mikin eoppi klusteriraportti 2002

E-oppimisen klusterin tilanne 2002 28.8.2002 Kari Mikkelä

- 1 -

E-oppimisen tilanne Suomessa keväällä 2002 - toimenpide-ehdotuksia e-oppimisen toimialan kehittämiseksi

Tämä yhteenveto e-oppimisen alan tilanteesta Suomessa sekä alan tarjonnan kehittämisen ja e-oppimisen käyttöönottoon liittyvistä haasteista toimitettu osana Uudenmaan osaamiskeskus Culminatum Oy:n digitaalisten oppimispalveluiden osaamiskeskuksen valmistelutyötä. Yhteenvedon sisältämät perutiedot on koottu pääosin vv. 2000-2002 ”ROADMAP - Suomen e-oppimisen toimijoiden kehittämisohjelman” toimesta. Tätä peruskartoitustyötä rahoitti Uudenmaan lääninhallitus Euroopan sosiaalirahaston varoista.

28.8.2002

Kari Mikkelä


- 2 -

YHTEENVETO SUOMEN E-OPPIMISEN KLUSTERIN KEHITTYMISESTÄ Osaamisen ja oppimisen merkitys on Suomelle elintärkeää. Hankitun osaamisen kelpoisuusaika on kuitenkin lyhentynyt mm. globalisaation ja teknologian nopean kehityksen myötä. Erityisesti aikuisten osaamisen päivittämistarpeet ovat jatkossa suuria. Osaamisen kehittämistä, päivittämistä sekä yleisiä oppimis- ja opetusprosesseja voidaan tukea digitaalisilla teknologioilla eli e-oppimisella. Tässä raportissa e-oppimisella ymmärretään tieto- ja viestintätekniikan avulla tuettua oppimista, koulutusta tai niiden hallinnointia. E-oppimisen yleistymisen hyödyt E-oppimisen yleistyminen vaikuttaa kansantalouteen kahden eri mekanismin kautta.

- E-oppiminen tarjoaa viisaasti käytettynä parempia oppimistuloksia, kustannussäästöjä ja aikaetuja koulutuksen ja oppimisen organisoinnissa ja toteutuksessa. E-oppiminen tarjoaa tuottavuus- ja joustavuusetuja sitä hyödyntäville julkisille, yksityisille ja kolmannen sektorin organisaatioille, koska sen avulla oppiminen voi tapahtua laadukkaammin, halvemmin ja nopeammin. E-oppimisen hyödyntäminen voi näin vaikuttaa suoraan suomalaisten organisaatioiden kilpailukykyyn.

- E-oppimisen laajempi käyttö synnyttää uutta liiketoimintaa digitaalisten sisältöjen,

teknologisten työkalujen ja järjestelmien sekä näitä tukevien liike -elämän palveluiden aloille. E-oppimisen markkinat ovat globaalit, volyymiltaan houkuttelevat ja mahdollistavat näin myös uuden suomalaisen vientialan synnyn. E-oppimisen hyödyntäminen luo uusia ammatteja ja työllistää jatkossa ihmisiä alan palveluyrityksissä sekä käyttäjä-organisaatioissa.

Työn tekoa tukevasta oppimisesta tapahtuu useiden arvioiden mukaan noin 2/3 formaalin koulutuksen ulkopuolella. E-oppimisella on kasvava merkitys työtä tukevan oppimisen ja osaamisen kehittämisen tukemisessa. E-oppimisen käyttäjien (tässä yksityisen sektorin ja opetussektorin ulkopuolisten julkisorganisaatioiden) ja e-oppimisen palveluntarjoajien piirissä ei ole kuitenkaan vielä julkisen koulutussektorin (OPM:n hallinnonala) toimintaan rinnastettavaa systemaattista kehittämisen tukitoimintaa. E-oppimisen klusterin kokonaisuuden kehittyminen on kuitenkin alan elinkaaren nykyisessä vaiheessa varsin systeemistä. Ala kehittyy siksi hitaasti ilman kokonaisvaltaista kehittämisstrategiaa ja kehittämistä tukevia palveluita. Suomalaiset e-oppimisen toimijat E-oppimisen alalla toimivien yritysten määrä ylitti vuonna 2001 Roadmap-projektin tekemän kartoituksen mukaan e-oppimisen palveluita tarjoavien julkisten koulutusorganisaatioiden määrän. Valtionvarainministeriön tilaamaan keväällä 2002 julkistettuun tutkimukseen vastanneista valtion yksiköistä jo 25% kehittää e-oppimisen käyttöönottoa tai tarjoaa e-oppimista hyödyntäviä palveluja. E-oppimisen ratkaisujen kehittämisen ja käyttöönoton painopiste on näin siirtymässä koulutus- ja tutkimusorganisaatioilta muille julkisille organisaatiolle ja yksityisille yrityksille.


- 3 -

Roadmap-projektin syksyllä 2001 toteuttaman esikartoituksen mukaan Suomessa on noin 100 julkisen (enimmäkseen koulutus-) sektorin organisaatiota, jotka kehittävät tai tarjoavat digitaalisia teknologioita hyödyntäviä oppimispalveluita joko organisaatioiden sisäiseen tai yleiseen käyttöön. Näiden organisaatioiden sisällä on lisäksi lukuisia erillisiä yksiköitä, jotka tekevät omaa kehitystyötään usein varsin eristyneesti. Yksityisellä sektorilla toimii alan piirissä noin 150 yritystä ja lisäksi niiden alihankkijoina lukuisia muita yrityksiä. Suurin osa näistä yrityksistä toimii pääkaupunkiseudulla. Näiden yritysten (tai niiden e-oppimiseen keskittyvien yksiköiden) keskimääräinen liikevaihto on vielä pieni ja ne työllistävät tyypillisesti 2-6 henkilöä. Merkittävästi tätä suurempia yrityksiä/yksiköitä on alle 10. Alan yrityksen jakautuvat seuraavasti:

- 40+ e-oppimisjärjestelmää, työkaluja tai laitteita tuottavaa tai markkinoivaa yritystä, - 50+ oppimissisältöjä tuottavaa tai niitä paketoivaa yritystä sekä - 60+ e-oppimisen palveluratkaisuja tai tukipalveluita tuottavaa yritystä.

Globaalit e-oppimisen markkinat E-oppimisen palveluiden yritystoiminnalle on odotettu suurta globaalia kasvua. IDC on ennustanut, että Euroopassa e-oppimisen markkinat kasvavat vuoteen 2003 saakka 70-80% vuosivauhtia. USA on ollut alan edelläkävijä markkinoilla ja eurooppalaiset ovat seuranneet perässä. Kysynnän kasvun painopiste on viimeisten ennusteiden mukaan siirtymässä USA:sta ja Euroopasta mm. Kiinaan, Intiaan ja eräisiin muihin kehitysmaihin. Näissä maissa koulutuksen tarve (yleisesti) kasvaa nopeasti ja mailla on valmiuksia myös yksityisen sektorin palveluiden ostamiseen. E-oppiminen on yksi hyvä keino nopeasti kasvavan koulutustarpeen tyydyttämisessä. Alan globaali tarjonta (yritysten määrä ja tuotteiden kirjo) onkin kasvanut selvästi mm. ennusteiden alalle ohjaaman riskirahan turvin. Toteutunut kysyntä on kuitenkin ennakoitua hitaampaa. Syitä tähän löytyy sekä tarjonta- että kysyntäpuolelta. Suurimpia asiakassegmenttejä ovat koulutuslaitosten, yrityskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen markkinat. Yksittäinen suuri asiakasryhmä on globaalit yritykset. Monet suurissa organisaatioissa syntyneet e-oppimisen tuotanto- ja toteutusmallit eivät ole kuitenkaan taloudellisesti sovellettavissa pienemmissä organisaatioissa. Tämä on koettu ongelmaksi suomalaissa yrityksissä ja muissa organisaatioissa. Suomessa halvempia ja yksikertaisempia massaräätälöityjä online-kursseja (sisältöjen ASP-palvelut) tuottavat yritykset ovat vasta aloittamassa toimintaansa. E-oppimisen toimiala on nyt kolmannessa kehitysvaiheessa. Useimmat e-oppimisen perusinnovaatiot ovat syntyneet jo 1970-80 -luvuilla usein yliopistojen omaehtoisen kokeilutyön kautta. 1980-90 –lukujen taitteessa käynnistyivät aikaiset markkinat, joille oli tyypillistä suurten – usein julkisrahoitteisten tai globaalien yritysten – projektimaisten hankkeiden toteuttaminen. Varsinaiset e-oppimisen markkinat aukesivat 2000-luvun taitteessa samanaikaisesti monilla erilaisilla niche-elueilla. E-oppimisen käytön kehittyminen Varhaisia käyttäjiä ovat olleet perus- ja täydennyskoulutuslaitokset, jotka ovat tarjonneet kursseja e-oppimisen moodissa. Viime vuosina e-oppimisen kehittämisen painopiste on siirtynyt yritysten ja julkisorganisaatioiden oman (liike)toiminnan kehittäminen e-oppimisen keinoin. Tyypillisiä sovellusalueita ovat mm. henkilöstö-, tuote-, asiakas-, kumppani-, jälleenmyyjä-, muutos- jne. koulutus. Alin kynnys digitaalisten teknologioiden käyttöönottoon on siellä missä voidaan


- 4 -

saavuttaa selkeitä rahassa mitattavia hyötyjä käyttämällä digitaalisia teknologioita. Tällaiset oppimisen ongelmat ovat usein lähellä asiakasrajapintaa. Massamarkkinoiden syntyminen edellyttää kuitenkin todellisten kuluttajamarkkinoiden syntyä. Tätä ei ole näköpiirissä lähivuosina. Edutainment-tyyppisten oppimistuotteiden markkinoille tulo voi kuitenkin nopeuttaa kuluttajamarkkinoiden kehitystä. E-oppimisen tarjonta kohdistuu tällä hetkellä pääosin yritysten välisille (B2B) markkinoille ja eksklusiivisille organisaatioilta henkilöstölle (B2E) tarjonnalle. Oppimisen tarjonnasta ja sen tukemisesta vastaa vielä pitkään joku organisaatio (koulutuslaitos, julkinen työnantaja tai yksityinen yritys), joka siivilöi tarpeet ja tarjoaa eri ryhmille valitsemiaan oppimisen ratkaisuja usein ilman itse oppijalta perittävää veloitusta. Todellisten kuluttajien tarpeista syntyvien massamarkkinoiden syntyminen edellyttää verkkokoulutuksessa mm. oppimisisällön jakelukanavien synnyttämistä, (varsinkin Suomessa) oppijoiden koulutuksen ostokulttuurin muutosta ja sisältöjen metatiedon käytön yleistymistä. Useat asiantuntijat arvioivat kestävän ainakin 5-10 vuotta ennen kuin viimeksi mainittu ”sisältöjen standardoinnin” työ alkaa vaikuttaa markkinoilla. E-oppimisen tuotteet ja palvelut E-oppimisen alan tarjoajien tuotteet ja palvelut ovat olleet varsin teknologiakeskeisiä ja tarjonneet vain rajatusti todellisia ratkaisuja käyttäjien tarpeisiin. Toisaalta käyttäjät ovat kokeneet tarjonnan ja toimialan hahmottamisen vaikeaksi. E-oppimisen palveluita ostavat organisaatiot eivät tunne kaikkia alan mahdollisuuksia, vaan ovat muodostaneet mielikuvansa markkinoista yksittäisten ratkaisuntarjoajien (yleensä alustaratkaisuja tarjoavat tahot, harvoin sisällöntarjoajat) tai e-oppimisen osa-ongelmiin keskittyvän (esim. verkkopedagogiikka tai isojen globaalien yritysten caseja esittelevä seminaari) kurssitarjonnan avulla. Hankinnoista päättävät henkilöt ovat epätietoisia mm. kohtuuhintaisten ”suoraan hyllystä” -verkkokurssien tarjoamista kululuonteisista mahdollisuuksista. Käyttäjäorganisaatiot eivät ole myöskään kehittäneet itselleen selkeitä kriteerejä hankinnoilleen. Käyttäjien hankintaosaaminen onkin vielä varsin rajallista. Siksi uskallus e-oppimisen palveluiden ostamiseen puuttuu. Tämä hidastaa markkinoiden kehittymistä. Markkinat etsivät edelleen muotoaan. Tarjoajien puolella tämä on johtanut mm. jo muutaman vuoden jatkuneeseen toimialan voimakkaaseen konsolidaatio-kehitykseen ja viimeisen vuoden aikana myös edelläkävijämaissa yritysten konkurssiaaltoon. Oppimisen digitaaliset palvelut voidaan jakaa esim. seuraaviin tuote- ja palveluryhmiin:

- Sisällöt (content)

o verkkokurssien tarjoajat (online course publishing) o verkkotutkintojen tarjoajat (online degree programmes) o CD-ROM, DVD, TAO jne. tarjoajat (CD-ROM, DVD, CBT etc.)

- Palvelut (services):

o räätälöityjen kurssien kehittäjät (custom course development) o järjestelmäintregraattorit (system consultants, integrators) o sisällön pakkaajat (content packaging) o verkkopedagogiikan ja –didaktiikan konsultit (pedagogical consultants) o sovellusvuokraajat ja verkkohotellit (ASP providers and hosting services) o koulutuspalvelut ja (training services) o julkaisu- ja viestintäpalvelut (publishing and communication services) o rahoituspalvelut (financing) o yhteistyöfoorumit ja yhdistykset (forums and associations)


- 5 -

- Teknologiat, työkalut ja laitteistot (technology, tools and HW) o oppimisen hallinnointityökalut (learning management) o tekijäjärjestelmät ja -työkalut (authoring systems and tools) o synkroniset e-oppimistyökalut (live e—learning) o yhteistyötyökalut (collaboration tools) o oppisisällön hallinnan työkalut (learning content management tools) o digitaaliset video- ja audiotyökalut (digital video/audio tools) o testaus- ja arviointityökalut (testing/assessment tools) o oppimissimulaattorit (learning simulators) o erikois- ja oheislaitteet sekä tarvikkeet (equipment) o koneet, palvelimet ja perusohjelmistot (hardware and middleware) o kiinteät ja langattomat tietoliikenneinfrastruktuurit (fixed and mobile infrastructures)

- Kokonaisratkaisut (end-to-end solutions)

o sisällöt, palvelut ja teknologiat implementoituna yhdeltä luukulta Erilaisia e-oppimisen ratkaisuja Oppimista ja osaamisen kehittämistä voidaan tukea useilla menetelmillä ja teknologioilla tai niiden yhdistelmillä. Tarpeisiin voidaan vastata niin puhtailla e-oppimisen työkaluilla (mm. online learning) kuin myös tiedon johtamisen järjestelmillä (knowledge management), digitaaliset työnteon tukijärjestelmillä (electronical performance support) tai yhteistoiminnallisen työnteon (collaborative working and learning) ratkaisuilla. Nämä ratkaisut voivat kiinnittyä esim. osaksi organisaatioiden oppimisen, kompetenssien, dokumenttien, asiakkaiden, toimitusketjun ja tuotetiedon hallinnan tai toiminnan/resurssien ohjauksen järjestelmiä. Ratkaisut voivat olla myös yksittäiseen oppimisen ongelmaan kehitettyjä, kuten kieltenopiskelun järjestelmiä (Suomessa mm. Divace Oy) tai jonkun sisältöalueen kattavia sisältäen esimerkiksi prosessisimulaatioita (Suomessa es im. metsäteollisuuden KnowPap-oppimisympäristö) Vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja teknologiaratkaisuja on markkinoilla tuhansia. Yleisimmin teknologioita käytetään monimuotoisen oppimisen tukena, jossa mm. perinteisellä lähioppimisella on keskeinen rooli teknologian hyödyntämisen rinnalla. ”Blended learning” on kansainvälisesti yleisesti käytetty käsite, joka kuvaa tätä oppimisen organisoinnin joustavaa toteutustapaa. Suomessa on jo merkittävä määrä kokemusta suurien hankkeiden käynnistämisestä ja toteuttamisesta. Tätä osaamista tulisi mallintaa ja levittää laajemminkin. Kriittisen massan tai merkittävän julkis-yksityisen tai muuten esimerkillisen yhteistyöulottuvuuden omaavia alan hankkeita ovat mm. eräät OPM:n sektorin virtuaalikoulutushankkeet, Puolustusvoimien AVOT-ohjelma, VTT:n ja metsäteollisuuden KnowPap-yhteistyö, Ciscon Akatemian konsepti ja Suomen pisteet ammatillisissa oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa, eWSOY:n OPIT-palvelu, Primenet Oy:n 1-verkko-palvelu, Elisan e-oppimisen operointipalvelut, Yleisradion Teema-kanavan kehitystoiminta, Duodecimin Terveysportti, Otavan opiston Internetix Campus, Sitran Oppivat seutukunnat -projekti, Hämeenlinnan kesäyliopiston ITK-konferenssitoiminta, CSC:n verkko- ja teknologiapalvelut, TIEKE:n standardointiyhteistyö, Koulutuskeskus Dipolin kansainväliset verkostopalvelut, kirjastojen yhteiset hankkeet (FinElib jne.), koulutustarjonnan hakupalvelut (Opintoluotsi, Täti, Suvi jne.), TEKES:in teknologiaohjelmien hankerahoitus (mm. EtäKAMU sekä useat ohjelmisto-, simulaatio- ja etäteknologiaprojektit), eTampere –ohjelma, Pohjois-Savon oppimisverkosto, Espoon Osterinet, R5visionin Evolution-hanke, TIEKE:n ja Tietotekniikan liiton tietokoneen ajokorttitutkinnot, Suomen Akatemian ”Life as Learning” –tutkimusohjelma ja suomalaisten PROMETEUS-yhteistyö.


- 6 -

E-oppimisen ekosysteemi ja klusteri Eri toimijat tekevät yhteistyötä implementoidessaan e-oppimisen ratkaisuja. Roadmap-projekti kehitti mm. suurten projektien evoluution logiikkaan ja toimialan eri toimijoiden kokemuksiin perustuvan e-oppimisen klusterimallin. Klusterin muodostavat tässä mallissa oppimisyhteisöt (mm. koulutuslaitokset, yritykset, julkisorganisaatiot, kansalaisjärjestöt) yhdessä sisällön-, palvelujen- ja teknologiantarjoajien kanssa. Tällä hetkellä uusien innovaatioiden painopiste on palveluissa, mutta tämä kehitys ohjautuu oppimisyhteisöjen toiminnan kautta. Sisällöntuottajien näkökulmasta ei ole syntynyt vielä riittäviä jakelukanavia, joten puhtaat digitaalisen oppisisällön markkinat ovat vielä olemattomat. Sisällöt ovat tyypillisesti osa palveluratkaisuja. Suomen e-oppimisen ekosysteemissä on kymmeniä erilaisilla logiikoilla toimivia toimijoita. On vielä liian aikaista sanoa syntyykö Suomeen aito e-oppimisen klusteri veturiyrityksineen, vahvoine sisäisine sidoksineen jne. Nyt aitoa klusteria ei vielä ole olemassa, mutta paljon ituja sen synnyttämiseksi. Tällä hetkellä e-oppimisen ratkaisut syntyvät pääosin perinteisten sisältö-, ICT- ja palveluklustereiden yritysten laajentuneen tarjonnan kautta. Puhtaita e-oppimisen yrityksiä on varsin vähän. Useiden e-oppimisen asiantuntijoiden mielestä osaratkaisujen integrointi ja näin syntyneen kokonaisratkaisun räätälöinti asiakkaiden oppimistilannetta vastaavaksi vaatii sellaista erikoisosaamista, jota ei voi syntyä perinteisissä klustereissa. Tämä seikka puoltaisi näkemystä aidon e-oppimisen klusterin synnystä. Orastavan e-oppimisen klusterin kehitystilanne näytti syksyllä 2001 seuraavalta:

- Suomalaiset kouluttajat pyrkivät eristyneistä kokeiluista ja päällekkäisestä kehitystyöstä laajempiin ratkaisuihin - ei vielä kestäviä suuria ratkaisuja tai bisnestä, hyviä nichejä kuitenkin

- Pienet e-oppimisen alan tarjoajayritykset kehittyvät asiakas-projektien kautta, mutta systeemiseen kehitystyöhön ei ole riittäviä resursseja – erikoistuminen ja partneroituminen paras keino pärjätä markkinoilla

- Suuret ICT-, konsultti- ja mediatalot ostavat pieniä osaajia ja kehittävät omia ratkaisujaan ja pyrkivät pitämään vanhoja asiakkaitaan – konsolidaatio syvenee

- Sisältötuottajat luovat digitaalista tarjontaa, mutta jakelukanavat puuttuvat edelleen. Näin joutuvat itse rakentamaan (digitaalista ja loogista) jakelukanavaa, mikä on usein heidän oman ydinkompetenssiensa ulkopuolella. Pienten yritysten on siksi lähes mahdotonta tarjota puhdasta sisältöä, oppisisällön paketoinnissa on sen sijaan kasvavat markkinat.

- Kansainvälinen kilpailu rantautunut (ja osin jo myös poistunut!) Suomeen, mutta harvat pitävät Suomea todella houkuttelevana markkinana – mutta ovat valmiita reagoimaan tarvittaessa

- Suuret yritykset käynnistävät oppimista (mm. henkilöstö-, asiakas-, kumppani-, tuote-, muutos-koulutus) tukevia e-oppimisen hankkeita - teknologian käyttö koulutuksessa kasvaa hitaasti mutta varmasti, mutta markkinainfo heille ristiriitaista

- Julkiset toimijat (paikalliset, alueelliset, sektoraaliset jne.) rahoittavat kehitysprojekteja ja keräävät yhteen kehittämisverkostoja – syntyy hitaasti alueellisia informaatio- ja tukipalveluita alalla toimijoille.

E-oppimisen klusterin kehittämisen ongelmia ja haasteita Yhden potentiaalisen klusterin ongelman muodostaa julkisen rahoituksen sirpaleisuus ja rahoituksen suuntautuminen osaksi yksityisen sektorin toiminnan kanssa kilpaileviin julkisen


- 7 -

sektorin hankkeisiin. Useat ministeriöt, kunnat, EU:n ohjelmat jne. rahoittavat projekteja, joista ei synny pysyviä tuloksia. Toisaalta kestävätkään hankkeet eivät pysty aina hyödyntämään tarjolla olevaa julkista rahoitusta, koska eri julkiset rahoittajat eivät yleensä rahoita muiden julkisten toimijoiden jo rahoittamia hankkeita. Alan toimijat toivovat selkeän ja yritystoiminalle oikeudenmukaisen julkisen sektorin yhteisesti hyväksymän tukikriteeristön laatimista. Tämä palvelisi myös rahoituksen parempaa koordinointia. Julkinen sektori ei tällä hetkellä kuitenkaan tunne käynnissä olevia alan hankkeita eikä yksityisen sektorin tarjontaa ja ei näin ollen pysty aina ohjaamaan rahoitusta aitoa lisäarvoa tuottaviin kohteisiin. Myös tämä puutteen korjaamiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Vaikka suurista hankkeista on Suomessa kokemusta, ei niiden toteuttaminen ole helppoa. Tällä hetkellä pullonkaulana on e-oppimisen järjestelmien hankinnan ja niiden käyttöönoton prosessin ja siihen liittyvän muutosjohtamisen hallinta. Tämä koskee sekä yksityistä että julkista sektoria. Roadmapin tulevaisuustyöskentely osoitti, että loppukäyttäjien, sisällön-, palvelun- ja teknologiantarjoajien näkemykset toimialan kehittämisen tarpeista ja ratkaisuista eroavat suuresti toisistaan. Tarvitaan vielä paljon työtä ennen kuin yhteinen kieli löytyy. Yksityisellä sektorilla mm. Talent Groupin e-oppimisen hankekokemus, tutkimussektorilla Jyväskylän yliopiston TITU:n koulutusteknologian yksikön e-oppimisen tuotantomallien konsultointiprojektit ja täydennyskoulutussektorilla Koulutuskeskus Dipolin ”OTAe - eOppiminen yrityksen tiedonjohtamisessa” -koulutusohjelma ovat kuitenkin yksittäisiä esimerkkejä suomalaisesta osaamisesta, jolla em. ongelmat on osin ylitetty. Viisaasti toteutettu e-oppiminen ratkaisee monia ongelmia E-oppimisen hankkeet ovat alan tässä kehitysvaiheessa vielä vähintään kertaluokkaa suurempia kuin perinteiset koulutushankkeet. Kustannukset, ihmispanokset, aika, tekniikan monimutkaisuus, jakeluratkaisut jne. poikkeavat totutusta. E-oppiminen on enemmän organisoimista ja tiedon johtamista kuin tekniikan tai tuotteiden hankintaa. Lopputulos riippuu monesta ihmisestä eri yksiköissä, niin organisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Kokonaiskonseptin määrittely, muutosprosessin suunnittelu sekä eteneminen vaiheittain ja yhteistyön johtaminen edellisten määrittelemissä puitteissa ovat keskeisimpiä menestymisen edellytyksiä. Onnistunut e-oppimisen ratkaisu tarjoaa sen käyttötarkoitukseen – oli se sitten edullinen online-kurssi, pieni pilotti tai laaja organisaation läpäisevä uusi toimintatapa – ylivoimaisen hyvän lopputuloksen aiempaan verrattuna. Muuten ihmiset eivät hyväksy sitä. Mahdollisia valitun ratkaisun kyseenalaistajia eivät ole pelkästään oppijat vaan myös oppimisen tukijat: johto, tekninen tuki, hallinto, asiakkaat, alihankkijat, rahoittajat jne. Koska ratkaisun toimivuus edellyttää monen ihmisen toisiaan tukevaa panosta voi yhden toimijan motivaation puute kaataa koko rakennelman. Pitkällä tähtäimellä ratkaisevaa on kokonaisvaltaisen e-oppimisen kulttuurin kehittyminen. Organisaatiossa oleva oppimisen tarve voi olla hyvinkin erilainen. Eri tilanteet tarvitsevat myös erilaisen oppimis- ja teknologiaratkaisun. Alla muutamia käytännön esimerkkejä e-oppimisen ratkaisuilla haetuista hyödyistä (yleisesti e-oppimisen tulisi tarjota joko laadukkaampaa oppia, ratkaista oppimisongelman halvemmalla, säästää aikaa tai tarjota toiminnallisesti joustavamman ratkaisun):

- Tarjota itseopiskelumahdollisuuksia oppilaille, henkilöstölle, yritysasiakkaille ja kumppaneille

- Tukea opettajien ja oppimisen tukijoiden koulutusprosesseja uusilla työkaluilla - Palvella syrjäytyneitä tai syrjäytymässä olevia oppijoita - Mahdollistaa yhteisen asian (esim. kielitaito) oppimisen organisaation laajuisesti - Toteuttaa perinteinen koulutusohjelmia nopeammin tai hyödyntää oppimisen resursseja

joustavammin


- 8 -

- Tarjota laadukkaampaa ja helpommin omaksuttavaa oppisisältöä - Toteuttaa uuden henkilöstön perehdytyskoulutus organisaatioon sekä koko henkilöstön

koulutus uusiin tuotteisiin ja palveluihin - Koordinoida organisaation oppimista, mutta samalla tarjota mahdollisuus paikalliseen

soveltamiseen ja omistajuuteen suuressa konsernissa - Automatisoida oppimisen hallintoa ja tukiprosesseja tai integroida yhteen sopimattomia

oppimisen hallinnointijärjestelmiä - Tukea tutkimus- ja kehittämisprosesseja tai yhteistoiminnallista oppimista ja työntekoa

organisaation sisällä sekö sen sidosryhmien kanssa - Parantaa koulutuksen ja osaamisen kehittämisen tehokkuutta tai tukea organisaation

muutosprosesseja - Tarjota parempaa tietoa ja ymmärrystä ympäristön muutoksista (lait, asetukset,

yhteiskunnan trendit, markkinatieto jne.) - Tarjota työkaluja organisaation oppimisen mittaamiseen.

E-oppimisen käyttöönotto katalysoi organisaation muutosta Yksi suurimmista e-oppimisen hyödyntämisen vaikutuksista lienee sen kyky muuttaa jäykkiä rakenteita. E-oppiminen vaatii investointeja, investoinnit taas edellyttävät kannattavuus-kriteereitä, kriteerien avulla löytyy prosesseja joihin panostus on järkevää, prosessit tehostuvat tai muuttuvat teknologian avulla ja tämän kaiken kautta syntyy mitattavia hyötyjä. Kun e-oppiminen hyödyttää sen maksajaa niin markkinatkin vähitellen kypsyvät. Taloudellisesta näkökulmasta organisaation kannattaa panostaa oppimiseen, jos se tarjoaa liikevaihdonkasvua tai tuottavuutta. Organisaation asiakkaan näkökulmasta se on hyödyllistä taas jos sen avulla voi tarjota parempaa laatua tai lisää asiakasarvoa. Organisaation sisäisten prosessien näkökulmasta toiminta on tarkoituksen mukaista jos siitä seuraa ylivoimaista innovatiivisuutta tai operaatioiden jouhevampaa toimivuutta. Yhteisöllisyyden näkökulmasta oppimiseen panostaminen on mielekästä jos se edesauttaa kulttuurista yhteensopivuutta, sosiaalista vuorovaikutusta ja koettua oikeudenmukaisuutta. E-oppimisen alan kehitystä voidaan nopeuttaa kansallisella ohjelmalla Teknologioilla tuetun oppimisen toimialan kehittäminen on nähty em. mahdollisten hyötyjen ja aiemmin tässä yhteenvedossa luetteluista muista syistä tärkeäksi lähes kymmenessä kansallisissa selvityksessä. Roadmap-projektin esiselvitys ja Uudenmaan osaamiskeskus Culminatum Oy:n tekemä valmistelutyö keväällä 2002 osoitti, että e-oppimisen toimialan tulevaisuutta tukee parhaiten e-oppimisen kehittäjien verkostoitumista, toimijoiden työnjakoa ja markkinoiden kehittymistä tukeva – laajana kansallisena yhteistyönä toteutettu - kehittämisohjelma. Parhaat edellytykset em. ohjelman valmistelulle näyttää tarjoavan eri ministeriöiden yhteisesti tukema valtakunnallinen osaamiskeskusohjelma. TEKES:in teknologiaohjelmien rakenne tukee taas parhaiten alan asiakaslähtöisten ja kansainväliseen liiketoimintaan tähtäävien kehittäjäverkostojen ja hankkeiden syntyä. Sitran pistemäisesti kohdistettavissa oleva innovatiivisten hankkeiden kehittämisrahoitus tarjoaa puuttuvan työkalun poikkihallinnollisten ja toimialarajat ylittävien suurten hankkeiden käynnistämiselle. Näiden julkisten instrumenttien innovatiivinen yhdistäminen tarjoaisi riittävät puitteet alan kehittämiseksi. Uudenmaan osaamiskeskuksessa parhaillaan valmisteilla oleva (digitaalisilla teknologioilla tuettujen) oppimispalveluiden kansallisen osaamiskeskusohjelma pyrkii käynnistämään em. ohjelman, jonka avulla e-oppimisen käyttöönottoa voitaisiin tukea, alan liiketoiminnan kypsymistä pystyttäisiin edistämään ja hyvien ratkaisujen kehittämisen nopeutta sekä näin myös e-oppimisen käyttöönoton hyötyjen muodostumista voitaisiin kiihdyttää.


- 9 -

Yritystoiminnan toimintaedellytysten parantaminen keskeistä Sivistys-, koulutus-, muun julkisen sektorin, yritysten ja kansalaistoiminnan e-oppimisen käyttöönoton leviämisen ja jo käynnistetyn toiminnan jatkuvuuden kriittisin on edellytys on tällä hetkellä e-oppimisen alan palveluliiketoiminnan terve kehittyminen. E-oppimisen mahdollisuuksien laajempi käyttöönotto edellyttää yksityisten palveluiden ja tuotteiden olemassa oloa. Ilman toimivia markkinoita ei julkisissa strategioissa edellytetty ja odotettu e-oppimisen kehitys toteudu muillakaan sektoreilla. Erityisesti uusien alan kansainvälistymisen keinojen etsiminen esim. kehitysyhteistyöprojektien kautta on tärkeätä. Kansallisen e-oppimisen klusterin toimijoiden – ja erityisesti yksityisen sektorin toimintaedellytysten parantamiseen tähtäävän – kokonaisvaltaisen kehittymisen tukemisen tarve on siis ilmeinen. Roadmap-projektissa tunnistettiin kolmesta eri näkökulmasta joukko tarpeelliseksi koettuja alan toimintaa tukevan tehtäviä: Liiketoiminnan kehittämisen ja yritystoiminnan kasvun kannalta suomalaisten sisältö-, palveluja järjestelmäratkaisuja tuottavien yritysten on:

- opittava tuntemaan paremmin oppimisyhteisöjen eli yritysten ja muiden organisaatioiden e-oppimisen palveluja järjestelmäratkaisujen tarpeita,

- luotava toisten e-oppimisen alueella toimivien mikro- ja pk-yritysten kanssa miniklustereita monipuolisten ja tehokkaiden sisältö-, palveluja järjestelmäratkaisujen aikaansaamiseksi sekä kansainvälistymisen edellytysten luomiseksi,

- tai pienten yritysten on kumppanoiduttava e-oppimisen alueen (joko tarjoajien tai käyttäjien) suurten toimijoiden (mm. Nokia, Divace Learning Solutions, SanomaWSOY) kanssa muun muassa alihankintatarpeiden täsmentämiseksi sekä myynti- ja markkinointiratkaisujen kehittämiseksi,

- käytettävä vientiä harjoittavien yritysten kanssa uusia koulutustuotteita käyttäen olemassa olevaa perinteistä vientiteollisuutta palveluiden jakelukanavana; sekä

- vahvistettava alan tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuntemusta ja sen luomien tulosten hyödyntämistä.

Oppimisen teknologioita hyödyntävien asiakasyritysten kannalta on tärkeätä:

- koota markkina- ja tuotetietoa helposti löydettävään ja omaksuttavaan muotoon sekä päivitettävä ja arvioitava tätä tietoa ja sen kuvaamia palveluita jatkuvasti,

- järjestää asiakasorganisaatioiden edustajille koulutusta organisaatioiden oppimisen uudelleen organisoinnista e-oppimisen keinoin, e-oppimisprojektien määrittelystä, ratkaisujen käyttöönotosta, tarvittavien muutosprojektien johtamisesta jne.,

- kehittää esim. valmennuksen ja konsultoinnin keinoin oppimisen teknologioiden käyttäjille paremmat valmiudet hankkia järjestelmiä, teknologioita ja palveluita ja ylläpitää ja kehittää niitä organisaatioiden tarpeiden mukaisesti,

- edistää käyttäjien keskeistä ja käyttäjäorganisaatioiden sisäistä kokemusten ja tiedon vaihtoa ja luoda foorumeita tiedon- ja kokemusten vaihdolle, yhteistyölle ja yhteisten hankkeiden käynnistämiselle,

- aloittaa teknologia-avusteiden oppimisen laatutyöskentely, erilaisten ratkaisujen benchmarkkaus ja liittää tämä työ osaksi yritysten yleisten toiminnanohjausjärjestelmien kehitystä.

Julkisen sektorin tehokkuuden, rahoituksen vaikuttavuuden ja toimialan toiminta-edellytysten kehittämisen näkökulmasta on tärkeätä:


- 10 -

- oppimisen ja osaamisen kehittämisen ”klusterin” tunnistaminen ja sen kansataloudellisen merkityksen arviointi esim. ETLA:n toteuttamalla klusteriselvityksellä

- oppimisen roolin, sen lähteiden ja volyymin selvittäminen ja ymmärtäminen kansalaisten arjessa esim. Tilastokeskuksen tietoyhteiskunnan tutkimuksen osana

- kansallisen oppimista ja e-oppimista tukevien foorumien perustaminen ja alueellisten foorumien välisen tiedon- ja kokemusten vaihdon tukeminen, kansainvälisen teknologia- ja käyttökehityksen seuraaminen, standardointitoiminnan edistäminen sekä alan tietopalveluiden ja koulutuksen tukeminen (esim. virtuaaliyliopiston yhteisesti tarjottuna kurssina e-oppimisen tuottajakoulutus)

- käynnistää valtio- ja kuntasektoreilla suuria hankkeita, joilla pyritään ratkaisemaan mm. julkisen sektorin työntekijöiden ikärakenteesta aiheutuvia 5-10 vuoden sisällä esille nousevia ongelmia ja samalla vauhdittamaan yksityisen sektorin kehittymistä viisaalla julkisella ostopolitiikalla ja vahvojen tarjoajakonsortioiden synnyn tukemisella

- kehittää pkt-yritysten erityistarpeisiin aivan uudenlaisia e-oppimisen tuote- ja palvelukonsepteja sekä varmistaa kohtuuhintainen ja helposti käytettävä tarjonta myös tälle kansantaloudellisesti tärkeälle elinkeinoelämän sektorille.

E-oppimisen klusterin päätoimijoilla on erilainen kuva tulevaisuudesta Roadmap-projektin päätteeksi järjestettiin e-oppimisen tulevaisuusprosessi ja -työpaja. Tähän prosessiin kutsuttiin 200 suomalaista e-oppimisen asiantuntijaa. Heistä runsas 70 osallistui työhön verkon kautta tai 25.4.2002 Dipolin työpajassa. Yhteensä työskentely tuotti runsaat 100 kirjallisesti ilmaistua tulevaisuussignaalia ja joukon työryhmissä laadittuja toimintaehdotuksia. Kerätyistä signaaleista kuitenkin vain kymmenkunta sai laajempaa kannatusta asiantuntijayhteisöltä. Prosessi oli kokeilu, joka pilotoi laajempaa alan työskentelyprosessia (toteutettuna esim. myöhemmin osana osaamiskeskusohjelmaa tai eurooppalaista PROMETUS-työskentelyä) ja toteutettiin siksi suppealla asiantuntijajoukolla. Aineiston pohjalta tehtävissä johtopäätöksissä kannattaa siksi keskittyä lähinnä sisällöllisiin seikkoihin, eli tarkastella minkälaisia teemoja asiantuntijat halusivat nostaa keskusteltavaksi. Tulokset eivät ole tilastollisesti päteviä. Sisällön tarjoajien yhteisarvio keskeisimmiksi alan ilmiöiksi tai haasteiksi oli (tärkeysjärjestyksessä) seuraavanlainen: 1. e-oppimisen ostajien osaamisen puutteen, 2. e-oppimismarkkinoiden kehittymättömyys 3. sisällön käytön joustavuuden lisäämisen tarve, 4. e-oppimisen konseptien ja menetelmien nuoruuden ongelmat ja 5. jatkuvan oppimisen ehdoton tarve. Palvelujen tarjoajien lista oli varsin erilainen: 1. itsestään organisoituva oppiminen (emergent learning), 2. organisaatioiden muuttuminen e-oppimisen käytön myötä 3. jatkuvan oppimisen ehdoton tarve, 4. e-oppimissuuntautumisesta takaisin oppimisen ongelmiin ja 5. kommentoitu web-sisältö (annotated web). Teknologian tarjoajat järjestelivät jo em. teemat uudelleen, heidän top5-listansa näytti tältä: 1. jatkuvan oppimisen ehdoton tarve, 2. organisaatioiden muuttuminen e-oppimisen käytön myötä, 3. sisällön käytön joustavuuden lisäämisen tarve, 4. e-oppimisen konseptien ja menetelmien nuoruuden ongelmat ja 5. e-oppiminen muuttaa rakenteita. Loppukäyttäjät veivät keskustelun tulevaisuudesta aivan muille alueille: 1. globaaliuden asettamat vaatimukset, 2. informaation riistäminen osalta käyttäjistä (information deprivation), 3. avoimen koodin oppimisen prosessi (open source learning process) 4. suurten lukujen lain virittämä todellisuus (law of majorities) ja 5. itsestään organisoituva oppiminen (emergent learning),


- 11 -

E-oppimisen käyttäjät ratkaisevat potentiaalisen klusterin tulevaisuuden Edellä esitetty pienikin kurkistus e-oppimisen toimintakentän eri puolten asiantuntijoiden ajatuksiin havainnollistaa hyvin miten eri taustaryhmissä toimivat henkilöt näkevät ongelmat hyvinkin erilaisina ja painottavat erilaisia tulevaisuusratkaisuja. E-oppimisen päätoimijaryhmien välillä on edelleen varsin vähän yhteisiä kosketuspintoja. On kuitenkin ilmeistä, että lopulta käyttäjät (joiden painotukset poikkesivat tulevaisuusprosessissa vahvasti muista) ratkaisevat mitkä sisällöt, tuotteet, järjestelmät tai ratkaisut jäävät pysyviksi. E-oppimisen kulttuurisen evoluutioprosessin kautta alalle syntynee joukko oppijoiden yleisesti hyväksymiä e-oppimisen tarjonnan peruslajityyppejä, jotka muovautuvat myöhemmin pienemmiksi ala- ja sivugenreiksi. Jälkimmäisiä voivat olla mm. tietyissä rajatuissa oppijayhteisöissä hyväksyttyjä oppimisen organisoinnin menetelmät, oppimista tukevia yksinkertaiset työkalut tai pedagogisesti joustavat sisältöformaatit. Pelkistäen voidaan todeta että digitaalisten teknologioiden hyödyntäminen oppimisen tukena – e-oppiminen - yleistyy vain jos sillä ratkaistaan todellisia oppimisen ongelmia, kansallinen e-oppimisen klusteri kypsyy toimivaksi vasta alan markkinoiden kehityksen myötä, e-oppimista hyödyntävien organisaatioiden rooli on keskeisin tämän kehityksen vauhdittajina, e-oppiminen ei ole vain koulutusalustojen käyttöä vaan parhaimmillaan kaikkia organisaatioiden ja yksilöiden oppimisen prosesseja tukevaa toimintaa. Toimivia oppimisen tukemisen malleja, menetelmiä ja teknologioita on tuhansia, eikä mikään niistä ei näytä olevan yleisesti ainutlaatuinen. E-oppimisen laadukas hyödyntäminen edellyttää siksi erityistä osaamista ja viisautta myös käyttäjien puolelta. Itse asiassa e-oppimisen käyttäjien osaamisen kehittämiseen tulisi panostaa juuri nyt. Tätä työtä tulisi tehdä yhtäaikaisesti alan kouluttajien toimesta ja käyttäjäorganisaatioissa tehtävän sisäisen oppimiskulttuurin, ja sitä tukevien prosessien ja menetelmien ja työkalujen kehittämistyön kautta. Keskeisiä e-oppimisen hyödyntäjien oman sisäisen kehittämistyön aikana pohdittavia kysymyksiä ovat mm. : Mikä on oppimisen rooli organisaatiossani, missä sen merkitys on suurinta? Mitkä ovat organisaation suurimmat oppimisen ongelmat, joita ratkaisemalla voi saavuttaa selkeitä hyötyjä? Missä tilanteissa juuri e-oppiminen voi tarjota keinon näiden ongelmien ratkaisemiseksi? Millä prosessilla e-oppiminen otetaan käyttöön organisaatiossa? Miten sen avulla saavutettu hyötyjä mitataan?

mikin eoppi klusteriraportti 2002

Small Business & Entrepreneurship