m 2015 enem s - pirttikosken koulun kummit · 4 menestyvä metsäkulma elettiin vuotta 2007 ja...

2015

Uusia asukkaitasivuilla 5–7

MENESTYVÄ

MENESTYVÄ

Metsäkulma

2 Menestyvä MetsäkulmaMenestyvä Metsäkulma

Parempi, kuin ei usko vakaasti

Kehtotehtailija Untamo Nuokkulalla pyyh-kii ”hyvin”. Hän suoltaa tehtaassaan ai-kuisten kokoluokkaa olevia kehtoja yhä laajeneville markkinoille. Untamo on is-kenyt varsinaiseen kultasuoneen, sillä suomalaisethan ovat jo vuosia kärsineet nukahtamisvaikeuksista ja joutuneet tur-vautumaan kaikenlaisiin lääkityksiin ja hoitoihin saadakseen unenpäästä kiinni. Tämä hektinen aika on tehnyt unettomuu-desta lähes kansantaudin maassamme. Untamon isäukon aikoinaan ideoi-man laitteen on huomattu tuovan todel-la turvallisen ja luonnonmukaisen tavan päästä eroon moisesta niin monen kan-salaisen arkea rajoittavasta ongelmasta, siis riittämättömästä yöunesta. On vain eräs ongelma. Untamon olisi jo aika siir-tyä eläkepäivien viettoon ja siirtää vastuu tuotannosta nuoremmalle polvelle, mut-ta poika on hunsvotti jota kiinnostaa vain vastakkainen sukupuoli ja kosteat illat paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Ko-vasti ”vihertävää” tytärtäkään ei kehto-tehtailu tunnu kiinnostavan pätkääkään. Mietittävää siis tällä tunnetulla ja tunnus-tuksia saaneella yrittäjällä siis riittää.Toisaalla, muutaman kilometrin päässä painiskellaan osin samanlaisen ongel-man kanssa. Puitteet ovat vain hieman toisenlaiset. Siirtokarjalaisten jälkeläi-set Pirkka ja Vieno Husu ovat pitkään vil-jelleet nykymittapuun mukaan pienehköä lypsykarjatilaansa ja sukupolven vaihdos

Lopetin viime kesälehden kirjoitukse-ni uskomalla vakaasti, että kesän näytel-määni kirjoittamani repliikki olisi myös se vihonviimeinen mihinkään käsikirjoituk-seen kirjoittamani. Ei valitettavasti ollut. Nähtävästi on siis parempi, kun ei usko vakaasti mihinkään. Tuo ei niin vakaas-ti uskominen sopiikin luonteenkuvaani paremmin, sillä minähän olen uskossani sangen epäileväinen. En juuri usko luon-nolliseen sen enempää, kuin yliluonnol-liseenkaan. Siitä kait johtuukin, että on suhteellisen helppo kirjoittaa milloin mis-täkin. En näet osaa suhtautua vakavasti oikein mihinkään. En edes itseeni. Ky-seenalaistan mielelläni kaiken ja säälin tosikoita, sillä minusta he ovat niitä kaik-kein naurettavimpia. Myönnän kyllä, että muutun helposti itsekin tosikoksi, kun tu-lee puhe EU:n maataloustuista. – No,… tulevan kesän näytelmässäkin toistuu usein lause ”kyllä mua vaan niin naurat-taa. Siinäpä se tuon näytelmän ydin tai-taa ollakin. Lause on lainaus eräältä jo ajat sitten edesmenneeltä vanhalta karja-laisisännältä, joka maailman menoa seu-ratessaan totesi tuohon tapaan ”minnuu vaa nii naurattaa”. Kesäkomediaamme suunnitellessa-ni otin nipun synkkiä aiheita , joista läh-

din juttua väsäämään. Aiheita olivat mm. syrjäytyminen, radikalisoituminen, työuu-pumus, masennus, identiteettikriisi, nu-kahtamisvaikeudet, alkoholisoituminen ja perheongelmat. Kaikki tuttuja juttuja me-diaa vähänkin seuranneelle. Näitä pyöri-tellessäni ajattelin, että kyllähän näistä jo yhden kesäkomedian vääntää. Taus-ta ajatuksenani oli, että turhan monesti

moisiin ongelmiin etsitään syitä ympä-rillä olevasta maailmasta ja ihmisistä. Pää syy löytynee kuitenkin useimmiten peilistä ja siitä, että lukitaan omat us-komukset ja oletukset liian tiukkaan. Ol-laan siis liian vakavia ja tosikkomaisia. Milloinkaan ei kannata maalata itseään nurkkaan. Minä ainakin olen paljon mie-luummin se epäilevä Tuomas, kuin liian vakavasti uskova. Uskokoon tämänkin kuka haluaa.Eiköhän siinä tullutkin jo tarpeeksi näy-telmäämme liittyvää asiaa. Olen muu-ten suurella ilolla pannut merkille sen seikan, että täällä metsäkulmalla on nuorempi väki ollut tietyllä elämän osa-alueella varsin aktiivista ja uusia metsä-kulmalaisia on putkahdellut päivänvaloon tämän tästä. Lievästi kadehtienkin olen tuota sivusta seuraillut, sillä itsehän olen jo yli kuusikymppinen ja takana on lois-tava tulevaisuus. No,. kyllähän täältä löy-tyy ikäihmisiäkin, jotka uutterasti yrittävät tuollakin em. elämän osa-alueella, mut-ta heillä tulokset jäävät kaikkien onnek-si tulematta.Eipä siis tässä tällä kertaa muuta, kuin,…. HYVÄÄ; AURINKOISTA JA LÄM-MINTÄ KESÄÄ KAIKILLE! terv. Holttisen Seppo

Kaikenkarvaisia vaihdoksia, 2015Käsikirj. ja ohjaus Seppo Holttinen

olisi heilläkin ajankohtainen, mutta pank-ki suhtautuu nihkeästi ja kyseeseen tule-va jatkaja on täälläkin lievästi omituinen ja ihmisarka peräkammarin poika. Myös-kään pariskunnan kahdenväliset suhteet eivät ole enää vuosiin olleet oikein mil-lään mallilla johtuen osin Pirkan ”henki-lökohtaisesta ongelmasta” ja osin ties mistä. Hyvin ei siis mene Husuillakaan.

Jossain vaiheessa näiden kahden hy-vin erilaisen ruokakunnan polut kuitenkin kohtaavaat ja mitä siitä sitten seuraa, se jää nähtäväksi.Näytelmä on huumorilla höystetty tarina varsin arkipäiväisten ihmisten lähes ar-kipäiväisistä huolenaiheista, kuin miltä tahansa paikkakunnalta suloisessa Suo-messamme. Toivotaan, että nämä Väli-

Hämeessä Takamaan taajaman liepeillä asuvat kansalaiset saavat näytelmän ku-luessa asiansa ja ongelmansa edes jon-kinmoiseen järjestykseen.Tule Pirttikoskelle viettämään toivottavas-ti hauska ja mieleen painuva teatterihet-ki kansamme.

Terv. Holttisen Seppo

Näytelmäajat 2015su 12.7. klo 19

ti 14.7. klo 19

to 16.7. klo 19

su 19.7. klo 14

su 19.7. klo 19

ti 21.7. klo 19

to 23.7. klo 19

su 26.7. klo 14

su 26.7. klo 19

ti 28.7. klo 19

to 30.7. klo 19

su 2.8. klo 14

su 2.8. klo 19Merlene Nuokkula (Mari Alhainen), Untamo Nuokkula (Sauli Alitalo), Vaari (Jukka Haapanen) ja Tuukka Nuokkula (Matvei Ojansuu) nähdään näytelmässä Kaiken-karvaisia vaihdoksia kesällä 2015. Kuvaaja: Juhani Törmänen

Kuva: S.S.S.

Kuva: Hannele Holttinen

3Menestyvä MetsäkulmaMenestyvä Metsäkulma

Kyläkerho kokoontui viimevuon-na joka toinen keskiviikko ker-hon tiloissa tuttuun tapaan klo. 9–11.30. Kyläkerhossa jutel-laan muiden kanssa, askarrel-laan, leikitään, syödään ruoka ja kahvitellaan.2014 Kerhon ja kummien yhtei-nen kevätretki tehtiin korkea-saareen. Sinne menimme ensin bussilla ja lautalla. Takaisintu-lomatkalla kävimme syömässä Hyvinkään ABC:lla. Syksyllä kävimme muunmuassa makkaraa paistamassa Alhai-sissa ja samalla saimme rapsu-tella ja tutustua lampaisiin.Halloween juhlaa vietettiin 1.11. Ohjelmassa oli perintei-sesti disco ja muutama leik-kimielinen kilpailu. Kisattiin halloween kurpitsan veistelystä. Juhlaan pukeuduttiin naamiais-asuin ja syötiin pikkupurtavaa.Pipareita paistettiin yhteiseen puurojuhlaan. Puurojuhlassa vieraili myös joulupukki, joka toi lapsille ja lapsenmielisille pik-kupaketit. Vuoden viimeisessä kerhossa kerkesi kiireiltään vie-railemaan taas joulupukki. Jo-kunen lapsi uskaltautui pukin syliinkin.Keväällä retkeiltiin Lamminhar-julla Urjalassa, jossa paistettiin makkaraa ja laskettiin mäkeä.Kerhon ja kummien yhteinen ke-vätretki suuntautuu alkukesäs-tä muumimaailmaan.Kerho jatka taas toimintaan-sa kesän jälkeen 12.8.2015 klo.9–11.30. Kaikki ovat terve-tulleita mukaan!

Teija

Hellesään vinkkejä paahteiseen katsomoon!

Terveiset Kyläkerhosta!

Nämä päähineet mallia vuodelta 2012 S.S.S.


Elettiin vuotta 2007 ja tu-li tarpeelliseksi saada ko-koontumispaikka hirvijahdin ajankohtaan. Nyt kun oli saa-tu tuo lahtivaja, Narikka val-miiksi, niin mikä sen parempi paikka olisi ollut, kuin sa-maan paikkaan pihapiiriin teh-tävä kota. Mutta ei mikään tavallinen kota, vaan vähintään 35-paikkainen kahdella nuoti-olla varustettu kota.

Ahlstenin Veikolla oli mie-lessään jonkinlainen hah-motelma, joten hän alkoi suunnittelutyön. Talkootyönä tehtävä kota saatiinkin jo seu-raavaksi jahtikaudeksi valmiik-si. Kaikki ” kynnelle kykenevät” talkoovoimat käytettiin hyväk-si. Olihan yhteisen hyvän vuok-si jo haastetta. Olimmehan jo viettäneet kymmenet vuodet tau-kopaikkana milloin minkäkin-lainen paikka, mihin vain nuotio saatiin ja aina tuli kylmä. Piirus-tusten valmistuttua alettiin tal-koopuiden haaliminen ja sitten olikin jo tosi paljon porukkaa to-teuttamassa tätä haavetta. Yhte-nä tärkeimpänä puuhamiehenä toiminut Simo Lehtonen oli esit-tänyt minulle seuraavaa toimen-kuvaa, että aloittaisin uudessa taukopaikassa niin sanottuna ko-taemäntänä, jolle kuului kodan

lämmittäminen ja kahvin keittä-minen perinteisissä nuotiopan-nuissa nuotion päällä. Minä koin sen arvostetuksi hommaksi. Toi-mia edelleen hirviporukassa, kun olin juuri saanut tietää, että sai-rastan nivelreumaa ja lääkäri eväsi osallistumiseni ajoporukan mukana hirvijahtiin. Olenkin siitä lähtien toiminut kyseises-sä hommassa ja Veikko Ahlsten on ollut myös kanssani mukana, huolehtien kaikesta mahdollises-ta avusta, mitä olen tarvinnut.

Aamu alkaa aina nuotioiden puhdistamisella ja sytyttämisel-lä. Sitten täytetään pannut ve-dellä, kymmenen litran pannut ja laitetaan ne sitten ”lämmitte-

leen” ritilälle. Kodan lämmittä-mistä jatketaan kokoajan puita polttaen, jotta saadaan se lämpi-mäksi ennen kuin miehet saapu-vat metsältä hikisinä ja märkänä lumesta tai sateesta.

Yleensä menee nuo kaksi pan-nullista kahvia ja sitten keitetään vielä yksi pannullinen iltapäi-väksi, kun tulevat vielä juomaan ennen kotiinlähtöä.

Tauolla sitten huuli lentää, niin kuin yleensä, kun on muutamia miehiä paikalla. Ja onhan poru-kasta tullut paljonkin sosiaali-sempaa, mitä se oli, kun sinne menin. Puhutaan toki vakavam-piakin asioita ja tietysti kerra-taan jahtitapahtumia ja myös

mitä muita eläimiä tai vaikka sieniä ollaan ajon aikana näh-ty. On se vaan niin merkillistä, mitä kaikkea ihminen ehtii ha-vainnoimaan tuollaisen 1-2 ki-lometrin aikana.

Hirvijahdin jälkeen monet aloittavat sitten peuran met-sästyksen. Ja tänä talvena on ollut vähän erikoisempiakin metsästettäviä, nimittäin villi-siat olivat löytäneet tiensä näil-le kulmille ja yhden sellaisen metsästyksen jälkeen pidettiin siivoustalkoot. Ja tietysti oli villisikaa maisteltavana ja lo-puksi kakkukahvit. Olihan se jo juhlan aika tehdä makumat-

ka uuteen metsästettävään lajiin.Yhtenä lauantaina oli sitten lin-

nunpönttötalkoot ja kotaemäntä tietysti paikalla kahvinkeitossa.

On se vaan erikoista, että tuo-hon metsästyshommaan hu-rahtaa ihan tosissaan. Minäkin kaupunkilaisena jouduin mukaan hakeutumatta sinne itse, kun jou-duin tuuraamaan miestäni hänen työesteiden vuoksi. Enpä sitten muuta tarvinnut ja olen viihty-nyt kohta 25 vuotta. Onneksi on jo muutama muukin naisihminen uskaltautunut mukaan.

Kotaemäntä Narikalta, Eini Maijala

Metsästäjän vaimo Terhi Latvala

Seurusteluaikoina en edes ymmärtänyt, että mie-hessäni virtaa metsästäjän veri. Oltiin koko ajan yhdessä ja tehtiin kaikki yhdessä. Joskus jossain sivulauseessa mainittiin tietyt peuransarvet ja metsästysaseen näin olleen jopa rippikuvassa rek-visiittana. Olisi pitänyt hoksata.

Kun sitten alkoi perheenperustamisvaihe, alkoi myös metsästysharrastus palata mieheni elä-mään. Kai ikiaikainen vietti muistutteli olemassa olostaan, kun perheelle piti hankkia ruokaa. Täytyy myöntää, että ne syksyn viikonloput tun-tuivat pitkiltä ja raskailta. Oman työviikon jälkeen olin käytännössä yksin pienten lasten kanssa vii-konloput, isänpäivät, kyläilyt muihin lapsiperhei-siin ja sukulaisiin, sillä mikään ei ole tärkeämpää kuin metsästys.

Kun lapset kasvoivat ja kaikki jo tiesimme, että syksyn saapuessa metsästys taas alkaa, ei ajatus enää tuntunutkaan niin raskaalta. Nyt kun lapset ovat jo isoja ja osa jo poissa kotoa, huomaan suo-rastaan odottavani metsästyksen alkamista. Val-mistelu kauteen alkaa jo hyvissä ajoin varusteiden päivittämisenä. Netissä on laajat valikoimat jos jonkinlaista metsästäjälle tarpeellista varustetta ja tarviketta. Se silmien kiilto ja hymyn kare met-sästäjän silmissä…tuntuu kuin metsästäjän veri alkaisi oikein kuplia ja kuumeta metsästyskauden lähestyessä. Ei sellaista iloa ja paloa haluaisi mie-heltä pois ottaa. Ja kun metsästys sitten vihdoin kuumeisen odotuksen jälkeen alkaa, olemme molemmat jo odottaneet sitä kovasti. Minulla on paljon omia mieluisia harrastuksia, joihin lähden usein jo aamusta kun mies lähtee metsälle. Kotona on myös mukava puuhailla rauhassa. Jopa yhden auton taloudessa olen saanut auton aina tarvittaessa, miehet kun kulkevat kimppakyydillä metsälle. Ei valittamista. Kyllä metsästäjän vai-mona on mukavaa. Kun vielä oppisi valmistamaan sitä hirvenlihaa.

Teija Javanainen

Kerran syksyssä, kun kyläläi-sillä on mahdollisuus lähteä Länsi-kalvolan metsästys-seuran kutsumana ajomie-hiksi ja -naisiksi metsään, siitä se ensimmäinen kipi-nä syttyi. Muutaman kerran pääsin tuuraamaan paikal-le estynyttä metsämiestä ja niin hurahdin harrastuk-seen. 2012 marraskuussa suoritin metsästyskurssin ja metsästyskortin Parolassa. Sitten hain seuraan jäse-neksi 2013 pääsin seuraan koejäseneksi. Ensin ajat-telin olla ajomiehenä jah-deissa, mutta seura siirtyi pikkuhiljaa koirajahtiin, kos-ka sopivia ajomiehiä ei ollut paljon enään seurassa tar-jolla. Seuraavana syksynä hain aselupaa kiväärille ja haulikolle.Metsästysporukassa on huumorilla höystetty, leppoi-sa tunnelma. Ja jos virhei-tä teet, siittä kuulee ainakin seuraavat 20 vuotta. Ei kan-nata olla tosikkona jou-kossa, niin hyvin menee ja varmasti mukavaa on ;-)Parasta on se hiljaa sei-soskelu metsässä, luonnon äänien kuuntelu ja se "jän-nitys" ilmestyykö hirvi vai ei. Vastapainoa lasten kanssa työskentelyyn.

Metsästysharrastus

Metsästäjien kota

Kuva: Henrika Latvala


Kesä on taas alkamassa

HavaintoRaimo Maijala havaitsi Vesiki-

venkohdalla villisian jäljet 26.2. töihin mennessään. Seuraavana aa-muna Sami Sillanpää ja Juha Lepo motittivat villisiat (2 kpl) seuraava-na aamuna Niinimäentien ja Hjeltin metsäautoteiden väliin.

JahtiSami Sillanpää kutsui vapaa-

ehtoiset metsästäjät tekstiviestil-lä kokoon, sekä suunnitteli ja johti metsästystä. Villisikajahtiin osal-listui 11 miestä ja 2 koiraa. Sami Sillanpää ja Antti Junnila menivät motin sisään koirien kanssa. Pian Sami löysi pakojäljet ja laittoi Mus-tin perään. Erkki Alanne oli Hjel-tin metsäautotien varressa passissa, viereinen passimies Nyqvistin To-ni sanoi puhelimeen, ”Erkki sulle tulee sika”. Silloin en vielä näh-nyt mitään, mutta hetken päästä To-ni sanoi, että ”se tulee tietä pitkin”. Näin tietä semmoisen 20 m pätkän ja siihen sika tuli näkyviin juosten kohtalaista ravia. Ehdin sitä hyvin

ampua hirvikiväärillä ja sika putosi kokolailla paikalleen, kääntyen poi-kittain jolloin Latvalan Jyrki vielä varmisti, että saalis saatiin. Musti tuli perässä, mutta taisi pitää otus-ta vähän outona, kun kiersi muu-taman metrin päästä ohi, tuli sitten takaisin ja meni taas ohi. Vasta kol-mannella kerralla meni varovasti haistelemaan.

Saalis Saaliiksi saatu villisika oli naa-

ras, mutta se ei ollut tiineenä. Vil-lisikatutkijan mukaan villisian elopaino kasvaa n. 35 kg vuodes-sa. Näin olleen saaliiksi saadun vil-lisian iäksi arvioitiin 2 vuotta kun teuraspaino oli 43 kg. Muuten sitä ei punnittu tai mitattu. Eläinlääkä-ri tutki trikiini näytteen jonka totesi puhtaaksi. Kaataja lähetti Eviraan verinäytteen, pernan ja munuaisen joista tutkittiin afrikkalaista sikarut-toa, mutta sitä ei onneksi löydetty.

Lihaa savustettiin rullana ja toi-nen takakinkku. Ulko- ja sisäfileet paistettiin uunissa ja niitä maistel-tiin kodalla siivous- ja puidenteko-

Villisika saaliiksi Pirttikoskelta!

Matti Korkeila

Siitä on noin kolmekymmentä vuotta, joskus tou-kokuun alussa, kun ensimmäistä kertaa pyöräilin, siskoni Hannan kanssa, Pirttikosken mäkeä alas.

Ahdesalon Aki oli lähtenyt vastaan ja tapasimme hänet tuossa Tarpianjoen sillan paikkeilla. Siitä al-koi oma kaveruuteni Akin kanssa.

No Hannan kaveruus muodostui vähän toisenlai-seksi, kun hänestä tuli sittemmin emäntä Ahdesa-lon Arille, Pikonkorpeen.

Eipä olisi itselle tullut silloin mieleen, että täällä joskus asuisi, vajaan kilometrin päässä tuosta Tar-pianjoen sillasta, Vuorenkylässä!

Vaimoni, Susannan, mummun suku on taas ko-toisin Välkkilästä, joten, kun reilu kolme vuotta sitten muutimme tänne Rasilan tilalle, ei kotiutu-minen ollut tosiaankaan vaikeaa.

Kun kysyimme Rasilaa vuokralle ja menimme katsomaan taloa, jonka keittiön lattian kohdalla oli lähes pelkkä reikä, niin Rasilan Ilpo totesi, että: “en mää kyllä ymmärrä miksi joku tänne haluaa muut-taa!”

No, tuosta lokakuisesta päivästä, on Rasilan talo saanut melkolailla erilaisen ilmeen, jolloin ensim-mäisen kerran kävimme sitä katsomassa.

Ja vielä moneen asiaan kyntemme syyhyävät, kunhan vain sopiva aika löytyy.

Emme täällä koe elävämme jossain ”vallan kau-kaisessa erämaassa” mutta, kyllä täällä elämä on jokseenkin melko erilaista, kuin niillä jotka siinä siwan vieressä asuvat.

Olemme kokeneet, että täällä ihmiset vielä vä-littävät toisistaan ja yhteisöllisyys on vahvaa. Se huokuu Pirttikosken kesäteatterin talkoohengestä, metsästysseuroista, ja nuorisoseuroista joiden ansi-osta ihmiset tuntevat toisensa ja jotka kokoavat lä-hiseudun ihmiset, sekä kauempaakin yhteen.

Täällä luonto on todella lähellä. Talvella se on pimeyttä ja melkoisen täydellistä hiljaisuutta, joka muuttuu keväällä nopeasti upeaksi konsertiksi, et-tä toisinaan kylävieraat valittavat heränneensä var-haisena aamuna lintujen lauluun.

Itse täällä kokee voimakkaimmin tuoksuja, valoa ja ääniä pursunneen kesän jälkeen syksyn.

Kun herää ensimmäisen kerran kurkien syksyi-seen huutoon, ei sitä oikein voi kuin tunnustaa, että parempi tämäkin ääni, kuin se hiljaisuus joka lo-kakuussa ei väisty, kuin hetkellisesti korpin raak-kuessa.

Se on muuten hetki jolloin miettii aina, että tu-liko varmasti tehtyä tarpeeksi polttopuita talveksi ja pitäisikö jo täksi talveksi ostaa agregaatti kaiken varalta...

Viime talven haasteellisimmat jäljet muuten kuu-luivat villisialle, no eipä sikäli ihme, kun itsekkin olen tänne niin hyvin kotiutunut

Keväällä sitten on mm. bongattu upea Järripeip-po muuttomatkalla kai pohjoiseen ja tietysti pääs-kyset. Kesä on taas alkamassa Pirttikoskella ja se muuten on pitkä oikea kesä!

T:Matti & Susanna Korkeila 4.5.2015

UUSIA

ASUKKAITA

UUSIA

ASUKKAITA

talkoiden jälkeen ja lihaa jäi vielä pönttösorvaus päivänäkin syötä-väksi. Ampuja sai toisen takakin-kun.

Villisika on kova liikkumaan, mutta seuran alueella tai sen lä-heisyydessä on ainakin 1–2 sikaa, mahdollisesti enemmänkin. Jos talvet jatkuvat viime ja toissatal-ven kaltaisina, voidaan villisiasta saada aikamoinen riesa. Villisika on nopea lisääntymään ja tehokas pahantekijä.

Juhani Törmänen


Juhani Jokinen ja Mari Alitalo

Vielä vuosi sitten auton mittariin kertyi runsaasti kilometrejä ja rep-puni oli aina pakattuna, koska asu-miseni oli vuorottelua Hervannan ja Forssan välillä. Itse asuin Tam-pereen Hervannassa kerrostalossa ja Mari Forssassa, myös kerrosta-lossa. Välimatka Forssan ja Her-vannan välillä tuli tutuksi ja Marilla kilometrejä kertyi myös kolmen he-vosen vuoksi, jotka ovat hänen vanhempiensa kotitilalla Pohjois-Tammelassa. Jatkuva reissaaminen ahdisti ja kaipuu omasta yhteises-tä kodista kasvoi sydämissämme. Opiskeluni alkoivat jo tuolloin käy-dä vähiin, joten aloimme katsella taloja lähiseuduilta. Uskoin että yh-teisen talon hankkimiseen menisi vielä muutama vuosi aikaa, mutta kävimme siitä huolimatta katso-massa muutamia taloja, jotka vai-kuttivat mukavilta.

Elokuussa oli tarkoitus käy-dä Hämeenlinnan Elomessuilla, ikään kuin Marin loman loppu-misen kunniaksi. Päätimme kui-tenkin jättää Elomessut väliin koska järkeilimme että turhaa ra-hanmenoa siitä vain seuraisi. Tuona samana päivänä oli asunto-näyttö talosta Pirttikoskella, ja pit-kän suostuttelun jälkeen Mari sai minut ylipuhuttua näyttöön. Tiesin talon jo entuudestaan, koska isä-ni torppa on alle kilometrin päässä paikasta, mutta en alun perin osan-nut kuvitella talosta kotiani. Talo kun tuntui vähän liiankin tutulta. Jotkin asiat elämässä tapahtuvat yllättävän nopeasti, ja saimme-kin huomata että alle viikon päästä asuntonäytöstä olimme jo sopineet kauppapäivän. Muutto Pirttikos-kelle oli edessä. Meni melko pit-kään ennen kuin tajusin todella, mitä olikaan tapahtunut.

Syksyllä pääsimme muuttamaan yhteiseen kotiimme ja samalla al-koi totuttelu maalla asumiseen. Oli upeaa ettei enää tarvinnut ajatella seinänaapureita. Täysin huoletta pystyi vasaralla naputte-lemaan iltaisin ja ainoastaan Mari tai lemmikkikanimme saattoi sii-tä häiriintyä. Kotiuduimme hyvin nopeasti, sillä itse olen lähtöisin

omakotitalosta ja Mari Tammelan puolelta noin 10 km:n päästä Pirt-tikoskelta. Maalta olemme oike-astaan molemmat. Pirttikoski on meille molemmille hyvinkin tuttu paikka. Itse olen aikoinaan nykyi-sellä kotitiellämme ajellut mopol-la sekä lähistöllä opetellut ajamaan peltoautolla. Kyläläiset olivat jo valmiiksi tuttuja ja teatterilla olen aikaa viettänyt mopoiästä lähtien.

Hervannan katupölyn jälkeen on ollut ihana lenkkeillä maaseu-tumaisemissa raittiissa ilmassa. Iltaisin on mukava istua ulkona hiljaisuudessa, kun ainoat äänet ovat linnunlaulu ja silloin tällöin kaukaisuudessa menevä auto, jota ei kunnolla edes autoksi tunnista sen äänen hajotessa ja hälvetes-sä metsiin ja pelloille. Maaseudul-la myös tähdet näkyvät hyvin, kun kaupungin valot eivät laimenna niiden kajoa.

Kaverit tulevat mielellään is-tumaan iltaa ja saunomaan tänne, mutta kaikki eivät varmasti oli-si yhtä rohkeita muuttamaan näin syrjään. Toisaalta 45 minuutis-sa on jo Tampereella asti, joten ei tämä varsinaisesti kovin syrjässä ole. Pirttikoskelta on myös hyvät tiet useaan suuntaan, joten tääl-tä on helppo lähteä autolla vaik-ka minne. Annan kuitenkin Marin kertoa vielä sen yhden asian, joka tekee Pirttikoskesta meille erityi-sen tärkeän paikan.

Muutto Pirttikoskelle tuntui luon-tevalta ja helpolta, kuin olisin kotiin tullut. Olen kotoisin 10 kilometrin päästä ja Pirttikosken kulmat ovat tulleet tutuksi vuonna 2008 alka-neen kesäteatteriharrastuksen myö-tä. Myös se kaikkein tärkein, eli Juhani löytyi Pirttikosken kesäte-atterilta. Vuosien ystävyys teatteri-harrastuksen lomassa muuttui äkkiä paljon syvemmäksi kumppanuu-deksi. Näyttämön vastaparista tuli-kin oikean elämän pari.

Elämä on helpottunut valtavas-ti kun asumme saman katon alla ja hevosenikin ovat työmatkani var-rella. Välimatkat eivät tunnu liian pitkiltä, sillä olen aina pitänyt au-tolla ajosta. Työmatkani Forssaan kestää vajaa 40 minuuttia ja se on mielestäni vielä hyvin miellyttä-vän mittainen matka. Ajomatka on

myös sitä omaa yksinäistä aikaani, jota arvostan paljon.

Upeimpia hetkiä viime talve-na oli ehdottomasti Joulun vietto omassa kodissa. Haimme joulu-kuusen omasta metsästä ja teim-me ensimmäistä kertaa omaan kotiin yhteisen joulun. Kanim-me Nuppu vietti aattoiltana varsin hauskan nelituntisen joulukuusen kanssa. Olimme unohtaneet kani-häkin auki lähtiessämme käymään vanhempieni luona. Kanilla aina-kin oli ollut hauskaa, sen kertoivat merkittävästi harventuneet joulu-kuusen alimmat oksat. Itse emme

kuusta jyrsineet vaan Juhani te-ki meille kaikki jouluruuat leivin-uunissa aina laatikoista kinkkuun ja joululimppuun. Leivinuuni on-kin ollut ahkerassa käytössä koko talven. Juhani on leiponut paljon leipää, myös ruisleipää juuresta. Minulle on jäänyt ilo nauttia näistä leipomuksista.

Näin keväällä on jännittävää seurata mitä kaikkea kukkapen-keistä nouseekaan. Jokaisessa päivässä on jotakin uutta ja hie-noa löydettävää. Malttamattoma-na odotan kesää ja lämpimiä iltoja kun voi viettää aikaa pihalla ys-

tävien kanssa. Grillikausi starttaa meillä jo vappuna, se on varma.

Tätä kirjoittaessa on kevät jo pit-källä ja tomaatin taimet valtaavat keittiön ikkunan edustan. Ikku-nalaudalta löytyy myös kurkkua, paprikaa ja maissia. Perunatkin ovat jo hyvin itäneet ja kasvimaa käännetty. Nyt on hienoa kun on oma kasvihuone ja kasvimaa se-kä useita kukkapenkkejä. On tilaa ja mahdollisuuksia harrastuksil-le ja ulkoilmaelämään. Huomaan innostuvani itselleni aivan uusis-ta asioista. Antaa kesän tulla, me olemme valmiina!

Hei, nimeni on Sofia. Olen joulun tähti, synnyin 20.12.2014. Tykkään hymyillä paljon ja nykyään myöskin kiljua.

Koti löytyi Pirttikoskelta

Eeva Aurora Alhainen syntyi 3.12.2014. Nyt viisi-kuinen pikkuprinsessa viihtyy isosiskojen Fannin ja Allin seurassa. Äiti Elisa välillä huokailee, kun isäukko aina lapsenhoitovuoron aikana eksyy ti-puja tiirailemaan.

Teija Javanaisen ja Marko Alhaisen vauva syntyi 17.4.2015. klo 05.58.3410g, 49cm

UUSIA

ASUKKAITA

UUSIA

ASUKKAITA

Muutossa ampiaiset hamusivat talkoojuomia!


Hau hau!Olen laumanvartija Sulo, iloi-

nen vuodenikäinen Owczarek Podhalanskipoika. Rotuni on vanha ja kotoisin Tatravuoris-tosta, sen vuoksi minua on kut-suttu myös Tatrankoiraksi.

Podhalanski on erinomainen paimen- ja vahtikoira, mutta ro-tuani käytetään Puolassa myös poliisi- ja opaskoirana.

Kunnioitusta herättävä ole-mukseni ja kaunis valkoinen turkki tekevät minusta vaikutta-van näköisen.

Asustelen Pirttikoskella maa-tilalla. Perheeseeni kuuluvat ve-lipoika Kingi, emäntä, isäntä ja nuori-isäntä sekä lauma ammu-

Oikeastaan kaikki alkoi jo usei-ta vuosia sitten, kun lomamat-kallamme Rodoksella. Yhtenä iltana menimme paikalliseen Karaoke ravintolaan, ja siel-lä mukavan illan ohessa tutus-tuimme ravintolaa pyörittävään Kreikkalais-Suomalaiseen per-heeseen. Kyseisestä illasta alka-en olemme käyneet vuosittain Rodoksella, ja vuosi vuodel-ta olemme tulleet enemmän tu-tuiksi ja ystävystyneet.

Kreikassa hylättyjä koiria on paljon, ja valitettavasti kaikki paikalliset asukkaat eivät koi-ria arvosta/välitä, mutta onnek-si kuitenkin on ihmisiä, joille eläinten hyvinvointi on tärkeää, ja monesti hyvin pienillä resurs-seilla pyrkivät auttamaan ja pe-lastamaan koiria.

Tiesimme että tuttavaper-heemme Kirsti oli aiemmin tehnyt paljon löytökoirien avus-tusjärjestössä töitä, ja keskus-telimme tavatessamme aina paljon koirista. Kirsti oli vuo-sien aikana löytänyt monil-

le koirille uuden kodin, ja kun muutama vuosi sitten juuri en-nen lomaamme JackRusse-limme, ”Vanha Herra” Jassu, nukkui pois, olimme murheen murtamia. Kyseisellä lomareis-sulla käydessämme Kirstin ko-tona, oli siellä häntää heiluttaen vastassa sekä Mikrulli, pieni tyttökoira ja Omorfos, keskiko-koinen poikakoira. Emme olleet ajatelleet heti hankkia uutta koi-raa, mutta surun tunne helpotti hieman heti, kun syliin hyppä-si ruskeasilmäinen pusukone, ja se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä. Onneksi olimme pitkällä lomalla, ja lääkärin tar-kastukset olivat koirilla jo tehty, niin muutaman päivän päästä olimmekin jo Mikrullille passia hankkimassa, ja varailemassa lennollemme uudelle perheen-jäsenellemme paikkaa. Olimme tottuneet vain yhteen koiraan aiemmin, ja siksi emme tohti-neet ottaa kahta koiraa, vaikka Omorfos omalla ihanan rauhal-lisella käytöksellään oli myös

valloittanut sydämemme. Kar-vakavereiden nimet tarkoittavat suomeksi Pienoinen (Mikrulli) ja Kaunis poika (Omorfos).

Loman päättyessä Mikrulli saapui siis samalla lennolla mei-dän kanssamme, ja heti koneesta päästyään häntää heiluttaen pu-sutteli meidän molempien naa-mat putipuhtaiksi, ja matka kohti Pirttikoskea alkoi.

Ensimmäinen syksy ja talvi oli tietysti kaikessa uutuudes-saan ensilumineen, ensipakka-sineen Mikrullille uutta, mutta varovaisten ensiaskelien lumes-sa jälkeen lumi vaan pöllysi seuraavilla lenkeillä, ja pakka-setkaan ei juurikaan sähäkkää tyttöä haitanneet.

Seuraavana kesänä mat-kasimme taas Rodokselle, ja Kirsti oli kovasti jo aiemmis-sa yhteydenotoissamme kysel-lyt, haluaisimmeko ottaa myös Omorfoksen meille, ja sovim-me niin, että kun Kirsti tu-lee syksyllä Suomeen, hän tuo Omorfoksen tullessaan, ja vii-

me syksynä Omorfos saapui myös meille. Omorfoksella meni muutama päivä pidem-pään tottumisessa lumeen, mut-ta alun totuttelun jälkeen ei ole ollut moksiskaan pakkasista, lu-mituiskuista tai vesisateista.

Nyt meillä on siis kaksi suk-laasilmästä, tummaa kreik-kalaista karvatassua, joista toinen ystävällisen lempeä (Omorfos) ja toinen mones-ti kreikkalaiseen tapaan tulisen temperamenttinen (Mikrulli). Karvakavereiden yhteiselo on parhaimmillaan ihanan seesteis-tä kuin auringonlasku välime-rellä, välillä taas on käynnissä perikreikkalainen debatti vauh-dikkaine juonenkäänteineen, yleensä pikkuprinsessan toi-mesta. Tuntuu, että koti-ikävää kumpikaan ei pode, vaan ovat kotiutuneet tänne Pirttikoskelle erinomaisesti. Ja kun lähellä on muissakin perheissä karvaisia kavereita, nuuskuteltavaa ja ju-teltavaa riittää niin koirilla kuin meillä koiraihmisilläkin.

Olen Turo, virallinen nimeni on Fantastik Dog Bon Billibon. Ro-dultani olen englanninbulldoggi. Muutin tänne Pirttikoskelle asu-maan kesällä 2014. Perheeseeni kuuluu ystäväni Piitu, englan-ninbulldoggi myös, sekä Isäntä ja Emäntä.

Kotiväkeni on yhteydessä kas-vattajaani Latviaan ja he vaihte-levat kuulumisia puolin ja toisin. Täällä Pirttikoskella on muka-vaa, tosin minun mielestäni on aina mukavaa kaikkialla.

Kotiväkeni sanookin minua kiltiksi, mukavaksi, rakastetta-vaksi, reippaaksi kaveriksi. Mi-nä en tiedä siitä mitään, mutta mennä porskutan ja olen elä-mänmyönteinen ja tykkään myös ottaa kiinni tuulen tuomia lentolehtisiä.

Olen vasikka nimeltäni Laime. Synnyin Pirttikoskella marraskuus-sa 2014. Äitilehmäni Iras on aiemmin synnyttänyt Koja nimisen sonnivasikan. Nimeni on kuulemma ulkomaankieltä ja tarkoittaa suomeksi sanaa Onni. Asun täällä lypsytilalla ja vielä en tiedä mitä tuleva kesä tuo tullessaan. Talon väki pitää minusta huolta ja talon koirat antavat erityishuomiota myös.

-kesäterveisin Laime -

Turo

Laime

Suloja.

Tarkoitukseni onkin koulut-tautua karjakoiraksi. Sen vuok-si innolla odotankin lehmien uloslaskua, että pääsisin tositoi-miin kokeilemaan kykyjäni kar-janajajana.

Kesää odotellessa touhuam-me veljen kanssa kaikenlaista luvallista ja vähän luvatontakin.

Lenkkeilemme emännän ja isännän kanssa ja joskus kar-kaamme omille teillemmekin, näin huolehdimme varsinkin isännän kunnosta. :D Me tie-tenkin nautimme hänen liikut-tamisestaan, mutta isäntä taitaa olla tempauksistamme toista mieltä. Hih, hih, meidän kans-

Puutarhaprojektit ovat myös mukavia ja vielä on käsittele-mättä nuo omenapuun ylemmät oksat. Harrastan myös sisäti-loissa kiipeilyä eri paikkoihin. Tosin minut nostetaan tai ko-mennetaan aina alas. Väittävät minua joskus veijariksi, mutta otan sellaisen ilmeen, ettei tässä mitään jekkuja ole tehty.

Täältä hiljaisesta kotipaikas-tani lähden aina välillä autocrui-singille kylille. Saan matkustaa yksiössäni auton takana. Piitu on turvavöissä edempänä. Nu-kun niin hyvin autossa, että olen retkiemme jälkeen usein ainut pirteä perheestämme.

Ainiin, odotan jo uimaran-nalle pääsyä. Viimekesänä sain niin paljon kehuja, kun se uinti-

hommakin sujui kuulemma niin kuin olisin aina sitä tehnyt.

Meillä kun käy vieraita, niin kepeänä hypähdän mielelläni heitä suukottelemaan.

Nuohoojaakin moikkasin sil-lätavalla, että Emäntä pesi mi-nut shampoolla kahdesti, kun ei meinannut kuulemma muuten noki lähteä. Ei se mitään, bile-tin sitten suihkuhuoneessa ja se kuivaaminen on suurta hupia.

Arjen mukavia tarinoita voi-sin kertoa vaikka kuinka, mutta nautin enempi hetkessä elämi-sestä, joten nytkin olen jo leik-kimässä.

Minua sopii muuten terveh-tiä, jos kylillä tavataan.

Iloisin terveisin englannin-bulldoggi Turo 1vuotta!

Karvaisia maahanmuuttajia

samme ei elämä käy ainakaan liian tylsäksi.

Olemme Kingin kanssa ko-via vahtimaan. Otamme vieraat vastaan reippaasti haukkuen ja useimmiten ystävällisesti hän-tää heiluttaen. Me veljek-set tulemme keskenämme hyvin toimeen, vaikka eri rotua olem-mekin. Minä valkoinen ja Kingi musta. Toisen erottaa kesällä ja toisen talvella.

Minua muuten kutsutaan pu-sulanskiksikin, kun olen kova pusuttelemaan omaa väkeä ja tutustumisen jälkeen myös vie-raampiakin, joten pusutellaan kun tavataan.

Sulo

Teksti: S.S.S. Teksti: Hannele Holttinen

Teksti: Ilari Rautiainen

Teksti: S.S.S.


Tunnelmakuvia metsäkulman kosteikoiltaMikko Alhainen

Pitkän talven jälkeen kosteikko herää kevääseen. En-simmäiseen sulaan ilmestyy telkkäpari. Kevät vaihtuu kesään ja sorsanpoikaset varttuvat. Juhannuksen aikoi-hin vanha kännykkä sanoo työsopimuksen irti. Uudessa puhelimessa on kamera, joka sattuu sopimaan yhteen pirtin ikkunan edessä nököttävän kaukoputken kanssa. Kännykkä on aina matkassa, kosteikolla elämää ja ku-via alkaa kertyä.

Kesäkuussa peurapukki kahlaili kosteikossa vesikasveja syömässä. Kosteikkojen kasveissa on tavallista enemmän natriumia ja muita kivennäisaineita, joita hirvet ja peurat tar-vitsevat sarvien kasvamiseen.

Heinäkuussa kesälampaat pääsivät laiduntamaan kosteikon rantaan. Fanni oli mukana näyttämässä paikkoja päkäpäille.

Sorsat ovat talvisilla Euroopan reissuillaan tainneet lampai-siin tutustua. Niitä eivät mäkättäjät hetkauttaneet suuntaan tai toiseen. Lampailla meni pari päivää vieressä uiskentelevia räpyläjalkoja ihmetellessä.

Elokuussa kaura tuleentuu, sorsanpoikaset pääsevät siivil-leen ja kosteikolla käy aika kuhina. Parhaimmillaan paikalla oli liki 300 vesilintua ja kymmenkunta haikaraa samalla ker-taa.

Syyskuun alussa on kosteikon hoidon aika. Osmankäämi näyttää kivalta, mutta leviää nopeasti. Muutaman tunnin kit-kentäkierros syksyllä pitää kosteikon kunnossa.

Pari vuotta meni ’kalattoman’ kosteikon kanssa. Ensimmäis-ten ruutanan eksyminen ötökkäpyydykseen avasi pandoran lippaan. Weke on sittemmin pyytänyt saavitolkulla visusti pii-lotelleita ruutanoita.

Vitikankorven kosteikollakin sorsia on ollut kymmenittäin ja poikueet varttuneet hyvin. Supikoiria on kuitenkin joka puo-lella. Alhaisen Mika ja Törmäsen Juhani asensivat loukun Vitikankorven rantaan vieraspetoja varten. Useampi supi-koira onkin jo loukkuun haksahtanut.

Toissa syksynä kaivinkone vietti pari päivää Alhaisten riista-pellon kulmassa. Vajaan 15 aarin kosteikko kelpaa jo sor-sille. Uuden kosteikon ensimmäiset sorsapaistit päätyivät pataan viime syksynä.

Alhaisten kosteikon kolmas kesä on edessä. Talvi oli leuto, ja kevät sulatti jäät ennätysaikaisin. Huhtikuisena aamuna hirvi-kin tallusteli taustalla Uurtaanjärven rannassa naurulokkien, haapanoiden ja tavien tankatessa kosteikolla pesimäkautta varten. Jos keväisestä lintumäärästä voi jotain päätellä, niin kesällä on jälleen odotettavissa aikamoista poikueiden vili-nää ja kameran räpsyntää.


Tuulikki Piikkilä

Ystäväni ihmettelevät monesti, miten saan aikani kulumaan muu-tamien neliö(kilo)met-rien alueella tai miten löydän niin paljon ku-

vattavaa pieneltä pläntiltä. Tosi-asia on, että jos ei pelkää kaksi-, neljä-, kuusi- tai kahdeksanjal-kaisia, kuvauskohteita löytyy muutamankin aarin alueelta kym-meniätuhansia – riippuen toki sii-tä, mitä etsii.Olen paljasjalkainen helsinkiläinen ja rakastan metsää. Vaikka luonto on kuulunut osana elämääni aina, uuden merkityksen ja ulottuvuu-den se sai perheen kesäpaikan löydyttyä Salanninjärven rannalta Kalvolasta.

Metsäkulma, perhosten aarreaitta?Metsäkulman alueella sijaitsee useita pieniä järviä, suoalueita, kangasmetsää, hiekka- ja hakkuu-alueita. Otolliset olosuhteet ja mo-nimuotoinen luonto pitää huolen siitä, että myös alueen perhosha-vainnot ovat moninaiset. Olen 2000-luvun alusta alka-en pitänyt kirjaa havaitsemistani ritariperhosten toukista. Kaikis-ta havaintovuosista vuosi 2013 poikkeaa. Syynä saattaa olla erit-täin myöhään alkanut kevät, joka muuttui parissa viikossa ke-säksi. Yhtä aikaisesti parhaal-la heinäkuun helteellä rantaviivan luhtasuoputkissa rouskutti 22 rita-riperhosen toukkaa. Toukkien run-saasta määrästä huolimatta en ole vielä saanut ritariperhosta ka-merani eteen.Kevät alkaa koivutyttö- ja sitruuna-perhosin. Perhoskausi jatkuu eri-laisilla toukilla: tammiyökkönen, matara- ja horsmakiitäjä, pilkkuil-tayökkönen… Metsäisillä alueilla vastaan liihottavat tummapapurik-ko, useat erilajiset hopeatäplät ja runsaslukuinen tesmaperhonen, unohtamatta suruvaippaa ja moni-lukuisia mittareita. Kosteimmilta alueilta löytyvät suokeltaperho-set ja lukuisa sinisiipisiin kuulu-vat lajit.

Kukkivia unelmiaErityisen hienolta ovat tuntuneet kasvillisuutta koskevat havainnot. Yksikään vuodenaika ei jätä kyl-mäksi ja kaikilla niillä on ominais-lajinsa. Paahteiseen aikaan lähes yh-tä aikaa ja rintarinnan kukkivat Ahlajärven alueella valkoiset kis-sankellot, valkoiset maitohorsmat ja valkokukintoiset kissankäpälät. Siinä missä kissankellojen ja mai-tohorsman värimuunnelmat ovat luonnon omia oikkuja, kissankä-pälän valkoinen kukinto kertoo alueella olevan runsaasti kis-sankäpälän hedekukintoa. Kas-vi on kaksikotinen. Emikukinnot ovat vaaleanpunaisia. Laji ei ylei-syydestään huolimatta ole enää runsaslukuinen, sillä paahteisia ahoja ja karuja ketoja ei ole enti-seen tapaan. Metsänhakkuiden paljastamat paahteiset reuna-alu-eet ovat jälleen täyttymässä kis-sankäpälästä.Mustikoiden kypsymisen aikaa mäntykankaille nousee väritön ja täysin lehtivihreätön mäntykuk-

Viheriäiset niityt ja yltäkylläiset metsät

ka. Se on isäntänsä männyn tai kuusen loiskasvi, joka saa kaiken tarvitsemansa ravinnon sienirih-mastonsa avulla isäntäkasvista. Parhaimmillaan kasvi on kosteana kesänä. Kuivina kesinä, kuten ke-sällä 2014, se saattaa jättää ko-konaan kukkimatta.Ahlajärven alueelta olen löytänyt jopa runsaana kukkivaa musta-apilaa. Tuttuja luottokasveja ovat myös isotalvikki ja pikkutalvikki. Unohtaa ei myöskään sovi alueen kämmekän kukkia. Kämmekät ovat persoja kalkille, mikä on kuk-kimisen edellytys. Paikallaan on myös muistutus, että kämmekän valokuvaaminen on sallittua, mut-ta koskemista tulee välttää.

LinnustostaSiivekkäiden määrä on lukuisa ja lajisto runsas. Mökkipäiväkirjan mukaan kesäkauden 2013 päät-tyessä ja lintujen syysmuuton jo käynnistyessä, järven kivillä py-sähtyivät niin sääksi kuin harmaa-haikara. Kaulushaikaraan olen kirjaimellisesti törmännyt kerran Lintumaalla. Eipä silti, nimekkäi-den lajien lisäksi kylmäksi eivät jätä perinteiset lintulajimmekaan luonnon tarkkailijaa.

Parasta mahdollista luontokesää toivottaen!


75 vuotisen kaupankäynnin päättyessä nykyistä kauppiaspariskun-taa muistettiin monin lahjoin ja kiitoskukkasin.Asiakkaat saivat kahvia ja kakkua ja mukavia rupattelutuokioita.Tämä oli myös meidän Pirttikoskelaisten lähikauppa,jonne matkaa lintutornilta on kymmenisen kilometriä.Kaunis kiitos ja kumarrus!

S.S.S.

Tuulikki Piikkilä

Maine, Yhdysvallat, vuonna 2012. Ystäväni kutsuu minut pois omakotialueen tien puoleisel-ta nurmikaistaleelta. Ihmettelen pyyntöä tovin. Samalla ymmär-rän, että kyse on maanomistajan oikeudesta päättää, mitä maa-alu-eellaan tekee tai kuka sillä saa tallustaa. Maanomistajan oikeu-den rikkominen on rangaistava teko. Eikä tässä vielä kaikki: jo-kainen osavaltio sääntelee asias-ta itsenäisesti.

Suomalainen jokamiehenoi-keudeksi kutsuttu maan tapa on maailmanlaajuisesti harvinai-nen oikeus. Lähes yhtä laajasta oikeudesta päästään nauttimaan Pohjoismassa, kun taas useissa Euroopan maissa toisen maal-la liikkuminen on kielletty lain-säädännössä tai maanomistaja itse voi asettaa tällaisen kiellon. Oikeuden vastaparina jokamie-hen on tunnettava velvollisuu-tensa.

Nulla poena sine legeJokamiehenoikeuksiin on oi-

keutettu jokainen. Jokamiehe-noikeudet kuuluvat siis kaikille. Suomessa oikeudet koskevat yh-täläisesti niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia. Maanomistajalle tai sen haltijalle jokamiehen oi-keus muodostaa velvollisuuden sietää tätä käyttöä. Latinankieli-nen periaate tarkoittaakin: mikä ei ole kiellettyä, on sallittua.

Jokamiehenoikeudet ovat Suo-messa yleisesti hyväksytty maan tapa. Maan tapa puolestaan tar-koittaa, että normi- tai muuta säädöspohjaa ei ole lakimuotoi-sesti kirjoitettu, vaan että oikeus perustuu siihen, mistä ei voida rangaista, on jokamiehenkäyttö-nä luontoympäristössä sallittua. Vuosien saatossa lainsäädän-nöllä on haluttu luoda rajoja ja normipohjaa ja näin turvata maanomistajalle aiheutuvaa tur-haa häirintää.

Ei kuitenkaan pidä edes luulla,

ettei luonnossa liikkumista ja olei-lua, luonnontuotteiden ottamista, tulentekoa, roskaamista, koiran ja kissan pitämistä, ajamista yleis-ten teiden ulkopuolella, moottori-kelkkailua, vesialueiden käyttöä, virkistyskalastusta ja metsästys-tä olisi laintasoisesti säännel-ty. Sääntelyä on kirjattu useisiin erityislakeihin, mm. rikoslakiin, pakkokeinolakiin, kalastuslakiin, vesiliikennelakiin, jätelakiin, pe-lastuslakiin ja luonnonsuojelula-kiin sekä ulkoilulainsäädäntöön. Luonnossa liikkuessa on siis oi-keuksiensa rinnalla tunnettava velvollisuutensa.

Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Suomessa jokamiehenoikeuk-silla tarkoitetaan jokaisen maassa oleskelevan oikeuksia ja mahdol-lisuuksia käyttää luontoa. Oikeus ei ole riippuvainen siitä, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Luonnon käyttämiseen jokamie-henoikeuden sallimissa rajois-sa ei siis tarvita maanomistajan lupaa eikä jokamiehenoikeuksi-en käyttämisestä tarvitse maksaa mitään.

Tunnusomaista jokamiehen oi-keuksien käytölle on käytön ti-lapäisyys, lyhytkestoisuus ja tietynlainen haitattomuus. Tila-päisyydestä ja haitattomuudes-ta huolimatta jokamiehenkäyttö on kuitenkin kielletty maanomis-tajan pihapiirin alueella, puutar-hassa ja muualla erityiskäyttöön otetuilla alueilla.

Luonnonsuojelualueet muo-dostavat jokamiehenoikeuksista poikkeuksen. Alueiden käyt-töä koskevat rajoitukset löyty-vät alueen perustamispäätöksen rauhoitusmääräyksistä tai järjes-tyssäännöistä.

Jokamiehenoikeuksiin sisältyy aina vaatimus niiden oikeuden käyttämisen harmittomuudesta. Luonto on ihmisen kosketukselle haavoittuvainen ja hidas uusiutu-maan. Tästä johtuen jokamiehe-noikeutta ei saa käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla. Puus-toon ja maa-aineksiin kajoami-nen on luvatonta vahingontekoa. Tästä selvän poikkeuksen muo-dostavat luonnonvaraiset marjat, sienet ja kukat, ellei niitä ole ero-tettu alueen omistajan ja haltijan käyttöön. Missään olosuhteissa ei voida kuitenkaan ajatella, että jo-kamiehen käyttövalta olisi omis-tajan oikeutta laajempi.

Jokamiehenoikeudetkin elävät ajassa

Yhteinen ympäristömme naut-tii perustuslain suojaa. Ympäris-töämme koskeva suojeluvelvoite on asetettu yhteisesti meille kai-kille.

Kuten kaikki hiljalleen muo-dostuneet oikeudet, sääntelemät-tömät ja säännellyt, ne rakentuvat uudelleen. Se kuuluu tapaoikeu-denkin luonteeseen. Yhteiskun-nalliset arvomme uudistavat myös jokamiehenoikeuksien pii-riä. Hiuksenhienolla rajalla lii-kutaan mm. pilkkikilpailujen järjestämisessä. Moottorikilpai-luiden järjestäminen toisen maa- tai vesialueella tullee jatkossakin

vaatimaan joko maanomistajan suostumuksen tai viranomaisen luvan – ellei sitten peräti molem-pia. Yhteiskunnan oikeudellistu-minen saattaa jopa tarkoittaa sitä, että jokamiehenoikeudetkin oli-si nähdä entistä enemmän vain alkuperäisessä laajuudessaan: ti-lapäisenä, harmittomana ja satun-naisena.

Suomen luonto on äärimmäisen herkkä ja hauras eikä se uudis-tu yhdessä yössä. Siksi jokaisen

luonnossa liikkujan on tunnetta-va vastuunsa ja velvollisuutensa yhteisestä luonnostamme. Vel-vollisuuksien laiminlyönti tai suoranainen piittaamattomuus voi pahimmillaan johtaa luonnon turmeltumiseen, korjaamattomiin luonto-arvojen ja lajien katoami-seen tai vieraslajien tunkeutumi-seen hauraaseen luontoomme. ”Pidä huolta luonnosta, se huolen susta pitää”. Nautitaan luonnosta.

14.2. oli Urjalassa Syrjälän kyläkaupassa päätöskahvit

Jokamies nauttii luonnosta – koska luonto on sen arvoinen

Jokamiehen oikeudet pähkinänkuoressaJos olet epävarma oikeuk-sistasi ja velvollisuuksis-tasi, ota yhteyttä Suomen Ympäristökeskukseen. Tie-dä oikeutesi, tunne velvolli-suutesi.

Sinulla on oikeus:•liikkua luonnossa (lukuun

ottamatta piha-alueita, puutarhaa tai erityisesti maanomistajalle erotettuja alueita);

•kerätä marjoja, sieniä ja kukkia;

•oleskella siellä, missä liik-kuminen on sallittua (mm. telttailu);

•onkia ja pilkkiä (HUOM! Muista luvat!); sekä

•käyttää vesialueita uimi-seen ja jäällä liikkumi-seen.

Sinulla ei ole oikeutta:•häiritä, meluta tai muutoin

haitata ihmisiä tai eläimiä;•ottaa luvattomasti puita,

varpuja, sammalta tai mui-ta maa-aineksia toisen maalta (maanomistajan suostumuksella mahdol-lista);

•avotulen tekoon (ilman pa-kottavaa syytä);

•roskata ympäristöä;•kalastaa tai metsästää

(HUOM! Muista luvat!); ei-kä

•ajaa moottoriajoneuvolla (maanomistajan suostu-muksella mahdollista).

Post ScriptumMetsäaukealla tervehtii makea, huumaava tuoksu. Pari vuot-ta (jonkun) pihassa komeillut herkkäkukkainen jättipalsami on saanut pihan syyssiivouksessa lähteä. Elinvoimaiset juu-ret ja herkästi leviävät siemenet ovat löytäneet uuden pai-kan metsäaukealta, missä se nyt valtaa alaa. Kotoperäisiä kasvilajejamme uhkaa jälleen uusi tulokas – jättiputken ja komealupiinin tavoin.”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäris-töstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Perustuslain 20 §:n tarkoittamalla tavalla vastuu ympäristöstä on ase-tettu meille kaikille, yhteisesti. Samanaikaisesti, kun yh-teiskuntamme polarisoituminen näkyy toisaalta asioiden ja ilmiöiden oikeudellistumisena, välittyy yhteiskunnallisissa arvoissamme myös välinpitämättömyys, erityisesti elävää luontoa kohtaan.Siinä missä jokamiehenoikeudet antavat meille jokaiselle oikeuden nauttia luontoympäristöstä, asettaa perustuslaki meille jokaiselle vastuun siitä. Missä on siis pihanomistajan

vastuu kasviperäisestä hävitysjätteestään?

Takaisin luontoon, takaisin puuhun?Suomalaiset ovat perinteisesti perustaneet etunimivalintan-sa uskonnollisiin henkilöihin tai katolisiin pyhimyksiin. Etuni-men on katsottu liittävän idolinsa lailla lapseen esikuvansa hyveitä. Turvalliset ja tavalliset etunimet haetaan edelleen kalenterista. Uusia tuulia nimenvalintaan haetaan nyt luon-nosta. Aikamme arvot ja luonnon arvostaminen näkyvät myös las-ten nimeämisessä. Enää ei oudoksuta antaa erikoista tai jopa sukupuolineutraalia etunimeä. Luonnosta ammentavia nimiä ovat mm. Kirsikka, Kaisla, Vilja, Tuuli, Minttu (tytölle) ja Touko, Vesa, Oras, Visa, Otso ja Myrsky (pojalle). Neutraa-leja nimiä edustavat Viima, Tuuli ja Naava. Uusia tulokkaita ovat Ilta ja Valo. Näyttää siltä, että luonto ei ole lopultakaan koskaan kaukana meiltä suomalaisilta.


Teksti: Elli Hiironen, GTK

Geologian tutkimuskeskuksen, eli GTK:n tutkijat ovat tuttu näky Pirttikoskella. Alueella on tehty erilaisia geologisia tutkimuksia jo 1980- ja 1990-luvun vaihtees-sa. Viimeisimmät tutkimukset aloitettiin vuonna 2011 ja ne liit-tyvät Kanta-Hämeen alueen mal-mipotentiaalin kartoitukseen.

Geologista salapoliisityötä eri tutkimusmenetelmillä

Suomen kallioperästä 97 % on maapeitteen alla piilossa ja pei-te voi olla jopa kymmeniä met-rejä paksu. Maapeitteen alla olevan kallioperän laatu jäisi si-vistyneen arvauksen varaan, ellei tarkoin valikoitujen tutkimusten avulla saatua tietoa yhdistettäisi kokonaisuudeksi.

– Pirttikosken alueella on tehty tutkimuksia jo viisi vuotta. Tut-kimus on hidasta, koska se on kuin salapoliisityötä, tai moni-mutkaisen palapelin kasaamis-ta. Aika tuntuu varmasti pitkältä, mutta se on kovin lyhyt aika sel-vittää miljardien vuosien vanhan kallioperän geologiaa, kertoo GTK:n geologi Niilo Kärkkäinen

Maastosta otetaan näyttei-tä analysoitavaksi ja analyy-sin tulosten perusteella tehdään johtopäätöksiä kallioperästä. Tutkimuksista ilmoitetaan maan-omistajille etukäteen, ja koneil-la tehtävää näytteenottoa varten pyydetään aina maanomistajan lupa.

Tutkimusmenetelmiä on mo-nia ja ne täydentävät toisiaan auttaen selvittämään kalliope-rän saloja. Pirttikoskella saattaa esimerkiksi tulla vastaan jalkai-sin liikkuvia ryhmiä, jotka teke-vät geofysikaalisia mittauksia. Lisäksi Pirttikoskelta on otettu näytteitä moreenista, jota onkin oivallista tutkia. Viimeisin jää-kausi murskasi voimallaan alu-een kallioperää ja sai näin aikaan hienon sekoituksen, moreenin, josta löytyy sekaisin kaikkea, mitä lähialueen kallioperäkin si-sältää. Moreenitutkimuksilla saadaan hyvin tietoa alueen mi-neraaleista, mutta lopullinen to-tuus kallioperästä saadaan vasta kairaamalla kivinäytteitä syvältä kallion sisältä.

Mitä Pirttikosken peruskalli-ossa piilee?

Pirttikosken alueen geologiaa on pidetty yksinkertaisempana kuin se todellisuudessa on. Uu-sista mittauksista ja näytteistä on huomattu, että kallioperä on luul-tua monimuotoisempi.

– Pirttikoski on mielenkiin-toinen alue, sillä täältä on löy-tynyt kivilajeja, joita emme alun perin kuvitelleet alueella ole-van. Ei ihme, että Rautaruukin geoteknikko Aatto Ratia järjes-ti täällä malmi-iltoja, joissa hän koulutti innostuneita harrastajia kivilajien tunnistamiseen. Näi-tä malmi-iltoja on järjestetty jo kolmenkymmenen vuoden ajan – paikka on vain vaihtunut Pirtti-kosken koululta Parolaan, itsekin malmi-illoissa vieraillut Kärk-käinen kertoo.

Pirttikoskelta on löyty-nyt viitteitä siitä, että alueel-la saattaisi olla metallimalmeja.

Pirttikosken geologia avautuu pala palalta

nitutkimuksista vastaa geologi Pekka Huhta ja malmitutkimuk-sista geologi Sari Grönholm.

---Mitä tarkoittaa malmipotenti-

aalin kartoitus, hankepäällikkö, geologi Markku Tiainen?

– Työ- ja elinkeinominis-teriö on antanut GTK:lle teh-täväksi kartoittaa Suomen malmipotentiaalia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teemme järjestelmällisesti malmigeologi-sia tutkimuksia eri puolella Suo-mea ja arvioimme, mitä maan aarteita kallioperästämme voisi löytyä. Parhaillaan teemme kar-toitusta Hämeen malmipotenti-aalisella vyöhykkeellä Someron ja Hämeenlinnan välillä ja siten myös Pirttikoskella.

Mitä ovat geofysikaaliset mit-taukset, geofyysikko Hanna Le-väniemi?

– Geofysikaaliset mittauk-set tehdään luotaamalla maan

GTK:n geologeja kertomassa tutkimuksista Pirtti-illas-sa. Kuva: Jukka Kaunismäki, GTK

Geofysikaalista mittausta maastossa. Kuva: Niilo Kärk-käinen, GTK

Kairauskone maastossa. Kuva: Niilo Kärkkäinen, GTK

pinnalta käsin. Kallion ei edes tarvitse olla näkyvissä, sillä mit-tausvälineidemme avulla saam-me tietoa kymmenien metrien syvyydestä koskematta pintaa syvemmälle. Mittauksilla saa-daan tietoa kallioperän fysikaa-lisista ominaisuuksista, kuten tiheydestä, magneettisuudes-ta tai sähkönjohtavuudesta. Näi-den ominaisuuksien perusteella voimme päätellä, olisiko kallio-perässä jotakin, mikä voisi liittyä jonkin metallimineraalin esiinty-mään.

Mitä tarkoittavat varaus ja malminetsintälupa, geologi Nii-lo Kärkkäinen?

– Jokaisella on oikeus tehdä geologisia mittauksia ja havain-toja sekä ottaa vähäisiä näyttei-tä maastosta ilman varausta tai malminetsintälupaa, jos tutki-muksista ei aiheudu vahinkoa tai suurempaa haittaa maanomista-jalle. Esimerkkinä tästä ovat geo-

fysikaaliset mittaukset.Varausilmoitus tehdään Tur-

vallisuus- ja kemikaalivirastol-le. Varausilmoitus sellaisenaan ei oikeuta raskaampaa kalus-toa vaativaan malminetsintään, vaan antaa varauksen tehneelle etuoikeuden hakea malminetsin-tälupaa. Varauksen aikana voi ot-taa näytteitä kevyellä kalustolla maanomistajien luvalla.

Malminetsintäluvan saa-nut voi rajatulla alueella teh-dä tarpeellisia tutkimuksia, kuten kaivuutöitä ja syväkaira-usta, malmiesiintymän löytämi-seksi ja sen käyttökelpoisuuden selvittämiseksi. Malminetsin-tälupa ei ole kaivoslupa. Lupa ei myöskään rajoita maanomis-tajan oikeutta käyttää aluettaan tai määrätä siitä. Tutkimuksista mahdollisesti aiheutuvat maasto-vahingot korvataan.

GTK:lla on Pirttikos-ken alueella yksi voimas-sa oleva varaus (Kotka 1; VA2014:00005) sekä yksi voimassa oleva malminet-sintälupa (Pirttilaakso 1; ML2012:0040-01). GTK:ssa varauksia tehdään tutki-mustyön turvaamisek-si. Jos jokin toinen taho hankkisi tutkimuksen alla olevasta kohteesta vara-uksen tai malminetsintä-luvan, GTK:n tutkimukset jouduttaisiin keskeyttä-mään.

Esimerkiksi Mustikkavuorelta otetuista moreeninäytteistä on löydetty kohonneita kupari- ja kultapitoisuuksia. Tutkimus-ten tulokset valmistuvat vuoden 2015 lopussa. Tuloksista voi lu-kea loppuraportista, joka tullaan

julkaisemaan GTK:n Hakku-ha-kupalvelussa (http://hakku.gtk.fi/), jonne kootaan GTK:n tuotta-maa geologista tietoa.

Pirttikosken tutkimuksista voi kysyä lisää GTK:sta (puhelin-vaihde: 029 503 0000). Moree-


Menestyvä Metsäkulma 2015

PAINOPAIKKA: Pirkanmaan Lehtipaino Oy , Tampere

TAITTO: Bestpress, Mira Larjo

MÄÄRÄ: 3000 kpl

Terveisiä toimitukseen voi laittaa osoitteeseen: menestyvametsakulma @gmail.com

Kannen kuvat: Hannele Holttinen ja S.S.S.

TAPAHTUMIAKesäkuu

•14.6.2015klo13.00Messu,Perhonrukoushuone,Annulantie768

•19.6.2015klo20.00JuhannuskokonsytytysKotkajärvenSelkäsaarentuntumassa

Heinäkuu

•4.7.2015klo10.00Mato-onkikilpailutLokkiniemessäMertarannantienpäässä.MikkoAlhainenpitääonkikouluaennenkilpailua.Pienetonkijatsaavatkäyttääavustajaa.

•5.7.2015klo13.00Jumalanpalvelus,Perhonrukoushuone,Annulantie768

•5.7.2015klo18.00MetsämessuSaarnakivellä,Pirttikoskentienvarressa,Tammela

•19.7.2015klo15.00JaakkoLöytynkonsertti,Perhonrukoushuone,Annulantie768

•25.7.2015PatakankaanNuorisoseurankesäjuhlaklo16.00kenttäpelitklo19.00iltamat

Elokuu

•2.8.2015klo13.00,Messu,Perhonrukoushuone,Annulantie768

Syyskuu–joulukuu

•6.9.2015klo13.00Messu,Perhonrukoushuone,Annulantie768

•Tarttistori,Maaseututori,Koulukuja4,Valkeakoski,Tarttila:13.9.201511.10.2015klo12-1515.11.201513.12.2015

Onnellista syntymäpäivää 50-vuotiaille!

Onnellista syntymäpäivää 60-vuotiaille!

Onnea ja iloa myös kaikille muille!Viettäkää hieno kesä!

Toivoo kesälehden toimituksen väki.Juhani Törmänen ja Sari Salas.

EIMIN PUUHAT

Eimi Hyvärinen

m 2015 enem s - pirttikosken koulun kummit · 4 menestyvä metsäkulma elettiin vuotta 2007 ja...

Documents