mhskoulutus: eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus

www.metsanhoitosuositukset.fi

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus

Metsänhoidon suositukset

Esitys on laadittu 4/2014 ja perustuu teokseen:Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014.

Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.

Esityksen käyttöehdot• Voit vapaasti:

– Jakaa — kopioida ja jatkolevittää materiaalia missä tahansa välineessä ja muodossa

– Muuntaa — muokata ja jalostaa materiaalia

• Seuraavilla ehdoilla:– Logot — Jokaisessa diassa pitää näkyä Tapion ja maa- ja

metsätalousministeriön logot– Viittaus — Jokaisessa diassa tulee olla viittaus ”Metsänhoidon

suositukset 2014”– Merkintä muutoksista — Jos muokkaat diaa (lisäät tai poistat

tekstiä/kuvia), on siitä oltava maininta. Perusperiaate: diasta tulee selvitä, mikä on alkuperäistä ja mikä on muokkaamaasi materiaalia.

2Metsänhoidon suositukset 2014

3

Metsänomistajan tavoitteetEri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus• Lähtökohtana metsän

kasvatuksessa on aina metsänomistajan tavoitteet, joiden perusteella– päälinjat, kuten kasvatustapa– toimenpiteet ja niiden

toteutus yksityiskohtaisemmin.• Voidaan painottaa

– taloutta – monikäyttöä – luonnon monimuotoisuutta – maisemaa.

© A

iri M

atila

Metsänhoidon suositukset 2014

Metsänkasvatuksen talousEri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus• Eri-ikäiskasvatuksessa käytetään uudistamiseen ja hoitoon

niukasti resursseja, ts. vähäiset investoinnit:– Pelkästään luontaista uudistamista.– Taimikon itseharveneminen korvaa taimikon harvennuksen.

• Intensiivisempi ja kalliimpi hoito ei taloudellisesti perusteltua, mutta voi olla muiden esim. luonnonhoidollisten tavoitteiden vuoksi perusteltua.

• Myös eri-ikäisrakenteisten metsien hakkuissa on pyrittävä riittävän suuriin käsittelykokonaisuuksiin sekä käsittelemään useampia, lähekkäisiä kohteita samalla kertaa.


Eri-ikäisrakenteisen metsän rakennepiirteet• Sekaisin eri kehitysvaiheissa olevia puita, nuorta

puustoa enemmän kuin varttuneempaa. • Ryhmittäisyyttä: tiheämpiä ja harvempia kohtia.

Suuri vaihtelu luonteenomaista. Tasaisuuteen ei tarvetta.

• Uudistuminen perustuu luontaisen taimettumisen ylläpitämään alikasvokseen. Isojen puiden hakkuun jälkeen pienemmät puut lisäävät kasvuaan vapautuneen kasvutilan ansiosta. Harvapuustoiset kohdat tarpeen uudistumiselle.

• Pieniä puita oltava reservissä, koska osa vaurioituu suurempien puiden korjuussa.

5

© A

iri M

atila


6

Rakennepiirteiden kehittäminen

• Poimintahakkuut — poimitaan yksittäisiä puita.• Pienaukkohakkuut — tehdään ≤ 0,3 ha:n aukkoja.• Lisäksi

– harvennus vaihtelevaan tiheyteen– ylispuiden kasvattaminen ja niiden poisto vaiheittain– useamman suuren puun poiminta ryhmänä – siemen- ja suojuspuuryhmien jättäminen– kuitupuumittaisten puiden jättäminen pienaukkoihin.


7

Kasvupaikan huomioon ottaminen1. Kaikki kasvupaikat eivät ole yhtä hyviä eri-

ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen.– Kasvatettavat puulajit valitaan kasvupaikan mukaan,

pääpuulajiksi• viljaville maille kuusi (rauduskoivu)• karummille maille mänty.

– Kasvupaikka ja puulajit vaikuttavat puuston käsittelymenetelmien valintaan.

2. Metsän nykyinen rakenne vaikuttaa, millaisin toimenpitein ja miten nopeasti eri-ikäisrakenteisuus on mahdollista saavuttaa.


© Jo

hnny

Sve

d

9

Kasvupaikan huomioon ottaminen

Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen soveltuvat huonosti• Juurikääpäiset metsät – etenkään poimintahakkuu ei ole

suositeltavaa – luontaisesti syntyneet alikasvostaimet saaneet usein

juurikääpätartunnan.• Paksukunttaiset kuusikot

– uudistuvat huonosti luontaisesti.Lisäksi• Karukkokankaat suositellaan jätettäväksi puunkorjuun

ulkopuolelle (vähäinen kertymä, luontotyyppinä harvinainen).


Siirtymä tasaikäisrakenteisesta metsästä

• Siirtyminen helpompaa:– Valmiiksi erirakenteinen, esim. kaksijaksoinen metsä.– Nuori, hyväkuntoinen puusto.– Näkyvä taimettumisen onnistuminen.

• Siirtyminen vaikeampaa:– Hoitamaton metsä, jossa alikasvos ränsistynyt.– Täystiheä, uudistuskypsä metsä, jolloin uuden

alikasvoksen saaminen vaikeaa. Ongelma erityisesti kuusikoissa.

– Paksu kunttakerros.


SiirtymävaiheMetsät, joissa alikasvosjako• Ylispuusto harvennetaan useassa

vaiheessa.• Tiheä ylispuusto hidastaa

alikasvoksen kehitystä, valoa saava alikasvos kasvaa nopeammin.

• Vältetään puiden kokoerojen tasoittamista.

• Myöhemmin käytetään poiminta- ja pienaukkohakkuita kasvatustavoitteen, puuston ja kasvupaikan mukaan.

11

© K

alle

Van

hata

lo


Siirtymävaihe

Taimikot ja nuoret metsät• Luontaisesti syntyneessä ja luontaisesti täydentyneessä

taimikossa valmiiksi kokovaihtelua.• Myös kylvötaimikossa yleensä kokovaihtelua.• Hoidossa ja hakkuussa lisätään vaihtelua:

– harvennus vaihtelevaan tiheyteen– eri kokoisten puiden harvennus– poistetaan ensisijaisesti laadultaan huonompia puita.


Siirtymävaihe

Varttuneet ja uudistuskypsät metsät ilman alikasvosta• Muutos kestää vuosikymmeniä, jopa puuston kiertoajan

verran. • Kuusi

↓(väljennyshakkuu)↓ suojuspuuhakkuu↓ suojuspuiden poimintahakkuu↓ sitten vähitellen eri-ikäisrakenteiseksi.

• Mänty– tiheä siemenpuuasento tai pienaukkohakkuu.


Siirtymä tasaikäisrakenteisesta metsästä • Jos siirtyminen epäonnistuu tai pitkittyy kohtuuttomasti

huonon luontaisen uudistumisen vuoksi, tilanne voidaan korjata helposti tavanomaisella uudistushakkuulla ja viljelyllä.– Menetetty aika merkitsee taloudellisia tappioita verrattuna

siihen, että olisi heti päädytty uudistushakkuuseen.• Ensimmäinen poimintahakkuu tuottaa varttuneessa

metsässä yleensä hyvät tulot. Jatkossa hakattava hehtaarikohtainen puumäärä on pienempi.


15

Siirtymävaihe• Lähtökohtana eri-ikäiskasvatukselle kuusivaltainen metsä, jossa

alikasvosta. • Alikasvoksen kehittymistä edistetty väljennyshakkuulla.

© Ju

ha V

arhi


Siirtymävaihe• Ylispuustoa harvennettu, jolloin taimet saavat lisää kasvutilaa.• Hakkuussa jätetty vielä melko paljon suuria puita. Niiden määrää

vähennetään seuraavassa poimintahakkuussa.

16

© Ju

ha V

arhi


Eri-ikäisrakenteisuuden kehittäminen

17

© Jo

hnny

Sve

d

© Jo

hnny

Sve

d

• Jäävän puuston on oltava riittävän laadukasta jatkokasvatukseen.• Miten hakkuu olisi pitänyt tehdä kuvien tapauksessa ?


Hakkuut ja hoito – kuusivaltainen metsä• Kuusi sietää enemmän varjostusta kuin mänty tai koivu, etu eri-

ikäisrakenteisena kasvatuksessa.• Poimintahakkuu päämenetelmänä.• Tiheän alikasvoksen elpymiskyky huononee. • Mänty ja lehtipuut edistävät taimettumista ja kuusialikasvoksen kasvua.• Kuusialikasvos männikössä

– Huonolaatuiset männyt syytä hakata pian, jotta kuusille kasvutilaa viljavammilla kasvupaikoilla.

– Kasvupaikka voi olla myös liian karu tuottamaan kuusitukkia.• Kosteus ja lievä soistuneisuus edistävät taimettumista kivennäismailla.• Monet turvemaiden kasvupaikat taimettuvat hyvin, esim. Pohjois-

Suomen korpikuusikot.


Hakkuut ja hoito – kuusivaltainen metsä Kasvupaikka Menetelmä Erityistä

Lehtomainen kangas Tuore kangas

Poimintahakkuu(ja pienaukkoja täydennykseksi)

Aukkoja tarvitaan lehtipuuston uudistumisedellytysten turvaamiseksi. Pienaukossa on suuri heinittymisriski. Vesakontorjunta voi olla tarpeen pienaukoissa.

Ruohoturvekangas Mustikkaturvekangas Ojittamattomat korvet

PoimintahakkuuPienaukko-hakkuu

Turvemailla on usein luontaista eri-ikäisrakenteisuutta ja alikasvosta. Maanpinnan kosteus edistää taimettumista. Pienetkin aukot taimettuvat yleensä hyvin. Hieskoivu voi runsastua aukoissa tai harvassa metsässä. Viljavat korvet ja turvekankaat saattavat heinittyä pienaukkohakkuun jälkeen.

19

Nykyisenä pääpuulajina kuusi (rauduskoivu kivennäismailla)

• Kuivilla kankailla kuivuus ja ravinteiden puute rajoittaa kuusen kasvua tukkipuuksi.

• Kuusen kasvatus voi olla kuitenkin perusteltua karummilla paikoilla esim., jos halutaan pitää alue puustoisena.

• Kuivahkoilla kankailla kuusen kasvatus harkitaan tapauskohtaisesti.


Hakkuut ja hoito – kuusivaltainen metsä

• Puustoa kasvatetaan harvana.• Sekapuina suositaan rauduskoivua ja tuoreilla kankailla myös

mäntyä.• Poimintahakkuissa hakkuukertymä on tyypillisesti 80–120 m³

suosituksissa esitetyillä pohjapinta-aloilla (PPA).• Suositellut jäävän puuston PPA:t sisältävät 2 (+) m²:n

varmuusrajan ns. lakirajaan nähden.• Puuryhmien muodostamien tiheämpien kohtien

vastapainoksi tehdään keskiarvoa harvempia kohtia, mikä turvaa alikasvoksen kehitystä.


Hakkuut ja hoito – kuusivaltainen metsä

• Liiallista kuusettumista ehkäistään pienaukoilla, jotka edistävät lehtipuiden ja männyn uudistumista.

• Heinittymisen ehkäisemiseksi lehtomaisella kankaalla puuston suositeltu tiheys on hieman korkeampi kuin tuoreilla kankailla.

21

© K

alle

Van

hata

lo


Poimintahakkuu• Eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuu- ja hoitotapa• Ylläpidetään ja kehitetään eri-ikäisrakennetta

– poistetaan suurimpia puita– poistetaan myös viallisia, sairaita ja huonolaatuisia puita– tehdään tilaa elinvoimaisille pienemmille puille – tehdään kasvutilaa

kenttäkerrokseenuusien taimiensyntymiseksi.

22

© Jo

hnny

Sve

d


Poimintahakkuu• Poimintahakkuussa on merkittävä jäävän puuston

vaurioitumisriski, mutta verrattavissa harvennushakkuiden riskiin.– Suunniteltava huolella.– Hyvässäkin toteutuksessa osa pienemmistä puista ja

alikasvoksesta vaurioituu.• Ajourat sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan kohtiin, joissa

eniten hakattavaa tukkipuustoa. • Kasvatuskelpoista alikasvosta tai nuorta puustoa kasvavat

kohdat pyritään kiertämään.


Poimintahakkuu• Ajouravälistä tulee vaihteleva. Keskimääräinen, tavoiteltava

ajouraväli on 20 metriä.• Hakkuutähde käytetään ajouran reunapuiden juurenniskojen

suojaamiseen.• Huolehditaan jatkuvalla työjäljen seurannalla, ettei puustoa

hakata liian harvaksi.


Poimintahakkuu• Kasvamaan jätetään

– hyväkuntoiset puut, joilla on edellytykset kehittyä hyvälaatuisiksi tukkipuiksi

– monipuolinen puulajisekoitus, kun siihen on luontaiset edellytykset

– säästöpuita tai säästöpuuryhmiä. Lahopuut säilytetään ehjinä. Säästöpuuryhmät on syytä merkitä käsittelyalueen paikkatietoihin, jotta ryhmien säilyminen tulevissa hakkuissa olisi varmempaa.


Poimintahakkuu• Hakkuussa poistetaan

– vialliset ja sairaat puut – mutkaiset, lengot, paksuoksaiset ja tukkiosuudeltaan

haaroittuneet puut lukuun ottamatta säästöpuiksi jääviä– suurimpia tukkipuun kokoisia puita (erityisesti

päävaltapuita) niin, että metsään jää tavoitteen mukainen määrä puustoa .

– tiheitä pienempien puiden ryhmiä harvennetaan, jos kasvattavien puiden järeytymistä halutaan nopeuttaa.


Poimintahakkuu• Talvi yleensä sopivin ajankohta. • Myös kesän kuivat jaksot voivat olla hyviä

– Korjuuvaurioita tulee varttuneempaan puustoon helpommin kuin talvella.

– Alkukesän nila-aikaa on syytä välttää erityisesti kuusikoissa.– Sulan maan aikaan muistettava juurikäävän torjunta riskialueilla.

• Erityshuomio n. 5-metristen ja sitä suurempien puiden säilymiseen vaurioitta, koska niistä kasvavat tulevat arvopuut.

• Pakkasen noustessa taimien vaurioitumisriski kasvaa erityisesti, jos taimet näkyvissä lumipinnan yläpuolella.


Poimintahakkuu, kuusivaltainen metsä

Kuusivaltaiset metsät PPA ennen hakkuuta, m²/ha

PPA hakkuun jälkeen, eteläinen Suomi,m²/ha

PPA hakkuun jälkeen, keskinen Suomi,m²/ha

PPA hakkuun jälkeen, pohjoinen Suomi,m²/ha

Tuore kangas* Suositus ≥ 20 n. 12 n. 11 n. 10

Lehtomainen kangas*

Suositus ≥ 22 n. 13 n. 12 n. 11

Tuoreet tai sitä ravinteikkaammat kankaat, säännösten mukainen vähimmäis-PPA* (ns. lakiraja)

10 9 8 (7**)

28

• Viitteellinen kuusivaltaisen metsän pohjapinta-ala (PPA) ennen poimintahakkuuta ja sen jälkeen käsittelyalueella.

* ja vastaavat turvemaat **suojametsäalue sekä Inari, Kittilä, Muonio, Salla, Savukoski ja Sodankylä

• Hieman suositeltua alhaisempi PPA voi olla tarkoituksenmukainen taimettumisen ja alikasvoksen kasvun edistämiseksi.


Poimintahakkuu

29

Suurimpia puita

Vaurioituneet ja sairaat puutTiheikköjä harvennetaan tarvittaessa

Pienaukko edistää runsaasti valoa vaativien puiden uudistumista

Säästöpuut säilytetään

Puiden valinta hakkuussa:

© Ju

ha V

arhi


Poimintahakkuu

30

• Hakkuukertymä on n. 100 m³/ha, josta noin 60 % tukkipuuta. • Hakatusta puusta runsas viidennes kertyy ajourilta. • Ajourat pyritään sijoittamaan kohtiin, joissa on suurimpia puita.

Säästöpuuryhmä

© Ju

ha V

arhi


Poimintahakkuu

31

• 15 v poimintahakkuun jälkeen aukkokohdat ovat taimettuneet ja uuden poimintahakkuun tekoa voi harkita.

• Hakkuut toistuvat tyypillisesti 15–20 v välein.Säästöpuuryhmä

© Ju

ha V

arhi


PoimintahakkuuMaisemanhoito• Poimintahakkuussa alue säilyy puustoisena. • Tavoitteen mukaisesti esim. avataan maisemaa tai puustoa

säilytetään näkösuojana. • Monipuolinen puulajisekoitus.• Painotettaessa maisemanhoitoa voidaan esim. kasvattaa

puusto järeämmäksi ja jättää enemmän säästöpuita.


PoimintahakkuuLuonnon- ja riistanhoito• Poimintahakkuussa varvusto yleensä säilyy, mistä hyötyvät

monet lajit. Erityisesti mustikka merkittävä varpu.• Jätetään myös kookkaita puita, erityisesti lehtipuita.• Luonnonhoitoa painotettaessa säästöpuita tavanomaista

enemmän.• Jätetään riistatiheikköjä.


Hakkuut ja hoito – mäntyvaltainen metsä• Pienaukkohakkuut valtaosalla

kasvupaikoista.– Lievä maanpinnan

rikkominen edistää taimettumista.

• Karuimmilla paikoilla poimintahakkuu.– Taimettuvat helposti – Luonnostaan erirakenteisia– Säädellään ylispuuston

tiheyttä.

34

© K

alle

Van

hata

lo


Hakkuut ja hoito – mäntyvaltainen metsä

Kasvupaikka Menetelmä Erityistä

Tuore kangas Mustikka- turvekangas

Poimintahakkuu(ja pienaukkoja täydennykseksi)

Männiköt kuusettuvat yleensä luonnostaan kohtalaisen viljavilla kasvupaikoilla. Poimintahakkuu luo tilaa kuusialikasvokselle. Aukkoja tarvitaan lehtipuuston ja männyn uudistumisedellytysten turvaamiseksi. Heinittyminen on usein voimakasta pienaukoissa. Myös vesakko voi runsastua, turvemailla erityisesti hieskoivu.

Puolukka-turvekangas

Pienaukkohakkuu ja välialueen harvennus(poimintahakkuu, kun halutaan edistää kuusen menestymistä verrattuna mäntyyn)

Myös kuusi menestyy, jos kasvupaikan ravinnetalous on tasapainossa. Hieskoivu voi runsastua hakkuun jälkeen.Vesakontorjunta voi olla tarpeen pienaukoissa.Pohjois-Suomessa pienaukossa on vaarana männyntalvihome.

35

Nykyisenä pääpuulajina mänty


Hakkuut ja hoito – mäntyvaltainen metsä

Kasvupaikka Menetelmä Erityistä

Kuivahko kangas

Pienaukkohakkuu ja välialueen harvennus(poimintahakkuu, kun ensisijaisena tarkoituksena on pitää maisema puustoisena)Pohjois-Suomessa myös poimintahakkuu

Kuivahkoilla kankailla kuusen kasvattamista harkitaan tapauskohtaisesti. Kuivuus ja typen puute rajoittavat kuusen kasvua tukkipuuksi etenkin kuivilla kankailla Kuusettumista voi torjua raivaamalla.

Vesakontorjunta voi olla tarpeen pienaukoissa. Pohjois-Suomessa pienaukossa on vaarana männyntalvihome.

Kuiva kangasVarputurve-kangas

Poimintahakkuu Edistetään monijaksoisen puuston kehitystä, poistetaan suurimpia puita.

36

Nykyisenä pääpuulajina mänty


Pienaukkohakkuu

• Eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuu- ja hoitotapa.• Metsään hakataan pieniä (alle 0,3 ha) luontaisesti

taimettuvia aukkoja.• Seuraavissa hakkuissa aukkoja voidaan laajentaa ja tehdä

uusia aukkoja.• Vesoittuminen ja heinittyminen huonontavat taimettumista

viljavilla kasvupaikoilla. • Kuusikoissa tarpeen poimintahakkuuta täydentämään, jotta

valoa tarvitsevat puulajit uudistuisivat. • Soveltuu myös kuusivaltaisille turvemaille.


Hakkuut ja hoito – mäntyvaltainen metsä• Viljavammat kasvupaikat kuusettuvat.• Pohjoissuomalaiset karut männiköt poimintahakkuin

– kasvupaikan puuntuotoskyky vaatimaton, uudistamiseen ja hoitoon ei juuri kannata laittaa resursseja.

• Suositellut jäävän puuston PPA:t sisältävät 2 m²:n varmuusrajan ns. lakirajaan nähden.

• Pohjapinta-ala lasketaan koko käsittelyalueelta. Esim. pienaukkohakkuussa välialueelle on jäätävä riittävästi kasvatuskelpoista puustoa.


Pienaukko- /poimintahakkuu, mäntyvaltainen metsä

Mäntyvaltainen metsä PPA ennen hakkuuta, m²/ha

PPA hakkuun jälkeen, eteläinen Suomi,m²/ha

PPA hakkuun jälkeen, keskinen Suomi,m²/ha

PPA hakkuun jälkeen, pohjoinen Suomi,m²/ha

Kuiva kangas* Suositus ≥ 16 n. 11 n. 10 n. 8

Kuivahko kangas* Suositus ≥ 19 n. 11 n. 10 n. 8Kuivahkot ja sitä karummat kankaat, säännösten mukainen vähimmäis-PPA*ns. lakiraja

9 8 6 (5**)

39

• Viitteellinen mäntyvaltaisen metsän pohjapinta-ala (PPA) ennen pienaukko- tai poimintahakkuuta ja sen jälkeen käsittelyalueella

Karukkokankaat suositellaan jätettäväksi puunkorjuun ulkopuolelle, koska ne kuuluvat harvinaisiin luontotyyppeihin ja kertyvä puumäärä jää vähäiseksi.

• Hieman suositeltua alhaisempi PPA voi olla tarkoituksenmukainen taimettumisen ja alikasvoksen kasvun edistämiseksi.


Pienaukkohakkuu• Pienaukon koko vaikuttaa taimettumiseen:

– Kivennäismailla alle 20 m läpimitaltaan olevat aukot taimettuvat huonosti.

– Vähintään 40 m läpimitaltaan olevat aukot mahdollistavat myös männyn ja koivun uudistumisen.

– Turvemailla aukko voi olla pienempi, korpikuusikoissa jo 10-20 metrinen taimettuu kuuselle, isompi lehtipuille.

– Pitkänomainen kapea aukko taimettuu heikommin, koska ympäröivän puuston reunavaikutus suuri koko alalla.

• Siemenvuodet vaikuttavat taimettumiseen: – Hyviä vuosia männyllä enemmän kuin kuusella ja pohjoisessa

harvemmin kuin etelässä.• Myös sääolojen oltava otolliset taimettumiselle.


Pienaukkohakkuu• Aukon reunat ’pehmennetään’ poistamalla erityisesti

suurimpia puita.– Vähentää juuristokilpailua, jolloin alikasvos menestyy

paremmin myös aukon reunassa.– Reunapuuston runkojen ja juuriston vahvistuessa

tuulituhojen riski vähenee.• Huolehdittava, ettei välialue kapene liiaksi, jolloin suuri

tuulituhojen riski.• Aiemmin tehtyjen pienaukkojen puustoa harvennetaan

tarvittaessa seuraavissa pienaukkohakkuissa.• Säästöpuuryhmät välialueelle.


Pienaukkohakkuu• Käsittelyalueelle on jäätävä kokonaisuudessaan riittävästi puustoa.

Säännösten mukaisen rajan alittaminen johtaa uudistamisvelvoitteen syntymiseen.

• Tiheä kuusialikasvos huonontaa männyn uudistumista. Kuusialikasvosta syytä raivata, jos ei tarkoitus kasvattaa kuusta.

• Esimerkki 20-25 vuoden välein toistuvat hakkuut:– 1. käsittely: Aukkojen läpimitta on n. 40 m tai hieman enemmän. Karujen

kasvupaikkojen harvapuustoisissa männiköissä riittävät pienemmät aukot.

– 2. käsittely: Pienaukkoja laajennetaan, kun ne ovat taimettuneet ja samalla voidaan tehdä lisää pienaukkoja. Korjuussa huolehditaan, ettei edellisessä hakkuussa tehdyille aukoille syntynyt uusi taimikko vahingoitu.

– 3. käsittely: Hakataan loput välialueesta jättäen säästöpuita, jotka toimivat aluksi myös siemenpuina. 1. käsittelykerralla hakattu alue harvennetaan tarvittaessa samalla.


Pienaukkohakkuu• Pienaukkohakkuu ajoitetaan

maaston kantavuuden mukaan. • Juurikäävän riskialueella kantojen

käsittely suoja-aineella korjuussa sulan maan aikana.

• Korjuussa vältetään kulkua edellisessä hakkuussa tehtyjen pienaukkojen kautta, jotta niiden uusi puusto ei vaurioidu.

43

Pienaukko sekametsässä

© K

alle

Van

hata

lo


Pienaukkohakkuu• Pienaukkoja tehdään kohtiin, joissa varttunutta puustoa. • Reunustavaa puustoa harvennetaan. • Kun aukko taimettunut, sitä voidaan laajentaa ja tehdä tarvittaessa uusia pienaukkoja.

Taimettumisen onnistuminen vaikuttaa hakkuiden toistumiseen.

44

© Ju

ha V

arhi


Pienaukkohakkuu• Ensimmäinen pienaukkohakkuu on valmis. • Reunametsää on harvennettu antamaan valoa.

45

© Ju

ha V

arhi


Pienaukkohakkuu• Toisessa pienaukkohakkuussa laajennettu aiempia, taimettuneita

pienaukkoja ja tehty tarvittaessa uusia. • Tämä hakkuu on tehty 20–25 vuotta edellisestä.

46

© Ju

ha V

arhi


Pienaukkohakkuu• Edellisestä pienaukkohakkuusta kulunut 20–25 vuotta. • Tehdyt pienaukot taimettuneet. • Välialue hakattu jättäen siemenpuita, joista osa voi jäädä säästöpuiksi. • Samalla ensimmäisten pienaukkojen nuori puusto harvennettu.

47

© Ju

ha V

arhi


PienaukkohakkuuMaisemanhoito• Maisemaan vaikuttavat:

– pienaukkojen sijoittelu ja määrä – kerralla pienaukoiksi hakattava osuus metsäalasta – hakkuukertojen väliaikojen pituus.

• Jos tavoitteena pienentää maiseman muutosta– hakkuita vasta, kun kookkaampaa puustoa aiemmilla pienaukoilla. – välimetsää ei hakata kerralla.

• Hakkuun sopeuttamista maisemaan auttavat– maaston luonnollisten muotojen/rajojen mukainen hakkuun rajaus – aukon reuna-alueen harvennus.

• Eri puulajit tuovat vaihtelua maisemaan.


Pienaukkohakkuu

Luonnon- ja riistanhoito• Pienaukot edistävät valoa kaipaavien lajien menestymistä, kun

tehdään muutoin poimintahakkuita. • Pienialainen aukko rikkoo vain vähän alueen yhtenäisyyttä.

Hyödyttää eläimistöä, jonka esiintymistä ja liikkumista rajoittavat tavanomaiset uudistushakkuualueet.

• Painotettaessa luonnonhoitoa säästöpuita jätetään tavanomaista enemmän. Välialueille jätetään säästöpuuryhmiä. Aiemmissa hakkuissa jätettyjä säästöpuita ei kaadeta.

• Painotettaessa riistanhoitoa käsittelyissä kiinnitetään huomiota mustikkavarvustojen ja riistatiheikköjen säilymiseen ja kehittymiseen.

Metsänhoidon suositukset 2014 49

mhskoulutus: eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus

Education