NNOORRSSSSII TTIIMMEESS 2015

Peruskorjauslähestyy

Kävelytaukotunneille?

E­kirjatopetuksessa

Lukiolaisettöissä

2

PäätoimittajatJenni LehtinenHenna Tikkanen

ToimituskuntaVian AmiriSandra AirioMilla BackSara GallagherPauliina KetonenRasmus KonsellNora NiemiKatriina PakkanenZuhur PalaniPhilippa RytkönenSamu SaariVilhelmi SalonenPaula SärkiTuomas TuhkanenOskari VirtanenSamir VujiciJani Vuorinen

Ulkoasu ja taittoMilla BackSara GallagherPauliina KetonenJenni LehtinenKatriina PakkanenArtjom RomanovPhilippa RytkönenPaula SärkiHenna TikkanenOskari Virtanen

Koordinaattorit:Elias HeikkonenIlkka Numminen

JulkaisijaTurun normaalikouluwww.tnk.utu.fi

PainoPaino-Kaarina.Painos 300 kpl.

Sisällysluettelo

Norssi ja tulevaisuusTaas yksi Norssi Times on saatu kootuksi! Vuoden 2015lehdestä tulikin pienempi ja siten toivon mukaan helpompilukea ja viedä kotiin.

Lehden tämänvuotinen pääaihe on koulumme remontti.Sitä odotellessa sukelsimme nykyisen koulun menoon kutenkoulunkäyntiin, vapaa-aikaan ja jopa työelämään. Iloksemmeolemme saaneet mukaan myös koulussamme syksyllä vierail-leiden Helena Rannan ja Tuomas Grönmanin haastattelut.

Lehden kokoaminen oli pitkä ja monipolvinen prosessi.Välillä tekstiä tehtailtiin kuin vettä vain ja välillä kokonaisiatiedostoja saattoi kadota savuna ilmaan. Loppujen lopuksiselvisimme kuitenkin vain pienillä kommelluksilla ja saimmekuin saimmekin koottua yhtenäisen kokonaisuuden tiiminyhteistyön ja kovan asenteen avulla.

Suurkiitos koko Norssi Times -tiimille ja reipasta alkuvuottakaikille lukion oppilaille!

NNOORRSSSSII TTIIMMEESS 2015

3

Me koululaiset istumme liikaa. Menemme kouluun,istumme välillä jopa kahdeksan tuntia, menemme kotiinja istumme vielä muutaman tunnin, kun teemme läksyjä.Illalla joillain on mahdollisesti jokin harrastus, jossa eiistuta pariin tuntiin. Jos istumme niin paljon, miksi siltiryntäämme vapaille istumapaikoille, kun meillä on mah-dollisuus seistä? Olemmeko niin väsyneitä oppitunninistumisen jälkeen, että välitunneilla on pakko levätä? Taikoulupäivän jälkeen: miksi me usein tunnemme olommevoimattomaksi, vaikka olemmekin vain istuneet kokopäivän? Nuorella unen tarve on suuri, joten vaikka untasaisi kymmenen tuntia, niin olo on silti usein väsynytaamuisin. Rauhallinen ja puuduttava istuminen oppi-tunnilla ei auta heräämisessä.

Koulupäivän aikana meitä vaaditaan keskittymäänmonta tuntia putkeen ja välissä on vain pieniä taukoja.Tämä vie meiltä paljon energiaa – siksi olomme onväsynyt emmekä piristy. Istuminen ei auta väsymyksentunteeseen, vaan päinvastoin lisää sitä. Uskon monenhuomanneen, että pienen kävelytauon jälkeen ener-giataso nousee, varsinkin jos menee tauon aikanaulos. Tunneilla, joilla ei pääse liikkumaan ollenkaan, onyleensä eniten niitä oppilaita, jotka nukahtelevatvähän väliä. Jos pari lyhyttä taukoa lisättäisiin, niinehkä oppimisesta tulisi helpompaa. Usein syy käve-lytaukojen puutteeseen on se, että opettajien mielestäse on ajan tuhlausta, sillä tunnit ovat jo valmiiksitodella tiiviitä.

Tunneilla istuminen on suuri ongelma. Istummekoko tunnin epäergonomisilla tuoleilla ja huonossaasen-nossa, vaikka yrittäisimmekin istua hyvin. Kirjoi-tamme, teemme tehtäviä tai kuuntelemme opetustakoko tunnin selkä kyyryssä yrittäen sinnitellä hereillä.Istuminen hidastaa verenkiertoa ja saa lihakset mene-mään jumiin. 90 asteen kulmassa istuminen ei oleihmiselle luontainen tai terveellinen asento. Minunmielipiteeni on se, että yhdellä tai kahdella tauolla op-pimisen tehokkuus paranisi, ja oppilaat olisivatiloisempia, energisempiä ja aktiivisempia.

Meidän on jo mahdollista kävellä koulupäivänaikana välitunneilla, eli jos emme saa kävelytaukoaoppitunneilla, niin vähintään välitunneilla voisi kävellätai seistä. Välitunneilla suurin osa on kuitenkin niinväsynyt edellisestä oppitunnista, että istuminentuntuu paljon mielekkäämmältä vaihtoehdolta. Monetvarmasti muistavat, kun oppilaat pakotettiin ulos sil-loin, kun satoi tai oli todella kylmä. Kun yläasteella saipäättää enemmän omista asioista koulussa, monetvalitsivat olla menemättä ulos, sillä ala-asteentuntemukset välituntia kohtaan olivat vielä tuoreenamuistissa. Tämä on yksi syy, miksi monet välttelevätulos menemistä välitunneilla, mutta jos ihmisetmenisivät edes yhdellä välitunnilla ulos, se olisi jo hie-noa.

Kävelytauko kesken tunnin? Visitors from Thailand

4

I received an opportunity to go and interview these experts on the 19th of November. Wehad a conversation for quite some time, asking questions back and forth about theFinnish and Thai education systems and also my personal experience in the Finnisheducation system, as I am an outcome of the system just like many of you readers.

We established that the biggest difference between Finnish and Thai systems is therelationship between the teacher and the students. In Thailand the culture of hierarchy isa lot stronger than in Finland. With classes of 40-50 students the teacher uses maybe 90per cent of his or her time talking in front of the class and students do not argue with theteachers whereas in Finland a lot of group working and discussion goes on in the classand the teacher-student relationship is a lot friendlier. What these experts appreciated inthe Finnish system is the equality between students in a class. It might be a surprise for usbut in Thailand students are put into classes based on their achievements and theirgrades while in Finland we are all in the same classes despite our level of skills and theones who need help will receive it easily. The support system inside the Finnish educationwas recognised as one of the reasons Finland succeeds in education.

Our guests had been to many countries that are in the lead of the statistics of qualityof education, such as New Zealand, Taiwan and Singapore but Finland stood out in thisgroup with its innovative teachers. Each teacher has their own teaching method and theyare allowed to decide what their style is. Some decide to use a lot of informationtechnology in their classes and some decide to not use it as much. We also agreed thatthere exists a gap in the IT-related skills between the teachers and students. In Thailandthere is an ideal of one tablet for one student but it has been realised that students reallydo use tablets more for entertainment than something to help them study. In my opinionthis can be seen in Finland also. Well, who can admit that they have not been toFacebook once during a class? Not many.

The discussion of the use of Internet and IT in teaching was a long one. In Thailand apro-blem of Internet addiction has been rec-ognised and it seems that we have a similarproblem in Finland as well. To be honest, as a user of social media, I can say that theaddiction is more related to being reachable at all times than to Internet. We are used tohaving our smart phones in our hands all the time and answering our friends’ messagesimmediately. It is also nice to know what our friends are up to and what’s happening inthe world. Since we are used to this, not having a constant flow of information feels reallyweird.

When I was asked about the things I like about the Finnish education system I wasproud to say that the atmosphere in our school is great and I really enjoy coming toschool. I was also able to say that I feel like I am supported and I am free to expressed myopinions in the class. This is what a successful education system provides the studentswith and I hope that all of you feel like we have all this in our school.

Visitors from ThailandA group of Thai educational professionals and journalists visited our schoolin November. Specialists from the Ministry of Public Health, universitiesand hospitals among other organisations were following classes andteachers for a couple of days. They were interested in the famous schoolsystem of Finland and they all work in educational committees trying toproceed the educational reform in Thailand. They followed classes forthree days and observed the teaching met-hods and working in classes.

5

Vi kan vara glada över att få gå i en multikulturell skola medmånga olika nationaliteter och språk. I takt med att eleverfrån olika kulturer ökar, har också andelen finlandssvenskarökat under de senaste åren. För tillfället studerar 12 elevermed svenska som modersmål i Norssi, vilket är en ganskastor andel med tanke på att det total sett bara finns ca.9780 finlandssvenskar utav Åbos befolkning på ca. 182 000människor.

Miksi sitten suomenruotsalaiset eivät voi tyytyä hyväänlukio-opetukseen, jota on saatavilla heidän omallaäidinkielellään? Syitä on monia. Erityisesti Turussasuomenruotsalaiset piirit ovat todella pienet. Viimeistäänyläkouluiässä kaikki samanikäiset nuoret tuntevat toisensa,kun kaikki käyvät samaa ruotsinkielistä yläkoulua, S:tOlofsskolania. Ei ole epätavallista, että oppilas voi ollasamalla luokalla samojen ihmisten kanssa jopa ylikymmenen vuotta tai että suurin osa ystävyyssuhteistaalkaa jo päiväkodeissa ja säilyy monia kymmeniä vuosia.Suomenruotsalaiset tuntevat kaikki toisensa siksi, että a) heovat sukua toisilleen, b) he ovat olleet samalla luokalla ala-asteelta asti, c) he harrastavat urheilua samassa seurassa taid) monien nuorten vanhemmat ovat töissä Åbo Akademilla.Näin pieni suomenruotsalaisten ankkalammikko on. Turunsuurin ruotsinkielinen työnantaja on Åbo Akademi, ja sitäspekuloidaan myös syyksi siihen, miksi noin 80%suomenruotsalaisista ysiluokkalaisista Turussa tähtäälukioon joka vuosi.

När man har studerat i en miljö, var alla känner alla ärdet inte konstigt om man vill byta studiemiljö och träffa nyamänniskor. För de som vill söka till ett gymnasium så är oftaKatedralskolan i Åbo det första alternativet. Utbudet avfinskspråkiga gymnasier är förstås stort men tröskeln för attsöka är hög och rädslan för att inte klara av studierna påfinska är ofta stor. Det kan kanske låta konstigt men mångafinlandssvenskar i högstadieåldern behöver inte användafinska särskilt ofta, förutom i butiker eller banker. Under-visningen sker på svenska, kompiskretsarna är små ochhobbyerna sker ofta på svenska. Ifall man inte pratar finskahemma med någondera av föräldrarna så finns det intemånga situationer var man är tvungen att använda finskan.

Koska Norssin IB-linjan hakijat voivat suorittaasisäänpääsykokeen kolmella kielellä, suomeksi, englanniksitai ruotsiksi, kynnys Norssiin pyrkimiseen alenee paljon.Sisäänpääsykoe on varmasti kaikille jännittävä tilanne, jaainakaan silloin ei tarvitse jännittää sisäänpääsyä, jos omaruotsin kielitaito on riittävä. Myös mahdollisuus opiskellaruotsia äidinkielenä Norssissa on todella hieno ja arvostettuasia, sillä luonnollisesti monet haluavat ylläpitää omaaäidinkieltään ja sen kirjoitustaitoa. Viimeistään lukionpuolessavälissä huomaa, miten omat äidinkielen taidothuononevat. Englannin ja suomen kieltä tulee jokasuunnasta, ja silloin on erityisen tärkeää, että ruotsia pystyypuhumaan ja kirjoittamaan äidinkielen tunneilla, ennen kuinomat taidot menevät vielä huonompaan kuntoon.

Många finlandssvenskar såväl som finskspråkiga unga villmånga studera i en internationell miljö och ha alla dörraröppna för t.ex. studier utomlands. Att få studera påengelska är säkert största orsaken varför så mångafinlandssvenskar vill söka till Norssi. Engelskan känns förmånga lätt i.o.m att det till en viss grad är så nära besläktadmed svenskan. En annan orsak varför engelskan känns lättkan också bero på att största delen av finlandssvenskarnakommer från tvåspråkiga hem, var både finska och svenskapratas. Om man redan som liten har lärt sig två språksamtidigt är det oftast lätt att lära sig ett tredje och ettfjärde språk.

Norssi on monelle koulu, jossa voi yhdistellä lukio-opiskelua englanniksi ja kuitenkin pitää suomen-ruotsalaisista ystävistä ja identiteetistä kiinni. On hienoa,että meidänkin koulussamme juhlitaan Lucian päivää jalauletaan kansallislaulu myös ruotsiksi. Vaikka nämä ehkävaikuttavat pieniltä asioilta, ne kuitenkin ovat merkki siitäkaksikielisyydestä, jota meillä on. Uskon, että monetarvostavat niitä pieniä hetkiä, jotka oikeasti loppujenlopuksi ovat aika isoja ja hienoja asioita.

Vi finlandssvenskar i Norssi

6

Vihkot, kynät ja muut analogiset oppimisvälineet voi toimittaa museoonmuinaisjäännöksiksi. Tietokone on nykyajan opiskelijoille parempi janykyaikainen vaihtoehto. Suurimmassa osassa lukioista käytetään tietokoneitaoppitunneilla ja yhä useammassa se on jo pakollinen työkalu opiskelijalle. Eikäihmekään, sillä onhan tietokoneilla mahdollista tehdä paljon enemmän asioitakuin kynällä ja paperilla. Vihko pääsee täyteen potentiaaliinsa, kun sekirjoitetaan täyteen muistiinpanoja, mutta tietokoneella muistiinpanojenkirjoittaminen on vain yksi perusominaisuuksista.

Tietokoneiden etuna ovat selvästi monipuolisemmat mahdollisuudet. Kuntarvitsee etsiä tietoa, avaat vain nettiselaimen ja alat hakemaan. Asiat käyvätkätevästi muutamissa minuuteissa. E-kirjojen ansiosta ei tarvitse kantaa läjääkirjoja repussa, siis tulevaisuudessa, kun jokaisella tunnilla käytetään sähköisiäkirjoja. Esitelmien ja muiden koulutöiden tekeminen ryhmässä onnistuu helpostiinternetin välityksellä. Opettajat voivat jakaa tunnin materiaalit nopeastioppimisalustoilla, joita on internet pullollaan.

Itse en juurikaan tee enää muistiinpanoja vihkoon, koska suurimmalla osallatunneista käytetään tietokonetta. Tuntiin tulee keskityttyä paljon paremmin, sillämuistiinpanojen kirjoittamiseen ei mene kuin muutama hetki, toisin kuin käsinkirjoittamalla. Muistiinpanoja voi myös tehdä muutenkin kuin perinteiselläWordilla. Joillakin tunneilla esimerkiksi käytetään diaesityksiä, jotka opettajajakaa oppilaille ja he voivat niitä käyttää tunnin kuluessa. Kerran tunnillaopettaja tuli viereeni ihmettelemään, kun tein muistiinpanoja OneNote-ohjelmalla, jolla voi muokata monipuolisesti muistiinpanosivuja. Hän pällistelihetken ja hämmästeli ohjelman pätevyyttä.

Miksi siis edelleen suositaan vanhentunutta tapaa rustata paperillemuistiinpanoja? Onko kyse ennakkoluuloista, osaamattomuudesta vai vanhojentapojen kunnioituksesta? Nyt eletään 2000-lukua, ja kehitys kehittyy hurjaavauhtia jatkuvasti, vaikka sitä yritetäänkin hidastaa kynällä ja paperilla.Tietokoneiden täysi hyöty opiskelussa pitää ottaa irti niin opettajien kuinoppilaidenkin tahoilta.

Vihkot ja kynät ovatmennyttä vuosisataa

7

Sähköinen materiaalivai perinteinen kirja?

Mitä on tapahtunut koulukirjatuotannolle? Lähes joka vuosi kustantajat tekevätuudet painokset kirjoista. Tehtävien paikkoja ja kappaleita on laitettu erijärjestykseen ja satunnaisia pikku virheitä korjattu. Tämä kuulostaa ihan hyvältä,mutta mitä tapahtuu vanhoille painoksille? Niille kirjoille, jotka ostit uutena jaajattelit myydä edelleen, että saisit lisää opiskelurahaa. Ne eivät ole enääkäytettävissä, sillä opetuksessa edellytetään uuden painoksen käyttöä. Josnykyajan lukiokirjojen käyttöiäksi on suunniteltu vain pari lukukautta, olisisuotavaa, että se näkyisi myös niiden hinnassa.

Toisaalta on tärkeää pysyä ajan tasalla ja saada uusinta tarjolla olevaa tietoa.Mutta onko parempaa ratkaisua kuin jatkuva painokoneiden paukuttaminen jauusien kirjojen ostaminen? Sähköinen oppimateriaali on avain ongelmaan.Uuden painotuotteen sijasta voidaan tehdä versiopäivitys, jonka avullakorvataan vanha tieto uudella. Sähköinen oppiympäristö mahdollistaa myösdiojen ja videoiden liittämisen kappaleiden yhteyteen ja tukee erilaisiaoppimistyylejä. Sähkökirjat ovat hankkimis- ja ylläpitokustannuksiltaanhalvempia ja reppu on huomattavasti kevyempi, kun siellä on vain enääkannettava tietokone monen kirjan sijasta.

Entä erilaiset oppimistavat? Itse en koulukirjoja käytä lähes missään aineessa,vaan hankin tarvitsemani tiedon ensisijaisesti tunneilla opiskelemalla jaoheistietoa soveltamalla. Joudun siitä huolimatta ostamaan kirjat, joita en tulevälttämättä avaamaan koko kurssin aikana. Kyseessä on kuitenkin lukio, jonkatulisi joustavasti tukea vapaaehtoista opiskelua. Olen myös melko varma, ettäon muitakin, jotka kokevat jonkun muun kuin perinteisen kirjan kannestakanteen lukemisperiaatteen paremmaksi omalle oppimiselleen. On kuitenkinotettava huomioon, mitä seuraisi siitä, jos kirjat eivät olisi pakollisia: tilanne voisijohtaa siihen, että perinteisistä kirjoista pitävätkin jättäisivät ne ostamatta, mikäaiheuttaisi suuria ongelmia kaikille osapuolille.

Koska päästään ainauusista painoksista?

8

Sähköinen materiaalivai perinteinen kirja?

Miksi valitsit sähköisen kirjan oppilaiden tahdostahuolimatta?

E-kirjassa on tietynlaisia hyötyjä perinteiseen kirjaanverrattuna. Keskeisin syy on, että sähköisen aineistonmäärä lisääntyy koko ajan. Sen vuoksi sähköisen kirjankäyttö valmentaa hyvin jatko-opintoihin. Aikuistenmaailmassa lähestulkoon kaikki on nykyään verkossa.Tämän lisäksi kirjaa pystyy muokkaamaan rajattomasti,mikä houkuttaa.’’

Opettaja kertoi tietävänsä, että kirkas näyttö rasittaasilmiä, mutta totesi sopivan näytön kirkkaudenvähentävän silmien rasitusta.

Millä kursseilla käytät e-kirjaa?"Solubiologian ja ympäristöekologian kursseilla."

Opettaja mainitsi lisäksi, että myös ihmisen biologianja bioteknologian kursseista löytyy sähköinen kirja. Hänmiettii, vaihtaisiko muidenkin kurssien kirjat ensivuodeksi e-kirjoiksi, mutta ei ole varma, sillä hän haluaasäilyttää ainakin yhden kurssin, jossa käytetäänperinteisesti paperikirjaa niin kauan kuin kuin biologianylioppilaskoe kirjoitetaan vielä käsin.

Milloin aloitit e-kirjan käytön?‘’Aloitin e-kirjojen käytön vuosi sitten syksyllä ja aion

käyttää niitä jatkossakin. Tässä eletään minunopettajaurani toista murrosaikaa. Ensimmäinenteknologinen murros oli se, kun tietokoneet tulivatoppilaiden käyttöön, mistä seurasi kauhea valitus, kun eitehty muistiinpanoja käsin. Toinen murros on e-kirjojenkäyttö. Suurin ongelma tässä kuitenkin on se, ettäoppilaat eivät osaa säätää tietokoneen näytön kirkkauttasilmiin sopiviksi, jolloin se rasittaa silmiä.’’

Kummalla kirjalla tulee parempia tuloksia?Tulokset riippuvat Sarlundin mukaan hyvin paljon

kurssista:‘’Ympäristöekologian kurssilla kirja toimii oikein

hyvin, mutta solubiologiassa ei yhtä hyvin sen kurssinhaastavuuden vuoksi.’’ Opettaja Sarlund kertoo, että sel-vä positiivinen vaikutus e-kirjan käytössä on olluthylättyjen arvosanojen määrän väheneminen, muttatoisaalta myös parhaimmat arvosanat ovat laskeneet.

Parhaimmat tulokset ovat tulleet ympäristöekologiankurssilta, sillä opettaja itse on muokannut kirjaa paljontuoden siihen paikalllista näkökulmaa ja lisännyt siihenopetusvideoita ja -materiaaleja oppilaiden avuksi. Myössolubiologian kurssille Sarlund on vastaavaa työtä, muttasen oppisisältö on hänen mukaansa jo valmiiksi niinlaaja, että ei tunnu kohtuulliselta enää juurikaanlaajentaa asiasisältöä muulla lisämateriaalilla.

Vaikuttaako e-kirjan käyttö luokan aktiivisuuteen?‘’Osa oppilaista tekee tunnilla muutakin kuin pitäisi.

Osa ei, vaan keskittyy hyvin opiskeluun tietotekniikanhoukutuksista huolimatta. Itse olen edessä enkä näe jat-kuvasti, mitä oppilaat tekevät koneillaan. Toisaaltaajattelen, että sekin valmentaa jatko-opintoihin. Näinoppii työskentelemään niin, että keskittyy siihen, mihinpitääkin keskittyä. Minun ei enää pitäisi lukion

Koulumme opettajat ovat innokkaasti käyttäneet sähköistä oppimateriaalia, ja viimeisenparin vuoden aikana mukaan on tempaistu myös e-kirja. Oppilaat eivät ole aina mielissääne-kirjoista, ja sen vuoksi päätimme haastatella aiheesta koulumme maantiedon jabiologian opettajaa Katri Sarlundia. Opettaja Sarlundilla oli erilaisia näkökulmia ja hyviäsyitä e-kirjojen käyttämiseen.

9

Artjom Romanov 17v. L2AB2Sähköiset kirjat ovat tavallaan parempia, koskaopittuaan näppärän käytön oppilas pystyy hyödyn-tämään monia ominaisuuksia kuten opetus-videoiden katsomisen ja Ctrl + F:n käyttämisen tie-donhakuun. Tietenkin jos käyttää tietokonetta liianpitkään yhtäjaksoisesti silmät väsyvät ja päätä alkaasärkeä, mutta jos jakaa opiskelun pienempiin osiin,oireita voi välttää ja keskittymiskyky pysyy hyvänä!

Samir Vujici 17v. L2AB2En pidä sähköisestä oppikirjasta lainkaan. Mielestänipaperinen kirja on paljon parempi, koska koneeltalukiessa silmät väsyvät helposti ja paperinenoppikirja on paljon kätevämpi.

kakkosluokkalaisia huomautella. Jos opiskelija ei itsetiedä, että on hänen oma etunsa keskittyä näinkinvaikeassa asiassa, ehkä hän ei sitten välttämättä oleoikeassa paikassa.’’

Haastattelun piti loppua tähän, mutta nyt oliopettajan vuoro haastatella puolestaan meitä. OpettajaSarlundia kiinnosti meidän mielipiteemme e-kirjaanliittyen ja myös se, olemmeko muokanneet omiakirjojamme. Vastauksena meillä molemmilla on, ettäsähköinen kirja ei ole meille tarkoitettu, sillä kumpikaan

meistä ei oikein muokkaa sitä. Suosimme siis ihanperinteistä kirjaa ja perinteistä oppimistyyliä. Sähköinenkirja on kuitenkin erittäin hyödyllinen sellaisellehenkilölle, joka muokkaa ja korostaa asioita omassakirjassaan. Opettaja jatkoi ja sanoi, että on itsekinhuomannut sen, että ne oppilaat, jotka muokkaavatkirjojaan tykkäävät sähköisestä kirjasta ja pärjäävät hyvin.

10

Remontti alkaa kevätlukukauden 2015 loppupuolella jaalustavien suunnitelmien mukaan sen tulisi olla valmisvuoden 2017 kevätlukukaudella.

Remontin tavoitteena on peruskorjauksen lisäksi pa-rantaa koulumme ilmapiiriä ja tarjota oppilaille mahdol-lisuus kehittää ja toteuttaa itseään. Tiloista pyritäänluomaan yhtenäiset, rauhalliset ja oppimista tukevat.

MMIINNNNEE RREEMMOONNTTIINN AAJJAAKKSSII??“Lukiolaiset tulevat saamaan hienon mahdollisuudenkokea, millaista on opiskella aivan keskustassa”, toteaakoulumme lukion rehtori Marjut Kleemola. Vuoden 2015syyslukukaudella lukiolaiset nimittäin siirtyvät Turun am-mattikorkeakoulun vanhoihin tiloihin Sepänkatu 2:een.Turhaa huolta asiasta ei kannata kantaa, sillä ammatti-korkeakoulun tilat ovat hyvässä kunnossa ja luokkiariittää. Isoimpien luokkien pinta-ala on yli 150neliömetriä!

Ala- ja yläkoulu saavat remontin ajan tunnustella,millaista paviljonkikoulussa on opiskella. Tarkoituksenaon siis rakennuttaa paviljonkikoulu Turun normaali-koulun ja Varissuon koulun väliselle kentälle. Tiloista luo-daan modernit ja käytännölliset, jotta opetus ja oppi-minen pysyisivät mahdollisimman normaaleina. Tarko-ituksena on myös vuokrata läheisten kerrostalojen kella-reita, joista luodaan viihtyisiä luokkatiloja koulummenuorimmille oppilaille.

KKUUIINNKKAA RREEMMOONNTTTTII EETTEENNEEEE??Remontin alkamisajankohdaksi on ilmoitettu kesälo-mamme alku. Koulumme tyhjennys aloitetaan luku-vuoden viimeisellä viikolla, jolloin muuttomiehet valtavatrakennuksen. Opiskelu jatkuu kuitenkin aivan normaaliintapaan kesälomaan saakka. “Sohvat viemme ehdotto-masti uusiin opiskelupaikkoihin, eikö vain?” naurahtaaKleemola.

KKYYSSYYMMYYKKSSIIÄÄ,, KKYYSSYYMMYYKKSSIIÄÄ!!Miten lukion ylioppilaskirjoitukset, koeviikot, abi-show,vanhojentanssit? Entä ala- ja yläasteen ruokailut, liikun-tatunnit? Ei hätää, kaikkeen on ratkaisu. Koska ammatti-korkeakoulun tilat ovat hulppeat, löytyy sieltä isoja luok-kia, joihin mahtuu jopa 80 oppilasta. Näissä luokissa ontarkoituksena järjestää ylioppilaskirjoitukset, jotka ajoit-tuvat remontin ajalle. Lukion koeviikot järjestetään am-mattikorkeakoulun suurissa auditorioissa.

Rehtori Kleemola lupaa, että abi-showlle löydetäänarvoisensa paikka. Kevätjuhlat on mahdollista järjestääesimerkiksi vpk-talolla. Kleemolan mukaan koulummeon viimeisellä viikolla jo niin kolkko, ettei juhlia voi sielläpitää. Lukion vanhojentanssitreenit on remontin aikanatarkoitus järjestää siellä, missä liikunnanopettajat par-haaksi näkevät. Liikuntatunneista ei vielä ole selvyyttä,mutta Kleemola lupaa, että ongelmaan löydetään ratkai-su pikimiten. Keskustan läheisyydessä on esimerkiksiPaavo Nurmen stadion, jossa lukiolaiset voivat viettääliikuntatuntinsa. Lukiolaiset ruokailevat Turunammattikorkeakoulun uusissa tiloissa Sepänkadun toi-sella puolella.

Entä opettajat, jotka opettavat sekä yläastetta ettälukiota? Kleemolan mukaan valinta on opettajilla:“Opettajien on mietittävä, haluavatko he opettaaainoastaan yläastetta tai lukiota vai haluavatko he kulkeakahden koulun välillä.” Kuitenkin Kleemola on itsetestannut, että matka Norssilta Sepänkadulle kestää vain11-15 minuuttia.

KKOOUULLUU MMUUUUTTTTUUUU!!Koulumme uudesta ulkonäöstä vastaa turkulainenvuonna 1956 perustettu yhtiö SIGGE arkkitehdit Oy, jon-ka näkemyksenä on tehdä koulustamme Suomenmodernein koulu. Kyseinen arkkitehtitoimisto tunnetaanmodernisuudestaan sekä futuristisista näkemyksistään.

Tavoitteena SuomenMiltä näyttää Suomenmodernein koulu? Se selviääturkulaisen arkkitehtitoimistonSIGGE arkkitehdit Oy:m otettuatehtäväkseen uudenlaisenopiskeluympäristön suun-nittelun. Turun normaalikoulusaa heidän toimestaan uudenilmeen, mikä virkistää niinoppilaita kuin opettajia.

11

modernein kouluVaikka koulumme suunnitellaankin lähes täysin

uudel-leen, jaon on silti tarkoituksena pysyä samanatarkoit-taen sitä, että lukiolaiset ovat kolmannessakerroksessa, yläaste koulun toisessa päässä ja ala-astetoisessa. Nykyään lukiolaisilla on käytössä vain osakolmatta kerrosta eikä ylimääräistä tilaa ole juuriollenkaan. Uudessa suunnitelmassa kolmannestakerroksesta teh-dään nyt kuitenkin avoin, jolloinlukiolaisilla tulee ole-maan paljon enemmän tilaa liikkuaja opiskella. Tästä huolimatta osa luokista, kutenesimerkiksi musiikinluok-ka, tulevat silti olemaanyhteiskäytössä lukiolaisten ja yläastelaisten kesken.Lukiolaiset saavat myös omat kaapit kolmanteenkerrokseen, jolloin ei tarvitse enää tungeksia yläasteentiloissa.

MMIITTÄÄ UUUUTTTTAA??Koulumme tulee tarjoamaan paljon uusia kokemuksiamuutosten myötä. Näitä kokemuksia tarjoavat muunmuassa uudet esiintymislavat, jotka tulevat auditoriontueksi. Yksi näistä lavoista sijoitetaan ruokalaan. Ruoka-lasta on myös tavoitteena tehdä lounaan päättymisenjälkeen avautuva oleskelutila oppilaille, jotka voivatviettää esimerkiksi hyppytuntinsa siellä. Tämä myösantaa mahdollisuuden pienten tapahtumailtojen, kutenvanhempainiltojen, järjestämiseen ruokasalissa. Toinenesiintymislava tulee kahden liikuntasalin väliseen käytä-vään. Lavan tueksi liikuntasaliin tullaan myös sijoitt-amaan vedettävät tai koottavat penkit, joilta esitystenseuraaminen on viihtyisää ja helppoa.

Oppimisen tueksi kouluumme tullaan luomaanlukuisia pieniä tiloja, joissa oppilaille, erityisestilukiolaisille, syntyy mahdollisuus opiskella täydessä

rauhassa. Tällaiset kabinetit tulevat ruokalan viereen janiitä on mahdollisuus varata henkilökohtaiseen käyttöönjoko yksin, kaverin tai opettajan kanssa esimerkiksitukiope-tuksen merkeissä. Oppimiseen vaikuttaa myösviihtyvyys koulussa, ja sitä tullaan parantamaanesimerkiksi uusien oleskelutilojen ja äänieristysten avulla.Norssin äänimaa-ilman suunnittelee Anssi Ruusuvuori,joka on työsken-nellyt myös Helsingin musiikkitalonakustiikan parissa. Luokat, auditoriot ja kabinetit tulevatolemaan siis äänieristettyjä, jolloin välitunnit eivät haittaakoeviikkoja tai oppitunteja. Tämä tarkoittaa myös sitä,että musiikki-luokasta kaikkialle kuuluva soitto tuleekatoamaan re-montin myötä.

TTOOIIVVEEIITTAA JJAA HHUUOOLLIIAAMonet oppilaat ovat ilmoittaneet toivovansa parempaailmanvaihtoa rakennukseen, sillä ”talvisin on aivan liiankylmä ja kesäisin todella kuuma.” Myös käytävien sekäruokalan ahtaisuudesta on valitettu. Nämä ovat asioita.jotka remontin myötä ratkevat, sillä onhan esimerkiksimeidän koulumme ilmastointi jo suhteellisen vanha.

Nykyiseen värimaailmaankin on ehditty kyllästyä jasiitä syystä onkin esitetty toiveita, että tulevassaNorssissa käytettäisiin enemmän muita värejä kuinpelkkää valkoista ja punaista. Uusia sohvia ja penkkejäon pyy-detty myös käytäviä piristämistämään.

Saa nähdä, millainen koulustamme tulee remontinvalmistuttua. Moderniutta on ainakin luvattu, kutenmyös viihtyvyyden lisäämistä.

12

Turun normaalikoulun yläastelaisten ja lukiolaisten toivomuksia koskien remonttia.

MMiinnkkää hhaalluuaaiissiitt ssääiillyytteettttää--vväänn??

"Ulkona sijaitsevat sade-suojat. Haluaisin myös, että

ruokala ja auditoriopysyisivät samalla paikalla."

– Saska Back, 5C

HHaalluuaattkkoo ooppiisskkeelluussttaavvaappaaaammppaaaa??

"Kirjat pois ja iPadit tilalle.Sohvat luokkiin, enemmän

tiedonhakua kuin ulkoaopettelemista."

– Miska Back, 8C

MMiittää ttooiivvooiissiitt rreemmoonnttiinnmmuuuuttttaavvaann//ppaarraannttaavvaann??

"Että koulu olisi modernimpija että se nostettaisiin ns.

maailmankartalle."– Aryan Mahmoodi, L2IB

OOnnkkoo NNoorrssssii eennääää NNoorrssssiirreemmoonnttiinn jjäällkkeeeenn??

"Norssi pysyy Norssina, silläsiihen vaikuttavat ihmiseteikä itse rakennus. Myös

monikulttuurisuus jaihmisten avoimuus tekevät

Norssista Norssin."– Julia Nikiforova, L1IB

KKYYSSYYIIMMMMEE MMIIEELLIIPPIIDDEETTTTÄÄ......MMIIEELLEESSTTÄÄMMMMEE......

...koulumme on uuden ilmeen tarpeessa, onhankoulurakennuksemme jo noin 35 vuoden ikäinen.Tilat eivät näytä enää moderneilta eivätkä ne vastaatämän päivän tarpeita. Pistorasioita on aivan liianvähän, luokkiin lisätyt SmartBoardit ovat epä-käytännöllisissä paikoissa ja johtoihin kompas-tumista täytyy varoa koko ajan.

Kun asutaan pimeässä Suomessa, niinvaloisuuden tarve on suuri, varsinkin talvella. Eivätkäkouluun ahtaat, kaksiväriset käytävät tai vähäiset,tummat ikkunat auta asiaa ollenkaan. Myös vanhatsohvat ja penkit ovat karmivia eivätkä piristäkoulunkäyntiä.

Kaiken lisäksi koulumme ei ole sopusuhtainen,sillä vessoja on aivan liian vähän ja luokkien tyhjätnurkat täytetään turhalla roinalla, joita ketään tuskinkäyttää.

Muun muassa edellä mainittujen asioiden takiamielestämme koulu todellakin on remontintarpeessa. Ja olisikin mahtavaa tulla katsomaanlopputulosta remontin päätyttyä.

eri l l iset lounget yläasteel le ja lukiol le

suurempi kuntosali kasveja sisäl le

lukunurkkaukset luokiin ala-astelaisi l le sähköiset i lmoitustaulut

uudet isommat lokerot leveämmät käytävät

tehokkaampi valaistus

enemmän astioiden palautuspisteitä

ruokala laajennettaisi in enemmän istuinti laa käytävil lä

l iukumäki ulos pikkuisi l leteknisen luokan uudistus enemmän hil jaista työti laa

hyvä nettiyhteys l isää värejä

tolpat pois luokista moderni sisustus

avarammat ti lat pihasta viihtyisämpi ti i l iseinät pois

paremmat suihkut enemmän vessoja

välipala-automaatit parempi lukion keittiö

uusi i lmastointi

13

Havainnekuva aulasta

Havainnekuva keskusaulasta (tulee nyk. auditorion tilalle, 1.-3.krs)

Havainnekuva auditoriosta

Havainnekuva luokastaHavainnekuva luokasta

14

Sanna Korhonen 2AB1KERHO-OHJAAJA

Miksi ja miten löysit työpaikan?– Salossa 4H-toiminta alkoi pyörimään paremmin,

kun yhdistys sai toiminnanjohtajan muutama vuosisitten. Olin – ja olen vieläkin – kiinnostunut eläimistä,joten otin yhteyttä toiminnanjohtajaan ja aloitin sekädogsitterinä että lemmikkikerhon ohjaajana syksyllä2011. Kävin kerhonohjaajakoulutuksen keväällä 2011.Yhteensä olen toiminut kerhonohjaajana neljässä erikerhossa. Tätä nykyä omistan myös oman 4H-yrityksen,joka keskittyy eläintenhoitoon.

Missä työpaikkasi sijaitsee ja mitä teet siinä?– Tällä hetkellä työpaikkani sijaitsee Salon

keskustassa, suuressa koulussa. Olen myös pitänytkerhoja Salon laitamilla. Suunnittelen ja ohjaan kerho-kerrat. Yleensä kerhossa leikitään, askarrellaan, kokataan,tutustutaan johonkin lapsia kiinnostavaan aiheeseen,valokuvataan, piirretään… Joskus käydään jossainpaikassa yhdessä – esimerkiksi eräänä syksynä olimmetutustumassa eläinkaupassa.

Kauanko olet tehnyt kyseistä työtä?– Vuodesta 2011 alkaen.

Paljonko tienaat?– Tienesti riippuu monesta tekijästä – esimerkiksi siitä,

pyörittääkö kerhoa yksin vai kaverin kanssa ja onkoohjaaja suorittanut Osaava kerhonohjaaja -koulutuksen.Vuodessa tienaan ohjaamisesta muutamia satoja euroja.

Mitä olet oppinut/ Miten työ on kehittänyt sinua?– Olen oppinut tulemaan hyvin toimeen lasten kanssa

ja saanut varmuutta ohjata kaikenlaista toimintaa. Olenoppinut puhumaan monipäisen yleisön edessä, vaikkaaina se ei ole sujunutkaan ongelmitta. Kaiken kaikkiaanolen siis saanut rohkeutta ja työkokemusta kerho-ohjaamisesta. Myös mielikuvitukseni on parantunutjoutuessani keksimään toimintaa kerhokerroille.

Onko työnteko aiheuttanut ongelmia ajankäytönkanssa ja, jos on miten olet selvinnyt niistä?

– Kun summataan kerhonohjaus, eläintenhoito jakoulunkäynti, ei aikaa jää muille harrastuksille. Esi-merkiksi viime vuonna aika kävi tiukoille, sillä ohjasinkahta eri kerhoa eri puolilla Saloa. Joskus läksyjen tekoon saattanut venyä aamuyöhön, mutta kaikesta on siltiselvitty.

Uskotko työsi aukaisevan työmahdollisuuksiatulevaisuudessa? Aiotko tehdä saman tyypistä työtä?

– Uskon sen helpottavan muiden töiden saamista -onhan työkokemus aina plussaa. En kuitenkaan uskotekeväni tulevaisuudessa työtä lasten kerhojen parissa.

Norssilaiset töissäKoulussamme monet monet ihmiset ovat astuneet jo työelämään tavalla tai toisella. Jotkutovat olleet kesätöissä ja jotkut työskentelevät opintojensa lomassa. Kolme ihmistäosallistui haastatteluun, jossa he jakoivat omia kokemuksiaan.

15

Alla olevat taulukot näyttävät Norssin lukiolaisilla teetetyn kyselyn tuloksia:

Lara Bertieri 2IBkvTARJOILIJA

Miten ja miksi löysit työpaikkasi?– Minä vain menin sinne ja kysyin, jos he tarvitsisivat

apua kesäksi kaksi vuotta sitten.

Missä työskentelet ja mistä työssäsi on kyse?– Tarjoilen pöytiin ja teen latteja ja cappucinoja, kaik-

kea sellaista. Meillä on myös catering-palvelu.

Kuinka kauan olet ollut työpaikassasi?– Hain vuonna 2013 ja työskentelin sen ja sitä seuraa-

van kesän siellä. Hiljattain aloin vain työskennellä koulunrinnalla.

Kuinka hyvin sinulle maksetaan palkkaa?– Aika hyvin kyvyttömäksi teiniksi.

Mitä olet oppinut? / Mitä taitoja olet hankkinuttyössäsi?

– Minusta tuntuu, että olen oppinut niin paljon, käy-tännössä ja moraalisesti. Olen oppinut työn ja itsenäisyy-den tärkeyden ja ne ovat uskomattoman tyydyttäviä.Aloin ansaita rahani ja antaa sille arvoa. Ja niin, minäpystyn tuomaan neljä lautasta höyryävää ruokaa yhtä ai-kaa.

Onko sinulla ollut ongelmia ajankäytön kanssa jamiten olet selvinnyt niistä?

– No joo.. Kaikkien ei tee mieli opiskella pitkän työ-päivän jälkeen, mutta sitä täytyy tehdä mitä täytyy. Vaik-ka olenkin laiska ihminen, minusta tuntuu, ettätyöskenteleminen on antanut minulle "pakko tehdä se"-näkökulman elämään, joka minulta aiemmin puuttui, jamitä enemmän teet sitä enemmän tekisit.

Mikä on näkemyksesi työsi tulevaisuudesta? Aiotkojatkaa sitä? Luuletko sen aukaisevan uusia työmah-dollisuuksia?

– En oikeastaan tiedä, mitä odottaa IB:ltä: jos se onyhtä paha kuin kaikki sanovat, saatan lopettaa työt ensivuonna. Mutta tiedän, että monet kolmasluokkalaisettyöskentelevät myös, joten en anna periksi vielä, silläminä todella pidän siitä.

Onko sinulla mitään vinkkejä ihmisille, jotka etsivättöitä?

– No, sanoisin, että puhu aikuisystävillesi aikeistasi.Ehkä he voivat suunnata sinut jollekulle ja suositella si-nua. Internet-hakemukset eivät toimi: jos haluat työn,mene puhumaan kasvotusten, ole suorasukainen aiko-muksistasi ja karismaattinen mutta rehellinen.

16

Michael Hamm 3IBLIIKENNEPUISTO

Missä olit töissä viime kesänä?– Kaarinan liikennepuiston ohjaajana.

Kuinka kauan se kesti?– Joka arkipäivä neljän viikon ajan. Yhteensä oli 20

työpäivää ja pari vapaata.

Miksi ja miten hankit kesätyöpaikan?– Kaarinan kaupungilla on jokavuotinen arvonta, josta

voi hakea haastatteluihin internet-hakemuksella, johontulee lyhyt esittely ja valinta siitä, mihin työhön haluaisihaastatteluun. Arvonta on suunnattu nuorille 16-18-vuotiaille. En päässyt viime vuonna töihin, koska olinalle 18, vaikka hain samaan paikkaan. Halusin kesätyön.ja tämän haun kautta sen saaminen oli helpointa. Puistooli talon vieressä ja lasten kanssa työskenteleminen kiin-nosti.

Mitä työssä tehtiin?– Joka aamu roudasin työkaverin kanssa autot varas-

tosta, ja sitten lapsia alkoi vähitellen ilmaantua puis-toon.

Otimme lasten nimet ylös ja lapset saivat ajella noin15 minuuttia. Ajelu oli ilmainen eli se ei maksanutmitään. Työpäivän jälkeen veimme autot takaisinvarastoon. Katsoimme myös, etteivät lapset ajaneet tois-tensa päälle ja että he noudattivat liikennesääntöjä. Jokakeskiviikko puistossa oli autokoulu. Ajokouluopiskelijatkulkivat tiellä ja heiltä kysyttiin liikennemerkkejä. Jos heeivät tienneet jotain merkkiä, heille kerrottiin se. Oikeillaautoilla siellä ei kuitenkaan ajettu. (Liikennepuisto onmelkein samankokoinen kuin Turussa).

Mitä pidit työstä?– Se oli juuri sellaista kuin odotinkin. Lapset olivat

yllättävän rauhallisia. Pari kertaa piti sanoa jostakin,

mutta ei kovinkaan usein. Tykkään tehdä lasten kanssatöitä ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Pidintyöstä siis tosi paljon ja menisin uudelleen, jos pääsisin.Negatiivisia asioita ei oikeastaan ollut. Yläikäraja oli 12vuotta, joten välillä piti katsoa, oliko joku oikean ikäinenvai vähän yli, mutta lapset käyttäytyivät yllättävän hyvin.

Paljonko tienasit?– 32 tuntia viikossa, 760 euroa miinus verot,

semmoinen 6 euron tuntipalkka arviolta. Ei ollut paha,kun miettii , että ei tarvinnut tehdä paljoa ja se oli aikahelppoa hommaa. Se oli kesällä joten sää oli hyvä ja saiolla ulkona mukavassa kelissä.

Opitko jotain työstä tai kehititkö jotain taitoja?– Siinä oppii yllättävän hyvin, että lapsille pitää antaa

ohjeet vähän eri tavalla kuin aikuisille. Jos lasten kanssapärjää, niin todennäköisesti pärjää myös muidenihmisten kanssa. Oppii selittämään asioita aikayksinkertaisella tavalla, koska lapset eivät tajua, josselittää tosi vaikeasti. Samalla oppi myös tuntemaanitseään paremmin ja huomaamaan, missä on hyvä.Pystyn tulemaan toimeen lasten kanssa ja antamaanhyviä ohjeita. Työ oli siis positiivinen kokemus ihanoppimisen kannalta.

Onko työ avannut tulevaisuuden mahdollisuuksia?Aiotko tehdä samantyyppistä työtä tai oletko saanutsen kautta jotain uusia?

– Voisin mennä vaikka tulevaisuudessa opettajaksi.Työ näyttää CV:ssä hyvältä, jos hakee vaikka hoitoalalle.Samat kaupungin tyypit tarjosivat töitä tuoltanuorisotalolta, kun kesätyö meni niin hyvin.

Jos suorittaa työn hyvin, niin se avaa paljonmahdollisuuksia. Kun tekee työt kunnolla, oli työ mikätahansa ja vaikkei siitä pitäisikään paljon, se voi avatatosi paljon uusia töitä.

Onko sinulla vinkkejä muille ihmisille, jotka etsivätkesätöitä?

– CV:hen ei kannata valehdella työkokemuksesta,mutta kannattaa miettiä, mitä kaikkea voi laittaa CV:hen:Jos on esimerkiksi antanut tukiopetusta matikassa,toiminut tukioppilaana tai isosena, kannattaa se merkitä.Ryhmätyöskentely ja ohjaaminen ovat tärkeitä missätahansa työssä. Kannattaa hakea kaikenlaisia töitä eikäkannata olla liian nirso. Työpaikkaa ei ole tarvittaessapakko ottaa vastaan. Itse kysyminen tavallistenhakukohteiden ulkopuolelta voi tuottaa tulosta. Kaikkeakannattaa tehdä, sillä kaikesta voi olla hyötyä CV:ssä jaloppuelämäksi.

17

• Teatterit järjestävät ulkopuolisille katsojillekenraaliharjoituksia ilmaiseksi tai puoleen hintaan.

• Kahvilassa istuminen yhden kahvin takia on kal-lista. Jos on kaunis päivä, voi ottaa omat kahvittermospulloon ja mennä jokirantaan kahvittelemaan.

• Samalla tyylillä voi kesäisin pitää piknikkejä.• Kirpputoreilta löytyy useasti hyväkuntoisia

tuotteita halvalla.• Lukiokirjat kannattaa ostaa käytettynä; esim. ka-

verilta. Myös mm. Suomalainen kirjakauppa myykäytettyjä oppikirjoja.

• Uusia tavaroita ostaessa kannattaa tiedustellaalennusmyyntejä ja pitkittää tuotteen ostamistaalennusmyyntiin asti.

• Ruokakaupoissa on useasti -30 % lapuillamerkittyjä tuotteita, selvitä vakiokauppasi laputusajatja käy kaupassa laputusaikana ostoksilla.

• Kaikkia kirjoja ei tarvitse ostaa omaksi:kirjastosta lainaaminen on ilmaista ja joitainkuluneita kirjoja saa jopa ilmaiseksi. Varaaminenkaanei maksa kuin euron.

• Mieti, voisitko harrastaa jotain, mitä voit tehdäilman maksullista paikkaa, ja missä pärjäät kertaluon-toisilla varustehankinnoilla, esim. lenkkeily tai piirtä-minen.

• Opiskelijakortin alennusmahdollisuuksistakannattaa ottaa selvää, mm. Samppalinnan maaui-malasta ja Finnkinon elokuvateatterin arkinäytöksistäsaa alennusta opiskelijakorttia vilauttamalla.

• Tiedustele, järjestääkö paikalliskirjastosi ilmaisiatapahtumia, joihin voisit osallistua; esim. leffailtojatai taidenäyttelyitä

• Aina ei tarvitse kavereiden kanssa lähteä ulos il-laksi: kokoontukaa jonkun luo ja kaivakaa vanhatlautapelit esiin, ne ovat kaikkien mielestä hauskoja!

• Jos raha ei riitä elokuviin, järjestäkääelokuvateatteri kotona! Valitkaa, minkä leffan ha-luatte katsoa ja puolittakaa leffan vuokramaksu, näinsaatte kaikki nauttia yksityisleffateatteristaminimaalisilla summilla.

• Ulkona syöminen on kallista, mutta se eitarkoita, ettei kavereiden kanssa voisi viettää iltaaruoan parissa. Vuorotelkaa ruoanlaittovuoroissa jakokoontukaa kulloinkin kyseisen kaverin luosyömään.

• Selvitä, järjestetäänkö alueellasi ilmaiskonsertte-ja. Musiikista voi nauttia ilmaiseksi, vaikkei artisti olelempparisi.

• Mm. kaupunki järjestää paljon ilmaisiatapahtumia, kannattaa ottaa ilo irti niistä!

Miten elääsäästeliäästiopiskelijana?

Opiskelijan budjetti ei aina vastaa tuotteidenja palveluiden hintoja. Kaikesta ei kuitenkaantarvitse maksaa itseään vararikkoon:useastakin asiasta saa tingittyä, kunhan tietäämistä etsii. Muun muassa alla olevia asioitavoi tehdä ilmaiseksi tai pikkurahalla.

18

TESTI:Oletko tuhlari?

TULOKSETEnitena-vastauksia:Oletsuurluokantuhlari!Etosaasäännöstellärahankäyttöäsi.Mielikuvanasion,ettärahakasvaapuussaeikäsiitäkannatamurehtia.Kunnäetjotainmitähaluat,ostatsen,vaikketoikeastitarvitsesitä.Budjettionsinullevieraskäsite,jauskotkylpeväsirahassa.Nytonaikakiristääkukkaronnyörejä!Mietitarkastimitähaluatjatarvitsetennenostopäätöstä.Enitenb-vastauksia:Olettaloudellinen!Osaatvertaillahintojajatehdäoikeanostopäätöksenitsesijakukkarosikannalta.Tiedätmissärajatmenevät,muttaosaatmyöshemmotellaitseäsi.Taloudellinentilanteesiontasapainossa.Hyvä,jatkasamaanmalliin!Enitenc-vastauksia:Oletpihi!Etkulutayhtäänylimääräistärahaajasinnitteletpienillähankinnoilla.Budjettisieikoskaanylity,jasinullaonrahaaenemmänkuinraaskitkäyttää.Nythöllätäänvähän!Sinuntulisiantaahemmotellaitseäsisillointällöinjaopetellaarvostamaanmyösitseäsijatavaroitamihinrahaakulutat.

1. Olet ostamassa uusia farkkuja. Löydät ensim-mäisestä kaupasta sopivat, mutta hieman hintavat.Mitä teet?a) Ostat farkut.b) Varaat farkut ja katselet muista kaupoista, jos löytyisihalvemmalla. Mietit ja harkitset tarkkaan, onko sinullaoikeasti varaa juuri näihin farkkuihin.c) Et raaski ostaa uusia farkkuja ollenkaan, joten päätättoivoa uusia synttärilahjaksi ja pärjätä vanhoilla vielävähän aikaa.

2. Olette päättäneet kaverin kanssa mennä elokuviin,mutta kassalla kaverisi huomaa, että on unohtanutlompakkonsa kotiin. Sinä…a) …maksat kaverin lipun ja toteat, ettei hänen tarvitsemaksaa takaisin.b) … maksat kaverin lipun, mutta vannotat kaveriasimaksamaan takaisin, heti kun näette seuraavalla kerralla.c) Et suostu maksamaan leffalippua, ja elokuvareissuloppuu siihen.

3. Olet tekemässä ruokaa ja huomaat, että spagettion loppu, lähdet kauppaan ostamaan sitä, ja sinuntekee mieli suklaata. Kaupassa…a) Nappaat suosikkispagettiasi hinnasta välittämättä jakävelet karkkihyllylle. Koska et osaa valita yhtäsuklaapatukkaa, ostat kahta eri lajia.b) Vertailet spagettipussien hintoja, myös kilohintoja.Päätät ottaa halvemman, jotta voit ostaa myös halvansuklaapatukan, ja samalla ostosten loppusummaksi tuleesama kuin kalliimman spagettipussin hinta.c) Tyydyt halvimpaan spagettiin, vaikket tykkää merkistä.Kävelet tylysti suklaahyllyn ohi, sillä et raaski ostaasuklaata.

4. Tarvitset uuden lukiokirjan ja matkalla kauppaantörmäät punaisen Ristin kerääjään, jonka tunnet.Hän pyytää lahjoittamaan rahaa hyvääntarkoitukseen. Sinä..a) Sanot, ettei sinulla ole rahaa, mutta suuntaat samantien ostamaan uuden lukiokirjan. Kävellessäsi Onlyn ohihuomaat ihanan paidan, joka vie sydämesi, ja ostat sen.b) Lahjoitat pienen summan rahaa ja ostat käytetynoppikirjan, vaikka se on hieman huonokuntoinen. Sinäpärjäät sillä.c) Sanot, ettei sinulla ole rahaa ja käyt nopeastiostamassa kaikkein halvimman käytetyn kirjan.

5. Kaverisi pyytää sinua yhteisen lempiartistinnekonserttiin. Sinulla ei ole muuta rahaa kuinautokouluun tarkoitetut säästöt. Miten toimit?a) Rikot säästöpossusi, sillä keikkaa et halua missata.Rahaa tulee ja menee.b) Sovit vanhempiesi kanssa, että he maksavat konsertti-lipun, mutta vastineeksi sinä teet talon kaikki kotityötkuukauden ajan.c) Jätät konsertin väliin, koska sinulla ei ole varaa. Ethalua käyttää säästössä olevia rahoja, vaikka konsertinväliin jättäminen harmittaa. Sinä tarvitset kuitenkinajokortin.

19

The Embassy of Canada in Finland organised a short story writing competition in the honour of the Nobel Prize forliterature -winning author Alice Munro. In the competition upper secondary school students in Finland whosemother tongue is not English could write and get recognized for their abilities in creative writing.

The winner for this competition was found in our school. Ella-Maria Lukala wrote a short story ‘Shatters’ whichwas praised not only in our school but also by the judges of the competition. The vivid details and capturingnarration are really something quite extraordinary.

Writing the piece was hard, Ella-Maria tells. She started by finding the symbols she wanted to include in the workand based the storyline on a friend’s experience of a tough childhood. She made sure that the two components fittogether well and finished the work in only a couple of days.

Ella-Maria describes the work as a story about learning to be an independent person. The main character, Tom,faces the misfortune of being the less loved son of his mother and tries to survive in the constantly degradingenvironment. Even trying to take his own life, Tom lives in the shadow of his brother. His life changes when he meetsa girl he calls Sprocket. This girl is able to make Tom’s life feel complete again. Eventually he realises that he doesnot need anyone else to be a whole person but himself.

So, will we be hearing more about Ella-Maria? Her plan is to go study psychology after the IB and writing duringthe final year of IB is challenging due to lack of time but she would really like to continue writing and maybe evenstudy a bit of English literature. She says she would love to write anything from novels and short stories to poems.Hopefully we will get to read more!

The story of a teenage boygrowing up – ‘Shatters’ wins

the hearts of many

Top three competitors of the competition (from left to right): Noora Kuusenoja, Ella-Maria Lukala and Susanna

ELLA­MARIA LUKALA:

20

My mother loved clocks.There was a clock in every room, each showing

precisely the same time. There were the old ones withbrass pointers and floral ornaments, and the new andsimple ones that looked like paper plates. There werethe metallic alarm clocks on each night stand, thecuckoo clock with the red and blue bird, the grandfatherclock standing tall in the living room, even one with alittle fountain and tiny bronze mermaids swimming in it.There however was one clock that mom loved morethan others. It was an extremely delicate wall clock thatshe kept above her bed. It was made of pearly whitemarble, with blue painted decorations, which alwayslooked like clouds to me. The pointers were made ofgold and had even tiny little adornments of angels.Angels of the lord, she used to say when we crawlednext to her, unable to fall asleep. They would watch overus. And, for a tiny moment, the constant ticking andtocking wasn't annoying at all, but soothing.

TickTockTickTockAnd I always dreamed of angels.There however was the one very unfortunate day,

when the clouds got shattered and angels got bent. Onebadly aimed toy arrow in the middle of an intense playof cowboys and Indians, and the thin marble was in athousand pieces on the floor. There were parts of cloudson the mats, under the bed, on the night table. Theclock itself had been small, but to me it seemed itshattered to the tiniest pieces imaginable, and thosepieces filled the whole room. Every inch was covered inwhite and blue and the echo of shattering marble couldbe heard in both heaven and hell. For a moment I wassure I could even hear the tiny golden angels cry. Andmom came in. For a moment she stood there in acomplete silence, first staring at me in my cowboy hatand a toy gun in my hand. Then at my brother. Then atthe bow and arrows he had thrown on the floor as soonas he had heard her steps on the hallway. "Which one?"she asked. Neither of us said a word, afraid of the yellthat we were going to hear. It didn't matter who hadactually shot the arrow, who had made the clock fall, butthe fact was, that my brother had more quickly lifted hishand and was now pointing at me. Me, the younger ofus, the weaker of us, the dumber of us, still stupidlystanding in silence. "Richard, out." she said with calm,piercing voice. I could have sworn the air got a little bitcolder at that moment, but I was too afraid to open mymouth and see if my breath would escape my lips asvapour. At the door I saw my brother look back and giveme one last smirk before he hid, far enough to not be

seen, but close enough to hear how I'd be punished.He'd be let down, but I would remember that momentfor the remaining of my life.

"Tom. I am very disappointed in you." And she walkedaway. And there was a sound of a door banging. And asound of a glass shattering. And later on at dinner Iwiped away the last drop of blood from the table.

At that hour I did not know her words would be thewords I'd become the most familiar with. Often spokenout loud, even more often shown as actions. The lookshe gave me, the wave of hand, the way she spoke overme, as if I had never said a word. Tiny hints letting meknow that my opinion was wrong. My actions werefaulty. My movement was silly. My voice too high. Mythoughts too simple.

I had slow seconds, she said. Richard’s jokes werealways funny, his soccer team was always the best one,his grades were always good enough. And I had slowseconds.

She wasn’t the only one who knew that. I did try tohide my slow seconds at first. I tried to be the fastest,the smartest, the strongest. When school started, Iwould have had the chance. A new beginning, they say.But do you seriously expect I could have fooled anyone?No, I didn't really find anyone to be around on theschool yard or eat lunch with. I spent my lessons staringat the clock on the wall, anxiously waiting for the day toend, just so that I could go home. Home wasn't thatmuch better, but I had my room, my privacy, where Icould have my own perfect world, built just for me andme only. I didn't want to let anyone into it, ever.Whoever would even understand the mind of an outcastlike me?

This was something my mother didn't reallyunderstand or approve of. She hated it when I spenttime alone or stayed quiet. When I talked, her everygesture reminded me of how wrong I was.

I should have had friends, she told me. Later on I did,but they weren't any good. Abnormal, weird, they were.It was no wonder those outcasts were the ones whoaccepted me.

But I couldn’t be an outcast like them. I had to benormal, more like my brother, she said. So I stoppedhaving friends.But I shouldn't have spent time inside allthe time either. I started running. I would often run tomy great aunt's summer cottage, stare at the roamingsea and eat chocolate chip cookies. But that wasn'tgood. Mom always said she spoiled me too much. Iprobably should have just been like Richard. He was aperfect example of how a child should be.But I on theother hand?I mean, what kind of a child never goes tothe school disco? Runs away at the sight of a girl. Whatkind of a child tries to skip the group sports?

SHATTERSELLA­MARIA LUKALA:

21

STRESSI– siltä ei opettajakaan välty

Becomes nauseous in fear of human communication.What kind of a child does group works alone? Whatkind of a child locks himself up in his room? What kindof a child is too pathetic to get a single friend? Doesn’tknow what’s right, doesn’t know what’s good. Is neversmart enough, is never fast enough, is never goodenough! What kind of a child, I ask you, tries to take hislife at the goddamn age of 11? What kind of a child,what kind of a child fails? “You slit it the wrong way, youidiot.”

I woke up and grew older though. After a while youcould barely see the scars, which was good. They werean ugly reminder to mom of how I nearly got ruined,and how I nearly ruined the image of our perfect family.Suddenly the teachers and student counsellors andprincipals all wanted to talk to her, and she had to bakeextra cookies and put up an especially shocked face toconvince the people, even though she had alwaysknown there was something wrong with me.

Just like my scars, eventually I learned to hide myslow seconds, my thoughts. I wore long sleeves on myarms and a mask on my mind. Nobody had to know ofthe deep twisted thoughts I had. Nobody had to knowwhat a twisted person I was. In the end I had to hideeverything in me that was left of me. Me wasn’t goodenough, so I hid it. From her. From him. From them.From everyone.

But Sprocket. Sprocket was different. Sprocket. I usedto call her Sprocket.

She was the essential part that I was missing, themissing gear in my machinery. She was weird like me.But unlike others, she was open with her weird, and Iguess that made me more comfortable with mine. That'sprobably also why they didn’t come along. She didn'tapprove of her, and Sprocket didn't approve of mymom. Sprocket was everything she hated in me anddefinitely not the best option for a daughter-in-law. Shedidn’t fit her criteria of a decent girlfriend. A decentgirlfriend would most definitely not play video games,not have farting contests. A decent girlfriend wouldn’tlaugh when ever somebody mentioned miserable, lonelyand depressed in the same context, or start thereforesinging Disney songs in the dining table. A decentgirlfriend would not speak with her mouth full, shewould never mention the taboos such as sex, death ordigesting, and most importantly, she would never takemy side instead of hers. In a way I thought it washilarious to see them try to act in a normal manner inthe dining table, talk about the sunny weather, yet throwlooks of ice whenever the other didn't see. Sprocket,usually so fluent and calm with everyone would stutterin her words, blush a little, and my mom would givelooks of deep disapproval. For a while I guess Sprockettried to please her too.

But one time she took off the batteries from everyclock in my room. She couldn’t sleep with the constantticking and tocking. To me it felt very weird at first. Itwas so silent, so calm. I had to change the ticks and

tocks to the beating of her chest, the pace of herbreathing. Of course my mom noticed the suddensilence, and walked in to see what’s wrong. She wantedto put the batteries back, Sprocket wanted them off. Shewas breathing fire and mom was throwing icicles. Fromthat on Sprocket took the batteries off every time shecame over. And every time she left, mom put them backin. However, the greatest thing about Sprocket wasn'tthat she was different and weird like me, and that shedidn’t try to hide it. It wasn't her way of stealing theblanket or warming up her cold toes against my calves,not the way she maniacally laughed whenever she killeda bad guy in a videogame, not even the tiny squeal shemade every time I touched her neck. No, she silencedmy seconds. She always carried this certain kind ofsilence with her, and filled the room with it. Her kind ofsilence wasn’t the one that takes over your every bone,every muscle. Not the kind that crushes the brain, fillsthe skull with pressure. Not the kind that brings you totears of pain. No, it was the kind that filled every gap,every shatter. It warmed up everything around it, and fora while there was no pain at all. There was just the warm,fast beating of the heart and the tiny tingling around thefeet. And when she was gone, the silence slowly faded.

Until it didn’t. Little by little I started carrying a littlebit of her silence with me. It filled my mind, filled thespaces between the shattered clouds, and silenced thecries of angles. For long I thought it was her that hadfixed me. She and her silence. But we ran out of ourseconds.I had her love. With my every cell I wanted it tolast. I wanted to have the future together, share thesilence together, create our own world together. But Iran out. I gave her every last drop of the love I had togive. But I ran out.

There came the point when I no longer needed her. Ihad her silence. I made her leave, but the silence stayed.

I guess in the end it didn't have to be her, exactly. Ijust needed someone like her.

I needed someone to be the missing gear, themissing sprocket, to help me restart my own machinery.So far my machinery hasn’t really been mine. Andfrankly, I think I need one.

TickTockTickTockI’ve now been playing with my alarm clock for a while.

I let my fingers trace its outlines, slip along the smoothmetallic edges. I play with the black plastic gears on theback, and the minute hand moves past the thin lines. Onthe clock the hours keep passing, running, flowing. Butmy seconds move slowly. I take off the batteries andthrow them to the wall. And this time, the silence iscomplete.

22

STRESSI– siltä ei opettajakaan välty

Moni ei varmasti tule ajatelleeksi, kuinka paljon opettajattekevät töitä tuntiensa eteen. Tästä johtuen moni eivarmaankaan ajattele, että opettajatkin stressaavat javieläpä hyvin samalla tavalla kuin oppilaat.

”Stressaan ajan riittävyydestä ja joskus myös siitä, ettäolisin unohtanut tärkeitä deadlineja tai päivämääriä”,kertoo musiikinopettaja Minja Koskela. Samanlaisiaasioita mainitsevat myös muut haastatellut.

Auskultantti Ilkka Posio kuvailee asioiden kasaantu-mista harmaaksi möykyksi. ”Möykyn eräänlainen väri-koodaaminen auttaa luokittelemaan tehtävät ’pakkotehdä’ ja ’olisi hyvä tehdä’ listoihin, joiden avulla tehtä-vät on helpompi toteuttaa.”

Stressinaiheuttajiin kuuluvat myös unenpuute jatehtä-vien päällekkäisyys. Myös muiden ihmisten stressivai-kuttaa. Tähän ryhmään lukeutuvat myös jossainmäärin oppilaat.

Sopivatko stressi ja opetus yhteen?Kaikki haastatellut opettajat ovat huomanneet oppi-laiden stressaavan. Minja Koskela mainitsee koeviikot,Mock-viikot ja ylioppilaskirjoitukset oppilaita stressaa-vina asioina.

Biologian, maantiedon ja terveystiedon opettaja SiniIlvonen näkee stressitasoissa myös vaihtelua: ”Toisistanäkee, että he tekevät koulun eteen valtavasti töitä jaovat aika väsyneitä. Jotkut ottavat rennosti – ehkä joskusturhankin rennosti!"

Rauni Kaskenviita, äidinkielen opettaja, nostaa esilletoisen näkökulman: ”Kurssitöistä selviytymisessä monikamppailee nykyään ilmeisesti ajankäytön kanssa.Työmäärää ei ole lisätty, mutta aika kuluu ilmeisestienemmän johonkin muuhun.” Kaskenviita ei eritteleaikasyöppöjä, mutta Posio on huomannut oppilaidenstressaamisen linkittyvän osittain sosiaaliseen mediaan:”Joka paikassa pitää olla läsnä koko ajan. Ärsyketulva onvaltava.”

Stressaavat oppilaat ja opettaminen eivät ole kenen-kään mielestä hyvä yhdistelmä. Stressiin suhtautuminenvaihtelee, mutta haastateltujen mielestä pienimuotoinenstressi voi olla hyvästäkin.

”Pienen paineen alla voi suorittaa tehokkaastikin asi-oita, kunhan paine ei kasva liian suureksi”, kertoo Kas-kenviita.

Stressistä puhutaan nykyään paljon ja kaikkialla. Keskustelua hallitsevat hektinen elämän-tyylimme, teknologian ja sosiaalisen median kasvava vaikutus ja trendikkäät tekniikatstressin hallitsemiseen. Mutta oletko koskaan tullut pohtineeksi opettajasi stressitasoja?

23

Pitäisikö stressinhallintaa opettaa kouluissa?Kuten sanottu, stressistä puhutaan paljon. Mutta puhu-taanko stressistä koulussa tarpeeksi? Pitäisikö stressin-hallintaan liittyviä taitoja opettaa koulussa?

”Kaikille koulumaailman osapuolille olisi hyötyä stres-sinhallinnan korostamisesta. Työn ilo ei saisi kadota. Voi-simme käsitellä aihetta enemmän yhdessä oppitunneillaja järjestää kursseja tai työpajoja asian edistämiseksi”,sanoo Rauni Kaskenviita.

Asiasta puhumista kannattavat muutkin haastatellut.”En usko, että asiasta ainakaan liikaa puhutaan. Etenkinnäin puolivälissä lukuvuotta ja pimeään aikaan stressin-hallintaohjeet olisivat tarpeen”, toteaa Ilvonen.

Posio aloittaisi stressinhallintavallankumouksen opet-

tajien kouluttamisesta: ”Jos opettajat saisivat enemmänkoulutusta stressinhallinnasta, se vaikuttaisi heidän o-maan stressinhallintaansa, joka helpottaisi kokonais-ilmapiiriä.” Posio kannattaisi myös konkreettisia harjoit-teita tukemaan stressinhallinnan oppimista. Hänen mie-lestään stressinhallinnan opettamisen ei välttämättä tar-vit-sisi tulla koulun kautta, vaan palvelun voisi tarjotamyös jokin toinen taho.

Superihmisyyttä odotellessa voit tarkistaa opettajienneuvot stressinhallintaan ja ottaa päivän kerrallaan.

Stressimonsteria pakoon

Stressi on kummallinen asia. Pieninäannoksina se on hyvästä ja auttaa saamaankeskeneräisiä asioita valmiiksi, liian suureksikasvaessaan siitä tulee niskaan hengittävämonsteri, joka ei jätä rauhaan, vaikka sitäkuinka yrittäisi taltuttaa.

Valitettavasti tiedän tunteen itsekin: välilläläksyjä tulee ovista ja ikkunoista ja tekemistäon niin paljon, että rentoutuminen meinaaunohtua kokonaan.

Itseäni stressaa erityisesti silloin, kun onpaljon tekemistä, mutta en tiedä, mistäaloittaa. Tekemättömien tehtävien listaaminenpaperille auttaa, sillä silloin ajatus ei lähdeharhailemaan asioihin, joita tekisinmieluummin.

Tärkeintä on löytää itselleen hyvä rentoutu-miskeino, joka auttaa jaksamaan. Kokeilevaikka urheilua, teenjuontia tai neulomista, joset ole vielä löytänyt omaa juttuasi!

OPETTAJIEN NEUVOT:

Minja Koskela: Älästressaa stressaamises-ta. Priorisoi, kaikessa eitarvitse, eikä voi, ollatäydellinen.

Sini Ilvonen: Panostaopiskeluun tai työhön jatee hommat hyvin,mutta muista myösviettää vapaa-aikaa.Viikossa pitäisi ollaainakin yksi "nyt en teekoulujuttuja" -päivä.

Rauni Kaskenviita:Mielessä ei kannatapyöritellä tekemättö-miä töitä, vaan kes-kittyä tekemään yhtäasiaa kerrallaan. Val-mis työ palkitsee.

Ilkka Posio: Mieti,mikä stressaa juurisillä hetkellä ja mitä sille voisi tehdä juurisillä hetkellä. Puhu-minen auttaa.

24

Mikä ihmeen oikeushammaslääkäri?Helena Ranta kouluttautui alun alkaen hammaslää-käriksi. Työ vei mukanaan ja muutti muotoaan, ja Rantapäätyi muun muassa työskentelemään uhrintunnistus-järjestelmän parissa. Ensimmäinen suuri tapaus olivuoden 1994 Estonia-onnettomuuden uhrien tunnistus.Työryhmä sai tunnustusta ja sitä pyydettiin osallistu-maan muun muassa Bosnian ja Kosovon konfliktien tut-kimiseen. Ranta työryhmineen on matkustanut ympärimaailmaa auttaen konfliktialueiden viranomaisia uhrientunnistamisessa.

Professori Rannan työnkuvaan kuuluu todistus-aineiston kerääminen. Hänen ja hänen ryhmänsä tar-koituksena ei ole tulkita löydettyjä todisteita, vaanesittää ne viranomaisille sellaisina kuin he ovat nelöytäneet. On hyvin tärkeää, että kukaan ulkopuolinen eipääse sotkemaan todistusaineistoa millään lailla.Todisteiden tulkintaan on yritetty puuttua muutamaanotteeseen. ”Minulla on ollut sellaisia hetkiä, että meidänoma ulkoministeriömme on ollut sitä mieltä, että minunpitäisi mennä pidemmälle johtopäätöksissäni. Mutta seei kuulu minun tehtäviini”, Ranta kertoo.

Todistusaineiston koskemattomuudesta on kiitelty,mistä osoituksena näkyy todistusaineiston hyväksyntäoikeudessa. ”Sehän osoittaa, että se [todistusaineistonkeruu] on hyvin tehty, hyvin dokumentoitu”, Rantatoteaa.

Rannan työnkuvaan ei kuulu uhrien omaisten tapaa-minen. Konfliktialueilla tilanne on kuitenkin erilainen.Siellä kriisi tarvitsee kasvot, jotka ovat yleensä olleetRannan. Rannan mukaan omaisia kohdatessa täytyy ollarehellinen eikä saa luvata liikoja.

Sukupuoli ei ole aiheuttanut Rannalle ongelmia,vaikka ala on melko miespainotteinen. Ryhmien joh-tajana hän ei ole kohdannut ulkomaalaisten kanssa työs-kennellessään mitään ongelmia. ”Kyllä luulen että se onenemmänkin ne omat miespuoliset työtoverit täältäSuomesta, jotka sitten ovat heittäneet tätä hyvän-

tahtoista herjaa”, Ranta naurahtaa.Usein kysytty kysymys koskee alalle pääsemistä.

Rannan mukaan kyse on enemmänkin siitä, kuinka alallejoutuu: ”Ei se ole mitään sattumanvaraista, vaan se ontietysti tavallaan looginen kehityskulku, mutta se vaatiitiettyjä luonteenominaisuuksia ja tietysti tiettyjä teknisiätaitoja ja kärsivällisyyttä.”

Ranta itse on opiskellut laajasti eri aineita. ”Kaikkitieto, kaikki opiskelu on hyvästä.” Hänen mukaansamyös näyttelijäntaidoista on hyötyä: ”Minähän olen ää-rettömän ystävällinen ja tämmöinen helposti höynäy-tettävä vanha täti Suomesta. Sillä pääsee pitkälle!”

Rankkoja reissuja ja selviytymiskeinojaKonfliktialueille matkustettaessa pitää Rannan mukaanaloittaa ikään kuin nollasta. Edellisellä alueella toimineetkonstit eivät välttämättä toimi yhtä hyvin uudessakonfliktissa. Suuri tekijä on kulttuuri ja kulttuuriperinteet.Kun kulttuurin ominaispiirteet on otettu huomioon, ovetaukeavat konfliktialueella paljon helpommin. Esimerkiksivainajien käärimiseen käytettävien kankaiden väri ontärkeä ja kulttuurisidonnainen asia.

Maalaisjärki ja peruskohteliaisuus toimivat onneksimaassa kuin maassa: ”Kävin paikallisen imaamin luonakysymässä, miten hän tai hänen yhteisönsä suhtautuuryhmämme läsnäoloon ja se, että häneltä kysyi tätä, olihänelle suuri asia. Tämän jälkeen hän ilmeisesti antoiviestityksen koko omalle yhteisölleen, että meihin tuleesuhtautua kunnioittavasti ja että meidän kanssamme ontärkeää tehdä yhteistyötä.”

Asiat eivät kuitenkaan mene aina suunnitelmien mu-kaan, ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu matkoilla. ”Olenollut ihmiskilpenä ja minut on pidätetty kaksi kertaa,olen viettänyt joitain öitä pommisuojissa. Kaikkea voisattua ja tapahtua.”

Rannan mukaan jokainen konflikti on omalla tavallaanvaikea, mutta vaarallisin kohde tähän mennessä on ollutIrak. ”Irak oli monessa mielessä vaarallisin, siellä olen

Unohdettujenhammaslääkäri

”Kuolleilla on myös ihmisoikeudet. Jokaisella on oikeus tulla haudatuksi oman uskontonsa jakulttuurinsa mukaisesti.” Näin totesi professori Helena Ranta puhuessaan Normaalikoulunauditoriossa 1.12. Maailmankuulu oikeushammaslääkäri puhui rutinoituneesti, jokaista uhriakunnioittaen, asioista, joita lukio-opiskelijat eivät usein mieti. Kansanmurha saattaa olla tuttukäsitteenä, mutta sen kauheudet ovat tuntemattomia. Uhrit muuttuvat luvuiksi, menettävätihmisyytensä, unohtuvat. Näiden unohdettujen puolesta Helena Ranta puhuu. Näille unohdetuilleHelena Ranta on omistanut elämäntyönsä.

25

myös ollut autopommi-iskussa. Öitä pommisuojissa hel-potti se, että suomalaiset olivat rakentaneet sen palatsin,jonka pommisuojissa olimme”, Ranta kertoo.

Rankan työn kanssa eläminen vaatii hyviä selviytymis-keinoja. Ryhmän dynamiikka on olennaisessa roolissaasioiden käsittelyssä. Yksi suojautumiskeinoista on huu-mori: ”Esimerkiksi kun lähdemme jollekin matkalle jamietitään, kuka hoitaa ensiapua ja muuta vastaavaa, josjotain käy, niin ensimmäinen kysymys on: ’Kuka onviimeksi hoitanut eläviä?’” Huumori on välillä mustaa,mutta se ei koskaan kohdistu vainajiin. Tästä Ranta onhyvin tarkka.

Usein työt sijoittuvat ulkomaille, maihin, joissa Rantaei voi käyttää omaa äidinkieltään. Eri kielellä puhuminensuojaa mieltä, rakentaa sen ympärille palomuurin.”Osaan olla esimerkiksi englannin kielellä paljon inhot-tavampi kuin suomen kielellä.” Henkilökohtaisina selviy-tymis-keinoina Ranta mainitsee myös lukemisen, musii-kin kuuntelun ja itkemisen.

Kun ihmiset muuttuvat numeroiksiPuheensa lopussa Ranta kehottaa kuulijoita muista-maan niitä, jotka ovat kärsineet. ”Kansanmurha ei kos-kaan tapahdu sattumalta. Se on hidas prosessi, johon onaina aikaa reagoida. Hiljaisuuskin on kannanotto.”

Ranta muistuttaa kuulijoita siitä, että kansanmurhienuhriluvut ovat olleet oikeita ihmisiä, joiden ihmisyyttä eisaa unohtaa. Todellisuudentaju katoaa usein lukujakatsellessa. Miten Ranta selviää tilanteesta, jossa täytyykyetä tutkimaan joskus elänyttä, kauhean kohtalonkärsinyttä ihmistä? ”Työtä tekee ammattimaisesti, eikätunteille voi työn aikana antaa sijaa. Mielikuvitus ei saalähteä laukkaamaan.”

Ranta ei näytä katuvan valintaansa: ”Jonkun ontämäkin työ tehtävä.”

26

Koulumme sai vieraaksi entisen NHL-pelaajan ja entisenSuomen maajoukkuepelaajan Tuomas Grönmanin, jokakertoi elämästään, jääkiekkourastaan ja nykyisestäurheilupsykologin ammatistaan. Grönman valaisi myössitä, kuinka vaikeaa ammattilaisjääkiekon lopettaminenhänelle oli ja antoi vinkkejä muun muassa nuorilleurheilijoille. Grönmanin pitämän puheenvuoron jälkeenteimme hänelle vielä lisää kysymyksiä haastattelunmuodossa.

Tuomas Grönman on voittanut urallaan muun muassaolympiapronssia ja Suomen mestaruuden TPS:n väreissävuonna 1995. Parhaana jääkiekkoiluun liittyvänämuistonaan Grönman pitääkin juuri TPS:n mestaruutta,sillä hänen mukaansa joukkueessa oli tuolloin paljonhyviä kavereita ja mestaruus oli ikään kuinyllätysmestaruus, koska joukkue koostui suurimmaksiosaksi nuorista pelaajista. Olympiapronssikin oli hänenmielestään todella hyvä muisto, mutta omien sanojensamukaan Grönman jäi niin pieneen rooliin, että Suomenmestaruus tuntui paremmalta.

Ammattijääkiekon lopettaminen vuonna 2003 olipuolestaan todella vaikeaa Grönmanille: ”Kun oletjääkiekkoilija, etkä sitten enää pystykään olemaanjääkiekkoilija, jäät ikään kuin tyhjän päälle.” Grönmanvertaakin lopettamista ikään kuin potkujen saamiseen.

Grönman jakoi keskutelun lomassa vinkkejä myösnuorille urheilijoille: ”Kannattaa muistaa, ettätreenaaminen on hauskaa. Monille urheilijoille tuleejossain vaiheessa vaihe, jossa elää vain tuloksestatulokseen. Kipinä omaan harrastukseen kannattaa löytääomasta arjesta. Jos tykkää omasta arjestaan, koulun-

käynnistä ja treeneistä niin toivottavasti ei tule vaihetta,jossa harjoitteluun käytetty aika ei tunnu turhalta, jos eisaavutakaan tavoitteitaan."

Norssi Timesia kiinnosti myös Tuomaksen urheilu-psykologin ura ja se, vaikuttiko ammattiurheilijan taustauravalintaan.

”On vaikuttanut, todella paljon. Lukemisen kautta olensaanut itseluottamusta ammattiin ja urheiluuran kauttavoin miettiä, että voinko jättää jotain pois jamahdollisesti korvata sen esimerkillä omastakokemuksesta.”

Grönmanin mukaan hänen ammattiurheilijantaustansa on auttanut saavuttamaan helpomminluottamuksen urheilijoihin, joiden kanssa häntyöskentelee. Luottamus onkin Tuomaksen mukaantärkein asia työskennellessä urheilijoiden kanssa, jottavuorovaikutus toimii molempiin suuntiin.

Grönman valaisi myös sitä, mitä kaikkea psykologiksiopiskeluun sisältyy: ”Psykologin koulutuksen perusta onyliopistotutkinto. Opiskellaan tilastomatematiikkaa,ihmisen kognitiivisia prosesseja, muistin toimintaa,tiedonkäsittelyä, sekä neuropsykologiaa”, Grönmanlistaa. Hänen mukaansa psykologin koulutus kestää noin5-7 vuotta, Grönmanilla itsellään tutkinnon saamiseenmeni kuusi vuotta.

Haastattelun lopuksi Tuomas muisteli vielänuoruutensa pelireissuja Varissuon jäähallille, jossa oliaina hienoa pelata, koska se sijaitsi maan alla.Viimeiseksi hän vielä suostui yhteiskuvaan toimittaji-emme kanssa. Toivotamme Tuomas Grönmanille hyvääjatkoa urallaan.

TUOMAS GRÖNMANIN TOP 3 -VINKITMOKAAMISESTA SELVIÄMISEEN

1. Muista, että muutkin mokaavat.(Grönman siteeraa Pauli Hanhiniemeä: Eitää oo niin haudanvakavaa, muutkinmokaa)2. Käytä attribuutiomenetelmää: mieti,minkä takia omasta mielestäsiepäonnistuit. Käy epäonnistuminen läpi jamieti, miten jatkossa voisit onnistuaasiassa. Pohdi, mikä merkitysepäonnistumisella oli ja mitä siitä seurasi,koska yleensä epäonnistumisesta eiseuraa mitään vakavaa, varsinkaanurheilu- tai koulumokista.3. Keskustele asiasta esimerkiksi kaverinkanssa.

Kaukalostapsykologiksi

27

KYSY

MYK

SET:

1.M

IKÄ

SIN

UST

ATU

LEE

ISO

NA?

2.M

IKSI

?Norssilaisten

tulevaisuudensuunnitelmia

Nora Niemi, L2AB11. Toivottavasti sisustussuunnittelija, mulla olis oma yritys.2. Koska olen sellainen ihminen, että haluan itse olla

puikoissa, sisustussuunnittelu on siitä hyvä mulle. Siinäyhdistyy luovuus ja se, että saa itse määrätä omat työajat,tulokset näkee heti. Myös asiakaspalvelu on hyvä juttu, tulenihmisten kanssa toimeen.

Veera Laine, L2AB21. Varmaan toimittaja, opettaja, tai sit joku yleisesti

historiaan liittyvä.2. No, ne nyt vaan olis sellasia kivoja. Toimittaja, koska

siinä pääsee höpöttämään ja olemaan esillä, oon myös ihanhyvä kirjoittamaan. Opettajaks on suhteellisen helppo lukeaitsensä ja se on tosi universaali juttu, sitä voi tehdämelkeenpä missä vaan. Historia on kivaa ja mielenkiintosta,eli voisin olla esimerkiks historianopettaja. Mut ei yläasteen,yläastelaiset ei oo kivoja.

Nette Hannula, L2AB11. Kätilö.2. Koska sairaanhoitoala on aina työllistävä, kätilö on

antoisa työ.

Charlotte Salahub, L2IB1. Haluan opiskella neurotiedettä, en tiedä vielä ammattia.2. Sen takia, että se on tosi kiehtovaa ja ihmisen aivot ovat

mielenkiintoiset.

Sanni Lehtonen, L2IB1. Mä haluan opiskella psykologiaa, ehkä sosiologiaa,

ihmisen käyttäytymistä.2. Mua kiinnostaa motiivit ihmisten käyttäytymisen

taustalla.

28

Ideoiden sekamelskastaorganisoituun yökouluun

Norssin tuutorit ovat ryhmä kakkos- ja kolmos-luokkalaisia, jotka opastavat ja auttavat tarvittaessalukion ykkösiä. Ykkösten päivä Kunstenniemessä jakoulun markkinointi ysiluokkalaisille ovat kaksituutoreiden päätehtävää. Mutta opastamme myöstarvittaessa koulun vieraita, pidämme teemapäivä ja or-ganisoimme yökouluja. Yökoulu on monesti hauskin jamonipuolisin puuha tuutoritehtävistä. Mikään yökoulu eiole samanlainen,vaan ohjelma muuttuu sen mukaan,mitä keksitään.

Paljonkin ehtii tapahtua ennen kuin muu Norssin väkisaa Wilma-viestejä yökouluistamme. Ensin me yleensäideoimme. Tämä tapahtuu joko perinteisin keinoinerilaisissa kokouksissa tai sitten joku saa idean keskelläyötä ja suunnittelu tapahtuu netin kautta. Monesti ideat

ovat vain sattumaa ja ehkä myös hulluja ajatuksia.Joulukuussa erilaiset pajat valloittivat Norssin uuden-laisen yökoulun, Yökoulu Deluxen lukion kakkosille jakolmosille. Yökoulun ajatus oli, että oppilaat saavattestata kahta pajaa illan aikana. Illan aikana voiesimerkiksi leipoa, tehdä saippuoita ja maalata koulunseinille. Idea tämäntyyppisestä yökoulusta syntyivahingossa Facebookissa ja ideoiden sekamelskastasyntyi uusi konsepti, jota me innoissamme haluammetoteuttaa.

Käytännössä hyvä tehtävänjako on avain hyvän yö-koulun toteuttamiseen. Yökoulun eri osien suunnittelutapahtuu suurimmaksi osaksi netissä. Tarvittavat luvatpitää kysyä ja materiaalilistaa pitää tehdä. Myynti-

puheiden pitämistä saadaan harjoitella, kun värvätäänvalvojia. Sanat yökoulu ja valvoja samassa lauseessavoivat saada monet opettajat syystä tai toisestaryntäämään karkuun. Onneksi yökoulun hyvien puolienesittäminen yleensä auttaa valvojien rekrytoinnissa.

Aikataulut ovat a ja o, myös yökouluissa. Pitäisimiettiä tarkalleen, miten kauan kestää, ennen kuin kokoporukka on kasassa ja miten kauan ruoanlaittoon tairasteihin pitäisi varata aikaa. Onnistunut aikataulu onhelpommin sanottu kuin tehty, mutta hyvän aikataulunpitäminen vasta oikea haaste onkin. Jos edes yksi meistäei seuraa aikataulua kunnolla, pieni kaaos helpostisyntyy. Onneksi aikatauluvirheistä oppii yllättävännopeasti ja yökoulu-muistoille nauretaan jälkikäteen.

Kun materiaalit on hankittu ja aikataulut ovat kasassa,

varsinainen yökoulupäivä voi alkaa. Silloin kunorganisointi ja suunnittelu on hoidettu huolella loppuunasti ennen yökoulun alkamista, ongelmia ei yleensäilmene. Silloin voi vain olla mukana yökoulun riemussa.Joskus toki ilmenee ongelmia vaikka suunnitelmat ontehty huolella, ja silloin pitää vain hyväksyä tilanne jakeksiä uusi suunnitelma. Yleisestikin meidän kaikkienpitäisi oppia hyväksymään, että vaikka miten yrittää, ihankaikkeen ei vain aina pysty vaikuttamaan. Tämäkuitenkin ei tarkoita, ettei pitäisi yrittää parastaan siksi,että kaikkeen ei pysty vaikuttamaan. Päinvastoinyrittämällä parhaansa voi ylittää vaikeimmatkin esteettavalla tai toisella, vaikka ei aluksi tietäisi miten.

Tuutoritoiminnan monipuolisuus innostaa meitä

29

mukaan tähän puuhaan. Lukuvuoden aikana ehdimmeauttaa uusia ykkösluokkien lukiolaisia, markkinoidaNorssia sekä suunnitella yökouluja. Erilaistentapahtumien suunnitteleminen on vastuullista muttamyös hauskaa, kun saa yhdessä toteuttaa ideoita, joitaon tullut mieleen. Samalla oppii myös paljon kouluntoiminnasta ja organisoimisesta. Tuutorit voivat aikapaljon itsekin vaikuttaa toiminnan sisältöönteemapäivistä yökouluihin. Tuutoriväki kaipaa aina uusiainnokkaita lukiolaisia mukaan. Jos tuutorointi kiinnostaa,

kannattaa ehdottomasti hakea kevään tuutorihaussa!Entinen kokemus tukioppilastoiminnasta tai vastaavastaei ole tarpeen. Tuutoriksi haetaan aina keväällälähettämällä kirjallinen hakemus Wilmassa. Lisää infoaensi vuoden hausta on tulossa keväällä.

Osa Norssin tuutoreista markkinoimassa lukiota.

30

This is not the kind of a feature in which I proceed to tell you an extensive list of facts abouthow makeup art became a thing. I am sure you can Google that and see the history foryourself. What I want to tell you is my take on the world of skin art.

It may come as a surprise, but I didn’t find makeup art by watching hundreds of movies andtaking a paint brush in my hand. That surely is on the list, but not in the first place. Originally,makeup art came into my life through illustration. I wrote a story and I wanted to visualise itwithout the use of paper and drawing pencils. The idea of becoming the character appealed tome and I went on to try it out. Mind you, I got the highest marks for that project from mysupervisor. From what I can figure out now, I can say that it never really was about beingsomething different, but more about being something and someone completely other. I may ormay not admit that my motives were and still remain highly escapist in every imaginable wayand I don’t think that’s necessarily a bad thing.

The process of painting a face is different when comparing personal and professional levels. Ihave experience in four paid jobs as a makeup artist and I have thrice as much experience inpainting my own face. I would love to become a professional in makeup art and I really believethat I will make it happen to pair up with my second dream profession. I’ll get back at it in acouple of sentences. What appeals to me in makeup art as a profession is how it gives freedomto create and how it never stops teaching you new things. You really have to know what worksfor a certain type of bone structure to reach the best possible results. Bonus feature from myown experience is definitely the feeling of success when you see a happy customer.

My Body As a Canvas

31

Back to the second profession; Idream of working on a movie set. Putthat in plural form. I love tellingstories; it’s an undying passion ofmine that I have not let go of eversince I was an eleven-year-old kidwith a dream to write a book oneday. On a personal level, painting myown face is an illustration of a story.Each time it’s a different one. I have avision or a dream of a character, Imight write a poem or a chapter totest my vision and I proceed onto thevisual representation. I don’t sharethe stories behind characters but Idefinitely love to share the faces. In

three years I have created loads. Some paintings make the cut, some don’t, but there’s always alittle bit of improvement there and that is the best part of all.

Why skin? Why not paper and a couple coloured pens? Well, they do a great job as well, butreferring back to the escapist motives – paper never was quite enough for me when it comes toimages. I had grown to put words on paper and when the time came, putting pictures on thesame canvas wasn’t something I found quite as fascinating as putting them on skin. Perhaps,that is also the reason why the world of body modifications – especially that of tattoos – walksalong with my interest in makeup art. Would I do everyday makeup as a part of my profession?Yes, of course. It doesn’t have to be a character with a five-page back story for me to enjoy theprocess. It all comes down to bringing colour on the skin no matter if it’s a monster from2400’s or an enhancement to everyday life.

Living art. That’s what brought me to it.

32

Tämän lauseen olen viimeisen kahdeksan vuoden aikanakuullut hämmästyttävän monta kertaa sellaisen henkilönsuusta, jonka käsitys partiosta perustuu korkeintaan AkuAnkkaan. Partioon liitetään paljon stereotypioita, ja jot-kut niistä kuulostavat epäilyttävästi samanlaisilta väit-teiltä, joita odottaisi kuulevan leikkikentän lihavahkonkiusaajapojan suusta. Partioharrastuksen nössöyteen enkuitenkaan nyt ota kantaa. Partio on kivaa.

Useimmat luuloista tuntuvat antavan partiosta tylsänkuvan. Tehdään solmuja ja kerätään hihat täyteen mah-dollisimman kiiltäviä merkkejä. Kahdeksan vuottapartiota ja osaan keskimäärin kaksi solmua, hyvinä päi-vinä kolme. Sen sijaan olen kokeillut korikiipeilyä ja osal-listunut bileisiin keskellä pimeää metsää. Olen uponnutpahviveneellä. Olen nukkunut taivasalla ja telttaillutAurajoen rannassa. Olen kokeillut kaupunkisuunnistustaja eksynyt keskelle metsää. Olen käynyt talvivaelluksella.Olen sammuttanut metsäpaloa. Olen tavannut ihmisiäjoka puolelta Suomea ja sen ulkopuolelta. Olen istunutlaiturinnokassa tuijottamassa tähtitaivasta ja saunonutteltassa. Partio tarjoaa upeita kokemuksia jamahdollisuuksia tutustua ihmisiin joka puolelta maa-ilmaa, kaiken lisäksi halvalla verrattuna muihin yhtäaktiivista toimintaa tarjoaviin harrastuksiin. Ja mum-mojen taluttaminen kadun yli? En ole kuullut yh-destäkään partiolaisesta, enkä kyllä kenestäkään partionulkopuolisestakaan, joka olisi joskus taluttanut ikä-ihmisen suojatien toiselle puolelle. Tosin ei mummojen

avustamisessa mitään, partiolaisen velvollisuuksiinkuuluu apua tarvitsevien auttaminen.

Partiosta on hyötyä myös ihan oikeassa, aikuistenelämässä. Sen lisäksi, että osaan rakentaa majoitteen,tehdä ruokaa vähillä välineillä, sytyttää nuotion ja käyt-tää puukkoa, olen oppinut sosiaalisia taitoja. Näin ei-niin-paljon ihmisistä pitävänä, kävelevänä kiusallisuutenapakotetut sosiaaliset kontaktit ovat hyvää harjoitusta.Kun istut puolitutun kanssa ahtaassa teltassa kaksi tuntiavahtimassa kamiinaa, pitää puhua, tai ainakin kuiskia.Johdan sudenpentulaumaa yhdessä kahden muun joh-tajan kanssa ja olen jopa käynyt ryhmänohjaajakurssin.Työnantajat ovat kieli pitkänä vastuuntuntoisille, ah-kerille ja fiksuille nuorille. Kannattaa siis aina kertoaolevansa partiolainen. Partioleiri on myös jokavuotistakoko perheen ulkomaanmatkaa pätevämpi syy lusmutaviikoksi pois töistä.

Minulle partio on elämyksiä, ihmisiä ja itsensä haas-tamista. Partio kannattaa ekologisuutta ja pitää vähem-mistöjen puolia. Partio tekee myös yhteistyötä kirkondiakoniaosaston kanssa ja auttaa ihmisiä ympäri maail-man. Ja koska tämä ei ole vielä vaikuttanut mainos-puheelta, kutsun nyt sinut partioon. Osittain sen takia,että minua vaaditaan tekemään niin, mutta myös sentakia, että mielestäni partiota parempaa harrastusta eiole.

”Partio on nössöjen harrastus”