�SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO KESä – SyKSy 2010 | MUSEUM Of fINNISh ARchITEcTURE SUMMER – AUTUMN 2010

Suomen arkkitehtuuria 0809Poimintoja suomalaisen nykyarkkitehtuurin kärjestä9.6.–26.9.2010

Finnish Architecture 0809Leading edge of current Finnish architectureJune 9 – September 26, 2010

Kestävän kehityksen kärjessäMaailman kulttuuria rakennettaessa on ihmisen toiminnan ja luonnonvarojen suhde arvioitava uudelleen 8.10.–21.11.2010

Sustainable architectureTo build our global civilisation on new relations between human organisation and resourcesOctober 8 – November 21, 2010

�

Arkkitehtuuri on yhdessä muotoilun kanssa aivan ehdottoman keskeinen osa meidän

kaikkien elämää. Itse asiassa, arkkitehtuurilla ja muo-toilulla on jopa niin itsestään selvä osa, ettemme edes huomaa niitä. (Arkkitehtiuutiset 4/�0�0)

Kuva suomalaisesta arkkitehtuurista on erilainen ulko-mailta katseltuna. Suomalaisen arkkitehtuurin arvostus ja ihailu on maailmalla suurta. Meillä on yksi maailman vanhimmista alan museoista, jolla on hyvät ja arvostetut kokoelmat sekä osaamista että rautaista kokemusta näyttelyiden tekemisestä... Haluaisin meidän rohkaistu-van olemaan aivan keskellä kansainvälistä diskurssia. (Arkkitehtiuutiset 4/�0�0)

Museoiden välinen lisärakennus elävöittäisi kaupungin-osaa. Tästä voisi tulla keskus, jonka ympärillä alan toimi-jat muutenkin toimivat ja jossa voisi olla mahdollisuuksia erilaisille ruohonjuuritason spontaaneille tapahtumille ja toiminnoille... Nämä historialliset suojelukohteet ovat ihan hienoja, mutta nämä eivät ole niitä käyntikortteja, miten tämän päivän arkkitehtuuri ja muotoilu esitellään. (Helsingin Sanomat �8.�.�0�0)

Taidehistorijoitsija Juulia Kauste, 4�, aloittaa museon johtajana �.6.�0�0. Kauste on toiminut runsaat kym-menen vuotta Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin johtajana. Tänä aikana hän on toteuttanut lukuisia suuria suomalaista arkkitehtuuria ja muotoilua esitteleviä näyt-telyhankkeita. Hän on opettanut pitkään arkkitehtuurin ja muotoilun historiaa Parsons School of Designissa New School Universityssä ja tekee kaupunkitutkimuk-sen väitöskirjaa saman yliopiston The Graduate Faculty of the New School for Social Research -osastolle. Yksi Kausteen suunnitelmista on tiivistää Rakennustaiteen museon ja Designmuseon yhteistyötä. Museot kaavaile-vat tontilleen uutta arkkitehtuurin ja muotoilun keskusta.

Art Historian Juulia Kauste, 42, has been chosen to be the new director of the Museum of Finnish Architectu-re. Her tenure starts on June 1, 2010. For the last ten years Ms. Kauste has acted as the Executive Director of the Finnish Cultural Institute in New York. During this time she produced and curated numerous exhibitions, presenting Finnish architecture and design. She has been teaching Interior and Architectural Design at Parsons The New School for Design and is working on her Phd. in The Graduate Faculty of the New School for Social Research.

JUULIA KAUSTEMuseon uusi johtaja | New Museum Director

Kuva: Patrik R

astenberger/SR

M

�

Pohjoismaat esittelevät Shanghain maailmannäytte-lyssä �.6.–�8.8. ympäristö- ja maisemasuunnitelmia teemalla ”New Nordic Landscapes”. Esiteltävien projek-tien yhteisenä tavoitteena on tuoda esille ja korostaa maisemasuunnittelun oleellista merkitystä erityisesti kestävään kehitykseen pyrkivässä laaja-alaisessa suunnittelussa.

Suomen projektiin esitellään Vuosaaren huipun puistoalue teemalla luonnon monimuotoisuus. Puiston rakentamisessa on käytetty aivan uudenlaisia työtapo-ja, joiden ansiosta pystytään lyhyessä ajassa luomaan luonnon monimuotoisuutta korostavia maisematyyppe-jä. Ulkoilukäyttöön rakennettu puisto tarjoaa samalla suotuisan ympäristön laajalle eliölajistolle. Puiston rakentamisessa on hyödynnetty läheisen sataman yli-jäämämaita ja alueella osittain sijainnutta kaatopaikkaa.

Projekti toteutetaan Dansk Arkitektur Centerin joh-dolla ja sen rahoittaa Pohjoismaiden Ministerineuvosto. Suomen osuudesta vastaa Suomen maisema-arkkiteh-tilliitto MARK ry yhteistyössä Suomen rakennustaiteen museon kanssa. Näyttelyn kuraattorina toimii Meri Mannerla-Magnusson, MARK.

SUomALAISTA mAISEmASUUnnITTELUA ShAnghAIn mAAILmAnnäyTTELySSä

FCG

Finnish Consulting G

roup Oy

Todennäköisesti maailman suurin arkkitehtuuritapahtu-ma, Venetsian kansainvälinen arkkitehtuuribiennaali, on yleisölle auki �9.8.–��.��. Kahdennentoista biennaalin teema on ”People Meet in Architecture”.

Alvar Aallon �956 suunnittelemaan pieneen mutta keskeiseen Suomen paviljonkiin Giardini-alueella sijoitetaan koulurakennuksiamme esittelevä näyttely. Rakennustaiteen museon tuottamassa näyttelyssä on seitsemän �000-luvulla rakennettua kohdetta, joista jokaisen suunnittelijana on toimi-nut eri toimisto.

Koulut ovat suomalaisen maiseman olennainen osa ja hil-jattain myös kansainvälisellä ken-tällä Pisa-tutkimuksen ansiosta näkyvään asemaan nousseita. Pisassa on todettu koulujärjes-telmämme kuuluvan suoritusten perusteella maailman parhaim-mistoon. Tässä on myös koulun kuorilla merkittävä rooli.

Biennaalin sadastatuhannesta kävijästä iso lohko on koululaisia ja opiskelijoita. Tälle yleisölle esityksen on suuntauduttava, ja viesti on muokattava yksinker-taiseksi ja vauhdikkaasti omaksuttavaksi. Tehtävä on haaste.

Rappiotilassa �970-luvulla virunut paviljonki on saatettu erinomaiseen kuntoon. Aiemmin Argentiinalle, Portugalille ja Islannille vuokrattu rakennus on nyt otet-tu kokonaan Suomen käyttöön. Vuorovuosina paviljon-gissa on esillä arkkitehtuuri ja taide.

Suomi on mukana myös Pohjoismaiden paviljongin näyttelyssä, joka esittelee kustakin maasta viisi ihmis-ten kohtauspaikkana toimivaa rakennusta. Näyttelystä vastaa tänä vuonna Ruotsi.

The 12th international Biennial of Architecture in Venice will be open to the public from August 29 to No-vember 21, 2010. It has been described as the largest architecture event of its kind in the world. This year the theme of the biennal is ”People Meet in Architecture”.

The Museum of Finnish Architecture will produce an exhibition in the small but centrally located Finnish Pa-vilion designed by Alvar Aalto in 1956. The pavilion is in Giardini, Venice. The exhibition presents seven Finnish

21st century school buildings designed by different offices.

School buildings are an integral part of the Finnish land-scape and recently, thanks to the Pisa study, internationally rec-ognized. According to the study our school system is one of the highest-performing in the world. The school building itself plays a significant role in this as well.

Many of the hundred thou-sand biennial visitors are pupils and students. This means the exhibition has to be geared towards the gen-eral public and the message easily adapted. This task is a challenge.

The pavilion was neglected during the 1970s but it has now been renovated and is in excellent condition. Previously rented to Argentina, Portugal and Iceland the pavilion is now used for Finnish exhibitions only. Architecture and art are presented in the pavilion in alternate years.

Finland is also taking part in the Nordic pavilion exhibition, which is being produced by Sweden this year. Each Nordic country will be represented by five buildings, which act as meeting places for people.

LA bIEnnALE dI vEnEzIA 2010

4

Suomen arkkitehtuuria 0809 kaksivuotiskat-saukseen valitut työt ovat poimintoja suoma-laisen nykyarkkitehtuurin kärjestä. Laadun rinnalla tavoitteena on monipuolinen poikki-leikkaus ajankohtaisen arkkitehtuurin ilme-nemismuodoista ja lähestymistavoista aina detaljeista kaupunkialueisiin. Kokonaisuus kuvaa samalla ammatin nykykentän laajuutta sekä usein ristiriitaisia tavoitteita ja arvoja.

Ehdotusten määrä oli tällä kertaa poikkeuksellisen suu-ri, noin kaksinkertainen verrattuna edelliseen. Valittu joukko edustaa ajalle tyypillisesti erilaisten ajattelu-tapojen ja arkkitehtuurikielten rikasta rinnakkaiseloa. Kansallisten ja kansainvälisten vaikutteiden jatkuvaa ja rauhatontakin liikettä ja suhdetta edeltäjiinsä voinee perustellusti arvioida vasta viiveellä.

Materiaalisen hyvinvoinnin ja elintason jatkuva kehittäminen on muuttunut huoleksi inhimillisen elämän edellytysten turvaamisesta. Samalla kun huoli ympäris-tön tilasta on moninkertaistunut, kestävän rakentami-sen kommentointi taannehtivalla ajanjaksolla on varsin vaikea ja epäkiitollinen tehtävä.

Vuosien �008 ja �009 rakentamista voinee luonnehtia normien ohjaamaksi ja niihin luottavaksi. Kestävän rakentamisen esimerkit ovat valitettavan

finnish architecture 0809

The works selected for this biennial survey represent individual projects picked out from the leading edge of current Finnish archi-tecture with the aim of creating a broad and diverse cross-section ranging from small details to whole urban areas. The collection thus describes both the current extent of the field and its frequently conflicting goals and values.

Exceptionally many proposals were put forward, about twice the number in the previous survey, and those se-lected represent the richness of architectural styles and ways of thinking typical of the times. The constant rest-less movements of national and international influences and their relations with their predecessors may with justification be assessed only after a certain interval in time. One factor that unites all the works selected is nevertheless their carefully considered relation to their context in terms of culture, time and place. In the best cases they speak to us both on a general and a special level as also on an international and a local level.

The continuous development of material welfare and living standards has given way to an anxiety to safeguard the prerequisites for human life. As concern for the state of the environment has vastly increased,

Jury: heikki Aitoaho, Selina Anttinen, Johan celsingV

illa Mecklin, N

aantali. Huttunen–Lipasti–Pakkanen A

rchitects. Photo: Marko H

uttunen

5

vaatimattomia ja näkyvät pikemminkin pakotettuna uteliaisuutena tulevaa kohtaan kuin määrätietoisena ennakoivana toimintana. Toisaalta valituissa töissä on läsnä kokonaisvaltaisesti tiedostavan arkkitehtuurin ajasta riippumattomia arvoja, jotka luovat perustaa rakennetun ympäristön arvostamiselle ja kestävälle elämäntavalle. Paikkaan sitoutuvien ratkaisujen, inhi-millisyyden, osallisuuden, luontevan vaatimattomuuden sekä materiaalin kunnioituksen rinnalla nousevat esiin elämyksellisyys, yllätyksellisyys sekä vaihtoehtojen ja yksilöllisten ratkaisujen tarjoaminen.

Vuosien �008 ja �009 aikana maailman ja Suomen talous ajautui taantumaan. Tässä katsauksessa kerä-tään kuitenkin vielä korkeasuhdanteen satoa. Nousu-kauden jälkiaalloissa korostuu asuntorakentaminen.

Rakentamisen keskittyessä kaupunkeihin keskuste-lua kaupunkien roolista rakennemuutoksen ja ympä-

ristöongelmien ratkaisussa käytiin laajalla rintamalla. Maanlaajuises-ti puhuttivat kuntaliitokset, kaupunkirakenteen tiivistäminen ja joukkoliikenteen uudet mahdollisuu-det. Rakentamisen kulttuurissa tiiviin kaupungin vasta-painona kangastaa kuitenkin edelleen kaipaus luontoon. Tämä ilmenee yhä

laajemmin ympäristöön hajoavassa pientalorakenta-misessa ja heijastanee laajempaa epätietoisuutta ja epävarmuutta hyvän ja tavoiteltavan elämisen mal-leista. Tämän katsauksen tarjonnassa jäi erityisesti kaipaamaan yrityksiä kehittää suomalaisten edelleen ja monesti perustellusti suosimaa pientaloasumista

it has been realised that the retrospective assessment of buildings in terms of sustainability is a fairly difficult and unrewarding exercise.

It can probably be said that building in 2008 and 2009 was in general governed by norms and proved faith-ful to these. The examples of sustainable building during this period are modest and represent compulsive curiosity for what lies ahead rather than determined anticipatory action.

During 2008 and 2009 the global economy went into a recession and the Finnish economy with it. This survey is nevertheless still able to reap the harvest of the pre-ceding economic boom. In the wake of economic growth the emphasis in building tends to be on housing.

As building was concentrated in urban areas, a wide discussion was carried on concerning the role of towns and cities in reacting to structural change and resolving environmental problems. The consolidation of municipali-ties, the increasing density of urban structure and new public transport opportunities have been to the fore. As a counterbalance to the compact city, our building culture nevertheless still reflects our longing for nature. This is manifest in the scattered building of new private houses and probably reflects general uncertainty and doubt regarding models for a good and desirable way of living. The material available for this survey showed a notable lack of efforts to develop the private house concept that many Finns still favour, often with good reason, in a more sustainable, egalitarian, socially stimulating and archi-tecturally ambitious direction.

Other themes that have emerged in addition to more compact urban structures are recycling and new uses and the culture of impermanence and participation. Vuosaari Harbour in Helsinki was opened in 2008, and the city is now entering upon its greatest face-lift in a hundred years as the previous harbour areas are redeveloped for housing and business purposes. This provision of workplaces close to the city centre, where they are excellently situated with regard to public transport, is a welcome alternative to the business parks on the outskirts.

The imperatives that attend a sustainable future call for creativity and adaptability in our architecture. Apart

Anttolanhovi Lakeside Villas, Mikkeli. Emma Johansson Architects. Photo: Jussi Tiainen.

Provincial Archives, Hämeenlinna. Heikkinen–Komonen Architects. Photo: Jussi Tiainen.

6

kestävään, tasa-arvoiseen, sosiaalisesti stimuloivaan ja arkkitehtonisesti kunnianhimoiseen suuntaan.

Kaupunkirakenteen tiivistämisen rinnalla sen kierrätys ja uudet käytöt sekä väliaikaisuuden ja osallistumisen kulttuuri nousivat vahvasti keskuste-luun. Helsingissä Vuosaaren satama otettiin käyttöön vuonna �008. Kaupungissa on alkanut suurin muu-tostyö sataan vuoteen, kun entiset satama-alueet rakennetaan asuin- ja työpaikkakäyttöön. Työelämän keskittymä kantakaupungin jatkeena ja erinomaisesti joukkoliikenneyhteyksien saavutettavissa on tervetul-lut vastine kaupungin reuna-alueiden yrityspuistoille.

Kestävän huomisen imperatiivit edellyttävät arkkitehtuurilta luovuutta ja muuntautumiskykyä. Paitsi kommunikoida ympäristön ja käyttäjien kanssa arkkitehtuurin tehtävänä on luoda esimerkkejä ennen kokemattomasta, yhteisen ponnistelun arvoisia tavoit-teita. Tämän voi nähdä myös arkkitehtuuria uudistava-na mahdollisuutena.

Suomen arkkitehtuuria 0809Näyttely 9.6.–�6.9.�0�0 Kaksivuotiskatselmuksessa esitellään �5 poimintaa suomalaisen nykyarkkitehtuurin kärjestä. Näyttelyyn liittyy englanninkielinen julkaisu ”Finnish Architecture 0809”. Kirja ja näyttely ovat neljäs uuden arkkiteh-tuurimme kaksivuotiskatselmus, jolla korkealaatuista nykyarkkitehtuuria tehdään tunnetuksi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Valitut kohteet löytyvät museon verkkosivulta www.mfa.fi. Tuottajat: Alvar Aalto Akate-mia, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ja Suomen raken-nustaiteen museo.

from communicating with its environment and users, the task of architecture is to create examples of something unprecedented – goals worthy of concerted effort. This can also be seen as an opening for architectural renewal.

Finnish Architecture 0809 Exhibition June 9 – September 26, 2010 The biennial survey presents 25 pickings from the leading edge of current Finnish architecture. The book, “Finnish Architecture 0607”, is published in English. The book and the exhibition constitute the fourth biennial survey intended to make contemporary Finnish archi-tecture known in Finland and internationally. Producers: Alvar Aalto Academy, Finnish Association of Architects SAFA, Museum of Finnish Architecture.

Blocks of Flats in Myllypuro, Helsinki. A6 Architects. Photo: Hannu Koivisto

Paulig Roastery, Helsinki. Tommila Architects Ltd. Photo: Jussi Tiainen

7

Onko Pohjoismailla jonkinlainen yhteinen arkkiteh-tuuri vai onko Pohjoismaissa syntyvä rakennustaide tunnistettavissa pohjoismaiseksi? Myönteistä vasta-usta pidetään usein itsestäänselvyytenä. Arkkitehtien piirissä tunnettiin innostusta pohjoismaisuuteen �900-luvun alussa. Ensimmäisiä merkkejä oli ns. viikinki- tai lohikäärmetyyli, jota esiintyi lähinnä kesäasuntojen arkkitehtuurissa. �9�0-luvulla pohjoismaisuus merkitsi kiinnostusta vanhaan tiiliarkkitehtuuriin. Yhteenkuu-luvuuden tunne huipentui ehkä �9�0-luvulla, jolloin syntyi käsite �0-luvun klassisismi tai pohjoismainen klassisismi lähinnä tanskalaisen ja ruotsalaisen ark-kitehtuurin ja Gunnar Asplundin innoittamana. Sama sukupolvi, joka eli nuoruutensa �0-luvun klassisismin merkeissä, vei pohjoismaisen harrastuksen aina �950-luvulle saakka. Mutta onko sen jälkeen pohjoismai-suudesta enää mitään jäljellä? �950-lukua pidetään yleensä suomalaisen arkkitehtuurin kultakautena, jol-loin se kohosi kansainvälisen huomion kohteeksi. Tuliko siitä niin ylivertainen, ettei enää ollut tarvetta seurata, mitä naapurissa tapahtui? 50-luvun myötä esikuvat ja vaikutteet haettiin muualta maailmasta.

Mitkä ovat pohjoismaisia piirteitä arkkitehtuurissa? Sitä voitaisiin tarkastella tuosta yhteisestä huippuhet-kestä, klassisismista lähtien. �0-luvun sukupolvelle se oli paljolti yhteinen ”Italian ikävä”. Alvar Aallon tuotan-nossa se näkyi loppuun saakka. Vaikka Peter Celsing oli huomattavasti nuorempi eikä kuulunut enää tuohon sukupolveen, näkyi sama innostus hänen monissa kirkoissaan ja myös Riksbankenissa. Sverre Fehnin kaipuu suuntautui Pohjois-Afrikkaan. Jørn Utzonin pal-jon julkaistu loma-asunto on Välimeren rannalla. Tästä ”ikävästä” ei taida olla paljoakaan jäljellä, sillä nykyisen nuoren sukupolven kiinnostus suuntautuu pikemmin Intiaan, Japaniin ja Australiaan.

Pohjoismaisella klassisismilla oli myös toinen puolensa. Se löysi oman vanhan maatalousmiljöönsä ja -kulttuurinsa. Alettiin nähdä sen esteettiset arvot: yk-

sinkertaiset, luontevan klassilliset, loivasti harjakattoiset rakennusvolyymit, niiden eloisat ryhmittelyt, punamullan ja keltamullan kauneus pohjoisessa maisemassa, samoin kuin niiden kulttuurihistoria. Tästä kiinnostuksesta on jäljellä ehkä enemmän kuin kaipuusta Italiaan. Tegnes-tuen Vandkunstenin töistä löytyy tuo tuttu rakennusvo-lyymi. Varsinkin Ruotsissa tulee esiin aika ajoin kauniita esimerkkejä tämän ilmiön olemassaolosta. Siellä sitä tukee myös eräänlainen kustavilaisuuden jälkikaiku. Parhaita esimerkkejä viime ajoilta on Juhan Celsingin suunnittelema loma-asunto Anne Sofie von Otterille. Se on asiaan kuuluvasti maalattu ”med Falu rödfärg”. Sa-mansuuntaista kiinnostusta osoittavat myös uudelleen käyttöön otetut tekniikat kuten olki-, turve- ja paanuka-tot. Viimeksi mainittu muistetaan Asplundin pienestä Skogskapelletista Tukholman eteläisellä hautausmaalla. Viimeaikojen hienoimpia esimerkki samasta tekniikasta on Kärsämäen Paanukappeli tai Viikin kirkko.

Pesunkestävänä pohjoismaisena piirteenä on pidetty arkkitehtuurin luonnonläheisyyttä tai luonnon palvontaa. Tässä lajissa Reima Pietilä oli huippu pyrkiessään häivyt-tämään rakennuksen ja maaston välisen rajan kokonaan. Luonnon palvonta näkyy myös ns. luontokirkoissamme kuten Temppeliaukion kirkossa, Otaniemen kappelissa ja Turun Ylösnousemuskappelissa. Samanlainen luonnolle antautuminen näyttää olevan harvinaisempaa muissa Pohjoismaissa. Tanskassa on kuitenkin tässä suhteessa hienoin taidemuseo eli Louisiana Pohjois-Själlannissa, jossa taideteokset ovat jatkuvasti rinnakkain maiseman kanssa. Viime aikojen paras ruotsalainen esimerkki on Gert Wingårdhin suunnittelema Öijaredin golfklubi, jossa nurmi kiipeää peittämään koko rakennuksen alleen. Norjassa Jan Olav Jensenin suunnittelema Mortensrudin kirkko palvoo kiveä materiaalina lähes Temppeliaukion kirkon tapaan. Eräänlaisena luonnon tai luonnonilmiön palvontana voidaan pitää myös Juha Leiviskän valoark-kitehtuuria.

Sillä on tietysti todistusvoimaa, että pohjoismaisuu-desta löytyy samankaltaisia esimerkkejä useista Pohjois-maista. On toinen kysymys, löytyykö näistä maista myös todellista kiinnostusta toistensa nykyarkkitehtuuriin. Toimiiko jonkun Pohjoismaan arkkitehtuuri esimerkkinä jollekin toiselle? Tanska on ollut pitkään esimerkkinä kor-keatasoisesta ja hyvin hallitusta kokonaismiljööstä. Se on edelleenkin maisema-arkkitehtuurin pohjoismainen johtaja. Ruotsi on puolestaan ollut tiennäyttäjä vanhojen rakennusten ja puukaupunkien suojelussa. Mutta onko jonkun pohjoismaisen arkkitehdin työn jälki inspiraation lähde muille, esimerkiksi Asplundin tapaan? Vastaus on luultavasti kielteinen. Nykyään tiennäyttäjinä toimivat muutamat kansainväliset tähtiarkkitehdit. Näkyvyyttä ei näytä jäävän alueellisille tulkinnoille, puhumattakaan kansallisista. On vaikeata rajautua vain lähiympäristöön, kun puuarkkitehtuuria tehdään Itävallassa, Sveitsissä tai Japanissa yhtä hyvin kuin Pohjoismaissa. Kun italia-

PohJoISmAISUUS PohJoLAn ArKKITEhTUUrISSA

Kärsämäki wooden church, 2004. Anssi Lassila. Photo: Jussi Tiainen.

8

AERO Design Furniture OyYrjönkatu 800120 Helsinki+358 9 680 2185www.aerodesignfurniture.fi

www.tapiovaara.fi

Meet The Tapiovaara Family: Aslak, Kongo, Wilhelmiina, Lulu, Domus, Ovalette, Nana, Pirkka, Lukki, Hongisto, Mademoiselle, Kiki, Dumbo, Tale, Domino, Hippo, Trienna, Fanett, Crinolette, Pelimanni, Nalle, Colette, Casanova, Tee-Tee.

9

AERO Design Furniture OyYrjönkatu 800120 Helsinki+358 9 680 2185www.aerodesignfurniture.fi

www.tapiovaara.fi

Meet The Tapiovaara Family: Aslak, Kongo, Wilhelmiina, Lulu, Domus, Ovalette, Nana, Pirkka, Lukki, Hongisto, Mademoiselle, Kiki, Dumbo, Tale, Domino, Hippo, Trienna, Fanett, Crinolette, Pelimanni, Nalle, Colette, Casanova, Tee-Tee.

�0

Is there such thing as Nordic architecture, or is archi-tecture in the Nordic countries automatically and char-acteristically Nordic? We often take it for granted that the answer to both of these questions is yes. Architects were inspired by Nordicness in the early 20th century. One of the first signs was the Viking style, or dragon style, seen mainly in summer homes. In the 1910s, Nor-dicness manifested itself as an interest in traditional brick architecture. You could say Nordic commonality culminated in the 1920s with the emergence of 1920s classicism, or Nordic classicism, a concept primarily inspired by Danish and Swedish architecture and, par-ticularly, Gunnar Asplund. The generation whose junior years were marked by 1920s classicism propelled an enthusiasm for Nordic themes well into the 1950s. But after that – what is left of Nordicness? The 1950s is generally considered the Golden Age of Finnish archi-tecture, during which it started receiving international acclaim. Did this entail such a feeling of superiority that Finnish architects no longer found it necessary to follow what happened in the neighbouring countries? By the 1950s, they began seeking influences beyond Scandinavia.

What features can be regarded as Nordic in architecture? To investigate this issue, we need to go back to the shared peak of Nordic classicism. What the 1920s generation had in common was a “longing for Italy”. Alvar Aalto retained this feature throughout his career. Although Peter Celsing was much younger and certainly cannot be considered a member of the same generation, a similar enthusiasm is clearly vis-ible in many of his churches and the Riksbank. Sverre Fehn, on the other hand, longed for northern Africa. Jørn Utzon’s summer house, which is widely covered in publications, is on the Mediterranean Sea. Today, there seems to be little left of this Mediterranean longing; contemporary young architects are more interested in India, Japan and Australia.

Nordic FeaTures iN Nordic archiTecTure

lainen Renzo Piano peittää uudet ostokeskuksensa, taidemuseonsa ja tiedekeskuksensa istutuksilla tai ranskalainen Jean Nouvel ja sveitsiläiset Herzog & de Meuron uudet julkisivunsa kasvillisuudella, on vaikeata puhua luonnonpalvonnasta pelkästään Pohjoismaisena piirteenä. Toisaalta sellaiset ”jäävuoret” kuin Finlan-dia-talo Helsingissä ja Snöhettanin suunnittelema oopperatalo Oslossa ovat luontevampia pohjoismaisten pääkaupunkien rannoilla kuin etelämpänä Eurooppaa.Professori Simo PaavilainenSimo Paavilaisen luento ”Pohjoismainen klassisismi” kuultiin 24.11.2009 osana museon pohjoismaista luentosarjaa.

Öijared Country Club, Lerum, 1987–88. Gert Wingardh. Photo: Stefan Hallberg

Yet there was another aspect to Nordic classicism: a rediscovery of Nordic vernacular milieu and culture. Architects began to see its aesthetical values: simple, naturally classical, gently sloping pitch-roofed building volumes in lively, varied groups; the beauty of earth-tone reds and yellows in the Nordic landscape and their cultural history. There is perhaps more left of this feature than of the longing for Italy. It can be found, for example, in the works of Tegnestuen Vandkunsten. In Sweden you frequently see beautiful proofs of the existence of this phenomenon, where it is further sup-ported by a sort of late echo of Gustavianism. Prime recent examples include the summer house by Juhan Celsing for Anne Sofie von Otter, duly painted in Falu red. Rekindled enthusiasm for traditional techniques, such as thatched, peat and shingle roofs, also bear witness to a similar interest. Shingles are a prominent feature of Asplund’s small Woodland Chapel in the southern cemetery of Stockholm. Fine recent examples of shingled buildings include the Kärsämäki Shingle Church and the Viikki Church in Helsinki. Adjacency to nature, or downright adoration of nature has been considered a quintessentially Nordic feature in archi-tecture. Reima Pietilä excelled in the art of attempting to completely erode the border between building and terrain. Adoration of nature is also present in a number of nature-inspired Finnish churches, such as Temppe-liaukio Church, Otaniemi Chapel and the Resurrection Chapel in Turku. In the other Nordic countries, a similar devotion to nature seems somewhat harder to spot. Denmark, however, boasts a splendid example of the genre: the Louisiana Museum of Modern Art in north Sjaelland, with works of art presented side by side with the surrounding landscape. The best contemporary ex-ample from Sweden is Gert Wingårdh’s Öijared Country Club, where the lawn rises to cover the entire building. In Norway, the Mortensrud Church by Jan Olav Jensen adores stone as a material in much the same way as

��

Museon viimeaikaisiin hankintoihin kuuluvat arkkitehti Usko Nyströmin (�86�–�9�5) piirustukset Kajaanin kaupungin II kaupunginosaan tontille �4 suunniteltua kaksikerroksista asuinrakennusta ja elävienkuvien teatteria varten toukokuulta �9�9. Tussilla ja vesivärillä 50 x 65 cm suuruisille kartonkiar-keille tehtyä kiinteistönomistajan piirustussarjaa täydentää kolme kalkiokangaskopiota.

Hankkeen primus motorina toimi kajaanilainen kellosep-pä August Lappalainen, joka antautui �9�0-luvun alussa elokuva-alalle. Ensi kerran liikkuvaa kuvaa oli nähty Kajaanis-sa �. joulukuuta �899, jolloin alan pioneeri, ympäri Suomea kinematografinsa kanssa kierrellyt Oskar Alonen oli järjestä-nyt näytöksen kirjaston lukusalissa.� Lappalainen lumoutui elävistä kuvista ja tajusi alan kasvumahdollisuudet; asiaa vauhditti avioliitto valokuvausliikettä pitäneen Maria Hynnisen kanssa.� Näytäntötoimintansa “Ihmeitten maailman” esityksillä aloittanut kelloseppä osti keväällä �9�6 puolet Aleksanterin-kadun ja Kainunkadun (nyk. Kauppakatu – Urho Kekkosen katu) kulmatontista� rakennuttaakseen vuokramaalla toimineelle OTAVA-teatterilleen oman talon.

UUTUUShAnKInTA: KELLoSEPän hAAvESuunnittelijaksi Lappalainen palkkasi Usko Nyströmin, valo-

kuvaaja Into K. Inhan arkkitehtiveljen, jonka tunnettuja töitä on mm. Imatran Valtionhotelli. Niin valokuvauksesta kuin ylipäänsä kaikenlaisista keksinnöistä kiinnostuneelle Nyströmille tehtävä oli epäilemättä mieluinen, olihan elokuvateatterisali uusi tila-tyyppi, joka jo ennen ensimmäistä maailmansotaa oli innoittanut arkkitehtien parhaimmistoa luomaan toinen toistaan ylellisempiä miljöitä arkitodellisuudesta pakenemiselle.

Nyströmin suunnitelmassa katujen kulmassa on mansardi-kattoinen kivitalo, jonka pohjakerroksessa on liikehuoneistoja ja toisessa kerroksessa kaksi kolmen huoneen ja keittiön asuntoa. Toimeksiantajan varsinaisen ammatin paljastaa kulmaa kiertä-vään barokkipäätyyn sijoitettu kello. Elokuvateatteri sijaitsee Kainunkadun varrella omassa rakennuksessaan, joka ilmentää hankkeen kunnianhimoisuutta. Pieneen 4000 asukkaan Kajaa-niin – johon tosin seminaari ja vastikään perustettu rajavartiosto toivat nuorta väkeä – arkkitehti piirsi suuren elokuvateatterin pyörökaarisine sisäänkäynteineen, ikkunarivistön valaisemine lämpiöineen ja spiraaliornamentein koristeltuine saleineen, jonka permannolla on �97 ja parvekkeella ��6 paikkaa.

Suunnitelma kertoo kaikessa epärealistisuudessaan toimek-siantajansa suurista tavoitteista. Vuosikymmenten kuluessa Lappalaisen onnistuikin luoda Kajaaniin merkittävä elokuvady-nastia. Vielä tässä vaiheessa hän joutui kuitenkin tyytymään in-sinöörikokelas Haatajan suunnittelemaan noin �00-paikkaiseen elokuvateatteriin, joka aloitti toimintansa kulmaan rakennetussa vaatimattomassa talossa �9�0.4 Nyströmin suunnitelma on yksi �9�0-luvun lopun monesti varojen puutteessa toteuttamatta jääneistä haaveista.Eija Rauske, tutkija, fT

1 Sven Hirn, Kuvat kulkevat. Kuvallisten esitysten perinne ja elävien kuvien 12 ensimmäistä vuotta Suomessa. Suomen elokuvasäätiön julkaisusarja no 11, 1981, 146–147.2 Panu Pulma, Mullistusten aika 1906–1939 teoksessa Panu Pulma, Oiva Turpeinen, Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906–1976. Kajaanin kaupunki 1994, 234. 3 Lainhuudatusasiain pöytäkirja 1.5.1916 § 28. Kajaanin raastuvan-oikeuden arkisto, ICa:144. Oulun maakunta-arkisto.4 Piirustukset Kajaanin kaupunginarkisto.

Temppeliaukio Church. We could also say that Juha Leiviskä’s architecture of light also belongs to the same domain, as a form of adoration of nature or a natural phenomenon.

The fact that we can identify similar Nordic fea-tures in several Nordic countries is one thing. It is quite another to ponder if genuine interest in each other’s architecture exists in the Nordic countries. Does the architecture of one Nordic country function as an example for the others? For quite some time, Denmark has been exemplary in implementing high-quality, con-trolled overall environments. Today, it continues to be the leading Nordic country in landscape architecture. Sweden has been a pioneer in the preservation of old buildings and wooden towns. But is there an individual architect serving as a source of inspiration for others, in the footsteps of Asplund? I think the answer is nega-

tive. Today, it is a handful of international starchitects who lead the way. It seems there is little visibility left for regional, let alone national interpretations. True, it is difficult to limit yourself to your immediate vicin-ity, knowing that wooden architecture is of equally high quality in Austria, Switzerland or Japan as in the Nordic countries. And when the Italian Renzo Piano coats his new malls, art museums and science centres with plants and the French architect Jean Nouvel and the Swiss team Herzog & de Meuron their new facades with vegetation, you can hardly speak of the adoration of nature as a solely Nordic feature. On the other hand, such icebergs as the Finlandia Hall in Helsinki and the Oslo Opera House by Snöhettan look more natural on the shores of Nordic capitals than somewhere further south in Europe.Professor Simo Paavilainen

Usk

o N

ystr

öm, s

uunn

itel

ma

elok

uvat

eatt

erik

si K

ajaa

niin

, ju

lkis

ivu

Kai

nunk

adul

le ja

leik

kauk

set a

ja b

, 19

19

.

��

�

�

�

Energia- ja ympäristökriisi koettelee kaikkia maailman maita yhtä aikaa. vastaavaa globaalia ongelmaa ei nykymaailma ole aiemmin kohdan-nut. 1900-luvulla teollinen kehitys kulki “edis-tysjunassa”, joka jakeli samaa elämäntapa- ja kaupunkimallia mukautettuna kuhunkin yksittäi-seen yhteisöön ja sen historiaan. nyt “kestävän kehityksen junat” lähtevät samaan aikaan, mutta eivät enää käytä samaa energiaa eivätkä samoja ratoja.

The energy and environmental crisis is affecting all societies at the same moment. such a global and simultaneous rupture has never before oc-curred in the modern world. in the 20th century, industrial development was borne along on a “train of progress” which disseminated the same model of life and the city, commensurate with each society and its history. Today, “sustainable development” trains leave at the same time, but they no longer use the same energy or follow the same paths.

��

Keskeisessä asemassa on kaupunki ja sen arkkitehtuuri. Energian ja muiden resurssien suurkuluttajina kaupungit toimivat kestävän tulevaisuuden ja sen edellyttämien suurten muutosten koelaboratorioina. Chilestä Suomeen ja USA:sta Kiinaan arkkitehtuurin etujoukko on omaksunut uuden näkökulman: maailman kulttuuria rakennettaessa on ihmiskunnan ja luonnonvarojen suhde arvioitava uudelleen.

Läntisessä maailmassa on syntynyt monia luovia ratkaisuja, joissa arkkitehdit ovat energiaan ja materiaaliin pohjaavan teollisen vallankumouksen uranuurtajia. On syn-tymässä uusi yhteinen narratiivi, jonka arkkitehtuuri tekee näkyväksi antamalla sille muodon ja merkityksen. Eteläisel-lä pallonpuoliskolla kriisi panee uusiksi kehityksen yhtälöt: teknologia ja yhteiskunta, kehitys ja edistys, kaupunki ja tasapuolisuus…Tilanteen vakavuus johtaa innovaatioihin, jotka ovat usein radikaalimpia kuin lännessä, mikä ennakoi aivan uudenlaista suhdetta eteläisen ja pohjoisen maailman välille. Arkkitehtuurikysymyksistä tulee maailmanlaajuisia, ja niistä keskustellaan kiihkeästi, jotta päästäisiin yhteis-ymmärrykseen päämääristä ja eettisistä periaatteista. �900-luvun lopun globaa-listunut muodonanto tekee tilaa sellaisen arkkitehtuurin yleismaailmallistumiselle, joka pyrkii uudenlaiseen tasapai-noon kunkin alueen lähtökoh-dista käsin. Jokainen hanke jäsentää maailmaa sen yhtenä osasena.

Kansainvälinen kestävän kehityksen arkkitehtuuri-palkinto (Global Award for Sustainable Architecture) on perustettu edistämään maailmanlaajuista arkkiteh-tuurikeskustelua. Palkinnon saa vuosittain viisi arkkitehtia, jotka ovat sitoutuneet kestävän kehityksen etiikkaan ja tekevät innovatiivista työtä ekologisista lähtökohdista, toimivat he sitten länsimaailmassa tai kehittyvissä maissa, maailman kehittyneimmissä kaupungeissa tai haavoittu-vimmissa yhdyskunnissa.

Palkinnon tarkoitus on muodostaa lahjakkaiden arkki-tehtien yhteisö, tehdä heidän työtään tunnetuksi ja edistää pohjoisen ja eteläisen maailman välistä kokemustenvaih-toa.

Suomen rakennustaiteen museo on yksi asiantuntija-laitoksista, jotka vuosittain valitsevat palkintoehdokkaat. Vuodesta �007 lähtien palkinto on myönnetty viidelletois-ta arkkitehdille. Näyttely esittelee tämän kärkijoukon töitä.

The focus of priority is the city and its architecture. At present costly in energy and resources, they are the laboratories of a sustainable future and of the profound transformations it demands. From Chile to Finland, from the USA to China, an architectural vanguard has adopted a new perspective: to build our global civilisation on new relations between human organisation and resources.

The West is home to several nuclei of invention. In them, energy and materials are the focus of an industrial revolution for which architects are the trailblazers. A new collective narrative is coming into being. Architecture makes it visible by giving it form and meaning.

In the southern hemisphere, the crisis is rewriting the development equations: technology and society, develop-ment and progress, city and equity... The urgency of the situation drives innovations that are often more radical than in the West, and this augurs an entirely new relation-ship between South and North. A worldwide architectural scene is emerging. The exchanges between its protago-

nists are intense, towards a shared goal and ethical framework. The globalised design of the late 20th century is giving way to the universality of an architecture which, from the depths of each territory, reflects the search for a new balance. Every project is a fragment of the world, and orders the world.

The Global Award for Sus-tainable Architecture was cre-ated to foster this worldwide debate on architecture.

Every year, the Global Award rewards five archi-tects who share the ethic of sustainable development and

have constructed an innovative and ecological approach, whether in the West or in the emerging countries, in de-veloped cities or on behalf of the planet’s most vulnerable populations.

The purpose of the Global Award for Sustainable Archi-tecture is to create a community of these highly talented architects, to publicise their approach and to stimulate the exchange of experience between North and South.

The Museum of Finnish Architecture is a member of the Scientific Board, which annually chooses the nominees for the award. Since 2007, fifteen architects have won the award. The exhibition displays the work of this new avant-garde.

We architects must finally stop wanting to build monuments.françoise-hélène Jourda

�4

IMAGESHermann Kaufmann (Schwarzach, Vorarlberg, Austria) Françoise-Hélène Jourda (Paris, France)Diébédo Francis Kéré (Gando, Burkina Faso / Berlin, Germany)Fabrizio Carola (Naples, Italy)Thomas Herzog (Munich, Germany)Rural Studio (University of Auburn, Alabama, USA)Patrick Bouchain and Loïc Julienne (Paris, France)Philippe Samyn (Brussels, Belgium)Sami Rintala (Bodo, NorwayCarin Smuts (Cape Town, South Africa)Elemental (Santiago, Chile)Wang Shu (Hangzhou, China)Studio Mumbai (Bombay, India)Balkrishna Doshi (Ahmedabad, India)Stefan Behnisch (Stuttgart, Germany)

PUBLICATIONSustainable design. Towards a new ethic in architecture and town planning The book document the approach of the prizewinners of the Global Award for Sus-tainable Architecture from 2007 and 2008. A first section introduces the work and thinking of each architect, while a second takes an in-depth approach.2009, Birkhäuser, Basel / 192 p., English Authors: Marie-Hélène Contal and Jana Revedin with a foreword by Thomas HerzogEditor: Henriette Mueller-Stahl, BerlinPrice: €49.90

SCIENTIFIC COMMITTEE Cité de l’architecture et du Patrimoine, Marie-Hélène Contal, Deputy Director IfaCIVA International Centre for the City, Christophe Pourtois, DirectorDeutsches Architekturmuseum, Peter Cachola Schmal, DirectorUniversità IUAV Venezia, Benno Albrecht, ProfessorMuseum of Finnish Architecture, Kristiina Nivari, Deputy DirectorInternational Architecture Biennale of Ljubljana, Spela Hudnik, Director

1.

2.3.

4.5.6.

7.

8.9.10.11.12.13.14.15.

•

•

•

•

•

•

4

5

6

7

89

Architecture is to frame the beauty of nature. Sami Rintala

�5��

��

china can civilise modernity

by its culture. With the wapan technique

we build with true material fragments.

Wang Shu

Architecture is to frame the beauty of nature. Sami Rintala

Sustainability is about people. carin Smuts

�0 �4

�5

��

KESTäväN KEhITyKSEN KäRJESSä Kansainvälisen arkkitehtuuripalkinnon saajat 2007 • 2008 • 2009 Näyttely museossa 8.10.–21.11.2010

NäyTTElyyN lIITTyy OhJElMAA! SEURAA WWW.MfA.fI

GLOBAL AwArd FOr SUSTAINABLE ArChITECTUrE 2007 • 2008 • 2009 Exhibition at the museum October 8 – November 21, 2010

FOLLOw www.MFA.FI FOr PrOGrAMMES!

�6

SUOMEN RAKENNUSTAITEEN MUSEO Kasarmikatu �4, 00��0 HelsinkiPuh. (09) 8567 5�00mfa@mfa.fi, www.mfa.fiSisäänpääsy: 5/�,50 $Vapaa sisäänpääsy alle �8-vuotiaille ja sotaveteraaneille, perjantaisin kaikille! Helsinki-kortti, Smartum Kulttuuriseteli, Virikeseteli.Avoinna: ti, to–pe �0–�6, ke �0–�0, la–su ��–�6. Poikkeukselliset aukioloajat: ��.5. avoinna �0–�6, �4.6. avoinna �0–�4. Museo on suljettu juhannuksena �5.–�7.6.

MfA-lEhTIJulkaisija: Suomen rakennustaiteen museo Toimitus: Salla Bedard, Hanna Galtat, Kristiina Nivari ja Kristiina Paatero. Ulkoasu ja taitto: Salla BedardPaino: Trio-Offset Oy, �0�0Kansi: Pasilan konepaja-alueen aloituskort-telit, Helsinki. Arkkitehdit NRT Oy. Kuva Jussi Tiainen.Toimitus ei vastaa aikatauluihin tulleista muutoksista. Ajankohtaiset tapahtuma- ja ohjelmatiedot: www.mfa.fi. Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa �0�0

© K

aupunkimittausosasto,

Helsinki 1

35

/ 20

09

KAlENTERI

JOy Jokaisen oma ympäristö Kulttuuriympäristökampanja 2010 Kansalaisten yhteinen, ruohon-

juuritason kampanja kulttuuriympäristön arvostuksen ja hoidon parantamiseksi. Kampanjavuoden päähanke museossa on Aarne Ervi – tilaa ihmiselle –näyttely ja sen oheisohjelma, mm. yhdessä Didrichsenin taidemuseon kanssa toteutettu opaskart-ta Aarne Ervin ja Viljo Revellin kohteista pääkaupunkiseudulla sekä siihen liittyvät kiertokäynnit. Lisäksi museo kokoaa tieto-paketin rakennusperinnön vaalimisesta. Sen tarkoitus on herättää kiinnostusta raken-nettuihin ympäristöihin ja toimia johdantona rakennussuojeluun.

Eero Saarinen -juhlaluento 19.8.Eero Saarisen syntymästä tulee kuluneeksi �00-vuotta �0.8.�0�0. Merkkipäivän kun-niaksi järjestetään �9.8. juhlaluento, josta suunnitellaan jokavuotista tapahtumaa.

Taiteiden yö 27.8.Taiteiden yönä järjestetään perinteiseen tapaan koko perheen ohjelmaa Rakennus-taiteen museon ja Designmuseon välisellä piha-alueella.

lukunurkka habitaressa 1.–5.9.Suomen rakennustaiteen museon, Alvar Aalto -museon ja Designmuseon yhteisessä Lukunurkassa voi hengähtää suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun parissa tutustu-malla museoiden toimintaan ja julkaisuihin. Julkaisumyynnin lisäksi osastolla järjes-tetään ohjelmaa. Rakennustaiteen museo tuottaa myös ammattikävijöille suunnatun seminaarin Ahead!-alueen Foorumilla �.9.

Openhousehelsinki 2.–4.9.Nyt jo kolmipäiväisenä järjestettävä tapahtuma avaa ovet kaupunkilaisille ja vierailijoille sinne, minne ei tavallisesti pääse. Luvassa jälleen opastettuja kier-roksia kiinnostaviin sisätiloihin, sisäpihoille ja uusiin arkkitehtuurikohteisiin. Museo on yksi ohjelmanjärjestäjistä.

Euroopan rakennusperintöpäivät 10.–12.9.Tämän vuoden teema Rakennettu maisema liittyy JOY-kulttuuriympäristökampanjaan.

Aarne Ervi – tilaa ihmiselle -näyttely 1.12 .2010–20.2.2011Ervi on tunnettu tasokkaan ja viihtyisän ympäristön luojana, jonka laaja ja monipuoli-nen arkkitehdintuotanto levittäytyy ympäri Suomea. Näyttelyn yhteydessä museo julkaisee kattavan monografiajulkaisun ja järjestää oheisohjelmaa.

vERKOSSA

Museo nyt myös facebookissaLiity faniksi!

Suomalaisen arkkitehtuurin osoite on nyt www.finnisharchitecture.fiLue ja ilmoita uutisia ja tapahtumia!

Uusi tietopaketti suomalaisestapuutarha- ja maisema-arkkitehtuuristaMuseo on julkaissut uuden suomalaista puu-tarha- ja maisema- arkkitehtuuria esittele-vän tietopaketin. Sivustolta selviää myös, mitä aiheeseen liittyvää aineistoa löytyy museon kokoelmista. www.mfa.fi/maisema-arkkitehtuuri

JUlKAISUT

Raili And Reima Pietilä. Un Desafío A la Arquitecta Moderna. challenging ModernArchitectureRaili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuu-rin haastajat -kirjan täydennetty espanjan- ja englanninkielinen painos. Juhani Pallas-maan, Aino Niskasen ja Olli-Paavo Koposen artikkelien lisäksi kirjassa on espanjalaisen Diego Moreno de Calan näkökulma Pieti-löiden arkkitehtuuriin. Kirja sisältää myös täydellisen työluettelon. Julkaisijat: Funda-ción ICO ja Suomen rakennustaiteen museo. (40,00 €)

Aarne Ervi ja viljo Revell kartallaRakennustaiteen museo ja Didrichsenin taidemuseo ovat yhteistyössä tuottaneet arkkitehtuurikartan, jossa esitellään Ervin ja Revellin tunnetuimpia kohteita Helsingissä ja Espoon Tapiolassa. Karttaan on poimittu arkkitehtien suunnittelukohteita Helsingin ydinkeskustassa, Kuusisaari–Meilahti -alueella ja Tapiolassa. Karttaa on saatavis-sa molemmista museoista.

Satukuvitustyöpajat Pohjoisen Venäjän puukirkkoja -näyttelyn yhteydessä joh-dattivat mielikuvitusmatkalle Venäjän menneisyyteen.

KAlENTERI