metsäntutkimus 2/2009

Nro 1/2009 2/2009 3/2009 4/2009

Metsäntutkimus

Suonenjoen siemenlaboratorio

Käyttömuotojen sovittaminen on mahdollista

Hirvikärpänen leviää

Metlan asiakaslehti

Kesäkuu/2009ISSN 1455-0393

TOIMITUS/JULKAISIJAMetsäntutkimuslaitosPL 1801301 VANTAApuhelin 010 [email protected]

PÄÄTOIMITTAJAErkki Kauhanenpuhelin 010 211 2270

TOIMITUSSIHTEERITSinikka Jortikkapuhelin 010 211 4544

Marjatta Joutsimäkipuhelin 010 211 2037

TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSETMetsäntutkimuslaitos, viestintä PL 18 01301 Vantaapuhelin 010 211 2000www.metla.fi/asiakaslehti/

ULKOASU JA KUVANKÄSITTELYEssi Puranen

VALOKUVATErkki Oksanen ellei toisin mainita

PIIRROKSETEssi Puranen

KANSIErikoistutkija Markku Nygren työskentelee metsäpuiden siemenlaboratoriossa Suonenjoella

PAINOPAIKKAVammalan kirjapaino Oy, Sastamala

Palstat

Sisältö

Uusi johtokunta s. 30

Ylä-Lapin metsäkiista s. 12

7 Uutiset & Tapahtumat

15 Kolumni

23 Markkinakatsaus – Metsäteollisuus

24 Metsien kätköistä

26 Tutkittua tietoa

29 Markkinakatsaus – Puumarkkinat

33 Julkaisut

3 Pääkirjoitus

4 Strategiakeskustelua sateessa

10 Metsäpuiden siemenlaboratorio Suonenjoella

12 Ihminen, porot, metsät ja hyvä elämä

16 Kuukauden vieras, Juha Ojala: Metsäalan strategiat muutoksessa

18 Hirvikärpänen leviää vain hirven välityksellä

20 Valvontamittaus Stora Enson Varkauden tehtaalla

28 Ennätyksellinen metsähakevuosi 2008 – mitä jatkossa?

30 Yliopistomies Metlan ohjaksissa

Montako siementä on kävyssä? s.24

2 Metsäntutkimus 2/2009

Ylä-Lapin metsäkiista s. 12 Tutkimus sataa laariin

Toukokuun lopulla Metlan tutkijat Lauri Hetemäki ja Riitta Hänninen julkistivat tutki-muksensa ”Arvio Suomen puunjalostuksen tuotannosta ja puunkäytöstä vuosina 2015

ja 2020”. He esittivät, että Suomen paperi- ja kartonkituotteiden tuotanto tullee ole-maan noin 9,4 miljoonaa tonnia vuonna 2020, eli se olisi samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa, kun se vuonna 2007 oli jo 14,3 miljoonaa tonnia. Myös sahatavaran ja levytuottei-den tuotannon he arvioivat olevan vuonna 2020 noin 17 prosenttia pienempi kuin vuon-na 2007. Nämä ovat kovia lukuja.

Ei ihme, että seuraavina päivinä tutkijoidemme ”synkkä näkemys” sai valtavasti pals-tatilaa ja minuutteja uutismedioissa. Pääministerikin kommentoi. Tukea metlalaisten nä-

kemykselle tuli ainakin Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen suunnasta. Har-va huomasi, että tutkijoiden näkemys ei ollut synkkyydessään toivoton, vaan vähintäänkin rivien välissä pilkahteli valonkajastusta.

Nykyisen innovaatiobuumin isäksi joskus mainittu itävaltalaissyntyinen taloustieteilijä Joseph Schumpeter julisti useissa kirjoissaan, että talouden kehitys tapahtuu luovasti tuhoisien prosessien kautta.

Talouden uudistus syntyy luovasta kaaoksesta, joka vallitsee hetken, kun vanhat toimintamallit murtuvat ja uusia ei vielä ole tarjota niiden tilalle. Murtuminen on aina kipeää mutta usein välttämätöntä, sillä se toimii käyttö-

voimana ja pakotteena uusille innovaatioille. Metsässäkin vanhan puusukupolven murtu-minen on edellytys uuden synnylle.

Schumpeter ymmärsi innovaatiokäsitteen laajemmin kuin nykyään on usein tapa-na. Hänelle innovaatioita olivat paitsi uudet tuotteet myös uudet tuotantotavat, uudet markkinat, uudet raaka-ainelähteet ja tuotannon uudenlainen järjestyminen. Lisää luette-loon uudet sosiaaliset käytännöt ja toimintatavat, niin se sisältää tavalla tai toisella miltei koko sen keskustelun, jota metsäalan tulevaisuudesta Suomessa on käyty.

Tässä tilanteessa tulevaisuuden tekemisen avainsanoja ovat roh keus, luovuus ja innovatiivisuus. On rohjettava tehdä vanhoja asioita eri tavalla kuin ennen ja mielellään myös kokonaan uusia asioita. Maailma etsiytyy kovan käden ajamana kohti ekologista talout-ta, jossa pääpaino on kestävästi tuotetuilla, uudistuviin luon-nonvaroihin perustuvilla tuotteilla ja palveluksilla. Metsä ja puu ovat juuri oikeanlainen resurssi.

Tämän sukupolven historiallisena tehtävänä on keksiä, mi-hin kaikkeen metsää ja puuta voi käyttää sen lisäksi mitä on tehty ennen. Siinä tutkimuksen tulee olla eturintamassa, ja kyllä se onkin, jos vain sen annetaan.

Maaseudulla on tapana sanoa, että ennen juhannusta sataa suoraan laariin. Sama koskee tutkimusta. Se ei ole kulu vaan sijoi-tus tulevaisuuteen. Tutkimus- ja kehittämistoiminnat eivät saa lama-aikanakaan unohtua. Eivät varsinkaan silloin.

Hannu Raitio Ylijohtaja, professori

Tutkimus- ja kehittämistoiminnat

eivät saa lama-aikanakaan unohtua.

Eivät varsinkaan silloin.

3

Metsäntutkimus 2/2009

333

Metlan SAB Rovaniemellä 26.-27.5.2009:

Strategiakeskustelua sateessa

Erkki Kauhanen

Anatoly Petrov

Met

la/E

rkki

Kau

hane

nM etlan nykyiseeen SAB:iin

kuuluvat professori Da-rius Adams Oregonin val-

tionyliopistosta Yhdysvalloista, joh-taja Jan Fryk Ruotsin Skogforskista, professori Luc E. Pâques (INRA) Ranskasta, professori Anatoly Pet-rov (All-Russian Institute of Conti-nuous Education in Forestry) Mosko-vasta, sekä Ontariossa asuva profes-sori Jagmohan Maini, joka on aktii-viurallaan toiminut mm. Kanadan Fo-rest Servicen tutkimuksen johtaja-na sekä tehnyt pitkän kansainvälisen uran YK:ssä ja toiminut Indonesias-sa sijaitsevan merkittävän tutkimuslai-toksen CIFOR:in johtokunnassa.

Toukokuun lopulla pidettiin Rova-niemellä seitsemäs Metlan SAB:in ko-kous. Paikalla olivat kaikki sabilaiset Luc Pâquesia lukuunottamatta. Hän-kin oli sellaisen kansainvälisen tutki-musohjelman kokouksessa, jossa Met-la on vahvasti mukana.

Ohjelma on tyypillisesti sellainen, että ensin Metlan ylijohtaja, tutkimus-johtajat ja kansainvälisen toiminnan vetäjä esittävät katsauksen kuluneen vuoden tapahtumiin Metlassa ja Suo-men metsäalalla. Sabilaiset esittävät oman analyysinsa maailman metsäasi-oista oman maansa tai tutkimusyhtei-sönsä näkökulmasta. Sitten sabilaiset kommentoivat Metlan kertomusta, ja lopuksi keskustellaan Metlan tulevai-

Metlan johdon strategisena tukena maailman myrskyissä on hyvin keskustelevan ja laajapohjaisen johtokunnan lisäksi kan-sainvälinen neuvonantajakunta SAB (Scientific Advisory Board). Sen jäseniksi kutsutaan maailman metsäntutkimusyhteisössä ansioituneita veteraanitutkijoita, joiden toivotaan auttavan

Metlaa kansainvälisessä verkostoitumisessa sekä arvioivan Metlan toimintaa ja strategiaa ja tekevän

siihen liittyviä aloitteita.

4 Metsäntutkimus 2/20094 Metsäntutkimus 2/2009

suuteen liittyvistä strategisista kysy-myksistä.

Keskusteluja käydään sekä pyöre-än pöydän ääressä että epävirallisem-min iltaohjelman ohessa. Tänä vuonna ohjelmaan kuului myös Metlan profes-sorien tapaaminen Vantaalla säännölli-sen professoripalaverin yhteydessä.

Perinteisesti SAB:in kokoukset on pidetty aina eri puolilla Suomea niin että sabilaiset ovat samalla saaneet mahdollisuuden tutustua käytännös-sä Metlan eri yksiköihin, joiden tutki-mustoimintaa heille esitellään. Viime vuonna tapaaminen oli Suonenjoel-la, edellisenä vuonna Parkanossa. Seu-raavan kokouksen paikasta ei ole vie-lä päätetty.

Kokouksen ohjelmaan on myös ai-na liittynyt retkeily johonkin maasto-kohteeseen. Esimerkiksi viime vuonna seurattiin koneellista metsänistutusta M-Planterilla Tuusniemellä. Kun Met-lan Rovaniemen toimintayksikön tut-kimusteemoissa metsien monikäyt-tö ja eri käyttömuotojen yhteensovit-taminen ovat erityisen vahvasti läsnä, tänä vuonna retkeilyn kohteena oli Levin turistikeskus Kittilässä.

Keskelle muuten enimmäkseen taantuvaa syrjäseutua rakennettu Le-vi on kansainvälisessäkin tarkastelussa melkoinen saavutus, joten siellä varsin luontevasti pohdiskelun aiheena olivat metsään perustuvien matkailuelinkei-nojen kehittämisen edellytykset.

Tämä aihe on yhteisesti kiinnosta-va, sillä kaikkialla boreaalisella alueel-la massa- ja paperiteollisuus on haas-teiden edessä ja metsäperäisen elin-keinotoiminnan pohjaa halutaan laa-jentaa. Siinä matkailu on yksi erittäin merkittävä vaihtoehto.

Metsäala mollissa Melko synkissä sävyissä liikkuivat useimpien sabilaisten raportit oman maansa metsätalouden ja metsäntut-kimuksen tilanteesta tänä vuonna. Jo viime vuonna sävy oli tumma, mutta nyt tunnelma oli ehkä vielä pessimisti-sempi. Kaikkialla kuumia puheenaihei-ta ovat ilmasto ja bioenergia. Jan Fry-kin mukaan myös vesi ja sen riittävyys ja suhde metsiin on vähitellen nouse-massa agendalle monessa maassa.

Anatoly Petrov kertoi, että Venä-jän metsäala on syvässä kriisissä, kun puun kysyntä maailmalla on laskenut. Uusi metsälaki on täynnä rekka-auton mentäviä reikiä ja metsäalan hallin-

Erkki Kauhanen

Jan Fryk

Met

la/E

rkki

Kau

hane

n

to on monilla alueilla täysin osaamat-tomissa käsissä. Yliopistojen metsä-opetuksen tasossakin olisi korjaamis-ta. Kaiken päälle tulevat yleiset ongel-mat, jotka johtuvat esimerkiksi laajal-le levinneestä korruptiosta, jota val-tion johto yrittää toki kitkeä kaikin keinoin. Urakka on valtava.

Petrovin mukaan Metlalle olisi Venäjällä töitä erilaisissa kehittämis-hankkeissa sekä metsätalouden että sen hallinnon alueella. Metlan osaa-minen on Venäjällä metsäammatti-laisten keskuudessa suuressa arvos-sa, mutta Metlan tunnettuisuutta fe-deraation tasolla tulisi parantaa ak-tiivisella osallistumisella erilaisiin yh-teistyökuvioihin. Petrov myös toivoi Metlan venäjänkielisen tiedotuksen kehittämistä.

Darius Adams kertoi, että Yhdys-valtain metsäyliopistot ja yliopistojen metsätieteelliset tiedekunnat ovat an-karien leikkausten kourissa. Statuksen laskusta ehkä kertoo se, että monis-ta metsätiedekunnista on tullut osas-toja esimerkiksi maataloustiedekun-nan kylkeen. Opiskelijoiden sisään-otto pienenee. On yhä vaikeam-pi saada apurahoja ulkopuoli-sille tutkijoille. Erilaisia aikaistetun eläköi-tymisen mal-leja suosi-tellaan.

Kana-dalaisen Jag Mainin viesti oli hyvin samansuun-tainen. Kaiken muun murheen lisäksi Kanadas-sa on erityisvaivana mäntykuoriai-nen Dendroctonus ponderosae, jon-ka aiheuttama tuhoalue senkun laa-jenee. ”Meillä on vaarassa ainakin 350 kaupunkia, joiden talous on perustunut kokonaan metsään. Ne voivat jokseenkin autioitua kuoriais tuhojen talousvaikutusten takia”, Maini kertoi.

Kuoriainen on esiintynyt Kanadas-sa jo iät ajat, mutta siitä on tullut to-dellinen ongelma vasta nyt ilmaston-muutoksen kaudella. Kuoriaisen esiin-tymistä ovat rajoittaneet talvien ko-vat pakkasjaksot. Aiemmin saattoi hyvin nähdä, miten vuorten rinteil-lä oli vaakasuora raja, jonka yläpuolel-la kuoriainen ei pystynyt kunnolla tal-vehtimaan. Vahinkoja oli vain tuon ra-jan alapuolella.

Nyt ei riittävän kylmiä talvia ole ollut vuosiin, ja kuoriainen on päässyt villiintymään. Vuorten rinteiden va-hinkorajatkin ovat kadonneet ja tuho-ja löytyy kaikista korkeusvyöhykkeistä.

Myönteisenä kehityssuuntana Jag Maini toi esiin kanadalaisten perus-taman kansainväliseksi verkostoksi (International Model Forest Network, www.imfn.net) kasvaneen ohjelman Model Forest Program, joka on levin-nyt maailmalla jo ainakin kahteentois-ta maahan. Mallimetsät ovat erään-laisia koealueita, tai maisemalabora-torioita, joissa eri osapuolten yhteis-toimin pyritään etsimään ekologisesti kestävän ja monikäyttöön perustuvan metsäelinkeinon edellytyksiä.

Ainoastaan Jan Fryk Ruotsista toi kokoukseen perussävyltään optimisti-sen viestin: ”Ruotsin valtio näkee met-sissä suuren resurssin ilmastonmuu-toksen kourissa kamppailevalle maa-ilmalle. Meillä uskotaan, että metsät auttavat meitä selviämään hiilivelvoit-teistamme. Se näkyy tutkimuksenkin resurssoinnissa.” Toisaalta metsäalalla tuottavuuden kasvuvaatimus on kova: noin 2–4 prosenttia vuodessa.

5


Jan Frykin mukaan sen saavutta-miseksi Ruotsissa on suuri kiinnostus muun muassa kauko-ohjattaviin pit-källe automatisoituihin harvesterisys-teemeihin ja nopeasti kasvaviin puu-lajeihin (contorta-mänty, Sitkan kuu-si sekä hybridihaapa, -poppeli ja -leh-tikuusi). Yliopistoissa tutkitaan geeni-muunneltujen puiden tarjoamia mah-dollisuuksia. Puukuljetuksiin etsitään kannattavuutta valtavilla 90 brutto-tonnin ajoneuvoyhdistelmillä eli käy-tännössä 4 pinoa kuljettavilla 30 met-rin rekoilla.

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus Ensi vuonna toden teolla käynnisty-vä Luonnonvarojen ja ympäristön tut-kimuksen yhteenliittymä, jossa Met-lan lisäksi ovat mukana Suomen ympä-ristökeskus SYKE, Maa-ja elintarvike-talouden tutkimuslaitos MTT, RKTL, Evira ja Geodeettinen laitos GL, sai sabilaisilta hyvin myönteisen ja kiin-nostuneen vastaanoton. Neuvonanta-jat näkivät sen oikeansuuntaisena ke-hityksenä.

Heidän mukaansa metsäalaa ja metsäntutkimusta ei tule tarkastel-la muusta yhteiskunnasta erillise-nä alueena, vaan sen on muodostet-tava muiden luonnonvaratoimijoiden kanssa saumaton kokonaisuus. Yhdes-sä näiden tutkimuslaitosten yhteiskun-nallinen vaikuttavuus on suurempi.

Metlan tilannetta keskellä tuotta-vuusohjelman paineita ja poliittisten päättäjien osittain ristiriitaisia tavoit-

Darius Adams ja Jag Maini

Met

la/E

rkki

Kau

hane

n

Met

la/E

rkki

Kau

hane

n

teita esimerkiksi Jag Maini sanoi hyvin ym-märtävänsä. ”Paine valtion palveluksessa olevan tutkimushenki-löstön vähentämiseen on viime aikoina ollut miltei yleismaailmal-linen ilmiö. Kun tu-lin Forestry Servicen palvelukseen, siellä oli töissä 2500 ihmistä, nyt alle 1000.”

Jagin mukaan maa-ilmantaloudella me-nee aina niin kuin me-nee, mutta metsäalan kriisin juuret ovat pal-jon syvemmällä. Mei-dän on syytä katsoa peiliin niitä pohdittaessa: ”Me em-me ole onnistuneet välittämään met-säalan ulkopuolelle oikeaa kuvaa sii-tä, mitkä ovat metsään liittyvät mah-dollisuudet.”

”Osittain on kyse siitä, että met-säväki ei ole opetellut puhumaan po-liitikkojen kanssa samaa kieltä”, Jag sanoo. Jotkut toi-set puhuvat sitä taitavammin tai oikeissa paikoissa ja saavat rahat.

Nuoret, kau-punkilaiset ja päättäjät on saatava tu-kemaan metsäalaa, muuten alan tule-vaisuus on ankea kaikissa länsimaissa, joissa ihmiset vieraantuvat peruselin-

keinoista. Se on strateginen haaste, jo-hon ehdottomasti pitää pystyä vastaa-maan.

Tutkimuksen on tietysti oltava yh-teiskunnallisesti relevanttia, eli sen on kyettävä vastaamaan niihin tarpeisiin, joita yhteiskunnassa kullakin hetkel-

lä koetaan keskeisiksi. Se asettaa suuria vaatimuk-sia strategiaprosessille.

Toiseksi, tutkimuksen on myös näytettävä ulos päin relevantilta, jotta se olisi uskottava osa sitä keinopalettia, jonka avul-

la poliitikot rakentavat tulevaisuutta jakamalla yhteiskunnan resursseja.

Jag Mainin mukaan toinen asi-aan vaikuttava tekijä on sekä politii-

kan että talouden lyhyt aika perspektiivi. Poliiti-kot elävät vaalista toiseen, ja kvartaalitulosten kanssa kamppailevat ja pörssikurs-seistaan huolestuneet teol-lisuuslaitokset taas laskevat sijoitusten korkoja ja tuot-toja ja helposti suosivat tropiikin puupeltoja, jois-sa puun kiertoaika on vain muutamia vuosia.

Se on mahdollisim-man kaukana boreaalisen metsän kasvatuksen aika-perspektiivistä. Siellä jou-dutaan tekemään ratkaisui-ta, jotka vaikuttavat kan-santalouden resurssitilan-teeseen vielä vuosisadan lopulla ja maailman hiilita-seisiin vieläkin pidemmällä aika perspektiivillä.

”Me emme ole onnistuneet välittämään metsäalan

ulkopuolelle oikeaa kuvaa siitä, mitkä ovat metsään liittyvät mahdollisuudet.”


www.metla.fi/tiedotteet/

Lähde: METLA

www.gfis.net kertoo tuoreet metsäuutiset kotimaasta ja maailmaltaGFIS-portaali eli Global Forest Information Service välittää tuoretta metsäinformaa-tiota Suomesta ja maailmalta. GFI-Sistä voi seurata helposti uutisia, tapahtumia ja julkaisuja. Työpaik-kailmoitukset ovat kasvava osa portaalia.

Suomeksi GFISistä voi seu-rata muun muassa Forest.fi:n, Metsälehden ja Tapion uutisia. Maailmalta uutisia välittävät muun muassa EFI ja sen ylläpitämä Euro-forest Portal, SkogsSverigen metsäuu-tiset maailmalta sekä Ruotsista, CBD, CIFOR, FAO, IUFRO, US Forest Service ja ScienceDaily. Koska palvelun kautta on tarjolla informaatiota usealla eri kielellä, käyttäjä voi valita oman näkymänsä palve-luun kielen ja sisällön suhteen. GFISin uutiset voi tilata myös RSS-syötteenä. IUFROn koordinoima ja Metlan ylläpitämä palvelu löytyy osoitteesta www.gfis.net.

Kuusen siemensatoennuste keväälle 2009Käpyjen lukumäärään perustuen

Ei lainkaan

Heikko

Keskinkertainen

Runsas

Erinomainen

Kuusen siemenpula ei helpotu Useiden huonojen siemenvuosien jälkeen kuusen siemen-

varastot ovat niukat. Se vaikeuttaa siemenhuoltoa ja taimi-tuotantoa. Siemenpulaan ei ole odotettavissa nopeaa hel-potusta, sillä myös kahden seuraavan sadon ennustetaan olevan huonoja.

Suomea voidaan ensi talvena luonnehtia kuusen käpy-katoalueeksi. Kuluneen talven aikana Metlassa analysoi-tiin eri puolilta Suomea yli 18 000 kuusen päätesilmua, joista ainoastaan 0,5 % oli emikukkasilmuja. Kuusen käpyjä on 2000-luvulla päästy laajamittaisesti kerää-mään ainoastaan syksyinä 2000 ja 2006. Jälkimmäi-

sellä kerralla ruostesienet ja siementuholaiset tur-melivat suuren osan sadosta.

Tänä keväänä varissut männyn siemensato on eri puolilla maata heikko tai keskinkertainen. Ke-

väällä 2010 männyn käpysadon ennustetaan jäävän melko heikoksi suurimmassa osassa Suomea.

Tiedote 3.4.

Des

ign:

Met

la/J

ouni

Hyv

ärin

en

Koonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

7


Koonnut: Reeta Eskolawww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/

Luonnon terveysvaikutusten tutkimus laajenee

Luoteis-Venäjän valtavat metsävarat odottavat muutostaLuoteis-Venäjän metsätaloutta hoidetaan liian pienillä resurs-seilla, mutta silti se on Venäjän tärkein metsätalousalue. Siellä tuotetaan yli kolmasosa Venäjän ainespuusta, reilu neljännes sa-hatavarasta ja kaksi kolmasosaa paperista. Metsiä voitaisiin hyö-dyntää enemmänkin, mutta se edellyttäisi metsäsuunnittelume-netelmien uudistamista, metsien hoidon tehostamista, luonnon monimuotoisuuden huomioimista talousmetsissä ja metsätiever-koston kehittämistä. Myös metsänvuokraajien tavoitteet ja ta-loudelliset tekijät tulisi huomioida paremmin.

Venäjän uusi metsälaki siirsi paljon vastuuta federaatiolta alu-eille ja metsänkäyttäjille. Alueellisten metsäsuunnitelmien laa-

myksiä sekä mielihyvää luonnon tapahtumien seuraamisesta. Kolmanneksi ulkoilu- ja luon-toharrastukset edistävät sosi-aalisten kontaktien hoitamista, mutta toisaalta tarjoavat mah-dollisuuksia niistä vetäytymiseen.

Tutkimus laajenee koko väestöä koskevaksi toukokuussa tehtävällä kyse-lyllä: Uudessa tutkimuksessa selvitetään, mitä lisäarvoa hyvinvoinnille ja tervey-delle tulee siitä, että liikunta tapahtuu luonnossa eikä rakennetussa ympäristös-sä tai sisätiloissa. Tutkimus liittyy laajaan ulkoilututkimukseen, jonka aineistonke-

ruu jatkuu vuonna 2010. Metla tekee tutkimusta yhteistyössä MTT:n, Tilastokeskuksen, Terveyden ja

hyvinvoinnin laitoksen, Tampe-reen yliopiston ja UKK-insti-

tuutin kanssa. Tiedote 29.4.

Kaupunkilaisilla on vielä melko tiivis luon-tosuhde, selviää Kaupunkiluonto ja ihmis-ten hyvinvointi -tutkimuksessa tampere-laisille ja helsinkiläisille tehdystä kyselystä. Luonnossa liikkumista pidetään henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lähteenä. Luon-nosta saadaan elämyksiä ja ulkoilu tarjo-aa mahdollisuuksia joko vetäytyä omaan rauhaan tai ylläpitää sosiaalisia suhteita. Elpymiskokemukset luontoympäristöissä olivat selvästi vahvempia kuin kaupunki-ympäristöissä.

Luonnossa oleskelu ja ulkoilu vaikuttaa myönteisesti ihmisen kokemaan psyykki-seen terveyteen. Luontokokemukset vai-kuttavat mielialaan lisäämällä positiivisia ja toisaalta vähentämällä negatiivisia tunte-muksia. Vaikutukset ovat selkeästi havait-tavissa, kun lähiviheralueita käytetään yli viisi tuntia kuukaudessa tai kun kaupungin ulkopuolisilla luontokohteilla vieraillaan 2–3 kertaa kuukaudessa. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös muualla Euroo-passa. Luonnossa virkistäytymisen hyvin-vointivaikutukset näkyvät kolmella tavalla:

luonto innostaa liikkumaan ja sieltä saadaan es-

teettisiä elä-

timinen on pakottanut aluehallintoja pohtimaan metsäsektorin merkitystä alueelle. Metsien käyttöä halutaan tehostaa ja niistä saatavia tuloja kasvattaa samalla kun metsien hoidollista ja eko-logista tilaa halutaan parantaa.

Nyt laiminlyönneistä kielivät havumetsien osuuden pienene-minen, taimikonhoidon ja harvennushakkuiden vähäisyys sekä metsänuudistamisrästit. Metsien hoidon tasoa ovat heikentäneet jatkuvat muutokset Venäjän metsätalouden hallintorakentees-sa, normistossa ja käytännön metsätaloudessa, metsätalouden ja metsäteollisuuden vastakkainasettelu sekä riittämätön rahoitus muun muassa metsien uudistamiseen ja suojeluun. Tiedote 18.2.


UutisetKoonnut: Sanna Kettunenwww.metla.fi/tiedotteet/www.metla.fi/tapahtumat/


Met

la/E

ssi P

uran

en

Ajantasaiselle metsävara tiedolle on paljon käyttöä Tuoretta metsävaratietoa tarvitaan niin valtakunnal-lisella tasolla kuin yksityisomistajien metsissäkin. Juu-ri julkaistussa 10. Valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI10) on entistä ajantasaisempaa tietoa metsäva-roista ja metsien tilasta, metsissä tehdyistä ja mahdolli-sista toimenpiteistä sekä monimuotoisuuden indikaat-toreista.

VMI:n tuloksilla on monta käyttökohdetta: kansal-lisen ja kansainvälisen metsäpoliittisen päätöksenteon pohjana, alueellisen ja kansallisen metsätalouden suun-nittelun perustietona, metsäteollisuuden investointi-päätösten tukena, metsätalouden kestävyyden arvioin-nissa sekä metsien alueellisessa sertifioinnissa. Lisäksi tuloksia käytetään lukuisten kansainvälisten tilastojen, prosessien ja esimerkiksi Kioton sopimuksen edellyttä-mässä tietotuotannossa.

Kansallisessa metsäohjelmassa korostetaan tilakoh-taisten, ajantasaisten metsäsuunnitelmien roolia hak-kuumahdollisuuksien hyödyntämisessä. Tavoitteeksi on asetettu 75 prosentin peitto yksityisten metsänomis-tajien omistamasta metsätalousmaasta, mutta omista-jat ovat tilanneet suunnitelmia vain noin 44 prosentille alasta (vuonna 2007).

Metsäsuunnittelun vaikuttavuus paranee, jos suunni-telma vastaa metsänomistajan tarpeisiin ja tavoitteisiin ja omistaja on osallistunut suunnitteluun. Suunnittelus-sa tarkastellaan metsälön ja sen metsiköiden sekä met-sänomistajan kannalta relevantteja vaihtoehtoja. Valmis suunnitelma sisältää metsävaratietojen lisäksi metsän-omistajan valitsemat toimenpide-ehdotukset.

Metsänomistajien hakkuu- ja hoitotöitä koskevissa päätöstilanteissa tarvittavalta metsikkötiedolta edelly-tetään lähes reaaliaikaisuutta. Ajantasaisuus metsikkö-tiedoissa vaatii jatkuvasti ylläpidetyn tietojärjestelmän, jollainen on jo nyt muun muassa Metsähallituksessa, metsäyhtiöissä ja metsänhoitoyhdistyksissä. Myös met-säkeskuksille kehitetään uutta tietojärjestelmää.

Metsävaratietojärjestelmän ja metsäsuunnittelun tutkimus- ja kehit-tämisohjelman (MSU) uutiskirje 21.4. 10. valtakunnan metsien in-ventointi on julkaistu 15.6.

Biogeomon 2009 – 6th International Symposium on Ecosystem Behaviour Aika ja paikka: 29.6.–3.7.2009 Helsinki Järjestäjät: Metla, Helsingin yliopisto, SYKE Lisätietoja: www.environment.fi/syke/biogeomon2009

Adapting Forest Management to Maintain the Environmental Services: Carbon sequestration, Biodiversity and Water Aika ja paikka: 22.–24.9.2009 Koli Lisätietoja: www.metla.fi/tapahtumat/2009/koli

Avoimet ovet Metlan yksiköissä 2.10.2009 Metlan yksiköt eri puolilla Suomea osallistuvat Suomen valtionhallinnon 200-vuotisen historian juhlintaan järjestämällä avointen ovien päivän toimitiloissaan: Joensuun toimintayksikkö, Yliopistokatu 6, Joensuu Kannuksen toimintayksikkö, Silmäjärventie 2, Kannus Muhoksen toimintayksikkö, Kirkkosaarentie 7, Muhos Punkaharjun toimintayksikkö, Finlandiantie 18, Punkaharju Rovaniemen toimintayksikkö, Eteläranta 55, Rovaniemi Suonenjoen toimintayksikkö, Juntintie 154, Suonenjoki Vantaan toimintayksikkö, Jokiniemenkuja 1, Vantaa Vantaan toimintayksikkö, Haapastensyrjän jalostusasema, Haapastensyrjäntie 34, Läyliäinen Tarkemmat tiedot ohjelmasta sekä kellonajat ilmoitetaan syksymmällä verkkosivuilla www.metla.fi/tapahtumat/ ja www.1809.fi.

Koli Forum 2009 Aika ja paikka: 22.–24.10.2009 Koli Kutsuseminaarissa esiintyvät muun muassa presidentti Martti Ahtisaari ja Jorma Ollila. Lisätietoja: www.koliforum.fi/

9


& T pahtumat

Metsäpuiden siemenlaboratorio

Suonenjoella

Metsien uudistamistutkimus Metlassa vahvistui merkittävästi, kun Suonenjoen toimintayksikköön perustettiin aluekehityshankkeena metsäpuiden siemenlaboratorio. Perustamisesta vastannut erikoistutkija Markku Nygren pitää rahoituksen saamista tällaiselle hankeelle todellisena onnenpotkuna.

– Esimerkki onnistuneesta aluekehityshankkeesta

Markku Nygren


– Laboratorioon saatiin kertaheitol-la moderni varustus, jolla päästään sa-maan sarjaan maailman muiden metsä-puiden siementutkimukseen erikoistu-neiden laboratorioiden kanssa – joita tosin ei ole monta.

Metsäpuiden siemenhuollossa on siirrytty siemenviljelysten perustami-sen myötä suurelta osin keräilystä tuo-tantoon. Samalla ovat kasvaneet vaa-timukset siemenen laadulle niin taimi-tarha- kuin metsäkylvöissä. Laatutyön perustaksi tarvitaan tutkimustietoa, jota siemenlaboratorio tuottaa ja vä-littää käyttäjille.

–Teemme paljon yhteistyötä se-kä siementuottajien että taimitarhojen kanssa, toteaa Nygren. Jos vireillä ole-vat uudet hankkeet toteutuvat, saam-me lähiaikoina lisäpanostusta myös metsäkylvöjen tutkimukseen.

–Tärkeimmät työkalumme ovat erilaiset idätys- ja testauskaapit sekä röntgenlaite, jota käytämme siemen-ten läpivalaisuun. Ilman viimeksimainit-tua kunnollisen siementutkimuksen te-keminen olisi oikeastaan mahdotonta, kertoo Nygren.

–Röntgenkuvan perusteella tiede-tään jo suurinpiirtein etukäteen en-nen perusteellisempia analyysejä mil-lainen itävyys on odotettavissa ja mitä tuholaisia siemenerässä mahdollises-ti esiintyy. Röntgenkuvaus sinällään ei vahingoita siemeniä; samat yksilöt voi-daan kuvata ja sen jälkeen idättää on-gelmitta.

Suuri kysyntä Metsäpuiden siementä käytetään Suo-messa paljon. Pelkästään metsäkylvöis-sä kuluu vuosittain noin seitsemän tu-hatta kiloa männyn siementä. Korkea-laatuinen siemen on arvokasta; lähes sataprosenttisesti itävä männyn sie-menviljelyssiemen maksaa arvonlisä-verottomana noin 700 €/kg, metsik-kösiemen reilun satasen vähemmän. Kuusen siemenviljelyssiemen on tällä

hetkellä niukkuushyödyke, josta mak-setaan yli tuhannen euron kilohintaa.

Siemenen hinta määräytyy itä-vyyden mukaan. Idätystestejä teke-vät sekä siementuottajat että sieme-nen käyttäjät. Metlan siemenlaborato-riolla on tärkeä rooli testirutiinien ke-hittämisessä ja yhdenmukaistamisessa. Pitkäaikaisena tavoitteena on vaikut-taa kansainvälisen siementarkastuliiton (ISTA:n) sääntöihin, jotta ne saataisiin kaikkia tyydyttävälle tasolle.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ainakin metsäpuiden kohdalla säännös-töissä on vielä tulkinnanvaraisuuksia. Tässä tilanteessa voidaan samastakin siemenerästä saada kovin erilaisia tes-tituloksia laboratoriosta riippuen. Var-sinkin taimikasvattajille tärkeän itämis-tarmon (itämisnopeuden ja tasaisuu-den) määrityksissä on vaihtelevuutta.

Koulutusta tarvitaan Idätystesteissä itäneen siemenen mää-rittely perustuu subjektiiviseen tulkin-taan. Lähinnä tarkastellaan, täyttyvät-kö tietyt ulkoiset tunnusmerkit, esi-merkiksi onko sirkkajuuren pituus riit-tävä ja kehitys muutoin normaalia. Jot-ta itäneiden siementen arviointi oli-si mahdollisimman yhtenäistä, toimi-joiden koulutus on tärkeää. Siemenla-boratoriossa onkin jo järjestetty se-minaareja kotimaisille toimijoille. Tälle vuodelle on suunnitteilla seuraava kou-lutuspaketti.

Olennainen osa koulutustoimin-taa ovat erilaiset referenssitestit, jois-sa samasta siemenerästä satunnaises-ti poimittuja näytteitä idätetään eri la-boratorioissa ja tuloksia vertaillaan yhteisissä seminaareissa. Viime vuo-den lopulla Metlan siemenlaborato-rio toteutti ensimmäisen tämäntyyppi-sen testikierroksen yhteispohjoismai-sena hankkeena SNS:n myöntämän ra-hoituksen turvin. Meiltä koordinoi-

daan myös pohjoismaista metsäpui-den siementutkijoiden verkostoa, jos-sa on mukana tutkijoita kaikista poh-joismaista, Baltian maista ja Luoteis-Venäjältä.

Paitsi käytännön toimijoiden kou-lutukseen, siemenlaboratorio osallis-tuu myös yliopisto-opiskelijoiden ope-tukseen. Joensuun ja Helsingin yliopis-tojen metsäylioppilaat saavat siemen-huolto-opetusta ja tekevät harjoitus-töitä siemenlaboratoriossa Suonen-joen yksikössä vuosittain järjestettä-vällä metsänviljelykurssilla. Opetusyh-teistyötä tehdään myös Mikkelin am-mattikorkeakoulun Pieksämäen yksi-kön kanssa. Tutkimuksessa on verkos-toiduttu Kuopion yliopiston Bio-Mater yksikön kanssa siementen röntgenku-vaukseen liittyen.

Kaiken kaikkiaan siemenlaborato-rion toiminta Metlassa on lähtenyt hy-vin käyntiin. Uusi laboratorio toteut-taa osaltaan visiota, jonka Metsätie-teellisen tutkimuslaitoksen professori Viljo Kujala esitti Metsätieteellises-sä Aikauskirjassa yli kahdeksan vuosi-kymmentä sitten:

”Meidän pohjoinen maamme on erikoisasemassa siemenkysymyksen kannalta, eikä suinkaan edullisessa ase-massa. Epäsuotuisat luontosuhteet, etenkin lyhyet ja kylmät kesät aiheut-tavat sen, että siemenen saanti ja sie-menen laatu täällä vaihtelee enemmän kuin eteläisimmissä maissa. Katovuo-sia sattuu etenkin Pohjois-Suomessa usein. On näin ollen selvää, että mei-dän on tälläkin alalla tehtävä ominta-keisia, omia erikoisolojamme selvittä-viä tutkimuksia. Muualla saadut tulok-set eivät meitä pitkällekään auta.”

11


Sinikka Jortikka

Ylä-Lapin metsäkiistassa on kysymys erilaisista luontokäsityksistä ja ihmisten vaikeudesta hyväksyä omista arvoista poikkeavia näkemyksiä. Kiistan ratkaisun avaimia ovat ymmärrys, suvaitsevaisuus ja poliittiset päätökset.

Ihminen, porot, metsät ja HYVÄ ELÄMÄ

Erilaiset arvot törmäävät Ylä-Lapissa


Keskustelua käydään usein pelkästään taloudellisista arvoista. Ne ovat selkeitä

ja niistä on helppo puhua, mutta ne eivät ole koskaan ainoita arvoja.

N äin pohtii Sanna Hast, joka on tutkinut Ylä-Lapin metsäkiistaa filosofisesta näkökulmasta. Has-

tin tutkimuksen tavoitteena oli ymmär-tää uudella tavalla Ylä-Lapin metsäkiis-taa ja muita vastaavia luonnonvarojen käyttöön liittyviä erimielisyyksiä.

– Filosofia on teoreettista. Mutta tarkoitus on, että sitä sovelletaan käy-täntöön ja sen avulla helpotetaan asioi-den käsittelyä ja ymmärtämistä, Hast sanoo.

Teknologinen luontokäsitys vallitsevanaYlä-Lapissa, kuten kaikkialla länsimais-sa, vallitsee teknologiaan ja tieteeseen pohjautuva luontokäsitys. Teknologisel-le luontokäsitykselle on ominaista, että se pyrkii ymmärtämään luontoa ohjaavat lait ja sitä kautta hallitsemaan ja käyttä-mään luontoa omaan tarkoitukseensa.

– Luonnonsuo-jelun ja metsätalou-den perusta on tek-nologisessa luonto-käsityksessä. Koli-kon toisella puolel-la on luonnonsuoje-lu ja toisella metsä-talous. Äärimmillään luonnonsuojelussa pyritään luonnon museoimiseen ja ihmi-sen toiminnan kieltämiseen. Metsätalo-us puolestaan tekee metsästä äärimmil-lään puupellon, Hast kertoo.

Myös matkailu pohjautuu teknologi-seen luontokäsitykseen. Näin varsinkin silloin, kun luontokokemuksista tehdään toistettavia paketteja.

Hastin tutkimuksen mukaan Ylä-La-pin poronhoito on vielä pääasiassa ei-teknologista. Se on etenkin saamelaisil-le poronhoitajille kokonaisvaltainen osa kulttuuria, historiaa ja perinnettä. On kuitenkin muistettava, että poronhoi-tajia on monenlaisia: saamelaisia ja suo-malaisia poronhoitajia ja osa heistä kat-soo olevansa porotalouden harjoittajia ja osa ei halua määritellä itseään mihin-kään ryhmään.

Poronhoidon ja porotalouden ero on siinä, että porotalous on elinkeino, jossa keskiössä on taloudellisen voiton tavoittelu. Siinä yhteisöllisyys ja perin-teet saavat väistyä, jos ne eivät edistä taloudellisen hyvinvoinnin tavoitteita.

Valtakulttuurin ehdoillaSuurin osa suomalaisista puhuu tekno-logista kieltä. Sitä myös päättäjät ym-

märtävät. Muut osapuolet joutuvat asettumaan sen puhekehykseen ja hei-dän perustavanlaatuiset luontokäsityk-sensä eivät tule esille yhtä konkreetti-sesti ja voimakkaasti kuin teknologista kieltä puhuvien.

Lisäksi keskustelua käydään usein pelkästään taloudellisista arvoista. Ne ovat selkeitä ja niistä on helppo pu-hua, mutta ne eivät ole koskaan ainoi-ta arvoja.

– Jos muista arvoista ei puhuta, ne jäävät kytemään taustalle ja ristiriitai-suudet nousevat yhä uudelleen esille kuten Ylä-Lapissa on toistuvasti käy-nyt, Hast sanoo.

Saamelaisten ja suomalaisten väle-jä hiertävät myös historialliset tapah-tumat: suomalaisasutuksen levittäyty-minen saamelaisalueelle ja kysymys sii-tä, kuka Ylä-Lapin maat omistaa. Saa-

melaiset katsovat maanomistusoikeu-den kuuluneen aikoi-naan heille ja vaativat valtiota palauttamaan oikeuden.

Lisäksi kaunaa ja katkeruutta aiheuttaa metsätalouden voi-makas ja nopea levit-

täytyminen 1940-luvun jälkeen. Paikal-liset ovat kokeneet, että metsätalous on ollut suojellussa asemassa, koska se on tuonut taloudellista vaurautta.

Hast pohtii, että metsätalou-teen suhtautuminen ja sen arvostelu ovat olleet suomalaisessa kulttuurissa ikään kuin tabuja. Tähän on vaikutta-nut etenkin toisen maailmansodan jäl-keinen aika, jolloin metsätaloudella oli merkittävä asema Suomi-neidon jaloil-leen nostamisessa.

Taistelu arvojen puolestaYlä-Lapin metsäkiistassa ihmiset ovat nousseet puolustamaan arvoja, jotka he kokevat tärkeiksi, mutta uhatuik-si. Näitä ovat muun muassa yhteisölli-syys, perinteiden jatkuminen, kulttuu-rin ja luonnon säilyminen sekä mah-dollisuus asua kotiseudullaan.

Kiista kulminoituu ennen kaikkea poronhoidon ja metsätalouden väli-seksi ristiriidaksi, vaikka mukana on myös luonnonsuojelijoita, matkailijoita ja erilaisia muita paikallisia ryhmitty-miä. Poronhoidon harjoittaminen poh-jautuu luonnonlaitumiin, ja sen vuok-si sille on tärkeää, miten ja mistä met-siä hakataan.

Kapinointi on viimeinen oljenkor-si, kun rauhallisella puheella ei ole saavutettu mitään. Tähän liittyy myös tuen hakeminen ulkopuolisilta tahoil-ta.

– Osa poromiehistä kokee, et-tä he eivät ole päässeet päättäjien pu-heille tai eivät tulleet kuulluiksi ennen kuin Greenpeace tuli Ylä-Lappiin, po-romies Jouni Lukkari kertoo.

Kulttuuri katoaa huomaamattaMonet saamelaiset vetoavat siihen, että poronhoito on olennainen osa heidän kulttuuriaan. Se on elämänta-pa, jossa perinteet siirtyvät sukupol-velta toiselle ja joka merkitsee myös vahvaa yhteisöllisyyttä.

– Jos poronhoito ei ole enää voi-makas sitoja kulttuuriseen perintee-seen, silloin se asettuu teknologi-seen viitekehykseen. Se on muuttunut työksi, joka käydään suorittamassa lä-hinnä palkan vuoksi. Siinä vaiheessa kulttuurin tutkijat, museologit ja et-nografit voivat aloittaa muistelmien keräämisen, Hast sanoo.

Kulttuurin katoaminen tapahtuu hitaasti ja hiipimällä. Ilman että ihmi-set ehtivät tajuta muutosta, varsinkin kun muutos tapahtuu monen suku-polven aikana. Kulttuurin säilyttämi-nen vaatii käytännön ja perinteen jat-kamista ja siirtämistä edelleen.

– Myös poronhoito on vaarassa keikahtaa teknologiseksi. Muutos eh-kä hidastuisi, jos turvattaisiin saame-laisten oikeuksien edellytyksiä poliitti-silla päätöksillä. Mutta se ei takaa mi-tään, voi olla että nyt on jo liian myö-häistä. Aika näyttää, miten ihmiset elävät ja kokevat, Hast pohtii.

Tilaa erilaisille toiminnoille– Jotta Ylä-Lapin metsäkiistassa mu-kana olevat ihmiset ymmärtäisivät toi-siaan, heidän pitäisi pystyä tunnis-tamaan taustalla vaikuttavat hyvin-kin voimakkaat arvot. Jos he pystyvät tunnistamaan ja tunnustamaan erilai-set arvot toisilleen, se olisi hyvä läh-tökohta sovulle, Hast sanoo.

Hast kertoo, että sopua voidaan pyrkiä rakentamaan sallimalla ja ym-märtämällä erilaisia luontokäsityksiä ja niiden jatkuvuutta. Käytäntöjen jat-kuvuus edellyttää, että erilaiset luon-non käyttötavat säilyvät. Se on kaikis-ta vaikein tapa, sillä siihen liittyy eri-laisuuden salliminen.

13


Toisessa vaihtoehdossa koke-mukselliset luonnon käyttötavat lop-puvat. Esimerkiksi poronhoidon kult-tuurinen merkitys vähenee ja kuihtuu lopulta kokonaan pois ja jäljelle jää teknologinen porotalous.

– Jos sopuisaan rinnakkaiseloon kyettäisiin, silloin Ylä-Lapissa vallitsi-si ympäristöfilosofi Heideggerin sa-noin ”silleen jättämisen” asenne: kak-si hyvin erilaista luontosuhdetta tai elämäntapaa pystyisi elämään rinnak-kain, Hast kertoo.

”Silleen jättämisen” -kulttuuri tarkoittaa asenneilmapiiriä, jossa pys-tytään yhtäaikaisesti hyväksymään sekä teknologisen että ei-teknologi-sen asenteen olemassaolo. Se ei tar-koita jonkin toiminnan lopettamista, vaan asenteiden sallivuutta.

Jos Ylä-Lapin metsäkiista halu-taan ratkaista, se vaatii hyvin voima-kasta poliittista päätöksentekoa. On-ko kokemuksellisten luonnon käyttö-tapojen tai kulttuurin häviäminen hy-vä vai paha asia? Ratkaisun pohjaksi tarvitaan nykyistä parempaa vuoro-puhelua ja kaikilla asianosaisilla täy-tyy olla mahdollisuus osallistua rat-kaisun tekemiseen.

Tavoitteena hyvä elämäSanna Hast suoritti opintoihinsa kuu-luneen työharjoittelun Metlassa ke-sällä 2007, ja harjoittelun aikana hä-nellä kypsyi ajatus Ylä-Lapin metsä-kiistaa käsittelevän pro gradun te-kemisestä. Hast kertoo, että hän on opinnoissa keskittynyt ympäristöfilo-sofiaan: siinä yhdistyvät hänen kiin-nostuksensa luontoon ja mieltymys pohdiskeluun. Luonto on hyvä paikka pohdiskella.

Haastattelun lopuksi en voi ol-la kysymättä nuorelta filosofilta, mitä hänen mielestään on hyvä elämä. Si-tähän loppujen lopuksi myös eri osa-puolet Ylä-Lapissa tavoittelevat.

– Hyvä elämä on ennen kaikkea sitä, että tuntee kuuluvansa johonkin yhteisöön. Meidän kulttuurissa val-lalla oleva yksilöllisyyden ihannointi menee jo yli: ihminen ei voi olla yksin onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ihminen tarvitsee sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden tunteen, vaikka kuin-ka hokisi olevansa oman elämänsä sankari, Hast pohtii.

Lisätietoja: Hast, Sanna. 2008. Releasing upper Lapland: Martin Heidegger and the question concerning nature. Jyväskylän yliopisto.

Y lä-Lapin metsien kestävä käyttö -tutkimushanke aloitettiin vuonna

2004. Tutkimuksen tavoitteena oli tuot-taa tieteellistä tietoa erityisesti metsä-talouden ja porotalouden yhteensovit-tamista varten.

Viisi vuotta kestäneessä tutkimuk-sessa saatiin runsaasti uutta tietoa Ylä-Lapin metsistä ja niiden käytöstä. Tie-toa kertyi eri elinkeinojen välisistä suh-teista, paikallistaloudesta ja kestävyy-teen vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi tut-kittiin porolaidunten tilaa ja niiden muu-toksen syitä sekä eri hakkuuvaihtoehto-jen ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Tutkimus kar-toitti myös asukkaiden, matkailijoiden ja ohjausryhmän jäsenten luonnon käyt-töä koskevia näkemyksiä. Hankkeessa saatua tutkimustietoa ja kehitettyjä me-netelmiä voidaan hyödyntää muiden-kin vastaavien ristiriitatilanteiden sovit-telussa.

– Tutkimus paljasti myös huomat-tavia puutteita tiedoissa: muun muassa metsätalouden ja porotalouden ja var-sinkin metsätalouden ja matkailun suh-teiden arvioinnissa. Myös metsänhoi-don menetelmiä, joilla metsätalouden poronhoidolle aiheuttamia haittoja voi-daan vähentää, tulisi kehittää, hankkeen

Ylä-Lapin metsien kestävä käyttö -tutkimus

vetäjä Mikko Hyppönen Metlasta ar-vioi.

Sovinto edellyttää tahtoaTutkimustulokset tukevat yksiselittei-sesti elinkeinojen yhteensovittamista Ylä-Lapissa. Yhteisymmärrykseen pää-seminen edellyttää, että eri osapuolet ovat halukkaita kompromisseihin.

– Elinkeinojen taloudelliset vertai-lut, asukkaille suuunnatut kyselyt ja haastattelut sekä simulointien ja moni-tavoitearvioinnin tulokset osoittavat, että yhteisymmärryksen saavuttaminen on tavoiteltavaa niin elinkeinoraken-teen monipuolisuuden, paikallistalou-den kuin asukkaiden yhteisöllisyyden-kin kannalta, Hyppönen sanoo.

Tutkimustulokset osoittavat, että Ylä-Lapin metsiä on mahdollista käyt-tää oikeudenmukaisesti ja kestävästi, ja samalla ottaa huomioon eri elinkei-nojen vaatimukset, saamelaiskulttuurin säilyminen sekä luonnon monimuotoi-suuden ja luonnon virkistyskäyttömah-dollisuuksien turvaaminen. Se on vain tahtoasia. Lisätietoja:

Hankkeen vetäjä Mikko Hyppönen, Metla, p. 050 391 4420, [email protected]

Tutkimustuloksia: www.metla.fi/hanke/3400/


Metsien kasvu on saatu huikeaan 100 milj. kuution tuntumaan. Samalla on lisätty metsien suojelua ja

luonnon monimuotoisuudesta huolehtimista. Metsien kasvun ihme on kuitenkin suurelta osin luotu jo vuo-sikymmeniä sitten tehdyillä linjanvedoilla. Korjaamme edellisten sukupolvien perintöä. Tämän päivän rästit metsänuudistamisessa ja taimikonhoidossa eivät lupaa lapsillemme samanlaista jättipottia. Huolestuneina jo-pa kysellään, tarvitaanko rakennemuutoksen ravistel-lessa metsäteollisuutta ylipäätänsä puuta nykymitta-kaavassa.

Erikoistutkija Lauri Hetemäen johdolla on teh-ty ennuste metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Hänen varsin uskottavasti esitetty analyysinsä päätyy siihen, että kartonki- ja paperiteollisuuden kapasiteetista hä-viää kolmannes ja puutuoteteollisuudenkin kapasitee-tista viidennes. Tuontipuun väheneminen huomioon ottaen tämä merkitsisi noin 13 miljoonan kuution vä-hennystä kotimaisen teollisuuspuun kysyntään.

Tulevaisuudentutkijat opettavat, että tulevaisuu-teen passiivisesti sopeutuvia viedään kuin pässiä na-russa teuraaksi. Väistöliikkeillä voi jäädä eloonkin. Puutuotteiden puolella väistöliikkeiden ei pitäisi ol-la lainkaan mahdottomia. Itä- ja Keski-Euroopassa ku-

lutetaan puuta rakentamisessa vain n. 0,2 kuutiometriä henkeä kohti, kun se meil-lä kampanjoimalla saatiin yli yhden kuu-

tion. Ruotsissa ja Kanadassakin se on 0,6–0,8.

Energian hinnan nousu ja ilmas-tonmuutoksen torjunta tekevät työtä puun puolesta energiainten-siivisempiä materiaaleja kuten kiveä,

metallia ja muovia vastaan. Suomes-sakin on puunkäytön lisäykseen po-tentiaalia, jos vanhentuneet säädök-set kerrostalorakentamisesta uusi-

taan. Väistöliike tosin onnistuu vain kil-pailukyvystä huolehtimalla ja kehittämäl-lä markkinoiden tarvitsemia tuotteita ja rakennusjärjestelmiä. Metsätalouden osa

on tuoda puuta markkinoille kilpailuky-kyiseen hintaan. Tässä viimeisen nousun pyörteissä epäonnistuttiin surkeasti ja tehtaiden sulkemiset osuvat nyt markki-naosapuolten omaan nilkkaan.

Paperitehtaita suljetaan siellä, mis-sä ne ovat vähiten kannattavia. Kilpai-lukyvystä huolehtimisessa tosin tai-detaan jo olla myöhässä. Lohtuna on kuitenkin se, että käytön ulkopuo-lelle jäävä puu voidaan aina hyödyn-tää energian tuotannossa. Kun har-vennuspuun korjuu on risujen kor-

juuta paljon rationaalisempaa, on harvennuspuulla kantohinnan maksukykyä eräiden laskelmien mukaan jopa huonoimpien paperilaatujen verran. Se tietysti riippuu sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden ja pääs-töoikeuksien hintakehityksestä että veropäätöksistä. Myös uusia tuotteita on ryhdytty kehittämään ja sil-läkin suunnalla voidaan nähdä toivoa, vaikka innovaa-tioiden ennustaminen on sinänsä toivotonta puuhaa. Ennustettu ei enää ole innovaatio.

Puuta voidaan siis käyttää jopa nykymääriä enem-män, jos väistöt onnistuvat. Tukilla näyttäisi tulevai-suudessa olevan varmempi puustamaksukyky kuin kuitupuulla. Ei siis ole tarpeen reivata metsänhoi-don perimmäistä ajatusta tähdätä hyvälaatuisen tukin tuottamiseen ja kuitupuun siinä ohessa. Sen sijaan ri-sujen poltto on kannattavaa vain valtion tuella ja ri-sumetsätalouteen kannustava metsänhoito ei tue sen enempää taloutta kuin ilmastopolitiikkaakaan. Aitoa puustamaksukykyä energiantuotannossa on vain hak-kuutähteillä, kannoilla ja kuitupuulla.

Oma ongelmansa on niin sanotun jatkuvan kasva-tuksen, peitteellisen metsätalouden tai eri-ikäisraken-teisten metsien – rakkaalla lapsella on monta nimeä – käyttö metsähoidossa. Sallivainen ja moniarvoi-nen yhteiskunta tullee tämänkin suuntauksen hyväk-symään. Ilman sitä osa metsänomistajista jättää hak-kuut tekemättä. Taloudellisessakin mielessä se on pe-rusteltua siellä, missä maisemanhoito on tärkeämpää kuin puuntuotanto.

Nähtäväksi jää onko esim. matkailuelinkeinolla maisemasta maksukykyä, vai joutuuko maisemakau-pan maksumieheksi veronmaksaja. Joka tapauksessa tutkimuksen tulisi pikaisesti tuottaa uskottavaa fak-taa siitä, mikä on peitteellisen metsätalouden vaihto-ehtoiskustannus. Kirjoittajan mielestä tällä hetkellä luotettavimmat ruotsalaiset ja norjalaiset tutkimuk-set osoittavat, että kuusikoiden puuntuotos ja puusa-don nettonykyarvo putoavat korkokannasta riippuen 15–35 % siirryttäessä nykymuotoisesta metsikköta-loudesta ’jatkuvaan kasvatukseen’. Tämä tieto on tar-peen puuntuotantoon suuntautuneille metsänomista-jille, jotta ei ajauduta runsaudensarvesta puupulaan.

Professori Pertti Harstela

Ravisteleeko rakennemuutos metsänhoitoa?

15


”Elintärkeä kysymys on se, uudistavatko

metsäalan monet strategiat riittävästi alaa tulevaisuuden

menestyksen turvaamiseksi.”

trategisella johtamisella on alan kirjallisuudessa varmaankin sato-ja määritelmiä. Monet niistä viit-

taavat sodankäyntiin. Minusta viisain niistä löytyy tuhansia vuosia vanhasta SunTzun teoksesta ”Sodankäynnin tai-to”. Sen mukaan paras menestymisen strategia ei ole miten sota voitetaan, vaan miten se voidaan kokonaan vält-tää. Samoja ajatuksia ovat esittäneet tällä vuosikymmenellä Kim ja Mau-borgne Sinisen meren strategiassaan. Menestysstrategia löytyy ”sinisiltä me-riltä”, joissa ei tarvitse kilpailla verises-ti. Molempien ajatusten taustalla on siis viisas ja ainutlaatuinen strategia, jolla voi välttää sodankäynnin, useim-miten hintakilpailun.

Suomessa koko metsäala on histo-riansa vaativimmassa muutostilantees-sa. Metsäsektori on keskellä pitkää ja kuluttavaa hinta- ja kannattavuusso-taa. Suomessa valmistettavien päätuot-teiden hintataso on laskenut, eräiden paperituotteiden kysyntä hiipuu pää-markkinoilla ja alan kannattavuus on ollut pitkään heikko, eikä se ole hou-kutellut uusia investointeja kotimaa-han. Muualle kylläkin.

Jälkiviisaat moittivat alaa innovaa-tioiden puutteesta. Suomalaisella met-sätaloudella ja metsäteollisuudella on kuitenkin takanaan todellinen menes-tystarina. Kansallinen hyvinvointim-me perustui aiemmin paljolti tähän osaamiseen. Onneksemme nyt vah-vasti myös muihin toimialoihin. Teho-kas tuotanto, keskittyminen pitkälle ja-lostettuihin paperilaatuihin ja korkea teknologinen osaaminen kantoivat hy-vin 2000–luvun alkuun saakka. Stra-tegia on ollut menestys, eikä nykyinen tilanne sitä himmennä. Menestys on kuitenkin usein myös rasite. Näin kä-vi 1980-luvulla muun muassa IBM:lle ja nyt 2000-luvulla autoteollisuus kär-sii siitä.

Perusteluna toiminnan jatkamisel-le entisellä tavalla ei voi olla se, että ”tulokset ovat olleet hyviä 1920-luvul-ta lähtien”. Menestyksekäs historia ei kerro mitään menestyksestä nyt tai tu-levaisuudessa – usein on jopa päinvas-toin.

Koko metsäalalla olisi sisäistettä-vä se tosiasia, että strateginen raken-nemuutos on tapahtumassa. Perintei-nen alan tuotanto kotimaassa on pie-nenemässä, eikä uusinvestointeja ole suunnitteilla. Tämän pitäisi näkyä met-säalan strategioissa. Metsähallinnon

ja –politiikan tulee muuttua ja muut-taa toimintaansa tukeakseen alaa uu-dessa tilanteessa. Entiset reseptit ei-vät enää tepsi.

Suomessa metsäalalla on monia strategioita. On kansallista metsäoh-jelmaa, metsäalan strategista ohjel-maa, erikseen metsäteollisuuden ja puutuoteteollisuuden strategiat, met-sänomistajien ja tietysti myös etujärjestöjen stra-tegiat. Elintärkeä kysymys on se, uudistavatko ne riit-tävästi alaa tulevaisuuden menestyksen turvaamisek-si. Niiden tavoitteissa pu-hutaan varsin yhteneväi-sesti raaka-aineen käy-tön lisäämisestä ja kannat-tavuuden parantamisesta. Menestystä haetaan uutta teknologiaa ja uusia tuotteita kehittä-mällä. Nyt tehtävillä strategiavalinnoil-la ratkaistaan suomalaisen metsäsek-torin menestys ja kannattavuus tulevi-na vuosina.

Mielestäni suomalaisen metsäalan menestyksen tulee toki perustua uu-teen teknologiaan ja uusiin tuotteisiin. Mutta sen tulee satavarmasti perustua myös uusiin liiketoimintakonsepteihin. Ne ovat yritysten ja organisaatioiden innovaatioiden varassa, ei pelkästään teknologiaosaamisen. Tieto ja osaa-minen liikkuvat nykyisessä globaalissa maailmassa bittien nopeudella paikas-ta ja yrityksestä toiseen. Pelkän tek-nologisen osaamisen varaan ei menes-tyvää toimintaa voi rakentaa.

Hyviä esimerkkejä menestysta-rinoista löytyy helposti: esimerkik-si IKEA-konsepti perustuu asiakas-lähtöiseen tuotekehitykseen, vahvaan markkinointiin ja laajasti verkostoitu-neeseen liiketoimintaan. Ei mihinkään ”uuteen teknologiaan”. Siinä haastava esimerkki suomalaiselle puutuotete-ollisuudelle. Vastaavasti Bella–veneet Oy on onnistunut rakentamaan asia-kaslähtöisen kansainvälisen brändin ja liiketoimintamallin laajentumalla yri-tysostoin ja verkostoitumalla. Itse asi-assa vain harvat menestyneet tuot-teet ja palvelut perustuvat täysin uu-teen teknologiaan. Yhteistä näille me-nestystarinoille on korkea ambitiota-so, rima korkealla ja uudet liiketoimin-tainnovaatiot.

Nämä esimerkit mielestäni osoit-tavat, että liiketoimintaosaaminen ja innovaatiot ovat menestyksen tae.

Niiden kehittämiseen tulisi panostaa koko metsäalan arvoketjussa, myös pe-rusmetsätaloudessa. Mistä löytyvät suomalaisen puutuoteteollisuuden uu-det veturiyritykset – uusi ”IKEA” tai ”Bella” esimerkiksi valmistalo- tai huo-nekalumarkkinoille?

Metsätalouden tulee olla kannat-tavaa ja sen pitää houkutella metsän-

omistajia investoimaan. Sa-ma koskee puuraaka-aineen jalostamista sen eri muo-doissa. Koko arvoketjun tu-lisi olla houkutteleva uusil-le investoinneille. Tärkeä-tä on, että julkinen sekto-ri tukee parhaimmalla taval-la koko metsäalan arvoket-jua. Ehdottaisinkin, että ko-ko alalla pitäisi siirtyä puhu-maan euroista ja kannatta-

vuudesta, eikä enää vain tuotantomää-ristä eli moteista tai tonneista. Se tar-koittaisi myös siirtymistä tuotantoläh-töisyydestä asiakas- ja liiketoimilähtöi-siin toimintamalleihin.

Juha Ojala

Kirjoittaja on MMM, eMBA, PD ja toimii metsäalan strategisen ohjelman vetäjänä ja on aiemmin toiminut johtotehtävissä mm. Metsähallituksessa, Oulun kaupunkikonsernissa ja HUS-konsernissa sekä johdon konsulttina.

Met

lan

kuva

-ark

isto

17


Aimo Jokela

Hirvikärpänen eli hirventäi-kärpänen on itäinen tulokas, joka ilmaantui Kaakkois-Suo-

meen 1960-luvulla. Niitä ei ollut Suo-messa ennen 60-lukua, koska tuol-loin hirviä oli vain noin kymmenes-osa nykyisestä eli 7 000 yksilöä.

Nykyään hirvikärpäsen vakiintu-neen levinneisyyden raja noudattelee poronhoitoalueen etelärajaa. Poh-joisimmat yksittäiset havainnot ovat Tervolasta, Ranualta ja Kuusamon eteläosista.

Hirvikärpänen on hyvin laajal-le levinnyt hyönteislaji, jota tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa, en-tisen Neuvostoliiton alueella, Algeri-assa ja Kiinassa. Ruotsissa niitä tiede-tään esiintyneen 1700-luvulta lähtien.

Hirvikärpänen levittäytyy hitaasti mutta varmastiKoska hirvikärpäsen lentokyky on huono, se tarvitsee levittäytymiseen isäntäeläimen eli hirven apua. Se va-litsee isännän lyhyen pyrähdyksen ai-kana hyvän näköaistin avulla. Hir-vikärpäsellä on syntymän jälkeen noin kaksi-kolme viikkoa aikaa löytää isäntä, minkä jälkeen se kuolee.

– Vaikka hirvikärpänen kiusaa ih-misiä ja monia eläimiä, tiettävästi se leviää ja lisääntyy vain hirven avul-

HIRVIKÄRPÄNEN leviää vain hirven välityksellä

Hirvikärpäset kiusaavat ihmisiä, poroja ja muitakin eläimiä. Runsaimmillaan ne ovat elo-syyskuussa ja niitä tavataan pakkasten tuloon asti.


Vastoin sitkeänä elävää käsitystä

hirvikärpänen ei ime ihmisestä verta eikä

laji muni ihmisen karvoitukseen.

la. Hirvikärpänen on erikoistunut juu-ri hirveen ja sen vuoksi sen esiinty-minen on suoraan sidoksissa hirvi-kannan suuruuteen. Vielä emme tie-dä, mikä on se tiheys, jonka alapuo-lella hirvikärpäsiä ei juuri esiinny, Ou-lun yliopiston professori Arja Kaita-la sanoo.

– Jos hirvikantaa vähennetään La-pissa, sinne ei leviä myöskään hir-vikärpänen. Tutkimusten mukaan hir-vikärpänen ei leviä pelkästään poro-jen mukana, Kaitala sanoo.

Hirven mukana hirvikärpänen voi matkustaa kymmeniä kilometre-jä elinalueensa ulkopuolelle ja perus-taa uuden alkupopulaation seuraava-na vuonna koteloista kuoriutuvien yk-silöiden turvin. Isäntäyksilö saattaa kantaa yli 10 000 hirvikärpästä, joten alkupopulaatio on heti suuri.

Hirvikärpäsnaaraat viettävät tal-vellakin lokoisaa elämää hirven nahas-sa ja pukkaavat tasaisin väliajoin yh-den toukan sisuksistaan. Toukka on kotelon sisässä, tippuu hangelle ja jää odottamaan kesän lämpöä.

Porojen riesaHirvikärpäsiä on tavattu ainakin seu-raavissa eläimissä: hirvi, valkohäntä-kauris, metsäkauris, kuusipeura, met-säpeura, saksanhirvi, poro, myskihir-vi, gemssi, mufloni, mäyrä, susi, kar-hu, lammas, hevonen, lehmä, sika ja koira. Lisäksi hirvikärpäset hakeutu-vat ihmisiin.

Tutkijoiden piirissä herättää kes-kustelua kysymys, onko todella niin, että koko tälle suurelle joukolle mui-ta eläimiä hirvikär-pänen on vain kiu-sa, mutta se lisään-tyy vain hirven vä-lityksellä. Etenkin on keskusteltu po-ron osuudesta hir-vikärpäsen levittä-jänä.

– Vaikka hir-vikärpänen lisään-tyy vain heikosti porossa, eikä voi-da sanoa, että sen leviäminen pohjoi-seen tapahtuisi poron avulla, se kyl-lä tuottaa harmia ja vahinkoa poroil-le stressaamalla niitä. Talven 2008–2009 aikana tilanne on parantunut, eikä hirvikärpäsen esiintymishavainto-ja poroissa ole juurikaan tullut, tutki-ja Sauli Laaksonen Elintarvikeviras-tosta (Evira) sanoo.

Poron huomattavasti hirveä ti-heämpi karvapeite ei suojaa sitä ko-konaan hirvikärpäseltä. Jo muuta-ma kymmenen hirvikärpästä aiheut-taa porolle levottomuutta erilaisi-na kutinaoireina. Raapimisen ja han-kaamisen seurauksena karva kat keaa. Laajat vauriot karvapeitteessä aihe-uttavat lämmönhukkaa ja lisäänty-vä energiatarve voi olla kohtalokas-ta juuri räkkäkaudesta selvinneelle porolle.

Raapimisjäljet puremakohdis-sa, joita voi olla tuhansia, voivat ol-la toissijaisten bakteeritulehdusten lähteitä. Vauriot näkyvät myös po-ron taljassa, joka on usein käyttö-kelvoton. Stressi ja lisääntynyt ener-giantarve alentavat myös poron elo-painoa.

Harmia ihmiselleHirvikärpäset voivat purra ihmistä ja aiheuttaa ainakin herkistyneille ihmi-sille myös allergisia reaktioita kuten hirvikärpäs ihottumaa ja hirvikärpäs-allergiaa. Myös muut terveysriskit ovat mahdollisia.

– Metsäntutkimuslaitoksessa teh-dyn kyselytutkimuksen mukaan 55 prosenttia tutkimukseen vastanneis-ta kansalaisista piti hirvikärpästä tär-keänä tai hyvin tärkeänä syynä hirvi-kannan vähentämiseksi, tutkija Sauli Härkönen Metlasta sanoo.

Hirvikärpäset eivät tule ihmisen kimppuun tarkoituksella vaan ne har-hautuvat ihmiseen, sillä ihmisen ve-ri ei kelpaa niille ravinnoksi. Kun hir-vikärpänen takertuu ihmiseen, se

menettää välittömästi sii-vet eikä voi enää poistua väärästä kohteesta.

– Tarkkaa syytä siihen, miksi ihmisen veri ei kel-paa ravinnoksi, ei tiede-tä, mutta todennäköisesti hirvikärpänen on vain eri-koistunut hirveen. Mielen-kiintoista on myös se, et-tä Ruotsissa hirvikärpänen

ei juuri vaivaa ihmisiä. On epäselvää mistä tämä johtuu. Onko hirvikär-pänen Ruotsissa sen verran kehitty-neempi, että harhaiskuja ei juuri tule, Kaitala miettii.

Vastoin sitkeänä elävää käsitystä hirvikärpänen ei ime ihmisestä ver-ta eikä laji muni ihmisen karvoituk-seen. Hirvikärpäset eivät myöskään elä sisätiloissa pitkään eivätkä lisään-

ny asunnoissa. Hirvikärpäsen voi se-koittaa helposti lintukärpäseen, joka ei kuitenkaan pudota siipiään missään vaiheessa.

TorjuntakeinojaHirvikärpäsen luontaisia vihollisia ovat tiaiset, päästäiset ja myyrät.

Suoritettujen lääkityskokeiden perusteella ivermektiini-niminen lois-lääke on osoittautunut hirvikärpäsel-le myrkylliseksi. Kyseisellä loismyr-kyllä käsitellään vuosittain 80 pro-senttia eloporoista.

Ongelma on se, että hirvikärpä-sen leviämisen kannalta kriittisimmäl-lä alueella, poronhoitoalueen etelä-osassa, lääkitys on ollut kaikkein vä-häisintä. Siellä vain noin puolelle elo-poroista on annettu loislääkitys.

– Eteläisellä alueella erotukset ovat pienempiä kuin pohjoisessa, ja näin eläinlääkärit eivät ole aina pai-kalla, Laaksonen sanoo.

Loislääkitys on tehty myös lii-an myöhään, eli tammi–helmikuus-sa, kun se pitäisi tehdä heti syksyl-lä syyserotusten yhteydessä. Lisäk-si lääkettä on annettu sisäisesti, jol-loin suuri osa vaikutuksesta häviää ruoansulatuskanavaan, eikä välity ve-renkiertoon tehokkaasti ja siten hir-vikärpästen ruoaksi. Lääkitys tulisi antaa pistoksina.

– Ivermektiini tappaa hirvikärpä-set tehokkaasti. Poronhoitoalueen eteläosassa onkin lisätty loislääki-tyksen antamista. Tarkkana pitää ol-la, mutta en ole tällä hetkellä kovin huolissani hirvikärpäsestä porojen suhteen, Laaksonen jatkaa.

Kaitala arvioi, että porojen lois-lääkityksellä ei voida estää hirvikär-pästen etenemistä, jos hirvikannan annetaan kasvaa Lapissa.

Myös kamferin on väitetty tehoa-van hirvikärpäseen, mutta siitä ei ole vielä tieteellistä näyttöä.

Alustavat tutkimustulokset viit-taavat siihen, että vaaleat vaatteet vä-hentävät hirvikärpästen hyökkäilyä. Kesän sienestäjät ja marjastajat voivat testata tutkimustuloksen paikkansa-pitävyyttä hirvikärpäsalueella. Lisätietoja:

Hirvikärpäsprojektin www-sivut: cc.oulu.fi/~lcervi/faq.html

19


Merja Lindroos

Met

la/M

erja

Lin

droo

s

Ovatko puutavaran mittauslait-teet kunnossa ja kalibroitu oikein? Ovatko toimintatavat ja ohjeet ajantasalla? Näitä kysymyksiä sel-vitti virallinen mittaaja Tapio Wall valvontakäynnillä Stora Enson Varkauden tehtaalla.

T ehtaat mittaavat vastaanotta-mansa puutavaran, ja virallinen mittaaja varmistaa tarkastus-

käynneillä, että mittauslaitteet ja mit-tausorganisaatio ovat kunnossa.

Metsänomistaja, joka myy puu-ta tehdasmittauksella, saa kantora-hatulonsa mittaustuloksen perusteel-la. Samoin puuautoyrittäjälle makse-taan palkkaa mittaustuloksen mukaan. Metsäfirmat vaihtavat koko ajan puuta keskenään. Myös näiden yritysten väli-set maksut määräytyvät mittaustulos-ten mukaan. Puutavaran lisäksi mita-taan haketta ja purua.

Virallinen mittaaja Tapio Wall Met-lasta kertoo, että oikein tehdyillä ja

säännöllisesti valvotuilla mittaustoi-milla luodaan luottamus kaikkien toi-mijoiden välille. Mahdollisimman tark-ka ja valvottu mittaustoiminta on kaik-kien toimijoiden etu. Samalla se hyö-dyttää ja ryhdittää tehtaan omia toi-mintoja.

– Me voimme tehdä valvontamit-tauksia etukäteen ilmoittamatta. Käy-tännössä sovimme tapaamisesta aina, jotta mittauksen kannalta oikeat hen-kilöt ovat paikalla, Wall kertoo.

Stora Enson Varkauden tehtaalla virallista mittaajaa on vastaanottamas-sa terminaalin esimies Pirkko Lahti-nen. Wall on selvästi tervetullut vie-ras, ja toimittajan ennakkoasenne kaikkien karttamasta kyttääjästä alkaa vähitellen karista.

Tehdasmittausilmoitus on tärkeäWallin ensimmäinen tehtävä on tar-kastaa tehdasmittausilmoitus. Ilmoi-tukseen on kirjattu tehdasmittaajan nimi, yhteystiedot ja mittauspaikka,

mittauspaikalla käytettävä mittausme-netelmä ja mittauslaite sekä mittauksen aloittamisajankohta.

Ilmoitus pitää tehdä aina silloin, kun tehdas aloittaa toiminnan. Jos käynnis-sä olevan tehtaan toiminnot muuttuvat oleellisesti, tehdään uusi ilmoitus.

– Tarkastan ilmoituksen perusteel-la käytössä olevat puutavaran mittaus-menetelmät sekä eri menetelmillä mi-tattavat puumäärät kuljetusketjuittain. Lisäksi totean avainhenkilöt ja heidän vastuunsa, Wall sanoo.

Ilmoitukset säilytetään Metlassa. Toiminnan alkaessa ensimmäinen val-vonta tehtaalle tai sahalle on maksulli-nen. Samoin silloin, jos virallinen mit-taaja tilataan paikalle tai valvontamit-tauksessa löytyy selkeä virhe. Muuten valvonta on asiakkaalle valtion tarjo-ama maksuton palvelu.

Laserskannauksella tieto kuorman koostaWall siirtyy seuraavaksi tehtaan valvo-moon, josta hän seuraa, kun puurekat

Puurekat ajetaan modernin mittalaitteen läpi. Puutavaran tilavuus skannautuu kolmen viuhkalaserin kuvaamana nipuittain tai nipunosittain. Mittaustiedot tallennetaan tietokoneelle, josta ne siirretään tehtaan vastaanottojärjestelmään.


Met

la/M

erja

Lin

droo

s

Met

la/M

erja

Lin

droo

s

Met

la/M

erja

Lin

droo

s

toisensa jälkeen matelevat modernin mittalaitteen läpi.

Stora Enson tehtaalla puutavara mi-tataan laserskannaukseen perustuval-la kehyskuvamittauksella: rekka kulkee mittakehikon läpi tasaisella 1–2 sekun-timetrin nopeudella, ja puutavaran tila-vuus skannautuu kolmen viuhkalaserin kuvaamana nipuittain tai nipunosittain. Samalla ajoneuvoyhdistelmän kokonais-paino punnitaan siltavaa’alla. Mittaus-tiedot tallennetaan tietokoneelle, jos-ta ne siirretään tehtaan vastaanottojär-jestelmään.

Kun rekka on kulkenut mittalait-teen läpi, se ajetaan tehtaan pihalle odottamaan vastaanottojärjestelmän kuittausta. Kuorma voidaan purkaa vasta, kun mittauksesta on saatu kuit-taus. Kuorman purkamisen jälkeen rek-ka ajaa takaisin saman mittauslaitteen läpi, jolloin se punnitaan tyhjänä. Kul-jettaja saa mittauslaitteesta kuitin, jos-ta näkyy muun muassa kuorman kuu-tiomäärä ja paino.

Lahtinen on tyytyväinen nopeaan kehysmittausjärjestelmään. Hänen mie-lestään Modus 2000-mittalaite on eh-doton, kun rekkoja kulkee terminaalin läpi kolmattasataa päivässä.

Tarkastusmittauksia mittasaksillaWallin kanssa valvomossa on puunkä-sittelijä Heikki Luostarinen. Luosta-rinen seuraa tietokoneelta vastaanot-tojärjestelmän kuvaa kuorman raken-teesta. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös puutavaraerien otantanippujen mittaa-minen.

– Modusmittalaitteen antamaa tu-losta kontrolloidaan ja kalibroidaan mittaamalla manuaalisesti satunnais-otannalla poimittuja puunippuja. Vas-taanottojärjestelmä arpoo kuormas-ta nipun, joka levitetään heti kentälle kontrollimittausta varten, Wall kertoo.

Siirrymme tehtaan etupihalle, jon-ne on levitetty muutamia puunippu-ja odottamaan mittamiehiä. Luostari-nen mittaa puiden tilavuuden mittake-pin ja mittaussaksien avulla. Mittaustu-losta verrataan kehysmittauksesta saa-tuun tulokseen.

– Tuloksissa ei ole yleensä suuria eroja, Luostarinen toteaa.

Wall voi virkansa puolesta vielä teetättää kontrollimittauksen tai teh-dä sen itse. Mittauksen tulosta verra-taan perusmittauksen mittaustulok-seen.

Omavalvonta luotettavan toiminnan taustavoimaPuutavaran mittaus on tehty, ja puut siirtyvät tehtaan raaka-aineeksi. Mut-ta virallisen mittaajan työ jatkuu: hän aloittaa tehtaan omavalvontajärjestel-män katselmuksen.

Päivittäiseen omavalvontaan kuu-luu muun muassa mittauslaitteen tar-kistaminen jättiläismäisen testipun-nuksen avulla. Vaa’an ja punnuksen vä-lillä ei saa olla kuin pieni heitto, muu-ten laitteet on kalibroitava.

Mittalaitteen tulosta kontrolloidaan ja kalibroidaan mittaamalla manuaalisesti satunnaisotannalla poimittuja puunippuja. Puiden tilavuus mitataan mittakepin ja

mittaussaksien avulla.

Mittaus- ja valvontatehtäviä hoitavat Metlan kaksi virallista mittaajaa Tapio Wall (kuvassa) ja Lauri Hjelm. Heidän työajasta valtaosan vie valvontamittaus tehtailla ja suuremmilla sahoilla. Virallis-ten mittaajien apua tarvitaan toisinaan myös puun ostajan ja myyjän ristiriitojen ratkomisessa, jos jompi kumpi osapuoli on tyytymätön mittaustulokseen.

21


etsäntutkimuslaitos on vastan-nut puutavaranmittauksen viran-

omaistehtävistä syksystä 2002 alkaen. Viranomaistehtävät jaetaan tehtaiden ja sahojen valvontamittaukseen sekä viralliseen mittaukseen.

Virallisella mittauksella tarkoite-taan leimikon pystypuuston tai valmiin puutavaran mittaamista sen määrän tai laadun toteamiseksi. Pyöreän puuta-varan lisäksi voidaan mitata myös ha-ketta ja purua. Mittaustuloksia käyte-tään muun muassa palkka-, urakoin-ti- ja puutavaran maksujen määrittelyn perusteena.

Ostaja ja myyjä hoitavat yleen-sä mittauksen, mutta jos jompi kumpi osapuoli on tyytymätön mittaustulok-seen, hän voi pyytää virallista mittaus-ta. Virallista mittausta pyydetään siltä

Stora Enson Varkauden tehtailla val-mistetaan hienopaperia, painopaperia ja puutuotteita. Tehtaan käyttämä puu tulee pääosin Keski-Suomesta ja Ylä-Savosta. Varkauden tehtaat työllistävät kaikkiaan 650 henkilöä.

metsäkeskukselta, jonka toimialueella mitattava puumäärä sijaitsee tai mistä tehdasmitattava erä on hakattu. Met-säkeskuksen rooli on lähettää asiakasta koskevat paperit ja yhteydenottopyyn-tö Metsäntutkimuslaitokseen.

– Ennaltaehkäisevän työn ansiosta ristiriitatapauksia on harvoin, ehkä ker-ran vuodessa. Olemme rajatapauksissa mukana niin varhaisessa vaiheessa, että ristiriidat saadaan useimmiten ratkot-tua neuvottelemalla ennen ikäviä rii-taprosesseja, virallinen mittaaja Tapio Wall Metlasta kertoo.

Tehtaiden valvontamittauksissa val-votaan puutavaran tehdasmittausta. Tarkoitus on huolehtia siitä, että teh-taiden oma puutavaranmittausorgani-saatio toimii ja tuottaa oikean mittaus-tuloksen. Virallisten mittaajien työajas-

ta valtaosan vie valvontamittaus tehtailla ja suuremmilla sahoilla.

Käytännössä mittaus- ja valvontateh-täviä hoitaa kaksi Metlan palkkalistoil-la olevaa virallista mittaajaa. Tapio Wal-lin vastuulla ovat Kainuun, Pohjois-Poh-janmaan, Lapin, Etelä- ja Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan metsäkeskusten alueet ja Vantaalla työskentelevän Lau-ri Hjelmin alueeseen kuluvat Rannikon, Lounais-Suomen, Häme-Uusimaan, Pir-kanmaan ja Etelä-Pohjanmaan, Kaakkois-Suomen ja Keski-Suomen metsäkeskus-ten alueet sekä Ahvenanmaa.

Puutavaranmittausta on säädelty Suomessa lailla vuodesta 1939 alkaen, ja lain korkein toimeenpanovalta on maa- ja metsätalousministeriöllä.

Lisätietoja: www.metla.fi/metinfo/tietopaketit/mittaus/

Sto

ra E

nso

Sahoilla omavalvontaa hoidetaan mittaamalla kontrollitukkieriä. Kont-rollitukit arvotaan ja ne mitataan vähin-tään kahden viikon välein. Ensin tukki-mittarilla, sitten sahan oma väki mittaa erän mittasaksilla. Näin kontrolloidaan tukkimittarin tarkkuutta.

Kaikesta omavalvontaan liittyväs-tä toiminnasta on pidettävä kirjaa, sillä toiminnan on oltava avointa. Virallisen mittaajan lisäksi puun myyjällä tai toi-mittajalla on oikeus tarkistaa mittauk-

seen liittyvät dokumentit. Niistä näkyy tarkkuus, jolla puut on mitattu.

Myös haketta mitataanPyöreän puun lisäksi mitataan myös teollisuushaketta. Hakeauto punnitaan samalla tavalla kuin pölliauto.

Hakekuormista arvotaan satun-naisotannalla näyte-eriä. Autonkuljet-taja toimittaa näyte-erän mitta-ase-malle, josta se menee seulontaan ja kuivaukseen. Sen jälkeen erä punni-taan uudelleen kuiva-ainepitoisuu-den ja palakokojakauman määrittämis-tä varten.

– Näyte-erän perusteella tarkiste-taan, että kuorma on sitä, mitä sen pi-tikin olla. Sahojen toimittaman hak-keen hinta määräytyy sen laadun mu-kaan, Wall kertoo.

Energiapuun mittaus ei kuulu puu-tavaranmittauslain piiriin, siitä on so-vittu erikseen tehdyllä sopimuksella.

Stora Enson Varkauden terminaalissa kaikki hyvinWall laatii jokaisesta valvontakäynnis-tä pöytäkirjan. Jos tarkastuksen aikana ilmenee jotakin poikkeavaa, siitä kir-joitetaan lyhyt muistio tai komment-ti pöytäkirjaan. Jos kyseessä on isom-pi virhe, määritellään määräaika, mihin mennessä vika on korjattava. Jos asi-akas ei noudata annettua määräaikaa, asia etenee mittauslautakuntaan.

– Stora Enson Varkauden tehtaalla kaikki mittaustoimintaan liittyvät asi-at olivat hyvin. Tehtaan henkilökunta hoiti iltapäivän aikana terminaalin lä-pi kulkeneen valtavan puumäärän tuo-tantoon vankalla ammattitaidolla, Wall kehuu.

Tehtaiden valvontamittauksessa paljastuu harvoin laiminlyöntejä, sillä puutavaran mittauskäytäntö on hiot-tu huippuunsa modernien ja luotetta-vien laitteiden avulla. Lisäksi tehtaat ja sahat noudattavat tunnollisesti laissa määrättyä omavalvontaa, jonka avulla mittalaitteiden antamiin tuloksiin voi luottaa. Virallisen mittaajan tehtäväksi jää tarkistaa mittauspaikkakohtaises-ti mittalaitteiden toimivuus ja mittauk-sen tarkkuustaso. Lisäksi tarkistetaan, että toimintatavat ovat lain ja ohjeiden mukaisia.


Kari Valtonen ja Jari Viitanen

Paperin ja sellun tuotanto ja vienti supistuvat rajusti vuonna 2009

Suomen paperiteollisuuden pää-markkina-alueella Euroopassa pa-

perin kulutus on 2000-luvulla kasvanut hyvin hitaasti, kun taas tuotantokapasi-teetti on kasvanut selvästi kulutuksen kasvua nopeammin luoden markkinoil-le ylitarjontaa. Syksyllä 2008 alkaneen maailmantalouden taantuman seurauk-sena sanoma- ja ilmaisjakelulehtien le-vikkien voimakas lasku pienensi sano-malehtipaperin kysyntää, ja mainon-nan selvä väheneminen supisti osaltaan kaikkien painopapereiden kysyntää. Myös pakkauspapereiden ja kartonki-tuotteiden kysyntä on vähentynyt.

Vuoden 2009 alussa paino- ja kir-joituspapereiden kysyntä Euroopassa on edelleen jyrkästi laskenut. Tammi- ja helmikuussa paino- ja kirjoituspape-rien kysyntä Euroopan CEPI-maissa on laskenut 10–25 prosenttia tuotelajista riippuen vuoden 2008 tammi–maalis-kuuhun verrattuna.

Heikko kysyntä on johtanut tuotantokapasiteetin vähentämiseenHeikon kysynnän ja vallitsevan ylitar-jonnan seurauksena paperi- ja karton-kiteollisuus alkoi supistamaan voimak-kaasti tuotantokapasiteettiaan vuon-na 2008 niin Suomessa kuin ulkomail-lakin. Nämä tuotantolaitosten sulkemi-set ovat vähentäneet paperiteollisuu-den kapasiteettiä Suomessa noin 1,3 miljoonaa tonnia tämän vuoden maalis-kuun loppuun mennessä. Kartonkika-pasiteettia on vähennetty 0,3 miljoo-naa tonnia ja sellukapasiteettia 0,9 mil-joonaa tonnia.

Vuonna 2008 sanomalehtipaperin vienti aleni peräti 40 prosenttia ja hie-nopaperin vajaa 10 prosenttia vuoteen 2007 verrattuna. Kuvaavaa sellun ja pa-perin viennin kehitykselle vuonna 2008 oli, että sellun ja paperin vientimäärät alenivat jokaisena vuosineljänneksenä edelliseen neljännekseen verrattuna. Kartongin vienti supistui varsinaisesti vasta viimeisellä vuosineljänneksellä.

Kysynnän ja viennin romahdettua myös tuotantomäärät alenivat. Sano-ma- ja aikauslehtipaperin sekä sellun

tuotannon supistukset olivat Suomes-sa suhteellisesti suurempia kuin yleen-sä Euroopassa. CEPI-maissa paperin, kartongin ja sellun tuotanto vuonna 2008 supistui noin 4 prosenttia. Suo-messa sanoma- ja aikakauslehtipape-rin tuotanto supistui 13 prosenttia ja hienopaperin 2 prosenttia. Sekä sel-lun että paperi- ja kartonkituotteiden tuotanto supistui jyrkimmin vuoden loppupuolella.

Valopilkkuna paperin hintataso kohoaa hieman vuonna 2009 Paperi- ja kartonkituotteiden kysyn-nän ennustetaan pysyvän heikko-na vuonna 2009 niin Euroopassa kuin muillakin markkina-alueilla. Kysyn-nän heikkous johtanee tuotantokapa-siteetin lisäsupistuksiin ja tuotantosei-sokkien jatkumiseen Suomessa. Pape-rin tuotannon ja viennin ennakoidaan vuonna 2009 pienenevän noin neljän-neksellä vuoteen 2008 verrattuna. Kartongin viennin ennakoidaan pie-nentyvän 25 prosenttia ja tuotannon 20 prosenttia. Sellun viennin arvioi-daan supistuvan 30 prosenttia ja tuo-tannon 25 prosenttia.

Kannattavuuden parantamiseksi Suomen paperi- ja massateollisuuden strategisena tavoitteena on jo useita vuosia ollut korottaa tuotteiden hin-toja. Tuotannon ja viennin voimakkail-la supistuksilla tavoitteessa onkin on-nistuttu kohtuullisen hyvin. Paperin ja kartongin viennin yksikköarvot nou-sivat 3 prosenttia vuonna 2008 ver-

rattuna vuoteen 2007. Valkaistun sul-faattisellun yksikköarvo pysyi edellisen vuoden tasolla.

Paperin hinnat ovat Euroopassa yleisesti hiukan kohonneet myös tä-män vuoden ensimmäisellä neljännek-sellä. Vuoden 2009 maaliskuussa sa-noma- ja aikakauslehtipaperin hinta on ollut 4–6 prosenttia korkeampi kuin vuoden 2008 maaliskuussa. Päällystä-mättömän hienopaperin hinta on sen sijaan hieman laskenut. Myös havu- ja lehtisulfaattisellun hinta on laskenut voimakkaasti vuoden 2009 alkupuolel-la. Suomen paperin koko viennin keski-määräinen yksikköhinta oli tammi–hel-mikuussa 2009 4 prosenttia korkeampi kuin samaan aikaan vuonna 2008 ja 2 prosenttia korkeampi kuin koko viime vuoden keskihinta. Kartongin keskihin-ta oli alkuvuodesta 4 prosenttia kor-keampi kuin viime vuoden keskihinta. Paperin ja kartongin heikosta vienti-markkinoiden kysynnästä johtuen mer-kittäviä hinnan korotuksia ei enää tä-nä vuonna ole odotettavissa, ja vuonna 2009 paperin ja kartongin viennin kes-kihinnan ennakoidaan nousevan 3 pro-senttia viime vuoden keskihinnasta.

Valkaistun sulfaattisellun yksikkö-hinta oli tammi–helmikuussa 20 pro-senttia alempi kuin samaan aikaan vii-me vuonna ja 17 prosenttia alempi kuin viime vuoden keskihinta. Valkaistun sulfaattisellun koko tämän vuoden yk-sikköhinnan ennakoidaan edelleen ale-nevan 25 prosenttia viime vuoden kes-kihinnasta.

Tuotanto Vienti Viennin yksikköarvot 2007 2008 2009e 2007 2008 2009e 2007 2008 2009e

Sellu 7699 7159 5400 2355 2090 1500 480 478 360% –3 –7 –25 –7 –11 –30 6 0 -25

Paperi 11272 10229 7700 10515 9197 6900 578 596 613% 1 –9 –25 1 –12 –25 -2 3 3

Kartonki 3063 2898 2300 2641 2606 2000 665 683 703% 3 –5 –20 3 –1 –25 -1 3 3

Massa- ja paperiteollisuuden tuotanto- ja vientimäärät (1000 t) sekä viennin yksikköarvot (€/t)

23


Metsien kätköistäMetsien kätköistäMetsien kätköistä Koonnut: Marjatta JoutsimäkiM

etla

/Ess

i Pur

anen

Met

la/A

ntti

Pou

ttu

Kesän mäntypistiäistilanne?

K: Muistelimme perheen kanssa kesää, jolloin Puumalas-sa mökillä oli niin paljon pistiäisiä männyissä, että kuhi-

na kävi. Liikkuminen pihapiirissä oli tuolloin varsin ikävää. Tästä on jo useita vuosia ja puut ovat toipuneet. Mikä mahtaa olla tä-män kesän tilanne?

Anne Vantaalta

V: Ruskomäntypistiäistuhoja tulee esiintymään laajasti etenkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, jossa lähes kaikilla

tutkituilla alueilla toukkia on paljon tänäkin kesänä. Myös Lou-nais-Suomessa tuhoja tulee paljon vielä vanhoillakin tuhoalueilla ja uusia tuhojakin löytyy. Saimaan ympäristössä ankarimmat tu-hot ovat näytteiden perusteella jo ohi, mutta sielläkin on edel-leen alueita, joilla tuhot ovat vasta alkamassa.

Kesällä 2008 ruskomäntypistiäisiä oli runsaasti Uudessakau-pungissa ja siellä turvauduttiin torjuntaruiskutuksiin virusprepa-raatilla. Ruiskutus onnistui hyvin, joskin virus tehosi hitaasti ja neulasten syönti oli paikoin rajua ruiskutetuillakin alueilla. Män-nyt kuitenkin selvisivät hengissä. Lisäksi ruskomäntypistiäiskanta heikentyi niin paljon, että luontaiset viholliset, etenkin munaloi-set, pystyivät tekemään massaesiintymästä lopun.

Lentoruiskutuksia ei tänä kesänä ole tarpeen tehdä. Män-tyjen kunto on ollut keväällä parempi kuin edellisvuonna riittä-

V: Yhdessä männyn kävyssä on keskimäärin 20–30 siementä. Kuusen kävyssä siemeniä on paljon enemmän, yleensä 100–200 kappaletta. Huomattava osa, jopa yli puolet

kuusen siemenistä, saattaa olla tyhjiä. Käytännössä edellä mainitut luvut tarkoittavat, että kiloon siemeniä tarvitaan männyllä noin 150 litraa ja kuusella noin 100 litraa käpyjä.

Puukohtaiset käpymäärät vaihtelevat molemmilla puulajeilla paljon. Tutkimusten perusteella noin 75% männyistä kukkii ja tuottaa käpyjä joka vuosi. Kuusella voi kulua useitakin vuosia peräkkäin ilman, että

puu tuottaa ainoatakaan käpyä. Siemensadon tarkkailumetsiköistä kerätyn laajan seuranta-aineiston perusteella molemmat puulajit tuottavat tiheähkössä kasvuasennossa keskimäärin 40–50 käpyä vuosittain. Parhaimmillaan yksittäisestä siemenpuumännystä on laskettu jopa yli 800 käpyä.

Kuusen käpymäärät vaihtelevat mäntyä jyrkemmin. Katovuosien vastapainona kuusen käpyjä saattaa hyvänä siemenvuotena esiintyä hyvin paljon. Yksittäinen, suurikokoinen

kuusi voi tuolloin tuottaa jopa yli tuhat käpyä ja metsikkötasollakin voidaan saavuttaa keskiarvo, joka vastaa 100–150 käpyä puuta kohden.

Puiden väliset erot käpymäärissä aiheutuvat monista eri tekijöistä, kuten perinnöllisistä ominaisuuksista, fysiologisesta tilasta, pölytyksen onnistumisesta, kasvupaikan viljavuudesta, topografiasta ja tuhojen esiintymisestä. Myös metsän rakenne vaikuttaa käpysadon määrään. Siemensadon kannalta tärkeimpiä puustotunnuksia ovat puun ikä, pituus, kasvutila ja elävän latvuksen koko. Varsinkin tiheissä männiköissä on vaarana, että käpysato heikkenee pysyvästi, mikäli puiden elävät latvukset pääsevät supistumaan liiaksi. Männyn siemenpuita valittaessa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota elävän latvuksen kokoon.

Tutkija Tatu Hokkanen, Metla

Montako siementä kävyssä ja käpyjä puussa?

K: Minua kiinnostaisi tietää kuinka monta siementä kuusen- ja männynkävyissä keskimäärin on. Entäpä kuinka monta käpyä on täysikasvuisessa puussa?

J.J. Raumalta


Met

la/A

ntti

Pou

ttu

Suomen suurin mänty?

K: Tervehdys. Meillä täällä Lahdessa on keskustelua Suomen suurimmasta männystä. Onko Metlalla tietoja asiasta?

J. Niemivaara, Lahti

V: Kysymykseen on vaikea vastata, koska ensin pitäisi mää-ritellä, millä tavalla suurin: korkein, paksuin vai tilavuudel-

taan suurin. Suomen korkein (pisin) mänty kasvaa tiettävästi Punkaharjulla,

Kokonharjun aarnialueella. Tämä 180-vuotias mänty on 41 metriä korkea ja sen ympärysmitta rinnankorkeudelta on 196 cm. Näillä arvoilla puun tilavuudeksi saadaan noin 5 m³. Puu ei kuitenkaan ole ympärysmitaltaan eikä varmaan tilavuudeltaankaan Suomen suu-rin mänty.

Niilo Karhu luettelee kirjassaan ”Vihreät jättiläiset, Suomen paksuimmat puut” seitsemän mäntyä, joiden ympärysmitta on yli 400 cm. Ne kaikki ovat tosin monihaaraisia ja mitattu usein rin-nankorkeutta alempaa. Kaikkein paksuimman männyn ympärys-mitta on 496 cm. Se kasvaa Hämeenlinnan Pikku-Parolassa. Puuta kutsutaan Keisarinmännyksi ja se on rauhoitettu.

Tutkija Teijo Nikkanen, Metla

Toinen tämän kesän merkittävä män-nyn neulastuholainen on Yyterissä riehu-

va tähtikudospistiäinen. Ennusteen mu-kaan nyt on sen huippuvuosi ja tuhot laajene-

vat edelleen. Viime kesänä oli jo pienempi tuhohuippu yhden välivuoden jälkeen.

Tähtikudospistiäisen torjunta on hankalaa. Maassa jurovista tou-

kista on löytynyt loisia, joten luontai-set viholliset ja tähtikudospistiäiselle

epäedulliset säät saattavat vähentää tuhoja.

vän kostean kesän jälkeen, eikä laajoja mäntyjen kuolemisia ole odotettavissa ainakaan ruskomän-typistiäisten aiheuttamana. Sen sijaan kasvutappiot voi-vat paikoin olla hyvinkin merkittäviä – pahimmilla tuhoalu-eilla jopa puolet kymmenen vuoden kasvusta saattaa jäädä ker-tymättä. Neulasettomien puiden lannoittaminen ei kannata, mutta kun puihin on kertynyt jonkin verran uutta neulasmassaa, voi lannoi-tus nopeuttaa puiden toipumista.

Viime syksyn ja alkutalven aikana Metla keräsi ja meille lähetettiin rus-komäntypistiäisoksanäytteitä 42 alueelta ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Tä-hän mennessä on tutkittu 723 oksaa ja niistä on löydetty 1212 ruskomäntypistiäi-sen munaryhmää. Munia on laskettu vajaa 70 000 ja yli 15 000 munan terveydenti-la on määritetty.

Tuhotilannetta omissa metsissä kannattaa seurata ja tuhoista ilmoittaa joko met-sänhoitoyhdistykselle, metsäkeskukseen tai Metsäntutkimuslaitokselle.

Tutkija Antti Pouttu, Metla

Metla/Antti Pouttu

Kysymyksiä voi lähettää:Metsäntutkimus-lehti, PL 18, 01301 Vantaatai [email protected]

25

Metsäntutkimus 2/2009Metsäntutkimus 2/2009

Suomen pisin mänty kasvaa Puhkaharjulla

Met

la/T

eijo

Nik

kane

n

Koonnut: Sanna Kettunen www.metla.fi/tiedotteet/

Metla/E

ssi P

urane

n Biomassan kasvava käyttö avaa

markkinoita ja tuo haasteita Biomassa on merkittävin uusiutu-van energian lähde. Sen asemaa ovat

vahvistaneet kansainväliset sitoumukset kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisek-

si ja pyrkimykset pienentää öljyriippuvuutta. Biomassan hyödyntämisen osaaminen tarjoaa

uusia markkinoita suomalaisille kone-, laite- ja jär-jestelmätoimittajille, mutta kasvavien markkinoiden

hyödyntäminen edellyttää aluekohtaista olosuhde- ja markkinaosaamista.

Maailmanlaajuinen energiapuun saatavuus on arvioitu noin 1,2 mil-jardiksi kiintokuutiometriksi (noin 2400 terawattituntia), mikä vastaa noin kahta prosenttia maailman tämänhetkisestä primäärienergian käytöstä. Vaikka energiapuun saatavuus on rajallinen, lupaavia alueita on monia. Esimerkiksi Luoteis-Venäjän energiapuuvarat on arvioitu noin 31 miljoonaksi kiintokuutiometriksi (62 terawattituntia). Alan ja markkinoiden kehittyminen tarjoaa mahdollisuuksia myös suomalaisil-le metsäenergia-alan osaajille, sillä vaikka markkinat kehittyvät Venä-jällä hitaasti, on energiapuulle kysyntää EU:ssa.

Biopolttoaineiden markkinoiden kansainvälistyessä tulee entistä tärkeämmäksi varmistaa, että biomassan tuotanto ja hyödyntäminen energiana tapahtuu kestävästi. Tärkeimpiä huomioitavia ovat maan-käytön muutokset. Myös raaka-aineen viljelystä ja korjuusta aiheutuu maaperän hiili- ja ravinnetaseisiin muutoksia, jotka tunnetaan verrat-tain huonosti. Monet tahot, esimerkiksi EU, ovat valmistelleet kritee-reitä biopolttoaineiden kestävän tuotannon varmistamiseksi, mutta ne ovat vielä monilta osin puutteellisia. Tiedote 6.3.

Pölyttäjien merkitys hyvälle marjasadolle on suuri

Viime kesänä tehdyssä tutkimuksessa kontukimalaisten pölyttämiltä koeruuduilta saatu mustikkasato oli kaksi-toista kertaa suurempi kuin valtakunnalliseen marjasato-

tutkimukseen kuuluneiden koeruutujen sato. Savonlinnan Rönkönvaaran kokeen mustikkasaalis oli peräti 174 kiloa hehtaarilla. Viime kesänä valtakunnallinen mustikkasato oli

niukka: se jäi vain 14 kiloon hehtaarilta laskettuna valtakunnallisen marjasatotutkimuksen 45 mus-tikkametsän koeruuduilta eri puolilla Suomea.

Tutkimusalueen keskelle asennettiin kima-laispönttö, ja mustikkakasvustoon perustettiin

viisi neliömetrin kokoista koeruutua. Kukintavai-

heessa kesäkuun toisella ja kolmannella viikolla kimalais-pöntöissä asustaneet kontukimalaiset pölyttivät innok-kaasti lähialueen mustikkakasvustoja. Muita pölyttäjiä havaittiin vähän.

Viime kesänä odotettiin mustikankukkien määrän perusteella hyvää marjasatoa, mutta toiveet romahtivat raakilevaiheessa. Kukinta-aikana ei esiintynyt ankaria hal-loja, jotka selittäisivät satotason laskua. Pääsyy löytynee pölytyksen epäonnistumisesta – kukinta-aikaan mustikka-kasvustoissa liikkui vain vähän pölyttäjiä, eivätkä kukinta-ai-kaan osuneet kylmät sääjaksot suosineet hyönteisiä. Tiedote 8.4.

Ilmastonmuutos voi johtaa metsien muuttumiseen hiilinielusta hiilipäästöjen lähteeksiTällä hetkellä metsät sitovat yli neljänneksen maailman hiilipäästöistä. Jos maapallon lämpötila nousee vähintään 2,5 astetta verrattuna esiteolli-seen aikaan, maailman metsille voi aiheutua tuho-ja, joiden seurauksena metsät alkavat vapauttaa enemmän hiilidioksidia kuin ne sitovat. Tulokseen on tultu YK:n Metsäfoorumissa esitellyssä rapor-tissa, joka tarjoaa ensimmäisen globaalin analyy-


Met

la/E

ssi P

uran

en

Luonnon monimuotoisuus ja virkistyskäyttö voidaan sovittaa yhteen

Kuntien virkistysmetsien ja valtion retkeilyalueiden käyttäjillä on monenlaisia, osin ristiriitaisia odotuksia metsien ominaisuuksista. Omistaja asettaa metsille usein myös taloudellisia tuottotavoitteita. Metsäluonnon monimuotoisuus voidaan kuitenkin sovittaa yhteen virkistyskäytön, matkailun ja kulttuuri- sekä maisema-arvojen vaali-misen kanssa.

Kauempana taajamista olevissa alueilla eri käyttömuotoja voidaan sovittaa onnistuneesti yhteen moniarvoisella metsäsuunnittelulla, jolloin otetaan kantaa kullekin metsäalueelle soveltuviin käyttömuo-toihin ja metsänhoidon intensiteettiin. Käytännössä yksittäisessä metsässä huomioidaan samanaikaisesti esimerkiksi virkistyksen, kult-tuurin, matkailun ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet.

Metsien päällekkäiskäyttö on mahdollista, jos käyttömuodot eivät ole liiaksi ristiriidassa keskenään. Asuinalueiden lähimetsien kohdalla ristiriitoja voi aiheuttaa monien ulkoilijoiden toive helppokulkuisesta ja hoidetusta virkistysympäristöstä. Runsas ulkoilu pienillä metsäalu-eilla myös muuttaa ja kuluttaa lähimetsien kasvillisuutta ja vähentää alueen monimuotoisuutta. Jos päällekkäiskäyttö on mahdotonta, rin-nakkaiskäyttö vähentää ristiriitoja. Tällöin metsäalueen osille asete-taan erilaisia käytön painotuksia. Tiedote 6.4.

Pienten uudistusalojen perustaminen ja hoitaminen on kallista Suomalaisissa yksityismetsissä uudistetaan joka vuosi huomattava määrä heh-taarin ja sitä pienempiä metsikkökuvioita tai kuvioryhmiä, vaikka metsän-uudistamisen kustannukset nousevat nopeasti uudistusalan pienentyessä. Erikseen käsiteltävä kuvio aiheuttaa pinta-alasta riippumatta tietyt kiinteät kustannukset, joita ovat esimerkiksi koneiden siirto, työntekijöiden matkat sekä töiden suunnittelu ja valmistelu. Pienillä kuvioilla ne saattavat ylittää var-

sinaisen työn kustannukset. Eniten yksikkökustannusten nousuun vaikuttaa koneiden siirto. Metlassa teh-

dyssä tutkimuksessa konetyöketjun yksikkökustannus oli peruslaskelmassa viitisen prosenttia metsurityöketjun yksikkökustannusta suurempi, mutta konetyöketjun

yksikkökustannukset nousivat pienillä uudistusaloilla suhteellisesti nopeammin kuin metsurityöketjussa. Konetyöketju osoittautui metsurityöketjua edullisemmaksi vasta,

kun uudistusalan koko oli lähes kolme hehtaaria. Metsänhoidon kustannustehokkuuden ja laadun tutkimus- ja kehittämisohjelman (MKL) uutiskirje 30.4.

sin metsien kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen. Raportti pohjautuu laajaan analyysiin ekosysteemi-en reagoimisesta erilaisiin ilmastonmuutosskenaa-rioihin.

Lämpötilan nousu yhdessä kuivuuden, hyön-teistuhojen ja muiden ilmastonmuutoksen aiheut-tamien ympäristöhaittojen kanssa voi kiihdyttää metsien häviämistä huomattavasti. Se johtaisi vaa-ralliseen kierteeseen, jossa metsätuhot lisäisivät voimakkaasti hiilipäästöjä, ja se taas kiihdyttäisi kasvihuoneilmiötä ja edelleen pahentaisi metsätu-hoja.

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri puolilla maapalloa. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan länsiosi-en kuivassa sisämaassa puuston kasvu voi vähentyä niin paljon, että metsät eivät enää ole elinkelpoisia. Kohoavat lämpötilat ja hiilipäästöjen lannoitevaiku-tus voivat taas lisätä boreaalisten metsien tuottoa niin paljon, että puun hinta alenee maailmanlaa-

juisesti. Kuitenkin kasvun lisäys voi tyrehtyä li-sääntyviin hyönteistuhoihin, metsäpaloihin ja

myrskyvahinkoihin. Lisää tutkimusta tarvi-taan, jotta voitaisiin ymmärtää täsmälli-

sesti, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin ja kuinka tehokkaita erilaiset

sopeuttamistoimet ovat. Adaptation of Forests and

People to Climate Change -tut-kimuksen koordinoi Metsäntut-kimusjärjestöjen maailmanliitto (IUFRO). Hankkeen vetäjänä toimi Metlan professori Risto Seppälä. Tiedote 16.4.

27


P uu on Suomessa tärkeä energia-lähde. Puuperäisten polttoainei-den osuus energian kokonaiskulu-

tuksesta on viidesosa, millä puupolttoai-neet ovat Suomessa toiseksi merkittävin energialähde öljytuotteiden jälkeen.

Noin puolet puusta poltetaan sellu-teollisuuden tuottamana jätelipeänä, toi-sen puoliskon muodostavat energialai-tosten ja pientalojen käyttämät kiinte-ät puupolttoaineet. Kiinteitä puupolt-toaineita hyödyntäviä energialaitoksia ja teollisuusyrityksiä oli Suomessa vuonna 2008 liki 1100, joiden kokonaiskäytöstä 20 suurinta kattoi puolet.

Metlan viimeisimmän tilaston mu-kaan energialaitokset käyttivät Suomes-sa vuonna 2008 kiinteitä puupolttoainei-ta – lähinnä metsähaketta ja metsäteol-lisuuden sivutuotepuuta – 14,3 miljoo-naa kiintokuutiometriä. Kulutus lisääntyi edellisvuodesta 10 prosenttia ja perustui lähes kokonaisuudessaan metsähakkeen käytön ennätyksellisen suureen kasvuun. Kaikkiaan metsähaketta poltettiin 4,6 miljoonaa kuutiometriä, puolitoista ker-taa enemmän kuin vuotta aiemmin. Val-taosa siitä – 4,0 miljoonaa kuutiometriä – kului energialaitoksissa. Pientalot, lä-hinnä maatilat, käyttävät metsähaketta 0,6 miljoonaa kuutiometriä vuosittain.

Metsähakkeen käytön kasvua vauh-dittivat kahden edellisen sadekesän aihe-uttama polttoturpeen niukkuus ja met-säteollisuuden tuotannon supistumisesta johtunut sivutuotepuun tuotannon vä-heneminen. Vuonna 2007 ensimmäisen

päästökauppakauden lopussa pääs-töoikeuksien hinnat laskivat, mi-kä suosi tällöin turpeen käyttöä. Osa metsähakkeesta siirtyi tämän vuoksi poltettavaksi vuonna 2008.

Kansallisessa metsäohjelmassa (KMO-2015) on metsähakkeelle ase-tettu tavoitteeksi 8–12 miljoonan kuu-tiometrin vuotuinen käyttö 2015 men-nessä ja Suomen pitkän aikavälin ilmas-toja energiastrategiassa 12 miljoonaa kuutiometriä vuoteen 2020 mennes-sä. Maksimitavoitteeseen pääsemiseksi metsähakkeen käytön tulee nykytilan-teesta lähes kolminkertaistua.

Metlan selvitysten mukaan metsäha-ketta olisi vuosittain korjattavissa ener-giaksi 16 miljoonaa kuutiometriä. Liki puolet tästä on kuitenkin runkopuuna nuorissa kasvatusmetsissä, mikä mer-kitsee suurempia hankintakustannuk-sia verrattuna avohakkuualoilta kerät-täviin kantoihin ja hakkuutähteisiin. Pul-lonkaulana tavoitteiden saavuttamises-sa onkin sopivan korjuu- ja kuljetusket-jun järjestely, jotta puu löytäisi tulevai-suudessa tiensä energialaitoksille kilpai-lukykyiseen hintaan.

Pulaa metsäteollisuuden sivutuotteista Metsähakkeen lisäksi energialaitokset polttavat metsäteollisuuden sivutuot-teita ja kierrätyspuuta. Energialaitos-ten vuonna 2008 käyttämän metsäte-ollisuuden sivutuotepuun kulutus – 9,5 miljoonaa kuutiometriä – putosi alim-milleen tällä vuosikymmenellä. Merkit-tävin kiinteä puupolttoaine oli kuori, jo-ta poltettiin 7,1 miljoonaa kuutiomet-riä, puolet kaikista kiinteistä puupolt-toaineista. Saha- ja levyteollisuuden jä-tepuusta valmistettua puutähdehaketta kului 0,8 miljoonaa kuutiometriä; erilai-sia puupuruja, -lastuja ja -pölyjä 1,6 mil-joonaa kuutiometriä. Pula puupuruis-ta vaikeutti myös puupellettien tuotan-toa, mikä aiheutti pellettitehtaiden sul-kemisia ja uusien tehdashankkeiden vii-västymistä.

Metsäteollisuuden sivutuotteiden tuotanto on teollisuustuotannon taantu-man takia vähentynyt. Puupulaa on py-ritty torjumaan lisäämällä merkittävästi poltto- ja jätepuun tuontia. Taantumas-ta johtuen myös päästöoikeuksien hin-nat ovat laskeneet. Mikäli kesä 2009 on parin aikaisemman vuoden tapaan satei-nen, tulee myös polttoturvepula pahe-nemaan entisestään. Tämä johtaisi to-dennäköisesti kivihiilen ja öljyn käytön lisääntymiseen kuluvana vuonna.

Energiapuun käytön kasvettava tulevaisuudessa Suomi on Euroopan unionin kärkimaa viidenneksen osuudellaan puuperäisen energian hyödyntämisessä. Muut EU:n jäsenmaat kattavat energiankulutukses-taan puupolttoaineilla keskimäärin kuu-si prosenttia. Puun energiakäyttöä tul-laan Suomessa kuitenkin jatkossa edel-leen tehostamaan. EU:n energiapaketin direktiivivelvoitteiden mukaisesti tavoit-teena on kasvattaa uusiutuvien ener-gialähteiden osuus EU:ssa 20 prosent-tiin kaikkien energialähteiden loppukulu-tuksesta vuoteen 2020 mennessä. Suo-men uusiutuvan energian käytön tavoit-teeksi on asetettu 38 prosenttia, joten Suomen tulisi lisätä uusiutuvan energian osuutta 10 prosenttiyksikköä (vertailu-vuosi 2005) seuraavan runsaan 10 vuo-den aikana. Suomessa tämä merkitsee ensi sijassa metsähakkeen käytön tuntu-vaa lisäystä: pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa metsähakkeen osuus kotimaisen uusiutuvan energian loppu-käytön lisäyksestä on 40 prosenttia. Lisätietoja:

Metsätilastotiedote 5.5.2009, www.metla.fi/tiedotteet/

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008

milj. m3

0

1

2

3

4

5

PientalotLämpö- ja voimalaitokset

Ennätyksellinen metsähakevuosi 2008 – mitä jatkossa?

2008


Jussi Leppänen ja Esa Uotila

Puukauppa laahaa lamassa

Lähde: Metinfo Tilastopalvelu

Yksityismetsien kantoja hankintahinnat toukokuun puolivälissä 2009 ja vertailu vuodentakaiseen.

Lähde: Metinfo TilastopalveluLisätietoja: www.metla.fi/metinfo/tilasto/Tuoreimmat metsätilastotiedotteet ovat luettavissa Metlan www-sivuilla www.metla.fi/tiedotteet/

Teollisuuden viikoittaiset ostomäärät yksityimetsistä 2008–2009

20092008

milj. m³

vko 10 20 30 40 505 15 25 35 45

0,0

0,2

0,4

0,6

0,8

1,0

1,2

1,4

1,6

1,8

2,0

2,2

2,4

2,6

Kanto- Muutos Hankinta- Muutos hinta vuodessa hinta vuodessa €/m³ % €/m³ %Mät 41,5 -29 46,7 -26Kut 42,7 -28 43,7 -29Kot 38,0 -25 38,7 -30Mäk 13,7 -18 25,5 -29Kuk 19,1 -18 28,8 -23Kok 13,1 -17 25,7 -28

merkittävää vilkastumista vielä kuluva-na vuonna.

Puun tuonti on tammi–helmikuus-sa 2009 romahtanut 1,4 miljoonaan kuutiometriin eli puoleen vuodenta-kaisesta. Vuonna 2008 raakapuuta tuotiin Suomeen 20 miljoonaa kuutio-metriä, mikä on toiseksi suurin tuon-timäärä kautta aikojen. Vaikka Venäjä lykkäsi puutullien korotuksia vuodel-la, teollisuustuotanto Suomessa on jo sopeutumassa alhaisempaan puunkäy-tön määrään. Lisäksi tuontikuitupuun hintataso oli alkuvuonna edelleen kor-kea verrattuna kotimaan hankintahin-tatasoon.

H yvä puunkorjuutalvi kahden huo-non jälkeen alkoi Etelä-Suomessa

tammikuussa 2009. Pääsy rästiin jää-neille, jo aikaisempina vuosina ostetuil-le talvileimikoille merkitsi lamaan ajau-tuneelle metsäteollisuudelle lisää puu-ta varastoon ja uusien puukauppojen tarpeen vähenemistä. Puukauppa on-kin vähentynyt tammikuun jälkeen lä-hes olemattomiin. Metsäteollisuus-tuotteiden heikko kysyntä pitää puun käytön lähitulevaisuudessa alhaisena ja hakatun kuitupuun varastot ennätys-suurina.

Tammi-huhtikuussa metsäteolli-suus on ostanut yksityismetsistä vain 2,5 miljoonaa kuutiometriä puuta, mi-kä selvästi alle puolet vuodentakaises-ta ja vain neljäsosa viimeisten kymme-nen vuoden keskimääräisistä ostomää-ristä. Tammi–maaliskuussa yksityis-metsien markkinahakkuut taas ovat olleet hyvän puunkorjuutalven ansi-osta 14,4 miljoonaa kuutiometriä (+7 %). Kaikkiaan markkinahakkuut oli-vat tammi–maaliskuussa 17,0 miljoo-naa kuutiometriä, missä on kahdeksan prosentin lisäys vuoteen 2008 verrat-tuna. Huhtikuussa puunkorjuu on vähi-tellen hiljentynyt ja suuri osa metsäko-neyrityksistä on aloittanut useamman kuukauden mittaiset seisokit.

Puun hinnat ovat puun kysynnän tyrehtymisen seurauksena vajonneet nopeasti. Toukokuun puolessavälissä tukkien kantohinnat olivat 25–29 pro-senttia vuodentakaista alemmat ja kui-tupuilla pudotus on ollut 16–18 pro-senttia. Hankintahinnat ovat tukeil-la pudonneet 26–30 prosenttia ja vie-lä viime vuonna vahvasti kysytyn han-kintakuitupuun hinnat ovat alentuneet vuodessa 23–29 prosenttia.

Piristysruiskeena kevään puumark-kinoilla on ollut energiapuun kysyn-tä, joka on uinut vastavirtaan mui-den puutavaralajien kanssa. Taustal-la on paitsi puuenergian käytön lisään-tyminen, myös kuivuvan energiapuun varastojen kasvattaminen lähitulevai-suudessa käynnistyvien lämpö- ja voi-malaitosten tarpeisiin. Vuonna 2008 energialaitokset käyttivät metsähaket-

ta jo 4 miljoonaa kuutiometriä. Käyte-tystä metsähakkeesta pienpuuta ja jä-reää runkopuuta oli 28, hakkuutähdet-tä 58 ja kantoja 14 prosenttia.

Tukin kysyntä lisääntymässäSahatavaran hinnanlaskun pysähtymi-nen ja tukin hinnan alentuminen ovat tuoneet sahoille liikkumavaraa, mikä tulee näkymään kesällä tukin kysyn-nän vilkastumisena. Kesä- ja kelirikko-korjuukohteiden tarjonta on kuiten-kin alentuneella hintatasolla niukkaa. Metsäntutkimuslaitoksen toukokuus-sa 2009 julkistetussa Metsäsektorin suhdannetiedotteessa puukaupan en-nakoidaan vilkastuvan vasta kesän jäl-keen, kun puukauppaa käydään myös talvikorjuukohteista. Samalla puun-myyntiverotuksen 50 prosentin huo-jennuskausi on puukauppojen te-on osalta päättymässä vuoden lopus-sa, mikä lisää erityisesti tukkivaltaisten leimikoiden tarjontaa.

Myös paperiteollisuudessa pitkään jatkunut hintojen lasku on pysähtynyt merkittävien tuotannonleikkausten seurauksena. Sen sijaan sellun hinta on jatkanut laskuaan. Teollisuuden kuitu-puuvarastot ovat tuotannon vähenty-misestä johtuen niin suuret, että kui-tupuun kysyntään ei ole odotettavissa

29


Merja Lindroos


Metlan uusi johtokunta aloitti kol-mevuotisen toimikautensa 1.3.2009. Johtokunnan puheenjohtajana toimii metsäntuotantotieteen professo-ri Paavo Pelkonen Joensuun yliopistosta. Pelkonen on tyytyväinen joukkueensa kokoonpanoon.

– Johtokunnan pohja on riittävän laaja. Jokainen jäsen edustaa selkeästi erityyp-pistä Metlalle tärkeää taustaorganisaa-tiota, Pelkonen kertoo.

Tiede, tutkimus ja kansainvälisyysPaavo Pelkonen on viimeisen päälle yli-opistomies, jossa elää tutkija. Vaikka tie-de- ja yliopistohallinto leimaa Pelkosen työuraa voimakkaasti, myös Metla on hä-nelle entuudestaan tuttu. Pelkonen toimi Suonenjoen metsänviljelyn koeaseman, nykyisen Suonenjoen toimintayksikön, johtajana 1970- ja 1980-lukujen taittees-sa viitisen vuotta. Sen jälkeen hän siirtyi yliopistomaailmaan.

– Tulin Joensuun yliopistoon vuon-na 1983 ja sillä tiellä olen edelleen. Ehkä siksi, että minulla on ollut onni tehdä hy-vin erilaisia ”yliopistoposteja”: olen ollut professorina, metsätieteellisen tiedekun-nan dekaanina ja yliopiston rehtorina. Olenpa tainnut välillä kuljettaa autoakin, Pelkonen virnistää.

Pelkonen toimi uransa alkupuolella reilun vuoden Kanadassa Ontarion met-säntutkimuslaitoksella. Viimeistään täl-lä reissulla hän sisäisti kansainvälisyyden merkityksen. Parhaat kansainväliset ver-kostot hän loi kuitenkin hieman myö-hemmin, kahdeksan vuotta kestäneellä rehtorikaudella 1990-luvulla.

– Vedän useita kansainvälisiä opetus-verkostoja: muun muassa EU-rahoitteis-ta Erasmus-ohjelmaa, jota Joensuun yli-opisto on koordinoinut vuodesta 2004 alkaen. Kansainvälisyys pitää yliopiston ilmeen virkeänä ja näiden verkostojen kautta saamme lahjakkaita opiskelijoita eri puolilta maailmaa, Pelkonen sanoo.

Päivätyönsä lisäksi Pelkosella on useita merkittäviä luottamustehtäviä Suomessa ja ulkomailla. Lisäksi hän on sekä Pietarin metsäakatemian että Pet-roskoin valtionyliopiston kunniatohtori.

Kokemuksella Metlan asioita ajamaanPelkonen pitää omaa kokemustaan käyttökelpoisena voimavarana Metlan johtokuntatyöskentelylle.

– Ehkä parasta, mitä voin tähän työs-kentelyyn tuoda, on strateginen ajattelu. Kun on näinkin kokenut konkari, pystyy aika hyvin määrittämään, millä tavalla tie-depolitiikkaan liittyviä strategisia suunni-telmia tehdään, miten niihin pitää tarttua ja miten niitä viedään käytäntöön, Pelko-nen sanoo.

Johtokunnalla on haasteellinen teh-tävä edessään. Metlassa, kuten muualla-kin julkissektorilla, on jo koettu hyytäviä hetkiä eivätkä tulevatkaan vuodet näy-tä kovin auvoisilta. Pelkosen mielestä joh-tokunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää resurssit ja toiminnot tasapainossa.

– Ikävyyksiä siitä seuraa, jos toimin-ta on laajempaa kuin käytettävissä ole-vat resurssit. Näin on tainnut jo jossakin määrin käydä, Pelkonen toteaa.

Metla tutkii oikeita asioitaPelkonen kiittelee Metlan pelisilmää ja osaamista. Jokaisessa Metlan kahdeksas-sa tutkimusohjelmassa tutkitaan ammat-titaidolla ajankohtaisia aiheita, kuten bio-energiaa, metsäsuunnittelua tai suontut-kimukseen liittyviä kysymyksiä. Myös glo-baalit ilmiöt kuten ilmastonmuutos, on otettu tutkimuksessa huomioon.

Tuntosarvien on kuitenkin oltava ko-ko ajan herkkinä uusille tuulille. Pelkonen itse korostaa yhteiskunnallista metsän-tutkimusta.

– On mielenkiintoista seurata, miten yhteiskunnan metsäsuhde kehittyy. Esi-merkkinä voidaan mainita vaikka suur-teollisuuden ulkomaiset operaatiot, jois-sa yhteiskunnan ja metsätalouden risti-riita usein kärjistyy. Tämä aihealue ei to-ki ole uusi Metlassa, vaikka se ei otsikko-tasolla näykään ohjelmissa. Yhteiskunnal-lisen metsäntutkimuksen vahvistaminen on periaatteessa kirjattu Metlan strategi-aan, Pelkonen sanoo.

Pelkosen mielestä oma metsäntutki-muslaitos on Suomelle tärkeä. Siitä pitäi-si pystyä ottamaan täysi ilo irti. Esi-merkkinä hän mainitsee nykyi-sin paljon puhutun globaalin palvelututkimuksen, jonka tuottamiseen Metlalla olisi hyvät edellytykset.

Tutkijan vapaus on oikein oivallettuna arvokas asiaPaavo Pelkonen on arvostettu metsäalan tiedemies. Kun on paljon nähnyt ja ko-kenut, osaa arvostaa suomalaista tutki-musympäristöä ja tutkijan vapautta eri lailla: kiitollisena ja nöyrästi.

– Metla on upea ympäristö tutkijoil-le. Kaikki tuntemani Metlassa tai Joen-suun yliopistossa työskennelleet kansain-väliset tutkijat ovat suomalaisesta tutki-musilmapiiristä hyvin otettuja. Meillähän on kaikki hyvin. Sen sijaan, että mels-kaamme ja hämmennämme joutavanpäi-väistä, voisimme miettiä, miten asioita kyettäisiin tekemään vieläkin paremmin, Pelkonen sanoo.

– Tutkijanvapautta meillä on tänäkin päivänä riittämiin, vaikka tutkimusorga-nisaatioiden hankkima ulkopuolinen ra-hoitus on saattanut sitä vanhoista hy-vistä ajoista hieman kaventaakin. Minun mielestäni tutkijat ovat edelleen riittä-vän löysissä ohjaksissa, ja se on arvokas asia. Valtiovalta on ilmoittanut, että tut-kimus- ja kehittämistoimintaa tullaan jat-kossakin ylläpitämään ja rahoittamaan suurin piirtein nykyisessä laajuudes-sa. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa ei-kä itsestään selvää. Metlalle on tarpeek-si haastetta siinä, kun se yrittää myydä tuottamaansa tutkimusta yhteiskunnalle, Pelkonen kertoo.

Metla antaa minulle uuden, mielenkiintoisen näkökulman metsätieteeseen sekä tiede- ja metsäpolitiikkaan, kertoo professori Paavo Pelkonen.

31


Sini

kka

Jort

ikka

Marja Hilska-AaltonenMetsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen toimii maa- ja metsätalousministeriössä metsätalouden edistämisyksikön pääl-likkönä. Hänen vastuullaan ovat muun muassa metsätalouden tukipolitiikkaan liittyvät tehtävät. Hilska-Aaltonen on työskennellyt viimeiset 18 vuotta mi-nisteriössä, ja ennen ministeriöön siir-tymistä Metlassa, Metsähallituksessa ja maataloushallinnossa.

Hilska-Aaltosen mielestä Metla on yksi maailman johtavista metsäntutki-muslaitoksista. Metlassa on tehty pitkä-jänteistä työtä, joka helpottaa metsäpo-litiikan suunnittelua, tavoitteiden aset-telua ja tulosten seurantaa.

– Tutkimustoimintaa ohjataan stra-tegiatyöllä, jossa tulee entistä enemmän ottaa huomioon suomalaisen yhteiskun-nan odotukset metsäsektorille, Hilska-Aaltonen sanoo.

Marja Hilska-Aaltonen toimii Metlan johtokunnan varapuheenjohtajana.

Saara BäckYlitarkastaja Saara Bäck työskentelee ympäristöministeriön luontoympäristö-osastolla. Hän kertoo seuraavansa aktii-visesti metsiin liittyvää ympäristönsuo-jelukeskustelua, metsänhoidosta ja met-sien monikäytöstä käytävää keskustelua ja erityiseti pienomistajille suunnatun tiedon kulkua ja sen onnistumista.

Ennen ympäristöministeriöön siir-tymistä Bäck on toiminut muun muas-sa Suomen ympäristökeskuksessa tut-kimuspäällikkönä. Tällöin hän perehtyi tiedepolittikkaan, tutkimushakuihin ja EU:n asiantuntijatyöhön.

– Tutkimuslaitos on pystynyt nope-asti reagoimaan kansallisiin ja kansain-välisiin tutkimusympäristön muutoksiin ja on siten voinut toteuttaa menestyk-sekkäitä tutkimushankkeita, Saara Bäck sanoo.

Hän korostaa strategiatyön merki-tystä ja myös tutkijoiden vastuuta sen kehittämisessä: tutkijat liikkuvat maa-ilmalla ja kuulevat ensimmäisinä tutki-

muksen uusista tuulista. Toimintaympä-ristön muutosten ennakointi ja tutkimuk-sen suuntaaminen sen mukaisesti on tär-keää.

Reivo JärvenpääEtelä-Suomen Metsänomistajien liiton johtaja Reivo Järvenpää arvioi Metlan toi-mintaa metsänomistajien edusmiehen nä-kökulmasta. Järvenpää on toiminut Etelä-Suomen Metsänomistajien liiton johtaja-na 20 vuotta ja on työskennellyt sitä en-nen Uusimaa-Hämeen ja Satakunnan pii-rimetsälautakunnissa. Hän aloitti metsän-hoitotyöt jo pikkupoikana kotitilalla.

Järvenpään mielestä Metlassa perus-tutkimus on vahvalla pohjalla ja VMI:n antama tieto Suomen metsistä ainutlaa-tuisen hyvää ja arvokasta. Myös metsiin ja metsätalouteen liittyvät tilastot ovat tärkeitä.

– Metlaa ollaan kehittämässä oikeaan suuntaan: hyvää on esimerkiksi tutkimus-aihepiirien hahmottaminen tutkimusoh-jelmiksi. Näin muodostuu kokonaisuuk-sia, jotka vastaavat yhä paremmin muut-tuvan metsämaailman tarpeita, Järven-pää sanoo.

Järvenpään mielestä tutkimustulok-sia pitää viedä nopeasti käytännön toimi-joille.

– Pidän hyvänä, että käytäntöä pal-veleva tieto viedään suoraan toimijoille metsänhoitoyhdistysten kautta, Järven-pää toteaa.

Karen Wik-PortinMyös rannikon metsäkeskuksen johta-ja Karen Wik-Portilla on vankka käytän-nön metsäalan tuntemus. Hän aloitti työ-uransa Metsähallituksen toimistometsän-hoitajana ja siirtyi sieltä Helsingin metsä-lautakuntaan metsäsuunnittelupäälliköksi. Wik-Portin on työskennellyt metsälau-takunta-metsäkeskusorganisaatiossa en-sin piirimetsänhoitajana ja sen jälkeen 10 vuotta metsäkeskuksen johtajana.

Wik-Portin arvostaa Metlan vankkaa osaamista ja yhteyksiä käytännön metsä-talouteen.

– Ne ovat asioita, joita pitää vaalia ja kehittää jatkossakin: erityisesti käytäntöä palvelevaa tutkimustiedonvälitystä kannattaa edistää, Wik-Portin kertoo.

Markku KarlssonTeknologiajohtaja Markku Karlsson työskentelee UPM Kymmenessä muun muassa biopolttoainekehityksen ja pa-perin valmistuksen uudistamisen paris-sa. Ennen metsäteollisuuteen siirtymis-tä hän on työskennellyt laitevalmistajil-la, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Li-säksi hänellä on vankka kokemus monis-ta kansainvälisistä ja kansallisista tekno-logiakehityksen verkostoista ja luotta-mustehtävistä.

– Suomen metsät muodostavat kan-sallisesti tärkeimmän kestävää kehitys-tä tukevan raaka-aineresurssin tulevai-suudessa. Metsien sekä puun määrän ja rakenteen optimaalinen kehittäminen edellyttää Metlalta koko metsäsektorin tarpeiden ja arvoverkkojen tuntemista, ja tutkimusta ohjaavaa näkökulmaa pi-tää kehittää enemmän tarvelähtöiseksi, Karlsson sanoo.

Aimo JokelaMetlan henkilöstön edustajana johto-kunnassa on aluetiedottaja Aimo Joke-la. Jokela on työskennellyt Metlassa vuo-desta 1981 alkaen. Hän on toiminut tut-kimusmetsien suunnittelutehtävissä ja esimiehenä sekä tutkimuksen koetoi-minnan parissa suurimman osan työhis-toriastaan. Vuodesta 2008 alkaen Jokela on ollut Länsi-Suomen aluetiedottaja.

Jokelan mielestä Metlan vahvuuk-sia ovat maantieteellinen kattavuus, laaja koealaverkosto ja monipuolinen metsän-tutkimuksellinen osaaminen.

– Metlan tulisi entistä enemmän kes-kittää tutkimustoimintaa yhteiskunnan ja Suomen metsätalouden kannalta tär-keisiin aihepiireihin. Samalla tarvitaan li-sää joustavuutta eli mahdollisuus vastata entistä nopeammin ajankohtaisiin tutki-muksellisiin tarpeisiin, Jokela sanoo.


Metlan työraportteja Metla julkaisee Työraportteja-sarjassa tutkimusten ennakkotuloksia, ennakkotulosten luonteisia selvi-tyksiä, esitelmiä, kokouskoosteita ja vastaavia.

Suurin sallittu poromäärä tarkistetaan pian Raportissa esitellään porojen talvilaitumien tutki-musta koskevat tulokset Metlan osalta. Tarkaste-lualueella oli talvilaidunta eli kangasmaata kaikki-aan 4,66 milj. ha. Nykyisillä sallituilla eloporomää-rillä (134 600) poroa kohden keskimäärin käytet-tävissä oleva kangasmaa-ala oli 20–75 ha. Kaik-kien paliskuntien laiduntilanteen ja porotiheyden suhteessa koko muuhun alueeseen esittelevän tau-lukon toivotaan auttavan uusista suurimmista salli-tuista poromääristä päätettäessä. Mattila, Eero & Mikkola, Kari. 2009. Poronhoito-alueen etelä- ja keskiosien talvilaitumet. Tila paliskunnissa 2000-luvun alkuvuosina ja eräiden ravintokasvien esiintymisrunsauden muutokset merkkipiireissä 1970-luvulta lähtien. Metlan työraportteja 115.

Kirjallisuuskatsaus helpottamaan vir-kistysalueiden suunnittelua ja hoitoa Virkistysmetsiin ja retkeilyalueisiin kohdistuu osin ris-tiriitaisia odotuksia. Niiden toivotaan tarjoavan ul-koilijoille virkistysmahdollisuuksia ja metsäeliöstöl-le sopivia elinympäristöjä. Samalla niiltä odotetaan usein myös taloudellista tuottoa. Kuntien ja valtion metsä-, ympäristö- ja viheralan toimijoille, alan tut-kijoille ja opiskelijoille ja muille aiheesta kiinnostu-neille suunnattu kirjallisuuskatsaus keskittyy luon-non monimuotoisuuden ylläpitämisen mahdollisuuk-siin alueilla, joilla virkistyskäyttö on runsasta. Katsa-uksessa on koottu yhteen tutkimukset ja julkaisut, joita voidaan soveltaa kuntien virkistysmetsien ja valtion retkeilyalueiden suunnittelussa ja hoidossa. Hamberg, Leena & Löfström, Irja. 2009. Monimuo-toisuuden ja metsän eri käyttömuotojen yhteenso-vittaminen kuntien virkistysmetsissä ja valtion ret-keilyalueilla. Metlan työraportteja 113.

Metsänhoidon tehostaminen lisäisi hakkuumäärää Luoteis-Venäjällä Luoteis-Venäjän metsävaroja tutkineen projektin tarkoituksena oli kartoittaa pohjoismaisen ja ve-näläisen metsänhoidon ja puunkorjuun vaikutuksia kestävään metsätalouteen sekä edistää kestävän metsänhoidon menetelmiä alueella. Projektin loppu-raportin mukaan alueen metsänhoidossa on havait-tavissa myönteistä kehitystä, mutta myös paranta-misen varaa löytyy. Puunkorjuun menetelmien kehi-tystä vaikeuttaa alueen kehittymätön infrastruktuu-ri ja nousevat kustannukset. Tutkimuksen mukaan metsänhoidon tehostaminen lisäisi vuosittaista hak-kuumäärää merkittävästi. Karjalainen, Timo, Leinonen, Timo, Gerasimov, Yuri, Husso, Markku & Karvinen, Sari (toim.). 2009. Intensification of forest management and improvement of wood harvesting in Northwest

Koonnut: Sanna Huvinenwww.metla.fi/julkaisut/

on Metlan ylin päättävä toimi-elin. Valtioneuvosto nimittää johtokuntaan seitsemän jäsen-tä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ylijohtaja on kokouksissa läsnä esittelijänä.

Johtokunta ohjaa ja valvoo tut-kimuslaitoksen toimintaa:

päättää tutkimuslaitoksen •toimintalinjoista ja tavoit-teista

vahvistaa tutkimuslaitoksen •työjärjestyksen

päättää tutkimuslaitoksen •talous- ja toimintasuunni-telmasta, talousarvioehdo-tuksesta, budjettirahoituk-sen suuntaamisesta asian-omaisen ministeriön kanssa sovittujen tulostavoitteiden puitteissa, vuotuisesta toi-mintasuunnitelmasta sekä tilinpäätöksen ja siihen liit-tyvän toimintakertomuksen hyväksymisestä

päättää professorin virko-•jen tehtäväalat sekä nimit-tää tutkimusjohtajat, hallin-tojohtajan, professorin ja toimintayksiköiden johtajat.

päättää johtokunnan nimi-•tystoimivaltaan kuuluvan vi-ran perustamisesta, lak-kauttamisesta, viran nimen ja tehtäväpiirin muuttami-sesta sekä viran siirtämises-tä, jollei työjärjestyksessä toisin määrätä

päättää tutkimusperiaatteet •

päättää neuvottelukuntien •asettamisesta ja niiden teh-tävistä

päättää muista tutkimuslai-•toksen kannalta laajakan-toisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista

määrää ylijohtajan sijaiset •sekä

käsittelee ne muut asiat, •jotka johtokunnan puheen-johtaja, ylijohtaja tai kaksi johtokunnan jäsentä esittä-vät käsiteltäviksi.

Russia – Final report of the research project. Metlan työraportteja 110.

Siemenviljelysten perustamis- ja hoito-ohjeet Siemenviljelykset ovat metsäpuiden siementen tuotantoa varten perustettuja viljelyksiä, joiden tavoitteena on varmistaa geneettisesti ja fysio-logisesti korkealaatuisen siemenen tuotanto. Ar-tikkelissa esitellään uusia männyn ja kuusen var-tesiemenviljelyksiä koskevat perustamis- ja hoi-to-ohjeet. Ohjeissa käydään läpi siemenviljelys-ten perustamiseen, rahoitukseen ja rekisteröintiin liittyvien hakemusten aikataulu sekä viljelysten suunnitteluun ja käytännön toteutukseen kuulu-vat työvaiheet ja vaadittavat hoitotyöt. Antola, Jukka, Leinonen, Kari & Niemi, Karolii-na. 2009. Avomaan siemenviljelysten perusta-mis- ja hoito-ohjeet. Metlan työraportteja 117.

Energiapuun alueelliset mahdollisuudet arvioitu Teollisella energiapuulla on suhteellisen korkea hyötysuhde perinteiseen puuenergiaan verrattu-na. Aluekohtaista energiapuun käytön mahdol-lisuuksien arviointia vaikeuttaa esimerkiksi raa-ka-aineperustan erilaisuus, maantieteellinen ja il-mastollinen vaihtelu sekä epätäydelliset tilastot. Tutkimus osoitti, että energiapuun tulevaisuus näyttää lupaavimmalta Yhdysvalloissa, Kanadas-sa, Pohjois-Euroopassa, Venäjällä, Itä-Aasiassa sekä Brasiliassa ja Chilessä. Tulosten perustella metsäenergian teknologian markkinointia ja tut-kimusta voidaan keskittää näille alueille. Anttila, Perttu, Karjalainen, Timo & Asikainen, Antti. 2009. Global potential of modern fuel-wood. Metlan työraportteja 118.

Rannikkoalueet koetaan tärkeiksi virkistyspaikoiksi Rannikkoalueen asukkaat kokevat merenranta-alueet, saariston ja merialueet erittäin tärkeiksi virkistysympäristöiksi. Väestökyselynä toteutettu tutkimus selvitti rannikkoalueille kohdistuvaa vir-kistyskäytön määrää ja laatua sekä arvioi rannik-koväestön virkistyskysynnän tulevaisuuden kehi-tystä. Tutkimus kohdistettiin alueille, missä virkis-tyskäytön kysynnän oletetaan lisääntyvän väes-tön kasvupaineiden ja tiiviin loma-asumisen joh-dosta. Tavoitteena oli kartoittaa myös paikallis-ten asukkaiden virkistyskäytön ja luontomatkai-lukäytön mahdollista ristiriitaa. Uinti, veneily, ka-lastus ja rannalla oleskelu olivat tärkeimpiä vesi-alueisiin ja rantoihin liittyviä ulkoiluharrastuksia. Neuvonen, Marjo, Sievänen, Tuija & Korhonen, Katri. 2009. Rannikkoalueen virkistyskäytön ky-syntä. Metlan työraportteja 116.

Met

la/E

ssi P

uran

en

33


Vapaaehtoista metsiensuojelua kannatetaan Metsiensuojeluun liittyviä asenteita selvittäneen tutkimuksen mukaan kolme neljästä kannattaa suojelun lisäämistä Etelä-Suomessa, mutta lähes kaksi kolmasosaa katsoi, että suojelun tulee pe-rustua vapaaehtoisuuteen. Kyselynä toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tavallisten suomalaisten sekä yksityismetsänomistajien asen-teita monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteisiin, sosio-ekonomisiin vaikutuksiin ja korvausmenet-telyihin. Enemmistön mukaan metsänomistajalle suojelun lisäämisestä aiheutuneet puunmyyntitu-lojen menetykset on korvattava täysimääräisesti. Yksityismetsänomistajat pitivät erityisen tärkeänä itsemääräämisoikeutensa säilyttämistä. Horne, Paula, Koskela, Terhi, Ovaskainen, Vil-le & Horne, Taina (toim.). 2009. Safeguarding fo-rest biodiversity in Finland: Citizens’ and non-in-dustrial private forest owners’ views. Metlan työ-raportteja 119.

Kokousraportti: Havupuiden kas-vullisen lisäämisen mahdollisuudet maisemoinnin ja puun kasvattami-sen tehostamiseksi Metlan Punkaharjun toimintayksikössä syyskuussa 2008 järjestetyssä kokouksessa tutkijat, puun kas-vattajat sekä kasvintuottajat ja taimitarhojen edus-tajat kuudesta maasta vaihtoivat kokemuksia ha-vupuiden kasvullisesta lisäämisestä Pohjoismaissa. Kokouksessa käsiteltiin puunkasvatuksen ja maise-moinnin yleisiä puitteita, teknisiä asioita kuten ok-sastusta ja pistokkaiden juurruttamista sekä alan tulevaisuuden näkymiä ja yhteistyötä. Aronen, Tuija, Nikkanen, Teijo & Tynkkynen, Tii-na (toim.). 2009. Vegetative propagation of coni-fers for enhancing landscaping and tree breeding. Proceedings of the Nordic meeting held in Sep-tember 10th–11th 2008 at Punkaharju, Finland. Metlan työraportteja 114.

Hirvenpyyntilupien anomis- ja myöntämisprosessi kaipaa selkiyttämistä Hirvenmetsästyksen pyyntilupakäytäntöä on eh-dotettu yksinkertaistettavaksi. Luvat myöntää riis-tanhoitopiiri, mutta tärkeä rooli lupajärjestelmäs-sä on myös riistanhoitoyhdistyksillä, jotka antavat pyyntilupahakemuksista omat lausuntonsa. Tutki-muksessa tarkasteltiin pyyntilupajärjestelmän toi-mivuutta riistanhoitoyhdistysten näkökulmasta. Yhdistysten jäsenten mielipiteitä sekä tiedonkul-kua selvittäneessä kyselytutkimuksessa selvisi, et-tei järjestelmään toivota suuria muutoksia. Riistan-hoitopiiristä toiseen vaihteleva prosessi kaipaa kui-tenkin selkiyttämistä. Petäjistö, Leena, Aarnio, Jukka, Selby, Ashley & Härkönen, Sauli. 2009. Onko hirvenpyyntilupien nykyinen anomis- ja myöntämisprosessi selkeä ja tarkoituksenmukainen riistanhoitoyhdistysten hal-litusten näkökulmasta? Metlan työraportteja 112.

Koonnut: Sanna Huvinenwww.metla.fi/julkaisut/

Dissertationes Forestales Dissertationes Forestales on Suomen Metsä-tieteellisen Seuran, Metlan, Helsingin yliopis-ton maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja Joensuun yliopiston metsätieteellisen tiede-kunnan yhteinen metsätieteellisten väitöskir-jojen julkaisusarja.

Puun alkuperän ja kasvutiheyden vaikutukset puiden kasvuun ja puuaineen ominaisuuksiin Ane Zubizarreta Gerendiain selvitti väitöstut-kimuksessaan kuusella, miten puun alkupe-rä ja kasvutiheys vaikuttavat kasvuun ja puu-aineen ominaisuuksiin. Etelä-Suomen alkupe-räiskokeisiin pohjautuvan materiaalin tavoit-teena oli selvittää myös, millä tavalla kasvu ja puuaineen ominaisuudet korreloivat eri al-kuperillä ja, miten puiden välinen kilpailu vai-kuttaa puun kasvuun ja ominaisuuksiin. Puu-aineen tiheys- ja kuituominaisuuksissa ha-vaittiin eri alkuperillä huomattavasti vähäi-sempää vaihtelua kuin kasvuominaisuuksis-sa. Kuusella on kuitenkin mahdollista löytää klooneja, jotka tuottavat samanaikaisesti se-kä keskimääräistä suuremman runkotilavuu-den että korkeamman puuaineen tiheyden ja pidempiä kuituja. Zubizarreta Gerendiain, Ane 2009. Effects of genetic entry and spacing on growth and wood properties in Norway spruce.

Vesitalousolosuhteiden ja maankäsittelyn vaikutus männyn kasvuun Männynviljelyssä on koettu epäonnistumi-sia etenkin luontaisesti syntyneitä kuusivaltai-sia alueita uudistettaessa. Kari Mäkitalo tut-ki väitöksessään vesitalouteen liittyviä maan ominaisuus- ja olosuhdetekijöitä sekä maan-käsittelyn vaikutusta näihin tekijöihin kymme-

nellä mäntyvaltaisella ja kymmenellä kuusi-valtaisella kasvupaikalla. Tulokset osoittavat, että maankäsittely vaikuttaa maan vesitalo-usolosuhteisiin ja siten myös taimien kasvue-dellytyksiin yli kahden vuosikymmenen ajan. Maaperän fysikaaliset ominaisuudet vaikutta-vat merkittävästi männyn viljelytaimien pitkä-aikaiseen elossapysymiseen ja pituuskasvuun. Näiden tekijöiden käyttöä puulajivalinnassa pitää testata myös muiden aineistojen avulla. Mäkitalo, Kari 2009. Soil hydrological pro-perties and conditions, site preparation, and the long-term performance of planted Scots pine (Pinus sylvestris L.) on upland forest sites in Finnish Lapland.

Metsänomistajapalvelujen kehittäminen edellyttää yhteistyötä Kommunikaatioon liittyvien metsänomista-jien asiakasarvojen tunnistaminen on tärke-ää metsäsuunnittelua ja muita metsänomis-tajien palveluja kehitettäessä. Teppo Hujalan väitöstutkimuksesta käy ilmi, että metsäsuun-nittelun palveluja on jatkossakin kehitettävä yhteistyönä metsänomistajien, metsäsuunnit-telijoiden, asiakaspalvelun asiantuntijoiden ja tutkijoiden kesken. Hujalan tarkoituksena oli hahmottaa metsänomistajavetoisen metsä-suunnittelun lähtökohtia kahdella haastattelu-aineistoon perustuvalla laadullisella tutkimuk-sella. Ensimmäinen syventyi metsänomistajien päätöksentekotapoihin ja toinen analysoi su-juvan kommunikaation edellytyksiä ja häiriö-tekijöitä metsänomistajien päätöstuessa. Hujala, Teppo 2009. Owner-driven decision support in holding-specific forest planning.

Hakkuukoneen kuljettajien tuottavin työtekniikka tutkittu Hakkuukoneen kuljettajien työympäristö on muuttunut 15 vuoden aikana. Fyysinen kuor-mitus on vähentynyt ja henkinen vastaavasti noussut. Päätöksenteko työskentelytilantees-

Metsätieteen aikakauskirja 1/2009 Metsätieteen aikakauskirja julkaisee tutki-musartikkeleita, katsauksia ja tiedonantoja metsäntutkimuksen alalta sekä muita met-siin ja metsätalouteen liittyviä kirjoituksia.

Tutkimusartikkelit Leena A. Leskinen, Hanne Nurminen, Mikko Kurttila &

Pekka Leskinen: Metsien suojelun sosiaalisesti kestävä toteuttaminen Merestä Metsäksi -yhteistoimintaver-kostohankkeen tapaus.

Tuomas Kallio & Atte Komonen: Ympäristötukikohtei-den ekologinen laatu: metsälakikohteiden ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen lahopuuston vertailu Pohjois-Karjalassa.

Tutkimusselosteita Anneli Viherä-Aarnio & Pirkko Velling:

Rauduskoivun siemensiirrot Baltian maista Suomeen – vaikutus kasvuun ja rungon laatuun. Annika Kangas, Ruut Haapakoski & Liisa Tyrväinen: Paikkaan sidottujen sosiaalisten ar-vojen käyttö metsäsuunnittelussa – tapaustutkimus UMP-Kymmenen metsissä Hyrynsalmella.

Ilkka Korpela, Tuukka Tuomola, Ti-mo Tokola & Bo Dahlin: Invente-ring av plantskog med laserscan-ning och digitalt flygfoto.

Mikko Räisänen: Kuusen karaistu-minen boorinpuutoksessa.

Liisa Huttunen: Ilmastomuutoksen ja hyönteis-herbivorian vaikutukset rauduskoivun kasvuun ja lehti-en ominaisuuksiin.


ja keskisuurten sahojen liiketoimintamenestyk-seen. 1990-luvulta alkaen muuttuneessa toi-mintaympäristössä sahojen hyödykkeiden ar-vonlisän nostaminen on osoittautunut kilpai-lukyvyn kannalta tärkeäksi. Lähtinen osoittaa, että sahojen liiketoimintamenestykseen ovat kuluvalla vuosikymmenellä vaikuttaneet eni-ten raaka-aineeseen, maineeseen ja palvelui-hin, teknologiseen osaamiseen sekä yhteistyö-hön liittyvät tekijät.

Lähtinen, Katja 2009. Assessing the resour-ce usage decisions and financial performance in Finnish sawmills within the resource-based view framework.

sa on nopeutunut huomattavasti. Kokonai-suudessaan kuljettajan merkitys työn tuotta-vuuden kannalta on korostunut, mikä asettaa vaatimuksia koulutukselle. Tavoitteena oli sel-vittää, millaista on tuottavin mahdollinen hak-kuukonetyö ensiharvennuksessa sekä määrit-tää työn kannalta tärkeät kognitiiviset ominai-suudet ja siten parantaa kuljettajakoulutus-ta. Ammattikuljettajan työtä tutkimalla määri-telty työtekniikka voi nostaa tuottavuutta 10–15 % . Ovaskainen, Heikki 2009. Timber harvester operators’ working technique in first thinning and the importance of cognitive abilities on work productivity.

Kaupunkipuiden vaurioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota Minna Terho selvitti väitöstutkimuksessaan Helsingin yleisimpien kaupunkipuulajien, koi-vun, lehmuksen ja vaahteran, tavallisimmat vauriot. Tutkimuksen tarkoituksena oli edistää puiden kuntoarviointia ja suojelumahdollisuuk-sia. Tulokset osoittivat, että puiden vauriopro-fiilit vaihtelivat lajin mukaan. Terhon mukaan vanhojen puiden suojelua voitaisiin parantaa kiinnittämällä lahoprosessin seurantaan enem-män huomiota. Varsinkin ekologisesti tärkeät onkaloituneet puut tulisi pyrkiä tunnistamaan. Terho, Minna 2009. What was behind the bark? – An assessment of decay among urban Tilia, Betula and Acer trees felled as hazardo-us in the Helsinki City area.

Pölkkyjen pituuden vaikutus tuottavuuteen ja puunkorjuume-netelmät Pohjois-Iranissa Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pölkky-jen pituuden vaikutusta ajanmenekkiin, tuotta-vuuteen ja puun korjuukustannuksiin Pohjois-Iranissa, ja etsiä alueen olosuhteisiin parempia puunkorjuumenetelmiä. Lisäksi vertailtiin kah-den puunkorjuumenetelmän vaikutuksia jää-vään ja korjattuun puustoon. Tukin pituuden vaikutuksesta jäljelle jäävään puustoon saatiin uutta tietoa. Tuloksia on tarkoitus hyödyntää metsätöiden suunnittelussa taloudellisten- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Mousavi Mirkala, Seyed Rostam 2009. Compa-rison of productivity, cost and environmental impacts of two harvesting methods in Nort-hern Iran: short-log vs. long-log.

Oikein valitut hoitotoimenpiteet parantavat kasvatuksen tuloksia suometsissä Metsätalouden kannattava harjoittaminen on mahdollista ojitettujen soiden mäntyvaltaisissa metsissä haasteellisista olosuhteista ja pitkis-tä kasvatusajoista huolimatta. Soili Kojola tutki

simulointilaskelmien avulla kunnostusojitusten erilaisten harvennusten vaikutuksia puuston kehitykseen, kasvatusajan kokonaistuotok-seen sekä metsänkasvatuksen taloudelliseen tulokseen. Kohteen olosuhteiden ja maantie-teellisen sijainnin mukaan valitut toimenpiteet voivat merkittävästi parantaa metsänkasva-tuksen tuloksia. Kojola, Soili 2009. Kohti hyvää suometsien hoitoa – harvennusten ja kunnostusojitusten vaikutus ojitusaluemänniköiden puuntuotok-seen ja metsänkasvatuksen taloustulokseen.

Energiaviljelyn mahdollisuudet Pohjois-Euroopan pelloilla Blas Mola-Yudego tarkastelee väitöstutkimuk-sessaan pajujen lyhytkiertoviljelyn laajenemi-sen mahdollisuuksia Pohjois-Euroopan pelloil-la. Ruotsalaisilta kaupallisilta viljelmiltä kerät-tyyn empiiriseen aineistoon perustuva tutki-mus erittelee lyhytkiertoviljelyn mahdollisuuk-sia, joiden avulla EU:n uuden energiantuotan-tomallin tavoitteisiin voidaan pyrkiä. Tulok-set osoittavat, että tuotokset vaihtelevat huo-mattavasti tuottajien mukaan, mikä alleviivaa tuotanto-osaamisen, eli viljelmien hoitamisen merkitystä. Energiaviljelyn edistämisessä rat-kaiseva merkitys on poliittisen toiminnan on-nistumisella, tuottajataitojen lisäämisellä sekä infrastruktuuripalvelujen parantamisella. Mola-Yudego, Blas 2009. Wood biomass pro-duction potential on agricultural lands in Northern Europe – achieving the goals of energy policy.

Eri biomassa-arviointimene-telmien tuloksissa on huo-mattavia eroja Puuston biomassa-arviointimenetelmien toi-mivuutta ja luotettavuutta vertaillut tutkimus osoittaa, että erilaisilla arviointimenetelmillä saatujen biomassatulosten välillä saattaa ol-la huomattavia eroja. Siksi puuston biomas-san arviointimenetelmiä käytettäessä on syy-tä kiinnittää huomioita menetelmien soveltu-vuuteen sekä virhearviointiin. Tutkimuksessa selvitettiin kahden eri-ikäisen havupuumetsi-kön puuston biomassa Etelä-Suomessa. Liu, Chunjiang 2009. From a tree to a stand in Finnish boreal forests: Biomass esti-mation and comparison of methods.

Sahojen menestystekijät muuttuvassa toimintaympäristössä Katja Lähtinen tarkastelee väitöstut-kimuksessaan, miten aineellisten ja aineettomien tuotannontekijöiden käyttö on kuluvalla vuosikymmenel-lä vaikuttanut suomalaisten suurten

Silva Fennica Silva Fennica on kansainvälinen metsätieteen julkaisusarja. Silva Fennicassa julkaistujen tut-kimusten suomenkielisiä selosteita on luetta-vissa Metsätieteen aikakauskirjasta.

1/2009 Research articles Antti J. Lukkarinen, Seppo Ruotsalainen, Teijo Nikkanen

& Heli Peltola: The growth rhythm and height growth of seedlings of Siberian (Larix sibirica Ledeb.) and Da-hurian (Larix gmelinii Rupr.) larch provenances in greenhouse conditions.

Juha Siitonen, Jenni Hottola & Auli Immonen: Differen-ces in stand characteristics between brook-side key habitats and managed forests in southern Finland.

Michelle de Chantal, Hannu Rita, Urban Bergsten, Mika-ell Ottosson Löfvenius & Harald Grip: Frost heaving of Picea abies seedlings as influenced by soil prepara-tion, planting technique, and location along gap-shel-terwood gradients.

Ville Kankaanhuhta, Timo Saksa & Heikki Smolander: Va-riation in the results of Norway spruce planting and Scots pine direct seeding in privately-owned forests in southern Finland.

Md. Nurul Islam, Mikko Kurttila, Lauri Mehtätalo & Ar-to Haara: Analyzing the effects of inventory errors on holding-level forest plans: the case of measurement error in the basal area of the dominated tree species.

Arto Haara & Pekka Leskinen: The assessment of the uncertainty of updated stand-level inventory data.

Christian Kanzian, Franz Holzleitner, Karl Stampfer & Sa-rah Ashton: Regional energy wood logistics – optimi-zing local fuel supply.

Jani Heikkilä, Matti Sirén, Anssi Ahtikoski, Jari Hynynen, Tiina Sauvula & Mika Lehtonen: Energy wood thin-ning as a part of stand management of Scots pine and Norway spruce.

Glen Murphy, Rod Brownlie, Mark Kimberley & Peter Beets: Impacts of forest harvesting related soil dis-turbance on end-of-rotati-on wood quality and quan-tity in a New Zealand ra-diata pine forest. Yi Pan, Yaoqi Zhang & Indrajit Majumdar: Popula-tion, economic welfare and holding size distribution of private forestland in Alaba-ma, USA.

35


TUTKIMUSTIETOA METSÄSTÄ Metla on yli 800 hengen asiantuntijaorganisaatio, jolla on yhdeksän yksikköä eri puolilla Suomea. Metlan tehtävänä on edistää tutkimuksen keinoin metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Metla on Euroopan suurin metsäntutkimusorganisaatio.

www.metla.fi

Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Kauko Salo sijoitti viime kesänä kaksi kimalaispönttöä koealalle, jossa tarkkailtiin mustikkasatoa. Kontukimalaisten pölyttämiltä koeruuduilta saatiin mustikoita huikeat 174 kiloa hehtaarilla. Valtakunnallisen marjasatotutkimuksen koeruuduilta saatu mustikkasato jäi vain 14 kiloon, eli pölyttäjät nostivat sadon kaksitoistakertaiseksi.

metsäntutkimus 2/2009

Documents