laboratorio- kÄsikirja|2017...coombsin testi, suora ehrlichia canis vasta-aineet ifat ehv (hevosen...

1 Movet Laboratoriokäsikirja

LABORATORIO-KÄSIKIRJA |2017

Elintärkeitä vastauksia.movet.fi


Sisällysluettelo006 Palvelut Näytteiden toimittaminen laboratorioon Lähetteet Tulokset Laskutus Suomalaista palvelua Laatumme tukena

008 Näytteenotto- ja käsittelyohjeita008 Yleistä 008 Näytetyypit 008 Näytteenottovälineet 009 Häiritsevät tekijät verinäytteissä010 Näyteputken valintataulukko 013 Eläimen valmistelu verinäytteenottoon 013 Verinäytteenotto 014 Verinäytteen käsittely 015 Sivelynäytteen valmistus verestä 016 Sivelynäytteen valmistus aspiraatista 017 Ulostenäytteet 017 Bakteriologiset näytteet 017 Maitonäytteet utaretulehdustutkimuksiin 018 Karvanäytteet dermatofyyttitutkimukseen 018 Raapenäytteet ulkoloistutkimukseen 018 Nukkatikkunäytteet PCR-tutkimuksiin 018 Näytteet geenitesteihin 018 Näytteet polveutumismäärityksiin 018 Viralliset todistukset

19 Hevosten plasmapankki 019 Plasman luovuttaminen 019 Plasman tilaaminen 019 Plasman toimitus 019 Kiitokset 019 Plasmansiirto varsalle (plasmainfuusio) 019 Infuusio 019 Lähteet

020 Laboratoriopalvelun käyttöohjeet020 Lähetteen tekeminen ja tulostaminen 020 Lähetteiden ja vastausten selaaminen

021 Kliininen kemia AFOS (alkalinen fosfataasi) ALAT (alaniiniaminotransferaasi) Albumiini Amylaasi ASAT (Aspartaattiaminotransferaasi) Betahydroksibutyraatti (betahydroksivoihappo) Bilirubiini, kokonais Bilirubiini, konjugoitu Bromidi

CK (kreatiinikinaasi) CRP (C-reaktiivinen proteiini) Fenobarbitaali Fibrinogeeni Fosfaatti (Pi) Fruktosamiini GHbA1c (glykohemoglobiini) Glukoosi GT (glutamyylitransferaasi) Haimalipaasi (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) Kalium (K) Kalsium (Ca) Kloridi (Cl) Kolesteroli Kreatiniini Kupari (Cu) Laktaatti Lasiaisen Mg LD (laktaattidehydrogenaasi)) Magnesium (Mg) Natrium (Na) NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat rasvahapot) Prot (kokonaisproteiini) Proteiinit aspiraatista (esim. nivel-/selkäydinneste) Raudansitomiskyky (kokonais) Rauta (Fe) SAA (seerumin amyloidi A) Sappihapot SDMA (Symmetrinen dimetyyliarginiini) Seleeni Sinkki (Zn) TLI (trypsin-like immunoreactivity, koira) Triglyseridit Troponiini I UIBC (saturoimaton raudansitomiskyky) Urea

070 Hematologia ja hyytyminen aPTT (aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika) PT (protrombiiniaika, hyytymisaika) PVK = perusverenkuva Retikulosyytit TVK = täydellinen verenkuva (PVK, koneellinen 5-osainen valkosoluerottelu) Verisolujen morfologia + valkosoluerottelu, 5-os. mikroskopointi

078 Hormonit ja vitamiinit ACTH (adrenokortikotropiini) B12-vitamiini E-vitamiini Folaatti Insuliini, perustaso


iPTH (paratyroideahormoni) Kortisoli Maidon progesteroni Progesteroni T4, (tyroksiini, kokonais) T4-v T4-v autovasta-aineet poistettu Testosteroni TSH (tyreotropiini)

094 Vasta-aineet Asetyylikoliinireseptori vasta-aineet (Myasthenia gravis) Borrelia vasta-aineet IgG + IgM ELISA/IFAT Brucella canis vasta-aineet -pikatesti, RSAT tai -qPCR Coombsin testi, suora Ehrlichia canis vasta-aineet IFAT EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFAT FeLV/FIV pikatesti Herpesvirus vasta-aineet (koira) IFAT Hevosen IgG (kvantitatiivinen varsan vasta-aine) Kissan veriryhmä (A, AB, B) pikatesti Leishmania infantum vasta-aineet ELISA Leptospira interrogans vasta-aineet MAT Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qPCR Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-aine) Neospora caninum vasta-aineet ELISA Punkkivälitteiset pikatesti koira (Amerikkalainen sydänmato, Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma) Reumafaktori SAT Sarcoptes (kapi/syyhy) vasta-aineet ELISA TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) ELISA Toxoplasma vasta-aineet IgG ja IgM, IFAT Verinäytteiden ristikoe

117 Uloste Campylobakteeripikatesti Clostridium perfringens enterotoxin (ELISA) Cryptosporidia parvum-pikatesti E.coli K99 (F5) pikatesti E.coli/2-hem.strept. määrä Giardia Lampaan / naudan sisäloiset Madon munat (McMaster) Naudan Coronavirus pikatesti Parasiitit Baermann, keuhkomatojen diagnosointiin Parasiitit sed/flot, tunnistus Parvovirus/kissarutto pikatesti pH-mittaus Rotavirus pikatesti Salmonella spp. (viljely) Tritrichomonas foetus (qPCR)

137 Virtsa COLA (kystiini, ornitiini, lysiini, arginiini) NAG/krea-suhde Virtsakivianalyysi

Virtsan albumiini (mikroalbuminuria) Virtsan kortisoli/krea-suhde Virtsan magnesium Virtsan prot/krea-suhde Virtsan sedimentti Virtsapaketti laaja

149 Sively, punktio, sytologia Aspiraatin solut, mikroskopointi tai koneellinen erottelu (nivelneste, peritoneaalineste jne.) Kurarupi (Dermatophilus congolensis) mikroskopointi Sytologinen tutkimus Trakealiman solut TW/BAL-näyte, mikroskopointi Ulkoloiset/raapenäyte

156 Bakteriologiset ja sienitutkimukset Antibioottiherkkyysmääritykset Bakteeri-, home- ja hiivaviljelyt, aerobi ja anaerobi Dermatofyytit Gram-värjäys Hiivalääkeherkkyysmääritys Kontrollibakteeriviljely hoidon jälkeen Moniresistenssibakteerikantojen (MRSA, MRSP, ESBL ja AmpC) seulonta Pälvisilsa l. Trichophyton verrucosum

167 PCR-tutkimukset BCV Bovine respiratory coronavirus qPCR Bordetella bronchiseptica qPCR BRSV Bovine respiratory syncytial virus qPCR Brucella canis vasta-aineet -pikatesti, RSAT tai -qPCR Canine parainfluenzavirus CDV Canine distempervirus (penikkatauti) qPCR Chlamydophila felis qPCR CHV Canine herpesvirus qPCR EVA Hevosen arteriittivirus FCV Feline calicivirus FeLV kissan leukemiavirus ja FIV kissan immuunikatovirus FHV Feline herpesvirus FIP/FCoV Feline Coronavirus qPCR Giardia Hevosen herpesvirukset 1 ja 4, EHV1 ja EHV4 Influenssa A -virus qPCR Microsporum canis qPCR (viljelystä) Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qPCR Mycoplasma felis qPCR Mycoplasma spp qPCR PCV2 Porcine Circovirus tyyppi 2 Streptococcus equi subsp. equi (pääntauti) Strongylus vulgaris - iso sukkulamato Tritrichomonas foetus qPCR Utaretulehdus-PCR: 15 patogeenia + betalaktamaasigeeni

196 Geenitestit ja polveutuminen Alaskanmalamuutin polyneuropatia Bengalin PRA (PRA-b)


Burmankissan GM2 gangliosidoosi Burmankissan head defect Burmankissan hypokalemia Burmankissan naamioväritys CEA (Collie Eye Anomaly, Choroidal Hypoplasia) CNM (Centronuclear Myopathy) DM (Degenerative myelopathy, koira) EIC (Exercise induced collapse, koira) Factor VII puutos FN (familiaarinen nefropatia l. munuaissairaus) Greyhoundin polyneuropatia GR-PRA1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) GR-PRA2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) GSD 4 (Glykogeenin varastoitumissairaus tyyppi IV, NFO) GSD IIIa (Glykogeenin kertymäsairaus, tyyppi IIIa) (kiharakarvainen noutaja) HCM Maine Coon ja Ragdoll (hypertrofinen kardiomyopatia, kissa) Herda (Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia) HNPK (Hereditary nasal parakeratosis, kuivakirsuisuus) HSF4 (Juveniili katarakta, koira) HSF4 (Perinnöllinen katarakta, koira) HUU (Hyperurikosuria) ICT-A (kultaisennoutajan iktyoosi) Kissan veriryhmä (genotyyppi: veriryhmä b:n kantajuus) Kystinuria (koira) Long hair / short hair (kissa) LSD (Lysosomal Storage Diseases) Luonnontöpöhäntä (t-box, koira) MDR1 (multidrug resistance, koira) MPS (Mucopolysaccharidosis tyyppi VII) Nautojen geneettiset testit NCL (Neuronal ceroid lipofuscinosis) NCL-A (Cerebellar Ataxia) Pap-PRA 1 (etenevä verkkokalvon surkastuma) (Papillon, phalene) PDE/NME (Susceptibility to Pug dog encephalitis/ Necrotizing Meningoencephalitis, mopsi) PDP 1 (Pyruvaattidehydrogenaasifosfataasi 1-entsyymin puutos) Persialaisen PRA PKD (Polykystinen munuaissairaus, kissa) PKinase def (Pyruvaattikinaasin puutos, kissa) PLL (primaarinen linssiluksaatio, koira) Pompen tauti (GSDII)

Keskusteleva ja ystävällinen asiakaspalvelija.Uutta tuottava, luotettava edelläkävijä.

Nopea, ajatteleva huippuosaaja.

PRA rdAc (etenevä verkkokalvon rappeuma, kissa) PRA-rcd1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) PRA-rcd2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) PRA-rcd3 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) PRA-rcd4 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) prcd-PRA (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) PSSM1 (Polysaccharide Storage Myopathy, hevonen) Siamese colourpoint (kissa) SMA (perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia, kissa) VWD1 (von Willebrandin tauti tyyppi 1, koira) VWD 2 (von Willebrandin tauti tyyppi 2, koira) Väritys agouti (kissa) Väritys amber (kissa) Väritys diluutio (D-lokus, koira) Väritys diluutio (kissa) Väritys kaneli (kissa) Väritys suklaa (kissa) DNA-tunniste ja polveutuminen

257 Allergia ja reaktiot- Heska®

Allergiatutkimukset HESKA® Ruoka-ainereaktiotesti HESKA®

265 Liitteet Aivolisäke- ja lisämunuaisperäisten tautien diagnostiikka Akuutin faasin tulehdusmerkkiaineet Cushingin ja addisonin taudin diagnosoinnissa käytettäviä tutkimuksia Diabeettisen ketoasidoosin (DKA) diagnosointi Haasteena haima - Kuinka spesifinen on spesifinen Hevosten metabolisen oireyhtymän EMS diagnosoinnista Hevosten Cushingin taudin PPID diagnosoinnista Hivenaineet hevosten ruokinnassa Insuliini ja hevosen metabolinen oireyhtymä (Equine Metabolic Syndrome, EMS) Koirien Cushingin oireyhtymä eli hyperadrenokortisismi Koirien hypotyreoosi Saostus vs. dialyysi T4-autovasta-aineiden poistamisessa Tietoa qPCR:stä Varsan ensimmäiset 24 tuntia ovat elintärkeitä Viitearvoja nuorille eläimille

Julkaistu 2018

Ajantasaisin tieto mm. sopivista näytetyypeistä löytyy aina Movetin Laboratoriopalvelusta.

Huomioithan että painetun kirjan tieto voi olla vanhaa jo painopäivänä, sillä tieto muuttuu tutkimuksen myötä. Movet Oy pidättää oikeuden muutoksiin.


Palvelut

Näytteiden toimittaminen laboratorioonEU-lainsäädäntö edellyttää, että postin kuljetettavaksi tarkoi-tetut biologiset (veri)näytteet tulee pakata asianmukaisesti niin, ettei muulle postille aiheudu vaaraa. Movetin lähetyslaa-tikoita saa tilattua veloituksetta osoitteesta www.movet.fi tai sähköpostilla: [email protected]

Näyteputket pakataan selkeästi merkittyinä ehjään, sul-jettavaan muovipussiin, jonka sisälle laitetaan imupaperia. Pussi pakataan Movetilta saataviin kelta-mustaraidallisiin lähetyslaatikoihin, joiden mukana toimitetaan myös pussi ja imupaperi. Näyteputkia ei saa lähettää kirjekuoressa.

Näytteitä ei kannata jättää postilaatikkoon, vaan ne tulee viedä sisälle postitoimistoon tai asiamiespostiin, etenkin mi-käli näytteillä on jäätymis- tai lämpenemisvaara. Lähetyksen päällä tulee olla merkintä: "Eläinperäinen näyte - Vapautettu".

Movetille lähetettyjä, yli jääneitä näytteitä voidaan käyttää tutkimustarkoituksiin, kuten uusien menetelmien kehittämiseen. Näytteiden yksilöiviä tietoja ei koskaan julkaista. Tutkimuskäytön voi erikseen kieltää sähköisellä lähetteellä lähetekohtaisesti.

Lähetys on valmiiksi maksettu vastauslähetys:

Movet Oy, Kuopio Tunnus 5017683 70006 VASTAUSLÄHETYS

Postin lauantaijakeluLauantaijakeluun lähetettävässä laatikossa on oltava seu-raavat tarrat: Pikakirjeeseen kiinnitettävät Exprès-viivakoo-ditarrat ja lauantaijakelua osoittava tarra. Laatikko tulee jättää kuljetettavaksi postin toimipisteeseen. Sitä ei siis saa jättää kirjelaatikkoon. Lähetystä voi seurata seurantakoodin avulla Postin seurantasivulla. Veloitamme lauantailähetyksis-tä hinnaston mukaisen hinnan laskutuksen yhteydessä.

MatkahuoltoMikäli tarvitset tuloksia nopeasti (esim. progesteroni), voit lähettää näytteet laboratorioon matkahuollon kautta. Ha-emme näytteet Kuopion matkahuollosta n. klo 14, jotta ne saadaan analysaattoreille vielä samana päivänä. Movet ei maksa lähetyskuluja matkahuollon kautta lähetettäessä.

Suoraan laboratoriolleNäytteet voi tuoda myös suoraan laboratorioon Bioteknia 1 rakennukseen klo 8.00–16.00 välisenä aikana. Aukioloaikojen ulkopuolella näytteet voi jättää alaoven postiluukkuun.

Arkisin ennen klo 13.00 saapuneista näytteistä kliinisen

kemian, hormoni- ja vitamiinitutkimusten sekä pikatestien tu-lokset valmistuvat yleensä samana päivänä. PCR-tutkimuksia ja ELISA-testejä tehdään 1–2 kertaa viikossa. Progesteronimit-taukset ja utaretulehdustutkimukset tehdään maitonäytteistä päivittäin. Yhteistyölaboratorioissa tehtävät tutkimukset val-mistuvat yleensä kahden viikon kuluessa. Jokaisen tutkimuk-sen kohdalla on kerrottu niiden tarkempi valmistumisaika.

HUOM! Mikäli lähetys on kiireellinen ja haluat varmistaa sen saapumisen meille seuraavaksi aamuksi, varusta ko. lähetys myös pikakirjeen tarroilla ja viivakoodilla, joita saat lähimmästä Postista.

LähetteetSuosittelemme tekemään sähköiset lähetteet Movetin la-boratoriopalvelussa (https://movet.provet.fi). Provet Net, Provet Win ja Terakuun klinikkaohjelmistoista lähetteet saa siirtymään suoraan järjestelmäämme. Tällöin myös tulokset siirtyvät automaattisesti suoraan potilaskortille. Tarvittaessa voit tulostaa paperilähetteen osoitteesta www.movet.fi ja laittaa sen täytettynä näytteen mukaan lähetyslaatikkoon. Jos et voi käyttää verkkoyhteyttä, voit kirjoittaa lähettäjän ja eläimen tiedot sekä haluamasi tutkimukset tyhjälle paperille.

Lähetteettä toimitetuista näytteistä on oltava seuraavat tiedot:

•• Eläimen nimi ja mahdolliset rekisteröintinumerot/tiedot•• Eläimen omistaja yhteystietoineen•• Näytteen lähettäjä (mikäli eri kuin omistaja)

yhteystietoineen•• Pyydetyt tutkimukset•• Laskutusosoite ja -sähköposti•• Laskunmaksajan y-tunnus tai hetu•• Puhelinnumero

Mikäli tutkimus koskee vastustettavaa/ilmoitettavaa eläin-tautia, eläimen paikkakunta ja näytteenottoaika ovat pakol-lisia tietoja.

TuloksetAsiakkaanamme saat halutessasi välittömästi ilmoituksen tut-kimusten valmistumisesta tekstiviestillä. Valmiit tulokset toimi-tamme myös sähköpostiisi. Tutkimusvastaukset säilyvät labo-ratoriopalvelumme palvelimella, josta saat ne myöhemminkin käyttöösi. Mikäli omistajan sähköpostiosoite on täytetty lähet-teelle, toimitamme tulokset myös siihen automaattisesti.

Tulosten mukana toimitetaan täysikasvuisten eläinten viitearvot, jotka laboratoriopalvelu hakee lähetteelle valitun eläinlajin perusteella. Nuorille eläimille löytyy viitearvoja mm. tämän kirjan lopusta.


LaskutusLaskun toimitustavan voit valita laboratoriopalvelussa Omat tiedot -kohdassa. Mikäli muuta ei ole ilmoitettu, toimitam-me laskun näytteenlähettäjän sähköpostiin. Pyydettäessä voimme toimittaa laskun myös verkkolaskuna tai postitse. Postituksesta veloitamme yksityisasiakkailta toimistokuluja 5 euroa. Vaadimme lähetteille laskun maksajan y-tunnuksen tai henkilöllisyystunnuksen yksilöintiä varten.

Eläinlääkäriasiakkaita laskutamme kerran kuukaudes-sa ja yksityisasiakkaita aina pian tulosten valmistumisen jälkeen. Voimme laskuttaa eläinlääkäreiden lähettämistä näytteistä myös suoraan eläinten omistajia. Tällöin laskun lähetys tapahtuu aina postitse ja tutkimuksista veloitetaan kuluttajahinnaston mukainen hinta.

Mikäli lasku osoitetaan suoraan eläimen omistajalle, tulee lähetteelle täyttää täydelliset osoitetiedot (nimi, katuosoite, postinumero ja postitoimipaikka) sekä asiakkaan y-tunnus tai henkilötunnus. Mikäli omistajan sähköpostiosoite on täytetty, lähetetään siihen tulokset automaattisesti. Henkilötietorekis-teriselosteen löydät nettisivuiltamme.

Yhteystiedot laskutukseen: [email protected] ja +358 50 333 3477.

Suomalaista palveluaMovet on kantanut avainlippumerkkiä ilolla ja ylpeydellä tou-kokuusta 2014 lähtien. Pyrimme tukemaan ja edistämään suo-malaista työtä, sekä aktiivisesti kehittämään uusia tutkimuksia eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Laatumme tukena

"Labquality tarjoaa ulkoisen laadunarvi-oinnin kierroksia kaikille laboratoriolää-ketieteen erikoisaloille. Ulkoisen laadun-arvioinnin avulla laboratoriot voivat seurata ja parantaa analytiikkansa tasoa, ja saada suoriutumisestaan ulkopuo-lisen, riippumattoman arvioinnin."

Movet on FINAS-akkreditoitu testauslaboratorio ja Eviran hyväksymä omavalvonta- ja viranomaislaboratorio. Toi-mimme ISO 17025 -standardin mukaisesti.

Kliinisen kemian tutkimuksemme perustuvat kansainväli-sen kattojärjestön (IFCC) suosittelemiin menetelmiin. Var-mistamme tutkimustulosten paikkansapitävyyden päivit-täin tarkistamalla analyyseissa käytettävien reagenssien ja laitteiden toimivuuden sisäisillä kontrolliajoilla.

Osallistumme Eviran organisoimiin utaretulehdus-näyt-teiden ulkoisiin laadunvarmistuskierroksiin.

Olemme myös mukana valtakunnallisessa veren proges-teronitulostasojen laaduntarkkailussa.

Movet on Eviran rekisteröimä laboratorio seuraavien ilmoitettavien eläintautien osalta

•• Brucella canis, Brucella spp.•• Salmonella•• Tritrichomonas foetus•• Kampylobakteeri naudoilla, sioilla, lampailla ja vuohilla

sekä linnuilla•• Maksamato naudoilla, lampailla ja vuohilla•• Mycoplasma bovis•• Nautojen pälvisilsa•• Naudan punatauti•• Naudan virusripuli (Corona)•• Naudan keuhkomato•• Sikojen Clostridium perfringens•• Sikojen kapi (Sarcoptes scabiae var. suis)•• Hevosten herpesvirukset 1 ja 4 (Equine herpesvirus)•• Pääntauti (Streptococcus equi)•• Virusarteriitti (EVA)•• Hevosinfluenssa A•• Hevossyyhy (Sarcoptes equi)•• Lammassyyhy (Psoroptes ovis)•• Kettusyyhy eli Sarcoptes koirilla ja turkiseläimillä•• Leishmania koirilla•• Penikkatauti (Canine distempervirus) koirilla ja

turkiseläimillä•• Toksoplasmoosi koirilla ja kissoilla•• Kissarutto

Kansallisen eläintautilain mukaisesti Movet saa rekisteröin-nin myötä Movet analysoida näytteitä listattuihin tauteihin liittyen. Tulokset kyseisten tautien osalta raportoidaan Evi-ralle lain vaatimassa laajuudessa.

Suomen Kennelliitto on hyväksynyt Movetin viralliseksi laboratorioksi seuraavien testien osalta

•• Polveutumisen varmistus (ISAG standardin mukainen mikrosatelliittimarkkereihin perustuva määritys)

•• DNA-tunnisteet (ISAG standardin mukainen mikrosatelliittimarkkereihin perustuva määritys)

•• T-box luonnontöpöhäntä, julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä

•• PLL (primaarilinssilukasaatio), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä

•• FN (familiaarinen nefropatia cockerspanielit), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä

•• prcd-PRA (etenevä verkkokalvon surkastuma), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä.

•• Dobermannien viralliset maksatutkimukset AFOS ja ALAT

mailto:[email protected]


Yleistä

Oikein otettu ja käsitelty näyte on luotettavien tulosten määrittämisen kulmakivi. Yleisimmät tutkimustuloksia vää-ristävät seikat liittyvät näytteenottotekniikkaan, näyteput-kien käsittelyyn tai näytteenottoajankohtaan. Edustavan näytteen saaminen ei vaadi suurta erityisosaamista, perus-tiedot näytteenotosta sekä -käsittelystä ja niiden huolelli-sesta noudattamisesta riittävät.

Näyteputkia ja näytteenottovälineitä voi tilata Movetilta. Neuvomme myös näytteenottoa, -säilytystä ja -lähetystä koskevissa kysymyksissä numerossa 050 5020 770. Kysymyksiä voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen [email protected].

Näytetyypit

Tutkimusten yhteydessä käytetään seuraavia lyhenteitä ilmaisemaan näytetyyppiä, josta tutkimus voidaan tehdä.

•• S = seerumi•• HP = Li-hepariiniplasma•• B = EDTA-kokoveri •• EP = EDTA-plasma•• FP = Fluoridiplasma•• F = Uloste•• U = Virtsa lisäaineettomassa putkessa•• US = Virtsa Stabilur putkessa•• UC = Virtsa Culture putkessa•• M = Maito

Näytteenottovälineet

Veriputkia, näytteiden lähetyslaatikoita, neuloja ja holkke-ja sekä muita näytteenottovälineitä Movetille lähetettäviä näytteitä varten voit tilata meiltä nettisivujen kautta (www.movet.fi) tai sähköpostilla ([email protected]). Näyteputken valinta -taulukosta voit tarkistaa millaiseen putkeen otetusta näytteestä haluamasi tutkimukset voidaan tehdä. Mikäli tar-vitset välineitä omaan käyttöösi, otathan yhteyttä sähköpos-titse tai puhelimitse.

Näytteenotto- ja käsittelyohjeita


Häiritsevät tekijät verinäytteissä

Verinäytteistä tehtävien määritysten luotettavuuteen voivat vaikuttaa häiritsevästi näytteen tietyt ominaisuudet. Näistä yleisimpiä ovat lipemia, hemolyysi ja ikteria. Analyysiä voi-daan pitää merkitsevän herkkänä kyseiselle tekijälle, mikäli tekijä voi muuttaa tulosta yli 10 %.

LipemiaYksi yleisimmistä kliinisiä laboratoriomäärityksiä häiritse-vistä tekijöistä on näytteen lipeemisyys, mikä tarkoittaa näytteessä olevista rasvoista, yleisimmin triglyserideistä eli glyserolin rasvahappoestereistä johtuvaa seerumi- tai plasmanäytteen sameutta. Lipemia vääristää useiden mää-ritysten tuloksia (esim. kreatiniini). Triglyseridejä on veressä rasvaa sisältävän ravinnon nauttimisen jälkeen, koska osa ravinnon rasvoista on triglyseridimuodossa. Tämän lisäk-si rasvojen kuljetus ja jatkokäsittely elimistössä tapahtuu suurelta osin triglyserideinä. Myös jotkut sairaudet ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt aiheuttavat triglyseridien jäämistä pitkittyneesti tai pysyvästi vereen. Tällaisia ovat esimerkiksi hoitamaton (tai huonosti hoidettu) diabetes, haimatulehdus ja rasvamaksa.

Lipeemisyys voidaan poistaa näytteestä esimerkiksi sent-rifugoimalla pitkään hyvin suurella g-arvolla (ns. ultrasentrifu-gaatio), jolloin seerumia/plasmaa kevyempi rasvaosa siirtyy näytteen pinnalle. Toinen tapa on saostaa rasvat liukenemat-tomiksi yhdisteiksi ja sentrifugoida ne näyteputken pohjalle. Saostaminen voi kuitenkin vaikuttaa myös mitattavien ana-lyyttien pitoisuuksiin.

Poistamme lipemian näytteistä sentrifugoimalla. Lipemiasta lisätään lähetteelle myös kommentti tulosten tulkintaa varten.

HemolyysiHemolyysi tarkoittaa seerumi-/plasmanäytteen punaista väriä, joka johtuu hajonneista punasoluista vapautuneesta hemoglobiinista. Se häiritsee useita määrityksiä, eikä sitä voida poistaa näytteestä. Näytteen täydellinen hemolyysi estää analyysien tekemisen kokonaan. Tiettyjen analyyttien, kuten kaliumin, fosfaatin tai foolihapon pitoisuudet muuttu-vat hemolyysin seurauksena, koska verisolut sisältävät näitä aineita enemmän kuin veriplasma. Hemolyysiä aiheuttavat mm. voimakas staasi näytteenotossa, pieni näytemäärä anti-koagulanttimäärään nähden sekä kokoverinäytteen jäätymi-nen ja kuumeneminen. Näytteen hemolyysistä lisätään kom-mentti lähetteelle tulosten tulkintaa varten, eikä hemolyysille herkkiä määrityksiä tehdä näytteestä lainkaan ilman erillistä pyyntöä.

IkteriaNäytteen korkea bilirubiinipitoisuus aiheuttaa seerumin/plasman värjäytymisen oranssin ruskeaksi, jolloin puhutaan ikteriasta. Ikteria häiritsee monia laboratoriomäärityksiä, eikä sitä voida poistaa näytteestä. Näytteen ikteerisyydestä lisätään kommentti lähetteelle tulosten tulkintaa varten.

Lähteet:Influence of hemolysis on routine clinical chemistry testing. Lippi G, Salvagno GL, Montagnana M, Brocco G, Guidi GC. Clin Chem Lab Med. 2006; 44(3):311–316.

Interferences in immunoassays. Schiettecatte J, Anckaert E, Smitz J. Advances in immunoassay technology. ISBN 978-953-51-0440-7.

Antibody interference in thyroid assays: a potential for clinical misinformation. Despres N, Grant AM. Clin Chem. 1998; 44(3), 440–454.

Erroneous laboratory results: what clinicians need to know. Is-mail Y, Ismail AA, Ismail AA. Clin Med. 2007; 7:357–61


Näyteputken valintataulukko

Tutkimuksen nimi HUOM!ACTH (adrenokortikotropiini) Erottelu < 3 h, kylmälähetys

AFOS (alkalinen fosfataasi) ALAT (alaniiniaminotransferaasi) AlbumiiniAmylaasiaPTT (aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika) Oikea täyttö ja erottelu

ASAT (aspartaattiaminotransferaasi) Asetyylikoliinireseptori vasta-aineet (Myasthenia gravis)A-vitamiiniB12-vitamiini Betahydroksibutyraatti Erottelu

Bilirubiini, kokonais Bilirubiini, konjugoitu Borrelia vasta-aineet IgG + IgM IFATBorrelia vasta-ainee§IgG + IgM ELISABrucella canis vasta-aineet RSATBrucella canis vasta-aineet -pikatesti Kylmälähetys

BromidiCK (kreatiinikinaasi) Coombsin testi, suora Kokoveri

CPSECRP (C-reaktiivinen proteiini) Ehrlichia canis vasta-aineet IFATE-vitamiiniEHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFATFeLV/FIV pikatestiFenobarbitaaliFibrinogeeniFolaatti Fosfaatti (Pi) Erottelu

Fruktosamiini GHbA1c (glykohemoglobiini) Kokoveri

GLDH (glutamaattidehydrogenaasi) Glukoosi Erottelu heti

GT (glutamyylitransferaasi) Haimalipaasi (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) Paasto

Herpesvirus vasta-aineet (koira) IFATHevosen IgG (kvantitatiivinen varsan vasta-aine)InsuliiniiPTH (paratyroideahormoni) Erottelu < 1 h, kylmälähetys

Jodi, epäorgaaninen Kalium (K) Erottelu

Seer

umi

EDTA

Li-

hepa

riin

i

Sitr

aatt

i

Fluo

ridi

Huom! Korkkien värit vastaavat Movetin toimittamia putkia.


Kalsium (Ca)

Kalsium ionisoitunut (iCa)Geeliputki,

vakuuminäytteenotto, fuugattava, ei saa avata

Kissan veriryhmä (A, AB, B) pikatesti Kokoveri

Kloridi (Cl)KolesteroliKortisoliKreatiniini Kupari (Cu)LaktaattiLD (laktaattidehydrogenaasi)Leishmania vasta-aineet ELISALeptospira interrogans vasta-aineet MATMagnesium (Mg) Erottelu

Mycoplasma bovis vasta-aineet ELISA (nauta)Natrium (Na)Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-aine)NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat rasvahapot) Erottelu

Neospora caninum vasta-aineet ELISA Prot (kokonaisproteiini) Proteiinit aspiraatista (esim. nivelneste) Erotteluputkikin käy

PVK = perusverenkuva Kokoveri

PT (protrombiiniaika, hyytymisaika) Oikea täyttö ja erottelu

ProgesteroniPunkkivälitteiset pikatesti koira (Amerikkalainen sydänmato, Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma)Raudansitomiskyky (kokonais): TIBC, UIBC, Fe Rauta (Fe) Reumafaktori (koira) SATSAA (seerumin amyloidi A)SappihapotSarcoptes (kapi/syyhy) vasta-aineet ELISASDMASeleeniSinkki (Zn)T4 (tyroksiini, kokonais) 4–6 h lääkityksestä

T4-v (T4-vapaa)T4-v autovasta-aineet poistettuTestosteroniTGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) ELISATLI (trypsin-like immunoreactivity) Paasto

Toxoplasma vasta-aineet IgG + IgMTriglyseriditTroponiini ITSH (tyreotropiini)TVK = Täydellinen verenkuva Kokoveri

UIBC (saturoimaton raudansitomiskyky) Urea

Kaikki tutkimukset näet Laboratoriopalvelustamme.Voit tilata meiltä myös Viitearvot-julisteen, josta näet miten hemolyysi, lipemia, ikteria ja valo vaikuttavat näytteiden analyysikelpoisuuteen.


Tutkimustyyppi Näytteenottovälinevaihtoehdot Kuvat välineistä

Antibioottiherkkyys omasta puhdasviljelystä

Virtsamaljalle viljeltynä

Verimaljalle viljeltynä

Uricultille viljeltynä

Bakteeriviljelyt Bakteerinäytteenottotikku ja kuljetusputki

Bakteeriviljelyt virtsasta

Urine Culture-putki

Bakteerinäytteenottotikku ja kuljetusputki

Geenitestit

Poskisoluharja Cytobrush Plus 2 kpl/eläin 2 kpl:

EDTA-kokoveri

Virtsatutkimukset (ei viljelyt)Urine Stabilur-putki

Lisäaineeton putki

PCR-tutkimukset / pyyhkäisynäytteet

Nukkatikku

Kestävä vanutikku (esim. M. Bovis)Sulje tikku takaisin putkeen näytteenoton jälkeen

Kestävä vanutikku (esim. M. Bovis)Sulje tikku takaisin pakkauspussiin näytteenoton jälkeen

PolveutumismäärityksetEDTA kokoveri

Poskisoluharja 3 kpl/eläin 3 kpl:

Utaretulehdus-PCR ja Seleeni maidosta

Säilöntäaineellinen maitoputki

Säilöntä-aineeton maitoputki (UT-tutkimukseen näyte pakastettava)

Sieniviljelyt Hammasharja

Sively-, punktio- ym. näytteet Objektilasit min 2 kpl:

Ulostenäytteet (ei viljely)Uudelleensuljettava pussi

Ulostenäytepurkki

tai

tai

tai

tai

tai

tai

tai

tai

tai

tai

Näytteenottovälineen valinta


Eläimen valmistelu verinäytteenottoon

Eläimen tulisi paastota, eli olla syömättä useita tunteja, mielellään 10–12 tuntia, ennen näytteenottoa. Ruuan ras-vojen aiheuttama plasman/seerumin sameneminen (lipe-mia) häiritsee useita mittauksia. Yleensä eläimelle kuitenkin on hyvä antaa hieman juomaa paaston aikana kuivumisen välttämiseksi. Kuivuminen voi osaltaan aiheuttaa vääristy-miä joihinkin tutkimuksiin.

Eläin olisi hyvä pitää rauhallisena ja levossa muutamia tunteja ennen näytteenottoa sekä näytteenoton aikana, el-lei haluta nimenomaan saada rasitusarvoa jostakin tietystä tutkimuksesta (esim. laktaatti, hemoglobiini yms.).

Verinäytteenotto

"Verinäytteen saa ottaa vain eläinlääkäri tai muu näytteen-ottoon asianmukaisen koulutuksen saanut ja riittävät tie-dot ja taidot omaava henkilö. "(HE 30/1999)

Näytteenotto-olosuhteet voivat vaikuttaa ratkaisevasti laboratoriotutkimusten suorittamiseen ja tulosten oikeelli-suuteen. Väärin otettu näyte voi vaarantaa eläimen tervey-den ja/tai pilata näytteen.

Movet Oy ei vastaa virheellisistä näytteistä. Näytteet, tutkimuspyynnöt ja tulokset liitetään potilaan tietoihin lähettäjän antamien tietojen perusteella. Movet Oy:n vastuu rajoittuu tutkimusten uudelleen analysointiin joko samasta tai uudesta näytteestä. Mikäli uuden näytteen toimittaminen ei ole kohtuudella mahdollista, voidaan tutkimukset tapauskohtaisesti jättää veloittamatta. Missään tapauksessa Movet Oy:n vastuu ei ylitä pyydettyjen tutkimusten hintaa, eikä Movet Oy vastaa välillisistä vahingoista miltään osin.

Näyte tulisi ottaa eläimen kokoon nähden mahdollisimman sopivalla neulalla (esim. hevonen 18G, koira 20G, kissa ja pieni koira 21G), jotta näyte saadaan otetuksi mahdollisim-man nopeasti ja vaurioittamatta suonta ja verisoluja.

Neulan pistämisen tulisi tapahtua nopealla ja määrätie-toisella liikkeellä, jotta verisuoni vaurioituisi mahdollisim-man vähän pistämisestä. Mikäli erottunut seerumi/plas-ma on punertavaa, on tapahtunut punasolujen hajoamista (hemolyysi).

Näyte olisi hyvä ottaa alipaineiseen vakuumiputkeen, mikä oikein käytettynä täyttyy haluttuun tilavuuteen automaatti-sesti. Mikäli neulan ja vakuumiputken välissä käytetään let-kua (esim. jos eläin on rauhaton), letkun tulee antaa täyttyä verellä koko matkaltaan putkiholkkiin asti, ennen kuin vakuu-miputki asetetaan holkkiin. Muutoin näytemäärä jää liian pie-neksi. Näytteen voi ottaa myös ns. ”avo-ottona” korkittomaan putkeen. Tällöinkin näytemäärän on oltava sopiva kyseiselle putkityypille.

Jos verimäärä on liian suuri, putkessa olevan hyytymise-nestoaineen (plasmaputket) tai hyytymisaktivaattorin (see-rumiputket) määrä ei ole riittävä. Tällöin plasmassa saattaa tapahtua ei toivottua hyytymistä, tai seerumi ei hyydy riittä-västi.

Välittömästi näytteenoton jälkeen näyteputkea sekoi-tetaan kääntelemällä putkea rauhallisesti ylösalaisin 8–10 kertaa. Tällä varmistetaan näytteen ja putkessa olevien säi-löntä yms. aineiden riittävä sekoittuminen. Putkea ei saa ra-vistaa, jotta solut eivät vaurioidu. Yleisin syy epäluotettaviin laboratoriotutkimustuloksiin on väärin sekoittunut näyte.

Sivelyvalmiste verisolujen mikroskopointia (diffiä) varten on tehtävä välittömästi näytteenoton jälkeen (EDTA-putki), viimeistään kuitenkin 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Si-velyvalmiste olisi syytä kiinnittää lasiin tuoreella metanolilla ennen näytteen lähettämistä. Huom! Lähettäkää 2–4 sive-lyvalmistetta jokaisesta näytteestä, jotta voimme var-mistaa tulosten oikeellisuuden.


Verinäytteen käsittely

Plasmaa tai seerumia eroteltaessa putket sentrifugoidaan 2000 g noin 10–15 minuuttia (kierrosnopeus ei ole sama kuin g-arvo, käytettävä sentrifuugi ja roottori vaikuttavat tiettyä kierrosnopeutta vastaavaan g-arvoon).

Li-hepariiniputki (vihreä korkki): solut sentrifugoidaan tai annetaan laskeutua putken pohjalle (puolesta tunnista tuntiin). Solujen päälle erottunut plasma pipetoidaan esim. muovisella pasteurpipetillä erotteluputkeen. Seerumiput-kissa (punainen korkki) hyytymän annetaan muodostua 30–60 minuuttia, ja se työnnetään putken pohjalle (esim. pasteur-pipetillä). Solujen annetaan laskeutua tai putki sentrifugoidaan, ja erottunut seerumi pipetoidaan erotte-luputkeen.

Glukoosimääritykset tehdään natriumfluoridiputkesta (harmaa korkki) tai vaihtoehtoisesti Li-hepariini- tai seeru-miputkesta. Putki sentrifugoidaan mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Solujen päälle erottunut plasma pipetoidaan esim. muovisella pasteurpipetillä erotteluput-keen. Plasman erottelu soluista on ensiarvoisen tärkeää luotettavan tuloksen saamiseksi. Myös laktaattimääritykset tehdään natriumfluoridiputkesta.

Hyytymisaikamääritykset (PT ja aPTT) voidaan tehdä vain natriumsitraattiputkeen (vaaleansininen korkki), joka on täy-tetty tasan merkkiviivaan, otetusta näytteestä. Verenkuvamää-ritykset tehdään ensisijaisesti EDTA-putkesta (violetti korkki).

Näytteet tulee säilyttää jääkaapissa ennen postitusta tai laboratorioon toimittamista.

Tekstin värikoodit viittaavat Movetilta saataviin Vacueten putkiin. Jos käytössäsi ei ole sentrifuugia, voit lähettää näytteet sellaisenaan, sentrifugoimme ne puolestasi. ACTHn, iPTHn, Glukoosin, magnesiumin, kaliumin, fosfaatin sekä NEFAn ja betahydroksibutyraatin määrittämistä varten seerumi tai plasma on aina kuitenkin eroteltava mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Huomioithan etteivät kokoverinäytteet kestä jäätymistä tai kuumenemista.


Huom! Sivelynäyte tulee tehdä alle 2 h vanhasta näytteestä.

1. Pipetoidaan / Lasikapillaarilla otetaan tippa (5–10 μl) hyvin sekoitettua EDTA-verta lähelle objektilasin mattapään puoleista reunaa

2. Vetolasi asetetaan 30–45 asteen kulmaan pisaran etupuolelle ja lasin reuna vedetään pisaraan kiinni (kuva a.)

3. Pisaran annetaan levitä reunan ja lasin väliin (kuva b.)4. Vetolasi työnnetään objektilasin toiseen päähän niin,

että veri leviää tasaisesti 3–4 cm matkalle (kuva c.)5. Sivelynäyte kuivataan nopeasti leyhyttelemällä tai

mieluummin hiusten kuivaajalla6. Lasit merkitään lyijykynällä samalle puolelle,

jolla veri on (kuva d.)7. Ilmakuivatut objektilasit fiksoidaan 10–20 min

vedettömällä metanolilla8. Lasien annetaan kuivahtaa pystyasennossa9. Kuivattu lasi lähetetään suojakotelossa analysoitavaksi

Mikäli et ole voinut fiksoida näytettä, laita siitä merkintä lähetteeseen.

Muista:•• Objektilasin on oltava puhdas – ei sormenjälkiä

tai "roskaa"•• Vedon olisi oltava tasainen•• Veri ei saa johtua työnnettävän lasin eteen,

jolloin solut rikkoontuvat•• Metanolin on oltava ehdottomasti vedetöntä

(vaihda päivittäin)•• Sivelynäytteitä olisi hyvä olla 2–4 kpl,

jotta voidaan varmistaa tuloksen oikeellisuus•• Mitä vähemmän näytteessä on soluja, sitä pienemmästä

määrästä levitteen tekeminen onnistuu hyvin. Oikein ohutta verta voi käyttää esim. 3 µl

Sivelynäytteen valmistus verestä valkosoluerottelua (5 os. mikroskopointi) varten

b.a.

c. d.

Rem

u M

inkk

inen

1.1.

2016

STOP!


Huom! Näytteet säilyvät aina paremmin lasille levitettyinä. Mikäli näytteessä on selkeästi soluja, voit tehdä levitteen suoraan aspiraatista. Mikäli tarvitaan tulokset soluerottelusta, tulee kirkas, vähäsoluinen neste konsentroida ennen levitteen tekemistä.

Kirkkaan näytteen konsentroiminen1. Sentrifugoidaan näytettä esim. 2000 rpm 10 min2. Kaadetaan tai pipetoidaan suurin osa kirkkaasta

nesteestä pois3. Sekoitetaan putken pohjaan painuneet solut takaisin

jäljelle jääneeseen nesteeseen kääntelemällä putkea4. Tehdään levite tästä konsentroidusta näytteestä5. Laita lähetteelle kommentti mikäli näytettä on

tarvinnut konsentroida ennen levitteen tekemistä

Näytteen levittäminen lasille1. Pipetoidaan isohko tippa hyvin sekoitettua aspiraattia

tai konsentraattia keskelle objektilasia (kuva a.)2. Lasketaan toinen lasi tipan päälle (kuva b.)3. Annetaan aspiraatin levitä lasien väliin ja liu'utetaan

lasit napakalla liikkeellä erilleen toisistaan (kuva c.)4. Kuivataan levite mahdollisimman nopeasti

leyhyttelemällä tai mieluummin hiusten kuivaajalla5. Merkitään lasit lyijykynällä samalle puolelle, jolle

levite on tehty (kuva d.)

6. Kuivattu lasi lähetetään suojakotelossa analysoitavaksi

Muista:•• Objektilasin on oltava puhdas – ei sormenjälkiä, pölyä

tai muuta roskaa•• Vedon olisi oltava tasainen•• Levitteitä olisi hyvä tehdä 2–4 kpl•• Levitteiden lisäksi kannattaa lähettää myös alkuperäistä

näytettä EDTA-putkessa ja/tai seerumiputkessa

Sivelynäytteen valmistus aspiraatista mikroskopointia varten (Nivelnesteet, TW- ja BAL-näytteet jne.)

a.

d.

Musti

Korhonen

1.1.2016

Musti Korhonen

1.1.2016

Musti Korhonen

1.1.2016

b.

c.

Musti

Korhonen

1.1.2016

Musti

Korhonen

1.1.2016


Ulostenäytteet

Sisäloistutkimuksiin ja pikatesteihinUlostetta otetaan useammalta päivältä noin teelusikallinen puhtaaseen purkkiin, pussiin, putkeen tai vastaavaan. Näyte suljetaan tiiviiseen pussiin ja pakataan lähetyslaatikkoon.

Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen. Näyte säilyy noin viikon jää-kaappilämpötilassa, mutta se ei saa jäätyä.

Madonmunien määritykseen ja pH:n mittaukseen (hevonen)Tuoretta ulostetta kerätään ½–2 ”munkkia” puhtaaseen pussiin, esim. minigrip. Ulostetta kannattaa kerätä kolmelta peräkkäiseltä päivältä, jolloin saadaan edustavampi tulos. Eri päiviltä kerätty uloste voidaan yhdistää samaan pussiin. Mi-käli näytettä on kerätty useammalta päivältä, laitetaan tieto näytteen mukaan tai lähetteeseen.

Uloste säilyy noin viikon jääkaappilämpötilassa, mutta se ei saa jäätyä. Näyte lähetetään pahvilaatikossa postitse tai toimi-tetaan suoraan laboratorioon. Lantanäytteitä ei tarvitse pakata keltaraidalliseen lähetyslaatikkoon, vaan ne voidaan lähettää myös tavallisessa pahvilaatikossa. Kirjekuoressa lähettämistä ei suositella.

pH:n mittausta varten ulostetta tarvitaan vain yhdeltä päivältä. Sama määrä riittää kuin madonmunatutkimuk-seenkin. Uloste tulee kuitenkin toimittaa laboratorioon mahdollisimman tuoreena, sillä bakteeritoiminta muuttaa ulosteen pH:ta.

Bakteriologisiin tutkimuksiinPyöritetään näytteenottotikkuun ulostetta ja tikku sulje-taan kuljetusputkeensa (Transpocult). Lisäksi ulostetta tuli-si lähettää n. teelusikallinen puhtaassa purkissa, putkessa tai muussa vastaavassa. Näytteet suljetaan tiiviiseen pussiin ja pakataan lähetyslaatikkoon. Näytteen voi tuoda myös suoraan laboratorioon. Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen. Näyte säi-lyy n. kaksi vuorokautta jääkaappilämpötilassa. Näyte ei saa jäätyä.

Bakteriologiset näytteet

Viljely: iho ja limakalvotPoistetaan mahdollinen kuivunut erite/kudos. Märkäinen alue puhdistetaan huolella fysiologista keittosuolaliuosta ja/tai steriiliä sidetaitosta käyttäen. Näyte otetaan hankaa-malla näytteenottotikkua tai steriiliä vanupuikkoa infektio-pesäkkeen pohjalla varoen kontaminoimasta tikkua ihon normaaliflooralla. Näytetikku suljetaan bakteerinäytteen-kuljetusputkeen (elatusaine).

Viljely: korvaNäyte otetaan pyöräyttämällä näytteenottotikkua tai steriiliä vanupuikkoa korvakäytävässä ja sulkemalla tikku bakteerinkul-jetusputkeen.

Viljely: silmän sidekalvoYlimääräinen märkä puhdistetaan pyyhkimällä silmä esim. fy-siologisella keittosuolaliuoksella, jonka jälkeen näyte otetaan steriiliin veteen tai fysiologiseen suolaliuokseen kastetulla va-nupuikolla varoen koskemasta luomien ihoa. Näyte suljetaan bakteerinkuljetusputkeen.

Viljely: virtsaNäyte tulisi ottaa mahdollisimman puhtaasta keskivirtsas-ta tai mieluiten punktoimalla. Virtsanäyte voidaan lähettää Uricultille tai maljalle viljeltynä. Koko virtsa tulee lähettää kylmälähetyksenä, mikäli se ei ole Urine culture -putkessa.

Viljely: utaretulehdusMaitonäyte otetaan samoilla tekniikoilla kuin PCR-menetel-mässä, paitsi on käytettävä ehdottomasti steriilejä säilöntä-aineettomia putkia, eikä näytettä saa pakastaa. Mahdolli-simman nopea toimitus laboratorioon.

Gram-värjäysNäyte otetaan puhtaalla pumpulitikulla ja levitetään suoraan objektilasille. Lasi ilmakuivataan ja siihen merkitään lyijyky-nällä potilaan nimi sekä näytenumero ja näytteenottokohta, mikäli samasta eläimestä otetaan useampia näytteitä.

Nestemäinen erite voidaan ottaa sellaisenaan steriiliin putkeen ja lähettää huoneenlämmössä laboratorioon.

Maitonäytteet utaretulehdustutkimuksiin

Koska PCR-menetelmä tunnistaa hyvin herkästi pienetkin määrät utaretulehdusta aiheuttavia bakteereita, joita on myös ympäristössä ja lannassa, tulisi näytteenotossa olla hyvin huolellinen ja noudattaa annettuja ohjeita. Näin väl-tetään virheelliset tulokset sekä mahdolliset uusintanäyte-pyynnöt. PCR-tutkimusta varten näyte otetaan säilöntäai-neelliseen putkeen. Lääkityksen jälkeen kontrollinäytteen voi ottaa 2 vk solutuksen loputtua. Viljelyä varten näytettä ei saa ottaa säilöntäaineelliseen putkeen.1. Etenkin subkliinisissä tulehduksissa paras näytteen-

ottoaika on ennen lypsyä. Oireilevalta eläimeltä näyte voidaan ottaa muulloinkin.

2. Pese utare, josta olet ottamassa näytettä, huolellisesti: pyyhi 3 kertaa puhtaalla vedellä tai pyyhkeellä, lypsä muutama suihke hukkaan, pyyhi puhtaalla pyyhkeellä ja lypsä vielä suihke hukkaan.

3. Käytä näytteenotossa kertakäyttöhanskoja. Näin este-tään bakteerien siirtyminen käsien iholta näytteeseen.


4. Avaa näytteenottoputki niin, ettet koske putken tai korkin sisäpintaan. Varo tiputtamasta putkessa olevaa säilöntäainetablettia.

5. Mikäli tabletti, korkki tai putki putoaa, ota uusi puhdas putki!

6. Ota puhdistetusta utareesta yksi–kaksi suihketta put-keen, niin että pidät putkea vaakatasossa. Näin välte-tään ympäristöstä tulevien bakteereiden joutuminen näytteeseen.

7. Jokaisesta tutkittavasta neljänneksestä otetaan oma näyte. Putkeen merkitään lehmän nimi/nro sekä vedin OE/OT/VE/VT.

8. Mikäli otat näytteen putkeen, jossa ei ole säilöntätablet-tia, pakasta näyte ennen lähettämistä, tai teippaa putki kiinni kylmävaraajaan (-20 °C) ennen lähettämistä.

Mycoplasma bovis -PCR tutkimusta varten laboratorio yhdistää neljännesten näytteet.

Karvanäytteet dermatofyyttitutkimukseen

Varsinkin silloin, kun epäillään eläimen kantavan tautia oi-reettomasti, harjataan koko eläin puhtaalla hammasharjalla, jonka jälkeen harja suljetaan puhtaaseen paperiseen kirje-kuoreen. Lisäksi mahdollisen karvattoman laikun reunalta nypitään muutamia huonokuntoisia karvoja niiden kasvu-suuntaan ja myös mahdollista rupea rapsutetaan kirjekuo-reen. Infektioaluetta voi pyyhkiä ensin alkoholiliuoksella bakteerikasvun vähentämiseksi. Näytettä ei saa ottaa muo-vipussiin bakteerikasvun estämiseksi. Jos infektio on kynnes-sä, voidaan kynnestä lähettää pala laboratorioon suljettuna paperiseen kirjekuoreen.

Raapenäytteet ulkoloistutkimukseen

Näyte otetaan hieromalla parafiiniöljyä ( jos ei ole, käytä ruokaöljyä) näytteenottokohtaan. Puhtaalla veitsellä raapu-tetaan voimakkaasti ihon pinnasta epiteelikerrosta ja öljyä, jotka siirretään puhtaaseen putkeen tai suljettavaan astiaan. Öljyn lisäys ja raaputus toistetaan kunnes epiteeli on rikki verinahkaan asti. Karvanäyte nypitään toiseen puhtaaseen putkeen.

Nukkatikkunäytteet PCR-tutkimuksiin

Näyte otetaan useampaan nukkatikkuun, pumpulipuikkoon tai muuhun pehmeään näytteenottotikkuun infektoituneen alueen eritteestä (yksi näyte jokaiselta erittävältä alueelta). Taudinaiheuttajakohtaisia ohjeita näytteenottopaikasta löytyy tutkimuskohtaisilta sivuilta. Jos erittäviä alueita on useita, tulee näytteet ottaa niistä erillisiin tikkuihin (esim. nenästä, suusta sekä oikeasta ja vasemmasta silmästä kai-kista omiin tikkuihinsa). Tikkujen annetaan kuivahtaa ja ne suljetaan omiin kuljetusputkiinsa tai esimerkiksi puhtaisiin erotteluputkiin. Putkiin merkitään selkeästi eläimen tiedot ja näytteenottokohdat.

Näytteet geenitesteihinGeneettiset testit tutkitaan pääasiallisesti EDTA-kokoveres-tä tai poskisolunäytteistä. Poskisolunäyte voidaan ottaa ai-kaisintaan tunnin kuluttua siitä kun eläin on syönyt, koska eläimen suussa ei saa olla ruokaa näytettä otettaessa. Sa-masta syystä pennut tulee pitää poissa nisältä sekä erossa toisistaan vähintään 60 minuuttia ennen näytteenottoa. DNA-tutkimuksia ei voida tehdä pelkästä syljestä, vaan näytteeksi tarvitaan soluja.

Näytteenottoon suositellaan poskisoluharjoja (cy-tobrush, 2 kpl/eläin), joita saa veloituksetta Movetilta. Harja laitetaan eläimen suuhun, posken ja ikenen väliin. Harjaa pyöritetään useita kertoja, jotta soluja irtoaa suun limakal-voilta. Harjojen annetaan kuivua hetken ennen kuin ne sul-jetaan omiin pakkauksiinsa. Harjapakkaukseen merkitään eläimen tiedot ja se laitetaan kirjekuoreen. Myös kirjekuori merkitään selkeästi eläimen tiedoilla.

Vaihtoehtoisesti näyte voidaan ottaa pumpulipuikoilla. Pumpulipuikosta käytetään näytteenottoon vain toista pää-tä. Käyttämätön pää leikataan irti ja heitetään pois. Näyt-teenotto suoritetaan samoin kuin poskisoluharjalla. Riit-tävän solumäärän saamiseksi käytetään vähintään neljää pumpulipuikkoa. Puikkojen annetaan kuivua hetken, jonka jälkeen ne suljetaan ensin erillisiin pieniin muovipusseihin, joihin merkitään eläimen tiedot. Muovipussit laitetaan eläi-men tiedoilla varustettuun kirjekuoreen.

Joihinkin geneettisiin tutkimuksiin käy näytteeksi myös jouhinäyte (hevoset, naudat). Jouhet nypitään juurineen ja teipataan esimerkiksi puhtaalle paperille, johon merkitään myös eläimen tiedot. Jouhia tarvitaan yhteensä 20–30 kap-paletta. Tutkimukseen tarvitaan karvatupet, joten latvat voidaan leikata näytteestä pois lähettämisen helpottami-seksi. Näytteeksi ei saa käyttää valmiiksi irronneita jouhia.

Mikäli samasta eläimestä halutaan tehdä useampia gee-nitestejä, kannattaa jokaista varten ottaa omat näytteet.

Näytteet polveutumismäärityksiinPolveutumismäärityksiin suosittelemme EDTA-kokove-

rinäytettä, jossa DNA-määrä on varmasti riittävä. Otamme vastaan myös poskisolunäytteitä (aina 3 poskisoluharjaa/eläin). Nautojen polveutuminen voidaan tutkia myös jouhi-näytteestä.

Viralliset todistuksetMikäli tuloksista tarvitaan virallinen todistus, tulee eläin-

lääkärin tunnistaa eläin (mikrosiru ym.) ja liittää tästä asian-mukainen todistus näytteen ja lähetteen mukaan. Todistuk-sen tulee sisältää eläinlääkärin allekirjoitus ja leima. Valmiita pohjia löytyy mm. kissa- ja Kennelliitolta. Tarkista lomake-vaatimukset taholta, jonne haluat tulokset toimittaa.

Koirien polveutumismäärityksiä varten tarvitaan Kennel-liiton virallinen polveutumis- tai DNA-tunnistelomake. Viralli-sia testejä ei saa luovuttaa eläimen omistajan lähetettäviksi, vaan näytteenottaja on vastuussa näytteiden oikeellisuudes-ta laboratorioon toimittamiseen saakka.


Hevosten plasmapankkiMovet noudattaa luovuttajahevosten valinnassa Eviran oh-jeistusta. Eläinlääkäri tekee luovuttajille terveystarkastuk-sen ja laboratorio tarkistaa plasman vasta-ainepitoisuuden kvantitatiivisella mittauksella.

Plasman luovuttaminen

Hevosten omistajat voivat ilmoittaa hevosensa luovuttajik-si. Plasmaa voidaan tulla keräämään, mikäli samalla tallilla on 5–10 luovuttajaa. Järjestämme keräyksen plasmatar-peen mukaan. Plasmankeräyksissä eläinlääkärinämme toi-mii Johanna Sokka. Yhdeltä luovuttajalta saatu plasma voi pelastaa useamman varsan hengen. Luovutuksen jälkeen hevosen on hyvä olla kevyemmällä liikutuksella parin päi-vän ajan, ja hevosen rauhoittamisesta luovutuksen ajaksi seuraa 4 vrk dopingvaroaika. Muuten luovutuksesta ei ai-heudu rajoituksia hevosen käyttöön. Hyvän mielen lisäksi omistaja saa hevoselleen eläinlääkärintarkastuksen ja veri-koetulokset (Laaja terveyspaketti) sekä lahjakortin madon-munatutkimukseen.

Plasman tilaaminen

Plasma tilataan suoraan laboratoriosta numerosta 050 502 0770 (aukioloaikojen ulkopuolella 050 337 9034). Kiireettömät ti-laukset voi tehdä myös nettisivuilla olevan tilauslomakkeen kautta.

Plasmaa myydään yksittäisinä pusseina ja plasmansiirto-yksikköinä, joihin sisältyy 3 pussia yksikköönsä. Yksi pussi sisältää 350–450 ml plasmaa. Saatavilla on myös plasman-siirtoletkuja infuusiota varten. Hintoihin sisältyy hoidon jäl-keen tehtävä vasta-ainemääritys varsalle. Toimitus veloite-taan erikseen.

Plasman toimitus

Plasmaa toimitetaan laboratorion aukioloaikoina arkisin klo 8–16 ja lauantaisin klo 9–14. Tarvittaessa plasmaa pystyy hakemaan laboratoriolta myös iltaisin ja sunnuntaisin. Kau-emmas plasman toimitus tapahtuu pääasiassa matkahuol-lon ja postin kautta. Tarvittaessa voidaan käyttää myös ku-riiripalveluita. Toimitus ei sisälly plasman hintaan, vaan se veloitetaan erikseen.

Kiitokset

Plasmapankin toiminnan aloittamisen mahdollisti Suomen Punaisen Ristin Ve-ripalvelu välinelahjoituksellaan. Kiitos kuuluu luonnollisesti myös veren keräämisen hoitaneelle eläinlääkärille hoitaji-neen sekä hevosensa luovuttajiksi ilmoittaneille omistajille.

Plasmansiirto varsalle (plasmainfuusio)

Plasmaa annetaan yleensä varsalle, jolla on täydellinen tai osittainen vasta-ainepuutos. Puutos voi johtua muun muas-sa seuraavista syistä:

•• Emä on valuttanut eniten vasta-aineita sisältänyttä ternimaitoa jo ennen syntymää

•• Ternimaito on ollut huonolaatuista•• Varsa ei osaa/jaksa nousta juomaan riittävän ajoissa

(vasta-aineet imeytyvät korkeintaan 12 h syntymän jälkeen)

•• vasta-aineet eivät syystä tai toisesta ole imeytyneet varsan suolistosta

Infuusio

Ennen infuusiota pakastettu plasma sulatetaan ja se lämmi-tetään ruumiinlämpöiseksi (37 °C) esimerkiksi vesihautees-sa. Sulatusta ei saa tehdä mikroaaltouunissa.

Annostelu tehdään jugularis-laskimon kautta aseptisesti. Annosteluun käytetään infuusioon tarkoitettua plasmansiir-toletkua, jossa on suodatin mahdollisten mikrohyytymien poistamiseksi.

Ennen Infuusiota varsan yleiskunto tarkistetaan: mitataan ruumiinlämpö, auskultoidaan sydän ja keuhkot/hengitystiet sekä tarkistetaan limakalvojen väri.

Ensimmäinen pussi (n. 350 ml) tiputetaan varovaisuutta noudattaen ja mahdollisia siirtoreaktioita seuraten: sydä-men syke, mahdolliset rytmihäiriöt, hengitysfrekvenssi, lämpötila. Mikäli oireita ilmenee, hidastetaan infuusionope-utta tai oireiden vakavuudesta riippuen, pysäytetään infuu-sio välittömästi.

Suositeltava annos on 10–20 ml plasmaa/kg/tunti, jol-loin 45–50 kg varsalle voidaan annostella 1 yksikkö (1 l) 30 minuutissa. Yksi yksikkö muodostuu kolmesta pussista. Ti-putusnopeus tulee harkita aina tapauskohtaisesti riippuen varsan yleiskunnosta.Annostelun jälkeen otetaan seerumi- tai Li-hepariininäyte IgG-pitoisuuden mittaamista varten. Mittaus kuuluu plas-mayksikön hintaan. Mikäli IgG-pitoisuus on liian alhainen, annostellaan seuraava yksikkö. Yksi plasmayksikkö (3 pus-sia) nostaa IgG-pitoisuutta yleensä 300–500 mg/dl, mutta tulehdustilanteessa saavutettu taso voi laskea. Yksiköiden annostelun välin tulisi olla vähintään 6 tuntia.

Lähteet

ELL Sokka Johanna

Demodex klinikkaeläinhoitajien ry:n jäsenlehti, Heino Päivi: Hevosten veripankki Yliopistollisessa Eläinsairaalassa.

Movet Oy


Kirjaudu aluksi sisään käyttäjätunnuksellasi ja salasanal-lasi. Käyttäjätunnuksena toimii sähköpostiosoitteesi. Jos olet unohtanut salasanan, voit tilata uuden salasanan "Salasana hukassa?" -toiminnolla. Huomaa, että sinun tu-lee käyttää sitä sähköpostiosoitetta, jonka olet ilmoittanut Movetille!

Kirjautumisen jälkeen sivun vasempaan reunaan ilmes-tyvät toimintolinkit "Uusi lähete" ja "Lähetteet ja vastauk-set". Yläreunassa on lisäksi Omat tiedot-toiminto, josta voit muuttaa omia yhteystietojasi.

Muista ilmoittaa muuttuneet yhteystietosi Movetille.

Lähetteen tekeminen ja tulostaminen

Uusi lähete -sivulla voit tallentaa Laboratoriopalveluun uuden lähetteen. Lähetteeseen täytetään omien yhteystie-tojesi lisäksi eläimen ja omistajan tiedot. Kaikki eläimen tiedot eivät ole pakollisia. Valitse lähetteelle haluamasi tutkimukset. Kun lähete on valmis, paina alareunasta "Tal-lenna" -nappia. Voit tulostaa lähetteen palaamalla takaisin lähetteeseen ja painamalla "Tulosta lähete". Lähete avautuu PDF-tiedostona.

Näytteisiin tulee merkitä selvästi eläimen omistajan tie-dot sekä eläimen nimi. Lähetetuloste voidaan lähettää labo-ratorioon näytteen mukana, mutta tuloste ei ole pakollinen.

Laboratoriopalvelun käyttöohjeet

Lähetteiden ja vastausten selaaminen

Asiakasnumerollesi tallennettuja valmiita vastauksia sekä lähetettyjä lähetteitä, jotka odottavat vielä käsittelyä, voit selata ”Lähetteet ja vastaukset” -toiminnolla. Lähetteitä, joiden käsittelyä ei ole vielä aloitettu Movetissä, voit muo-kata "Muokkaa" -linkistä. Tällä sivulla näkyvät myös Move-tin tekemät lähetteet. Valmiit lausunnot ovat nähtävissä ja tulostettavissa tältä sivulta. Lähetteen voi avata ruudulle "Näytä"-linkistä, ja tältä sivulta tulostaa "Tulosta analyysi-tulos" -linkistä.

Kun lopetat käytön, muista kirjautua ulos.

Tunnusten hakeminen

Jos sinulla ei vielä ole käyttäjätunnuksia, voit hakea niitä osoitteesta www.movet.fi. Klikkaa laboratoriopalveluun -linkkiä ja sieltä löydän linkin käyttäjätunnushakemuk-seen. Täytä pyydetyt tiedot ja lähetä hakemus, minkä jäl-keen saat tunnukset antamaasi sähköpostiosoitteeseen.

Kuvalliset käyttöohjeet löydät nettisivuiltamme.

Kliinisen kemian tutkimuksetAFOS (alkalinen fosfataasi)ALAT (alaniiniaminotransferaasi)AlbumiiniAmylaasiASAT (Aspartaattiaminotransferaasi)Betahydroksibutyraatti (betahydroksivoihappo)Bilirubiini, kokonaisBilirubiini, konjugoitu BromidiCK (kreatiinikinaasi)CRP (C-reaktiivinen proteiini)FenobarbitaaliFibrinogeeniFosfaatti (Pi) FruktosamiiniGHbA1c (glykohemoglobiini) GlukoosiGT (glutamyylitransferaasi) Haimalipaasi (kvantitatiivinen, haimaspesifinen)Kalium (K)Kalsium (Ca) Kloridi (Cl) KolesteroliKreatiniiniKupari (Cu) LaktaattiLasiaisen MgLD (laktaattidehydrogenaasi))Magnesium (Mg)Natrium (Na) NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat rasvahapot) Prot (kokonaisproteiini)Proteiinit aspiraatista (esim. nivel-/selkäydinneste)Raudansitomiskyky (kokonais) Rauta (Fe) SAA (seerumin amyloidi A) SappihapotSDMA (Symmetrinen dimetyyliarginiini, koira, kissa)SeleeniSinkki (Zn)TLI (trypsin-like immunoreactivity, koira)TriglyseriditTroponiini IUrea

21


Berner tarjoaa kaiken mitä pieneläinpraktiikka tarvitsee.

Meiltä saat• Datamars-mikrosirut ja -lukijat• GE-ultraäänilaitteet• Hill’s-lemmikkiruoat• Oxbow -lemmikkiruoat• Oxford Science-laboratoriolaitteet• Spectrum-allergiatestit, siedätyshoidot• Wellion-verensokerimittarit

ja paljon muuta - kysy meiltä!

Berner Pro, Sahaajankatu 24, 00880 Helsinkipuh. 020 690 761 (ma-pe 9-15)

www.berner.�/pro

C

M

Y

CM

MY

CY

CMY

K


Alkalista fosfataasia esiintyy useissa kudoksissa, mutta suurissa määrin etenkin suolistossa, sappi-tiehyeissä, verisuonten seinämässä, istukassa, mu-nuaisissa, maksassa ja luusoluissa (osteoblasteissa). Kasvavilla yksilöillä luuston kasvu suurentaa AFOS-pitoisuutta. Pitoisuus nousee etenkin sappitietukok-sissa ja luustosairauksissa (mm. osteosarkooma), mutta muutoksen suuruus ei yleensä korreloi taudin vakavuuden kanssa.

On huomionarvoista, että kortikosteroidit lisäävät AFOS-aktiivisuutta koirilla, eli sitä voidaan käyttää li-sämunuaisen hyperaktiivisuuden tutkimisessa. Toi-saalta pitkäaikainen kortikosteroidihoito voi myös lisätä maksan syntetisoimaa isoentsyymiä.

Kissoilla AFOSin puoliaika elimistössä on lyhyt, mikä kannattaa ottaa huomioon diagnoosia tehtä-essä tai taudin seurannassa.

AFOS (alkalinen fosfataasi) (S/HP)Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. EDTA-, sitraatti- ja ok-salaattiplasma häiritsevät määritystä. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä ja jääkaapissa. 2 kk pakastettuna –20 °C. Hemolyysi häiritsee määritystä.

Viitearvot:•• koira 15–105 U/l,

kasvava pentu 45–240 U/l•• kissa 15–100 U/l•• hevonen 70–250 U/l,

kasvava varsa 140–360 U/l•• nauta 18–153 U/l

Menetelmä:Fotometrinen (IFCC–standardin mukainen) omassa laborato-riossa. Hyväksytään Kennelliitossa dobermannien viralliseen maksalausuntoon. Toimita tällöin virallinen lomake näyttei-den mukana.

Tulkinta:Suurentuneet pitoisuudet

•• maksasairauksissa vaurioituneiden solujen sisältämää entsyymiä vuotaa verenkiertoon

– sappistaasi – maksaa vaurioittavat lääkkeet – myrkyt

•• haimatulehduksessakin kudosvaurio aiheuttaa entsyymin vuotamisen verenkiertoon

•• lisämunuaisen kuorikerroksen hyperaktiivisuus (etenkin koirat)

•• kilpirauhassairaudet•• diabetes•• luuvauriot tai luustokasvaimet•• lääkeaineet, etenkin fenobarbitaali ja kortikosteroidit


Alaniiniaminotransferaasia esiintyy pienessä määrin useissa kudoksissa, mutta selvästi suurimmat aktii-visuudet löytyvät maksan parenkyymisoluista. Siten se on melko spesifinen maksavaurion osoittaja, jol-loin aktiivisuus veressä saattaa nousta monikym-menkertaiseksi ja pysyä suurentuneena 1–2 viikkoa. Koiralla biologinen puoliintumisaika elimistössä on muutamia vuorokausia, mutta kissalla vain muuta-mia tunteja.

ALAT (alaniiniaminotransferaasi) (S/HP)Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 3 vrk huo-neenlämmössä ja 7 vrk jääkaapissa. Säilyy pakastettuna –20 °C vain 2 vrk! Lipemia ja hemolyysi häiritsevät määri-tystä.

Menetelmä:Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen) omassa laborato-riossa. Hyväksytään Kennelliitossa dobermannien viralliseen maksalausuntoon. Toimita tällöin virallinen lomake näyttei-den mukana.

Viitearvot:•• koira 20–130 U/l•• kissa 30–130 U/l•• hevonen 5–45 U/l•• nauta 6.9–35 U/l

Tulkinta:Suurentuneita pitoisuuksia

•• maksasairauksissa (akuutti hepatiitti, fibroosi, kirroosi, maksastaasi, maksaa vaurioittavat myrkyt)

•• sappitietukoksessa•• lihasvaurioissa saattaa olla suurentuneita pitoisuuksia,

mutta ne voi erottaa maksavaurioista myös suurentuneista CK- ja ASAT-pitoisuuksista.


Albumiini on maksassa syntetisoitava proteiini ja se edustaa noin puolta veriplasman kokonaispro-teiinista. Se vastaa suuressa osin veren kolloidios-moottisesta paineesta, tästä syystä alentuneisiin pi-toisuuksiin liittyy turvotustaipumus (mikäli pitoisuus alle puolet normaalista). Albumiini myös sitoo ja kuljettaa useita aineita mm. kalsiumia, bilirubiinia, vapaita rasvahappoja, lääkeaineita ja hormoneja. Al-bumiinin pitoisuuden avulla voidaan selvittää mm. nestetasapainon häiriöitä, maksan, munuaisten ja suoliston toimintaa sekä tulehduksia.

Albumiini (S/HP)Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 7 vrk jää-kaapissa tai 1 kk pakastettuna –20 °C.

Menetelmä: Fotometrinen (kolorimetria, bromikresolivihreä) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 28–41 g/l•• kissa 33–43 g/l•• hevonen 26–42 g/l•• nauta 28–39 g/l

Tulkinta: Suurentuneet pitoisuudet viittaavat elimistön kuivumi-seen.

Pienentyneet pitoisuudet syynä voi olla•• vähentynyt albumiinin synteesi (esim. aliravitsemus,

maksasairaudet, malabsorptio)•• lisääntynyt albumiinin menetys (munuaissairaudet,

palovammat, tulehdukset, verenhukka, menetys suolistosta)

•• nesteen kertyminen elimistöön.


Amylaasi (S/HP)Amylaasia esiintyy lähinnä haimassa ja sylkirau-hasissa, mutta pienessä määrin myös maksassa, suolistossa ja lihaksissa. Etenkin akuutissa haima-tulehduksessa pitoisuus nousee nopeasti monin-kertaiseksi normaaliarvoon verrattuna, ja palautuu muutamassa päivässä. Myös kroonisen haimatu-lehduksen akuuttivaiheessa esiintyy lievästi suuren-tuneita pitoisuuksia. Amylaasipitoisuus voi nousta myös vatsan ärsytys- ja tulehdustiloissa ja sylkirau-hasen tulehduksissa. Haimatulehduksen diagno-soinnissa kvantitatiivinen haimaspesifinen lipaasi on huomattavasti luotettavampi menetelmä.

Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Seerumi, hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Solut suositellaan eroteltavaksi seerumista/plasmasta pian näytteenoton jäl-keen. Näyte säilyy 4 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa ja > 1 v pakastettuna –20 °C. Hemolyysi ja lipemia häiritsevät määritystä.

Menetelmä:Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen) omassa laborato-riossa.

Viitearvot:•• koira 200–900 U/l•• kissa 200–1000 U/l•• hevonen 400–1200 U/l•• kani 150–330 U/l

Tulkinta:Huomattavasti suurentuneita pitoisuuksia

•• haimasairauksissa – akuutissa pankreatiitissa – kroonisen pankreatiitin alkuvaiheessa – haimatiehyeiden tukoksissa – kasvaimissa

Lievemmin pitoisuudet kohoavat•• munuaissairauksien aiheuttamassa vähentyneessä

poistumassa•• vatsan alueen tulehduksissa•• sylkirauhastulehduksissa.


ASAT (Aspartaattiaminotransferaasi) (S/HP)Aspartaattiaminotransferaasi kuuluu samaan ent-syymiryhmään kuin ALAT, mutta sitä esiintyy useis-sa kudoksissa. Se sijaitsee solujen sytosolissa ja mitokondrioissa, joten sitä vapautuu akuuteissa taudeissa tapahtuvissa soluja kudosvaurioissa suhteellisen helposti. Sekä ASAT- että ALAT-pitoi-suudet nousevat maksavaurioiden yhteydessä, mutta ALAT on maksaspesifisempi. ASAT-pitoisuu-den kasvu aiheutuu usein myös lihasvaurioista (sydän- tai luurankolihas), mutta on huomattava että lihasvaurioissa pitoisuuden muutokset tapah-tuvat hitaammin kuin esim. kreatiinikinaasilla (CK). Mahdollisen raskaan ja toistuvan fyysisen aktiivi-suuden pitoisuuksia suurentava vaikutus on huo-mioitava etenkin kilpahevosten ja -koirien tuloksia tarkastellessa.


Näytetyyppi:Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Hemolyysi häiritsee määritystä (suurentaa tuloksia). Näyte säilyy huoneenläm-mössä 4 vrk, jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna (–20 °C) 3 kk.

Menetelmä:Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen) omassa laborato-riossa.

Viitearvot:•• koira 10–55 U/l•• kissa 15–65 U/l•• hevonen 180–650 U/l•• nauta 45–110 U/l


•• maksasairauksissa•• lihasvaurioissa (sekä luuranko- että sydänlihas)•• myös jotkut lääkkeet saattavat suurentaa pitoisuuksia

– epilepsialääkkeet – jotkut hormonijohdannaiset

•• lisäksi on huomioitava voimakkaan rasituksen aiheuttama pitoisuuden nousu etenkin kilpahevosilla ja -koirilla

– pitkittyneesti suurentuneita arvoja voi käyttää karkeana mittarina liian intensiiviselle harjoittelulle

Maksa- ja lihasvaurion erotusdiagnostiikka:•• ASAT yhdessä ALAT- ja CK-määritysten kanssa on

hyvä tutkimusyhdistelmä maksa- ja lihasvaurion erotusdiagnostiikassa

•• lihasvauriossa CK ja ASAT ovat suurentuneet enemmän kuin ALAT, joka sekin saattaa olla hieman koholla. Akuutisti lihasvauriossa CK-pitoisuus nousee ensimmäisenä, ASAT hieman myöhemmin

•• maksavauriossa ALAT-pitoisuus on suurentunut enemmän kuin ASAT, CK taasen pysyy viitearvorajoissa.

Lähteet:Evaluation of ornithine carbamoyl transferase and other serum and liver-derived analytes in diagnosis of fatty liver and post-surgical outcome of left-displaced abomasum in dairy cows. Kalaitzakis E, Roubies N, Panousis N, Pourliotis K, Kaldrymidou E, Karatzias H. J Am Vet Med Assoc. 2006; 229(9), 1463-1471.

Muscle histopathology and plasma aspartate aminotransfe-rase, creatine kinase and myoglobin changes with exercise in horses with recurrent exertional rhabdomyolysis. Valberg S, Jönsson L, Lindholm A, Holmgren N. Eq Vet J.1993; 25(1):11–16.

Plasma aspartate aminotransferase and creatine kinaseactivi-ties in thoroughbred racehorses in relation to age, sex, exercise and training. Harris PA, Marlin DJ, Gray J. Vet J. 1998; 155(3):


Betahydroksibutyraatti (betahydroksivoihappo) (S/HP!)

β-hydroksibutyraatti eli β-hydroksivoihappo on energia–aineenvaihdunnassa syntyvä ketoniyhdis-te eli ns. ketoaine. Muita elimistön ketoaineita ovat asetoni ja asetoasetaatti. Ne ovat myös heikkoja happoja, eli niiden vaikutuksesta elimistö happa-moituu, jolloin muodostuu (keto)asidoosi. Ketoaineita muodostuu eläinlajin ja elimistön energiatilan mukaisesti joko vapaista eli esteröitymättömistä rasvaha-poista (free fatty acids eli FFA/non-esterified fatty acids eli NEFA) tai haihtuvista rasva-hapoista (volatile fatty acids eli VFA). Yksimahaisilla eläimillä (kissa, koira) ketoaineiden pääasiallinen lähde ovat rasvakudoksen vapaat rasvahapot, kun taas märehtijöillä niitä syntyy normaalisti pääasiassa haihtuvista rasvahapoista pötsin seinämässä sekä maksas-sa ja utareessa.

Patologisissa tilanteissa ketoaineita voi syntyä vapais-ta rasvahapoista rasvakudoksessa myös märehtijöillä. Ketoaineet erittyvät vapaasti munuaisissa virtsaan, jo-ten virtsasta voidaan havaita ketoaineita melko pian ke-toottisen tilanteen alkamisen jälkeen. On kuitenkin hyvä muistaa, että virtsaliuskojen ketoainemääritys havaitsee vain asetoasetaatin ( ja vähemmässä määrin asetonin), muttei β-hydroksibutyraattia. Kuitenkin nimenomaan β-hydroksibutyraatti on se ketoaine, jota syntyy runsaasti vakavissa ketoottisissa tiloissa.

MärehtijätMärehtijöillä β-hydroksibutyraatin ( ja muiden ketoainei-den) aiheuttama ketoosi syntyy useimmiten 2–4 viikkoa poikimisen jälkeen (ns. kolmen viikon tauti). Tällöin eläimen ravinnonsaanti saattaa olla vähentynyt, mutta energian tar-ve poikimisen ja maidontuotannon alkamisen vuoksi huo-mattavasti suurentunut. Energiansaanti ei kata tarvetta, jo-ten syntyy negatiivinen energiatasapaino. Se johtaa edellä mainittuun rasvakudoksen triglyseridien käyttöön energi-antuotannossa sekä voimakkaaseen β-hydroksibutyraatin määrän lisääntymiseen. Kehon happamoituessa syntyy ketoasidoosi. Myös kasvavat hiehot ovat alttiita ketoasidoo-sille. Niillä energian tarve on kasvamisen vuoksi suuri, ja mi-käli sitä ei saada täytetyksi, syntyy helposti ns. subkliininen ketoosi. Myös pötsin voimakas butyraatin tuotanto voi aihe-uttaa lieväasteista ketoosia.

Ketoosin muodostumisen ennakoimiseksi kannattaa ve-rinäytteestä määrittää NEFA 2–14 vrk ennen poikimista ja hydroksibutyraatti 2–14 vrk poikimisen jälkeen.

Pieneläimet/yksimahaisetYksimahaisten (pieneläinten) elimistössä ei normaalitilan-teessa juurikaan synny β-hydroksibutyraattia, eikä sitä voida havaita verestä tai virtsasta. Näillä eläimillä ketoaineiden syn-tyminen liittyy lähes poikkeuksetta negatiiviseen energiatasa-painoon.

Pieniä pitoisuuksia voi syntyä esimerkiksi pitkäkestoisen rasituksen jälkeen, mikäli hiilihydraattien (verensokeri, lihas-ten ja maksan glykogeeni) saanti ei ole riittävää. Tällöin ras-vakudoksesta vapautuu vapaita rasvahappoja energian läh-teeksi. Tällaisen tilanteen aiheuttaman lievän ketoaineiden lisääntymisen, ja siitä aiheutuvan happamoitumisen (asidoo-sin), elimistö kykenee korjaamaan kemiallisilla puskurijärjes-telmillään (pääasiassa vetykarbonaatilla).

Toinen yleinen syy yksimahaisilla lajeilla β- hydroksibu-tyraatin syntymiselle on huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes. Tällöin insuliinin puute tai insuliiniresistenssi estää glukoosin siirtämistä soluihin, jolloin normaali energiantuo-tanto glukoosista estyy ja syntyy negatiivinen energiatasa-paino. Tätä pahentaa samanaikainen lipoproteiinilipaasin inhibitio, mikä estää verenkierrossa olevien triglyseridien (=ravinnon rasvat) käytön energiantuotossa. Tästä aiheutuu ns. hormonisensitiivisen lipaasin aktivoituminen, mikä ai-kaansaa rasvakudoksen triglyseridien yhä lisääntyvän ha-jottamisen ja beta-oksidaation rasvakudoksessa. Tämä lisää asetyyli-koentsyymi-A:n tuotantoa, mutta koska elimistö käyttää tässä tilanteessa kaiken vähäisen oksaloasetaatin glukoneogeneesiin, ei normaalia asetyylikoentsyymi-A:n ja oksaloasetaatin pariutumista tapahdu. Siksi sitraattisyklin (Krebsin syklin) energiantuotanto tyrehtyy. Tämä lisää voi-makkaasti vapaan β-hydroksibutyraatin määrää verrattuna muihin ketoottisiin tilanteisiin. Tällaista happamoitumista elimistö ei pitkällä aikavälillä pysty kompensoimaan, joten syntyy diabeettinen ketoasidoosi, joka on hoitamattomana hengenvaarallinen.



Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Erottele solut see-rumista / plasmasta mahdollisimman nopeasti. Näyte säilyy 1 vrk jääkaappilämpötilassa ja 1 kk pakastimessa.

Menetelmä:Fotometrinen entsymaattinen määritys omassa laboratori-ossa.

Viitearvot:•• koira < 0,9 mmol/l•• kissa < 0,9 mmol/l•• nauta < 0,9 mmol/l

Tulkinta:Suurentuneet pitoisuudet:

•• lievästi suurentuneet pitoisuudet eli subkliininen ketoosi (1,0 mmol/l – 2,5 mmol/l)

– aliravitsemus – naudoilla poikimisen jälkeen – energiankulutuksen ylittäminen saantiin nähden – lievästi epätasapainossa oleva diabeteksen hoito

Huomattavasti suurentuneet pitoisuudet – diabeettinen ketoasidoosi (> 2,5 mmol/l)

Lähteet:Role of beta-hydroxybutyric acid in diabetic ketoacidosis: A re-view. Stojanovic V, Ihle S. Can Vet J 2011;52:426–430

Measurement of β-hydroxybutyrate in cats with nonketotic dia-betes mellitus, diabetic ketosis, and diabetic ketoacidosis. Wein-gart C, Lotz F, Kohn B. J Vet Diagn Invest. 2012; 24(2):295-300.

A study of glucose metabolism and ketosis development in peri-parturient cows using a mechanistic model. Ph. D. dissertation / Guo J. University of Maryland, 2005


Bilirubiini, kokonais (S/HP)Bilirubiinia on punasoluissa osana hemoglobiinin rautaa sitovaa hemimolekyyliä. Verenkierron biliru-biini on peräisin hajonneista punasoluista ja on suu-rimmaksi osaksi sitoutuneena albumiiniin (vapaa bilirubiini). Osa bilirubiinista on ns. konjugoitunees-sa (vesiliukoinen) tai konjugoimattomassa (veteen liukenematon) muodossa. Bilirubiini metaboloituu (konjugoidaan) maksassa ja se poistuu elimistöstä sappinesteessä suoliston kautta ulosteissa.Bilirubiinin normaaliarvoista poikkeavat pitoisuudet viittaavat mm. maksasairauksiin tai lisääntyneeseen hemolyysiin. Myös muiden sisäelinten toiminnan häiriöt voivat vaikuttaa bilirubiinipitoisuuksiin, esim sappistaasi.


Näytetyyppi: Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Suojaa näyte valolta mah-dollisimman pian näytteenoton ja esikäsittelyn jälkeen. Näy-te säilyy valolta suojattuna 1 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jää-kaapissa, 6 kk pakastettuna (–20 °C). Mikäli näytettä ei lähetetä samana päivänä, suositellaan säilytystä jääkaapissa.

Menetelmä:Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, NBD) omassa la-boratoriossa.

Viitearvot:•• koira 1,1–14,0 umol/l•• kissa 2,0–9,0 umol/l•• hevonen 5,0–45,0 umol/l•• nauta 1–14 umol/l


•• hemolyyttisissä tiloissa•• maksasairauksissa•• sappitietukoksissa

Hemolyysi suurentaa kokonaisbilirubiinin määrää mutta konjugoitu bilirubiini pysyy viitearvoissa, koska maksan kyky konjugoida bilirubiinia on saturoitunut. Sappitietukos ja maksavaurio suurentavat molempien pitoisuutta.

Lähteet:Evaluation of ornithine carbamoyl transferase and other serum and liver-derived analytes in diagnosis of fatty liver and post-surgical outcome of left-displaced abomasum in dairy cows. Kalaitzakis E, Roubies N, Panousis N, Pourliotis K, Kaldrymidou E, Karatzias H. J Am Vet Med Assoc. 2006; 229(9), 1463-1471.


Bilirubiini, konjugoitu (S/HP)Bilirubiinia on punasoluissa osana hemoglobiinin rautaa sitovaa hemimolekyyliä. Verenkierron biliru-biini on peräisin hajonneista punasoluista ja on suu-rimmaksi osaksi sitoutuneena albumiiniin (vapaa bilirubiini). Osa bilirubiinista on ns. konjugoitunees-sa (vesiliukoinen) tai konjugoimattomassa (veteen liukenematon) muodossa. Bilirubiini metaboloituu (konjugoidaan) maksassa ja se poistuu elimistöstä sappinesteessä suoliston kautta ulosteissa.

Kohonnut kokonaisbilirubiini, mutta viitearvoalu-eella oleva konjugoitunut bilirubiini viittaa maksan toimintahäiriöön. Myös sappistaasissa on kuvattu esiintyvän suurentuneita konjugoituneen bilirubii-nin pitoisuuksia.


Näytetyyppi:Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Suojaa näyte valolta mahdollisimman pian näytteenoton ja esikäsittelyn jäl-keen. Näyte säilyy valolta suojattuna 2 vrk huoneenläm-mössä, 7 vrk jääkaapissa, 6 kk pakastettuna –20 °C.

Menetelmä:Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, Sulfaniilihappo/diatso) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira < 9,1 umol/l•• kissa < 5,0 umol/l•• hevonen 3,0–11,0 umol/l•• nauta 0.1–6.8 umol/l


•• hemolyyttisissä tiloissa•• maksasairauksissa•• sappitietukoksissa

Hemolyysi suurentaa kokonaisbilirubiinin määrää mutta konjugoitu bilirubiini pysyy viitearvoissa, koska maksan kyky konjugoida bilirubiinia on saturoitunut. Sappitietukos ja maksavaurio suurentavat molempien pitoisuutta.

Lähteet:Comparison of the vanadate oxidase method with the diazo method for serum bilirubin determination in dog, monkey, and rat. Ameri M, Schnaars H, Sibley J, Honor D. J Vet Diagn Invest. 2011; 23:120–123.


Bromidi (S/HP)Bromidi on vanha humaani- /eläinlääketieteessä käytetty, nykyään myös Suomessa lääkelaitoksen koirille rekisteröimä lääkeaine epilepsian hoitoon. Bromidia voidaan käyttää yksin tai yhdistelmä-lääkkeenä fenobarbitaalin kanssa. Mikäli pelkällä fenobarbitaalilla ei saavuteta hoitotasapainoa, voi-daan lääkeaineilla yhdessä käytettynä yleensä saa-vuttaa hyvä hoitotasapaino. Myös pelkällä bromidil-la voidaan päästä kohtauksettomaan tilaan.

Bromidin ei pääsääntöisesti katsota vaikuttavan keskushermostoon toisin kuin fenobarbitaalin. Se on hyvin siedetty, edullinen ja eläimen omistajalle stres-sittömämpi annosteltava. Esimerkiksi pitkän puoliin-tumisajan vuoksi mahdollinen lääkeaineenannoste-lun epätarkkuus ei yleensä aiheuta koiralle ongelmia. Bromidi metaboloituu pääasiassa munuaisten kautta ja ei näin ollen rasita maksaa niin kuin fenobarbitaali tai muut maksassa metaboloitavat lääkkeet.

Bromidi ei sovellu status epilepticuksen hoitoon, mikäli ei käytetä ns. latausannosta. Mikäli potilaalla on addisonin tauti tai munuaissairaus, joiden vuoksi kaliumtasapaino on häiriintynyt, tulisi käyttää Na-bro-midia K-bromidin sijaan.

AnnosteluYksittäisenä lääkeaineenaPitkäaikaiseen ylläpitoon 30–50 mg/kg/vrk. (Tarvittaessa jopa 70 mg/kg/vrk), jolloin seerumin vakaa bromidipitoisuus 1000–1500 µg/ml saavutetaan vasta 150 vrk:n jälkeen. Tera-peuttinen lääkekonsentraatioalue bromidia yksin käytettäessä on 800–3000 µg/ml.

Mikäli bromidin seerumipitoisuutta halutaan nostaa no-peasti, voidaan sitä annostella kahtena ensimmäisenä päi-vänä kaksin- / kolminkertaisesti tai käyttää latausannoste-lua. Suuresta annostelusta saattaa seurata komplikaatioita: vakava sedaatio, oksentelua ja sekundäärisenä komplikaa-tiona aspiraatiopneumoniaa.

LatausannosteluSuositellaan käytettäväksi potilaille, joilla on aikaisem-min ollut vakavia kohtauksia sekä potilaille, joiden veren fenobarbitaalipitoisuutta täytyy nopeasti alentaa maksan toiminnan heikennyttyä tai luuydinmuutosten vuoksi. La-tausannoksen kokonaismäärä viiden päivän aikana tulisi olla 450–600 mg/kg/p.o. Jolloin annostellaan seuraavasti: 165 mg/kg viiden päivän ajan (Latausannos 120 mg/kg + ylläpito 45 mg/kg). Latausannos jätetään pois 6. päivänä ja jatketaan vain ylläpitoannostelua 45 mg/kg seerumin pitoisuudesta riippuen. Seurantamääritys tehdään heti an-nostelun jälkeen ja uudelleen kuukauden kuluttua. Mikäli näiden mittausten välinen erotus on enemmän kuin 10 %, tulee ylläpitoannostelu määrittää uudelleen. Mikäli latau-sannostelua ei käytetä, tulisi bromidi pitoisuus seerumissa määrittää 3–4 viikon kuluttua lääkityksen aloituksesta. Täl-löin seerumin bromidipitoisuus on noin puolet siitä mitä se tulee olemaan vakaassa konsentraatiossa.

Mahaärsytyksen välttämiseksi voidaan lataus-annos ja-kaa annettavaksi kaksi kertaa päivässä ruokailun yhteydes-sä. Jokainen latausannos 225–250mg/kg nostaa seerumin bromidikonsentraatiota n. 500ug/ml. Latausannostelu (600 mg/kg) voidaan antaa myös peräsuolen kautta, josta imey-tyminen on nopeampaa kuin vatsan kautta. Tällöin latau-sannostelu (100 mg/kg) voidaan antaa neljän tunnin välein 24 tunnin aikana.

Yhdistelmähoito fenobarbitaalin kanssaMikäli yksistään käytetyn fenobarbitaalin seerumipitoisuu-della 30–35 ug/ml ei saavuteta kohtauskontrollia, tulisi harki-ta yhdistelmälääkityksen aloittamista. Kaliumbromidin annos-telu tulisi olla 20–50 mg/kg/pv. Kaliumbromidin asteittainen nostaminen 100–200 mg viikossa mahdollistaa paremman so-peutumisen lääkitykseen. Yhdistelmähoidossa fenobarbitaalin seerumikonsentraation terapeuttinen taso tulisi olla 9–36 ug/ml ja kaliumbromidin 800–3000 µg/ml.

Bromidilääkityksen sivuvaikutuksia ovat ataksia ja heikkous, oksentelu, ummetus, mahatulehdukset, runsasjuontisuus sekä -virtsaisuus, anoreksia, uneliaisuus, kutina, hyperaktiivisuus, haimatulehdus. Sivuvaikutukset ovat useimmiten annosriip-puvaisia ja ohimeneviä. Toksisuuden merkkeinä pidetään asen-to– ja liikeaistin menetystä, lihaskipuja, ataksiaa, takaraajojen heikkoutta, horrosta ja koomaa. Akuutissa myrkytyksessä hoi-tona käytetään 0.9 % NaCl-liuosta i.v.

Bromidipitoisuuden seuranta on tärkeää riippuen mm. annostelusta, munuaisten toiminnasta ja ravinnon kloridi-pitoisuudesta.


Vastausaika: 3–7 vrk.

Näytetyyppi:Seerumi tai hepariiniplasma. Säilytetään jääkaapissa.

Menetelmä:ICP-MS (Inductively coupled plasma mass spectrometry) yh-teistyölaboratoriossa.

Viitearvot:•• Fenobarbitaalin kanssa käytettynä: 800–2000 µg/ml•• Ainoana lääkkeenä: 800–3000 µg/ml.•• Lääkeainepitoisuus on titrattava yksilökohtaisesti,

koska tarvittava annos määräytyy taustasairauden luonteen ja vaikeuden mukaan.

Tulkinta:Tuloksen ollessa viitearvojen ulkopuolella on annostusta harkittava uudelleen.

Lähteet:Elina Holsti, lisensiaattityö: Idiopaattisen epilepsian lää-kehoito koiralla, https://helda.helsinki . f i/bitstream/handle/10138/14241/Lisensiaatin%20tutkielma_Holsti.pdf?sequence=lh

Lääkkeenvalmistajan pakkausseloste: http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/vetpil/9/13396159.pdf


CK (kreatiinikinaasi) (S/HP)Kreatiinikinaasia esiintyy eri isoentsyymeinä luuran-kolihaksissa, sydänlihaksessa, aivoissa sekä pienes-sä määrin joissain muissa elimissä. Kreatiinikinaasin pitoisuus suurenee nopeasti erilaisissa lihasvauriois-sa ja voimakkaan fyysisen rasituksen seurauksena. Myös vaurion parantuessa pitoisuus laskee nopeasti.

Kreatiinikinaasia käytetään lihasvaurioiden ja -sai-rauksien diagnostiikassa, sekä mm. kilpahevosten valmennuksen seurannassa.

Koiralla kreatiinikinaasin puoliintumisaika veressä on huomattavan lyhyt, noin kaksi tuntia.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Seerumi- ja plasma-näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa, ja 4 kk pakastettuna (–20 °C). Vältä näytteen joutumista pitkäksi aikaa kirkkaaseen valoon. Hemolyysi häiritsee määritys-tä. Vähäinen lipemia tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määritystä.

Menetelmä:

Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen) omassa labo-ratoriossa.



•• lihassairaudet – myopatiat – myosiitit – kouristukset – traumat ml i.m injektiot – E-vitamiinin ja/tai seleenin puutos

•• aliravitsemus•• hypotyreodismi koirilla•• hypertyreodismi kissoilla•• voimakas fyysinen rasitus

– nostaa CK-pitoisuudet moninkertaisiksi viitearvoihin nähden

– tilanne normaalisoituu nopeasti, mikäli lihakset saavat lepoa ja energiaa palautumiseen.

Lihasvaurio nostaa CK:ta ja ASATia, mutta ei juurikaan ALA-Tia. Maksavauriossa taas ALAT-pitoisuus suurenee enem-män kuin ASAT. CK pysyy viitearvoalueella.

Lähteet:Creatine kinase monitoring in sport medicine. Brancaccio P, Maffulli N, Limongelli FM. British Med Bul 2007; 81/82: 209–230.

Kinetic evaluation of muscle damage during exercise by calcu-lation of amount of creatine kinase released. Volfinger L, Las-sourd V, Mihaux M, Braun JP, Toutain PL. Am J Physiol. 1994 ; 266(2) : 434-441.

Physical exercise, oxidative stress and muscle damage in ra-cehorses. Chiaradia E, Avellini L, Rueca F, Spaterna A, Porciel-lo F, Antonioni MT, Gaiti A. Comp Biochem Physiol. 1998; 119: 833–836.


C-reaktiivinen proteiini (CRP) on ns. akuutin faasin proteiini, eli sen määrä lisääntyy huomattavasti tulehduksellisissa tiloissa. Muutos saattaa olla yli 100-kertainen. Se on yhdessä seerumin amyloidi A:n kanssa nopeimpia ja spesifisimpiä rutiinidiagnostii-kan tulehdusmerkkiaineita. Muutokset alkavat muu-tamassa tunnissa, samoin pitoisuuden pienenemi-nen paranemisen alkaessa.

CRP (C-reaktiivinen proteiini, koira) (S/HP/EP)


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma suositeltavia 0,3 ml. Myös EDTA-plasma käy tarvittaessa. Näyte säilyy 2 vrk huo-neenlämmössä, 8 vrk jääkaappilämpötilassa ja 3 kk –20 °C:ssa. Lievä hemolyysi, ikteria (bilirubiini) tai lipemia eivät häiritse määritystä. Voimakas lipemia häiritsee pienentä-mällä tuloksia.

Viitearvot:•• koira < 10 mg/l

Käytämme koiraspesifistä CRP-vasta-ainetta. Voimakkaassa tulehduksessa CRP-arvot voivat nousta jopa nelinumeroi-siksi.

Menetelmä:Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa.


•• tulehduksellisissa tiloissa (mikrobi-infektiot, tulehdussairaudet)

•• narttukoirilla esiintyy tiineyden aikana, 21–55 vrk ovulaatiosta, lievästi kohonneita tuloksia

Lähteet:C-reactive protein concentration in dogs with various diseases. Nakamura M ym. J Vet Med Sci. 2008;70(2):127-131.

C-reactive protein measurement in canine saliva. Parra MD ym. J Vet Diagn Invest. 2005;17:139-144.

C-Reactive protein concentrations in dogs with inflammatory leukograms. Burton SA ym. Am J Vet Res. 1994; 55:613-618.

The acute phase response in the dog following surgical trauma. Conner JG, Eckersall PD ym. Res Vet Sci. 1988; 45:107-110.

Acute-phase proteins in canine pregnancy (canis-familiaris). Eckersall PD ym. J Reprod Fert Suppl. 1993; 47 159-164.


Fenobarbitaali on barbituraatteihin kuuluva lääke, jota käytetään kouristusten estoon mm. epilepsias-sa koirilla ja kissoilla. Sitä saatetaan käyttää myös eläimen rauhoittamiseen. Turvallinen mutta teho-kas annostelu ja plasmapitoisuus on tärkeää etenkin lääkkeen monien yhteisvaikutusten vuoksi.

Lääkkeen pitoisuus tasoittuu noin 1–2 viikkoa lää-kityksen aloittamisen jälkeen. Näyte olisi hyvä ottaa esim. aamulla juuri ennen seuraavan lääkeannok-sen antamista. Pitoisuus on syytä määrittää noin puolen vuoden välein, samalla on aiheellista määrit-tää myös maksaentsyymien pitoisuus hoidon alusta 1–3 viikon kuluttua ja 6 kk välein hoidon aikana.

Fenobarbitaali (S/HP)Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jää-kaappilämpötilassa ja 6 kk pakastettuna (–20 °C). Bilirubiini, hemolyysi tai lipemia eivät häiritse analyysiä.

Menetelmä:Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• 15–45 ug/ml

Tulkinta:Mikäli tulos ei ole viitearvoalueella, on annostusta syytä harkita uudelleen.


Fibrinogeeni on maksassa syntetisoitava plasman proteiini, jonka tärkein tehtävä on osallistua veren hyytymiseen. Lisäksi se toimii akuutin faasin prote-iinina. Suurentuneita pitoisuuksia tavataan akuu-teissa ja kroonisissa tulehduksissa. Myös tiineillä ja nuorilla yksilöillä saattaa olla lievästi suurentuneita pitoisuuksia. Pienentyneitä pitoisuuksia tavataan synnynnäisissä tai hankituissa puutostiloissa (esim DIK eli disseminoitunut intravaskulaarinen koagu-laatio).


Näytetyyppi:EDTA-veri, EDTA-plasma tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä ja jääkaapissa, ja useita kuu-kausia pakastettuna (–20 °C). Näyte ei saa olla hyytynyt.

Menetelmä:Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• hevonen 1,2–4 g/l•• nauta 2–5 g/l

Varsoilla fibrinogeenipitoisuus suurenee ensimmäisen puo-len vuoden aikana. Tutkimusten mukaan terveillä varsoilla fibrinogeenipitoisuus voi olla jopa 6 g/l. Myös tiineillä yksi-löillä voidaan tavata lievästi kohonneita pitoisuuksia.

Fibrinogeeni (B/HP/EP)Tulkinta:Suurentuneet pitoisuudet

•• akuutti tai krooninen tulehdus.•• lievästi suurentuneita pitoisuuksia tavataan tiineillä/

kantavilla yksilöillä.

On huomattavaa, että fibrinogeenin pitoisuus ei välttä-mättä nouse yli viitearvon subkliinisissä tulehduksissa. Lisäksi pitoisuus muuttuu huomattavasti hitaammin kuin seerumin amyloidi A:lla ja C-reaktiivisella proteiinilla.

Lähteet:Santos FCC, Feijó LS, Kasinger S, Frey J, Friedrich C, Bruna R, No-gueira CEW. (2014). Hematologic values of thoroughbred foals from birth to six months of age. Ciência Animal Brasileira, 15(3), 307-312. https://dx.doi.org/10.1590/1809-6891v15i323935

Harvey JW, Asquith RL, McNulty PK, Kivipelto J, Bauer JE. Haematology of foals up to one year old. Equine Vet J. 1984 Jul;16(4):347-53.

Comparison of different methods to measure fibrinogen con-centration in canine plasma with respect to their sensitivity to-wards the fibrinogen degradation products X, Y and D. R. Misch-ke D. Menzel H. Wolling. Haemostasis. 2000; 30:131–138.

Plasma fibrinoden measurement in the horse: comparison of Millar’s technique with a chronometric technique and the QBC-vet autoreader. Tamzali Y, Guelfi JF, Braun JP. Res Vet Sci. 2001; 71: 213-217

The fibrinogen functional turbidimetric assay. Stief TW. Clin Appl Thromb Hemost. 2008; 14(1):84-96.


Fosfaatti (Pi) (S/HP!) Fosforia esiintyy laajasti lähes koko elimistössä ja useissa eri muodoissa, mutta valtaosa fosfaatista on sitoutuneena luustoon. Epäorgaaninen fosfaatti on luuston tärkeimpiä rakennusaineita. Verenkierrossa suurin osa on vapaana ionina (> 50 %), sitoutuneena proteiineihin tai epäorgaanisissa komplekseissa.

Muuttuneita pitoisuuksia tavataan useissa eri tau-titiloissa, mm. endokriiniset muutokset ja luustoai-neenvaihdunnan häiriöt. Useimmiten lisääntyneet pitoisuudet aiheutuvat munuaisten toimintahäiri-öistä.


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Hepariiniplas-ma antaa noin 7 % pienempiä tuloksia kuin seerumi. Seeru-mi-/plasmanäyte pitää erottaa soluista mahdollisimman pian, koska punasolut sisältävät fosforia eri muodoissa. Hemolyysi vaikuttaa tuloksiin, mutta fosfori voi vuotaa punasoluista ilman näkyvää hemolyysiäkin. Myös ikteria häiritsee määritystä. Syöminen saattaa aiheuttaa muutoksia pitoisuuksissa, joten paastoa suositellaan ennen näytteen-ottoa. Vuorokausivaihtelun vuoksi suositellaan aamunäyt-teenottoa.

Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna (–20 °C). Virtsanäyte säilyy 2 päivää, mikäli pH < 5. Neutraalin tai emäksisen virt-sanäytteen pH on laskettava pienellä määrällä väkevää suo-lahappoa.

Menetelmä:Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, molybdaatti) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 0,85–2,0 mmol/l•• kissa 1,3–2,2 mmol/l•• hevonen 0,7–1,6 mmol/l•• kani 1,3–2,2 mmol/l•• nauta 1.4–2.5 mmol/l


•• fosfaatin saanti suolistosta lisääntynyt – D-vitamiinipitoisuus elimistössä lisääntynyt – suolistovaurio – ravinnon laatu esim runsaasti kalsiumia

•• fosfaatin siirtyminen soluista solunulkoiseen tilaan lisääntynyt

– voimakas rasitus ja sen aikaansaama lihasvaurio – voimakas lämmönnousu

•• luuvaurioissa ja luuaineenvaihdunnan häiriöissä•• endokriinisissa taudeissa ja häiriötiloissa

– hypertyreodismi – hypoparatyreodismi

•• eritys virtsaan pienenee – glomerulusfiltraation häiriöt – hypoparatyreodismi – virtsarakon repeämä – akromegalia

Alentuneet pitoisuudet:•• heikentynyt imeytyminen (malabsorptio, D-vitamiinin

puutos, aliravitsemus, oksentelu, ripuli)•• siirtyminen soluihin (insuliiniinjektiot, glukoosiinjektio/-

infuusio, respiratorinen alkaloosi (syy esim hyperventilaatio, sepsis, lämpöhalvaus), hypotermia)

•• lisääntynyt munuaispoistuma (lisäkilpirauhasen yliaktiivisuus, munuaisvauriot, diabetes, Cushingin tauti, erilaiset lääkkeet kuten diureetit, kortikosteroidit jne, metabolinen asidoosi)


Fruktosamiini (S/HP/EP)Verenkierrossa olevien proteiinien aminoryhmien ja glukoosin välille syntyy pysyviä ns. fruktosamii-nisidoksia. Mitä suurempi on veren sokeripitoisuus, sitä suurempi on vastaavasti fruktosamiinipitoisuus. Koska glukoosin sitoutumisreaktio on hidas, lyhytai-kaiset verensokeripitoisuuden suurentumiset eivät juurikaan suurenna fruktosamiinien määrää.

Albumiini on yleisin veren proteiini ja siten yleisin glykoitunut proteiini. Albumiinin elinikä verenkier-rossa on muutamia viikkoja, eli veren fruktosamiini-pitoisuus kuvastaa veren sokeripitoisuutta, ja siten diabeteksen hoitotasapainoa, kyseisenä aikana.

Suurentunut fruktosamiinipitoisuus viittaa diabe-tekseen, mutta normaaliarvo ei sulje pois diabetek-sen mahdollisuutta. Normaalista poikkeavan veren kokonaisproteiinipitoisuuden tai albumiinipitoisuu-den vaikutus fruktosamiinipitoisuuteen on syytä huomioida.


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariiniplasma tai EDTA-plasma 0,3 ml. Seeru-mi- ja plasmanäyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä, 2 viik-koa jääkaapissa ja 2 kk pakastettuna (–20 °C). Lievä lipemia tai ikterus ei haittaa määritystä. Lieväkin hemolyysi nostaa tuloksia huomattavasti. Hemolysoituneita näytteitä ei ana-lysoida.

Menetelmä:Fotometrinen (NBT-reaktio) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira < 400 umol/l•• kissa < 400 umol/l


•• diabetes mellitus – suurentunut fruktosamiinipitoisuus viittaa

diabetekseen, mutta normaaliarvo ei sulje pois diabeteksen mahdollisuutta.

– normaalia pienemmät albumiini- tai kokonaisproteiinipitoisuudet vääristävät tulosta (pienentävät)

Lähteet:Review: Glycation of human serum albumin. Anguizola J, Matsu-da R, Barnaby OS, Hoy KS, Wa C, DeBolt E, Koke M, Hage DS. Clin Chi Acta. 2013; 425, 64–76.

Fructosamine and glycated hemoglobin in the assessment of glycaemic control in dogs. Loste M, Marca MC. Vet Res. 2001; 32, 55-62.

Diabetes Mellitus Compared to Clinically Healthy Dogs. Lien YH, Huang HP, JVCS. 2009; 2.

Serum fructosamine concentration in nondiabetic and diabetic cats. Plier ML, Grindem CB, MacWilliams PS, Stevens JB. Vet Clin Pathol; 1998, 27: 34-39.

Evaluation of fructosamine in dogs and cats with hypo- or hy-perproteinaemia, azotaemia, hyperlipidaemia and hyperbiliru-binaemia. Reusch CE, Haberer B.Vet Rec. 2001; 148:370-376.

Serum fructosamine concentration in cats with overt hyperthy-roidism. Reusch C, Tomsa K J Am Vet Med Assoc. 1999; 215:1297-1300.

Determination of a reference range for fructosamine in feline serum samples. Thoresen SI, Bredal WP. Vet Res Commun. 1995; 19:353-361.

Serum fructosamine: A reference interval for a heterogeneo-us canine population. Coppo JA, Coppo NB. Vet Res Commun. 1997; 21:471-476.

Serum fructosamine concentrations in hyperthyroid cats. Gra-ham PA, Mooney CT, Murray M. Res Vet Sci. 1999; 67:171-175.

Clinical value of fructosamine measurements in non-healthy dogs. Loste A, Marca MC, Perez M, Unzueta A. Vet Res Commun. 2001; 25:109-115.

Effect of acute hyperglycaemia on the serum fructosamine and blood glycated haemoglobin concentrations in canine samples. Marca MC, Loste A, Ramos JJ. Vet Res Commun. 2000; 24:11-16.

Long-term monitoring of the diabetic dog and cat. Clinical signs, serial blood glucose determinations, urine glucose, and glycated blood proteins. Miller E. Vet Clin N Am: Small Anim Pract. 1995; 24:571-585.

Case Report: Elevated fructosamine concentrations caused by IgA paraproteinemia in two dogs. Zeugswetter F, Kleiter M, Wolfesberger B, Schwendenwein I, Miller I. J Vet Sci. 2010; 11(4), 359-361.


GHbA1c (glykohemoglobiini, koira) (B)Nisäkkäiden punasolujen pääasiallinen hemoglo-biini on HbA. Tämän lisäksi täysikasvuisilla yksilöil-lä hemoglobiinin kokonaismäärästä on normaalisti muutamia prosentteja tyyppiä HbA2 ja HbF. Puna-solun elinaikana hemoglobiinimolekyylin rakenne voi muuttua, esimerkiksi jos siihen liittyy erilaisia kemiallisia yhdisteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät sokerimolekyylit (glukoosi, fruktoosi). Glukoosin liit-tyminen hemoglobiiniin (glykoituminen) on hidas, ei-entsymaattinen reaktio, ja se riippuu vallitsevasta veren glukoosipitoisuudesta.

Liittymisen ensimmäinen vaihe on melko nopea ja reversiibeli, tällöin syntyy labiili sidos HbA:n ja glukoosin välille. Toisessa, hitaassa vaiheessa syntyy stabiili, pysyvä ketoamiinisidos, eli syntyy GHbA1c-molekyyli. Se säilyy tällaisena koko punasolun elin-iän. Näin ollen GHbA1c:n määrän vaihtelu riippuu veren sokerin vaihteluista punasolun eliniän aika-na. Pitkäkestoisessa hyperglykemiassa GHbA1c:n muodostus lisääntyy, joten epätasapainossa ole-vassa diabeteksessä GHbA1c:n määrä voi olla jopa kaksin-kolminkertainen normaaliin verrattuna. Hoitotasapainon korjautuessa GHbA1c-pitoisuus alkaa vähentyä 1–3 viikon kuluessa ja vähenee uu-sien punasolujen syntyessä ja vanhojen kuollessa. Punasolun elinikä on noin 3 kk, joten GHbA1c kuvaa glukoositasapainoa määritystä edeltävien 2–3 kuu-kauden ajalta.

Diabeteksen ensidiagnoosissa on hyvä käyttää myös perinteisiä tutkimuksia, kuten glukoosin ja fruk-tosamiinin määritykset. Seurannassa HbA1c-määritys on suositeltavaa tehdä 2–4 kertaa vuodessa.


Näytetyyppi:EDTA- tai hepariinikokoveri 0,5 ml. Näyte säilyy 3 vrk huo-neenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 6 kk pakas-tettuna (–20 °C). Lievä lipemia ja ikteria eivät häiritse mää-ritystä.

Menetelmä:Immunometrinen ja fotometrinen määritys omassa labora-toriossa.

Viitearvot:•• koira 3.2–4.6 %

(11.5–26.8 mmol/mol)


•• Diabetes mellitus – viitearvoalueella oleva tulos ei välttämättä poissulje

diabetesta, koska äkillisesti alkanut tauti ei välttämättä ole ehtinyt nostaa pitoisuutta

– hyvässä hoitotasapainossa oleva diabetes voi myös antaa viitearvoalueella olevan tuloksen

•• huomattava polysytemia (liiallinen punasolujen määrä) saattaa vaikuttaa

– punasolujen liiallinen tuotanto – punasolujen pidentynyt elinikä

Pienentyneet pitoisuudet•• vakava anemia voi vaikuttaa

– punasolujen vähentynyt tuotanto – punasolujen lyhentynyt elinikä

Lähteet:Fructosamine and glycated hemoglobin in the assessment of glycaemic control in dogs. Loste A, Marca MC. Vet. Res. 2001; 32, 55-62.

Glycosylated hemoglobin concentrations in the blood of healt-hy dogs and dogs with naturally developing diabetes mellitus, pancreatic beta-cell neoplasia, hyperadrenocorticism, and ane-mia. Elliott DA : Nelson RW, Feldman EC, Neal LA. J Am Vet Med Assoc. 1997; 211(6): 723-7.

Glycosylated Hemoglobin Concentrations in Dogs with Hype-radrenocorticism and/or Diabetes Mellitus Compared to Clini-cally Healthy Dogs. Lien YH, Huang HP. JVCS. 2009; 2.


Glukoosi (HP/FP!)Glukoosi on solujen tärkein energiaa tuottava yhdis-te. Elimistö säätelee veren glukoosipitoisuutta hyvin tarkasti mm. insuliinin ja glukagonin avulla. Glukoosi jakautuu tasaisesti veren eri vesitiloihin. Koska ve-risoluissa (punasoluissa) veden osuus on pienempi kuin seerumissa/plasmassa, on seerumin/plasman glukoosipitoisuus hieman suurempi kuin kokoveres-tä mitattu (ero < 1 mmol/l).

Yleisin glukoosiaineenvaihdunnan häiriö on dia-betes, jossa tavataan suurentuneita pitoisuuksia. Hypoglykemia voi esiintyä esimerkiksi lisämunuai-sen kuorikerroksen toiminnan häiriöissä tai insuli-noomassa.


Näytetyyppi:Natriumfluoridiplasmaa 0,3 ml (harmaa korkki) suositel-laan ensisijaisesti näytetyypiksi sen välittömän glykolyysi-inhibition vuoksi. Muita fluoridia sisältäviä näyteputkia voi myös käyttää, mutta pelkkä fluoridi estää glykolyysin vasta noin 2 tunnin kuluttua näytteenotosta. Tänä aikana glukoosipitoisuus pienenee jopa 5–10 %. Muun kuin Nat-riumfluoridiplasman erottamista soluista suositellaan mahdollisimman pian, jotta pitoisuus ei laske näytteen-oton jälkeen. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä tai 4 vrk jääkaapissa. Erottele plasma mahdollisimman pian hemo-lyysin välttämiseksi.

Menetelmä:Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, heksokinaasi) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 3,4–5,6 mmol/l•• kissa 3,4–5,8 mmol/l•• hevonen 3,5–6,0 mmol/l•• kani 4,1–8,3 mmol/l•• nauta 2,3–4,1 mmol/l


•• diabetes mellitus•• sekundäärisiä hyperglykemioita aiheuttavat

– ruokailu – stressi – lisämunuaisen liikatoiminta – kilpirauhassairaudet (hypertyreodismi) – kouristukset – keskushermostosairaudet – jotkut sisäelintulehdukset (mm. pankreatiitti) – lääkeaineet (etenkin hormonijohdannaiset)

saattavat aiheuttaa hyperglykemiaa ∙ glukoosi-infuusio ∙ glukokortikoidit ∙ tyroksiini ∙ ACTH ∙ adrenaliini ∙ ketamiini ∙ morfiini


GT (glutamyylitransferaasi) (S/HP)Gamma-glutamyylitransferaasia esiintyy pääasias-sa maksasoluissa, mutta vähäisessä määrin myös muiden sisäelinten ja verisuonten endoteelisoluis-sa. GT-pitoisuudet suurenevat maksasairauksien ja sappitietukosten yhteydessä. Myös maksan kautta metaboloituvat lääkeaineet saattavat suurentaa pi-toisuuksia.


Näytetyyppi: Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Fluoridi, oksalaatti tai sitraattiplasmaa ei suositella käytettäväksi inhibitorisen vaikutuksen vuoksi. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa ja > 1 v pakastettuna (–20 °C). Lipeamia ja hemolyysi häiritsevät määritystä.

Menetelmä: Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen) omassa laborato-riossa.

Viitearvot:•• koira 1–12 U/l•• kissa 2–12 U/l•• hevonen 10–70 U/l•• kani < 15 U/l•• nauta 5–26 U/l


•• maksasairaudet•• kolestaasi•• sappiteiden hyperplasia•• maksan kautta metaboloituvat lääkeaineet

– fenobarbitaali – primidoni – kortikosteroidit


Haimalipaasi (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) (kissa, koira) (S/HP)Haimalipaasi on haiman eksokriinisten solujen erit-tämä ruoansulatusentsyymi, jonka tehtävänä on yhdessä sappisuolojen kanssa hajottaa ravinnon rasvoja (triglyseridejä). Seerumin haimalipaasiaktii-visuus suurenee akuutissa pankreatiitissa (haima-tulehduksessa) varsin nopeasti, jopa muutamassa tunnissa taudin puhkeamisesta ja pysyttelee usein kohonneena pidempään kuin amylaasi.

Suurentuneita seerumin haimalipaasipitoisuuksia saatetaan tavata myös muissa vaikeissa intra-abdo-minaalisissa taudeissa sekä munuaisvaurioiden yh-teydessä. Haimalipaasin seerumitaso ei kohoa sylki-rauhastautien yhteydessä eikä uremiassa.

Lue haimalipaasista tarkemmin kirjan lopussa olevista liitteistä.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Paastonäyte välttä-mätön, koska ruokailun jälkeen veren lipaasipitoisuus suu-renee huomattavasti. Näyte säilyy 5 vrk huone/jääkaappi-lämpötilassa. Pakastettuna 12 kk (–20o C).

Menetelmä: Omassa laboratoriossa DGGR-menetelmällä.

Viitearvot:•• koira < 60 U/l

•• kissa < 15 U/l

Viitearvorajan ylitys ei ole yksiselitteinen indikaatio haimatu-lehduksesta. Viitearvorajaan nähden noin 1,5–2 -kertainen tulos voidaan tulkita patologiseksi. Arvo voi kuitenkin nousta jopa 20–30 kertaiseksi.

Menetelmä on tehty spesifiseksi haiman erittämälle hai-malipaasille, eikä se mittaa muiden lipolyyttisten entsyymi-en tai esteraasien pitoisuutta.

Tulkinta:Suurentuneita pitoisuuksia tavataan

•• pääasiassa akuutissa haimatulehduksessa – tulehduksen kroonistuessa pitoisuudet voivat

pienentyä•• joskus myös muissa sisäelinten tulehdustiloissa

– peritoniitti – maksakirroosi / hepatiitti – krooninen pankreatiitti – sappirakon tulehduksissa tai sappitiehyetukoksissa

•• munuais/glomerulusvaurioissa, jolloin eliminaatio munuaisten kautta estyy

•• sisäelinkasvainten (esim haima, maksa) aiheuttamina

Lähteet:Validation and diagnostic efficacy of a lipase assay using the substrate 1,2-o-dilauryl-rac-glycero glutaric acid-(6' methyl resorufin)-ester for the diagnosis of acute pancreatitis in dogs. Graca R, Messick J, McCullough S, Barger A, Hoffmann W. Vet Clin Pathol; 2005; 34: 39-.

Elevated canine pancreatic lipase immunoreactivity concent-ration in dogs with inflammatory bowel disease is associated with a negative outcome. Kathrani A, Steiner JM, Suchodolski J, Eastwood J, Syme H, Garden OA, Allenspach K. J Small Anim Prac, 2009; 50(3): 126–132.

Agreement of serum Spec cPL with the 1,2-o-dilauryl-rac-glyce-ro glutaric acid-(6'-methylresorufin) ester (DGGR) lipase assay and with pancreatic ultrasonography in dogs with suspected pancreatitis. Kook PH, Kohler N, Hartnack S, Riond B, Reusch CE. J Vet Intern Med. 2014; 28(3): 863-867.

Canine and feline pancreatic lipase immunoreactivity. Xenoulis PG, Steiner JM. Vet Clin Pathol. 2012; 41(3): 312–324.

Amylase normal, lipase elevated: is it pancreatitis? A case series and review of the literature. Am J Gastroenterol. Frank B, Gott-lieb K. 1999;94(2):463-9.


Kalium (K) (S/HP!)Kalium on tärkein solunsisäinen ioni (elektrolyytti). Ravinnon kalium hyödynnetään lähes täysin suo-listosta ja se erittyy munuaistubuluksissa. Sen so-lunsisäinen pitoisuus muuttuu hyvin vähän, ja sitä säädellään solukalvossa olevilla pumpuilla. Pitoi-suuteen vaikuttavat useat hormonit, mm. aldostero-ni ja kortisoli, sekä lisäksi elimistön pH ja natriumta-sapaino.

Hyperkalemia aiheutuu yleisimmin liiallisesta ka-liumin saannista ravinnosta, lisämunuaisen kuori-kerroksen toimintahäiriöistä tai munuaisongelmista. Hypokalemia aiheutuu mm. munuaisten toiminnan häiriöistä, liiallisesta nesteytyksestä tai nesteen pois-tumisesta elimistöstä esim ripulin tai oksentelun vuoksi.


Näytetyyppi: Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Seerumi/plas-ma on eroteltava soluista nopeasti, jotta hajoavista soluista ei vapaudu kaliumia näytteeseen. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa, ja > 1 v pa-kastettuna (–20 °C). Hemolyysi nostaa pitoisuuksia.

Menetelmä: Ioniselektiivinen elektrodi omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 3,9–5,4 mmol/l•• kissa 3,6–4,6 mmol/l•• hevonen 2,8–4,9 mmol/l•• kani 3,6–5,6 mmol/l•• nauta 4–5.8 mmol/l

Tulkinta:Suurentuneet pitoisuudet (hyperkalemia)

•• kaliumia siirtyy intrasellulaaritilasta solun ulkopuolelle – metabolinen asidoosi – vakava lihasvaurio

∙ rabdomyolyysi ∙ kouristelut ∙ liikarasitus

•• punasolujen hajoaminen verisuonistossa.•• kaliumin kokonaismäärä elimistössä lisääntyy

– vähentynyt kaliumin eritys ∙ virtsatietukos ∙ munuaisvaurio

•• aldosteronin puute – Addisonin tauti

•• ACE-estäjät

Pienentyneet pitoisuudet (hypokalemia)•• K+ siirtyy ekstrasellulaaritilasta solujen sisälle

– metabolinen asidoosi – liiallinen insuliinin anto – liian vähäinen ravinnonsaanti

•• eritys munuaisista lisääntyy – diureetit – ketonuria – hyperaldosteronismi

•• nesteen ja elektrolyyttien menetys – oksentelu – ripuli

Eritoten kissoilla munuaisten toimintahäiriöt aiheuttavat hypokalemiaa.

Lähteet:Effects of oral potassium supplementation on acid-base status and plasma ion concentrations of horses during endurance exercise. Hess, TM, Kronfeld, DS, Williams, CA, Waldron, JN, Gra-ham-Thiers, PM, Griewe-Crandell, K, Lopes, MA,Harris, PA. Am. J. Vet. Res. 2005; 66(3):466-73)

The National Research Council (NRC) guideline: Nutrient Requi-rements of Horses, 5th Revised Edition 1989.

Equine Clinical Nutrition: Feeding and Care. Lewis LD. 1995


Kalsium (Ca) (S/HP)Elimistössä kalsiumia on eniten luustossa ja jonkin ver-ran pehmytkudoksissa sekä ekstrasellulaarinesteessä. Sen pitoisuutta säätelevät parathormoni, D-vitamiini ja kalsitoniini. Ne vaikuttavat luuston kalsiummetaboliaan sekä sen absorptioon suolistosta ja eritykseen munuai-sissa.

Kalsiumilla on useita fysiologisia tehtäviä. Se vai-kuttaa mm. lihassupistuksessa, toimii kofaktorina entsyymeille ja vaikuttaa hormonien eritykseen sekä veren hyytymiseen.

Kalsiumin eritys virtsaan lisääntyy seerumin hy-perkalsemian aikana.

Hyperkalsemia aiheutuu yleisimmin liiallisesta kalsiumin saannista ravinnosta, lisämunuaisen kuori-kerroksen toimintahäiriöistä tai munuaisongelmista. Hypokalsemia aiheutuu mm. munuaisten toiminnan häiriöistä, liiallisesta nesteytyksestä tai nesteen pois-tumisesta elimistöstä.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Sitraatti-, oksalaatti tai EDTA-plasmaa ei saa käyttää, koska ne sitovat kalsiumia. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä, 3 viikkoa jääkaapissa, ja 8 kk pakastettuna (–20 °C). Lievä he-molyysi, lipemia tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määri-tystä.

On huomattava, että myös monet verinäyteputkien hyytymise-nesto-aineet sitovat kalsiumia (EDTA, oksalaatti, sitraatti), sa-moin tekevät lääkkeistä tetrasykliinit.

Menetelmä:Kolorimetrinen (Arsenatso) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 2,2–3,1 mmol/l•• kissa 2,2–3,0 mmol/l•• hevonen 2,6–3,4 mmol/l•• kani 3,6–5,6 mmol/l•• nauta 2,1–2,8 mmol/l

Tulkinta:Suurentunut kalsiumpitoisuus (hyperkalsemia)

•• kalsiumin lisääntynyt siirtyminen vereen – luustosta – ruuansulatuselimistöstä

•• syitä voi olla esimerkiksi – parathormonin suurentunut määrä

(hyperparatyreodismi) – D-vitamiinin suuri määrä

∙ lisäravinteista ∙ ruuasta ∙ endogeenisesti granulomatoottisten

tulehdusten vuoksi – luiden kasvaimet

•• kalsiumin vähentynyt eritys munuaisista – lisäkilpirauhasen vajaatoiminta

∙ munuaisten vajaatoiminta – diureettien käyttö

•• hemokonsentraatio•• kalsiumin anto infuusiona•• kilpirauhasen vajaatoiminta

Pienentyneet pitoisuudet•• hypoparatyreodismissa•• hypoalbunemiassa•• kalsiumin saannin vajauksessa•• kalsiumin luustomobilisaation estyessä

– D-vitamiinin puute – haiman vajaatoiminta – tiineys – imettäminen – kilpirauhaskasvain – kalsitoniinihoidosta aiheutuva hyperklasitonismi

•• oksalaattimyrkytys (oksalaatti sitoo kalsiumia)•• akuutit sairaustilat

– akuutti pankreatiitti, – akuutti munuaisten vajaatoiminta – akuutti tuumorilyysisyndrooma – virtsatietukos


Kloridi (Cl) (S/HP)Kloridi on tärkein solunulkoinen anioni (elektro-lyytti). Sen seerumipitoisuus seuraa hyvin tarkasti ekstrasellulaarinesteen pitoisuutta. Kloridia saadaan normaalisti ravinnosta runsaasti ja se absorboituu suolesta täydellisesti. Kloridi erittyy suurimmaksi osaksi munuaisten kautta, ja erittyvän/reabsorboitu-van kloridin määrään vaikuttaa huomattavasti nat-riumin määrä. Myös kloridin jakaantuminen solunsi-sä- ja ulkotilaan riippuu suuresti natriumin määrästä, ja lisäksi happo-emäs-tasapainosta. Tästä syystä mo-net asidoosi- ja alkaloosityypit aiheuttavat muutoksia kloridipitoisuuksiin.


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapis-sa, useita vuosia pakastettuna (–20 °C). Lievä hemolyysi, li-pemia tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määritystä.

Menetelmä:Ioniselektiivinen elektrodi (ISE) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 103–118 mmol/l•• kissa 110–125 mmol/l•• hevonen 95–105 mmol/l•• nauta 96–109 mmol/l

Tulkinta:Suurentuneet seerumi/plasmapitoisuudet

•• vedenpuute (samalla myös natriumpitoisuus on suurentunut)

– riittämätön vedensaanti – hypotalamusperäinen janontunteen puuttuminen – läähätys – kuume – diabetes insipidus – kloridihukka munuaisten (tubulusvauriot)

tai ruuansulatuselimistön kautta•• metabolinen asidoosi (HCO3-:n eli bikarbonaatin mene-

tys ruuansulatuselimistön tai munuaisten kautta)•• respiratorinen alkaloosi

Pienentyneet seerumi/plasmapitoisuudet•• kloridin eritys suhteessa vedenmenetykseen on suuri•• veden saanti on suurta ja samalla menetetään kloridia.

– metabolinen alkaloosi – diureetit – oksentelu

•• jotkut metabolisen asidoosin tyypit – ketoasidoosi – laktaattiasidoosi

•• veden liikasaanti•• veden siirtyminen solujen sisältä ekstrasellulaaritilaan•• Addisonin tauti

Suurentuneet virtsan kloridipitoisuudet•• ravinnon kloridin (ja natriumin) määrä•• pitkäaikainen asidoosi•• tubulusten toimintakunto.

Pienentyneet virtsan kloridipitoisuudet•• ravinnon kloridin puute•• muun kuin munuaisten kautta tapahtuvan poistumisen

lisääntyminen.


Kolesteroli (S/HP/EP)Seerumin kolesteroli valmistetaan maksassa, ja paastotilassa veren kolesteroli onkin pääasiassa maksan tuottamaa. Ruokailun jälkeen pitoisuudet nousevat muutamia mmol/l ravinnon laadun mu-kaan. Kolesteroli on seerumissa sitoutuneena pää-asiallisesti lipoproteiineihin (HDL- ja LDL-kolestero-li). Kokonaiskolesterolimääritys kertoo kolesterolin määrän molemmissa fraktioissa.


Näytetyyppi: Seerumi, hepariiniplasma tai EDTA-plasma 0,3 ml. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa ja 2 kk pakas-tettuna (–20 °C). Kohtalainen hemolyysi, lipemia tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määritystä.

Menetelmä: Fotometria (kolorimetrinen määritys) omassa laboratorios-sa.

Viitearvot:•• koira 2,4–8,6 nmol/l•• kissa 1,9–7,5 nmol/l•• hevonen 1,5–3,0 nmol/l


•• kolesterolin tuotanto tai -saanti on lisääntynyt – nefroottinen syndrooma – proteiinien menetys ruuansulatuselimissä

•• lipolyysi ja lipoproteiinimetabolia on vähentynyt – hypotyreoidismi – protein-losing enteropatia – synnynnäiset entsyymipuutokset

•• akuutti pankreatiitti•• kolestaasi•• diabetes mellitus•• lisämunuaisen kuorikerroksen yliaktiivisuus

(hyperadrenokortikoidismi)•• kilpirauhasen vajaatoiminta•• idiopaattinen hyperlipemia

Pienentyneet pitoisuudet•• portosysteeminen shuntti•• lymfangiektasia•• lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta

Lähteet:Age effects on plasma cholesterol and triglyceride profiles and metabolite concentrations in dogs. Kawasumi K, Kashiwado N, Okada Y, Sawamura M, Sasaki Y, Iwazaki E, Mori N, Yamamoto I, Arai T. BMC Vet Res 2014, 10:57.

Plasma lipoprotein concentrations in the dog: the effects of gender, age, breed and diet. Pasquini A, Luchetti E, Cardini G. J Anim Physiol Anim Nutr. 2008 ; 92, 718–722


Kreatiniini (S/HP/EP)Kreatiniinia valmistetaan munuaisissa, haimassa ja maksassa. Kreatiinia muuttuu kreatiniiniksi päivit-täin yksilön lihasmassaan suhteessa oleva määrä. Kreatiniini suodattuu munuaisten glomeruluksissa lähes täydellisesti, vain muutama prosentti erittyy tubuluksissa. Normaalisti vuorokaudessa seerumiin ja virtsaan erittyvä kreatiniinin määrä pysyy siis suh-teellisen vakiona ja määräytyy suurimmaksi osaksi lihasmassasta. Myös ruokailu kohottaa plasman kre-atiniinipitoisuuksia väliaikaisesti.

Kreatiniinia käytetään tutkittaessa kroonisia ja akuutteja munuaisten toimintahäiriöitä. Munuais-ten toiminnan pitää olla huomattavasti heikentynyt, jotta pitoisuudet suurenevat. Kreatiniinin pitoisuus suurenee myös dehydraatiossa.


Näytetyyppi: Seerumi, Li-hepariini tai EDTA-plasma ja virtsa 0,3 ml. See-rumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa, ja 3 kk pakastettuna (–20 °C). Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 2 vuorokautta, pakastettuna useita kuukausia. Ikteria ja hemolyysi häiritsevät määritystä.

Menetelmä: Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen, entsymaatti-nen) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 40–120 umol/l•• kissa 100–160 umol/l•• hevonen 75–155 umol/l•• nauta 56–162 umol/l


•• munuaisten vajaatoiminta – akuutti – krooninen

•• munuaisten kasvaimet•• nefriitti

Paastonäyte antaa luotettavimman kuvan seerumin/plas-man kreatiniinipitoisuudesta, koska runsaasti lihaa sisäl-tävä ruoka saattaa nostaa hetkellisesti kreatiniinipitoisuutta jopa kymmeniä prosentteja.

Kreatiniini on epäherkkä munuaistoiminnan merkkiaine, koska vasta 50–75 % pieneneminen glomerulusfunktiossa nostaa kreatiniinipitoisuutta seerumissa. Ureaa ja kreati-niinia voi käyttää erottelemaan atsotemian syytä. Virtsan albumiini on huomattavasti herkempi munuaismarkkeri.

Atsotemia on todennäköisesti (muttei välttämättä) pre-renaalinen, mikäli

– ureapitoisuus on suurentunut – kreatiniinipitoisuus on normaali

Atsotemia on todennäköisesti munuaisperäinen tai post-renaalinen, mikäli

– kreatiniinipitoisuus on suurentunut enemmän kuin ureapitoisuus

Lähteet:Staging of CKD. IRIS, 2009.

Overview of the IRIS staging system for CKD. Elliott J, Watson ADJ. 2010

ACVIM Fact Sheet: Acute Kidney Injury. Palm CA. 2014.


Kupari (Cu) (S/HP)Kupari on tärkeä hivenaine etenkin sikiönkehityksen ja syntymän jälkeisenä aikana. Elimistössä kupari on pääosin varastoituneena maksaan, ja verenkierrossa sitoutuneena kantajaproteiiniinsa keruloplasmiiniin.

Kupari vaikuttaa etenkin luuston ja nivelten, mut-ta myös lihaksiston ja sisäelinten normaaliin kehi-tykseen. Tiineyden aikana hivenaineiden (pääosin sinkin ja kuparin) tarve lisääntyy enemmän kuin energian tarve (etenkin hevosillla). Tästä syystä emä tarvitsee hyvät kuparivarastot tiineyden alkaessa. Näistä varastoista kupari siirtyy kehittyvään sikiöön. Saamiensa kuparivarantojen avulla jälkeläinen (varsa) selviää imeväisiän yli. Maidosta jälkeläinen ei enää saa juurikaan kuparia. Myöhemmällä iällä kuparilla on tärkeä osuus raudan imeytymisessä ja hyödyntämisessä elimistössä, mm. punasolujen ai-neenvaihdunnassa.

Kuparin puute aiheuttaa yleisimmin raudan imeyty-mishäiriöitä. Siten oireet näyttäytyvät raudanpuut-teen tavoin, esimerkiksi hemoglobiinin ja punasolu-jen muodostumisen hidastumisena tai estymisenä. Tästä syystä anemian syyn selvittämisessä voi olla hyödyllistä määrittää myös veren kuparipitoisuus. Kuparin puutos vaikuttaa myös rasva–aineenvaih-duntaan suurentaen veren kolesterolipitoisuutta.

Kuparin liikasaanti ei aiheuta normaalisti akuutteja oireita. Pitkäkestoisesta tai esimerkiksi keruloplas-miinin (kuparin kantajaproteiinin) puutteesta (Wilso-nin tauti) aiheutuvassa liikasaannissa kuparia kertyy maksaan huomattavasti normaalia enemmän. Tämä aiheuttaa yleisimmin neurologisia ja maksaoireita. Lisäksi vakavissa tapauksissa voi vatsaonteloon ker-tyä nestettä, verihiutaleiden ja valkosolujen määrä voi pienentyä, veren kokonaisproteiini ja ureapitoi-suus suurentua, sekä ilmaantua sokeria virtsaan.

On tärkeä tietää, että seerumin/plasman kuparipi-toisuus ei aina korreloi maksan ja kantajaproteiinin (keruloplasmiinin) kuparivarastojen kanssa. Mikäli seerumin/plasman kuparipitoisuus on ristiriidassa kliinisten oireiden tai muiden laboratoriotutkimus-ten tulosten kanssa, suositellaan tehtäväksi maksan kuparipitoisuuden arviointia biopsianäytteestä.

Vastausaika:

1–2 arkipäivää

Näytetyyppi: Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. On suositeltavaa käyttää hivenainetutkimuksiin tarkoitettua näyteputkea. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 2 kk pakastet-tuna (–20 oC).

Menetelmä: Fotometrinen omassa laboratoriossa.

Tulkinta:Pienentyneet pitoisuudet

•• pitkittyneesti liian vähäinen kuparin saanti ravinnosta tai lisäravinteesta

•• vastasyntyneillä ja nuorilla yksilöillä emän liian vähäiset kuparivarastot

Suurentuneet pitoisuudet•• pitkäkestoinen liiallinen kuparin saanti•• kuparin kantajaproteiinin perinnöllinen puutos

(Wilsonin tauti)

Lähteet:Review: Balancing acts - Molecular control of mammalian iron. Hentze MW, Muckenthaler MU, Andrews NC. Cell, 2004; 117, 285–297.

Inhibition of iron and copper uptake by iron, copper and zinc. Arrendo M, Martinez R, Nunez MT, Ruz M, Olivares M. Biol Res, 2006; 39: 95-102.

Effect of exercise on iron metabolism in horses. Inoue Y, Matsui A, Asai Y, Aoki F, Matsui T, Yano H. Biol Trace Elem Res, 2005; 107(10) , 33-42.

Serum concentration of copper, zinc, iron, and cobalt and the copper/zinc ratio in horses

with equine herpesvirus-1. Yörük I, Deger Y, Mert H, Mert N, Ata-seven V. Biol Trace Elem Res. 2007; 118:38–42.

Micromineral requirements in horses. Pagan JD. Kentucky Equi-ne Research, Inc.

Nutrition of the exercising horse. Markku Saastamoinen (ed). 4th European workshop on equine nutrition (2008). Agrifood re-search working papers 158.

Trace minerals for the performance horse: known biochemical roles and estimates of requirements. Jackson SG. Kentucky Equine Research, Inc.


Laktaatti (FP)Laktaattia eli maitohappoa syntyy tilanteessa, jossa energiankulutus ylittää energiantuotannon. Tämä voi aiheutua joko verenkierron ongelmista (hapen saanti kudoksiin vaikeutuu) tai energiankulutuksen suurenemisesta. Patologisissa tilanteissa kyseessä voi olla esimerkiksi verenkierron aleneminen (hypo-perfuusio) eri syistä, hapen saannin vaikeutuminen (hypoksia) tai kudostuho. Laktaattia määritetään myös kilpailevilla eläimillä (koirat, hevoset) jotta voi-daan määrittää ns. anaerobinen kynnys, eli syketaso jolla hapenkulutus ylittää veren hapenkuljetuskapa-siteetin. Lisäksi laktaatin poistuminen elimistöstä kertoo verenkiertoelimistön ja energia-aineenvaih-dunnan tehokkuudesta.

Laktaatti infektiopotilaiden ennusteen tukenaHyvin nuorilla terveillä koiran pennuilla, on todet-tu täysikäisiä korkeampia arvoja (< 4 vrk: 1.1–6.6 mmol/l, 10–28 vrk: 0.8–4.6 mmol/l, 70 vrk: aikuista vastaavat). Sama ilmiö on todennäköisesti havait-tavissa muillakin lajeilla. Ongelmat näytteenotossa nostavat laktaattiarvoa, mikä on huomioitava eten-kin kissojen kohdalla. Laktaattitason nousun on todettu korreloivan sairauden vakavuuden kanssa. Korkeita laktaattiarvoja voidaan hyödyntää erilais-ten sairauksien, pääasiassa infektioiden, paranemi-sennustetta arvioitaessa. Esimerkiksi hevosten ähky-tapauksissa ja vastasyntyneiden varsojen hoidossa laktaattimittaus antaa luotettavan kuvan ennustees-ta. Koirilla laktaatin on todettu tukevan ennusteen tekoa myös muun muassa sydänmatoinfektioissa, babesioosissa, SIRS (systemic inflammation res-ponse syndrome) -tapauksissa, vakavissa pehmyt-kudosinfektioissa sekä tehohoidon ja nesteytyksen aikana. Koskaan ei voida kuitenkaan sanoa varmak-si, millä laktaattipitoisuudella eläin ei voisi enää pa-rantua.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä syndroomaa (GDV) sairastavien koirien hoidossa laktaattitaso alle 6.0 mmol/l viittaa erittäin hyvään ennusteeseen (99 % selviämistodennäköisyys) ja vielä alle 9.0mmol/l tasokin hyvään ennusteeseen (90 % selviämistoden-näköisyys). Koirista, joiden laktaattitaso oli yli 6.0 mmol/l, todettiin 75 % nekroosia suolistossa.

Suurin merkitys on kuitenkin sillä, kuinka hyvin po-tilas vastaa hoitoon. Hoitovastetta selvitettäessä ote-taan ensimmäinen näyte ennen hoidon aloittamista ja toinen näyte 24 tuntia lääkityksen aloittamisen jäl-keen. Laktaattitason laskiessa hoidon aikana yli 42.5 %, on selviytymisprosentin todettu nousevan 15 pro-sentista jopa 100 prosenttiin.

Hevosilla raja–arvona erittäin huonolle ennusteel-le voidaan pitää 8–9 mmol/l. On todettu että jokai-nen 1 mmol/l lisää laktaattia verenkierrossa heiken-tää akuuttioireisen (ähkyt jne.) hevosen ennustetta 29 %.

Nautojen hengitystietulehdustapauksissa (BRD, Bovine Respiratory Disease) raja-arvona hyvälle en-nusteelle voidaan tutkimusten mukaan käyttää < 4 mmol/l. Eräässä tutkimuksessa taudin diagnosointi-vaiheessa otetuissa näytteissä selvinneiltä vasikoilta mitattiin laktaattipitoisuuksia 1.7–3.7 mmol/l ja tau-tiin menetetyiltä 4.0–4.9 mmol/l.

Lähteet:LACTATE: WHAT DOES IT REALLY TELL US?; Dez Hughes, BVSc, MRCVS, DACVECC; Greensborough, Australia and Massey Univer-sity, Palmerston North, New Zealand

Jan 1, 2005; DVM360 MAGAZINE; Beatrix Nanai, DVM, Ronald Ly-man, DVM, Dipl. ACVIM

Journal of Animal and Veterinary Advances ; 2010, 9:14,1955–1957; Clinical Utility of Lactate in Calves with Bovine Respiratory Disease; Ilker Camkerten, M. Kazim Borku, Aslan Kalinbacak, Guzin Ozkurt Borazan, Tekin Sahin and M. Sinan Aktas

Interpreting Lactate Measurement in Critically Ill Horses: Diag-nosis, Treatment, and Prognosis by Brett S. Tennent-Brown, BVSc, MS, DACVIM, DACVECC



Näytetyyppi:Fluoridioksalaatti- tai natriumfluoridiplasma (harmaa korkki) 0,3 ml. Erottele plasma ennen näytteen lähettämistä hemo-lyysin ehkäisemiseksi. Soluista eroteltu plasmanäyte säilyy 2 vrk. huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa. Lievä lipemia, ikteria (bilirubiini) ja hemolyysi eivät häiritse mää-ritystä.

Menetelmä:Entsymaattinen fotometrinen määritys omassa laboratori-ossa.

Viitearvot:•• kaikki lajit < 1,5 mmol/l (lepoarvo)

Laktaatin pitoisuuden suurenemisen kynnysarvoa n. 4 mmol/l käytetään myös kilpailevilla koirilla ja hevosilla määrittämään syketasoa, jolla anaerobinen (hapesta riip-pumaton) energiantuotanto alkaa.


•• hypoksisissa ja iskeemisissä tiloissa – sisäelinten nekroottiset tilat – hypoperfuusio – sokki – hypovolemia – tromboembolia – sydänvika – kouristukselliset tilat ja krampit


Lasiaisen Mg (nauta)Hypomagnesemia on märehtijöillä halvausoireita aiheuttava sairaus, joka voi johtaa eläimen äkki-kuolemaan. Hypomagnesemia on yleisin lypsävillä ja paastoavilla tai kovin karkeaa rehua syövillä eläi-millä. Kuoleman jälkeen hypomagnesemian totea-minen onnistuu luotettavimmin silmän lasiaisnes-teestä.


Näytetyyppi:Lasiaisnestettä 0,5 ml erotteluputkessa. Näyte kerätään ruiskulla 24 tunnin kuluessa kuolemasta ja säilytetään jää-kaapissa ennen lähettämistä.

Näytetyyppinä lasiainen on kammionestettä luotettavampi, sillä siinä magnesiumpitoisuus säilyy pidempään muuttu-mattomana.

Menetelmä:Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen, ksylidyylisini-nen) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:nauta: > 0,75 mmol/l Lasiainen > 0,55 mmol/l Kammioneste > 0,25 mmol/l

Tulkinta:Jo tulos < 0.75 mmol/l viittaa hypomagnesiasta johtuvaan äkkikuolemaan. Vakavan hypomagnesemian ja siitä johtu-van tetanian indikaationa pidetään lasiaisesta mitattuna magnesiumtulosta alle 0,55 mmol/l tai silmän kammiones-teestä mitattuna alle 0,25 mmol/l.

Lähteet:McCoy MA. Hypomagnesaemia and new data on vitreous hu-mour magnesium concentration as a post-mortem marker in ruminants. Magnes Res. 2004 17:137-45.

NAUTOJEN SAIRAUDET 2005 Vitamiinien ja hivenaineiden puu-tostilat ja liikasaanti 1; Satu Pyörälä ja Tiina Tiihonen

Disorders of Magnesium Metabolism: Hypomagnese-mic Tetany in Cattle and Sheep. Merck Veterinary Ma-nual. http://www.merckvetmanual.com/mvm/metabo-l ic_disorders/disorders_of_magnesium_metabolism/hypomagnesemic_tetany_in_catt le_and_sheep.html Viitattu 28.4.2016

McCoy MA, Hutchinson T, Davison G, Fitzpatrick DA, Rice DA, Kennedy DG. Postmortem biochemical markers of experi-mentally induced hypomagnesaemic tetany in cattle. Vet Rec. 2001;148:268-73.

Kammioneste Lasiainen

Linssi


LD (laktaattidehydrogenaasi) (S/HP)Laktaattidehydrogenaasi on yleinen solunsisäinen entsyymi. Runsaasti sitä on mm. sydän- ja luuranko-lihaksissa sekä sisäelimissä ja verisoluissa.

Suurentuneita pitoisuuksia havaitaan kudosvauri-oiden yhteydessä (lihas, maksa, munuaiset, haima, hemolyysi). Kudosvaurioissa muutokset tapahtuvat hitaasti (vrt CK ja ASAT). Samoin pitoisuus laskee hi-taasti.

Koska LD:tä esiintyy useissa kudoksissa, se on melko epäspesifinen tutkimus, mutta on tukena muille kudosspesifisemmille määrityksille.


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariiniplasma 0,3 ml. EDTA-plasmaa ei saa käyttää. Seerumi/plasma on eroteltava soluista huolellises-ti, koska trombosyytit sisältävät suuria määriä LD:tä. See-rumi- ja plasmanäyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä tai 7 vrk jääkaapissa. Pakastamista ei suositella, koska se tuhoaa maksaspesifisen isoentsyymin. Lievä hemolyysi, bilirubiini tai lievä lipemia eivät häiritse määritystä.

Menetelmä:Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen, laktaatti subst-raattina) omassa laboratoriossa.



•• lihassairaudet ja -vauriot•• hepatiitti•• hemolyysi•• tiineys

– suurimmat pitoisuudet tiineyden loppuvaiheessa.


Magnesium (Mg) (S/HP!)Noin puolet elimistön magnesiumista on luustossa. Plasman magnesiumista noin hieman yli puolet on ionisoituneena, noin kolmasosa sitoutuneena pro-teiineihin (albumiini) ja loput komplekseina anionei-hin sitoutuneena (fosfaatti). Magnesium on tärkeä intrasellulaarinen kationi, ja se osallistuu erittäin monien entsyymien toimintaan esimerkiksi energi-antuotannossa (ATPaasi, kinaasit, fosfataasit) sekä DNA:n, RNA:n ja proteiinien valmistamiseen.

Magnesium liikkuu nopeasti plasman, soluväliti-lan ja solujen välillä. Tähän vaikuttaa happo-emäs-tasapaino, elektrolyyttipitoisuudet sekä solujen kas-vuun liittyvät muutokset (anabolia, proteiinisynteesi tms.).

Alkaloosissa ja anabolisissa tiloissa magnesiumia siirtyy soluihin, asidoosissa taas soluista pois. Magnesiumvajaukseen voi olla syynä myös ripuli, oksentely tai malabsorptio. Myös krooniset munu-aissairaudet voivat pienentää plasman magnesium-pitoisuutta.

Virtsan magnesiumeritys kuvaa seerumi- tai plasmamääritystä herkemmin elimistön magne-siumpuutetta, eli vähentynyt magnesiumin eritys virtsaan on melko luotettava magnesiumpuutteen osoittaja. Puutostilassa eritys virtsaan on lähes ole-matonta. Toisaalta runsas magnesiumin saanti ravinnosta lisää magnesiumin eritystä (ellei elimistös-sä ole magnesiumin puutostilaa). Esimerkiksi hyper-kalsemia ja diureetit lisäävät magnesiumin eritystä virtsaan lisäten virtsan magnesiumpitoisuutta ja pie-nentäen plasmapitoisuutta.

Kuolleelta eläimeltä magnesium kannattaa määrittää lasiaisnesteestä, jossa pitoisuus säilyy muuttumattomana pisimpään kuoleman jälkeen.


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Sitraatti-, ok-salaatti tai EDTA-plasmaa ei saa käyttää, koska ne sitovat magnesiumia. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huo-neenlämmössä tai jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna (–20 °C). Näytettä ei saa lähettää erottamatta seerumia tai plas-maa soluista. Jos erottelua ei tehdä, veren soluista vuotaa magnesiumia mikä vääristää tuloksia. Hemolyysi, lipemia ja ikteria häiritsevät määritystä. Hemolyysi nostaa pitoi-suutta.


Viitearvot:Seerumi/Plasma:

•• koira 0,7–1,0 mmol/l•• kissa 0,75–1,2 mmol/l•• hevonen 0,65–1,0 mmol/l•• nauta 0,7–1,2 mmol/l


•• magnesiumin eritys munuaisista on vähentynyt – munuaisten vajaatoiminta – glomerulusfiltraation heikentyminen

•• magnesiumia poistuu soluista ekstrasellulaari-nesteeseen

– hemolyysi•• magnesiumia sisältävät antasidit lisäävät seerumin

magnesiumpitoisuutta.

Pienentyneet pitoisuudet•• proteiinien saanti on vähäistä

– vajaaravitsemus – anoreksia

•• lisääntynyt eritys munuaisista – ketonuria – hyperosmoottinen diureesi


Natrium (Na) (S/HP)Natrium on tärkein solunulkoisen tilan kationi ja se osallistuu monien aineiden kuljetukseen solujen sisälle. Sillä on keskeinen rooli elimistön nestetasa-painon säätelyssä. Suurin osa ylimääräisestä natriu-mista poistetaan munuaisten kautta ja munuaisilla onkin erittäin suuri kyky vaihdella natriumin eritys-nopeutta. Voimakkaassa natriumin puutteessa eri-tys voi olla lähes olematonta ja, jos sitä on ylimäärin, se suodattuu glomeruluksissa ja resorboituu suu-rimmaksi osaksi tubuluksissa.


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Seerumi- ja plas-manäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa, useita vuosia pakastettuna (–20 °C). Lievä hemolyysi, lipemia tai biliru-biini eivät häiritse määritystä.

Menetelmä:Ioniselektiivinen elektrodi (ISE) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 142–157 mmol/l•• kissa 145–158 mmol/l•• hevonen 133–147 mmol/l•• nauta 135–148 mmol/l

Tulkinta:Seerumin ja muun ekstrasellulaarinesteen natriumpitoi-suus on jotakuinkin sama. Seerumin natriumpitoisuuden tulkinta vaatii siten käsitystä verivolyymistä, muun ekstra-sellulaarinesteen määrästä ja elimistön kokonaisvesimää-rästä.

Suurentuneet pitoisuudet•• kuivumisen yhteydessä

– veden puute – läähätys – hyperventilaatio – kuume – hypotalamuksen toimintahäiriöstä aiheutunut

janontunteen puute – diabetes insipidus

•• hyperosmoottiset tilat – ripuli – diureesi – sekvestraatio

•• elimistön natriumylimäärä – suolamyrkytys – liiallinen infuusio – hyperaldosteronismin aiheuttama erityksen

vähentyminen – voimakas rasitus (ratsu- ja ravihevoset, vinttikoirat)

Pienentyneet pitoisuudet•• natriumin menetys on suhteellisesti suurempi kuin

veden menetys joko ruuansulatuskanavan kautta – oksentelu – ripuli – voimakas syljeneritys – koiran piiskamatoinfektio

•• tai munuaisten kautta – diureesi – ketonuriat – nefropatiat – lisämunuaisen kuoren vajaatoiminta

•• ylimääräinen nestekertymä erilaisissa turvotustiloissa – sydämen vajaatoiminta – maksakirroosi – nefroottinen syndrooma

•• ylimääräinen nestekertymä ilman turvotusta – hypotoninen nesteytys – antidiureettisen hormonin toimintahäiriöt

•• hyperglykemia – veden siirtyminen intrasellulaaritilasta

ekstrasellulaaritilaan•• akuutti lihasvaurio

– natrium siirtyy ekstrasellullaritilasta solujen sisälle•• uroperitoneum


NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat rasvahapot) (nauta) (S!)Vapaat eli esteröitymättömät rasvahapot (FFA eli free fatty acids, käytetään myös lyhennettä NEFA eli non-esterified fatty acids) ovat varastorasvan ha-joamistuotteita. Rasvakudoksessa rasvahapot ovat triglyserideinä eli sitoutuneina glyseroliin. Rasvaku-doksen triglyseridejä hajottaa glyseroliksi ja vapaiksi rasvahapoiksi rasvasoluissa oleva hormoni-sensitii-vinen lipaasi. Sen aktiivisuuteen vaikuttavat monet hormonit. Aktiivisuutta lisäävät etenkin glukagoni, kortikosteroidit (pääosin kortisoli), ACTH ja kateko-liamiinit (pääosin adrenaliini). Inhiboiva vaikutus entsyymiin on lähinnä insuliinilla.

Vapaita rasvahappoja käytetään energiantuotan-toon tilanteissa, joissa energiansaanti ravinnosta on riittämätöntä (negatiivinen energiatasapaino) tai elimistön valmistautuessa runsaasti energiaa ku-luttavaan tilanteeseen (adrenaliini). Niistä voidaan tuottaa energiaa esimerkiksi maksa- tai lihassoluis-sa. Maksassa vapaita rasvahappoja hyödynnetään hyvän energiatilan vallitessa (soluissa on saatavilla oksaloasetaattia) β-oksidaatio-reaktiossa, jossa tuo-tettua asetyyli-koentsyymi A:ta käytetään edelleen Krebsin syklissä. Toisaalta negatiivisessa energiati-lassa niistä muodostuu ketoaineita, jotka kuljetetaan muihin kudoksiin energiantuotantoa varten. Mikäli vapaita rasvahappoja ei tarvita energiantuotantoon, voidaan ne liittää maksassa uudelleen glyseroliin, jolloin muodostuu triglyseridejä. Yleensä ne kulje-tetaan takaisin rasvakudokseen pakattuina VLDL-partikkeleihin, mutta niitä voidaan varastoida myös maksaan. Tällöin on riskinä rasvamaksan eli hepaat-tisen lipidoosin kehittyminen. Lihassoluissa vapaista rasvahapoista saadaan energiaa samoilla reaktioilla kuin maksasoluissakin: energiaa tuottava hajotus β-oksidaatiolla, Krebsin sykli ja lopuksi mitokond-rioissa korkeaenergisten fosfaattiyhdisteiden (ATP) valmistaminen.

Vapaita rasvahappoja on normaalisti verenkier-rossa pieniä määriä. Normaalia suuremmat määrät aiheutuvat varastorasvojen hajottamisesta, ja ovat yleisimmin merkki liian vähäisestä energian saan-nista (voimakas fyysinen rasitus, paasto, energian kulutuksen nopea kasvu), vähäisemmässä määrin indikaatio sairaudesta (esim. diabetes). Yleisimmin

vapaiden rasvahappojen määritystä käytetään nau-doilla poikimisen jälkeisen (lievän) ketoosin diagno-soinnissa. Ketoosin muodostumisen ennakoimisek-si kannattaa verinäytteestä määrittää NEFA 2–14 vrk ennen poikimista ja hydroksibutyraatti 2–4 vrk poiki-misen jälkeen.

Näytetyyppi:Seerumi 0,3 ml. Li-hepariiniplasmaa ei suositella, koska se saattaa aiheuttaa lievästi suurentuneita tuloksia. Geeliput-kiin otetut näytteet säilyvät huonommin. Paras aika näyt-teenottamiselle on ennen ruokintaa. Erottele solut seeru-mista mahdollisimman nopeasti. Eroteltu seerumi säilyy 1 vrk jääkaappilämpötilassa ja 1 kk pakastettuna. Lähetä näyte kylmälähetyksenä.

Menetelmä:Fotometrinen entsymaattinen määritys.

Viitearvot:•• nauta ennen poikimista < 0,3 mmol/l

7 vrk poikimisen jälk. < 0,7 mmol/l, palautuu 3 viikossa

•• hevonen < 0,5 mmol/l•• lammas < 0,5 mmol/l

Tulkinta:Suurentuneet pitoisuudet (hypertyreoosi)

•• lievästi suurentuneet pitoisuudet – aliravitsemus

∙ eri syistä johtuva ruokahaluttomuus – yleinen energian kulutuksen ylittyminen sen saantiin

nähden ∙ naudoilla poikimisen jälkeen

•• huomattavasti suurentuneet pitoisuudet – vakava ketoosi

∙ esim. naudoilla poikimisen jälkeen

Lähteet:Obesity increases free thyroxine proportionally to nonesterified fatty acid concentrations in adult neutered female cats. D C Fer-guson, Z Caffall, M Hoenig. J Endocrin. 2007; 194, 267–273.

A study of glucose metabolism and ketosis development in peri-parturient cows using a mechanistic model. Ph. D. dissertation / Guo J. University of Maryland, 2005


Prot (kokonaisproteiini) (S/HP)Proteiinit toimivat elimistössä kudosten rakennus-aineina sekä useiden aineiden varastoinnissa ja kul-jetuksessa verenkierrossa sekä intrasellulaarines-teessä. Seerumin määrällisesti tärkeimmät proteiinit ovat albumiini, antitrypsiini, haptoglobiini, makrog-lobuliini, transferriini ja immunoglobuliinit.

Proteiineja saadaan ravinnosta ja syntetisoidaan elimistössä. Normaalista poikkeavaan seerumin/plasman proteiinipitoisuuteen voi siis olla syynä vä-häinen proteiinien saanti ravinnosta tai imeytymis-häiröt, sekä erilaiset tautitilat joissa proteiineja joko tuotetaan ylenmäärin tai synteesi pienenee.

On huomattavaa, että plasman pitoisuudet ovat muutamia g/l suurempia kuin seerumista mitatut koska fibrinogeeni on näytteessä mukana.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä, 4 vkoa jääkaapissa ja > 1 vuoden pakas-tettuna (–20 °C). Lipemia, voimakas hemolyysi ja ikteria häiritsevät määritystä.

Menetelmä:Kolorimetrinen menetelmä (biuret) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 54–82 g/l•• kissa 58–78 g/l•• hevonen 55–75 g/l•• nauta 62–82 g/l


•• kuivumisen yhteydessä (hemokonsentraatio)•• lisääntynyt proteiinisynteesi

– infektiot – nekroosit – kasvaimet – immuunireaktiot – myelooma – plasmasytooma – lymfooma – lymfaattinen leukemia


Proteiinit aspiraatista (esim. nivel-/selkäydinneste)Epänormaalissa tilanteessa veren proteiineja pää-tyy kehon muihin nestetiloihin, jolloin niiden pro-teiinipitoisuus nousee lähemmäs verenkierron vastaavaa. Pitoisuuden nouseminen voi liittyä näyt-teenottopaikasta riippuen erilaisiin tautitiloihin, kuten tulehdukseen tai neoplasiaan. Virheellisiä korkeita tuloksia aiheuttaa vuoto näytteenottotilan-teessa joko veren- tai lymfa-kierrosta.

Normaali aspiraatti on kirkasta ja siinä on vähän soluja. Väri- ja sameusmuutokset viittaavat tautitilaan ja vaativat jatko-tutkimuksia.

Selkäydinnesteen proteiinipitoisuuden määritystä käytetään mm. neurologisten ongelmien diagno-soinnissa.


Näytetyyppi: Aspiraattia 1 ml. Näytteen säilyvyys riippuu näytetyypistä. Aina suositellaan näytteen lähettämistä mahdollisimman nopeasti ja säilyttämistä kylmässä. Esimerkiksi selkäydin-neste säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 1 vuoden pakastettuna (–20 °C).

Menetelmä:Kolorimetrinen määritys (pyrogalloli) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:

•• Nivelneste: < 25 g/l•• Keuhkopussi: < 25 g/l•• Vatsaontelo: < 25 g/l•• Likvor, selkäydinneste:

∙ Lannenikamien välistä: < 0.45 g/l, yleensä tulos < 0.3 g/l.

∙ Pikkuaivoselkäydinsammiosta (cisterna cerebello medullaris) :

< 0.25 g/l, yleensä tulos < 0.1 g/l.

∙ Erot viitearvoissa liittyvät normaalisti aivoja kohti pienenevään selkäydinnesteen proteiinikonsentraatioon.

Lähteet:The Merck Veterinary Manual

Vetstream

William Vernau. Cerebrospinal Fluid Assessment in Dogs and Cats. 50° Congresso Nazionale Multisala SCIVAC, 2005

https://www.vetstream.com/canis/Content/Lab_test/lab00275.asp


Suurin osa eläinten veressä olevasta raudasta on sitoutuneena hemoglobiiniin (40–50 %) tai varas-toproteiineihin (ferritiini, hemosideriini). Lisäksi monet entsyymit ja muut elimistön makromole-kyylit tarvitsevat rautaa toimiakseen. Pelkkä seeru-min rautapitoisuus ei anna täyttä kuvaa elimistön rautatilanteesta ja -tarpeesta. Tätä varten voidaan määrittää joko saturoimaton (vapaa) raudansitomis-kapasiteetti tai kokonaisraudansitomiskapasiteetti, joka on seerumin raudan ja saturoimattoman rau-dansitomiskapasiteetin summa (Fe + UIBC = TIBC). UIBC kuvastaa transferriinin saturaatiota. Näiden pe-rusteella voidaan päätellä esimerkiksi transferriinin määrä. Mikäli raudan määrä on pienentynyt ja UIBC suurentunut (eli TIBC pysyy samana), voidaan sanoa että transferriiniä on normaali määrä ja raudan mää-rää pitäisi hoidolla lisätä. Toisaalta jos UIBC piene-nee raudan pitoisuuden pysyessä samana, voidaan päätellä transferriinin määrän pienentyneen.

Raudansitomiskyky (kokonais): TIBC, UIBC, Fe ja UIBC (saturoimaton raudansitomiskyky) (S/HP)


Näytetyyppi: Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näytteen erottelua suositellaan, jotta mahdollinen hemolyysi ei vääristä tu-loksia. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 4 vrk huoneenläm-mössä, 7 vrk jääkaapissa ja 8 kk pakastettuna (–20 °C). He-molyysi häiritsee määritystä (Hb-pitoisuudet yli 2 g/l). Vähäinen bilirubiinipitoisuus tai lipemia ei häiritse määri-tystä.

Menetelmä:Kolorimetrinen (Ferene) omassa laboratoriossa.

Viitearvot: UIBC TIBC

•• koira 15–38 umol/l 50–69 umol/l•• kissa 17–37 umol/l 31–58 umol/l•• hevonen 15–60 umol/l 60–90 umol/l•• nauta 17–31 umol/l 29–55 umol/l

Tulkinta:Seerumin rautapitoisuus ei anna täyttä kuvaa elimistön rautatasapainosta ja -tarpeesta, koska sitoutumisaste kul-jetus- ja varastoproteiineihin voi olla epänormaalia. Mää-rittämällä saturoitumaton (=vapaa) ja kokonais-raudansito-miskapasiteetti, saadaan hyvä arvio onko veressä riittävästi rautaa elimistön tarpeisiin kuljettavaa transferriiniä. Suurentuneet UIBC- ja TIBC-pitoisuudet

•• raudanpuute

Pienentyneet UIBC- ja TIBC-pitoisuudet •• ylimäärä rautaa (”iron overload”)•• krooniset sairaudet

– infektiot – kasvaimet

•• maksakirroosi – rautapitoisuus normaali tai suurentunut

•• hemolyyttiset tilat – rautapitoisuus pienentynyt

Usein kirjallisuudessa käytetty määre transferriinisaturaatio (indeksi) (TS tai TSI) lasketaan kaavalla TS = (rauta / TIBC) × 100 %.


Suurin osa eläinten veressä olevasta raudasta on sitoutuneena hemoglobiiniin (40–50 %) tai varasto-proteiineihin (ferritiini, hemosideriini). Lisäksi mo-net entsyymit ja muut elimistön makromolekyylit tarvitsevat rautaa toimiakseen. Ferritiini toimii rau-tavaraston säätelijänä. Raudan imeytymiseen vai-kuttavat useat seikat, mm raudan sekä muiden hiven-aineiden saanti. Hemoglobiinissa ja muissa rautaa sisältävissä yhdisteissä oleva rauta kierrätetään te-hokkaasti varastoproteiineihin. Pelkkä seerumin rau-tapitoisuus ei anna täyttä kuvaa elimistön rautatilan-teesta ja -tarpeesta.

Rauta (Fe) (S/HP)Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte olisi hyvä ottaa paaston jälkeen aamulla rautapitoisuuden vuorokausivaih-telun vuoksi. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä ja 3 vk jääkaapissa, tai useita vuosia pakastettuna. Hemolyysi ja li-pemia häiritsevät määritystä. Ikteria (bilirubiini) ei häiritse määritystä.

Menetelmä:Fotometrinen määritys omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• hevonen 22–54 umol/l•• kissa 17–34 umol/l•• koira 16–62 umol/l•• nauta 10.2–30 umol/l


•• liiallinen raudan saanti•• rautainjektio, saanti oraalisesti•• perinnölliset raudan imeytymishäiriöt•• raudan vapautuminen elimistöstä•• hemolyysi•• maksavaurio•• koirilla suuret glukokortikoidipitoisuudet

Pienentyneet pitoisuudet•• lisääntynyt menetys•• vähentynyt saanti•• raudan puute ravinnossa•• imeytymishäiriöt•• siirtyminen varastoihin•• akuutit tai krooniset tulehdukset•• koirilla maksashuntti•• kasvaimet


SAA (seerumin amyloidi A) (S/HP/EP)Seerumin amyloidi A (SAA) on ns akuutin faasin proteiini, eli sen määrä lisääntyy huomattavasti tu-lehduksellisissa tiloissa. Muutos saattaa olla jopa > 1000-kertainen. Se on yhdessä C-reaktiivisen prote-iinin (CRP) kanssa nopeimpia ja spesifisimpiä rutii-nidiagnostiikan tulehdusmerkkiaineita. Muutokset alkavat muutamassa tunnissa, samoin pitoisuuden pieneneminen paranemisen alkaessa. Suurentunei-ta pitoisuuksia on löydetty myös muista elimistön nesteistä, mm. nivelnesteestä ja maidosta paikallis-ten tulehdusten aikaansaamina.

Koska SAA on monilla lajeilla herkempi tulehdus-merkkiaine kuin monet perinteisesti käytössä olevat (esim. fibrinogeeni, hapan glykoproteiini, haptoglo-biini) sillä on käyttöarvoa myös subkliinisten sekä lievien ja paikallisten tulehdusten diagnostiikassa.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma suositeltavia 0,3 ml. Myös EDTA-, fluoridioksalaatti tai fluoridisitraattiplasma käy tarvittaessa. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja 7 vrk jääkaapissa. Lievä hemolyysi, ikteria (bilirubiini) tai lipemia eivät häiritse määritystä.

Menetelmä: Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• hevonen < 10 mg/l•• kissa < 20 mg/l•• nauta < 20 mg/l

Tulkinta:Normaalit pitoisuudet ovat yleensä vain < 1 mg/l – muuta-ma mg/l.

Suurentuneet pitoisuudet•• tulehdukselliset tilat

– suurimmat pitoisuudet (satoja/tuhansia mg/l) tavataan vakavissa virus- tai bakteeri-infektioissa

Lähteet:Application of acute phase protein measurements in veterinary clinical chemistry. Petersen H ym. Vet Res. 2004; 35,163-187.

Evaluation of feline serum amyloid A (SAA) as an inflammatory marker. Sasaki K ym. J Vet Med Sci. 2003; 65(4):545-8.

Changes in concentrations of serum amyloid A protein, ạ1-acid glycoprotein, haptoglobin, and C-reactive protein in feline sera due to induced inflammation and surgery. Kajikawa T ym. Vet Immunol Immunopathol. 1999; 68(1), 91-98.

The acute phase protein serum amyloid A (SAA) as a marker of inflammation in horses. Jacobsen S, Andersen PH. Eq Vet Edu. 2007; 19:38-46.

The acute phase protein serum amyloid A (SAA) as an inflam-matory marker in equine influenza virus infection. Hultén C ym. Acta Vet Scand. 1999; 40:323-333.

Serum amyloid A (SAA) in horses: objective measurement of the acute phase response. Pepys MB, Baltz ML, Tennent GA. Eq Vet J. 1989; 21:106-109.

Dynamics in serum of the inflammatory markers serum amyloid A (SAA), haptoglobin, fibrinogen and ạ2-globulins during indu-ced noninfectious arthritis in the horse. Hultén C, Grönlund U, Hirvonen J ym: Eq Vet J. 2002; 34: 699-704.

Concentrations of serum amyloid A in serum and synovial fluid from healthy horses and horses with joint disease. Jacobsen S, Halling-Thomsen M, Nanni S: Am J Vet Res. 2006; 67:1738-1742.

Measurement of serum amyloid A protein (SAA) as an aid to dif-ferential diagnosis of infection in newborn foals. Chavatte PM, Pepys MB ym. Equine Inf Dis. 1991; 6:33-38.

Serum amyloid A (SAA) as an aid in the management of infec-tious disease in the foal: comparison with total leukocyte count, neutrofil count and fibrinogen. Hultén C, Demmers S. Equine Vet J. 2002; 34:693-698.

Serum amyloid A isoforms in serum and synovial fluid in horses with lipopolysaccharide-induced arthritis. Jacobsen S ym. Vet Immunol Immunopathol. 2005; 110:325-330.

Elevated extrahepatic expression and secretion of mammary-associated serum amyloid A 3 (M-SAA3) into colostrum. McDo-nald TL ym. Vet Immunol Immunopathol. 2001; 83:203-21.

Influence of physical stress on the plasma concentration of se-rum amyloid A (SAA) and haptoglobin (Hp) in calves. Alsemgeest S ym. Vet Q. 1995;17: 9–12.

Concentrations of serum amyloid A (SAA) and haptoglobin (hp) as parameters of inflammatory diseases in cattle. Alsemgeest S ym. Vet. Q. 1994; 16: 21–23.


Sappihapot (S/HP/EP)Sappihapot syntetisoidaan maksassa ja ne va-

rastoituvat sappirakkoon. Ruokailun yhteydessä ne erittyvät sappirakosta ruokasulan sekaan ja imeyty-vät takaisin verenkiertoon ohutsuolessa. Porttilas-kimon kautta sappihapot siirtyvät takaisin maksaan ja uudelleen sappirakkoon. Tätä kiertoa kutsutaan enterohepaattiseksi kierroksi.

Maksan toiminnan häiriöiden tutkimisessa sap-pihappojen määritys on eräs herkimmistä tutki-muksista. Pitoisuus seerumissa/plasmassa voidaan määrittää paaston jälkeen (12 h ravinnotta, pitoisuus veressä pienimmillään) ja/tai ruokailun jälkeen (2 h syömisen jälkeen, testaamiseen käytetään aina sa-maa ruokaa, esimerkiksi laadukasta penturuokaa).

Luotettavin tieto maksan toiminnasta saadaan määrittämällä sappihapot molemmista näytteistä, mutta toisinaan tutkimus voidaan tehdä vain yksit-täisestäkin näytteestä.

Määritysmenetelmä ei sovellu eläimille, joilla on ursodeoksikoolihappolääkitys (Adursal), koska me-netelmä mittaa myös annettua ursodeoksikoolihap-poa. Lääkitys nostaa tuloksia.


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa. Hemolyysi häiritsee määritystä.

Menetelmä:Kolorimetrinen määritys omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira < 10 umol/l (paasto),

< 35 umol/l (ruokailun jälkeen)•• kissa < 8 umol/l

< 30 paastotta


•• maksashuntti•• maksakirroosi•• hepatiitit•• kolestaasi

Sappihappomääritys ei kerro sairauden tyyppiä.

Lähteet:Evaluation of serum bile acid concentrations for the diagnosis of portosystemic venous anomalies in the dog and cat. Center SA, Baldwin BH, de Lahunta A, Dietze AE, Tennant BC. J Am Vet Med Assoc. 1985;186(19),1090-1094.

Bile acid concentrations in the diagnosis of hepatobiliary dise-ase in the dog. Center SA, Baldwin BH, Erb HN, Tennant BC. J Am Vet Med Assoc. 1985; 187(9),935-940.

Evaluation of twelve-hour preprandial and two-hour postpran-dial serum bile acids concentrations for diagnosis of hepatobi-liary disease in dogs. J Am Vet Med Assoc. 1991; 199(2), 217-226.


SDMA (Symmetrinen dimetyyliarginiini, koira, kissa) (S/HP/EP)

Tutkimusta voidaan käyttää osana munuaisten vajaatoiminnan ja toimintahäiriön diagnosointia.

SDMA poistuu miltei kokonaan munuaisten kautta ja sen pitoisuusmuutosten on todettu korreloivan hyvin glomerusten suodatusnopeuden kanssa (glo-merus filtration rate= GFR). GFR-mittausta käytetään humaanilääketieteessä niin sanottuna kultaisena standardina arvioitaessa munuaisten toimintaa. Eläinlääketieteeseen mittaustapa ei käytännön syis-tä kuitenkaan sovellu.

SDMA-pitoisuuden on todettu nousevan hieman ennen kuin munuaisten toimintahäiriö näkyy kre-atiniini-arvossa. SDMA-arvoon ei vaikuta eläimen lihasmassa, muut sairaudet, eivätkä mahdolliset lääkitykset, mikäli ne eivät vaikuta munuaisten suodatusnopeuteen. Arvioitaessa munuaisten toi-mintaa, tulisi virtsasta ja verestä tutkia myös muut munuaistentoimintaa mittaavat markkerit. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida mahdolliset virheläh-teet, kuten eläimen nestetasapaino tai mahdollinen bakteeri-infektio. Näin saadaan paras mahdollinen kuva munuaisten toimintakyvystä sekä mahdollises-ta toimintahäiriön syystä. Tulokset tulee aina suh-teuttaa kliinisiin oireisiin.

Mikäli kliinisiä oireita ei ole, ja SDMA on normaali, eikä muissa virtsasta tai verestä tehtävissä tutkimuk-sissa ole muutosta, voidaan munuaisten toiminta tulkita normaaliksi.

Mikäli eläimellä on kliinisiä oireita, sen SDMA-arvo on raja-arvoinen tai kohonnut ja sillä on mahdolli-sesti muutoksia muissakin munuaisten toimintaa mittaavissa markkereissa, on munuaisvaurio ilmei-nen ja vaurion mahdollista etenemistä tulisi seurata säännöllisesti.

Vastausaika: 11–3 arkipäivää

Näytetyyppi: Seerumi, EDTA- tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näytteen säily-vyys 5 vrk huoneenlämmössä ja 10 vrk jääkaappilämpötilas-sa. Lievä hemolyysi tai lipemia eivät häiritse määritystä.

Menetelmä:ELISA omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 0–15 ug/dl•• kissa 0–15 ug/dl

Tulkinta:Koira ja kissa:

•• Normaali tulos: 0 – 15 ug/dl•• Raja-arvoinen tulos: 15 – 20 ug/dl•• Kohonnut tulos: > 20 ug/dl

Hieman kohonneita SDMA-tuloksia tavataan terveillä pennuilla ja yksittäisillä roduilla, kuten vinttikoirilla.

Lähteet:Treatment Recommendations for CDK in dog (2015). Internatio-nal Renal Interest Society. (http://www.iris-kidney.com/guideli-nes/recommendations.html)

IRIS Staging of CDK (modified 2015). International Renal Interest Society. (http://www.iris-kidney.com/guidelines/staging.html)

Hall JA, Yerramilli M, Obare E, Yerramilli M, Almes K, Jewell DE. Serum Concentrations of Symmetric Dimethylarginine and Cre-atinine in Dogs with Naturally Occurring Chronic Kidney Dise-ase. Journal of Veterinary Internal Medicine. 2016;30(3):794-802. doi:10.1111/jvim.13942.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4913574/

Nabity MB, Lees GE, Boggess MM, et al. Symmetric Dimethy-larginine Assay Validation, Stability, and Evaluation as a Mar-ker for the Early Detection of Chronic Kidney Disease in Dogs. Journal of Veterinary Internal Medicine. 2015;29(4):1036-1044. doi:10.1111/jvim.12835.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4895368/

Movet Oy, 2016. Munuaisvaurion uusia merkkiaineita.


Seleeni (S/M)Seleeni on yksi tärkeimmistä hivenaineista. Sitä saa-daan ravinnosta esimerkiksi seleeniä sisältävistä proteiineista (ns. orgaaninen seleeni) sekä seleeniä sisältävistä lisäravinteista (ns. epäorgaaninen selee-ni). Seleeni imeytyy melko tehokkaasti, kuitenkin orgaanisena paremmin kuin epäorgaanisena. Selee-niä on elimistössä sekä lihassoluissa että verisoluis-sa ja veriplasmassa. Sen aineenvaihdunta on tarkan säätelyn alaisena, seleenipitoisuuden perusteella elimistöön tuleva uusi seleeni joko sitoutuu proteii-neihin tai eritetään pääosin virtsaan.

Seleenin tärkein tehtävä on olla kofaktorina glu-tationiperoksidaasissa (GPX), joka on erittäin tärkeä antioksidatiivinen entsyymi. GPX neutraloi etenkin rasituksessa/anaerobisessa energiantuotannossa syntyviä soluille erittäin haitallisia vapaita happiradi-kaalimolekyylejä. Lisäksi seleeni osallistuu kilpirau-hashormonien toimintaan, immuunipuolustukseen ja myrkyllisten metallien (esim. elohopea, lyijy, kad-mium) sitomiseen.

Seleeninpuutos aiheuttaa lihasvaurioita (etenkin sydän-, mutta myös luurankolihasten). Myös kilpi-rauhasen epänormaali toiminta on mahdollista. Seleeninpuutoksen oireita tavataan pääosin nuorilla vasikoilla keväisin tai laidunkauden alussa. Lypsävil-lä lehmillä seleeninpuutoksella ja utaretulehdusten yleisyydellä on havaittu olevan yhteyttä.

Seleenin liikasaannin aiheuttama toksisuus on mahdollista, joskin toksisten vaikutusten alka-miseen vaaditaan melko huomattava liikasaanti. Akuutti seleenimyrkytys on harvinainen. Sen oireita ovat esim. koliikki, sokeutuminen ja paralyysi. Myr-kytys voi johtaa myös eläimen kuolemaan. Lievä krooninen seleenimyrkytys ilmenee esim. laihtumi-sena ja yleisenä huonokuntoisuutena. Naudoilla on raportoitu myös sorkkien epämuodostumia.

Maidosta tehtyä seleenimittausta voidaan käyt-tää arvioitaessa ruokinnasta saatavan seleenin riit-tävyyttä, sekä vasikoiden riittävää seleeninsaantia. Tuloksia tulkittaessa kannattaa huomioida, että orgaaninen seleeni erittyy epäorgaanista voimak-kaammin maitoon.


Näytetyyppi: Seerumi tai maitonäyte lisäaineettomassa putkessa. Näyte säi-lyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 2 kk pakastettuna (–20 oC). Samanlaisella ruokinnalla olevien eläinten näytteet voidaan yhdistää pyynnöstä laboratoriossa.

Menetelmä:Veri- ja maitonäytteille ICP-MS (Inductively coupled plasma mass spectrometry) omassa laboratoriossa. Määrityksiä tehdään kerran viikossa.

Viitearvot:Verinäytteille:

•• nauta – puutoksen raja: 10–40 µg/l – tavoitetaso: > 70 µg/l – nuorkarjalle: 100 µg/l

•• hevonen 100–200 µg/l•• lammas 55–170 µg/l

Maitonäytteille:•• nauta: 30–80 ug/l

– tavoitetaso: > 25 ug/l – orgaaninen seleeni erittyy epäorgaanista

voimakkaammin maitoon


•• liian vähäinen seleenin saanti ravinnosta tai lisäravinteesta

Suurentuneet pitoisuudet•• liiallinen seleenilisän antaminen joko ravinnossa tai

injektiona

Lähteet:NAUTOJEN SAIRAUDET 2005 Vitamiinien ja hivenaineiden puutos-tilat ja liikasaanti 1; Satu Pyörälä ja Tiina Tiihonen

Review: The oxidant/antioxidant equilibrium in horses. Kir-schvink N, de Moffarts B, Lekeux P. Vet J. 2007.

Micromineral requirements in horses. Pagan JD. Kentucky Equi-ne Research, Inc.

Trace minerals for the performance horse: known biochemical roles and estimates of requirements. Jackson SG. Kentucky Equine Research, Inc.


Sinkki (Zn) (S)Sinkki on mukana yli 2000 elimistön toiminnossa mukaan lukien esimerkiksi keratiinisaatio sekä ent-syymiaktivaattorina toimiminen monissa elimistön synteeseissä. Yleisimmin sinkin puute on yhdistetty huonoon karvapeitteeseen, ihon sarveistumiseen eli paksuuntuminen sekä kavioiden tai sorkkien huo-noon kehitykseen. Puute voi ilmetä lisääntymison-gelmina, hormonaalisen kehityksen viivästymisenä, infektioherkkyytenä, ruokahalun alentumisena, kas-vun hidastumisena sekä alopeciana eli alueellisena kaljuuntumisena. Alopecia ilmenee yleensä turvan, raajojen ja hännän juuressa (häntäkutka).

Ravinnon korkea kalsium- ja fosfaatti-pitoisuus häiritsevät sinkin imeytymistä ja kupari, rauta ja molybdeeni häiritse-vät sen metaboliaa. Sinkin puute voi olla ruokinnallista tai kalsium ja rauta yhteisvaikutusten aiheuttamaa. Ruokinnas-sa soijan sisältämä fytaatti voi lisätä sinkinpuutoksen muo-dostumisen riskiä.

Verestä määritetty sinkkipitoisuus ei anna tarkkaa kuvaa elimistön sinkin saannista, mutta sen käyttämistä puoltaa näytteenoton ja -käsittelyn helppous muihin näytemateri-aaleihin verrattuna.

Vastausaika: 1–5 vrk

Näytetyyppi:Seerumi, vähintään 1 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpö-tilassa ja 2 kk pakastettuna (–20 oC). Muissa näyteputkissa olevat antikoagulantit voivat sisältää sinkkiä. Näytteen erot-telua suositellaan putkeen, jossa ei ole kumista korkkia.

Menetelmä:ICP-MS tulossa omaan laboratorioon.

Lähteet:NAUTOJEN SAIRAUDET 2005 Vitamiinien ja hivenaineiden puutos-tilat ja liikasaanti 1; Satu Pyörälä ja Tiina Tiihonen

Rad PA, Hassanpour A, Mashayekhi M. 2013. Comparative study of serum zinc, copper and selenium in horses with strangles and healthy horses. European Journal of Zoological Research, 2013, 2 (5):67-74

Vad LN. 2010. An Evaluation of the Clinical Effect of Oral Zinc Supplementation to Horses with Distal Limb Skin Disease and an Assessment of Different Paraclinical Techniques to Estimate Equine Zinc Status. Graduation research article for the comple-tion of a Danish Certificate in Equine Medicine.

Suomen Hevostietokeskus ry. Hivenaineet -nettiartikkeli: http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?id=810&kieli=3 Viitattu 6.6.2016.


TLI (trypsin-like immunoreactivity, koira) (S/HP)Trypsiini on haimaperäinen entsyymi, jonka tehtävä on pilkkoa ruuansulatuksessa proteiineissa amino-happojen välisiä sidoksia. Sen edeltäjä, trypsino-geeni, syntetisoidaan haimassa, josta se erityksen jälkeen muuttuu aktiiviseksi trypsiiniksi ruuansula-tuskanavassa. Trypsiinin määrä seerumissa / plas-massa vähenee haiman eksokriinisessä vajaatoi-minnassa, ja suurenee haimatulehduksessa. Sen on todettu olevan spesifinen haimatulehduksen merk-kiaine.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Paastonäyte on vält-tämätön. Näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa ja 6 kk pakastettuna (–20 oC).

Menetelmä: Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 5–34 ug/l

Tulkinta:Pienentyneitä pitoisuuksia esiintyy haiman vajaatoiminnassa (EPI, exocrine pancreatic insufficiency)

•• pitoisuuksia alle 2.5 ug/l pidetään merkkinä EPI:sta. Tulos on syytä varmistaa uusintamittauksella muutaman viikon kuluttua.

Suurentuneita pitoisuuksia tavataan akuutissa haimatuleh-duksessa.

•• pitoisuudet yli 50 ug/l viittaavat selkeästi haimatulehdukseen

•• on kuitenkin huomionarvoista, että TLI-määritys ei ole täysin sensitiivinen haimatulehdukselle. Sen pitoisuus ei välttämättä nouse voimakkaasti tulehduksen alkaessa, ja toisaalta saattaa laskea muiden haimaspesifisten entsyymien tavoin muutamassa päivässä.


Triglyseridit (S/HP)Triglyseridit ovat glyserolin rasva-happoestereitä (eli nykynimeltään triasyyliglyseroleja). Ravinnon rasvoista saadut triglyseridit muodostavat suolen pinnalla kylomikroneita, jotka imeytyvät suolistosta imusuoniin ja sieltä laskimoverenkiertoon ja edel-leen maksaan. Maksa käsittelee kylomikronit siten, että ne kulkeutuvat verenkierrossa VLDL-lipoprote-iinifraktiossa (very low density lipoprotein). Rasvaa sisältäneen ruokailun jälkeen kylomikroneita on verenkierrossa jopa 4–6 tuntia, mikä aiheuttaa see-rumin/plasman samentumista (ruokailun jälkeinen eli postprandiaalinen hyperlipidemia/hypertriglyse-remia).

Lisääntynyt ja pitkittynyt triglyseridien määrä ve-renkierrossa voi aiheutua joko heikentyneestä lipidi-en poistosta verenkierrosta, liiallisesta lipidien tuo-tannosta tai mobilisaatiosta varastosta. Yleisimmät syyt ovat diabetes, hypotyreoosi, hyperadrenokor-tokodismi ja nefropatiat. Myös lihavuuden ja trigly-seridien poistuman välillä on havaittu olevan yhteys. On hyvä huomata, että haimatulehdus (pankreatiitti) aiheuttaa triglyseridien suurentunutta määrää, kos-ka rasvojen käsittelyssä tarvittavaa haimaperäistä lipaasia ei välttämättä erity tarpeeksi. Geneettistä eli perinnöllistä triglyseridien lisääntynyttä määrää esiintyy etenkin iäkkäillä (> 4 vuotta) kääpiösnautse-reilla ja beagleilla.

Muita löydöksiä lievästi suurentuneiden pitoi-suuksien kanssa voivat olla suurentunut lipaasi- tai amylaasiaktiivisuus, vatsa/sisäelinarkuus, anoreksia ja oksentaminen. Huomattavasti suurentuneiden seerumi/plasmapitoisuuksien kanssa havaitaan myös usein silmälöydöksiä (lipemia retinalis, reti-nal latescence eli verkkokalvon verisuonten huono havaittavuus, arcus cornealis eli vaalea kehä iriksen ympärillä). Myös ksantoomia eli kellertäviä ihon ko-lesterolikertymiä voidaan havaita.


Näytetyyppi:Seerumi, EDTA- tai hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa ja vuosia pakastettuna (–20 °C). Kohtalainen hemolyysi tai ikteria (bilirubiini) eivät häi-ritse määritystä. Triglyseridit voidaan määrittää myös esimerkik-si peritoneaalinesteestä.


Viitearvot:•• koira < 2 mmol/l•• kissa < 1,5 mmol/l


•• diabetes•• hypotyreoosi•• hyperadrenokortisismi•• nefropatia•• ylipaino•• haimatulehdus (pankreatiitti)•• perinnöllinen hypertriglyseremia (mm. kääpiösnautseri

ja beagle)•• samanaikaisesti lievä kokonaiskolesterolin

lisääntyminen

Lähteet:Age effects on plasma cholesterol and triglyceride profiles and metabolite concentrations in dogs. Kawasumi K, Kashiwado N, Okada Y, Sawamura M, Sasaki Y, Iwazaki E, Mori N, Yamamoto I, Arai T. 2014; BMC Vet Res, 10:57.

Plasma lipoprotein concentrations in the dog: the effects of gender, age, breed and diet. Pasquini A, Luchetti E, Cardini G. J Anim Physiol Anim Nutr. 2008; 92: 718–722.


Troponiini I (S/HP)Troponiini on sydänlihaksessa oleva proteiini, joka säätelee sydänlihaksen supistumista. Se koostuu kolmesta alayksiköstä, troponiini I, T ja C. Seerumin/plasman troponiini I- ja troponiini C-pitoisuuksia käytetään eri syistä aiheutuneiden sydänlihasvau-rioiden tutkimisessa. Ne ovat herkimmät ja no-peimmin reagoivat tällä hetkellä kliinisessä diag-nostiikassa olevat merkkiaineet. Terveillä yksilöillä pitoisuudet ovat äärimmäisen pieniä, joissakin ta-pauksessa niitä ei pystytä edes havaitsemaan. Sy-dänlihaksen akuuteissa vaurioissa suurentuneita pitoisuuksia havaitaan muutamassa tunnissa, suu-rimmat pitoisuudet havaitaan normaalisti vajaan vuorokauden kuluttua, ja pitoisuus normalisoituu yleensä noin viikossa.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 5 vrk jää-kaapissa ja 1 kk pakastettuna (–20 °C). Ikteria (bilirubiini) häiritsee määritystä.


Viitearvot:•• koira < 0.2 ug/l•• hevonen < 0.2 ug/l

Tulkinta:Suurentuneita pitoisuuksia tavataan sydänlihasvaurioissa, esimerkiksi:

•• sydäninfarkti•• sydänlihastulehdus•• läppäviat (endokardoosi)

Lähteet:Determination of Serum NT-proBNP and Cardiac Troponin I to Predict the Severity of Canine Heart Failure Caused by Chronic Degenerative Mitral Valvular Disease. Wang SW, Song TY, Wu SY, Huang HP. 2009; JVCS, 2 (4).


Urea (S/HP/EP)Urea on typpi- eli proteiiniaineenvaihdunnan loppu-tuote, joka syntyy maksassa ns. ureakierrossa. Ureakierron kapasiteetti on hyvin suuri eikä se sa-turoidu välttämättä vaikeissakaan maksataudeissa. Urea eritetään lähes kokonaan munuaisissa, jossa se ensin suodattuu glomerulusten läpi ja kierräte-tään osittain takaisin tubuluksissa. Pieni osa erittyy ihon ja ruoansulatuskanavan kautta.


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Fluoridia si-sältävä plasma ei sovellu. Paastonäyte on suositeltava, kos-ka ruokailu saattaa suurentaa pitoisuuksia huomattavasti. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaappilämpöti-lassa ja yhden vuoden pakastettuna. Lipemia ja hemolyysi eivät häiritse määritystä. Ikteria häiritsee määritystä.


Viitearvot:•• koira 1,5–9,0 mmol/l•• kissa 4,0–15,0 mmol/l•• hevonen 3,3–7,8 mmol/l•• nauta 1,4–4,4 mmol/l


•• eritys virtsaan on pienentynyt – hypovolemia – dehydraatio – sokki – sydämen vajaatoiminta – virtsatietukos – virtsan erittymien epänormaalisti

•• trauma virtsateissä•• neoplasia

– munuaisten tulehdustila – amyloidoosi – toksinen nefroosi – munuaisiskemia – munuaisten kasvaimet

•• lisääntynyt urean ja kreatiniinin tuotto – proteiinien runsas saanti ravinnosta – elimistön proteiinien katabolia

Pienentyneet pitoisuudet•• maksan ureasynteesi on heikentynyt

– maksasairaudet – maksashuntti

•• urean eritys munuaisista on lisääntynyt – glukosuria – diabetes insipudus (vesitystauti)

Lähteet:Risk factors in dogs and cats for development of chronic kidney disease. N.C. Finch, H.M. Syme, and J. Elliott. J Vet Intern Med. 2016; 30: 602–610.

Hematologiset tutkimuksetaPTT (aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika)PT (protrombiiniaika, hyytymisaika) PVK = perusverenkuvaRetikulosyytitTVK = täydellinen verenkuva (PVK, koneellinen 5-osainen valkosoluerottelu) Verisolujen morfologia + valkosoluerottelu, 5-os. mikroskopointi

70


Verkkokaupastamme löydät yli 800 000

laboratoriotuotetta asiakaskohtaisilla hinnoilla sekä

saatavuustiedoilla. Tilaukset teet helposti joko

verkkokaupastamme osoitteessa http://fi.vwr.com

tai ottamalla yhteyttä asiakaspalveluumme.

m

KAIKKI MITÄ LABORATORIOOSI TARVITSET

Meiltä saat vuosikymmenten

kokemuksella laboraotorioosi

kattavan valikoiman niin

keskeisimpien valmistajien kuin myös

pienenmpien toimijoiden tuotteita.

VWR International Oy, Valimotie 9 00380 Helsinki, p. 09 8045 5300, [email protected]

VWR tarjoaa sinulle kattavan valikoiman

mm. käsineitä, hengityssuojaimia,

suojalaseja ja muita suojaimia sekä tuotteita

näytteenottoon - kaikki helposti yhdestä

osoitteesta.


APTT määrittää sisäisen hyytymisjärjestelmän koko-naisaktiivisuuden. Sitä käytetään sisäisen hyytymis-järjestelmän seulontakokeena, A- ja B-hemofilian diagnosointiin sekä hoidon seurantaan.

Määritys on herkkä hyytymistekijöille XII, XI, IX, VIII, X, V, ja II, mutta ei tekijöille VII ja XIII.

Tulos ilmoitetaan sekunneissa.


Näytetyyppi: Na-sitraattiplasma (3,2 %) 0,5 ml eroteltua plasmaa. Koko-verenä lähetettynä oikein täytettu putki. Näyteputken on oltava ehdottomasti täytetty tasan merkkiviivaan! Näy-te säilyy 2 vrk. Näyte säilytetään jääkaapissa lähettämiseen saakka. Koska hemolyysi aktivoi hyytymistekijöitä, ei hemo-lyyttisen näytteen lähettämistä suositella

Menetelmä:Manuaalinen hyytymisajan mittaaminen omassa laborato-riossa.

Viitearvot: •• 12–20 sekuntia

Tulkinta:Pidentyneet ajat viittaavat hyytymisjärjestelmän häiriöihin.

aPTT (aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika) (NaSitr)


Protrombiiniaika on herkkä K-vitamiinista riippu-ville hyytymistekijöille (II, VII ja X) sekä K-vitamiinin puutteessa syntyville veren proteiineille (PIVKA), ja kumariiniyhdisteille (varfariini). Testissä vereen lisä-tään kaikki muut hyytymistekijät paitsi protrombiini (tekijä II), jolloin hyytymiseen vaikuttaa pelkästään tutkittavassa näytteessä oleva protrombiini.

PT (protrombiiniaika, hyytymisaika) (Nasitr)Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi: Na–sitraattiplasma (3,2 %) 0,5 ml eroteltua plasmaa. Koko-verenä lähetettynä oikein täytetty putki. Näyteputken on oltava ehdottomasti täytetty merkkiviivaan! Näyte säilyy 2 vrk. Näyte säilytetään jääkaapissa lähettämiseen saakka. Koska hemolyysi aktivoi hyytymistekijöitä, ei hemolyyttisen näytteen lähettämistä suositella.

Menetelmä: Manuaalinen hyytymisajan mittaaminen omassa laborato-riossa.

Viitearvot: •• alle 20 sekuntia

Tulkinta:Lievästi pidentyneet ajat (40–60 sekuntia)

•• K-vitamiinin puute – imeytymishäiriö – maksavaurio

Huomattavasti pidentyneet ajat (yli 180 sekuntia)•• rotanmyrkkymyrkytys (varfariini)

Lähteet:Eläinlääketieteellisiä laboratoriotutkimusmenetelmiä, HY 1999

Sandholm, Järvinen, Yksinkertaisia laboratoriotutkimusmene-telmiä, 1990


Perusverenkuva sisältää seuraavat tutkimukset

Erytrosyytit (punasolut)•• punasolujen määrä litrassa verta

Hemoglobiini •• hemoglobiinin määrä litrassa verta

Hematrokriitti•• punasolujen tilavuusosuus verestä

Leukosyytit (valkosolut)•• valkosolujen määrä litrassa verta

Punasoluindeksit•• MCH (hemoglobiinin määrä/punasolu)•• MCHC (hemoglobiinin määrä/litra punasoluja)•• MCV (punasolujen keskitilavuus)

Trombosyytit (verihiutaleet)•• verihiutaleiden määrä litrassa verta


Näytetyyppi: EDTA-kokoveri 0,5 ml (huomioi putken sisältämän EDTA:n määrä). Syöminen lisää valkosolujen määrää jonkin verran, joten paastonäyte antaa luotettavimman tuloksen. Näyte säi-lyy 2 vrk huoneenlämmössä ja jääkaapissa. Yli 2 vrk vanhojen näytteiden tulokset ovat suuntaa-antavia.

Tutkimus voidaan tehdä seuraaville lajeille: kissa, koira, hevonen, nauta, lammas, vuohi, sika, kani, marsu, hamsteri, chinchilla, fretti, rotta, hiiri, apina.

Menetelmä: Virtaussytometriaan perustuva automaattinen hematologian analysaattori.

Viitearvot:

Leuk (x109/l)•• kissa 5,1–16,2•• koira 5,7–14,2•• hevonen

– sh 4,8–9,5 – lv/pv 5,2–10,1

•• nauta 5,9–14,0

Eryt (x1012/l)•• kissa 6,9–10,1•• koira 5,7–8,5•• hevonen

– sh 6,6–9,7 – lv/pv 8,0–11,0

•• nauta 5,0–7,2

Hb (g/l)•• kissa 109–157•• koira 141–201•• hevonen

– sh 118–159 – lv/pv 130–170

•• nauta 87–124

Hkr (%)•• kissa 31–48•• koira 41–58•• hevonen

– sh 34–43 – lv/pv 35–48

•• nauta 25–33

MCH (pg)•• kissa 13–7•• koira 21–26•• hevonen

– sh 15–20 – lv/pv 15–20

•• nauta 14–19

MCHC (g/l)•• kissa 320–360•• koira 330–360•• hevonen

– sh 340–370 – lv/pv 340–370

•• nauta 340–380

MCV (fl)•• kissa 40–52•• koira 64–76•• hevonen

– sh 40–55 – lv/pv 43–55

•• nauta 38–51

PLT (x109/l)•• kissa 195–624•• koira 186–545•• hevonen

– sh 94–232 – lv/pv 94–232

•• nauta 252–724

PVK = perusverenkuva (B)


Retikulosyytit ovat punasolujen epäkypsiä muoto-ja, joita vapautuu verenkiertoon luuytimestä. Ve-renkiertoon vapautuva retikulosyyttimäärä vastaa yleensä pernan ja maksan verenkierrosta poistamia punasoluja. Kun elimistön punasolumäärä laskee, esimerkiksi verenvuodon tai hemolyysin seurauk-sena, punasolujen tuotanto luuytimessä lisääntyy, jolloin myös retikulosyyttejä vapautuu enemmän verenkiertoon. Retikulosyyttien osuuden kasvami-nen viittaa kiihtyneeseen erytropoieesiin. Laskemal-la retikulosyyttien kokonaismäärä voidaan arvioida em. tautitiloja.

Kissoilla tavataan retikulosyyteistä kahta muotoa, ns. punktaatti- ja aggregaattiretikulosyyttejä. Aggre-gaattiretikulosyytit ovat varhaisempia punasoluja kuin punktaattisolut. Aggregaattisolut muuntuvat punktaattisoluiksi verenkierrossa 12–24 tunnissa. Punktaattisolut säilyvät verenkierrossa 7–12 vrk. He-matologian analysaattori tunnistaa pääasiallisesti vain aggregaattimuotoiset retikulosyytit.

Koirilla kaikki punasolut, jotka sisältävät RNA:ta tulkitaan retikulosyyteiksi. Normaalisti koirilla on retikulosyyttejä 0–1,5 % punasoluista. Retikulosy-toosista puhutaan, kun retikulosyyttien osuus nou-see yli 1,5 %. Mikäli aneemisella koiralla ei ole reti-kulosytoosia, on anemia joko ei-regeneratiivinen tai puhkeamista on liian vähän aikaa (2–3 päivää). Mikäli aneemisella koiralla todetaan retikulosytoosi, on harkittava kohonnut prosenttiosuus seurausta li-sääntyneestä erytropoieesista.

Mikäli luuydin tuottaa retikulosyyttejä, on anemia ns. regeneratiivinen. Mikäli aneemisella eläimellä ei todeta retikulosyyttejä, on tila ns. non-regeneratiivi-nen, jolloin luuydin ei tuota uusia punasoluja.

Mikäli kissalla on normaali hematokriitti, voi ag-gregaattisoluja löytyä verenkierrosta vain muuta-mia kappaleita. Ei-aneemisella kissalla on vain 0–1 % aggregaattisoluja, mutta ns. punktaatteja voi olla jopa 10 %. Lievässä tai huomattavassa anemiassa terveen kissan luuydin lisää punasolutuotantoaan, joka näkyy aggregaattisolujen lisääntymisenä. Lie-vissä anemioissa aggregaattisolujen lisääntymistä ei kuitenkaan välttämättä voida havaita.

Retikulosyytit (kissa, koira) (B)Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:EDTA-kokoverta vähintään 0.5 ml.


Viitearvot:•• kissa 0,1–0,7 % 11–92 x109/l•• koira 0,2–1,5 % 9–61 x109/l

Ohjeellinen kaavio regeneratiivisen anemian arviointiin:KISSA Retikulosyytit (%) Retikulosyytit (e9/l)

•• terve < 1 < 60•• lievä 1.0–2.5 80•• kohtalainen 2.5–5.0 100•• huomattava ≥ 5.0 ≥ 200

KOIRA Retikulosyytit (e9/l)•• terve < 95•• lievä 100•• kohtalainen 300•• huomattava ≥ 500

Lähteet:Harvey J W, 2012: Veterinary Hematology: A Diagnostic Guide and Color Atlas. Elsevier Health Sciences. Cowgill ES, Neel JA, Grindem CB. 2003. Clinical application of reticulocyte count in dogs and cats. VetClinSmallAnim, 33;1223-1244.

eClinPath, Cornell University College of Veterinary Medicine. http://www.merckmanuals.com/vet/circulatory_system/ane-mia/overview_of_anemia.html


Laajennettu verenkuva sisältää perusverenkuvan lisäksi koneellisen valkosolujen erittelylaskennan, joka sisältää seuraavat tutkimukset:

Neutrofiilit:•• määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista

Lymfosyytit:•• määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista

Monosyytit:•• määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista

Eosinofiilit:•• määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista

Basofiilit:•• määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista

LUC-solut (large unstained cells)•• määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista

Valkosolujen erittelylaskenta kertoo kuinka paljon eri valkosolutyyppejä on valkosolujen määrästä. Tulos annetaan % -osuutena ja määränä litraa verta kohti.


Näytetyyppi:EDTA-kokoveri 0,5 ml (huomioi putken sisältämän EDTA:n määrä). Syöminen lisää valkosolujen määrää jonkin verran, joten paastonäyte antaa luotettavimman tuloksen. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja jääkaapissa. Yli 2 vrk van-hojen näytteiden tulokset ovat suuntaa-antavia.


TVK = täydellinen verenkuva (PVK, koneellinen 5-osainen valkosoluerottelu) (B)

Viitearvot:Neutrofiilit (%)

•• kissa 25–77•• koira 43–80•• hevonen 40–75 •• nauta 25–62

Lymfosyytit (%)•• kissa 14–61•• koira 14–45•• hevonen 19–55•• nauta 29–66

Monosyytit (%)•• kissa 1–5•• koira 2–9•• hevonen 3–7•• nauta 2–9

Eosinofiilit (%)•• kissa 2–23•• koira 1–18•• hevonen 1–11•• nauta 1–12

Basofiilit (%)•• kissa 0–0,8•• koira 0,1–1,1•• hevonen 0,1–3•• nauta 0,3–1,4

LUC (%)•• kissa 0–0,5•• koira 0,1–1,4•• hevonen 0,2–1•• nauta 0–4,7

Neutrofiilit (x109/l)•• kissa 2,3–10,7•• koira 3,0–9,6•• hevonen 2,6–6,5•• nauta 1,9–6,8

Lymfosyytit (x109/l)•• kissa 1,2–6,8•• koira 1,1–4,5•• hevonen 1,4–4,8•• nauta 2,2–8,7

Monosyytit (x109/l)•• kissa 0,1–0,4•• koira 0,1–1,0•• hevonen 0,2–0,6•• nauta 0,2–0,9

Eosinofiilit (x109/l)•• kissa 0,1–2,2•• koira 0,1–2,1•• hevonen 0,1–1,0•• nauta 0,1–1,4

Basofiilit (x109/l)•• kissa 0–0,1•• koira 0–0,1•• hevonen 0–0,2•• nauta 0–0,2

LUC (x109/l)•• kissa 0–0,1•• koira 0–0,1•• hevonen 0–0,1•• nauta 0–0,3


Valkosolujen erittelylaskenta kertoo kuinka paljon eri valkosolutyyppejä on valkosolujen määrästä. Si-velyvalmisteesta voidaan eritellä valkosolut viiteen alaluokkaan: neutrofiilit (= liuska- ja sauvatumaiset), eosinofiilit, basofiilit, lymfosyytit ja monosyytit. Erit-telylaskennalla tutkitaan solujen poikkeavaa morfo-logiaa ja alaluokkien normaalista poikkeavia määriä tai alaluokkien suhteita. Lisäksi tutkitaan punasolu-jen morfologiaa. Myös veriparasiitteja voidaan löy-tää sivelyvalmisteesta. Etenkin veriparasiitti-infektio-ta epäiltäessä on lähetteeseen merkittävä eläimen käynnit ja tuonnit ulkomailta (maa/alue ja aika).

Vastausaika:

Verisolujen morfologia + valkosoluerottelu, 5-os. mikroskopointi (B+lasit)

1–2 vrk.

Näytetyyppi:EDTA-kokoveri sekä siitä tehty sivelyvalmiste. Jotta sively-valmisteesta tulee laadultaan riittävän hyvä, se pitää tehdä viimeistään kahden tunnin kuluttua näytteenotosta. Lisäksi on suositeltavaa tehdä 2–4 sivelyvalmistetta samasta näyt-teestä, jotta niistä voidaan etsiä mahdollisimman edustava ja onnistunut sivelykohta. Tuloksia voidaan antaa vain laaduk-kaasta sivelyvalmisteesta. On myös suositeltavaa kiinnittää (fiksata) sivelyvalmiste tuoreessa metanolissa 5–10 min.

Tarkemmat ohjeet sivelyvalmisteen tekemiseen löydät kir-jan alkuosasta otsikolla Sivelynäytteen valmistus verestä.

Menetelmä: MGG-värjäys ja mikroskopointi omassa laboratoriossa. Ei patologin lausuntoa. Epänormaali morfologia kommentoi-daan.

Viitearvot:Koira %

•• neutrofiilit – liuska 54–76 – sauva 0–3

•• eosinofiilit 1–8 •• basofiilit 0–1•• lymfosyytit 13–34•• monosyytit 1.5–6.5

Kissa %•• neutrofiilit

– liuska 42–79 – sauva 0–3

•• eosinofiilit 1–12•• basofiilit 0–1•• lymfosyytit 13–51 •• monosyytit 1–5

Hevonen %•• neutrofiilit

– liuska 40–73 – sauva 0–1

•• eosinofiilit 1–6•• basofiilit 0–1•• lymfosyytit 24–52 •• monosyytit 1–6

Hormoni- ja vitamiinitutkimukset ACTH (adrenokortikotropiini) B12-vitamiini E-vitamiini (S) Folaatti Insuliini, perustaso (hevonen, koira) iPTH (paratyroideahormoni) Kortisoli Maidon progesteroni (nauta) Progesteroni T4, (tyroksiini, kokonais) T4-v (T4-vapaa, koira, kissa) ja T4-v autovasta-aineet poistettu, koira Testosteroni (hevonen, koira) TSH (tyreotropiini, koira)

78


Eläinlääkäriohjelma

NOPEAKliniQ-eläinlääkäriohjelmalla asiakas- ja potilastietojen selaus on nopeaa, jolloin odotusaika lyhenee. Hoitoon pääsy nopeu-tuu, asiakas ei turhaan odota. Parantaa asiakaspalvelun laatua ja tyytyväisyyttä.

• erittäin nopeat pikahaut• vakiohoidot yhdellä klikkauksella• paperityöt muutamalla klikkauksella – sekunneissa!

Säästö ajassa maksaa KliniQ-eläinlääkäriohjelmiston takaisin vuodessa!

EDULLINENKliniQ on TeraKuu Oy:n merkkituote. Ohjelma perustuu vahvaan osaamiseemme eläinlääkärin työstä ja ohjelmistokehityksestä. Tukemme palvelutaso ja saavutettavuus ovat käsite alalla – pidämme huolen asiakastyytyväisyydestä!

• osaava kehitysryhmä, joka takaa laadun ja toimivuuden• joustava hinnoittelu sopii kaikille käyttäjille• KliniQ toimii kaikissa käyttötapauksissa

klinikkaketjusta yksittäiseen eläinlääkäriin

TeraKuu OyMultiantie 7

42700 Keuruu

[email protected]

050 3112006

Ota koppi - pyydä tarjous!


Adrenokortikotropiini (= adrenokortikotrooppinen hormoni) eli ACTH on lisämunuaisen kuorikerrok-sessa hormonituotantoa stimuloiva aivolisäkkeen erittämä hormoni. Sen tärkein vaikutus on säädellä glukokortikosteroidihormonien (kortisoli, aldostero-ni) valmistusta ja eritystä. ACTH erittyy sykäyksittäin. Eritykseen vaikuttavat mm. psyykkinen ja fyysinen stressi, vuorokaudenaika sekä veren kortisolipitoi-suuden aikaansaama negatiivinen palautejärjes-telmä. Lisäksi ainakin hevosilla on havaittu ACTH:n erityksessä vuodenaikaisvaihtelua.

Pitkittyneesti kohonneita pitoisuuksia voi aiheuttaa esimer-kiksi krooninen stressi tai kasvain aivolisäkkeen keskiosassa (pars intermedia). Pienentyneitä pitoisuuksia aiheuttavat esimerkiksi lisämunuaiskasvaimet (suurentunut kortisolipi-toisuus vähentää ACTH:n eritystä).

Suurin diagnostinen merkitys on kortisolin liikatuotan-non eli hyperadrenokortisismin (Cushing) erotusdiagnos-tiikassa, kun halutaan tietää onko kortisolin liikatuotanto aivolisäke- vai lisämunuaisperäistä (PDH vai ADH). Yleisesti ottaen lisämunuaiskasvaimet laskevat veren ACTH-pitoi-suuden erittäin alas (usein alle analysaattorin määritysra-jan). Aivolisäkkeen liikakasvu ja kasvaimet taas suurentavat ACTH-pitoisuuden viitearvoa suuremmaksi.


Näytetyyppi:EDTA-plasma (muut näytetyypit eivät käy). Näyte on jääh-dytettävä heti näytteenoton jälkeen, mutta se ei kuitenkaan saa jäätyä ennen erottelua. Plasma on eroteltava mah-dollisimman nopeasti soluista (erottelu 1 tunnin kuluessa, viimeistään 4 tuntia näytteenotosta). Näyte säilytetään jää-kaapissa tai pakastettuna erottelun jälkeen ja lähetetään pi-kalähetyksenä kylmävaraajan kanssa.


ACTH (adrenokortikotropiini) (EP kylmälähetys)

PPID (Cushing) hevosellaHevosilla Cushingin taudin diagnosoinnissa on pidetty kul-taisena standardina pienen annoksen deksametasonisup-pressio-testiä. Viime aikoina kyseisen testin käytöstä ja luo-tettavuudesta on käyty kriittistä keskustelua. Alkuperäisen tutkimuksen mukaista lähes täydellistä herkkyyttä ja spesi-fisyyttä ei ole käytännössä saavutettu, eivätkä myöhemmis-sä tutkimuksissa ole päästy vastaaviin tuloksiin. Testiä ei myöskään voida käyttää kaviokuumetapauksissa, sillä sen käytön on arveltu jopa lisäävän kaviokuumeen puhkeami-sen riskiä.

ACTH:n raja-arvona hevosten cushing-diagnostiikassa marras- heinäkuussa voidaan pitää alle 30 pg/ml. Elo-loka-kuussa arvot ovat hieman suuremmat, mutta terveiden yk-silöiden pitoisuuden lisääntyminen tänä aikana on huomat-tavasti pienempää kuin Cushingin taudista kärsivillä ( joilla pitoisuuden muutos jopa yli kaksinkertainen) marras-heinä-kuuhun verrattuna. Menetelmän herkkyys ja spesifisyys ovat hyviä (> 80 %), kun näytettä on käsitelty oikein.

Viitearvot:ACTH viitearvot vaihtelevat vuodenajoittain:

– marraskuu-heinäkuu: < 30 pg/ml – elokuu-lokakuu: < 50 pg/ml

Vaihteluväli tuloksille n. 0–1000 pg/ml


Cushingin tauti koirallaKortisolin liikatuotannon syynä koirilla on joko aivolisäkkeen tai lisämunuaiskuoren kasvain. Aivolisäkekasvain aiheuttaa 80 % tapauksista. Tällöin aivolisäke tuottaa ylimäärin ACTH:ta, mikä stimuloi lisämunuaiskuoren tuottamaan ylimäärin korti-solia. Lisämunuaiskuoren kasvain on syynä 20 % tapauksista, mikä aiheuttaa suoran, kontrolloimattoman kortisolin ylituo-tannon ilman ACTH:n stimuloivaa vaikutusta. Rotujen välillä taudin yleisyydellä on suuria eroja.

Tutkimusten mukaan koirilla ACTH:n suora määritys on luo-tettavin tapa erottaa aivolisäke- ja lisämunuaisperäinen kor-tisolin liikatuotanto. Suora määritys ilman suppressiota erot-telee myös aivolisäkkeen makroadenoomakasvaimet, joissa suuren annoksen deksametasonisuppressio ei pysty suppres-soimaan kortisolituotantoa. Raja-arvo 5 pg/ml on luotet-tavuudeltaan lähes 100 % erottamaan PDH:n (> 5 pg/ml, yleensä huomattavasti suurentunut) ja ADH:n (< 5 pg/ml).

Viitearvot:Cushingin taudin erotusdiagnostiikan raja-arvo 5 pg/ml

– Cushingin tauti (hyperkortisolismi) on oltava diagnosoituna, jotta raja-arvoa voidaan käyttää

Tulkinta:Suurentuneet tulokset

•• Cushingin tauti tyyppiä PDH (aivolisäkekasvain)Pienentyneet tulokset

•• Cushingin tauti tyyppiä ADH (lisämunuaiskasvain)

Muita mahdollisia laboratoriolöydöksiä Cushingin-taudissa:

•• Suurentuneita arvoja: ASAT, AFOS, kolesteroli, glukoosi•• Pienentyneitä arvoja: Urea•• Verenkuvamuutoksia: (tumalliset) punasolut

lisääntyneet, lymfosyytit ja eosinofiilit vähentyneet•• Muut endokrinologiset muutokset: T4 ja T3

pienentyneet, insuliinin määrä suurentunut•• Lisääntynyt virtsaneritys, virtsan ominaispaino

pienentynyt (< 1,015)

Lähteet:http://liphookequinehospital.co.uk/wp-content/uploads/Lab-Book-PPID.pdf

Validation of a chemiluminescent enzyme immunometric assay for plasma adrenocorticotropic hormone in the dog. J Cathari-ne Scott-Moncrieff, Mark A Koshko, Jennifer A Brown, Kate Hill, Kent R Refsal. Vet Clin Pathol. 2003; 32 (4):180-187.

Assessment of ACTH assay variability: a multicenter study. Fran-cesca Pecori Giraldi, Andrea Saccani, Francesco Cavagnini. Eur J Endocrin. 2011; 164: 505–512.

Circannual variation in plasma adrenocorticotropic hormo-ne concentrations in the UK in normal horses and ponies, and those with pituitary pars intermedia dysfunction. V. E. N. COPAS* and A. E. DURHAM. Equine Vet J. 2012; 44: 440–443.

Plasma adrenocorticotropin (ACTH) concentrations and cli-nical response in horses treated for equine Cushing's disease with cyproheptadine or pergolide. Perkins GA, Lamb S, Erb HN, Schanbacher B, Nydam DV, Divers TJ. Equine Vet J. 2002; 34(7):679-85.


B12-vitamiini (S/HP)B12-vitamiini (kobalamiini ) on vesi l iukoi-nen vitamiini, jonka tärkein tehtävä on toimia osana (koentsyyminä) metyyliryhmien siirty-misessä DNA-synteesissä. Se toimii lisäksi hiilihyd-raatti- ja rasva-aineenvaihdunnassa. Se tarvitsee, nimeensä viitaten, toimiakseen koboltti-ionin por-fyriinirenkaansa sisälle.

Ravinnon B12-vitamiini tarvitsee imeytyäkseen happaman ympäristön, pepsiiniä ja ns. sisäisen te-kijän (IF; intrinsic factor). IF sitoutuu B12-vitamiiniin mahalaukussa tai ohutsuolen alkuosassa, ja tämä IF-B12-vitamiinikompleksi imeytyy reseptorivälit-teisesti verenkiertoon ohutsuolen loppuosassa (ile-um). B12-vitamiini varastoituu maksaan, jossa sitä on jopa usean vuoden tarpeeseen. Sen saanti ravin-nosta on yleensä riittävä, ja puutostilat liittyvät suu-rimmaksi osaksi imeytymishäiriöihin. B12-vitamiinin puutos kehittyy siten hitaasti, ja elimistö kykenee melko pitkälle sopeutumaan siihen. Lopulta puutos estää punasolujen normaalin kypsymisen luuyti-messä ja aiheuttaa megaloblastisen tai pernisiöösin anemian.

Vastausaika: Klo 13 mennessä saapuneet näytteet analysoidaan saapumis-päivänä.

Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. EDTA häiritsee mää-ritystä eikä EDTA-plasmaa voi käyttää näytteenä. Näyte on oltava paastonäyte, eikä se saa olla hemolysoitunut. Eroteltu plasma säilyy jääkaapissa 3 vrk. Säilytys jääkaapis-sa lähetykseen saakka. Vältä näytteen joutumista suoraan auringonvaloon.

Menetelmä:Immunoluminometrinen omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 200–800 pg/ml•• kissa 300–1500 pg/ml•• hevonen 700–1780 pg/ml

Tulkinta:Pienentyneitä pitoisuuksia tavataan

•• imeytymishäiriöissä, esimerkiksi sisäisen tekijän puuttuessa, atrofisessa gastriitissa tai ohutsuolen loppuosan sairauksissa/tulehduksissa (ileiitti)

•• myös joissakin loistartunnoissa (lapamato yms) tavataan pienentyneitä pitoisuuksia, vaikkakin ne ovat harvinaisia

Lähteet:Evaluation of serum cobalamin concentrations in dogs of 164 dog breeds (2006-2010). Niels Grützner, Shannon M. Cranford, Bo Norby, Jan S. Suchodolski and Jörg M. Steiner. J Vet Diagn Invest. 2012; 24: 1105-.


Eläinten tuotantotehokkuuden kasvaessa myös nii-den vitamiinien tarve lisääntyy. Lajikohtaiset erot, rehunlaatu, poikimiset, ruokinnan muutokset sekä eläinten sairastaminen vaikuttavat vitamiinien tar-peeseen ja saatavuuteen.

E-vitamiinia tarvitaan erityisesti seleeniaineen-vaihdunnassa. Korkeakaan seleenilisä ei ole riittävä, mikäli E-vitamiinia ei ole riittävästi käytettävissä. Se-leeniaineenvaihduntaa tutkittaessa olisi hyvä tarkis-taa myös E-vitamiinin riittävä määrä.

E-vitamiini (S)Vastausaika: 1–2 vk.

Näytetyyppi:Seerumi eroteltuna. Erottelu muutamien tuntien kuluessa näytteenotosta.

Menetelmä:HPLC (high-performance liquid chromatography) yhteistyö-laboratoriossa.

Viitearvot:•• nauta yli 3 mg/l•• lammas yli 3•• hevonen

– laidunkaudella 2–3 mg/l – sisäruokintakaudella 1–2 mg/l

Lähteet:Kiiskinen A. Seleenin saanti luomulammastilalla sekä glutatio-niperoksidaasin ja seleenin pitoisuudet uuhissa ja karitsoissa. Lisensiaatin tutkielma, 2010.

Eurola M, Alfthan G, Ekholm P, Levonmäki M, Root T, Venäläinen ER, Ylivainio K; Seleenityöryhmän raportti 2008. Maa- ja Elintarvi-ketalous numero 132; 34 s.

Hogan JS, Smith KL, Weiss WP, Todhunter DA, Schockey WL; Re-lationships among vitamin E, selenium, and bovine blood neut-rophils. J Dairy Sci. 1990 Sep;73(9):2372-8.


Foolihappo (B9-vitamiini) eli folaatti ja sen johdan-naiset ovat pteridiinirenkaan sisältäviä orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat elimistössä liittyneet p-ami-nobentsoehapon välityksellä glutamiinihappoon (glutamaattiin). Ne ovat välttämättömiä DNA:ssa ja RNA:ssa olevien puriini- ja pyrimidiiniemästen valmis-tamiselle. Täten folaattia tarvitaan etenkin kudoksissa, joissa solunjakautuminen on nopeaa (limakalvo, iho, luuydin).

Folaatti imeytyy ohutsuolen keskiosasta (jejenum). Sen puutos syntyy vasta vakavan imeytymishäiriön tai aliravitsemuksen seurauksena, mutta kuitenkin nope-ammin kuin B12-vitamiinin puutos, jo muutamassa kuukaudessa, koska elimistön folaattivarastot ovat pie-nemmät kuin B12-vitamiinilla. Elimistön suurimmat fo-laattipitoisuudet ovat punasoluissa. Puutos aiheuttaa morfologisesti samanlaisen megaloblastisen anemian kuin B12-vitamiinin puutos. Puutostila korjaantuu no-peasti folaatin saannin normalisoituessa.

Folaatti (S/HP)Vastausaika: Klo 13 mennessä saapuneet näytteet analysoidaan saapumis-päivänä.

Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. EDTA häiritsee mää-ritystä eikä EDTA-plasmaa voi käyttää näytteenä. Näyte on oltava paastonäyte, eikä se saa olla hemolysoitunut. Eroteltu plasma säilyy jääkaapissa 3 vrk. Säilytys jääkaapis-sa lähetykseen saakka. Vältä näytteen joutumista suoraan auringonvaloon.

Menetelmä:Immunoluminometrinen omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira 3–15 ng/ml•• kissa 10–22 ng/ml

Tulkinta:Pienentyneitä pitoisuuksia tavataan

•• imeytymishäiriöissä•• aliravitsemuksessa•• raskauden aikana•• hemolyyttisessä anemiassa•• joidenkin lääkkeiden vaikutuksesta

– fenytoiniini – fenobarbitaali

Suurentuneita pitoisuuksia havaitaan:•• hemolyysin seurauksena•• ravinnosta saadun folaatin lyhytaikainen piikki

verenkierrossa•• B12-vitamiinin imeytymishäiriössä yhdessä

madaltuneiden veren B12-vitamiinitasojen kanssa. Molempia tarvitaan metioniinin synteesissä ja B12-vitamiinin puuttuessa folaatti kertyy verenkiertoon.

Lähteet:Canine breed predispositions for marked hypocobalaminaemia or decreased folate concentration assessed by a laboratory sur-vey. Dandrieux JRS, Noble PJM, Halladay LJ, McLean L, German AJ. J Small Anim Prac. 2013; 54 (3), 143–148.


Insuliini, perustaso (hevonen, koira) (S/HP)Insuliini on haiman Langerhansin saarekkeiden be-tasolujen tuottama hormoni. Se on tärkein veren sokeripitoisuutta säätelevä hormoni, eli sen pääasi-allisena tehtävänä on edesauttaa energia-aineen-vaihduntaa herkistämällä glukoosin pääsyä soluihin. Tämän lisäksi se ylläpitää elimistön normaalia toi-mintaa auttamalla useiden muiden molekyylien ja ionien sisäänpääsyä soluihin.

Insuliinin perustason pitoisuus veressä on pieni, mutta sen määrä lisääntyy huomattavasti erityisesti hiilihydraattipitoisen ravinnon syömisen myötä. Täs-tä syystä näyte olisi otettava paastonneesta eläimes-tä (mikäli ei haluta tutkia hiilihydraattien vaikutusta insuliinin eritykseen).

Poikkeavat insuliinipitoisuudet aiheutuvat yleisim-min diabeteksesta ja siihen liittyvästä metabolisesta oireyhtymästä. Tyypin 1 diabeteksessa haima ei eri-tä insuliinia, kun taas tyypin 2 diabeteksessa solujen vaste insuliinille on heikentynyt (insuliiniresistenssi). T1-diabetekseen liittyy erittäin pieni tai olematon in-suliinipitoisuus paastossa, ja hiilihydraatit eivät saa aikaan insuliinipitoisuuden lisääntymistä. T2-diabe-teksessa ja metabolisessa oireyhtymässä havaitaan taudin alkuvaiheessa normaalia suurempia insulii-nipitoisuuksia, mutta tilanteen pitkittyessä haima ei enää jaksa tuottaa insuliinia joten vaste hiilihydraa-teille on heikko.

On syytä muistaa, että suurentuneen insuliinipi-toisuuden taustalla voi olla insulinooma, eli haiman beta-soluperäinen pahanlaatuinen kasvain. Se erittää insuliinia jatkuvasti riippumatta veren glukoosipitoi-suudesta. Insulinooma on etenkin vanhojen koirien sairaus, kissoilla sitä ei juurikaan tavata.

Hevosten metabolisessa oireyhtymässä (EMS) ha-vaitaan normaalia suuremmat insuliinipitoisuudet (kompensatorinen hyperinsulinemia), suurentuneet glukoosi- ja rasvapitoisuudet ja ulkoisena oireena rasvan kertyminen (etenkin niskaan ja hännän ty-veen).


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Paastonäyte, mikäli ei haluta tutkia hiilihydraattipitoisuuden vaikutusta insulii-nineritykseen! Mikäli diabeetikkoeläimen hoidossa on käy-tetty muussa kuin ko. eläinlajissa tai sen soluissa tuotettua

insuliinia, voi syntyä ns. heterofiilisia vasta-aineita insuliinia kohtaan. Ne saattavat häiritä mittausta ja vääristää (pienen-tää) tuloksia. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 3 kk pakastettuna (–20 °C). Lähetys viileässä. Hemolyysi, lipemia ja huomattava ikteria (bilirubiini) hairitsevät määritystä (pienentävät tuloksia).


Viitearvot:•• hevonen alle 20 mU/l

(ACVIM Consensus Statement (N. Frank, R.J. Geor, S.R. Bailey, A.E. Durham, and P.J. Johnson. Equine Metabolic Syndrome. J Vet Intern Med 2010;24:467–475.)

•• koira alle 20 mU/l

Tulkinta:Pienentyneet pitoisuudet Tulkitaan ruokailun (hiilihydraattipitoisen) jälkeen.

•• tyypin 1 diabetes•• pitkälle edennyt tyypin 2 diabetes

Suurentuneet pitoisuudet•• alkava tyypin 2 diabetes•• metabolinen oireyhtymä•• insulinooma

– haiman betasolujen tyyppinen kasvain, joka erittää insuliinia jatkuvasti

Lähteet:Insulin-dependent diabetes mellitus associated with presumed autoimmune polyendocrine syndrome in a mare. Giri JK, Mag-desian KG, Gaffney PM. 2011; Can Vet J, 52.

Correlation of plasma insulin concentration with laminitis score in a field study of equine Cushing's disease and equine metabo-lic syndrome. J Eq Vet Sci. 2009; 29(2):87-94

Factors affecting clinical assessment of insulin sensitivity in hor-ses. Firshman AM, Valberg SJ. Eq Vet J. 2007; 39(6): 567-575.

Insulin sensitivity and skeletal muscle glucose transport in hor-ses with equine polysaccharide storage myopathy. Annandale EJ, Valberg SJ, Mickelson JR, Seaquist ER. Neuromusc Disorders. 2004; 14(10): 666-674.

Metabolic predispositions to laminitis in horses and ponies: Ob-esity, insulin resistance and metabolic syndromes. Geor RJ. J Eq Vet Sci. 2008; 28(12): 753-759.


iPTH (paratyroideahormoni) (EP kylmälähetys, täyttötilavuus!)Paratyroideahormoni (PTH) on lisäkilpirauhasen valmistama hormoni, joka säätelee elimistön kal-siumin määrää ja sen jakautumista eri kudoksiin. Hormoni pyrkii pitämään kalsiummäärän kuhunkin metaboliseen tilanteeseen optimaalisena. Lisään-tynyt aktiivisen PTH:n määrä lisää ionisoituneen kalsiumin määrää veressä lisäämällä sen siirty-mistä luustosta verenkiertoon ja tehostamalla kal-siumin reabsorptiota sekä lisäämällä fosforin pois-tumista munuaisissa.

Normaalitilanteessa PTH:n määrän säätelyssä D-vitamiinilla on suurin tuotantoa lisäävä vaikutus. Eritetty intakti PTH pilkkoutuu verenkierrossa no-peasti, ja pilkkoutuneet fragmentit poistuvat munu-aisten kautta. Patologisissa tiloissa PTH:n määrään vaikuttavat lisäkilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminta, sekä erittymisen estyminen munuaisten kautta. Lisä-kilpirauhasen kasvaimet (yleisimmin adenooma) ai-heuttavat PTH:n ylituotantoa (primäärinen hyperpa-ratyroidismi). Sekundäärisen hyperparatyroidismin syynä on munuaisvaurion aiheuttama PTH:n elimi-naation heikentyminen. Lisäkilpirauhasen vajaatoi-mintaa (hypoparatyroidismi) aiheuttaa esimerkiksi rauhaskudoksen tulehdus tai atrofioituminen, sekä (yleisimmin päänalueen kasvainten) metastaasit.

Näytetyyppi:EDTA-plasma. Paastonäyte, mieluiten aamulla tai aamu-päivällä otettuna. EDTA-putki tulee täyttää oikeaan tilavuu-teen, jotta liiallinen EDTA ei häiritse määritystä. Plasma on eroteltava mahdollisimman nopeasti soluista (erottelu 1 tunnin kuluessa, viimeistään 3 tuntia näytteenotosta). Näy-te pakastetaan tai säilytetään jääkaapissa ennen lähettä-mistä, ja lähetetään kylmälähetyksenä.

Näyte säilyy huoneenlämmössä 8 tuntia, 2 vrk jääkaappi-lämpötilassa ja pakastettuna 2 kk (–20 oC).

Menetelmä:Immunoluminometrinen määritys.

Viitearvot:•• koira 2–7 pmol/l•• hevonen 1–7 pmol/l


•• lisäkilpirauhasen toiminnallisesti aktiiviset kasvaimet – yleisimmin adenooma

•• munuaisvaurioissa, jolloin eliminaatio munuaisten kautta estyy

Pienentyneet pitoisuudet•• lisäkilpirauhasen kasvaimet, jotka vaurioittavat

toimivaa rauhaskudosta•• lisäkilpirauhasen etenevä tulehdus

– aktiivinen rauhaskudos muuttuu sidekudokseksi•• kroonisen hyperkalsemian aiheuttama lisäkilpirauhasen

atrofia•• rauhaskudoksen tuhoutuminen auto-

immuunivälitteisesti

Lähteet:Validation of a rapid parathyroid hormone assay and intraope-rative measurement of parathyroid hormone in dogs with be-nign naturally occurring primary hyperparathyroidism. Ham K, Greenfield CM, Schaeffer D, Barger A, Ehrhart EJ, Pinkerton M, Valli VEO. Vet Surg. 2009; 38:122-132.

Calcium decreases and parathyroid hormone increases in se-rum of periparturient mares. Martin KL, Hoffman RM, Kronfeld DS, Ley WB, Warnick LD. J Anim Sci. 1996, 74:834-839.

Serum parathyroid hormone and calcitonin levels in racehorses with Fracture. Chiba S, Kanematsu S, Murakami K, Satoh A, Asa-hina M, Numakunai S, Goryo M, Ohsima K, Okada K. J. Vet. Med. Sci. 2000; 62(4): 361–365.

Circadian variation in biochemical markers of bone cell activity and insulin-like growth factor-I in two-year-old horses. Jackson BF, Blumsohn A, Goodship AE, Wilson AM, Price JS. J Anim Sci. 2003; 81:2804-2810.

In-depth review: Dynamics of parathyroid hormone secretion in health and secondary hyperparathyroidism. Felsenfeld AJ, Rodriguez M, Aguilera-Tejero E. Clin J Am Soc Nephrol. 2007; 2: 1283–1305.

Hysteresis and calcium set-point for the calcium parathyroid hormone relationship in healthy horses. Toribio RE, Kohn CW, Sams RA, Capen CC, Rosol TJ. Gen Compar Endocrin. 2003; 130, 279-288.


Kortisoli (S/HP)Kortisoli on lisämunuaisen kuorikerroksessa synte-tisoitava glukokortikoidihormoni. Tuotantoa sääte-lee aivolisäkkeen adrenokortikotrooppinen hormo-ni (ACTH), ja kortisolin määrä säätää negatiivisen palautteen välityksellä ACTH:n eritystä. Kortisolin erityksessä on yleensä vuorokausirytmi siten, että aamulla pitoisuus on suurimmillaan. Erilaiset stres-sitilat ja hormonaalisen järjestelmän häiriöt aiheut-tavat normaalista poikkeavia kortisolipitoisuuksia.


Näytetyyppi: Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jää-kaappilämpötilassa ja 3 kk pakastettuna (–20 °C). Ikteria (bilirubiini) saattaa suurentaa tuloksia. Lipemia ja hemo-lyysi eivät häiritse määritystä.


Menetelmän ristireagointi glukokortikoidilääkkei-den kanssa (%):

•• Prednisoloni 62 %•• Metyyliprednisiloni 25 %•• Prednisoni 6 %•• Kortisoni 1 %•• Triamsinoloni 0.02 %

Ristireagointia ei havaittu:•• Deksametasoni•• Betametasoni•• Fluticasoni•• Progesteroni•• Spironolactoni•• Tetrahydrokortisoni

Viitearvot:•• koira 10–100 nmol/l•• kissa 50–280 nmol/l•• hevonen 55–300 nmol/l


•• Addisonin taudissa. – Huom! Kortisolipitoisuus voi olla lähes normaali,

mutta reserviä ei ole, mikä voidaan varmentaa ACTH-rasituskokeella.

Suurentuneet pitoisuudet•• Cushingin tauti

– voidaan varmistaa deksametasonisuppressiotestillä.

Addisonin ja Cushingin taudin diagnosointiin käytettävistä ACTH-stimulaatiosta sekä kortisonisuppressiotesteistä löy-tyy lisätietoa Liitteistä.

Lähteet:Serum insulin concentrations in horses with equine Cushing's syndrome: response to a cortisol inhibitor and prognostic value. Eq Vet J. Mcgowan CM, Frost R, Pfeiffer DU, Neiger R. 2004; 36(3): 295-298.

Factors affecting the circadian rhythm in plasma cortisol con-centrations in the horse. Irvine CHG, Alexander SL. Domest Anim Endocrin. 1994; 11(2):227-238.

Seasonal changes in circadian peripheral plasma concentra-tions of melatonin, serotonin, dopamine and cortisol in aged horses with Cushing’s disease under natural photoperiod. Hari-tou SJA, Zylstra R, Ralli C, Turner S, Tortonese DJ. J Neuroendoc-rin. 2008; 20(8): 988-996.

Lue lisää s. 252: Cushingin ja addisonin taudin diagnosoin-nissa käytettäviä tutkimuksia.


Maidon progesteroni (nauta)Normaali progesteronin eli keltarauhashormonin toiminta mahdollistaa naudan tiinehtymisen ja tii-neyden normaalin ylläpysymisen. Lehmän normaali kiimakierto on 21 vrk, mutta se voi vaihdella yksilöit-täin 18–24 vrk välillä.

Kiimakierto jaetaan neljään vaiheeseen:1) keltarauhasvaihe norm. kesto 14 vrk2) esikiima kesto 1–3 vrk3) kiima (seisova kiima) kesto ½ vrk4) jälkikiima kesto 1–3 vrk

Progesteronin eli keltarauhashormonin mittaa-mista käytetään määritettäessä:

1) Kiimakierron vaihetta: progesteronitason olles-sa korkea voidaan päätellä keltarauhasen toimivan, eikä lehmä voi olla tällöin kiimassa. Eli lehmä on joko tiine tai se on keltarauhasvaiheessa. Jos pro-gesteronitesti on matala, on lehmä kiimavaiheessa. Kiimatarkkailulla tulisi pyrkiä selvittämään onko lehmä esikiimassa, seisovassa kiimassa tai jälkikii-massa. Kiiman uusimisen seuranta: 1. näyte 19 vrk jälkeen ja toinen 22 vrk kiiman jälkeen.2) Tiinehtyvyyttä: siemennyksen jälkeen 22–23 vrk:n jälkeentehdyllä progesteronitason mittauksel-la voidaan saada selville lehmän mahdollinen tiine-ys. Jos tulos on matala, ei lehmä todennäköisesti ole tiine. Jos progesteronitaso on koholla, on lehmä todennäköisesti tiine. Onnistuneen siemennyksen jälkeen progesteronitason tulisi pysyä korkealla. Mi-käli näin ei ole, on lehmä jäänyt ns. tyhjäksi.

3) Munasarjojen toiminnan tutkimisessa: poi-kimisen jälkeen progesteronitestillä voidaan pää-tellä lisääntymistoimintojen käynnistymistä. Ellei normaalia kiimaa havaita 50 päivän sisällä poikimi-sesta, määritetään progesteronitaso. Mikäli taso on matala, tulisi testi uusia 10 vrk:n päästä. Jos taso on edelleen matala, eivät munasarjat toimi normaalisti tai kiimakierto ei toimi.4) Munasarjatoiminnan varmistamisessa kiiman jälkeen: näyte 9–10 vrk kiiman jälkeen.5) Valekiimojen poissulkemisessa: progesteroni-taso ei sovi kiimakierron vaiheeseen.

Progesteronitasojen seurannan tulisi olla suunniteltua ja järjestelmällistä, jotta tulosten tulkinnassa vältytään virheellisiltä ja harhaanjohtavilta tulkinnoilta.

Vastausaika:Ennen klo 10 laboratorioon saapuneet vastataan samana päivänä, myös lauantaisin.

Näytetyyppi:Maitonäyte. Otetaan lypsyn jälkeen ns. jälkimaito, puoli put-kea riittää. Näyte voidaan ottaa myös säilöntäaineelliseen putkeen.


Tulosten tulkinta:

Progesteroniarvo Tiineystesti Kiimatesti Munasarjojen toiminta

Alle 5 nmol/l Ei tiineMahdollisesti

kiimassa

Häiriö munasarjojen toiminnassa mahdollinen

5 – 10 nmol/l Ei tiine

Mahdollisesti kiimassa, raja-arvo/

harmaa alue

Keltarauhanen häviämässä tai

kasvamassa, tai heikosti toimiva keltarauhanen

> 20 nmol/lMahdollisesti tiine, n. 95 %

varmuusEi kiimassa Toimiva keltarauhanen


Progesteroni (S/HP)Progesteroni on keltarauhasen erittämä hormoni. Koirilla sen pitoisuus alkaa suurentua proestruksessa hieman ennen luteinisoivan hormonin (LH) voima-kasta pitoisuuspiikkiä. Ovulaation aikana pitoisuus on jo huomattavasti suurentunut ja suurenee edel-leen hedelmöittymiseen asti. Progesteronipitoisuus säilyy suurentuneena myös tiineyden aikana.

Progesteronitaso nousee koirilla hyvin yksilöllisesti. Selkeimmin tulos on tulkittavissa välillä 5 -10 ng/ml. Ma-talista tuloksista (1–4 ng/ml) tulevan oikean ajankohdan arviointi perustuu aina keskimääräisiin hormonitasojen muutoksiin. Parhaiten se onnistuu, kun koiran normaali sykli on entuudestaan tiedossa. Tuloksen ollessa 2–3 ng/ml, on ovulaatioon aikaa keskimäärin 2 vuorokautta ja tuloksella 3–4 ng/ml keskimäärin 1 vrk.

Naudoilla veren progesteronipitoisuutta voidaan käyt-tää kiimantarkkailun apuvälineenä samoin kuin maidos-takin mitattuna. Ovulaation aikana veren progesteronipi-toisuus on hyvin matala (n. 0,2 ng/ml). Viikon kuluessa ovulaatiosta progesteronitaso nousee 1–5 ng/ml. Kah-den viikon ajan taso säilyy yli kahden nanogramman.

Tiinehtyneillä lehmillä taso säilyy korkealla (> 3 ng/ml), mutta tyhjiksi jääneillä lehmillä pitoisuus laskee 21 vuorokauteen mennessä alle 0,4 ng/ml.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa ja 3 kk pakastettuna (–20 °C). Paastonäyte on suositeltava, koska lipemia häiritsee määritystä ja saattaa alentaa tuloksia huomattavasti.


Tulkinta:Koira

•• < 1.50 ng/ml proestrus•• 2.0–5.0 ng/ml LH-piikki•• 5.0–10.0 ng/ml estrus (ovulaatio)•• 15–20 ng/ml hedelmöittyminen

Kohdunkaula sulkeutuu progesteronitasolla 15–25 ng/ml, jo-ten tässä vaiheessa ei astutus tai keinosiementäminen emät-timeen enää yleensä tuota tulosta.

Hevonen•• Oestruksessa: < 1 ng/ml•• 3–4 vrk ovulaatiosta: > 4 ng/ml•• tiinehtymättömällä taso laskee 8–12 vrk ovulaatiosta

oestruksen tasolle: < 1 ng/ml

Tiinehtymisen testaaminen suositellaan tehtäväksi 16–18 vrk ovultaatiosta, jolloin tulokset ovat helpoiten tulkittavissa.

Tiineellä hevosella•• 12 vrk ovulaatiosta: > 2 ng/ml•• 21 vrk ovulaatiosta: 3–10 ng/ml•• 30–60 vrk ovulaatiosta: 4–10 ng/ml•• 60–110 vrk ovulaatiosta: 4–15 ng/ml•• > 110 vrk ovulaatiosta: 5–40 ng/ml

Alpakka•• 7–8 vrk astumisesta: ovulaatio on tapahtunut, kun

progesteronitulos on yli 2 ng/ml.•• 14 vrk astumisesta: tulos yli 2 ng/ml viittaa

tiinehtymiseenKoko tiineyden ajan tiineyden seurannassa: tulokset alle 2 ng/ml viittaavat tiineyden keskeytymiseen.Synnytyksen lähestyessä: tiineyden aikaisesta laskenut tu-los viittaa 2 viikon sisällä käynnistyvään synnytykseen. Taso laskee hyvin lähelle nollaa 24 tuntia ennen synnytystä.

Lähteet:Margaret V. Root Kustritz, DVM, PhD. University of Minnesota Col-lege of Veterinary Medicine. Cvm 6949: Comparative theriogeno-logy, Small animal course notesOtavă G, Cernescu H, Mircu C, Igna V, 2007. Pregnancy diagno-sis in cow using progesterone measurements. Lucrări Stiinłifice Medicină Veterinară Vol. Xl Özel G, Hayrettġn U, Özgür S. Possibili-ties of early pregnancy diagnosis using blood serum progestero-ne test in kilis cows.J S Afr Vet Assoc. 1981 Sep;52(3):181–5. Plasma progesterone le-vels in the mare during the oestrous cycle and pregnancy.Terblanche HM, Maree L. BET LABS Inc. 2009 1501 Bull Lea Rd, Ste 102, Lexington, KY–USA–40511–1209Comparison of 2 enzyme immunoassays and a radioimmuno-assay for measurement of progesterone concentrations in bovi-ne plasma, skim milk, and whole milk. Colazo MG, Ambrose DJ, Kastelic JP, Small JA. Can J Vet Res. 2008; 72:32–36.Accuracy of canine parturition date prediction from the initial rise in preovulatory progesterone concentration. Kutzlera MA, Mohammedb HO, Lambb SV, Meyers-Wallena VN. Theriogenolo-gy. 2003; 60(6): 1187–1196.Plasma LH and progesterone levels before and after ovulation and observation of ovarian follicles by ultrasonographic diag-nosis system in dogs. Journal of Veterinary Medical Science. Hase M, Hori T, Kawakami E, Tsutsui T. 2000; 62 (3): 243-248.Achieving canine pregnancy by using frozen or chilled extended semen. Linde-Forsberg C. Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice. 1991: 21(3): 467-485.


T4 (tyroksiini, kokonais) (S/HP)Tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3) säätelevät eli-mistön aineenvaihdunnan nopeutta. Verenkierrossa ne esiintyvät suurimmaksi osaksi proteiineihin si-toutuneena, vain pieni osa on vapaana. Hypotyreoo-si voi aiheutua joko kilpirauhasen tai aivolisäkkeen toimintahäiriöistä.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li–hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 1 kk pakastettuna (- 20 °C). Vä-häinen lipemia ja hemolyysi eivät häiritse määritystä. Post-pill -näytteenotto 4–6 h kuluttua lääkityksestä.


Viitearvot:•• koira 15–53 nmol/l•• kissa 12–58 nmol/l•• hevonen 11–37 nmol/l

Tulkinta:Kilpirauhaspaketteihin lasketaan automaattisesti myös T4/TSH-suhde. T4/TSH-suhde viitearvoalueet: < 12.0 sairas, 12.0–30.0 raja–alue ja > 30 tutkimushetkellä terve. Raja-alu-eiden tulkinnassa pitää huomioida myös seuraavat seikat:

•• mikäli potilaalla on selviä hypotyreoosin oireita, suositellaan vapaan T4:n määrittämistä

•• mikäli laboratoriotulokset viittaavat hypotyreoosiin, mutta potilas on oireeton, on mahdollista, että eläin on sairastumassa tai joku lääkitys tai muu sairaus vaikuttaa tuloksiin.

Pienentyneet pitoisuudet (hypotyreoosi)•• primäärinen eli kilpirauhasperäinen hypotyreoosi

– lymfosyyttinen tyreodiitti – kilpirauhasen idiopaattinen atrofia

•• sekundäärinen hypotyreoosi – tyreotropiinin puute (johtaa vähitellen kilpirauhasen

atrofiaan) – synnynnäiset häiriöt aivolisäkkeen toiminnassa – kasvaimen aiheuttama toiminnallinen häiriö

•• tertiäärinen hypotyreoosi – TSH:n erittymistä säätelevän tyreotropiinia

vapauttavan hormonin (TRH; thyreotropine releasing hormone) puutos (aiheuttaa ensin TSH:n ja lopulta T4:n erityksen vähenemisen)

– hypotalamuksen synnynnäinen puutos TRH:n erityksessä

– hypotalamuksen toiminnan häiriö esim. kasvaimen vuoksi.

•• lääkeaineet, mm. kortisonilääkitys laskee pitoisuutta

Suurentuneet pitoisuudet (hypertyreoosi)•• primäärinen eli kilpirauhasperäinen hypertyreoosi

– kilpirauhasen (hyvänlaatuiset) kasvaimet – TSH-reseptorin mutaatio

•• sekundäärinen hypertyreoosi – ruokavalio

•• vähäinen jodin ja seleenin saanti – ympäristötekijät

•• esim. ympäristömyrkyt ja teolliset kemikaalit – kilpirauhasen vajaatoiminnan liiallinen lääkitys

Lähteet:Antibody interference in thyroid assays: a potential for clinical misinformation. Despres N, Grant AM. Clin Chem. 1998; 44:3, 440–454.

Clinical endocrinology for the practising veterinary surgeon: ca-nine hypothyroidism. Mooney CT. Irish Vet J. 2003; 56 (5).

Obesity increases free thyroxine proportionally to nonesterified fatty acid concentrations in adult neutered female cats. D C Fer-guson, Z Caffall, M Hoenig. J Endocrin. 2007; 194, 267–273.

Thyroid hormone levels in thoroughbred mares and their foals at parturition. Messer NT, Riddle WT, Traub-Dargatz JL, Dargatz DA, Refsal KJ, Thompson DL. AAEP Proceedings. 1998; 44.

Serum total thyroxine, total triiodothyronine, free thyroxine, and thyrotropin concentrations in dogs with nonthyroidal disease. Kantrowitz LB, Peterson ME, Melian C, Nichols R. JAVMA. 2001; 219(6).

Influence of various medications on canine thyroid function. Compendium / VetFolio. 2002; 24 (7).


T4-v (T4-vapaa, koira, kissa) ja T4-v autovasta-aineet poistettu, koira (S/HP)

Tyroksiini (T4) on verenkierrossa suurimmaksi osaksi proteiineihin sitoutuneena, vain pieni osa (< 0,1 %) on biologisesti aktiivisena vapaana muotona. Siten vapaan tyroksiinin määrä kuvastaa kilpirauhasen toi-mintaa paremmin kuin kokonaistyroksiinin määrä. Mikäli kokonaistyroksiinin ja tyreotropiinin (TSH) pi-toisuudet ovat ristiriidassa keskenään, on syytä mää-rittää myös vapaan tyroksiinin määrä.

Etenkin useilla koiraroduilla yleiset T4- ja T3-au-tovasta-aineet häiritsevät vapaan tyroksiinin mää-ritystä. Tarvittaessa ne voidaan poistaa näytteestä ennen analysointia, jotta saadaan luotettava tulos. Rodut, joilla vasta-aineita on useimmin tavattu ovat: englanninsetteri, pointteri, skyenterrier, karkeakar-vainen saksanseisoja, vanhaenglanninlammaskoira, bokseri, maltankoira, Kuvasz ja Petit Basset Griffon Vendee.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jää-kaappilämpötilassa ja 1 kk pakastettuna (–20 °C). Vähäinen lipemia ja hemolyysi eivät häiritse määritystä.

Menetelmä:Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa on tehdään joko suoraan tai häiritsevien immunoglobuliini-en poistamisen jälkeen.

Viitearvot:•• koira 9–40 pmol/l•• kissa 10–45 pmol/l

Tulkinta:Pienentyneet pitoisuudet (hypotyreoosi)

•• primäärinen eli kilpirauhasperäinen hypotyreoosi – lymfosyyttinen tyreodiitti – kilpirauhasen idiopaattinen atrofia

•• sekundäärinen hypotyreoosi – tyreotropiinin puute (johtaa vähitellen kilpirauhasen

atrofiaan) – synnynnäiset häiriöt aivolisäkkeen toiminnassa – kasvaimen aiheuttama toiminnallinen häiriö

•• tertiäärinen hypotyreoosi – TSH:n erittymistä säätelevän tyreotropiinia

vapauttavan hormonin (TRH; thyreotropine releasing hormone) puutos (aiheuttaa ensin TSH:n ja lopulta T4:n erityksen vähenemisen)

– hypotalamuksen synnynnäinen puutos TRH:n erityksessä

– hypotalamuksen toiminnan häiriö esim. kasvaimen vuoksi

Suurentuneet pitoisuudet (hypertyreoosi)•• primäärinen eli kilpirauhasperäinen hypertyreoosi

– kilpirauhasen (hyvänlaatuiset) kasvaimet – tsh-reseptorin mutaatio

•• sekundäärinen hypertyreoosi – ruokavalio

•• vähäinen jodin ja seleenin saanti – ympäristötekijät

•• esim. ympäristömyrkyt ja teolliset kemikaalit – kilpirauhasen vajaatoiminnan liiallinen lääkitys

Lähteet:Antibody interference in thyroid assays: a potential for clinical misinformation. Despres N, Grant AM. Clin Chem. 1998; 44(3), 440–454.

Clinical endocrinology for the practising veterinary surgeon: ca-nine hypothyroidism. Mooney CT. Irish Vet J. 2003; 56(5).

Obesity increases free thyroxine proportionally to nonesterified fatty acid concentrations in adult neutered female cats. D C Fer-guson, Z Caffall, M Hoenig. J Endocrin. 2007; 194; 267–273.

Thyroid Hormone Levels in Thoroughbred Mares and Their Fo-als at Parturition. Messer NT, Riddle WT, Traub-Dargatz JL, Dar-gatz DA, Refsal KJ, Thompson DL. AAEP Proceedings. 1998; 44.

Serum total thyroxine, total triiodothyronine, free thyroxine, and thyrotropin concentrations in dogs with nonthyroidal disease. Kantrowitz LB, Peterson ME, Melian C, Nichols R. JAVMA. 2001; 219(6).

Influence of various medications on canine thyroid function. Compendium / VetFolio. 2002. 24 (7).


Testosteroni (hevonen, koira) (S)Testosteronimittausta voidaan käyttää piilokives- ja munasarjakasvaindiagnostiikassa.

hCG-stimulaatio: •• otetaan seeruminäyte testosteronin perustason

määrittämistä varten juuri ennen stimulaation tekemistä (0-näyte)

•• annostellaan 6000–10 000 iu hCG IM tai IV•• otetaan seuraava näyte aikaisintaan 2 h kuluttua hCG:n

annostelusta (1-näyte)


Näytetyyppi:Seerumi 0,5 ml.


Viitearvot:•• ORI: 0-näyte lisääntymiskaudella 1–4 ng/ml,

muulloin 0,1–1 ng/ml 1-näyte: Stimuloituu 4–30-kertaiseksi.

•• RUUNA: 0-näyte < 0.1 ng/ml, 1-näyte: Stimuloituu korkeintaan 2-kertaiseksi.

•• PIILOKIVES: 0-näyte ≥ 0.1 ng/ml, 1-näyte: Stimuloituu vähintään 3-kertaiseksi.

•• TAMMA: < 0.1 ng/ml

Lähteet:The ‘proud-cut’ gelding. Colorado State University, Equine reproduction laboratory, McCue PM.

Ovarian tumors. Colorado State University, Equine reproduction laboratory, McCue PM.

McCue PM, 2013. Granulosa Cell Tumor in a Mare. Equine Repro-duction Case Files; 3

Liphook Equine Hospital, Lab book. Diagnosis of cryptorchi-dism.

Diagnosis and surgical remroval of a granulosa-theca cell tu-mor in a mare. Maurice KT; Can Vet J. Jul 2005; 46(7): 644–646.

Current therapy in equine reproduction. 2007. Juan C. Samper, Ph.D., Jonathan F. Pycock, Ph.D., Angus O. McKinnon


TSH (tyreotropiini, koira) (S/HP)Tyreotropiini on aivolisäkkeen tuottama hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Tyreotropiini antaa kilpirauhaselle käskyn erittää tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Veren T4 (tyroksiini)-pitoi-suuden perusteella ei aina voi varmuudella tehdä diagnoosia, koska monet muut sairaudet ja lääkkeet voivat pienentää tyroksiinipitoisuutta. Tyreotropiinin määritys auttaa selvittämään poikkeavan tyroksiini-pitoisuuden syytä.


Näytetyyppi:Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk. jää-kaappilämpötilassa ja 2 kk. pakastettuna (–20 °C). Vähäinen lipemia ja hemolyysi eivät häiritse määritystä.


Viitearvot:•• koira < 0,5 ng/ml•• kissa 0,03–0,11 ng/ml

Menetelmän spesifisyys ei kissan osalta ole 100 %, mikä on huomioitu viitearvossa, mutta heikentää silti TSH:n luotetta-vuutta diagnoosin teossa.

Tulkinta:Tyreotropiinimääritystä käytetään hypotyreoosin syyn selvittämisessä.

Kilpirauhaspaketteihin lasketaan automaattisesti myös T4/TSH-suhde. T4/TSH-suhde viitearvoalueet: < 12.0 sairas, 12.0–30.0 raja-alue ja > 30 tutkimushetkellä terve. Raja-alu-eiden tulkinnassa pitää huomioida myös seuraavat seikat:

•• mikäli potilaalla on selviä hypotyreoosin oireita, suositellaan vapaan T4:n määrittämistä

•• mikäli laboratoriotulokset viittaavat hypotyreoosiin, mutta potilas on oireeton, on mahdollista, että eläin on sairastumassa tai joku lääkitys tai muu sairaus vaikuttaa tuloksiin.

Pienentyneet pitoisuudet•• synnynnäiset tai kasvaimen aiheuttamat aivolisäkkeen

toimintahäiriöt•• hypotalamusperäinen tyreotropiinia vapauttavan

hormonin (TRH; thyreotropine releasing hormone) puutos – synnynnäinen tai kasvaimen aiheuttama

hypotalamuksen toimintahäiriö

Lähteet:Antibody interference in thyroid assays: a potential for clinical misinformation. Despres N, Grant AM. Clin Chem. 1998; 44(3), 440–454.

Evaluation of canine serum thyrotropin (TSH) concentration: comparison of three analytical procedures. M. C. Marca, A. Los-te, I. Orden, J. M. Gonza´lez, J. A. Marsella. J Vet Diagn Invest. 2001; 13:106–110.

Clinical endocrinology for the practising veterinary surgeon: ca-nine hypothyroidism. Mooney CT. Irish Vet J. 2003; 56.

Obesity increases free thyroxine proportionally to nonesterified fatty acid concentrations in adult neutered female cats. Fergu-son DC, Caffall Z, Hoenig M. J Endocrin. 2007; 194, 267–273.

Thyroid Hormone Levels in Thoroughbred Mares and Their Fo-als at Parturition. Messer NT, Riddle WT, Traub-Dargatz JL, Dar-gatz DA, Refsal KJ, Thompson DL. AAEP Proceedings; 1998, 44.

Serum total thyroxine, total triiodothyronine, free thyroxine, and thyrotropin concentrations in

dogs with nonthyroidal disease. Kantrowitz LB, Peterson ME, Melian C, Nichols R. JAVMA. 2001; 219(6).

Influence of various medications on canine thyroid function. Compendium / VetFolio. 2002; 24 (7).

Serum thyroid hormone evaluation during transition periods in dairy cows. Fiore E, Piccione G, Gianesella M, Praticò V, Vazzana I, Dara S, Morgante M. Arch Anim Breed. 2015; 58, 403-406.

Vasta-ainetutkimuksetAsetyylikoliinireseptori vasta-aineet (Myasthenia gravis) Borrelia vasta-aineet IgG + IgM (koira, kissa, hevonen) ELISA/IFAT Brucella canis vasta-aineet -pikatesti, RSAT tai -qPCRCoombsin testi, suora (kissa, koira, hevonen) Ehrlichia canis vasta-aineet IFAT EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFATFeLV/FIV pikatesti Herpesvirus vasta-aineet (koira) IFAT Hevosen IgG (kvantitatiivinen varsan vasta-aine) Kissan veriryhmä (A, AB, B) pikatestiLeishmania infantum vasta-aineet ELISA Leptospira interrogans vasta-aineet MATMycoplasma bovis vasta-aineet ja qPCR (nauta)Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-aine)Neospora caninum vasta-aineet ELISA (nauta, koira ja muut)Punkkivälitteiset pikatesti koira (Amerikkalainen sydänmato, Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma)Reumafaktori (koira) SATSarcoptes (kapi/syyhy) vasta-aineet (koira) ELISA TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) (koira) ELISAToxoplasma vasta-aineet IgG ja IgM, IFATVerinäytteiden ristikoe

94


Asetyylikoliinireseptori vasta-aineet (Myasthenia gravis) (S/HP)Myasthenia gravis (MG) eli myasthenia on hermo-lihasliitoksen sairaus, jonka oireena on lihasten väsyminen ja heikkous. Käsky hermosta lihasso-luun välittyy kemiallisesti asetyylikoliini-nimisen välittäjä-aineen välityksellä. Myasthenia graviksessa lihassolun pinnalla sijaitsevat asetyylikoliiniresepto-rit tuhoutuvat autoimmuuni-reaktion seurauksena, jolloin hermoimpulssi ei välity normaalisti. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistö muodostaa vasta-aineita omia kudoksiaan vastaan.

Sairaus oireilee silmiinpistävänä väsymyksenä jo lievässä rasituksessa. Tällöin tavataan jäykkyytä, lihasvapinaa ja jalkojen heikkoutta, joka voi ilmetä kaikissa raajoissa tai ainoastaan takajaloissa. Ruoka-torven lihakset heikkenevät (megaesophagus), mis-tä aiheutuu ruuan pulauttelua ja nielemisvaikeuk-sia. Ruuan ja veden joutuminen keuhkoihin altistaa keuhkokuumeelle. Myös lisääntynyttä kuolaamista, äänen muuttumista ja päänkannattelunvaikeutta voi esiintyä. Oireet vaihtelevat vaikeasti huomatta-vista lievistä oireista hyvinkin vaikeisiin, esimerkiksi koiran voimattomana makaamiseen. Aamulla, tai muun levon jälkeen, eläin voi olla lähes normaali.

Myasthenia gravista esiintyy kahtena eri muoto-na, joista yleisin on myöhemmällä iällä puhjennut sairaus. Sairaus voi olla myös synnynnäinen, jolloin oireet alkavat yleensä 6–8 viikon iässä. Oireet ovat yleensä eteneviä johtaen lopulta kuolemaan. Kää-piömäyräkoirilla on todettu spontaania paranemista synnynnäisestä muodosta.

Synnynnäisen muodon diagnosointi:•• Kohonneita vasta-aineita ei todeta•• Kudosnäyte-biobsia lihaksesta, josta todetaan

värjäämällä reseptoreiden puutos•• Ruokatorvenlaajentumaa (megaesophagus) tavataan

harvoin•• Ei parannettavissa•• Tavataan eniten seuraavissa koiraroduissa: jackrusselin

terrieri, springerspanieli, pehmeäkarvainen kettuterrieri sekä kääpiömäyräkoira

•• Todettu myös kissoilla

Myöhemmin puhjenneen

muodon diagnosointi:•• Oireita yleensä yli 1-vuotiailla koirilla•• Tapauksia ilmenee enemmän ikävuosina 2–4 sekä 9–13•• Kohonneet vasta-aineet voidaan yleensä todeta•• Kateenkorvakasvaimen (thymoma) poissulku

kuvaamalla rintakehä, samalla voidaan todeta myös mahdollinen ruokatorvenlaajentuma (megaesophagus)

•• Kudosnäyte-biobsia lihaksesta, josta todetaan värjäämällä reseptoreiden puutos

•• Electromyography (EMG)•• Tensilon-testi erityislupavalmisteilla: edrofoniumkloridi:

Tensilon/Enlon/Reversol•• Tavataan useissa koiraroduissa•• Todettu myös kissoilla

Vastausaika:1–2 vk.

Näytetyyppi:1ml seerumia tai Li-hepariiniplasmaa.

Menetelmä:Testillä etsitään veren asetyylikoliinireseptorivasta-aineita kahdella mittauksella (IFAT 1 ja IFAT 2) yhteistyölaboratoriossa. Positiivinen tulos varmistaa Myasthenia gravis-diagnoosin.

Tulkinta:•• IFAT 1 < 400 ja IFAT 2 < 300: negatiivinen•• IFAT 1 400–600 ja IFAT 2 300–450: rajatapaus•• IFAT 1 > 600 ja IFAT 2 > 450: positiivinen

Lähteet: The Physiology and Weber J, 2011.: Treatment of Myasthenia Gravis

Jason K.: Myasthenia Gravis: Pathology, Diagnosis, and Thera-py. Charleston Veterinary Referral Center

http://www.vetmed.ucdavis.edu/vsr/Neurology/Disorders/Myasthenia%20Gravis.html


Borrelioosi on Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheut-tama infektio, joka tunnetaan myös nimellä Lymen tauti (Lyme disease tai Lymen borrelioosi). Infektio välittyy punkkien eli puutiaisten välityksellä. Borreli-an esiintyminen punkeissa vaihtelee huomattavasti alueesta ja vuodenajasta riippuen. Jopa 30 % tutki-tuista punkeista on ollut infektoituneita. Bakteerien siirtyminen punkista isäntäeläimeen tapahtuu suh-teellisen hitaasti. Tutkimusten mukaan infektoitu-misen todennäköisyys kasvaa huomattavasti, mikäli punkki on saanut olla iholle kiinnittyneenä yli vuoro-kauden. Eläimillä puremakohtaan ei (yleensä) kehity rengasihottumaa, vaan lyhytaikainen, joitakin päiviä kestävä punoitus.

Bakteerit myös leviävät infektoituneen eläimen elimistössä on hitaasti. Ensimmäiset oireet alkavat yleensä joidenkin viikkojen kuluttua tartunnasta. Oireet voivat kuitenkin ilmetä vasta kuukausien ku-luttua puremasta. Siksi diagnoosia saatetaan päästä tekemään vasta talvella.

Tavallisimmin oireet ovat suhteellisen lieviä, esi-merkiksi väsymystä, heikkoutta, lievää kuumeilua ja ruokahaluttomuutta. Oireet voivat olla myös ajoittai-sia. Vakavampia, joskin suhteellisen yleisiä oireita, ovat niveltulehdukset, -turvotukset ja kävelemisen vaikeutuminen. Niveltulehdus siirtyy usein raajasta toiseen ja useampi nivel voi tulehtua samanaikai-sesti.

Munuais- ja sydänoireet ovat harvinaisia, mutta erittäin vakavia, jopa henkeä uhkaavia. Munuais-vaurioiden seurauksena muodostuu ns. Protein-losing-nephropathy. Tällöin laboratoriolöydöksinä ovat esimerkiksi kohonneet fosfaatti-, kreatiniini- ja ureapitoisuudet, sekä mahdollisesti pienentyneet albumiini- ja kokonaisproteiini-arvot. Vastaavasti albumiinin ja proteiinin määrät lisääntyvät virtsassa. Munuaisoireisessa borrelioosissa on kliinisenä löy-döksenä usein ödeema.

Vasta-ainetasojen nousu voidaan havaita noin 30 vrk kuluttua infektiosta, ensin IgM- ja sitten IgG-tason nousuna. Kohonnut IgG-taso säilyy veren-kierrossa kauan, eikä siksi ole välttämättä merkki

Borrelia vasta-aineet IgG + IgM (koira, kissa, hevonen) ELISA (S/EP/NaSitr) /IFAT (S/HP)

akuutista infektiosta. Myös borrelia-rokote nostaa vasta-ainetasoja, joten infektion ja rokotuksen ai-heuttaman vasta-ainetason nousun erottaminen ei onnistu vasta-ainetestillä. Rokotetun koiran diag-nosoimiseksi suositellaan PCR-, western-blot- tai C6-vasta-ainetestiä.

Vastausaika: Koirille ELISA: 1–7 vrk, analysoidaan kerran viikossa, kissoille ja hevosille IFAT: 1–2 vk.

Näytetyyppi:Koira

•• Seerumi, EDTA- tai natriumsitraattiplasma 0,2 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja vähintään 1 kk pakastettuna (–20 °C).

Kissa ja hevonen•• Seerumi tai Li–hepariiniplasma 0,2 ml. Näyte säilyy 7 vrk

jääkaappilämpötilassa ja vähintään 1 kk pakastettuna (–20 °C).

Menetelmä:Koira

•• ELISA (enzyme-linked immunosorbent assay) omassa laboratoriossa.

Kissa ja hevonen•• IFAT yhteistyölaboratoriossa

Tulkinta:Koira: Borrelia vasta-aineet (ELISA):

•• Tiiteri yli 1,15 tulkitaan positiiviseksi arvoksi ja merkiksi infektiosta. Tiiterit 0,85–1,15 tulkitaan raja-arvoisiksi.

Kissa, Hevonen: Borrelia vasta-aineet (IFAT):•• Tiiterit yli 1:128 ja suuremmat tulkitaan positiivisiksi

arvoiksi ja merkiksi infektiosta. Tiiteri 1:64 tulkitaan raja-arvoiseksi.


Brucella canis vasta-aineet -pikatesti, RSAT tai -qPCRBrusella canis -bakteeri aiheuttaa bruselloosi nimisen taudin tarttuessaan koiraan. Myös Brusella abortus ja Brusella suis voivat infektoida koiraa. Yleensä tartunta saadaan astutuksen yhteydessä. Tartunnassa baktee-ri hakeutuu ensisijaisesti koiran sukuelimiin, joissa infektio ilmenee. Tartunnan alkuvaiheessa oireita voi ilmetä myös imusolmukkeissa.

Narttukoiran infektio voi olla vaikea havaita. Yleensä infektion mahdollisuutta aletaan pohtia epäonnistu-neen tiineyden jälkeen. Osa tai kaikki pennuista syn-tyvät kuolleina tai abortoituvat. Tyypillisesti ongelmat ilmenevät tiineyden loppuvaiheessa. Tartunta voi py-syä piilevänä, koska nartulla voi olla myös onnistuneita pentueita. Tiinehtyvyysongelmien yhteydessä tulisi Brucella-infektion mahdollisuus ottaa huomioon.

Uroskoirilla infektio huomataan yleensä helpom-min infektion aiheuttaman kivesten ja eturauhasen tulehduksen vuoksi. Bakteeri voidaan varmimmin to-deta siemennesteestä.

Brusella canis bakteeri voi tarttua myös ihmiseen, mikä tulisi ottaa huomioon infektiota epäiltäessä. Oi-reettoman koiran ihmiselle aiheuttama infektioriski on pieni. Suurin infektioriski on käsiteltäessä kuolleina syntyneitä tai abortoituneita sikiöitä tai sikiökalvoja. Tartunnan saa herkästi myös muista synnytyseritteis-tä sekä juoksujen eritteistä. Uroksilla bakteeria erittyy etenkin siemennesteeseen sekä virtsaan.

Suomalaisten, koko ikänsä Suomessa eläneiden, koirien infektioriski on pieni. Tuontikoirat sekä sii-toskäytössä olevat ulkomaalaiset koirat tulisi tutkia ennen astutusta. Vasta-ainetutkimusta tulisi käyttää, mikäli mahdollisesta tartunnasta on kulunut yli kol-me viikkoa. Tässä ajassa vasta-ainetasot ovat ehtineet nousta. Mikäli halutaan tutkia mahdollista akuuttia infektiota, tulisi näyte tutkia PCR-tekniikalla.

Mikäli vasta-aine/PCR tutkimuksella saadaan positiivinen tulos, on eläinlääkärin ja laboratorion ilmoitettava tapauksesta eläintautilain ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1010/2013 mu-kaisesti joko kunnaneläinlääkärille tai aluehallinto-virastoon. Ilmoitus tehdään ilman yksilöiviä tietoja, jolloin tartunnan saaneen koiran tai sen omistajan tietoja ei voida yhdistää tautitapaukseen.

Tartunnan saaneen koiran lopettamista suositel-laan. Mikäli ei päädytä lopettamiseen, tulee koira poistaa siitoskäytöstä (sterilointi/kastrointi). Antibi-oottihoito ei välttämättä tuhoa bakteeria, mutta pitää oireet poissa. Antibioottihoidon jälkeenkin oireet voi-vat uusiutua. Infektoituneen koiran kontaktia muihin koiriin tulee välttää.

Suomessa asuvilla koirilla tautia on ensimmäisen kerran todettu vuonna 2008. Toinen infektio on to-dettu vuonna 2013 kennelissä, jossa tartunta ehti levitä useampaan koiraan. Molemmissa tapauksissa tartunnanlähteenä on ollut ulkomailta tuotu koira.

Vastausaika:Vasta-ainetestit 2–3 vrk. qPCR 1–7 vrk, analysoidaan kah-desti viikossa.

Näytetyyppi:Vasta-ainetutkimukset: 1 ml seerumia, kylmälähetys.qPCR: pyyhkäisynäyte pumpulipuikolla tai nukkatikulla emättimestä (juoksuerite) tai siittimestä, virtsa, siemenestet-tä, pyyhkäisynäyte kuolleesta pennusta tai sikiökalvoista.

Menetelmä:Vasta-ainepikatesti, RSAT (rapid slide agglutination test) tai Brucella spp -qPCR, kaikki omassa laboratoriossa. RSAT on hyväksytty menetelmä mm. Australian rajalla.

Lähteet:http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/brucella+canis

http://www.kennelliitto.fi/uutiset/tiedote-koiran-bruselloosista


Coombsin testi, suora (kissa, koira, hevonen) (B)Testiä käytetään IMHAn (immune-mediated hemo-lytic anemia) ja AIHAn (autoimmune hemolytic ane-mia) diagnosointiin. Ne ovat vakavia hemolyyttisiä anemioita, joita tavataan mm. koirilla, kissoilla ja hevosilla. Anemia johtuu joko immuunijärjestel-män epänormaalista toiminnasta (AIHA) tai esi-merkiksi bakteeri- virus- tai parasiitti-infektion (IMHA) vuoksi hyvin aktiivisesti toimivasta immuu-nijärjestelmästä. Tila kehittyy kun vasta-aineita ja komplementin osia (IgG, IgM tai C3) sitoutuu pu-nasolujen pinnalle. Immuunijärjestelmä tuhoaa nämä merkityt solut, jolloin punasolujen määrä, ja samalla veren hemoglobiini laskevat. Reaktio voi johtua myös vanhemman ja jälkeläisen eriä-vistä veriryhmistä, jolloin puhutaan tilasta nimelta neonataali isoerytrolyysi (NI).

NI hevosilla ja aaseillaVastaavasti kuin muillakin eläinlajeilla johtuu Neonataali isoerytrolyysi eli NI varsan ja sen emän yhteen sopimatto-mista veriryhmistä. NI voi syntyä, jos emällä ja isäorilla on eri veriryhmät ja varsa perii orin veriryhmän. Lisäksi emä on jostakin syystä muodostanut aiemmin vasta-aineita orin veriryhmää vastaan. Yleisimpiä syitä vasta-aineiden muo-dostumiselle ovat aiemmissa varsomisissa tapahtuneet verikontaktit varsan kanssa ja verensiirto tai hoitaminen muilla verituotteilla. NI on suhteellisen harvinainen, sillä sairauden arvioidaan muodostuvan 1–2 prosentille synty-vistä varsoista. Ensikertaa varsovien tammojen varsoilla NI on epätodennäköinen.

Yleensä NI sairastuva varsa syntyy terveenä ja hyvin-voivana. Ternimaidossa olleet vasta-aineet imeytyvät suo-listosta varsan elimistöön sitoutuvat varsan punasoluihin, jolloin varsan oma immuunipuolustus alkaa tuhota soluja ja oireet ilmenevät. Tämä on ns. hankitun immuunivälitteisen anemian muoto (IMHA), joka johtuu emän ja varsan epä-sopivasta veriryhmistä.

Tavallisesti oireet alkavat 1–7 päivän kuluessa synty-mästä. Oireina voi ilmetä heikkoutta, voimattomuutta, vä-symystä, kohonnutta hengitysfrekvenssiä ja sykettä sekä silmien keltaisuutta, joka johtuu punasolujen hajoamisesta ja bilirubiinin kertymisestä elimistöön. Ikenet muuttuvat valkoisiksi tai keltaisiksi, varsalle voi nousta kuume tai se voi olla hypoterminen. Myös virtsa voi muuttua punaiseksi. Imeytyneiden vasta-aineiden määrästä riippuen, oireet voi-vat vaihdella lievästä anemiasta voimakkaaseen anemiaan, johtaen jopa nopeaan kuolemaan. Sairaasta varsasta ote-

tun verinäytteen plasma tai seerumi voi olla silminnähden ikteeristä ja hemolyyttistä. Hematokriitti on usein myös hy-vin matala.

Vasta-aineiden olemassa oloa voidaan testata seuraavilla tavoilla: Coombsin testi, vanhempien verinäytteiden ristiin testaaminen (Verinäytteiden ristikoe) 1 – 2 viikkoa ennen varsan syntymää, emän ja varsan verien ristiin testaaminen tai JFA (Jaundiced foal agglutination test).

Käytetty lajispesifinen Coombsin testin reagenssi sitou-tuu pestyjen punasolujen pinnalla oleviin vasta- aineisiin ja komplementin osiin aiheuttaen solujen sakkautumisen, joka todetaan mikroskopoimalla. Tutkimus tehdään viidellä eri laimennoksella, jolla ehkäistään liian suuren vasta-ai-nepitoisuuden aiheuttama väärä negatiivinen tulos (Hook-effect).

Vastausaika:1–2 vrk.

Näytetyyppi:EDTA-kokoveri 1 ml. Tutkimukseen tarvitaan punasoluja. Säilytä näyte jääkaapissa ennen lähettämistä ja toimita näy-te mahdollisimman nopeasti laboratorioon.

Menetelmä: Vasta-aineeseen perustuva suora menetelmä omassa labo-ratoriossa.

Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:Direct Coombs Testing. Animal Health Diagnostic Center, Col-lege of Veterinary Medicine, Cornell University.

Walton RM. 2013. Equine Clinical Pathology. John Wiley & Sons.

UC Davis Veterinary Medicine. 2013. Neonatal Isoerythrolysis in Horse and Mule Foals.

Bailey CS. College of Veterinary Medicine, University of Florida.

Snyder J. Neonatal Isoerytrohrolysis

McCue PM. Jaundice foal syndrome. Colorado State University, Equine Reproduction Laboratory.


EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFAT (S)EHV-1 ja EHV-4 ovat hevosen herpesviruksia. Her-pesvirus kuuluu DNA-virusten ryhmään. Molempia viruksia esiintyy maailmanlaajuisesti. EHV-1 aiheut-taa abortteja, hengitystieinfektioita ja neurologisia oireita. EHV-4 puolestaan aiheuttaa pääasiallisesti hengitystieinfektioita, mutta satunnaisesti se saattaa aiheuttaa myös abortteja.

Infektio on erittäin nopea, ja oireet voivat alkaa jo 24 tunnissa, mutta tyypillisemmin 4–6 vuorokautta infektoitumisesta. Virus leviää aerosolina eli ilman mukana. Infektoitumisen jälkeen sairastunut eläin levittää virusta vielä noin 7–10 vuorokautta, mutta mahdollisesti pidempäänkin. Tämän vuoksi suosi-tellaan sairastuneen eläimen pitämistä karantee-nissa diagnoosin jälkeen. Virus saattaa levitä myös epäsuorasti pinnoilta, sillä se selviää useita viikkoja ympäristössä. Virusta erittyy voimakkaimmin infekti-on ensimmäisinä päivinä.

Diagnoosin nopeuttamiseksi suositellaan PCR-tutkimusta hengitysteiden eritteistä, abortoituneesta sikiöstä tai verestä. Neurologisten oireiden yhteydes-sä näytteenä voidaan käyttää myös likvoria tai ruu-miinavauksessa kerättyä selkäydintä tai aivokudosta. Imusolmukkeista ja kolmoishermosolmusta otetuis-sa näytteissä on riskinä aiemman infektion aiheutta-ma väärä positiivinen tulos, sillä latentti virus säilyy hevosen elimistössä juuri näissä kudoksissa.

Hevosen herpesviruksien yleisyydestä johtuen löytyy miltei kaikkien hevosten verenkierosta vasta-aineita kyseisiä viruksia vastaan. Vasta-ainetasoja nostavat myös rokotukset. Näistä syistä yksittäinen vasta-ainetutkimus ei ole luotettava menetelmä akuutin herpesvirusinfektion diagnosointiin. Diag-noosin tekemiseen tarvitaan kaksi verinäytettä, en-simmäinen mahdollisimman pian oireiden alettua sekä toinen 2–4 viikkoa myöhemmin. Abortoineiden tammojen vasta-aineet voivat olla koholla jo ensim-mäisessäkin näytteessä. Tuoreen infektion vahvistaa vasta-ainetasojen nelinkertainen nousu ensimmäi-sen ja toisen näytteen välillä. Molemmat näytteet tulee analysoida samassa laboratoriossa, jotta tu-loksia voidaan verrata keskenään.


Näytetyyppi:Seerumia tai Li-hepariiniplasmaa vähintään 1 ml.

Menetelmä: IFAT (ImmunoFluorescence Antibody Test) yhteistyölabora-toriossa.

Viitearvot:•• EHV-1: < 1:32 negatiivinen•• EHV-4: < 1:32 negatiivinen

Pariseeruminäytteiden tulkinta: Nelinkertainen nousu vasta-ainetasoissa varmistaa akuutin EHV-infektion. Rokotteen nostamaa vasta-ainetasoa ei voida erottaa infektion aiheut-tamasta noususta.

Lähteet:Manual of Diagnostic Tests and Vaccines for Terrestrial Animals. 7th Edition, 2012. Volumes 1 and 2.


Ehrlichia canis vasta-aineet IFAT (S/HP)Ehrlichioosia aiheuttava Ehrlichia canis on punkkien levittämä rikettisiabakteeri. Sen pääasiallisena levit-täjänä pidetään ruskeaa koirapunkkia (Rhipicepha-lus sanguineus), joka on levinnyt jo Suomessakin ympäri maata. Punkki menestyy oloissamme vain sisätiloissa, joissa se pystyy lisääntymään normaa-listi. Punkin ei kuitenkaan ole todettu tartuttaneen ehrlichioosia Suomessa, vaan todetut tapaukset ovat olleet ulkomailla hankittuja tartuntoja. Kysei-sen punkin ei myöskään ole todettu levittävän meil-lä esiintyviä muita vekrorivälitteisiä sairauksia, kuten borrelioosia. Ehrlichioosi onkin Suomea huomat-tavasti yleisempi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kaak-kois-Euroopassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa puolet aikuisista punkeista ja 20 % nymfeistä kantaa rikettsia-bakteereita, ja voivat siten tartuttaa infekti-on niin koiraan kuin ihmiseenkin.

Taudilla tunnetaan kolme vaihetta, akuutti; subk-liininen ja krooninen vaihe. Siirryttyään punkista koiraan, bakteerit infektoivat mononukleaarisia val-kosoluja. Taudinkuva vaihtelee, sillä koira voi kantaa sairautta täysin oireettomasti pitkiäkin aikoja. Kun oireita ilmenee, kuuluu niihin kuumetta, väsymystä, syömättömyyttä ja alipainoisuutta. Lisäksi tavataan trombosytopenian eli verihiutaleiden vähyyden seu-rauksena verenvuototaipumusta, joka ilmenee eten-kin iholla ja nenäverenvuotoina. Myös neurologiset oireet, oksentaminen, ripulointi sekä silmien leesiot ja tulehdukset on yhdistetty sairauteen. Hoitamatto-mana infektio kestää pitkään. E. canis infektioiden onkin todettu kestävän jopa yli 10 vuotta. Infektiota voidaan hoitaa pitkällä antibioottikuurilla. Yleensä hoito on tehokas, mutta on myös tapauksia, joissa infektiosta ei ole päästy eroon.

Australiaa pidetään vapaana kyseistä patogee-nistä, ja siksi maahan vietävät koirat on tutkittava ennen maahantuontiluvan saamista. Koirat tulee tutkia IFAT menetelmällä lähtömaan viranomaisen hyväksymässä laboratoriossa. Movet yhteistyötahoi-neen täyttää nämä vaatimukset.

Vastausaika:1–2 vk

Näytetyyppi:1 ml seerumia tai LiHepariiniplasmaa.

Menetelmä:IFAT (Indirect Fluorescent Antibody Test) yhteistyölaborato-riossa

Tulkinta:Tiitterit 1:40 ja yli tulkitaan positiivisiksi.Vasta-aineet eivät välttämättä ole koholla tulehduksen akuutissa alkuvaiheessa. Vasta-ainemäärityksissä on todet-tu ristireagointia eri ehrlichia- ja anaplasma-lajien välillä.

Lähteet:ChristovaAffiliated withDepartment of Microbiology, Natio-nal Center of Infectious and Parasitic Diseases, J. van de Pol, S. Yazar, E. Velo, L. Schouls. Identification of Borrelia burg-dorferi sensu lato, Anaplasma and Ehrlichia Species, and Spotted Fever Group Rickettsiae in Ticks from Southeastern Europe. European Journal of Clinical Microbiology and Infec-tious Diseases. 2003, Volume 22, Issue 9, pp 535-542.

Luís Cardoso†Email author, Cláudio Mendão† and Luís Ma-deira de Carvalho. Prevalence of Dirofilaria immitis, Ehrlichia canis, Borrelia burgdorferi sensu lato, Anaplasma spp. and Leishmania infantum in apparently healthy and CVBD-sus-pect dogs in Portugal - a national serological study. Parasi-tes & Vectors20125:62.

Mason RJ1, Lee JM, Curran JM, Moss A, Van Der Heide B, Da-niels PW. Serological survey for Ehrlichia canis in urban dogs from the major population centres of northern Australia. Aust Vet J. 2001 Aug;79(8):559-62.

Eviran uutinen 2.10.2007. Ruskea koirapunkki on hankalasti huoneistoista hävitettävä koiran loinen. http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/ajankohtaista/arkisto/?bid=546. Viitattu 18.4.2016

Australian Government, Department of Agriculture and Wa-ter Resources. Group 3: step by step guide for dogs. http://www.agriculture.gov.au/cats-dogs/step-by-step-guides/category-3-step-by-step-guide-for-dogs. Viitattu 18.4.2016

CAPC Companion Animal Parasite Council. Vector-Borne Diseases - Ehrlichia spp. and Anaplasma spp. http://www.capcvet.org/capc-recommendations/ehrlichia-spp-and-anaplasma-spp1/. Viitattu 18.4.2016


FeLV/FIV pikatesti (S/HP/EP/B)FeLV on kissan leukemiavirus, joka aiheuttaa kas-vaimia sekä altistaa toissijaisille tulehduksille hei-kentäessään immuunijärjestelmää. Muina oireina voi ilmetä mm. anemiaa ja kuumetta. Virus on hyvin tarttuva RNA-virus, joka ei kuitenkaan säily kauaa infektiivisenä ympäristössä. Se tarttuukin lähinnä syljen ja muiden eritteiden välityksellä, sekä emolta pennuille istukan ja maidon kautta. Yleensä kissat paranevat infektiosta, mutta osa voi jäädä kantajiksi. Kantajien ennuste on huono.

FIV on retrovirus, joka aiheuttaa kissoilla immuu-nikadon. Tartuntaa seuraa kolmivaiheinen sairastu-minen. Jonkin aikaa tartunnan jälkeen ilmenee lieviä oireita, kuten sahaavaa kuumetta ja imusolmukkei-den turvotusta. Nämä oireet voivat jäädä täysin huo-maamatta. Ensioireiden jälkeen alkaa oireeton vaihe, jonka pituus vaihtelee kuukausista vuosiin. Kolman-nessa vaiheessa kissan immuunipuolustus ei pysty enää vastustamaan parasiitti ja mikrobi-infektioita, jolloin kissa sairastuu helposti esimerkiksi hengitys-tie-, iho- ja silmätulehduksiin. Yleensä sairaus johtaa lopulta kuolemaan. Virus ei tartu kovin helposti, vaan se vaatii tarttuakseen verikontaktin, esimerkiksi pure-mahaavan tai verensiirron.


Näytetyyppi:Seerumi, hepariini- tai EDTA-plasma tai kokoveri 0,5 ml. Näyt-teet kannattaa jäähdyttää ennen lähettämistä ja toimittaa mahdollisimman pian laboratorioon.

Menetelmä:Pikatesti omassa laboratoriossa. Pikatesti tunnistaa verestä FIV-vasta-aineet ja FeLV-antigeenin. Testin herkkyys FeLV:n osalta 95,0 % ja spesifisyys 99 % sekä herkkyys FIV:n osalta 96,7 % ja spesifisyys 98,8 %.

Koska pikatesteissä on riski vääriin positiivisiin tuloksiin, suositellaan jokaisen positiivisen tuloksen varmistamista PCR-menetelmällä. Pakastamme jokaisen positiivisen näyt-teen tarkistusta varten. PCR-tutkimukseen tarvitaan EDTA-kokoverta.

Tulkinta:•• FeLV : pos./neg.•• FIV : pos./neg.


Herpesvirus vasta-aineet (koira) IFAT (S/HP)Koiran herpesvirusta esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on ensisijaisesti aikuisten koirien ja yli 4 viikon ikäisten pentujen lieväoireinen hengitystietartunta. Toisaalta herpes on myös yksi suurin syyllinen vasta-syntyneiden (9–14 pv ikäisten) pentujen kuolemaan. Jalostusnartuilla se saattaa aiheuttaa hedelmättö-myyttä, keskenmenoja, pienentyneitä pentuekokoja sekä heikkoina syntyviä pentuja. Uroksilla taas saat-taa esiintyä rakkuloita ulkoisissa sukuelimissä.

Herpes tarttuu pääsääntöisesti pisaratartuntana (mutta myös esim. astutustilanteessa). Pentu voi saada tartunnan milloin tahansa tiineyden aikana. Suurin osa pennuista saa viruksen emältään istukan kautta tai synnytyskanavassa. Jos tartunta tapahtuu jo kohdussa, seuraukset riippuvat tiineysvaiheesta; varhaisessa tiineydessä alkiot kuolevat ja sulavat pois, lopputiineydessä pennut voivat syntyä ennen-aikaisesti. Viruksen itämisaika on 3–7 päivää.

Akuutin herpesinfektion toteamiseen suositellaan PCR-tutkimusta, sillä infektoituneen koiran vasta-ai-netasot saattavat olla hyvin alhaiset. Vasta-ainetutki-muksella ei pystytä erottamaan rokotteen ja infektion aiheuttamaa vasta-ainetasojen nousua toisistaan, joten vasta-ainetutkimusta ei voida käyttää infekti-on toteamiseen rokotetuilla koirilla. Mikäli infektion akuuttivaihe on jo ohitse, voidaan oireiden aiheutta-jaa etsiä vasta-ainetutkimuksella.

Vastausaika: 1–2 vk.

Näytetyyppi:Seerumia tai plasmaa vähintään 1 ml.

Menetelmä:IFAT (ImmunoFluorescence Antibody Test) yhteistyölabora-toriossa.

Viitearvot:Tiiteri < 1:20.


Hevosen IgG (kvantitatiivinen varsan vasta-aine) (S/HP/EP/M)Vasta-aineet eli immunoglobuliinit ovat immuuni-järjestelmään kuuluvia liukoisia glykoproteiineja, joiden avulla elimistö tunnistaa vieraita organismeja tai niiden osia. Jokainen vasta-aine tunnistaa tietyn antigeenin. Vasta-aineita syntetisoivat ja erittävät plasmasoluiksi muuntuneet immuunijärjestelmän B-lymfosyytit eli B-solut. Vasta-aineen esiasteet toimivat B-solujen reseptoreina. Aktivoituessaan B-solu alkaa tuottaa ja erittää reseptorinsa kaltaisia vasta-aineita.

Immunoglobuliinit (Ig) jaetaan isotyyppeihin (luokkiin) niiden raskasketjujen vakiodomeenien mukaan. Isotyyppejä on viisi: IgG, IgA, IgM, IgD ja IgE. IgG on immunoglobuliineista yleisin.

IgG vasta-aineet eivät kulkeudu tamman istukan läpi eikä syntyvällä varsalla ole vielä omaa IgG-tuotantoa, joten sillä ei ole immuunipuolustusjär-jestelmää. Vastasyntynyt varsa tarvitsee siis IgG-vasta-aineita ja se saa niitä emänsä ternimaidosta. Vasta-aineiden imeytyminen on suurimmillaan (noin 85%) 6–8 h kuluttua syntymästä. 12 h kuluttua imeytyminen alkaa heikentyä ja 24 h jälkeen vasta-aineita ei enää juurikaan imeydy.

Verinäyte tulisi ottaa (aikaisintaan 12 h) 18–36 h kuluttua syntymästä varsan verenkierrossa olevan IgG- vasta-ainetason määrittämiseksi.


Näytetyyppi:Seerumi, hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Ternimaitoa tar-vitaan määritykseen vähintään 2 ml. Näyte säilyy 3 vrk huo-neenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 6 kk pakas-tettuna (–20°C). Lipemia ja ikteria eivät häiritse määritystä.

Menetelmä:Kvantitatiivinen immunologinen määritys omassa labora-toriossa.

Viitearvot: Verinäytteelle:

•• < 200 mg/dl - täydellinen vasta–ainepuutos•• < 400 mg/dl - vähän vasta–aineita•• 400–800 mg/dl - kohtalaisesti vasta–aineita•• > 800 mg/dl - riittävästi vasta-aineita

Ternimaidolle:•• < 3000 mg/dl - heikkolaatuinen•• 3000–5000 mg/dl - kohtuullinen•• 5000–8000 mg/dl - hyvä•• > 8000 mg/dl - erittäin hyvä


Kissan veriryhmä (A, AB, B) pikatesti (B)Kissojen AB-veriryhmäjärjestelmään kuuluu kolme ve-riryhmää: A (genotyypit A/A, A/ab ja A/b), B (genotyyppi b/b) ja AB (genotyypit ab/ab ja ab/b). Näistä A-ryhmä on selkeästi yleisin, mutta etenkin rotukissoilla esiintyy myös B-veriryhmää. A alleeli dominoi sekä ab että b al-leelia, ja ab-alleeli b-alleelia. AB veriryhmä on kuitenkin hyvin harvinainen. Koska A alleeli on dominoiva, voi A veriryhmän kissa kantaa perimässään peittyvää b allee-lia. Siksi kaksi A veriryhmän kissaa voi saada pentuja, joiden veriryhmä on B. Kahden B-kissan pentujen veri-ryhmä on puolestaan aina B.

B-veriryhmän kissoilla on veressään anti-A-vasta-aineita, jotka tunnistavat A- ja AB-veriryhmätekijät. A-veriryhmän kissoilla on puolestaan pieniä määriä anti-B-vasta-aineita, jotka ovat anti-A-vasta-aineita heikompia. AB-veriryhmän kissoilla ei ole lainkaan veriryhmävasta-aineita. Pennutuksessa emon ja pen-tujen erilainen veriryhmä voi aiheuttaa ongelmia, koska vasta-aineita erittyy emon ternimaitoon, josta ne imeytyvät pennun verenkiertoon.

Emon ollessa veriryhmältään A tai AB ongelmaa ei ole, mutta, jos B-veriryhmän naaras astutetaan A- tai AB-uroksella (genotyypit b/b + A/A, A/b, A/ab, ab/ab tai ab/b), on noin 75 % syntyvistä pennuista veriryhmältään A tai AB. Koska ternimaitoon erittyy muiden vasta-aineiden lisäksi anti-A-vasta-ainetta, sairastuvat nämä pennut neonataaliin isoerytrolyy-siin (NI), joka on rotukissoilla yleisin vastasyntynei-den pentujen kuolinsyy. Oireet alkavat ternimaidon imemisen jälkeen muutamien tuntien kuluessa tai vasta seuraavien vuorokausien aikana. Pahimmassa tapauksessa pennut voivat kuolla muutamassa tun-nissa. Lievemmissä tapauksissa oireisiin kuuluu syö-mättömyys, väsymys, painonnousun pysähtyminen, limakalvojen keltaisuus, virtsanvärin muuttuminen punaiseksi tai ruskeaksi ja lopulta ääreisverenkier-ron tukkeutuessa hännänpään kuolioituminen. Pen-nut voivat myös pysyä pitkään oireettomina, kunnes myöhemmin saattaa ilmetä hännänpään kuolioitu-mista ja lievää anemiaa. Yleensä sairaus johtaa kui-tenkin lopulta kuolemaan.

Kasvatukseen käytettävien kissojen ja syntyvien pentujen veriryhmä kannattaakin tutkia, sillä neo-nataalin isoerytrolyysin puhkeamisen voi ehkäistä estämällä pentuja imemästä ternimaitoa vähintään ensimmäisten 16 tunnin ajan. Mielellään pennut kan-nattaa kuitenkin pitää emosta erillään kahden ensim-mäisen vuorokauden ajan, jonka jälkeen vasta–aineet eivät varmasti enää imeydy pennun suolistosta. Aluk-si pentuja täytyy keinoruokkia tai niille täytyy hankkia keinoemo, jonka veriryhmä on A.

B-veriryhmää esiintyy ainakin seuraavissa kissaroduissa:

•• Pyhä Birma•• Devon rex•• Exotic•• Somali•• Ragdoll•• Maine Coon•• Norjalainen metsäkissa•• Persialainen•• Himalajankissa•• Abessinialainen•• Scottish fold•• Japanin bobtail•• Brittiläinen lyhytkarva•• Cornish rex


Näytetyyppi: EDTA-kokoveri 0,5 ml.

Menetelmä: Vasta-ainepikatesti omassa laboratoriossa.Menetelmällä ei selviä kantaako kissa b-alleelia genomissaan. Kantajuus voi-daan selvittää geenitestillä (Kissan veriryhmä (genotyyppi: veriryhmä b:n kantajuus).

Tulkinta:A/B/AB

Lähteet: Winn Feline Foundation

UC Davis Veterinary Medicine


Leishmania infantum vasta-aineet ELISA (S/HP/EP)Leishmaniaa esiintyy yleisesti maailman trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Yleensä Suomessa tavatta-vat tapaukset ovat Espanjasta tuotuja löytökoiria. On arvioitu että esim. Malagan alueen katukoirista, joka kolmannella on tartunta.

Leishmania tarttuu koiraan hietasääsken välityk-sellä. Tartunnan saaminen Suomessa ei ole mahdol-lista, koska se ei kuulu hietasääsken levinneisyysalu-eeseen. Loista kantava hietasääski toimii tartunnan väli-isäntänä koiralta toiselle tartunnan levittämi-sessä. Tauti ei tartu suoraan koirasta toiseen eikä koirasta ihmiseen. Sääski voi harvoissa tapauksissa tartuttaa loisen ihmiseen.

Loinen hakeutuu eläimen makrofaageihin, joissa se lisääntyy ja infektoi lisää soluja heikentäen im-muunipuolustusta. Taudin itämisaika voi vaihdella muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Kaikki infektoituneet koirat eivät sairastu. Viskeraalimuo-dossa loiset hakeutuvat sisäelimiin ja kutaanisessa muodossa loiset voidaan todeta ihosta.

Leishmania oireilee karvoituksen ohenemisena tai kaljuuntumisena silmien ja huulien ympärillä. (näyttää kuin koiralla olisi silmälasit). Iho alkaa hil-seillä ja se paksuuntuu etenkin polkuanturoista. Ihoon ja suuhun voi tulla myös haavautumia. Koiral-la voi olla nenäverenvuotoa, jatkuvia silmätulehduk-sia sekä kuumeilua ja ripulia. Ultraamalla voidaan havaita pernan laajentuma. Koira laihtuu ja se voi saada niveltulehduksia (ontuminen). Kynsien kasvu nopeutuu. Loistartunta on elinikäinen eli sitä ei voi-da hoitaa pois, mutta koiran yleiskunnosta huolehti-misella ja immuniteetin vahvistamisella hidastetaan taudin etenemistä. Yleisin kuoleman syy on munu-aisten vajaatoiminta. Hoitamattomana tartunta ai-heuttaa kroonisen yleisinfektion ja koiran kuoleman sitä kautta.

Yli 50 % infektoituneista koirista on oireettomia. Oireet muistuttavat monia muita sairauksia, minkä vuoksi diagnoosin teko voi olla haastavaa. Verinäyt-teestä voidaan todeta kohonnut proteiini- ja globu-liiniarvo, albumiini voi olla alentunut. Munuaisarvot voivat olla koholla ja myös maksa-arvoissa voi olla lievää nousua. Hematologian arvoissa todetaan

anemiaa sekä trombosytopeniaa. Myös virtsan pro-teiinitasot ovat koholla.

Diagnoosi voidaan tehdä myös ohutneula- tai kudosnäytteestä, joka on otettu esim. luuytimestä, pernasta, imusolmukkeesta (viskeraali) tai ihosta (kutaaninen). Näytteestä pyritään osoittamaan pa-rasiitit esim. värjäämällä histologisesti tai PCR-tutki-muksella.

Verestä tehtävä negatiivinen vasta-ainetesti ei sulje pois mahdollista tartuntaa. Mikäli koiralla kui-tenkin on kliinisiä oireita, ovat myös vasta-ainetasot yleensä koholla. Diagnoosia tehtäessä on tärkeää tietää eläimen matkustushistoria sekä mahdollinen ulkomailta tuonti.

Vastausaika:1–7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa.

Näytetyyppi:Seerumi, EDTA- tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan.

Menetelmä:ELISA omassa laboratoriossa. Leishmania on ilmoitettava eläintauti ja Movet on sairauden osalta Eviran rekisteröimä laboratorio. Spesifisyys 97.4 % ja herkkyys 95.0 %.

Tulkinta:Leishmania vasta-aineet:

•• < 7 % negatiivinen•• 7–12 % raja-arvoinen, tulosta tulee tulkita oireiden ja

muiden tutkimustulosten valossa (anemia).•• > 12 % Positiivinen

Testillä on havaittu heikkoa ristireagointia mm. Trypa-nosoman kanssa, joten raja-arvoisen tuloksen saaneet po-tilaat tulisi tutkia uudelleen aikaisintaan 3–4 viikkoa ensim-mäisestä testauksesta.

Lähteet:Sundar, Shyam, and M. Rai. “Laboratory Diagnosis of Visceral Leish-maniasis.” Clinical and Diagnostic Laboratory Immunology 9.5 (2002): 951–958. PMC. Web. 8 Dec. 2015.

http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/57400.htm

http://www.vetarena.com/dogs–health–care–articles/259/cani-ne–leishmaniasis–overview–diagnosis–treatment–control–pre-vention.html


Leptospira interrogans vasta-aineet MAT (S/HP/EP)Leptospiroosi on spirokeettabakteeri Leptospiran aiheuttama infektiosairaus. Bakteeria esiintyy maa-ilmanlaajuisesti ja kaikilla nisäkäslajeilla, myös ih-misillä. Zoonoosiluonteensa vuoksi se on Suomes-sakin ilmoitettava eläintauti. Evira ei ole todennut Suomessa Leptospirabakteereita koirista PCR-tut-kimuksella. Bakteeri säilyy pisimpään ympäristössä kosteissa ja lämpimissä oloissa, kuten joissa, lam-missa ja kosteikoissa, jonne bakteerit päätyvät infek-toituneiden eläinten eritteiden, kuten virtsan muka-na. Bakteerit pääsevät elimistöön limakalvojen tai vaurioituneen ihon kautta. Sairauden itämisaika on 2–26 vrk, mutta yleensä oireet alkavat 10 vuorokaut-ta infektion jälkeen.

Infektion oireet voivat olla hyvin moninaiset. Ylei-simmin oireina ilmenee väsymystä, ruokahalutto-muutta, oksentelua, vatsa- ja lihaskipua, heikkoutta tärinää ja liikkumishaluttomuutta sekä virtsaamisvai-voja akuuttien munuaisvaurioiden seurauksena. Jos-kus infektio johtaa myös akuuttiin maksavaurioon tai verenvuoto-oireisiin ja trombosytopeniaan. Akuutista vaiheesta selvinneillä potilailla munuaisvaurio kroo-nistuu. Tulehdusta voidaan hoitaa antibiootein.

Ennen Australiaan vientiä on koirat tutkittava lep-tospiravasta-aineiden varalta MAT-menetelmällä läh-tömaan viranomaisen hyväksymässä laboratoriossa. Movet yhteistyötahoineen täyttää nämä vaatimukset.

Vastausaika:1–2 vk

Näytetyyppi:Seerumia, Li-hepariini- tai EDTA-plasmaa 1 ml.

Menetelmä:MAT (Microscopic Agglutination Test) yhteistyölaboratoriossa.

Tulkinta:Tiitterit 1:400 ja yli tulkitaan positiivisiksi.

Lähteet:Sykes, JE et al. “2010 ACVIM Small Animal Consensus Statement on Leptospirosis: Diagnosis, Epidemiology, Treatment, and Pre-vention.” Journal of Veterinary Internal Medicine 25.1 (2011): 1–13. PMC. Web. 18 Apr. 2016.

Klaasen HLBM, Adler B. Recent advances in canine leptospiro-sis: focus on vaccine development. Veterinary Medicine: Rese-arch and Reports. 2015:6 245 – 260.

Australian Government, Department of Agriculture and Water Resources. Group 3: step by step guide for dogs. http://www.agriculture.gov.au/cats-dogs/step-by-step-guides/category-3-step-by-step-guide-for-dogs. Viitattu 18.4.2016

Government of South Australia, SA Health. Leptospirosis (Weil’s disease) - including symptoms, treatment and pre-vention. http://www.sahealth.sa.gov.au/wps/wcm/connect/public+content/sa+health+internet/health+topics/health+conditions+prevention+and+treatment/infectious+diseases/leptos-pirosis. Viitattu 18.4.2016

The Merrck Veterinary Manual. Leptospirosis in Dogs. http://www.merckvetmanual.com/mvm/generalized_conditions/lep-tospirosis/leptospirosis_in_dogs.html. Viitattu 18.4.2016


Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qPCR (nauta)Mycoplasma bovis on bakteeri, joka on maailman-laajuisesti yleisin nautojen hengitystietulehdusten aiheuttaja. Bakteeri on todettu Suomessa ensim-mäisen kerran vuonna 2012.

Hengitystietulehdusten lisäksi bakteeri aiheuttaa myös muita tulehduksia, kuten silmä-, korva- ja ni-veltulehduksia sekä mastiittia (utaretulehdus). Mas-tiitti laskee maitotuotosta merkittävästi vaikuttaen jopa seuraavalle tuotantokaudelle. Yleensä eläimet ovat kuitenkin oireettomia, joten infektio leviää hel-posti esimerkiksi ostettavien ja myytävien eläinten mukana. Mycoplasma bovis tutkitaan aina Utaretu-lehdus-PCR-tutkimuksessa.

ETT on laatinut ohjeistuksen eläinkauppaa ja eläinnäytte-lytoimintaa varten yhdessä nautasektorin kanssa sekä seu-rantaohjelman M. bovis tartuntojen vastustamiseksi nau-tatiloilla. Ohjeet löytyvät Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) sivuilta.

M. bovis ei ole virallisesti vastustettava eläintauti.

Vastausaika:Molemmilla menetelmillä 1–7 vrk. Vasta-ainemääritykset tehdään kerran viikossa ja PCR-tutkimukset maidosta päi-vittäin ja sierainlimanäytteistä kaksi kertaa viikossa.

Näytetyyppi: Vasta-ainetutkimus: 0.5 ml seerumia tai 2 ml maitoa. Säily-tys jääkaapissa ennen toimitusta.

Tikkunäytteenotto:Pyyhkäistään oireelliselta alueelta nukkatikkuun tai pum-pulipuikkoon materiaalia, annetaan kuivahtaa muutaman minuutin ajan ja suljetaan kuljetusputkeen. Näyte voidaan ottaa esimerkiksi sieraimesta, nivelnesteestä tai siemen-nesteestä. Yhteen PCR testiin voidaan yhdistää useamman eläimen näytteet.

Maitonäytteenotto:•• merkitse näytteenottoputket vedenkestävällä tussilla:

lehmän nimi tai numero sekä vedin esim. Ypyli 405/VE•• näytteet otetaan jokaisesta neljänneksestä erillisiin

putkiinsa•• pyyhi kuiva vedin huolellisesti desinfektioaineella

- erityisesti vedinkanavan ympärys. Kuivaa vedin puhtaalla paperilla.

•• lypsä muutama ensimmäinen maitosuihke ohi ja vasta sitten näyteputkeen. Älä kosketa vetimellä putkea äläkä sormilla korkin sisäpintaa. Sulje putki.

•• laita näyte heti jääkaappiin ja toimita putki mahdollisimman nopeasti (pikakirjeenä) laboratorioon. Lähetä kylmävaraajan kanssa.

•• näytettä ei tule ottaa antibioottihoidon aikana, eikä jos hoidosta on kulunut alle kaksi viikkoa

•• laboratorio yhdistää neljännesten näytteet

Menetelmä:Vasta-ainetutkimus ELISA tai qPCR omassa laboratoriossa.

Tulkinta:•• ELISA: Tulos alle 37 % tulkitaan negatiiviseksi.•• PCR: pos./neg.

Lähteet:Mycoplasma bovis Infections in Cattle. American College of Ve-terinary Internal Medicine Consensus Statements; J Vet Intern Med 2011;25:772–783

http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/mycoplasma+bovis

http://www.ett.fi/sisalto/mycoplasma-bovis


Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-aine) (S/HP/EP/M)Vasikoiden heikko passiivinen immuniteetti altistaa vasikat infektiosairauksille ja johtaa sitä kautta kas-vuvajeeseen. Se myös lisää vasikoiden kuolleisuutta ja voi aiheuttaa ongelmia koko karjan tasolla. Vasik-kakuolleisuutta pidetäänkin Suomessa huolestutta-van suurena ja sen aiheuttamia taloudellisia tappi-oita merkittävinä. Vasikat, joiden veren IgG-pitoisuus on alhainen, saavat kolmen ensimmäisen elinkuu-kautensa aikana ripulin kaksi kertaa herkemmin ja menehtyvät jopa kahdeksan kertaa useammin kuin vasikat, joiden seerumin IgG-taso on riittävän kor-kea.

Vastasyntyneellä vasikalla on veressään hyvin vähän vasta-aineita (n. 0.1 g/l), sillä naudan istukka ei läpäise vasta-aineita. Vasikan tulee siis saada kaikki ensimmäisinä elinviikkoina tarvitsemansa vasta-aineet ternimaidosta. Ternimaitojuoton onnistumista voidaan tutkia mittaamal-la vasikan veren (plasma tai seerumi) IgG-pitoisuutta, sillä suurin osa ternimaidon vasta-aineista on juuri IgG-ryhmän vasta-aineita. Vasta-aineet imeytyvät parhaiten heti synty-män jälkeen (4 h, jonka jälkeen imeytyminen heikkenee), ja pitoisuus on korkeimmillaan kolmen vuorokauden ikäi-sellä vasikalla. Sen jälkeen pitoisuus laskee maternaalisten vasta-aineiden hajoamisen ollessa nopeampaa kuin vasikan omien vasta-aineiden tuotannon. Laskua tapahtuu 50 vuo-rokauden ikään saakka.

Ensimmäisen elinvuorokauden aikana vasikan tulisi saa-da ternimaitoa 10–15 % painostaan (esim. 40 kg vasikalle 1.8 l, 3 x vrk). Ternimaito voidaan antaa myös letkuttamal-la, mutta silloin maidon ohjautuminen etumahoihin voi hidastaa vasta–aineiden imeytymistä. Vasikan tarvitseman ternimaidon määrään vaikuttaa huomattavasti ternimaidon laatu. Laatuun vaikuttavat monet tekijät, kuten ummessa-oloajan pituus, lehmän poikimiskerrat ja rotu. Lisäksi pa-kastettua ternimaitoa tarvitaan riittävän vasta–ainetason saavuttamiseksi enemmän kuin tuoretta tai jääkaapissa säilytettyä maitoa. Kaiken kaikkiaan riittävän passiivisen immuniteetin saavuttamiseen tarvitaan ensimmäisellä juot-tokerralla yli 100 g IgG-vasta-aineita.

Vasikan odotetta voidaan pitää heikkona, jos sen veren IgG-pitoisuus ei nouse yli 10 g/l. Vastustuskyvyn tasoa voidaan pi-tää hyvänä, kun veren IgG-pitoisuus nousee yli 40 g/l ja pysyy ennen vasikan oman vasta-ainetuotannon kiihtymistäkin yli 20 g/l. Riittävänä passiivisen immuniteetin rajana pidetään lähteestä riippuen 24–48 tunnin ikäisellä vasikalla 10–16 g/l.

Tällöin imeytyminen ternimaidosta on tapahtunut koko-naan, mutta taso ei ole vielä laskenut hajoamisen seurauk-sena. Pitoisuutta alle 8 g/l pidetään vuorokauden ikäisellä vasikalla liian alhaisena.


Näytetyyppi:Seerumi, hepariini– tai EDTA–plasmaa 0,3 ml. Ternimaitoa tarvitaan määritykseen vähintään 2 ml. Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 6 kk pakastettuna (–20 °C). Lipemia ja ikteria eivät häiritse mää-ritystä.

Menetelmä:Kvantitatiivinen immunologinen määritys omassa labora-toriossa.

Viitearvot:Verinäytteille:

•• < 8 g/l – vasta-ainetaso huono•• < 16 g/l – vasta-ainetaso kohtalainen•• > 24 g/l – vasta-ainetaso hyvä

Lähteet:A–K Rytkönen, L Hänninen & M Manninen. Rajoitetun ruokinnan vaikutus emolehmien ja vasikoiden painoon, ternimaidon laatuun ja vasikoiden seerumin IgG–pitoisuuteen. Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 9

K Hartikainen, T Herva & H Rautala. Ternimaidon laatu, juotto, ja passiivisen immuniteetin mittaaminen vasikoilla –kirjalli-suuskatsaus. Suomen Eläinlääkärilehti 2012, 118, 5


Neospora caninum vasta-aineet ELISA (nauta, koira ja muut) (S/HP/M)Neospora caninum on kokkideihin kuuluva alkue-läin, joka käyttää pääisäntänään koiraa, mutta tar-vitsee lisääntyäkseen väli-isännäksi naudan (tai mahdollisesti hevosen, lampaan, vuohen, kanan, hirven, peuran, jäniksen tai jonkin jyrsijän. Vielä ei ole täysin selvää voivatko väli-isäntänä toimia myös edellä mainitut eläimet). Koira saa Neospora-infekti-on syömällä infektoituneen lehmänsikiön tai jälkei-set (tai jonkin muun aiemmin luetellun eläimen ku-dosta). Neospora-tartunnan eläin saa joko emältään sikiöaikana tai myöhemmin suunkautta koiran ulos-teesta. Nauta ei siis levitä Neosporaa ulosteessaan, vaan koiran infektoituminen tapahtuu koiran (ket-tu, susi) syödessä infektoituneen lehmän tai muun eläimen kudosta. Tämä riski tulisi huomioida myös esim. Barf-ruokinnassa. Koiran ulosteessa leviävät Neospora caninum ookystat ovat ympäristössä hy-vin kestäviä ja säilyttävät infektiivisyytensä pitkään.Neosporan ei ole todettu infektoivan ihmistä.

NautaNeospora tartunta ilmenee karjassa lisääntyneinä luomisi-na, jotka tapahtuvat yleensä 5–7 tiineyskuukauden vaiheil-la, mutta luomisia voi tapahtua myös muuna tiineysaikana. Karjassa voi ilmetä myös ns. luomisaaltoja, jolloin tapahtuu useampia luomisia samaan aikaan tai lyhyellä aikavälillä. Luomisten ajankohdat, samoin kuin mahdolliset luoneiden lehmien äiti-tytär-yhteydet, tulisi kirjata ylös. Kohonneet vasta-ainetasot eivät varmista Neospora-tartuntaa luomisen syyksi, vaan kertovat saadusta infektiosta. Infektio voi ilme-tä myös vasikoiden heikkoutena. Vasikoilla voi ilmetä myös neurologisia oireita.

Luotu vasikka tulisi tutkituttaa EVIRA:lla, jossa infektion aiheuttamat muutokset todetaan mm. kudosnäytteistä.

Luomisia voi tapahtua myös lampailla ja vuohilla.

Koira Yleensä infektio on oireeton, mutta harvoissa tapauksissa voi ilmetä neuromuskulaarisia oireita: alle kuuden kuukau-den vanhoilla koiranpennuilla ilmenee yleensä jäykkyyttä tai heikkoutta takajaloissa, joista oireet voivat edetä etujal-koihin johtaen halvaantumiseen ja mahdollisesti jopa kuo-lemaan asti.

Vanhemmilla koirilla tyypillisimmät oireet ovat neuro-

logisia: epileptistyyppisiä kohtauksia, vapinaa ja käytös-muutoksia. Koiralla voi olla kyhmyjä tai haavaumia iholla, keuhkokuume, vatsakalvon- tai sydänlihaksen tulehdus, sokeutta, lihasten heikkoutta kaulan- ja nielemislihaksissa (dysphagia). Oireet ilmenevät asteittain ja vakavissa tapa-uksissa voivat johtaa kuolemaan (hengityslihasten halvaus.)

Vastausaika:1–7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa.

Näytetyyppi:0,5 ml seerumia tai Li-hepariiniplasmaa. Säilytetään jääkaapissa kunnes lähetetään laboratorioon.

Menetelmä: ELISA (enzyme-linked immunosorbent assay) omassa labo-ratoriossa.

Viitearvot: < 33 % tulkitaan negatiiviseksi tulokseksi.

Lähteet:www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/neospora

www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/luominen

Sonia Almería, “Neospora caninum and Wildlife,” ISRN Pa-rasitology, vol. 2013, Article ID 947347, 23 pages, 2013. doi:10.5402/2013/947347

Dubey, J. P., G. Schares, and L. M. Ortega-Mora. “Epidemiology and Control of Neosporosis and Neospora Caninum.” Clinical Microbiology Reviews 20.2 (2007): 323–367. PMC. Web. 8 Dec. 2015.

Crookshanks, Jennifer L. et al. “Treatment of Canine Pediatric Neospora Caninum Myositis Following Immunohistochemical Identification of Tachyzoites in Muscle Biopsies.” The Canadian Veterinary Journal 48.5 (2007): 506–508.

Neospora caninum infection in cattle. Agnote DAI-314, First edi-tion, May 2004. Belinda Walker, Veterinary Officer. NSW Agricul-ture, Gunnedah.

www.organicvet.co.uk/Cattleweb/disease/Neospora/neos1.

htm


Testi tunnistaa sydänmadon (Dirofilaria immitis) antigeeniensa perusteella. Ehrlichia canis, Borrelia burgdorferi ja Anaplasma phagocytophilum tunnis-tetaan vereen muodostuneiden vasta-aineiden pe-rusteella.

Punkkivälitteiset pikatesti koira (Amerikkalainen sydänmato, Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma) (S/HP/B)


Näytetyyppi:Seerumi, Li-hepariiniplasma tai EDTA-kokoveri 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa.

Menetelmä:Pikatesti omassa laboratoriossa.

•• Sydänmato: sensitiivisyys 94,4 % spesifisyys 100 % •• A. phagocytophilum: sensitiivisyys 88,5 % spesifisyys 97,1

% vs. IFA•• B. burgdorferi: sensitiivisyys 93 % spesifisyys 98 % vs.

IFA•• E. canis: sensitiivisyys 97,6 % spesifisyys 99,0 % vs. IFA

Tulkinta:•• Sydänmato (Dirofilaria immitis): pos./neg.•• E. canis: pos./neg.•• Borrelia burgdorferi: pos./neg.•• A. phagocytophilum: pos./neg.


Reumafaktori (koira) SAT (S)Reumafaktorit ovat ryhmä autovasta-aineita, jot-ka kuuluvat pääosin IgM-luokkaan. Reumafaktori muodostaa antigeenin ja vasta-aineen yhdistelmän (immunokompleksin) normaalin IgG-molekyylin Fc-fragmenttia vastaan. Nämä autovasta-aineet aktivoi-vat komplementtijärjestelmää, joka on osa immuu-nipuolustusta, ja aiheuttavat nivelvaurioita.

Komplementtijärjestelmä on immuunipuolustuksen järjestelmä joka käsittää joukon maksan tuottamia, veressä ja kudosnesteessä esiintyviä liukoisia pro-teiineja. Sitä voivat aktivoida mikrobien pintaan sitoutuneet vasta-aineet (ns. klassinen reitti) bak-teerien soluseinään sitoutuneet lektiinikompleksit (ns. lektiinireitti) tai patogeenin pintamolekyylit (ns. vaihtoehtoinen reitti). Komplementtijärjestelmä auttaa tuhoamaan patogeenisiä mikro-organismeja hajottamalla niitä proteolyyttisesti, tehostamalla fagosyyttisolujen toimintaa sekä stimuloimalla im-muunijärjestelmän toimintaa.

Reumafaktorien mittausta käytetään osana reu-maattisen artheriitin diagnisointia. Positiivisen tu-loksen on saanut 70 % diagnosoiduista koirista (So-dikoff, 1981).

Muita reumaattiseen arteriittiin kuuluvia oireita ovat:•• Ylösnousu- ja liikkeellelähtövaikeudet levon jälkeen•• Haluttomuus liikkua sekä jäykkyys liikunnan jälkeen•• Ontuminen, joka voi vaihdella nivelestä toiseen•• Nivelten turvotus ja kosketusarkuus sekä nivelen huono

liikkuvuus•• Kivuliaan nivelen nuoleminen sekä ”kirputus”•• Kuume ja ruokahaluttomuus•• Kivusta johtuvat käyttätymismuutokset•• Pitkittyessään lihasten surkastuminen ontuvasta jalasta•• Reumaattiseen niveltulehdukseen voi liittyä myös

esim. munuaisten toimintahäiriöitä, imusolmukkeiden laajenemista, pneumoniaa ja tonsilliittia


Näytetyyppi:0,2 ml seerumia. Säilytä jääkaapissa ennen lähettämistä. Lipemia voi aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia.

Menetelmä: RSAT (Rapid Slide Agglutination Test) omassa laboratorios-sa. Sensitiivisyys 80 %. Spesifisyys 80 %.

Tulkinta: Pos/neg

Lähteet:Carter, S. D., Bell, S. C., Bari, A. S., & Bennett, D. (1989). Immune complexes and rheumatoid factors in canine arthritides. Annals of the Rheumatic Diseases, 48(12), 986–991.

American Rheumatoid Association. (Berkow et al, Merck Manual of Diagnosis and Therapy, thirteenth edition, Rahaw, N.J.).


Sarcoptes (kapi/syyhy) vasta-aineet (koira) ELISA (S/HP/EP)

Kapi on syyhypunkin aiheuttama sairaus, joka ilme-nee voimakkaana kutinana, karvan lähtönä ja ihon punoituksena erityisesti pään seudulla. Usein oireita on myös vatsan sekä kyynärpäiden iholla, alueilla jotka ovat vähäkarvaisia ja iho ohutta. Kutinan aihe-uttamasta raapimisesta seuraa ihon kovettumista, rupeutumista, hilseilyä ja rikkoontumista, jotka altis-tavat ihon bakteeritulehduksille. Joskus oireet voivat tartunnasta huolimatta olla myös suhteellisen lieviä. Siksi diagnoosiin ei aina päästä helposti.

Kaikki tartunnan saaneen koiran kanssa tekemisis-sä olleet muut koirat on myös hoidettava sekä puh-distettava mahdollisesti kontaminoituneet välineet ja makuupaikat ym.

Syyhypunkki voi tarttua myös ihmiseen aiheutta-en lievempiä oireita, jotka häviävät muutamien päi-vien kuluessa. Punkki ei lisäänny ihmisen ihossa.

Vastausaika: 1–7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa.

Näytetyyppi:0,5 ml seerumia, Li-hepariiniplasmaa tai EDTA-plasmaa.

Säilytys jääkaapissa kunnes lähetetään laboratorioon.

Menetelmä: ELISA (IgG vasta–aineet) omassa laboratoriossa.Herkkyys 92.1 %, spesifisyys 94.6 %.Vasta–ainetason nousu on havaittavissa aikaisintaan 3–4 viikon jälkeen infektoitumisesta.

Tulkinta:•• alle 10 % negatiivinen•• 10–15 % raja-arvoinen, suositellaan uusintatestiä

4–6 vk kuluttua•• yli 15 % positiivinen

Positiivinen tulos viittaa juuri sairastettuun tai akuuttiin Sar-coptes infektioon.


TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) (koira) ELISA (S/HP)

Tyreoglobuliini on kilpirauhasen määrällisesti tär-kein proteiini. Se on varastoituneena kilpirauhasrak-kuloihin, joista se tarpeen mukaan siirretään epitee-likerroksen soluihin, tyrosyytteihin, tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3) rakennusaineeksi.

Hypotyreoosi aiheutuu (koirilla) kilpirauhasen toi-minnan asteittaisesta heikkenemisestä. Kun noin ¾ kapasiteetista on menetetty, alkavat hypotyreoosin oireet. Kilpirauhasen toiminnan heikkeneminen aiheutuu yleisimmin kilpirauhasen tulehduksesta, lymfosyyttisestä tyroidiitista, mutta joskus myös kasvaimet saattavat aiheuttaa heikentynyttä toimin-takykyä. Lisäksi joissain tapauksissa kilpirauhasen toiminnan heikkenemiselle ( ja siten hypotyreoosil-le) ei löydy selkeää syytä (esim idiopaattinen kilpi-rauhasen atrofia).

Lymfosyyttisessä tyreoidiitissa elimistö tuottaa vasta-aineita kilpirauhaskudoksia vastaan (au-toimmuunisairaus), mikä aiheuttaa kudosvauriota ja kilpirauhasrakkuloissa varastoituneena oleva tyreoglobuliini vapautuu verenkiertoon. Tämän jälkeen elimistö alkaa tuottaa vasta-aineita tyreog-lobuliinille, ja verenkierrosta löydetään huomatta-vasti suurentuneita tyreoglobuliinivasta-ainemääriä. Myös kilpirauhasen kasvaimet tai atrofia aiheuttavat tyreoglobuliinin vuotamista verenkiertoon ja siten suurentuneita vasta-ainepitoisuuksia.

Vastausaika: 1–7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa.

Näytetyyppi:Seerumi tai litiumhepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy usei-ta vuorokausia huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpö-tilassa ja useita kuukausia pakastettuna (–20 °C). Vähäinen

lipemia, ikteria tai hemolyysi eivät häiritse määritystä.

Menetelmä: Immunologinen määritys omassa laboratoriossa. Tarkis-tamme raja-arvoiset sekä positiiviset tulokset aina epäspe-sifisen sitoutumisen varalta (NSB) tulosten luotettavuuden varmistamiseksi.

Tulkinta:Positiinen/negatiivinen. Ilmoitetaan tulos myös prosentu-aalisesti:

•• < 20 % negatiivinen•• 20 – 35% rajatapaus•• > 35 % positiivinen

Kun positiivnen tulos on tarkistettu NSB-menetelmällä:•• yli 25 % = positiivinen•• 10 – 25 % = raja-arvo•• alle 10 % = negatiivinen

Suurentuneet pitoisuudet•• lymfosyyttinen tyreoidiitti

– selkeästi yleisin syy•• kilpirauhasen kasvaimet•• idiopaattinen kilpirauhasen atrofia

Huom! Normaali pitoisuus löydetään osalta hypoty-reoottisia yksilöitä, eli se ei sulje pois kilpirauhassai-rautta!


Toxoplasma vasta-aineet IgG ja IgM, IFAT (S)Toxoplasma gondii (T.gondii) on kissan suolistos-sa lisääntyvä alkueläinparasiitti, joka voi aiheuttaa toksoplasmoosi nimisen sairauden melkein kaikille tasalämpöisille eläimille (mukaan lukien ihminen). Kissa on parasiitin pääisäntä, joten se ei voi lisään-tyä muiden eläinten suolistossa. Infektio on yleensä vähäoireinen.

Kissan suoliston epiteelisoluissa infektiivinen T. gondii ookysta kehittyy lisääntymiskykyiseksi ja al-kaa erittää ookystia 3–10 vrk sisällä. Kissa voi saada infektion esimerkiksi syötyään infektoituneen hiiren. Tämän jälkeen ookystia erittyy ulosteeseen 10–14 vrk:n ajan, jonka jälkeen niitä ei enää voida ulostees-ta todeta. Ookystat säilyvät hyvin ympäristössä ja ne kehittyvät infektiivisiksi (sporulaatio) 1–5 vrk aikana ympäristöolosuhteista riippuen. Kissan elimistö muodostaa vasta-aineita Toksoplasmaa vastaan. Vasta-aineita voidaan todeta 3–4 viikkoa mahdolli-sen infektoitumisen jälkeen.

Todennäköisimmin sairastuvat kissat, jotka ovat valmiiksi immuunipuolustukseltaan heikompia (esim. pennut tai jonkin muun infektion seuraukse-na). Yleensä infektio on kissoilla oireeton. Mikäli kis-sa on saanut ruuakseen vain teollisesti valmistettua ruokaa, eikä se ole saalistanut/syönyt raakaa lihaa, on sillä hyvin pieni infektionmahdollisuus.

Muiden eläinten suolistossa alkueläimet tunkeu-tuvat suoliston seinämään aiheuttaen tulehduksen, johon elimistön puolustusmekanismit reagoivat rajoittaen parasiitin leviämistä. Tällöin parasiitti yleensä pyrkii ns. ”nukkuvaan muotoon” muodosta-en kystia lihaksiin ja aivoihin. Kystat voidaan todeta vain ruumiinavauksessa. Akuutin vaiheen toksoplas-moosin oireita ovat mm. ruokahalun menettäminen, väsymys, kuume. Taudin kroonistuessa oireet ilme-nevät infektoituneessa eläimessä esimerkiksi keuh-kokuumeena, silmätulehduksena, sokeutumisena ja jopa keskushermosto-oireina, kuten tasapainon heikkenemisenä, kosketusherkkyytenä, pupillien epänormaalina reagoimisena, persoonallisuusmuu-toksina, nielemisvaikeuksina, epileptistyyppisinä kohtauksina tai alle virtsaamisena tai ulostamisena.

Vastausaika:

1–2 vk.

Näytetyyppi: Seerumi 0.5 ml.

Menetelmä: IFAT yhteistyölaboratoriossa.

Tulkinta: Kissoilla IgG vasta-ainetasot voivat pysyä korkeina useita vuosia. Kohonneet arvot viittaavat joskus sairastettuun in-fektioon. IgM vasta-ainetason nousu viittaa lähiaikoina sai-rastettuun infektioon.

Lähteet:http://www.merckmanuals.com/vet/generalized_conditions/toxoplasmosis/overview_of_toxoplasmosis.html

http://actualidadveterinaria.files.wordpress.com/2011/08/update-on-the-diagnosis-and-management-of-toxoplasma-gondii-infection-in-cats.pdf


Verinäytteiden ristikoe (B + S)Neonataali isoerytrolyysi eli NI johtuu jälkeläisen ja sen emän yhteen sopimattomista veriryhmistä. NI voi syntyä, jos emällä ja isällä on eri veriryhmät. Lisäksi emän on täytynyt muodostaa vasta-aineita syntyvän jälkeläisen veriryhmää vastaan jo aiem-min. Esimerkiksi kissoilla esiintyy myös vahvoja anti-A-autovasta-aineita, joita B-veriryhmän kissoilla on aina verenkierrossaan. Yleisimpiä syitä vasta-ainei-den muodostumiselle ovat synnytysten aikana ta-pahtuneet verikontaktit ja verensiirto tai hoitaminen muilla verituotteilla.

Vasta-aineiden olemassa oloa voidaan testata seuraavilla tavoilla: Coombsin testi, vanhempien verinäytteiden ristiko-keella 1–2 viikkoa ennen synnytystä, emän ja varsan verien ristikokeella tai varsoilta JFA-testillä (Jaundiced foal agglu-tination test).


Näytetyyppi: Vanhempien verinäytteiden ristiin testaaminen:Otetaan n. 1–2 viikkoa ennen synnytystä emästä seerumi-näyte ja isästä EDTA -kokoverinäyte.

Emän ja jälkeläisen verinäytteiden ristiin testaaminen:Otetaan emästä seeruminäyte ja jälkeläisestä EDTA -koko-verinäyte.

Menetelmä: Vanhempien verinäytteiden ristiin testaaminen:Isän punasolut pestään ja yhdistetään emän seerumin kanssa. Mikäli punasoluissa tapahtuu saostumista, on emä muodostanut vasta-aineita orin veriryhmää vastaan.

Emän ja jälkeläisen verinäytteiden ristiin testaaminen:Jälkeläisen punasolut pestään ja yhdistetään emän seeru-min kanssa. Mikäli punasoluissa tapahtuu saostumista, on emä muodostanut vasta-aineita orin veriryhmää vastaan.

Saostuminen varmistetaan aina mikroskopoimalla.

Tulkinta:Pos/Neg

Lähteet:Direct Coombs Testing. Animal Health Diagnostic Center, Col-lege of Veterinary Medicine, Cornell University.

Walton RM. 2013. Equine Clinical Pathology. John Wiley & Sons.

UC Davis Veterinary Medicine. 2013. Neonatal Isoerythrolysis in Horse and Mule Foals.

Bailey CS. College of Veterinary Medicine, University of Florida.

Snyder J. Neonatal Isoerytrohrolysis

McCue PM. Jaundice foal syndrome. Colorado State University, Equine Reproduction Laboratory.

UlostetutkimuksetCampylobakteeripikatesti (tunnistaa myös kuljetuksessa kuolleet bakteerit)Clostridium perfringens enterotoxin (ELISA) Cryptosporidia parvum-pikatesti E.coli K99 (F5) pikatesti (nauta) E.coli/2-hem.strept. määrä (hevonen) Giardia (ELISA, qPCR, pikatesti) Lampaan / naudan sisäloiset (McMaster + sed/flot, kokkidien jaottelu koon perusteella) Madon munat (McMaster) (hevonen, nauta, lammas, sika, kani jne.)Naudan Coronavirus pikatestiParasiitit Baermann, keuhkomatojen diagnosointiin (kissa, koira)Parasiitit sed/flot, tunnistus (kissa, koira, kani, eksoottiset lemmikit jne.)Parvovirus/kissarutto pikatesti (koira, kissa)pH-mittaus (hevonen)Rotavirus pikatesti (koira, kissa, hevonen, nauta, sika, vuohi)Salmonella spp. (viljely)Tritrichomonas foetus (qPCR)

117


Campylobakteeripikatesti (tunnistaa myös kuljetuksessa kuolleet bakteerit) (F)Campylobakteerit ovat mikroaerofiilisiä bakteerei-ta, jotka aiheuttavat vatsaoireita niin ihmisille kuin eläimillekin. Monet campylobakteerilajeista ovat-kin zoonoottisia. Bakteerin tiedetään aiheuttavan oireita ainakin kissoilla ja koirilla. Sitä on löydetty myös ripulioireisilta sekä abortoineilta lampailta ja naudoilta, mutta se on yleinen löydös terveidenkin eläinten ulosteessa. Sioilla campylobakteeri kuuluu suoliston normaaliflooraan. Useimmin oireita ilme-nee nuorilla kissoilla ja koirilla. Bakteerien patogee-nisyys vaihtelee laajasti, mutta akuutissa vaiheessa oireisiin kuuluu kuumeen lisäksi vatsakivut sekä verinen ripuli, joka kestää 5–15 vuorokautta. Oireet ovat yleensä akuutteja, mutta joskus tavataan myös uusiutuvaa ripulia. Kissoilla campylobakteeria ta-vataan usein yhdessä muiden patogeenien kanssa. Campylobakteeri voi aiheuttaa myös abortteja. Aikui-set eläimet voivat kantaa bakteeria oireettomasti.

Tarkkojen elinolosuhdevaatimustensa vuoksi campylobakteeri on herkkä kuljetus- ja näytteen-otto-olosuhteille. Siksi Movet ei enää tunnista cam-pylobakteeria viljelemällä, vaan tunnistus tehdään vasta-aineisiin perustuvalla pikatestillä, joka tunnis-taa myös kuljetuksen aikana kuolleet bakteerit. Po-sitiivinen tulos täytyy siksi aina suhteuttaa potilaan kliiniseen kuvaan.

Vastausaika:Näytteensaapumispäivänä.

Näyte:Mahdollisimman tuore ulostenäyte, muutama gramma (tee-lusikallinen). Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan.

Menetelmä:Antigeenin tunnistava pikatesti omassa labotariossa.Testin herkkyys on 98,4 % ja spesifisyys 98,6 %.

Tulkinta:Pos./neg.


Clostridium perfringens enterotoxin (ELISA) (F)Klostridiumit ovat gram-positiivisia, itiöitä muodos-tavia, normaalisti maaperässä anaerobisti eläviä bakteereja. Niiden tuottamat toksiinit on liitetty niin ihmisten kuin eläintenkin ripuleihin ja suolistotuleh-duksiin.

Koska klostridiumeja löytyy kaikkien nisäkkäiden suolistosta, ei viljelyissä todetuilla klostridiumeilla ole juurikaan diagnostista merkitystä. Bakteerien suolistossa tuottamat enterotoksiinit aiheuttavat eläimille ja ihmisille vakavia, jopa henkeä uhkaavia suolistotulehduksia ja ripulioireita. Olosuhteiden muuttuminen suolistossa, esimerkiksi ruokinnan, antibioottien, infektioiden tai stressin takia, voi aihe-uttaa suoliston normaalien klostridiumien tai osan niistä muuntumisen toksiineja tuottaviksi aiheutta-en muun muassa kaasukuoliota suolistossa.

Klostridium-viljely on hyvin epävarma menetelmä Clostridium-infektion diagnosointiin, sillä anaero-beina bakteerit kuolevat hapellisissa oloissa kul-jetuksen aikana. Enterotoksiinit säilyvät kuitenkin näytteessä pitkänkin kuljetuksen ajan.

Klostridiumien aiheuttaman ripulin oireita:Koira ja kissa

•• limainen ja verinen ripuli (akuutti/krooninen paksusuolentulehdus)

•• myös vetinen ripuli – mahdollisesti suuria määriä ulostetta (ohutsuoliperäinen)

•• koira/kissa pinnistelee ja yrittää ulostaa usein – pieni uloste

•• voi ilmetä oksentelua ja vatsanseudunarkuutta•• normaalia enemmän kaasunmuodostusta (lue pierua)•• ripulin oireet vaihtelevat lievästä jopa henkeä

uhkaaviin esim. hemorrhagic gastroenteritis (HGE) eli vertavuotava maha-suolitulehdus

Hevonen•• ripuli voi olla akuuttia tai ajoittaista•• uloste voi olla veristä ja pahan hajuista•• kuume, vatsakipu, ruokahaluttomuus, alakuloisuus•• ripulin oireet vaihtelevat lievästä jopa henkeä

uhkaavaan suolistotulehdukseen (septinen shokki)•• ripuli on varsoilla aina vaarallinen – yhteys

eläinlääkäriin!


Näyte:Pieni määrä (teelusikallinen) tuoretta ulostetta (mikäli ei pyydetä muita ulostetutkimuksia).


Tulkinta:Pos./neg.


Cryptosporidia parvum-pikatestiCryptosporidium on kissoja ja koiria infektoiva al-kueläin. Se voi aiheuttaa veristä ja limaista ripulia, mutta usein infektio on oireeton. Alkueläin leviää ookystiä sisältävän ulosteen ja esimerkiksi ulosteen saastuttaman veden välityksellä. Cryptosporidian hoitoon ei ole lääkettä, vaan eläimen immuunipuo-lustus hävittää alkueläimen ajan kuluessa. Oireiden mukainen hoito voi kuitenkin olla tarpeen.


Näytetyyppi:Ulostenäyte.

Menetelmä:Pikatesti omassa laboratoriossa. Testi tunnistaa cryptospo-ridium antigeenin. Herkkyys 93.8 % ja spesifisyys 100.0 %.

Tulkinta:Pos./neg.


E.coli K99 (F5) pikatesti (nauta) (F)Ripuli on yleinen sairaus nuorilla vasikoilla. Ripulin taustalta löytyy usein useampia patogeeneja, kuten rotavirusta, coronavirusta, cryptosporidiaa, salmo-nellaa ja giardiaa. Yleisin bakteeriperäisen ripulin ai-heuttaja nuorilla 1–7 vuorokauden ikäisillä vasikoilla on kuitenkin Escherichia coli K99 (F5). K99 tarkoittaa bakteerin pinnalla olevaa antigeenia.

Koska taudinkuva on eri patogeenien yhdessä tai erikseen aiheuttamissa ripuleissa hyvin samankal-tainen ja sairaus johtaa usein kuolemaan, tarvitaan syyn nopeaan selvittämiseen diagnostisia testejä. Koska E. coli on zoonoosi eli se tarttuu myös ihmi-seen, on mahdollisesta tartunnasta hyvä olla tie-toinen sairaita eläimiä hoidettaessa. Hoito koostuu yleensä nesteytyksestä ja antibioottihoidosta. Vasi-koiden ripulia voidaan ehkäistä varmistamalla vasi-koiden riittävä vasta-aineiden saanti ternimaidosta (kts. Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-ai-netesti)).


Näyte:Ulostenäyte, muutama gramma (teelusikallinen). Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan. Näyte säilyy huoneenläm-mössä vain 4 tuntia. Lähetys kannattaa tehdä kylmälähe-tyksenä. 2–8 asteessa näyte säilyy 4 vrk. Pidempiaikainen säilytys onnistuu pakastimessa –20 °C.

Menetelmä:Pikatesti omassa laboratoriossa. Testin herkkyys 96,0 % ja spesifisyys 97,0 %.

Tulkinta:Pos./neg.


E.coli/2-hem.strept. määrä (hevonen)Hevosen ruuansulatuselimistön bakteeritasapainon seurantaan.


Näyte:Ulostenäyte. Tuoretta ulostetta ½–2 ”munkkia” puhtaassa pussissa, esim. minigrip, tai rasiassa. Näytteet suljetaan tii-viiseen pussiin ja pakataan lähetyslaatikkoon. Näytteet voi myös tuoda suoraan laboratorioon.

Säilytys ja lähetys:Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman nope-asti näytteenotosta. Näyte säilyy n. kaksi vuorokautta jää-kaappilämpötilassa. Näyte ei saa jäätyä.

Menetelmä:Viljely selektiiviselle maljalle omassa laboratoriossa.

Tulkinta:Normaalissa ulosteessa: E. colia yli 100 000 bakt./g ulos-tetta, ei lainkaan tai vähän beta-hemolyyttisiä streptokokkeja. Mahdollinen homeenkasvu kommentoidaan vastaukseen.

Virhelähteet:•• vanha näyte/säilytys huoneenlämmössä•• mikrobilääkitys


Giardia (ELISA, qPCR, pikatesti)Giardia on yksisoluinen ihmisissä ja eläimissä ripu-litauteja (giardiaasi) aiheuttava alkueläin. Eläimillä se on yleisin kissoilla ja koirilla. Tartunnan voi saada saastuneesta vedestä tai ympäristöstä. Myös oireet-tomat eläimet voivat levittää ja tartuttaa sitä toisiin eläimiin ja ihmisiin. Suolistossa giardia esiintyy ak-tiivisesti liikkuvana ja ravintoa ottavana trofosoi’iitti-muotona, ja suoliston ulkopuolella kystina, jotka kestävät suuriakin ympäristöolojen muutoksia ja näin ollen voivat säilyä infektoivina pitkään.

Nuorilla yksilöillä giardiaasi on yleensä oireelli-nen. Tyypillisiä oireita ovat oksentelu, vaalea ras-vainen ripuli ja laihtuminen. Kasvavien yksilöiden kasvu voi hidastua. Myöhemmin vastustuskyvyn ke-hittyessä oireet saattavat hävitä, mutta eläin levittää yhä kystia ulosteiden mukana ympäristöönsä. Ken-neleissä ja kissaloissa giardia-infektiot voivat lisätä pentukuolleisuutta ja heikentää pentujen kasvua.

Giardiaasin hoitoon käytetään normaalia pidem-pää matolääkekuuria. Myös elinympäristön puhdis-taminen ja desinfiointi on ensiarvoisen tärkeää.

Vastausaika: Pikatesti näytteensaapumispäivänä, qPCR 1–7 vrk, analy-soidaan kahdesti viikossa.

Näytetyyppi: Ulostenäyte.

Menetelmä:Valittavana pikatesti, ELISA tai qPCR, kaikki omassa labora-toriossa. Pikatesti ja ELISA tunnistavat giardia-antigeenin. Pikatestin herkkyys on 100.0 % ja spesifisyys 88.2 %. ELISAn herkkyys on 100 % ja spesifisyys 99.6 %.

Tulkinta:Pos./neg.


Lampaan / naudan sisäloiset (McMaster + sed/flot, kokkidien jaottelu koon perusteella)LammasSuolistoloiset ovat lampailla yleisiä. Nuoret eläimet, jotka eivät ole vielä muodostaneet kunnollista immuniteettiä sisäloisia kohtaan, sairastuvat todennäköisimmin. Ongel-mien vakavuus riippuu infektoivista parasiiteista, niiden määrästä sekä lampaan yleiskunnosta, jota voi heikentää mm. stressi ja tiineys. Parasiittien lampaille aiheuttamat ongelmat vaihtelevat oireettomuudesta jopa kuolemaan johtavaan sairauteen. Suolistoparasiitit aiheuttavat ripulia, kasvun hidastumista, villanlaadun huononemista, teuras-tappioita ja vastustuskyvyn alenemista johtaen jopa kuole-maan.

Sukkulamadot – NematodaSukkulamadot ovat yleisimpiä lampaille ongelmia aiheut-tavia suolistoparasiittejä. Ne infektoivat tavallisesti nuoria, alle 6 kuukauden ikäisiä lampaita, jotka eivät ole muodos-taneet vielä riittävää immuniteettiä. Myös aikuiset lampaat, joilla on jokin primääri syy, jonka vuoksi immuniteetti on huonontunut, voivat kärsiä sukkulamadoista. Vain Nema-todirus-suvun munat voidaan erottaa kokonsa perusteella muista sukkulamadoista. Strongyloidea- ja Trichostrongylo-idea yläheimoja ei pystytä tunnistamaan suku- tai lajitasolla mikroskopointiin perustuvilla menetelmillä. Munat tunnis-tetaan Strongyloidea tai Trichostrongyloidea tyyppisiksi.

Heisimadot – CestodaHeisimadot aiheuttavat harvoin ongelmia. Oireita voivat olla huono karvapeite, anemia ja huonokuntoisuus. Myös epämääräisiä ruoansulatushäiriöitä voi esiintyä. Merkityk-sellisin laji on Monienza expansa.

Imumadot – TrematodaIsomaksamato (Fasciola hepatica) on harvinainen ja vaatii tarttuakseen väli–isännän (Lymnae–limakotilo). Infektion oireina havaitaan anemiaa, kasvunhidastumista ja jopa äk-kikuolemia. Loinen aiheuttaa myös teurastappioita.

Myös pienimaksamato (Dicrocoelium dentriticum) vaatii lisääntyäkseen väli–isännän. Se ei yleensä aiheuta kliinisiä oireita, vain teurastappioita.

Alkueläimet – ProtozoaKokkidit eli Eimeriat ovat yleisiä lampaan suolistossa. Stressi liittyy usein kokkidioosin puhkeamiseen. Eimerioihin kuuluu useita lajeja, joista suurin osa on harmittomia. Infek-tio rauhoittuu yleensä itsestään immuniteetin vahvistuessa. Kokkidit voivat aiheuttaa ongelmia varsinkin karitsoille. Karitsat sairastuvat kokkidioosiin yleensä 4-8 viikon iässä. Kokkidioosin oireita ovat akuutti ja mahdollisesti myös ve-

rinen ripuli, voimattomuus, syömättömyys sekä vatsakivut. Kokkidioosi voi hoitamattomana johtaa eläimen nopeaan menehtymiseen. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandallis ja E. ovioidalis. Kokkidien aiheuttamaa infektiota arvioitaessa tulee kokkidit tunnistaa.

Toxoplasma gondii on kissojen parasiitti, joka voi käyttää lammasta väli-isäntänä. Infektion ajankohdasta riippuen to-xoplasma voi aiheuttaa abortteja tai karitsojen syntymistä heikkoina ja mahdollisesti hermosto–oireisina.

Cryptosporidium parvum -alkueläintä voi löytyä myös kliinisesti terveiltä lampailta. Yleensä se infektoi 4–10 päi-vän ikäisiä karitsoita. Infektio oireilee akuuttina ripulina, voimattomuutena, vatsakipuina ja ruokahaluttomuutena. Karitsat voivat menehtyä infektioon nopeasti, jopa parin päivän sisällä. Alkueläin voi tarttua myös ihmiseen eli se on ns. zoonoosi. Diagnoosi tehdään erillisellä vasta-aineisiin perustuvalla testillä.

Vastausaika:Eimerioiden lajitason tunnistaminen sporulaation kautta 2 vk, koon perusteella tehtävä jaottelu ja sisäloisten tunnistus näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Juuri ulostettua ulostetta kerätään 8–10 eläimeltä n. ruo-kalusikallinen per eläin. Ulosteet voidaan yhdistää eläin-ryhmittäin samaan keräysastiaan. Esim. nuoret samaan astiaan ja aikuiset omaansa. Ulosteet säilytetään viileässä ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa n. 7 vrk.

Menetelmä:McMaster menetelmä, jossa ilmoitetaan madon munat kpl/g ulostetta. Tarvittaessa kokkidien tunnistus ja niiden prosentuaalisen määrän ilmoittaminen.

Tulkinta: Arvioitaessa madotuksen tarvetta tulisi huomioida tun-nistetut lajit, lampaiden ikä ja mahdolliset oireet. Nuorille lampaille/karitsoille infektio on aina vakavampi. Lukuarvot ovat ohjeellisia. Omistajan tulee aina keskustella madotuk-sen tarpeesta eläinlääkärin kanssa.

Sukkulamatojen sekainfektio:•• < 250 kpl/g = lievä•• 250–800 kpl/g = keskinkertainen•• > 800 kpl/g = voimakas


Nematodirus–suvun loiset eivät tuota runsaasti munia, jo-ten pienikin määrä munia viittaa selkeään infektioon, joka voi etenkin nuorilla lampailla aiheuttaa jopa vakavia oireita. Lieväkin imumatoinfektio on merkitsevä.Kokkidit:Kliinisesti merkittävä: > 1000 kpl/g ulostetta (mikäli E. gran-dalis ja/tai E. ovioidalis).

Suurempikaan määrä kokkideja ei välttämättä aiheuta oireita, mikäli lajit ovat nonpatogeenisia. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandalis ja E. ovioidalis. Tarvittaessa kokki-dit tunnistetaan ja lasketaan niiden prosentiaalinen osuus koko kokkidimäärästä ulosteessa (kpl/g ulostetta).

Lähteet:Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos, lisensiaatin tutkielma, L. Tar-vainen; LAMPAAN RUUANSULATUSKANAVAN LOISTEN ESIINTYMI-NEN SUOMESSA.

Evira, Lampaiden terveydenhuolto: http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/ter-veydenhuolto/lampaat/lampaiden_loistorjunta.pdf

Evira, Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lammas

ProAgria, Oulu: lampaan toksoplasmoosi

Gross Pathology of Ruminants, Proceedings 350, Post Gra-duate Foundation in Veterinary Science, University of Sydney, Sydney;Chapter 16:309–338

Internal Parasite Control in Sheep, Reference Manual, J. South-well, C. Fisk, N. Sallur, 2008, WESTERN INSTITUTE OF TAFE SHEEP CRC AUSTRALIAN WOOL INNOVATION

Handbook for the Control of Internal Parasites of Sheep, Ontario Veterinary College, University of Guelph

Naudan sisäloiset ja muut ulostetutkimukset

Vasikoilla ripulia aiheuttavat yleensä ruokinnalliset virheet, stressi, suolistoparasiitit, virukset ja bakteerit. Aikuisilla naudoilla syynä ovat yleensä suolistoparasiitit, virukset ja bakteerit.

Loiset ja alkueläimet•• suolistoparasiitit yli kaksi kuukautta vanhoilla naudoilla

– yleensä naudoilla sekainfektio – Trichostrongylidae spp.( Ostertagia ostertagi,

Cooperia sp. ja Nematodirus sp.) – heisimadot (Moniezia) – maksamato (pääasiassa Fasciola hepatica)

•• eimeriat l. kokkidit – yleinen, jopa kuolemaan johtavan ripulin aiheuttaja

2 vk – 3 kk ikäisillä vasikoilla – yleensä ei vaivaa yli vuoden vanhoja nautoja, jotka

ovat muodostaneet immuniteetin – laidunkokkidioosi (Eimeria alabamensis)

•• Cryptosporidia parvum (alle neljän viikon ikäisillä vasikoilla)

Virukset•• rota-virus infektoi etenkin alle kaksiviikkoisia vasikoita•• coronavirus infektoi etenkin alle 2 vk ikäisiä vasikoita sekä

aiheuttaa ns. talvicoronaa, joka infektoi koko karjaaBakteerit

•• Enterotoksinen E. coli K99 (F5) (harvinainen, todettu parin päivän ikäisillä vasikoilla)

•• kuumeisessa ripulissa huomioitava Salmonella


Nauta alle 2kk:Kokkidit (tunnistus), Cryptosporidia parvum, Rota- ja Co-ronavirus- sekä E-coli K99 (F5)- pikatestit.

Nauta yli 2kk:Madon munat, Kokkidit, Cryptosporidia parvum, Rota- ja Coronavirus-pikatestit.

Näytetyyppi:1–5 naudasta, samasta ikäryhmästä, tuoretta, juuri ulostet-tua tai rektalisoitua ulostetta. Ripulin alkuvaiheessa ripulin aiheuttajaa erittyy eniten, joten näytteet olisi hyvä kerätä silloin.

Toimitetaan mahdollisimman nopeasti laboratorioon pa-kattuna pussiin, purkkiin, rektaalihanskaan tai vastaavaan. Säilytetään kylmässä mikäli ei voida postittaa/tuoda heti.

Viitearvot: SisäloisetEripuolilla maailmaa on käytössä voimakkaasti toisistaan poikkeavia viitearvoja riippuen mm. ilmastollisista oloista. Suomalaisia viitearvoja ei ole tehty. Seuraavassa on esitetty Englannissa käytössä olevat viitearvot loislajeittain 6–18 kk ikäisille naudoille.

Laji kpl/g•• Haemonchus < 200•• Trichostrongylus < 50•• Ostertagia < 150•• Oesophagostomum < 100•• Cooperia < 500•• Fasciola < 5

Ei korreloi hyvin aikuismuotojen määrän kanssa.•• Paramphistomum

Vakavakaan infektio ei välttämättä näy tutkimuksessa.

Kokkidit:Ookystamäärä ei aina korreloi kliinisen kuvan kanssa.Kliininen kokkidioosi = ripulioireet + 5000 kpl/g ulostetta (tai 500 kpl patogeenista lajia/g ulostetta).

Sisäruokintakaudella oireita aiheuttavat erityisesti E. bovis ja E. zuernii, laidunkaudella E. alabamensis.

Menetelmä: McMaster, sedimentaatio/flotaatio, pikatestit.

Lähteet:State of New South Wales through NSW Department of Primary Industries 2007, ISSN 1832–6668 Replaces Agnote DAI-308

Vasikoiden vastustuskyky ja vasikkakuolleisuus, Mirjami Neuvo-nen ja Anita Oksman, 2011

Hengitystietulehdusten kliiniset oireet vasikkakasvattamoissa, kliininen pisteytys yksilö– ja tilatasolla, Maria Pohjolainen, 2009

http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+ elain-taudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/suolistotulehdukset

http://www.dpi.nsw.gov.au/agriculture/vetmanual/speci-mens–by–discipline/parasitology/egg_counts

http://www.merckmanuals.com/vet/digestive_system/gastroin-testinal_parasites_of_ruminants/overview_of_gastrointestinal_parasites_of_ruminants.html


Madon munat, kpl/g (McMaster) (hevonen, nauta, lammas, sika, kani jne.)

Madotustarpeen tai matolääkkeiden tehon selvittämi-nen. Vain ne aikuiset hevoset, joiden ulosteesta löyde-tään loisten munia, lääkitään. Lääkityksen raja-arvona sukkulamatojen osalta pidetään 200 kpl/g ulostetta. Suolinkaisille ei ole raja-arvoa, vaan lääkitys aloite-taan, jos munia löytyy. Joidenkin loisten osalta (isot sukkulamadot ja heisimato) lääkitystä suositellaan joka tapauksessa tehtäväksi kerran vuodessa, koska niiden toteaminen ulostenäytteestä on hyvin epävar-maa. Varsojen madotustarpeen arviointiin tutkimusta ei suositella, sillä varsoilla hyvin yleiset suolinkaiset erittävät munia lantaan epäsäännöllisesti. Varsojen-kin kohdalla madotuksen teho etenkin suolinkaista vastaan kannattaa tarkistaa näytteellä noin 2 viikkoa madotuksen jälkeen.

Matolääkkeiden tehovaikutus tarkistetaan uusin-tanäytteellä 2 viikon kuluttua madotuksesta. Mato-lääkeresistenssiä on syytä epäillä, mikäli madon mu-nien määrä ei vähene merkittävästi (90–100%).

Lääkeaine valitaan tulosten ja tallin tunnetun re-sistenssitilanteen perusteella. Lääkeaineen valinnas-sa auttavat eläinlääkärit.

Vastausaika: Yleensä näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:UlostenäyteUlostetta kerätään esim. minigrip-pussiin kolmelta peräk-käiseltä päivältä yhteensä 1–2 munkkia, jolloin saadaan edustavampi tulos. Eri päiviltä kerätyn ulosteen voi yhdistää samaan pussiin. Purista ilma pois pussista näytteen säilymi-sen parantamiseksi. Mikäli näytettä on kerätty useammalta päivältä, laita tieto näytteen mukaan.

Kihomadon toteamiseksi voit halutessasi lähettää myös peräaukon ympäriltä otetun teippinäytteen.

Säilytys ja lähetys:Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa noin viisi päivää. Se lä-hetetään tiiviisti pakattuna postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon.

Menetelmä:Modifioitu McMaster omassa laboratoriossa. Flotaatioliu-oksen avulla lasketaan ns. McMaster-kammiossa strongyle-tyyppisten munien määrä grammassa lantaa. Muut lajit tun-nistetaan ja vastataan. Menetelmän herkkyys on 25 kpl/g.

Virhelähteet:•• vanha uloste•• näytettä säilytetty lämpimässä liian kauan•• madot erittävät munia epäsäännöllisesti

Lähteet:Elinympäristönä hevonen- hevosen loiset ja loissairaudet. Sep-po Saari ja Sven Nikander 2006. HY eläinlääketieteellisen tiede-kunnan oppimateriaalia.

SEP ry:n Hevosjaoston suositus hevosten sisäloiskontrolliin.


Naudan Coronavirus pikatestiNaudan coronavirus infektoi yleensä talviaikaan (sisäruokintakauden aikana) aiheuttaen ripulia tai hengitystie-oireita. Sisäruokinta kauden aikana virus selviää hyvin navettaympäristössä, jossa on kosteaa ja lämmintä sekä vähän UV-valoa. Infektio on aikui-silla naudoilla harvoin kuolemaan johtava, mutta vasikoilla kuolleisuus voi olla korkea. Tuottajalle vi-rusinfektiot aiheuttavat taloudellista tappiota mene-tettyinä vasikoina, kasvun hidastumisena ja maidon tuotannon alenemisena.

Naudan coronavirus lisääntyy voimakkaasti nopeasti jakautuvissa soluissa (suolisto, hengitystiet) aiheuttaen 3–21 vrk ikäisille vasikoille voimakasta hyvin vetistä/veristä ripulia. Ripulissa vasikka menettää nopeasti elektrolyyttejä, elimistö menee asidoosiin ja hy-poglykemiseen tilaan, jolloin seurauksena voi olla nopea menehtyminen. Ripuli kestää yleensä 2–6 päivää.

Infektioon voi liittyä myös hengitystieoireita, jot-ka ilmenevät lievänä sierainvuotona tai yskimisenä. Yleisimmin virus infektoi 2–16 viikon ikäisiä nautoja. Virusinfektio altistaa helposti bakteeritulehduksil-le. Oireilevat vasikat levittävät voimakkaasti virusta ympäristöönsä, minkä vuoksi ne tulisi pyrkiä eristä-mään muusta karjasta.

Sairastettuaan eläin muodostaa vastustuskyvyn virukselle 1–5 vuodeksi. Osa karjasta voi jäädä viruk-sen kantajiksi, jolloin infektio voi puhjeta uudelleen eläimissä, jotka eivät sitä vielä ole sairastaneet.


Näyte:Mahdollisimman tuore ulostenäyte, muutama gramma (tee-lusikallinen). Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan.

Menetelmä:Antigeenin tunnistava pikatesti omassa laboratoriossa. Tes-tin herkkyys 96,7 % ja spesifisyys 99,9 %.

Tulkinta:Pos./neg.


Parasiitit Baermann, keuhkomatojen diagnosointiin (kissa, koira)Menetelmää käytetään sisäloisten liikkuvien touk-kamuotojen konsentrointiin ulosteesta. Menetelmä perustuu toukkien liikkumiskykyyn, joten esiin saa-daan vain ulosteessa toukkamuotoina esiintyvät parasiitit, kuten sukkulamatojen toukkamuodot, kissoilla ja koirilla esiintyvä sydänmato sekä eri eläinlajeilla esiintyvät keuhkomadot. Keuhkomadot kehittyvät kuitenkin harvoin toukkavaiheeseen jo ulosteessa, joten sitä ei aina pystytä toteamaan ulosteesta edes selkeästi oireilevalta eläimeltä. Keuhkomadon diagnosointiin luotettavin menetel-mä olisikin keuhkohuuhtelunesteen mikroskopointi.

Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje pois para-siitti-infektion mahdollisuutta, sillä esimerkiksi liian pieni näytemäärä sekä epäsäännöllinen toukka-muotojen eritys ulosteeseen voivat johtaa väärään negatiiviseen tulokseen.

Vastausaika: 2 vrk.


Säilytys ja lähetys:Uloste säilyy noin viikon jääkaappilämpötilassa, mutta se ei saa jäätyä. Näyte lähetetään tiiviisti pakattuna postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon.

Menetelmä:Baermannin menetelmä. Mikroskopointi. Lajit tunnistetaan ja vastataan omassa laboratoriossa.


Parasiitit sed/flot, tunnistus (kissa, koira, kani, eksoottiset lemmikit jne.)Menetelmää käytetään madonmunien ja alkueläin-ten kystamuotojen konsentrointiin ulosteesta. Me-netelmällä saadaan esiin mm. sukkula- ja heisima-tojen munat sekä kokkidien ookystat.

Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje pois para-siittiinfektion mahdollisuutta, sillä esimerkiksi liian pieni näytemäärä sekä epäsäännöllinen munien tai kystamuotojen eritys ulosteeseen voivat johtaa vää-rään negatiiviseen tulokseen.

Alkueläintartuntaa, kuten giardiaa, tritrichomo-nasta, cryptosporidiaa tai toksoplasmoosia epäiltä-essä (poislukien isospora) suositellaan spesifisempiä vasta-ainetutkimuksia tai PCR-tunnistusta.

Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä. Mahdolliset Isospora havain-not varmistetaan 2–3 vrk kestävällä inkubaatiolla.


Säilytys ja lähetys:Uloste säilyy noin viikon jääkaappilämpötilassa, mutta se ei saa jäätyä. Näyte lähetetään tiiviisti pakattuna postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon.

Menetelmä:Sedimentaatio/flotaatio. Mikroskopointi omassa laborato-riossa.

Lajit tunnistetaan ja vastataan.

Isospora-havainnot (kokkidioosi) varmistetaan aina spo-rulaation kautta, mikäli näytettä on riittävästi. Sporulaatio pidentää vastausaikaa muutamilla vuorokausilla.


Parvovirus/kissarutto pikatesti (koira, kissa)Koiran parvovirus (CPV-2) on hyvin kestävä, koske-tuksen välityksellä tarttuva virus. Se aiheuttaa ripulia sekä huonosti rokotettujen emojen pennuilla sydän-lihastulehdusta. Etenkin aikuiset rokotetut koirat voivat kantaa tautia oireettomana ja levittää virusta ulosteissaan. Yleisin parvo on nuorilla rokottamatto-milla pennuilla, tai pennuilla, joiden rokotussarja on vielä kesken.

Ensimmäisiä oireita, joita ovat väsymys, oksente-lu ja syömättömyys, seuraa yleensä kahden vuoro-kauden sisällä verinen ripuli, johon liittyy kuume ja mahdollisesti myös suolen tuppeutuminen itsensä sisään. Oireiden vakavuus vaihtelee, ja parvo voi joh-taa myös ennakko-oireettomaan äkkikuolemaan.

Parvovirusta vastaan ei ole lääkkeitä, mutta sitä vastaan voidaan rokottaa. Narttukoiran rokotuksista tulisi huolehtia hyvin ennen astutusta, sillä pennut saavat vasta-aineita virusta vastaan jo raskauden ai-kana istukan läpi sekä synnytyksen jälkeen maidos-ta. Pennut suositellaan rokotettavaksi ensimmäisen kerran 12 vk iässä yhdistelmärokotteella, jossa on myös parvovirusrokote. Seuraavan kerran 16 vk ja yhden vuoden iässä annetaan tehosterokotteena sama yhdistelmärokote. Myöhemmin tehosteroko-tukset kerran 1–3 vuodessa. Jos sairastumisriski on suuri, voi ensimmäisen rokotteen ottaa jo pennun ollessa 6 vk ikäinen. Sen jälkeen rokotusohjelma jat-kuu normaalisti 12 vk iässä.

Hoidossa tärkeintä on nestetasapainon ylläpito suonensisäisellä nesteytyksellä ja sairastuneen eris-täminen terveistä yksilöistä. Sekundaaristen bak-teeritulehdusten välttämiseksi hoidossa käytetään usein myös antibiootteja.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä.


Menetelmä:Antigeenin tunnistava pikatesti omassa laboratoriossa. Testin herkkyys 96,7 % ja spesifisyys 99,9 %.

Tulkinta:Pos./neg.


pH-mittaus (hevonen)Ulosteen pH-arvo (happamuus) kertoo hevosen ruu-ansulatuselimistön, sekä samalla koko hevosen hy-vinvoinnista. Se antaa myös viitteitä ruokinnan toi-mivuudesta. Kova väkirehuruokinta laskee helposti ulosteen pH-arvoa, kun sulamaton ravinto päätyy paksusuolen loppuosaan, jossa bakteerifloora al-kaa fermentoida sitä tuottaen maitohappoa. Ruu-ansulatuskanavan sisällön pH:n lasku voi aiheuttaa esimerkiksi puunpurentaoireita ja ähkyä sekä johtaa jopa vatsahaavaan tai kaviokuumeeseen. Joka ta-pauksessa se laskee hevosen suoristuskykyä. Liian matala pH estää selluloosaa ja laktaattia hajottavien normaaliflooraan kuuluvien bakteerien toimintaa lisäten samalla tärkkelystä hajottavien amylolyyttis-ten bakteerien määrää.


Näytetyyppi:Mahdollisimman tuore kylmässä säilytetty ulostenäyte (½–2 ”munkkia” riittää) esim. minigrip-pussissa.

Menetelmä: Laimennus ja mittaus omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• > 6.4

Tulkinta:Matala pH voi aiheutua:

•• stressistä•• liiallisesta tai vääränlaisesta väkirehuruokinnasta

– litistetty, jauhettu ja/tai lämpökäsitelty rehu sulaa nopeammin

•• liian pitkästä ruokintavälistä•• vähäisestä karkearehuruokinnasta


Rotavirus pikatesti (koira, kissa, hevonen, nauta, sika, vuohi)Rotavirus (CRV) on kosketuksen välityksellä tart-tuva ripulia aiheuttava virus. Se voi tarttua lajien välillä ja myös ihmiseen, etenkin pieniin lapsiin. Myös eläimillä suurin riski sairastumiseen on nuo-rilla yksilöillä (koira: alle 12 vk pennuilla), mutta ai-kuisetkin yksilöt voivat sairastua esimerkiksi hyvin saastuneessa ympäristössä tai immuunijärjestelmän heikentymisen vuoksi. Virus leviää kosketustartunta-na ulosteiden välityksellä.

Yleensä melko lievä, mutta vetinen ripuli voi joh-taa pahaan nestehukkaan ja painonputoamiseen. Usein eläimeltä häviää myös ruokahalu ja se on hy-vin väsynyt.

Rotavirusta vastaan ei ole lääkkeitä, eikä sitä vas-taan voida rokottaa. Pennut voivat saada emonmai-dosta vasta-aineita virusta vastaan.

Hoidossa tärkeintä on nestetasapainon ylläpito suonensisäisellä nesteytyksellä ja sairastuneen eläi-men eristäminen terveistä yksilöistä.


Näytetyyppi:Ulostenäyte

Menetelmä:Antigeenin tunnistava pikatesti omassa laboratoriossa. Testin herkkyys 97,5 % ja spesifisyys 99,9 %.

Tulkinta:Pos./neg.


Salmonella spp. (viljely)Salmonella-bakteerin toteamiseen ulostenäytteistä. Ei-tuotantoeläimille suunnattu menetelmä tunnis-taa myös liikkumattomat salmonellat, joita esiintyy kotieläimissä.


Näyte:Ulostenäyte. Noin teelusikallinen ulostetta puhtaassa pur-kissa, putkessa tai muussa vastaavassa. Näytteet suljetaan tiiviiseen pussiin ja pakataan lähetyslaatikkoon.

Säilytys ja lähetys:Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman nope-asti näytteenoton jälkeen. Näyte säilyy n. kaksi vuorokautta jääkaappilämpötilassa. Näyte ei saa jäätyä.

Menetelmä:Ei-tuotantoeläimet: Esirikastuksen jälkeen viljely selek-tiivisille maljoille omassa laboratoriossa. NMKL71:1999, ISO6979:2002

Tulkinta:Vastaus suhteutetaan kliiniseen kuvaan.

Virhelähteet:•• vanha näyte/säilytys huoneenlämmössä•• mikrobilääkitys


Tritrichomonas foetus (qPCR)Tritrichomonas on kissoilla kroonista, veristä ja li-maista ripulia aiheuttava alkueläin. Se on varsinkin ulkomaisten kissaloiden ja löytöeläintalojen ongel-ma. Siksi etenkin ulkomailta tuodut kissat kannattaa tutkituttaa tritrichomonaksen varalta. Aikuinen kissa voi kantaa alkueläintä oireettomasti levittäen sitä kuitenkin ympäristöönsä. Nuoret pennut voivat saa-da tartunnan vanhemmilta oireettomilta kissoilta ja tritrichomonaksen aiheuttama ripuli onkin yleisin alle vuoden ikäisillä pennuilla.

Vastausaika:1–7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa.

Näyte:Mahdollisimman tuore ulostenäyte.

Menetelmä:qPCR omassa laboratoriossa.

Tulkinta:Pos./neg.

VirtsatutkimuksetCOLA (kystiini, ornitiini, lysiini, arginiini), koiraNAG/krea-suhdeVirtsakivianalyysiVirtsan albumiini (mikroalbuminuria)Virtsan kortisoli/krea-suhdeVirtsan magnesiumVirtsan prot/krea-suhdeVirtsan sedimenttiVirtsapaketti laaja (Prot/Krea, Prot, Krea, pH, Om.paino, Gluk, Ketoain, Bil, Hb/Myoglob, Leuk)

137


/ // // // //

/ //// // / / /

// / / / / / / / / // / / / / / /

III II III IIIIII IIIII II II II I

I I IIII

/////// //// /

/ // /// ///

/ / / / / / / /

I

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

IIIIIIIIIIIIII

VVV IIIRRRTTTRR SS///////////////////////////////////////////////////// /////////////////////////////////////////////////////////////////// /////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// ////////////////////////////////////////////////////////////////////// ///////////////////////////////////////////////////////////////// ////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////// ///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

/ / / / / / //////////

SSSTTTOOOPPP

E

//////

////////

TTSSST AAAS KKKIIIVVVIII

LLLLLLEEEEE

UUSI SYY SUOSITELLA ROYAL CANIN URINARY-RUOKAVALIOITA

/ / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / / // / / / / / / / / / / / / / / / / / /

/ / / / / / / / / // /// /// / / / / / / // // // ////// // // / //////////////////////////////////////

//

///

////

///

////////////////////////////////////////////////// /

/

///// /

/

///

////////

////

/////////

/////////////

////// //

//////

/// /

/ / /UUTUUS

Virtsakivien analysointi

Royal Canin tarjoaa nyt mahdollisuuden virtsa-kivianalyyseihin yhteistyössä Canadian Veteri-nary Urolith Center -tutkimuskeskuksen kans-sa. Eläinklinikat voivat vaivattomasti lähettää virtsakivinäytteitä Royal Caninille analysointia varten.

Analyysitulosten lisäksi Urolith Center toimittaa klinikalle myös suosituksen, joka koskee jotakin Royal Caninin Urinary-sarjan ruokaa. Näin klini-kalla päästään viipymättä aloittamaan kissan tai koiran asianmukainen hoito.

Lisätietoja saat Royal Caninin myyntiedustajalta. Virtsakivianalyysi on maksuton klinikoille, jotka myyvät Royal Caninin Urinary-ruokia.

royalcanin.fi

© R

OYAL

CAN

IN ®

SAS

201

6. A

ll Ri

ghts

Res

erve

d.

/// / //

Ilmoitus Urinary analyysi 143x200 2016.indd 1 4.7.2016 15:31:53


COLA (kystiini, ornitiini, lysiini, arginiini), koira (U)Tutkimusta käytetään kystinurian toteamiseen erityisesti kyseiseen ongelmaan taipuvaisilla koi-raroduilla, kuten irlanninterrierillä. Kystinuria on perinnöllinen tila, jossa tiettyjen aminohappojen takaisinimeytyminen munuaisissa ei geenivirheen vuoksi toimi normaalisti. Tällöin aminohappojen määrä virtsassa kohoaa, ja happamassa virtsassa erityisesti kysteiini muodostaa kiteitä. Niitä voi muo-dostua munuaisiin, virtsanjohtimiin, virtsarakkoon ja/tai virtsaputkeen aiheuttaen jopa henkeä uhkaa-van virtsaummen. COLA-testissä mitataan kystiinin, ornitiinin, lysiinin ja arginiin määrää virtsassa. Tulok-set suhteutetaan kreatiniinin määrään. Testistä on hyötyä etenkin roduille, joilla sairautta ei vielä voida geneettisesti seuloa. Näillä roduilla kystinuria on usein yleisempi uroskoirilla.


Näytetyyppi:Tuoretta lisäaineetonta virtsaa vähintään 3 ml. Aamuvirtsa on aina luotettavin näytemateriaali. C-vitamiinilisä voi vai-kuttaa kystiinin rakenteeseen aiheuttaen virheellisiä tuloksia sen pitoisuuden osalta. Säilytä näyte jääkaapissa ja lähetä

kylmälähetyksenä.

Menetelmä: Pylväskromatografia yhteistyölaboratoriossa. Tulokset suh-teutetaan kreatiniinin määrään.

Viitearvot:Ikä: < 1 v 1–5 v > 5 v

•• kystiini 74–948 0–179 26–225 µmol/g•• ornitiini 0–89 0–99 0–52 µmol/g•• lysiini 31–231 23–79 45–100 µmol/g•• arginiini 0–79 0–59 0–55 µmol/g

Lähteet: Kaneko JJ, HarveyJW, Bruss ML, 2008. Clinical Biochemistry of Domestic Animals. The 6th edition, Academic Press.


NAG/krea-suhdeAkuutit ja krooniset munuaisten toimintahäiriöt ovat erittäin yleisiä lemmikki- ja hyötyeläimillä. Pe-rinteisesti munuaisten toimintakykyä ja sairauksia on laboratoriodiagnostisesti tutkittu määrittämällä seerumin tai plasman kreatiniinipitoisuus. Se on epäherkkä tutkimus, koska kreatiniinin pitoisuus suurenee vasta, kun munuaisten toimintakyvystä on menetetty jo n. 70–75 %. Lisäksi proteiinipitoi-nen ravinto nostaa hetkellisesti veren kreatiniinipi-toisuuksia jopa kymmeniä prosentteja. Tästä syystä herkempiä munuaisten toimintakykyä mittaavia la-boratoriotutkimuksia on yritetty kehittää jo pitkään.

N-asetyyliglukosaminidaasi (NAG) on useista ku-doksista löytyvä solujen lysosomeissa oleva entsyy-mi, joka osallistuu glykoproteiinien kataboliaan. Sitä on erityisen paljon munuaisissa, etenkin proksimaa-lisissa tubuluksissa. Kooltaan se on niin suuri (n. 150 kDa), että sitä ei normaalitilanteessa erity virtsaan, ja verenkierrosta se katabolisena entsyyminä poiste-taan hyvin nopeasti maksan toimesta. Siten virtsaan erittyvä NAG on peräisin tubulussoluista erilaisten munuaistoimintahäiriöiden ja -sairauksien seurauk-sena. Tutkimuksissa virtsan NAG-pitoisuuden on havaittu lisääntyvän munuaisvaurioissa useilla eri lajeilla (mm koira, kissa, nauta, jyrsijät, ihminen). Pitoisuus muuttuu herkästi, ja mikä parasta jopa en-nen palautumattomien vaurioituneiden syntymistä. Täten NAG-pitoisuuden seuranta soveltuu myös mu-nuaistautien seurantaan.

Tulos vakioidaan suhteuttamalla NAG-aktiivisuus virtsan kreatiniinin määrään, jolloin virtsan väke-vyysvaihtelun vaikutus saadaan eliminoiduksi.


Näytetyyppi:Virtsa. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 7 vrk, pakastettuna –20 °C 1 kk.

Menetelmä:Entsymaattinen fotometrinen määritys omassa laboratorios-sa. Tulos suhteutetaan kreatiniinin määrään.

Viitearvot:•• koira < 0,6 U/mmol•• kissa < 0,4 U/mmol•• nauta < 0,4 U/mmol


•• munuaisten vajaatoiminta – akuutti – krooninen

Syynä esimerkiksi•• munuaisten kasvaimet•• eri syistä aiheutuvat nefriitit•• raskasmetallimyrkytykset•• lääkeainemyrkytykset•• diabeettinen nefropatia•• iskeeminen nefropatia•• munuaisten ja virtsateiden infektiot

– leptospiroosi – Lymen tauti/borrelioosi

•• tukkeutuneet virtsatiet – virtsakivet

•• kroonisesti suurentunut verenpaine•• amyloidoosi•• perinnölliset syyt, esim.

– polykystinen munuaistauti (PKD) – progressiivinen nefropatia (PNP)

Lähteet:Clinical availability of urinary N-acetyl-beta-D-glucosaminidase index in dogs with urinary diseases.Sato R, Soeta S, Miyazaki M, Syuto B, Sato J, Miyake Y, Yasuda J, Okada K, Naito Y. J Vet Med Sci. 2002; 64(4):361-5.

Urinary Excretion of N-acetyl-β-D-Glucosaminidase and Its Iso-enzymes in Cats with Urinary Disease.Reeko S, Satoshi S, Bunei S, Norio Y, Jun S, Yoshihisa N. J Vet Med Sci. 2002; 64(4):367-71.

N-acetyl-beta-D-glucosaminidase activity in urine of cows with renal parenchymal lesions. Sato R, Sano Y, Sato J, Naito Y. Am J Vet Res. 1999; 60(4):410-3.

Indices of urine N-acetyl-beta-D-glucosaminidase and gamma-glutamyl transpeptidase activities in clinically normal adult dogs. Brunker JD, Ponzio NM, Payton ME. Am J Vet Res. 2009; 70(2):297-301.


VirtsakivianalyysiVirtsakiviä tavataan kaikilla eläimillä lemmikkieläi-mistä tuotantoeläimiin. Yleisimpiä virtsakiviongel-mat ovat kuitenkin koirilla ja kissoilla. Kiteitä voi muodostua virtsateissä minne tahansa: munuaisiin, virtsatiehyeisiin, rakkoon tai virtsanjohtimiin. Muo-dostuvien kiteiden koostumus riippuu virtsan pH-arvosta (happamuudesta) sekä virtsan sisältämistä kivennäisistä. Kiteiden ja kivien muodostumiseen voidaan vaikuttaa ruokinnalla, mutta taustalla voi olla myös perinnöllinen taipumus.

Oireiden vakavuudesta riippuen tilaa voidaan hoitaa esimerkiksi poistamalla muodostuneet kivet kirurgisesti tai liuottamalla. Uusien kivien muodos-tumista pyritään estämään muun muassa ruokin-tamuutoksilla. Jotta ruokavaliota pystytään muut-tamaan oikeaan suuntaan, tulee muodostuneiden kivien koostumuksen olla tiedossa.

Näytteen mukana tarvitaan seuraavat tiedot poti-laasta: laji, rotu, sukupuoli, syntymävuosi/ikä, paino, lihavuuskuntoluokka (1–9), näytteenottotapa, kivien sijainti, aiemmat kivet, mahdollinen käytössä ollut lääkitys, erikoisruokavalio sekä mahdollisen virtsavil-jelyn tulokset.


Näytetyyppi:1 tai useampi virtsakivi. Lähetä kivet esimerkiksi erotte-luputkessa tai ulostenäytepurkissa. Näytteen mukana tarvitsemme seuraavat tiedot: eläinlaji, rotu, sukupuoli, syntymäaika/ ikä, paino, lihavuuskuntoluokka 1–9, näyt-teenkeräysmenetelmä (leikkaus/ virtsaaminen/ muu), kiven sijainti (oikea/ vasen munuainen/ oikea/ vasen virtsanjoh-din/ rakko/ virtsaputki/ virtsa/ virtsaputken tukos), onko kiviä ollut aiemmin, lääkitykset (annos ja kesto), ruokavalio, mahdollisen virtsaviljelyn tulokset. Mikäli tietoja ei lähete-tä näytteen mukana/lähetteellä, kysytään ne puhelimitse näytteen saavuttua laboratorioon.

Menetelmä:Optinen kristallografia, tiettyjen kiteiden tunnistuksessa infrapunaspektroskopia, röntgen diffraktometria ja EDX (energy-dispersive X-ray spectroscopy) yhteistyölaboratori-ossa.

Tulkinta:Tulos sisältää seuraavat tiedot: kivien kokonaispaino, koko, muoto, pintarakenne, väri ja kivien koostumus, joka määri-tetään kerroksittain ja vastataan jokaisesta lähetetystä ki-vestä erikseen pinta- ja sisäkerroksille sekä ytimelle. Tulok-set annetaan prosenttiosuuksina koko kerroksesta. Lisäksi tuloksissa kerrotaan tärkeimmät kyseisen tyyppisten kivien muodostumiseen ja hoitoon vaikuttavat tekijät.


Glomerulussolujen seinämä ei normaalisti päästä lä-vitseen yli 60 kDa suuruisia molekyylejä. Siten 69 kDa kokoinen albumiinimolekyyli ei normaalitilassa pääse virtsaan. Jos glomerulukset ovat vaurioituneet ja/tai glomerulussuodoksessa on niin paljon proteiineja, että tubulusten resorptiokyky ylittyy, albumiinia ( ja muita pieniä proteiinimolekyylejä) erittyy virtsaan. Koska al-bumiini on ylivoimaisesti yleisin verenkierron proteiini, ja sen koko on hyvin lähellä terveenkin munuaisen suo-datuskokorajaa, erittyy sitä lievissä munuaisvaurioissa yksittäisistä proteiineista virtsaan eniten.

Lyhytkestoista, väliaikaista proteinuriaa voi esiintyä esimerkiksi kuumeen, voimakkaan rasituksen, virtsa-tietulehduksen ja (epileptisten) kohtausten aikaansaa-mana. Jatkuvaa proteinuriaa saavat aikaan esimerkiksi munuaisten tulehdukset tai infektiot, kroonisesti suu-rentunut verenpaine, munuaisten kasvaimet ja jotkin krooniset sairaudet (esim diabetes).

Mikroalbuminuria määritellään tilanteeksi, jossa virt-sasta löytyy hieman albumiinia, muttei niin paljon että tilanne on selkeästä munuaisvauriosta aiheutuva (mak-roalbuminuria/proteinuria). (Lievä) mikroalbuminuria on, ainakin osittain reversiibeli, eli perussyyn hoitaminen sekä ruokavalion, liikunnan yms. elintapojen korjaami-nen normalisoi tilanteen. Perinteiset munuaisten toimin-nan tutkimiseen käytettävät määritykset, kuten kreatiniini ja urea, paljastavat tilanteen, jossa enää noin 25 % munu-aiskapasiteetista on jäljellä.

Tavanomainen virtsan liuskatesti havaitsee vasta > 300 mg/l albumiinipitoisuudet, jolloin tilanne on jo palautu-maton makroalbuminuria/proteinuria. Parhaat liuska-testit havaitsevat myös < 300 mg/l pitoisuudet, mutteivät pysty luokittelemaan niitä. Vasta-aineisiin perustuva tur-bidimetrinen määritys antaa luotettavan numeroarvon, joten mikroalbuminurian seuraaminen on mahdollista. Tämä on tärkeää etsittäessä hyviä hoitokeinoja tilanteen normalisoimiseksi, ja seurattaessa munuaisten toimin-taa jatkossa.

Mikroalbuminurian määritelmän mukaan virtsan albumiinipitoisuus on oltava 20–300 mg/l kolmessa peräkkäisessä mittauksessa, jotka on suoritettu > 2 viikon välein toisistaan. Lisäksi postrenaaliset syyt (esim virtsatieinfektiot) on poissuljettava.

Virtsan albumiini (mikroalbuminuria)Vastausaika: Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Virtsa (aamuvirtsa suositeltava, jotta virtsa on riittävän vä-kevää) 0,5 ml. Näyte säilyy 2 vrk huoneelämmössä, 7 vrk jää-kaappilämpötilassa ja useita kuukausia pakastettuna (–20 °C). Säilytys viileässä ja lähetys mahdollisimman pian näyt-teenoton jälkeen suositeltava mikrobikontaminaatioiden välttämiseksi. Näytteen voi lähettää urine stabilur virtsaput-kessa. Menetelmä:Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira alle 20 mg/l•• kissa alle 10 mg/l

Tulkinta:Suurentuneet pitoisuudet mm.

•• (kroonisesti) suurentunut verenpaine•• diabeettinen nefropatia•• munuaistulehdus (nefriitti)•• munuaisten kasvaimet•• perinnöllinen (idiopaattinen) nefropatia•• Cushingin tauti•• hypertyreoosi•• leptospiroosi•• jotkin punkki–välitteiset sairaudet•• munuaisten toiminnan heikkeneminen iän myötä

On huomattava, että esim kuume, suuret lämpötilamuutok-set, (epileptiset) kohtaukset ja voimakas fyysinen rasitus ai-heuttavat lyhytkestoista mikroalbuminuriaa.

Lähteet:Validation of a human immunoturbidimetric assay to measu-re canine albumin in urine and cerebrospinal fluid. Gentilini F, Dondi F, Mastrorilli C, Giunti M, Calzolari C, Gandini G, Mancini D, Bergamini PF. J Vet Diagn Invest. 2005; 17:179–183.


Virtsan kortisoli/krea-suhdeKortisoli on lisämunuaisen kuorikerroksessa synte-tisoitava glukokortikoidihormoni. Tuotantoa sääte-lee aivolisäkkeen adrenokortikotrooppinen hormo-ni (ACTH), ja kortisolin määrä säätää negatiivisen palautteen välityksellä ACTH:n eritystä. Kortisolin erityksessä on yleensä vuorokausirytmi siten, että aamulla pitoisuus on suurimmillaan. Erilaiset stres-sitilat ja hormonaalisen järjestelmän häiriöt aiheut-tavat normaalista poikkeavia kortisolipitoisuuksia.

Kreatiinia muuttuu kreatiniiniksi päivittäin yksilön lihasmassaan suhteessa oleva määrä. Kreatiniini suo-dattuu munuaisten glomeruluksissa lähes täydellises-ti, vain muutama prosentti erittyy tubuluksissa. Nor-maalisti vuorokaudessa seerumiin ja virtsaan erittyvä kreatiniinin määrä pysyy siis suhteellisen vakiona ja määräytyy suurimmaksi osaksi lihasmassasta, tosin valkuaispitoinen ruoka kohottaa plasman kreatiniini-pitoisuuksia väliaikaisesti.

Kortisolin erittyminen virtsaan noudattaa melko hy-vin plasman kortisolipitoisuutta. Koska virtsan väke-vyys kuitenkin vaihtelee jonkin verran, on luotettavan virtsan, ja siten verenkierron kortisolin pitoisuuden selvittämiseksi, se suhteutettava virtsan väkevyyteen eli kreatiniinipitoisuuteen.

Suurentunut virtsan kortisoli/kreatiniini-suhde viittaa lisämunuaisen kuorikerroksen yliaktiivisuu-teen eli Cushingin tautiin. On kuitenkin muistettava, että kortisolin pitoisuutta suurentavat tekijät (esim stressi tai ei-lisämunuaisperäiset taudit) voivat suu-rentaa suhdetta lievästi, joten Cushingin taudin varmistamisessa kortisoli/kreatiniinisuhteen käyt-täminen ainoana tutkimuksena ei ole riittävä. Tut-kimukset kuitenkin ovat osoittaneet, että Cushingin taudin poissulkutestinä kortisoli/kreatiniini-suhde on erittäin luotettava.


Näytetyyppi:Virtsa (aamuvirtsa toivottavaa) 1 ml. Näyte säilyy 2 vrk huo-neenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa. Pidempiaikai-nen säilytys pakastettuna.

Menetelmä:Immunoluminometrinen määritys (kortisoli), fotometrinen entsymaattinen määritys (kreatiniini) omassa laboratorios-sa.

Viitearvot:•• koira alle 35 (kortisolin yksikkö nmol/l ja kreatiniinin

mmol/l)

Tulkinta:Suurentuneet tulokset

•• Cushingin tauti•• muut kortisolin eritystä lisäävät tekijät ja sairaudet

Normaali tulos sulkee hyvin luotettavasti pois Cus-hingin taudin.

Lähteet:Evaluation of a urine cortisol:creatinine ratio as a screening test for hyperadrenocorticism in dogs. Smiley LE, Peterson ME. J Vet Intern Med 1993;7:163-168.

Influence of veterinary care on the urinary corticoid:creatinine ratio in dogs. Van Vonderen IK, Kooistra HS, Rijnberk A. J Vet In-tern Med 1998;12:431-435.

Tailored reference limits for urine corticoid:creatinine ratio in dogs to answer distinct clinical questions. Zeugswetter F, Byd-zovsky N, Kampner D, Schwendenwein I. Vet Rec. 2010;167:997-1001.


Virtsan magnesiumHypomagnesemia on märehtijöillä halvausoireita aiheuttava sairaus, joka voi johtaa eläimen äkkikuo-lemaan. Hypomagnesemia on yleisin lypsävillä ja paastoavilla tai kovin karkeaa rehua syövillä eläimillä.

Virtsan magnesiumeritys kuvaa elävällä eläimellä seerumi- tai plasmamääritystä herkemmin elimistön magnesiumpuutetta, eli vähentynyt magnesiumin eritys virtsaan on melko luotettava magnesiumpuut-teen osoittaja. Puutostilassa eritys virtsaan on lähes olematonta. Toisaalta runsas magnesiumin saanti ravinnosta lisää magnesiumin eritystä (ellei elimis-tössä ole magnesiumin puutostilaa). Esimerkiksi hyperkalsemia ja diureetit lisäävät magnesiumin eri-tystä virtsaan lisäten virtsan magnesiumpitoisuutta ja pienentäen plasmapitoisuutta.

Kuolleelta eläimeltä magnesium kannattaa määrit-tää lasiaisnesteestä, jossa pitoisuus säilyy muuttu-mattomana pisimpään kuoleman jälkeen.


Näytetyyppi:Virtsanäyte 0,5 ml säilöntäaineettomassa tai Stabilur-put-kessa. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja 7 vrk jääkaa-pissa.


Viitearvot:nauta 4–5 mmol/l

Lähteet:NAUTOJEN SAIRAUDET 2005 Vitamiinien ja hivenaineiden puu-tostilat ja liikasaanti 1; Satu Pyörälä ja Tiina Tiihonen


Virtsan prot/krea-suhdeVirtsasta ei normaalisti löydy juuri ollenkaan prote-iineja, koska munuaiset suodattavat ne pois hyvin tehokkaasti. Munuaisvaurioissa, yleensä glomeru-luksissa mutta pienemmässä määrin myös tubu-lusvaurioissa, virtsan proteiinipitoisuus lisääntyy (proteinuria). Yleensä suurimmaksi osaksi virtsaan erittynyt proteiini on albumiinia (albuminuria) joh-tuen molekyylin fysikaalisista ja kemiallisista omi-naisuuksista.

Virtsan proteiini/kreatiniinisuhdetta käytetään proteinurian ja sen vaikeusasteen toteamiseen. On suositeltavaa tutkia kaikki eläimet, joilla näkyy mu-nuaismuutoksia ultraäänitutkimuksessa, sekä at-soteemiset eläimet.


Näytetyyppi: Virtsa 1 ml. Virtsa säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa ja 1 kk pakastettuna (–20 °C). Mikrobi-kasvun vuoksi lähettämistä suositellaan Urine Stabi-lur -putkessa mahdollisimman nopeasti. Selkäydinnes-te säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 1 vuoden pakastettuna (–20 °C).

Menetelmä:Kolorimetrinen määritys (pyrogalloli) omassa laboratoriossa.

Viitearvot:•• koira ja kissa:

– proteiini-kreatiniinisuhde < 0,5 – proteiinieritys vuorokaudessa < 20 mg/kg

Tulkinta:•• virtsan proteiini/kreatiniini-suhde 0,5–1,0 saattaa

aiheutua alkavasta, lievästä munuaisvauriosta.•• suhde > 1,0 kertoo huomattavasta proteinuriasta.•• suhde > 2,0 tarkoittaa jo suurta glomerulusten

tuhoutumista.

Vastauksessa annetaan lisäksi tulokset erikseen sekä pro-teiinille että kreatiniinille. Esim. U-Virtsan prot/krea-suhde: 0.09, U-Prot: 0.083 g/l, U-Krea: 8.0 mmol/l.

Pelkkä virtsan proteiinipitoisuus ei ole hyvä proteinurian mit-tari, koska siinä on huomattavaa vaihtelua mm. virtsan väke-vyyden/erittymisnopeuden mukaan. Siksi tulos suhteutetaan kreatiniinin määrään, jolloin em. ongelmat tuloksen määrit-tämisessä pienenevät.

Tulosten tulkinnassa pitää huomioida väliaikaisesti pro-teiini/kreatiniinipitoisuutta kohottavat seikat, kuten voima-kas fyysinen rasitus, kuume tai lämpötilan muutokset.

Lähteet:Staging of CKD. IRIS, 2009.

Overview of the IRIS staging system for CKD. Elliott J, Watson ADJ. 2010

ACVIM Fact Sheet: Acute Kidney Injury. Palm CA. 2014.

Renal dysfunction in small animals. Brown SA. ETSI LÄHDE!!

Canine chronic renal disease: Prevalence and types of glome-rulonephritis in the dog. MacDougall DF, Cook T, Steward AP, Cattell V. Kidney Int. 1986; 29, 144-115.


Virtsan sedimentti (US/U)Virtsan sedimenttiä tutkimalla voidaan saada selvil-le erilaisia munuaisten/virtsateiden toimintaan liitty-viä sairauksia.


Näyte:Mahdollisimman tuore virtsa, suositus 10 ml. Tutkimus voidaan tehdä myös pienemmästä näytemäärästä, mutta silloin osa oleellisista löydöksistä voi jäädä huomaamat-ta näytteen vähäisiyyden vuoksi. Suosittelemme näytteen ottamista sedimentin tutkimiseen tarkoitettuun putkeen (urine stabilur), jossa näytteen säilyvyys jopa 3 vrk (ei mik-robiologisiin tutkimuksiin).

Menetelmä:Sentrifugoidun virtsan mikroskopointi. Tehdään omassa la-boratoriossa.

Tulkinta:Erytrosyytit Normaalissa virtsassa ei yhtään tai jokunen punasolu.

•• hematuria voi johtua munuaisperäisestä sairaudesta tai toimenpiteestä.

LeukosyytitNormaalissa virtsassa ei yhtään tai jokunen valkosolu.

•• pyuria viittaa virtsateiden tai munuaisten tulehdukseen. Valkosoluja voi löytyä myös ei-tulehduksellisissa munuaisperäisissä sairauksissa.

KiteetYleisiä kissojen ja koirien virtsassa. Kalsiumoksalaatti- ja struviitti- eli ammonium-magnesiumfosfaattikiteet ovat yleisimpiä. Kissojen ja koirien virtsan kiteiden muodostu-miseen vaikuttaa ensisijaisesti ruokinta, eläinlaji ja eläimen rotu. Virtsan säilytys voi myös lisätä tai hävittää virtsan ki-teitä.

LieriötLieriöt ovat munuaistubuluksissa tai kokoojaputkissa proteii-neista syntyneitä saostumia, joiden pinnalle on voinut tarttua soluja tai solujen hajoamistuotteita. Lieriöiden lisääntymi-nen virtsassa viittaa virtsan korkeaan proteiinipitoisuuteen, tulehduksiin tai virtsan virtauksen hidastumiseen munuais-tubuluksissa. Yksittäisiä hyaliinilieriöitä voi esiintyä terveillä-kin eläimillä. Vaha- ja solulieriöiden ilmaantuminen virtsaan viittaa patogeenisiin muutoksiin tubuluksissa. Myös granulaa-rilieriöiden, jotka ovat mahdollisesti muodostuneet solujen hajoamisen seurauksena, on huomioitava diagnoosia tehdes-sä. Tosin yksittäisiä granulaarilieriöitä voi myös olla terveillä eläimillä.

BakteeritMikroskopoinnissa voidaan todeta sauvoja ja kokkeja.

EpiteelisolutLevyepiteelisolut ovat yleensä peräisin genitaaleista tai virtsaputken alaosista. Mikäli punktoidusta näytteestä löy-tyy levyepiteelisoluja, se yleensä johtuu kiveksissä olevasta sertosolukasvaimesta tai voimakkaasta kroonisesta prosta-tiitista.

Välimuotoiset epiteelisolut voivat olla peräisin virtsaput-kista, virtsarakosta tai munuaisaltaista.

Pienet epiteelisolut-tubulusepiteelisolut ovat peräisin munuaisista. Suuri tubulusepiteeli-solumäärä viittaa yleen-sä patologisiin muutoksiin.

Virhelähteet: •• Vanha näyte tai virheellisesti säilytetty näyte.


Virtsapaketti laaja (Prot/Krea, Prot, Krea, pH, Om.paino, Gluk, Ketoain, Bil, Hb/Myoglob, Leuk) (U)Laajaan virtsapakettiin olemme yhdistäneet perin-teisistä stix-tikkutesteistä tutut testit, niin että tik-kutesteissä herkästi epäluotettavia tuloksia antavat määritykset on korvattu luotettavammilla mene-telmillä. Siksi mm. virtsan proteiinipitoisuus mää-ritetään nestekemian menetelmin ja suhteutetaan kreatiniinin määrään. Virtsan ominaispainon mää-ritämme refraktometrilla. Valkosolutuloksia emme vastaa stix-tikkutestillä lainkaan, sillä tulokset ovat eläinnäytteistä epäluotettavia. Mikäli haluaa varmis-tusta esimerkiksi bakteerien tai valkosolujen osalta, kannattaa laajan virtsapaketin lisäksi valita lähet-teelle siis myös virtsan sedimentti. Virtsan proteiini/kreatiniini-suhteelle löytyy teksti omalla otsikollaan kirjasta.

Vastausaika:Näytteen saapumispäivänä

Näytetyyppi:Vähintään 5 ml virtsaa ensisijaisesti säilöntäaineellisessa Urine stabilur -putkessa tai säilöntäaineettomassa erotte-luputkessa. Urine Stabilur putki olisi hyvä saada täytettyä merkkiviivaan saakka.

Virtsan pHNormaalisti virtsan pH pysyy välillä 5,0–7,5. Stix-tikkutes-tien tarkkuus on ± 0,5 ja mittausväli 5,0–8,5. Nostava vai-kutus pH-arvoon on mm. virtsatietulehduksia aiheuttavilla bakteereilla ja näytteen iällä. Lisäksi ruokailu voi muuttaa pH:ta väliaikaisesti. Myös metabolinen alkaloosi aiheuttaa pH:n nousua, koska silloin elimistö tuottaa jostakin syystä liikaa emäksiä, tai munuaiset eivät kykene poistamaan nor-maalisti muodostuvia emäksiä.

Metabolinen asidoosi puolestaan laskee virtsan pH:ta. Silloin elimistö tuottaa jostakin syystä liikaa happoja, tai munuaiset eivät kykene poistamaan normaalisti muodostu-via happoja. Myös hypokalemia laskee virtsan pH:ta.

Menetelmä:Stix-tikkutesti

Virtsan ominaispaino Munuaiset poistavat elimistöstä mm. suoloja ja muita me-tabolian tuotteita. Virtsan tiheys riippuu suuresti elimistön nesteytystilasta. Mikäli eläin juo paljon, erittyy ylimääräinen vesi virtsaan ja virtsa laimenee. Jos virtsa on hyvin laime-aa, pienenee myös siitä mitattavien analyyttien ja solujen pitoisuudet. Mikäli juominen on vastaavasti jostakin syystä vähentynyt, virtsa konsentroituu ja sen tiheys kasvaa. Virt-san tiheyden mittaustuloksen tulkinnassa tulee huomioida muu elimistön tila, kuten esimerkiksi juodun veden määrä, eläimen kliininen tila ja mahdollinen lääkitys. Mikäli virtsan tiheys poikkeaa viitearvoista, tulisi syy poikkeamalle selvit-tää.

Menetelmä:Refraktometri

Viitearvot:•• Koira: 1.016–1.060•• Kissa: 1.020–1.040•• Lehmä: 1.030–1.045•• Hevonen: 1.025–1.060

Puhtaan, kaksoistislatun veden (ddH2O) tiheys on 1.000

Virtsan glukoosi Veressä on aina tietty määrä glukoosia. Virtsaan ei nor-maalitilanteessa erity glukoosia lainkaan, mutta jos veren glukoosipitoisuus nousee normaalia suuremmaksi, eivät munuaiset kykene estämään glukoosin erittymistä virtsaan. Munuaiskynnys tarkoittaa sitä veren glukoosipitoisuutta, jossa glukoosia alkaa löytyä myös virtsasta. Koiralla tämä kynnys on yleensä n. 10 mmol/l ja kissalla 14–17 mmol/l. Havaittava määrä sokeria virtsassa on siksi aina merkki ko-honneesta veren sokeripitoisuudesta. Useimmiten sokerin erittyminen virtsaan liittyy diabetekseen. Kissoilla veren so-keripitoisuus nousee usein stressin vuoksi, joten niillä mah-dollisen diabetesdiagnoosin pitäisi perustua mieluummin fruktosamiinimääritykseen.

Menetelmä: Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, heksokinaasi) omassa laboratoriossa.

Viitearvo:< 4 mmol/l


Virtsan ketoaineetElimistön ketoottinen tila näkyy ketoaineiden määrän kohoamisena virtsassa. Stix-tikkutestit tunnistavat vain asetetikkahapon, mutta eivät voimakkaimmin erittyvää ketoainetta, betahydroksibutyraattia, joten ketoosin diag-nosoimiseksi suositellaan butyraattimääritystä verinäyt-teestä. Stix-tikkutestin herkkyys on 0,5–1,0 mmol/l asetetik-kahappoa ja mittausalue negatiivinen–4+ (negatiivinen–≥16 mmol/l).


Virtsan bilirubiiniMikäli virtsassa ei todeta verta, mutta bilirubiini on koholla, on tulos merkitsevä ja viittaa kohonneeseen bilirubiinita-soon myös verenkierrossa. Stix-tikkutestin herkkyys biliru-biinille on 7–14 µmol/l ja mittausalue negatiivinen–3+.

Virtsan hemoglobiini/myoglobiiniVerivirtsaisuus eli hematuria voi johtua esimerkiksi seuraa-vista syistä: tulehdukset, kasvaimet, munuaisten toiminta sekä näytteenotto kystosenteesillä tai punktoimalla. Myog-lobiinin erittyminen virtsaan taas liittyy lihassoluvaurioi-hin. Stix-tikkutesti ei pysty erottelemaan hemoglobiinia ja myoglobiinia toisistaan. Testi tunnistaa ne herkkyydellä 150–620 µg/l eli hemoglobiini tapauksessa noin 5–20 hemo-lysoitunutta punasolua mikrolitrassa. Testin mittausväli on negatiivinen–3+ (ei todettu–200 solua/µl). Virtsatieinfektio voi aiheuttaa myös vääriä positiivisia tuloksia bakteereiden peroksidaasientsyymin vuoksi. Solujen osalta varmemman tuloksen saa virtsan sedimentti -tutkimuksella.


Lähteet:Diagnostic Procedures for the Private Practice Laboratory: Urinalysis. The Merck Veterinary Manual. http://www.merckvet-manual.com/mvm/clinical_pathology_and_procedures/diag-nostic_procedures_for_the_private_practice_laboratory/urin-alysis.html

Viitattu 24.5.2016

Rucinsky R, Cook A, Haley S, Nelson R, Zoran DL, Poundstone M. 2010 AAHA Diabetes Management Guidelines for Dogs and Cats. Published in 2010 (May/June). https://www.aaha.org/professio-nal/resources/diabetes_management.aspx

Viitattu 24.5.2016

BSAVA British Small Animal Veterinary Association. Sample chapter from BSAVA Manual of Canine and Feline Clinical Pat-hology 2 nd edition. 2005. Edited by Elizabeth Villiers and Laura Blackwood.

Reference Guides: Urine Volume and Specific Gravity. The Merck Veterinary Manual. http://www.merckvetmanual.com/mvm/ap-pendixes/reference_guides/urine_volume_and_specific_gravi-ty.html

Viitattu: 24.5.2016

Sively, punktio, sytologiaAspiraatin solut, mikroskopointi tai koneellinen erottelu (nivelneste, peritoneaalineste jne.)Kurarupi (Dermatophilus congolensis) mikroskopointiSytologinen tutkimusTrakealiman solut TW/BAL-näyte, mikroskopointiUlkoloiset/raapenäyte

149


Aspiraatin solut, mikroskopointi tai koneellinen erottelu (nivelneste, peritoneaalineste jne.)Normaali nivelneste on väriltään kellertävää, kirkas-ta ja viskoosia. Niveltulehduksessa neste on same-aa ja siinä voi olla sakkaumaa tai verta. Usein sen viskositeetti myös laskee.

Tulehduksessa hyytymistekijöitä pääsee nivelnes-teeseen, mikä voi aiheuttaa nivelesteen hyytymisen. Normaali nivelneste ei hyydy. Nivelnesteen proteii-nien ja valkosolujen määrä kasvaa 12–24 tuntia in-fektion alkamisesta. Normaalisti nivelnesteessä on proteiineja alle 25 g/l ja valkosoluja 200 solua/µl. Niveltulehduksessa proteiinien määrä nousee yli 40 g/l ja valkosolut yli 30 e9/l.

Normaalisti nivelnesteen valkosoluista on neutro-fiilejä alle 10 %. Tulehduksissa niiden määrä lisään-tyy nopeasti. Muutos on havaittavissa jo 8 tuntia in-fektion alkamisesta.

Vastausaika:Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Koneelliseen erotteluun vähintään 1ml aspiraattia EDTA-putkessa. Näyte ei saa olla hyytynyt tai kokkareinen.

Mikroskopointia varten valmiiksi tehdyt levitteet. Siirrä tippa soluja sisältävää nestettä objektilasille ja laske toinen lasi tipan päälle. Anna nesteen levitä laseille ja liu'uta lasit irti toisistaan. Kuivata levitteet nopeasti esimerkiksi hius-tenkuivaajalla. Tuloksia voidaan antaa vain laadukkaasta sivelyvalmisteesta. Tarkemmat ohjeet levitteen tekemiseen löydät kirjan alusta otsikolla Sivelynäytteen valmistus aspi-raatista.

Mikäli nivelnesteestä halutaan lisäksi määrittää esimer-kiksi kokonaisproteiinipitoisuus tai tulehdusarvoja, tai siitä halutaan tehdä bakteeriviljely, tulee lisäksi lähettää näytet-tä seerumiputkessa.

Menetelmä: Koneellinen erottelu automaattianalysaattorilla. Hyytyneis-tä näytteistä solut voidaan laskea vain mikroskopoimalla. Tällöin kommentoidaan myös mahdolliset bakteerihavain-not.

Lähteet:Paija J. 2011: Sepsisvarsojen röntgenologiset muutokset kinner-nivelessä. Lisensiaatin tutkielma, Kliinisen hevos- ja pieneläin-lääketieteen osasto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsin-gin yliopisto.


Kurarupi (Dermatophilus congolensis) mikroskopointi

Dermatophilus congolensis -bakteeri aiheuttaa der-matofiloosia eli kurarupea. Se on yleinen etenkin he-vosilla, mutta sitä esiintyy myös muilla kotieläimillä, kuten naudoilla ja lampailla, sekä lemmikkieläimistä kissoilla ja koirilla. Infektio voi tarttua myös ihmi-seen. Tarttuakseen bakteeri tarvitsee kosteat olo-suhteet sekä pienen ihovaurion. Infektiot ovatkin yleisimpiä kosteina vuodenaikoina. Myös esimer-kiksi loisten, heikon ruokinnan tai muun sairauden takia heikentynyt immuunipuolustus altistaa infek-tiolle.

Oireet – takut sekä suurehkot märkivät ruvet – il-menevät alueilla, jotka altistuvat jatkuvalle koste-udelle, kuten jalat, selkä sekä niska. Valkoisen ihon on todettu olevan infektioherkempää kuin tumman. Suurin osa eläimistä paranee itsestään muutamassa viikossa, mutta pitkittynyt kurarupi-infektio altistaa eläimen helposti sekundääri-infektioille. Infektio pyritään kuitenkin hoitamaan jo alkuvaiheessa, sillä ruvet voivat aiheuttaa jopa ontumisena havaittavaa kipua. Infektiota hoidetaan pesemällä infektoituneet alueet desinfioivalla pesuaineella. Lisäksi voidaan käyttää antibioottihoitoa. Tärkeää on myös huoleh-tia eläimen kuivana pysymisestä.

Kurarupi voidaan todeta joko oireiden perusteella, hiilidioksidipitoisessa ympäristössä tehdyllä viljelyl-lä tai suoralla mikroskopoinnilla, jossa Dermatophi-lus congolensis tunnistetaan tyypillisistä haarautu-vista kokkirihmoistaan. Parhaiten mikroskopoimalla tehty tunnistus onnistuu akuutissa tilassa olevasta ruvesta, sillä kroonisessa vaiheessa bakteerien mää-rä infektioalueella pienenee ja tyypillisten rakentei-den löytäminen näytteestä voi olla mahdotonta.

Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä

Näytetyyppi:Useampia irrotettuja rupia sekä kudosta niiden alta tai val-miiksi objektilasille tehty levitys ruvesta. Levitys tehdään hajottamalla irrotettua rupea ja sen alta rapsutettua kudos-ta saliinissa esimerkiksi skalpellilla. Lasi ilmakuivataan ja lähetetään laboratorioon. Levitys kannattaa tehdä valmiiksi ainakin silloin kun näytettä ei saada nopeasti perille labo-ratorioon.

Menetelmä:Lasille levitys, Gram-värjäys sekä mikroskopointi.

Tulkinta:Pos./neg. Myös muut havainnot, kuten hiivasolut, kommen-toidaan.

Lähteet:Markey B, Leonard F, Archambault M, Cullinane A, Maguire D.

2013. Clinical Veterinary Microbiology, 2nd Edition.


Sytologinen tutkimus (1–5 x objektilasi)Ohutneulanäyte/ohutneulabiopsia (Fine needle aspiration, FNA) on tutkimusmenetelmä, joka pe-rustuu muutoksen tai elimen solujen tutkimiseen mikroskoopilla. Käyttöaiheita ovat tuumoridiag-nostiikassa neoplastisten muutosten luonteen alkuselvittely, erilaisten tulehduksellisten proses-sien laadun ja aiheuttajan tunnistaminen sekä sisäelinten kuten maksan ja pernan muutosten tutkiminen.

Vastausaika: 4–7 arkipäivää (yhteistyössä Pernilla Syrjä)

Näytetyyppi:Ohutneulanäyte. Näyte ilmakuivattuna, ei fiksaatiota eikä värjäystä. Käytä lasien merkitsemiseen lyijykynää. Tutkimus voi sisältää 1–5 objektilasia.

•• ihon- ja sisäelinten massamuutokset•• imusolmukkeet•• kasvainsairauksien levinneisyyskartoitukset•• Impressionäytteet biopsioista

– Kornean sivelynäytteet – Ei luuydin tai verisivelynäyte


Trakealiman solut TW/BAL-näyte, mikroskopointiBAL-näyte on paras solujen laskemista varten, TW-näyte puolestaan bakteeriviljelyyn.


Näyte:Huuhteluissa saadut fraktiot yhdistetään ja sekoite-taan. Näytettä siirretään 1–2 EDTA-putkeen (5–10ml) ja lisäksi esim. seerumiputkeen, josta voidaan tarvittaessa tehdä bakteeriviljely.

EDTA-putket sentrifugoidaan 1500 rpm, 10min. Super-natanttia poistetaan niin, että solut ovat 1:10 tilavuudessa. Solut suspensoidaan jäljelle jääneeseen supernatanttiin. Solususpensiota siirretään objektilasille riittävän isokär-kisellä pipetillä, jotta solut eivät rikkoonnu pipetoitaessa. Toinen objektilasi asetetaan solususpension päälle ja lasit vedetään pitkittäin irti toisistaan. Tarkemmat ohjeet levit-teen tekemiseen löydät kirjan alusta otsikolla Sivelynäyt-teen valmistus aspiraatista.

Lasit tulisi kuivata mahdollisimman nopeasti esim. hius-tenkuivaimella, jotta solujen morfologia säilyisi mahdolli-simman hyvänä. EDTA-putket voi myös lähettää suoraan la-boratorioon, jossa tehdään sentrifugointi, sively ja värjäys. Mikäli lasille levitetty näyte lähetetään alkoholilla fiksattu-na (suositellaan), tulee tästä laittaa huomautus näytteiden mukaan.

Menetelmä:Lasit värjätään (MGG) ja niiltä lasketaan 2x100 solua, joiden prosenttiosuudet ilmoitetaan. Jos näytteessä on paljon li-maa, ei prosenttiosuuksia voida laskea luotettavasti. Tällöin ilmoitetaan vain arviot solujen määristä ja suhteista. Epitee-lisolut/värekarvat kommentoidaan, samoin kuin mahdolliset verenvuodon jäljet ja bakteerit. Tehdään omassa laboratori-ossa.

Tulkinta:TW-näyte

•• neutrofiilit: < 50 %•• lymfosyytit: < 10 %•• eosinofiilit: < 2 %•• makrofaagit: 40–80 %•• mast-solut: < 1 %

BALL-näyte•• neutrofiilit: < 10 %•• lymfosyytit: 20 – 50 %•• eosinofiilit: < 1 %•• makrofaagit: 40–80 %•• mast-solut: < 2 %

Näytteenottotekniikalla (mukaanlukien mm. näytteenot-topuoli, huuhtelu- ja näytevolyymi, näytteenottosyvyyvs) on vaikutusta tuloksiin. Tulosten tulkinnassa tulee ottaa huomioon sekä näytteenottotekniset seikat että potilaan kliininen kuva.

Bakteerien aiheuttamien hengitystietulehduksien yh-teydessä tavataan neutrofiliaa. Tulehduksellisissa hengi-tystiesairauksissa (IAD) etenkin nuorilla hevosilla tavataan kohonneita mast-solujen (> 2 %) ja eosinofiilien (> 0,1 %) osuuksia. Myös puhkuria (RAO) sairastavilla hevosilla tava-taan neutrofiliaa (> 20 %). Runsas hemosideriinin tai puna-solujen määrä voi viitata rasituksen aiheuttamaan veren-vuotoon hengitysteissä (EIPH, exercise induced pulmonary hemorrhage).

Lähteet:The Liphook Equine Hospital and Laboratory

Tulkinta: Consensus Statement of the American College of Vete-rinary Internal Medicine (ACVIM)

Depecker M, Richard EA, Pitel PH, Fortier G, Leleu C, Couroucé-Malblanc A, 2014.Bronchoalveolar lavage fluid in Standardbred racehorses: Influence of unilateral/bilateral profiles and cut-off values on lower airway disease diagnosis. Vet J. 199:150, joskus harvoin allergisiin tiloihin.

Virhelähteet:Vanha, huonosti käsitelty tai fiksoimaton näyte – solut ha-jonneet tai vaikeasti tunnistettavia.


Ulkoloiset/raapenäyteUlkoloistartunnan diagnosointiin. Vastausaika:

Näytteensaapumispäivänä.

Näytetyyppi:Raapenäyte ja/tai karvanäyte. Raapenäyte otetaan hiero-malla parafiiniöljyä ( jos ei ole, käytä ruokaöljyä) näytteen-ottokohtaan. Puhtaalla veitsellä raaputetaan voimakkaasti ihon pinnasta epiteelikerrosta ja öljyä, jotka siirretään puh-taaseen putkeen tai suljettavaan astiaan. Öljyn lisäys ja raa-putus toistetaan kunnes epiteeli on rikki verinahkaan asti. Karvanäyte nypitään paperiseen kirjekuoreen.

Menetelmä:Suora mikroskopointi/värjäys omassa laboratoriossa.

Tulkinta:Lajit tunnistetaan ja vastataan. Näytteet tutkitaan ja vasta-taan päivittäin.

Bakteriologiset ja sienitutkimuksetAntibioottiherkkyysmäärityksetBakteeri-, home- ja hiivaviljelyt, aerobi ja anaerobiDermatofyytit (sieniviljely + PCR tunnistus yleisimmille lajeille)Gram-värjäysHiivalääkeherkkyysmääritysKontrollibakteeriviljely hoidon jälkeen (ei sisällä tunnistusta)Moniresistenssibakteerikantojen (MRSA, MRSP, ESBL ja AmpC) seulontaPälvisilsa l. Trichophyton verrucosum (qPCR-tunnistus, viljely)

156


AntibioottiherkkyysmäärityksetTehdään pyydettäessä laboratoriossa tehdystä puhdasviljelystä tai asiakkaan omasta puhdasvil-jelmästä. Maljat tulee sulkea esim. parafilmillä tms. ja pakata lähetyslaatikkoon tiiviissä muovipussissa. Puhdasviljelystä voi ottaa myös yksittäisen puhtaan pesäkkeen M40 Transystem kuljetusputkeen. Virtsa-näytteen voi lähettää Uricultille tai maljalle viljel-tynä.

Jos valitset antibiootit itse, merkitse ne joko paperilä-hetteelle tai laboratoriopalvelussa Antibioottivalikoima tutkimusryhmän tutkimuksista valitsemalla max 6 antibi-oottia/herkkyysmääritys.

Antibioottivalikoima: AmikasiiniAmoksisilliiniAmoksisilliini+

klavulaanihappoAmpisilliiniAzitromysiiniCeftiofurDoksisykliiniEnrofloksasiiniErytromysiiniFusidiinihappoGentamysiiniG-penisilliini KanamysiiniKefaleksiiniKefalotiiniKefoperatsoni = kefovesiiniKlindamysiini

KloramfenkoliLinkomysiiniMarbofloksasiiniMesillinaamiMetronidatsoliNeomysiini (Framysetiini)NitrofurantoiiniNorfloksasiiniOksasilliiniPenisilliini lowPirlimysiiniPolymyksiiniRifampisiiniSiprofloksasiiniTetrasykliiniTobramysiiniTrimetopriimi+sulfa

Vastausaika: Omasta puhdasviljelmästä tehty herkkyysmääritys valmis-tuu yhdessä vuorokaudessa. Tunnistuksen kanssa tutki-mukseen kuluu 2–5 vrk.

Menetelmä:Agardiffuusioon perustuva kiekkoherkkyysmenetelmä omassa laboratoriossa.

Tulkinta:Tulos ilmoitetaan S-, I-, R-arvoina:S= herkkäI= Intermediate,R= Resistentti

Virhelähteet:•• tutkimukseen on lähetetty väärä bakteeri•• näytteenotossa on tapahtunut kontaminaatio tai runsas

normaalifloora vaikeuttaa patogeenin osoittamista•• ennen näytteenottoa aloitettu lääkehoito tai liian

aikaisin lääkehoidon lopettamisesta otettu näyte voi estää taudinaiheuttajan kasvun

•• väärin säilytetty tai toimitettu näyte


Bakteeri-, home- ja hiivaviljelyt, aerobi ja anaerobiBakteeriviljely tehdään bakteeri-infektiota epäiltä-essä. Avoimille, ilman kanssa kosketuksissa oleville tulehduksille riittää tavallinen aerobiviljely, mutta esimerkiksi leikkaushaavoista, syvistä haavoista, paiseista ja puremista kannattaa aina pyytää lisäksi myös anaerobiviljely.

Huolellisesti ja puhtaasti otettu näyte on oleelli-nen tulosten oikeellisuuden kannalta. Mitä useam-pia bakteereita näytteeseen tulee, sitä suurempi riski todellisella infektion aiheuttajalla on peittyä kontaminaatiokasvun alle. Tällöin myöskään herk-kyysmäärityksen tulos ei kuvaa antibioottien tehoa oikeaa taudinaiheuttajaa kohtaan.

Huomioi, että runsaan sekaflooran vuoksi nie-lu- ja sieraineritteet koiralla ja kissalla, samoin kuin hevosen trakealimanäyte yksinkertaisella katetrilla otettuna, ovat harvoin diagnostisia. Myös vapaasti lasketun virtsanäytteen bakteeriston tulkitseminen on diagnostisesti epävarmaa.

Vastausaika: Bakteerien aerobiviljelyille 2–5 arkipäivää.Bakteerien anaerobiviljelyille alustava vastaus 2–3 arkipäi-vässä, lopullinen tulos 7–10 arkipäivässä.

Home- ja hiivaviljelyt vastataan ensimmäisen kerran n. vii-kon kuluttua. Viljelyä jatketaan n. 2–3 viikkoa, jonka jälkeen annetaan lopullinen vastaus.

Näytteenotto:Mainitse lähetteessä näytteenottopaikka, mahdollinen an-tibakteerilääkitys, infektion työdiagnoosi ja mahdollinen bakteerilajiepäily. Mahdollisimman tarkat tiedot auttavat laboratoriota löytämään todelliset taudinaiheuttajat.

Iho ja limakalvotPoistetaan mahdollinen kuivunut erite/kudos. Märkäinen alue puhdistetaan huolella fysiologista keittosuolaliuosta ja/tai steriiliä sidetaitosta käyttäen. Näyte otetaan hankaa-malla näytteenottotikkua tai steriiliä vanupuikkoa infektio-pesäkkeen pohjalla varoen kontaminoimasta tikkua ihon normaaliflooralla. Näytetikku suljetaan bakteerinäytteen-kuljetusputkeen (elatusaine) tai puhtaaseen lisäaineetto-maan putkeen pieneen määrään saliinia.

KorvaNäyte otetaan pyöräyttämällä näytteenottotikkua tai steriiliä vanupuikkoa korvakäytävässä ja sulkemalla tikku bakteerinkul-jetusputkeen.

Silmän sidekalvoYlimääräinen märkä puhdistetaan pyyhkimällä silmä esim. fy-siologisella keittosuolaliuoksella, jonka jälkeen näyte otetaan steriiliin veteen tai fysiologiseen suolaliuokseen kastetulla va-nupuikolla varoen koskemasta luomien ihoa. Näyte viljellään huoneenlämpöiselle maljalle tai suljetaan bakteerinkuljetus-putkeen.

VirtsaNäyte tulisi ottaa mahdollisimman puhtaasta keskivirtsas-ta tai mieluiten punktoimalla. Virtsanäyte voidaan lähettää Uricultille tai maljalle viljeltynä. Koko virtsan voi lähettää Urine cultureputkessa tai säilöntäaineettomassa putkessa kylmälähetyksenä.


Viljely: utaretulehdusMaitonäyte mastiittiviljelyyn otetaan samoilla tekniikoilla kuin PCR-menetelmässä, paitsi on käytettävä ehdottomasti steriilejä säilöntäaineettomia putkia, eikä näytettä saa pa-kastaa. Mahdollisimman nopea toimitus laboratorioon.

AnaerobiviljelytMyös anaerobibakteerit säilyvät bakteerinäytteenotto- ja -kuljetusputkissa (M40 Transystem). Näyte voidaan ottaa myös ilmattomaan ruiskuun tai anaerobiampulliin. Näin tulee menetellä, mikäli epäillään obligatorisesti anaerobia infektion aiheuttajaa, joka ei kestä ollenkaan happea. Ana-erobiviljelyn tekemistä maljalle viljellyistä näytteistä ei suo-sitella hapellisten lähetysolosuhteiden vuoksi.

Menetelmä:Lähetetietojen perusteella näytealueella patogeeneina pidet-tävien bakteerien viljely yleis- ja selektiivisillä elatusaineilla. Todennäköiset patogeenit tunnistetaan, ei tyypitetä. Tulkinta tulee aina suhteuttaa kliiniseen kuvaan. Tehdään omassa la-boratoriossa.

Patogeeniset homeet tunnistetaan sukutasolle. Hiivoista tunnistetaan lajitasolle Candida albicans.

Virhelähteet:•• Kuivunut näyte•• Kontaminoitunut näyte tai runsas normaalifloora•• Lääkitys•• Virtsa vanhaa tai säilytetty lämpimässä•• Tutkimukseen on lähetetty väärä bakteeri•• Näyte on otettu tai toimitettu väärin•• Riittämätön näytemäärä•• Anaerobibakteerin elinkyvyn heikkeneminen

kuljetuksen aikana

Lähteet:Markey B, Leonard F, Archambault M, Cullinane A, Maguire D. 2013. Clinical Veterinary Microbiology, 2nd Edition.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Helsingin yliopiston eläin-lääketieteellinen tiedekunta. 05/2016. MIKROBILÄÄKKEIDEN KÄYTTÖSUOSITUKSET ELÄINTEN TÄRKEIMPIIN TULEHDUS- JA TARTUNTATAUTEIHIN

CLSI. Performance Standards for Antimicrobial Disk and Dilution Susceptibility Tests for Bacteria Isolated From Animals, 3rd ed. CLSI supplement VET01S. Wayne, PA: Clinical and Laboratory Standards Institute; 2015.

EUCAST. The European Committee on Antimicrobial Suscepti-bility Testing. Breakpoint tables for interpretation of MICs and zone diameters.Version 6.0, 2016.

Albihn A, Båverud V, Magnusson U. 2003; Uterine Microbiology and Antimicrobial Susceptibility in Isolated Bacteria from Mares with Fertility Problems. Acta Veterinaria Scandinavica 44:121-129

Brooks D E. 2002; Equine Ophthalmology. AAEP PROCEEDINGS Vol. 48


Dermatofyytit (sieniviljely + PCR tunnistus yleisimmille lajeille)Silsa on kissoilla, koirilla, hevosilla ja naudoilla Microsporum- ja Trichophyton -sukuisten sienten ai-heuttama sienitauti, jonka tyypillisimpiä oireita ovat karvattomat, punoittavat ja hilseilevät ihottumalai-kut, jotka harvoin kutiavat tai haavautuvat. Laikut ovat usein muodoltaan pyöreitä ja alkavat taudin pitkittyessä parantua keskeltä, jolloin laikut muuttu-vat rengasmaisiksi. Sienirihmaston kasvu voi ilmetä myös ihon sarveiskerroksen paksuuntumisena ja karvatuppitulehduksina. Sieni käyttää ravinnokseen keratiinia, joten sitä voi esiintyä ihon ja karvojen ohella myös kynsissä. Lisäksi tauti voi esiintyä oi-reettomana tai vähäoireisena, etenkin pitkäkarvai-silla kissoilla. Tällöin eläin ei itse oireile, mutta voi tartuttaa taudin itiöiden (arthrospore) välityksellä ihmisiin tai muihin eläimiin. Itiöt voivat säilyä tartun-takykyisinä jopa yli 12 kk. Tautia esiintyy kaikilla ko-tieläimillä, mutta yleisimmin kissoilla ja koirilla. Ta-vallisin tauti on nuorilla, hyvin vanhoilla tai muuten immuniteetiltaan heikentyneillä eläimillä.

Dermatofytoosi voidaan todeta karvanäytteestä sieniviljelyn avulla. Varsinkin silloin, kun epäillään eläimen kantavan tautia oireettomasti, harjataan koko eläin puhtaalla hammasharjalla, jonka jälkeen harja suljetaan puhtaaseen paperiseen kirjekuo-reen. Lisäksi mahdollisen karvattoman laikun reu-nalta nypitään muutamia huonokuntoisia karvoja niiden kasvusuuntaan ja myös mahdollista rupea rapsutetaan kirjekuoreen. Näytettä ei saa ottaa muo-vipussiin bakteerikasvun estämiseksi. Jos infektio on kynnessä, voidaan kynnestä lähettää pala laborato-rioon suljettuna paperiseen kirjekuoreen.

Älä laita lähetettä näytteen kanssa samaan kir-jekuoreen.

Vastausaika: Lopullinen vastaus 3 vk. Positiivinen tulos vastataan heti kun tunnistus pystytään tekemään. Lajikirjosta ja mahdollisista näytteenottoa edeltäneistä hoidoista johtuen negatiivista tu-losta ei vastata ennen kuin näyte on ollut viljelyssä vähintään 21 vuorokautta.

Näytetyyppi:Karvanäyte.

Menetelmä:Sieniviljely ja mikroskopointi omassa laboratoriossa. Epäi-lyttävä kasvu tunnistetaan joko mikroskopoimalla tai tiet-tyjen lajien osalta PCR-menetelmällä. PRC tunnistukseen kuuluvat lajit: M. canis, T. mentagrophytes, M. gypseum sekä pälvisilsan eli Trichophyton verrucosumin.

Tulkinta:•• kissa, koira: pos./neg. lajien Microsporum canis,

Microsporum gypseum, Trichophyton mentagrophytes osalta.

•• hevonen: pos./neg. lajien Trichophyton equinum, Microsporum equinum, Microsporum gypseum, Microsporum canis, Trichophyton verrucosum osalta.

•• voidaan tehdä myös kaikista muista kotieläimistä


Gram-värjäysPerusvärjäys, jolla tunnistetaan morfologialtaan Gram-positiiviset ja Gram-negatiiviset bakteerit. Hii-vasienet voidaan myös alustavasti tunnistaa Gram-värjäyksen avulla.

Vastausaika: Näytteen saapumispäivänä

Näytetyyppi:Suora Gram-värjäys sopii korvanäytteiden, eritteiden, haa-vojen ja paiseiden tarkasteluun. Myös kontrollinäytteenä esimerkiksi hiivasienen aiheuttaman korvatulehduksen hoidon jälkeen. Näyte otetaan puhtaalla pumpulitikulla ja levitetään suoraan objektilasille. Lasi kuivataan ja siihen merkitään potilaan nimi, muut tunnistetiedot ja näytteen-ottokohta, mikäli samasta eläimestä otetaan useampia näytteitä. Nestemäinen erite voidaan ottaa sellaisenaan steriiliin putkeen ja lähettää huoneenlämpöisenä laborato-rioon.

Menetelmä:Gram-värjäys ja värjätyn näytteen mikroskopointi omassa laboratoriossa.

Tulkinta:Näytteestä tunnistetaan Gram-positiiviset ja -negatiiviset kokki- ja sauvabakteerit, hiivasienet, sekä mahdolliset muut värjäyksessä ilmenevät solut ja havainnot.

Virhelähteet: •• Ympäristöstä kontaminoitunut näyte•• Hyvin veristä näytettä on vaikea tutkia•• Riittämätön näytemäärä



HiivalääkeherkkyysmääritysTehdään pyydettäessä laboratoriossa tehdystä vilje-lystä tai asiakkaan omasta puhdasviljelmästä. Maljat tulee sulkea esim. parafilmillä tms. ja pakata lähe-tyslaatikkoon tiiviissä muovipussissa.

Tutkittavat hiivalääkkeet:•• itrakonatsoli•• ketokonatsoli•• nystatiini•• mikonatsoli•• flukonatsoli•• amfoterisiini•• vorikonatsoli


Menetelmä:Kiekkoherkkyysmenetelmä.

Tulkinta:Tulos ilmoitetaan S-, I-, R-arvoina (S= herkkä, I= Intermediate, R= Resistentti).


Kontrollibakteeriviljely hoidon jälkeen (ei sisällä tunnistusta)Lääkityksen ja hoidon jälkeen varmistetaan tarvitta-essa hoitovaste kontrollinäytteen viljelyllä samalta alueelta otetusta näytteestä (esim. uusintavirtsanäy-te).


Näytetyyppi:Ota näyte bakteeriviljelynäytteen ohjeilla esimerkiksi bak-teerinäytteenotto- ja -kuljetusputkeen (M40 Transystem).

Menetelmä:Lähetetietojen perusteella näytealueella patogeeneinä pidettävien bakteerien viljely yleis-/selektiivisillä elatusai-neilla omassa laboratoriossa.

Tulkinta:Kasvua/ei kasvua. Huomioidaan mahdollisuus ympäristö-kontaminaatioon kasvua tulkittaessa. Tarvittaessa tulkin-taa voidaan asiakkaan toiveiden mukaan jatkaa patogeeni-en tunnistuksiin ja herkkyysmäärityksiin.

Virhelähteet:•• Ympäristöstä kontaminoitunut näyte•• Runsas normaalifloora•• Lääkitys•• Näyte on otettu tai toimitettu väärin•• Kuivunut näyte



Moniresistenssibakteerikantojen (MRSA, MRSP, ESBL ja AmpC) seulonta Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat kas-vava ongelma joka puolella maailmaa. Antibioot-tiresistenttiys on lisääntynyt antibioottilääkityksen lisääntyessä ja esimerkiksi Suomessa tämä on ha-vaittu myös lemmikkieläinten keskuudessa.

Altisteita antibioottiresistenttiyden kehittymiselle ovat erilaiset vastustuskykyä alentavat sairaudet ja geneettiset ominaisuudet kuten allergiat, ihotuleh-dukset ja muut infektiot, sekä runsaat toistuvat an-tibioottikuurit hoitojen yhteydessä.

Kantajuus itsessään ei ole vaarallista peruster-veille yksilöille, mutta bakteerien aiheuttamia infek-tioita voi olla vaikea hoitaa. Usein kantaja on eläin, jolla on joku perussairaus. Muut eläimet ( ja ihmiset) samassa elinympäristössä voivat saada tartunnan, mutta se ei yleensä jää pysyväksi perusterveessä yk-silössä.

Näytteenotto:Otetaan erilliset näytteet bakteerikuljetustikkuihin (vähin-tään 3 kpl). Näyte otetaan aina limakalvoilta (sierain ja/tai suuontelo) ja perenium eli anaalialueen iholta. Lisäksi tapauskohtaisesti myös ongelmaihoalueelta/ihorikosta ja virtsatieinfektiotapauksissa myös virtsanäyte (Urine cultu-re/CCM-putkeen).

Vastausaika: 3–5 arkipäivää. Positiivinen tulos varmistetaan lakisääteisesti lähettämällä kanta Eviraan (MRSA, ESBL ja AmpC -osalta). Lo-pullinen vastaus saadaan näiden osalta 1–2 viikossa.

HUOM! Lähetämme resistenssibakteerilöydökset myös kaik-kien muiden bakteeritutkimuksien osalta Eviraan.

Virhelähteet:•• Runsas normaalifloora•• Antibioottilääkitys•• Näyte vanhaa tai säilytetty lämpimässä•• Näyte on otettu tai toimitettu väärin

Lähteet:https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/laakitseminen/antibioottiresistenssin-seuranta/ (25.1.2018)

https://www.helsinki.fi/en/news/health/new-information-about-the-epidemiology-of-mrsp-in-finland (25.1.2018)

Antimicrobial resistance in Staphylococcus pseudintermedius and the molecular epidemiology of methicillin-resistant S. pseudintermedius in small animals in Finland

Thomas Grönthal Marjut Eklund Katariina Thomson Heli Piipari-nen Tarja SironenMerja Rantala

Journal of Antimicrobial Chemotherapy, Volume 72, Issue 4, 1 April 2017, Pages 1021–1030


Pälvisilsa l. Trichophyton verrucosum (qPCR-tunnistus, viljely)Pälvisilsaa esiintyy yleisimmin naudoilla, mutta se voi myös infektoida muita kotieläimiä sekä ihmis-tä. Pälvisilsa luokitellaankin zoonoosiksi. Vuosittain Suomessa todetaan uusia tapauksia 20–30 uudella tilalla.

Pälvisilsa tarttuu suoraan kosketustartuntana eläimestä toiseen, mutta se voi levitä myös eläinten elinympäristöstä työvälineiden ja vaatteiden välityk-sellä sekä pölynä ilman kautta. Suurin riski leviämi-selle muodostuu eläinkaupan ja eläinten siirtämisen kautta. Kaikki aiemmin infektoitumattomat eläimet voivat sairastua.

Sienen itiöt säilyvät navettaympäristössä useita vuosia. Kuivissa olosuhteissa jopa 10 vuotta. Nau-ta itse voi levittää tautia vielä puoli vuotta oireiden häviämisen jälkeenkin. Myös oireettomat/rokotetut eläimet voivat kantaa itiöitä karvapeitteessään. In-fektio voikin puhjeta tilalle tulleissa uusissa eläimis-sä. Itämisaika infektiolle on 1–4 viikkoa. Pälvisilsa on yleensä itsestään ohimenevä sairaus, jonka pitäisi parantua immuunivasteen kehittyessä itsestään 1–4 kuukauden kuluessa, mutta se voi myös kestää pidempään. Oikea hoito nopeuttaa paranemista. Kerran infektoituneet eläimet eivät yleensä sairastu uudelleen (pysyvä immuniteetti), mutta niiden koh-dalla on huomioitava mahdollinen oireeton kanta-juus.

Pälvisilsa näkyy iholla pyöreinä (yleensä halkaisi-ja 3–5 cm), kohollaan olevina, reunoiltaan leviävinä karvattomina läiskinä, jotka ajan mittaa muuttuvat harmaiksi ja panssarimaisiksi. Laikut eivät itsessään kutia mikäli vaurion myötä ihoon ei ole päässyt muuta infektiota.

Vastausaika:1–7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Viljelyä jatketaan 4 vk.

Näytetyyppi:Infektoitunut kohta voidaan puhdistaa pyyhkimällä alkoho-lipitoisella liuoksella, jonka annetaan kuivua. Sen jälkeen ihosta raaputetaan ”hilsettä” vaurion reunoilta johonkin puhtaaseen putkeen/purkkiin. Myös vaurion harjaaminen kauppapuhtaalla hammasharjalla on hyvä näytteen kerää-mistapa. Hammasharja tulee sulkea erilliseen kirjekuoreen, jonka sisälle EI SAA laittaa lähetettä.

Menetelmä:Sieniviljely ja qPCR. PCR-tutkimus voidaan tehdä myös suo-raan oireilevan eläimen hilseestä. Tällöin positiivinen tulos voidaan saada jo muutaman päivän kuluessa. Viljelyä jatke-taan kuitenkin aina vähintään 4 viikkoa.

Tulkinta:Pos./neg.

Hoito:Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry (18.10.2012): http://www.ett.fi/tarttuvat_taudit/nautojen_tarttuvat_taudit/pal-visilsa

Lähteet:S Pyörälä, T Tiihonen. Nautojen sairaudet. Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Oppimateriaalia 6, 2005.

Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry (18.10.2012): http://www.ett.fi/tarttuvat_taudit/nautojen_tarttuvat_taudit/palvisilsa

EVIRA (18.10.2012): http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elain-ten_terveys_ja_elaintaudit/rokoteneuvonta/elainlajikohtai-set_rokotteet/nautarokotteet/

The University of Adelaide, Mycology online (18.10.2012): http://www.mycology.adelaide.edu.au/Fungal_Descriptions/Derma-tophytes/Trichophyton/verrucosum.html

PCR -tutkimuksetBCV Bovine respiratory coronavirus (qPCR) Bordetella bronchiseptica qPCR kissa/koira/hevonen BRSV Bovine respiratory syncytial virus (qPCR) Brucella canis vasta-aineet -pikatesti, RSAT tai -qPCRCanine parainfluenzavirus CDV Canine distempervirus (penikkatauti) qPCR Chlamydophila felis qPCR CHV Canine herpesvirus (qPCR) Ehrlichia spp PCR EVA Hevosen arteriittivirus (qPCR)FCV Feline calicivirus qPCR FeLV kissan leukemiavirus ja FIV kissan immuunikatovirus qPCRFHV Feline herpesvirus qPCRFIP/FCoV Feline Coronavirus (qPCR) Giardia (ELISA, qPCR, pikatesti) Hevosen herpesvirukset 1 ja 4, EHV1 ja EHV4 (qPCR) Influenssa A -virus (qPCR) (hevonen, koira) Microsporum canis qPCR (omasta viljelystä) Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qPCR (nauta) Mycoplasma felis qPCR Mycoplasma spp (qPCR) PCV2 Porcine Circovirus tyyppi 2 qPCR Streptococcus equi subsp. equi (pääntauti)(qPCR) Strongylus vulgaris - iso sukkulamato (qPCR) (hevonen) Tritrichomonas foetus (qPCR) Utaretulehdus-PCR: 15 patogeenia + betalaktamaasigeeni

167


BCV Bovine respiratory coronavirus (qPCR)Naudan coronavirusta esiintyy yleensä talviaikaan-sisäruokintakauden aikana aiheuttaen ripulia tai hengitystieoireita. Sisäruokintakaudella virus selvi-ää hyvin navettaympäristössa, jossa on kosteaa ja lämmintä sekä vähän UV-valoa. Infektio on aikuisilla naudoilla harvoin kuolemaan johtava, mutta vasi-koilla kuolleisuus voi olla korkea. Tuottajalle viru-sinfektiot aiheuttavat taloudellisia tappioita mene-tettyjen vasikoiden, kasvun hidastumisen ja maidon tuotannon alenemisen muodossa.

Virus lisääntyy voimakkaasti nopeasti jakautuvis-sa soluissa esimerkiksi suolistossa ja hengitysteis-sä. Oireena hengitystie-infektiossa esiintyy lievää nenävuotoa ja yskimistä. Yleisimmin virus infektoi 2–16 viikkoisia eläimiä. Virusinfektio altistaa helposti sekundäärisille bakteeritulehduksille. Oireilevat eläi-met levittävät virusta voimakkaasti ympäristöönsä, minkä vuoksi ne tulisi pyrkiä eristämään muusta karjasta.

Sairastettuaan eläin muodostaa vastustuskyvyn virukselle 1–5 vuodeksi. Osaeläimistä voi jäädä vi-ruksen kantajiksi, jolloin infektio voi puhjeta uudel-leen eläimissä, jotka eivät sitä ole vielä sairastaneet.


Näytetyyppi:Mahdollisimman syvältä nenäontelosta otettu kuivavanu-näyte tai keuhkohuuhtelunäyte.

Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan.

Menetelmä:qPCR omassa laboratoriossa

Tulkinta:Pos/neg

Lähteet:Saif LJ. Bovine Respiratory Coronavirus. The Veterinary clinics of North America Food animal practice. 2010;26(2):349-364. doi:10.1016/j.cvfa.2010.04.005.

Pyörälä S, Tiihonen T. Nautojen sairaudet 2005, Hengitysteiden sairaudet. Oppimateriaalia; 6.

Eläinten terveys ETT ry nettisivut, Koronavirustartunta. http://www.ett.fi/tarttuvat_taudit/nautojen_tarttuvat_taudit/corona Viitattu 29.4.2016


Bordetella bronchiseptica qPCR (kissa, koira, hevonen)Bordetella bronchiseptica on gram-negatiivinen sauvabakteeri, joka aiheuttaa koirille kennelyskää ja kuuluu kissoilla neljän yleisimmän hengitystiein-fektioiden aiheuttajien joukkoon. Kissoilla oireet vaihtelevat hengitystie- ja silmäoireista jopa keuhko-kuumeeseen. Koirilla oireisiin kuuluu pääasiallisesti keuhkoputkentulehdusta ja yskää. Bakteeri säilyy ympäristössä suhteellisen hyvin, mutta on kuitenkin herkkä desinfektioaineille. Se tarttuu suorassa kon-taktissa (haistelu, nuoleminen), pisaratartuntana tai jopa välillisesti (esim. pinnoilta, käsistä, harjoista). Tämän lisäksi tauti voi tarttua lajien välillä. Infektio hoidetaan antibiooteilla ja tarvittaessa tukihoidolla. Bakteerin tunnistamiseen käytetään PCR menetel-mää, jolla tunnistetaan patogeenin DNA:ta infektio-alueelta otetusta näytteestä.


Näytetyyppi: Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Myös keuhkohuuhtelunäyte käy. Mikäli eläin on rokotettu viimei-sen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3 –4 viikossa.

Menetelmä:DNA-tekniikat (qPCR).

Tulkinta: Pos./neg


BRSV-virus kuuluu RNA-viruksiin, jotka aiheuttavat hengitystieinfektioita. Nautojen lisäksi BRS-virus voi infektoida myös lampaita ja vuohia.

RS-virus voi infektoida minkä ikäistä karjaa tahansa, mutta yleisimmin sairastuneet ovat nuorkarjaa tai vasikoita. Syntyvä vasikka voi saada piilevän tartun-nan jo emoltaan. Infektio voi olosuhteiden myötä-vaikutuksella aiheuttaa primäärin infektion tai olla yhtenä aiheuttajana monisyisessä hengitystietuleh-duksessa.

RS-virus leviää pisaratartuntana naudasta toiseen mutta voi myös levitä ihmisen välityksellä karjaan. Oireet ilmaantuvat 3–5 päivää tartunnan jälkeen ja niihin kuuluu yleensä voimakas sierain- ja/tai silmä-vuoto, ruokahaluttomuus, kuumeilu, kohonnut hen-gitysfrekvenssi sekä maidontuotannon aleneminen. Oireet voivat olla lieviä tai hyvinkin rajuja, johtaen jopa äkkikuolemaan.

Naudoille ei kehity vastustuskykyä virusta vastaan, vaan nauta voi sairastua viruksen aiheuttamaan hengitystietulehdukseen uudelleen. Osa naudoista voi jäädä viruksen kantajiksi, ja levittävää näin sai-rautta eteenpäin. Infektion puhkeamiseen vaikutta-vat ympäristötekijät, muut sairaudet ja stressi, jotka heikentävät naudan vastustuskykyä altistaen sen RS-infektiolle.

BRSV Bovine respiratory syncytial virus (qPCR)


Näytetyyppi: Vanutikkunäyte mahdollisimman syvältä nenäontelosta.Myös keuhkohuuhtelunäyte käy.


Tulkinta: Pos./neg

Lähteet:https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/naudat-ja-biisonit/hengitystietulehdukset/

http://www.ett.fi/tarttuvat_taudit/nautojen_tarttuvat_taudit/brsv

ETT. Virustartuntojen vastustus nautatiloilla. Toimenpideohjeet kaikille tiloille (ripulit, hengitystietulehdukset). 10.3.2016

http://www.ett.fi/sites/default/files/user_files/ohjeet_ja_lo-makkeet/Virustartuntojen_vastustusohjeet_10_3_2016.pdf

Sacco RE, McGill JL, Pillatzki AE, Palmer MV, Ackermann MR. Respiratory syncytial virus infection in cattle. Vet Pathol. 2014 Mar;51:427-36.


Brucella canis vasta-aineet -pikatesti, RSAT tai Brucella spp qPCRBrusella canis -bakteeri aiheuttaa bruselloosi nimisen taudin tarttuessaan koiraan. Myös Brusella abortus ja Brusella suis voivat infektoida koiraa. Yleensä tartunta saadaan astutuksen yhteydessä. Tartunnassa baktee-ri hakeutuu ensisijaisesti koiran sukuelimiin, joissa infektio ilmenee. Tartunnan alkuvaiheessa oireita voi ilmetä myös imusolmukkeissa.

Narttukoiran infektio voi olla vaikea havaita. Yleensä infektion mahdollisuutta aletaan pohtia epäonnistu-neen tiineyden jälkeen. Osa tai kaikki pennuista syn-tyvät kuolleina tai abortoituvat. Tyypillisesti ongelmat ilmenevät tiineyden loppuvaiheessa. Tartunta voi py-syä piilevänä, koska nartulla voi olla myös onnistunei-ta pentueita. Tiinehtyvyysongelmien yhteydessä tulisi Brucella-infektion mahdollisuus ottaa huomioon.

Uroskoirilla infektio huomataan yleensä helpom-min infektion aiheuttaman kivesten ja eturauhasen tulehduksen vuoksi. Bakteeri voidaan varmimmin to-deta siemennesteestä.

Brusella canis bakteeri voi tarttua myös ihmiseen, mikä tulisi ottaa huomioon infektiota epäiltäessä. Oi-reettoman koiran ihmiselle aiheuttama infektioriski on pieni. Suurin infektioriski on käsiteltäessä kuollei-na syntyneitä tai abortoituneita sikiöitä tai sikiökalvo-ja. Tartunnan saa herkästi myös muista synnytyserit-teistä sekä juoksujen eritteistä. Uroksilla bakteeria erittyy etenkin siemennesteeseen sekä virtsaan.

Suomalaisten, koko ikänsä Suomessa eläneiden, koirien infektioriski on pieni. Tuontikoirat sekä sii-toskäytössä olevat ulkomaalaiset koirat tulisi tutkia ennen astutusta. Vasta-ainetutkimusta tulisi käyttää, mikäli mahdollisesta tartunnasta on kulunut yli kol-me viikkoa. Tässä ajassa vasta-ainetasot ovat ehtineet nousta. Mikäli halutaan tutkia mahdollista akuuttia infektiota, tulisi näyte tutkia PCR-tekniikalla.

Mikäli vasta-aine/PCR tutkimuksella saadaan positiivinen tulos, on eläinlääkärin ja laboratorion ilmoitettava tapauksesta eläintautilain ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1010/2013 mu-kaisesti joko kunnaneläinlääkärille tai aluehallinto-virastoon. Ilmoitus tehdään ilman yksilöiviä tietoja, jolloin tartunnan saaneen koiran tai sen omistajan tietoja ei voida yhdistää tautitapaukseen.

Tartunnan saaneen koiran lopettamista suositel-laan. Mikäli ei päädytä lopettamiseen, tulee koira poistaa siitoskäytöstä (sterilointi/kastrointi). Anti-bioottihoito ei välttämättä tuhoa bakteeria, mutta pitää oireet poissa. Antibioottihoidon jälkeenkin oi-reet voivat uusiutua. Infektoituneen koiran kontaktia muihin koiriin tulee välttää.

Suomessa asuvilla koirilla tautia on ensimmäisen kerran todettu vuonna 2008. Toinen infektio on to-dettu vuonna 2013 kennelissä, jossa tartunta ehti levitä useampaan koiraan. Molemmissa tapauksissa tartunnanlähteenä on ollut ulkomailta tuotu koira.

Vastausaika:Vasta-ainetestit 2–3 vrk. qPCR 1–7 vrk, analysoidaan kah-desti viikossa.

Näytetyyppi:Vasta-ainetutkimukset: 1 ml seerumia, kylmälähetys.qPCR: pyyhkäisynäyte pumpulipuikolla tai nukkatikulla emättimestä ( juoksuerite) tai siittimestä, virtsa, siemenes-tettä, pyyhkäisynäyte kuolleesta pennusta tai sikiökalvoista.

Menetelmä:Vasta-ainepikatesti, RSAT (rapid slide agglutination test) tai Brucella spp -qPCR, kaikki omassa laboratoriossa. RSAT on hyväksytty menetelmä mm. Australian rajalla.

Lisätietoahttp://www.evira.fi/portal/fi/elaimet / elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/brucella+canis

http://www.kennelliitto.fi/uutiset/tiedote-koiran-bruselloosista


Canine parainfluenzavirusCanine parainflunza virus on koiralla yksi kennelys-kän aiheuttajista. Se on yksijuosteinen RNA-virus, joka kuuluu Paramyxovirusten heimoon.

Koirilla oireet ovat pääasiallisesti ylähengitystieoi-reita (yskä ja nuha) sekä ruokahaluttomuutta. Virus on erittäin tehokas leviämään ja se tarttuu suoras-sa kontaktissa sekä pisaratartuntana. Kuten monet muutkin virustaudit, CDV voi aiheuttaa sekundaari-infektioille altistavia epiteelisoluvaurioita.

Koiran parainfluenssaviruksen tunnistamiseen käytetään PCR menetelmää, jolla tunnistetaan pa-togeenin RNA:ta infektioalueelta otetusta näytteestä.


Näytetyyppi:Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudin-aiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheut-tajasta riippuen noin 3 viikossa.


Tulkinta:Pos./neg.


CDV Canine distempervirus (penikkatauti) qPCRCanine distemper virus (CDV) aiheuttaa koiralle niin kutsutun penikkataudin. Se on yksijuosteinen RNA-virus, joka kuuluu paramyxovirusten heimoon.

Virustauti on erittäin tehokas leviämään. Tyypilli-sesti esiintyy flunssankaltaisia oireita: nuhaa, kuu-metta, silmätulehduksia ja hengitystieoireita. Lisäksi saattaa esiintyä suolisto-oireita. Taudin edetessä voi esiintyä myös hermosto-oireita.

Kuten monet muutkin virustaudit, CDV voi aiheut-taa sekundaari-infektioille altistavia epiteelisoluva-urioita. Penikkatautia vastaan on olemassa tehok-kaita rokotteita, jotka antavat hyvän suojan tautia vastaan.

CDV:n tunnistamiseen käytetään PCR menetel-mää, jolla tunnistetaan patogeenin RNA:ta infektio-alueelta otetusta näytteestä.


Näytetyyppi:Virtsa 1 ml tai nukkatikkunäyte nielusta, nenästä, ulosteesta tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukau-den aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3 –4 vii-kossa. Virtsa on luotettavin näytemateriaali, kun näyte jou-dutaan ottamaan rokottamisen jälkeen.

Menetelmä:DNA-tekniikat (qPCR)

Tulkinta: Pos./neg.


Chlamydophila felis qPCRChlamydophila felis on yksi neljästä kissan hen-gitystieinfektioiden pääaiheuttajista. Sitä esiintyy maailmanlaajuisesti. Taudin itämisaika vaihtelee muutamasta vuorokaudesta aina 10 vuorokauteen. Bakteeri aiheuttaa hoitamattomana kroonisia ylä-hengitystieoireita (yskä, keuhkokuume, silmäoireet, nenävuoto ym.) Tautia esiintyy erityisesti 2–6 kuu-kauden ikäisissä pennuissa ja monikissatalouksissa. Hoitamattomat kissat erittävät bakteeria esimerkiksi syljen ja silmänesteen välityksellä ympäristöönsä. Krooninen kantaja voi olla välillä täysin oireeton, mutta esimerkiksi stressin seurauksena oireet tule-vat takaisin. Tyypillisin oire on märkivä silmätuleh-dus, mutta vakavampiakin oireita voi ilmetä. Niitä ovat mm. pienten pentujen keuhkotulehdukset, jotka johtavat kuolemaan sekä kantavan naaraan abortit. Klamydioosia hoidetaan pitkällä antibioot-tikuurilla.


Näytetyyppi: Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää tau-dinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia.


Tulkinta:Pos./neg.


CHV Canine herpesvirus (qPCR)Koiran herpesvirusta esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on ensisijaisesti aikuisten koirien ja yli 4 viikon ikäisten pentujen lieväoireinen hengitystietartunta. Toisaalta herpes on myös yksi suurin syyllinen vasta-syntyneiden (9–14 pv ikäisten) pentujen kuolemaan. Jalostusnartuilla se saattaa aiheuttaa hedelmättö-myyttä, keskenmenoja, pienentyneitä pentuekokoja sekä heikkoina syntyviä pentuja. Uroksilla taas saat-taa esiintyä rakkuloita ulkoisissa sukuelimissä.

Herpes tarttuu pääsääntöisesti pisaratartuntana (mutta myös esim. astutustilanteessa). Pentu voi saada tartunnan milloin tahansa tiineyden aikana. Suurin osa pennuista saa viruksen emältään istukan kautta tai synnytyskanavassa. Jos tartunta tapahtuu jo kohdussa, seuraukset riippuvat tiineysvaiheesta; varhaisessa tiineydessä alkiot kuolevat ja sulavat pois, lopputiineydessä pennut voivat syntyä ennen-aikaisesti. Viruksen itämisaika on 3–7 päivää.

PCR on CHV:n toteamiseen yksi parhaimpia me-netelmiä. Vasta-aineisiin pohjautuvien menetelmi-en herkkyys ei välttämättä riitä, sillä vasta-ainetasot saattavat olla hyvin alhaiset. On myös huomioitava, että jalostusnaaraita rokotetaan herpestä vastaan, jolloin vasta-ainetasot ovat luonnollisesti koholla.

PCR-menetelmä tunnistaa itse viruksen. PCR:mme on suunniteltu herpesspesifiset alukkeet, jotka sitou-tuvat ainoastaan tämän viruksen DNA:n. Koska virus on välillä latentissa vaiheessa (lepovaiheessa), on myös PCR-diagnostiikka haasteellista. PCR:mme on erittäin herkkä, mikä mahdollistaa minimaalisenkin patogeenimäärän (muutamia viruksia) tunnistami-sen, mikäli sitä näytteessä ylipäätään on.

Vastausaika: 1–7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa.

Näytetyyppi: Nukkatikkunäyte infektoituneelta, virusta erittävältä, oi-reelliselta alueelta (ensisijaisesti nenän, silmien tai nielun eritteestä tai keuhkoputkihuuhtelusta, emättimen tai siitti-men epiteeliltä, tai kudosta abortoituneesta sikiöstä). Myös EDTA-veri mahdollinen. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä ro-kotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3–4 viikossa.


Tulkinta:Pos./neg.


Ehrlichia canis (PCR)Ehrlichioosia aiheuttava Ehrlichia canis on punkkien levittämä riketsiabakteeri. Sen pääasiallisena levit-täjänä pidetään ruskeaa koirapunkkia (Rhipicepha-lus sanguineus), joka on levinnyt jo Suomessakin ympäri maata. Punkki menestyy oloissamme vain sisätiloissa, joissa se pystyy lisääntymään normaa-listi. Punkin ei kuitenkaan ole todettu tartuttaneen ehrlichioosia Suomessa, vaan todetut tapaukset ovat olleet ulkomailla hankittuja tartuntoja. Kysei-sen punkin ei myöskään ole todettu levittävän meil-lä esiintyviä muita vektorivälitteisiä sairauksia, kuten borrelioosia. Ehrlichioosi onkin Suomea huomat-tavasti yleisempi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kaak-kois-Euroopassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa puolet aikuisista punkeista ja 20 % nymfeistä kantaa riketsiabakteereita, ja voivat siten tartuttaa infektion niin koiraan kuin ihmiseenkin.

Taudilla tunnetaan kolme vaihetta, akuutti; subkliininen ja krooninen vaihe. Siirryttyään punkista koiraan, bakteerit infektoivat mononukleaarisia valkosoluja. Taudinkuva vaih-telee, sillä koira voi kantaa sairautta täysin oireettomasti pitkiäkin aikoja. Kun oireita ilmenee, kuuluu niihin kuumet-ta, väsymystä, syömättömyyttä ja alipainoisuutta. Lisäksi tavataan trombosytopenian eli verihiutaleiden vähyyden seurauksena verenvuototaipumusta, joka ilmenee etenkin iholla ja nenäverenvuotoina. Myös neurologiset oireet, ok-sentaminen, ripulointi sekä silmien leesiot ja tulehdukset on yhdistetty sairauteen. Hoitamattomana infektio kestää pitkään. E. canis infektioiden onkin todettu kestävän jopa yli 10 vuotta. Infektiota voidaan hoitaa pitkällä antibioottikuu-rilla. Yleensä hoito on tehokas, mutta on myös tapauksia, joissa infektiosta ei ole päästy eroon.

Australiaa pidetään vapaana kyseistä patogeenistä, ja siksi maahan vietävät koirat on tutkittava ennen maahan-tuontiluvan saamista. Koirat tulee tutkia IFAT -menetelmällä (vasta-ainetutkimus) lähtömaan viranomaisen hyväksymäs-sä laboratoriossa. Movet yhteistyötahoineen täyttää nämä vaatimukset.

PCR-tekniikalla on mahdollista havaita Erlichis canis -spesifinen DNA suoraan potilaan kokoverestä tai luuydin-näytteestä ja menetelmää suositellaan sairauden akuutin vaiheen diagnosointiin. Menetelmän herkkyys on parhaim-millaan ensimmäisen sairastumisviikon aikana ja laskee no-peasti antibioottihoidon aikana. Negatiivinen tulos ei täysin poissulje patogeenin olemassaoloa.

Vastausaika: 1–2 viikkoa

Näytetyyppi: 1 ml EDTA-kokoveri tai luuydinnäyte

Menetelmä:PCR yhteistyölaboratoriossa

Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:Canine Ehrlichiosis – from Acute Infection to Chronic Disease. CVBD® Bayer HealtCare. Number 7. December 2010

Canine ehrlichiosis. Ann Agric Environ Med. 2003;10(2):137-41. Skotarczak B.


Ehrlichia spp PCR (PCR)Ehrlichioosia aiheuttavat Ehrlichia canis (yleisin), Eh-rlichia chaffeensis ja Ehrlichia ewingi ovat punkkien levittämiä riketsiabakteereita. Niiden pääasiallisena levittäjinä pidetään ruskeaa koirapunkkia (Rhipi-cephalus sanguineus), joka on levinnyt jo Suomes-sakin ympäri maata. Punkki menestyy oloissamme vain sisätiloissa, joissa se pystyy lisääntymään nor-maalisti. Punkin ei kuitenkaan ole todettu tartutta-neen ehrlichioosia Suomessa, vaan todetut tapa-ukset ovat olleet ulkomailla hankittuja tartuntoja. Kyseisen punkin ei myöskään ole todettu levittävän meillä esiintyviä muita vektorivälitteisiä sairauksia, kuten borrelioosia. Ehrlichioosi onkin Suomea huo-mattavasti yleisempi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kaakkois-Euroopassa tehdyn tutkimuksen mukaan jopa puolet aikuisista punkeista, ja 20 % nymfeistä kantaa riketsiabakteereita, ja voivat siten tartuttaa infektion niin koiraan kuin ihmiseenkin.

Amerikan mantereella Ehrlichia ewingi on kuitenkin tietyil-lä alueilla huomattavasti E. canista yleisempi. Sen isäntänä toimii yleisimmin Amblyomma americanum -punkki.

Taudilla tunnetaan kolme vaihetta, akuutti; subkliininen ja krooninen vaihe. Siirryttyään punkista koiraan, E. canis -bakteerit infektoivat mononukleaarisia valkosoluja. Ehr-lichia ewingi infektoi lähinnä neutrofiilisia granulosyyttejä. Taudinkuva vaihtelee, sillä koira voi kantaa sairautta täysin oireettomasti pitkiäkin aikoja. Kun oireita ilmenee, kuuluu niihin kuumetta, väsymystä, syömättömyyttä ja alipainoi-suutta. Ehrlichia ewingi -infektion ensimmäisinä kliinisinä oireina esiintyy yleensä ontumista ja moniniveltulehdusta. Lisäksi erlichioosipotilailla tavataan trombosytopenian eli verihiutaleiden vähyyden seurauksena verenvuototaipu-musta, joka ilmenee etenkin iholla ja nenäverenvuotoina. Myös neurologiset oireet, oksentaminen, ripulointi sekä sil-mien leesiot ja tulehdukset on yhdistetty sairauteen. Hoita-mattomana infektio kestää pitkään.

PCR-tekniikalla on mahdollista havaita Erlichia spp. -spe-sifinen DNA suoraan potilaan kokoverestä tai likvor/luuydin-näytteestä, ja menetelmää suositellaan sairauden akuutin vaiheen diagnosointiin. Menetelmän herkkyys on parhaim-millaan ensimmäisen sairastumisviikon aikana ja laskee no-peasti antibioottihoidon aikana. Negatiivinen tulos ei täysin poissulje patogeenin olemassaoloa.


Näytetyyppi: 2 ml EDTA-kokoveri tai luuydin tai 0,5 ml likvor tai punkki

Menetelmä:PCR yhteistyölaboratoriossa

Tulkinta:Canine Ehrlichiosis – from Acute Infection to Chronic Disease. CVBD® Bayer HealtCare. Number 7. December 2010

Canine ehrlichiosis. Ann Agric Environ Med. 2003;10(2):137-41. Skotarczak B.


EVA Hevosen arteriittivirus (qPCR)Hevosen virusarteriitin aiheuttaa yksijuosteinen RNA-virus. Se on hevosilla yksi yleisimmistä hengi-tystieinfektioiden aiheuttajista.

Taudin oireet voivat olla vaihtelevia: väsymys, kuume, nivelturvotus ja silmän sidekalvontulehdus. Toisaalta tartuntaa kantava hevonen voi olla myös täysin oireeton. Tiineillä tammoilla virustartunta voi aiheuttaa luomisia. Tartunta tapahtuu yleensä ylä-hengitysteiden kautta, josta virus kulkeutuu t-solu-jen mukana imusolmukkeisiin. Siellä virus lisääntyy ja kulkeutuu verenkierron mukana muualle elimis-töön. Verisuonissa virus aiheuttaa nekroottisten lee-sioiden muodostumista, mikä johtaa verenvuotoihin ja turvotukseen.

Virus voi levitä kaikissa hevosen eritteissä. Se sel-viää pitkiäkin aikoja infektiokykyisenä kudoksissa ja kudosnesteessä. Esimerkiksi pakastespermassa se voi selvitä infektiokykyisenä vuosia. Virus ei ole erityisen tehokas leviämään kehon ulkopuolella, ja on suhteellisen herkkä erilaisille desinfektioaineille. Epäsuorat tartunnat ovat harvinaisempia, mutta ei-vät mahdottomia.

Tautiin ei ole olemassa viruslääkettä. Aikuiset yksi-löt toipuvat taudista hyvin, mutta nuoret varsat ovat riskissä sairastua vakaviin hengitystieoireisiin. Ky-seessä on lakisääteisesti ilmoitettava tauti, ja eläin-lääkärin on ilmoitettava tapaukset kuukausittain aluehallintavirastoon (Evira).

Siitoseläimiltä arteriitin tutkiminen on lakisääteistä: ”Hyväksytyillä oriasemilla käytettävien siitosoriiden tutki-mukset virusarteriitin varalta ovat Suomessa pakollisia. Täs-tä säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (780/2014) kotimaan kauppaan kerättävän sperman osalta ja EU:n komission asetuksessa (EU) 176/2010 EU:n jäsen-valtioiden väliseen kauppaan kerättävän sperman osalta. Sisämarkkinakaupassa (EU:n jäsenvaltiosta toiseen) myy-tävän sperman kauppaa varten luovuttajaori on tutkittava negatiivisin tuloksin. Ainoastaan kotimaan kaupassa oriilta ei edellytetä negatiivista tutkimustulosta. Tammanomista-jan kannattaa kuitenkin edellyttää oriilta aina negatiivista tutkimustulosta vaikka kotimaan kauppaan kerättävän sperman osalta lainsäädäntö ei sitä edellytäkään. Virusarte-riittitartunnan leviäminen siittolassa, jossa on myös tiineitä tammoja, voi aiheuttaa isoja tappioita.”


Näytetyyppi: Nukkatikkunäyte sieraimesta, nielusta tai silmäeritteestä, keuhkohuuhtelunäyte, EDTA-kokoveri, virtsa tai sperma. Luotettavimmat tulokset saadaan mahdollisimman aikai-sessa vaiheessa otetuista näytteistä.


Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:OIE Terrestial Manual 2015, Chapter 2.5.10. EQUINE VIRAL ARTE-RITIS (INFECTION WITH EQUINE ARTERITIS VIRUS). NB: Version adopted by the World Assembly of Delegates of the OIE in May 2013.

9.3.2016:http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/hevoset/virusarte-riitti/

9.3.2016: http://www.merckvetmanual.com/mvm/generali-zed_conditions/equine_viral_arteritis/overview_of_equine_vi-ral_arteritis.html


FCV Feline calicivirus qPCRKissan calicivirus on yksi neljästä kissan hengitys-tieinfektioiden pääaiheuttajista. Se on RNA virus, joka aiheuttaa ylähengitystieinfektioita. Infektion erityispiirteenä on haavainen limakalvotulehdus suussa, sekä krooniseksi muuttunut ientulehdus. Pennuilla virus saattaa aiheuttaa vakavan keuhko-kuumeen. Calicia esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on erittäin tehokas leviämään ja se leviää pisaratar-tuntana suun, sierainten ja silmien eritteestä. Virus on erittäin kestävä ja voi levitä välillisesti myös kon-taminoituneelta pinnalta vielä viikkojenkin jälkeen. Virusinfektioon ei ole olemassa tehokasta hoitoa. Tukihoitona sekundääri-infektioita estämään käyte-tään antibiootteja. Calicia vastaan on rokote, mutta rokotus ei välttämättä estä kissan infektoitumista vaan helpottaa oireita.


Näytetyyppi:Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudin-aiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheut-tajasta riippuen noin 3–4 viikossa.


Tulkinta:Pos./neg.


FeLV kissan leukemiavirus ja FIV kissan immuunikatovirus qPCR (B)FeLV on kissan leukemiavirus, joka aiheuttaa kasvai-mia sekä altistaa toissijaisille tulehduksille heiken-täessään immuunijärjestelmää. Muina oireina voi ilmetä mm. anemiaa ja kuumetta. Virus on hyvin tart-tuva RNA-virus, joka ei kuitenkaan säily kauaa infek-tiivisenä ympäristössä. Se tarttuukin lähinnä syljen ja muiden eritteiden välityksellä, sekä emolta pennuille istukan ja maidon kautta. Yleensä kissat paranevat infektiosta, mutta osa voi jäädä kantajiksi. Kantajien ennuste on huono.

FIV on retrovirus, joka aiheuttaa kissoilla immuu-nikadon. Tartuntaa seuraa kolmivaiheinen sairas-tuminen. Jonkin aikaa tartunnan jälkeen ilmenee lieviä oireita, kuten sahaavaa kuumetta ja imusol-mukkeiden turvotusta. Nämä oireet voivat jäädä täysin huomaamatta. Ensioireiden jälkeen alkaa oireeton vaihe, jonka pituus vaihtelee kuukausista vuosiin. Kolmannessa vaiheessa kissan immuuni-puolustus ei pysty enää vastustamaan parasiitti ja mikrobi-infektioita, jolloin kissa sairastuu helposti esimerkiksi hengitystie-, iho- ja silmätulehduksiin. Yleensä sairaus johtaa lopulta kuolemaan. Virus ei tartu kovin helposti, vaan se vaatii tarttuakseen veri-kontaktin, esimerkiksi puremahaavan tai verensiirron.


Näytetyyppi: EDTA kokoveri 0,5 ml. Säilytä jääkaapissa.

Menetelmä:qPCR omassa laboratoriossa. Koska pikatesteissä on riski vääriin positiivisiin tuloksiin, suositellaan jokaisen positiivi-sen tuloksen varmistamista PCR-menetelmällä. Pakastamme jokaisen pikatestillä todetun positiivisen EDTA kokoverinäyt-teen tarkistusta varten.

Tulkinta:•• FeLV : pos./neg.•• FIV : pos./neg.


FHV Feline herpesvirus qPCRKissan herpes virus (rinotrakeiitti virus) on yksi nel-jästä kissan hengitystieinfektioiden pääaiheuttajista. Se on DNA virus, joka aiheuttaa monenlaisia ylähen-gitystieoireita: sierainvuotoa, silmien vuotoa ja sil-mätulehduksia, yskää ym. flunssankaltaisia oireita.

Kissojen herpestä esiintyy maailman laajuisesti. Se on erittäin tehokas leviämään ja leviää pisaratar-tuntana suun, sieraimen tai silmien eritteestä. Infek-tion itämisaika vaihtelee muutamasta vuorokaudes-ta aina muutamaan viikkoon. Akuutti infektio kestää viikkoja. Tämän jälkeen virus ”piiloutuu” elimistöön latentiksi (hermostoon) ja kissa jää siis kantajaksi. Latentissa vaiheessa kissa on oireeton. Kuitenkin esim. stressitilanteessa, virus aktivoituu uudelleen aiheuttaen oireet. Virusinfektioon ei ole olemassa tehokasta hoitoa. Tukihoitona sekundääri-infektioita estämään käytetään antibiootteja. Herpestä vastaan on tehokas rokote, mutta rokotus ei välttämättä estä kissan infektoitumista vaan helpottaa oireita.


Näyte:Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää tau-dinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää tau-dinaiheuttajasta riippuen noin 3–4 viikossa.


Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:Guidelines on Feline Infectious Diseases. FELINE HERPESVI-RUS-1. March 2007 by the European Advisory Board on Cat Di-seases.


FIP/FCoV Feline Coronavirus (qPCR)Kissan coronavirus (FCoV) on kissoilla hyvin yleinen. Se aiheuttaa tyypillisesti lieviä flunssan kaltaisia oi-reita sekä yleisesiä vatsaoireita, kuten ripulia ja ok-sentelua. Merkittäväksi patogeeniksi coronaviruksen tekee se, että viruksen mutatoitunut muoto aihe-uttaa tietyille yksilöille tarttuvan vatsakalvontuleh-duksen eli FIP:n (Feline Infectious Peritonitis). FIP on immunovälitteinen tauti, jossa infektoituneet valko-solut siirtyvät verenkierrosta elimistöön, aiheuttaen tulehdusreaktiota ja kudosvaurioita, jotka johtavat elintoimintojen romahtamiseen.

FIP:n ei ole olemassa parantavaa hoitoa, ja sen diag-nosointi on äärimmäisen hankalaa, koska oireet voivat olla hyvin moninaiset (FIP:sta on olemassa kuivaa ja märkää muotoa). Märässä muodossa va-hingoittuneista verisuonista tihkuu nestettä vat-sa- tai rintaonteloon. Kuivassa muodossa vauriot kohdistuvat tiettyihin kudoksiin; yleisimmin keskus-hermostoon, silmiin ja suolistoon. Yleensä tauti puh-keaa nuoressa yksilössä, 4–16 kk:n ikäisenä. FIP:n syntymekanismi on monimutkainen ja sen kehitty-miseen vaikuttavat monet asiat. Suurimpia tekijöi-tä ovat kissayksilön vastustuskyvyn taso, voimakas infektiopaine eli viruksen määrä ympäristössä, sekä viruksessa itsessään tapahtuva mutaatio.

FCoV leviää pääasiallisesti ulosteen välityksellä, feko-oraalista reittiä, mutta myös muita mahdollisia tartuntareittejä pidetään mahdollisina. Coronavirus on yleinen, ja sitä levittävät ympäristöönsä yleensä oireettomat yksilöt. Coronavirusta esiintyy yleisesti monikissatalouksissa, ja suurin osa kissoista onkin kohdannut tämän patogeenin jossain vaiheessa elämäänsä. Jos coronavirusta löytyy ulosteesta tai coronavirusvasta-aineita verestä, kertoo se kissan kohdanneen jossain vaiheessa elämäänsä kyseisen patogeenin. Siksi positiivinen coronaviruslöydös (vasta-ainemäärityksessä tai PCR:lla) ei yksinään missään tapauksessa tarkoita sitä, että kissalla oli-si FIP, tai että kissa tulisi sairastumaan FIP:n. FIP:n sairastuu vain alle 5 % coronaviruksen saaneista kis-soista. Toisaalta vasta-ainetasot voivat olla matalalla FIP-tapauksissakin, sillä vasta-aineet eivät ole kohol-la heti infektion alkuvaiheessa, eivätkä aivan taudin

loppuvaiheessa. Näistä syistä coronavirusvasta-ai-neiden tutkimista FIP:n diagnosoimiseen on yleises-ti pidetty kyseenalaisena menetelmänä.

Eläinlääkärit ovatkin pitkään toivoneet täsmällis-tä diagnostista menetelmää sairaudelle. On lähes mahdotonta luotettavasti erottaa tavallinen FCoV ja sen FIP:n johtava mutatoitunut muoto toisistaan taudin monimuotoisuuden ja yksilössä tapahtuvan viruksen mutatoitumisen vuoksi. PCR-menetelmä tunnistaa FCoV-patogeenin tutkitusta näytteestä. Kun muut kliiniset löydökset sopivat FIP:n taudin-kuvaan, voi selkeä viruslöydös vatsa- tai rintaonte-lonesteestä toimia hyvänä diagnostisena tukena. Muita tyypillisiä löydöksiä ovat anemia, leukosytoosi (neutrofiilien lisääntyminen, lymfosyyttien vähene-minen), koholla oleva kokonaisproteiinipitoisuus (korkea globuliini, matala albumiini) johtaen mata-laan A:G suhteeseen. Hyperbilirubinemia on yleinen löydös märkä-FIP:ssa, johtuen lisääntyneestä puna-solujen hajoamisesta.


Näytetyyppi:Vatsa- tai rintaontelopunktaatti, EDTA-kokoveri tai uloste.


Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:Pedersen NC, 2014. An update on feline infectious peritonitis: Diagnostics and therapeutics, The Veterinary Journal. 201:133-141.

http://www.merckvetmanual.com/mvm/generalized_condi-tions/feline_infectious_peritonitis/overview_of_feline_infectio-us_peritonitis.html


Giardia (ELISA, qPCR, pikatesti)Giardia on yksisoluinen ihmisissä ja eläimissä ripu-litauteja (giardiaasi) aiheuttava alkueläin. Eläimillä se on yleisin kissoilla ja koirilla. Tartunnan voi saada saastuneesta vedestä tai ympäristöstä. Myös oireet-tomat eläimet voivat levittää ja tartuttaa sitä toisiin eläimiin ja ihmisiin. Suolistossa giardia esiintyy ak-tiivisesti liikkuvana ja ravintoa ottavana trofosoi’iitti-muotona, ja suoliston ulkopuolella kystina, jotka kes-tävät suuriakin ympäristöolojen muutoksia ja näin ollen voivat säilyä infektoivina pitkään.

Nuorilla yksilöillä giardiaasi on yleensä oireelli-nen. Tyypillisiä oireita ovat oksentelu, vaalea ras-vainen ripuli ja laihtuminen. Kasvavien yksilöiden kasvu voi hidastua. Myöhemmin vastustuskyvyn ke-hittyessä oireet saattavat hävitä, mutta eläin levittää yhä kystia ulosteiden mukana ympäristöönsä. Ken-neleissä ja kissaloissa giardia-infektiot voivat lisätä pentukuolleisuutta ja heikentää pentujen kasvua.

Giardiaasin hoitoon käytetään normaalia pidempää matolääkekuuria. Myös elinympäristön puhdistami-nen ja desinfiointi on ensiarvoisen tärkeää.

Vastausaika: Pikatesti näytteensaapumispäivänä, qPCR 1–7 vrk, analy-soidaan kahdesti viikossa.

Näytetyyppi: Ulostenäyte.

Menetelmä:Valittavana pikatesti, ELISA tai qPCR, kaikki omassa labora-toriossa. Pikatesti ja ELISA tunnistavat giardia-antigeenin. Pikatestin herkkyys on 100.0 % ja spesifisyys 88.2 %. ELISAn herkkyys on 100 % ja spesifisyys 99.6 %.

Tulkinta:Pos./neg.


Hevosen herpesvirukset 1 ja 4, EHV1 ja EHV4 (qPCR)EHV-1 ja EHV-4 ovat hevosen herpesviruksia. Her-pesvirus kuuluu DNA-virusten ryhmään. Molempia viruksia esiintyy maailmanlaajuisesti. EHV-1 aiheut-taa abortteja, hengitystieinfektioita ja neurologisia oireita. EHV-4 puolestaan aiheuttaa pääasiallisesti hengitystieinfektioita, mutta satunnaisesti se saattaa aiheuttaa myös abortteja.Infektio on erittäin nopea, ja oireet voivat alkaa jo 24 tunnissa, mutta tyypillisemmin 4–6 vuorokautta infektoitumisesta. Virus leviää aerosolina eli ilman mukana. Infektoitumisen jälkeen sairastunut eläin levittää virusta vielä noin 7–10 vuorokautta, mutta mahdollisesti pidempäänkin. Tämän vuoksi suosi-tellaan sairastuneen eläimen pitämistä karantee-nissa diagnoosin jälkeen. Virus saattaa levitä myös epäsuorasti pinnoilta, sillä se selviää useita viikkoja ympäristössä. Virusta erittyy voimakkaimmin infekti-on ensimmäisinä päivinä.

Tyypilliset oireet:•• kuumeilu, yleensä yhdistettynä muihinkin oireisiin,

mutta se saattaa myös olla ainoa oire•• hengitystietulehdus, yskiminen, nuha•• varsat, jotka ovat infektoituneet tiineyden aikana voivat

syntyessään olla heikompia kuin terveet varsat.•• abortti tapahtuu yleensä myöhäisessä raskaudessa (8

kuukauden jälkeen), harvemmin jo niinkin varhain kuin neljän kuukauden iässä.

•• neurologisissa oireissa takajalkojen (harvoissa tapauksissa etujalkojen) koordinaatio-ongelmia, virtsankarkailua/–tiputtelua


Näytetyyppi: Nukkatikulla tai vaihtoehtoisesti pumpulipuikolla infektoi-tuneelta, virusta erittävältä alueelta (sieraimien eritteestä, silmien eritteestä, vaginan eritteestä tai kuolleiden varso-jen eritteistä/kudoksesta, tämän lisäksi voi lähettää myös verinäytteen). Rokotteiden aiheuttamat väärät positiiviset tulokset ovat harvinaisia ainakin EHV 1 -virusten kohdalla.


Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:OIE Terrestial Manual 2015, Chapter 2.5.9. EQUINE RHINOPNEU-MONITIS (EQUINE HERPESVIRUS 1 AND 4). NB: Version adopted by the World Assembly of Delegates of the OIE in May 2015.

Nicola Pusterla, Kristin P. Chaney, Roger Maes, Annabel G. Wise, Robert Holland, Hal C. Schott II. 2007. Investigation of the mole-cular detection of vaccine-derived equine herpesvirus type 1 in blood and nasal secretions from horses following intramuscular vaccination. J Vet Diagn Invest 19:290–293


Influenssa A -virus (qPCR) (hevonen, koira)Influensa A tunnetaan yleisesti nisäkkäiden flunssan aiheuttajana. Influenssa A -virus kuuluu RNA viruk-siin Ortomyxovirusten heimoon. Influenssa A virus on erittäin tehokas leviämään. Se leviääk pisaratar-tuntana, ruumiin nesteiden välityksellä ja pinnoilta. Virukset ovat hyvin sitkeitä selviämään infektioky-kyisinä pitkiäkin aikoja. Kuitenkin RNA viruksien ta-paan, on Influenssa A:kin hyvin herkkä desinfektio-aineille.

Hevosilla oireena on yleensä korkea kuume, jalkojen turvotus, yskä sekä sierainvuoto. Influenssassa jäl-kitaudit ovat yleisiä ja vaativatkin usein eläinlääkä-rin hoitoa. Nykyään hevosia rokotetaan influenssaa vastaan, ja rokotetut yksilöt selviävät yleensä lievillä oireilla. Nuorilla hevosilla ja rokottamattomilla on riskinä sairastaa tauti hyvinkin vakavana. Rokotus-suosituksista löytyy tietoa Hippoksen ja Eviran si-vuilta.

Koirilla oireena on yleensä yskää, nivelsärkyä sekä sierainvuotoa. Influenssaa ei Suomessa lasketa vie-lä tyypillisiin kennelyskän aiheuttajiin, sillä sen on todettu infektoivan koiria ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2004. Koiraan tarttuvat virustyypit ovat ke-hittyneet muista influenssaviruksista, kuten lintu- tai hevosinfluenssasta, ja ne ovat aiheuttaneet laajoja ja vakavia epidemioita mm. USAssa.

Viruksen tunnistamiseen käytetään PCR menetel-mää, jolla tunnistetaan patogeenin RNA:ta infektio-alueelta otetusta näytteestä.

Vastausaika: 1–7 vrk, analysoidaan kahdesti viikossa.

Näytetyyppi: Nukkatikku

Menetelmä:Sivelynäyte oireilevalta alueelta syvältä sieraimesta tai nie-lusta. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3–4 viikossa.

Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:http://www.hippos.fi/raviurheilu/ravihevonen/ravihevosen_hy-vinvointiohjelma/tarttuvat_taudit/hevosinfluenssa

https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/rokoteneuvonta/elainlajikohtaiset-rokotteet/hevosrokotteet/

Gober M, McCloskey R. 2013. Technical Bulletin: Canine infectio-us respiratory disease (CIRD). Management and outbreak situa-tions. Zoetis, Inc.


Leishmania infantum (PCR) Leishmaniaa esiintyy yleisesti maailman trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Yleensä Suomessa tavat-tavat tapaukset ovat Espanjasta tuotuja löytökoiria. On arvioitu, että esim. Malagan alueen katukoirista joka kolmannella on tartunta.

Leishmania tarttuu koiraan hietasääsken välityksellä. Tar-tunnan saaminen Suomessa ei ole mahdollista, koska se ei kuulu hietasääsken levinneisyysalueeseen. Loista kantava hietasääski toimii tartunnan väli-isäntänä koiralta toiselle tartunnan levittämisessä. Tauti ei tartu suoraan koirasta toi-seen eikä koirasta ihmiseen. Sääski voi harvoissa tapauksis-sa tartuttaa loisen ihmiseen.

Loinen hakeutuu eläimen makrofaageihin, joissa se li-sääntyy ja infektoi lisää soluja heikentäen immuunipuolus-tusta. Taudin itämisaika voi vaihdella muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Kaikki infektoituneet koirat eivät sai-rastu. Viskeraalimuodossa loiset hakeutuvat sisäelimiin ja kutaanisessa muodossa loiset voidaan todeta ihosta.

Leishmania oireilee karvoituksen ohenemisena tai kal-juuntumisena silmien ja huulien ympärillä. (näyttää kuin koiralla olisi silmälasit). Iho alkaa hilseillä ja se paksuuntuu etenkin polkuanturoista. Ihoon ja suuhun voi tulla myös haavautumia. Koiralla voi olla nenäverenvuotoa, jatkuvia silmätulehduksia sekä kuumeilua ja ripulia. Ultraamalla voidaan havaita pernan laajentuma. Koira laihtuu ja se voi saada niveltulehduksia (ontuminen). Kynsien kasvu nopeu-tuu. Loistartunta on elinikäinen eli sitä ei voida hoitaa pois, mutta koiran yleiskunnosta huolehtimisella ja immuniteetin vahvistamisella hidastetaan taudin etenemistä. Yleisin kuo-leman syy on munuaisten vajaatoiminta. Hoitamattomana tartunta aiheuttaa kroonisen yleisinfektion ja koiran kuole-man sitä kautta.

Yli 50 % infektoituneista koirista on oireettomia. Oireet muistuttavat monia muita sairauksia, minkä vuoksi diag-noosin teko voi olla haastavaa. Verinäytteestä voidaan to-deta kohonnut proteiini- ja globuliiniarvo, albumiini voi olla alentunut. Munuaisarvot voivat olla koholla ja myös maksa-arvoissa voi olla lievää nousua. Hematologian arvoissa to-detaan anemiaa sekä trombosytopeniaa. Myös virtsan pro-

teiinitasot ovat koholla.Diagnoosi voidaan tehdä myös ohutneula- tai kudosnäyt-

teestä, joka on otettu esim. luuytimestä, pernasta, imusol-mukkeesta (viskeraali) tai ihosta (kutaaninen). Näytteestä pyritään osoittamaan parasiitit esim. värjäämällä histologi-sesti.

PCR-tekniikalla on mahdollista havaita Leishmania in-fantum -spesifinen DNA suoraan potilaan kokoverestä tai luuydinnäytteestä ja menetelmää suositellaan sairauden akuutin vaiheen diagnosointiin. Menetelmän herkkyys on parhaimmillaan aktiivisen ja oireisen infektion aikana. Tau-din myöhemmissä vaiheissa PCR-menetelmän herkkyys ale-nee huomattavasti ja vasta-ainetutkimus on tällöin suositel-tavampi menetelmä.


Näytetyyppi: EDTA-kokoveri tai luuydin.

Menetelmä:qPCR yhteistyölaboratoriossa. Leishmania on ilmoitettava eläintauti ja Movet on sairauden osalta Eviran rekisteröimä laboratorio.

Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:Sundar, Shyam, and M. Rai. “Laboratory Diagnosis of Visceral Leishmaniasis.” Clinical and Diagnostic Laboratory Immunology 9.5 (2002): 951–958. PMC. Web. 8 Dec. 2015.

http://www.merckvetmanual.com. Hakusana Leishmaniosis. Viitattu 23.01.2018

http://www.vetarena.com/dogs–health–care–articles/259/ca-nine–leishmaniasis–overview–diagnosis–treatment–control–prevention.html. Viitattu 23.01.2018


Leptospira spp PCRLeptospiroosi on spirokeettabakteeri Leptospiran aiheuttama infektiosairaus. Bakteeria esiintyy maa-ilmanlaajuisesti ja kaikilla nisäkäslajeilla, myös ih-misillä. Zoonoosiluonteensa vuoksi se on Suomes-sakin ilmoitettava eläintauti. Evira ei ole todennut Suomessa Leptospirabakteereita koirista PCR-tut-kimuksella. Bakteeri säilyy pisimpään ympäristössä kosteissa ja lämpimissä oloissa, kuten joissa, lam-missa ja kosteikoissa, jonne bakteerit päätyvät infek-toituneiden eläinten eritteiden, kuten virtsan muka-na. Bakteerit pääsevät elimistöön limakalvojen tai vaurioituneen ihon kautta. Sairauden itämisaika on 2–26 vrk, mutta yleensä oireet alkavat 10 vuorokaut-ta infektion jälkeen.

Infektion oireet voivat olla hyvin moninaiset. Yleisimmin oi-reina ilmenee väsymystä, ruokahaluttomuutta, oksentelua, vatsa- ja lihaskipua, heikkoutta, tärinää ja liikkumishalut-tomuutta sekä virtsaamisvaivoja akuuttien munuaisvauri-oiden seurauksena. Joskus infektio johtaa myös akuuttiin maksavaurioon tai verenvuoto-oireisiin ja trombosytopeni-aan. Akuutista vaiheesta selvinneillä potilailla munuaisvau-rio kroonistuu. Tulehdusta voidaan hoitaa antibiootein.

qPCR-tekniikalla on mahdollista havaita Leptospira spp. -spesifinen DNA suoraan potilaan kokoverestä tai virtsas-ta, ja menetelmää suositellaan sairauden akuutin vaiheen diagnosointiin.

Ennen Australiaan vientiä on koirat tutkittava leptospira vasta-aineiden varalta MAT-menetelmällä lähtömaan viran-omaisen hyväksymässä laboratoriossa. Movet yhteistyöta-hoineen täyttää nämä vaatimukset.

Vastausaika:1–2 viikkoa

Näytetyyppi:EDTA-plasma tai virtsa lisäaineettomassa putkessa 1 ml.

Menetelmä:qPCR

Tulkinta:Pos./neg.

LähteetSykes, JE et al. “2010 ACVIM Small Animal Consensus Statement on Leptospirosis: Diagnosis, Epidemiology, Treatment, and Pre-vention.” Journal of Veterinary Internal Medicine 25.1 (2011): 1–13. PMC. Web. 18 Apr. 2016.

Klaasen HLBM, Adler B. Recent advances in canine leptospiro-sis: focus on vaccine development. Veterinary Medicine: Rese-arch and Reports. 2015:6 245 – 260.

Australian Government, Department of Agriculture and Water Resources. Group 3: step by step guide for dogs. http://www.agriculture.gov.au/cats-dogs/step-by-step-guides/category-3-step-by-step-guide-for-dogs. Viitattu 18.4.2016

Government of South Australia, SA Health. Leptospirosis (Weil’s disease) – including symptoms, treatment and prevention. Vii-tattu 18.01.2018 http://www.sahealth.sa.gov.au/wps/wcm/con-nect/public+content/sa+health+internet/health+topics/health+conditions+prevention+and+treatment/infectious+diseases/leptospirosis. Viitattu 18.4.2016

The Merck Veterinary Manual. Leptospirosis in Dogs. http://www.merckvetmanual.com/mvm/generalized_conditions/lep-tospirosis/leptospirosis_in_dogs.html. Viitattu 18.4.2016


Microsporum canis qPCR (viljelystä)Microsporum canis kuuluu dermatofyytteihin ja on yleisin ihon sieni-infektion aiheuttaja kissoilla ja koirilla. Yli 95 % kissojen sieni-infektioista on juuri M. caniksen aiheuttamia. Microsporum canis saattaa tarttua myös ihmiseen ja näin ollen se luokitellaan zoonoosiksi.

Se on erittäin tarttuva ja usein perheissä, jossa eläin sairastuu, tavataan infektiota myös muilla per-heenjäsenillä. Sienet tarttuvat sekä suoraan että vä-lillisesti (hoitotarvikkeet, häkit ym.) Sieni-itiöt ovat äärimmäisen kestäviä ja ne voivat säilyä tartunta-kykyisinä ympäristössä jopa vuosia. Infektiolle eri-tyisen herkkiä ovat eläimet ja ihmiset, joilla on hei-kentynyt vastustuskyky tai ihossaan ennestään jokin vauriokohta. Sairastunut kissa saattaa olla myös oi-reeton, joten tautia ei havaita taloudessa ennen kuin jokin heikompi yksilö (pentu, vanhus, sairas) alkaa oireilla. Oireita saattavat olla katkeillut karva, ihon punoitus, hilseily, kutina, leuan akne ja yksi erityisen tyypillinen ilmiö on pyöreä ihovaurio (ringworm).

M. caniksen diagnosointi on aikaa vievää pelkällä sieniviljelyllä. Varman negatiivisen tai positiivisen tu-loksen saamiseen kuluu aikaa useita viikkoja. Olem-me Movetissa kehittäneet qPCR testin Microsporum canikselle, joka on yhdistetty lyhyeen viljelykasva-tukseen. Näyte otetaan puhtaalla hammasharjalla kissasta samoin kuin pelkkää viljelyäkin varten ja näytteestä tehdään sieniviljely. Tästä kasvatukses-ta (riippuen kuinka nopeasti pesäkkeet kehittyvät) otetaan materiaalia 5–8 päivän kohdalla qPCR tut-kimukseen. Pelkällä sieniviljelyllä vastauksen saami-nen kestää vähintään 14 vuorokautta.

Jos kissalassa todetaan sieni-infektio, tulisi kas-vattajan noudattaa Suomen kissaliiton antamia ohjeita. Kissaliitto ry:n kotisivuilta löytyy lomake sie-nitalouksille (www.kissaliitto.fi). Kissaliiton sivuilta löytyy myös ohjeita ympäristön puhdistamisesta.


Näytetyyppi:Näyte otetaan valmiista viljelystä. Nukkatikkua tai pumpuli-puikkoa pyöritetään epäilyttävässä pesäkkeessä ja se sulje-taan kuljetusputkeensa. ÄLÄ LÄHETÄ NÄYTETTÄ MALJALLA.

Menetelmä:Viljely ja/tai qPCR omassa laboratoriossa.

Tulkinta:Pos./neg.


Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qPCR (nauta)Mycoplasma bovis on bakteeri, joka on maailman-laajuisesti yleisin nautojen hengitystietulehdusten aiheuttaja. Bakteeri on todettu Suomessa ensim-mäisen kerran vuonna 2012.

Hengitystietulehdusten lisäksi bakteeri aiheuttaa myös muita tulehduksia, kuten silmä-, korva- ja ni-veltulehduksia sekä mastiittia (utaretulehdus). Mas-tiitti laskee maitotuotosta merkittävästi vaikuttaen jopa seuraavalle tuotantokaudelle. Yleensä eläimet ovat kuitenkin oireettomia, joten infektio leviää hel-posti esimerkiksi ostettavien ja myytävien eläinten mukana. Mycoplasma bovis tutkitaan aina Utaretu-lehdus-PCR-tutkimuksessa.

ETT on laatinut ohjeistuksen eläinkauppaa ja eläinnäytte-lytoimintaa varten yhdessä nautasektorin kanssa sekä seu-rantaohjelman M. bovis tartuntojen vastustamiseksi nau-tatiloilla. Ohjeet löytyvät Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) sivuilta.

M. bovis ei ole virallisesti vastustettava eläintauti.

Vastausaika:Molemmilla menetelmillä 1–7 vrk. Vasta-ainemääritykset tehdään kerran viikossa ja PCR-tutkimukset maidosta päi-vittäin ja sierainlimanäytteistä kaksi kertaa viikossa.

Näytetyyppi: Vasta-ainetutkimus: 0.5 ml seerumia tai 2 ml maitoa nauta-kohtaisesti tai tankkimaitonäyte. Säilytys jääkaapissa ennen toimitusta.

Tikkunäytteenotto:Pyyhkäistään oireelliselta alueelta nukkatikkuun tai pum-pulipuikkoon materiaalia, annetaan kuivahtaa muutaman minuutin ajan ja suljetaan kuljetusputkeen. Näyte voidaan ottaa esimerkiksi sieraimesta, nivelnesteestä tai siemen-nesteestä. Yhteen PCR testiin voidaan yhdistää useamman eläimen näytteet.

Maitonäytteenotto:•• merkitse näytteenottoputket vedenkestävällä tussilla:

lehmän nimi tai numero sekä vedin esim. Ypyli 405/VE•• näytteet otetaan jokaisesta vetimestä erillisiin putkiinsa•• pyyhi kuiva vedin huolellisesti desinfektioaineella

- erityisesti vedinkanavan ympärys. Kuivaa vedin puhtaalla paperilla.

•• lypsä muutama ensimmäinen maitosuihke ohi ja vasta sitten näyteputkeen. Älä kosketa vetimellä putkea äläkä sormilla korkin sisäpintaa. Sulje putki.

•• laita näyte heti jääkaappiin ja toimita putki mahdollisimman nopeasti (pikakirjeenä) laboratorioon. Lähetä kylmävaraajan kanssa.

•• näytettä ei tule ottaa antibioottihoidon aikana, eikä jos hoidosta on kulunut alle kaksi viikkoa

•• laboratorio voi pyydettäessä yhdistää useamman vetimen näytteet

Menetelmä:Vasta-ainetutkimus ELISA tai qPCR omassa laboratoriossa.

Tulkinta:•• ELISA: Tulos alle 37 % tulkitaan negatiiviseksi.•• PCR: pos./neg.

Lähteet:Mycoplasma bovis Infections in Cattle. American College of Ve-terinary Internal Medicine Consensus Statements; J Vet Intern Med 2011;25:772–783

http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/mycoplasma+bovis

http://www.ett.fi/sisalto/mycoplasma-bovis


Mycoplasma felis qPCRKissan Mycoplasma on yksi neljästä kissan hengi-tystieinfektioiden pääaiheuttajista. Mycoplasma on bakteeri, joka aiheuttaa tyypillisiä ylähengitystieoi-reita kuten yskää sekä silmien ja suun limakalvojen tulehdusta. Tämän lisäksi sen tiedetään aiheuttavan niveltulehduksia ja kantavilla naarailla jopa abort-teja. Mycoplasmaa esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on erittäin tehokas leviämään ja se leviää pisa-ratartuntana suun, sierainten ja silmien eritteestä. Mycoplasmaa hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla (tetrasykliini) ja kaikki talouden kissat suositellaan hoidettavan yhtä aikaa. Mycoplasmaa vastaan ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla tehokasta roko-tetta. Mycoplasman tunnistamiseen käytetään PCR menetelmää, jolla tunnistetaan patogeenin DNA:ta infektioalueelta otetusta näytteestä.


Näytetyyppi:Bronkoalveolaarinen huuhteluneste. Nukkatikkunäyte sil-mäeritteestä, nenän tai suun limakalvoilta.


Tulkinta:Pos./neg.


Mycoplasma spp (qPCR)Mykoplasmat ovat pieniä soluseinättömiä bakteerei-ta, joita ei voida tunnistaa normaalissa bakteerivilje-lyssä niiden vaatimien erikoisolosuhteiden vuoksi. Viljelyä varten näytteet olisi myös lähetettävä eri-tyisissä putkissa bakteereiden elinkelpoisuuden ta-kaamiseksi. PCR menetelmällä tehtävää tunnistusta varten solujen ei tarvitse olla hengissä enää labora-torioon saapuessaan. Toisaalta tuloksia tulkitessa täytyy huomioida myös se, että menetelmä tunnis-taa kuolleetkin solut. Soluseinättömyytensä vuoksi mykoplasmat ovat resistenttejä monille antibiooteil-le, ja niiden tiedetään infektoivan kaikkia eläinlajeja.

Mykoplasmalajeja tunnetaan runsaasti ja suurin-ta osaa eläimistä voi infektoida suuri määrä lajeja. Esimerkiksi koirien hengitystieinfektioista on tunnis-tettu 15 mykoplasmalajia (Acholeplasma laidlawii, Mycoplasma arginini, Mycoplasma bovigenitalium, Mycoplasma canis, Mycoplasma cynos, Mycoplas-ma felis, Mycoplasma feliminutum, Mycoplasma gateae, Mycoplasma haemocanis, Mycoplasma edwardii, Mycoplasma molare, Mycoplasma macu-losum, Mycoplasma opalescens, Mycoplasma spu-mans ja Ureaplasma canigenitalium). Siksi lajispe-sifiset tutkimukset voivat johtaa vääriin negatiivisiin tuloksiin.

Toisaalta mykoplasmoja löytyy myös terveiden eläinten limakalvoilta, joten tulosten tulkinta on teh-tävä kliiniset oireet huomioiden. Osalla lajeista on myös taipumusta biofilmin muodostukseen. Mykop-lasmoja on eristetty myös esimerkiksi kenneleiden hengitysilmasta, mikä viittaa siihen, että bakteeri voi tiheässä populaatiossa levitä myös ympäristön välityksellä. Lisäksi ne liittyvät usein monilajisiin in-fektioihin. Oireeton infektio voikin altistaa eläimen muille taudinaiheuttajille, ja pitkittää ja pahentaa niiden aiheuttamia oireita. Tulkinnan helpottami-seksi näytteet kannattaakin ottaa esimerkiksi hen-gitystieinfektiota epäiltäessä mahdollisimman puh-taasti alahengitysteistä, joissa terveellä eläimellä ei pitäisi mykoplasmoja esiintyä.

Vastausaika:

1–7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa.

Näytetyyppi:Nukkatikkunäyte otettuna mahdollisimman puhtaasti oirei-levalta alueelta esimerkiksi silmästä tai hengitysteistä. Voi-daan tutkia myös mm. nivelnestenäytteestä.

Menetelmä:qPCR

Tulkinta:Pos/Neg

Lähteet:Chalker VJ, Owen WM, Paterson C, Barker E, Brooks H, Rycroft AN, Brownlie J. Mycoplasmas associated with canine infectious respiratory disease. Microbiology. 2004;150:3491-7

Nelson RW, Couto CG. Small Animal Internal Medicine. Elsevier Health Sciences. 2014.

Gober M, McCloskey R. CANINE INFECTIOUS RESPIRATORY DISE-ASE (CIRD) Management of outbreak situations. Technical bulle-tin, Zoetis. August 2013.

Graham JE. Blackwell's Five-Minute Veterinary Consult: Avian. John Wiley & Sons. 2016.

Cote E. Clinical Veterinary Advisor: Dogs and Cats. Elsevier Health Sciences. 2014.

McAuliffe L, Ellis RJ, Miles K, Ayling RD, Nicholas RA. Biofilm for-mation by mycoplasma species and its role in environmental persistence and survival. Microbiology. 2006 Apr;152:913-22.


PCV2 Porcine Circovirus tyyppi 2 qPCR (B/EP/S/F/nukkatikku)Sikojen sirkovirus 2 kuuluu sirkovirusten sukuun ja on lipidivaipaton yksijuosteinen DNA-virus. Sirkovi-rus yhdistetään niin kutsuttuun PMWS syndroomaan (Postweaning Multisystemic Wasting Syndrome).

PCV 2:lle altistuvat pääasiallisesti vieroitusikäiset porsaat, noin 6–8 viikon iässä. Altistavina tekijöinä pidetään esimerkiksi liian varhaista vieroitusta ja ter-nimaidon vähäistä saantia. Oireita ovat laihtuminen, kuumeilu, ruokahaluttomuus, hengitysongelmat, ripuli sekä yskä. Harvoissa tapauksissa saattaa esiin-tyä myös keskushermosto-oireita. Sairastuneissa porsaissa kuolleisuus saattaa olla hyvinkin korkea. Virustauti on todella tehokas leviämään. Se erittyy kaikkiin sian eritteisiin ja leviääkin näiden mukana tehokkaasti. PCV 2:lle on olemassa tehokkaita rokot-teita, jotka suojaavat suhteellisen hyvin taudilta.

PCV 2:n tunnistamiseen käytetään PCR menetel-mää, jolla tunnistetaan patogeenin DNA:ta infektio-alueelta otetusta näytteestä.


Näytetyyppi:Nukkatikkunäyte ulosteesta, nielusta, nenästä tai silmäerit-teestä, EDTA-plasma, EDTA-kokoveri, seerumi tai uloste. Mikä-li eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää tau-dinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia.


Tulkinta:Pos./neg.


Streptococcus equi subsp. equi (pääntauti)(qPCR)Pääntaudiksi kutsutaan hevosilla Streptococcus equi susp.equi bakteerin aiheuttamaa tulehdusta.

Tulehdus on erittäin herkästi tarttuva, ja joissakin va-kavissa tapauksissa jopa hevosen henkeä uhkaava. Tyypillisesti sairastuneelle hevoselle nousee korkea kuume, jota seuraa parin päivän jälkeen sierainvuo-to. Leuan alapuolella sekä nielussa olevat imusol-mukkeet turpoavat, ja niihin voi muodostua paisei-ta. Paiseet voivat puhjeta ihon pinnalle. Turvotus voi aiheuttaa hengenahdistusta sekä nielemisvaikeuk-sia. Osa hevosista sairastaa taudin hyvinkin kevyillä oireilla, kuten lievällä yskällä ja sierainvuodolla.

Yleensä tauti paranee ilman lääkitystä. Sairastami-sen jälkeen hevonen voi levittää bakteeria 2–6 viik-koa. Osa taudin sairastaneista eläimistä jää baktee-rin kantajaksi tartuttaen sitä eteenpäin.

Pääntautiepäilyssä tulee aina ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Pääntauti on lakisääteisesti ilmoitettava eläintauti.

Vastausaika:

1–7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa.

Näytetyyppi:Sierainlimasta tai nielusta kuivaan vanutikkuun otettu näy-te. Paiseesta voidaan ottaa ruiskulla nestettä. Tutkimus voi-daan tehdä myös keuhko- tai sinushuuhtelunäytteestä.

HUOM! Sairauden jälkeiset kontrollinäytteet tulee tutkia bakteeriviljelyllä, koska PCR-menetelmä tunnistaa myös kuolleet bakteerit.


Tulkinta:Pos./neg.

Lähteet:https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/hevoset/paantauti/

http://www.hippos.fi/raviurheilu/ravihevonen/ravihevosen_hy-vinvointiohjelma/tarttuvat_taudit/paantauti

Suomen Ratsastajainliitto ry, Suomen Hippos Ry, Suomen Eläin-lääkäripraktikot, Helsingin Yliopisto; Eläinlääketieteellinen tie-dekunta, Evira. Hevosen pääntauti -opas. https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/julkaisut/esitteet/elaimet/hevo-sen_paantauti_060514.pdf


Strongylus vulgaris - iso sukkulamato (qPCR) (hevonen)Strongylus vulgaris on patogeenisin hevosen isois-ta sukkulamadoista, joita ei pystytä erottamaan harmittomammista pienistä sukkulamadoista ta-vallisessa mikroskopointiin perustuvassa McMas-ter-tutkimuksessa. S. vulgarista kutsutaan myös verimadoksi sen aikuisveiheen verenpunaisen värin vuoksi. Laji on ollut harvinainen ongelma in-tervallimadotuksen aikakaudella, mutta lisäänty-neen matolääkeresistenssin vuoksi käyttöönotetun kohdennetun, lantanäytetutkimuksiin perustuvan loishäädön myötä, on sen todettu yleistyvän. Ennen matolääkkeiden markkinoille tuloa oli S. vulgariksen esiintyvyys jopa 80–100 %. Movetilla vuonna 2015 tehdyn kartoituksen perusteella loisen tallikohtai-nen esiintyvyys on Suomessa tällä hetkellä vajaat 12 %.

Loisen aiheuttamat vakavatkin oireet, kuten ähky ja kuume, johtuvat loisen toukkavaiheiden vaelluk-sesta hevosen elimistössä. Toukat tunkeutuvat suo-len epiteelin lävitse suurten verisuonten seinämiin. Siellä ne vaeltavat suoliliepeen etummaiseen valti-mohaaraan tai jopa aorttaan asti lähelle sydämen vasenta kammiota.

Toukkavaiheiden koteloituessa ja kehittyessä ve-risuonen seinämän sisällä aiheutuu alueelle voi-makkaita tulehdusmuutoksia, jotka johtavat mm. valtimon seinämän liikakasvuun ja verihyytymien muodostumiseen. Voimakkaan tulehduksen seu-rauksena muodostuukin usein verisuonilaajentuma (aneurysma), joka voidaan todeta rektaalitutkimuk-sessa. Aiheuttamistaan vakavista oireista, kuten ri-puliasta, kuumeesta ja ähkystä huolimatta on useis-sa tutkimuksissa todettu, että hevoset voivat kantaa kyseistä loista myös täysin oireettomasti. Tällöin infektio on niin lievä, että hevosen elimistö pystyy torjumaan loisesta aiheutuneet haitat.

Oireettomat kantajat aiheuttavat riskin esimerkik-si samoihin tiloihin siirtyville uusille hevosille sekä nuorille hevosille, koska niiden loiseen tottumaton vastustuskyky ei selviä voimakkaasta infektiopai-neesta kantajien levitettyä loisen tartuntakykyisiä

toukkia ympäristöön. Toisaalta infektiopaine voi kasvaa pikku hiljaa liian suureksi myös samassa ympäristössä pitkään eläneille hevosille. Tartunnan leviäminen vaatii joka tapauksessa sen, että loista levittävä hevonen on ollut madottamatta yli puoli vuotta, mikä on aika, jonka loinen tarvitsee kehitty-äkseen lisääntymisvaiheeseensa.

Mikäli tallin loistilanne on hyvän ympäristöhygienian avulla saatu sellaiseksi, että kaikkien hevosen ma-dottaminen ei ole vuosittain tarpeellista, voi S. vul-gariksen esiintyvyyden selvittää PCR-tutkimuksella joko yksilö- tai tallikohtaisilla näytteillä. S. vulgarik-sen esiintyminen kertoo infektiotilanteesta myös muiden isojen sukkulamatojen (Strongylus edenta-tus) osalta, sillä kyseisten loisten on todettu esiinty-vän yleensä sekainfektioina.


Näytetyyppi:Lantanäyte kolmelta päivältä vastaavasti kuin madonmu-nat McMaster-tutkimukseen. Voidaan tehdä myös McMas-ter-tutkimukseen lähetetystä näytteestä.


Tulkinta:Pos/neg


Lähteet:Bailey M, Martin SC, Lloyd S, 1989. Immunologic and hematolo-gic responses in ponies with experimentally induced Strongylus vulgaris infection. Am J Vet Res 50: 1386-1391.

Bracken MK, Wøhlk CB, Petersen SL, Nielsen MK, 2012. Evaluati-on of conventional PCR for detection of Strongylus vulgaris on horse farms. Vet Parasitol 184: 387.

Duncan JL, Pirie HM, 1975. The pathogenesis of single experi-mental infections with Strongylus vulgaris in foals. Res Vet Sci 18: 82-93.

Eysker M, Wemmenhove R, 1987. Observations on the epidemio-logy and control of Strongylus vulgaris infections. Vet Parasitol 23: 69-75.

Hendrix CM & Robinson E, 2012. Diagnostic Parasitology For Ve-terinary Technicians. 4. painos. 416 s. Mosby, St. Louis Missouri, USA.

Hubert JD, Seahorn TL, Klei TR, Hosgood G, Horohov DW, Moore RM, 2004. Clinical signs and hematologic, cytokine, and plasma nitric oxide alterations in response to Strongylus vulgaris infecti-on in helminth-naive ponies. Can J Vet Res 68: 193-200.

Merck & Co., Inc, 2011. Large Strongyles. Verkkodokumentti. Saatavilla: http://www.merckvetmanual.com/mvm/index.jsp?cfile=htm/bc/22506.htm. Viitattu 11.3.2014.

Nielsen MK, Olsen SN, Lyons ET, Monrad J, Thamsborg SM., 2012c. Real-time PCR evaluation of Strongylus vulgaris in hor-ses on farms in Denmark and Central Kentucky. Vet Parasitol 21: 461-466.

Nielsen MK, Peterson DS, Monrad J, Thamsborg SM, Olsen SN, Kaplan RM, 2008. Detection and semi-quantification of Strongy-lus vulgaris DNA in equine faeces by real-time quantitative PCR. Int J Parasitol 38: 443-453.

Nielsen MK, Vidyashankar AN, Olsen SN, Monrad J, Thamsborg SM. 2012a. Strongylus vulgaris associated with usage of selec-tive therapy on Danish horse farms - is it re-emerging? Vet Pa-rasitol 26: 260-266.

Reinemeyer C & Nielsen M, 2013. Handbook of Equine Parasite Control. 210 s. SPi Publishers Services, Pondicherry, India.

Saari S. & Nikander S, 2012. Elinympäristönä hevonen - hevosen loiset ja loissairaudet. 3. painos. 122 s. Pfizer Oy Animal Health, Helsinki.


Tritrichomonas foetus (qPCR)Tritrichomonas on kissoilla kroonista, veristä ja li-maista ripulia aiheuttava alkueläin. Se on varsinkin ulkomaisten kissaloiden ja löytöeläintalojen ongel-ma. Siksi etenkin ulkomailta tuodut kissat kannattaa tutkituttaa tritrichomonaksen varalta. Aikuinen kissa voi kantaa alkueläintä oireettomasti levittäen sitä kuitenkin ympäristöönsä. Nuoret pennut voivat saa-da tartunnan vanhemmilta oireettomilta kissoilta ja tritrichomonaksen aiheuttama ripuli onkin yleisin alle vuoden ikäisillä pennuilla.


Näyte:Mahdollisimman tuore ulostenäyte.


Tulkinta:Pos./neg.


Utaretulehdus-PCR: 15 patogeenia + betalaktamaasigeeniUtaretulehdukset aiheuttavat merkittäviä ansionme-netyksiä maidontuottajille, puhumattakaan lehmän kärsimyksestä. Ansionmenetysten kustannukset koostuvat pääsääntöisesti maidontuotannon- ja laa-dun laskemisesta hetkellisesti tai pidempiaikaisesti, eläinlääkärikäynneistä, lääkkeistä ja mahdollisesta ennenaikaisesta lehmän tuotannosta poistamisesta. Lisäksi alentunut maidonlaatu haittaa jalostuspro-sesseja meijereissä.

Utaretulehdukset jaetaan ns. kliinisiin tulehduk-siin, joissa oireet ovat todettavissa esim. kuumeena, syömättömyytenä, maidon koostumuksen tai värin muutoksena, utareen kuumotuksena tai turvotukse-na, sekä ns. subkliinisiin tulehduksiin, joissa oireita ei välttämättä voida havaita muuten kuin kohon-neina solumäärinä maidossa. Mikäli maidossa to-detaan yli 300 000 solua/ml ns. lettupannutestillä (CMT) tai mittaamalla maidon somaattisten solujen määrä (SCC), tulisi maidosta etsiä tulehdusta aiheut-tavia bakteereita. Korkea solupitoisuus viittaa vah-vasti utaretulehdukseen.

Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit jaetaan tarttuviin- ja ympäristöperäisiin bakteereihin. Tart-tuvat bakteerit leviävät yleensä lehmästä toiseen esimerkiksi lypsykoneen tai lypsäjän välityksellä tai puhdistuksissa käytettävien rättien kautta. Myös ns. valuttavat lehmät levittävät bakteereita parren kaut-ta. Ympäristöstä tulevat bakteerit ovat lannassa ja navetassa eläviä bakteereja.

Yleisimmät tarttuvat bakteerit:koagulaasi negatiiviset stafylokokit (KNS), Stafylococcus au-reus, Streptococcus agalactiae, Streptococcus dysgalactiae, Mycoplasma spp., Corynebacterium bovis.

Yleisimmät ympäristöperäiset patogeenit:Escherichia coli, Klebsiella spp, jotkut koagulaasi negatiivi-set (KNS) stafylokokit, Streptococcus uberis, Streptococcus dysgalactiae, Enterococcus spp, Serratia marcecens, Truepe-rella pygenes/ Peptoniphilus indolicus, Basillus spp, Protot-heca spp, Hiivat.

Vastausaika:Ennen klo 11.00 toimitetut näytteet vastataan samana päivänä klo 16.00 mennessä. Sopimusmaidontuottajien tunnuksilla tehdyiltä lähetteiltä tulokset toimitetaan myös

tuottajien meijerikohtaisiin tuottajaportaaleihin, kun asia-kastunnuksiin on lisätty tilan tuottajatunnus sekä meijerin hankintaosuuskunnan tunnus. Tuottajaportaaleista tulok-set siirtyvät automaattisesti Nasevaan.

Näytetyyppi:Maitoa vähintään 0,5 ml säilöntäaineellisessa näyteputkes-sa. Vedinkohtaiset näytteet tai tarvittaessa yhteisnäyte use-ammasta vetimestä. Ilman säilöntäainetta otetut näytteet tulee pakastaa ja lähettää kylmälähetyksenä.Lääkityksen jälkeen kontrollinäytteen voi ottaa 2 vk solu-tuksen loputtua.

Menetelmä:qPCR 16-assay: yli 95 % yleisimmin utaretulehdusta aiheut-tavista bakteereista:

•• Staphylococcus aureus•• Enterococcus ssp. (sisältäen myös E. faecalis ja E.

faecium)•• Corynebacterium bovis•• Stafylokokkien beta-laktamaasi geeni•• Escherichia coli•• Streptococcus dysgalactiae•• Staphylococcus spp. (sis. S. aureus ja muut merkitsevät

koagulaasinegatiiviset stafylokokit ns. KNS)•• Streptococcus agalactiae•• Streptococcus uberis•• Klebsiella oxytoca ja/tai Klebsiella pneumoniae•• Serratia marcescens•• Arcanobacterium pyogenes ja/tai Peptoniphilus indolicus•• Mycoplasma bovis•• Mycoplasma ssp.•• Hiiva•• Prototheca spp.

Tulkinta:Ilmoitetaan tunnistetut bakteerilajit. Mikäli näytteessä on useampaa bakteeria, ilmoitetaan myös niiden % -osuudet sekä Ct-arvot.

Esimerkkivastaus:Tunnistetut bakteerit määrä Ct-arvoBeta-lactamase gene ++ 25.3Str.agalactiae + 36.0Staph.sp. ++ > 99 % 25.6Hiiva + 36.0Tulkinta:Todettu beta-laktamaasi positiivinen KNS ja Streptococcus agalactiae. Hiiva todennäköinen kontaminaatio.


Bakteerimäärien tulkinta(Thermo Fisher PathoProof Software):

Bakteeri Ct-arvo Ct-arvo Ct-arvo

+++ ++ +

Staphylococcus aureus <24 24-30 30.1-37

Corynebacterium bovis <22 22-28 28.1-37

Enterococcus spp. <24 24-28 28.1-37

Stafylokokkien betalaktamaasigee-ni

<25 25-30 30.1-37

Streptococcus dysgalactiae <22 22-30 30.1-37

Escherichia coli <24 24-34 34.1-37

Streptococcus uberis <21 21-31 31.1-37

Streptococcus agalactiae <24 24-32 32.1-37

Klebsiella spp. <24 24-32 32.1-37

Serratia marcescens <24 24-33 33.1-37

Mycoplasma spp. <20 20-30 30.1-37

Prototheca spp. <21 21-31 31.1-37

Hiivat <15 15-25 25.1-37

Mycoplasma bovis <22 22-32 32.1-37

Trueperella pyogenes and Pepto-niphilus (Peptostreptococcus) indo-licus

<24 24-30 30.1-37

Staphylococcus spp. <24 24-31 31.1-37

Merkitseviksi on aina huomioitava Mycoplasma bovis ja Streptococcus agalactiae -positiivinen tulos riippumatta bakteerin määrästä.

Lähteet ja luettavaa:ELL Hiitiö Heidi: Utaretulehdus lypsylehmillä-tuloksesta diag-noosiin-luento 21.10.2014

http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/elainten_ter-veys_ja_elaintaudit/elaintaudit/7_utaretulehdusten_pcr_diagnostiikka_h_hiitio_22.5.2013.pdf

ELL Hintukainen Joanna:Negatiiviset viljelytulokset lehmien utaretulehdusdiagnostiikassa-lisensiaattityö

Prof. Sankari Satu:Utaretulehduksen hoito,HY 2008

Prof.Sankari Satu:Harvinaiset utaretulehduksen aiheuttajat

Heikkilä,Nousiainen,Pyörälä:Kallis utaretulehdus,maataloustieteenpäivät 2010

Thermo Scientific: PathoProof software

Geenitestit: perinnölliset ominaisuudet / sairaudet sekä polveutumismäärityksetAlaskanmalamuutin polyneuropatia Bengalin PRA (PRA-b) Burmankissan GM2 gangliosidoosi Burmankissan head defect Burmankissan hypokalemia Burmankissan naamioväritys CEA (Collie Eye Anomaly, Choroidal Hypoplasia, koira)CNM (Centronuclear Myopathy) DM (Degenerative myelopathy, koira) EIC (Exercise induced collapse, koira)Factor VII puutos FN (familiaarinen nefropatia l. munuaissairaus)Greyhoundin polyneuropatia GR-PRA1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) GR-PRA2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) GSD 4 (Glykogeenin varastoitumissairaus tyyppi IV, NFO)GSD IIIa (Glykogeenin kertymäsairaus, tyyppi IIIa) (kiharakarvainen noutaja)HCM Maine Coon ja Ragdoll (hypertrofinen kardiomyopatia, kissa)Herda (Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia)HNPK (Hereditary nasal parakeratosis, kuivakirsuisuus)HSF4 (Juveniili katarakta,koira) HSF4 (Perinnöllinen katarakta, koira)HUU (Hyperurikosuria) ICT-A (Kultaisennoutajan iktyoosi) Kissan veriryhmä (genotyyppi: veriryhmä b:n kantajuus)Kystinuria (koira) Long hair / short hair (kissa)LSD (Lysosomal Storage Diseases) (lagotto romagnolo) Luonnontöpöhäntä (t-box, koira) MDR1 (multidrug resistance, koira) MPS (Mucopolysaccharidosis tyyppi VII) Nautojen geneettiset testitNCL (Neuronal ceroid lipofuscinosis)NCL-A (Cerebellar Ataxia)Pap-PRA 1 (etenevä verkkokalvon surkastuma) (Papillon, phalene) PDE/NME (Susceptibility to Pug dog encephalitis/Necrotizing Meningoencephalitis, mopsi)PDP 1 (Pyruvaattidehydrogenaasifosfataasi 1-entsyymin puutos)Persialaisen PRA PKD (Polykystinen munuaissairaus, kissa) PKinase def (Pyruvaattikinaasin puutos, kissa) PLL (primaarinen linssiluksaatio, koira)Pompen tauti (GSD II)

PRA rdAc (etenevä verkkokalvon rappeuma, kissa) PRA-rcd1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) PRA-rcd2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) PRA-rcd3 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) PRA-rcd4 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) prcd-PRA (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) PSSM1 (Polysaccharide Storage Myopathy, hevonen) Siamese colourpoint (kissa) SMA (perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia, kissa) VWD1 (von Willebrandin tauti tyyppi 1, koira)VWD 2 (von Willebrandin tauti tyyppi 2) Väritys agouti (kissa) Väritys amber (kissa) Väritys diluutio (D-lokus, koira) Väritys diluutio (kissa) Väritys kaneli (kissa) Väritys suklaa (kissa) DNA-tunniste ja polveutuminen

200


Alaskanmalamuutin polyneuropatiaAlaskanmalamuutin Polyneuropatia, AMP, on yksi koirien periytyvistä lihasrappeumasairauksista. Sen oireet alkavat yleensä 8–24 kuukauden iässä liik-kumishaluttomuutena ja erilaisina kurkkuoireina (yskähtely/kuuluva hengitys, rohina, äänen häviämi-nen), jotka liittyvät muutoksiin kurkunpään alueella. Lisäksi esiintyy ruokahaluttomuutta sekä nielemis-vaikeuksia. Taudin edetessä liikkuminen on kömpe-löä, lihakset alkavat surkastua, kunnes liikuntakyky alkaa viimein hävitä kaikista raajoista.

AMP periytyy autosomaalisena resessiivisenä omi-naisuutena, jolloin vain tutkittavan geenin suhteen homotsygootit yksilöt sairastuvat. Tutkittava mu-taatio on pistemutaatio (c293 G>T) NDRG1-geenin eksonissa 4.


Näytetyyppi: EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte (2 harjaa/eläin).

Menetelmä:DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR) yhteistyölaborato-riossa.

Tulkinta:•• Tulos: N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli).

– Koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen Alaskanmalamuutin polyneuropatiaan altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: N/AMP (kantaja, heterotsygootti). – Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia.

Koira siirtää AMP sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: AMP/AMP (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).

– Eläin sairastuu todennäköisimmin AMP sairauteen jossain vaiheessa elämäänsä. Koira siirtää AMP sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:Bruun CS, Jäderlund KH, Berendt M, Jensen KB, Spodsberg EH, et al. (2013) A Gly98Val Mutation in the N-Myc Downstream Regulated Gene 1 (NDRG1) in Alaskan Malamutes with Po-lyneuropathy. PLoS ONE 8(2): e54547. doi:10.1371/journal.pone.0054547

ALASKANMALAMUUTIN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA. 2011. http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/jto/alaskanmalamuutti.pdf. Viitattu 15.3.2016.


Bengalin PRA (PRA-b)Etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA, prog-ressive retinal atrophy) tavataan myös kissoilla. Kyseessä on perinnöllinen silmäsairaus, jonka tun-nusmerkkinä on silmän aistinsolujen (sauva- ja tap-pisolut) asteittainen rappeutuminen. Sairauden kul-ku, alkamisajankohta ja etenemisnopeus vaihtelee yksilöittäin ja roduittain.

Bengalirodulle on tunnistettu äskettäin oma mutaa-tio, joka altistaa PRA:n synnylle. Bengalin PRA:ssa fotoreseptoreiden tuhoutuminen alkaa hyvin varhai-sessa iässä ja ensimmäiset kliiniset oireet havaitaan n. 8 viikon ikäisenä. Etenkin hämäränäkö voi olla lä-hes olematon jo 2-vuotiaana.

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhem-miltaan mutatoituneen alleelin perineet koirat sai-rastuvat.



Menetelmä:DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR) yhteistyölaboratori-ossa.

Tulkinta:•• Tulos: N/N(molemmilta vanhemmilta normaali alleeli):

– Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: N/PRA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50% :n todennäköisyydellä.

•• Tulos: PRA/PRA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):

– Eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen, jossain vaiheessa elämäänsä. Kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:Ofri R, Reilly CM, Maggs DJ, Fitzgerald PG, Shilo-Benjamini Y, Good KL, GrahnRA, Splawski DD, Lyons LA. Characterization of an Early-Onset, AutosomalRecessive, Progressive Retinal Degeneration in Bengal Cats. Invest Ophthalmol Vis Sci. 2015 Aug;56(9):5299-308. doi: 10.1167/iovs.15-16585. PubMed PMID: 26258614;PubMed Central PMCID: PMC4539567


Burmankissan GM2 gangliosidoosiBurman GM2 gangliosidoosi on neurologinen lys-osomaalinen kertymäsairaus. Sairauden aiheuttaa mutaatio HEXB geenissä. Oireet ilmaantuvat noin 8 viikon ikäisille pennuille koordinaatio-ongelmina ja vapinana. Muut oireet tulevat vähitellen taudin edetessä. Sairaus periytyy autosomaalisena resessii-visenä ominaisuutena, jolloin vain ne kissat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat.





– Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen GM2 sairauteen altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: N/GM2 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli).

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää GM2 sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: GM2/GM2 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).

– Eläin sairastuu todennäköisimmin GM2 sairauteen jossain vaiheessa elämäänsä. Kissa siirtää GM2 sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:Bradbury A.M., N.E Morrison, M. Hwang, N.R. Cox, H.J. Baker, D.R. Martin. Neurodegenerative lysosomal storage disease in Euro-pean Burmese cats with hexosaminadase β-subunit deficiency. Molecular Genetics and Metabolism (2009), doi:10.1016/j.ymg-me.2009.01.003


Burmankissan head defectSairaus vaikuttaa kissan pään ja naaman alueen ke-hitykseen. Head Defect on autosomaalinen resessii-visesti periytyvä sairaus, eli virheellisen geenin täytyy periytyä molemmilta vanhemmilta. Myös kantajilla saattaa esiintyä lyhytkuonoisuutta (brachycephaly). Mutaatio on selvästi yleisempi amerikkalaisissa lin-joissa, kuin eurooppalaisissa.


Näytetyyppi:EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte (2 harjaa/eläin).


Tulkinta: •• Tulos: N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli).


•• Tulos: N/HD (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli).

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: HD/HD (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).


Lähteet:The Feline Genome project internet-sivu: http://www.bjelkes.dk/the_feline_genome_project.htm. Viitattu 11.5.2016


Burmankissan hypokalemiaHypokalemia polymyopatia on oireyhtymä, jossa esiintyy jaksottaista alhaista kaliumpitoisuutta ja kor-keaa CPK-pitoisuutta (kreatiinifosfokinaasi). Kliinisiin oireisiin kuuluu jaksottainen lihasheikkous. Tämä saattaa ilmetä koko kehon lihaksistossa tai vain muu-tamissa yksittäisissä lihaksissa. Yleisimmin heikkout-ta havaitaan niskan lihaksistossa. Silloin kissa ei kyke-ne pitämään päätään normaalissa asennossa pitkiä aikoja. Myös kävely voi olla hankalaa, jos heikkous on jalan lihaksistossa. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain ne kissat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastu-vat.





– Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen hypokalemialle altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: N/HK (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli).

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: HK/HK (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).

– Eläin sairastuu todennäköisimmin hypokalemiaan, jossain vaiheessa elämäänsä. Kissa siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:Gandolfi B, Gruffydd-Jones TJ, Malik R, Cortes A, Jones BR, et al. (2012) First WNK4-Hypokalemia Animal Model Identified by Genome-Wide Association in Burmese Cats. PLoS ONE 7(12): e53173. doi:10.1371/journal.pone.0053173


Burmankissan naamioväritys(Bengal, Savannah, Siperian kissa)

Burman kissan naamiovärityksen kantajuustesti. Testaaminen auttaa kasvattajaa selvittämään mitkä kissoista kantavat perimässään burmankissalle tyy-pillistä naamiovärityksen aiheuttavaa geeniä.

DNA-mutaatiot tyrosinaasigeenissä johtavat läm-pötilaherkkien alueiden kehittymiseen. Näille alu-eille ominaista värimuutosta kutsutaan naamiovä-ritykseksi. Tässä tapauksessa pigmenttiä syntyy vain kehon viileille alueille (naama, korvan päät, tassut ja hännänpää). Naamioväritys periytyy autosomaali-sena resessiivisenä ominaisuutena. Näin ollen naa-mioväritysgeenin yhden alleelin kantaja ei ole feno-tyypiltään naamiokissa. Naamiovärejä on useita.




Tulkinta:•• Tulos: C/C.

– Kissalla ei ole naamioväritystä•• Tulos: C/cb.

– Kissalla ei ole naamioväritystä, mutta kissa kantaa perimässään naamioväritykselle altistavaa alleelia

•• Tulos: cb/cb. – Kissa on naamiokissa ja kissalla on molemmat

kopiot naamioväritykselle altistavista alleeleista


CEA (Collie Eye Anomaly, Choroidal Hypoplasia, koira) (sileä-ja pitkäkarvainen collie, bordercollie, shetlanninlammaskoira, novascotiannoutaja, lancashirenkarjakoira ja australianpaimenkoira)

CEA sairaus on collie-sukuisilla koirilla tavattu sil-mänpohjan (suonikalvon ja kovakalvon) kehityshäi-riö. Sairautta esiintyy eri vaikeusasteista, mutta sai-raus ei yleensä ole kovinkaan vakava. CEA aiheuttaa harvoin täydellistä sokeutta, kuitenkin vakavammis-sa (coloboma, ablaatio) muodoissa tämä on mah-dollista. Colobomassa, jossa syntyy kuoppa tai reikä näköhermonpäähän ja ablaatiossa, joka on vakavin ja harvinaisin muoto, verkkokalvo saattaa irtautua kokonaan aiheuttaen sokeutumisen.

CEA on suhteellisen yleinen sairaus ja se periytyy resessiivisesti. Sairautta tutkitaan koirista silmän-pohjantutkimuksella mielellään pentuna sekä vielä puolen vuoden iän ohittaneena. Tämän lisäksi on olemassa geneettinen testi, jolla pystyttään selvittä-mään kantaako koira sairaudelle altistavaa geeniä. Mutaatio, jota tutkitaan on deleetio introni 4:ssa NJEH1 geenissä.





– Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisil-leen CEA:lle altistavan -geenin suhteen.

•• Tulos: N/CEA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli).

– Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: CEA/CEA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).

– Eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elä-määnsä CEA silmäsairauteen. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen.


CNM (Centronuclear Myopathy)(labradorinnoutaja)

CNM (Centronuclear Myopathy) on labradorin-noutajilla esiintyvä perinnöllinen lihasrappeuma sairaus. Geneettinen mutaatio, joka altistaa kyseisel-le sairaudelle sijaitsee PTPLA-geenissä.

Sairauden ensioireet voidaan havaita n. kuukau-den ikäisillä pennuilla refleksien huonontumisena. Kliiniset oireet ilmenevät n. 2–5 kuukauden iässä yleistyneenä lihasheikkoutena, kävelyn jäykkyytenä sekä alentuneena rasituksen sietokykynä. Sairastu-neet eläimet eivät kestä kylmyyttä ja kylmyys voi joh-taa jopa eläimen luhistumiseen. Sairaus vaikuttaa myös nielun lihaksistoon, jonka seurauksena keuh-koihin kulkeutunut ruoka voi aiheuttaa toistuvaa keuhkokuumetta. Kyseessä on vakava etenevä sai-raus, jolle ei ole olemassa lääkehoitoa. Sairastuneet yksilöt joudutaankin yleensä lopettamaan oireiden vuoksi jo hyvin varhaisessa iässä.

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhem-miltaan mutatoituneen alleelin perineet koirat sai-rastuvat. Kantaja ei itse sairastu, mutta voi periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen.



Näytetyyppi:EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte (2 kpl)

Tulkinta:•• Tulos: N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli):

– Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: N/CNM (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50% :n todennäköisyydellä.

•• Tulos: CNM/CNM (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):

– Eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen, jossain vaiheessa elämäänsä. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:Manuel Pele et al.: SINE exonic insertion in the PTPLA gene leads to multiple splicing defects and segregates with the autosomal recessive centronuclear myopathy in dogs; Human Molecular Genetics; 2005


DM (Degenerative myelopathy, koira)(Kaikki rodut, berninpaimenkoirille löytyy oma tutkimuksensa, jossa tutkitaan 2 mutaatiota)

Degeneratiivinen Myelopatia on selkäydinrappeu-masairaus, joka periytyy autosomaalisena reses-siivisenä ominaisuutena. Taudin ensioireita ovat epävakaa kävely, koordinaatiohäiriöt, huojuminen ja vapina. Taudin edetessä ensin koiran takapää halvaantuu ja halvauksen levitessä lopulta myös eturaajoihin. Lisäksi saattaa esiintyä virtsan ja ulos-teen karkailua. Yleensä ensimmäiset merkit taudista ilmaantuvat myöhemmällä iällä (keski-ikä 8 vuotta), mutta tauti voi puhjeta myös nuorempana. DM on parantumaton, hiljalleen etenevä sairaus. Geneet-tinen testi testaa SOD-1 geenin mutaatioita. Ber-ninpaimenkoirista tutkitaan mutaatiot c.118G>A ja c.52A>T ja muilta roduilta vain mutaatio c.118G>A.






•• Tulos: N/DM (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli).

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: DM/DM (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).



EIC (Exercise induced collapse, koira)(boykininspanieli, chesapeakelahdennoutaja, kiharakarvainennoutaja, karkeakarvainen saksanseisoja, labradorinnoutaja, welsh corgi pembroke, vanhaenglanninlammaskoira)

EIC on noutajien perinnöllinen sairaus, joka tun-netaan erityisesti alentuneen rasituksensietokyvyn aiheuttamisesta. Tyypillisenä oireena tunnetaan kohtauksenomaiset lyyhistymiset nimenomaan ras-kaassa rasituksessa. Oireiden vakavuus on koirakoh-taista, osa pystyy jatkamaan liikkumista huojuen, mutta osa lyyhistyy täysin. Huojumisen jälkeen pet-tävät yleensä takajalat ja lopulta etujalatkin voivat pettää alta. Tunnetaan myös yksittäisiä tapauksia, joissa koira on kuollut lyyhistyttyään. Oireiden esiin-tyminen alkaa, kun koiran liikuntamäärä nousee, yleensä alle kolmevuotiaana. Oireille alttiitkin koirat pystyvät useimmiten elämään normaalia elämää, kun voimakasta rasitusta ja innostumista aiheutta-vaa liikuntaa vältetään. Sairaus periytyy autosomaa-lisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhemmiltaan mutatoituneen geenin perineet koirat sairastuvat.




Tulkinta:•• Tulos: N/N(molemmilta vanhemmilta normaali alleeli).

– Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen EIC:lle altistavan mutaation suhteen.

•• Tulos: N/EIC (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli).


•• Tulos EIC /EIC, homotsygootti (molemmat virheelliset alleelit).

– Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä ja kehittää sairauden todennäköisesti myös itselleen.

Lähteet:Patterson EE, Minor KM, Tchernatynskaia AV, Taylor SM, Shel-ton GD, Ekenstedt KJ, Mickelson JR. A canine DNM1 mutation is highly associated with the syndrome of exercise-induced collap-se. Nat Genet. 2008;40:1235-9.


Factor VII puutos(airedalenterrieri, alaskan klee kai, beagle, suursnautseri, skotlanninhirvikoira)

Faktori VII puutos on edellä mainituilla roduilla esiintyvä verenvuotosairaus. Faktori VII on glykopro-teiini, jolla on keskeinen rooli veren hyytymisessä. Puutos aiheuttaa lisääntynyttä verenvuototaipu-musta etenkin vakavan loukkaantumisen tai leikka-uksen yhteydessä.



Näytetyyppi:EDTA- kokoveri tai poskisolunäyte (2 kpl).


Tulkinta:•• N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli):


•• N/FVII (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


•• FVII/FVII (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Callan MB et al.: A novel missense mutation responsible for factor VII deficiency in research Beagle colonies. J Thromb Ha-emost 2006; 4: 2616-22.

Kaae JA, Callan MB, Brooks MB. Hereditary factor VII defi-ciency in the Alaskan Klee Kai dog. J Vet Intern Med. Sep-Oct;21(5):976-81, 2007.Pubmed: 17939552.


FN (familiaarinen nefropatia l. munuaissairaus)(cockerspanieli)

FN on cockerspanieleilla esiintyvä perinnöllinen mu-nuaissairaus. Se ilmenee puolen vuoden – kahden vuoden iässä lisääntyneenä juomisen ja virtsaami-sen tarpeena, heikentyneenä kasvuna, painon puto-amisena, karvapeitteen huonona kuntona ja heiken-tyneenä ruokahaluna sekä pahoinvointina. Oireet johtuvat munuaisten hiussuonten seinämien epä-normaalista kollageenista, jonka osia koodaavat gee-nit ovat mutatoituneet. Sairaus periytyy autosomaa-lisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin oireita ilmenee vain koirilla, jotka ovat perineet virheelliset alleelit molemmilta vanhemmiltaan. Kantaja ei itse sairastu, mutta voi periyttää virheellistä alleelia jälke-läisilleen.




Tulkinta:•• Tulos: N/N (molemmilta vanhemmalta normaali alleeli)

– Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen kyseisen geenin suhteen.

•• Tulos: N/FN (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)

– Eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä ja sillä itsellään on lievästi kohonnut riski sairastua.

•• Tulos: FN/FN (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli)

– Eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä familiaariseen neuropatiaan. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen.


Greyhoundin polyneuropatia(englanninvinttikoira)

Greyhoundin polyneuropatia on greyhoundeilla eli englanninvinttikoirilla esiintyvä perinnöllinen neu-rologinen sairaus. Englanninvinttikoirien kasvatus on jakautunut selkeästi näyttely- ja juoksulinjaisiin. Näyttelylinjaa edustavilla koirilla on diagnosoitu polyneuropatian muoto, jonka oireet muistuttavat ihmisillä tavattavaa Charcot-Mairie-Toothin tautia (CMT). Geneettinen mutaatio, joka altistaa kyseisel-le sairaudelle englanninvinttikoirilla on kymmenen emäsparin deleetio NDRG1-geenissä eksonissa 15.

Polyneuropatian oireina ilmenee refleksien huo-nontumista, lihasheikkoutta, lihaskipua ja kouris-tuksia. Sairauden tunnusmerkkeihin kuuluu myös erikoinen pompahteleva kävely. Kliiniset oireet il-menevät nuorilla 3–9 kuukauden ikäisillä yksilöillä. Kyseessä on etenevä sairaus, johon ei ole tehokas-ta hoitoa, joten sairastuneiden yksilöiden kohdalla päädytään yleensä eutanasiaan jo ensimmäisen elinvuoden aikana.







•• N/GPN (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


•• GPN /GPN (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Drögemüller C et al. A Deletion in the N-Myc Downstream Regu-lated Gene 1 (NDRG1)Gene in Greyhounds with Polyneuropathy PLoS One. 2010 Jun 22;5(6):e11258.


GR-PRA1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira)(kultainennoutaja)

Etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA, progres-sive retinal atrophy) tavataan useilla eri koiraroduil-la. Kyseessä on perinnöllinen silmäsairaus, jonka tunnusmerkkinä on silmän aistinsolujen (sauva- ja tappisolut) asteittainen rappeutuminen. Sairauden kulku, alkamisajankohta ja etenemisnopeus vaihte-levat roduittain.

GR-PRA1 (etenevä verkkokalvon surkastuma) on yksi kultaisilla noutajilla tavattavista etenevän verkkokalvon rappeuman muodoista. Geneettinen mutaatio, joka altistaa sairaudelle yllä mainituilla rodulla on yhden emäksen insertio (2601_2602insC) SLC4A3-geenissä. Sairaudelle on ominaista näön heikentyminen ja se alkaa yleensä hämäräsokeudel-la. Sairauden oireet ilmenevät usein vasta n. 6 vuo-den iässä. Sairaus on hitaasti etenevä ja voi johtaa lopulta sokeutumiseen.


Muita kultaisilta noutajilta testattavia PRA:n muotoja ovat prcd-PRA ja GR-PRA2.






•• Tulos: N/GR-PRA1 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50%:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: GR-PRA1/GR-PRA1 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Downs LM, Wallin-Hakansson B, Boursnell M, Marklund S, Hed-hammar A, et al. (2011) A Frameshift Mutation in Golden Retrie-ver Dogs with Progressive


GR-PRA2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira)(kultainennoutaja)


GR-PRA2 (etenevä verkkokalvon surkastuma) on yksi kultaisilla noutajilla tavattavista PRA:n muodoista. Geneettinen mutaatio, joka altistaa sairaudelle yllä mainituilla rodulla on deleetio (c.699delA) TTC8-geenissä. Sairaudelle on ominaista etenevä näön heikentyminen, joka johtaa lopulta täydelliseen so-keutumiseen. Sairauden oireet ilmenevät yleensä vasta myöhemmällä iällä (n. 5 vuotiaana).


Muita kultaisilta noutajilta testattavia PRA:n muotoja ovat prcd-PRA ja GR-PRA1.






•• Tulos: N/GR-PRA2 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):


•• Tulos: GR-PRA2/GR-PRA2 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Downs LM, Wallin-Håkansson B, Boursnell M, , Bergström T, Mel-lersh CS. 2014. A novel mutation in TTC8 is associated with prog-ressive retinal atrophy in the golden retriever. Canine Genetics and Epidemiology 1:4


GSD 4 (Glykogeenin varastoitumissairaus tyyppi IV, NFO)(Norjalainen metsäkissa)

Kissoilla GSD IV aiheutuu mutaatiosta geenissä GBE1. Mutaatio johtaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöön, jossa epänormaalisti muodostunut glyko-geeni kerääntyy kudoksiin aiheuttaen kudostuhoa ja lopulta eläimen kuoleman. Koska GSD IV periy-tyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, molemmilta vanhemmilta virheellisen alleelin peri-neet pennut kuolevat sairauteen yleensä pian synty-män jälkeen tai viimeistään viiden kuukauden iässä. Kantajilla (genotyyppi N/GSDIV) itsellään ei havaita oireita, mutta ne voivat periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen.


Näyte:EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte (2 harjaa/eläin).

Menetelmä:DNA–tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR) yhteistyölaborato-riossa.

Tulkinta:•• Tulos: N/N, molemmilta vanhemmilta normaali alleeli

– Ei kanna virheellistä alleelia. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen glykogeenin varastoitumissairaudelle, GSD IV, altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: N/GSDIV (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: GSDIV/GSDIV (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli)

– Eläin sairastuu jo nuorena glykogeenin varastoitumissairauteen, GSD IV.


GSD IIIa (Glykogeenin kertymäsairaus, tyyppi IIIa)(kiharakarvainen noutaja)(kiharakarvainennoutaja)

Glykogeenin kertymäsairaus (GSD) on perinnöllinen metabolinen häiriö, jonka koirilla aiheuttaa glyko-geeniä hajottavan GDE-entsyymin puutteellinen aktiivisuus. Tämä johtaa glykogeenin kertymiseen maksaan ja lihaksiin. Koirilla on tunnistettu tähän asti viisi eri sairauden tyyppiä, joista tyypin IIIa on tunnistettu sairauden aiheuttajaksi kiharakarvaisilla noutajilla. Geneettinen mutaatio, joka altistaa sai-raudelle kiharakarvaisilla noutajilla, sijaitsee AGL-geenissä.

Sairauden oireet kehittyvät vähitellen ensimmäi-sen elinvuoden aikana ja ovat aluksi lieviä. Oireita ovat rasituksen sietokyvyn madaltuminen ja mata-lan verensokerin aiheuttamat heikkouskohtaukset sekä voimattomuus. Glykogeenin kerääntyminen maksaan voi johtaa asteittain etenevään kirroosiin. Lihaksiin kertynyt glykogeeni voi aiheuttaa etenevää lihasten surkastumista ja sydämen atrofiaa.



Näyte:EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte (2 kpl)




•• N/GSDIIIa (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


•• GSDIIIa / GSDIIIa (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Brittany L. Gregory et al.: Glycogen Storage Disease Type IIIa in Curly-Coated Retrievers; J Vet Intern Med 2007;21:40-46


HCM Maine Coon ja Ragdoll (hypertrofinen kardiomyopatia, kissa)HCM (hypertrophic cardio myopathy) on yleisin kis-sojen sydänsairauksista. HCM aiheuttaa sydänlihak-sen paksuuntumista, joka johtaa vähitellen sydämen toiminnan heikkenemiseen ja lopulta kuolemaan. Tauti kehittyy hitaasti usean vuoden aikana. Periy-tyvä muoto kehittyy tavallisesti nuoremmalla iällä, kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Kaikissa tapauksissa HCM:n aiheuttajaa ei tiedetä, kuitenkin useilla roduilla on tunnistettu taudista periytyvä muoto. Tauti periytyy autosomaalisena dominant-tina ominaisuutena. Maine Coon ja Ragdoll rodulta on löydetty mutaatio MYBPC3 (myosin binding pro-tein C) geenistä. Maine Cooneilla A31P mutaatio on exoni 3 alueella, kun taas Ragdoll rodulla on R820W mutaatio samassa geenissä. Nämä mutaatiot aihe-uttavat muutoksen aminohappojärjestyksessä MY-BPC3 proteiinissa, aiheuttaen muutoksia proteiinin rakenteessa ja toiminnassa. Muille roduille ei ole vielä saatavilla geenitestiä, vaikka tiedetään että usealla kissarodulla esiintyy perinnöllistä muotoa sairaudesta.

Geenitestin rinnalla suositellaan käytettävän yhä perinteistä sydämen ultraäänitutkimusta. Luotetta-van tuloksen saamiseksi on laitteen anturin oltava 7.5 MHz:n suuruinen.




Tulkinta:•• Tulos: N/N(molemmilta vanhemmilta normaali alleeli)

– Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen HCM:lle altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: N/HCM (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä ja sillä itsellään on lievästi kohonnut riski sairastua.

•• Tulos: HCM/HCM (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli)

– Eläin sairastuu todennäköisesti, jossain vaiheessa elämäänsä, HCM:n. Kissa siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:Meurs KM, Sanchez X, David RM, Bowles NE, Towbin JA, Reiser PJ, Kittleson JA, Munro MJ, Dryburgh K, MacDonald KA, Kittleson MD. A cardiac myosin binding protein C mutation in the Maine Coon cat with familial hypertrophic cardiomyopathy. Human Molecular Genetics. 2005;14:3587–3593.


Herda (Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia, hevonen)Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia (HERDA) on perinnöllinen ihosairaus, jota esiintyy pääasiassa American Quarter -rotuisilla hevosilla. Sairaudelle on ominaista seroomat, verenpurkaumat ja haavau-tumat hevosen selän alueella. Oireet alkavat yleensä n. kahden ikävuoden tienoilla, kun hevosia aletaan tottumaan satulaan. Oireet uusivat helposti ja pa-henevat iän myötä. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa. Usein sairastuneiden yksilöiden kohdalla päädytäänkin eutanasiaan, koska ne eivät kestä rat-sastuskäyttöä toistuvien oireiden ja ihotulehdusten vuoksi eikä niitä voida käyttää jalostukseen sairau-den perinnöllisyydestä johtuen.

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhem-miltaan mutatoituneen alleelin perineet yksilöt sai-rastuvat. Kantaja ei itse sairastu, mutta voi periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen.


Näyte:Jouhinäyte (20–30 kpl/eläin)



– Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen hevonen jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen.

•• N/HERDA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Hevonen siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50% :n todennäköisyydellä.

•• HERDA/HERDA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):

– Eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen, jossain vaiheessa elämäänsä. Hevonen siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:Genomics. 2007 Jul;90(1):93-102. Epub 2007 May 11. Homozygo-sity mapping approach identifies a missense mutation in equi-ne cyclophilin B (PPIB) associated with HERDA in the American Quarter Horse. Tryon RC, White SD, Bannasch DL.


HNPK (Hereditary nasal parakeratosis, kuivakirsuisuus)(labradorinnoutaja)

Kuivakirsuisuus on nimensä mukaisesti nenänpään voimakasta kuivumista aiheuttava perinnöllinen ihosairaus. Ihon kuivumisen seurauksena nenän-pää voi halkeilla kivuliaasti. Sairaus vaatii jatkuvaa hoitoa, vaikka se ei olekaan varsinaisesti koiralle vaarallinen sairaus. Sairauden aiheuttaa yhden nu-kleotidin mutaatio SUV39H2 geenissä. Sairaus periy-tyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhemmiltaan mutatoitu-neen geenin perineet koirat sairastuvat.





– Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen HNPK-geenin suhteen.

•• Tulos: N/HNPK (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli).


•• Tulos: HNPK/HNPK, homotsygootti (molemmat virheelliset alleelit).


Lähteet:Jagannathan, Vidhya et al. “A Mutation in the SUV39H2 Gene in Labrador Retrievers with Hereditary Nasal Parakeratosis (HNPK) Provides Insights into the Epigenetics of Keratinocy-te Differentiation.” Ed. Matthew T. Webster. PLoS Genetics 9.10 (2013): e1003848. PMC. Web. 2 May 2016.


HSF4 (Juveniili katarakta, koira)(bostoninterrieri, staffordshirenbullterrieri)

Nuoruusiän katarakta eli kaihi on bostoninterriereil-lä ja staffordshirenbullterriereillä esiintyvät perin-nöllinen silmäsairaus, joka aiheuttaa silmän linssin samentumisen. Geneettinen mutaatio, joka altistaa sairaudelle yllä mainituilla roduilla, on insertio HSF4 geenissä exon 9 alueella. Kliiniset oireet ilmaantu-vat jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Sairaus on etenevä, mikä tarkoittaa, että se pahenee vuosien kuluessa. Sairaus johtaa koiran sokeutumiseen noin kolmen vuoden ikään mennessä.

Kaihi voi kehittyä myös muiden silmäsairauksien seurauksena, esimerkiksi progressiivinen verkko-kalvon surkastuminen, glaukooma, verkkokalvon dysplasia (sekundääri kaihi), silmävamman (trau-maattinen kaihi) tai ikääntymisen (seniili kaihi). Gee-nitesti ei poissulje mahdollisuutta kaihin kehittymi-selle muun kuin testattavan mutaation aiheuttaman sairauden osalta.

Nuoruusiän kaihi periytyy autosomaalisena re-sessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmil-ta vanhemmiltaan mutatoituneen geenin perineet koirat sairastuvat. Kantaja ei itse sairastu, mutta voi periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen.






•• Tulos: N/HSF4 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):


•• Tulos: HSF4/HSF4 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Mellersh CS, Graves KT, McLaughlin B, Ennis RB, Pettitt L, Vaudin M, Barnett KC. Mutation in HSF4 associated with early but not late-onset hereditary cataract in the Boston terrier. Journal of Heredity 2007; 98(5):531-533

Mellersh CS, Pettitt L, Forman OP, Vaudin M, Barnett KC. 2006. Identification of mutations in HSF4 in dogs of three different breeds with hereditary cataracts. Vet Ophthalmol. 9:369-37


HSF4 (Perinnöllinen katarakta, koira)(australianpaimenkoira)

Katarakta eli harmaakaihi on perinnöllinen silmäsai-raus australianpaimenkoirilla. Sairaus ilmenee sil-män linssin samentumisena. Geneettinen mutaatio, joka altistaa sairaudelle yllä mainitulla rodulla on deleetio HSF4 geenissä exon 9 alueella. Kliiniset oi-reet ilmaantuvat yleensä jo nuorella iällä, mutta voi-vat tulla ilmi vasta myöhemmällä keski-iällä. Sairau-den etenemisessä, sijainnissa ja sameuden asteessa on vaihtelua.

Kaihi voi kehittyä myös muiden silmäsairauksien seurauksena, esimerkiksi progressiivinen verkko-kalvon surkastuminen, glaukooma, verkkokalvon dysplasia (sekundääri kaihi) ,silmävamman (trau-maattinen kaihi) tai ikääntymisen (seniili kaihi). Gee-nitesti ei poissulje mahdollisuutta kaihin kehittymi-selle muun kuin testattavan mutaation aiheuttaman sairauden osalta.

Australianpaimenkoirilla perinnöllinen katarakta periytyy autosomaalisena dominoivana (puutteelli-nen penetranssi) ominaisuutena, joka tarkoittaa että jo yksi virheellinen alleeli lisää sairauden riskiä.






•• Tulos: N/HSF4 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):

– Koira kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koska sairaus periytyy dominoivana ominaisuutena, lisää jo yksi virheellinen kopio sairastumisriskiä. Tällainen koira periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 50 % todennäköisyydellä.

•• Tulos: HSF4/HSF4 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Mellersh CS, Mclaughlin B, Ahonen S, Pettitt L, Lohi H, Barnett KCMutation in HSF4 is associated with hereditary cataract in the AustralianShepherd. Vet Ophthalmol 12:372-378, 2009. Pubmed: 19883468.


HUU (Hyperurikosuria)(dalmatiankoira, amerikanbulldoggi, amerikanpitbullterrieri, amerikanstaffordshirenterrieri, boerboel, venäjänmustaterrieri, suursnautseri, weimarinseisoja, unkarinvizla, australianpaimenkoira, parsonrusselinterrieri, isomunsterinseisoja, saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja)

Hyperurikosuria on sairaus, jolle on ominaista liialli-nen virtsahapon erittyminen virtsaan, mikä lisää ris-kiä virtsakivien (uraatti) muodostumiselle. Geneet-tinen mutaatio, joka altistaa kyseiselle sairaudelle on yhden nukleotidin muutos c.G563T (p.C188F) SL-C2A9-geenissä. Virtsakivet voivat aiheuttaa virtsatie-tulehduksia, kivuliasta virtsaamista ja pahimmillaan virtsatietukoksia. Sairautta on tutkittu yleisimmin dalmatiankoirilla, mutta sitä todettu myös useilla muilla roduilla.



Näyte:EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte (2 kpl/eläin)




•• Tulos: N/HUU (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


•• Tulos: HUU/HUU (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Bannasch D, Safra N, Young A, Karmi N, Schaible GV, Ling GV.Mutations in the SLC2A9 Gene Cause Hyperuricosuria an-dHyperuricemia in the Dog. PLoS Genet 4(11), 2008: e1000246.doi:10.1371/journal.pgen.1000246.

N. Karmi, E.A. Brown, S.S. Hughes, B. McLaughlin, C.S. Meller-sh, V. Biourge, and D.L. Bannasch: Estimated Frequency of the Canine Hyperuricosuria Mutation in Different Dog Breeds; J Vet Intern Med 2010;24:1337-1342

Karmi N, Safra N, Young A, et al. Validation of a urine test and characterization of the putative genetic mutation for hyperu-ricosuria in Bulldogs and Black Russian Terriers. Am J Vet Res 2010;71:909–914.


Iktyoosi on kultaisilla noutajilla yleinen perinnöl-linen ihosairaus, jossa ihon pintakerros ei muo-dostu oikein. Siksi iho paksuuntuu ja hilseilee. Iho voi muuttua suomumaiseksi ja tummua. Oireiden vakavuus vaihtelee, ja ne alkavat usein yli vasta yli vuoden ikäisillä pennuilla. Iho-oireet eivät ole var-sinaisesti vaarallisia koiralle, mutta ne altistavat sen sekundäärisille bakteeri- ja hiivainfektioille. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuu-tena, jolloin vain molemmilta vanhemmiltaan muta-toituneen geenin perineet koirat sairastuvat.

ICT-A (kultaisennoutajan iktyoosi)Vastausaika:2–3 viikkoa



Tulkinta:•• Tulos: N/N (molemmilta vanhemmalta normaali alleeli).

– Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen kyseisen geenin suhteen.

•• Tulos: N/IKT (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli).


•• Tulos: IKT/IKT, homotsygootti (molemmat virheelliset alleelit).



Kissan veriryhmä (genotyyppi: veriryhmä b:n kantajuus)Kissojen AB-veriryhmäjärjestelmään kuuluu kolme veriryhmää:

•• A (genotyypit A/A, A/ab ja A/b),•• B (genotyyppi b/b) sekä•• AB (genotyypit ab/ab ja ab/b).

Näistä A-ryhmä on selkeästi yleisin, mutta etenkin rotukissoilla esiintyy myös B-veriryhmää. AB veriryh-mä on erittäin harvinainen. HUOM! AB veriryhmällä ei tarkoiteta b-kantajuutta.

Koska A alleeli on dominoiva, voi A veriryhmän kissa kantaa perimässään peittyvää b alleelia. Siksi kaksi A veriryhmän kissaa voi saada pentuja, joiden veriryhmä on B (b/b). Kahden B-kissan pentujen veriryhmä on aina B. B-veriryhmän kissoilla on ve-ressään anti-A-vasta-aineita, jotka tunnistavat A- ja AB-veriryhmätekijät. Pennutuksessa emon ja pen-tujen erilainen veriryhmä voi aiheuttaa ongelmia, koska vasta-aineita erittyy emon ternimaitoon, josta ne imeytyvät pennun verenkiertoon. Emon ollessa veriryhmältään A tai AB ongelmaa ei ole.

Jos B-veriryhmän naaras astutetaan A-tai AB-uroksella (genotyypit b/b + A/A, A/b, A/ab, ab/ab tai ab/b), on noin 75 % syntyvistä pennuista veriryh-mältään A tai AB. Koska emon ternimaitoon erittyy muiden vasta–aineiden lisäksi anti-A-vasta-ainetta, sairastuvat A- ja AB-pennut neonataaliin isoerytro-lyysiin (NI), joka on rotukissoilla yleisin vastasynty-neiden pentujen kuolinsyy

Geneettinen veriryhmä kertoo onko kissa B-veri-ryhmä-alleelin kantaja (A/b tai AB/b) ja onko kissa veriryhmää B (b/b).



Menetelmä:DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR) yhteistyölaborato-riossa. Tällä hetkellä geneettinen veriryhmätesti tunnistaa kaksi yleisintä B-veriryhmämutaatioita. Tämän lisäksi on olemassa vielä tuntemattomiakin mutaatioita, jotka johta-vat B-veriryhmään. Siksi geneettisen testin tulokset korre-loivat 97%:sti serologisten tulosten kanssa.

Tulkinta:•• Kissa ei ole b–veriryhmän kantaja. Kissanveriryhmä on

A tai AB •• Kissa on b–alleelin kantaja (A/b tai AB/b). Kissan

veriryhmä on A tai AB•• Kissa on veriryhmältään B (b/b)


Kystinuria (koira)(newfoundlandinkoira, landseer)

Kystinuria eli kystiinivirtsaisuus on newoundlan-dinkoiralla ja landseerilla autosomaalisena reses-siivisenä ominaisuutena periytyvä metabolinen oireyhtymä. Kystiini ei liukene hyvin happamissa olosuhteissa, joten kystiini kertyy kiteiksi virtsatie-hyisiin aiheuttaen kipuja, tulehduksia ja jopa tukok-sia. Sairauden vakavuuteen vaikuttavat sukupuoli, virtsan pH sekä virtsan tiheys. Uroksilla pitkä virt-sanjohdin vaikeuttaa oireita. Sairaus on yleinen mo-nissa roduissa, mutta geenitesti on olemassa vain yllä mainituille roduille. Geneettinen mutaatio, joka altistaa kyseiselle sairaudelle on löydetty SLC31 gee-nin exon 2 alueelta.






•• Tulos: N/KYS (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli).


•• Tulos: KYS/KYS (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).



Long hair / short hair (kissa)Kissojen turkin pituutta määrääväksi geeniksi on tunnistettu fibroblastikasvutekijä 5 (FGF5). Geenin villityyppi (N) on dominoiva ja se aiheuttaa lyhyen karvan. Näin ollen pitkäkarvaisuus on peittyvä omi-naisuus. Geenistä tunnetaan 4 eri mutaatiota, jotka synnyttävät pitkäkarvaominaisuuden. M4 mutaatio löytyy kaikista roduista. M1 (RAG, SIB), M2 (NFO, SIB, TIF) ja M3 (RAG ja MCO) ovat rotuspesifisiä. Siksi kis-san rotu tulee ilmoittaa aina kun näytteitä lähettää tutkittavaksi.




Tulkinta:•• Tulos: N/N

– Kissa on lyhytkarvainen•• Tulos: N/M1-M4

– Jos kissa kantaa vain yhtä pitkäkarva-alleelin muotoa genomissaan, on kissa lyhytkarvainen, mutta kantaa perimässään pitkäkarvaisuus alleelia

•• Tulos: M1-4/M1-M4 – Kissa on pitkäkarvainen


LSD (Lysosomal Storage Diseases) (lagotto romagnolo)

LSD (Lysosomal Storage Diseases) on lagotoilla esiintyvä hermostoon vaikuttava lysosomaalinen kertymäsairaus. Sairauden aiheuttaa mutaatio ATG4D-geenissä, ja sitä esiintyy ainoastaan logotto romagnoloilla.

Sairauden ensioireena havaitaan usein etenevää ataksiaa sekä epänormaaleja tahattomia silmän-liikkeitä. Taudin myöhemmässä vaiheessa esiin-tyy selkeitä käytösmuutoksia, kuten masennusta, levottomuutta ja aggressiivisuutta. Histologisina muutoksina havaitaan vakuolisaatiota keskus- ja ääreishermoston soluissa. Kliinisten oireiden alka-misajankohta vaihtelee 4 kk–4 ikävuoden välillä. Sai-rastuneiden yksilöiden kohdalla päädytään lopulta eutanasiaan, vaikkakin oireiden etenemisnopeudes-sa esiintyy vaihtelua kuukausista useisiin vuosiin.







•• N/LSD (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):


•• LSD/LSD (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Kyöstilä, K., Syrjä, P., Jagannathan, V., Chandrasekar, G., Joki-nen, T. S., Seppälä, E. H., Becker, D., Drögemüller, M., Dietschi, E., Drögemüller, C., Lang, J., Steffen, F., Rohdin, C., Jäderlund., K. H., Lappainen, A. K., Hahn, K., Wohlsein, P., Baumgärtner, W., Henke, D., Oevermann, A., Kere, J.,Lohi, H. & Leeb, T. (2015). A missense change in the ATG4D gene links aberrant autophagy to a neurodegenerative vacuolar storage disease. PLoS Genet, 11(4), e1005169.


Luonnontöpöhäntä (t-box, koira)(australianpaimenkoira, itävallanpinseri, australian töpöhäntäinen karjakoira, bourbonnaisseisoja, brasilianterrieri, bretoni, kroatianpaimenkoira, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, jackrusselinterrieri, karjalankarhukoira, mudi, polski owczarek nizinny (PON), pyreneittenpaimenkoira, savoijinpaimenkoira, schipperke, espanjanvesikoira, länsigöötanmaanpystykorva)

T-geenin C189G -mutaation aiheuttama töpöhäntäi-syys periytyy autosomaalisena dominoivana omi-naisuutena. Tällöin koirat, joilla on yksi mutatoitu-nut alleeli, ovat ulkoasultaan töpöhäntäisiä. Häntä ei välttämättä puutu kokonaan, mutta on kuitenkin normaalia lyhyempi. Kahden heterotsygootin yh-distäminen aiheuttaa pentuekokojen pienenemistä, sillä homotsygootit pennut ovat harvoin elinkykyisiä ja ne kuolevat jo tiineyden varhaisessa vaiheessa. Eloonjääneillä pennuilla on todettu vakavia kehitys-häiriöitä.

Joillakin roduilla töpöhäntäisyyden taustalla on vielä tunnistamattomia mutaatioita. Siksi testiä ei suositella seuraaville roduille: bostoninterrieri, eng-lanninbulldoggi, kingcharlesinspanieli, kääpiösnaut-seri, parsonrusselinterrieri, rottweiler.



Ilman erillistä kieltoa tulokset lähetetään kennelliittoon. Vi-rallisen tuloksen saamiseksi, tulee Kennelliiton hyväksymän näytteenottajan tunnistaa koira, ja toimittaa todistus tun-nistamisesta näytteen mukana.


Tulkinta:•• Tulos: C/C

– Koira ei kanna töpöhäntäisyyttä aiheuttavaa mutaatiota C189G genomissaan.

•• Tulos: C/G, heterotsygootti – Koira on luonnollisesti töpöhäntäinen.

•• Tulos: G/G, homotsygootti – Koira on luonnollisesti töpöhäntäinen.


MDR1 (multidrug resistance, koira)(sileä- ja pitkäkarvainencollie, shetlanninlammaskoira, australianpaimenkoira, bordercollie, wäller, valkoinenpaimenkoira)

Mutaatio koiran MDR1 geenissä aiheuttaa yliherk-kyyden monille lääkeaineille (esim. loishäätölääke ivermektiini). Yliherkkyys periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin koirat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, ovat yliherkkiä tietyille lääkeaineille. Ivermektiini on yleisesti tur-vallinen lääke nisäkkäille, joilla kyseistä mutaatiota ei ole. Ivermektiinin toiminta perustuu siihen, että se aiheuttaa tietyille loisille halvaantumisen akti-voimalla niiden kloridi-ionipumppuja. Nisäkkäiden keskushermostossa näitä ionipumppuja suojaa ve-riaivoesteen P-glykoproteiini. Eläimillä, joilta tämä p-glykoproteiini puuttuu, lääkeaine pääsee veriaivo-esteen läpi keskushermostoon ja saattaa aiheuttaa kuolemaan johtavan neurotoksisen reaktion.

Ivermektiinin lisäksi muita yliherkkyyttä aiheuttavia lääkeaineita ovat: asepromatsiini, butorfanoli, dora-mektiini, doksorubisiini, loperamidi, milbemysiini, moksidektiini, selamektiini, vinblastiini, vinkristiini.



Menetelmä:DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR) yhteistyölaborato-riossa

Tulkinta:•• Tulos: N/N (molemmilta vanhemmilta normaali MDR

1- alleeli) – Koiralla ei ole MDR1 geenin aiheuttamaa

lääkeaineyliherkkyyttä. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen MDR1 geenin aiheuttaman yliherkkyyden suhteen.

•• Tulos: N/MDR1 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli)

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää yliherkkyyteen altistavaa MDR1 geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä, mutta koiralla ei ole MDR1-geenin aiheuttamaa lääkeaineyliherkkyyttä.

•• Tulos: MDR1/MDR1 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta mutatoitunut virheellinen alleeli)

– Koiralla on MDR1 geenin aiheuttama lääkeaineyliherkkyys. Se voi saada vakavia neurotoksisia oireita mm. seuraavista lääkeaineista: asepromatsiini, butorfanoli, doramektiini, doksorubisiini, ivermektiini, loperamidi, milbemysiini, moksidektiini, selamektiini, vinblastiini, vinkristiini.


MPS (Mucopolysaccharidosis tyyppi VII)(saksanpaimenkoira ja brasilianterrieri)

MPS VII on lysosomaalinen kertymäsairaus, jossa solujen sisälle kertyy toimimattoman lysosomaali-sen entsyymin takia glykosaminoglykaaneja (GAGs), mikä johtaa luuston vakaviin kehityshäiriöihin. Oi-reet alkavat yleensä hyvin varhain, jo 2–4 viikon iässä. Yleisimmin oireet ovat niveloireita, kääpiö-kasvuisuutta sekä muita luustohäiriöitä ja epämuo-dostumia. Yleensä oireet ovat niin vakavia, että koira joudutaan lopettamaan hyvinkin nuorena.

MPS periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain geenivirheen suhteen homotsygootit yksilöt sairastuvat. Brasilianterriereil-tä geenivirheen GUSB-geenissä on paikantanut suo-malaistutkimusryhmä.

Vastausaika:1–2 viikkoa.


Menetelmä:DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR) yhteistyölaboratori-ossa

Tulkinta:•• Tulos: N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli)

– Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen MPS VII-geenin suhteen.

•• Tulos: N/MPS(kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli

ja virheellinen alleeli) – Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n

todennäköisyydellä. •• Tulos: MPS/MPS (homotsygootti, molemmilta

vanhemmilta mutatoitunut virheellinen alleeli) – Eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen

jossain vaiheessa elämäänsä. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.

LähteetHytönen MK, Arumilli M, Lappalainen AK, Kallio H, Snellman M, Sainio K, Lohi H. A Novel GUSB Mutation in Brazilian Terriers with Severe Skeletal Abnormalities Defines the Disease as Muco-polysaccharidosis. PLoS One 7:e40281, 2012.


Nautojen geneettiset testitBLAD (Bovine Leucocyte Adhesion Deficiency)BLAD on holstein-rotuisilla naudoilla esiintyvä perinnölli-nen sairaus, joka aiheuttaa esimerkiksi suun limakalvon haavaumina, kroonisena keuhkokuumeena ja ripulina il-meneviä immuunivasteen ongelmia. Sairaus periytyy auto-somaalisena resessiivisenä ominaisuutena geenissä CD18.

BY (Brachyspina-syndrooma)BY on tuore holstein-rotuisilla naudoilla esiintyvä perinnölli-nen, usein jo sikiöaikana kuolemaan johtava sairaus. Mikäli tiineys jatkuu synnytykseen saakka, on syntyvällä vain noin kymmenkiloisella vasikalla huomattavan lyhyt selkä, pitkät jalat ja rakenteellisia virheitä niin sisä- kuin sukupuolieli-missäkin. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena.

CA (Contractural Arachnodactyly)CA on angus-rotuisilla naudoilla autosomaalisena reses-siivisenä ominaisuutena periytyvä sairaus, joka vähentää lihasten sidekudoksen elastisuutta, minkä seurauksena vasikoilla on kyyry selkä ja jäykät takapolvet sekä kintereet. Lisäksi esiintyy vuohisnivelten epämuodostumia. Vasikat ovat muuten normaaleja ja oireet helpottavat iän myötä, joten sairaus voi jäädä havaitsematta. Sairaiden eläinten lihaskehitys on kuitenkin puutteellista ja selkäranka sekä nivelvaivat yleisiä.

CCS/AM (Curly Calf -Syndrooma)CSS eli AM (Arthrogryposis multiplex) sairaudesta kärsivät vasikat syntyvät yleensä kuolleina. Vasikoiden lihakset ovat hermostotoiminnan puuttumisen vuoksi kehittymättömät, nivelet voimakkaasti koukussa ja selkärangassa on usein skolioosia. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena angus-rotuisilla naudoilla.

CVM (Complex Vertebral Malformation)CVM on autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena pe-riytyvä kehityshäiriö. Sairaus on löydetty holstein-rotuisilta naudoilta ja se johtaa selkärangan epämuodostumiin jo sikiökaudella. Vasikat ovat pienikokoisia ja selkärangan li-säksi epämuodostumia voi olla mm. jaloissa ja sydämessä. Vasikat eivät ole elinkykyisiä, vaan ne syntyvät kuolleina.

DD (Developmental Duplication)DD aiheuttaa ylimääräisten raajojen kasvua niskan ja lapojen alueelle, mikä aiheuttaa ongelmia poikimisessa, mikäli sikiö ei abortoidu jo alkutiineydessä. Synnytyksen onnistuessa vasikat voivat kasvaa normaalisti, mikäli ylimääräiset raajat poistetaan kirurgisesti. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena angus-rotuisilla naudoilla.

Freemartin-vasikka (kaksosvasikan hedel-mällisyys)Sekakaksosena syntyneistä lehmävasikoista 90–97 % tava-taan feemartinismista johtuvaa hedelmättömyyttä. Y-kro-mosomin DNA:a sekä sonnivasikan kehittymistä ohjaavia sukupuolihormoneja pääsee lehmävasikan verenkiertoon kaksosten yhteisen istukan kautta, mikä aiheuttaa lisään-tymiselimistön kehityshäiriöitä ja johtaa sitä kautta lehmän hedelmättömyyteen. Sonnivasikassa ei yleensä havaita ul-koisia muutoksia, vaikka myös niiden hedelmällisyyden on todettu madaltuneen.

HypotrikoosiHypotrikoosi on autosomaalisena resessiivisenä ominaisuu-tena periytyvä sairaus, joka aiheuttaa osittaista karvatto-muutta etenkin hereford-rotuisilla naudoilla. Vanhemmiten oireet helpottavat, mutta vasikoiden karva on ohutta ja se irtoaa helposti. Muilla roduilla sairaudesta ilmenee erilai-sia muotoja, joten geneettinen testaaminen onnistuu vain hereford-rotuisille eläimille.

NH (Neuropathic Hydrocephalus)NH periytyy autosomaalisena resessiivisenä omaisuutena angus-rotuisilla naudoilla periytyvä sairaus, joka johtaa useimmiten vasikan abortoitumiseen jo aikaisessa vaihees-sa. Mikäli näin ei tapahdu, syntyy pahoin epämuodostunut vasikka kuolleena. Vasikoilta ei löydetä yleensä lainkaan aivo- tai selkäydinkudosta, vaan pää ja selkäydin ovat nes-teen täyttämiä.

Nupous (nupogeeni)Nupous (sarvettomuus) on autosomaalisena dominoivana ominaisuutena periytyvä ominaisuus, mikä tarkoittaa sitä, että jo yksi alleeli aiheuttaa nupouden. Nämä kantajat pe-riyttävät ominaisuuden noin puolelle jälkeläisistään, kun taas ominaisuuden suhteen homotsygootit (molemmat alleelit nupoja) yksilöt periyttävät ominaisuuden kaikille jälkeläisilleen. Luonnollinen nupous lisää vasikoiden hyvin-vointia ja työturvallisuutta sekä vähentää nupouttamisen aiheuttamaa työmäärää tiloilla.

Väritys musta/punainen (RC)Muun muassa holstein-rotuisissa naudoissa esiintyy myös punaista eli ruskeaa väritystä. Perinteistä, resessiivisenä ominaisuutena periytyvää punaista väritystä testataan niin sanotulla RC-testillä. Tämän lisäksi punaista väriä voi aihe-uttaa myös Telstar-mutaatio, joka aiheuttaa homotsygootti-na punaista väriä nuorilla eläimillä, tai dominoiva punainen geeni. Tämä testi testaa vain perinteistä dominoivaa mus-taa ja resessiivistä punaista alleelia.



Näytetyyppi:Jouhi-/karvanäyte tuppeineen tai EDTA-verinäyte.

Menetelmä:DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qPCR)

Lähteet:Nagahata H. Bovine leukocyte adhesion deficiency (BLAD): a review. J Vet Med Sci. 2004 Dec;66(12):1475-82.

Agerholm, J. S., DeLay, J., Hicks, B., & Fredholm, M. (2010). First confirmed case of the bovine brachyspina syndrome in Canada. The Canadian Veterinary Journal, 51(12), 1349–1350.

Denholm LJ (2010) Congenital Contractural Arachnodactyly (Fawn Calf Syndrome) in Angus Calves. NSW Department of Pri-mary Industries PrimeFact No. 1015 May 2010

Windsor P et al (2011) Neurological diseases of ruminant lives-tock in Australia. V: congenital neurogenetic disorders of cattle. Aust Vet J 89(10):394-401

Agerholm JS, Bendixen C, Andersen O, Arnbjerg J. Complex ver-tebral malformation in holstein calves. J Vet Diagn Invest. 2001 13:283-9.

Beever, Jonathan E., Ph.D. Likely Presence of Genetic Condition in a Line of Angus Cattle; results released August 12, 2013.

Esteves A, Båge R, Payan-Carreira R. Editor: Ricardo Evandro Mendes. Freemartinism in Cattle. In: Ruminants: Anatomy, Be-havior and Diseases. 2012 Nova Science Publishers, Inc.

Leduc M. 2006 The Various Mechanisms of Red Colour Transmis-sion in the Holstein Breed. Holstein Journal


NCL (Neuronal ceroid lipofuscinosis) (englanninsetteri)

Neuronaalisen seroidilipofuskinoosin tyyppi 8 (NCL8) on englanninsettereillä esiintyvä keskushermostoperäinen rappeumasairaus. Geneettinen mutaatio,joka altistaa ky-seiselle sairaudella yllä mainitulla rodulla sijaitsee NCL8 –geenissä. Sairaudelle on tyypillistä lipopigmenttien (seroidi ja lipofuscin) kertyminen lysosomeihin. Kliiniset oireet ha-vaitaan jo varhain, koiran ollessa n. 15- 18 kuukauden ikäi-nen. Taudin kulku vaihtelee yksilöittäin. Sairauden oireisiin kuuluvat näköhäiriöt, ataksia (liikkeiden koordinaatiohäi-riö) sekä luonne- ja käytösmuutokset. Sairaus on etenevä ja sairastuneet yksilöt kuolevat yleensä noin kahden vuoden iässä.

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuu-tena, jolloin vain molemmilta vanhemmiltaan mutatoitu-neen geenin perineet koirat sairastuvat. Kantaja ei itse sai-rastu, mutta voi periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen.






•• Tulos: N/NCL(kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):


•• Tulos: NCL/NCL (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellien alleeli):


LähteetM.L. Katz, et al., A mutation in the CLN8 gene in English setter dogs with neuronal ceroid-lipofuscinosis, Biochem. Biophys. Res.Commun.327 (2005) 541- 547.

www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/jto/englan-ninsetteri.pdf


NCL-A (Cerebellar Ataxia) (amerikanstaffordshirenterrieri, amerikanpitbullterrieri)

NCL-A (Cerebellar Ataxia) eli neuronaalisen seroidili-pofuskinoosi A on amerikanstaffordshirenterriereillä ja amerikanpitbullterriereillä esiintyvä lysosomaali-nen kertymäsairaus, joka vaikuttaa pikkuaivojen toi-mintaan. Sairaus on keskushermostoperäinen rap-peumasairaus, jolle on tyypillistä lipopigmenttien (seroidi ja lipofuscin) kertyminen lysosomeihin. Ge-neettinen mutaatio, joka altistaa kyseiselle sairau-delle yllä mainitulla rodulla sijaitsee ARSG-geenissä.

Ensimmäiset kliiniset oireet alkavat 2–5 ikävuo-den välillä. Alussa oireet ovat lieviä ja ilmenevät mm. kompasteluna ja raajojen jäykkyytenä. Taudin ede-tessä koordinaatiohäiriöt lisääntyvät, liikkuminen ja seisominen vaikeutuvat ja lopulta koira ei enää kykene nousemaan ylös. Sairastuneet koirat joudu-taankin usein lopettamaan oireiden vuoksi 7–8 vuo-den iässä.







•• Tulos: N/NCL-A (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):


•• Tulos: NCL-A/NCL-A (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellien alleeli):


LähteetM. Abitol at al., A canine Arylsulfatase G (ARSG) mutation leading to a sulfatase deficiency is associated with neuronal ce-roid lipofuscinosis, National Academy of Sciences (2010)


Pap-PRA 1 (etenevä verkkokalvon surkastuma) (papillon, phalene)


pap-PRA1 (etenevä verkkokalvon surkastuma) on papilloneilla ja phaleneilla tavattu etenevän verkko-kalvon rappeuman muoto. Geneettinen mutaatio, joka altistaa sairaudelle yllä mainituilla rodulla si-jaitsee CNGB1 -geenissä. Sairaudelle on ominaista näön heikentyminen, joka yleensä alkaa hämäräso-keudella. Sairauden oireet alkavat yleensä n. 5–6 vuoden iässä. Sairaus on hyvin hitaasti etenevä.







•• N/pap-PRA1 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):


•• pap-PRA1/pap-PRA1 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Ahonen SJ, Arumilli M, Lohi H. A CNGB1 Frameshift Mutation in Papillon and Phalène Dogs with Progressive Retinal Atrophy. PLoS ONE 8:e72122, 2013. Pubmed: 24015210.


PDE/NME (Susceptibility to Pug dog encephalitis/Necrotizing Meningoencephalitis, mopsi)

Mopsien enkefaliitti eli PDE on perinnöllinen tuleh-dussairaus, jossa tulehdus kohdistuu keskusher-mostoon. Keski-ikä taudin oireiden alkamiselle on noin 2.5 vuotta. Taudin oireita ovat silmien värinä, vapina, epilepsian kaltaiset kouristelut, alakuloisuus ja sokeus. Taudin edetessä kohtaukset yleistyvät ja lopulta koiran kunto heikkenee yleensä niin, että koira joudutaan lopettamaan. Sairauteen ei ole ole-massa parantavaa hoitoa. Alttius sairastua PDE:n on kytketty niin sanottu DLA (Dog Leucocyte Antigen) alueeseen kromosomi 12:ssa. Kun koirilla on kaksi kopiota taudille altistavasta markkerista (PDE/NME) alueella, joka koodittaa DLA luokan II geenejä, on koiralla paljon suurempi riski sairastua tautiin.




Tulkinta: – N/N: Ei kanna virheellistä alleelia. Koiralla on matala

riski kehittää NME. – N/PDE: kantaja, heterotsygootti (normaali alleeli ja

virheellinen alleeli). Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. Koiralla on matala riski kehittää NME

– PDE/PDE: homotsygootti (molemmat virheelliset alleelit). Koiralla on 12.75 kertainen todennäköisyys kehittää sairaus.

LähteetLevine JM, Fosgate GT, Porter B et al. Epidemiology of necroti-zing meningoencephalitis in Pug dogs. J Vet Intern Med 2008: 22: 961–968.

Greer KA, AK Wong, H Liu, TR Famula, NC Pedersen, A Ruhe, M Wallace and MW Neff. Necrotizing meningoencephalitis of Pug Dogs associates with dog leukocyte antigen class II and re-sembles acute variant forms of multiple sclerosis. Tissue Anti-gens 2010: 76:110-118.


PDP 1 (Pyruvaattidehydrogenaasi -fosfataasi 1-entsyymin puutos)(clumberinspanieli, sussexinspanieli)

PDP1-entsyymin puutos on clumberinspanieleilla ja sussexinspanieleilla esiintyvä perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa lihasten energia-aineenvaihdunnal-lisia ongelmia. Geneettinen mutaatio joka altistaa sairaudelle yllä mainituilla roduilla on substituutio (c754C>T) PDP1 geenissä. Sairauden pääoireena on huomattavasti alentunut rasituksensietokyky, joka voi johtaa jopa rasituksen jälkeiseen luhistumiseen. Myös sydän-, keuhko- ja neurologisia oireita voi esiintyä.

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhem-miltaan mutatoituneen geenin perineet koirat sai-rastuvat. Kantaja ei itse sairastu, mutta voi periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen.






•• Tulos: N/PDP1 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


•• Tulos: PDP1/PDP1 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


LähteetCameron,J.M., Maj,M.C., Levandovskiy,V. , MacKay,N., Shelton,G.D., Robinson,B.H. (2007) Identification of a canine model of pyruvate dehydrogenase phosphatase 1 deficiency. Molecular Genetics and Metabolism 90 15-23

www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/jto/clumbe-rinspanieli.pdf


Persialaisen PRA(persialainen, exotic, chinchilla)

Etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA, prog-ressive retinal atrophy) tavataan myös kissoilla. Kyseessä on perinnöllinen silmäsairaus, jonka tun-nusmerkkinä on silmän aistinsolujen (sauva- ja tap-pisolut) asteittainen rappeutuminen. Sairauden kul-ku, alkamisajankohta ja etenemisnopeus vaihtelee yksilöittäin ja roduittain.

Persialisen PRA on todella nopeasti etenevää muotoa. Kliiniset oireet alkavat n. 5 viikon iässä ja sairaus johtaa lähes täydelliseen sokeutumiseen jo 16 viikon iässä. Persialaisen PRA:n aiheuttamat his-tologiset muutokset ovat samantyyppiset kuin koi-rilla tavattavassa rcd2-muodossa.

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena




Tulkinta:•• N/N(molemmilta vanhemmilta normaali alleeli):


•• N/PRA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50% :n todennäköisyydellä.

•• PRA/PRA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Rah H, Maggs DJ, Blankenship TN, Narfstom K, Lyons LA. 2005. Early-Onset, Autosomal Recessive, Progressive Retinal Atrophy in Persian Cats. Invest. Ophthalmol. Vis. Sci. 46:1742-1747


PKD (Polykystinen munuaissairaus, kissa)(Brittiläinen lyhytkarva, Exotic, Himalajan kissa, Persialainen. Tutkitaan myös: Pyhä Birma, Burmilla, Bombay, Cornish rex, Devon rex, Ragdoll, Scottish fold, Selkirk rex, Siperian kissa, Snowshoe, Tiffany)

PKD on erityisesti persialaisilla kissoilla hyvin ylei-nen munuaissairaus. Se aiheuttaa nestetäytteisten kystien muodostumista munuaisiin. Kystien koon ajan myötä kasvaessa ne estävät munuaiskudoksen normaalia toimintaa. Sairaus periytyy autosomaa-lisena dominanttina ominaisuutena. Molemmilta vanhemmiltaan virheellisen geenin perineet pennut (homotsygootti) kuolevat jo ennen syntymäänsä. Heterotsygooteille sairaus kehittyy yleensä hitaasti ja munuaissairauden oireet ilmenevät vasta seitse-män tai kahdeksan vuoden iässä.




Tulkinta:•• Tulos: genotyyppi n/n (molemmilta vanhemmilta

normaali alleeli) – Kissa ei kanna virheellistä alleelia. Tällainen kissa

jättää normaalia perimää jälkeläisilleen PKD:lle altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: genotyyppi n/PKD (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä polykystiseen munuaissairauteen ja siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

Lähteet:Lyons LA, Biller DS, Erdman CA, Lipinski MJ, Young AE, Roe BA, Qin BF, Grahn RA. Feline polycystic kidney disease mutation identified in PKD1. Journal of the American Society of Nephro-logy. 2004;15:2548–2555.


PKinase def (Pyruvaattikinaasin puutos, kissa)(Abessinialainen, Bengali, Egyptinmau, LaPerm, Norjalainen metsäkissa, Savannah, Siperian kissa, Singapura ja Somali)

Puryvaattikinaasi on tärkeä entsyymi punasolujen energia-aineenvaihdunnassa. Siksi sen puutos voi aiheuttaa hemolyyttistä anemiaa. Anemian vaka-vuus voi vaihdella hyvin lievästä henkeä uhkaavan vakavaan. Se voi ilmetä myös vasta kissan ollessa vanhempi. Sairaus periytyy autosomaalisena reses-siivisenä ominaisuutena, mikä tarkoittaa, että hete-rotsygootit kantajat ovat kliinisesti terveitä, mutta voivat periyttää geeniä jälkeläisilleen. Vain homotsy-gootit yksilöt sairastuvat.




Tulkinta:•• Tulos: genotyyppi N/N

– Kissa ei kanna virheellistä alleelia. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen pyruvaattikinaasipuutokselle altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: genotyyppi N/PKDef (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)

– Eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissalla itsellään ei ole pyruvaattikinaasin puutosta, mutta kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen.

•• Tulos: genotyyppi PKDef/PKDef – Kissan molemmat alleelit ovat virheellisiä,

tällaiselle yksilölle mitä todennäköisimmin kehittyy pyruvaattikinaasin puutos.


PLL (primaarinen linssiluksaatio, koira)( jackrussel-, parsonrussel-, kääpiöbull-, tiibetin-, patterdalen-, rotta-, kettu-, walesin-, sealyhamin-, yorkshiren-, jagdterrieri, kiinanharjakoira, australianpaimenkoira, Volpino italiano, lancashiren karjakoira)

Primaarinen linssiluksaatio (PLL) on silmäsairaus, jossa silmän linssi ei ole omalla paikallaan, vaan se on sijoittunut virheellisesti esim. takakammion lasi-aiseen. Tämä virheellinen sijainti aiheuttaa silmän paineen nousua, kipua ja jopa sokeutta. Linssiluk-saatio voi johtua myös onnettomuudesta, mutta täl-löin se ei ole perinnöllistä muotoa. Perinnöllisessä PLL:ssa linssiä paikallaan pitävät säikeet tuhoutuvat, jolloin linssi liikkuu virheellisen paikkaan. Aluksi lins-si saattaa olla irti vain osittain, mutta lopulta linssi irtoaa kokonaan. Virheellisessä paikassa oleva linssi saattaa sokeuttaa koiran kokonaan. Esimerkiksi etu-kammion puolella sijaitsevan linssin vuoksi kasvava silmänpaine saattaa synnyttää glaukooman. PLL on autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena periytyvä sairaus. Sairauden perinnöllistä muotoa voidaan seuloa geenitestillä. Virheellinen geeni (ADAMTS-17) sijaitsee kromosomissa 3. Sairaus on tunnettu monissa koiraroduissa.






•• Tulos: N/PLL (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli).


•• Tulos: PLL/PLL (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).



Pompen tauti (GSDII) (lapinkoira, lapinporokoira, ruotsinlapinkoira)

Pompen tauti (GSD II) on lappalaiskoirilla esiintyvä perinnöllinen neuromuskulaarinen sairaus. Geneet-tinen mutaatio c.2237G>A, joka altistaa kyseiselle sairaudelle yllä mainituilla roduilla sijaitsee GAA -geenissä. Pompen tauti aiheutuu glukosidaasin puutoksesta, jonka seurauksena glykogeeni ei hajoa normaalisti vaan sitä alkaa kertymään lihassoluihin. Ensimmäiset kliiniset oireet havaitaan jo varhain, noin puolen vuoden iässä. Sairaus ilmenee etene-vänä lihasheikkoutena, rasituksen sietokyvyn ma-daltumisena ja ruokatorven laajentuman aiheutta-mana oksenteluna. Sairaus aiheuttaa myös erilaisia sydänoireita. Sairastuneet koirat kuolevat tavallisesti ennen kahden vuoden ikää.

Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain molemmilta vanhemmil-taan mutatoituneen alleelin perineet koirat sairastu-vat.






•• N/GSDII (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):


•• GSDII/GSDII (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Seppälä EH, Reuser AJJ, Lohi H. A Nonsense Mutation in the Acid α-Glucosidase Gene causes Pompe Disease in Finnish and SwedishLapphunds. PLoS ONE 8(2): e56825, 2013. Pubmed: 23457621.


PRA rdAc (etenevä verkkokalvon rappeuma, kissa)(Abyssinialainen, American Curl, American Wirehair, Balineesi, Bengali, Colourpoint Shorthair, Cornish rex, Itämainen lyhytkarva, Javaneesi, Ocicat, Siamilainen, Singapura, Somali, Tonkineesi)

PRA aiheuttaa verkkokalvon aistinsolujen (tappi- ja sauvasolut) asteittaista rappeutumista, mikä johtaa sokeuden kehittymiseen. Syntyessä pentujen näkö on normaali, mutta oireet alkavat yhden-kahden vuoden iässä ja kehittyvät sokeudeksi kolmen-viiden vuoden ikään mennessä. PRA periytyy autosomaa-lisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin sairaus kehittyy vain kissoille, jotka ovat perineet virheellisen geenin molemmilta vanhemmiltaan. Kantajien näkö on normaali, mutta ne voivat periyttää geenin jälke-läisilleen.




Tulkinta:•• Tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmilta

normaali alleeli) – Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään.

Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen PRA sairauteen altistavan-geenin suhteen ja sen oma riski sairastua PRA:han on häviävän pieni.

•• Tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)

– Eläin kantaa virheellistä ja tervettä alleelia. Kissa siirtää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: genotyyppi PRA/PRA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli)

– Eläin sairastuu todennäköisesti, jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han. Kissa jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen.


PRA-rcd1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira)(irlanninsetteri)

PRA-rcd1 (Progressive Retinal Atrophy rod–cone dysplasia-1) on etenevän verkkokalvon rappeuman muoto, jota tavataan Irlannin settereillä. Tauti on perinnöllinen silmäsairaus. Sairaus alkaa jo hyvin nuorella iällä (muutaman viikon iässä) fotoresepto-reiden degeneroitumisena. Jo noin vuoden ikään mennessä koira sokeutuu. Taudin aiheuttaa mutaa-tio geenissä PDE6B. Tauti periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin koirat, joilla molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Gee-nin testaaminen antaa kasvattajalle arvokasta tietoa omien linjojensa genotyypistä. Näin ollen kasvattaja pystyy kasvatuksessaan varmistamaan, ettei yhdistä kahta kantajaa toisiinsa, jolloin syntyvillä pennuille on suuri riski sairastua.




Tulkinta:•• Tulos: genotyyppi N/N(molemmilta vanhemmalta

normaali alleeli). – Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään.

Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen prcd-geenin suhteen ja sen oma riski sairastua prcd-PRA:han on häviävän pieni.

•• Tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli).

– Eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos:genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).

– Eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen.


PRA-rcd2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira)(lyhyt- ja pitkäkarvainencollie)

PRA-rcd2 (Progressive Retinal Atrophy rod-cone dysplasia-2) on etenevän verkkokalvon rappeuman muoto, jota tavataan Iyhyt- ja pitkäkarvaisilla col-lieilla. Tauti on perinnöllinen silmäsairaus. Sairaus alkaa jo hyvin nuorella iällä. Oireiltaan tauti muistut-taa ihmisten retinitis pigmentosaa, jossa näkökenttä supistuu pikkuhiljaa putkimaiseksi jäänteeksi. Ensin surkastuvat valon intensiteettiä aistivat sauvasolut (rod). Tämän lisäksi tauti etenee myös tappisolui-hin ja johtaa siksi näkökyvyn täydelliseen menet-tämiseen. Hämäräsokeus puhkeaa jo noin 6 viikon ikäisillä pennuilla ja täydellinen sokeutuminen ta-pahtuu ensimmäisen elinvuoden aikana. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuu-tena, jolloin koirat joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Geenin testaaminen antaa kasvattajalle arvokasta tietoa omien linjojensa geno-tyypistä ja näin ollen kasvattaja pystyy kasvatukses-saan varmistamaan sen, ettei yhdistä kahta kantajaa toisiinsa.




Tulkinta:•• Tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmalta

normaali alleeli) – Ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään.

Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen kyseisen geenin suhteen.



•• Tulos: genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli)



PRA-rcd3 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) (welsh corgi cardigan)

PRA-rcd-3 (Progressive Retinal Atrophy rod–cone dysplasia-3) on etenevän verkkokalvon rappeuman muoto, jota tavataan welsh gorgeilla. Tauti on perin-nöllinen silmäsairaus. Sairas yksilö sokeutuu yleen-sä hyvin nuorella iällä. PRA-rcd3 aiheutuu yhden emäksen deleetiosta PDE6A geenissä. Tauti periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena eli koirat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Geenin testaaminen antaa kasvattajalle arvokasta tietoa omien linjojensa genotyypistä ja näin ollen kasvattaja pystyy kasvatuksessaan var-mistamaan, ettei yhdistä kahta kantajaa toisiinsa, jolloin syntyy mahdollisesti sairaita yksilöitä.






Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen kyseisen geenin suhteen.






PRA-rcd4 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira)(australiankarjakoira, englanninsetteri, gordoninsetteri, punavalkoinenirlanninsetteri, punainenirlanninsetteri, Polski owczarek nizinny (PON), pienimünsterinseisoja, tiibetinterrieri)

PRA-rcd4 (Progressive Retinal Atrophy rod-cone dysplasia-4) on etenevän verkkokalvon rappeuman muoto. Tauti on perinnöllinen silmäsairaus. Saira-us aiheuttaa koiran sokeutumisen noin 10 vuoden iässä. Sairaus kehittyy hitaasti ja oireileekin yleensä ensimmäisenä hämäräsokeutena.

Taudin aiheuttaa mutaatio C2orf71 geenissä. Tauti periytyy autosomaalisena resessiivisenä omi-naisuutena, jolloin koirat, joilla molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Geenin testaaminen antaa kasvattajalle arvokasta tietoa omien linjojensa genotyypistä. Näin ollen kasvattaja pystyy kasvatuk-sessaan varmistamaan, ettei yhdistä kahta kantajaa toisiinsa, jolloin syntyvillä pennuille on suuri riski sairastua.




Tulkinta:•• Tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmalta terve

alleeli). – Ei kanna mutaatiota rcd4; ei kuulu riskiryhmään.

Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen.

•• Tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli).


•• Tulos: genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).



prcd-PRA (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira)(australianpaimenkoira, amerikaneskimokoira, amerikancockerspanieli, chesapeakelahdennoutaja, kiinanharjakoira, cockerspanieli, entlebuchinpaimenkoira, harmaanorjanhirvikoira, jämtlanninpystykorva, kuvasz, lapinporokoira, labradorinnoutaja, karjalankarhukoira, kiinanharjakoira, kultainennoutaja, novascotiannoutaja, kääpiövillakoira, portugalinvesikoira, ruotsinlapinkoira, suomenlapinkoira, schipperke, silkkiterrieri, australian töpöhäntäinen karjakoira, espanjanvesikoira, venäjänbolonka)

PRA aiheuttaa silmän verkkokalvon aistinsolujen tu-houtumista, mikä johtaa koiran asteittaiseen soke-utumiseen. Taudin kehittyminen riippuu rodusta ja yksilöstä. PRA periytyy autosomaalisena resessiivi-senä ominaisuutena, jolloin kantajan riski sairastua on hyvin pieni, mutta se voi siirtää geenin jälkeläisil-leen. Molemmilta vanhemmilta virheellisen geenin saanut koira sairastuu todennäköisesti jossain vai-heessa elämäänsä PRA:han.






Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen prcd-geenin suhteen ja sen oma riski sairastua prcd-PRA:han on häviävän pieni.


– Eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. Sen oma riski sairastua prcd-PRA:han on erittäin pieni.


– Eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä prcd-PRA:han. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen.


PSSM1 (Polysaccharide Storage Myopathy, hevonen)

PSSM on lihassairaus, jota tavataan monilla hevos-roduilla. Sairauden tyypillisimpänä oireena pidetään lannehalvaustaipumusta, mutta oireet vaihtelevat lihaskivuista ja -krampeista aina lihasten surkastu-miseen asti. Oireet johtuvat epänormaaleiden soke-riyhdisteiden kertymisestä lihaksiin, ja ne pahenevat vähäisen liikunnan ja tärkkelyspitoisen ruokinnan seurauksena. Säännöllisellä liikunnalla on oleellinen merkitys oireiden hallinnassa.

Sairautta tavataan kahta muotoa, joista tunnis-tetusta mutaatiosta aiheutuvaa kutsutaan tyypin 1 sairaudeksi ja se selittää noin 90 % kaikkien hevos-rotujen tautitapauksista. Tyypin 2 sairaus oireilee samalla tavalla, mutta sen aiheuttavaa mutaatiota ei ole vielä tunnistettu. Siksi tyypin 2 diagnosointi on-nistuu vain lihaksesta otetusta koepalasta. PSSM on yleisin quarter, paint ja appaloosa rotuisilla hevosil-la. Näillä roduilla esiintyy myös muita geenivirheitä, jotka voivat vaikeuttaa sairauden oireita. Quartereil-la esiintyy muita rotuja enemmän tyypin 2 sairautta. Tyypin 1 sairautta esiintyy mainittujen rotujen lisäksi erityisesti myös työhevosroduilla sekä lämminveri-sillä.

PSSM1 periytyy dominoivana ominaisuutena GYS1 geenissä, jolloin jo yksi virheellinen alleeli (he-terotsygootti) aiheuttaa sairauden ja molempien al-leelien ollessa virheelliset, ovat oireet usein huomat-tavasti vakavammat.


Näytetyyppi:EDTA-kokoveri tai jouhinäyte (20–30 kpl jouhia). Jouhet ny-pitään juurineen ja teipataan esimerkiksi puhtaalle paperil-le, johon merkitään eläimen tiedot. Tutkimukseen tarvitaan vain karvatupet, joten ylimääräisen pituuden voi leikata pois.


Tulkinta:•• Tulos: genotyyppi n/n.

– Tutkitun hevosen perimässä ei ole virheellistä alleelia; hevonen ei kuulu riskiryhmään. Tällainen hevonen jättää normaalia perimää jälkeläisilleen PSSM1:lle altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: genotyyppi n/PSSM1. – Tutkitun hevosen perimässä on yksi kopio

virheellistä alleelia; hevonen kuuluu riskiryhmään. Koska sairaus periytyy dominoivana ominaisuutena, aiheuttaa jo yksi virheellinen kopio korkean sairastumisriskin. Tällainen hevonen periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 50 % todennäköisyydellä.

•• Tulos: genotyyppi PPSM1/PSSM1. – Tutkitun hevosen perimässä on kaksi kopiota

virheellistä alleelia; hevonen kuuluu riskiryhmään ja oireilee usein huomattavasti voimakkaammin kuin heterotsygootit. Tällainen hevonen periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 100 % todennäköisyydellä. Koska sairaus periytyy dominoivana ominaisuutena, sairastuvat sen kaikki jälkeläiset.


Siamese colourpoint (kissa)

Itämaisen kissan naamiovärityksen kantajuustesti. Testaaminen auttaa kasvattajaa selvittämään mitkä kissoista kantavat perimässään siamilaiselle tyypil-listä naamiovärityksen tuottavaa geeniä.

DNA-mutaatiot tyrosinaasigeenissä johtavat lämpötilaherkkien alueiden kehittymiseen. Näille alueille ominaista värimuutosta kutsutaan naamio-väritykseksi. Tässä tapauksessa pigmenttiä syntyy vain viileille alueille kehoa (kasvot, korvan päät, tassut ja hännänpää). Yleensä tämä niin kutsuttu pointed-väri kehittyy vahvemmaksi iän myötä ja ihan pienet pennut saattavatkin olla väriltään lähes valkoisia.

Naamioväritys periytyy autosomaalisena reses-siivisenä ominaisuutena. Näin ollen naamioväritys-geenin yhden alleelin kantaja ei ole fenotyypiltään siamilainen naamiokissa. Naamiovärejä on useita.




Tulkinta:•• Tulos: C/C.

– Kissalla ei ole naamioväritystä•• Tulos: C/cs.

– Kissalla ei ole naamioväritystä, mutta kissa kantaa perimässään naamioväritykselle altistavaa alleelia

•• Tulos: cs/cs. – Kissa on naamiokissa ja kissalla on molemmat

kopiot naamioväritykselle altistavista alleeleista


SMA (perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia, kissa)(Maine Coon)

SMA johtuu hermosolujen tuhoutumisesta selkäyti-messä perinnöllisistä syistä. Sairaus voi johtua myös muista syistä, joita tämä testi ei havaitse. Neuroni-en tuhoutuminen johtaa lihasten surkastumiseen ja heikkouteen, joka ilmenee ensimmäisen kerran kolmen – neljän kuukauden iässä. Sairastuneet kis-sat pärjäävät kuitenkin sisäkissoina eikä sairaus ole välttämättä henkeä uhkaava. Sairaus periytyy auto-somaalisena resessiivisenä ominaisuutena.


Näytetyyppi:EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte (2 kpl).


Tulkinta:•• Tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmilta

normaali alleeli) – Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään.

Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: genotyyppi N/SMA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli)

– Eläin kantaa virheellistä ja tervettä alleelia. Kissa siirtää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä.

•• Tulos: genotyyppi SMA/SMA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli)

– Eläin sairastuu SMA:han. Kissa jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen.


VWD1 (von Willebrandin tauti tyyppi 1, koira)(berninpaimenkoira, dobermanni, manchesterinterrieri, kerrynterrieri, welsh corgi pembroke, villakoira, kultainennoutaja, kääpiösnautseri, basset hound, saksanpaimenkoira, rottweiler, keeshond, mäyräkoirat, Coton de tuléar, hollanninpeltopyykoira, papillon, stabyhoun)

Von Willebrandin faktori on proteiini, joka on yksi monista veren hyytymiseen osallistuvista tekijöistä. Mikäli vWF-proteiinia ei ole riittävästi, tai se toimii virheellisesti, toimii verenhyytymismekanismi puut-teellisesti tai normaalia hitaammin. Tilaa kutsutaan von Willebrandin taudiksi. Von Willebrandin proteii-neja on kolme: vWF1, vWF2 ja vWF3. Tyyppiin 1 liitty-vä hyytymishäiriö on yleisin ja sitä todetaan useilla koiraroduilla. Sairaus ilmenee vuotoherkkyytenä iholla ja muissa kudoksissa.

Sairauden perinnöllinen muoto periytyy auto-somaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Geeni-testi tunnistaa mutaation vWF geenin eksonissa 43.





– Ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairaudelle altistavan geenin suhteen.

•• Tulos: N/VWDI (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli).


•• Tulos: VWDI/VWDI (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli).

– Eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen. Koira siirtää sairaudelle altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä.


VWD2 (von Willebrandin tauti tyyppi 2, koira)(karkeakarvainen saksanseisoja, lyhytkarvainen saksanseisoja)

Von Willebrandin taudin tyyppi II on perinnöllinen verenvuotosairaus, jota esiintyy lyhyt- ja karkeakar-vaisilla saksanseisojilla.

Oireet ovat vakavammat kuin VWD 1-tyypissä. Sai-raus aiheuttaa kohtalaista tai vakavaa verenvuoto-taipumusta. Sairaus aiheuttaa yleisesti lisääntynyttä verenvuototaipumusta limakalvojen, kuten nenän, ienten, ja ruuansulatuskanavan alueilla sekä pitkit-tynyttä ja poikkeuksellisen runsasta verenvuotoa tapaturman tai leikkauksen yhteydessä. Verenvuoto voi johtaa jopa kuolemaan, mikäli sitä ei hoideta.



Näytetyyppi:EDTA -kokoveri tai poskisolunäyte (2 kpl)




•• N/VWD2(kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli):


•• VWD2/VWD2 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli):


Lähteet:Kramer, J. W., et al. "A von Willebrand's factor genomic nucleo-tide variant and polymerase chain reaction diagnostic test as-sociated with inheritable type-2 von Willebrand's disease in a line of German shorthaired pointer dogs." Veterinary Pathology Online 41.3 (2004): 221-228.


Väritys agouti (kissa)Agouti-geeni koodittaa kuvioita. Dominoiva A-alleeli saa aikaiseksi kuvion. Tämä A-alleeli aiheuttaa sen että karva on siis raidallinen. Miten karva on raidal-linen määrittää taas niin kutsuttu T-lokus (tabby, tiikeriraita, pilkullinen). Agouti-testillä pystyy selvit-tämään esim. kantaako kuviollinen kissa kuviotonta alleellia genomissaan. Joskus etenkin punasävyi-sellä kissalla saattaa olla haamukuvioita ja tällaisen genotyyppi kuvion suhteen selviää kyseisellä testillä.




Tulkinta:•• Tulos: A/A.

– Kissa on kuviollinen •• Tulos: A/a

– Kissa on kuviollinen, mutta kantaa perimässään kuviotonta alleelia a. Kaksi Aa kissaa voivat saada kuviottomia pentuja

•• Tulos: a/a – Kissa on kuvioton

Lähteet:Gershony LC, Penedo MC, Davis BW, Murphy WJ, Helps CR, Lyons LA. Who's behind that mask and cape? The Asian leopard cat's Agouti (ASIP) allele likely affects coat colour phenotype in the Bengal cat breed. Anim Genet. 45(6):893-897 (2014).


Väritys amber (kissa) (Norjalainen metsäkissa)

Amber-väritys on riippuvainen oranssigeenissä (MCR1) olevasta mutaatiosta ja se periytyy resessiivi-senä ominaisuutena. Jos molemmat oranssigeenin alleelit E ovat mutatoituneet (e) on kissan väritys ap-rikoosi eli Amber (genotyyppi e/e).




Tulkinta:•• Tulos: e/e Amber (aprikoosi) (molemmilta vanhemmilta

mutatoitunut alleeli). – Kissa on aprikoosin värinen ja se siirtää amber-

geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. •• Tulos: E/e (Amber-kantaja, heterotsygootti, normaali

oranssialleeli ja mutatoitunut alleeli). – Kissa kantaa genomissaan amber-alleelia, ja voi

periyttää sitä jälkeläisilleen. Karvaltaan (fenotyyppi) kissa ei kuitenkaan ole aprikoosin värinen.

•• Tulos: E/E (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta normaali oranssialleeli).

– Kissa ei kanna amber-alleelia genomissaan

Lähteet:Mutation in the melanocortin 1 receptor is associated with amber colour in the Norwegian Forest Cat. Animal Genetics. 2009;40:547–552.


Väritys diluutio (D-lokus, koira)Diluutiovärin synnyttää mutaatio MLPH (melanofi-liini) geenissä. Diluutiovärit ovat vaaleita sävyjä ja ikään kuin laimennoksia alkuperäisestä väristään. Esimerkiksi mustan diluutioväri on sininen. Diluutio-väri periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominai-suutena. Ainoastaan d/d muotoinen homotsygootti on väritykseltään diluutiovärinen. Diluutiovärin li-säksi saattaa homotsygooteilla koirilla esiintyä myös karvattomuutta ja ihotulehduksia.Testi soveltuu useille roduille. Tulee kuitenkin huo-mioida, että joillain roduilla voi olla muitakin mutaa-tioita, jotka johtavat diluutiovärin muodostumiseen.




Tulkinta: – d/d: Koiralla on molemmat alleelit diluutioalleeleja

(d/d) ja koira on diluutiovärinen – D/d: Koira kantaa genomissaan diluutioalleelia

(d), ja voi periyttää näin ollen diluutioalleelia jälkeläisilleen. Fenotyypiltään koira ei ole diluutiovärinen.

– D/D: Koira ei kanna diluutioalleelia genomissaan eikä koira ole fenotyypiltään diluutiovärinen.

Lähteet:Drögemüller C, Philipp U, Haase B, Günzel-Apel A-R, Leeb T. A Noncoding Melanophilin Gene (MLPH) SNP at the Splice Donor of Exon I Represents a Candidate Causal Mutation for Coat Co-lor Dilution in Dogs. Journal of Heredity 2007 98 (5): 468-473


Väritys diluutio (kissa)Niin kutsuttu diluutio-geeni vaikuttaa kissan tum-muusasteeseen. Kissan, jolla on molemmat alleelit tyyppiä d, turkki on väriltään ”laimentunut” eli mus-tasta tulee sininen, suklaasta lila ja punaisesta cre-me. Diluutio-testillä pystyy selvittämään esim. kan-taako tummansävyinen kissa perimässään d alleelia.




Tulkinta:•• Tulos: d/d

– Kissan turkki on fenotyypiltään dilutoitunut•• Tulos: D/d

– Kissa on tummansävyinen, mutta kantaa perimässään d alleelia. Kaksi D/d kissaa voivat saada fenotyypiltään diluutio pentuja

•• Tulos: D/D – Kissa ei kanna turkin väriä dilutoivaa alleelia


Väritys kaneli (kissa)Kaneli mutaatio ruskea–väritys geenissä (TYRP-1) saa aikaan vaaleanruskean / kanelivärityksen. B alleeli (ruskea) on dominoiva ja bcin alleeli (kaneli) resessii-vinen. Näin ollen kaneliväritys periytyy resessiivisenä ominaisuutena. Jotta kissan on väriltään kaneli, pi-tää sillä olla geenin molemmat alleelit muotoa bcin.




Tulkinta:•• Tulos: bcin/bcin.

– Kissa on kanelinvärinen. Kissan molemmat ruskeageenialleelit sisältävät mutaation joka synnyttää kanelivärityksen.

•• Tulos: B/bcin tai b/bcin. – Kissa kantaa perimässään kaneliväritysalleelia

•• Tulos: B/B , B/b tai b/b. – Kissa ei kanna kaneliväritystä genomissaan, mutta

se voi kantaa suklaaväritystä genomissaan tai olla suklaanvärinen


Väritys suklaa (kissa)Mutaatio ruskea-väritys geenissä (TYRP–1) saa ai-kaan suklaavärityksen. B alleeli (ruskea) on domi-noiva ja b alleeli (suklaa) resessiivinen. Näin ollen suklaaväritys periytyy resessiivisenä ominaisuutena. Jotta kissan on väriltään suklaa, pitää sillä olla gee-nin molemmat alleelit muotoa b.




Tulkinta:•• Tulos: b/b Suklaa.

– Kissa on fenotyypiltään suklaan värinen ja kissan molemmat alleelit ovat suklaaväritys-alleeleja

•• Tulos: B/b, B/bcin tai bcin/bcin. – Kissa kantaa perimässään suklaaväritysalleelia

•• Tulos: B/B. – Kissa ei kanna suklaaväritystä genomissaan, mutta

se voi kantaa kaneliväritystä genomissaan tai olla kanelinvärinen

Lähteet:Chocolate coated cats: TYRP1 mutations for brown color do-mestic cats. Mammalian Genome. 2005a;16:356–366


DNA-tunniste ja polveutuminen (B) koira, kissa ja nautaPolveutumistutkimuksessa selvitetään DNA-tun-nisteiden avulla jälkeläisen oikeat vanhemmat. Esimerkiksi tilanteessa, jossa on tapahtunut kak-soisastutus, täytyy polveutuminen selvittää, sillä syntyneessä pentueessa saattaa olla pentuja use-ammalta isältä. Suomen Kennelliitto vaatii polveu-tumistulokset kaksoisastutuksissa tai tilanteissa, joissa on syytä epäillä että rekisterissä eivät olekaan koiran oikeat vanhemmat. Koirien ja kissojen pol-veutumistutkimus tehdään kennelliiton vaatimal-la ISAG standardin (ISAG = International Society of Animal Genetics) mukaisella menetelmällä, jossa vanhempien ja jälkeläisten mikrosatelliittitietoja verrataan toisiinsa. Vastauksessa annetaan jokaisen eläimen mikrosatelliittidata sekä jälkeläisten osalta tulkinta, mitkä tutkituista ovat tai eivät ole tutkittu-jen vanhempien jälkeläisiä.

Miten virallinen näyte otetaan

KoiratNäytteenottajan tulee olla virallinen Suomen Kennelliiton hyväksymä näytteenottaja. Movet-laboratorion työntekijät ovat kaikki Suomen Kennelliiton hyväksymiä näytteenotta-jia. Näytteenottaja tarkastaa jokaista virrallista näytettä ot-taessaan tunnistemerkinnän (mikrosiru), jotta voidaan var-mistaa, että kyseessä on oikea eläin. Lähetteenä käytetään AINA Suomen Kennelliiton polveutumistutkimuslomaketta, sekä Movetin omaa lähetettä. Mikäli isäehdokkaita on eri puolilla Suomea, ja näytteitä lähetetään erillään pentujen ja emän näytteistä, tulee isäehdokkaalle täyttää Suomen Kennelliiton DNA-tunnistelähete. Tämän lisäksi isäehdok-kaiden tietojen tulee olla selkeästi merkittyinä polveutu-mislomakkeeseen. Suomen Kennelliiton lomakkeessa tulee olla kaikkien osapuolien allekirjoitukset. Niiden puuttuessa, ei tutkimuksen katsota olevan virallinen. Nämä molemmat lomakkeet tulee lähettää myös tutkivaan laboratorioon. La-boratorio lisää tuloslomakkeeseen maininnan tunnisteen tarkistaneesta henkilöstä. Movet vastaa tulokset omistajal-le, eläinlääkärille, sekä lähettää tiedot kennelliittoon ([email protected]). Jos et halua polveutumistulosten lähtevän Suomen Kennelliittoon, mainitse asiasta selkeästi mahdollisimman monessa kohdassa!

KissatMyös kissaliitolta löytyy oma lomakkeensa geenitestejä ja polveutumismääritystä varten, mutta sen käyttö ei ole pakollista. Polveutumismäärityksiä varten suosittelemme käyttämään Movetin omaa lähetettä, johon mahtuu useam-man eläimen tiedot tai täyttämään kissojen tiedot suoraan sähköiselle lähetteelle. Tällöin jokaisen eläimen tiedot kir-jataan erilliselle lähetteelle ja lisätietoihin merkitään onko kyseessä pentu, emo vai isäehdokas.

NäytteetNäytteeksi suosittelemme aina ensisijaisesti verinäytettä, jolla saadaan riittävä määrä DNA:ta. Näytteet merkitään selkeästi, esim. mikrosirunumerolla. Mikäli verinäytteen saanti on mahdotonta, otamme vastaan myös poskisolu-harjanäytteitä (3kpl/eläin). Verinäytteistä on aina saatu riittävästi DNA:ta polveutumistutkimukseen. Poskisoluhar-janäytteissä DNA:n määrä ollut joskus niin vähäinen, että eläimestä on pitänyt ottaa uudet näytteet, mikä luonnolli-sesti viivästyttää polveutumistuloksen saantia sekä eläin-ten rekisteröintiä. Näytteet otetaan aina emästä, pennusta, sekä kaikista isäehdokkaista. Mikäli emä/isä on kuollut, voidaan polveutumista yrittää selvittää lähisukulaisten (esim. isovanhempien) avulla. Tällaisissa tapauksissa ole yhteydessä laboratorioon ja varmista onko näyte soveltu-va. Mikäli jostain vanhemmasta on jo aikaisemmin tutkittu ISAG standardin mukaiset DNA-tunnisteet, ei uutta näytettä tarvitse lähettää. Ilmoita laboratoriolle aiemmin tehdystä tutkimuksesta sähköpostitse (tutkimuksen tehneen labora-torion nimi, milloin tutkimus on tehty, eläimen siru- ja re-kisteritiedot), niin pystymme pyytämään satelliittidatan sen tutkineelta laboratoriolta.


Näytetyyppi:Suosittelemme EDTA-kokoverinäytettä, jossa DNA-määrä on varmasti riittävä. Otamme vastaan myös poskisolunäyt-teitä (aina 3 poskisoluharjaa/eläin) sekä naudoista jouhi-näytteitä.


ISAG-standarin mukaiset markkerit koiralle:AHTk211, CXX279, REN169O18, INU055, REN54P11, INRA21, AHT137, REN169D01, AHTh260, AHTk253, INU005, INU030, Amelogenin, FH2848, AHT121, FH2054, REN162C04 AHTh171, REN247M23, AHTH130, REN105L03, REN64E19.

ISAG-standardin mukaiset markkerit kissalle:FCA069, FCA075, FCA105, FCA149, FCA220, FCA229, FCA310, FCA441, FCA678, Amelogenin, FCA026, FCA201, FCA293, FCA453, FCA649

Lisätietoa:http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-rekiste-rointi/polveutumistutkimus-vahvistaa-oikeat-vanhemmat

AllergiatutkimuksetAllergiatutkimukset HESKA® Ruoka-ainereaktiotesti HESKA®

263


Allergiatutkimukset HESKA® Allergisia oireita voivat aiheuttaa mm. ympäristö-allergeenit, ulkoloiset, kuten kirput, sekä ruoka-ai-neet. Ruoka-aineallergiat voivat iho-oireiden lisäksi aiheuttaa oksentelua ja ripulia. Niiden diagnosointi onnistuu luotettavasti vain ruokintaa muuttamalla, sillä verestä tehdyt allergiatestit eivät tutkimusten mukaan ole luotettavia ruoka-aineallergioiden koh-dalla.

Allergiatestausta ei millään eläimillä käytetä var-sinaisen diagnoosin tekemiseen, vaan tulokset ovat vain tukemassa hoitopäätösten tekoa. Tulosten pe-rusteella voidaan harkita riittääkö allergeenin poista-minen eläimen elinympäristöstä tai onko se ylipäänsä mahdollista. Hoitoon voidaan käyttää myös siedätys-hoitoa.

KoiraTyypillisten oireiden lisäksi allergisista iho-oireista kärsi-villä koirilla voidaan usein todeta kohonneet IgE-vasta-ainetasot. Useimmin kohonneita pitoisuuksia havaitaan ympäristöallergeenejä vastaan. Koska IgE-tasot voivat olla koholla myös kliinisesti normaaleilla eläimillä, tulee testiä käyttää ainoastaan selkeästi oireilevien eläinten diagno-sointiin. Joskus oireet voivat viitata allergiaan ilman ha-vaittavaa IgE-tason nousua (atopic-like dermatitis). Ennen diagnoosin tekemistä tulee sulkea pois infektioiden ja ulko-loisten (mm. Sarcoptes, Demodex, pyoderma, Malassezia) mahdollisuus. Joskus oireiden taustalla voi olla useita syi-tä, joten muiden, helpommin hoidettavissa olevien syiden poistaminen, voi lievittää myös atooppisen ihottuman oirei-ta riittävästi. Eläin saattaa myös oireilla vain siinä ympäris-tössä, jossa se altistuu useammalle allergeenille yhtä aikaa.

Tyypillisen atooppisen ihotulehduksen piirteitä (Favrot 2010):

•• oireet alkaneet ennen kolmen vuoden ikää•• koira elää lähinnä sisätiloissa•• glukokortikoidi-hoitoon vastaava kutina•• alkuvaiheessa kutiseva iho vaurioton•• oireita etujaloissa•• oireita korvanlehdissä•• ei oireita korvan lehtien reuna-alueilla•• ei oireita lantion ja selän alueella

KissaAllergioita on tutkittu kissoilla huomattavasti vähemmän kuin koirilla. Kissoilla oireisiin kuuluvat karvanlähtö, kutina ja raapiminen, jolloin iho vaurioituu ja tulehtuu. Ihovauriot voivat olla erittäviä, lisäksi tavataan eosinofiilisiä ihomuu-toksia, kuten paksuuntumia ja haavaumia. Kissoilla Malas-sezian ja pyoderman aiheuttamat oireet ovat harvinaisem-pia kuin koirilla. Ulkoloisten ja ruoka-aineiden aiheuttamia atopiaan sekoittuvia oireita esiintyy yleisesti.

Tyypillisiä piirteitä ovat:•• oireet alkaneet 6 kk–3 vuoden iässä•• krooninen kutina vastaa kortikosteroidi-hoitoon•• oireita esiintyy symmetrisesti päässä, korvanlehdissä ja

niskassa sekä vatsassa ja raajoissa•• jalkojen haavaumat ovat harvinaisempia kuin koirilla

HevonenSamoin kuin muidenkin eläinten kohdalla, tulee hevosen allergian diagnosoinnissa huomioida muut mahdolliset samankaltaisia oireita aiheuttavat tekijät kuten ulko- ja si-säloiset (mm. kanapunkki, vuohispunkki, kihomato), lääke-ainereaktiot, nokkosihottuma, systeemiset sairaudet sekä ruoka-aineallergiat. Allergiapaneelin valinnassa kannattaa huomioida oireiden mahdollinen kausiluonteisuus: kesällä hyönteiset, syksyllä sisä- ja ulkoloiset, talvella ulkoloiset.

Lisätietoja:https://www.heska.com/ALLERCEPT/ALLERCEPT-Testing.aspx

Favrot C., Steffan J., Seewald W. & Picco F. (2010) A prospective study on the clinical features of chronic canine atopic dermatitis and its diagnosis. Veterinary Dermatology 21 23-31

Foster A.P. and Roosje P.J. (2006) Update on feline immunoglobulin E and diagnostic recommendations for atopy. In: Consultations in Feline Internal medicine Volume 5. Ed JR August, Elsevier Saunders pp 229.

9Scott D.W. and Miller W.H. (2003) Skin immune system and al-lergic skin disease. In: Equine Dermatology. editors D.W Scott and W.H. Miller pp 427

Seulontapaneeli kissoille ja koirille•• Sisätila-allergeenit•• Heinien siitepölyt•• Rikkaruohojen siitepölyt•• Puiden siitepölyt

Seulontapaneeli hevosille•• Homeet•• Pölypunkit•• Varasto- ja jauhopunkki•• Siitepölyryhmä 1 (Pyökki, Paju)•• Siitepölyryhmä 2 (Hierakat, Nokkonen, Koiranheinä)•• Hyönteiset (Polttiaiset, Paarmat, Mäkärät, Hyttyset)

Seulontapaneelit sisältävät tärkeimmät allergeenit maini-tuista allergeeniryhmistä.


HESKA® ALLERCEPT® Testipaneelit:Pohjois-Euroopan allergeenit: kissa, koiraTimotei (TIMO) Phleum pratense - Kesä-SyysKoiranheinä (ORCH) Dactylis glomerata - Kesä-HeinäKylänurmikka (JUNE) Poa annua - YmpärivuotinenEnglanninraiheinä (PERY) Lolium perenne - Kesä-EloHierakat (SHSO) Rumex sp. - Kesä-EloHeinäratamo (ENPL) Plantago lanceolata - Touko-HeinäNokkonen (NETT) Urtica dioica - Heinä-EloJauhosavikka (LAQU) Chenopodium album - Heinä-SyysPujo (MUGW) Artemisia vulgaris - Heinä-SyysLepät (ALDE) Alnus sp. - Maalis-HuhtiTammi (OKMX) Quercus sp. - Touko-KesäKoivu (WHBI) Betula sp. - Huhti-ToukoRuokonata (MEFE) Festuca elatior - Touko-HeinäKarvasmesiheinä (VELV) Holcus lanatus - Kesä-HeinäPaju (BLWI) Salix sp. - Huhti-ToukoJalava (ELM) Ulmus sp. - Huhti-ToukoPyökki (BEEC) Fagus sp. - ToukoPähkinäpensas (HAZE) Corylus sp. - Maalis-HuhtiVuorivaahtera (REMA) Acer sp. - ToukoTuoksukit (SHRA) Ambrosia sp.Tyrophagus putrescentiae -varastopunkki (TPUT)Acarus siro -jauhopunkki (ACSI)Dermatophagoides farinae -pölypunkki (DFAR)Kirpun sylki (Ei siedätyshoitoa saatavilla)

Pohjois-Euroopan allergeenit: hevonenTimotei (TIMO) Phleum pratense - Kesä-SyysKoiranheinä (ORCH) Dactylis glomerata - Kesä-HeinäKylänurmikka (JUNE) Poa annua - YmpärivuotinenEnglanninraiheinä (PERY) Lolium perenne - Kesä-EloHierakat (SHSO) Rumex sp. - Kesä-EloHeinäratamo (ENPL) Plantago lanceolata - Touko-HeinäNokkonen (NETT) Urtica dioica - Heinä-EloJauhosavikka (LAQU) Chenopodium album - Heinä-SyysPujo (MUGW) Artemisia vulgaris - Heinä-SyysLepät (ALDE) Alnus sp. - Maalis-HuhtiTammi (OKMX) Quercus sp. - Touko-KesäKoivu (WHBI) Betula sp. - Huhti-ToukoRuokonata (MEFE) Festuca elatior - Touko-HeinäKarvasmesiheinä (VELV) Holcus lanatus - Kesä-HeinäPaju (BLWI) Salix sp. - Huhti-ToukoJalava (ELM) Ulmus sp. - Huhti-ToukoPyökki (BEEC) Fagus sp. - ToukoPähkinäpensas (HAZE) Corylus sp. - Maalis-HuhtiVuorivaahtera (REMA) Acer sp. - ToukoTuoksukit (SHRA) Ambrosia sp.Tyrophagus putrescentiae -varastopunkki (TPUT)Acarus siro -jauhopunkki (ACSI)Dermatophagoides farinae -pölypunkki (DFAR)

Sisätila-allergeenit: kissa, koiraKirpun sylki (Ei siedätyshoitoa saatavilla)Dermatophagoides farinae -pölypunkki (DFAR)

Dermatophagoides pteronyssinus-pölypunkki (DPTE)Tyrophagus putrescentiae -varastopunkki (TPUT)Lepidoglyphus destructor -varastopunkki (LDES)Acarus siro -jauhopunkki (ACSI)Kissan epiteeli (CAEP)Torakat (GECO)Alternaria alternata -homesieni (ALTE)Malassezia-hiiva (MALP)Aspergillus sp -homesieni (ASFU)Penicillium sp -homesieni (MIPE)

Siitepölyt: kissa, koira, hevonenTimotei (TIMO) Phleum pratense - Kesä-SyysKoiranheinä (ORCH) Dactylis glomerata - Kesä-HeinäKylänurmikka (JUNE) Poa annua - YmpärivuotinenEnglanninraiheinä (PERY) Lolium perenne - Kesä-EloHierakat (SHSO) Rumex sp. - Kesä-EloHeinäratamo (ENPL) Plantago lanceolata - Touko-HeinäNokkonen (NETT) Urtica dioica - Heinä-EloJauhosavikka (LAQU) Chenopodium album - Heinä-SyysPujo (MUGW) Artemisia vulgaris - Heinä-SyysLepät (ALDE) Alnus sp. - Maalis-HuhtiTammi (OKMX) Quercus sp. - Touko-KesäKoivu (WHBI) Betula sp. - Huhti-Touko

EläinallergeenitKissa (CAEP)Koira (Ei siedätyshoitoa saatavilla)Kani (Ei siedätyshoitoa saatavilla)Marsu (Ei siedätyshoitoa saatavilla)Papukaija (Ei siedätyshoitoa saatavilla)Hanhi ja ankka (Ei siedätyshoitoa saatavilla)

Hyönteiset: hevonen Mäkärät (Ei siedätyshoitoa saatavilla) SimuliumHyttyset (MOSQ) CulexPaarmat (HOFL) TabanusPistokärpäset (Ei siedätyshoitoa saatavilla) StomoxisPolttiaiset (SAFL) CulicoidesTorakat (GECO)

Ympärivuotiset allergeenit: hevonenAlternaria alternata -homesieni (ALTE)Aspergillus sp -homesieni (ASFU)Cladosporium herbarum -homesieni (CLAD)Epicoccum nigrum - purpurasceus -homesieni (EPIC)Helminthosporium halodes -homesieni (HESP)Penicillium sp -homesieni (MIPE)Fusarium culmorum -homesieni (FUSA)Ustilago tritici -kasvitauti, vehnän lentonoki (MISM)Rhizopus nigricans -homesieni (RHIZ)Acarus siro -jauhopunkki (ACSI)Pölypunkit (DFAR ja/tai DPTE)Tyrophagus putrescentiae -varastopunkki (TPUT)



Näytetyyppi: 1 ml Seerumia tai Li-hepariiniplasmaa.

IgE-määrityksiä ei kannata tehdä ennen kuin potilas on vähintään 12 kk ikäinen. Koirilla ja kissoilla vasta-ainetasot voivat nousta merkittävästi vasta yli kaksivuotiaina. Veren IgE-pitoisuudet vaihtelevat altistuksesta riippuen. Luotetta-vimmin yliherkkyys voidaan todeta IgE-pitoisuuksien olles-sa korkeimmillaan altistuksen aikana ja juuri sen jälkeen.

Lääkeaineiden vaikutukset:Seuraavilla lääkeaineilla ei ole vaikutusta IgE-pitoisuuteen eikä käytettyyn menetelmään: Antihistamiini, välttämättö-mät rasvahapot, syklosporiini. Steroidi- eli kortisonihoidon vaikutuksista IgE-tasoihin ei ole selkeää näyttöä. Se saattaa kuitenkin laskea tuloksia.

Lääkehoitoa suositellaan välttämään seuraavasti ennen näytteenottoa:Suun kauttaPrednisoni, Prednisoloni < 0.25 mg/kg qod. 21 vrk

Metyyli-prednisoloni < 0.25 mg/kg qod. 45 vrk

Prednisoni, Prednisoloni > 0.25 mg/kg qod. 45 vrk

Metyyli-prednisoloni > 0.25 mg/kg qod. tai qd 45 vrk

Triamsinoloni qod. 60 vrk

Dexametasoni qod. 45–60 vrk

InjektionaTriamsinoloniasetonidi 60 vrk

Metyyliprednisoloniasetaatti 90 vrk

PaikallishoitonaKortikostreroidit, kuten voiteet, silmä- ja korvatipat 30 vrk

qod. = joka toinen päivä, qd. = joka päivä


Menetelmä:Fcε-reseptoriteknologiaan perustuvalla ELISAlla Heskan re-ferenssilaboratoriossa.

Viitearvot:•• < 10 HERBU

Tulkinta:< 10 HERBU Negatiivinen10–25 HERBU Positiivinen +26–50 HERBU Positiivinen ++> 50 HERBU Positiivinen +++Negatiivinen tulos ei sulje pois allergian mahdollisuutta. Oireilevista koirista n. 15–30 % saa allergiatestissä negatii-visen tuloksen. Allergiastaan huolimatta negatiivisen tulok-sen saaneet potilaat eivät hyödy immunoterapiasta.Jatkotutkimuspaneelin valinta:

•• Sisätila-allergeenit positiivinen > Sisätila-allergeenit -paneeli

•• Sisätila-allergeenit, heinien ja rikkaruohojen siitepölyt positiivinen > Siitepölyt ja sisätila-allergeenit -paneeli

•• Sisätila-allergeenit, heinien, rikkaruohojen ja puiden siitepölyt positiivinen > Pohjois-Euroopan allergeenit -paneeli

•• Sisätila-allergeenit ja puiden siitepölyt positiivinen > Pohjois-Euroopan allergeenit -paneeli

•• Heinien, rikkaruohojen ja puiden siitepölyt positiivinen > Pohjois-Euroopan allergeenit -paneeli

SiedätyshoidotSiedätyshoitoa käytetään allergiaoireiden lieventämiseen. Se ei paranna allergiaa, vaan hoito jatkuu potilaan loppu-elämän ajan. Siedätyshoidon ohella allergiaoireita voidaan lieventää vähentämällä allergeenikontakteja tai mahdolli-suuksien mukaan poistamalla jotkin allergeenit elinympä-ristöstä kokonaan. Kortisonivalmisteita ei suositella käytet-täväksi samaan aikaan siedätyshoidon kanssa. Oireita voi yrittää lieventää esimerkiksi antihistamiineilla.

Tutkimuspaneelitulosten perusteella immunoterapiaan suositellaan valitsemaan allergeenit, joiden tulokset ovat ++ tai +++. Riippuen potilaan kliinisestä tilasta, voidaan har-kita myös allergeeneja tuloksella +. Tuloksen voimakkuus ei välttämättä korreloi oireiden voimakkuuden kanssa.

Positiiviset tulokset tulee aina suhteuttaa potilaan kliini-seen tilaan. IgE-tasoissa havaitaan usein vuodenaikaisvaih-telua. Kissoilla havaitaan joskus lievää nousua useissa, tai jopa kaikissa, määritetyissä IgE-tasoissa (generalised up-re-gulation). Tällöin tuloksia ei pidetä kliinisesti merkittävinä. Samoin silloin, kun korkean tuloksen antanutta allergeenia ei tiettävästi löydy potilaan ympäristöstä.

Siedätyshoidot toimittaa Sammon apteekki. Hoidoksi voidaan valita joko suihke- (sublingual, ALLERCEPT® The-

rapy Drops) tai pistosvalmiste (subcutaneous, ALLERCEPT® Therapy Shots). Tarvittavat kaavakkeet (tilauslomake, erityislupahakemus ja sen liite) saat Movetin nettisivuilta lähetteet-sivulta. Tilaukseen tarvittavat nelikirjaimiset al-lergeenikoodit näkyvät tuloksissa allergeenikohtaisesti. Lopulliseen tuotteen hintaan vaikuttaa mm. samaan aikaan tehtyjen tilausten määrä. Valmisteet maksavat n. 120–130 €/pullo. Muut kulut (tulli, rahti ym.) maksavat n. 240 €. Tarkista ajantasaiset hinnat Sammon apteekista. Toimitusaika n. 1 kk. Erityisluvan saaminen kestää 2–3 vk.

Tarkat ohjeet valmisteiden annostelusta toimitetaan nii-den mukana. Suihkehoidossa valmisteet on jaettu pulloihin A, B ja C. Hoito aloitetaan pullolla A, jonka loppumisen jäl-keen otetaan käyttöön pullo B. Jatkossa tilauskaavakkeelta valitaan hoitotyypiksi jatkohoito (pullot C). Suihkehoitoa annostellaan kahdesti päivässä, esimerkiksi aamuin illoin. Yksi pullo kestää noin 75 vrk. Suihkeena annetussa hoidos-sa yliherkkyysreaktiot ovat harvinaisia, mutta omistajan tu-lee ilmoittaa niistä aina hoitavalle eläinlääkärille.

Pistosvalmisteisiin suositellaan valitsemaan mahdolli-simman vähän allergeenejä, suosituksen mukaan korkein-taan kymmenen. Mikäli allergeeneja kuitenkin halutaan valita enemmän, jaetaan allergeenit useampaan eri valmis-teeseen niin, että yhdessä pullossa on korkeintaan kym-mentä allergeeniä. Tällöin pullot merkitään kirjaimin (esim. A ja B). Hoito aloitetaan valmisteen mukana tulevan ohjeen mukaisesti pienimmällä mahdollisella annoksella, jota nostetaan vähitellen korkeimmalle siedetylle tasolle. Tämä taso on saavutettu, kun pistos voimistaa allergiaoireita (kutina) joidenkin tuntien ajaksi pistoksen jälkeen. Sen jäl-keen hoitoa jatketaan tällä ylläpitoannostuksella (ka. 1 ml/kk). Mikäli potilaan tiedetään olevan erityisen herkkä, tulee valmistetta laimentaa hoidon alussa riittävän laimeaa an-nostusta varten. Pistoksen antamisen jälkeen tulee potilaan olla seurannassa vähintään 30 minuutin ajan mahdollisten, harvoin esiintyvien, systeemisten oireiden varalta. Mikäli siedätyshoidolla ei ole saavutettu toivottua tulosta 6–12 kuukautta jatkuneella ylläpitoannostuksella, tulee hoito uudelleenarvioida.

Valmisteiden hintoja, toimitusta ja lasku-tusta koskeviin kysymyksiin vastaa Sam-mon apteekki:

Puh. (03) 31418700 [email protected]


Ruoka-ainereaktiotesti koirille HESKA® (suomennettu Heskan englanninkielisestä tekstistä)

Eliminaatiodieetti on yksi varteenotettava työväline atoop-pisten koirien oireiden aiheuttajien selvittämisessä. Joiden-kin tutkimusten mukaan koirilla 20–35% kutinasta, joka ei liity vuodenaikavaihteluun, on seurausta ruokareaktioista (Lähteet 1, 2, 3).

Eliminaatiodieetin suunnittelu ei ole helppoa. Ei ole luo-tettavia kriteereitä siihen, mitä aineksia tulee käyttää tai välttää. Kun eliminaatiodieetti ei toimi kunnolla, pitää teh-dä muutoksia. Useat muutokset tekevät dieetin noudatta-misesta haasteellisen ja ja sen toimivuutta on hankalampi arvioida.

Uusi Heska Food Reaction Test (FRT) on suunniteltu tun-nistamaan seerumitestein parhaat ruokakomponentit käy-tettäväksi kullekin potilaalle yksilöllisesti.

Miksi ruokareaktiotesti?Eliminaatiodieetin käyttö perustuu kokeilun ja erehdyksen kautta etenemiseen. Kaupalliset tuotteetkin voivat sisältää jäämiä vältettävistä ainesosista, joita ei mainita tuoteselos-tuksessa. Uusi Heska Food Reaction Test (FRT) auttaa eläin-lääkäriä tunnistamaan ne ruokakomponentit, jotka parhai-ten sopivat testatulle potilaalle.

Mitä Heska Food Reaction -testillä testataan?Food Reaction Test havaitsee yhdessä mittauksessa ruoka-ongelmiin mahdollisesti liittyviä useita erilaisia markkereita (ruoka-aineita).

Mihin Heska Food Reaction -testiä käytetään?Testi on tarkoitettu eläinlääkärille apuvälineeksi, jotta elimi-naatiodieettiin voidaan valita käyttöön sopivimmat kasvi- ja eläinkunnan tuotteet.

Onko Heska Food Reaction -testi ruoka-aine allergiatesti?EI. Kyseessä ei ole ruoka-aineallergiatesti.

Milloin suositellaan tekemään Heska Food Reaction -testi?Atooppinen dermatiitti voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin: ruoka-ainevälitteinen atooppinen dermatiitti (Food Induced Atopic Dermatitis, FIAD) ja ei-ruoka-ainevälitteinen atoop-pinen dermatiitti (Non Food Induced Atopic Dermatitis, NFIAD)(lähde 4). Näiden erottaminen tulisi tehdä jo tutki-musten varhaisessa vaiheessa, pitämällä potilasta eliminaa-tiodieetillä 6–8 viikkoa. Tämän jälkeen potilas altistetaan aiemmin syötetylle ravinnolle, jotta voidaan havaita elimi-naatiotestin mahdollinen parantava vaikutus potilaaseen.

Testi voi olla myös työkalu selvittämään potilaan ruoansu-latuskanavan haitallisia ongelmia (oksentelu, ripuli, löysät ulosteet, ilmavaivat).

Heska Food Reaction -testin tuloksetTulokset ilmaistaan yksikössä ”food reaction units/ruoka-ainereaktioyksiköissä” ja arvot ovat tyypillisesti välillä 0–250. Testiin ei ole referenssi- eikä cut off -arvoja. Jokainen potilas arvioidaan yksilönä. Reaktiot tulkitaan yksilöittäin pohjautuen kokonaisuuteen, eli kaikkien testattujen ruoka-aineiden tuloksiin. Komponentit, jotka antavat heikoimman reaktion, suositellaan käytettäväksi potilaan eliminaatiodi-eetissä.

Vaikuttavatko ristireagoivat hiilihydraattiosat Carbohydrate Determinants, CCDs) ruokatestiin?Kyllä, ristireagoivat hiilihydraatit vaikuttavat in vitro -testiin. Jotkin tutkimukset ovat arvioineet ristireagoivien hiilihyd-raattiantivasta-aineiden määrää kasvisruuassa (5,6). Heska Food Reaction -testissä ristireagoivat hiilihydraatit on pois-tettu, jotta niiden vaikutus testituloksiin voidaan välttää.

Millainen näytetyyppi tarvitaan?Seeruminäyte, 2 ml

Heska Food Reaction -testin tulosten tulkinta

Tulokset on ilmaistu matalista korkeisiin arvoihin helpotta-en lukemista ja tulkintaa. Matalimmat luvut on alleviivattu kuvastaen niiden soveltuvuutta potilaan ruoka-ainekom-ponentteina. Matalasti reagoivat komponentit ovat siis niitä, mitä suositellaan potilaan dieetiksi testin perusteella.


Tutkittavat ruoka-aineet

EläinproteiinitLehmän maitoNautaSikaLammasKaniKalkkunaKanaKananmunaKalaseos (turska, pallas ja kampela)LohiTonnikalaNieriä

KasvikomponentitVehnäOhraKauraMaissiRiisiSoijapapuBataattiPerunaVihreä papuHernePorkkanaHiiva

Lähteet:1. Cutaneous manifestations of food hypersensitivity. Carlotti D.N. Veterinary Allergy, 1st ed. 2014 John Wiley & Sons, Ltd. Ch 16, 108-114.

2. Prevalence of adverse food reactions in 130 dogs in Italy with dermatological signs: a retrospective study. Proverbio D. et al. Journal of Small Animal Practice 2010; 51: 370-374.

3. A prospective study on canine atopic dermatitis and food-induced allergic dermatitis in Switzerland. Picco F. et al. Veteri-nary Dermatology 2008; 19: 150-155.

4. A prospective study on the clinical features of chronic canine atopic dermatitis and its diagnosis. Claude Favrot, et al. Veteri-nary Dermatology, 2010; 21: 23–31.

5. Human IgE Antibodies Against Cross-Reactive Carbohydrate Determinants. Hemmer W. P. Kosma and S. Mueller-Loennies (eds.), Anticarbohydrate Antibodies, DOI 10.1007/978-3- 7091-0870-3_8, Springer-Verlag/Wien 2012.

6. Ballmer-Weber BK, Wüthrich B, Wangorsch A, Fötisch K, Alt-mann F, Vieths S (2001) Carrot allergy: double-blinded, placebo-controlled food challenge and identification of allergens. J Al-lergy Clin Immunol 108:301–307.

LiitteetAivolisäke- ja lisämunuaisperäisten tautien diagnostiikkaAkuutin faasin tulehdusmerkkiaineet Cushingin ja addisonin taudin diagnosoinnissa käytettäviä tutkimuksiaDiabeettisen ketoasidoosin (DKA) diagnosointi Haasteena haima - Kuinka spesifinen on spesifinen Hevosten metabolisen oireyhtymän EMS diagnosoinnista Hevosten Cushingin taudin PPID diagnosoinnista Hivenaineet hevosten ruokinnassa Insuliini ja hevosen metabolinen oireyhtymä (Equine Metabolic Syndrome, EMS)Koirien Cushingin oireyhtymä eli hyperadrenokortisismi Koirien hypotyreoosi Saostus vs. dialyysi T4-autovasta-aineiden poistamisessa Tietoa qPCR:stä Varsan ensimmäiset 24 tuntia ovat elintärkeitä Viitearvoja nuorille eläimille

271


Aivolisäke- ja lisämunuaisperäisten tautien diagnostiikka


Akuutin faasin tulehdusmerkkiaineet

Akuutin tulehduksen aiheuttamia fysiologisia ja biokemialli-sia muutoksia kuvaava termi ”akuutin faasin reaktio” syntyi 1940-luvun alussa, kun infektiopotilaiden verestä löydettiin pneumokokkien kapseliin sitoutuvaa C-reaktiivista proteii-nia (CRP). Jo tätäkin aiemmin tiedettiin, että punasolujen sedimentaatio voimistuu tulehduksissa ja valkosolut osal-listuvat tulehdusreaktion säätelyyn. Valkosolujen lukumää-rä ja tyypitys alaluokkiin, sekä punasolujen sedimentaati-onopeus (lasko, ”senkka”) olivatkin pitkään pääasialliset tavat tutkia tulehdusta verinäytteistä.

Diagnostisten menetelmien ja laitteiden kehittyminen 1970- ja 1980-luvuilla mahdollistivat spesifisten akuutin faasin proteiinien määrittämisen seerumista. Ensimmäiset tällaiset määritykset olivat edellä mainittu C-reaktiivinen proteiini sekä fibrinogeeni ja haptoglobiini.

Akuutin faasin merkkiaineeksi luokitellaan määritel-män mukaan molekyyli, jonka pitoisuus veressä muuttuu vähintään 25 % tulehduksellisessa tilassa. Pitoisuus ei siis välttämättä suurene, vaan myös ns. negatiivisia akuutin faasin merkkiaineita on olemassa. Näistä tunnetuin lienee albumiini – väljästi tulkiten myös esimerkiksi rauta ja sinkki voitaisiin laskea mukaan negatiivisiin merkkiaineisiin, vaik-ka ne eivät molekyylejä olekaan.

Diagnostisessa mielessä kaikki määritelmän täyttävät yh-disteet eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä akuutin faasin tuleh-dusmerkkiaineita. Hyvän merkkiaineen tulee täyttää kolme kriteeriä

1. sen tulee olla mahdollisimman spesifinen tulehdusreaktiolle

2. sen pitoisuuden tulee muuttua mahdollisimman nopeasti tulehduksen käynnistyessä

3. sen tulee lisäksi antaa nopea vaste tulehduksen voimakkuuden muutoksille (paraneminen tai paheneminen).

Perinteisesti eläinlääketieteellisessä tulehdusdiagnostii-kassa on käytetty valkosolujen määrää ja joitakin akuutin faasin merkkiaineita. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi fib-rinogeeni, haptoglobiini ja hapan glykoproteiini (alfa1-acid glycoprotein, AGP). Diagnostisen tarkkuuden näkö-kulmasta tarkasteltuna edellä mainittujen ongelmana on kuitenkin pitoisuuksien muutoksen hitaus ja pienuus, sekä pitoisuuden muutokset muista syistä kuin tulehduksesta. Merkitsevät muutokset tapahtuvat vasta 1–3 vrk tulehduk-sen alkamisesta, ja etenkin fibrinogeenilla muutos voi olla niin pieni että se jää (ainakin aluksi) viitearvoalueen sisään (subkliininen tulehdus). Haptoglobiinilla poikkeuksen te-

kevät sika ja nauta, joilla muutos normaalitilanteeseen on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi koiralla ja kissal-la. Fibrinogeenitulosta saattavat lisäksi vääristää fibriinin hajoamistuotteet (fibrin degradation products, FDP), jotka joillakin määritysmenetelmillä suurentavat tulosta.

Perinteisiä merkkiaineita haastamaan ovat tulleet see-rumin amyloidi A (SAA) ja C-reaktiivinen proteiini (CRP). Niiden pitoisuus normaalissa tilanteessa on käytännös-sä olematon (muutamia mg/l tai jopa < 1 mg/l), mutta jo muutamassa tunnissa pitoisuus nousee huomattavasti, kymmeniin tai satoihin mg/l. Suurimmillaan pitoisuus voi olla tulehduksessa jopa 100–1000 -kertainen lähtötilantee-seen nähden. Lisäksi pitoisuus reagoi nopeasti tulehduksen loppumiseen (puoliintumisajat muutamia tunteja), eli niitä voi käyttää hyvin myös paranemisprosessin tai sekundääri-infektion seurannassa.

Seerumin amyloidi A on evolutiivisesti hyvin konservoi-tunut ja sen vuoksi se on hyvä tulehdusmerkkiaine useille eläinlajeille. SAA:ta käytetään tulehdusdiagnostiikassa ai-nakin kissoilla, hevosilla, naudoilla, lampailla, linnuilla ja jyrsijöillä. Kirjallisuus tuntee sen pitoisuuden muuttuvan useissa sairauksissa, esimerkiksi virus- tai bakteeri-infek-tiossa, neoplasiassa, sisäelinten tulehdustiloissa, toksiini-altistuksessa, erilaisissa traumoissa ja kirurgisten operaa-tioiden jälkeen. Vaikka SAA syntetisoidaan muiden akuutin faasin proteiinien tavoin pääsääntöisesti maksassa, myös muut kudokset voivat paikallisesti syntetisoida sitä. Esimer-kiksi nivel- ja utaretulehduksissa on eristetty määritettävis-sä olevia pitoisuuksia nivelnesteestä tai maidosta.

CRP soveltuu tulehdusmerkkiaineeksi erityisen hyvin koi-ralle ja sialle, kun taas esimerkiksi pitoisuudet naudoilla eivät juurikaan muutu. Mielenkiintoinen yksityiskohta on CRP-pi-toisuuden lievä suureneminen koirilla tiineyden alkuvaihees-sa munasolun hedelmöittymisen jälkeen alkion kiinnittyessä kohdun limakalvolle. Tämä pitää ottaa huomioon tehtäessä diagnoosia tiineenä olevalle nartulle. Toisaalta CRP-määri-tystä on ehdotettu raskaustestiksi koirille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Seerumin amyloidi A ja CRP ovat erinomaisia tulehdusmerkkiaineita: niiden pi-toisuusmuutosten vaste on ajallisesti nopea ja määrällisesti hyvin tulehduksen laajuutta kuvaava. Ne tarjoavat lähes re-aaliaikaisen mittarin taudin ja sen hoidon etenemiseen.

Movet määrittää SAA:n (kissa, hevonen, nauta) ja CRP:n (koira) rutiinisti seerumista ja plasmasta. Erikseen sovittaessa voimme kokeilla sen määrittämistä myös muista biologisista nesteistä.


Lisätietoa aiheesta:

Yleistä:

Abernethy TJ, Avery OT. The occurrence during acute infections of a protein not normally present in the blood. Distribution of the reactive protein in patients sera and the effect of calcium on the flocculation reaction with C polysaccharide of Pneumococ-cus, J Exp Med 73 (1941) 173–182.

Eckersall PD. The time is right for acute phase protein assays. Veterinary Journal. 168(1):3–5. 2004.

Petersen H et al: Application of acute phase protein measure-ments in veterinary clinical chemistry. Vet Res, 2004 (35),163–187

R. Mischke, D. Menzel, H. Wolling. Comparison of different met-hods to measure fibrinogen concentration in canine plasma with respect to their sensitivity towards the fibrinogen degrada-tion products X, Y and D. Haemostasis 2000;30:131–138

Badolato R et al. Serum amyloid A is a chemoattractant: Induc-tion of migration, adhesion and tissue infiltration of monocytes and polymorphonuclear leucocytes, J. Exp. Med. 180 (1994) 203–209.

Abstracts – 5th International Colloquium on Animal Acute Phase Proteins – Dublin 2005

Koirat:

Nakamura M et al. C-reactive protein concentration in dogs with various diseases. J Vet Med Sci 2008;70(2):127–131

Parra MD et al. C-reactive protein measurement in canine sali-va. J Vet Diagn Invest 2005;17:139–144.

Burton SA et al. C-Reactive protein concentrations in dogs with inflammatory leukograms. Am J Vet Res 1994; 55:613–618

Conner JG, Eckersall PD et al. The acute phase response in the dog following surgical trauma. Res Vet Sci 1988; 45:107–110

Eckersall PD et al. Acute–phase proteins in canine pregnancy (canis–familiaris). J Reprod Fert Suppl 1993; 47 159–164

Kissat:

Sasaki K et al. Evaluation of feline serum amyloid A (SAA) as an inflammatory marker. J Vet Med Sci. 2003; 65(4):545–8

Kajikawa T et al. Changes in concentrations of serum amyloid A protein, α1-acid glycoprotein, haptoglobin, and C-reactive protein in feline sera due to induced inflammation and surge-ry. Veterinary Immunology and Immunopathology 1999; 68, (1), 91–98

Hansen AE, Schaap MK & Kjelgaard-Hansen M. Evaluation of a Commercially Available Human Serum Amyloid A (SAA) Tur-bidimetric Immunoassay for Determination of Feline SAA Con-centration. Veterinary Research Communications, 29(Suppl. 2) (2005) 1–10.

Hevoset:

Jacobsen S, Andersen PH: The acute phase protein serum amy-loid A (SAA) as a marker of inflammation in horses. Eq Vet Edu 2007; 19:38–46

Hultén C et al: The acute phase protein serum amyloid A (SAA) as an inflammatory marker in equine influenza virus infection. Acta Vet Scand 1999; 40:323–333

Akuutin faasin tulehdusmerkkiaineet-Movet Oy

Pepys MB, Baltz ML, Tennent GA: Serum amyloid A (SAA) in hor-ses: objective measurement of the acute phase response. Eq Vet J 1989; 21:106–109

Hultén C, Grönlund U, Hirvonen J et al: Dynamics in serum of the inflammatory markers serum amyloid A (SAA), haptoglobin, fib-rinogen and α2–globulins during induced noninfectious arthri-tis in the horse. Eq Vet J 2002; 34:699–704

Jacobsen S, Halling-Thomsen M, Nanni S: Concentrations of se-rum amyloid A in serum and synovial fluid from healthy horses and horses with joint disease. Am J Vet Res 2006; 67:1738–1742

Chavatte PM, Pepys MB et al: Measurement of serum amyloid A protein (SAA) as an aid to differential diagnosis of infection in newborn foals. Equine Inf Dis 1991; 6:33–38

Hultén C, Demmers S: Serum amyloid A (SAA) as an aid in the management of infectious disease in the foal: comparison with total leukocyte count, neutrofil count and fibrinogen. Eq Vet J 2002; 34:693–698

Pollock PJ et al: Effects of surgery on the acute phase response in clinically normal and diseased horses. Vet Rec 2005; 156:538–542

Jacobsen S et al: Using serum amyloid A and other acute phase reactants to monitor the inflammatory response after castration in horses – a field study. Eq Vet J 2005; 37:552–556

Jacobsen S et al: Serum amyloid A isoforms in serum and syno-vial fluid in horses with lipopolysaccharide–induced arthritis. Vet Immunol Immunopathol 2005; 110:325–330

McDonald TL et al: Elevated extrahepatic expression and secre-tion of mammary-associated serum amyloid A 3 (M-SAA3) into colostrum. Vet Immunol Immunopathol 2001; 83:203–21

Naudat:

Alsemgeest S et al. Influence of physical stress on the plasma concentration of serum amyloid A (SAA) and haptoglobin (Hp) in calves, Vet Q 1995;17: 9–12

Alsemgeest S et al. Concentrations of serum amyloid A (SAA) and haptoglobin (hp) as parameters of inflammatory diseases in cattle, Vet. Q. 1994; 16: 21–23.

Siat:

Heegaard PMH et al. The porcine acute phase response to in-fection with Actinobacillus pleuropneumoniae. Haptoglobin, C-reactive protein, major acute phase protein and serum amy-loid A protein are sensitive indicators of infection. Comparative Biochemistry and Physiology 1994; 119:365–373


Cushingin ja addisonin taudin diagnosoinnissa käytettäviä tutkimuksia(Hyper- ja hypoadrenokortisismi)

Kortisolimenetelmän ristireagointi gluko-kortikoidilääkkeiden kanssa (%):

– Prednisoloni 62 % – Metyyliprednisiloni 25 % – Prednisoni 6 % – Kortisoni 1 % – Triamsinoloni 0.02 %

Ristireagointia ei havaittu: – Deksametasoni – Betametasoni – Fluticasoni – Progesteroni – Spironolactoni – Tetrahydrokortisoni

Myös kortisonilääkitys vaikuttaa kortisoli-tuotan-toon. Alle 2 viikkoa kestänyt lyhytvaikutteinen korti-sonilääkitys ei vaikuta merkittävästi kortisolituotan-toon, mutta lääkitys tulee keskeyttää 1–2 vrk ajaksi, jotta lääkitys ei näy kortisolimäärityksessä (kts. ris-tireagointi). Pitkävaikutteinen tai pitkään jatkunut kortisonihoito voi vaikuttaa kortisolituotantoon jopa 4–6 viikkoa hoidon lopettamisen jälkeen.

ACTH–stimulaatiotestiTestin suoritus

•• otetaan 0-näyte (seerumi tai Li-hepariiniplasma) – merkitään näyte 0-näytteeksi – mikäli 0-näytteestä on tarkoitus tehdä myös muita

tutkimuksia, tulee näytteen olla paastonäyte•• annetaan lyhyt- tai pitkävaikutteinen tetrakosaktidi–injektio

– pitkävaikutteinen lihakseen (im) (esim. Synacthen depot, 1mg/ml) 0,25 ml

– lyhytvaikutteinen suonensisäisesti (iv) (Synatchen, 5 µg/kg, max 250 µg/koira)

– Tarkista annosteluohjeet aina valmisteen myyjältä!•• otetaan 1-näyte 1–1,5 tunnin kuluttua

– merkitään näyte 1-näytteeksi•• valitaan lähetteelle tutkimuspaketti: ACTH-stimulaatio

(Cushing/Addison)(S/HP x 2)•• mikäli halutaan tutkia kolme näytettä, otetaan 1-näyte

tunnin kuluttua injektiosta ja II-näyte 1,5 tunnin kuluttua injektiosta

– Tällöin lähetteelle valitaan tutkimuspaketti: ACTH-stimulaatio kolmella näytteellä (Cushing/Addison)

Viitearvot:•• 0-näyte: 10–100 nmol/l•• 1-näyte: 200–600 nmol/l

Tulosten tulkintaPerustasolla eli 0-näytteessä kortisolipitoisuus on normaa-listi välillä 10-100 nmol/l. Terveillä koirilla pitoisuus nousee stimulaation jälkeen yleensä suurimmillaan noin 450 nmol/l, mutta aivolisäkeperäiseen hyperadrenokortismiin (PDH) viit-taa yli 600 nmol/l pitoisuus. Silloin on yleistä, että tulokset ovat jopa yli 1000 nmol/l.

Addisonin taudissa kortisolipitoisuus jää 1-näytteessä 0-näytteen tasolle tai nousee vain hieman.

Mikäli 0-näytteen kortisolipitoisuus on yli 200–250 nmol/l, eikä stimulaatio vaikuta siihen juuri lainkaan, viittaa tulos li-sämunuaisen kasvaimeen. On kuitenkin syytä muistaa, että ACTH-stimulaatio ei ole erityisen herkkä määritys lisämu-nuaiskasvaimen diagnosointiin. Mikäli kliiniset oireet ja muut löydökset viittaavat kasvaimeen, epäily voidaan varmistaa esim pienen annoksen kortisolisuppressiokokeella (pieni an-nos deksametasonia, kts oik).

Kortisonisuppressio, pieni annos , LDDS (Cushing–seulonta, lisämunuaiskasvaimen diagnosointi)Testin suoritus

•• otetaan 0-näyte (seerumi tai Lihepariiniplasma) – näytteenotto aamulla – mikäli 0-näytteestä on tarkoitus tehdä myös muita

tutkimuksia, tulee näytteen olla paastonäyte – merkitään näyte 0-näytteeksi

•• annetaan deksametasoni–injektio suonensisäisesti (iv) – annostus n. 0,01 mg/kg

– esim. laimenna Dexa-kel 2mg/ml 1 + 9 steriiliin fysiologiseen suolaliuokseen (0,9 % NaCl)

– laimennosta injektoidaan 0,5–0,6 ml/10 kg •• otetaan 1-näyte 8 tunnin kuluttua

– merkitään näyte 1-näytteeksi•• tarvittaessa voidaan ottaa PDH/ADH -erottelua varten myös

välinäyte 3–4 tuntia injektiosta – merkitään näyte 1-näytteeksi, jolloin 8 tunnin

jälkeen otettu näyte merkitään 2-näytteeksi – tällöin tehdään lähete: tutkimuspaketit

tutkimusryhmästä: Kortisonisuppressio (pieni annos), LDDS-koe (3 näytettä)

•• valitaan lähetteelle tutkimuspaketti Kortisonisuppressio (pieni annos), Cushing-seulonta (2 näytettä)

Viitearvot:•• 0-näyte: 10–100 nmol/l•• 1-näyte: 0.01–10 nmol/l


Tulosten tulkintaMahdollinen hyperadrenokortisismi (aivolisäkkeen yliaktiivi-suus) nähdään 8 tuntia deksametasoni–injektiosta otetusta näytteestä. Normaalisti toimiva aivolisäke antaa tässä ajassa hyvän vasteen, ja tulos on yleensä alle 10–20 nmol/l. Mikäli tulos on yli 40 nmol/l, voidaan tulosta pitää merkkinä hyperadreno-kortisismista.

Hyperadrenokortisismin syyn selvittämiseen pitää tulkita sekä 3–4 tunnin että 8 tunnin näytteitä. Mikäli pitoisuus on jommassa kummassa aikapisteessä laskenut alle puoleen perustasosta (0-näytteestä), on kyseessä melko todennä-köisesti PDH, eli aivolisäkkeen yliaktiivisuudesta aiheutuva kortisolin ylituotanto.

Mikäli kortisolipitoisuus ei laske ollenkaan tai laskee vain hieman, kyseessä on joko ADH (lisämunuaiskasvain tai lisä-munuaisen liikakasvu) tai harvinainen PDH–tapaus, joka ei anna vastetta pieneen määrään deksametasonia. Näiden tautityyppien erotteluun ja varmistamiseen voidaan käyttää esimerkiksi suuren annoksen deksametasonitestiä, suoraa ACTH-määritystä ja/tai lisämunuaisen ultaäänitutkimusta.

Kortisonisuppressio, suuri annos, HDDS (hyperadrenokortisismin syyn erottelu)Testin suoritus

•• otetaan 0-näyte (seerumi tai Li-hepariiniplasma) – näytteenotto aamulla – mikäli 0-näytteestä on tarkoitus tehdä myös muita

tutkimuksia, tulee näytteen olla paastonäyte – merkitään näyte 0-näytteeksi

•• annetaan deksametasoni–injektio suonensisäisesti (iv) – annostus 0,1–0,12 mg/kg – injektoidaan esim. laimentamatonta Dexa-keliä (2

mg/ml) 0,5–0,6 ml/10 kg

•• otetaan 1-näyte 8 tunnin kuluttua – merkitään näyte 1–näytteeksi

•• valitaan lähetteelle tutkimuspaketti Kortisonisuppressio (suuri annos), ADH/PDH-erottelu


Tulosten tulkintaMikäli kortisolipitoisuus pienenee alle puoleen perustasosta (0–näytteestä), kyseessä on aivolisäkeperäinen hyperadre-nokortisismi (PDH), jonka vaste deksametasonille on tavan-omaista heikompi.

Jos kortisolipitoisuus pienenee vähemmän kuin 50 %, ky-seessä on todennäköisesti lisämunuaisen kasvain. On myös mahdollista, että aivolisäkekudoksen tuhoutuminen (leesio) tai aivolisäkkeen kasvain (esim. adenokarsinooma) aiheuttaa hei-kon vasteen deksametasonille.

Lähteet:Tilamaa A, Kuusela E. Addisonin tauti koiralla -kirjallisuus-kat-saus. Suomen Eläinlääkärilehti. 2016, 122, 2: 59–65.

Behrend EN, Kooistra HS, Nelson R, Reusch CE & Scott-Moncrieff JC (2013), Diagnosis of Spontaneous Canine Hyperadrenocor-ticism: 2012 ACVIM Consensus Statement (Small Animal). JVIM, 27: 1292–1304.

Lathan P, Moore GE, Zambon S & Scott-Moncrieff JC (2008), Use of a Low-Dose ACTH Stimulation Test for Diagnosis of Hypoad-renocorticism in Dogs. JVIM, 22: 1070–1073.

Hoidon seurantaSekä aivolisäke– (PDH) että lisämunuaisperäistä (ADH) Cushin-gin tautia hoidetaan lisämunuaiskuoren toimintaa hillitsevällä lääkkeellä, esim. Vetoryl. Niiden vaikutusmekanismina on li-sämunuaisen kuorikerroksessa tehtävien kortikostreroidihor-minien valmistuksen hillitseminen. Tarkoituksena on saada lisämunuaisen vaste ACTH-stimulaatioon hieman normaalia heikommaksi.

Annostusta ja hoitoa seurataan ACTH-stimulaatiokokeella. Hoidon aloittamisen jälkeen oikean annostuksen löytämiseksi on syytä suorittaa ACTH-stimulaatiokoe 10 vrk, 4 viikkoa ja 12 viikkoa hoidon aloittamisen jälkeen. Tämän jälkeen hoitoa seu-rataan 3–4 kk välein.

Näytteenotto tehdään 4–6 tuntia lääkkeenoton jälkeen, jolloin hyvässä hoitotasapainossa olevalla koiralla kortisolipi-toisuus nousee tasolle 100–200 nmol/l. Mikäli kliinisiä oireita ei ole, jopa jonkin verran yli 200 nmol/l pitoisuudet ovat hyväk-syttäviä, eikä annostusta ole välttämätöntä muuttaa. Samoin silloin, kun stimulaatiota ei pystytä tekemään 4–6 tunnin sisäl-lä lääkkeen antamisesta.

ACTH-stimulaation lisäksi on lääkityksen mahdollisten toksisten vaikutusten lisäksi seurattava maksan (esim. sap-pihapot, ASAT, ALAT, GGT, AFOS) ja munuaisten (esim. kre-atiniini) toimintaa, sekä elektrolyyttitasapainoa (Na, K, Cl). Myös diabetestutkimuksia (fruktosamiini, HbA1c) on syytä tehdä aika ajoin.

Kortisonisuppressio hevosilleTestin suoritus

•• otetaan 0-näyte (seerumi tai Li-hepariiniplasma) – paastonäyte iltapäivällä tai illalla – merkitään näyte 0-näytteeksi

•• annetaan deksametasoni–injektio suonensisäisesti (iv) – esim. Dexa-kel 2 mg/ml – annostus 4 mg/100kg = 2 ml/100kg

•• otetaan 1-näyte 19–21 tunnin kuluttua – merkitään näyte 1-näytteeksi

•• Valitaan lähetteelle tutkimuspaketti Kortisonisuppressio (pieni annos), Cushing-seulonta


Hevosille suositellaan Cushing-testaukseen suoraa ACTH-määritystä.


Diabeettisen ketoasidoosin (DKA) diagnosointiDKA on diabetes mellituksen vakava komplikaatio. Koska oireet ovat vaihtelevia, voi sen luotettava toteaminen olla vaikeaa. Lievässä ketoasidoosissa eläin syö, juo ja pystyy yl-läpitämään nestetasapainonsa, mutta vakavissa tapauksis-sa oireina ovat mm. oksentelu, anoreksia, runsas virtsaami-nen ja juominen, dehydraatio sekä yleinen voimattomuus.Diabeettinen ketoasidoosi syntyy, kun elimistö ei insuliinin puutteessa tai insuliiniresistenssin vuoksi pysty hyödyntä-mään ruuan hiilihydraatteja energiantuotantoonsa. Tämä aiheuttaa rasvakudoksen triglyseridien hajottamisen ener-giansaannin turvaamiseksi. Normaalitilanteessa insuliini in-hiboi triglyseridejä hajottavan hormonisensitiivisen lipaasin toimintaa, jolloin rasvakudoksen triglyseridejä ei hajoteta. Syntymekanismia on kuvattu alla olevassa kaaviossa.Laboratoriolöydöksenä havaitaan suurentunut verensokeri

sekä ketoaineita virtsassa. Kuitenkin pelkkä ketoaineiden mittaaminen virtsan liuskatestillä jättää osan DKA-poti-laista löytymättä. Näin tapahtuu koska virtsaliuska löytää pelkästään asetoasetaatin ( ja asetonin), mutta ei hydroksi-butyraattia, jota DKAssa syntyy ketoaineista ylivoimaisesti eniten. Virtsaliuskoilla löydetään myös vääriä positiivisia tuloksia (esim. monet lääkeaineet häiritsevät). Lisäksi DKA voi olla niin lievä tai kestänyt vasta niin vähän aikaa, että vaikka veressä on suurentuneita pitoisuuksia ketoaineita, ei virtsaan erity vielä riittävästi asetoasetaattia positiivisen tuloksen saamiseksi. Virtsanäytteen saaminen voi myös olla hankalaa DKAn aiheuttaman dehydraation vuoksi. Luotet-tavan DKA-diagnoosin saamiseksi epäilyttävien tapauksien tutkimisessa on käytettävä seerumin b–hydroksibutyraatin määritystä. DKA-epäilyn varmistamisen apuna voi käyttää Diabettisen ketoasidoosin diagnoosi-kaaviota.


Haasteena haima – Kuinka spesifinen on spesifinen

Yhteenveto kiireiselle lukijalleHarva laboratoriotutkimus on täysin spesifinen tietylle sai-raudelle tai elinvauriolle. Näin ei myöskään, nimestään huo-limatta, ole haimalipaasin kohdalla. Lipaasit ovat ryhmä samaa tehtävää hoitavia entsyymejä. Tärkeimmät lipaasin isoentsyymit ovat haimalipaasi, hormonisensitiivinen lipaa-si ja lipoproteiinilipaasi. Haimalipaasin tehtävä on pilkkoa ravinnon rasvat rasvahapoiksi ja glyserideiksi.

Lipaasimääritys voidaan tehdä joko niin, että määrite-tään koko entsyymiaktiivisuus (kaikkien isoentsyymit), tai niin, että määritys tunnistaa vain haiman tuottaman haima-lipaasin. Diagnostisesti kokonaisaktiivisuuden määrittämi-nen on ongelmallista, koska lisääntyneen määrän lähdettä ei saada selville. Tästä syystä on kehitetty haimalipaasille spesifisiä määritysmenetelmiä. Nykyisin on saatavilla sekä entsyymiaktiivisuuden että entsyymin massan määrittäviä menetelmiä. Niistä molemmat sopivat tutkimusten mukaan sekä kissoille että koirille.

Vaikka haimatulehdus (primaari) onkin ylivoimaisesti to-dennäköisin syy haimalipaasin suurentuneeseen tulokseen, voivat sellaisen aiheuttaa myös muut sisäelinsairaudet, kuten suolistotulehdus, sisäelinkasvaimet sekä sappitiehy-een tukos (sekundäärinen haimatulehdus). Lisäksi on syytä muistaa, että haimatulehduskaan ei aina suurenna haimali-paasitulosta viitearvoa suuremmaksi.

Näin ollen haimalipaasin määritystä, tehtynä menetel-mällä kuin menetelmällä, voidaan käyttää vain diagnoosin tukena yhdessä muiden löydösten kanssa. Se ei ole yksi-selitteinen mittari positiiviselle tai negatiiviselle haimatu-lehdusdiagnoosille. Eri määritystapojen virhelähteet on syytä tiedostaa. Mikäli yhdellä menetelmällä saatu tulos ei

Niin haimalipaasin diagnostinen käytettävyys kuin käytettyjen määritysmenetelmien keskinäinen paremmuuskin ovat olleet aktiivisen keskustelun kohteena. Siksi kokosimme katsauksen lipaasientsyymien biokemiasta sekä haimalipaasin käytettävyydestä endokrinologisten sairauksien diagnostiikassa eri menetelmillä määritettynä. Esitämme myös eläinlääkäri Tytti Harjuhahdon potilastapauksen, joka kuvaa hyvin haimalipaasin diagnostista käyttöä ja tulkinnan haasteita diagnoosia mietittäessä.

täsmää potilaan oireisiin, voi uusintamittaus ja/tai toisella tavalla tehty mittaus antaa suuntaa oikean diagnoosin te-kemiseen.

Xenoulis ja Steiner päättelivät erinomaisesti katsausar-tikkelissaan että ”vääriä positiivisia ja negatiivisia tuloksia voi tulla, ja haimalipaasin määritysmenetelmien rajoitteet on tunnettava. Koska ei ole kultaista standardia haimatu-lehduksen ante mortem-diagnosoinnille, eläimen huolel-lisen kliinisen tutkimisen, sairaushistorian läpikäymisen, haimalipaasin mittaamisen ja ultraäänitutkimuksen yhdis-telmä on paras tapa non-invasiiviseen diagnosointiin” (Xe-noulis ja Steiner, 2012).

Laboratoriomerkkiaineiden sairaus- ja elin-spesifisyysVain harva laboratoriotutkimus on täysin spesifinen tietylle sairaudelle, saatikka edes elimelle tai kudokselle. Hyvä esi-merkki epäspesifisyydestä on alkalinen fosfataasi (AFOS). Tarkasti katsoen kyseessä on ryhmä entsyymejä, joita yh-distää vain kemiallinen reaktio, johon ne osallistuvat. AFOS-ryhmä koostuu useista isoentsyymeistä, jotka luokitellaan alkuperänsä perusteella. Yleisimpiä ovat maksa- ja luu-iso-entsyymit, muita esimerkiksi istukka- ja munuaismuodot. Useista isoentsyymeistä huolimatta AFOS puolustaa vah-vasti paikkaansa hyvänä yleismerkkiaineena, jonka muu-tosten pohjalta on hyvä lähteä tarkentamaan diagnoosia.Toinen esimerkki on ASAT, joka toimii usein maksaongelmi-en merkkiaineena. Toisinaan suurentunut ASAT-aktiivisuus kertoo kuitenkin vakavista lihasongelmista. Kolmanneksi esimerkiksi voidaan ottaa munuaisvaivaisen potilaan vii-tearvorajoissa oleva kreatiniinitulos, jonka taustalla on tavanomaista pienempi lihasmassa ja niukkaproteiininen ravinto.

Toisaalta voidaan miettiä C-reaktiivisen proteiinin (CRP) ja seerumin amyloidi A:n spesifisyyttä. Ne ovat erittäin spe-sifisiä tulehdukselle (etenkin mikrobi-infektiolle), mutta elinspesifisyyttä niillä ei ole nimeksikään.

Lipaasit ja muut lipolyyttiset entsyymitLipaasit ovat esteraasientsyymien alaryhmä, joiden tehtä-vänä on pilkkoa rasvamolekyylejä. Kuten AFOSillakin, on lipaasilla useita isoentsyymejä, joita koodittavat eri geenit. Eri muotojen välillä on kuitenkin enemmän rakenteellista yhtenäisyyttä kuin AFOS:n isoentsyymeillä. Tärkeimmät lipaasin isoentsyymit ovat haimalipaasi, hormonisensitiivi-nen lipaasi ja lipoproteiinilipaasi. Haimalipaasin tehtävä on pilkkoa ravinnon rasvat (triglyseridit) vapaiksi rasvahapoiksi


ja monoglyseridiksi. Haimalipaasi vaatii oikean toimintaym-päristön pystyäkseen toimimaan (pH, sappihapot, kolipaa-si, Ca-ionit). Kyseistä ominaisuutta käytetäänkin hyväksi haimalipaasin aktiivisuuden diagnostisessa määrityksessä.

Verinäytteestä lipaasia määritettäessä voidaan määritys tehdä joko niin, että määritetään kaikkien isoentsyymien määrä kokonaisuutena tai niin, että määrityksessä huo-mioidaan vain haiman tuottama haimalipaasi. Nykyaikai-set haimalipaasin määritystavat ovat aktiivisuusmittaus (DGGR), vasta-aineeseen perustuva pikatesti (SNAP fPL tai SNAP cPL) tai ELISA-pohjainen vasta-ainemääritys (spec-fPL tai spec cPL).

Haimalipaasin määritysmenetelmistäLipaasin kokonaismäärän (entsyymiaktiivisuuden) mittaa-miseen on ollut menetelmiä jo 1950-luvulta lähtien. Diag-nostisessa mielessä kokonaisaktiivisuuden määrittämises-sä on kuitenkin sama ongelma kuin alkalisen fosfataasinkin kohdalla – lisääntyneen määrän lähdettä ei saada selville. Tästä syystä alettiin kehittää haimalipaasille spesifisiä me-netelmiä. Niissä hyödynnettiin haimalipaasin herkkyyttä määritysolosuhteille ja substraatille. Ensimmäinen näistä esiteltiin 1986, ja siinä käytettiin spesifisenä substraattina diasyyliglyserolia (DiG-menetelmä) (Imamura ym. 1989). Menetelmä oli kuitenkin häiriöherkkä reaktioiden moni-mutkaisuuden vuoksi. Vuonna 1998 julkaistiin yksinkertai-nen, vain kahteen reaktioon perustuva menetelmä, jossa spesifisenä substraattina on dilauryyli-glyseroli-glutaari-happoresurufiinin esteri (DGGR) (Prinzing ym. 1998). Ent-syymiaktiivisuuden mittaamisen hyvänä puolena on sen kvantitatiivisuus: tulos saadaan numeerisena arvona, jol-loin verenkierrossa olevan haimalipaasin määrästä saadaan tarkka arvio. DGGR-menetelmän on todettu toimivan luo-tettavasti haimalipaasin määrittämisessä niin koirien kuin kissojenkin näytteistä (Graca ym. 2005, Oppliger ym. 2013).

Vaikka entsyymiaktiivisuuden määrittäminen DGGR-menetelmällä onkin hyvin spesifinen ja luotettava mää-ritysmenetelmä haimalipaasille, vaatii se kalliin ja tilaa vievän laitteiston, sekä niille osaavat käyttäjät. Muun mu-assa näiden haasteiden vuoksi on kehitetty kaupallisia pi-katestejä (SNAP). Niissä haimalipaasin tunnistus tapahtuu immunologisesti, eli lipaasimolekyyli tunnistetaan spesifi-sellä monoklonaalisella vasta-aineella. Pikatesti helpottaa haimalipaasin seulontaa, jos entsyymiaktiivisuuden mää-ritykseen tarvittavaa laitteistoa ei ole saatavilla. Sen avulla ei kuitenkaan saada kvantitatiivista tulosta, eli tulehduksen vakavuutta ei saada arvioiduksi. Toisaalta vastaava, kvan-titatiivinen pitoisuusarvio on saatavilla lähettämällä näyte palvelua tarjoavaan laboratorioon.

Movet Oy mittaa lipaasin DGGR-menetelmällä ja ilmoittaa siis haimalipaasin tuloksen entsyymiaktiivisuutta kuvaa-vassa yksikössä (entsyymiaktiivisuus litraa kohden, U/l). Mittaustulos kertoo, kuinka paljon näytteessä on toimivaa

haimalipaasientsyymiä. Vaikka lipaasia tuotetaan useissa eri elimissä, on mittaus siis tehty sellaiseksi, etteivät muiden elimien tuottamat lipaasimuodot tai lipolyyttiset entsyymit voi häiritä mittausta. Suurentunut tulos kertoo siten aina haimalipaasin normaalia suuremmasta määrästä näyttees-sä. Viitearvorajaan nähden noin 1,5–2 -kertainen tulos voi-daan tulkita patologiseksi. Arvo voi kuitenkin nousta jopa 20–30 kertaiseksi.

Kun haimalipaasitulos on suurentunutVaikka haimatulehdus onkin ylivoimaisesti todennäköisin syy suurentuneeseen tulokseen, voivat myös muut sisäelin-sairaudet sellaisen aiheuttaa. Tutkimusten mukaan nor-maalia korkeampia tuloksia saadaan suolistotulehduksen (inflammatory bowel disease) seurauksena sekä cPLl-mää-rityksellä että entsyymiaktiivisuusmittauksella (Kathrani ym. 2009). Samoin on todettu, että suurentuneet tulokset tarkoittavat tällöin potilaalle myös huonompaa ennustetta. Tutkittaessa SNAP- ja Spec-testien spesifisyyttä akuutin hai-matulehduksen diagnosoinnissa on todettu, että jopa 40 % muista sisäelintaudeista kärsivistä potilaista saivat haimali-paasitestillä positiivisen tuloksen (Haworth ym. 2014).

Primäärin haimatulehduksen jälkeen todennäköisin syy kohonneeseen haimalipaasitulokseen on jokin muu sisä-elinsairaus, joka saattaa sekundäärisesti aiheuttaa haiman tulehtumisen tai haimalipaasin erityksen (sekundäärinen haimatulehdus). Hyviä esimerkkejä ovat edellä mainittu suolistotulehdus, sisäelinkasvaimet sekä sappitiehyeen tu-kos, joka aiheuttaessaan sappinesteen kulkeutumisen hai-maan tulehduttaa sen.

Humaanipuolella, jossa tutkimusmäärätkin ovat aivan erilaiset kuin eläinpuolella, on vedetty yhteen vuosikymme-nien tutkimuksia kohonneisiin haimalipaasituloksiin johta-neista haimatulehduksen ulkopuolisista syistä (Hameed ym. 2014). Yksi katsaus kattoi tutkimuksia vuosilta 1985–2013, mikä tarkoittaa että mukana on myös julkaisuja, jois-sa lipaasimääritystä ei ole tehty haimalipaasille spesifisillä menetelmillä. Löydetyissä 58 julkaisussa lipaasin suurentu-neita määriä aiheuttivat vähentynyt poistuma munuaisten kautta, maksan- ja sappirakon sairaudet, suolistosairaudet, sisäelinkasvaimet, diabetes, lääkeaineet ja infektiot.

Toisessa katsauksessa keskityttiin potilaisiin, joilla lipaa-sin määrä oli huomattavasti suurentunut (> 3 x viitearvon yläraja), mutta amylaasin määrä normaali (Frank & Gott-lieb 1999). Kyseiset kriteerit täyttävistä 25 potilaasta 17:sta lipaasin määrän lisääntymisen aiheutti muu syy kuin va-kava akuutti haimatulehdus. Syyt jakautuivat seuraavasti: munuaisongelma 2 kpl, kasvain 2 kpl, sappirakon tulehdus 2 kpl, ruokatorven tulehdus 1 kpl ja subkliininen haimatu-lehdus ilman vatsakipua 3 kpl.


Kun haimalipaasitulos on viiterajoissaHaimatulehduskaan ei aina suurenna haimalipaasitulosta viitearvoa suuremmaksi. Esimerkiksi kroonista haimatu-lehdusta sairastavien 14 koiran diagnostisia löydöksiä tut-kittaessa saatiin cPL-mittauksella 13 suurentunutta tulosta 21 mittauksessa ja lipaasiaktiivisuutta mittaamalla 11 suu-rentunutta tulosta 20 mittauksessa (Watson ym. 2010). Huo-mionarvoista on myös se, että cPL ja aktiivisuusmittausten tulosten välillä oli eroja, mutta ne eivät olleet johdonmukai-sia. Osassa tapauksista aktiivisuusmittaus antoi suurentu-neen tuloksen cPLI-mittauksen ollessa viiterajoissa ja jois-sain tapauksissa tilanne oli päinvastainen. Kirjoittajat olivat tutkineet myös TLI:n käyttökelpoisuutta haimatulehduksen diagnostiikassa. TLI:tä käytettäessä vain 5 mittauskertaa 25:stä oli antanut suurentuneen tuloksen.

Haimalipaasin määritystä, tehtynä menetelmällä kuin menetelmällä, voidaan siis käyttää vain diagnoosin tukena yhdessä muiden löydösten kanssa. Se ei missään tapauksessa ole yksiselitteinen positiivisen tai negatiivisen diagnoosin antava mittari.

Haimalipaasin aktiivisuusmääritys (DGGR) vai immunologinen määritys (Spec cPL)?Eri määritysmenetelmien toimivuudesta koirien ja kissojen akuutin haimatulehduksen diagnosoinnissa on tehty ver-tailua. Koirilla vasta-ainetestiä (Spec cPL) ja haimalipaasin aktiivisuusmääritystä sekä ultraäänitutkimusta verratta-essa cPL ja aktiivisuusmääritys korreloivat hyvin (Cohenin kappa-arvo 0,70–0,79), mutta niiden korrelaatio ultraää-nitutkimukseen oli vain kohtalainen (Cohenin kappa-arvo 0,25–0,35) (Kook ym). Lipaasin molemmat määritystavat koettiin kyseisessä tutkimuksessa luotettavammiksi kuin ultraäänitutkimus.

Tutkimus myös lienee ainoa, jossa on vertailtu Spec cPL-testiä ja nimenomaan haimalipaasispesifistä DGGR-me-netelmää. Esimerkiksi McCord ym. (2012) tekemä vertailu SNAP cPL:n, Spec cPL:n, amylaasin ja lipaasin kesken ei ole informatiivinen, koska amylaasin ja lipaasin entsyymiak-tiivisuuden määrityksiä ei ole tehty haimaslipaasipesifisiä menetelmiä käyttäen. Alan kirjallisuuteen perehdyttäessä on aina syytä kiinnittää erityistä huomiota tutkimuksessa käytettyihin määritysmenetelmiin sekä niiden vertailuun.

Myös kissojen haimatulehdusdiagnostiikassa haima-lipaasin aktiivisuusmittausta on verrattu Spec fPL testiin hyvinkin tuoreessa tutkimuksessa, jossa DGGR- ja Spec fPL -määritysmenetelmien tulostasojen todettiin vastaavan toi-siaan huomattavan hyvin (Oppliger ym. 2013). DGGR-me-netelmä koettiin myös kokonaisuudessaan käytännöllisenä ja taloudellisena ratkaisuna.

Eri mittaustavoilla saatujen tulosten välillä havaituista eroistaKoska eri menetelmillä saatujen tulosten välillä on todettu vaihtelua, on hyvä myös ymmärtää mistä nämä erot voivat johtua. Entsyymiaktiivisuusmääritys ja molekyylin immuno-loginen määritys perustuvat täysin erilaisiin mittausteknii-koihin. Aktiivisuus määritetään antamalla näytteessä ole-valle entsyymille spesifistä substraattia ja sen toiminnalle optimaaliset olosuhteet. Sen jälkeen entsymaattisen reak-tion etenemisnopeuden avulla määritetään näytteen hai-malipaasin entsyymiaktiivisuus. Immunologinen määritys puolestaan perustuu määritettävän molekyylin (koiran tai kissan haimalipaasi) spesifisesti tunnistavaan monoklonaa-liseen vasta-aineeseen. Aktiivisuus- ja ELISA-määritykset tehdään käyttäen nestemäisiä reagensseja, kun taas pika-testimääritys perustuu niin sanottuun lateral flow -menetel-mään, jossa kiinteät tai kuivatut reagenssit reagoivat huo-koisessa, kuivassa materiaalissa etenevän näytenesteen kanssa.

Menetelmällisten erojen vuoksi ovat mittausta häiritsevät tekijätkin erilaisia. Aktiivisuuden mittaamista (DGGR) häirit-see pääasiassa näytteen huomattava lipeemisyys (näytteen triglyseridipitoisuus >7 mmol/l). Aktiivisuusmääritystä var-ten suositellaankin paastonäytettä. On myös hyvä muistaa, että lipidimetaboliaa häiritsevät sairaudet hidastavat ravin-non rasvojen poistumista verenkierrosta. Tällaisia ovat eten-kin maksan toimintahäiriöt. Epäiltäessä maksan toiminnan vajausta, on ennen näytteenottoa hyvä pitää kiinni tiukasti paastosuosituksesta (12–14 h), ja mahdollisuuksien mukaan antaa edellisellä aterialla mahdollisimman vähärasvaista ruokaa. Hankalissa tapauksissa näytteen lipeemisyyden vä-hentäminen onnistuu laboratorio-olosuhteissa.

Myös näytteen säilytys ja kuljetus voivat vaikuttaa toimi-van entsyymin muuttumiseen toimimattomaan muotoon. Siksi on syytä korostaa näytteenoton, -käsittelyn ja oikeiden lähettämisolosuhteiden tärkeyttä. Edellä mainitut syyt pie-nentävät tulosta todellisesta. Ainoa DGGR-aktiivisuusmääri-tystä suurentavasti häiritsevä tekijä on analyysilaitteistosta aiheutuva siirtymävirhe triglyseridimäärityksen reagens-sista. Tämän tekijän vaikutus on minimoitu tekemällä aina ennen lipaasiaktiivisuusmääritystä analysaattorille erityis-pesu. Lisäksi on huomionarvoista, että seerumin triglyseri-dimääritykset ovat melko harvinaisia eläindiagnostiikassa. Automaattianalysaattorilla tehty DGGR-määritys pystyy mittaamaan luotettavasti myös erittäin suuret pitoisuudet haimalipaasia. Tämä on mahdollista, koska analysaattoril-la näytettä voidaan laimentaa jopa sadanteen osaan, jotta mittaus pysyy luotettavalla mittausalueella.


Immunologista mittausta häiritsevät tekijät liittyvät näyt-teessä oleviin vasta-aineen toimintaa häiritseviin molekyy-leihin tai näytteen huomattavan suureen haimalipaasin määrään, joka voi aiheuttaa virheellisesti pienentyneitä tuloksia. Tämä ns. Hook-efekti tapahtuu, kun tutkittavaa molekyyliä on merkittävästi enemmän kuin siihen sitou-tuvaa vasta-ainetta. Tällöin vasta-aineen ja haimalipaasin muodostamat ns. immunokompleksit hajoavat, ja saadaan valheellisen pieni tulos. cPL-ELISA -menetelmän evaluonti-tutkimuksessa (Huth ym. 2010) Hook-efektin raja-arvoa ei ole määritetty. Siinä mittausalueeksi on saatu 36–954 ug/l, mikä tarkoittaa mittausylärajan olevan noin 4,5-kertainen viitearvoylärajaan nähden mikäli yli mittausylärajan olevia näytteitä ei laimenneta. Haimalipaasin määrä voi kuitenkin olla jopa 20–30 -kertainen verrattuna viitearvoylärajaan.

Haimalipaasin käyttö haimatulehduksen diagnosoinnissaSekä kissojen että koirien haimatulehdusta käsittelevässä katsausartikkelissa on osuvasti päätelty, että ”vääriä po-sitiivisia ja negatiivisia tuloksia voi tulla, ja haimalipaasin määritysmenetelmien rajoitteet on tunnettava. Koska ei ole kultaista standardia haimatulehduksen ante mortem-diagnosoinnille, eläimen huolellisen kliinisen tutkimisen, sairaushistorian läpikäymisen, haimalipaasin mittaamisen ja ultraäänitutkimuksen yhdistelmä on paras tapa non-inva-siiviseen diagnosointiin” (Xenoulis ja Steiner, 2012).

”False-positive and false-negative results can occur, and recognition of the limitations of pancreatic lipase immuno-reactivity assays is important. As there is currently no gold standard for antemortem diagnosis of pancreatitis in dogs and cats, the combination of a complete history and phy-sical examination, measurement of pancreatic lipase im-munoreactivity, and ultrasonographic examination of the pancreas is the best approach for an accurate noninvasive diagnosis of pancreatitis.”

Lähteet:Frank B, Gottlieb K. Amylase normal, lipase elevated: is it pancre-atitis? A case series and review of the literature. Am J Gastroente-rol. 1999; 94(2):463-9

Graca R, Messick J, McCullough S, Barger A, Hoffmann W. Valida-tion and diagnostic efficacy of a lipase assay using the substrate 1,2-o-dilauryl-rac-glycero glutaric acid-(6’ methyl resorufin)-ester for the diagnosis of acute pancreatitis in dogs. Vet Clin Pathol; 2005; 34: 39

Hameed M, Lam V, Pleass H. Significant elevations of serum lipa-se not caused by pancreatitis: a systematic review. HPB (Oxford). 2014; 17: 99 – 112

Haworth MD, Hosgood G, Swindells KL, Mansfield CS. Diagnostic accuracy of the SNAP and Spec canine pancreatic lipase tests for pancreatitis in dogs presenting with clinical signs of acute abdominal disease. J Vet Emerg Crit Care (San Antonio), 2014; 24(2): 135-143. Huth S, Relford R, Steiner J, Strong-Townsend M, Williams D. Analytical validation of an ELISA for measurement of canine pancreas-specific lipase. Vet Clin Pathol. 2010; 39: 346–353

Imamura S, Hirayama T, Arai T, Takao K, Misaki H. An enzymatic method using 1,2-diglyceride for pancreatic lipase test in serum. Clin Chem, 1989; 35: 1126

Kathrani A, Steiner JM, Suchodolski J, Eastwood J, Syme H, Garden OA, Allenspach K. Elevated canine pancreatic lipase im-munoreactivity concentration in dogs with inflammatory bowel disease is associated with a negative outcome. J Small Anim Prac, 2009; 50(3): 126–132

Kook PH, Kohler N, Hartnack S, Riond B, Reusch CE. Agreement of serum Spec cPL with the 1,2-o-dilauryl-rac-glycero glutaric acid-(6’-methylresorufin) ester (DGGR) lipase assay and with pancreatic ultrasonography in dogs with suspected pancreatitis. J Vet Intern Med. 2014; 28(3): 863-867

McCord K, Morley P, Armstrong J, Simpson K, Rishniw M, Forman M, Biller D, Parnell N, Arnell K, Hill S, Avgeris S, Gittelman H, Moore M, Hitt M, Oswald G, Marks S, Burney D, Twedt D. A multi-institu-tional study evaluating the diagnostic utility of the Spec cPL and SNAP cPL in clinical acute pancreatitis in 84 dogs. J Vet Intern Med. 2012; 26(4):888

Oppliger S, Hartnack S, Riond B, Reusch CE, Kook PH. 2013. Agreement of the serum Spec fPL™ and 1,2-o-dilauryl-rac-glycero-3-glutaric acid-(6’-methylresorufin) ester lipase assay for the determination of serum lipase in cats with suspicion of pancreatitis. J Vet Intern Med. 27:1077-82.

Prinzing U, Zielenski R, Schellong L, Meier G, Geoerger M, Ham-mer B. Kinetic colorimetric assay for pancreatic lipase based on a chromogenic substrate. Clin Chem; 1998; 44: 29

Watson PJ, Archer J, Roulois AJ, Scase TJ, Herrtage ME. Observa-tional study of 14 cases of chronic pancreatitis in dogs. Veterinary Record, 2010; 167: 968-976

Xenoulis PG, Steiner JM. Canine and feline pancreatic lipase immunoreactivity. Vet Clin Pathol. 2012; 41(3): 312–324.


Hevosten metabolisen oireyhtymän EMS diagnosoinnistaVetcaren luentojen pohjalta (Andy E Durham, Liphook Equine Hospital)

– Reagointi hiilihydraatteihin normaalia voimakkaammalla insuliinin erityksellä altistaa kaviokuumeelle.

– Paastoinsuliini on viitearvojen sisällä jopa 70 % insuliiniresistenssistä kärsivistä potilaista.

– Insuliinipitoisuus korreloi kaviokuumeen vakavuuden kanssa ja muutokset insuliinipitoisuudessakorreloivat kaviokuumetilanteen muutosten kanssa (Walsh et al 2009).

Sokerirasitustesti Karo maissisiirapilla (Liphook Equine Hospital)

1. Paasto yön yli (min. 6 h)

2. Otetaan 0-näyte insuliinimääritykseen: Seerumi (punainen korkki) tai Li-hepariiniplasma (vihreä korkki)

3. Annetaan Karo maissisiirappia 15 ml/100 kg

Tilattavissa myös Suomeen netistä

Käytetty kaikissa julkaistuissa tutkimuksissa

4. Otetaan 1-näyte 60–90 min. kuluttua insuliinimääritykseen: Seerumi (punainen korkki) tai Li-hepariiniplasma (vihreä korkki)

Viitearvot: 0-näyte: < 20 mU/l, 1-näyte: < 60 mU/l

Sokerirasitustesti sokerilla (Liphook Equine Hospital)


2. Otetaan 0-näyte insuliinimääritykseen: Seerumi (punainen korkki) tai Li-hepariiniplasma (vihreä korkki)

3. Annetaan 1 g/paino-kg glukoosia sekoitettuna matala-sokeriseen rehuun, esim. silputtu kuiva heinä

4. Otetaan 2 tunnin kuluttua 1-näyte insuliinimääritykseen: Seerumi (punainen korkki) tai Li-hepariiniplasma (vihreä korkki)

Viitearvot: 0-näyte: < 20 mU/l, 1-näyte: alle 85 mU/l

Yhdistetty insuliini-glukoosi koe CGIT (Liphook Equine Hospital)


2. Otetaan 0-näyte insuliini- ja sokerimäärityksiin (paastotaso): Seerumi (punainen korkki) ja fluoridiplasma (harmaa korkki, eroteltava ennen lähetystä) tai Li-hepariiniplasma (vihreä korkki, eroteltava heti), sokeriarvo voidaan mitata myös pikamittarilla

3. Annetaan sekä että:

150 mg/kg 40–50 % glukoosiliuosta iv (150 ml per 500 kg)

0,1 iu/kg insuliinia iv (0,5 ml 100 iu/ml per 500 kg)

4. Kerätään glukoosiverinäytteet: 1, 5, 15, 25, 35, 45, 60, 75, 90, 105, 120 minuutin kuluttua: Fluoridi- (harmaa korkki, erotel-tava ennen lähetystä) tai Li-hepariiniplasma (vihreä korkki, eroteltava heti), voidaan käyttää myös pikamittaria

5. Otetaan 1-insuliininäyte 45 minuutin kuluttua injektiosta: Seerumi (punainen korkki) tai Li-hepariiniplasma (vihreä korkki)

Viitearvot: Insuliini: 0-näyte: < 20 mU/l, 1-näyte: < 100 mU/l, Sokeri (45 min): paastotasoa vastaava


– PPID potilaiden peruskortisolitaso vastaa terveiden hevosten tasoa, joten yksittäinen mittaus ei ole informatiivinen.

Suora ACTH-mittaus:

•• Antaa luotettavammat tulokset

•• Näytteenkäsittely tarkkaa: EDTA-plasman nopea erottelu (max. 3 h näytteenotosta) ja kylmälähetys

•• Luotettavin kun määritetään syksyllä

Viitearvot vaihtelevat vuodenajoittain (Movet Oy):

Marras-heinäkuu: < 30 pg/ml

Elo-lokakuu: < 50 pg/ml

Kortisonisuppressio (Movet Oy):

•• Altistaa kaviokuumeelle

1. Otetaan 0-näyte (seerumi tai Li-hepariiniplasma)

Paastonäyte iltapäivällä tai illalla

2. Annetaan deksametasoni-injektio suonensisäisesti (iv)

3. Otetaan 1-näyte 19–21 tunnin kuluttua

4. Valitaan tutkimuspaketti: Kortisonisuppressio (pieni annos)

Viitearvot (Movet Oy): 0-näyte: 55–300 nmol/l

0-näyte: 55–300 nmol/l

1-näyte: < 28 nmol/l

Valitse tutkimuspakettisi•• Sokerirasitustesti: 2 x insuliini) (2 x S/HP)

•• Sokerirasitustesti, ACTH: 2 x insuliini, ACTH (2 x S/HP + EP kylmälähetys)

•• ACTH, Insuliini (EP kylmälähetys + S/HP)

Hevosten Cushingin taudin PPID diagnosoinnistaVetcaren luentojen pohjalta (Andy E Durham, Liphook Equine Hospital)


Hivenaineet hevosten ruokinnassaHivenaineiden merkitys varsalle ja kantavalle tammalle

YleistäKuinka moni lupaava hyväsukuinen kilpahevonen on jou-tunut lopettamaan uransa jo varsaiässä, tai jopa ennen kilpakentille pääsyä? Voisiko siihen olla syynä jo ennen syntymää tai heti syntymän jälkeen ravinnosta puuttuneet hivenaineet?

Englantilaisilla on hevosesta sanonta ’ei jalkoja, ei hevos-ta’. Asiaa hieman miettiessään ymmärtää, kuinka syvällinen totuus siinä on. Olkoon kyseessä sitten kilpaileva ratsu- tai ravihevonen, tai perheen harrastehevonen, ilman raken-teellisesti ja toiminnallisesti hyviä niveliä ja jalkoja hevosen käyttöarvo pienenee puhumattakaan itse hevoselle aiheu-tuvasta kivusta ja särystä.

Pelkkä heinä ja vilja ilman kivennäislisää eivät välttämät-tä riitä kantavan tamman ravinnoksi, eli ylläpitämään kas-vavan sikiön luuston, lihaksiston ja sisäelinten kehittymistä. Tiineyden aikana tamman energiantarve lisääntyy vain noin 15 %, mutta esimerkiksi valkuaisen, vitamiinien ja hivenai-neiden tarve huomattavasti enemmän. Tärkeimmät hiven-aineet kantavalle tammalle ovat kalsium, fosfori/fosfaatti, magnesium, kupari, sinkki ja seleeni. Tiineyden viimeisen kolmen kuukauden aikana hivenaineet ovat erityisen tär-keitä - etenkin magnesium, kupari, sinkki ja seleeni. Tämä selittyy sillä, että tamman maidosta puuttuu useita hivenai-neita, joten kasvavan varsan pitää saada emän kohdussa hi-venainevarastot riittävän suuriksi selvitäkseen imeväisajan yli. Tällöin varastoituu maksaan etenkin seleeniä, kuparia ja sinkkiä.

On myös muistettava, että liian vähäisen hivenaineiden saannin lisäksi myös niiden pitoisuuksien väärä keskinäinen suhde altistaa kasvuhäiriöille (esimerkiksi kalsium-fosfori tai kupari-sinkki-rauta). Lisäksi jotkut hivenaineet vaikutta-vat toisten imeytymiseen ja toimivuuteen. On todettu mm liiallisen sinkin estävä vaikutus kuparin imeytymiseen, vaik-ka kuparia olisikin ravinnossa riittävästi. Toisaalta kuparia on oltava riittävästi raudan imeytymiseksi, mutta liika kupa-ri taasen heikentää raudan imeytymistä.

Hivenaineiden saantiin vaikuttaa ravinnosta saadun määrän lisäksi niiden imeytyminen ja käytettävyys elimis-tössä. Esimerkiksi seleeni imeytyy huomattavasti parem-min hiivauutteena (orgaaninen) kuin suolana (selenaattina/seleniittinä, epäorgaaninen). Lisäksi hiivauutteena annettu seleeni säilyy veressä ja elimistössä pidempään kuin suola-na annettu. Riittävän tarkat hivenaineiden määrät ja niiden suhde ravinnossa ovat siis ensiarvoisen tärkeitä.

Sikiö- ja imeväisaikana syntyneet kehitysongelmat tu-levat monesti näkyviin vasta kun hevosta aletaan rasittaa esimerkiksi valmennusta aloitettaessa. Ikävä kyllä tässä vai-heessa niitä ei enää voida parantaa. Jotain saattaa olla vielä tehtävissä, mikäli ongelmat huomataan ennen noin vuoden ikää. Tällöin ravinnolla voidaan mahdollisesti lieventää on-gelmia. Kokonaan niitä ei kuitenkaan saada parannetuksi.

Hivenainepuutosten vaikutuksia varsan kehitykseen

Kalsium ja fosforiKalsiumin ja fosforin vähäinen saanti pienentää varsan syn-tymäkokoa. Lisäksi luuston tärkein ainesosa, kalsium-apa-tiitti, sisältää kalsiumia ja fosforia tietyssä suhteessa, joten ravinnon oikea kalsium-fosfori -suhde on myös ensiarvoisen tärkeää. Kalsiumin ja fosforin, kuten monien muidenkin hivenaineiden puutoksesta, voi olla seurauksena osteo-kondroosi. Se on luunmuodostuksen häiriö, jonka seurauk-sena syntyvä luu ei ole rakenteeltaan normaalia. Johonkin kohtaan kasvurustoa jää epänormaalisti kehittynyt kohta. Tämä epänormaali luun kehitys voi sijaita missä luussa tahansa, ei pelkästään jalkojen luissa, joissa se toisaalta yleensä havaitaan. Osteokondroosi altistaa monenlaisille (nivel)vaivoille, joista tunnetuimpia lienee ns irtopalat pol-vinivelessä. Myös selkärangan nikamien osteokondroosi saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia. On hyvä muistaa, että myös liiallinen tai huomattavasti liian vähäinen hiilihydraat-tien saanti altistaa luuston kehityshäiriöille.

KupariMyös kupari on erittäin tärkeä hivenaine kehittyvälle luulle ja rustolle. Liian vähäinen kuparin saanti, tai liian pieni ku-pari/sinkki-suhde altistaa varsaa ostokondroosille. Tamman maito ei sisällä kuparia, joten syntyessään varsalla on olta-va maksassa riittävä kuparivarasto. Tämän varaston avulla se selviää imeväisajan yli kunnes ryhtyy syömään hivenai-neita sisältävää heinää ja rehua. Osteokondroosin riskiä voi-daan vähentää huomattavasti lisäämällä riittävästi kuparia tamman ravintoon tiineysajan lopulla. Vakavin kuparin puutosoire on huomattava osteokondroosin riskin lisäänty-minen, mutta jo vähäinenkin puutos heikentää kehittyvän rustokudoksen laatua. Tämä näkyy todennäköisesti lievem-pinä ongelmina myöhemmällä iällä, jolloin jo normaalissa-kin rasituksessa ilmenee niveloireita.

SeleeniVaikka hevosen seleenin tarve on pieni, sen saanti tiineys- ja imeväisaikana on todella tärkeää kehitysvaurioiden välttä-miseksi. Seleeni toimii usein yhdessä E-vitamiinin kanssa, joten puutos toisesta lisää kehityshäiriöiden riskiä, vaikka toista olisikin riittävästi. Kasvavalla varsalla seleeni vaikut-taa eniten luuston ja lihaksiston kehitykseen. Vähäisimmil-lään seleeninpuutos aiheuttaa lievää kasvun hidastumista, pahimmillaan nähdään lihasrappeumaa ja sydänlihaksen kehityshäiriöitä jo vastasyntyneillä varsoilla. Lisäksi seleeni on tärkeä vastustuskyvyn syntymiselle ja säilymiselle. Riit-tävästi seleeniä ravinnossaan saavien imettävien tammojen


maidossa on huomattavasti enemmän varsan vastustusky-vylle elintärkeitä IgG-vasta-aineita kuin seleenipuutoksesta kärsivillä tammoilla. Tammoilla seleeninpuutos aiheuttaa myös lisääntymishäiriöitä, kuten ongelmia tiinehtymisessä.Seleenin saannilla on suhteellisen pieni ero sopivan ja liial-lisen määrän välillä. Jo alle 10-kertainen ylimäärä seleenin saannissa aiheuttaa haitallisia oireita, joten seleenin lisää-minen ruokaan pelkän arvion pohjalta ei ole suotavaa.

SinkkiSinkin tärkein tehtävä on osallistua ns. metalloentsyymien toimintaan. Niitä on noin 200, ja ne osallistuvat lähes kaik-kiin elimistön aineenvaihduntareaktioihin. Sinkki monien muiden hivenaineiden kanssa on tärkeä luunmuodostukselle. Sitä tarvitaan myös limakalvon muo-dostamiseen ja sen toiminnan ylläpitoon. Lisäksi sinkkiä tarvitaan keratiinin tekemiseen, eli se on tärkeää kavioille ja karvan kasvulle. Sinkki yhdessä kuparin kanssa estää myös fysiittiä. Fysiitti ilmenee nivelten turvotuksena ja nivelrusto-jen ongelmina.

Suurin osa sinkistä (50–60 %) on lihaksissa. Valmennus-ta aloitettaessa ja sen myötä ravitsemuksen muuttuessa on tärkeä tietää, että lihassolujen aineenvaihdunnalle ja kasvulle elintärkeän valkuaisen (proteiinin) liiallinen saan-ti toisaalta heikentää sinkin imeytymistä, sekä lisää sinkin poistumista elimistöstä. Myös liiallinen kalsiumin ja kuparin saanti heikentää sinkin imeytymistä.

YhteenvetoKun hevosta kasvatetaan kilpahevoseksi, on ensiarvoisen tärkeää varmistaa hyvät lähtökohdat varsan kasvulle ja ke-hitykselle jo ennen syntymää. Tärkein seikka tämän varmis-tamisessa on emän ja syntyneen varsan riittävä ja oikeassa suhteessa järjestetty hivenaineruokinta, sekä riittävä muttei liiallinen energialisä emälle tiineyden ja imetyksen aikana. Tässä hyvänä apuna ovat lisäravinteiden energian ja hi-venaineiden pitoisuustiedot, ja ravintoainelaskurien avulla määritettyjen saantisuositusten toteutuminen. On myös erittäin tärkeää määrittää kuivaheinän ravinto- ja hivenai-nepitoisuudet rehuanalyysillä, jotta ruokinnasta saatavat energia- ja hivenainemäärät voidaan laskea. Vasta siten voi-daan määrittää todellinen hivenaineiden saanti, ja mahdol-lisesti tarvittava lisäravinteen määrä.

On tärkeää tarkistaa esimerkiksi verinäytteestä hivenai-neiden määrä tammalta tiineyden aikana, ja syntyneeltä varsalta ensimmäisten elinviikkojen aikana. Tällöin voidaan ruokinnalla tarvittaessa vähentää tai lisätä hivenaineiden saantia. Saantisuosituksia ovat antaneet mm. Ruotsin maatalousyliopisto SLU ja Yhdysvalloissa National Rese-arch Council. Hyvä ravintoainelaskuri, jolla hevosen saamat energia- ja hivenainemäärät voi tarkistaa, on esimerkiksi kotimainen HOPTI.

Movet tekee hevosverinäytteistä seuraavien hivenaineiden määrityksiä: fosfori, kalsium, kupari, magnesium, seleeni ja sinkki.

Kivennäisaineet ja kilpahevonen

Kilpahevonen on parhaimmillaan äärimmäinen huippu-urheilija, jonka energian- ja kivennäisaineiden (hivenainei-den) tarve poikkeaa monissa suhteissa kevyessä rasituksessa olevan hevosen tarpeesta. Tärkeimmät kivennäisaineet ovat seleeni, rauta, sinkki, kupari ja kromi, ajoittain myös kalium, mangaani ja jodi.

RautaRautaa pidetään yleisesti tärkeimpänä hivenaineena kil-

pahevoselle. Lisääntynyt hivenainetutkimus on tuonut kui-tenkin tietoa, jonka perusteella rauta ei ole ainakaan ylivoi-maisesti tärkein kivennäinen, jos tärkein ollenkaan.

Raudan merkittävin tehtävä liittyy hevosen lihasten ener-giantuotantoon sekä rakennusaineena toimimiseen puna-solujen sisältämässä hemoglobiinissa, että osallistumalla varsinaisiin energiaa tuottaviin reaktioihin lihassolun sisällä. Lisäksi rauta estää seleenin ja E-vitamiinin tapaan rasituksen aiheuttamia lihasvaurioita (krampit, lannehalvaukset).

Normaalisti hevosilla ei ole raudanpuutteesta aiheutuvaa anemiaa, koska elimistö kierrättää tehokkaasti punasolujen hajoamisessa vapautuvan raudan varastoihinsa. Kuitenkin rasituksen aiheuttama hengitysteiden verenvuoto, maha-haava tai suuri määrä loisia voi poistaa rautaa elimistöstä, ja siten pienentää veren rautapitoisuutta ja vaikuttaa puna-solujen ja hemoglobiinin syntymiseen.

Rauta imeytyy yleensä hyvin ravinnosta, mutta ylenmää-räinen raudan saanti kääntää tilanteen päinvastaiseksi ja heikentää imeytymistä. On myös tärkeä muistaa, että liika kupari, sinkki, mangaani, kadmium tai koboltti heikentävät raudan imeytymistä.

Hevonen hikoilee paljon kuumalla ilmalla kovassa rasituk-sessa, ja hiki sisältää paljon rautaa. Tämä lisättynä yllä mai-nittuihin kilpahevosilla yleisiin tauteihin lisää kilpahevosten raudantarpeen jopa yli kaksinkertaiseksi kevyessä rasituk-sessa olevaan hevoseen verrattuna.

MangaaniMangaani osallistuu lihasten nopeaan energiantuotantoon sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan. Tämän lisäksi se on tärkeässä roolissa ruston- ja luunmuodostuksessa.Yleensä mangaania saadaan ruokinnassa riittävästi, mutta on hyvä pitää mielessä runsaan kalsiumin ja fosforin saannin heikentävä vaikutus mangaanin imeytymiseen.

SeleeniSeleeni tunnetaan ehkä parhaiten rasituksen aiheuttamien


vaurioiden estovaikutuksestaan (toimii ns. antioksidant-tina). Se vaikuttaa periaatteessa samoin kuin E-vitamiini, ja siten E-vitamiinin saannin lisääminen vähentääkin se-leeninpuutosoireiden esiintymistä, vaikka ei varsinaista puutosta poistakaan. Seleenilisän tiedetään vähentävän ASAT- ja CK-määriä harjoittelun jälkeen, mikäli veren selee-nipitoisuus ei ole ollut riittävä.

KromiJossain määrin tuntematon kromi on olennaisessa ase-massa useissa lihassolujen ravinnonsaantiin vaikuttavista tapahtumista. Sen tärkein tehtävä on lisätä solujen, etenkin lihassolujen herkkyyttä insuliinille. Insuliini on hormoni, jota erittyy sokeripitoisen ruuan syömisen yhteydessä. Mitä parempi on elimistön herkkyys insuliinille, sitä nopeammin ja tehokkaammin hiilihydraatit (sokerit) sekä valkuaisen aminohapot otetaan sisään rasittuneisiin lihassoluihin, ja siten päästään korjaamaan syntyneitä lihasvaurioita. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä nopeammin lihaksisto toi-puu ja kehittyy, ja uusi harjoitus voidaan tehdä.

Hevosilla fyysisen rasituksen lisäksi henkinen stressi li-sää kromin poistumista elimistöstä. Tämä on hyvä muistaa esimerkiksi kilpailumatkoilla stressaavien hevosten kanssa. Toiselta kannalta katsoen kromilisän on todettu vähentä-vän stressihormoni kortisolin pitoisuutta veressä.

Kromi osallistuu myös rasituksenaikaiseen energiantuo-tantoon. Se edesauttaa lihasten energiansaantia rasvoista pitkäkestoisessa rasituksessa. Lisäksi kromipitoisuuden on huomattu korreloivan rasituksessa syntyvän maitohapon eli laktaatin määrään: mikäli veren kromipitoisuus ei ole riittä-vä, laktaattia syntyy huomattavasti enemmän.

Myös esimerkiksi toistuvista lannehalvauksista ja kram-peista kärsivät hevoset ovat saaneet apua kromista.

KupariKupari osallistuu luiden ja ruston muodostumiseen ja nii-den aineenvaihduntaan. Lisäksi se osallistuu hemoglobiinin tuottamiseen. Kuparin liian pieni tai suuri määrä vaikuttaa raudan imeytymiseen.

SinkkiSinkki säätelee mm. solujen insuliiniherkkyyttä ja siten eli-mistön sokeriaineenvaihduntaa. Sinkin puutos aiheuttaa pienentyneitä insuliinipitoisuuksia ruokailun jälkeen ja heikentää siten elimistön kykyä käyttää hiilihydraatteja (so-kereita). Tätä kautta sinkinpuute vaikuttaa huonontavasti harjoituksesta toipumiseen ja lihasten kehittymiseen. Klas-sinen oire sinkinpuutteesta on häiriöt kavion kasvussa. Huo-mattava määrä sinkkiä sekä hieman kuparia poistuu hiessä, mikä kannattaa huomioida kesäisin runsaasti hikoilevilla hevosilla.

YhteisvaikutuksetTässä vaiheessa on hyvä mainita taas kivennäisaineiden vaikutuksista toistensa imeytymiseen. Suuret määrät kal-siumia ja kuparia heikentävät sinkin imeytymistä, kuten te-kee myös lisääntynyt valkuaisen saanti. Sinkki, kuten monet muutkin kivennäiset, imeytyvät paremmin ns. orgaanisessa muodossa (esim. hiivauute) kuin suolana.

Kivennäisaineiden riittävän saannin varmistaminen on olennainen osa kilpahevosen valmentamista. Niiden puute tai liiallinen saanti voivat pahimmillaan aiheuttaa tuloske-hityksen loppumisen tai jopa kunnon huononemisen, pu-humattakaan vakavista terveyshaitoista, kuten luuston ja ruston kehityshäiriöistä tai lannehalvauksista.

Lähteet:Tolvanen N: Varsojen jalat: Varsankasvatus Suomessa. Ammat-tikorkeakoulun opinnäytetyö, Hämeen AMK, 2009.

Pagan JD: Micromineral requirements in horses. Advances in Equine Nutrition II. Nottingham University Press, 2001.

Jackson SG: Trace minerals for the racing horse: known bioche-mical roles and estimates for requirements. Advances in Equine Nutrition. Nottingham University Press, 1998.

Arredondo M et al. Inhibition of iron and copper uptake by iron, copper and zinc. Biol Res 39: 95-102, 2006.

Snow D & Harris R. The use of conventional and unconventio-nal supplements in the thoroughbred horse. Proceedings of the Nutrition Society 48: 135-139, 1989.

SLU. Utfodringsrekommendationer för häst. 2004.

Nutrient requirements for horses, 6th edition. The National Aca-demies Press, 2007.


Insuliini ja hevosen metabolinen oireyhtymä (Equine Metabolic Syndrome, EMS)Insuliini on anabolinen hormoni, jota syntetisoidaan haiman Langerhansin saarekkeiden beetasolujen endoplasmiseen retikulumiin sitoutuneissa ribo-someissa. Primaari synteesituote on proinsuliiini, joka muuttuu Golgin laitteessa aktiiviseksi insuliinik-si. Insuliinin eritys haiman beettasoluista vereen on sykäyksittäistä ja sen keskeinen tehtävä on sokeriai-neenvaihdunnan säätely. Lisäksi insuliini osallistuu myös rasvojen ja valkuaisaineiden säätelyyn. Insulii-niresistenssi on elimistön tila, jossa insuliinilla ei ole normaalia biologista vastetta kohde-elimissään, ku-ten lihaksissa, maksassa ja rasvakudoksessa, jolloin glukoosin käyttö vähenee ja syntyy kompensatori-nen hyperinsulinemia (Depres & Marette 1994, Smith 1994, Laakso 1995).

Hevosen metaboliseen oireyhtymään liittyy tyypillisesti ylipaino ja rasvan kertyminen tiettyihin kudoksiin, kuten esim. niskaan ja hännän tyveen. Lisäksi sairastuneilla he-vosilla on usein insuliiniresistenssi, joka tarkoittaa sitä, että normaali insuliinimäärä ei riitä palauttamaan veren glukoo-sipitoisuutta syömisen jälkeen normaalille tasolle.

Vuonna 2010 julkaistussa ’ACVIM Consensus Statement’ -artikkelissa Frank et.al. esittävät terveiden hevosten insu-liiniresistenssin paastoraja-arvoksi 20 uU/ml, kun laborato-riomääritys tehdään immunokemiallisella kemiluminesens-si-menetelmällä. Kyseinen menetelmä on validoitu mm. Liphookin hevossairaalassa Englannissa.

Movet määrittää insuliinin samalla validoidulla menetel-mällä hevosen seerumista/plasmasta. Näytteen voi lähettää normaalisti lähetyslaatikossa tai halutessaan lämpimän sään aikaan kylmäkuljetuksena (Movetin lähetyslaatikkoon mukaan kylmävaraaja).

Lähteet:N. Frank, R.J. Geor, S.R. Bailey, A.E. Durham, and P.J. Johnson. Equine Metabolic Syndrome, ACVIM Consensus Statement. J Vet Intern Med 2010;24:467–475.

Durham AE, Rendle DI, Newton JE. The effect of metformin on measurements of insulin sensitivity and beta cell response in 18 horses and ponies with insulin resistance. Equine Vet. Journal 2008 Jul;40(5):493–500.

E. Durham, K. J. Hughes, H. J. Cottle, D. I. Rendle and R. C. Bos-ton. Type 2 diabetes mellitus with pancreatic β cell dysfunction in 3 horses confirmed with minimal model analysis. Equine vet. J. (2009) 41 (9) 924–929.


Koirien Cushingin oireyhtymä eli hyperadrenokortisismi

Hyperadrenokortisismi johtuu aivolisäke–lisämunuais–ak-selin toimintaongelmien seurauksena epänormalisoitu-neista kortikosteroidihormonien pitoisuuksista, sekä niiden epänormaaleista fysiologisista vasteista. Vaiva on yleinen ikääntyvillä koirilla. Suurin osa tapauksista, noin 80–85 %, aiheutuu aivolisäkkeen toiminnan häiriöistä (PDH eli pi-tuitary–dependent hyperadrenocortisism; aivolisäkkeestä aiheutuva hyperadrenokortisismi). Loput 15–20 % ovat lisä-munuaisen (kuorikerroksen) toimintahäiriöistä aiheutuvia (ADH eli adrenal–dependent hyperadrenocorticism).

Ulkoisina oireina havaitaan esimerkiksi runsasta juomis-ta, virtsaamista sekä syömistä. Rasituksen sieto heikkenee, jolloin lihasatrofian seurauksena ilmenee väsymystä ja lää-hätystä. Eläin lihoo (etenkin vatsan alueelta), iho ohenee ja kiimakierrossa voi ilmetä häiriöitä tai kivekset voivat sur-kastua.

Laboratoriolöydöksiä voivat olla esimerkiksi suurentu-neet kokonaiskolesteroli-, glukoosi-, AFOS-, ALAT-, ASAT- ja CK -arvot, virtsan ominaispainon pieneneminen (<1,020) ja mahdollisesti pieni/pienehkö kokonais-T4. Myös normaalis-ta poikkeava verenkuva on mahdollinen, esim. punasolujen, monosyyttien ja neutrofiilien määrä lisääntyy, sekä lymfo-syyttien ja eosinofiilien määrä vähenee.

Vaikkakin yksittäinen epänormaali seerumin/plasman kortisoli- tai virtsan kortisoli/kreatiinisuhteen tulos voi viita-ta hyperadrenokortisismiin, ei niiden käyttämistä lopullisen diagnoosin tekoon voida suositella. Näin siksi, että kortiso-lin eritys, ja siten veri- ja virtsapitoisuudet vaihtelevat vuo-rokauden ja fysiologisen tilan mukaan. Kortisolin tuotan-non vuorokausivaihtelu on koirilla kuitenkin huomattavasti pienempää kuin esimerkiksi ihmisillä. Myös erilaiset stressi-tilanteet, kuten esimerkiksi eläinlääkärikäynti tai näytteen-oton pelkääminen, lisäävät kortisolin tuotantoa huomat-tavasti. Toisin sanoen yhtä yksittäistä laboratoriotestiä ei voida käyttää diagnoosin tekemiseen.

Sen sijaan epäspesifisten laboratoriolöydösten ja kliinis-ten oireiden (kts. yllä) perusteella voidaan lähteä tekemään erilaisia stimulaatio– ja suppressiotestejä diagnoosin var-mistamiseksi.

Ensimmäisenä tehdään yleensä ACTH-stimulaatiotesti, jonka tuloksen perusteella voidaan hyperadrenokortisismi parhaassa tapauksessa sulkea pois. Jos tulos ei ole normaa-li, käytetään erilaisia deksametasoni-suppressiotestejä, jotta saadaan selville hyperadrenokortisismin syy, ja siten oikea hoitotapa.

Oikean hoidon löytämiseksi ja hoitotasapainon seuraa-miseksi tehdään säännöllisesti ACTH-stimulaatikokeita. Li-säksi mahdollisten sivuvaikutusten välttämiseksi seurataan säännöllisillä laboratoriokokeilla maksan ja munuaisten toimintaa, sekä mahdollista diabeteksen puhkeamista.


Koirien hypotyreoosiHypotyreoosia eli kilpirauhasen vajaatoimintaa ta-vataan aikuisilla koirilla noin kahden vuoden iästä alkaen. Sitä löydetään kaikilta roduilta, mutta joil-lakin se on muita yleisempää. Tällaisia rotuja ovat mm. dobermanni, setterit, labradorinnoutaja, kul-tainen noutaja ja jotkut spanielit. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että keski- ja suurikokoisilla roduilla tauti on yleisempää kuin pienillä. Sukupuolten väli-siä eroja ei tutkimusten mukaan ole.

TaustaaKilpirauhasen rakenteessa eri eläinlajien välillä on eroja. Kilpirauhanen sijaitsee henkitorven vieressä. Koirilla se on kaksilohkoinen sekä pinnaltaan tasainen (toisin kuin esi-merkiksi sialla ja naudalla, joilla pinta on ”rakeinen”). Sen tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa kahta perusaineenvaih-duntaa säätelevää hormonia, tyroksiinia (T4) ja trijodityro-niinia (T3). Lisäksi se tuottaa mm. kalsium–fosfori –aineen-vaihduntaa säätelevää kalsitoniinia.

T4:n ja T3:n eritystä säätelevän säätelyketjun aloittaa hypotalamuksen erittämä tyreotropiinia vapauttava hormo-ni (TRH, thyrotropin releasing hormone), joka vuorostaan säätelee aivolisäkkeen tuottaman kilpirauhasta stimuloivan hormonin, tyreotropiinin (thyroid stimulating hormone, TSH) valmistusta ja eritystä. T4 ja T3 säätelevät TRH:n ja TSH:n erittymistä negatiivisen palautteen kautta – mitä suu-rempi T4- ja T3-pitoisuus, sitä vähemmän TRH:ta ja TSH:ta erittyy, ja päinvastoin. T4 ja T3 ovat plasmassa suurimmaksi osaksi kantajaproteiineihin sitoutuneena. Vapaana, eli bio-logisesti aktiivisena muotona, on esimerkiksi tyroksiinista vain alle 0.1 %. Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kilpirau-hashormonien erityksen säätely ja niiden määrän negatiivi-nen palaute syntetisointia ohjaaviin hormoneihin.

Tätä taustaa vasten voidaan hypotyreoosi jakaa kahteen pääluokkaan: primäärinen ja sekundäärinen hypotyreoosi. Primäärinen hypotyreoosi tarkoittaa itse kilpirauhasen on-gelmaa tuottaa tyroksiinia ja trijodityroniinia, sekundääri-nen taas aivolisäkkeen liian pientä TSH:n tuotantoa. Joita-kin tapauksia tertiäärisestä hypotyreoosista (hypotalamus ei tuota TRH:ta) on raportoitu koirilla, mutta sen yleisyydes-tä ei ole vielä tarkkaa tietoa.

Primäärinen hypotyreoosi on huomattavasti yleisempää kuin sekundäärinen. Primäärisen hypotyreoosin taustalla on yleisimmin kilpirauhasen tulehdus eli ns. lymfosyyttinen tyreoidiitti, tai kilpirauhasen idiopaattinen atrofia. Lymfo-

TRH

HYPOTALAMUS

+AIVOLISÄKE

TSH

KILPIRAUHANEN

T4 –> T3

+

Kaavio 1. kilpirauhashormonien erityksen säätely

– –

syyttisessä tyreoidiitissä elimistön immuunipuolustus hyök-kää kilpirauhasta vastaan eli kyseessä on ns. autoimmuu-nitauti. Kilpirauhasen atrofiassa kilpirauhaskudos muuttuu vähitellen rasvakudokseksi ja sen hormonieritys vähenee.

Oireet ja diagnosointiHypotyreoosin ulkoisina oireina on mm. voimattomuus,

huono liikunnan- ja kylmänsieto, painonnousu, karvan huo-no kunto ja karvattomat laikut (alopekia), ns. rotanhäntä, ihomuutokset (esim. hyperpigmentaatio), kuivat silmät sekä huono haavojen paraneminen.

Tarkemmassa tutkimuksessa saatetaan löytää myös sydän-, hermo-, lihas- ja lisääntymisoireita. Sydänoireita ovat esimerkiksi harvalyöntisyys (bradykardia) ja EKG:ssä R-aallon muutokset. Hermosto– ja lihasoireina voi löytyä myopatiaa, vestibulaarisyndrooma, kasvohermojen hal-vausoireita ja ääreishermoston laaja-alaista toimintahäiri-ötä (polyneuropatia). Lisääntymiseen liittyen uroksilla ta-vataan heikentynyttä sukupuoliviettiä ja hedelmättömyyttä, nartuilla epäsäännöllistä kiimakiertoa, hedelmättömyyttä ja keskenmenoja.

Koska etenkin taudin alkuvaiheessa oireet saattavat olla lievät, diagnoosi pitää varmentaa laboratoriokokeilla. Ylei-simmin käytetään tyreotropiinin (TSH) ja kokonaistyrok-siinin (T4) sekä kolesterolin määrityksiä. Jos kokonaisty-roksiini- ja tyreotropiinitulokset ovat ristiriidassa, on syytä määrittää biologisesti aktiivinen (eli kantajaproteiineihin sitoutumaton) vapaa tyroksiini (T4-v) diagnoosin varmista-miseksi.

Useilla koiraroduilla tavataan yleisesti kilpirauhashor-moni-vasta-aineita, eli eläimen oma immuunijärjestelmä tuottaa vasta-aineita esimerkiksi tyroksiinia vastaan (ns. autovasta-aineet). Ne häiritsevät etenkin vapaan tyroksiinin määritystä, koska yleisimmin käytössä olevat T4-v-määri-tysmenetelmät perustuvat näytteen oman vapaan tyroksii-nin ja määritysreagenssissa olevan entsyymileimatun va-paan tyroksiinin kilpailuun vasta-aineeseen sitoutumisesta. Jos näytteessä on em. autovasta-aineita tyroksiinille, ne vääristävät reagenssissa olevan entsyymileimatun tyroksiinin sitoutumista vasta–aineeseen, ja siten saa-daan liian suuri tulos. Mikäli näytteessä epäillään olevan autovasta-aineita (esim. yli viitearvon oleva TSH, mutta nor-maali T4 tai T4-v, sekä kliinisiä hypotyreoosioireita), on syy-tä tehdä näytteelle autovasta–aineiden poisto ja määrittää vapaa tyroksiini autovasta–aineiden poiston jälkeen. Tällöin saadaan luotettava tulos vapaan T4:n pitoisuudesta


Yleensä immunokemiallisia määrityksiä häiritsevät tekijät ovat elimistön tuottamia vasta-aineita. Ne voivat olla autovasta-aineita, jotka kohdistuvat tut-kittavaan analyyttiin (esim. T4-autovasta-aineet) tai niin sanottuja heterofiilisiä vasta-aineita, jotka tun-nistavat reagenssin tuottamiseen käytetyn eläimen antigeenin. Tyroksiinin määrää mitattaessa hetero-fiiliset vasta-aineet sitoutuvat siis T4-molekyylin tun-nistavaan vasta-aineeseen.

Hankalaksi immunokemiallisten menetelmien häiriöteki-jöiden tunnistamisen ja hallitsemisen tekevät muun muassa seuraavat syyt:

•• Ne voivat vaikuttaa tulokseen eri tavalla käytettävästä mittaustekniikasta riippuen

•• Niiden vaikutus voi näyttää mittauksen teknisessä suorituksessa tapahtuneelta virheeltä (esim. tulos 0 tai häviävän pieni)

•• Niiden aiheuttama muutos voi vaihdella pienestä äärimmäisen suureen

•• Eri vasta-aineet voivat käyttäytyä eri tavalla, jolloin valmistajan 1 menetelmä ei häiriydy tai häiriytyy vähän, kun taas valmistajan 2 menetelmä antaa huomattavan väärän tuloksen

•• Analyytin tunnistuksessa käytettävän vasta-aineen häiriintymiseen voi vaikuttaa myös näytteen koostumus, eli ns. matriisi-efekti

Kun häiritsevien tekijöiden vaikutusta epäilläänMikäli uusinta-ajo antaa vastaavan tuloksen ja laboratorion sisäinen ja ulkoinen laadunvarmistus näyttävät mittausme-netelmän toimivan normaalilla tavalla, on häiritsevät tekijät mahdollisuuksien mukaan poistettava näytteistä. Fotomet-risissa määrityksissä käytettävät menetelmät eivät yleensä toimi, koska häiriö ei johdu näytteen fysikaalisista ominai-suuksista (sameus, häiritsevä väri jne). Koska valtaosassa tapauksista häiriön aiheuttaa vasta-aine, pyritään häiriöitä vähentämään vasta-aineet poistamalla.

Vasta-aineiden poistaminen näytteistäPerinteisesti häiritseviä vasta-aineita on poistettu tasapai-nodialyysillä (Equilibrium Dialysis; ED) ennen vapaan T4:n määrittämistä immunokemiallisesti. Se olikin pitkään ainoa rutiinisti käytetty menetelmä, koska se toimi tunnetuista menetelmistä parhaiten. Toimivuutensa puolesta se puo-lustaa yhä edelleen paikkaansa, mutta ongelmana on sen vaatima erillinen laitteisto sekä prosessiin kuluva useiden tuntien aika (usein vuorokausi).

Saostus vs. dialyysi T4-autovasta-aineiden poistamisessa

1970- ja 80-luvuilla kehitettiin useita menetelmiä, jot-ka perustuivat lähinnä immunoglobuliinien saostamiseen näytteestä tai niiden spesifiseen sitomiseen ja erotteluun esimerkiksi elektroforeettisesti tai kromatografisesti. Laaja tutkimus eri proteiinityyppien saostamisesta niiden häirit-sevän vaikutuksen poistamiseksi julkaistiin vuonna 1981. Sen perusteella kehitettiin erilaisia tapoja häiritsevien im-munoglobuliinien poistamiseen seerumi- ja plasmanäyt-teistä. Saostus onkin viime vuosina nopeutensa ja yksinker-taisuutensa vuoksi vallannut sijaa dialyysimenetelmältä. Se on nopea, eikä vaadi kalliita erillislaitteistoja. Lisäksi saos-tusreagenssi on suhteellisen edullista ja hyvin säilyvää.

Esimerkiksi Suomen yliopistosairaaloissa sekä suurissa yksityislaboratorioissa käytetään molempia menetelmiä. Mielenkiintoista on, että eläinlääketieteellinen kirjallisuus ei näytä tuntevan saostusta menetelmänä, vaan tutkimuk-sissa on lähes poikkeuksetta käytetty dialyysiä häiritsevien vasta-aineiden poistamiseen. Saostusta on käytetty vain yksittäisessä tutkimuksessa, mutta siinäkin saostuksen jäl-keen kilpirauhashormonien tunnistus on tehty kromatogra-fisesti (HPLC) (Piechotta ym. 2010). Tätä selittää osaltaan se, ettei aiheesta ole juurikaan tehty tutkimusta saostusme-netelmän vakiinnuttua humaanikäyttöön.

Kilpirauhashormonien rutiinidiagnostiikassa käytettävät määritysmenetelmät ja reagenssit ovat kuitenkin identtisiä eläin- ja humaanipuolella. Lisäksi poistettavat vasta-aineet (pääosin IgG) ovat fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaan samanlaisia lajien välillä. Täten ihmispuolelle kehitetyt ja validoidut saostusmenetelmät ovat toimivia myös koirien näytteille.

Movetilla häiritsevien vasta-aineiden poistaminen tapah-tuu saostukseen perustuvalla menetelmällä, jolloin dialyy-simenetelmää vastaa tutkimusvalikoimassa tutkimus "T4-v autovasta-aineet poistettu, koira (S/HP)". Tutkimusta suosi-tellaan etenkin roduille, joilla tunnetusti tavataan autovas-ta-aineita useammin kuin muilla roduilla: englanninsetteri, pointteri, skyenterrieri, karkeakarvainen saksanseisoja, van-haenglanninlammaskoira, bokseri, maltankoira, kuvasz and petit basset griffon vendéen.

Lähteet:Piechotta M, Arndt M, Hoppen HO. Autoantibodies against thy-roid hormones and their influence on thyroxine determination with chemiluminescence immunoassay in dogs. J Vet Sci. 2010 Sep;11(3):191-6.


Mikä tarkoittaa PCR tutkimus?Kvantitatiivinen PCR (Quantitative Polymerase Chain Reac-tion) on menetelmä, jolla voidaan tunnistaa ja mitata spe-sifisesti halutun DNA/RNA:n määrä näytteestä. Menetelmä perustuu kohdealueen tunnistamiseen ja monistamiseen

Millainen näytemateriaali?Näytteet voivat olla veri-, kudos-, uloste- tai poskisolunäyt-teitä. Analysoitava kohde-DNA/RNA voi olla peräisin viruk-sesta, bakteerista, sienistä tai itse eläimestä.

Mitkä ovat qPCR tutkimuksen edut?•• menetelmällä pystytään spesifisesti tunnistamaan

halutun patogeenin läsnäolo näytteestä ja lisäksi tarvittaessa helposti määrittämään patogeenin määrä.

•• testissä tunnistetaan patogeenin DNA/RNA alue ja näin ollen spesifisyys on todella korkea. PCR-testeissä ei ole samanlaista ongelmaa ristireagoinnin kanssa kuin serologisissa testeissä.

•• PCR:llä pystytään tunnistamaan varhaiset ja mahdollisesti jopa latentit infektiot, sillä menetelmä ei ole riippuvainen vasta-aineiden muodostumiselle, toisin kuin yleensä serologiset testit.

•• PCR:llä pystytään tunnistamaan näytteestä erittäin herkästi pienikin määrä patogeenia, sillä testin kulussa kyseisen patogeenin tunnistettavaa geeniä monistetaan moninkertaisesti.

PCR-menetelmän vaiheet

1. DNA: eristys DNA:n eristys on PCR-diagnostiikassa kriittinen vaihe. DNA:n tulee olla tarpeeksi puhdasta qPCR-analyysin tekoon. DNA ei saa sisältää PCR:ä inhiboivia eli haittaavia tekijöitä. Olemme tarkkaan selvittäneet ja tutkineet eri DNA-eristysmenetelmiä eri lähtömateriaaleista. Olemme vertailleet niitä toisiinsa ja va-linneet kullekin lähtömateriaalille parhaan menetelmän. Eris-tysmenetelmän valintaan vaikuttaa myös se, halutaanko tun-nistaa viruksen genomia, bakteerin genomia tai mahdollisesti sienen genomia. Luotettavan lopputuloksen varmistamiseksi on eristystä tehtäessä kaikille näille valittava omat olosuhteen-sa.

2. PCR analyysi, alukkeet ja ajo-olosuhteetPCR-analyysin aikana eristetystä lähtömateriaalista monis-tetaan spesifisesti haluttua geeni-aluetta alukkeita apuna käyttäen.

Kohdealukkeet on suunniteltu niin, että ne tunnistavat halutun lajin uniikkeja alueita ja näin ollen tunnistus on äärimmäisen spesifinen tapahtuma. Riippuen tutkimukses-ta on mahdollista suunnitella alukkeet, jotka tunnistavat tiettyjä esim. sienityyppejä tai alukkeet pystytään suunnit-telemaan niin, että ne tunnistavat vain spesifisesti yhden halutun organismin. Tunnistus tapahtuu kohdesekvenssin monistumista seuraamalla. Kaikkien analyysien ajo-olo-suhteet ovat tarkkaan testattuja, jotta testin tarkkuus ja sitä kautta luotettavuus on saatu hiottua huippuunsa.

KontrollitKontrolloimme DNA:n eristyksen onnistumista sisäisellä kontrollilla, joka tunnistetaan myös PCR-ajossa. Näin voim-me olla varmoja, että eristys on onnistunut. Tämän lisäksi analysoimme negatiivi-, positiivi-, sekä myös inhibitiokont-rollin, jokaisessa tunnistusajossa. Inhibitiokontrollilla var-mistamme, ettemme saa vääriä negatiivisia tuloksia, siksi että eristystapahtumassa olisi syntynyt PCR-reaktiota estä-viä tuotteita.

Tietoa qPCR:stä


Varsan ensimmäiset 24 tuntia ovat elintärkeitä

Vasta-aineita ei siirry istukan kautta emältä varsalle lain-kaan, joten vastasyntyneen varsan vastustuskyky on sen syntyessä hyvin heikko. Laadukkaasta ternimaidosta varsa saa riittävästi vasta-aineita sen oman vastustuskyvyn vielä kehittyessä. Varsa voi kärsiä vasta-ainepuutoksesta, mikä-li tamman ternimaito on huonolaatuista, tamma tiputtaa maitoa jo ennen synnytystä tai varsa ei pääse imemään maitoa riittävän ajoissa. Puutos voi johtua myös vasta-ai-neiden heikosta imeytymisestä varsan ruuansulatuselimis-tössä. Ternimaidon laatuun vaikuttaa muun muassa tam-man ikä. Tamma olisi myös hyvä siirtää varsomispaikkaansa muutamaa viikkoa ennen varsomista, jotta ternimaitoon erittyvät vasta–aineet kohdistuvat juuri niitä taudinaiheut-tajia vastaan, joita vastasyntyneen elinympäristössäkin on.

Suurin osa vasta-aineista, noin 85 %, imeytyy kuuden–kahdeksan tunnin kuluessa syntymästä. Riittävän vasta–ai-netason saavuttamiseksi varsan tulisikin imeä ternimaitoa kuuden ensimmäisen elintuntinsa aikana yhteensä vajaat puolitoista litraa (n. 2–2,5 dl tunnissa). Jo 12 tunnin kulut-tua syntymästä imeytyminen on merkittävästi heikentynyt-tä ja se loppuu kokonaan noin 24 tunnin kuluttua syntymäs-tä. Varsalle voidaan oman emänsä maidon lisäksi juottaa talteen pakastettua ternimaitoa. Mikäli varsa ei saa maidos-ta riittävästi vasta–aineita ensimmäisen elinvuorokautensa aikana, ei se pysty puolustautumaan taudinaiheuttajia vas-taan. Riittämätön vasta-ainetaso johtaa siihen, että kasvava varsa sairastaa usein eikä siksi kehity normaalisti. Oireiden vakavuus riippuu vasta-ainepuutoksen tasosta.

Varsan vasta-ainetason tarkistamista verinäytteestä suo-sitellaan noin 12–36 tunnin kuluttua varsan syntymästä. Mikäli vasta-ainetaso ei ole riittävä ja syntymästä on kulu-nut yli 24 tuntia, on plasmansiirto ainoa vaihtoehto varsan terveyden turvaamiseksi. Vasta–ainetason määrittäminen onnistuu Movetilla niin plasmasta kuin ternimaidostakin kvantitatiivisesti, jolloin tulokseksi saadaan näytteen IgG-vasta-ainepitoisuus yksikössä g/l.


Viitearvoja nuorille eläimille

Harvey et all (1984) & Bauer et all (1984)

Hevonen < 12 h 1 vrk 1 vk 1 kk 3 kk 6 kk 12 kkEryt (e12/l) 9 - 12 8.2 - 11 7.4 - 10.6 7.9 - 11.1 9.2 - 12 7.9 - 11.6 7.7 - 10.9

Hb (g/l) 126 - 174 120 - 166 107 - 158 109 - 153 117 - 153 108 - 154 110 - 154

Hkr (%) 37 - 49 32 - 46 28 - 43 29 - 41 32 - 42 29 - 41 31 - 42

Leuk (e9/l) 6.9 - 14.4 4.9 - 11.7 6.3 - 13.6 5.3 - 12.2 6.7 - 16.8 7.8 - 11.6 6.5 - 11.8

MCHC (g/l) 320 - 400 320 - 400 350 - 400 340 - 400 340 - 400 330 - 400 340 - 400

MCV (fl) 36 - 45 36 - 46 35 - 44 33 - 40 31 - 38 32 - 39 35 - 44

LYM tot (e9/l) 0.46 - 2.54 0.67 - 2.12 1.43 - 2.28 1.73 - 4.85 2.88 - 7.15 3.2 - 6.01 2.01 - 6.53

EO tot (e9/l) 0 0 - 0.02 0 - 0.09 0 - 0.12 0 - 0.55 0 - 0.55 0 - 0.78

Proteiini (g/l) 51 - 76 52 - 80 52 - 75 51 - 71 55 - 71 59 - 71 54 - 70

Urea (mmol/l) 4.28 - 9.64 3.21 - 14.28 1.43 - 7.14 2.14 - 7.50 2.50 - 7.14 5.36 - 10.71 5.36 - 8.57

Krea (umol/l) 150.3 - 371.3 106.1 - 380.1 88.4 - 150.3 97.2 - 159.1 61.9 - 194.5 106.1 - 185.6 114.9 - 185.6

ASAT (U/l) 97 - 315 146 - 340 237 - 620 252 - 440 282 - 480 300 - 620 283 - 720

Fibr (g/l) 1 - 3.5 1 - 4 1.5 - 4.5 2 - 5.5 1 - 5.5 2 - 5.5 2 - 5.5

AFOS (U/l) 152 - 2835 861 - 2671 137 - 1169 210 - 866 206 - 458 155 - 226

CK (U/l) 65 - 380 40 - 909 52 - 143 81 - 585 57 - 204 97 - 396

GT (U/l) 13 - 39 18 - 43 14 - 164 17 - 99 0 - 27 0 - 26

Alb (g/l) 27 - 39 25 - 36 27 - 34 27 - 34 28 - 35 30 - 35 31 - 38

Pi (mmol/l) 0.72 - 1.46 0.88 - 1.72 1.25 - 2.18 1.14 - 2.16 1.46 - 1.93 1.11 - 1.76 1.21 - 1.58

K (mmol/l) 3.4 - 5.4 3.6 - 5.6 3.8 - 5.8 3.8 - 5.4 3.4 - 5.8 2.8 - 5.6 2.2 - 5.4

Nuorten eläinten viitearvot pohjautuvat muualla tehtyihin tutkimuksiin, ja niitä on kerätty tähän suuntaa antavaksi tiedoksi. Näistä taulukoista saat suuntaa siitä minkä verran eri ikäisten eläinten tulokset voivat terveellä eläimellä poiketa tulosten mukana toimitettavista täysikasvuisten eläinten viitearvoista. Alkuperäislähteissään viitearvot eivät välttämättä ole olleet Movetin käyttämässä yksi-kössä, mutta ne on laskennallisesti muunnettu vastaamaan Movetin käyttämiä yksiköitä.


Koira 1 vrk 1 vk 2 vk 4 vk 6 vk 8 vkHkr (%) 36 - 39 32 - 37 29 - 53 27 - 37 26 - 36 31 - 39

Leuk (e9/l) 11 14 7 - 23 9 - 26 13 - 27 13 - 17

Neut (e9/l) 3 - 10 4 - 13 4 - 18 6 - 12

Lymf (e9/l) 2 - 7 1 - 8 3 - 17 3 - 7

Mono (e9/l) 0 - 1 0 - 2 0 - 3 0 - 2

Eos (e9/l) 0 - 2 0 - 1 0 - 1 0 - 1

Baso (e9/l) 0 0 0 0

ALAT (U/l) 29 - 38 14 - 22 9 - 34 12 - 22 16 - 17 9 - 24

AFOS (U/l) 1069 - 3710 242 - 584 176 - 560 135 - 201 125 - 177 144 - 483

Alb (g/l) 23 23 20 10 - 20 40 - 50 20 - 30

Prot (g/l) 40 43 40 40 30 - 40 40 - 50

Gluk (mmol/l) 5.9 7.2 6.2 - 8.1 4.8 - 6.4 6.9 - 7 7.4 - 15.1

Urea (mmol/l) 11.8 8.57 3.2

Krea (umol/l) 53 35.4 88.4 - 353.6

K (mmol/l) 5.8 6.1 5

Ca (mmol/l) 5.5 5.5 5.5

Kissa 1 vrk 1 vk 2 vk 4 vk 6 vk 8 vkHkr (%) 34 - 37 26 - 27 26 - 28 29 - 31

Leuk (e9/l) 9 - 10 14 - 17 16 - 19 16 - 20

Neut (e9/l) 5 - 7 6 - 8 8 - 11 6 - 8

Lymf (e9/l) 3 - 4 6 - 7 6 - 7 8 - 11

Mono (e9/l) 0 0 0 0

Eos (e9/l) 0 - 2 1 1 1

Baso (e9/l) 0 0 0 0

ALAT (U/l) 29 - 77 11 - 76 10 - 24 14 - 55

AFOS (U/l) 1348 - 3715 126 - 363 116 - 306 90 - 274 60 - 161

Alb (g/l) 1.9 - 2.7 2.0 - 2.5 2.1 - 2.6 2.4 - 2.9 2 2.4 - 3.0

Prot (g/l) 3.9 - 5.8 3.5 - 4.8 3.7 - 5.0 4.5 - 5.6 4 - 5 4.8 - 6.5

Gluk (mmol/l) 3.6 - 8.3 5.8 - 8.1 5.9 - 8.8 5.5 - 8.4 < 6.7 5.2 - 7.9

Urea (mmol/l) 12.1 - 33.6 5.7 - 12.9 3.9 - 10.7 3.6 - 7.9 < 10.7 5.7 - 11.8

Krea (umol/l) 53 - 106 26.5 - 61.9 35.4 - 53 44.2 - 61.9 53 53 - 106

K (mmol/l) 4 - 5 5 - 6 4 - 5

Ca (mmol/l) 4.5 - 6 5 - 6.5 4.5 - 6.5 5 - 6 5 - 5.5 5.4 - 5.5

SMALL ANIMAL PEDIATRICS AND THERIOGENOLOGYMargaret V. Root Kustritz, DVM, PhD, DACT

Diplomate, American College of Theriogenologists, Professor, Small Animal ReproductionCollege of Veterinary Medicine, University of Minnesota


Laboratorio www-selaimellasiwww.movet.fi • 050 502 0770

laboratorio- kÄsikirja|2017...coombsin testi, suora ehrlichia canis vasta-aineet ifat ehv (hevosen...

Documents