1

• Fonetiikka tutkii puheen:– Tuottamista – Akustista ilmenemismuotoa– Havaitsemista

Mitä fonetiikka on?

2

• Puhe-elimet voidaan jakaa

– sentraalisiin (Brocan alue, Wernicken alue)

Puhe-elimet

3

- perifeerisiin

4

5

Kurkunpää (engl. larynx)

6

Kurkunpään rakenne

(http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm)

http://www.videostroboscopy.com/

Glottis eli äänirako

7

• Kurkunpään päätarkoituksena on erottaa ruokatorvi henkitorvesta nielaisemisen aikana

• Puheentuoton kannalta kurkunpään tarkoituksena on muuttaa keuhkoista lähtevä äänetön ilmavirta kuuluvaksi

• Osat:– Kilpirusto (aataminomena, thyroid cartilage)– Äänihuulet (vocal folds)– Kannurustot (arytenoid cartilage)

• Äänihuulten välissä oleva äänirako (glottis) koostuu huuliraosta (äänihuulten välissä) ja rustoraosta (kannurustojen välissä)– Ihminen pystyy säätelemään ääniraon muotoa kurkunpään lihasten avulla

Kurkunpää

8

• A: äänihuulirako ja rustorako kiinni -> glottaaliklusiili, jonka IPA-merkki on [ʔ].

• B: Äänihuulet liikkuvat, rustorako kiinni -> fonaatio, f0; soinnilisuus syntyy ääntöväylän luuston resonaatiosta.

• C: Äänihuulirako kiinni, rustorako auki -> kuiskaus • D: henkäyssupistuma-asento -> heikkoa soinnitonta kohinaa,

glottaalifrikatiivi [h] • E: lepohengitysasento,-> liittyy soinnittomien konsonanttien tuottamiseen. • F: syvähengitysasento (huokaus, hengästys), jota ei käytetä

äännejärjestelmässä

• http://www.phys.unsw.edu.au/jw/glottis-vocal-tract-voice.html

Kurkunpään toiminnasta

9

• Ääntöväylällä tarkoitetaan puhe-elimiä kurkunpään jälkeen

• Jakautuu seuraaviin alueisiin:– Nieluontelo (pharyngeal cavity, oral

pharynx)– Nenäontelo (nasal cavity)– Suuontelo (oral cavity)

• Tärkeimmät ääntöväylän puhe-elimet– Kieli (tongue)– Kitapurje (velum, soft palate)– Alaleuka (lower jaw)– Huulet (lips)

Ääntöväylä (engl. vocal tract)

(Thomas W. Parsons, Voice and SpeechProcessing, McGraw-Hill, Inc., 1987. s. 63)

10

• Eräs fonetiikan tavoite on luokitella eri kielissä esiintyvät äänteet– Foneettisia aakkostoja:

• International phonetic alphabet (IPA) (http://www.arts.gla.ac.uk/IPA/fullchart.html)• Merkinnällisistä syistä käytetään myös muita, mm. Arpabet

• Foneettiselta kannalta tarkasteltaessa äänteet pyritään kuvaamaan mahdollisimman tarkasti niiden artikuloinnin avulla– Kieliriippumaton

• Fonologinen lähestymistapa tarkastelee tietyssä kielessä esiintyviä äänteitä, erityisesti niiden äänteiden luokkaa, jotka tulkitaan samaksi– Esim. suomen kielessä [k] ja [p] ovat eri äänteitä (kala – pala) kun taas [s] ja [∫]

(shekki) tulkitaan samaksi äänteeksi

• Kaikkien maailman kielten äänteet jakautuvat vokaaleihin ja konsonantteihin

Artikulatorinen fonetiikka

11

• Vokaalit ovat soinnillisia äänteitä, joissa ääniväylä on avoin– Kielikohtaista hienosäätöä: suomen kielessä vokaali on äänne,

jossa ’ääntä pääsee esteettä suun keskeltä ulos’

• Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella:– Kielen asento

• Olennaista ääniväylän kapeimman kohdan sijainti (vokaalidiagrammi)

– Huulten pyöreys• Vokaalit jaotellaan huulten pyöreyden

mukaan labiaalisiin (huulet ovat pyöristetyt) ja illabiaalisiin (eivät ole)

– Nasaalisuus• Kitapurjeen (velum) ollessa alhaalla (auki) ilmavirta

pääsee nenäonteloon ja syntyy nasaalinen äänne• Kitapurjeen ollessa ylhäällä syntyy oraalinen äänne

Vokaalit (engl. vowel)

12

• Konsonanteissa ilmavirta ei pääse vapaasti suun kautta ulos

• Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella:– Ääntymäpaikka (place of articulation)– Ääntymätapa (manner of articulation)– Sointi

Konsonantit (engl. consonant)

13

Konsonantin ääntymäpaikka

• Ääntymäpaikka kertoo, missä kohdin ääntöväylää muodostuu tärkein kapeikko

• Konsonanttien keskeisimmät ääntymäpaikat:

bilabiaalinen (1): huulten välissälabiodentaalinen (2): alahuulen ja ylähampaiden välissädentaalinen (4): hampaiden välissäalveolaarinen (5): hammasvallin ja kielen välissäpalato-alveolaarinen: kitalaen etuosan ja kielen välissäpalataalinen (6): kitalaen ja kielen välissävelaarinen (7): kitapurjeen ja kielen välissäuvulaarinen (8): kitapurjeen kärjen ja kielen välissäfaryngaalinen (9): nielun takaosan ja kielen välissä

14

• Ääntymätapa tarkoittaa sitä, kuinka vapaasti ilmavirta pääsee virtaamaan konsonanttia äännettäessä

• Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy– Puolivokaalit (engl. approximant, semi-vowel, glide) [j], [v]– Nasaalit: (ilmavirta kulkee nenän kautta) [n], [m], [ng]– Likvidat: lateraalit [l] ja tremulantit [r]

• Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä– Klusiilit (engl. plosive) [p],[t],[k],[b],[d],[g]– Frikatiivit [s], [h], [f]

Konsonantin ääntymätapa

15

Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy

• Puolivokaalit– Muistuttavat vokaaleja, mutta kielellä ja huulilla muodostettu kapeikko on ahtaampi– Suomen kielessä [j], [v]

• Nasaalit– Kitapurje on alhaalla ja ilmavirta kulkee nenän kautta– Suomen kielessä [n], [m], [ng]

• Likvidat– Ilmavirta kulkee suusta, mutta eri tavalla kuin vokaaleissa– Lateraaleissa ilmavirta kulkee kielen laitojen yli, suomessa [l]– Tremulanteissa (engl. trill) ilmavirta on katkonainen, suomessa [r]

Konsonantin ääntymätapa: resonantit

16

Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä

• Klusiilit– Ilmavirta katkaistaan kokonaan– Suomessa [p],[t],[k] (myös soinnilliset [b],[d],[g])

• Frikatiivit– Ilmavirta estetään osittain, äänne syntyy supistumakohdalla

ilmavirran aiheuttamasta hankaushälystä– Suomessa [s], [h], (myös [f])

Konsonantin ääntymätapa: obstruentit

17

• Sointi on äänihuulten värähtelyn aikaansaama puheen ominaisuus

• Sointi ilmaisee, onko konsonantti soinnillinen vai soinniton

• Suomen kielessä soinnillisia konsonantteja ovat kaikki paitsi [p], [t], [k], [h] ja [s] (sekä [f])

• [h] voi esiintyä myös henkäyssoinnillisena äänteenä (esim. sanassa paha), jolloin rustorako on auki ja huulirako värähtelee etuosaltaan

Konsonantin sointi

18

• Foneemi (engl. phoneme): yleinen äänneluokka– ’Kielen järjestelmään kuuluva abstraktinen, ensisijaisesti kvalitatiivinen, äänteellisesti

toteutettavissa oleva yksikkö, jolla on foneemianalyysin avulla selville saatavissa oleva identiteetti.’ (Iivonen, Horppila, Heikkonen ja Rissanen: Fonetiikan perussanasto)

– Foneemien määrittelyn yleinen periaate: Voiko äänteen muuttaminen toiseksi muuttaa sanan merkitystä?

• Fooni (engl. phone): yksittäinen puhuttu realisaatio– Kaikki foonit periaatteessa erilaisia

• Allofoni: tietyn äänneluokan äänteet, joilla on jokin foneettinen ero– Foneemin variantti

• Yhteisartikulaatio (engl. coarticulation): puhe-elinten siirtyminen vaatii aikaa ja äänteet sulautuvat toisiinsa

Muita foneettisia piirteitä (1)

19

• Prosodia: puheen pidempiaikaiset ominaisuudet– Kvantiteetti: äänteen pituus, esim.:

• Espanjan kielessä kvantiteetin muutos ei muuta sanan merkitystä• Suomen kielessä kvantiteetin muutos vaikuttaa (esim. tili, tiili, palo,pallo)

– Paino: äänteen painottaminen esim. suuremmalla teholla tai muuttuneella äänenkorkeudella• Tavupaino (painotetaan tavua sanassa)• Sanapaino (painotetaan sanaa virkkeessä)

– Intonaatio: äänenkorkeuden muutos pidemmän jakson (esim. virkkeen) aikana, esim.:• Kiinassa äänenkorkeudella voidaan muuttaa sanojen merkityksiä• Englannissa äänenkorkeus nousee kysymyslauseen lopussa• Suomessa sekä toteamus- että kysymyslauseen sävelkorkeus laskee loppua kohden

Muita foneettisia piirteitä (2)