vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti 26. vuosikerta • irtonumero 4 € • teema: ruoka01

YK:n mukaan maailmassa yli puolet tuotetusta ruoasta pilaantuu tai jäte-tään syömättä.

Kalastuksen osalta pahimmil-laan hukkaan heitetty sivusaalis voi olla 80 prosenttia kokonaissaa-liista. Kalastus uhkaa myös tyhjen-tää kalavedet, pilata merenpohjan ja luonnon monimuotoisuutta. Lähes puolet maailman viljasadosta syö-tettiin eläimille rehuna ja yli 80 pro-senttia maailman soijasadosta murs-kataan ja jalostetaan eläinrehuksi.

Järjettömän tappamisen ja tuhla-uksen äärellä nousee kiukku pintaan. Teollisen eläintuotannon ympäristö-vaikutukset ja siinä piilevät kulku-tautiriskit, kansainvälisten kulje-tusten tuomat ongelmat, luonnon monimuotoisuuden heikentyminen ja kestämätön vedenkulutus ovat kes-keisiä kamppailun alueita vasemmis-tollekin – eläinoikeuksista puhumat-takaan. Esteinä tietty ovat tuttuun tapaan kapitalistinen talousjärjes-telmä, pekoninpurijoiden välinpitä-mättömyys ja suoranainen ongelmi-en vähättely.

Eläinten syömistä puolustellaan kovasti, koska liha on maukasta ra-vintoa, upeaa energiatiivistettä ja ko-timaassa luontotyyppi nyt vain sat-tuu olemaan nurmikkopainotteinen eli syötetään nurmikko eläimille ja syödään eläimet. Järkevää.

Eläintuotannon puolesta puhuu myös massiivinen lobbauskoneisto. Ruokateollisuus tuottaa kovalla ra-halla (ja veronmaksajien tuella) Pos-supedioita, Farmit.net kutsuu ahtaa-seen tilaan päivänvaloa vaille jääviä kasvatusbroilereita lämpimästi ko-tieläimiksi ja Lihatiedotus.fi jättää kertomatta tuotantoeläinten kohte-lusta keskeiset epäkohdat.

Imagessa viime vuonna lihansyön-nin ylistyksen, tai ehkä paremmin-

kin kasvissyönnin kirouksen kirjoit-tanut Joonas Konstig nosti esille oikeastaan vain yhden seikan, josta olen samaa mieltä: lihan pitäisi olla luomua ja eläinten oikeasti voida hy-vin. Muu kirjoitus on tuttua paatos-ta: »nuorten intellektuellien» lietso-ma »muoti-ilmiö» jyrää meitin! Ja kyllä, tässäkin asiassa on ollut »via-ton aika», jolloin sai sentään syödä lihaa rauhassa vegaanifasistien kiu-sallisilta kysymyksiltä. Räksytyksen-sä ohella kirjoittaja välttelee visusti mainitsemasta sanaa moraali.

Mutta moraali on oleellinen sana tässä keskustelussa ja vegaanien-kin kysymyksiin pitäisi pystyä vas-taamaan. Vastasin kysymyksiin itse vasta viime syksynä, jolloin luovuin suurimmasta osasta eläinperäisiä tuotteita. Kuvat eläinten kidutuk-sesta ja teurastamoslangilla »paska-liemessä» killuvista broilerinruhoista veivät välinpitämättömyyden. Mat-kaoppaani oli muitakin herätellyt Jonathan Safran Foer, jonka kirjaa Eläinten syömisestä jaksan sinnik-käästi tarjota sekasyöjävainoojanoi-daksi leimaamisesta huolimatta.

***Libero uudistuu! Järisyttävän upeaa ja kiiteltyä taittojälkeä luonut Anna Kalso siirtyi viime numeron jälkeen uusien haasteiden pariin. Valitsim-me uudeksi taittajaksi 27-vuotiaan Pirjo Hakosen.

Osoitteessa www.liberolehti.fi avautuu maalis-huhtikuun vaih-teessa Liberon verkkolehti, jossa jul-kaisemme vanhoja artikkeleita vuo-sien varrelta.

Tervetuloa tutustumaan!

ELIISA ALATALOPÄÄTOIMITTAJA

vase

mm

isto

lain

en m

ieli

pide

- ja

kult

tuur

ileh

ti P

erus

tett

u vu

onn

a 19

87 •

Kult

ti r

y:n

jäse

n •

kust

anta

ja: l

iber

o ry

. • p

ääto

imit

taja

: el

iisa

alat

alo

• ulk

oasu

ja t

aitt

o: P

irjo

haK

onen

• Os

Oite

: vih

ern

iem

enKa

tu 5

a, 0

0530

hel

sin

Ki p

uhel

in: (

09) 7

747

4264

fak

si: (

09) 7

747

4270

• sä

hköp

osti

: toi

mit

us@

vase

mm

isto

nuo

ret.

fi •

kOti

sivu

: ww

w.l

iber

oleh

ti.f

i • is

sn 0

783–

6198

Pai

no

paik

ka: w

aasa

gra

Phic

s, v

aasa

• Pa

inet

tu y

mPä

rist

öyst

äväl

lise

lle

PaPe

rill

e ym

Päri

stöy

stäv

älli

sess

ä Pa

ino

ssa.

ti

laus

hin

ta 2

0 €,

tuK

itil

aus

50 €

.

ALKUPALAT

04 Espanjassa kodittomiksi jäävien vastarinta kasvaa.

06 Turun graffitiseinä on pään-avaus katutaiteen puolesta.

08 Mafialta takaisin vallatulla maalla viljellään rauhaa.

09 Halvasti bussilla palkkojen kustannuksella.

10 Eurokriisikirjoja ei ole koskaan liian monta.

12 Punaiset sävyt ovat ay- liikkeessä esillä edelleen.

PÄÄKIRJOITUS

PIENTÄ POTTUILUA

s . 07

ELIISA ALATALO

02 LIBERO

TEEMA LOPUKSI

17 Kurkataan kouluruokaan ruokateeman pääjututssa.

22 Maaseudulla piilevät ihmis-kaupan ainekset.

26 Kesko ja S-Ryhmä tappelivat, kumpi voitti?

30 Maareformi edistää jättimaa-tilojen pilkkomista.

32 Ravintolapäivässä on vähän kapinahenkeä.

34 Yhteiskunnalliset taiteilijat puhuvat suunsa puhtaaksi.

38 KritiiKKi: Ylistetty vakooja-elokuva syynissä.

40 Käsitteitä & KamPPailuja: Globaalit hoivaketjut

42 vasemmistonuoret: Feministi Juuso Aromaa henkilökuvassa.

44 vasemmistonuoret: Mauri Ryömä, monitoimimies.

Ulkomaalaisten työntekijöiden osa ei vaikuta hääviltä. Asun työmaan naapu-rissa ja olen huomannut, että siellä suu-rin osa työntekijöistä vaikuttaa olevan ulkomaalaistaustaisia. Tiedän myös, että he myös asuvat ahtaasti, useita ihmisiä pienissä yksiöissä.

Maataloudessa työskentelevistä ul-komaalaisista kertovassa jutussa (s.22) oli yllättävää se, että Suomessa käyte-tään maatiloilla ulkomaista työvoimaa niin paljon ja että sitä uskalletaan käyt-tää väärin.

Kuvittamani Kahden kauppa -juttu ei vakuuttanut minua siitä, miksi ruo-an hinta on korkea ja kauppa keskit-tynyttä. Olen ollut s-ryhmällä töissä ja tiedän firman harrastavansa työnteki-jöidensä aivopesua.

Kai Ovaskaisen viittaus alueosuus-kauppojen keskinäisestä kilpailusta on mielestäni älytön. Esimerkiksi Sata-kunnassa Porin ja Rauman prismat ei-vät kyllä kilpaile keskenään.

Myöskin pidän outona, että Keskon Terho Kalliokoski sanoo samassa jutus-sa, etteivät 900 K-kauppaa ole ”yhte-näinen markkinoilla vaikuttava voima”. Epäuskottavaa.

janne nurmi on ulkoasun toteu-tuksen opiskelija ja työstää parhaillaan Liberon verkkoleh-teä.

kansi: libero cover team

EN VAKUUTTUNUT

Ruoka on sydämen asia, sanotaan. Meillähän on vain pieni aavistus siitä, millaisen elämän kannessa olevan sydämen kantaja on elänyt. Millainen maailma olisikaan, jos kaikki tietäisivät aina, mistä ja millaisista oloista syömämme ruoka on peräisin?

s . 22 s . 42

s . 17

03 LIBERO

espanjassa käydään häätöjä vastaan

VINKIT

Vuonna 1945 natsit päättivät paeta kuun pimeälle puolelle. Vuonna 2018 natsit palaavat – ainakin ennakkoon näin val-kokankaalla.

Elokuva Iron Sky on tällä hetkellä puhutuin suomalaiselo-kuva. Elokuvan alkuperäisidea on tamperelaisen vasemmis-toaktiivi Jarmo Puskalan ja elokuvan käsikirjoituksesta vas-taa Finlandia-palkittu Johanna Sinisalo. Leffan on ohjannut Timo Vuorensola.

»Teoria lienee jäänyt mieleen jostain lapsuudessa luetus-ta ufokirjasta. Kun mietittiin elokuvan lähtökohtaa, se pala-si mieleen», Puskala muisteli viime keväänä haastattelussa.

Siinä missä Iron Skyn takana olevan jengin edellinen teos Star Wreck työstettiin kaveriporukalla amatöörivoimin, on uudella leffalla 6,5 miljoonan euron budjetti ja sadan hengen kansainvälinen ammattilaistiimi.

Iron Sky pyörii parhaillaan elokuvateattereissa.

elokuva: iron sky

energia Productions 2012

tapahtuma: suomen sosiaalifoorumi

miKa orasm

aa

ESPANJAN NYKYINEN TALOUSKRIISI on johtanut asunnonomistajien ah-dinkoon.Kansalaiset ovat yhdistäneet voimiaan suojellakseen toisiaan pank-kien väärinkäytöksiä vastaan.

Paikallisen tilastokeskuksen tietojen mukaan täysin tulottomien kotitalouk-sien määrä on kasvanut 75 prosentilla vuoden 2006 lopusta. Näiksi lasketaan kotitaloudet, joissa ei ole yhtään jä-sentä, jolla olisi edes jonkinlaisia tu-loja työttömyyskorvaukset mukaan lukien. Lukujen vakavuus käy ilmei-semmäksi, kun ottaa huomioon, että tämä tarkoittaa yli puolta miljoonaa il-man tuloja olevaa kotitaloutta. Monien tilannetta hankaloittavat entisestään asuntolainat, joita myönnettiin vuo-teen 2008 asti jopa 50 vuoden takaisin-maksuajoilla.

Voisi siis olettaa Espanjan hallituk-sen ryhtyvän joihinkin toimiin vai-keuksissa olevien perheiden autta-miseksi. Sen sijaan se on pääasiassa keskittynyt pankkien pelastamiseen. Pankeille on jaettu julkista rahaa lä-hes nollakoroilla, ja ne ovat voineet lai-nata rahat eteenpäin kotitalouksille ja yrityksille. Korkeammilla koroilla toki.

Kun köyhät perheet luulivat, etteivät asiat enää voisi olla huonommin, pan-kit alkoivat lähettää häätöilmoituksia asuntovelkansa takaisinmaksuja lai-minlyönneille. Pankit ovat häätäneet ilman työtä ja tuloja olevia perhei-tä, myyneet näiden asunnot ja koska asuntojen nykyhinnat ovat huomat-tavasti alkuperäisiä ostohintoja mata-lampia, ne ovat vaatineet maksamaan jäljelle jääneen velan. Tämä on aiheut-

tanut suurta hämmennystä Espanjas-sa, kun kokonaiset perheet ovat jääneet ilman työtä, tuloja ja asuntoa, mutta asuntolainaa on kuitenkin jäänyt vie-lä maksettavaksi.

Kansalaiset ovat vastanneet ilmi-öön perustamalla kansanliikkeen Pla-taforma de Afectados por la Hipoteca puolustamaan vaikeuksiin joutunei-ta. Liikkeen jäsenet ovat muodosta-neet ihmisketjun häädettävien asun-tojen eteen ja näin fyysisesti estäneet häädön täytäntöönpanon. Nämä yksin-kertaiset mutta tehokkaat toimet ovat kansanliikkeen päätoiminta-aluetta. Tämän artikkelin kirjoitushetkellä 144 häätöä on onnistuttu estämään. Joitain perheitä on tuloksetta yritetty häätää jopa neljästi.

Liike pyrkii myös saamaan läpi laki-muutoksen, joka mahdollistaisi asun-tolainojen täyden kuoletuksen pantti-na olevan asunnon siirtyessä pankin omistukseen. Tämä kuulostaa melko kohtuulliselta, mutta pankit eivät ole olleet erityisen innoissaan siitä, sil-lä asuntojen hinnat ovat olleet jatku-vassa laskussa ja niiden myynti on vai-keaa suuren ylitarjonnan takia. Koko maassa tyhjillään olevia asuntoja on 750 000.

Parhaillaan kansanliike on valmis-telemassa kansalaisaloitetta lakimuu-toksen puolesta. Aloite tarvitsee taak-seen puoli miljoonaa allekirjoitusta, minkä jälkeen parlamentti ottaa sen käsiteltäväkseen ja päättää, säätääkö se sen laiksi vai ei. Tarvittavan ääni- enemmistön saaminen näyttää erittäin todennäköiseltä.

Vuosittain järjestettävä Suomen sosiaalifoorumi kerää yhteen tuhansia kansalaisyhteiskunnan toimijoita rakentamaan vas-tavoimaa oikeudenmukaisemman, demokraattisemman ja ta-sa-arvoisemman maailman puolesta. Tämän vuoden teema on Occupy Demokratia!

Helsingissä 21.–22.4. ruotsinkielisellä työväenopistolla Ar-biksella järjestettävä tapahtuma pitää sisällään luentoja, elo-kuvia, torikokouksia, workshoppeja ja väittelytilaisuuksia, joi-den aiheet vaihtelevat laidasta laitaan.

Tapahtuma on ilmainen. Vasemmistonuoret tukee jäsen-tensä osallistumista SSF:iin maksamalla matkakulut halvinta julkista kulkuneuvoa käyttäen tapahtumaraporttia vastaan.

www.sosiaalifoorumi.fi

teksti fernando izquierdo käännös samuli salonen

04 LIBERO

verkkolehti: laitos

kampanja: jälleenraken-nusleirit palestiinassawww.icahd.fi

»Presidentinvaalin finalistit mykistyivät Twitterissä»YLE

21.2.2012

tw00t

»Suomi haluaa olla cool Frankfurtin kirjamessuilla»Nelonen.fi

12.3.2012

finnhipst

yhden sanan runoja ajankohtaisista aiheista

avainsanat: sosiaalinen media, vallankumous, kansalaisyhteiskunta, nolla

»Noin 200 sikaa kuollut hoidon puutteeseen Loimaalla»HS.fi

9.3.2011

vlihaavainsanat: tehotuotanto, tehokkuus, eläinsuojelu, valvonta

avainsanat: viikset, ironia, pst, it, vlv

Tero Hannula

Tarjoiluehdotus on hyvä esimerkki blogis-ta, joka kumpuaa mielenkiintoisesta lain-säädännöstä.

Kuluttajan sumuttamisen estämiseksi pakkauksessa, jonka kuvassa on muutakin kuin paketin sisältämiä tuotteita, on kuvan alla oltava teksti »tarjoiluehdotus».

Blogia ylläpitävä henkilö onkin päättä-nyt kokeilla paketeissa olevia tarjoiluehdo-tuksia ja jälki on melkoisen hupaisaa luet- tavaa.

Tarjolla on ollut lähes kaikkea, mitä ih-mismieli voi keksiä suuhunsa laittaa aina pitsajauhoista erilaisiin chiliä sisältäviin yhdistelmiin.

Suurimpia naurukohtauksia allekirjoit-taneen taloudessa aiheutti raa’an herkku-sienen päälle kaadettava soijakerma. jk

blogi: tarjoiluehdotus

tarjoiluehdotus.blogsPot.com

Tulevana kesänä kansainväliset vapaaeh-toiset, palestiinalaiset ja israelinjuutalai-set kokoontuvat jälleenrakennusleireille rakentamaan Israelin asevoimien tuhoamia taloja miehitetyillä palestiinalaisalueilla.

Rakennustyömaana on tänä vuonna ICAHD:in (Israeli Committee Against Hou-se Demolitions) rauhankeskus Beit Ara-biya. Israelin miehitysjoukot tuhosivat ta-lon neljännen kerran viime tammikuussa.

Opiskelijoille leiri maksaa 950 euroa ja ei-opiskelijoille 1 330 euroa. Osallistujilta edellytetään sujuvaa englannin kielen tai-toa. Hinta ei sisällä matkakuluja. Maksuilla kustannetaan rakennusvälineet. ea

Kiuruja, laulujoutsenia ja leskenlehtiä voi pian bongailla! Luonto-Liiton 50-vuotinen Kevätseuranta kiepsahti käyntiin.

Luonto-Liitto toivoo tänä vuonna ha-vaintoja etenkin soilla tavattavista la-jeista: juolukan ja tupasvillan kukinnasta, vaivaiskoivun lehden puhkeamisesta, kur-jesta, hyttysestä, tervapääskystä ja soidin-tavasta teerestä.

Havaintoja kerätään 39 vakiolajin lisäk-si seitsemästä teemalajista. Ensihavainto-jen lisäksi tarkkaillaan lajien runsastumis-ta. Ensihavaintojen päivämääriä voi kirjata ja ilmoittaa milloin tahansa netti- tai pape-rilomakkeella sekä tekstiviesteillä. Havain-not kootaan lopuksi Luonnontieteellisen keskusmuseon tietokantaan. ea

Laitos on helmikuun lopulla toimintansa aloittanut ajatuspaja ja verkkolehti, joka on »syntynyt talouskriisin, verkottuneiden kansalaisliikkeiden ja pätkätyösukupolven Euroopassa».

Laitokseen kirjoittavat Vasemmisto-nuorten entiset ja nykyiset aktiivit sekä muut kansalaisaktiivit, mutta lehti on puo-lueisiin sitoutumaton, muttei toki yhteis-kunnallisesti neutraali.

Laitokseen tuutataan artikkelien sijaan pelkkiä pääkirjoituksia, koska tekijät eivät usko »perinteisten nimettömien pääkirjoi-tusten näennäiseen yksiäänisyyteen».

Libero suosittelee. ea

www.Kevatseuranta.fi www.laitos.org

»Keskustan aatteellinen kaari kantaa edelleen»Suomenmaa

13.3.2012

kes’kus’kaar’

avainsanat: Mari Kiviniemi, pojat, kisailu

»Sauli Niinistö suhtautunut haluttomasti armahdusoikeuteen»HS.fi

3.3.2012

armokas/voavainsanat: koko kansan presidentti

luonto: kevätseuranta

alf

sto

rm

05 LIBERO

TAMMIKUUSSA TURUN KUPITTAAN puistoon avattu lail-linen graffitiseinä on kerännyt innokkaita käyttäjiä. Sei-nän avasi graffitiharrastaja, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki punaisella spray-maalilla.

Avajaispäivän jälkeen seinä on maalattu jo useaan ot-teeseen uudelleen.

Aktiivisimmat käyttäjät ovat graffitijärjestön jäseniä, mutta avoin seinä on herättänyt kiinnostusta laajem-minkin.

»Tosi tarpeeseen on tullut. Uusia maalauksia näkyy aina, kun kävelen tästä ohi. Eli alan harrastajat saavat päästää luovuutensa valloilleen», iloitsee projektissa alusta asti mukana ollut Turun Nuorisoasiainkeskuksen nuorisosihteeri Leena Aho.

Graffitiseinä on avoin kelle tahansa. Sitä, miten sei-nään tulisi maalata, ei ole rajattu. Jo avajaisissa nähtiin rinnakkain niin päiväkoti-ikäisiä lapsia kuin eläkeläisiä-kin maalien ja pensselien kanssa. Laillinen seinä mah-dollistaa hienojen kuvien suunnittelun ja toteutuksen il-man kiinnijäämisen pelkoa.

»Graffitimaalaus voisi muuttua enemmän taidemuo-doksi kuin töhrimiseksi. On tullut jo kyselyitä uusista seinistä. Toivotaan, että se otetaan suunnittelussa huo-mioon ja näitä saataisiin lisää», toivoo Aho.

Turussa on suunnitteilla tapahtumia graffitiseinän alueelle myöhemmin keväällä.

KESÄLLÄ ennen Afrikan alueopintoje-ni aloittamista istuin ystävieni kanssa iltaa. Tuttavani kysyi tavanomaiseen tapaan, mikä minusta sitten tulee. Katsoin häntä hieman ilkikurisesti hy-myillen ja vastasin »hyväntekijä». Seu-rasi sarkastinen nauru.

En kuitenkaan silloin ymmärtänyt mitä kaikkea hyvän tekemisen nimissä on tehty. Olin omaksunut käsityksen kehitysyhteistyöstä yksinomaan posi-tiivisena asiana. Pian tulin ymmärtä-neeksi, että siinä on kyse myös epätasa-arvoisesta ihmiskuvasta ja kulttuurien hierarkiasta. Kehitysteollisuus, jonka perimmäisenä tavoitteena on tehdä it-sensä tarpeettomaksi, osoittautui läh-tökohdiltaan hyvin ristiriitaiseksi. Ke-hitysteollisuus (aid industry, development industry) on sana, jota käytetään kuvaa-maan kokonaisvaltaisesti järjestöjen, yritysten ja osaksi myös valtioiden ke-hitystyökoneistoa.

Istuin ensimmäisillä luennoilla ja mietin, mitä oikeasti tiedän siitä, mitä Afrikan maissa tapahtuu. Tuntui, että tiesin ainoastaan mitä ei tapahtunut: ei demokratiaa, vaurautta tai toimivaa hallintoa (aivan kuin meillä länsimais-sa niitä olisi).

Katsellessamme tanskalaista varain-keruuohjelmaa nimeltä New Africa mietimme, mitä »uusi» tässä tarkoit-taa. Mikä nyt on radikaalisti muuttu-nut? Lisäksi huomioimme, että lähe-tyksessä käytettävien kuvien mukaan Afrikassa ei ole lainkaan miehiä. Ku-vissa näytettiin ainoastaan kurjuu-dessa eläviä naisia ja lapsia – onhan naisiin kohdistettu kehitysyhteistyö tämän hetken trendi.

Viesti kuului: hätä on kova, mutta jos nyt autatte, niin on toivoa. Täysin toivotonta ei saa olla, muuten lahjoi-tusten tuomaan parannukseen ei us-kota.

Markkinointi saavutti tavoitteensa, mutta mitään uutta emme oppineet Af-rikan maista, taaskaan. Pimeä maan-

osa saa onneksi länsimaat näyttämään valoisilta.

Keskustelu opiskelutovereideni kanssa tiivistyi siihen, että havaitsim-me kehitysteollisuuden kätkevän omat intressinsä. Totesimme, että kehitys-yhteistyön ongelmiin tarjotaan aina kehitysyhteistyötä. Nauroimme kehi-tysretoriikan ja konkretian välistä ris-tiriitaisuutta. IMF ja Maailmanpankki kieltävät Afrikan valtioita maksamas-ta maataloustukia. Samaan aikaan kun Yhdysvallat kieltää kehitysmaissa tehtyjen teollisuustuotteiden tuomi-sen omille markkinoilleen, vie se omia tuotteitaan Afrikan paikallisille mark-kinoille.

Kaikkihan me haluamme, että kehi-tysmaissa köyhyys vähentyisi, eikö? Ys-täväni, joka oli Tanskan ulkoministe-riön kehitysyhteistyöyksikössä töissä, totesi luennolta lähtiessään pääsevän-sä töihin tekemään kaiken päinvastoin kuin oli juuri opetettu. Vastoin omaa tahtoaan, tietenkin.

Kehitysteollisuus kaipaa kriittistä tarkastelua. Vaakalaudalla on paljon, ja juuri sen takia haluan työskennellä kehitysyhteistyön parissa.

KEHITYSTEOLLISUUDEN SUUNTA UUSIKSI

teksti lotte heikkinen

PAREMPIA UUTISIALiberon poimimia helmiä uutisvirrasta

teksti tiia suorsa

Laillista taidetta Turussa

»viesti kuului: hätä on kova, mutta jos nyt autatte,niin on toivoa.täysin toivotonta ei saa olla, muuten lahjoitusten tuomaan parannukseen ei uskOta.»

balance outbalance out

06 LIBERO

hann

ele

rich

ter

liss

u sj

öhol

mjo

onas

rin

ta-K

anto

– f

oKit

.wor

dPre

ss.c

om

07 LIBERO

AJANKOHTAISTA POLITIIKASSA

laittomuudesta vapaa maa teksti veera vehkasalo kuvat aino ukko

»KATSO MITÄ HE OVAT TEHNEET», sa-noo Antonio Turri vähän väliä ajaes-samme Rooman eteläpuolella sijaitse-van Latinan kaupungin läpi. Olemme matkalla katsomaan erästä italialai-sen antimafiajärjestön, Liberan hal-lussa olevista maista.

Turri on järjestön Rooman alueen vastaava ja järjestöaktiiveista ainoa entinen poliisi. Täällä mafiat ovat läs-nä kaikkialla: luvatta rakennettuja ta-loja, itse tehtyjä teitä, pestyä rahaa, myrkkyjä maaperässä, jätteitä, mafia-betonia.

Etelän mafiat – etenkin Cosa Nostra, Camorra ja ’Ndrangheta – ovat hiipi-neet pohjoisempaan 60-luvulta lähti-en. Menneenä vuosikymmenenä ne

ovat Turrin mukaan jo täysin soluttau-tuneet tännekin paikallisiksi toimi-joiksi. Tätä vähemmän rauhaisaa yh-teiseloa hän, ja muut Liberan aktiivit, eivät kuitenkaan tahdo hiljaa sietää.

LAILLISUUTTA KULTTUURIN KEINOINMafioita vastaan asettautunut Libera on järjestö, jonka alaisilla itsenäisil-lä osuuskunnilla on hallussaan kuuti-sen tuhatta eri mafioilta takavarikoi-tua maapalaa Italiassa. Lain mukaan valtio voi antaa rikollisjärjestöiltä ta-kavarikoituja maita yleishyödylliseen käyttöön.

Pääosin vapaaehtoisten voimin pyö-ritetyt maat tuottavat Libera Terra (Va-paa maa) merkin alla luomuruokaa,

kulttuuria ja nykyään jopa turistipal-veluita pitkin maata.

Näillä viidellä hehtaarilla, joita olemme matkalla katsomaan, oli vielä toissavuonna laiton turistikeskus au-rinkotuoleineen ja karavaanareineen. Nyt siitä tulee sadan vapaaehtoisen nuoren kunnostama Villaggio della le-galità (Laillisuuden kylä), Liberan kan-sallinen nuorille tarkoitettu keskus.

»Mafia on kulttuuri. Ja sitä vastaan pitää taistella kulttuurin asein», Tur-ri tiivistää.

Hänen mukaansa mafiamentalitee-tin vastaisessa taistelussa tarvitaan vi-rallisiakin tahoja, mutta tärkeintä on kansalaisten sitoutuminen ja vastuu. Ilman sitä mafioita ei voi voittaa.

»He tekevät väki- valtaa 365 päivää vuodessa, me teem-me positiivisia asi-oita 365 päivää vuo-dessa», lainaa Antonio Turri erästä antimafiajärjestö Liberan sloganeista.

08 LIBERO

teksti niko peltokangas kuva janne nurmi

vallanKumousmarKKinatalouden laeilla

HALPABUSSIYHTIÖKSi itseään kutsu-va Onnibus Oy avasi tämän vuoden alussa linja-autoyhteyden Tampereen ja Porin välille. Kun matkat hinnoitel-laan kysynnän mukaan, lipun voi saa-da jopa kolmella eurolla.

Toimitusjohtaja Pekka Möttö se-littää hintojen olevan reaalihintoja, ei niinkään halpoja. Kun enemmis-tö VR:n ja Matkahuollon asiakkaista matkustaa 30–50 prosentin alennuk-silla, Onnibus antaa alennuksen kai-kille.

»Käytännössä hinta vastaa sitä, mitä aikaisemminkin matkustaneet ovat maksaneet. Monelle bussi ei ole ollut vaihtoehto käsistä karanneen lis-tahinnan vuoksi.»

Reaalihinnoittelulla bussista teh-dään henkilöauton vaihtoehto. Toimi-tusjohtaja uskoo matkustajamäärissä olevan merkittävää kasvunvaraa, kun-han reitit ja aikataulut ovat asiakkaal-le sopivia.

Enimmillään lippu maksaa Onni-busilla 15 euroa. Halvempiin hintoihin pääsee käsiksi verkkokaupan kautta. Tästä syystä ainoa varsinainen alen-nus myönnetään bussissa lipun osta-ville yli 65-vuotiaille, jotka eivät vielä käytä aktiivisesti verkkokauppoja.

LAKI AVASI KILPAILUNMöttö kutsuu Onnibusin toimintaa joukkoliikenteen vallankumoukseksi. Se tuli mahdolliseksi, kun EU-asetus ja uusi joukkoliikennelaki avasivat Suo-men liikennöintimarkkinat kilpailul-le. Sääntelystä luovutaan vaiheittain vuoteen 2019 mennessä. Onnibus ta-voittelee asemaa koko maan kattavana »halpabussiallianssina», jossa toimi-si useampia liikennöijiä. Uusimpina

reitteinä yhtiö jätti lupahakemukset Tampereelta ja Turusta Helsinkiin.

Kaikki eivät katso tulokasta hyväl-lä. Satakunnan liikenne teki liiken-nöintiluvan käsittelystä valituksen, ja Linja-autoliitto on jopa syyttänyt Onnibus-yhtiön osakkaan liikenne- ja viestintäministeriössä työskentelevän sukulaisen edistäneen firman asioita. Möttö pitää valituksia kiusantekona.

»Linja-autoliitosta on tullut 10 suu-rimman liikennöijän äänitorvi, joka pitää muut yrittäjät pois markkinoil-ta.»

RAHA LIIKKUU RAHDISSAAuto- ja kuljetusalalla halpabussiyh-tiön toimintaa seurataan odottavaisin mielin, kertoo työntekijäliitto AKT:n Tampereen aluetoimitsija Jari Mäki-talo. Asiakas kilpailusta ainakin hyö-tyy, kunhan toiminta on kestävällä pohjalla.

»Eihän tämä ensimmäinen ala ole, jolla joku lähtee hinnalla ja tappiolla-kin valtaamaan markkinoita.»

Mäkitalo viittaa halpalentoyhtiöi-hin, jotka ovat laskeneet roimasti len-tojen hintoja karsimalla palveluista – ja palkoista. Hän laskeskelee, että Onnibusin tapaan hinnoiteltuna vuo-roille pitäisi matkustaa nelisenkym-mentä asiakasta, jotta kyyditsemi-nen on kannattavaa. Rahdinkuljetus on jopa määräävässä asemassa useiden liikennöijien kannattavuudessa, Mä-kitalo muistuttaa.

Pekka Möttö mainitsee Linja-auto-liiton omistaman Matkahuollon rahti-toiminnan olevan kilpailuviranomais-ten syynissä. Hän ei kuitenkaan usko, että tavaramäärät mahdollistavat kil-pailua alalla lähiaikoina.

LIBERA TERRA RAKENTAA YHTEISVOIMIN MAFIOISTA VAPAATA MAATA.

PELON VOI VOITTAAPaikat keskuksessa ovat nyt rempal-laan, sillä ne käytiin tuhoamassa täy-dellisesti jo kerran.

»Näin käy joka kerta kun saavum-me haltuunotetuille maille», selittää Turri.

Hänen mukaansa »he», eli vielä to-distamattomasti Camorra, yrittävät pe-lotella osuuskuntalaiset pois.

Vaikka Turri on poliisivuosinaan saanut jopa pommin kotiinsa ja kan-taa aina asetta, ei hän kauhistele Li-berankin toimijoita vastaan jatkuvasti kohdistuvia uhkauksia ja hyökkäyksiä. Hänen mukaansa kaupungin asukkaat pelkäävät mafioita, mutta Liberan nuo-ret näyttävät läsnäolollaan esimerkkiä. Mafiat voi voittaa vain osoittamalla, et-tei pelkää sen keskeistä asetta: itse pel-koa.

Liberan päämäärä on tuoda kansalai-set yhteen ja osoittaa, että on mahdol-lista rakentaa yhteiskunta ja kulttuuri ilman mafiaa. Ilman väkivaltaa, rahan valtaa ja korruptiota. Vaikka viime ai-koina mafiat näyttävät vain kasvaneen ja levinneen, Turri uskoo, että taistelut voitetaan yksitellen ja askel kerrallaan.

Pohjimmiltaan individualistista ma-fiakulttuuria vastaan voima löytyykin hänen mukaansa yhteisöllisyydestä.

»Täällä ajatus on olla yhteisö, olla yhdessä. Rakentaa yhdessä tulevaisuus ja nykyisyys nuorille», hän toteaa, lan-nistumatta.

Villaggio della legalità on Liberalle symbo-lisesti hyvin tärkeä keskus, sillä se sijaitsee mafioiden runte-lemalla alueella. Naapureina on muun muassa Casalesin mafia-haaran perheitä, ja 1990-luvulla lähistöllä tapet-tiin mafiaa vas-tustanut pappi, Don Cesare Bo-schin. Keskus on omistettu laki-mies Serafino Famàlle, jonka mafia murhasi vuonna 1995.

09 LIBERO

AJANKOHTAISTA POLITIIKASSA

»YKSITYISEEN VELKAANTU-MISEEN PERUSTUVA KULUTUS- YHTEISKUNTA LAMAUTTAA POLIITTISESTI JA HEIKENTÄÄ SOLIDAARI-SUUTTA.»

teksti ja kuva tiina heikkilä

TALOUSELÄMÄÄ ja talouspolitiikkaa on pitkään verhottu epäpoliittisuudel-la. Vastapainon Kurssi kohti konkurssia po-litisoi niitä uudelleen.

Kirja valaisee vakuuttavasti, mutta ei aukottomasti, kriisiytymiseen tai-puvaa kapitalistista taloutta ja finans-sijärjestelmää. Se kertoo verkostois-ta kriisin taustalla ja järjestelmästä, joka ei vain aiheuta ongelmia, vaan on itse ongelma. Kirjasta puolet käsitte-lee kriisien historiaa, merkitystä ja ole-musta ja loppu poliittisia vaihtoehtoja sekä kriisin seurauksia.

Kirjan sisältö nojaa pitkälti Marxiin, mutta Marxin tuotantoa ei tarvitse osa-ta läpikotaisin asian ymmärtääkseen.

Kirjan kiinnostavinta antia ovat esi-merkit uusliberalismin sisäisestä sään-telystä, josta hyötyvät harvat. Vaikka uusliberalismin ajatellaan jo nimensä vuoksi perustuvan sääntelemättömyy-den autuuteen, kirja esittää vakuutta-via esimerkkejä sääntelyn jatkumosta

ja siitä hyötyvien keskinäisistä riippu-vuuksista.

KURSSI KOHTI MUUTOKSIA?Kirjan ratkaisuehdotusten ydintä on Tuohtuneiden taloustieteilijöiden manifesti, jossa kirjoittajat arvioivat talouspoliit-tisen päätöksenteon olettamia näen-näisiä tosiasioita uudelleen. Toimen-pide-ehdotukset ovat kiinnostavia, mutta niiden realistisuuden punnit-seminen vaatii lukijalta asiantunte-musta.

Kirjoittajat eivät ole yksiselitteisen optimistisia poliittisten vaihtoehto-jen toiminnaksi muuttumisen suh-teen. Monta kertaa todetaan, että uusliberalismi on huonontanut läh-tökohtia vaihtoehtoisen liikkeen syn-nylle ja mahdollisuudelle politisoida ongelmia. Yksityiseen velkaantumi-seen perustuva kulutusyhteiskunta lamauttaa velkaantuneita poliittisesti ja heikentää solidaarisuutta.

Kurssi kohti konkurssia on tärkeä kirja. Talouspolitiikkakeskustelua pitkään hallinneen vaihtoehdottomuuden muurin murtaminen on poliittisesti tärkeää. Vaihtoehtokeskustelun jatka-minen on olennaista, vaikka ratkaisut olisivatkin toistaiseksi epätäydellisiä.

MUUTOSVOIMALLA ON POHJAKurssi kohti konkurssia -kirjaan liittyvät seminaarit järjestettiin Tampereella ja Helsingissä. Tampereen seminaari kä-sitteli kirjan alkuosaa eli kriisien syi-tä. Salissa istui satakunta ihmistä, eli kiinnostusta riittää. Mutta millainen liike voisi muuttaa keskustelun todel-liseksi muutokseksi?

Seminaarissa yksi kirjoittajista, pro-fessori Andrew Kliman, näki niin pai-kalliset kuin maailmanlaajuisetkin protestit merkkinä massojen poliitti-sesta heräämisestä.

»Olen toiveikas, että keskustelu tai-puu todelliseksi muutokseksi. Tarvi-

KaPitalismin Kurssi Kohti KonKurssia

Andrew Kliman puhui kriisistä maaliskuussa

Tampereella.

10 LIBERO

KURSSI KOHTI KONKURSSIA -KIRJASSA KANSAINVÄLISESTI TUNNETUT VASEMMISTO-LAISET TALOUSTIETEILIJÄT KÄSITTELEVÄT KÄYNNISSÄ OLEVAN TALOUSKRIISIN SYITÄ JA TALOUSPOLITIIKAN KYSEENALAISTAMATTOMIA ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ.

taan ymmärrystä siitä, mikä menee vikaan. Ihmisten täytyy ymmärtää, että kyseessä ei ole uusliberalismin tai muun politiikan kriisi, vaan kapitalis-min kriisi.»

Klimanin mukaan muutoksen avain on työväenluokassa, jonka pitää löytää tapa ilmaista itseään poliittisesti. Ka-navat keskusteluun ovat jo olemassa, minkä sosiaalisen median synnyttämät kansanliikkeet todistavat. Kaikilla niil-lä on Klimanin mielestä luokkataiste-lun luonne.

Klimanin mukaan parlamentaari-nen vasemmisto esimerkiksi Euroo-passa tarkoittaa hyvää, mutta ei onnis-tu tekemään todellista muutosta niin kauan kun toimii kapitalistisen järjes-telmän ehdoilla. Klimanin mielestä paluuta vanhaan ei ole, ja maailman-talous on siirtynyt pysyvästi uuteen aikaan, jossa niukkuudesta ja epävar-muudesta on tullut normeja.

kunnioittakaamme toisiamme

MIETIN USEIN, missä menee toisen kunnioituksen raja. Se pieni näky-mätön raja, jota ei kuulu ylittää. Jos-sakin syvällä se edelleen on olemas-sa, mutta missä? Ehkä löydämmekin oikean kunnioituksen rajan itsemme sisältä. Jokaisella varmasti on alue, jonne ei halua muita arvostelemaan. Tätä pohtiessaan jokainen huomaa, ettei ole ainoa, jolta tällainen alue löytyy. Uskonto on monelle pyhitetty alue. Suomessa on sananvapaus ja tulee olemaankin, hyvä niin. Kun kyse on toisen uskonnosta, on kuitenkin ol-tava hieman varuillaan. Media ja muut viestintävälineet eivät ole aina oikeassa. Asioita saatetaan helposti, jopa vahingossa kärjistää. Minulle on käynyt selväksi, ettei toisen kun-nioitus nyky-Suomessa kovin pitkäl-le kanna.

Tämän talven alussa kuulin ensim-mäistä kertaa islamilaisen rukous-kutsun televisiossa. Rukouskutsu kuulosti ammattimaiselta, sellaisel-ta, joita arabimaissa on. Mutta pe-rään kajahtikin naisen ääni, joka puhui rukouskutsun päälle: »Minut kihlattiin jo kehdossa.» Muuta mai-noksessa ei ollut. Sinä hetkenä toi-voin, etten olisi koskaan kuullut ru-kouskutsua televisiosta.

WSOY pyrkii tiivistämään Jari Ter-von Layla-kirjaan liittyvän ilmapiirin ja kulttuurin ytimekkääseen mai-nokseen. Mutta sekoitetaanko täs-sä kaksi eri asiaa? Kulttuuriin tulee kyllä vaikutteita uskonnosta, mutta uskonto ei ole sama asia kuin kult-tuuri. Jos jossakin kihlataan kehtoi-käisiä tyttöjä, niin islam on sitä vas-taan. Islamin mukaan avioliitto on laiton, jos toinen osapuoli naitetaan vastoin tahtoaan. Mainoksessa ole-vaa rukouskutsua ei voi siis perustel-la sillä, että se toisi esiin kirjan ilma-piirin.

WSOY:n Layla-kirjan mainoksella loukataan kaikkia, jotka kunnioitta-

vat henkilökohtaista uskonvalintaa. Uskonvapaus ei ole sitä, että anne-taan ihmisen uskoa, vaan myös kaik-kien vapautta palvoa, rakastaa ja elää haluamalla tavallaan. Uskonvapau-den toteutumista varten näitä kaik-kia tekoja on kunnioitettava.

Mikäli kirjassa on päähenkilönä muslimityttö, voi mainoksen kuvata moskeijassa, sillä siten kirjan ilma-piiri tulee esille. Vai tuleeko? Ei kai sentään.

Layla-kirja kertoo kurditytöstä, joka joutuu kestämään väkivaltaa, alista-mista ja sosiaalisia paineita. Kärsi-myksillä ei kuitenkaan ole tekemistä uskonnon kanssa, vaan kyseisen ryh-män tapojen ja kulttuurin kanssa. Tyttö karkaa huonoja oloja ja aloittaa pitkän taipaleen Euroopan halki Suo-meen. Vaikka kirjan rinnakkaistari-nana kulkee myös ongelmissa oleva suomalainen äiti, on mainoksen te-kijöiden mielestä rukouskutsu paras tapa luoda tunnelmaa. Tästä valin-nasta saattaa syntyä erilainen viesti kuin mihin mainoksentekijä pyrkii.

Kuuluuko suurimman osan ihmi-sistä silti jäädä vain katsomaan asi-aa sivusta? Onko tämä juuri sitä, kun sanotaan ihmisten rakentavan vihaa välilleen? Olemme yhtä suurta kan-saa, johon kuuluu kaikenlaisia ihmi-siä, ja me hyväksymme heidät kaikki juuri sellaisina kuin he ovat, moni-naisine valintoineen ja elämäntapoi-neen. Oletan, että voimme odottaa tulevalta parempaa. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta voimme aina oppia. Tulevaan voimme vielä vaikuttaa.

Nobelin rauhanpalkinnonsaaja Tawakal Karmān sanoi puheessaan: »Yhdessä, yhdessä, yhdessä me pys-tymme rakentamaan uuden maail-man!»

Ja niin me pystymmekin! Yhdessä saamme maailmasta sellaisen pai-kan, jossa ihmisten uskoa ja uskon-nollisia tunteita kunnioitetaan.

teksti nahla hewidy

yrjö kallinen, juha koivisto, lauri lahi-kainen, antti ron-kainen (toim.):kurssi kohti konkurssia. vastapaino 2011.

11 LIBERO

AJANKOHTAISTA POLITIIKASSA

teksti joonas korhonen

vasemmisto yhä vallassa ay-liikkeessä

KOLMESSA SAK:N eli Suomen ammat-tiliittojen keskusjärjestön jäsenliitos-sa käydään tänä vuonna vaalit. Julkis-ten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL:ssä, Metallityöväen liitossa sekä Elintarviketyöläisten liitossa. Liitto-kokous- ja edustajistovaalissa jäsenet valitsevat liiton ylimpiin päättäviin elimiin omat edustajansa. Pääasias-sa vaaleissa on mukana kaksi poliit-tista ryhmää eli sosialidemokraatit ja

Rakennusliitto oli aiemmin vasemmis-toenemmistöinen liitto.

»Tulevaisuudessa keskinäisen ky-räilyn sijaan meidän liittoomme kas-vaa vaikuttajasukupolvi, jolle tärkein-tä ovat liiton jäsenten etujen ajaminen ja yhteinen etu», Nisula sanoo.

Vaikka hän on huomannut, että nimenomaan vanhojen toimijoiden kohdalla muutos on ollut vaikea, hän uskoo ryhmätoiminnasta luopumisen

Antti Salonen on mukana vaaleissa

vasemmiston listalla.

vasemmistoryhmä, mutta yksittäisis-sä vaalipiireissä on mukana myös vä-hemmän perinteisiä työväenpuolueita aina perussuomalaisista keskustaan.

Poliittisesta toiminnasta ay-liik-keessä on keskusteltu jo 20 vuotta. Ra-kennusliitossa aktiivisesti toimiva ja SAK:n valtuuston jäsen, kirvesmies Ilkka Nisula Lahdesta näkee positii-viseksi, että Rakennusliitossa poliitti-sista ryhmätunnuksista on luovuttu.

12 LIBERO

Tätä muuttaisin liitossani

YLEENSÄ AMMATTILIITON JÄSENEKSI LIITYTÄÄN PAREMMAN TYÖTTÖMYYSTURVAN VUOKSI, MUTTA MONELLE ON JÄÄNYT EPÄ-SELVÄKSI, ETTÄ LIITON TOIMINNASTA PÄÄTTÄVÄT ENSISIJAISESTI SEN JÄSENET. TOIMINTA ON MYÖS POLIITTISTA.

olevan pidemmän päälle hyvä ratkaisu.»Näin alkuun Rakennusliiton vetäy-

tyminen pois poliittisesta ryhmätoi-minnasta toki on Vasemmistoryhmäl-le haitallista, koska vasemmistolaisten vaikutusvalta SAK:ssa pieneni», Nisula selittää.

KOKOOMUSLAISET MUKAANMetallityöväen liiton aktiivi, kone-asentaja Antti Salonen sen sijaan ei näe poliittisessa ryhmätoiminnassa mitään vikaa.

»Itse olen Metallin Vasemmiston eh-dokkaana, koska vasemmistoryhmän arvomaailma ja toimintatavat ovat mi-nua lähempänä. On hyvä, että on tar-jolla vaihtoehtoja.»

Samaa mieltä on myös JHL:ssä aktii-visesti toimiva nuoriso-ohjaaja Janne Kallio Sastamalasta.

»Vaikka oikeistopuolueet eivät kovin luonnollisesti istu ammattiyhdistystoi-mintaan, niin tervetulleita nekin oli-sivat mukaan. Jäsenten etuhan se on, että on tarjolla vaihtoehtoja.»

Kirvesmies Nisula ei pidä ongelma-na sitä, että Rakennusliiton aktiivit toimivat myös puoluepolitiikassa. Hä-nen omassa ammattiosastossaan jopa kolme neljästä on vasemmistoliitto- laisia.

»Onhan puolueella monia Vasem-mistorakentajien puolueosastoja, joten siinä ei ole mitään ongelmaa. Ja esi-merkiksi SAK:n edustajakokouksessa liittomme johto ilmoitti, että jokainen rakennusliittolainen kokousedustaja saa halutessaan osallistua poliittiseen ryhmätoimintaan, mikäli kokee sellai-seen tarvetta», Nisula toteaa.

POLIITTISET KONTAKTIT TÄRKEITÄVarsinkin nuorille jäsenille on usein epäselvää, mitkä ovat sosialidemo-kraattien ja vasemmistoliittolaisten ay-toimijoiden erot. Saman on huo-mannut myös demarien listoilla JHL:n vaaleissa ehdolla oleva Janne Kallio.

MITÄ KORJATTAVAA Antti Salonen, Janne Kallio ja Ilkka Nisula näkevät liitton-sa toiminnassa?

»Itse näkisin mielelläni nuoria toimijoita yhä enemmän siellä liiton kovassa ytimessä», Nisula sanoo.

Kallio toivoisi JHL:ltä puuttumista työhyvinvointia koskeviin kysymyksiin.»Olen tekemässä kartoitusta kiusaamisesta. Sehän on ay-liikkeessäkin nyt erit-

täin ajankohtaista ja työurien pidentämisestä puhuttaessa työhyvinvointi, kuten kiusaamisen väheneminen, on elintärkeä palikka», Kallio muistuttaa.

Salonen toivoisi liitoltaan jäsenlähtöisyyttä ja kirkkaammin värein maalaa-mista.

»Nykyään ammattiliitot käsitetään ostopalveluina, josta saa turvaa ja tukea, mutta todellisuudessa ammattiliitto ei ole mitään ilman aktiivista jäsenistöä, joka on aloitteellista työelämää ja yhteiskuntaa koskevissa kysymyksissä. Liiton tulisi ajaa entistä ponnekkaammin työläisten etua», Salonen päättää.

»En minä osaa mitään suurta aat-teellista eroa näiden kahden ryhmän väliltä löytää. Kuitenkaan suurin osa äänestäjistä ei ajattele vaaleja kovin-kaan puoluepoliittisina, vaan he halu-avat parhaat edunvalvojat mukaan pää-töksentekoon», nuoriso-ohjaaja sanoo.

Antti Salonen, joka toimii myös oman ammattiosastonsa puheenjoh-tajana Tampereella ja Metallin Vaikut-tajien eli liiton vasemmistoryhmän eh-dokkaana, on eri mieltä.

»Näen selvät erot sosialidemokraat-tien ja vasemmistolaisten välillä. Ryhmässämme on selvästi erilainen toimintakulttuuri, vaikken aivan var-masti voi mennä sanomaan, koska de-mari en ole koskaan ollut. Väittäisin toimintamme olevan selvästi jäsenläh-töisempää eikä meille tule kukaan lii-ton työntekijä sanomaan, mitä miel-tä asioista tulisi olla», Salonen toteaa.

Kallio pitää hyvänä sitä, että yhteis-työtä poliittisten puolueiden ja ammat-tiyhdistysliikkeen välillä on olemassa.

»Onhan se jäsenten etu, että meil-

lä on suoria kontakteja yhteiskunnal-lisiin päättäjiin ja meitä kuunnellaan aina valtakunnallista päätöksentekoa myöten. Se on osa jäsenten edunval-vontaa», Kallio sanoo.

Nisula taas ei usko, että Rakennus-liiton vaikutusmahdollisuudet olisivat heikentyneet poliittisista tunnuksista luopumisen jälkeen.

»Nyt Rakennusliitossa luottamus-tehtäviin ja toimitsijan virkoihin pää-syssä ratkaisee puoluekirjan sijaan pä-tevyys. Vaikutusvaltaamme vahvistaa se, että asioita hoitavat ihmiset, jotka osaavat hommansa mahdollisimman hyvin.»

Salosen mielestä yhteistyö on hyvää, vaikka sitä voisi tiivistää.

»En näe ongelmana selkeää sitoutu-mista poliittiseen toimintaan. Nuori-sopuolella monet näkevät Vasemmis-tonuoret turhan suurena peikkona, koska järjestön toimijoilla on maine utopistisina maailmanhalaajina, vaik-ka totuus on hieman toisenlainen», hän veistelee.

Julkisten ja hyvin-vointialojen am-mattiliiton (JHL) edustajistovaalit 12.–28.3.2012

Metallityöväen liiton liittokokousvaalit 2.-27.3.2012

Suomen elintarvike-työläisten liiton (SEL) edustajakokousvaalit 28.3.–25.4.2012

13 LIBERO

VASEMMISTONUORET LANSEERASI marraskuussa Massit massoille -perustulokampanjan. Kampanjan tavoitteena on lisätä ihmisten tietoa vasemmistolaisesta perustulovaati-muksesta ja samalla osoittaa, miksi prekaari sukupolvi esit-tää juuri perustuloa konkreettisena vaatimuksena turvatus-ta toimeentulosta.

Keskustelu perustulosta onkin herännyt uudelleen. Sii-tä kiitosta myös kokoomuksen Jaana Pelkoselle. Pelkonen tyrmäsi blogikirjoituksessaan perustulon argumentoimal-la, että »jokaisen kuuluu elättää itse itsensä kykyjensä mu-kaan» ja että »sosiaalietuuksien käytön kynnys on jo nykyi-sellään alentunut liikaa».

Perustulo ei ole mikään uusi juttu suomalaisessa poliit-tisessa keskustelussa. Vasemmistoliiton ensimmäisessä, vuonna 1990 hyväksytyssä poliittisessa ohjelmassa kansa-laistulolla on merkittävä rooli. Kansalaistuloa perustellaan yhtenä keinona »--lisätä ihmisten valinnanvapautta, elä-mänhallintaa ja osallisuuden kokemista. Se olisi ehdoista ja valvonnasta vapaa perusta, jolta kansalaiset voivat pa-rantaa elämänlaatuaan markkinataloudessa ja kansalaisyh-teiskunnassa. Kansalaistulo on jokaisen suomalaisen perus-osuus kansallisvarallisuutemme tuotosta. Kansalaisella on tähän oikeus riippumatta siitä, osallistuuko hän palkkatyö-hön vai ei.»

Prekariaatti.org-verkoston vuoden 2005 jälkeen järjestä-missä EuroMayDay-mielenosoituksissa vaadittiin perustu-loa yhtenä ratkaisuna yhteiskunnan prekarisaatioon. Työn muutoksen, silpputyömarkkinoiden synnyn ja tietotyöläi-syyden yleistymisen myötä ihmisten elämää olivat alkaneet hallita epävarmuus ja uudenlainen kontrolli. Euromayday onnistui synnyttämään pariksi vuodeksi laajaa keskustelua prekariaatista ja perustulosta.

Euromayday-mielenosoitusten jälkeen Vihreät teki ensim-mäisen 400 euroon perustuvan perustulomallinsa, ja jopa Kokoomuksen sivistysliitto julkaisi oman perustuloa käsit-televän kirjan. Keskustelu siirtyi uudesta työstä ja prekaa-rin sukupolven vapaustaisteluista perustuloon teknisenä so-siaaliturvan muutoksena. Tämän seurauksena keskityttiin malleihin ja sen toistamiseen, että työstä vapautuminen on mahdotonta.

Perustulo ei ole mikään itseisarvo. Itsessään se ei ole muu-ta kuin tekninen ratkaisu, joka voi tarkoittaa joko parannus-ta tai huononnusta sosiaaliturvan nykytilaan. Kun Vasem-

mistonuoret nyt kampanjoi perustulon puolesta, tehdään kampanjointia vasemmistolaisesta näkökulmasta vasem-mistolaisen yhteiskunnallisen muutoksen saavuttamisek-si. Siksi perustulokeskustelussa ei tule yksisilmäisesti kes-kittyä pelkästään perustulon tasoon, vaan myös sen muihin ominaisuuksiin käänteentekevänä asiana.

Vasemmiston perustulo on ainoastaan sellainen, joka pa-rantaa ihmisten toimeentuloa. Nykyinen perusturvamme on liian alhaisella tasolla. Vasemmiston perustulo antaa ih-misille ihmisarvoiseen elämään riittävän toimeentulon sekä vapauden päättää nykyistä paremmin, mihin haluaa käyt-tää aikaansa elämäntilanteesta riippumatta.

Perustulon tarkoituksena ei ole »kannustaa» mihin tahan-sa töihin millä tahansa työehdoilla. Toisin kuin nykyinen sosiaaliturva perustulo antaa vapauden valita työssäkäyn-nin, yrittämisen ja kouluttautumisen väliltä. Se mahdol-listaa myös sen, että aikaansa voi käyttää muuhun kuin pe-rinteisessä palkkatyösuhteessa tapahtuvaan työhön, kuten esimerkiksi hoivatyöhön, yritystoimintaan, kansalaisjärjes-tö- ja yhdistystoimintaan sekä tutkimuksen tekoon.

Ennen kaikkea vasemmistolainen perustulo on vaatimus toisenlaisesta tulonjaosta. Se on yksi tapa rakentaa poliit-tista vaihtoehtoa nykyiselle kehitykselle, joka sallii tuloero-jen kasvun ja suuryritysten harjoittaman systemaattisen ve-ronkierron.

Vasemmistolainen perustulo tulee maksamaan enemmän kuin nykyinen sosiaaliturva, koska sillä halutaan muuttaa muutakin kuin pelkkiä nykyisen sosiaaliturvan rakenteita.

LI ANDERSSONVasemmistonuorten puheenjohtaja

MIELIPIDE PUHEENJOHTAJA

PERUSTULON AIKA

VÄNSTERUNGA LANSERADE i novem-ber sin grundinkomstkampanj Fyrk åt folket.Målet med kampanjen är att öka folks medvetenhet om vänsterns syn på grundinkomst, samt påvisa varför den prekära generationen stöder just grun-dinkomst som ett konkret sätt att tryg-ga en tillräcklig utkomst åt alla.Tanken är dock inte ny. Vänsterför-

bundet krävde grundinkomst redan i sitt första program år 1990, och sedan dess har kravet framförts av allt från demonstranterna i EuroMayDay-de-monstrationerna till Samlingspartiets think tank och De Gröna. Grundinkomst är dock inget självän-damål. Beroende på dess storlek och finansiering kan den även innebära en försämring i socialskyddet jämfört

med idag. Vänsterns syn på grundin-komst utgår därför från en modell, där grundinkomsten är på en tillräckligt hög nivå för att förbättra nivån på so-cialskyddet, för att möjliggöra deltids-arbete och fördelning av arbete samt för att innebära ändringar i inkomst-fördelningen så att inkomstklyftorna minskar.

Inte en ny idé

14 LIBERO

VIIME JOULUKUUSSA Oikeutta Eläimille -järjestö julkaisi kuvia suomalaisista sikaloista – jo kolmannen kerran. Ku-vista seurannut paha mieli johti siihen, että ihmiset etsivät jälleen jouluruokapöytiinsä vaihtoehtoa perinteiselle teho-tuotantosian takapuolelle. Vaihtoehtona näytti olevan kalk-kunanliha, jonka kysyntä kasvoi.

Uutiskanava Nelonen pyysi Oikeutta Eläimille -järjestön kommenttia aiheesta. Antamassani kommentissa vakuu-tin, että kalkkunatuotannossa on täysin samoja rakenteel-lisia ongelmia kuin sikatuotannossakin ja eläinten rajun ja-lostuksen takia jopa enemmän.

Minulla ei kuitenkaan ollut esittää sydäntä riipivää kuva-materiaalia kalkkunoiden kärsimyksestä ja jäin pohtimaan, ettei kukaan varmastikaan jättäisi lyhyen kommenttini ta-kia kalkkunaa pakastearkkuunsa.

En ollut yllättynyt, kun Yle uutisoi tammikuun lopussa, että kalkkunoiden teuraskuljetuksissa on ollut jotain hämä-rää. Noin metrin mittaisia kalkkunakukkoja kuljetettiin 40 sentin korkuisissa kuljetuslaatikoissa jopa 12 tuntia. Kysees-sä ei kuitenkaan ollut mikään yksittäinen kömmähdys. Lä-hes kaikki Suomessa teurastettavat kalkkunakukot kuljete-taan kyseisellä tavalla ja kuljetukset ovat jatkuneet näin jo vuodesta 2004. Tämän jälkeen lintujen kokoa on jalostuksel-la kasvatettu entisestään.

Eläinlääkärit koettivat jo tuolloin puuttua tilanteeseen. HK Lihatalon kuljetuksista vastannut johtaja sekä Atrian ja HK:n yhteisomistuksessa olevan Länsi-Kalkkuna oy:n edel-leen virassaan istuva toimitusjohtaja saivat syytteet kulje-tuksista, mutta syytteet kuitenkin kaatuivat käräjäoikeu-dessa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen totesi Ylen uutisessa, että »kun asia ei ole helppo, ei ole myöskään help-po tehdä ohjeita».

Eviran Lihantarkastus- ja valvontayksikön johtaja puoles-taan vetosi lähetyksessä eläintuotannon peruslogiikkaan. Kukaan tai mikään ei kyennyt tieteellisesti todistamaan, että eläimet kärsivät, joten asiaan ei ole nähty aihetta puut-tua.

Uutisesta seuraavana päivänä kuulimme tarinaan jatkoa: teurastamo oli valittanut äänekkäästä tarkastuseläinlääkä-ristä. Evira ratkaisi ongelman siirtämällä viranomaisensa pois tehtävistään.

Toimittajilta (ja nyt ilmeisesti myös kriittisiltä tarkas-tuseläinlääkäreiltä) suljettujen teurastamoiden seinät pak-suuntuivat entisestään. Kuten sikakohunkin jälkeen, myös nyt raivostuneet eläinteollisuuden edustajat ilmoittivat mi-nisteriöön, että jos muutoksia säädöksiin tulee, koko kalk-kunatuotanto on vaarassa loppua Suomessa.

MIELIPIDE TULENANTAJA

SAILA KIVELÄOikeutta eläimille -järjestön aktiivi ja sikalavideoiden kuvaaja

KauhistuKsen KalKKunahäKKi

Tämän kaiken valossa tuntuu käsittämättömältä, että Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n vuo-den alussa teettämästä kyselystä selvisi, että esimerkiksi sianlihaketjun viestinnän osalta yli puolet vastanneista luot-taa viranomaisten viestintään. Elintarviketeollisuuden vies-tintään luottaa 30 prosenttia, kaupan viestintään 16 prosent-tia ja eläinsuojelujärjestöjen viestintään vain yksi prosentti vastaajista.

Parhaiten eläinten olot ilmenevät tarkastelemalla juuri viranomaisten toimintaa ja asenteita sekä lainsäädäntöä – etenkin sen käytännön tulkintaa. Viranomaisten ja teol-lisuuden luomista mainoskuvista sekä jopa tarpeettoman kärsimyksen kieltävästä laista huolimatta yli 2 500 000 kalk-kunaa on matkannut teuraaksi virastaan erotetun tarkas-tuseläinlääkärin sanoin niin, että »kaikki eivät mahdu laa-tikon sisäpuolelle».

Ja sama jatkuu edelleen.Suomalainen ruokateollisuus tuottaa joka vuosi ihmisvä-

estöön nähden yli kymmenkertaisen määrän eläimiä tapet-tavaksi. Mitkä mahtavat olla tämän enemmistön oikeudet, jos jopa eläimen itsensä kokoinen teuraskuljetustila on niin radikaali hyvinvointivaatimus, että sitä ei millään kyetä to-teuttamaan?

15 LIBERO

TEEMANA RUOKA

Safka, mättö, ape. Syöminen koskettaa aivan kaikkia. Se on hyvin henkilökohtai-nen tapahtuma tai jopa uskonnollinen ri-tuaali (s. 29). Ruokaan liittyy myös keski-luokkaista kapinaa. Tuuli Hongiston juttu palkitusta Ravintolapäivästä sivuilla 32–33.

Erilaisten ruokavalioiden määrä tun-tuu vain kasvavan jatkuvasti. Miljoo-nia lounaita tarjoavat julkiset keittiöt ja kouluruokalat ovat myös kuluttajien vaa-timusten ja toiveiden kohteena. Koulu-keittiöiden tilannetta kartoittavat Noora Vaarala ja Cecilia Bergström seuraavalta aukeamalta lähtien.

Myös kotimaisessa ruoantuotannossa on omat epäkohtansa. Maaseudulla sekä suomen metsissä työskentelee ulkomai-sia työntekijöitä ala-arvoisissa oloissa ja

pienillä palkoilla (s. 22–25). Kuviota sel-vitti Riia Colliander.

Ruokaa pidetään ABC-maassamme kal-liina ja jakelua keskittyneenä. Voisi olla paikallaan kysyä, kulkevat valtavat osuus-kaupat enää osuuskunta-aatteen tiellä? Hintoja ja keskittymistä puolustellaan lehtemme sivuilla usean pomon voimin Niko Peltokankaan jutussa (s. 26–29).

Teollinen viljely valtavine peltoineen, kastelujärjestelmineen, yksitoikkoisi-ne lajikkeineen ja keinolannoitteineen köyhdyttää maaperää ja kuluttaa ilmas-toa. Etelä-Amerikassa alkuperäiskansoil-ta periytynyt viljelytapa, milpa-pelto, voi olla ratkaisu ekologisesti kestävään vilje-lyyn (s. 30–31).

Mietitään, mitä suuhumme laitamme.

RUOKA ON VIIME VUOSINA NOUSSUT KAHVIPÖYTÄKESKUSTELUJEN KESKIÖÖN. JOKAISEN TUTTAVAPIIRISSÄ ON AINAKIN YKSI KARPPAAJA, VEGAANI, RAAKA-

RUOKAILIJA, PALEO-DIEETTIÄ NOUDATTAVA TAI SUPERFOODEISTA INNOSTUNUT.

ERITYISRUOKAVALIOISTA ON TULLUT ARKIPÄIVÄÄ MYÖS ALLERGIOIDEN LISÄÄNTYMISEN VUOKSI. JUHLATARJOILUJA SUUNNITTELEVAN ON

HUOMIOITAVA AINAKIN KELIAAKIKOT JA MAITOTUOTTEITA VÄLTTELEVÄT.

teksti noora vaarala ja cecilia bergström kuvitus laura tuomi

17 LIBERO

Halmetoja ei usko, että kouluruokaa aletaan määritellä erityisruokavalioi-den pohjalta, vaikka ne lisääntyisivät-kin edelleen.

»Tuskin tullaan näkemään vegaani- ja karppaajatiskejä», Halmetoja toteaa.

Hän korostaa ruoan laadun merki-tystä oppimisen kannalta. Huonolaa-tuinen kouluruoka vaikuttaa oppilaan vireystilaan, ja moni kärsii ravinne-puutoksista. Muulla opetuksen kehit-tämisellä ei ole väliä, jos koululainen ei jaksa keskittyä opiskeluun huonolaa-tuisen ruoan takia. Kouluruokaa tulisi ajatella investointina kuluerän sijaan.

Halmetoja vaatii lisää tuoreutta, vä-rejä ja alkuperäisiä raaka-aineita kou-luruokaan. Hän uskoo, että suurem-mat tahot alkavat reagoida sitten, kun kriittinen massa on kasvanut tarpeek-si suureksi.

»Keskustelu natriumglutamaatin poistamisesta kouluruoasta oli ensim-mäisiä sysäyksiä. Resurssien puute ei ole hyvä argumentti, vaan kyse on prio- risoinnista.»

GLUTEENIN TILALLE KOTIMAISIA JUUREKSIA

Yllättävän samoilla linjoilla on Helsin-ki Paleo -blogin kirjoittaja, kivikauden

R AV I N TOVA L M E N TAJA, superfoodien ja ravinnon laadun puolestapuhuja Jaakko Halmetoja sanoo, että kaikilla ruokatrendeillä on yhteinen nimittäjä: luonnonmukaisuus ja alkuperäisyys. Lisäaineettomuuteen ja prosessoimat-tomuuteen pyritään oikeastaan jokai-sessa tämän hetken hittiruokavalios-sa.

»On otettu jokin ruokavalion sekto-ri, jolla on selkeästi vaikutusta hyvin-vointiin, ja brändätty se», Halmetoja kuvailee.

Mutta entä koulu- ja opiskelijaruo-ka, joka määrittää suomalaisten las-ten ja nuorten arkilounaiden sisällön? Miten se sopeutuu ruokatrendeihin ja erityisruokavalioiden lisääntymiseen?

LAUTASMALLI ON PERUSRUOKAAKouluruoka on pääsääntöisesti suo-malaista perusruokaa, kirjoittaa ope-tusneuvos Marjaana Manninen Ope-tushallituksen edu.fi-sivustolla. Man-ninen on kouluruoan asiantuntija ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsen.

Suomalainen perusruoka on Manni-sen mukaan tätä: lämmin ruoka, salaat- ti, raaste tai tuorepala, leipä, levite ja juoma. Leipää, mieluiten täysjyvä-

versiota suositellaan syötäväksi jokai-sella aterialla. Juomaksi suositellaan vähärasvaista tai rasvatonta maitoa.

Kouluruoka perustuu perinteiseen lautasmalliin. Neljännes lautasesta täytetään lihalla tai kalalla, neljännes pastalla, riisillä tai perunalla ja loput kasvislisukkeella, raasteella tai salaa-tilla. Kaikessa pyritään vähärasvaisuu-teen.

Erityisruokavalioiden osalta tode-taan, että ruokalistat on hyvä laatia siten, että ne sopivat tai ovat helposti sovellettavissa erityisruokavalioihin. Kasvisruoan proteiinipitoisuudesta huomautetaan, mutta muita ruokava-lioita ei mainita erikseen.

VÄHEMMÄN MAITOA JA VILJAAJaakko Halmetoja kritisoi kouluruokaa pitkälle prosessoitujen vilja- ja maito-tuotteiden määrästä.

»Olisi tärkeää parantaa laatua ni-menomaan niissä ruoka-aineryhmis-sä, joita syödään määrällisesti eniten. Ei mitään hifistelyä, sillä kaiken ei tar-vitse olla luomulaatuista tai pienten linjojen kautta hiottua, mutta monet kouluruoan ravinneköyhät, tavalliset raaka-aineet aiheuttavat kehossa kroo-nista tulehdustilaa», Halmetoja toteaa.

atkinsin dieetti

Paljon proteiinia ja rasvaa, mutta vain vähän hiili- hydraattia.

teemaliite: ruoka

mikä on ruokakolmio?

• Kolmion kanta muodostaa ruoka-valion perustan • Toiselta tasolta voi syödä joka päivä runsaasti, kolmannelta vähemmän• Kolmion huipulta syödään vain silloin tällöin ja harkiten

»monet kouluruoan ravinneköyhät, tavalliset raaka-aineet aiheuttavat

kehossa kroonista tulehdustilaa.»

atki

nsin d

ieett

i

itämer

en ruokak

olmio

18 LIBERO

PUURO- JA VELLILOUNAAT POISRavintoneuvoja ja tietokirjailija Ju-hana Harju pitää suomalaista kou-luruokajärjestelmää kansainvälisesti katsoen hyvin järjestettynä.

»Ilmainen kouluruoka ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta ruoan ravitse-muksellisessa laadussa olisi paranta-misen varaa», hän toteaa ja huomaut-taa, etteivät kaikki ateriat ole edes Valtion ravitsemusneuvottelukun-nan kouluruokailua koskevien ohjei-den mukaisia. Esimerkiksi puuropäi-vät ovat ongelma.

»Jos lounaalla on mannapuuroa, mansikkakiisseliä, leipää ja hedelmä, ateriasta puuttuu kokonaan proteiini ja muutenkin sen ravitsemuksellinen koostumus jää köyhäksi. Puurot ja vel-lit eivät ole sopivia lounasruokia.»

Marjaana Mannisen suosituksis-ta löytyykin huomautus puuropäivis-tä: »Puuropäivinä aterialisäkkeenä on hyvä olla vähärasvaisia ja -suolai-sia juustoja tai leikkeleitä vaihdellen; kasviksia, hedelmiä ja marjoja unoh-tamatta.»

Myös Harju ehdottaa värikkäiden kasvisten määrän lisäämistä ja veh-näjauhojen ja perunan vähentämistä.

»Lisää porkkanaa, parsakaalia, to-maattia ja paprikaa vehnäjauhojen ja perunan tilalle.»

Proteiinin riittävää määrää tulisi tarkkailla enemmän. Lisäksi kasvisruo-kavaliossa käytetyt kasvikunnan prote-iinit, kuten tofu ja pavut, ovat hänen mukaansa terveellisiä sekasyöjillekin. Niiden käyttäminen on kaiken lisäksi ekologista. Kasvissyöjät ja sekasyöjät voisivatkin syödä joinakin päivinä sa-maa ruokaa.

Halmetoja ja Savolahti nostavat esiin kotimaisten marjojen merkityksen. Niitä saisi olla tarjolla päivittäin.

Joiltain osin Marjaana Mannisen kouluruokasuositukset ovat Liberon haastattelemien ravintoasiantuntijoi-den kanssa samoilla linjoilla. »Ruo-kalajien ravitsemukselliseen laatuun on tärkeää kiinnittää huomiota. Kas-viksia, hedelmiä tai marjoja tulee olla tarjolla jokaisella aterialla ja mieluiten tuoreina», kirjoittaa Manninen.

PALAUTTEEN MÄÄRÄ KASVAAAmica-ravintoloita ylläpitävän Fazer Food Servicesin ravitsemusasiantun-tija Leila Fogelholmin mukaan ruoka-trendit näkyvät erityisen hyvin opiske-lijaravintoloissa.

»Opiskelijat ovat aktiivisia ja tart-tuvat nopeasti uusiin tuuliin ja tren-deihin. Nimenomaan opiskelijaravin-toloistamme on tullut ensimmäisenä palautteita esimerkiksi kasvisruoan ravintosisällöstä, lihattomista teema-päivistä tai vegaaniruoan laajemmas-ta tarjonnasta.»

Karppauksen osalta aktiivisimpia ovat henkilöstöravintoloiden asiak-kaat. Fogelholm epäilee syyksi sitä, että karppauksessa oleellista on pai-nonhallinta, joka ei välttämättä ole opiskelijoiden tärkeyslistan kärjessä.

Fogelholm toteaa asiakkaiden ak-tiivisuuden kaiken kaikkiaan lisään-tyneen. Ruoasta annetaan enemmän palautetta ja toiveita kuin aiemmin. Aktiivisuuteen vaikuttaa myös palaut-teen antamisen helppous – komment-tinsa voi nykyään antaa netissä perin-teisten paperilappujen sijaan.

Vaatimuksiin värikkäiden kasvis-ten lisäämisestä ja ruoan prosessoi-mattomuudesta Fogelholm vastaa ra-han puutteella. Opiskelijaravintoloissa asiakasmäärät ja annoskoot ovat suu-ria, eikä yhtä ateriaa kohti ole käytet-tävissä paljon rahaa.

»Tästä seuraa muun muassa se, että lihapyörykkä- ja pinaattiohukaistyyp-piset ruokalajit tulevat keittiöihin puolivalmisteina tai raakapakasteina. Niitä ei pystytä valmistamaan alusta lähtien paikan päällä.»

Salaattipöydän värikkyys taas riip-puu ajankohdasta, sillä vuodenaika vaikuttaa merkittävästi raaka-ainei-den saatavuuteen, laatuun ja hintaan.

Juhana Harju kyseenalaistaa kou-lu- ja opiskelijaruoan pienet budje-tit. Hän kysyy, miksi lasten ja nuor-ten ruoan hinnan vaaditaan pysyvän 2,5 eurossa, vaikka aikuiset yleises-ti käyttävät omaan lounaaseensa 9,30 euroa (korkein lounassetelin hinta). »Olen sanonut aikuisten kollektiivi-seksi itsekkyydeksi sitä, että he eivät ole valmiita panostamaan lastensa ruo- kailuun yhtä paljon kuin omaansa.»

KOULUKEITTIÖN HAASTEETKouluruoasta saatua palautetta käsit-televät kuntien ruokahuollosta vas-taavat. Kauniaisten kaupungin ruo-kahuoltopäällikkö Kaarina Hassel kuvaa tilannetta oman kuntansa nä-kökulmasta. Hänen mukaansa mi-nän korostuminen ja individualisoitu-minen ruokaan liittyvissä asioissa on tyypillistä tälle ajalle. Silti suurin osa

tai luolamiehen ruokavalioksi kutsu-tun näkemyksen edustaja Jaakko Sa-volahti. Hän ehdottaa kouluruoan lähtökohdiksi gluteenittomuutta, ko-timaisuutta ja leivättömyyttä.

»Gluteeniviljojen pois jättämisellä voitaisiin ehkäistä laaja-alaisesti mo-nenlaisia ongelmia suolisto- ja autoim-muunisairauksista psykologisiin sai-rauksiin.»

Savolahti painottaa suomalaisten juuresten käyttöä pastan ja riisin kus-tannuksella. Edullisuus toteutuisi, kun hyödynnettäisiin sellaisia kotimai-sia aineksia kuin naudan ja porsaan si-säelimiä ja vähemmän arvostettuja ka-loja, esimerkiksi lahnaa ja särkeä. Ne pitäisi tietysti valmistaa nuorten ma-kuun sopiviksi.

Leivättömyyden periaate taas opet-taisi koululaisia syömään monipuoli-semmin oikeaa ruokaa »ainaisen leivän puputtamisen sijaan». Savolahti on huolissaan siitä, että leivästä on tullut yksi suomalaisten yleisimmistä ruois- ta. Viljan sisältämät haitalliset aineet ja sen korkea glykeeminen indeksi1 ovat ongelmallisia esimerkiksi painonhal-linnan osalta. Ratkaisuksi tarjottu ko-kojyväisyys ei Savolahden mukaan ti-lannetta pelasta.

1 glykeeminen indeksi, gi

Kuvaa hiilihyd-raattien imeyty-misnopeutta ja siten muutosta verensokerissa.

itämeren ruokakolmio

Tässä ruokakolmi-ossa painotetaan Pohjoismaissa tuo-tettua ja suoma-laiseen ruokakult-tuuriin kuuluvaa ruokaa (Diabetes-liitto, Sydänliitto & Itä-Suomen yli-opisto).

19 LIBERO

teemaliite: ruoka

koihin sai Kauniaisissa huonoa palau-tetta. Oppilaiden mukaan kasvikset oli parempi pitää erillisinä lisukkeina ja salaatteina, ja niin muutos peruttiin. Hasselin mukaan tärkeintä on kuiten-kin se, ettei ruoka jää syömättä.

Prosessoitujen elintarvikkeiden suh-teen suuri vaikutin on hinta. Han-kintavaiheessa selvitetään tuotteen sisältö, mutta elintarvikkeen käsitte-lyasteen valintaan liittyy monta kysy-mystä: ammattitaitoisen työvoiman saatavuus, työn rasitustekijät, kuten käsin kuorimiset, pilkkomiset tai yk-sitoikkoiset työvaiheet ja ruoan hygi-eeninen turvallisuus. On mietittävä, miltä osin laite voi korvata kuluttavan ihmistyön.

»En kaipaa aikoja, jolloin liharuhot toimitettiin keittiöihin, puoli päivää irrotettiin lihaa luista ja seuraava päi-vä paistettiin niitä keittiö sinisenä», Hassel toteaa. Hänestä kouluruokailun tärkeimpiä seikkoja ovat ruoan tunnis-tettavuus, hyvä maku, ravintosisältö ja

ihmisistä on edelleen »normaaleja kes-kitien kulkijoita, joilla on kirkkaat aja-tukset ruokailun perusasioista». Pe-rusasioihin kuuluu, että ihminen on sekasyöjä ja pyrkii monipuoliseen ruo-kavalioon.

»On ymmärrettävä myös se, että jos eliö rajoittaa ruokavaliotaan yksipuoli-seksi, on ennen pitkää edessä lajin tu-houtuminen.»

Hassel sanoo kuulevansa eniten pyyntöjä perinteisestä arkiruoasta. Karppaajan hän on tavannut työssään vain kaksi kertaa. Kouluruoalle on hä-nen mukaansa esitetty vaatimuksia kautta aikojen, vain niiden sisältö on muuttunut.

»1990-luvulla oli niitä äänekkäitä, joiden mielestä koulussa olisi pitänyt tarjota vain pitsaa, hampurilaisia ja ranskalaisia perunoita. Nyt sellaisia ei kuule juuri haluttavan.»

Koulukeittiöt tasapainottelevat vaa-timusten välillä. Kasvisten lisääminen pääruokiin, kuten lihapatoihin ja laati-

sekasyöjän ruokakolmio

Virallisiin ravin- tosuosituksiin perustuva ruokavalio.

vegaaniruoka- valio (ympyrä)

Ruokavalioon ei kuulu eläinperäi-siä tuotteita, ku-ten lihaa, maitoa ja munia.

kohtuullinen hinta. Maksuton julki-nen palvelu on rajallista ja pyrkii kes-kimääräiseen hyvään.

»Isoisälläni oli tapana sanoa kotona, jos ruoka ei maistunut: pitää kävellä li-sää, niin alkaa maistua. Pitää olla näl-kä, niin jo ruoka maistuu.»

»aikuisten kollektiivinen itsekkyys on sitä, että

he eivät ole valmiita panostamaan lastensa

ruokailuun yhtä paljon kuin omaansa.»

vegaa

niruoka

valio

sekasyöjän ruokakolmio

20 LIBERO

»KEITÄ NÄLÄNVASTUSTAJIA voidaan verrata amerikkalaisen maissin tun-temattomiin jalostajiin?», kysyy Paul De Kruif romanttisessa maan-viljelyksen historiikissaan.

Tosiaan, maissi on sadon painon perusteella maailman tärkein vilje-lykasvi: vuonna 2010 maailmanlaa-juinen sato ylitti 800 tonnia. Esi-merkiksi vehnä jäi noin 650 tonniin. Puhe tuntemattomista jalostajista ei ole liioittelua. Viljeltävän maissin jyviä ympäröi kova kuori, minkä ta-kia se tarvitsee ihmisen apua lisään-tyäkseen. Luonnonvaraisen maissin esikantaa ei ole kuitenkaan koskaan löydetty. Maissi näyttää ilmestyneen kuin tyhjästä ihmisen historiaan.

MAISSI MAHDOLLISTI ORJAKAUPAN»Mesoamerikka ansaitsisi paikan korkeakulttuurien joukossa, vaik-ka sen asukkaat olisivat luoneet vain maissin», väittää Charles C. Mann ansiokkaassa kirjassaan 1491: Amerik-ka ennen Kolumbusta.

Maissin uskotaan polveutuneen sen lähimmästä sukulaisesta vuo-ristoheinä teosintista. Erään toisen teorian mukaan kahden maissin su-kulaisen risteyttäminen on saanut aikaan genomisokin, eli täydellisen DNA:n uudelleenjärjestäytymisen. Oli syntytapa mikä tahansa, selvää on, että yli 6000 vuotta sitten Etelä-Meksikossa laitettiin alulle »toden-näköisesti ihmisen ensimmäinen ja luultavasti suurin geenitekniikan saavutus», kuten perinnöllisyystutki-ja Nina V. Federoff on luonnehtinut.

Amerikan mantereelta maissi levi-si Kolumbuksen mukana Eurooppaan 1400- ja 1500-lukujen taitteessa. Tä-män uuden satoisan viljan maail-manlaajuisella suosiolla oli »nälän-vastustuksen» ohella odottamattomia seurauksia. Osissa Italiaa ja Ranskaa ihmiset innostuivat maissijauhoista tehdystä puuromaisesta polentasta siinä määrin, että kärsivät pellagras-ta eli (maissista puuttuvan) niasiinin puutostaudista.

Maissin lisäksi Amerikan mante-reen antimet maapähkinät ja ma-niokki löysivät pian tiensä myös Af-rikkaan. Mantereen kasvavat ja keskenään riitaisat yhteiskunnat tarjosivat oivat markkinat euroop-palaiselle orjakaupalle sen jälkeen, kun tautiepidemiat olivat tehneet tuhojaan Amerikan alkuperäsväes-tön keskuudessa ja johtaneet työvoi-mapulaan.

ALATI MUUTTUVA SATOVielä nykyäänkin intiaanimaanvilje-lijät Meksikossa kasvattavat maissia milpassa, vastikään raivatussa pel-lossa, jossa kasvaa useita muitakin viljelykasveja, kuten chiliä, kurpit-saa ja papuja. Monipuolinen kasvus-to ei köyhdytä maaperää tehomaa-talouden tavoin. Tämä lisäksi pavut ja maissi täydentävät ravinto-arvoil-taan toisiaan.

Vaikka milpaa ei voida toistaa teol-lisessa mittakaavassa, tehomaatalous voi hyvinkin oppia menetelmästä jo-tain. Maissitutkija H. Garrison Wil-kesin mukaan Mesoamerikassa on paikkoja, joita on viljelty jatkuvasti neljän vuosituhannen ajan.

Maissi on yksi harvoista viljely-lajikkeista, jotka ovat monimuotoi-sempia kuin useimmat luonnonva-raiset kasvit. Maissi pölyttää tuulen avustamana pellolta toiselle, jolloin lajikkeet sekoittuvat jatkuvasti. Tätä geenivirtaa maanviljelijät hallitse-vat huolellisesti valikoimalla kyl-vettäväksi tarkoitettuja siemeniä. Kuten Mann huomauttaa, meksiko-laisen maanviljelijän pellolta korjaa-ma maissisato saattaa olla tuhansien yksittäisten valintojen tulos. Jotkut lajikkeet ovat tarkasti varjeltuina kulkeneet sukupolvien pituisen mat-kan.

se mahtava meKsiKon maissiYKSI GEENITEKNIIKAN SUURIMPIA SAAVUTUKSIA TAPAHTUI 6000 VUOTTA SITTEN. teksti toni hämäläinen

charles c. mann: 1491: amerikka ennen kolumbusta. like kustannus 2011

yk:n elintarvike- ja maatalousjärjestö eaO.Org

MIKÄ KOULURUOKAILUA RAJOITTAA?

SUOSITUKSEN MUKAAN peruskoulu-lounaasta tulisi saada kolmannes päi-vän energiatarpeesta.

Rasvaa lounaassa saa olla 30 pro-senttia, josta vähintään kaksi kolmas-osaa pehmeää. Proteiinia tulisi ruoas-sa olla 15 prosenttia ja hiilihydraattia 55 prosenttia. Vaihtoehtoja tulisi olla kaksi, joista toinen voi olla kasvisruo-ka.

Terveydellisistä, uskonnollisista ja eettisistä syistä erikoisruokavalio-ta tarvitsevat on otettava huomioon, kaksi viimeistä mahdollisuuksien mu-kaan. Peruskouluissa painotetaan ko-din ja koulun yhteistyötä sekä palaut-teen keräämistä kouluruokailusta. 1

Joukkoruokailuun suositellaan var-sinaisen ruoan lisukkeeksi vähäsuo-laista ja kuitupitoista leipää, vähä-rasvaista maitoa tai piimää, vähän suolaa ja 60 prosenttia rasvaa sisältä-vää margariinia sekä 150–200 gram-maa kasviksia öljypohjaisen salaatin-kastikkeen kanssa.2

Korkeakouluruokailua ohjaava suositus on peruskouluversiota laa-jempi ja sitä on noudatettava, jotta ateria on oikeutettu Kelan ateriatu-keen. Kasvisruokavalioon suhtaudu-taan suosituksessa positiivisesti ja sen proteiinipitoisuuteen kiinnitetään erityishuomiota.

Tavoitteena on täysipainoinen, ra-vitseva, houkutteleva ja maukas kas-visruoka. Sen sijaan esimerkiksi vähähiilihydraattisen kouluruoan tu-kemiseen ateriatuella Kela suhtautuu torjuvasti. Syyksi kerrotaan, ettei sillä ole terveydellistä etua verrattuna suo-situsten mukaiseen ruokavalioon. 3

Elintarvikkeiden hankinnoissa ja valmistuksessa korkeakouluissa on noudatettava ravitsemuksen lisäksi muitakin kriteerejä, kuten raaka-ai-neiden tuoreus (erityisesti kasvikset, hedelmät ja marjat), kestävän kehi-tyksen periaatteet (luomu-, kasvis- ja lähiruoan suosiminen) ja opiske-lijoiden tietotarpeisiin vastaaminen (mitä ruoka sisältää ja mistä se on pe-räisin).

1 Kouluruokasuositus Valtion ravitsemus-neuvottelukunta 2008

2 Sosiaali- ja terveys-ministeriön joukko- ruokailun seuranta- ja kehittämistyö- ryhmän toimen- pidesuositus. stm , Helsinki, 2010

3 Valtion ravitsemus-neuvottelukunnan suositus korkeakou- luruokailun peri- aatteiksi. Kela, Helsinki 2011

teksti cecilia bergström

amanda44

21 LIBERO

teemaliite: ruoka

teksti riia colliander kuvitus janne nurmi

ja tilit työnantajan taskuun passit pussiin

22 LIBERO

H E L M I K U U SS A 2011 Euroopan kri-minaalipolitiikan instituutti HEUNI julkaisi 250-sivuisenraporttinsa Hinnal-la millä hyvänsä. Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö Suomessa. Eniten ongelmia esiintyi työ-paikoilla ja aloilla, joilla työntekijät ovat tilapäisiä ja työ hajotettu alihan-kintaketjuihin.

Räikeimmät tapaukset täytti-vät raportin mukaan työperäisen ih-miskaupan perusteet. Lisäksi eri ammattiliitot ovat selvittäneet ta-pauksia, joissa kiskonnan tapai-sen työsyrjinnän piirteitä omaavia tapauksia ainakin rakennus-, siivous-, hieronta-, ravintola- ja puutarha-aloilla sekä marjanpoiminnassa. Yksin puu-tarha-ala työllistää vuositasolla noin 9 000 ulkomaista, pääosin sesonkityö-tä tekevää työntekijää.

Konstit voivat pitää sisällään mani-pulointia, uhkailua tai velkaannutta-mista. Uhrin työvoimaa voidaan hy-väksikäyttää maksamalla liian matalia palkkoja, teettämällä kohtuuttomia

työaikoja, laiminlyömällä TES:n mu-kaiset oikeudet tai asuttamalla työnte-kijää ala-arvoisissa olosuhteissa. Myös lisääntyvä välitysfirmojen käyttö eri aloilla ja toimeksiantojen ketjutus esi-merkiksi urakkatöissä ovat osaltaan kasvattaneet ulkomaisen työntekijän riskiä joutua hyväksikäytetyksi.

RAKENNUSTELINEILTÄ VIHANNES-PENKKIIN: VALVOJAN SOKEA PISTE

Valtaosa median hampaisiinsa otta-neista tapauksista ja viranomaisten toimenpidelistalle päätyneistä epäkoh-dista ja esimerkkitapauksista sijoittuu toistaiseksi rakennus- ja ravintola-alo-jen pariin. Raksojen ja raflojen rinnal-la vähemmälle huomiolle ovat jääneet maatalous- ja viheralojen väärinkäytös- epäilyt ja tuomiolle päätyneet tapauk- set. Samojen alojen ongelmia ovat myös työnantajapuolen väärinkäytös-ten kohdentuminen maahanmuutta-jataustaisiin tai ulkomailta rekrytoitui-hin työntekijöihin.

Kirsi Koponen, Puu- ja erityisalo-jen liiton aluetoimitsija ja maatalous-alojen työehtosihteeri, tunnistaa ulko-maalaisten ongelmat työsuojan sekä väärinkäytösten saralla. Eritoten viher-alan tehtävissä sesonkihuiput erottu-vat liittotyöntekijän kalenterissa.

»Yhteydenotot ovat viime vuosina li-sääntyneet. Kausityöhön painottuval-la viheralalla ne kasvavat kevät- ja ke-säaikaan, maaseutuelinkeinoissa taas jakautuvat aika tasaisesti. Ylivoimai-sesti eniten ovat yleistyneet ulkomaa-laisten työntekijöiden yhteydenotot palkanmaksuepäselvyyksistä ja ylipää-tään työehtosopimuksiin liittyvistä asi-oista. Puuliitossa olemme kouluttaneet toimitsijoita vähemmistövaltuutetun voimin parantaaksemme valmiuk-sia tunnistaa työperäinen ihmiskaup-pa esimerkiksi työpaikkavierailuilla», Koponen kertoo.

Puuliitossa on kuutisensataa maa-hanmuuttajataustaista jäsentä, jotka työskentelevät useilla liiton sopimus-aloilla, mutta eritoten maataloudessa.

»Eli juuri niillä aloilla, joille on vai-kea saada suomalaisia työntekijöitä», hän jatkaa.

Etelä-Savossa julkishallinnon teet-tämä tutkimus ulkomaisen työvoiman rekrytoinnista Itä-Suomen työnantaji-en näkökulmasta tiivistyy pitkälti ha-vaintoon, että ulkomaisen työvoiman rekrytoiminen on kannattava vaihto-ehto: suomalaiset eivät ole innokkaita hakemaan syrjäisempien alueiden se-sonki- ja urakkapainotteisiin maatalo-us-, hoiva- ja metallialojen tehtäviin varsinkaan matalan palkan ja talou-delliseen kannattavuuteen vaikuttavi-en tekijöiden vuoksi.

Ulkomaisen työvoiman rekrytoimi-seen päätyvät kyselyn mukaan var-sinkin pienet yritykset, joiden on eri-tyisen vaikea löytää toimialueeltaan kotimaista työvoimaa.

Vaikka enemmistö työnantajista hoitaa velvoitteensa moitteetta, mah-tuu joukkoon monenlaisia kokeilijoita.

»Kaikkia työnantajia ei pidä syyllis-tää, sillä ulkomaalaistenkin palkkauk-sessa asiansa hyvin hoitavia on valta-osa. Sitten on väärinkäyttäjiä, jotka toimillaan mustamaalaavat rehellis-tenkin mainetta. Tulee myös huomi-oida, miten kokonaiskilpailukykyä vääristää se, jos saman alan yrittäjis-tä yksi vedättää ja toinen taas noudat-taa TES:iä ja lakipykäliä», Koponen painottaa.

IHMISKAUPPA. MONI LIITTÄÄ SEN EROTIIKKA-ALAAN, LENKKI- TOSSUPAJOIHIN TAI RAHANPESURAVINTOLOIHIN. TYÖPERÄINEN IHMISKAUPPA PITÄÄ KUITENKIN SISÄLLÄÄN MONIKASVOISEMMAN TODELLISUUDEN – JA OSIN SIKSI ONGELMATAPAUKSIA ONKIN USEIN VAIKEA TUNNISTAA JA NIIHIN LAIN VOIMIN PUUTTUA. SUOMESSA IHMISKAUPPA EI MERKITSE MAAHAN VÄKISIN TUO- MISTA TAI TYÖPAIKALLE TELKEÄMISTÄ, VAAN ÄÄRIMMÄISYYTEEN VIETYÄ HALPATYÖVOIMAN HYVÄKSIKÄYTTÖÄ.

23 LIBERO

teemaliite: ruoka

PASSIT JA PANKKIKORTIT PAREMPAAN POVEEN

Aluetoimitsija Kirsi Koponen kertoo, että valtaosa esiin tulevista epäkohdis-ta liittyy työehtosopimuksen laimin-lyömiseen ja lievempiin väärinkäytök-siin, mutta räikeämpiäkin tapauksia tulee tietoon. Alueellisesti Länsi-Suo-mi muodostuu maaseutuelinkeinojen saralla ongelmallisimmaksi.

»Useimmiten yhteydenottaja on ul-komaalainen työntekijä, joka epäilee, ettei työssä noudateta alan työehtoso-pimusta. Valtaosa liiton käsittelemis-tä tapauksista koskee suomalaisia työn-tekijöitä, mutta räikeimmät tapaukset tulevat ilmi työpaikoissa, joissa on vain tai pääosin ulkomaisia työntekijöitä.» Koposen mukaan he ovat arkoja otta-maan yhteyttä, koska ajattelevat siitä koituvan harmia, jos asioihin puutu-taan ulkopuolelta.

Eräs esimerkkitapaus on pienen paikkakunnan työnantaja, joka oli palkannut vain venäläisiä. Työnantaja oli maksanut useita vuosia vain työeh-tosopimuksen mukaista minimipalk-kaa jättäen maksamatta ylityö- ja arki-pyhäkorvaukset, lomaltapaluurahat ja muut lain vaatimat maksut.

Toisessa tapauksessa kaikki työpai-kan suomalaiset työntekijät oli irti-sanottu ja tilalle palkattu ulkomaista työvoimaa tekemään hommia liki kir-jaimellisesti kellon ympäri ilman viik-kolepoja tai muita vapaita.

»Eräässä tapauksessa pariskunta työskenteli maatilalla asuen sen alu-eella ala-arvoisessa mörskässä työnan-tajan pitäessä heidän passejaan ja vii-sumeitaan ’tallessa’», Koponen kertoo.

Muutamat viheralojen ongelmatapa-uksista ovat pyörineet oikeusprosessin läpi. Vaasan käräjäoikeus antoi vuon-na 2009 tuomion vihannesalan yrityk-selle, joka oli teettänyt thaimaalaisryh-mälle työtä 65 tuntia viikossa 250 euron nettokuukausipalkalla. Työnantaja piti myös hallussaan työntekijöidensä pankkikortteja ja tunnuslukuja mää-räten heidän rahankäytöstään.

HARMAAN SÄVYJÄSuurimman ongelman ihmiskaupan saralla muodostaa se, ettei uhreja tun-nisteta. Rikoslaki on vaikeasti tulkit-tava eivätkä ulkomaalaiset uhrit aina

tiedä oikeuksistaan tai heillä ei ole tu-kiverkostoa, jonka turvin epäkohtiin puuttua.

Kuluttajan vastuulle jääkin tuotteita ja palveluja – niin kotimaisia kuin ulko-maisia – ostettaessa miettiä realistisia tuotantokuluja: mikäli jokin vaikut-taa liian hyvältä ollakseen totta, asia useimmiten onkin niin.

Toimitsijana seitsemän vuotta työskennellyt Kirsi Koponen koros-taa tiedon ja tiedottamisen merkitys-tä epäkohtien ehkäisyssä. Työehtoso-pimukset on käännetty useille kielille ja tänä vuonna on järjestetty jo kaksi Tervetuloa Puuliittoon -tilaisuutta ve-näjäksi.

»Uskomme, että viidakkorumpu avustaa ja välittää työntekijöiden kes-kuudessa tietoa ja kokemuksia Suomes-sa työskentelevien oikeuksista. Kun työnantajat huomaavat ulkomailtakin tulevien olevan perillä oikeuksistaan, ei heidän kustannuksellaan voi enää pelata vaikkapa huonommilla palkka-ehdoilla.»

Tiedotussarkaa riittää, sillä suurin osa ulkomaalaistaustaisista työnte-kijöistä ei kuulu mihinkään liittoon. SAK:laisilla liitoilla on yli miljoona jä-sentä, joista ulkomaalaistaustaisia on noin 17 000.

Vähemmistövaltuutetun ja kansal-lisen ihmiskaupparaportoijan toimis-ton ylitarkastaja Venla Roth tiivistää Suomen työkalut eritoten työperäisen ihmiskaupan torjunnassa samansisäl-töisiin seikkoihin: monimuotoisena ja vaikeasti tunnistettavana ilmiönä ihmiskauppaa tulisi arvioida koko-naisvaltaisesti huomioiden työnteon ehtojen ohella myös työskentelyn ja asumisen olosuhteet.

Myös työsuojelutarkastajien man-daattia ja lakisääteisiä velvollisuuksia tulisi arvioida uudelleen. Venla Roth korostaa myös työmarkkinajärjestöjen roolia ihmiskaupan ennaltaehkäisys-sä. Erityisesti ammattiliitoilla on hä-nen mukaansa erinomaiset mahdolli-suudet tunnistaa ihmiskaupan uhreja ja reagoida esiin tuleviin tapauksiin.

Työperäisen ihmiskaupan tai torju-miseen Kirsi Koposella on myös yksi te-hokas ohje:

»Työsuojelun vastuualueelle tuplasti nykyistä enemmän resursseja.»

24 LIBERO

MYÖNTEISESTÄ SUHTAUTUMISESTA HUOLIMATTA luo-mun ja lähiruoan käyttö julkisissa keittiöissä on edel-leen vähäistä. Suuriin raaka-ainemääriin nojaavissa palveluissa luomun ja lähiruoan käytön suurimmiksi esteiksi koetaan tuotteiden saatavuus, paikallisyrittä-jien heikko tunnettuus ja alueellisten kuljetusjärjestel-mien puute.

Itä-Suomen yliopistotutkija Tuija Mononen viittaa analysoimaansa niin sanottuun ekorationaaliseen mal-liin, jossa jatkojalostuksesta vastaisivat keskusyksiköi-den sijaan paikallisyritykset, jotka keräisivät raaka-ai-neet lähiseudun tuottajilta.

Jämerimmillään mallissa olisi edellytykset toteuttaa niin ekologista kuin taloudellista kestävyyttä. Se voi-si Monosen mukaan luoda yhden mahdollisuuden niin pien- ja lähituotannon ylläpitämiseksi kuin työpaikko-jen tuojaksi.

Pientilan näkökulmasta valtiotason panostus tilojen ja tuotantomäärien kasvattamiseksi on laitettu mer-kille: pienten tilojen perinnearvo mainitaan puheissa, mutta käytännön tasolla edistystä ei tapahdu.

»Yhteiskunta tuntuu haluavan isoja tiloja. Puolueil-la, monikossa, puheet ovat kauniita mutta teot pieniä. Tuottajahinnat pysyvät ennallaan, mutta kustannuk-set tekijälle nousevat. Yhteishenki tuntuu puuttuvan maanviljelijöiltä. Uudelleenorganisointia kaivattai-siin», kertoo eräs satakuntalaisen pientilan yrittäjä-perhe.

Tehotuotannon epäkohtien ja ruoan laadun sekä puhtauden noustessa monen kuluttajan valintojen pe-rusteiksi ja tuottajien haasteiksi, kysyvät maaseudun yrittäjät itseltään: onko tuotanto mahdollista pitää kan-nattavana?

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan pu-heenjohtaja Jari Leppä (kesk.) moitti helmikuussa Tu-run Sanomille hallituksen asialistalta löytyvää asetus-ta, joka voimaan tullessaan estäisi uusien maatalouden ympäristötukisitoumusten tekemisen vuosina 2011–2012.

Lepän mukaan tämä käytännössä estäisi tilojen kan-nattavat sukupolvenvaihdokset ja vaikeuttaisi uusien yrittäjien luomuun siirtymistä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu lähi- ja luomutuotan-non kasvattaminen.

mihin matkalla, maaseutu?LUOMUA, LÄHIRUOKAA JA PIENIÄ PUURTAJIA – VAI KESKITETTYÄ, KASVATETTUA JA TEHOLTAAN TEOLLISTA? MAASEUDULLA ON MONTA SUUNTAA.

teksti riia colliander

25 LIBERO

teksti niko peltokangas kuvitukset janne nurmi

kahden kauppa

KAUPPA ON KESKITTYNYT SUOMESSA POIKKEUKSELLISEN VAHVASTI. POIKKEUKSELLISEN KORKEA ON MYÖS RUOAN

HINTA. KILPAILUVIRASTON SYYNIIN PÄÄSSEET KESKO JA S-RYHMÄ VAKUUTTAVAT PELIN OLEVAN REILUA.

teemaliite: ruoka

26 LIBERO

SUOMESSA ELETÄÄN KA LLI ISTI verrattuna muihin EU-maihin. Vuonna 2010 täkäläiset kuluttajahinnat nousivat Tilastokeskuksen mukaan korkeammiksi kuin missään muus-sa euroa käyttävässä maassa. Ruoan hintojen osalta Suomi oli euroalueen neljänneksi kal-lein maa.

Elintarvikkeiden hinnoista on syytetty kau-pan keskittymistä ja siitä johtuvaa kilpailun puutetta. Taloussanomat kertoi syyskuussa S-ryhmän ja Keskon hallitsevan 80 prosent-tia päivittäistavarakaupan myynnistä. Alle kymmenen prosentin osuuksiin ovat päässeet seuraavaksi suurimmat toimijat Suomen Lä-hikauppa ja Lidl.

Korkeiden hintojen ja keskittyneen kaupan yhteyttä on ruotinut muun muassa tietokir-jailija Seppo Konttinen, joka julkaisi syksyl-lä kirjan Suomalainen ruokalasku. Hän väittää eu-rooppalaisittain erittäin tiiviin keskittymisen tappavan kilpailun.

KAIKKI KAIKKIA VASTAANViestintäpäällikkö Kai Ovaskainen Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnasta (SOK) vas-

taa Konttisen väitteisiin. Hänen mukaansa kilpailu on todellista.

»Keskuskunta muodostuu 21 alueosuuskau-pasta, jotka nekin kilpailevat keskenään eivät-kä voi diilata hintoja.»

Ovaskainen syyttää hintatasosta verotusta, suomalaisten korkeaa ostovoimaa sekä pitkiä kuljetusyhteyksiä. Hän maalailee osuuskau-pan olevan se viimeinen palvelu, joka kylältä lähtiessään sammuttaa valot.

Myös Kesko viittaa ryhmän sisäiseen kil-pailuun. 900 itsenäistä K-kauppiasta ei Ruo-kakeskon toimitusjohtajan Terho Kalliokos-ken mukaan edes ole yhtenäinen markkinoilla vaikuttava voima.

»Keskolla ei ole omia ruokakauppoja, vaan markkinaosuus on K-kauppiaiden paikallis-ten markkinaosuuksien summa», Kalliokos-ki mainitsi, kun Kilpailuvirasto selvitti kau-pan kilpailua.

Keskon ruokakaupan viestintäpäällikkö Kukka Eerola puolestaan viittaa tutkimustie-toon, jonka mukaan ruoan hinta on Suomessa Euroopan alhaisimpia – jos sitä vertaa yleiseen hintatasoon. Viime vuonna kauppiaiden etu-

järjestö Päivittäistavarakauppa ry:n tilaamas-sa selvityksessä todettiin elintarvikemenojen muodostavan kotitalouksien kuluista noin 13 prosenttia. Se on eurooppalaista keskitasoa.

KILPAILUA HARMAALLA ALUEELLAJulkinen keskustelu herätti viime syksynä myös Kilpailuviraston mielenkiinnon. Se jul-kaisi tammikuussa selvityksen päivittäistava-rakaupan kilpailutilanteesta ja sen mahdolli-sesta vääristymästä.

Virasto totesi kaupan hyödyntävän vah-vaa asemaansa suhteessa tavarantoimittajiin useilla kyseenalaisilla tavoilla. Tavarantoimit-tajista epäreiluilta tuntuivat hintoja nostavat markkinointirahat, joille ei koeta tulevan vas-tinetta sekä takaisinostopakko, joka siirtää riskin kaupalta tuottajalle. Koska monet toi-mintatavat liikkuvat vapaan kilpailun kannal-ta harmaalla alueella, Kilpailuviraston mieles-tä jatkoselvityksille on tarvetta.

Ovaskainen kokee suurten kaupparyhmien olevan erityistarkkailussa, joka helpottuisi, jos kilpailua olisi enemmän. Tilanne osoittaa hänen mielestään, etteivät Suomen markki-nat riitä useammalle toimijalle.

»Lidl on ollut Suomessa jotain 12 vuotta ja tehnyt niistä kaksi voitollista. Se on pärjän-nyt, koska sillä on eurooppalaiset muskelit, kansainvälisesti 5 000 kauppaa», Ovaskainen laskee.

Kilpailuvirasto kiinnitti selvityksessään huomiota kauppojen omiin tuotemerkkei-hin, joiden pelätään vaikeuttavan muiden tuottajien elintarvikkeiden pääsyä hyllyihin. Keskon Terho Kalliokoski kommentoi K-kaup-piaiden olevan pieniä toimijoita usein hyvin keskittyneeseen teollisuuteen verrattuna. Siksi K-ruokakaupat voivat olla pienille tava-rantoimittajille hyvä yhteistyökumppani ja myyntikanava.

Ovaskainen vakuuttaa SOK:n puolesta, että hyvät tuotteet otetaan kyllä myyntiin. Rainbow-tuotteet ovat hänen mukaansa aina kakkospaikalla merkkituotteisiin verrattuna. Jos joku järjestelyssä häviää, se on mainosme-dia, jota yhden merkin alle keskitetyt halpa-tuotteet tarvitsevat muita vähemmän.

Omilla merkeillä on roolinsa myös kaupan osuuden kasvussa ruoan hinnassa, kun ne kir-jautuvat voittoina kokonaisuudessaan kaupan eikä teollisuuden tilastoihin. Kauppa hinnoit-telee tuotteensa voitto mielessään, mutta Suo-messa kaupan siivu elintarvikkeiden hinnois-ta on selvästi korkeampi kuin monissa muissa maissa. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa kaupan osuus on alle neljäkymmentä prosent-tia, Suomessa yli 50.

Lisääntyneet valvontatehtävät nostavat kau-pan kustannuksia, vastaa SOK:n Ovaskainen. Työtunteja käytetään yhä enemmän tuottei-

27LIBERO

teemaliite: ruoka

SOK:n Ovaskaisen mielestä kyseessä on muna–kana-ilmiö: esimerkiksi Alko hakeu-tuu sinne, missä asiakasvirrat ovat. Kritiikin kaavoituspäättäjien kaksoisroolista hän kuit-taa sillä, ettei yhtään oikeusjuttua ole nostet-tu. Rakenteellista korruptiota torjuttaisiin jul-kistamalla päättäjien sidonnaisuudet.

Keskon suunnitelmissa on pystyttää kuusi uutta K-Citymarketia ja 35 K-Supermarketia, eli ketjun suurimpia liikkeitä.

Kukka Eerola toteaa, että pienemmät 600 liikettä muodostavat yhä Suomen kattavim-man lähikauppaverkoston.

»Puolet suomalaisista asuu alle kilometrin päässä K-ruokakaupasta», hän sanoo.

KULUTTAJAN JA TUOTTAJAN ETURuoka on Suomessa yhtä kallista kuin elämi-nen yleensä. Katja Hänninen kiinnittää vie-

lä huomiota ruoan tuottajien saamaan osuu-teen. Kuluttajalle edullisen ruoan taustalla on yrittäjiä, jotka eivät juuri tuntipalkoille pää-se. Merkittävää osaa tuottajaportaasta ylläpi-detään verovaroin.

Tuottajahinnoista suivaantunut europarla-mentaarikko Carl Haglund (r) kannusti viljeli-jöitä kapinoimaan keskusliikkeitä vastaan pu-huessaan Ahvenanmaalla helmikuussa. Itse hän ilmoitti boikotoivansa S-ryhmää, koska se maksaa tuottajille liian alhaisia hintoja. Luomu- ja lähiruokapiirien yleistyminen osoittavat, että kysyntää eettisesti tuotetul-le ja reiluilla ehdoilla kaupatulle ruoalle al-kaa olla. Markkinatalouden lakien mukaan kysyntä laskee lopulta hintojakin. Sitä ei tar-vitse jäädä odottamaan, jos eettinen ja ekolo-gisesti kestävä ajattelutapa alkaa levitä kulu-tusvalinnoista muuallekin yhteiskuntaan.

den laadun valvontaan. Viestintäpäällikkö ni-meää kustannustekijäksi jälleen myös logis-tiikan.

»Nykyään kauppa hoitaa itse lähes kaikki kuljetukset. Se on ekologisempaa, mutta li-sää omia kustannuksia.»

PIENEN IHMISET PIENET KEINOTKaksi suurta profiloituvat erilaisina hyvän-tekijöinä. Siinä missä Kesko fiilistelee kaup-piasperinteellä ja kerää sijoituksia vastuulli-simpien yritysten listoilla, S-ryhmä keskittyy toitottamaan osuuskunta-aatetta ja asiakas-omistajuutta.

Osuuskauppojen ylintä valtaa käyttävät vaalilla valitut edustajistot, joissa vaikuttaa enemmän ja vähemmän puoluepoliittisia ryhmittymiä. Vasemmistoliiton raahelainen varakansanedustaja ja Osuuskauppa Arinan edustajiston jäsen Katja Hänninen pitää ny-kyedustajistoa kumileimasimena. Sääntö-määräisissä kokouksissa ei juuri keskustella konkreettisista asioista.

»Viime kokouksessa äänestettiin yhdestä asiasta, ja puheenjohtaja sanoi, ettei olla kos-kaan ennen äänestetty. Siellä ei ole normaa-lia, että ollaan eri mieltä asioista.»

Puhua tietysti voi ja palautetta lähettää. Hänninen kertoo laatineensa Arinan edusta-jistolle, hallintoneuvostolle ja toimitusjohta-jalle avoimen kirjeen, jossa hän kyseenalaisti yrityksen osakkuuden ydinvoimayhtiö Fenno-voimassa. Vuoden takaiseen kirjelmään ei ole kuulunut vastausta.

Hänninen kannustaa silti kuluttaja-asiois-ta kiinnostuneita lähtemään osuuskauppo-jenkin vaaleihin ehdolle. Tavallisen asiakaso-mistajan näkökulmaa tarvittaisiin enemmän, jotta suuntaa voitaisiin muuttaa. Yhteiskun-nan oikeistolaistumiseen voi vastata vain ak-tiivisella vasemmistolaisuudella.

»En tiedä, miten kauppaa voisi hajauttaa, kun se koko ajan vain keskittyy. Tulevat mie-leen suurpankit, joiden pilkkomista on toi-vottu.»

PALVELUT KESKITTYMISEN IMUSSAPolitiikka vaikuttaa erityisesti kauppapaik-koihin ja niiden kaavoittamiseen. Tämän tunnustavat Helsingin vihreät linjatessaan, etteivät kaavoituksesta päättävät poliitikot saa osallistua HOK-Elannon edustajistovaaleihin.

Listalta on pudotettu kaupunginhallituksen sekä kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistölauta-kuntien jäsenet.

Suuret kauppakeskukset ovat myös Suoma-lainen ruokalasku -kirjan listoilla. Kun suur-marketin kylkeen muuttavat pankkien pal-velupisteet, valtion alkoholimonopoli ja jopa kunnallisia palveluja, kaupan keskittyminen vain kiihtyy. Kauppapaikkapäätöksiin Kilpai-luvirasto ei voi puuttua.

kun suurmarketin kylkeen muuttavat pankkien

palvelupisteet, valtion alkoholimonopoli ja jopa

kunnallisia palveluja, kaupan keskittyminen vain kiihtyy.

28 LIBERO

ORTODOKSINEN USKONTO perustuu pitkälti ajatukselle siitä, että Jumala sekä uskonto it-sessään ovat ihmiselle käsittämätön mystee-ri. Tämän mysteerin ympärille on luotu tark-ka liturginen traditio, joka ulospäin näyttäy-tyy teatraalisena suitsukkeen tuprutteluna tai ikonitaiteena.

Koko traditio pitää kuitenkin sisällään vah-van mietiskelyn sekä hiljentymisen voiman, joka pitää ajatuksemme kasassa samalla, kun kamppailemme maallisten huoliemme kans-sa. Pyrimme kuvaamaan tätä mysteeriä osal-listumalla traditioon ja etenkin kirkollisiin sakramentteihin. Nöyrrymme pyrkimällä hy-vään elämään kunnioittamalla muita ihmi-siä ja luontoa.

Vahva osa tätä traditiota on suuri paasto, jonka aikaa parhaillaan vietämme. Jättämällä ruokavaliostamme pois viinin ja eläinkunnan

tuotteet pyrimme lujittamaan keskittymis-tämme totuuden etsimiseen ja pyrkimystäm-me hyvään elämään. Elämme silloin ruoan kautta, jota ei ole.

Paastoa ajatellessa tulee kuitenkin monel-le ensimmäisenä mieleen juuri ruoka. Lihas-ta sekä alkoholista luopuminen on monelle sekasyöjälle haasteellinen ajatus. Yltäkylläi-syyden kulttuurissamme on ruoasta tullut niin itsestään selvää, että se on muuttunut lähes epäpyhäksi. Nälkää näkevälle ihmiselle ruoka on arvokasta ja pyhää eikä mitään hei-tetä pois. Paasto muistuttaa meitä niistä ih-misistä, joille ruoka on vielä arvokasta ja ym-päristöstä, josta olemme sen poimineet.

Nyt ensimmäistä kertaa itse osallistuessa-ni suureen paastoon olenkin huomannut ruo-an toimivan ainoastaan mielen ja koko muun lähiympäristön välisenä välikappaleena, jon-

ka arvon tunnustamiseen suuri paasto tähtää.Uskontoon sidonnaisena asiana paasto ei

ole samanlainen arvovalintoihin liittyvä ruo-kavalio kuin kasvissyönti tai veganismi. Se ei myöskään ole dieetti tai laihdutuskuuri. Paas-to ei kuitenkaan saa olla hurskastelua, jonka jälkeen palataan päivittäiseen pihvinsyöntiin ja jätteiden tuottamiseen ajatellen ”olinpas 40 päivää kiltisti”. Paaston päättyessä kaupat pursuavat edelleen yltäkylläisyyttä ja siihen on suhtauduttava oikein.

Ruoka itsessään on siis vain pieni osa paas-toamista. Paasto on ennen kaikkea prosessi, jonka päämääränä on kohtuus. Kohtuuden löytämiseksi ja ymmärtämiseksi olisi jokai-sen meistä joskus hiljennyttävä tähän ajatus-prosessiin, paastoamalla tai ei.

Tulkoon siis kaikki kohtuus teille suureksi viisaudeksi!

kohtuus kaikessa teksti justus mollberg

SEPPO KONTTISEN KIRJA Suomalainen ruokalas-ku kiihdytti keskustelua ruoan hintaan vai-kuttavista tekijöistä viime syksynä. Tietokir-jailija Konttinen selasi kirjaansa varten tutki-muksia, raportteja ja historiikkeja kuudelta vuosikymmeneltä.

Kirjan keskeinen väite kuuluu, ettei Suo-messa ole tarpeeksi kilpailua, joka pitäisi ruo-an hinnan oikealla tasolla. Konttinen väittää, että suuryritykset ovat rakentaneet voittonsa salaisilla sopimuksilla, hintayhteistyöllä ja keskinäisillä liittoutumilla. Tutkivan journa-lismin yhdistys valitsi Suomalaisen ruokalaskun Lumilapio-palkintoehdokkaaksi. Vuoden 2011 paras tutkiva juttu palkitaan maaliskuun lo-pussa.

Konttisen lisäksi ehdolla ovat muun muas-sa Voiman Susanna Kuparinen ja Jari Hans-ka hallitusneuvotteluista ja harmaan talou-den torjunnasta kertovilla jutuillaan.

SUOMALAINEN RUOKALASKU LUMILAPIO-EHDOKKAANA

29LIBERO

teksti ja kuva raisa musakka

el charcote lautasellinen

tomaatteja, naudanlihaa ja

maareformia

teemaliite: ruoka

MATKA PORTILTA tilan päärakennuk-sille taittuu asfaltoitua tietä, carre-tera negraa, pitkin. Maisema antaa surrealistisuudessaan osuvan kuvan Venezuelan valtatasapainosta. Pelloil-la käyskentelee maan suurimman li-hanvientiyrityksen, brittiläisen Ves-tey Groupin, karja. Nautalaumojen lomassa kohoaa hökkeleitä, jotka hil-jattain saapuneet maattomat valtaajat ovat rakentaneet. Mökkien katoilla lie-huu Che Guevaran kuvilla ja Venezue-lan lipun kelta-sini-punaisilla väreillä koristeltuja banderolleja.

Näin kuvaa brittitoimittaja Iain Bru-ce vierailuaan El Charcoten suurtilalla. Bruce toimi BBC:n Caracasin kirjeen-

vaihtajana ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan The Real Venezuela. Hänen maan-miehensä Lordi Sam Vestey puolestaan kuuluu Venezuelan suurimpiin yksit-täisiin maanomistajiin, jotka ovat tör-mäyskurssilla vuonna 1998 valtaan tul-leen vasemmiston kanssa.

Suurtiloilla, latifundioilla, tuote-taan lihaa myös vientiin. Iso osa tilo-jen maista on kokonaan viljelemättä. Samaan aikaan venezuelalaisten syömä ruoka perustuu tuontiin, ja maassa on elintarvikepula. Eletään vuotta 2005.

POLITIIKAN KUUMA PERUNA130 neliökilometrin El Charcote ei ole Vesteyn suvun ainoita tiluksia. Omis-

tuksia löytyy myös Venezuelan ul-kopuolelta, kuten Brasiliasta, mis-sä ongelmia on syntynyt niin ikään maanomistuksesta sekä maattoman työvoiman riistosta. Suurtilalliset pi-tävät hallussaan tuottavinta maata. Naudanlihan ostajiin kuuluu esimer-kiksi McDonald’s.

Vasemmiston valtaannousu herät-ti maattomien toiveet, mutta samalla hallitus viivytteli valtauksien laillista-mista välttääkseen avointa konfliktia suurtilojen ulkomaalaisten omistaji-en kanssa. Latinalaisessa Amerikassa maareformi on ollut pitkään politiikan kuuma peruna. Se on ollut keskiössä jo Meksikon, Bolivian, Guatemalan ja

30 LIBERO

Kuuban vallankumouksissa. Tällä vuo-situhannella taistelun näyttämö on siirtynyt Venezuelaan.

Myös elintarvikkeiden tuonnilla on pitkät perinteet. Antropologi Natalia Sánchez esittääkin Zulian yliopiston tutkimuksessa, ettei maassa ole mi-tään ulkomaalaisempaa kuin perinne-ruoka pabellón criollo, sillä lähes kaik-ki annoksen valmistamiseen tarvittava perustuu tuontiin. Venezuelalaisten lautasille päätyvät riisi, pavut, öljy – ja ristiriitaista kyllä myös liha – ostetaan suureksi osaksi muualta.

Maanomistuksen keskittymistä mer-kittävämpi tekijä on ollut öljyn vientiin perustuva talous. Öljytuloilla ostetut tuontituotteet kuihduttivat kotimai-sen maataloussektorin. Tilanne on vää-ristynyt, sen ovat osoittaneet toistuvat elintarvikepulat. Tavoitteena onkin ruokaomavaraisuusasteen nostami-nen. Se on haasteellista, sillä maan-omistuspolitiikan lisäksi on muutetta-va syömätottumuksia – suosikkiruuat eivät aina sisällä aineksia, joita koti-maassa olisi mahdollista tuottaa.

Ruokaomavaraisuuden turvaami-seksi laadittu maareformilaki, La Ley de Tierras, hyväksyttiin Venezuelassa jo vuonna 2001, mutta vuoden 2002 val-lankaappausyritys sai hallituksen hi-dastamaan otteitaan. Nyt näyttää kui-tenkin siltä, että 1800-luvun lopulta maita hallussaan pitänyt Vesteyn suku joutuu taipumaan. El Charcote oli en-simmäinen erävoitto, jonka saavutta-miseksi tarvittiin sotilaita ja rahaa.

Vuonna 2006 hallitus maksoi Vesteyl-le tilasta reilut neljä miljoonaa dolla-ria. Viime marraskuussa suvun tiluksia kansallistettiin jopa 290 000 hehtaarin edestä. Korvauksista on edelleen eri-mielisyyttä.

EL CHARCOTEN UUDET ASUKKAATKansallistettu El Charcote on varsin muuttunut Iain Brucen vierailun päi-vistä. Hallitus jakoi tilan noin tuhan-nelle pienviljelijälle. Hildemaro Cete-no on yksi heistä. Hän kertoo Reuter-sin haastattelussa saaneensa noin 24 hehtaaria hedelmällistä maata ja val-tion korottoman lainan kahden sa-don viljelyyn vuodessa. Valtion yritys vuokraa koneet ja myy lannoitteet ja siemenet. On Cetenolla silti kritisoi-tavaakin.

»Paremmalla organisoinnilla täällä tuotettaisiin tehokkaammin. Välillä emme saa lainoja tarpeeksi ajoissa sie-mennyskauden alkaessa», hän moittii.

Valtion tulisi myös sitoutua osta-maan pienviljelijöiden tuotteet, ettei ylijäämää syntyisi. Tehtaita toivottai-siin tilojen läheisyyteen.

»Tomaattimurskaa valmistava teh-das toisi synergiaa, sillä täällä viljel-lään paljon tomaattia», Ceteno sanoo.

Myös tilan entinen päärakennus on kokenut muodonmuutoksen. Sen vanhan kartanon tiloissa, joissa Bru-ce haastatteli Lordi Vesteyn tilanhoi-tajaa, toimii nykyään yhteisön lasten koulu.

KUN AVUSTA ONKIN HAITTAA

M A A N O M I S T U S K Y S Y M Y K S E T eivät ole ainoa haaste kehitysmaiden tiellä kohti ruokaomavaraisuutta.

Eurooppalaisten kansalaisjärjestö-jen Eurodad-verkoston viime syksy-nä julkaiseman tutkimuksen mukaan kehitysavun raha palaa rikkaisiin mai-hin, koska hankkeiden toteuttajista kaksi kolmasosaa tulee niistä. Saman-tyyppinen ilmiö on näkyvissä myös ruoka-avussa. Maan ruokaomavarai-suutta saatetaan jopa heikentää hyvää tarkoittavilla avustuksilla.

YK:n ruoka-apuohjelman (WFP) pe-riaatteiden mukaan ruoka tulisi ostaa kehitysmaista ja jakaa joko samassa tai naapurimaissa.

»Lähiseutuja suosimalla ruoan han-kinnassa WFP tukee paikallista talout-ta ja rohkaisee paikallisia tuottajia.» Kuitenkin WFP myös kilpailuttaa ali-hankkijansa saadakseen ruuan mah-dollisimman edullisesti. Näin ollen pa-himmassa tapauksessa avuntarjoajat »puskevat oman ylituotantonsa» apua vastaanottavaan kehitysmaahan.

WFP:n toimintaa onkin kritisoitu vastaanottajamaalle joskus haitallise-na toimintana. Osa avusta saatetaan esimerkiksi myydä pimeillä markki-noilla niin halvalla, etteivät paikalli-set tuottajat kykene kilpailemaan sen kanssa. Näin »apu» lopulta tappaa koh-demaan maanviljelysyrittämisen.

kuvassa:

Venezuelalaiset jonottavat maan pääkaupungissa Caracasissa valtion toimesta puoli-ilmaiseksi jaettavia arepa-herkkuja. Arepa on maassa perinteinen, maissijauhosta leivottu erilaisia täytteitä saava leipä. Näiden makupalojen raa-ka-aineet on ostettu paikalli-silta pienviljeli-jöiltä.

ruokaomavaraisuus on haasteellista, sillä maanomistus-politiikan lisäksi on muutettava syömätottumuksia – suosikkiruuat eivät aina sisällä aineksia, joita kotimaassa olisi mahdollista tuOttaa.

Kommentti

31 LIBERO

teemaliite: ruoka

SYNTYMÄPÄIVÄÄNSÄ KEVÄÄLLÄ VIETTÄVÄ RAVINTOLAPÄIVÄ HOUKUTTAA MUKAAN KOTIKOKKIEN LISÄKSI MYÖS ALAN AMMATTILAISIA JA ERILAISIA

JÄRJESTÖJÄ, JOTKA SAAVAT TAPAHTUMAN VARJOLLA NÄKYVYYTTÄ.

ravintola-päivä

teksti tuuli hongisto kuvat mortti saarnia

32 LIBERO

K U N R AV I N TO LO I TA P E RU ST E TA A N tukemaan vaalikampanjoita, ja niitä nousee yhä useammin koteihin, yri-tysten yhteyteen ja liikehuoneistoi-hin, onko vaarana, että tapahtumasta muodostuu suuri pr-päivä?

Tapahtuman järjestäjien keskuu-dessa kaupallistumisesta on kannettu huolta, mutta aihetta pelkoon ei ole, vannoo järjestäjä Kirsti Tuominen.

Ei uskoisi, että Ravintolapäivä täyt-tää toukokuussa 2012 vasta vuoden. Pal-jon on ehtinyt tapahtua.

Idea lähti siitä, kun tapahtuman pe-rustajat kertoivat kyllästyneensä ravin-tolayrittäjiksi halajavien kohtaamaan byrokratiahelvettiin. He halusivat jär-jestää kansalaistottelemattomuus-päivän, jolloin kuka tahansa voisi pe-rustaa ravintolan minne halusi. Aika moni halusi. Ravintolapäivän toivot-tiin näyttävän positiivista esimerkkiä siitä miten asioita voi tehdä toisin.

Alle vuotta myöhemmin tapahtuma on järjestetty jo neljästi, viimeksi hel-mikuun neljäntenä. Päivän suosio on kasvanut räjähdysmäisesti ja viimek-si mukana olikin jo tapahtuman Face-book-sivuston mukaan 291 ravintolaa, kahvilaa ja baaria 48 eri paikkakunnal-la, 12 eri maassa.

»Ensimmäisen kerran jälkeen Ravin-tolapäivä on liikuttanut kymmeniätu-hansia ihmisiä», Tuominen kertoo. Vapaaehtoisvoimin rakennetut net-tisivut eivät liikennettä ole aina kestä-neetkään. Onneksi apuna ovat sosiaa-linen media ja helmikuussa debytoinut iPhone-sovellus.

PR-PÄIVÄHelsinkiläisen design-liikkeen kella-rissa istuu parikymmentä trendikäs-tä lounastajaa. Sisustusklassikot tar-joavat komeat puitteet mutkattomas-ti tarjoillulle ruoalle.

Punaisessa esiliinassa tiskin takana häärää Mat-catering-yhtiön omistaja Anna Sörensson.

Sörensson myöntää, että Ravintola-

päivä tuo mukavasti näkyvyyttä mo-lemmille yrityksille.

»En voi väittää, ettei tästä saa näky-vyyttä. Tärkeämpää on kuitenkin ollut hauskanpito ja se, että tapaamme ih-misiä. Yrityskeikoilla emme ehdi vält-tämättä jutella asiakkaiden kanssa. Tässä näkee, mistä ihmiset pitävät.»

Oman kahvilan perustaminen on käynyt mielessä ja Ravintolapäivä tar-joaa mahdollisuuden kokeilla. Sörens-son ei näe mitään pahaa siinä, että yritykset tai yhdistykset ottavat osaa tapahtumaan.

»Ravintoloita on melkein 300, joten ihmiset voivat kyllä valita, mihin me-nevät.»

Samaa vakuuttelevat Antikvariaatti Sofiassa keittoa tarjonneet Kimmo Jyl-hämö ja Hanna Kuusela. Päivä tarjo-aa kaupalle näkyvyyttä, mutta tämä ei ollut kantava ajatus osallistumisessa. Houkuttelevampaa oli jakaa ruokaide-oita ja tavata ihmisiä.

Jylhämö toivoo, että Ravintolapäi-vä antaisi mahdollisuuden kurkis-

taa paikkoihin, joihin ei kaupungissa muuten pääsisi tai tulisi mentyä. Kuu-sela toteaa, ettei tapahtuma ole mi-kään rahasampo yrityksille ja kertoo myös halunneensa testata, millaisia ta-pahtumia kaupassa voisi järjestää. Päi-vä on myös hyvä muistutus siitä, ettei kaiken tarvitse olla hankalaa.

»Luulen, että ihmisten arvostus ra-vintola-alaa kohtaan kasvaa, kun he näkevät, miten paljon työtä ravinto-lan pyörittämiseen kuuluu, sanoo Sö-rensson.

KAPINAPÄIVÄ?Kirsti Tuominen kertoo Ravintolapäi-vä-työryhmän miettineen kaupallistu-mista ja kampanjointia. Tiedossa on, että esimerkiksi presidentinvaalien kampanjaryhmät perustivat omat ra-vintolansa. Kaikkia kannustetaan mu-kaan, mutta puhtaasti kaupallisia ra-vintoloita ei listalle hyväksytä.

»Rajanveto on vaikeaa. Olisi muka-vaa, jos mukana olisi ravintoloita, jot-ka on perustettu nimenomaan Ravinto-lapäivää varten», Kuusela pohtii.

Onko alkuperäinen viesti jäänyt hauskanpidon jalkoihin?

Syyskuun 2011 alusta voimaan tul-leen elintarvikelain mukaan väliaikai-nen ravintola ei vaadi ilmoitusta, ja Sörenssonin mukaan viranomaisten asenteet ovat hieman rennommat nyt verrattuna aiempaan. Se ei ole selvää, mikä osa edistyksestä on Ravintolapäi-vän ansiota.

Tapahtuma on kuitenkin lunastanut paikkansa ilman yhteiskunnallisia ta-voitteitakin.

»Kapinahenki on mukana, muttei ykkösjuttu. Ytimessä ovat hauskan-pito, yhteisöllisyys ja osallistuminen oman elinympäristön elävöittämi-seen», Kirsti Tuominen hymyilee.

Jalmari Auvinen valmisti Ravintolapäivänä saksalaista currywurstia paukkupakkasessa. Naapurit tykkäsivät.

Hanna Kuusela, Hannele Huhtala, Eva Nilsson ja Kimmo Jylhämö tarjoilivat keittoa Antikvariaatti Sofiassa Ravintolapäivänä.

seuraava ravintolapäivä on 19. toukokuuta.

www.restaurantday.org

»kapinahenki on mukana, muttei ykkösjuttu.»

33 LIBERO

eläviä roskia ja rotuhierarKioita

NUORET YHTEISKUNNALLISET TAITEILIJAT KUVAAVAT ERIARVOISTUMISEN TODELLISUUTTA.

teksti pontus purokuru kuvat timo wright ja kukka ranta

34 LIBERO

HARMAAPARTAINEN ASUNNOTON mies kaivelee housujaan grillin takana. Vie-ressä on galleria Alkovin näyteikkuna, jossa pahville liimattu piirroshahmo istuu juomassa viinaa.

On vaikea sanoa, onko näyteikkunan mies astunut kadulle vai toisin päin.

Contemporary Trash -näyttelysarjaan kuuluva Kukka Rannan ja Laura Leh-tisen näyttely esittelee hahmoja, joi-ta näkee tavallisemmin kadulla kerää-mässä pulloja, maalaamassa tägejä tai soittamassa haitaria.

»Näyttely yhdistää eri toimijoita ja samalla politisoi helsinkiläistä Kallio-liikettä. Tavoitteena on herättää kes-kustelua kaupunkitilan käytöstä ja siitä, miten tuottamattomat tai kau-punkikuvaa häiritsevät ihmisryhmät ovat leimautuneet eläviksi roskiksi», Ranta kertoo.

»Elävä roska» on Tampereen apulais-

pormestari Kristiina Järvelän puisto-juopoista käyttämä nimitys. Järvelä sanoi vuosi sitten Aamulehden Moro-liitteessä, että kaupungin keskustan »pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elä-vät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristö-haittoja kuin elottomatkin».

Ranta ja Lehtinen laajentavat tee-maa ja käsittelevät myös nuoria, siir-tolaisia, kodittomia, juoppoja ja leipä-jonolaisia. Näyttelyn avajaisissa Vailla vakinaista asuntoa -yhdistys jakoi sop-patykillä ruokaa ihmisille, joita näyt-tely käsittelee. Kallio-liike toi leipää. Hurstin leipäjonon kautta paikalla oli satoja ihmisiä.

»Kerrankin taidetta, joka puhutte-lee, eikä sellaista porvarillista paskaa, mitä tuossa yleensä aina on», tuumasi eräs leipäjonolainen avajaissopan ää-rellä.

TAIDE YHDISTÄÄ JA INHIMILLISTÄÄRanta pyrkii yhdistämään taiteessa erilaisia toimijoita, tapoja ja teknii-koita.

»Taide voi liittyä vaikka valtauk-seen, kaupunkitilan interventioon tai olla osa yhteiskunnallista liikettä», hän sanoo.

Yhteiskunnallisen taiteen pitää Ran-nan mukaan tutkia eriarvoisuutta tuot-tavia rakenteita. Rakenteisiin pitäisi puuttua ennaltaehkäisevästi sen si-jaan, että jälkikäteen syytetään ja kri-minalisoidaan köyhiä.

Yksi tällainen rakenne on Suomessa rehottava rasistinen populismi.

»Se herkistää monia tahoja ja puolu-eita ottamasta esimerkiksi siirtolaisten tilaan kantaa. Konkreettisia toimenpi-teitä ei aloiteta, kun pelottaa, että puo-lueiden äänimäärät laskevat, jos profi-loituu mamuedustajaksi.»

kuvassa:

Timo Wrightin The Race Code -instal-laatioon kerättyjä

kasvoja

35 LIBERO

Seuraavaksi Ranta haluaisi tehdä köyhyydestä valokuvatutkielman, joka uudistaisi kuvaa suomalaisuudesta.

»Haluaisin kuvata ihmisten tarinoi-den ja kuvien kautta, mitä tämän päi-vän eriarvoistuminen merkitsee, löy-tää todellisuuksia, joista meillä ei ole hajuakaan – miten toiset kamppailevat arjen kanssa, miten ihmiset ovat pu-donneet tukijärjestelmästä ulos.»

SUOMALAISTA SIIRTOLAISTA EI EROTA SOMALIALAISESTA

Galleria Kluuvissa järjestettiin helmi-kuussa erilainen näyttely rasismista.

»Jouduimme lähtemään taas. Sil-loin me tiesimme, ettemme tulisi ta-kaisin.»

Puhe voimistuu, kun astuu lähem-mäksi yhtä Pitkä matka kotiin -installaa-tion radioista.

»Kun ne ampui pihamaalla, niin koko rakennus tärisi. Meidän talon vieressä oli konekivääri, ja pojat oli in-noissaan, kun konekiväärillä ammut-tiin ja hylsyt lensi.»

Kuka on äänessä: Karjalasta sotaa paennut evakko, suomalainen sota-lapsi vai tämän päivän pakolainen So-maliasta?

Taiteilija Timo Wright haastatteli eri-ikäisiä ja erimaalaisia pakolaisia. Hän poisti haastatteluista vuosiluvut ja paikannimet. Näyttelijä Vesa Vie-rikko luki tekstit nauhalle eikä loppu-tuloksesta ole mahdollista sanoa, mis-tä kukin puhuja tulee.

Haastateltuja yhdistää samanlainen kokemus lähtemisestä pakon edessä.

»Jos jengi muistaisi, että myös mei-dän maassa ihmiset on joutuneet läh-temään konfliktin takia omasta ko-

distaan, niin silloin olisi helpompi ymmärtää, että tänäkin päivänä ihmi-set lähtevät pakolaisiksi samoista syis-tä kuin vaikka omat isovanhemmat», Wright sanoo.

Teos on osa Wrightin If you tolerate this... -näyttelyä. Näyttely tarjoaa ide-oita, joilla käsitellä rasistista puhetta.

Wrightille rasismi tarkoittaa nega-tiivisten erojen pönkittämistä.

»Se on puhetta, jossa sanotaan epä-tosia asioita toisista ihmisryhmistä, erityisesti heikommassa asemassa ole-vista ihmisryhmistä.»

»On helppo ratkaisu syyttää heikom-massa asemassa olevia ihmisiä, jot-ka eivät pysty puolustautumaan siinä missä joku Björn Wahlroos. Pitää ryp-pyillä samankokoisille, ei pienemmil-le. Mieluummin isommille, jos pys-tyy.»

kuvassa:

Kukka Rannan ja Laura Lehtisen

Contemporary Trash kuvaa niin sanottuja

eläviä roskia.

36 LIBERO

TYLSIEN ASIOIDEN PUOLESTAWrightin mielestä suomalaisten enemmistö eli hiljainen massa rat-kaisee pienen mutta äänekkään äärioikeiston merkityksen. Ilman massan hyväksyntää äärioikeistol-la on hyvin vähän liikkumavaraa.

»Merkitsee paljon, katsomme-ko kohti vai poispäin. Ei voida olet-taa kaikilta ihmisiltä, että noustaan barrikadeille, mutta voidaan olettaa toisten kunnioittamista ja sitä, et-tei katsota poispäin, kun tapahtuu jotain.»

Äärioikeiston nousulta ei pidä sulkea silmiään, mutta toisaal-ta äärioikeistokin elää saamastaan huomiosta. Siksi Wright korostaa erilaisten ihmisten kohtaamista »pienten ja tylsien juttujen» kautta.

»Tää saattaa kuulostaa naivilta, mutta mä uskon, että ruoalla on suuri merkitys siihen, että ihmiset ymmärtää toisiaan.»

Ruoka on arkinen ja neutraali tapa tutustua toisiin ihmisiin. Sen äärellä voi tajuta, mikä yhdistää siirtolaisia ja itseä.

MILLAINEN ON SINUN LEIRISI?KATSO AVOIMET VAPAAEHTOISTYÖPROJEKTIT: WWW.KVTFINLAND.ORG → LEIRINHAKUKONE

kansainvälinen vapaaehtoistyö ry

ORPOKODISSA KOREASSA ● SIRKUSTA TURKISSA ● KULTTUURIA INDONESIASSA ● RAKENNUSTA ITALIASSA ● VALOKUVAUSTA JAPANIsSA ● KUNNOSTUSTA SAKSASSA ● MAALAUSTA NORJASSA ●

lastenleiri ukrainassa ● politiikkaa marokossa ● ASHRAMISSA belgiassa ●ROCKFESTAREILLA ISLANNISSA ● LUONNONSUOJELUA MALAWISSA ● katutaidetta serbiassa hevostenhoitoa sloveniassa ● hiekkakivilouhoksilla menorcalla ● PUUTARHANHOITOA

RASISMI EI PERUSTU MIHINKÄÄNMeillä on tapana jaotella toisiamme eri ryhmiin ja perustella järjestystä sillä, että ihmiset tulevat eri sosiaa-liluokista, roduista tai etnisyyksistä. Niin kuin nimimerkki Eino P. kom-mentoi Wrightin näyttelyä Homma-foorumilla:

»Hyvänen aika sentään, eihän tuos-sa [suomalaisten väitetyssä rasismissa] ole kyse mielipiteestä, vaan objektiivi-sesta yhteiskunnallisesta havainnosta ja tilastoista: on kiistämätön tosiasia, että eurooppalaiseen yhteiskuntaan so-peutumattomuus korreloi vahvasti joi-denkin etnisten ryhmien kanssa.»

Wrightin näyttelyn toinen teos puut-tuu tällaiseen ajatteluun ottamalla ku-van näyttelyn kävijöistä ja asettamal-la kuvat seinälle hierarkiaan rodullisen järjestyksen mukaan. The Race Code -installaatio analysoi kasvonpiirteitä tietyn periaatteen mukaan.

»Kävijä ajattelee, että millä perus-tein tämä luokittelu on tehty. Sitten hän tajuaa, että ei millään. Sen on mahdotonta perustua mihinkään tie-teelliseen tai edes ei-tieteelliseen», Wright selittää teosta.

»maahanmuuttajat ovat yhtä tylsiä ja tavallisia palleroita kuin kaikki muutkin. eivät ne ole yhtään sen mielen-kiintoisempia kuin muut ihmiset.»

37 LIBERO

KRITIIKKI

TOMAS ALFREDSON NOUSI palkitusta ruotsalaisohjaajasta kansainvälisek-si nimeksi elokuvalla Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in, 2008). Sa-mannimisen ruotsalaisromaanin per-soonallinen elokuvasovitus oli tun-nelmaltaan viipyilevä, herkkä ja outo. Vampyyrihuuman (Twilight ja True Blood ilmestyivät myös vuonna 2008) ansi-osta elokuva olisi voinut olla menes-tys kehnompanakin. Ohjaajan uran suunnanmuutokseen vaikutti kiitos- ta kerännyt hienovarainen elokuvaker-ronta.

Alfredsonin uusin työ Pappi lukka-ri talonpoika vakooja (Tinker Tailor Soldier Spy, 2011) pohjaa John le Carrén sa-

mannimiseen kirjaan, jossa eläkkeel-le MI6:sta jäänyt brittivakooja Smiley (Gary Oldman) kutsutaan etsimään en-tisten työkaveriensa joukosta myyrää.

Alfredsonin hyppysissä tarina on vihjailevan monitulkintainen ja su-rumielinen. Tieto siitä, että joku ys-tävistä on vuosikausia vuotanut tie-toja Neuvostoliitolle, saa tehdyn työn tuntumaan turhalta. Leijuva epätie-toisuus saa kyseenalaistamaan kaiken ympärillä olevan. Alfredson ei anna suoraa vastausta kaikkiin kerronnan herättämiin kysymyksiin ja välttelee vakoojaelokuville ominaisia kliseitä. Siinä missä James Bond on itsekeskei-nen naisia kaatava sulava seuramies,

Alfredsonin vakoojat ovat yksinäisiä joukkuepelaajia, joista osa joutuu pii-lottelemaan homouttaan.

1970-luvun kylmää sotaa kuvaava elokuva ei ole edes ajankuvaltaan ta-vanomainen. Harmaanruskea ja sa-vuinen Lontoo on samankaltainen kuin 70-luvulla tehdyissä elokuvissa. Väripa-letti on miltei sama kuin Alfredsonin kuvaamassa episodielokuvassa Ruskean neljä sävyä (2004). Kuvaustyyli jäljittelee pitkillä kamera-ajoilla ja zoomauksil-la 70-luvulla muotiin tulleita kuvaus-tekniikoita. Rakeinen ja nuhjuinen tyyli heijastuu lavastusyksityiskohdis-sa. Täysien tuhkakuppien ja paperipi-nojen värittämän illuusion rikkovat

ruskea vakoojakuvausteksti mikko pihkoluoma

Pappi lukkari talonpoika vakoojaOhjaaja: Tomas Alfredson2011

38 LIBERO

MIKA KOSKINEN lähti kuvaamaan Kiinan vihreää politiikkaa. Vihreä Kiinan muuri on uuden, ympäris-töystävällisen ja vastuullisen Kiinan tavoite. Sen nimissä kansa on laitet-tu istuttamaan puita.

Koskinen ajautuu kuitenkin kes-kelle jännitystarinaa ja päätyy ku-vaamaan suomalaisyrityksen toimia Kiinassa. Lopputuloksena syntyy elo-kuva nimeltä Punaisen metsän hotelli.

Dokumentin käänne tapahtuu, kun kommunistisen puolueen kes-kushallituksen palkkaamat työnte-kijät saapuvat hidastamaan ja han-kaloittamaan kuvausprojektia. Piinalliset ja pitkäveteiset hetket ho-tellissa ajavat katsojan epätoivoon ja lopulta naurun partaalle. Tämä an-taa hyvän käsityksen maan toimin-tatavoista.

Lopulta päästään maanviljelijöi-den luo, jotka ovat jääneet Stora En-son tehtaan jalkoihin. Viljelijöiden puut on hakattu ja tilalle on istutettu nopeasti kasvavaa eukalyptusta – sel-

lutehtaan tehokkainta raaka-ainet-ta. Hakkuut ja alueelle kuulumaton puulaji ovat pilanneet veden ja maa-perän. Luonnon monimuotoisuus on tuhottu.

Kyläläiset yrittävät yhteiseloa teh-taan kanssa viljelemällä hyötykasve-ja puiden juurella, mutta nekin tu-hotaan maan tasalle. Väkivallalta ei vältytä. Paikalliset ovat menettäneet kaiken ja ovat valmiita mihin tahan-sa jopa henkensä uhalla. Dokument-ti näyttää suomalaisen teollisuuden nurjan puolen. Suomen valtio omis-taa viidenneksen Stora Ensosta. Me viemme ulkomaille tehokasta mallia, jonka hintana on paikallisen luonnon ja ihmisten kärsimys. Tahraako se lo-pulta maineemme?

Positiivista virettä elokuvaan tuo kiinalainen Pumi-heimo, joka uskoo puiden suojaavaan ja parantavaan voimaan. He vaalivat 1000 vuotta van-hoja puita ja haluavat elää luontoa ar-vostaen ja kunnioittaen. Heistä voi-simme mekin ottaa mallia.

GG CARAVAN on todellinen superyh-tye. Valitettavan usein nimekkäiden artistien muodostamat projektibän-dit ovat väsähtänyttä muniinpuhal-telua, mutta GG Caravan on enem-män kuin jäsentensä summa.

14-henkisessä orkesterissa vaikut-taa Suomen rap-kermaa ja eturivin muusikoita. Levyn vokaaleista vas-taavat muun muassa Paleface, Tom-my Lindgren, Redrama ja Brandon. Instrumenttien varsissa pyörivät esi-merkiksi kitaravelho Marzi Nyman sekä multi-instrumentalisti Zarcus Poussa. Melkoinen retkue siis.

Lätyn 12 biisiä hujahtavat ohi het-kessä. Meno on vallaton ja yltyy kar-nevaaliseksi asti moneen otteeseen. Romanimusiikki, rock ja slaavilainen melankolia iskevät harmonisesti kät-tä ja takaavat varmasti huimat juhlat ensi kesän festivaalilavoille.

Hengästyttävän matkan aloit-taa orkesterin omaa nimeä kantava,

hurjiin sfääreihin kasvava intro. Toi-sena kuullaan Paaliachack, jolla Pale-face riimittelee omaan tasavahvaan tyyliinsä. Erikoismaininnan ansait-sevat myös rasismin vastaista Meijän puolue -kampanjaa varten tehty Per-mu sekä radiostakin tuttu Se on hienoo. Levyn rauhallisempaa linjaa edustaa Vesa Sateen tulkitsema Anna mun len-tää.

GG Caravan on onnistunut luo-maan harvinaisen tilanteen, jossa yksikään kappale ei ole täyteraita – jokaisella biisillä on paikkansa koko-naisuudessa.

Viime vuosien trendi, rapin yhdis-täminen live-orkesterin slaavilaisjy-tään, on viety GG Caravanin kohdalla seuraavalle tasolle. Nyt mukana ei ole pelkästään punavihreiksi rääväsuiksi tiedettyjä hahmoja, vaan muusikoi-ta laajemmalta kentältä. Tässä kehi-tyssuunnassa voi piillä mahdollisuus viestin laajempaan levitykseen.

GG CaravanGG CaravanLive Nation 2012

täyteraidaton

tahratonta paperia teksti anna leino

teksti feniks willamo

vain muutamat mittasuhteiltaan epä- onnistuneet ulkokuvat Lontoon kaduil-ta, joilla on pyritty tietokone-efektein luomaan ajanmukainen kaupunkiku-va.

Pääosaa esittävä Gary Oldman teki 90-luvulla useita mieleenpainuvia roo-lisuorituksia, joista hyisin oli psyko-paatin hahmo Luc Bessonin rikos-elokuvassa Léon. 2000-luvun Oldman seilasi tehden näkymättömiä roolisuo-rituksia Hollywood-elokuvissa (muun muassa Batman ja Harry Potter -sarjat). Smileyn rooli on pidättäytyväinen, mutta kypsä paluu Oldmanille. Sama heijastuu Smileyn tarinassa, sillä hän on myös vanha konkari, joka palaa to-sitoimiin.

Oldmanilla on pääosan esittäjäksi harvasanaiset repliikit, mutta hän on-nistuu kommunikoimaan paljon pie-nillä eleillä ja katseilla. Intensiivisin monologi liittyy kuuluisan neuvosto-vakoojan kohtaamiseen, jossa Smileyn lausahdus »me emme ole niin erilai-sia, etsimme heikkouksia toistemme systeemeistä» kertoo paljon elokuvan hengestä. Toisin kuin useissa sota- ja vakoiluelokuvissa, vihollista ei varsi-naisesti demonisoida. Amatöörivir-heitä sattuu molemmille osapuolille ja kaksoisagenttihalukkaita tuntuu ole-van enemmän kuin merkittäviä tieto-vuotoja. Vakoilijan ammatista ei saa kovin ruusuista kuvaa. Siinä saattaa menettää kaiken, mutta saavuttaa lä-hinnä torjuntavoittoja.

Smiley asettelee elokuvan alkupuo-lella sakkilaudan valkoisiin nappuloi-hin kollegioidensa nimiä ja vastaavasti mustiin neuvostoliittolaisia. Asetelma vaikuttaa hieman kömpelöltä, mutta viimeistään loppuratkaisun paljastuk-sien kautta selviää, että kullekin upsee-rille löytyvä vastapari heijastelee juuri heidän asemaansa ja kohtaloaan.

Yhdessä asiassa elokuva ei tosin poikkea lainkaan viihteellisimmistä vakoojatarinoista: neuvostovakoojat näyttäytyvät kaikin puolin väkivaltai-sempina.

Punaisen metsän hotelli Ohjaaja:Mika Koskinen2012

Dokumentti on levityksessä elo- kuvateattereissa. Lisäksi se esitetään Ylellä 16.4. ja 21.4.

39 LIBERO

KÄSITTEITÄ & KAMPPAILUJA

JOS JOKIN TYÖN LAJI voidaan nimetä koko yhteiskuntaelämän perustaksi, se on kiistatta hoivatyö.

Toisista huolehtiminen ja hyvin-voinnin tuottaminen on ollut perintei-sesti naisten vastuulla – niin perheiden sisällä kuin julkisissa hoivapalveluissa.

Nyt hoivaa kohtaan on uusia painei-ta: väestön ikääntymisen vuoksi hoi-vatarpeet kasvavat ja hoivaajista on pulaa. Ratkaisuja haetaan hoivabis-neksen vapauttamisesta ja siirtolais-naisten työvoimasta myös Suomessa.

MIKÄ KRIISI? Julkisessa keskustelussa puhutaan läntisiä kapitalistisia maita koske-vasta hoivavajeesta ja hoitajapulasta. Madridilainen tutkimusryhmä Preca-rias a la deriva kutsuu tilannetta pe-räti hoivakriisiksi. Euroopan mais-sa niin kutsuttu huoltosuhde (veroja maksavien osuus veroa maksamatto-mista kansalaisista) heikkenee ja kas-vavan hoivan tarpeen tyydyttäminen vaikeutuu, joten hoivapalvelut on lai-tettava uusiksi.

Vastuu hoivakriisistä selviämisestä

on edelleen naisilla, mutta vastuuta siirretään nyt globaalin etelän naisille.

»Vain pääoma on ottanut hoivakrii-sin vakavasti ja nähnyt siinä uuden ar-vonlisäyksen», tutkimusryhmä väittää. Hoivapalveluja avataan nyt voittoa ta-voittelevalle bisnekselle ja samalla syn-tyy kysyntää halvalle naistyövoimalle, joka toteuttaisi uusia kaupallistettuja ja palkattuja hoivan tehtäviä.

SIIRTOLAISNAISET HÄTIINRikkaan pohjoisen maat vetävät puo-leensa entistä enemmän köyhän ete-län naisia. Heitä rekrytoidaan paik-kaamaan pohjoisen hoivavajetta.

Naisten muuttoliike tarkoittaa sa-malla hoivatyön siirtymää etelästä pohjoiseen: eurooppalaisen perheen lapsia ja isovanhempia hoitamaan muuttavat naiset jättävät hoivava-jeen kotiin, koska eivät voi ottaa per-heenjäseniä mukaansa. Lähtömaassa esimerkiksi isoäiti tai isosisko korvaa ulkomaille lähteneen äidin. Omien hoivattavien taakse jättäminen tuot-taa naisille syyllisyyden tunnetta sekä huolta.

Hoivapalveluiden ostaminen etelästä tulevilta naisilta tuottaa myös uusia ja-koja ja hierarkioita naisten välille. Ku-vioon liittyy ajatus siirtolaisnaisista »luonnostaan» matalapalkkaisiin hoi-vatyön tehtäviin sopivina.

»Kuva naisesta hoivaajana ja seksi-objektina tulee takaisin kirjoitettuna etelän naisten ruumiisiin», Precarias a la deriva -kollektiivi kirjoittaa.

Myös Suomessa halutaan hillitä hoi-vavajetta rekrytoimalla työvoimaa ul-komailta ja maahan muuttaneiden keskuudesta – ennen kaikkea lähihoita-jiksi. Prekarisaatio Pohjois-Karjalassa -tutkimusryhmän jäsenet kirjoittavat siitä, kuinka maakuntastrategioissa venäläiset naiset nähdään potentiaa-lisena hoivaresurssina. Työvoimatoi-mistossa venäläisnaisia »tönitään» lä-hihoitajiksi.

KILPAILUTTAMALLA LISÄÄ STRESSIÄ Suomessa hoivabisnes on edennyt si-ten, että palveluita on alettu tuottaa yhä enemmän niin sanotun moni-tuottajamallin mukaan: kunta toimii tilaajana, joka kilpailutuksen vuok-si usein antaa palvelujensa tuotannon yksityisen tai kolmannen sektorin toi-mijan käsiin.

Hoiva-alaa tutkinut Helena Hirvo-nen katsoo kilpailutuksen olevan käy-tännössä hintakilpailua, jossa palvelun laatu ei ole etusijalla.

»Hoivatyön markkinoita kuvaavat nykyisin epävarmuus, ankara hintakil-pailutus ja tolkuton kustannustehok-kuuden vaatimus. Yksilöiden ja per-heiden eli kuluttajien omaa vastuuta ja taloudellisia resursseja korostetaan», Hirvonen toteaa.

Työolobarometrien perusteella näyt-tää siltä, hoivapalvelujen kilpailutuk-sen ja uuden julkisjohtamisopin (NPM) käyttöönotto ovat huonontaneet hoiva-alan työoloja.

Julkisen sektorin sosiaali- ja tervey-denhoitoalan työntekijät kokevat oman työnsä sekä fyysisesti että henkisesti selvästi raskaammaksi kuin muiden alojen työntekijät. On merkkejä siitä, että monet hoitajat pakenevat alalta.

Hoivan ja hyödyn logiikat ovat tör-mäyskurssilla monella tapaa. Hoivan kaupallistaminen sotii hoivaetiikkaa vastaan, kun hoiva muutetaan tuot-teiksi: hoivaa tarvitsevat kaikki, mut-ta sitä voivat ostaa vain ne, joilla sii-hen on varaa.

HOIVA KRIISISSÄ

teksti miika saukkonen

luettavaa:

Eeva Jokinen, Jukka Könönen, Juhana Venäläinen & Jussi Vähämäki (toim.): ”Yrittäkää edes!” Prekarisaatio Pohjois-Karjalassa. Tutkijaliitto 2011.

Helena Hirvonen: Hoivatyön logiikka 2000-luvun Suomes-sa. Revalvaatio-verk-kolehti 11.2.2011. www.revalvaatio.org

Sirpa Wrede & Camilla Nordberg (toim.): Vieraita työssä. Työelämän etnistyvä eriarvoi-suus. Gaudeamus 2010.

Precarias a la deriva: Hoivaajien kapina. Like & Tutkijaliitto 2009.

eliis

a al

atal

o

40 LIBERO

PROTESTILAULAJA STEEN1

STEEN1 ELI LAMPELAN SEPPO on ajan-kohtainen kahdesta syystä: 1) mies jul-kaisi marraskuussa tähänastisen tuo-tantonsa parhaan levyn, joka 2) ei saa-nut ansaitsemaansa huomiota.

Yhteiskuntakriittisessä laaturäp-piskenessä on tällä hetkellä hyvä miehitys. Stenkan Jedin paluun kanssa samoihin aikoihin ilmestyivät niin Py-himyksen viimeinen ja Jontin ensim-mäinen soolo kuin Hannibalin ja Joku Roti Mafian sananmukaisesti Poliittista räppiä sisältävä levy.

AKTIIVI-POLIITIKKOKahdeksan vuotta sitten Steenin ni-meen ei vielä liittynyt ykkönen, vaan »Christensen». Suomalaispoliiseja sur-manneen vankikarkurin nimen omi-minen herätti odotettua kauhistelua. Nimi vaihtui, provokatiivisuus jäi.

»Provosoida alkaa olla kyllä jo mun toinen nimi», totesi hän itse Ilta-Sano-missa vuonna 2008 esitellessään Nelo-sella pyörinyttä ajankohtaisohjelma B-studiota, jota hän toimitti yhdessä Lotta Backlundin kanssa.

Vuonna 2005 toisen studioalbumin kansi käski varastaa pomolta. Nuori-

so-ohjaajana Helsingin kaupungilla työskennellyt räppäri selitti Kansan Uu-tisissa, ettei kannusta viemään työnan-tajan omaisuutta.

»Pomolta varastamista on minus-ta esimerkiksi roskisdyykkaaminen. Kaupoista heitetään vikan myynti-päivän sapuskat roskiin ja niitä varti-oidaan tiukasti, ettei sieltä voi hakea käyttökelpoista ruokaa.»

Romaanin, kuusi studioalbumia, muutaman EP:n ja mixtapen julkais-sut itähelsinkiläinen on kuvaillut itse-ään anarko-sosialistiksi. Aatetta riittää taiteen ulkopuolellekin, sillä Lampela on ollut pari kertaa Suomen kommu-nistisen puolueen ehdokkaana vaa-leissa. Eduskuntavaaleissa 2007 rei-lu 1800 ääntä ei riittänyt läpimenoon, mutta seuraavan vuoden kunnallis-vaaleissa viitisensataa ääntä toi vara-valtuutetun paikan ja pestin liikunta-lautakunnassa.

Kansanedustajaksi Lampela pyrki tiukalla ohjelmalla: ei Natolle ja EU:n perustuslaille, sääntelyä yritysten tuo-tannon ulkoistamiselle ja lisää oikeuk-sia työntekijöille. Myös Steen1:n rä-peistä nämä aiheet ovat tuttuja.

»älä usko mitä mc:t kertoo, ei tää oo

kaupungin kokonen aa-kerho »

steen1, itä-helsinki

teksti niko peltokangas

LÄPPÄ TOIMII, KUN TOIMIIUusimmalla levyllä korvaanpistävin piirre on räpin taidokkuus. Raakaan lähiöflow’hun aina luottanut Stenkka tuntuu nimittäin saaneen Jedin paluulla riimit kohdalleen.

Teemat ovat tuttua Steeniä, kuten yhteiskunnan laitamilla kuljeskelua, Itä-Helsinkiä, valtavirtapolitiikan kri-tiikkiä. Palefacen kanssa dissaillaan talousdiskurssia ja Jontin kanssa pa-lataan parin vuoden takaiseen herät-telyyn Toinen varoitus -biisillä. Ajan henki -kappale viittaa zeitgeist-liikkeeseen.

Systeemin sivustakatselu mahdollis-taa kaikkien laitojen arvostelun. Steen1 voi yhtä lailla muistuttaa kaapeissa ly-myävistä natseista ja toisaalta varoit-taa, että vihapuheeksi leimaaminen on ensi askel fasistiseen yhteiskuntaan.

Kun riimit osuvat, ei räppiuhoa tar-vitse kuunnella myötähäveten. Muu-tenkin gangstaräpit ghetoista ja kyt-tien tappamisesta on ollut helpompi sulattaa Liekehtivä Sikiö -nimellä julkais-tun, läpeensä parodisen Pesismaila ja ananas -levyn jälkeen.

Seppo Lampela on selvästi tosissaan, ja miehen tyyli panee miettimään, mikä milloinkin on kärjistämistä ja mikä vain paskaa läppää.

Ironia ja taiteelliset vapaudet eivät auenneet sillekään Iltalehden lukijal-le, joka kirjoitti lehden lukijapalstal-le maaliskuussa 2004: »Asuinseutuni ei ole täynnä turhautuneita ja passii-visia luusereita, jotka ovat menettä-neet elämänhalunsa. Itä-Helsinki ei ole narkkareita, alkoholisteja ja maahan-muuttajia varten rakennettu alue, joi-den asukkaista yhteiskunta ei piittaa. Steen I:n sanoitukset eivät kuvaa todel-lisuutta, vaan ovat kovasti paisuteltu-ja ja yleistäviä kuvitelmia. Asiaa Steen I puhuu ainoastaan kehuessaan Itä-Hel-singin asukkaiden yhteishenkeä.»

Biisissä Itä-Helsinki Steen1 ottaa itse-kin saman kannan.

steen on ykkönen

jari

tol

vane

n

41LIBERO

VASEMMISTONUORET

KUN VASEMMISTONAISET MYÖNSI Pro feminismi -palkinnon Juuso Aromaal-le, perusteluissa mainittiin hänen eh-dotuksensa katuväkivaltaa vastusta-vasta Jätkämarssista. Vaikka ajatus on jatkoa naisten kohtaamaa väkival-taa vastustaneelle Lutkamarssille, täy-tyy kysyä mieheltä itseltään, mitä te-kemistä sillä oikein on feminismin kanssa.

»Feminismissä pyritään ratkomaan tasa-arvo-ongelmia. Miehet ovat epä-ta-arvoisessa asemassa, ja Jätkämarssi tarttuu pääsääntöisesti kännipäissään tapahtuvaan alfaurosmaiseen kukkoi-luun. Jengi hyväksyy sen, että viida-kon lait hallitsee yhtäkkiä, kun kello lyö kaksitoista.»

Kaikki väkivalta on toki tuomitta-vaa, mutta ongelmiin voi tarttua nii-den sukupuolittuneisuuden kautta. Aromaa kertoo saaneensa komment-teja, ettei väkivalta ole hyväksyttävää ilman hyvää syytä. Valitettavasti riit-täväksi syyksi katsotaan usein se, että »katoit mun muijaa».

OIKEISTOVIHREÄSTÄ PUNAVIHREÄKSIPolitiikkaan Juuso Aromaa heräsi ym-päristökysymysten kautta. Lukiolai-

sen ajatteluun vaikutti myös »pata-kokoomuslainen» yhteiskuntaopin opettaja, ja nuori mies kuvaileekin ol-leensa »jonkinlainen oikeistovihreä».

»Armeijan jälkeen varastohommis-sa tuli tämä punavihreyden punainen puoli ja työntekijöiden oikeudet. Sitä katteli, kun porukkaa tuli vuokrafirmo-jen kautta, ja ne saattoivat lähteä sa-mana päivänä, kun pomo sanoi, ettei sua enää tarvita.»

Lukiossa syttyi innostus myös teat-teriin. Kun itsenäisyyspäivän juhlaan piti tehdä näytelmä itsenäisyydestä, kirjoitti Aromaa työryhmälle tarinan, jossa eri valtiot esitettiin saippuasarjan hahmoina. Itselleen käsikirjoittaja va-rasi Neuvostoliiton roolin.

»Juhlaan piti olla tulossa arvokkaita sotaveteraaneja, mutta ei tullut, sillä lavalla laulettiin Kansainvälistä ja hei-luteltiin sirppiä ja vasaraa.»

Muiden hommien lisääntyessä näyt-teleminen vähenee, mutta ensi vuon-na mies haluaisi yhdistää harrastuksen työhön Juhani Ahon Rautatie-näytel-män kautta. Näytelmä tullaan esittä-mään Hyvinkään rautatiemuseon pi-hapiirissä rautateiden 150-vuotisjuhlan kunniaksi.

FEMINISTI JA KEHTAA SANOAJUUSO AROMAA ON HEILUTTANUT LAVALLA SIRPPIÄ JA VASARAA JA KAIPAA FEMINISMIÄ RAUTATEILLE.

FEMINISMIÄ LIIKENNESUUNNITTELUUNHelsingin seudun lähiliikenteessä konduktöörinä työskentelevä Aromaa näkee tarvetta feminismille joukko-liikenteen suunnittelussa. Kaksi kol-masosaa käyttäjistä on naisia, mutta liikennepolitiikkaa ei nähdä tasa-arvo-asiana. Käyttäjämäärät kasvaisivat ja liikenne muuttuisi ympäristöystäväl-lisemmäksi, jos miehetkin saataisiin joukkoliikenteen piiriin. Hänestä asi-aan tarvitaan feministinäkökulmaa.

F-sana tulee palkitun feministin suusta vaivatta. Hänelle se tarkoittaa sukupuolten ja seksuaali-identiteettien eri muotojen tasa-arvoa. Yliopiston vä-liin jättäneelle duunarille feminismi ei kumpua teorioista vaan käytännön asi-oista kuten juuri joukkoliikenteestä ja katuväkivallasta.

»Se on työtä, jota tarvitaan jatkuvas-ti. Tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä on aina eivätkä ne ole heti ratkaistavissa. Feminismi ei ole niin kuin sosialide-mokraattinen puolue, joka muuttuu turhaksi, kun sosiaalidemokratia saa-vutetaan.»

PUHELAHJAT OIKEASSA KÄYTÖSSÄJuuso Aromaan kanssa Vasemmisto-nuorissa työskentelevä kuvailee vara-puheenjohtajaa »hyvän tyypin ruu-miillistumaksi». Puhelahjat, luovuus ja ennakkoluuloton asenne silottavat tietä politiikassa. Kommentoija muis-telee erityisesti rehellistä ja positiivis-ta palautetta, jota Juusolta on saanut.

Työkaveri VR:llä puolestaan tun-tee punavihreän konduktöörin terävä-nä heikompien puolustajana. Kaikkia »poliitikkotyyppi» ei tietysti miellytä.

»Juuso pistää kärkkäitä vastaheitto-ja, kun tulee sellaisia arkisia taukohuo-nekeskusteluja kuin somalipummit tai ’kreikkalaiset kuppaajat’. Syrjäytynei-tä ja narkomaaneja dissataan myös pal-jon. Se, että käyttäytyy hivenen omi-tuisesti tai haisee pahalle, koska ei ole kotia ja ei voi käydä suihkussa, ei vie-lä riitä syyksi heittää junasta pihalle. Juuso on siis se, joka uskaltaa sanoa ää-neen, ettei hyväksy ihmisten luokitte-lua ’arvokkaisiin’ ja ’arvottomiin’.»

juuso aromaa

syntynyt Helsin-gissä 1986

asuu Hyvinkäällätyöskentelee

VR:llä lähiliikenteen konduktöörinä

haastatteluhetkel-lä Vasemmistonuor-ten varapuheen-johtaja, Hyvinkään seudun vasemmisto- nuorten pj sekä Etelä-Suomen vasemmistonuorten piiritoimikunnan jäsen

fakta

teksti niko peltokangas kuva eliisa alatalo

42 LIBERO

VASEMMISTONUORET

Lentokentillä näytän passini ja saan kävellä suoraan läpi vihreästä portista, mihin tahansa maahan tai maanosaan olenkin menossa. Minulta ei ole kysel-ty syitä, miksi olen tulossa tai lähdössä maasta, teenkö töitä tai onko minulla. tiliotetta. Muilta kysytään.

Oleskelulupa saadaan, kun Suomeen tulija tulee työhön, yrittäjäksi, opiske-lemaan tai hänellä on riittävästi varoja. Tänne haluavilta vaaditaan kirje, jossa he kertovat koulutuksestaan, perheen-sä taustoista ja siitä, miksi he haluavat tulla Suomeen. Opiskelijoiden pankki-tilillä pitäisi olla vähintään 6 000 euroa.

Kuuntelin vasta ystäväni tarinaa sii-tä, kuinka hän on menossa naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Olin yllättynyt prosessin vaikeudesta. Isoveljeni on ol-lut naimisissa kohta vuoden uzbekista-nilaisen kanssa ja he ovat törmänneet samoihin vaikeuksiin.

Ystäväni joutuu tekemään älytöntä paperityötä ja vastaamaan virkailijoi-den typeriin kysymyksiin, kuten onko heidän parisuhteensa todellinen.

Isoveljeni vaimo on ollut Suomessa oleskeluluvalla nyt yli neljä vuotta ja opiskellut maisteriksi, mutta he koke-vat ennakkoluuloja melkein päivittäin – isoveljeni kun asuu Tukholmassa ja vaimo Helsingissä, eikä tämä näytä vir-kamiesten mielestä parisuhteelta.

Ajattelen, että rajat ovat vain ve-teen piirrettyjä. Autan intialaista maa-hanmuuttajaa tekemään pojalleen sän-gyn sekä hankkimaan kotivakuutuksen. Sänky saadaan koottua, mutta kotiva-kuutus onkin vähän hankalampi asia.

Usein maahanmuuttajat ovat tie-tämättömiä oikeudestaan sosiaali-turvatunnukseen. Töitäkään ei pysty tekemään ennen kuin tietyt kielivaa-timukset täyttyvät. Pari vuotta sitten yritin hankkia työpaikkaa sambialaiselle ystävälleni hampurilaispaikasta. Ongel-ma oli, että he eivät paikan mukaan pys-tyneet lukemaan monitorilta suomea.

Maahanmuuttajien integraatio maan kulttuuriin ja tapohin on asennekysy-mys. On meidän tehtävämme näyttää esimerkkiä, että tämän sukupolven maailma on avoin ja ennakkoluuloton erilaisille kulttuureille.

Eeva Louhela, 25, Pori

jäsennelty ajatus

minun suomeni on Kansainvälinen

Jo toista kertaa järjestettävä Kevätseminaari ko-koaa yhteen lähes sata vasemmistonuorta ympäri Suomen. Turussa toukokuun 19.–20. päivinä jär-jestettävän Kevätseminaarin teemana on tietoyh-teiskunta ja yhteisötalous. Luentoja ja workshop-peja järjestetään niin osuuskuntatoiminnasta, kirjastolaitoksesta, paikallistaloudesta kuin hy-vinvointipalveluistakin.

Kevätseminaarin avaa kulttuuri- ja tasa-arvo-ministeri Paavo Arhinmäki.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anders-son odottaa seminaarilta tiukkaa ja mielenkiin-toista poliittista keskustelua. Turussa tullaan käsittelemään teemoja, jotka ovat olennaisia va-semmistolle jo nyt, mutta joiden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa.

»Netti on jo nyt yksi tärkeimpiä yhteisresursse-jamme ja sitä pyritään jatkuvasti rajoittamaan. Avaamme myös keskustelua vaihtoehtoisesta tuo-tannosta sekä siitä, minkälaisia yhteisresursse-ja ja vasemmistolaisia yhteiskuntarakenteita me tulevaisuudessa haluamme», Andersson kertoo.

TEKIJÄNOIKEUSTEESITTYÖN ALLAKevätseminaarissa käsitellään myös vasemmis-tolaisia näkökulmia tekijänoikeuksiin. Vasem-mistonuoret on aloittanut omien tekijänoikeuk-siin liittyvien poliittisten teesien valmistelun vii-me vuoden loppupuolella. Valmistelusta vastaa kulttuurityöryhmä ja teesejä työstetään kaikille jäsenille avoimessa wikissä.

»Osallistumalla teesien tekoon voi olla mukana luomassa ja tarkentamassa Vasemmistonuorten linjoja muun muassa netin vapauteen, tekijän-oikeuksiin, patentteihin ja tekijöiden toimeen-tulon turvaamiseen liittyen», Andersson sanoo.

Vasemmistonuoret on jo pitkään vaatinut, että tiedostojen lataamisen omaan käyttöön pitää olla sallittua ja ylisuuria vahingonkorvausvaatimuk-sia pitää kohtuullistaa. Kulttuurialan ammatti-laisten toimeentulon parantamiseksi esitetään perustuloa.

Tekijänoikeusteesit julkaistaan Kevätseminaa-rissa.

tietoyhteisKunta ja teKijänoiKeudet Kevään toiminnan KärKinä

Helmikuussa kokoontunut Vasemmistonuor-ten hallitus haki jäseneksi Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:hyn.

EHYT ry perustettiin viime kesänä, kun Elä-mäntapaliitto ry, Terveys-Hälsan ry ja Elämä On Parasta Huumetta ry:n allekirjoittivat sopimuk-sen toimintansa yhdistämisestä. Vasemmisto-nuoret on ollut aiemmin Elämäntapaliiton jäsen.

»Vasemmistonuorten päihdepoliittisissa lin- jauksissa on pitkään lähdetty haittojen vähentä-

misestä, joten yhtymäkohtia EHYT ry:n toimin-taan löytyy», sanoo Vasemmistonuorten pääsih-teeri Santeri Mikkola.

EHYT toimii laaja-alaisena sosiaali- ja terveys-sektorin kansalaisjärjestönä niin nuorten, työ-ikäisten kuin eläkeikäistenkin parissa. Alkoholin, tupakan ja huumeiden käytön haittojen vähentä-miseen tähtäävää toimintaa tehdään vapaaehtois- ja työntekijävoimin.

Vasemmistonuoret tekee ehkäisevää päihdetyötä

43LIBERO

VASEMMISTONUORET

TOVERI, JOKA KULKI OMIA POLKUJAAN

MAURI RYÖMÄN (1911–1958) voi näh-dä edelläkävijänä monessa suhteessa. Hän kehitti seksuaaliterveyttä uskon-nollis-konservatiivisen moralismin raivotessa ja vastusti fasismin kans-sa flirttailevaa sotapolitiikkaa. SKP:n pitäessä kiinni stalinistisesta linjasta Ryömä rakensi vaihtoehtoista linjaa.

Lääkäriperheestä lähtöisin olevan Ryömän olisi ollut helppoa jäädä intel-lektuellien norsunluutorniin, mutta sen sijaan hän toimi ihmisten parissa ja kehitti ajatteluaan alistaen itsensä säälimättömälle itsekritiikille.

Ryömä oli vastustajiensa vihaama, mutta myös suuresti arvostettu.

JOUKKOJEN JOHTAJARyömä aloitti poliittisen uransa 30-lu-vulla vasemmisto-sosiaalidemokraat-tina ja Akateemisen sosialistiseuran1 (ASS) johtohahmona. Hän toimi mo-nia vuosia ASS:n äänenkannattajan Soihtu-lehden päätoimittajana käsi-tellen marxilaista teoriaa sekä kult-tuuriaiheita.

Samoissa piireissä liikkui myös ru-noilija Elvi Sinervo, jonka kanssa Ryö-mä avioitui ja perusti perheen 1933.

Eduskuntaan hänet valittiin 1936, mutta erotettiin jo seuraavana vuonna asepalveluksen suorittamattomuuteen vedoten. Armeija olikin seuraava askel.

Muun ohessa Ryömä kykeni opiske-lemaan lääkäriksi ja työskentelemään erikoistuen mielenterveyteen. Hän osallistui myös uraauurtavaan työhön seksuaaliterveyden kehittämiseksi.

Ryömä tunnetaan parhaiten toimin-

nastaan 1939–1940, jolloin hän pyrki rakentamaan tannerilaisuudelle2 vas-takkaista poliittista linjaa. Talvisodan aikana hän lähetti päämääriltään epä-onnistuneen avoimen syytöskirjeen Väinö Tannerille ja tuli vangituksi.

Välirauhan aikana Ryömä oli vapaal-la jalalla reilut kolme kuukautta orga-nisoiden siinä ajassa Suomen-Neuvos-toliiton rauhan ja ystävyyden seuran (SNS), joka kasvoi räjähdysmäisesti ja kokosi vasemmistolaisen työväenliik-keen toimimaan sotapolitiikkaa vas-taan. Toiminnan voi nähdä ajaneen Suomen Saksan syliin entistä enem-män. Toisaalta se onnistui rikkomaan talvisodan yhtenäisyyden voimistaen fasisminvastaista mielialaa.

Lyhyen aikaa 29-vuotias Ryömä joh-ti sotasensuurin3 aikana 40 000 jäsen-tä kerännyttä joukkoliikettä. SKP ja vasemmistososialistinen liike oli hal-vaantunut toimintakyvyttömäksi joh-tuen sekä Valpon4 että Josif Stalinin terrorista.

Välirauhan aikana Suomea käytän-nössä hallinnut sotakabinetti5 hiljen-si opposition väkivalloin ja teki kohta-lokkaan päätöksen antaa saksalaisille joukoille kauttakulkulupa. Näin Suomi valitsi tien Saksan rinnalla ja otti osaa operaatio Barbarossaan6.

RYÖMÄLÄISYYS SYNONYYMINÄ KAIKELLE PAHUUDELLE

Sotien aikana »ryömäläiseksi» nimit-täminen korvasi kommunistiksi sol-vaamisen ja kaikki SDP:stä vasemmal-la olleet voimat niputettiin tämän lei-

man alle.Vankilassa olo oli ankaraan itsekri-

tiikkiin taipuvaiselle Ryömälle rankkaa aikaa, jota pahensivat lukuisat häneen kohdistuneet hyökkäykset.

Sodan jälkeen koitti uusi aika. Mies liittyi laillistettuun SKP:hen ja oli SKDL:n suosituimpia politiikkoja. Hän sai paljon kiitosta toiminnastaan, vaikka »ryömäläisyyden» demonisoin-ti jatkui ja häntä syytettiin vallankaap-pauksen yrittämisestä.

Stalinin seuraaja Nikita Hruštšov paljasti Stalinin terrorin ja kansain-välinen kommunistinen liike ajautui kriisiin. Ryömä oli ainoa SKP:n joh-tohenkilö, joka tarttui haasteeseen ja pyrki uudistamaan puolueen linjaa vuodesta 1956 lähtien. Vuonna 1958 hä-nen elämänsä sai traagisen lopun auto-onnettomuudessa.

Ryömän toimintaa on tutkittu ko-vin vähän. Hänen ja muiden 30-luvun edistyksellisten työ seksuaalitervey-den, mielenterveyshoidon ja sairaan-hoidon kehittämisen puolesta ei ollut 60-luvun seksuaalisesti vapautuneen nuorison tiedossa.

Ennenaikainen kuolema jätti elä-mäntyön kesken. Vuonna 1966 SKP:n vanha kaarti joutui sivuun ja puolueen johtoon tuli vastentahtoisesti Aarne Saarinen paremman ehdokkaan puut-tuessa. Saarinen ei kyennyt pitämään puoluetta yhtenäisenä, vaan se hajosi kahteen osapuoleen. Jälkipolvien poh-dittavaksi jääkin, olisiko Mauri Ryömä onnistunut pitämään puolueen yhte-näisenä.

MAURI RYÖMÄ ON NYKYÄÄN VÄHÄN TUNNETTU SUOMEN TYÖ-VÄENLIIKKEEN HAHMO. HÄN OLI MONILAHJAINEN JA PYYTEETÖN TYÖMYYRÄ, JOKA EI SÄÄSTELLYT ITSEÄÄN TOIMIESSAAN TYÖVÄEN-LIIKKEEN ETEEN. HÄNET TUNNETAAN POLIITIKKONA, LÄÄKÄRINÄ, LEHTIMIEHENÄ, ÄLYKKÖNÄ JA KULTTUURIVAIKUTTAJANA.

teksti markus heikkinen kuva kauko sillman, työväenmuseo werstas

1 Akateeminen so-sialistiseura oli 1930- luvulla perustettu yliopistotaustaisten vasemmistolaisten seura.

2 Tannerilaisuudella tarkoitetaan SDP:n pitkäaikaisen johta-jan Väinö Tannerin mukaan nimettyä poliittista linjaa, jota leimasi tiukka kom-munisminvastaisuus ja yhteiskunnallisten ristiriitojen sovittelu.

3 Suomi ei välirau-han aikana palautu-nut missään vaihees-sa rauhan tilaan. Yksi ilmentymä tästä oli sotasensuuri.

4 Nykyisen suoje-lupoliisin edeltäjä, joka tuohon aikaan oli »valtio valtiossa» ja harjoitti myös ki-dutusta.

5 »Välirauhan» ja so-dan aikana Suomea ei hallittu parlamen-taarisesti, vaan olen-naiset arkaluontoiset päätökset teki suulli-sesti muutaman hen-kilön kabinetti.

6 Operaatio Barba-rossa oli Saksan aloit-teesta toteutettu hyökkäys Neuvosto-liittoon. Operaation tavoitteena oli tuhota bolsevismi. Suomen sekä yksinään että Saksan kanssa toteut-tamat operaatiot vaa-tivat noin miljoonan ihmisen hengen.

44 LIBERO

keskustoimisto:

viherniemenkatu 5 , 3. krs, 00530 helsinki, p. (09) 7747 4260, f. (09) 7747 4270, toimisto@vasemmistonuoret.fi, www.vasemmistonuoret.fi keskustoimisto on avoinna arkisin kello 10–16.

puheenjohtaja: li andersson, p. (09) 7747 4261, gsm 040 508 8697 li@vasemmistonuoret.fi pääsihteeri: santeri mikkola, p. (09) 7747 4262, gsm 045 351 9917, santeri@vasemmistonuoret.fi järjestö- ja koulutussihteeri: silla kakkola, p. (09) 7747 4263, gsm 040 740 9601, silla@vasemmistonuoret.fi tiedottaja: eliisa alatalo, p. (09) 7747 4264, gsm 044 511 2134, eliisa@vasemmistonuoret.fi talouspäällikkö: pirkko holappa, p. (09) 7747 4265, pirkko@vasemmistonuoret.fi järjestösihteeri: justus mollberg, p. (09) 7747 4260, gsm 044 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi

piirijärjestöt:

etelä-suomen vasemmistonuoret: päijänteentie 35 , 00510 helsinki puheenjohtajaheli mahkonen gsm 050 415 2888, piirisihteeri heidi auvinen gsm 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi

hämeen vasemmistonuoret: näsilinnankatu 22 a, 33210 tampere puheenjohtaja tatu ahponen, gsm 050 341 8044 tominnanjohtaja kalle honkanen gsm 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi

itä-suomen vasemmistonuoret: koulukatu 39 a 36, 80100 joensuu järjestösihteeri toivo haimi, gsm 044 202 3911, ita@vasemmistonuoret.fi

keski-suomen vasemmistonuoret: väinönkatu 28 b 14, 40100 jyväskylä puheenjohtaja taija roiha, gsm 050 400 6786, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi

lapin vasemmistonuoret: lapinkatu 2, 96190 rovaniemi puheenjohtaja petrus kauppinen, gsm 045 657 1987 piirisihteeri markus korjonen, gsm 040 700 0219, lappi@vasemmistonuoret.fi

pohjois-pohjanmaan vasemmistonuoret: pakkahuoneenkatu 19, 90100 oulu puheenjohtaja tero kaikko, gsm 0400 374 015 piirisihteeri jonas björkbacka, gsm 040 740 7175, f. (08) 537 1770, pohjois-pohjanmaa@vasemmisto nuoret.fi

satakunnan vasemmistonuoret: maaherrankatu 28, 28100 pori yhteyshenkilö juho solala, gsm 044 292 9578

varsinais-suomen vasemmistonuoret: hakakatu 12, 20540 turku puheenjohtaja sade kondelin, sade.kondelin@gmail.com, piirisihteeri laura tättilä, gsm 045 131 2552, f. (02) 237 9190, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

Vasemmistonuoretyhteystiedot

VASEMMISTONUORET PÄÄSIHTEERI

Käydessäni muutama vuosi sitten syö-mässä opiskelijaporukan kanssa tör-mäsin outoon käsitykseen. Eräs opis-kelijatoverini hämmästeli, että en ol-lutkaan kasvissyöjä tai vegaani, vaikka olen mukana Vasemmistonuorissa.

Vuosien saatossa Vasemmistonuoris-sa ruokapolitiikka on ollut tärkeä osa järjestön aktiivien identiteettiä sekä käytännön politiikkaa ja tekemistä. Joskus yksittäiset kahnaukset esimer-kiksi juuston asemasta nuorisoliit-tolaisleirillä tai kursseilla ovat kir-voittaneet intohimoisia väittelyitä ja nousseet kokoaan suuremmiksi kiis-toiksi. Toisaalta järjestön sisällä käyty varsinainen ruokapoliittinen keskuste-lu on ollut monesti laadukasta ja silmiä aukaisevaa.

Vasemmistonuorten poliittisen oh-jelman mukaan vaadimme eläinten teollisen hyödyntämisen lopettamis-ta ravinnontuottamisessa sekä kar-jataloudessa siirtymistä tuotantoon, joka mahdollistaa eläinten lajityypilli-sen käyttäytymisen. Vasemmistonuor- ten koulutuksissa ja kursseilla tarjo-taankin pääsääntöisesti kaikille sopi-vaa kasvisruokaa painottaen luomu- ja lähiruokaa. Linja on ollut erinomai-nen.

Tärkeää on muistaa, että Vasemmis-tonuoret on moninainen liike, jossa toimivat ihmiset ovat monesti muka-na eri lähtökohdista. Kukaan ei ole täy-dellinen ja ehdottomuuden vaatimus asiassa kuin asiassa johtaa suvaitse-mattomaan ilmapiiriin ja pieniin kup-pikuntiin.

Yksin voi olla mukava olla oikeas-sa, mutta asioita ei silloin voi yhteis-kunnassa juurikaan muuttaa. Va-semmistonuoret on poliittinen liike, jonka vaatimukset ja tavoitteet kos-kevat yhteiskuntaa, Suomea ja maail-maa. Politiikassa ja varsinkin politii-kan suunnan muuttamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja laajapohjaisia ihmisten yhteenliittymiä. Niiden muodostami- sessa puolestaan auttaa se, jos keskity-tään ensin ihmisiä yhdistäviin tekijöi-hin pikemminkin kuin ihmisiä erotta-viin.

Yhteistyön lähtökohta ei tietysti-kään saa tarkoittaa omien periaattei-den myymistä.

Parhaiten eläinten oikeuksia ja skarppia ilmastopolitiikkaa ajamme varmasti yksilöä moralisoimatta, kes-kittymällä rakenteisiin, jotka tuottavat epäoikeudenmukaisuutta.

Näin keväisin Vasemmistonuorten toiminta on yhtä kokoustelua. Piiri- ja perusjärjestöt järjestävät vuosikokouk-sensa ja monesti laittavat johtonsa uu-siksi.

Nyt onkin oiva hetki myös kiinnos-tua toiminnasta, kun tulevan vuoden toimintaa suunnitellaan juurikin ke-vätkaudella.

Kaiken kokoustamisen ohella kan-nattaa muistaa myös levätä ja ottaa rennosti!

SANTERI MIKKOLAPÄÄSIHTEERI

RAKENTEIDEN KIMPPUUN!

»joskus kahnaukset esimerkiksi juuston asemasta nuoriso-liittolaisleirillä tai kursseilla ovat kirvoittaneet intohimoisia väittelyitä ja nousseet kokoaan suuremmiksi kiistOiksi.»

45LIBERO

DIALOGI KAINO & VIENO

kaino vienoVIENO: Terve toveri. Mitäs tänään mielessä?

KAINO: No monikin asia, mutta tällä kertaa on erittäin painavasta kyse.

VIENO: Mitäs ajattelit?

KAINO: Haukkua Vasemmistoliiton.

VIENO: Miksi sinä juuri Vasemmistoliiton haluat haukkua?

KAINO: Koska puolueemme jäsenistössä on melkoisen tyhmiä ihmisiä.

VIENO: No ihmiset yleensäkin ovat tyhmiä.

KAINO: Joo, mutta meidän kohdalla poikke-uksellista on se, että puolueen jäse-nistö on typerämpää kuin puolueen kannattajakunta.

VIENO: En tuota menisi allekirjoittamaan.

KAINO: Katsopa, miten jäsenistö reagoi asi-oihin. Aina on kaikki tehty väärin.

VIENO: Kyllähän asiat monesti tehdäänkin väärin.

KAINO: Sinä oletkin puolueen jäsen...

VIENO: Mitäs tuolla tarkoitit?

KAINO: Sitä, ettet sinäkään ole ihan penaalin terävin kynä.

VIENO: Olet sillä tavalla oikeassa, että jäse-nistöä katsellessa en yhtään ihmette-le meidän vaalitappioitamme.

KAINO: Jos jäsenistö koostuu parista metalli-duunarista, muutamasta tohtorista ja fistaavista hipeistä, niin ei se hir-vittävää luottamusta varmaan äänes-täjissäkään herätä.

VIENO: Mutta meidän eduskuntaryhmäm-me on ihan kiva.

KAINO: Nykyään kyllä.

VIENO: Minun mielestäni Vasemmistoliitos-sa on menty hyvään suuntaan jo mo-nen vuoden ajan.

KAINO: Alaspäin on menty.

VIENO: Tarkoitin sitä, että nykyään tuskin olisi mahdollista enää lakaista maton alle alaistaan ahdistelevan kansan-edustajan touhut vain sillä veruk-keella, että hän nyt vain on sellainen.

KAINO: Sehän oli vähän sellainen.

VIENO: Ei se selitykseksi kelpaa kuitenkaan.

KAINO: Mutta ajat olivat toisenlaiset. Ennen se kuului ihan normaaleihin toimin-tatapoihin.

VIENO: 2000-luvulla?

KAINO: Ainakin Vasemmistoliitossa. Meillä mentiin seksismillä sovinismiin to-della pitkään.

VIENO: Monia tuntuu ajatus vieläkin kiehto-van.

KAINO: Monia tuntuu kiehtovan mikä ta-hansa, mikä vaikutti hyvältä ideal-ta viime vuosisadan alussa. Ja vaik-kei olisi silloinkaan vaikuttanut hy-vältä idealta.

VIENO: Kuten?

KAINO: Jotkut kuolleena syntyneet ideat tu-levat mieleeni, en erottele niitä tar-kemmin.

VIENO: Kai sinulla jotain on nuorisoliitosta-kin sanottavana?

KAINO: En viitsi, minua on halailtu aivan lii-kaa jo.

VIENO: Itseäni joskus harmittaa tuo puolu-een ay-siipi.

KAINO: Millä tavalla? Hirvittävää, kun joku puhuu työstä.

VIENO: Eihän Vasemmistoliitto muusta tun-nu puhuvankaan kuin työstä, jos kat-soo eduskunta-aloitteita tai kannan-ottoja. Melkein kaikki käsittelevät työelämää. Ihan kuin ihmisellä ei muuta elämää olisikaan.

KAINO: Ehkä se on väärin puhuttu?

VIENO: Onhan se, kun puhutaan muistakin ongelmista kuin niistä meidän sorre-tuista valkoisista lihaa syövistä keski-ikäisistä heteromiehistä. Nehän ovat Suomen sorretuin kansanryhmä.

KAINO: Kauhistus tuntuu olevan, jos puhu-taan jonkun vähemmistön puolesta.

VIENO: Tai tuodaan jotain muita työelämän ongelmia esiin, kuten epävarmuus.

KAINO: Sehän on hirvittävää, jos syrjinnästä mainitaan, sietäähän siitä nyt ottaa nokkiinsa.

VIENO: Kai ne haluaisivat Suomen olevan edelleenkin täysin valkoinen maa, jossa ei ole sijaa millekään poikkea-vuuksille. Kaikki töihin tehtaaseen suoraan koulunpenkiltä.

KAINO: Kuka nyt koulutuksesta, terveyden-huollosta ja tasa-arvosta jaksaisi pii-tata. Meillähän on kaikki niin hyvin, eikä mitään ongelmia...

VIENO: Ei valiteta, Afrikassa on pahemmin.

KAINO: Yksi asia Vasemmistossa on sentään todella hyvällä mallilla. Me teemme mitä tahansa mihin hintaan tahan-sa, se sopii nyky-Suomen työläisiä edustavalle puolueelle.

VIENO: Enpä olisi sinun uskonut tuollaista sanovan.

KAINO: Pitäähän sitä joskus.

VIENO: No, lippu korkealle!

KAINO: No jokin lippu ainakin.

46 LIBERO

miiK

u le

htel

ä

47 LIBERO

LIBEROVASTAUSLÄHETYSTUNNUS 500355100003 HELSINKI

libe

ro 1

| 20

12

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

oiKo

maa

n vä

äryy

Ksiä

, Puo

lust

amaa

n so

rret

tuja

, Pel

asta

maa

n m

aail

man

…ot

taKa

a m

inuu

n Pi

Kim

mit

en y

htey

ttä

alle

ras

tim

ani v

aiht

oehd

on m

erKe

issä

.

kyll

ä, ol

en k

iinno

stun

ut JÄSENEKSI

TILAUS

TIETOA

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön.Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms.Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku.En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa.Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Nimi ...................................................................................................................................................................................

Lähiosoite ........................................................................................................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka ........................................................................................................................................

Puhelinnumero ...............................................................................................................................................................

Sähköposti .......................................................................................................................................................................

Syntymäaika .....................................

Päiväys............................... Allekirjoitus ........................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

haluatko tavoittaa 7000 nuorta? – ilmoita liberossaIlmoitushinnat alkaen 200€ www.liberolehti.fi

seuraava libero ilmestyy kesäkuussa

aino

sut

inen