Teemana Kulttuurienvälinen oppiminen

Volunteers´ VoicesMaailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 1/2013

Theme: Intercultural learning

Once upon a time in Croatia s. 18

Kulttuurien kohtaaminen on ollut kuluneena talvena ajankohtainen aihe. Lehdissä ja muussa mediassa on nostettu esiin erilaisia

kokemuksia kulttuurien risteämiskohdista. Puheenvuorot ovat sivunneet kysymyksiä, joihin vastaaminen ei ole helppoa. Millaisia haasteita kulttuurien kohtaamisiin liittyy? Entä millainen on jatkuvasti yhä selvemmin monikulttuuriseksi muuttuva Suomi?

Kulttuurien sekoittumisen lähtökohdat ovat moninaiset: monikulttuurisessa maailmassa kulttuurit elävät rinnakkain ja limittäin muodostaen tiheän verkoston. Yksikin ihminen voi olla osallisena monessa eri kulttuurissa ja elää niiden sisällä. Rajatussa ympäristössä, kuten valtion rajojen sisällä, myös erillään olevat kulttuurit päätyvät lähes väistämättä kosketuksiin toistensa kanssa. Se, mitä niiden kohtaamisesta seuraa, ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.

Monikulttuurisuutta voisi verrata muihin yhteiskunnassa vallitseviin olosuhteisiin: se on tila, johon voivat johtaa monenlaiset tekijät. Pelkkä kulttuurien samanaikainen olemassaolo ei silti takaa niiden välistä kanssakäymistä tai kulttuurivaihtoa. Niihin tarvitaan tietoista halua lähestyä toista kulttuuria. Kun pyrkimys on molemminpuolinen, syntyy kulttuurien välille oppimista edistävää vuorovaikutusta.

Tämän lehden teema, kulttuurienvälinen oppiminen, on yksi Maailmanvaihdon hallituksen järjestölle määrittelemistä arvoista ja eräs perustavista ajatuksista kansainvälisen vapaaehtoistyön taustalla. Vapaaehtoistyö ulkomailla avaa silmät maailman monikulttuurisuudelle ja sen merkitykselle. Vapaaehtoiseksi lähteminen on konkreettinen askel kohti kulttuurien välistä dialogia, oppimista ja ymmärrystä.

Mielenkiintoisia hetkiä lehden parissa!

Mirjami Ylinen MaailmanVaihtoa-lehden päätoimittaja 2013

Monikulttuurisesta kulttuurien väliseksi

2P

ÄÄ

KIR

JOIT

US

From multicultural to intercultural

Mirjami YlinenThe Editor of Volunteers’ Voices 2013

Lately, cultural encounters have been a frequent topic of public discussion. Newspapers and other media have told about

different experiences from ”cultural crossroads”. These stories have brought up questions that aren’t easy to answer. What kinds of new challenges arise, related to cultural encounters? And how is Finland, constantly turning more and more intercultural?

The basis for cultural mixing is many-sided: in a multicultural world, a number of different cultures live side by side, many times also crossing each other, and build a complex network. Even just one person can be a part of more than one culture. As to the cultures that remain separate, in a restricted environment such as inside the borders of a state, it’s practically inevitable for them to enter in contact with each other. However, what results from that contact is not necessarily obvious.

The multiculturalism of a society could be compared to any other conditions, to which many factors can lead to. Nevertheless, the contemporaneous appearance of cultures doesn’t guarantee communication or cultural exchange. To reach them, conscious will to approach another culture is needed. When the will is reciprocal, real communication and learning can be born.

The theme of this magazine is intercultural learning. It’s one of the core values of ICYE Finland, established by the organization’s board, and also one of the main principles behind international volunteering in general. Volunteering abroad opens one’s eyes to the value and significance of multiculturalism. Leaving for another country to work as a volunteer is a concrete step towards intercultural dialogue, learning and understanding.

I wish you enjoyable moments with the magazine!

3E

DITO

RIA

L

8

2 Pääkirjoitus/Editorial 5 Kutsu kevätkokoukseen 6 Uutiset

Teema: Kulttuurienvälinen oppiminenTheme: Intercultural Learning

8 Silmälasien läpi10 Intercultural Learning – What Does it Mean? 12 Silmät auki – Vapaaehtoisen kertomus Keniasta 15 Kulttuurioppimista aitiopaikalta16 Maailmanvaihdon leirielämää 18 Once Upon a Time in a Village Far far away20 Oppitunteja erilaisuudesta22 Lärorika möten

25 ICYE around the World: Happy Days in Tokio26 Taittajien terveiset 28 Column: Somewhere I Belong29 Tule mukaan toimintaan 30 Toimituskunta 31 Tapahtumakalenteri

812

15

20

22

4S

ISÄ

LLY

S/C

ON

TEN

T

Asiat:• Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen• Uudistettu talousarvio vuodelle 2013• Sääntömuutosesitys: vuosikokouskutsun lähettäminen

Hyväksytään sääntöihin muutos, joka sallii vuosikokouskutsun lähettämisen myös sähköisesti.

• Sääntömuutosesitys: hallituksen jäsenten määrä Hyväksytään sääntöihin muutos, joka sallii kahdesta neljään varajäsenen valitsemisen nykyisen kahden sijaan.

• Sääntömuutosesitys: toiminnan tarkoitus Toiminnan tarkoitus -kohtaa säännöissä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan Maailmanvaihdon nykyisiä arvoja. (Ehdotetut muutokset on tummennettu.)

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kansainvälisyyskasvatuksen, nuorisovaihdon sekä vapaaehtoistyön avulla rauhan, globaalin vastuun, kulttuurien välisen ymmärryksen ja aktiivisen kansalaisuuden lisääntymistä maailmassa sekä tarjota oppimismahdollisuuksia nuorille aikuisille.

Yhdistys vastaanottaa vuosittain ulkomailta Suomeen osallistujia vaihto-ohjelmiin sijoittamalla heidät paikallisiin perheisiin, vapaaehtoistyöpaikkoihin tai oppilaitoksiin ja järjestämällä heille yhdistyksen tarkoitusperiä edistävää ohjelmaa. Vastaavasti yhdistys valitsee, valmentaa ja lähettää Suomesta ulkomaille osallistujia ICYE:n jäsenjärjestöjen tai muiden Maailmanvaihto ry:n hallituksen hyväksymien yhteistyötahojen vaihto-ohjelmiin.

Yhdistys voi tehdä yhteistyötä kansainvälisen ICYE:n lisäksi muiden yhdistyksen tarkoitusperiä edistävien tahojen kanssa.

Edelleen yhdistyksen jäsenet voivat tarvittaessa yhdistyksen hallituksen luvalla muodostaa yhdistyksen tarkoitusperiä edistäviä alueellisia yhteistyöryhmiä, jotka voivat olla rekisteröityjä yhdistyksiä. Yhdistyksen tarkoituksena ei ole tuottaa taloudellista etua siihen jäseninä osallistuville.

Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon kevätkokoukseen kuulemaan tuoreimmat uutiset toiminnastamme.

Aika: Tiistaina 26.3.klo 17.30 (kahvitarjoilu 17:00 alkaen)Paikka: Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki

TERVETULOA !Maailmanvaihdon hallituksen puolesta

Anni Koskelapääsihteeri

5

1

Kiinnostaako vapaaehtoistyö Aasiassa, Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa? ICYE-vapaaehtoistyöohjelman (International Cultural Youth Exchange) ensi elo–syyskuun lähtöihin on jäljellä muutamia paikkoja, jotka täytetään hakujärjes-tyksessä. Vapaaehtoiset työskentelevät pääasiassa lasten ja nuorten parissa, esim. katulasten tukikeskuksissa, kouluissa ja orpokodeissa. Vapaaehtoistyötä on tarjolla myös mm. terveydenhoitoalalla ja vammaistyössä. Hae pian! Haku päättyy 11.3.2013. Kohdemaat, ohjelmatiedot, hinnat ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista

Ensi syksynä vapaaehtoistyöhön Aasiaan, Afrikkaan tai Latinalaiseen Amerikkaan? Vielä ehdit hakea!

2 Hae EVS-vapaaehtoistyöntekijäksi Itävaltaan tai Saksaan

Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu (European Voluntary Service) on 18–30-vuotiaille tarkoitettu vapaaehtoistyövaihto, joka on osa Euroopan unionin nuorisotoimintaohjelmaa (Youth in Action). EVS-vapaaehtoisia etsitään nyt Itävaltaan ja Saksaan:– Itävalta: Syyskuusta alkaen vuodeksi vapaaehtoistyöhön vammaisten pariin? Hae

23.3.2013 mennessä.– Saksa: Loka- tai marraskuusta alkaen vuodeksi vapaaehtoistyöhön kansainvälisen

ICYE-nuorisovaihtoverkoston keskustoimistoon? Hae 11.3.2013 mennessä. Lue lisää ja hae! www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista

3 Ensi syksynä ulkomaalaisen nuoren vapaaehtoistyöpaikaksi tai isäntäperheeksi?

Haluaisitteko kansainvälisyyttä työyhteisöönne tai uuden per¬heenjäsenen kotiin-ne? Maailmanvaihto vastaanottaa vuosittain kolmisenkymmentä nuorta ulkomaa-laista 6–12 kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön Suomeen. Useimmat heistä saapuvat maahan elokuussa. Etsimme nyt elokuussa Suomeen saapuville nuorille ulkomaa-laisille vapaaehtoistyö paikkoja ja isäntäperheitä.

Vapaaehtoiset työskentelevät useimmiten sosiaali- ja koulutusalalla lasten ja vam-maisten parissa, mutta periaatteessa mikä tahansa yleishyödyllinen taho sopii työ-paikaksi. Isäntäperheiksi etsimme perheitä ja henkilöitä, jotka haluavat jakaa ar-kensa toisesta kulttuurista tulevan nuoren kanssa. Niin vapaaehtoistyöpaikkoja kuin isäntäperheitä haemme ympäri Suomen. Toivomme yhteydenottoja viimeis-tään maalis- (vapaaehtoistyöpaikat) ja huhtikuussa (isäntäperheet). Lisätietoa ja hakuohjeet: www.maailmanvaihto.fi/vapaaehtoistyopaikaksiwww.maailmanvaihto.fi/isantaperheeksi Järjestösihteeri Mari Takalo: hosting@maailmanvaihto.fi, puh. 09 774 1101

6A

JAN

KO

HTA

ISTA

Hei opettaja tai opinto-ohjaaja, kutsu Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijä kouluvierai-lulle! Järjestömme suomalaiset ja ulkomaalaiset vapaaehtoiset voivat tuoda maailman luok-kahuoneisiin! Vapaaehtoistyöntekijät vierailevat Suomessa asuinalueensa ala- ja yläkouluis-sa sekä toisen asteen oppilaitoksissa jakamassa kokemuksiaan vapaaeh¬toistyöstä toisessa kulttuurissa. Ulkomaalaiset vapaaehtoiset voivat kertoa myös kotimaas¬taan ja kulttuuri-taustastaan. Vierailut ovat oppilaitoksille maksuttomia. Kiinnostuitko? Lue lisää ja tilaa vierailu! www.maailmanvaihto.fi/toiminta/kouluvierailut

Vapaaehtoistyöntekijä kylään kouluun?5

Tammikuun lopussa Antaverkan leiri- ja kurssikeskukseen Ylöjärvelle kokoontui 23 Maailmanvaihdon ulkomaalaista vapaaehtoistyöntekijää ja 8 vapaaehtoista leiritiimiläis-tä puolivuotisleiriä viettämään. Leirillä mm. jaettiin kokemuksia siitä, miltä tuntuu on elää arkea paikallisten ihmisten parissa Suomessa. Lämmin kiitos kaikille leirille osallistuneille! Tämän lehden sivulta 16 voit lukea leirille keittiötyöntekijänä ja ohjaajana osallistuneen Inka Rantakallion kokemuksia Maailmanvaihdon leiritoiminnasta.

Ulkomaalaiset vapaaehtoistyöntekijät tapasivat puolivuotisleirillä6

Millainen Maailmanvaihto voisi olla vuonna 2020? Entä miten järjestön hallitus voisi ke¬hittää toimintaansa tänä vuonna? Maailmanvaihdon hallitus ja työntekijät pohti-vat muun muassa näitä kysymyksiä hallituksen arviointi- ja kehitysillassa 22.1.2013. Hallitus kaavailee tänä vuonna esimerkiksi kehittävänsä kokouskäytäntöjään ja jatkavansa MaailmanVaihtoa-lehden sisällön monipuolistamista. Pidemmälle tulevaisuuteen hallitus visioi mm. nykyistä laajempaa kouluyhteistyötä.

Maailmanvaihdon hallitus kokoontui arviointi-iltaan7

Nuoren ulkomaalaisen vapaaehtoisen tukihenkilöksi4

Asutko Haapavedellä, Pieksämäellä, Suonenjoella tai Vihdissä? Kiinnostaako kansainväli-nen vapaaehtoistoiminta? Ryhdy nuoren ulkomaalaisen vapaaehtoistyöntekijän tukihen-kilöksi! Tukihenkilö on ulkomaalaisen vapaaehtoistyöntekijän paikallinen ystävä, joka auttaa häntä tutustumaan ja sopeutumaan Suomessa elämiseen. Haapavedeltä etsimme tukihenkilöä intialaiselle Ranjithille ja Vihdistä espanjalaiselle Javierille. Ranjith ja Javier saapuivat molemmat Suomeen helmikuussa 2013, ja Ranjith työskentelee vapaaehtoisena vuoden, Javier seitsemän kuukautta. Pieksämäeltä etsimme tukihenkilöä moldovalaiselle Allalle ja liettualaiselle Simonalle, jotka saapuvat vapaaehtoistyöhön Suomeen toukokuus-sa. Suonenjoelta puolestaan on haussa tukihenkilö italialaiselle Lucalle ja puolalaiselle Marialle. Luca ja Maria tulevat maahan huhtikuussa.Lue lisää ja hae mukaan! www.maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista

7A

JAN

KO

HTA

ISTA

Hiukset näyttävät harakanpesäl-tä, joten päätät käydä parturilla.

Saavuttuasi määränpäähäsi huomaatkin sen olevan suljettu. Pääsi unohtumaan, että tänään on keskiviikko. Ei hiusten eikä kynsien leikkaamista keskiviikkoi-sin eikä perjantaisin.

Onko tämä sitä kulttuurienvälistä op-pimista? Ei käy järkeen, mutta silti on sopeuduttava. Yrität aika ajoin kysyä, miksi jotkin asiat ovat niin kuin ovat, mutta vastaus on lähes aina ”siksi”.

Toisaalta Suomessakin moni kauppa on kiinni sunnuntaina, koska Jumala le-päsi seitsemäntenä päivänä. Se käy jär-keen yhtä hyvin.

Jokaisella meistä on omat kulttuu-risilmälasimme. Nämä lasit antavat meille mahdollisuuden hämmästellä ja kummastella uusia paikkoja. Mukavaa.

Joskus kuitenkin onnistumme vaih-tamaan silmälasimme, tai ainakin muokkaamaan niitä. Se tapahtuu huo-maamatta, ja sitä kautta pääsemme

Matti Suomenaro lähti syksyllä 2012 vapaaehtoistöihin Intiaan. Millaisia oivalluksia kulttuurienvälisestä oppimisesta mahtuu siellä vietettyihin kuukausiin?Teksti: Matti Suomenaro Kuvat: Matti Suomenari ja Remco Egolf

”Asento! Lepo! Asento!” ja joka-aamuinen kansallislaulu.

88TE

EM

A: K

ULT

TUU

RIE

NV

ÄLI

NE

N O

PP

IMIN

EN

TEE

MA

: KU

LTTUU

RIE

NV

ÄLIN

EN

OP

PIM

INE

N

näkemään oman kulttuurimme uudella tavalla. Alamme huomata asioita, jotka ennen olivat näkymättömiä.

Mutta onko tästä mitään hyötyä? Mitä väliä sillä on, jos tietää, milloin saa ja ei saa leikata kynsiä tässä ja tuossa in-tialaisessa kylässä? Pieninä paloina eri kulttuureista saa irti vain nippelitietoa, mutta suuremmat kokonaisuudet autta-vat ymmärtämään toisia ihmisiä. Se on tärkeää globalisoituvassa maailmassa.

Euroopassa puhutaan nykyään pal-jon maahanmuuttajista. Kulttuurisyistä johtuvia ongelmatilanteita syntyy jat-kuvasti, oli kyseessä sitten kaupan kas-salla syntynyt sekaannus tai rikolli-nen toiminta. Miten näissä tilanteissa on toimittava? Katsommeko tilannetta omiemme vai maahanmuuttajan sil-mälasien läpi? Otammeko huomioon heidän poikkeavat kulttuuritaustansa, vai vaadimmeko heitä sopeutumaan omaamme? ”Maassa maan tavalla” on ymmärrettävä periaate, mutta olisiko

asian tarkasteleminen myös toisen kult-tuurin näkökulmasta tehokkaampaa ti-lanteen ratkaisemiseksi?

Mutta hetkinen – maailmassa on niin monta eri kulttuuria. Emme voi miten-kään ymmärtää ja oppia niitä kaikkia, eikä meidän tarvitsekaan. Mielestäni kulttuurienvälinen oppiminen on asen-nekysymys. On hyväksyttävä, että ih-misten käytöksen ja asenteiden takana voi olla asioita, jotka ovat itsellemme täysin vieraita. Moni asia voi ärsyttää toisessa kulttuurissa, mutta jotkin asi-at on hyväksyttävä mukisematta, jotta päästään eteenpäin. Toisesta kulttuu-ritaustasta tuleva ei välttämättä ole tyhmä, vaan hän saattaa vain olla tietä-mätön niistä asioista, joita meidän kult-tuurissamme oletetaan toisten tietävän. Moni eurooppalainen ärtyy, kun ame-rikkalainen ei tiedä missä Ranska on. Missäs se Illinois olikaan?

Pitäisiköhän varata aika optikolle?

99

TEE

MA

: KU

LTTU

UR

IEN

VÄ

LIN

EN

OP

PIM

INE

N

TEE

MA

: KU

LTTUU

RIE

NV

ÄLIN

EN

OP

PIM

INE

N

Intercultural Learning

– What Does it Mean?The writer is an Austrian volunteer who is working in Hämeenkoski for one year. She works in a community home for disabled adults. The experience in Finland has sure included getting to know sauna and learning a new language, but what about the deeper impacts of volunteering abroad?Text and photo: Elisabeth Schweinberger

10TH

EM

E: I

NTE

RC

ULT

UR

AL

LEA

RN

ING

The first things that come to mind when I hear the words “intercultural lear-

ning” are culture and to learn. So, my de-finition for it would be to get to know a culture through learning and experiencing. Maybe the saying “something will broaden your horizon” can also be somehow linked with it. But how does a stay in a foreign country support intercultural learning and to what extent?

Well, if somebody would ask me that right now I have to admit I couldn’t find clear words for answering. There are so many thoughts, memorable situations and moments that can’t be summarized at once. Besides, I think that learning itself is a never-ending process that is still going on. But at least now I can somehow com-pare my situation between this moment and before, and indeed there are some differences.

At the beginning I was very insecu-re about everything I did and of course, I wasn’t able to communicate in a proper way. To be honest, for the Finnish language and me, it wasn’t “love at first sight”; but I had a crucial experience which taught me that learning a language can open doors. You don’t have to be a language specialist, but it’s quite important to give it shot – people will appreciate it when you talk to them in their language.

Initially, there were also some other doubts, misunderstandings and obstacles that had to be sorted out, but after a period of time I realized I was getting more and more used to the daily routine and life in Finland. Furthermore, I had started to ap-preciate and enjoy little things, e.g. wal-king through the inspiring and fascinating Finnish landscape. After that all my sor-rows and doubts had disappeared.

I’m glad to say that I’ve got to know people with whom I’ve got on well from the word go. Moreover, I’ve done a num-ber of things which I’d have never done at home, for instance enjoying sauna, going on an off-road safari, fishing, collecting mushrooms and baking typical Finnish pastries. All these things have helped me to understand the new culture and to feel at ease. But nothing comes from nothing, and I think it is also necessary to work for it. This means that it is important to show in-terest in the country, culture and the peop-le and to take initiative.

Another thing I’ve recognized is what it means to be a foreigner. On one hand I ad-just myself to the prevailing situation but on the other I can’t deny my origin. I mean, my roots and my cultural background have shaped my personality in a way and this fact cannot be switched off. It goes without saying that it actually doesn’t matter which nationality I am, because there will always be something that I have in common with other people.

Nevertheless, sometimes it’s better to be free of prejudices and judgments and to accept things as they are. Even when it see-med that I’d have known how things would go, I’ve been taught something better.

For me, being abroad supports intercul-tural learning, even though I couldn’t rea-lize it immediately. Surely, it has an impact on my life and I suppose that all the expe-riences collected together will help me see and evaluate things differently.

To sum up, I think that it depends on the person himself, how he or she experiences the time abroad. But there is no doubt that intercultural learning evolves one’s way of thinking – it helps to think more out of the box.

– What Does it Mean?

Text and photo: Elisabeth Schweinberger

11TH

EM

E: IN

TER

CU

LTUR

AL LE

AR

NIN

G

Teksti: Anni Huttunen Kuvat: Anni Huttunen ja Anne Kastner

Silmät aukiValmistuttuaan lukiosta viime keväänä 19-vuotias Anni Huttunen halusi viettää välivuoden matkustellen. Vapaaehtoistyö tuntui hyvältä tavalta tutustua uuteen maahan ja kulttuuriin. Tämän tekstin Anni kirjoitti Nairobista Suomeen, takanaan viisi kuukautta Keniassa.

12TE

EM

A: K

ULT

TUU

RIE

NV

ÄLI

NE

N O

PP

IMIN

EN

Silmät auki

Tiedätkö sen tunteen, kun vietetty-ään koko päivän sisällä verhojen ta-

kana astuu ulos auringonpaisteeseen ja maailma on yhtäkkiä niin täynnä valoa, että on pakko siristää silmiä? Sellaisessa tunteessa velloin ensimmäiset viikko-ni Keniassa. Joku oli repäissyt silmiltäni laput, joita en edes tiennyt kantaneeni, ja pakottanut minut katsomaan maa-ilmaa kirkkaassa päivänvalossa. Niin kirkkaassa, etten ensin edes halunnut ymmärtää ja nähdä kaikkea, vaan sil-miä oli pakko siristellä. Jonkin ajan ku-luttua valoon tottuu ja sen jälkeen sitä kulkee silmät auki: silloin ei halua enää koskaan laittaa lappuja silmilleen tai mennä takaisin pimeään huoneeseen. Joskus minusta tuntuu, että ihmisillä on suojat näkökenttänsä tiellä. Sellaiset la-put, jotka laitetaan hevosille, kun nii-den keskittymisen ei haluta häiriinty-vän siitä, mikä on suoraan edessäpäin. Lappujen kanssa näemme kapeasti, vain oman elämäntapamme. Sen rytmin, joka on meille ominainen ja ne normit, joi-den mukaan meidät on kasvatettu. Kun saavuin Keniaan, laput oli pakko hylätä. Oli pakko nähdä vaihtoehtoinen käyt-täytymismalli ja yrittää ymmärtää sitä. Täällä kaikki tuntui menevän eri taval-la kuin kotona, edes bussilla ei matkus-tettu samalla tavalla. Olin hämmästy-nyt tästä totaalisesta erilaisuudesta. >>

13TE

EM

A: K

ULTTU

UR

IEN

VÄ

LINE

N O

PP

IMIN

EN

Jonkin ajan kuluttua ymmärsin, että vaihtoehtomalleja voi nähdä kaikkialla maailmassa, missä tahansa oman kotio-vensa ulkopuolella. Kulttuurien yhteen-törmäyksiä tapahtuu kaikkialla jatku-vasti ja niissä hetkissä piilee kysymys, johon jokaisen tulisi tietoisesti miettiä vastausta. Se kysymys kuuluu: ”Yritänkö nähdä vai päätänkö sulkea silmäni?” On helppoa sanoa, miten on itse tottunut hoitamaan asiat, maassa maan tavalla ja että näin tämän kuuluu mennä. Mutta olisiko kuitenkin elämää rikastuttavam-pi vaihtoehto yrittää laajentaa omaa nä-kökenttäänsä ja miettiä vastausta ilmi-selvän helppoon kysymykseen, ”Voiko olla, ettei minun tapani olekaan ainoa oikea?”

Eräs vaikeimmista hetkistä, jol-loin epätoivoisesti revin lappuja sil-miltäni täällä Keniassa, oli saapumi-nen perheeseen, joka majoitti minut kahdeksi kuukaudeksi. Ensimmäisenä

iltanani minulle esiteltiin valtavaa sukua. Paikalla oli myös perheen kahden nuo-ren tytön isä. Lasten äiti sanoi: ”Tässä on mieheni, mutta hän ei vietä täällä paljoa aikaa, koska hän asuu muiden vaimo-jensa kanssa.” Tämä oli vastoin kaikkea sitä, mitä olen suomalaisessa kulttuuris-sa oppinut. Ajatusta oli vaikea hyväksyä, mutta arvottamatta sitä, kumman kult-tuurin tapa on oikea tai parempi (tähän kysymykseen ei ole edes olemassa vasta-usta), yritin ymmärtää ja avata silmäni uudelle vaihtoehdolle.

Maailmassa on satojatuhansia asioi-ta, joita en itse tekisi. En ajaisi kaljua, en olisi naimisissa miehen kanssa, jolla on useita vaimoja, enkä kuuluisi kirkkoon. Mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi yrittää ymmärtää näitä valintoja. Maailma on yllättävä ilman silmälappuja, ja jokaisen tulisi yrittää nähdä se mahdollisimman kirkkaana.

Vapaaehtoistyö Keniassa tarjosi

Annille tilaisuuden tutustua paikalli-

seen kulttuuriin ruohojuuritasolla.

1414TE

EM

A: K

ULT

TUU

RIE

NV

ÄLI

NE

N O

PP

IMIN

EN

TEE

MA

: KU

LTTUU

RIE

NV

ÄLIN

EN

OP

PIM

INE

N

Kulttuurienvälistä oppimista ta-pahtuu ympärillämme joka päivä.

Keskusteluin, näköhavainnoin, pohti-malla, elämällä. Voimme oppia vieraista kulttuureista niin kotona Suomessa kuin ulkomaillakin. Ympäristö tarjoaa rikastut-tavia oppimismahdollisuuksia kun vain pitää silmät ja korvat auki, kohtaa uuden avoimin mielin ja on utelias ja halukas laajentamaan maailmankuvaansa.

Parhaimmillaan kulttuurienvälinen oppiminen tarjoaa mahdollisuuden avar-taa maailmankuvaa, jakaa ja vastaanottaa tietoa ja tapoja eri kulttuureista ja saada muistoja, jotka jäävät elämään mieleen ja sydämeen iäksi.

Olen etuoikeutettu kokiessani tätä op-pimista aitiopaikalta elämällä vuoden mi-nulle uudessa kulttuurissa. Pian olen elä-nyt viisi kuukautta costaricalaista arkea rakkaan tico-perheeni ja ystävieni kans-sa Turrialban kylässä. Keskustelemalla ja elämällä arkeani kotona, työpaikalla ja ti-co-ystävieni kanssa olen oppinut valtavas-ti lisää niin lattarikulttuurista kuin suo-malaisuudestakin heijastelemalla maiden välisiä eroja keskenään. Keskustelemalla paikallisten ihmisten kanssa olen saanut rikastuttaa ja avartaa maailmankuvaani. Nyt ymmärrän enemmän ja todistan ilmi-öitä, joista aiemmin olen vain kuullut tai lukenut kirjoista tai lehdistä.

Eräs costaricalaisen kulttuurin omi-naispiirteistä on perhekeskeisyys. Perhe käsitteenä sisältää ydinperheen, tädit, sedät, serkut, lähimmät ystävät ja naa-purit. Vierailulle voi piipahtaa hetken mielijohteesta. Perhe ja ystävät kokoon-tuvat usein yhteen suurella joukolla. Tico-kodissani viikonloppuisin alle 15 lautasta lounaspöydässä on poikkeus. Ovet ovat aina auki, tärkeintä on jakaa hetki yhdes-sä ja vaihtaa kuulumiset.

Pohjolassa vierailusta halutaan teh-dä erityinen hetki sopimalla päivämäärä hyvissä ajoin, valmistelemalla koti ja val-mistamalla erityistä ruokaa. Suomalainen tapa välittää muista näkyy valmistau-tumisena, jo etukäteen halutaan nähdä vaivaa.

Suomalainen tapa kertoo välittämises-tä ja huolehtimisesta siinä missä costa-ricalainenkin. Joskus yllätysvierailija voi turhauttaa, toisaalta iltapäivän piristyk-seksi kahville yhtäkkiä piipahtava ystävä voi tehdä päivästä erityisen.

Monissa suomalaisen ja costaricalai-sen kulttuurin välillä kohtaamissani asi-oissa erilaisuus on rikkautta. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, vaan molemmat ovat erilaisuudessaan hyviä. Parhaimpia ja kauneimpia tico-kulttuurin piirteitä haluan vaalia ja viedä mukanani myös Suomeen.

Kirjoittaja työskentelee vapaaehtoisena Costa Ricassa ja asuu paikallisessa isäntäperheessä. Tavallinen arki tarjoaa parhaan näköalan toiseen kulttuuriin. Teksti: Vilma Nihti

Kulttuurioppimista aitiopaikalta

15

TEE

MA

: KU

LTTU

UR

IEN

VÄ

LIN

EN

OP

PIM

INE

N

TEE

MA

: KU

LTTUU

RIE

NV

ÄLIN

EN

OP

PIM

INE

N

Maailmanvaihdon leirielämää

Olen osallistunut Maailmanvaihdon leireille nyt kolmeen otteeseen.

Ensimmäinen leirikokemukseni oli keit-tiövastaavana toukokuussa 2012 leiril-lä, joka oli samaan aikaan suomalaisten vapaaehtoisten lähtövalmennusleiri ja ulkomaalaisten viimeinen arviointilei-ri. Seuraava kokemukseni oli elokuussa kymmenen päivän mittaisen ulkomaa-laisten vapaaehtoisten tulovalmennus-leirin vetäjänä. Olin tuolloin päävastuus-sa leirin suunnittelusta ja toteutuksesta. Ensimmäiset kaksi leiriäni olivat täynnä jännitystä ja haasteita, sillä minulla ei ol-lut aiempaa kokemusta vastaavista teh-tävistä; onneksi tukenani olivat loistavat leiritiimi ja ihanat leiriläiset! Hiljattain olin mukana ulkomaalaisten vapaaeh-toisten tammikuussa pidetyllä puolivuo-tisleirillä puoliksi keittiössä, puoliksi oh-jaajana.

Niin keittiössä kuin ohjaajankin näkö-kulmasta haasteellisinta leirillä on luo-da toimiva aikataulu ja pitää siitä kiin-ni. Ohjaajan on välillä vaikea ennakoida, kuinka innostuneita eri teemoista ol-laan keskustelemaan ja minkälaiset me-todit toimivat parhaiten keskustelun ja

ajatusten herättäjinä. Sekä ohjaajalta että keittiötiimiläiseltä vaaditaan hyvää pe-lisilmää ja joustavuutta sekä tarvittaessa improvisaatiokykyä aikataulun suhteen. Keittiössä lasketaan lisäksi raaka-aineita, improvisoidaan uusia ainesosia ja jänni-tetään ruokailijoiden reaktioita.

Maailmanvaihdon leireillä erilaiset ihmiset, kielet ja kulttuurit kohtaavat. Leirille lähdettäessä irtaudutaan het-keksi muusta yhteiskunnasta; eletään ”kuplassa”, josta sitten palataan arkeen. Tällainen irtautuminen mahdollistaa parhaan keskittymisen leiriohjelmaan, johon pyritään sisällyttämään vapaaeh-toisten tilanteen ja tulevaisuuden kan-nalta olennaisia teemoja. Leireillä käy-dään monipuolisten metodien avulla läpi vapaaehtoistyön, kulttuurien väli-sen vuorovaikutuksen ja Suomessa asu-misen mukanaan tuomia haasteita sekä mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että vapaaehtoiset saisivat mahdollisimman paljon irti ajastaan täällä, ja että mah-dolliset konfliktit saataisiin ehkäistyä ja ratkaistua. Koska kaikkien kielitaito ei välttämättä riitä englanninkielisten kes-kustelujen käymiseen, leireillä pyritään

Inka Rantakallio työskenteli Maailmanvaihdon ohjelma-avustajana viiden kuukauden ajan keväällä ja kesällä 2012. Viime toukokuussa hän oli myös ensimmäisen kerran mukana Maailmanvaihdon vapaaehtoisten leirillä.Teksti: Inka Rantakallio Kuvat: Virpi Leskelä ja Minna Räisänen

1616TE

EM

A: K

ULT

TUU

RIE

NV

ÄLI

NE

N O

PP

IMIN

EN

TEE

MA

: KU

LTTUU

RIE

NV

ÄLIN

EN

OP

PIM

INE

N

Maailmanvaihdon leirielämää

monenlaiseen vuorovaikutukseen aina askartelusta näytelmiin: näin saadaan monipuolisesti esiin erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Ohjelman monipuolisuus auttaa myös pitämään sekä vapaaehtois-ten että ohjaajien mielenkiintoa yllä.

Vapaaehtoisille leirit ovat ennen kaik-kea keino luoda monikulttuurista vertais-tukiverkkoa Suomessa ja viettää aikaa yhdessä. Ei olekaan tavatonta, että var-sinkin viimeisinä leiripäivinä nukkumi-sesta tulee toissijaista, ja leirin loppuessa hyvästit jätetään yleensä haikein mielin. Haikeus koskee myös ohjaajia, sillä mo-nesti tiiviissä leirioloissa ystävystytään puolin ja toisin. Leireillä vapaaehtoiset

saavat tilaisuuden jakaa kasvokkain ko-kemuksiaan Suomesta ja vapaaehtois-työstä ja siten opettaa toinen toisiaan. Ohjaajan tehtävä onkin ennen kaikkea antaa välineitä keskusteluun, pohdintaan ja tuntojen jakamiseen.

Voin suositella ohjaajan pestiä läm-pimästi. On hauskaa huomata vapaa-ehtoisten avautuvan ja kasvavan vuo-den aikana, kun heitä tapaa eri leireillä. Kansainvälisellä leirillä pääsee helposti maailmanympärimatkalle. Ohjaajalle lei-rit ovat myös aitiopaikka seurata, miten vapaaehtoistyö kasvattaa yksilöitä ja mi-ten Maailmanvaihdon tekemä työ edistää kulttuurien välistä vuorovaikutusta.

Tammikuussa Inka osallistui Maailmanvaihdon puolivuotisleirin järjestämiseen. Leirillä pohdittiin kansainvälisen vapaaehtois-työn haasteita ja mahdollisuuksia – ja laskettiin mäkeä! Laskuvuorossa vapaaehtoistyöntekijät Isaura, Judit, Vadim ja Marili.

Inka (vas.) sekä leiriohjaajat Hanna ja Nadège ulkomaalaisten vapaaehtoistentulovalmennusleirillä.

1717

TEE

MA

: KU

LTTU

UR

IEN

VÄ

LIN

EN

OP

PIM

INE

N

TEE

MA

: KU

LTTUU

RIE

NV

ÄLIN

EN

OP

PIM

INE

N

Being a volunteer and living in a different country is one thing. Being a volunteer and living with 11 other volunteers who are also foreign and from different countries is another. Read about the experiences of a Finnish volunteer in the middle of a unique mixture of cultures.Text and photo: Elina Hirvonen

Even a snow fight can turn into an intercultural teaching-learning experience.

18TH

EM

E: I

NTE

RC

ULT

UR

AL

LEA

RN

ING

To start, I want to tell you that I do not believe in stereotypes, and I believe

that everyone is the result of their experiences rather than of their cultural background. Despite that, living in a very multicultural team of volunteers has taught me that our backgrounds can be seen in many different situations in daily life...

I came to Croatia about six months ago as an EVS-volunteer. I live in a small village called Kuterevo with 600 locals and at the moment with 11 other volunteers. We represent nine different nationalities: Croatia, Serbia, Germany, Netherlands, Spain, France, Latvia, Russia and Finland. Though we are all from Europe, sometimes there are big differences in what we see as normal, polite or impolite behavior. It is important to be patient and to remember to respect the opinions of others, even if they are very different from your own, because I believe that every one of us is also expecting others to do so.

When working with people, there are always misunderstandings... Here are a couple of examples from my life in Kuterevo.

I did not know it could be offensive for anyone if I stand up from the table before everyone has finished eating. To me it is something I cannot understand: why should I wait for all the guys to finish their full plates and just watch them eat before I am allowed to go? Another example might be that I get offended when one of our guys comes to take a heavy box or something else from me, because to me the first thought is that they do not believe I am strong enough, though they’re only trying to be polite.

That is something their mothers have taught them, and being strong and independent is something I learned from mine.

Despite the occasional moments of frustration we have with each other, we consciously and unconsciously teach each other a lot and have fun together. We have taught each other about the traditions in our countries and made food that is typical for them. For example, in New Year we combined the traditions of Russia and Spain into an interesting

challenge... In the last minute of the year 2012, we wrote our wishes to paper, burned them, put the ashes into our glass of champagne (sorry, bubbly wine, a French volunteer was a bit offended by me calling it champagne) and drank it. Right after, the first minute of the year

2013 was spent by eating 12 grapes. (5 seconds for each grape, I can tell that it is not as easy as it sounds, especially when the grapes are the biggest ones you can buy!)

I will come back to Finland in July, and I do not know how I will survive without these energetic, creative and sometimes even crazy people. Living and working with them has been one of the greatest experiences in my life, and I would not change it with anything. I believe the decision of going abroad as a volunteer was the best decision I have made in my life.

PS: To me, some of the funniest teaching-learning experiences have been the moments of teaching our Spanish volunteer to have snow fights… This I can recommend to everyone who likes winning!

”Consciously and unconsciously, we teach each other a lot.”

19TH

EM

E: IN

TER

CU

LTUR

AL LE

AR

NIN

G

Liikenne tuntui täysin kaoottiselta. Autot tööttäilivät jatkuvasti, jossain huu-si aina varashälytin, bussipysäkkejä ei ollut missään ja takseistakin pitää ottaa tietynlainen, sillä muuten voi joutua ryös-tetyksi. Pääasiassa kaupungissa liikutaan minibusseilla. Se tarkoittaa, että kadun varteen pysäytetään pakettiauto, johon on lisätty taakse penkit ja jonka tuuli-lasissa lukee eri kaupunginosien nimiä, joista pitää tunnistaa oma määränpäänsä. Ensimmäisinä päivinä en osannut liikkua yksin lähes minnekään. Kaduilla näkyi kengänkiillottajia, kulkukoiria ja valitet-tavasti myös todella paljon kerjäläisiä, pienistä lapsista vanhuksiin. Paikallisten naisten eli cholitojen asut näyttivät mie-lestäni lähes karnevaaliasuilta ja heidän päässään olevat hatut kuuluivat minusta Charlie Chaplinille.

Kulttuurien välinen oppiminen al-koi siis heti ensimmäisenä päivänä ym-märrettyäni, miten erilaista toisessa maassa asuminen on. Kaikkeen uuteen en tottunut hetkessä ja jotkin asiat tun-tuvat vieläkin hankalilta, kuten se, että paikalliset ovat melkein aina myöhäs-sä. Kerran pääsin työpaikkani kautta kuuntelemaan luentoja uusista laeista ja

Teksti ja kuvat: Johanna Hietapakka

Lukiessani vapaaehtoistyöpaikoista ja maavaihtoehdoista ennen lähtöä ha-

lusin ehdottomasti Boliviaan, sillä siellä oli tarjolla eniten ihmisoikeusprojekteja. Ennen maahan muuttoa tietoni Boliviasta olivat todella heikot. Pystyin näyttä-mään valtion kartalta ja tiesin, että se on Latinalaisen Amerikan köyhin valtio ja että valtaosa sen asukkaista on alkuperäisasuk-kaita. Vielä Suomessa ollessani sain tie-tää muuttavani pääkaupunkiin La Paziin, joka on maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki.

Muistan, että ollessani ensimmäisiä päi-viäni La Pazissa hengittäminen oli raskasta ja päätäni särki koko ajan. Jopa kävelemi-nen kadulla tuotti tuskaa, juoksemisesta puhumattakaan. Tämä johtui siitä, että La Paz sijaitsee 3,6 km korkeudessa, ja ilma on ohutta. Uusia bolivialaisia ystäviäni asia lähinnä huvitti, ja he tarjosivat minulle kokateetä, joka heidän mielestään auttaa melkein joka vaivaan. Minun pääkipuani se ei kuitenkaan jostain syystä parantanut. Kierreltyäni kaduilla huomasin, kuinka kaupunki todella eroaa Suomen kaupun-geista. Joka puolella on pieniä kojuja, joista saa ostettua kaikkea tarvitsemaansa; lei-pää, hedelmiä, vaatteita, koruja.

Joskus erot uuden ja vanhan asuinpaikan välillä ovat niin suuria, että jopa hengittäminen tuntuu aluksi vaikealta. Suomalainen Johanna Hietapakka kertoo, miten monella tavalla asuminen ja vapaaehtoistyö Bolivian pääkaupungissa La Pazissa on avartanut hänen maailmankuvaansa.

2020TE

EM

A: K

ULT

TUU

RIE

NV

ÄLI

NE

N O

PP

IMIN

EN

TEE

MA

: KU

LTTUU

RIE

NV

ÄLIN

EN

OP

PIM

INE

N

lainsäädäntöhankkeista. Kello 9.00 alka-neeseen tapahtumaan oli kutsuttu noin 150 ihmistä eri järjestöistä sekä valtion laitoksista. Menin paikalle kymmentä vaille yhdeksän ja olin toinen paikalle tulleista. Tapahtuma alkoi viimein kello yhdeltätoista. Jälkeenpäin asia huvittaa, mutta odottaessani minua ei naurattanut yhtään. Muutettuani yhteiseen asuntoon saksalaisen ja rans-kalaisen tytön kanssa tajusin, että suihkua lukuun ottamatta ha-noista tulee vain kyl-mää vettä ja ruoka pitää tehdä kaasuhel-lalla. Juomavesi tila-taan asuntoon erikseen 20 litran pulloissa.

Kulttuurien väli-nen oppiminen tar-koittaa mielestäni erilaisuuden hyväksy-mistä ja kunnioitta-mista. Tietyllä tapaa se on myös uusien asioi-den ja tapojen opette-lua. Asiat, jotka aluksi tuntuivat hankalilta, kuten liikkuminen mi-nibussilla, ovat minul-le nykyisin helppoja. Minusta tuntuu vielä-kin pahalta, kun näen lasten kerjäävän ka-duilla, nuorten kodit-tomien äitien myyvän purkkaa ja nenäliinoja pienet vauvat sylissään tai kulkukoirien repivän roskapusseja etsiessään ruokaa. Ne ovat asioita, joita en pysty hyväksy-mään, mutta joita olen oppinut kestä-mään jollain tavalla. Bolivia on kuitenkin kaikin tavoin mielenkiintoinen maa, jossa

on uskomattoman kauniita maisemia, kaupunkeja ja kyliä. Erilaisia tapahtumia, konsertteja ja karnevaaleja on tarjolla jatkuvasti ja paikallinen ruoka on halpaa ja hyvää. Ihmiset ovat ystävällisiä ja to-della taitavia käsistään. Käsityöt ovatkin kaikessa värikkyydessään upeita matka-

muistoja. La Pazissa asuminen on ollut avartava kokemus.

Olen täällä ol-lessani yrittänyt kertoa myös jotain Suomesta, varsin-kin sen luonnon kauneudesta, ihmis-ten rehellisyydes-tä ja joulupukista. Vieraillessani pai-kallisessa Obrajesin naistenvankilassa kerroin lapsille, että olen samasta maas-ta, jossa joulupuk-ki asuu. Vankilassa asuu noin sata eri-ikäistä lasta tuo-mioitaan kärsivi-en äitiensä kanssa. Lapset asuvat siellä, sillä muuten heil-lä ei olisi paikkaa minne mennä. Eräs lapsista, 12-vuotias Carla pyysi minua kirjoittamaan jou-lupukin osoitteen paperilapulle. Kun olin lähdössä, hän tuli luokseni ja pyy-

si minua lähettämään vaaleanpunaiselle paperille kirjoitetun viestin perille, sil-lä joulupukki ei ollut muistanut häntä viime jouluna. Lapussa luki espanjaksi: ”Haluaisin itkevän nuken, ystävällisin terveisin Carla”.

Minibussit ja kengänkiillottajat kuuluvat arkipäivän katunäkymään La Pazissa.

2121

TEE

MA

: KU

LTTU

UR

IEN

VÄ

LIN

EN

OP

PIM

INE

N

TEE

MA

: KU

LTTUU

RIE

NV

ÄLIN

EN

OP

PIM

INE

N

Förra året flyttade Hanna Backman till Ghana för att jobba där som volontär. Det blev en upplevelse full av möten mellan olika kulturer och människor. Hur känns det att lämna självklarheterna hemma och bekanta sig med ett nytt vardagsliv?

Text: Hanna Backman

22TE

MA

: IN

TER

KU

LTU

RE

LL IN

LÄR

NIN

G

Sex månader i en annan kultur, med nya bekantskaper och möten, lärde jag mig

mycket jag tror jag aldrig skulle kunna lära mig hemma i min bekanta och bekväma finländska levnadsmiljö. För snart ett år sedan, i mitten av kalla och snöiga februari, var det dags för mig att packa väskan och ta flyget till det ännu väldigt obekanta men fascinerande landet Ghana. Tiden i Ghana kan beskrivas som en berg-och-dalbana där dalarna ofta bestod av känslor av hjälplöshet, oförmåga att förstå och utanförskap medan bergen kan beskrivas som glädje, upptäckter, utveckling och gemenskap. Att jag i början ofta upplevde att jag inte kan förstå människorna och att de ännu mindre kan förstå mig tror jag att långt beror på att det man själv är uppvuxen med känns så naturligt och självklart. Efter ett tag kunde jag börja lätta greppet om mina egna tankemönster och inse faktumet att alla människor inte har upplevt de saker som jag alltid sett som självklara eller att de inte har värderingar och tankesätt som liknar mina egna.

Att beskriva hurdant det ärDe första veckorna då människor hemifrån frågade hurdant det var svarade jag ofta att det är så annorlunda att jag inte vet hur jag skall beskriva det. Förutom att jag inte visste hur jag skulle beskriva allt för personer som inte själva var där var det också svårt för mig själv att greppa och förstå vad som hände runt omkring mig. Första natten på ett hostell i centrum av huvudstaden Accra skrev jag i min dagbok ” det är mörkt, det finns antagligen kryp i min säng, inget vatten från duschen ikväll, sängen luktar unket och har svårt att förstå vad människorna säger och menar. Om jag klarar det här, klarar jag vad som helst.” Följande dag skrev jag ”idag känns det ganska bra. Det är smutsigt men okej. Människorna här är så glada och öppna att det är svårt att vara på annat än gott humör också själv.” Just detta hostell

kom att bli mitt favorit övernattningsställe då jag spenderade veckoslut i huvudstaden tillsammans med andra volontärer. Under de sista veckorna i landet bodde vi även några nätter på samma hostell och då funderade jag mycket över hur jag själv hade utvecklats, vad jag lärt mig och hur mina tankesätt hade förändrats under de sex korta månaderna jag levt mitt i den afrikanska vardagen. Samma hostell som tidigare känts unket och skrämmande kändes nu lagom lyxigt och hemtrevligt med både rinnande vatten (för det mesta), bekväma sängar och bekanta ansikten som alltid var villiga att hjälpa ifall man behövde något.

Även svaret på frågan hurdant det är förändrades märkbart under resans gång. Min känsla av kulturen och livet i landet förändrades från att vara obeskrivligt annorlunda till att inte vara så märkvärdigt. Livet i Ghana kändes likadant som vardagslivet i Finland. Detta håller jag delvis fortfarande med om, de har vardagsrutiner bestående av jobb, hem, fritid och familj. De har festligheter, drömmar och konflikter, precis som vi, men trots det är det mycket som också är väldigt annorlunda.

Likheter och olikheterAtt allting i grunden är så lika, men att det samtidigt finns mycket olikheter, är kanske det som gör det spännande och lärorikt då personer från olika kulturer möts. För mig var det de små sakerna, åsikterna och sätten att handla som tydliggjorde att vi kommer från olika kulturer och att vi har mycket vi kunde lära av varandra. Genom att få se hur ghaneserna handlade och höra om hur de reflekterade kring sina handlingar, gjorde att också jag tvingades reflektera över mina egna sätt att tänka och handla. För att förklara vad jag menar vill jag beskriva två beundransvärda beteenden som för ghaneser är självklara men som för mig inte var lika självklara.

23TE

MA

: INTE

RK

ULTU

RE

LL INLÄ

RN

ING

Resans första och kanske största lärdom för min del kom redan under de första dagarna i landet. När jag och cirka 10 andra ungdomar från olika länder runtom i Europa anlände till Ghana började vi med ett ankomstläger där vi bekantade oss med varandra samt till det nya stället och den nya kulturen. Lägerledarna var vanligtvis öppna och vänliga mot människorna vi mötte och jag var själv, försiktig och lagom blyg finländare som jag är, många gånger förvånad över hur mycket människorna som från tidigare var obekanta för varandra pratade och skrattade med varandra då de möttes.

En dag kunde man trots allt märka en märkbar förändring i en av ledarnas beteende mot ett par nya europeiska gäster som kom till hotellet vi bodde på. Han hälsade inte på dem, svarade kortfattat då de frågade något och såg med en lång och bestämd blick efter dem. Vad detta mystiska beteende berodde på fick vi veta senare. Orsaken var att flickorna inte hälsat på honom då de första gången kom in på gården fastän de passerat rakt förbi honom. Till oss berättade han att han uppfattat flickornas beteende som respektlöst och att det i den ghanesiska kulturen ses som en stor skymf att behandla en annan människa som osynlig. Han uppmuntrade oss att alltid, oberoende var i världen vi befinner oss, ta oss tid att se de människor vi möter eftersom känsla av osynlighet är bland de värsta en människa kan känna.

Något annat jag hoppas jag kunnat ta med mig hem till Finland är ghanesernas öppenhet mot främlingar, gästvänlighet och stora familjer. Med stora familjer menar jag inte det att de ofta har många barn utan att det de kallar och behandlar som sin familj kan förutom kärnfamiljen bestå av bland annat grannar, vänner och släktingars barn som av olika orsaker bor i familjen. Förutom detta är deras hem även alltid öppna för gäster som kommer på besök, både för kortare och längre

tider. Även jag fick många inbjudningar av människor jag endast känt i några dagar, timmar eller till och med minuter.

Min ghanesiska mamma, Maame, förklarade för mig att gäster alltid är välkomna till hemmet eftersom de är en rikedom man som människa inte har råd att gå miste om. Ifall gästerna kommer långt ifrån innebär det en ännu större rikedom eftersom de har med sig annorlunda nyheter och idéer än de människor som lever i näromgivningen oftast gör. Under min tid i Ghana upplevde jag ofta att människorna uppskattade och var glada över att ha mig där och för mig var det en enorm rikedom att få vara där hos dem - tillsammans med dem. Det var en rikedom att få vara en del av det ofta spänningsfyllda och utmanande, men samtidigt lärorika mötet mellan personer från olika kulturer.

24TE

MA

: IN

TER

KU

LTU

RE

LL IN

LÄR

NIN

G

Happy Days in

TokyoEach year around 20 young people from Japan travel through ICYE Japan for a long-term voluntary work period abroad and around 100 for a shorter period. In addition, annually around 10 volunteers come to Japan through the organization. Eight people work at the office of ICYE Japan in Tokyo. One of them is Secretary General Tomoko Ukaji. Hello Tomoko and happy New Year! How are you?– Thanks, I am very fine after the longest

holiday in a year! New Year is a big event here. It is a time when families traditionallyget together.

What kinds of voluntary workplaces do you have in Japan for foreigners?– Volunteers can work with children and

youth who have difficulties. They can also assist people who have a physical or mental disorder and work together

For more information on ICYE Japan and the international ICYE network, visit www.icye.org

with people of isolated villages for cheering up village communities. In addition, they can do farm work so that they also work a few days a week in a school or a shop.

What special do you have going on this spring at ICYE Japan?– We got a new part-time staff member

in January, and one of our workers rejoined our office team after returning from a voluntary work period in Germany. In addition, we will start in Yakushima a new hosting project in which volunteers work with sea turtles. I hope we can open this placement soon for you, too.

What do you consider as the best aspects of your own job?– I get to meet various kinds of people all of whom are unique.Finally, please describe your workdays with three words.– Extraordinary, diverse, happy!

Text: Minna Räisänen

In this series we catch up with staff members of ICYE offices around the world. The ICYE network works in over 40 countries. Maailmanvaihto is the local ICYE office in Finland.

25IC

YE

AR

OU

ND

THE

WO

RLD

Vuoden vaihtuminen toi mukanaan muutoksen MaailmanVaihtoa-lehteen: Vuoden 2010 lopusta asti lehteä taittanut Jenny Asanti luopui taittajan

roolista uusien haasteiden odottaessa. Jennyn paikalle lehden tekijätiimiin liittyi Tanja Lehtonen.

Tartuin mie-lenkiintoiselta kuulos-

tavaan taittajan hommaan innolla vuoden 2010 lopulla.

Päällimmäisin tavoitteeni oli itsekäs, oppia tekemään lehteä niin, että loppu-

tuloksesta voi olla ylpeä – ja näyttäähän se hyvältä portfoliossa. Lehden taittami-

nen oli minulle juuri sopiva tapa osallistua Maailmanvaihdon toimintaan, aikataulut ja

homma sopivat kalenteriini paremmin kuin mikään muu pesti sillä hetkellä. Nyt parivuoti-

sen urakan päättyessä takana on yhdeksän leh-teä, joista olen enemmän tai vähemmän ylpeä, mutta joista jokaisesta olen oppinut huimasti. Takana on myös monta toivotonta hetkeä deadlinen lähestyessä keskeneräisen

lehden jumittaessa tietokoneen ruudulla. Mutta ennen kaikkea muistoihin jää monta ihanaa ja hulvatonta ideointipalaveria! Niistä on aina jäänyt hyvä

mieli, ja muiden kommentit ovat kultaakin arvokkaampia silloin, kun itse on sokeutunut työlleen. Niiden avulla pääsee aina eteenpäin. Kaikella

on aikansa, ja nyt on uuden taittajan aika kehittää lehteä eteen-päin ja päästää mielikuvituksensa valloilleen. Uudelle taitta-

jalle toivotan mielikuvitusrikkaita hetkiä työn parissa! Itse kiitän, kumarran ja suuntaan kohti seuraavia

haasteita, eiköhän niistä joku löydy myös Maailmanvaihdon piiristä.

Terveisiä taittajilta26

MA

AIL

MA

NVA

IHD

OS

SA

TAPA

HTU

U

Nimeni on Tanja

Lehtonen ja olen lehden uusi taittaja.

Tällä hetkellä olen työs-kennellyt kohta nelisen vuot-

ta erilaisten julkaisujen parissa, mutta tämä on ensimmäinen ker-

ta, jolloin pääsen taittamaan koko-naista lehteä. Tässä vaiheessa vielä

jännittää hieman, onhan edessä uusi haaste, jollaista ei ole aikaisemmin

ollut. Henkilökohtaisena tavoitteena minulla on löytää uusia työtapoja ja ratkaisuja lehden ulkoasun suunnit-telun ja toteutuksen parantamiseksi. Ammatiltani olen painotuotannon as-sistentti, en siis varsinaisesti graafikko. Olen opiskellut alaa koulun lisäksi itsenäisesti, ja tässä onkin hieno tilaisuus päästä testaamaan tietotaitoa

myös käytännössä. Se on yksi syy siihen, miksi hain taittajan paikkaa. On varmasti mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea tämä projekti tuo

tullessaan ja mitä ovia se mahdollisesti aukaisee. Lisäksi taus-talla on halu auttaa ihmisiä ja se, että saa olla mukana teke-

mässä hyväntekeväisyyttä mukavien ihmisten parissa. Lähdetään siis tekemään

MaailmanVaihtoa!

Haluaisitko osallistua lehden ulkoasun kehittämiseen? Jenny muistuttaa lukijoita palautteen antamisen tärkeydestä. Ota rohkeasti yhteyttä lehden toimitukseen ja kerro mielipiteesi!

”Vaikka olen oppinut paljon näiden vuosien aikana, toivoisin oppivani vielä rutkasti lisää. Siksi pyytäisinkin kaikilta palautetta lehdestä, etenkin sen ulkoasusta viimeisten vuosien varrelta. Tämä auttaisi uutta taittajaa tämän lehden entistä hienomman ulkoasun luomisessa ja minua tulevissa töissäni.”

Haluaisitko kirjoittaa lehteen? Ryhdy toimittajaksi! Lisätietoja: www.maailmanvaihto.fi > Toiminta > MaailmanVaihtoa-lehti

27M

AA

ILMA

NVA

IHD

OS

SA TA

PAH

TUU

On the television in Italy there’s a comedy show in which a couple walks around a city and

sees strange things. The husband asks his wife: “Marialuce… E’ normale?” (“Is this normal?”) and she always answers “È normale, è normalissimo!” (“This is normal, absolutely normal!”). This sketch describes very well my feelings here in Finland. In Italy – as in all the southern countries – people have different habits and sometimes I don’t understand if what is happening around me here in Finland is real or just a big joke. Probably Finnish people felt the same when during my first days in here, I used to smile to everyone I met on the street and to speak out loud. I’m using the past tense because I was a part of a process called “intercultural learning”. There are many ways to understand another cultu-re: reading books, watching movies, speaking with foreigners. The best thing to do, though, is to look around and see if people are watching you because they think what you are doing is strange. A situati-on I often live through is when I’m on the street and ask: “What is that?!” and the person with me ans-wers: “Nothing, we’re just used to doing that here” and I just think…why?

Probably the main reason for which I’m so ad-dicted to travelling is to understand how strange the world is, including my own country. A very impor-tant life lesson is: if you want to survive, you have to be flexible and you shouldn’t think that a certain attitude is wrong and another one is right. Don’t cri-ticize but respect others. Think, compare and under-stand: learn a different point of view from the people around you. Imagine if we always used this attitude, especially when we discuss and listen to other people’s opinions. How much easier would everyt-hing be? So, my advice is: use the period you spend working as a volunteer to make as many experien-ces as possible and to grow as a person. And also, to collect funny stories to tell, that will start with: “You won’t believe this, but when I was in Finland…”

Somewhere I belong

The Columnist Elisabetta Colautti

is an Italian volunteer living

in Pieksämäki. She’s working at Koulutuskeskus

Agricola from August 2012 until

March 2013.

28C

OLU

MN

Vapaaehtoistyöhön maailmalleMaailmanvaihdon ICYE-ohjelmassa voit lähteä vapaaehtoistyöhön Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiaan ja Oseaniaan. EVS-vapaaehtoispalvelun kautta lähetetään vapaaehtoisia lähinnä Eurooppaan. Ohjelmat ovat 6–12 kuu-kauden pituisia ja ne on suunnattu pää-asiassa 18–30-vuotiaille.

Kulttuurivaihtoa koulussaMaailmanvaihdon kouluvierailutoiminta tarjoaa vierailijoita eri luokka-asteille alakoulusta lukioon. Kouluvierailuja tekevät vapaaehtoistyössä ulkomailla olleet nuoret sekä Suomessa vapaaeh-toisena työskentelevät ulkomaalaiset. Haluatko tilata kouluvierailun? Kiinnos-taako sinua suunnitella ja toteuttaa kou-luvierailutoimintaa? Ota yhteyttä!

Kirjoita MaailmanVaihtoa -lehteenLukijoiden kaikki kirjoitukset aina ly-hyistä laajoihin juttuihin ovat lämpi-mästi tervetulleita. Otamme vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana.

Innostu isäntäperheeksiVoisiko sinun perheesi majoittaa ulko-maalaisen vapaaehtoisen? Isäntäper-heeksi voi alkaa kuka tahansa – tärkein-tä on halu rikastuttaa arkeaan toisesta kulttuurista tulevan henkilön kanssa. Suurin osa vapaaehtoisista saapuu Suo-meen elo–syyskuussa, mutta isäntäper-heitä etsitään ympäri vuoden.

Tukihenkilöitä tarvitaanHaluatko kansainvälistyä omalla maape-rälläsi ja solmia uusia ystävyyssuhteita? Tukihenkilö on ihminen, joka auttaa ul-komaalaista vapaaehtoista verkostoi-tumaan ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Tukihenkilöksi voivat alkaa myös pariskunnat ja perheet.

Kansainvälistä toimintaaKaipaatko kansainvälistä ja hauskaa järjestötoimintaa? Maailmanvaihdon vapaaehtoiselle on tarjolla monia mah-dollisuuksia, kuten työskentely vapaa-ehtoisten leireillä, tiedotustyö, suoma-laisten hakijoiden haastatteleminen ja hallitustoiminta.

Haluatko mukaan? Lue lisää osoitteestawww.maailmanvaihto.fi

Lisää myös Facebookissa:www.facebook.com/maailmanvaihto

Voit myös ottaa yhteyttä suoraan toimistoon: puh. 09 774 1101 taimaailmavaihto@maailmavaihto.fi

Vapaaehtoiseksi lähteminen:maailmavaihto@maailmavaihto.fi

Isäntäperhe- ja tukihenkilöasiat: hosting@maailmanvaihto.fi

Järjestötoiminta Suomessa, kouluvierailut, MaailmanVaihtoa-lehti: tiedottaja@maailmanvaihto.fi

2929TU

LE M

UK

AA

N TO

IMIN

TAA

N

maaliskuu

toukokuu

elokuu

syyskuu

marraskuu

joulukuu

Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia. Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla.

Seuraavassa lehdessä julkaistavat aineistot tulee lähettää viimeistään maanantaina 15.4.2012 lehden vastaavalle toimittajalle osoitteeseen mirjami.ylinen@maailmanvaihto.fi. Erityisesti toivomme kirjoituksia teemasta globaalivastuu.

Toimituskunta lehdessä 1/2013:Jenny AsantiHanna BackmanElisabetta ColauttiJohanna HietapakkaElina HirvonenAnni HuttunenTanja LehtonenVilma NihtiInka RantakallioMinna RäisänenElisabeth SchweinbergerMatti SuomenaroTomoko UkajiMirjami YlinenJulkaisija: Maailmanvaihto ryVastaava toimittaja: Mirjami YlinenTaitto: Tanja LehtonenPainopaikka: Itä-Helsingin monistus Kannen kuva: Elina Hirvonen ja Elisabeth Schweinberger

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTAICYE on voittoa tavoittelematon, nuor-ten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtois-työn mahdollisuuksia paikallisissa yh-teisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30–40 nuorta vuosittain.

VASTAVUOROISUUSPERIAATEMaailmanvaihdon ohjelma on vastavuo-roinen eli vapaaehtoistyöhön lähettä-misen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maa-perällä. Joka vuosi suomalaiset isäntä-perheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiam-me. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan so-pivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

MISSION STATEMENTof the International Cultural Youth Exchange (ICYE)

ICYE’s mission is:• To provide challenging intercultural learning experiences for young people.• To promote their social and personal development through international vo-lunteer programmes.• To promote intercultural understan-ding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

Lisää tietoa Maailmanvaihdon ja kan-sainvälisen ICYE-järjestön toiminnas-ta sekä Maailmanvaihdon historiasta löydät netistä: www.maailmanvaihto.fi

3030TO

IMIN

TAP

ER

IAAT

TEE

T JA

TO

IMIT

US

KU

NTA

TULE

VAT TAPA

HTU

MAT

2013maaliskuu

toukokuu

elokuu

syyskuu

marraskuu

joulukuu

Maailmanvaihdon hallituksen kevätkokous toimistolla, Oikokatu 3, Helsinki.

MaailmanVaihtoa-lehden 2/2013 materiaalin deadline. Teemana globaalivastuu.

Lähtövalmennus vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoisille. Antaverkka, Ylöjärvi.

Maailmanvaihto Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingissä.

Tulovalmennusleiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille. Antaverkka, Ylöjärvi.

MaailmanVaihtoa-lehden 3/2013 materiaalin deadline.

MaailmanVaihtoa-lehden 4/2013 materiaalin dea-dline. Teemana aktiivinen kansalaisuus.

Ensimmäinen hakuaika ICYE-ohjelman elo-syykuun 2014 lähtöihin päättyy.

Maailmanvaihto Studia-messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

TULEVAT TAPAHTUMAT 2013

26.3.

15.4

9.–12.5.

25.–26.5.

13.–22.8.

1.11.

3.-4.12.

25.8

28.10

3131

TOIM

INTA

PE

RIA

ATTE

ET

JA T

OIM

ITU

SK

UN

TA

TULE

VAT TAPA

HTU

MAT

Maailmanvaihto ry — ICYE FinlandOikokatu 3, 00170 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

maailmanvaihto@maailmanvaihto.fiwww.maailmanvaihto.fi

www.icye.org