näkemyksestä menestystäbin/34826703/toimialaraportti... · julkaisusarjan nimi ja tunnus...

Toimialaraportit ennakoi vatv liiketoimintaympäristön muutoksiawww.toimialaraportit.fi

•

v

Näkemyksestä menestystä

•Työ- ja elinkeinoministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tekes Finpro Matkailun edistämiskeskus VTT • • • •

Elintarviketeollisuus


TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Toimialaraportti Leena Hyrylä 1/2014

Julkaisusarjan nimi ja tunnus

Käyntiosoite

Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 00170 HELSINKI

PL 32 00023 VALTIONEUVOSTO

Puhelin 029 506 0000 Telekopio (09) 1606 3666 1/2014

Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri)

Leena Hyrylä

Toimialapäällikkö

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Julkaisuaika

19.11.2014

Toimeksiantaja(t)

Työ- ja elinkeinoministeriö

Toimielimen asettamispäivä

Julkaisun nimi


Tiivistelmä

Elintarviketeollisuus on Suomen suurin kulutustavaroiden valmistaja ja tuotannon arvolla mitattuna neljänneksi suurin teollisuus-ala metalli-, kemian ja metsäteollisuuden jälkeen. Ala työllistää lähes 33 000 henkeä noin 1900 toimipaikassa. Lisäksi maas-samme toimii Ruoka-Suomi -verkoston kokoamien tietojen mukaan tuhatkunta elintarvikealan mikroyritystä muun muassa maati-lojen yhteydessä. Ala on pienyritysvaltainen, sillä noin 65 % elintarvikeyrityksistä työllistää 1-5 henkilöä. Ala on merkittävä se-sonkityön tarjoaja. Toimipaikkoja on kaikkialla Suomessa ja monet niistä ovat merkittäviä työllistäjiä alueillaan. Kokonaisuudes-saan elintarvikeketju työllistää noin 300 000 henkilöä.

Elintarviketeollisuuden bruttoarvo vuonna 2012 oli 11,6 mrd. euroa ja jalostusarvo 2,6 mrd. euroa. Tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotietojen mukaan alan bruttoarvo on laskenut noin 10,6 mrd. euroon ja jalostusarvo 2,5 mrd. euroon. Elintarviketeol-lisuus jakautuu kahteen päätoimialaan elintarvikkeiden valmistukseen ja juomien valmistukseen. Elintarvikkeiden valmistus puo-lestaan jakautuu yhdeksään alatoimialaan, joista suurimmat bruttoarvolla mitattuna ovat lihateollisuus, meijeriteollisuus, muiden elintarvikkeiden valmistus ja leipomoteollisuus. Ala on vahvasti riippuvainen kotimaisesta alkutuotannosta, sillä Suomessa val-mistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on 82 %.

Elintarviketeollisuutta on pidetty vakaana ja suhteellisen hitaasti muuttuvana toimialana. Poliittisen epävakauden ja kasvavan sääntelyn myötä liiketoimintaympäristön ennustettavuus on kuitenkin heikentynyt. Elintarvikeyritysten kilpailutilanne on kireä. Suhteellisen hidas markkinoiden kasvu, suuri elintarvikeyritysten määrä ja investointien vuoksi lisääntynyt tuotantokapasiteetti ki-ristävät kilpailua. Kilpailutilannetta on koventanut lisäksi kansainvälistyvän kilpailun johdosta lisääntynyt elintarvikkeiden tuonti ja kaupan omien tuotemerkkien laajentunut tarjonta sekä suosio.

Eurooppalainen talouskriisi ja Suomen hidas kriisistä elpyminen ovat heikentäneet elintarvikeketjun toimintakykyä. Myös Ukrai-nan tilanne on vaikuttanut negatiivisesti elintarviketeollisuuden ja suomalaisen elintarvikeketjun kasvumahdollisuuksiin. Kasvun aikaansaaminen pienillä, kypsillä ja keskittyneillä kotimarkkinoilla vaatii aiempaa enemmän ponnisteluja. Päivittäistavaramarkki-noiden volyymikehitys on viime vuosina ollut lähes nollassa. Kysyntää heikentää kuluttajien vähentynyt ostovoima. Suomessa elintarvikeala nähdään kuitenkin poliittisella tasolla kasvualana, joka menestyy kansainvälisessä kilpailussa ja voimakkaassa toimintaympäristön muutoksessa.

Suomen elintarvikeviennin arvo vuonna 2013 oli yhteensä 1,6 mrd. euroa. Kansainvälisen elintarvikekauppamme arvo oli yh-teensä noin 6 mrd. euroa, kun huomioidaan suomalaisten yritysten tytäryhtiöiden liikevaihto. Elintarvikkeiden kauppataseen vaje oli noin 2,7 mrd. euroa, sillä maahamme tuotiin vuonna 2013 elintarvikkeita 4,3 mrd. euron edestä. Suomen elintarvikevienti on kohdistunut pitkälti Itämeren ympäristöön ja Venäjän markkinoiden merkitys on ollut suuri. Venäjälle asetetut pakotteet ja vasta-pakotteet ovat tyrehdyttäneet merkittävän osan viennistämme. Suomen elintarvikevienti halutaan kaksinkertaistaa vuoteen 2020 mennessä. Syksyllä 2014 käynnistynyt elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelma tukee elintarvikeketjun toimijoiden ja elintarvikeviennin kehittämistä.

TEM:n yhdyshenkilö: Esa Tikkanen, puh. 050 040 5459 Toimialapäällikkö: Leena Hyrylä, s-posti [email protected], puh. 0295 029 047

Asiasanat Elintarviketeollisuus, elintarvikkeiden ja juomien valmistus, elintarvikevienti

ISSN Verkkojulkaisu

2323-7678 ISBN Verkkojulkaisu

978-952-227-911-8 Kokonaissivumäärä

88 Kieli

Suomi Hinta -

Julkaisija

Työ- ja elinkeinoministeriö

Kustantaja

Publikationsseriens namn och kod

Besöksadress

Postadress Branschrapport Alexandersgatan 4 00170 HELSINGFORS

PB 32 00023 STATSRÅDET

Telefon 029 506 0000 Telefax (09) 1606 3666 1/2014

Författare Leena Hyrylä Branschchef Närings-, trafik- och miljöcentralen i Sydöstra Finland

Publiceringstid 19.11.2014

Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet

Organets tillsättningsdatum

Titel Livsmedelsindustrin Referat Livsmedelsindustrin är den största tillverkaren av konsumtionsnyttigheter i Finland, och mätt med produktionens värde den fjär-de största industrigrenen efter metallindustrin, den kemiska industrin och skogsindustrin. Branschen sysselsätter närmare 33 000 personer vid cirka 1 900 verksamhetsställen. Enligt de uppgifter som nätverket Mat-Finland samlat finns det dessutom ett tusental mikroföretag inom livsmedelsbranschen bl.a. i anslutning till gårdsbruk. Branschen domineras av småföretag, eftersom cirka 65 % av livsmedelsföretagen sysselsätter 1−5 personer. Branschen är en viktig erbjudare av säsongsarbete. Verksam-hetsställena finns överallt i Finland och många av dem är viktiga sysselsättare inom sina regioner. Livsmedelskedjan sysselsät-ter allt som allt cirka 300 000 personer. Livsmedelsindustrins bruttovärde uppgick år 2012 till 11,6 miljarder euro och förädlingsvärde till 2,6 miljarder euro. Enligt Statistikcentralens preliminära uppgifter från 2013 har bruttovärdet av branschen sjunkit till cirka 10,6 miljarder euro och för-ädlingsvärdet till 2,5 miljarder euro. Livsmedelsindustrin är indelad i två huvudverksamheter: livsmedelsframställning och fram-ställning av drycker. Livsmedelsframställningen å sin sida har nio underliggande sektorer. Mätt med bruttovärdet är de största bland dessa sektorer beredning av kött och köttvaror, mejerivarutillverkning, annan livsmedelsframställning och tillverkning av bageriprodukter. Branschen är i stor utsträckning beroende av den inhemska primärproduktionen, eftersom graden av inhemskt ursprung i fråga om livsmedel som framställs i Finland är 82 %. Livsmedelsindustrin har betraktats som en stabil bransch som förändras relativt långsamt. I och med den politiska osäkerheten och den ökande regleringen har affärsmiljöns förutsägbarhet dock minskat. Konkurrensen mellan livsmedelsföretag är hård. Den relativt långsamma marknadstillväxten, livsmedelsföretagens höga antal och den ökade produktionskapacitet som beror på investeringarna gör konkurrensen allt hårdare. Konkurrensen har hårdnat ytterligare på grund av den ökade importen av livs-medel till följd av en i allt högre grad internationaliserad konkurrens och det större utbudet på och populariteten av handelns egna varumärken. Den ekonomiska krisen i Europa och Finlands långsamma återhämtning från krisen har försämrat livsmedelskedjans funktions-förmåga. Också läget i Ukraina har inverkat negativt på livsmedelsindustrins och den finländska livsmedelskedjans tillväxtmöjlig-heter. För att tillväxt skulle kunna åstadkommas på den lilla, mogna hemmamarknaden, som präglas av hög grad av koncentra-tion, krävs större ansträngningar än tidigare. Utvecklingen av volymen på marknaden för dagligvaror har varit nästan noll under de senaste åren. Efterfrågan försämras av konsumenternas minskade köpkraft. I Finland betraktas dock livsmedelsbranschen på den politiska nivån som en tillväxtbransch som har framgång i den internationella konkurrensen och den kraftigt förändrade verksamhetsmiljön. Värdet av Finlands livsmedelsexport år 2013 var sammanlagt 1,6 miljarder euro. Värdet av vår internationella livsmedelshandel var sammanlagt cirka 6 miljarder euro när omsättningen för finländska bolags dotterbolag medräknas. Underskottet i handels-balansen i fråga om livsmedel var cirka 2,7 miljarder euro, eftersom det år 2013 till Finland importerades livsmedel till ett värde av 4,3 miljarder euro. Finlands export av livsmedel har riktat sig i stor utsträckning till länderna kring Östersjön, och den ryska marknadens betydelse har varit stor. Sanktionerna mot Ryssland och motsanktionerna har strypt en betydande del av vårexport. Målet är att Finlands livsmedelsexport ska fördubblas fram till år 2020. Livsmedelsbranschens Food from Finland -exportprogram, som startade hösten 2014, stöder utvecklingen av aktörerna i livsmedelskedjan och livsmedelsexporten. Kontaktperson vid arbets- och näringsministeriet: Esa Tikkanen, tfn 050 040 5459 Branschchef: Leena Hyrylä, e-post :[email protected], tfn 0295 029 047 Nyckelord livsmedelsindustrin, framställning av livsmedel och drycker, livsmedelsexport

ISSN 2323-7678

ISBN 978-952-227-911-8

Sidoantal 88

Språk Finska

Pris

- Utgivare Arbets- och näringsministeriet

Förläggare

TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 5

Sisältö

Saatteeksi ............................................................................................................ 7

1. Toimialan kuvaus ja määrittely ................................................................ 8

2. Toimialan kytkeytyminen muihin aloihin ................................................ 10

3. Toimialan yleisiä muutosvoimia .............................................................. 123.1. Elintarviketeollisuuden liiketoimintaympäristöön vaikuttavia muuttujia 12

3.1.1. Taloudellisia muuttujia .............................................................. 133.1.2. Elintarvikeala on politisoitunut .................................................. 143.1.3.Demografisiamuuttujia ............................................................. 163.1.4. Sosio-kulttuurisia muuttujia ....................................................... 183.1.5. Vastuullisuus-ympäristöllisiä muuttujia ..................................... 203.1.6. Lainsäädännöllisiä muuttujia .................................................... 243.1.7. Teknisiä muuttujia ..................................................................... 25

4. Toimialan rakenne ..................................................................................... 274.1. Kuvaus toimialan yrityksistä ............................................................... 274.2. Toimialan alueellinen jakautuminen ................................................... 314.3. Työllisyyden kehitys ........................................................................... 334.4. Uudet ja lopettavat yritykset toimialalla .............................................. 38

5. Markkinoiden rakenteesta ja kehityksestä ............................................. 405.1. Elintarviketeollisuuden asiakkuudet kotimaassa ................................ 40

5.1.1. Päivittäistavarakauppa ............................................................. 405.1.2. HoReCa-tukkukauppa .............................................................. 425.1.3. Monikanavaisuuden lisääntyminen ........................................... 44

5.2. Viennin merkitys toimialalla ................................................................ 455.2.1. Elintarvikkeiden vienti ............................................................... 465.2.2. Kasvua elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelmalla ..... 47

5.3. Elintarvikkeiden tuonti ........................................................................ 48

6. Alan taloudellinen tilanne ......................................................................... 506.1. Kannattavuus ..................................................................................... 506.2. Vakavaraisuus ja maksuvalmius ........................................................ 556.3. Pääoman käytön tehokkuus ............................................................... 56

7. Investoinnit, tuotekehitys, laatu ja lainsäädäntö ................................... 587.1. Toimialan investoinnit ......................................................................... 587.2. Tuotekehitys toimialalla ...................................................................... 60

6 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

8. Toimialan asema ja merkitys lähivuosina ............................................... 638.1. Liikevaihdon kehitys ja kasvuhakuisuus ............................................ 638.2. Keskeisiä kehittämistarpeita .............................................................. 678.3. Yrittäjyyden edistäminen .................................................................... 71

9. Yhteenveto ................................................................................................. 73

Lähteet ................................................................................................................. 76

Liite: Elintarvikealan Team-Finland ohjelma Food from Finland ................... 78


Saatteeksi

Toimialaraportit julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toi-mialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yri-tysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää seitsemän toi-mialaryhmää: elintarviketeollisuus, puutuoteteollisuus, uusiutuva energia, kaivosteollisuus, matkailualat, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut.

Raportit ovat veloituksetta saatavissa TEM Toimialapalvelun internet-sivulta osoittees-tawww.temtoimialapalvelu.fi.Toimialojenlyhyenaikavälinkehitysnäkymiätäydentävätjapäivittävät kaksi kertaa vuodessa ilmestyvät Toimialojen näkymät -katsaukset. Kaikkien toi-mialaryhmien laajat tunnuslukutiedot yrityskokoluokittain ovat vapaasti saatavilla Toimiala Online-tietopalvelustaosoitteestawww.toimialaonline.fi.Tavoitteenaon,ettätoimialara-portit ja Toimiala Online -tietojärjestelmä muodostaisivat perustietopaketin, joka tukee yri-tyshankkeiden suunnittelussa ja käsittelyssä sekä työvoimakoulutuksen suuntaamisessa.

Elintarviketeollisuus on Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala metalli-, kemian- ja metsäteollisuuden jälkeen. Tämä raportti käsittelee Elintarvikkeiden valmistusta (TOL 10) ja Juomien valmistusta (TOL11). Raportissa käsitellään alan rakennetta, markkinoita, tyy-pillisiä piirteitä, taloudellista tilaa sekä kehittämistarpeita ja tulevaisuuden näkymiä. Läh-teenä on käytetty viimeisintä saatavissa olevaa tietoaineistoa ja toimialan yritysten näke-myksiä. Raportti on tarkoitettu yrityksille, rahoittajille sekä alaa palvelevien organisaatioi-den ja sidosryhmien tarpeisiin.

Raporttiin sisältyy kansainvälistymiskatsaus, mikä käsittelee elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelmaa. Katsauksen kokoamisesta on vastannut toimialajohtaja Esa Wrang, Finpro ry, Export Finland. Teemaltaan erittäin ajankohtainen katsaus täydentää hyvin toi-mialaraportin tietosisältöä.

Kiitän lämpimästi kaikkia yhteistyötahoja sekä yritysten ja sidosryhmien edustajia, jot-ka ovat antaneet aikaansa ja asiantuntemustaan raporttia päivittäessäni. Toivon, että tämä julkaisu antaa hyvän peruskuvan elintarviketeollisuudesta sekä kannustaa toimialaa kehit-tämiseen. Muistattehan, että meidän jokaisen ostopäätökset vaikuttavat alan työllisyyteen ja maamme hyvinvointiin.

Lappeenrannassa marraskuussa 2014Leena Hyrylä, toimialapäällikkö[email protected]


1. Toimialan kuvaus ja määrittely

Elintarviketeollisuus on tuotannon arvolla mitattuna neljänneksi suurin teollisuusala metal-li-, kemian- ja metsäteollisuuden jälkeen ja kolmanneksi suurin teollinen työllistäjä Suomes-sa. Koko elintarvikeketju työllistää lähes 300 000 henkeä, mikä on 12 % työllisestä työvoi-masta. Elintarviketeollisuudessa työskentelee lähes 33 000 henkilöä noin 1 700 yritykses-sä. Monet alan yrityksistä ovat merkittäviä työllistäjiä toimipaikkakunnillaan. Ala on myös merkittävä kausi- ja sesonkityön tarjoaja.

Vuoden 2013 ennakkotietojen mukaan elintarviketeollisuuden bruttoarvo on vähenty-nyt lähes miljardilla 10,6 mrd. euroon. Ennakkotietojen mukaan jalostusarvo oli 2,5 mrd. euroa, missä laskua edelliseen vuoteen on 4 %. Luvut ovat kuitenkin ennakkotietoja ja nii-hin sisältyy yhden tupakkateollisuuden toimipaikan tiedot.

Taulukko 1. Teollisuustuotannon brutto- ja jalostusarvot vuosi 2013, ennakko (1000 euroa)

Tuotannon bruttoarvo

Osuusteoll.

Tuotannon jalostusarvo

Osuus teoll.

C Teollisuus 107 526 665 24 651 589 10-12 Elintarviketeollisuus ja tupakkatuotteiden valmistus 10 615 001 9,9 % 2 494 707 10,1 %

13-15 Tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuus 1 124 552 1,0 % 364 609 1,5 %

16-17 Metsäteollisuus 19 758 940 18,4 % 3 818 665 15,5 %

18 Painaminen ja tallenteiden jäljentäminen 1 307 591 1,2 % 489 731 2,0 %

19-22 Kemianteollisuus 21 409 674 19,9 % 3 910 034 15,9 %

23 Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus 2 918 332 2,7 % 987 181 4,0 %

24-30_33 Metalliteollisuus 48 777 632 45,4 % 11 986 044 48,6 %

31 Huonekalujen valmistus 983 555 0,9 % 348 310 1,4 %

32 Muu valmistus 631 389 0,59 % 252 307 1,0 %

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilastot

Elintarviketeollisuus koostuu kahdesta päätoimialasta, jotka ovat elintarvikkeiden valmis-tus (TOL 10) ja juomien valmistus (TOL 11). Elintarvikkeiden valmistus puolestaan koos-tuu yhdeksästä alatoimialasta. Suurimmat alatoimialat bruttoarvolla mitattuna ovat lihate-ollisuus, meijeriteollisuus, muiden elintarvikkeiden valmistus ja leipomoteollisuus. Tässä raportissa elintarviketeollisuutta tarkastellaan monessa kohtaa tilastollisen toimialaluoki-tuksen (TOL 2008) pohjalta. Toimialat, niiden alatoimialat ja toimialaluokat ovat seuraavat:

10 Elintarvikkeiden valmistus 101 Teurastus, lihan säilyvyyskäsittely ja lihatuotteiden valmistus 102 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 104 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus


105 Maitotuotteiden valmistus 106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 107 Leipomotuotteiden makaronien yms. valmistus 108 Muiden elintarvikkeiden valmistus 109 Eläinten ruokien valmistus

11 Juomien valmistus

Tilastokeskuksen tietojen mukaan elintarviketeollisuuden tuotannon bruttoarvo vuonna 2012 oli 11,6 mrd. euroa (lisäystä edellisvuoteen 3 %) ja jalostusarvo 2,6 mrd. euroa (lisäystä 3 %).

Taulukko 2. Elintarviketeollisuuden tuotannon brutto- ja jalostusarvot vuonna 2012

Toimiala

Tuotannon bruttoarvo

Tuotannon jalostusarvo

Bruttoarvon muutos, %

Jalostus-arvon

muutos. %2012 (Milj. €) 2012 (Milj. €) 2010-2012 2010-2012

Teollisuus 111 310 23 554 5,7 % -11,3 %

ELINTARVIKETEOLLISUUS YHTEENSÄ 11 590 2 598

Elintarvikkeiden valmistus 10 366 2 243 12,9 % 8,1 %

Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 2 758 508 11,9 % 7,2 %

Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 311 68 24,1 % 28,6 %

Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 473 129 3,2 % -8,0 %

Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 229 36 17,6 % 21,0 %

Maitotaloustuotteiden valmistus 2 739 435 12,8 % 7,0 %

Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 358 53 34,1 % -14,3 %

Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 1 070 474 2,6 % 13,9 %

Muiden elintarvikkeiden valmistus 1 761 452 15,3 % 6,4 %

Eläinten ruokien valmistus 668 89 22,1 % 27,7 %

Juomien valmistus 1 224 355 7,3 % -4,4 %

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilastot

Tuotannon bruttoarvo mittaa toimipaikan tosiasiallista tuotantoa. Bruttoarvo = toimitukset yrityksen muiden toimipaikkojen käyttöön + valmistevarastojen muutos + valmistus omaan käyttöön + liiketoiminnan muut tuotot - käyttöomaisuuden luovutusvoitot - kauppatavaroi-den hankinta.

Tuotannon jalostusarvo mittaa toimipaikan varsinaisessa tuotantotoiminnassa eri tuo-tannontekijöiden tuottamaa yhteenlaskettua arvonlisäystä. Jalostusarvo lasketaan tuotan-totoiminnasta saatujen tuottojen ja toiminnasta aiheutuneiden kustannusten erotuksena. Tuottoihin sisältyvät myös toimipaikan toimitukset yrityksen toisille toimipaikoille ja kustan-nuksiin hankinnat yrityksen toisilta toimipaikoilta.


2. Toimialan kytkeytyminen muihin aloihin

Elintarviketeollisuus valmistaa kuluttajille monenlaisia ruokia ja juomia arkeen, vapaa-ai-kaan ja juhlaan. Ala on Suomen suurin kulutustavaroiden valmistaja ja se myy tuotteita vähittäis- ja tukkukaupalle, ruokapalveluille ja muille elintarvikeyrityksille. Tarvitsemansa raaka-aineet elintarviketeollisuus hankkii pääosin kotimaiselta maa- ja puutarhataloudel-ta, mutta myös tuontiraaka-aineita ja -panoksia tarvitaan. Elintarvikeketjun eri osien on toi-mittava myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, mikä perustuu mahdollisimman suureen omavaraisuuteen.

Alan tuotanto on raaka-ainevaltaista. Ala on vahvasti riippuvainen kotimaisesta alkutuo-tannosta, sillä Suomessa valmistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on 82 %. Vaikka kotimaisuusastetta voidaan pitää korkeana, erilaiset tuontipanokset arvoketjun eri vaiheis-sa tekevät elintarviketeollisuuden riippuvaiseksi ulkomaankaupasta. Tuonnin aste vaihte-lee aloittain ja se on korkeinta aloilla, joissa pääraaka-aineet ovat tuontitavaraa: kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus, kalanjalostus ja eläinten ruokien valmistus. Lisäksi kah-vi- ja mausteala on vahvasti riippuvainen pääraaka-aineen tuonnista. Lihan- ja maidonja-lostuksessa sekä leipomoteollisuudessa raaka-aineiden kotimaisuusaste on korkea (Läh-de: MTT raportti 61/2012). Tällä hetkellä Venäjän asettamat vastapakotteet elintarvikkei-den tuontikiellon muodossa ovat heikentäneet maatalouden ja elintarviketeollisuuden kan-nattavuutta sekä niiden toimintaedellytyksiä.

Kauppa vastaa elintarvikkeiden hankinnasta ja jakelusta kuluttajille ja sen toiminta pe-rustuu ketjuuntuneeseen tukku- ja vähittäiskauppaan. Maatalouden, elintarvikkeiden jalos-tuksen ja kaupan lisäksi monet muut alat osallistuvat elintarviketuotantoon tuottaessaan näille tuotteita ja palveluita. Alan työpaikkojen kerrannaisvaikutukset ovat suuret arvoket-jussa. Yksi työpaikka elintarviketeollisuudessa luo muille aloille jopa neljä työpaikkaa. Ruu-alla on oleellinen merkitys sekä ihmisten että yhteiskunnan hyvinvoinnille.

Elintarviketeollisuuden pk-yritysten kytkeytyminen muihin aloihinToimialojen toiminta kytkeytyy monen muun alan toimintaan esimerkiksi erilaisiin hankin-ta-, jakelu- tai alihankintakanaviin. Raha- ja hyödykevirtojen tarkastelu on eräs tapa kuva-ta alan liiketoiminnan toimintaympäristöä.

Suomessa on hyvin keskittynyt vähittäiskauppa. Kuvan 1 mukaan noin puolet alan tuot-teista välittyy tukku- ja vähittäiskauppaan ja alihankintamyynti muille yrityksille tai teollisuu-delle on 10 %. Suoraan loppukäyttäjille menevää suurehkoa osuutta selittää se, että elintar-vikeyrityksistämme valtaosa on alle 5 henkilöä työllistäviä, ja paikalliset markkinat asiakkai-neen ovat niille keskeisiä. Suora asiakaskontakti lisää erottumista muista yrityksistä ja jake-lutien lyhyys mahdollistaa paremman myyntikatteen. Panostarkastelussa yrityskoon kasva-essa työvoimakustannusten osuus vähenee ja aineiden sekä tarvikkeiden osuus kasvaa.


Kuva 1. Raha- ja hyödykevirrat elintarviketeollisuuden pk-yrityksissä

RAHA- JA HYÖDYKEVIRRATElintarvikkeiden ja juomien valmistus

Aineet ja tarvikkeet

Ulkopuoliset palvelut

Työvoimakustannukset

Pääomakustannukset

Liiketoiminnan muut kulut

TUOTOS (jakelukanavat)

Elintarvikkeiden ja juomien valmistus

59 %

4 %

17 %

3 %

16 %

Loppukäyttäjät

Tukku- ja vähittäiskauppa

Alihankinta muille yrityksille

Vienti

Julkinen sektori

Muut

31 %

50 %

10 %

4 %

2 %

4 %

PANOSKÄYTTÖ, Pk -yritykset

TOL: 10, 11

Kulurakenteessa merkittävimmät kustannuserät ovat aineet ja tarvikkeet sekä työvoima-kustannukset. Muiden kuluerien osuus näyttää kasvaneen. Alatoimialojen välillä on ero-ja kustannusrakenteissa. Esimerkiksi leipomoalan mikroyrityksissä työvoimakustannukset muodostavat suurimman kustannuserän.

Kuva 2. Raha- ja hyödykevirrat leipomoalan mikroyrityksissä

RAHA- JA HYÖDYKEVIRRATLeipomotuotteiden valmistus

Aineet ja tarvikkeet

Ulkopuoliset palvelut

Työvoimakustannukset

Pääomakustannukset

Liiketoiminnan muut kulut

TUOTOS (jakelukanavat)

Leipomo-tuotteiden valmistus

28 %

3 %

43 %

4 %

22 %

Loppukäyttäjät

Tukku- ja vähittäiskauppa

Alihankinta muille yrityksille

Vienti

Julkinen sektori

Muut

26 %

57 %

7 %

1 %

2 %

6 %

PANOSKÄYTTÖ, alle 10 henkilön yritykset

TOL: 107


3. Toimialan yleisiä muutosvoimia

3.1. Elintarviketeollisuuden liiketoimintaympäristöön vaikuttavia muuttujia

Suomalainen elintarviketeollisuus on EU:n sisämarkkinoiden, raaka-aineen saannin, elin-tarvike-kaupan, kansainvälisten sopimusten ja monen muun toimintaympäristön tekijän kautta sidoksissa kansainvälisiin elintarvikemarkkinoihin ja säädösympäristöön. Kansain-väliset toimintaympäristön muutokset heijastuvat kotimarkkinoillemme ja vaikuttavat koko elintarvikeketjun toiminnan perusedellytyksiin.

Elintarvikeyritysten liiketoimintaympäristöä määrittävät monet tekijät kuten kuva 3 ilmen-tää. Toimialan oman sisäisen kilpailun lisäksi kilpailuympäristöön vaikuttavia voimia ovat asiakkaat, tavarantoimittajat ja muut tuotannontekijät, mahdolliset alalle tulijat sekä korvaa-vat tuotteet. Elintarvikeyritysten kilpailutilanne on kireä. Suomalaista liiketoimintaympäris-töä on voinut aikaisemmin pitää suhteellisen vakaana ja ennustettavana. Poliittisen epäva-kauden ja kasvavan sääntelyn myötä liiketoimintaympäristön ennustettavuus on kuitenkin heikentynyt oleellisesti. Suhteellisen hidas markkinoiden kasvu, suuri elintarvikeyritysten määrä ja investointien vuoksi lisääntynyt tuotantokapasiteetti kiristävät kilpailua toimialalla. Koska Suomi kuuluu EU:iin, monet taloudelliset, poliittiset ja lainsäädännölliset liiketoimin-taympäristöön vaikuttavat tekijät ovat yhteisiä unionin kanssa. Sen lisäksi toimintaympäris-töönvaikuttavatdemografiset,sosio-kulttuuriset,vastuullis-ympäristöllisetjateknisettekijät.

Kuva 3. Elintarviketeollisuuden liiketoimintaympäristössä vaikuttavia voimia

Elintarviketeollisuuteen vaikuttavat voimat

Alalle tulijatLainsäädäntöympäristö

Yhteistyökumppanit

Teollisuuden sisäinen kilpailu Asiakkaat

Raaka-aine, panostoimittajat,

työmarkkinat ptyömarkkinat

Substi-tuutit J k l k t

Taloudelliset ja teknologiset tekijät tuutit Jakelukanavatteknologiset tekijät

1

Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry


Kilpailutilanne on kiristynyt. Tehokkuutta ja tuottavuutta sekä mittakaavaetua on haettu muun muassa tuotantorakenteen keskittymisellä, mikä heijastuu supistuvana työvoiman tarpeena. Suomessa elintarvikeala nähdään kuitenkin poliittisella tasolla kasvualana, joka menestyy kansainvälisessä kilpailussa ja voimakkaassa toimintaympäristön muutokses-sa. Kasvua haetaan jalostusarvon nostamisella sekä uusille markkina-alueille hakeutumi-sena kotimaassa tai ulkomailla.

Kuva 4. Muuttujia elintarviketeollisuuden toimintaympäristössä

Elintarviketeollisuuden toimintaympäristön seitsemän muuttujaa

Taloudelliset

Demografiset

Sosio-kulttuuriset

Vastuullis-ympäristöllisety p

Tekniset

Lainsäädännölliset

P liitti tPoliittiset

Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry

3.1.1. Taloudellisia muuttujia

Elintarviketeollisuus on kotimarkkinateollisuutta. Valtaosa elintarviketeollisuuden valmista-mista tuotteista myydään Suomen päivittäistavara- ja suurtalousmarkkinoille sekä elintarvi-keteollisuuden raaka-aineiksi. Valtionvarainministeriön syksyn 2014 talouskatsauksen mu-kaan Suomen BKT:n ei ennusteta kasvavan tänä vuonna ja myös lähivuosien kasvuennus-teet ovat vaatimattomia. Ennusteiden mukaan kotitalouksien reaalitulojen kehitys on heik-koa ja yksityinen kulutus ei lisäänny edellisvuodesta. Myös yksityiset investoinnit laskevat 4,6 %. Työmarkkinoiden tilanne heikkenee edelleen ja työttömyysasteen ennustetaan nou-sevan 8,6 %:iin. Vuoden 2016 talouskasvuksi ennustetaan 1,4 %, ja kotimaisen kysynnän ennakoidaan muodostuvan edellisvuosia merkittävämmäksi kasvun lähteeksi.

Viimeisen parin vuoden ajan ennusteet ovat pitäneet sisällään oletuksen euroalueen hi-taasta toipumisesta, mutta oletus on osoittautunut optimistiseksi ja kasvun käynnistymistä odotetaan edelleen. Yksityinen kulutus on kansantaloudelle tärkeää ja taloudellinen epä-varmuus heijastuu myös elintarvikeostoksiin. Kuluttajien on havaittu suosivan edullisem-


pia tuotteita ja kauppojen omien merkkien tarjontaa. Elintarviketeollisuus Suomen suurim-pana kulutustavaroiden valmistajana ylläpitää kansantalouttamme.

Eurooppalainen talouskriisi ja erityisesti Suomen hidas kriisistä elpyminen ovat hei-kentäneet elintarvikeketjun toimintakykyä. Myös Ukrainan kriisi on vaikuttanut negatiivi-sesti elintarviketeollisuuden ja koko suomalaisen elintarvikeketjun kasvumahdollisuuksiin.

Kasvun aikaansaaminen pienillä, kypsillä ja keskittyneillä kotimarkkinoilla vaatii aiem-paa enemmän ponnisteluja. Päivittäistavaramarkkinoiden volyymikehitys on viimeksi ku-luneina vuosina ollut lähes nollassa. Heikkoon kysyntään vaikuttaa kuluttajien vähentynyt ostovoima, joka on laskenut Suomessa ja koko Euroopassa huonon taloudellisen tilan-teen, välillisen verotuksen kiristymisen sekä rahoitusmarkkinoiden epävarmuuden myötä.

Elintarviketeollisuuden pääasiallisten asiakkaiden, päivittäistavarakauppayritysten, kan-nattavuus on vaatimatonta. Kaupan taloudellisen tilanteen heikkeneminen kiristää hintakil-pailua entisestään. Private label -tuotteiden ja -tuotesarjojen määrä lisääntyy markkinoilla. Tämä voi vaikeuttaa brändituotteiden asemaa ja uhkaa vähentää niiden lukumäärää edel-leen. Kilpailuetua haetaan sekä elintarviketeollisuuden että päivittäistavarakaupan yrityk-sissä uusin tavoin, kuten verkkokaupan sekä uusien ketju- ja palvelukonseptien kehityk-sen avulla. Tiukassa hintakilpailussa uusien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen tuomi-nen markkinoille on haasteellista.

Pärjätäkseen kotimaisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä suomalaisen elin-tarviketeollisuuden kilpailukyvyn on oltava hyvä. Jos kotimainen kustannustaso kohoaa ul-komaiseen kehitykseen nähden, tuotantoa siirtyy halvempien kustannusten maihin ja eri-tyisesti valmiiden ja puolivalmiiden elintarvikkeiden tuonti kasvaa merkittävästi.

Elintarviketeollisuutta pidetään vakaana toimialana maailmantalouden suhdanteissa. Ala kohtaa kuitenkin monia haasteita toimintaympäristössä kiihtyvällä vauhdilla tapahtu-vien muutosten vuoksi. Ruuan, rehujen ja biopolttoaineiden kysyntä maailmalla kasvaa, mikä vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Kilpailu ruuan raaka-aineista kiristyy. Raaka-ainemarkkinoiden hintavaihtelut ovat hetkellisesti tasaantuneet, mutta vaihtelu voi edelleen olla arvaamatonta.

Kotimarkkinateollisuutena elintarvikeala on riippuvainen kotimaisesta raaka-ainetuotan-nosta. Keskustelua elintarvikeomavaraisuudesta ovat aktivoineet muun muassa lähiruokat-rendi sekä huoltovarmuus. Elintarvikeomavaraisuus eli tuotannon % -osuus kulutuksesta (tuotanto + tuonti) vaihtelee eri tuoteryhmissä. Monien teollisuuden käyttämien alkutuotan-non tuotteiden omavaraisuusaste on alle 100 %. Maitotuotteiden nesteomavaraisuus vuon-na 2013 oli 95 %. Lihavalmisteissa naudanlihan omavaraisuus oli 81 %, sianlihan 100 % ja siipikarjalihan 105 %. Kananmunien omavaraisuus vuonna 2013 oli 115 %. Leipäviljan omavaraisuusaste puolestaan oli kokonaisuudessaan 115 %, mutta rukiin huonoista sää-olosuhteista johtuen 26 %. Kasvisten suhteen omavaraisuus vaihtelee.

3.1.2. Elintarvikeala on politisoitunut

Julkisella vallalla on yhdistyvässä Euroopassa ja maapalloistuvassa toimintaympäristössä keskeinen rooli. Julkinen valta vaikuttaa monin eri tavoin ruokajärjestelmän kehitykseen


verotuksen, sääntelyn ja muun taloudellisen ohjauksen kautta. Myös markkinoiden ulko-puoliset poliittiset tekijät voivat aiheuttaa muutoksia.

Poliittiset riskit ovat lisääntyneet ja ne tulisi huomioida yritysten johtamisessa sekä stra-tegioissa. Elintarvikealaan kohdistuvia poliittisia riskejä on muun muassa kauppa-, turval-lisuus-, vero-, talous-, työmarkkina-, investointi- ja elinkeinopolitiikassa.

Elintarvikeala on poliittisella tasolla nähty kasvualana ja hallitusohjelmassa kasvukei-noina on esitetty lähiruokaa, luomua ja vientiä. Suomalaiset elintarvikemarkkinat ovat voi-makkaasti sidoksissa kansainvälisiin markkinoihin. Taulukko 3. ilmentää tarjonnan lisään-tymistä kotimaassa ja siinä näkyy tuonnin nopeampi kasvu vientiin verrattuna.

Taulukko 3. Elintarviketeollisuuden tarjonnan kehittyminen vuosina 2008–2012

10 Elint. valmistus

TUOTANTO (milj. €)

Bruttoarvo - Vienti Jää kotimaahan

+ Tuonti Tarjonta

2008 9 296 1 056 8 240 2 172 10 412

2009 8 982 936 8 046 2 229 10 275

2010 9 179 1 041 8 138 2 484 10 623

2011 9 969 1 141 8 828 2 746 11 574

2012 10 366 1 219 9 147 3 054 12 201

Muutos 1 070 163 907 882 1 789

2008 - 2012 12 % 15 % 11 % 41 % 17 %

11 Juomat

TUOTANTO (milj. €)

Bruttoarvo - Vienti Jää kotimaahan

+ Tuonti Tarjonta

2008 1 257 191 1 066 380 1 446

2009 1 182 164 1 019 354 1 372

2010 1 140 154 987 376 1 363

2011 1 222 174 1 049 394 1 443

2012 1 224 179 1 045 403 1 448

Muutos -33 -12 -21 23 2

2008 - 2012 -3 % -6 % -2 % 6 % 0 %

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot ja Tullihallitus/Uljas CPA 2008 2

Elintarvikemarkkinoihin vaikuttavat monet politiikan eri lohkot. EU:n maatalouspolitiikka vai-kuttaa suomalaiseen ruokatuotantoon ja EU-tuet muodostavat merkittävän osan maata-louden saamasta kokonaistulosta. EU:n maatalouspolitiikkauudistuksesta, CAP-uudistuk-sesta pääosa tulee voimaan vuoden 2015 alussa. EU:n jäsenvaltioilla on tulliliiton johdos-ta periaatteessa yhteinen kauppapolitiikka, joka vaikuttaa kolmansien osapuolten kanssa käytäviin neuvotteluihin. Kauppapolitiikkaa käytetään myös pakotteena kansainvälisissä kriiseissä. Tästä tuorein esimerkki ovat Suomen elintarvikealaan voimakkaasti vaikuttavat Venäjän pakotteet ja niiden vastapakotteet. Tuotannon arvoketjut globalisoituvat ja EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset vaikuttavat markki-


noihin. Kiinan vaikutus on kasvava. EU on myös solminut joitakin kahdenkeskisiä kauppa-sopimuksia ja käynnissä ovat neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen markkinat voisivat tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaiselle ruokaosaamiselle esimer-kiksi erilaisten free from -tuotteiden muodossa.

Elintarviketeollisuutemme suuryritykset ovat kansainvälistyneet ja kiinnostuneet kas-vavista Aasian markkinoista. Elintarvikevientimme on ollut pitkälti suurten yritysten varas-sa, mutta nyt pk-yritykset ovat entistä kiinnostuneempia kasvua mahdollistavasta viennis-tä. Elintarvikealan Team Finland vientiohjelmalla tuetaan viennin kehittämistä. Kotimaisen kilpailukyvyn varmistamiseksi ja viennin tukemiseksi tarvitaan toimintaa tukevaa elinkei-no-, teollisuus- ja kauppapolitiikkaa.

Erilaiset veromuutokset vaikuttavat elintarvikkeiden hinnoitteluun ja kulutukseen. Täs-tä hyvä esimerkki on keksien, vohveleiden ja pikkuleipien voimakkaasti kasvanut tarjon-ta ja kulutus, koska makeisten hintoja nostanut valmistevero muutti keksit entistä houkut-televimmiksi herkuttelutuotteiksi. Myös alkoholiveron nostovaikutukset ovat lisänneet yk-sityistä alkoholijuomien maahantuontia Virosta. Veropolitiikka vaikuttaa kulutuksen lisäksi yritysten toimintaedellytyksiin, investointeihin ja työllisyyteen.

3.1.3. Demografisia muuttujia

Globaalit elintarvikemarkkinat kasvavat merkittävästi muun muassa Aasian maiden kan-santalouksien kehittyessä. Samalla tuotantopanosten ja vastaavasti elintarvikkeiden hin-tavaihtelut lisääntyvät. OECD:n arvion mukaan maapallon ruokatuotannon olisi kaksinker-taistuttava vuoteen 2050 mennessä. Väestönkasvu, ikääntyminen, kaupungistuminen, li-sääntyvä biopolttoaineiden kysyntä, ilmastonmuutos ja elintason noususta johtuvat kulu-tusmuutokset vaikuttavat ruokatuotantoon. Globaalit muutokset tarjoavat kasvumahdolli-suuksia suomalaiselle elintarvikealalle ja ruokaosaamiselle.

Yksityinen kulutus on kansantaloudelle tärkeää. Suomessa oli 2 595 000 kotitaloutta vuonna 2012. Kotitalouksien keskikoko oli 2,06 henkeä ja koon lasku on jatkunut. Yhden hengen talouksia on maassamme yli 40 %, kahden hengen talouksia 35 % ja kolmen hen-gen talouksia 11 %. Neljän tai yli neljän hengen kotitalouksia on 14 %. Keskimääräiset tulot vuonna 2012 olivat 27 184 euroa tulonsaajaa kohti, miehillä 31 297 ja naisilla 23 304 euroa.

Perhekoon pienentymisen ohella kuluttajat vanhenevat. Vuonna 2025 neljännes suo-malaisista on yli 65-vuotiaita, joten väestön ikääntyminen on voimakas ilmiö. Tämän osto-voimaisen senioriväestön arvioidaan syövän yhä useammin ulkona sekä arvostavan pal-velua ja yksilöllisiä valintoja mahdollistavia ruokalistoja. Ylipaino ja monet muut elintapaan liittyvät taudit ovat yleistymässä. Syöminen ja juominen ovat entistä vahvempi osa yksilöl-listä identiteettiä ja persoonallisuuden ilmentämistä.

Elintason kohotessa kotiin ostettujen elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien osuus kotitalouksien kaikista kulutusmenoista on vuosien saatossa laskenut kuten kuva 5 osoit-taa. Asuminen ja energia muodostavat kotitalouksien suurimman kulutusmenon. Elintarvik-keiden ja alkoholittomien juomien yksityiset kulutusmenot olivat 13 030 milj. euroa vuonna 2013. Asukasta kohti laskettuna yksityiset ravintomenot ilman muita juomia vuonna 2013 olivat 2 334 euroa. Ruuan osuus kulutusmenoista on pysynyt melko samalla tasolla 2000-lu-


vulla ja taso on melko yhtenevä vanhojen EU-maiden kanssa. Kotitalouksien kulutusme-not kasvoivat vuonna 2013 nimellisesti 1,9 %, ja eniten nousua oli asumis- ja elintarvike-menoissa. Kotitalouksien elinkustannusten nousun lisäksi kiristyvä verotus vaikuttaa kulu-tukseen. Suomessa elintarvikkeiden kuluttajahinnoissa erilaisten veroerien osuus on suu-ri. Ruuan hinnassa erilaisten verojen osuuden on laskettu olevan yli 40 %.

Elintarvikkeiden osuus kotitalouksien kulutusmenoista vaihtelee tuloluokittain. Keskimää-rin suomalainen kotitalous käyttää elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin noin 12,5 % kokonaiskulutuksestaan. Pienituloiset kotitaloudet käyttävät suuremman osuuden koko-naiskulutuksestaan elintarvikkeisiin kuin ylemmät tuloluokat. Alin tuloviidennes käytti noin 15,8 % ja toiseksi alin noin 14,9 % kulutusmenostaan elintarvikkeisiin vuonna 2012. Ylim-mällä tuloviidenneksellä osuus oli puolestaan noin 10,5 % kokonaiskulutuksesta. Kuvas-sa 6 on esitetty ravintomenojen kulutusjakauma. Ravintomenot vaihtelevat myös hieman kotitaloustyypeittäin. Koska ruoka on välttämättömyyshyödyke, kuluttajien ostovoiman yl-läpitäminen on tärkeää. Kansalaisten ostovoiman kehittyminen on elintarviketeollisuuden kannalta oleellista. Elintarviketeollisuusliitto nostaa omassa hallitusohjelmassaan keskei-seksi kotimarkkinoiden elinvoimaisuuden.

Kuva 5. Kotitalouksien kulutusmenot käyttötarkoituksen mukaan vuosina 1975–2013 käypiin hintoihin

0

5

10

15

20

25

30

35

1975

1977

1979

1981

1983

1985

1987

1989

1991

1993

1995

1997

1999

2001

2003

2005

2007

2009

2011

2013

Elintarvikkeet, juomat ja tupakka

Vaatetus ja jalkineet

Asuminen

Sisustus ja kodinhoito

Terveys

Kuljetus ja tietoliikenne

Virkistys, kulttuuri ja koulutus

Hotellit, kahvilat ja ravintolat

Sekalaiset tavarat ja palvelut

Lähde:http://www.findikaattori.fi/fi/23HUOM.Y-akselintietoOsuuskulutusmenoista,%


Kuva 6. Kotitalouksien ravintomenojen % -osuudet asukasta kohden vuonna 2013

Kahvi,tee ja kaakao

3 %

Hedelmät ja kasvikset

21 %Rasvat ja öljyt

2 %

Maito, juusto & munat20 %

Kala ja kalatuotteet

5 %

Liha ja lihatuotteet

21 %

Leipä ja viljatuotteet

16 %

Muut (ei sisällä muita juomia)

2 %

Sokeri,hillo, hunaja, suklaa ja

makeiset10 %

Lähde: Ruokatietoyhdistys ry/ Tietohaarukka 2014

3.1.4. Sosio-kulttuurisia muuttujia

Yhä suurempi osa suomalaisista on kiinnostunut eettisestä, kestävästä ja terveellisestä os-tamisesta. Ruuassa ostetaan hyvää omatuntoa ja hyvää oloa. Hyvää omatuntoa ostavat pyrkivät ostamaan ekologisesti ja eettisesti toimivien yritysten tuotteita. Hyvän olon ostajat käyttävät rahaa siihen, että he itse ja heidän perheensä voivat hyvin.

Kulutus polarisoituu. Suurelle osalle kuluttajista ruuan kotimaisuus on entistä tärkeäm-pää. Suomalaiset arvostavat kotimaisten tuotteiden laatua ja turvallisuutta ja sitä, että ruo-ka on tuotettu lähellä. Aina ei kuitenkaan haluta tyytyä pelkästään kotimaisiin elintarvikkei-siin, ja kaikille se ei ole hintasyistä mahdollistakaan. Vaikean taloustilanteen vuoksi yhä useampi on kiinnostunut kaupan omista merkeistä ja tarjoustuotteista sekä ostaa ulkomail-ta edullisempia elintarvikkeita ja varsinkin alkoholijuomia.

Vuonna 2014 julkaistut uudet kansalliset ravitsemussuositukset korostavat kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutuksen lisäämistä, rasvojen laatua sekä punaisen lihan ja suo-lan vähentämistä. Vaikka suositukset ovat kokonaisuudessaan aiempaa sallivammat, ne eivät silti saavuta laajaa kuluttajien luottamusta. Erilaiset ruokavaliot siirtävät ruokavalin-tojen painopisteitä yllättävän nopeasti. Yksilökeskeisyys korostuu, sillä ruoan merkitys it-seilmaisun välineenä kasvaa. Varsinaista vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavien määrä on pienentynyt, mutta hiilihydraattitietoisuus on tullut jäädäkseen. Kansainvälisel-lä tasolla sokerin, suolan ja tyydyttyneiden rasvojen saantia sekä alkoholin kulutusta ha-lutaan vähentää poliittisin toimin. Proteiinipitoinen ruokavalio on edelleen kasvava trendi.

Ruuan turvallisuus ja ruokaskandaalit huolestuttavat kuluttajia. Kuluttajat pohtivat, voi-ko ruuan tuotantoketjuun ja sen läpinäkyvyyteen luottaa, mutta samalla he tiedostavat koti-maisen tuotannon hyvät puolet. Myös eläinten kasvuolosuhteet huolestuttavat suurta osaa


suomalaista. Muita mietityttäviä aiheita ovat kasvien geenimuuntelu, tuotannon ympäris-töystävällisyys, lisäaineiden käyttö ja valmisruuan terveellisyys.

Ruokahifistelyonsaanutuudenmuodon,jossakotoisatlapsuudestatututvaativatkinreseptitovatkunniassa.Ruokahifistelyynkuuluuaktiivinenkeskustelujakokemustenja-kaminen tuttavapiirissä ja sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media vauhdittaa trendien muutoksia, ja sillä on suuri vaikutus jopa yksittäisten tuotteiden myyntiin. Suhtautuminen ruuan alkuperään, valmistukseen ja raaka-aineisiin on polarisoitunutta. Osa kuluttajista ei välitä ruuan taustoista lainkaan, kun osa taas suhtautuu kaikkeen kriittisesti ja hyödyntää mediaa aktiivisesti yksityiskohtia selvittäessään.

Kuluttajan kokonaisvaltainen hyvinvointi on keskiössä ja kansanterveys onkin Suomessa parempi kuin koskaan. Yhä suurempi osa väestöstä ei kuitenkaan hallitse elämäntapojaan ja ruokailutottumuksiaan, minkä vuoksi polarisaatio kansanterveydessä vahvistuu. Elämän-tapoihin liittyvät sairaudet, kuten lihavuuden myötä yleistyvä tyypin 2 diabetes lisääntyvät. Henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitoon sekä monien elintasosairauksien hallintaan tar-vitaan konkreettista tutkittua tietoa. Lisäksi tukea tarvitaan sopivien elintarvikkeiden valin-nassa ja oikeanlaisessa ravitsemuksessa. Kulutuskäyttäytymisen ymmärtäminen on entis-tä tärkeämpää oikeanlaisten tuotteiden ja elämyksen tarjoamiseksi kuluttajalle.

Ruuasta käydään vilkasta keskustelua ja sosiaalinen media sekä ruokaohjelmat lisää-vät sen kuuluvuutta. Kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavat monet tekijät: esimerkiksi liikku-va elämätapa lisää liikkeellä syömistä. Nälkää torjutaan erilaisilla välipalajuomilla ja ate-rian korvikkeilla. Välipalaistuminen ja arjen nautiskelu tulevat osaksi ruokakulttuuria. Voi-mistuva terveys- ja hyvinvointitrendi ja ihmisten proaktiivinen suhtautuminen omaan ter-veyteen lisäävät kuluttajien kiinnostusta ruuan terveellisyydestä. Erilaisten ruokatrendien kirjo on runsas, ja niiden alkamisen sekä keston ennakoiminen ovat haasteellisia. Nyt pin-nalla olevissa trendeissä korostuvat nautinnollisuus, terveys ja hyvinvointi. Ruokavalinto-jen merkitys kuluttajan identiteetin ja persoonan ilmentämisessä on lisääntynyt. Toisaalta ruokateema toimii myös kuluttajien ryhmäyttäjänä, joten ruoan avulla sekä erottaudutaan että liittoudutaan.

Taloustutkimuksen Suomi Syö 2014 -tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen piti runsasproteiinista ruokavaliota terveellisenä. Lihaksikkuuden ihailu hoikkuuden sijaan nä-kyy myös kevyttuotteiden suosion laskuna. Enää neljännes vastaajista pyrkii valitsemaan niin sanotun kevyttuotteen. Kevyttuotteita suosivat sekä yli 54-vuotiaat että alle 25-vuoti-aat naiset. Kyselyssä parhaiten terveellistä ruokavaliota kuvasi monipuolisuus, ja se sisäl-tää runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Naisilla, miehillä, nuorilla ja vanhoilla näke-mykset terveellisestä ruokavaliosta vaihtelivat. Naiset pitivät terveellisenä kasviksia, mar-joja ja luonnollisuutta, miehet puolestaan proteiinipainotteisuutta, ruoan keveyttä ja tuore-utta. Nuoremmat hakivat terveellisyyttä ruokavalioonsa monipuolisuuden ja proteiinin kaut-ta, kun taas iäkkäämpi väki korosti kuitupitoisuutta ja kotimaisia raaka-aineita.

Ruuanlaitto kotona kiinnostaa. Philipsin teettämän tutkimuksen mukaan 71 % suoma-laisista haluaisi kokata kotona nykyistä enemmän. Vastaajista 36 % kertoi valmistavansa yleensä ruoan itse tuoreista raaka-aineista alusta alkaen. Joka viides kertoi kokeilevansa uusia ruokalajeja säännöllisesti ja 16 % kokee rentoutuvansa ruoanlaiton parissa. Harras-tuksekseen ruoanlaiton mainitsee 13 % vastaajista. Kolmannes vastaajista piti tuotteen laa-


tua hintaa tärkeämpänä valintakriteerinä ja joka viides suosii lähiruokaa hinnasta huolimat-ta. Selvityksessä 32 % totesi raaka-aineiden hinnan määrittävän ruokavalintoja.

Kotimaisuutta arvostetaanKotimaisen ruuan ja suomalaisen ruokakulttuurin arvostus on kasvussa. Sitä ilmentää muun muassa Markkinointi&Mainonta -lehden ja Taloustutkimuksen arvostetuimmat brändit Suo-messa 2014 tutkimus, jossa voiton vet kuudennen kerran Fazerin Sininen. Kolmannella si-jalla oli Fazer ja yhdeksännellä sijalla Valio. Hyvää Suomesta (Joutsenlippu) ja Joutsen-merkki (ympäristömerkki) olivat neljännellä ja viidennellä sijalla. Listalla 30 kärkijoukkoon kuuluivat edellisten lisäksi Juhla Mokka, Valio Oltermanni, Valio Voi, Paulig, Presidentti-kahvi, Elovena, Valio Koskenlaskija, Luomu (alkuperämerkki), Valio AURA ja Geisha. Tu-lokset kertovat myös pitkäjänteisestä työstä brändien rakentamisessa ja kuluttajien brän-di-uskollisuudesta. Brändin luonteeseen sisältyy arvolupaus kuluttajalle. Kotimaisuuden ar-vostuksesta kertoo myös päivittäistavarakaupan tarjonta. Kaupat ovat tuoneet markkinoille kotimaisuuteen perustuvia omia merkkejä ja kampanjoineet kotimaisuuden puolesta. Myös Lidlissä tarjonnan kotimaisuusaste on noussut, ja se on keskimäärin 30–40 % tarjonnasta.

Ruuan alkuperästä kiinnostuneille kuluttajille pakkausmerkinnät ovat ensisijainen tiedon lähde. Lainsäädännön edellyttämien merkintöjen lisäksi voidaan käyttää erilaisia vapaaeh-toisia merkintöjä kuten avainlippua, Hyvää Suomesta -merkkiä, Sirkkalehteä, Maakuntien Maut tai Luomuleppäkerttumerkkiä. Suomen lippua voidaan käyttää tuotteiden yhteydes-sä symboloimaan tuotteen kotimaisuutta. Tuotteen on silloin oltava sekä valmistuksen että raaka-aineiden osalta kokonaan tai pääosin kotimainen. Hyvää Suomessa -merkki on ollut yli 20 vuotta vapaaehtoinen Suomessa valmistettujen pakattujen elintarvikkeiden merkintä-järjestelmä. Merkki on tuotekohtainen ja se on käytössä noin 240 elintarvikevalmistajalla.

EU:n maantieteellisten alkuperämerkintöjen käyttö ja merkitys on Suomessa toistaisek-si vähäinen. Aito perinteinen tuote (APT) -merkintä on karjalanpiirakalla, kalakukolla ja sah-dilla. Suojattu alkuperänimitys (SAN) on Lapin poronlihalla, Lapin porokuivalihalla ja Lapin porokylmäsavulihalla sekä Kitkan viisas -muikulla ja Lapin puikulalla. Suojattu maantieteel-linen merkintä (SMM) on puolestaan Kainuun rönttösellä ja Puruveden muikulla. Merkin-nät liittyvät usein paikallisiin tuotteisiin ja valtakunnallisille tuotteille merkinnän saaminen on vaikeampaa. Nimisuojamerkintä on luonteeltaan kollektiivinen ja sitä voisivat hyödyn-tää suojamerkinnän ehdot täyttävät yritykset. Nimisuoja voisi osaltaan helpottaa suoma-laisen ruuan ja ruokakulttuurin tunnetuksi tekemistä.

3.1.5. Vastuullisuus-ympäristöllisiä muuttujia

Vastuullisuus elintarviketeollisuuden yritysten ja kaupan toiminnassa on vakiintunut osak-si liiketoimintaa. Elintarvikealan vastuullisuuden haasteena on monialaisuus; sen sisältö ja merkitys vaihtelevat toimijoittain ja toimialoittain. Vastuullisuus käsitteenä sekä keinot sen todentamiseksi ja osoittamiseksi selkeytyvät ja yhtenäistyvät ajan myötä, mutta sitä ennen yritykset viestivät omin tavoin vastuullisuustoimistaan.

Kiristynyt säädösympäristö ja yritysten välinen kilpailu edistävät vastuullisuutta elintar-vikeketjussa. Elintarviketeollisuuden vastuullisuustoimissa korostuu monia asioita, kuten


valmistusaineiden alkuperä, tuoteturvallisuus, tuotannon eettisyys, tehokas energian ja raa-ka-aineiden käyttö, elintarvikehävikin vähentäminen, työllistämisvaikutukset, maaseudun elinvoimaisuus ja kansallinen ruokaturva. Raaka-aineiden hankintaketjujen taustojen on ol-tava entistä paremmin selvillä. Asiakkaat vaativat tarkkaa dokumentaatiota ja myös monet muut sidosryhmät, kuten kuluttajat ja media, ovat kiinnostuneita alan yritysten vastuullisista toimintatavoista. Myös ravitsemus on keskeinen osa elintarviketeollisuuden yritysvastuuta.

Tutkimuksen kehittyessä elintarviketeollisuuden tieto ja ymmärrys oman toiminnan sekä koko ketjun ympäristövaikutuksista lisääntyvät. Haasteena on edelleen elintarviketuotan-non pitkälti biologisiin prosesseihin perustuvien ympäristövaikutusten monimutkaisuus, mikä vaikeuttaa yhdenmukaisen ja vertailukelpoisen tiedon tuottamista. Keskustelu luonnonva-rojen turvaamisesta ja kestävästä käytöstä lisääntyy, minkä vuoksi ympäristövastuuta jä-sennetään ilmastonmuutoksen ohella myös monien muiden ympäristövaikutusten kautta. Yritysten ja tuotteiden ympäristösuorituskyvyn todentamista varten kehitetään erilaisia las-kentamenetelmiä, joiden avulla tuotetaan tietoa myös ympäristöaiheista yritysten välistä viestintää ja kuluttajaviestintää varten. Haasteena on kehittää kustannustehokkaita mene-telmiä, jotka sopivat erikokoisten ja eri toimialoja edustavien elintarvikeyritysten käyttöön.

Ilmastonmuutoksen hillintä sekä kestävä energiatalous ovat yksi keskeisimpiä ympä-ristöpolitiikan painopistealueita myös lähitulevaisuudessa sekä EU:ssa että kansallisesti. Tämä heijastuu yritysten toimintaan erilaisina energiatehokkuuteen liittyvinä tavoitteina ja linjauksina. Painotus saattaa jollain aikavälillä siirtyä toistaiseksi vapaaehtoisista toimen-piteistä yritysten energiatehokkuutta määrittelevään minimisääntelyyn.

Resurssitehokkuus ja siihen liittyen erityisesti ruokahävikki puhuttavat yhä enemmän osana elintarvikeketjun vastuullisuutta. Ravitsemus- ja ympäristönäkökulmat pyritään so-vittamaan yhteen. EU-tasolla pyritään määrittelemään keinoja elintarviketeollisuuden ym-päristövaikutusten ja erityisesti elintarvikeketjussa syntyvän ruokahävikin vähentämisek-si. Lisäksi lähivuosina tarkastellaan pakkauksiin ja pakkausjätteeseen liittyviä näkökohtia, mikä saattaa johtaa tiukentuviin EU-tason ja kansallisiin velvoitteisiin. Kansallisella tasolla yritysten resurssitehokkuutta kirittää vuonna 2016 voimaan tuleva orgaanisen aineen kaa-topaikkakielto. Pakkausten hyötykäyttöä koskeva kansallinen lainsäädäntö tiukentuu, mikä lisää sekä yritysten hyötykäyttövelvoitteita että niistä huolehtimiseen liittyviä kustannuksia.

Raaka-ainetuotannon kestävän kehityksen vaatimukset ja eettiset haasteet lisääntyvät jatkuvasti. Raaka-ainetuotannolle asetetaan yhä tiukempia lainsäädäntövaatimuksia eläin-ten hyvinvointi- ja ympäristönäkökohtien huomioimiseksi sekä maatalousperäisten vierasai-neiden vähentämiseksi. Säädösten tiukentaminen saattaa vähentää tuotantoa tai tuotan-non kasvumahdollisuuksia. Tästä esimerkkinä on komission vuoden 2013 keväällä teke-mä päätös kieltää neonikotinoidit öljykasvien viljelyssä. Päätös saattaa johtaa öljykasvien viljelyn merkittävään vähenemiseen Suomessa ja sitä kautta vaikeuttaa myös kotimaista öljynpuristamista ja rehuvalkuaisen saantia.

Elintarvikeala osana biotalouttaRuuan riittävyyteen ja kestävään kehitykseen etsitään ratkaisuja biotalouden kehittämi-sestä. Biotalous on maailmanlaajuisesti yksi vahvemmin kasvavia talouden ajureita ja yksi Suomen teollisuuden kolmesta painopisteestä. Sen nähdään tarjoavan ratkaisuja globaa-


leihin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi resurssiniukkuus, kaupungistuminen, väestöraken-teen muutokset, digitalisoituminen sekä tiedostava kuluttaminen.

Suomeen on luotu vuoteen 2025 ulottuva biotalousstrategia. Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelui-den tuottamiseen. Biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista ja ehkäisemään ekosysteemin köyhtymistä. Tärkeimpiä uusiutuvia luonnonvaroja maassam-me ovat metsien, maaperän, peltojen, vesistöjen ja meren biomassa sekä makea vesi. Ta-salaatuinen ja riittävä talousvesi on yksi elintarvikkeiden valmistuksen perusedellytyksistä.

Maailman väestön nopea kasvu, ehtyvät luonnonvarat ja luonnon hupeneva monimuo-toisuus sekä ilmastonmuutos edellyttävät biotalouden kehittämistä. Vuonna 2030 maailmas-sa tarvitaan 50 % nykyistä enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja 30 % enemmän vettä. Kasvava kysyntä aiheuttaa luonnonvarojen niukkuutta ja niiden hinnan nousua. Sik-si raaka-aineiden saatavuudesta ja käytön tehokkuudesta muodostuu uusi kilpailuetu. Li-säksi voimistuva ympäristötietoisuus ja tiukkeneva lainsäädäntö ohjaavat vähemmän ym-päristöä kuormittavien tuotteiden valmistukseen.

Biotalousstrategian mukaan biotalous mahdollistaa perinteisen elintarviketeollisuuden liiketoiminnan ja viennin kasvua. Ruokajärjestelmässä uutta liiketoimintaa voi syntyä, kun hyödynnetään suljettujen kiertojen, biojalostamoiden sekä kotieläintuotannon sivuvirtojen ja peltobiomassojen tarjoamat mahdollisuudet. Elintarviketeollisuuden sivuvirroista voi-daan tuottaa uusia biojalosteita kemianteollisuudelle. Myös sivuvirtojen energiajakeita voi-daan hyödyntää energian tuotannossa. Alueellisia resursseja hyödyntävä paikallisen ruo-an tuotanto on osa vihreän talouden kasvua. Luonnontuotteet tarjoavat biotaloudelle uu-sia liiketoimintamahdollisuuksia, ja niiden tuotteistamista sekä vientiä voidaan kasvattaa uusien kuluttajatrendien ansiosta. Suomessa on osaamista funktionaalisten elintarvikkei-den kehittämisessä.

Luonnontuotteisiin liittyen villiruoka on nostettu yhdeksi kasvumahdollisuudeksi. Villi-ruualla tarkoitetaan marjoja, sieniä, riistaa, poroa, villikalaa, villivihanneksia ja -yrttejä. Suo-malaiset haluaisivat lisätä esimerkiksi riistalihan käyttöä, mutta käytön lisäämistä rajoittaa sen saatavuus. Osaamisen kehittämistä tarvitaan, jotta voidaan varmistaa sienten tai vil-likasvien turvallisuus kaupallisessa toiminnassa. Saatavuuden ohella luonnontuotteiden teolliseen hyödyntämiseen liittyy haasteita kuten keruun organisointi, jokamiehenoikeudet ja vastuukysymykset. Luonnontuotealan yrittäjyyden kehittymisen kannalta on ratkaisevaa luonnontuotteiden kaupallinen talteenotto. Kaupallisesti tärkeimmät luonnontuotteet ovat tällä hetkellä mustikka, puolukka, lakka ja herkkutatti. Luonnontuotteissa on kuitenkin po-tentiaalia, varsinkin niiden monipuolisessa hyödyntämisessä, pitemmälle jalostamisessa ja erilaisten jakeiden kaupallistamisessa.

Monimuotoisuutta lähi- ja luomuruoallaPaikallisesti tuotetun ruuan suosio on kasvanut Suomessa sekä EU:n alueella. Lähiruoka-käsitteen määrittely vaihtelee toimijoittain. Valtioneuvoston hyväksymässä Lähiruokaohjel-massa lähiruualla tarkoitetaan paikallisruokaa, joka edistää alueensa paikallistaloutta, työl-lisyyttä ja ruokakulttuuria, joka on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja jota markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Lähiruoka ja ruoan paikallisuus liittyvät lyhyi-


siin jakeluketjuihin, joita määrittävät taloudellisten toimijoiden määrän väheneminen ket-jussa, toimijoiden yhteistyö, paikallinen talouskasvu sekä tuottajien ja kuluttajien maantie-teelliset ja sosiaaliset yhteydet. Hintaa lukuun ottamatta kuluttajat liittävät lähiruokaan pal-jon myönteisiä ominaisuuksia. Matkailussa lähiruokaa voidaan hyödyntää erilaistamises-sa ja ruokatarinoissa.

Luomutuotteen maatalousperäisestä raaka-aineesta vähintään 95 % on luonnonmukai-sesti tuotettu. Suomessa on useista EU-maista poiketen viranomaispohjainen luomutuo-tannon valvontajärjestelmä. Meillä luomuelintarvikkeiden tuotantoa ja markkinoita valvovat Evira, ELY-keskukset, Valvira, kunnat ja Tullihallitus. Jokaisen tuotantoa harjoittavan toi-mijan on kuuluttava luomuvalvontaan. Luomutuotteet tunnistetaan luomumerkeistä, jois-ta osa on vapaaehtoisia. EU:n luomutunnuksen, Eurolehden, käyttö on pakollista kaikissa EU:ssa valmistetuissa valmiiksi pakatuissa luomuelintarvikkeissa. Luomutuotantoehtojen vaatimuksia noudatetaan hyvin maassamme.

Luomumarkkinat ovat vielä pienet. Suomen luomumarkkinoiden arvo oli noin 220 milj. euroa heinäkuun 2013 ja kesäkuun 2014 välisellä ajanjaksolla Pro Luomu ry:n arvion mu-kaan. Luomun osuus Suomen elintarvikemarkkinoista on noin 1,7 %. Globaalisti luomun myynti on lisääntynyt noin 2-5 % vuodessa, mutta Suomessa talouden taantuma vähen-si kasvun noin 2 %:iin. Luomun myyntiä ei kuitenkaan tilastoida, joten markkinoiden koko perustuu arviointeihin.

Luomutuotteita on saatavilla lähes kaikissa tuoteryhmissä ja valikoimat ovat monipuo-listuneet. Isoimpien kauppojen tarjonnassa on laajimmillaan noin 3 000 luomutuotetta, jois-ta noin 60 % on kotimaisia. Kauppoihin on saatu muun muassa suomalaista luomubroi-leria. Päivittäistavarakauppa on keskeinen luomun myyntikanava, mutta verkkokaupan ja ruokapiirien merkitys hankintakanavina voi kasvaa jatkossa. Myydyin yksittäinen tuote on edelleen luomumaito. Luomu kuluttajabarometrin 2013 mukaan neljäsosa suomalaisista lukeutuu luomun aktiivikuluttajiin ja toinen neljännes on luomun pienkuluttajia. Noin puolet suomalaista ostaa luomua vain satunnaisesti tai ei lainkaan. Puolet kuluttajista arvioi luo-mukulutuksensa lisääntyvän lähitulevaisuudessa, mutta kasvu on tasaantumassa. Tuottei-den hinnakkuus vähentää kuluttajien ostohalukkuutta.

Luomualan kehittämisohjelman tavoitteiksi on nostettu luomutuotannon lisääminen, kotimaisen luomuelintarviketarjonnan monipuolistaminen ja luomuruuan saatavuuden pa-rantaminen. Tavoitteena on ollut nostaa luomumarkkinoiden arvo 330 milj. euroon vuonna 2015. Luomua lisää -kehittämisohjelman päivitetyssä toimintasuunnitelmassa kehittämis-kohteiksi nostettiin: luomutuotannon tuottavuuden nousun, markkinointikanavan löytymi-nen kaikelle luomutuotannolle ja luomun arvon kirkastaminen kuluttajille. Kasvun aikaan-saaminen edellyttää koko alan tiivistä yhteistyötä.

Luomu tarjoaa kuitenkin liiketoimintamahdollisuuksia kotimaassa ja viennissä. Se vas-taa tietyn kuluttajaryhmän tarpeisiin ja lisää osaltaan tuotetarjonnan monipuolisuutta. Luo-muelintarvikkeiden valmistus ja markkinointi on monen yrityksen strateginen valinta. Ja-lostavalle teollisuudelle laadukkaan luomuraaka-aineen jatkuva saaminen sopivaan hin-taan on oleellista.


3.1.6. Lainsäädännöllisiä muuttujia

Elintarviketeollisuus on Euroopan kattavimmin säännelty ala. Sen lainsäädännöstä 98 % on harmonisoitu EU-tasolla ja on sellaisenaan sovellettavaa. Elintarviketeollisuuden sää-dösympäristö kattaa elintarvikelainsäädännön lisäksi lukuisan määrän eri politiikka-aluei-den säädäntöä ja sääntely kohdistuukin tuotteen lisäksi koko elintarvikeketjun toimintaan.

Sekä EU:n että Suomen säädösympäristö uudistuu ja lisääntyy jatkuvasti. Se myös tiukentuu edelleen. Elintarviketeollisuudelle tulee uusia velvoitteita usean hallinnon alal-ta, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia ja kasvattaa kynnystä tuoda uusia tuotteita markkinoil-le. Yritystoiminta vaikeutuu säädösten, ohjeiden, verotuksen ja kaupallisen asiakaspinnan toisinaan ristiriitaistenkin vaatimusten myötä. Yksittäiset säädökset tuovat usein muutos-paineita teollisuuden toimintamalleihin. Liiallinen sääntely haittaa koko EU:n kilpailukykyä, ja sen vuoksi komissio edistää parhaillaan niin sanottua REFIT-ohjelmaa (Regulatory Fit-ness and Performance Programme). Ohjelmalla tähdätään sääntelyn keventämiseen hal-linnollisen taakan ja päällekkäisyyksien, epäjohdonmukaisuuksien sekä vanhentuneiden mittareiden näkökulmasta. Myös Suomessa turhan lainsäädännön ja valvonnan purkami-nen on poliittisella tasolla koettu erittäin tarpeelliseksi.

Kansallisella säädösympäristöllä ja viranomaisohjeilla on edelleen tärkeä rooli ja mer-kitys suhteessa elintarvikealan EU-sääntelyyn. Elintarvikelain hallinto ja valvonta ovat osa ympäristöterveydenhuollon hallintoa. Elintarvikelain ohella kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa terveydensuojelulaki (mukaan lukien vesihuolto), eläinlääkintälaki ja eläinsuojelulaki sekä elintarvikesektorista etäämpänä olevat tupakkalaki ja kuluttajaturvallisuuslaki. Kuntien heikon taloustilanteen vuoksi ympäristöterveydenhuollon valvontamaksut saattavat nousta.

Taantumassa olevan hyvinvointivaltion rahoituspaineiden vuoksi elintarvikkeisiin koh-distuu yhä enemmän välillistä verotusta esimerkiksi ympäristön, energian, kuljetusten tai pakkausten kautta. Terveysperusteisia veroja on lanseerattu monissa EU-maissa, myös Suomessa. Muutokset verotuksessa lisäävät säätelyä ja valvontaa, mikä heikentää tuotta-vuutta. Verotuskäytännöt tekevät kilpailuympäristön epätasa-arvoiseksi ja ohjaavat yritys-ten tuotekehitystä ja investointeja pahimmillaan Suomen ulkopuolelle.

Suomessa valmistetut elintarvikkeet ovat maailman turvallisimpia. Elintarviketurvalli-suus syntyy koko ketjun toiminnan tuloksena. Lainsäädännön vaatimusten lisäksi elintar-vikesektorilla on omia vapaaehtoisia laatu- ja turvallisuusjärjestelmiä, joilla voidaan vies-tiävastuullisestatoiminnasta.Erilaistensertifioitujenlaatujärjestelmienkäyttöonlaajen-tunut suurten yritysten lisäksi pienempiin elintarvikeyrityksiin. Asiaa on osaltaan vauhdit-tanut Lidl:n tavarantoimittajille kohdistamat vaatimukset. Lisäksi erilaisilla merkintä- ja jäl-jitettävyysjärjestelmillä voidaan tuottaa kuluttajille tietoa elintarvikkeiden tuotantotavoista tai ympäristövaikutuksista. Muuttuva säädösympäristö lisää toimialan haasteita ja aiheut-taa lisätyötä sekä kustannuksia.

Elintarviketurvallisuuden vaatimuksia ja valvontaa on muutettu riskiperusteiseksi. On kuitenkin varauduttava kansainvälisen kaupan lisääntymisen, ilmastonmuutoksen sekä vä-estökehityksen aiheuttamiin riskeihin ja muutostarpeisiin. Uudet taudinaiheuttajat (kuten af-rikkalainen sikarutto Venäjällä tai Baltian maissa), bioterrorismi, mikrobilääkeresistenssi, al-kuperä- ja muut elintarvikeväärennökset ovat esimerkkejä alueista, joilla riskinarviointia ja


-hallintaa on tarpeen tehostaa niin Suomessa kuin kansainvälisesti muun muassa paran-tamalla viranomaisten välistä yhteistyötä.

Julkisen sektorin hankinnat ovat kansantaloudellisesti merkittäviä. Julkiset hankinnat ovat keskittyneet ja pyrkimys tehokkuuteen ja edullisuuteen vaikuttaa päätöksenteossa. Val-tioneuvoston periaatepäätöksen (2013) kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen (clean-tech-ratkaisut) edistämisestä julkisissa hankinnoissa pitäisi lisätä ravitsemussuosituksen lisäksi luonnonmukaisesti tuotettujen, kasvispainotteisten ja sesonginmukaisten elintarvik-keiden käyttöä julkisissa ruokapalveluissa. Uusien hankintalainsäädännön muutoksien pi-täisi helpottaa pk-yritysten mahdollisuuksia tarjota tuotteita entistä keskittyneemmälle jul-kiselle hankintatoimelle.

EU- ja kansallinen lainsäädäntö asettavat yrityksille velvoitteita huolehtia käytöstä pois-tettujen pakkausten hyötykäytöstä. Toukokuussa 2012 voimaan tullut uudistettu jätela-ki (646/2011) tuo muutoksia käytöstä poistettujen pakkausten hyötykäyttöön. Laki koskee tuottajia, eli kaikkia niitä pakkaavia ja pakattuja tuotteita maahan tuovia yrityksiä, joiden lii-kevaihto on vähintään miljoona euroa. Valtioneuvosto hyväksyi pakkauksia ja pakkausjä-tettä koskevan asetuksen 3.7.2014. Asetuksen myötä vastuu kuluttajapakkausten keräyk-sestä ja kierrätyksestä siirtyy tuottajille, jotka ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että kulut-tajien ulottuvilla on jatkossa valtakunnallinen pakkausjätteen keräysverkosto. Asetuksen mukaan pantittomia kuitu-, metalli- ja lasipakkauksia kerätään 1 850:ssä ja muovipakka-uksia 500 pisteessä. Kuluttajapakkausten keräys on aloitettava 1.1.2016, mutta asetuksen muut velvoitteet tulevat voimaan jo 1.5.2015. Kuluttajapakkausten keräysverkoston toteu-tuksesta vastaa Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy yhdessä eri pakkausmateriaale-ja edustavien tuottajayhteisöjen kanssa. Järjestelmän kustannukset heijastuvat korotuksi-na yrityksiltä perittävien pakkausten hyötykäyttömaksuihin. Elintarviketeollisuus on merkit-tävä pakkaaja, ja uudet velvoitteet aiheuttavat alalle suuria kustannuksia. Tuotteiden hin-tojen nostopaineiden kautta uudistuksella on vaikutusta myös kuluttajien ostovoimaan.

Elintarviketuotannon ja pakkausten resurssitehokkuutta tarkastellaan lisäksi Euroopan komissionjulkaisemassaKiertotaloustiedonannossa(COM(2014)398final).Kiertotalou-della tarkoitetaan toimintamallia, jolla edistetään talouskasvua ilman, että samanaikaises-ti lisätään luonnonvarojen ja muiden neitseellisten tuotantopanosten käyttöä. Keskeisenä periaatteena on siirtyminen raaka-aine-, tuote- ja jätekeskeisestä lineaarisesta ajattelumal-lista kohti toimintatapoja, jotka perustuvat resurssitehokkuutta edistäviin suljettuihin kier-toihin. Tiedonannossa esitetään muun muassa elintarvikehävikin vähentämistä sekä pak-kausten kierrätystä koskevia tavoitteita.

3.1.7. Teknisiä muuttujia

Elintarviketeollisuuden keskeiset kasvun lähteet ovat kansainväliset markkinat ja digitaali-suuden tuomat uudet liiketoimintaratkaisut. Teknologian nopeutuva kehitys avaa uusia mah-dollisuuksia koko ruokaketjussa. Maatalous ja elintarviketeollisuus ovat sovellutusalueina muun muassa geenitekniikassa, mikrobiologiassa ja biokemiassa. Elintarviketeollisuus on tärkeä sovellutusalue myös bio- ja nano-teknologiassa sekä tietotekniikassa. Uuden tekno-logian hyödyntäminen edesauttaa elintarviketeollisuuden menestystä tulevaisuudessakin.


Kansallinen biotalousstrategia suuntaa myös tutkimus- ja kehitystoimintaa. Elintarvi-kealan perinteisten toimintojen ohella ruokaketjun toimintaa ryhdytään jäsentämään osa-na biotaloutta, jossa korostuvat sivuvirtojen hyödyntäminen, biomateriaalien käyttö, ravin-teiden kierrätys, biomassan mahdollisuudet ja kestävän kehityksen periaatteet. Sektori- ja toimialarajat ylittäviin toiminnallisiin kokonaisuuksiin keskittyvä biotalousajattelu konkretisoi uudella tavalla elintarviketeollisuuden yhteyttä muihin tieteen- ja teollisuudenaloihin kuten teknologia-, kemia- ja metsäteollisuuteen, joiden tuotteita voidaan käyttää raaka-aineena elintarviketeollisuudessa. Samalla se tuo uusia osaamisvaatimuksia.

Tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä osaamisen merkitys kasvavat. Vahva elintarvike-alan perustutkimus on ketjun menestymisen edellytys. Eri tieteenalojen välinen kansain-välistyvä tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia. Ala tarvitsee me-nestyäkseen innovaatioita. Sekä EU-puiteohjelmissa että kansallisissa hankkeissa painot-tuu monitieteellinen lähestymistapa; yhteiskunnallista ja ihmistieteisiin liittyvää osaamista yhdistetään bio-, ja terveystieteisiin, informaatiotekniikkaan sekä viestinnän osaamiseen.

Elintarviketeollisuus on prosessiteollisuutta, jossa prosessien hallintaan, tuottavuuden parantamiseen ja tuotteiden laadun varmistamiseen on aina panostettu. Suomen talous-kriisin yhtenä selityksenä on pidetty työn tuottavuuden kasvun pysähtymistä. Tuottavuus-kasvun vauhdittamiseksi tarvitaan muutoksia toimintatavoissa. Tuottavuus tehdään työpai-koilla ja talouskasvu perustuu ”miten luoda asiakkaalle arvoa” -konseptiin. Suomella näh-dään olevan hyvät valmiudet tuottavuuden kasvattamiseen digitalisaatiota hyödyntämäl-lä. Yhteiskunnan digitalisoituminen parantaa tuottavuutta ja tehokkuutta yritystoiminnas-sa, kuluttajien arjessa ja julkisessa hallinnossa. Hyötyjen kasvattamiseksi tarvitaan eri ta-hojen yhteistyötä ja uusien menetelmien käyttöönottoa.

Kaupan yritykset keskittyvät toiminnassaan digitaalisuuden hyödyntämiseen. Suomes-ta poiketen Euroopassa ja muuallakin kaupan alalla on positiivisia kasvuodotuksia. Tekno-logiaa valjastetaan niin kuluttajien tottumusten ja tarpeiden ymmärtämiseen kuin palvelun parantamiseenkin ilmenee KPMG:N ja The Consumer Goods Forum-organisaation teet-tämässä tutkimuksessa. Datamassojen hallinnan lisäksi tutkimukseen osallistuvat näkivät tärkeinä toimitusketjujen hallintaan liittyvän kuluttajien odotusten mukaisen läpinäkyvyyden ja ketteryyden kehittämisen, digitaalisen strategian ja kansainvälisen laajentumisen. Tie-dostava kuluttaminen on kasvanut, minkä johdosta kuluttajien tietovaatimukset ovat myös kasvaneet. Digitalisoituminen lisää kilpailua, koska kuluttajien on entistä helpompaa ver-tailla tarjontaa ja hankkia tuotteita eri kanavista.

Digitaalisuutta hyödynnetään erityisesti nykyisin markkinoinnissa. Sosiaalinen media ja mobiilikanavaan liittyvät keinot ovat kasvattaneet suosiotaan. Digitaalisen markkinoinnin barometrin 2014 mukaan Facebook, You Tube ja Twitter olivat entistä suositumpia. Kas-vussa ovat Foursquere ja Pinterest, ja pääasiassa rekrytointitarkoituksiin käytettävä Lin-kedIn näyttää liittyvän myös markkinointiin. Kuluttajakäyttäytyminen, viestinnän kohden-nettavuus ja kustannustekijät ovat olleet tärkeimpiä syitä digitaalisten kanavien käyttöön-ottoon. Digitaalisilla kanavilla korvataan perinteisiä markkinointikanavia, erityisesti printti-mediaa eli lehtiä, esitteitä ja kirjeitä. Erilaisilla peleillä, kuten Atrian Ruokaryntäyksellä, py-ritään myös vaikuttamaan lasten ravitsemukseen. Paikkatietotekniikkaa voidaan hyödyn-tää markkinoinnin lisäksi esimerkiksi luonnon varojen käytön hallinnassa.


4. Toimialan rakenne

4.1. Kuvaus toimialan yrityksistä

Elintarvikealan toimipaikkoja on kaikkialla Suomessa. Tilastokeskuksen vuoden 2012 yri-tystilaston mukaan maassamme oli lähes1700 yritystä. Toimipaikkoja oli 1956, joista juo-mia valmistettiin 132 toimipaikassa. Eniten toimipaikkoja on tuoreiden leipomotuotteiden valmistuksessa. Yritysten ja toimipaikkojen määrissä on laskeva trendi, mutta luvuissa on myös vuosittaista vaihtelua. Uusia yrityksiä perustetaan ja samanaikaisesti osa lopettaa toimintansa. Uusia yrityksiä on syntynyt erityisesti muiden elintarvikkeiden valmistukseen. Toimintansa lopettaneita yrityksiä on ollut viime vuosina eniten leipomoteollisuudessa sekä hedelmien ja kasvisten jalostamisessa.

Elintarviketeollisuus työllistää lähes 33 000 henkilöä. Yritykset ovat tärkeitä työllistäjiä toimipaikkakunnillaan. Toimiala tarjoaa työmahdollisuuksia myös määräaikaisille työnteki-jöille ja vuokratyövoimalle, varsinkin erilaisina sesonkeina. Elintarvikeyritykset työllistävät myös ulkomailla. Elintarviketeollisuuden välillinen työllistävä vaikutus on merkittävä; yksi elintarviketeollisuuden työpaikka luo neljä työpaikkaa muille aloille.

Henkilöstömäärien muutoksiin vaikuttavat monet tekijät. Suurista yrityksistä tapahtuvaa poistumaa ei pienimuotoinen elintarvikeyrittäjyys pysty korvaamaan. Yleisesti ottaen uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksiin, ja pienten yrityksien on todettu pitävän henkilöstönsä hei-koissakin taloustilanteissa. Toimialan työllisyyttä ylläpitää tuotteiden vakaa kysyntä, mutta henkilöstömäärän maltillinen väheneminen näyttäisi jatkuvan. Myös pk-yritysbarometriin ke-sällä 2014 vastanneet arvioivat henkilökunnan määrän vähenemistä (saldoluku -1). Saldo-luku kuvaa positiivisista ja negatiivisista vastauksista laskettua prosenttilukujen erotusta.

Taulukko 4. Yritysten, toimipaikkojen ja henkilöstön määrä toimialoittain vuonna 2012

Toimiala Yritykset Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto (Milj €)

Teollisuus 21 306 23 824 319 761 126 747Elintarviketeollisuus yhteensä 1 693 1 956 32 735 10 868Elintarvikkeiden valmistus 1 615 1 824 29 496 9 616 Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 202 240 7 591 2 492 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 143 152 872 304 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 148 155 1 460 392 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 20 22 227 168 Maitotaloustuotteiden valmistus 59 90 4 809 2 517 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 71 77 584 311 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 694 770 7 566 1 027 Muiden elintarvikkeiden valmistus 209 238 5 537 1 842 Eläinten ruokien valmistus 69 80 851 562Juomien valmistus 78 132 3 239 1 252

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot


Yritysten ja toimipaikkojen määrät vaihtelevat tilastoittain. Ruoka-Suomi -verkoston koko-amien tilastojen mukaan maassamme oli 2 950 elintarvikealan yritystä ja määrä on hienoi-sessa kasvussa. Yrityksiä on perustettu markkinoilta saatavan paremman hinnan toivos-sa esimerkiksi liha-alalla. Ruoka-Suomi -tilastojen mukaan noin 73 % yrityksistä työllistää alle viisi henkilöä. Monialaisista maatiloista vajaa 500 harjoittaa elintarvikkeiden jalostusta.

Taulukko 5. Elintarvikeyritysten määrän kehitys vuosina 2007–2012 ja muutos-%

Yritykset 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Muutos 2007-2012

Elintarvikkeiden valmistus 1741 1682 1639 1621 1622 1615 -7,2 % Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 214 195 190 195 198 202 -5,6 %

Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 148 145 137 140 139 143 -3,4 %

Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 180 170 165 162 151 148 -17,8 %

Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 20 21 23 21 22 20 0,0 %

Maitotaloustuotteiden valmistus 56 52 51 53 56 59 5,4 %

Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 74 70 70 72 72 71 -4,1 %

Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 780 760 736 710 713 694 -11,0 %

Muiden elintarvikkeiden valmistus 193 195 197 199 202 209 8,3 %

Eläinten ruokien valmistus 76 74 70 69 69 69 -9,2 %

Juomien valmistus 81 86 82 82 79 78 -3,7 %


Taulukko 6. Elintarvikeyritysten toimipaikkojen määrän kehitys vuosina 2007–2012 ja muutos-%

Toimipaikat 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Muutos 2007-2012

Elintarvikkeiden valmistus 1961 1902 1855 1831 1845 1824 -7,0 % Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 263 240 229 231 239 240 -8,7 %

Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 160 156 148 149 149 152 -5,0 %

Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 190 178 173 169 158 155 -18,4 %

Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 22 23 26 22 23 22 0,0 %

Maitotaloustuotteiden valmistus 92 90 88 90 89 90 -2,2 %

Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 80 75 76 78 78 77 -3,8 %

Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 850 834 809 788 794 770 -9,4 %

Muiden elintarvikkeiden valmistus 217 219 225 225 236 238 9,7 %

Eläinten ruokien valmistus 87 87 81 79 79 80 -8,0 %

Juomien valmistus 129 138 135 135 131 132 2,3 %


Elintarviketeollisuudessa on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tilastokeskuksen tilasto-jen mukaan yli 250 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja oli 22 vuonna 2012. Valtaosa, 1468 toimipaikkaa, työllisti alle 10 henkilöä. Kaksi kolmasosaa elintarvikeyrityksistämme (65 %) työllistää 1-5 henkilöä. Elintarvikkeiden valmistuksesta 75 % alan liikevaihdosta syntyy yli 50 henkilöä työllistävissä toimipaikoissa. Juomissa puolestaan 90 % liikevaihdosta syntyy yli 50 henkilöä toimipaikoissa. Isommat yritykset vastaavat toimialojensa volyymistä. Yri-tyskoon suuretessa myös tuotetarjonta monipuolistuu.


Taulukko 7. Elintarviketeollisuuden (TOL 10 ja 11) toimipaikat kokoluokittain vuon-na 2012

Toimipaikat alle 10 henkilöä

10-49 henkilöä

50-249 henkilöä

yli 250 henkilöä

10 Elintarvikkeiden valmistusToimipaikat 1 824 1 367 315 124 18

Henkilöstö 29 496 3 018 6 537 12 545 7 397

Liikevaihto (1000 €) 9 615 926 615 177 1 782 659 4 835 938 2 382 152

Liikevaihto / toimipaikka (1000 €) 5 272 450 5 659 39 000 132 342

Liikevaihto / henkilö (1000 €) 326 204 273 386 322

11 Juomien valmistusToimipaikat 132 101 19 8 4

Henkilöstö 3 239 268 392 834 1 745

Liikevaihto (1000 €) 1 252 422 65 205 58 583 219 100 909 533

Liikevaihto / toimipaikka (1000 €) 9 488 646 3 083 27 388 227 383

Liikevaihto / henkilö (1000 €) 387 244 149 263 521


Taulukossa 8 on esitetty eri alatoimialojen liikevaihdon kehitystä. Tarkasteltaessa vuoden 2007 ja 2012 välistä liikevaihtomuutosta isoista toimialoista vauhdikkaammin ovat kasva-neet meijeriteollisuus ja muiden elintarvikkeiden valmistus. Isoihin kasvuprosentteihin yl-tänyt kalanjalostus perustuu pitkälti ulkomaiseen kalaan.

Taulukko 8. Elintarvikeyritysten liikevaihdon kehitys vuosina 2007–2012 ja muutos-%

Liikevaihdon määrä (Milj. €) 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Muutos2007-2012

Elintarvikkeiden valmistus 8 277,0 9 029,6 8 692,8 8 644,3 9 235,0 9 615,9 16,2 %

Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm.

2 322,7 2 421,1 2 549,9 2 379,9 2 437,9 2 492,5 7,3 %

Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä

189,2 200,2 210,5 246,7 288,3 304,2 60,7 %

Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä

422,6 445,6 425,1 421,4 447,4 391,9 -7,3 %

Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus

166,2 226,1 204,9 147,0 184,3 167,6 0,8 %

Maitotaloustuotteiden valmistus 2 015,7 2 315,5 2 226,2 2 244,4 2 386,4 2 517,3 24,9 %

Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus

268,6 289,0 257,5 253,8 301,0 310,6 15,6 %

Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus

957,2 1 036,9 1 019,8 1 014,0 1 030,8 1 027,5 7,3 %

Muiden elintarvikkeiden valmistus 1 388,2 1 481,3 1 415,5 1 533,8 1 695,3 1 842,1 32,7 %

Eläinten ruokien valmistus 546,5 614,0 383,4 403,3 463,7 562,3 2,9 %

Juomien valmistus 1 166,8 1 292,3 1 267,1 1 214,3 1 284,0 1 252,4 7,3 %



Kuvissa 7 ja 8 on esitetty toimialan kehitystä. Elintarvikkeiden valmistuksessa liikevaihdon kasvua selittää tuottavuuden ja jalostusarvon nousun lisäksi hintojen kallistuminen. Yritys-ten, toimipaikkojen ja henkilöstön määrä on supistunut hyvin samansuuntaisesti. Juomien-valmistuksessa puolestaan liikevaihdon kehitys on ollut muuta elintarviketeollisuutta vai-sumpaa viime vuosina. Yritysten ja henkilöstön määrät ovat vähentyneet. Kummassakin ku-vassa näkyy edellisen taantuman aiheuttama liikevaihdon notkahdus vuosina 2009-2010.

Kuva 7. Liikevaihdon, yritysten, toimipaikkojen ja henkilöstön määrien kehitys elin-tarvikkeiden valmistuksessa (TOL 10) vuosina 2007–2012, 2007=100

50

60

70

80

90

100

110

120

2007 2008 2009 2010 2011 2012

Yritysten määrä

Toimipaikkojen määrä

Henkilöstön määrä

Liikevaihdon määrä


Kuva 8. Liikevaihdon, yritysten, toimipaikkojen ja henkilöstön määrien kehitys juo-missa (TOL 11) vuosina 2007–2012, 2007=100

50

60

70

80

90

100

110

120

2007 2008 2009 2010 2011 2012

Yritysten määrä

Toimipaikkojen määrä

Henkilöstön määrä

Liikevaihdon määrä



Elintarviketeollisuudessa jalostusarvo/henkilöstö on kehittynyt muuta teollisuutta parem-min. Juomissa kehitys on ollut voimakasta. Elintarvikejalostuksen alatoimialoista hedelmi-en, marjojen ja kasvisten jalostuksessa sekä muiden elintarvikkeiden valmistuksessa hen-kilöstötehokkuus on laskusuuntainen ja ollut alle 100. Marjojen, hedelmien ja kasvisten ja-lostamisessa tuotteita voidaan pitää melko perinteisiä ja alan innovatiivista uudistumista melko vähäisenä. Suomalaiset marjat kiinnostavat kansainvälisiä ostajia – myös kosme-tiikan muodossa.

Kuva 9. Henkilöstötehokkuuden kehitys vuosina 2007–2012, jalostusarvo/henkilös-tö elintarviketeollisuudessa verrattuna muuhun teollisuuteen, 2007=100

0

20

40

60

80

100

120

140

2007 2008 2009 2010 2011 2012

Teollisuus

Elintarvikkeiden valmistusJuomien valmistus


4.2. Toimialan alueellinen jakautuminen

Toimipaikkojen alueellisessa jaossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. ELY-keskus-alueittain tapahtuneet muutokset heijastelevat pääsääntöisesti toimipaikkojen valtakunnal-lisen määrän muutoksia. Alueelliseen tietoon liikevaihdosta on suhtauduttava varauksel-la, sillä toimipaikkojen liikevaihtotiedot voivat kohdistua päätoimipaikkaan. Luvut kuitenkin antavat karkean kuvan alueilla syntyvästä volyymista.


Taulukko 9. Elintarviketeollisuuden toimipaikat, henkilöstö ja liikevaihto ELY-kes-kuksittain vuonna 2012

Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot, … = tietosuojan vuoksi salattu tieto

10 E

linta

rvik

keid

en v

alm

istu

s11

Juo

mie

n va

lmis

tus

Yhte

ensä

Toim

ipai

kat

Hen

kilö

stö

LV, 1

000

€To

imip

aikk

aH

enki

löst

öLV

, 100

0 €

Toim

ipai

kat

Hen

kilö

stö

LV, 1

000

€K

oko

maa

1824

2949

69

615

926

132

3239

1 25

2 42

219

5632

735

10 8

68 3

48

Uud

enm

aa26

368

872

239

630

2214

9855

3 64

728

583

852

793

277

Vars

inai

s-S

uom

i22

123

2281

0 71

415

431

155

034

236

2753

965

748

Sat

akun

ta97

2307

595

418

2...

...99

Häm

e13

829

631

065

651

16...

...15

4

Pirk

anm

aa14

925

7451

7 41

38

773

493

157

2651

520

906

Kaa

kkoi

s-S

uom

i11

115

8941

0 41

77

434

814

118

1632

415

231

Ete

lä-S

avo

6260

710

4 99

38

191

125

7062

610

6 11

8

Poh

jois

-Sav

o10

811

2937

3 51

511

327

127

770

119

1456

501

285

Poh

jois

-Kar

jala

8477

419

8 82

67

201

447

9179

420

0 27

3

Kes

ki-S

uom

i90

1285

335

763

3...

...93

Ete

lä-P

ohja

nmaa

112

2854

1 52

5 15

39

108

35 2

9212

129

621

560

445

Poh

janm

aa13

917

6264

8 21

85

5430

897

144

1816

679

115

Poh

jois

-Poh

janm

aa12

117

4659

4 26

37

461

248

128

1792

595

511

Kai

nuu

2818

035

413

46

280

3218

635

693

Lapp

i78

279

41 3

165

131

880

8329

243

196

Ahv

enan

maa

2323

911

9 22

43

81

361

2624

712

0 58

5


4.3. Työllisyyden kehitys

Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksessa työvoiman määrä on ollut 2000-luvulla hienoi-sessa laskussa Suomessa. Etlan käyttämän tilastoluokituksen mukaan alalla on vuonna 2012 ollut noin 39 000 työllistä. Etla on ennustanut työllisten määrän vähenevän elintarvi-keteollisuudessa tulevina vuosina lähes 500 hengellä vuosittain. Alan työvoimasta poistuu Foredatan laskelmien mukaan vuosina 2010–2020 noin 8 400 henkilöä, ja opiskelun kaut-ta alalle valmistuu vastaavana ajanjaksona noin 8 500 uutta työntekijää.

Kuva 10. Työvoiman kohtaantotilanteen kehittyminen elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valmistuksen toimialalla 2010-2020

Työlliset

Eläke

Työkyvyttö-myys

Kuolleisuus

Opiskelu Tutkinnot :8 500

Poistuma: 8 400

Tarjonta

Työttömyys

Työvoiman kysyntä Työvoimasta poistuminen

Työlliset

20202010

Työpaikkojenmäärän muutos 2010 – 2020: - 2 700

Kun työllisten määrän arvioitu muutos ja työvoimasta poistuvien määrä lasketaan yhteen, saadaan avautuvien työpaikkojen määräksi noin 5 700. Tämä luku on arvio työvoiman tar-peesta, joka pitäisi kattaa alalle opiskelun tai muun siirtymän kautta tulevilla. Mikäli netto-siirtymät alalle tapahtuvat vain ennustetun alan tutkintomäärien mukaisina, tulee alalle noin 3 000 henkilöä enemmän kuin mikä tarve näyttäisi olevan ennusteiden mukaan. Määrä ei ole huolestuttava, sillä esimerkiksi päivittäistavarakauppa työllistää elintarvikealan osaajia. Toimiala voi myös kasvaa, jos vienti kehittyy positiivisesti ja ulkomaisia tuotteita korvataan kotimaisilla. Tällöin ala voisi työllistää lisää ihmisiä. Alan työvoimatilanteeseen vaikuttavat kuvassa esiteltyjen asioiden lisäksi muun muassa toimialojen välinen työvoiman liikkuvuus ja maahanmuutto sekä työttömyyden vaikutuksesta tapahtuvat siirtymät.

Työvoimatarve toimialan ammateissa lähiaikoinaElintarvikealan ammateissa työvoiman kysyntä- ja tarjontatilanne on tilastojen valossa vaih-televa. Joissakin ammateissa työvoimasta näyttäisi olevan ylitarjontaa, kun taas joissakin ammateissa tarjonnan määrä on lähellä työvoiman kysynnän määrää. Jos työvoiman tar-jonta laskee lähelle samaa kuin sen kysyntä, ilmenee usein jo saatavuusongelmia, sillä


kaikki eivät aina täytä työnantajien vaatimuksia. Työvoiman kysyntä-tarjontatilanne vaihte-lee alueittain ja ammateittain.

Työ- ja elinkeinotoimistoissa lokakuussa 2014 tehdyn arvion mukaan työllistymisen tai työvoiman saatavuuden näkymät vaihtelevat maan eri osissa. Työvoiman ylitarjontaa näyt-täisi olevan leipureista ja kondiittoreista, lihanleikkaajista sekä prosessityöntekijöistä. Toimi-alojen keskittämiset vaikuttavat alueellisiin työvoimatarjontoihin. Selvityksen mukaan työ-voimaa on hyvin saatavilla useimmilla alueilla.

Kesän 2014 pk-yritysbarometrin mukaan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on pk-yrityksillä keskeisin resurssitekijöihin liittyvä este. Kuitenkin elintarviketeollisuudessa työ-voiman saatavuus nähtiin muuta maata ja vertailutoimialoja vähemmän merkittävänä es-teenä. Noin kolmannes elintarvikeyrittäjistä vastasi työvoiman saatavuuden estäneen toi-mintojen kehittämistä.

Kuva 11. Työvoiman kohtaantotilanne eräissä elintarvikealan ammateissa loka-kuussa 2014


Elintarviketeollisuudessa pk-yritystensuhdannenäkymät henkilökunnan määrän osalta ovat koko maan ja myös teollisuus- sekä palvelutoimialojen pk-yritysten näkymiä heikommat. Seuraavan vuoden aikana18 % elintarvikeyrityksistä arvioi henkilökunnan määrän kasva-van, kun taas määrän pienenemistä ennakoi 19 % vastanneista. Saldoluku oli näin ollen -1. Lisäksi haastetta aiheuttaa työvoiman kohtaanto. Pk-yritysbarometriin vastanneista yri-tyksistä suuri osa oli mikroyrityksiä, joilla uusien työntekijöiden palkkaaminen edellyttäisi merkittävää kasvua. Suuremmilla yrityksillä kustannusten karsimiseen tähtäävät tehosta-mistoimet yt-neuvotteluineen vähentävät työvoiman tarvetta. Lisäksi henkilöstön määrän vähentämiseen vaikuttavat toimialajärjestelyt, ulkoistamiset, automatisaation kasvu ja tie-totekniikan parempi hyödyntäminen.

Kuva 12. Pk-yritysten suhdannenäkymät henkilökunnan määrän osalta seuraavan vuoden kuluttua, %

18

16

23

17

64

74

61

72

19

10

16

11

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Elintarviketeollisuus, n=128

Palvelut, n=3288

Teollisuus, n=948

Kaikki vastaajat, n=5792

Suurempi Yhtä suuri Pienempi Saldoluku

6

7

6

-1

Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM

Elintarviketeollisuuden työllisten ikärakenne on pääosin samanlainen kuin koko teollisuudes-sa. Elintarviketeollisuus tarjoaa nuorille sekä vakituisia työ- että kausityöpaikkoja. Yli 55-vuo-tiaita työskentelee ikäluokittain yhä vähemmän. Elintarviketeollisuudessa on yli 60-vuotiai-den työllisten osuus muuta teollisuutta matalampi. Työelämän kehittämisessä on huomioi-tava henkilöstön työhyvinvoinnin ja jaksamisen lisäksi maahanmuuttajien ja erilaisiin etni-siin ryhmiin kuuluvien henkilöiden integroituminen muuhun henkilökuntaan. Myös erilaisia joustavia työ- ja palkkausmalleja tulisi kehittää sekä lisätä paikallista sopimista.

Esimerkiksi Atrialla on saatu hyviä kokemuksia vuonna 2009 aloitetun varhaisen välit-tämisen hankkeesta, jossa panostettiin ikääntyvien työkykyyn ja jaksamiseen. Tehdyt toi-met ovat edistäneet työhyvinvointia ja atrialaiset viihtyvät töissä yli 63-vuotiaaksi (2009: 60,5 v). Toiminnasta on saatu liiketoiminnallisia hyötyjä, ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirty-minen on vähentynyt. Investoinnit työsuojeluun, koulutukseen ja työsuojelujärjestelmään ovat pienentäneet sairauspoissaolojen aiheuttamia kustannuksia. Myös Saarioinen on pal-kittu senioriohjelmastaan presidentin Työelämäpalkinnolla vuonna 2010.


Yrittäjinä tehdään töitä vanhemmaksi. Yrittäjien määrä on juomien valmistuksessa 45–50-vuotiaissa ja elintarvikkeiden valmistuksessa 50–54-vuotiaissa. Alalle kaivattaisiin myös nuoria yrittäjiä. Tulevina vuosina yrittäjien ikääntyessä olisikin hyviä mahdollisuuksia lähteä jatkamaan toimintaa yrityskaupan tai sukupolven vaihdoksen kautta toimintaa. Per-heyritysvaltaisuus vaikuttaa omistajavaihdoksiin.

Kuva 13. Ikäluokkien osuudet elintarvikkeiden valmistuksessa (TOL 10) verrattuna muuhun yrittäjyyteen, 31.12.2010

0 %

5 %

10 %

15 %

20 %

25 %

18 -19

20 -24

25 -29

30 -34

35 -39

40 -44

45 -49

50 -54

55 -59

60 -64

65 -

Kaikki työlliset

Yrittäjät pl. maatal.yrittäjät

Työlliset, elintarvikkeiden valmistus

Yrittäjät, elintarvikkeiden valmistus

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto

Kuva 14. Ikäluokkien osuudet juomien valmistuksessa (TOL 11) verrattuna muu-hun yrittäjyyteen, 31.12.2010

0 %

5 %

10 %

15 %

20 %

25 %

30 %

35 %

40 %

18 -19

20 -24

25 -29

30 -34

35 -39

40 -44

45 -49

50 -54

55 -59

60 -64

65 -

Kaikki työlliset

Yrittäjät pl. maatal.yrittäjät

Työlliset, juomien valmistus

Yrittäjät, juomien valmistus

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto


4.4. Uudet ja lopettavat yritykset toimialalla

Elintarviketeollisuus on melko vakaa toimiala, ja ruuan kulutusmäärissä ei tapahdu suu-ria muutoksia. Yrityskentässä muutoksia kuitenkin tapahtuu; osa yrityksistä lopettaa, mut-ta uusiakin aloittaa. Lisäksi konkurssiin on ajautunut vuosittain noin 20 yritystä, joista puo-let on ollut leipomoita. Samanaikaisesti uusia yrityksiä on perustettu eniten leipomoalalle, mikä näkyy myös katukuvassa uusina kahvila-konditoriamyymälöinä. Myös muiden elintar-vikkeiden valmistukseen ja kalanjalostukseen on tullut uutta yrittäjyyttä. Toisaalta toimin-tansa lopettaneita on myös näissä alatoimialoissa.

Taulukko 10. Aloittaneet ja lopettaneet elintarvikeyritykset vuosina 2010–2013

2010 2011 2012 2013Aloittaneetyritykset

Elintarvikkeiden valmistus 111 139 97 135 Teurastus, lihan säilyvyyskäsit. ja lihatuotteiden valmistus 16 17 7 16 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 15 13 10 12

Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 5 7 7 10 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 0 2 2 0 Maitotaloustuotteiden valmistus 6 19 1 9 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 6 0 2 3 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 43 55 45 56 Muiden elintarvikkeiden valmistus 18 21 22 22 Eläinten ruokien valmistus 2 5 1 7 Juomien valmistus 6 4 12 11Lopetta-neetyritykset

Elintarvikkeiden valmistus 77 100 89 123 Teurastus, lihan säilyvyyskäsit. ja lihatuotteiden valmistus 8 13 9 .. Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 7 11 6 .. Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 9 10 4 ..

Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 0 1 1 .. Maitotaloustuotteiden valmistus 1 1 0 .. Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 2 3 3 .. Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 8 6 10 .. Muiden elintarvikkeiden valmistus 12 14 13 .. Eläinten ruokien valmistus 4 4 2 .. Juomien valmistus 5 7 7 4Netto-muutos

Elintarvikkeiden valmistus 34 39 8 12 Teurastus, lihan säilyvyyskäsit. ja lihatuotteiden valmistus 8 4 -2 ..

Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 8 2 4 .. Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä -4 -3 3 .. Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 0 1 1 .. Maitotaloustuotteiden valmistus 5 18 1 .. Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 4 -3 -1 .. Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 35 49 35 .. Muiden elintarvikkeiden valmistus 6 7 9 .. Eläinten ruokien valmistus -2 1 -1 .. Juomien valmistus 1 -3 5 7



Elintarviketeollisuudessa on muita toimialoja vähemmän sekä aloittaneita että lopettanei-ta yrityksiä. Tätä voi selittää elintarvikehuoneistovaatimukset investointeineen, jolloin alal-le tuleminen ja poistuminen ovat hitaampia kuin erilaisissa palveluyrityksissä.

Kuva 15. Aloittaneet yritykset elintarviketeollisuudessa vuosina 2007–2013, %

0 %

2 %

4 %

6 %

8 %

10 %

12 %

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013

Toimialat yhteensä



Kuva 16. Lopettaneet yritykset elintarviketeollisuudessa vuosina 2007–2013, %

0 %

1 %

2 %

3 %

4 %

5 %

6 %

7 %

8 %

9 %

10 %

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013

Toimialat yhteensä




5. Markkinoiden rakenteesta ja kehityksestä

Elintarviketeollisuus on Suomessa pääosin kotimarkkinateollisuutta. Kotimaisen valmis-tuksen osuus elintarvikkeiden vähittäismyynnistä vuonna 2012 oli 79 % (Lähde: ETL ry/ Tietohaarukka). Paikallisten ja alueellisten markkinoiden merkitys on keskeinen monille elintarvikeyrityksille, esimerkiksi leipomoyrityksille, koska suurin osa elintarvikeyrityksis-tä on mikroyrityksiä. Elintarviketeollisuudelle on tyypillistä muutamien yritysten vahva roo-li alatoimialoilla.

Vahvan kotimaan markkina-aseman lisäksi elintarviketeollisuutemme on kansainvälis-tynyt ja etabloitunut erityisesti Itämeren ympäristömaihin sekä Venäjälle. Kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten kokonaisliikevaihdosta merkittävä osa (noin 40 %) tulee ul-komailta. Vaikka vienti luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia, on kotimarkkinoiden merki-tys jatkossakin ratkaiseva.

Kuva 17. Elintarvikeyritysten ensisijaiset markkinat

49 %

21 %

27 %

3 %

Ensisijainen markkina-alue

Paikallisilla

Alueellisilla

Valtakunnallisilla Suomessa

Kansainvälisillä


5.1. Elintarviketeollisuuden asiakkuudet kotimaassa

5.1.1. Päivittäistavarakauppa

Päivittäistavarakauppa on osa elintarvikeketjua. Suomalaiselle päivittäistavarakaupalle on ominaista ketjuuntuminen sekä hankinnan ja logistiikan keskittyminen. Kauppa hoitaa mer-kittävän osan elintarvikeketjun logistiikasta.


Vuonna 2013 päivittäistavaroiden kokonaismyynnin arvo oli 16,55 mrd. euroa. Myyn-nin arvo kasvoi 3,2 % ja myyntivolyymin kehitys oli 0,1 % vuoteen 2012 verrattuna. Myyn-tivolyymin vähäinen kasvu on huolestuttavaa kasvua hakevan elintarviketeollisuuden nä-kökulmasta.

Päivittäistavarakauppojen myyntipinta-ala on kasvanut ja suurten myymälöiden roo-li on Suomessa vahvistunut. Myymäläkoon kasvua ovat vauhdittaneet asiakastarpeiden muutokset, muuttoliike kasvukeskuksiin, autoistuminen ja valikoimien kasvu sekä päivit-täistavarakaupan kilpailutilanne. Kasvavan verkkokaupan ohella haasteita kaupan raken-teelle luovat muuttoliikkeen ohella väestön ikärakenteen ja kulutustottumusten muutokset. Jokainen talous asioi kaupassa noin 3,3 kertaa viikossa, ja ostoskorin arvo oli keskimää-rin 22,1 euroa vuonna 2013.

Kaupan valikoima muodostuu ketjun perusvalikoimasta ja myymäläkohtaisesta tuoteva-likoimasta. Tuotetarjonta vaihtelee pienten myymälöiden noin 3 000 tuotteesta suurempien hypermarkettien jopa 30 000 tuotteeseen. Elintarvikkeiden osuus päivittäistavaramyynnis-tä on noin 80 %. Valikoimat ovat viimeisten 20 vuoden aikana kolminkertaistuneet. Monis-sa kaupan yksiköissä on tarjolla erilaisia valmiita ruokia ja välipalatuotteita.

Monissa myymälöissä on nykyisin oma leipomo tai paistopiste, mikä on osaltaan vauh-dittanut erilaisten pakasteleivonnaisten tuontia maahamme. Paistopisteiden suosio perus-tuu osin siihen, että kuluttajat kokevat tuotteet tuoreempina. Lisäksi tuotetarjonta on moni-puolistunut, ja tuotteita on mahdollista ostaa myös irtokappaleina. Tämä vähentänee pe-rinteisten myymälöistä myytävien pakattujen tuoretuotteiden myyntiä.

Suomi Syö 2013 -Taloustutkimuksen mukaan bonus- ja kanta-asiakastarjouksien hou-kuttelevuus on vähentynyt, ja kuluttajia kiinnostaa erityisesti ruoan hinta. Kotitaloudet myös suunnittelevat ruokaostoksensa aiempaa tarkemmin. Vastaajista 38 % arvioi ostaneen-sa suurimman osan elintarvikkeista niin, että tuotteet olivat tarjouksessa. Hintatarjoukset kaupassa ruokkivat mielikuvaa ruuan madaltuneesta hintatasosta. Hinnan lisäksi markki-noinnissa pitäisi korostaa tuotteiden muita ominaisuuksia sekä puhutella kuluttajien arvoja.

Keskittynyt kaupan rakenne Suomen päivittäistavarakauppa on hyvin keskittynyt. S-ryhmän ja K-ryhmän yhteenlasket-tu markkinaosuus vuonna 2013 oli lähes 80 %. S-ryhmän markkinaosuus oli 45,7 % ja K-ryhmän 34 %. Viime vuonna sekä S-ryhmä että Lidl kasvattivat markkinaosuuttaan. Lidlin markkinaosuus oli 8,1 % ja Suomen Lähikauppa Oy:n 7,0 %. Muiden päivittäistavarakau-pan ryhmien osuus oli yhteensä 5,2 %. Elintarvikekauppa on pitkälti kotimaista ja maassam-me ei toimi toistaiseksi muita ulkomaisia kauppaketjua kuin vuonna 2012 tullut Lidl. Alueel-lisesti kauppaketjujen markkina-asemat vaihtelevat ja kilpailua käydään myymälätasolla.

Kaupalla on suuri neuvottelu- ja hinnoitteluvalta suhteessa elintarviketeollisuuteen. Kau-pan riippuvuus kotimaisesta alkutuotannosta on elintarviketeollisuutta vähäisempää. Kaup-pa pystyykin kilpailuttamaan sekä kotimaista elintarviketeollisuutta keskenään että ulko-maisten yritysten kanssa. Suomessa päivittäistavarakaupan hankinnat tehdään pääasias-sa viiden eri toimitusketjun kautta: Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK, Ruoka-kesko Oy, Tuko Logistics Osuuskunta, Lidl Suomi Ky ja Tokmanni Oy. Lisäksi hankintoja tehdään kansainvälisten hankintayhtiöiden kautta. Kauppa on kansainvälistynyt ja hakenut


kasvua avaamalla uusia myymälöitä Venäjälle sekä Baltian maihin. Tuontituotteiden osuus päivittäistavaroiden tarjonnasta lisääntyy.

Kuva 18. Suomen päivittäistavarakaupan ryhmittymien markkinaosuudet vuonna 2013

45,7 %

34,0 %

8,1 %

7,0 %

1,3 % 1,3 % 0,7 % 0,6 % 1,2 %

S-ryhmä 45,7 %K-ryhmä 34,0 %Lidl (kokonaismyynti) 8,1 %.Suomen Lähikauppa Oy 7,0 %Stockmann 1,3 %Tokmanni-konserni 1,3%M-ketju (kokonaismyynti) 0,7 %Minimani 0,6 %Muut yksityiset 1,3 %

Lähde: Päivittäistavarakauppa ry, Päivittäistavarakauppa 2014

Yrityksien olisi hyvä hyödyntää nykyistä enemmän teknologiaa ja datamassojen analysoin-tia liiketoimintojen kehittämisessä. Mobiilin seurantateknologian ja sosiaalisen median seu-rannan kautta on mahdollista saada tietoa, jolla voidaan tunnistaa ja ennakoida kuluttaji-en ostokäyttäytymistä. Analyysit voivat myös auttaa hinnoittelua, parantaa tehokkuutta ja automatisoida varastonhallintaa. Datan hyödyntämisessä on muistettava kuitenkin myös tietoturva-asiat.

Tuotetietopalvelut uudistuvat Suomessa. GS1 Finland Oy on osa kansainvälistä GS1-yhteisöä, joka standardiensa avulla auttaa asiakkaitaan toimitusketjun tehostamisessa ja hallinnassa. GS1:n ratkaisuja käyttää maailmanlaajuisesti yli 1,4 milj. yritystä ja GS1-tun-niste on päivittäin mukana yli 6 mrd. kauppatapahtumassa. GS1 Finland Oy vastaa Synk-ka-tuotetietopalveluiden ylläpidosta ja asiakaspalvelusta. Uusi Synkka-tuotetietopankki ote-taan käyttöön helmikuussa 2015 ja se korvaa Sinfos-tuotetietopankin. Synkka-palvelut tar-joavat väylän tuotetietojen ja digitaalisten aineistojen välittämiseen tavarantoimittajilta kaup-paryhmille ja muille tuotetietojen vastaanottajille. Jatkossa tuotetietopalvelut koostuvat kol-mesta palvelusta, joita ovat Synkka Tuote (tuotetietopankki), Synkka Media (digitaalisten aineistojen välityspalvelu) ja Synkka Laatu (laadunvarmistuspalvelu).

5.1.2. HoReCa-tukkukauppa

Suomessa on vahva kodin ulkopuolella syömisen kulttuuri. HoReCa-tukkukauppa on osa elintarvikeketjuamme ja sen merkitys on kasvussa. Erilaisia kahviloita, ravintoloita ja julkisia keittiöitä (HoReCa) Suomessa on yli 16 300. Yhteensä maassamme on noin 22 600 ammat-tikeittiötä. Kokonaismäärä on laskenut parisen prosenttia henkilöstöravintoloiden ja julkis-


ten keittiöiden vähenemisen vuoksi. Sen sijaan on perustettu uusia kahviloita ja ravintoloi-ta. Kahvila-leipomomyymälöitä ovat perustaneet myös monet leipomot. HoReCa-sektoria voidaan pitää yhteiskunnallisesti merkityksellisenä, sillä päivittäin joka toinen suomalainen käyttää sen palveluita aterioidessaan työpaikka- ja kouluruokalassa tai kahvilla käydessään.

Keskittäminen on vähentänyt perinteisten laitoskeittiöiden määrää. Ulkoistaminen on li-sännyt ravintola- ja ateriapalveluliiketoimintaa viime vuosina. Vuonna 2013 HoReCa-sek-torilta ostettiin Suomessa 904 milj. ruoka-annosta ja määrä on noussut 15 miljoonalla kah-dessa vuodessa. Lähes puolet (45 %) kodin ulkopuolella syödyistä aterioista on julkisen keittiön valmistamia, mutta niissä valmistettujen annoksien määrä on laskenut.

Yksityinen sektori on puolestaan kasvussa. Kahviloissa ja ravintoloissa tarjottiin lähes 416 milj. annosta vuonna 2013. Määrä on kasvanut vauhdilla, sillä muutos vuodesta 2009 vuoteen 2013 on yli 20 %. Henkilöstöravintoloissa nautittiin 70 milj. annosta, ja määrä on supistunut 2,8 % vuodesta 2011. Suomalainen syö ammattikeittiöissä keskimäärin 20 000 kertaa elämänsä aikana. Ruokailuajat ovat muuttumassa joustavimmiksi, varsinkin viikon-loppuisin.

Ravintoloissa ruokailee yhä useampi suomalainen. Erilaiset etniset ravintolat ovat saa-neet entistä enemmän asiakkaita, mutta myös skandinaavinen ruoka on trendikästä. Ra-vintola-alalla näyttää olevan suuntauksena myös edullisempien raaka-aineiden hyödyntä-minen. Esimerkiksi sisäelinten tai edullisempien ruhonosien käyttö (nyhtöpossu) on lisään-tynyt. Tähän on osaltaan vaikuttanut ravintola-alan kustannuskehitys. Ravintolapalveluiden kysyntä on kääntynyt laskuun (yli 4 % viime vuonna), mikä johtuu osin ostovoiman heikke-nemisestä, vähentyneestä alkoholitarjoilusta, edustusruokailun vähenemisestä (poistunut verotusetu), työttömyyden kasvusta ja venäläisten matkailijoiden määrän vähenemisestä. Katuruoka ja puurobaarit ovat rantautumassa maailmalta myös Suomeen.

Ammattikeittiöiden raaka-aineista valtaosa hankitaan tukkukaupasta. Päivittäistava-rakauppa ry:n jäsenyritysten HoReCa-tukkukaupan kokonaismyynti oli 1930 milj. euroa vuonna 2013. Liikevaihto kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 1,3 %. HoReCa-tukkukau-pan kumulatiivinen liikevaihto tämän vuoden tammi-elokuussa väheni 1,5 % viime vuoteen verrattuna. Relexin ja CGI:n kehittämä Ruokapalveluiden ennustepankki -palvelu helpot-taa materiavirtojen hallintaa ruokapalvelutarjoajien ja elintarviketoimijoiden välisessä toi-mitusketjussa. Kokemukset ovat olleet hyviä, mutta järjestelmään toivotaan lisää käyttäjiä.

Ammattikeittiöt toivovat tiiviimpää yhteistyötä elintarvikeyritysten kanssa. Varsinkin pk-yrityksille erilaiset ruokapalvelut tarjoavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia, mutta se edel-lyttää niiltä asiakasymmärrystä ja realistista kuvaa omasta toiminnasta sekä usein palve-lumuotoilua. Ravintolatoiminnassa lähiruoka voi olla lisäarvotekijä. Ruokamatkailu on voi-makkaasti kehittyvä ilmiö. Ammattikeittiöt, varsinkin julkiset, ovat keskittäneet hankintaan-sa, jolloin pienten yritysten on haasteellista pärjätä yksin kilpailutuksessa. Yritystoiminnan kilpailukyvyn kehittämiseksi tarvitaan tarjonnan monipuolistumisen ja erikoistumisen lisäk-si tiedonvaihtoa, yhteistyötä ja verkostoitumista toimijoiden kesken. Sekä ostajien ja myy-jien hankinta- ja tarjoamisosaamisen kehittämistä tarvitaan.

EU:n hankintadirektiivin uudistus sisältää joustavampaan kilpailuttamiseen liittyviä eh-dotuksia, joilla voidaan yksinkertaistaa hankintamenettelyä ja ottaa huomioon erilaisia laa-


tu ja sosiaalisiin näkökulmiin liittyviä tekijöitä. Uudistuksella tavoitellaan muun muassa pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin.

Myös ammattikeittiöiden toimintaympäristö muuttuu vauhdilla. Tiukkeneva talous ja sa-manaikaisesti kasvavat vaatimukset sekä odotukset luovat erityisesti julkisille ammattikeit-tiöille haasteita. Niitä ovat muun muassa tehokkuuden optimointi, asiakkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, erityisruokavalioiden huomiointi, lähi- ja luomuruuan lisäämi-nen, kestävä kehitys ja vastuullisuus, liikkeellä syömisen huomiointi, välipalaistuminen, uu-det keittiöteknologiat, ruuan laiton ja hankintojen keskittyminen isoihin yksiköihin, ruokahä-vikin vähentäminen sekä pakkauskysymykset.

5.1.3. Monikanavaisuuden lisääntyminen

Monikanavaisuus lisääntyy. Tämä ilmenee erilaisina verkkokauppoina, lähiruokamyymä-löinä, osuuskuntina, ruokapiireinä tai ruokakassitoimituksina. Netti on vakiinnuttanut rooli-aan ostopäätöksiä tukevana tiedonhaku- ja vaihtokanavana.

Kuluttajia ja ammattilaisostajia kiinnostavat lähiruoka ja paikalliset tuotteet. Ruoka-Suo-mi-verkostoonkoonnutwww.aitojamakuja.fi-sivustolleyhteensänoin2000yrityksen,lä-hiruokamyymälän tai tuottajan tietoja. Lisääntyvä kiinnostus ruoan alkuperään, tuotanto-olosuhteisiin ja tuottajiin näkyy uusina avauksina esimerkiksi kumppanuusmaataloudessa ja uudentyyppisissä kaupoissa sekä verkkosovellutuksina (kuten tuottaja-kuluttaja –mallei-na). Ruokapiirien ja pelto-osuuskuntien määrä on vielä vähäinen. Lähiruokatrendin ja ruu-an vastuullisuuden korostus näkyy myös suurempien yritysten markkinoinnissa esimerkik-si siten, että tuottajat tuodaan esille pakkausmerkinnöissä.

Verkkokaupan kasvu jatkui vuonna 2013, ja kasvun ennakoidaan myös jatkuvan Suo-messa. Verkkokaupan kasvuennuste on 5–10 % vuodessa riippuen toimintaympäristön ke-hittymisestä. Tosin alkuvuodesta 2014 vähittäiskaupan osalta verkkokaupan kasvu jatkui, mutta palveluita ostettiin aiempaa vähemmän. Vuonna 2013 verkkokaupasta ostettiin 10,5 mrd. eurolla (kasvua 8,7 % vuoteen 2012 verrattuna). Tästä vähittäiskaupan osuus oli 3,4 mrd. euroa (kasvua 11,4 % vuoteen 2012 verrattuna). Suomessa verkosta ostaneiden mää-rä on kasvanut voimakkaasti ja onkin arvioitu, että verkkokaupasta ostavia 15–79-vuotiai-ta suomalaisia olisi 3 247 000.

Elintarvikkeita ostettiin verkosta noin 80 milj. euron edestä. Alkoholin sekä luontaistuot-teiden ja ravintolisien ostaminen on voimakkaasti kasvanut verkossa. Verkkokaupassa on panostettava hyvän asiakaspalvelun lisäksi käytettävyyteen, koettavaan luottamukseen, kykyyn inspiroida ostamaan sekä esteettiseen laatuun. Verkkokauppa vaatii myös oikein kohdistettua markkinointia kävijöiden ja ostamisen varmistamiseksi. Verkkokauppaa on hyödyntänyt onnistuneesti esimerkiksi suklaata valmistava Dammenberg. Päivittäistavara-kauppatuotteissa sujuva toimitus korostuu, ja kotitoimituksen ohella monet ovat kiinnostu-neita hakemaan ostoksensa noutopisteestä. Tilaa ja nouda -konsepti toimii hyvin esimer-kiksi Iso-Britanniassa, joka on Euroopan kärkimaita verkkokaupassa. Euroopassa verkko-ruokakauppa kasvaa nopeasti.

Itellan vuonna 2013 teettämässä tutkimuksessa verkkokaupan käyttäjistä 60 % oli val-miita hankkimaan ruokaa verkkokaupasta vähintään kerran kuukaudessa. Ruokaverkko-


kaupasta kiinnostuneita ovat erityisesti 35–50-vuotiaat naiset sekä uusimaalaiset. Suomes-sa toimivia verkkokauppoja ovat esimerkiksi: Foodie.fm, Kauppahalli24 ja Ruoka.Net. Osa verkkokaupoista toimii vain pääkaupunkiseudulla. Säännöllinen asiakkuus edellyttää laa-jaa tuotetarjontaa ja sopivia toimitusratkaisuja. Itella on kehittänyt kuljetuspalveluita muun muassa verkkokaupan tueksi. Esimerkiksi Itella Termo -kylmäkuljetuspalvelun avulla elin-tarvike-eriä voidaan toimittaa lähes kaikkialle kotimaassa ja myös kotiinkuljetuksina.

5.2. Viennin merkitys toimialalla

Ruoka on globaalia liiketoimintaa. Kansainvälistymisellä tarkoitetaan yritystoimintojen maan-tieteellistä laajentamista ja taloudellisten toimintojen ulkoistamista kotimaan rajojen ulko-puolelle. Vienti on pk-yrityksillä tyypillinen kansainvälistymistapa, koska se tarjoaa kana-van kv-markkinoille, mutta ei edellytä pääomaa sitovia investointeja.

Perinteisesti pk-yritykset ovat kansainvälistyneet maltillisesti, sillä useimmat haluavat ensin merkittävän markkina-aseman kotimaassa, minkä jälkeen hakeudutaan vientiin. Ny-kymaailma uusineen teknologioineen mahdollistaa myös erilaisia väyliä kansainvälistymi-seen. Tästä hyvä esimerkki on yli 40 maahan vientiä tekevä Ambro Group Oy, joka on hyö-dyntänyt Internetiä osana tuotekehitystä, lanseerausta ja markkinointia. Myös yrityksen tuotekehitys pohjautui ennakkomyyntiin ja maksavien asiakkaiden testaajaksi kytkentään.

Perinteisinä esteinä kansainvälistymiseen on ollut sopivien jakelukanavien ja asiakkai-den etsiminen, kansainvälinen markkinointi sekä erilaiset säädännöt kuten lait, tuotemää-räykset tai tullit. EU:ssa lainsäädäntöä on harmonisoitu ja Internet mahdollistaa ajantasai-sen tiedon saamista. Kasvu ja kansainvälistyminen liittyvätkin yhä kiinteämmin yhteen. Kansainvälistyminen edellyttää yrityksiltä asioiden selvittämisen lisäksi oman riskinottoky-vyn pohdintaa, pitkäaikaista sitoutumista, sopivia partnereita, verkostoitumista ja menes-tystekijää, jolle toimintaa rakennetaan. Elintarvikealalla tällaisia menetystekijöitä ovat ol-leetesimerkiksiksylitoli,LactobacillusGG(Gefilus),Benecol,Yosatailaktoosittomatmai-totuotteet. Myös hyvä tarina tai kytkentä, kuten Angry Birds tai Muumit, voivat vauhdittaa vientiä. Tuotekonseptien kehittämisen ohella on tärkeää miettiä niiden kaupallinen poten-tiaali ja markkinointistrategia.

EU-jäsenyydestä alkanut kansainvälistyminen on tarjonnut elintarvikeyrityksille kas-vumahdollisuuksia erityisesti lähialueilla. Elintarviketeollisuutemme on kansainvälistynyt 2000-luvulla. Kansainvälistyminen on osin tapahtunut yritysostoina Ruotsiin, Baltiaan, Ve-näjälle, Puolaan ja muualle Itämeren alueelle. Niiden markkinoiden koko ja läheinen sijain-ti ovat olleet suomalaisille yrityksille sopivia, ja Itämeren ympäristössä asuu yli 90 miljoo-naa asukasta.

Suomalaisyrityksillä on yli 80 tuotantolaitosta ulkomailla ja lisäksi paljon osakkuus- ja yhteisyrityksiä, myyntikonttoreita, pakkaamoja ja varastoja. Elintarviketeollisuusliiton jäsen-yritysten ulkomaan liiketoimintojen arvo vuonna 2013 oli 4,6 miljardia euroa, mikä on tuo-tevientiin verrattuna lähes kolminkertainen. Laajentuminen ulkomailla on kuitenkin onnis-tunut vaihtelevasti. Yritysostojen ja sijoituksien kautta etabloituminen on tuotteiden viennin lisäksi hyvä kasvukeino. Toisaalta alan kansainvälistyminen on merkinnyt Suomen mark-kinoille hakeutuneita kilpailijoita, ulkomaisia sijoittajia tai yritysten siirtymistä kansainväli-


seen omistukseen. Ulkomaiseen omistukseen on siirtynyt muun muassa panimo-, makeis-, keksi, sokeri-, margariini- ja lastenruokateollisuutta. Kansainvälistyminen on tuonut muka-naan tietoa kv-markkinoista ja osaamista esimerkiksi yhteisen tuotekehityksen muodossa.

Huom. Raportin liitteenä on Finpro ry:n laatima elintarvikealan Food from Finland vientioh-jelmakatsaus. Se on yksi Team Finland Kasvuohjelmista.

5.2.1. Elintarvikkeiden vienti

Elintarviketeollisuuden viennissä on ollut vuosittaista vaihtelua, mutta se on ollut kasvava EU-jäsenyytemme aikana. Elintarvikevienti oli viime vuonna 1 626 milj. euroa ja kasvua edelliseen vuoteen oli 0,3 %. Kansainvälisen elintarvikealan liiketoimintamme arvo on ol-lut yhteensä noin 6 mrd. euroa, sillä suomalaisten yritysten omistamien paikallisten tytäryri-tysten liikevaihto Itämeren alueella on arvion mukaan ollut noin 4,6 mrd. euroa. Merkittävä osa, noin 40 %, suomalaisten suurten elintarvikeyritysten liikevaihdosta tehdään ulkomail-la. Arvioiden mukaan suomalaisista elintarvikealan pk-yrityksistä vain noin 12–13 % toimii kansainvälisillä markkinoilla. Monilla yrityksillä vienti on pohjautunut valikoimassa olevien tuotteiden lisämyyntiin ja olemassa olevan tuotantoteknologian hyödyntämiseen.

Elintarvikeviennin viime vuoden yli 1,6 mrd. euron arvosta jalostettujen elintarvikkei-den osuus oli 87,8 % ja maataloustuotteiden osuus 12,2 %. Viennissä oli tapahtunut posi-tiivista siirtymää alkutuotannon tuotteista jalostetumpiin elintarvikkeisiin. Merkittävimmät vientituotteet olivat juusto, alkoholijuomat, voi ja muut maitorasvat sekä maitovalmisteet, sianliha, erilaiset elintarvikevalmisteet, kaura, sokerikemian tuotteet, maitojauhe ja suklaa.

Kuva 19. Eri elintarvikkeiden osuus viennistä vuonna 2013

11 %2 %

3 %3 %

37 %5 %4 %

20 %

2 % 13 %

Viennin jakauma vuonna 2013

Liha ja lihavalmisteet 11%Kala sekä äyriäiset ja nilviäiset 2%Hedelmät, marjat ja kasvikset 3%Eläin- ja kasviöljyt ja -rasvat 3%Maitotaloustuotteet 37%Mylly- ja tärkkelystuotteet 5%Leipomotuotteet, makaronit yms. 4%Muut elintarvikkeet 20%Eläinrehu ja lemmikkieläinten ruoka 2%Juomat 13%

Lähde: TEM/ Tullihallitus/Uljas CPA 2008

Venäjän 7.8.2014 julkaisema monia elintarvikkeita koskeva vientikielto on voimassa pää-töksen julkaisusta vuoden. Vientikielto koskee EU:n lisäksi Norjasta, USA:sta, Kanadas-


ta ja Australiasta tuotavia tuotteita. Suomalaisten elintarvikeyritysten Venäjän viennin arvo vuonna 2013 oli 430,2 milj. euroa eli 5 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjän osuus koko elintarvikeviennistä oli 28,9 %. Itämeren ympäristö on muodostanut tärkeän vientialu-een, sillä Ruotsin osuus viennistä oli 18,5 %, Viron 9,1 %, Saksan 4,9 % ja Puolan 2,4 %. Kiinan osuus viennistä oli 3,6 %, USA:n 2,6 % ja Norjan 2,6 %.

Ulkomaankauppatilastojen mukaan alkuvuonna 2014 elintarvikevienti kasvoi, ja sen arvo tammi-heinäkuussa oli 970,7 milj. euroa, mikä on 1,5 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjän elintarvikeviennin arvo tammi-heinäkuussa oli 252,4 milj. euroa eli 2 % enemmän kuin vuotta aiemmin ja sen osuus oli 26 % viennistämme. Elintarvikeyrityksiä, jotka ovat vieneet tuotteita Venäjälle, on ollut noin 50–100. Venäjän asettamien tuontikieltojen takia monien elintarvikkeiden vienti jouduttiin elokuussa lopettamaan yllättäen, minkä vuoksi ko-timaan markkinat häiriytyivät ns. Putin-tuotteista. Sianlihaa koskeva vientikielto oli asetet-tu jo helmikuussa 2014.

Käyttäen pohjana vuoden 2013 Venäjälle vientiä pakotelistalla olevien tuotteiden vien-nin arvo oli 283 milj. euroa ja listan ulkopuolella olevien tuotteiden arvo oli 147 milj. euroa. Pakotelistaa on lievennetty elokuun lopussa, mutta toistaiseksi Venäjän asettamien uusien sertifiointivaatimusten takia vientiä ei ole pystytty käynnistämään. Vientirajoitteilla on vien-titulojen menetyksen lisäksi huomattavia välillisiä vaikutuksia. Esimerkiksi epätasapaino markkinoilla alentaa hintoja ja johtaa liikevaihdon laskuun ja kannattavuuden heikkenemi-seen. Vaikutukset ulottuvat alkutuotantoon ja sen kannattavuuteen, koska tuottajahintoja on jouduttu laskemaan. Venäjän asettama tuontiboikotti aiheuttaa ylitarjontaa EU:n sisä-markkinoilla kiristäen kilpailua. Pakotteiden vaikutukset näkyvät myös lisääntyneenä epä-varmuutena. Pakotteiden taustalla on kyse myös protektionismista ja Venäjän tahdosta ke-hittää omaa elintarviketeollisuutta. Taloudellinen tilanne ja ruplan kurssin heikkeneminen ovat vähentäneet myös ostosmatkailua.

Ruoka on myös politisoitunut. Venäjän taloudessa valtiolla on ollut poikkeuksellisen vah-va rooli. Maa on suojannut elintarvikesektoriaan noudattaen omavaraisuuteen tähtäävää elintarviketurvallisuusdoktriinia. Pitkään valmisteilla ollut Venäjän liittyminen kansainväli-sen kauppajärjestön WTO:n jäseneksi varmistui kesällä 2012. Tämän uskottiin luovan va-kautta vientikauppaan ja helpottavan maan kehityksen ennustettavuutta, mutta toisin kävi.

5.2.2. Kasvua elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelmalla

Kansallisen ruokastrategiamme mukaista pyrkimystä tehdä elintarvikealasta kasvu-ala ku-vastaa myös käynnistynyt Elintarvikealan Team Finland vientiohjelma. Sen tavoitteena on kaksinkertaistaa elintarvikevienti 3 mrd. euroon vuoteen 2020 mennessä. Ohjelma keskit-tyy Venäjään, Skandinaviaan, Baltiaan, Saksaan sekä Kiinaan ja muihin Itä-Aasian mai-hin. Ohjelmaan tavoitellaan mukaan sataa kasvuhakuista elintarvikeyritystä ja alan palve-lu- ja laitetoimittajia. Kiina ja muut Itä-Aasian maat ovat kohdealueina kiinnostavia jo Itä-meren ympäristössä aktiivisesti toimiville suurille yrityksille.

Vientiohjelmalla parannetaan yritysten vientivalmiuksia, lisätään toimijoiden yhteistyö-tä ja verkostoitumista sekä luodaan uusia ratkaisumalleja viennin esteiden poistamiseksi. Ohjelma myös tukee vientiyrityksiä auttamalla kansainvälisen ostoportaan kontaktien luo-


misessa erilaisilla konkreettisilla toimenpiteillä. Lisäksi vientiohjelmalla vahvistetaan maa-imagoa ja luodaan statusta elintarviketuotannon osaajamaana. Ulkomailla toimiessaan suo-malaisyritykset harvoin kilpailevat keskenään.

Kotimarkkinan vähäisen kasvun vuoksi kansainvälistyminen on kiinnostava vaihtoehto kasvuhakuisille pk-yrityksille. Kansainvälistymisen tulisikin olla enemmän yrityksen sisäi-sessä keskiössä, osana strategiaa kuin lisukkeena. Ruuan kysyntä maailmalla kasvaa tu-levaisuudessa voimakkaasti, mikä tarjoaa hyvän lähtökohdan viennille. Suomessa on mo-nia vientipotentiaalia omaavia yrityksiä, vahvaa ruokaosaamista ja turvallisia tuotteita. Kan-sainväliset markkinat, varsinkin Itämeren ympäristössä, tarjoavat suomalaisille osaamisel-le ja erikoistuotteille mahdollisuuksia.

Suomen kaltaisten maiden elintarvikevalmistajat eivät menesty kansainvälisessä kilpai-lussa standardituotteilla vaan erikoistuotteilla. Yritysten mahdollisuudet viennissä ovat ka-peisiin tai alueellisiin markkinasegmentteihin erikoistumisessa, erikoisosaamisessa sekä yhteistyötoiminnassa muiden yritysten tai kauppaketjujen (myös HoReCa) kanssa. Esimer-kiksi Lidlin kautta on mahdollista saada vientikokemusta (case Grillimaisteri). Viennissä kasvupotentiaalia ja mahdollisuuksia nähdään olevan esimerkiksi seuraavilla segmenteillä: • terveysvaikutteiset ja terveyttä edistävät elintarvikkeet• allergiavapaat elintarvikkeet (laktoositon, gluteeniton, muut allergiavapaat)• suomalainen ruokatraditio, erityisesti marjat, myös riista, poro, kala• kauratuotteet, suomalainen vilja• luonnonmukaiset tuotteet ja muut eettiseen kuluttamiseen ja turvallisuuteen perus-

tuvat tuotteet• convenience ja premium -tuotteet; hemmottelu, luksus, helppokäyttöisyys, helppo

valmistus• lasten ja iäkkäiden henkiöiden erikoistuotteet.

Vientimahdollisuuksia on myös suomalaisessa ruokaturvallisuusosaamisessa ja korkeam-man lisäarvon teollisuus- ja raaka-ainemyynnissä. Onnistuessaan viennin kasvulla on mo-nia kerrannaisvaikutuksia maamme talouteen. Näitä ovat esimerkiksi kotimaan investoin-tien ja raaka-aineiden sekä alaan liittyvien palveluiden käytön lisääntyminen ja uusien työ-paikkojen syntyminen koko elintarvikeketjuun (tavoitteena 5000 uutta työpaikkaa). Matkai-lun edistäminen ja ruokaviennin kehittäminen voivat tukea toisiaan.

Venäläisten matkailu Suomeen on lisääntynyt maassamme vuodesta 1992 lähtien aina viime vuoteen asti ja näkyy etenkin rajaseuduilla ostosmatkailuna. Viime vuonna Suomeen tehtiin noin 5,2 milj. matkaa. Noin 80 % kävijöistä ostaa elintarvikkeita ja alkoholituotteita. Venäjän talouskehityksellä on monia vaikutuksia Suomen talouteen, ja ostomatkailu tulisi-kin nähdä yhtenä keinona tutustuttaa venäläisiä suomalaisiin elintarvikkeisiin ja ruokaosaa-miseen. Aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että Venäjän kauppa voi elpyä nopeastikin.

5.3. Elintarvikkeiden tuonti

Vuonna 2013 Suomeen tuotiin teollisia elintarvikkeita ja alkutuotannon tuotteita 4 277 milj. euron arvosta, jossa laskua edelliseen vuoteen oli -1,2 %. Tuonti on kuitenkin kasvanut


EU:n jäsenyyden aikana lähes vuosittain. Elintarvikkeiden kauppatase oli 2,7 mrd. euron edestä negatiivinen. Teollisten elintarvikkeiden tuonti oli kaksi kolmasosaa tuonnin arvos-ta (66 %). Alkutuotannon tuotteiden osuus oli 27 % ja rehujen 7 %.

Tärkeimmät tuojamaat olivat Saksa 14,9 %, Ruotsi 11,6 %, Alankomaat 8,9 %, Tans-ka 6,7 %, Ranska 6,5 %, Espanja 5,3 %, Norja 5,1 % ja Brasilia 3,7 %. Tuonnissa merkit-tävimpiä tuotteita ovat alkoholijuomat, hedelmät, juusto, muut elintarvikkeet, vihannekset ja kasvikset, tuore kala ja raakakahvi. Vienti- ja tuontilistalla on monia yhtäläisyyksiä ja li-säksi monia tuontituotteista voitaisiin valmistaa myös kotimaassa. Tuonnin kanssa kilpai-levan toimialan on pystyttävä parantamaan omaa tuottavuuttaan ja pitämään tuotantokus-tannukset kurissa.

Myös alkuvuodesta tuonnin arvo on ollut lievässä laskussa, sillä tammi-heinäkuussa maahamme on tuotu 2, 4 mrd. euron (- 2,8 % vähennys edellisvuoden vastaavaan jaksoon) edestä tuotteita. Tuontia pyritään torjumaan myös lokakuussa alkaneella ”Nyt jos koskaan” -mainoskampanjalla, jolla pyritään vaikuttamaan kuluttajiin ja saamaan heidät valitsemaan kotimaisia elintarvikkeita.


6. Alan taloudellinen tilanne

6.1. Kannattavuus

Pk-barometrissä kysytään yritysten arvioita siitä, onko kannattavuus suurempi, yhtä suuri vai pienempi seuraavan vuoden kuluttua. Kannattavuuden paranemiseen uskoi 28 %, en-nallaan säilymiseen 47 % ja huononemiseen 25 %. Vastaajista 30 % arvioi vakavaraisuu-den kehittyvän suotuisasti, 53 % ennakoi sen säilyvän ennallaan ja huononemista ennus-ti 17 % yrityksistä. Epävarma taloustilanne vaikuttaa eri toimialojen kysyntään ja liikevaih-toon heijastuen selvästi kannattavuuden odotuksiin.

Elintarviketeollisuuden kustannuksissa on ollut viime vuosina nousupainetta, ja kustan-nusten saaminen hintoihin toteutuu viiveellä. Hintojen jäykkyyttä lisäävät suhteellisen har-voin käytävät hintaneuvottelut kaupan kanssa. Kasvava tuonti ja yritysten keskinäinen kil-pailuttaminen sekä kaupan omien merkkien lisääntynyt tarjonta heikentävät yritysten hin-taneuvotteluasemaa päivittäistavarakaupan kanssa. Volyymituotteissa hintakilpailu on ki-reä ja Venäjän pakotteet ovat osaltaan lisänneet kilpailutilanteen kireyttä esimerkiksi mai-totuotteissa. Pienemmät yritykset kokevat suurempien yritysten määrittelevän hintatasoa, minkä seurauksena korotuksia on vaikea saada hintoihin. Tämän takia pienten yritysten kannattaa panostaa erikoistuotteisiin.

Elintarvikeyritysten kustannuksista suurin osa on materiaalikustannuksia. Maatalou-den tuottajahintojen on arvioitu jatkavan laskuaan tänä vuonna. Hintojen laskun taustal-la ovat kasvanut tuotanto ja vientinäkymien heikentyminen sekä talouden taantuma, mikä heikentää kysynnän kasvua. Ulkopuolisia palveluita on käytetty aiempaa enemmän. Kulu-rakenteessa kuitenkin edellistä keskeisempiä kustannuksia ovat työvoimakustannukset ja liiketoiminnan muut kulut, ja ne ovat alle 10 hengen yrityksissä olleet lähes samaa tasoa. Isoissa yrityksissä työvoimakustannukset ovat laskeneet esimerkiksi automaation lisään-tymisen vuoksi. Kustannusrakenteissa on vaihtelua toimialojen sisällä ja välillä. Raaka-ai-neiden hintavaikutukset ulottuvat useisiin eri tuotteisiin, mutta tällä hetkellä pahin hintojen nostopaine on ohi.


Taulukko 11. Elintarviketeollisuuden kulurakenteen ja tunnuslukujen kehitystä vuo-sina 2011–2013, keskiarvoja, %

KESKIARVO, % 2011 2012 2013

10 Elintarvikkeiden valmistus Alle 10 henkilöä

10- henkilöä

Alle 10 henkilöä

10- henkilöä

Alle 10 henkilöä

10- henkilöä

LIIKETOIMINNAN TUOTOT YHT. 100 100 100 100 100 100

Aine- ja tarvikekäyttö -49,5 -55 -48,4 -57,1 -51,4 -57,1

Ulkopuoliset palvelut -3,4 -5,3 -3,7 -2,8 -3,7 -2,8

Palkat ja henkilösivukulut -18 -13,9 -19 -13,8 -18,8 -13,7

Liiketoiminnan muut kulut -17,9 -19,6 -17,6 -20,1 -16,9 -19,5

KÄYTTÖKATE 9 6,2 8,3 6,6 6,5 7

LIIKETULOS 5,1 2,9 4,6 3,4 2,4 3,8

NETTOTULOS 2 1,8 2,5 2,1 -0,6 3,5

KOKONAISTULOS 5 2,2 3 4 0,2 3,4

TILIKAUDEN TULOS 7,2 2,4 5,9 4,1 2,9 3,2

Rahoitustulos 5,9 5,1 6,2 5,3 3,5 6,7


LIIKETOIMINNAN TUOTOT YHT. 100 100 100 100 100 100

Aine- ja tarvikekäyttö -53,8 -44,9 -51,2 -46,8 -45,6 -47

Ulkopuoliset palvelut -6,3 -5,5 -4,3 -5,4 -7,3 -5,2

Palkat ja henkilösivukulut -9,6 -14,4 -9,9 -14,8 -12,6 -15,2

Liiketoiminnan muut kulut -20,2 -19,8 -18,2 -19,7 -22,4 -19,8

KÄYTTÖKATE 8,9 15,7 9,7 13,9 11,6 13,2

LIIKETULOS 3,4 10,1 5,1 8,2 5 7,5

NETTOTULOS 11 5,6 7,4 6,9 -0,4 6,1

KOKONAISTULOS 14,4 3,5 8,1 5,5 -2,1 5,8

TILIKAUDEN TULOS 15,3 3,1 8,7 5,5 -2,7 5,1

Rahoitustulos 16,5 11,1 11,9 12,6 6,1 11,9

Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot, vuosi 2013= ennakkotieto

Elintarvikealalle ominaisesta vakaudesta johtuen yritysten kannattavuusmuutokset ovat loivia ja melko hyvin ennakoitavissa. Elintarvikealan liiketoimintaympäristöä pidetään ma-talakatteisena. Toimialan kannattavuuteen heijastuvat haastava markkinointitilanne, kireä hintakilpailu ja laajentunut tuontituotetarjonta. Tuottavuuden ja kannattavuuden jatkuva pa-rantaminen on alalla tärkeää. Yritysten operatiivista suorituskykyä on trimmattu, ja yritykset ovat uudistaneet toimintastrategioitaan pyrkiessään parantamaan kannattavuutta, vauhdit-tamaan kasvua ja nostamaan yritysarvoa. Kustannustietoisuus, tiukka kulukuuri sekä oi-kein ajoitetut ja onnistuneet investoinnit tehokkaan tuotannon ohella varmistavat osaltaan yritysten vakavaraisuutta. Hyvä kannattavuus mahdollistaa panostukset kilpailukyvyn ke-hittämiseen ja uudistumiskykyä ylläpitävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Elintarviketeollisuuden kannattavuutta tarkasteltaessa on huomattava, että ala jakautuu moniin alatoimialoihin, jotka eroavat toisistaan muun muassa toiminnan pääoma- ja työval-taisuudessa, kustannusrakenteissa ja yrityskokojakautumassa. Kannattavuuden ja muun taloudellisen aseman vaihtelu toimialatasolla, eri alatoimialojen välillä ja niiden sisällä on


suuri. Eri alatoimialoilla on hyvin kannattavia, mutta myös huonommin pärjääviä yrityksiä. Taloudellisia tunnuslukuja käytettäessä ja niitä vertailtaessa on muistettava nämä raken-teelliset tekijät. Lisäksi osa yrityksistä on osuuskuntamuotoisia. Osuuskunnat yleensä ta-voittelevat voiton lisäksi osuuskunnan jäsenten elinkeinon menestymistä.


Taulukko 12. Elintarviketeollisuuden talouden tunnuslukuja vuonna 2013, mediaani


10

Elin

-ta

rvik

-ke

iden

va

lmis

tus

101

Teur

astu

s,

liha-

tuot

teid

en

valm

istu

s

102

Kal

an,

äyr.

ja

nilv

. jal

. ja

säi

l.

103

Hed

elm

. ja

ka

svis

ten

jal.

ja

säil.

104

Kas

vi-,

eläi

n-öl

jyje

n ja

-ras

v.

valm

105

Mai

to-

talo

us-

tuot

teid

en

valm

istu

s

106

Myl

ly- j

a tä

rkke

lys-

tuot

teid

en

valm

.

107

Leip

omo-

tuot

t, m

akar

o-ni

en y

ms.

va

lm.

108

Mui

den

elin

tarv

ik-

keid

en

valm

istu

s

109

Eläi

nten

ru

okie

n va

lmis

tus

11

Juom

ien

valm

istu

s

Yrit

yste

n lk

m ja

kaum

assa

821

102

7276

1031

3534

711

235

44

Liik

evai

hto/

yrity

s 10

00€

228,

638

5,1

204,

827

1,2

424,

148

8,5

239,

417

0,7

360,

491

6,6

219,

5

Jalo

stus

arvo

/yrit

ys 1

000€

84,9

113,

936

,665

9811

7,3

5083

,896

,316

6,1

54,6

Liik

evai

hto/

henk

ilö 1

000€

139

198

220,

120

6,7

418,

624

8,3

206,

692

,115

9,3

384,

819

3,5

Jalo

stus

arvo

/hen

kilö

100

0€47

,958

,146

,549

65,7

62,7

71,7

44,1

48,4

78,1

48,1

Jalo

stus

arvo

/hen

kilö

stök

ulut

1,2

1,3

1,2

1,2

1,2

1,5

1,5

1,1

1,2

1,7

1,2

Tase

en lo

ppus

umm

a/yr

. 100

0 €

152,

325

0,6

81,2

253,

757

629

7,6

227,

681

,619

0,4

743,

422

1,4

Myy

ntik

ate-

%64

49,8

41,2

5151

,249

,161

,271

,957

,436

59,7

Käy

ttöka

te-%

5,5

6,9

4,2

64,

86,

714

,14,

35,

88,

32,

8

Rah

oitu

stul

os-%

45

3,2

4,8

3,3

5,4

6,6

2,8

4,7

6,4

3

Liik

etul

os-%

2,2

3,6

1,3

1,9

1,3

2,7

5,6

12,

54,

8-0

,4

Net

totu

los-

%0,

92,

20,

40,

40,

52

4,5

-0,3

1,5

2,9

-0,4

Kok

onai

stul

os-%

0,8

1,9

0,4

0,4

0,2

2,4

4,2

-0,2

1,4

2,8

0

Tilik

aude

n tu

los-

%3,

92,

82,

62,

81,

52,

64,

26,

72,

73,

60,

1

Kok

onaí

spää

oman

tuot

to-%

4,1

4,7

1,6

2,8

25,

86,

52,

45,

99,

50,

8

Om

avar

aisu

usas

te-%

39,8

36,8

3133

,559

,125

,345

,244

,733

,944

,833

,2

Suh

t. ve

lkaa

ntun

eisu

us-%

23,1

27,8

21,4

38,4

43,6

33,1

37,7

17,3

27,3

25,1

74


Tukku- ja vähittäiskaupassa myyntikate on yleisesti käytetty tunnusluku. Myyntikatteiden kehitys näyttäisi olevan pääsääntöisesti laskusuuntainen.

Taulukko13. Myyntikateprosentin kehitys elintarviketeollisuudessa 2007–2013, keskiarvo

2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013Teollisuus 41,4 40,9 42,4 41,3 40,0 38,6 38,1Elintarvikkeiden valmistus 44,9 42,8 45,4 46,1 44,2 42,0 41,8 Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 48,8 46,7 45,6 47,7 48,4 39,1 37,8

Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 33,1 31,2 32,8 32,6 28,7 28,0 30,1

Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 44,1 43,5 43,6 47,0 47,7 45,5 44,9

Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 39,5 36,6 46,5 61,5 36,7 40,1 47,2

Maitotaloustuotteiden valmistus 32,9 29,4 33,3 33,5 32,5 34,9 35,6

Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 39,2 37,1 38,5 40,9 38,2 41,1 40,2

Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 72,7 71,0 72,3 72,8 70,6 70,4 70,1

Muiden elintarvikkeiden valmistus 48,0 47,4 51,2 51,5 47,7 47,4 49,0

Eläinten ruokien valmistus 27,7 25,2 29,9 30,6 25,8 24,4 23,7

Juomien valmistus 58,3 53,6 56,7 55,9 53,2 51,5 51,5


Käyttökate kertoo yrityksen liiketoiminnan tuloksen ennen poistoja ja rahoituseriä. Käyttö-kateprosentille ei ole yleispätevää tavoitearvoa. Teollisuuden käyttökatteet vaihtelevat 5-20 ja kaupan 2-10 prosentissa.

Elintarvikealalle ominaisen matalan, mutta vakaan kannattavuuden mukaisesti alan käyt-tökatteet ovat olleet vaatimattomia, keskimäärin seitsemisen prosenttia vuosina 2007–2013. Juomien valmistuksessa käyttökatteet ovat olleet keskimäärin muita elintarvikealan toimi-aloja parempia. Hyvään käyttökatteeseen on yltänyt myös muiden elintarvikkeiden valmis-tus, mikä saattaa johtua pitemmälle jalostetuista tuotteista ja erikoistuotteiden tarjonnasta.

Taulukko 14. Käyttökateprosentin kehitys elintarviketeollisuudessa 2007–2013, keskiarvo

Käyttökate-% 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013Teollisuus 11,0 8,5 4,8 7,7 6,2 4,4 5,3Elintarvikkeiden valmistus 7,2 6,3 7,1 7,4 6,3 6,7 6,9 Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 5,8 4,8 5,6 5,0 4,7 5,5 4,0












Elintarviketeollisuuden kannattavuus tulosprosentin valossa on muuta teollisuutta hieman vaatimattomampaa. Elintarviketeollisuuden toimialojen kannattavuusluvuissa on suurta vaihtelua, ja toimialalla on myös hyvin kannattavia yrityksiä. Myös nämä tulokset osoitta-vat elintarviketeollisuuden olevan matalien marginaalien alaa, mutta suhteellisen vakaata. Leipomotuotteiden osalta tulosprosentin kehitys on huolestuttava.

Taulukko 15. Tilikauden tulosprosentin kehitys elintarviketeollisuudessa 2007–2013, keskiarvo

Tilikauden tulos-% 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013Teollisuus 9,4 3,7 0,9 4,8 5,6 2,5 2,0

Elintarvikkeiden valmistus 3,0 6,5 3,1 3,5 2,6 4,2 3,2

Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 3,3 2,3 2,7 2,3 2,0 3,0 -0,8






Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 2,5 15,8 -0,1 -0,1 -0,9 1,0 -0,4





6.2. Vakavaraisuus ja maksuvalmius

Omavaraisuusaste mittaa yrityksen vakavaraisuutta, yrityksen tappionsietokykyä ja kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä aikavälillä. Omavaraisuusastetta pidetään hyvänä, mikäli sen on yli 40 %. Tyydyttävänä pidetään 20–40 %:n tasoa ja heikkona alle 20 %.

Elintarvikkeiden valmistuksessa omavaraisuusaste on keskimäärin hyvällä tasolla ja melko vakaata. Leipomoteollisuudessa ja kalanjalostuksessa omavaraisuusasteet ovat muita matalampia, mutta tyydyttäviä. Juomien valmistuksessa omavaraisuusaste on hei-kentynyt, mutta säilynyt kuitenkin hyvänä. Alan suhteellinen velkaantuneisuus on hyvällä tasolla ja yritykset näyttävät selviytyvän hyvin vieraan pääoman velvoitteista.

Pk-yritysbarometriin vastanneet elintarvikeyritykset kokivat rahoittajien luottopolitiikan ja luottoehtojen kiristyneen vain melko vähän. Marginaalien nousu ja kovemmat vakuus- ja omarahoitusvaatimukset voivat kuitenkin vaikeuttaa yritysten investointeja.


Taulukko 16. Omavaraisuusasteen (%) kehitys elintarviketeollisuudessa 2007–2013, keskiarvo

Omavaraisuusaste-% 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013Teollisuus 47,3 41,4 43,8 45,0 45,3 44,3 43,6


Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 40,3 38,9 41,9 41,4 40,3 40,4 39,7











Quick Ratio -tunnusluku mittaa yrityksen mahdollisuutta selviytyä lyhytaikaisista veloistaan pelkällä rahoitusomaisuudellaan. Elintarvikeyritysten maksuvalmiudet ovat olleet kunnos-sa. Sekä elintarvikkeiden että juomien valmistuksessa Quick Ratio -arvot ovat olleet vuo-sina 2007–2012 yli 1, jota pidetään hyvänä tasona ko. arvolle.

6.3. Pääoman käytön tehokkuus

Kokonaispääoman tuottoprosentti mittaa yrityksen kykyä tuottaa tulosta kaikelle toimintaan sitoutuneelle pääomalle. Ohjearvojen mukaan yli 10 %:n tuottoa pidetään hyvänä, 5-10 % tyydyttävänä ja alle 5 % heikkona.

Elintarviketeollisuutta pidetään pääomaintensiivisenä alana, ja alan investoinnit ovat vii-me vuosina olleet merkittäviä. Elintarviketeollisuuden kokonaispääoman tuotolle on omi-naista varmuus ja vaatimattomuus. Keskimäärin alan pääoman tuottoa voidaan pitää tyy-dyttävänä. Kalan ja muiden elintarvikkeiden jalostus ovat tuottaneet muita alatoimialoja pa-remmin ja puolestaan heikommin ovat pärjänneet mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus sekä kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus.


Taulukko 17. Kokonaispääoman tuotto-% kehitys elintarviketeollisuudessa 2007-2013, keskiarvo

Kokonaispääoman tuotto-% 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013Teollisuus 10,7 5,7 2,0 4,9 4,8 3,0 5,6


Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 5,2 4,9 5,0 3,7 3,8 3,8 3,2



Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 3,9 4,4 -2,3 6,6 3,1 1,8 1,6









7. Investoinnit, tuotekehitys, laatu ja lainsäädäntö

7.1. Toimialan investoinnit

Elintarviketeollisuus on prosessiteollisuutta, jossa hyödynnetään runsaasti teknologiaa. Vo-lyymituotteiden valmistus on tehokasta pitkälle automatisoiduilla tuotanto- ja pakkauslin-joilla. Myös varastotilojen ja jakeluvarastojen toiminnallisuutta on kehitetty. Mikroyrityksis-sä on edelleen käsityövaltaisia työvaiheita.

Elintarviketeollisuus on merkittävä investoija ja aineellisten investointien kasvu on jat-kunut viime vuosina. Investoinnit luovat positiivista virettä ympäröivään yhteiskuntaan ja kuvastavat alan tulevaisuudenuskoa. Lisäksi ne ovat tärkeitä tuotannon suorituskyvyn ja tehostamisen takia.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kokoamien tietojen mukaan elintarviketeollisuuden tälle vuodelle suunnittelemien kotimaan investointien arvo on lähes 490 milj. euroa. Täl-löin elintarviketeollisuuden osuus tehdasteollisuuden kiinteistä investoinneista olisi noin 14 %. Viime vuonna ala investoi Suomeen noin 392 milj. ja vuonna 2012 noin 368 miljoo-nalla eurolla.

Kuvat 20 ja 21 perustuvat Tilastokeskuksen tietoihin, joissa investoinnit esitetään nii-den valmistusajankohdan perusteella, kun taas EK:n tiedusteluissa investoinnit raportoi-daan kuluiksi niiden valmistusasteen (”kassavirran”) mukaisina.

Kuva 20. Elintarvikkeiden valmistuksen investoinnit vuosina 2006–2012 (1000 euroa)

-50

0

50

100

150

200

250

300

350

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

Muut aineelliset hyödykkeet

Koneet

Rakennukset ja rakennelmat

Maa- ja vesirakennukset

Maa- ja vesialueet

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilasto


Kuva 21. Juomien valmistuksen investoinnit vuosina 2006–2012 (1000 euroa)

-10

0

10

20

30

40

50

60

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

Muut aineelliset hyödykkeet

Koneet

Rakennukset ja rakennelmat

Maa- ja vesirakennukset

Maa- ja vesialueet

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilasto

Elintarviketeollisuudessa on investoitu paljon edistykselliseen teknologiaan. Pk-yritysba-rometriin vastanneista elintarvikeyrityksistä puolet (51 %) ennakoi investoivansa yhtä pal-jon tulevana vuonna. Investointien määrän voidaan arvioida hieman laskevan, koska 31 % yrityksistä arvioi investoivansa vähemmän ja 19 % enemmän tulevana vuonna. Tieduste-lussa ei kuitenkaan kysytä investointien suuruudesta. Mittavia investointeja on menossa sekä valmisteilla. Vaikka keskeinen investoinnin tarkoitus on korvata vanhentunut tuotan-tokapasiteetti uudella, haetaan investoinneilla parempaa tuottavuutta, uutta tekniikkaa, ka-pasiteetin kasvua, jalostusarvon nousua ja toimintojen rationalisointia.

Monissa yrityksissä investoinneilla on pyritty parantamaan energiaomavaraisuutta esim. sivuvirtoja hyödyntämällä. Esimerkiksi Snellman on korvannut öljyn biokaasulla, joka pe-rustuu lihanjalostuksen yhteydessä syntyvään lietteeseen. Sinebrychoff puolestaan pyrkii hyödyntämään käymisen yhteydessä syntyvän hiilidioksidin.

Elintarviketeollisuusliitto on hallinnoinut vuodesta 2008 lähtien elintarviketeollisuuden energiatehokkuussopimusta, johon on liittynyt 45 yritystä. Järjestelmään liittyneet yritykset kattavat yli 70 % alan energiakäytöstä. Yrityksissä tehtyjen energiatehokkuuteen tähtää-vien toimenpiteiden ansiosta toimialan sopimuskauden 2008–2016 kokonaissäästötavoit-teesta on saavutettu jo 47 % viiden ensimmäisen sopimusvuoden aikana ja yhteenlaske-tuksi kustannussäästöksi on saatu 20,8 milj. euroa. Resurssi- ja energiatehokkuuden pa-rantamiseen on yrityksillä kasvavaa tarvetta. Sopimus on lisäksi energiatehokkuusdirektii-vin mukainen työkalu toimialan energiankäytön omaehtoiseksi tehostamiseksi. Tavoittee-na on käynnistää seuraava sopimuskausi nykyisen sopimuksen päättyessä.

Tehokas teknologia ja automatisointi parantavat tehokkuuden kautta kilpailukykyä, ja niiden hyödyntäminen lisääntyy entisestään ruuan valmistuksessa. Teknologinen etumat-ka ei kuitenkaan riitä yrityksen menestymiseen. Tuotanto- ja pakkauslaitteita sekä toimin-nanohjausteknologioita tarvitaan kaikissa yrityksissä tehokkuuden ja tuotantomäärien kas-vattamiseksi. Toiminnanohjausteknologiat helpottavat muutosten ja häiriöiden vaikutusten havainnointia prosessissa. Automatisoinnilla pystytään vähentämään henkilöresurssien tar-vetta ja rasittavia työvaiheita. Prosessien älykkyyttä on kehitetty esimerkiksi konenäön, eri-


laisten sensorien, tunnistus- ja anturiteknologioiden sekä seurantamittalaitteistojen avulla. Tieto- ja viestintäteknologiaa, puhdashuonetekniikkaa sekä bio- ja nanoteknologiaa hyö-dynnetään jatkossa yhä enemmän. Nanomateriaalien käytöllä voidaan parantaa tuotan-tolaitosten puhtautta, vähentää energiakulutusta ja lisätä koneenosien käyttöikää. Uusiin teknologioihin suhtaudutaan myös varauksellisesti (esim. geenimanipulaatio, nanotekno-logia ja uutena tulevaisuuden keinoliha).

7.2. Tuotekehitys toimialalla

Tuotekehitys on välttämätön osa yritysten uudistumista ja kasvua; se on kuin yrityksen hen-kivakuutus. Elintarviketeollisuus pyrkii aktiivisesti kehittämään kuluttajia kiinnostavia uu-tuuksia, innovaatioita ja tuoteparannuksia. Kehittämistyötä suuntaavat erilaiset kuluttajia puhuttelevat ruokatrendit, arvomaailmat ja lainsäädännön muutokset. Myös kansainvälis-tyvässä toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset tai kilpailija-analyysit voivat tuottaa ke-hittämisideoita. Kuluttajamuutosten lisäksi erilaiset ravitsemukselliset näkökulmat suuntaa-vat tuotekehitystä. Tästä onnistunut esimerkki on rypsiporsaslihatuotteet.

Suomalainen ruokaosaaminen on korkeatasoista, mutta sen kaupallistaminen kansain-väliseksi kilpailukyvyksi on ollut haasteellista. Elintarviketeollisuutta ohjaavia kuluttajatrende-jä ovat mielihyvä, hyvinvointi, mukavuus ja eettisyys. Myös kasvava senioriväestö on huo-mattu. Trendien hyödyntäminen edellyttää ennakointia ja nopeaa reagointia, mutta toisaal-ta tuotekehitys vaatii suunnitelmallisuutta, näkemyksellisyyttä ja johdonmukaisuutta. Erilais-ten trendien kirjo on valtava ja kuluttajien ostokäyttäytyminen on monen asian yhdistelmä. Kuluttajat ovat entistä valveutuneempia ja kuluttajien maksuhalukkuus ratkaisee valintoja.

Tuotteiden kaupallisen potentiaalin arviointia pitäisi lisätä, sillä alle prosentti lanseera-tuista uutuustuotteista menestyy kaupassa. Tuotekehitystä voisi vaiheistaa enemmän ja asetettujen kriteereiden valossa pitäisi päättää jatkokehittämisestä. Lisäksi kannattaa mah-dollisimman varhaisessa vaiheessa kytkeä potentiaalinen kohderyhmä mukaan tuotteen kehittämiseen asiakasymmärryksen varmistamiseksi.

Elintarviketeollisuuden tuotekehityskustannukset ovat olleet keskimäärin 0,6 % tuotan-non bruttoarvosta. Merkittävä osa yritysten tuotekehityksestä tehdään omassa yritykses-sä. Elintarviketeollisuusliitto on arvioinut tuotekehityspanostuksen olleen noin 2,3 % yritys-ten liikevaihdosta vuonna 2012.


Kuva 22. Elintarviketeollisuuden tutkimus- ja kehittämispanostus vuosina 2007–2012

58,4

62,9

57,1

64,5 64,2

59,6

52

54

56

58

60

62

64

66

2007 2008 2009 2010 2011 2012

T & K -menot, milj. euroa

Elintarvikkeet, juomat T&K -menot yhteensä

Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja kehittämistoiminta

Pk-yritysbarometri 2/2014 -kyselyssä elintarvikeyritysten tuotekehityspanostuksissa oli lie-vää kasvua. Yrityksistä 25 % arvioi tuotekehityspanosten suurenevan, 20 % pienenevän ja 55 % yhtä suureksi kuin nyt. Tiukka taloudellinen tilanne yleensä heikentää mahdollisuuk-sia aktiiviseen tuotekehitykseen. Valtaosa tutkimukseen ja kehittämisen käytetyistä mää-rärahoista on yritysten omaa rahoitusta, ja julkista rahoitusta hyödynnetään vajaasti. Esi-merkiksi Horisontti 2020 -ohjelmassa rahoitetaan eurooppalaisia tutkimus- ja innovointi-hankkeita vuosina 2014–2020 yhteensä lähes 80 mrd. eurolla. Tavoitteena on luoda Hori-sontin avulla Eurooppaan kasvua ja uusia työpaikkoja sekä parantaa eurooppalaisten yri-tysten asemaa globaalissa kilpailussa.

Tuotekehityksen tärkeys on sisäistetty elintarvikeyrityksissä. Fokus on yhä enemmän asiakasymmärryksessä sekä tuotteissa ja konsepteissa. Tuotekehityksen tehtävänä on var-mistaa, että yrityksellä on jatkuvasti liiketoimintastrategiaa toteutettava, kilpailukykyinen tuo-te- ja palveluvalikoima. Tuotteiden elinkaaret ovat lyhentyneet ja osa tuotteista on tarjolla vain yhtenä sesonkina. Kehittämisessä pyritään hinnoittelumahdollisuuksia lisäävään ja-lostusasteen nostamiseen ja parempaan tuotteistamiseen sekä palvelukonsepteihin. Hyvä esimerkki pitkäjänteisestä panostamisesta tutkimus- ja tuotekehitykseen on Valio, jolla on perustuotteiden lisäksi monia myynnillisesti merkittäviä lisäarvotuotteita.

Elintarvikkeiden toimitus- ja tilausketju sekä markkinointi ovat vahvasti sidoksissa pak-kauksiin ja osa kehityksestä kohdistuukin pakkausteknologioiden ja pakkausten kehittämi-seen. Pakkauksen avulla voidaan parantaa tuotteen kilpailukykyä. Tuotteiden laatua var-mistavat yhä useammin monikerrosratkaisut tai suojakaasut. Pakkaamiseen liittyy monia innovaatiomahdollisuuksia (kuten RFID, älypakkaukset, lisätty todellisuus, aktiiviset pak-kaukset, biohajoavat pakkaukset, kuitupakkaukset tai QR-koodit). Toimiva pakkaus viestii tuotteesta ja sen käytöstä, suojaa tuotetta ympäristöltä ja ympäristöä tuotteelta, tehostaa jakelua ja vähentää hävikkiä. Pakkaus ja tuote muodostavat kokonaisuuden, minkä takia


pakkauksen kehittämisen on oltava osa tuotteen kehittämistä. Uudet päällysmerkintävaa-timukset ovat luoneet myös haasteita pakkaussuunnittelulle.

Kuluttajien ostopäätös perustuu usein pakkaukseen. Yritykset panostavat voimakkaas-ti tuotteiden markkinoinnilliseen kehittämiseen ja brändäämiseen. Kireässä markkinatilan-teessa menestyvät johtavat brändit sekä premium-tuotteet. Tie menestykseen voi löytyä kuluttajien tulevaisuuden tarpeiden tunnistamisesta ja niiden yhdistämisestä tunnettuun brändiin. Kuluttajien tarpeet kuitenkin yksilöityvät ja heitä puhuttelevat eri asiat. Perheko-kojen pienentyminen haastaa pienentämään pakkauskokoja. Verkkokauppa tulee muutta-maan tuotteiden toimitustapoja asiakkaille vaikuttaen samalla myös pakkaamiseen. Digi-taalisuus ja yksilöllisyys näkyvät myös pakkauksissa, ja sitä on hyödynnetty esimerkiksi Coca Colan pulloissa nimipakkauksina (Heikki, Katja jne.).

Tuotekehityksen tueksi tarvitaan tietoa kuluttajista ja markkinoista. Yritykset eivät riit-tävästi käytä nykyteknologian ja digitaalisuuden mahdollistamia keinoja esimerkiksi asia-kas- tai markkinatiedon hyödyntämisessä. Sosiaalinen media palvelee kuluttajien ja yritys-ten välistä vuorovaikutusta. Yhtenä metodina voidaan käyttää esimerkiksi joukkoistamista. Toisaalta on muistettava, etteivät kuluttajat voi tietää teknologian kehittymisen tuomia mah-dollisuuksia. Myös erilaisia ennakointimenetelmiä (työpajat, living lab) tai asiakaskunnan osallistamista (vähimmäismallista palautetta) hyödynnetään tuotekehityksessä ja kaupal-listamisessa. Tuotteen kehittämiseen kannattaa kytkeä mukaan potentiaalinen kohderyh-mä. Kuluttajat ovat kiinnostuneita osallistumaan, sillä esimerkiksi Pauligin kahvimukin ke-hittämiseen ilmoittautui parissa päivässä yli 1000 henkilöä facebookissa. Sosiaalinen me-dia tavoittaa myös iäkkäämpiä kuluttajia.

Suomionprofiloitunutkorkeankoulutustasonjainnovaatiotoiminnanmaaksi.Tuotein-novaatioiden lisäksi voi yrityksillä olla prosessi- tai liiketoimintainnovaatioita. Innovaatioi-ta tarvitaan toimintojen kehittämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Innovaatioiden ke-hittämiseksi tarvitaan yhteistyötä sekä toimialan sisällä että yli toimialarajojen (biotalous). Yliopistoissa, korkeakouluissa, VTT:llä, MTT:llä ja muissa tutkimuslaitoksissa yhteistyö ja tutkimustulosten hyödyntäminen yritysten kanssa on edistynyt. Myös eri tieteenalojen ke-hittämiskumppanuuksia olisi vahvistettava.


8. Toimialan asema ja merkitys lähivuosina

8.1. Liikevaihdon kehitys ja kasvuhakuisuus

Elintarvikealan suhdanneriippuvuus on muuta teollisuutta vähäisempää, ja toimialaa pide-tään vakaana maailmantalouden suhdanteissa. Päivittäistavaramarkkinoiden volyymin kas-vu on ollut vähäistä. Elintarviketeollisuuden liikevaihto on kehittynyt maltillisesti. Hintojen nousut ovat kasvattaneet alan liikevaihtoja viime vuosina. Hintojen nousu on nyt tasaan-tunut ja arvioitu olevan jopa laskussa. Kuluttajahintojen vuosimuutos syyskuussa 2014 oli 1,3 %, ja elintarvikkeissa ja alkoholittomissa juomissa se oli vastaava aikana 0,8 %. Pel-lervon taloustutkimuksen ennusteen mukaan ruuan hinta laskee tänä vuonna. Kiristynyt kilpailu EU:n sisämarkkinoilla on laskenut erityisesti tuontituotteiden hintoja, mikä puoles-taan aiheuttaa paineita kotimaisten tuotteiden hintoihin. Ensi vuonna ruuan hinnan on ar-vioitu nousevan yleistä hintakehitystä vähemmän.

Venäjän asettamat vientirajoitukset heijastuvat voimakkaimmin meijeri- ja lihateollisuu-teen ja supistavat alan liikevaihtoja kilpailun kiristymisen ja hintamuutosten johdosta. Elin-tarviketeollisuuden volyymeissa on laskusuuntaisuutta, kuten kuva 24 ilmentää. Kokonais-tuotannon lasku, hintakilpailu ja heikko kysyntä heikentävät elintarviketeollisuuden näky-miä. Tuotantomäärät maito-, liha- ja viljatuoteryhmissä on ennustettu alenevan matalien tuottajahintojen vuoksi. Nämä vaikutukset huomioiden elintarviketeollisuuden liikevaihdon arvioidaan laskevan myös ensi vuonna. Liiketoiminnan kuukausikuvaajat kertovat noin kol-men kuukauden viiveellä tietoa Suomen markkinoiden kehityksestä.

Vuonna 2014 päivittäistavarakaupassa elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien hin-nat kohosivat 0,3 % tammi-elokuussa viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Pk-yritysbarometrissä elintarvikeyritykset arvioivat hintojen nousevan noin 2,2 % kesään 2015 mennessä, mutta esimerkiksi lihateollisuuden ennuste oli -0,6 % ja leipomoyritysten 3,4 %. Pk-elintarvikeyritykset arvioivat välituotteiden kallistuvan 2,9 %. Palkkojen ennakoi-tiin kohoavan noin 2,1 %. Kaupan alalla lopputuotteiden hintoihin arvioitu 0,8 %:n nousu on vaatimaton. Paineet elintarviketeollisuuden kannattavuutta kohtaan siis jatkuvat.


Kuva 23. Liikevaihdon kehitys valituilla elintarvikealan toimialoilla 2008–2014 ja ennustetta

60

70

80

90

100

110

120

13020

08

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

Teollisuus yht.

Teurastus ja lihatuotteiden valmistusennuste

Hedelmien ja kasvisten jalostusennuste

Maitotaloustuotteiden valmistusennuste

Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, liiketoiminnan kuukausikuvaajat; indeksi 2010=100

Kuva 24. Elintarviketeollisuuden volyymi-indeksejä vuosi 2007–heinäkuu 2014

50

60

70

80

90

100

110

120

130

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

10-11 Elintarvikkeet ja juomat

101 Teurastus, lihan säilyvyyskäsittely ja lihatuotteiden valmistus102 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä

104 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus

106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus107 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus

108 Muiden elintarvikkeiden valmistus


Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden volyymi-indeksi; indeksi 2010 = 100


Talouden ennustaminen on vaikeutunut ja globaalitalouden muutokset heijastuvat yhä voi-makkaammin ja nopeammin yhteiskuntaamme. Nousun on odotettu jo useampaan ker-taan alkavan, mutta muun muassa Ukrainan tilanne Venäjä-pakotteineen heijastuu talou-teemme vähintään vuoden verran. Taloudellinen epävarmuus lisää varovaisuutta kulutta-jakäyttäytymisessä. Myös erilaiset veromuutokset heikentävät kansalaisten ostovoimaa.

Elintarviketeollisuuden pk-yritykset suhtautuvat tulevaisuuteen pääosin luottavaisesti, sillä 28 % pk-yritysbarometriin 2/2014 vastanneista arvioi suhdanteiden paranevan ja 55 % ennakoi tilanteen pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana. Yrityksillä on positiivista tulevaisuudenuskoa, sillä tiedusteltaessa suhdannetilannetta vuoden takaiseen verrattu-na tilanteen koki paremmaksi 19 %, ennallaan olevaksi 49 % ja huonommaksi jopa 32 %.

Pk-yritysten suhdannenäkymiä kuvaava saldoluku on koko maassa laskenut kevääs-tä 2014. Puolet maamme pk-yrityksistä arvioi suhdanteiden pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana. Elintarvikeyrityksien arviot näkymistä eivät oleellisesti poikkea muiden ba-rometriin vastanneiden arvioista. Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometrissä (elo-kuu 2014) elintarvikeyritykset kuvasivat suhdennetilanteensa olevan lähellä keskimääräis-tä, sillä suhdenäkymien saldoluku heinäkuussa oli +23, kun se oli huhtikuussa +13. Tuo-tanto-odotukset ennakoivat lievää kasvua loppuvuodelle.

Kuva 25. Pk-yritysten suhdannenäkymät oman yrityksen kannalta lähimmän vuo-den aikana, %

28

29

35

28

55

54

48

52

17

17

18

19

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Elintarviketeollisuus, n=123

Palvelut, n=3269

Teollisuus, n=924

Kaikki vastaajat, n=5734

Paranee Pysyy ennallaan Huononee Saldoluku

9

17

11

11


Suhdannenäkymissä on hajontaa eri kyselyissä johtuen osin kyselyjen ajankohdista. Mo-lemmat kyselyt oli tehty ennen niin sanottuja Venäjäpakotteita. Elintarviketeollisuuteen hei-jastuvat kaupan alan synkkenevät suhdanneodotukset. Myös matkailu- ja ravintola-alalla myyntiodotukset loppuvuodelle ovat vaisut. Taloudellinen epävarmuus ilmenee kysynnän vaatimattomuutena.

Kuvassa 26 on eritelty elintarvikeyritysten vastauksia suhdannenäkymien eri osateki-jöistä. Tuotteiden hintojen, tuotantokustannusten ja liikevaihdon ennakoidaan kasvavan


eniten, mutta aiempaa maltillisemmin. Tilausten määrän arvioi kehittyvän suotuisasti 43 %, samoin kuin kapasiteetin käyttöasteen. Kannattavuuden kehittymiseen suhtaudutaan va-rovasti. Hieman yli neljännes yrityksistä arvioi kannattavuuden parantuvan. Tätä ilmentä-vät myös vastaajien näkemykset tuotantokustannusten sekä tuotteiden ja palveluiden hin-tojen kohoamisesta. Vakavaraisuuden odotetaan parantuvan. Verrattaessa viime vuoden tuloksiin lähes kaikkien osatekijöiden osalta arviot näyttivät huonommilta kuin vuosi sitten. Tuonnin arvon ei uskota kasvavan kuitenkaan aiempien vuosien lailla. Näkymiä voidaan luonnehtia vakaiksi mutta varauksellisiksi.

Kuva 26. Elintarviketeollisuuden pk-yritysten (n=129) suhdannenäkymät tulevan vuoden aikana

47

18

19

14

10

48

47

28

30

25

43

43

37

64

51

72

76

38

48

47

53

55

43

47

15

19

31

14

14

13

4

25

17

20

14

11

Liikevaihto

Henkilökunnan määrä

Investointien arvo

Viennin arvo

Tuonnin arvo

Tuotantokustannukset

Tuotteiden/palveluiden hinnat

Yrityksen kannattavuus

Vakavaraisuus

Tuotekehityspanokset

Tilausten määrä

Kapasiteetin käyttöaste

Paranee Ennallaan Huonontuvat


Yritysten kasvuhakuisuus on hieman laskenut vuoden 2013 pk-yritysbarometriin verrat-tuna. Noin puolet pk-yritysbarometriin vastanneista elintarvikeyrityksistä hakevat kasvua. Mahdollisuuksien mukaan kasvua hakee 36 % vastanneista. Voimakkaasti kasvuhakuisek-si tunnustautui 14 % elintarvikeyrityksistä, ja määrässä hieman kasvua edelliseen vuoteen verrattuna (9 %). Toiminnan loppumista ennakoi 1 % vastanneista yrityksistä ja 18 % yri-tyksistä esitti, ettei yrityksellä ole kasvutavoitteita. Monet pk-yrityksistä eivät ole kasvuyri-tyksiä vaan ne tyytyvät nykytilaan, sillä toimialalla asemansa säilyttämään pyrkiviä yrityk-siä oli 31 %. Tätä selittää osin myös yrittäjien ikärakenne.


Kuva 27. Pk-elintarvikeyritysten kasvuhakuisuus vuonna 2013 ja 2014, %

14 %

36 %

31 %

18 %

1 %

9 %

47 %

31 %

11 %

2 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 %

Olemme voimakkaasti kasvuhakuinen

Pyrimme kasvamaan mahdollisuuksien mukaan

Pyrimme säilyttämään asemamme (ja tämä edellyttää kasvua)

Yrityksellämme ei ole kasvutavoitteita

Yrityksemme toiminta loppuu seuraavan vuoden aikana

Vuosi 2013 (n=91) Vuosi 2014 (n=128)


Noin puolet voimakkaasti kasvuhakuisista yrityksistä arvioi, ettei ollut onnistunut kasvuta-voitteissaan viime vuonna. Kasvutavoitteiden saavuttamista estivät erityisesti odotettua hei-kompi kysyntä kotimarkkinoilla ja kiristynyt kilpailu. Kasvua tavoiteltiin erityisesti kotimaasta.

8.2. Keskeisiä kehittämistarpeita

Yritysten toimintaedellytykset muuttuvat toimintaympäristössä tapahtuvien yhteiskunnallis-ten muutosten seurauksena. Tämä edellyttää yrityksiltä jatkuvaa toimintojen kehittämistä ja uudistumista. Yrityksissä on tapahtunut positiivinen muutos kehittämistarpeiden tunnis-tamisessa. Vuonna 2012 jopa 26 % elintarvikeyrityksistä koki, ettei heillä ole minkäänlai-sia kehittämistarpeita. Kehittämistarpeen havainnoimattomuus on myös muissa pk-yritys-barometriin vastanneissa yrityksissä puolittunut.

Markkinointi ja myynti ovat perinteisesti olleet pk-yritysten keskeisiä kehittämiskohtei-ta ja niiden kehittämistä piti tärkeänä 30 % vastanneista yrityksistä. Myös tuotanto- ja ma-teriaalitoimien, tietotekniikan, tuotekehityksen ja laadun arvioitiin tarvitsevan kehittämistä. Positiivista on se, että yhteistyö, verkottuminen ja alihankinta ovat nousseet yritysten koke-maksi kehittämistarpeiksi, sillä eri yhteyksissä yhteistyön ja verkostoitumisen on nähty ole-van keskeinen menestymiskeino. Resurssien yhteiskäyttö on yksi keino tehostaa toimin-toja. Vienti ja kansainvälistyminen eivät nousseet kyselyssä merkittäviksi kehitysalueiksi.


Kuva 28. Pk-elintarvikeyritysten kehittämistarpeet kesällä 2014 (n=129), %

5 %

4 %

8 %

30 %

3 %

6 %

16 %

12 %

5 %

11 %

0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %

Johtaminen

Yrityksen hallitustyöskentely

Henkilöstön kehittäminen ja koulutus

Markkinointi ja myynti

Vienti ja kansainvälistyminen

Rahoitus, talous ja laskentatoimi

Tuotanto ja materiaalitoiminnot, …

Yhteistyö/verkottuminen, alihankinta

Ympäristö- ja muiden säädösvaatimusten …

Ei kehittämistarpeita


Elintarvikeyrityksissä kustannustaso, kilpailutilanne ja yritystoiminnan sääntely nähdään sel-västi yleisempinä kehittämisen esteinä kuin muilla pk-yritysbarometriin vastanneilla. Elintar-vikeyrityksissä kustannustasoa pidetään yleistä suhdanne- ja taloustilannetta vakavampana kehittämisen esteenä. Epävarma suhdannetilanne on kuitenkin selkeä kehittämisen este.

Kuva 29. Pk-yritysten kokemat pahimmat kehittämisen esteet kesällä 2014, %

14 %

19 %

18 %

10 %

13 %

17 %

11 %

13 %

14 %

9 %

13 %

32 %

0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %

Yritystoiminnan säätely

Kustannustaso

Kilpailutilanne

Rahoitus

Resurssitekijät

Yleinen suhdannetilanne/taloustilanne

Kaikki vastaajat, n=5884 Elintarviketeollisuus, n=129



Kustannustasoon liittyvistä osatekijöistä merkittävimpänä kehittämisen esteenä pidetään työn sivukuluja. Verotus puolestaan koetaan muita toimialaryhmiä vähemmän merkittävä-nä kehittämisen esteenä.

Tiukentunut pankkitoiminnan säätely on vaikuttanut myös elintarvikeyrityksiin, sillä osa alan yrityksistä on kohdannut ongelmia rahoituksen saatavuudessa ja kärsinyt puuttuvis-ta vakuuksista. Yrityksen oman rahoitusosuuden nousu ja kiristyneet vakuusvaatimukset ovat ratkaisevia tekijöitä rahoituksen saatavuudessa. Sen sijaan laina-aikojen lyhentymi-nen ei noussut rahoitusta vaikeuttavaksi esteeksi. Barometriin vastanneista elintarvikeyri-tyksistä 75 % koki, että rahoituslaitosten luottopolitiikka on muuttunut ainakin jonkin ver-ran vuoden sisällä.

Kuva 30. Merkittävin kustannusten este kehittämisessä, %

13 %

17 %

48 %

22 %

28 %

17 %

40 %

16 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %

Verotus

Palkkataso

Työn sivukulut

Muut tuotantokustannukset



Kilpailutilanteen kireys nousee elintarvikeyrityksissä keskeiseksi kilpailuun liittyväksi kehittä-misen esteeksi. Myös markkinoiden liiallinen keskittyminen estää kehittymistä, samoin kuin kysynnän riittämättömyys. Tulokset eivät sinänsä ole yllättäviä, sillä kilpailutilanne on kiris-tynyt yritysten hakiessa kasvua ja tuonnin lisääntyessä. Suomessa päivittäistavarakauppa on hyvin keskittynyt. Elintarvikekauppaa on toisinaan mediassa arvosteltu siitä, että vain muutamat henkilöt päättävät, mitä maassamme syödään.


Kuva 31. Merkittävin kilpailutilanteen este kehittämisessä, %

43 %

33 %

3 %

5 %

17 %

49 %

11 %

6 %

7 %

28 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %

Kireä kilpailutilanne

Markkinoiden liiallinen keskittyminen

Julkisen sektorin elinkeinotoiminta

Harmaa talous

Kysynnän riittämättömyys



Elintarvikealan pk-yritysten toimintaympäristö -tutkimuksessa erittäin tärkeäksi tai tärkeik-si toiminnallisiksi tavoitteiksi tulevien vuosien aikana nousivat asiakkuuksien hallinta, liike-vaihdon kasvu ja uusien tuotteiden kehittäminen. Vientimarkkinoille suuntautuminen ei si-sältynyt lähitulevaisuuden tavoitteisiin, vaan paikallisuuden, markkina-alueen laajentami-sen ja erikoistumisen nähtiin olevan tärkeitä tavoitteita. Tulokset kuvastavat osaltaan yri-tysten uskoa lähiruokatrendin pysymiseen ja vahvistumiseen.

Kuvio 32. Lähitulevaisuuden tavoitteita pk-elintarvikeyrityksissä

40,6

24,1

14,1

25,7

17,6

24,5

31,7

27

11,9

39,3

45,3

48,8

39,4

36,1

40,7

28,6

36,3

44,9

46,9

10,7

34,1

41,3

8,2

26,6

34,9

22,8

40,8

31

18,1

18,3

25,1

32,5

12,1

2,5

10

14,9

10,8

13,1

8,2

5,3

7,9

52,3

4,1

1,2

0 % 10 %20 %30 %40 %50 %60 %70 %80 %90 %100 %

Asiakkuuksien hallinta

Tuotantokapasiteetin lisääminen

Uudempaan teknologiaan investoiminen

Erikoistuminen

Tuotteiden jalostusasteen nostaminen

Tuotevalikoiman laajent. ja monipuolistaminen

Uusien tuotteiden kehittäminen

Keskittyminen paikallisille markkinoille

Vientimarkkinoille suuntautuminen

Markkina-alueen laajentaminen

Liikevaihdon kasvu

Erittäin tärkeä Tärkeä Ei kovin tärkeä Ei lainkaan tärkeä

Lähde: Elintarvikealan pk-yritysten toimintaympäristö 2013, n= 258


8.3. Yrittäjyyden edistäminen

Elintarvikeyrityksien vastaukset olivat täysin samansuuntaiset muiden pk-yritysbaromet-riin vastanneiden kanssa, kun tiedusteltiin yritystoimintaa edistävistä parhaista vaihtoeh-doista lähivuosina. Selkeästi tärkeimpinä keinoina vastaajat pitivät yritystukien kohdenta-mista pk-yrityksiin sekä työmarkkinoiden joustavuuden lisäämistä ja työelämän monimuo-toistumista. Nuorempien yrityksien vastauksissa korostui yritystukien kohdentaminen pk-yrityksiin. Yrityskooltaan suuremmat yritykset arvostivat puolestaan työmarkkinoiden jous-tavuuden lisäämistä ja työelämän monimuotoistumista. Työperäisen maahanmuuton ei arvioitu edistävän yrittäjyyttä.

Kuva 33. Parhaat keinot edistää yrittäjyyttä lähivuosina, %

6 %

12 %

39 %

0 %

43 %

7 %

13 %

39 %

1 %

40 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 %

Yrittäjän joustavan kouluttautumisen ja…

Kotimarkkinoiden kilpailun esteiden purkaminen

Työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen ja työelämän…

Työperäisen maahanmuuton lisääminen

Yritystukien kohdentaminen pk-yrityksiin



Merkittävimpänä pk-yrityksen kasvumahdollisuuksia parantavana tekijänä nähtiin kannus-tavan verotuksen. Elintarvikeyrityksissä koetaan myös yrityksen omien valmiuksien paran-tamisen olevan potentiaalinen kasvumahdollisuuksien parantaja. Myös työllistämisen hel-pottaminen nähdään kasvumahdollisuuksia tukevana.


Kuva 34. Pk-yritysten kasvumahdollisuuksia parantavat merkittävimmät tekijät, %

5 %

2 %

31 %

6 %

1 %

17 %

38 %

8 %

4 %

20 %

5 %

1 %

20 %

42 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 %

Rahoitusvaihtehtojen monipuolistaminen

Toimiva innovaatiopolitiikka

Yrityksen omien valmiuksien parantamininen …

Ymmärrys eri markkinoiden mahdollisuuksista

Kansainvälistymispalvelujen saatavuus

Työllistäminen helpottaminen

Kannustava verotus



Elintarviketeollisuusliiton omaan hallitusohjelmaan vuodelle 2015 on kiteytetty kuusi koh-taa siitä, miten elintarviketeollisuuden toimintaympäristöä olisi kehitettävä. Niistä syntyvät eväät myös Suomen hyvinvoinnille ja menestykselle:

1. Kotimarkkinat elinvoimaisiksi 2. Elintarviketeollisuuden kilpailukykyyn on panostettava3. Ruuan ja juomien verotusta on kevennettävä4. Työrauha on turvattava5. Parempaa ja kevyempää säätelyä6. Yrityksille kasvua kansainvälisiltä markkinoilta.

Suomalaisella elintarviketeollisuudella on hyvät mahdollisuudet menestyä kotimaassa ja hakea kasvua kansainvälisiltä markkinoilta. Kilpailu elintarvikealalla on väistämätöntä ja se on kovinta tavanomaisissa tuotteissa. Erikoistuotteet mahdollistavat paremman hinnoitte-lun. Toimintaympäristön muuttuessa vauhdilla menestyminen edellyttää omien toimien jat-kuvaa tehostamista ja lisäarvon tuottamista asiakkaille sekä asiakkaan luottamuksen säi-lyttämistä. Menestyminen edellyttää osaamisen lisäksi strategista suunnittelua, uudistumis-kykyä, hyvää johtamista, riskinottokykyä, resursseja ja organisaation kyvykkyyttä ja toimi-vuutta asioita toteutettaessa. Kotimaisen elintarviketeollisuuden menestyminen ja vakaas-ti kehittyvät markkinat olisivat koko ruokaketjun ja kuluttajankin etu. Yhtä reseptiä menes-tymiseen ei ole.


9. Yhteenveto

Vahvuuksia vahvistamallaSuomalaisen elintarvikeketjun rikkaus on sen monimuotoisuus, missä suuret yritykset vas-taavat volyymista ja pienet yritykset lisäävät valikoimien monimuotoisuutta. Maassamme on vahvan ruokaosaamisen lisäksi osaavaa tutkimusta ja kehittämistä, koulutusta sekä ra-hoitusta. Työtä katkeamattoman laatuketjun eteen on tehty vuosia, ja sen toteuttamiseen osallistuu koko elintarvikeketju. Laatutyö perustuu asiakaslähtöisyyteen, kilpailukyvyn pa-rantamiseen ja vastuulliseen toimintaan, jotka saavutetaan eri toimijoiden yhteistyöllä. Eri-laisten laatujärjestelmien käyttö lisääntyy samoin kuin vastuullisista toimintatavoista vies-timinen. Erilaisia jäljitettävyysjärjestelmiä kehitetään edelleen kuluttajien luottamuksen ja tiedonnälän tyydyttämiseksi. Elintarvikeketjun vahvuuksiin kuuluu myös kyky toimia yhte-näisenä toimijana.

Elintarvikealan toimintaympäristö muuttuu vauhdilla. Toimialan haasteena on kotimark-kinoiden vähäinen kasvu. Lisäksi kansainvälinen kilpailu voimistuu. Menestyminen edellyt-tää jatkuvaa toimintojen tehostamisesta hintakilpailukyvyn varmistamiseksi sekä lisäarvon tuottamista asiakkaille. Kasvua haetaan jalostusarvon nostamisesta, erikoistuotteiden ke-hittämisellä sekä uusille markkina-alueille hakeutumisena kotimaassa tai ulkomailla. Kilpai-luetua haetaan verkkokaupan sekä uusien ketju- ja palvelukonseptien kehityksen avulla.

Elintarvikeala seuraa ja ennakoi kuluttajakäyttäytymistä sekä trendejä. Kulutuskäyttäy-tyminen yksilöityy ja on entistä vahvempi identiteetin ilmentäjä. Lisäksi kannattaa huomi-oida kuluttajien arvostukset ja niihin perustuvat mahdollisuudet lisäarvon tuottamiseen. Ku-lutuskäyttäytymiseen vaikuttavia ajureita on monia. Muun muassa terveellisyysbuumi jat-kuu vahvana ja näyttäytyy vuorollaan erilaisina ilmiöinä. Terveellisyystrendi on leviämässä myös lapsiin. Media on keskeinen arvostusten ja elämäntavan trendien muokkaaja sekä ruokakeskustelun ylläpitäjä. Vuorovaikutus kuluttajien ja yritysten välillä elintarvikeketjus-sa lisääntyy esimerkiksi digitaalisuuden siivittämänä. Kuluttajien ostovoiman turvaaminen on yksi keskeinen yhteiskunnallinen haaste. Hinnan merkitys säilyy keskeisenä ostokritee-rinä, vaikka arvomaailmat ja ruokavaliot vaikuttavatkin valinnoissa.

Menestyminen vaatii tuekseen perustutkimusta, tuotekehitystä, innovaatiotoimintaa, konseptointia, palvelujen kehittämistä, koulutusta ja verkostoitumista. Sekä kotimaisten että ulkomaisten kuluttajien tarpeiden ennakointi ja luottamuksen säilyttäminen koko ruo-kaketjussa ovat menestystä varmistavia tekijöitä. Asiakasymmärrys ohjaa tuotekehitystä ja kyvykkyyksien kehittämistä. Toimialojen yksilöllisyys vähenee yritysten kehittäessä toi-mintojaan. Erikoistuminen lisää hinnoittelumahdollisuuksia. Ala tarvitsee myös luotettavaa markkinatietoa tuotteiden kehittämisen tueksi ja kasvumahdollisuuksien haistelemiseksi.

Kustannustehokkuus korostuu kilpailukyvyn varmistajana. Elintarviketeollisuus vah-vistaa kilpailukykyään ja tuottavuuttaan toimintoja määrätietoisesti kehittämällä ja erilaisil-la investoinneilla. Automaatio, alihankintayhteistyö, resurssien yhteiskäyttö ja verkostoitu-minen lisääntyvät. Yritykset satsaavat tuottavuuden ja kustannustehokkuuden parantami-seen, toiminnan korkeaan laatuun, ruokaturvallisuuden varmistamiseen ja tehokkaaseen tietoja tavaravirtahallintaan sekä tuotteiden markkinoinnilliseen kehittämiseen ja brän-


däämiseen. Suomessa on hyvät tuotannolliset ja toiminnalliset edellytykset sekä osaa-mista tuottaa maistuvia ja turvallisia elintarvikkeita vastuullisesti sekä kotimaisille kulutta-jille että vientiin. Myös toimiva logistiikka ja kylmäkuljetukset ovat osa ruokaketjumme vah-vuuksia. Toimitusvarmuuden on oltava yrityksissä kunnossa. Elintarvikeala on osa voimak-kaasti kehittyvää biotaloutta.

Suomen luontaisina elintarvikealan vahvuuksina pidetään maamme maaperä- ja ve-sivaroja sekä todennäköisesti ilmastomuutoksen myötä paranevia kasvuolosuhteita. Alan menestymisen kannalta on tärkeää varmistaa kotimaisten raaka-aineiden ja muiden tuo-tantopanosten saatavuus, laatu sekä kilpailukykyinen hinta. Ruuan verotukseen toivotaan helpotusta, ja säädännön keventämistä toivotaan. Myös ammattitaitoisen työvoiman saan-ti on turvattava eri puolella Suomea. Lisäksi tulisi kehittää työmarkkinoiden joustavuutta ja työelämän monimuotoisuutta sekä lisätä paikallista sopimista.

Kulutus kotimarkkinoilla ei merkittävästi kasva, joten yritysten on haettava kasvua pi-temmälle jalostetuista tuotteista tai viennistä. Suomen elintarvikeviennillä on edessään sekä haasteita että mahdollisuuksia. Venäjän elokuussa ilmoittamien vientirajoitusten vai-kutus on suuri, koska Venäjälle viennin osuus koko elintarvikeviennistä on ollut noin neljän-nes. Historia on osoittanut, että Venäjän talouden ja kaupan elpyminen voi olla nopeaakin. Elintarvikealan Food from Finland –vientiohjelman ajoitus on erittäin onnistunut ja se tar-joaa kasvusta kiinnostuneille yrityksille monenlaista tukea. Erikoistuotteiden vienti voi tuo-da pk-yrityksille kannattavaa kasvua. Erityisesti pk-yritysten vientivalmiuksia tulee kehittää ja yhteistyötä kehittää riittävän volyymin sekä mittakaavaedun saamiseksi. Myös elintar-vikeosaamisen viennissä sekä korkeamman lisäarvon teollisuus- ja raaka-ainemyynnissä on kasvumahdollisuuksia.

Yhtenä potentiaalisena kohdemaana elintarvikeviennille on Kiina, jossa laatutietoisuus on nousussa. Sianliha ja meijerituotteet ovat olleet suomalaisen maatalouden keskeisimpiä vientituotteita. Äidinmaidonkorvikkeen ja sianlihan viennin käynnistymisen Kiinaan toivotaan alkavan tänä vuonna. Ruuan kysyntä maailmalla kasvaa voimakkaasti tulevina vuosina.

”Nyt jos koskaan”Kansainvälistyvän elintarvikekaupan rinnalla luomu- ja lähiruuan sekä suomalaisen ruo-

kakulttuurin ja -osaamisen arvostus on noussut. Suomalainen kuluttaja arvostaa Suomessa tehtyä ruokaa. Kotimaisuuden arvostuksesta kertoo myös päivittäistavarakaupan tarjonta. Kaupat ovat tuoneet markkinoille kotimaisuuteen perustuvia omia merkkejä ja kampanjoi-neet kotimaisuuden puolesta. Kaupan omien merkkien tarjonta lisääntyy ja monipuolistuu. Kaupan omien tuotteiden hinnoittelu ja tarjoukset vaikuttavat kuluttajien hintamielikuvaan. Myös tuonti ja verkkokauppa kasvavat. Monikanavaisuuden ja verkkokaupan lisääntymi-nen voivat parantaa pk-yritysten kilpailukykyä.

Suomalaisen Työn Liiton mukaan maahamme voisi syntyä jopa 15 000 elintarvikealan työpaikkaa, jos jokainen suomalainen käyttäisi kymmenen euroa enemmän kuukaudessa kotimaiseen ruokaan. ”Nyt jos koskaan”-iskulause on ruoka-alan toimijoiden lokakuussa käynnistyneen radiokampanjan teema. Sosiaalisessa mediassa kampanja jatkuu vuoden loppuun, ja sillä muistutetaan kotimaisten ruokavalintojen merkityksestä ruoka-alan tule-vaisuudelle. Samalla nostetaan esiin kotimaisten raaka-aineiden laatu ja tuotannon vas-tuullisuus.


Kotimainen elintarviketeollisuus on vahva kansakunnan tukijalka, jos sen toimintaedel-lytyksistä pidetään huolta myös tulevaisuudessa. Elintarviketeollisuus nojaa kotimaiseen maataloustuotantoon. Maatalouspolitiikan välineillä tulisi varmistaa kannattava kotimainen maataloustuotanto, hyvä omavaraisuus ja kilpailukykyiset hinnat. Ruokajärjestelmään ja uusiutuviin luonnonvaroihin liittyvä tutkimus ja innovaatiot rakentavat perustaa kehittyväl-le biotaloudelle.

Menestyminen edellyttää osaamisen lisäksi uudistumiskykyä, hyvää johtamista, riskin-ottokykyä, resursseja ja organisaation kyvykkyyttä sekä toimivuutta asioita toteutettaes-sa. Tarvitaan lisää strategista suunnittelua ja toimeenpanemiseen tehokkuutta sekä kykyä haastaa totutut toimintatavat. Erilaistetut, lisäarvoa tarjoavat tuotteet, korkea jalostusaste, kustannustehokas toiminta ja riittävä volyymi takaavat menestymistä.


LähteetAsunta, J., Mäkinen-Hankamäki,S., Pölkki, L. & Väisänen, K. 2013. Elintarvikealan pk-yritysten toimintaympä-ristö 2013. Maa- ja metsätalousministeriö.

Elintarvikealanpienyrityksiäjatuottajia,www.aitojamakuja.fi

ElintarvikejaTerveys,www.elintarvikejaterveys.fi

Elintarviketeollisuusliittory,www.etl.fi

Elinkeinoelämänkeskusliitto(EK),Suhdannebarometrielokuu2014,Investointitiedustelukesäkuu2014,www.ek.fi

Elintarviketurvallisuusvirasto,www.evira.fi

Ennustepankki,www.ennustepankki.fi

Esmerk Information, Esmerk Tiedotteet

ETPFoodForLifeFinland,www.foodforlife.fi

EuroopankomissionKiertotaloustiedonanto(COM(2014)398final),http://europa.eu/rapid/press-release_IP-14-682_fi.htm

EuroopankomissionREFIT-ohjelma,http://europa.eu/rapid/press-release_IP-14-682_fi.htm

Findikaattori,www.findikaattori.fi

Finlex,www.finlex.fi

Finprory,www.finpro.fi

FoodwestOy,www.foodwest.fi

GS1FinlandOy,www.gs1.fi

ItellaPosti,www.posti.fi

Kaupanliitto,www.kauppa.fi

KehittyväElintarvike,www.kehittyvaelintarvike.fi

Knuuttila, M., Vatanen, E., Jansik, C. & Niemi, J. 2012. Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippu-vuus tuonnista. MMT raportti 61.

KPMGOyAb,www.kpmg.com/fi/

Kuluttajatutkimuskeskus,www.kuluttajatutkimuskeskus.fi

Lihalehti,www.lihalehti.fi

Leipuri,www.leipuriliitto.fi

Luomuliittory,www.luomuliitto.fi

Maa- ja metsätalousministeriö. 2013. Lähiruokaa – totta kai. Hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämisentavoitteetvuoteen2020.http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/lahiruoka.htmlMaa-jametsätalous-ministeriö.2013.Luomualankehittämisohjelma.http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/luomu.html

Maa- ja metsätalousministeriö. 2013. Elintarviketurvallisuusselonteko. http://www.mmm.fi/attachments/elintarvikkeet/6GeXjSo8s/Elintarvikeselonteko_PTJ.pdf

Maaseuduntulevaisuus,www.maaseutu.fi

M&MMarkkinointi&Mainonta,www.marmai.fi

MTT,Suomenmaatalousjamaaseutuelinkeinot2013,www.mtt.fi

PellervontaloustutkimusPTTry,www.ptt.fi/ennusteet/

Philips,Ruuanlaittotutkimus,www.philips.fi

Pk-yritysbarometri syksy 2014. Suomen Yrittäjät, Finnvera, TEM

ProLuomury,www.proluomu.fi

Päivittäistavarakauppary,www.pty.fi


Ruoka-Suomi,www.maaseutupoliikka.fi

RuokatietoYhdistysry,www.ruokatieto.fi

SuomenasiakastietoOy,www.asiakastieto.fi

SuomenGallupElintarviketietoOy,Elintarviketalous2014,www.tns-gallup.fi

TaloustutkimusOy,SuomiSyö,www.taloustutkimus.fi

Tekes,www.tekes.fi

TEMtoimialaOnline-tietokanta,www.toimialaonline.fi

Tike,Tilastojaelintarvikeketjustajavalvonnasta,www.maataloustilastot.fi/ravintotase

Tilastokeskus,www.tilastokeskus.fi

Tullihallitus,Vienti-jatuontitilastot,www.tulli.fi

Ulkomaankauppatietojenjakelujärjestelmä,http://uljas.tulli.fi

Valtioneuvoston periaatepäätös kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen (Cleantech-ratkaisut) edistämises-täjulkisissahankinnoissa,www.tem.fi

Valtionvarainministeriö,Taloudellinenkatsaussyksy2014,www.vm.fi

YritysSuomi,www.yrityssuomi.fi

Yritysten www-sivut

www.biotalous.fi

www.foodnavigator.com

Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI-00181 Finland tel. +358 204 6951, fax +358 204 965 200, business ID FI02023177 [email protected], www.exportfinland.fi

1 (10)14.11.2014

ELINTARVIKEALAN FOOD FROM FINLAND VIENTIOHJELMA

Taustaa Food from Finland vientiohjelmalle

Suomen elintarvikevienti on kasvussa ja sen arvo oli viime vuonna yhteensä 1,6 miljardia euroa. Samaan aikaan kuitenkin elintarvikkeiden kauppataseen vaje on noin 2,7 miljardia euroa (tuonti on noin 4,3 miljardia euroa).

Kansainvälinen elintarvikekauppamme on yhteensä noin 6 miljardia euroa (sisältää ulkomaisten tytäryritysten paikallisen liikevaihdon). Arviolta noin 40 - 50 % suomalaisten elintarvikeyritysten liiketoiminnasta kohdistuu jo muihin markkinoihin kuin Suomeen. Kuitenkin suomalaisista elintarvikealan pk-yrityksistä vain noin 12–13 % toimii kansainvälisillä markkinoilla.

Kotimarkkinamme ei enää kasva ja käytettävissä olevat myyntikanavat ovat erittäin rajallisia, vienti ja kansainvälistyminen tuovat yrityksille uusia myyntikanavia ja sitä kautta kasvua

Food from Finland vientiohjelman sisällön suunnittelu tehtiin erittäin huolella. Yhteensä 61 yritystä osallistui ohjelmaa valmistelevaan esiselvitykseen tammi – maaliskuussa 2014. Lisäksi ohjelman strategiatyöhön osallistui noin 40 elintarvikeyritysten ja eri sidosryhmien avainhenkilöä toukokuussa 2014. Haastateltavat yritykset osoittivat erittäin vahvan tukensa ohjelman synnyttämiselle, joten ohjelmalle oli selkeät perustelut olemassa.

Ohjelman kick-off tilaisuus pidettiin 25.9.2014 Vantaalla (Hotelli Rantasipi). Tilaisuuden järjestivät yhdessä Finpro ja Elintarviketeollisuusliitto, tilaisuuden alustajina toimivat Työ- ja Elinkeinoministeriö, Maa- ja Metsätalousministeriö, Elinkeinoelämän Keskusliitto, Elintarviketeollisuusliitto ja Finpro. Tilaisuuden avauksen suoritti ministeri Petteri Orpo.

Yritysten haastattelujen kautta esitetyt toiveet vientiohjelmalle

Yrityshaastattelut toteutettiin helmi-maaliskuun aikana puolistrukturoituina teemahaastatteluina, pääosin puhelinhaastatteluina. Haastatteluja tehtiin yhteensä 61. Haastatellut yritykset jakautuivat seuraaviin ryhmiin:

- Elintarvikkeita valmistavat yritykset 44 kpl, joista pk-yrityksiä 31 kpl ja suuryrityksiä 13 kpl - Elintarvikkeiden raaka-aineita valmistavat yritykset 7 kpl - Kone, laite- ja pakkausalan yritykset 3 kpl - Muut yritykset (palvelu- ja kehitysorganisaatiot) 7 kpl.


2 (10)

Vientiohjelman avulla tulisi voida nostaa yritysten valmiutta tuottaa lisäarvotuotteita markkinalähtöisesti vientimarkkinoille. Pienten volyymien ja korkeiden tuotantokustannusten maana Suomella on ainoa mahdollisuus menestyä vientimarkkinoilla tarjoamalla kuluttajalähtöisiä ja markkinoita kiinnostavia erikoistuotteita.

Haastateltavat painottivat tarvetta yritysten vahvaan sitoutumiseen. Yleisesti voidaan sanoa, että haastateltujen yritysten kiinnostus vientiohjelman suhteen on suuri. Erityisesti pk-yritykset kokevat, että tällä hetkellä yritykset ratkovat samoja ongelmia itsekseen, kun niitä voitaisiin ratkaista yhdessä. Tällä hetkellä monien resurssit hukkuvat ongelmien ja mahdollisuuksien selvittämiseen erikseen.

Vientiohjelmassa odotetaan valtion nykyistä suurempaa mukaantuloa viennin aloitusvaiheen kustannuksiin. Tällä hetkellä alkuvaiheen kulut ovat yritysten mukaan niin suuria, ettei yrityksillä ole varaa tai uskallusta sijoittaa niihin riittävissä määrin, kun tietoa viennin onnistumisesta ei toistaiseksi ole. Toimenpiteiden kalleuden takia yritys pystyy tekemään niitä vain satunnaisesti, jolloin onnistuminen muuttuu sattumanvaraiseksi, yritykset saattavat kokea, että heidän vienninedistämistoimensa ovat vain ”hakuammuntaa”. Tarvitaan siis viennin edellytysten parantamista, vientikaupan riskin jakamista etenkin viennin aloitusvaiheessa, uskalluksen ja rohkeuden lisäämistä, sekä kynnyksen madaltamista viennin käynnistämiseen.

Yritykset odottavat parempaa suomalaisuuden ja tuotekehityksemme lisäarvon viestintää maailmalla, suurempaa Suomen näkyvyyttä vientimarkkinoilla (etenkin messunäkyvyys). Myös Suomi -kampanjat eri maissa ovat pk-yrityksille tärkeitä. Suomalaisuuden lisäksi tulisi korostaa elintarviketurvallisuutta ja terveellisyyttä.

Positiivisia onnistumisia halutaan myös enemmän esille, mikä loisi lisää uskallusta suomalaisille vientiyrityksille. Yrityksiä tulisi opastaa omien vahvuuksien näkemiseen, tuotteen kilpailuedun tunnistamiseen ja kehittämiseen. Vientiohjelmalta toivotaan uusia luovia tapoja tehdä asioita kansainvälistymisessä, myynnissä, markkinoinnissa, verkostoitumisessa, resurssien jakamisessa myynnissä, logistiikassa, jne.

Vientiohjelmalta yritykset toivovat lisäresursseja vientikanavien avaamiseen, henkilöstöä jolla on osaamista ja joka tuntee potentiaalisia markkinoita ja tarjoaa tätä tietoa yrityksille. Toiveena on, että ohjelma tarjoaisi yrityksille lisävoimavaroja myyntiin.

Miksi ohjelmalle on tarve juuri nyt?

Suomen elintarvikevienti on riippuvainen muutamista keskeisistä vientimarkkinoista, Venäjä, Ruotsi, Viro ja Saksa yhdessä muodostavat yli 50 % elintarvikeviennistämme. Riippuvuus Venäjän markkinoista on suuri, viime vuonna noin 28 % (400 m€) viennistämme on kohdistunut Venäjän markkinoille. Venäjälle asetetut pakotteet ja vastapakotteet ovat tyrehdyttäneet merkittävän osan elintarvikeviennistämme Venäjälle


3 (10)

Uusia markkinoita ja markkina-alueen laajentamista tarvitaan kipeästi, jotta elintarviketeollisuutemme kannattavuus ja toiminta voidaan turvata.

Elintarvikealan pk-yritykset Suomessa on saatava kansainvälistymään laajemmin ja aloittamaan elintarvikkeiden vienti. Vientiä harjoittavilla pk-yrityksillä viennin osuus liikevaihdosta vaihteli 5–10% välillä, tämä pitää saada kasvuun. Isommilla yrityksillä ja varsinkin teollista suoramyyntiä tekevillä yrityksillä viennin osuus liikevaihdosta oli jopa 20–60%. Vienti on näille yrityksille ehdottoman tärkeä ja strateginen osa liiketoimintaa.

Vientiohjelman tavoitteet vuoteen 2020

Suomen elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen 3 mrd. euroon vuoteen 2020 mennessä, jotta elintarvikealan kauppatase voidaan kuroa kiinni ja synnyttää merkittävä arvonlisä Suomeen.

Suomen korkeampi maaimago ja vahva brändäys elintarviketuotannon osaajamaana; tavoitteena on luoda erityinen korkean osaamistason rooli suomalaisille elintarvikkeille (ruoka- ja juomatuotteille, sekä alan osaamiselle; ruokaturvallisuus, koneet ja laitteet).

Luoda elintarvikealalle konkreettinen, merkittävä ja yhteinen Team Finland - vientiohjelma, jolla on selkeät koko toimialaa koskevat hyödyt ja onnistumismahdollisuudet.

Saada ohjelmaan mukaan 100 kpl suomalaista elintarvikealan yritystä, sekä elintarvikealan palvelu- ja laiteyritystä.

Noin 5000 uuden työpaikan synnyttäminen elintarvikesektorille.

Pk –yritysten laajempi kansainvälistyminen ja yritysten välisen yhteistyön synnyttäminen. Ohjelman tavoitteena on lisäksi hyvin laaja yritysten välisen yhteistyön synnyttäminen.

Food from Finland vientiohjelman kohdemarkkinat

Seuraavat markkinat tulevat olemaan elintarvikealan vientiohjelman painopistemaita: Venäjä, Skandinavia (Ruotsi, Tanska, Norja), Baltian maat (Viro, Latvia, Liettua), Saksa, Kiina, Etelä-Korea ja Japani.

Vientiohjelman painopisteenä on Itämeri -fokus ja muut lähimarkkinat sekä Itä-Aasia. Perusteina näille valinnoille olivat riittävä markkina-alue, kasvupotentiaali sekä suomalaisten elintarvikkeiden parempi kilpailukyky ja tunnettuus.


4 (10)

Alkavien vientiyritysten ja pk-sektorin yritysten kanssa toimenpiteiden fokus suuntautuu pääasiassa Itämeren ympäristön markkinoihin. Kokeneempien vientiyritysten ja suuryritysten fokus suuntautuu lisäksi erityisesti Aasiaan, lähinnä Kiinaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan. Suuret yritykset toimivat jo Itämeren alueella ja heidän uudet vientiponnistelut suuntautuvat kaukaisemmille markkinoille. Muihin maihin tehdään valikoidusti eri toimenpiteitä.

Toimenpiteistä noin 80 % suunnataan valittuihin markkinoihin. Loput 20 % kohdistetaan selektiivisesti muihin markkinoihin.

Ohjelman alkuvaiheessa täsmennetään alan yritysklusterien kanssa sekä markkinavalinnat että toimenpiteiden kohdentaminen niihin.

Suomen elintarvikeviennin potentiaalisia kasvusegmenttejä

Kasvupotentiaalia ja mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle voidaan nähdä esimerkiksi seuraavilla ruoka- ja juomasegmenteillä: 1. Terveysvaikutteiset ja terveyttä edistävät elintarvikkeet 2. Allergiavapaat elintarvikkeet; laktoositon, gluteeniton, jne. 3. Marjat ja marjatuotteet 4. Liha ja lihajalosteet, maitojalosteet, kala ja kalajalosteet, riista 5. Kaura- ja kauratuotteet, ohra 6. Luonnonmukaiset ja eettiseen kuluttamiseen liittyvät elintarvikkeet 7. Convenience & Premium - tuotteet sekä lasten ja iäkkäiden henkilöiden erikoistuotteet 8. Korkeamman lisäarvon teollisuus- ja raaka-ainemyynti 9. Ruokaturvallisuusalan osaaminen, elintarvikealan palvelut, koneet ja laitteet.

Mitä ohjelman pitää tehdä, jotta markkinamahdollisuuksista syntyy aitoa liiketoimintaa?

Suunnittelussa ja ohjelman rakentamisessa on liitetty tähän saakka erillisesti ja hajanaisesti toteutetut vienninedistämistoimenpiteet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on yhdenmukainen viennin kehittämisstrategia ja ”Suomi-ruoan” – näkyvyys kansainvälisesti.

Ohjelman aikana synnytettävä yhteistyö auttaa etenkin pk-yrityksiä viennin käynnistämisessä ja kansainvälisessä markkinoinnissa. Yhdenmukainen toimintamalli auttaa kohdentamaan niukat resurssit mahdollisimman tehokkaasti viennin edistämiseksi


5 (10)

Tehtyjen yrityshaastattelujen ja strategiatyöpajojen tuloksena on voitu hahmottaa vientiohjelmalle seuraavat keskeiset menestystekijät vientiohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

- Ohjelman täytyy olla käytännönläheinen ja konkreettisiin tuloksiin tähtäävä. Ohjelman täytyy

synnyttää nopeita onnistumisia yrityksille - Ohjelman toimenpiteiden tulee olla riittävän isoja ja merkittäviä. Samalla pitkäjänteisyys täytyy

näkyä tekemisessä - Suuryritysten mukaan saaminen on erittäin tärkeää. Elintarvikealan viennin tuplaaminen ei onnistu

pelkästään pk-yritysten vientiä kasvattamalla - Yhteistyön ja luottamuksen synnyttäminen yritysten välille (”human to human” -periaate).

Ryhmävoiman ja kriittisen massan saaminen toimenpiteiden taakse - Suomi-ruokaan liittyvää viestintää ja näkyvyyttä on merkittävästi lisättävä maailmalla. Tämä

nostattaa itseluottamusta ja uskoa alan sisällä ja sen ulkopuolella - Pk-yritysten vientivalmiuksien, osaamisen ja resurssien vahvistaminen - Elintarvikealan toimijoiden koko arvoketjun mukaan saaminen vientiohjelmaan on tärkeää.

Elintarvikevientiohjelman strategiset painopistealueet

1. Yritysten vientivalmiuksien nostaminen;

• Neuvonta, koulutus, vientivalmennus • Yrityskohtainen konsultointi • Asiantuntijoiden käyttö, coaching, mentorointi • Menestystarinat ja Tähti-ohjelma

2. Yhteistyö ja verkostoituminen;

• Team Finland verkoston rooli ja yritysten avustaminen • Yritysten välinen yhteistyö (mm. yhteinen tarjoama) • Ryhmätoimenpiteet (messut, fact finding matkat, jne) • Elintarviketeollisuusliiton viennin- ja kansainvälistymisen edistämisryhmä • Kokemusten vaihtoon soveltuvat foorumit: VKE –ryhmän toiminta, Best practice sharing,

LinkedIn, jne o (VKE –ryhmä = Viennin ja kansainvälistymisen edistämisryhmä Elintarviketeollisuusliitossa;

yli 50 yritysjäsentä).

3. Viennin esteiden poistaminen

• Yritysten- ja organisaatioiden/viranomaisten välinen yhteistyö • Yritysten vientivalmiuksien nostaminen (koulutus, konsultointi, jne.)


6 (10)

• Markkinaymmärryksen lisääminen • Markkinamahdollisuuksien havainnointi ja edelleen jalostaminen yhdessä yritysten kanssa.

4. Markkinointi ja näkyvyys

• Tapahtumanäkyvyys, ryhmätoimenpiteet • Suomi-ruoan brändäys ja näkyvyys • PR ja viestintä • Markkinamahdollisuuksien tunnistaminen • Kaikkien markkinointikanavien luova käyttö; perinteinen media, digitaalinen markkinointi,

sosiaalinen media, mm Twitter.

Kenelle ohjelma on tarkoitettu, tavoite ja sen seuranta

Ohjelman tavoitteena on saada ohjelmaan mukaan 100 kpl potentiaalista suomalaista elintarvikeyritystä, sekä elintarvikealan palvelu- ja laiteyritystä. Ohjelmaan tulevat osallistumaan niin pk-sektorin yritykset, kuin suuryritykset.

Yritysten sitouttaminen ohjelmaan tapahtuu syksyn 2014 aikana.

Hankkeen vaikuttavuutta arvioidaan ennen kaikkea osallistuvien yritysten liiketoiminnan kehityksen näkökulmasta. Ohjelman alussa toiminnan keskeisinä mittareina toimivat yritysten lukumäärä ja sitoutuminen, tehtyjen toimenpiteiden lukumäärä ja vaikuttavuus, sekä yritysten toiminnasta antama palaute.

Uusien markkinoiden, ostajien ja kuluttajien tavoittaminen ryhmätapahtumien kautta.

Ryhmätapahtumia toteutetaan valituilla kohdemarkkinoilla. Tapahtumien kautta tehdään Suomi –ruokaa tunnetuksi, saadaan lukuisia uusia ostajia sekä lujitetaan suhdetta myyntikanavien edustajien kanssa. Vientiohjelman puitteissa kootaan yritysryhmä, jolla on vahvempi näkyvyys sekä yhdet kasvot paikalliseen ostajaan.

“Suomi-viikkojen” –hyödyntäminen (Suomi-viikko konsepti)

Yhteistyö paikallisten maahantuojien / jakelijoiden kanssa, jotta voidaan tehdä yhteistarjous ison kauppaketjun teemaviikosta (saadaan kattava ja uskottava valikoima).


7 (10)

Merkittävien ostajien tavoittaminen ryhmätapahtumien kautta

Yhteistyö paikallisten merkittävien toimijoiden kanssa; kauppaketjujen sisäänostajat ja/tai yhteistyö paikallisten maahantuojien / jakelijoiden kanssa, jolle voidaan tehdä yhteinen tarjoama suomalaisista tuotteista. Ostajatapahtuma voidaan toteuttaa joko Suomessa (ostajien tuonti Suomeen) tai kohdemaassa (yritysryhmän organisoima tilaisuus kohdemaassa). Yhteistyöllä saadaan aikaan kattava ja uskottava valikoima

Vientikeskusverkoston paikallisten asiantuntijoiden konkreettinen tuki ostajatapahtuman onnistumiseksi on hyvin tärkeää. Monet käytännön asiat voidaan hoitaa koordinoidusti, kuten mm. logistiikka, näytteet, tuote-esitteet, markkinointimateriaalit, yritysten valmennus, viestintä ja median hoito.

Tällaisten tapahtumien kautta saadaan suomalaisia yrityksiä laajentamaan markkinoitaan sekä saadaan lukuisia uusia pk-yrityksiä eri markkinoille. Yhteistyön avulla saadaan myös suurien ostajien mielenkiinto heräämään

Ostajatapaamiset voidaan myös yhdistää esim. Team Finland Roadshow –tapahtumiin.

Yhteiset Food from Finland –maaosastot valituissa messutapahtumissa

Kohdistetaan merkittäviin kansainvälisiin elintarvikealan messutapahtumiin, kuten Anuga, SIAL, SIAL China, PLMA, Prodexpo, World Food, Biofach, Foodex Japan, Food Ingredients Europe.

Valittu messutapahtuma, jossa näyttävä Suomi - yhteisosasto ja jonka yhteydessä järjestetään seminaari tai muu oheistapahtuma edistämään suomalaisen ruoan tunnettuutta. Osastoilla on riittävä määrä näytteilleasettajia, tavoite on noin 10 yritystä / messutapahtuma Messutapahtuma ja seminaari voi sisältää esimerkiksi seuraavia kokonaisuuksia;

- Esitys suomalaisten tuotteiden ja –palvelujen mahdollisuuksista kohdemaissa /kohdesegmenteissä - Illallinen ja verkostoituminen valittujen kohderyhmien edustajien kanssa (Suomen Suurlähetystöjen

aktiivinen mukana olo) - Suomen osaston markkinointi medialle kotimassa ja kohdemarkkinoilla - Etukäteisvalmennus ja jälkihoidon suunnittelu yhdessä osallistuvien yritysten kanssa - Ennakkomarkkinoinnin ja asiakaskutsujen toteuttaminen - Suomalaisten keittiömestareiden käyttö messuilla - Lehdistötiedotteet ja muu viestintä, digitaalinen markkinointi.


8 (10)

Elintarvikealan pk-yritysten osaamisen kehittäminen ja koulutus

Elintarvikealan pk-yrityksille räätälöity vientivalmennusohjelma, vahvistaa viennin osaamista valittuihin kohdemaihin. Auttaa löytämään vientikanavia yritykselle, sekä opettaa myymään ja markkinoimaan kohdemaassa. Rohkaisee verkostoitumaan muiden vientiyritysten kanssa. 4 – 5 lähiopetuspäivää; joiden ohjelmassa mm:

- Valmennusohjelman avaus - Kohdemaan elintarvikealan markkinat ja logistiikka - Asiakkaat, myyntikanavat ja viennin rahoitus - Vientiin liittyvät käytännön toimet (sopimukset, tullauskäytännöt, toimituslausekkeet,

laskutuskäytännöt, reklamaatioiden käsittely) sekä vientituotesortimentin rakentaminen - Kohdemaan liiketoimintakulttuuri - Myynti ja markkinointi kohdemaassa - Brändin rakentaminen, mainonta ja menekinedistäminen

Tutustumismatka kohdemarkkinoihin, fokuksena eri jakelukanavat, partneriverkosto, viranomaiset ja mahdolliset alan messut. Yritysten tarpeisiin räätälöidään erillinen konsultointi. Konsultointipäivien aikana yritykselle voidaan laatia mm. alustava kansainvälistymisen kehityspolku kohdemarkkinoille. Koulutus on moduloitavissa ja toteutettavissa eritasoisina kokonaisuuksina (moduuleina); toteutus erikseen kilpailutettujen ja valittujen yksityisten konsulttien ja asiantuntijoiden kanssa.

”Tähti-ohjelma”

Tavoitteena löytää esim. 10 - 15 tähtiyritystä, joiden kanssa haetaan voimakasta kasvua kansainvälisiltä markkinoilta. Erityisesti panostetaan valittuihin (ison potentiaalin omaaviin) yrityksiin.

- Kriteerit, joilla pääsee mukaan - Erityistuki julkisen sektorin puolelta - Esim. stipendit, erityisrahoitus jne. - Virstanpylväät, jotka täytyy täyttyä jatkorahoituksen saamiseksi (mittarit määritellään erikseen) - Ei pelkästään aloittelevat yritykset - Räätälöidyt toimenpiteet, jotka määritellään valittujen yritysten kanssa.


9 (10)

Vastuut ja päätöksenteko: ohjelman ohjausryhmän toiminta ja kokoonpano

Vientiohjelmalle on perustettu oma, laajan asiantuntemuksen omaava ohjausryhmänsä. Ohjausryhmä vastaa ohjelman tavoitteiden, sisällön, toteutuksen ja budjetin seurannasta. Ohjelmajohtaja raportoi suoraan ohjausryhmälle. Ohjausryhmä kokoontuu 2 – 3 kertaa vuodessa.

Ohjausryhmän kokoonpano on seuraava;

Altia / Saara Kalin, HKScan / Petri Haaparanta, Fazer Makeiset/ Juha Ovaska, Helsingin Mylly / Miska Kuusela, Kankaisten Öljykasvit / Perttu Korolainen, ETL ry/ Heikki Juutinen, Työ- ja Elinkeinoministeriö, Jaani Heinonen, Maa- ja Metsätalousministeriö, Veli-Pekka Talvela, Ulkoministeriö, Eero Suominen, Valtioneuvoston Kanslia / Team Finland, Peter Westerstråhle, Tekes, Pirjo Hakanpää, MTK, Max Schulman ja Finpro ry, Jusa Susia.

Ohjausryhmän esittelijänä ja sihteerinä toimii ohjelmajohtaja Esa Wrang, Finpro ry.

Kuinka yrityksesi voi osallistua ohjelmaan? Osallistumisen suorat hyödyt ja kustannukset

Food from Finland –ohjelma toteuttaa vientiä edistäviä tapahtumia ohjelmassa mukana olevien yritysten tarpeiden mukaisesti kuten messuosastoja alan tärkeimmillä kansainvälisillä messuilla, ostajatapaamisia, markkinaselvitysmatkoja ja koulutusta. Ohjelman hyöty jakautuu laajasti koko alalle.

Ohjelman jäsenyritykset voivat ehdottaa toimenpiteitä ja valita niistä itselleen sopivimmat.

Tiedotamme tapahtumista ohjelman tapahtumakalenterissa www.exportfinland.fi/food-from-finland-ajankohtaista.

Yrityksen saamat suorat hyödyt;

- Oma nimetty yhteyshenkilö (verkostot, neuvonta, informaatio) - Säännöllinen markkinainformaatio ja tiedot markkinamahdollisuuksista - Veloitukseton alustava markkinaselvitys valituissa kohdemaissa (1 – 2 kpl) - Food from Finland -brändin tuki ja käyttöoikeus tapahtumissa, markkinoinnissa, materiaaleissa ja

nettisivuilla - Mahdollisuus osallistua kaikkiin yrityksen itsensä valitsemiin tapahtumiin - 10 % alennus vientiohjelman maksullisista toimenpiteistä (mm. messuille osallistumisesta Suomen

paviljongissa). Osallistumiskustannus: kertakustannus; Mikroyritykset 1500 EUR / PK-yritykset 3000 EUR / Suuryritykset 6000 EUR.


10 (10)

Lisätietoja Food from Finland vientiohjelmasta

Elintarviketeollisuusliitto ry:

Heikki Juutinen, toimitusjohtaja, + 358 40 502 6270, [email protected]

Finpro ry, Export Finland:

Esa Wrang, ohjelmajohtaja, toimialajohtaja, elintarvikkeet, + 358 400 243 076, [email protected]

Kati Kilpinen, Marketing Manager, +358 40 3433 469, [email protected]

Annaleena Soult, Senior Advisor, + 358 40 343 3447, [email protected]

www.tem.fi mmm.fi

minedu.fi ELY-keskus.fi

tekes.fi finpro.fi

visitfinland.com vtt.fi

näkemyksestä menestystäbin/34826703/toimialaraportti... · julkaisusarjan nimi ja tunnus...

Documents