Minä en koskaan milloinkaan tule…

Jaakon palvelulupaus keväällä 2011

Lupaan, että en tule koskaan antamaan tasalaatuista palvelua.

Koska jokainen kohtaaminen ihmisen kanssa on ainutkertainen ja erilainen. On mahdotonta ja järjetöntä pyrkiä tasaiseen laatuun.

Kirjasto ei valmista eikä myy rasvatonta maitoa. Me myymme elämyksiä, me autamme, me olemme läsnä. Minun läsnäoloni pitää olla aina ainutkertaista.

Rasvattoman maitotölkin ja sen sisällön ei pidä tuottaa kuluttajalle yllätystä. Mihinkään suuntaan. Mutta minä haluan tarjota poikkeuksellisen hienoa palvelua, joka vaatii intohimoa ja riskin ottamista. Jos pyrin toimimaan osaamiseni äärirajoilla, en voi onnistua aina.

Mutta epäonnistumalla inhimillisellä tavalla, voin vahvistaa kuvaa kirjastosta paikkana, jossa voi saada ihmisen apua.

Minä aion kohdata jokaisen ihmisen kirjastossa niin, että kohtaamani ihminen kokee, että häntä on autettu. Ja että hän sai kirjastossa apua ihmiseltä.

Vaikka informaatio, tieto, kirjallisuus, musiikki, elokuvat, pelit häviäväisivätkin kirjaston hyllystä, me jäämme tilaan auttamaan ihmisiä tuottamaan, jakamaan ja kuluttamaan erilaisia tarinoita ja hyödyntämään maailmassa olevaa informaatiota.

Lupaan, että en tule koskaan pitämään mitään työtä perustyönä.

Minun kirjastoni on aina matkalla menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja kun minä liikun myös, maailmani tulevaisuudet, menneisyydet ja nykyisyydet muuttuvat koko ajan.

On inhimillisesti oikein etsiä jotain pysyvää. On myös mahdollista, että on olemassa kestäviä asioita. Mutta on väärin etsiä työstä pysyvyyttä ja turvapaikkaa maailman muutoksen kestämiseen.

Minun tehtäväni on olla mukana rakentamassa muutosta tai nauttia muutoksen seuraamisesta.

Jos minä määrittäisin jonkun tehtäväni perustyöksi, johon voin palata kun maailma muuttuu käsittämättömäksi ja jota pitää suojella muutokselta, jotta siihen voi palata, aiheuttaisin vain itselleni tuskaa ja kirjastolle vahinkoa.

Minä aion pitää nykyisiä ja tulevia työtehtäviäni tärkeinä tässä hetkessä.

Mutta tehtävät tulevat kehittymään ja muuttumaan toisiksi. Kaikki tämän hetken tärkeimmätkin tehtäväni tulevat katoamaan ajan mukana.

Kun työni merkityksellisyys alkaa vähentyä, minä en aio yrittää löytää korvaavaa tärkeyden tunnetta menneisyydestä. Minä etsin uusia merkityksellisä tehtäviä tulevaisuudesta.

http://www.flickr.com/photos/shifted/2342555444/ http://www.flickr.com/photos/entressenkirjasto/2456439754/

Lupaan, että en aio koskaan kasvaa ulos leikki-iästä.

Nykyisyyttä pitää kehittää vastuullisesti ja suunnitelmallisesti.

Lisääntyvien resurssien maailmassa uutta voi rakentaa vanhan oheen tarvitsematta miettiä uuden ja vanhan suhdetta.

Voimakkaasti kilpailtujen resurssien maailmassa vanha maailma pitää tuhota, jotta syntyy tila uudelle maailmalle.

Vastuuton leikkiminen on tehokas tapa etsiä ja oppia uutta.

Vanhalla maailmalla on mahdollisuus tulla mukaan leikkiin, sallia leikkiminen tai päätyä konfliktiin leikin kanssa. Vanhalla maailmalla on mahdollisuus kasvaa ottamalla leikin tarjoamia komponentteja käyttöön.

Leikki voi luoda myös uuden paradigman, johon vanha maailma ei pysty sopeutumaan.

Minä aion jatkossakin leikkiä asioilla, joiden merkitystä en ymmärrä. Tehdä asioita, joiden roolia kirjastossa en näe.

Kun minä leikin, minä en ajattele kirjaston asiakasta tai kirjaston mainetta. Minä teen asioita, jotka tuottavat riemua minulle.

Mutta jos leikin avoimesti maailmassa, leikin ja kirjaston käyttäjien välille voi joskus syntyä jotain. Merkki siitä, mistä suunnasta uusi merkityksellisyys voi löytyä.

Wikipedian mukaan keisari Nero ei polttanut Roomaa. Tuskin minäkään pystyn vahingoittamaan kirjastoa.

Jaakko Sannemann Entressen kirjasto helmikuu 2011