Lenni on mestari !

Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä internetissä Europa-palvelimen kautta (http://europa.eu).

Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa.

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2011

ISBN 978-92-79-18381-2doi:10.2779/73470

© Euroopan unioni, 2011Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan.

Printed in Belgium

PAINETTU UUSIOPAPERILLE, JOLLE ON MYÖNNETTY EU:N YMPÄRISTÖMERKKI GRAAFISTEN PAPEREIDEN OSALTA (WWW.ECOLABEL.EU)

Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään

vastaukset EU :hun liittyviin kysymyksiisi

Yhteinen maksuton palvelunumero (*) :

00 800 6 7 8 9 10 11

(*) Jotkut matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä 00 800-numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa.

Tämän julkaisun on laatinut ympäristöasioiden pääosasto.

Julkaisu on saatavana myös ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivulta “Ympäristö ja nuoreteurooppalaiset”, joka on osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/youth/index_fi.html

Käsikirjoitus : Benoît CoppéeKuvitus : Nicolas ViotTekninen toteutus : European Service Network

1

Oli kaunis kevätpäivä. Perhoset lentelivät auringon valossa ja näytti siltä kuin ne olisivat kuiskineet toisilleen lemmentunnustuksia. Tomi ja Lilli-kettu juoksentelivat innoissaan Ihmevaaran kaduilla, ensin pitkin Päivänsäteentietä ja sieltä Florankadulle. Florankadun päässä oli Lauhatuulentie. Ja Lauhatuulentiellä oli rouva Mankelin polkupyöräkauppa!

Rouva Mankeli järjesteli juuri näyteikkunaansa.

– Hei Tomi, hän tervehti, sinähän tänään iloisesti viheltelet!

– Olen menossa Lenni-serkulle kylään, vastasi Tomi. Hän tarvitsee apua uuden polkupyöränsä valinnassa. Palaamme tänne vielä tänään pyörän ostoon!

Rouva Mankeli ilahtui.

– Tervetuloa! Minulla onkin hienoja uusia malleja odottamassa teitä.

2

3

Mutta ulkona istui penkillä alakuloinen mies. Hän oli Rauli Mankeli, rouva

Mankelin isä ja Ihmevaaran entinen kilpapyöräilymestari, päässään

vanha mestaruuslippis. Lilli lähestyi miestä varovasti. Rauli rapsutti ketun päätä, ja Lilli tuntui kysyvän häneltä: «Miksi olet niin alla päin?» Mies kuiskutti Lillin korvaan jotain, jota muut eivät kuulleet. Lilli valpastui. Se näytti levottomalta. Sitten se säntäsi Tomin perään, joka juoksi jo kaukana edellä.

Tomi tuli perille Lennin luokse. Hän huomasi, että jokin painoi Lillin mieltä. Tomi jäi miettimään sitä, kunnes havahtui Lennin huudahduksiin.

– Vihdoinkin! Luulin ettet tulekaan.

Lenni näytti Tomille esitteestä pyörän kuvaa.

– Olen valinnut tämän. Se on makein.

Lenni heilutti säästöpossuaan.

– Ja rahatkin on säästetty kokoon!

– Huomaan, että kaikki on valmista, nauroi Tomi.

4

– Kyllä, kyllä! riemuitsi Lenni. Ja nyt vauhdilla rouva Mankelin pyöräkauppaan!

Lenni laittoi esitteen ja säästöpossun reppuunsa.

– Sitten mentiin!

Lenni kipaisi juoksuun kohti puutarhan porttia, Tomi perässään. Mutta Lilli käyttäytyi kummallisesti. Se käveli ympyrää ja näytti mietteliäältä. Se pyrähti juoksuun ja pysähtyi saman tien. Se käänteli kuonoaan ja nuuhki ilmaa. Mitä se etsi? Yhtäkkiä se syöksähti pensaikkoon…

5

6

Lilli työnsi kuonollaan muutamia kasveja syrjään ja haukahteli. Tomi pysähtyi.

– Lenni, tule takaisin! Lilli on löytänyt jotain.

Tomi lähestyi pensaikkoa. Hänen silmänsä laajenivat hämmästyksestä. Lenni tuli hänen vierelleen.

– Mitä pyöriä nämä ovat? kysyi Tomi.

– Öö, vanhoja pyöriä… vastasi Lenni. Niissä on renkaat puhki ja ketjut ruosteessa… ei niillä mitään tee. Mennään nyt! Uusi pyöräni odottaa.

– Odota, sanoi Tomi. Miksi et korjaa niitä? Nehän ovat vielä ihan hyvännäköisiä!

Lennin isä tuli paikalle. Hän laittoi kätensä Tomin olkapäälle.

– Ne ovat vanhoja pyöriä, Tomi. Ihmisten on ostettava uusia. Jos uusia pyöriä ei ostettaisi, rouva Mankeli jäisi työttömäksi.

Tomi oli eri mieltä.

– Otetaan rattaat ja viedään nämä pyörät rouva Mankelille ja kysytään hänen mielipidettään. Niistä voi saada vielä ajokelpoisia!

Yhtäkkiä Lilli nappasi Lennin huivin.

– Hei, takaisin se huivi! kiljahti Lenni.

Lilli pinkaisi karkuun.

– Perään! hihkaisi Tomi.

7

Lilli vilisti mahanalus jalkoja täynnä Lennin huivi hampaissa.

– Odota, Lilli! Emme pysy perässä! huusi Tomi.

Lenni työnsi rattaita, joiden päällä vanhat pyörät makasivat.

– Lilli! Anna heti se huivi takaisin, karjui Lenni.

Lilli juoksi Liisan kotitalolle. Se tyrkkäsi kuonollaan oven auki ja astui sisään. Liisalla oli vieras. – Flora oli tullut hänen luokseen lomanviettoon.

– Tomi, pitkästä aikaa! Mahtava nähdä!

Lilli nuuhki hetken ilmaa ja lähti sitten nousemaan vintille. Muut seurasivat. Ja voi ihmettä – he löysivät Lillin istumassa vintillä vanhan, pölyn peittämän polkupyörän vieressä!

8

9

– Äidin vanha pyörä, huokaisi Liisa haikeasti. Se on ihan rikki.

Tomi mietti.

– Minulla on ajatus – viedään se rouva Mankelille.

– Äh, tuo painava rotisko? vastusti Lenni.

– Ajatteleekohan kukaan jotain tavaraa ostaessaan, mihin se laitetaan kun sitä ei enää tarvita? kysyi Tomi.

Lenni raapi korvallistaan.

– No en minä ainakaan…

Samassa Lilli nykäisi Floraa mekosta.

– Varovasti! nauroi Flora. Mekkoni ei ole ketunkestävä.

Mutta Lilli kiskoi lisää.

– Se haluaa, että seuraamme sitä, arvasi Tomi.

10

Lilli lähti puikkelehtimaan Ihmevaaran kasvimaiden poikki. Lenni työnsi urheasti rattaita perässä salaattien, tomaattien ja sipuleiden lomassa.

– Lenni, olet mahtava kuljettaja! kehui Liisa.

Lenni vastasi Liisalle kauniilla hymyllä.

– Nyt tiedän! huudahti Tomi. Lilli vie meitä vanhan rouvan luokse!

Lilli livahti vanhan rouvan kanatarhaan, josta kuului kohta ääni: pling-pling! Tomi katsoi äänen suuntaan – ja näki Lillin istuvan majesteetillisesti vanhan polkupyörän päällä!

11

Vanha rouva tuli sisältä.

– Et kai satuttanut itseäsi, Lilli? Mokoma harmi vanhasta pyörästä. Ettekö voisi viedä sitä pois, lapset? pyysi rouva. En aina oikein osaa päättää, mihin laittaisi tavaraa, jota ei enää tarvitse.

Flora ja Tomi nostivat pyörän rattaille.

Lilli hiipi vanhan rouvan luo ja nappasi tältä yhtäkkiä hartiahuivin.

– Hui! huudahti vanha rouva.

– Ei huolta, vakuutti Tomi. Lilli haluaa varmaankin vain näyttää meille jotain hienoa…

12

Lilli tuli ojan partaalle ja loikkasi toiselle puolelle. Lenni puuskutti rattainensa pienelle sillalle Tomin avustamana.

– Mihinköhän Lilli meitä oikein vie? ihmetteli Flora.

– Paavon luokse! arvasi Tomi.

Lilli juoksi suoraan Paavon latoon. Se etsi ja nuuhki vimmatusti, mutta ei löytänyt mitään.

– Ei täällä olekaan mitään erikoista, yllättyi Tomi.

Silloin Lilli haukahti.

– Katsokaa! huudahti Flora. Lilli on löytänyt polkupyörän puolikkaan!

13

Paavo tuli pihalle ja asetteli lakkia päähänsä.

– Hei, lapset! Ahaa, olette löytäneet pyöränromuni. Aijai, nyt kyllä nolostun… roskien lajittelu ei taida olla

parhaita taitojani… olen huono esimerkki…

– Lilli on johtanut meidät tälle reissulle! Emme tiedä yhtään, mitä se päässä oikein liikkuu, selitti Tomi.

– Minä kyllä jo haluaisin mennä rouva Mankelin luo uutta pyörääni ostamaan, marmatti

Lenni.

Siinä samassa Lilli nappasi lakin Paavon päästä ja säntäsi karkuun.

14

Kaverukset juoksivat Lillin perään. Flora kannusti Tomia ja Lenniä.

– Koettakaa jaksaa niiden rattaiden kanssa, hihkui Flora.

– Me ollaankin jo Lauhatuulentiellä! huikkasi Tomi.

– Ja rouva Mankelin kaupassa! säesti Lenni riemuissaan. Vihdoinkin saan uuden pyöräni.

Kaverukset jättivät rattaat kaupan eteen. Rouva Mankeli katsoi pyöräkekoa kummissaan.

– Mikäs ihmeen romuralli täällä on? hän äimisteli.

Sitten hän ryhtyi tarkastelemaan pyöriä tarkemmin.

15

– Voi että, henkäisi rouva Mankeli. Tästä pyörästä minulle tulee mieleen ensimmäinen oma polkupyöräni, jonka isäni osti minulle, kun olin pieni. Se pyörä, jonka ansiosta… voi, nyt ihan liikutun… se on se pyörä, jonka ansiosta pyöristä tuli koko elämäni!

Vähän matkan päässä Lilli tökkäsi Rauli Mankelia, rouva Mankelin isää. Rauli avasi murheelliset silmänsä.

– Hmh, sinun kuonosi on ihan kylmä, murahti Rauli.

Mutta sitten hän huomasi pyörät rattaiden päällä, loikkasi saman tien pystyyn ja kiirehti tohkeissaan kohti rattaita.

Rauli Mankeli kääri hihansa.

– Kiitos näistä vanhoista pyöristä! Ne pääsevät vielä hyötykäyttöön. Öljykannut esiin! Kuminpaikkaustarpeet käteen! Hihat heilumaan – nyt aloitetaan pyöränkorjaustalkoot! Niin kuin ennen vanhaan. Mahtavaa! Tästä tulikin ilon päivä!

– Hetkinen, minä kyllä tulin ostamaan uutta pyörää…, muistutti Lenni.

Tomi katsoi Lenniä.

– Mitäs jos Rauli rakentaisi sinulle upean pyörän kierrätetyistä osista? hän ehdotti.

16

– Isä, lepää välillä! kehotti rouva Mankeli.

– Lepää? Älä höpsi! Nyt myydään uusia pyöriä! Mutta ammattitaitoamme myös! Taitoamme kunnostaa vanhoja pyöriä.

– Siis mitä? ihmetteli rouva Mankeli.

– Tyttöni, sinä myyt uusia pyöriä… ja se on ihan hienoa. Mutta miten on maapallon luonnonvarojen laita? Tietävätkö uusia pyöriä ostavat lapset, mitä seurauksia heidän ostoksillaan voi olla luonnonvaroille?

17

18

Rouva Mankeli liikuttui.

– Isä, jos ryhdymme korjaamaan vanhoja pyöriä, tarvitsen apuasi.

– Tässähän minä olen, kulta! Ja jos Ihmevaaran asukkaat innostuvat käyttämään kunnostettuja vanhoja pyöriä, saatamme tarvita kohta lisävoimiakin!

Lenni tuli Tomin luo.

– Tomi, rupesin tässä miettimään… jos minäkin kierrättäisin vanhat pyöräni, eikö sekin säästäisi luonnonvaroja?

Sitten Lenni kääntyi Rauli Mankelin puoleen.

– Ihanko oikeasti olette entinen pyöräilymestari?

19

– Olin Ihmevaaran nopein pyöräilijä! Pyöräni ei ollut viimeistä huutoa, mutta pidin siitä parhaiten huolta. Tiesin tarkkaan, mihin piti milloinkin lisätä öljytilkkanen, ja miten paljon renkaissa piti olla ilmaa.

– Osaisitteko tehdä vanhoista pyöristäni uuden?

Rauli Mankeli katseli Lenniä lempeästi.

– Mestarin pyöränkö?

– Niin, niin!

– Jaa-a…

– Voin kyllä maksaa. Minulla on rahaa säästössä.

Rauli Mankeli katsoi säästöpossua.

20

– Kuule Lenni, ei uuden pyörän tekeminen vanhoista kalliiksi tule.

– Eikö? ilahtui Lenni.

– Jos rakennan sinulle pyörän, sillä olisi valtava tunnearvo…

Rauli Mankelin silmät tuikkivat ilosta.

– Katsos, sain sinun ansiostasi elämäniloni takaisin…

Rauli painoi mestaruuslippiksensä Lennin päähän.

– … eikä elämänilolla ole hintaa…. Lenni, sinä se vasta mestari oletkin!

Lennin silmät loistivat kilpaa auringon kanssa.

Niin otettu hän oli vanhan mestarin sanoista.

Euroopan komissio

Lenni on mestari!

Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto

2011 – 20 s. – 16,2 x 22,9 cm

ISBN 978-92-79-18381-2doi:10.2779/73470

Julkaisua on saatavana ilmaiseksi seuraavista osoitteista niin kauan kuin varastoa riittää.

Yksittäiskappaleit Euroopan unionin julkaisuista voi tilata tai ladata EU Bookshopin kautta: http:// bookshop.europa.eu

Useita kappaleita tilata lähimmästä Europe Direct toimipisteestä: http://europa.eu/europedirect/meet_us/index_fi.htm

KH

32

10

58

3F

IC