lumiaphotoday digitalist - opetusmateriaali by alias

Kuvaamisen taito

#digitalist #LumiaPhotoDay2. -3.12.2013

Copyright 2013 © Alias Creative - All rights reserved. Käyttö ja hyödyntäminen ilman oikeudenhaltijan lupaa kielletty.1

TEORIA

Kuvan valotus

Kuvan valotukseen vaikuttaa yleensä kolme eri muuttujaa, jotka vaikuttavat toisiinsa. Nämämuuttujat ovat valotusaika, ISO-arvo (kennon herkkyys) sekä käytty aukko (F-luku).

Yksittäin jokainen yllämainituista vaikuttaa pääsääntöisesti seuraavasti:

● Valotusaika määrittää kuinka kauan valoa päästetään kennolle.● Objektiivin aukon koko määrittää kuinka suuresta aukosta valoa päästetään kennolle. Mitä

suurempi aukko, sitä enemmän valoa pääsee kennolle.● ISO-arvo määrittää kuinka herkästi kenno ottaa valoa vastaan. Mitä suuremmaksi

herkkyys nostetaan, sitä enemmän kuvaan tulee kohinaa.

Valotus onkin kompromissi edellisten suhteesta.Esim. jos valitaan aukoksi F8 niin ja valotusaika on 1/60s ja ISO-arvo 200, voidaan näitämuuttujia lähteä muokkaamaan muuttamalla jotain edellämainituista arvoista. Eli jos ISO-arvoanostetaan ISO 400 voidaan valotusaika muuttaa joko 1/125s tai aukko muuttaa F11. Jos taasenalkuperäistä muokataan siten, että valotusaika tuplataan 1/125s niin tällöin täytyy pudottaa jokoaukkoa F5.6 tai nostaa ISO-arvo 400 säilyttääkseen saman valoituksen. Eli minkä tahansa näistäarvoista muuttaminen seuraavaan täyteen arvoonsa vaikuttaa saman verran johonkin muuhunarvoon.


Miten ISO-arvo ja aukko muuttuvat, kun valotusaika pysyy samana.

ISO Aukko (F-luku) Valotusaika

100 F/5.6 1/60

200 F/8 1/60

400 F/11 1/60

800 F/16 1/60

1600 F/22 1/60

3200 F/32 1/60

Miten ISO-arvo ja valotusaika muutuvat, kun aukko pysyy samana.

ISO Aukko (F-luku) Valotusaika

100 F/5.6 1/60

200 F/5.6 1/125

400 F/5.6 1/250

800 F/5.6 1/500

1600 F/5.6 1/1000

3200 F/5.6 1/2000

Automaattisia kuvaustiloja käytettäessä kamera muuntaa automaattisesti nämä arvot sopiviksimikäli esim. valoitusaikaa muokataan.

Täydet valotusajat ovat:30s, 8s, 4s, 2s, 1s, 1/2s, 1/4s, 1/8s, 1/15s, 1/30s, 1/60s, 1/125s, 1/250s, 1/500s, 1/1000s,1/2000, 1/4000, 1/8000

Täydet aukot ovat:1, 1.4,2, 2.8, 4, 5.6, 8,11,16,22,32,45,64

Täydet ISO arvot ovat:50,100,200,400,800,1600,3200, 6400

On huomioitava että nykyisissä kameroissa voi myös valita näytetäänkö täysien aukkojen lisäksi⅓ aukot tai ½ aukot myös valinnoissa, jolloin asioita voi hienosäätää tarkemmaksi.


Valotusaika

Valotusaika määräytyy usein halutun aukon mukaan tai kohteen asettamien vaatimustenmukaisesti. Käsivaralta kuvattaessa voidaan pitää sääntönä sitä, että jokainen linssinpolttovälimilli tuo yhden sekunninosan valotusaikaan. Eli jos objektiivi on esim. 100mm niin tällöinvähimmäisvaloitusaika pitäisi olla 1/100s ja taas 50mm objektiivillä 1/50s. Mikäli haluaa pelatavarman päälle, on syytä kertoa sekuntit kahdella, eli 50mm objektiivilla 1/100s ja 100mmobjektiivillä 1/200s. Tämä on hyvä nyrkkisääntö silloin kun kohteet pysyvät paikallaan.

Ohessa muutamia suuntaa-antavia esimerkkejä minkälaisia valoitusaikoja voisi käyttää erikohteiden kuvaamiseen.

Kohde Valotusaika.

Ihminen paikallaan 1/125s - 1/250s tai nopeampi

Lentokoneet, lentävät linnut tms 1/5000 tai nopeampi

Urheilu tms 1/4000s tai nopeampi

Salamalla ihmisistä tms 1/80s - 1/125s

Ihminen joka liikkuu normaalilla vauhdilla 1/250s - 1/500s tai nopeampi

Veden virtaus, vesi halutaan usvamaiseksi 15s - 120 s

Kuun kuvaaminen 1/200s - 1/400s tai nopeampi

Ilotulitus 15s-30s

ISO-arvo

Kertoo kennon herkkyydestä, eli sen kyvystä ottaa valoa vastaan. Mitä suurempi ISO-arvo sitähämärämmässä kuvaaminen onnistuu. Herkkyyden nostamisen huono puoli on, että kohinanmäärä kuvassa lisääntyy. On suositeltavaa kuvata aina mahdollisimman pienellä herkkyydellä.Kohinaa voi poistaa kuvista jälkikäteen erillisillä ohjelmilla. Jos herkkyys nostetaankaksinkertaiseksi (200 -> 400) voidaan valotusaika puolittaa.

Tyypilliset ISO arvot ovat 50, 100, 200, 400, 800, 1600


Suuntaa antavia esimerkkejä ISO arvoille eri tilanteisiin:

Tilanne ISO-arvo

Päivänvalo, paljon valoa, ulkokuvaus 100

Auringonlasku, käsivaralta kuvaus 400-800

Sisätilat, kuvaus ilman salamaa 800-1600

Kuvaus käsisalamalla 100-400 riippuen paljonko salaman tehoahalutaan kuvassa näkyvän

Eläinkuvaus hämärässä 800-1600

Kuvaus usealla salamalla 100

Eläinkuvaus/lentokoneet, muut nopeastiliikkuvat kohteet

200-400 ( korkeamman ISO-arvon avullapäästään nopeampaan valoitusaikaan, jokatuottaa terävempiä kuvia )


Esimerkkikuva ISO-arvon nostamisesta johtuvasta kohinasta kuvassa. Ammattivälineistä johtuen kohinan

määrä on suhteettoman vahäistä.

Aukko

Aukko ilmaistaan F-lukuna, joka alkaa ykkösestä. Kun aukoista puhutaan isona tai suurenaaukkona, tarkoitetaan pientä F-lukua ja taas pienellä aukolla tarkoitetaan suurta F-lukua. Suuriaukko tarkoittaa sitä, ettei linssiä himmennetä olenkaan vaan mahdollisimman paljon valoapääsee linssille. Aukko vaikuttaa pääsääntöisesti kuvan syväterävyysalueeseen.Syväterävyysalue on alue, jonka sisällä olevat asiat ovat kuvassa teräviä ja alueen ulkopuolisetosat ovat epäteräviä.

Suuret ja pienet aukot on asia, missä helposti mennään sekaisin, joten selvyyden vuoksikannattaa puhua F-luvuista, koska numerot kertovat selkeästi kuulijalle mistä aukosta onkysymys. Joskus puhutaan täydestä aukosta ja tämä tarkoittaa linssin suurinta mahdollistaaukkoa (linssin pienin F-luku).


Jokaisella linssillä on yleensä myös tietty F-luku, jossa linssi toimii parhaiten ja tuottaa terävimpiäkuvia. Yleensä tämä on joko F8 tai F11. Aukon F16 jälkeen kuvanlaatu alkaa useinheikkenemään. Sama koskee myös yleensä linssin suurinta aukkoa (pienin F-luku esim. F2.8),jolloin kannattaa hiukan muuttaa aukkoa (himmentää) pienemmäksi (suurempi F-luku) jottasaadaan kuvaan paras mahdollinen kuvanlaatu.

Yleisimmät aukot ovat: F1, F1.4, F2, F2.8, F4, F5.6, F8, F11, F16, F22, F32, F45, F64

Mikäli aukkoa suurennetaan yhden pykälän verran (F-luku siis pienenee) valotusajan voi tuplatatai ISO-arvon puolittaa ja päin vastoin.

Objektiivin vaikutus valotukseen

Objektiivilla ja siihen liitettävillä suotimilla on vaikutusta myös valotusaikaan. EsimerkiksiND-suotimet muuttavat valoitusaikaa suotimen arvon verran. (Pyöröpolarisaatiosuodin vaikuttaaeri, tavalla riippuen siitä missä asennossa suodin on. Yleensä vaikutus 0,5-2 aukkoa, muttavaihtelee hieman suotimen mukaan.) Myös linssien sisäisissä rakenteissa on eroja ja samanF-luvun omaavat linssit voivatkin erota käytännössä hiukan toisistaan.


Syväterävyys

Tarkennusetäisyyden vaikutus syväterävyyteen.


Aukon vaikutus syväterävyyteen.

Syväterävyys on siis alue, joka on kuvassa terävänä ja sen edessä ja takana olevat alueet ovatepäteräviä. Syväterävyydellä voidaan tehostaa katseen osumista kuvan pääkohteeseen.Syväterävyyttä voidaan siis hallita aukkoa muuttamalla. Mitä pienempi aukko (iso F-luku) sitälaajempi syväterävysalue on. Mikäli aukko on suuri (F-luku pieni) on syväterävyysalue lyhyt.

Jotta asia ei olisi aivan liian yksinkertainen, syväterävyyteen vaikuttaa myös matka kohteeseen jakäytetty linssi. Esimerkiksi 17mm objektiivillä ja aukolla F4 saadaan taka-ala täysin teräväksi, joskohde on 3,82 metrin päästä kamerasta, mutta 0-3.8metrin välinen osuus on epäterävää.Käytännössä mitä lähemmäksi joudutaan tarkentamaan sen pienemmäksi syväterävyysalue jää.Makrokuvauksessa tämä tarkoittaa sitä, että syväterävyysalue voi olla muutamia millejäpienilläkin aukoilla (suuri F-luku).

Myös objektiivin polttoväli vaikuttaa syväterävyysalueen pituuteen. Eli samasta kohteesta 50mmja 200mm polttovälillä otetuissa kuvissa tarkennuspisteestä katsottuna syväterävyysalue onerilainen. Mitä pidemmän polttovälin objektiivi on kyseessä sitä pienemmäksi syväterävyys aluemenee.

Syväterävyysalueen voi laskea tarkasti matemaattisilla kaavoilla ja siihen vaikuttaa linssin lisäksimyös kameran kennon koko ja tarkennus pisteen etäisyys kamerasta. Jos syväterävyysalueenhaluaa laskea tarkasti voi siihen käyttää erillaisia syväterävyys-laskimia


tai -taulukkoja. Kätevimpiä ohjelmia esim. iPhonella on DOF calculator.

Käsite hyperfokaalinen matka (hyper focal distance) on aukon ja tarkennusetäisyydenkombinaatio, jolla saadaan syväterävyysalue mahdollisimman läheltä kameraa äärettömyyteenasti. Tätä käytetään erityisesti maisemakuvauksessa ja ko. tarkennuspiste on yleensä merkittylinsseihin ∞-symbolilla.

Hyperfokaalinen tarkennus tapahtuu siten, että aukoksi valitaan F16 ja linssi laitetaanmanuaalitarkennuksella ∞-symbolin kohdalle. Linsseissä voi olla maininta myös muista aukoistakuin F16 tai zoom-objektiivissä on eri polttoväleille oma piste. Tämän jälkeen säädetäänvalotusaika / ISO-herkkyys kombinaatio sopivaksi ja otetaan kuva. Pääsääntönä on, että mitälaajakulmaisempi linssi, sitä lähempää kuvan terävä alue alkaa. Tarkennus hyperfokaaliseenpisteeseen ei välttämättä tuota maksimaalisen terävää kuvaa joka tilanteessa, muttapääsääntöisesti se tuottaa erittäin hyvän lopputuloksen.

Kapea syväterävyys.


Syvä syväterävyys.


Esimerkkiaukkoja eri kuvaustilanteisiin:

Aukko Kohde ja miksi

F8-F16 Maisemat, saadaan mahdollisimman paljonmaisemasta teräväksi.

F5.6 ja alle Muotokuva, saadaan kasvot kokonaisuudessateräviksi, mutta taustaa alkaa jo mennäepäteräväksi.

F1.4 Hämärässä kuvaaminen (esim. sisätilat ilmansalamaa), kohde terävä, muu alueepäterävää.

F32 Makrolinssillä mahdollisimman suurisyväterävyysalue.

Valkotasapaino / värilämpötila

Värilämpötilan ollessa korkea, valossa on enemmän sinistä väriä. Kun värilämpötila on matala,valossa on enemmän punaista. Silmä näkee valkoiset kohteet valkoisina, mutta kamera “näkee”valon oikean värin, jolloin kuva värjääntyy esimerkiksi keltaiseksi tai sinisävyiseksi. Värilämpötilanyksikkö on Kelvin (K).

Kameroissa on värilämpötilan säätö, jotta kuvan värit toistuisivat luonnollisina.

Järjestelmäkameroissa voidaan siis valita minkälaisissa valaisuolosuhteissa kuvataan. Tällä onsuurta merkitystä, varsinkin jos kuvataan suoraan JPEG-tiedostoiksi. Yleensä kameroista löytyyAuto White Balance (AWB), jonka avulla kamera säätää valkotasapainon arvionsa mukaanvastaamaan olemassa olevaa valaisua. Yleensä automaatti toimii oikein, mutta joissaintilanteissa valkotasapaino saattaa heitellä. Varsinkin panoraama kuvauksessa on tärkeää, etteivalkotasapaino heittele kesken kuvauksen, joten tällaisissa tilanteissa on hyvä lukitavalkotasapaino johonkin esiasetettuun tilaan.

Canonin kameroissa on mm. seuraavat esiasetetut valkotasapainotilat: Hehkulamppu,loisteputki, pilvinen päivä, aurinkoinen päivä, makro ja varjossa kuvaaminen sekä haluttuvärilämpötilan arvo, minkä yksikkö on kelvin.

Suuntaa-antavat kelvin-arvot eri värilämpötiloille:

● 1800 K Kynttilän valo


● 2800-3200 K Hehkulampun valo / “lämmin” loisteputki● 4000 K “Kylmä” loisteputki● 5500 K Keskipäivän aurinko● 6500 K Pilvinen päivä

On huomioitava, että esim. loisteputkia on saatavilla 2700 K - 10000 K väliltä, joten valon väri voiolla mitä tahansa tältä väliltä. Yleisimmin käytetyt loisteputket ovat joko 2700 K tai 3400 Kloisteputkia. Värikorjatut loisteputket tuottavat yleensä 6500 kelvinin lämpöistä valoa.


KUVAAMISEN TAITO

Yleistä

Kuvaaminen on kokonaisvaltainen prosessi jossa nykypäivän valokuvaaja vastaa itsesuurimmasta osasta eri kuvatuotannon osa-alueista. Prosessi sisältää kuvaamisen lisäksisuunnitteluvaiheen, kuvan käsittelyn ja mahdollisesti jopa vedostamisen. Valokuvan ottaminen voiperustua luontaiseen vaistoon tai kuvallisen suunnittelun perusteiden hyvään tuntemukseen.Valokuvailmaisua tukevat niin tekniset kuin visuaaliset sekä näkemykseen perustuvat ratkaisut.

Kuvaamisen taito -materiaali jakautuu sommittelun ja suunnitelun perusteisiin sekä valonymmärtämisen ja valaisun alkeisiin.

Lähdemme siitä perusolettamuksesta,että jokaisesta hyvästä valokuvasta löytyy ainakokonaisvaltainen paletti eri osa-alueita ( “CLEPS” ). Tässä kappaleessa on tarkennettuparemmin eri osa-aluiden asioita ja vaatimuksia. “CLEPS” koostuu seuraavista asioista:

● Composition (Sommittelu)● Lighting (Valaisu)● Expression (Ilmaisu)● Pose (Poseeraus / asento)● Story (Tarina / viesti)

Sommittelu

Sommittelu on visuaalisten elementtien järjestämistä tasapainoiseen ja esteettista mieltämiellyttävään järjestykseen. Hyvän ja huonon sommitelman raja on melkoisen häilyvä, silläsommittelu ei ole ainoastaan sääntöjä vaan myös intuitiota, näkemystä ja mielipiteitä. Yleisestihyväksytyt ja universaalisti ymmärrettävät sommittelusäännöt on kuitenkin syytä tuntea, jottaniiden soveltaminen tai tietoinen rikkominen on mahdollista.

Kuvaajan tulee tehdä sommitellulliset ratkaisut usein muutamissa sekunneissa. Tämä edellyttääkuvaajalta harjaantumista ja sääntöjen erinomaista sisäistämistä. Kuvaaja etsii tietoisestiympäristöstään visuaalista kerrontaa tukevia elementtejä. Yksinkertaiset sommittelun säännötselkärankaan painettuina helpottavat ja nopeuttavat kuvaamista. Kameran etsimen kauttaavautuva kuva ja sommitellulliset elementit muuttuvat merkittävästi pienilläkin liikkeillä. Kuvatessaon tarkkailtava kuvan etu- ja taka-alaa sekä tutkittava kuva-alan reunat. Jokaisella elementillä


kuvassa on merkitys. Sommittelun tehtävä on pitää kuvan ensisijainen kohde visuaalisessapääosassa.

Kuva-ala

Studio-olosuhteessa tai sen kaltaisessa ympäristöissä valokuvaaja on vastuussa koko kuva-alanjokaisesta senttimetristä, koska kuvaaja voi usein vaikuttaa ympäröivään tilaan. Tarkkaile siiskohdetta sen ympäristössä ja tee tarvittavia muutoksia tilaan mikäli se on mahdollista.

Maisemakuvauksessa on enemmän aikaa tarkkailla ympäristöä ja etsiä parasta rajausta taikuvaus kohtaa kun taas esim. ihmisiä kuvatessa (varsinkin urheilu tapahtumat, liikkuvat kohteet,tapahtumat, lapset jne) aikaa etsiä optimaalinen kuva-ala/kulma/rajaus on huomattavastivähemmän.

Hyvää kuva-alaa etsiessä on syytä tarkkailla etu- ja taka-alaa sekä pääkohteen reunoja ja ottaahuomioon mahdolliset kuva-alan poikkukulkevat linjat ja muut elementit. Jokaisella erilaisellaelementillä on siis kuvassa merkitys.

Miten kuvan pinta jaetaan?

● Tyhjä kuva-ala


○ Myös pelkkä tyhjä kuva-ala saa silmän reagoimaan. Silmä lähtee tarkastelemaanpinta-alaa keskeltä ja siitä kohti ylös vasemmalla ja takaisin alas oikealle.Myöhemmin silmä havaitsee kuvan reunat.

● Linjaus○ Esim. kohteen geometrisia piirteitä voidaan korostaa sommittelemalla kohde

kuva-alalla reunojen suuntaisesti. Eli jokin linja kuva-aiheessa myötäilee kuvanreunoja.

● Lävistäjän suuntainen jännite○ Kuvan pääaihe tai voimakkain linja halkaisee lävistäjän johon tuodaan jännitettä

sijoittamalla heikompia elementtejä kuva-alan muista suunnista.

Tyhjä kuva-ala Linjaus Lävistäjän suuntainen jännite

Kuvan fyysinen muoto

● Ihmisen näkökyky○ Ihmisen silmät ovat muodostaneet meille näkymän maailmasta vaakasuuntaisena

kuvana. Siksi Vaakakuva näyttää meistä normaalille. Näköalan reunat sumenevatnopeasti. Tarkennamme kunnolla vain näköalueemme keskialueella.

● Panoraama○ Laaja näkymä esim. maisemasta. Horisonttiviivan ja kuvasuhteen vastaavuuden

vuoksi vaakapanoramma sopii hyvin maisemakuviin.

● Vakiokuvasuhde (3:2)○ Useimpien kuluttajakameroiden tuottama kuvasuhde. ns. kinofilmikoko. Juontaa

nimensä filmille kuvaamisesta jolloin tämä suhde oli myös negatiivin ruuduissa


(35mm filmikamerat).

● Ammattikuvasuhde 4:5○ Ammattilaisten käyttämä kuvasuhden on yleensä 4:5 joka johtaa juurensa

ammattikameroiden käyttämän filmin koosta joka oli esim. 4x5 tuumaa.Käytännössä usein digitaalikameralla kuvatessa kuva-ala rajataan 4:5 suhteessa,jotta haluttu kuvasuhde saavutetaan, jolloin kuvien tuottaminen 4:5 suhteessa onmahdollista.

● Neliö○ Neliön muotoista kuvasuhdetta on käytetty keskikoon filmikameroissa.

Digitaalikameroilla kuvatessa voidaan kuva-ala rajata tarvittaessa neliönmuotoiseksi jälkikäsittelyssä. Usein käyttökohteina voi olla esim. kuva-albumit taikirjaan taitettavat kuvat jotta neliön muotoisen kirjan koko sivu-ala saadaankäytettyä.

Panoraama


3:2 kuvasuhde 4:5 kuvasuhde. (ns. ammattikuvasuhde)

neliö

Kuva-alan käyttö

Pääkohteen paikka voidaan valita erilaisten “sääntöjen” mukaan. Tällaisia säännöstöjä on mm.● Kultainen leikkaus

○ Kultainen leikkaus on sivujen pituuden tai tiettyjen elementtien välinen tietty suhde.Tämä suhde on 1 : 0,618 tai 1,618 : 1. Esim. metrin mittaisella janalla toinen puolion 61,8cm ja toinen puoli 38,2 cm. Tämä jakosuhden on peräisin antiikin kreikastanoin 2500 eKr.

● Harmoniset mittasuhteet


○ Kaikki sisäisesti yhtenäisen periaatteen mukaisesti jaetut kuva-alat mielletäänharmonisiksi ja tasapainoisiksi. Useimmat käyttökelpoiset jakotavat peustuvatsuorakulmioihin, mutta vinojen viivojen avulla voidaan luoda myös kolmionmuotoisia osia.

● Fibonaccin jako○ Fibonaccin lukujonon ajatuksena on laskea yhteen kaksi edellistä lukua, ja näin

saada seuraavan luvun arvo (esim. 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55,89.).Tätälukujonoa kun tarkastellaan sommittelun kannalta (verrataan jonossa olevaakahden luvun välistä suhdetta) päädytään erittäin lähelle kultaisen leikkauksensuhdetta. Esimerkiksi jonolla olevien lukujen 55 ja 89 (perättäiset luvut) suhde on:1.6181.

● Kolmanneksen sääntö (rule of thirds).○ Kolmanneksen sääntö on kuvataiteilijoiden, kuten valokuvaajien, taidemaalareiden

ja graafikoiden käyttämä yksinkertainen sommitteluohje. Kuva jaetaan yhdeksäänyhtä suureen osaan pysty- ja vaakasuunnassa (kolme pysty ja kolme vaakaviivaasamoilla etäisyyksillä). Viivojen neljälle risteyskohdalle voidaan asettaa kuvansommittelun kannalta tärkeitä tapahtumia. Näin voidaan saada kuvaan enemmänjännitettä, voimaa ja mielenkiintoa kuin sommittelukohtien asettamisella keskellekuvaa.

● Horisontti○ Pääkohde voidaan sijoittaa myös suhteessa horisonttiin. Esimerkiksi

maisemakuvauksessa voidaan kultaisen leikkauksen sijoittelun sijaan horisonttilaittaa keskelle kuva-alaa tai vaikka aivan ylä ja ala-reunaan. Horisontin paikkavaikuttaa voimakkaasti kuvan rytmiin, joten sen paikka suhteessa pääkohteeseenon syytä tarkastella huolellisesti.


● Kuva kuvassa○ Kuvan kehystävät elementit voivat myös olla kohteita joiden mukaan sommittelua

voidaan tehdä. Tällainen kehystävä elementti voi olla mm. oviaukko, ikkuna taimuu pääkohdetta rajaava elementti. Tällöin pääkohde voidaan rajata tämänrajaavan alueen sisään esim. kultaisen leikkauksen mukaisesti.


Kultainen leikkaus punaisella, rule of thirds sinisellä

Kultainen leikkaus keltainen (kultainen leikkaus kolmio punainen), rule of thirds sininen

Suunnittelun perusteet (sommittelun lähtökohtana)

Koska usein itse kuvaustilanteessa on melko vähän aikaa reagoida löytääkseen juuri sen oikeanhetken, on etukäteinen suunnittelu työ erityisen tärkeää. Kannattaa miettiä mitä tehokeinoja aikookäyttää, millaisia elementtejä kuvaansa kaipaa ja kuinka synnyttää tietynlainen harmonia taitasapaino. Elementit kuva-alalla voivat olla graafisia, sisällöllisiä, värillisä tai valollisia.


Tärkeimmiksi suunnittelun periaatteiksi nousevat kontrasti ja tasapaino. Myös rikkomallaharmoniaa ja tasapinoa voidaan saada mielenkiintoisia kuvia jotka saavat aikaan juurihalutunlaisia reaktioita katsojassa. Suunnitellessa voidaan pyrkiä siis tuottamaan rauhallisia,tasapainoisia ja sopusuhtaisia kuvia tai ne voivat tuottaa visuaalista tyydytystä näitä seikkojatietoisesti rikkomalla.

Graafisten elementtien järjestäminen kuva-alallaKuva-alalla voi olla useita graafisia elementtejä jotka vaikuttavat kuvan luonteeseen, sisältöön jasanomaan. Näitä graafisia elementtejä voidaan käyttää myös kuvan sommittelussa hyväksi.

Ohessa listattuna erilaisia kuva-alan graafisia elementtejä:

● Graafiset ja valokuvalliset elementit○ Sommitellulliset:

■ Piste

■ Useat pisteet

■ Linjat


● Vaakasuorat● Pystysuorat● Vinot

■ Kaaret


■ Katselinjat

■ Kolmiot

■ Ympyrät ja suorakulmiot


○ Sisällöllisiä■ Tarkennuskohta

■ Liike kuvassa

■ Hetki

■ Optiikka (esim. optiikan vaikutus sommitteluun ja sisältöön tele / wide /


tilt-shitf, pieni aukko / suuri aukko)

■ Valotusaika ja valotuksen tyyli (highkey/lowkey)

○ Sommittelu valolla ja väreillä■ Valoilla korostetaan pääkohdetta

■ Väreillä luodaan graafisia elementtejä pääkohteeseen tai taustaan


■ Rajataan kuva-alaa väreillä

Suunnittelussa on objektiivisia periaatteita (ei pelkästään makuasioita).

● Kaksi tärkeää kontrasti ja tasapaino. Silmä hakee tasapainoa, sitä rikkomalla saadaanaikaan jännitteitä. Mikäli ei haluta rikkoa tasapainoa voidaan korostaa elementtiensamankaltaisuutta kuva-alalla (esim. kaikki elementit ovat luonteeltaan pehmeitä).

● Kontrastia voidaan mm. korostaa tekemällä eroja erilaisten kontrasti parien välille.Kontrasti ei pelkästään tarkoita kuvan värien välisiä eroja tummuuden ja vaaleudensuhteen vaan myös kuvassa näkyvien elementtien välisiä suhteita.

○ Kontrasti pareja mm.


■ Yksi / monta■ Kova / pehmeä■ Kontrastiton / kontrastikas■ Nestemäinen / kiinteä■ Herkkä / räikeä■ Vaalea / tumma■ Suuri / pieni■ Lämmin / kylmä

● Tasapaino

○ Sommittelun tasapaino toteutuu silloin, kun se koetaan vakaaksi. Tasapainotila voiolla joko staattinen eli paikallaan pysyvä tai dynaaminen eli jännitteinen.Symmetria luo staattisuutta tasapainoa, joka pysäyttää ja pakottaa paikoilleen.

○ Sidottu rytmi, staattinen tasapaino ja symmetria ovat sukulaisia keskenään,samoin vapaa rytmi, dynaamisuus ja jännitteisyys. Tasapainoton sommitelma ondisharmoninen. Se tuntuu epävakaalta ja syntyy tarve muuttaa jotain.

Valo ja sen näkeminen sekä rakentaminen

Vallitsevat valot

Havainnoi ensin olosuhde. Kuvataanko yöllä vai päivällä, onko huoneessa päivänvaloa vaikeinovaloa? Kuvausajankohta tukee tarvittaessa valokuvan viestiä. Juuri oikean paikan ja ajanlöytymiseksi kannattaa tutustua kuvauskohteeseen etukäteen mikäli mahdollista. Miljöössäpäävaloksi kannattaa etsiä valovoimakkuudeltaan ja värilämpötilaltaa (tai väriltään) sopivavalonlähde. Tyypillinen lähtökohta on päivänvalo jonka tekemiä varjoja täytetään salamoilla (esim.varjoat ovat liian tummia).

Erityisen hyviä apuvälineitä vallitsevan valon kanssa työskennellessä ovat erilaiset heijastimet.Saadakseen esiin esimerkiksi haluamia muotoja tai kiiltoja voidaan valita mustia, valkoisia taimetallin värisiä pintoja heijastimiksi. Tarvittaessa kannattaa käyttää korko- ja/tai tehovaloja aiheenääriviivojen piirtämiseksi tai korostamiseksi (esim. valot kohteen takana tai yläpuolella).

Yleensä studiovalaisun perusteiden opettelu ensin auttaa myös miljöötyöskentelyssä.Studiotilassa valo on hallitumpaa kuin miljöössä eikä olosuhde ole jatkuvasti vaihtuva. Studiossavalo tuodaan aiheeseen, miljöössä aihe tuodaan valoon ja valokuvaajan valoratkaisutsovitetaan taustan valaistukseen.


Päivänvalon ominaisuuksia

● Eri vuoden ja vuorokauden aikoina värilämpötila vaihtelee merkittävästi. Valon kulmamuuttuu myös päivän aikana, jolloin keskipäivän polttavassa auringonpaisteessasaadaan aivan erilainen tunnelma kuin illalla sinisen hetken vallitessa.

● Mahdollisuus on käyttää erilaisista kelonajoista ja sääolosuhteista aiheutuvia muuttuviatekijöitä. esimerkiksi aamulla auringon nousu tai iltahämärä. Värilämpötila muuttuu myössen mukaan onko pilvistä, aurinkoista, puolipilvistä vai sateista.

● Kuvauspaikka ja sen ongelmat/mahdollisuudet. Luonnossa on erilaiset värivirheet jaheijastukset kuin kaupungissa.

● Erilaiset säätilat vaikuttavat valon kovuuteen tai pehmeyteen. Kirkkaassa auringonvalossavarjot ovat teräviä kun taas harsopilvisellä säällä varjoihin tulee jo pehmeyttä mukaan.Täysin pilviselllä säällä varjot häviävät käytänössä kokonaan.

Päivänvalon mahdollisuudet

● Valon eri tyylit: Pehmeä/kova, kummassakin on sopiva kontrasti ja muotoileva varjo.● Sopiva päivänvalo sopii hyvin myös korkovaloksi● Valitse haluamasi valon ilme: suora auringonvalo, heijastettu tai pehmentävän kalvon läpi

suodatettu paistava auringon valo

Keinovalot

● Useita erilaisia lähteitä joissa erilaisnen värilämpötila. esimerkkilähteitä: Loisteputkenvalo, kynttilä ja hehkulamput.

● Mieti mitä niiden tuoma valo kertoo kuvassa. Salamoiden ja suljinajan yhdistelmällä nevoidaan tarvittaessa himmentää tai jättää käyttämättä kuvassa kokonaan. Värivirhe voiolla myös tehokeino!

● Tyypillinen tilanne miljöössä on sekavalo-olosuhde. Tämä aiheuttaa kuvaan erisävyisiävärejä joita voi olla jälkikäsittelyssä vaikea korjata oikean sävyisäksi (esim.pääkohteeseen osuus loisteputken valoa ja päivänvaloa ikkunasta. Toinen puoli kuvastavoi näyttää liian keltaiselta ja toinen liian siniseltä). Salamavaloissa voi käyttää ns.kääntökalvoja jotta täytesalaman valo vastaisi esim. loisteputken tai hehkulampun valoa.

Vältettävät asiat (peruskuolemansynnit)

“Alä upota ristivarjoisen jokipoliisin shakkilautaa lentokenttään” - Matti J. Kaleva


1. UPOTUSa. Pääaihe on ympäristöönsä nähden liian saman sävyinenb. Kierrätä katseesi aina aiheen ääriviivoja pitkin ennen laukaisua ja tarkista, ettei

aihe ole liian saman sävyinen taustan kanssa.c. Aiheen ääriviivojen havainnointi on helpompaa silmät siristettynä. (Näkee

helpommin vain valon eron)d. Valitse valopuolen taakse tumma kohta taustasta ja varjopuolen taakse vaalea

kohta.e. Helpoiten upotuksen näkee muuntamalla kuvan mustavalkoiseksi, jolloin sävyjen

tuoman eron havaitsee helpoiten.

2. LIIAN TASAINEN VALOa. Muodoton valo. Liian isolla valaisimella tai vääränlaisella heijastuksella tulee liian

tasainen pinnan muoto. (Pääkohteesta tulee muodoton levy).

3. RISTIVALAISUa. Syntyy esim silloin kun päävalo ja tasoitusvalo on kameran molemmin puolinb. Ihmiskohteessa syntyy häiritseviä varjoja

i. Ristivarjoja syntyy esim. nenän molemmille puolilleii. Silmissä valopisteet pupillin molemmin puoliniii. Varjopuolen poskessa ei ole muotoa (sävy ala suppea) vaan se on

muodoton levy

4. PÄÄKOHDE JA TAUSTA SAMAN ARVOISIAa. Valokuvaaja vastaa studio-olosuhteessa kuva-alan jokiasesta senttimetristä.b. Kohde ja tausta eivät ole saman arvoisia vaan toinen on aina pääaihe. Toisen

tulee olla selkeästi suurempi ja hallitsevampi (vältetään tasapaksuutta).c. Aiheen reunat eivät ole samassa suunnassa kuvan reunojen kanssa.d. Tausta ei saisi olla saman sävyinen vaan siinä tulee olla gradaatiota. Tasainen

tausta voi olla myös tehokeino (esim. puhtaan valkea/musta tausta)e. Tausta ei saa olla niin voimakas, että se vie huomion pääkohteelta

Ihminen ja valo

Ihmisen valaisussa voidaan käyttää perus valaisukaaviota. Perusvalaisukaaviota voidaan käyttääniin studiossa kuin myös sovellettuna miljöö tilanteissa. Miljöössä päävaloksi voidaan valita esim.ikkuna, aurinko jne.


Päävalon paikka:● Päävalo aina ihmiselle 45° kulmassa etu- ja yläviistosta.● Mallin vartalo 45° kamerasta

Muuta huomioitavaa:● Peruslähtökohta on välttää ns. “kuoleman syntejä”.● Poski ei saa olla liian tasainen valo vaan siinä on muoto● Tarkennetaan aina mallin silmiin.● Liian jyrkkiä varjoja voidaan tasoittaa heijastamille päävalon vastaiselta puolelta.

Esineen valaisu


● Esineen valaisu 45° kulmassa takaviistosta kulmassa yläviistosta (esim. 45°).● Pehmeällä valolla, valo oman halkaisijansa etäisyydellä kohteesta● Valoa saatava kohteen päältä mahdollisuuksien mukaan● Tarkastele alustan tuomia heijastuksia ja varjoja.● Jokainen pinta tummuu (graadiota pinnoissa) ennenkuin toinen vaaleampi pinta alkaa. Eli

kohteen pintojen rajoissa/kulmissa on selkeä kontrasti ero.● Myötävalo esineeseen tuhoaa valokuvauksellisen rytmin.● Kiiltävää esinettä valaistaan pehmeällä isolla valolla, mattapintaista esinettä voi valaista

myös kovalla valolla.


Mattapintainen esine tummalla taustalla.

Expression (Ilmaisu)

Ilmaisu voidaan käsittää hieman saman kaltaisena asiana kuin tarina. Ilmaisu sisältää kuitenkinenemmän teknisiä ratkaisuja ja valintoja. Hyödynnä värivirhettä tai objektiivin tuomaa kerrontaa.Kuvakulma, perspektiivi, objektiivin valinta ja lähestymistapa ovat jo yksin hyviä keinoja tuodaesille kuvauskohteelle määrittelemiäsi ominaisuuksia. Kuvien ennalta suunnittelu on valokuvaajanyksi tärkeimmistä työkaluista. Esimerkiksi rikkomalla ja/tai noudattamalla joitain sommittelunperiaatteita voidaan kuvaan tuoda osoittavia tai suunnitelmallisesti ristiriitaisia viestejä.

Pose (Poseeraus / asento)

Ihmisen ohjaaminen kuvauksessa on erittäin tärkeää. Vain ammattimallit tietävät miltä mikäkinasento näyttää itse kuvassa. Pääsääntöisestä kaikki kameraa kohden tulevat linjat (esim. kädettai jalat) lyhenevät ja poikittaiset linjat näyttävät pitkille. Tätä tietoa hyväksi käyttämällä saammesiis esim. ihmisen näyttämään joko pitkälle tai lyhyelle. Luonnollisen näköisiä poseerauksiavoimme opetella esimerkiksi seuraamalla aikakausilehtiä tai selaamalla kuvia internetistä.

Story (Tarina / viesti)

Hyvä kuva kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa. Niinkin klisheiseltä kuin se kuullostaakinvalokuvasta voi aueta sen katsojalle aina erilaisia havaintoja ja tarinoita kuin kuvan ottajalle. Tätävoi pitää haasteena tai mahdollisuutena. Mieti siis jo ennen kuvan ottamista millaisessa valossatai millaisen tarinan haluat kohteesta kertoa. Tarinan kerrontaan vaikuittavat pienetkin asiat. Kuvaei ole vain kuva vaan sen sisältöä voi kuvailla monin adjektiivein. Pyri siis aina kuvittamaankuvillasi tarinoita!


lumiaphotoday digitalist - opetusmateriaali by alias

Documents