nuorena nukkunut - masaryk university

F. E. SILLANPAA

NUORENA NUKKUNUTEU VANHAN S'UKUPUUN

VIIMEINEN VIHANTA

VIIDES PAINOS(17-18:. TUH A T)

HELSINGISSA

KUSTANNUSOSAKEYHTlO OTAVA

II.

TYT AR.

Silja ei kauan ollut Mikkolassa. Mikkolan isantatosin maarattiin hanen holhoojakseen, kun han ker-ran oli joutunut tuolle turvattomaksi jaaneelle ensiapua antamaan, mutta tuskin Silja ripille paastyaanoli viikkoakaan oleskellut holhoojansa talossa, kunjo emannat ja muut akat alkoivat viittailla,. ettaMikkolaa luonnisti hyvin, kun paasi niin sopivanorvon holhoojaksi: saa pitaa palkatonta piikaa ja itsevain nostella holhoojan palkkoja - neeh. Siljanpieni perinto kasvoi sama11anoissa keltahampaisissasuissa va11an melkoiseksi, niin etta Mikkolan talonkoko pystyssa pysyminen vahitellen tuli riippuvai-seksi siita, kuinka sen isanta osasi tuota perintoaitselleen kietoa ja »klovata» - niin kai - neeh -

Tasta johtui, etta Mikkola toimitti Si1jan vieraa-seen palveluspaikkaan. Nain tytto ensiksi joutuiNukarille, pieneen vanhanaikaiseen taloon, jossahan oli ainoana naispalvelijana. Varsinaista renkiaei ollut ollenkaan, vaan piti isanta ti1apaista paiva-laista, jommoisena talloin. oli muuan puoliholmo'poikanen, nimeltansa Vaino, ja puhuteltiin hanta

NUORENA NUKKUNUT 155

tavallisesti Nukarin pehtooriksi. Vainon sankyoli ovinurkassa, Si1jan peranurkassa. Joskus i1ta-pimeassa, kun molemmat olivat menneet makuulle,kaytiin noista sangyista hyvin ihmeellisia vuoro-keskusteluja. Vaino, »pehtoori», kehitteli kasityk-siaiin taman maaihnan olikkeista, eika hiinen aja-telmiensa lentoa suinkaan ahtaus vaivannut. Valillahan hyvin hartaasti saattoi tiedustella Si1jan elamantahanastista kulkua ja vertailla sita omaansa. Muttasitten - hetkien kuluessa yha syvemmalle pakol-lista nukahtamista kohden - alkoi poika .puhuanaimisista ja tiedusteli Siljalta, eiko tama olisi halu-kas tulemaan hanelle, jahka han, Vaino, siita hiukanvaurastuisi. Ei Siljallakaan viela ollut tayden ihmi-sen vahvuutta, mutta sittenkin han tunsi voivansaaivan kevyesti olla mitaan vastaamatta. - Sa' ny' .

tuletkos? kuului viela vaan ovipielisangysta.-Kylla ma huomenna sanon, vastasi Si1ja ja kohensikuuluvasti asentoaan painuakseen lopulliseen yo-lepoon. Samassa aukaisi emanta kamarin oven jatuli yopukusillaan pakarin puolelle. - Ole nyt Vainosiella lopisematta, ettes taas kastele sijaas, kun niinkauan siina kaahit - iilaka sinakaan Si1ja sillehonkkelille vastai1e. - Emiinta meni takaisin eika

palvelijain sangyista sen jiilkeen mitaan kuulunut.Sydamessaan Si1ja tosin nautti siita, etta emantapiti hanta taytena jarkevana ihmisena, mutta Vainoparkaakin han ajatteli. Ja lopulta aina hiukanitseaan, menneita lapsuusvuosia, rippikouluaikaa,jiirkytyksissaankin ihanaa isavainajaa - jonkaviiliton kuva nyt vahitellen alkoi haipya, niin ettei

156F. E. SII,l,ANPAA

sita enaa saanut tulernaan slihen silrnaluorniensataakse nain unta odottaessaan. Jokin asento, jokin1iike vain asettui siihen sisaisen katseen eteen _jasilloin syoksahti tajuun lieva tuskan ailahdus, kunei isa enaa ollut tarnan huoneen haltija, jossa han,Silja, nain rnakasi ja jossa hanen taytyi uska1tautuanukkurnaan. Heikosti aannahtaen tytto talloinkavahti valveille, katsoi pirneassa akkunaruutuja,kuuli nukkuvan Vainon hengityksen, rnuisti rnissaoli ja painui takaisin lopulliseen uneen.

Tapahtui sitten, etta jonain pirneana 1irjytuuli-sena syysiltana Si1ja-tytto oli palaarnassa jostainnaapurikylasta yksinaan. Han oli viipynyt kauern-rnin kuin olisi ollut rnaara, ja kun han lopulta paasitielle, yllatti hanet tuo nirneton pirneyden- ja luon-nontuska, vahan sarnan tapainen kuin siella jaa-lohkareen paalla, josta isa hanet pelasti. Kylienvalilla oli rnetsikko, jossa tie painui syvaan not-koon, tuulen hurnina kuului sinne korkealta ku1kijanpaan paalta, niinkuin pirneys olisi ollut jokin suurilintu, joka siella noin uhkaavasti laahatti.

Oli kuin isa taIloinkin jossain asennossaan olisijotenkin ollut rnukana tuon laahatyksen seassa. . .Orpotytto riensi tietansa ja rnatkan synkirnrnillakeskivaiheilla rnelkein pelkasi. Mutta sita rnukaakuin rnetsa harveni ja asuttu kyla lahestyi, muut-tui tuo eparnaarainen ahdistus yhta eparnaarai-seksi riernun tunteeksi, joka ikaankuin pisarteliesiin.

Han pyrki laularnaan voittaaksensa tuon puittenlatvojen etaantyvan kohinan.

NUORENA NUKKUNtr.r 157

Asia oli onnistunut niinkuin pitikin. Siljalle olitarjottu kahvia ja hanta oli puhuteltu kuin tayttaihrnista. Olipa siella rnuuan nuori mies, jonka nirnioli Tonttilan Oskari, puhutellut hanta niinkuinpojat puhuttelevat tyttoja. SHjahan olikin jo seit-sernannellatoista. Taloa lahestyessaan ja jo kuulu-vasti hyraillessaan han rnuisti senkin.

Kun han tuli kotiin Nukarille, oli siellakin hyvatuuli valla1la. Kaikki istuivat suuressa pakarissa jajuttelivat iloisesti. Si1jan tu10 oli kuin rnikakinrnerkkitapaus, hanen 1amrnin uhonsa jatkui vielasisallakin. Tuskin han sai ernannalle se10stetuksirnatkansa, niin siina huudeltiin ja sukke1uuksialasketeltiin. Joukossa oli rnyos rnuuan lihavahkopunakka rnies, jonka sorrnessa oli kivipaaI1inen sor-rnus ja liivin paalla paksut kullanvariset vit jat.Kavi rnyohemrnin Hrni,etta tuo rnies oli isannan veli,joka jo kerran oli kaynyt Arnerikassa ja aikoi taaspiakkoin sinne 1ahtea. Han oli tavallaan kuinhyvastia sanornassa.

Hanta sanottiin Villeksi ja han osasi tehdaillan tuossa rnuuten kolkonlaisessa pakarissa kovinhauskaksi. Hanella oli hiukan kirneahko aani, lau-1aessaan han sai sen nousernaan korkeamrnalle kuinrnonikaan nainen. Han naet sai 1auluakin aikaan,saipa vietellyksi Vainonkin lurittarnaan joitainihmeellisia isaItaan oppirnia renkutuksia, joita eivattarnan ajan ihrniset enaa osanneetkaan, rnutta joilletarna seura, osittain myos Vainon esitystavan vuoksi,aivan hurjasti nauroi. »Tu1in rnina Raurnan Ran-telliin - nain siella pitkaparta Santellin - ha1ta

158 F. E. SII,I,ANPAX

kysyn, missa asui Hilma Hammariin - han veiminut Hilman kammariin.» Isantakin jo lampenija: jatkoi: »Hilma oli kotoisin Turusta - eika tieta-nyt paljor('surusta - viisitoista markkaa ma huku-tin - kun Hilman viereeni nukutin.» Hohaho, nau-rettiin - Vaino vain oli juhlallisella mielella, kunisantakin osasi saman laulun.

Ville Nukari oli paljon kulkenut maailmaa, hantunsi hyvin ihmisen, vanhan ja nuoren. Silja tyttaoli hanen mielestaan sangen sieva, vaikka olikinviela kovin nuori ja lapsellinen. Han oli Siljalle ysta-vallinen, ja leikissa ja kisoissa siina illan kuluessahan jarjesti niin, etta sai sanoilla ja teoillaldn senosoittaa. Kun Vaina tuon laulunsa jalkeen rupesira11attamaan jotain tanssin savelta, sieppasi vierasSiljan pariksensa ja tanssi hanen kanssaan lattialla,ainoana parina, toisten katsellessa. Silja huomasiosaavansa polkkaa; vaikka Vama kiihdytti lau-luaan, eivat tanssijat sotkeutuneet, vaan pyarivatlopulta kuin tuulispaa. Vaino itse sotkeutui ensin,ja silloin Ville heitti Siljan korkealle ilmaan japyorahti hanen kanssaan lopulta sangylle istumaan.Taisi jaMa kasikin tytOn :vyotaiselle hetkiseksi.

Nukarin Ville ei kumminkaan millaan teollaanmennyt niin pitkalle, etta Silja olisi ruvennut hantavieromaan. Kun han seuraavana paivana hyvastelija lahti, oli Siljan hanta melkein ikava. Han kysyiSiljalta, saisiko ki,rjoittaa, ja Silja vastasi: »Kirjoit-takaa vaan.» Ei han siihen muutakaan osannut.Siita oli sitten seurauksena monta makeata kirjetta,joihin Silja vastailikin. Yhden kirjeen sisassa oli


hyvin korea silkkinen nenaliina, jommoista ei kukaankoko kylassa ennen ollut nahnyt. Tietenkin se tuliilmi, eihan Silja osannut sita heti katkea. Siitasopi jo viittailla jotain, vaikka toisaalta olikin hiu-kan luonnotonta, etta tuo kolmissakymmenissa olevamaailmankiertaja noin lahenteli vasta ripille paas-sytta tyttolasta, joka muutenkin oli viela aivanviaton.

Tama Ville Nukarm juttu tulikin Siljalle myo-hemminkin kohtalokkaaksi. Siljalla ei ollut haneenmitaan sellaista hengen suhdetta, jommoista tuonnenaliinan tulon jalkeen uumoiltiin, Ville oli hanellepikemmm kum jokin vanhempi sukulainen, jokapiti hanesta. Kun siis Tonttilan Oskari alkoi viliinlahennella Siljaa siihen tapaan kuin poika tyttoalahentelee, ei Silja kasittanyt, etta tuo NukarinVillen tuttavuus ja kirjevaihto olisi siina mitaanmerkinnyt. Eika Oskarikaan - jos han edes olikuullut koko asiasta - ainakaan nyt enaa naytta-nyt kiinnittavan siihen mitaan huomiota. Han tans-sitteli Siljaa tanssitilaisuuksissa ja saatteli kotiin,pitaen kavellessa kattaan tyton lantiolla.

]okaiselle ihmiselle sattuu hanen nuoruudessaansellaisia seka yksityisia kohtauksia etta pitempiaelaman sarjoja, joita muistaessaan han myohem-min, kypsalla ialla tuntee jonkinlaista etovaa tun-netta. Ne eivat aina ole pahoja tekoja, eivat mitaansalattuja rikoksia - ellei nyt ehka joku varhaisenlapsuuden aikainen napistaminen tai jonkin'valheeksitietamansa asian itsepintainen todeksi vaittaminen-vaan ne ovat muuten vaan sellaista epamukavaa

160 F. E. SII,I,ANPAA

sielun pohjapainoa. Ei. ole harvinaista, ettii niimiitiillaiset vammat liittyviit varhaisimpiin sukupuoli-tunteisiin. Heriiiivii sukupuolitietoisuus nojautuujoskus hyvin ihmee11isiin,vieliipii naurettaviin vasti-neihin. Vaikeata on useimmissa tapauksissa sanoa,kuka on ollut ihmisen ensimmiiisen rakkaustunteenesine.

Ollessaan Nukarilla Silja Salmelus siis seurusteliTonttilari Oskarin kanssa, joka oH hiintii jonkinverran vanhempi, siihen aikaan juuri tulossa parin-kymmenen vuoden ikiiiin. Hiin oli kookas vaaleapoika, joka ei kovin pa1jon puhunut, paitsi milloinoli saanut jostain ryypyn piiiihiinsii; silloin hiin olihiukan reuhaava ja haastoi mielelliiiin pikku riitaa-kin. Hiinen vanhempansa asuivat kyliin laidassat011imiiessii,isii oli tava1linen juro ja karkea1uineniiijiin karilas, iiiti myos jokseenkin laajaruumiinenakka, jolla oli ollut toistakymmentii lasta. Lapsetjoutuivat maailma1le melkein heti kun kynnyksenyli kykeniviit, sillii vanhan Jussin palkat eiviitpitkiille riittiineet. Tilapiiisesti he tosin oleskelivatkotosalla tyomaita vaihtaessaan, ja nykyiiiin Oskariasustikin vanhempiensa .mokillii, sillii hiinellii olipitempiaikainen urakkaosuus liihistollii.

Oskari oli luonteeltaan yleensii tasainen, joskinisiinsii tapaan, jota hiin kaikin puolin muistutti,hiukan karkea. Jostain tanssista tullessa hiin kerran

lyottiiytyi Siljan seuraan samaan tapaan kuin oH jomonen tyton rinnalle sellaisilla yollisillii paluuret-killii laittautunut. Kun kaikilla muillakin tytOillii

NUORENANUKKUNUT 161

oli saattajansa, eiviitkii he niiyttiineet sitii milliiiintavoin hiipeiiviin, vaan kiiveliviit siinii liihettyvilliihyvinkin kiinteiisti kumppaniinsa nojaten, ei Silja-kaan osannut tehdii roitiiiin estettii Oskarille. Oskarici sitiipaitsi hiinelle paljoa puhunut, kiiveli vainsiinii rinnalla ja hiukan hamuili hiinen kiisivarttaan.Mentiin hiimiiriii teitii pitkin,' joukot harvenivat jalopulta olivat he kahden kesken liihestyessiiiinNukaria. Silloin Oskari saattoi tulla puheliaaksikin.Vallan oudon liiheisellii ja hyviillii iiiinelliihiin kyseHSiljan arkisia asioita ja kerroskeli, mitii kyliissii olisattunut. Hiin viritti paperossinsakin - ja niin hetulivat Nukarin nurkalle, jossa Silja seisahti hyviistisanoakseen. - Eiko sinne sisiille sovi tulla? kysyiOskari tuolla samalla hyviintahtoisella iiiinellii,aivanniinkuin asia heidiin kahden puolesta olisi ollutkyllii selvii. - Ei, hyviit ihmiset, isiinniin korva onparin sylen piiiissii ja emiinniin vielii liihempiinii.Siljaa itseiikin nauratti tuollainen kysymys. MitiiOskari siellii olisi keskellii yotii tehnyt, vaikka olisisopinutkinI

Oskari kumminkin viivyskeli vielii hiukan, imipaperossiaan, niin ettii se hehkui pitkiillii karrella,vaihtoi ruumiinsa painoa jalalta ja1alle, muttapuhua hiin ei eniiii osannut. Niiytti melkein siltii,kuin hiin olisi vain jotain odotellut: ettii joku olisikulkenut ohi ja niihnyt hiinet niiissii hommissa. Yooli kumminkin aivan hiljainen, hevonen vain piiristikuuluvasti Nukarin ta11issa. Niinkuin se olisi ollutjokin merkki, liihti Oskari vaeltamaan kotimokkiiiiinkohden - ja Silja sisiille.11 - F. E. SillanpQl1VI.


Nain he tottuivat toisiinsa ja ymparistOkintottui siihen, etta he palasivat yhdessa tansseista.Oskan piti jo kattansa Si1jan lanteilla ja he kaveli-vat hyvin hiljaa niinkuin toisetkin parit. Jopasiita joku akka joskus rupesi Nukarin emannalleviittai1emaan, mutta emanta saattoi vakuuttaa,ettei ainakaan heilla kotosalla ole Tontti1an Oskarieika kukaan muukaan mies Si1jan °tykona yon-aikaan kaynyt eika juuri paivallakaan. - Ja se onniin vieno ja viaton paaltakin nahden, lisasi emanta,etten mina usko sen miehesta viela muutenkaanmitaan tietavan. - Ei niita niin o' takaamista,vaikk' olsivat kuinka hienoja ja vienoja, ynahtiakka.

Kun Oskari ei siihen aikaan seurustellut muitten-kaan tyttojen kanssa, antoi se tytOille aihetta kulle-kin luontonsa mukáisiin luuloihin ja kiusoitteluihin.Si1jaa ei kukaan muu poika yrittanytkaan lahen-nella, ja han itse eli viela taydessa neitseellisessaheraamattomyydessa, vaikka nuoruuden pari kolmekallisarvoisinta vuotta siten lisasivatkin hanenikaansa. Vainon i1tapuheet sielta omasta sangys-taan muuttuivat tosin hiukan katkerammiksi, jahan lausahteli pakarin pimeaan i1maan yhta jatoista, mita oli tietavinaan Tontti1an Oskarista.Vainon jutut koskivat kumminkin Oskarin aikai-sempia naisseuralaisia eivatka ne tehneet Si1jaanmitaan vaikutusta, pikemmin ehka sittenkin hiukanmyonteisen. Hanesta tuntui jo vahan soma1takin,etta oli olemassa tuommoinen poika, joka hanta saat-teli ja jota puhuttiin toisiinkin tyttoihin ja nyt


haneen - kun ei kumminkaan voitu puhua mitaanpahaa.

Niin menivat nuD vuodet eika heille muuta

tapahtunut, kuin etta Si1ja salli Oskarin pitaa kasi-varttansa hanen ymparillaan heidan hamarissaliikkuessaan -:- joskus he jo tapasivat muutenkinkuin tansseissa. Milloin Si1jaja Oskari olivat yhdessatoisten nuorten seurassa, kuten juuri tanssipaikoilla,oli Oskari nykyaan jo paljon aanekkaampi ja puhe-liaampi. Han pyorahteli ja lasketteli karkeahkojasukkeluuksia, joita tyttojenkin sopi kuulla jos halu-sivat. Mutta heti kun han sitten joutui kahden keskenSi1jan kanssa, oli han kovin lempea seka sanoi1taanetta kaytokseltaan. Kerran kun han oli - ainakinolevinaan - hiukan humalassa, joutui han kovene-maankin Si1jan vuoksi. Tanssipaikalta lahdettaessajai Oskari jostain syysta hiukan jalkeen, jolloin hetipihassa muuan tunnettu salli juoksahti Si1jan rin-nalle ja alkoi pitaa omaa holotystaan. - »Tassakosse on se meidan lasten aiti?)}- Samassa siihen jo ehtiOskarikin ja teki lyhyen lopun sallin rekkaloimi-sesta. )}Ei,mutta sina olet teidij.n aidin lapsi, niinetta laputa sen hameisiin, muuten seta piiskaa.)}-Salli ehti kysya, etta )}mita»,johon Oskari vastasi,etta )}tata)},ja lennatti tuon kaitaisen hulivi1inhyvallaiskulla kinokseen. Si1jan ja Oskarin tanssista pa1uuoli kumminkin silla kertaa hairitty, silla tuon sallinliittolaisia seurai1i huudellen ja harnaillen jonkinmatkan paassa. Nukarin nurkalla Oskari kaskiSi1jan odottaa, etta han saisi vahan niita loitontaa,mutta silloin Si1ja jatti lyhyet hyvastit ja meni

164 F. E. SII,I,ANpAA

sisaIle. Oskari. sai selvitelHi. valinsa noiden SlVU-saattelijain kanssa jossain muualIa.

Tama olikin sitten vnmeinen varsinainen saatto-matka. Seuraavalla viikolIa Oskari lahti maail-maIle, etela-Suomeen, jossa ryssat siihen aikaanteettivat suuria sotavarustustOita ja josta levisikertomuksia huimista paivapalkoista. Osava miessitapaitsi kuului kaarivan sielIa rahaa tekemattajuuri mitaan. Sinne Oskarikin lahti parin muunirrallisen nuoren miehen kanssa. He olivat reimallatuulelIa, aivan kuin olisivat suorastaan sotaan lahte-neet. He vakuuttelivat kotnn jaaville, etta tassalahteekin vallitoiliin semmoisia poikia, jotka perkaa-vat. Lahtiaisikseen he olivat hiukan ryypanneetkin.Olipa Nukarin pehtoorikin, Vaino, joutunut heidanseuraansa ja saanut osansa pulIosta. Oskari lahtisitten Vainon kanssa rohkeasti Nukarille, koska iltaoli viela varhainen, niin ettei tarvinnut epaillata10ssa nukij.ttavan. He tulivat pakariin, jo ovissaomaa pakinaansa pitaen, Oskari hiukan puhettaansahistaen, kuten hanen tapansa ryypyn saatua oli.Oskari puhui, kuinka han oli Vainon kanssa sopinutsiita, etta tama sallisi hanenkin tulla katsomaanVainon »vakinaista», ja Vaino holisi joukkoon, ettakylIa han katsoa sallii, kun ei vaan kajoa.

Tama kaynti hiukan tympaisi nuorta Siljaa _mutta se olikin sitten yli vuosikauteen viimeinentapaaminen hanen ja Oskarin valilla. Oskari mat-kusti seuraavana aamuna varhain, ja kun hanaikojen kuluttua palasi, ei entisesta seurustelustaenaa tullut mitaan. Siihen vaikutti juuri tuo edelIa


mainittu Nukarin Ville, joka silla valin oli palannutAmerikasta ja paassyt eraan vanhan tukkiyhtionmetsanostajaksi. Semmoisena olIessaan han kerranjalIeen poikkesi Nukarille ja oli sielIa yota. Pahaksionneksi sattui isanta itse olemaan kaupungissa,joten tuo velimies tuli esiintyneeksi kotitalossaanhiukan liian vapaasti.

Iltatuokio suuressa pakarissa luontui ulkonai-sesti melkein saman1aiseksi kuin silloinkin VillenolIessa hyvastijatolIa. Dutta oli vain se, etta Siljaoli taanoisestaan hauskasti varttunut, ja emantahiukan kiusoitteli hanta tuon parivuotisen seurus-telun vuoksi Oskarin kanssa. Tama naytti tekevaneraanlaisen vaikutuksen tuohon Amerikasta pa1an-neeseen. Han etsi kaikin tavoin tilaisuutta osoit-taakseen ylemmyyttaan tavallisiin takalaisiin mie-hiin nahden. Han haki matkalaukustaan pullon jatarjosi niille, jotka ottaa ha1usivat - eika se olIut-kaan mitaan »kuusen juurelIa keitettya». Ja kun hansitten siina lampeni ja vahin toisetkin lampenivat japuhuttiin - puhuttiin etupaassa Amerikasta jasen taaloista - niin veti vieras esiin lompakkonsaja naytti, mimmoisia ne olivat. Siljakin tuli katso-maan, jolIoin vieras oUi erilIeen yhden selIaisenpitkakkaan setelin, jossa oli omituinen, hiukannaisen nakoinen miehen kuva, ojensi sita SiljalIe jasanoi: - Saisko olIa muistoksi? Silja hamaantyihiukan, ei ottanut, ei liioin kieltanyt. - Ota, ota,hyva ihminen, saadessas, sanoi emantakin, vaikkahiukan pahansuovalIa aanelIa. - Mita mina sillateen - en mina huoli, vastasi Silja avoimesti nau-


reskellen, ja kun ei vieras heti ottanut setelia takai-sin, laski tytto sen poydan kulmalle. - Kylla minaotan, hola.hti Vaino ja aikoi kahmaista setelln, muttatalloin vieras kylla oli nopsempi »pehtooria» japisti rahan takaisin lompakkoonsa.

Sitten han viela. tarjosi pullostaan. Emanta eienaa huolinut ja kielsi lankoaan »tuota Vaino honkke-liakaan enaa juottamasta». - Mita emanta siitatahtoo, kun ma vaan tyoni teen, kivahti Vaino sellai-sella aanella, etta ryypyn vaikutus selva.stinakyi. -Emanta tahtoo sita, etta nyt mennaan maata, niinvieras kuin talon vakikin.

Vieras otti viela kulauksen ja lahti sitten salinpuolelle rakennuksen toiseen paahan, jonne hanelleoli tehty yosija. Vaino ja Silja menivat tapansaJIlukaan kumpikin sankyynsa ja lamppu sammu-tettiin. Kamarin puolellakin vaikenivat emannanja lasten aanet, viimeinen matala soperrus jai:vas-tausta vaille - ja talo tuntui nukkuvan.

Tuskin viela kumminkaan muut nukkuivat kuinlapset. Oli ollut siksi vilkasta, saatu ryyppykin pitijokaista valveilla, ajatukset liikkuivat ja sinkoilivattavallista laajemmin kaa.ntein. Joku muisti sitakin,etta talon isanta ei tana yona ollut tavallisella pai-kallaan. Jos jotain erinomaista sattuisi, olisi tur-vauduttava isannan veljeen, tuohon lihavahkoonmieheen, joka oli niinkuin puoliksi herra. . .

Silloin pakarin ovi jo narisikin - Vaino olikylla kuullut, etta tulija ei tullut ulkoa, vaan salinpuolelta. Haparoidessaan se mutisi jostain, jotaoli unohtanut, ja unohdettujen joukossa oli myos

NUORENANUKKUNUT167

hyvan yon sanominen Siljalle. Sinne se loysi ja lait-tautui Siljan sangyn laidalle ja oikeni jo saman tienviereen. Nahinaa'ja supatusta kuului, kuului kuulu-mistaan, varsinkin Si1jan kuiskaukset erottuivatselvMti. Vaino oli kylla vahan hopsakka ja hankMitti sen itsekin, mutta tuo vieras mies piti Mntana.htavMti viela.kin hullumpana. Kun Vaino siellaovensuusa.ngyssaan hengitti tasaisesti ja juuri hiukankuuluvasti, oletti vieras hanen nukkuvan - niiden

parin ryypyn vaikutuksesta ehka hyvinkin sikeasti.Vaino kumminkin kuunteli kaikki ja kMitti ka-ikki,mita toisessa sangyssa tapahtui, ja han kauhistuinyt niita puheita, joita juuri nain pimea.n ha1kimuisti tuonne Siljan sankyyn puhelleensa. Silla josSilja nyt tosiaan olisi hanen uskottu morsiamensa,niin olisi hanella, Vainolla, edessa sangen vaativavelvollisuus: ha.nen pitaisi nousta ja ajaa tuo roikaleulos, ensin Si1jan sangysta ja sitten koko huoneesta.Mutta Si1jaei ollut hanen puheitaan koskaan ottanutvakavasti _ olihan se pitkat ajat pitanyt yhta senOskarinkin kanssa, joka nyt oli maai1man markki-noilla. Taistelkoon nyt yksin tai - taipukoon,

ajatteli Vaino ja jai edelleen korvat hereillaan seu-raamaan, mita peranurkassa tapahtui.

Vieras ponnisteli sieua. tuntikauden va.lilla ainahiljaisuutta pita.en. Vaino jo ehti muistaa sitakoreata silkkinena.liinaakin, joka Siljalle kirjeessaoli saapunut. Lopulta alkoi perasangysta kuu-lua Siljan nyyhkytysta, ja kun tytto samallayritti puhua, pillahti siina joku sana jo aaneen-kin.


Silloin aukeni taaskin ka:marin ovi ja e:mantatuli yopukusillaan pieni la:mppu kadessa pakarinpuolelle. Han ei haikaillyt, vaan :meni suoraanSiljan sangyn viereen ja sanoi langolleen :muuta:miakovia sanoja. Siljakin siina yritti nyyhkyttaensanoa jotakin puolustuksekseen, :mutta e:mantavain arahti hanelle: - Ole sina vaiti, kylla :minatiedan kaikki. Tama lause jai Siljaa sitten pitkaltivaivaamaan, koska siita ei kaynyt selville, tiesikoe:manta kaiken niinkuin se oli. Siita tavasta, millaemanta hanta kohteli ta:man jalkeen, Silja kyllaarvasi, etta e:manta oli kaiken kuullut tai ainakinarvasi oikein. Olihan tuo mies talon sukulainen,joten emannan taytyi ottaa hanet vahan toiseltakanna1ta, kuin jos olisi jonkun sallin sielta sangystakarkoittanut. Niin ettei Siljalle Nukarin e:mannastamitaan pahaa muistoa lopullisesti jaanyt.

Silja naet sitten kevatpuolella :muutti poisNukariltakin. Sen seikan edella kavi myos eraitatapauksia, jotka Siljan elaman historiassa ovatkertomisen arvoisia.

nuorena nukkunut - masaryk university

Documents