maanmittauspÄivÄt · 2005-03-02 · kaavoitusmittausasetus annettu maankäyttö- ja rakennuslain...

M A A N M I T T A U S P Ä I V Ä T

ESPOO 16.–17.3.2000

MAANKÄYTTÖ 1/2000 • MAANMITTAUSPÄIVÄT 20002

ValtakunnallisetalueidenkäyttötavoitteetviimeistelyvaiheessaMaankäyttö- ja rakennuslainmukaan valtioneuvosto hyväk-syy valtakunnalliset alueiden-käyttötavoitteet. Tavoitteidentoteuttamista edistää niihin liit-tyvä valtion viranomaistoimin-taa ja kaavoitusta ohjaava vai-kutus.

Valtakunnallisten alueiden-käyttötavoitteiden valmistelukäynnistyi eduskunnan hyväk-syttyä MRL:n viime vuoden tam-mikuussa. Valmistelussa tarvit-tavasta yhteistyöstä on huoleh-tinut ympäristöministeriön aset-tama yhteistyöryhmä, jossa onedustus kahdeksasta ministeri-östä, museovirastosta, SuomenKuntaliitosta, eräistä maakun-tien liitoista ja yhdestä alueelli-sesta ympäristökeskuksesta. Var-sinainen valmistelutyö on tehtyteemaryhmissä. Ne ovat työs-kennelleet kahdeksan aihealu-een parissa ja niiden työskente-lyyn on osallistunut yhteistyö-ryhmän edustajia, muita asian-tuntijoita ja ympäristöministe-riön valmistelijoita. Työn kulu-essa on järjestetty useita kuule-mis- ja keskustelutilaisuuksiasekä laaja lausuntokierros. Val-

misteluaineisto on lisäksi ollutnähtävillä ja kommentoitavanaympäristöministeriön kotisi-vuilla (www.vyh.fi). Valmisteluon edennyt siten, että lähes alku-peräisten suunnitelmien mukaantavoitteet vietäneen valtioneu-voston käsittelyyn kuluvan ke-vätkauden kuluessa.

Valtakunnalliset alueiden-käyttötavoitteet on alustavassaehdotuksessa ryhmitelty kuuteenasiakokonaisuuteen: 1) toimivaaluerakenne, 2) eheytyvä yhdys-kuntarakenne ja elinympäristönlaatu, 3) kulttuuri- ja luonnon-perintö, virkistyskäyttö ja luon-nonvarat, 4) toimivat yhdyskun-taverkostot ja energiahuolto, 5)Helsingin seudun erityiskysy-mykset sekä 6) luonto- ja kult-tuuriympäristöinä erityiset alue-kokonaisuudet. Tavoitteet ovatpääsisällöltään laissa määritel-tyjä kaavoituksen tavoitteita jakaavojen sisältövaatimuksia täs-mentäviä ja niiden toteuttamistaedistäviä. Yksilöityjä alueiden-käyttöhankkeita tavoitteisiinsisältyy vain vähäisessä määrin.Tavoitteet on edellä mainittu-jen aihepiirien sisällä ryhmiteltyyleisiin ja erityisiin, joilla on toi-sistaan poikkeavat oikeusvaiku-tukset. Yleisillä tavoitteilla olisi

AJANKOHTAISTA MAANKÄYTTÖ- JARAKENNUSLAIN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA

Hallitussihteeri Jyrki HurmerantaYmpäristöministeriö

Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL,132/1999) tuli voimaan vuodenvaihteessa.

Lain käyttöönotto näyttää tähän mennes-

sä sujuneen ongelmitta. Odotetustieniten on herättänyt kysymyksiä ja

keskustelua siirtymäsäännösten sovelta-

minen käytännön moninaisissa tilanteissa.

Uudistukseen on eri tahoilla varauduttuhyvin viime vuoden aikana. Kuntien,

valtion viranomaisten ja alan eri järjestö-

jen on arvioitu järjestäneen uudistuksestaainakin 200 koulutustilaisuutta, joihin

lienee osallistunut noin 10 000 henkilöä.

Koulutus- ja kehittämistoiminta onjatkossakin tarpeen, jotta lain tarjoamat

mahdollisuudet, esimerkiksi suunnittelu-

tarve- ja kehittämisaluesäännöstötsaadaan monipuolisesti hyödynnetyiksi

kunnissa. Jäljempänä on koottu katsaus

lain täytäntöönpanoon liittyviin ajankoh-taisiin toimenpiteisiin.

TORSTAI – TAPIOLASALI

Luennossa viitataan ensiksimaanjakojen ja omistusoikeudenväliseen yhteyteen sekä varhai-siin tietoihin maanmittauksestaantiikin aikana. Varsinaisestiluennossa keskitytään jako-olo-jen päävaiheisiin Euroopassakeskiajalta nykypäiviin.

Luennossa käsitellään ensim-mäiseksi kylien välisten rajojenkäyntiä ja siihen liittyvää yh-teismaiden jakoa kylien kesken.

Toisen vaiheen muodosti kar-tanonomistajien pyrkimys erot-taa kartanon maat yhteydestävainiopakon alaiseen talonpoi-kaisviljelyyn ja samojen piirienhalua vallata kylien yhteismaatkartanoitten omistukseen. Tällävaiheella on kiinteä yhteys Eu-roopassa riehuneisiin talonpoi-kaiskapinoihin keskiajan lopullaja uuden ajan alussa.

Kolmantena osa-aiheena ote-

taan käsittelyyn sarkajako elitalonpoikainen vapaaehtoinenjakosysteemi kylien sisällä. Tässäyhteydessä pohditaan laajemminjako-olojen yhteyttä keskiajallaja uuden ajan alussa valtoime-naan riehuneeseen väkivalta-rikollisuuteen ja sen jyrkkään

vähentymiseen 1600-luvulla.Luennon loppujakso on omis-

tettu aikakaudelle, jolloin val-tiovalta kiinnostui jaoista ja ryh-tyi niitä tukemaan sekä maan-mittareita kouluttamalla ettämonilla muilla tavoin. Myös val-tiollista pakkoa käytettiin. Esi-

tellään jako-olojen päävaiheet1700-luvun puolimaista näihinpäiviin. Olennaista oli, että en-sin annettiin mahtiasema yhdel-le hakijalle, 1700-luvun lopultalähtien vaadittiin pääsääntöi-sesti maanomistajien enemmis-tön suostumus jakoihin. Luen-nossa etsitään syitä valtiovallanmuuttuneeseen suhtautumiseen.

Luennon päätösosassa pohdis-kellaan paljon käsiteltyä kysy-mystä, sitä nimittäin, miksi mo-derneihin jakoihin lopultakinmentiin. Viimeksi viitataanmaanmittareitten mahdollisiinuusiin haasteisiin ja tehtäviin.

MAANMITTAUKSEN HISTORIAAKAUTTA AIKOJEN JA

TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄHeikki Ylikangas

3MAANMITTAUSPÄIVÄT 2000 • MAANKÄYTTÖ 1/2000TORSTAI – TAPIOLASALI

vain yleispiirteistä kaavoitustaohjaava vaikutus. Niitä ei sitenolisi käytettävä asemakaavojensisällön oikeudellisessa arvioin-nissa. Erityisiä alueidenkäyt-tötavoitteita koskisivat kaikkilaissa säädetyt oikeusvaikutuk-set.

UusikaavoitusmittausasetusannettuMaankäyttö- ja rakennuslainedellyttämä uusi kaavoitusmit-tausasetus (1284/1999) annet-tiin 23.12.1999. Asetuksessa onmuun muassa kaavamuotojennimikkeet sovitettu lain mukai-siksi. Tekniikan kehitys on huo-mioitu mahdollistamalla maan-pinnan korkeussuhteiden kuvauskorkeuskäyrien lisäksi muullahavainnollisella tavalla. Asetuk-sen mukaan kaavan pohjakart-tana voidaan viivakartan lisäksikäyttää myös ilmakuvakarttaa.Uusi asetus tuli voimaan saman-aikaisesti MRL:n kanssa.

Kaavamerkintäpäätösja opasjulkaisujavalmisteillaMaankäyttö- ja rakennuslaintäytäntöönpano edellyttää usei-den kaavoitusta koskevien ym-

päristöministeriön päätöstenuusimista, uusien oppaiden laa-timista ja muuta kehittämistyötä.Pisimmälle on tässä vaiheessaedennyt uuden kaavamerkintä-päätöksen valmistelu. Merkin-täpäätös luo edellytykset uusi-muotoisten maakunta-, yleis- jaasemakaavojen laatimiselle.Uusi kaavamerkintäpäätös anne-taan kevään kuluessa ja se korvaasisäasiainministeriön 15.1.1980antaman merkintäpäätöksen.

Uutta kaavamerkintäpäätöstätäydentävät parhaillaan valmis-teltava opasmateriaali, joka kä-sittelee maakunta-, yleis- ja ase-makaavojen sisältöä, esitystapaaja selostusta. Valmisteltavanaovat myös uudistunutta osallis-tumis- ja vuorovaikutusmenet-telyä, kaupan sijainnin ohjausta,kaavojen ajanmukaisuutta jamaakuntakaavojen oikeusvaiku-tuksia käsittelevät oppaat. Tar-kempaa tietoa aineiston sisällös-tä ja valmistumisajasta on tar-jolla ympäristöministeriön koti-sivulla (www.vyh.fi).

Myös rakentamista koskevaaalemmanasteista normistoa uu-distetaan. Rakentamismääräys-kokoelman osat, jotka koskevatrakennustyön valvontaa (A 1),rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjetta (A 4) sekä eräiden toi-mijoiden pätevyyttä (D 6) ontarkoitus julkaista maalis-huhti-kuussa. Kerrosalan laskentaa kos-keva uusi opas valmistuu keväänkuluessa.

KehittämisaluesäännöksilleideoidaansoveltamiskohteitaMaankäyttö- ja rakennuslaki tar-joaa kunnalle mahdollisuudensoveltaa erityisjärjestelyjä kehit-tämisalueeksi nimetyllä alueella.Tältä osin lain taustalla on tut-kimushanke, jossa kartoitettiinkeinoja rakennettujen alueidenuudistamiseksi useissa eri mais-sa. (Pirinen, Palmu, Viitanen:Rakennettujen alueiden uudis-taminen. Suomen Kuntaliitto1997.)

Kehittämisaluesäännöstensoveltamisen edistämiseksi onvastikään käynnistynyt ympäris-töministeriön, eräiden järjestö-jen sekä Helsingin, Espoon jaTurun kaupunkien toimesta tut-kimushanke. Sen tarkoituksenaon esimerkkitapausten avullaselventää kehittämisaluesään-nöstön soveltamistilanteita. Esi-merkkien avulla selvitetäänmyös, mitä menestystekijöitäonnistunut kehittämisalue sisäl-

tää eri osapuolten kannalta. Sa-malla on tavoitteena tarkastellakehittämisalueeseen liittyviä ris-kejä. Hankkeen tuloksista ontarkoitus tiedottaa jo kuluvankevään kuluessa.

Uuden laintoimivuuttaseurataanEduskunta edellytti maankäyt-tö- ja rakennuslain hyväksymi-sen yhteydessä, että uuden lain-säädännön toimivuutta seura-taan kiinnittäen erityistä huo-miota kansalaisten yhdenvertai-suuteen ja vaikutusmahdolli-suuksiin, kaupan suuryksiköidensijoittumiseen, kuntien väliseenyhteistoimintaan ja viranomais-ten voimavaroihin. SuomenKuntaliitto on suunnittelemassauuden lain toimivuuden seuran-nan järjestämistä kuntien näkö-kulmasta. Ympäristöministeriöhuolehtii lain toimivuuden seu-rannan kokonaisuudesta, eri ta-hojen yhteistyön järjestämisestäseurannan järjestämisessä ja eritahoilla suoritetun seurannanyhteensovittamisesta. Ministe-riön on tarkoitus asettaa tätä var-ten seurantaryhmä, johon kut-sutaan aluehallinnon, hallinto-oikeuksien, Suomen Kuntaliitonsekä rakennusalan ja kansalais-järjestöjen edustajia.

UudistamistyöjatkuuEduskunta edellytti MRL:n hy-väksymisen yhteydessä myös,että eräiden yhdyskuntaraken-teen toteuttamiseen liittyvienseikkojen tarkemman sääntelyntarve selvitetään ja tarvittavatlakiehdotukset valmistellaan.Lausuma koskee julkisen ja yksi-tyisen tahon välistä kustannus-ten jakoa kaavoituksessa sekämaankäyttösopimusten sisällönja katualueen luovutuksen sään-telyä. Ympäristöministeriö onyhteistyössä Suomen Kuntalii-ton kanssa käynnistänyt lausu-man edellyttämät selvitykset.Tähän mennessä ovat valmistu-neet selvitykset, jotka koskevatasemakaavan toteuttamisen kus-tannusten ja hyötyjen jakaantu-mista erilaisissa kaavan toteut-tamistilanteissa, kaavan toteut-tamisvastuun jakautumista eräis-sä Euroopan maissa sekä maan-käyttösopimuksia. Valmistumas-sa on myös selvitys, jonka ta-voitteena on kartoittaa eri mais-sa ratkaisumalleja, joissa kaavo-jen toteuttamisvastuun jakautu-misella on voitu kannustaa talo-

udellisia verkostoratkaisuja jamyönteistä yhdyskuntaraken-teen kehitystä.

Kaavojen toteuttamisvastui-den uudistamista varten on lähi-aikoina tarkoitus asettaa työryh-mä tai muu valmisteluelin. Käyn-nistyvän valmistelutyön tavoit-teita on alustavasti käsitelty ym-päristöministeriön järjestämässäasiantuntijaseminaarissa.

Jyrki [email protected]


YleistäTätä kirjoitettaessa ei ole vieläkulunut kuin kuukausi lain tu-losta voimaan, mutta koska Lem-päälässä rakentaminen on Hel-sinki–Tampere-akselisijainninvuoksi erittäin vilkasta, on eri-laisia tapauksia jo tullut esille.Esitelmäpäivänä kokemuksia ontietysti kerrottavissa jo enem-män.

Pinta-alarajoitus laissaRakennuslain voimassa ollessavoitiin lain määräämästä 2 000m2:n pinta-alavaatimuksesta poi-keta tarvittaessa joustavasti ra-kennuslupaa myönnettäessä (ra-kennuslaki 121 §). Mikäli nythaetaan rakennuslupaa asema-kaava-alueen ulkopuolelle alle2 000 m2:n rakennuspaikalle,joudutaan hankkeelle hakemaanpoikkeuslupa (MRL 116 §, poik-keamisvalta 171 §. Ympäristö-keskuksesta on annettu ymmär-tää, että 171 §:n mukainen vä-häinen poikkeama maksimissaanon 10 %). Pienikin hanke aihe-uttaa näin ollen enemmän(yleensä tarpeetonta) paperityö-tä kuin ennen. Lempäälässä onharkittu johtosäännön muutta-mista käytännön helpottami-seksi (päätösvalta virkamiehel-le), mutta tällöinkin poikkeus-lupahakemus joudutaan vaati-maan. Oikea ratkaisu olisikinlain muuttaminen niin, että ra-kennuslupaviranomainen myön-täisi poikkeuksen rakennusluvanyhteydessä ilman erillisen hake-muksen tekoa, kuten ennen olimahdollista. Rakennuslupa-hakemus riittäisi näin ollen.

SuunnittelutarveratkaisunedellytyksetMRL:n 137 §:n mukaan suun-nittelutarveratkaisussa myöntei-nen ratkaisu edellyttää mm, ettähanke täyttää MRL:n 136 §:nperusteella 117 §:n yleiset vaa-timukset lujuudesta jne. Tämänon katsottu merkitsevän sitä,että rakennusluvan hakija joutuukäytännössä teettämään jo ra-kennuspiirustukset (esim. 15 000mk) vaiheessa, jossa myönteinenratkaisu suunnittelutarpeesta onvielä epävarmaa. Lakia pitäisimuuttaa niin, että ennen raken-nuspiirustusten teettämistä ha-kija tietäisi varmuudella, onkosuunnittelutarveratkaisu myön-teinen.

Lempäälässä ei ole vielä muu-tettu johtosääntöjä, mutta onsuunniteltu, että teknisen lauta-kunnan ympäristö- ja rakennus-

jaosto käsittelisi yleiskaavanA-alueiden pientaloasiat, ja tek-nisen lautakunnan kaavoitus-jaosto muut. Ympäristö- ja ra-kennusjaostolle tulisi MRL 171§:n poikkeusluvista mm. poik-keukset asemakaavasta ja raken-nusjärjestyksestä. Johtosäännötmuutettaneen ympäristönsuo-jelulainsäädännön muutoksenyhteydessä.

Tavallisen kuntalaisen kan-nalta on erittäin sekavaa, ettäentisen taaja-asutuspoikkeus-luvan tilalle tuli MRL 137 §:nmukainen suunnittelutarverat-kaisu. Asiahan ei ole suurestimuuttunut, ja hakemus tehdäänainakin toistaiseksi vanhallapoikkeuslupahakemuslomak-keella.

RantaosayleiskaavapoikkeusVahvistetun rantayleiskaavanalueella rakennusluvan voimyöntää kunta (MRL 72 §).Ilmeisesti on tarkoitettu ranta-yleiskaavan mukaista rakenta-mista. Laissa ei ole sanottu, kos-keeko tämä myös rantayleiskaa-van vastaista rakentamista. Asi-asta on ilmeisesti tulossa sovel-tamisohjeita.

Kahden kunnanyhteinen yleiskaava /Vuoreksen alueTampereen kaupunginvaltuustoja Lempäälän kunnanvaltuustopäättivät syyskuussa 1999, ettäkuntien rajalla sijaitsevalle Vuo-reksen alueelle (sijaitsee Tam-

pereen Hervannan ja Lempää-län Sääksjärven välissä) laadi-taan osayleiskaava. Voimassa-olevassa seutukaavassa suuri osaalueesta on rakentamisesta va-paata aluetta. Ennen valtuusto-jen päätöksiä kuntien yhteinenhankeryhmä valmisteli alueestaneljä vaihtoehtoa, joista yksi onseutukaavan mukainen ja yksins. nollavaihtoehto. Jos raken-tamisessa päädytään seutukaa-van vastaiseen vaihtoehtoon,tulisi seutukaavaa muuttaa. ”Pos-timerkkimuutoksena” Pirkan-maan liitto tuskin ryhtyy tällai-seen hankkeeseen, ja laajemmanalueen käsittävän maakuntakaa-van tekeminen vaatisi runsaastiaikaa.

Maakuntakaava on MRL:n48 §:n 1 momentin mukaan”ohjeena yhteistä yleiskaavaalaadittaessa ja muutettaessa”.MRL 48 §:n 2 momentin mu-kaan ”Yhteinen yleiskaava voi-daan perustellusta syystä laatiasisällöltään 1 momentin sään-nöksestä poiketen. Tällöin onkuitenkin huolehdittava siitä,että yhteinen yleiskaava sopeu-tuu maakuntakaavan kokonai-suuteen…”

Tarkoitus on, että kaavoitus-työtä ohjaamaan perustetaanyhteinen toimielin, jonka jäse-ninä kuntien hallitusten jäsenetovat. Sekä Tampereen kaupun-ginhallitus että Lempäälän kun-nanhallitus ovat 31.1.2000 päät-täneet kumpikin osaltaan esit-tää valtuustolleen ko. toimieli-

men perustamista.Lempäälän kunnanhallitus

päätti 31.1.2000 esittää valtuus-ton päätettäväksi seuraavaa:– Vuoreksen alueelle laaditaan

maankäyttö ja rakennuslain46 §:n tarkoittama kuntienyhteinen yleiskaava

– Vuoreksen alueen yleiskaavanlaatiminen ja hyväksyminenannetaan maankäyttö- ja ra-kennuslain 47 §:ssä tarkoite-tun kuntien yhteisen toimi-elimen tehtäväksi

– yhteisen toimielimen jäse-niksi valitaan Tampereenkaupunginhallituksen ja Lem-päälän kunnanhallituksenjäsenet varajäseninään heidänhenkilökohtaiset varajäse-nensä mainituissa hallituk-sissa

– edellä mainittujen jäsenten javarajäsenten toimikausi onsama kuin mainittujen halli-tusten toimikausi

– toimielimen puheenjohtajak-si valitaan Tampereen kau-punginhallituksen puheen-johtaja ja varapuheenjohta-jaksi Lempäälän kunnanhal-lituksen puheenjohtaja

– toimielimessä esittelijänä onTampereen kaupunginjohta-ja ja hänen varamiehenäänLempäälän kunnanjohtaja

– toimielimen tehtävä päättyy,kun yleiskaavan vahvistamis-ta koskeva päätös saa lain-voiman.Lisäksi kunnanhallitus päätti,

että Pirkanmaan liitolle tehdäänesitys kaupunkiseudun rakenne-suunnitelman laatimisesta.

Lisätietona voidaan todetaseuraavaa:1. Alueyhteistyön hankeryh-

mä, jonka jäsenet kaupun-ginjohtaja ja kunnanjohtajaovat jo aikaisemmin nimit-täneet kuntien viranhalti-joista, toimii asiaa valmiste-levana ryhmänä.

2. Valmistelijana hankeryhmäohjaa käytännön suunnitte-lutyötä, jonka hankeryhmäon sopinut tehtävän Tam-pereen kaavoitusyksikössä.Suunnittelusta vastaa Tam-pereen kaavoitusyksikkö jakuntien eri toimialojen asi-antuntijoista koottu suun-nitteluryhmä.

3. Asian valmisteluun liittyenhankeryhmä neuvotteleekaavoituksen valmistelu-,luonnos- ja ehdotusvaiheis-sa osallisista kootun yhteis-työryhmän kanssa sekä eriviranomaistahojen kanssa,

KOKEMUKSIA MAANKÄYTTÖ- JARAKENNUSLAIN SOVELTAMISESTA

Projekti-insinööri Eero RuotsilaLempäälän kunta


5MAANMITTAUSPÄIVÄT 2000 • MAANKÄYTTÖ 1/2000

kuten Pirkanmaan liitto, Pir-kanmaan ympäristökeskus jaympäristöministeriö.

4. Hankeryhmän hyväksymäyleiskaavaluonnos viedäänyhteisen toimielimen käsit-telyyn. Yhteinen toimielinhyväksyy luonnoksen, aset-taa sen nähtäville molem-missa kunnissa, pyytää tar-vittavat ennakkolausunnotja vie asian tiedoksi kunnan-hallituksiin ja -valtuustoi-hin.

5. Hankeryhmä valmisteleevastineet luonnoksista saa-tuihin mielipiteisiin ja en-nakkolausuntoihin ja tekeetoimenpide-ehdotukset yh-teiselle toimielimelle.

6. Yhteinen toimielin käsitte-lee ja hyväksyy vastineet jatoimenpide-ehdotukset.

7. Hankeryhmä valmisteleeyleiskaavaehdotuksen.

8. Yleiskaavaehdotus viedäänyhteisen toimielimen käsit-telyyn. Toimielin hyväksyyehdotuksen nähtäville, pyy-tää lausunnot ja vie asiantiedoksi kunnanhallituksiinja -valtuustoihin.

9. Hankeryhmä valmisteleevastineet ehdotuksesta saa-tuihin muistutuksiin ja lau-

suntoihin ja tekee tarvitta-vat toimenpide-ehdotuksetyhteiselle toimielimelle.

10. Yhteinen toimielin käsitte-lee ja hyväksyy vastineet jatoimenpide-ehdotukset.

11. Yhteinen toimielin käsitte-lee ja hyväksyy tehtyjen tar-vittavien toimenpiteidenjälkeen hankeryhmän val-misteleman yleiskaavaehdo-tuksen ja vie asian tiedoksikunnanhallituksiin ja -val-tuustoihin.

12. Yhteinen toimielin saattaayleiskaavaehdotuksen ympä-ristöministeriön vahvistetta-vaksi.

13. Yhteisen toimielimen tehtä-vä päättyy, kun yleiskaavanvahvistamista koskeva pää-tös on saanut lainvoiman.

KehittämiskeskusteluEnsimmäinen MRL 8 §:n mukai-nen kehittämiskeskustelu pide-tään helmikuun 2000 alussa.

Vuonna 1996 hyväksyttyja ympäristökeskuksellealistettu keskeisiä alueitakoskeva osayleiskaavaKaava neuvoteltiin aikanaanHämeen ympäristökeskuksenkanssa. Kun Pirkanmaan ympä-

ristökeskus perustettiin, alistus-asiakirjat lähetettiin sinne. Pir-kanmaan ympäristökeskuksenresurssipulan vuoksi Hämeenympäristökeskus on valmistellutosan Lempäälän asioista. Tä-mänhetkisen tiedon mukaanasiakirjat toimitetaan takaisinHämeenlinnaan. Koska yleis-kaava on joltain osin jo päässytvanhenemaan (esimerkiksi Hol-lon rautatieoikaisuasia on rat-kaistu valtioneuvoston lunastus-päätöksellä yleiskaavasta poike-ten), kunta perunee alistuksenjoltain osin.

Maanmittauksenasiantuntijan käyttömatkailunkehittämistyössä,esimerkkinä BirgitanPolkuOlen vuodesta 1996 lähtien ollutvastuussa matkailun kehittämi-sestä Lempäälän kunnassa. Kaa-voitus- ja maanmittaustietämyk-sestä on runsaasti apua valmistel-taessa vuokrasopimuksia, kaup-pakirjoja, rakennuslupahake-muksia jne. yrittäjien, viran-omaisten ja muiden matkailuntoimijoiden kanssa. Lempäälänkuntaan on valmistunut noin 50km pitkä Birgitan Polku -nimi-

nen vaellusreitti autiotupineen,laavuineen ja nuotiopaikkoi-neen (katso www.lempaala.fi).Sen yhteydessä on Lempäälänkeskustan ympäri kulkeva noin10 km pitkä suhteellisen help-po, mutta jännittävä Koskireittitunneleineen ja kalastusmahdol-lisuuksineen. Tunnelista voi kul-kea kanootilla tai pienellä ve-neellä. Pääosa Birgitan Polunlukuisista sopimuksista on sovit-tu vapaaehtoisesti muutamansadan maanomistajan kanssanoin puolen vuoden aikana. Kos-ka Lempäälän johdonmukaise-na kaavoituspolitiikkana on ol-lut kuntakeskuksen kehittämi-nen, on keskustaan rakennettulukuisia asuntoja ja kauppaliik-keitä. Lisäksi on saatu pikajunatpysähtymään useita kertoja päi-vässä. Näin esimerkiksi helsin-kiläiset voivat kokea Koskireitinjopa yhden päivän aikana.

Matkailu on nopeasti kehit-tyvä ala, ja mielestäni muillakinmaanmittareilla olisi asian-tuntemuksensa vuoksi käyttöäalalla.

Uusi laki muodostaa kokonai-suuden, jonka keskeiset periaat-teet liittyvät kaavojen sisältö-vaatimusten uudistamiseen, kun-tien kaavoitusta koskevan pää-tösvallan laajentumiseen, alueel-lisen ympäristökeskuksen roolinja muutoksenhakutien muuttu-miseen sekä suunnitteluproses-siin liittyvän vuorovaikutuksenkehittymiseen. Tätä kirjoitetta-essa ei ole vielä ehtinyt kertyäpaljoakaan kokemusta uudenlain soveltamisesta. Keskusteluaon kuntien kanssa käyty lähin-nä siirtymäsäännöksistä ja sovel-tamiseen liittyvistä ongelma-kysymyksistä, joihin vuoden-vaihteen jälkeisissä käytännöntilanteissa on törmätty. Käytän-nössä ympäristökeskukset hoita-vat vielä pitkälle tämän vuodenpuolelle kaavojen alistuspäätök-siä ja sellaisia poikkeuslupia,

joita siirtymäsäännöksen perus-teella tehdään rakennuslain mu-kaisesti.

Kuntakaavojenalistusmenettelystäluovutaan – yhteistyöntarve korostuuKuntien päätösvalta ja samallamyös vastuu kaavoitusta koske-vassa päätöksenteossa on uudis-tuksessa lisääntynyt entisestään.Kaavojen alistusmenettelystä onluovuttu lukuun ottamatta maa-kuntakaavoja, jotka tullaan edel-leen vahvistamaan ympäristö-ministeriössä. Yleiskaavan ja ase-makaavan hyväksymistä koske-vasta päätöksestä haetaan muu-tosta valittamalla hallintotuo-mioistuimiin. Tämä merkitseealueellisen ympäristökeskuksenmuuttumista kaavoja vahvista-vasta viranomaisesta entistä

UUDEN MAANKÄYTTÖ- JARAKENNUSLAIN SOVELTAMINEN –Alueellisen ympäristökeskuksen

näkökulmaYlitarkastaja Matti Laitio

Uudenmaan ympäristökeskus

Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki ontullut voimaan 1.1.2000. Laki merkit-see monia merkittäviä muutoksiakuntien maankäytön suunnitteluun jarakentamiseen. Myös kuntien jaalueellisen ympäristökeskuksenvälinen suhde on muuttunut. Kunnanhyväksymien kaavojen alistusmenette-lystä on luovuttu. Muutos edellyttääkunnan ja ympäristökeskuksen joentisestäänkin tiiviin yhteistyönvahvistamista edelleen.


Eero [email protected]


enemmän ennakko-ohjauksenantajaksi ja asiantuntija-avuntarjoajaksi. Viimeisenä vaikut-tamiskeinona, erityisesti silloin,kun valtakunnalliset intressitovat kysymyksessä, ympäristö-keskuksen kaavoihin puuttumi-nen on mahdollista uudenlaisenoikaisukehotusmenettelyn taivalituksen kautta. Tämä ei mis-sään tapauksessa saa muodostuaympäristökeskusten pääasialli-seksi vaikuttamisen muodoksi.

Muutos asettaa kunnat ja alu-eelliset ympäristökeskukset yh-dessä pohtimaan yhteistyön ke-hittämistä. Miten turvataan kes-kustelun käyminen riittävän ai-kaisessa vaiheessa maankäyttöönliittyvistä muutoksista ja varmis-tetaan eri osapuolten näkemys-ten tuleminen mukaan yhteiseenkäsittelyyn? Kunnan ja ympäris-tökeskuksen yhteistyön kehittä-miseen liittyviä välineitä uudes-sa laissa ovat kehittämiskeskus-telut sekä kaavoihin liittyvätviranomaisneuvottelut. Kunta-laisten ja muiden osallisten mu-kaan tuloa kaavoitusta koske-vaan keskusteluun on haluttuedistää uuden osallistumis- jaarviointisuunnitelman avulla.

Kehittämiskeskustelut –uusi yhteinenfoorumiKunnan ja alueellisen ympäris-tökeskuksen tulee vähintäänkerran vuodessa käydä kehittä-miskeskustelu. Siinä käsitelläänkunnan alueiden käytön suun-nitteluun sekä kunnan ja alueel-lisen ympäristökeskuksen yhteis-työhön liittyviä kysymyksiä. Ke-hittämiskeskustelusta voi par-haimmillaan muodostua yhtei-nen ideariihi, jossa kunta ja ym-päristökeskus pohtivat kunnanmaankäytön nykytilaa ja kehit-tämistarpeita.

Näissä tilaisuuksissa voidaankäydä läpi kunnan alueidenkäy-tön lähtökohtia ja tavoitteitasekä kunnallisesta että seudulli-sesta näkökulmasta. Kehittämis-keskusteluihin liittyy luontevastikunnan kaavoitustilanteen läpi-käyminen tärkeimpien kaava-hankkeiden osalta ja samallavoidaan sopia yhteydenpidontavoista keskeisimmissä kaava-asioissa. Esille voidaan ottaamyös kunnassa ajankohtaisiamaankäytön erityisteemoja. Ai-heena voivat olla myös kaavoi-tusprosesseihin ja toimintatapoi-hin liittyvät kysymykset, esimer-kiksi osallistumisen ja vuorovai-kutuksen järjestäminen. Tärke-

ää on, että tilaisuuksiin luodaanyhteinen kehittämisen henki,johon kuuluu palautteen anta-minen molemmin puolin. Myösyhteistyöhön liittyvät ongelmatja ristiriidat on hyvä nostaa esiin.Tilaisuuksien sisällöstä ja osan-ottajista on syytä sopia hyvissäajoin yhdessä. Hyvään kehittä-miskeskusteluun kuuluu myössiihen valmistautuminen huo-lella.

Ensimmäiset kehittämiskes-kustelut on vuoden alussa jokäyty ja ensituntuma on myön-teinen. Keskusteluissa on par-haimmillaan ollut tasapuolisenideoinnin ja yhteistyön makua –keskustelu on käyty samaltatasolta.

Kaavoihin liittyvätneuvottelutUudessa laissa on haluttu tehos-taa myös kaavoihin liittyvääneuvottelumenettelyä. Tällaisetneuvotteluthan ovat jo ennen-kin olleet keskeinen kunnan jaalueellisen ympäristökeskuksenyhteistyön muoto. Lain mukaanvalmisteltaessa valtakunnalli-sesti tai muutoin merkittävääkaavaa, on kunnan oltava yhte-ydessä alueelliseen ympäristökes-kukseen. Asetuksessa on täsmen-netty, että tällainen viranomais-neuvottelu järjestetään kaavoi-tukseen ryhdyttäessä sekä tarvit-taessa sen jälkeen, kun kaava-ehdotus on ollut julkisesti näh-tävänä ja sitä koskevat mieli-piteet ja lausunnot on saatu.

Näissä neuvotteluissa on eri-tyisen tärkeää paneutua molem-min puolin asiaan heti kaavoi-tustyön aloitusvaiheessa. Onoleellista, että tällöin kaikkimahdolliset asiaan vaikuttavatlähtökohdat tulevat esille ja yh-teiseen keskusteluun. Tämä vä-hentää ristiriitoja prosessin myö-hemmässä vaiheessa. Uuden lainhengen mukaista on ehdotto-masti se, että mahdolliset risti-riidat käsitellään kaavoitusme-nettelyn aikana ja lain turvaa-miin oikaisukehotus- ja valitus-menettelyyn turvaudutaan mah-dollisimman harvoin.

Näiden virallisten kaavaneu-vottelujen lisäksi jatkuu luonnol-lisesti myös muu epävirallisempiyhteydenpito kunnan viran-omaisten ja alueellisen ympä-ristökeskuksen välillä. Ympäris-tökeskus voi resurssiensa puitteis-sa osallistua tarvittaessa myös jos-sain määrin kaavoituksesta kun-nassa käytävään keskusteluun,esimerkiksi yleisötilaisuuksiin.

Osallistumista javuorovaikutustatehostetaanUudistuksen yhtenä keskeisenäkivijalkana on koko ajan ollutkaavoitusmenettelyn kehittämi-nen avoimemmaksi ja vuorovai-kutteisemmaksi. Tämä on tar-koittanut entistä määrätietoi-semmin edellytysten luomistasille, että kaavoituksen vaiku-tuksista ja muista keskeisistä ky-symyksistä keskustellaan riittä-vän aikaisessa vaiheessa viran-omaistahojen lisäksi myös mui-den osapuolten kanssa. Kaavoi-tusmenettelyn kehittämisessäavainasioita ovat osallisten vuo-rovaikutus, avoin keskustelu,yhteisen kielen ja tiedollisenpohjan hakeminen sekä suunni-telmien havainnollisuuden lisää-minen.

Käytännössä kaavoituksenvuorovaikutteisuutta lisätään la-kiin otetun osallistumis- ja arvi-ointisuunnitelman kautta. Täl-lainen suunnitelma tulee pää-sääntöisesti laatia silloin, kunkaavan laatimistyö aloitetaan.

Osalliset voivat esittää osal-listumis- ja arviointisuunnitel-man riittävyyteen liittyvän neu-vottelun käymistä kunnan ja alu-eellisen ympäristökeskuksenvälillä. Mikäli suunnitelmaa onilmeisesti pidettävä puutteelli-sena, alueellisen ympäristökes-kuksen tulee järjestää kunnankanssa neuvottelu suunnitelmantäydennystarpeiden selvittämi-seksi ja tähän neuvotteluun onkutsuttava myös esityksen teh-nyt osallinen. Kunta voi jo myösprosessin aikaisemmassa vaihees-sa neuvotella alueellisen ympä-ristökeskuksen kanssa suunnitel-man riittävyydestä ja toteutta-misesta.

Tällaisia neuvotteluja onkuntien kanssa käyty jo viimevuoden puolella. Yhtään esitystämuiden osallisten taholta ei vuo-den ensimmäisen kuukaudenaikana ole vielä Uudellamaallatehty neuvottelun käymiseksiosallistumis- ja arviointisuunni-telman riittävyydestä. Enteitä onkuitenkin olemassa siitä, ettätällaisia esityksiä tullaan var-masti jatkossa tekemään.

Uudistuksella vastataannykypäivän suunnittelunhaasteisiinNäiden edellä kuvattujen muu-tosten muodostama kokonaisuusvastaa hyvin tämän päivän yh-teiskunnallisten muutosten tuo-mia haasteita. Päätöksentekoa ja

vastuuta elinympäristöstä ontuotu yhä selkeämmin lähemmäskuntien asukkaita ja ratkaista-vana olevia ongelmia. Keskus-telua on kanavoitu oikeisiin yh-teyksiin siten, että yhdyskunta-rakenteeseen ja ympäristöön laa-jemmin liittyvistä perusratkai-suista keskustellaan jo yleispiir-teisen suunnittelun yhteydessä.Kaavoituksen painottuminen jokertaalleen rakennetuille alu-eille korostaa entisestään eri osa-puolten vuorovaikutukseen liit-tyviä menettelyjä. Kaavoituk-sessa voidaan entistä luovemminja vapaammin kehittää erilaisiatoimintatapoja erilaisille alueilleja erilaisiin kaavoitustilanteisiinsopiviksi.

Myös alueellisen ympäristö-keskuksen rooliin muutos ontuonut raikkaita tuulia. Muutosantaa mahdollisuuden keskittyäentistä selkeämmin merkittäviinkysymyksiin ja jättää alistusme-nettelyssä esille tulleet vähäi-semmät kysymykset tarkastelunulkopuolelle.


Matti [email protected]


MAANMITTAUSINSINÖÖRIN TEHTÄVÄTJA ASEMA KAAVOITUKSESSA JA

MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUSSAPuheenjohtaja Tapio Toropainen

Suomen kaavoitusinsinöörit ry

Maanmittausinsinöörit ovatkautta aikojen toimineet kaa-voittajina ja yhdyskuntasuunnit-telijoina. Ensimmäisen maan-mittarin Anders Strengin teke-mä Viipurin asemakaava valmis-tui v. 1640 ja seuraavana v. 1644valmistui maanmittari Lars Röö-sin asemakaava Savonlinnaan.Maanmittarit tekivät lähes kaik-ki asemakaavat ennen v. 1900maassamme, mukaan lukien ns.vanhojen kaupunkien ensim-mäiset asemakaavat.

Maanmittausinsinööreillä ontärkeä perinne vaalittavanaan.Perinne vain ei yksin riitä. Eivoida katsoa pelkästään taakse-päin. Emme ole pitkiin aikoihinolleet ainoita kaavoittajia taimaankäytön suunnittelijoita.Mukaan on tullut lukuisa jouk-ko muita. Arkkitehdit ovat suu-rin ammattikunta (n. 450 kaa-vanlaatijaa), maanmittausinsi-nöörit seuraavana (n. 120 aktii-vista kaavoittajaa), sitten muut,kuten suunnittelumaantieteili-jät, muiden alojen diplomi-insi-nöörit ja insinöörit, maanmitta-usteknikot jne. Heitä lieneesadan kieppeillä.

Uusi 1.1.2000 voimaan tullut

maankäyttö- ja rakennuslaki(MRL) edellyttää vuorovaiku-tusta. Samaa on edellytetty jotätä ennen kaavoittajilta. Yksi-kään kunnon kaava ei synnyilman useiden erilaisen amma-tillisen koulutuksen saaneen asi-antuntijan yhteistyötä. Näin onSuomessa toimittu jo kauan.– Jokaisessa kaavoitusprojektissatarvitaan aina johtaja. Maanmit-tausinsinöörit ovat olleet kaa-vaprojektien johtajia useimmi-ten silloin, kun ovat mukanaolleet.

Maahan on MRL:a täydentä-mään tehty 1.1.2000 voimaantullut kaavan laatijoiden rekis-teri. Tässä ensimmäiseen koulu-tuskategoriaan kuuluvat arkki-tehdit ja maanmittauksen dip-lomi-insinöörit. Muut ammatti-ryhmät on otettu rekisterissähuomioon koulutuksen ja koke-muksen antamien valmiuksienpohjalta. Periaate on: mitä sup-peampi koulutus, sitä enemmänkokemusta on kaavanlaatijallaoltava. Rekisterin toiminnastavastaa taustajärjestöjen erikseen

valitsema lautakunta. Siinä onjäseniä SAFAsta kolme, Suomenkaavoitusinsinöörien yhdistyk-sestä kaksi, Rakennusinsinööritja -arkkitehdit (RIA) -liitollayksi ja Suomen Maisema-arkki-tehtiliitolla (MARK) yksi.

Rekisterilautakunnan tärkeintehtävä on tietysti rekisteröitä-vien jäsenten valinta ja rekiste-rin ylläpito. Toiseksi tärkein teh-tävä on kunnollisen ja tarkoi-tuksenmukaisen kaavoittajakou-lutuksen järjestäminen. Tilanneon tällä hetkellä huono jasekava. TKK:n M-osasto onavainasemassa, mikäli maanmit-tauksen uusia diplomi-insinöö-rejä halutaan näihin tehtäviin.Viimeaikaiset TKK:n painotuk-set ovat olleet kaavoituksen kan-nalta huolestuttavia.

Kaavoittajien sektori on mää-rällisesti pieni, mutta se on kui-tenkin sitä enemmän ihmisenperuselämään, tyytyväisyyteen,elämisen laatuun ja hintaan vai-kuttava. Maanmittausinsinööritkaavoittavat edelleen ja entistävahvempina.

Tapio [email protected]

NÄKEMYKSIÄ UUDENKIINTEISTÖLAINSÄÄDÄNNÖN

TOTEUTTAMISESTAYli-insinööri Sauli Jussila

Maanmittauslaitos/Kehittämiskeskus

Uusi lainsäädäntöUuden MRL:n sekä KML:n jaKRL:n muutosten ideana on,että kunnilla on kokonaisvastuukiinteistörekisterin pitämisestäasemakaava-alueilla.

Lainsäädäntö on kuitenkinollut etuajassa kuntien tietojär-jestelmäkehitykseen verrattuna.Kuntien tekniset edellytyksethoitaa itse rekisterinpito lainedellyttämässä laajuudessa onosoittautunut tässä vaiheessamahdottomaksi. Asia on hoidet-tu sopimusmenettelyllä, jollamaanmittaustoimistot konsultti-apua antaen hoitavat kiinteistö-rekisterin pitämisen teknisenätoimenpiteenä siirtymäkaudenajan niitten yksiköitten osalta,joita Maanmittauslaitos on tä-hänkin saakka pitänyt rekiste-rissään, mutta jotka nyt uudenlainsäädännön myötä kuuluvatkunnan vastuulle.

Aiheuttavatko edellä maini-

sen KR:n kanssa eikä myöskäänse, etteivät vastuulliset tahotpysty hoitamaan laissa määrät-tyjä tehtäviä.

Toiseksi, nykytilanteesta sel-viäminen edellyttää erittäin hy-vää ja tiivistä yhteistyötä kunti-en ja maanmittaustoimistojenkesken ja vain hyvällä yhteis-työllä selvitään muistakin esiinnousevista haasteista (KTJ:n tie-tosisällön laajentaminen, STJjne.).

Onko lainsäädäntöämuutettu edes riittävästi?Jos tarkastellaan kuntien vastuu-aluetta (asemakaava-alueet),niin voidaan todeta, että se onalueena epämääräinen ja jatku-vasti muuttuva. Tulee uusia ase-makaava-alueita, vanhoja kumo-taan ja muutetaan, rakennuskaa-va-alueet ovat muuttuneet ase-makaava-alueiksi vaikka eivätsisällöltään sitä olekaan jne.

tut lainsäädännön muutoksetainoastaan haittaa järkevälle re-kisterinpidolle vai olisiko niistäjotain hyötyä nykytilanteessa?

Asiaa voidaan tarkastellamonella eri tavalla.

Ensinnäkin lainsäädännönmuutos antaa pakosta potkua

sille kehityssuunnalle, joka joh-taa vähitellen yhteen yhteiseenkiinteistörekisteriin. Ei nimit-täin voi olla kenenkään etu, ettänykyinen KTJ ei ole kaikilta osinaina ajan tasalla, eikä edes vält-tämättä tietosisällöltään yhte-nevä kuntien tai MML:n viralli-



Ts. kiinteistörekisterinpitoalueon elävä ja rikkonainen. Rekis-terinpidon kohteena olevia yksi-köitä siirtyy jatkuvasti eri toi-menpiteiden johdosta rekisterinpitäjältä toiselle. Jos lain tarkoi-tuksena oli, että kaikki asema-kaava-alueen kiinteistörekiste-rin pitoon liityvät asiat olisivatkokonaan joko kunnalla taiMaanmittauslaitoksella, niinnykytekniikalla ko tarkoitusta eivoida vielä toteuttaa.

Tarkastelu kaavojenkannaltaMRL:n yhtenä periaatteena onyhtenäistää kaavajärjestelmää.Yksityiskohtaisena kaavamuoto-na esiintyy vain asemakaava.Kaavojen toteuttamisen suhteenkiinteistönmuodostuksen kan-nalta vanhat rakennuskaava-alu-eet (ohjeellisen tonttijaon mu-kaisia kaavoja) aiheuttavat on-gelmia. Rakennuskaavoissa eiole samaa tietosisältöä kuin ase-makaavoissa. Esim. yleisen alu-een tunnusjärjestelmä ei saa ns.rakennuskaavoista tarvittavaatietoa. Olisiko rakennuskaavatmuutettava tietosisällöltään ase-makaavaa vastaavaksi vai olisikone peräti kumottava.

Myös rekisteriä pitävissä kun-nissa on yhä ns. rakennuskaa-voja. Näissä kunnissa rekisterin-pidosta edellä mainittujen alu-

eitten osalta huolehtivat aina-kin alkuvaiheessa maanmittaus-toimistot ja toisaalta ns. vanho-jen asemakaavojen sekä MRL:naikana laadittujen uusien asema-kaavojen osalta kunnat. Maan-mittaustoimisto suorittaa yleisenalueen ja mahdollisesti myöstonttien lohkomisia omalla tie-tojärjestelmällään, JAKOlla, jakunta taas omilla järjestelmil-lään. JAKOn ja kuntajärjestel-mien yhteensopimattomuus ai-heuttaa sen, että kunta ei vält-tämättä saa kaikkia tontteja jayleisiä alueita omiin järjestel-miinsä, mikä tuntuu kunnan nä-kökulmasta oudolta tilanteelta.

Yhteinen kiinteistörekisteri-ratkaisu sekä rajapinta JAKOnja kuntajärjestelmien välillä hel-pottaisi huomattavasti edelläkuvatuissa ongelmissa.

Rajanveto kuntien jamaanmittauslaitoksenkeskenKuten edellä todettiin, laki mah-dollistaa sen, että kunta voisihoitaa lähes kaikki kiinteistö-toimitukset sekä rekisterinpidonomalla vastuualueellaan. Se eikuitenkaan liene yhteiskunnankannalta oikein viisasta, koskajärjestelmien yhteensopimatto-muuden vuoksi monet toimen-piteet jouduttaisiin tekemäänmaanmittaustoimiston toimesta

uudestaan, jotta ne saataisiinkiinteistörekisteriin.

Tilanne kunnissaTässä suhteessa olen väärä hen-kilö arvioimaan, miten tilannekunnissa koetaan, mutta otankuitenkin vapauden lausua käsi-tykseni sen tiedon pohjalta, mikäminulle on syntynyt kuntakäyn-tien ja muiden tapaamisten pe-rusteella asiasta. Alussa mainit-tujen lakimuutosten vaikutuskuntasektorille on selkeästi vas-tuuta ja työtä lisäävä. Kuitenkinmonissa kunnissa resurssit onajettu jo niin alas, että nykyis-tenkin tehtävien hoito on vai-keaa, myös kokemus uusien toi-mituslajien tekemiseen on puut-teellista. Kuntajärjestelmien val-miudet selviytyä uusista tehtä-vistä ovat rajalliset. Kuntajär-jestelmien määrä on lisäksi niinsuuri, että se rajoittaa yhteisenkiinteistörekisterin toteutumis-ta. Useimmilla kuntajärjestel-millä on nykyään kuitenkin samaisäntä, minkä vuoksi voidaankysyä, miten pitkään nykyinenomistaja on valmis ylläpitämäänkaikkia kuntien käytössä oleviakiinteistörekisterinpito-ohjel-mistoja.

JohtopäätösJotta mahdollisimman nopeastipäästäisiin selkeämpään järjes-

UUSI KIINTEISTÖTIETOJÄRJESTELMÄ –UHKA VAI MAHDOLLISUUS

Maanmittausneuvos Raimo VajavaaraMaa- ja metsätalousministeriö

telmään, esitän yhtenä vaihto-ehtona seuraavaa ratkaisumallia:Yhtä yhteistä kiinteistörekiste-riä pidettäisiin yllä samalla jär-jestelmällä, joka tämän hetkennäkemykseni mukaan tulisi pe-rustumaan JAKO-järjestelmään.MML/MMM yhtenä vastuulli-sena kiinteistörekisterin ylläpi-täjänä huolehtisi siitä, että kun-nilla olisi mahdollisuus saadakäyttöönsä ns. KuntaJAKO, jollakunta voisi hoitaa kiinteistötoi-mitusten tekemisen ja kiinteis-törekisterin ylläpidon. JAKO-kiinteistörekisteristä olisi omarajapintansa kunnan omaan tie-tojärjestelmään, josta myös Kun-taJAKO pystyisi hakemaan toi-mitustuotannon lähtötiedoiksitarvittavia tietoja. Vasta tällöinmeillä olisi mahdollisuus purkaanykyinen hyvinkin sekava tilan-ne. Sen vuoksi olisi korkea aikapanostaa voimakkaasti yhteisenkiinteistörekisterin aikaansaami-seksi, jotta asiat voitaisiin hoi-taa, kuten laki edellyttää, eikätarvitsisi turvautua erilaisiin tila-päisjärjestelyihin.

KiinteistötietojärjestelmäNykyisen kiinteistötietojärjes-telmän (KTJ), jonka toimiviaosajärjestelmiä ovat maanmitta-ushallinnon kiinteistöosa, oike-ushallinnon kirjaamisosa ja kun-takohtaiset kiinteistötietojärjes-telmät, lähtökohta on vuonna1979 tehty valtioneuvoston peri-aatepäätös. Tavoitteena oli saa-da aikaan mahdollisimman yhte-näinen kiinteistöön kohdistuviaoikeuksia ja rajoituksia koske-via tietoja ylläpitävä tietojärjes-telmä, joka kytkeytyisi jousta-vasti hallinnon muihin rekiste-reihin.

Kiinteistötietojärjestelmänkehittämisen taustalla oli:– kiinteistöjä koskevan tiedon

ja tietotarpeen lisääntyminen

– tarve yhdenmukaistaa tieto-jen hallintaa valtakunnalli-sesti.Kehittämistyön tuloksena

syntyi vuonna 1996 nykyinenkiinteistötietojärjestelmä, jonkapääosan muodostavat kiinteistö-rekisterilain (392/1985) mukai-nen kiinteistörekisteri ja lain-huuto- ja kiinnitysrekisterilain(353/1987) mukainen lainhuu-toja kiinnitysrekisteri.

MuutostarpeetKiinteistötietojärjestelmäänkohdistuu tällä hetkellä muutos-tarpeita, jotka ovat seuraustayleisten tietotarpeiden muutok-sesta, kiinteistötietojärjestelmänsisältämien tietojen merkittä-vyyden kasvusta ja teknologian

– tarve tehostaa olemassa ole-van tiedon käyttöä

– tietojen yhteensovittaminen– yhtenäisen tietopalvelun tarve– useiden, samoja kiinteistöjä

koskevia tietoja sisältävien

erillisten rekistereiden synty– erilaiset paikalliset tiedon kir-

jaamisen menettelytavat– tietotarpeiden muuttuminen

paikallisista valtakunnalli-siksi


Sauli [email protected]


antamien mahdollisuuksien no-peasta kehittymisestä. KTJ-jär-jestelmään kohdistuu muutos-paineita myös siksi, etteivätkaikki nykyiselle kiinteistötieto-järjestelmälle asetetut tavoitteetole toteutuneet. Etenkin ns.suunnitelmaosan toteutumisenjääminen vaillinaiseksi aiheut-taa jatkuvasti ongelmia.

Tietotarveselvitysten perus-teella kiinteistötietojärjestel-mään kohdistuvia uusia tieto-sisältö- ja tietopalveluvaateitaovat:– karttatiedot tietopalvelun yh-

teyteen– maankäytön oikeus- ja rajoi-

tustietoja lisättävä– rakennustiedot saatava yhdes-

sä kiinteistötietojen kanssa

– osoitetiedot kiinteistörekiste-rin tietosisältöön

– tietopalvelu itsepalvelupoh-jaiseksi

– mahdollistettava tiedon hakuusean hakukriteerin avulla

– sijaintipohjaiset tiedon haku-menetelmät aikaansaatava

– tiedot saatava numeerisessamuodossa myös käyttäjienomiin tietojärjestelmiin.

Tulevaisuus – uhka vaimahdollisuusKiinteistötietojärjestelmän koh-dalla on tultu tilanteeseen, jossameillä on käytössämme järjes-telmä, joka tietosisältö- ja tieto-palvelulinjauksiltaan sekä perus-rakenteiltaan perustuu parin-kymmenen vuoden takaisiin ke-hittämisnäkemyksiin. Järjestel-män perusteellinen perusparan-nus on pakko tehdä lähivuosienaikana, haluttiin sitä tai ei. Tämäsiitäkin huolimatta, että KTJ-jär-jestelmä on synnyttänyt maa-hamme valtakunnallisen tieto-varannon, jonka ydinosien voi-daan katsoa saavuttaneet yhteis-kunnan perusrekisterien aseman.

Ilman järjestelmän perus-parantamista ei ole mahdollistapäästä yhden yhtenäisen valta-kunnallisen kiinteistötietojärjes-telmän tavoitteeseen. Tällä het-kellä meillä on tosiasiassa lukui-sa joukko erillisiä kiinteistötie-tojärjestelmiä, sillä järjestelmänkiinteistöosa muodostuu Maan-mittauslaitoksen järjestelmästäja yli 80 eri kunnan järjestelmis-tä. Osittain myös tästä syystä eikiinteistötietojen päällekkäises-tä hallinnosta ole vielä päästyeroon.

Tarve tietojen ajantasaisuu-den ja luotettavuuden paranta-miseen lisääntyy jatkuvasti sitämukaa, kun numeeristen tieto-jen yhteiskäyttö etenee ja in-formaatioyhteiskunta kehittyy.Tätä ilmentää myös vuodelta1998 oleva valtioneuvoston peri-aatepäätös ”laadukkaat palvelut,hyvä hallinto ja vastuullinenkanasalaisyhteiskunta, hallinto-politiikan suuntalinjat”, jonkaesittämään haasteeseen on myöskiinteistötietojärjestelmän koh-dalla kyettävä vastaamaan. Eten-kin KTJ:n tietojen ylläpidonsäännöllisyydessä on paranta-misen varaa, eikä lainhuuto- jakiinnitysrekisterin julkisen luo-tettavuuden toteutumisen kan-nalta ole mahdollista enää hy-väksyä KTJ:n kiinteistöosan päi-vityksessä tapahtuvia viiveitä jaepätahtisuutta.

Pääkysymys on tällä hetkellä,haluammeko aikaansaada maa-hamme yhden yhteisen valta-kunnallisen kiinteistötietojärjes-telmän vai emme. Mikäli vas-taus esitettyyn kysymykseen onei, niin siitä seuraa hyvin piankiinteistötietojärjestelmän tieto-tarjonnan etääntyminen asiak-kaitten ja yhteiskunnan tarpeis-ta. Nykyisen kiinteistötietojär-jestelmän ongelmat, lähinnä laa-tu- ja luotettavuusvajeet sekäyhteiskäyttöongelmat ja tieto-palveluongelmat, tulevat pakos-takin lisääntymään ja kärjisty-mään. Vähitellen ajaudutaanlopulta tilanteeseen, jossa val-tion on pakko siirtyä puhtaastivaltion tietotarpeet tyydyttäviinvaltakunnallisiin, joko yhtenäi-siin tai erillisiin, kiinteistötieto-järjestelmiin.

Kiinteistörekisteritietojen jalainhuuto- ja kirjaamistietojenmerkitys yhteiskunnan perustoi-mintojen, tietohuollon ja yleen-säkin toimivan markkinatalou-den perustana ovat niin keskei-siä, että valtion on pakostakintavalla tai toisella huolehditta-va näiden tietojen pitämisestäluotettavina ja ajantasaisina jajärjestettävä näiden tietojen val-takunnallinen tietopalvelu.

Mikäli vastaus edellä esitet-tyyn kysymykseen on puolestaanmyöntävä, niin uudelta kiinteis-tötietojärjestelmältä on sen toi-minnan varmistamiseksi var-maan edellytettävä seuraaviaominaisuuksia:– kiinteistötietojärjestelmän

tarkoitus, soveltamisala, tieto-sisältö, ylläpito, hallinto jatietojen luovuttaminen sekätietojen käyttäminen on mää-riteltävä lainsäädännön ta-solla

– järjestelmän on oltava eri vi-ranomaisten yhteinen kiin-teistöjä ja muita maa- ja vesi-alueiden yksiköitä koskevientietojen yleinen valtakunnal-linen rekisteri ja tietopalve-luväline

– järjestelmän tulee parantaatietojen käyttäjien oikeustur-vaa määrittelemällä järjestel-män tietosisältö, vastuut, luo-vutustavat ja virallistamallajärjestelmästä saatavien tie-totulosteiden asema

– kunkin järjestelmään sisälty-vän tiedon tuottajan on huo-lehdittava omalta osaltaantietojen pitämisestä ajan ta-salla

– järjestelmän hallinnosta, tie-topalvelusta ja järjestelmän

kehittämisestä sekä laadunvarmistamisesta vastuussaoleva viranomainen on mää-riteltävä

– hallinnosta vastuussa olevanorganisaation on toteutetta-va tarvittava tekninen yhte-ysväline, jonka avulla tiedonajan tasalla pitämisestä vas-taava viranomainen voi suo-riutua velvoitteestaan ja hyö-dyntää kiinteistötietojärjes-telmän tietosisältöä

– kaikki kiinteistötietojärjestel-män ylläpitäjät saisivat tek-nisen käyttöyhteyden avullaviranomaistoimintaansa var-ten tarpeelliset tiedot mak-sutta

– järjestelmään on luotava edel-lytykset vähentää päällekkäis-tä tietojen keruuta ja hallin-nointia

– järjestelmän tulee edistää ole-massa olevien verovaroin ke-rättyjen aineistojen käyttöä.

Se, toteutetaanko kiinteistö-tietojärjestelmän perusparannuslähivuosina ja mikäli peruspa-rannus toteutetaan, niin mitensiinä onnistutaan teknisesti, tie-tohuollollisesti ja organisatori-sesti, ratkaisee lopullisesti sen,muodostuuko kiinteistötietojär-jestelmästä uhka vai mahdolli-suus. Varmaa on se, että mikälijärjestelmä jätetään nykyisel-leen, meillä on hyvin pian käsis-sämme kiinteistötietojärjestel-mä, joka ei palvele ketään, eikäsiten ole myöskään mitenkäänmairittelevaa alan toimijoille.


Raimo [email protected]


KOKEMUKSIA EU-PROJEKTEISTADI Pirkko-Leena Jakonen

Päijät-Hämeen liitto

PSSD – Kestävänaluekehityksen jamaankäytönsuunnittelujärjestelmäPSSD (Planning System for Sus-tainable Development) -projektintavoitteena on kehittää paikka-tietopohjaisia suunnittelun apu-välineitä kestävän kehityksenmukaisen aluesuunnittelun edis-tämiseksi Itämeren piirissä. Pro-jektissa pyritään yhdistelemäänja vertailemaan sekä luonnon-ympäristön suunnittelulle aset-tamia vaatimuksia että sosiaalis-taloudellisia tekijöitä. Paikkatie-toratkaisuksi on valittu ruutu-menetelmä. Projekti kuuluuEU:n Interreg IIC -ohjelmaan.Projektin pääpartneri on seitse-män maakuntaliiton muodosta-ma Etelä-Suomen maakuntienliittouma, joista Päijät-Hämeenliitto hoitaa projektin hallintoaja johtoa. Mukana on lisäksi nel-jä muuta partneria Suomesta,yksi Saksasta ja kolme Tanskas-ta. Projektin kieli on englanti.

Partnerit ja rahoittajatSuomesta mukana ovat seitse-män maakunnallisen liiton li-säksi Suomen ympäristökeskus,Itämeren Alueen Terveet Kau-pungit ry, GTK ja VTT. Tans-kasta on Tanskan ympäristökes-kus, Metsän- ja maisemantutki-muskeskus sekä Pohjois-Jyllan-nin maakunta. Saksasta mukanaon Hamburg-Harburgin teknil-linen yliopisto. Lisäksi mukanaon seitsemän viitepartneria näis-tä maista.

Projektin kokonaisbudjetti onrunsaat 10 miljoonaa markkaa,josta puolet saadaan EU:n In-terreg IIC -rahastosta. Toinenpuoli on kansallista rahaa lähin-nä ministeriöiltä ja organisaati-oiden omista budjeteista. Pro-jektin kuluista suurin osa onpalkkakuluja, noin kaksi kolmas-osaa. Kokopäiväisiä työnteki-jöitä liittoumalla on kolme,muilla partnereilla projektiinkäytetty työaika vuorotteleemuiden työtehtävien kanssa.

AikatauluProjekti käynnistyi virallisestisyksyllä 1998 ja kaiken pitäisiolla loppuraporttia myöten val-miina kesällä 2001. Projektinvalmistelu aloitettiin jo vuonna1997. Hakemus jätettiin sihtee-ristölle huhtikuussa 1998, jotaennen oli jo käytetty yksi hen-kilötyövuosi projektisuunnitel-man tekemiseen, rahoituksenhankintaan ja partnereiden et-

sintään. Itse hakemusasiakirja-kin on lähes satasivuinen kaik-kine liitteineen.

Projektin taloushallintoTaloushallinnon osalta EU-pro-jektin hallinnoiminen on ras-kasta. Tosin EU:lla on moniaerilaisia ohjelmia, jotka myöshallinnollisesti eroavat toisis-taan, joten yhden projektin on-gelmat eivät ole yleistettävissäkaikkiin EU-projekteihin. TämäPSSD-projekti kuuluu Itämerenpiirin Interreg IIC -yhteisöaloit-teeseen ja sen sisällä käynnistyiheti ensimmäisessä erässä. TässäInterreg IIC:ssä oleva rahoitus-malli on ensimmäistä kertaa käy-tössä ja näin ollen tavallaan pio-neerihankkeena sihteeristöltä-kin tulevat määräykset ja ohjeetmuuttuvat jatkuvasti. Esimer-kiksi raportointikierroksista, joi-ta on puolivuosittain, ensimmäi-sellä piti kaikista kuluista toi-mittaa kuittikopiotkin Saksaansihteeristölle (ja asiaa hoitavallepankille) tarkistettavaksi, toi-sella kierroksella täytyi kaikiltapartnereilta olla tilintarkastajanlausunto raportin mukana, muttakuitteja ei enää tarvinnut lähet-tää. Rahoitus on myös lähes täy-sin takapainotteista, EU-tuki-rahoja saa puolivuotisraporttienmukaan hyväksytyistä kuluista,rahat palaavat takaisin noin vuo-den myöhässä. Viimeiset 20 %saa vasta, kun ohjelmakausi onpäättynyt. Tämä vaatii vakava-raista organisaatiota projektintueksi tai lainanottoa. Lainankorkokulut taas eivät yllättäenolekaan tukikelpoisia kuluja.

PSSD-projektinorganisointiProjektin osatehtävät on työ-ohjelmassa jaettu ja aikataulu-tettu partnereittain. Osatehtä-viä on kaikkiaan lähes 200. Teh-tävät on jaettu neljään eri ta-soon, joista ylemmän tason ra-portit kootaan aina saman koko-naisuuden alemman tason rapor-teista. Tämänkaltaisessa projek-tissa raportointi on hyvin oleel-linen osa tehtävää. Puolivuotis-raportointi koskee talousasioi-

den lisäksi myös sisältöä. Mikälisisältöraporttia ei ole tai se onpuutteellinen, ei tukikelpoisiksikuluiksi hyväksytä tämän tehtä-vän tekemisestä aiheutuneitakuluja.

Projektilla on johtaja sekähänen apunaan nelihenkinenintegroiva työryhmä, joka päät-tää käytännön asioista, mm. ra-portointiohjeista. Kahdesti vuo-dessa kokoontuu projektin oh-jausryhmä, jossa on kaikilla part-nereilla edustus.

Sisällön mukaan PSSD-pro-jektin tehtävät on jaettu kol-meen työryhmään, jotka ovatympäristötyöryhmä, sosioekono-minen työryhmä ja paikkatieto-työryhmä. Työryhmät tulevatkokoontumaan projektin aika-na 8–10 kertaa. Työryhmien tar-koituksena on käsitellä tehtyjäraportteja omasta näkökulmas-taan sekä päättää aihealuee-seensa liittyvistä yhteisistä lin-jauksista.

Käytännön yhteydenpitoaprojektin aikana hoidetaan pää-asiassa Internetin kautta. Pro-jektin sisäisillä nettisivuilla onmm. ”Document Store”, johonjokainen partneri tallettaa ra-porttinsa ja muut osatehtävientulokset. Sivuilla toimii myöskeskustelukanava ”DiscussionForum”. Työryhmillä on myöskäytössään postituslistat, joidenavulla viestit saadaan nopeastikulkemaan kaikkien jäsentensähköposteihin. Keskustelua onkäyty useista asioista, mutta tois-ten raporttien kommentoinnilleihmiset ovat olleet vielä varsinarkoja.

Projektin tuloksetProjektin tulokset tullaan kerää-mään yhteen Internet- ja CD-ROM -pohjaiseen sovellukseen,joka on nimeltään Planner’sTOOLBOX. Toolbox tulee sisäl-tämään erilaisia apuvälineitäaluesuunnittelijoiden käyttöönItämeren piirissä. Suurin osa me-netelmistä tulee pohjautumaanruutumenetelmän käyttöön.Tällä hetkellä on valmistumassaosatehtäviä liittyen mm. kallio-alueiden luokitteluun rakenta-

misen näkökulmasta, melumal-lin soveltamiseen kaupunkialu-eella ja alueelliseen kilpailuky-kyyn. Projektin loputtua Plan-ner’s TOOLBOX tulee olemaanavoin kaikille aluesuunnittelunja aluekehittämistyön organisaa-tioille julkisella sektorilla Itäme-ren piirissä. Järjestelmä tuleesuunnitelmien mukaan olemaansikäli avoin, että sitä voidaanjatkuvasti kehittää ja täydentää.

Yhteenveto, kokemuksiaEU-projektistaTyöskentely EU-projektissa onmielenkiintoinen kokemus. Pro-jektin saaminen hyväksytyksikaikissa hakuvaiheissa vaatii pal-jon työtä – ja työn tekeminenrahaa. Läheskään kaikkia ehdo-tettuja projekteja ei hyväksytätuettavaksi eri ohjelmista. EU-byrokratia on raskaudessaan mai-neensa veroista. Helppoa rahaaEU-tuet eivät sen sijaan ole, jopelkkä taloushallinnon kiemu-raisuus vie suuren osan käytet-tävissä olevista resursseista. Tul-kintakysymys sen sijaan on,ovatko kaikki ne projektit mie-lekkäitä, joita EU rahoittaa.

Yhteistyö sekä erilaisen yri-tyskulttuurin omaavien suoma-laisten partnereiden että eten-kin ulkomaisten partnereidenkanssa vaatii opettelua ja jous-tavuutta, ennen kuin kaikki ym-märtävät toistensa toimintata-vat. Yksi merkittävä asia on kieli;tässä projektissa kaikki yhteis-toiminta ja raportointi tapahtuuenglanniksi, joka ei ole kenen-kään äidinkieli. Kielikysymys tuoomat vaikeutensa myös yhtey-denpitoon, onpa ollut vähälläaiheuttaa riitojakin partnereidenvälillä johtuen sanojen erilaisistatulkinnoista. Usein myös samatihmiset ovat yhtä aikaa mukanauseammassa vastaavassa projek-tissa, jolloin yhden projektintehtäviin todellisuudessa käytet-tävä aika jää liian vähäiseksi.Tästä kärsii sekä projektin aika-taulu että sisältö. Jos kaikkienpartnereiden työt eivät edistysuunniteltua tahtia, jää asioidenyhdessä tekeminen ja kokemus-ten vaihto väkisinkin aiottuavähäisemmäksi. Tämänkaltai-nen kehitysprojekti edistyykinparhaiten, jos siinä mukana ole-villa ihmisillä on mahdollisuusedes osaksi projektin aikaa irrot-tautua muista työtehtävistään.

TORSTAI – LOUHISALI

Pirkko-Leena [email protected]


HUIPPUTEKNIIKKAABEDUIINILEIRISSÄ –

suomalaiset maanmittaritarkeologien

palveluksessaProfessori Henrik Haggrén

Tutkija Katri Koistinen

Mikä on FJHP?Finnish Jabal Haroun Project(FJHP) eli Aaroninvuoren ar-keologiset kaivaukset ja ympä-ristön inventointi on laaja-alai-nen suomalaisjohtoinen tutki-musprojekti Jordaniassa. Profes-sori Jaakko Frösénin johtamaretkikunta on vieraillut jo kol-mena vuonna muinaisen Petrankaupungin läheisyydessä sijait-sevalla Aaroninvuorella. Ensim-mäinen kartoitusretki tehtiinlokakuussa 1997. Kartoitusret-ken yhdeksän hengen joukko onkasvanut noin 30 hengen retki-kunnaksi, joka asuu kaivauskau-det beduiinileirissä vuoren ylä-tasanteella raunion välittömäs-sä läheisyydessä. Kokemusta onkertynyt jo kahtena kesänä(1998 ja 1999) kahden kuukau-den kaivausjaksosta kerrallaan.

Projekti juontaa juurensa Pet-ran kirkon raunioista löytynei-siin hiiltyneisiin papyrusasiakir-joihin. Vuodelta 513 jKr. ole-vassa testamentissa mainitaanPyhän Ylipappi Aaronin luos-tari. Aaroninvuoren ylätasan-teella sijaitsevasta n. 3 000 m2:nrauniokasasta on tähän mennes-sä paljastunut jo kaksikin kirk-koa – pienempi kappeli ja suu-rempi kolmilaivainen basilika.Ympärillä olevat rakenteet pal-jastavat vähitellen käyttötarkoi-tustaan kaivausten edetessä.Vuoren lähiympäristöstä on in-ventoinnin myötä paljastunutrunsaasti kastelujärjestelmiinliittyviä pato- ja terassirakentei-ta sekä esihistoriallisiin asuin-paikkoihin liittyviä löytöjä.

Projekti koostuu vuorella ole-van raunion kaivauksista, kon-servoinnista, vuoren ja sen ym-päristön inventoinnista ja edel-lä mainittujen dokumentoin-nista ja tulosten julkaisemisesta.Tärkeää on myös suomalaistenarkeologien kouluttaminenkenttätyöhön klassillisella ja by-santtilaisella maaperällä. Pääar-keologina toimii tohtori Zbig-niew T. Fiema, jolla on vankkakokemus työskentelystä erityi-sesti Petrassa.

Dokumentoinnissa keskeise-nä tavoitteena on kolmiulottei-sen tietokannan luominen, jos-sa TKK:n tutkijoilla on keskei-nen osuus. Kolmiulotteisen mal-linnuksen avulla tallennetaankaikki kaivaustieto virtuaali-todellisuuteen. Samalla saadaanhavainnollinen kuva kaivausalu-eesta, sen kerrostumista ja kai-vausten edistymisestä.

Projektin monitieteellinen

lähestymistapa pyrkii hyödyntä-mään perinteisten kenttätyöme-todien lisäksi mm. materiaali-analyysejä (keramiikka, kivi, luu,jne.) kuin myös historiallista,geomorfologista, osteologista, epi-graafista ja etnoarkeologista tut-kimusta. Nykyaikaisten maan-mittaustekniikoiden ja erityisestifotogrammetrian ja paikkatieto-ja mallinnusjärjestelmien hyödyn-tämistä projektissa tukee tiivis yh-teistyö maanmittareiden kanssa.

Tehtävistä – arkeologistadokumentointia jamittausmenetelmienkehittämistäMeidän tehtävämme tässä pro-jektissa liittyvät arkeologiseendokumentointiin ja omaan mit-taustekniseen tutkimustyöhön.Projektilla on sen tieteellisentehtävän lisäksi erityinen mer-kitys suomalaisten arkeologienkoulutusprojektina. Sen vuoksion alun alkaen pyritty huolehti-maan siitä, että kaikki työvai-heet dokumentoidaan myöhem-pää käyttöä ajatellen mahdolli-simman yksityiskohtaisesti. Tä-hän sopii fotogrammetria hyvin.

Arkeologian kartoitustarpeetvoidaan jakaa neljään vaihee-seen: alueen inventointiin, kai-vausten suunnitteluun, varsinai-seen kaivaustyöhön ja kaivaus-ten jälkeiseen dokumentointi-työhön. Kaivaus suunnitellaan

pohjakartalla, jonka tulee ollariittävän yksityiskohtainenmaastokäyttöön ja havaintojenkirjaamiseen. Suunnitelma pe-rustuu alueen inventointiin.Aaroninvuorella tämä inven-tointityö tehtiin ensimmäisenkerran syksyllä 1997 ja se on jat-kunut kumpanakin kesänä aluet-ta edelleen laajennettaessa. In-ventointivaiheeseen liittyy myösarkeologisten löydösten syste-maattinen haravointi, jolla etsi-tään ja rajataan alueen varsinai-set kaivauskohteet. Samalla ku-vataan ja kartoitetaan alueellahavaitut rakenteet tai niiden jäl-jet. Kaivauskuopissa arkeologitetenevät kerros kerrokselta ja nekartoitetaan ja kuvataan myöskerroksittain. Mittaukset teh-dään paljolti käsityönä ja piirrosvastaa arkeologin omaa näke-mystä kohteesta. Valokuvaa-malla pyritään tallentamaanlisäksi kohteen todellinen kuva.Jälkidokumentointi tehdäännäistä havainnoista yleensämaastotyökauden jälkeen.

Nykyisin yhä suurempi osaarkeologian kartoitustyöstä teh-dään takymetrillä. Aaroninvuo-rella meillä on ollut käytössäkaksi takymetriä, toinen survey-alueella ja toinen kaivausalu-eella. Maaston kolmiulotteinenkartoitus on tekniikaltaan jasoveltamiseltaan arkeologiassauutta. Aaroninvuorella etenkin

kolmas koordinaatti on koettutärkeäksi – ei yksin maastonsuurten korkeuserojen vuoksi,vaan rinteille levittyneen vilje-lysalueen ja etenkin sen kaste-lujärjestelmän toiminnan tutki-misen kannalta. Koordinaatti-mittauksilla on merkitystä myösyksittäisten esineiden liittämi-sessä toisiinsa sekä ajallisesti ettäpaikallisesti. Kaikki arkeologisethavainnot kootaan tietokannak-si, joka puolestaan liittyy maas-totietojärjestelmään. Perimmäi-senä tavoitteena on tulkita alu-etta ja sieltä tehtyjä havaintojaajan kuluessa ja visualisoida sillätavoin kulloinkin vuorella ja senympäristössä vallinnutta kult-tuuria.

FJHP-projekti soveltuu hyvinfotogrammetrian menetelmienkehittämiseen useastakin erisyystä. Edellä kävi jo ilmi, ettäkuvien kartoituskäyttöä voidaanhyödyntää useissa vaiheissa.Alue on laaja ja monimuotoi-nen, mikä edellyttää ilma- jamaakuvien yhteensovittamista.Arkeologian luonteeseen kuuluukaivaminen ja ”hävittäminen”,mikä edellyttää jatkuvaa doku-mentointia ja kartoitustyötä.Kaivausjakso on lyhyt ja silloinkartoitetaan vain välttämätön,mutta kuvataan paljon. Näinkaivamiselle jää enemmän aikaaja tulkintaa voi jatkaa myöhem-min. Samalla myös tutkimuk-selle jää aikaa ja mahdollisuusedistyä vaiheittain. Ehkä tärkeinmotivaatio mukanaoloommelöytyykin projektin konkreetti-suudesta ja monipuolisuudesta.Tutkimusryhmän kannalta onihanteellista, että on kehitysteh-täviä, joiden ratkaisu edellyttääuseamman tutkijan omaa eri-tyistä osaamista. Tutkijat kyke-nevät hyödyntämään toistensatyötä saaden samalla arvokastapalautetta omalle työlleen.

ToteutusAlueen pohjakartta on tehtyilmakuvilta kolmessa vaiheessa.Keväällä 1997 mitattiin vuorenmaastomalli ja seuraavana vuon-na vuoren länsipuolinen wadirinteineen. Viime kesänä malliajatkettiin etelään. Kartoitettualue on tällä hetkellä kooltaann. 3 km2 maastomallin piste-tiheyden vaihdellessa 100–230pistettä hehtaarilla. Alueeltaon ollut käytettävissä kaksivanhaa ilmakuvausta: vuodelta1981 mittakaavassa 1:15 000 javuodelta 1992 mittakaavassa1:30 000 ja kumpikin ainoastaan



Aaroninvuoritäydenkuunvalossa? Vanhoistailmakuvistatuotettuunmaastomalliin onliitetty ilmakuvientekstuuri.Kuva: RikuKarjalainen.

Kohteen karkeamalli rakennetaanmahdollisuuksienmukaan jokaivauskaudenaikana päivittäis-ten takymetrimit-tausten pohjalta.Mallia tullaantarkentamaandigitaalistenkuvien avullajälkikäteentoimisto-olosuh-teissa. Kuvat:Katri Koistinen.

kuvilta ja kartalta havaittavissaollut yksityiskohta oli Aaroninhautamuistomerkki. Vaakatasomääritettiin havaitsemalla ste-reomalleilta maaston lakipis-teistä ja arvioimalla kartalta nii-den korkeudet. Kesän 1998 aika-na alueelle rakennettiin ja mitat-tiin runkopisteverkko GPS:llä.Samalla mitattiin tukipisteet,joilla ilmakuvat ja niistä tehtymaastomalli voitiin muuntaasekä WGS84- että UTM-koor-dinaatistoihin. Runkopisteverk-koa laajennettiin viime kesänämaastomallin myötä.

Maakuvauksia on tehty sekävideokameralla että digitaalisellakameralla. Tällä hetkellä olem-me kehittäneet erityisesti digi-taalisen kameran käyttöä, koskase joka tapauksessa yleistyy no-peimmin myös arkeologian teh-tävissä. Videokameran etuna onkuvauksen vaivattomuus ja ku-vanauhan ylivoimainen tallen-nuskapasiteetti, mutta kuvienjälkikäsittely on maastossa han-kalaa ja varsinkin Aaroninvuo-ren hiekkaisissa olosuhteissamahdotonta. Digitaalikamerankuvia voi sitä vastoin hyödyntäätarpeen mukaan päivittäin. Hyväesimerkki tästä on tulostaa ku-via A4-kokoon paperille ja käyt-tää näitä inventointialueella sel-laisenaan muistiinpanojen mer-kitsemiseen ja rakenteiden kar-toittamiseen Kaivausalueellakuvia on oikaistu esimerkiksi lat-tiatasoon ja koottu mittatarkaksimosaiikiksi suoraan kartoitus-koordinaatistoon.

Maakuvausten yhtenä tarkoi-tuksena on tuottaa kuvia maas-tomallin tihentämiseen survey-alueella. Maasto on maakuva-uksille poikkeuksellisen otolli-nen. Näkymät ovat avoimia jamaaston topografia ja sen raken-teet näkyvät hyvin, koska puitaja pensaita ei ole. Suurten kor-keuserojen vuoksi jyrkimpiä rin-teitä ei voi kartoittaa ilma-kuvilta, mutta vastarinteeltä nevoi kuvata. Olemme kuvanneetaluetta laajasti myös ylipäätäänsen maisemien kartoittamiseen.Kaikki kuvaukset on käytännös-sä tehty sekä panoraama- ettästereokuvina. Kaivausalueellakuopat on kuvattu mahdollisim-man usein, parhaimmillaan päi-vittäin.

Fotogrammetrian menetel-mistä olemme FJHP-projektissakehittäneet yksikuvamittausta japanoraamakuvausta. Yksikuva-mittauksessa on kyse yksityis-kohtien kartoittamisesta ja digi-

toimisesta suoraan 3-D koordi-naatistoon yhdeltä kuvalta osoit-taen. Menetelmä toimii, kunkuva on ulkoisesti orientoitumaastomallin suhteen. Tällöinjokaisella kuvan pisteellä onpaikkansa maastomallin 3-Dpinnalla ja kuvalta osoitetutkohteet saavat koordinaattinsatästä. Panoraamakuvissa on kysekahden tai useamman samastapaikasta otetun kuvan kokoami-sesta yhdeksi laajakulmaiseksikuvaksi. Panoraamakuvaa voi-daan käyttää minkä tahansa mit-takuvan tavoin edellyttäen, ettäkameraa kierretään kuvanotonvälillä tarkasti projektiopisteen-sä ympäri. Tätä varten olemmekehittäneet oman kuvausjalus-tan, joka viime kesän kuvauk-sissa osoittautui maastokäytössäerittäin käyttökelpoiseksi. Pano-raamakuvien käsittelyä on meil-lä tutkittu osana laajempaa pro-jektiivista geometriaa hyödyn-tävää fotogrammetrian perustut-kimusta.

LeiriKoska matka vuorelle kestäänopeimmillaankin lähes kaksituntia suuntaansa, on Aaronin-vuorelle jo kahtena kesänä ko-honnut beduiinileiri, jossa ret-kikunta asuu kuusipäiväiset työ-viikkonsa. Elämä vuorella ontoimivan huollon varassa. Käy-tännössä kaikki elämiseen jatyöskentelyyn tarvittava on kul-jetettava aasikaravaanilla. Juo-ma- ja talousvesi ovat ehkä kriit-tisimmässä asemassa. Vaikka kai-vajista aurinko välillä paistaaturhankin kuumasti pilvettö-mältä taivaalta, on se myös yksitoiminnan edellytyksiä. Aurin-kopaneelit tuottavat tarvittavansähköenergian mahdollistaentietokoneiden, puhelimien jatakymetrien käytön vuorella.Illan työskentelyä valaisevatlamput ladataan omilla panee-leillaan. Leirin yhteydet ulko-maailmaan hoidetaan sähköpos-tilla ja GSM-puheluin.

Nykytekniikka on edelleenhaavoittuvaista varsinkin Aaro-ninvuoren kaltaisissa olosuhteis-sa, joissa riittää hiekkaa, lämpöäja tuulta. Yksinkertaiset keinotauttavat usein pitkälle. Esimer-kiksi minigrip-pussit ovat osoit-tautuneet tehokkaaksi keinoksisäilyttää tekniikka toimintakun-toisena. Sähköntuotanto on tek-nisten laitteiden lisääntyessä yhäkriittisempi kysymys. Tietoko-neiden ja GSM-puhelimien li-säksi samasta sähköstä kilpaile-

vat yhtä lailla digitaalikameranja takymetrien akut kuin inven-toinnin radiopuhelimet, zippi-asema, printteri tai lääkkeitävarten hankittu minijääkaappi.Kapasiteetin kasvatus lieneeväistämättä edessä.

Työrutiinit muotoutuvat lei-rissä nopeasti. Herätys on aamul-la auringon noustessa. Työsken-telyä kaivauksilla tai inventoin-nissa jatketaan alkuiltapäivääneli kunnes käytännössä on liiankuuma työskennellä tehokkaasti.Säännöllisin väliajoin pidetytteetauot torjuvat nestehukkaa.Lounaan jälkeen väki vetäytyysiestan viettoon päivän kuumim-maksi ajaksi palatakseen sittenvielä muutamaksi tunniksi työnpariin (keramiikan pesuun, mit-taustulosten purkuun ja käsitte-lyyn, muistiinpanojen tekoonjne.). Illallinen nautitaan aurin-gon laskiessa. Yöpuulle beduii-nitelttaan vetäydytään varsinvarhain. Tosin sitä ennen voivaikkapa tarkkailla tähtitaivasta,kirjata ajatuksiaan päiväkirjaantai jonottaa sähköpostikoneelle,mikäli virtaa on jäljellä vieläillallakin.

Ensimmäisen kaivauskaudenkokemuksista viisastuneena kau-della 1999 oli retkikunnan mu-kana oma lääkäri. Tällä kertaahän sai onneksi keskittyä pää-osin vapaaehtoisena kaivajanatoimimiseen.

Tulevaisuuden visioFJHP on monessa mielessä mer-kittävä hanke ei yksin maanmit-tareille vaan koko TKK:lle. Har-va projekti kokoaa näin moniatieteenaloja, niin akateemisiakuin ammatillisesti erikoistu-neita, yhteisen tutkimustehtä-vän ääreen ja näin suurella jou-kolla. Akateeminen joukkommekoostuu maanmittareista ja ark-kitehdeistä sekä historian, arke-ologian, filologian ja konservoin-nin nykyisistä ja tulevista tutki-joista. Projektimme johtajat ovatkumpikin oman alansa huippu-tiedemiehiä maailmassa, Zbig-niew Fiema Lähi-idän arkeolo-giassa ja Jaakko Frösén papyrus-tutkijana. Eri ammattialoilla pro-jekti on koonnut asiantuntijoitamyös vertikaalisuunnassa. Perus-kartoitukset on tehty yhdessäEspoon-Vantaan teknillisen am-mattikorkeakoulun ja Suoma-laisen Insinööritoimiston SITOOy:n kanssa.

Projekti jatkuu ensimmäisessävaiheessa vuoteen 2003. Jatkonvolyymi riippuu luonnollisesti

paperikopioina. Kolmiointi jakartoitus on tehty analyyttisellästereokojeella. Ensimmäisen kol-mioinnin maastotiedot perustui-vat 1:50 000 topografiseen kart-taan vuosikymmenien takaa.Mallin koordinaatisto oli liki-määräinen, koska ainoa selvästi



Maisemakuvan avulla kiinto-piste löytyy varmasti vielävuosien päästä. Kuva: HenrikHaggrén.

Lattiamosaiikintasoonoikaistuistadigitaalikuvistaon koottukuvamosaiikki(kuvien välisiäsävyeroja ei oletasoitettu).Kuva: JyrkiMononen.

Suihku leirissäm-me (maksimis-saan 5 litraakerran työ-viikossa) edustaaoman alansahuipputekniik-kaa. Kuva:Henrik Haggrén.

uusiin tutkimustehtäviin. Esi-merkiksi ajatukset virtuaalistenmaastomallien hyödyntämisestätulevaisuuden koulutus- tai mu-seokäytössä johtivat alun perinsiihen, että kaivauksia dokumen-toidaan jo nyt kaiken aikaa mah-dollisimman paljon valokuvin.

rahoituksesta. Toistaiseksi pää-rahoittajana on ollut Emil Aal-tosen Säätiö. Maastotyökaudenulkopuolella fotogrammetriantutkijat ovat tehneet tutkimus-taan joko omalla projektirahoi-tuksella tai henkilökohtaistenstipendien turvin. Tämä on mah-

dollista niin kauan kuin projek-tin tutkimustehtävät ovat aiheil-taan tieteellisiä. Jossain vaihees-sa osa nykyisistä kehitystehtä-vistä muuttuu – toivottavasti –arkeologin jokapäiväisiksi työ-rutiineiksi. Mutta jo nyt on näh-tävissä, että aiheita riittää myös

Fotogrammetrian tuleviin tutki-musaiheisiin tulee sisältymäänmyös yksittäisten esineiden digi-tointi.

Sanotaan, että tiedon hyväkierre on sosiaalinen ja se syn-tyy vain, jos ylitämme tieteidenvälisiä raja-aitoja. FJHP:ssa tämätuntuu toimivan. Sosiaalinenkierre koostuu neljästä peräkkäi-sestä vaiheesta. Ulkoistamisen jayhdistämisen vaiheissa olemmetuoneet oman tietomme foto-grammetriasta arkeologeille ha-vaittavaksi ja omalta puoleltam-me olemme yhdistämässä osaa-mistamme arkeologian työmene-telmiin. Seuraavassa ns. sisäis-tämisen vaiheessa kumpikin onomaksunut tästä tiedosta senosan, jota kierteen neljännessävaiheessa ns. sosialisaatiossalevittää omalla tahollaan uusiinkokemuksiinsa perustaen. Ul-koistamalla tämän tiedon kum-pikin jatkaa kierteen liikettäedelleen.


Henrik Haggré[email protected] [email protected]


Maanmittarit ovat tähän saakkaopiskelleet yllättävät vähän ul-komailla. Syynä tähän voi olla,että alan osaamista pidetään pit-kälti maakohtaisena. Joiltainosin näin varmasti onkin, muttakatsottaessa asiaa laajemmin, ul-komailla opiskelusta voi olla pal-jonkin etua, kuten tulen tässäkirjoituksessa esittämään.

Tämän tekstin lukijoiksi olenajatellut lähinnä maanmittaus-tekniikan opiskelijoita, jotkaharkitsevat opiskelua ulkomail-la. Kirjoitus sisältää kuitenkinmyös asioita, jotka voivat kiin-nostaa laajempaakin yleisöä.Aluksi käsittelen lyhyesti Bri-tannian opiskelujärjestelmää jaopintoihin hakeutumista. Lopus-sa tuon esille omakohtaisiin ko-kemuksiin perustuvia seikkojaulkomailla opiskelusta ja senhyödyllisyydestä. Kerron pääasi-assa Master of Science (M.Sc.)-tason opinnoista, joista minullaon henkilökohtaista kokemusta.

BritannianopiskelujärjestelmäBritanniassa kaikki opiskelijatsuorittavat ensin B.Sc.-tason(kandidaatti) tutkinnon, jostavoi jatkaa M.Sc.-tason (maiste-ri) tutkintoon ja edelleen PhD-tasolle (tohtori). B.Sc.-tutkin-non suorittaminen kestää 3–4vuotta, M.Sc.-tutkintoon meneeyleensä 1,5–2 vuotta ja PhD.:ntutkinnon tekeminen kestääyleensä 3–4 vuotta. B.Sc.-tut-kinnot ovat perustutkintoja jaM.Sc.-tutkinnot tähtäävät syväl-lisempään osaamiseen. ErilaisiaM.Sc.-tutkintoja on Britanniassasatoja, minkä johdosta tietylläperustutkinnolla voi hakeutuauseanlaisille M.Sc.-kursseille.Esimerkiksi maantieteen perus-tutkinnolla jatkotutkinnon voisuorittaa paikkatietotekniikassa,kaavoituksessa, aluesuunnitte-lussa tai vaikka maankäytön eko-nomiassa, jolloin kurssi valmen-taa yhden alueen syvällisempäänosaamiseen. Lisäksi on M.Sc.-tutkintoja, jotka tähtäävät mo-nialaiseen osaamiseen ja tällöinkaikki em. alueet voivat kuuluasaman tutkinnon opintoihin.Näistä seikoista johtuen pääsy-vaatimukset erilaisille M.Sc.-kursseille vaihtelevat. JoillekinM.Sc.-kursseille voidaan hyväk-syä opiskelijoita useilla eri B.Sc.-tutkinnoilla. Useille M.Sc.-kurs-seille edellytyksenä on myös vä-hintään vuoden työkokemus pe-rustutkinnon jälkeen.

Maanmittareiden osalta on

hyvä tiedostaa, että maanmitta-reiden tehtäväkenttä Britanni-assa poikkeaa suomalaisesta. Bri-tanniassa (ja monessa muussa-kin maassa) maanmittaustek-niikka käsittää vain mittausta jahyvin vähän kiinteistöoikeuteenja maankäyttöön liittyviä asioita.Viimeksi mainittuja asioita ope-tetaan Britanniassa yleensämaantieteen laitoksissa käsit-teellä ”Land Management”. Bri-tanniassa on olemassa myös puh-taasti kaavoitukseen keskittyväerillinen tutkinto nimeltään”Town and Country Planning”.Britanniassa on tarjolla myösvarta vasten ulkomaalaisille rää-tälöityjä M.Sc.-tutkintoja. Esi-merkiksi Edinburghissa on täl-lainen maankäytön suunnitte-luun valmentava tutkinto.

Yleisesti ottaen M.Sc.-kurs-seista voi mainita, että opiskelu-tahti on kova. Tutkinnot ovatkoulumaisia ja kaikille kurssi-töille on asetettu tiukat takara-jat. Lomia M.Sc.-kursseilla eijuurikaan ole, sillä opiskelijattulevat usein työelämästä ja opis-kelun kustannukset ovat pakot-taneet typistämään kurssienopiskeluajan minimiin. M.Sc.-kurssien tiukka vaatimustaso voitulla myös yllätyksenä. Kursseillepääsee yleensä suhteellisen hel-posti, mutta vain osa kurssilai-sista saa M.Sc.-tutkinnon ja tie-tyn pisterajan alle jääneet saa-vat vain ”diploman”.

Opintoihin hakeutuminenSuomalainen voi hakeutua Bri-tanniaan opiskelemaan suo-raan lukion päästötodistuksellasuorittamaan B.Sc.-tutkintoa.M.Sc.-tutkintoon tähtäävällekurssille voi puolestaan hakeu-tua suoritettuaan alempiasteisenkorkeakoulututkinnon tai am-mattikorkeakoulututkinnon, jot-ka molemmat rinnastetaan Bri-tanniassa B.Sc.-tason tutkin-noiksi. Tohtori-ohjelmiin voihakea suoritettuaan ylemmänkorkeakoulututkinnon.

Hakeuduttaessa opiskele-maan kannattaa hakuprosessi

aloittaa hyvissä ajoin, jos mah-dollista niin ainakin vuosi en-nen suunniteltua aloittamis-aikaa. Jos kyseessä on M.Sc.-tut-kinto, aikaa kannattaa varatamyös selvittääkseen kaikkipotentiaaliset ja kiinnostavatM.Sc.-kurssit. Erilaisia kurssejaon todella paljon ja niiden sisäl-löt, joustavuus ja vaatimustasovaihtelevat. Aina olisi hyvä kes-kustella tutkinnosta etukäteenjohtavan professorin kanssa.Tämä siksi, ettei myöhemminyllättäen löydä itseään vaikkapapänttäämästä Skotlannin kaa-voituslainsäädännön pykäliä tie-täen, ettei kyseistä tietoa tulekoskaan myöhemmin tarvitse-maan. Jos aikoo myöhemmintyöskennellä Britannian ulko-puolella, on tärkeää selvittääesim., kuinka maakohtaista kurs-sista saatu tieto on ja voiko jotainmaakohtaisen detaljitiedon opis-kelua korvata esim. vastaavallasuomalaisella. Britanniassa opin-toja suunnitellessa kannattaamyös ottaa selvää, miten arvos-tettuja yliopistot ovat. Tämätieto kertoo paitsi opetuksen ta-sosta, niin myös tutkinnon ar-vostuksesta työnantajien ja mah-dollisten jatko-opiskelupaikko-jen keskuudessa.

Ulkomailla opiskelunerityisongelmiaPuhuttaessa ulkomailla opiske-lun erityisongelmista ensimmäi-senä mainitaan yleensä vieraallakielellä opiskelu. KäytännössäBritanniassa tämä ei ole kuiten-kaan suuri ongelma lukiopoh-jalta tulevalle keskitason eng-lannin taitajalle. Muita pohjois-maita lukuun ottamatta muihinulkomaalaisiin verrattuna suo-malaiset puhuvat hyvää englan-tia. Paljon pelätään myös erilai-sia englannin murteita, muttakäytännössä yliopistomaailmassatämäkään ei muodostu ongel-maksi kuin poikkeustapauksissa.

Opintojen rahoitus voi tuot-taa vaikeuksia, mutta Britanni-assa niin kuin muuallakin EU:nalueella se tuskin tuottaa ylitse-

pääsemättömiä ongelmia. Bri-tanniassa opiskeleva suomalai-nen saa valtion opinto- ja asu-mistukea. Asumis- ja elinkustan-nukset voivat tosin olla hiemankalliimmat. Suomesta poiketenBritanniassa joutuu maksamaanlukukausimaksun, joka M.Sc.-tutkinnossa on yhteensä noin30 000 markkaa. Tähänkin onmahdollista saada apurahoja, joi-den hankkimisessa yliopisto voiyleensä auttaa.

Asioiden järjestely ennen läh-töä ja määränpäässä vaatii huo-mattavasti enemmän aikaa kuinSuomessa. Tämä vaatii kärsiväl-lisyyttä ja erityisesti tarkkaavai-suutta. Suomalaiseen yhteiskun-taan tottuneelle voi olla vaikeakäsittää, että yliopisto, pankit,sähkölaitokset ym. eivät auto-maattisesti hoida asioita opiske-lijan kannalta edullisimmallatavalla, eivätkä välttämättä edeskerro opiskelijan kannalta edul-lisimmasta vaihtoehdosta. Myös-kään lainsäädäntö ei anna esim.vuokralaiselle vastaavaa suojaakuin Suomessa, joten ennen alle-kirjoitusta kannattaa todellakinlukea sopimuksista kaikki ”pie-net tekstit”.

Omia kokemuksiaHakeuduin Britanniaan M.Sc-kurssille maanmittausinsinöörin(AMK) pohjakoulutuksella.Kiinnostuin asiasta ollessanivaihto-opiskelijana Mancheste-rissa, jolloin aloitin myös sopi-van M.Sc.-kurssin etsimisen.Suoritin Skotlannissa M.Sc.-tut-kinnon Aberdeenin yliopistonmaantieteen laitoksen kurssilla”Rural and Regional ResourcesPlanning”, jossa valitsin suun-tautumisvaihtoehdoksi ”Europe-an Rural Development”. Syven-tymiskohteina maanmittarinopinnoissa minulla oli kiinteis-töoikeus ja maankäytön suun-nittelu, joten yhdessä työkoke-muksen kanssa insinööritutkin-toni katsottiin sopivaksi perus-taksi M.Sc.-kurssille. Muut kurs-silaiset olivat taustaltaan pääasi-assa maantieteilijöitä ja kaavoit-tajia. Kolmannes 35 kurssilaises-ta oli Britannian ulkopuolelta.

Suorittamani M.Sc.-tutkintooli ns. monialakurssi, joka täh-tää laajaan asiantuntemukseen.Seuraavassa hieman konkreet-tista listaa suorittamistani kurs-seista: Environment, Resourcesand Rural Development, Environ-mental Economics, Nature Con-servation, Sustainable Tourism,European Rural Development,

MAANMITTAREIDENJATKO-OPISKELUMAHDOLLISUUDET

BRITANNIASSAYmpäristökonsultti Tommi Tenno

Maa ja Vesi Oy



ADVANCING THE GLOBAL ROLEOF SURVEYING FOR THE

NEW MILLENNIUMPresident Robert W. Foster

International Federation of Surveyors FIG

The theme chosen by the USBureau members during the yearswe were still a “shadow bureau”,was The Global Role of Surveyingin the 21st Century. Two con-cepts we are hearing more andmore about these days speak di-rectly to the condition of ourchanging world in the 21st cen-tury. Those concepts are globali-zation and sustainable develop-ment. The subject I would liketo speak on now is the role ofsurveying in relation to theseconcepts.

GlobalizationIn his keynote address to the XXFIG Congress in Melbourne,Australia in 1994, Dr. PeterEllyard pointed out that the glo-bal trend most relevant to thefuture of surveying is what hecalled creation of a planetarysociety and culture, and whatwe commonly refer to as glo-balization. The term “globaliza-tion” is used in the popular pressto refer to a growing web of tradeand investment between andamong nations, bringing econo-mies into close proximity – and

dragging societies and culturesalong in the process. The emer-gence of a common market andcommon currency here in Eu-rope is an example. The NorthAmerican Free Trade Agree-ment, an event of considerablecontroversy in my country, isanother. The General Agree-ment on Trade in Services pro-vides for a set of multilateral rulesfor the conduct of services tradeand creates a framework for aprocess of liberalization.

One commentator recentlystated: “If anything seems obvi-ous today, it is that globalizationis a new and powerful force thatis erasing national borders andlinking the world in an unprec-edented web of trade and in-vestments.”

Many surveyors do not seethemselves affected by globali-zation. Many of us work no morethan a few kilometers from ourhome offices. We do not sell ourservices beyond local bounda-ries and see little prospect fordoing so in the near future. Werecognize that for the producersof products and commodities glo-

Land Use Planning, LandscapePlanning, Environmental ImpactAssessment, Cost Benefit Analy-sis, European Integration, NordicPolitics. Tutkinnosta löytyi jous-toa sen verran, että pystyin suun-nittelemaan opiskeluni pitkältiomien tavoitteideni pohjalta.Yleisesti ottaen opetuksessa nä-kökulma oli globaali tai EU:nlaajuinen eikä niinkään Skot-lantiin keskittyvä. Tutkinto an-toi mahdollisuuden laajentaa tie-tämystäni aikaisemmasta teknis-luonteisesta asiantuntemuksestaenemmän yhteiskunnallisten jasosiaalisten tieteiden puolelle.

Erityisen positiivista M.Sc.-kurssilla oli se että arvostelussakäytettiin hyvin vähän perintei-siä tenttejä, mikä ei tarkoitta-nut helpompaa opiskelua vaanpikemminkin päinvastoin. Opis-kelu ja arvostelu perustui paljol-ti henkilökohtaisiin esseisiin,kotitentteihin ja ryhmätöidenosalta kollega-arvosteluihin.Kurssilla oli paljon vaativia ryh-mätöitä, joista monet tehtiin ul-kopuolisille organisaatioille.Usein ryhmätyöt tehtiin osaksikentällä yliopiston ulkopuolel-la, yksi jopa Irlannissa. Käytän-

nössä oppiminen tapahtui siisenemmän tekemisen kautta jaitse asioista selvää ottamalla,kuitenkin niin että myös henki-lökohtaista ohjausta oli aina tar-vittaessa saatavilla. Jälkeenpäinajatellen tällainen opiskelu yh-dessä tiukkojen aikataulujenkanssa valmensi hyvin työelä-mään.

Se, että ulkomailla suorittaakokonaisen tutkinnon, antaamonilta osin paljon enemmänkuin esim. vaihto-opiskelu. Tut-kinnon suorittaja voi todellatuntea kuuluvansa tasavertaisestikurssikavereidensa joukkoon.Mitään helpotuksia ei ulkomaa-laisuuden takia anneta. Monetyliopistot eivät nimittäin suh-taudu vaihto-opiskelijoihin sa-malla vakavuudella kuin tutkin-non suorittajiin. Tutkinto onmyös työnantajalle jonkinlainentae kansainvälisestä osaamisesta.

Yleisesti ottaen opiskelu ul-komailla antaa avarakatseisuut-ta, josta on hyötyä vaikka työs-kentelisi jälkeenpäin pelkästäänSuomessa. Kun on välillä käy-nyt tutun yhteiskunnan ulko-puolella, asioista oppii näke-mään uusia puolia ja ongelmiin

oppii löytämään uusia ratkaisu-ja. Ulkomailta jää myös mieleenmonia ideoita, joita voi myö-hemmin soveltaa kotimaassa.

Käytännön kielitaidon lisäk-si ulkomailla opiskelu opettaatyöskentelemään erilaisten ih-misten kanssa. Euroopan ulko-puolella yksistään tapa ajatellavoi tiettyjen kulttuurien osaltapoiketa niin paljon, että ryhmä-töistä tulee todella haastavia.

Henkilölle, jonka tavoitteenaon työskennellä kansainvälisis-sä tehtävissä, ulkomailla opiske-lu antaa paitsi arvokkaita kan-sainvälisiä kontakteja niin myöstietoa muista kulttuureista jatyöskentelytavoista. Suunnitel-taessa kansainvälisiä projektejaon tärkeää tietää esim., missäsuhteessa eri maiden kulttuuritja systeemit voivat erota toisis-taan ja missä suhteessa eroavai-suudet ovat kenties jopa este yh-teistyölle. Näin ollen opiskeluulkomailla antaa valmiuksia va-rautua ongelmiin ja käsityksensiitä, mitä on selvitettävä ennentoimimista tietyssä maassa. Sa-nomattakin on selvää että kyn-nys lähteä kansainvälisiin teh-täviin on huomattavasti mata-

lampi, jos on asunut ulkomaillajonkin aikaa.

Henkilökohtaisesti olen ollutonnekas ja päässyt mielenkiin-toisiin tehtäviin heti valmistu-misen jälkeen. Maa ja Vesi Oy:npalveluksessa olen osallistunutuseisiin kansainvälisiin projek-teihin lähinnä Venäjällä ja Bal-tian maissa. Konsultin tehtävätovat myös antaneet mahdolli-suuden toimia erilaisissa projek-teissa, joissa on voinut hyödyn-tää laaja-alaista koulutusta.

Vielä lopuksi, kun puhutaanmaanmittareiden jatko-opiske-lumahdollisuuksista Britannias-sa, en voi olla mainostamattaSkotlantia. Ulkoiluharrastuksiasuosiville maanmittareille Skot-lanti tarjoaa mielenkiintoisenvapaa-ajanympäristön. Kaikkituntevat Skotlannin pub- ja vis-kikulttuurin, mutta maa tarjoaahienot mahdollisuudet esim.vuoristokiipeilyyn, retkeilyyn,koskimelontaan ja luolailuun(caving) ja näihin menoihin onhelppo päästä mukaan opiskeli-jatoiminnan kautta.

Tommi [email protected]


“May your profession grow and prosper in this newmillennium as we all attempt to understand the world

changes rapidly overtaking us.”


– The world’s population hasdoubled in the last 40 yearsand passed the 6 billion marka few months ago. It is pre-dicted to reach 8.5 billion bythe year 2030, a populationlevel thought by many scien-tists to be the maximum num-ber of people supportable bythe world’s resources and ca-pacity for food production.

– Less than half the world’s pop-ulation has secure access toland. Women, who compriseroughly half the world’s pop-ulation, and 70% of whomlive in poverty, own less than1% of the world’s wealth.

– The world’s tropical rain for-ests are crucial to the globalclimate and give living spaceto half of all living species,but were being destroyed at arate of 20 million hectares ayear by 1990 according to theWorld Resources Institute.

– The United Nations Inter-governmental Panel on Cli-mate Change predicts thatglobal warming due to the sus-pected greenhouse effect ofindustrial air pollution maycause a significant rise in sealevels by the year 2090 withthe resultant melting of thepolar ice caps. Vast coastalareas could be inundated,from the harbors of theworld’s industrial nations tothe desert areas of NorthAfrica. Other sources predictthat 80% of the world’s popu-lation will be living within50 km of the coastal zones bymid-century. The combina-tion of massive coastal flood-ing and the tendency of pop-ulations to settle in coastalareas suggest enormous socialhardship and dislocation inthe near future.

– It is an irony, on the otherhand, that two thirds of theworld’s population will livein water-stressed conditionsby the year 2025, accordingto current forecasts.The sustainable development

concept is a response to thesereports of social inequities, andreports of the physical condi-tion of our earth. Sustainabledevelopment may be defined asthe utilization of the world’s re-sources in order to meet ourneeds without inhibiting futuregenerations from meeting theirneeds. Immediate past FIG Pres-ident Peter Dale participatedtogether with 40 international

experts representing several UNagencies, professions and FIGcommissions in the BathurstWorkshop on Land Tenure andCadastral Infrastructure for Sus-tainable Development, in Aus-tralia last October. The work-shop produced “The BathurstDeclaration on Land Administra-tion for Sustainable Development”that was launched at an inter-national UN/FIG Conference inMelbourne immediately after theworkshop. That document willbe a major center of discussionand reference in the months andyears ahead. The Declarationrecommends a global commit-ment to:– Providing effective legal se-

curity of tenure and access toproperty for all men and wom-en, including indigenous peo-ples, those living in povertyand other disadvantagedgroups;

– Providing the land adminis-tration reforms essential forsustainable development andfacilitating full and equal ac-cess for men and women toland-related economic oppor-tunities, such as credit andnatural resources;

– Investing in the necessaryland administration infra-structure and in the dissemi-nation of land informationrequired to achieve these re-forms;

– Halving the number of peo-ple around the world who donot have effective access tosecure property rights in landby the year 2010.The recommendations are

ambitious and will require anearly unanimous internationalcommitment to their objectives.The question for us is, how shallthe surveying community par-ticipate in their worthy goals?I will suggest three general waysin which we may participate:1. We are the data-gathering

experts. Our members are theprofessionals who will assem-ble and quantify data as tothe world’s land and resourc-es, their value and their cur-rent distribution.

2. Our members are the profes-sionals who will plan the ca-dastral and land registrationsystems to enable markets todeal equitably in the distri-bution of land and its resourc-es; others of our members willprovide crucial urban and ru-ral land use planning. Land

balization is a major economicfactor determining prosperity orfailure. A few service industries,like banking, communicationsand entertainment find immenseopportunity in the globalizationphenomenon, but for many ofus surveying is a local service tobe marketed locally. This is themyopic view of surveying. It isthe limited vision of the localpractitioner (of which I am one)who provides surveying servicesin his or her own communityand perhaps the immediatelyadjacent communities.

The broader view recognizessurveying in all its applications.Consider the FIG definition ofsurveying which describes nineactivities “which may occur ei-ther on, above or below the sur-face of the land or the sea andmay be carried out in associa-tion with other professionals”.Those activities, briefly, are:– The determination of the size

and shape of the earth– The positioning of physical

features, structures and engi-neering works

– The determination of the po-sition of boundaries of publicor private land

– The design, establishmentand administration of geo-graphic information systems

– The study of the natural andsocial environment for theplanning of development inurban, rural and regional areas

– The planning, developmentand redevelopment of prop-erty

– The assessment of value andthe management of property

– The planning, measurementand management of construc-tion works

– The production of plans,maps, files, charts and reports.In my country only one of

those nine is the exclusive ac-tivity of the licensed surveyor inmost jurisdictions. Four more areactivities commonly performedby some US surveyors. The re-maining four activities are notconsidered to be within thescope of what we call “survey-ing” in the United States. Whatis true in the US is also true inmany other countries: the FIGdefinition of surveying goes wellbeyond surveying as it is prac-ticed in much of the world.I maintain that if we are to beactive in the globalization of thisnew millennium, we must beconsistent in our definition of

who we are and what we do.And, not incidentally, if meas-uring and positioning are to be-come, as many in the professionpredict, purely mechanical ac-tivities due to the new technol-ogies, it behooves us to broadenthe scope of our activities.Where planning, valuation andthe management of land are notconsidered “surveying”, associa-tions in those countries shouldseek to include them. It will notbe easy. Legislation, educationalsystems and institutional ar-rangements must be addressed.Political considerations may playa role. There will be resistanceboth from within and from out-side the profession. None theless, if “surveying” is to be aplayer on the world scene it mustexpand its activities and it mustbe clear in its definition of itself.

But globalization will have itsown impact on those of us whoremain surveyors on the localscene. In a negative sense, glo-balization may bring foreigncompetitors into our own back-yards, especially if standardiza-tion for competency in geomat-ics becomes a reality, as has beenproposed to the InternationalStandards Organization, ISO. Ina positive sense the internationalrecognition of surveying in itsbroader definition may bringgreater status to all surveyors. Inmany parts of the world survey-ing is not yet seen as a disciplinevital to all economies – thoseemerging as well as those wellestablished.

Returning to Dr. Ellyard’s1994 address in Melbourne: headvised that the surveying pro-fession must develop “a clearvision of where it wants to goand then organize itself to gothere”. FIG has accepted thatchallenge. The current FIG Stra-tegic Plan, developed during theUK Bureau and carried forwardby the current US Bureau, hasas one of its stated objectives,“Facilitating in the evolutionand development of the profes-sion”. The surveying professionmust evolve and develop in or-der to keep pace with the evolu-tion and development of theworld’s economies through glo-balization.

Sustainable developmentConsider what we know – orbelieve – about the current con-dition of our world and its occu-pants:



UN agencies and other interna-tional organizations in the con-text of the commission workplans” is an FIG Bureau effortthat has been underway sincethe Bureau resided in Finlandmore than eight years ago. Morerecently we have appointed Pro-fessor Ian Williamson of theUniversity of Melbourne, Aus-tralia as Director of FIG/UNLiaison in order to secure andformalize relations between ourorganizations.

FIG and the UnitedNationsAn FIG/UN Roundtable meet-ing was held in Melbourne inOctober, following the Bathurstmeeting. The Roundtable’s pur-pose was to develop a coopera-tive agreement between FIG andthe United Nations agenciesduring the term of office of theUS Bureau. The participantswere:– United Nations Centre for

Human Settlements UNCHS(Habitat)

– Food and Agriculture Orga-nization of United NationsFAO

– United Nations Division forSustainable Development

– United Nations Departmentfor Development and SocialAffairs UNDESA

– The World Bank– United Nations Economic

Commission for Europe,Meeting of Officials on LandAdministration UN-ECEMOLA

– Permanent Committee onGIS Infrastructure for Asiaand the Pacific

– UN Economic Commissionfor Africa

– Permanent Committee onGIS Infrastructure for theAmericas

– The German Agency forTechnical Cooperation and

– FIG represented by PresidentPeter Dale, Ian Williamson,Director Markku Villikka andmyself.From the Roundtable discus-

sions came FIG Publication No.22, “Co-operation Between FIGand the UN Agencies 2000–2003”, which summarizes thecomments of the Roundtableparticipants and sets forth guide-lines for future FIG/UN cooper-ation. Key-issues among theguidelines are the two followingstatements:– To recognize that FIG is

management and land admin-istration are the specific in-terests of Commission 7 ofFIG but the Bathurst Decla-ration defines land adminis-tration as the process of deter-mining, recording and dissemi-nating information about thetenure, value and use of landwhen implementing land usepolicies. By that definition allthe commissions of FIG areinvolved in land administra-tion.

3. The greatest difficulty inachieving sustainable devel-opment may prove to be thepolitical problem of convinc-ing all nations to concentrateon the development of re-sources and distribution ofland in order to meet peo-ple’s needs while the richernations continue to spend re-sources meeting people’s lessvital wants and desires. Suchpolitical problems can onlybe overcome by effective pub-lic education, an effort inwhich all our members canparticipate.

The role for FIGWe know what our members cancontribute in the effort toachieve sustainable develop-ment; now the question is, whatshould be FIG’s role at the be-ginning of this new millenni-um?

The current FIG Bureau rec-ognizes two main principles un-derlying the FIG organization.First, the commissions of FIGare the very heart of the Federa-tion. They do the work in thetechnical fields for which theFederation exists. We intend tosupport the commissions finan-cially to the limits permitted bybudgetary constraints. We alsointend to hold the commissionsaccountable for their work plans.We will encourage their effortsand we will look expectantly forresults.

Secondly, we recognize thatthe member national associa-tions are FIG. The member as-sociations provide the funds andthe delegates for FIG. And yetwe have found that historically,the leadership of the memberassociations is removed from di-rect contact with the leadershipand the workings of FIG. Amember association character-istically pays its subscription andappoints its delegates, but haslittle more to do with the opera-

tion of the Federation. Rarelydo the member associations com-ment on either the objectives ofFIG or its policies and actions.Immediate Past-President Dalebegan a tradition of inviting theleaders of the member associa-tions to the FIG working weeksfor discussion of matters of in-terest to them. We intend tocontinue this practice. We willalso urge all the delegates to car-ry information back to their as-sociations. We do not believethat the delegates should partic-ipate in commission work andthe deliberations of the GeneralAssembly without the involve-ment of, and some directionfrom, their home associations.

More specifically, the US Bu-reau’s Work Plan for the years2000 through 2003 states its pri-mary objective as “the improv-ing of FIG’s responsiveness tothe needs of the member organ-ization’s members”. The Bureauintends to achieve this goal by:1. Increasing the effectiveness

and responsiveness of thecommission work plansthrough Bureau oversight.

2. Developing, through thecommissions, products, train-ing and services, which havepractical application to themember organizations andtheir individual members.

3. Communicating the commis-sions’ accomplishments to themember organizations andothers.

4. Developing of contacts withUN agencies and other inter-national organizations in thecontext of the commissionwork plans.We believe that another way

to bring the member associationsinto a closer working relation-ship with FIG is to allow for amore democratic selection of theadministrative body of FIG, thebody we now call the Bureau.Following the recommendationof the Task Force on Govern-ance, instituted during the UKBureau, we will bring a proposalto the General Assembly inPrague, in May this year, whichwill provide for the election ofthe President and an Adminis-trative Council of FIG. Insteadof choosing the administrativebody on the basis of the locationof the next FIG Congress, therewill be a popular election of theseleaders by the General Assem-bly.

“Developing of contacts with


Robert W. [email protected].

a non-profit organizationwhose great strength is itsaccess to a large pool of expe-rienced professionals, who ingeneral contribute theirservices voluntarily to FIGactivities, and

– To recognize that FIG is in aunique position to bring to-gether various UN agenciesinterested in land administra-tion and spatial informationmanagement as a group to dis-cuss issues of common con-cern. In this regard FIG canact as a facilitator in encour-aging networking betweenUN institutions and bilateralinstitutions.The role of FIG in its rela-

tionship with the United Na-tions may be summarized inthose guideline statements. It isaccess to experienced profession-als in our various disciplines thatmakes FIG valuable to the UN;and it is as facilitator creatingnetworking links between UNagencies and others that FIG hasproven itself of value to the UN.Value of the relationship to FIGis summarized in other guide-lines that encourage progress inadvancing our work plans andrecognize that seed funding fromUN agencies is required in orderto support joint UN/FIG activi-ties.

If the new world order of the21st century is globalization, thegreatest challenge to civilizationmay be to achieve sustainabledevelopment. Our professionmust deal successfully with theglobalization phenomenon inorder to fulfill its responsibili-ties in the sustainable develop-ment challenge. This is the be-ginning of a century in whichlife for all earth’s occupants mayimprove uniformly – or may de-generate to levels of universalhardship unfamiliar to most ofus in the so-called developedcountries. Mine is the optimis-tic view, and I believe that thesenext few decades are to be anexciting and rewarding time forthe members of our professionas we involve ourselves in thestruggle to preserve and improveliving conditions through the“best practices” of land adminis-tration.


KOMMENTTI TEKIJÄNOIKEUDENKÄYTÄNNÖN MERKITYKSESTÄPAIKKATIETOJEN TUOTTAJALLE

Johtaja Antti KosonenMaanmittauslaitos

Tekijänoikeus on keskeinen instru-

mentti turvata kartan tuottamiseksi

tehdyt taloudelliset panostukset.Kansalliset karttalaitokset ovat erityi-

sesti Euroopassa pitäneet tiukasti

kiinni karttaan kohdistuvista tekijän-oikeuksista. Tekijänoikeuksien aktiivi-

nen valvonta on luonut Eurooppaan

vakiintuneet toimintatavat perinteis-ten painettujen karttojen tuotantoon

ja julkaisemiseen.

TietokantasuojaNumeeristen aineistojen käytönlisääntyminen sekä kartta-käsit-teen laajentuminen käsittämäänerilaiset tietokoneella käsiteltä-vät tietoaineistot on nostanutesiin uusia tekijänoikeuteen liit-tyviä kysymyksiä ja poikkeaviatulkintoja. Onhan kartan tuot-tamiseksi käytetty numeerinenaineisto lähes aina arvokkaampikuin itse lopputuotteena käytet-ty kartta.

EU:n 1996 antama tieto-kantadirektiivi on selkeyttänytja yhtenäistänyt tilannetta nu-meeristen paikkatietoaineistojensuojan osalta. Käytännössä direk-tiivillä on suojattu tietokannantuottajan taloudelliset uhrauk-set tekijänoikeuteen rinnastet-tavalla sui generis -suojalla. Tie-tokannoille annettava suojapoikkeaa copyright-suojasta sii-nä, että sui generis -periaatteellasuojataan nimenomaan taloudel-liset uhraukset kannan tuotta-miseksi. Tämän lisäksi kanta voisaada copyright-suojaa myösteoskynnyksen ylittävälle tavalleluoda itsenäinen tietokanta. Pe-riaatteessa jo yksistään tietokan-nan sui generis -suoja antaa riit-tävän suojan aineistojen luva-tonta käyttöä vastaan.

Direktiivin implementoin-nissa EU:n jäsenmaiden kansal-liseen lainsäädäntöön on kuiten-kin merkittäviä eroja. Pohjois-maisessa lainsäädännössä on ol-lut käytössä tekijänoikeuteenrinnastettavia immateriaalisiaoikeuksia, kuten esim. suoma-laisessa tekijäoikeuslaissa sää-detty luettelonsuoja. Suurinmerkitys direktiivillä onkin jä-senmaiden välisen kaupan ehto-jen selkeyttämisessä. Tieto-kantadirektiivin avulla merkit-tävät taloudelliset ponnistuksetaineistojen tuottamiseksi ovatsuojattavissa taloudellista vää-rinkäyttöä kohtaan ilman teos-kynnyksen ylittämistä tai ainut-laatuisuuden edellytystä.

Tietokannan tekijällä on tie-tokantadirektiivin nojalla täysitaloudellinen määräämisoikeuskeräämäänsä aineistoon ja oike-us päättää sen julkaisemisesta taimyynnistä. Edellytyksenä olevamerkittävä taloudellinen uhraustoteutuu paikkatietoaineistojenkohdalla käytännössä aina. Tie-tokannan tai sen määrällisestitai laadullisesti oleellisen osankopioiminen ja hyödyntäminenon kielletty ilman tietokannanomistajan lupaa.

Tietokantasuojan osalta on

merkittävää, mitä oikeuksia ai-neiston luovutuksen yhteydessäkäyttäjälle annetaan. Vaikkapuhekielessä yleisesti käytetäänilmaisuja aineistojen ostamisestatai myynnistä, on aineistojenluovutuksessa useimmiten kysekuitenkin vain aineistoon koh-distuvan käyttöoikeuden luovu-tuksesta määräajaksi sovittuakäyttötarkoitusta varten.

Tämä periaate on yleisestikäytössä kaikissa eurooppalai-sissa kansallisissa karttalaitok-sissa. Silti käyttöoikeuksien luo-vuttamiseen sisältyy merkittäviäeroja jopa pohjoismaiden välillä.Aineistojen käyttöoikeuksia voi-daan luovuttaa vain numeerisi-na valmiiksi jalostettuina tuot-teina tai kuten esim. Suomessa,jossa asiakas voi hankkia MML:nperusaineistot myös omaa jatko-jalostustaan varten.

Tietokantadirektiivin anta-man sui generis -suojan avullatiedon tuottajat voivat turvatayhteiskunnan varoin tehdyt mit-tavat investoinnit ja luovuttaanumeerisia aineistoja rajoit-tamalla luovutussopimuksin

aineistojen taloudellista jatko-käyttöä. Immateriaalioikeuksienpidättäminen tiedon tuottajallamahdollistaa sen, että aineisto-jen käyttöoikeuksien hinnoitte-lussa voidaan ottaa huomioonasiakastarpeet ja aineiston käy-töstä syntyvä taloudellinenhyöty. Vaikka tekijänoikeus eisinällään ole hinnoitteluun suo-ranaisesti vaikuttava tekijä, an-taa se hyvän työkalun jakaa ai-neistojen tuottamisen kustan-nukset oikeudenmukaisemminaineistoja hyödyntävien kesken.

Tulkinnan ongelmiaVaikka tietokantadirektiivinedellyttämät säädökset onkinimplementoitu suomalaiseentekijänoikeuslainsäädäntöön,ovat useat direktiivissä maini-tut asiat jääneet tulkinnanva-raisiksi. Keskeiset direktiivintuoman suojan tulkintaongel-mat liittyvät kysymykseen, mikäon aineiston määrällisesti tai laa-dullisesti merkittävä osa. Asianratkaiseminen on jätetty kun-kin EU:n jäsenvaltion omanlainsäädännön ja oikeuskäytän-

nön varaan. Toistaiseksi tällai-sia tietokantadirektiivin pohjal-ta tehtyjä paikkatietoaineistojakoskevia ratkaisuja ei tietojenimukaan ole vielä tehty yhdessä-kään EU:n jäsenmaassa.

Toisaalta on selvittämättä,kuinka alkuperäisestä aineistos-ta jalostetun uuden aineistontekijänoikeudellinen suoja muo-toutuu? Tekijänoikeuden voisaada uuden tuotteen ulkoiselleilmenemismuodolle, mutta ai-neistoja jalostamalla ei voidaautomaattisesti poistaa alkupe-räisen aineiston tietokantasuo-jaa, sillä numeerisen aineistonkopiointi ja muuttaminen onmahdollista ilman huomattavaapanostusta. Epäselvyyksien vält-tämiseksi aineistojen luovutuk-sessa uusien numeeristen tuot-teiden tekemiseksi olisi selkeästimääriteltävä luovutettavan jat-kojalostusoikeuden laajuus jaalkuperäisen aineiston suoja.

Sui generis -oikeus suojaa tie-tokantaa 15 vuotta kannan val-mistumisesta tai sen julkaisemi-sesta. Keskeisimmät paikkatie-toaineistomme ovat jatkuvastiylläpidettäviä eivätkä näin ollenkoskaan saavuta lopullista val-mistumispistettä. Onko tällais-ten aineistojen suoja lähes ikui-nen? Toisaalta ei tunnu järke-vältä säilyttää kaikista tietokan-nan eri julkaisuvaiheista versi-oita 15 vuoden ajalta. Tämä eiliene tarpeellistakaan, sillä 15vuoden kuluessa tietokannansisältö on usein vanhentunutsiten, että sillä ei enää ole talou-dellista käyttöarvoa.


Antti [email protected]


PAIKKATIETOJEN TURVALLISUUS-TARKASTUKSET

Kapteeni Juha RuohonenTopografikunta

Mitä se on?Otsikon termin voitaisiin hyväl-lä omallatunnolla katsoa tarkoit-tavan yleiseen tietoturvallisuu-teen liittyviä asioita, mutta tässäesityksessä sillä tarkoitetaan ni-menomaan maanpuolustuksenkannalta kriittisten tietojen esit-tämistä erilaisissa paikkatietoai-neistoissa ja -järjestelmissä sekänäiden tarkastamista.

Kyseinen asia ei ole mikäänuusi keksintö, sillä vastaavaa toi-mintaa on todennäköisesti har-joitettu niin kauan kuin kartto-ja on tehty. Aluksi se, että kar-talta puuttui tietoa tai se oli vää-rää tai ainakin väärässä paikas-sa, voitiin laittaa alkeellisten tie-donkeruumenetelmien syyksi,mutta myöhemmin menetelmi-en kehityttyä, sen voitiin katsoaolleen järjestelmällistä kaikkiallamaailmassa. Tällöin puhuttiinyleensä sensuroinnista.

Mutta miksi sitä tehdäännykyäänkin?Voi sanoa, että nykyään toimin-ta ei ole enää sen kaltaista, ettäsiitä voisi käyttää termiä sensu-rointi. Paikkatiedon keruumene-telmät ovat kehittyneet jo sii-hen vaiheeseen, ettei kokonais-ten rakennusryhmien poisjättä-misellä kartoilta voida salata nii-den olemassaoloa. Sen vuoksitoiminnan päämääränä on pitääsotilaallisesti merkittävien koh-teiden käyttötarkoitus sekä omis-taja luottamuksellisena, ja etteiainakaan näitä tietoja ole laa-joina julkisina tietoaineistoina.Tällä toiminnalla käytännössäpyritään ehkäisemään valtakun-nan sotilaallista turvallisuuttavaarantava toiminta, eli vaike-uttamaan ulkovaltojen tieduste-lua, eikä suinkaan omien kansa-laisten yritystoimintaa.

Jos asiaa miettii hieman tar-kemmin, niin huomaa ettei ky-seessä olekaan mitenkään ih-meellinen asia. Liikemaailmanja teollisuuden parissa tuttu asia,ydinosaamisalueiden tietojenturvaaminen ja pitäminen liike-salaisuuksina, on täysin rinnas-tettavissa tämän esityksen tar-kastelemaan aiheeseen. Molem-missa on kysymys ennen kaik-kea tietoturvallisuudesta.

Mihin toiminta perustuu?Laki viranomaisten toiminnanjulkisuudesta (Julkisuuslaki 621/1999) muodostaa perustan paik-katietojen turvallisuustarkastus-toiminnalle. Siinä määritellään,mitkä viranomaisen asiakirjat tai

tiedot ovat salassa pidettäviä,mitkä asiakirjoista ovat viran-omaisen asiakirjoja sekä kuka taimikä on viranomainen. Lain pe-rusteella salassa pidettäviä viran-omaisen asiakirjoja ovat muunmuassa ne, jotka sisältävät maan-puolustuksen kannalta merkit-tävää tietoa. Asiakirjaksi perin-teisen paperiasiakirjan lisäksikatsotaan myös muu erityisistämerkeistä koostuva tieto. Pape-rinen tai numeerinen kartta jailmakuva sekä erilaiset tietokan-nat tulkitaan edellisen perusteel-la lain piiriin kuuluviksi.

Asetus eräiden alueiden jakohteiden ilmakuvauksesta (Il-makuvausasetus 858/1993) an-taa perusteet ilmakuvausten jakuvatuotteiden valvonnalle. Senperusteella on oltava lupa ku-vattaessa maanpuolustuksenkannalta tärkeitä kohteita. Vi-ranomaiset eivät tarvitse lupaasilloin, kun ilmakuvat tulevatyksinomaan heidän käyttöön.Edelleen asetuksessa on määrättylupaviranomaiseksi pääesikuntaja rajavartiolaitoksen esikunta.Puolustusministeriö on tarken-tanut ilmakuvausasetusta pää-töksellään nro 1606 /1993, jossaannetaan ohjeet lupamenet-telystä ja ilmakuvien tarkasta-misesta.

Julkisuuslain perusteella voi-daan valvoa vain viranomaistentekemiä paikkatietoaineistoja jaestää salaisiksi katsottavien tie-tojen pääsy julkisiin aineistoi-hin. Sen sijaan yksityisen sekto-rin tekemien aineistojen sisäl-töön ei tällä hetkellä ole laillisiaperusteita vaikuttaa muuta kuinvälillisesti silloin, kun niissä käy-

tetään lähtöaineistoina viran-omaisilta hankittua tietoa taiilmakuvamateriaalia. Tämänlisäksi erittäin merkittävä tekijäyritysten paikkatietoaineistojenturvallisuustarkastuksessa on ai-nakin tähän mennessä ollutmaanpuolustushenkenä pidet-tävä yhteistyöhalukkuus. Puolus-tusvoimien esitykset tietosisäl-lön yleistämisestä on useimmi-ten otettu huomioon.

Toiminnan perusteisiin voitulla joitakin muutoksia tulevanvuoden aikana, koska uusi alue-valvontalaki on valmisteillaPuolustusministeriössä. Lakiinon tarkoitus koota kaikki alue-valvonnan piiriin kuuluvat sään-nökset, joihin muun muassa kuu-luu ilmakuvausasetus.

Mitä käytännössätehdään?Paikkatietojen turvallisuustar-kastustoiminta tapahtuu pääosinTopografikunnassa, joka on Puo-lustusvoimien paikkatietokes-kus. Toimintaa ohjaa pääesi-kunta, jossa myös tapahtuu ilma-kuvauslupien käsittely. Kukaanpuolustusvoimissa ei tee kyseistätyötä päätoimisena ja kokonai-suudessaankin siihen osallistuualle kymmenen henkilöä. Re-surssien rajallisuuden vuoksi eiole mitään mahdollisuuksia val-voa kaikkea sitä paikkatietotuo-tantoa, mitä Suomessa tehdään,eikä varsinkaan ulkomaista,mikä sisältää tietoa Suomesta.Tämän vuoksi tarkastustoimin-nassa on keskitytty pääosinMaanmittauslaitoksen tuottei-den ja toisaalta ilmakuvausase-tuksen mahdollistamien ilmaku-

vausten valvontaan, joiden vä-lityksellä kyetään vaikuttamaanlaajemminkin. Näiden lisäksitarkkaillaan muiden julkistenpaikkatietoaineistojen ja -järjes-telmien informaatiosisältöä.

Perusperiaate toiminnassa onse, että mikä näkyy ilmasta eivoi olla salaista tietoa. Tällöinkartta-aineistoissa esitettävissäsotilaskohteissa ei saa olla huo-mattavia eroja ilmakuviin ver-rattuna. Kohteen kuvaus taiominaisuustiedot eivät saa pal-jastaa kohteen käyttötarkoitus-ta ja omistajaa. Koska karttatuot-teet sisältävät tulkittua tietoakohteista, niiden katsotaan ole-van suurempi riski turvallisuu-delle.

Tärkein tarkastuskohde onMaanmittauslaitoksen tuottamamaastotietokanta, jonka sisällönvalvontaan sotilaskohteidenosalta on rakennettu tarkastus-organisaatio. Sen tehtävänä onehkäistä salaisten tietojen pää-seminen julkiseen koko maankattavaan tietokantaan. Sitämukaa kun maanmittaustoimis-tot ajantasaistavat maastotieto-kantaa, ne lähettävät Topogra-fikuntaan tarkastettavaksi soti-laskohteita sisältävät alueet.Topografikunnassa aineisto tar-kastetaan ja tarvittaessa siihentehdään korjaukset edellä mai-nittujen periaatteiden mukaan.Käytännössä tarkastuksessa tut-kitaan, miten ilmakuvilta erot-tuvat kohteet on luokiteltu jaonko niissä käytetty jotain selit-teitä. Maastotietokannan luoki-tuksessa sotilaallista toimintaakuvaavat vain suoja-alueen jaampuma-alueen rajaviivat sekäselitteet. Näitä käytetään pelkäs-tään tahattomien alueille joutu-misten ehkäisemiseksi. Muutenrakenteet kuvataan, kuten vas-taavat muut kohteet, mutta yleis-täen niin, etteivät käyttötarkoi-tusta paljastavat yksityiskohdaterotu.

Ilmakuvausasetuksen perus-teella ilmakuvaus on Suomessavapaata, paitsi sotilaskohteidenalueella. Jos kuvausalueella ontällainen kohde, on kuvaukseenhaettava lupa Pääesikunnasta jajos kuvaus ulottuu rajavyöhyk-keelle Venäjän rajalla, se hae-taan Rajavartiolaitoksen esikun-nasta. Riippuen tapauksesta voiolla niin, ettei kuvaukselle ase-teta mitään tarkastusvaatimuk-sia, jolloin kuvia voi tämän jäl-keen käyttää vapaasti. Useim-miten kuitenkin lupaehdoissavaaditaan tarkastuttamaan kuvat

PERJANTAI – TAPIOLASALI


Topografikunnassa. Pääosa ku-vauksista tarkastetaan kuvaus-indeksin perusteella, josta poi-mitaan tarkempaan tutkimuk-seen vain ne kuvat, jotka osuvatvarsinaiseen kohteeseen. Näidenkuvien tarkastusmenettely vaih-telee paljon tapauksen mukaan.Toimintavaihtoehtoina on an-taa kuvat sellaisenaan ilman eri-tyisvaatimuksia kuvaajalle. Toi-nen vaihtoehto on määrätä niillekäyttörajoite siten, että ne ovatvain kyseisen tilaajan käyttööneikä niitä saa julkaista ilmanTopografikunnan lupaa ja niistä

tehdyt jatkotuotteet on tarkas-tutettava. Jos käytetään vainanalogisia kuvia voidaan joissa-kin harvoissa tapauksissa rajatakuva siten, että sotilaskohde jääsen ulkopuolelle. Jos kuvaaja toi-mittaa kuvat digitaalisina asiak-kaalle, vaihtoehtona on muoka-ta kuvaa kuvankäsittelyohjel-malla poistamalla siitä tarvitta-vat yksityiskohdat, jonka jälkeenkuvien käytölle ei aseteta mi-tään rajoitteita. Kuvien erotus-kyky vaikuttaa myös tarkastuk-sen tulokseen. Tällä hetkellä ra-jana käytetään noin 1 m erotus-

kykyä. Sitä heikomman erotus-kyvyn kuvat on vapautettu tar-kastuksesta.

Muiden kuin viranomaistenpaikkatietojen sisältöön voidaansiis vaikuttaa välillisesti jokomaastotietokannan kautta, kos-ka sitä käytetään pohja-aineis-tona useissa tuotteissa, tai ilma-kuvausasetuksen perusteella,koska kuville asetetuilla käyttö-rajoituksilla voidaan vaatia ku-vien perusteella tehdyt tuotteettarkastettavaksi.

Tekijänoikeutta sivuavanaasiana on syytä mainita tietyt

KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄT JAKARTTAPROJEKTIOT 2000-LUVULLA

Yliopettaja Matti Rantanen,EVTEK

Kansallisesti merkittävin kartastoteh-

täviin liittyvä hanke uudella vuosi-tuhannella on valtakunnallisten

koordinaattijärjestelmien ajantasaista-

minen. Vuonna 1998 Geodeettinenlaitos asetti työryhmän käsittelemään

koordinaattijärjestelmien ajantasaista-

mista. Työryhmä luovutti marraskuus-sa 1999 laitoksen ylijohtaja Risto

Kuittiselle raporttinsa, jossa esitettiin

siirryttävän käyttämään geodeettisenavertausjärjestelmänä EUREF-koordi-

naatistoa ja uutta korkeusjärjestel-

mää. Vastaavasti kartastotöissäsiirryttäisiin käyttämään UTM-projek-

tiota ja siihen liitettävää tasokoordi-

naattijärjestelmää. Tässäkirjoituksessa käydään yleisellä tasolla

läpi historiallista taustaa ja toisaalta

kerrotaan uusien järjestelmien perus-teista sekä pyritään arvioimaan niitä

syitä, miksi muutos on välttämätön.

Gauss–Krüger-projektioja Hayfordin ellipsoidiKoordinaatit on matemaattinentapa ilmaista sijainti. Yksinker-taisin koordinaatisto on suora-kulmainen kolmiulotteinenkoordinaatisto, jossa tasosijaintiilmoitetaan pohjois- ja itäkoor-dinaateilla (p ja i tai x ja y) jakorkeus ilmoitetaan korkeus-koordinaatilla (k, z tai h). Kuntoimimme pienellä alueella –”näköpiirin rajalla”, suorakul-mainen koordinaatisto on yksi-käsitteinen ja selkeä (ks. kuva1). Valtakunnallisesti järjestel-mä ei sellaisenaan toimi, sillämaa on epämääräisen muotoi-nen pallomainen kappale jamaan pinta kaareutuu jo Suo-men laajuisella alueella. Jottamaamme voidaan kelvollisestiesittää tasolla, tarvitaan sopivakarttaprojektio, jossa kartta vää-ristyy käyttötarkoituksen huomi-oon ottaen mahdollisimman vä-hän ja jossa sijainti ilmoitetaantasokoordinaatteina. Sen lisäksikartan koordinaatistolle on mää-riteltävä origo – referenssipiste,jonka suhteen koordinaatit il-moitetaan. Kolmas dimensio –korkeus – tarvitsee oman refe-renssinsä, jollaisena luontevastikäytetään merenpinnan tasoa.

Vuonna 1922 valittiin Suo-men kartastotöissä käytettäväk-si projektioksi Gaussin–Krügerinpoikittainen lieriöprojektio, jostavoidaan käyttää myös nimeäpoikittaisasentoinen Mercatorinprojektio (Transverse Mercator,TM). Projektio on kulmatarkkaja lieriö sivuaa maan pintaa kes-kimeridiaanilla λο (ks. kuva 2),jossa kartan mittakaava on oi-kea (mittakaavakerroin k=1).

Projektiolle sijoitetun tasokoor-dinaatiston mittakaava vääristyymaan kuperuudesta ja projektio-kuvauksesta johtuen siirryttäes-sä keskimeridiaanilta poispäin.Jotta virheen suuruus ei kasvaisikohtuuttomaksi, Suomi on jaet-tu 30 levyisiin projektiokaistoi-hin (210, 240, 270 ja 300). Jokai-

sella projektiokaistalla on omaperuskoordinaatistonsa. Kunkinkaistan keskimeridiaani muodos-taa koordinaatiston x-akselin(pohjoiseen) ja y-akseli on sitävastaan kohtisuorassa (itään).Koordinaatiston origo on ek-vaattorilla, siellä x-koordinaattisaa arvon nolla ja y-koordinaat-

ti arvon 500 000. Paitsi mitta-kaava, myös suuntakulmat vää-ristyvät kartalla. Keskimeridiaa-nilla karttapohjoinen yhtyy täh-titieteelliseen pohjoiseen. Kunsiirrytään meridiaanikaistan reu-naa kohden tähtitieteellinenpohjoinen kiertyy kohti keski-meridiaania karttapohjoisen ol-lessa suorassa kulmassa i-akse-liin nähden. Tätä kutsutaan me-ridiaanikonvergenssiksi – meri-diaanithan yhtyvät navoilla.Kartan käyttäjät tuntevat sillenimen napaluvun korjaus (Nak).

Gaussin–Krügerin projektiokatsottiin tarkoituksenmukai-seksi, koska Suomi on pohjois-eteläsuunnassa pitkänomainen,jolloin projektiovääristymät py-syvät suhteellisen pieninä. Senlisäksi järjestelmä oli jo käytössäSaksassa, mikä helpotti sen tuo-mista Suomeen.

Jotta projektio voidaan sijoit-taa maapallolle, tarvitaan maanmatemaattinen malli. Geoidi onkappale, joka kuvaa parhaitenmaapallon fysikaalista muotoa.Geoidi on painovoiman tasapo-tentiaalipinnoista se, joka yhtyykeskivedenpintaan. Matemaat-tinen pinta, joka kuvaa parhai-ten maapallon muotoa on pyö-rähdysellipsoidi. Gaussin–Krüge-rin projektio sovitettiin kansain-väliselle vertausellipsoidille 1924(ns. Hayfordin ellipsoidi), jonkakatsottiin parhaiten kuvaavanmaapalloa Euroopan alueella.Edelleen ellipsoidille pitäisi kiin-nittää koordinaatisto (maantie-teelliset leveydet ja pituudet),johon projektiojärjestelmä kiin-nitetään. Tämä tapahtui ensim-mäisen luokan kolmioverkonavulla. Ensimmäisen luokan kol-

rajoitukset paikkatietotuottei-den julkaisemisesta. Ilmakuvilletai niiden perusteella tehdyilletuotteille voidaan asettaa julkai-sukielto ilman ennakkotarkas-tusta ilmakuvausasetuksen japuolustusministeriön päätöksenperusteella. Julkaisulla tarkoite-taan tässä tapauksessa tuottei-den asettamista yleisesti nähtä-ville erilaisissa julkaisuissa, säh-köisessä mediassa tai yleisötilai-suuksissa, joihin on vapaa pääsy.


Juha [email protected]


miomittaukset aloitettiin 1920-luvulla Geodeettisen laitoksentoimesta. Kolmioverkossa ha-vaittiin kolmioiden kulmat japerusviivat toimivat mittakaava-janoina. Laskentaa suoritettiinvaiheittain mittausten edistyessäja ensimmäisen luokan kolmio-verkko muodosti alkuperäisessämuodossaan ketjuverkon, jokakattoi Suomen keskeisimmätosat. Verkko laskettiin ellip-soidilla – ei projektiokoordinaat-teina – ja verkon sijainnin jaorientaation määrittäminen ta-pahtui tähtitieteellisin havain-noin. Määritys- ja laskentata-vasta johtuen verkon eri osienvälillä oli mittakaavaeroja.

Ensimmäisen luokan verkkoatasoitettiin moneen otteeseen jajatkon kannalta merkittävin ta-soituksista oli U.S Army MapServicen 1950-luvulla suoritta-ma koordinaattitasoitus, johonperustuu European Datum 50(ED50). Suomen ensimmäisenluokan verkosta tasoituksessa olimukana 244 pistettä. Ensimmäi-sen luokan ketjuverkon mitta-ustyöt saatiin päätökseen ja ver-kon valmistuttua suoritettiinGeodeettisessa laitoksessa yh-teistasoitus vuonna 1966. Tä-män tasoituksen lähtöpisteenäja ED50-järjestelmän kanssayhteisenä pisteenä oli Simsiönkolmiopiste. Verkossa oli 291pistettä ja mittakaava määräytyi15:stä eri puolilla Suomea sijait-sevan perusviivan avulla, minkälisäksi verkon orientoinnissakäytettiin tähtitieteellisiä ha-vaintoja. Tämä ED50-järjestel-män kansallinen tihennys muo-dostaa perustan kartastotöissäkäytettävälle koordinaattijärjes-telmälle. Tässä on syytä huo-mata, että jo kansallinen ED50-järjestelmän tihennys poikkeaasekä orientoinniltaan että mitta-kaavaltaan ED50-järjestelmästä.

Korkeudet taas on mitattumerenpinnan tai oikeastaan ge-oidin suhteen. Suomessa on käy-tössä korkeusjärjestelmä N60,joka perustuu toiseen tarkkavaa-itukseen. N60 muodostaa sellai-senaan korkeusreferenssin val-takunnallisille kartastotöille.Ennen N60-järjestelmää on ol-lut käytössä järjestelmät NN(normaalinolla), N43 ja LN (La-pin nolla), joista kaksi viimeksimainittua olivat välijärjestelmiä.Maan kohoamisesta johtuen kor-keusjärjestelmiä joudutaan las-kemaan uudelleen aika ajoin janykyisellään N60-järjestelmänero oikeisiin ortometrisiin kor-

keuksiin on kasvanut jo jopa 40cm:ksi.

Kartastokoordinaatti-järjestelmäEnnen kartastokoordinaattijär-jestelmää käytössä ollut vanhavaltion järjestelmä (VVJ tai ns.Helsingin järjestelmä) perustuiedellä esitetyllä tavalla Gaussin–Krügerin projektioon ja kaista-jakoon. Tämän järjestelmän läh-töpisteenä oli Helsingin tähti-torni ja sen orientaatio määräy-tyi kolmiosivun Kallion kirkko– Falkberg tähtitieteellisen atsi-muutin perusteella. Tässä järjes-telmässä tehtiin jo 1930-luvullatopografisia kartoituksia ja niinikään siihen perustui 1940-lu-vulla aloitettu peruskartoitus.Nykyisinkin käytössä oleva yleis-lehtijako ja siihen liittyvä kart-talehtien tunnusjärjestelmä vah-vistettiin käyttöön 1940 ja seperustui vanhaan valtion järjes-telmään.

Kartastotöiden perustaksimäärättiin 1970 kartastokoordi-naattijärjestelmä (KKJ). Kartas-tokoordinaattijärjestelmä perus-tuu Gauss–Krüger-projektioon(kaistassa 27o) muunnetuille en-simmäisen luokan ED50 kansal-lisessa tasoituksessa määritetyillekolmioverkon pisteille. Verkkoakierrettiin ja skaalattiin, jotta näinmuodostunut uusi verkko poik-keaisi mahdollisimman vähänvanhasta valtion järjestelmästä(ks. kuva 4). Tämä oli välttämä-töntä, sillä peruskartoitustyö oliedennyt jo pitkälle. Näin saadutyhtenäiskoordinaatit muunnet-tiin takaisin Hayfordin ellip-soidille (ns. KKJ maantieteelli-set koordinaatit) ja edelleenmuille projektiokaistoille.

Kartastokoordinaattijärjestel-mä eroaa VVJ:stä enimmilläänn. 4 metriä. KKJ:n mukaiseen y-koordinaattiin liitetään eteenkaistatunnus 1–4, jotka vastaa-vat projektiokaistoja 21o–30o.Maastokartan lehdillä projektio-kaistojen peruskoordinaatistoton painettu mustalla, minkä li-säksi kaistojen 1, 2 ja 4 lehdilleon painettu punaisella kaistan 3koordinaatisto (ns. yhtenäis-koordinaatisto, YKJ) lähinnätykistön tarpeita silmällä pitäen.Yhtenäiskoordinaatiston käyttöpoistaa kaistanvaihdon tuomiaongelmia. Sotilaat ilmoittavatperuskoordinaatit tunnuksilla xja y, yhtenäiskoordinaatit ilmoi-tetaan tunnuksilla p ja i. Yleis-lehtijaossa projektiokaistojentunnukset on merkitty kartta-

lehtien ensimmäisiin tunnus-numeroihin.

GPS-mittaustenproblematiikkaaYhdysvaltain puolustushallin-non ylläpitämä maailmanlaajui-nen navigointijärjestelmä Glo-bal Positioning System (GPS)mullisti nopeassa tahdissa 1980–1990 luvuilla ensin runkomitta-ukset, navigoinnin ja nyt myöskartoitusmittaukset.

GPS perustuu globaaliin geo-deettiseen vertausjärjestelmäänWGS84 (World Geodetic Sys-tem 1984), joka eroaa ED50-jär-jestelmästa sekä sijainniltaanettä orientaatioltaan. WGS84perustuu samannimiseen ver-tausellipsoidiin, jonka koko jamuoto poikkeaa ED50-järjestel-män perustana olevasta Hayfor-din ellipsoidista. ED50 ei ole glo-baali vertausjärjestelmä – WGS84sen sijaan on (kuva 4). Kun edel-leen otetaan huomioon sekä kan-sallinen ED50 tasoitus että kartas-tokoordinaattijärjestelmää luotaes-sa tehty tasomuunnos, voidaan to-deta GPS-paikannuksessa >11"ero leveysasteissa ja <0–2,5" eropituusasteissa. Tasokoordinaat-teina tämä johtaa jopa 180 m:neroon paikannuksessa, kun käy-tetään menetelmänä absoluut-tista paikannusta, jossa suoraanns. pseudoetäisyyksiin perustu-en ratkaistaan vastaanottimensijainti.

Vastaavasti GPS-paikannuk-sen antaman korkeuskoordinaa-tin referenssi on vertausellipsoidi(siis WGS84), ei Hayford eikätietenkään vuoden 1960 meren-pinta (”geoidi”). Korkeuskoor-dinaatissa voidaankin todetauseiden kymmenien metrienpoikkeamia. Lisäksi geoidin kor-keus (vertaus)ellipsoidista riip-puu käytetystä geoidimallista.Painovoiman suunta ja suuruusvaihtelee suhteellisen suppeal-lakin alueella merkitsevästi.

Geodeettisissa sovellutuksissapaikannuksen ero ei ole ollutsamalla tavalla merkitsevä, silläniissä pyritään ratkaisemaankahden vastaanottimen välinenvektori ja pisteiden liittäminentunnettuun referenssiin tapah-tuu muunnosten kautta. Yksit-täiset vektorit voidaan ratkaistajopa tarkkuudella 1–2 mm/km.Kartastokoordinaattijärjestelmänpisteiden keskinäinen tarkkuus onkuitenkin tätä heikompi, minkä li-säksi verkko on alueellisesti defor-moitunut l. vääristynyt ja maaneri osissa pisteillä on vaihteleva tark-

kuus (epähomogeeninen).Uusien GPS-mittauksiin pe-

rustuvien verkkojen liittäminenvanhaan pisteistöön on johta-nut ristiriitoihin, jotka johtuvatkaikista edellä mainituista teki-jöistä. Siirtyminen GPS-havain-tojärjestelmästä kartastokoordi-naattijärjestelmään tai muuhunpaikalliseen järjestelmään on lä-hes mahdotonta tehdä suorallamuunnoksella. Yleensä käyte-täänkin vektoriverkon koordi-naattien muuntamista tasoituk-sella, jolloin pyritään säilyttä-mään vektoriverkon hyvä sisäi-nen tarkkuus. Suora muuntami-nen edellyttäisi lähtöpisteiden tun-temista globaalissa referenssijärjes-telmässä tai tarkkojen muunnos-kaavojen määrittämistä paikalli-sesta järjestelmästä WGS84:ään.Periaatteessa voidaan käyttäämyös likimääräisempiä kaavoja läh-töpisteiden muuntamisessa, jos ta-kaisinmuunnos tehdään vastaa-villa parametreillä.

GeodeettistenvertausjärjestelmienuudistaminenVuonna 1989 Geodeettinen lai-tos osallistui Euroopan laajuiseenGPS-mittausohjelmaan, jonkatuloksena määritettiin yhtenäi-nen eurooppalainen koordinaa-tisto EUREF89. Se on WGS84:ntavoin globaali, kolmiulotteinengeosentrinen koordinaatisto.Suomessa on neljä EUREF89-pistettä (Metsähovi, Nisula, Jän-hiälä ja Kaunispää), joita tihen-nettiin vuonna 1992 mitatuilla22 ensimmäisen luokan kolmio-pisteellä ja edelleen vuosina1996–97 sadalla ensimmäisenluokan kolmiopisteellä. Nämäpisteet yhdessä kiinteiden GPS-asemien verkon (FINREF) kans-sa muodostavat EUREF-FIN ver-kon peruspisteistön, jonka Met-sähovin koordinaatit on EU-REF89-tasoituksesta ja loputsuomalaisesta tihennyksestä.Vuosina 1998–99 Geodeettinenlaitos mittasi lisäksi n. 350 käyt-töpisteen verkon, jolla peruspis-teistöä tihennettiin. Pisteet ovatkäytettävissä tänä keväänä janiitä voidaan käyttää paikallis-ten mittausten sitomiseen EU-REF-FIN-verkkoon. WGS84-järjestelmästä EUREF-FIN poik-keaa n. 1 metrin, millä ei käy-tännön havainto- ja laskenta-työssä ole merkitystä.

Geodeettisen laitoksen työ-ryhmä ehdotti raportissaan, ettäSuomessa siirryttäisiin käyttä-mään EUREF-koordinaatistoa



C

AD

λo

λo

Geoidi

Ellipsoidi

X

Z

CIO

0-meridiaani

Y

p

i

k

geodeettisena vertausjärjestel-mänä. Valtakunnallisesti koor-dinaattiaineistot tultaisiin tule-vaisuudessa sitomaan EUREF-järjestelmään. Uudet pisteet voi-taisiin jatkossa sitoa suoraan EU-REF-verkon pisteisiin ilman tasoi-tusmuunnoksia ja vanhojen pistei-den osalta voitaisiin käyttää Geo-deettisen laitoksen kehittämiämuunnoskaavoja. Paikalliset mit-taukset (ja koordinaattiaineis-tot) muunnettaisiin GL:n kaa-voilla, sikäli kuin ne ovat kar-tastokoordinaattijärjestelmässä.Muille paikallisille järjestelmil-le voitaisiin määrittää paikalli-set muunnoskaavat erikseen.Käytännössä paikallisesti siirty-minen uuteen referenssiin ei kui-tenkaan olisi välttämätöntä.

Uusi korkeusjärjestelmä tul-lee käyttöön niin ikään muuta-mien vuosien kuluessa. Järjestel-män vertaustaso valitaan jokons. Amsterdamin järjestelmänmukaisesti, jolloin käytössä olisisama vertaustaso kuin esim. län-tisessä Euroopassa. Toinen vaih-toehto on valita kansallinen läh-tötaso.

Kartastotöiden pohjanaolevanprojektiojärjestelmänuudistaminenKoska EUREF-järjestelmä jaED50-järjestelmä poikkeavattoisistaan huomattavasti, vanhatKKJ-tasokoordinaatit kartasto-töissä aiheuttaisivat lisää risti-riitoja. KKJ-järjestelmän siirtä-minen perustuvaksi uudelle geo-deettiselle referenssille johtaisiniin ikään tilanteeseen, jossakäytössä olisi toisiaan muistut-tavia koordinaatteja kolmessajärjestelmässä – VVJ:ssä, KKJ:ssäja siirretyssä KKJ:ssä. EdelleenGaussin–Krügerin projektionominaisuudet (sivuavuus) edel-lyttävät suhteellisen kapeidenkaistojen käyttöä ja valtakun-nallisesti olisi tarkoituksenmu-kaista päästä yksinkertaisempaanjärjestelmään. KansainvälisestiUTM-projektio on saavuttanutsuhteellisen vankan aseman jase soveltuisi käytettäväksi myösSuomessa.

Universal Transverse Merca-tor (UTM) on Gaussin–Krüge-rin tavoin poikittaisasentoinenlieriöprojektio, mutta jälkimmäi-sestä poiketen se on leikkaavasiten, että mittakaavakerroinprojektiokaistan keskellä, keski-meridiaanilla C on 0,9996 (ks.kuva 5). Leikkaus tapahtuu vii-voja A ja D pitkin. Tästä seuraa,

että projektiokorjaukset ovatpienempiä, jolloin voidaan stan-dardisti käyttää 6o levyisiä kais-toja. Pohjoismaisen geodeettisenkomission v. 1998 yleiskokouk-sen päätöslauselma suositteleeEUREF89:n ohella UTM-pro-jektiota yhteispohjoismaiseksijärjestelmäksi ja Geodeettisenlaitoksen työryhmä on raportis-saan esittänyt sitä ylijohtajalle.Poikkeuksena standardin mukai-sesta UTM-projektiosta Suomiolisi tarkoitus saattaa yhteenkaistaan (UTM 35), jonka kes-kimeridiaani on 27o (vrt. nykyi-nen kaista 3 ja yhtenäiskoordi-naatisto). Tällöin valitettavastiprojektiokorjaukset suurenevat,jos verrataan niitä peruskoordi-naatistoihin. Yhtenäiskoordi-naatistoon verrattaessa ne ovatkuitenkin pienempiä, minkä li-säksi yhden kaistan käyttö hel-pottaisi merkittävästi mm. kart-tojen sotilaallista käyttöä. Pro-jektiokoordinaatiston liittämi-nen EUREF-järjestelmään vä-hentäisi huomattavasti paikan-nusongelmia ts. satelliittipaikan-nuksen maantieteelliset koordi-naatit (WGS84) ovat riittävänyhtenevät EUREF-järjestelmänkanssa.

UTM-projektion mukainentasokoordinaatisto on vastaavakuin Gauss–Krügerin projekti-ossa. Pohjoiskoordinaatin origoon päiväntasaajalla, missä silläon arvo nolla. Koordinaatti kas-vaa pohjoiseen (mittakaavaker-roin huomioon ottaen). Itäkoor-dinaatilla on keskimeridiaanillaarvo 500 000, jotta negatiivisetkoordinaattiarvot vältettäisiin.Eteläisellä pallonpuoliskolla käy-tetään ekvaattorille koordinaat-tiarvoa 10 000 000 m, jolloinnegatiiviset pohjoiskoordinaatitvältetään. Itse asiassa UTM onGaussin–Krügerin erikoistapaus.

Läntisessä puolustusliitossa(NATO) on käytössä UTM-pro-jektioon liittyvä paikannusruu-dukko MGRS (Military GridReference System). MGRS:nkaistajako noudattaa UTM kais-tajakoa. Suomi kuuluu siis NA-TON standardin mukaisiin kais-toihin 34, 35 ja 36 (mikäli edel-lä esitetty poikkeus ei virallis-tu). Tämän lisäksi maapallo jae-taan pohjois-eteläsuunnassa loh-koihin, jotka saavat kirjaintun-nukset A–Z. Kukin lohko on 8o

korkuinen. Näin muodostuvatvyöhykkeet, joissa Suomi sijoit-tuu vyöhykkeisiin 34V, 34W,35V, 35W, 36V ja 36W. Vyöhy-kejakoa tarkennetaan kirjain-

tunnusruudukolla, jonka perus-ruudun sivu on 100 km × 100km. Poikkeuksena tästä on kais-tojen reuna-alueet, joissa ruudunleveys on yleensä pienempi.Ruudukko on indeksoitu (sara-ke/rivi) siten, että ruudukon va-semmassa alanurkassa on ruutuAA, sen yläpuolella AB, AC jne.Vastaavasti AA:n itäpuolella onBA, CA jne. Yhden vyöhykkeenalueella ei siten voi olla kahtasamantunnuksista ruutua.

KysymyksiäSuomen ja kartastotehtävienkannalta tilanne on mielenkiin-toinen:– siirrytäänkö uuden geodeet-

tisen vertausjärjestelmän(EUREF-FIN) käyttöön

– milloin siirrytään uuden kor-keusjärjestelmän käyttöön jamikä valitaan vertaustasoksi

– siirrytäänkö UTM-projek-tion käyttöön ja toteutetaan-ko se yhdessä kaistassa vaiNATO:n standardin mukai-sessa kaistajaossa

– kuinka kauan siirtymisvaihekestää ja miten operoidaansinä aikana

– siirtyvätkö kaikki organisaa-tiot uuteen järjestelmään.Joitakin vastauksia voidaan

tarjota. Uuteen vertausjärjestel-mään siirrytään varmasti, silläEUREF voidaan toteuttaa ilmanmerkittäviä muutoksia valtakun-nallisissa karttakoordinaateissa.Uuteen korkeusjärjestelmän siir-rytään, sillä maankohoaminenon edelleen suhteellisen huo-mattavaa erityisesti Pohjanmaal-la. Myös UTM-projektioon siir-tymiselle on paljon hyviä perus-teita, keskeisimpänä kansainvä-linen yhteensopivuus. Siirtymis-vaihe kestää kuitenkin vuosia.Projektiojärjestelmän määritte-lytyön päätyttyä seuraa numee-risten aineistojen muunnosvai-he ja luonnollisen uudistumisenkautta siirtyminen uuteen jär-jestelmään. Siirtymävaiheen ai-kana meillä on käytössä sekäGK- että UTM-karttoja. Ongel-mia syntyy erityisesti kulloisilla-kin sauma-alueilla. Eräs keinovälttää niitä voisi olla UTM-ruu-dukon päällepainatus vanhaankartta-aineistoon, jolloin voitai-siin siirtyä jo verraten aikaisessavaiheessa UTM-koordinaattienkäyttöön.

Eri organisaatioilla on omiatarpeitaan ja näkökohtiaan.Geodeettisen referenssijärjestel-män uudistus toivotetaan erityi-sen tervetulleeksi ilmailulaitok-


Kuva 1.

Kuva 2.

Kuva 3.

Kuva 5.

Kuva 6.


ED50

ED50• kansallinen tihennys

< U.S. Map Service (1952)

< Geodeettinen laitos (1966)

VVJ

Maanmittauslaitos

Geodeettiset vertausjärjestelmät

Tasokoordinaattijärjestelmät (projektiojärjestelmät)

MUUNNOSG-K-projektioon

Helmert-muunnos

KKJ (kaista 3)

sessa ja merenkulkulaitoksessa,jotka jo kansainvälistymisen pai-neesta johtuen joutuvat muu-toinkin valmistelemaan siirty-mistä WGS84:ää lähellä oleviinjärjestelmiin. Puolustusvoimatsuhtautuu asiaan niin ikään

myönteisesti. Maanmittauslaitosei nähne esteitä uuteen vertaus-järjestelmään siirtymisen osalta.Siitä kuulemme kommenttejalaitoksen puheenvuorossa.

Suhtautuminen UTM-pro-jektioon on edelliseen verrattu-

na hajanaisempi. UTM-projek-tio mahdollistaisi valtakunnal-listen karttojen esittämisen yh-dessä kaistassa, jolloin hankalas-ta kaistajaosta voitaisiin luopua.Asialla on myös kääntöpuolen-sa. Nykyisten paikkatietoaineis-tojen koordinaattikonversiossaon huomattava työ. UTM-pro-jektion käyttö suurimittakaavai-semmissa kartoituksissa samoinkuin rakennuskohteiden koor-dinaatistona on epäkäytännölli-sempää johtuen yhden leveänkaistan aiheuttamista huomat-tavista projektiokorjauksista ver-rattuna aiempiin peruskoordi-naatistoihin. Tielaitos, meren-kulkulaitos ja kuntaliitto ovatsiinä suhteessa varauksellisia.Muunnostyö aiheuttaa kustan-nuksia, jotka ovat jossakin mie-lessä ylimääräisiä. Kysymys on-kin siitä, onko tehtävä työ kui-tenkin välttämätön – ennenkaikkea onko se kaikkialla vält-tämätön.

Lähdeluettelo:1. Suomen valtakunnallisten koor-

dinaattijärjestelmien ajantasais-taminen, Geodeettisen laitok-sen työryhmäraportti 1999.

2. DMA Technical Manual8358.1, Datums, Ellipsoids,Grids and Grid Refernce Sys-tems.

3. Poutanen, Markku: GPS-paikanmääritys, URSA 1998.

4. Parm, Teuvo: ”Kansallisenkoordinaattijärjestelmän luo-minen Suomessa”, Maanmit-taus 1/1988.

MITTARI MAAILMANPYÖRÄSSÄ –KANSAINVÄLISTYMISEN HAASTEET

Director Markku Villikka,International Federation of Surveyors FIG

Maailmanpyörän pyörähtäessäkorkeimmalle kohdalle onmaanmittari hyvällä näköalapai-kalla tarkastelemaan sekä men-nyttä että tulevaa. Otsikon maa-ilmanpyörä viittaa katselu-perspektiivin lisäksi pyöriväänliikkeeseen ja kiihtyvään vauh-tiin, jolla muutokset maanmit-tausalallakin tapahtuvat – Suo-mi-neitokaan ei jää koskemat-tomaksi. Maailmanpyörän sijaanvoisi huvipuistossa valita väli-neeksi yhtä perustellusti karu-sellin, sillä jollei pidä varaansamenee pää muutosvauhdissa hel-posti pyörälle. Modernimpaavaihtoehtoa kaipaava valitseeKööpenhaminan Tivolin viimei-simmän vetonaulan – kultaisentornin, jonka vapaa pudotus yli50 metrin korkeudelta on pudo-tus tyhjyyteen, jota helpottaa tie-to siitä, että turvajärjestelmäpysäyttää pudotuksen ajoissa.Löytyykö kansainvälistyvässämaailmassa turvaverkkoa suoma-laiselle maanmittarille?

Maanmittauspäivien viimei-nen luento perjantai-iltapäivä-

nä on viime vuosina varattu päi-vien vetonaulana mainostetullekansanvillitsijälle tai muutenvain tutulle tv:stä – päätarkoi-tuksena estää enneaikainen mas-sapako kotimatkalle. Pääkau-punkiseutu ei yrittäne väkisinpitää ihmisiä täällä, kun onluento ja sen pitäjä on valittutästä perinteestä poiketen.

Uuden tuhatluvun ensim-mäisten Maanmittauspäivienteemaan kytkeytyen esitän joi-tain ajatuksia niistä trendeistäja kansainvälisistä virtauksista,joilla voi arvioida oleva vaiku-tusta maanmittareiden asemaanja työtehtäviin Suomessa nyt jatulevaisuudessa. Toivottavastisiinä on mukana mausteeksi

jotain myös niille maanmitta-reille, jotka tähyilevät maail-manpyörän ylimmästä koristakotinurkkia pidemmälle.

Tekniikka ei syöperusteitaModerni tekniikka – ennenkaikkea internet ja nopeutuvalangaton tiedonsiirto – tarjoaakaikelle toiminnalle aivan uu-det lähtökohdat ja mahdollisuu-det. Samalla se tulee nopeutta-maan viestintää ja toimintojasekä lisäämään tapahtumienvauhtia arvaamattomalla taval-la. Maanmittausalalla uusi tek-niikka on tarjonnut jo pitkäänuusia mahdollisuuksia ja muut-tanut mittausten luonteen to-taalisesti viimeisten parin kym-menen vuoden aikana. Etenkinpaikkatietoteknologian, GPS:n,totaalityöasemien jne. merkityson maanmittauksessa muuttanuttyön luonnetta. Tämä kehitystulee yhä jatkumaan ja siirtyyenemmän sovelluksiin kutensuunnitteluun. Tietokantojen jarekisterin rakentamisesta pääs-


Kuva 4.

Matti [email protected]


tään lopultakin niiden täysmää-räiseen hyödyntämiseen.

Teknologiavisioiden vasta-painoksi on hyvä muistaa, ettäsuuri osa maanmittauksen perus-teista säilyy muuttumattomina.Suomalainen ja kansainvälinenkokemus osoittaa, ettei ihmisensuhde maahan ja sen hallintaanole oleellisesti muuttunut tek-nologian kehittymisestä huoli-matta. Tämä perussuhde on osal-taan syynä mm. siihen, ettäuseimmat länsimaiden hyvää tar-koittavat maareformit ovat to-taalisesti epäonnistuneet mm.Afrikassa.

Maanmittarin ydinosaamis-alueet, joita tarvitaan kestävänkehityksen mukaisessa kiinteis-tö- ja ympäristöhallinnossa myöstulevaisuudessa, voidaan jakaaesimerkiksi seuraavasti:– Oikeudelliset lähtökohdat –

yksilön suhde maahan tuleesäilymään perusteiltaan muut-tumattomana.

– Julkinen tiedonsaanti – yh-teiskunnan tarve kerätä ja re-kisteröidä kiinteään omaisuu-teen liittyvää tietoa säilyy.

– Paikkaan sidotun informaati-on tarve – kiinteistöpohjais-ten paikkatietoinformaationtarve ja käyttö lisääntyy.

– Kiinteistöt vaihdannan väli-neenä – kiinteistöjen myynti,vuokraus ja vaihtaminen säi-lyy, samoin niihin liittyvätrahoitusjärjestelyt (facilitymanagement).

– Verotus ja maksut – julkisenvallan kiinnostus kiinteistöi-hin liittyvien verojen ja mak-sujen keräämiseen ei aina-kaan vähene.

Maaomistus jää vaikkalait muuttuvatSuomessa maanmittarin tehtä-vistä suuri osa liittyy kiinteistö-tekniikkaan ja -hallintoon sekäsuunnitteluun. Meillä on uudis-tettu keskeiset maankäyttöönliittyvät lait. Perusteellisten lain-säädännöllisten remonttien jäl-keen voi huoletta arvata, etteiniiden uudistamiseen ryhdytä.Lakien tulisi nyt vastata infor-maatioyhteiskunnan ihmistentarpeita. Kansalaisten vaikutta-mismahdollisuudet, avoimuudenja läpinäkyvyyden periaatteet onmeillä toteutettu pohjoismaisenperinteen mukaisesti. EuroopanUnionin saati muun maailmanmailla on tässä paljon tekemistä.

Maanomistukseen ja -hallin-taan liittyvät ongelmat tulevatolemaan kansainvälisesti keskei-

sesti esillä tulevaisuudessa. Maa-ilmanlaajuisesti suurimpia haas-teita maanmittareille tulee ole-maan kaupungistumiseen liitty-vien ongelmien ratkaiseminen.Tässä maanomistukseen ja -hal-lintaan liittyvillä kysymyksilläon keskeinen merkitys. Eräänävastauksena näihin kysymyksiinon FIG tiivistänyt yhteistyötäYK:n eri järjestöjen kanssa jaosallistuu Rion ja Habitat II:nseurantakokouksiin. FIG:n ja vii-den YK-järjestön yhteistyönäsyntynyt Bathurst Declaration onasettanut tavoitteeksi sen väes-tön määrän puolittamisen, jolla

kiinteistönmuodostuksen – ollayksityistä vai julkista toimintaa,käy varsin vilkkaana. Keskuste-lua on vilkastuttanut se, että var-sinkin ns. siirtymätalousmaissaon etsitty mallia, joka yhdistäisitehokkuuden ja luotettavuudenmaissa, joissa julkisen järjestel-män kilpailukyky ei ole kehut-tava ja usko sen tehokkuuteenon varsin heikko.

Euroopassa keskusteluun ontuonut oman lisämausteen poh-joismainen kehitys. Tanskassakokemukset yksityisten auktori-soitujen maanmittareiden käy-töstä ovat niin positiivisia, että

Tanskassa ei keskustella siitä,kumpi malli on parempi, vaankatsotaan, että molemmat mal-lit toimivat ammatillisesti moit-teetta. Päätökset linjauksistaovat poliittisia.

Norjassa on parhaillaan kä-sittelyssä lakiehdotus, joka toteu-tuessaan mahdollistaa kiinteis-tötoimitusten yksityistämisen.Siellä kehityksen lähtökohtanaon ollut se, ettei kuntien vas-tuulla ollut kiinteistönmuodos-tamistoiminta ole toiminut riit-tävän hyvin. Ongelmana oli pä-tevyysvaatimusten alhaisuus,joka uhkasi kiinteistöjärjestel-män perusteita. Vaihtoehtonaolisi ollut julkisen sektorin pä-tevyysvaatimusten tiukentami-nen, mutta Norjassa valittiinyksityistämisen linja. Siirtymä-talousmaissa on suosittu yksityis-tämistä ilman kunnollista auk-torisointijärjestelmää ja ilmanpitäviä eettisiä periaatteita. Lop-putulosta voi vain ennakoida.

Näistä esimerkeistä ei voi kui-tenkaan vetää sitä johtopäätös-tä, että yksityistäminen olisi ylei-nen trendi maailmalla tai edesEuroopassa. Euroopan tasolla eiole näköpiirissä pyrkimyksiä,että katasterijärjestelmiä edespyrittäisiin harmonisoimaan Eu-roopan Unionin alueella.

Euroopassa on kolme toisis-taan poikkeavaa järjestelmää,joiden yhteensovittaminen onkäytännössä mahdotonta. Nämävoidaan jakaa englantilaisperäi-seen, ranskalais-eteläeurooppa-laiseen sekä saksalais-pohjoiseu-rooppalaiseen mallin.

Harmonisointikeskusteluntaustalla on tarve edistää vapaa-ta kilpailua alalla kuin alalla sekähelpottaa ihmisten liikkumistaja omistusoikeuksia yhteisön alu-eella. Tämä tarkoittaisi esimer-kiksi kiinteistöjen kauppaa ja re-kisteröimistä tarkoittavien mää-räysten jonkinasteista yhdenmu-kaistamista.

Periaatteessa tärkeimmäksikysymykseksi tällöin muodostuuse, halutaanko vapaata kilpailuarehellisesti edistää vai onko kysevain juhlapuheista, kun pääta-voitteena on omien etuoikeuk-sien suojelu. Kehitys tukee jäl-kimmäistä skenaariota. GATT-neuvottelujen vaikeudet ovathyvin tiedossa. Ennen kuin Eu-roopan sisällä voidaan puhuakiinteistötoimitusten tekemisenaidosta avaamisesta kilpailulle,pitäisi löytää keinot, joilla esi-merkiksi maanmittaustoimitus-ten säännöksiä pystytään yhden-

Maanmittarilla on kunniakas historiauusien mantereiden kartoittamisessa.

Siinä missä ennen kartoitettiinonnellista Arabiaa (Arabia Felix)

tutkitaan nyt uuden tietoyhteiskunnanäärirajoja.

ei ole mahdollisuutta oikeuksiinmaahan. Tavoite on asetettuvuoteen 2010. Kunnianhimoi-nen tavoite, joka toteutuakseenvaatii sekä poliittisia päätöksiä,tahtoa että käytännön toimia.Miten suomalainen maanmittarivastaa haasteeseen?

Yksityistetty vai julkinenKeskustelu siitä, pitäisikö maan-mittaustoiminnan – lähinnä

jokin aika sitten loppukin maas-ta eli Sønder-Jyllannin kiinteis-tönmuodostamistoiminta yksi-tyistettiin ja entiset valtion lei-vissä olleet mittarit siirtyivätsuurelta osin yksityisyrittäjiksi.Muutoksen jälkeen kiinteistön-muodostus on koko Tanskassayksityisten auktorisoitujen maan-mittareiden harteilla Kööpen-haminan ja Frederiksberginkaupunkeja lukuun ottamatta.



mukaistamaan ensin vaikkapaSaksan sisällä. Nyt Saksassa onkullakin 15 osavaltiolla omat la-kinsa. Baijeria lukuun ottamat-ta kiinteistönmuodostus on pää-osin yksityisillä toimistoilla, liit-totasavallan alueella toimiminenvaatii auktorisointia kussakinosavaltiossa erikseen. Niin kau-an kuin alankomaalaisen maan-mittarin työluvan saanti Ruhrinalueelle kestää 7 vuotta, on help-po ymmärtää, miksi harmoni-soinnin tie tällä alalla tulee ole-maan pitkä ja kiharainen.

Euroopan vapaiden maanmit-tareiden liiton (Geometer Euro-pas) puheenjohtaja OtmarSchuster asettikin hiljattain yk-köstavoitteeksi maanmittarienkilpailuaseman parantamisenomassa maassaan ja tyytyy Eu-roopan tasolla siihen, ettei EUpääsisi ainakaan pahentamaanolemassa olevaa tilannetta.

Pelkona sekä yksityis- että jul-kisella puolella on, että jos har-monisoinnin suuntaan oltaisiinkulkemassa, se todennäköisestimerkitsisi ammatillisen vaati-mustason madaltamista, mikävarsinkin saksalais-pohjoismai-sen järjestelmän kannalta voisiolla kohtalokasta. Minimitasokun todennäköisesti määräytyi-si alhaisimpien koulutustasojeneli Kreikan ja Portugalin mu-kaan.

Koulutus on jatkuvaaKuten mainittu, maanmittarinperus- ja ydinosaamisen alueillaei tapahdu lähitulevaisuudessamerkittäviä muutoksia. Sen si-jaan suhtautuminen työhön jaammatilliseen osaamiseen tuleemuuttumaan. Jo vuosia on pu-huttu elinikäisen koulutuksen jaoppimisen tärkeydestä sekä sii-tä, että työiän aikana ihminenjoutuu opettelemaan useammanammatin. Muutaman vuodenkuluessa tämä tulee olemaan to-dellisuutta. Ne tulevat jokaisenulottuville mm. internet-poh-jaisten opetusjärjestelmien kaut-ta. Ns. virtuaalisen akatemiankehittyminen tekee koulutukses-ta sekä avointa että helposti saa-tavaa. Opetusmahdollisuudetovat tarjolla ympäri vuorokau-den ajasta ja paikasta riippumat-ta. Samalla uudet jakelukanavatasettavat oppilaitokset entistäsuurempien vaatimusten eteen.Kilpailussa pärjäävät ne, jotkatuottavat tehokkaimmin tietoa,löytävät oikeat jakelukanavat jamarkkinoivat parhaiten osaami-sensa.

Koulutuksessa ja työelämänvalmiuksissa painottuvat verkos-toyhteiskunnassa tarvittavat val-miudet joita ovat mm. uudentyyppiset johtamisominaisuudetsekä uudistunut ammatillinenkompetenssi.

Henkilökohtaisten ominai-suuksien merkitys rekrytointi-päätöksissä kasvaa. Tällöin tär-keiksi tekijöiksi nousevat mm.oppimiskyky, muuntautumisval-mius, sosiaalisen yhteispelin tai-dot sekä sisällönhallinta.

Internet ja langattomatyhteydet muuttavattyönteonLangattoman internetin kehit-tyminen tulee olemaan vaiku-tuksiltaan ehkä merkittävin työ-yhteisöä muuttava tekijä. Se tu-lee mahdollistamaan paikastariippumatta esimerkiksi backoffice -palvelujen saatavuuden,oppimateriaalin tai käsikirjojenkäytön esimerkiksi asiakaskäyn-nin yhteydessä – asiakas saa rat-kaisun välittömästi. Se tarjoaamahdollisuuden reaaliaikaiseen

Suunnittelu

Katasteri

MAANMITTAUS

LIIKETOIMINTA MANAGEMENT

ASIAKAS

GIS

➞ 2000

2000 ➞

Maanmittarin tehtävät muuttuvat asiakaspai-notteisemmiksi ja samalla markkinoinnin ja

managementin sekä liiketoiminnan osaamisenmerkitys kasvaa. Kokonaisuus edellyttäämaanmittauksen ydinosaamisen hallintaa

vähintään nykyisessä laajuudessa.

suurten raskaiden organisaatioi-den välissä ja tukena.

Visual Surveying javirtuaaliympäristötmuuttavat tiedonkeruunja suunnittelunTotaalityöasemat yhdistettyinälangattoman tiedonsiirron sekämonikaistaisen tietoliikenteenvälityksellä tietokoneisiin tule-vat tarjoamaan kartoitukselle,tiedon keruulle ja suunnittelulleaivan uusia mahdollisuuksia.Uusi tekniikka sallii myös video-ja still-kuvien reaaliaikaisen vä-littämisen esimerkiksi suunnit-telijan pöydälle. Periaatteessatekniikka sallii myös työasemienohjauksen toimistopöydän ää-restä.

Virtuaaliympäristöt ja 3D-ympäristö ovat todenteolla vastatulossa suunnitteluun. Mallienrakentaminen on kuitenkin senverran hintavaa, että mallejatultaneen näkemään vain koh-teissa, joissa niille on kaupallistakysyntää ja markkinoita tai joskohteilla on suuri yhteiskunnal-

tai nopeaan verkottumiseen esi-merkiksi kansainvälisissä projek-teissa sekä oman alan tapahtu-mien seuraamisen.

Maanmittausalalla se tuleetarjoamaan kartta- ja rekisteri-tietokantojen suorakäytön.Nämä yhdistettynä paikannus-palveluihin tulevat avaamaanpienille yhdenmiehen yrityksilleaivan uudentyyppisiä toiminta-mahdollisuuksia ja kilpailuetua

linen merkitys.Virtuaaliympäristö on suun-

nittelijan kannalta kiinnostava,sillä se tarjoaa mahdollisuudenliikkumiseen ympäristössä, tie-don hankkimisen sekä mahdol-lisuuden interaktiivisuuteen.

Kansainvälisesti etsitään sa-maan aikaan nopeita, jatkuviaja ennen kaikkea edullisia kar-toitus- ja ympäristöntilan seu-rantajärjestelmiä.

Uusille mantereilleMaanmittari on aina ollut edis-tyksen ja tutkimusmatkailun kär-jessä niin kartoittaessaan tutki-mattomia mantereita ja maan-osia. Miksi niin ei olisi myös tä-nään, emmekö ole uusien todel-lisuuksien äärellä, jossa ulkoi-sesta maanpiirin laajenemisestasiirrytään sisäiseen tiedolliseenlaajentumiseen?


Markku [email protected]

Kirjoittaja on ollut maailmanpyörässäensin FIG:n 8. komission (maankäytönsuunnittelu ja kehittäminen) varapu-heenjohtajana ja puheenjohtajana1991–1998, sitten Euroopassa CLGE:n(Council of European GeodeticSurveyors) pääsihteerinä 1997–1998sekä vuoden 1999 alusta FIG:n pysyväntoimiston vetäjänä Kööpenhaminassa.


KIINTEISTÖJOHTAMINENKIINTEISTÖSIJOITUSYHTIÖSSÄ

Aluejohtaja Eeva Kemmo-KariAleksia Oyj

Kiinteistöjohtaminen kiinteistö-sijoitusyhtiössä ja siinä vaadit-tava osaaminen on varsin uusiilmiö sellaisessa muodossa kuinme sitä tänään tarkastelemme.Aikaisemmin – ja se jakso onmelko pitkä – kiinteistöjen omis-taminen oli keskittynyt pääasi-assa pankeille, vakuutusyhtiöilleja seurakunnille sekä valtiolle jakunnille, jotka hoitivat kiinteis-tösijoitusomaisuuttaan osanamuuta organisaatiotaan, tyypil-lisimmillään omana osastonaan,kiinteistöosastona. Nämä osas-tot oli organisoitu samalla ta-valla kuin ao. laitoksen tai yh-teisön muutkin osastot ja niitäjohdettiin yhteneväisillä ohjeil-la ja henkilöstöpolitiikalla. Mer-kittävää eroa ei tehty sen joh-dosta, että kysymyksessä oli kiin-teistöosasto. Vielä 1980-luvunSuomessa tällainen katsantokan-ta oli, ainakin näin jälkeenpäin,ymmärrettävä, sillä näiden suur-ten kiinteistönomistajien varsi-nainen tarkoitus oli aivan jokinmuu kuin tuloksen tekeminenkiinteistöomistuksiensa kautta.Kiinteistöt muodostivat kuiten-kin hyvän kivijalan muulle lii-ketoiminnalle silloin, kun tulos-ta piti järjestellä. Kiinteistöjenarvoja voitiin arvioida uudelleenja kiinteistöillä voitiin käydäkauppaa melko helposti. Näissäoperaatioissa kiinteistöjohtami-nen kyllä tuli selvästi esille ja oliarvossaan.

1980-luvun aikana tilannemuuttui ja Suomeen perustet-tiin ensimmäiset varsinaisetkiinteistösijoitusyhtiöt, jotkamyös listautuivat pörssiin. Mal-lia haettiin maailmalta, muttaajankohta osoittautui vääräksi.Noususuhdanteen kääntyessäsyväksi lamaksi, ei näiden kiin-teistösijoitusyhtiöiden osakkeetmenneetkään kaupaksi, muttasiitä huolimatta ne jäivät eloon.Yksikään näistä yrityksistä eimennyt konkurssiin, kuten niinmonella toimialalla kävi, ja tänäpäivänä kaikki nämä yhtiöt ovatedelleen markkinoilla. Sen lisäk-si ne ovat saaneet seuraa ja nytvoimme jo puhua vakavasti otet-tavasta toimialasta ja kiinteistö-johtamisesta kiinteistösijoitus-yhtiössä tai toisaalta niistä on-gelmista, mitä meillä nyt on kä-sillä.

Kiinteistöjen johtamistapa onpitkälti perintöä sen historiasta.Koska kiinteistöjen omistami-nen oli lähinnä omistajan vaka-varaisuuden varmistamista, eiaitoa kiinteistöliiketoimintajoh-

tamista päässyt syntymään. Lii-ketoiminta oli hyvin staattistaja ympäristö, missä kiinteistöjoh-taminen kehittyi, poikkesi pal-jon nykyisestä kiinteistöliiketoi-minnasta. Perinnettä ja malliaei syntynyt. Kiinteistösijoitustaei nähty omana toimialanaan,jonka koulutuksesta yhteiskun-ta olisi ottanut vastuuta.

Suhtautuminen kiinteistöi-hin ja toimitiloihin on oleelli-sesti muuttunut 90-luvun aika-na. Se, mitä ennen pidettiin kus-tannuksena, nähdään nyt resurs-sina. Huomiota ei kiinnitetävain fyysisiin ominaisuuksinvaan myös palvelukykyyn. Kaik-kea ei tehdä itse vaan palvelujaostetaan. Oto-tehtävät ovat saa-neet väistyä ja tilalle ovat tul-leet omat (management-)orga-nisaatioyksiköt. Kiinteistövaral-lisuutta pidetään tärkeänä tuo-tannontekijänä ja sijoitussalkunosana. Se on pitkäkestoinen jakallis, jolla on pitkä tuotanto-aika ja taseessa merkittävä osa.Kiinteistövarallisuus on jäykkää,paikkaan sidottua ja säädeltyä.

Jo näillä perusteilla voidaan kat-soa, että kiinteä omaisuus muo-dostaa resurssin, jota on syytäerikseen manageroida.

Näin ollen kiinteistöliiketoi-minnan johtaminen nykyisel-lään ei poikkea oleellisesti nor-maalista liiketoimintajohtami-sesta. Jokaisella yrityksellä on jooman toimialansa kautta omaterityisvaatimuksensa, mutta pe-ruskuvio liiketoiminnan suhtees-ta tukiorganisaatioon on sama.Kiinteistösijoitusyhtiössä on kui-tenkin johdettavana kiinteistö-liiketoiminta, joka pitää sisäl-lään erityisen paljon ammatti-osaamista. Toimenkuva koostuutaloudellisesta ja teknisestä op-timoinnista sekä juridisesta hal-linnosta. Investointi- ja resurs-sien muuntamisprosessi on hal-littava. Palvelutuotanto, sopi-mukset ja informaatio ovat kiin-teistöjohtamisen piirteitä. Muut-tuvassa ympäristössä on myöskaiken aikaa seurattava sekäyleistä että oman alan kehitystäniin kansallisella kuin kansain-väliselläkin tasolla. Kiinteistö-

johtamisen toimenkuva kiinteis-tösijoitusyhtiössä on kokonai-suudessaan melko vaativa jahaasteellinen.

Kiinteistösijoittamisen mie-lessä Suomi on vielä pieni januori maa, jonka on haettavaoppinsa oman maan rajojenulkopuolelta. Kokonaisvaltainentoimialakenttä on vasta muotou-tumassa ja sen eri toimialakehi-tykseen tulee nykyisten kiinteis-töjohtamiseen erikoistuneidenkiinteistöjohtajien tuoda omapanoksensa. Uudessa ympäristös-sä, missä kiinteistöomistus onmuutettu markkinoiden vaati-muksesta likvidimpään muo-toon, vaaditaan uudenlaista joh-tamistapaa. Asiakasnäkökulmaon tuotava esiin. Elinkaariajat-telu on ymmärrettävä ja asiak-kaalle on tuotettava lisäarvoa.

Myös toimialana ja klusteri-na kiinteistöala on aivan alus-saan ja toimialan rakenteet ovatvasta syntymässä. Samaan ai-kaan kehittyvät alan yleiset toi-mintatavat, sanasto ja yritykset.Kiinteistöalan koulutus on ollutvahva uudisrakentamisen alueel-la, mutta liiketoiminnan, johta-misen, käytön ja ylläpidon osaltaei koulutusta ole ollut laisinkaan.Kiinteistösijoitusyhtiöiden tulomarkkinoille edellyttää samallaalan palveluyritysten toiminta-tapojen ja rakenteiden muuttu-mista, jotta markkinat muodos-tuisivat avoimiksi ja siten kehit-tyisivät. Kaiken kaikkiaan vii-me vuosina alkanut alan nopeakehittyminen on luonut aivanuudenlaisen ympäristön ja uu-denlaiset vaatimukset kiinteis-töjohtamiselle.

PERJANTAI – LOUHISALI

Eeva [email protected]


KIINTEISTÖJOHTAMINEN YRITYKSENAVAINTOIMINTOJEN JA

PÄÄOMAN NÄKÖKULMASTAJohtaja Olavi Hernelahti

Vaasan & Vaasan Oy

Tarkastelen esityksessä kiinteis-töjohtamista yrityksen toimin-takentässä kahdesta suunnasta,käsitteeseen sisältyvän toimin-nan mahdollisuuksista ydintoi-mintojen tukemisessa ja toisaal-ta kiinteistöjen ja toimitilojenosuudesta perusstrategioiden va-linnassa koko liiketoiminnassa.Yrityksen kiinteistöjohtaminenon tässä esityksessä tarkennettukäsittämään kiinteistöjä toimin-taansa käyttävän yrityksen, esi-merkiksi teollisuusyrityksenkiinteistöjohtamisen, CorporateReal Estate Managementin.

Kiinteistöjohtaminen teolli-suusyrityksessä on aina ydintoi-mintojen tukemiseen sekä stra-tegisella että operatiivisella ta-solla liittyvää toimintaa. Oleel-lista ei ole, että yrityksessä onorganisaatio tätä varten vaan se,että näkökulma on tunnistettuja sen antamat mahdollisuudetyrityksen arvon kasvattamiseenja tuloskehityksen varmistami-seen on tiedostettu ja ymmär-retty. Toisaalta useimmissa ta-pauksissa tämä ei ole kovinkaanitsestään selvää, koska kiinteis-töt ovat yrityksen merkittävistäresursseista eniten alijohdettu.

Liikkeenjohto-oppina koko-naisvaltainen liikeyrityksenkiinteistöjohtaminen, CorporateReal Estate Management, onvarsin tuore. Silmiini sattuneetensimmäiset havainnot ovat 60-luvun USA:sta, missä esimer-kiksi tuolloin GM ryhtyi eriyt-tämään ydinliiketoimintaansakuuluvia kiinteistöjä, mm. asun-toja, omiksi business-alueikseen.Suomessa muistiini on jäänytmetsäyhtiöiden rantakaava-hankkeet 70-luvun alussa. Em.esimerkit ovat olleet alkutaivaltaja tuolloin ei ollut juurikaanaavistusta niistä strategisistamahdollisuuksista, joita corpo-rate-näkökulma parhaimmillaantarjoaisi.

Alan tutkimus ja kehitystoi-minta on varsin uutta. Corpora-te Real Estate Management onilmestynyt 80-luvulla lähinnäUSA-lähtöiseen korkeakoulu-tutkimukseen. Suomessa vastaviime vuosina on irtauduttu ra-kennuttajanäkökulmasta koko-naisvaltaisempaan ajatteluun.Kiinteistötalouden Instituutti,KTI on toiminut tässä asiassaedelläkävijänä. Kansainvälisistäjärjestöistä maininnan arvoisiamielestäni ovat IDRC ja IFMA,jotka kumpikin ovat kattaviaalan toimijoiden yhteistyöjärjes-töjä ja ainakin IDRC tekee omaa

tutkimustyötä varsin kunnian-himoisesti. Kummallakin onmyös suomalaisia jäseniä.

Strategisina työvälineninäkiinteistöjohtaminen tarjoaateollisuusyritykselle mahdolli-suuden tarkastella taseen noin10–30 %:n osuutta sijoitetunpääoman tuoton kannalta. Täl-löin keskeisinä kysymyksinä ovatkiinteistöihin ja toimitiloihinsitoutuneen pääoman määrä ja”tuottotaso” verrattuna kokoSIPOn tuottoon. Tuottotaso an-saitsee lainausmerkit, koska si-nänsä ei ole teollisuusyrityksenkannalta merkityksellistä, pysty-täänkö edes määrittämään toi-mitilan tuotto erikseen vaan semitä toimitilan ja siinä olevankone- ja laitekannan ja toimin-nan kokonaisuuden tuotto on.Tätä tuottoa toimitila ominai-suuksillaan voi parantaa tai ra-sittaa.

Toinen tärkeä strateginenlähtökohta on investointipää-oman suuntaaminen. Tällöin onarvioitava, onko investointi tek-niikkaan, teknologiaan vai ra-kennukseen kokonaisuuden kan-nalta viisainta. Kompleksisuteentässä yhteydessä kuuluu se, ettävastaus on riippuvainen yhtä ai-kaa suurin piirtein kaikista lii-ketoiminnan osa-alueiden kehit-tymiselementeistä eikä todella-kaan ole ratkaistavissa kiinteis-töasiantuntemuksen keinoin.Karkeasti voidaan lähteä miet-timään asiaa laskeskelemalla,mitä pääoman vapauttaminen,investointi taseeseen muualle taiimmateriaaliseen puoleen vai-kuttaa yrityksen kulurakentee-seen erilaisilla liiketoiminnankokonaistuottotulevaisuuksilla.Pitää muistaa, että kiinteät

kulut, olivatpa ne sitten pitkä-aikaisia vuokria tai pääoma-kuluja omistuksesta, ovat myrk-kyä, mikäli kokonaistulos onhuono, mutta liiketoiminnantuoton parantuessa pääoman py-syminen poissa rakennuksistalisää vipua myönteiseen suun-taan. Perusasioihin kuuluu myösse, että aina ei löydy osaaviaomistajia toimitiloille, vakuus-massaa tarvitaan tai toiminnanluonne on sellainen, että ulko-puolisia ei haluta mukaan.

Strategiselta kannalta onmerkittävää, minkälaisia toimi-tilaratkaisuja tehdään, kun poh-ditaan toimipaikkarakenteenkehittämistä, vanhojen säilyttä-mistä ja lopettamista, uusien to-teuttamista tai erilaisia kehittä-misratkaisuja, jotka asettuvatedellisten välimaastoon. Tällöinon mietittävä, miten kestetäänrationalisointikustannukset, eisiis yksinomaan, miten jaetaanhyödyt. Tältä alueelta löytyysekä kassavirtaan vaikuttaviaettä kirjanpidolliseen tuloksenvaikuttavia aktioita. Näitä kan-nattaa simuloida etukäteen jajokaisen investoinnin yhteydessäon hyvä miettiä myös exit-stra-tegia. Toimitilaratkaisun pitääolla niin joustava kuin se asian-omaisella toimialalla ja siinäympäristössä, missä toimitaan,on mahdollista. Kysymys on tie-tenkin aina suhteellisesta edus-ta. Prosessiteollisuuden siirtämi-nen on toinen juttu kuin kevy-en komponenttitehtaan paikanvaihto.

Pitkä vuokrasopimus on jos-kus joustamattomampi kuinomistaminen.

Operatiivisessa toiminnassaon kiinteistöjohtamisen itsenäi-

sellä ammattitaidolla edellä ku-vattua rakenteellisiin asioihinmenevää poikkitieteellistä japoikkiorganisaationaalista toi-mintaa suurempi vaikutus. Nytolemme siirtyneet Facility Ma-nagementiin, toimitilajohtami-seen tai joskus isännöinniksikinkutsuttuun toimintaan. Tässäkinon kiinteistössä toimivan asiak-kaan tarpeitten ymmärtäminenoleellista. Toimitilajohtamisenon tuotava lisäarvoa sille toimin-nalle, jota toimitilassa harjoite-taan. Helpointa on tuoda lisäar-voa asiakkaalle tämän hoito- jaylläpitokuluja, ml. vuokrat, vä-hentämällä. Vaikeinta, mutta eisuinkaan mahdotonta, on asiak-kaan tuottojen kasvattaminenkiinteistön ominaisuuksien avul-la. Tällöin on kyse sekä subs-tanssiasioista, kuten siisteydestäja edustavuudesta, että mieliku-va-asioista, kuten sijainnista,imagoviestistä ja muusta ulkoi-sesta ilmeestä, esimerkiksi kont-torin lay-out-ratkaisusta.

Ammattitaidolla on merkitys-tä, kun tehdään toimitilatrans-aktioita: ostoja, myyntejä taivuokrauksia. Ammattitaidostaon kuitenkin sopimusratkaisuis-sa ja hintaneuvotteluissa lopul-lista hyötyä vasta sitten, kun yri-tyksellä on oman toiminnan läh-tökohdista mietitty toimitilastra-tegia. On helpompi saavuttaapäämäärä, jos tiedetään minnekaikkialle eri tilanteissa pitäisimennä.


Olavi [email protected]


KUNNAN TEKNISEN SEKTORINMUUTOSTRENDIT

Kiinteistötoimenjohtaja Jouko TurtoTurun kaupunki

Globaalit trenditTuntuu siltä, että olemme elä-mässä taas yhtä suurta murros-vaihetta. Tämä tulee mieleen,kun lukee viikoittain tai päivit-täin työpöydälle tulevia lehtiätai seuraa tieteellisiä kirjauu-tuuksia. Näyttää myös siltä, ettätulevaisuuden tutkijoilla, futu-rologeilla ja vaikkapa yritysevan-kelistoilla on kova kysyntä.”Huominen kiinnostaa mielet-tömästi.” (TE 21.1.2000.)

Globaalin yhteiskuntammekehitystä on totuttu esittämäänerilaisina, eri vaiheissa olevinaaaltoina. Ensimmäisenä tulimaatalousyhteiskunnan aalto,sitten tapahtui teollistuminen,nyt mennään tietotekniikkayh-teiskunnan nousevalla aallolla javiisaat väittävät biotekniikka-aallon olevan nousussa ja seu-raavan vielä nimeämättömänaallon olevan syntymässä. His-toria on osoittanut, ettei kehitysole ollut tasaista vaan hyvinkinsyklistä – muutokset ovat tapah-tuneet suhteellisen pienen ajan-jakson kuluessa. Onko nyt käsil-lä tällainen murros? ”Maailmamuuttuu nopeasti ja kehityskääntyy yllättäviin suuntiin.”(TE 21.1.2000.)

Edellä mainitun tarkastelunlähtökohta on ”teknisluon-toinen”. Yritysfuturologi TarjaMeristö on todennut, että ”tek-ninen kehitys ei tuo suurintaepävarmuutta vaan kuluttajan jasijoittajan käyttäytyminen” jaettä ”ongelmana on, että ihmi-set ryhminä pirstaloituvat ja käy-tös on yhä vaikeammin enna-koitavissa”. Faith Popcorn onkirjassaan Clicking tutkaillut ih-miskunnan inhimillisen toimin-nan trendejä – tässä tulee ottaahuomioon, että hän on amerik-kalainen tutkija – ja löytänytkuusitoista trendiä, joita kohtiollaan vääjäämättömästi menos-sa. Näiden mukaan perustavaalaatua olevia muutoksia on ta-pahtumassa myös ihmiskunnan”tahtotilassa”.

Julkisen sektorin roolitulevaisuudessa”Monet yritykset toimivat ennensuojatuilla markkinoilla ja pys-tyivät itse vaikuttamaan toimin-taympäristönsä vakauteen. Nytmarkkinavoimat mylläävät läheskaikkia aloja.” (TE 21.1.2000).Professori Kari Neilimo kehottilokakuussa 1998 kuntia ja val-tiota arvioimaan toiminta-aja-tuksensa, päämääränsä sekäperustoimintonsa uudelleen.

Hän totesi, että kunta on palve-lujen tuottaja, jonka on muu-tuttava hallintoyksiköstä kehit-tämisyksiköksi. Kunnilta edelly-tetään joustavuutta ja nopeuttareagoida kehitykseen sekä kykyäennakoida kehityksen suunta-viivoja.

Kaupungin johtamisen voi-daan katsoa rakentuvan politii-kan, hallinnon ja tuotannon kol-mikantaan.

Kunta on jäsentensä itsehal-lintoa ja osa julkishallintoa jasitä ohjaavat demokratian, jul-kisuuden ja vastuun periaatteet.Kunnan yleiset tehtävät on mää-ritelty kuntalaissa ja erityislain-säädännössä. Erityisesti kunnantulee edistää jäsentensä hyvin-vointia ja kestävää kehitystä alu-eellaan. Kuntaa velvoittavat eri-tyisesti kansalaisten perusoikeu-det.

Toisaalta kuntien resurssitovat niukkenevat ja vähäisten-kin resurssien allokointi ei koh-tele silkkihansikkain kuntienteknistä sektoria – on luotavajärjestelmät, joissa tullaan toi-meen omillaan. Kunnilla on kui-tenkin yhteiskunnallinen tehtä-vänsä, joka asettaa varsin tiukatreunaehdot toiminnalle ja toi-mintatavoille.

Yhtäläisyydet julkishallinnonja yksityisen sektorin nykyaikai-sessa johtamisessa ovat yhä il-meisemmät. Avainsanoja ovatasiakastyytyväisyys ja tehokkaattoimintaprosessit. Kunnan teh-tävät tulee ottaa kriittiseen ko-konaistarkasteluun, jossa ne ar-votetaan ja priorisoidaan. (Kun-ta-Artturi 1997, Jarmo Lohi.)

Kuntien johtamisen vaikeu-det liittyvät politiikan ja hallin-non suhteisiin ja toisaalta hal-linnon ja tuotannon suhteisiin.Käsitys viranomaishallinnonluonteesta on hämärtynyt. Hy-vän hallintokäytännön mukais-ta johtamista ja virkavastuutaollaan korvaamassa manageria-lismilla ja kuntaa pidetään yri-tysmäisenä yhtymänä. Samallapalvelutuotantoa on johdettu

byrokraattisesti, vaikka tähäntarvittaisiin uudenlaista johta-mista.

Kunnilla on käytettävissä tie-tyt melko rajalliset tulot. Tästäseuraa kaksi periaatetta:1. Kaupungin tulee strategiaan

nojautuen päättää, mihin voi-mavaroja tulisi kohdentaa,jotta kaupunki ja sen jäsenetmenestyisivät tulevaisuudes-sa. Kysymys on kaupungin toi-minnan vaikuttavuudesta.

2. Kaupungin rahoittaman pal-velutuotannon tulee olla te-hokasta ja asiakaskeskeistä.Tässä tarvitaan asiakasohjau-tuvuutta, kilpailua ja yrittä-jyyttä. Konserniajattelu jaliikkeenjohdolliset mallit so-veltuvat juuri palvelutuotan-toon.Tähän asti mennyttä on jat-

kettu tulevaisuuteen, eli kutenVesa Paavola kirjoitti 1991:”Huominen on uusi eilinen +2 %”. Ainoa muutos viime vuo-sina on ollut, että plussa onmuuttunut miinukseksi. Tämä eiole strategista toimintaa. Stra-tegisesti johdettu kunta varau-tuu vaihtoehtoisiin tulevaisuuk-siin. Se ei alistu ja sopeudu vaanluo itselleen tulevaisuuden.

Teknisen toimen näköalatItse palvelutuotanto joutuu en-tistä enemmän vuorovaikutuk-seen avoimen sektorin kanssa.Kuntien taloudessa ei pääsään-töisesti ole näkyvissä ylimääräi-siä liikkumavaroja ja nekin mitätulee, tultaneen pääsääntöisestiohjaamaan palvelupuolelle eikäns. kovalle sektorille. Kolmassektorin toimintaan suuresti vai-kuttava asia on henkilöstön ra-kenteessa tapahtuva muutos sil-loin, kun suuret ikäluokat jää-vät eläkkeelle 10–15 vuodenkuluttua. Ennustukseni on, ettäkuntien teknisellä puolella hen-kilökunnan määrä tulee vähe-nemään, mutta koulutustaso kas-vaa. Teknisestä sektorista tuleevähälukuinen korkeasti koulu-tettujen asiantuntijoiden tilaaja-

organisaatio, kun taas palvelu-puolella henkilökuntamäärä tu-lee kasvamaan.

Edellä mainitut sekä ulkoisetettä sisäiset tekijät yhdessä tek-nisen kehityksen kanssa tulevatnäkemykseni mukaan muutta-maan kuntien teknisen sektorintoimintaa merkittävästi.

Miten näihin varaudutaanMuutos on normaalia – muuttu-mattomuus poikkeuksellista. JaMarja-Liisa Viherä on toden-nut: ”Ei tulevakaan yllätä, kuntekee erilaisia skenaarioita ja nii-hin loogisia polkuja.”

Asiaa voidaan lähestyä tar-kastelemalla mitä ympärillä ontapahtunut – esimerkiksi valtiol-la, energia- ja telealalla, eräissämuissa kunnissa jne.

Kuntien teknisellä sektorillaon vastuullaan huomattavaomaisuusmassa ja se muodostaasekä mahdollisuuden että uhan.Joka tapauksessa sen tehokaskäyttö on noussut esille.

Organisaation palveluja kus-tannustehokkuus ovat myösnousseet esille ja sitä kautta ti-laaja-tuottaja-malliset rakennel-mat. Lisäksi tulee pitkällä jän-teellä pyrkiä ratkaisemaan sek-torin taloudelliset toimintaedel-lytykset. Meillä ajatusmalli läh-tee siitä, että toimiala tulee omil-laan toimeen, kun kiinteistöve-ron tuotolla katetaan kunnallis-tekniikan hoito ja ylläpito. Toi-nen kehittämislinja on organi-soituminen tilaaja-tuottaja-mal-lisesti sekä liikelaitos-toiminta-mallin laajentaminen käsittä-mään osittain myös perinteisiävirasto-organisaatioita.

LopuksiYmpäristömme ja sen odotuksetmuuttuvat, olemmeko valmis-tautuneet ja mukana itse päättä-mässä tulevaisuudestamme vaipäättävätkö siitä muut!

”Parempi istua jollassa muka-na ja vaikuttaa suuntaan, kuinhuutaa rannalla.” (Timo Heik-ka, Stora Enso.)


Jouko [email protected]


KIINTEISTÖKONSULTOINNINKANSAINVÄLISTYMINEN JA

MONIPUOLISTUMINENToimitusjohtaja Leo Latvanen,

Catella Kiinteistökonsultointi Oy

KiinteistökonsultoinnintaustatKiinteistömarkkinat ovat kan-sainvälisestikin tarkasteltuna ol-leet erittäin paikallisia. Kiinteis-töpalveluja tarjoavat yrityksetovat olleet pieniä paikallisia toi-mijoita ja palveluvalikoima onollut hyvin kapea. Vanhimmatpalvelutuotteet liittyvät kiinteis-tönvälitykseen ja isännöintiin.Isossa Britanniassa myös omai-suudenhoitoon (management)liittyvillä palveluilla on pitkähistoria.

Viime vuosina on kiinteistö-konsultointitoiminnassa ollutkaksi selvää kehityslinjaa. Toi-saalta markkinat ja yritykset ovatkasvaneet ja kansainvälistyneetja toisaalta niiden palvelut ovatmonipuolistuneet. Kasvu tapah-tui aluksi kansallisten rajojen si-sällä suuremmiksi alueellisiksiyksiköiksi– esim. USA:ssa yh-destä kaupungista tai osavaltios-ta useiden osavaltioiden alueel-le. Englantilaiset yritykset laa-jensivat toimintaansa 1950-lu-vulta lähtien myös Brittiläisenkansanyhteisöjen maihin.

Yleistäen voidaan nyt sanoa,että kansainvälistyvät kiinteis-tömarkkinat ovat maailmanta-louden ja yritystoiminnan glo-balisoitumisen seurannaisilmiö.

Kansainvälisetyritysjärjestelyt jaglobalisoituminenMaailmantalouden kansainvälis-tyminen on siis johtanut yhä suu-rempien yritysten syntymiseen.Vaikka kiinteistömarkkinat ovatedelleen luonteeltaan paikalli-set, ovat palveluita käyttävät asi-akkaat enenevässä määrin useil-la osamarkkinoilla toimivia kan-sainvälisiä yrityksiä. Tästä syys-tä myös kiinteistökonsultoinnis-sa on viime vuosina ollut ha-vaittavissa laajoja yritysjärjeste-lyjä, joiden tavoitteena on ollutvoimakas kansainvälinen kasvuja palveluiden monipuolistami-nen.

Kiinteistökonsultoinnin kan-sainvälistyminen on oikeastaanalkanut vasta 1980–1990 luvuil-la. Ensimmäisessä vaiheessa kan-sainvälistyminen tarkoitti pää-asiassa löyhiä yhteistoimintaso-pimuksia eri markkinoilla toi-mivien yritysten kesken. Isot yri-tysjärjestelyt ovat tapahtuneetvasta 1990-luvun loppuvuosina.Viime aikojen tapahtumille onollut tyypillistä amerikkalaistenyritysostot Euroopassa. Näidenkauppojen seurauksena ovat syn-

tyneet ensimmäiset globaalit yri-tykset, joilla on toimipaikkojakaikilla mantereilla. Samalla onsyntymässä uusi yritysstruktuu-ri, missä joudutaan sovittamaantoisiinsa brittiläinen ja amerik-kalainen johtamiskulttuuri japalvelukulttuuri.

PalvelutuotteidenmonipuolistuminenKiinteistökonsultoinnin palve-lut suunnataan pääasiassa kah-delle kohderyhmälle: kiinteistö-jen omistajille (sekä sijoittajilleettä käyttäjäomistajille) ja kiin-teistön loppukäyttäjille (vuok-ralaisille). Näiden asiakasryhmi-en palvelutarpeisiin ovat viimevuosina vaikuttaneet kansainvä-listymisen ohessa myös monetmuut liikkeenjohdon muoti-il-miöt, kuten pääoman käytön te-hostaminen (shareholder value,EVA, RONA), ydintoiminnanulkopuolella olevien palveluidenulkoistaminen ja kiinteistöjenarvopaperistaminen. Seuraavas-sa on luettelonomaisesti kuvat-tu yleisimmät suurten konsultti-toimistojen tarjoamat palvelut.– Konsultointi ja neuvontapal-

velut: strategiaprojektit sekäsijoittajille että loppukäyttä-jille, arviointi- ja analyysipal-velut, due-diligence-projektit,corporate real estate (CRE) -projektit.

– Välityspalvelut: osto- jamyyntipalvelut, vuokrauspal-velut, tenant representation-toiminta

– Tutkimus- ja markkinatieto:vacancy rate -tutkimukset,hintatasot tilatyypeittäin jaalueittain (myynti ja vuokra-us), sijaintivaihtoehtojen sel-vitys.

– Kiinteistövarallisuuden hoito:property asset management,property management, facili-ty management, project ma-nagement.

– Yritysjärjestelyt, kiinteistö-omaisuuden järjestelyt ja ra-hoituskonsultointi: portfolio-kaupat ja kiinteistöomaisuu-

den uudelleenjärjestelyt, cor-porate finance -toiminnot.Edellä olevassa luettelossa on

tarkoituksella käytetty osittainalkuperäisiä englanninkielisiätuotenimiä, koska ne ovat Suo-messa vielä osin vieraita eikäniille ole löytynyt hyviä suoma-laisia vastineita. Monilla muil-lakin kansainvälistyneillä toimi-aloilla – esimerkiksi tietotekniik-ka ja rahoitus – on syntynyt eng-lanninkielinen ”slangi”-sanasto,jota ei ole edes yritetty kääntäämuille kielille. Esimerkiksi sak-salaiset tutkimuslaitokset käyt-tävät corporate real estate -toi-minnoista ainoastaan englan-ninkielistä nimeä.

Palvelutarpeiden monipuolis-tuessa mm. pääomamarkkinoi-den alueelle on kiinteistökon-sultointia tarjoavien perinteis-ten yritysten joukkoon liittynytmyös uusia toimijoita – tilintar-kastustaustaisia ja investointi-pankkitaustaisia kansainvälisiäyrityksiä.

Asiakastarpeidenkehittyminen SuomessaSuomen kiinteistömarkkinatovat yhä edelleen lähes koko-naan suomalaisissa käsissä.Omistajat ovat suomalaisia jakäyttäjät myös pääasiassa suo-malaisia. Lisäksi kiinteistön-omistus – asuntoja lukuun otta-matta – on ollut hyvin keskitty-nyttä harvoille suurille omista-jille. Keskittymisestä johtuen lä-hes kaikki kiinteistöpalvelut onhoidettu omistajien tai käyttäji-en toimesta. Palveluiden tuot-tajat ovat olleet pääasiassa suo-malaisia. Muutoinkaan suoma-laisessa toimintakulttuurissakonsulttipalveluiden käyttö eiole ollut yhtä yleistä kun monis-sa muissa länsimaissa.

Suomalaisessa kiinteistökes-kustelussa voi tänään havaitakaksi ”megatrendiä” – toisaaltapuhutaan kiinteistöklusterinmuodostumisesta ja ammatti-maistumisesta ja toisaalta palve-luiden ulkoistamisesta. Myös

pääoman käytön tehostaminenon yhä useimmin esillä – samal-la kun yritykset keskittyvät ydin-liiketoimintaansa, ne karsivat jaulkoistavat muita toimintojaansekä pyrkivät tehostamaan pää-omansa käyttöä ydinliiketoimin-toihin. Nämä kansainvälisestä-kin kehityksestä tutut ajatuksettulevat lähivuosina vaikutta-maan voimakkaasti myös suoma-laiseen palvelukysyntään ja mer-kitsevät samalla uusia mahdolli-suuksia kiinteistökonsultoin-nille.

Palvelutarjonta SuomessaSuomen kiinteistömarkkinoidenpienuus ja huono likviditeettiovat toistaiseksi estäneet sekäkansainvälisen sijoittamisen ettämonimuotoisen konsultointitoi-minnan syntymisen. Kaikkiaedellä mainittuja palveluita onkuitenkin jo saatavissa Suomes-sa, mutta yleisimmät palvelu-tuotteet ovat edelleen kiinteis-tönvälitys ja arviointi. Jos asia-kastarpeet lähivuosina kehitty-vät edellä mainituilla tavoilla,tulee kiinteistökonsultointi Suo-messa kasvamaan ja kansainvä-listymään. Ensimmäiset merkittästä ovat jo selvästi ilmassa.


Leo [email protected]


REMBRAND:PALVELEVAN KIINTEISTÖLIIKE-

TOIMINNAN TEKNOLOGIAOHJELMA –kokemuksia ja mahdollisuuksia

Markkinointipäällikkö Marja KallioSkanska Etelä-Suomi Oy

PalvelevankiinteistöliiketoiminnanteknologiaohjelmaREMBRAND(real estatemanagement brand)Miljoonat suomalaiset yksityisetja yhteisöt omistavat rakennet-tua ympäristöämme, kuten asun-toja, teollisuus- sekä toimitiloja,ja ovat sijoittaneet suoraan taiepäsuorasti varallisuutta siihen.Pienetkin tehokkuuden ja tuot-tavuuden lisäykset kertautuvatalan suuren koon vuoksi ja vai-kuttavat sekä Suomen kansan-talouteen että yksittäisten ihmis-ten että yhteisöjen talouteen.Kiinteistöklusterin toiminnankehittäminen tehostaa merkit-tävästi pääomien käyttöä ja tuot-toa.

Kiinteistökluseri on rakenne-muutostoimiala, jossa menestyk-sen takaa asiakaslähtöinen toi-mintatapa.

Klusteri on toimialarajat ylit-tävä laaja yhteistoimintaver-kosto, jossa on runsaasti toisi-aan tuottein ja palveluin tuke-via toimijoita, joiden välille onmuodostunut toimivat verkos-tosuhteet. Kiinteistöklusterinpääoma-arvo on 2 200 mrd. mk,70 % Suomen kansallisvaralli-suudesta. Kiinteistöklusterin lii-ketoiminnan arvo on 250 mrd.mk/v ja työllistämisvaikutus500 000 htv eli yli 20 % Suo-men työvoimasta.

Kiinteistöklusteri muuttuukohti palveluliiketoimintaa.Keskeinen muutos on löytää jatunnistaa asiakas: tilan käyttäjä.Asiakkaan löytäminen, kuunte-leminen ja tarpeita vastaavientilojen ja palvelujen tuottami-nen tulevat ohjaamaan toimi-alan kehitystä. Alan kilpailuetutulee olemaan tuotteistettu, te-hokas ja asiakasrajapinnan huo-mioiva palvelukonsepti, ei pel-kästään fyysinen tuote.

Tuotteistaminen on tärkeävaihe palvelujen kehittämisessä.Palvelujen määrittäminen ja ku-vaaminen asiakkaan tarpeitavastaavaksi on edellytys lisäar-von tuottamiselle asiakkaan toi-minnassa. Ostajan täytyy tehdäpäätös jo ennen palvelun synty-mistä ja siksi ostajan päätöksen-tekoa tulee helpottaa kuvaamal-la palvelu hänelle.

Kiinteistöklusterissa on pit-kään ollut vallitsevana päätök-senteon kriteerinä hinta tai tek-ninen laatu. Palvelujen kehittä-misessä keskeinen kilpailuetu onkoko organisaation toiminnalli-

sen laadun kehittäminen. Toi-minnallista laatua ovat mm.palvelualttius, joustavuus, kykykuunnella asiakkaan tarpeita,osaaminen ja ammattitaito.Hyvä hinta-laatu-suhde, tekni-nen ja toiminnallinen laatu, syn-nyttävät ajan kuluessa vahvim-man kilpailutekijän: hyvän bran-din.

Kiinteistönomistajan on mie-lekästä suunnata resurssit asiak-kaiden kannalta keskeisiin toi-

mintoihin. Tämän vuoksi kiin-teistönomistaja hankkii hyvät jakokonaistaloudellisesti edullisetpalvelut verkostoitumalla osaa-vien kumppaneiden kanssa. Vas-tuullinen ja pitkäjänteinen toi-mintatapa on edellytys hyvänverkoston toiminnalle.

Ydinosaamiseensa keskitty-neet kumppanit muodostavatverkoston, jonka tuloksista hyö-tyvät kaikki osapuolet. Toimin-nan tehostumisen seurauksena

saavutetaan hyvä palvelun laa-tu, asiakastyytyväisyys ja yhä te-hokkaampi taloudellinen toi-minta.

Ohjelman tavoitteena on:– nostaa kiinteistöklusterin pal-

velutarjonta kansainvälisestiverrattuna korkealle tasolle

– kasvattaa ja monipuolistaakiinteistöklusterin palvelu-markkinoita – kysyntää ja tar-jontaa

– luoda edellytyksiä kiinteistö-osaamisen viennille.Ohjelma kestää viisi vuotta

1999–2003 ja sen kokonaisvo-lyymi on arviolta 120 Mmk, jostayritysten rahoitusosuus on 50 %ja Tekesin 50 %.

Ohjelman avulla pyritään:– luomaan verkottumisen avul-

la kansainvälisesti kilpailuky-kyistä palvelutarjontaa

– nostamaan kiinteistö- ja ra-kennusalan läpinäkyvyys kan-sainväliselle huipputasolle

– saamaan kiinteistöklusterinpääomat ja tietorakenteet te-hokkaaseen ydintoimintaatukevaan käyttöön

– häivyttämään perinteiset toi-mialarajat ja muodostamaantoiminnallisia kokonaisuuksiaelinkaariyhteistyön avulla

– nostamaan tietoisuutta siitä,että kiinteistön ominaisuudetvaikuttavat keskeisesti ydin-toimintaan

– nostamaan kiinteistöklusterintasoa integroimalla koulutus,tutkimus ja kehitys sekä no-peuttamalla teknologiadiffuu-siota.Ohjelma on käynnistynyt tee-

mavuosilla, joista ensimmäinenkeskittyi asiakasvuorovaiku-tukseen ja asiakaslähtöisyyteen.Jatkossa keskeisiä tutkimusta-voitteita on selvittää tuotteis-tuksen merkitystä kiinteistölii-ketoiminnan pohjaksi.

Hankkeita on käynnistynytnoin 30, sekä tutkimushankkei-ta että yrityskohtaisia kehitys-hankkeita. Ohjelman kulloisen-kin hetken tilanteen saa osoit-teesta www.rakli.fi/rembrand.


Marja [email protected]


KIINTEISTÖARVIOINNINKANSAINVÄLINEN STANDARDISOINTI

JA AUKTORISOINTIKiinteistöopin professori Kauko Viitanen

Teknillinen korkeakouluSuomen Kiinteistöarviointiyhdistys ry:n ja

Kiinteistöarvioinnin Auktorisointiyhdistys ry:npuheenjohtaja

Kiinteistöarviointi, kuten kokotalouselämämme, on alkanutkansainvälistyä voimakkaasti1990-luvulla. Vuonna 1997 Suo-men Kiinteistöarviointiyhdistys ryhyväksyttiin eurooppalaisenkiinteistöarviointiyhdistystenyhdistyksen TEGoVA (The Eu-ropean Group of Valuers’ Asso-ciations) täysjäseneksi. Täysjä-seninä voivat olla EU-maissatoimivat arviointiyhdistykset.Täysjäsenten lisäksi TEGoVAs-sa on useiden muiden Euroopanmaiden arviointiyhdistyksiä lii-tännäisjäseninä. Yhteensä jäsen-järjestöissä on n. 20 000 jäsentä(Saari, 1998).TEGoVA pyrkiikehittämään ja yhtenäistämäänerityisesti eurooppalaista kiin-teistöarviointitoimintaa ja onmm. julkaissut kiinteistöarvioin-nin eurooppalaiset standardit(Approved European PropertyValuation Standards, EVS) vuon-na 1997. Standardien uudista-minen on parhaillaan käynnissäja uudet standardit julkaistaansyksyllä 2000. Samalla hyväksy-tään arviointia koskevat eettisetsäännöt. Arvioinnin laatutasonvarmistamiseksi TEGoVA käyn-nistää tänä vuonna myös kiin-teistöarvioijien sertifiointijärjes-telmän.

EVS-standardin (Guide Blue)tarkoituksena on:– olla opas kiinteistönarvioijil-

le ja edesauttaa yhtenäistenarviointiraporttienlaatimistaasiakkaille

– edistää yhdenmukaisten mää-ritelmien ja arviointimenetel-mien käyttämistä

– luoda arvioinnin laatujärjes-telmä ja pohja arviointienvertaamiselle (benchmar-king)

– antaa vankka perusta rajallis-ten maa- ja rakennusresurssi-en taloudellisille analyyseille

– korostaa kiinteistöarvioinninasiakas- ja tehtävälähtöisyyttä

– lisätä tietoisuutta arvioijienroolista ja merkityksestä

– luoda menettelytapoja, jotkajohtavat selviin ilmaisuihin,

tarkkoihin ja yksiselitteisiin,kansallisten ja ylikansallistensäädösten sekä arviointi- jatilinpäätösstandardien kanssayhteensopiviin arviointilau-suntoihin, sekä edesauttavatsijoitustoiminnassa tarpeellis-ten indeksien muodostamistaja vastaavat kansallisten mää-räysten tai suositusten mu-kaista parasta käytäntöä (bestpractice). (EVS 1997 s. 1–2).Standardit ovat suosituksia

eikä niitä ole tarkoitettu sovel-lettavaksi verotus- ja pakko-lunastussäädösten yhteydessä.Standardien käytön vakiinnut-taessa asemaansa niistä kuiten-kin vähitellen muodostunee oh-jeisto, jonka ohittaminen arvi-ointitoiminnassa ei tule olemaanainakaan tarkoituksenmukaista.Standardin mukainen arviointi-toiminta tulleekin siten nopeas-ti vaikuttamaan myös suomalai-seen kiinteistönarviointiin. Itseasiassa merkkejä tästä on jo ha-vaittavissa ainakin kiinteistön-arvioijien keskinäisissä keskus-teluissa ja arviointitoimintaakoskevassa tutkimustoiminnassa.Erityisesti mainittakoon esilläollut EVS:n mukainen markki-na-arvon määritelmä: ”MarketValue is the estimated amount forwhich an asset should exchange onthe date of valuation betweena willing buyer and a willing sellerin an arm’s-length transaction after

proper marketing wherein the par-ties had each acted knowledgeably,prudently and without compulsi-on.” (EVS 1997 s. 15.)

Nykyinen EVS-standardi an-taa lähinnä määrittelyjä ja oh-jeita erityyppisten arviointitilan-teiden hallintaan. Lisäksi siihensisältyy suositus arviointilausun-non rakenteesta. Arviointime-todologisia suosituksia standar-di ei käsittele. Uusi standarditulee sen sijaan olemaan selvästientistä laajempi sisältäen myösarviointimetodologiaa ja eetti-siä sääntöjä. Standardiin tuleemyös sisältymään osiot yrityk-sen ja aineettomien oikeuksien-arvonmäärityksestä. Samalla sennimestä jätetään kiinteistö (pro-perty) pois, mikä korostaa stan-dardin laaja-alaistumista: ”Euro-pean Valuation Standards”.

Uutta standardia on jo esitel-ty laajasti mm. EU:n toimieli-mille ja valtioille, kansainväli-sille järjestöille (esim. YK) jaomaisuuden arvoista kiinnostu-neille intressitahoille. Standar-din luomisessa on myös oltu yh-teistyössä kansainvälisen kiin-teistöarviointiyhdistyksen (TheInternational Valuation StandardsCommittee, IVSC) kanssa jasovitettu standardi mahdollisim-man hyvin vastaamaan kansain-välisiä arviointistandardeja.

Eurooppalaisten arviointi-standardien käytön yleistymistä

tulee edesauttamaan TEGoVAnkeväällä 1999 päättämä euroop-palaisen kiinteistöarvioijien ser-tifiointijärjestelmän perustami-nen. Sertifiointi järjestetäänkansallisten järjestöjen toimes-ta kuitenkin siten, että TEGo-VA hyväksyy hakemuksesta ser-tifioijan (Suomessa todennäköi-sesti Kiinteistöarvioinnin Aukto-risointiyhdistys ry) hoitamaan ko.sertifiointitoimintaa siten, ettäTEGoVAn ohjeita ja EU-stan-dardia EN-45013 noudatetaanvähimmäisvaatimuksena. Järjes-telmän toimintaa tulee valvo-maan TEGoVAn perustama asi-antuntijaryhmä. Valmiudet ser-tifiointioikeuksien myöntämi-selle ovat jo olemassa ja ensim-mäisiä hakemuksia odotetaan.

Mikäli TEGoVAn sertifioin-tijärjestelmä saa suotuisan vas-taanoton, ei Suomikaan voinejättäytyä järjestelmän ulkopuo-lelle. Onkin hyvin mahdollista,että meillä on jo lähivuosinaTEGoVAn sertifikaatilla varus-tettuja kiinteistönarvioijia ny-kyisten Kiinteistöarvioinnin Auk-torisointiyhdistyksen auktorisoi-mien arvioijien lisäksi. Varsintodennäköistä on myös, ettätuollaisessa tilanteessa kotimai-nen järjestelmämme vähitellensulautuu kokonaan eurooppalai-seen järjestelmään. Kiinteistön-arviointitoimintamme kansain-välistyy siis vääjäämättä.

Viitatut lähteetEVS 1997. Approved European

Property Valuation Stan-dards. Peter Champness.Commissioned by TEGo-VA. Estates Gazette, Lon-don. 116 s.

Saari, I., 1988: ”Kiinteistöarvi-oinnin järjestötoiminta”.Luentomoniste kurssillaMaa-20 333. Kiinteistöar-vioinnin erityiskysymykset.TKK, maanmittausosasto.22.10.1998.

Kauko [email protected]

RETUPERÄSTÄ RIITTA-KURSSIIN –tapahtumia Maanmittarikillassa

Maanmittarikilta,ohjaajana FM Tiina Törnqvist

Esitys on humoristinen läpi-leikkaus valikoiduista tapahtu-mista Maanmittarikillassa 1930-luvulta 1980-luvulle.

Teksti pohjaa fil.maist. TiinaTörnqvistin tutkimuksiin. Killan100-vuotishistoriateos julkais-

taan vuoden päästä 19.3.2001,mutta tässä hieman esimakuatulevasta.


Tiina Tö[email protected]

TORSTAI 16.3.2000Tapiolasali10.00 Avajaiset

TervehdyksetKaupunginjohtaja Marketta KokkonenPääjohtaja Jarmo RatiaJuhlaesitelmäProfessori Heikki Ylikangas (s. 2)

11.30 Lounastauko13.00 Maankäyttö- ja rakennuslaki

Hallitussihteeri Jyrki Hurmeranta (s. 2)13.30 Kokemuksia maankäyttö- ja

rakennuslain soveltamisestaProjekti-insinööri Eero Ruotsila (s. 4)Ylitarkastaja Matti Laitio (s. 5)

14.00 Maanmittausinsinöörien asema ja tehtävätkaavoituksessa ja maankäytönsuunnittelussaToimistopäällikkö Tapio Toropainen (s. 7)

14.30 Tauko14.50 Näkemyksiä uuden kiinteistölainsäädännön

toteuttamisestaYli-insinööri Sauli Jussila (s. 7)

15.20 Kiinteistönmuodostajan jakiinteistörekisterinpitäjän näkemyksiäKaupungingeodeetti Veikko Sallinen

15.40 Kiinteistötietojärjestelmä –uhka vai mahdollisuus?Maanmittausneuvos Raimo Vajavaara (s. 8)

16.00–16.15 Keskustelu

Louhisali11.30 Kokemuksia EU-hankkeista

Proj.koordinaattori Jukka NikulainenDI Pirkko-Leena Jakonen (s. 10)

12.30 Lounastauko14.00 Huipputekniikkaa beduiinileirissä – suoma-

laiset maanmittarit arkeologian palveluksessaProfessori Henrik HaggrénTutkija Katri Koistinen (s. 11)

14.50 Maanmittareidenjatko-opiskelumahdollisuudet BritanniassaYmpäristökonsultti Tommi Tenno (s. 14)

15.10–16.00 Advancing the Global Role of Surveying forthe New MillenniumFIG:n presidentti Robert W. Foster (s. 15)

13.30–16.00 KiertoajeluSäterinmetsä, Meritorni, Keilaniemi

19.00 IltajuhlaKulttuurikeskus

Jäsenjärjestöjen vuosikokoukset alkanevat torstaina16.3.2000 klo 16.30.

M A A N M I T T A U S P Ä I V Ä T 2000

OHJELMA

ESPOO16.–17.3.2000

PERJANTAI 17.3.2000Tapiolasali9.00 Paikkatietojen tekijänoikeudet

Professori Niklas Bruun9.40 Tauko10.00 Puheenvuorot

Toimitusjohtaja Sakari ViertiöToimistopäällikkö Matti ArponenJohtaja Antti Kosonen (s. 18)

11.00 Paikkatietojen turvallisuustarkastuksetKapteeni Juha Ruohonen (s. 19)

11.30 Lounastauko13.00 Koordinaattijärjestelmät ja karttaprojektiot

2000-luvullaYliopettaja Matti Rantanen (s. 20)

13.40 PuheenvuorotDI Vesa RopeYli-insinööri Pekka Tätilä

14.30–15.00 PäätösluentoMittari maailmanpyörässä –kansainvälistymisen haasteetFIG:n johtaja Markku Villikka (s. 23)

Louhisali9.00 Kiinteistöjohtaminen kiinteistösijoitusyhtiössä

Aluejohtaja Eeva Kemmo-Kari (s. 26)9.30 Kiinteistöjohtaminen yrityksen avaintoimintojen

ja pääoman näkökulmastaJohtaja Olavi Hernelahti (s. 27)

9.50 Kunnan elinkeinostrategia ja maapolitiikkaYrityspalvelujohtaja Jouko Pöyhönen

10.10 Kunnan teknisen sektorin toimintaympäristönmuutostrenditKiinteistötoimenjohtaja Jouko Turto (s. 28)

10.30 Keskustelu10.40 Tauko11.00 Kiinteistökonsultoinnin kansainvälistyminen ja

monipuolistuminenToimitusjohtaja Leo Latvanen (s. 29)

11.20 Rembrand – Palvelevan kiinteistöliiketoiminnanteknologiaohjelmaMarkkinointipäällikkö Marja Kallio (s. 30)

11.40 Kiinteistöarvioinnin kansainvälinen standardointija auktorisointiProfessori Kauko Viitanen (s. 31)

12.00 Keskustelu12.20 Lounastauko13.50 Retuperästä Riitta-kurssiin –

tapahtumia Polin MaanmittarikillassaMaanmittarikilta, FM Tiina Tornqvist (s. 31)

09.00–11.30 Kiertoajelu Säterinmetsä, Meritorni, Keilaniemi12.00–14.30 Kiertoajelu Säterinmetsä, Meritorni, Keilaniemi

http://www.espoo.fi/maanmittauspaivat/

maanmittauspÄivÄt · 2005-03-02 · kaavoitusmittausasetus annettu maankäyttö- ja rakennuslain...

Documents