Liittotoimikunnan esitykset

Esitys periaateohjelmaksi

I HISTORIALLINEN PERUSTA

1. Luokkataistelun historia

Ihmiskunnan historia ja yhteiskunnall inen kehi tys on perus tunut riistä­vien ja riistettyjen yhteiskuntaluokkien väliseen vastakkaisuuteen. Por­varillisen ja idealistisen historiankäsi tyksen mukaan historiallisten muu­tosten li ikkeelle panevana voimana ovat olleet voimakkaiden yksilöiden tarpeet ja tahto: kuninka iden ja ruht inaiden vallanhimo, tai nerokkaiden sotapäälliköiden, valtiomiesten ja uskonnollisten persoonallisuuksien elä­mäntyö. Johdonmukaisen ja yhteiskunnall iseen todellisuuteen perus tuvan vaihtoehdon porvarill iselle historiankäsitykselle muodostaa Kar l Marxin ja Fr iedr ich Engelsin kehi t tämä materialist inen historiankäsitys. Sen mukaan historiallisten muutosten keskeisenä voimana ovat ihmisten ja yhteiskunta­luokkien yhteiskunnall iset ja taloudelliset tarpeet.

Yhteiskuntaelämän erilaiset ilmiöt, filosofiset ja uskonnolliset maai lman­katsomukset, t iede ja taide, oikeussuhteet, sekä erilaiset poliittiset ja yh­teiskunnalliset laitokset yleensä muodostavat yhte iskunnan pääl lysraken­teen. Muutokset pääl lysrakenteen eri osissa a iheutuvat vi ime kädessä talou­dellisessa perustassa tapahtuneista muutoksista. Tuotantosuhteet , joista tär­keimpiä ovat omistussuhteet, pyrkivä t vastaamaan työvoiman ja tuotanto­välineiden muodostamien tuotantovoimien kulloistakin kehitystasoa. Tietyn kehitystason saavutet tuaan joutuvat tuotantovoimat ristiri i taan vallitsevien tuotantosuhteiden kanssa. Tällöin tuotantosuhteet muut tuvat kehi tyksen kahleeksi ja syntyy yhteiskunnall isen val lankumouksen aikakausi.

Yhte iskunnan taloudellisessa perustassa syntyvä ristirii ta käynnistää päällysrakenteessa monivaiheisen muutosprosessin. Perus tan ja päällysra­kenteen sekä niiden eri osien vuorovaikutus antaa muodon ja sisällön tälle prosessille.

Nykyinen kapitalist inen yhteiskuntajärjestelmä syntyi tuottajien ja tuo­tantovälineiden erottamisella toisistaan. Tämä synnytt i työmarkkinat , joilla tuotantovälineiden omistajat ja työvoiman omistajat eli palkkatyöläiset koh­tasivat toisensa. Kauppapääoman tunkeutuminen tuotannon piiriin, joka tapahtui pääpiir tei t täin samanaikaisesti nk. teollisen val lankumouksen kans­sa, merkits i kapitalismin lopullista esi inmurtautumista .

Kaupunkiyhdyskunt ien ja teollisuuden merki tyksen kasvaessa, sekä tek­ni ikan ja kaupankäynt iverkos ton kehi t tyessä porvaristo syrjäyt t i aatelis­ton ja papiston johtavien yhteiskuntaluokkien asemasta. Vallankumouksell i ­sen muutoksen kaut ta porvaristo nousi johtavaksi luokaksi ja tämä teki mahdolliseksi kapital ismin kehi tyksen. Kapitalistisen kehi tyksen eräänä edellytyksenä oli hajanaisten alueiden yhdistäminen yhtenäiseksi markk i ­na-alueeksi: porvari l l inen val lankumous merkits i täten myös uudenaikaisen kansall isuusvaltion syntyä.

93

Kapital ismin kehi tys synnytti yhteiskunnall isen vastavoiman, työväen­luokan. Kapitalismiin historia on näiden kahden perusluokan — porvariston ja työväenluokan — synnyn, kehi tyksen ja taistelun historiaa. Kapitalismin kehi t tyminen on merk innyt työväenluokan riiston tehostumista ja pääoman ja työn: kapital ist i luokan ja työväenluokan, välisen sovit tamattoman risti­riidan, syvenemistä.

Kapitalistisen tuotantotavan perusominaisuus on tuottaa lisäarvoa, jon­ka palkkatyöläinen luo työllään ja työvoiman ostajat anastavat haltuunsa. Riistojärjestelmän toimintamuodot ovat tosin teknillisen kehi tyksen ja jär ­jestäytyneen työväenluokan taistelun seurauksena muut tuneet , mut ta sen perusolemus on säilynyt ennallaan.

Tämä kehi tys johtaa kapi tal ismin sisäisten ristiri i tojen syvenemiseen, luokkavastakohtaisuuksien kärjistymiseen ja näin myös työväenluokan tais­telun voimistumiseen.

2. Työväenliikkeen aatteellinen kehitys

Työväenli ikkeen taistelun aatteelliseksi perustaksi kehi t tyi tieteellinen so­sialismi, jonka kehi tyksen tärkeimpiä aineksia olivat 1800-luvun alun sak­salainen filosofia, englantinen klassinen polii t t inen taloustiede ja Ranskas­sa 1800-luvun alussa esiintyneet utopistisen sosialismin vir taukset . Tieteelli­sen sosialismin varsinaisen perus tavan luomistyön suorit t ivat K a r Marx ja Fr iedr ich Engels.

1800-luvun loppupuolella työväenli ikkeen johtavaksi voimaksi nousivat sosialidemokraattiset puolueet, jotka useimmissa tapauksissa omaksuivat marxilaisen sosialismin aatemaailman.

Kapital ismin kehit tyessä syntyi vaikeuksia teorian ja käytännön yhdis­tämisessä. Ideologisella tasolla sosialidemokraattisissa puolueissa jääti in odottelemaan kapitalismin lopullista kriisiä ja sitä seuraavaa val lankumous­ta. Käytännössä puolueiden halli tsevina pyrk imyksinä olivat sinänsä tärkeät tavoitteet eli äänioikeuden saavut taminen ja t ietyt perus tavat sosiaaliset uudistukset. Tietyt menestykset näissä käytännön tavotteissa alkoivat luoda kat teetonta optimismia vaikutusmahdoll isuuksista porvaril l isen valtion ko­neistossa sekä kuvi te lmia kapital ismin sisäisten ristiri i tojen l ieventymisestä. Tämä alkoi synnyttää ristiriitoja sosialidemokraattisissa puolueissa.

Niinpä t i lanne tuli avoimeksi myös ideologisella tasolla ja siten vuosisa­dan vaihteessa syntyi val lankumouksell isen marxilaisen sosialidemokratian rinnalle oikeistolainen, nk. revisionistinen suuntaus, jonka ideologinen oppi-isä oli saksalainen Eduard Bernstein.

Kapital ismin silloisen nousukauden perusteella Bernste in uskoi kapi ta­lismin voit taneen kriisialtt iutensa, minkä johdosta sitten hänen mielestään työväenli ikkeen piti arvioida tavoitteensa aivan uudelleen. Hän kui tenkin vain ilmaisi ideologisella tasolla jo syntyneen reformistisen suhtautumis­tavan, joka oli menet tänyt kokonaisvaltaisen otteen kapitalistisen yhteis­kunnan todellisuudesta.

Vaikeudet teorian ja käytännön yhdistämisessä sekä marxilaisten ja revisionistien ristiri i tojen kär j is tyminen ideologisella tasolla lisäsivät jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ristiriitoja vuonna 1889 perustetun toi­sen internat ionaalin piirissä.

Lopullisena teki jänä työväenli ikkeen hajoamiselle oli kui tenkin johta­vien kapitalististen valtioiden välisten ristiriitojen kär j is tyminen ensimmäi­seksi maailmansodaksi . Tämä sota johti kapital ismin heikoimmassa ren­kaassa Venäjällä vallankumouksell iseen tilanteeseen, kun yksinvallan sortu-

94

minen maaliskuussa 1917 ei jä t tänyt jälkeensä mitään vakaata porvaril l ista demokrat iaa. Tämä t i lanne jaht i bolsevikkien johtamaan lokakuun vallan­kumoukseen vuonna 1917. Bolsevikit omaksuivat si t temmin kommunis t ien nimen.

Suomessakin kärjistyi luokkataistelut i lanne ja vielä yhtenäisenä sosiali­demokraat t inen puolue suorit t i val lankumousyr i tyksen kevääl lä 1918. Tap­pioon päät tyneen luokkasodan jälkeen syntyi Neuvosto-Venäjälle paennei­den keskuudessa kommunis t inen puolue.

Kiistat ennen ensimmäistä maailmansotaa, maailmansodan lisäämä haja­naisuus ja erityisesti suhtautuminen Venäjän val lankumoukseen ja siinä käytet tyihin menetelmiin joht ivat sitten työväenli ikkeen hajaantumiseen, mitä ilmaisi vuoden 1919 alussa tapahtunut sosialidemokraattisen ja kommu­nistisen internat ionaalin jär jestäytyminen. Kaks ikymmenluvun alussa toimi väl i t tävänä teki jän ns. Wienin internationaali , jossa johtavana voimana oli I tävallan sosialistinen puolue ja sen edustama ns. austromarxiäainen ideolo­ginen suuntaus. Wienin internat ionaalin ponnistukset eheyden palaut tami­seksi eivät ku i tenkaan johtaneet tuloksiin.

Maailmansodan jä lkeen sosial idemokraatt inen liike pysyi aatteellisesti epäyhtenäisenä ja rist ir i idat ja tkuivat marxilais ten ja eriasteisten revisio­nistien välillä. Revisionistiset ainekset vaki innut t ivat asemiaan useimpien puolueiden johdoissa. I tävallan puolueen ns . austromarxilaisella suuntauk­sella oli kui tenkin kansainvälistä merki tys tä vasemmistolaisen sosialidemok­rat ian ideologisessa keskustelussa.

Sisäisistä ristiriidoista huolimatta sosialidemokratia säilyi eräitä poik­keuksia lukuunot tamat ta selvästi voimakkaimpana työväenli ikkeen suunta­na kehit tyneissä kapitalistisissa maissa.

Maailmansotien välisenä aikana t i lanne sosialidemokraatt ien ja kommu­nistien suhteissa vaihteli varsin paljon. Välit olivat heikoimmat kaudella 1928—34, jolloin kommunis t inen liike hyökkäsi eri t täin voimakkaast i sosiali­demokrat iaa vastaan. Sosialidemokraatt isen l i ikkeen piirissä ilmeni eri lai­sia suhtautumistapoja yhteistyöhön kommunist ien kanssa.

Työväenl i ikkeen kykenemät tömyys yhteistyöhön ja vastar intaan fasismia kohtaan johti lukuisiin takaiskuihin, joista traagisin oli Hitlerin val taan­nousu Saksassa 1933. Vuoden 1934 jä lkeen aluksi Ranskassa ja myöhemmin muissakin maissa pyri t t i in ns. kansanrintaimayhteistyöhön kommunist ien, sosialidemokraatt ien ja edistyksellisten porvaril l isten piir ien kesken. Ko­kemukset täs tä yhteistyöstä olivat yleisesti ottaen myönteisiä, va ikka yh­teistyö Espanjassa ei pys tynytkään estämään fasistien nousua valtaan.

Toisen maai lmansodan jä lkeen sosialidemokraatit ja kommunist i t toi­mivat aluksi yhteistyössä, joka johti mm. kansanr in taman tyyppisten hal­l i tusten syntyyn useissa maissa.

Nämä yhteis työpyrkimykset kui tenkin katkesivat ky lmän sodan alkaes­sa ja amerikkalaisen imperial ismin kehittäessä voimakkaan hyökkäyksen mim. taloudellisesti Marshal l -avun ja sotilaallisesti NATOin perustamisen muodossa. Tässä tilanteessa sosialidemokratia ei toiminut yhtenäisenä ja itsenäisenä poliittisena voimana, vaan muutamia poikkeuksia lukuunot ta­mat ta se jakaantu i toisen maai lmansodan voittajavaltojen sopiman etupii-r i jaon mukaisesti . Etupi ir in länsipuolella suurin osa sosialidemokraatt i­sesta l i ikkeestä valitsi l i i t tolaisikseen USA:n imperialismin.

Uudenlaisia kehitysmahdoll isuuksia niin työväenli ikkeen pääsuunt ien keskinäisissä suhteissa ku in myös sosialidemokraattisen l i ikkeen linjassa alkoi ilmetä vasta 1960-luvun loppupuolella. Kansainvälispoliittisesti tä­hän oli vaikuttamassa jänni tyksen asteit tainen l ieventyminen Euroopassa. Kun samanaikaisesti Yhdysvallat lisäsi sotapolit i ikkaansa Vietnamissa,

95

niin sosialidemokraattisten nuoriso- ja opiskelijapiirien aloittama kri t i ik­ki amerikkalaista imperialismia vastaan alkoi vaikut taa myös joidenkin puolueiden viralliseen linjaan.

Olennaisempia ku in muutokset kansainvälisessä tilanteessa olivat k u i ­tenkin kapi tal ismin kriisin a iheut tamat ongelmat 1960-luvun jä lk immäi­sellä puoliskolla. Näiden ongelmien johdosta sosialidemokratia kehi t ty­neissäkään kapitalistissa maissa ei enää 1950-luvun t apaan voinut luottaa kapital ismin va rmaan ja asteittaiseen kehitykseen. Rist ir i idat pääomapii-r ien ja työväestön välillä alkoivat kärjistyä. Yhteiskunnall is ten uudistus­ten j a tkaminen ei ollut mahdollista puut tumat ta pääomapiir ien etuihin.

Kaikkien näiden tekijöiden johdosta er i sosialidemokraattisissa puolu­eissa yleensä nuoriso- ja opiskelijajäsenistön aloitteesta i lmeni tarvet ta ideologisen keskustelun elvyttämiseen, ky lmän sodan antikommunistisista asenteista luopumiseen- sekä sosialististen linjojen luomiseen a ikamme ka­pitalistisessa yhteiskunnassa.

Sosialidemokraattisessa nuorisoliikkeessä pyr i tään l i ikkeen idelogisen perustan kehit tämiseen tarkastelemalla kehi t tyneen kapital ismin ilmiöitä marxi laisen analyysin pohjalta sekä perehtymäl lä sosialidemokraattisen työväenli ikkeen kokemuksiin, ja huomioimalla viime vuosien marxilaisen teoreettisen työn tuloksia ja uusia virikkeitä.

II YHTEISKUNNAN LUOKKALUONNE

1. Luokkayhteiskunta

Sosialistisen polit i ikan edellytyksenä on perusteell inen analyysi yhteiskun­nasta ja sen valtasuhteista. Tuotantovälineiden omistus ja valvonta ja sii­hen liit tyvä yhte iskunnan voimavarojen ja arvostusten halli tseminen ovat yhte iskunnan val lankäytön perustana.

Alkukantais ia luokattomia yhteiskuntia lukuunot tamat ta ovat ka ikk i sosialismia edeltävät yhteiskuntajärjestelmät pohjautuneet luokkavasta-kohtia sisältäneisiin tuotantosuhteisiin.

Tuotantovälineiden omistajat — orjayhteiskunnan orjanomistajat, feo­daalisen yhte iskunnan aatelisto ja papisto, kapitalistisen yhte iskunnan porvaristo ovat muodostaneet hall i tsevan luokan.

Alistetun luokan ovat muodostaneet tuotantovälineitä omistamattomat — orjayhteiskunnan orjat, feodalismin maaorjat ja käsityöläiset, kapitalis­min palkkatyöläiset •— jotka elatuksensa ansaitsemiseksi ovat joutuneet luovut tamaan työvoimansa tuotantovälineiden omistajien käyttöön.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa porvaristo käyt tää työläisen työvoimaa enemmän kuin mistä se maksaa ja näin syntyy lisäarvoa. Kapital ismin eri­tyispiirre ei ole se, että työläiset eivät saa nai tuunsa kaikkia työnsä tuot­teita. Näin on ollut laita jo aikaisemmissa luokkayhteiskunnissa ja niiden tuotantotavoissa. Niihin ver ra t tuna kapital ismi poikkeaa siinä, että työ­voimasta on tul lut tavara, joka voidaan eroittaa työläisen persoonallisuus desta ja jota voidaan ostaa ja myydä. Työstä on tullut palkkatyötä, vie­raantunut ta työtä.

Kapitalistisen järjestelmän perusluokkien ohella esiintyy väl ikerrostu-mia. Nämä saat tavat omistaa jossain määr in tuotantovälineitä ja ostaa ra­joitetusti työvoimaa, mutta heidän toimeentulonsa perus tuu pääasiassa omakohtaiseen työntekoon.

Kapital ismin kehittyessä pienviljelijöiden, käsityöläisten, pienkauppiai-den, kalastajien ja muiden vastaavien ryhmien suhteell inen osuus väiiker-rostumista supistuu ja niiden taloudelliset toimintamahdoll isuudet vähe-

96

nevat. Suhteellisesti kasvavan osan välikerrostumista muodostavat erilai­set toimihenkilöt, teknisten ammat t ien harjoit tajat ja henkisen työn teki­jät eli sivistyneistö. Pääoman keski t tymisen tuloksena yhä suuremmat osat niistä, joiden ei ole aikaisemmin tarvinnut suoranaisesti myydä työvoi­maansa, joutuvat nyt sen tekemään palkkatyöväestön tavoin. Siten t ietty­jen väl ikerrostumien asemassa tapahtuu proletarisoitumista.

Opiskelijain määrän voimakas kasvu on merkinnyt työväenluokasta pe­räisin olevien opiskelijoiden huomat tavaa lisäystä. Samaan aikaan tapah­tuu opiskelijoiden yleistä proletarisoitumista. Mm. nämä kehltysilmiöt ovat johtaneet edistysmielisen opiskelijali ikkeen merki tyksen voimakkaaseen kasvuun.

Vaikka onkin tapahtunut kapitalismin uudelleenorganisoitumista, jonka seurauksena palkat tujen toimitusjohtajien, ns . teknokraat t ien määrä on li­sääntynyt, ei tämä ole poistanut yhteiskunnall ista perusrist ir i i taa työn ja pääoman välillä. Teknokraat i t vouvat käyt tää valtaansa vain pääoman omis­tajien ehdoilla. Sosialistisen luokka-analyysin perusteiden pätevyyden osoit­taa myös se, että pääomat kasautuvat ja keski t tyvät yhä harvempi in kä­siin.

Tuloerot ovat yhä suuret ja p ikemminkin kasvaneet ku in vähentyneet . Vähävarais ten yhte iskuntaryhmien mahdoll isuudet tarpeidensa toteut tami­seen ovat kasvavan vaurauden keskel läkin puutteell iset . Varal l isuuden ja sosiaalisen l i ikkuvuuden osalta ei ole tapahtunut merki t tävää tasa-arvoisuu-den lisääntymistä.

Kapital ist inen yhteiskunta on siis edelleen jyrkkien epäoikeudenmukai­suuksien leimaama luokkayhteiskunta.

.2. Kapitalistinen valtio

Kapitalistisen valtion perustana on poliittisen päätöksenteon erot taminen yhteiskunnallisesta tuotantoa koskevasta päätöksenteosta. Edustuksellisten laitosten toiminnan oletetaan takaavan demokraat t isen val lankäytön kapi­talistisen valtion ja yh te i skunnan puitteissa.

Aikaisempien valltiotyyppien tavoin kapital is t inen valtio on i lmaus siitä, että yhteiskunta on j akau tunu t toisilleen vastakkaisiin luokkiin. Jo t ta ta­loudellisilta eduil taan vastakkaiset luokat eivät kuluttaisi tuloksettomassa taistelussa loppuun itseään ja yhteiskuntaa, on käyny t väl t tämättömäksi näennäisesti yhte iskunnan yläpuolella oleva maht i eli valtiovalta. Valtio­valta pyrki i l ieventämään ristiriitoja ja pi tämään ne tiettyjen pelisääntö­jen rajoissa. Sosialistinen liike on kokemustensa ja teoriansa kau t ta oppi­nut, että valtiovalta kapitalismissa on alistettu pääomasuhteen uusintamisen ja kapi tal ismin kokonaisetujen tarpeille.

Tämä valtiotyyppi, kapital is t inen valtio voi ilmetä erilaisissa valt iomuo­doissa ku ten esim. monarkia , porvari l l inen demokrat ia ja fasismi. Näistä porvari l l inen demokrat ia on saanut nykyisen muotonsa yleisine ja yhtäläi-sine äänioikeuksineen työväenluokan taistelun tuloksena. Sosialistisen liik­keen tärkeänä tehtävänä on saavutettujen voittojen ja etujen puolustami­nen sekä niiden ja tkuva laajentaminen. Sosialistinen liike on lähtenyt siitä, että porvari l l inen demokrat ia tarjoaa parha immat toimintaedellytykset so­sialismin puolesta käytäväl le ammatilliselle ja poliittiselle taistelulle.

Kasvavat vaikeudet pääomasuhteen uusintamisessa ovat vi ime vuosikym­meninä lisänneet valtiovallan merki tystä ratkaisevasti talouselämässä. Val­tiovallan teh tävänä on vaimentaa taloudellisia kriisejä, vaki innut taa mono­polien eri kustannusteki jöi tä sekä ottaa kantaakseen suunnit telun, tu tk i ­muksen, koulutuksen ja perusinvestointeihin liittyviä kustannuksia .

•97

Samanaikaisesti on tuotantoelämän monopolisoituminen ja tkunut voimak­kaana . Tämä kehi tys on ilmausta tuotannon jatkuvasta yhteiskunnall is tu­misesta. Valtiovallan merki tyksen kasvu ei ole merk innyt valtiovallan luokkaluonteen häviämistä mut ta kyl läkin tuotannon yhteiskunnall isen luonteen ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen välisen ristiri idan siir­tymistä uudel le tasolle.

Muitta kapitalismille on kui tenkin ominaista, että hallitseva luokka ei ole yhtenäinen vaan sisäisesti hyvinkin ristiri i tainen. Pääomalla on yhtenäi­senä etuna työvoiman ri istäminen ja l isäarvon tuottaminen. Jot ta voitaisiin ottaa huomioon kapitalistisen tuotantotavan molemmat puolet eli riisto ja pääomien keskinäinen kilpailu tarvi taan valtio, jolla voi olla suhteellista i tsenäisyyttä er i pääomapiireistä.

Tällä suhteellisella itsenäisyydellä on tärkeää merki tystä työväenli ikkeen kannal ta , koska se lisää työväenl i ikkeen vaikutusmahdoll isuuksia. Tämän suhteellisen i tsenäisyyden johdosta työväenli ike voi käyt tää jö nykyisissä olosuhteissa hyväkseen pääomapiir ien sisäisiä ristiriitoja vaikuttaessaan val­tiovallan eri elimissä.

Mut ta suhteellisella itsenäisyydellä on myös merki tystä siirryttäessä ka­pitalismista sosialismiin. Työväenli ikkeelle edullisissa poliittisissa tilanteissa valt iovallan taloudellisten toimenpiteiden kaksinainen luonne voi tulla ilmi, kun valtiovaltaa voidaan käyt tää avaamaan tietä sosialistisille ratkaisuille.

On ku i tenk in nähtävä, et tä pääomapiir i t pyrkivä t estämään valtiovallan suhteellisen i tsenäisyyden laajentumista tässä merkityksessä. Siksi pääoma-piir ien pyrkimyksenä on pitää valtiovallan taloudellista toimintaa mahdol­l isimman i r ra l laan parlamentaarisesta valvonnasta ja siksi nämä piirit saat-tavata pyrk iä porvari l l isenkin demokrat ian kaventmiseen.

Kapitalist ien taloudellinen ylivalta luo perustan porvarill isen ajattelun ylivallalle niin koulutuksessa ja tiedonvälityksessä ku in vallitsevissa arvos­tuksissa ja asenteissa. Tämä ylivalta määrää, mitä yhteiskunnassa pidetään oikeana, mi tä vääränä, mitä realistisena, mitä epärealistisena. Se ulottuu kaiki l le yhte iskunnan alueille ja säätelee niitä ehtoja, joiden puitteissa ih­miset toimivat. Sen avulla pyr i tään osoit tamaan kapitalismi järkeväksi ja luonnonmukaiseksi , sosialismi epärealistiseksi utopiaksi sekä osoittamaan yhte iskunnan valtasuhteet oikeutetuiksi, toisten ihmisten r i is täminen ja pol­keminen väl t tämättömäksi , anarkis t inen taloudellinen kilpailu ja voimava­rojen käyt tö ainoaksi mahdollisuudeksi . Sosialistisen l i ikkeen vaihtoehto porvariston henkisel le ylivallalle on sosialistisen tietoisuuden ja tkuva kehit­täminen, kapi tal ismin ehtojen hylkääminen sekä sosialismin osoittaminen sekä väl t tämättömäksi että mahdolliseksi.

3. Imperialismi

Teknisen kehi tyksen nopeutuminen seka tuotantovoimien kasvun ja tuo­tannon keski t tymisen l isääntyminen johti 1800-luvun loppupuolella talous­elämän monopolisoitumiseen johtavissa kapitalistisissa maissa, jolloin alkoi kapital ismin kehi tys sen imperialistiseen vaiheeseen.

Tietyssä vaiheessa kansallisvaltio ja kansallisuusajattelu ovat toimineet kapitalist ien etujen puolustamiseksi, mut ta imperial ismin synty merkits i kapitalistisen riiston ulottamista myös kansall isten rajojen ulkopuolelle.

Imperialismiin siirtymisen olennaisiin kehityspiir teisi in kuulu i teolli­suus- ja pankkipääomien yhteenkietoutuminen, jonka seurauksena muodos­tui finanssipääoma. Keskeisen osuuden sai pääomien vienti alikehittyneisiin maihin, jotka tarjosivat halpaa työvoimaa, halpoja raaka-ainei ta ja edullisia markkinoint ialuei ta . Pyrk imys edullisten alueiden ja markkinoiden val-

98

taamiseen pääomien viennille, johti imperialististen maiden ja monopolien kesken tehtyyn maai lman alueelliseen jakoon. Imperialismista kehi t tyi tä­män vuosisadan aikana maai lman kat tava järjestelmä.

Imperialist isen kehi tyksen johtavaksi valtioksi on kohonnut Yhdysval­lat, joka taloudellisella ja sotilaallisella mahdil laan on kyennyt syrjäyt­tämään entiset johtavat kolonialistiset maat kuten Englannin ja Ranskan. Näin siitä on myöskin kehi t tynyt kapitalistisen maailmanjärjestelmän voimakkain sotilaallinen turva ja samalla esimerkki imperialismin väki­valtaisuudesta.

Yhdysvaltain johtava asema ei ku i tenkaan merki tse sitä, et teikö im­perialistisen leirin sisällä olisi mielipide-eroja ja ristiriitaisuuksia, jotka saat tavat kehi t tyä hyvinkin merkit täviksi .

Kapital ismin kansainvälis tyminen pakottaa myöskin etsimään uusia muotoja, joilla kansallisvaltioiden muodostamat esteet kapitalistiselle ka­sautumiselle voidaan poistaa. Kauppali i t tojen ja vapaakauppa-alueiden pys­tyt täminen ja muu taloudellinen yhdentyminen ovat juur i seurausta kapi­talismin imperialistisen vaiheen asettamista vaatimuksista.

Yhdentymiskehi tys merki tsee uhkaa myös Suomen työväenluokan, pien­viljelijöiden ja muiden alistettujen ryhmien elintason kehitykselle. Tämän takia sosialististen voimien keskeisiä tehtäviä on taistella kapitalistista yh­dentymiskehitystä vastaan ja samalla osoittaa sosialistinen vaihtoehto tälle kehitykselle .

Kokonaisuutena ottaen kapital ismin kansainvälis tyminen pakottaa työ­väenluokan omaksumaan taistelulleen entistä selvemmin kansainvälisen si­sällön, etsimään yhteinäistä strategiaa.

Sosialidemokraatt isena nuorisojärjestönä SNK pyrki i va ikut tamaan si­ten, et tä kapitalististen maiden vasemmistolaisten ja edistyksellisten nuo­risojärjestöjen yhteistyö lisääntyy, että ammatt iyhdistysl i ikkeen yhteistyö tiivistyy yli poliittisten mielipidelinjojen ja että myöskin vasemmiston po­liittisten puolueiden tasolla kehi te tään neuvottelu- ja yhteistyösuhteita.

III TYÖVÄENLIIKKEEN TAVOITTEET

1. Tavoitteet

Sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu tuotantovälineiden yhteis­kunnall iseen omistukseen, tasa-arvoisuuteen, solidaarisuuteen ja täydelli­seen kansanval taan yhteiskuntaelämän jokaisella tasolla. Kansanvaltaisessa yhteiskuntajärjestelmässä on kaikilla yhtäläiset mahdoll isuudet vaikut taa yhteiskunnall iseen päätöksentekoon. Vaikut tamisen tulee tapahtua sekä suoraan ihmisten päivittäisessä ympäristössä, työpaikoilla, kouluissa, asuin­paikoilla, järjestöissä ja muissa yhteisöissä että epäsuoraan edustuksellis­ten' elinten kaut ta , joiden tehtävänä on vastata yhteiskuntaelämän yleisestä koordinoinnista ja suunnit telusta.

Sosialistinen näkemys tasa-arvoisuudesta edellyttää, että kaikilla yhteis­kunnan osa-alueilla jokaiselle luodaan samanlaiset mahdoll isuudet kehit tää itseään rodusta, kielestä, sukupuolesta ja alueellisista tekijöistä r i ippumatta . Koska ihmisillä on erilaisia edellytyksiä käyt tää samanlaisia mahdoll isuuk­sia, tasa-arvoisuuden lisääminen merki tsee voimavarojen siirtämistä niiltä, joilla on paljon, niille, joilla on vähemmän.

Sosialistisessa yhteiskunnassa tasa-arvoisuus merki tsee sitä, että jokai­nen toimii kykyjensä mukaan ja saa tarpeidensa mukaan.

99

Solidaarisuus, joka on työväenli ikkeen keskeisimpiä perusarvoja, on kehi t tynyt kapitalistisen yhte iskunnan epäinhimillisen kilpailun, toisten ih­misten manipuloinnin ja riiston sijaan.

Solidaarisuuden perusolemus on kyky ja halu olla yhteistyössä sekä tun­tea yhteenkuuluvaisuut ta ja yhtenäistä vastuuta toisten ihmisten kanssa. Se on myös kansainvälisyyttä, sillä työväenli ikkeen päämääränä on rauhan ja yhteistyön maailma, jossa ei tunneta kansallisten rajojen asettamia estei­tä.

2. Sosialistinen yhteiskunta

Sosialistisen yhteiskuntajär jestelmän peruspi i r re on tuotantovälineiden yh­teisomistus. Tuotantovälineiden yhteisomistus merki tsee perusedellytysten luomista sosialistiselle rakennustyöl le . Tuotantoelämän ja yhte iskunnan eri laitosten valtasuhteissa on toteutet tava ratkaisevia muutoksia työväenluo­kan ehdoilla tapahtuvan demokraat t isen val lankäytön toteuttamiseksi. Tämä taloudellisen perustan demokrat isoiminen tekee mahdolliseksi uudenlaisen vuorovaikutuksen perus tan ja pääl lysrakenteen välillä, minkä tuloksena on mahdollista lakkaut taa porvaris ton ylivalta päällysrakenteessa ja korvata se demokraatt isella aikaisemmin alistettuina olleiden yhteiskuntaluokkien mahdoll isuudet turvaaval la vallankäytöllä.

Sosialististen tuotantosuhteiden aikaansaaminen sekä työväenluokan ja sen liittolaisten johtovallan toteut taminen luovat edellytykset todelliselle t iedonväli tyksen vapaudelle sekä kul t tuur in vapauttamiselle kaupall isuuden ja voitontavoittelun kahleista.

Sosialistisen yhte iskuntarakenteen tyypillisiä piirteitä on tärkeimpien tuo­tantovälineiden sosialisointi, työväenluokan ja sen liittolaisten johtovallan to­teuttaminen, sekä eri tasoilla — työpaikoilla, alueellisesti ja yhteiskunnal­listen laitosten puitteissa — tapahtuva val lankäytön demokratisointi . Sosia­listisen valtion rakenne muodostaa ja tkuvast i muut tuvan ja uudistuvan me­kanismin.

Kapitalismista sosialismiin siirryttäessä ja sosialismin oloissa turvataan kansalaisten perusoikeudet: On turvat tava kansalaisten sanan- ja mielipi­teenvapaus. Kansalaisten oikeus kokoontua ja järjestäytyä sekä oikeus liik­kumiseen tulee turvata. Työväen poliittisten järjestöjen kanna l ta on ensi­sijaisen tärkeää, että päätöksentekomenet tely sekä eduskunta- että sitä alemmalla tasolla muute taan niin, että enemmistö ri i t tää päätösten läpivie­miseksi. Työläisten välit tömiä etuja puolustavan tuotannon suoranaisesta hall innasta ja valtiosta r i ippumaton ammatil l isen l i ikkeen toimintavapaus on ni inikään kaikissa tilanteissa turvat tava.

Työpaikoille ja muihin yhteiskunnallisi in laitoksiin muodostetaan itse­hallinnolliset neuvostot, joiden jäsenet samoin kuin kaikkien edustuksellis­ten elinten jäsenet ovat toimistaan vastuussa valitsijoilleen. Demokraat t isen valvonnan alaisena toimivan keskusjohdon — eduskunnan, hall i tuksen ja virkakoneiston — samoin kuin alueellisen ja paikallisen johdon asema vah­vistetaan suunnitelmatalouden ja yleensä sosialistisen suunnitelmall isuuden kehittämiseksi.

Näin luodaan edellytykset suunnitelmalliselle, tuotantovoimien kehi tys­asteen ja työväenluokan tarpeet huomioon ottavalle yhte iskunnan raken­nustyölle, jossa val lankäyttö ja valvontavalta ovat demokraatt isest i koko kansalla. Yhteiskuntaa johdetaan työväenluokan ja sen liittolaisten tahdon toteuttamiseksi ja hallitsevina arvoina ovat solidaarisuus, tasa-arvo ja kan­san valta.

100

Oma vaikutuksensa on erityisesti siirtymävaiheessa sosialistisen l i ikkeen vastaisten voimien käyttäytymisel lä . Työväenluokka ja sen liittolaiset tule­vat luonnollisesti päättäväisesti vastustamaan sellaista kehitystä, että anar­kistinen, kapital ist inen yhteiskuntajärjestelmä sosialismiin siirtymisen jäl­keen palautettaisiin.

Sosialistisen l i ikkeen tehtävänä on taistelun edetessä ja tkuvast i kehittää ja täsmentää yhteiskunnall is ten kokonaistavoitteidensa sisältöä ja muotoa.

IV LUOKKATAISTELU

1. Päälinjat

Työn ja pääoman sovittamattomasta ristiriidasta syntyy fcapitalisti luokan ja työväenluokan välinen luokkataistelu, jonka tuloksena kapitalist inen yh­teiskunta korva taan ko rkeamman tasoisella, sosialistisella yhteiskunnalla. Kapital ismin nykyinen vaihe, siihen liittyvä yhte iskunnan val tarakenteen monimutkaisuus sekä tuotantovoimien kehi tyksen aiheut tama väestöraken­teen muutos on otettava huomioon luotaessa strategiaa sosialistisen l i ikkeen toiminnalle luokkataistelun eri vaiheissa.

Pienviljelijäväestön osuuden väheneminen yhteiskunnassa merkitsee työ­väestön ja talonpoikien liittolaissuhteen merki tyksen osittaista vähenemistä, va ikkakin sillä on edelleen tärkeä merki tyksensä erityisesti kapitalistisen keskit tymisen kurjistaessa pienviljelijäväestön asemaa. Työväenluokan liit­tolaisiksi on nousemassa pienviljelijöiden lisäksi a lemmat toimihenkilöt ja virkamiehet, opiskelijat ja sivistyneistö, sekä muut yhte iskunnan ryhmät, jotka joutuvat voimistuvan kapitalistisen riiston kohteiksi .

Tuotantovoimien kehi tyksen ja yksityisomistukseen perustuvien tuotan­tosuhteiden ristiri idan kärjistyessä tapahtuu myös suoranaista siirtymistä porvariston piiristä työväenluokan puolelle

Edellä mainit tujen yhteiskunnall isten voimien suurpääoman ja oikeiston vastainen r in tama muodostaa sosialismin puolesta käytävän taistelun tär­ke immän voimatekijän. Tämän r in taman lujittaminen, sen toiminnall inen yhtenäis tyminen ja tavoitteiden selkeyttäminen on sosialistisen l i ikkeen kes­keisiä tehtäviä.

Kapital ismin vastaista taistelua käydään kaikkial la yhteiskunnassa: työ­paikoilla, oppilaitoksissa, alueellisesti, pääl lysrakenteen eri laitosten piirissä. Laaja alistettujen ryhmien ja luokkien osallistumiseen perustuva taistelu edellyttää t iettyä toiminnallista i tsenäisyyttä eri osa-alueilla.

Luokkatais telun keskeinen sisältö muodostuu sellaisten yhteiskunnall isten uudistusten toteuttamisesta, jotka merki tsevät työväenluokan ja sen liitto­laisten taisteluasemien vahvistumista suurpääoman ja sen liittolaisten kus­tannuksella. Eri tyisen tärkeä osa luokkataistelussa on työväenluokan tais­telulla tuotannon valvonnasta ja työväestön oikeuksien ja toimintavalmiu­den laajentamisesta työpaikoilla.

Er i osa-alueilla ja koko yhteiskunnassa on voimistettava taistelua yhteis­kunnan ja sen laitosten val tarakenteen muut tamisen puolesta. Näin myös eri osa-alueiden demokratisoimistaistelulla on tärkeä osansa luokkataiste­lussa. Työväenluokan ja sen liittolaisten luomien painostuselinten toiminta porvaril l isten valtaelinten rinnalla on niin ikään osa käytävää taistelua.

Uudistusten merki t tävyyteen ja kestävyyteen vaikut taa ratkaisevasti myös se, miten akti ivinen rooli työväenluokalla ja sen liittolaisilla on ollut

101

taistelussa uudistusten puolesta ja miten uudistusten toteutumista käytän­nössä valvotaan. Työväenluokan ja sen liittolaisten etujen ja oikeuksien ja tkuva laajentaminen on t ämän taistelun keskeinen sisältö. Sosialismin toteut taminen tulee väl t tämättömäksi siinä vaiheessa, kun laajojen joukko­jen vaatimia etuja ja oikeuksia ei voida kapital ismin puitteissa enää lisätä ja kun näiden etujen toteuttamisesta on päästy poliittisella tasolla r i i t tävään selvyyteen.

Sosialistisen l i ikkeen tehtävänä on johtaa, järjestää ja yhtenäistää ra­kenteell isten uudistusten puolesta käytävää taistelua. Sen on osoitettava ka­pitalismin kyvyt tömyys ja sosialismin väl t tämät tömyys pysyvien uudistus­ten aikaansaamiseksi. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi työväenliike käy päättäväistä taistelua parlamentaarisel la tasolla. Sen ohella tarvi taan kui ­tenkin laajan joukkol i ikkeen tukea kaikilla aloilla ja joukkojen tietoisuuden syventämistä yleeqpä. Sosialistisen l i ikkeen on sekä eduskunnassa että sen ulkopuolella osoitettava tie uudistuksesta toiseen ja liitettävä osasaavutuk-set sosialismin puolesta tehtävään kokonaisvaltaiseen työhön.

Ammattiyhdistysl i ikkeen, työväenluokan laaj imman joukkojärjestön ase­ma on korostunut kapital ismin vastaisessa taistelussa. Ammatt iyhdistysl i ik­keen r i ippumat tomuus va l t ios ta ja poliittisista puolueista on turvat tava niin, että se voi käydä esteittä taistelua työväenluokan taloudellisen ja yhteis­kunnall isen aseman parantamiseksi . Taloudellisen taistelun peruslinjana tulee pitää työn suhteellisen aseman parantamis ta ver ra t tuna pääomaan. Ammatt iyhdistysl i ikkeen perinteell inen ase, lakko, on oleellinen osa työ­väenluokan taistelua. Tämän taistelun muotoja ja sisältöä on monipuolis­tettava ja tehostettava.

Suomen oloissa sosialismiin siirtymisen ehdoton edellytys on luot tamuk­sellinen ja kiinteä yhteistyö työväenluokkaa edustavien puolueiden ja jär­jestöjen välillä.

Sosialidemokraatt isen puolueen on laajaan joukkopohjaan ja demokraat­tiseen puoluekäytäntöön perus tuen ja tkuvast i suunnat tava työväenluokan tahtoa ja joukkovoimaa sosialistisen l i ikkeen eteenpäinviemiseksi.

Sosialismiin s i i r tyminen tulee mahdolliseksi silloin kun kyetään yhdistä­mään eri yhte iskunnan osa-alueilla tapahtuva taistelu laajaksi joukkoli ik­keeksi, joka on tietoinen sekä kapital ismin kukistamisen väl t tämät tömyy­destä, että sosialistisen yhte iskunnan korkeammasta tasosta ja tähän yhteis­kuntaan siirtymisen mahdollisuudesta.

2. Vastavoimat

Sosialistisen l i ikkeen vastavoimana on suurpääoma ja sen liittolaiset. Puun­jalostusteollisuuden keskeisestä asemasta johtuen Suomessa on maatalous-porvaristolla merki t tävä asema monopolien liittolaisena. Laajentumis- ja puolustustaistelussaan kapital ismi on koko historiansa ajan osoit tautunut alttiiksi väkivallan käytölle. Selvänä esimerkkinä tästä ovat täl läkin het­kellä lukuisat imperialistiset sodat, joissa kansainväl inen kapitalismi puo­lustaa etujaan riistettyjen kansojen vapautumispyrkimyksiä vastaan.

Kapitalistisen yhte iskunnan ominaisuuksiin kuu luu myös pyrkimys ra­kenteellisen väkival takoneiston käyt töön yhteiskuntaa uudistavia voimia vastaan, mikä on otettava huomioon sosialismin strategiaa laadittaessa.

Työväenl i ikkeen sosialistinen uudistusohjelma lähtee yhte iskunnan muuttamisesta poliittisen enemmistön avulla rauhanomaisin keinoin.

102

3. Imperialismin vastainen taistelu

Imperial ismin vastaista taistelua käydään kaikkialla maailmassa. Sosialistis­ten maiden olemassaololla, er i maiden sosialistisilla ja edistyksellisillä liik­keillä ja kansallisilla vapautusli ikkeil lä on tässä taistelussa keskeinen mer­kitys.

Sosialistisen l i ikkeen tehtävänä on solidaarisuuden voimistaminen impe­rialismin vastaisten voimien hyväksi . Samalla sen on osoitettava imperia­lismin vastaisen taistelun sosialistinen sisältö ja koko kansainvälisen työ­väenli ikkeen etujen yhtenäisyys.

Kapital ismin kansainväl inen yhdentyminen tuo imperial ismin vastaisen taistelun entistä konkree t t i semmin myös oman maamme työväenluokkaa koskevaksi. Si toutuminen Euroopan kapitalist iseen yhdentymiseen merki t ­see Suomen työväenluokan puolustautumismahdoll isuuksien ja samalla sosialismiin siirtymisen mahdoll isuuksien oleellista heikkenemistä . Tästä syystä koko työväenli ikkeen on päättäväisesti taisteltava kapitalist ista yh­dentymistä vastaan ja samalla osoitettava sosialistinen vaihtoehto tälle yh­dentymiselle.

Koska suurpääoman pyrkimykset taloudelliseen yhdentymiseen merki t ­sevät uhkaa työläisten välittömille elinehdoille, ovat ammattiyhdistysl i ik­keen tehtävät erityisen merki t täviä juur i tässä suhteessa. Pääoman kansain­välisyys edellyttää ponnisteluja ammatt iyhdistysl i ikkeen toiminnan kan­sainvälisyyden luomiseksi ja kehit tämiseksi .

V NUORISOLIIKKEEN ASEMA JA TEHTÄVÄT

Sosialidemokraatt isen Nuorison Keskusli i t to on osa kansallista ja kansain­välistä sosialidemokraattista liikettä. SNK perustaa toimintansa SDPn peri­aateohjelmaan sekä tässä ohjelmassa määri te l tyihin kannanottoihin, jotka merki tsevät marxilaisen lähtökohdan korostamista sosialidemokratian aate­maailman puitteissa. Näissä periaatteissa on huomioitu työväenli ikkeiden eri historiallisten vaiheiden tais telukokemuksia kehi t tyneen kapitalistisen yhte iskunnan näkökulmasta .

SDPn nuorisojärjestönä SNK osallistuu ja vaikut taa sosialidemokraatt i­sen l i ikkeen toimintaan kasvat tamalla nuorisoa aktiivisiksi puolueen jäse­niksi. SNK toimii SDP:n periaateohjelmassa määri tel tyjen per iaat te iden ja tavoitteiden syventämiseksi ja selkeyttämiseksi .

Järjestöllisesti i tsenäisenä osana sosialidemokraattista l i ikettä SNK pyr ­kii periaateohjelmansa pohjalta kehi t tämään sosialidemokratian toiminnalli­sia ja periaatteellisia tavoitteita, joista olisi käynnistet tävä ja ylläpidettävä koko sosial idemokraatt ista liikettä koskeva keskustelu.

Nuorisojärjestönä SNK pyrk i i tietyillä yhte iskunnan osa-alueilla aset­tamaan itselleen lyhyen ja pi tkän tähtä imen tavoitteita ja toiminnallisia tehtäviä sekä va ikut tamaan suoraan oman organisaationsa kaut ta poliitti­seen päätöksentekoon ja yhteiskunnall iseen kehitykseen.

Tietoisena siitä, että sosialismin toteut taminen edellyttää laajan ja voi­makkaan joukkol i ikkeen olemassaoloa, SNK osallistuu ja va ikut taa myös työväenli ikkeen erityisjärjestöjen ja eri demokraat t is ten yhteistyöjärjestö­jen toimintaan asettamiensa tavoitteiden edistämiseksi.

Sosialismin puolesta käytävän taistelun edistämiseksi sekä työväestön välit tömien oikeuksien ja taisteluasemien vahvistamiseksi SNK pyrki i työ­väenli ikkeen eri aatesuuntien sekä muiden edistyksellisten voimien toimin-

103

tayhtenäisyyden rakentamiseen siten, että yhteistyöosapuolten tasavertai­suutta, järjestöllistä i tsenäisyyttä sekä aatteellisia näkemyksiä kunnioi te­taan.

Sosialistisen nuorisoli ikkeen erityistehtäviä SNK pyrki i toteut tamaan suorittamalla sosialistista kasvatus- ja valistustyötä työläis-, pienviljelijä-, opiskelija-, koululais- ja muiden sorretussa asemassa olevien nuorisoryhmien keskuudessa, käymäl lä taistelua näiden nuorisoryhmien yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien laajentamiseksi, sekä organi­soimalla laajat nuorisojoukot mukaan työväenli ikkeen käymään taisteluun.

SNK ku tsuu riveihinsä kaikkia nuoria, jotka, haluavat toimia kapitalis­mia korkeatasoisemman, sosialistisen yhte iskunnan puolesta.

Esitys ay-poliittiseksi toimintaohjelmaksi

KOHTI SOSIALISMIA

Sosialidemokraatt isen Nuorison Keskuslii ton ammatt iyhdistystoiminnan aatteellisen perus tan muodostaa l i i t tokokouksen hyväksymä periaateohjelma. Tässä ohjelmassa eritellään luokkataistelun kehi t tymisen yleiset suuntavii­vat, osoitetaan sosialismiin siirtymisen väl t tämättömyys, tehtävät sosialis­miin siirtymisen edellytysten valmistelemiseksi sekä hahmotel laan sosialis­miin siirtymisen muotoja. Ammatt iyhdistysl i ikkeellä on suuri merki tys työväestön etujen puoltajana, voimien yhdistäjänä ja joukkovoiman ilmai­sijana, työväestön koulut tajana sekä demokrat ian laajentamistaistelun tuki­jana.

SNK toimii työläisnuorison aatteell isen tietoisuuden ja ay-poliittisen ak­tiivisuuden lisäämiseksi. Se kunnioit taa ammattiyhdistysli ikkeessä toimivien jäsentensä kau t ta siihen, että ammatt iyhdistysl i ikkeen toimintamuodot ja tavoitteet kehi t tyvät ja tkuvast i vastaamaan yhteiskunnall isen kehi tyksen asettamia vaatimuksia ja työväenluokan päämäär iä riistosta ja sorrosta va­paan yhte iskunnan luomiseksi.

Ammatt iyhdis tysl i ikkeen eheytyminen, sisäisen demokrat ian kehi t tymi­nen sekä eheytyneen ammatt iyhdistysl i ikkeen hyväksymät ohjelmat muo­dostavat merki t tävän vaiheen ammatt iyhdistysl i ikkeen taistelussa. SNK tu­kee ammatt iyhdistysl i ikkeen omaksumia periaat tei ta ja pitää väl t tämättö­mänä toimintaa niiden pikaiseksi toteuttamiseksi.

JÄSENISTÖN VAIKUTUSVALTAA LISÄÄMÄLLÄ

Työväestön aktiivisuus ja tavoitetietoisuus luovat perustan asetettujen ta­voitteiden toteuttamiselle Laajojen jäsenjoukkojen osallistuminen toimintaan ja päätöksentekoon takaa sen, että ammatt iyhdistysl i ike ja tkuvast i toimii jäsenistönsä tahdon toteuttamiseksi ja kykenee käy t tämään mahdoll isimman

104

suuren osan siitä voimasta, joka järjestäytyneellä työväenluokalla on. Jä ­senistön tiedon tason lisäämisen ohella on ammatil l isten järjestöjen sään­töjä ja toimintatapoja kehi te t tävä demokraatt isiksi , jotta jäsenistön osallis­tumismahdoll isuudet turvataan.

SNK:n tehtävänä onkin oman jäsenistönsä koulut taminen vaativi inkin tehtäviin ay-liikkeessä, kamppai lu ammatt iyhdistysl i ikkeen toimintaan ak­tivoivan koulu tuksen kehit tämisestä ja järjestämisestä sekä ay-li ikkeen si­sällä että koko yhteiskunnassa, opiskelumahdollisuuksien turvaaminen kai­kille t ietomääräänsä l isäämään pyrkivi l le työläisille, ay-li ikkeen jäsenistön akti ivisuuden lisääminen eri keinoin sekä kamppai lu järjestöllisen demok­rat ian laajentamiseksi ammatt iyhdistysl i ikkeen eri tasojen päätöksen teossa. Vastaavasti tulee työväenli ikkeen eri tasojen päätöksen teossa. Vastaavasti tulee työväenli ikkeen oman lehdistön monipuolisella tavalla i lmentää jäse­nistön piirissä kulloisessakin tilanteessa ilmeneviä mielipiteitä ja käsitys­kantoja.

Sensuuri toimenpiteiden harjoi t taminen on porvareil le ominainen keino estää työväenli ikkeen katsomusten esilletulo tiedotusvälineissä.

TYÖEHTOSOPIMUSTURVAA PARANTAMALLA

SNK pitää SAK:n hyväksymien periaat te iden mukaisesti ammatt iyhdistys­l i ikkeen ensisijaisina tehtävinä palkkatyöläisten palkka- ja työehtojen sekä sosiaalisen turvan parantamista ja ammatt iyhdistysl i ikkeen uusina tehtävi­nä demokrat ian laajentamista talouselämässä, työpaikoilla ja kansantulon jaossa.

Erityisen tärkeää on palkkatyöväestön aseman parantaminen suhteessa pääomanomistajiin, korkeapalkkaisi in virkamiehi in ja toimihenkilöihin sekä muihin suurituloisiin ryhmiin yhtä hyvin tulonjakoon k u i n valtaan, sosiaa­lisiin ja muihin etuihin nähden.

Pa lkka - ja työehtoratkaisuissa on johdonmukaisest i pidet tävä kiinni siitä, että reaaliansiot nousevat, että ne nousevat vähintään samassa suh­teessa kuin työn tuot tavuus ja siitä, että palkkatulojen ja pääoma- yms. tulojen suhteellinen ero kaventuu.

Solidaarisuuden ja tasa-arvoisuuden l isääntyminen on turva t tava koko työväestön piirissä siten, että pienipalkkaisten työläisryhmien aseman paran­tamiseen ki inni te tään erityistä huomiota.

Kapitalistisen talousjärjestelmän epävakaisuus, suhdannevaihtelut ja suurpääoman ylivalta voidaan torjua palkkataistelussa vain siten, että sopi­muskausi on enintään vuosi ja sopimuksiin selvä takuu työntekijöiden reaa­liansioiden nousun turvaamiseksi . Lisäksi valtiovalta on velvoitettava laki­sääteisesti noudat tamaan t iukkaa ja pysyvää hinta- ja kustannustason sään­nöstelyä.

Samalla, kun on päättäväisesti torjuttava pääomapiir ien ja valtiovallan pyrkimykset ammatt iyhdistysl i ikkeen joukkovoiman käytön rajoittamiseksi, on vaatimuksia suunnat tava myös valt iovaltaan päin työväestön yhteiskun­nallisen aseman parantamiseksi ja saavutet tujen etujen turvaamiseksi ja li­säämiseksi.

POLIITTISEN TYÖVÄENLIIKKEEN JA AY-LIIKKEEN YHTEISTYÖTÄ KEHITTÄMÄLLÄ

SNK pitää merki t tävänä SAK:n X edustajakokouksen hyväksymää periaa­tetta, jonka mukaan ammatt iyhdistysl i ike on erot tamaton osa työväenlii­kettä. Tämän periaat teen mukaisesti on pyri t tävä poliittisen työväenliik-

105

keen ja ammatt iyhdistysl i ikkeen yhteistyömuotojen ja yhteisten tavoittei­den ja tkuvaan kehit tämiseen ja selventämiseen. Yhteistyön on ulotuttava käsi t tämään myös uusia alueita kuten koulutustoimintaa ja t iedotustoimin­taa sekä er i tasoilla tapahtuvaa muuta käytännön toimintaa loukkaamat ta poliittisen työväenli ikkeen ja ammatt iyhdistysl i ikkeen itsenäisyyttä. Er i tyi­sen suuri merki tys yhteistyöllä on ammatt iyhdistysl i ikkeen nuorisotoimin­nan ja poliittisen työläisnuorisoliikkeen osalta.

DEMOKRATIAA LAAJENTAMALLA

Ammatt iyhdistysl i ikkeen ja poliittisen työväenli ikkeen on pikaisesti luota­va yhteinen tavoiteohjelma demokrat ian laajentamiseksi talouselämässä, työpaikoilla ja kansantulon jaossa. Ammatt iyhdistysl i ikkeen on valmistau­dut tava joukkovoimansa käyt tämiseen asetettujen tavoitteiden toteuttami­seksi demokra t ian laajentamisen vastustajien turvautuessa poliittiseen val­taansa ja epädemokraat t iseen suurpääoman oikeuksien vähemmistösuojaan.

Demokrat ian laajentamiseksi käytävän taistelun tulee olla selvästi työ-väenehtoista ja se ei saa merki tä työn ja pääoman välisen ristiri idan hämär­tymistä, mihin suurpääoma, porvaristo ja muut taantumuksell iset voimat pyrkivät .

Kapitalismin nykyinen kehi tysvaihe pakottaa suurpääoman yr i t tämään eri keinoin työväestön demokraat t is ten oikeuksien, mm. lakko-oikeuden kaventamista . Näitä pyrkimyksiä on vastustettava kaikin työväestön käy­tössä olevin keinoin.

Taistelu demokrat ian laajentamiseksi ulottuu kaikil le yhte iskunnan osa-alueille, valtasuhteista alueelliseen eriarvoisuuteen.

YHTEYKSIÄ MONIPUOLISTAMALLA

Palkkatyöväestön osuuden kasvu koko väestöstä syventää omalta osaltaan työn ja pääoman välistä sovittamatonta ristiriitaa. Tuotantovoimien kehi tys johtaa erilaisten toimihenkilö- ja palveluammatt i ryhmien kasvuun palkka­työväestön sisällä. Tästä väistämättä seuraa näihin ryhmiin kohdistuvan riiston voimistuminen, joka lähentää näitä ryhmiä teollisuustyöväestöön. SNK ei sulje ay-toimintansa piiristä näitä ryhmiä, vaikka he eivät kuului ­sikaan palkkatyöläisten perinteelliseen ammatt iyhdistysl i ikkeeseen SAK:oon. Eri tason yhteyksien kehi t täminen näihin ryhmiin lisää työväenluokan voi­maa ja siksi se on eräs SNK:n ay-toiminnan tehtävistä.

SNK pitää ammatt iyhdistyspoli t i ikan kannal ta tä rkeänä myös sitä, että yhteyksiä eri asteen koululaisiin ja opiskelijoihin, erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeleviin ja heitä edustaviin järjestöihin kehi te tään ja monipuolistetaan.

Ammatt iyhdistyst ietouden ja muun työväenli ikkeen kannal ta keskeisen tietouden määrää on lisättävä kaikissa oppilaitoksissa ja julkisissa tiedotus­välineissä.

On myös edellytettävä, että em. järjestöt omassa koulutustoiminnassaan huomioivat ammatt iyhdistyst ietouden merki tyksen. Erityisen tärkeää tämä on ammatill isten oppilaitosten suhteen.

Yhteiskunnall isen akti ivisuuden kehi t tymisen kanna l ta on myönteistä työläisnuorten yhteyksien kehi t tyminen myös erilaisten edistyksellisten ja demokraat t is ten kansalaisjärjestöjen suuntaan.

106

KANSAINVÄLISTÄ SOLIDAARISUUTTA LISÄÄMÄLLÄ

Pääoman kansainväl is tyminen ja kapitalist isten maiden taloudellinen yh­dentyminen pakottaa ulot tamaan ammatt iyhdis tysl i ikkeen taistelun entis­tä selväpiirteisemmin kansainväliseksi ja osaksi imperial ismin vastaista tais­telua.

SNK pitää myönteisenä suomalaisen ammatt iyhdistysl i ikkeen pyrk imyk­siä kansainvälisen ammatt iyhdistysl i ikkeen eheyttämiseksi ja tekee omalta osaltaan voitavansa tämän päämäärän saavuttamiseksi mahdoll is imman no­peasti.

SNK:n TOIMINTAA VOIMISTAMALLA

Sosialidemokraatt isen Nuorison Keskuslii ton periaat teiden eteneminen am­mattiyhdistysli ikkeessä tapahtuu liiton jäsenten ja tkuvast i voimistuvalla osallistumisella ammatt iyhdistysl i ikkeen toimintaan. SNK:n ammatt iyhdis­tyspolitiikan konkreet t inen sisältö muotoutuu edellä määri tel tyjen periaat­teiden pohjalta valmistauduttaessa edessä oleviin työehtosopimuskamppai-luihin ja suoritettaessa niistä arvioita.

Vält tämätöntä on, että

— SNK:n ammattiyhdistysorganisaatiota ja tkuvast i voimistetaan ja laajen­netaan, sen tasoa nostetaan ja to imintakykyä kehi te tään

— organisaation eri tasot, ay-neuvosto, ay-jaosto sekä piirien ja osastojen ay-jaostot ja yhdysmiehet huolellisesti informoidaan ammattiyhdistysli i­ke t tä koskevista asioista ja SNK:n ay-poliittisista kannanotoista ja toi­menpiteistä

— turvataan tehokkaast i jäsenistön mielipiteiden kanavoi tuminen ay-jaos-tolle, ay-neuvostolle, l i i t totoimikunnalle ja liittoneuvostolle jotta liiton ay-politi ikka vastaa jäsenistön tahtoa

— liiton ay-poliittista koulutustoimintaa kehi te tään siten, että ka ikki or­ganisaation jäsenet ovat j a tkuvan koulutuksen kohteena

— turvataan tehokkaast i liiton ay-polit i ikan tunnetuksi tuleminen ay-liik­keen jäsenistön ja johdon sekä myös muiden kansalaisryhmien piirissä.

107

Esitys päihdepoliittiseksi ohjelmaksi

Päihteiden käytön l isääntyminen alkoholijuomina, lääkeaineina ja huu­mausaineina on poliittisen työväenli ikkeen kannal ta tarkas te l tuna tärkeä ja huomionarvoinen ilmiö. Päihteiden käytössä on kysymys mielialan kemi­allisesta muuttamisesta. Kysymys on yhteiskunnall ista tiedostamista ja po­liittista kehitystä lamauttavasta ilmiöstä.

Yhteiskunnall isen eriarvoisuuden lisääntyessä ja luokkarist i r i idan kär­jistyessä yhte iskunnan harjoit tama päihdepoli t i ikka saa yhä enemmän yleis­poliittista sisältöä. Päihteillä kyetään tehokkaasti manipuloimaan ja tukah­dut tamaan yhteiskunnall is ten epäkohtien synnyt tämää tyytymät tömyyt tä ja estetään sen ki teytymistä täsmällisesti määritel lyiksi poliittisiksi tavoitteiksi vallitsevien valtasuhteiden ja olojen muuttamiseksi . Edistyksellisen l i ikkeen vahvistamiseksi ja terävöittämiseksi on suomalaisessa työväenliikkeessä suoritet tava päihdepolii t t inen uudelleenarviointi .

ALKOHOLIPOLITIIKKA

Kansanvaltaisen valvonnan alaisena toimivaa valtion alkoholiyhtiötä Alkoa on vahvistettava siirtämällä ka ikki alkoholijuomien valmistus sen tehtä­väksi ja ottamalla valtion ha l tuun yksityiset olut- ja alkoholijuomatehtaat . Samanaikaisesti on alkoholijuomien mainonta ja yksityisten alkoholiagen-tuuri l i ikkeiden toiminta kiellettävä.

Eräs tehokkaimpia alkoholipoliti ikan keinoja on hintapoli t i ikka. Sen avuilla on pyri t tävä supis tamaan alkoholin kulutusta. Tavoit teena tulee olla niin korkea hintataso., että se tehokkaasti hillitsee kulutusta. Hintojen ylintä tasoa tulee määrätä ainoastaan pyrk imys lait toman li ikkeen pitämiseen sie­dettävällä tasolla. Alkoholi juomat eivät ole väl t tämättömyyshyödykkei tä , eikä niitä tule r innastaa kulutustavaroihin. Alkoholijuomien hintapoit i ikkaa on pidettävä erillisenä sosiaalipolitiikan lohkona. Tulonjaon tasoittamiseen on pyri t tävä keinoilla, jotka merkitsevät työväenluokan elintason tosiasial­lista nostamista. Halpa viina ei ole tällainen keino.

Alkoholijuomien jakelupoli t i ikan johtavana periaat teena tulee olla tasa­puolinen n iukkuus . Alkoholijuomien jakelupisteitä tulee olla eri puolilla maata niin paljon, että kyetään estämään lai t toman l i ikkeen viriämistä ja kehttymistä. Kui tenkaan jakelupistei tä ei olla olla yli tämän tarpeen. Jake lu tulee järjestää siten, etteivät alkoholijuomat tule r innastetuksi v i r ­voitusjuomiin tai elintarvikkeisiin.

Ravintolalaitosta kehitettäessä on ki inni te t tävä huomiota siihen, että mah­dollisuus viihtyisään ja häir i tsemättömään ruokai luun ravintoloissa para­nee. Anniskeluhinnat eivät saa olla sidottuja siten, että kustannuksia siirre­tään ruokaili joiden kannettaviksi . Tämän vuoksi ainoastaan anniskeltavien juomien minimihinnat tulisi määritel lä valtion alkoholiyhtiön taholta. On myös huolehdit tava, etteivät anniskeltavat alkoholijuomat ole niihin r in­nastettavia alkoholittomia juomia halvempia.

Kapakkalai toksen kehi t tämistä maahamme ei voida pitää toivottavana, koska se toisaalta on omiaan l isäämään alkoholin kulutusta ja toisaalta ve­tää ihmisiä passiiviseen harrastamiseen aktiivisen toiminnan sijasta.

108

HLUMAUSAINEPOLITIIIKKA

Huumausainekauppa rakentuu ratkaisevalta osaltaan kansainvälisen ke i ­nottelevan rikollisen pääoman varaan. On harki t tava kaikkia mahdollisia valuuttapoliitt isia keinoja tällaisen pääoman toimintamahdoll isuuksien ka­ventamiseksi ja tukahduttamiseksi . Poliisin keinot huumausa inekaupan es­tämiseksi ovat rajoitetut. Tämän takia on el intärkeää, että nuorison järjes­töt ja yhteiskunnall iset l i ikkeet saadaan t iedostamaan niiden oman aktii­visen panoksen merki tys huumausa inekaupan estämisessä.

Huumausadnerikkomuksiin li i t tyvien rangaistusten säätämisessä ja toi­meenpanossa tulee toisaalta ki inni t tää huomiota rangaistusten porras tami­seen e r i aineiden vaarall isuuserojen mukaisesti ja toisaalta siihen, ettei il­man pakottavaa tarvet ta aiheuteta rangaistusseuraamusten kasautumista mo-nivammaisil lee ongelmankäyttäj i l le ja siten vaikeuteta heidän paluutaan yhteiskuntaan. Tämän vuoksi aineiden käytöstä ei tule rangaista käyttäjää.

LÄÄKE AINEPOLITIIKKA

Jä rkevän lääkeainepoli t i ikan mahdollistamiseksi on tavoitteena pidet tävä lääkeaineteoll isuuden ottamista valtion hal tuun. Lääkeaineiden tuotanto- ja kulutusluvut eivät saa olla liikesalaisuuksia. Myynnissä olevien lääketuottei-den määrä on tarpeet toman suuri ja eri tuotemerkkien välinen kilpailu tarpeetonta ja kulutusta aiheettomasti lisäävää. Lääkeaineiden mainonta on samoin kiellettävä aiheetonta käyttöä lisäävänä. Lääkeaineiden mainonta on samoin kiellettävä aiheetonta käyt töä lisäävänä. Ylihinnoiteltujen ulko­maisten läkeaineiden suosiminen sosiaalivakuutuksen piirissä on estettävä kontrollitoimenpdtein.

Lääkeaineiden jakelu on siirrettävä yhte iskunnan tehtäväksi ja apteek-kilaitos kunnall is tet tava tai valtiollistettava.

ENNALTAEHKÄISY

Raitt iusli ike järjestöineen sekä yksi tyinen alkoholipääoma ovat merki t täviä päihdepoliittisia painostusryhmiä maassamme. Päihdevaur ioiden ennalta­ehkäisyn kannal ta ne ovat tämän roolinsa vuoksi keskeisessä asemassa.

Työväenli ikkeen ja rai t t iusl i ikkeen tavoitteet on vuosisadan alussa näh­ty yhtenevinä maassamme. Nämä yhteydet on uudestaan tunnistet tava ja työväenli ikkeen on annet tava tukensa rai t t iusl i ikkeen' alkoholipääoman vas­taiselle taistelulle sekä ohjattava rait t iusmielistä jäsenistöä rai t t iusl i ikkeen järjestöihin ja luot tamustehtävi in. Myös kunnal l is ten rai t t iuslautakunt ien merki tys on nähtävä tätä taustaa vastaan.

Keskeisimpiä päihdealan tiedottajia ovat: raittiusliike, ryhtil i ike, hoidon ja huollon parissa toimivat yhteisöt, valtion alkoholiyhtiö sekä yksi tyinen alkoholi- ja lääkeainepääoma. Koska yksityisen pääoman tavoitteena on ku­lutuksen lisääminen, on sen tiedotustoimintaa rajoitettava tehokkain toimen­pitein mm. kiel tämällä alkoholijuomien ja lääkeaineiden mainonta. Tehok­ka immin tämä kysymys on ratkaistavissa näiden alojen yksityisten yri tys­ten valtiollistamisella.

Muiden tiedottajien, rait t iusli ikkeen, ryhti l i ikkeen, hoidon ja huollon pa­rissa toimivien järjestöjen sekä valtion alkoholiyhtiön tiedotustoimintaa on voimakkaast i tehostettava mm. lisäämällä tarvittaessa yhte iskunnan tukea tällaista t iedotustoimintaa varten. Nämä tiedottajat on myös saatettava ki inteään yhteistoimintaan toistensa kanssa.

109

EHDOTUKSET MUUTOKSIKSI SOSIALIDEMOKRAATTISEN NUORISON KESKUSLIITTO r.y:n SÄÄNTÖIHIN — SOCIALDEMOKRATISKA UNGDOMENS CENTRALFÖRBUND

Voimassa olevat

1 § Yhdistyksen nimi on Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto — Socialdemokratiska Ungdomens Central­förbund r.y. Näissä säännöissä nimitetään yhdistystä lii­toksi.

Liitto käyttää epävirallista lyhennystä SNK. Yhdistyksen kot ipaikka on Helsingin kaupunki ja toi­

mialueena koko maa.

2 5 Liiton tarkoituksena on:

toimia maamme nuorison yhteiskunnallisten, taloudel­listen ja sivistyksellisten olojen parantamiseksi ,

vaikuttaa maamme kansanvaltaisen yhteiskuntajärjes­telmän jakuvaan kehit tämiseen sosialidemokratian peri­aatteiden mukaisesti,

sekä edistää sosialidemokratian tunnetuksi tekemistä ja sen

aatesisällön omaksumista nuorison keskuudessa. Liitto toimii työväenluokan oikeuksia ja kansan itse­

näisyyttä tukevassa sekä raittiita ja terveitä elämänta­poja edistävässä hengessä.

Muutosehdotukset :

1 S Ennal laan.

Ennal laan.

111

112

3 § Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto suorittaa valistustyötä sekä opinto- ja koulutustoimin­taa nuorison keskuudessa,

toimii yhdyssiteenä jäseninään olevien piiri- ja perus ­järjestöjen välillä

edistää uusien jäsenyhdistysten perustamista, toimii yhteistyössä Suomen Sosialidemokraattisen Puo­

lueen ja muiden sosialidemokraattisten järjestöjen kanssa, ylläpitää yhteyttä muiden maiden sosialidemokraatti­

siin ja muihin edistyksellisiin nuorisojärjestöihin ja nii­den yhteenliit tymiin, edistää nuorison kulttuuripolii t t isia harrastuksia,

järjestää liikunta-, leiri- ja retkeilytoimintaa, harjoittaa julkaisutoimintaa, sekä soveltaa työhönsä muita edellä lueteltuihin verra t tavia

toimintamuotoj a. Liitto voi omistaa osakkeita ja mui ta arvopapereita,

hallita ja omistaa kiinteää omaisuutta, harjoittaa majoi­tus-, ravitsemus- ja kir jakauppal i iket tä , vastaanottaa avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä toimeen­panna arpajaisia ja varainkeräyksiä . Tarvittaessa liitto hankki i taloudelliselle toiminnalleen asianomaisen luvan.

4 § Liiton jäseneksi voidaan ottaa sellainen rekisteröity pii­ri- tai perusjärjestö, joka hyväksyy liiton tarkoituksen ja haluaa toimia liiton vahvistamien sääntöjen mukaan sekä sellainen Suomen Sosialidemokraatt isen Puolueen alainen rekisteröity perusjärjestö, joka harjoittaa näiden sääntöjen tarkoit tamaa nuorisotoimintaa ja on sitä var­ten perustanut alaisuuteensa nuorisojaoston.

Piirijärjestön muodostavat sellaiset samassa maakun-

toimii yhdyssiteenä jäseninään olevien piiri alue ja perusjärjestöjen välillä

4 § Liiton varsinaisiksi jäseniksi voidaan ottaa rekis teröidyt liiton piirijärjestöjen jäseninä toimivat perusjärjestöt, jotka hyväksyvät liiton tarkoi tuksen ja ha luavat toimia liiton vahvistamien sääntöjen mukaan. Liiton varsinaisik­si jäseniksi voidaan ottaa myös sellaiset piiri järjestöjen jäseninä olevat Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen alaiset rekisteröidyt perusjärjestöt, jotka harjoi t tavat näiden sääntöjen tarkoi t tamaa nuorisotoimintaa ja ovat

nassa tai maakunnan osassa toimivat rekisteröidyt perus­järjestöt, jotka harjoit tavat näiden sääntöjen tarkoit ta­maa nuorisotoimintaa. Samanarvoisen piirijärjestön muo­dostavat edellisessä kohdassa mainittua nuorisotoimintaa harjoittavat rekisteröidyt ruotsinkieliset perusjärjestöt. Piirijärjestön säännöt ja rajat vahvistaa liittokoikous. Niiden toimintaa valvoo liittotoimikunta. Perusjärjestön liittoon hyväksymisen ehtona on että se hyväksytään jä­seneksi alueensa piirijärjestöön. Perusjärjestön jäsenten tulee olla Suomen kansalaisia.

5 § Jäsenjärjestöt ovat velvolliset toiminnassaan noudatta­maan liiton sääntöjä, sekä liiton hall intoelinten tekemiä ohjelma- ja menettelytapapäätöksiä.

6 § Jäsenjärjestö, joka r ikkoo liiton sääntöjä, ohjelma- tai

113

sitä var ten perustaneet alaisuuteensa nuorisojaoston. Jäsenjärjestöjen lisäksi on liitossa pi ir i- ja aluejärjes­töjä, joilla ei ole edustusvaltaa liiton päättävissä eli­missä.

Piirijärjestön muodostavat sellaiset samassa maakun­nassa tai maakunnan osassa toimivat rekisteröidyt pe­rusjärjestöt ja sellaiset Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen alaiset rekisteröidyt perusjärjestöt, jotka ovat näissä säännöissä tarkoitet tua nuorisotoimintaa var ten perustaneet alaisuuteensa nuorisojaoston. Samanarvoisen piirijärjestön muodostavat edellisessä kohdassa maini t tua nuorisotoimintaa harjoit tavat ruotsinkieliset perusjärjes­töt. Piirijärjestöjen mallisäännöt ja rajat hyväksyy liit­tokokous. Puheena olevia järjestöjä valvoo ja ohjaa liit­totoimikunta. Perusjärjestön liittoon hyväksymisen eh­tona on, että se hyväksytään jäseneksi asianomaiseen piirijärjestöön. Perusjärjestön jäsenten tule olla Suomen kansalaisia.

Aluejärjestön voivat muodostaa samassa kunnassa toi­mivat varsinaiset jäsenjärjestöt kuntakohtaiseksi yhteis­työelimeksi. Mikäli piirijärjestön alueena on kunta, toi­mii tämä samalla aluejärjestönä. Aluejärjestön hyväksyy liiton jäseneksi l i i t totoimikunta edellyttäen, että se on rekisteröimiskelpoinen ja sen perustamista voidaan pi tää tarkoi tuksenmukaisena. Aluejärjestön mallisäännöt hy­väksyy lii t tokokous.

Ennal laan.

6 § Ennal laan.

114

menettelytapoja vastaan, voidaan liitosta erottaa. Jä ­senjärjestön liittoon hyväksymisen ja siitä erot tamisen suorittaa liittotoimikunta jä l jempänä mainituin rajoi tuk­sin.

7-5 Jos jäsenjärjestö, jonka l i i t totoimikunta on liitosta erot­tanut ei tyydy tähän päätökseen, on sillä oikeus vedota li i t tokokoukseen. Tällainen vetoomus on jäsenjärjestön tehtävä liit totoimikunnalle toimitettavalla vali tuskir jel­mällä kahden kuukauden kuluessa erottamispäätöksestä tiedon saatuaan.

8 § Kunkin piirijärjestön on suoritet tava liitolle alaistensa perusjärjestöjen yhteenlasketun jäsenmäärän perusteella varsinaista- ja ylimääräistä jäsenmaksua, jonka suu­ruudesta sekä tilitystavasta ja tilitysajasta vars inainen liit tokokous päättää.

9 § Jäsenjärjestöt ovat velvollisia antamaan selvityksiä toi­minnastaan ja taloudestaan liittotoimikunnalle, sekä an­tamaan muitakin tarpeellisia tietoja.

Perusjärjestön on ilmoitettava jäsenmääränsä t i l intar­kastajien vahvistamalla jäsenluettelolla joka vuosi jou­lukuun 31. päivänä. Tämä jäsenluettelo on toimitettava seuraavan tammikuun 31. päivään mennessä li i t totoimi­kunnal le .

7 § Ennallaan.

8 § Piirijärjestön tulee lähettää joka vuosi t ammikuun 31 päivään mennessä li i t totoimikunnalle alueensa perus­järjestön jäsenten osalta t i l intarkastajien vahvis tamat jäsenluettelot. Jos l i i t tokokous on päät tänyt l i i t tomaksun suorittamisesta piirijärjestön tulee suor i t taa se edellä mainit tuun päivään mennessä liitolle. Li i t tomaksun suo­rittamisesta tulee tällöin tehdä merkintä jäsenluetteloon.

9 § 1 mom. ennallaan.

Perusjärjestön on ilmoitettava joulukuun 31. päivän jä­senmääränsä joka vuosi ti l intarkastajien vahvistamalla jäsenluettelolla seuraavan tammikuun 15. päivään men­nessä piirijärjestölle uhalla, että se menet tää edustusoi-tensa liiton päättävissä elimissä. Jos l i i t tokokouksen päätöksen mukaisesti kannetaan li i t tomaksua, on se suo­ritettava em. päivään mennessä piirijärjestölle ja jäsen­luetteloon on tehtävä siitä merkintä maksun suoritta­neen jäsenen kohdalle.

10 § Liiton päättävinä eliminä on liittokokous ja li i t toneuvos­to. Liiton toimeenpanevana elimenä ja lainmukaisena hallituksena toimii liittotoimikunta. 11 § Varsinainen liittokokous pidetään joka kolmas vuosi viimeistään kesäkuussa. Liit tokokouksen ajan ja paikan määrää liittotoimikunta.

Ylimääräinen liit tokokous pidetään milloin liittotoimi­kunta katsoo sen tarpeelliseksi tai jos vähintään 1/4 piirijärjestöistä kokoustensa päätösten perusteella sitä tietyn asian käsittelemistä varten l i i t totoimikunnalta kirjallisesti vaatii.

Kutsu liittokokoukseen toimitetaan kirjallisesti, varsi­naiseen vähintään kuusi (6) ja ylimääräiseen vähintään kaksi (2) kuukaut ta ennen kokousta. Kokouksesta on li­säksi samassa määräajassa ilmoitettava Suomen Sosiali­demokraattisen Puolueen pää-äänenkannattajassa.

Asioista, jotka piiri- ja perusjärjestöt ha luavat ottaa varsinaisessa liittokokouksessa käsiteltäväksi, on tehtävä kirjallinen esitys li i t totoimikunnalle vähintään kolme (3) kuukaut ta ennen kokousta.

Liit totoimikunnan on toimitettava kokousten esityslis­ta siihen liittyvine alustuksineen ja lausuntoineen piiri-, ja perusjärjestöille vähintään kuusi (6) viikkoa ennen kokousta.

115

10 § Ennal laan.

11 § Varsinainen liittokokous pidetään joka toinen vuosi vii­meistään kesäkuussa. Sen ajan ja paikan määrää liitto­toimikunta. 2 mom. ennallaan.

3 mom. ennallaan.

Asioista, jotka perusjärjestöt ha luavat ottaa varsinaisessa liittokoikouksessa käsiteltäväksi, on tehtävä esitys liitto­toimikunnal le vähintään kolme (3) kuukau t ta ennen ko­kousta ja siihen on li i tettävä piir i järjestön lausunto. Pi i r i - ja aluejärjestöillä on oikeus tehdä esityksiä liitto­kokoukselle, jotka on toimitettava l i i t totoimikunnalle vähintään kolme (3) kuukaut ta ennen kokousta, alue­järjestön esityksiin on kui tenkin li i tettävä piirijärjes­tön lausunto. Li i t to toimikunnan on toimitettava kokousten esityslista siihen li i t tyvine alustuksineen ja lausuntoineen piiri-, a lue- ja perusjärjestöille vähintään neljä (4) viikkoa en­nen kokousta.

116

12 § • Liittokokouksessa ovat äänioikeutet tuja liiton perusjär­jestöt. Jokainen perusjärjestö on oikeutet tu lähet tämään li i t tokokoukseen yhden (1) edustajan ku tak in jäsenmää­ränsä alkavaa 100-luikua kohti , kui tenkin enintään neljä (4) edustajaa.

Perusjärjestön edustus määräy tyy sen liittokokousta edeltävän vuoden joulukuun 31. päivän jäsenmäärän pe­rusteella mitä koskeva jäsenluettelo on toimitettava näi­den sääntöjen 9 §:n määräämässä järjestyksessä liittotoi­mikunnal le .

Liiton jäsenenä olevan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen perusjärjestön edustus määräytyy sen nuoriso­jaoston jäsenmäärän mukaisesti .

Perusjärjestö valitsee edustajansa vuosikokouksessaan. Liitto suori t taa li i t tokokousedustajien matkakulut liit­

toneuvoston päättämin perustein.

13 § Lii t tokokouksen avaa l i i t totoimikunnan puolesta sen pu­heenjohtaja, joka myös johtaa puhet ta siihen saakka, kunnes kokouksen virkailijain vaalit on suoritettu.

Jokaisen edustajan valtuus on osoitettava asianmu­kaisella oikeaksi todistetulla perusjärjestön vuosiko­kouksen pöytäkirjanotteella, joka on vähintään kolme (3) viikkoa ennen liittokokousta toimitettava liittotoi­mikunnal le .

Li i t totoimikunnan tulee kokouksessaan edellisessä kohdassa maini tun määräa jan päättyessä todeta saapu­neet pöytäkirjanotteet ja luovuttaa ne kaksi (2) vi ikkoa ennen liittokokousta vali tsemalleen lautakunnalle, joka suorittaa valtuuksien tarkastuksen ja esittää siitä lausun­tonsa liittokokoukselle. Li i t to toimikunnan ja li i t toneuvos­ton jäsenillä, liiton äänenkannat ta jan ja Suomen Sosiali-

12 § 1 mom. ennallaan.

Perusjärjestön edustus määräytyy sen l i i t tokokousta edeltävän vuoden jou lukuun 31 päivän jäsenmäärän mu­kaan, josta on toimitet tu näiden sääntöjen 8 ja 9 §:en mukaan t i l intarkastaj ien vahvistamat jäsenluet telot ja suoritettu mahdolliset liitto- ja piir imaksut. 3 mom. ennallaan.

4 mom. ennallaan. Liit tokokousedustajien matkakulujen korvaamisesta päättää liittoneuvosto.

13 § Ennallaan.

demokraatt isen Puolueen edustajalla sekä liiton toimihen­kilöillä on, mikäli he eivät samalla ole perusjärjestön edustajia, liittokokouksessa puhevalta, mutta ei ole oi­keut ta osallistua päätöksentekoon.

14 § Varsinaisessa liittokokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus, vali taan kokouksen puheenjohtajat, sihteerit, kaksi

pöytäkirjantarkastajaa ja muut mahdollisesti tarvi t tavat virkaili jat ja valiokunnat,

kuu l laan selostukset l i i t tokokouskauden toiminnasta ja taloudenhoidosta,

käsitellään liiton toimintaa ja politiikkaa seuraavan liit­tokokouskauden aikana,

päätetään jäsenmaksujen suuruudesta ja tilitystavasta, päätetään liittoneuvoston ja l i i t totoimikunnan jäsenten

matkakulujen korvaamisesta, valitaan a) li i t totoimikunnan puheenjohtaja, jota kutsutaan

myös liiton puheenjohtajaksi, b) liiton pääsihteeri, c) l i i t totoimikunnan muut jäsenet d) liittoneuvoston puheenjohtaja,

sekä muut liittoneuvoston jäsenet ja varajäsenet, e) kaksi ti l intarkastajaa ja kaksi varati l intarkastajaa,

sekä päätetään muista kokoukselle näiden sääntöjen m u ­kaisessa järjestyksessä esitetyistä asioista, kui tenkin huo­mioon ottaen yhdistyslain 14 §:n määräykset .

117

14 §

. . .päätetään li i t tomaksujen suuruudesta ja tilitystavasta,

c) l i i t totoimikunnan muut jäsenet, d) l i i t totoimikunnan varajäsenet, e) l i i t toneuvoston puheenjohtaja, f) l i i t toneuvoston jäsenet ja varajäsenet, g) kaksi t i l intarkastajaa ja . . .

118

15 § Liittoneuvosto käyt tää liiton päätäntäval taa tilinpäätök­sen vahvistamisessa ja tili- ja vas tuuvapauden myöntä­misessä sekä lii t tokokouksen väliaikoina myös muissa, ei kui tenkaan sääntöjen muuttamista ja liiton purkamista koskevissa asioissa.

Liittoneuvostoon kuuluu l i i t tokokouksen valitsema pu­heenjohtaja, sekä jokaisesta piirijärjestöstä kaksi (2) var­sinaista ja kaksi (2) varajäsentä, jotka varsinainen liit­tokokous valitse piirijärjestöjen asettamista ehdokkaista.

Liittoneuvostoon ei voida valita l i i t totoimikunnan jäsen­tä eikä liiton toimihenkilöä.

Liittoneuvosto on päätösvaltainen k u n sen puheenjoh­taja tai varapuheenjohtaja ja enemmän kuin puolet muista jäsenistä on paikalla.

16 § Liittoneuvosto pitää vuosittain kaksi (2) varsinaista ko­kousta. Kevätkokous pidetään joka vuosi ennen huhti­kuun 30. päivää ja syyskokous joka vuosi ennen loka­kuun 31. päivää.

Kutsu varsinaiseen liittoneuvoston kokoukseen lähete­tään kirjallisesti liittoneuvoston jäsenille vähintään neljä (4) viikkoa ennen kokousta.

Ylimääräinen liittoneuvoston kokous voidaan pitää tar­vittaessa l i i t totoimikunnan kutsusta. Ylimääräinen ko­kous on kutsut tava koolle vähintään kaksi (2) viikkoa ennen kokousta liittoneuvoston jäsenille lähetettävällä kirjallisella kutsulla.

Mikäli liittoneuvoston jäsen estyy saapumasta kokouk­seen on hänen het i esteen i lmaannut tua toimitettava ko­kouskutsu varajäsenilleen. Kokouksen esityslista on toi-

15 § 1 mom. ennallaan.

Lii t toneuvoston jäseninä ovat l i i t tokokouksen val i tsema puheenjohtaja sekä jokaisesta piirijärjestöstä kaks i (2) varsinaista ja kaksi (2) varajäsentä, jotka vars ina inen l i i t tokokous valitsee piiri järjestön asettamista a lueel laan toimivista perusjärjestöjen ja puolueosastojen nuoriso­jaostojen jäsenistä. 3 mom. ennallaan.

4 mom. ennallaan.

16 § 1 mom. ennallaan.

2 mom. ennallaan.

. . k u t s u t t a v a koolle vähintään viikkoa (1) ennen ko­kousta . . .

4 mom. ennallaan

mitettava liittoneuvoston jäsenille vähintään kymmenen (10) päivää ennen kokousta.

Liittoneuvoston jäsenten matkakustannukset suorittaa liitto.

17 § Liit toneuvoston kevätkokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

valitaan kokousvirkailijat, käsitellään liiton toiminta- ja t i l ikertomukset edelli­

seltä kalenterivuodelta, käsitellään tilintarkastajien antama lausunto, vahviste­

taan tilinpäätös, päätetään tili- ja vastuuvapauden myön­tämisestä liittotoimikunnalle,

määrä tään liittokokousedustajien matkakulujen kor­vaamisesta, ei kuitenkaan aikaiiseemmassa kuin liit toko­kousta lähinnä edeltävässä liittoneuvoston kokouksessa, sekä päätetään muista kokoukselle esitetyistä asioista, kui tenkin huomioiden yhdistyslain 14 §:n määräykset .

Liittoneuvoston syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

valitaan kokousvirkailijat, sekä milloin on kysymyk­sessä lii t tokokouksen jälkeinen kokous, liittoneuvostolle varapuheenjohtaja koko alkaneeksi toimintakaudeksi , käsitellään li i t totoimikunnan ehdotukset liiton toiminta­suunnitelmaksi ja talousarvioksi seuraavalle k a l e n t e r i ­vuodelle, sekä päätetään muista kokoukselle esitetyistä asioista, kui tenkin huomioonottaen yhdistyslain 14 §:n määräykset .

119

5 mom. ennallaan.

17 S 1 mom. ennallaan.

. . . esitetään li i ton toiminta- ja t i l ikertomukset edelli­seltä vuodelta sekä ti l intarkastajien liiton tileistä ja ha l ­linnasta antama lausunto sekä päätetään t i l inpäätöksen vahvistamisesta,

päätetään vas tuuvapauden myöntämisestä liittotoimi­kunnal le edelliseltä vuodelta,

määrätään li i t tokokousedustajien matkakulujen . . .

Sen estämättä mitä 1 ja 2 momentissa on määrä t ty , tulee l i i t totoimikunnan antaa liittoneuvostolle selvitys ku tak in kokousta var ten l i i t totoimikunnan tärkeimmistä toimen­piteistä ja toiminnasta sekä liiton talouden tilasta ko­kousta edeltäneeltä vuosipuoliskolta.

120

Lisäksi liittoneuvoston varsinainen kokous voi valita l i i t totoimikunnan eronneen jäsenen tilalle uuden jäsenen jäijelläolevaksi toimikaudeksi.

18 § Liiton lainmukaisena hall i tuksena toimivaan liittotoimi-kuntaan kuuluu lii t tokokouksen val i tsemat puheenjoh­taja, liiton pääsihteeri , ja yksitoista muuta jäsentä, joista vähintään yksi ruotsinkielisestä piirijärjestöstä vali t tu jäsen. Liit totoimikunta valitsee (keskuudestaan varapu­heenjohtajan.

Liit totoimikunta panee toimeen l i i t tokokouksen ja liitto­neuvoston päätökset ja kutsuu koolle l i i t tokokouksen ja liittoneuvoston sekä valmistelee niissä käsi tel tävät asiat. Liittotoimikunta päättää liiton toimihenkilöiden palkkaa­misesta ja erottamisesta sekä kaikista sellaisista juokse­vista asioista, jotka eivät näiden sääntöjen tai yhdistys­lain mukaan kuulu lii t tokokouksen tai liittoneuvoston ratkaistaviin.

Liit totoimikunta kolkoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan ja vähintään kuuden m u u n jäsenen saapuvilla ollessa.

Liit toneuvoston tulee päät tää suorit tamiensa t i lanne-arviointiensa perusteella liiton tu levan poli t i ikan s u u n ­nasta ja antaa ohjeita liiton tavoite- ja menet te ly tapa-ohjelmien ja l i i t tokokouspäätösten soveltamisesta sekä päät tää niistä asioista, jotka l i i t totoimikunta on sille alis­tanut .

. . . l i i t totoimikunann eronneen jäsenen tai varajäsenen tilalle uuden jäsenen . . .

18 § Liiton lainmukaisena hall i tuksena toimivaan liittotoimi-kun taan kuu luu li i t tokokouksen valitsema liiton puheen­johtaja, liiton pääsihteeri ja yksitoista muuta jäsentä, joista vähintään yksi ruotsinkielisestä piirijärjestöstä vali t tu jäsen sekä enintään viisi varajäsentä. Varajäse­net kutsutaan varsinaisten jäsenten estyneenä ollessa l i i t totoimikunnan kokoukseen siinä järjestyksessä kuin l i i t tokokous määrää. Lii t totoimikunta valitsee keskuu­destaan kaksi varapuheenjohtajaa. 2 mom. ennallaan.

3 mom. ennallaan.

4 mom. ennallaan.

19 § Liiton nimen kirjoittavat puheenjohtaja, pääsihteeri ja l i i t totoimikunnan määräämät henkilöt, aina kaksi (2) yh­dessä.

20 § Liiton tilit päätetään kalenterivuosit tain ja ne on jätet­tävä ti l intarkastajil le tarkastet tavaksi ennen seuraavan tammikuun loppua.

Tilintarkastajat, joita tulee olla kaksi (2) varsinaista ja kaksi varalta, ovat velvolliset t a rkkaamaan liiton kir­janpitoa ja varojen hoitoa, sekä vuosittain tarkastamaan tilinpäätökset ja antamaan niistä lausuntonsa sekä jät­tämään sen liittoneuvoston kevätkokousta var ten liitto­toimikunnalle viimeistään tilivuotta seuraavan helmi­kuun loppuun mennessä.

Tilintarkastajien palkkion määrää li i t totoimikunta.

21 § Muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä li i t tokokouk­sessa, jossa muutosesitys on tehty 11 §:ssa määrätyssä järjestyksessä ja vähintään kaksi kolmasosa 2/3 ääni­valtaisista kokousedustajista sitä kanna t taa .

Jos tehdään ehdotus liiton purkamisesta , vaaditaan päätöksen tekemiseen että vähintään kolme neljäsosaa 3/4 li i t tokokouksen äänivaltaisista kokousedustajista si­tä kannat taa ja että toimenpide sen jä lkeen vahvistetaan samalla ääntenenemmistöllä toisessa liittokokouksessa, ioka pidetään aikaisintaan kuukau t t a myöhemmin.

22 § Jos liitto pure taan tai lakkautetaan, lankeavat sen varat Suomen Sosialidemokraattinen Puolue r.p:lle käytettä­väksi sanotun puolueen harjoi t tamaa kansanvaltaista nuorisotyötä edistäviin tarkoituksiin.

121

19 § Ennal laan.

20 § 1 mom. ennallaan.

2 mom. ehdotetaan poistettavaksi kokonaan.

3 mom. ennallaan.

21 § Ennallaan.

22 § Ennal laan

piirin Sosialidemokraatt inen Nuorisojärjestö/piiri r.y.n säännöt.

1 §.

Yhdistyksen nimi on piirin Sosial idemokraatt inen Nuorisojärjestö/piir i r.y. ja kot ipaikka

kaupunk i /kauppa la /kun ta . Yhdistys, josta näissä säännöissä käyte tään nimitystä piirijärjestö, kuu­

luu jäsenenä Sosiaalidemokraatt isen Nuorison Keskusli i t to — Socialdemo­krat iska Ungdomens Centralförbund r.y. — nimiseen keskusjärjestöön, josta näissä säännöissä käyte tään nimitystä liitto. Piiri järjestö toimii alueel­la, jonka rajat liitto l i i t tokokouksessaan ta rkemmin määrää.

2 §.

Piirijärjestön tarkoi tuksena on alueellaan toimivien liiton perusjärjestöjen yhdyssiteenä

— suorittaa sosialidemokratian per iaat te iden pohjalle rakentuvaa valis­tus- ja kasvatustyötä,

— tukea nuorten yhteiskunnallisia pyrk imyks iä ja tarjota mahdoll isuuk­sia heidän henkisten ja fyysisten harrastustensa kehit tämiseen sekä

edistää terveiden ja rait t i iden elämäntapojen omaksumista nuorison kes­kuudessa.

3 §.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi piirijärjestö — voi perustaa yhteistyössä muiden sosialidemokraattisten järjestöjen kans­

sa yhteistyöelimiä sosialidemokraattisen nuorisotoiminnan paikalliseksi vireyttämiseksi,

— ohjaa ja avustaa siihen kuuluvien perusjärjestöjen toimintaa, — harjoittaa suullista ja kirjallista valistustyötä, — edistää uusien perusjärjestöjen perustamista, — ylläpitää yhteyt tä perusjärjestöihin sekä liittoon ja liiton muihin piiri­

järjestöihin, — sovelluttaa työhönsä mui ta edellä maini t tuihin verrat tavia, nuorisoa hen­

kisesti ja fyysisesti kehi t täviä toimintamuotoja.

4 §

Toimintansa rahoittamiseksi piirijärjestö on oikeutet tu omistamaan kiin­teätä omaisuutta, harjoi t tamaan kirja- ja paper ikauppaa sekä kioskiliikettä, vastaanot tamaan avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä toimeenpa­nemaan arpajaisia ja varainkeräyksiä . Toimintaansa var ten piirijärjestö

123

tarvittaessa hankki i asianomaisen luvan. Kiinteistön ostamiseen ja myymi­seen, edel lämaini tun l i iketoiminnan aloit tamiseen sekä arpajaisten ja va-ra inkeräysten järjestämiseen on saatava liiton l i i t totoimikunnan suostumus.

5 §

Piiri järjestö on velvollinen noudat tamaan myös liiton sääntöjä, ohjelmaa ja menettelytapapäätöksiä.

6 § (voimassa oleva)

Piirijärjestön jäseneksi piiri toimi­kunta hyväksyy piir in alueella olevat liiton perusjärjestöiksi hy­väksytyt rekisteröidyt yhdistykset sekä sellaiset rekisteröidyt Suo­men Sosialidemokraattisen Puo­lueen alaiset perusjärjestöt, jotka harjoi t tavat näiden sääntöjen tar­koit tamaa nuorisotoimintaa ja ovat sitä var ten perustaneet alaisuu­teensa nuorisojaoston. Perusjärjes­tön jäsenten tulee olla Suomen kansalaisia.

Jäsenyhdistykset ovat velvolliset pyydettäessä antamaan selvityksiä toiminnastaan ja taloudestaan pii­r i toimikunnalle, sekä antamaan muitakin tarpeellisia tietoja.

Jäsenyhdistykset ovat velvolliset suori t tamaan piirijärjestölle jäsen­lukunsa mukaan laskettavaa jäsen­maksua, jonka suuruudesta ja kan-totavasta päätetään piirijärjestön kokouksessa.

6 S (muutosehdotus)

Piirijärjestön varsinaiseksi jäse­neksi pi ir i toimikunta hyväksyy pii­rin alueella olevat rekisteröidyt yh­distykset, sekä sellaiset rekisteröi­dyt Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen alaiset perusjärjestöt, jotka harjoit tavat näiden sääntöjen tarkoi t tamaa nuorisotoimintaa ja ovat sitä var ten perustaneet alai­suuteensa nuorisojaoston. Perus­järjestön jäsenten tulee olla Suo­men kansalaisia.

Piirijärjestön jäseniä ovat myös sen alueella toimivat kuntakohta i ­set aluejärjestöt. Aluejärjestön pe­rustamisesta antaa piir i toimikunta lausuntonsa toimitettavaksi liitto­toimikunnalle. Aluejärjestöillä ei ole edustusoikeutta piirin päät tä­vissä elimissä, ko. momentt i ennallaan.

mukaan laskettavaa piir imak-

Jäsenyhdistys, joka on e ronnu t tai erote t tu liitosta on viipymättä pi ir i­to imikunnan päätöksellä piirijärjestöstä erotettava.

7 §

Piirijärjestön hallintoelimet ovat ylintä päätäntäval taa käyttävä piir iko-kous ja lainmukaisena hall i tuksena toimiva piir i toimikunta.

124

8 §.

Varsinaisia piir ikokouksia pidetään kaksi ker taa vuodessa, kevätkokous en­nen h u h t i k u u n 1. päivää ja syyskokous ennen mar raskuun 30. päivää.

Pii i ikokouksissa, jotka avaa piirijärjestön puheenjohtaja: 1) val i taan kokouksen toimihenkilöt ja tarpeelliset val iokunnat , 2) päätetään kokouspöytäkir jan valmistamisesta ja toimittamisesta, 3) päätetään seuraavan pi i r ikokouksen paikasta, sekä tavasta, jolla pii-

r ikokouksesta kirjallisen kutsun lisäksi mahdollisesti ilmoitetaan.

Kevätkokouksessa käsitel lään seuraavat asiat:

1) esitetään päät tyneen vuoden toimintakertomus, tilit ja t i l intarkasta­j ien lausunto sekä vahvistetaan tilinpäätös,

2) päätetään vastuuvapauden myöntämisestä pi i r i toimikunnalle tai muusta toimenpiteestä, johon päät tyneen toimintavuoden hallinto ja siitä tehty tili antavat aihetta,

3) valitaan kaksi varsinaista ja yhtä monta varati l intarkastajaa, 4) käsitellään muut kokoukselle esitetyt asiat.

2) päätetään pi i r imaksun suu­ruudesta ja kantotavasta . . .

(voimassa olevat) (muutosehdotukset)

Syyskokouksessa käsitellään seu­raavat asiat:

1) hyväksytään seuraavan toi­mintavuoden toimintasuunnitelma ja vahvistetaan samaa vuotta var­ten talousarvio,

2) päätetään jäsenmaksujen suu­ruudesta ja kantotavasta,

3) toimitetaan puheenjohtajan ja pi i r i toimikunnan muiden jäsenten vaali seuraavaa vuotta varten,

4) käsitellään muut kokouksel­le esitetyt asiat.

Pi i r ikokouksen ku t suu koolle piir i toimikunta, joka määrää ta rkemmin kokouksen ajasta ja paikasta. Kokouskutsua laadittaessa on kokouksel le esitettyjä asioita käsiteltäessä otettava huomioon yhdistyslain 14 §:n mää­räykset.

Ylimääräinen piir ikokous pidetään, milloin pi ir i toimikunta katsoo sen tar­peelliseksi, tai jos jäsenyhdistykset, joiden yhteinen jäsenmäärä on vähin­tään yksi kolmasosa (1/3) piirijärjestön jäsenyhdistysten yhteenlasketusta jäsenluvusta, sitä saman asian käsit telemistä va r ten kirjallisesti vaativat .

Ylimääräisen pi ir ikokouksen paikan määrää ja sen tarkemmasta ajasta päät tää pi ir i toimikunta.

10 §

Kutsu varsinaiseen pi ir ikokoukseen on toimitettava jäsenyhdistyksil le ja liitolle kirjallisesti vähintään kaksi (2) kuukau t ta ennen kokousta. Yli-

125

määräistä piir ikokousta koskeva kutsu on toimitettava jäsenyhdistyksille ja liitolle samalla tavoin vähintään kaksi (2) viikkoa ennen kokousta. Mi­käli kokouksesta ha lu taan ilmoittaa lisäksi jollakin muulla tavalla, päät tää asiasta edell inen piirikokous.

(voimassa olevat)

Asioista, jotka jäsenyhdistykset tai niiden jäsenet talhtovat saada var­sinaisessa piirikokouksessa käsitel­täviksi, on tehtävä kirjall inen esi­tys pi i r i toimikunnalle viimeistään neljä (4) viikkoa ennen kokousta.

(muutosehdotukset)

. . . neljä (4) viikkoa ennen kokous­ta. Edellä maini t tu koskee myös aluejärjestöjä, jotka toimivat pii­rin alueella.

P i i r i to imikunnan on toimitettava pi ir ikokouksen esityslista siihen liitty­vine alustuksineen jäsenyhdistyksil le ja liitolle viimeistään kaks i (2) viik­koa ennen kokousta.

Kuk in jäsenyhdistys on oikeutettu lähet tämään pi ir ikokoukseen yhden (1) edustajan jokaista jäsenmääränsä alkavaa 25-lukua kohden, kui tenkin enin­tään viisi (5) edustajaa.

Piirijärjestön jäsenenä olevan Suomen Sosialidemokraatt isen Puolueen perusjärjestön edustus piirikokouksessa määräytyy piirijärjestön rekitse-röityjä jäsenjärjestöjä koskevien sääntömääräysten mukaisesti , kui tenkin siten, että edustajaperusteena on sen nuorisojaostolta piirijärjestölle näi­den sääntöjen mukaisesti suorit tama jäsentilitys.

Jäsenyhdistysten edustajien luku piirikokouksissa määräytyy jäsen­yhdistysten piir ikokousta edeltä­neeltä vuodelta asianmukaisesti suori t tamaan j äsenmaksuti l i tyksen perusteella.

Jäsenyhdistysten edustajien luku piirikokouksissa määräytyy edelli­sen vuoden jou lukuun 31 päivän jäsenmäärän perusteella piirille asianmukaisesti t ammikuun 15 päi­vään mennessä toimitettujen tilin­tarkastajien vahvistamien jäsen-luetteloiden sekä piirille suoritettu­jen asianmukaisten liitto- ja piiri-maksujen perusteella. Jos liitto- ja p i i r imaksua kannetaan, on siitä maksun suori t taneen jäsenen koh­dalle tehtävä merkin tä suori tuk­sesta.

Jokaisen edustajan valtuus on osoitettava asianmukaisella, oikeaksi todistetulla jäsenyhdistyksen vuosikokouksen pöytäkirjanotteella, jonka tulee olla viimeistään kaksi tuntia ennen pi i r ikokouksen alkua piiri toimi­kunnan määräämän kolmejäsenisen valtuusasiakirjojen tarkastus lautakun­nan käytettävissä.

Kokousedustaj ien matkakulujen korvaamisesta päät tää piirikokous.

126

Piir i to imikunnan jäsenillä, liiton edustajilla ja piirijärjestön toimi­henkilöillä on, mikäli he eivät samalla ole jäsenyhdistysten edustajia, piirikokouksessa puhevalta, mut ta ei oikeutta osallistua päätöksen tekoon.

12 § (voimassa olevat) 12 § (muutosehdotukset)

Pi i r i toimikuntaan kuuluu puheen­johtaja ja kahdeksan (8) muuta jä­sentä, jotka piirijärjestön syysko­kous valitsee- vuodeksi kerral laan: Pi i r i toimikunta valitsee keskuu­destaan varapuheenjohtajan ja sih­teerin sekä keskuudestaan tai ul­kopuolelta taloudenhoitajan.

Pi i r i to imikuntaan kuuluu piir i jär­jestön syyskokouksen vuodeksi kerra l laan valitsema puheenjohta­ja ja kahdeksan (8) muuta jäsentä ja näille kolme (3) varajäsentä, jotka pi ir ikokouksen määräämäs­sä järjestyksessä kutsutaan varsi­naiseen jäsenen estyneenä ollessa päätösvaltaa käyt täväksi jäsenek­si. Pi i r i toimikunta valitsee kes­kuudestaan varapuheenjohtajan ja sihteerin sekä keskuudestaan tai ulkopuolelta taloudenhoitajan.

Pi i r i toimikunta kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä olles­saan varapuheenjohtajan kutsusta.

Pi i r i toimikunta on päätösvaltainen, k u n puheenjohtaja tai varapuheen­johtaja ja neljä (4) sen jäsenistä on läsnä kokouksessa.

Pi i r i to imikunnan tehtävänä on — johtaa piirijärjestön käytännöllistä työtä, hoitaa juoksevat asiat ja

valmistelutehtävät sekä huolehtia piir ikokousten päätösten täytäntöön­panemisesta,

— hoitaa piirijärjestön taloutta, — pi tää jäsenluetteloa, — ohjata, tukea ja valvoa jäsenyhdistysten toimintaa, — laatia piirijärjestön toiminta- ja t i l ikertomukset, — sekä täyttää ne muut velvollisuudet, joita sillä sääntöjen mukaan on.

Piirijärjestön nimen kirjoit tavat puheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoi­taja, kaksi (2) yhdessä.

Piirijärjestön tilit päätetään kalenterivuosit tain ja on ne jätet tävä tilin­tarkastajil le tarkastet tavaksi ennen seuraavan tammikuun loppua. Tilin­tarkastaj ien on annet tava lausuntonsa ja palutet tava tarkastusta var ten hal tuunsa saamat alkuperäiset tili- ja muu t asiakirjat pi ir i toimikunnalle viimeistään tilivuotta seuraavan he lmikuun kuluessa.

Muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä varsinaisessa piirikokouksessa, jos muutosesitys on tehty 10 §:ssä määrätyssä järjestyksessä ja vähintään kaksi

13 §

14 §

15 §

16 §

127

kolmasosaa (2/3) äänivaltaisista kokousedustajista sitä kannat taa . Sääntöjen rekisteri in merkitsemisen ja voimaan astumisen ehtona lisäksi

on, että niille on saatu liiton l i i t totoimikunnan vahvistus.

1 7 !

Piirijärjestö ei voi erota liitosta eikä purkautua , jos kolme (3) jäsenyhdis­tystä sitä vastustaa piirijärjestön kokouksessa.

18 §

Jos piirijärjestö p u r k a u t u u tai lakkautetaan, on sen varat luovutet tava lii­tolle, tai jos se on purkautunut , Suomen Sosial idemokraatt inen Puolue r.prlle käyte t täväksi liiton päämääriä edistäviin tarkoituksiin.

ALUEJÄRJESTÖN MALLISÄÄNTÖEHDOTUKSET

SNKn Aluejärjestö r.y:n säännöt

1 §.

Yhdistyksen nimi on SNK:n Aluejärjestö r.y. ja kot ipaikka kaupunk i /kauppa la /kun ta .

Yhdistys, josta näissä säännöissä käyte tään nimitystä aluejärjestö, kuu luu jäsenenä Suomen Sosialidemokraatt isen Nuorison Keskusli i t to — Social­demokrat iska Ungdomens Centralförbund r.y.-nimiseen keskusjärjestöön, josta näissä säännöissä käyte tään nimitystä liitto, ja liiton alaiseen

pi i r in Sosial idemokraatt inen Nuorisojär­jestö r.y.-nimiseen piirijärjestöön, josta näissä säännöissä käyte tään nimi­tystä piirijärjestö.

2 §.

Aluejärjestön tarkoi tuksena on kot ipa ikkakunnal laan toimivien liiton perus­järjestöjen yhdyssiteenä

— suorit taa sosialidemokratian periaat teiden pohjalle rakentuvaa valis-listus- ja kasvatustyötä,

— tukea nuorten yhteiskunnall isia pyrkimyksiä ja tarjota mahdoll isuuk­sia heidän henkis ten ja fyysisten harrastustensa kehit tämiseen sekä edistää terveiden ja rait t i iden elämäntapojen omaksumista nuorison keskuudessa.

3 1.

Tarkoi tuksensa toteuttamiseksi aluejärjestö — voi perustaa yhteistyössä muiden sosialidemokraattisten järjestöjen

kanssa yhteeistyöelimiä sosialidemokraatt isen nuorisotoiminnan pai­kalliseksi vireyttämiseksi,

— ohjaa ja avustaa siihen kuuluvien perusjärjejstöjen toimintaa, —• harjoit taa suullista ja kirjallista valistustyötä, — edistää uusien perusjärjestöjen perustamista, — ylläpitää yhteyt tä perusjärjestöihin, piirijärjejstöihin sekä liittoon ja

liiton muihin aluejärjestöihin,

128

— sovelluttaa työhönsä muita edellä mainit tuihin verrattavia, nuorisoa henkisesti ja fyysisesti kehi t täviä toimintamuotoja.

4 §

Toimintansa rahoittamiseksi aluejärjestö on oikeutet tu omistamaan ki inteä­tä omaisuutta, har joi t tamaan kir ja- ja paper ikauppaa sekä kioskiliikettä, vastaanot tamaan avustuksia, lahjoituksia ja tes tament te ja sekä toimeenpa­nemaan arpajaisia ja varainkeräyksiä . Toimintaansa var ten aluejärjestö tar­vittaessa hankk i i asianomaisen luvan. Kiinteistön ostamiseen ja myymiseen, edellämainitun l i iketoiminnan aloit tamiseen sekä arpajaisten ja vara inke-räysten järjestämiseen on saatava liiton l i i t totoimikunnan suostumus.

5 §

Aluejärjestö on velvollinen noudat tamaan myös liiton ja sen piirijärjestön, jonka jäsen aluejärjestö on, sääntöjä, ohjelmaa ja menettelypäätöksiä.

6 §

Aluejärjestön jäseneksi aluetoimikunta hyväksyy pa ikkakunnal la olevat sellaiset rekis teröidyt perusjärjestöt, jotka liitto on perusjärjestöiksi hyväk­synyt, sekä sellaiset rekisteröidyt Suomen Sosialidemokraatt isen Puolueen alaiset perusjärjestöt, jotka harjoi t tavat näiden sääntöjen tarkoi t tamaa nuo­risotoimintaa ja ovat sitä var ten perustaneet alaisuuteensa nuorisojaoston, jo tka ni in ikään on l i i t to perusjärjestöiksi hyväksynyt .

Perusjärjestön jäsenten tulee olla Suomen kansalaisia. Jäsenyhdis tykset ovat velvolliset pyydettäessä antamiaan selvityksiä toi­

minnastaan ja taloudestaan aluetoimikunnalle, sekä an tamaan mui takin tar­peellisia tietoja.

Jäsenyhdistykset ovat vevolliset suori t tamaan aluejärjestölle jäsenlu­kunsa mukaan lasket tavaa jäsenmaksua, jonka suuruudesta ja kantotavasta pääte tään aluejärjestön syyskokouksessa.

Jäsenyhdistys, joka on e ronnu t tai e ro te t tu liitosta, on vi ipymättä alue­toimikunnan päätöksellä aluejärjestöstä erotettava.

7 §

Aluejärjestön hall intoelimet ovat ylintä päätäntäval taa käy t tävä edustajisto ja la inmukaisena hall i tuksena toimiva alueoimikunta.

8 §

Varsinaisia aluejärjestön edustajiston kokouksia pidetään kaksi ker taa vuo­dessa, kevätkokous ennen 15. maaliskuuta ja syyskokous ennen 15. joulu­kuuta .

Edustajiston kokouksissa, jotka avaa a luetoimikunnan puheenjohtaja 1) val i taan kokouksen toimihenkilöt ja tarpeelliset val iokunnat 2) pääte tään kokouspöytäkir jan valmistamisesta ja toimittamisesta. Kevätkokouksessa käsitel lään seuraavat asiat: 1) esitetään päät tyneen vuoden toimintakertomus, tilit ja t i l intarkasta­

jien lausunto sekä vahvistetaan tilinpäätös,

129

2) päätetään vastuuvapauden myöntämisestä aluetoimikunnal le tai muus­ta toimenpiteestä, johon päät tyneen toimintavuoden hall into ja siitä tehty tili antavat aihetta,

3) pääte tään siitä tavasta, jolla edustajiston kokoukset ku tsu taan koolle, 4) valitaan kaks i (2) t i l intarkastajaa ja kaksi varati l intarkastajaa, 5) käsi tel lään muut kokoukseEe esitetyt asiat. Syyskokouksessa käsitel lään seuraavat asiat: 1) hyväksytään seuraavan toimintavuoden toimintasuunnitelma ja vah­

vistetaan samaa vuotta var ten talousarvio, 2) päätetään jäsenmaksun suuruudesta ja kantotavasta, 3) toimitetaan puheenjohtajan ja a luetoimikunnan muiden jäsenten

vaali seuraavaa vuotta varten, 4) käsitel lään muu t kokoukselle esitetyt asiat. Edustajiston kokouksen ku t suu koolle aluetoimikunta, joka määrää tar­

k e m m i n kokouksen ajasta ja paikasta. Kokouskutsua laadittaessa on ko­kouksen esityslistan asioita käsiteltäessä otettava huomioon yhdistyslain 14 §:n määräykset .

9 §

Ylimääräinen edustajiston kokous pidetään, milloin aluetoimikunta katsoo sen tarpeelliseksi, tai jos (1/3) yksi kolmasosa edustajiston jäsenmäärästä sitä saman asian käsit telemistä var ten kirjall isesti vaativat.

Ylimääräisen edustajistoin kokouksen paikan määrää ja sen tarkemmasta ajasta päät tää aluetoimikunta.

10 §

Kutsu varsinaiseen edustajiston kokoukseen on toimitettava jäsenyhdis­tyksille piirijärjestöille ja liitolle vähintään neljä (4) vi ikkoa ennen ko­kousta. Mikäli kokouksesta ha lu taan ilmoittaa lisäksi jollakin muul la ta­valla, päät tää asiasta edustajiston kevätkokous.

Asioista, jotka jäsenyhdistykset tai ni iden jäsenet tahtovat saada varsi­naisen edustajiston kokouksen käsiteltäviksi, on tehtävä 'kirjallinen esitys aluetoimikunnalle viimeistään k a h t a vi ikkoa ennen kokousta. Aluetoimikun­nan on toimitettava kirjei tse kokouksen esityslista jäsenyhdistyksil le vä­hintään vi ikkoa ennen kokousta.

11 §

Kuk in jäsenyhdistys on oikeutet tu vali tsemaan edustajistoon yhden (1) edustajan jokaista jäsenmääränsä alkavaa 10-lukua kohden, ku i tenk in 10 edustajaa.

Aluejärjestön jäsenenä olevan Suomen Sosialidemokraatt isen Puolueen perusjärjestön edustus määräytyy aluejärjestön rekisteröityjä jäsenjärjes­töjä koskevien sääntömääräysten mukaisesti , ku i tenk in siten, että edustaja-perusteena on sen nuorisojaoston jäsenmäärä.

Jäsenyhdistysten edustajien luku aluejärjestön edustajistossa määräytyy edellisen vuoden joulukuun 31 päivän jäsenmäärän perusteella aluetoimi­kunnal le asianmukaisest i t ammikuun 15 päivään mennessä toimitettujen ti­l intarkastaj ien vahvistamien jäsenluettelöiden sekä aluejärjestölle asianmu­kaisesti suori tet tujen jäsenmaksujen perusteella. Jos aluejärjestölle kuulu­vaa jäsenmaksua kannetaan , on siitä maksun suori t taneen jäsenen kohdal le tehtävä merkin tä suorituksesta. Ehtona lisäksi täysille edustusoikeuk-

130

sille on, että jäsenyhdistys on toimit tanut vuosittaiset jäsenvelvollisuudet sekä piirijärjestölle että liitolle.

Jokaisen edustajan valtuus on osoitettava asianmukaisella, oikeaksi to­distetulla jäsenyhdistyksen vuosikokouksen pöytäkirjanotteella, jonka tulee olLa viimeistään kaksi tuntia ennen edustajiston kevätkokouksen alkua alue­toimikunnan määräämän kolme jäsenisen vakuusasiakir jojen tarkastuslau­takunnan käytettävissä.

Edustajiston jäsenten kokouksesta aiheutuvien matkakulujen korvaami­sesta päät tää edustajiston kevätkokous.

Aluetoimikunnan jäsenillä, liiton edustajilla ja piirijärjestön edustajilla sekä a luetoimikunnan toimihenkilöillä on, mikäl i he eivät samalla ole jä­senyhdistysten edustajia, edustajiston kokouksissa puhevalta, mut ta ei oi­keut ta osallistua päätöksen tekoon. Edustajiston kokous voi myöntää lisäksi puheoikeuden myös Sosialidemokraatt isen Nuorison Keskusliiton ja Suo­men Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenille.

12 §

Aluetoimikuntaan kuuluu puheenjohtaja ja enintään kuusi (6) muuta jä­sentä, jotka edustajiston syyskokous valitsee vuodeksi kerra l laan. Aluetoi­mikunta valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan ja sihteerin sekä kes­kuudestaan tai ulkopuolelta taloudenhoitajan.

Aluetoimikunta kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta. Aluetoimikunta on päätösvaltainen, k u n pu­heenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja puolet sen muista jäsenistä on läsnä kokouksessa.

13 §

Aluetoimikunnan tehtävänä on — johtaa aluejärjestön käytännöll istä työtä, hoitaa juoksevat asiat ja

valmistelutyöt sekä huolehtia edustajiston kokousten päätösten täy­täntöönpanemisesta,

— hoitaa aluejärjestön taloutta, — päät tää toimihenkilöiden palkkaamisesta ja erottamisesta, — pitää jäsenluetteloa, — ohjata, tukea ja valvoa jäsenyhdistysten toimintaa, — laatia aluejärjestön toiminta- ja t i l iker tomukset sekä ehdotus toimin­

tasuunnitelmaksi ja talousarvioksi, — sekä täyttää ne muu t velvollisuudet, joita sääntöjen mukaan on.

14 §

Aluejärjestön nimen kirjoit tavat puheenjohtaja, ja a luetoimikunnan valit­semat henkilöt aina kaksi (2) yhdessä.

15 §

Aluejärjestön tilit päätetään kalenter ivuosi t ta in ja ne on jätet tävä t i l intar­kastajille tarkastet tavaksi ennen seuraavan tammikuun loppua. Til intar­kastajien on annet tava lausuntonsa ja palautet tava tarkastusta var ten ha l ­tuunsa saamat alkuperäiset tili- ja muut asiakirjat a luetoimikunnal le vii-

l isimman korkeaksi määri tel lyn minimitason.

131

16 §

Muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä varsinaisessa edustajiston ko­kouksessa, jos muutosesitys on tehty näiden sääntöjen 10 §:n määräämässä järjestyksessä ja sitä on kokouksessa kanna t tanu t vähintään kaks i kolmas­osaa (2/3) äänivaltaisista edustajiston jäsenistä.

Sääntöjen muutosten rekisteri in merkitsemisen ja voimaan astumisen ehtona lisäksi on, e t tä niille on saatu liiton l i i t totoimikunnan vahvistus. Sama koskee myös aluejärjestön rekisteri in merkitsemistä.

Aluejärjestö ei voi erota liitosta eikä purkautua , jos vähintään kolme (3) jäsenyhdistyksen edustajaa sitä vastustaa aluejärjestön edustajiston ko­kouksessa.

Jos aluejärjestö purkau tuu tai lakkaute taan, on sen varat luovutet tava lii­tolle, ta i jos se on purkautunut , Suomen Sosial idemokraatt inen Puo lue r. p:Me käytet täväksi liiton päämäär iä edistäviin tarkoituksiin.

17 §

18 §

132

Esitys koulutuspoliittiseksi kannanotoksi

SAATTEEKSI

Suomen Sosialidemokraattisella puolueella on vuonna 1972 hyväksyt ty koko­naisvaltainen koulutuspoli i t t inen ohjelma. Siinä suoritetaan melko pe rus ­teellinen koulutuksen analyysi ja hahmotel laan keskeis immät lähivuosien koulutuspoliit t iset tavoitteet sekä koulutuksen merki tys yhte iskunnan so­sialistisessa uudistamistyössä. SNK:n koulutuspoli t i ikka lähtee SDP:n koulutuspoliittisessa ohjelmassa esitetyiltä periaatteil ta ja myö SNK:n ylei­set koulutuksel le asetettavat tavoitteet ovat samat k u i n tuossa ohjelmassa,

SNK ei ole katsonut tarpeelliseksi laatia omaa kokonaisvaltaista koulu­tuspoliittista ohjelmaansa. Tämän kannanoton tarkoituksena — myös opin­toaineistoksi muokat tuna ja tarpeellisilla lähdeviitteillä varustet tuna — on selvittää SNK:n omaksumaa analyysipohjaa ja toimintalinjaa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta tässä kannanotossa käsitellään eräi­den keskeisimpien koulutuspoliit t isten kysymysten yhteiskunnall ista mer ­kitystä ja työläisnuorisoliikkeen kannal ta tarkoi tuksenmukais inta ratkaisu­tapaa.

KOULUTUKSEN YHTEISKUNNALLISEN MERKITYKSEN MUUTTUMINEN

Koulutuksen avulla vaikutetaan kaikissa yhteiskunnissa välittömästi tär­ke impään tuotantovoimaan — ihmiseen. Koulutuksen sisältö ja muodot työ­voiman ammatillisessa kouluttamisessa, ihmisten valikoinnissa er i tehtäviin ja koulutet tavien aatteellis-poliittisessa muokkauksessa ovat sidottuja kul ­loinkin ihmisten käytössä olevien tuotantovälineiden ja muiden tuotannon tekijöiden määrään ja laatuun ja toisaalta tuotantovälineiden omistussuh­teisiin.

Alistetut luokat, kapitalismin oloissa ennenkaikkea työväenluokka, nou­sevat myös koulutuksen alueella vastustamaan hallitsevien yhteiskunta­luokkien val takomentoa ja käyt tävät myös koulutusta yhteiskunnall isen luokkataistelun alueena ja keinona elinolosuhteidensa parantamiseksi . Kou­lutuspolit i ikan merki tys luokkataistelussa kasvaa sitä mukaa, kun inhimil­lisen toiminnan, tieteen ja tu tk imuksen osuus kasvaa yhteiskunnallisessa tuotannossa.

Tuotantovälineiden ollessa teknisesti alkeellisia ei niiden käyttämiseen tarvit tavalle inhimilliselle työvoimallekaan a iheutunut korkeita ammatt i ­tai tovaatimuksia. Koulutuksen osuus käyt tökelpoisen työvoiman tuot tami­sessa oli siis vähäinen. Mutta tuotannollisen toiminnan kehit tyessä erityi­sesti tehdasteollisuuden syntymisen jä lkeen alkoi voimakkaast i laajeta tarve taata koulu tuksen avul la työvoimalle sellaisia ominaisuuksia, jotka teke­vät ihmisistä käyttökelpoisia monimutkais tuvaan ja teknologisesti korkea­tasoiseen tuotantoon.

Tuotantotekni ikan perusteissa tapahtuva voimakas muutos ei vaikuta vain tavaratuotannon alueella, vaan se merki tsee myös kokonaisvaltaista yh­teiskunnallista muutosta. Kehi t tyneen kapi tal ismin es i inmurtautuminen on niin ollen a iheut tanut uudenlaisia tehtäviä ja laajentanut inhimillisen toi-

133

miranan piiriä hyödykkeiden jakelutoiminnan, yhte iskunnan hal l innon ja palvelusten alueella. Mutta kapitalistisessa yhteiskunnassa pyrki i porvaristo koulutuksen avulla samalla tu rvaamaan yhteiskunnall ista valtaansa ja pi­dentämään olemassaoloaan hall i tsevana luokkana. Tämä ilmenee siinä, että porvaristo pyrki i supistamaan laajoille työväenjoukoille anne t tavan koulu­tuksen pienimpään mahdolliseen, että porvaristo on perinteisesti t u rvannu t itselleen erittäin voimakkaan aseman opettajakunnassa, et tä opetuksen yh­teiskunnall inen aines on lähes yksinomaan porvaris ton näkemyksien mu­kaista, että opetuksessa on kohtuuton osuus uskonnolla ja muulla idealis­tiseen tarkaste luun suuntaavalla aineksella.

Nykypäivän suomalaisessa kapitalismissa hall i tsevan suurpääoman vaiku­tus koulutuspoli t i ikkaan on useissa kysymyksisä puolutuksell inen, taantumus pyrki i kaikin keinoin ehkäisemään työväestön etujen mukais ten koulutus­poliittisten syvällisten uudistusten suorittamisen. Taantumuksen va iku tuk­sesta uudistukset voivat jäädä puolinaisiksi, eikä niiden yhteys muuhun yhteiskunnall iseen uudistustyöhön ja sosialismin puolesta tehtävään työhön tule selväksi. Mutta t aan tumus pyrki i myös koulutuspolii t t isiin aloitteisiin — erityisesti tieteellisen tu tk imuksen piirissä — laajentaakseen vaikutus taan niillä koulutus- ja t iedepoliti ikan alueilla, jotka ovat ka ikkein keskeisim­piä uudenaikaisen tuotantotekni ikan kannal ta .

Pi tkäl le kehi t tyneen teknologian oloissa koulutuksen merki tys tuotan­tovälineiden kehi t tämiseen ja ni iden tarkoi tuksenmukaiseen käyt töön kas­vaa olennaisella tavalla. Tämä näkyy toisaalta väl t tämättömyytenä ko­hottaa ka ikkien työtätekevien tietoisuutta koulutuksen avulla ja lisätä pitkälle koulute tun tieteellisen työvoiman määrää. Toisaalta tämä luo perustaa kansanjoukkojen tietoisuuden lisääntymiselle kapitalistisen yh­te iskunnan epäoikeudenmukaisuudesta ja epätarkoi tuksenmukaisuudesta , sen kumoamisen edullisuudesta ja väl t tämättömyydestä.

Työväenli ikkeen ja sitä tukevien voimien kamppai lu kouluuspoli t i ikan alueella nivoutuu muual la yhteiskunnassa käytävään luokkatais te luun suur­pääomaa ja sitä tukevia voimia vastaan. K u n tietoisuus koulu tuksen yhteis­kunnall isesta merkityksestä on ki inteytynyt , on tapahtunut kriisinomaista kärjistymistä työväenli ikkeen ja sitä tukevien voimien uudistusvaat imusten törmätessä taantumusvoimien koulutuspoliit t isia näkemyksiä vastaan.

Tässä tilanteessa on väl t tämätöntä tiivistää taistelua työväenli ikkeen esittämien koulutuspoli i t t isten tavoitteiden suorittamiseksi ja samalla kyt­keä syvällisten koulutuspolii t t isten uudistusten to teut taminen sosialismille tietä raivaavien taloudellisten ja sosiaalipoliittisten uudistusten suori t ta­miseen.

YLEISSIVISTÄVÄ KOULUTUS

Tavoitteet

1. Yleissivistävän koulutuksen on edistettävä koulutuksell isen tasa-arvon toteuttamista. Tämä merki tsee tasavertaisten koulutusmahdol l isuuk­sien järjestämistä kaiki l le r i ippumatta heidän taloudellisista tai sosiaa­lisista olosuhteeistaan. Mutta tämä ei vielä riitä. Koulutuksel l isen tasa-arvoisuuden toteut taminen merki tsee erilaisen koti taustan a iheut taman eriarvoisuuden huomioimista ja toimenpiteiden suuntaamista siten, että ka ikki voivat koulutuksen kestäessä saavuttaa ainakin tietyn mahdol­lisimman korkeaksi määri tel lyn minimitason.

134

2. Yleissivistävän koulutusvaiheen on tarjottava tiedolliset ja persoonalli­set valmiudet yhte iskunnan rakenteiden ja kehi tyksen ymmärtämiseen ja tieteellisteknisen kumouksen yleisten piirteiden hallitsemiseen. Tämä merki tsee välineellisten valmiuksien antamista matemaatt is luonnontie­teellisistä, kielellisistä ja yhteiskunnall isista kysymyksistä . Koulutuksen on kehi te t tävä koulutet tavien luovuutta, kri i t t isyyttä, kokonaisvaltaista a jat te lukykyä ja kollekiivista vastuullisuutta.

Nämä yleiset tavoitteet edellyttävät koulutusjärjestelmän tarkastele­mista kokonaisuutena. Koulutusrakenteen ja koulutuksen sisällölliset k y ­symykset on ratkaistava näiden yleisten tavoit teiden pohjalta.

Koulutusjär jestelmän uudistusvaat imuksia esitettäessä ei enää voida tar­kastella yhteiskuntakehi tystä ja siten koulutuksen kehitystä pe lkkänä mää­rällisenä muutoksena. On ymmärre t t ävä myös tieteellisteknisen kumouksen laadulliset vaikutukset tuotantoon, työn luonteeseen ja yhte iskunnan orga­nisaatioon. Näin on myös koulutusjär jestelmän uudistamisessa i r taannut tava vanhan koulujär jestelmän rakenteesta ja muodostet tava yhte iskunnan kehi­tysvaiheen edellyttämiä uusia rakenneosia. Ominainen p i i r re tämänhetk i ­selle yhteiskuntakehi tyksel le on ammatt ikäsi t teen muut tuminen oleellisesti aikaisemmasta poikkeavaksi . Tämä heijastelee vaikutuksiaan myös koulu­tukseen siten, etä aikaisemmin vedetty raja ammattisivistyksen ja yleissi­vistyksen välillä on muuttumassa.

Yleissivistävän koulutuksen rakenne

Yleissivistävälle koulutuksel le asetettavat yleiset vaat imukset :

— kaikil le yhteisen yleissivistävän koulu tuksen tulee olla opetussuunni-telmallisesti a inakin 12-vuotinen

— yhteiskunnan on ryhdyt tävä huoleht imaan lasten koulutuksesta ny­kyistä 7 vuoden ikää varhaisemmassa vaiheessa

—• ammati l l inen koulu tus ei saa olla yleiskoulutukselle r innakkainen tai sitä korvaava

— kaiki l le annet tavan koulutustason on noustava nykyistä lukiokoulu­tusta korkeammalle .

Toteuttamisessa tulee pääratkaisuna olla ka iken r innakkaiskoulutuksen poistaminen yleissivistävässä koulutusvaiheessa.

Koulutusjärjestelmän rakenneosat

Alle 6-vuotiaiden koulutus

Tärke immän välineen erilaisen kot i taustan omaavien lasten koulunkäynt i ­mahdoll isuuksien tasaamiseen muodostavat ne toimenpiteet, joilla pystytään ohjaamaan alle kouluikäis ten lasten tiedollista ja taidollista kehitystä.

Ei ku i t enkaan ole kovinkaan mahdollista järjestää 0—5 vuotiaiden laitos-tyyppistä koulutusta, vaan joudutaan käy t t ämään useita r innakkaisia rat­kaisumalleja.

— Yhteiskunnan on huolehdit tava ka ikk ien lapsien kasvat tavien kotien auttamisesta aineellisesti ja tiedollisesti kasvatustehtävissä.

— Yhteiskunnan on järjestet tävä kaikil le halukkai l le korkeatasoista päi­vähoitoa "äidinpalkkajärjestelmien" sijaan.

135

— Näillä erilaisilla toimenpiteillä pyri tään muodostamaan vaikutuksil­taan mahdol l is imman yhtenäinen alle 6-vuotiaiden koulutus- ja hoito­järjestelmä koko maahan.

11-vuotinen peruskoulu

Kouluuntuloikä on laskettava 6 vuoteen, mikä on kansainvälisestikin ottaen keskimäärä inen koulun aloittamisikä.

Kolmesta ensimmäisestä opiskeluvuodesta on muodostet tava opetussuun-nitelmallisesti "esikoulutusvaihe". Tämä merki tsee sitä, että näiden luok­kien aikana pääpaino ki inni te tään oppilaiden oppimisedellytysten analy­sointiin, oppimisvaikeuksien taustalla olevien syiden kar toi tukseen ja oppi­misvaikeuksien poistamiseen.

Ala-asteen opetus on mahdoll is imman pitkälle järjestet tävä pienissä yk­siköissä. On vältet tävä koulukyydityksiä ja oppilasasuntoloita, vaikka se merkitsisi koulu jen koon pienentämistä.

Kaiki l le yhteisen peruskoulutuksen tulee muodostaa keskeisissä välineel­lisissä aineissa organisatorisesti er iyt tämätön 11-vuotisen yleissivistävän koulutuksen jakso.

Sektor ivaihe

11-vuotisen peruskoulutuksen ja tkona tulee olla koko ikäluokalle tarkoitettu, yhte iskunnan toiminnallisten sektorien mukaan eriytet ty keskenään tasaver­taisten koulutusväyl ien jakso. Tämä jakso muodostaisi 2-vuotisen ammati l ­lisesti orientoivan polyteknisen koulutusjär jestelmän osan, jonka aikana vä­h in tään puolet opetuksesta on kaiki l le yhtenäis tä yleissivistävää ainesta.

Sektoreiden määrä ja ka t tavuus tulee määri tel lä perusteell isen yhteis­kunta tu tk imuksen tulosten perusteella. Sektoreiden tulee voida antaa kai­kille yhteistä ammatillisesti orientoivaa opetusta, joka on käyttökelpoista ja tarpeellista kaikissa niissä ammateissa, joihin kyseisen sektorin jä lkeen seuraava ammati l l inen koulutus johtaa. Toisaalta sektoreiden tulee olla niin laajoja, e t tä kaikista sektoreista muodostuu tasa-arvoisia koulutusväyliä. Tämä merki t see sitä, että jokaisen sektorin läpikäyneil lä on tasavertaiset mahdollisuudet siirtyä kaikentasoiseen ammatill isesti er ikoistavaan koulu­tukseen. Näin myöskään pa lkkauksenkaan yhteiskunnall iselta arvostuksel­taan erilaisiin tehtävi in sijoittuminen ei r i ipu sektorinvalinnasta.

Yleissivistävän koulutuksen sisällölliset ratkaisut

Tasa-arvoiseen yleissivistykseen

Lähtökohtana koulutuksen sisällölliselle uudistamiselle on toisaalta näke­mys ihmisen koulute t tavuudesta ja toisaalta yhte iskunnan tieteellisteknisen keh i tyksen vaihe.

Koulutuksen sisällöllisiä ratkaisuja tehtäessä on sekä opetuksen tiedol­lista sisältöä että oppimisprosessin subjektia, oppilasta, tarkastel tava suhtees­sa yhte iskuntaan ja sen toimintaan. Vallitseva käsi tys ihmisen kyvykkyy­destä, ä lykkyydestä ja valmiuksista heijastelevat kulloinkin vallitsevia tuo­tantosuhteita, kapitalismissa lähinnä porvaris ton tarpeita.

Päära tka isuna tulee olla sellaisen oppimisvaikeuksien voitamiseen perus­tuvan pedagogiikan käyttöönotto opetuksessa, jolla kaikki oppilaat voidaan

136

koulutusjakson aikana saada keskeisissä välineellisissä aineissa vähintään tietylle tietojen ja valmiuksien tasolle, joka tulee määri tel lä mahdollisim­man korkeaks i .

Koulu tuksen antamalle yleissivistykselle voidaan asettaa seuraavat ylei­set vaat imukset :

— täysipainoisuus ja harmoonisuus, mikä merkitsee sitä, että on kehi­tettävä ihmisten kaikkia kykyjä ja ominaisuuksia

— demokraat t isuus, tasavertainen yleissivistys on kaikkien ihmisten vel­vollisuus ja oikeus; yleissivistyksen tulee antaa perustaa ja ki ihoketta yhte iskunnan demokraatt isel le kehit tämiselle

— kokonaisvaltaisuus, yleissivistyksen on muodostettava tiedon ja tai­don kokonaisuus, ei hajanaisten osatietojen summaa

— tieteellisyys, yleissivistävä koulutus on kytket tävä tieteen saavutuksiin, koulu tuksen laaja-alaisuutta ei siis tule toteut taa alentamalla tiedon tasoa, vaan tehostamalla opetusmenetelmiä.

— perustavuus, yleissivistävä koulutus luo perustan ammatilliselle ja erikoiskoulutukselle, se on luonteeltaan yleistiedollista ja samalla opis­kelumotivaat iota kehi t tävää

— muuntuvuus , yleissivistyksen käsite ei ole vakio, vaan sen sisältö muu t tuu yhte iskunnan sosiaalisten, tuotannollisten ja sivistyksellisten tarpeiden kehit tyessä

— elämänläheisyys, yleissivistävä koulutus ei eriydy ihmisten todellises­ta elämästä, vaan pyrki i yhdis tämään jokapäiväisen elämän ilmiöt ja toiminnot yleiseen teoriaan

— yleispätevyys, yleissivistävä koulutus peittää maai lman luonnon ja yh­te iskuntaelämän eri puolet

Yleissivistävän koulutuksen tulee erityisesti kehi t tää ihmisissä seuraavia persoonall isuuden puolla:

— älyllinen kehi t täminen, yhte iskunnan kehitysvaiheen edel lyt tämät tiedot, tutkimisen ja ongelmaratkaisun valmiudet

— yhteiskunnal l inen kehi t täminen, k y k y yhteiskunnall is ten toimintojen ymmärtämiseen, yhteiskunnall isen ta junnan kehi t tyminen, valmius polii t t iseen yhteiskuntaa uudis tavaan toimintaan

— moraal inen kehi t täminen, yhteisönormit, sosiaaliset tavoitteet, itse­näisyys,

— fyysinen kehi t täminen, fyysinen kunto, terveysnormit , ruumiill isen ja henkisen työn yhteys

— polytekninen kehi t täminen, tuotannon ja teknologian perusteiden ymmär täminen , k y k y yhdistää tiedot käytäntöön, motivaat io tuotan­nolliseen työhön

— esteett inen kehi t täminen, i lmaisukyky, kyky luoda ja omaksua uutta.

Opetukselliset menete lmät Opetussuunnitelma ja opetustavoitteet on johdettava yhteiskuntakehi tyksel­le asetet tavista tavoitteista. Keskeisissä välineellisissä aineissa on opetusta­voitteet määri te l tävä niin konkreett isest i ja yksityiskohtaisesti, että ka i ­kenaikaa voidaan arvioida jokaisen oppilaan etäisyyttä asetetuista tavoit­teista ja tältä pohjalta voidaan suunnata opetusresurssit oppilaiden kesken.

137

SNK:n TOIMINTA KOULUTUSPOLIITTISTEN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEKSI

Toiminta oppilaitoksissa

Porvar is to käyt tää koulutusta eräänä välineenä pyrkiessään säi lyt tämään poliittisia mahdoll isuuksia kapital ismin olemassaolon turvaamiseksi . Kou­lulaitoksen kau t t a uhkaa työväestöä ja tkuvast i se, että porvaris ton aatteel­l inen vaikutus laajenee myös ni iden ryhmien keskuudessa, joiden yhteis­kunnall iset edut ovat kapital ismin kumoamisen puolella, sosialismin raken­tamisen puolella.

Jokapäiväisessä koulutyössä esille tulevissa koulutuspoliit t isissa linjava­linnoissa SNK:n vaikutus voi tulla esiin vain jäsenistön tietoisen poliittisen toiminnan kautta . On jär jestäydyttävä koulukohtais iksi sosial idemokraatt i­siksi ryhmiksi , joissa toimii niin oppilaita k u i n opettajiakin. Koulukohtaisil la ryhmil lä on oltava ki inteä yhteys SNK:n alueella toimivaan perusosastoon ja SNK:n koululaisorganisaatioon piir i- ja valtakunnall isella tasolla.

SNK:n ensimmäinen tehtävä koulutuspoli i t t is ten tavoitteidensa toteut ta­miseksi on estää porvaril l isen vaikutuksen laajentaminen koulutuksen avulla. Tämän toteuttamiseksi ja sosialistisen ajat telutavan lisäämiseksi koululaisten keskuudessa on korostet tava työväenli ikkeen merki tys tä yh­teiskunnallisessa uudistustyössä. Koululaisille on käytännöll isen toiminnan kaut ta osoitettava, että vain työväenl i ikkeen yhteydessä ja työväenluokan johdolla voidaan toteut taa niitä uudistustavoitteita, jotka ovat saaneet laajaa kannatus ta eri ryhmit tymien piirissä. SNK korostaa poliittisen järjestäyty­misen merkitystä, sillä vain jär jes täytynyt joukko on kestävä voimatekijä pitkäjänteisessä luokkataistelussa.

Kouluissa toimivat sosialidemokraati t osoittavat käsi tel tävien asioiden yhteyden koko yhte iskunnan mitassa käytävään kamppa i luun edistyksen ja sosialismin puolesta. Samaten sosialidemokraatit t iedottavat a jankohtai­sista työväestön taistelukysymyksistä laajentaakseen koululaisten ja opet­tajien yhteiskunnall is ta valveutuneisuut ta ja kytkeäkseen koulun kaiki l ta osiltaan osaksi yhte iskunnan muu ta toimintaa.

SNK järjestää kouluissa poliittista opinto- ja valistustoimintaa ja ku t ­suu koululaisia ja opettajia SNK:n perusosastojen opintopiireihin ja poliit­tisiin tilaisuuksiin.

Toiminta oppilaiden järjestöissä

Sosialidemokraati t ovat aloitteellisia toiminnassa oppilaiden ja opettajien etujen turvaamiseksi ja demokraat t is ten oikeuksien laajentamiseksi. Kou­lulaiset ja opettajat eivät ku i t enkaan ole eri tyinen ryhmä, jolla olisi olen­naisesti muis ta alistetuista ryhmistä poikkeava asema porvarill isessa yh­teiskunnassa suhteessa yhteiskunnall iseen vallankäyttöön. Sen vuoksi oppi­laiden ja opettajien oikeuksien laajentamista voidaan johdonmukaisest i ja määrätietoisesti toteuttaa vain silloin, kun tämä toiminta nähdään osana työväenli ikkeen johdolla tapahtuvaa kamppai lua kansanval lan laajentami­seksi ja 'sosialismin toteuttamiseksi . SNK toimii päättäväisest i kaikenlaisia yri tyksiä vastaan, jotka pyrkivä t i r ro t tamaan kouluissa käy tävän taistelun muusta taantumuksen- ja kapditalisminvastaisesta taistelusta.

Tältä pohjalta sosial idemokraati t toimivat koululaisten järjestöissä joi­den tehtävänä on vaikut taa laajapohjaisina, ideologisesti s i toutumattomina koululaisten etujärjestöinä omalla koulutusalal laan. Kouliulaisjärj estot ovat

138

luonteeltaan sekä joukko- et tä yhteistyöjärjestöjä. Joiukfcojärjestöiinä niiden toimintavoiima ja edustavuus määräytyy sen mukaan, mi ten laajaa kanna­tusta ne naut t iva t koululaisten keskuudessa ia mi t en merki t tävä ni iden käytettävissä oleva koululais ten yhteinen joukkovoima on. Yhteistyöjärjes­töinä koululaisjärjestojen käytännöl l inen polii t t inen linja muotoutuu niissä toimivien eri poliit t isten ryhmien välisten neuvottelujen tuloksena. Ainoa kbululaisjärjestöjen yhteistyöjärjestöluonteen takaava menet te ly on suh­teell isuusperiaatteen toteut taminen järjestöratoenteen kaikil la tasoilla, jol­loin eri polii t t iset suuntaukse t tulevat esiin kannatuksensa mukaisel la ta­valla. Koululaisjärjestöjen edistyksellisen poliittisen suuntautumisen tur­vaamiseksi SNK toimii aloitteellisesti ia määrätietoisesti työdäisnuorisolii-ket tä edustavien ja muiden edistyksellisten voimien yhteis toiminnan ra­kentamiseksi koululaisjärjestöjen kaiki l la tasoilla ja kaikissa esille tu le­vissa taistelutilanteissa.

Vaikut taminen koulutuspolii t t iseen päätöksentekoon

Kunnall iseen ja alueelliseen koulutuspolii t t iseen päätöksentekoon on SNK:n vaikutus järjesitettävissä suoraan jäsenten toiminnan kaut ta . Voimme vai­kut taa aloitteellisella toiminnalla er i päätöksentekoelimiin ja väli t tömällä joukkotyöllä asianomaisten ihmisten tietoisuuden lisäämiseksi ja näiden kannatuksen saamiseksi. Kunnall iseen ja alueelliseen päätöksentekoon voi­daan vaikut taa myös SDP:n organisaation kau t ta ja avustuksella. SNK:n jäsenet ovat aktiivisia pyrkiessään saamaan k o k o sosialidemokraattisen liik­keen yhtenäisenä toimintaan esille tulevissa taistelukysymyksissä. Tällöin on ensisijalla va ikut taminen sosialidemokraattisiin alueellisiin päätöksen­tekoelimiin sekä yhteiskunnallisi in luot tamus- ja virkamiehi in.

Valt iohall innon tasolla SNK luo suoria yhteyksiä niihin luottamuselimiin ja edistyksellisiin virkamiehi in , joiden tehtäväkent tään kuu luu koulutuspo­liittisista asioista päät täminen. SNK julkis taa laadittavia suunnitelmia ja alistaa ne arvostelun kohteeksi . Pyri t täessä to teut tamaan asetetut tavoitteet on organisoitava joukkomit tais ta poliittista toimintaa, jonka kau t t a asian­omaiset päätöksentekotahot saavat tietoonsa työväestölle ja sen nuorisolle kulloinkin edull is imman ratkaisun. SNK vaikut taa siten, et tä julkisen hal­l innon v i rka- ja luot tamustehtävi in valittaisiin nykyisin hallitsevien porva­rillisten ryhmien sijaan enemmän sosialististen per iaat te iden mukaisest i toimivia henkilöitä.

Tärkeä osuus koulutuspolii t t iseen päätöksentekoon vaikuttamisessa on toiminnalla SDP:n piirissä. Yhdistämällä SNK:n koulukohta inen ja alueel­linen toiminta puolueen käytössä oleviin vaikutusmahdoll isuuksi in voidaan saada 'merkittäviä tuloksia.

SNK toimii ammatt iyhdistysl i ikkeen piirissä siten, että se nykyistä t ie­toisemmin ja päät täväisemmin huomioisi koulutuspol i t i ikan keskeisen mer­ki tyksen palkkatyöläis ten yhteiskunnall isen aseman parantamisessa. Am­matt iyhdistysl i ike voi ratkaisevalla tavalla vaikut taa ennen ka ikkea niihin taloudellisiin mahdollisuuksiin, joita yhte iskunnan toimesta vara taan kou­lutuksen uudistamista varten.

Toiminta laajan yhte isr in taman kehit tämiseksi

Työväenli ikkeen poliittisen toiminnan lähtökohta on se, että yhteiskun­nalliseen muutokseen pyr i tään kohottamalla kansanjoukkojen tietoisuu­den tasoa ja jär jestäytyneisyyttä vas taamaan tehtävien asettamia vaati-

139

muksia. Toiminta kansanval ta isuuden laajentamiseksi koulutuksen piirissä ja koulutuspoli t i ikan alistaminen osaksi työväenl i ikkeen kokonaisval­taista, sosialismin toteuttamiseen tähtäävää työtä edellyttää väl t tämättä laajan joukkotoiminnan ja tkuvaa järjestämistä. Edistysmieliset ja sosialis­mille tietä raivaavat koulutuspolii t t iset ra tkaisut eivät toteudu ellei niiden tueksi ole kehi te t ty voimakasta ja päämäär is tään tietoista poliittista liikettä.

S N K on periaateohjelmassaan määri te l ly t sosialismin puolesta tehtävän työn päälinjaksi rakenteell is ten antikapitalist isten uudistusten suorit tamisen tien. Demokrat ian laajentamiseksi käytävä taistelu on nykypäivän suoma­laisen kapi tal ismin oloissa oikea etenemislinja edellytysten luomiseksi so­sialismiin siirtymiselle, koska se luji t taa työväenl i ikkeen taisteluasemia. Tämän perusteella SNK ei peitä vaan päinvastoin selvästi tuo esiin, että toiminta kansanval ta isuuden lisäämiseksi on samalla toimintaa sosialismin puolesta.

Kapital ismin keskittymisprosessi tuo ja tkuvast i lisää yleisiä yhteiskun­nallisia mahdollisuuksia koota työväenluokan lisäksi pienviljelijöitä ja muita a lkutuotannon palveluksessa olevia pienituloisia ryhmit tymiä sekä toimi­henkilöitä, v i rkamiehiä ja muuta sivistyneistöä yhteiseen kamppai luun edistyksellisen koulutuksen puolesta. Kapitalist inen keski t tyminen lähentää tämän kaltaisten väestöryhmien etuisuuksia toisiinsa ja loitontaa niitä hal­litsevasta monopolien ryhmästä.

Tämä kehityslinja ei ole ku i t enkaan ristiriidaton. On olemassa ja syntyy myös uusia suurpääomasta riippuvaisia ryhmit tymiä, jotka — va ikka ovat­kin suurpääoman käskyvallassa — ovat samalla etujensa suhteen ristiriitai­sessa asemassa myös työväenluokan kanssa. Yhtenäistä poliittista toimintaa ehkäisevät myös perinteiset yhteiskunanll iset arvostukset, jotka aatteellis-polllittisella tasolla vetävät työväenluokkaa lähel lä olevia yhteiskunnallisia ryhmit tymiä hall i tsevan monopoliporvariston poliittiseksi tukijoukoksi .

Koulutuspoli t i ikan alueella on kui tenkin poikkeuksellisia mahdoll isuuk­sia koota laajaa yhteisr intamaa demokraat t is ten uudistusvaat imusten toteut­tamiseksi, koska väl i t tömät yhteiset edut voidaan osoittaa selväpiirteisem-min kulin esimerkiksi talouspoliittisella alueella. Suurpääoman ja taantumus-piirien on hankalaa vastustaa työväenli ikkeen vaatimuksia kaiki l le kansa­laisille annettavasta korkeatasoisesta koulutuksesta, sillä myös porvaril l is-liberaalisten näkemysten mukaan tuottaa vaikeuksia perustella epäyhden-vertaisuutta koulutuksen alueella. Mutta koulutuspolii t t isen suunnitelmall i­suuden lisääntyessä ja jouduttaessa selvi t tämään demokraat t isen koulutus­polit i ikan taloudellis-yhteiskunnalliisia edellytyksiä ja seuraamuksia tapah­tuu edistysmielisten porvari l l is ten ryhmi t tymien keskuudessa jakautumista näihin, jotka näkevä t koulutuspoli t i ikan osana kokonaisvaltaista kapital is-minvastaista taistelua ja niihin, jotka aset tuvat puolinaisten reformien ja uuskapitalist isten näennäisuudistusten kannal le .

S N K ja tkaa to imintaansa laajan yhte isr in taman kehi t tämiseksi demok­raatt isten koulutusuudistusten toteuttamiseksi . Tässä työssä on otettava oppia niistä myönteisistä kokemuksis ta , joita esimerkiksi kouludemokrat ia-kamppai lu on antanut . Toimintakykyisen yhte isr in taman rakentamisen eh­tona on, että siihen osallistuvat ryhmät säilyttävät täydellisen aatteellis-poliittisen itsenäisyytensä ja järjestöllisen koskemat tomuutensa; yhteistyö­tä rakennetaan yhteisesti määri tel tyjen tavoit teiden va raan — ei minkään­laisen ha rhakuvan pohjal le muka yhteisestä aatteellisesta perustasta.

(SNK ratkaisee aina kysymyksen yhteisr in taman rakentamisesta sen pe­rusteema, mikä on tuloksekkain tapa laajentaa työväestön oikeuksia ja saavuttaa edel lytykset sosialismiin siirtymiselle.

140

Esitys aluepoliittiseksi kannanotoksi

I ALUEELLISEN ERIARVOISUUDEN PERIMMÄISET SYYT

Alueelliset kehi tyserot ovat osa maailmanlaajuista ongelmaa, mikä i lmenee ristiri i tana kehi t tyneiden kapital is t is ten maiden ja köyhien kehi tysmaiden välillä. Ongelmien perussyyt ovat samat ja l i i t tyvät markkinataloudelHisen jär jestelmän heikkouksi in. Alueellisiin kehi tyseroihin va ikut tavat lisäksi myös tietyt talousmaantieteelliset seikat ku ten ilmastolliset olosuhteet, luon­nonvarat , p innanmuodostus sekä väestölliset tosiseikat.

Kapitalistisessa markkinata loudessa poikkeavuudet luonnonolosuhteissa seli t tävät ku i tenk in vain osan eroavaisuuksista. Kapitalistisessa markk ina ­talousjärjestelmässä on voimia, jotka luonnonolosuhteista pi i t taamatta vää­ristävät taloudellista kehitystä ja a iheut tavat alueellista eriarvoisuutta.

I I KAPITALISTINEN KASAUTUMINEN

Vapailla, suunnit telemattomilla markkinoil la alunperiin paremmissa lähtö­asemissa olevat yr i tykset tai alueet saavat suhteellista etua, joka ajan mu­kana moninkertais tuu. Tämänkal ta inen kapital is t inen kasautuminen saattaa johtaa siihen, että tuotantotoiminta sijoittuu eri alueille koko yhteiskun­nan kannal ta katsoen hyvinkin epätaloudellisella tavalla. Syrjäisillä seu­duilla sijaitseva ja nuor i teolisuus ym. tuotantotoiminta ei pysty kilpaile­maan markkinoi l la val ta-aseman saavuttaneiden suur ten yri tysten kanssa. Nykyään kapi tal ismin koet tua muodonmuutoksen ja valtion sekä pääoma-piirien yhteistyön saatua yhä uusia konkreet t is ia muotoja myös valtion toimenpiteet monasti tukevat kapitalismin kehitystä vääris täviä voimia.

III NYKYISEN SUOMALAISEN ALUEPOLITIIKAN KRITIIKKI

On virheellistä nähdä kehi tysa luekysymykset i r ral laan siitä, mitä tapahtuu taloudellisesti kehittyvällä alueilla. On virheellistä lähteä siitä, että näillä kasautuvan kehi tyksen alueilla olisi yr i tystoiminnan kilpailuedellytyksiin vaikut tavia ominaisuuksia, joita kehitysalueil ta puut tuu ja joita kehitys­alueiden mitä p ik immin olisi hanki t tava .

Tehtävänä ei ole hakea erilaisuuksia eri alueilta, vaan katsoa, mikä niitä yhdistää. On muute t t ava niitä olosuhteita, jo tka ovat a iheut taneet näitä alueellisia eriarvoisuuksia, toisin sanoen on tehtävä tiettyjä perusteellisia muutoksia koko yhteiskunnallisessa järjestelmässämme.

Pohjois- ja I tä-Suomi eivät itse asiassa ole mitään köyhiä alueita. Siellä on malmia, vesivoimaa, metsää, käyt tämätöntä maata, la idunmai ta ja siellä on työvoimaa. Kehitysalueiden väestö harvenee samanaikaisesti , k u n ruuh­kautumisongelmat ja ympäris tön tuhoutuminen tulevat kasau tuvan kehi tyk­sen alueilla y h ä kouraantunutvammiks i .

Joissakin yhteyksissä on aluepolit i ikan tavoitteiksi ka tsot tu pyrkimyksiä turvata ihmisille asuinpaikasta r i ippumat ta yhtäläiset mahdoll isuudet työ­hön, tuloihin ja hyödykkeiden käyttöön. Nykyisessä talousjärjestelmässä ei tähän ole ku i tenkaan mahdollisuuksia, silliä poli t i ikka tapahtuu yksityisten yri tysten vastuulla ja heidän ehdoillaan. Kapital is t inen elinkeinoelämä päät tää minne suurin osa työpaikoista ja jakelupisteistä sijoittuu. Koska suur i osa ns. i lmaispalveluksista tuotetaan paikall ishall innon toimesta, vai-

141

kut taa työpaikkojen sijoittaminen myös välillisesti kun t i en mahdoll isuuk­siin palvelujen tuottajina. Syntyy alueellisen er iarvoisuuden k ier re , jonka toisessa päässä on pula työpaikoista ja tuloista sekä palvelujen saannin ta rve suuri , mutta ni iden tuottamismahdoll isuudet pienet. Toisessa päässä on ehkä työpaikkoja mut ta palvelujen saanti vaikeaa, koska etusijalla on yri tysten toimintamahdoll isuuksien parantaminen ja väestön tarpeet saavat odottaa.

Syntynei tä ongelmia on lähdetty p u r k a m a a n rakentamal la yri tyksi in kohdistuva erill istukijärjestelmä. Siinä pyr i tään erilaisin houkutuks in vai­ku t tamaan yri tysten sijaintipäätöksiin aset tamatta tuen saannille muita ehtoja ku in , että yri tys sijaitsee alueella joka käsittää kolme neljäsosaa val takunnasta .

Nykyinen kapitalistisesta markkinata loudesta aiheutuva t i lanne on mie­letön. Suomalaisen kehitysaluepoli t i ikan päämääränaset te lu on tasoittaa ta­loudellisia ja sosiaalisia eroja eri alueiden kesken ja luoda parempia alueel­lisia edellytyksiä tuotantotoiminnalle. Nämä päämääränaset te tu t kuulostavat sinänsä hyväksyttävil tä , mu t t a monin esimerkein on helppo osoittaa, että ne eivät toimi. Rikkaiden alueiden teollisuus ja koko suomalainen kapi ta­lismi ei ole k i innostunut sen enempää alueellisesta tasa-arvoisuudesta ku in kehi tysalueiden lisätystä teollistamisestakaan, koska nämä päämääränaset­telut ovat ristiriidassa kapital is t ien liiketaloudellisen ajattelun kanssa.

Aluepoli t i ikan onnistumisen ehdoton edellytys on, että yhteiskunta voi tavoitteidensa mukaisest i suoraan vaikut taa tuotannon eli työpaikkojen, si­joi t tumiseen ja rakenteeseen. Perinteisest i yhte iskunnan tehtäviin kuulu­vien koulutus- , terveys- jne lohkojen kehit tämisessä voidaan alueellisen eriarvoisuuden poistamiseen päästä vasta sitten, k u n niiden suunnittelussa voidaan ottaa huomioon asutuksen sijoittuminen, joka viime kädessä r i ippuu työpaikkojen sijainnista.

Eni ten nykyistä aluepolit i ikkaa voidaan arvostella siksi, että se ei ota huomioon em. lainalaisuuksia. On melko yhdentekevää, ku inka paljon re ­sursseja yhteiskunta sijoittaa houkutteisi in, joiden hyväksikäytöl le ei ase­teta ehtoja ja joiden vaikutuksi l le ei pysyvästi voida rakentaa väestön hy­vinvointi in vaikut tavaa er iarvoisuuden l ieventämispoli t i ikkaa. Houkutuk­siin perus tuvat toimenpiteet johtavat helposti resurssien tuhlai levaan käyt ­töön ja eri alueiden väliseen tarkoi tukset tomaan ki lpai luun.

Sen lisäksi, että nykyinen aluepolit i ikka ei puu tu ongelmien rakenteel l i ­seen ytimeen, voidaan sitä arvostella useistakin eri lähtökohdista. — Se ei peitä kuin osan maata, kun ku i tenk in alueellinen kehitys yhdellä alueella aiheuttaa seurausvaikutuksia myös maan muissa osissa.

— Keskushall into ei voi vaikut taa eräisiin keskeisiin sijaintiratkaisuja saneleviin tekijöihin, kuten maanomistusoloihin ja paikallishallin­non toimenpiteisiin, jotka usein näyttelevät näissä ratkaisuissa kes­keistä osaa.

— Tukitoimenpiteiden eri t telemätön ja i lman ehtoja tapahtuva suuntaa­minen johtaa usein epäterveen toiminnan tukemiseen ja vanhentu­neen tuotantorakenteen pönkit tämiseen, jolla vain kärj is tetään tulevia ongelmia.

— Suur in osa tuotantotoiminnasta on aluepoliittisen suunnit te lun ulottu­mattomissa. Vaikka tämä toisaalta onneksi rajoittaa tukijärjestelmää, rajaa se myös ongelmallisimmat alat (maatalous ja palvelujen tuo­tanto) aluepoliittisen suunni t te lun ulkopuolelle.

— Aluepoliit t isen suunnit te lun ja päätöksenteon organisaatio on haja­nainen, jolloin toimenpiteiden yhdensuuntais taminen on mahdotonta.

142

IV SOSIALISTINEN ALUEPOLITIIKKA

Aluepolit i ikan tavoitteena on oltava ihmisten välisen tasa-arvon saavutta­minen asuinpaikasta r i ippumatta . SNK:n näkemyksen m u k a a n aluepolitii­kassa voidaan kansanvaltaiseen kokonaissuunni t te luun perustuvil la sosia­listisilla toimenpiteillä saavuttaa tässä suhteessa todella merki t täviä ja pysyviä tuloksia. Pyri t täessä muut tamaan pi tkäaikaisen kapitalist isen kehi­tyksen kär j is tämää yksipuolista, alueellista kasautumista, ta rvi taan todella tehokkaita kehi tyksen ensisijaisiin syihin pureutuvia toimenpiteitä. Suunni t ­telematta ja täysin val toimenaan tapahtunut e l inkeinorakenteen muutos on aiheut tanut ja tkuvast i kärj istyvän ja yhteiskunnall isia ongelmia lisäävän a luerakenteen kehi tyksen.

Tuotannon kehi tys ja sen alueellinen j akau tuma on keskeinen ihmisten elinolosuhteisiin ja ni iden muuttumiseen, nykyisillä asuinsijoilla, vaikut tava tekijä.

Maa- ja metsätalouden voimakas rakennemuutos tuotantotekni ikan edis­tyessä on sinänsä myönteinen ilmiö. Vain tätä kau t ta päästään halvempiin tuotantokustannuksi in ja periaatteessa halvempaan lopputuotteen hintaan. Käytännössä tästä tekni ikan edistymisestä ovat hyötyneet vain suurtilall iset, maataloustuotteiden välitys- ja jalostusliikkeet, puunjalostusteollisuus jne . Pienviljelijöiden asema on ja tkuvast i huonontunut , m ikä joh tuu vaikeuk­sista käyt tää kehi t tynyt tä tuotantotekni ikkaa hyödyksi, sivutyömahdolli-suuksien vähentymisestä, palvelutason alentumisesta ym. Tähän ajankohtai­seen elintaso-ongelmaan tulee ki innit tää eri tyinen huomio. Maa- ja metsä­talouden ongelmien lieventämisessä tulee k i inni t tää vanhakantaisen, por­varillisen maatalouspoli t i ikan sijasta huomiota mm. seuraaviin toimenpide­linjoihin:

— Valtion perustamisvaiheessa tukemat kone-, viljely-, kar jankasva tus-metsänhoito-, yms. osuuskunnat .

— Puunjalostusteoll isuuden kansal l is taminen ja sen suunnitelmall inen aluepolit i ikan sekä työvoimapolit i ikan huomioonottava raaka-a ine-hankintapoli t i ikka.

— Aluepolit i ikan huomioonottavien alueittaisten tuotantoroolien mää­ri t tely ja sitä toteut tava viljelijöiden, julkisen vallan taholta tapah­tuva, ohjaus- ja neuvontatoiminta.

— Haja-asutusalueiden palvelutason nostaminen julkisen vallan hoita­min l i ikennöinti- , myymälä- ja mui ta julkista palvelutasoa koskevin järjestelyin.

Koska maa- ja metsätaloudesta joka tapauksessa tulee edelleen 70-luvul-la i r t au tumaan voimakkaast i väestöä el inkeinorakenteen edelleen muut tues­sa, pitää tälle väestönosalle turvata tasapainoinen ammatin, työpaikan ja asuinpaikan vaihto julkisen vallan huolehtimin, samansuuntaisest i hoide­tuin uudelleenkoulutus- , työnvälitys-, asunnonväli tys- ym. toimenpitein.

Teollisuuden sijoittuminen ratkaisee hyvin pitkälle a luerakenteen kehi t ­tymisen. Yhte iskunnan ehdoilla tapahtuva teollisuuden sijoituspolitiikka on täysin mahdollista vain yhte iskunnan omistaman teollisuuden osalta. Valtion yri tystoiminnan nykyisten toimintaperiaat teiden vallitessa tämä ei ole mahdollista, koska ne eivät toimi demokraat t isen valvonnan alaisuudessa

143

vaan .kapitalistisen yri tystoiminnan tavoin "terveiden' ' l i ikeperiaatteiden mukaisesti . Valtion yri tystoiminnan osalta tulisi vi ipymättä toteuttaa seu­raavat uudistukset:

— Valtion yri tystoiminta on alistettava kiinteästi valt ion hallintoon nou­dat tamaan välittömästi edistyksellistä teollisuus- ja aluepolit i ikkaa.

— Valtion mukanaolo teollisuuden rahoit ta jana tulisi rationalisoida: ny­kyiset erityisluottoiaitokset sekä post ipankki tulisi yhdistää valtion investointipankiksi , joka toimisi val t ioyri tystoiminnan rahoituslähtee­nä sekä yksityisen yri tystoiminnan (teollisuus, matkai lu , maatalous) kansanvaltaisten per iaat te iden mukaan toimivana rahoituslähteenä, noudat taen kansanvaltaisest i hyväksyt tyjä rakenne-, alue- ja suhdan­nepoliittisia tavoitteita.

— Yksityinen yri tystoiminta on lii tettävä ki in teämpään demokraat t iseen valvontaan. Teollisuusinvestoinnit on asetettava luvan varaisiksi si­ten, että jokaisen investoinnin yhteydessä ra tkais taan erikseen hank­keen ominaisuudet, si jaintipaikka ja suhde alueelliseen työvoima- ym. tilanteeseen.

Palvelujen osalta tulee peruspalvelujen suhteen pyrk iä alueelliseen ta-sa-arvoon.

— Val takunnan tasoisia palveluja on hajasijoitettava ni in tehokkaasti että pystytään va ikut tamaan toisaalta Helsingin seudun kasvua rajoit­tavasti ja toisaalta saadaan palvelutason ja kasvupotent iaal in osalta vertailukelpoisia keskuksia muual le Suomeen, läänien pääkaupun­keihin.

Li ikenteen osalta tulee tehostaa julkisen l i ikenteen palvelutasoa. Poikit­taisli ikenteen tehostaminen on kytke t tävä Helsinkwkeskeisen julkisen hal­l innon ja talouselämän hajasijoittamiseen.

Yhte iskunnan rakennemuutoksen kansanval ta inen ohjaaminen edellyttää huomat tavaa suunni t te luvalmiut ta kaikil la hall innon tasoilla. Erityisesti tu­lee hallinto kansanval ta is taa sektorihallinnossa ja väl iportaan tasolla. So­sialistisen suunni t te lun menetelmien kehit tämiseen tulee kiinnit tää eri tyi­nen huomio.

V S N K J A ALUEPOLITIIKKA

SNK määri t te lee kantansa konkreett is i in aluepoliittisiin kysymyksi in tässä ohjelmassa esitettyjen yleisten per iaat te iden pohjalta. Siksi SNK seuraa aktiivisesti kehitystä toisaalta kehitysalueilla ja toisaalta ruuhka-alueil la , osallistuu aluepoliittiseen keskus te luun sekä tekee aloitteita maassamme har­joi tetun kehitysalue- ja m u u n aluepolit i ikan sisällön uudistamiseksi.

SNK.on peruste taan pysyvä aluepoliit t inen työryhmä. Pysyvä työryhmä on yhteydessä toisaalta piirijärjestöihin ja toisaalta liittojohtoon. Se val­mistelee aluepoliittista opintoaineistoa ja suunnit telee liitolle aluepoliittisia opinto- ja neuvotteluti laisuuksia.

Tärkeänä osana koko SNK:n jär jes törakenteen aluepoliittista toimintaa on väestön jär jes täminen taisteluun paikkakuntakohtaises t i esiintyviä, kä r ­j istyneitä epäkohtia vastaan. Näitä ongelmia esiintyy yhtä hyvin taantuma-k u i n ruuhkautuma-aluei l la . Tässä toiminnassa, joka usein edellyttää yh­teistoimintaa toisten edistysmielisten järjestöjen kanssa, SNK pyrk i i ole­maan aloitteellisin voima.

144

Piiri- ja perusjärjestöjen esitykset

N:o 1 Esitys kansainvälispoliittiseksi ohjelmaksi

YLEISTÄ

SNK:n kansainväl inen toiminta perustuu työväenluokan ja muiden edis­tyksellisten voimien vahvistamisen ja niiden kansainvälisen solidaarisuuden periaatteelle sekä imperial ismin ja kapital ismin vastaiselle taistelulle. Nämä kaksi toimintaperiaatet ta ovat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa, sillä i lman voimakasta työväenluokkaa ja sen kansainvälistä solidaarisuutta ei voi myöskään olla tehokasta imperial ismin ja kapital ismin vastaista tais­telua. Omassa kansainvälisessä ja ulkopoliittisessa toiminnassaan SNK lähtee marxilaisen sosialidemokratian periaatteista.

Viimeaikainen kansainvälisen jär jestelmän kehi tys on yhä selvemmin osoittanut epätasaisen kehi tyksen lain toimivan. Tämä näkyy konkreet t i ­sesti useimpien kehi tysmaiden taloudellisen aseman suhteellisessa kurj is­tumisessa sekä niiden vääristyneessä taloudellisessa ja sosiaalisessa kehi tyk­sessä. Nämä kehityspi ir teet ovat seurausta siitä politiikasta, jota johtavat kapitalistiset valtiot harjoit tavat . Imperial ist inen politiikka on taloudelli­sella ja poliittisella alalla monimuotoista ja mikäl i se epäonnistuu tavoittei­densa saavuttamisessa on seuraavana vaiheena turvautuminen sotilaallisiin keinoihin valta-asemansa palauttamiseksi . Imperial ismin sisäiset ristiri idat ovat ja tkuvast i vahvistunet, mut ta toisaalta tälle kehi tyssuunnalle vastak­kainen ilmiö on ollut ns. ul traimperial ismin alkeiden muodostuminen. Tämä on näkynyt ka ikkein selvimmin EEC:n kehityksessä. Imperialismi on siis toisaalta heikentynyt , toisaalta saanut uut ta voimaa EEC:n laajenemisesta.

Imperial ismin heikentämistä on edistänyt sen luonnollisen vastustajan, sosialismin, asemien vahvistuminen. Maai lman sosialistinen järjestelmä on luji t tanut asemaansa ryhmänä, jonka sanaa ei enää voi olla kuulematta . Monissa muissa maissa sosialistinen ajat telutapa on nostanut päätään, Chi­len ollessa ka ikkein rohkaisevimpia esimerkkejä. Samaan suuntaan vaikut­taa myös työväenpuolueiden voimistunut yhteistyö sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Kehi tys Euroopassa on ollut nopeaa. EEC:n laajenemisen ja syvenemi­sen vastapainoksi rauhanomaista yhteistyötä haluavat piirit ovat kyenneet aktiivisella joukkotoiminnal laan edistämään rauhan ja turvall isuuden saa­vuttamista Euroopassa. Saksan kysymyksen pääpiir teinen ratkaisu sekä tur-vakonferenssin pitkälle edenneet valmistelut osoittavat, että rauhan ja järjen ääni on pääsemässä voitolle militaristisesta politiikasta. Aseidenrii­sunnan alalla on saavutettu eräitä kehitysaskeleita, mut ta nämä sopimukset eivät ku i tenkaan ole kyennee t estämään ki lpavarustelun ja tkumista .

IMPERIALISMI JA IMPERIALISMIN VASTAINEN TAISTELU

SNK lähtee siitä, että maai lmanrauhan vakavin uhka aiheutuu imperialis­mista. Imperialismi on kansainväl isen kapitalistisen jär jestelmän olennainen osa — sekä sen osittainen syy että seuraus. Kapitalistiselle kasvulle ja ke -

147

hitykselle on aina ollut ominaista työtätekevän luokan, toisten maiden ja jopa maanosien alistaminen palvelemaan johtavien keskusten tarkoi tuspe­riä. Kapital ismin vallitessa ei milloinkaan ole huomioitu alistettujen ryh­mien ja alueiden taarpeita, vaan niiden osana on ollut kurj is tua joko abso­luuttisesti tai suhteellisesti. Tämä on olennainen seuraus siitä kapital ismin perusperiaatteesta, että mahdoll is imman alhaiset työkustannukset takaavat voittojen kasautumisen. Vapaan ki lpai lun kaudel la selvin ristirii ta oli omistavan ja omistamattoman luokan välillä, mut ta monopolistisella kau­della rist ir i idat ovat kärj is tyneet myös omistavan luokan sisällä kun pien­tuottajat ja -viljelijät ovat joutuneet monopolistisen suur tuotannon puris­tukseen. Koska kapital ismi kehi t tyy pitämällä joidenkin ryhmien ja alu­eiden elintaso alhaisena, se joutuu käyt tämään väkival taa järjestelmän ku­rissa pitämiseksi.

Monopolien elinehto on, että markk ina t laajenevat ja mahdol l is imman halvan työvoiman ja halpojen raaka-aineiden saanti on turvat tu . Nopean teknologisen kehi tyksen seuraaminen on monopolien yksinoikeus, koska vain niillä on r i i t tävän suuret resurssit laajamittaisen tu tk imuksen ja tuo­tekehit telyn rajoittamiseen. Keski tetyn taloudellisen suunnit te luun puut­tuminen on kaikissa kapi talisissa maissa merkinnyt tuotannon pahoja vää­ristymiä ja vinosuuntauksia, joiden johdosta väestön suuri enemmistö ei pysty kunnol la tyydyt tämään edes perustarpei taan. Monopolistinen kaupan­käynt i ihmisten perustarpeiden tyydyttämisen välineillä on ku i tenk in vain eräs — joskin vakavimpia — kapitalismin vääristymiä. Nk. edistyksellisten porvaril l isten valtioiden taloudellisista sääntely-yrityksistä huol imat ta tuo­tanto j akaan tuu hyvinvointivaltioissakin epätasaisesti, alueellinen ja väes­töryhmien välinen eriarvoisuus lisääntyy, ja osa väestöstä on ja tkuvast i työttömänä.

S N K katsoo, että juur i monopolikapitalistisen kauden imperial ismi on selvimmin aihet tanut sekä kolmannen maai lman kurj istumisen että ne vaikeat eriarvoisuusongelmat joista myös nk. hyvinvoiva maai lma kärsi i . Monopolien taloudellinen strategia on jo itsessään imperialistista, sillä mo­nopolit piyrkivät saavut tamaan mahdoll is imman tehokkaan kontrollin mah­dollisimman laajoilla markkinoi l la ja raaka-ainelähteil lä. Kun teollisuus-ja finansipääoman on annet tu vapaasti toteuttaa kansainvälisiä operaatioi­taan, on samalla menetet ty ka ikki mahdoll isuudet kontrolloida niiden toi­mia ja niitä valtavia pääomia jotka ovat monopolien käytössä.

Kun ristiri idat ovat monopolistisella kaudel la kärjistyneet, ja k u n toi­saalta kansainväl inen sosialistinen järjestelmä on ja tkuvast i laajentunut, ovat kapital ismin imperialistiset pi ir teet käyneet yhä selvemmiksi. Samalla on valtiovalta eri maissa aset tunut yhä selvemmin tukemaan monopolien vii toit tamaa polit i ikkaa. Yrit täessään pysyä edes jossain määr in yhtenäi­senä sosialistisia maita vastaan kapitalistiset maat ovat perustaneet sotilaal­listen l i i t toutumien verkon ympär i maailmaa. Joh tava t kapital ist imaat näyt­tävät lopullisesti luopuneen keskinäisistä suursodistaan ja Euroopan rauha on to teutunut nk. kauhun tasapainon avulla. Joh tava t kapital ist imaat käyt ­tävät nyt sotilaallista voimaansa taistellakseen sosialismia vastaan kolman­nessa maailmassa. Parhai ten tämä näkyy siinä, että ne ovat toisen maai lman­sodan jälkeen ja tkuvast i osallistuneet niihin taisteluihin, joissa kolmannen maai lman edistykselliset voimat ovat yr i t täneet vapautua imperialismin kahleista. Kaikkein räikein, mut ta samalla paljastavin es imerkki on Indo¬ Kiinan sota, jossa USA on historian laajimmilla pommituksil la, tappamalla ja myrkyt tämäl lä yr i t tänyt pakottaa pienet Kaakkois-Aasian maat tottele­maan tahtoaan.

148

Sodat ja sotilaallisilla keinoilla uhkaaminen ovat kui tenkin vain eräs im­perialismin muoto. Useimmiten on imperial ist inen kur i to teutunut pelk­kien taloudellisten toimenpiteiden avulla: al ikehit tyneet kolmannen maa­ilman maat on kansainvälisen kaupan ja investointien avulla ky tke ty t joh­taviin kapitalist imaihin. Koska kyseiset r i ippuvuussuhteet ovat pahoin kes­ki t tynei tä ei niistä ole helppo vapautua. Näiden suhteiden avulla johtavat teollisuusmaat saavat käyttöönsä suuren osan sitä lisäarvoa joka luodaan kolmannessa maailmassa. Ne voitot joita ei si irretä "emämaihin" käyte tään kehitysmaissa vain sellaisten sektoreiden kehit tämiseen jotka palvelevat johtavien teollisuusmaiden tarpeita. Sikäli ku in taloudellista kehitystä kol­mannessa maailmassa tapahtuu, se tapahtuu johtavien teollisuusmaiden sa­nelemilla ehdoilla. Ylikansalliset yr i tykset ovat pi täneet huolen siitä, että ne kontrolloivat näiden maiden talouden tuot tavimmat sektorit. Paikall iset päätöksenteki jät on lahjottu niin, että vallitseva t i lanne on heille edullinen, eivätkä he siten vastusta ulkomaista kontrollia. Taloudell inen tunkeutumi­nen ja valtataistelu on ongelma myös kehi t tyneiden maiden välisissä suh­teissa, mikä i lmenee mm. usein toistuvien valuuttakri is ien yhteydessä. Im­perialismi ei kui tenkaan taistele ainoastaan ihmisten ruumiista vaan myös heidän sielustaan. Tätä tarkoitusta palvelee se, että imperial ismin kohteena olevat maat ovat johtavissa kapitalistimaissa tuotettujen TV-ohjelmien, elo­kuvien ja konservati ivisen viihteen vastaanottajia.

Oman lukunsa imperialismin kehityksessä muodostavat johtavien suur­valtojen keskinäiset suhteet. Vaikka joil lakin tahoilla on ennustet tu impe­rialistisen järjestelmän automaattisesti tuhoutuvan omiin sisäisiin ristiri i­toihinsa, on toisaalta syytä havaita ne tavat joilla imperialistiset suurval lat p ikemminkin luji t tavat järjestelmäänsä. Erityisesti taloudellinen integraa­tio on ainakin toistaiseksi toiminut siihen suuntaan, että huolimatta eri-aarvoisuusongelmien vaikeudesta integraatioon osallistuvien maiden keski­näiset konfliktit ovat vähentyneet . Vapaa-kauppa-alueiden ja talousyhtei­söjen imperialist inen luonne i lmenee avoimena riistopoliti ikkana ulkopuo­lisia kohtaan. Toisaalta myös integraat ioon osallistuvat heikot ja reuna-alueella olevat maat joutuvat riiston kohteeksi .

Suomen kaltaisella maalla on imperialistisessa järjestelmässä kahtalainen asema. Toisaalta olemme riiston kohteena johtavien kapitalist imaiden ta­holta, toisaalta voimme itse toimia riistäjinä Suomea kehi t tymät tömämmissä maissa. Pi tkäl lä tähtäimellä SNK pyrki i koko imperialistisen järjestelmän muut tamiseen yhdessä muiden maiden edistyksellisten voimien kanssa. Tä­hän tavoitteeseen SNK pyrki i erityisesti kansainvälisen toimintansa avulla. Kotimaisessa toiminnassaan SNK pyrki i yhdessä muiden edistyksellisten voimien kanssa estämään Suomen joutumisen johtavien kapital ist imaiden imperialistisen polit i ikan kohteeksi ja estämään sen ettei Suomi puolestaan harjoita Imperialistista polit i ikkaa tai osallistu sellaisten järjestöjen tai yh­teisöjen (esim. EEC) toimintaan jotka näin tekevät . SNK tukee Suomen harjoit tamaa aktiivista ja rauhantahtois ta ulkopoliti ikkaa, mut ta katsoo että monopolien ja taloudellisen imperial ismin vastainen taistelu on Suomessa täysin r i i t tämätöntä.

KILPAVARUSTELU JA ASEIDENRIISUNTA

Kilpavarustelu on a ikamme suurimpia vitsauksia. Jo kahdest i tällä vuosisa­dalla se on johtanut ihmiskunnan mit taamat toman tuhoisiin sotiin, mut ta toisen maailmansodan jä lkeen t i lanne on vain pahentunut . Yhä suurempi osa maai lman kokonaistuotannosta käyte tään varuste luun siitä huolimatta, että nämä varat taravittaisiin kipeästi rakentavissa tehtävissä; maailman

149

kehitysongelmien ratkaisemisessa. Si i r tyminen ydinaseiden aikakauteen ja k a u h u n tasapainoon on samalla merk innyt siirtymistä aikakauteen, jossa ihmiskunnan täydell inen tuhoaminen on käyny t mahdolliseksi. Nykyisten asevarastojen arvioidaan ri i t tävän maai lman tuhoamiseen jopa moninker­taisesti. Siitä huolimatta suurval tojen välinen hillitön varus tautuminen ns. strategisen aseistuksen alalla j a tkuu ja syvenee lähes keskeytykset tä . Noin kuusi prosenttia maai lman vuotuisen tuotannon arvosta ku luu sotalaitok­sien kehit tämiseen ja ylläpitämiseen. Asetekninen kehi tys on johtanut ti­lanteeseen, jossa Yhdysvallat ja Neuvostolii t to ovat joka suhteessa ratkaise­vasti muiden valtioiden yläpuolella. Yhdysvaltain osuus maai lman sotava­rustelun johtajana on kiistaton: se yksin vastaa lähes puolesta koko maai l ­man varustelumenoista ja jos sen raken tamat sotilasliitot otetaan huomioon, on näiden osuus huomat tavast i yli puolet koko maai lman varustelumenoista. Mutta Yhdysvaltain vas tuu ei lopu tähän: sen aggressiivisen politiikan vuoksi maai lman muu t maat joutuvat kehi t te lemään puolustuslaitoksiaan ja siksi esimerkiksi monet al ikehit tyneet maat joutuvat uhraamaan jopa kymmenes tai viidesosankin kansantulostaan puolustuslaitokseensa. Yhdys­valtain strateginen doktr i ini ei ole merk inny t pelkästään turvautumis ta voi­makkaaseen varusteluun, vaan yhtä lailla turvautumis ta sodankäynti in: eri­tyisesti on harjoi te t tu ns . paikallisten sotien opin varjolla mitä häikäi lemät-tömintä imperialistista sotaa esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa. Asetoimituksin Yhdysvallat ja sen läntiset liittolaiset myös tukevat Portugal in si ir tomaaso­taa Mosambikissa, Angolassa ja Guinea-Bissaussa. Englannin ja Yhdysval­tain voimakas taloudellinen ja polii t t inen si toutuminen Etelä-Afrikkaan ja sen rasistiseen hal l i tukseen tekevät myös rauhanomaisen tien tulevaisuu­teen tässä mantereen osassa yhä vaikeammaksi ja epätodennäköisemmäksi .

Suurval tojen varustelukilpailu Euroopassa on merk innyt sitä, että kau­hun tasapainon vaikutukset on tunnet tu ennen kaikkea täällä. Toisaalta 1960-luvulla a lkanut jänni tyksen l ieveneminen suurvaltojen välillä on myös ensimmäiseksi johtanut tuloksi in Euroopassa, jossa niiden intressit yhteen­oton vält tämiseksi ja rauhanomaisen r innakkaiselon alkamiseksi ovat yhtei­set. Kohta vuosikymmenen ja tkunut suurvaltojen lähentyminen on myös johtanut lukuisiin kansainvälisi in sopimuksiin, joilla on rajoitettu asevarus­telua. Tärke immät näistä sopimuksista ovat osittainen ydinasekielitosopimus, ydinaseiden leviämisen kieltävä sopimus sekä Yhdysvaltain ja Neuvostolii­ton strategisia aseita koskevat ensimmäiset sopimukset. Kaikkien näiden sopimusten poliittinen merki tys on ollut huomattava, mut ta asevarus te luun niillä on oHut hyvin rajoitettu vaikutus ja eräin osin voidaan jopa katsoa sopimusten ki ihdyt täneen ponnisteluja uusien sellaisten varusteluratkaisu-jen keksimistä, joita tehdyt sopimukset eivät kiellä. Selvästi on ollut ennen kaikkea nähtävissä Yhdysvaltain halu mitätöidä sopimusten merkitys. Asei­denri isuntaneuvottelujen on jatkossa johdettava ydinasekokeiden täydelli­seen kieltämiseen, kemiall isten aseiden kieltämiseen sekä asetutkimus- ja kehitysohjelmien voimakkaaseen rajoittamiseen, koska ne ovat varustautu­misen t akaava taustavoima. Ponnistuksia ydinaseettomien vyöhykkeiden luo­miseksi on l isättävä ja aseidenriisuntaa koskevat ratkaisut ja sopimukset on kiinteästi ky tke t tävä alueellisten turvallisuusjärjestelyjen yhteydessä tehtä­viin ratkaisuihin. Euroopan turvall isuus- ja yhteistyökonferenssin tulee täs­sä yhteydessä näyt tää esimerkkiä.

Sosial idemokraatt inen li ike on perinteellisesti vastustanut sotavaruste­luja ja kanna t t anu t aseidenriisuntaponnistuksia. Tätä kunniakasta per innet­tä tulee sosialidemokraatt isen l i ikkeen nykyäänkin jatkaa. Suomen osalta tämä 'merkitsee ennen ka ikkea sitä, että työväenli ikkeen on vastustettava puolustusmenojen paisuttamista, vaadit tava armeijan demokratisoimista,

150

tuet tava Suomen virallisen ulkopolit i ikan akti ivisuutta turval l isuuskysymys­ten ratkaiussa ja voimakkaast i lisättävä ponnistuksia aseidenri isuntapyrki­mysten tehostamiseksi. Sosial idemokraatt isen l i ikkeen tulee myös koulu­tustoiminnassaan välittää työväestölle tietoa maai lman varusteluti lanteesta, tukea rauhantu tk imusta ja mobilisoida väestö aktiivisen rauhanpoli t i ikan tueksi.

Kuten 1930 hyväksytyssä sotilaspoliittisessa ohjelmassa todetaan:

"Työväkeä ja mui ta kansalaisia on kasvate t tava ymmär tämään kapi­talistisien yhteiskuntajär jestelmän luonne, sotavarustelujen a lkuperä ja tarkoi tus sekä niiden tuot tamat vaara t ja tätä var ten luotava mah­doll isimman yhtenäinen ja voimakas mielipide kansainvälisen rauhan ja aseistariisumisen puolesta. Työväelle on tehtävä selväksi, että sen on m u u n luokkataistelunsa ohella taisteltava militaristisia pyrk imyk­siä vastaan".

KAPITALISTINEN INTEGRAATIO

Kapital ist inen integraatio on osa kapitalismin taloudellista strategiaa, joka ainakin nykyisissä muodoissaan on vaikutuksi l taan osoit tautunut imperia­listiseksi. Sekä yleiseltä kannal ta että Suomen kannal ta tärkein tämän integraat ion i lmentymä on EEC, joka jo a lunperin perustet t i in palvelemaan kahdenlaisia tarkoitusperiä: toisaalta se suunnat t i in sosialistisia maita vas­taan niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, toisaalta sen tarkoi tus oli mi­nimoida perinteisen, kansallisvaltioiden taloudelliseen ki lpai luun perustu­van jär jestelmän hait toja ja nopeuttaa monopolistista kehi tys tä integraatio-alueella.

Sosial idemokraat t inen li ike ei vastusta kansainvälistä integraat iota sinän­sä — päinvastoin. Taloudellisten toimintojen koordinoint i ja suunni t te lun l isääminen on kansainvälisessä taloudessa väl t tämätöntä . On kui tenkin ko­rostettava sitä, e t tä integraatiolle on asetettava selvät, sosiaalista o ikeuden­mukaisuut ta koros tavat tavoitteet ennenkuin se voi palvella työväenluokan etuja.

Kapital is t inen integraatio nykyisessä muodossaan on ensinnäkin syntynyt sitä kautta, että monopoliyri tykset olivat jo toiminnassaan ylikansallisia, ennenkuin valtiot ryhtyivät kehi t tämään integraatiota. Näin ollen in tegraa­tion muodot ja tavoitteet ovat voimakkaast i monopolien edun mukaisia ja edesaut tavat ni iden kehitystä. Keski t tymiskehi tys on EEC maissa ollut erit­täin voimakas, eikä mil lään mailla jo tka yhteisön kanssa ovat vilkkaassa vuorovaikutuksessa, ole val i t tavanaan muunlais ta kehi tystä . Integraatio on tapahtunut niin, että yhteisön päämajassa on suunniteltu, minkä tyyppinen tuotanto ku l l ek in alueelle parhai ten soveltuu. On suunnitel tu mitä tuottei ta ei tarvi tse tai voida yhteisön jäsenmaissa tuottaa, vaan on hanki t tava vapaa­kauppasopimusten avulla. Tässä suunnittelutyössä ei ole huomioitu monopo­listisen kehi tyksen ja yksipuolisen tuotantorakenteen aiheuttamia hai t ta­vaikutuksia.

Integraat ion vaikutukset ovat olleet positi ivisimmat taloudellisesti voi-makkaimimissa maissa. Sen sijaan niissä maissa jotka ovat taloudelliselta kapasi teet i l taan heikompia, va ikutukset ovat olleet pääasiassa negatiivisia: ennen ka ikkea kansainväl inen työnjako on voimakkaast i väär is tynyt ja alueelliset kehi tysongelmat vaikeutuneet . Vaikeimmin tämän ovat kokenee t al ikehit tyneet alueet ja r euna-a luee t Maissa joissa tuotanto tapahtuu pie­nissä yksiköissä ja pääasiassa kotimarkkinoil la , ei kaupan vapaut taminen

151

ole voimistanut taloudellista kehitystä vaan on va ikeut tanut sitä. Integraa­tio on merk innyt kasvavia työllisyys- ja sosiaalipoliittisia ongelmia. Kaiken lisäksi esim. EEC on erääksi nimenomaiseksi tavoitteekseen ot tanut että sosiaali turvamaksut ja muut vähäosaisten kanna l t a väl t tämät tömät menot pysyvät alhaisella tasolla.

Tällaista kehi tystä sos.dem. l i ike ei ei voi hyväksyä. Lähtökohtana on oltava, että integraatiota kapital ismin vallitessa toteutetaan taloudellisilta voimavaroi l taan hyvin samalla tasolla olevien maiden kesken, jolloin in­tegraatio ei suhteellisesti köyhdytä er i osapuolia. Toisaalta on voimakkaast i lisättävä kapitalististen ja sosialististen maiden välistä kanssakäymistä.

Sosialististen maiden sekä kaikkien muiden maiden edistyksellisten pii­r ien työn tuloksena turval l isuuden näköalat Euroopassa ovat huomattavast i parantuneet . Brandt in hall i tuksen idänpolit i ikka Saksan liittotasavallassa on saanut aikaan kapitalist isten maiden näkökannoissa aikaan sen verran muutosta, että sosialististen maiden pyrk imys Saksan kysymyksen ratkaise­miseen on toteutunut ja tällä tavoin Euroopassa on päästy uuteen, dynaami­seen vaiheeseen. Olennaista on kui tenkin huomata se, että Eurooppa on eräänlaisessa käänekohdassa, eikä toistaiseksi ole täyttä selvyyttä siitä, mi­hin suuntaan Euroopan tulevaisuus tulee kääntymään.

Kaks i periaatteell is ta suuntaa on nähtävissä. Avoimen, ka ikk ia osapuo­lia hyödyt tävän yleiseurooppalaisen yhteistyön syntyminen siten, ettei mi­kään Euroopan maa tai ulkopuolinen valtio joudu diskriminoinnin kohteeksi kaupallisesti . Laajamittaisen kaupall isen ja tieteellis-teknisen yhteistyön kehi t täminen vapaaehtoisuuden ja yleiseurooppalaisuuden pohjalta mahdol­listaa sellaisen lujan taloudellisen perusrakenteen syntymisen, jolle voidaan raken taa polii t t inen turvall isuus sekä aseidenri isuntapyrkimykset . Tämän vaihtoehdon toteutuminen ei ole millään tavoin itsestään selVää, vaan sen puolesta täytyy käydä aktiivista poliittista taistelua.

Toinen vaihtoehto on Euroopan talousyhteisössä tapahtuvan kapitalisti­sen integraat ion luji t tuminen, laa jentuminen sekä leviäminen entistä sel­vemmin poliittiselle ja sotilaaUiseXlte sektorille. Ennen ka ikkea Englannin ja li i t totasavallan konservati iviset piir i t ovat ajaneet EEC:n poiittisen, mut ta myös sotilaallisen yhteistyön kehi t tämistä (mm. asetuotannon, ydinaseyh-teistyön ja jopa Länsi-Euroopan puolustuslii ton osalta). Selvää on, että Länsi-Euroopan kapitalistisen integraation kääntyminen tähän suuntaan on Euroopan turval l isuuden vakavimpia esteitä, koska se on militaristista, suur­pääoman etuja suosivaa sekä kolmansia maita syrjivää.

Euroopan turval l isuuden edistäminen tapahtuu käytännössä kaikkein par­haimmin kehi t tämäl lä aktiivisesti suhteita sosialistisiin maihin, jotka ovat taloudellisesti ja sotilaallisesti NATO-maita heikompia. Tämän yhteistyön kehi t tämisen täytyy tapahtua yhtä hyvin puolueiden, ammattil i i t tojen, po­liittisten nuorisojärjestöjen kuin muidenkin kansalaisjärjestöjen taholta. Toinen tärkeä toimintamuoto on sosialististen maiden kanssa käy tävän kau­pan Voimakas l isääminen sekä sen rakenteen muut taminen siten, että teolli­suustuotteiden osuus kapitalististen maiden sosialistisista maista tulevasta tuonnista l isääntyy.

SUOMEN ULKOPOLITIIKKA

Suomen ulkopoli t i ikan kehi tys toisen maailmansodan jä lkeen on noudatta­nu t kah ta pääsuuntaa. Yhtäällä luoti in Suomen ja Neuvostoliiton välisille suhteille myönteiset kehi tysmahdoll isuudet solmimalla Neuvostoliiton kans­sa sopimus ys tävyydes tä yhteistyöstä ja avunannosta. Tämän sopimuksen pohjalta ovat mai t temme väliset luottamuksell iset suhteet voineet kehi t tyä

152

siten, että Suomen on ollut mahdollista harjoit taa kansainvälisillä fooru­meilla rauhantahtois ta puolueettomuspoli t i lkkaa. SNK: n käsi tyksen mu­kaan ainoastaan yya-sopimuksen hengen ja ki r ja imen t inkimätön noudat ta­minen tarjoaa edellytykset hankkia SuomelQe sellainen kansainväl inen ase­ma, joka aut taa to teut tamaan työväenluokan eduista ja vaat imuksista läh­tevää kauppa- ja ulkopolit i ikkaa.

Tällä toimintalinjalla on kui tenkin omat esteensä. Suomen poliitt inen oi­keisto ja pääomapiir i t eivät edel leenkään halua tunnustaa Suomen ja Neu­vostoliiton välisiä suhteita sekä yya-sopimusta Suomen ulkopoli t i ikan kul -makiviksi . Näiden piirien avoin neuvostovastainen toiminta on kyllä vähen­tynyt, mut ta sen vastapainoksi on lähdetty hakemaan tukea lännen kapita­listisista valtioista. Suomen yhä läheisempi taloudellinen kytkeytyminen länteen, joka on j a tkunu t herkemät tä 1940-luvun loppupuolelta läht ien on samalla tietysti myös palvellut viet inpiir ien taloudellisia etuja. Suomen yhä läheisempi taloudellinen ky tkey tyminen länteen on ulkopoliittisesti kat­soen tapahtunut lähinnä sen vuoksi, että vientipiir i t ja poliitt inen oikeisto ovat halunneet luoda lännen integraatioon osallistumalla t iettyä etäisyyttä Neuvostoliittoon väit täen suhteiden kui tenkin olevan koko ajan ystävälli­set. Yhdentyminen kapitalististen maiden kanssa vaikut taa siten — saamalla mm. aikaan muutoksia Suomen talouselämän perustassa — Suomen ja Neu­vostoliiton poliittista luot tamusta vähentäväst i . Tästäkin syystä SNK vastus­taa Suomen sitomista vapaakauppasopimuksel la tai muul la vastaavalla jär ­jestelyllä Euroopan talousyhteisöön tai m u u h u n suljet tuun kauppal i i t toutu-maan nyt tai tulevaisuudessa.

Suomen yhdentäminen länteen on ollut helpohkoa mm. sen vuoksi, että Ulkoasiainministeriö ja erityisesti sen kauppapoli i t t inen osasto ovat kuul i ­aisesti toteut taneet vientikapitalist ien edun mukaista politi ikkaa. Tämän vuoksi SNK vaatii, että Ulkoasiainministeriö on välit tömästi demokratisoi­tava ja sen v i rkamieskunta on saatettava par lamentaar is ia voimasuhteita vastaavalle pohjalle. Samoin SNK vaatii, että uiko- ja kauppapoliitt isissa ky ­symyksissä vähennetään Ulkoasiainministeriön valtaa ja si irretään se de­mokraat t iseen valvontaan vahvistamalla eduskunnan ja sen ulkoasianvalio­kunnan asemaa ulkopoliitt isten kysymysten käsittelyssä, mm. siten, että asiat tuodaan niille r i i t tävän aikaisessa vaiheessa.

Konkreet t inen vaihtoehto EEC-vapaakauppasopimuksen solmimatta jät­tämiselle on yhteistyön laajentaminen SEVin kanssa. Kaupallisella tasolla tämä tapahtuu lisäämällä aktiivisesti kauppaa SEV-maiden kanssa. Eräänä keinona tähän tavoitteeseen on valtiojohtoisen u lkomaankauppayht iön pe­rustaminen idänkauppaa varten. SEV-maiden kanssa käytävässä kaupassa tarvi taan Suomen puolelta ennen ka ikkea sosialistiselle pohjalle perus tuvan suunnitelmall isuuden lisäämistä. Kaupan koostumuksessa on eri t täin tärkeää korjata nykyinen epätasapaino, joka johtuu siitä, että Suomi tuo Neuvosto­liitosta ja muista sosialistisista valtioista pääasiassa raaka-aineita. Kaupan koostumuksen epätasapainon korjaamisen tärkeimpiä keinoja on kone- ja lai tetuonnin l isääminen sosialistisista maista. Suomen ja sosialististen mai­den tieteellis-teknistä yhteistyötä täytyy voimakkaast i laajentaa ja samoin on syytä vakavast i tutkia erilaisten yhteistuotantoprojektien käynti insaat ta-mista ennen kaikkea Neuvostoliiton kanssa. Taloudellisten ja kaupall is ten suhteiden voimakas ja molempia osapuolia hyödyttävä kehi t täminen tar­joaa pa rhaa t mahdoll isuudet rauhan- ja yhteistyöpolit i ikan noudattamiselle maiden välisissä suhteissa.

Pohjoismaisella yhteistyöllä on pi tkät perinteet Suomen ulkopolitiikassa. Suomen on nähty kuu luvan pohjoismaiseen kansojen perhepiiri in, johon

153

historian langat sen sitovat. SNK:n käsi tyksen mukaan kapitalistisen inte­graation syveneminen ja laajeneminen on saanut a ikaan sen, ettei pohjois­maisella yhteistyöllä voi olla nyt samoja funktioita k u i n esim. maailmanso­tien välisenä aikana. Pohjoismainen yhteistyö on nähtävä pragmaattisessa valossa Siten, että se osa Pohjolaa, joka pysyttelee EEC:n ulkopuolella, tar­joaa Suomelle sellaisen kauppakumppanin , jonka kanssa harjoitet tu yhteis­työ ei vahingoita maamme ulkopoliittista asemaa. Käytännössä tämä merki t ­see lähivuosina yhteistyön tiivistämistä ennen ka ikkea Ruotsin ja Norjan kanssa. Yhteistyön kehi t täminen täytyy kui tenkin tapahtua siten, ettei se suosi yksipuolisesti pääomapiirejä, k u t e n asianlaita t ähän asti on pohjois­maisessa yhteistyössä ollut. Pohjoismaiden yhteistyö — ja ennen ka ikkea — Nordek-suunni te lma — ovat noudat taneet l i iaksi EEC: n kehitysmallia, mm. perustet tujen inst i tuutioiden osalta. SNK:n tavoit teena on sellainen pohjoismainen yhteistyö, jossa työläisten l isääntyvä tuotantovälineiden val­vonta vähentää ja lopulta poistaa kapitalist iseen taloudelliseen integraatioon sisältyvät hai t tateki jät .

Muutos imperialististen maiden ylläpitämissä valtarakenteissa tapahtuu kolmannessa maailmassa ainoastaan kansall isen vapaustaistelun kaut ta , jota tukevat maapallon sosialistiset maa t sekä kaikkien valtioiden työväenluokka. Kansalliset vapautusl i ikkeet taistelevat kansall isen i tsemääräämisoikeuden ja tasa-arvon puolesta. Nämä ovat päämääriä , joihin pitäisi olla helppo yh­tyä. Suomalaisten tietoisuus ja t ie tämys kolmannen maai lman kansallisista vapautusl i ikkeistä on kui tenkin lähes olematon, päätöksiä tekevää vi rka­mieskuntaa myöten. SNK vaatiikin, että Suomen hal l i tus suori tut taa asian­tuntevil la voimilla kar toi tuksen kolmannessa maailmassa toimivista kansal­lisista vapautusl i ikkeistä sekä soti lasdiktatuureja ja mui ta sortohallituksia vastustavista ryhmistä. Tämän selvityksen pohjalta Suomen hall i tuksen on aloitettava jä rk iperä inen kansall isten vapautusl i ikkeiden laajamittainen avustaminen. Samanaikaisest i hall i tus on velvollinen tukemaan kansallisia vapautustaisteluja kaikil la kansainvälisil lä foorumeilla, mm. Yhdistyneissä Kansakunnissa ja sen (alajärjestöissä. Tämän polit i ikan olennaisena osana on oltava myös suhteiden katkaiseminen Por tugal in siirtomaasotaa käyvään sekä Etelä-Afrikan rasistiseen hal l i tukseen. Suhteiden katkaisemiseen on diplomaattisten suhteiden lisäksi kuulut tava kaupal l is ten Suhteiden mini­moiminen sekä investointikielto suomalaisille l i ikeyrityksil le. Suomen hall i ­tuksen on myös ryhdyt tävä t iukkoihin toimenpiteisiin aseidenviennin lopet­tamiseksi kriisialueille (mm. Singaporeen ja eteläiseen Afr ikkaan) .

SNK:n KANSAINVÄLINEN TOIMINTA

SNK:n kansainvälisen toiminnan tavoitteena on kansainvälisen kapital ismin ja imperial ismin vastainen taistelu. Onnistuminen tässä taistelussa edellyttää laajaa marxilaista joukkojärjestöä, jonka jäsenet ovat tietoisia kansainväli­sen kapital ismin ja imperialismin toimista sekä niiden yhteyksistä myös Suomeen. Näin ollen SNK:n kansainväl inen toiminta lähtee jäsenistön tie­toisuuden tason lisäämisestä. Kansainväl inen solidaarisuus on toinen keskei­nen, joskin jäsenjoukkojen tietoisuudesta lähtevä, voima SNK:n kansain­välisessä toiminnassa. Käytännössä tämä merki tsee a inakin seuraavien tehtävien toteuttamista:

— SNK pyrk i i edelleen kehi t tämään suhtei taan kapitalistisissa maissa toimiviin veljesjärjestoihin ja t i ivistämään yhdessä niiden kanssa imperialismin ja monopolien vastaista taistelua.

154

— SNK ja tkaa suhteidensa kehit tämistä ja lujit tamista sosialististen maiden nuorisojärjestöjen kanssa. Kapital ismin ja imperialismin vas­tainen taistelu ei voi olla minkään suunnan yksinoikeus tai velvolli­suus, vaan n imenomaan siinä tarvi taan kaikkien sosialististen voi­mien tehokasta yhteistoimintaa.

— SNK pyrkii myös kehi t tämään suhteitaan muiden maiden muihin edistyksellisiin nuorisojärjestöihin osana demokraat t isen r in taman luo­mista.

SNK:n soveltama demokraat t isen r in taman periaate soveltuu myös koti­maiselle tasolle siten, että SNK pyrkii myös kansainvälisessä toiminnassaan yhteistyöhön kaikkien edistyksellisten ja demokraat t is ten järjestöjen kans­sa, sillä yksikään ryhmä ei voi saavuttaa näin laaja-alaisia tavoitteita yksi­nään: yhteistyö on sen väl t tämätön dellytys. Tämä koskee mitä moninaisim­pia kysymyksiä: kansall isten vapautusl i ikkeiden avustamista, imperialistis­ten sotien vastustamista ja niiden uhr ien avustamista, taistelua Suomen kansainväliseen kapitalistiseen järjestelmään sitomista vastaan, maailman edistyksellisen nuorison erilaisten tapaamisten valmistelu, toimintaa Euroo­pan turval l isuuden puolesta sekä aseidenriisunnan puolesta tehtävää kilpa­varustelua vastaan. Useita näistä tavoitteista Voidaan edistää osallistumal­la edistyksellisten ystävyysseurojen toimintaan.

IUSYn puitteissa SNK harjoittaa polit i ikkaa, joka edistää yllämainit tuja päämääriä . Erityisesti SNK tulee toimimaan IUSYssa siihen suuntaan, että sosialististen maiden nuorisojärjestöjen kanssa päästään avoimeen ja luot­tamukselliseen yhteistyöhön niin pitkälle kuin poliittiset edellytykset sen sallivat. Käytännössä tämä merki tsee toimintaa IUSY:n sisällä siten, että sen jäsenjärjestöt hyväksyvät nämä periaat teet IUSYn toiminnan pohjaksi.

Suomen ulkopoli t i ikkaan SNK pyrki i va ikut tamaan erillisessä luvussa määri tet tyjen periaat teiden pohjalta. Tämä merki tsee vaikutustoimenpitei-den kohdistamista sekä Sosialidemokraatisen puolueen päättäviin elimiin, sen jäsenkent tään esitettyjen vaat imusten tehostamiseksi että Suomen hal­litukseen.

Tampereen piirin Sos.dem. Nuorisojärjestö r.y. Piiritoimikunta

LIITTOTOIMIKUNTA:

Lii t totoimikunnan mielestä ohjelmaesityksen pohjalta on liittokokouksessa mahdollista hyväksyä SNK:lle kansainväl inen ohjelma.

Ohjelmaa olisi kui tenkin täydennet tävä niin, että siinä Käsiteltäisiin laa­jemmin ja perusteell isemmin SNK:n omaa kansainvälistä toimintaa. Täl­löin olisi alkuperäistä esitystä laajemmin puutu t tava toimintaan sosialisti­sessa nuorisointernationaalessa IUSY:ssä. Pohjoismaisen yhteistyön osalta sen sijaan voitaisiin viitata er ikseen hyväksyt tävään erityisohjelmaan, jol­laista CK on esittänyt. SNK:n toiminta kansainvälistysten kysymysten mer­keissä kotimaassa olisi ni inikään huomioitava. Tältä osin ohjelmaan olisi sijoitettavat suuntaviivat ao. toiminnan yleisistä periaatteista.

Ohjelmaesityksen periaatteelliset ja analyytt iset osat edustavat liittotoi­mikunnan mielestä varsin korkeaa tasoa. Ne voidaankin l i i t totoimikunnan

155

mielestä hyväksyä sellaisenaan kui tenkin niin täydennettynä, että ao. osassa puutu taan kansainvälisen voima- ja blokkipoli t i ikan i lmenemismuotoihin ja esitetään siitä sosialistinen kri t i ikki .

Lii t totoimikunta esittää, että nämä huomautukset huomioitaisiin liitto­kokouksen valiokuntatyöskentelyn yhteydessä ja että esitystä korjattaisiin näiltä osin. ' i

N.o 2 Esitys pohjoismaisesta yhteistyöstä

LÄHTÖKOHTIA

Pohjoismailla, Suomella, Ruotsilla, Norjalla, Tanskalla ja Islannilla on tänä päivänä suuria yhteispiirteitä sekä kielellisesti, historiallisesti että kul t tuu­rin alalla. Tämä on yleensä saanut muodostaa perustan sekä pohjoismaiselle yhteistyölle että siitä käytäväl le keskustelulle. Sen sijaan ei ole yhtä suu­ressa määr in huomioitu sitä erilaista tasoa, jonka tuotantovoimien kehitys on saavut tanut eri pohjoismaissa samaten kuin -on virheellisesti pyr i t ty aliarvioimaan sotilasliittojen merkitystä. Tämä idealistinen näkökanta on ollut liian tunnusomaista myös pohjoismaisen työväenli ikkeen yhteistyölle.

Pohjoismaisen yhteistyön sosialistisen analyysin täytyy kui tenkin pe­rus tua niihin realiteetteihin, jotka tänä päivänä sanelevat ja kar toi t tavat pohjoismaisen yhteistyön rajat.

Ensimmäinen realiteetti on, että kaikissa pohjoismaissa on pitkälle ke­hit tyneet sosialistiset tuotantosuhteet vaikka teknologinen taso osoittaa suuria alueellisia eroavuuksia. Ts. erityisesti Norrlandin, F innmarkenin ja suomalaisen Lapin alueet ovat al ikehit tyneitä suhteessa keäkitetympiin aluei­siin etelämmässä.

Toinen tärkeä realiteetti on, että Norja ja Tanska kuuluvat läntiseen sotilasliittoon NATO:on, jonka kä rk i on suunnat tu sosialistisia maita ja en­nenkaikkea Neuvostoliittoa vastaan, jonka kanssa Suomella on ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus. NATO on luonteeltaan ekspansiivinen ja on nähtävä osana länsivaltojen vanhaa välillä aktiivista interventiopoli t i ikkaa sosialistisia maita kohtaan. Valitettavasti sekä Tanska että Norja kuuluvat tänä päivänä NATO:on, mikä vaikeuttaa syventynyttä pohjoismaista yhteis­työtä tulevaisuudessa. Näiden maiden NATO-jäsenyyden vuoksi myös Poh­jola on turvallisuuspoliittisesti osa molempien sotilasliittojen välistä jänni-tysvyöhykettä Euroopassa. Sen vuoksi myös ajatus ydinaseettomasta vyöhyk­keestä Pohjolassa muodostuu tärkeäksi turvallisuuspoliitt iseksi tavoitteeksi ajankohtaisista sotilaallisista asetelmista r i ippumatta.

TYÖVÄENLIIKE POHJOLASSA

Koska pohjoismaiden yhte iskuntarakenteet ovat kapitalistiset, vaikkakin suurilla sisäisillä eroavuuksilla, on pohjoismaisen sosialidemokraattisen työ-

156

väenli ikkeen, jolla on tavoitteena kapital ismin poistaminen ja sosialismin toteuttaminen, yhteistyössä laadit tava Pohjolalle sosialistinen strategia. Tä­nään puolueet eivät kukat ies ole kovin tietoisia siitä, ettei kapitalismin vas­takohtaisuuksia ole ratkaistu eikä myöskään voida ratkaista, mutta poh­joismaisten sosialidemokraattisissa nuorisoliitoissa on vi ime vuosina voitu havai ta ideologisesti uut ta suuntautumista . Tämä suuntau tuminen luo myös hedelmäll isimmät ja optimistisimmat tulevaisuuden näköalat .

Aiemmin mainit tujen reali teett ien lisäksi voidaan 1972 syksyn jä lkeen maini ta vielä yksi — Tanska päätt i liittyä EEC:hen, kun taas Norja päätt i pysyä ulkopuolella. Tämän historiallisen ratkaisun jä lkeen pohjoismainen yhteistyö on joutunut uuteen tilanteeseen. Tilanteessa, jossa ka ikk i Pohjois­maat Tanskaa lukuunot tamat ta ovat EEC:n ulkopuolella on ka ikki ajatuk­set siitä, että Tanska voisi edustaa Pohjolaa EEC:ssä tarmokkaast i hylät tävä. Mutta sotilaallisten val tablokkien ja eurooppalaisen taloudellisen yhden­tymisen vaikutuksen supistaminen Pohjolassa ei sinänsä ole osoitus siitä, että sosialismi olisi offensiivisella kannal la Pohjolassa. Sen sijaan pyrk imyk­set vain kapi tal ismin l ieventämiseen ja hylkäämiseen (kansainvälisellä ta­solla) on muute t t ava strategiseksi syvällekäyvien laadullisten muutosten ai­kaansaamiseksi eri pohjoismaiden taloudellisissa rakenteissa.

Keskustelun aloittamiseksi yllämainituista ongelmanasetteluista on yh­teistyötä Pohjolan Sosialidemokraatt isen Nuorisoliiton FNSU:n puitteissa syvennet tävä ja laajennettava. FNSU:ssa käytävässä keskustelussa olisi otettava lähtökohdaksi eri jäsenjärjestöjen emämaiden politiikka, talous, historia, sosialismin rakenne, kieli jne . Tämän edel lytyksenä on taas sy­ventäviä tietoja toisten oloista Pohjolassa. K u n tämä perusta on lasket tu tulee pohjoismaiden sosialistinen keskustelu luultavasti vauhdi t tumaan.

SOSIALIDEMOKRAATTINEN NUORISOYHTEISTYÖ POHJOLASSA

Pohjoismaiden sosialidemokraattisten nuorisojärjestöjen katto-organisaatio­na on vuonna )963 peruste t tu Pohjolan Sosial idemokraatt inen Nuorisoliitto (FNSU). Valitettavasti tämä järjestö ei ole täydellisesti täyttänyt niitä odotuksia, joita sille on asetettu, va ikka se sinänsä on suuri edistysaskel pohjoismaisten yhteyksien kehittämisessä. Esimerkiksi vakituisen FNSU-sihteeristön perustaminen ei merk innyt alkua sille l isääntyneelle aktiivisuu­del le niin kuin esimerkiksi SNK:ssa on toivottu. Konkreet t isena es imerkki­nä voidaan mainita, että vasta vuosi sen jälkeen, k u n FNSU:n kongressi oli päät tänyt perustaa kyseisen sihteeristön, havait t i in konkreet t is ia tulok­sia kier tokir jeiden ja bulleti inien muodossa, jo tka ka ikk i oli kir joi tet tu tanskaksi, mikä vuorostaan aiheutti ongelmia erityisesti SNK:lle.

Siksi olisi toivottavaa, että seuraava FNSU:n kongressi ottaisi vakavaan käsi t telyyn kysymyksen vakituisen FNSU-sihteeristön täsmällisistä työteh­tävistä. Suomen sosialidemokraatt inen nuorisoliike suhtautuu periaatteessa myönteisesti sihteeristön ylläpitämiseen, eikä halua sen lakkauttamista, mut ta vaat i i sen aseman nykyistä ta rkempaa määrit telemistä, samoin ku in FNSU:n asemaa suhteessa IUSY:in — sosialistiseen nuorisointernationaali in.

Mitä pohjoismaiseen sosialidemokraattiseen nuorisoyhteistyöhön muuten tulee, toivoo Finlands Svenska Socialdemokratiska Ungdomsklubbans Cent­ra lkommit té (CK) ry . , että Sosialidemokraatt isen Nuorison Keskuslii ton piirissä pyri t täisi in k i in teyt tämään näitä yhteyksiä erityisesti pi ir i- ja sikäli ku in on mahdollista, myös perusjärjestötasolla. Pohjoismainen yhteistyö tar­joaa SNK:lle mahdollisuuksia, jotka ovat täysin ainutlaatuisia kansainväli-

157

sessä sosialidemokraattisessa nuorisoliikkeessä. Syy tähän on historiallista, sivistyksellistä, kielellistä, eikä vähiten poliittista laatua. Pohjoismainen yh­teistyö tarjoaa mahdoll isuuksia kansainväliseen kanssakäymiseen todella laajalla pohjalla. Esimerkiksi joukkotoiminta FNSU:n jäsenjärjestöjen toi­mesta samanaikaisesti samasta kysymyksestä olisi poliittiselta painoltaan aivan toista merki tys luokkaa kuin jos nämä aktiot toteutettaisiin k u k i n erikseen.

Konkreet t is ina toimenpiteinä pohjoismaisen sosialidemokraattisen työ­väenli ikkeen yhteistoiminnan lujittamiseksi voidaan mainita esim. seuraavat:

1) Nimetään ka ikk ien pohjoismaisten sos.dem. puolueiden edustajista koostuva toimikunta tu tk imaan mahdollisuuksia työväenli ikkeen poh­joismaisen tutkimusinst i tuut in nopeaan perustamiseen. Kyseisen insti­tuut in tehtävänä olisi tu tk imuksen harjoi t taminen eri sektoreilla, joilla on merki tys tä työväenliikkeelle.

2) Aloitetaan keskuste lu kaikissa pohjoismaisissa puolueissa mahdoll isuuk­sista perustaa pohjoismainen sosialistinen internationaali — siis erään­lainen vastike FNSU:lle puoluetasolla.

3) Pohjoismaisia yhteyksiä puolueiden piir i- ja perusjärjestötasolla keh i ­tetään.

4) Puolueiden ja nuorisojärjestöjen sisällä laajennetaan yhteisen pohjois­maisen sosialidemokraattisen mater iaal in levittämistä.

5) FNSU:n sihteeristön työtehtäviä on selvitettävä ku ten mahdoll isuuk­sia k i in teämpään pohjoismaiseen sosialidemokraattiseen nuorisoyhteis­työhön kaikil la tasoilla.

Finlands Svenska Socialdemokratiska Ungdomsklubbans Centralkommitté (CK)

LIITTOTOIMIKUNTA:

Lii t totoimikunnan mielestä ohjelmaesityksen pohjalta on liittokokouksessa mahdollista hyväksyä SNK:lle pohjoismainen toimintaohjelma. Liittotoi­mikunta esittää kui tenkin, että l i i t tokokouksen val iokuntatyöskentelyn yh­teydessä kiinnitettäisi in huomiota seuraaviin seikkoihin ja tehtäisiin niiden suhteen tarpeelliset korjaukset:

Ohjelman yleisessä periaattellisessa osassa pitäisi suorit taa vertailuja ja r innastuksia eri pohjoismaiden yhte iskuntarakente iden kesken niin, että ao. maiden keskinäiset kehi tyserot kävisivät selvästi ilmi. Pohjoismaat olisi esitettävä nimenomaisesti kapitalistisina maina, millä on merki tys tä harki t ­taessa konkreett is ia pohjoismaisen yhteistyön muotoja. Tämä pitää mitä suurimmassa määr in paikkansa myös työväenli ikkeen "yli-kansalliseen" yh­teistoimintaan. Tässä suhteessa ohjelmaan pitäisi sijoittaa ehdotuksia työ­väenli ikkeen konkreettisesta kapitalismin vastaisesta yhteistyöstä pohjois­maisella tasolla.

Ohjelmaan olisi l i i tettävä myös kappale, jossa käsitellään SNK:n suh­detta Pohjola—Norden-järjestöjen toimintaan. Li i t totoimikunnan mielestä työväenli ikkeen panosta ja otetta näissä järjestöissä olisi lisättävä. Onhan Pohjola sos.dem. työväenli ikkeen valta-aluetta.

158

N:o 3 Esitys ympäristöpoliittiseksi ohjelmaksi

1. YMPÄRISTÖ JA YHTEISKUNTA

Ihmisen ympäristö koostuu luonnosta ja ihmisen itsensä rakentamasta ym­päristöstä. Ihminen itsekin kuu luu luontoon, mut ta ihmisellä on myös kyky muut taa luontoa omien tarpeit tensa mukaan . Ympäristönsuojelu on toimin­taa ihmisen ja ympäristön välisen tasapainon ylläpitämiseksi. Ympäris tö­politiikalla tarkoitetaan niitä yhteiskunnall isia periaatteita, joilla ympäris­tönsuojelua toteutetaan. Sosialistisen ympäristöpoli t i ikan tehtävänä on luoda edellytykset ihmisen ja ympäristön tasapainolle sosialistisessa yhteiskun­nassa. Si i r tyminen sosialismiin on vält tämätöntä, jotta ihmisen ja ympär is ­tön välinen tasapaino voitaisiin ylläpitää tai palauttaa siellä, missä kapi ta­lismi ja imperialismi ovat sitä järkyt täneet . Sosialistinen yhte iskuntakaan ei toisaalta voi taata ihmisen tulevaisuutta, jos kapital ismi ja imperialismi pääsevät v iemään ympäristön tuhoamisen liian pitkälle. Siksi sosialistista yhteiskuntapoli t i ikkaa tarvi taan jo kapital ismin vallitessa.

Kapital ismin vallitessa sosialistisen ympäristöpoli t i ikan on taisteltava ka­pitalististen tuotantosuhteiden aiheut tamaa ympäristön tuhoutumista ja luokkayhteiskunnasta johtuvaa ihmisten suhteissa ympäris töön I lmenevää eriarvoisuutta vastaan.

2. LUONNONVARAT

Ihmisen talouden perustana on luonnonvarojen käy t tö ihmistyön avulla. Tiede ja tekni ikka ovat paljon muut taneet työn olemusta mut ta monimut­kaisinkin kone ja sillä valmistet tu hyödyke ovat aina ihmistyön tuotteita. Raaka-aineet ja niiden jalostamiseen tarvi t tava energia puolestaan ovat aina peräisin luonnosta, kehi t tyivätpä tiede ja tekni ikka miten pitkälle tahansa.

Osa luonnonvaroista on uudistuvia, osa uudistumattomia. Uudistuvia ovat lähinnä ne, joiden uudis tuskyky perus tuu auringon energian välilliseen tai väl i t tömään hyväksikäyt töön tai vaikutukseen. Siten erityisesti elävä luon­to, SXJ. eläimet, kasvit ja pieneliöt, sekä eloperäiset luonnon ainekset, ku ten multa, ovat uudistuvia luonnonvaroja. Myös veden ja i lman tila ja puh­taus, jotka ovat ri ippuvaisia elävän luonnon toiminnoista, voidaan lukea uudistuviin luonnonvaroihin. Uudistuvia luonnonvaroja ovat edelleen esi­merkiksi pilvet ja sade sekä näiden yl läpitämät vesistöt ja pohjavedet.

Uudistamattomia luonnonvaroja ovat esimerkiksi malmit ja muut kai -vannaiset sekä energialähteinä käytet tävät , kauan sitten hävinneen eliö­maai lman jäännökset eli kivihiili, maaöljy ja maakaasu. Uudistumattomiin luonnonvaroihin kuuluvat edelleen i lmakehä ja vesi, va ikka näiden mo­lempien piirissä esiintyy ja tkuvia k ier tokulkuja ja mui ta ilmiöitä, jotka voidaan lukea uudistuviin luonnonvaroihin.

Maapallon luonnonvarat ovat rajallisia. Uudistuvat luonnonvarat ovat ri ippuvaisia oman uudis tuskykynsä rajoista. Uudis tumattomat luonnon­varat vähenevät ihmisen niitä käyttäessä jatkuvast i . Uudistumattomien luonnonvarojenkin varsin pitkälle ja tkuva käyt tö on mahdollinen, jos raa­ka-aineiden uudel leenkäyt tö toteutetaan tarkoin. Lisäksi on energiatuo­tanto onnistuttava rakentamaan joidenkin runsaina esiintyvien luonnon­varojen ja uudistuvien luonnonilmiöiden varaan. Tieteen ja tekni ikan kei­noin, suuntaamalla ihmiskunnan voimavarat todellisten ongelmien ra tkai -

159

suun, eikä riistoon, sortoon ja varusteluihin, on energiantuotannon saat­taminen kestäväl le pohjalle mahdollisen sen lyhyen, korke in taan joidenkin sukupolvien pituisen ajan kuluessa, jonka energiatuotannossa nykyisellä tekniikalla hyödynnet tävät luonnonvarat ri i t tävät.

Uudistuvien luonnonvarojen käyt tö niiden uudis tumiskyvyn rajoissa eli ns kestävä käyttö, johdonmukainen ja äär immäisen ta rkka uudistumatto-mien luonnonvarojen uudel leenkäyt täminen sekä energiatuotannon uudis­taminen edellyttävät joka tapauksessa maailmanlaajuista suunnitelmatalout­ta, joka ei ole mahdoll inen i lman sosialismia. Tässä suhteessa ihmiskunnalla ja kansoilla ei ole val innan varaa. Luonnonvarojen järkevää käyt töä ei voi­da toteuttaa tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvassa järjestel­mässä. Kapital ismin ja erityisesti sen korke imman vaiheen i lmentymän, imperialismin ja uuskolonialismin, ehdoilla toimiva maai lmantalous palve­lee yhä jät t i läismäisemmiksi paisuvien, harvalukuis ten ja toisiinsa kietou­tuneiden monikansall isten suuryri tysten etuja. Tämä merki tsee maailman luonnonvarojen ryöstökäyttöä ja erityisesti kehi tysmaiden kansojen riis­toa, sortoa ja tuhoamista. Sosialistisen ympäristöpoli t i ikan kansainvälisenä tehtävänä on paljastaa monikansallisten suuryri tysten harjoi t tama luonnon­varojen ryöstö ja tukea ka ikkea imperialismin vastaista taistelua. Euroopan siirtomaavaltojen siirtomaasodat Afrikassa, joita etenkin Portugal vielä jatkaa, Yhdysvaltojen ja tkuva sekaantuminen Latinalaisen Amer ikan ja Kaakkois-Aasian maiden asioihin. Varsinkin sen Indo-Kiinassa käymät so­dat sekä Euroopan talousyhteisön pyrkimykset alistaa valtaansa assosioitu­neena jäseninä tai vapaakauppasopimuksin yhä useampia puoli teollistuneita, kehi t tyviä ja al ikehit tyneitä maita, ovat ka ikk i esimerkkejä imperialistisesta toiminnasta maapallon luonnonvarojen saamiseksi tuot tamaan liikevoittoa. Sosialistisella ympäristöpolit i ikalla ei nykyisessä maailmassa voi olla tär­keämpää tavoitetta kuin tällaisen "maai lmankaupan" lopettaminen. Myös uuskolonialistisin tavoittein kehitysyhteistyön varjolla tapahtuval le kol­mannen maailman riistolle on pantava sulku.

3. VÄESTÖKYSYMYS

Jonkin eliölajin rajaton l isääntyminen hävit tää tasapainon tällaisen lajin ja sen elinympäristön väliltä. Koska maapallon väki luvun kasvu on nykyi­sin varsin nopeata, on puhtaast i luonnontieteelliseltä pohjalta esitetty käsi­tyksiä joiden mukaan ihmiskunnan l isääntyminen on saatava pysähtymään Tällöin on yleensä unohdettu, että nälkä ja kur juus n imenomaan kehi tys­maissa, joissa sen on väitetty johtuvan liian suuresta väkiluvusta, itse asiassa a iheutuvat näiden maiden luonnonvarojen tuoton joutumisesta kolo­nialistien ja uuskolonialistien käsiin. Lisäksi siihen monessa maassa liittyy erit täin harvainval ta inen, taantumuksel l inen ja feodaalisen tai sitä lähellä oleva maanomistukseen nojaava yhteiskuntajärjestelmä. Edelleen on unoh­dettu, että ihmiset itse, väestö, on maapallon suurimpia r ikkauksia . On ku i ­tenkin selvää, että suunnitelmalliseen yhteiskuntaan ja maai lmaan kuu luu myös ihmisen oman lisääntymisen suunnit teleminen, muuten ei ihminen ole tasapainossa ympäristönsä kanssa. Väestönkasvun suunnit teleminen, jolla kasvu pystytään pysäyt tämäänkin on niin vaativa yhteiskuntapoli i t t inen toimenpide, ettei sitä tule vaatia kansoilta, joiden kohdalla tähän asti ainoa suunnitel tu toimenpide on kansaan kohdistuva riisto ja sen kot imaan luon­nonvarojen ryöstäminen. Vain kansan omassa valvonnassa tapahtuvaan suunnitelmalliseen luonnonvarojen käyttöön nojautuva sosialistinen yhteis­kunta voi tarjota inhimilliset puit teet väestökasvun suunnit telulle.

160

4. LUONTAISELINKEINOT SEKA MAA- JA METSÄTALOUS

Luonnonvarojen väli t tömään käyttöön perustuvia elinkeinoja nimitetään luontaiselinkeinoiksi. Tällaisia on meillä mm. porotalous ja kalatalous, jois­sa ihmisen ja luonnon välinen suhde on varsin a lkuperä inen ja jotka pe­rustuvat luonnonvarojen yhteiseen hall intoon ja käyttöön. Yhteiskuntasuo-jelun yhtenä tehtävänä on näiden elinkeinojen harjoit tamisen edellytysten suojelu. Tämä on myöskin sosialistisen ympäristöpoli t i ikan tavoitteiden mukaista. Luonnonvarojen yhteiskäyttöä on edelleen korostet tava omistuk­seen sidotun käytön sijasta.

Maatalous ja metsätalous silloin kun kysymys ei ole puun tuottamisesta teollisuuden raaka-aineiksi ovat luonteeltaan verra t ta in lähellä luontais­elinkeinoja. Maatalous sekä maanviljelys että karjatalous, on kui tenkin ny­kyisin tuotantotaval taan lähenemässä teollisuutta. Sama koskee myös metsä­taloutta, jota harjoi tetaan puunjalostusteoll isuuden raaka-a ineen tuot tami­seksi. Seurauksena on, että samat haitat, jotka li i t tyvät teollisuuteen, ihmi­sen ja ympäristön välistä a lkavat olla ominaisia myös maa- ja metsätalou­delle. Saasteongelma sekä tuotannon liiallinen kasautuminen yhtäällä ja supistuminen toisaalla tunnetaan sekä teollisuudessa että maa- ja metsäta­loudessa. Harjoitet tu maatalouspolit i ikka on voimakkaast i k i ihdyt tänyt tätä kehitystä. Metsäteollisuus, joka edelleen yksipuolisen voimakkaast i hallit­see maamme tuotantorakennet ta on puolestaan pi tänyt huolen vastaavasta kehityksestä metsätaloudessa.

Sosialistisen, pi tkän tähtäyksen ympäristöpolit i ikan, joka ottaa tarkoin huomioon maapallon luonnonvarojen rajallisuuden, on paneudut tava tarkoin maa- ja nimenomaan Suomessa myös metsätalouden ongelmiin. Työväenli ik­keenkin piirissä lietsottu ja valitettavasti vas takaikuakin saavut tanut maa­seudun ja kaupungin keinotekoinen vastakkainaset telu sekä markk ina ta ­loudelle ominainen tapa tarkastella maati lataloutta kapitalististen yri tysta­louden periaattei ta soveltaen ovat johtaneet elämänmuotona terveen, jos­kin pahasti syrjityn, sekä ympäristönsuojelun kannal ta mielekkään ja vält­tämät tömän pienviljelyn nopeaan häviämiseen. Tuloksena ovat olleet työttö­myyden, maaseudun autioitumisen ja siirtolaisuuden ongelmat. Tästäkin epäilystä on sosialistisen ympäristöpoli t i ikan nimessä tehtävä loppu.

El intarviketuotanto perus tuu lähes yksinomaan maatalouteen ja kalata­louteen. Uudistumattomien luonnonvarojen ehtyminen koskee mm. useita väkilannoitteita. Viljellyn pinta-alan supistaminen on siten varsin lyhytjän­nitteistä politiikkaa, varsikin kun kaikki ihmisen keinot eivät toistaiseksi riitä maapallon pahimpiin kuuluvan ympäristöongelman, laajoilla alueilla maapalloa tapahtuvan ja viljelykelpoista pinta-alaa ja tkuvast i supistavan aavikoitumisen estämiseen. Elintarvikeomaisuus, ehkä jo lähitulevaisuudes­sa ilman väki rehujen ja lannoitteiden tuontia, on siten käsi tet tävä kansall i­seksi velvollisuudeksi eikä suinkaan tähän asti esitetyistä ju lk i - ja piilo-militaristisista syistä vaan osana pyrkimyksis tä maai lmanrauhaan.

5. TALOUDELLINEN KASVU JA YMPÄRISTÖNSUOJELU

Yleisen yhteiskuntapoli t i ikan eräänä keskeisenä päämääränä on meillä, ku ­ten yleensä teollisuusmaissa, taloudellinen kasvu. Ympäristöpoliit t iselta kannal ta taloudelliseen, varsinkin kun tätä mita taan k u n k i n maan asukkaan keskimääräisen kulutustason perusteella, liittyy useita ongelmia, joita tuo­tantovälineiden yksityisomistukseen perustuvassa talousjärjestelmässä ei kyetä ratkaisemaan. Taloudellinen kasvu ei ole sama kuin hyvinvointi .

161

Keskimääräinen kulutustaso ei ker ro mitään siitä, mitenkä luonnonvarojen käytöstä ja ihmistyöstä saatava hyöty jakaantuu ihmiskunnassa. Se ei myöskään kerro riittävästi, siitä, onko kaikilla tai edes enemmistöllä mah­dollisuudet tyydyttää aineelliset perustarpeensa. Taloudellinen kasvu on sitä nopeampaa, mitä nopeammaksi luonnonvarojen kulutus kiihtyy. Kas­vun pääki ihoke on markkinataloudessa yri tyksen kilpailuaseman paranta­minen. Läntisten teollisuusmaiden taloudellinen kasvu tapahtuu kehi tysmai­den luonnonvarojen ja niiden kansojen hyvinvoinnin kustannuksella. Mai­nonnan keinoin l isätään luonnonvarojen tuhlausta ki ihdyttävää ja ympäris­töä pilaavaa tuotantoa.

Johtopäätöksenä voi olla ainoastaan, että luonnonvaroja tuhlaava, eriar­voisuutta lisäävä ja koko yhteiskunnall ista kehitystä vääristävä talousjär­jestelmä on hylät tävä ja si irryttävä sosialistiseen talousjärjestelmään, joka hyödyntää uudistuvia luonnonvaroja kestävän käytön periaatteella, soveltaa uudistumattomiin luonnonvaroihin johdonmukaisest i ja tarkasti uudelleen­käytön periaatetta, kohdistaa päähuomionsa kaikkien ihmisten aineellisten perustarpeiden tyydyttämiseen ja ohjaa luonnonvaroista saatavan hyödyn taoko ihmiskunnan ehdottoman tasa-arvoisuuden pohjalta tapahtuvaan ta­loudelliseen kasvuun.

6. IHMISEN VÄLITÖN ELINYMPÄRISTÖ

Luokkayhte iskuntaan liittyy ihmisten eriarvoisuus myös ympäristön suh­teen. Asumisessa, työssä, liikenteessä ja jokapäiväisen vapaa-ajan vietossa ovat vähäväkis immät ihmiset ympäris tönkin suhteen huonoimmassa ase­massa. Rakennetun ympäristön suojeluun ki inni tetään nykyisin jo jossain määr in huomiota. Toistaiseksi on kui tenkin tärkeimpänä pidetty r akennuk­siin ja niiden muodostamiin kooknaisuuksiin liittyvien kult tuurihistoral l is-ten arvojen suojelua. Tämä suojelun tavoite, niin tärkeä kuin se onkin, on kui tenkin täysin r i i t tämätön. Sosialistisen ympäristöpoli t i ikan ensisijainen tavoite rakennetun ympäristön suojelussa on ihmisen asumisen suojelu ja asuinympäristössä tarvi t tavien jokapäiväisten lähipalvelujen turvaaminen. Kapital ismin nykyvaihe Suomessa koettelee lukuisia kansalaisia nimen­omaan monilla asuinympäristön epäkohdilla. Sosialistisen ympäristöpoliti i­kan tavoitteena asuinympäristön suojelussa on asunnot tomuuden ja asumis-ahtauden poistaminen, häätöjen ja hyväkuntois ten tai korjauskelpoisten ta­lojen purkamisen estäminen, lähipalvelujen säilyttäminen olemassaolevilla asuntoalueilla ja niiden luominen uusille asuntoalueille muun rakentamisen yhteydessä sekä melun, ilman saastumisen ja muiden näihin r innastet tavien ympäristön pilaantumisilmiöiden torjunta asuntoalueilla.

Työturvallisuus

Ihminen on eniten alttiina ympäristöhaitoil le jokapäiväisessä työssään. Il­man saastuminen, melu, tärinä, sopimaton lämpötila, veto, myrkyt ja monet muut ympäris töhai tat ovat työpaikoilla ja tkuvana terveyden uhkana. Pak-kotahti työ, yksitoikkoiseen tai muuten ihmisen elimistölle vieraaseen työhön lii t tyvinä edellämainitut ympäristötekijät a iheut tavat usein monimutkaisen, työntekijän terveyt tä hai t tavaan teki järyhmän, joka edellyttää kaikkien työolosuhteiden kokonaistarkastelua. Sosialistisessa ympäristöpolitiikassa työympäristön suojelun, joka on myös osa työsuojelua, tulee saada erityi­sen paljon huomiota osakseen.

162

Liikenne

Ihmisen eriarvoisuus ympäristön suhteen näkyy varsin räikeästi myös lii­kenteessä. Sosialistisen ympäristöpoli t i ikan on pidettävä tavoit teenaan julkisen l i ikenteen suosimista, yksityisautoli ikenteen kustannuksella, ke­vyen liikenteen, ts. ja lankulun ja pyöräi lyn, edellytysten turvaamista, har­vaan asuttujen seutujen l i ikenneyhteyksien hoitamista yhteiskunnan oh­jauksessa, kuljetusten suunnit telua ja toteuttamista kansantaloudellisesti ja erityisesti energiankulutuksen kannal ta edullisimmalla tavalla, l i ikenteen a iheut taman melun ja ilman saastumisen vähentämistä sekä yleellisyyskul-kuneuvojen, kuten yksityislentokoneiden, suurten pikaveneiden ja huvi­käyttöön tarkoitet tujen moottorikelkkojen, ankaraa verotusta sekä niiden käytön rajoittamista tai kieltämistä.

7. LUONNONVAROJEN KÄYTTÖ VIRKISTYKSEEN

Luonnossa li ikkumisen, oleskelun ja tilapäisen leiriytymisen sekä eräiden luonnon tuotteiden, kuten marjojen ja sienten, ottamisen perustana Suo­messa, Ruotsissa ja Norjassa on maanomistajat . Tämän oikeuden turvaami­nen vaatii ja tkuvaa kamppai lua maanomistajapiirejä vastaan, jotka pyrki ­vät kaventamaan jokamiehenoikeut ta tai jopa tekemään sen käyttämisen maksulliseksi. Jokamiehenoikeuden käyt tämisen turvaksi tarvi taan rannan-suojelulaki ja yhteiskunnalle oikeus säädellä ainakin yhtiöiden ja muiden kuin pääammat t inaan maa- ja metsätaloutta harjoit tavien metsänomistajien hakkuu- ja muita metsänkäsit telytoimenpiteitä, joista voi olla suurta haittaa ulkoilulle ja luonnonsuojelulle. Edelleen on yhte iskunnan saatava oikeus jokamiehenoikeut ta tarpeettomasti rajoit tavien kieltotaulujen poistamiseen. Koko maahan on luotava edustava retkei lyalue- ja puistoverkosto, joka kä­sittää myös Etelä- ja Keski-Suomessa niin laajoja alueita, että niiden luon­to kestää ulkoilua, t ietenkin sillä edellytyksellä, että mahdollisuudet joka­miehenoikeuden käyttöön säilyvät vähintään nykyisellään kaikkialla.

Pi lkkionginta on talvella harjoi tet tavana peruskalastustapana rinnastet­tava tavalliseen ongintaan. Kalastus- ja metsästysoikeus on irrotettava maanomistuksesta. Paikallisten asukkaiden, joiden todella tulee olla vaki ­naisesti paikkakunnal la asuvia, ikimuistoiset nautinnat , jotka erityisesti Pohjois-Suomessa ovat tärkeitä väestön toimeentulolle, on turvat tava luon­nonvarojen sallimissa rajoissa. Ammatt ikalastusta on suojattava tekemällä siitä luvanvara inen elinkeino. Tämä antaisi nykyistä paremmat mahdoll i­suudet myös virkistyskalastuksen harjoit tamiseen ammatt ikalastusta hait­taamatta, koska siten kalastusmuotojen väliset rajat selkiytyvät. Metsästys on pyri t tävä kehi t tämään ammatt imaiseksi , jolloin huvimetsästys voitaisiin lopettaa kokonaan.

Sosialistiseen kasvatukseen kuu luu yhteiskunnall isen omistuksen ja luon­nonvarojen yhteiskäytön tähdentäminen. Tähän liittyy myös yhteisvastuu-asenteen luominen. Porvari l l inen ympäristöpoli t i ikka pyrkii vetoamaan "kaikkien piir ien" yhteisiin etuihin ja yhteiseen vastuuseen. Sosialistisen ympäristöpoli t i ikan tehtävänä kapital ismin vallitessa on osaltaan toimia luokkataistelun välineenä ja valmistella siirtymistä sosialismiin, tarkoi tuk­senmukaista, että sosialistisessa ympäristöpoliti ikassa korostetaan yhteisvas­tuuta luonnontilasta sellaisilla alueilla, joilla luonnonvarojen hall inta tai käyttöoikeus on todella yhteinen.

Tällaisia ovat jokamiehenoikeuden puitteissa tapahtuva ulkoilu (vaikka se tapahtuisi yksityisellä maalla) sekä kaikki toiminnot valtion maalla, eri-

163

tyisesti valtion retkeilyalueilla, kansallispuistossa, luonnonpuistoissa, muil­la luonnonsuojelualueilla, aarnialueilla, luonnonhoitometsissä ja yleisillä vesialueilla.

8. YMPÄRISTÖNSUOJELUN KUSTANNUKSET

Yritystoimintaan on tiukasti sovellettava aiheut tamisperiaatet ta ympäristön­suojelun kustannusten jakamisessa. Tämä merki tsee sitä, että ympäris töhai­tan aiheuttaja vastaa kaikista kustannuksista, joita hai tan estäminen tai poistaminen aiheuttaa. Poikkeus tästä periaat teesta on mahdoll inen silloin, kun sen soveltaminen aiheuttaisi jonkin ihmisen perustarpeiden kannal ta väl t tämät tömän tarv ikkeen hinnan voimakkaan nousun, ja tällöinkin vain sillä edellytyksellä, että yhteiskunta, joka joutuisi tukemaan yr i tyksen ym­päristönsuojelutoimenpiteitä taloudellisesti, saa täydellisen oikeuden valvoa tukea saavan yr i tyksen toimintaa.

Ympäristönsuojelukustannukset , jotka l i i t tyvät yhdyskunt ien ympäris­tönsuojelutoimenpiteisiin, eivät saa aiheuttaa asumiskustannusten nousua.

Kunnal l isveron jakoveron luonteen huomioon ottaen on vaadittava, ettei kunt ien ympäristönsuojelua myöskään jouduta kus tan tamaan kannan vero­tuloilla a inakaan nykyistä suuremmassa määrin. Ympäristönsuojelun yhteis­kunna l le a iheut tamat kustannukset on aiheuttamisperiaat teen ja ihmisten varsin eriarvoiset, tuloista ja varall isuudesta r i ippuvat mahdoll isuudet nautt ia hyvästä ympäristöstä huomioon ottaen, ka te t tava valtion tulo- ja omaisuusveron tai tämän veron periaatteella kerä tyn maksun avulla.

Kunnall is ta jätevesimaksua ei tule toteuttaa muiden kuin suur ten yr i ­tysten ja valtion laitosten osalta. Metsäteollisuuden on osallistuttava vesien­suojeluun tämän teollisuudenalan aiheut tamaa vesien kokonaiskuormitusta vastaavalla osuudella, joka määrä tään tavoitteena sama puhdistusaste kuin kunt ien jätevesipuhdistukselle asetetaan.

9. YMPÄRISTÖRIKOKSET

Ympäristörikosten rangaistuksia ja muita oikeudellisia seuraamuksia, ku­ten korvauksia ja velvollisuutta hait tojen poistamiseen, on huomattavast i t iukennet tava. Rangaistusten on kohdistut tava erityisesti r ikoksen kaut ta saatuun taloudelliseen hyötyyn ja törkeissä tapauksissa myös itse rikosväli-neeseen. Ympäristön pilaamisesta kärsivien oikeusturvaa on parannet tava erityisesti tapauksissa, joissa haitta on kohdis tunut muuhun kuin omaisuu­teen, kuten mahdoll isuutta harjoittaa elinkeinoa, terveyteen, vi ihtyvyyteen jne.

10. SOSIALISTISEN YMPÄRISTÖPOLITIIKAN TAVOITTEET

1. Kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyt täminen.

2. Terveellisen, viihtyisän ja henkisesti mielekkään asuin-, työ-, l i ikenne-ja jokapäiväisen vapaa-ajan ympäristön turvaaminen.

3. Uudistuvien luonnonvarojen kestävä käyt tö; uudis tamat tomien luonnon­varojen käyt tö yhteiskunnallisesti ja kansainvälisesti oikeudenmukaisel la tavalla ja tkuvan, johdonmukaisen ja t a rkan uudel leenkäytön periaat teen mukaisesti; energiatalouden uudistaminen.

164

4. Kapital ismin vallitessa taistelu kapitalististen tuotantosuhteiden aiheut­tamaa ympäristön tuhoutumista ja luokkayhteiskunnasta johtuvaa, ih­misten suhteissa ympäristöön i lmenevää eriarvoisuutta vastaan; sosialis­min vallitessa ihmisen ja hänen ympäristönsä välisen tasapainon ylläpi­täminen.

HELSINGIN SOS.DEM. NUORISOPIIRI r.y. Piiritoimikunta

LIITTOTOIMIKUNNAN LAUSUNTO:

Lii t totoimikunta esittää, että l i i t tokokous suorittaisi esityksen pohjalta yleiskeskustelun ja päättäisi velvoittaa l i i t totoimikuntaa valmistamaan liit­toneuvostolle ympäristöpoliit t isen kannanoton.

N:o 4 Esitys yritysdemokratia ja valtionyhtiöt

1. VALTIOSTA

1.1. Valtion kehitys kapitalismin ristiriitojen sääntelijäksi

1.1.1 Monopolien synty

1800-luvun puolessa välissä, maamme teollisen tuotannon perustamisvaihees­sa, valtio osallistui jo monin tavoin kapitalistisen tuotannon tukemiseen. Huomattavimpia tukimuotoja olivat kapitalistisen tuotannon kehit tymisen kannal ta tärkeät uudistukset mm. el inkeinovapauden säätäminen, rahalai­tosten kehi t täminen ja l i ikenneyhteyksien parantaminen sekä valtiovallan myöntämät korottomat lainat yksityisten yri tysten perustamista varten.

1800-luvun loppupuolella oli jo havaittavissa pääomien keskit tymistä eri aloilla sekä suur ten monopolien muodostumista. Samoin muodostuivat eräillä tuotannonaloilla ensimmäiset kartell i t monopolien yhteistoiminnan tuloksena, Tälle kaudelle oli myöskin ominaista ulkomaisen pääoman merki t tävä osuus teollisuuden rahoituksessa ja suurten f inanssiryhmien hahmot tuminen pank­kitoiminnan piirissä. Valtion talous oli pääasiassa tulli toiminnasta saatujen varojen varassa, jotka käytet t i in valtiokoneiston ylläpitämiseen ja l i ikenne­yhteyksien kehit tämiseen. Kokonaisuutena valtion talous oli tällä kaudella suhteellisen vaatimatonta aina ensimmäiseen maailman sotaan asti.

1.1.2 Uuskapital ismin alkuvaiheet

Ensimmäisen maailman sodan aikana monopolien kasvaminen yhteen val­tion kanssa toi kapitalistiseen talouteen uutena tekijänä valtiollistumisen ja siihen perustuvan valtiovallan sääntelyn. Tähän kehitykseen vaikutt ivat

165

lähinnä suomalaisten vientikapitalistien saamat voitot Venäjän harjoitta­man sotilaallisen varustelun johdosta sekä sotatila Euroopassa, joka pakotti luomaan erilaisia taloudellisia sää te lykone i s to ja . Huolimatta s i i t ä että vaikka nämä sääntelykoneistot pu re tu ink in sodan jälkeen, oli niillä pysy­vä merki tys kapitalistien keskinäisen yhteistoiminnan kehit täjänä sekä val­tion ja kapitalistien välisten yhteyksien kiinteyttäjänä.

Suomalaisen uuskapital ismin eräs tärkeimmistä kehitysvaiheista sijoittuu luokkasodan jälkeiselle aikakaudelle . Tunnusomaista tälle kaudelle oli mo­nopolisoitumisen eteneminen ja kapitalistien tärkeimpien yhteistoiminta­elimien muodostuminen. Tällöin syntyivät mm. Puunjalostusteoll isuuden Keskusliitto, Metalliteollisuuden Liitto ja Teollisuusliitto. Samaan aikaan alkoivat PYP ja K O P vaki innut tamaan asemansa pankkialal la .

Luokkasodan jälkeen Suomen saavutet tua valtiollisen r i ippumat tomuu­den alkoivat valtion tehtävät l isääntyä. Tämän seurauksena alkoi esiintyä uuskapitalististen rakenteiden asteittaista muodostumista. Tällöin ei kui­tenkaan ollut vielä kyse valtion aktiivisesta roolista talouden sääntelyssä, mutta valt iontalouden osuuden kasvaessa kansantuotteesta alkoi valtionta­louden rakenteessa tapahtua tiettyjä muutoksia. Tähän aikaan perustett i in joukko tärkeitä valt ionyrityksiä jotka toiminnallaan tukivat huomattavast i yksityistä sektoria.

1920-luvun loppupuolella maamme oikeiston akti ivinen vaikutus talous­poli t i ikkaan merkitsi sotavarustelun kiihdyttämistä, sosiaalimenojen rajoit­tamista ja taloudellisesti valtion melko passiivista roolia.

Vuosikymmenen vaihteen talouspula merkitsi uut ta vaihetta uuskapita­lismin kehityksessä. Talouspulan aikana oikeisto taloudellista toimintaa hillitsevällä otteella syvensi ja pi tki t t i pulaa erityisesti työväenluokan kus­tannuksella. 20-luvun kehitys j a tku i taloudessa edelleen talouspulan jälkeen. Uusia i lmentymiä uuskapitalismissa toi esiin fasismin nousu joka merkitsi myös työväenluokkaan kohdistuvaa avointa terroria.

1.1.3 Uuskapitalismin vaki in tuminen

Kuten ensimmäinen niin myöskin toinen maailmansota synnytti erilaisia ti­lapäisiä talouden sääntelymekanismeja, jotka muodostetti in valtiovallan toi­mesta mutta joissa päätösvaltaa käyt t ivät lähinnä kapitalistien omat järjes­töt. Toisen maailman sodan aikainen säännöstely johti Kesko Oy:n perus­tamiseen kaupanalal le ja tuont ikauppaa hoitamaan perustet t i in Teknill isen Tuonnin Keskusliitto. Laajinta säännöstelyä esiintyi lähinnä el intarvikkei­den hintojen ja palkkojen osalla. Säännöstelymekanismit puret t i in vähitel­len mutta niiden johdosta syntyneet kiinteät yhteydet kapitalistien ja val­tionhallinnon välillä jäivät kiinteiksi. Tunnusomaista molemmille sodille oli uuskapitalismin kehit tyminen, mikä merkitsi valtion osuuden huomatta­vaa lisääntymistä kapitalismin ristiri i tojen sääntelyssä.

Sodan jä lkeen valtion talous oli määrällisesti voimakkaassa nousussa so­taa edeltäneeseen aikaan ver ra t tuna mistä johtuen sen rakenteessa tapahtui muutamia tärkei tä muutoksia. Nämä muutokset merkits ivät sotavarustelu-määrärahojen huomattavaa supistamista, kun taas sosiaalimenoja, opetus-määrärahoja ja terveydenhuollon määrärahoja lisättiin huomattavast i .

Kapitalist ien vaikutus valtion talouspolit i ikkaan vahvistui 50-luvun vaih­teessa, jolloin suoritettiin yleisohjelmako mi tean mietinnön mukaisesti kaksi devalvaatiota ja merki t täviä hinnankorotuksia , jotka vaikeut t ivat huomatta­vasti työväestön elinehtoja. 50-luvun l innarauhan seurauksena palkat ja hinnat jäädytet t i in aikana jolloin vientiyri tykset saivat ennätysvoittoja. Tä-

166

män jälkeen laadittiin talouspolitiikan perusohjelma joka merkitsi uuskapi-talistisen talouspolitiikan pi tkän tähtäyksen hahmottamista sekä yleislakon jälkeen laajakantoinen vakauttamisohjelrna jonka seurauksena lopetettiin kapitalistisista maista tapahtuva tuonninsäännöstely.

50-luvulla saivat monopolit lainsäädäntöteitse huomattavia verohelpo­tuksia, mikä merkitsi monopolien pääomansijoituksia ja tuotannon laajenta­mista.

1.1.4 50-luvun jälkeinen uuskapitalismi

50-luvun uuskapitalist inen kehitys johti Suomen Eftan ulkojäseneksi 1961. Tämä johtui ennenkaikkea monopolien pyrkimyksestä valtion hyväksikäyt­töön joka ilmeni tuohon aikaan kapitalistisessa kasvupolitiikassa. Tämä kas-vupolii t t inen suuntaus vahvistui vuonna 1968 jolloin Suomi liittyi kehi t ty­neiden kapitalististen maiden yhteistyöjärjestöön OECD:hen. Kasvuohjel­missa korostett i in erityisesti koulutuksen ja tu tkimuksen merkitystä.

Sairausvakuutuslakia lukuunot tamat ta ei 60-luvun alkupuolella tapahtu­nut mitään olennaisia muutoksia työväestön hyväksi . Työväestön saamia so­siaalisia etuisuuksia mitätöitiin tehokkaast i devalvaatiolla sekä hintojen, maksujen ja verojen korotuksil la vuonna 1967.

Valtion osallistuminen kansantulon ensijakoon on 70-luvun vaihteessa tapahtunut tulopoliti ikan muodossa. Tulopolit i ikka on merk innyt työväes­tön demokraat t is ten oikeuksien kaventamista sekä kapitalistien, valtioval­lan ja ay-l i ikkeen oikeistojohdon entistä t i iviimpää yhteistyötä. Se on mer­k innyt korko-, luotto-, ja budjett ipolit i ikan, suhdannetal letusten ja inves­tointirahaston entistä huomattavast i mi t tavamman käytön. Näiden johdosta suurpääoma on saanut verohelpotuksia eikä harjoitettu talouspolitiikka ole kyennyt poistamaan kapitalistisen talouden kriisin eri i lmenemismuotoja.

Uutta vaihetta suomalaisen uuskapital ismin kehityksessä merkitsee Suo­men suurpääomapiir ien pyrk imys sitoa EEC:n vapaakauppasopimukseen. Tämä merkitsee uuskapitalistisen sääntelyn vähittäistä kansainvälistysmistä ja markkinoiden uudelleenjakoa kansainväl is ten monopolien kesken. Tämä vaihe merki tsee myös yhte iskunnan luokkarist ir i i tojen voimakasta kärjis­tymistä, demokraat t is ten voimien lähentymistä ja työväenluokan merki tyk­sen kasvua.

1.2 Valtion yritystoiminta

1.2.1 Valtionyhtiöiden synty ja merki tys

Valtionyhtiöiden syntymiseen ovat ennenkaikkea vaikut taneet yksityisen teollisuuden kykenemät tömyys toteuttaa kaikkien kansalaisten hyvinvoin­tia, joka on johtanut julkisen vallan — eduskunnan ja hall i tuksen — vai­kut tamiseen taloudellisen kehi tyksen osalta, yksityisen yri tystoiminnan hai t­tavaikutusten vähentäminen, taloudellisen kehi tyksen turvaaminen aluepo­liittiset seikat huomioiden ja valtion taloudellisten tehtävien huomattava l isääntyminen.

Valtio on joutunut ot tamaan myös haltuunsa sellaisia perusteollisuutta edustavia yrityksiä, joissa yksityisten yri t täj ien taloudellisten mahdolli­suuksien puut tuminen on ollut esteenä kehi tystoiminnan kyll in pitkälle viemisessä. Useiden valt ionyhtiöiden perustamisen syynä on ollut se, ettei ole löytynyt muita yrityksiä, jotka pystyvät suori t tamaan yhtä suuria tar-

167

peellisia pääomansijoituksia ku in valtio ja joiden taloudellinen kantokyky on hyvin suuri, pääoman kierto on suhteellisen hidas ja r iskivaara tavallista suurempi. Näin valtio on ot tanut yl läpitääkseen eniten varoja vaativia ja yksityiselle sijoittajalle vähi ten kiinnostavia yri tyksiä ja taloudenaloja vapaut taen näin yksityisten yrit täj ien mahdoll isuudet edullisimpiin pää-omansijoituksiin. Työvoimapolit i ikan hoitaminen ja taloudellisen kehityk­sen turvaaminen aluepoliittisesti on johtanut joidenkin valt ionyhtiöiden pe­rustamiseen samoinkuin toisen maailmansodan jälkeen puolustuslaitoksen hallussa olleiden asetehtaiden muut taminen rauhanomaista tuotantoa har­joittaviksi teollisuuslaitoksiksi.

Valtionyhtiöistä voidaan todeta, ettei valtio ole pyrkinyt perustamaan yhtiöitä ainoastaan tarkoituksella kilpailla kotimaisilla markkinoil la mui­den jo olemassaolevien teollisuusyritysten kanssa. Vaikka kotimaista kil­pailua näinollen ei useinkaan ole olemassa, eivät valtionyhtiöt suinkaan toimi kilpailulta suojatuissa olosuhteissa.

1.2.2 Valtionyhtiöiden hallinto

Kuten muissakin osakeyhtiöissä on korkein ratkaisuvalta valt ioenemmis­töisissä osakeyhtiöissä yhtiökokouksilla. Yhtiökokouksessa valtiota edustaa valtioneuvoston määräämä edustaja, joka on usein asianomainen ministeri tai ministeriön virkamies.

Yhtiöpolitiikasta vastaa valtionyhtiöissä hallintoneuvosto. Hallintoneu­vosto käsit telee asiat, jotka koskevat tuotannon laajentamista, uusien tuo­tantolaitosten sijoituspaikkakuntia, yleistä työvoimapolit i ikkaa ja yhtiöiden sosiaalitoimintaa. Kansanedustajat muodostavat tavallisimmin noin puolet hall intoneuvostojen jäsenkunnasta .

Valtionyhtiöiden li iketoimintaa johtaa johtokunta alaisenaan toimitusjoh­taja. Johtokunta koostuu yhtiön johtoportaan henkilöistä, mutta jossa val­tiovaltaa edustaa yksi asianomaisen ministeriön edustaja.

Työnantajan ja työntekijöiden yhteistyöelimenä on tuotantokomitea. Tuotantokomiteain tehtävänä on informaation antaminen työntekijöiden edustajille yrityksessä sekä tuotannon, työtehon, työkurin, työturvall isuu­den, terveydellisten olojen, vi ihtyvyyden, ammatil l isen kehi tyksen ja työ­rauhan edistämäinen. Tuotantokomiteaan kuuluvien työntekijäin edustajain lukumäärä on yhtä suuri kuin työnantajain ja toimihenkilöiden yhteensä. Tuotantokomiteat ovat käytännössä pet täneet työntekijäin niihin kohdista­mat odotukset. Tämä johtuu tuotantokomiteoiden epämääräisestä asemasta, neuvoa-antavina eliminä niillä ei ole mitään ratkaisuvaltaa.

1.2.3 Valt ionyhtiöiden valvonta

Useissa yhtiöissä on oma tarkastusosasto, joka valvoo eri paikkakunni l le sijoitettujen tuotantolaitosten taloudenpidon oikeellisuutta.

Ulkopuolisena tarkastusportaana toimii yhtiöiden valvontat i l intarkasta-jat, jotka suori t tavat kir janpidon ja taloudenhoidon yksityiskohtaisen tar­kastuksen. Valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden toiminnan tarkastuksesta säädetään laissa, että valt iontalouden tarkastusviraston edustajat valvovat sitä, että valtion taholta yhtiöihin sijoitetut pääomat käytetään niihin tar­koituksiin, joihin ne on menoarviossa tai muualla määrät ty . Samalla he valvovat myös, että yhtiöt toiminnassaan noudat tavat niitä periaatteita, jotka eri yhteyksissä on annet tu näiden yhtiöiden toiminnan ohjeeksi.

168

1.2.4 Valtionyhtiöiden työllistävä vaikutus

Valtion koko yri tystoiminnan osuus on tällä hetkellä noin 19 % koko maan teollisuuden tuotannosta. Suora työllistävä vaikutus on viime vuosina ollut keskimäärin 52000 henkilöä. Tämä on noin 12 % koko Suomen teollisuuden työvoimamäärästä. Suoranaisten työllistävien vaikutusten lisäksi on valtion yri tystoiminnalla ollut varsin merki t täviä heijastusvaikutuksia. Teollisuu­den perustuotteiden valmistaminen on luonut mahdollisuuksia jalostusas­teen ja kotimaisuusasteen kohottamiseen.

2. YRITYSDEMOKRATIA

Työväestön taistelun tuloksena on Suomessa vallitsevalle yhteiskuntajär­jestelmälle ominaista melko kehi t tynyt kansanvaltaisuus valtiollisen ja kun­nallisen päätöksenteon alueilla. Kui tenkaan yhteiskunnalla ei ole mahdoll i­suutta valvoa tehokkaasti taloudellisen vallan käyttöä. Poliittisen ja talou­dellisen vallan eriytymisen johdosta, e lämme luokkayhteiskunnassa, jossa hall i tusmuodon suoman turvin täysin valvonnan ulkopuolella oleva pää-omanomistajain luokka käyt tää täysin itsenäisesti valtaa yhte iskuntamme elintärkeil lä alueilla. Tämän luokan tekemät päätökset ovat ristiriidassa mui­den yhte iskunnan jäsenten ja erityisesti — maamme enemmistön — palkan­saajien etujen kanssa. Yhteiskunnan etujen mukaista kui tenkin on, että yh­teiskunnassa tehtävät päätökset eivät ole ristiriidassa yhte iskunnan jäsen­ten valtaenemmistön kanssa. Tämän toteut taminen merkitsee, että koko talouselämää koskevien tavoitteiden asettaminen, suunni te lmat ja niiden hy­väksyminen sekä päätösten tekeminen tapahtuu kansan valitsemissa eli­missä samoinkuin päätösten toimeenpano saatetaan näiden elinten valvon­nan alaiseksi. Sosialidemokraatt isen Nuorison Keskuslii ton (SNK) mielestä tämä merki tsee yrityksissä pääoman ja tuotantovälineiden omistajien vallan rajoittamista ja työntekijöiden osallistumisoikeuksien ja vaikutusval lan li­säämistä.

Yhteiskunnan panoksen lisäämiseksi tuotantoelämän ohjaamisessa tulee SNK:n mielestä yrityksissä toteuttaa yri tysdemokrat ia , joka merki tsee työn­tekijöille ja toimihenkilöil le oikeutta osallistua yr i tystään ja työpaikkaan­sa koskevien tavoitteiden asettamiseen, suunnitelmien hyväksymiseen ja päätösten tekemiseen sekä myöskin sitä, että päätösten toimeenpano saa­tetaan koko henki lökunnan valvonnan alaiseksi.

2.1 Yritysdemokratian tuoteuttamiseksi SNK:n mielestä on olemassa seu­raavat yhteiskunnalliset edellytykset:

2.1.1 Yhteiskunnan osa-alueiden demokrat isoi tuminen

Poliittisen demokrat ian osalta Suomi on melko demokraat t inen maa, mutta taloudellinen val lankäyt tö on maassamme sangen epädemokraatt is ta . De­mokrat isoi tumiskehityksen pahimpana esteenä onkin se, ettei taloudelli­nen demokrat ia ole seurannut poliittisen demokrat ian kehitystä. Merki t tä­vää kehitystä on tapahtumassa koululaitoksen demokratisoimisessa, jossa koulu — ja korkeakouludemokra t ian osalta on merki t täviä parannuksia odotettavissa. Myös peruskoulu-uudistus tulee merki tsemään lasten tasa-arvoisuuden lisääntymistä. Merki t tävä osa yhte iskunnan osa-alueiden ja etenkin taloudellisen demokrat ian toteuttamisessa tulee olemaan poliittis­ten voimasuhteiden kehityksellä sekä eheytyneellä ammattiyhdistysl i ik­keellä.

169

2.1.2 Yhteiskunnall isen tietoisuuden kasvu

Työväenluokan yhteiskunnall isen tietoisuuden kasvuun ovat vaikut taneet taloudellisten valtasuhteiden epädemokraat t isuus, vallitsevan yhteiskunta­järjestelmän analysoiminen sekä ymmär rys kapitalistisen yhte iskunnan ky­vyttömyydestä ratkaista sen ristiriitoja. Yhteiskunnall isen tietoisuuden edis­täjinä ovat olleet .työväenluokan koulutus- ja kurssitoiminta, osallistumi­nen poliittiseen ja ammatil l iseen järjestötoimintaan sekä työväenlehdistö.

Tehdyt tu tk imukset osoittavat, että tietoisuus yr i tysdemokrat ian eduista on työväenluokan keskuudessa laajasti omaksuttu. Tutkimuksista käy sel­västi ilmi ettei työväestö näe yr i tysdemokrat iaa vain välineenä joidenkin omien etujensa ajamiseksi, vaan eräänä osa-alueena kansanval lan ja tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi. Tämä näkemys on omaksuttu myös lujasti toi­mihenkilöiden keskuudessa.

2.1.3 Tieteell istekninen val lankumous

Tieteellis-tekniselle kehitykselle on ominaista tuotannon lisääntyvä koneis­tuminen ja automatisoituminen. Tämän johdosta työn luonne on muut tunu t ruumiill isesta työstä yhä enemmän henkiseksi ja tekniseksi. Se on merkin­nyt työvoiman koulutustasolle kasvavia vaatimuksia, koske tieteellisen työn osuus tuotannosta l isääntyy ja tieteellinen työ tulee yhä ki inteämmin osaksi tuotantoprosessia. Näiden laadullisten muutosten vaikutukset työprosessissa kytkevät yhä uusia työnteki järyhmiä välittömästi aineellisen tuotannon pii­riin. Työväenluokkaan ei ole luettava enään ainoastaan ruumiill isen työn­tekijöitä, vaan myös kasvava joukko teknikoita, insinöörejä jne. Koulutus­kustannusten nousu on jäänyt pelkästään valtion rahoitet tavaksi , koska koulutus ei ole välittömästi tuottavaa eikä se tuo mukanaan voittojen väli­töntä kohoamista. Tieteellis-teknisen kehi tyksen mukanaan tuoma automatisoituminen ja ra­tionalisoituminen on merkinnyt erilaisten vieraantumisi lmiöiden esiintymis­tä ja l isääntyvää turvat tomuut ta työväestön keskuudessa. Tähän ovat en­nenkaikkea vaikut taneet ja tkuvat työvoiman supistukset, palkkojen jäl­keenjääneisyys työntuottavuudesta sekä suuryhtiöiden salassa tekemät muu­tokset, joista ilmoitetaan vasta aivan viime hetkessä.

Tieteell is-tekninen kumous avaa ihmiskunnalle ennenäkemät tömät mah­dollisuudet kehit tää tuotantovoimiaan vapauttaa aineellinen yltäkylläisyys ja tasa-arvoisuus. Tämä edellyttää kui tenkin koko yhte iskunnan eduista lähtevää pitkäjännitteistä suunnittelua.

2.1.4 Suhtautuminen yr i tysdemokrat iaan

Ammatt iyhdistysl i ikkeen tavoitteena on taloudellista demokrat iaa kehit tä­mällä turvata jäsenistönsä edut yleistä talouspoliti ikkaa koskevissa asioissa. Yritysten sisällä tehtävissä ratkaisuissa pyrkii ammattiyhdistysl i ike takaa­maan jäsenistölle oikeuden osallistua yri tysten päätöksentekoon.

Työntekijöiden keskuudessa suori tetut tu tk imukset osoittavat, että suh­tautuminen yr i tysdemokrat iaan on yksimielisen myönteinen edellyttäen, että yri tysdemokrat ial la tarkoi te taan työntekijöiden mahdoll isuutta saada edus­tajansa yri tyksen päätöksentekoelimiin. Työnantajat ovat periaatteessa suh­tautuneet myönteisesti yr i tysdemokrat iaan, joskin heidän yr i tysdemokrat ia on merkinnyt ainoastaan tiedonvälitystä ja näennäisosallistumista eikä suin­kaan yri tyksen valtasuhteiden muuttamista .

17C

Kaikki poliittiset puolueet ovat tähän asti suhtautuneet myönteisesti, jos­kin näiden kannanotoissa on erittäin suuria periaatteellisia eroavaisuuksia. Polii t t inen keskusta ja oikeisto suhtautuvat yr i tysdemokrat iaan kuten työn­antajat. Vasemmistopuolueiden piirissä asiaan on paneudut tu melko perus­teellisesti. Tästä on osoituksena keväällä 1970 vasemmistopuolueiden kan­sanedustajien tekemä yhteinen lakialoite yr i tysdemokrat ian kehittämisestä.

3. YRITYSDEMOKRATIA VALTIONYHTIÖISSÄ

3.1 Perustelut yritysdemokratian toteuttamiselle valtionyhtiöissä

SNK:n mielestä on mitä kiireellisimmin käynnistet tävä yri tysdemokrat ian toteuttamiseen tähtäävät toimenpiteet. Yri tysdemokrat ian toteut taminen on aloitettava valtion- ja valtionjohtoisissa yrityksissä. Perusteluina SNK esit­tää:

3.1.1 Mikäli valtiollistamiseen ei liity kyseisen sektorin johtojärjestelmän demokratisoitumista, merkitsee valtiollistaminen suoranaisesti suurem­pia etuja monopoleille kuin työväenluokalle.

3.1.2 Suurpääoma ei pysty vaikeut tamaan valtionyhtiöissä toteutettavaa yri­tysdemokratiaa, koska valt ionyritykset eivät ole taloudellisesti riip­puvaisia yksityisistä luottolaitoksista.

3.1.3 Solmittavilla kauppasopimuksil la valtio pystyy takaamaan valtionyh­tiöissä tuotannon suunnitelmall isuuden ja pitkäjännit teisyyden.

3.1 4 Valtionyhtiöissä tehtävillä ratkaisuilla mahdollistetaan teollisuustoimin­nan ohjaaminen myös kehitysalueille ja näin voidaan turvata alueel­lisesti tasapainoisempi taloudellinen kehitys.

3.1.5 Valtionyhtiöiden valvonta on yhte iskunnan hallussa. 3.1.6 Suuria investointeja vaativiin ja riskialttiille tuotannonaloille suun­

tautuvaa toimintaa voidaan valtionyhtiöissä toteuttaa hyvien luoton­saanti edellytysten vuoksi.

3.1.7. Valtionyhtiöt ovat kansalaisten omistamia yhtiöitä.

3.2 Valtionyhtiöissä toteutettavan yritysdemokratian edellytykset:

SNK edellyttää, jotta yr i tysdemokrat ia voisi tehokkaasti toimia, että pikai­sesti toteutetaan uudistuksia jotka eivät välittömästi suo työntekijöille mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon mutta jotka mahdollistavat yri­tysdemokratian tehokkaan toteuttamisen. Tällaisina uudistuksina SNK näkee:

3.2.1 Ammattiosastojen oikeudet työpaikalla on turvat tava, järjestämällä ammattiosastoille toimintatilat joissa sen elimet voivat vapaasti ko­koontua sekä mahdollistettava vapaan tiedotustoiminnan harjoit tami­nen työpaikalla.

3 2.2 Turvat tava luottamushenkilöiden asema työpaikalla siten, että luotta­mustoimen hoidosta ei aiheudu työntekijälle taloudellista menetystä eikä hänen varsinaisesta työstä siirtoa huonompaan työhön. Lisäksi on luottamushenkilöille taattava mahdollisuus työaikana osallistua am­mattiyhdistysli ikkeen kokouksiin ja koulutusti laisuuksiin.

3.2.3 Luottamusmiehil le on varat tava riittävästi aikaa luottamustehtävien hoitoon työaikana. Suurimmissa yrityksissä luottamusmiehet on koko­naan vapautet tava muista tehtävistä kuin luottamustoimen hoidosta.

171

3.2.4 Ammatt iyhdistysl i ikkeen toimihenkilöillä ja asiantunjoilla tulee olla esteetön pääsy työpaikalle, sekä oikeus osallistua ammattiosastojen ko­kouksiin ja tarpeen vaatiessa saada yri tyksen johdolta tehtäviensä hoi­tamiseksi tarpeelliset tiedot.

3.2.5 a Yksilöllisen irtisanomissuojan on turvat tava luottamushenkilöiden ja ja työntekijöiden aiheeton ir t isanominen.

3.2.5 b Kollektiivisella irtisanomissuojalla on rajoitettava rationalisoinnin, tuotanto-osastojen lopettamisesta tai tuotannon supistamisesta aiheu­tuvien haittojen eliminoiminen mahdoll is imman vähiin.

3.2.6 Vali tusmenettelyn on oltava yksinkertainen, nopea, halpa sekä mah­dollisimman muodollisuuksia sisältävä. Työntekijällä on oltava mah­dollisuus esittää valitus mistä tahansa työsuhdetta koskevasta erimie­lisyydestä sen aiheut tamatta työntekijälle ja muille asianomaisille mi­tään vahinkoa.

3.2.7 Yri tyksen tiedotustoiminnalla on turvat tava joka suuntaan kulkevan tiedon edellytykset tavoittaa jokaisen yri tyksen työntekijän. Työnteki­jällä on oltava mahdollisuus keskustella yri tyksen johdon kanssa yri­tyksen toimintaan liittyvistä kysymyksistä, investointisuunnitelmista, kustannustekijöistä, hintatasosta, menekistä, yr i tyksen omistussuhteis­ta sekä tulos- ja omaisuustaseista.

3.2.8 Yri tysdemokrat iaan s i i r tyminen edellyttää valtionyhtiöissä niiden osallistumista r i i t tävän koulutustoiminnan aikaansaamiseen. Koulutus­toiminta on ulotettava koskemaan yri tyksen johtoa, toimihenkilöitä ja työntekijöitä. Koulutukseen osallistujille on taattava keskeytymättö­mät tulot ja koulutuksen on mahdollisimman suuressa määrin nojau­duttava tu tkimukseen ja kokeiluun.

3.3 Valtionyhtiöissä toteutettavat yritysdemokraattiset toimenpiteet

Yritysdemokrat iaan liittyvien yhteistyöelinten rakenne ja menettelytavat on suunnitel tava sellaisiksi, että ne antavat mukana oleville turvall isuutta ja koko järjestelmälle tarpeellista l i ikkumati laa sekä mahdollisuudet jous­tavasti toimivien takais inkytkentämenetelmien käyttöön ja asioiden edelleen delegoimiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on SNK:n mielestä val­tionyhtiöihin muodostettava yhteistyökomitea ja henkilökuntaneuvosto.

3.3.1 Henkilökuntaneuvosto

Henkilökuntaneuvosto (HKN) koostuu yri tyksen henki lökuntaan kuuluvista jäsenistä, jotka eivät työsuhteessaan ole suoraan johtokunnan alaisia. HKN:n tehtävänä on työntekijöiden ja toimihenkilöiden välisten suhteiden kiin­teyt täminen sekä näiden välisen keskinäisen tiedotustoiminnan hoitaminen. Tärkeimpänä tehtävänä HKN:lla on toimia työntekijöiden ja toimihenki­löiden välisten suhteiden ki inteyt täminen sekä näiden välisen keskinäisen t iedotustoiminnan hoitaminen. Tärkeimpänä tehtävänä HKN:lla on toimia työntekijöiden ja toimihenkilöiden yhteiselimenä niiden käsitellessä asioita ennenkuin ne menevät yhteistyökomitean ratkaistaviksi .

3.3.2 Yhteistyökomitea

Yhteistyökomiteaan (YTK) nimeää HKN keskuudestaan 2/3 jäsenistä ja työn­antaja 1/3. YTK toimii ensisijaisesti neuvottelevana ja päät tävänä elimenä

172

joten sen jäsenmäärä voi olla melko suppea, mutta kui tenkin sillä on kaik­kien osapuolten luottamus ja niiden antamat toimintavaltuudet . YTK:n sa­moinkuin HKN toimikausi on kaksi vuotta ja niiden kokoontuminen tapah­tuu työaikana ilman ansion menetystä.

3.3.3 Henkilökuntaneuvoston ja yhteistyökomitean tehtävät ja päätösvalta

Henkilökuntaneuvoston ja yhteistyökomitean tulee käsitellä seuraavat asiat joissa sillä tulee olla myös päätösvaltaa:

a) Yri tyksen työvoima- ja henkilöstöpolitiikassa noudatet tavat periaat­teet ja menettelytavat , niiltä osin kuin työehtosopimukset eivät niitä kata.

b) Yri tyksen toiminnan tavoitteiden määrittelyssä, huomioiden etenkin: —• yri tyksen tuotannon määrä ja laatu — yri tyksen toiminnan ja tkuvuus, tasaisuus ja pitkäjännitteisyys, — omistajien tulojen lisäksi henki lökunnan tulot —• henki lökunnan turvall isuus ja henkinen hyvinvointi — yri tyksen yhteiskunnall inen vastuu c) Työhönotossa vahvistaa noudatet tavat arviointiperusteet ja menetel­

m ä t d) Työhön perehdyttämisessä päätet tävä millaista informaatiota työ­

hönottajan on annet tava työnhakijal le yrityksestä, työstä, työoloista jne. e) Irtisanomista, lomauttamista ja henkilöiden siirtoja koskevissa asioissa. f) Koulutustoiminnassa, koskien ammatillista, tuotantoteknistä, yr i tys­

demokrat ia ja työmarkkinapoli i t t is ta koulutusta. g) Työ- ja järjestyssäännöissä niissä puitteissa kuin työaikoja, palkan­

maksua, työpaikoilla käyt täytymistä yms. koskevat lait ja sopimukset salli­vat.

h) Yri tyksen sosiaali- ja terveydenhuoltotoiminnasta. i) Tiedotustoimintaa koskevissa kysymyksissä j) Erimelisyyksien sovittelussa sen sisältöä ja käsittelytapoja koskevissa

asioissa. k) Aloitetoiminnassa tehokkaan ja demokraat t isen yhteistyöjärjestelmän

luomiseksi. 1) Työturvall isuuskysymyksissä

m) Yri tyksen rationalisointitoiminnassa. n) Yri tyksen tulosten käytössä yhdistämällä konkreett isesti ja näkyvällä

tavalla henki lökunnan edut yri tyksen tuloksiin. o) Yri tyksen antamissa lahjoituksissa ja avustuksissa noudatettavista

yleisohjeista ja jakoperusteista.

3.4 Valtionyhtiöissä toteutettavan yritysdemokratian vaikutukset

Yritysdemokrat ian vaikutuksia tarkasteltaessa voidaan siinä havaita seuraa­via seikkoja:

1. Valtion yhtiöissä toteutet tu yr i tysdemokrat ia nopeuttaa yksityisen yri­tystoiminnan piirissä toteutettavaa yri tysdemokrat iaa

2. Yri tysdemokrat ia merki tsee yhte iskunnan ja työntekijöiden ensisijaisen panoksen lisäämistä koko yhteiskuntaa koskevissa asioissa

3. Yri tysdemokrat ian vaikutus työn tuot tavuuteen on eri tutkimuksil la sel­västi osoitettavissa

173

4. Yri tysdemokrat ian vaikutukset taloudellisen vallan harjoit tamiseen ovat rajoitetut mikäli yr i tysdemokrat iaa ei toteuteta kaikil la päätäntävallan tasoilla.

5. Tulonjakoon yr i tysdemokrat ian vaikutus on erittäin vähäistä johtuen yr i tysdemokrat ian asteittaisesta kehityksestä

6. Yri tysdemokrat ian toteutuminen merkitsee yrityksessä työskenteleville turvallisuutta, vi ihtyvyyttä ja oikeudenmukaisuut ta

7. Tieteellis-teknisen kehityksesn ja sovellutusten entistä tarkoituksen mukaisempi hyväksikäyt tö tuotannossa mahdoll istetaan

Yri tysdemokrat ian todelliset vaikutukset eivät koskaan pääse toteutumaan kapitalististen tuotantosuhteiden vallitessa, vasta kun sosialistinen talous­järjestelmä toteutuu voidaan yr i tysdemokrat ian todelliset vaikutukset to­teuttaa kokonaisuudessaan. Kapitalististen tuotantosuhteiden vallitessa to­teutettavalla yri tysdemokrat ial la on kui tenkin merki tystä sen tiivistäessä ja vahvistaessa työläisten r intamaa ja taisteluasemaa työpaikoilla luoden näin paremmat edellytykset sosialismiin siirtymiselle.

4. SNK:n TOIMINTA YRITYSDEMOKRATIAN TAVOITTEIDEN TOTEUTTAMISEKSI

SNK:n jäsenet ovat valtaosaltaan lähtöisin työväenluokasta ja muista työ­tätekevistä kerroksista, joiden edut ovat syvenevässä ristiriidassa suurpää­oman, imperialismin ja niitä edustavien poliittisten taantumusvoimien kans­sa. SNK:n jäsenistön edut vaativat demokraatt isen yhte iskunnan ja nykyistä demokraat t isemman tuotantoelämän toteutumista, demokraat t is ten vaiku­tusmahdollisuuksien sekä yhteiskunnall isen tasa-arvon ja suunnitelmall i­suuden lisäämistä. Tämä edellyttää talouselämäsä sellaisia muutoksia, joi­den tarkoituksena on poistaa kapitalistisen yhte iskunnan rakenteellisia epäkohtia.

SNK:n toiminnalta tämä edellyttää:

1. SNK:m tulee toimia aloitteellisena voimana työtätekevien etujen ajami­sessa

2. On käynnistet tävä laaja keskustelu yri tysdemokratiasta, tarkoituksena edistää palkkatyöväenluokan eri kerrostumien keskinäistä mielipiteiden vaihtoa ja teoreettisten valmiuksien kehit tämistä

3. SNK:n on käynnistet tävä laaja koulutustoiminta jäsenistönsä keskuu­dessa yri tysdemokraat t is ten valmiuksen tehostamiseksi

4. On toimittava ja vaikutet tava ammatillisessa työväenliikkeessä niin, että ammatt iyhdistysl i ike asettaa yr i tysdemokrat ian toteuttamisen ensisijai­seksi päämääräkseen

5. On vaikutet tava poliittisiin työväenpuolueisiin niiden yhtenäisen esiinty­misen mahdollistamiseksi yr i tysdemokrat iaa koskevissa kysymyksissä. SNK:n Satakunnan Piiri r.y. Piirri toimikunta

LIITTOTOIMIKUNTA:

Liit totoimikunta esittää, että lii t tokokous suorittaisi esityksen pohjalta yleis­keskustelun ja päättäisi velvoittaa l i i t totoimikuntaa valmistamaan liitto­neuvostolle hyväksyt täväksi ko. kannanoton.

174

N:o 5 Esitys kunnallispoliittiseksi ohjelmaksi

0.0. YLEISTÄ

Kunnall ishall into on muodollisesti kansanvaltaisin osa Suomen hall intojär­jestelmää. Kunnall isen demokrat ian toteuttaminen nykyisessä laajuudessaan on työväenli ikkeen määrätietoisen taistelun tulos. Kui tenkin kunt ien toi­mintamahdoll isuuksia rajoittaa taloudellisten voimavarojen niukkuus . Suu­rien pääomamonopolien edessä kunnat ovat voimattomia. Lisäksi kunnall is­hallinto on altis korruptiolle. Erityisesti voimakkaast i kasvavissa kunnissa on asuntorakennusteoll isuus hankkinu t hyvin pitkälle päätöksentekoa oh­jaavan aseman. Aiemmin voimakkaast i kunnall is ta demokrat iaa ja kunt ien toimialan laajentamista vastustaneet porvarill iset puolueet ovat havainneet , että pääoma voi käyt tää kuntia helposti hyväkseen taloudellisten etujen saa­vuttamiseksi. Kunna t voidaan jopa saattaa tukemaan välittömästi yksityistä yri tystoimintaa verovaroilla. Niinpä porvarill iset puolueet ovatkin muut ta ­neet suhtautumistaan kunnall isen itsehallinnon kehit tämiseen. Lisäksi laki­sääteisten tehtävien l isääminen kunnil le merkitsee, että näistä a iheutuvat kulu t per i tään kunnall isverotuksella, joka on pienituloisille ihmisille epäoi­keudenmukaisempi kuin progressiivinen valtiovero.

SNK:n käsityksen mukaan köyhien ihmisten turva on voimakkaassa lainsäädännössä, jolla määri tel lään myös r i i t tävän pitkälle kuntien toimi­ala.

1.0 KUNTIEN TALOUSPOLITIIKKA 1.1 Kunnan talous

1.1.1 Kunnan talous ja asukkaat:

Kunnan taloutta on hoidettava s i lmämääränä kunnan huono-osaisten asuk­kaiden etu: kunnan tulot on osoitettava ensisijaisesti sellaisten palvelujen kehit tämiseen, joita käy t tävä t kunnan huono-osaiset asukkaat . Kunnan ta­loutta ei tule saattaa palvelemaan suurpääoman mm. suuryri tysten etuja.

1.1.2 Kunnan talous ja palvelut

Kunnall is ten palvelusten tulee olla mahdolisimman laajalti ilmaisia. Tämä koskee varsinkin tiettyjä peruspalveluja, kuten terveyden- ja sairaanhoitoa, sosiaali- ja opetuspalveluja.

Kunnan taloudessa on ki innitet tävä voimakasta huomiota asuntotuotan­toon (asumispalvelujen tuotantoon), koska heikot asunto-olot ovat mm. mo­nen sosiaalisen, terveydellisen ja pedagogisen ongelman perussyy. Näin voi­daan tar t tua perussyihin, eikä kanavoida rahaa seurausten hoitamiseen. Ylellisyyspalveluksista on peri t tävä vähintään omakustannushintainen maksu, jota myös on määräajoin tarkistet tava ajan tasalle.

Kunnan talousarviossa ja pi tkän aikavälin suunnitelmissa on täysmää­räisinä otettava huomioon 1970-luvun suuret uudistukset, kuten peruskoulu, kansanterveyslaki , laki lasten päivähoidosta. Näiden huonetilojen ei tule olla "kerskarakentamis ta" vaan halpoja, kestäviä ratkaisuja.

175

1.1.3 Kunnall isverotus

Verotuksella on pyri t tävä nykyistä oikeudenmukaisempaan tulonjakoon sekä sosiaaliryhmien, että eri alueiden kesken. Verotus on suoritettava maksukyvyn mukaan siten, että minimitoimeentuloa vastaava ansiotulo on verotonta. Perusvähennysten markkamäärää on korotet tava.

On pyri t tävä siihen, että kunnall isvero muute taan progressiiviseksi. Ny­kyisellään kunnall isvero jakoverona rasittaa suhteellisesti enemmän pieni­tuloisia kuin suurituloisia. Tämän vuoksi veroäyrin hintaa korotettaessa on pidettävä huolta siitä, että korotusta vastaa huono-osaisille keskeis ten pal­velujen l isääntyminen. Ylellisyyspalvelujen vuoksi ei veroäyrin hintaa tule korottaa.

Kunt ien verotulojen lisäämiseksi tulee etsiä uusia verokohteita mm. maan ansiottoman arvonnousun verot taminen ym. kunnal l inen kiinteistö­vero. Kunt ien on saatava osuus l i ikenteen tuottamista veroista.

1.1.4 Kunnan lainat

Koska kunnat joutuvat ki lpai lemaan yr i tysmaai lman kanssa niukoista luot-tovaroista, on ryhdyt tävä toimenpiteisiin kunt ien luotonsaannin turvaami­seksi. Eräänä mahdollisuutena on kunnall ispankki .

1.1.5 Kunnall istalous ja kunnan ja kunnan toimiala

Kunnan toimialaa on pyrit tävä laajentamaan taloudelliseen suuntaan. Kun­nille olisi taattava mahdoll isuudet itse harjoittaa elinkeinotoiminaa mm. asuntotuotantoa, ylläpitää apteekkia, jne. Ihmisen asuminen ja terveys ei saa olla kiinni yksityisen elinkeinoelämän voittoperiaatteesta.

1.1.6 Kunnan talous ja koko

Vain r i i t tävän suuret kuntayksiköt voivat tarjota niin vankan taloudellisen perustan, että kunnan asukkaiden tä rke immät palvelutarpeet voidaan tyy­dyttää. Tämän mukaan tulee pyrkiä muodostamaan ri i t tävän suuria ja ta­loudellisesti toimintakykyisiä kuntayksiköi tä kuntauudis tuksen yhteydessä. Taloudellisesti heikossa asemassa oleva kunta ei kykene tar joamaan riittä­vää palveltuasoa. Taloudellisesti heikon kunnan itsehallinto jää tyhjäksi kuoreksi , vailla konkreet t is ta sisältöä.

1.1.7 Kunnan talous ja suunnit telu

Kunnan talous — sen tulot ja menot — tulee suunnitella sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäyksellä. Kunnan talouden suunnit telu ei saa jäädä irralliseksi, vaan se on kytket tävä kiinteästi muuhun kuntasuunni t te luun.

Talouden suunni t te lun tulee olla luottamusmiesjohtoista, julkista ja jat­kuvaa. Luottamusmiesjohtoisuus merkitsee sitä, että luottamusmiesten on oltava mukana suunnittelussa koko ajan, ei vain asettamassa suunnit te lun tavoitteita ja tekemässä loppuratkaisuja. Julkisuus merki tsee sitä, että asukkailla on mahdollisuus ja oikeus saada tietoa suunnitelmista, myös keskeneräisistä.

176

1.2 Asunto-, maapolitiikka ja kaavoitus

Yhteiskuntamme asunto-ongelmat johtuvat pääasiassa suurpääoman sekä tuotannon keskit tymisestä Etelä-Suomeen. Tämä pakot taa myös ihmiset — työvoiman — siir tymään vakiintuneil ta asuinalueil taan Etelä-Suomeen mis­sä tuotantolaitokset sijaitsevat. Tämä epäterve kehitys, joka johtuu yhteis­kunnan demokraat t is ten päätöksentekoelinten ulkopuolisista tekijöistä kiih­tyy entisestäänkin, a iheut taen entistä suurempia ongelmia. Ongelmien ra t ­kaiseminen edes tyydyttäväst i vaatisi voimakasta valtion ohjaamaa asunto­tuotantoa sekä pienviljelijöiden aseman oleellista parantamista muuttol i ik­keen hidastamiseksi. Kaiken ka ikkiaan on huomioitava, että asuntopoli­t i ikka on ainoastaan osa yhteiskuntapoli t i ikkaa.

Perheen merki tyksen väheneminen yhteiskunnall isena insituutiona on johtanut ihmisen toiminnan suuntautumiseen asunnon ja perheen ulkopuo­lelle. Tämän johdosta myös asuinympäristön yhteisten toimitilojen tarve on kasvanut.

Asuntopoli t i ikan hoi taminen edes tyydyttäväst i edellyttää aktiivista tonttipolit i ikkaa. Lainsäädäntöä on kehitet tävä siten, että yksityisestä maan­omistuksesta johtuvat hai t tateki jät voidaan poistaa, antamalla kunni l le mahdollisuus lunastaa tarvitsemansa rakennusmaa käypään hintaan, siis perunapellosta perunapel lon hinta, eikä penniäkään päälle.

Kunnal l isen asuntopolit i ikan pääpaino tulee olla kunnall isen vuokra-asuntotuotannon kehittämisessä. Tässä kehitystyössä on huomioitava myös pienasunnot.

Asuntopoli t i ikan tehostamiseksi olisi suoritettava seuraavat toimenpiteet:

— asukkail le on taat tava entistä pa remmat mahdoll isuudet osallistua asuntonsa ja asuinympäristöänsä koskevaan päätöksentekoon.

— osuuskuntamuotoinen asuntojen hallintojärjestelmä on otettava käyt­töön ja sitä on kehi tet tävä asukkaiden vaikutusmahdoll isuuksien ta­kaamiseksi.

— valtion asuntolainoituksen suhteellista osuutta on l isät tävä kunnal l i ­sen asuntotuotannon sektorilla ja lisättävä mahdollisuuksia valtiolai-noi tuksen turvin parantaa nykyisiä asuntoja.

— pientalorakentamisessa tulee suosia omatoimista har t i apankki raken-tamista mm. siten, että kunnat luovut tavat tontteja edullisin ehdoin tähän tarkoi tukseen.

— nykyisessä asuntotuotannossa on kiinnitet tävä entistä enemmän huo­miota koko asuinympäristön parantamiseen.

— eri tyisryhmien, kuten opiskelijoiden, vanhusten jne. sijoittamisesta laitosmaisiin asuntoihin on luovuttava. Sensijaan huoneistojen suun­nittelussa on huomioitava er i tyisryhmien tarpeet.

— autopaikkojen aiheuttamia kustannuksia ei tu le sisällyttää asumiskus­tannuksiin, vaan ne on peri t tävä suoraan autopaikkojen käyttäji l tä.

1.3 Liikennepolitiikka

Kunnallisessa l i ikennesuunnit telussa on etusijalle asetettava kevyt l i ikenne, siis ja lankulku ja pyöräily. Samoin julkista l i ikennettä on suosittava. Ny­kyisestä yksityisautoja palvelevasta l i ikennesuunnit telusta on luovuttava. Ju lk inen l i ikenne on nähtävä kunnall isena palvelusmuotona. P ienten kun­tien tulee perus taa yhteisiä li ikennelaitoksia esimerkiksi kuntalainl i i t to-

177

pohjalle. Perusajatuksena on pidet tävä sitä, että kuntalaisil le taataan mah­dollisuus suorittaa työ- ja asioimismatkansa i lman kohtuutonta a janhukkaa ja kustannuksia .

2.0. SOSIAALIPOLITIIKKA

2.1 Yleistä

Sosiaalipolitiikan yleismaailmall inen perustelu korostaa ku inka sosiaalipo­liittinen toiminta, toteuttamalla yhteiskunnall ista oikeudenmukaisuut ta , edistää samalla kansainvälistä r auhaa ja näin koko yhte iskunnan menes­tystä. Kapital ist inen yhteiskuntajärjestelmä, joskin se myöntää sosiaalipo­liti ikan merki tyksen, e i ku i tenkaan mukaudu kyll in yhte iskunnan muu­tokseen ja palvelemaan ihmistä. Niin myös sen keinot harjoittaa menestyk­sellistä sosiaalipolitiikkaa ovat rajoitetut.

Sosiaalipolitiikan tavoitteena on varautuminen erilaisten riskit i lanteiden varalle. Siksi sosialistisen suunni te lmatalouden vallitessa voidaan yhteis­kuntaan suunnitella erilaisista lähtökohdista ku in kapitalistisessa järjestel­mässä.

K u n nykyisen sosiaalipoliittisen la insäädäntömme hajanaisuus on ilmei­nen, tulisi lähitavoitteeksi aset taa sen koontaminen.

Sosiaali turvapolit i ikka jaoitellaan: — sosiaalivakuutukseen — sosiaaliavustukseen — sosiaalihuoltoon ja — sosiaalipalveluun.

Viime aikoina on yhä korostuneimmin tullut esille sosiaalipalvelujen kä­site. Sen määr i te tosin on hieman epämääräinen, mut ta siihen luetaan ny­kyisin mm äitiys- ja lastenneuvolat, kasvatusneuvolat , avioliitto- ja perhe­neuvolat, aviottomien äitien ja lasten sosiaalipalvelut, lasten päivähoito eri muodoissaan, kodinhoitoapu, vanhusten sosiaalipalvelut, vammaisten so­siaalipalvelu, ammat inval innan ohjaus ja oikeusapu.

Eri toten lasten päivähoitokysymys koetaan polt tavana. Sen tulisi kat taa myös opintojen ja vuorotyöhön sekä harras te toiminnan aiheut tamat hoidon tarpeet. Päivähoidon toteuttamiseksi on etsittävä vaihtelevia ja joustavia ratkaisuja ilman, että hoidon tasosta ja lapsen turvall isuudesta t ingitään.

Sosiaalipalvelujen tuottamisessa kunni l la on tällä vuosikymmenellä suuri tehtävänsä.

2.2.1 Huoltoapu

Sosiaalihuoltoa pidetään sosiaaliturvatoimenpiteistä viimesijaisena, johon turvaudutaan vasta, k u n muut sosiaalipolitiikan toimenpiteet eivät ole joko ennät täneet apuun tai ne eivät ole olleet rii t täviä. Huoltoapua on pi tkään pidet ty väistyvänä toimintana, mut ta sen merki tys on kui tenkin korostunut n imenomaan siksi, etteivät sosiaaliturvan eri lohkot ole olleet kyll in jous­tavia toiminnoissaan.

2.2. SOSIAALIHUOLTO

178

Siksi yhä tarvitaan eräänlaista sosiaaliturvan "ensiapuaktia", joka tur­vaa välivaiheen toimeentulon. K u n huoltoapua joudutaan antamaan hyvin suuressa määr in myös siksi, että sosiaal ivakuutuksen kaut ta annet tava apu on ri i t tämätön, on tarpeen korostaa kunt ien ja valtiovallan yhteistyön vält­tämättömyyttä . Monilta tahoilta annet tava taloudellinen tuki on hal l innoltaan epärationaalista ja asiakkaalle epämielekästä. Kunt ien rahoit tamalla huol­toavulla annetaan perin erilaista toimeentuloturvaa mikä seikka on ylei­sesti tiedossa, mut ta johon kui tenkaan ei ole saatu korjausta.

2.3 Kuntien sosiaalipolitiikka

Erityisesti sosiaalipolitiikan alueella on kunt ien ja valtion tehtävien yhtei­siä tavoitteita korostettava. Kunna t ja valtio on nähtävä saman julkisen vallan haltijoina, joiden keskinäinen työnjako perus tuu tarkoi tuksenmu­kaisuuteen eikä näkemysten erilaisuuteen. Nykyisellään kunt ien sosiaali-ja terveydenhuoltoon liittyvien palvelusten jär jestäminen sekä tar joaminen kunnan asukkail le.

Tässä tehtävässään tulee valtion tehokkaasti tukea kunt ien toimintaa, jotta asukkaiden tasa-arvo saadaan tälläkin alalla toteutet tua asuinpaikasta r i ippumatta .

2.4 Huollon muut toimintamuodot

Nuorten perheiden elämää on pyri t tävä tukemaan lasten päivähoidon jär­jestämisellä. Päivähoidon tulee kat taa myös opintojen ja vuorotyön sekä harras tustoiminnan aiheut tamat hoidon tarpeet. Päivähoidon toteuttami­seksi on etsittävä vaihtelevia ja joustavia ratkaisuja ilman että hoidon ta­sosta ja lapsen turvall isuudesta tingitään.

Muilla huollon aloilla on yleensä pyri t tävä ratkaisuihin, jotka ottavat huomioon inhimilliset tarpeet. Laitossijoituksia on kaikil la tasoilla pyri t­tävä väl t tämään. Olevia laitoksia on kehi tet tävä sekä niiden sisäinen hal­linto demokratisoitava, niin et tä laitoksen asukkaat sekä henki lökunnan ko­konaisuus voivat osallistua asioiden päätäntään.

2.5. Terveydenhoitopolitiikka

Terveydenhuoltopoli t i ikan keskeisenä tavoitteena on pidettävä kaikkien kansalaisten yleisen terveydenti lan parantamista ja yleisten kansantaut ien voittamista. Kansanterveystyön toteuttamista on ja tket tava ja terveyspal-velukset ensi tilassa saatava maksuttomiksi kaikil le kansalaisille. Tervey­destä on tehtävä kansalaisen asuinpaikkaan katsomatta yleinen perusoikeus. Sairaalalaitos on lii tettävä kansanterveystyön toteuttamiseen sairauksien tehokkaaksi hoitamiseksi sekä tehokkaan jälkihoidon ja kuntoutuksen ta­kaamiseksi . Ensi vaiheessa tulisi i lmaispalvelujen piiriin saattaa lääkär in määräämien lääkkeiden osuus. Samoin tulisi myös erikoislääkärin palve­lukset siihen lii t tyvine tu tk imusmaksuineen liittää ilmaispalvelujen piiriin. Vähävaraisil la yleensä sekä nuorille, joiden osuus palvelujen käytöstä on vähäinen, olisi palvelukset tehtävä maksuttomiksi välittömästi. Täten py­rittäisiin myös maksupolit i ikalla edistämään pitkäaikaissairaiden sairauk­sien syntyä sekä varhaistoteamista. Työturvallisuusjärjestelyissä on ammat­ti tautien ehkäisy ja viihtyisän työympäristön luominen keskeinen asia.

Terveydenhuollon laitosten sisäistä ilmapiiriä on demokratisoitava ja lää-kärikeskeisyydestä luovuttava. Myös laitosten eri käyt tä järyhmil le on an-

179

nettava vaikutusmahdoll isuus henki lökunnan rinnalla. Sairaalat ja laitokset ovat suur ten väestöryhmien hoidon ohella suuria työnantajia. Niiden eris­tyneisyys muusta yhteiskunnasta on murre t tava ja ni iden asiat on saatet tava demokraat t isen keskustelun piiriin.

Sosiaali- ja terveyslautakunt ien läheistä yhteistoimintaa on korostet tava Lautakunt ien mahdoll isuutta demokraat t is ina kunnall isina eliminä on

korostet tava ja päätäntäval lan siirtoa virkamiehil le on vältet tävä. Lauta­kunt ien jäsenten toimintamahdollisuuksia on parannet tava alan opinto- ja kurssitoiminnalla; jonka a iheut tamat kulut ja menetykset on täysin kor­vattava.

2.6 Nuorisopolitiikka

Sosialidemokraattisen nuorisopoliti ikan päätarkoi tuksena on luoda edelly­tyksiä yhte iskuntarakenteen laadulliselle parantamisel le kohti sosialistista yhteiskunta j ärj estelmää.

Nuorisoa ei saa käsittää missään tilanteessa omaksi, erityiseksi yhteis­kuntaluokaksi , jolla olii ristiriitoja muiden yhteiskuntaluokkien kanssa.

Kunnall isen nuorisopolit i ikan tehtävänä on pyrkiä takaamaan nuorten mahdollisuuksia ja vi ihtyvyyttä. Kunnal l isen nuorisopolit i ikan eräänä teh­tävänä on saattaa nuoriso tasa-arvoiseen asemaan huomioonottaen nuor ten eri tyiskysymykset kunnissa.

Nykyinen nuorisopolit i ikka kunnallisella tasolla on paljon muutak in kuin nuor ten vapaa-ajanvieton kehit tämistä. Kunt ien nuorisolautakuntien on otettava ennakkoluulot tomast i kantaa kaikki in nuorisoa koskeviin kysy­myksiin.

Nuorisopolit i ikan suunnit telu kunnissa on hyvin puutteellista tai sitä ei suoriteta ollenkaan. Kui tenkin onnistuneen nuorisopoliti ikan ehdoton vaa­t imus on sekä lyhyen että p i tkäntähtä imen suunnit telu. Kunt i in saattaa olla hyödyllistä perustaa erityisiä nuorisopoliittisia suunnitteluelimiä, jotka toi­misivat esim. suoraan kunnall ishall i tuksien alaisuudessa tai ainakin on huolehdit tava siitä, että kuntasuunni te lmaa tekevissä elimissä on myös nuorisopoliit t inen työryhmä. Nuorisopolit i ikka ka t taa nykyisin ainakin seu­raavat yhte iskunnan osa-alueet: koulutukset , työn ja työllisyyden, tervey­den, elinympäristön, ihmissuhteet, vapaa-ajan, taloudelliset voimavarat , po­liittiset voimavarat ja vaikutusmahdoll isuudet , kontrollipoliti ikan, sosiaali­turvan, aluepolit i ikan ja kansainväliset kysymykset , Näihin kaikki in kysy­myksi in tulee nuorisopoliti ikan kunnissa vaikuttaa.

Tukiessaan nuorisopoliittisia järjestöjä on kunt ien ensisijaisesti otettava huomioon nuorten omatoimisuus järjestöissä. Kunt ien on varat tava nuorille sekä näiden järjestöille r i i t tävät kokoontumis- ja toimitilat.

3.1 Koulupolitiikka

Kunnall isen koulusuunni t te lun ehdoton edellytys on ensimmäisen ja toi­sen asteen täydell inen kunnal l is taminen. Kouluopetuksen suunnit telussa täy­tyy huomioida riittävässä määr in myös koulujen sisäinen päätöksenteko. Jot ta oppilaiden ja opettajien demokraat t iset vaikutusmahdoll isuudet voi­taisiin taata, on kunt ien luotava ri i t tävät taloudelliset edellytykset koulu­neuvostojen toiminnalle sekä niiden päätösten toteuttamiselle.

3. KULTTUURIPOLITIIKKA

180

Kunnan oppilaitosten yhteyteen tulee liittää pakoll inen esikoulu. Esi­koulun päätehtävänä tulisi olemaan erilaisista viriketaustoista johtuvien erojen saat taminen palvelemaan luontevalla tavalla yksilöä ja koko koulu­yhteisöä.

Peruskouluun siirtymisen on tapahdut tava lyhyimmässä mahdollisessa ajassa. Peruskouluun tulee vielä valitettavasti jäämään aimo annos suoma­laisen koulumaai lman taantumuksel l isuutta , joten se ei työväenli ikkeen kannal ta voi olla mikään päätepiste, vaan taistelu tasa-arvoisemmasta koulutuksesta ja tkuu.

Myös ammatt ikoulut on kunnall is tet tava. Ammatt ikoululais ten oikeudet osallistua opetuksen suunni t te luun ja sisäiseen järjestyksen pitoon on oltava samat kuin vastaavaan ikäisten muissa oppilaitoksissa. Yhteiskunnall ista opetusta on tuntuvast i l isättävä ammattikouluissa. Nykyinen taantumuksel-lineen uskonnonopetus on korvat tava koko koululaitoksessa yhteiskunnall i ­sella opetuksella.

Opetuksen laadullisen tason korottamiseksi on perustet tava valtion ope-tusmateriaal ikustantamo, lisäksi on huolehdit tava siitä, että kouluilla on riittävästi määrärahoja nykyaikais ten opetusvälineiden hankintaan. Koulun tulee tarjota kaikil le oppilaille samanlaiset mahdoll isuudet opiskeluun: opinto-ohjausta, i lmainen terveydenhoito, i lmainen ruoka ja koulukul je­tukset ovat vähimmäisvaat imuksia.

3.2 Taidepolitiikka

Kunnall isen taidehall innon on oltava kiinteä osa kunnan muuta hallintoa. Kunnall isen taidepolitiikan eri lohkojen (mm. teatteri- , kirjasto- ja mu­siikkitoimi) keskinäinen koordinaatio ja toimeenpano on järjestet tävä esi­merkiksi luomalla kunnall is ta sosiaalihallintoa vastaava elin. Kunnan on rii t tävästi tuet tava vapaata kansalaistoimintaa taiteen aloilla.

Kunnan on pyri t tävä laajentamaan eri taidealojen palveluksia kuten elo­kuvatoimintaa joko kerhomuotoisena tai kunnall isena elokuvateatterina. Samoin olisi perustet tava äänikirjastoja. Kunnan taidepoliti ikan päätavoite on tuoda taiteen eri alat kuntalais ten ulottuville heidän taloudellisesta ase­mastaan r i ippumatta .

3.3 Työväenkulttuuri kunnissa

Työväenli ikkeen piirissä on kehi t tynyt omaleimainen kul t tuur iper inne, jon­ka vaaliminen ja kehi t täminen on myös kunt ien otettava huomioon kult-tuuriohjelmiaan toteutettaessa. Nuorison voimakas kiinnostus perinteiseen työväenmusiikkiin, -näyttämötaiteeseen, ja -kirjall isuuteen edesauttaa pe­rinteisen työväenkul t tuur in säilymistä. Kunt ien tulee huolehtia työväestön vanhojen, historiallisten kokoontumis-, ym. paikkojen, kuten vanhat työ­väentalot, säilyttämisestä ja kunnostamisesta. Kunt ien kirjastolaitoksien olisi katsottava, et tei vanhaa työväenkirjal l isuutta missään vaiheessa hävi­tettäisi, vaan sitä kunnostettaisi in kuntalais ten tutustumista varten.

Työväen- ja kansalaisopistoilla on varsin keskeinen asema kuntalaisten kul t tuur i ta rpeiden tyydyttämisessä, sillä ne pystyvät tar joamaan pienryh­millekin oivia tilaisuuksia kehit tää ryhmän jäsenten kul t tuur iharras tuksia . Työväen- ja kansalaisopistojen palvelujen edelleen kehi t täminen on var­sin tärkeä tehtävä. Näitä palveluja tulisi kehi t tää siten, että myös vuoro­työläiset voisivat päästä niistä osallisiksi.

181

Kunt ien on tarjottava tukea, mm. kokoontumistiloja, myös epävirall i­semmille pienryhmätoiminnoil le. Suurempien kunt ien tulisi harki ta myös ns. kuntatai tei l i joiden palkkaamista kunnall iseen kul t tuuri toimintaan, jol­loin kun tatai teili joiksi olisivat sopivia mm. työläiskirjailijat.

Perinteisen työväenkul t tuur in r innalla on nähtävä nykyisin ne kult­tuur i to iminnan muodot, jotka ovat vastapainona kapitalistiselle tehokult­tuurille, ja ovat kustannuksiensa vuoksi työväestön käytössä. Tällaisia kult­tuurimuotoja ovat ne, joiden avulla pyr i tään kehi t tämään aktiivisesti ja voimakkaast i ihmisen omaa persoonallisuutta tavoitteena myös kult turi l l i -sesti akt i ivinen ihminen. Työväestön kul t tuur i l l inen aktiivisuus on omalta osaltaan luomassa lisäedellytyksiä yhteiskunnan demokratisoimisessa kohti sosialismia. ,

Nopea tieteellis-tekninen kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia har­joittaa erilaisia kul t tuurimuotoja myös työväestön keskuudessa, joskin on todettava, että eri yhteiskuntaluokkien ihmisten taloudelliset mahdollisuu­det käyt tää uusia ja vanhojakin kul t tuurimuotoja hyväkseen, ovat hyvin epätasaiset.

Kunnissa suoritetaan vapaata sivistystyötä ia kunnan omien kul t tuur ipalve­lusten tarjoamista edistämään on perustet tava vapaa-aika- ja kul t tuur i lau­takuntia . Kunt ien on ki inni te t tävä enemmän huomiota työväenli ikkeen ja yleensä järjestöjen suori t taman kul t tuur i - ja sivistystyön tukemiseen.

Kirjastoista on kehi tet tävä monipuolisia kul t tuur ikeskuksia , jotka tar­joavat kirjojen lainaamisen ohella mm. monipuolisen musiikkikirjaston, lehtisalin (jonka on oltava auki myös viikonvaihteessa) ja l i ikuntakyvyt­tömien henkilöiden kotikäyntipälvelut .

Myös syrjäseutujen ihmisille on tarjottava mahdollisuus kirjastopalvelus-ten käyttöön esim. kirjastoautoja hankkimalla . Työväenopistot toimivat työ­väenl i ikkeen aloitteesta kansalaisten aikuiskasvatuksen antajina. Työväen­opistojen toiminnan painopistettä on siirrettävä enemmän yhteiskunnall i ­siin aineisiin. Työväenopistoissa on edistettävä opintodemokrat iaa perusta­malla opintopiirien edustajista koostuvia opintoneuvostoja, jotka antavat lausuntoja tulevista opiston työsuunnitelmista ja opiston kehittämisestä.

3.5 Ulkoilu ja urheilu

Kunnan urhei lu- ja . l i ikuntapol i t i ikan on tähdät tävä kaikkien kuntalaisten fyysisen kunnon kohottamiseen. Kaavoituksessa on varat tava rii t tävästi ti­loja urhei lun ja kuntol i ikunnan harrastamiseen. Asuntokort teleihin on va­rat tava t i lat lapsille erilaisten pallo ym. pelien harrastamiseen.

Ja lanku lku- ja pyörät iet on luotava turvallisiksi koko kunnan alueella. Urhei lualueiden suunnittelussa on ennenkaikkea otettava huomioon aluei­den käyt tö kansanurhei luun. Maauimaloiden ja halpojen uimahall ien ra­kentaminen suurimpiin kunti in ja asutuskeskuksi in on pantava alulle, sillä ne tar joavat laajoille joukoille erinomaisen mahdoll isuuden l i ikuntaan.

Vanhusten ja vammaisten l i ikunnantarpeen tyydyttämiseen on ki inni­tettävä erityistä huomiota.

Kunt ien on ki innitet tävä huomiota ri i t tävien virkistyskäyttöön tarkoi­tettujen ranta-alueiden varaamisesta kuntalaisten käyttöön.

3.4 Sivistystyö

182

Näille virkistysalueil le on taat tava ka ikkien kuntalaisten pääsy mahdol­lisesta autottomuudesta huolimatta ts. virkistysalueille on kunt ien järjes­tettävä ilmaisia kuljetuksia.

SNK:n Uudenmaan piiri r.y. Piiritoimikunta

LIITTOTOIMIKUNTA:

Lii t totoimikunta esittää, että l i i t tokokous suorittaisi esityksen pohjalta yleiskeskustelun ja päättäisi velvoittaa l i i t totoimikuntaa valmistamaan liit­toneuvostolle hyväksyt täväksi ko. kannanot to .

N:o 6 Esitys järjestöpoliittisen asiakirjan valmistamisesta

JOHDANTO

Huolimatta Sos.dem. Nuorison Keskuslii ton IV liittokokouksessa Kotkassa 1970 tapahtuneesta voimakkaasta suunnanmuutokses ta kohti sosialistisesti suuntautuvan nuorisoliiton luomista ei kuluneena l i i t tokokouskautena ole kyet ty luomaan tämän päämäärän olennaisinta perustaa, vahvaa järjestöko-neistoa, Nuorisoliiton johto ei käs i tyksemme mukaan ole asettanut perus-ja piiritason toiminnan kehi t tämistä sille kuuluvaan arvoon. Tämän vuoksi järjestöll inen kehi tys vuosien 1970—73 ei ole ollut niin voimakasta kuin olisi ollut vält tämätöntä.

Vuoden 1970 jälkeen on Sos.dem. Nuorison Keskuslii t to vapautunut enti­sistä kahleistaan oikeistososialidemokratiaan ja kyennyt va l takunnan ta­solla hahmot tamaan omia nuoriso- ja yleispoliittisia tavoitteitaan varsin tuloksellisesti. SNK on vuoden 1970 jä lkeen kyennyt hor jut tamaan ennen niin suvereenilla tavalla va l takunnan nuorisopoli t i ikkaa johtaneiden SDNL:n ja NKL:n asemaa ja kohonnut joil lakin sektoreilla jopa näiden ohi.

Kui tenkaan näistä positiivisista kehitystendensseistä ei ole ollut mer ­ki t tävää apua siinä työssä, jota SNK:laiset paikkakuntatasol la harjoit tavat, Heijasteena siitä järjestöpoliittisesta näkemyksestä , joka SNK:ssa on val­linnut, voidaan pitää sitä tapaa, jolla esitystä SNK:n periaateohjelmaksi py­ri t t i in saamaan perusjärjestöjen käsi t telyyn. Ennen tätä ei suur immal la osalla SNK:n osastoista ja jäsenistä ollut suunnitel tua ideologista peruskou­lutusta järjestet tynä eikä tätä periaateohjelmankäsi t te lyn kannal ta keskeis­tä tarvet ta pyr i t ty poistamaan edes käs i t te lyn yhteydessä. Näin menetel len saatiin aikaan tilanne, jossa ei minkäänlais ta tarpeellisen laajaa selvit tämis-työtä ja vertailua muunlaisi in sisällöllisiin vaihtoehtoihin voitu suorittaa, ja näin ollen ka ikk i perusjärjestöjen kannanotot , joita tuli määräa ikaan mennessä minimaalisen vähän, jäivät enemmän tai vähemmän stilistiselle tasolla.

183

Koska kui tenkin SNK: n piirissä käydylle ideologiselle keskustelulle on ollut ominaista yksimielisyys siitä, että SDP:n sisällä on pyr i t tävä sosia­lististen voimien asemien tuntuvaan ja tulokselliseen vahvistamiseen, on pidettävä hämmästyt tävänä, ettei ole nähty, ku inka luonnollisen ja väl t tä­mät tömän ehdon tälle päämääräl le asettaa perustason toiminnan kehi t tämi­nen. Tätä kau t tahan on mahdollista hankkia sitä SNK:n niin kipeästi kai ­paamaa poliittista selkänojaa niin omaa järjestöä vahvistamalla kuin puo­lueen piirissä toimimalla. Es imerkkinä siitä, kuinka tärkeätä SNK:lle on vasemmistososialidemokraatt isten voimien mahdoll is imman laaja joukko-kannatukseen perustuva yhteistyö, voidaan pitää SDP:n XXIX puolueko­kouksessa esiintynyttä SNK:laisten ja puolueen vasemmistoon kuuluvien henkilöiden yhteistyötä mm. EEC- sekä vasemmiston yhteis työkysymyksen yhteydessä.

Sos.dem. Nuorison Keskuslii ton harjoi t tama järjestöpolit i ikka ei myös­kään t iedotustoiminnan osalta ole palvellut jäsenistöä parhaal la mahdolli­sella tavalla. SNK:n äänenkannat tajajksi perustet tu LlPPU-leht i ei ole il-mestymiskautensa aikana muodostunut jäsenistön kipeästi tarvitsemaksi toiminnan organisoijaksi eikä myöskään ideologiseksi keskustelu- ja kou-lutusfoorumiksi. Siitä johtuen, että liiton toimenpiteet perusjärjestöjen ti­lan kohentamiseksi ovat olleet riittämättömiä!, ovat SNK:n piirijärjestöt ol­leet lähes voimattomina seuraamassa ja ohjaamassa perusyksiköiden lyhyt­jänteistä ja tavoitetiedotonta toimintaa. Liian usein tapahtuu niin, että kun jollekin pa ikkakunnal le kyetään kovan työn jälkeen perus tamaan uusi SNK:n perusyksikkö ja piirijärjestö joutuu muiden töiden paljouden takia vähentämään omaa holhoustaan tätä järjestöä kohtaan, alkaa vähitellen jäsenistö vähetä ja joissakin tapauksissa toiminta kokonaisuudessaan lakkaa.

On selvää, että vallitsevaa t i lannet ta ei voida korjata hetkessä tai i lman perusteellista järjestöllisen tilan kartoitusta. Tässä mielessä tun tuukin luon­nolliselta, että tavoitteeksi seuraavalle l i i t tokokouskaudelle asetetaan SNK: n toiminnan kehi t täminen ennen ka ikkea piir i- ja perusjärjestötasolla. SNK:n poliitt inen ja ideologinen kehi tys tulevat vaat imaan laajoja toimenpidesar­joja, joiden avulla mahdoll istuvat pyrk imykse t vasemmistososialidemokraat-tisen joukkoli ikkeen rakentamiseksi .

Sos.dem. Nuorison Keskuslii ton yhtenä keskeisenä tehtävänä tulee olla ohjelmallisten päämääriensä toteut taminen myös Sosxlem. Puolueen orga­nisaation kaut ta . Tässä työssä tarvi taan jäsenistön voimakasta valmennus­työtä. Koulutuksen lisäämisen ohella on luotava ohjelmalliset puit teet pe­rustasolla tapahtuval le toiminnalle julkaisemalla erityinen perusjärjestöjen toimintaa käsi t televä asiakirjakokonaisuus.

PERUSJÄRJESTÖJEN LUONTEEN TOTEAMINEN

On täysin selvää, että SNK:n toimesta ei ole mahdollista valmistaa sellaista perusjärjestöjen toimintaa koskevaa asiakirjaa, joka ratkaisisi kaikki toi­minnan käynnistämiseen, j a tkuvuuden turvaamiseen ja toiminnan laajen­tamiseen l i i t tyvät ongelmat. Tämä jo siitä luonnollisesta syystä, että SNK:n perusyksikkötaso muodostuu hyvinkin paljon toisistaan eroavien ympäristöjen ja toimintaedellytysten alaisena.

Perusjärjestöjen toiminnan hahmot taminen on kui tenkin tärkeää aloit­taa n imenomaan kunk in toimintaympäristön ja perusyksikön erityisluon­teen toteamisella ja kartoit tamisella. Voidaan erot taa esim. kaupunkiosas-toja ja maaseutuosastoja, ammat t i ryhmiin perustuvia osastoja, samoin eri­laisia ikäryhmiä ja taloudellisia mahdollisuuksia. On mahdollista hahmot­taa nämä kaikki eri vaihtoehdot ja sitä kaut ta luoda edellytykset kul lekin

184

osastolle selvitää oma asemansa ja sen kau t ta oman toimintansa luonne ja tavoitteet. Johonkin tällaiseen päämäärään SNK:n tulee pyrk iä luodessaan tulevaisuudessa perusjärjestöjen toiminnallisia suunnitelmia ja niitä koske­vaa materiaal ia .

Tässä työssä on tärkeää mahdoll is imman konkreett is ten poliittisten ja toiminnallisten tavoitteiden asettaminen niin, että tarpeellisessa määr in otetaan huomioon perusyksikön realistiset edellytykset ja toimintaresurs­sit, kuten taloudelliset ja koulutuksell iset edellytykset, jäsenistön poliittisen ja järjestöllisen kokemuksen aste jne.

Huolimatta monista ympäristöön ja taloudellisiin seikkoihin liittyvistä eroista on kaikil la SNK:n perusyksiköil lä monia yhteisiä tehtäviä, joiden toteut taminen tapahtuu vallitsevien ehtojen ja edellytysten puitteissa. So­sialidemokraatt isen nuorison on kaikkial la pyri t tävä muotoutumaan paikal­lisen sos.dem. vasemmiston yhdistäjäksi taistelussa, jota käydään sosialide­mokrat ian marxilaisen per inteen saamiseksi harjoi tet tavan käytännön po­liti ikan ohjenuoraksi. Tähän tehtävään l i i t tyen on SNK:n opintomateriaa-l i tuotannon turvin pyri t tävä organisoimaan sellaista ideologista koulutusta, joka voidaan välittömästi hyödyntää poliittisen toiminnan kautta .

Järjestöpoliit t isen aineiston valmistaminen tulee nähdä eräänä keskei­senä osana Sos.dem. Nuorison Keskuslii ton strategiaa luotaessa. Aineiston avulla tulee tärkeäksi täsmentää erityisesti kunkin perusosaston/jaoston tehtävät paikallisen SDP:n puolueosaston suhteen sekä antaa ohjeet kunnal ­lisella tasolla tapahtuvan toiminnan organisointiin.

PERUSTASON TOIMINNAN RAKENTAMINEN

Kun tarkastel laan perustason toiminnan organisointiin liittyviä seikkoja, voidaan nähdä neljä päävaihet ta: 1) Perusjärjestön toimintakohtei t ten kar ­toittaminen, 2) Propagandan avulla a ikaansaatu joukkojen mielenkiinto ja hakeutuminen toimintaan, 3) Mukana olevien ja ulkopuolelta mielenkiintoa tuntevien joukkomit ta isen l i ikehdinnän organisoiminen havait tujen epäkoh­tien poistamiseksi ja 4) Joukkojen tietoistaminen havaitsemaan, että tais­telu yksittäisiä epäkohtia vastaan ei sellaisenaan ratkaise yhteiskunnallisia ongelmia, vaan on toimittava johdonmukaisen sosialismiin tähtäävän stra­tegian pohjalta. Nämä esitetyt neljä vaihetta on toteutettava kussakin toi­mintayksikössä vallitsevien ympäristöllisten, taloudellisten sekä jäsenistön koostumuksen muodostamien edellytysten puitteissa.

On muistettava, että esitellyt neljä toiminnan organisoinnin päävaihetta eivät esiinny vain k e r r a n koko perusyksikön historiassa, vaan toistuvat jat­kuvast i jäsenistön uusiutuessa ja tarpeiden muuttuessa. On myöskin väärin luulla, että kuk in vaihe toteutuu selvästi omana kokonaisuutenaan. On sel­vää, et tä kuk in vaihe nivoutuu edelliseen ja sitä seuraavaan kehitysvaihee­seen ja että kohtien keskinäinen vuorovaikutus määrää lopputuloksen.

1) Perusjärjestön toimintakohteitten kartoittaminen

Joukkojen akt ivoiminen perustasolla voidaan mahdollistaa ensinnäkin sillä, että SNK:lia on valtakunnall isest i sei välin jäinen periaateohjelma ja sen ympäri l le valmistettuja asiakohtaisia tavoiteohjelmia. Toiseksi on tärkeää, että perusjärjestöä perustettaessa tutki taan ja yksilöidään sellaiset toiminta­kohteet, jotka soveltuvat vallitsevien ympäristöllisten, taloudellisten ja ta­voittelun kohteena olevien joukkojen muodostamaan kokonaisuuteen par­haiten.

185

Erilaisia ympäristöjä, joissa toiminnan organisoiminen tulee kysymyk­seen, ovat esim. työpaikat, oppilaitokset, asuinympäristö, kul t tuur ipalvelut ja vapaa-ajanviet tomahdoll isuudet sekä sosiaalipalvelut. Ensimmäisenä va­litaan ne ympäristöt, joissa on tarkoi tus saada aikaan organisoitumista so­sialidemokraattiseen nuorisoliikkeeseen. Sen jä lkeen on näistä ympäristöis­tä pyri t tävä löytämään konkreet i t luokkavastakohtaisuudet ja yhteiskun­nalliset epäkohdat . Tämän mahdoll istaminen edellyttää perusyksiköil tä eri­tyisten tu tk imusyhmien perustamista. Näiden tehtävänä on kerätä osoite­tusta ympäristöstä sellaiset tiedot, jo tka tulevat olemaan avuksi suori tet ta­vassa organisointityössä. Saatu aineisto muokataan ja vali taan poliittiseen käyt töön sopivimmat teemat, joiden avulla mielenkiinnon herä t täminen ja epäkohtien osoittaminen on helpointa ja mielekkäintä.

Tällaisen tutkimustoiminnan käynnistämiseksi Sos.dem. Nuorison Kes­kuslii ton on laadit tava ohjeet tutkimusten suorittamisesta ja tulosten ana­lysoinnista.

2) Propagandan avulla aikaansaatu joukkojen mielenkiinto ja hakeutu­minen toimintaan

Kun on suori tet tu tu tk imusryhmien tulosten analysointi ja on vali t tu so­pivimmat toimintakohteet, niin seuraava tehtävä on saadun tiedon käyt tä­minen poliittisen aktivoitumisen aikaansaamiseen. Saatu tieto on jaet tava mahdollisimman laajalle ja siinä on paljastettava havai t tujen epäkohtien luokkaluonne ja esitettävä • vaat imukset t i lanteen korjaamiseksi. Tämän toiminnan avulla voidaan luoda edellytyksiä kansalaismielipiteen muodos­tumiselle. Jaet tavassa propagandamateriaal issa ei tule unohtaa mainita SNKla i s t en akti ivisuudesta ko. asiassa eikä selvitystä siitä, ku inka tähän toimintaan voi tulla mukaan .

Esimerkkinä havai tusta epäkohdasta ja sen ympäri l lä suoritettavasta po­liittisesta propagandatoiminnasta voidaan tarkastella vaikkapa työturvall i-suusmääräysten r ikkomista jollakin työpaikalla. Jos työturvamääräykset on jollakin työpaikalla lyöty laimin niin törkeällä tavalla, että työntekijät joutuvat työtään suori t tamaan jopa välittömästi hengenvaarallisissa oloissa, on tällöin ensimmäinen tehtävä käynnistää asiaa koskeva keskustelu työ­paikalla ja viedä asia ammattiosaston kokoukseen. Tässä kokouksessa tulee SNK-laisten omaa mater iaal iaan jakaen pyrkiä selvit tämään epäkohdan yh­teiskunnalliset syyt ja mittasuhteet .

Taistelun edetessä on SNK-laisten ja tkuvast i korostettava omaa aloitteel­l isuuttaan epäkohdan korjaamisen puolesta organisoidun joukkol i ikkeen luomisessa. On kui tenkin koko ajan korostettava, että yksittäisen epäkoh­dan korjaaminen ei riitä, vaan on taisteltava sosialistiseen yhteiskuntaan siirtymisen ja ensivaiheessa työntekijäin edun mukaisen yr i tysdemokrat ian toteuttamisen puolesta.

Kaikessa suoritettavassa propagandatyössä tulee käyt tää luovaa mieli­kuvi tusta ja sen lisäksi jo koettuja menetelmiä, joita ovat lentolehtiset, ni-menkeräykset , adressit, erilaiset kyselyt, kokoukset ja mielenosoitukset sekä keskustelun herä t täminen paikallislehdistössä. On tärkeää, että ka ikki pro­pagandamater iaal i valmistetaan sellaiseen muotoon, jolla voidaan tavoittaa mahdoll is imman monet ihmiset.

3) Joukkomittaisen liikehdinnän organisoiminen havaittujen epäkohtien poistamiseksi

Eri t tä in tärkeänä tulee pitää sitä, että kun ihmisille jaetaan erilaista mate­riaalia ja heitä pyr i tään saamaan mukaan jonkin epäkohdan poistamiseksi

186

organisoituun joukkoli ikkeeseen, niin jatkuvast i muistutetaan, että vain hakeutuminen mukaan työväenli ikkeen toimintaan saa aikaan tilanteen, jossa taistelua yhteiskunnall isia epäkohtia vastaan voidaan käydä johdon­mukaisella ja tuloksellisella tavalla.

Riippuu tietysti paljon organisoidun joukkoli ikkeen luonteesta, kuinka sitä voidaan käyt tää SNK:n hyväksi sen omassa toiminnassa. Eri ympäris­töissä tapahtuvassa toiminnassa on kui tenkin tärkeätä ja tkuvast i tuoda esille SNK-laisten aloitteellisuus. On esimerkiksi mahdollista koota jonkin asuinympäristössä havai tun epäkohdan korjaamiseksi kansalaistoimikunta tai voidaan organisoida joukkoti laisuuksien sarja SNK-laisten toimesta.

Ja tkuvas t i on tässä työssä kui tenkin muistet tava sosialidemokraattien tehtävä syventää tällainen taistelu sosialismin puolesta suuntautuvaksi .

4) Joukkojen tiedostaminen taistelemaan sosialismin puolesta:

Perustasolla organisoitu joukkotoiminta tulee kytkeä SNK:n yleispoliitti­seen toimintaan. On osoitettava paikkakuntatasol la suoritettava toiminta osaksi kapitalismia vastaan suuntautuva taistelua va l takunnan mitassa. Näin saavutet tu tulos helpottaa SNK:n yleispoliittisen strategian voimaperäistä toteuttamista.

Joukkojen tietoistamistyöhön kuuluu olennaisena osana ideologisen kou­lutuksen organisoiminen niin, että sitä kaut ta voidaan osoittaa kapi tal ismin kyvyt tömyys ja halut tomuus poistaa synnyt tämiään epäkohtia, Seuraavat neljä koulutustoiminnan poliittisten päämääräät tulee ottaa huomioon: 1) kansalaisiin kohdistuvan riiston ja hyväksikäytön osoittaminen 2) puut teel­listen vaikutusmahdoll isuuksien osoittaminen 3) kapitalistisen luokkayhteis­kunnan epäinhimillisen luonteen osoittaminen 4) kapitalistisen luokkayhteis­kunnan epätarkoi tuksenmukaisuuden ja tehot tomuuden paljastaminen.

Joukkojen tietoistaminen merki tsee paitsi koulutustoiminnan käynnis tä­mistä niin myös uusien joukkojen vetämistä mukaan toimintaan ja toimin­tojen laajentamista uusille alueille.

Kuten jo useissa yhteyksissä aikaisemmin on todettu, niin SNK-laisten sosialidemokraattien tulee toimia myös SDP:n sisällä sen muuttamiseksi työväenluokan sosialistiseksi joukkopuolueeksi . Tämä tehtävä merkitsee suurta ja vakavaa haastetta kaikil le SNK:laisille ja etenkin SNK:lle, jotta to imintamme organisointi voisi tapahtua tuloksellisella tavalla. Toinen luonnollinen ja tärkeä alue, jolla päästään entistä määrät ietoisempaan toi­mintaan on kunnall ispoli i t t inen taso. SNK-laisten sosialidemokraattien tulee luoda oma kunnall ispoli i t t inen strategiansa, jonka ki inteän osan muodostaa asemien vahvistaminen sos.dem. kunnallisjärjestöissä. Päämääräks i tulee asettaa työväenpuolueiden mahdollisesti myös keskustavoimien yhteistyö­hön nojautuvan kunnall ispoli t i ikan harjoit taminen. Tämä päämäärä mer­kitsee ensivaiheessa toimintaa neuvottelujen käymiseksi kansandemokraat ­tien kanssa mahdollisesta ohjelmallisesta pohjasta yhteistyölle. Kunnal l i ­sella tasolla SNK-laisille on tärkeätä myös hankkia itselleen mahdollisim­man vahvat asemat kunt ien nuorisolautakunnissa ja yleensä kunnallisessa nuorisotyössä.

Vain määrät ietoinen ja perusteellisesti suunnitel tu toiminta voi taata sellaisen ja tkuvuuden SNK:n toiminnalle, jonka turvin voimme kohota maassamme sosialismin puolesta suuntautuvassa taistelussa keskeiseen ase­maan.

187

Esitys Sos.dem. Nuorison Keskusliitto ry:n V li i t tokokoukselle:

Sos.dem. Nuorison Keskuslii ton Keski-Suomen Piiri ry. esittää liitto­kokoukselle:

1. että lii t tokokous hyväksyisi edellä esitetyt periaat teet SNK:n perus­tason toiminnan rakentamisen lähtökohdiksi.

2. että l i i t tokokous velvottaisi uutta l i i t totoimikunta aset tamaan työryh­män, jonka tehtävänä on tämän esityksen pohjalta valmistaa perus­teellista aineistoa perustason toiminnan tulokselliseksi organisoimi­seksi.

SNK.'ii Keski-Suomen Piiri ry. Piiritoimikunta

LIITTOTOIMKUNTA:

Lii t totoimikunta viittaa järjestöpoliittiset tavoitteet-esitykseensä.

N:o 7 Esitys liiton taloudellisesta tuesta piireille

Piir ien toimintaa ja piiriohjaajien palkkaamiseen tarvi taan lisää taloudel­lista tukea, Esitämme, e t tä lii t tokokous velvoittaa nyt valit tavia SNK:n päät­täviä elimiä ki inni t tämään erityistä huomiota piir ien toiminnan taloudelli­seen tukemiseen ja ryh tymään välittömästi tarvi t taviin toimenpiteisiin.

Etelä-Saimaan piirin Sos.dem. Nuorisojärjestö ry. Piiritoimikunta

Edellisen l i i t tokokouksen toivomuslistalla oli, pi ir iavustusjärjestelmän uusi­minen siten, että jokainen piiri tulisi saamaan liitolta avustusta. Aikaisem­min on ollut siten, että liitto avusti toimitsijoiden palkkauskysymyksissä. Lii t totoimikunta muut t ik in avustusjärjestelmää kevääl lä 1972, mutta siitä päätöksestä on joudut tu t inkimään liiton taloudellisen tilan vuoksi. Liit to­toimikunta ilmoittaa liit tokokoukselle, että koska l i i t totoimikunta on 29. 3. 1973 pitämässään kokouksessa päät tänyt piiriavustusjärjestelmästä siten, että ka ikk i piirit tulevat saamaan liitolta avustusta 1. 4. 1973 alkaen. Liit to­toimikunta katsoo, että edellisen l i i t tokokouksen toivomus on täytetty.

Samalla l i i t totoimikunta esittää l i i t tokokoukselle, e t t ä se edellyttäisi pii­rijärjestöjä toimimaan siten, että piir ien taloudessa omalla toiminnalla han­ki t tava rahoitus tulisi entistä suuremmaksi .

188

N:o 8 Esitys: piiriohjaajakysymys

Piir ien toiminnassa keskeistä osaa näyt te levät ni iden mahdoll isuudet vastata toiminnastaan. Piiriohjaajan työskentely helpottaa toimintaa, mut ta i lman varoja pi i r iohjaajakysymystäkään ei pystytä ratkaisemaan.

Pi ir ien toimintaan ja piiriohjaajien palkkaamiseen tarvi taan lisää talou­dellista tukea. Esitämme, että l i i t tokokous velvoittaa nyt valittavia SNK:n päät täviä elimiä k i inni t tämään erityistä huomiota piirien toiminnan talou­delliseen tukemiseen ja ryh tymään välittömästi tarvi t taviin toimenpiteisiin.

Lappeenrannan Ty:n nuorisojaosto

LIITTOTOIMIKUNTA:

Lii t totoimikunta viittaa ed. esitykseen antamaansa lausuntoon.

N:o 9 Esitys: työväen yhteiset vappujuhlat

Vappujuhlat kuuluva t oleellisena osana koko kansainvälisen työväenliik­keen toimintapiiri in. Vappujuhlat suomalaisessa muodossa ovat vuosikym­menien ajan muodostaneet erään työväenpuoluei t temme yhteistoiminta-alueen. Valitettavasti tämäkin yhteistyömuoto on joutunut emäpuolueen epäsuosioon, eikä näin ollen sodan jä lkeen olla voitu monellakaan paikka­kunnal la järjestää vappujuhlia, joissa olisivat r in tar innan marssineet niin kommunist i t kuin sosialidemokraatitkin. Niillä paikkakunnil la , joilla on työväenli ikkeen yhteisiä vappujuhlia järjestetty, on saatu pelkästään myönteisiä kokemuksia .

Edellä olevaan viitaten esittää SNK:n Uudenmaan piiri, että SNK:n V Lii t tokokous hyväksyisi seuraavan aloitteen: "Liit tokokous toteaa, että vap­pujuhlat ovat perinteisesti muodostaneet yhden tärkeimmistä yhteistoimin­ta-alueista työväenpuoluei t temme välillä. Tähän perus tuen katsoo Liit toko­kous, että sekä piiri- että perusjärjestöt ovat keskusjärjestön esimerkkiä noudat taen velvollisia toimimaan siten, että ni i t ten toimialueilla tultaisiin jär jestämään työväenjärjestöjen yhteiset vappujuhlat ."

SNK:n Uudenmaan Piiri ry. Piiritoimikunta

189

LIITTOTOIMIKUNTA:

Lii t totoimikunta esittää li i t tokokoukselle seuraavaa päätöslauselmaa:

Lii t tokokous kehoit taa SNK:ta, piirejä, perusjärjestöjä sekä jäseniä toi­mimaan siten, että ammatill isen ja poliittisen työväenl i ikkeen yhteiset vap­pujuhlat voisivat toteutua mahdoll is imman monella pa ikkakunnal la . Yh­teisiä vappujuhlia järjestettäessä kehoitetaan pi tämään periaatteena, että työväenli ikkeen sisäistä solidaarisuutta noudatetaan.

P i i r imme pitää tärkeänä ay-l i ikkeen eheyt tämispyrkimyksiä , mutta ken­tällä on epätietoisuutta ku inka pitää toimia, kun konkreet t iset toimintaoh­jeet puut tuvat . Tehokkaampi tiedotustoiminta ylhääl tä alaspäin selvittäisi meidän työpaikka- ja paikkakuntais ten organisaatioiden rakentamista ja näiden organisaatioiden tehokkaan toiminnan aikaansaamista, joka olisi mielestämme tärkeää koko ay-l i ikkeen eheytymisen kannal ta .

Etelä-Saimaan piirin Sos.dem. Nuorisojärjestö ry Piiritoimikunta

LIITTOTOIMKUNTA:

Liit totoimikunta vastaisuudessa huolehti i siitä, että liiton, piirien ja paikal­listen ay-jaostojen tiedotustoimintaa tehostetaan entisestään niin, että kul ­loinkin ajankohtaiset tärkeät tapahtumat ja kannanotot tulisivat mahdoll i­s imman nopeasti tunnetuksi eri työpaikoilla. Lii t tokokous toteaa, että am­matt iyhdistysl i ikkeen yhdentyminen on saatava nopeasti loppuunsuori te tuk-si, koska yhtenäisellä ammattiyhdistysl i ikkeellä on parhaa t edellytykset ajaa työväenluokan etuja, ja näin ollen liit tokokous kehoit taa jäsenistöään toimimaan tämän toteuttamiseksi.

N:o 11 Esitys liiton sääntöjen muuttamisesta

Helsingin Sosial idemokraatt inen nuorisopiiri ry esittää, että SNK:n voi­massa olevia sääntöjä muutetaan SNK:n seuraavassa li i t tokokouksessa Tu­russa 1.—3. 6. 1973 seuraavil ta osin:

N:o 10 Esitys ay-toiminnasta

190

10 § muute taan kuuluvaksi : Liiton korke impana päät tävänä elimenä on liittokokous. Liiton toimeepanevana elimenä ja la inmukaisena hall i tuksena toimii l i i t totoimikunta.

11 § 1 mom muute taan kuuluvaksi : Varsinainen li i t tokokous pidetään jo­ka toinen vuosi viimeistään kesäkuussa. Li i t tokokouksen ajan ja paikan määrää l i i t totoimikunta.

12 § 5 mom muute taan kuuluvaksi : Liitto suorittaa li i t tokokousedustajien matkakulu t l i i t totoimikunnan päät tämäin perustein.

13 § 2 mom:sta poistetaan viidenneksi viimeiseltä riviltä sanat: "ja li i t to­neuvoston".

14 § muute taan sanojen "poli t i ikkaa seuraavan l i i t tokokouskauden aika­na" jä lkeen kuulemaan seuraavasti: päätetään tili- ja vas tuuvapauden myön­tämisestä l i i t totoimikunnalle, päätetään jäsenmaksujen suuruudesta ja ti-litystavasta, päätetään l i i t totoimikunnan jäsenten matkakulujen korvaami­sesta,

vali taan:

a) l i i t totoimikunnan puheenjohtaja, jota kutsutaan myös liiton puheen­johtajaksi,

b) liiton pääsihteeri , c) l i i t totoimikunnan muut jäsenet, d) kaksi t i l intarkastajaa ja kaksi varat i l intarkastajaa, sekä päätetään

muista kokoukselle näiden sääntöjen mukaisessa järjestyksessä esi­tetyistä asioista, kui tenkin huomioon ottaen yhdistyslain 14 §:n mää­räykset .

15 § poistetaan kokonaisuudessaan. 16 § poistetaan kokonaisuudessaan. 17 § poistetaan kokonaisuudessaan. 18 § muute taan kuuluvaksi : Liiton lainmukaisena hall i tuksena toimi­

vaan l i i t totoimikuntaan kuu luu l i i t tokokouksen val i tsemat puheenjohtaja, liiton pääsihteeri ja kaks ikymmentäkolme (23) muuta jäsentä, joista vä­hintään yksi ruotsinkielisestä piirijärjestöstä vali t tu jäsen. Lii t totoimikun­ta valitsee keskuudestaan kaksi (2) varapuheenjohtajaa, joita kutsutaan myös liiton varapuheenjohtajiksi .

Lii t totoimikunta panee toimeen l i i t tokokouksen päätökset ja kutsuu kool­le l i i t tokokouksen sekä valmistelee siinä käsi tel tävät asiat.

Lii t totoimikunta päät tää liiton toimihenkilöiden palkkaamisesta ja erot­tamisesta sekä kaikista muista sellaisista asioista, jotka eivät näiden sään­töjen tai yhdistyslain mukaan kuulu l i i t tokokouksen ratkaistaviin asioihin.

Lii t totoimikunta käsittelee vuosittain maal iskuun loppuun mennessä edellisen kalenter ivuoden toiminta- ja t i l ikertomukset, t i l intarkastajien an­taman lausunnon sekä vahvistaa ti l inpäätöksen.

Lii t totoimikunta käsittelee vuosittain lokakuun loppuun mennessä liiton toimintasuunnitelman ja talousarvion seuraavalle kalenterivuodelle .

Lii t totoimikunta kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä olles­saan varapuheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan ja kahdentoista (12) muun jäsenen saapuvilla ollessa.

Lii t totoimikunta valitsee keskuudestaan työvaliokunnan, jonka toimival­lasta l i i t totoimikunta erikseen määrää .

(Pykälän jär jes tysnumeroksi tulee 15.) 20 § mom muutetaan siten, että sanat "liittoneuvoston kevätkokousta

var ten" otetaan pois.

191

(Pykälän jär jestysnumeroksi tulee 17.) 22 §:n sana kansanvaltais ta muu te t aan kuu lumaan sosialidemokraattista. Nykyisten sääntöjen 19 §:n pykä län jär jestysnumeroksi tulee 16 ja 21 §

ja 22 § muut tuva t pykäliksi 18 ja 19. Hyvät toverit, kuten huomaat te , on ehdotuksemme pääsisältönä lakkaut­

taa nykyinen liittoneuvosto tarpeet tomana ja toteuttaa alueellista demokra­tiaa lakkaut tamisen jälkeen siten, että l i i t totoimikuntaa laajennetaan niin suureksi (25), että kaikil la piireillä on mahdollisuus saada siihen edustuk­sensa ja e t tä sen lisäksi siihen jää tilaa valita myös muita tovereita tarpeel­lisiksi katsottujen kr i teer ien perusteella.

Toimeenpanovallan tehokkuuden turvaamiseksi on sääntöihin esitetty merki t täväksi erikseen l i i t totoimikunnan työval iokunnan vali tseminen.

Mikäli l i i t tokokous hyväksyy es i t tämämme sääntömuutokset , edellytäm­me, että uusi l i i t totoimikunta tekee piirijärjestöille esityksen uusista pi ir i­järjestön mallisäännöistä, jotka ovat harmoniassa esi t tämiemme liiton sään­töjen kanssa.

Helsingin Sosialidemokraattinen nuorisopiiri ry. Piiritoimikunta

LIITTOTOIMIKUNTA:

Lii t totoimikunta viittaa esitykseensä liiton sääntöjen muuttamisesta.

N:o 12 Esitys piirien sääntöjenmuuttamisesta

Joensuun Piir in Sos.-dem. Nuorisojärjestön pi ir i toimikunta on todennut SNK:n piirijärjestöjen mallisääntöjen epäkäytännöl l isyyden ja piir i toimi­kunnan toimintaa va ikeut tavat tekijät sääntöjen 12 §:n osalta.

Edellä olevan johdosta Joensuun Pi i r in Sos.-dem. Nuorisojärjestö ry:n pi i r i toimikunta kokouksessaan 15. 2. 1973 päätt i esittää, että piirijärjestöjen mallisääntöä muutettaisi in sääntöjen 12 §:n osalta kuulumaan seuraavasti:

Pi i r i to imikuntaan kuu luu puheenjohtaja ja kahdeksan (8) muuta jäsentä, jotka piirijärjestön syyskokous vali tsee vuodeksi kerral laan. Samassa ko­kouksessa jokaiselle p i i r i to imikunnan jäsenelle val i taan henki lökohtainen varajäsen joka kutsutaan pi i r i to imikunnan jäseneksi varsinaisen jäsenen estyessä toimimasta piir i toimikunnassa.

Pi i r i toimikunta vali tsee keskuudestaan varapuheenjohtajan ja sihteerin sekä keskuudestaan tai ulkopuolelta taloudenhoitajan. Pi i r i to imikunta ko­koontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta.

Pi i r i toimikunta on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheen­johtaja ja neljä (4) sen jäsentä on läsnä kokouksessa.

Joensuun Piirin Sos.dem. Nuorisojärjestö ry. Piiritoimikunta

LIITTOTOIMIKUNTA:

Lii t totoimikunta viittaa esitykseensä piirien mallisääntöjen muuttamisesta.

192