muotti valmistetaan tavallisesti valmiiseen...

ValuAtlas – Suunnittelijan perusopas – Paavo Tennilä

18.9.2013 - Valustandardit - 1

Valustandardit

Paavo Tennilä

Tuula Höök, alaviitteet (Standardien nimet ja viittaukset uudistettuihin standardeihin)

Standardit

Valukappaletta tilattaessa on sovittava sille halutuista ominaisuuksista. Perusominaisuudet ja

tavat niiden todentamiseen määritetään valukappalestandardissa:

valukappaleen kemiallinen koostumus (analyysi)

valurautakappaleita koskevissa standardeissa kappaleen mikrorakenne analyysin li-

säksi tai sen sijasta

mekaaniset ominaisuudet eri toimitustiloissa: lujuus, kovuus, venymä ja sitkeys

koejärjestelyt, jolla ominaisuudet testataan

koesauvan mitat ja tekotapa

Painevalukappaleille ei ole olemassa standardiin kirjattuja lujuusvaatimuksia. Standardi

esittää suosituksia, mutta valmiin kappaleen todellisiin ominaisuuksiin vaikuttaa moni

erillinen, myös valimosta riippumaton tekijä.

Standardin vaatimukset saattavat täyttyä, vaikka kappale ei olisi ostajan mielestä kelvollinen.

Tämä johtuu siitä, että hyvin monissa standardeissa valukappaleen mekaaniset perusominai-

suudet on määritetty koesauvaan vedoten. Koesauvan ominaisuudet vastaavat vain likimain

valukappaleen ominaisuuksia. Todellisiin ominaisuuksiin vaikuttavat esimerkiksi kappaleen

seinämäpaksuus ja kappalegeometria. Valumetalliseosten välillä on suuria eroja. Valuraudat

ovat kaikkien herkimpiä seinämäpaksuuden vaihteluille.

Valukappaleen tilaaja voi halutessaan esittää lisävaatimuksia eli vaatimuksia, joita ei olla

kirjattu valukappalestandardiin. Lisävaatimuksia ovat esimerkiksi kriteerit hyväksyttäville

valuvikojen määrälle ja laadulle, lämpökäsittelytilaa koskevat ohjeet, standardia tarkemmat

ohjeet valukappaleen mikrorakenteelle, vikojen korjausmenettelyt, valukappaleen (ei siis

koesauvan) mekaaniset ominaisuudet jne.

Suomenkieliset SFS-EN tai englanninkieliset SFS-EN:en -standardit on lueteltu alla. Valute-

räksiä tilataan yleisesti myös ASTM -standardien mukaan.

Valurauta1

SFS-EN 1561:en, Founding. Grey cast irons. (Valut. Suomugrafiittivalurauta.),

2011-11-21

SFS-EN 1562:en, Founding. Malleable cast irons. (Valut. Adusoitu valurauta.),

2012-04-16

1 17.9.2013, Alkuperäinen standardiluettelo on täydennetty ja muokattu voimassa olevien standardien

nimillä ja julkaisuajankohdilla. Standardia SFS-EN 12513 lukuun ottamatta käytössä ovat ainoastaan

englanninkieliset julkaisut. Luetteloa on täydennetty standardeilla SFS-EN 16079:en ja SFS-EN

16124:en.



SFS-EN 1563:en, Founding. Spheroidal graphite cast irons. (Valut. Pallografiittivalu-

rauta.), 2012-02-13

SFS-EN 1564:en, Founding. Ausferritic spheroidal graphite cast irons. (Valut. Aus-

temperoitu pallografiittivalurauta.), 2011-12-12

SFS-EN 12513, Valut. Kulumiskestävät valuraudat. 2011-03-28

SFS-EN 12513:en, Founding. Abrasion resistant cast irons. 2011-03-28

SFS-EN 13835:en, Founding. Austenitic cast irons. (Valut. Austeniittiset valuraudat.),

2012-03-05

SFS-EN 16079:en, Founding. Compacted (vermicular) graphite cast irons. 2012-01-23

SFS-EN 16124:en, Founding. Low-alloyed ferritic spheroidal graphite cast irons for

elevated temperature applications. 2012-01-23

Valuteräs2

SFS-EN 10213, Painelaiteteräkset. Valuteräkset. 2007-12-17

SFS-EN 10213:en, Steel castings for pressure purposes. 2007-12-17

SFS-EN 10283, Korroosionkestävät valuteräkset. 2010-04-20

SFS-EN 10283:en, Corrosion resistant steel castings. 2010-04-20

SFS-EN 10293, Yleiset valuteräkset. 2005-09-05

SFS-EN 10293:en, Steel castings for general engineering uses. 2005-09-05

SFS-EN 10295, Tulenkestävät valuteräkset. 2003-04-22

SFS-EN 10295:en, Heat resistant steel castings. 2003-04-22

SFS-EN 10340:en, Steel castings for structural uses. 2007-11-26

Alumiiniseokset3

SFS-EN 1706, Alumiini ja alumiiniseokset. Valut. Kemiallinen koostumus ja mekaani-

set ominaisuudet. 2010-04-20

SFS-EN 1706:en, Aluminium and aluminium alloys. Castings. Chemical composition

and mechanical properties. 2010-04-20

Kupariseokset3

SFS-EN 1982, Kupari ja kupariseokset. Valuharkot ja valukappaleet. 2008-06-23

SFS-EN 1982:en, Copper and copper alloys. Ingots and castings. 2008-06-23

Magnesiumseokset4

SFS-EN 1753:en, Magnesium and magnesium alloys. Magnesium alloy ingots and

castings. (Magnesium ja magnesiumseokset. Magnesiumseosharkot ja -valut. Yleis-

tä.), 1997-08-25

2 17.9.2013, Alkuperäinen luettelo on täydennetty vastaavien englanninkielisinä julkaistujen SFS-EN

standardien nimillä, standardien julkaisuajankohdilla ja yhdellä pelkästään englanninkielisenä julkais-

tulla standardilla SFS-EN 10340:en.

3 17.9.2013, Alkuperäinen luettelo on täydennetty vastaavalla englanninkielisenä julkaistun standar-

din nimellä ja standardien julkaisuajankohdalla.

4 17.9.2013, Lisätty standardin englanninkielinen nimi ja julkaisuajankohta.



Sinkkiseokset5

SFS-EN 12844:en, Zinc and zinc alloys. Castings. Specifications. (Sinkki ja sinkkiseok-

set. Valut. Spesifikaatiot.) 1999-01-25

SFS-EN 1559-1 Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 1: Yleistä6

Soveltamisala ja velvoittavuuden osoittamistavat

Tätä standardia sovelletaan kaikkiin muihin valumetalleista valmistettuihin valukappaleisiin

paitsi kupariseosvaluihin.

Tässä standardissa osoitetaan kunkin alakohdan velvoittavuus seuraavasti:

yhdellä pisteellä (.) merkityistä alakohdista on sovittava kyselyn ja tilauksen yhtey-

dessä,

kahdella pisteellä (..) merkityistä alakohdista voidaan sopia kyselyn ja tilauksen yh-

teydessä,

pisteettömät alakohdat ovat velvoittavia.

I Tiedot, jotka ostajan on toimitettava valmistajalle eli pakolliset tiedot

Standardi SFS-EN 1559-1 luettelee joukon tietoja, jotka ostajan on yksiselitteisesti esitettävä

kyselyn ja tilauksen yhteydessä.

Nämä tiedot ovat:

valukappaleiden lukumäärä, sen sallitut poikkeamat ja toimitusaikataulu,

valumetallin erittely,

piirustukset, standardit ja tekniset erittelyt,

mallivarusteiden toimitus,

valukappaleiden ulkoista ja sisäistä tilaa koskevat vaatimukset.7

Vanhaan käytäntöön verrattuna standardi edellyttää kahta muutosta. Ensimmäinen on toimi-

tettavien valukappaleiden lukumäärän toleranssi. Mikäli standardia aiotaan noudattaa

niinkuin tarkoitus on, pitää 100 kpl tilauksen sijasta tilata vastedes esimerkiksi 100 +/-5 kpl tai

100 +/-0 kpl.

Toinen tärkeä muutos on vaatimus laatuvaatimusten määrittelemisestä. Kun vielä on otettava

huomioon, että standardi edellyttää kunkin kohdan yksiselitteistä esittämistä, aiheuttaa tämä

5 17.9.2013, Lisätty standardin englanninkielinen nimi ja julkaisuajankohta.

6 17.9.2013, Teksti käsittelee vanhaa julkaisua 1998-01-05. Uudistettu standardi SFS-EN 1559-1 on

julkaistu 2011-03-28. Kirjoitusajankohdan jälkeen tapahtuneet huomattavimmat muutokset esitetään

alaviitteillä.

7 17.9.2013, Uudistettu standardi 2011-03-28 sisältää myös alakohdan ”työstöä koskevat vaatimukset,

kuten sijainti ja kiinnityspisteet”.



seikka lisätöitä valun käyttäjille ja myös valimoillekin. Toisaalta sekä ostaja että valmistaja

säästyvät näin toimittaessa varsin varmasti monilta harmeilta.

II Tiedot, jotka ostaja voi toimittaa valmistajalle eli valinnaiset tiedot

Standardi SFS-EN 1559-1 luettelee kaksikymmentä seikkaa, joita ostaja voi tarvittaessa esittää

kyselyssä ja tilauksessa. Näitä ovat valukappaleiden määräävä seinämänpaksuus, toimitusti-

la, valumetallistandardissa määrittelemättömät lisäominaisuudet, valukappaleiden massa,

alustavien näytekappaleiden ja aloituskappaleiden toimitus, rikkomattoman aineenkoetuksen

vaatimukset, työstöt valimon toimesta, ostajan jatkokäsittelyt, kuten hitsaukset tai pintakäsit-

telyt, erikoiskokeet valimossa, tilastollisten menetelmien arvosteluperusteet,

erikoistoimenpiteet, kuten rasitettujen valujen tuotantohitsien tarkastukset, jäljitettävyys,

testien raportointi, pinnan suojaus ja pakkaus, mallien ja työkalujen korjaus ja varastointi,

koetuserien muodostaminen, sopimus tuotantohitsauksista, erikoisvaatimukset, kuten metal-

lograafinen rakenne, syöpymiskestävyys, työstettävyys, ISO 9000-standardisarjan

soveltaminen.8

Pakollisten ja valinnaisten vaatimusten tarkistusluettelo

Standardin SFS-EN 1559-1 lopussa on kaksisivuinen tarkistusluettelo, jonka käytöstä on

varmaankin hyötyä sekä valun ostajalle että valmistajalle. Standardin SFS-EN 1559-1 tarkis-

tusluetteloon on jäänyt pari valitettavaa virhettä. Eräät kohdat, jotka on tekstiosassa merkitty

valinnaisesti sovittavaksi, on tarkistusluettelossa merkitty pakollisesta sovittavaksi. Näitä

ovat ainakin kohta 7.3.2 "Valukappaleen mekaaniset ominaisuudet" sekä kohta 7.3.3.4 "Pin-

nan tila".9

III Standardin SFS-EN 1559-1 määritelmiä

Jotta oltaisiin yhtä mieltä siitä, mitä standardissa mainituilla käsitteillä tarkoitetaan, on stan-

dardissa 16 määritelmää. Sellaisten sanojen kuin ostajan ja valmistajan merkitys lienee

kaikille ilman muuta selvä. Sen sijaan muutamat määritelmät on syytä panna erikseen mie-

leen.

aloituskappale (initial sample) Valukappale, joka on täysin valmistettu sarjavalmistukseen

käytetyillä laitteilla ja menetelmillä asianmukaisesti valvotuissa olosuhteissa. Standardissa

oleva huomautus: Aloituskappaleella osoitetaan, että valmistaja kykenee täyttämään ostajan

edellyttämät laatuvaatimukset (mitat, mallit, valumetalli, toiminta jne.).

Edellä olevasta selvinnee, että aloituskappaletta on tarkoitus käyttää sarjatuotannossa mah-

dollisimman suurta varmuutta vaadittaessa. Aloituskappaleen valmistus voi tulla melko

kalliiksi, kun sarjatuotantotyökalut ja -koneet on pakko virittää vain yhden tai muutaman

kappaleen toimittamista varten.

alustava näytekappale (preliminary sample) Valukappale, joka vastaa suureksi osaksi aloi-

tuskappaletta, mutta joka ei ole tai on vain osittain valmistettu sarjavalmistukseen käytetyillä

laitteilla ja menetelmillä.

8 17.9.2013, Uudistetussa standardissa 2011-03-28 on mainittu lisäksi ”Luottamuksellisuutta koskevat

vaatimukset (mukaan lukien alihankinta).

9 17.9.2013, Jälkimmäinen on korjattu uudistetussa standardissa.



Kahdesta edellä mainitusta valukappaleesta puhuttaessa on tähän saakka käytetty melko

yleisesti sanaa koekappale. Uudessa standardissa tämä sana on varattu muuhun käyttöön,

kuten seuraavasta käy ilmi - on siis syytä olla tarkkana.

näytekappale (sample casting) Koetuserästä valittu valukappale koekappaleiden ottamista

varten.

näyte (sample) Yhden tai useamman koekappaleen valmistamiseen riittävä määrä valumetal-

lia. Se voi olla erillään valettu, kiinni valettu tai valukappaleesta leikattu.

Uusien standardien sanalla näyte tarkoitetaan siis koesauva-aihiota. Vanhassa suomugrafiit-

tivalurautastandardissa SFS 4855, jonka uusi SFS-EN 1561 nyt korvaa, käytettiin koesauva-

aihiosta nimitystä näytekappale.

koesauva (test piece) Mitoiltaan määritelty, työstetty tai työstämätön näytteen osa, joka on

käsitelty määrättyyn tilaan määrättyä koetta varten.

Standardissa oleva huomautus: Tietyissä tapauksissa koekappale voi olla itse näyte. Englan-

ninkielinen teksti ei käytä sanaa koesauva, test bar. Suomenkielellä koesauva on kuitenkin

selkeämpi käsite kuin koekappale. Seuraavassa suomenkielisessä painoksessa ei toivottavasti

käytetä lainkaan sanaa koekappale.

Sanaa tuotantohitsaus ei esitetä standardin SFS-EN 1559-1 määritelmissä. Selvyyden vuoksi

niin olisi ehkä pitänyt tehdä. Uudessa standardissa tuotantohitsaus on yhteisnimitys viimeis-

telyhitsaukselle ja liitoshitsaukselle. Viimeistelyhitsauksesta käytettiin aikaisemmin nimitystä

korjaushitsaus. Kun sanan sävy oli negatiivinen, ryhdyttiin puhumaan valmistushitsauksesta.

Nyt käytetään jo kolmatta versiota, viimeistelyhitsaus.

IV Standardin SFS-EN 1559-1 muita määrittelyjä

Kohta 4.3 Piirustukset, mallit ja työkalut

Alakohdassa 4.3.1 mainitaan mm. pakollisesti sovittavana asiana, että piirustuksissa on

määriteltävä mikäli mahdollista työstöä ja mittatarkastusta varten työstettävät pinnat ja

lähtökohdat. Lähtökohdista viitataan standardiin ISO 5459.

Alakohdassa 4.3.2 mainitaan valumalleista asioita, joista voidaan sopia. Sanotaan mm., että

ostaja päättää mallivarusteiden sopivuudesta tarkoitukseen, ellei toisin ole sovittu. Toisaalta

sanotaan, että valmistajan on fyysisesti todettava, että mallit ja muut varusteet ovat käyttö-

kelpoisia ja täydellisiä ja että ostaja voi vaatia valmistajaa joko täydellisesti tarkastamaan

toimitetut varusteet tai varmistamaan, että työvaroja on riittävästi käytettävissä.

Sanonnat tuntuvat osittain ristiriitaisilta. Standardia SFS-EN 1559-1 sovellettaessa onkin

katsottava tarkkaan millainen merkintä on kyseisen alakohdan alussa, yksi lihava piste, kaksi

lihavaa pistettä tai ei pisteitä lainkaan. Kahden pisteen kohtia, joista siis voidaan sopia, tulee

soveltaa niin, että valitaan esitetyistä vaihtoehdoista se, joka parhaiten kuhunkin tapaukseen

sopii.

Tuntuu kuitenkin hieman oudolta, ettei mallivarusteiden tarkastuksesta ole pakko sopia

samoin kuin sekin, että ellei toisin ole sovittu, vastaa ostaja toimittamiensa mallien käyttökel-

poisuudesta.



Kohta 4.4 Tiedot massasta

Valukappaleen massa on asia, josta voidaan sopia. Jos valukappaleen massalla on toleranssi,

on sovittava onko massa piirustuksesta laskettu massa mm. työstövarat huomioon ottaen vai

mittatoleranssien rajoissa olevan valukappaleen massa.

Kohta 6.2 Hitsaus

Tuotantohitsauksen ajoituksesta voidaan sopia yhden tai useamman esitetyn vaihtoehdon

puitteissa elleivät muut standardit toisin määrää:

Valmistaja voi aloittaa tuotantohitsauksen ottamatta yhteyttä ostajaan,

Valmistajan on ilmoitettava ostajalle tuotantohitsauksen aloittamisesta,

Valmistajan on saatava ostajan hyväksyntä ennen tuotantohitsauksen aloittamista.

Voidaan myös sopia hitsattavien alueiden ja hitsien tarkastuksesta, dokumentoinnista ja

lämpökäsittelystä.

Kohta 7.2.1 Valumetallin kemiallinen koostumus

Valumetallin kemiallisen koostumuksen on oltava valumetallistandardin mukainen ellei

kyselyssä ja tilauksessa ole toisin määrätty. Kemiallinen koostumus tarkoittaa sulatusanalyy-

siä ellei tosin ole määrätty.

Standardia SFS-EN 1559-1 käytettäessä on syytä huomata, että siinä käsitellään erikseen

valumetallille ja valukappaleelle esitettäviä vaatimuksia. Alakohtia lukiessa on muistettava

katsoa pääotsakkeista, kummasta on kysymys.

Kohta 7.3.1 Valukappaleen kemiallinen koostumus

Mikäli kemiallinen analyysi vaaditaan itse valukappaleestakin, on sallittujen poikkeamien

oltava valumetallistandardin tai ostajan ja valmistajan sopimuksen mukaisia. Tarvittaessa on

ostajan ja valmistajan sovittava näytteenottokohdasta.

Kohta 7.3.3 Rikkomaton aineenkoetus

Standardi SFS-EN 1559-1 määrää, että ulkoisen ja/tai sisäisen tilan vaatimuksista on sovittava.

Koko rikkomatonta aineenkoetusta koskeva osuus on syytä lukea erittäin huolellisesti.

Velvoittavassa alakohdassa 7.3.3.2 sanotaan, että pieniä pintavikoja ei tarvitse poistaa kohdis-

ta, joissa ne eivät haittaa käyttötarkoitusta tai jos valukappaleen pinta vastaa

aloituskappaleen pintaa. Velvoittavassa alakohdassa 7.3.3.3 sanotaan, että työstetyssä pinnas-

sa paljastuneita epäjatkuvuuksia ei katsota vaatimuksista poikkeamiseksi ellei erityisesti ole

sovittu.10

Tällaisia kohtia standardiin ei olisi pitänyt koskaan hyväksyä. Jos mainitaan pieni pintavika,

olisi ehdottomasti pitänyt määritellä, minkä kokoinen on pieni pintavika. Jos puhutaan

epäjatkuvuuksista, olisi ehdottomasti pitänyt määritellä epäjatkuvuuksien tyyppi, koko ja

jakauma. Eräissä tarkastusmenetelmästandardeissa on taas menty toiseen äärimmäisyyteen.

Sanotaan esimerkiksi, että ultraäänitarkastuksessa lineaariset näyttämät eivät ole sallittuja

ellei niiden vaarattomuutta ole todettu murtumismekaanisilla kokeilla.

10 17.9.2013, Uudistetussa standardissa 2011-03-28 lause ”Ellei erityisesti ole sovittu, työstetyssä

pinnassa paljastuneita epäjatkuvuuksia ei katsota vaatimuksista poikkeamiseksi.” on korjattu muotoon

”Ellei erityisesti ole sovittu, tavanomaisen työstön yhteydessä poistettavia epäjatkuvuuksia ei katsota

vaatimuksista poikkeamiseksi.”.



Näyttää ilmeiseltä, että järkevä ostaja ja valmistaja eivät jätä sopimatta standardin SFS-EN

1559-1 niistäkään kohdista, joista ei ole pakko sopia. Muuten saattavat juristit saada töitä.

SFS-EN 1559-2 Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 2: Teräsvalu-

jen lisävaatimukset11

Soveltamisala ja velvoittavuuden merkintä

Standardia SFS-EN 1559-2 sovelletaan kaikkiin teräsvaluihin, mutta myös nikkeli- ja kobolt-

tiseosvaluihin. Verrattuna päästandardiin SFS-EN 1559-1 lisävaatimusstandardissa on

kuitenkin soveltamista koskeva varaus: "ellei kyselyn ja tilauksen yhteydessä ole toisin sovittu."

Standardia SFS-EN 1559-2 ei voi käyttää yksinään, vaan ainoastaan standardin SFS-EN 1559-1

kanssa yhdessä.

Standardin SFS-EN 1559-2 eri kohtien velvoittavuuden merkinnät ovat seuraavat:

neliöllä merkityt kohdat ja alakohdat eivät sisällä lisävaatimuksia standardin SFS-EN

1559-1 vastaaviin kohtiin,

yhdellä pisteellä (.) merkityistä kohdista ja alakohdista on sovittava kyselyn ja tilauk-

sen yhteydessä,

kahdella pisteellä (..) merkityistä alakohdista tai niiden kappaleista voidaan sopia ky-

selyn ja tilauksen yhteydessä.

pisteettömät ja neliöttömät alakohdat ovat sitovia.

Yhdellä ja kahdella pisteellä merkitseminen sekä pisteettömyys merkitsevät näin ollen täs-

mälleen samoja asioita sekä standardissa SFS-EN 1559-1 että standardissa SFS-EN 1559-2.

Tietoihin, jotka ostajan on toimitettava valmistajalle, eli pakollisiin tietoihin standardissa SFS-

EN 1559-2 on tehty seuraava lisäys, "Määräävästä (vallitsevasta) seinämänpaksuudesta on sovitta-

va."

Tietoihin, jotka ostaja voi toimittaa valmistajalle, eli valinnaisiin tietoihin standardissa SFS-

EN 1559-2 on tehty seuraava lisäys: "Erikoistapauksissa joistakin valinnaisista vaatimuksista voi

tulla pakollisia tuotestandardin perusteella."

Standardissa SFS-EN 1559-2 on eräitä kohtia, joista voidaan sopia päästandardin SFS-EN

1559-1 lisäksi. Kohdassa 7.3.3.1 sanotaan mm.,

Viimeistelyhitseille ovat voimassa perusaineen vaatimukset

Pintatarkastusmenetelmissä laatuluokkia 001, 01 ja 1 (PT tai MT) ja sisäisissä tarkas-

tuksissa laatuluokkaa 1 (UT tai RT) saa käyttää vain erikoistapauksissa

Sovitut tarkastukset on suoritettava standardin SFS-EN 473 tai vastaavan sertifioin-

tiohjelman mukaisesti sertifioidun tarkastajan vastuulla

Päästandardi SFS-EN 1559-1 esittää velvoittavassa kohdassa 8.4.1, että näytteet on valmistet-

tava joko käytettävän valumetallistandardin mukaisesti tai siten, kuin tilattaessa on sovittu ja

11 17.9.2013, SFS-EN 1559-2 on julkaistu 2000-04-17 ja on edelleen voimassa.



että näytteet voivat olla joko erillään valettuja tai kiinni valettuja tai valukappaleesta leikattu-

ja.

Standardi SFS-EN 1559-2 määrää velvoittavasti, standardin SFS-EN 1559-1 lisäksi."Mekaaniset

ominaisuudet määritetään koesauvoista, jotka on otettu koesauva-aihioista. Koesauva-aihiot voivat olla

erillään valettuja, valukappaleeseen valukanavalla liitettyjä tai valukappaleeseen kiinni valettuja."

Standardi SFS-EN 1559-2 ei siis tunne lainkaan valukappaleesta leikattuja näytteitä! Standar-

dissa säädetään edelleen, että koesauva-aihion paksuus on enintään 150mm, vaikka

tuotestandardissa määritellyt ominaisuudet esitetään paksuuksilla yli 150mm.

Määritelmät ja tilaustiedot

Standardissa SFS-EN 1559-2 on kaksi määritelmää, joita ei ole päästandardissa SFS-EN 1559-

1.

näyte (sample) Teräsvalimot eivät ole hyväksyneet tätä termiä siinä muodossa kuin se on

päästandardissa. Sen perään on liitetty uusi sana koesauva-aihio (test block) sekä huomautus,

että se on teräsvalimoteollisuudessa näytteestä käytettävä termi.

avaus (excavation) Kuoppa, joka syntyy poistettaessa valumetallia ennen hitsausta.

Rikkomaton aineenkoetus

Standardissa SFS-EN 1559-2 on rikkomattomasta aineenkoetuksesta lisäkohtia päästandardin

lisäksi, joista on sovittava. Kaikissa tilauksissa on oltava seuraavat tiedot:

Käytettävä rikkomaton aineenkoetusmenetelmä (silmämääräinen, magneettijauhe,

tunkeumaneste, ultraääni, radiografia jne.)

Kunkin menetelmän laatuluokat

Valukappaleen tarkastettavat alueet (sijainti ja laajuus)

Tarkastettavien valukappaleiden määrä prosentteina

Standardi edellyttää tarkastusten tekemistä vastaavien eurooppalaisten standardien mukai-

sesti seuraavalla tavalla12:

Tarkastus-

menetelmä

Tunnus Tarkastus-

vaatimukset

Yleiset periaatteet

Silmämääräinen VT - prEN 12454

Tunkeumaneste PT prEN 571-1 SFS-EN 1371-1, EN 1371-2

Magneettijauhe MT prEN ISO 9934-1 SFS-EN 1369

Ultraääni UT prEN 583-1 prEN 12680-1

Radiografia RT EN 444, prEN 462-1 prEN 12681

12 18.9.2013, Kaikki taulukossa nimetyt standardit ovat voimassa ja ne on julkaistu tai julkaistu ja jo

uusittukin. Eli jokainen on siirtynyt prEN vaiheesta vaiheeseen SFS-EN tai SFS-EN ISO.



Luettelossa ei mainita standardia SFS-EN 1370 Valut. Pinnankarheuden silmämääräinen

tarkastus13. Sen sijaan tekstissä on sen käyttämisestä seuraava maininta: "Pinnankarheus on

tarkastettava standardin SFS-EN 1370 vaatimusten mukaisesti."

Pakollisten ja valinnaisten vaatimusten tarkistusluettelo

Standardissa SFS-EN 1559-2 on samantapainen pakollisten ja valinnaisten vaatimusten tarkis-

tusluettelo kuin päästandardissa SFS-EN 1559-1. Standardin tarkistusluettelo on kuitenkin

täydellisempi. Siihen sisältyy molemmissa standardeissa mainittuja kohtia.

SFS-EN 1559-3 Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 3: Rautavalu-

jen lisävaatimukset14

Soveltamisala ja määritelmät

Standardia SFS-EN 1559-3 sovelletaan kaikista valurautalajeista valettuihin valukappaleisiin

valmistustavasta riippumatta. Se ei kuitenkaan koske rautatuotteita, joita käsitellään erillisis-

sä tuotestandardeissa, kuten putkia, kiinnittimiä jne. Standardia SFS-EN 1559-3 ei voi käyttää

yksinään, vaan ainoastaan standardin SFS-EN 1559-1 kanssa yhdessä. Standardi SFS-EN

1559-3 ei esitä määritelmiä, vaan viittaa niiden osalta standardiin SFS-EN 1559-1 sekä valume-

tallistandardeihin.

Tiedot, jotka ostaja voi toimittaa valmistajalle eli valinnaiset tiedot

Standardi SFS-EN 1559-3 mainitsee kuusi seikkaa, joista voidaan sopia. Nämä ovat toimitus

valutilassa, erikois- ja lisälämpökäsittely, jännityksenpoistohehkutus, valukappaleiden jatko-

käsittelyt, kuten emalointi, galvanointi, metallipinnoitus jne., työstön ja lopullisen

lämpökäsittelyn järjestys (austemperoiduilla pallografiittivaluraudoilla) sekä koetuserien

muodostaminen ellei sitä ole määritelty teknisessä erittelyssä tai valurautalajin standardissa.

Hämmästyttävä ero standardien SFS-EN 1559-1 ja SFS 1559-3 velvoittavuuden merkintäta-

voissa

Kuten sivulla SFS-EN 1559-1 Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 1: Yleistä on todettu, ilmoit-

taa standardi SFS-EN 1559-1 eri alakohtien velvoittavuuden otsakkeen edessä olevilla

lihavilla pisteillä. Yksi piste osoittaa asioita, joista on sovittava ja kaksi pistettä asioita, joista

voidaan sopia. Pisteettömät kohdat ovat velvoittavia. Sen sijaan standardi SFS-EN 1559-3

mainitsee, että lihava piste otsakkeen edessä merkitsee tässä standardissa sitä, että on nouda-

13 18.9.2013, Nykyisin voimassa oleva standardi on englanninkielinen SFS-EN 1370:en Founding.

Examination of surface condition.

14 17.9.2013, Teksti käsittelee standardin SFS-EN 1559-3 vanhentunutta versiota, joka on julkaistu

1998-01-05. Standardi on uudistettu 2011-11-21. Kirjoitusajankohdan jälkeen tapahtuneet huomatta-

vimmat muutokset esitetään alaviitteillä.



tettava standardin SFS-EN 1559-1 vastaavia vaatimuksia. Kahta lihavaa pistettä ei standardin

SFS-EN 1559-3 otsikoissa käytetä lainkaan.

Standardia SFS-EN 1559-3 sovellettaessa pitää harkita kolme kertaa, miten menetellään koh-

dan 6.2.2 Tuotantohitsaus kanssa. Standardissa SFS-EN 1559-3 on otsakkeen 6.2.2

Tuotantohitsaus edessä yksi piste. Yhden pisteen standardi 1559-3 sanoo merkitsevän sitä,

että ko. asiassa noudatetaan standardin SFS-EN 1559-1 määräyksiä. Standardissa SFS-EN

1559-1 on otsakkeen 6.2.2 Tuotantohitsaus edessä kaksi pistettä sen merkiksi, että asiasta

voidaan sopia. Asia tuntuisi selvältä, ellei standardin SFS-EN 1559-3 kyseisessä kohdassa olisi

lisää tekstiä. Nyt siinä lukee: "Tuotantohitsaus sallitaan vain valmistajan ja ostajan välisen kirjalli-

sen sopimuksen perusteella. Valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen sopimuksen perusteella

valmistaja voi joko tehdä viimeistelyhitsausta yleisesti tai määrättyyn rajaan saakka ottamatta yhteyttä

ostajaan tai valmistajan on hankittava ostajan lupa tapauskohtaisesti. Liitoshitsaukset ovat sallittuja

vain valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen sopimuksen perusteella."15 Kun standardissa EN 1559-

3 ei ole käytetty samaa velvoittavuuden merkintätapaa kuin päästandardissa 1559-1, jää nyt

epäselväksi, ovatko yllämainitun sitaatin lauseet velvoittavaa vai ovatko ne päästandardiin

viittaavan lihavan pisteen mukaisesti sellaisia, joista voidaan sopia, kuten päästandardi ko.

kohdassa edellyttää. Jonkinlainen epäloogisuus on siinäkin, että mainitaan sekä tuotantohit-

sauksen että liitoshitsausten olevan sallittuja vain valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen

sopimuksen perusteella. Päästandardi SFS-EN 1559-1 nimittäin sanoo selvästi, että tuotanto-

hitsaukseen kuuluvat viimeistelyhitsaus ja liitoshitsaus.

SFS-EN 1559-4 Valut. Tekniset toimitusehdot. Osa 4: Alumii-

niseosvalujen lisävaatimukset16

Soveltamisala ja velvoittavuuden osoittamistavat

Standardin johdannossa mainitaan samaan tapaan kuin teräs- ja rautavalujenkin lisävaati-

musstandardeissa, ettei sitä voi käyttää yksinään, vaan yhdessä päästandardin SFS-EN 1559-1

kanssa.

Velvoittavuuden merkintätavoissa standardi SFS-EN 1559-4 noudattaa päästandardin menet-

telyä seuraavasti:

yksi lihava piste (.) merkitsee kohtia, joista on sovittava

kaksi lihavaa pistettä (..) merkitsee kohtia, joista voidaan sopia

merkittämät kohdat ovat velvoittavia.

Standardi SFS-EN 1559-4 noudattaa teräsvalujen lisävaatimusstandardin EN 1559-2 merkin-

tää, jonka mukaan lihava neliö merkitsee kohtia, jotka ovat yhteneviä päästandardin

vastaavien kohtien kanssa.

Standardi SFS-EN 1559-4 käyttää myös seuraavia uusia merkintöjä:

tähti (*) merkitsee, että päästandardin kohta on korvattu standardissa SFS-EN 1559-4

kokonaan uudella

15 17.9.2013, Uudistettu standardi, joka on julkaistu 2011-11-21, ei sisällä enää lausetta ”Liitoshitsa-

ukset ovat sallittuja vain valmistajan ja ostajan välisen kirjallisen sopimuksen perusteella.”.

16 17.9.2013, SFS-EN 1559-4 on julkaistu 1999-10-04 ja on edelleen voimassa.



vinoneliöllä on merkitty kohdat, jotka ovat lisävaatimuksia päästandardin vastaaviin

kohtiin

Määritelmät

avaus on sama termi kuin teräsvalujen lisävaatimuksissakin. Kummassakin tapauksessa on

kysymyksessä kuoppa, joka syntyy poistettaessa ainetta vikakohdista. Kuopan täytössä

teräsvalustandardi mainitsee vain hitsauksen, mutta alumiiniseosstandardi mainitsee myös

muun korjaustavan.

Ostajan toimittamat tiedot

Lisävaatimuksena aloituskappaletta koskevaan, sovittavissa olevaan päästandardin kohtaan

4.6 standardi SFS-EN 1559-4 esittää varsin järkevän tuntuisen menettelyn: "Pyydettäessä on

ostajalle toimitettava vähintään kaksi aloituskappaletta hyväksyttäväksi. Mikäli aloituskappaleet ovat

hyväksyttäviä, toinen niistä jää ostajalle ja toinen niistä on palautettava valmistajalle merkinnällä

"hyväksytty"."

Kohta 6.2 Hitsaus

Pienoinen kömmähdys on standardissa SFS-EN 1559-4 sattunut hitsauksen kohdalla. Kohta

6.2.1 Yleistä on korvattu kokonaan uudella kappaleella, joka on seuraava: "Toimenpiteet

valujen viimeistelemiseksi tai valuvirheiden (pitäisi muuten olla valuvikojen) poistamiseksi voivat

sisältää joko lisäaineena täyttämisen käyttäen soveltuvaa hitsausmenetelmää tai hitsaamalla liitettävän

työstetyn kappaleen lisäämisen." Standardin SFS-EN 1559-4 tekijöiltä on jäänyt huomaamatta,

että päästandardin korvattu kohta sisältää määritelmän, jonka mukaan tuotantohitsaus

sisältää viimeistelyhitsauksen ja liitoshitsauksen.

Kun kohta 6.2.2 Tuotantohitsaus on sekin korvattu uudella kappaleella. Tuotantohitsausta

koskeva uusi sitova kohta kuuluu seuraavasti: "Tuotantohitsaus on sallittu, ellei kyselyn ja

tilauksen yhteydessä ole toisin sovittu." Tämä pykälä antaa valmistajalle harvinaisen vapaat

kädet.

Standardin SFS-EN 1559-4 opastavassa liitteessä A on avausten luokitusmenettely viimeiste-

lyhitsausta varten. Siinä on kaksi kuvaa. Ensimmäinen kuva luokittaa avauksia syvyyden ja

toinen niiden pinta-alan mukaan. Yhden kuvan sanotaan yleensä selventävän enemmän kuin

tuhat sanaa. Silti tulee kuvaa 1 katsellessa mieleen eikö olisi ollut selvempää määritellä sama

asia seuraavin lausein:

Pinta-avauksia ovat ne, joiden syvyys on enintään 10% seinämänpaksuudesta

Pieniä avauksia ovat ne, joiden syvyys on yli 10%, mutta enintään 50% seinämänpak-

suudesta

Suuria avauksia ovat ne, joiden syvyys on 50-100% seinämänpaksuudesta

Kullekin avausluokalle on annettu omat opastavat ohjeensa viimeistelyhitsaukseen saatavas-

ta luvasta tai yhteydenotosta. Niissä sanotaan suurista avauksista mm., että valmistajan on

saatava ostajan lupa käytettävään korjaus- ja tarkastusmenetelmään. Tämä lause lyö korvalle

aikaisemmin tekstissä mainittua velvoittavaa kohtaa, jonka mukaan tuotantohitsaus on

sallittua ellei kyselyn ja tilauksen yhteydessä ole toisin sovittu.



Kohta 7.3.4.4 Puhdistus ja viimeistely

Valmistajan etuja suojaa myös seuraava lause puhdistusta ja viimeistelyä koskevassa sovitta-

vissa olevassa kohdassa 7.3.4.4, "Ellei toisin ole sovittu, työstetyiltä pinnoilta havaitut virheet

(pitäisi muuten olla viat) eivät saa johtaa kappaleen hylkäämiseen."

Valurautojen nimikejärjestelmästandardi SFS-EN 1560

Vuoden 1998 alussa17 vahvistettiin Suomessa Euroopan standardisointikomitean, CEN:in

laatima uusi valurautojen nimikestandardi: SFS-EN 1560 Valut. Valurautojen nimikejärjestelmä-

standardi. Rautalajien tunnuksiin perustuvat ja numeeriset nimikkeet. CEN:in 19 jäsenmaata,

Suomi mukaan luettuna ovat sitoutuneet vahvistamaan tämän standardin kansalliseksi

standardiksi ja kumoamaan mahdolliset omat standardinsa. Suomessa ei ole ollut vastaavaa

omaa nimikestandardia, mutta valurautastandardeissa on esiintynyt ihan ikiomia suomalai-

sia valurautojen tunnuksia, kuten GRS ja GRP. Nämä tunnukset ovat olleet sikäli

kansainvälisiä, että G on tunnettu valujen eurooppalainen tunnus, mutta R johtunee suomen-

kielen sanasta rauta ja S sekä P sanoista suomu ja pallo. Näistä tutuiksi käyneistä tunnuksista

pitäisi nyt luopua, mikäli tahdomme edelleen olla EU:n mallioppilaita. Standardi SFS-EN

1560 on julkaistu suomalais-englantilaisena painoksena. Tässä, kuten muissakin SFS-EN-

standardeissa englanninkielinen alkuperäisteksti on ristiriitatapauksissa pätevä.

Valurautojen tunnuksiin perustuvat nimikkeet

Standardin SFS-EN 1560 tunnuksiin perustuvat nimikkeet ovat ainakin suomalaisille huomat-

tavasti tärkeämpiä kuin numeeriset nimikkeet. Jälkimmäiset ovat jatkoa Werkstoffnummer-

järjestelmälle, johon saksalaiset ovat kuolettavasti rakastuneita. Tässä kirjoituksessa ei seloste-

ta numeeristen nimikkeiden osaa standardista. Standardin SFS-EN 1560 mukaan valurautojen

tunnuksiin perustuva nimike käsittää kuusi positiota. Positioiden välit merkitään väliviivalla.

Positiot, joista kaikkia ei ole pakko käyttää, ovat seuraavat:

Positio 1

EN- tai EN ja valurautastandardin numero, esim. EN 1561-

Positio 2

Valuraudan tunnus GJ (G=valu, J=rauta)

Positio 3

Grafiittirakenteen tunnus. L = lamellar, suomumainen, S = spheroidal, pallomainen,

M = malleable, adusoitu, temper, V = vermicular, tylppä, vermikulaarinen, N = no

graphite, (hard) ledeburitic, grafiititon, (kova), ledeburiittinen Y = erikoisrakenne

Positio 4

Mikro- tai makrorakenteen tunnus. A = austenite, austeniitti, F = ferrite, ferriitti, P =

pearlite, perliitti, M = martensite, martensiitti, L = ledeburite, ledeburiitti, Q = quen-

ched, karkaistu, T = quenched and tempered, nuorrutettu, B blackheart, mustaydin,

W = whiteheart = valkoydin. Tunnuksia B ja W käytetään vain adusoiduilla valu-

raudoilla.

Positio 5

Murtolujuuden, kovuuden tai kemiallisen koostumuksen tunnus.

17 17.9.2013, Standardi on uudistettu 2011-03-28. Kirjoitusajankohdan jälkeen tapahtuneet huomatta-

vimmat muutokset esitetään alaviitteillä.



Murtolujuuden mukaiset nimikkeet

Murtolujuudet ilmoitetaan rautalajin nimikkeessä kolmella numerolla newtoneina neliömil-

limetriä kohti. Murtolujuuden jälkeen voidaan ilmoittaa myös venymäprosentti väliviivalla

erotettuna. Numeroarvojen jälkeen voidaan lisätä kirjaintunnus, joka ilmoittaa näytteen

valmistustavan, S = erillään valettu, U = kiinni valettu, C = valukappaleesta leikattu.18 Jos

valuraudasta vaaditaan iskukoe, voidaan koelämpötila ilmoittaa kirjaintunnuksella, RT =

huoneenlämpötila, LT = matala lämpötila.

Esimerkki

EN-GJL-150S = Suomugrafiittivalurauta, murtolujuus 150N/mm2, erillään valettu

näyte.

Esimerkki

EN-GJV-400U = Tylppägrafiittivalurauta, murtolujuus 400N/mm2, kiinni valettu näy-

te.

Esimerkki

EN-GJS-350-22U Pallografiittivalurauta, murtolujuus 350N/mm2, murtovenymä 22

kiinni valettu näyte.

Esimerkki

EN-GJS-400-18S-RT = Pallografiittivalurauta, murtolujuus 400N/mm2, murtovenymä

18%, erillään valettu näyte, iskusitkeys määritetään huoneenlämpötilassa.

Kovuuden mukaiset nimikkeet

Kovuuden mukaisissa nimikkeissä ilmoitetaan koetyyppi seuraavilla kirjaintunnuksilla, HB =

Brinell-kovuus, HV = Vickers-kovuus, HR = Rockwell-kovuus.

Esimerkki

EN-GJL-HB155 = Suomugrafiittivalurauta, Brinell-kovuus enintään 155HB.

Huom. Uudessa valurautastandardissa SFS-EN 1561 kovuuden mukaan luokitetuissa

valuraudoissa tunnus ilmoittaa enimmäiskovuuden. Vanhassa SFS-järjestelmässä

tunnus ilmoitti keskimääräisen kovuuden.

18 17.9.2013, Kirjaimia S ja U ei käytetä enää uudistetussa standardissa 2011-03-28. C on edelleen

käytössä.



Kemiallisen koostumuksen mukaiset nimikkeet

Kemiallisen koostumuksen mukaisissa nimikkeissä aloitetaan positio 5 tunnuksella X19. Ellei

hiilipitoisuutta ilmoiteta, liitetään seuraavaksi seosaineet pitoisuusjärjestyksessä täysinä

prosentteina. Jos hiilipitoisuus ilmoitetaan, kerrotaan sen pitoisuusprosentti sadalla.

Esimerkki

EN-GJL-XNiMn13-7 = Seostettu suomugrafiittivalurauta, nikkelipitoisuus 13%, man-

gaanipitoisuus 7%

Esimerkki

EN-GJN-X300CrNiSi9-5-2 = Seostettu ledeburiittinen kovavalurauta, hiilipitoisuus

3%, kromipitoisuus 9%, nikkelipitoisuus 5%, piipitoisuus 2%

Positio 6

Positiossa 6 voidaan ilmoittaa valurautojen lisäominaisuuksia, kuten D = valutilainen,

H lämpökäsitelty, W = liitoshitsaukseen soveltuva, Z lisävaatimuksin valmistettava.

Esimerkki

EN-GJMW-360-12S-W = Adusoitu valkoydinvalurauta, murtolujuus 360N/mm2, mur-

tovenymä 12%, erillään valettu näyte, soveltuu liitoshitsaukseen.

Suomugrafiittivalurautastandardi SFS-EN 1561

Vuoden 1998 tammikuun lopulla vahvistettiin Suomessa uusi suomugrafiitti-

valurautastandardi SFS-EN 1561 Valut. Suomugrafiittivalurauta.20 Tämän standardin on laati-

nut Euroopan standardisointikomitea, CEN ja sen ovat hyväksyneet kaikki 19 CEN-

jäsenmaata, Suomi mukaan luettuna. Jäsenmaat ovat sitoutuneet julkaisemaan tämän, kuten

muutkin EN-standardit kansallisilla standardeina ja kumoamaan entiset kansalliset standar-

dinsa. Suomessa SFS-EN 1561 korvaa standardit SFS 4855:1982 Harmaarauta eli

suomugrafiittirauta. Luokittelu, näytteenotto ja aineenkoetus sekä SFS 4856:1982 Harmaarauta eli

suomugrafiittirauta. Näytekappaleet ja koesauvat.

19 17.9.2013, Uudistettu standardi erottaa toisistaan niukka- ja runsasseosteiset lajit. Mikäli vähintään

yhden seosaineen keskimääräinen pitoisuus on suurempi tai yhtä suuri kuin 5%, eikä seosaineita ole

tarpeen esittää yhden desimaalin tarkkuudella, nimeämiskäytännöksi otetaan runsasseosteisten lajien

käytäntö, jossa seosaineiden kemiallisten tunnusten eteen merkitään kirjain X. Niukkaseosteisilla

lajeilla etuliitettä X ei käytetä. Tärkeimpien seosaineiden kemialliset merkit esitetään pienenevässä

pitoisuusjärjestyksessä ja keskimääräiset pitoisuuden merkitään prosenttilukuna kymmenellä kerrottu-

na, esimerkiksi EN-GJS-SiMo35-7 (Si 3,5% ja Mo 0,7%). Jos hiilipitoisuus ilmoitetaan, sen pitoisuus

merkitään ennen seosaineiden kemiallisia merkkejä sadalla kerrottuna, esimerkiksi EN-GJS-

320SiMo45-10 (C 3,2%, Si 4,5% ja Mo 1%). Runsasseosteiset lajit merkitään kuten aikaisemmassakin

standardissa.

20 17.9.2013, Tekstissä mainittu vuoden 1998 standardi on korvattu vuonna 2011 ilmestyneellä,

uudistetulla englanninkielisellä standardilla SFS-EN 1561:en 2011-11-21.



Soveltamisala, määritelmät ja valmistusmenetelmä

Standardia SFS-EN 1561 sovelletaan hiekkamuotteihin tai lämpöteknisiltä ominaisuuksiltaan

vastaaviin muotteihin valettuihin seostamattomiin ja niukkaseosteisiin suomugrafiittivalu-

rautoihin.

Standardi SFS-EN 1561 esittää kolme määritelmää:

suomugrafiittivalurauta Valettu rauta-hiiliseos, jossa vapaa hiili esiintyy grafiittina, pääasi-

assa suomuina (suomugrafiitti).

HUOM. Grafiitin muoto ja jakauma määritellään standardissa EN ISO 945.

suhteellinen kovuus Mitatun kovuuden suhde mitatusta murtolujuudesta kokemusperäisel-

lä suhteella laskettuun kovuuteen (merkitään myös RH).

HUOM. RH riippuu pääasiassa raaka-aineista, sulatusmenetelmästä ja metallurgisesta käsit-

telytavasta ja se vaihtelee tavallisesti välillä 0,8-1,2.

määräävä seinämänpaksuus Seinämänpaksuus, jota esitetyt mekaaniset ominaisuudet kos-

kevat.

HUOM. Määräävä seinämänpaksuus on kaksi kertaa moduuli eli kaksi kertaa tilavuuden ja

pinta-alan suhde.

Standardi SFS-EN 1561 jättää suomugrafiittivaluraudan valmistusmenetelmän ja kemiallisen

koostumuksen valmistajan valittavaksi. Sen sijaan suomugrafiittivaluraudan murtolujuuden

tai kovuuden on oltava standardin mukaisia. Valmistusta koskevassa kohdassa standardissa

on lause: "Valmistajan on varmistettava, että tilauksessa määritelty valurautalaji täyttää tässä stan-

dardissa esitetyt vaatimukset." Mekaanisia ominaisuuksia koskevassa kohdassa esitetään, että

ellei tilauksessa ole mainittu, onko murtolujuus vai kovuus määräävä, valmistaja pitää mur-

tolujuutta määräävänä ominaisuutena. Edelleen tässä kohdassa on lause: "Määräävä

ominaisuus tarkistetaan vain, mikäli siitä on sovittu tilauksen yhteydessä." Siteeratut lauseet tuntu-

vat ristiriitaisilta.

Uudet ja vanhat valurautalajit murtolujuuden mukaan21

Standardien SFS-EN 1561 ja SFS 4855 esittämät valurautalajit, joiden tunnukset ilmaisevat

vähimmäismurtolujuudet erillään valetuista halkaisijaltaan 30mm koesauvoista ovat seuraa-

vat:

EN-GJL-100 EN-GJL-150 EN-GJL-200 EN-GJL-250 EN-GJL-300 EN-GJL-350

GRS-100 GRS-150 GRS-200 GRS-250 GRS-300 GRS-350

21 17.9.2013, Vuoden 1998 ja vuoden 2011 standardit eroavat toisistaan seinämänpaksuusluokkien ja

lujuuden minimiarvojen osalta. Arvoja ei ole taulukoitu erikseen erillään tai kiinni valetuille näytteille,

vaan seinämänpaksuudet on jaettu kolmeen luokkaan ja näytteen muodosta annetaan seinämänpak-

suuden ja valmistustavan perusteella erillinen ohjeistus.



Vanha standardi SFS 4855 ei ilmoittanut murtolujuuden ylärajoja erillään valetuille koesau-

voille. Uusi standardi SFS-EN 1561 ilmoittaa myös murtolujuuden ylärajat sitovina arvoina

lujuusluokittain seuraavasti: 100-200, 150-250, 200-300, 250-350, 300-400 sekä 350-450N/mm2.

Sallittu lujuusalue on siis 100N/mm2, joten se on helppo muistaa. Kiinni valettujen koesau-

vojen murtolujuuksien minimiarvoissa uusi standardi poikkeaa vanhasta eri lujuusluokissa

kahdella tavalla. Uusi standardi SFS-EN 1561 ilmoittaa määräävälle seinämänpaksuudelle

150-300 annettujen murtolujuuden arvojen olevan vain ohjeellisia eikä sitovia.22 Vanha stan-

dardi SFS 4855 ilmoitti kaikkien murtolujuuden arvojen olevan tässä kohdassa sitovia.

Numeroarvot eroavat uudessa ja vanhassa standardissa tässä kohdassa toisistaan vain kah-

dessa lujimmassa luokassa oheisen taulukon mukaisesti.

Murtolujuuden minimiarvot kiinni valetuilla koesauvoilla standardien SFS-EN Taulukko 1.

1561 ja SFS 4855 mukaan23

Määräävä

seinämänpaksuus (mm)

Lujuusluokka 300

murtolujuus (min.)

Lujuusluokka 350

murtolujuus (min.)

SFS-EN 1561

SFS 4855

40-80

40-80

220

225

260

260

SFS-EN 1561

SFS 4855

80-150

80-150

210

200

230

230

SFS-EN 1561

SFS 4855

150-300

150-300

190 (ohje)

185 (sitova)

210 (ohje)

210 (sitova)

Jonkin verran suurempia eroja kuin edellä esitetyt on uuden standardin SFS-EN 1561 ja

vanhan standardin SFS 4855 välillä itse valukappaleesta odotettavissa olevissa lujuusarvoissa.

22 18.9.2013, Uudistetun standardin mukaan lujuusarvoista yli 200 mm seinämänpaksuuksille on

sovittava tilaajan ja valimon kesken.

23 18.9.2013, Uudistetun, vuoden 2011 standardin mukainen taulukko, murtolujuuden minimiarvot

N/mm2. Lujuusvaatimuksia on ajan kuluessa nostettu.

Määräävä seinämän-

paksuus (mm)

Lujuusluokka 300

murtolujuus (min.)

Lujuusluokka 350

murtolujuus (min.)

SFS-EN 1561:2011

SFS-EN 1561:1998

SFS 4855

50-100

40-80

40-80

260

220

225

310

260

260

SFS-EN 1561:2011

SFS-EN 1561:1998

SFS 4855

100-200

80-150

80-150

240

210

200

280

230

230

SFS-EN 1561:2011

SFS-EN 1561:1998

SFS 4855

>200

150-300

150-300

sovittava

190 (ohje)

185 (sitova)

sovittava

210 (ohje)

210 (sitova)



Murtolujuuden odotusarvoja N/mm2 standardin SFS-EN 1561 ja standardin SFS Taulukko 2.

4855 mukaisista suomugrafiittivaluraudoista valmistetuissa valukappaleissa24

Nimike Seinämänpaksuusalue

20-40mm 40-80mm 80-150mm 150-300mm

EN-GJL-150

GRS T 150

110

120

95

105

80

90

-

80

EN-GJL-200

GRS T 200

155

165

130

145

115

130

-

120

EN-GJL-250

GRS T 250

195

205

170

180

155

165

-

150

EN-GJL-300

GRS T 300

240

245

210

215

195

195

-

180

EN-GJL-350

GRS T 350

280

285

250

255

225

225

-

205

Uusi standardi painottaa vielä, että odotusarvot eivät ole sitovia ja mainitsee: "Tässä sarak-

keessa esitetään kunkin valurautalajin muodoltaan yksinkertaisten ja

seinämänpaksuudeltaan tasaisten valukappaleiden murtolujuuden todennäköinen vaihtelu

eri seinämänpaksuuksilla. Seinämänpaksuudeltaan vaihteleville tai keernoitettuja reikiä

sisältäville valukappaleille taulukossa esitetään vain likimääräisiä viitteitä eri seinämien

todennäköisistä murtolujuuksista. Tällöin valukappaleen suunnitteluarvojen tulisi perustua

valukappaleen kriittisistä osista määritettyihin murtolujuuksiin."

24 18.9.2013, Uudistetun, vuoden 2011 standardin mukainen taulukko, murtolujuuden odotusarvoja

N/mm2. Seinämänpaksuusalueet on määritetty uudistetussa standardissa eri tavoin kuin aikaisemmin.

Uusien alueiden rajat on merkitty sulkuihin lujuusarvon jälkeen. Lujuusvaatimuksia on ajan kuluessa

nostettu.

Nimike Seinämänpaksuusalue

20-40mm 40-80mm 80-150mm 150-300mm

EN-GJL-150:2011

EN-GJL-150:1998

GRS T 150

135 (2,5 ≤ 50 mm)

110

120

120 (50 ≤ 100 mm)

95

105

110 (100 ≤ 200 mm)

80

90

- (> 200 mm)

-

80

EN-GJL-200:2011

EN-GJL-200:1998

GRS T 200

180 (2,5 ≤ 50 mm)

155

165

160 (50 ≤ 100 mm)

130

145

145 (100 ≤ 200 mm)

115

130

- (> 200 mm)

-

120

EN-GJL-250:2011

EN-GJL-250:1998

GRS T 250

225 (5 ≤ 50 mm)

195

205

200 (50 ≤ 100 mm)

170

180

185 (100 ≤ 200 mm)

155

165

- (> 200 mm)

-

150

EN-GJL-300:2011

EN-GJL-300:1998

GRS T 300

270 (10 ≤ 50 mm)

240

245

245 (50 ≤ 100 mm)

210

215

220 (100 ≤ 200 mm)

195

195

- (> 200 mm)

-

180

EN-GJL-350:2011

EN-GJL-350:1998

GRS T 350

320 (10 ≤ 50 mm)

280

285

290 (50 ≤ 100 mm)

250

255

260 (100 ≤ 200 mm)

225

225

- (> 200 mm)

-

205



Uudet ja vanhat rautalajit kovuuden mukaan luokitettuina25

Uudet (standardin SFS-EN 1561 mukaan) ja vanhat (standardin SFS 4855 mukaan) Taulukko 3.

suomugrafiittivalurautalajit kovuuden mukaan luokitettuina26

Nimike Kovuus (HB) Nimike Kovuus (HB)

min. max. min. max.

EN-GJL-HB155 - 155 GRS H 145 - 170

EN-GJL-HB175 100 175 GRS H 175 150 200

EN-GJL-HB195 120 195 GRS H 195 170 220

EN-GJL-HB215 145 215 GRS H 215 190 240

EN-GJL-HB235 165 235 GRS H 235 210 260

EN-GJL-HB255 185 255 - - -

Yllä esitetyt kovuudet pätevät määräävän seinämänpak-

suuden ollessa 40-80mm.

Ei seinämänpaksuus-rajoitusta.

Taulukosta käy ilmi, että uudet ja vanhat lajit ovat samantapaisia pehmeintä ja kovinta lajia

lukuun ottamatta. Uusissa lajeissa tunnus viittaa kovuuden maksimiarvoon, kun taas van-

25 17.9.2013, Vuoden 2011 uudistettu painos käsittelee seinämänpaksuusluokkia eri tavoin aikaisem-

paan, vuoden 1998 painokseen verrattuna. Nimelliskovuus pätee uudessa painoksessa alle 50 mm

seinämänpaksuuksille.

26 18.9.2013, Uudistetun, vuoden 2011 standardin mukainen taulukko, minimikovuusarvot HB.

Kovuusvaatimuksia on ajan kuluessa nostettu.

Nimike Kovuus (HB) Nimike Kovuus (HB)

min. max. min. max.

EN-GJL-HB155:1998 (40 – 80 mm)

EN-GJL-HB155:2011 (2,5 – 50 mm)

-

-

155

155

GRS H 145 - 170

EN-GJL-HB175:1998 (40 – 80 mm)

EN-GJL-HB175:2011 (2,5 – 50 mm)

100

115

175

175

GRS H 175 150 200

EN-GJL-HB195:1998 (40 – 80 mm)

EN-GJL-HB195:2011 (5 – 50 mm)

120

135

195

195

GRS H 195 170 220

EN-GJL-HB215:1998 (40 – 80 mm)

EN-GJL-HB215:2011 (5 – 50 mm)

145

155

215

215

GRS H 215 190 240

EN-GJL-HB235:1998 (40 – 80 mm)

EN-GJL-HB235:2011 (10 – 50 mm)

165

175

235

235

GRS H 235 210 260

EN-GJL-HB255:1998 (40 – 80 mm)

EN-GJL-HB255:2011 (20 – 50 mm)

185

195

255

255

- - -

Yllä esitetyt kovuudet pätevät vuoden 1998 standardin

mukaan määräävän seinämänpaksuuden ollessa 40-

80mm, vuoden 2011 standardissa yläraja on 50 mm ja

alaraja alin seinämänpaksuus, joka on toteutettavissa

tavanomaisin toimenpitein. Seinämänpaksuudet on

merkitty sulkuihin standardin nimen jälkeen.

Ei seinämänpaksuusrajoitusta.



hoissa lajeissa se viittasi keskimääräiseen kovuuteen. Vanha standardi ei rajoittanut seinä-

mänpaksuuksia, joille kovuudet pätivät. Sen sijaan uusi standardi ilmoittaa kovuudet eri

seinämänpaksuuksille. Em. taulukossa esitetyt kovuudet pätevät määräävän seinämänpak-

suuden ollessa 40-80mm.

Seuraavassa taulukossa ovat uusien suomugrafiittivalurautalajien Brinell-kovuudet eri sei-

nämänpaksuuksilla. Uuteen standardiin siirtymisen jälkeen ei enää tarvinne keskustella siitä,

miten paksusta valukappaleen kohdasta kovuus pitäisi mitata. Sen sijaan hieman mietityttää,

miten Brinellkovuus voidaan luotettavasti mitata 2,5 mm paksuisesta seinämästä. Olisi myös

mielenkiintoista kuulla, miten annetut kovuusalueet toteutuvat täällä Suomessa, arktisen

hysterian maassa.

Uusien suomugrafiittivalurautalajien kovuudet seinämänpaksuuden mukaan (stan-Taulukko 4.

dardissa SFS-EN 1561)27

Nimike Määräävä

seinämän-

paksuus (mm)

Kovuus (HB) Nimike Määräävä

seinämän-

paksuus (mm)

Kovuus (HB)

mm min. max. mm min. max.

EN-GJL-

HB155

40-80

20-40

10-20

5-10

2,5-5

- 155

160

170

185

210

EN-GJL-

HB215

40-80

20-40

10-20

5-10

145

160

180

200

215

235

255

275

EN-GJL-

HB175

40-80

20-40

10-20

5-10

2,5-5

100

110

125

140

170

175

185

205

225

260

EN-GJL-

HB235

40-80

20-40

10-20

165

180

200

235

255

275

EN-GJL-

HB195

40-80

20-40

10-20

5-10

4-5

120

135

150

170

190

195

210

230

260

275

EN-GJL-

HB255

40-80

20-40

185

200

255

275

27 17.9.2013, Taulukon arvot ovat muuttuneet huomattavasti seinämänpaksuuksien ja arvojen osalta

vuoden 2011 standardissa.

Nimike Määräävä seinämänpaksuus (mm) Kovuus (HB)

min. max.

EN-GJL-HB155:2011 2,5 ≤ 50 - 155

EN-GJL-HB175:2011 2,5 ≤ 50

50 ≤ 100

115

105

175

165

EN-GJL-HB195 5 ≤ 50

50 ≤ 100

135

125

195

185

EN-GJL-HB215 5 ≤ 50

50 ≤ 100

155

145

215

205

EN-GJL-HB235 10 ≤ 50

50 ≤ 100

175

160

235

220

EN-GJL-HB255 20 ≤ 50

50 ≤ 100

195

180

255

240



Standardin SFS-EN 1561 aineenkoetusohjeet ja opastavat tiedot

Standardin aineenkoetusohjeissa on eräs mielenkiintoinen lause. Erillään valetuista näytteistä

puhuttaessa sanotaan seuraavasti: "Erillään valettujen näytteiden valmistustaajuuden on oltava

valmistajan käyttämien menetelmäkohtaisten laadunvarmistusohjeiden mukainen." Tämä lause antaa

viitteitä siitä, miten valmistajan on varmistettava, että tilauksessa määritelty valurautalaji

täyttää standardissa esitetyt vaatimukset, kuten kohdassa Valmistus mainittiin. On ilmeistä,

että valimojen pitää miettiä, millä taajuudella erikseen valettuja näytteitä valetaan ja tehdä

siitä standardin edellyttämä menetelmäkohtainen laadunvarmistusohje. Standardi SFS-EN

1561 sisältää peräti viisi sivua opastavia tietoja suomugrafiittirautojen ominaisuuksista sekä

17 kirjallisuusviitettä. On erittäin hyvä, että standardi on tällä tavoin myös ohjevihko valun

käyttäjille. Standardissa esitetyt käyrästöt lyövät yksiin edesmenneen valurautagurun Yrjö

Ingmanin valimotekniikka-kirjan osassa I vuonna 1982 esittämien tietojen kanssa. Yrjö Ing-

man viittasi kirjassa mm. Angusiin, Collaud´hon ja Pattersoniin. Niin tekee myös standardi

SFS-EN 1561.

Pallografiittivalurautastandardi SFS-EN 1563

Vuoden 1998 maaliskuussa28 vahvistettiin Suomessa Euroopan standardisointikomitean,

CEN:in laatima uusi pallografiittivalurautojen SFS-EN-standardi, SFS-EN 1563 Valut. Pallogra-

fiittivalurauta. CEN:in 19 jäsenmaata, Suomi mukaan luettuna, ovat sitoutuneet vahvistamaan

tämän standardin kansalliseksi standardiksi ja kumoamaan omat standardinsa. Suomessa

tämä standardi korvasi standardit SFS 2113:1975, 2114:1975 ja 2115:1975. Standardi SFS-EN

1563 on julkaistu suomalais-englantilaisena painoksena. Tässä, kuten muissakin SFS-EN-

standardeissa englanninkielinen alkuperäisteksti on ristiriitatapauksissa pätevä.

Standardin SFS-EN 1563 johdanto, soveltamisala ja määritelmät

Sekä standardin johdannossa että soveltamisala-kohdassa kerrotaan, että pallografiittivalu-

rautalajien luokitus perustuu mekaanisiin ominaisuuksiin, jotka on määritelty erillään tai

kiinni valetuista tai valukappaleesta leikatuista näytteistä. Johdannossa määritellään kiinni

valettu näyte niin, että se voi olla joko valukappaleeseen tai kanavistoon kiinni valettu. Sano-

taan myös, että valukappaleesta leikattu näyte tulee kysymykseen vain, jos valmistaja ja

ostaja ovat niin sopineet.

Standardi esittää vain kaksi määritelmää, pallografiittivaluraudan ja palloutuskäsittelyn.

Ensinmainitussa kohdassa annetaan myös englanninkielen opetusta:

pallografiittivalurauta Valettu rauta-hiiliseos, jossa hiili esiintyy pääasiassa grafiittipalloina.

HUOM: Pallografiittivalurauta on englanniksi paitsi spheroidal graphite iron, myös ductile

iron.

Vakavan asian keventämiseksi kerrottakoon syrjähyppynä tarina niiltä ajoilta, jolloin pallo-

grafiittivalurauta oli uutuus. Vuonna 1958 päivälehdissä oli uutinen, jota myös Suomen

28 17.9.2013, Vuoden 1998 standardi on korvattu vuonna 2011 uudella versiolla, joka on hyväksytty

suomalaiseksi standardiksi englanninkielisenä vuoden 2012 alkupuolella.



Metalliteollisuusyhdistyksen Konepajamies-lehti lainasi: "Pallovalu - taipuva valuputki - - Kun

aikaisemmin valumassassa hiili on ollut sauvamaisena, on se pallovalussa pallomaisena. Tästä on

seurauksena mm. se, että pallovalua voidaan määrätyissä rajoissa taivuttaa, sillä se joustaa kuitenkaan

katkeamatta tai muuten rikkoontumatta. Pallovaluun on saatu teräksen ominaisuudet ja kuitenkin se

on valua."

Standardin SFS-EN 1563 kohdat tilaustiedot ja valmistus

Tilaustiedot-kohdassa standardi ilmoittaa, että ostajan on toimitettava kolme asiaa: standar-

din numero (EN 1563), valurautalajin nimike sekä mahdolliset erikoisvaatimukset, joista on

sovittava tilauksen yhteydessä. Standardin soveltamisala-kohdassa on mainittu, että standar-

di ei koske pallografiittirautavalujen teknisiä toimitusehtoja ja viitattu standardeihin SFS-EN

1559-1 ja SFS-EN 1559-3. Siitä huolimatta olisi tämä huomautus pitänyt toistaa myös kohdas-

sa tilaustiedot. Toimitusehtostandardeissahan on lueteltu suuri määrä tietoja, jotka ostajan on

pakko toimittaa valmistajalle. Oikeastaan tästä olisi pitänyt vielä erikseen huomauttaa.

Pallografiittivalurautalajien lujuuksia erillään valetuista näytteistä työste-

tyistä koesauvoista

Uudessa standardissa SFS-EN 1563 on peräti 13 pallografiittivalurautalajia29. Vanhassa SFS-

standardissa SFS 2113 niitä oli yhteensä 7.

Murtolujuudet, 0,2-rajat ja murtovenymät erillään valetuista näytteistä uusissa Taulukko 5.

GJS- (standardin SFS-EN 1563 mukaan) ja vanhoissa GRP-lajeissa (standardin SFS 2113 mukaan)30

30

29 17.9.2013, Vuoden 2011 standardiin on lisätty laadut EN-GJS-450-18, EN-GJS-500-14 ja EN-GJS-

600-10.

Laji Rm

MPa

Rp0,2

MPa

Murto-

venymä %

Laji Rm

MPa

Rp0,2

MPa

Venymä %

EN-GJS-350-22-LT 350 220 22 GRP 340 340 220 22

EN-GJS-350-22-RT 350 220 22 - - - -

EN-GJS-350-22 350 220 22 GRP 370 370 250 22

EN-GJS-400-18-LT 400 240 18 - - - -

EN-GJS-400-18-RT 400 250 18 - - - -

EN-GJS-400-18 400 250 18 - - - -

EN-GJS-400-15 400 250 15 GRP 400 400 250 15

EN-GJS-450-10 450 310 10 - - - -

EN-GJS-500-7 500 320 7 GRP 500 500 330 7

EN-GJS-600-3 600 370 3 GRP 600 600 390 3

EN-GJS-700-2 700 420 2 GRP 700 700 440 2

EN-GJS-800-2 800 480 2 GRP 800 800 500 2

EN-GJS-900-2 900 600 2 - - - -

ADI-lajit kts. taulukko "ADI-rautalajien mekaaniset ominaisuudet erillään valetuista näytteistä

standardissa SFS-EN 1564".



Uudessa standardissa on lujuusluokissa 350 ja 400 kummassakin useita lajeja. Vaikka murto-

lujuus pysyisikin samana on lajille annettu oma nimikkeensä, jos se poikkeaa lujuusluokan

peruslajista 0,2-rajansa, murtovenymänsä tai iskusitkeysvaatimuksensa osalta. Järjestelmä

saattaa estää sekaannuksia tai päinvastoin. Uuden standardin SFS-EN 1563 mukaan voidaan

iskusitkeysvaatimuksin toimittaa 4 rautalajia. Näiden lajien tunnuksessa esiintyy iskusitkeys-

kokeen lämpötilaa osoittava tunnus, joko LT = matala lämpötila tai RT = huoneenlämpötila.

Iskusitkeydet mitään kuitenkin vain silloin, kun ostaja niin vaatii.

30 18.9.2013, Uudistetussa vuoden 2011 standardissa on uusien lajien lisäksi ilmoitettu mekaanisille

ominaisuuksille seinämänpaksuudesta riippuvat minimiarvot.

Laji Seinämänpaksuus mm

Rm MPa Rp0,2 MPa Murtovenymä %

EN-GJS-350-22-LT:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

350 330 320

220 210 200

22 18 15

EN-GJS-350-22-RT:2011

≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

350 330 320

220 220 210

22 18 15

EN-GJS-350-22:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

350 330 320

220 220 210

22 18 15

EN-GJS-400-18-LT:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

400 380 360

240 230 220

18 15 12

EN-GJS-400-18-RT:2011

≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

400 390 370

250 250 240

18 15 12

EN-GJS-400-18:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

400 390 370

250 250 240

18 15 12

EN-GJS-400-15:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

400 390 370

250 250 240

15 14 11

EN-GJS-450-18:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 > 60

450 430 sovittava

350 340 sovittava

18 14 sovittava

EN-GJS-450-10:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

450 sovittava sovittava



EN-GJS-500-14:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 > 60

500 480 sovittava

400 390 sovittava

14 12 sovittava

EN-GJS-500-7:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

500 450 420

320 300 290

7 7 5

EN-GJS-600-10:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 > 60

600 580 sovittava

470 450 sovittava

10 8 sovittava

EN-GJS-600-3:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

600 600 550

370 360 340

3 2 1

EN-GJS-700-2:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200

700 700 650

420 400 380

2 2 1

EN-GJS-800-2:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200




EN-GJS-900-2:2011 ≤ 30 30 ≤ 60 60 ≤ 200






Vanhassa standardissa SFS 2113 iskusitkeysarvot annettiin kahdelle ns. erikoislaadulle.

Vuonna 1975 ei SFS:ssä oltu vielä huomattu, että laatu ja laji ovat kaksi eri asiaa. Taulukon

arvoista voidaan todeta, että suomalaiset valimot uskalsivat jo vuonna 1975 luvata iskusitke-

yttä lämpötilassa -40°C saman verran kuin eurooppalaiset valimot uskaltavat luvata nykyisin

lämpötilassa +23°C.

Uusien GJS- (standardin SFS-EN 1563 mukaan) ja vanhojen GRP- (standardin SFS Taulukko 6.

2113 mukaan) pallografiittirautalajien iskusitkeydet erikseen valetuissa näytteissä31

Rautalaji Iskusitkeys Lämpötila

yksittäisarvo 3 kokeen keskiarvo

EN-GJS-350-22-LT 9 J 12 J (-40 +/-2)°C

EN-GJS-350-22-RT 14 J 17 J (+23 +/-5)°C

EN-GJS-400-18-LT 9 J 12 J (-20 +/-2)°C

EN-GJS-400-18-RT 11 J 14 J (+23 +/-5)°C

GRP 340 - 14 J -40°C

GRP 370 - 14 J -20°C

Pallografiittivalurautalajien lujuuksia kiinni valetuista näytteistä työste-

tyistä koesauvoista

Uudessa standardissa ilmoitetaan eri rautalajien mekaaniset ominaisuudet myös kiinni vale-

tuista näytteistä otetuille koesauvoille. Näitä arvoja ei vanhassa standardissa ollut lainkaan.

Lujuudet kiinni valetuista sauvoista annetaan kolmelle seinämänpaksuusluokalle, alle 30mm,

30-60mm sekä 60-200mm. Olisi ehkä ollut järkevämpää yhdenmukaisuuden vuosi käyttää

samoja paksuusluokkia kuin suomugrafiittivaluraudoillekin, koska niitä on käytetty jo vuosi-

kymmeniä. Tietenkään pallografiittivalurautojen paksuusluokat eivät olisi voineet siinäkään

31 18.9.2013, Vuoden 2011 uudistettu standardi määrää myös iskusitkeysarvot seinämänpaksuuden

mukaan. Arvot ovat alle 60 mm seinämänpaksuuksilla kuitenkin samoja vuoden 1998 standardiversi-

oon verrattuna.

Rautalaji Seinämänpaksuus Iskusitkeys Lämpötila

yksittäisarvo 3 kokeen keskiarvo

EN-GJS-350-22-LT:2011 ≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 200

9 J

9 J

7 J

12 J

12 J

10 J

(-40 +/-2)°C

EN-GJS-350-22-RT:2011 ≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 200

14 J

14 J

12 J

17 J

17 J

15 J

(+23 +/-5)°C

EN-GJS-400-18-LT:2011 ≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 200

9 J

9 J

7 J

12 J

12 J

10 J

(-20 +/-2)°C

EN-GJS-400-18-RT:2011 ≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 200

11 J

11 J

9 J

14 J

14 J

12 J

(+23 +/-5)°C



tapauksessa ulottua 300mm:iin saakka. Nyt esitetty seinämänpaksuusalue 60-200mm arvelut-

taa paitsi laajuudeltaan myös ylärajallaan.

Standardin SFS-EN 1563 taulukossa 3 esitetään mekaanisia arvoja kiinni valetuista näytteistä

otetuille koesauvoille. Pientä hilpeyttä herättää se, että uuden lajin EN-GJS-450-10U yli 30mm

seinämänpaksuuksille ei ole osattu interpoloida arvoja viereisten lujuusluokkien 400 ja 500

arvoista, vaan on mainittu, että niistä on valmistajan ja ostajan keskenään sovittava. Tämän

maininnan ymmärtää paremmin lujuusluokissa 800 ja 900. Kiinni valettujen sauvojen mekaa-

nisia arvoja käsittelevän taulukon 3 alareunassa on seuraava huomautus: "HUOM. Kiinni

valettujen näytteiden ominaisuudet eivät voi vastata täysin valukappaleen ominaisuuksia, mutta ne

voivat olla erillään valetuista näytteistä määritettyjä arvoja tarkempia likiarvoja. Liitteessä D esitetään

opastavia tietoja." Liite D esittää todellakin ohjeellisia 0,2-rajan arvoja valukappaleista leika-

tuista näytteistä työstetyille koesauvoille. Siinä ei sinänsä ole mitään hämmästyttävää.

Tarkkaavainen lukija ihmettelee kuitenkin, miksi seinämänpaksuusalueille on keksitty jo

kolmas luokitus: alle 50mm, 50-80mm, 80-120mm ja 120-200mm.

Valukappaleista leikatuista näytteistä standardi SFS-EN 1563 sanoo seuraavasti: "Valurautala-

jin vaatimusten lisäksi valmistaja ja ostaja voivat sopia valukappaleen määrättyjen kohtien

ominaisuuksista. Nämä ominaisuudet määritetään koestamalla työstettyjä koesauvoja, jotka on leikattu

valukappaleen sovituista kohdista. Näiden koesauvojen halkaisijan olisi oltava yli 1/5, mutta enintään

1/3 valukappaleen seinämänpaksuudesta. Suurista yksittäisistä valukappaleista voidaan ottaa putkipo-

ralla näytteitä sovittavista kohdista.

Pallografiittivalurautalajien luokitus kovuuden perusteella

Standardi SFS-EN 1563 esittää velvoittavana liitteenä A kovuuden perusteella luokitetut

pallografiittivalurautalajit.32 Koska liite on merkitty velvoittavaksi, olisi ollut loogisempaa

esittää se varsinaisen standarditekstin yhteydessä. Kovuuden mukaan luokitetut lajit ja niille

annetut kovuusalueet ovat taulukossa, jota tutkiessaan tarkkaavainen lukija hämmästelee

taaskin kerran. Miksi ihmeessä kovuuden perusteella luokitetun pallografiittivaluraudan

tunnus ei viittaa maksimikovuuteen, kuten suomugrafiittivalurautojen uudessa standardissa

on laita. Nyt kovuusalueen puolen välin paikkeilla oleva tunnus ei viittaa oikeastaan mihin-

kään. Eikö standardiehdotuksia todellakaan viitsitä lukea yhdessäkään CEN:in

yhdeksässätoista jäsenmaassa?

32 18.9.2013, Liitteen numero on C. Se on muutettu ohjeelliseksi vuoden 2011 standardissa. Varsinai-

sia kovuusluokiteltuja lajeja ei enää tunneta.



GJS-lajien kovuusluokitus standardissa SFS-EN 156333 Taulukko 7.

Nimike Kovuus HB Lujuuden ohjearvo N/mm2

Rm / Rp0,2

EN-GJS-HB130 alle 160 350 / 220

EN-GJS-HB150 130...175 400 / 250

EN-GJS-HB155 135...180 400 / 250

EN-GJS-HB185 160...210 450 / 310

EN-GJS-HB200 170...230 500 / 320

EN-GJS-HB230 190...270 600 / 370

EN-GJS-HB265 225...305 700 / 420

EN-GJS-HB300 245...335 800 / 480

EN-GJS-HB330 270...360 900 / 600

HUOM. Lajeja EN-GJS-HB300 ja EN-GJS-HB330 ei suositella paksuseinämäisiin valukappalei-

siin.

Standardin SFS-EN 1563 muita tietoja

Grafiittirakenteesta standardi sanoo seuraavasti: "Grafiitin rakenteen on oltava pääosin muotoa V

ja VI standardin EN ISO 945:1994 mukaan. Tarkemmasta määrittelystä voidaan sopia tilauksen

yhteydessä. Grafiitin rakenne on varmistettava joko metallograafisella tutkimuksella tai rikkomattomil-

la menetelmillä. Kiistatapauksissa mikroskooppitutkimuksen tulokset ovat määrääviä." Jokaisen

itseään kunnioittavan valimon lienee syytä ainakin vilkaista, millaisia kuvia standardi EN

ISO 945 sisältää.

33 18.9.2013, Uudistetun, vuoden 2011 standardin taulukko liitteestä C.

Nimike Ohjeellinen kovuusalue HBW

Seinämänpaksuus ≤ 60 mm Seinämänpaksuus 60 ≤ 200 mm

EN-GJS-350-22 alle 160 alle 160

EN-GJS-400-18 130...175 130…175

EN-GJS-400-15 135...180 135…180

EN-GJS-450-18 170…200 160…190

EN-GJS-450-10 160…210 160…210

EN-GJS-500-14 185…215 170…200

EN-GJS-500-7 170…230 150…230

EN-GJS-600-10 200…230 190…220

EN-GJS-600-3 190…270 180…270

EN-GJS-700-2 225…305 210…305

EN-GJS-800-2 245…335 240…335

EN-GJS-900-2 270…360 270…360



Näytteenotosta standardi määrää seuraavaa: "Valmistettavia valukappaleita edustavia näytteitä

on varattava."34

Erillään valetuista näytteistä sanotaan näin: "Valurautalajia edustavia näytteitä on valmistettava

valmistajan käyttämien menetelmäkohtaisten laadunvarmistusohjeiden mukaisella taajuudella."35

Kiinni valetuista näytteistä vastaava teksti kuuluu: "Kiinni valetut näytteet edustavat valukappa-

leita, joissa ne ovat kiinni ja myös kaikkia muita seinämänpaksuudeltaan vastaavia samaan koetuserään

kuuluvia valukappaleita tai samalla aikajaksolla valmistajan käyttämän menetelmäkohtaisen laadun-

varmistusohjeen mukaisesti valmistettuja valukappaleita."36

Menetelmäkohtaisiin laadunvarmistusohjeisiin viitataan myös suomugrafiittivalurautoja

koskevassa standardissa SFS-EN 1561. Valimojen on siis syytä harkita, millaisella taajuudella

näytteitä aiotaan valaa ja kirjoittaa siitä ohje. Sen mukainen toiminta on myös uusien stan-

dardien mukaista.

Pallografiittivalurautojen ominaisuuksista on standardin liitteissä runsaasti lisätietoja aina

hysteresishäviöitä myöten. Kirjallisuusviitteitä sen sijaan on standardissa SFS-EN 1563 yllät-

tävän vähän - vain 4 kpl.

Austemperoitu pallografiittivalurautastandardi SFS-EN 1564

Vuoden 1998 maaliskuussa37 vahvistettiin Euroopassa ja Suomessa ensi kertaa Kymenite-

keksinnöstä alkuun lähteneiden ADI-rautojen standardi: SFS-EN 1564 Valut. Austemperoitu

pallografiittivalurauta.

Standardin nimi, johdanto, soveltamisala ja määritelmät

Uuden standardin nimestä ei näköjään ole päästy yksimielisyyteen kaikkialla Euroopassa.

Standardin saksankielinen nimi on Bainitisches Gusseisen ja ranskankielinen nimi on Fonte

bainitique. Vanhoillinen Englanti näyttää nyt olevan Manner-Eurooppaa edistyksellisempi

sanan vanhassa merkityksessä. Standardin johdannon alaviitteessä esitetään, että austempe-

roidusta pallografiittivaluraudasta käytetään myös lyhennettä ADI.

Standardi SFS-EN 1564 muistuttaa rakenteeltaan hyvin paljon tavanomaisten pallografiittiva-

lurautojen standardia SFS-EN 1563. Suurin osa teksteistäkin on identtisiä. Erillistä standardia

tuskin olisi kannattanut tehdä ollenkaan varsinkin, kun ADI-raudoille ei edes ole keksitty

34 18.9.2013, Lausetta ei ole enää uudistetussa, vuoden 2011 standardiversiossa.

35 18.9.2013, Lausetta on uudistetussa, vuoden 2011 standardiversiossa jatkettu lisäyksellä ”tai kuten

on sovittu tilaajan kanssa”.

36 18.9.2013, Lausetta on uudistetussa, vuoden 2011 standardissa lyhennetty muotoon ”Kiinni valetut

näytteet edustavat valukappaleita, joissa ne ovat kiinni ja myös kaikkia muita seinämänpaksuudeltaan

vastaavia samaan koetuserään kuuluvia valukappaleita”. (Cast-on samples are representative of the

castings to which they are attached and also of all other castings of a similar relevant wall thickness

from the same test unit.)

37 18.9.2013, Standardi on julkaistu uudistettuna vuonna 2011. Sitä ei ole enää käännetty suomeksi.

Standardin nimi on nykyisellään SFS-EN 1564:en Founding. Ausferritic spheroidal graphite cast

irons.



omaa nimikettä, vaan nimikkeet ovat hämäävästi muiden pallografiittivalurautojen nimik-

keitten kaltaisia. Koska omia tunnuksia ei ole, on sekaannusten vaara ilmeinen. On vain

muistettava, että EN-GJS-800-2 on tavanomainen pallografiittivalurauta, mutta EN-GJS-800-8

on ADI-rauta38. (Iskusitkeys ilmoitetaan standardissa SFS-EN 1564 vain 800-lujuusluokan

lajille, joka silloin saa tunnukseensa lisät S = erillään valettu näyte ja RT = huoneenlämpötila.

Lajin EN-GJS-800-8S-RT iskusitkeys on huoneenlämpötilassa (23+/-5)°C 10J kolmen kokeen

keskiarvolla ja 9J yksittäisarvon miniminä.)39

Johdannossa ja soveltamisala-kohdassa kerrotaan, että pallografiittivalurautojen luokitus

perustuu mekaanisiin ominaisuuksiin, jotka on määritelty erillään tai kiinni valetuista tai

valukappaleesta leikatuista näytteistä. Viimemainittu näytteenottotapa tulee kysymykseen

vain, jos valmistaja ja ostaja ovat niin sopineet. Johdannossa mainitaan, että kiinni valettu

näyte voi olla kiinni joko valukappaleessa tai kanavistossa.40

Standardin SFS-EN 1564 määritelmiä

austemperoitu pallografiittivalurauta41 Valettu rauta-hiiliseos, jossa hiili esiintyy pääasiassa

grafiittipalloina, ja jolla lämpökäsittelyn tuloksena on tavallisiin pallografiittivalurautalajeihin

verrattuna (ks. EN 1563) parempi lujuus- ja sitkeysominaisuuksien yhdistelmä.

austeniitin muutoskäsittely42 Lämpökäsittely tavallisesti lämpötila-alueella 250-400°C, jossa

austeniitti muuttuu valtaosaltaan austeniittis-ferriittiseksi perusrakenteeksi. Tämä käsittely

on valmistusmenetelmän oleellinen osa.

38 18.9.2013, Laji on uudistetussa, vuoden 2011 standardissa EN-GJS-800-10.

39 18.9.2013, Uudistetussa, vuoden 2011 standardissa laji on EN-GJS-800-10 ja sen iskusitkeys on

taulukoitu seinämänpaksuuden mukaan seuraavasti: huoneenlämpötilassa (23+/-5)°C 10J kolmen

kokeen keskiarvolla ja 9J yksittäisarvon miniminä, kun määräävä seinämänpaksuus on alle 30 mm.

Arvot ovat samassa järjestyksessä 9 J ja 8 J, kun määräävä seinämänpaksuus on 30 ≤ 60 mm sekä 8 J ja

7 J, kun määräävä seinämänpaksuus on 60 ≤ 100 mm.

40 18.9.2013, Uudistetussa, vuoden 2011 standardissa, tällaisia asioita ei enää esitetä. Kiinnivaletusta

näytteestä mainitaan, että sen kohta sovitaan tilaajan ja valimon kesken.

41 18.9.2013, Uudistetussa, vuoden 2011 standardissa käsite ”austemperoitu pallografiittivalurauta

(austempered ductile cast iron)” on muutettu muotoon ”ausferritic spheroidal graphite cast iron” ja

määritelty: ”iron based cast material with the carbon being present mainly in the form of spheroidal

graphite particles, with an ausferritic matrix structure. NOTE Usually this ausferritic matrix struc-

ture is obtained by an austempering heat treatment.”

42 18.9.2013, Uudistetussa, vuoden 2011 standardissa käsite ”austeniitin muutoskäsittely (austenite

transformation treatment)” on muutettu muotoon ”austemper heat treatment of spheroidal graphite

cast iron” ja määritelty: “process, consisting of heating the castings above the AC1 temperature and

holding a sufficient time to increase the carbon content of the austenite, followed by cooling at a rate

sufficient to avoid the formation of pearlite and transforming the matrix structure for a time and a

temperature (above the martensite start temperature) sufficient to produce the desired properties

NOTE This process produces a microstructure that consists predominantly of ferrite and austenite.

This microstructure is called ausferrite.”



ADI-rautalajien mekaaniset ominaisuudet erillään valetuista näytteistä standardissa Taulukko 8.

SFS-EN 156443

Nimike Murtolujuus Rm

N/mm2

0,2 venymisraja

Rp0,2 N/mm2

Murtovenymä % Kovuus HB

EN-GJS-800-8 800 500 8 260...320

EN-GJS-1000-5 1000 700 5 300...360

EN-GJS-1200-2 1200 850 2 340...440

EN-GJS-1400-1 1400 1100 1 380...480

Standardin SFS-EN 1564 kohdat tilaustiedot ja valmistus

Tilaustiedot-kohdassa standardi ilmoittaa, että ostajan on toimitettava kolme asiaa: standar-

din numero (EN 1564), valurautalajin nimike sekä mahdolliset lisävaatimukset44, joista on

sovittava tilauksen yhteydessä. Standardin soveltamisalakohdassa on mainittu, että standardi

ei koske pallografiittirautavalujen teknisiä toimitusehtoja ja viitattu standardeihin SFS-EN

1559-1 ja SFS-EN 1559-3. Siitä huolimatta olisi tämä huomautus pitänyt toistaa myös kohdas-

sa tilaustiedot. Toimitusehtostandardeissahan on lueteltu suuri määrä tietoja, jotka ostajan on

pakko toimittaa valmistajalle. Oikeastaan tästä olisi pitänyt vielä erikseen huomauttaa.

43 18.9.2013, Uudistettuun, vuoden 2011 standardiin on lisätty kaksi lujuusluokiteltua lajia, jonka

seurauksena laji EN-GJS-1000-5 on poistettu. Lujuuden ja venymän arvot luokitellaan uudessa

standardissa seinämänpaksuuden mukaan ja venymän arvoissa on tapahtunut muutoksia. Standardiin

on lisätty myös kaksi kovuusluokiteltua, kulumisen kestävää lajia. Kovuusarvot ovat nykyisin ohjeelli-

sia muille, paitsi näille kahdelle kulutusta kestävälle lajille, joille on määrätty kovuuden minimiarvo.

Nimike Seinämänpaksuus

mm

Murtolujuus

Rm N/mm2

0,2 venymis-

raja Rp0,2

N/mm2

Murtovenymä

%

Kovuus HB

EN-GJS-800-10

EN-GJS-800-10-RT

≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 100

800

750

720

500 10

6

5

250…310 (ohjeellinen)

EN-GJS-900-8 ≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 100

900

850

820

600 8 5 4


EN-GJS-1050-6 ≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 100

1050

1000

970

700 6 4 3


EN-GJS-1200-3 ≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 100

1200

1170

1140

850 3 2 1

340...420 (ohjeellinen)

EN-GJS-1400-1 ≤ 30

30 ≤ 60

60 ≤ 100

1400

sovittava

sovittava

1100 1 sovittava sovittava

380...480 (ohjeellinen)

EN-GJS-HB400 - 1400 (ohjeellinen)

1100 (ohjeellinen)

1 (ohjeellinen)

min. 400

EN-GJS-HB450 - 1600 (ohjeellinen)

1300 (ohjeellinen)

- min. 450

44 18.9.2013, Mainittujen lisäksi nykyisin ilmoitetaan vielä määräävä seinämänpaksuus.

muotti valmistetaan tavallisesti valmiiseen...

Documents