naisten panos sodissamme - suomalaisuuden liitto tekivät 3,6 mil-joonaa työpäivää. naiset...

1

103 VUOTTA SUOMALAISUUDEN PUOLESTA

M

Ilmi Harska, Rintamanaisten Liiton entinen puheenjohtaja ja liiton kunniajäsen

Naisten panos sodissammeRintamanaisten Liiton 25-vuo-

tisjuhlalehteä suunnitellessamme pyysin kirjoituksia aiheista nai-set puolustusvoimien tukena, lo-tat kaatuneitten omaisten tukena, jne. Tutkimuksia naisten osuu-desta viime sodissamme ei juuri-kaan ole, joten tämän esityksen tiedot perustuvat pääosin Lotta Svärd paikallisyhdistysten histo-riikkeihin.

Vapaussota ja naisetEnnen Lotta Svärd -yhdistys-

ten perustamista olivat naisten ah-kerat kädet vapaussodan aikoihin valmistaneet runsaasti saniteetti-tarvikkeita ja kunnanlääkärit kou-luttaneet sanitäärejä ja sairaanhoi-tajia. Naisia oli sairaanhoitotehtä-vissä, muonittajina ja varusteitten huollossa. Eräs ystäväni kertoi tä-tinsä kuljettaneen linjojen läpi ra-haa piilotettuna nutturaan.

Rauhan aika 1918–39Porissa pidettiin 7.11.1918

”Naisten suojeluskuntapäivät”, jotta saataisiin maakuntaan yh-tenäistä toimintaa. Ylipäällikkö määritteli naisten toiminnan viral-lisesti suojeluskuntien yhteydes-sä paikallisesikuntien alaisuudessa. Mannerheimilta kysyttiin, pitäisi-kö naisten toimia aseellisina. Hä-nen kantansa oli täysin kielteinen,

josta johtuen Lotta Svärd -järjestö piti jatkosodan loppuvaiheeseen asti kiinni aseettomuudesta. Vas-ta Helsingin valonheitinkomp-panian perustamisen yhteydessä annettiin lupa kantaa asetta lait-teitten vartiointitehtävissä.

Jo 2.3.1921 kokoontuivat ko-ko maata käsittävät naisyhdistys-ten edustajat perustamaan valta-kunnallista Lotta Svärd -yhdis-tystä. Yhdistys perustettiin ja se sai säännöt. Vuoden 1921 lopus-sa oli 428 paikallisosastoa ja niis-sä 33.779 jäsentä. Suojeluskunti-en ylipäällikkö von Essenin päi-väkäskyllä Lotta Svärd -yhdistyk-set irrotettiin suojeluskuntien hal-linnosta.

Silloiset lottajärjestön johtajat olivat aikaansa edellä. Nyt syntyi järjestö, jossa toiminta ja johto oli-vat naisilla. Jo ensimmäisenä vuo-tena naisten tarmo varojen han-kinnassa raivasi suuretkin esteet. ”Joulu Lotta” -lehti tuotti heti ensimmäisenä vuotenaan 70.000 markan voiton. Liikkeen periaat-teellinen päämäärä oli: ”Suomen lotat tahtovat herättää ja ylläpitää kansassamme isänmaallista tajun-taa ja lujittaa kansamme puolus-tustahtoa ja tietoisuutta siitä, et-tä tahdomme ja Jumalan avulla myös kykenemme pysymään va-paana kansana ja säilyttämään va-

paan Isänmaan tulevillekin polvil-le.” Uskomme, että tämä perintö on edelleen voimassa.

Koulutustoiminta alkoi 1921, jolloin harjoituspäivillä ja manöö-vereillä oli 300 osanottajaa, joista puolet lottia. Lottien apu oli mo-nissa muissakin yhteyksissä ensi-arvoista. Suojeluskunnat ja lotat hankkivat yhdessä vuoteen 1938 mennessä 71 kenttäkeittiötä. Rau-han aikana lotat avustivat puolus-tusvoimia muonittamalla kenttä- ja maastoharjoitusten osanottajat ja huolehtimalla jopa kertaushar-joitusten muonituksista. Kenttä-sairaaloiden varushankinta oli lot-tien vastuulla ja jatkosotaan men-nessä oli hankittu 12 kenttäsairaa-lan varusteet.

Linnoitustyöt, ylimääräiset kertaus-harjoitukset, talvisota.

Linnoitustyömailla Karjalassa kesällä 1939 oli 28 muonitus-pistettä, joissa oli 60.000 vapaa-ehtoista linnoittajaa ja yli 2.500, pääosin karjalaista lottaa. Linnoi-tustyöt kestivät 4. kesäkuuta lo-kakuun 8. päivään. Lotat tekivät työn palkatta; kerättiin elintar-vikkeita, työvälineitä ja tarveai-neita. Varat linnoittajien matka- ja työvälinemenoihin kerättiin lis-takeräyksinä niin, että mukana oli

suojeluskuntalainen ja lotta. Lotat hoitivat omalla kustannuksellaan matkamuonituksen.

Talvisodan ja YH:n aika-na maanpuolustustehtävissä oli 80.000 lottaa. He tekivät 3,6 mil-joonaa työpäivää. Naiset vapaut-tivat divisioonan verran miehiä etulinjaan.

Välirauha.Oli tullut sotaorpoja, sotales-

kiä, vanhempia, joiden ainoa tai kaikki pojat olivat kaatuneet. Oli suuri määrä sotainvalideja, karja-laiset evakot, liki puoli miljoonaa koditonta. Sotasairaaloissa tarvit-tiin työvoimaa. Kenttäsairaalaka-lusto oli inventoitava, desinfi oi-tava ja saatettava kuntoon. Puo-lustusvoimien kanssa neuvotel-tiin entistä suuremmasta ja mo-nipuolisemmasta naisten koulu-tustarpeesta.

Välirauhan aikana naisia kou-lutettiin radisteiksi, säähavaintoon meteorologeiksi, kartanpiirtäjiksi, merivalvontaan ja kaluston kor-jaajiksi. Lääkintä-, eläinlääkintä-, muonitus- varuskorjaus-, kone-kirjoitus- ja muita kursseja pidet-tiin tiiviisti. Lottajohtaja Fanni

Luukkonen mainitsi, että koulu-tusohjelma muodostui suorastaan ylikuormitetuksi. Järjestön jäsen-määrän kasvu ja valtion asettamat toivomukset olivat tähän syynä.

JatkosotaKoko jatkosodan ajan lottien

koulutus oli käynnissä. Vuosina 1941–44 koulutettiin yli 30.000 lottaa. Lisäksi Punainen Risti kou-lutti uuden työntekijäryhmän, 2.500 apusisarta, pääosin ensi-apukoulutuksen saaneista partio-tytöistä. Sotatoimialueelle heistä oli 1.500–2.000.

Pääosin karjalaiset lotat, joi-den kotiseutu ja työpaikka olivat menetetyt, olivat puolustusvoi-mien palveluksessa sotasairaalois-sa ja muonitustehtävissä. Joukko-jen mukana lähdettiin kohti itä-rajaa. Sodan voimakkaimpia ko-kemuksia jo talvisodassa oli ollut, että suomalainen nainen tiesi vel-vollisuutensa, hän ei vaaran edessä väistynyt. Kotirintamalla jopa pa-heksuttiin, kun niin monet halu-sivat päästä tositoimiin.

Hyökkäysvaiheessa eteneminen oli nopeaa. Kenttäsairaalat oli pys-

Rintamanaisten Liitto ryRintamanaisten yhdistykset syntyivät sosiaalisten ja oikeudellisten etujen saamiseksi rintamilla ja sotatoimialueilla v. 1939–

1945 toimineille lotille, sairaanhoitajille, sotilaskotisisarille, apusisarille, naislääkäreille ja –hammaslääkäreille sekä työvelvollisuuskomennuksen saaneille naisille.

• Liitto perustettiin 21.9.1980.• Liitolla on 26 yhdistystä ympäri maata ja jäseninä on 3500 rintamanaista, joiden keski-ikä on 87. • Liitto toimii aatteellisella pohjalla jäsentensä etu- ja tukijärjestönä valvoen heidän etujaan sekä avustaa taloudellisissa

vaikeuksissa olevia jäseniään.• Liitolla on edustus Suomen Veteraaniliittojen valtuuskunnassa• Tammenlehvän perinneliitto - Traditionsförbundet Eklövet ry:n perustajajäsen • Veteraanivastuu ry on veteraanijärjestöjen yhteisen varainhankinnan hallinnointiyhdistys, perustajajäsen• Rintamanaisten Liitto hyväksyttiin 1984 ensimmäisenä naisjärjestönä Maailman Veteraanijärjestön (World Veterans

Federation, WVF) jäseneksi sekä sen Naistoimikuntaan (Standing Committee on Women).

Liitolla on edustus • Sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa Rintamaveteraaniasian neuvottelukunnassa• Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasiain neuvottelukunnassa• Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa päätoimikunnassa• Naisten Valmiusliiton hallituksessa

Yhdistystoiminta on aktiivista. Vuonna 2008 yhdistyksissä järjestettiin 1500 tilaisuutta joihin osallistui 20 000 jäsentä. Liitto jakaa avustusrahat yhdistyksille pienimuotoiseen kuntoutukseen, apuvälineisiin, sairauskuluihin ja virkistykseen sekä kotona asumista tukeviin toimiin. Jatkuu sivulla 11

Kirjoitus on lyhennelmä v. 2005 Rintamanaisten Liiton 25-vuotisjuhlajulkaisusta

2


Suomalaisuuden Liitto perustettiin 1906 ja sen sääntöjä on vuosi-kymmenten mittaan muutettu muutaman kerran. Mielenkiin-

toista on, että vasta vuonna 1963 sääntöihin tuli lisäys maanpuolus-tuksesta; ”Suomalaisuuden Liiton tarkoitus on herättää ja vahvistaa suomalaista kansallistuntoa, luoda suomalaista henkeä sivistykseem-me ja elämäntoimintaamme sekä edistää suomenkielistä viljelystä. Liiton huolena on itsenäisyys- ja puolueettomuustahdon, kansanval-taisen ajatustavan ja henkisen maanpuolustustahdon lujittaminen”. Ajan kuvaan kuului, että varottiin puhumasta muusta kuin itsenäi-syydestä, puolueettomuudesta ja painotettiin henkistä maanpuolus-tusta. Haluttiin kuitenkin ilmaista liiton tuki näille asioille. Vuonna 1997 hyväksytyissä säännöissä asia on ilmaistu näin: ”Liiton tehtä-vänä on lujittaa itsenäisyys- ja puolustustahtoa sekä kansanvaltais-ta ajatustapaa.” Nyt elettiin aivan uudessa maailmassa; Neuvosto-liitto oli muuttunut Venäjäksi, YYA-sopimus oli sanottu irti ja Suo-mi oli liittynyt Euroopan unioniin. Ruotsi oli jälleen kerran ”unoh-tanut” mainita omasta hakemuksestaan Suomelle! Suomi lähestyi länttä nyt myös sotilaallisesti ja puolustusvoimien järjestelmiä ke-hitettiin Nato-yhteensopiviksi. Kansalaisten enemmistö kannattaa kuitenkin edelleen liittoutumattomuutta. Käytännössä maanpuo-lustukseen liittyvät asiat Suomalaisuuden liiton toiminnassa ovat ol-leet vähäisiä, vaikka maanpuolustustahto liiton jäsenistön keskuu-dessa on vankka. Eräs ilmenemismuoto on puolustusvoimien enti-sen komentajan, kenraali Jaakko Valtasen kutsuminen kunniajäse-neksi vuonna 1986.

Tässä lehdessä olemme halunneet luoda katsauksen maanpuolus-tukseen esittelemällä viime sotien veteraanien nykyistä tilannet-

ta. Se kunnianosoituksemme sille sukupolvelle, joka ase kädessä huo-lehti maamme itsenäisyyden säilymisestä. Talvisota oli yksiselittei-sesti pienen kansan aivan uskomaton puolustustaistelun ihme. Jat-kosota onkin sitten monimutkaisempi kokonaisuus, jossa Suomella oli vain toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja. Korttipakassa oli useampia ”mustia-pekkoja”. Siitäkin savotasta selvittiin, mutta yhä

tänään monet veteraanit maksa-vat siitä henkisinä ja fyysisinä ki-puina. Sodan vaikutukset ulottu-vat myös taisteluihin osallistumat-tomiin nuorempiin ikäluokkiin. Se näkyy edelleen kansainvälisis-sä tutkimuksissakin suomalaisten miesten poikkeuksellisen suurena väkivaltaisuutena Länsi-Euroopas-sa. Mikään muu toiseen maailmansotaan osallistunut maa ei mo-bilisoinut yhtä suurta osuutta väestöstään sotatoimiin kuin Suomi. Sotien jälkeen monen ikäluokan isät ja opettajat olivat sodan käy-neitä miehiä, jotka olivat eläneet vuosikausia äärimmäisen väkival-lan ja ennenaikaisen kuoleman keskellä. Lasten kasvatuskin oli tä-män seurauksena usein hyvin suoraviivaista sekä kotona että kou-lussa. Kun miesopettaja oli vuosia joutunut pitämään järjestystä pa-rin sadan miehen komppaniassa, niin on ymmärrettävää, että hän sovelsi samantapaisia menetelmiä myös rauhan ajan oloissa pitkäl-le sotien jälkeen.

Suomalaisten kohtalona satojen vuosien ajan on ollut olla pusku-rina ja kiistakapulana Ruotsin ja Venäjän välissä. Meitä on yri-

tetty venäläistää sortokausien aikana pakkovenäjällä kouluissa. Yhä edelleen meitä yritetään ruotsalaistaa pakkoruotsilla. Nyt henkinen maanpuolustustahto ilmenee suomenkielisen nuorison keskuudes-sa pakkoruotsin vastustuksena. Ruotsi käyttää rahaa vaikuttaakseen Suomen kielipolitiikkaan. Paljon vakavampi asia on Venäjän ilmoi-tus tarvittaessa käyttää sotilaallista voimaa venäjänkielisten vähem-mistöjen etujen suojelemiseksi naapurimaissaan. Maanpuolustuksen perussääntö taitaa edelleen olla pitää pää kylmänä, jalat lämpiminä ja ruuti kuivana. Tai niin kuin RUK:ssa meitä selvästi vanhempi, jo valmis lääkärivarusmies sanoi: ”Se on pojat huono juttu, jos täällä pää ja jalat eivät kulje käsi kädessä!”

Pääkirjoitus SUOMI ON HYVÄ MAA – SITÄ KANNATTAA PUOLUSTAA

Heikki Tala

Suomalaisuuden Liiton hallituksen pitkäaikainen jäsen, tekniikan tohtori Risto Hämeen-Anttila sai liiton ansiomitalin kevätkokouksessa 23.4.2009Kuva: Jussi Niinistö

KIITOS!Kiitän lämpimästi Suomalaisuuden Liittoa osakseni tulleesta huomionosoituksesta 70-vuotispäivänäni 19.4.2009.

Heikki Tala

3


Arto Lillberg, Sotainvalidien Veljesliiton tiedotusjohtaja

Isänmaallisuuden vaiettu puoli - tästä ministerit eivät puhu

Miehityksen alla elää kansa-kunta aina, kun maassa on ar-meija, joka ei ole oma eikä kan-san aidosti kutsuma. Miehitetys-sä valtiossa yhteiskunnan voima-keinokoneisto ei ole kansan it-sensä hallussa. Koko historialli-sen ajan suuri osa pienistä kansa-kunnista on elänyt miehitettynä. Pienen kansakunnan säilyäkseen tulee kestää miehitystä.

Suomi sai vapautensa aika-na, jolloin Saksa ja Venäjä oli-vat poikkeuksellisesti yhtä ai-kaa heikkoja. Neljännesvuosisa-ta myöhemmin vain suuret uhra-ukset 96.000 kuollutta ja 96.000 pysyvästi invalidia mahdollisti-vat miehityksen välttämisen. Sil-loinkin oli mukana kosolti suo-malaisille myönteisiä ulkoisia te-kijöitä. Lyhytaikaiseen miehityk-seen kansakunta sen päätyttyä voi reagoida ankarasti. Esimer-kiksi Norja antoi toisen maail-mansodan jälkeen yhteistoimin-tamiehille kuolemanrangaistuk-sia ja pitkiä vankeusrangaistuk-sia. Likapyykki pestiin nopeasti ja voimalla.

Toisen näkökulman miehityk-seen sain keskustellessani virolai-sena vapaaehtoisena Suomessa taistelleen Suomen-pojan kanssa. Venäläismiehityksen aikana ainoa tapa pyrkiä vaikuttamaan viro-laisten oloihin oli yhteistoimin-ta venäläisten kanssa sekä liitty-minen kommunistiseen puoluee-seen. Metsässä taistellen ei yhteis-kuntaan kyennyt vaikuttamaan. Kun miehitys päättyy, kysytään, miten kukin on miehittäjiin suh-tautunut. Miehitys yleensä aina jättää kansalliseen yhtenäisyyteen

repeämän, joka vasta seuraavi-en sukupolvien aikana arpeutuu. Miehitys on kansakunnan henki-selle yhtenäisyydelle kriisi, jota se ei aina kestä vaan saattaa hajota. Korkeatasoinen kulttuuri ja tie-toisuus omasta historiasta autta-vat kestämään painetta.

Seuraava sota1900-luku julistettiin sen al-

kaessa rauhan vuosisadaksi, jon-ka aikana ei ainakaan Euroopas-sa sodittaisi. Toisin kävi. Nyt jul-kista keskustelua tuntuu hallitse-van usko rauhan vuosituhanteen ainakin Euroopassa. Kukaan mi-nisteri ei halua antaa ymmärtää, että Suomi voisi tulevaisuudes-sa joutua sotaan. Yksikään ei esi-merkiksi sano: ”Jos Suomi joutuu tulevaisuudessa taistelemaan va-paudestaan, meille on tärkeää voi-da kertoa veteraaneistamme aina pidetyn hyvää huolta.” Ei halu-ta edes puhua mahdollisuudesta, jossa tilanne kehittyisi sellaisek-si, jossa Suomen nuoriso joutuisi jälleen puolustamaan maataan.

Erilaiset kulttuuritKirjoittajan kokemuksen mu-

kaan kansat, joista historia on tehnyt toisesta miehittäjän ja toi-sesta miehitetyn, voivat kummat-kin olla kulttuuriltaan korkeata-soisia sekä koostua inhimillisistä yksilöistä. Tämä koskee esimer-kiksi turkkilaisia ja kurdeja. Viro-laiset ovat omassa maassaan jou-tuneet elämään sekä saksalaisten että venäläisten alaisuudessa. He kertovat suhtautuneensa kum-paankin suunnilleen yhtä suu-

rella vastenmielisyydellä. Suurin ero oli, että saksalaisten pukeu-tumista ja käytöstä pyrittiin jos-kus matkimaan, ei koskaan ve-näläisten.

Kansanluonteista puhuminen ei ole nykyään muotia. Sen koe-taan haiskahtavan melkein rasis-milta. Kuitenkin kansallisen kult-tuurin merkitystä pidetään ar-vossa. Mistä se syntyy ja mihin se vaikuttaa, jos kansanluonnet-ta ei ole?

Suomessa 1970-luvulla ra-dikaalit pilkkasivat sotilasoppi-laitosten harjoituksia siitä, et-tä hyökkääjä tuli yleensä idästä. Kokemuksesta suomalaiset tie-tävät, että siitä suunnasta vihol-linen on yleensä tullut. Venäläi-set kutsuvat suomalaisia nimellä tšuhna, joka on ahkera, hyvän-tahtoinen ja tyhmän rehellinen. Suomalainen löytää kuvauksesta varmaan jotain tuttua - naapurit tuntevat toisensa.

Suomalaiset uskovat laillisuu-teen. Oikeudenkäytön ja hal-linnon tulee sen mukaan perus-tua lakiin, jonka edessä kansalai-set ovat tasa-arvoisia. Venäläinen valta on perinteisesti ehdotonta ja lait ovat vallan väline. Venäläinen kirkko on ortodoksinen eli siis jo nimeltään oikeaoppinen. Neu-vostoliiton kommunistinen puo-lue julistautui erehtymättömäksi. Niin tsaarit kuin kommunistijoh-tajat ovat olleet yksinvaltiaita.

Mannerheim tunsi hyvin sekä suomalaisen että venäläisen kan-sanluonteen. Talvisodan päätty-essä Mannerheim kiteytti päivä-käskyssään Suomen kansan his-toriallisen paikan: ”Meillä on se ylväs tietoisuus, että meillä on his-

toriallinen kutsumus, jota edelleen täytämme: länsimaisen sivistyk-sen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintöosamme; mutta tiedämme myös, että olem-me viimeistä piirtoa myöten mak-saneet velan, joka meillä on siitä länteen ollut.”

Vapauden hintaa maksetaan yhä

Sodan jälkeen Suomi oli köy-hä maa, jonka oli maksettava so-takorvaukset, asutettava siirtovä-ki, huolehdittava sotaleskistä ja –orvoista. Pysyvän invaliditeetin oli saanut 96.000 sotavammaista. Oli selvää, että ensi vaiheessa te-hokkain tuki oli keskitettävä vai-keimmin vammaisiin. Vähitellen tukea voitiin laajentaa lievemmin vammautuneisiin. Pitkään poliit-tiset päättäjät ja virkamiehet oli-vat sodan kokeneita, monet rin-

tamalla olleita. Voimavarojen riit-tämättömyys oli ongelma, mutta yhteinen tahto parantaa sotainva-lidien asemaa oli vankka.

Tällä hetkellä maassamme on noin 10.000 keski-iältään 87-vuotiasta sotainvalidia. Alun perin vaikeavammaisille tarkoi-tettuja palveluita on voitu laajen-taa myös lievemmin vammautu-neisiin. Vähintään 25 prosen-tin invaliditeetin omaavien sota-vammaisten asema laitoshoidon ja vähintään 20 prosentin sota-vammaisten asema avopalvelujen osalta on hyvä. Kuitenkin puolet sotainvalideista on edelleen näi-den prosenttirajojen vuoksi pal-velujen ulkopuolella. Huolestut-tavaa on, että moniin vuosiin korvausjärjestelmään ei ole saa-tu mitään parannuksia. Aiemmin sotavammaisten kuolleisuudes-ta johtuva säästö voitiin osittain käyttää korvausjärjestelmän ke-hittämiseen. Nyt sotavammaisten korvaukset nähdään säästökoh-teena. Esimerkiksi tämän vuo-den budjetissa valtio laskee sääs-tävänsä sotilasvammakorvauksis-ta yli 20 miljoonaa euroa.

Sotainvalidien Veljesliitto on pyrkinyt pitämään sotainvalidin kuvan kunnioitettavana. Sääliin ei ole vedottu. Olisi surkeaa, jos viimeisinä vuosina heidän tar-peensa unohdetaan. Isänmaan ja tulevien sukupolvien etu vaa-tii, että maamme puolesta verta vuodattaneista pidetään loppuun saakka hyvää huolta. Kansakun-nalla, joka unohtaa sankarinsa, ei ole tulevaisuutta.

Isänmaallisuus on pyrkimystä oman kansan menestykseen kaikissa olosuhteissa. Kirjoit-taja on parin vuosikymmenen ajan toimit-tanut päättäjille aineistoa julkisia esiintymi-siä varten. Vähitellen huomaa, mitä aihepii-rejä puheissa ei käsitellä; vahingossakaan ei puhuta vapauden vaihtoehdosta eli miehi-tyksestä. Näin, vaikka sekä historiallisesti että maantieteellisesti pääosa pienistä kansoista elää tai on pitkään elänyt miehityksen alla. Toinen aihe, josta ei puhuta, ovat ne toden-näköiset uhraukset, joita vapauden säilyttä-minen tulevaisuudessa vaatii. Paasikivi opet-ti, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Me suomalaiset kuvittelem-me tämän sisäistäneemme, mutta ikävistä asioista jaksetaan puhua ja niistä kuulla vain silloin, kun on väistämätön pakko.

Maahamme valmistui 1980-luvulla sotainvalideja varten korkeata-soisten sairaskotien verkosto. Alle 25 prosentin invaliditeetin omaa-vat sotainvalidit eivät voi päästä niihin pitkäaikaiseen laitoshoi-toon. Sairaskodeilla alkaa olla potilaista pulaa ja samanaikaisesti lievävammaiset sotainvalidit ovat vailla tarvitsemaansa laitoshoitoa.

SOTAINVALIDIEN VELJESLIITTOHuoltojärjestö, etujärjestö, veljesjärjestö

JÄSENISTÖ- 10.000 varsinaista jäsentä- keski-ikä 87 vuotta- puolisot ja lesket 14.000

HUOLTO- JA KORVAUSTURVAN JÄRJESTELYHoitokorvaus - sairaanhoito, kuntoutus, kuntien palvelutHaittakorvaus - elinkorko lisäysosineenToimeentulon tuki - täydennyskorkoHuolenpito puolisojäsenistä

TÄYDENTÄVÄ HUOLTO Avustajatoiminta, neuvontapalvelu, perusavustukset ja muu tuki

PÄÄMÄÄRÄ Sotavammaisten ja heidän puolisoidensa vanhuudenhuollon turvaaminen

Lisätietoa: www.sotainvalidit.fi

4


JÄTTITULOSTEET • YRITYSLIPUT • BANDEROLLITSOMISTEET • ASENNUKSET • YMS.

paınomaaoy

Hankasuontie 7, 00390 HELSINKIMarkku Piekkola 0400-416 617

E-MAIL [email protected]

•

Karjalan prikaati Reserviupseerikoulu Merisotakoulu

Kadettikoulu Porin prikaati

Puolustusvoimien joukko-osastojen lippuja”Kun joukkoja käytetään massoittain, ne leviävät laajalle alueelle, jolloin korvat eivät

kuule selvästi eivätkä silmät näe kirkkaasti. Siksi upseerit ja miehet määrätään etenemään tai vetäytymään lipuilla ja viireillä annettavien merkkien mukaan ja liikkumaan tai py-sähtymään kellojen tai rumpujen antamien merkkien perusteella. Näin rohkeat eivät etene yksin eivätkä pelkurit pakene. Taistelussa kaikki näyttää olevan käymistilassa ja sekaisin. Mutta lipuilla ja viireillä on etukäteen suunniteltu paikkansa.” Näin kuvaa kiinalainen strategian oppi-isä Sun Tzu kirjassaan Sodankäynnin taito vuodelta 500 eKr.

Suomalaisia sotalippuja tunnetaan Kustaa Vaasan ajoilta itsenäisyyden alkuun tuhat-kunta, joista on säilynyt vajaat 200.

Jääkäripataljoona 27 lippuun liittyvät jääkärimarssin sytyttävät sanat:”Sen leijonalippua jääkärienkäsivarret jäntevät kantaayli pauhun kenttien hurmeistenpäin nousevan Suomen rantaa.”

Sotamuseo toimitti hyväntahtoisesti SUOMEN MIELI -lehdelle alla olevan koos-teen nykyisin käytössä olevista joukko-osastojen lipuista. Niistä ilmenee, miten heral-diikka on vuosikymmenten saatossa muuttunut.

5


0207 625 200 www.flagmore.com [email protected]

Laadukkaat kangastuotteet Flagmorelta:

somisteetmainoskankaatsuurkuvatulosteetroll-upitdisplaytwinderit

yritysliputkansallisliputisännänviiritpöytästandaarit ja -liputkangasmerkitlipputangot

www.vapaussoturi.

Utin Jääkärirykmentti Hämeen Rykmentti Karjalan Lennosto

Saaristomerenmaanpuolustusalue

Viestirykmentti Kainuun Prikaati

6


Heikki Tala

MAANPUOLUSTUSHENKEÄ VIROSSAViron Suomi-pojat järjestivät

Pupastveren taistelun 65-vuotis-muistopäivän 29.8.2009 ja kut-suttujen joukossa oli Suomalai-suuden Liiton puheenjohtaja vai-moineen. Matkasta tuli todella mielenkiintoinen katsaus Viron maanpuolustukseen sisällissodas-ta 1918-20 aina tämän päivän Vi-ron Nato-joukkoihin. Oman su-rullisen värinsä tilaisuuteen toi kahden Afganistanissa kaatu-neen virolaisen hautajaiset, jon-ka vuoksi yksi juhlapuhujista ei päässyt Pupastvereen.

Suomi-pojat olivat nuoria vi-rolaisia, jotka tulivat vapaaehtoi-

sina Suomen armeijaan 1940–44. Heitä oli 3400, joista 400 laivas-tossa ja 3000 Jalkaväkirykment-ti 200:ssa, joka osallistui Karja-lan kannaksen torjuntataistelui-hin kesällä 1944 taistellen ”Suo-men vapauden ja Viron kunnian puolesta”. Lähes 200 heistä kaa-tui Suomessa.

Heinäkuussa 1944 vapaaeh-toiset palasivat Viroon yrittäen pelastaa kotimaansa Neuvosto-liiton pakkopaidasta. Urakka oli kuitenkin ylivoimainen, vaikka joukko taisteli äärimmäistä uh-rimieltä osoittaen. Siitä esimerk-ki on Pupastveren taistelu 28–30

elokuuta 1944. Puna-armeija oli aloittanut hyökkäyksen Tarttoon 25.8. Suomi-poikien I pataljoona (550 miestä) tuli Tallinnasta ju-nalla Mullavereen, mistä se siirtyi kohti Pupastvereä, joka 28.8. val-loitettiin raivokkaalla rynnäköllä ja neuvostojoukot heitettiin yli Emajoen. Tämä voitto pysäytti puna-armeijan hyökkäystoimin-nan kolmeksi viikoksi.

Pupastveren taistelua muistel-tiin Äksissä monipuolisesti. Pai-kalle oli tuotu 1940-luvun ja 2000-luvun sotakalustoa. Hyvin mielenkiintoinen oli Pupastveren taistelun näytös, johon puna-ar-

meijalaisia oli rekrytoitu Latvian venäläisistä. Kaunis kesäinen jär-venranta oli hetkessä täynnä pau-ketta ja rytinää, kun Suomi-po-jat ryntäsivät neuvostojoukkojen kimppuun.

Erityisen mielenkiintoista oli virolaisten viime sodissa kanta-

mien univormujen kirjo. Osa virolaisista oli puna-armeijassa, osa natsi-Saksan eri yksiköissä ja osa kantoi Suomen armeijan va-rustusta. Näitä asuja ja varustei-ta esiteltiin yksityiskohtaisesti ti-laisuuden lopun mannekiininäy-töksessä.

Pupastveren taistelun muistotaulun paljastus – selostus viron, englannin ja suomen kielillä

Historian siipien havinaa Äksin nurmella; virolaisia SS-joukoissa, puna-armeijassa ja Suomen armeijassa

USA:n aseapu-Gemssulla Berliiniin vuonna 1945!

Rantapusikossa vaanii yllätys pahaa aavistamattomia neuvostosotilaitaViron Nato-armeijan naissotilas siirtää maanpuolustushenkeä uu-teen sukupolveen

”Siperian akateemikot” Suomi-poikien veteraaneja.

7


Arto Mikkonen, eversti evp ja Kouvolan Sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja

Itärajan linnoittaminen ennen talvisotaaUhanalaisimmaksi koetun

Karjalan kannaksen linnoitta-mista tehtiin lähes kahden vuo-sikymmenen ajan, mutta välttä-vä valmius saatiin vasta vuoden 1939 vapaaehtoisten ja joukko-jen kenttälinnoitustöillä. Heti it-senäistymisen jälkeen Neuvos-to-Venäjä koettiin ainoaksi soti-laalliseksi uhaksi. Rajalla oli rau-hatonta, joten etenkin Karjalan kannaksen puolustussuunnitte-lua pidettiin kiireellisenä. Jo ke-sällä 1918 kenraali C.G. Man-nerheim antoi kahdelle ruotsa-laiselle upseerille tehtävän suun-nitella Kannaksen puolustusta ja linnoittamista. Myös saksalai-set esittivät näkemyksensä. Ken-raalimajuri G. Theslöf ja maju-ri J. Fabritius oli mukana linnoi-tussuunnittelussa ja linnoitustöi-den johtamisessa talvisodan lop-puun asti. Suunnitelmissa lähdet-tiin siitä, että Karjalan kannaksen itäosassa puolustus nojasi vesistö-linjaan Vuoksi – Suvanto – Taipa-leenjoki. Lännessä puolustuslin-jan kulku vaihteli sen mukaan, miten voimien arveltiin riittävän puolustukseen.

Enckellin linja 1920-luvulla

Syksyllä 1919 yleisesikunnan päälliköksi tuli kenraalimaju-ri P.O. Enckell. Hän ryhtyi he-ti tutkimaan itärajan puolustusta ja linnoittamista. Suunnitteluun osallistuivat myös majuri Fabri-tius ja ranskalainen linnoitusspe-sialisti majuri J. J. Gros-Coissy. Enckellin suunnitelman pohjal-ta linnoitustyöt aloitettiin kesäl-lä 1920 ja suunnittelua jatkettiin. Ensimmäisenä itärajan puolustuk-sen rakentamisen aloitti rannikko-tykistö, kun syksyllä 1919 ryhdyt-tiin rakentamaan linnakkeita Vii-purinlahdelle ja Laatokalle.

Enckellin suunnitelman mu-

kaan päävastarinta-asema tuli ta-salle Römpötti – Summa – Muo-laanjärvi – Äyräpäänjärvi – Vuok-si – Taipale. Taaempi asema tuli Viipurin eteläpuolelle Nuoraa – Säiniö sekä Lyykylän ja Heinjo-en maastoihin. Enckellin suunni-telmaa arvosteltiin siitä, että pää-vastarinta-asema oli liian kauka-na rajasta. Hän puolusteli ratkai-sua sillä, että liikekannallepanos-sa taaempana olevat asemat eh-dittäisiin varmemmin miehittää. Perusta oli, että puolustuksen rungon muodostavat 150 mm haupitsin osuman kestävät ko-nekiväärikorsut, jotka sijoitetaan sivustatuliasemaan. Rahat eivät kuitenkaan riittäneet tarvittavaan määrään massiivisia pesäkkeitä. Konekiväärien tuli haluttiin rin-taman kattavaksi, joten korsut ra-kennettiin pääasiassa hyökkääjän tulosuuntaan ampuviksi. Vuosina 1920–24 rakennettiin 182 beto-nista korsua, joista Karjalan kan-naksen pääasemassa oli 144 ja taaemmassa asemassa 24. Laato-kan pohjoispuolella Jänisjokilin-jalle rakennettiin 14 korsua.

Korsuista 122 kpl oli koneki-väärikorsuja ja lisäksi tehtiin joi-takin tykki- ja tulenjohtokorsuja. Majoituskorsuja oli 27 kpl. Kor-sujen yhteyteen saatettiin raken-taa piikkilankaesteitä. Painopiste-alueena oli Römpötin – Humal-joen – Summajärven alue, jon-ne rakennettiin 81 korsua, niis-tä 53 oli konekiväärikorsuja. Al-kuperäinen suunnitelma kutistui koko ajan rahan puutteen takia. Linnoitustyön toteuttivat raken-nusliikkeet Granit Oy ja Pyra-mid Oy. Linnoittaminen päättyi syksyllä 1924 kenraali Enckellin erottua palveluksesta.

Linnoittaminen 1930-luvulla

Linnoitustyöt aloitettiin uu-

delleen 1932. Joukkojen mää-rän, liikekannallepanojärjestel-män nopeutumisen ja linnoitus-tekniikan kehittymisen johdos-ta virisi keskustelu päävastarinta-aseman sijainnista. Armeijakun-nan komentaja, kenraalimajuri H. Öhqvist ehdotti linjaa siirret-täväksi lähemmäksi rajaa Kauk-järven, Perkjärven, Kirkkojärven ja Punnusjärven kannaksien ta-salle. Yleisesikunnan päällikkö, kenraalimajuri K. L. Oesch esitti linnoittamisen jatkamista Enck-ellin linjalla, jottei tehty työ me-nisi hukkaan. Oeschin kanta, jo-ta mm. YE:n operatiivisen osas-ton päällikkö, eversti A. F. Airo kannatti, voitti. Kuitenkin juuri ennen Talvisodan syttymistä pää-puolustuslinja siirrettiin Öhqvis-tin esittämälle tasalle.

Kolmekymmentäluvun lin-noittaminen voidaan jakaa kol-meen vaiheeseen: 1932 - 34 In-kilän alue, 1936 - 37 Summan alue ja vuonna 1938 aloitettu linnoittaminen, joka jatkui tal-visotaan asti ja sen aikanakin. Inkilän alueelle rakennetut kor-sut olivat rakenteeltaan ja ratkai-suiltaan aivan erilaisia 1920-lu-vun korsuihin verrattuna. Kor-sut olivat kookkaita. Niissä oli yhdestä kolmeen konekivääriä ja majoitustilaa asemiehistön lisäk-si jalkaväelle. Konekiväärit pyrit-tiin saamaan sivustatuliasemiin ja ampuma-aukkoseinä suojat-tiin siipimuurilla. Osaan alueen korsuista etuseinä tehtiin pans-

sariteräslevyistä. Kaikkiaan In-kilän asemaan rakennettiin tässä vaiheessa kuusi korsua. Työ teh-tiin pääasiassa koulutukseen liit-tyen. Rakentajina olivat Pionee-ripataljoonan henkilökunta ja va-rusmiehet.

Toisessa linnoitusvaiheessa korsujen koko kasvoi ja niistä tuli eräänlaisia linnakkeita. Kor-suun kuului kaksi tai kolme eril-listä maaston mukaan sijoitettua konekivääripesäkettä, joita yh-disti käytävämäinen majoitusti-la. Korsuissa käytettiin betonin lisäksi paksuja teräslevyjä etusei-nämissä ja katoissa. Majoitusti-la oli syvällä betonin sekä maa- ja kivikerroksen alla. Korsuihin asennettiin teräksiset tähystysku-vut ja niistä tehtiin kaasutiiviitä. Linnoitustyötä varten Puolustus-ministeriö perusti erityisen työ-maaorganisaation. Tässä vaihees-sa rakennettiin kolme massiivista korsua, kaksi Summan ja yksi In-kilän alueelle.

Toukokuussa 1938 hyväksyt-tiin perushankintalaki. Tämän jälkeen myös linnoittaminen lähti uuteen vauhtiin. Käyttöön otettiin linnoitusteknisesti uu-sia ratkaisuja. Myös aikaisempia vanhentuneita ja heikkoja korsu-ja alettiin uudistaa. Uusina kor-sutyyppeinä rakennettiin komen-toja miehistökorsuja. Miehistö-korsu oli mitoitettu joukkueen suoja-asemaksi. Vuosina 1938–39 saatiin valmiiksi tai aloitet-tiin 67 uuden korsun rakentami-

nen. Viimeiset linnoitustyöt saa-tiin päätökseen Talvisodan aika-na. Korsut rakennettiin päävasta-rinta-asemaan Summan ja Vuok-sen välille.

Vanhoja 1920-luvulla tehty-jä korsuja kunnostettiin tai laa-jennettiin 23 kpl. Vanhoista ko-nekiväärikorsuista pyrittiin teke-mään sivustatulta ampuvia ja nii-hin tehtiin siipimuurit. Jos tämä ei onnistunut, tehtiin niistä ko-mento- tai majoituskorsuja sul-kemalla ampuma-aukko ja peittä-mällä etuosa maalla. Ennen vuot-ta 1938 rakennetuista korsuista puuttui myös kalustus ja koneki-väärien jalustat.

Kaikkiaan Karjalan kannak-sella oli linnoitettuja kestolait-teita syksyllä 1939 sodan alka-essa 221 kpl. Niistä yhden, kah-den tai kolmen konekiväärin kor-suja oli157 ja tykkikorsuja 8. Lo-put olivat miehistö- tai komen-tokorsuja.

1930-luvulla rakennettiin myös kenttälinnoitteita, joita oli-vat piikkilanka- ja hyökkäysvau-nuesteet sekä suojajoukkojen tu-kikohtien linnoitteet. Vuosikym-menen alussa rakennettiin pää-asiassa piikkilankaesteitä teiden suuntiin ja kapeikkojen sulkemi-seksi. Vuosikymmenen puolivä-lissä alettiin painokkaasti tehdä hyökkäysvaunuesteitä. Ne olivat rinneleikkauksia, kaivantoesteitä ja sudenkuoppia. Näitä tehtiin

Talvisodan historia osa 1 kirjassa oleva kuva ja kuvateksti. Linnoitustilanne Talvisodan aikana Kannaksella. Karttaan on mer-kitty kaikki rakenteet niiden valmiutta ja käyttöarvoa arvostele-matta, joten piirros antaa linnoittamisen tehokkuudesta liioittele-van kuvan.

Päivölän kansanopiston pihapiiriin tuotiin viime keväänä Salmenkaidasta Mannerheim-linjalta pans-sariestekivi, johon laitettiin laatta. Metallilaatta on venäläisen Talvisodassa Summan lohkolla tuhotus-ta T-26 panssarivaunusta. Panssariestekiven lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kolme muuta Valkeakosken Sääksmäeltä hankittua ki-veä. Nämä kolme kiveä symbolisoivat Suomen itsenäisyyttä, kulttuuria ja kansakuntaa, joita panssari-kivi vartioi.Muistomerkkikokonaisuuden nimi on Rajan turva. Nimi tulee opiskelijoiden rahankeräyksestä puolus-tusvoimille 30-luvulla, jota keräystä kutsuttiin nimellä Rajan turva.

Jatkuu sivulla 8

8


etupäässä suojajoukkojen ryhmi-tysalueelle pääaseman etupuo-lelle. Myös vesistöjen tulvituksia suunniteltiin ja järjestelmiä ra-kennettiin vuosikymmenen lo-pulla. Kivisiä panssariesteitä ke-hiteltiin vasta vuosikymmenen lopulla. Ensimmäiset rakennet-tiin Summan alueelle 1937, mut-ta ne osoittautuivat liian matalik-si. Kenttälinnoittaminen pääsi toden teolla vauhtiin vasta 1939 vapaaehtoisten linnoittajien an-siosta sekä YH:n aikana joukko-jen ryhmittyessä asemiinsa. Jouk-kojen lisäksi linnoitustöitä jatkoi-vat edelleen erityiset linnoitusyk-siköt. Vasta YH:n ja sodan aikana linnoitettiin pääasiassa kenttälin-noittein väliasema (V-asema) ja taka-asema (T-asema).

Vapaaehtoinen linnoittaminen vuonna 1939

Akateeminen Karjalaseuran maanpuolustusjuhlassa 1938 vaadittiin Karjalan kannaksen ja Ahvenanmaan linnoittamista. Seura tarjosi jo samana syksynä 2-3 komppanian suuruista osas-toa vapaaehtoisia linnoitustöihin Kannakselle. Myös Suojeluskun-tain esikuntapäällikkö eversti A. Martola teki esityksen hyökkä-ysvaunuesteiden rakentamiseksi vapaaehtoisvoimin Karjalan kan-nakselle. Keväällä 1939 puolus-tusministeri J. Niukkanen aset-ti toimikunnan suunnittelemaan vapaaehtoisen linnoittamisen jär-jestämistä ja se jätti mietintön-

sä huhtikuussa. Siinä työvoiman kokoaminen ja johtaminen an-nettiin Suojeluskuntajärjestölle, tekninen johto oli Puolustusmi-nisteriön teknisellä osastolla ja muonitusvastuu annettiin Lotta Svärd -järjestöllä.

Linnoituskohteina olivat Kan-naksen panssariesteet ja rannik-kolinnakkeiden lähipuolustusase-mat. Suunnitelman mukaan piti 4.6.–16.12. välisenä aikana or-ganisoida linnoittajia n. 70.000 miestyöviikkoa eli 3.300 mies-tä joka viikko. Vapaaehtoiset lin-noitustyöt alkoivat 4.6.1939 ja kestivät 8.10. asti, jolloin ”yli-määräiset harjoitukset” keskeytti-vät ne. Kaikkiaan linnoitustöihin ehti osallistua n. 60.000 miestä ja 2.500 lottaa.

Linnoitustöiden rahoittami-seksi AKS järjesti rahakeräyk-sen ”Rajan Turva”. Siihen osal-listui yli 260.000 kansalaista ja se tuotti yli 11 miljoonaa mk. Myös Suojeluskuntajärjestö ja Lotta Svärd -järjestö keräsivät varoja ja erilaista materiaalia lin-noittamiseen.

Estetöitä oli suunniteltu teh-täväksi yli 100 km. Painoaluei-na olivat teiden suunnat ja järvi-kapeikot. Lisäksi kohteina olivat pääaseman ja rajan välin edulli-set viivytysalueet sekä väliase-ma Pyhäjärven ja Laatokan välil-lä. Myös Laatokan pohjoispuo-lella varusmiesten kanssa oli es-tetöissä pieni joukko vapaaeh-toisia. Rannikkolinnakkeiden lä-hipuolustusasemia rakennettiin

Hangon ja Helsingin välillä se-kä Viipurinlahdella ja Laatokal-la. Vapaaehtoisesta linnoittami-sesta tuli oikea kansanliike. Ha-lukkaita oli kaikenikäisiä ja kai-kista yhteiskuntaluokista. Aluksi väkeä tuli enemmän kuin töihin voitiin sijoittaa, vain elonkorjuun aikana työvoiman tarjonta hilje-ni. Kannaksen vapaaehtoinen lin-noitustyö oli maanpuolustustah-don voimannäyte. Se loi yhteis-henkeä ja lähensi yhteiskunnalli-sia näkemyksiä.

Mannerheim-linjaTalvisodan urhean taistelun

ja puna-armeijan hyökkäyksen

torjunnan ansiosta syntyi käsite Mannerheim-linja. Sen loivat lä-hinnä ulkomaiset kirjeenvaihtajat ja tarkkailijat. Mannerheim -lin-jaksi nimitettiin puolustuslinjaa, jolle vihollisen hyökkäys aluksi pysäytettiin. Se oli pääosin pää-vastarinta-asema, jossa oli suurin osa betonisista kantalinnoitteista. Keski-Kannaksella siihen kuului vain kenttälinnoitettu osuus, jo-ka juuri ennen sodan syttymis-tä otettiin osaksi päävastarinta-asemaa.

Puolustuslinjalla oli pituut-ta 140 km. Legendaarinen lin-ja oli todellisuudessa varsin vaa-timaton. Keskimäärin Manner-

heim-linjalla oli rintamakilomet-riä kohti 4 konekiväärikorsua tai pesäkettä, 4 majoituskorsua, 3 km taistelu- tai yhteyshautaa, 2,5 km piikkilankaestettä ja 1 km hyökkäysvaunuestettä. Ylipäälli-kön mielestä suomalaiset sotilaat urhealla taistelullaan loivat käsit-teen Mannerheim -linja.

Lähteet: Sotatieteen laitos ”Talvisodan historia” osa 1, Rei-no Arimo ”Suomen linnoittami-sen historia 1918–1944”, An-tero Uitto – Carl-Fredrik Geust ”Mannerheim-linja, Talvisodan legenda”, Eero-Eetu Saarinen ”Pioneeriaselajin historia 1918–1968”

Panssariestekiven laatan teksti muistuttaa Valkeakosken-Sääksmäen miesten linnoitustöistä ennen Tal-visotaa.

Onni Toljamo, Rintamaveteraaniliitto ry:n puheenjohtaja

RINTAMAVETERAANIEN LIITTORintamaveteraaniliitosta on sa-

nottu joskus, että se on ”monttu-miesten liitto”. Olen siitä ylpeä. Se kertoo, että liittomme on leimalli-sesti etulinjan taistelijoiden järjestö. Liitto on taistellut monttumiesten elämisen ehtojen puolesta ja taistelee edelleen, nykyisin tiiviissä yhteisrin-tamassa muiden sotiemme veteraa-nien järjestöjen kanssa.

Talvisodan henki ja sota-aikainen maanpuolustustahto ovat tunnettu-ja. Isänmaallemme ne olivat todelli-sia vaaran vuosia. Talvisota yhdisti kansamme taisteluun kodin, uskon-non ja isänmaan puolesta. Myös jat-kosota osoitti koko kansassamme to-dellista maanpuolustustahtoa. Nai-set, vanhukset ja lapset huolehtivat kotirintaman kestämisestä. Rinta-mamiehet taistelivat aina ja varsinkin sodan loppupuolella vuonna 1944 kestokykynsä rajamailla estääkseen vihollisen aikeet maamme valloitta-miseksi. Me selvisimme voittajana; voittohan se on torjuntavoittokin!

Sodan jälkeisinä vuosina me en-tiset sotilaat keskityimme perhe-elä-mään ja kohentamaan elinolosuh-teitamme. Siinä samalla me loimme

perustan koko yhteiskuntamme pa-remmalle tulevaisuudelle. Kohtuut-toman suurien ja osin perusteettomi-en sotakorvausten maksamisen seu-rauksena teollisuutemme alkoi ku-koistaa ja loi jatkon entistä parem-malle hyvinvoinnille.

Yli kymmenen vuodan ajan me sotiemme veteraanit olimme vaien-nettuja sotilaita. Emme voineet ko-koontua yhteen muistelemaan vai-keita elämämme vaiheita, emmekä varsinkaan perustaa yhdistyksiä. Kun yleinen ilmapiiri edes hieman lieven-tyi, jouduimme perustamaan järjes-töjämme hyvin herkässä ilmapiiris-sä. Sen vuoksi Rintamaveteraaniliit-tokin perustettiin aikoinaan nimellä Rintamamiesten asunto- ja huolto-liitto osoittamaan järjestön todelli-sen tarkoitusta.

Veteraanien ei katsottu soveliaak-si kokoontua vapaamuotoisiinkaan tapaamisiin. Osoituksena näistä vai-keista ajoista on se, että maamme pääministeri julkisessa puheessaan katsoi sotiemme veteraanien ko-koontumisen sopimattomaksi.

Kansalaisten arvostus veteraani-en tekoja ja veteraaneita kohtaan on

ollut aina korkea; korkeampi kuin valtiovallan ja se on sitä edelleen-kin. Siitä on monia hyviä esimerk-kejä. Tammenlehvästä, rintamavete-raanien virallisesta rintamerkistä on tullut maamme tunnetuin ja arvos-tetuin rintamerkki. Kansalaisten käsi on ollut ja on edelleen karttuisa va-rainkeräyksissä sotiemme veteraani-en hyväksi.

Maanpuolustustahto on vuosi-kymmenien saatossa kohonnut ja on nyt lailin mittarein ilahduttavissa lukemissa. Puolustusvoimat on sen myötä suosion harjalla. Näitä mitta-reita seuratessani olen pannut mer-kille, että sotiemme veteraanien te-kojen ja veteraaneiden arvostus on noussut samanaikaisesti maanpuo-lustustahdon ja Puolustusvoimien arvostuksen kanssa. Varsin selvä hyp-päys arvostuksessa tapahtui 1980–90- lukujen taitteessa Neuvostolii-ton ja Itä-Saksan sortumisen aikoi-hin. Kaikki alkoivat tajuta sotiemme veteraanien tekojen merkityksen.

Puolustusvoimat on vuosikym-menet kaikilla tantereilla osoitta-nut kiitostaan veteraaneille ja an-tanut tukeaan veteraanijärjestöille.

Siitä olemme kiitollisia. Samoin me olemme kiitollisia Suomen kansalle ja nykyisin erityisesti kunnille tues-ta veteraanien kotona selviytymisen

helpottamiseksi. Kiitoksemme koh-distuu myös valtiovaltaan siltä osin kuin siihen on aihetta.

Jatkoa sivulta 7

9


Sampo Terho, Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija

Maanpuolustustahdon historia ja merkitys

Suomalaisilla on vanhastaan ollut voimakas halu puolustaa maataan hyökkääjiä vastaan, mutta mikä on maanpuolustus-tahdon merkitys nykyajan kan-sainvälistyvässä maailmassa? Se on oikeastaan sama kuin aina en-nenkin: maanpuolustustahto on yhä edelleen itsenäisyytemme ja vapautemme keskeisin turva.

Ilman yksilön tahtoa taistella maansa puolesta oman henken-sä uhallakin, ei mikään maa tai kansa pysty turvaamaan itsenäi-syyttään. Tämä asia ei muutu ai-kojen saatossa. Pelkät kalliit ase-järjestelmät tai edes sotilaalliset liittoutumat eivät tosipaikan tul-len yksin takaa mitään. Aina tar-vitaan myös sotilaita käyttämään asejärjestelmiä, ja jos taas suoma-laiset eivät itse ole valmiit puolus-tamaan itseään, on turha luulla että kukaan muukaan uhrautuu meidän puolestamme.

Suomalaisille laaja maanpuo-lustustahto yli kaikkien sosiaali-luokkien, kansanryhmien ja po-liittisten jakolinjojen on aina ol-lut erityisen tärkeää. Suomalai-

set ovat pieni kansa, jonka ainoa mahdollisuus saada jalkeille us-kottava armeija on yleinen ase-velvollisuus. Asevelvollisuus taas edellyttää vahvempaa maanpuo-lustustahtoa kuin ammattiarmei-joita käyttävissä maissa.

Maanpuolustustahto on isän-maallisuuden konkreettinen il-mentymä ja kietoutuu vahvasti jo kansakuntamme syntyyn. Kan-sallisen heräämisen keskeisim-piä kulttuurituotoksia oli Vän-rikki Stoolin tarinat, jossa ihan-teellisesti kuvattiin Suomen so-taa. Runo toisensa jälkeen ylis-ti rohkeita sotilaitamme upsee-reista rahvaanomaisiin rivimie-hiin, kotiväkeäkään unohtamat-ta. Esimerkiksi ”torpan tyttö” ei Runebergin runossa itkenyt vie-lä kun huomasi, ettei miehen-sä palannut taistelusta elävänä. Hän itki vasta kun oli yöllä tut-kinut taistelukentän, eikä löytä-nyt miehensä ruumista; tämä oli siis pelkurimaisesti paennut tai antautunut.

Suomalaiset ennen Suomea

Jo esihistoriallisella ajalla suo-mensukuiset heimot puolustivat kotiseutujaan, kauan ennen kuin varsinaista Suomea oli luotu. Vas-tarintaa tehtiin niin novgorodi-laisten kuin viikinkien ryöstöret-kille, ruotsalaisten valloitusretkil-le ja myöhemmin lukemattomia kertoja venäläisille hyökkääjille ja

miehittäjille.Suomalaiset eivät tietenkään

ole puolustustahdossa poikke-us kansakuntien joukossa. Jokai-nen itsensä omalaatuiseksi koke-va heimo ja kansa on kautta ai-kojen puolustautunut, jos heidän asuinalueensa, omaisuutensa tai pyhät paikkansa on yritetty ryös-tää. Väitetään, että suomalasil-la heimoilla oli jo ennen Ruotsin aikaa organisoituna omaa nosto-väkeä, ja vihollisen lähetessä vai-novalkeat (suuret kokot) syty-tettiin merkiksi, jotta lähikylien miehet tarttuisivat kotona odot-taviin aseisiinsa ja kokoontuisivat yhteen puolustautumaan.

Kuitenkaan heimorajat ylittä-vää, koko nykyisen Suomen kat-tavaa organisaatiota tai henkis-täkään puolustusvalmiutta ei ol-lut. Historian saatossa vain harvat heimot ylipäänsä selvisivät kan-sainvaelluksista sekä jatkuvista valloitussodista, ja vielä harvem-mat vapaina. Suomalaiset hei-mot selvisivät, mutta saavuttivat vapauden vasta varsin myöhään. Juuri riittävän laajan maanpuo-lustustahdon ja yhteisen identi-teetin puute koitui muinaisten suomalaisten itsenäisyyden tu-hoksi.

Hajanaiset suomalaiset heimot alistettiin yksi toisensa jälkeen niin idän kuin lännen suunnal-ta uhkaavien valloittajien hallit-tavaksi. Suomalaiset heimot oli-vat jopa valmiit taistelemaan toi-

nen toisiaan vastaan valloittajien rinnalla. Aivan samoin Euroopan suurvallat vielä 1800-luvulla on-nistuivat helposti jakamaan Afri-kan siirtomaikseen, kun yhtenäi-syyttä ei ollut ja kukin heimo oli valmis kaivamaan hautaa naapu-reilleen, vaikka samalla kaivoivat sitä myös omalle vapaudelleen.

Esi-isien työn jatkaminen

Vasta vähä vähältä Suomessa kehittyi laajempi maanpuolus-tustahto, siis halu yhdessä puo-lustaa yhteistä maata, eikä vain omaa kylää tai oman heimon maakuntaa. Maanpuolustustah-don on esitetty Suomessa synty-neen Ruotsin vallan aikana ve-näläisiä vastaan käydyissä sodis-sa, joissa kaikki nykyisen Suo-men muodostaneet heimot teki-vät yhdessä vastarintaa yhteiselle viholliselle.

Usein historiassa onkin ihmi-siä yhdistävä tekijä valitettavas-ti ollut yhteinen vihollinen, eikä joku myönteisempi asia. Siis toi-nen ihmisten joukko, joka koe-taan siinä määrin vieraaksi, ettei alistuminen sen valtaan tai yhdis-tyminen sen kanssa ole hyväksyt-tävissä. Suomensukuiset heimot yhdisti ensi kertaa kokemus, että idästä saapuvat tunkeutujat oli-vat jotain vierasta ja perustavas-ti erilaista, ja että hyökkääjät uh-kasivat kaikkien elämäntapaa ja sukupolvien mittaisen työn tu-

loksia. Kansallinen identiteettimme ja

yhtenäisyytemme on siis osittain muodostunut puolustustaistelui-den kautta. Näin voidaan todeta puolustusvoimien erilaisissa his-toriallisissa muodoissaan olleen keskeinen osa Suomea ja suoma-laisuutta aina omalaatuisen iden-titeetimme oivaltamisesta saak-ka. Tässä suhteessa puolustusvoi-mat kantaa yhä edelleen merkit-tävää yhteiskunnallista vastuuta, rakentaen koko suomalaisuuden henkistä maaperää.

Kun mahdollisimman moni nuori mies (ja nykyään nainen) antaa oman panoksensa isän-maan puolustukselle, he samal-la oivaltavat asian tärkeyden ja sitoutuvat siihen henkilökohtai-sesti. Maanpuolustustahto on täs-sä järjestelmässä kahdensuuntai-sessa vuorovaikutuksessa asevel-vollisuuden kanssa: ilman maan-puolustustahtoa ei tietenkään oli-si asevelvollisuuteen perustuvia puolustusvoimia, mutta ilman asevelvollisuuteen perustuvia puolustusvoimia toisaalta maan-puolustustahtokin romahtaisi.

Puolustusvoimat ja yleinen asevelvollisuus ovat siis jatkos-sakin keskeinen osa niin itsenäi-syyttämme ja kuin kansallishen-keämme. Maanpuolustustahto ja asevelvollisuus ovat myös väy-lä muuttaa isänmaallisuus konk-reettiseksi toiminnaksi, pelkkien juhlapuheiden sijaan.

Jussi Niinistö

Toivo Kuulan elämäkertaVapaussota huipentui Viipurin valta-

ukseen. Raskaiden taistelujen jälkeen val-koisten riemu oli rajaton, väsymys ja jän-nitys purkautuivat hurjaksi voitonhuu-maksi. Viina virtasi ja ihmishenki saattoi olla halpa. Valtausjuhlinnan tunnettu uh-ri oli säveltäjä Toivo Kuula, joka sai luo-din päähänsä vappuyönä 1918 Viipurin Seurahuoneella.

Kansallisoopperan päädramaturgina toimiva Juhani Koivisto on kirjoittanut Toivo Kuulasta kerrassaan hienon taiteili-jaelämäkerran Tuijotin tulehen kauan. Sen punaisena lankana on Kuulan ja laulajatar Alma Silventoisen rakkaustarina.

Alavudella 1883 syntynyt, lapsuutensa ja kouluvuotensa Vaasassa viettänyt Toi-vo Kuula on tunnettu yksin- ja kuorolau-luistaan ja eteläpohjalaisen kansanmusii-kin sovituksistaan. Häntä pidettiin yhte-nä suomalaisen säveltaiteen suurimmista lupauksista, Sibeliuksen haastajana.

Kuulan ampumisvälikohtausta oli edel-

tänyt vahvasti humaltuneiden juhlijoiden sanaharkka muun muassa kielikysymyk-sestä ja siitä, oliko Suomen vapautumi-nen enemmän jääkärien vai suojeluskun-talaisten ansiota. Toivo Kuula oli ylpeän suomenmielisenä ja helposti kiivastuvana pohjalaisena puolustanut näkemyksiään nyrkein ja seinää vasten ahdistettuna hui-taissut puukollaan ruotsinkielistä jääkäriä Mauritz Nylundia niskaan.

Syntyi yleinen kalabaliikki. Kuula yritti paeta, mutta kompastui Seurahuoneen pi-hamaalla, jolloin häntä takaa-ajaneet mie-het saavuttivat hänet ja ampuivat. Alko-holilla oli lievästi sanottuna osuutta asi-aan ja osallisten mielikuvat olivat sen mu-kaiset – hatarat.

Säveltäjä eli ampumisen jälkeen vielä 17 vuorokautta. Hän palasi sairaalassa tajui-hinsa ja kertoi Alma-vaimolleen tuovansa terveisiä Tuonelan toiselta puolelta. ”Sieltä ei moni mies palaa takaisin”, sanoi Kuula, eikä palannut hänkään. Lampaanpolskan,

Häämarssin ja Nuijamiesten marssin sekä monen muun suositun teoksen säveltäjä kuoli vammoihinsa 18. toukokuuta 1918 vasta 34 vuoden ikäisenä.

Kuulan murhassa tehtiin laajoja tut-kimuksia, mutta jäljet olivat kylmenneet nopeasti. Asian annettiin lopulta raueta Sotaylioikeudessa 1921 kahden pääepäil-lyn jääkärin Pekka Heikan ja Oskar Piri-sen kuoltua ennen oikeudenkäyntiä. He kuolivat lähes yhtä epäselvissä oloissa kuin Kuula. Koska ristiriitaisen murhenäytel-män syyllisistä ei koskaan saatu täyttä var-muutta, herättää tapaus jatkuvasti mie-lenkiintoa.

Juhani Koivisto selvittää joka tapauk-sessa asiantuntevasti tapahtumat. Traagi-nen kuolema itsenäisen Suomen aamun-sarastuksessa teki Toivo Kuulasta kansal-lisen myytin. Yksi suurista suomalaisista säveltäjistä on saanut ansaitsemansa elä-mäkerran.

Juhani Koivisto: Tuijotin tulehen kau-

an. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY 2008. 2. painos. 694 sivua.

10


Maanpuolustuskiltojen liit-to ry (MPKL) on toiminut vuodesta 1963 kaikille avoi-mena kansalaisjärjestönä. Liit-to on kiltojensa valtakunnal-linen keskusjärjestö ja niiden välinen yhteistyöelin, joka oh-jaa ja tukee kiltojen toimintaa. Liiton tavoitteena on kasvat-

taa kansalaisten maanpuolus-tustahtoa ja -tietoa sekä ylläpi-tää maanpuolustusharrastusta. Liiton jäsenkillat jakaantuvat joukko-osasto-, aselaji- ja pe-rinnekiltoihin sekä alueellisiin maanpuolustuskiltoihin. Kil-toja on ympäri Suomen, joten jokainen varmasti löytää itsel-

leen sopivimman kiltamuodon ja toimintapaikkakunnan.

Maanpuolustus on yhteinen asiamme

Vapaaehtoisen maanpuolus-tuksen kansalaisjärjestöistä ai-noastaan Maanpuolustuskil-tojen liitto ja sen killat teke-vät aktiivista työtä aselajien ja joukko-osastojen perintei-den ylläpitäjänä. Tämän toi-minnan ohella pääset killan jäsenenä osallistumaan muun muassa:

- vapaaehtoiseen maanpuo-lustuskoulutukseen

- turvallisuuspolitiikan kou-lutukseen

- Maanpuolustuskoulu-tusyhdistyksen kursseille

- kuntourheilutoimintaan - kiltamatkoille maamme

puolustushistoriaan- tiiviiseen yhteistyöhön

joukko-osastosi kanssa - opettavaiseen ja elämyk-

selliseen yhteistoimintaan sa-manhenkisten kanssa

- julkaisutoimintaan- maanpuolustusjuhliin- kiltojen palkitsemistoi-

mintaan ja kunniavartioihin

Pohjoismaiset kiltapäivät ovat kiltalaisen elämys-matka

Maanpuolustuskiltojen liit-to tekee yhteistyötä pohjois-maisten veljesjärjestöjensä kanssa. Kiltajäsenillämme on oikeus osallistua neljän vuo-rokauden pituisille pohjois-maisille kiltapäiville, jotka jär-jestetään joka toinen vuosi vuorotellen Norjassa, Ruot-sissa, Tanskassa ja Suomes-sa. Tapahtuma on todellinen elämysmatka vapaaehtoises-ta maanpuolustuksesta kiin-nostuneille. Liiton kotisivu-jen www.mpkl.fi uutispalstal-ta löydät kattavan kuvakoos-teen kesän 2009 kiltapäivistä Ruotsin Karlskronassa.

SUOMEN SOTILAS –lehti on kiltalaiselle jäsenetuhintainen

MPKL omistaa Kustannus-osakeyhtiö Suomen Miehen, joka julkaisee Suomen Soti-las –lehteä. Lehden vuositilaus on kiltajäsenelle huomattavas-ti edullisempi. Liiton tiedotus-lehtenä toimii keväällä ja syk-syllä ilmestyvä Maanpuolusta-ja-lehti, joka sisältyy killan jä-senmaksuun. Monilla killoilla on lisäksi oma kiltalehti.

Rakennamme perinteille – elämme tätä päivää – tähtäämme tulevaisuuteen

Tutustu kiltatoimintaan.

Kysele kiltalaisten kokemuk-sia. Killoista löytyy monipuo-lista toimintaa kaikenikäisil-le pojille ja tytöille, naisil-le ja miehille. Toiminta mui-den samanhenkisten kiltays-tävien kanssa antaa paljon ja luo tunteen kuulumisesta tär-keään joukkoon. Riittää, että olet kiinnostunut vapaaehtoi-sesta maanpuolustuksesta, it-senäisen isänmaamme histo-riasta ja perinteistä ja haluat mukaan opettavaiseen ja elä-mykselliseen toimintaan. Tule sinäkin mukaan – koko per-heen voimin!

Kuvat: MPKL:n ja kiltojen kuva-arkistot

Haluatko muistaa, miksi elät vapaassa Suo-messa? Haluatko vaalia itsenäisen isän-maamme arvoja ja perinteitä? Haluatko teh-dä yhdessä samanhenkisten kanssa kilta-matkoja maamme puolustushistoriaan? Ha-luatko päästä mukaan valmius- ja turvakurs-seille? Maanpuolustuskilta on nykyaikainen tapa olla mukana vapaaehtoisessa maan-puolustustoiminnassa. Olet tervetullut mu-kaan arvokkaaseen ja tärkeään kiltatoimin-taan ikään, sukupuoleen ja sotilasarvoon katsomatta.

Koulutusta maastossa vuonna 2007. Silloinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen tarkastaa aisti-ilmavalvontakoulutusta. Koulu-tettavana kiltasisar Katri Makkonen.

Pohjoismaisilla kiltapäivillä järjestetään erilaisia vierailuretkiä ja elämyksellisiä tapahtumia, nelipäiväisellä matkalla riittää nähtä-vää ja koettavaa jokaiseen makuun

Kankaanpään Seudun Tykistökillan jäsenet osallistuivat Hämeenlin-nassa valtakunnalliseen itsenäisyyspäivän paraatiin.

Maanpuolustuskiltojen liitto ry • perustettu 1963• kaikille avoin vapaaehtoisen maanpuolustuksen kansalais-järjestö• jäsenkiltoja noin 100, joilla noin 120 paikallisosastoa• killoissa henkilöjäseniä noin 22.000 • killan vuosijäsenyys maksaa killasta riippuen 10-30 euroa • MPKL on jäsenenä Maanpuolustuksen Tuki ry:ssä, Maan-puolustuskoulutusyhdistyksessä, Naisten Valmiusliitto ry:ssä, Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa (VaPePa) ja Reserviläisur-heiluliitto ry:ssä

Yhteystiedot • Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki • 040 192 0539• [email protected] • www.mpkl.fi

Inga-Katriina Heinonen, Maanpuolustuskiltojen liitto ry

Kiltatoiminta rakentaa perinteille ja tähtää tulevaisuuteen

11


tytettävä uudelleen ja uudelleen, jotta kuljetusmatkat olisivat ol-leet mahdollisimman lyhyet. Hä-vitettyyn maahan oli vaikea saada sairaalaa, kun rakennuksia ei ol-lut. Pystyttämisen oli käytävä no-peasti, jotta haavoittuneet saatai-siin hyvään hoitoon mahdollisim-man pian. Naisia kenttäsairaalois-sa oli sairaanhoitajina, farmaseut-teina, apusisarina, lääkintälotti-na, muonittajina, varusvaraston-hoitajina, veripalvelussa, kirjaaji-na ja muussa toimistotyössä. Li-säksi oli muutamia naislääkäreitä ja hammaslääkäreitä. Sairaanhoi-tajien kokonaismäärä sotatoimi-alueella oli 5.500.

Jatkosodan etenemisvaiheessa oli eteentyönnettyjä leikkausval-jakoita, joissa toimi etevimpiä ki-rurgeja. Ne perustettiin hyvin lä-helle etulinjaa, jotta vaikeasti haa-voittuneet saataisiin nopeasti leik-

kaukseen. Eräs sairaanhoitaja ker-toi nukuttaneensa tällaisessa vuo-rokausia; lääkärit vaihtuivat, hän ei. Silloin nukutettiin eetterillä. Eläinlääkintälotat hoitivat haa-voittuneita ja sairastuneita he-vosia. Ruoka oli usein keitettä-vä kuusen juurella kenttäkeittiös-sä. Lotat keittivät mitä sitten mil-loinkin saatiin ja kuljettivat ruu-an hyvinkin lähelle taistelupaikko-ja. Muonituslotat hoitivat kanttii-neja, joiden merkitys asemasodan aikaan oli suuri. Sotilaskotisisa-rilla oli myös kanttiineita ja heitä oli sotatoimialueilla 3.500. Pesu-loissa työskenteli lottien johdolla työvelvollisia. Toimistolottien työ eri pisteissä oli hyvinkin erilaista. Heitä oli kaikkialla, missä kone-kirjoittajaa tai kirjaajaa tarvittiin. Työpäivät olivat pitkiä kuten kaik-kialla. Sääasemat toimivat pääosin naisvoimin samoin kuin viestitys

ja radiokuuntelu. Lotat kuunteli-vat sissipartioita ja välittivät salasa-nomat esikuntaan ja partioille se-kä avasivat sanomat selkokielelle. Puhelinkeskukset olivat myös lot-tien työmaata. Kenttäpostikont-torien työvoimana olivat pääosin lotat. Lottia oli kirjesensuuris-sa ja jopa tykistön laskentatehtä-vissä. Ilmavalvontalotat pyrkivät turvaamaan väestöä pommituk-silta ilmoittaen ilmavalvontakes-kuksiin saapuvista koneista, nii-den tyypeistä, tulosuunnista jne. Torneista ei saanut poistua pom-mituksenkaan ajaksi, koska pi-ti ilmoitta pommien putoamis-suunnat jne. Ainoa aseellinen lot-tajoukko oli Helsingin ilmapuo-lustuksen valonheitinkomppani-an ylioppilaslotat. Heidän tehtä-vänään oli valaista kohteet, jot-ta ilmatorjunta pystyi estämään Helsingin ylle pyrkivät pommi-

koneet.Kaikkein vaikeimman työn sai-

vat kaatuneitten evakuoimiskes-kuksissa KEKeissä palvelleet lo-tat, jotka laittoivat kaatuneet ase-veljet arkkuihin, joskus miehensä, veljensä tai mielitiettynsä. Silloin ei kriisiapua tunnettu. KEKeissä työskennelleet miehet eivät usein-kaan siellä kestäneet, vaan pyrki-vät mieluummin etulinjaan.

Sotatoimialueella yhteensä 100.000 naista

Rintamapalvelustunnusta haki yli 90.000 ja sen sai 67.000. Nyt heitä on 30.000, joka on kolmas-osa elossa olevista veteraaneista. Koko kansa osallistui taisteluun, kukin tavallaan ja voimiensa mu-kaan. Kotirintamalla lotat hoiti-vat sosiaalista toimintaa yhdessä

Aseveliliiton, Suomen Huollon, Punaisen Ristin, Marttaliiton, jne kanssa. Järjestettiin koko maata käsittäviä keräyksiä, jaettiin ulko-mailta saatuja avustuksia, autet-tiin sotainvalideja ja heidän per-heitään, sotaleskiä lapsineen, kul-jetettiin lapsia turvaan Ruotsiin ja Tanskaan. Tehtiin mitä voitiin ja mikä tuntui tarpeelliselta.

Maataloustuotannosta huoleh-timinen oli erittäin tärkeää. Muu-alta kuin Saksasta emme saaneet elintarviketäydennystä. Sotatoi-mialueella työskennelleet maatilo-jen tyttäret lähtivät keväisin maa-taloustöihin. Heitä tuuraamaan tulivat opettajat ja opiskelijat. Kun syksy tuli, oli vaihto.

Kaikki, jotka ”kynnelle kykeni-vät” olivat mukana. Jokainen tie-dosti, että pellot oli keväällä kyl-vettävä ja sato saatava syksyllä kor-jatuksi.

Naiset hoitivat tehtaissa jopa ammusten valmistusta. Monien tehtaitten työvoimana olivat nai-

set ja vanhat miehet. Helsingis-sä ja Turussa oli raitiotievaunujen kuljettajina naisia, jotka sodan lo-puttua menettivät työnsä ja saivat siirtyä rahastajiksi.

Erittäin suuri voimainponnis-tus oli Karjalan asuttaminen ja peltojen saattaminen viljelykun-toon. Kesällä 1941, kun alueet oli vallattu, päämajan sotilashal-linto määräsi sotilashallintopääl-liköt vastaamaan vallattujen alu-eitten asuttamisesta. Kaivot tar-kastettiin, käyttökelpoiset raken-nukset inventoitiin ja syöpäläi-set hävitettiin. Tehtiin maakor-su ja katos eläimille. Pyrittiin kyl-vämään, mitä näin myöhään vie-lä oli mahdollista. Asemasodan aikana rintamayksiköt rakensivat vuoden 1942 loppuun mennes-sä 830 hirsikehikkoa kaatuneit-ten tai vaikeasti haavoittuneitten asetoveriensa perheille. Rakennet-tiin Karjala uudelleen, kunnostet-tiin ja viljeltiin pellot, rakennettiin asumukset ja saatiin elämä elämi-sen arvoiseksi.

Rauhan aikaanSota päättyi ja Karjalan kansa

vaelsi takaisin tynkä-Suomeen -

voittaja saneli ehdot. Sota oli vaa-tinut veronsa. Naisia oli kaatunut tai kuollut sairauksiin hieman yli 300, heistä lottia 292.

Merkeistä riisutuissa lottapu-vuissa tulimme kotiin. Oli ol-tu komennuksella, jotkut kevääs-tä 1939 asti. Opiskelu oli jäänyt ja koulutuspaikkoihin pyrittäes-sä sanottiin, että sodassa olleilla miehillä on etusija. Sodassa olleis-ta naisista ei puhuttu. Heidät pu-dotettiin kerralla siltä korokkeel-ta, jolle kansainvälinen ja oman maan mielipide oli heidät asetta-nut. Suomen nainen, erityisesti lotta, tuli sotavuosina kuuluisak-si koko sivistyneessä maailmassa. Talvisodan ulkomaalaiset kirjeen-vaihtajat kertoivat sanoin ja ku-vin miljoonille lukijoilleen, mil-laisia olivat meidän naisemme. Maailmalla alettiin oivaltaa, että sellaisten poikien ja tyttärien maa ei voi ikinä taittua ylivoimankaan edessä. Vihan vuosina suomalai-nen nainen tuki työllään, sydä-mellään, ajatuksillaan ja rukouk-sillaan omia sotureita. Suomi kes-ti kunniakkaasti, vaikka raadeltu-nakin – loppuun asti.

Naisten panos...Jatkoa sivulta 1

Tulo kenttäsairaalaan, SPR:n sairaanhoitajattaret olivat ainoat, jotka käyttivät huntua kenttäolosuh-teissakin. SPR:n kuva-arkisto

Sotilaskotijärjestössä huolehdittiin sääntöjenmukaisista kokouksista myös sotien aikana. Kuvassa soti-laskotiyhdistysten edustajat kokoontuneina Suomen Sotilaskotiliitto ry:n vuosikokoukseen Riihimäellä vuonna 1943. Kokousta johtaa liiton perustaja ja kunniapuheenjohtaja Katri Bergholm. Kokousedus-tajat hiljentyivät kesällä 1942 rintamalla kaatuneiden sotilaskotisisarien, liiton puheenjohtajan Toini Jänneksen ja johtopaikoilla toimineiden Toini Afl echtin ja Greta Palojärven, muistoa kunnoittamaan. SA-kuva Sotilaskotiliiton arkisto

12


Numero 2/2009

Syksy

Numero 68

22. vuosikerta

Toimitus:Aurorankatu 7 A 100100 Helsinkipuhelin (09) 442 824

Päätoimittaja:Heikki Tala

Toimitussihteeri:Saila Savinen

Julkaisija:Suomalaisuuden Liitto ryISN 0786-2393

Taitto: TR-Latomo Oy

Paino:Satakunnan Painotuote Oy, 2009Sähköposti:[email protected]/kotisivut:www.suomalaisuudenliitto.fiTilaushinnat:7 €/vuosikertailmestyy neljä kertaa vuodessa taikolmesti yhden numeron ollessakaksoisnumero.Irtonumero 2 €.

SuomalaisuudenLiiton perustivat kaikkisuomenkieliset puolueet

12.5.1906 JohannesLinnankosken

aloitteesta.Liiton jäsenyys on

avoin jokaisellesuomalaiselle, joka hy-

väksyy liiton tarkoituksen.

Lisätietoja numerosta(09) 442 824.

Haluan liittyä Suomalaisuuden Liiton jäseneksi. Hyväksyn liiton tavoit-teet ja toimintaperiaatteet.

Sukunimi: Etunimi:

Lähiosoite:

Postinumero ja -toimipaikka:

Koulutus: Syntymävuosi:

Ammatti/Arvo:

Puhelin: Sähköposti:

Haluan vastaanottaa sähköpostitse Sähkökannel-tiedotetta:(rasti = haluan; tyhjä tai viiva = ei halukas)Olen valmis vapaaehtoiseen talkootyöhön liiton hyväksi:(rasti = halukas; tyhjä tai viiva = ei halukas).

Toivomuksia hallitukselle:

(tarvittaessa jatka kääntöpuolelle…)

Paikka ja aika:

Allekirjoitus:

Jäsenmaksu on 20 euroa. Työttömältä, samassa taloudessa asuvalta jäse-neltä tai alle 26-vuotiaalta 10 euroa.

Palautus postitse tai telekopiona liiton toimistoon: Suomalaisuuden Liitto ryAurorankatu 7 A 1, 00100 HELSINKIPuhelin (09) 442 824

Mistä sait tiedon Suomalaisuuden Liitosta?

JÄSENHAKEMUSSuomalaisuuden Liiton hallitukselle

SUOMALAISUUDEN LIITOSTA KAIKKIEN ITSENÄISTEN VALTIOIDEN PÖYTÄ- JA SALKOLIPUT SEKÄ MAAKUNTAVIIRIT

AURORANKATU 7 A 1, 00100 HELSINKIPuhelin: 09-442 824

Sähköposti: [email protected]: www.suomalaisuudenliitto.fi

TILAA OMASI!

LIITON SYYSKOKOUS 19.11.2009 klo 18

Suomalaisuuden Liitto ry:n sääntömääräinen syyskokous on torstaina 19. marraskuuta 2009 kello 18 Kampin palvelukes-kuksen kerhohuoneessa n:o 1.Salomonkatu 21 B, 00100 Helsinki

Käsitellään sääntöjen määräämät asiat:-toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2010-jäsenmaksujen suuruus-liiton puheenjohtajan valinta-hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle-tilintarkastajat ja varamiehet vuodelle 2010

”Lähdettiin Talvisotaan”18. SOTILASPERINNE-NÄYTTELY 28-29.11.2009 klo 10-20

Nurmijärvellä valtion virastotalolla, Keskustie 2

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Tal-visodan syttymisestä. Sota yhdisti Suomen kansan taistelemaan uhkaavaa tuhoa vastaan. Tähän sisältyy arvokas sanoma tuleville suku-polville – suomalaisuus säilyi!Aihetta esitellään näyttelyssä suomalaisin kunniamerkein ja niiden kantajien henkilö-

historioin.Tervetuloa avajaisiin lauantaina 28. 11. 2009 klo 10.Näyttely on maksuton ja avoin yleisölle lauantaina ja sunnuntaina 28-29 marraskuuta klo 10-20.

Lisätietoja: Hannu Lakee 0400 419415

Kiitämme kaikkia liiton toimintaatukeneita henkilöitä ja yhteisöjä.

LAHJOITUSTILI 578007-2363808

naisten panos sodissamme - suomalaisuuden liitto tekivät 3,6 mil-joonaa työpäivää. naiset...

Documents