Keskustelu koheesiopolitiikan

tulevaisuudesta etsii uomiaan

HaastatteluEuroopaninvestointipankinpääjohtaja Philippe Maystadt

Selkeästi esitettynä Aluepoliittisetvalmistelutehdokasvaltioissa

LöytöretkelläItävalta – tulevaisuudenEuroopan risteyspaikka

AluekatsausCalabria toipuu hitaastilamasta

fi

inforegiopanorama

4 Heinä–elokuu 2001

2 inforegio panorama • No 4 infor

Yksi EIP:n keskeisistä tehtävistä onkoheesion tukeminen. Millämekanismeilla varmistatte omienlainojenne ja komissionhallinnoimista aluepoliittisistarahastoista myönnettyjen tukienyhteensovittamisen?

Keskimäärin kaksi kolmannestatoiminnastamme – toisin sanoenyli 20 miljardia euroa vuonna2000 – liittyy vaurauden jatyöllisyyden edistämiseen unionin

heikosti kehittyneillä alueilla. Suunnittelemme toimemmeniin, että niistä syntyy yhteisvaikutus yhteisönrakennerahastojen tukitoimien kanssa. EIP:nlainanantotoimilla siis täydennetään komission tukitoimia– jotka muuten esitellään myös EIP:n hallintoneuvostolle –joko osarahoittamalla ensisijaisiksi määriteltyjäaluekehitysohjelmia ja -hankkeita tai toteuttamallarinnakkaisia rahoitustoimia.

Yhteisvaikutuksen varmistamiseksi EIP avustaa komissiotatäysipainoisesti rakennerahastojen ohjelmatyössä, jamolempien elinten yksiköt ovat päivittäin yhteydessäkeskenään, kun ne valitsevat uusia hankkeita tai vaihtavattietoja käynnissä olevista hankkeista. Lisäksiallekirjoitimme tammikuussa 2000 aluepolitiikastavastaavan komissaari Michel Barnier'n kanssayhteistyösopimuksen, jonka nojalla EIP voi panostaaentistä enemmän EAKR:sta, koheesiorahastosta ja ISPAstatuettujen hankkeiden tekniseen ja taloudelliseen arviointiin.

Unionin aluetukien vaikutusta talouskehitykseen on joskusvaikea arvioida. Aiotteko suorittaa niistä jälkiarviointeja?

Varmasti! EIP seuraa hankkeita koko niiden toteutusajan,ja operaatioiden arvioinnista vastaava osastomme tekeejälkianalyysin kaikista investoinneista. Aiomme myös lisätäarviointikapasiteettiamme, ja EIP kehitti hiljattain tiiviissäyhteistyössä komission kanssa hankkeiden arviointia vartenuuden suoritusindikaattorijärjestelmän, jota sovelletaanensisijaisesti aluekehityksen investointeihin.

Esimerkiksi vuonna 2000 aluekehitystä koskeviinsuurhankkeisiin sijoittamamme 13,7 miljardia euroalisäsivät vaurautta yhteensä yli 40 miljardilla eurolla;näiden hankkeiden osuus oli yksinään yli 10,6 %koheesiomaiden bruttopääomanmuodostuksesta.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmallitmuotoutuvat pikkuhiljaa aluekehitystä edistävienhankkeiden edetessä. Miten suhtaudutte tähän kehitykseenja mikä on EIP:n rooli tällä toimintakentällä?

Kumppanuus on ratkaisevan tärkeää kehityksessä jälkeenjääneille alueille. Koska käytettävissä on suhteellisenniukasti budjettivaroja, alueiden on löydettävävaihtoehtoisia investointitapoja, joissa julkisen rahoituksenosuus on pienempi. Julkisen ja yksityisen sektorinkumppanuuksista on muitakin etuja: eri sektorien toimijatvoivat nimittäin hyödyntää toistensa erityisosaamista, jaheikoimmin kehittyneille alueille siirtyy yksityisiätoimijoita, joilla on vankka kokemus muualla unionissatoteutetuista samantyyppisistä hankkeista.

Haastattelu

Laajentumineneurooppalaisenyhteisvastuunkoetinkivenä

4Keskusteluakoheesiopolitiikantulevaisuudesta

5 7Vastaava toimittaja: Thierry Daman, Euroopan komissio, aluepolitiikan PO.

Tämä lehti julkaistaan kaikilla 11 EU:n virallisella kielellä Internet-osoitteessa http://inforegio.cec.eu.int ja painettuna kierrätyspaperille viidellä EU:n virallisella kielellä(ranska, englanti, saksa, espanja ja italia).Tämän julkaisun kirjoitukset eivät ole oikeudellisesti sitovia.

Valokuvat: EIP, sivu 3Itävallan valtiovarainministeriö, sivu 11Eureka Slide, sivu 14Aluepolitiikan PO, sivut 4-7

Sisällysluettelo

MaystadtPhilippe

Euroopan investointipankin pääjohtaja

panorama • No 4inforegio 3regio

EIP on kehittänyt uusia rahoitusvälineitä, joilla se voitukea tehokkaasti tämäntyyppisiä hankkeita mukauttamallarahoitusta riskiprofiilin ja sijoitetun pääomantuottonopeuden mukaan. Lyhyesti sanottuna EIP pyrkiihelpottamaan hankkeiden valintaa avustamallaennakkotutkimuksissa, myöntämällä pitkäaikaisia jaedullisia lainoja, mukauttamalla takausjärjestelmiähankkeiden elinkaaren mukaan jne. Näin EIP voi tukeamonia innovatiivisia infrastruktuurihankkeita, joihinyksityinen sektori osallistuu nykyisin tuntuvallapanoksella, kun vielä joitakin vuosia sitten valtioilla oliyksinoikeus näihin hankkeisiin.

EIP asetti äskettäin tietoyhteiskunnan keskeiseksipainopisteekseen käynnistämällä ”Innovaatioaloite 2000” -ohjelman. Onko tällä aloitteella tarkoitus kaventaajatkuvasti kasvavaa digitaalikuilua unionin alueiden välillä?

”Innovaatioaloite 2000” on elintärkeä sellaisensuorituskykyisen eurooppalaisen talouden kehittymiselle,joka perustuu tekniseen tietämykseen ja tekniikankehitykseen. Ohjelma käynnistettiin vajaan vuodenkuluttua Lissabonin Eurooppa-neuvostosta (kesäkuu2000), ja se on edistynyt hyvin. Olemme nimittäin tähänmennessä myöntäneet lähes 4,5 miljardia euroa lainoja –joista 1,3 miljardia euroa noin kymmeneen T&K-hankkeeseen – ja sijoittaneet yli 1,6 miljardia euroariskipääomaa pk-yrityksiin näihin operaatioihinerikoistuneen rahoituselimemme, Euroopaninvestointirahaston kautta1.

Suurin osa operaatioista edistää aluekehitystä erityisestisellaisten elinkeinoalojen kautta, joilla alueet ovat jääneeteniten jälkeen kehityksestä. Niitä ovat esimerkiksimatkaviestinala, teknologiaverkostot ja niideninfrastruktuurit, terveydenhuolto ja koulutus.EIP:n investoinneilla on selvä päämäärä: vähentää tekniikankehityksen eroja unionin eri alueiden välillä rahoittamallataloudellisesti toteutuskelpoisia hankkeita.

Mainitsitte koheesiofoorumissa tutkimuksen, jossakäsitellään sellaisia ei-taloudellisia tekijöitä, joiden ansiostajotkin rakennerahastoista tuetut alueet pystyvät kuromaankehitysviiveensä kiinni nopeammin kuin muut, vaikkaalueet saavat suhteessa yhtä paljon tukea. Voitteko kertoasiitä lisää?

Tarkasteltaessa alueiden makrotaloudellista tilannettahavaitaan, että kansallisten talouksien lähentymisestähuolimatta alueiden välillä on suuria eroja, vaikka ne kaikkiolisivat saaneet saman verran tukea. Tarkemmastataloudellisesta analyysistä selviää, mitkä tekijät tähän ovatsyynä: huonot yhteydet kehityskeskuksiin,innovaatiokapasiteetin puute, innovatiivisen toiminnansijoittumista vaikeuttavat fyysiset tai sosiaaliset tekijät,epäsuhta varojen jaossa etenkin kaupunkien kehittämisenkohdalla jne.

Siksi EIP:n tärkeimpänä toimintalinjana aluekehityksenalalla on kannustaa paitsi tuotantoyritysten perustamistamyös niiden verkottamista, koska se edistää kokemustenvaihtoa ja lisää suurtuotannon etuja. Tavoitteena on myöskehittää henkilöresursseja rahoittamalla koulutusta jatutkimusta sekä vahvistaa yrittäjähenkeä myöntämälläriskipääomaa innovatiivisille pk-yrityksille.

Koheesiofoorumi: kolme johtoajatusta,kolme suunnannäyttäjää

Laajentuminen:aluepoliittiset valmistelutehdokasvaltioissa

8Itävalta – tulevaisuuden Euroopanristeyspaikka

10Ulos autioitumisennoidankehästä

12Calabria toipuuhitaasti lamasta

14

1 Vuonna 1994 perustettu EIR on omistussuhteiltaan kolmijakoinen rahoituselin,jonka omistavat EIP (rahaston hallinnoija ja enemmistöosakas, jolla on 2 miljardineuron pääomasta 60,75 %), Euroopan komissio ja noin 30 unionissa toimivaarahoituslaitosta. EIR on EIP-ryhmän tytärpankki, joka on erikoistunut riskipääo-matoimintoihin ja pk-yritysten takuisiin. Euroopan investointipankin kotipaikka on Luxemburgissa.

4 inforegio panorama •No 4

Vaikka rakennerahastojen nykyisen ohjelmakauden2000–2006 päättyminen tuntuu vielä kaukaiselta, näinunionin laajentumisen kynnyksellä on syytä pohtiakeskeisiä kysymyksiä, kuten taloudellisen ja sosiaalisenkoheesion tulevaisuutta laajentuneessa unionissa sekäyhteisön aluepoliittisten toimien uudelleenlinjausta.

Jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden ministerit, EU:n eritoimielinten ylimmät virkamiehet ja myös alue- japaikallisviranomaisten edustajat pohtivat koheesioonliittyviä ongelmia kahdessa paneelikeskustelussa, jotkapohjautuivat toisessa taloudellista ja sosiaalista koheesiotakäsittelevässä kertomuksessa esitettyihin arvioihin(ks. Inforegio-Panorama nro 3, s. 4–5).Ensimmäisessä Michel Barnier'n johtamassapaneelikeskustelussa koheesiopolitiikkaa käsiteltiin tähänmennessä saatujen kokemusten valossa. Siinä pohdittiin

etenkin, kannattaako aluepolitiikkaa johtaa Brysselistäkäsin, ja tarkasteltiin nykyisen politiikan tuloksia javastuun jakamista sen täytäntöönpanosta. Toisessapaneelikeskustelussa, jota johti työllisyydestä jasosiaaliasioista vastaava komissaari Anna Diamantopoulou,käsiteltiin laajentumisen seurauksia unionin nykyisillealueille, uusia jäsenvaltioita koskevia ensisijaisiatoimenpiteitä sekä laajentumisesta aiheutuvia uusia tarpeitayhteisvastuullisuuden näkökulmasta.

Kuten seuraavista otteista käy ilmi, monet puhujatkommentoivat suoraan ja avoimesti laajentumiseen liittyviäarkaluonteisia kysymyksiä ja vauhdittivat näin keskusteluakoheesiopolitiikan tulevaisuudesta. Keskustelua ontarkoitus vielä syventää tulevien kahden vuoden aikana,ennen kuin komissio esittää ensimmäiset ehdotuksensavuoden 2006 jälkeisestä politiikasta.

”Koheesion haasteista on käytävä laaja julkinen keskustelu, johon kaikki sidosryhmät voivat osallistua” – tämäaluepolitiikasta vastaavan komissaarin Michel Barnier'n kehotus sai laajalti vastakaikua. Euroopan parlamentin tiloissa Brysselissä 21. ja 22. toukokuuta järjestettyyn EU:n toiseen koheesiofoorumiinosallistui nimittäin noin 1 800 henkilöä.

Foorumi

Laajentuminen eurooppalaisenyhteisvastuun koetinkivenä

panorama •No 4inforegio 5

Nicole Fontaine ja Romano Prodiottivat jo ennen keskustelua kantaatiettyjen tahojen halukkuuteen siirtäävastuu aluepolitiikasta takaisinjäsenvaltioille. He olivat vahvasti sitämieltä, että koheesiopolitiikkaa onharjoitettava nimenomaan yhteisöntasolla.

”Äskettäin onehdotettu, ettäyhteisöntaloudellinen jasosiaalinenkoheesiopolitiikkapitäisi palauttaajäsenvaltioiden

hallintaan. Silloin on kuitenkinvaarana, että yhteisön tuetpikemminkin keventävätjäsenvaltioiden omia ponnisteluja kuinkannustavat ja täydentävät niitä (ja)että yhteisvastuullisuuden tunneunionista heikkenee pikkuhiljaa.” Nicole Fontaine,Euroopan parlamentin puhemies

”Euroopasta ei saatulla hallitusten-välistä vapaamark-kinavyöhykettä,jossa kukinjäsenvaltio rajoittuuajamaan vainkansallisia etujaan.

Euroopan unioni, jonka minähaluaisin nähdä – ja jota komissiohaluaisi auttaa rakentamaan – onyhteisten arvojen yhteisö …avainsanana on oltavayhteisvastuullisuus.” Romano Prodi,Euroopan komission puheenjohtaja

Yhteisvastuullisuuden lisäksi tuliesille muitakin aluekehitystuentulevia haasteita. EIP:n pääjohtajanPhilippe Maystadtin mielestärakennetukien laatua ja todellistalisäarvoa olisi syytä pohtia.

”Kehityksenedellytykset luodaansuorilla investointi-tuilla, jotkakohdistetaantuotantoon taiinfrastruktuureihin.Toivoisin kuitenkin,

että tukitoimemme tämän lisäksiedistäisivät merkittävästi kasvua – janimenomaan kestävää kasvua.Tukitoimissa olisi painotettava entistäenemmän ympäristö- ja sosiaalinäkö-kohtia, jotta ne parantaisivat alueidenelinolosuhteita.” Philippe Maystadt,Euroopan investointipankin pääjohtaja

Alueiden komitean puheenjohtaja JosChabert puolestaan vaati, ettäpaikallistason osallistumistapäätöksentekoon on lisättävä.

”Tietyllä tavallatämä koheesio-foorumi on siis myöspaikallisyhteisöjen jaalueiden foorumi…

Kaikista käsittelemi-stämme asioistahaluan tänään

korostaa vain yhtä, nimittäin kump-panuusperiaatetta, joka on elintärkeäpaikallis- ja alueyhteisöille… Alueiden komitean tehtävänä onedustaa näitä yhteisöjä, ja sen mielestäon välttämätöntä, että kumppanuuden

käsite otetaan tulevaisuudessaparemmin huomioon – myöslaajentuneessa unionissa.” Jos Chabert,alueiden komitean puheenjohtaja

Vaikka koheesiofoorumissa ei ollutniinkään tarkoitus tehdärahoituspäätöksiä kuin keskustellatulevan koheesiopolitiikanlähtökohdista ja filosofiasta,laajentumisen jälkeiseenaluepolitiikkaan varatut EU:ntaloudelliset resurssit nousivat siltiusein puheenaiheeksi. Euroopanperifeeristen merellisten alueidenliiton puheenjohtaja Stig Östdahltotesi, että ilman aluepolitiikkaaunioni olisi ”pelkkä kauppaliitto,joka olisi vain kalpea varjonykyisestä Euroopasta”. Sekä uusillejäsenvaltioille että nykyisten 15jäsenvaltion kehityksessä jälkeenjääneille alueille on annettavatarvittavat resurssit toteuttaakoheesiopolitiikan mukaisiaperiaatteita.

”Laajentuminensynnyttää pikem-minkin lisää tarpeitakuin resursseja… Minkälainen kuvameistä jäähistoriankirjoihin,jos tämän valtavanhaasteen edessä

asennoidumme kylmän itsekkäästi tai,mikä pahempaa, ajattelemme vainomaa mukavuuttamme?” Stig Östdahl,Euroopan perifeeristen merellistenalueiden liiton (CPMR) puheenjohtaja

EU:n toisessa koheesiofoorumissa pitämässään avauspuheenvuorossa komissaari Michel Barnier muistutti, ettävaikka yhteisvastuullisuus onkin koheesiopolitiikan johtoajatus, keskustelua on laajennettava ja kaikillemielipiteille on annettava tilaa, kannatettiin niissä aluetukien säilyttämistä tai ei. Näin käynnistettiin avoin jademokraattinen poliittinen keskustelu kahdesta keskeisestä kysymyksestä. Tarvitaanko yhä Brysselistä käsin johdettua aluepolitiikkaa? Miten tätä politiikkaa olisi harjoitettava unionintulevaa laajentumista silmällä pitäen?

Keskustelua koheesiopolitiikan tulevaisuudesta

Foorumi

Useat poliittiset päättäjät – etenkinVälimeren maiden edustajat – olivathuolissaan siitä, että nykyistenjäsenvaltioiden alueiden vaikeudetsaattavat unohtua, kun heikostikehittyneet Itä-Euroopan maatliittyvät unioniin. Espanjanvaltiovarainministeri RicardoMontoro Romero suhtautui tähänkuitenkin luottavaisesti.

”Toisessa koheesiora-portissahan todettiinerittäin myönteiseentapaan, että tiettyjennykyisissä 15 jäsen-valtiossa sijaitsevienalueiden ongelmateivät katoa pelkän

tilastovaikutuksen seurauksena ...Espanjan hiljattain toimittamassamuistiossa annetaan selkeät takeetsiitä, että maamme tukeelaajentumisprosessia.” Ricardo Montoro Romero,Espanjan valtiovarainministeri

Portugalin aluesuunnittelustavastaava ministeri Elisa Ferreiranäytti sen sijaan olevanhuolestuneempi asiasta.

”Portugalinkannalta olisisuoraan sanottunakestämätöntä, jos nejäsenvaltiot, joillavielä on alueellisiakehityseroja,jätettäisiin

laajentumisen jälkeen oman onnensanojaan tilastollisen tasausvaikutuksenvuoksi. Portugali tarvitsee tuntuvaatukea Euroopalta turvatakseen yleisenhyvinvointinsa.” Elisa Ferreira,Portugalin aluesuunnittelusta vastaavaministeri

Tähän näkemykseen yhtyi myösWerner Balhausen, Sachsen-Anhaltinosavaltion liittovaltio- jayhteisöasioista vastaava ministeri.

”Sisämarkkinoidenja yhteisön muidenpolitiikkojen etuja eivoida hyödyntää,elleivätkilpailukyky,infrastruktuurit,henkilöresurssit ja

kaupunkien ja maaseudunkehittäminen ole kehittyneet tietyllevähimmäistasolle…

On varottava, ettei yhteisvastuullisuusuusia jäsenvaltioita ja niiden alueitakohtaan syrjäytä kokonaanjäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuttanykyisestä Euroopan unionista.” Werner Balhausen,Sachsen-Anhaltin osavaltion liittovaltio-ja yhteisöasioista vastaava ministeri

Tulevien jäsenvaltioiden edustajistaPuolan pääministeri Jerzy Buzek pitihuomionarvoisen puheenvuoron.Hän pahoitteli, ettei toisessakoheesioraportissa suositeltualuepolitiikan määrärahojenkorottamista, ja vastustirakennetukisiirtojen 4 prosentinenimmäismäärän säilyttämistä.

”Laajentumisenjälkeen köyhimmätalueet, jotkasijaitsevatnimenomaanehdokasvaltioissa,saisivat vähemmäntukea kuin nykyisten

jäsenvaltioiden tavoite 1 -alueet.Tähän on syynä siirtojen enimmäis-määrä, joksi vahvistettiin 4 % BKT:sta(…) ja jota käytännössä sovelletaanainoastaan uusiin jäsenvaltioihin.

Ehdotamme, että enimmäismäärää jasen soveltamistapaa tarkistetaan.” Jerzy Buzek,Puolan pääministeri

Tsekin tasavallan aluekehitys-ministerin Petr Lachnitin mielestälaajentumisen onnistuminen pitkälläaikavälillä edellyttäärakennerahastojen apua, ja nykyisiäja uusia jäsenvaltioita pitäisi tukeatasapuolisesti.

”Tasavertaisenkohtelun periaatettaei missääntapauksessa saahylätä.

Tulevien rakenne-poliittistentukimekanismien on

oltava toimintaperiaatteiltaan niinväljiä, että niissä on paljon tilaatasavertaisille mahdollisuuksille javakaudelle.” Petr Lachnit,Tsekin tasavallan aluekehitysministeri

Useimmat puheenvuorot löytyvätkokonaisuudessaan Inforegio-sivustolta osoitteesta:http://www.inforegio.org/temporum/forcom_en.htm

6 inforegio panorama •No 4

Koheesiofoorumi:kolme johtoajatusta, kolme suunnannäyttäjää

panorama •No 4inforegio 7

Keskustelujenpäätöspuheenvuoro lankesiluonnostaan MichelBarnier'lle, toisenkoheesiofooruminjärjestäjälle.Aluepolitiikasta vastaavakomissaari esittipuheenvuorossaan kolmejohtoajatusta, jotka antavatsuuntaa tulevillekeskusteluillekoheesiopolitiikasta.

1. ”Unionin laajentuessa jäsenvaltiot ja alueet tarvitsevat entistä enemmänkoheesiopolitiikkaa”

Keskusteluissa vallitsi laaja yksimielisyys siitä, ettäkoheesioponnisteluja on tarpeen vahvistaa, koskaEuroopan unionin laajentuminen kärjistää alueellisiakehityseroja. Tätä näkemystä tukevat koheesiopolitiikanmyönteiset vaikutukset, jotka eivät näy pelkästäänvarsinaista unionin rahoitustukea saaneissa jäsenvaltioissaja alueilla, vaan koko unionissa. Monet kaipasivatsynergian parantamista aluepolitiikan ja muidentaloudellista ja sosiaalista koheesiota edistävien yhteisönpolitiikkojen – etenkin maatalouspolitiikan – välillä.Vaikka rahoitus ei varsinaisesti ollut fooruminesityslistalla, koheesiopolitiikan taloudelliset näkökohdatnousivat silti usein puheenaiheeksi. Tältä osin komissaariyhtyi näkemykseen, jonka mukaan Agenda 2000:ssarakennepolitiikkaan varattu osuus, joka on 0,45 % unioninBKT:sta vuoteen 2006 asti, ”on minimi, jonka alittaminenvaarantaisi tulevan koheesiopolitiikan uskottavuuden”.

2. ”Unioni tarvitsee koheesiopolitiikkaa,joka kohdistuu kolmenlaisiinrakenneongelmista kärsiviin alueisiin”

Taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuuttakäsittelevässä toisessa kertomuksessa esitettyjen arvioidenpohjalta Michel Barnier erotti laajentuneesta unionistakolme ongelma-alueiden ryhmää. Hän mainitsi ensinnäkin

alueet, jotka ovat jääneet selvästi jälkeen kehityksessä jajotka sijaitsevat pääasiassa – mutta eivät pelkästään –ehdokasvaltioissa. ”Niiden kohdalla on mainittava tarvejoustaa osarahoitusosuuksissa ja samalla valmiusyhteisvastuulliseen rahoitukseen”, komissaari totesi.”Merkillepantavaa on myös ehdokasvaltioiden lujaluottamus siihen, että niillä on valmiudet hyödyntääyhteisön määrärahoja jopa yli enimmäismäärän, joka on4 % kansallisesta BKT:sta.”

Michel Barnier lupasi tasapuolisen kohtelun niillenykyisen unionin tavoite 1 -alueille, jotka kyllä ovattukikelpoisia vuoteen 2006 asti mutta jotka eivättosiasiallisesti yllä lähelle yhteisön keskiarvoa. ”Siihensitoudun, ja tämä sitoumus pitää”, hän vakuutti etenkinkolmen koheesiomaan (Espanjan, Kreikan ja Portugalin)edustajille. Nämä olivat nimittäin huolissaan”tilastoharhasta”, jonka perusteella köyhät alueet yhtäkkiäluokiteltaisiinkin vaurastuneiksi (”uusrikkaiksi”) senjälkeen, kun ehdokasvaltiot ovat liittyneet unioniin.

Lopuksi komissaari toisti tukevansa sellaistakoheesiopolitiikkaa, jossa otetaan huomioon alueelliseterityispiirteet, kuten kaupunkien tai maaseudun ongelmat,maantieteellinen sijainti (esim. syrjäisimmillä alueilla) jaluonnonhaitat (esim. vuoristoalueilla) tairakennemuutosprosessi.

3. ”Viestinne on selvä:tarvitaan todellista kumppanuutta alueidenja paikallisyhteisöjen kanssa”

Unionin aluepolitiikkaan osallistuvien eri toimijoidenvälistä kumppanuutta on kehitettävä kolmella tasolla.Ensinnäkin ”hallintoa on hajautettava ja rooleja onselkiytettävä lisää” etenkin valtion ja alueiden välillä, jottakumppanuusjärjestelyt eivät rajoittuisi pelkästäänkansalliselle tasolle. Toiseksi ”komissiota on kehotettavaolemaan avoimempi alueiden ja paikallisyhteisöjenaloitteille” ja suosimaan erilaisia rajat ylittävän, valtioidenvälisen ja alueiden välisen yhteistyön muotoja. LopuksiMichel Barnier painotti tietoyhteiskunnan toteutumisentärkeyttä: rakennepolitiikassa on suosittava”aluekehityksen toimijoiden verkottumista ja vältettävädigitaalista kuilua yhteiskunnan vähäosaisimpien ryhmienkohdalla”.

8 inforegio panorama •No 4

Joulukuussa 1999 pidetyn Helsinginhuippukokouksen jälkeen jäsenyyteenvalmistautuvat seuraavat 13 maata:

• Turkki, joka jättijäsenyyshakemuksensa vuonna 1987,mutta ei täytä Kööpenhaminassavuonna 1993 määriteltyjä poliittisiakriteerejä;

• Kypros ja Malta, jotka jättivätjäsenyyshakemuksensa vuonna 1990;

• kymmenen Keski- ja Itä-Euroopanvaltiota (KIE-maata), jotkarautaesiripun murruttua vuonna 1989suuntautuivat politiikassaan Euroopanunioniin ja hyväksyttiinehdokasvaltioiksi vuosina 1994–1995.

Ehdokasvaltioista 12 aloittiliittymisneuvottelut vuonna 1998(Kypros, Viro, Puola, Tsekin tasavalta,Unkari ja Slovenia) tai vuonna 2000(Malta, Latvia, Liettua, Slovakia,Romania ja Bulgaria).Liittymisneuvottelujen kuluessa nämämaat voivat liittymistä valmistelevantuen avulla jatkaa yritystensä jainfrastruktuuriensa parantamista japerehtyä samalla rakennerahastojen jakoheesiorahaston hallinto- jatäytäntöönpanojärjestelmiin.

Huomattavat tarpeetKuten 31. tammikuuta 2000 julkaistustatoisesta koheesioraportista käy ilmi,KIE-maiden keskimääräinen BKT onvielä selvästi nykyisten jäsenvaltioidenkeskiarvoa heikompi. Tarkemminsanottuna KIE-maiden yhteensä 105miljoonasta asukkaasta yli 98 miljoonaaasuu alueilla, joiden BKT asukasta kohtion alle 75 % laajentuneen yhteisönkeskiarvosta.

Näiden maiden konkreettiset tarpeetovat valtavat kaikilla elinkeino- jayhteiskuntaelämän aloilla:teollisuudessa, palvelualalla, liikenteessä,ympäristöasioissa, maataloudessa jahenkilöresurssien kehittämisessä.

Esimerkiksi liikenteen infrastruktuurienmäärä ja laatu on paljon yhteisönkeskiarvoa heikompi. Etenkinkansallisten liikenneverkkojenkehittäminen ja niiden yhdistäminenEuroopan laajuisiin verkkoihin samoinkuin intermodaaliliikenteenvahvistaminen vaativat huomattaviaponnisteluja. Ympäristöalanpolttavimpia ongelmia ovat vesistöjenpilaantuminen, jätehuolto jailmansaasteet. Noin 40 %ehdokasvaltioiden väestöstä ei kuuluvesihuoltojärjestelmän piiriin ja vain42 % jätevedestä johdetaanpuhdistamoihin, jotka harvoin vastaavatunionissa vaadittua tasoa.

Työmarkkinoilla ehdokasvaltioiden jajäsenvaltioiden keskimääräisettyöttömyys- ja työllisyysasteet näyttävätolevan suurin piirtein tasoissa, muttaniiden välillä on yhä huomattaviarakenteellisia eroja, jotka voivataiheuttaa suuria muutoksiaehdokasvaltioiden työmarkkinoillaniiden siirtyessä vähitellennykyaikaiseen talouteen. Näitä erojaovat teollisuuden ja maataloudentyöpaikkojen suuri osuus, palvelujenheikko tarjonta pääkaupunkienulkopuolella, unionia heikompi työntuottavuus jne.

Yhteisön säännöstönomaksuminenLiittymistä valmistelevalla yhteisöntuella edistetään yhteisön säännöstönomaksumiseen ja kehittämistyöhönliittyviä investointeja.

Phare-ohjelmalla on edistetty KIE-maiden nykyaikaistamista jo ylikymmenen vuoden ajan. Ohjelmaamukautettiin vuosina 1997 ja 1999, jottase vastaisi paremmin liittymisprosessintarpeita ja helpottaisi siirtymistärakennerahastojen tukiohjelmiin.

Pharesta rahoitetaan jo useita sellaisiahankkeita (myös valtioiden välisiäyhteistyöhankkeita), jotka kuuluvatrakennerahastojen tulevaan toiminta-alaan.

Liittymistä valmistelevastarakennepolitiikan välineestä (ISPA) onvuoden 2000 alusta myönnetty liikenne-ja ympäristötukea kaikille KIE-mailleunionin köyhimpiä maita avustavankoheesiorahaston toimintaperiaatteenmukaisesti. Siitä rahoitetaan suoraanympäristöhankkeita, jotka auttavatpanemaan täytäntöön raskaitainvestointeja vaativia direktiivejä, sekäsellaisia liikennehankkeita, jotka liittyvätsuoraan näissä maissa määriteltyihinkymmeneen yleiseurooppalaiseenliikennekäytävään.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisenliittymistä valmisteleva erityisohjelma(SAPARD) on ollut toiminnassavuodesta 2000. Sen tavoitteena on auttaaehdokasvaltioita valmistautumaanyhteiseen maatalouspolitiikkaan, etenkinelintarvikkeiden laatua, kuluttajansuojaaja ympäristönsuojelua koskeviinvaatimuksiin.

Kyproksella, Maltalla, ja Turkissakäynnistettiin vuonna 2000 erityisettukiohjelmat, joilla jatketaan yhteistyötäkoskevien rahoituspöytäkirjojen jaMEDA-ohjelman yhteydessä aloitettujatukitoimia.

Teknisten valmistelujenparantaminenAluekehityspolitiikan aloittaminen onuusi haaste ehdokasvaltioidenviranomaisille. Ne saavat piakkoinvastuulleen rakennerahastojen hoidon, jatämä vaatii hallintorakenteidenperusteellista mukauttamista, jotta neolisivat kaikilta osin säännöstenmukaiset esimerkiksi täydentävyyden jaosarahoituksen, hajautetun hallinnon,seurannan ja valvonnan kohdalla.

Selkeästi esitettynäLaajentuminen:aluepoliittiset valmistelut ehdokasvaltioissa

panorama •No 4inforegio 9

Yhteenvetona voidaan todeta, ettäseuraavilla kolmella tasolla tarvitaanhuomattavia ponnisteluja: • varsinaisten aluepolitiikkojenvalmistelu;• ministeriöiden välinen koordinointitavoite 1 -tyyppisten yhdennettyjenaluekehitysohjelmien valmistelua varten; • paikallisyhteisöjen osallistuminen;niiltä puuttuu usein budjettivaroja jateknistä kokemusta.

Pharen yhteydessä käynnistettiinvuonna 1997 rakennerahastojavalmisteleva erityisohjelma, jollapyrittiin auttamaan ehdokasvaltioitamäärittelemään rakennepolitiikkansa japerustamaan monivuotisiin ohjelmiinvaadittavat hallintorakenteet jabudjettimenettelyt. Yhtenävalmisteluvälineenä ovatkumppanuusohjelmat, joissaehdokasvaltioiden hallintoelimet japuolijulkiset organisaatiot voivat tehdäjäsenvaltioiden vastaavienorganisaatioiden kanssa yhteistyötärakennerahastoja koskevien yhteisönsäännöstön täytäntöönpanossa jasoveltamisessa.

Komissio on avustanut ISPAn varoistamyös asianomaisia kansallisiaviranomaisia, jotta hankkeiden valinta-ja hallinnointiprosessi voitaisiinvähitellen siirtää kokonaan niidenvastuulle. Tämä siirtyminenhajautettuun hallintoon on ratkaisevaaskel ehdokasvaltioidenperehdyttämisessä rakennerahastojenmenettelyihin.

Aluepolitiikan PO ja muutrakennerahastoista vastaavat PO:tjärjestävät komissaari Michel Barnier'ntoivomuksesta seminaareja, jotkapidetään kesäkuun 2001 ja toukokuun2002 välisenä aikana.

Seminaareissa on tarkoitus käydärakentavaa vuoropuhelua tästäpolitiikasta vastaavienhallintoviranomaisten ja sosiaalis-taloudellisten toimijoiden kanssa. Niissävoidaan myös arvioida, mitenesimerkiksi arvioinnin ja valvonnanvalmistelut tai kumppanuusjärjestelytalueellisten ja paikallisten toimijoidenkanssa edistyvät.

Rakennerahastojen jakoheesiorahaston hallinnointiennen vuotta 2006Nizzan ja Göteborgin Eurooppa-neuvostot arvioivat, että unioniinensimmäisinä liittyneiden uusienjäsenvaltioiden pitäisi ehtiä osallistuaseuraaviin Euroopan parlamentinvaaleihin. Vuonna 1999 kokoontunutBerliinin Eurooppa-neuvosto varasi jounioniin liittyville valtioille määrärahojavuodesta 2002 lähtien: uusienjäsenvaltioiden rakennepoliittisiinmenoihin osoitettiin lähes 40 miljardiaeuroa vuoteen 2006 asti.

Euroopan komissio esitti toisessakoheesioraportissaan seuraavat kaksitoimintalinjaa, joiden kauttarakennerahastojen ja koheesiorahastontukitoimet voidaan panna tehokkaastitäytäntöön näissä maissa:

• siirtymäjärjestelyt (”phasing-in”),joissa rakennerahastojen osuuttalisätään ajan mittaan asteittain sitämukaa kuin alueiden valmiudet tuenhyödyntämisessä kehittyvät;

• koheesiorahastosta myönnettävänosuuden korotus kolmannekseenkullekin valtiolle myönnettävistäkokonaismäärärahoista;koheesiorahaston hallinnoinnin pitäisinimittäin olla helppoa ISPAnohjelmatyöstä saatujen kokemustenavulla, ja lisäksi sillä on korkeatosarahoitusosuudet.

Määrärahojen jako määräytyy aikanaanuusien jäsenvaltioidenliittymisajankohdan ja lukumääränperusteella.

WWW-sivustot:Aluepolitiikka ja laajentuminen:http://www.inforegio.cec.eu.int/wbover/enlarge/index_en.htm

PHARE: http://europa.eu.int/comm/enlargement/pas/phare/index.htm

ISPA: http://www.inforegio.cec.eu.int/wbpro/ispa/ispa_en.htm

Viro

Latvia

Liettua

Puola

Romania

Bulgaria

Slovenia

Tsekintasavalta

Unkari

Slovakia

Liittymistä valmisteleva tuki2000–2006(miljoonaa euroa, vuoden 1999 hintoina)

PHARE 10 920*

ISPA 7 280*

SAPARD 3 640** Määrärahat maksetaan vuosittaisina

tasaerinä.

Rakennerahastot jakoheesiorahasto*(miljoonaa euroa, vuoden 1999 hintoina)

2002 3 750

2003 5 830

2004 7 920

2005 10 000

2006 12 080* ∑ Näitä varoja käytetään vasta

ensimmäisten liittymisten jälkeen.

10 inforegio panorama •No 4

Itävalta – tulevaisuuden Euroopan risteyspaikkaReilut kuusi vuotta liittymisensä jälkeen Itävalta on useimpien taloudellisten ja sosiaalisten indikaattorien perusteella15 jäsenvaltion kärkijoukossa. Neljän ehdokasvaltion rajanaapurina se on edelläkävijä kumppanuuden lujittamisessaunionin tulevien jäsenvaltioiden kanssa.

Monien Euroopan unionin pienten jäsenvaltioiden tapaanItävallan (8,1 miljoonaa asukasta 83 850 neliökilometrillä)vaurausindikaattorit ovat enemmän kuin tyydyttävät. SenBKT asukasta kohti on yli 10 % yhteisön keskiarvosta.Sen kasvuaste on 15 jäsenvaltion keskiarvon tasolla (3,2 %vuonna 2000, koko EU 3,3 %). Inflaatioaste (2 % vuonna2000) sen enempää kuin työttömyysastekaan (3,7 % vuonna2000) eivät ole huolestuttavia1.

Tuottavuus on kehittynyt suotuisasti liittymisen jälkeen,mitattiinpa sitä työllistettyjen kokonaismäärässä (+2,2 pro-senttiyksikköä) tai työtunneissa, joiden määrä ylittiyhteisön keskiarvon vuonna 1998. Tutkimus- jakehitysmenojen kehitys noudattaa samaa kaavaa.

Kaupan keskittyminen Itä-Euroopan maihinUlkomaankaupassa Itävallan tilanne on kiistämättämuuttunut eniten. Itävallan talous on avautunut tasaisestisen liityttyä unioniin (26,4 prosentista vuonna 199536,1 prosenttiin vuonna 2000). Unionissa vain Belgian jaAlankomaiden talouskasvu oli nopeampaa samallaajanjaksolla.

EU:n osuus Itävallan kauppataseesta on pienentynytvuodesta 1995 sekä tuonnissa (72,2 prosentista 66,2 pro-senttiin kokonaistuonnista) että viennissä (65,9 prosentista61,1 prosenttiin). Tätä suhteellista laskua tasoittaa Itä-Euroopan kaupan vahvistuminen siinä määrin, että voidaanjo puhua Itävallan ulkomaankaupan suunnanmuutoksesta.Vuonna 2000 noin 16,5 % Itävallan viennistä suuntautuiItä-Euroopan valtioihin (14,2 % vuonna 1995), ja näidenvaltioiden osuus Itävallan tuonnista oli 13,1 % (8,9 %liittymishetkellä).

Huipputeknologiatuotteiden suhteellisen heikkovientiosuus (12,7 % vuonna 2000) koko unioniin (19,8 %vuonna 2000) ja Itävallan tärkeimpään kauppakumppaniinSaksaan (15,5 %) verrattuna selittää osittain vienninsuuntautumisen Itä-Euroopan kauppakumppaneihin, joidenkanssa ulkomaankaupan vaihtosuhde on edullisempi.Vaikka teknologiatuotteiden osuus viennistä on kasvanutItävallan liittymisen jälkeen (+2,5 prosenttiyksikköä), kasvuon ollut hitaampaa kuin muissa jäsenvaltioissa (+4,5 pro-senttiyksikköä) ja Saksassa (+ 3,9 prosenttiyksikköä).

Yhteisön aluepolitiikan painopisteet

Itävallassa EU:n rakennepolitiikan painopisteitä ovat olleetteknologian kehityserojen kiinnikurominen samoin kuinpk-yritysten hallitseman elinkeinorakenteen pirstaleisuus jaluonnonhaitat (Itävalta on yhteisön vuoristoisin maa, mikävaikuttaa etenkin sen maatalouteen). Ohjelmakaudella1994–1999 aluepolitiikkaan käytettiin noin 1,3 miljardiaeuroa. Ponnisteluja jatketaan kaudella 2000–2006 vielä1,831 miljardilla eurolla. Itävallan yhdeksästä alueestakahdeksan saa tavoite 2 -tukea, ja yhdeksäs alue(Burgenland) tavoite 1 -tukea. Aluepolitiikan taloudellisistavaikutuksista hyötyy suoraan lähes kaksi miljoonaaasukasta.

Toimissa painotetaan nykyisen yritystoiminnanvahvistamista (nykyaikaistamista, kansainvälistymistä janeuvontaa) sekä pk-yritysten uuden sukupolvenkehittämistä tukemalla yritysten sijoittumista epäsuotuisillealueille ja myöntämällä uusien yritysten perustamistukeapalveluiden, uusien tekniikoiden ja vähemmässä määrinmyös teollisuuden alalla.

Löytöret-kellä

Alueelliset tavoitteet Alueet Rakennerahastot

Tavoite 1

Kehityksessä Burgenland 271 000 000jälkeen jääneet alueet

Tavoite 2

Rakenteellisissa vaikeuksissa Kärnten 85 252 000

olevat alueet Niederösterreich 177 167 000

Oberösterreich 121 871 000

Salzburg 17 763 000

Vorarlberg 22 716 000

Steiermark 215 467 000

Tirol 44 689 000

Wien 18 075 000

1 Tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot on saatu Eurostatilta ja Itävallan pankilta.

panorama •No 4inforegio 11

Itävallan nykyisin terveestä taloudesta huolimatta jotkuttutkijat väittävät, että tavaroiden ja palvelujen tarjoajienpieni määrä teknologian alalla ei ole hyvä ennetulevaisuutta ajatellen. Missä määrin unionin aluepolitiikkaauttaa korjaamaan tätä kehitysviivettä?

Tavoite 1- ja 2- ohjelmien tavoitteeksi on otettuteknologian edistäminen sekä tavaroiden että palvelujenalalla. Ohjelmissa pyritään auttamaan kokonaisvaltaisestialueita, joilla teknologia on heikoimmin kehittynyttä.Nämä alueet sijaitsevat pääasiassa lähellä Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden rajaa. Aluepolitiikkansa puitteissayhteisö osallistuu Itävallan teknologia-alalla tarvittaviininvestointeihin huomattavalla panoksella. Tavoitteissa 1 ja2 tukiosuus on lähes miljardi euroa ohjelmakaudella2000–2006.

Itävallan neljän rajanaapurin pitäisi piakkoin liittyä unioniin,joten se on avainasemassa laajentumisprosessissa. Näissäehdokasvaltioissa useimpien alueiden BKT on selvästiyhteisön keskiarvoa heikompi, joten ne ovat oikeutettujarakennerahastojen tavoite 1 -tukeen. Pitäisikö näidenalueiden saada unionilta enemmän rahoitustukea kuinesimerkiksi Burgenlandin, joka on nykyisin Itävallan ainoatavoite 1 -tukea saava alue?

Unionin laajentuminen on samalla kertaa sekä valtavamahdollisuus että suuri haaste alueille molemmilla puolillarajaa. Itävalta suhtautuukin myönteisesti siihen, ettäkomissio lupasi Göteborgin Eurooppa-neuvostossa antaapiakkoin tiedonannon raja-alueiden taloudellisenkilpailukyvyn vahvistamisesta Nizzan päätelmienmukaisesti.

Mitkä ovat Itävallan vahvuudet ja toimintalinjat rajatylittävässä yhteistyössä ehdokasvaltioiden kanssa?

Itävalta, Tsekin tasavalta, Unkari, Slovakia ja Sloveniavahvistivat vuonna 1999 halunsa lisätä ponnistelujaanyhteisten raja-alueidensa kehittämiseksi laajentumistasilmällä pitäen antamalla yhteisen julkilausuman rajatylittävien ja valtioiden välisten yhteistyöohjelmienkoordinoinnista. Tämän yhteistyön ensihedelmiä olivat

Interregin suuntaviivoihin ehdotetut merkittävätparannukset ohjelmakaudeksi 2000–2006. Niidentavoitteena oli luoda tarkoituksenmukainen toimintakehysrajat ylittävälle yhteistyölle unionin ulkorajoilla.

Meistä on suotuisaa, että Interregin suuntaviivoissatarjotaan yksityisyrityksillekin mahdollisuus unioninrahoitukseen. Tämä vahvistaa entisestään yksityisensektorin sitoutumista ohjelmaan.

Toisena toimintakenttänä on Interregin, Pharen ja rajatylittävien yhteistyöohjelmien yhteensovittaminen niin,että tulevien yhteishankkeiden kehittäminen helpottuu.

On tärkeää luoda kokonaisvaltainen kehitysstrategia, jossakaikkien osapuolten yhteisenä päämääränä on integroitualuetalous, sosiaalinen koheesio ja hyvätnaapuruussuhteet. Toivottuna tuloksena on vakaa kasvurajan molemmin puolin niin, että varmistetaanehdokasvaltioiden taloudellisen kiinnikuromisprosessinedistyminen.

Itävalta on EU:n vuoristoisin maa. Onko tämä seikka otettuhuomioon kehitysstrategiassanne?

Alppiseutujen talous on erittäin riippuvainen matkailustaja edellyttää integroitua aluekehitysstrategiaa. Itävaltasuunnitteli yhdessä Ranskan, Saksan, Sveitsin ja Sloveniankanssa uuden ohjelman nimeltä ”Alppialue”. Se on valtioiden välinen Interreg III B -ohjelma, jonkatärkeimmät toimintalinjat ovat aluesuunnittelu,taloudellinen ja sosiaalinen koheesio sekä maaseudunkehittäminen. Salzburgin alue valittiin koordinoimaanohjelmaa, joka saa EAKR:sta 8,75 miljoonan euron tuetohjelmakaudella 2000–2006.

Haastateltavana Martin Bartenstein,Itävallan talousministeri

12 inforegio panorama •No 4

Tapahtumat

Ulos autioitumisen noidankehästä

Väestökartasta havaitaan helposti,että Euroopan tiheimmin asutut jakaupungistuneimmat alueet, joilla onyli 150 asukasta neliökilometrillä,sijaitsevat lähinnä Englannissa,Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa jaItaliassa sekä kaikkien Euroopanunionin jäsenvaltioidensuurkaupunkialueilla Suomea lukuunottamatta. Toista ääripäätä edustavatRuotsin, Suomen, Irlannin, Pohjois-Skotlannin, Espanjan keski- japohjoisosien sekä Ranskan ja Kreikanharvimmin asutut alueet.

Väestökato voidaan määritellä eritavoin. Se voi tarkoittaa jonkin alueenväestön yleistä vähenemistä tai tietynväestöryhmän (nuorten, naisten,korkeasti koulutetun työvoiman jne.)katoa, joka vaikuttaa alueentyömarkkinoihin. Nämä kaksi ilmiötäkulkevat usein käsi kädessä jaheikentävät vakavasti taloudenkasvumahdollisuuksia.

Maalta kaupunkiinMaaltapako johtaa väestönkeskittymiseen kaupunkialueille,kasvattaa alueellisia kehityseroja jauhkaa taloudellista ja sosiaalistakoheesiota.

Tämän laajenevan ilmiön syyt ovatennen kaikkea taloudellisia.Teollisuustoiminnan ja palvelualankasvu kaupungeissa on lisännyttyövoiman tarvetta, ja samanaikaisestimaataloudessa tarvitaan yhävähemmän työntekijöitämaataloustekniikan kehittymisenvuoksi.

Jotkin Euroopan alueet kärsivät noidankehästä, jossa työllisyyden väheneminen perinteisillä aloilla karkottaaväestön kaupunkeihin, mikä puolestaan aiheuttaa alueilla työvoimapulaa ja haittaa sitä kautta talouskehitystä.Puheenjohtajavaltio Ruotsin kutsusta jäsenvaltioiden, komission, Euroopan parlamentin, neuvoston ja alueidenkomitean edustajat tapasivat toisensa viime kesäkuussa Lyckselessä Pohjois-Ruotsissa pidetyssä konferenssissa,jossa jaettiin kokemuksia ja keskusteltiin harvaan asuttujen alueiden tulevaisuudesta vuoden 2006 jälkeentaloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevän toisen kertomuksen pohjalta.

Euroopan unioni: väestöntiheys vuonna 1998

Henkilöä/km2

Lähde: Eurostat

panorama •No 4inforegio 13

Keski-Suomessa Oulujärven rannoillelevittäytyvän Kainuun alueen maastoon metsäistä ja kumpuilevaa. Tälläpinta-alaltaan Belgian kokoisellaalueella on vain 89 000 asukasta, mikävastaa neljää asukasta neliökilometrillä.Lisäksi Kainuun työttömyysaste onSuomen korkeimpia, ja alue kärsiimaan suurimmasta väestökadosta.Rakennepoliittisista tuista jakansallisista kehitysohjelmistahuolimatta maaltapako jatkuu edelleen.Selvittääkseen tämän jatkuvansuuntauksen syitä Oulun yliopistontutkimus- ja kehitysyksikkö analysoi

rakennerahastojen tukitoimien jahankkeiden vaikutustamuuttoliikkeeseen.

Vuosina 1995–1999 Kainuun alueellemyönnettiin tukea tavoite 6 -ohjelmasta (erittäin harvaan asuttujenalueiden kehittäminen) ja Interreg II -ohjelmasta, ja lisäksi se sai valtiontukeaja avustusta osaamiskeskusohjelmaan.Vaikka näissä eri tukivälineissäkäytettiin erilaisia keinoja, niilläkaikilla oli yhteinen päämäärä:paikallistalouden vahvistaminen.Tutkijat selittivät jatkuvanautioitumisen johtuvan integraation jakoordinoinnin puutteesta sekäodottamattomista vaikeuksista

tukiohjelmien täytäntöönpanossa.He esittivät ilmiön syyksi myöslaajapohjaisen aluepolitiikanpuuttumista: kaikki toimenpiteet eivätvälttämättä ole edistäneet alueellistakehitystä. Tutkijat suosittelivat, ettätulevaisuudessa kiinnitettäisiinenemmän huomiotaosaamiskeskuksiin, verkottumiseen jakokonaisvaltaisen aluepolitiikansuunnitteluun. He korostivat myössellaisen eurooppalaisenaluekehityspolitiikan tarvetta, jossapyritään määrätietoisesti taloudelliseenja sosiaaliseen koheesioon ja jotatuetaan integroiduilla kansallisillapolitiikoilla.

Kainuu: neljä asukastaneliökilometrillä

Lisäksi syynä ovat kaupungin ja maaseudun elämäntavanja palvelutarjonnan erot etenkin terveydenhuollon jakoulutuksen aloilla.

Alueen mahdollisuudet saada väestö pysymään riippuvatniin käytettävissä olevista luonnonvaroista,henkilöresursseista ja rahavaroista kuin siitä, mitentehokkaasti se pystyy hyödyntämään näitä resurssejapaikallisen elinkeinoelämän kehittämiseksi etenkin eripolitiikkoja yhdistämällä. Lyckselen konferenssinosanottajat korostivat, että väestökatoon voidaan vastatakonkreettisesti toteuttamalla Euroopan tasoisia yhteisiätoimia, joihin liittyy kokemustenvaihtoa ja verkottumista.

Konferenssissa keskusteltiin myös laajalti avustusten,tukien ja suurten infrastruktuurihankkeidentehokkuudesta ja pohdittiin mahdollisuutta sovittaaavustukset ja lainat paremmin yhteen tulevaisuudessa.

Väestökehityksen suunnan muuttamiseksi ja alueidenjatkuvan kehityksen edellytysten luomiseksi toimenpiteeton konferenssiosallistujien mielestä mukautettavakohdealueiden erityistarpeisiin ja paikalliset ja alueellisetyhteistyökumppanit on otettava mukaan toimintaan. Nenimittäin pystyvät yksityissektorin ohella parantamaanjulkisten varojen kerrannaisvaikutusta ja helpottamaanhankkeiden onnistumista.

Samoin aluetuilla ja lainoilla olisi pyrittävä tukemaan pk-yrityksiä entistä enemmän, jotta taloudellinentoimintaympäristö paranisi ja syntyisi uusia työpaikkoja.Myös tietotekniikan hyödyntämismahdollisuudet voivattoimia liikkeellepanevana voimana esimerkiksietäopetuksen ja terveydenhuollon verkkopalvelujen alallasekä infrastruktuurien (esim. sairaaloiden, päiväkotien jateleverkkojen) parantamisessa; nämähän ovat väestönpysyvyyden kannalta ratkaisevia tekijöitä.Koulutetuimmat työntekijät lähtevät taloudellisestiheikoilta alueilta yleensä ensimmäisinä. Siksi on erityisentärkeää parantaa alueelle jääneiden asukkaidenpätevyystasoa.

Keskustelussa esille tulleita avainkäsitteitä olivatjoustavuus, eri politiikkojen yhdistäminen, innovaatio japaikallisväestön osallistuminen päätöksentekoon.Konferenssi päätettiin viestiin, josta kaikki osanottajatolivat yhtä mieltä: ponnisteluja harvaan asuttujen alueidenerityisongelmien ratkaisemiseksi on syytä jatkaa.

14 inforegio panorama •No 4

Jäsenvaltion ja Euroopan unionin ponnisteluistahuolimatta Calabrian ongelmat pysyvät ja syventävätentisestään juopaa Euroopan vauraimpiin alueisiin.Vuosina 1994–1999 Calabria sai rakennerahastoista tukeayhteensä 946 miljoonaa euroa. Tuella muun muassaparannettiin Cosenzan ja Reggio Calabriantiedeyliopistojen tilannetta, nykyaikaistettiin Gioia Tauronsatamaa, kunnostettiin Salerno-Reggio Calabrianmoottoritietä ja parannettiin (Urban-hankkeilla) ReggioCalabrian, Cosenzan ja Catanzaron kaupunkien elinoloja.Vaikka kaikilla näillä töillä oli kiistämätön vaikutus,Calabrian noususuhdanne ei ole vieläkään alkanut eivätkärakennerahastojen tukitoimien tulokset ole vastanneetväestön odotuksia.

Uusi alku

Nämä ovat Calabrian tavoite 1 -ohjelman (2000–2006)lähtökohdat, ja sen tavoitteena on luoda tarvittavatedellytykset uudelle nousukaudelle. Yhteisön tukiohjelmalle on lähes 1,2 miljardia euroa, joka vastaa 53:aprosenttia julkisesta rahoitusosuudesta. Rahoitusapu ylittikaikki odotukset, sillä rakennerahastoista on nytmyönnetty alueelle enemmän tukea kuin koskaanaikaisemmin. Komission elokuussa 2000 hyväksymässätoimenpideohjelmassa pureudutaan suurimpiin puutteisiinja keskitytään kaupallisen ja ei-kaupallisen alantyöpaikkojen luomiseen, joukkoliikenteeseen,kaupungistumiseen ja alueellisen kulttuuriperinnönhyödyntämiseen, yleissivistävään ja ammatilliseenkoulutukseen sekä tietoliikenteen infrastruktuureihin.

Aluepolitiikasta vastaava komissaari Michel Barnierkorosti vieraillessaan Calabriassa viime huhtikuussa, että”uuden Calabrian rakentajien on sitouduttava työhönsä,kehitettävä selkeitä hankkeita ja ideoita ja oltava tietoisiavastuustaan.” Jotta Calabrian kehitysohjelma todellakantaisi hedelmää, julkishallinnon on osoitettavatoimivansa avoimesti, puolueettomasti ja tehokkaasti, jarikollisuuden torjuntatoimia on lisättävä. Komissaarinmukaan jokapäiväistä taistelua on käytävä samanaikaisestiuseilla rintamilla, kuten yleisen järjestyksen,oikeudenkäytön, hallinnon, talouskehityksen jakoulutuksen aloilla.

Tätä varten Calabria sitoutui yhteistyössä neljän muunMezzogiornon alueen kanssa laatimaantoimintasuunnitelman järjestäytyneen rikollisuudentorjumiseksi. Tuloksena oli monialueohjelma ”Sicurezza”,joka sai yhteisöltä 573 miljoonan euron tuen. Sentavoitteena on parantaa turvallisuusjärjestelmiä, kannustaaCalabrian asukkaita lainkuuliaisuuteen ja palauttaakansalaisten luottamus instituutioihin.

Vuoristoinen Calabrian alue sijaitsee aivan Italian saappaan eteläkärjessä, jonka rantoja Joonianmeri jaTyrrhenanmeri huuhtovat. Eri puolilla kohoavat Bysantin, Kreikan ja Rooman ajan muistomerkit tarjoavat alueelleainutlaatuisia matkailuvaltteja. Maiseman kauneus on hämäävää, sillä alueen sosiaalis-taloudellinen tilanne onhälyttävä. Calabria kuuluu yhä Euroopan köyhimpiin alueisiin: sen BKT on jäänyt 61 prosenttiin yhteisönkeskiarvosta ja 48 prosenttiin Italian keski- ja pohjoisalueiden keskiarvosta. Alueen talous on hyvin riippuvainenulkopuolisesta rahoituksesta, ja yksityisiä investointeja on niukasti. Virallinen työllisyysaste on 39 % ja työikäisestäväestöstä 27,6 % on työttömiä. Sadasta työpaikasta 44 on kuitenkin pimeää työtä. Lisäksi Calabrian taloudellista jasosiaalista kehitystä jarruttaa järjestäytynyt rikollisuus.

Calabria toipuu hitaasti lamasta

Aluekatsaus

panorama •No 4inforegio 15

Välimeri sijoittuu idästä länteen japohjoisesta etelään kulkevienmerireittien risteyskohtaan ja yhdistääkolme mannerta: Afrikan, Aasian jaEuroopan. Sen kautta kulkee 25 %maailman konttiliikenteestä.

Gioia Tauron satamasta on tullutkansainvälisen liikenteen solmukohta.Se on kuljetusketjun korvaamatonlenkki, joka toimii eri liikenteen-harjoittajien kohtauspaikkana.Satama on mukauttanut toimintansakonttiliikenteen kasvuun ja kuljetustenmaailmanlaajuistumiseen ja muuttunutsitä kautta todelliseksiliikennekeskukseksi.

Syvät satamavedet, 2 644 kilometriärantautumislaitureita ja 80 hehtaariavarastopinta-alaa tekevät Gioia Tauronsatamasta erittäin houkuttelevanvaihtoehdon suurille konttiliikenteenharjoittajille. Sieltä on yhteydetmaailman suurimpiin satamiin ja yli35:een Välimeren satamaan. Lisäksisataman tietotekniikka on erittäinkehittynyttä, ja yhteys suuriinkaupallisiin verkkoihin mahdollistaaalusten saapumisten ja jälleenlaivaustentehokkaan ohjelmoinnin.

Elpymisensä jälkeen Gioia Tauronsatama on vuodesta 1994 lähtien luonut1 500 uutta työpaikkaa, joista 750 suo-raan. Sen vaikutus alueen talouteenkasvaa entisestään, kun niinikäänEAKR:sta tuettu intermodaalikeskusvalmistuu. Satama-alueen läheisyyteennimittäin rakennetaan parhaillaan uusianykyaikaisia infrastruktuureja, jotkahelpottavat lastin siirtoa aluksestatoiseen ja jakelua rautatie-, maantie- jalentoliikenteeseen. Tämän kuljetus-keskuksen pitäisi edistää uusien pk-yritysten perustamista ja parantaahuomattavasti logistiikkapalvelujentarjontaa nykyisille yrityksille.

Jos Gioia Tauron kasvu jatkuu,satamasta ja sen uusista infrastruk-tuureista voi pian tulla Välimerenliikenteen tärkein yhdyspiste.

Uusimmat julkaisut

Rumbo hacia la cohesión Desarollo regional en España

Saatavissa ainoastaan espanjaksi.

Cento esempi di sviluppoIl sostegno europeo per le regioni italiane

Saatavissa ainoastaan italiaksi.

Gioia Tauro: katedraalisatama Gibraltar-Suez-merireitin varrella, Italian niemimaan eteläosassa Calabrianalueella sijaitseva Gioia Tauron satama on kehittynyt ripeää vauhtia. Satama rakennettiin 1970-luvulla ja jätettiin sitten oman onnensa nojaan.Vuosina 1994–1999 se sai rahoitusta EAKR:sta, ja siitä on kolmessa vuodessatullut Euroopan viidenneksi suurin ja Välimeren suurin konttisatama(2,6 miljoonaa konttia vuonna 2000). Tätä huikeaa kasvusysäystävahvistettiin avaamalla satamaan rautatieyhteys heinäkuussa 1996 jamoottoritie huhtikuussa 1998.

Satama:Kokonaiskustannukset: 120 miljoonaa euroa EAKR:n rahoitusosuus: 20 miljoonaa euroa Intermodaalisatama:Kokonaiskustannukset: 15 miljoonaa euroaEAKR:n rahoitusosuus: 7,5 miljoonaa euroaPk-yritysten tuki:Kokonaiskustannukset: 63 miljoonaa euroaEAKR:n rahoitusosuus: 20 miljoonaa euroa

YhteystiedotEuroopan komissio, aluepolitiikan pääosastoYksikkö 01 ”Tiedotus ja viestintä”Thierry DamanFaksi: +32 2 296 60 03regio-info@cec.eu.int41, avenue de Tervuren, B-1040, Bruxelleshttp://europa.eu.int/comm/dgs/regional_policy/index_fr.htm

Komissaari Michel Barnierhttp://europa.eu.int/barnier

Tietoja Euroopan unionin aluetuistahttp://inforegio.cec.eu.int

www.crpm.orgEuroopan perifeeristen merellisten alueiden liitto (CPMR) perustettiinvuonna 1973, ja sen päämääränä on siitä asti ollut jäsenalueidensamerellisten vahvuuksien hyödyntäminen. Alueiden välisillä yhteistyö-hankkeilla, joita se on vetänyt vuodesta 1990, edistetään ”merellisenEuroopan” toteutumista ottaen huomioon merien ja valtamerien geo-strategiset, taloudelliset, tekniset ja ympäristölliset ulottuvuudet.CPMR osallistuu nykyisin ohjelmakauden 2000–2006 ja vuoden 2007uudistuksen valmisteluun sekä Euroopan aluekehityssuunnitelmaan(ESDP) liittyviin töihin, joissa myös perifeerisillä ja merellisillä alueillaon oma osuutensa.

On-line

www.afccre.asso.frVuonna 1951 perustettuun Euroopan kuntien ja alueiden neuvostonRanskan osastoon (AFCCRE) kuuluu nykyisin lähes 2 000 ranskalaista pai-kallisyhteisöä. AFCCRE:n päämääränä on tiedottaa jäsenilleen yhteisönpolitiikasta sekä avustaa ja neuvoa niitä tukihakemusten laadinnassa taiyhteistyökumppaneiden etsimisessä unionista. Se on paikallisvaaleillavalittujen edustajien koulutukseen valtuutettu organisaatio, joka kou-luttaa vuosittain satoja valtuutettuja, aluehallinnon virkamiehiä taikumppanuustoiminnan vetäjiä yhteisön politiikan alalla.

www.eprc.strath.ac.uk/iqnetIQ-Net on rakennerahaston tavoite 2 -alueiden verkosto, jonka tavoitt-teena on parantaa rakennerahastojen tukitoimien täytäntöönpanonlaatua vertailemalla kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Verkostoperustettiin aluepolitiikan PO:n avustuksella vuonna 1996 Glasgow'ssasijaitsevan European Policies Research Centren yhteyteen. Verkostoonkuuluu nykyisin 17 eurooppalaista aluetta yhdeksästä eri jäsenvaltiosta(Itävallasta, Belgiasta, Tanskasta, Espanjasta, Suomesta, Saksasta,Italiasta, Ruotsista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta).

EUROOPAN YHTEISÖJEN

VIRALLISTEN JULKAISUJEN TOIMISTO

L-2985 Luxembourg

© Euroopan yhteisöt, 2001Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan.