PÄIVI AHLFORS

Millaista kieltä somerolaisnuoret puhuvat?

omeron murre on mielenkim-

toinen sekoitus lounaista Jahämäläistä vaikutusta. Se

kuuluu siirtymämurteisiin ja tunne-taan murrekartalla omana pienenäalueenaan kahden suuremman mur-

reryhmän välissä. Someron murrettaon paljon kerätty Ja Jonkin verrantutkittukin. Vaan mitä sille tulevai-

suudessa tapahtuu? Puhuvatko tä-man päivän somerolaisnuoret enääSomeron murretta?

Tutkimuksen taustaa

Syksyllä 1995 valmistuneessa pro gra-du -työssäni tutkin Someron lukio-laisten puhekieltä. Aineistona käytinhaastattelunauhoituksia. Tutkimuk-seni muuttujat eli tutkittavat kielenpiirteet olivat t:n heikon asteen ja ts-yhtymän vastineet (esim. tahtoa: tah-don; metsä). Selvitän näiden kahdenkielen piirteen avulla somerolais-nuorten kielellisiä valintoja, tarkem-min sanottuna sitä, miten yleiskielen,alueen kansanmurteen ja muidenmurteiden vaikutus näkyy somero-laisnuorten puheessa. Tätä voisi va-laista seuraavanlaisella esimerkillä:

tutkimuksessani yritin selvittää, san-ovatko nuoret lähden, lähren vai lä-hen, yhden tapauksen mainitakseni.Koska tutkimuskohteena on nuorten

puhekieli, on mukana myös ennus-tuksellinen näkökulma siihen, mitäSomeron murteelle tulevaisuudessatapahtuu. Työssäni käytin sosioling-vististä näkökulmaa (sosiolingvistii-kan lähtökohta on yksinkertainen:ihmisten tapa puhua vaihtelee senmukaan keitä he ovat) eli olen pyrki-nyt mahdollisuuksien mukaan selit-tämaän informanttien kielellisiä va-Untoja kielenulkoisten muuttujienavulla (perhetausta, sukupuoli, har-rastukset, asenteet). Juuri tämänvuoksi valitsin tutkimuskohteekseni

varsin homogeenisen ryhmän, jonkasisällä tärkeimmät muuttujat ovatsamoja: informantit ovat samanikäi-siä, heillä on sama koulutus Ja he asu-vat samalla paikkakunnalla. Näin ol-Ien kielen ulkoisten tekijöiden mää-ra vähenee Ja ne on helpompi tavoit-taa. Varsinaisessa tutkimuksessani

tarkastelin haastateltaviani paitsiryhmänä, myös yksilöinä.

Miksi valitsin tutkimukseni

muuttujiksi nimenomaan t :n heikonasteen Ja ts-yhtymän? Tärkein valin-takriteeri oli se, että molemmissa ta-pauksissa vaihtelua tapahtuu mur-teollisen ja yleiskielisen muodon kes-ken ja ne ovat helposti toisistaan ero-tettavissa. Lisäksi pidin tärkeänä sitä,että molemmat muuttujat ovat olleetkäytössä Nykysuomalaisen puhekie-Ien murros -tutkimusprojektissa JaHelsingin puhekielen tutkimuksessa.Näin sain runsaasti vertailukohteita

omille tuloksilleni. Samoin sain em.

tutkimuksista myös todisteita siitä,että t :n heikko aste ja ts-yhtymä ovatsosiolingvistisesti relevantteja eli nekorreloivat tiettyjen kielenulkoistentekijöiden kanssa.

Aineistonauhoitukset tein Some-ron lukiossa keväällä 1994, mistä suu-ri kiitos Someron lukiolle. Haastat-

telin kaiken kaikkiaan kahtakym-mentä lukiolaista. Puolet heistä on

tyttöjä, puolet poikia. Haastateltavatolivat tuolloin lukion ensimmäisellä

tai toisella luokalla, he ovat siis syn-tyneet vuosina 1975-77. Informanteil-le kerrottiin ennen haastattelua niu-

kasti vain olennainen: heitä haasta-

teltaisiin puhekielen tutkimusta var-ten. Sen lisäksi korostin vielä sitä,etten etsinyt mitään murteentaitajia.Informantit valittiin lähinnä sattu-manvaraisesti, mutta kuitenkin siten,että joukossa oli paitsi syntyperäisiämyös muualta tulleita. Ei-syntyperä-isiä on kahdeksan Ja syntyperäisiäkaksitoista. Monissa muissa puhekie-

Ien tutkimuksissa on informanteiksi

valittu ainoastaan syntyperäisiä.Omaa ratkaisuani perustelen kuiten-kin sillä, että halusin selvittää nimen-omaan somerolaisten nuorten puhe-kielen piirteitä, enkä pelkästään so-merolaissyntyisten.

Vertailuaineistona käytin Jonkinverran Virtarannan vuonna 1973 jul-kaisemaa Someron murrekirjaa. Enverrannut Someron lukiolaisten ai-

neistoa murrekirjan aineistoon kai-kissa kohdin, vaan käytin murrekir-jaa apunani vain epäselvien tapaus-ten selvittämiseen. Esimerkiksi tie-tää-verbin tiä-muodon yleisyyttä olenselvittänyt murrekirjan näytteistä senvuoksi, ettei lähteissä ole mainittuSomeron murteen kantaa kyseiseenpiirteeseen.

Puhekielen murros

Tälle tutkimukselle tärkeää taustaa

ovat useiden tutkijoiden käsityksetsiitä, miten vanhat murteet paraikaasulautuvat laajempialaisiksi yleis-kieltä läheneviksi aluepuhekieliksi.Ilmiön taustalla on viime vuosikym"meninä suomalaisessa yhteiskunnas-sa tapahtunut suuri murros. Jonkamyötä Joukkoviestinten, lisääntyneenkoulutuksen ja maan sisäisen m.uut-toliikkeen vaikutus puhekieleen onlisääntynyt. Murteet eivät kuitenkaankatoa, vaan leimallisimmat murre-piirteet väistyvät. Aluepuhekieltenyleiskielisen asun alta näkyy paikal-Unen pohja. Murteiden homogeeni-suus kuitenkin häviää ja syntyvätmurteet ovat lähinnä sekakielimuo-

t0)a.

Nykypuhekieltä paljon tutkinutMielikäinen määrittää puhekielenmuuttuvaa kenttää kolmella eri ni-

mikkeellä: aluemurre, aluepuhekielija yleispuheldeli. Aluemurre ei vas-taa viime vuosisadalla puhuttua mur-retta, mutta sen perusteella voi pu-

~\

hujan kotiseudun kuitenkin määrit-tää. Aluepuhekieli mahdollistaa enäävain itä-/länsijaon. Yleispuhekieli eiole yleiskieltä, sillä se sisältää mur-teellisuuksia. Sen perusteella ei kui-tenkaan puhujan kotiseutua enääpysty päättelemään. Juuri tämä kie-limuoto valtaa Mielikäisen mukaan

alaa edellä mainituilta. Yleispuhekie-li saavuttaa koko ajan lisää jalansi-jaa myös julkisessa viestinnässä. Nah-kola Ja Saanilahti ovat Virtojen kou-lulaisten kieltä koskevassa tutkimuk-sessaan samoilla linjoilla. He näke-vät kaksi tietä murteiden tasoittumi-

seen. Ensiksikin murrepiirteet häviä-vät siten, että puhujat korvaavat mur-repiirteitä yleiskielen varianteilla.Toiseksi omaa murretta muutetaan

ottamalla käyttöön muista murteistaleviäviä elinvoimaisia murrepiirteitä.Tällainen leviämiskykyinen piirre onesimerkiksi pitkä vokaali korvaamas-sa eräitä A-loppuisia vokaali-yhtymiä(taloo, ainoo, sormee, pimee). Myösitämurteinen kato t:n heikon asteen

vastineena (kaheksan) sekä yksinäis-t ts-yhtymän heikon asteen vastinee-na (ite) kuuluvat näiden leviämisky-kyisten piirteiden joukkoon. Etenkinnuorten puheessa näitä murrepiirtei-ta kuulee. Aikaa myöten yleispuhe-kielen laaja-alainen käyttö voi Kielija sen kieliopit -teoksen mukaan Joh-taa kirja- Ja puhekielen eriytymiseen.

Toisenl ai siakin näkökantoja onesitetty: esim. Manrilan mukaan pu-hesuomi ei suinkaan ole tasoittanut,vaan vaihtelu on jopa suurempaakuin ennen. Mantila ottaa tässä huo-

mioon paitsi alueellisen myös sosiaa-lisen vaihtelun. Tasoittuminen on lä-

hinnä illuusio. Joka Johtuu siitä, ettämeillä on nykyään tietoa myös muis-ta kuin omista kielimuodoistamme.

Murrepiirteet eivät häviä, vaan osal-listuvat vain entistä laajemmin sosi-aalisen vaihteluun. Samalla kannal-

la on Kallio, joka sanoo kielen alu-eellisen, sosiaalisen ja tilanteisenvaihtelun olevan limhtäisiä ja toisi-aan leikkaavia tasoja. Kieli Ja sen kie-liopit -teoksen mukaan sosiaalistenmurteiden sijasta pitäisi puhua eri-laisista kaupunkikeskusten puhekie-lista. Joissa murteelliset jayleiskieli-set ainekset puhujaryhmittäin eri ta-

voin limittyvät.

Tutkimuksen tuloksia

t:n heikon asteen vastineena on So-

meron murteessa vanhastaan ollut r

(tahron, taurin, kuuren). Nuoret lu-kiolaiset käyttävät murteellista r:ääkuitenkin enää harvoin, vain 5 % kai-kista t:n heikon asteen vastineista on

rilisiä. Somerollakin kehityksen voisisiis ajatella etenevän samaan tapaankuin Helsingissä, jossa r on selkeästileimautunut maalaiseksi". r:n käyt-to siis leimaa käyttäjäänsä, jolloin onaivan luonnollista, että siitä pyritääneroon, r ei kuulu yleispuhekielen piir-teisiin, sillä se mahdollistaa puhujansijoittamisen länsimurteiden alueel-le. Someron lukion aineistossa r:ääesiintyy ainoastaan hyvin yleisissäsanoissa, esim. verbien tietää, odot-taa, jäädä Ja tehdä heikkoasteisissamuodoissa. Harvinaisemmat ja käyt-taalaltaan suppeammat sanat esiin-tyvät poikkeuksetta Allisessä asussa.

Yleiskielisen d:n käyttö lisääntyyJatkuvasti joka puolella Suomea. Mie-likaisen mukaan d on jo täysin hyväk-sytty puhekieleen. Someron lukiolai-silla 60 % kaikista t:n heikon asteen

esiintymistä sisältää d:n. Suurimmal-la osalla informanteista d on nimen-

omaan dominoivin variantti. Kaikkiinformantit käyttivät d:tä runsaasti,kun taas r- Ja katovariantteja (esim.tahon, kahestaan) ei Joissakin nau-hoituksissa esiintynyt lainkaan, d onsiis Somerolla selkeästi vallannut Javaltaamassa alaa murteen mukaisel-

ta r:ltä.

Katomuodot eli muodot, joissa t:nheikon asteen vastinetta ei ole lain-

kaan, on tässä tutkimuksessa Jaettukahteen ryhmään sen mukaan, ovat-ko ne olleet vanhastaan käytössä So-merolla vai lähtöisin itämurteista.

Länsimurteista katoa edustavat mo-nikon persoonapronominien genetii-vimuodot meiän, teiän ja heiän(nämä muodot ovat käytössä myösitämurteiden alueella, mutta mieles-täni on tärkeää erottaa ne muista itä-

murteisista katomuodoista sen vuok-

si, että ne ovat olleet länsimurteissa-kin tuttuja) sekä tietää-verbin pika-puheinen muoto tiä. Tämä länsimur-

teinen kato on Someron lukiolaisillakäytössä, sillä se toteutuu 17 %:ssakaikista tapauksista. Tämä tuntuuhämmästyttävältä, koska kyse onkuitenkin vain lähinnä kahdesta sa-nasta, meiän ja tiä. Näitä sanoja esiin-tyy aineistossa runsaasti, mikä taval-laan vääristää tutkimustuloksia.

Haastattelutilanteessa meiän-muo-don erityinen yleisyys on kuitenkinluonnollista, kertoohan haastateltavausein omasta perheestään, kaveriph-ristään tms. joukosta, johon viitataanJuuri me-pronominilla. Tietää-verbiätaas esiintyi runsaasti monille haas-tateltaville muodostuneen em mä

ti(i)ä -maneerin takia. Repliikit aloi-telaan rutiininomaisesti em mä ti(i)ä-lausahduksella, vaikkei tarkoitettai-sikaan sitä, ettei puheena olevastaasiasta tiedettäisi mitään.

Me-pronominien genetiivimuoto-jen kohdalla länsimurteinen kato onlähes yksinomainen, 96 % kaikistaesiintymistä on tyyppiä meiän. Tätäselittää ainakin Jo edellä mainittu laa-Jalevikkisyys. Tietää-verbin heikkoas-teisista muodoista 37,5 % on riä-tyyp-pia, kun yleiskielen d:n sisältävääedustusta on 41 %:ssa kaikista tapa-uksista. Myös Helsingin puhekielentutkimuksessa nuoret käyttivät tiä-muotoa runsaasti. Paunonen selittää

kyseisen muodon suosiota sen pika-puheisuudella. Samalla hän toteaa,että nämä länsimurteisten katotyyp-pien leksikaalistumat ovat mahdolli-sesti raivaamassa tietä itämurteisten

katomuotojen pääsylle Helsingin pu-hekieleen.

Samoin saattaa olla tapahtumas-sa myös Somerolla, sillä Someron lu-kiolaisilla itämurteisia katotapauksiaon kaikista t:n heikon asteen esiinty-mistä 17 %. Itämurteinen kato leviää

somerolaisnuorten puhekieleen hy-vin sanakohtaisesti: lähinnä tietää-

verbin muodossa tiiä (17 % tietää-verbin heikkoasteisista muodoista on

tätä tyyppiä) sekä h:n jäljessä (48 %tässä sanan sisäisessä asemassa ole-

vista esiintymistä on itämurteisenkadon mukaisia) lekseemeissä kah-deksan, yhdeksän, yksi, kaksi, yhdes-sä, tehdä, lähteä, nähdä ja mahdolli-nen. Kyseisten numeraalien esiinty-mistä peräti 74 % on. katomuotoisia

50 51

(esim. kaheksan). Samoin lähteä-ver-bi on aineistossa 75 %:isesti katomuo-

toinen (lähen, lähettiin).Syntyperäisten ja ei-syntyperäis-

ten (jatkossa sulkeissa s ja e) t:n hei-kon asteen edustuksessa on eroja; Jos-kaan ei kovin suuria. Syntyperäisetkäyttävät murteellista r:ää ei-synty-peräisiä enemmän (s 8 % ja e l %).Samoin länsimurteista katoa esiintyysyntyperäisillä enemmän (s 20 % ja e10, 5 %). Ei-syntyperäiset taas vastaa-vasri käyttävät d:tä (e 67 % ja s 56 %)ja itämurteista katoa (e 21 % ja s 14%) syntyperäisiä useammin. Aineis-ton murteellisimmat puhujat (enitenr:ää) kuuluvat nimenomaan syntype-räisten joukkoon. Tämän valossanäyttää siis siltä; että omalla ja van-hempien syntyperällä on merkitystänuorten puheen suhteen. Kotoa saa-dut vaikutteet näkyvät nuorten puhe-kielessä, vaikka Thelanderin mukaan

toveripiiri onkin tärkein kielellistenmallien antaja.

Tyttöjen ja poikien välillä erotovat syntyperäisiä ;a ei-syntyperäisiä

suuremmat. Pojilla d:n osuus on 71,5 %, kun se tytöillä on 47 %. r:ää 011tytöillä 9 % Ja pojilla vain 2 °'o. Myösmolempia katomuotoja tytöillä onhieman poikia enemmän siten, ettäkun katomuodot lasketaan yhteen,niiden osuus tytöillä kaikista esiin-

tyrnistä on 42 % ja pojilla 26 %. Kai-ken kaikkiaan somerolaistvtöt käyt-

tavat selvästi poikia enemmän yleis-kielestä poikkeavia muotoja. Tämäon hyvin mielenkiintoista sen vuok-si; että monissa sosiolingvistisissätutkimuksissa tulos on ollut päinvas-tamen.

Tyttöjen yleiskielestä poikkeavaapuhetapaa voi kuitenkin selittäämyös tyttö] en suurempi antmorma-tiivisuus. Coatesin mukaan sen seli-

tystä voi etsiä muuttuneista sukupuo-lirooleista ja tyttöjen thviistä sosiaa-lisistä verkoista. Kaiken kaikkiaan

Coates toteaa, että nuoret naiset viet-

tavat nvkvään miehiin verrattuna

hyvin samantapaista sosiaalista elä-mää (vrt. miesten murteellisuutta onmonissa tutkimuksissa selitetty Juu-ri sillä, että heidän sosiaaliset ympy-ränsä ovat naisiin verrattuna paljonlaajempia). Kaikki edellä luetellut

selitykset kietoutuvat mielestäni yh-teen. On jokseenkin kiistatonta; ettäsukupuoliroolit ovat yhteiskunnas-samme viime vuosikvmmeninä olleetmuutostilassa. Erityisesti naisen roolion muuttunut salhvammaksi: nainen

voi tehdä monia asioita, jotka ennenolivat hänelle kiellettyjä. Siksi tun-luukin vain loogiselta; että nuortennaisten puhekieli on nuorten miestenkieltä antinormatiivisempaa. Koskakieli on osa identiteettiä, uudenlai-sen, korostetusti rajoituksista vapaanidentiteetin muodostaminen ulottuu

myös puhekieleen.ts-yhtymän vastineena Someron

murteessa on ollut vaihtelematoii tt

(mettä : mettän), jonka levikkialueSuomen murteissa on suhteellisenlaaja. Someron lukiolaisilla tämävaihtelutyyppi on kaikkein yleisin, 59°o aineiston kaikista tapauksistaedustaa tätä mettä : mettän -tyyppis-ta vaihtelua. Joidenkin sanojen vah-vassa asteessa ttllinen edustus onmelkeinpä yksinomainen, esim. seit-semän-lekseemin kohdalla (seitte-m.än). Monien tutkijoiden mukaan ttei olekaan alueellisesti leimautunut

variantti, toisin kuin r t:n heikon as-teen vastineena. -Mielikäinen tekeetässä kuitenkin eron vahvan ja hei-kon asteen välille: heikon asteen tt

(mettän) on vahvan asteen tt:tä (met-ta) murteellisempi.

Yleiskielen mukainen ts: ts -vaih-telu toteutuu 24 %:ssa tapauksista. t:nheikon asteen vastineisiin verrattuna

yleiskielinen variantti on siis ts-yh-tymän kohdalla huomattavasti harvi-naisempi. Yleiskielisen variantinpientä osuutta voisi selittää sillä, et-tei ts:ää Mielikäisen mukaan ole täy-sin hyväksytty puhekieleen; toisinkuin d.

Nykypuhekielessä hyvin leviämis-kykyiseksi ts-yhtymän vastineeksi onmuodostunut tyyppi tt: t. Someronlukiolaisten kielennäytteissä senosuus jäi vielä em. vastineita pienem-mäksi; 17 %:hn. Selvää kuitenkin on,että tämä vaihtelutyyppi on leviämäs-sä Somerollekic. Leviäminen tapah-tuu sanakohtaisesti, kuten itämurtei-

sen kadon tapauksessakin, tt: t -vaih-telua esiintyy katsoa; itse, katsella jaseitsemän-lekseemien kohdalla siten.

että itse-pronominin kohdallatt:Uinen ja t:llinen heikon asteen va-riantti ovat edustettuina rinnan yleis-kielisen variantin kanssa, kun taasloput kolme lekseemiä ovat melkein-pä täysin sopeutuneet tt : t -vaihte-luun.

Syntyperäisten ja ei-syntyperäis-ten eroi ovat tässä kohtaa hyvin pie-niä. .Molemmilla n. 60 % kaikistaesiintymistä sisältää vaihtelematto-man tt:n. Yleiskielistä ts:ää ei-synn'-peräiset käyttävät kymmenen pro-senttiyksikköä enemmän kuin synty-peräiset (e 29 % ja s 19 %). tt: t -vaih-telu taas on syntyperäisillä k\Tmme-nisen prosenttiyksikköä yleisempikuin ei-syntyperäisillä (s 21 % ja e 12%). Tässä kohtaa syntyperäisyys eisiis erityisesti korreloi Someron mur-teen mukaisen varianun käyttämisenkanssa kuten t:n heikon asteen vasti-

neiden tapauksessa. Ei-syntyperäisetkävttävät vaihtelematonta tt:tä vhtä

usein kuin syntyperäisetkin, toisinkuic r:ää. Tässä tuleekin hyvin esillenäiden kahden murteen mukaisenvariantin ero: siinä missä r on selke-

asti murteelliseksi leimautunut, vaih-

telematon tt on neutraalimpi ja jopaleviämiskykyinen.Vaihtelemattomantt:n suurempaa suosiota voisi selittääsillä; että sen alkuperäinen levikki-alue on hyvin laaja; paljon laajempikuin r:n.

ts-yhtymän kohdalla tyttöjen japoikienkm väliset erot ovat hyvin pie-net. Tytöt suosivat yleiskielistä ts:ääkymmenisen prosenttiyksikköä poi-kia enemmän (t 31 % ja p 20 %). tt : t-vaihtelua esiintyy kummallakin ryh-maila suunnilleen yhtä paljon (t 18% ja p 16 %). Vaihtelematonta tt:täpojat sen sijaan käyttävät tyttöjäenemmän, joskaan ero ei ole kovinsuuri (p 64 % ja 151 %). Kumpikaansukupuoli ei kuitenkaan ole selkeäs-ti yleiskielisellä kannalla; vaan tllisetvariantit ovat selkeästi dominoivas-

sa asemassa. On mielenkiintoista, ettäpojat tässä kohtaa suosivat Someronmurteen mukaista varianttia tyttöjäenemmän, kun t:n heikon asteen vas-tineiden tapauksessa tilanne oli päin-vastainen. Varsinkin kun muistetaan,että tytöistä suun osa on syntypera-isiä, olisi tässä kohtaa ollut odotuk-

minalaiset kirivät hopealle 993 mar-kalla ja lohjalaiset pronssille 780markalla. Somero oli 68. tilalla; rahaa

käytettiin 499 markkaa. Koko Suo-

messa lottoa pelattiin 429 markallaper asukas vuonna 1996. Somerollemahdollisesti tulleita lottomiljooniaVeikkausyhtiön riedotusosasto ei pys-tynyt jäljittämään.

Hyvästä yrityksestä huolimattakaikki ruudukon kruksaaj at eivät voivoittaa - eivät vaikka käyttäisivät uu-sinta tekniikkaa, tietokonetta ja in-ternetiä; hyväkseen. Arvonnan jäl-keen suurin, osa ihmisistä luomiolh"

sesti pettyy, koska rahahanat eivätauenneetkaan, mutta siitä huolimat-ta he yrittävät seuraavalla viikolla

uudelleen; ehkä samalla hyräillen ]ataivutellen Lottotangon askelia:

Kun veikkaa rivin oikean,

soi laulu monen miljoonan,

siks arvailemaan noita numeroita

joka viikko ryhdytään.

Koko viikon odotan,hetkeä tuon arvonnan.

Ois lottopotti tarpeentähän köyhään arkeen,vielä mua onnistaai

Lotto - se kenties täyttää unel-main.

Lotto - on kohokohta lauantain:Kun pallot nuo pyörii ja kiitää;jännitys rintaani viiltää.Vaikka muillakin keinoin rikkaut-ta saa,

Suomi on loton luvattu maa.

Lotto on toivo, joka on kaikenkansan ulottuvilla. Jo 724 suomalais-ta on 26 vuoden aikana tämän vuo-

den syyskuun puoleenväliin mennes-sä onnistunut kahmaisemaan vähin-

tään miljoonan potin kotiin. Oletkosinä seuraava;'

Lottoaiheista kirjallisuutta:OlliAlho 19S1: Uhkapelit. -Kalevala-seuran vuosikirja.Pasi Falk - Pasi Mäenpää 1997: Lotto-voittajat.Petra Julin 1996: "Ja sitten se hirtti it-sensä - tarinoita lottovoittajista. - Tie-tolipas 146.Petra Julin 1997: Tuhat ja yksi konstiavoittaa totossa.Veli-Pekka Lehtonen 199 S: Taas jaossajättipotti. - Peili n:o 3.M. Motto 1980: Lottovoiton aruoitus.

Lasse Murto - Jorma Niemelä 1993:Kun on pakko pelata.Matti Saari 1991: Jokamiehen lotto-opas.

Edvard Salin 19SO: Uudet httosystee-mit.

Juha, Siltala 1996: Haastattelu Rta-Sanomissa 18. 5. 96.

J. Wahlström 1989: Rahapelien käsikir-

ja.Veikkauksen vuosikifja 1997.Leea Virtanen 19SS: Xykymagian käsi-kirja.Heikki Ylikangas 1990: M. cSkatmiljoo-

y

r

Turkulainen Aune Kanerva voitti

lotossa päävoiton - l 620 000 mark-kaa - vuonna 1976. Ulkonaisesti pää-telien setelitukko oli Aunelle todella

tarpeen. Hän asui vuokrakaksiossapoikansa kanssa ja teki kahta työtä.Aamulla viideltä hän meni leipo-moon ja illalla saunottajläksi. Kunvoitto tuli, Aunen vaikeudet alkoivat.Työtoverit herjasivat porvariksi ja asi-akkaat viskoivat rahoja kysellen:^ieläkös sulle pennit kelpaa? Aunejäi pois töistä, ihmissuhteet katkesi-vat. Hän koetti elää samoin kuin en-

nenkin: oli säästehäs, ei käytellyt tak-siä eikä kulkenut kampaajalla. Mut-ta silti elämä meni alamäkeä. Jossuoraan sanon, huonompaan päin onmennyt. Silloin minä olin onnellinen,kun sain sen kuukausipalkan Ja elä-mä sujui kivasti , Aune tilitti.

Tammikuun 23. päivänä 1997 te-levision Hyvät, pahat ja rumat -oh-jelmassa lottomiljonääri Risto Kum-pulainen -11,2 miljoonaa plakkaris-sa - todisti, ettei raha tuo onnea, vaanvie sen. Avioliitto ja perhe hajosivat,Ja alkoi armoton taistelu seteleistä.Kumpulaisen Jo rakoillutta aviolut-toa eivät lottomiljoonatkaan kyen-neet tilkitsemään vaan se rävähti jul-kisesti Ilta-Sanomia myöten leväl-leen. Lapsetkin joutuivat liiton rau-nioilla valitsemaan puolensa: toinenisän, toinen äidin huusholliin raha-kasoilla leikkimään.

Raha ei todellakaan ole tuonut

kaikille voittajille onnea. Veikkausyh-tiön edustaja Veikko Tarvainen, Jokavei voittajille tiedon onnettaren töy-täisystä, tietää kertoa yhdestä, jokahirtti itsensä mutta teki sen Tarvai-

sen mukaan enemmän muista syistäkuin voiton vuoksi. Toinen sai äkilli-sestä ilosanomasta sydänkohtauksenja menehtyi siihen. Hän oli aito lot-tavoitan uhri. - Murheen murtamak-

si lienee tullut myös se lohjalainenkaupunginvaltuutettu, Joka ravinto-Iässä pikku huppelissa pilan päitenlottosi kaupungin nimissä ja hankkitälle 642 000 markkaa ylimääräistäkassavarantoa.

Tutkija Petra Julinin haastattele-mat ihmiset tiesivät kertoa tuttavis-

taan, työtovereistaan tai sukulaisis-

taan, jotka olivat voittaneet läjäpäinrahaa lotossa. Näiden tarinoiden

avulla arvosteltiin suuren summan

saaneiden kitsautta Ja kauhisteltiinrahan aikaansaamaa epärealististakäytöstä. Eräs sipoolainen eläkeläis-nainen kertoi, että kun hän työsken-teli Helsingin palolaitoksella, oli pa-lomiehillä lottokimppa. Kerran nämämiehet sitten voittivatkin rutosti ra-haa Ja antoivat lehdistölle lausunnon,Jonka makaan jokainen voittaja lah-johtaa syöpälasten hoitoon 500 mark-kaa. Loppujen lopuksi harva l 5 voit-taneesta antoi tätä summaa. Kertojankommentin mukaan raha tuo muka-

naan vain kitsautta .

Samantapainen kertomus pihik-si muuttumisesta oli tamperelaisellabetonityöntekijällä: "Eräs työkaveri-ni voitti totossa päävoiton ja muut-tui täysin luonteeltaan. Ennen hän oliollut reilu kaveri, lainasi työpaikal-lakin omia työkalujaan muille. Voi-ton Jälkeen hänen tavaroihinsa ei saa-nut koskea ja hän alkoi haalia romuaitselleen, vei työpaikaltakin tiilet.Hän alkoi puhua takanapäin pahaaja valotta muista. Osti itselleen hetiveneen ja mersun ja Porista meren-rannalta itselleen mökin. Hän osti

myös pojalleen mersun. Miehestä tulitäysi mulkku.

Mainio esimerkki on myös se,miten lottomil Joonat muuttivat ide-ologian. Muuan yli kahden miljoonanvoittaja, nuori opiskelijapoika mallia1977, lukeutui palavasilmäisiin opis-kelijaradikaaleihin. Hän piti lottoayhtenä tyypillisimmistä porvarillisenJärjestelmän, mädännäisyyksistä. Se-hän tuuditti kansan uskomaan pa-rempaan huomispäivään - kapitalis-missä! Miten poika erehtyikään moi-seen humpuukiin - ja voitti! Rahallaon kuitenkin taivaallinen voima. Ra-dikalismista tuli pian normaali nuo-ruuden hairahdus niin kuin "taisto-laisuudesta yleensä. Mies osti voit-torahoillaan Hyvinkäältä seitsemänosakehuoneistoa Ja itselleen Hauki-lahdesta sadan neliön rivitalon. Juu-asta, vaimonsa kotikylästä, hän hank-ki huvilan. Voitto innosti avoliitossaeläneen pojan kirkkohäihin ja hank-kimaan lapsia. Myös opinnot jatkui-

vat ripeästi filosofian kandidaatintutkintoon asti. Se siitä radikalismis-ta!

Suosittu keskustelunaihe suoma-

laisten pelaajien keskuudessa on voit-to, joka jostakin syystä "tekee oharit".Yhtenä syynä on voinut olla se, ettälottoaja on. unohtanut palauttaa ku-pongin. Yhteistä tarinoille on se, ettävoitto sattuu juuri sille viikolle, jol-loin lottolappua ei ole palautettu.Juttujen dramaattisuutta lisätään sil-la, että kupongintäyttäjä, Joka unoh-duksensa takia ei voittanutkaan, sai-rastuu, menettää mielenterveytensätai ajautuu muuhun onnettomuu-teen. Voiton menetyksen pelko onmonilla syynä siihen, ettei vanhaalottoriviä uskalleta vaihtaa, vaan sil-la pelataan pakonomaisesti vuodestatoiseen. Kupongin palautus pyritäänvarmistamaan monen viikon pituisil-la kestolotoilla. Tamperelaisella mies-leipurilla oli kestolotto, jottei hänel-Ie kävisi kuten eräälle naiselle, jonkahän oli kerran nähnyt tulevan perke-leellisesti kiroillen kioskille. Naisel-

la oli lottovoitto mennyt sivu suun,sillä hän oli ollut mökillänsä eikä ol-

lut saanut kuljetusta kaupunkiin,jonne olisi voinut palauttaa vakiori-vinsä.

Joka viikko 40 % suomalaisistamuistaa palauttaa lottolappunsa. Jakun pelaaja kierrosta kohden polttaarahaa keskimäärin 13 markkaa, siitäkertyy valtiolle sievoinen summavuoden mittaan. Loton liikevaihto

ylsi viime vuonna kaikkien alkojenennätykseen, noin 2,2 miljardiinmarkkaan. IlmankosVeikkausyhtiöntiedottaja Virve Vainikka toteaakinhyvillään: Suomalaiset ovat lotto-hullua kansaa. Vain 17 % kansalai-

sista ei kuuna päivänä hairahdu tuh-laamaan rahojaan lottoon.

Lottoamisen päämotiivina on tie-tenkin voitto. Veikkauksen asiakasky-selyssä vastaajista 91 % uskoi voitta-vansa. Päävoittoon uskoi peräti 13 %,suureen voittoon 18 %. Innokkaim-

min voittoa metsästetään Suomus|är-vellä, joka onkin Suomen lottoliul-luin kunta, Etelä-Suomen Las Vegas.Tuolla ykköstien varressa lotottiinasukasta kohden 1014 markalla, ha-

senmukaista, että he käyttäisivät tt:ta.Paunosen mukaan Helsingin puhe-kielessä ts-yhtymän ja t:n heikon as-teen vastineiden välillä tuntuu val-litsevan yhteisvariaatio, ts. yleiskie-lisen d:n käyttäjä suosii myös yleis-kielistä ts:ää. Somerolla ei näin tun-tuisi olevan ainakaan sukupuoltenedustusta tarkasteltaessa. Mielestänitässä pitääkin ottaa huomioon se, ett-eivät erilaiset kielen piirteet koskaanole täysin vertailukelpoisia, sillä nii-hin liittyy aina erilaista leimautumis-ta tai prestnsiä.

Eräs yhteneväisyys tyttöjen ja poi-kien t:n heikon asteen ja ts-yhtymänvastineiden välillä kuitenkin on.Molemmissa tapauksissa tytöt suosi-vat hieman poikia enemmän uutta,muista murteista peräisin olevaa va-nauttia (itämurteinen kato ja tt : t).Näin ollen Someron suhteenkin voi-

daan luultavasti todeta, että juurinuoret tytöt käyttävät ja levittävätnäitä leviämiskykyisiä yleispuhekie-lisiä piirteitä.

Lopuksi

Tämän aineiston valossa näyttäisi

todennäköiseltä, että yleiskielinen Jayleispuhekielinen vaikutus Somerol-la lisääntyy. t:n heikon asteen kohdal-la leimallinen murrepiirre r tuntuisiväistyvän tai ainakin kaventuvankäyttöalaltaan. Yleiskielinen d on sel-keästi hallitsevimmassa asemassa Jaitämurteinen kato leviää, joskin lek-sikaalisesti hyvin rajoitetusti, ts-yh-tymän suhteen tilanne on erilainen,sillä sen kohdalla yleiskielinen ts eiole suosituin varianttL Vahvin edus-

tus on murteen mukaisella vaihtele-mattomalla ttllä. Joka ei ole ainakaanvahvassa asteessa leimautunut mur-

teellisesti. Yleiskielinen ts on kolnh-

senkymmentä prosenttiyksikköä tt:täharvinaisempi.ts-edustuksen kanssalähes tasavertaisena esiintyy tt: t. Jokakadon tapaan kuuluu leviämiskykyi-siin piirteisiin, joskin senkin esiinty-minen on leksikaalista. Puhekielen

murros tuntuu siis olevan täyttä tot-ta myös Somerolla: leimalliset mur-repiirteet väistyvät, yleiskielen vaiku-tus lisääntyy ja muista murteista le-viää leimautumattomia yleispuhekie-lisiä piirteitä.

;

Katos, kärpänen on katos; nyt se katos.

LÄHTEITÄ:

Coates, Jennifer 1986: Women) menand lcmguage. A sociolinguistic accountofsex differences in kmguage. Longman.

Kettunen, Lauri 1940: Suomen mwr-teet III B. Selityksiä murrekartastoon.SKST188.

Manata, Harri 1993: Onko puhe-suomi yhtenäistynyt? Virke 2/93.

Mielikäinen, AUa 1991: Murteidenmurros. Levikkikarttoja nykypuhekielenpiirteistä. Jyväskylän yliopiston Suomenkielen katoksen julkaisuja 36.

Nahkola, Kari 1987: Yläsatahmta-laisen murteen uusia kehityslinjoja. -Nakkola (toim. ), Foliafennistica &' lin-guistica. Kirjoituksia kansanmurteistajakirjakielestä. Tampereen yliopiston Suo-men kielen ja yleisen kielitieteen julkai-suja 14.

Nahkola, Kari ja Saanilahti, Marja1991: Sukupolvien välinen kuilu. - Saa-nilahti & Nahkola (toim. )^ Koululais-slangi Virroilla. Tampereen yliopistonVirtain tutkimuksia 11.

Nuolijärm, Pirkko 1986: Kalman-nen sukupolven kieli Helsinkiin muut-taneiden suurten ikäluokkien eteläpoh-jcdaistenja pohjoissaoolaisten kielellinensopeutuminen. SKST436.

Nykysuomalaisen puhekielen murrosJyväskylän osatutkimiis. Raportit l Q'2. Toim. Mielikäinen. ^yväskylänyliopis-ton Suomen kielen ja viestinnän laitok-sen julkaisuja.

Paunonen, Heikki 1982: Muuttuvatpuhesuomen muodot. - Larmola (toim. ),Kouluikäisten kieli. Tietolipas 88.

Paunonen, Heikki 1995: Suomenkieli Helsingissä. Huomioita Helsinginpuhekielen historiallisesta taustasta janykyvariaatiosta. Helsingin yliopistonsuomen kielen laitos.

Rapola, Martti 1969: Johdatus suo-men murteisiin. Tietolipas 4.

Suojanen, M.K. 198S: Mitä Turus-sa puhutaan? Raportti Turun pukekie-Ien tutkimuksesta. Turun yliopiston suo-malaisen ja yleisen kielitieteen julkaisu-ja 23.

Thelander, Mats 1979: Spräkligavariationsmodeller tUlämpade pä nuti-da Burträsktal. Acta Universitatis Up-saliensis.

Virtaranta, Pertti 1973: Someronmurrekifja. SKST309.

48 53

Ylioppilastutkintolautakunnantehtävänanto:

Tässä on otteita sopeutumista kä-sittelevistätietosanakirja-artikkeleis-ta. Sovella niiden tietoja ja tarkaste-le kysymystä ihmisen sopeutumises-ta maapallon vaihteleviin oloihin.

Adaptaatio (evoluutioon. Sen perustana ovatmuuntelu ja luonnonvalinta. Mutaa-tioiden ansiosta eliöissä voi syntyäsopeutumia; jotka parantavat niidenmahdollisuuksia pysyä hengissä jalisääntyä; ts. lisäävät eliöiden biol.menestyvyyttä eli kelpoisuutta. Ly-hytaikainen adaptaatio on yksilönelinaikana tapahtuvaa sopeutumista,ja se on riippuvainen eliön sopeutu-vuudesta eli adaptabiliteetista; jokaainakin osittain on perinnöllisestimääräytynyt. Adaptabiliteetti edel-lyttää, ettei lajin geneettinen sopeu-luminen ole edistynyt äärimmilleen,mikä antaa lajille paremman mahdol-lisuuden kestää elinympäristönmuutoksia. Esim. kasveilla on sellai"

siä mukaumia eli muovaumia; jotkaeivät ole perinnöllisiä. Eläinkunnas-sa on tavallista tilapäinen; palautuvasopeutuminen; joka katoaa, kun olotmuuttuvat ennalleen. Fysiol. tasollaelimistö sopeutuu jatkuvasti erilai-siin tilanteisiin. Sensorisella adaptaa-tiolla tarkoitetaan aistinelimien tai-

pumusta mukauttaa tietyt ärsytys- jaerotuskynnykset kulloinkin vallitse-viin ärsvkeolosuhteisiin. Esim. näkö-

Tuomas Fjallström 31. 5. 1997

aisti mukautuu valaistusvaihteluihin

siirryttäessä valoisasta hämärään.Kun kättä pidetään kylmässä vedes-sä, tottuu sen tuntoaisti kylmään niin,että jos käsi siirretään haaleaan ve-teen, tuntuu vesi hetken aikaa kuu-

malta.

-3. Psykologiassa yksilön tai ryh-man mukautuminen tilanteeseen taisopeutuminen fyysiseen, sos. tai kult-tuuriseen ympäristöön eli tietynlai-nen tasapainon palauttamispyrki-mys. Eräiden tutkijoiden mukaantämä pyrkimys tasapainon palautta-miseen on psyykkisen tapahtuman jasos. käyttäytymisen keskeisiä selittä-

liä.- 4. Sanataideteoksen toisenlaji-

nea muunnelma, esim. romaanin so-

vitus elokuvakäsikirjoitukseksi taiklassisen draaman kansaniajuinenversio. Vars. lapsille ja nuorille sovi-lettua kirjallisuutta adaptoidaan elimukautetaan kieleltään Ja maailmal-taan tietylle ikäkaudelle sopivaksi.

adaptaatio

l sosiologia, 2 biologia, 3psykologia

Käsitteellä adaptaatio tarkoite-taan sellaisia organismeissa tapahtu-via muutoksia, joiden avulla nämäpystyvät tulemaan toimeen ympäris-tössään. Aluksi termiä käytettiin vain

biologiassa, myöhemmin se on otet-tu käyttöön myös sosiologiassa ja psy-kologiassa.

Biologiassa adaptaatiolla tarkoite-taan kasvin, eläimen tai ihmisen yk-silöllisten tai lajin tyypillisten elin-mahdollisuuksien lisääntymistä. EU-

aikanaan organismin täytyy lakkaa-matta sopeutua ympäristön muutok-siin (ympäristö muuttuu esim. valoi-sammaksi, kylmemmäksi tai koste-ämmäksi). Yksilöllisen adaptaationlisäksi on olemassa mvös kauemmin

kuin yhden sukupolven ajan kestäväadaptaation muoto. Se oli perustanaCharles Darn-inin (1809-82) esittä-massa evoluutioteoriassa: hvvin so-

peutuneet eläimet välittävät hyvänsopeutumiskykynsä jälkeläisilleenperinnöllisyyden kautta; huonostisopeutuneet eläimet karsii luonnol-Unen valinta. Uudet adaptaatiomuo-dot ovat jatkuvasti mahdollisia peri-tyissä piirteissä tapahtuvien muutos-ten vuoksi.

Danvinin teoriaa yritettiin 1800-luvulla soveltaa sosiologiassa Ja sosi-aalifilosofiassa yhteiskunnallisiin il-miöihin. Osittain sen takia, että sosi-aalidanvinismiin kuului avoimestirasistisia näkemyksiä, se on tällä vuo-

sisadalla menettänyt merkityksensälähes kokonaan. Nykyisin sosiologi-assa käytetään adapataation tai so-peutumisen käsitettä varsinkin eritel-täessä kahden kulttuurin kohtaami-

seen kuuluvia ilmiöitä. Esimerkkinävoi mainita siirtolaisuuden. Psykolo-giassa adaptaation käsitettä on sovel-lettu tutkittaessa yksilön ja ympäris-tön vuorovaikutukseen perustuvaakäyttäytymistä.

nen. Uhkasipa eräs sähköasentajanvaimo voiton saatuaan haistattaa po-molleen pitkät paskatl Lotan jättipot-ti tekee tällaisen nautiskelun kuin

sallitummaksi, koska voitonmahdol-lisuus on kuitenkin olemassa, vaikkakuinka pieni. Tämä etukäteismah-dollisuus on osa arpapelien tuotta-maa huvia.

Vaikeassa taloudellisessa tilan-teessa lotosta on tullut toivon ja tule-vaisuudenuskon symboli monille ih-misille. Lotto on osoitus siitä, ettämaailmassa on vielä olemassa jotainhyvääkin; vaikka lama ja työttömyyskurittavat kansalaisia. Tutkija JuhaSiltalan mukaan lottovoitosta unel-

moiva ihminen haluaa tulla hoide-

tuksi ilman omia ansioitaan. Lotto-

voitto merkitsee siis sitä, että jokinylimaallinen mahti kiinnittää mi-imun huomiota ja antaa hoivaa.

Lottoruudukon rakentamiseen

sovelletaan monenlaista arkkitehtuu-

ha. Viikoittain seitsemän ensimmäi-

sen numeron suoraan uskoo kaikki-aan runsaat 5000 pelaajaa. Lottola-pun ensimmäinen pystyrivi on myös

suomalaisten lottoajien erityissuosi-ossa. Viiden kertotaulu 5:stä 35:een

vetoaa niin ikään lottokansaan. Yli-

päätään pienet numerot ovat suosit-

tuja - 3, 7, 8, 9, 10, 13, 17 - mutta tokimitkä tahansa luvut l ja 39 välillävoivat olla itsekunkin onnennume-

roita: nimi-, syntymä- Ja vihkipäivänluku; mukaan vaikka koko sukul Jon-kun mielestä tähtien asennot määrää-vät loton numerot; joku toinen taasnäkee unessa sopivat kruksaamisenkohteet; joku on telepatian avullahankkinut täsmänumerot, joku muutaas tiedustelli|t niitä puhelimitseselvänäkijältä. Lotassa voittamisentaito perustuu osaltaan kykyyn vält-tää niitä numeroita, joita ihmiset pe-läävät runsaasti. Pitää siis kyetä arvi-oimaan, minkätyyppisiä rivejä kan-salaiset rastivat paljon ja minkälaisiavähemmän. Varsinainen tekijämiesrakentaa tosivaikean rivin esimerkik-

si isoista numeroista - ja kahmaiseesuper) ättipotm.

Entä sitten; kun onni potkaisee?Liian paljon rahaa; hyvää vaiko pa-

haa...?" kysyttiin takavuosina suosik-ki-iskelmässä. Uusimman tutkimuk-

sen mukaan näyttää siltä, että lotto-miljonääri ei suin surmin uskallatunnustaa rypevänsä rahassa. Voitta-ja noudattaa kirjaimellisesti EinoLeinon neuvoa: kel onni on, se onnenkätkeköön, kel aarre on, se aarteen

peittäköön. Kaikkein tärkeintä on,ettei hänen rikkautensa tule ilmi.

Muiden ihmisten pelko on suunna-ton: miljonääri pelkää Juoruja, häi-rintäsoiltoja, kerjuukirjeitä ja siipi-veikkoja; sitä että kateelliset Ja rahan-himoiset ihmiset vahingoittavat. Sik"si hän tallettaa rahansa huomaamat-

tomasti mäaräaikaistilille, jonka kor-koja pidetään ikään kuin yhtenä uu-tena tilipussina. Koko voittosummasuhteutetaan järkeen käyväksi jaka-maila se }o valmiiKsi tuleville \TIOSII-le. Ja kun mukaan laskee vanhuuden-päivät, voi jo alkaa epäillä koko sum-man riittävyyttä. Tutkija Pasi Mäen-pään haastattelemat lottovoittajat al-kaivat huolehtia rahoistaan Jopa lii-oitellun varovaisesti. He muistivat

mainita kysymättäkin, että entinensäästäväinen linja jatkuu. Ruokalas-ku kasvoi aluksi; mutta pieneni pianentiselle tasolle. Kahvikermaksikineräs miljonääri korosti ostavansa juu-ri vanhaksi menevän purkin puoleenhintaan.

Pelkkää ruusuilla tanssimista lot-

tovoittajan elämä ei siis ole; vaikkakateellinen niin luulisi. - Ensimmäi-sen lottomiljoonapotin kahmaisi ni-valalainen Hilkka Pylkkö vuonna1973. Hän ei pihistellyt rahojen käy-tässä, vaan rakennutti Nivalaan paik-kakunnan komeimman yksityisasun-non uima-altaineen. Lisäksi perheel-la oli luksushuvila Pyhäfärven ran-nalla. Rakennusinvestoinneista ]äl-iclle Jääneen, tuottavasti sijoitetun ra-hän koroilla elettiin. Ainoa harmi oli

siinä, että julkisuus - Pylköt antoivatauliisti haastatteluja Veikkausyhtiöntarpeisiin - toi joukon uhkauskirjei-ta perheen postilaatikkoon ja kaikenmaailman kerjäläisiä rynkyttämäänulko-ovea aina riesaksi asti. Muuan

nainen tunki väkisin itsensä ja neli-vuotiaan lapsensa ovenrakoon ja li-vahti siitä sisälle eikä heitä onnistut-

tu toimittamaan matkoihinsa kuin

vasta seuraavana päivänä ulkopuolis-ten avustuksella.

"Ainoa oikea" lottotyttö HilkkaKfftamäki viekoitteli Suomen kansankruksaamaan lottolappuja -jaonnistui ennomauesu.

54 47

PEKKA SALMINEN

Lauantai-illan huumaa - seitsemän rastia onneen

TUOMAS FJÄLLSTRÖM

Mutta sopeutuuko maapallo?- Ihmisen mukautuminen Ison tietosanakirjan mukaan

( »

Lauantai-illan jännittävin hetki: lottoaroonta alkaa.

Hyvää iltaa, arvotaan seitsemännumeroa Ja kolme lisänumeroa. " Laa-)immin tunnettu ja seurattu tv-pelim-me on lotto. Vuonna 1971 Suomessaaloittanut lotto on itse asiassa tär-keimpiä tv-ohjelmiamme. Arvonta onsijoitettu erittäin hyvälle ohjelmapai-kalle lauantai-iltaan. Se yhdistää suo-malaiset koko maassa niin tiilitalos-sa kuin yömajassa. "Lotto ruokkiinykyaikana yksinkertaisten ihmistentoiveunia", saksalainen tutkija väit-tää ja huomauttaa, että myös sikäläi-sen television tärkein neljännestuntion lottoarvonta. Toki lottoa ja muitaonnenpelejä harrastavat "yksinker-taisten ohella myös normaalilahjai-set ihmiset, joilla on melko reaalinenkäsitys voitonmahdollisuuksista.Monille kansalaisille on lottokupon-

gin täyttö )a arvonnan seuraaminen

televisiosta se elämän suola, joka ontarpeen itse kullekin arkisen vaelluk-sen höysteenä", väittää lottosysteeme-ja tutkinut Edvard Salin. Lotto ontodella kansallinen ikoni ja traditiosiinä missä lavatanssit, sauna ja lenk-kimakkara.

46

Mikä on loton sanoma? Kutenkaikki rahapelit lotto kyseenalaistaaluterilaisen, ahkeraan työntekoonperustuvan yhteiskuntafilosofian.Lotto lupaa lauantaina, työviikonpäätteeksi, rikastumista ilman työn-tekoa. Perusajatukseltaan se kyseen-alaistaa koko arvojärjestelmämme -se irrottaa rahan työnteosta. Kerran-kin voi sumeilematta haluta miljoo-nia itselleen. Suoraan sanoen: kyse onuhkapelistä. Siinä varallisuutta siir-retään henkilöltä toiselle ilman, ettävaihtoon liittyisi välittävää työpanos-ta tai muita taloudellisen vaihdonvälineitä. Kapitalistisen talousjärjes-telmän näkökulmasta uhkapeli onkinpoikkeus: se tekee mahdolliseksi pää-oman hankkimisen ilman työpanos-ta tai jo ennen pankissa ollutta sete-litukkaa. Lottoaja saattaa voittaa yh-della ruudukolla omaisuuden, jonkahankkiminen muutoin olisi mahdo-

tonta, vaikka hän myisi työtään kokoelämänsä ajan. Puhuessamme uhka-pelistä ja uhkapelureista emme niin-kään pidä yllä mielikuvaa bingoruu-dukon ääressä kyhjöttävästä eläkeläi-

sestä, vakiokuponkeja täyttävästäperheenisästä tai työpaikkojen lotto-porukoista, vaan mielessämme ovatpikemminkin savuisten peliluolienkorttihait tai Monte Carion kasinonsmokkipukuiset ruletin orjat. Lotto,laillinen uhkapeli, tekee käytännös-sä mahdolliseksi kohdistaa kansalai-siin tehokas ylimääräinen verotus.Valtio ei kysy, ovatko lottoajien tap-piot tai voitot epäsuhteessa näidenvarallisuuteen ja tuloihin vai eivät;verokarhulle riittää, että se saa peli-rahoista oman osuutensa - 60 %. Lo-

tosta - ja veikkauksesta yleensä - saa-duista tuloista rahoitetaan laajastiurheilua ja kulttuuria. Kuka kehtai-sikaan leimautua kulttuurin viholli-seksi ja ruveta mankumaan lisää ra-haa voittopotteihin?

Sen sijaan jättipottia hamuilevakehtaa kyllä unelmoida monenmoi-sesta ja ihan julkisesti. Lukuisat haas-tattelut, kyselyt ja gallupit kertovat,miten haaveissa pyörivät prameaomakotitalo, sulavalinjainen Cadil-lac, parin vuoden maailmanympäri-matka tai varhaiseläkkeelle shrtymi-

l. luku: mukautuminenKehdossaan ihminen kiikkui Afrikan.

lämmössä. Sinne evoluutio hänet syn-nytti. Joten sinne hän ainakin joksi-kin aikaa - jäi. Tai väittiväthän jot-kut, että suuri ja mahtava Jumalahänet loi. Mutta kenenköhän itsetun-to kestäisi moisen rääpäleen omana-kuvana?

Sen ajan luonnon hierarkisessarakenteessa ihminen oli saalis: hevos-voimat eivät kiidättäneet eikä ollutpunttisaleja karhunvoimien kasvatta-miseen.

Ihminen ei kuitenkaan halunnutmukautua tilanteeseen; status quopiti murtaa.

2. luku: sopeutuminenOnneksi ihmisellä sattui olemaanennennäkemättömän hyvä kyky so-peutua, adaptoitua, kuten kolossaa-Imen Iso tietosanakirja haluaa vieras-peräisesti hienostella.

Muut eläimet luottivat fyysisiinvoimavaroihinsa ja valitsivat uhreik-seen itseään heikompia saalisyksilöi-ta. Ihmisen loputon kunninahimo eikuitenkaan sulattanut koppakuori-aisten napostelua, joten sukummesiirtyi älyllisen puolen kehittelyyn.

Tietenkään ihan aluksi ei perus-tenu shakkikerhoja tai partiolaisala-osasto Maarian kämmeköitä kulttuu-riperintöä vaalimaan, vaan keskityt-tiin perusasioihin. Siirryttiin vauva-iästä varhaislapsuuteen; konttaukses-ta kahdelle jalalle.

Näin syntyi pitkäaikainen adap-taatio, jonka seurauksena evoluutiootti aimo askeleen eteenpäin, kutenmassiivinen Iso tietosanakirjakin tie-tää.

Tämän seurauksena kaksi rajaajäi tarpeettomina heilumaan. Leikki-iässä kehitys kuitenkin oli nopeaa:toinen määrättiin oikeaksi ja toinenvääräksi käsivarreksi. Kan aloitettiinmyös ulokkeiden hyödyntäminen.

Aivan ensimmäisiä keksintöjä olitikku, jolla oli kiva tökkiä nälkäisiä

hyeenoja siikemmäs. Alku aina kan-keaa, mutta kepistä hiukkasfysiikkaurkenee. Näiden yksinkertaisten oi-vallusten ansiosta ihminen näet selät-ti luonnonvalinnan ja jäi henkiin.

Vähitellen syntyi ihmisen teknil-lis-tieteellinen yhteiskunta, joka al-koi - luultavasti jo hyvin varhaisessavaiheessa - terrorisoida muita eläin-lajeja: tapahtui siirtyminen feminii-nistä kasvisravinnosta miehisiin liha-ruokiin.

Lopulta ihmiskunta suorastaansyöksyi lapsuuteen ja koki kaikkienälynväläysten äidin: syntyi puhe. Vau-van jokelluksesta kehitettiin moni-puolinen Ja ilmaisurikas tapa viestiä.Näin muhkean Ison tietosanakirjanylpeänä esittelemät lyhytaikaisetadaptaatiot - elintärkeät selviytymis-keinot - pystyttiin tiedottamaan niinluomatovereille kuin jäUdpolvillekin.

Sosiaalisen yhteiskunnan synnynJälkeen ei mikään enää pystynyt es-liimaan ihmisen suvun voittokulkua.Kyky kommunikoida lajikumppani-en kanssa abstraktisti, myös taktisel-la tasolla, synnytti Homo sapiensin,ovelan ihmisen.

Kaikki näytti hyvältä - kunneskoulu alkoi. Nopeasti lisääntyvä yk-silömäärä pakotti aloittamaan laajo-ja muuttoretkiä uusille alueille. Näinelämän kova oppimäärä levitti esi-isämme koko maakakulle. Onneksiihminen ei ollut geneettisesti aivanäärimmilleen trimmattu. Perintöteki-joiden ylimalkaisuus on nimittäinvaltavahkon Ison tietosanakirjanmukaan adaptabiliteetin, sopeutu-vuuden edellytys.

3. luku: yksilön mukautuminentilanteeseenYksilöä kohti lasketun elintilan ka-ventuessa ja ikävuosien karttuessa il-maantuivat kasvukivut: naapurinpärstä alkoi näyttää yököttävältä jaelintavatkin sietämättömän häiritse-viita. Oli kysymys äärimmäisen Isontietosanakirjan mainitsemasta pyrki-

myksestä palauttaa kauhun tasapai-no: oma, henkilökohtainen asemakukkulan kuninkaana. Eli ihmiskun-ta saavutti psykiatrian murrosiäksinimeämän vaiheen, jossa yksilön onvaikea sopeutua ryhmään ja päinvas-toin.

Samoihin alkoihin ensimmäiset

kokelaat läpäisivät peruskoulun jasiirtyivät korkeamman asteen oppi-laitoksiin. Alkuajoista lähtien vallin-neen teknillis-tieteellis-sosiaalisensuuntauksen mukaan nopeimminkehittyvät ns. hyödylliset kovan tek-nologian alat. Alituisista riidoistajohtuen asetekniikka tietenkin kär-jessä.

Vasta kahdeksannentoista synty-mäpäivän lähestyessä ihmiskuntateki ensimmäisen kerran arvioita saa-vutuksistaan: Se oli pystynyt levittäy-tymään alueille, joilla ei minkäänälyllisen pitäisi elää. Se oli valjasta-nut käyttöönsä kaiken mahdollisenbakteerikasvustostasälikömagneetti-seen säteilyyn. Kuitenkin se huoma-si aikansa olevan täysi, odotettavissaoleva elinikä oli laskenut huolestut-lavasti.

4. luku: klassisen draamankansantajuinen versioIhmiskunta on pystynyt mukautta-maan maapallon omiin tarpeisiinsa,mutta pystyykö maapallo sopeutu-maan ihmiskunnan vaatimuksiin?

Julkaistu YTL:n luvalla.Tuomas FjäUström sai kirjoitelmastaanmaksimipisteet: 99.

55

MIKKO PÄÄKKÖNEN

Oliko se joulu musta vai valkea?

Jäljempänä oleva luettelonomainen kertomus menneiden joulujen säädöistä on syntynyt päiväkirjamerkmtöjeni sivu-tuotteena. Kuten tunnettua, on ihmisen muisti lyhyt ja hatara, niin myös niin sanottu "miesmuisti" ja siksi olen sää-herkkänä" muistini tueksi kirjannut vuosikymmenien ajan kulloinkin vallinneita sääsuhteita. Kun sitten joskus muidenihmisten seurassa on tullut esiin kysymys: Oliko silloin joulu musta vai valkea, niin selvitin asiaa itselleni tällä tavalla.Mutta nyt on huomattava, että selvitykseni ovat vain tavallisen kansanmiehen merkintöjä sisältämättä mitään tieteellis-ta totuutta". Kuitenkin ne saattavat sellaisenakin kiinnostaa muitakin kuin vain minua.

1950 Joulukuu oli tavattoman sateinen. Sen ensimmäinen kolmannes piti pientä pakkasta sateiden tullessa lumena. Toisen kolmaajieksen suoja-kausi vei vesisateissa lumet. Viimeisellä kolmanneksella sää kylmeni rajusti, mutta lumeton joulu valkeni vasta tapanina.

1951 Sateinen oli tämäkin joulukuu, ja lämmin. Kovat tuulet yltyivät itsenäisyyspäivän myrskyksi tuoden muutaman sentin lunta pakkasenkinyltäessä 10 asteeseen. Kuun jälkipuoliskon vesisateet tekivät talven aikeet tyhjiksi tuoden mustaa sulan maan Joulun.

1952 Tänä olympiavuonna tuli aikainen talvi ja joulukuussa oli jo lunta niin, että heikkorakenteisemmilta katoilta oli luotava lunta alas ja joitsenäisyyspäivänä kylätiet tukkeentuivat. Jouluksi sää suojaantui, puhdisti tavattoman lumisen metsän, Jossa Jo lumituhoja - puiden taittumista - ehtitapahtua.

1953 Joulukuu varsin lämmin. Oli Jokioisissa läir-pimin joulukuussa mitattu päiväkin -S,4 astetta! Näin tuli ja oli sula ja musta joulu; mutta hivenlunta ja pakkasta sen jälkeen.

1954 Joulukuussa taas kerran todetuin: "Marraskuun talvi ei pysy. " Kolmantena päivänä alkanut vesisade +3-6 asteen lämmössä vei jo vakiintuneentalven. Ja lämpimät vesisade- ja poutapäivät vuorottelivat iouluun, josta sentään tuli valkea. Pieni talvi kasvoi vuoden vaihteeseen 10 asteen pakkaseen.

1955 Joulukuu tavattoman kyhnä. Sen kcskilämpo:dn jäi Jokioisissa -10,2 asteeseen ;-4,OS; ja pakkasennätys -30, 7 astetta pysyi voimassa vuoteen

1978. Sademäärä nousi yli keskimääräisen, ja kun se t-jli lumena; oli sitä kuun lopussa 30 senttiä.

1956 Lämpötila sohlasi joulukuussa edestakaisin, keskilämmön jäädessä yli normaalin. Puolivälissä kuuta +5 asteeseen yltänyt lämpö vei lumetjättäen paljaat maat joulun ajaksi pakkasten armoille. Niinpä routa ylettyikin ;o 50 senttiin kuim lopussa.

195" Joulukuun ensimmäisen viikon vesisuoj a vei talvenalun, mutta sitten ilma jäähtyi rajusti aina 12. päivän -25 asteen pakkaseen: josta heitti yhtärajusti lakaisin suojasäähän. Joulukuu oli Jokioisissa mitatuista sateisin: 79 mm. Suojasäiden vesisateet veivät pakkassäillä saadut lumet. 20. päivästäpellot olivat käytännöllisesti katsoen lumettomia kuun loppuun.

1958 Jouluksi tuli kylmä talvi lumineen ja pakkasineen. Alkukuussa lämpötila kyllä "sahasi" nollasta aina puoliväliin kuuta -25 asteeseen. Sade-määrä 46 nun tuli kuitenkin kaikki lumena ja kertyi sitä puihinkin lumituhovaaraksi asti.

1959 Joulukuu päätti ]'a jätti ikimuistoon yhden vuosisatamme kuivimmista poutav-uosista. Koko vuoden sademäärä Jokioisissa vain 368 mm!Pakkassäät alkoivat itsenäisyyspäivästä, mutta lunta saatiin merkittävämmia vasta jouluksi.

1960 Sateet ja lämpö veivät ;o marraskuussa saadun talven. Käviä räntäsadeilmoja oli ja jatkui koko kuim. Lämpötila vaihreli nollan molemminpuolia ja maa pysyi sulana, niin että joiiluviikolla vielä jotkut kyntäjä lopettelivat. Joulu oli lauha, vähäluminen, lihkBsatcinen, pihat ja polut olivatliukkaita.

1961 Alkukuun epävakaisuus huipentui itsenäisyyspäivän vesisateeseen; Helsingin puolessa oli ukkosta ]'a myrskyinen rajuilma. 11. -16. päivänäpakkasi oli reilu 10 astetta, mutta se lauhtui pian. Talvea aina välillä oireillen se saatiin jouluksi niin, että voitiin puhua valkeasta joulusta kokomaassa.

1962 Joulukuun alkuun saatu "talvenpoikanen" oli Ja meni. Kyntäjäkin vielä tehtiin. 11. päivänä pakastui ja vähän luntakin saatiin. Pakkanenkiristelikin sitten otettaan kuun loppuun jäädyttäen maatkin kovasti. Jouluksi kuitenkin vähän lauhtui ja tapanica saatiin lunta entisen lisäksi.

1963 Vähäsateinen joulukuu ;10 mm) ja siten vähäluminen. Ohut kerros jäätä ja kovettunutta lunta tekivät siistit metsätyökelit. Joulusää olikaunis, lauha ja lähes lumeton ja se pysyi sellaisena uuteen vuoteen.

1964 Joulukuun alkupuolella vielä vahvistunut marraskuun talvi oli ;a menivesisateissa ja -6 asteen lämmössä. Se nostattikin tulvat ojiin ja jokiin;jotka jouluksi asettuivat uomiinsa. Oli pakkasta 10 asteeseen; joulu jäi lumettomaksi; mutta huurre valkaisi.

1965 Jos pakkaset vähän hellittivät, niin lunta tuli sitten ennenkokemattomasti. Itsenäisyyspäivänä oli lunta jo normaalitalvinen määrä ja lisää tulipäivä päivältä. 15. päivä lunta oli jo 50-65 cm, jolloin sitä oli katoiltakin alas luotava. Näin jatkui jouluun ja aina kuun loppuun asti: lunta ja taas lunta;Helsinki oli joulun lumisin: lentoasemalla 80 emi

1966 Joulukuu jatkoi syksyn sateita taukoamatta. Lämpöasteita piti itsenäisyyspäivään, jolloin tuli hiven pakkasta ja "härmää" maahan. Tästäsitten pikkuhiljaa talvi kasvoi aina 17. päivän 23 asteen pakkaseen. Mutta seuraavaksi päiväksi tuli yksi "kaLkkienaikojen" pyry kinosten sulkiessa

56

Hämeenlinnan maakunta-arkistoTammelan tuomiokunta. Varsinaisten asiain pöytäkirjat 1913.

Tunm maakunta-arkistoTurun hovioikeiis.

Valitukset 1913.Päätösnide 19181-XII.

Helsingin yliopiston kirjastoArkkiveistit. Laulut (miki'ofilmit).

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, kansanrunousarkistoSomero-Seura. Pilkkalaiihtt. SKS 1977.

Yksittäisiä numeroita seuraavista sanomalehdistä

Helsingin Sanomat.Hufuudstadsbladet.Uusi Suanetar, Uusi Siiomi.Äbo Underrättelser.

Doris May Wreden hautamuistomerkki Somemiemen lunttausmaäUa.Kuva: .Manu Kärki.

45

Ja se Linteri käytti keinoakun aikoi se viedä neitoa.Sen bentsiini hevosen hankki juukun juostessa himasi tuu, tuu, tuu.

Oli likan ja Linterin sopimusse ulkomaiden matkustusettä bentsiini hevonen kun himajaaniin likka sen lähtömerkin saa.

Niin syyskuulla neljä ja kolmatta juuillalla Palikaisten läheltä tuuse bentsiini hevonen jo liimasija likalle lähdön ilmaisi.

Kun bentsiini hevonen se himahtiniin likka se kamarista livahtija pihallen ajopeliin muhkeihinsen Linteri sulhon turkkeihin.

Ja ilman mamman tietoase likka teki matkaan rientääse lähteissä luikata vuovasiniin jotta sen mammakin huomasi.

Ja mamma kun huomas sen asianse bentsiini hevosen matkahanlaitti jo raittia tavaamanja Linteriä takaa ajamaan.

Ja matkaan se mamma Vahreeninvielä kaupungista Helsingintelehvoonilla tilasisen poliisi auton vislasi.

Oli komento Linterin kuskillanyt ajaa kyyrillä pulskillaja raitilla täydellä tahtillakun mamma ajo perä jahtilla.

Ja ne bentsinihepon kengät oli kum-mistä

ja kulki se penikuhma tunnissa.Niin jolla nyt Linteri ajelirinnalla neiti Toris Vahreeni.

Se bentsihepo ravasi niin hurjastija Tammisaareen se suunnattiinkun likan kanssa aikoi Hankohanse Linteri mammaa pakohon.

Rupes ennen Tammisaarta Jose Linterin pentsihepo lakkohonja humman rautakenkäisennyt Linteri valjasti etehen.

Ja se humma nyt hurjasti nelistikun Linteri ohjista helistija takana se kuski vahtasijos mamma jo likellä jahtasi.

Niin Tammisaaren rantahanajoi Linteri hyyry varsallaanja josta se likan kanssa merillenaikoi moottori veneellä.

Vaan se moottori vene oli vikurija eikä se jättänyt risunikun veneestä puuttui pentsiinija mamma jo paikalle ennätti.

Niin mamma se mahtilla poliisinLinterin matkalla kohtaskinse Linterin tuhosi toiveen niinja likka tuli mammansa hoivihin.

Sai neiton ryöstöstä Linterinyt manifestin mammalta Vahreeninse manifesti Linterin määräs niin

Someron syyskäräjiin.

Ja puhemiehiä kaksikinriijausjuttuun hankittiinoli mammalla Karl von Venttiinija Linterillä Souranterin Arviitti.

Niin mamman ja tyttären riijarinratsumestari Linderinse riijausjuttu oli juhlaisaSomeron laki tuvassa.

Kun lautakunta ja tuomarini)aus)uttua suoritti

ja vallesmanni se vapaaksisen rujausjutun vuovasl.

Kti mamman puolesta Venttiinijutussa puheen ensiksise sano on Linteri lujaksinoin nuorelle likalle mieheksi.

Ja rikoslain pykälien nojallaja viites kolmatta luvullase Karl von Venttiin viisailise Linteri vikaan riijaili.

Vaan Souranterin Arviinise avioliittoa kannattise arveli tyttö kehittynyt onJa avioliittoon menemään jo.

Niin rikoslakia kun urkittiinja riijauspykäliä tutkittiinoli Linterin autoriijastusse linnan tuomio kuukautta kuus'.

Lähteitä:

Aaltonen, Esko: Somemiemen historia. Forssa 1945.

Carpelan, Tor: Attefftaalor för de pa Finlands Riddarhus inskrivna efter 1809adlade, naturaliserade, eUer adopterade ättema. Helsingfors 1942.Carpelan, Tor: Attartaslor. Tredje bandet S-Ö. Helsingfors 1965.Horila, Tapio: Lehtori ja hänen syrjähyppynsä. Kiijoituksia kansanperinteestä jakotiseututyöstä, äidinkielestä, ihmisistä. Somero 1990.Linder, Paul: Keisarillisen kaartin upseerina. Helsinki 1938.PaikalUslehti Someron seitsemän viiosikymmentä. Salo 1994.Someron Joulu 1996.

44

kylätiet. Ja jouluna oli edelleen vallan mahdotonta lumentuloa. Vaikka teitä yhtenään aurattiin, tukkeentuivat ne paikoin sittenkin.

1967 Sää aahtyi joulukuuhun päästyä ja muutti veden lumeksi. Viides päivä saatiiii kovalla tuulella ensi lumi ja sitten Suomen 50-vnotispäiväksitalvi: lunta oli jo 15-20 cm, ja pakkasta 8 astetta. Jatkossakin piti lumista talvea pakkasen kiristyessä 13. päivänä jo 25 asteeseen. Kovat pakkaset sittenjatkuivat yli joulun.

1968 Joulukuun ensimmäinen viikko oli lämmin ja märkä. Vasta 9. päivinä pakkanen kuivasi ilman ja kelit, mutta vain tilapäisesti. Maa pysyilumettomana ja pakkaset vähäisinä. Vain hiven rantaa tuli joulua valkaisemaan. Kuun loppuun tuli lunta kyllä sitten jo paljonkin.

1969 Heti joulukuussa satoi lunta päivi päivältä kiusaksi asti, ja pakkanen kiristyi itsenäisyyspäivästä yli 20 asteen. Talvi hellitti otetta sentään,mutta Joulua edeltävät päivät olivat taas ankaran kylmiä. Jouluksi lauhtui.

? Joulukuussa saatiin talvea odottaa. Aluksi se vähän oireili tullakseen, mutta lämpimät, harvinaisen kauniit aurinkoiset päivät tekivät talvenaikeet tyhjiksi. Lumetonta kesti kuukauden päivät, kunnes 21. päivänä satoi 10 cm, tuoden valkean joulun ja uuden vuoden.

1971 Kuun alku oli lumetonta ja lämpötila nollan kahta puolen. Lunta mli 10. päivä, mutta kuten monesti, se ei pysynyt. Sateet, niin vedet kuinlumetkin, tulivat koko syksyn myrskyisellä tuulella. Jouluksi saatiin hiven räntälunta, niin että luonto joulupäivän 2 asteen pakkasella vähän talviseltanäytti.

1972 Joulukuussa oli lämmintä 4-6 astetta yötä päivää. Ja sateista. Itsenäisyyspäivänä myrskyinen vesisade piiskasi ja repi lippuja. 16. päivä oliensimmäinen "hallayö": moho jäässä, joka heti päivän tullen suli pois. Sula ja lumeton oli edelleen joulukin; pyhät olivat kaiuiiit ja aurinkoiset. Luntaei nähty koto kuussa! (Niinpä keskiUmpo oli korkein ajanjaksolla 1928-1995: Jokioisissa +1,5 astetta, Helsingissä +2, 8 astetta.)

1973 Joulukuun alku oli tavattoman kovaa talvea! Itsenäisyyspäivän aitaan pakkasta reilut 25 astetta; kylmyys kiristyi 9. päivänä 30 asteeseen.Niinpä pudotus oli huima seuraavan päivän vesisateeseen. TlilimuuntaJat huurtuivat aiheuttaen pahoja sähköhäiriöitä. Täysi tain taas saatiin jouluksi,luntakin 25-30 cm, mutta ehti se kuun lopun vesisateissa huveta jäätiköiksi.

1974 Itsenäisyyspäivän ajan lampaisiin sateisiin hukkui talvenpoikanen. Sataminen olikin sitten vertaansa vailla: vettä, välillä rantaa Ja yhtä mittaa.Tulvia oli Pohjanmaalla ja Pori oli hukkua Kokemäenjoen vesiin. Niinpä tuli sitten +5 lämpöasteinen musta joulu. Vasta kuim lopussa kura hyytyipienellä pakkasella.

1975 Lauha joulukuu, mutta itsenäisyyspäivästä alkaen syntyi talvista saata pikkupakkasincen lauhmen 15. päivän myrskyyn. Myrskyt jatkossakintekivät suurta vahinkoa, esim. puita nurin kymmenintuhansin. Ennätyksellisea kuiva ja lämmin vuosi päättyi lumettomana.

1976 Joulukuun alku oli sateinen, sula ja lumeton. Kaivoihin saatiin talveksi vettä, pohjavedet olivatkin pelottavan alhaalla. Puolesta kuuta saatiintalvi uudemman kerran. Vähin erin lumimäärä eneni pakkasenkin kiristyessä. Jouluna puhalsi kylmä pohjoinen viima. Pyhien mentyä ankara pakka-nen lauhtui kuitenkin vuoden loppuun.

. pientä talvea", kauniita, vähäsateisia päiviä joulukuun alkupuoliskolla. Puolivälistä lämpeni liukastaen jäiset tiet ja pihat. Jouluksipakasti sään talviseksi. Oli luntakin, joskin vähän: pakkasta reilut 10 astetta. Sellainen vähäsateinen, keskilämmöltiän -4, 3 asteuen sM vallitsi kululoppuun.

1978 Tämän joulukuun kylmyys löi kaikki entiset ennätykset. Varsinkin sen jälkipuolisko oli hirmukyhnä! Viimeinen päivä joulukuussa mitatuistaoli vuosisadan kylmin: Helsingissä, Tlmissa, Tampereella, Kauhajoella -37 astetta: Jokioisissa -33,4, jossa kuun keskiUmmöksi tuli -13,1 astetta! (Onkyllä tietoja, että Lauttakylässä ja Tampereella olisi joulukuussa vuonna 1915 keskiUmmöksi mitattu -15 astetta!) 10 cm:n lumihanki valtaisi joulua.

1979 Joulukuun alku oli sula ja surkean sateinen. Matalapaineita sadealueineen vyöryi yli päivittäin. Itsenäisyyspäivästä pakastui: kuralnen maakuivui. Pakkanen kiristyi päivä päivältä, mutta 16. päivänä vasta saatiin lunta pakkasen samalla lauhtuessa. Jouluaaton +2 asteinen lämpö sulatti n. 10senttisen lumen puoleen ja Uukastutti tiet ja pihat.

1980 Alkukuusta pakkaspäivät lomittivat laulioja, kunnes 13. päivänä lämmin vesisade vei lumia paljastaen teiden, pihojen ]'a polkujen jäätiköthinnu liukkaiksi. Jatkossa lämpötila "sahasi" nollan kahta puolen, ja satoi vettä, raataa ja lunta vuoroin. Somerolla oli vaikea joulu, rannikolla ei.

.. . täytenä 10- Paivän tienoissa jatkuen pyiyineen ja pakkasineen. Jokioisissa mitatuista toiseksi sateisin vuosi (709 mm, Helsingissä 860mm!) päättyi paljoon lumeen ja vielä viimeisen päivän pyryyn.

1982 Joulukuu (koko vuoden tavoin) oli lämmin ja märkä. Säätila sohlaai joka tavalla. 10. päivin tiemiUa alkoi sadella lunta ja sitä tuli 17. päiväänmennessä jo 31 cm! Sää säilyi talvisena jouluun, jolloin pyhät sateli vettä yhteensä 10 mm. Kun esim. tapaninpäivänä oli lämmintä +3, 3 astetta, olitalvesta vain rippeet Jäljellä.

.

83 Lunta ia vettä satoi vuoroin joulukuussa lähes päivittäin. Sittenpä sademäärää kertyikin Jokioisissa 73 mm, Somerolla 90 mm. Lämpötilavaihteli +3 ja -20 asteen välillä. Jouluviikolla oli lauhaa, tiet ja pihat liukkaita. Tapaniksi pakastui ja tuli lunta, teettäen näin arjen tullen ensimmäisetlumityöt. Viimeisenä päivänä räntäpyryvalkaisi seudun.

1984 Vähemmän sateinen mutta limmm joulukuu. Joulu oli lähes musta. Kuun lopussa lunta jäljellä vaivaiset 2 senttiä. Maa alkoi jäätyä puolivälis-ta kuuta Ja routaantui kuun loppuun 14 senttiin.

1985 Joulukuu alkoi 20 asteen pakkasella ja kun luntakin saatiin lisää, oli talvi täysi: routaakin 40 cm. Talven katkaisi 13. -14. päiväin vesisade, muttasen jälkeen saatiin taas pyryä ja pakkasta. 22. päivästä lähtien tuuli ja vesisateet kolmen asteen lämmössä söivät lumet teiltä ja pihoilta: seurauksena

57

Uukkaus. Jouluna talvesta vain riekaleet jäljellä.

19S6 Joulukuu viitisen astetta 30-vuotista keskiarvoa kylmempi. Kuun ensimmäisen päivän +6;7 asteen lämmöstä pakastui viimeisen päivän lähes30 asteeseen. Oli valkea joulu; vaikka ei lunta vuoden päätiessäkään ollut 8 senttiä enempää, routaa sitävastoin jo 42 cm.

1987 Täysin talvinen joulukuu lumineen ia pakkasineen. 10 päivän lumipyry teetti aurauskftlustolla varsinaiset ensimmäiset lumityöt. Jouluksipakkanen lauhtui lähelle nollaa, mutta kiristyi Jälleen sen jatkeen Ja edelleen vuoden viime tunneille 22 asteeseen.

198S Joulukuu oli kylmä ]'a luminen. Itsenäisyyspäiväsrä alkaen lumisateita saatiin vähän väliä; sitä kertyi jouluksi mahdottomasti. Kuun päättyessäoli lunta Jokioisissa 41 cm. Keskilärmnäksi tuli -7,0 astetta.

1989 Vuosi otti vuosisadan toiseksi lämpimimmän sijan (ensimmäinen 1938), mutta Joulukuu oli kyllä keskimääräistä kylmempi. \'arsmkin pakkas-Jakso 10. -15. päivänä oli ankaran kylmä Ja luntakin oli enimmillään 33 cm. Joulu oli valkea, mutta lumi kyllä hupeni loppukuulla 14 sennim.

1990 Joulukuu, kuten koko vuosikin, oli normaalia lämpimämpi ja tavanomaista sateisempi. Lunta kyllä tuli ja oli; mutta vesisade ehti huuhtoajuuri jouluksi luonnosta pois kauaiui talvipuvun, mutta jätti liukkaat jäätiköt pihoille ja poluille. Lunta kuun päättyessä oli 27 cm.

1991 Normaalia lämpimämpi joulukuu oli alkupuoleltaan sateeton, vaikka muuten märkä. Puolessa kuuta satoi lunta, sitten vettä ;a lunta vuoroinkuun loppuun. Joulunaaton nutaiaena yönä satoi 3 cm lunta jaätikkoisille teiilc ja pihoffle, tehdea liikkumisen peto;liseksi; muuten pikkupakkastavaltakunnassa.

1952 Joulukuun alku vei Jo vakiintuneen talven tuulisiin Ja lämpimiin vesisateisiin; jolloin lumimassat esiin. Pohjanmaalla Sakessaan aiheuttivatennätystulvat. Tälvipäivän seisauksesta vallitsivat kauniit; aurinkoiset, lämpimät ]'a lumettomat päivät yli joulun, aina vuoden loppuun.

1993 Jos joulukuu ei ollut kovin lämmin, niin kuitenkin harvinaisesti mar-askuuta lämpimämpi ja yllättävän suuret sademäärät mitattiin, Jokioisis-sakin 61 mm, mutta esim. Kemissä vuosisadan ennätyksenä 102 mm. Tasainen pikkutalvi täällä poikkesi 19. -20. päivän vesisateista 28. päivän 20 asteenpakkaseen. Joulu oli valkea ja lunta kuun lopussa 11 cm.

1994 Tämä oli epätavallisen lämmin joulukuu, pilvinen ja sateinen. Alkukuusta oli 9 vuorokautta; jolloin ei "kylmämittaaja" kertaakaan painunutnollaan, saui aen alle. Loppukuu oli tavanoman vnihlelevainen vesi- ja räntäsateineen. Ei valkeasta joulusta voimit puhua. Vuosikm vaflitui täysinlumettomana.

1995 Joulukuusta muodostui kylmä ja vähäsateinen. Kylmyyttä kesti koko kuun, niin ettei vesitippaa saatu, vain vähän lunta, resimUleiksi Jokioi-sissa laskettuna 19. Lopulla kuuta harvinaisen paljon kauniita aurinkoisia päiviä pakkasen huurruttaessa luonnon hienoon talvipukuun. Joulun ajanpakkasista kirjattiin jouluaamuna ennätykset: etelärannikkoa myöden 30-34 astetta. Kyllä siinä sai nenänsä punaiseksi, joulupukin tavoin.

1996 Joulukuu Jakaantui lämpötilansa puolesta kahtia toistensa vastaisiin osiin. Alusta 13. päivään tavattoman lauhaa + asteista lämpötilaa. Sittensään pakastuessa saatiin vähän lunta. Jatkossa vähäisten pyryjen välillä pakkanen kiristeli; äityen Jouluksi tapaninpäivänaamun ennätykseen: Jokioi-sissa-28, 4°C. Kuunkeskilämpötilaksituli-6, l':C. Sademäärä 28 mm; josta lunta kuun lopussa Jol

ri Hjalmar Linder (1862-1921), jokaoli teollisuusmies ja suurmaanomis-taja. Hän oli sikanaan Suomen suu-rin yksityinen maanomistaja: hänentai hänen yhtiöidensä sanotaan omis-taneen 1/500 Suomen pinta-alasta.Alueita oli Uudenmaan ja Hämeenlääneissä Kytäjältä Karkkilan-Pyhä-järven ja Lohjan kautta Mustioon.Eräässä vaiheessa hän omisti mm.Mäyrämäen Somemiemellä.

Paul Linderin sisar Emilie Linder

oli naimisissa somerolaissyntyisenkenraalimajuri Kasten de Fontinkanssa. Kun de Pont lahjoitti mm.Lahden kartanon arkiston sisältä-neen asiakirjakokoelman valtionar-kistolle 1928, lahjakirjassa toisena to-distajana oli Paul Linder.

***

Doris May Wahren avioitui 20-vuotiaana 1916 tehtaanisännöitsijä,vapaaherra Rabbe Vilhelm Wreden

(1887-1938) kanssa. Tämä toimi OyCrichton Ab:n toimitusjohtajana Tu-russa 1917-22. Perheeseen syntyi kak-si lasta. Doris Wrede kuoli vain 23-vuotiaana 1919 lyhyen, mutta anka-ran sairauden jälkeen. Nuorimmanlapsen syntymästä oli kuluniir vainrunsas kuukausi. Muistitiedon mu-kaan Doris Wrede kuoli siihen aikaanraivonneeseen espaiijantautiin. Hä-net on haudattu sukuhautaan Somer-niemellä. Abo Underrättelser -lehdes-sä oli 26.4. 1919 muistokirjoitus, jos-sa todettiin mm., että hänen kaunii-den kasvojensa takana oli enemmänsyvällisyyttä kuin ulkopuoliset aavis-tivatkaan; hän sekä ajatteli että tunsivakavammin kuin moni ymmärsi-kään.

Anna Wahren solmi jouluaattona1918 uuden avioliiton liikemies Jo-hän Axel Magnus Björkenheimin(l 870-1940) kanssa. Avioliitto päättyieroon jo 1923. Anna Wahren kuoli So-merniemellä lokakuussa 1949.

Someron syyskäräjillä 1913 hänenasiamiehenään toiminut asianajaja,varatuomari Carl von Wendt (1881-1925) oli hänen serkkunsa. Molem-mat olivat Palikaisten kenraalin AIe-

42

xander Jacob von Wendtin lastenlap-siä.

* * *

Ratsumestari Linderin tekemäneidonryöstö muistetaan Someronseudulla ennen kaikkea tapauksestasepitetyn ja kansan suussa kulkeneenarkkiveisun ansiosta. Tämä pilkka-laulu ilmestyi 8-sivuisena arkkinaheti tapausta seuraavana vuotena1914 nimellä "Uusi juhlallinen puls-kalaulu Mamman ja likan riijaristaratsumestari Linteristä, joka leski-mammaa riijasi ja mammalta likankeijasi. Ikuiseksi ilopilleriksi sepittiEnokalle". Siinä on 36 säkeistöä. Tä-man tapaiset arkki] ulkaisut olivatvielä siihen aikaan suosittuja tiedonvälittäjiä. Enokallen painotuotetta onvarmaan myyty Someron seudulla-kin. Sen hinta oli 25 penniä. Ohjeek-si, jonka makaan runoa lauletaan, onannettu sävel "Kotoisin olen minäPorista".

Salanimellä kirjoittanut Enokal-le (nimilehdellä myös muodossa EnoKalle) on varsin hyvin saanut värs-syihinsä esille tapauksen juonen jayksityiskohdat. Hän esittää omat,aika uskottavilta tuntuvat päätelmän-sä päähenkilöiden motiiveista. Ta-pahtuman kuvaus vastaa oikeuden-käyntiasiakirjoista ja lehtikirjoituk-sista ilmeneviä tosiseikkoja.

Kun Somero-Seura järjesti pilkka-laulujen keruukilpailun 1975, viidel-ta vastaajalta tuli tämä laulu tai senkatkelma. Yksi vastaaja muisti kaik-ki säkeistöt. Kysymyksessä on selväs-ti Enokallen kirjallisen tuotteen toi-sinnot. Laulun niminä mainittiin:

Ratsumestari Linteemn riiauslau-

lu (Palikaisten tyttären ryöstö)NeidoniyöstöLaulu Palikaisten kartanostaImmenryöstö

Someron Joulussa 1996 Lisa deGorog (Soini) kertoo lapsuudessaanSomerolla kuulemistaan kertomuk-sista ja puheenaiheista. Hänen mie-leensä on jäänyt Korkealan (Ali-Oja-Iän) Helmin puoleksi laulama kan-san suussa kulkenut "värsy", jokakertoi Palikaisten kartanon rouvan

ihastumisesta kamariherra Lintee-

niin: Linteeni herra ja hianoinen jaVahreenin mammalle mialuinen."

Kysymyksessä on jälleen saman pilk-kalaulun toisinto, vaikka Paul Linderonkin nyt saanut veljensä kamariher-ran tittelin.

Eno Kalle (Enokalle, Eno-Kalle)on ollut aikanaan tuottelias arkkikir-

jailija. Helsingin yliopiston kirjastonarkkiveisujen ja laulujen mikrofil-millä olevasta kokoelmasta ilmenee,että häneltä on ilmestynyt useita ker-tomalauluja tai -runoja aikana 1913-1940. Vuonna 1914 on ilmestynytmm. edellä mainitun arkin lisäksisamalla sävelellä laulettava "Uusinaurua tuottava laulu eli Suojärvensulhas Paavalin pulska kuperkeikkaviUdpallilta" sekä "Uusi ja huvitta-va laulu: Pulskan likan pusumatkaPunkalaitumelta Helsinkiin". Hän onsepittänyt runoja mm. Turkin sodas-ta, kulkuripojan muistoista, kielto-laista ja viinan villityksestä. Suomenluokkasodasta, itsemurhasta Imatrankoskella ja monesta muusta aihees-ta, viimeisenä 1940 laulu Suomen jaVenäjän sodasta.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seu-ran tiedostojen mukaan salanimenEno Kalle takana on Kalle Johansson-niminen henkilö. Mitään tarkempiahenkilötietoja ei kuitenkaan ole. Rat-sumestari Linderistä kertovassa ar-

kissa Eno Kalle mainitsee osoitteek-seen Otalampi, Lepsämä. Lepsämäon kylä Nurmijärvellä. Eräässä toises-sa julkaisussa sepittäjä on "Eno Kal-le Nurmijärveltä". Useimmiten jul-kaisuissa ei ole viitettä tekijän hen-kilöllisyydestä tai kotipaikasta. Täs-sä yhteydessä ei ole ollut mahdolli-suuksia tarkemmin selvittää nimi-merkin henkilöllisyyttä.

* .*. *

HELGA LAAKSO

Sadepisara

ienen sadepisaran kaunis kotisijaitsee avaruudessa leijaile-vassa pilvilinnassa. Oi, miten

knista siellä onkaan. Pöydät ovathopeanhohtoisia kaarevia ja pyörei-ta pilvenhattaroita, istuimet ovatpumpullakin pehmeämmät, vuodeon niin pehmeistä pilviuntuvista, ettäsadepisara aivan hukkuu sinne.

On kaunis ja tyyni kesäpäivä. Hil-jäinen tuuli kuljettaa pilvilinnaa, sa-depisara istuu nojatuolissaan verann-alla ja katselee alas maahan. Hän nä-kee kuinka ihmiset, maankamarallaasuvat työmuurahaiset, tuolla alhaal-la ahkerasti puuhaavat.

Alhaalla maassa on kuumaa jahelteistä, siellä odotetaan sadetta.Syyttävin katsein seurataan pilvilin-nan leijailua taivaan rannalla, muttamitäpä siitä huolisi vapaa Ja iloinensadepisara. Hän kyllä tietää kohtalon-sa, sen, että jonakin päivänä hän jou-tuu luovuttamaan paikkansa toisellesadepisaralle. Silloin hänen elämän-sä pilvilinnassa lakkaa ja hänet tuleehakemaan mahtava tuuliherra, jokavie hänet tuonne alas, jossa hänenpitää ryhtyä raskaaseen työhön. Näinovat sadepisaran siskot ja serkut ker-toneet. Jotka ovat jo käyneet maassa.

Käsi poskella hän katselee ja miet-tii... Mistä mahtaakaan johtua, ettähän tänään on niin alakuloinen? Täl-laisina kauniina päivinä hän on en-nen jaksanut iloita muiden sadepisa-roiden kanssa, mutta nyt maistuukaikki puulta. Samassa hän kuuleemahtavan tuuliherran äänen, hänkuulee lueteltavan suuren määrän

sadepisaroiden nimiä ja aivan viimei-senä kuulee lausuttavan oman ni-mensä. Sen takia hän olikin niin ala-kuloinen, hän aavisti tämän päivän;nyt oli koittanut hänenkin vuoronsalähteä alas maan päälle.

Miten ikävältä tuntukaan jättäätämä rakas ja kaunis pilvilinna, mut-ta ei auta, totella täytyi, jos aikoi elääsadepisaroiden valtakunnassa. Nyt he

jo istuvat kaikki vierivieressä tuuli-herran ratsun selässä. Kyliäpä tuuli-herra oli suutuksissaan, kun yksi ko-haus vain kuului ja sadepisara löysiitsensä janoon nääntymäisillään ole-van juurikkaan lehdiltä. Heti ensi-töikseen hän vilpoisella kädellään si-veli juurikkaan otsaa ja huomasi ilok-seen, miten hänelle hymyiltiin. Eihäntämä niin ikävää puuhaa taida olla-kaan, kuin hänelle oli kuvailtu.

Ensin sadepisara reippaasti ko-hotteli nääntyvien kasvien lehtiä javirvoitteli kasveja kylmällä vedellä,mutta mitä enempi hän teki työtä,sitä enempi oli apua tarvitsevia. Lo-puita sadepisara loppuun asti uupu-neena vieri juurikkaan lehdiltä maa-hän. Nielikö maa hänet syvyyksiin-sä, vai paasiko hän vielä takaisin pil-vilinnaansa, sitä emme tiedä.

Toivottavasti hän vielä kerranpääsi katselemaan pilvilinnansa reu-naita alas maahan ja silloin hän var-masti myöskin ymmärsi, miten pal-jan tuolla alhaalla on niitä, jotka har-taasti odottavat pientä sadepisaraavirvoittajakseen.

Tämän fiktion Helga Laakso on kir-joittanut v. 19S3 Hämeenlinnan meije-rikoulussa.

öö

öA

ö

59

TAPIO HORILA

Vahkuvauskilpailun vaiheilta

omero-Seuran johtokunnankokouksessa 28. 11. 1996 pohdittiin mm. seuran seuraavan

vuoden toimintasuunnitelmaa. Eh-dotin, että järjestettäisiin valokuvaus-kilpailu yhdessä Somero-lehdenkanssa aiheesta Somero vuonna 1997.

Johtokunta hyväksyi ehdotukseni.Myös Somero-lehden päätoimitta-

ja Teuvo Nurmi suhtautui kilpailu-ideaan myönteisesti. Sovittiin, ettälehti antaa ilmaista palstatilaa kilpai-lukutsulle ja yllykejutuille kilpailunkuluessa sekä osallistuu yhdessä So-mero-Seuran kanssa palkintokustan-nuksiin.

Laatimani kilpailukutsu, jonkaSomero-Seura ja Somero-lehti olivatensin sellaisenaan hyväksyneet, jul-kaistiin ensimmäisen kerran Some-ro-lehdessä jo helmikuussa 1997.Alku näytti tahmealta. Ilmeni, ettei-vät ihmiset kovinkaan tarkkaan seu-raa, mitä paikallislehteen painetaan.Suurin syy alkukankeuteen lieneekuitenkin ollut kilpailukutsunvaati-mus; että kilpailukuvien on oltavamustavalkoisia, koska tarkoituksenaoli saada kestäviä dokumenttikuviaSomero-Seuran kuva-arkistoon. Näp-päilijät olivat jo tottuneet värikuviin.Ei auttanut muu kuin ryhtyä värvää-maan tuttuja kameranomistajia kil-pailun osallistujiksi. Tämä ja yli ke-san jatkuneet lehtijutut saivat aikaansen, että kilpailuun lopulta osallistui19 näppäilijää, joista miltei puolet oliniitä "värvättyjä".

Vaikka Somero-lehti on selostanut

kilpailua (ja julkaissut jokaisen kil-

pailijan kokoelmasta valitsemansayhden valokuvan) kerrottakoon täs-sä ainakin palkintojärjestys.

l. palkinto: Tuomo Gronholm,Manu Kärki, TUulikki Pirttilä, SatuRuostela, Seija Sirkka Sirro, Aila Ta-lonen, kukin 700 mk.

2. palkinto: Heikki Erkinaro, EllaGrönholm, Maija-Liisa Hyytiäinen,Eino Lähteenkorva, Seppo Niiranen,Kauko Partanen, kukin 500 mk.

3. palkinto: Heimo Aaltonen, Lee-na Eino; Pekka Ervamaa, Lyyli Hon-kio, Reima Ruokonen, Kaisa Roto,Taina Veikkoiin. 3. ryhmän palkin-noiksi Somero-Seura oli jo talvellahankkinut joukon arvokkaita kirjo-ja.

Kilpailun runsas sato, 526 kuvaa,oli iloinen yllätys. Kuvasaalista kar-tutth-at etenkin naispuoliset valoku-vaajat. Heistä nuorin. Satu Ruostela;on 56 kuvallaan eräiden läntistenkylien j älkeen tehnyt valloitusretkenpohjoisempiin kyliin Laitiaisiin, Syl-vanalle, Ollilaan, Palttaan ja Koist-huhtaan. Aila Talonen taas on 94otoksellaan selvittänyt paitsi Jaatilaa,KtkäjärveäjaVilukselaamyöseteläi-siä Ihamäkeä, Terttilää ja Lautelaa.Seija Sirkka Sirro on lehahtanut len-toon 188 kuvallaan Kerkolasta, Sy-vänojalta ja Häntälästä.

Yksi tämän kilpailun positiivisiasaavutuksia oli se, että kotiseutum-me mainitut maalaiskylät tallentui-vat valokuviin sellaisina, kuin ne ny-kvään ovat. Aiemmin niitä ei ole näinkattavasti dokumentoitu. Kuvateks-teissä mainitaan vanhojen rakennus-

ten nykyiset omistajat, mitkä tiedotpuuttuvat teoksesta "Someron ja So-merniemen kulttuurimaisema ja van-ha rakennuskanta".

Samantapaisen kilpailun Somero-Seura ja Somero-lehti järjestivät edel-lisen kerran v. 1960. Silloin osanotta-

jia oli 21, kuvia kertyi 140. Nyt nämäSomero-Seuran arkistoimat kuvat

ovat paikallishistoriallisia aarteita.Monilla aloilla muutos on ollut 37vuodessa huikaisevan suuri. Uskon;että näkvmät suuressa osassa vuoden

1997 kilpailukuvista ovat seuraavan30 vuoden aikana myös suurestimuuttuneet. Varmaa on, että Some-ron keskustaajama Maija-Liisa Hyy-tiaisen parvekkeelta näyttää v. 2027toisenlaiselta kuin tänään. Manu

Kärjen mainiosta henkilögalleriastaehkä vain osa on tuolloin enää hen-gissä, mutta hänen valokuvistaan nä-kee esim. sen, millaisia kulttuurihar-rastuksia somerolaisilla on ollut v.1997. Tai onko Tuulikki Krttilän Ve-

sajärven maisemassa "Väärä koivujäljellä vielä 30 vuoden kuluttua?Kyselyä voisi jatkaa miltei mistä ku-vasta tahansa.

Somero-Seura kiittää kaikkia kil-

pailijoita heidän harrastuksestaan.Jokainen kilpailuun lähetetty valoku-va tallentaa nykyistä kotiseutuammetulevaisuudelle.

Seuraavassa kilpailukuvia eripuolelta Someroa.

yritys uusiutuisi. Linder sanoi myöskäyneensä Palikaisissa ja saaneensasaman tiedon ja vahvistuksen suvunpäätökselle sekä Anna että Doris MayWahrenilta. Linder lisäsi, ettei olemitenkään ennenkuulumatonta, ettäneljäkymmentävuotias mies pyrkiinaimisiin seitsemäntoista ikäisennaisen kanssa. Hän kiisti jyrkästi, ettähän olisi vienyt tyttären intohimojaantvvdvttääkseen. Hän toimi vakavas-sa mielessä ottaakseen Doris Maynaviovaimokseen saatuaan asianomis-

tajan suostumuksen.Asiamies von Wendt kiisti tiedon

sukukokouksesta. Linderin puolus-tus esitti Doris Mayn kuulemista to-distajana tässä kohdin. Oikeus ei kui-tenkaan tähän suostunut.

Kihlakunnanoikeus tuli siihentulokseen, että rikos oli tapahtunutja tuomitsi Paul Linderin kuudeksikuukaudeksi vankeuteen. Päätöksen

perusteluissa viitataan Doris MayWahrenin nuoreen ikään ja luonnol-liseen kokemattomuuteen. LisäksiLinderin olisi tullut osoittaa enem-man huomiota äidin ilmoittamalletahdolle, koska hän oli tämän kodis-sa pitkät ajat nauttinut vieraanvarai-suutta.

Linder ilmoitti heti tyytymätto-myytensä päätökseen ja valitti asias-sa Turun hovioikeuteen. Jutun käsit-tely lykkääntyi hovioikeudessa mo-neliä vuodella, kun Linder kutsuttiinasepalvelukseen ensimmäisen maail-mansodan alkaessa 1914. Valitusasia-kirjoihin on merkitty, että juttua eiesitellä niin kauan kuin Linder onaktiivipalveluksessa armeijassa. Ho-vioikeuden päätös annettiin vasta 29.marraskuuta 1918. Alioikeuden pää-tästä muutettiin niin, että Linderinrangaistus alennettiin yhdeksi kuu-kaudeksi vankeutta. Linder ei kos-kaan joutunut istumaan tuomiotaan.Sillä välillä oli Venäjällä tapahtunutmaaliskuun vallankumous ja maanväliaikainen hallitus oli jo touko-kuussa 1917 antanut yleisen armah-duskirjan, jonka mukaan ennen val-lankumousta vuoden tai sitä lyhyem-man vankeustuomion saaneet vapau-tetaan kokonaan rangaistuksesta.Hovioikeus toteaa tämän päätökses-saan.

Paul Linderin rahatilanne ei enäävuonna 1913 ollut kehuttava. Ennenniin menestynyt kartanonomistaja olivelkainen mies. Valituksen johdostahovioikeuteen antamassaan vasti-

neessa Anna Wahrenin asiamies Carlvon Wendt mainitseekin, ettei Linde-rin taloudellinen tilanne sallisi per-heen perustamista. Vastineeseen onliiteth- ote ulosottoluettelosta, jostailmenee Linderin monet velat. Edel-ken vastineeseen on liitetty lehdestäleikatut viralliset ilmoitukset, joidenmukaan Linderin irtain omaisuusmyytiin pakkohuutokaupalla marras-kuussa 1913, ja hänen omistamansaHorsbäckin tila joutui vasaran alletammikuun alussa 1914.

Anna Wahrenilla oli Someron

syyskäräjillä 1913 vireillä muitakinjuttuja, tosin merkitykseltään aivantoisenlaisia kuin edellä selostettu ta-

paus. Hän oli haastanut käräjille seit-semän torppanaan päivätyön hintaakoskevassa asiassa. Juttu jäi sillensä.Asia lienee sovittu, koska ketään ei

ilmaantunut paikalle, kun juttu huu-dettiin esiin. Hänen toinen kanteen-sa koski luvatonta heinänmyyntiäKikkarin torpasta. Asiaa käsiteltiin,mutta päätös lykättiin myohemmäk-Sl.

***

Paul Linder palveli ensimmäises-sä maailmansodassa Venäjän armei-jassa Kubanin kasakkajoukoissa. Häntaisteli Itävallan rintamalla. Hän saiuseita kunniamerkkejä, mm. yrjön-miekan urhoollisuudesta 1916. Hänet

ylennettiin everstiksi joulukuussa1916. Vallankumouksen alkaessa hä-nen johtamansa n-kmentti oli Persi-an rajalla. Hän palveli vielä armeijanvastavakoilu järjestössä, ennen kuinpalasi Suomeen joulukuussa 1917.Saamatta jäänyt kenraaliylennys jäihäntä vähän harmittamaan. Muistel-missään hän kirjoittaa: "Oli annettupäiväkäsky, jonka mukaan 16 kuu-kautta rintamalla palvelleilla oli oi-keus saada korotus seuraavaan arvo-

asteeseen. Vallankumouksen vuoksiminua ei ehditty korottaa kenraalik-si, vaikka minulla olikin lakananipaljon enemmän kuin 16 kk:n rinta-

mapalvelus. Sillä lailla maailmanso-ta minun osaltani päättyi.

.Maailmansodan aikana Romani-

assa Linder tapasi puolalaissyntyiseaZinaida (Zizi) Osson-skan, joka työs-kenteli sairaanhoitajana PunaisenRistin sairaalassa. He solmivat avio-liiton Helsingissä joulukuun 22. päi-vana 191 S.

Rauhan tultua Paul Linder ei oi-kein löytänyt paikkaansa Suomessa.Joulukuussa 1918 hän muutti Brasi-liaan, jossa hän elätti itseään mm.kalastamotoimintaa harjoittamalla jakäännöstöitä tekemällä. Noin viidenvuoden kuluttua hän palasi Suomeen,mutta muutti jonkin ajan päästä taasmuutamaksi vuodeksi Ranskaan.

Loppuelämänsä hän vietti jälleenSuomessa, jossa hän kuoli 67-vuoti-aana 1940. Hänen vaimonsa Zizi Lin-der kuoli 1960-luvua puolivälissä.Heidän ainoa lapsensa oli kuollutvain kolmen päivän ikäisenä 1926.

Paul Linder julkaisi 1938 Otavankustantamana muistelmansa Keisa-rillisen kaartin upseerina", jossa hänkertoo elämänvaiheistaan. Kirja onmielenkiintoinen ja antaa värikkäänkuvan varsinkin tsaarinajan ratsuvä-enupseerin elämästä. Teos on siinämielessä tavanomainen muistelma-

kirja, että tekijä kertoo vain niistäasioista, joissa itse on myönteisessävalossa, kehuu itseään ja on useim-miten ollut oikeassa. Hän kertoo pal-jan nuorten upseerien seuraelämäs-ta, hovitanssiaisista, metsästysretkis-ta ja ratsastuskilpailuista. Teoksestatulee esille rikkaan perheen poika,jolla on ollut varaa omiin kalliisiinkilpahevosiin ja joka on yleensä tot-tunut saamaan kaiken haluamansa.Linder oli komea mies, hän mainit-

see pituudekseen 186 cm. Ohimen-nen hän kertoo maailmansodan aika-aa tavanneensa tulevan vaimonsaZizi Ossowskan. Vaikka Pietarin vuo-siä käsitellään melko laajasti, muis-telmista ei sanallakaan käy ilmi, ettäLinder olisi jo silloin ollut naimisis-sa ensimmäisen kerran. Sanomatta-kin on selvää, että Somerniemen reis-sut ovat kokonaan unohtuneet.

Ehkä Paul Linderiä tunnetumpion hänen 11 vuotta vanhempi veli-puolensa, kamariherra ja varatuoma-

6041

koslain 25. luvun 8. pykälän mukaanse, joka on poisvienyt naisen, joka ontäyttänyt 15 vuotta, hänen suostu-muksellaan, mutta ilman naittamansuostumusta, mennäkseen hänenkanssaan avioliittoon, rangaistaankorkeintaan yhden vuoden vankeu-della taikka vähintään 50 markan sa-

kolia. Tällainen naisenryöstö eli en-leveeraus oli asianomistajarikos, jokaolisi voitu siis sopiakin. Anna Wah-ren kuitenkin teki ilmiannon, Jonkaperusteella nimismies Otto Stälham-mar haastoi Paul Linderin Someronsyyskäräjille 1913.

Kihlakunnanoikeuden istunto pi-dettiin 20. -29. päivänä lokakuuta.Käräjätalona oli Härkälä. Puheenjoh-tajana oli Tammelan tuomiokunnantuomari Elis Furuhjelm ja lautamie-hinä Juho Seppälä, Aapeli Kaapo,Kaarlo Rauhankallio, Vihtori Kajan-der, Elias Juselius, Vihtori Kylä-Tee-ri ja Juho Koskinen. Linderin juttuoli esillä 28. lokakuuta. Nimismiesluki yleisenä syyttäjänä virkansa puo-lesta ilmiannon perusteella nostetunsyytteen. Hän ei enempää kommen-toinut syytettä, sanoi vain Doris MayWahrenin vapaaehtoisesti seuran-neen Linderiä, ja lisäsi, ettei tiennytmissä tarkoituksessa.

Anna Wahrenin asiamiehenä olipaikalla helsinkiläinen varatuomariCarl von Wendt, joka vaati Linderil-le ankarinta rangaistusta. Hän lukioikeudelle laatimansa muistion, Jos-sa kerrottiin tapahtumien kulku.Anna Wahren oli vuosien kuluessahuomaimut Linderissä sellaisia arve-

liittäviä luonteenpiirteitä, että hän eimissään nimessä tulisi antamaan lu-pää avioliitolle niin kauan kuin tytäroli hänen holhouksensa alaisena. Lin-derin menettelytavat ovat sellaiset,että kukaan lapsensa parasta katsovaäiti ei uskaltaisi antaa tytärtään hä-nelle. Henkilö, joka on nelikymmen-vuotiaaksi elänyt eikä ole oppinuthillitsemään itseään, ei ole aviomie-heksi sopiva. Kun vielä ottaa huomi-oon, että Linder kuuluu kunnialli-seen sukuun, on hänen katsottava täy-delleen käsittäneen tekonsa rikolli-suuden.

Linder ja hänen asianajajansaArvid Sourander saapuivat käräjäpai-

Somero, Joensuu. Nakftnä kerrostalo Peipontien tuuletusparaekkeelta. Edessä kahdelle kerrostalolkkaavoitettu tontti. Ohitiistien takana ns. Teurastamon tontti. Ent. Oraksen varastoalue, teurastamo,keskussarasto, kipomo, siljavarasto. Nesteen kylmäasema ent. Finnoilin paikalla.OikeaSa Tapio Harilan koti. Kuva: Maija Liisa Hyytiäinen 11.7. 1997.

Paul Linder kasakkajoukkojen ratsumestarina ensimmäisen maailmanso-dan allissa. Kuva julkaistu Linderin muistelmateoksessa "Keisarillisenkaartin upseerina".

kalle myöhästyneinä. He myönsivätnaittajaoikeuden loukkauksen, mut-ta katsoivat sen hyvin lieväksi. Lin-derin aikomus ei ollut viedä DorisMayta mennäkseen hänen kanssaanavioliittoon, eli kysymys ei ollut ri-koslaissa tarkoitetusta tapauksesta.Hän aikoi ainoastaan paeta ulkomail-le painostaakseen äitiä antamaan nai-maluvan. Sourander mainitsi, ettäDoris May Wahrenilla oli ikäisekseenhyvin kehittyneet järjenlahjat ja häntäyttää tulevana Joulukuuna Jo 18vuotta, ja näin Anna Wahren oli ai-heettomasti estänyt avioliiton. Asian

saamaan Julkisuuteen vedoten syyte-tyn puolustus esitti, että kukaan lap-sensa parasta katsova äiti ei vetäisitytärtään tällaiseen juttuun. Puolus-tuksen mielestä oikeusjutun nostami-sen motiivi oli puhtaasti Anna Wah-renin halu kostaa Linderille. Osa Lin-

deriä vastaan esitetyistä väitteistä oliaivan vääriä ja kunnialle meneviä.Linder kertoi oikeudelle, että Wah-renin suvun piirissä oli pidetty neu-voiteleva kokous. Jonka päätöksenmukaisesti hän saisi mennä DorisMayn kanssa naimisiin seuraavanvuoden toukokuussa, ellei karkaus-

s?

70 vuotta 26. 8. 97 täyttänyt Lasse Santäkcmgas kay edeUeen keikoilla, on käynyt jo runsaat SO vuotta. Kuvaon Kaupunginhotdli Satumaasta 9. 7. 1997 Unto Monosen muistoillasta, solistina Hellin Laine, taustallarummuissa Hannu Korvia. Kuva: Manu Kärk