LYYDIAHelmikuu 2009 Nakkilan lukion

oppilaskunnan julkaisu

Viestintäkasvatus

SAKSANRYHMÄ MÜNCHENISSÄ

JOULUJUHLA YÖLLÄ

JULIE ZENZ LORDIN KONSERTISSA

HALLO-WEEN

Tätä Lyydia-lehteä ovat olleet tekemässä: Sanna-Liisa Asikainen, Tea Mustajärvi, Leena Pohjonen, Sanna Mäenpää, Iida Mäkialho, Iida Mäkelä, Juulia Kuusisto, Pauliina Vilponen, Juha Kopio.

Rehtorin puhe Rehtori Pasi Rantala piti mielenkiintoisen puheen joulujuhlassa, aiheena oli lumitalvet, joita ei enää pitäisi ollakaan, koska ilmasto on muuttunut niin lämpimäksi. Totuus on kuitenkin toinen, jonka olemme saaneet havaita. Tässä kuitenkin puhe.

OTE TALVIPÄIVÄKIRJAST Marraskuu 20. klo 17.00 Lunt satta. Lumi o sit kaunist. Luanto tule kauni valkoseks ja miel piristy, ku ei ol enä niin pimmiä. Isä ja äiti ja mä keitetti teetä ja istutti ikkuna ääre kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist. Marraskuu 21. Mää heräsi ja kattosi akkunast ulos. Koko maisemam peitti uusi puhtaan valkone lumi. Hiano näky. Jokasella puul ja penssal o niinko simmonen valkone kaapu. Isä sano, että nytte mää oon jo iso poika ja saan jelpata häntä lumitoissä joka kerta. Se tuntu tosi hianolta, ko isä sanosi mua isoks pojaks. Me tehtiiin lumityät yhresä. Isä sano, että se nautti joka kolallisesta. Mää kolasi myäs jalkkäytävä. Kai se mustakin tuntu sitten hianolta, vaikka aika raskasta se oli. Myähemmi päiväl teknise virasto aura auras tiä ja tyäns lume porti ette. Kuljettaja naureskel mul ja isäl ja vilkutti. Me vilkutti hänel takas. Isä kolas sit porti erusta uudestaan auk. Marraskuu 22. Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet. Pihakoivuist katkes muutama

oksa lumen painost. Mää ehri ennen isää ulos ja sain kolattua melkke koko pihan valmiiks ennen ku isä ehti mukaan. Oot taas tehny tehny miähen tyän isä sano ja heitti mua leikkisästi lumipallolla. Siin oli sitte jottain sepeliä sisällä ja se sattu aika paljon. Mää onnistuiin pirättän itkua siihen asti, että isä ehti pihasta takasin sisälle. Aura-auto tul sitten saman tien ja mää kolasi sen jälkia uurestaa. Lumi ol täl kertta ruskanharmat. Marraskuu 23. Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas laski. Isä kaatusi heti aamusta perssellen jalkkäytäväl. 45 markka oli kuulemma poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei menny poikki, sano isä. Sääennustus lupas lissä lunt.

Marraskuu 24. Yhä kylmä. Isä sano, että mein toinen auto on myytävä, ja osti maasturi, et hää päässe töihi. Äiti oli kauheen vihanen ja huusi isälle. Sit se uusi auto liukus kuitenki heti päi kairet ja oikkia etukulma men aika pahaste kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Uusi auto o iha sualas ja kuras ja se etukulma on kauheen näkönen. Tiaros lumitöit tänämpä. Se aura ajo meijä ohitte kaks kertta. Isä ei enää sanonu sitä aura-auton seräks vaan ihan joksikin muuks. En voi sitä tähän pistää, ku se oli mulle ihan tuntematon sana. Marraskuu 25. 25 astet pakkast. Isä herätti mut ja sano et piha on täynnä tota perhana lunt. Pihal ei ol yhtä puut tai pensast, mikä ei olis vahinkoittunu. Kaik vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postlaatikol. Sähkö ol kuulemma poikki melkke koko yä. Isä yritti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel. Se roiskas kuiteski vähä yli, syttys tule ja ol poltta koko talo. Äiti sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut se sai toise aste palovammoi kässisän ja silmäripse ja kulmakarva palova. Isä hermostu ihan täysin ja auto karkas sen käsist matkal poliklinikal ja hajosi lunastuskuntto. Mää kolasin pihan ko ne oli pois. Marraskuu 26. Lunta tulee taivaalta koko ajan. Isä huusi varmaan kymmene simmosta sanaa mitä mää en oo ennen kuullu. Mulla on käsi kovin kipiänä kaikest lumenluonnist. Mää yritin

isälle sanoo, ett mää en ehkä haluaisikaan olla kovin iso poika vielä. Se ei kyllä kuunnellu ollenka, ku aura-auto sattu juur menemään talon ohi. Isä huusi sen perrää ikkunast, et jos se saa kässisän sen mielipuolen, joka ajjaa tota autoo, niin se repii silt syräme rinnast. Isä väittää, et se o varma kulmantaka kytikses ja orotta, ku me saaraan jalkkäytävä puhtaks! Sähkö ova viäl pois. Vesijohto jäätys ja näyttä silt, ettei katto kest lume paino. Me ei ol nähty aurinkko monne viikko. Ennusteis kuulemma luvata liss> ä lunt. Viima tekke ilma purevaks

Marraskuu 27. Viime yönä oli tullu taas lunta koko piha täytte. Mää en tierä ollenka, mitä isä sano, ko äiti peitti mun korvat. Isä oli kumminki ihan harmaa naamaltans ku se huusi ja äiti kovin punanen. Mää en voinu enää mennä lumitöihin ollenka, ku mun kädet särkee niin pahast. Ikkunast mää näi, ku isä heitti mun suksilla auraautoo. Ei se osunu lähellekkä. Illalla mää hiivin keittiön oven taka kuunteleen mitä isä ja äiti puhusivat niin kovalla äänellä. Isä san et siit on varmaan tulos lumisokia. Sit se sano vielä, ettei sillä oo ollu tuntoo jalois moneen päivään. Sitte sen ääni meni ihan hiljaseks ja se päästi porun ja sano, ett Tepsikin on on ollu monta viikkoo viimesenä ja varmaan puttoo sarjasta. Muakin rupes itkettää. Sit ne molemmat rupesivat puhumaan jottain ihan hiljasella äänellä. Mää en ihan kuullu enkä ihan ymmärtännykkä mitä ne sano, mut ihan simmoselta se kuulosti, et me muutetaan ens talvena jonnekin Espanjaan.

Aurajoki helmikuussa 2009.

Halloween Suomessakin on vähitellen aloitettu Halloweenin juhliminen. Meidän oma nuuttijuhlamme on kuitenkin hyvin paljon samanlainen, joskin eri aikaan, mutta saattaa tehokkaasti estää tämän kansainvälisen juhlan yleistymisen.

Halloween on noitien, kummitusten ja muiden aaveiden juhlapäivä, jota vietetään lokakuun viimeisenä päivänä. Nimi on lyhenne englannin sanoista "All-Hallows-Eve" eli pyhäinpäivän aatto.

Halloween pohjautuu kelttiläisten kulttuurien syksyllä vietettyyn uuden vuoden juhlaan Samhainiin, jota on vietetty anglosaksisissa maissa kuten Englannissa. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset. Samhainin aikaan aaveiden uskottiin voivan sekaantua ihmisten elämään, koska silloin menneen vuoden aikana kuolleiden sielut matkasivat kuolleiden asuinsijoille. Ihmiset uhrasivat yhdessä ruokaa ja eläimiä ja sytyttivät suuria tulia kunnioittaakseen ja auttaakseen kuolleiden vaellusta.

Kristinuskon levitessä lähetystyöntekijöitä kehotettiin sulauttamaan kristittyjä tapoja pakanallisiin juhliin niiden kieltämisen sijasta. Niinpä tämäkin pakanallinen juhla korvattiin kristinuskon Neitsyt Marian ja marttyyrien muistolle omistetulla juhlalla. Irlannissa tämä päivä sai nimen All Hallows Eve eli "Kaikkien pyhien yö.

Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein halloweenin symboli. Yleisesti irvistävä kurpitsa tunnetaan nimellä Jack O’Lantern. Erään tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack-juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille hiilen,

jonka mies säilöi lyhdyksi nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa perinteinen nauris on vaihtunut mahtipontisempaan kurpitsaan.

Yhdysvalloissa halloweenia vietettäessä ovelle saattaa ilmestyä joukko kummitusasuihin pukeutuneita lapsia, jotka huutavat: Trick or treat! eli "Karkki vai kepponen". Teoriassa ovenavaajilla on oikeus vastata "kepponen" jos he vastaavat itse seurauksista. Yleensä lapset saavat karkkinsa ja aikuiset hyvän mielen. Euroopassa halloweenia ei juuri juhlita. Korkeintaan saatetaan pukeutua naamiaisasuihin, tai koristella kotia halloween-koristein. Yhdysvalloissa tilanne on toinen: siellä halloweenia vietetään yleensä naamiais-juhlien merkeissä ystävien kanssa. Viime vuosina halloweenin vietto on kuitenkin yleistynyt Suomessa lähinnä amerikkalaisen populaarikulttuurin vaikutuksesta. Suomessa halloweenia juhlitaan yleensä pyhäinpäivän aattona. Lähde: Wikipedia

Lukion 1. vuosikurssin

opiskelijat järjestivät lastenjuhlan, jonka

aiheena oli halloween. Iida

Mäkialho halloween-tunnelmissa.

Paholainen ja enkeli: Iida Mäkelä ja

Liisa Pohjonen.

Pian terveiset Allegre Pia eli rouva Tero Kalliokorpi lähetti meille terveisiä vuodenvaihteessa Tampasta, Floridasta.

So far I am RELIEVED, that I was able to vote, and my vote counted! I had a gut feeling, that Obama would win. I'm really excited, but I feel bad for the poor man, he has A LOT of work to do. Btw, I was going to dress-up like Sarah Palin for Halloween, but didn't have the outfit. Maybe I'll dress-up as her and add a bull-dog face and send you the glamour shots. Anyways, my mom and I bought a house together and we will be moving in the next 2 months. i still use my Dad's address, which is: 214 W. Powhatan Ave. Tampa, FL 33604.

Best wishes,Allegre

P.S. Here's some photos of my school life. This week was "Spirit week" which means, that everyday you dress-up depending on the theme, e.g. Thursday was Throwback day, meaning you dress from the past.

Joulujuhla Joulujuhla oli tänä kouluvuonna erikoiseen aikaan, koska se alkoi klo 23 ja jatkui vielä seuraavan vuorokauden puolelle. Ohjelmaa oli todella paljon ja se oli laadukasta. Näki, että sitä oli harjoiteltu moneen kertaan. Hanna-Leena Korhonen oli opettajien

joulukuvaelman kertoja ja ohjaaja. Kuvaelma kertoi kuvaelman tekemisestä ja siihen liittyvistä hankaluuksista.

Ylh. vas. Mika Salo ja Päivi Lehtinen Joosefina ja Mariana.

Joulujuhlassa jaettiin Vuoden lyhytelokuva -palkinto Tuomas Ijäksen ja Jonne Kuvajan tähdittämälle elokuvalle, jossa pojat “vapauttavat” peruskoululaisten takalukkoon laittaman wc:n. Video on pyörinyt netissä.

Rehtori jakoi joulu-Oscarit.

Ylh. Seniorien ranskanryhmä esitti ranskaksi laulun, joka tunnetaan meillä nimellä Jaakko-kulta. Esiityjien joukossa oli myös opettaja Kasanko.

Oik. Matti Syrjäsen taidokasta viulunsoittoa.

Anna-Liisa Tarmo luki oppilas- kunnan joulutervehdyksen. Tapio Kankaanpää ja Joni Ollonen olivat

tyylikkäät juontajat.

Opettaja Korhosen aviomies

säesti joulujuhlassa.

Elisa Eskolin, Riku Savikko ja Otto Rantanen saivat todistuksen puheviestinnän kokeesta.

Ilmaisutaidonryhmän näytelmän nimi oli Wanna-Be -pukki. Mitä olisikaan joulujuhla ilman vauhdikasta tanssiesitystä! Tänä vuonna siihen osallistui myös rehtori.

Sanna-Liisa Asikainen kertoo yleisön joukosta valitulle näyttelijäkunnalle minkä roolin he esittävät näytelmässä.

Näytelmä eteni niin, että juontaja luki vuorollaan kaikkien tehtävät ja näyttelijät pyrkivät toimimaan sen jälkeen

parhaansa mukaan. Helena Knihti oli joulkuusi.

Terveisiä maailmalta. Karoliina Salo on Saksassa ja lähetti sieltä kuulumisia. Tammi-helmikuun vaihteessa Nakkilan lukiossa aloittanut austalialainen Hayley Buck lähetti ennakkoon powerpoint-esityksen itsestään. Molemmat kuvakertomukset heijastettiin juhlasalin takaseinään.

Lukion kuvataidediplomi

Kuvataidediplomia suorittaa tänä vuonna kuusi abiturienttia. Johanna Virenin ja Nina Ahosmäen (alla) työn aiheena on valmiin taideteoksen käyttäminen pohjana omalle työlle.

Vanhojen Tanssit

Seniorit eli 2. vuosikurssin opiskelijat ovat innokkaasti harjoitelleen vanhoja tansseja opettaja Ahtolan johdolla. Tanssiesitys on perjantaina, 13. helmikuuta.

Seniorit keskittyvät pitääkseen mielessään vaativat tanssikuviot.

Australiasta Nakkilaan koko kalenterivuodeksi tullut Hayley Buck oli seuraamassa harjoituksia koulun juhlasalissa.

Jouluostoksilla Münchenissä Saksanryhmä teki matkan joulun alla Müncheniin. Jouluostosten lisäksi he pääsivät tutustumaan elokuvantekoon ja keskitysleirimuseoon.

Torstai 4.12.Harva meistä sai jännitykseltään unta ennen lähtöämme Nakkilan lukion pihasta kello 1.30. Lastasimme laukkumme kyytiin, jonka jälkeen pikkuruinen bussimme otti suunnakseen Helsinki-Vantaan lentokentän. Matkalla jokunen lepuutti silmiään ja teimme tavanomaisen pysähdyksen Forssan autokeitaalla.

Lentokentällä nuokuimme aikamme samalla kun odotimme lentoa. Itse lentomatka sujui ilman kovin suuria ongelmia. Juhlallisesti astuimme Saksan maan kamaralle ja jatkoimme junalla Münchenin kaupunkiin. Taivallus hostellille tuntui loputtomalta. Hostellilla kirjauduimme sisään ja asettauduimme taloksi. Iloisena yllätyksenä löytyi mustia kiharia karvoja joidenkin sängyistä&

Lähdimme yhdessä kohti suurta seikkailua, jonka ensimmäisenä etappina oli sightseeing- kaupunkikierros. Istuimme bussissa ja napsimme kuvia kaikesta alkaen patsaista liikennemerkkeihin. Bussissa nukkumatti kävi parin uupuneen matkalaisen kimppuun.

Muutaman tuhannen kuvan jälkeen pääsimme ulos bussista ja suuntasimme etsimään ruokaa. Kiertelimme päivän mittaan kaupoilla ja teimme vierailun ns. kupolikirkossa. Joulutorilla kiertelimme hämärän tuloon asti. Hostellilla matkaväsymys vei meistä voiton ja iskimme päät tyynyihin karvasängyissämme jo aikaisin.

Perjantai 5.12.Aamulla nautimme jo aikaisin hostellin monipuolisen aamiaispöydän tarjoiluista. Perjantain ohjelmassa oli Bavaria Film -studiovierailu. Studiolla osallistuimme ohjatulle kierrokselle eri elokuvien lavasteissa, esimerkikkinä elokuvat Das Boot ja Asterix ja Obelix vs. Caesar. Pääsimme myös kokeilemaan näyttelemistä oikeiden kameroiden edessä oikeissa lavasteissa.

Studiovierailun jälkeen jakaannuimme kiertelemään kaupungilla. Nälkä oli jo ehtinyt yllättää, mutta saatuamme vatsamme täyteen vuorossa oli armotonta shoppailua. Vaatteita tarttui yhden jos toisenkin nuoren naisen matkaan. Kävimme tyhjentämässä päivän saaliimme hostellille ja illalla menimme vielä kaikki yhdessä syömään ravintolaan. Jotkut olivat kuulemma päivän aikana tarkastaneet Münchenin kaupungin kulttuuritarjonnan konsertin muodossa. Pitkä päivä oli vienyt monelta vedon pois, mutta muutama jaksoi vielä ennen nukkumaan menoa tarkastaa lähikuppilan menon.

Tea Mustajärvi pääsi menomatkalla lentokoneen ohjaamoon.

Lauantai 6.12.Aamurutiini oli sama kuin eilen. Lauantaiksi suuntasimme kohti Dachaun keskitysleiriä. Leirialue oli suurempi kuin kuvittelimme ja veti hiljaiseksi. Alueella oli museo, joka opettavaisuudessaan oli kaamea. Muistomerkin teksti Never again kertoo alueen tunnelmasta varsin paljon. Kiertelimme alueella useita tunteja

omaksumassa erästä historian kaameimmista tapahtumista.

Palattuamme kaupungille, kävimme syömässä sekä juomassa Suomen itsenäisyyspäiväkahvit. Kiertelimme ihailemassa kirkkoja, joiden koristukset ovenkahvoissakin voittavat kotikuntamme kirkon. Osa porukasta kierteli vielä kaupoilla tuliaisostoksilla kun taas osa suuntasi kuuntelemaan kirkkokonserttia. Illalla lähdimme vielä hostellilta tarkastamaan Münchenin keskustan yöelämää.

Matkalaiset Bavaria-studioilla (ylh. ja vas.).

Joulukadun tunnelmaa ihastelemassa (oik.).

Sunnuntai 7.12.Matkamme viimeinen päivä. Jokainen meistä ehti rakastumaan kaupunkiin ja aika tuntui kuin lentäneen. Koulua ja sen harmaata arkea ei tullut mieleenkään kaivata. Syötyämme viimeisen aamupalamme rakkaassa hostellissamme ja jätettyämme hyvästit karvasängyille otimme suunnaksi kaupungin museon. Museo oli todella monipuolinen ja omasi todella upean nukkekokoelman.

Museokäynnin jälkeen kiertelimme joulutorilla, osa tosin suri kauppojen kiinni oloa. Torilta tarttui mukaan vielä viimeiset tuliaiset ja tilpehöörät. Söimme vielä kerran raatihuoneen kellarin ravintolassa mahtavat ateriat ja sitten olikin aika palata takaisin lentokentälle.

Lentomatka sujui tavallisesti ja pysyimme ilmassa (ihme). Yöllä meitä tervehti Suomen kylmä pakkanen ja pikkuinen bussimme meitä jo odottikin paikan päällä. Suuntana oli Nakkila ilman pysähdyksiä. Taas kerran suurin osa yritti saada unta palloon, sillä olihan matka ollut raskas. Kolmen aikoihin koulun pihasta suuntasimme jokainen omiin sänkyihimme odottamaan herätystä muutaman tunnin kuluttua uuteen koulupäivään.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja pidempäänkin olisi viihdytty jouluisessa Münchenissä.Matkalaiset tahtovatkin vielä sydämellisesti kiittää opettaja Kaija Setälää tämän matkan mahdollistamisesta. Kiitos.Sanna ja Tea

Kuvat ylhäältä:

Kellotornin koristuksia.

Joulun henkeä torilla. Katutaidetta.

Münchenin maisema ylhäältä.

Dachaun keskitysleiri ennen ja nyt

Dachaun keskitysleiri etelä-Saksassa on yksi tunnetuimmista natsi-Saksan aikaisista vankileireistä. Se perustettiin maaliskuun lopulla vuonna 1933, vain pari viikkoa sen jälkeen kun Adolf Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi. Dachaun keskitysleiri oli ensimmäinen laatuaan Saksassa ja se toimikin mallina myöhemmin perustetuille työ- ja tuhoamisleireille.

Alkujaan Dachaun keskitysleirille tuotiin poliittisia vankeja, jotka eivät hyväksyneet Hitleriä ja tämän natsipuoluetta. Myöhemmin Hitlerin rotuopin levitessä vangeiksi tuotiin myös juutalaisia, Jehovan todistajia, homoseksuaaleja, vammaisia ja muita natsismin mukaan alempiarvoisia ihmisiä. Dachaun keskitysleirille sen toiminta-aikana vangittiin yli 200 000 miestä, joista yli 43 000 kuoli, hekin lähinnä sodan loppuaikoina.

Kaikkiaan holokaustin aikana arvioidaan kuolleen noin 11 miljoona ihmistä, joista n. 5-7 miljoonaa oli juutalaisia.

Tänäpäivänä Dachaun keskitysleirin toimii muistomerkkinä natsiajan kansanmurhan kauheuksista. Keskitysleirin portti toivottaa vierailijan tervetulleeksi kalseilla sanoilla Arbeit macht frei. Leirin 32 vankiparakista on jäljellä kaksi, nekin uudelleen rakennettuna. Leirin kauimmaisella laidalla ovat konkreettisimmat muistot leirin kauheuksista, sillä siellä sijaitsevat krematorio, kaasukammio ja uhrien tuhkien sirottelupaikkana toiminut metsikkö. Dachaun muistomerkillä vierailee vuosittain noin 800 000 ihmistä.

Lähde: Wikipedia

Ahdistava leirialue (vas.). Dachaun pääportti (oik.).

Lordin konsertti Chicagossa 2005-06 lukiossa ja yhteiskoulussa vaihto-opettajana toiminut Julie Zenz oli katsomasa Lordin konserttia Chicagossa, Illinoissa yhdessä toisen vaihto-opettajan, Mollyn, kanssa.

The sign above the stage read "Unity through Diversity" and as the patchwork velvet curtains parted, the crowd gave it up for the hard driving rock of Finland's own Lordi. Against the fairytale background of anenchanted forest complete with a castle Mr. Lordi got the group of about 200 fans on their feet. People had wide smiles and bobbing heads as the band played selections from their latest album Deadache. Lizzy Borden opened the show and at the bar I heard someone say that they sucked. Lordi on the other hand didn't disappoint us. Kita the alien man beast drove a hard set of music as Amen, Ox bull head and Mr. Lordi ran around the stage swinging guitars, and squirting blood on the crowd with their ax

props. Awa, the vampire countess played some lovely and positively haunting keyboard solos. The House of Blues, located on the loop in downtown Chicago is a must see place for fans of outsider art. Every inch of the huge space is painted with polka dots, flowers, shoes and buttons. The walls are hung with art that one used to find beside back roads of the deep south. Now the untrained artists who made their creations with whatever they had are stars in their own right. The whole setting was a surreal stew of visual delight with balconies of baroque wood carving hung with rich red velvet curtains. Lordi is a show band and they were proud to play for members of KISS who Mr. Lordi cited at one of the band's inspirations. The crowd was somewhat thin and it was easy to get to the stage once the Moshe pit slowed down. I was happy to hear the clear cry of Hard Rock Hallelujah for the encore at the end of the night. We weren't allowed to take photos during the concert, but Molly took a few shots with her camera phone. I will forward them if she sends them to me.

Liikunnan riemua Valinnaiskurssilla jousiammuntaa ja cartingia.

Syventävän liikunnan kurssin valinneilla opiskelijoilla on ollut monipuolista tutustumista liikunnan eri muotoihin. Opettaja Ahtolan opastuksella on käyty ampumassa jousella ja ajettu mikroautoilla Porin sisäradalla.

Erityisen pitkä joululoma mahdollisti lavastuskurssin järjestämisen. Abit tekivät opettaja Kopion johdolla kulissit sekä muutakin materiaalia penkinpainajaisiin. Koska koulurakennus oli tyhjä niin opettajista kuin oppilaista, saattoivat abit käyttää mm. koulun käytäviä taiteen tekemiseen. Teema: rikos ja rangaistus.

Lavastuskurssi

Otto Rantanen ja Aleksi Kim rakentavat estettä.

Anniina Tapanosilta ja Sissi Saustamo viimeistelevät tiiliseinää.

SANNU