1

Onnea

Santeri Alkio,

150 vuotta!

Keskustanuorten jäsenlehti 1/12

nuoriKeskusta

Presidentinvaalien jälkipuinti

Keskustanuorten brändi

Esikoiskirjailija Janica Brander

Designpääkaupunki Helsinki

Alkion perintö

2 3

Pääkirjoitus

PäätoimittajaSamuli Nissilä

AvustajatSalla AiraksinenKaisu AiraksinenJukka KoivulaSaana KortesalmiAnniina KärkkäinenEeva KärkkäinenMari MäkiTiina NyyssönenLauri PalmunenHannu Savolainen

PainopaikkaPunaMusta Oy.Lehti on painettuympäristöystävälliselle paperille.

JulkaisijaSuomen Keskustanuoret

OsoiteApollonkatu 11 A, 00100 Helsinki

Sähköpostiinfo@keskustanuoret.fi

Nuori Keskusta -lehtiISSN 0453-7769

Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Nuori Keskusta on kulttuuri-, mielipide-,ja tiedelehtien liiton jäsen.

Seuraava lehti ilmestyy kesäkuussa.

sisalto

2 Pääkirjoitus

4 Kurvailua

5 Uutiset

6 Santeri Alkio 150 vuotta:

Sivistyspoliitikko Alkio uskoi

ihmisen henkiseen kasvuun

8 Valtahongan humina kuuluu yhä

10 Vaka vanha Alkio, näkijä iänikuinen

12 Nyt puhuu Santeri Alkio!

14 Suomi presidentinvaalien jälkeen

16 Keskustanuoria brändätään – mutta miksi?

18 Annie Lööf, Ruotsin keskustapuolueen pelastaja?

20 Kolumni: Manner

21 Miten erotut massasta?

22 Lumimyrsky 2012

24 Kolumni: Puumala

25 Kolumni: Hämäläinen

26 Mielikuvituksen voimaa

27 Ei elämää vaan koulua varten

28 Keskustalla on Suomelle suunta

29 Leffacorner

30 Kulttuuri: Designpääkaupunki Helsinki

32 Kirjahylly

34 Piirien yhteystiedot

35 Palmusen pahat

Demokratian eli kansanvallan pe-

rusajatus on siinä, että kansalaisil-

la on oikeus ja mahdollisuus po-

liittisen vallan käyttöön, eli oikeus

vaikuttaa yhteisiin asioihin. Viime aikoina on

keskusteltu siitä, onko valta karkaamassa tai

jo karannut tavallisten kansalaisten ulottu-

mattomiin.

Luottoluokittajat,

mahtavat pan-

kit ja suuryritykset

ovat mahtipelureita

globaalissa maail-

massa. Talous ja

politiikka kulkevat käsi

kädessä. Voidakseen

varmistaa taloudel-

liset etunsa, massiiviset

suuryritykset hamuavat

kulisseissa itselleen myös

poliittista valtaa.

Ongelma on, että suur-

yritykset eivät ole ää-

nestäjien ohjailtavissa,

vaan heidän valtansa ulot-

tumattomissa. Tämä johtaa

siihen, että työntekijöiden

oikeudet ja ympäristönsuo-

jelu saavat usein väistyä, kun

tavoitteena on voiton maksi-

mointi. Toivottavasti vielä koit-

taa se päivä, jolloin öljy-yhtiöt

joutuvat täysimääräisesti kor-

vaamaan aiheuttamistaan ym-

päristökatastrofeista koituneet

vahingot.

Demokratian kannalta surullinen

kehitys on nähtävissä myös hal-

lituksen ajamassa kuntauudistuk-

sessa. Oman lähiseutunsa asioiden

parhaiden asiantuntijoiden, eli tavallisten

kuntalaisten, mahdollisuuksia vaikuttaa ym-

päristönsä kehittämiseen rajoitetaan tuntu-

vasti. Kansanvallan kivijalka murenee, kun

valta karkaa suurkuntiin ja hallintohimmelei-

hin. Tätäkö me todella haluamme?

Läntinen maailma on pahassa velkakrii-

sissä, sillä se elää yli varojensa. Herää kysy-

Demokratiankriisi

UlkoasuSalla Airaksinen

nu

ori

Kes

kust

a

KansikuvaDreamstime

Maija TahkolaLaura TolkkinenTuomas VanhanenMarkus Ylimaa

mys, miksi juuri demokraattiset maat näyt-

tävät velkaantuvan. Onko demokratia

kuin perhe, jossa kaikki saavat äänestää,

syödäänkö ruoaksi karkkia vai kasviksia? Jos

lapsia on enemmistö, heidän kantansa voit-

taa.

Ei ole ihme, että demokratiaa kritisoivia

puheenvuoroja on alkanut kuulua. Onpa

muuan kansanedustaja vaatinut sotilas-

junttaa takaisin Kreikan johtoon. Tällaiset

puheet ovat kieltämättä vastenmielisiä ja

jopa kuvottavia. Niissä on kuitenkin se hyvä

puoli, että ne saavat meidät kohdistamaan

huomiomme demokratiamme heikkouk-

siin. Kehitystä tapahtuu silloin, kun itsestään-

selvyyksiä kyseenalaistetaan ja heikkouksia

analysoidaan.

Kun kehittyvät maat pohtivat, millai-

nen yhteiskunta kannattaisi rakentaa, ne

kääntävät katseensa menestyviin maihin.

Tällä hetkellä Kiina näyttää sellaiselta.

Demokratian ja ihmisoikeuksien leviämisen

kannalta on vaarallista, jos Kiina saa malli-

maan aseman.

Mikä siis neuvoksi? Meidän kannattaisi

kasvaa kohti vastuullista aikuisuutta. Siihen

saattavat auttaa tässäkin lehdessä esitellyt

Santeri Alkion ajatukset.

Jos meillä ei ole varaa karkkiin, sen syönti

on lopetettava. Velaksi ei karkkia kannata

ostaa, vaikka sille olisi keksitty houkuttelevia-

kin nimiä, kuten esimerkiksi Guggenheim.

Sen sijaan, että jotkut syövät karkkia ja

toiset jäävät ilman ruokaa, on parempi, että

kaikille riittää edes kasviksia. Kannattaa siis

kiltisti opetella syömään niitä. Voi olla, että

joudumme myös nielemään kulauksen kit-

kerää kalanmaksaöljyä. Sekin on vain kes-

tettävä.

Samuli Nissiläpaatoimittaja@keskustanuoret.fi

4 5

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Uut

iset

Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) on huolis-saan puolustusvoimiin kohdistuvien leikkausten vaikutuksista kansalaisten maanpuolustustahtoon. Hallituksen mil-joonaleikkaukset alueellisesta maan-puolustuksesta ja asevelvollisuudesta vaarantavat koko suomalaisen puolus-tusdoktriinin uskottavuuden. Asevelvollisten leirivuorokausien määrä romahtaa alle sietokyvyn ja reser-viläistenkin kertausharjoitukset vähe-nevät jo ennestään liian alhaisesta tasosta pohjamutiin. KOL näkee, että hallituksen tulisi voimakkaasti panos-taa vapaaehtoisten maanpuolustus-järjestöjen tekemään työhön.

– Katainen ei selvästikään näytä kanta-van huolta maanpuolustuksesta ja isän-maan asiasta, vaikka hänen puo-lueensa kokoomus on yleensä profiloitunut enem-män teräskypärän kuin rauhan kyyhkyn puolueeksi, toteaa KOL:n liittohallituksen jäsen Jaakko Mäki-Petäjä. Vaikka koko läntistä maailmaa runte-leva talouskriisi pakottaa Suomenkin tekemään kipeitä leikkauksia, niin KOL katsoo, että puolustusvoimia ei tulisi ajaa alas pelkästään ”fiskaalisista” syistä. Nyt tehdyt leikkaukset vaikuttavat kuitenkin vuosikymmenien päähän puolustuskykyä heikentävästi. Asevel-vollisuuttaan suorittava varusmies on

KOL: Hallitus tappaa maanpuolustushengen

Vuosi 2012

on keskustaliikkeen perustajan

Santeri Alkion syntymän 150-vuo-

tisjuhlavuosi. Laihialainen kauppias-kirjailija

loi suomalaisesta kansallistunteesta, maa-

seudun ihmisten edunvalvonnasta ja nuor-

suomalaisen puolueen ajattelusta Suomen

merkittävimmän poliittisen voiman. Maalais-

liitto-Keskusta on ollut mukana kaikissa

historian käännekohdissa vuodesta 1906.

Keskustalaiset vannovat Santerin aatteen

nimiin; kaikki puoluetyössä mukana olevat

tietävät hänen kirjoituksistaan iskulauseet

”ihmisyyden kehitystarve”, ”köyhän asia”,

”sivistys” ja ”edistyksen lippu”.

Iskulauseiksi aate pitkälti on jäänytkin vii-

me vuosina. Keskustan politiikka ei ole ollut

2000-luvulla kovin aatteellista. Toiseksi pie-

nimmäksi oppo-

s i t iopuo lueeks i

sysättynä kansan-

liike vihdoin myön-

tää yksimielisesti,

että aatetta ei

valtiontaloutta ja

ministeriöitä hoidet-

taessa ehditty miet-

tiä. Siihen yksimielisyys

loppuu. Keskusta-

lainen aatekeskustelu

on tympeää ja täynnä

leimakirveitä. Keho-

tan kaikkia välittömästi

tukkimaan korvansa ja

kirkumaan, kun kuulee

jonkun puhuvan ”riit-

tävän aatteellisista” tai

”perusalkiolaisista” kes-

kustalaisista. Keskustelu

alkiolaisuudesta töppää

usein myös siihen, että Kes-

kustassa on ”auktorisoituja”

aatteen tulkitsijoita, joidenka

näkemys Alkion perinnöstä

on pyhä. Näiden aatenesto-

rien pienen piirin ulkopuolella

aatepuhe usein jää kliseiseksi

köyhän asian toistamiseksi. Täl-

löin Alkion perintö näyttäytyy

lähinnä vasemmistolaisen politii-

kan tukemisena.

Ihmisyyden kehitystarpeelle ja sivistykselle

pitäisi löytää käytännöllistä sisältöä ajassam-

me. Alkiolaisesta arvopohjasta pitää löytyä

vastaus vaikkapa maahanmuuttoon, pika-

vippeihin ja Kreikan tukipaketteihin. Aina

sellaista sisältöä ei löydy pelkistä Santerin

teksteistä sadan vuoden takaa. Kun poliit-

tinen liike on elävä, myös sen aate kehittyy.

1960-luvulla Johannes Virolainen loi termin

”maaseutuhenkinen elämänkatsomus”. Sillä

hän tarkoitti talonpoikaisten hyveiden säilyt-

tämistä myös kaupungeissa asuttaessa.

Keskustanuorilla on ollut yleensä iso rooli

kun aate on uudistunut. 1970-luvulla toimme

luonnon- ja ympäristönsuojelun osaksi kes-

kustalaista maahenkeä. 1980-luvulla Olli

Keksitäänuusiaate!

Rehnin johdolla nuorkeskustalaiset asettivat

keskustan kansainväliselle puoluekartalle

liberaaliryhmään. Keskustaliberalismi oli uusi

näkökulma, jolle löytyy pohjaa aina Alkion

nuorsuomalaisesta taustasta. Vaikka suurin

osa meistä ei voimakkaasti arvo- tai mark-

kinaliberaaleja olekaan, kuuluu keskusta

selvästi sosiaaliliberaaleihin puolueisiin ko-

rostaessaan koulutuksen ja tasapainoisen

aluekehityksen merkitystä ihmisen vapaut-

tavina tekijöinä.

1980-luvun lopun jälkeen aatteellinen uu-

distuminen on tyssännyt. Sen kyllä huomaa

karmeasti. Kansanliikkeen jäsenet ovat

nielaisseet politiikan toimittajien syöttämän

epä-älyllisen ”city-liberaalit” ja ”maaseudun

perinteinen väki” jaottelun. Mukaedistys-

mieliset lämmittävät jo moneen kertaan

syötyjä keskustanuorten kasarieväitä. Vasti-

neeksi osa kenttäväestä lukee Alkiota etu- ja

takaperin löytääkseen syyn vastustaa kaik-

kia uudistuksia.

Keskusta-aate kaipaa raikastamista. Kes-

kustanuoret kirjoittaa tämän kevään ja ke-

sän aikana uuden periaateohjelman, joka

on samaan aikaan haaste ja jatkumo 70- ja

80-lukujen aatetyölle. Uuden sukupolven

on aika löytää omat painotuksensa. Kaikki

jäsenemme ovat tervetulleita tulkitsemaan

keskustalaisuutta nykyajassa ja tulevaisuutta

varten. Kaikki suomalaiset nuoret saavat

mahdollisuuden kommentoida työtämme

verkon välityksellä. Onnistuessamme

voimme viedä keskustaa uuteen suuntaan.

Jos saamme keskustan uuteen suuntaan,

lähtee myös Suomi nousuun ennemmin tai

myöhemmin. Urho Kekkosen sanoin: “En-

nakkoluulottomasti ajatteleva nuoriso on

tulevaisuuden ideologinen pommi. Siinä on

maailman toivo.”

Antti KurvinenSuomen Keskustanuorten puheenjohtaja

Kurvailua

osa puolustusvoimia pisimmillään aina 60-vuotiaaksi asti, jolloin hän lopulta si-irtyy niin sanotusta varareservistä siviiliin. Myös varusmiesajan ja lopullisen siviiliin siirtymisen välillä täytyy olla laadukasta koulutusta. – Osittain välttämättömiä leikkauksia tulisikin kompensoida panostamalla va-paaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen toimintaan. Samalla tuettaisiin horjuvaa maanpuolustushenkeä. Vapaaehtois-uu-della saataisiin kustannustehokkaasti torjuttua edes osa leikkausten negatiivi-sista vaikutuksista, linjaa KOL:n puheen-johtaja Petri Honkonen.

Santeri Alkiota, aateisäämme, juhlitaan ensi kesänä Laihialla. Etelä-Pohjanmaan Keskustanuoret päättivät juhlavuoden kunniaksi teettää t-paidan, jolla jokainen alkiolaiseksi itsensä kokeva voi vuotta ja tätä hienoa miestä juhlistaa. Paita on jo tv:stäkin tuttu, sillä Kurvisen Antti esitteli sitä A-Studiossa tammikuun lopulla. Paitoja voi tilata toiminnanjohtaja Mari Pohjavaaralta, p. 045 8786300 tai etela-pohjanmaa@keskustanuoret.fi.

Sonnustaudu Alkioon juhlavuoden kunniaksi

Nuori Keskusta -lehden lukijakyselyyn osal-listuneiden kesken arvottiin vuoden lisenssi Spotify Premium -palveluun (arvo 119,88 €). Onnetar potkaisi huittislaista Soile Tuo-mista, joka siis saa vuoden päivät nauttia korvia hivelevistä musiikkielämyksistä! Lehdessä pidetään kyselyn mukaan eniten sen edustamasta aatteesta, eli inhimillisyydestä ja ihmisoikeuksien puolus-

Lukijakyselyssä kaivattiin sarjakuviatamisesta, sekä sen ulkoasusta. Kehnoa lehdessä on muun muassa sen ”teki-jöiden sortuminen epävakuuttavaan pyrkyryyteen”. Lehteen toivotaan enemmän poliittisia sarjakuvia (jos lukijoiden joukossa on ha-lukkaita tekijöitä, ilmoittautukaa oitis!), sivistäviä juttuja ja ajankohtaisuutta.

Toimitus kiittää kaikkia vastanneita ja lupaa kuunnella lukijoiden toiveita herkällä korvalla nyt ja jatkossakin!

nuori

Keskusta

Kuntavaaliristeily Turku–Tukholma 19.–20.5.

Kuntavaaliristeily on Satakunnan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen keskustanuorten järjestämä kou-lutusristeily. Risteilyn aiheena on syksyn 2012 kunnallisvaalit ja se on tarkoitettu kaikille nuorille, jotka harkitsevat ehdokkaaksi lähtemis-tä, tukijoukkoihin osallistumista tai ovat muuten vain kiinnostuneita kunnallisvaaleista ja kunnallisesta vaikuttamisesta.

Ajankohta: 19.–20.5. lähtö lauantaina n. klo 8 ja paluu sunnuntaina klo 7.00

Laiva: Sija Galaxy

Hinta: 40 euroa (sis. majoitus/4hengen c-hytti, lounas, ohjelma, materiaali)

Lauantain alustava ohjelmasisältö:

Koulutus sisältää alustukset/luennot aiheista: 1. Kohti kuntavaaleja2. Nuori kuntavaaliehdokkaana3. Miten kunta toimii4. Nuoren kuntavaikuttajan rooli5. Mitä on keskustan kuntavaali- politiikka.

Luentojen ja alustusten jälkeen ohjel-massa on kuntavaalisuunnistus, jossa päästään hyödyntämään opittua kes-kustelujen ja harjoitusten pohjalta.

Lisätietoa luvassa keskustanuorten nettisivuilta:

www.keskustanuoret.fi lähiviikkojen aikana,

jonne ilmestyy myös ilmoittautumislomake.

Alustavat ilmoittautumiset ja lisätiedot järjestävien

piirien toiminnanjohtajilta:

satakunta@keskustanuoret.fi,

varsinais-suomi@keskustanuoret.fi tai

pirkanmaa@keskustanuoret.fi

Lähde mukaan

kouluttautumaan ja

pitämään hauskaa

kuntavaaliristeilylle!

6 7

SivistyspoliitikkoAlkiouskoiihmisen

henkiseenkasvuun

Nyky-keskustassa Alkio näyt-

täytyy monesti profeetallisena

hahmona, jonka syvällisiin yh-

teiskuntapoliittisiin ajatuksiin ja

linjauksiin viitataan juhlapuheissa. Ehkä voisi

jopa väittää, että Alkiosta on muodostu-

nut eräänlainen keskusta-klisee. Pahimmil-

laan hengettömiin ja sisällöttömiin koru-

lauseisiin haetaan edes jotain aatteellista

pontta viittaamalla puolueen syntyhistorian

alkuhämärän myyttiseen hahmoon.

Mutta missä määrin alkiolainen huma-

nismi on osa 2010-luvun keskusta-aatetta?

Tunnistaisiko laihialainen talonpoika, kirjailija,

valtiopäivämies ja toimittaja nyky-keskustaa

omaksi puolueekseen?

Henkilöhistoria ja uraSanteri Alkio syntyy talonpoikaisperheeseen

Laihialla vuonna 1862. Alkio käy oppikou-

lua mutta on ennen muuta itseoppinut.

Nuori laihialaismies lukee valtavat määrät

aikakautensa maailmankirjallisuutta;

käytännössä kaiken, mitä siihen aikaan on

saatavilla omalla äidinkielellä. Toimittuaan

ensin isältään perimänsä maakaupan kaup-

piaana Alkio ryhtyy toimittajaksi ja lehtimie-

heksi, sittemmin myös parlamentaarikoksi.

Alkiosta jalostuu edistysmielinen ja

radikaali ajattelija. Aloitellessaan poliit-

tista uraansa hän pitää silloista Suomen

maalaisväestön liittoa liian vanhoillisena

ja kykenemättömänä puuttumaan maa-

seudun epäkohtiin. Alkio perustaa oman

puolueensa, nuorsuomalaisen maalaisliiton,

ja nousee eduskuntaan 1906 vaaliliitossa

nuorsuomalaisten kanssa. Syynä uuden

puolueen perustamiseen on halu estää

maalaisväestön ajautuminen sosialismiin.

Pian eduskuntatyöskentelynsä aloitettuaan

Alkio kuitenkin havaitsee maalaisväestön

liiton läheisemmäksi yhteistyökumppaniksi,

sillä nuorsuomalaiset eivät perusta maaseu-

dun epäkohdista.

Alkion puolue ja maalaisväestön liitto

nahistelevat Pohjanmaalla ja syövät toisten-

sa kannatusta kilpaillen samoista äänistä.

Järkevimmäksi ratkaisuksi osoittautuu puo-

lueiden yhdistäminen maalaisliitoksi; täten

maaseutuväestön etuja on ajamassa laaja

puolue. Toisaalta edistysmielisen ja radikaa-

lin maalaispuolueen yhdistyminen kon-

servatiivisempaan agraaripuolueeseen luo

myös jakolinjoja vastasyntyneen maalaislii-

ton sisälle.

Alkio putoaa eduskunnasta 1908, mutta

nousee sinne vuotta myöhemmin uudelleen.

Alkio vaikuttaa eduskunnassa aina 1920-lu-

vulle saakka ja toimii sosiaali- ja terveysminis-

terinä, kun kieltolaki hyväksytään eduskun-

nan yksimielisellä päätöksellä.

Vuonna 1906 Alkio perustaa sanomalehti

Ilkan, jonka päätoimittajana hän toimi aina

vuoteen 1929 saakka. Hän kirjoittaa ja julkai-

see lukuisia kirjoja 1800-luvun loppupuolella

ja 1900-luvun alussa.

Alkion utopiaAlkio oli ennen muuta aatteellinen polii-

tikko. Tärkeissä periaatteissaan horjumatto-

mana Alkio moitti useasti aikakauden toisen

merkittävän maalaisliittolaisen poliitikon,

nivalalai-sen Kyösti Kallion tapaa tehdä

myönnytyksiin ja kompromisseihin perustu-

vaa konsensuspolitiikkaa.

Alkion poliittisten maalailujen yhteydessä

voidaan puhua ”Alkion utopiasta”, sillä hän

ei koskaan vienyt visiotaan merkittävissä

määrin eteenpäin politiikan keinoin. Uto-

pian ytimessä on menetetty talonpoikainen

kyläyhteisö. Siinä elämä rakentuisi yhteisöl-

lisyyden, pienyrittämisen, osuuskuntatoimin-

nan sekä omavaraisuuden varaan. Tässä

kohden Alkion utopian voidaan katsoa

periytyvän keskustan nykypolitiikkaan hyvin

selkeästi. Edellä mainitut seikat leimaavat

keskustan politiikkaa vielä 2010-luvullakin.

Nuorisoseuraliikkeen johtajana ja sano-

malehti Ilkan pitkäaikaisena päätoimitta-

jana Alkio ajoi yhteiskunnallisten asioiden

rinnalla terveitä elämäntapoja ja raittiutta.

Alkion kirjoituksissaan toistuvasti esiin nosta-

ma kasvatusfilosofinen ihanne piilee ihmisen

henkisessä kasvussa, joka on toteutettavissa

itsekasvatuksen kautta.

Alkio oli voimakas Suomen itsenäisyyden,

tasavaltalaisuuden ja demokratian kannat-

taja. Valtiomuotokiista nosti maalaisliiton

kannatusta 1920-luvulla ja teki siitä eduskun-

nan suurimman puolueen 1929. Maalaisliit-

Santeri Alkio on yksi kuuluisimmista ja merkittävimmistä maalaisliitto-keskustan vaikuttajista. Hän perusti maalaisliiton ja toimi puolueen pääideologina 1900-luvun alussa.

toon siirtyi erityisen paljon uusia kannattajia

monarkiaa puoltaneen vanhasuomalaisten

riveistä.

Uusi kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä

repi Suomeen rantautuessaan perinteisen

kyläyhteisön hajalle. Räikeästi kärjistyneet

yhteiskunnalliset epäkohdat saivat vanhan

ja köyhän, mutta yhteisöllisen elämänmuo-

don näyttämään kauniilta. Alkio tarjosi uto-

piansa kautta suurille maaseudun ihmisjou-

koille samaistumispinnan ja oman puolueen.

Maalaisväestö ei pystynyt samaistumaan

sosialistiseen saati kaupunkiporvarilliseen

elämänmuotoon.

Alkion radikaali luonne pulpahtelee

paikka paikoin esiin hänen kirjoituksistaan.

Alkio oli nykyisestä keskustasta vasemmalla

esimerkiksi yksityisomistukseen liittyvissä kysy-

myksissä. Hän nimitti vapaaseen kilpailuun

perustuvaa yhteiskuntamallia ”veljeyden

opin vastaiseksi”, nojautui omassa ajatus-

maailmassaan enemmänkin osuuskunta-

toimintaan ja korosti kohtuullisuuden ajatus-

ta ahneutta vastaan.

Toisaalta Alkio arvosteli voimakkaasti

vasemmistoa, sillä hänestä se vain vahvisti

ihmisten jakautumista eri yhteiskuntaluok-

kiin. Vasemmisto saati oikeisto eivät Alkiosta

tunteneet ”veljeyden lakia”, vaan luokka-

yhteiskunta edustaa loputonta taistelua ja

eripuraa. Luvatessaan palauttaa porva-

rillisen kateuden tuhoaman veljeyden, so-

siaalidemokratia tuokin tilalle vain ihmisten

välisen toran.

Oletko lukenut Alkiosi?Filosofian tohtori Seppo Niemelä katsoo,

että alkiolaisuuden perusteita kannattaa

tutkia juuri nyt.

– Alkio korosti aina valtion vastuuta hy-

vinvoinnin edellytyksistä. Hän kuitenkin va-

roitti ajattelemasta, että yksin valtion toimin

saataisiin aikaan hyvä yhteiskunta, Niemelä

totesi Ajankohtainen Alkio -kirjansa julkista-

mistilaisuudessa.

Vaikka alkiolaista utopiaa voidaan aihees-

ta kritisoida konkretian puutteesta, löytyy

siitä myös hämmästyttävän paljon yhtymä-

kohtia nyky-Suomeen. Alkion tekstit ovat yli

sata vuotta vanhoinakin varsin ajankohtaisia

ja siten perehtymisen arvoisia.

Maalaisliittoa erotti 1900-luvun alussa

suhteessa moniin muihin vastaaviin euroop-

palaisiin puolueisiin yleispuoluesuuntauk-

sen korostaminen jo puolueen perustamis-

vaiheessa. Alkio vastusti luokkakeskeistä

ajattelutapaa ja katsoi, että maalaisliitolla

on oltava vastaukset koko yhteiskunnan

ongelmiin. Kenties tästä ideologisesta

valinnasta johtuen keskusta on onnistunut

pysymään suurena puolueena, vaikka yh-

teiskunnan rakennemuutos on jyllännyt jo

vuosikymmeniä.

Keskustaa on viime vuosina arvosteltu

oman aatteen ja linjan hämärtymisestä.

Ehdottaisin, että jokainen keskustalainen

kansanedustaja, puheenjohtajistoa myöten,

tutustuisi perusteellisesti Alkion kirjalliseen

tuotantoon.

Teksti: Jukka KoivulaKuvat: Keskustan ja maaseudun arkisto

santeri alkio 150 vuotta

7

Lähteet:Sivistys-uutiskirje, Mikael Palola: Pro gradu -tutkielma Santeri Alkion rakentumisesta Keskustan aatteellisena fundamenttina, Seppo Niemelä: Ajankohtainen Alkio, Suomenmaa, Wikipedia.

Alkio-aikajana:

1986 Avioituu opettajan Anna Augusta Faleniuksen kanssa

1906 Perustaa Etelä-Pohjanmaan nuor-suomalaisen maalaisliiton

1906 Perustaa sanomalehti Ilkan ja aloit-taa sen päätoimittajana

1907 Nousee eduskuntaan nuorsuoma-laisten ja nuorsuomalaisen maalais-liiton vaaliliitosta

1908 Etelä-Pohjanmaan nuorsuomalai-nen maalaisliitto ja Suomen maalais-väestön liitto yhdistyvät maalaislii-toksi

1908 Ehdolla vaaleissa tällä kertaa maalaisliiton ehdokkaana, putoaa eduskunnasta

1909 Palaa eduskuntaan maalaisliiton ehdokkaana ja istuu siellä vuoteen 1914

1917 Palaa jälleen kansanedustajaksi

1919–1920 Toimii sosiaali- ja terveysministerinä, säätää kieltolain

1922 Luopuu eduskunnasta

1929 Luopuu Ilkan päätoimittajuudesta

Tutustu myös Santeri Alkion teoksiin:Teerelän perhe (1887) Puukkojunkkarit – kuvauksia nyrkkivallan ajalta (1984)Kylistä, kodeista ja vainioilta – kertomuksia ja kuvaelmia (1894) Murtavia voimia (1896)

Jaakko Jaakonpoika (1913) Uusi aika (1914) Patriarkka (1916) Ihminen ja kansalainen (1919) Yhteiskunnallista ja valtiollista (1919) Maalaispolitiikkaa I–II (1919, 1921) Kootut teokset I–XIII (1919–1928)

Valitut teokset (1953)

Santeri Alkio raivaustöitä seuraamassa. Ilkan toimitus 1906.

santeri alkio 150 vuotta

8 9

Santeri Alkion patsas sijaitsee Laihialla.

Alkion juhlavuosi tarjoaa hyvän

sytykkeen paneutua “Laihian

profeetan” ajatuksiin. Moni

keskustalainen kokeneita

kansanedustajia myöten vetoaa alkiolai-

suuteen, mutta harva on syventynyt Alkion

ajatuksiin.

Santeri Alkio ei kirjoituksissaan määritel-

lyt yksiselitteistä poliittista ideologiaa, ismiä.

Tästä huolimatta hänen aatteellinen op-

pijärjestelmänsä oli kyllin vahva poliittisen

liikkeen tarpeisiin. Tietokirjailija, FT Seppo Niemelä on tiivistänyt Alkion ajattelun yti-

men näkemyksellisellä tavalla uudessa teok-

sessaan Ajankohtainen Alkio.

Niemelän mukaan on perusteltua luonneh-

tia Alkiota keskustan aatteelliseksi isäksi:

– Yhdessä Kyösti Kallion kanssa he antoivat

suunnan uudelle poliittiselle puolueelle.

Niemelä näkee alkiolaisen maalaisliiton

suomalaisuusliikkeen jatkeena. Alkio muok-

kasi nuorsuomalaisuudesta kansanpainok-

sen, jolla oli syvä sosiaalinen ja maaseudun

olot huomioiva ohjelma.

Sivistyskysymyksiin perehtynyt yhteiskunta-

tieteiden tohtori Risto Volanen yhtyy

Niemelän arvioon. Hänen mukaansa

Suomessa poliittisen keskustan aatteellinen

ydin rakentui kolmesta peruskivestä: J. V. Snellmanin kansallisesta sivistysliikkeestä,

Santeri Alkion nuorisoseuraliikkeestä sekä

ajan suurista luterilaisista herätysliikkeistä.

Vahva aatteellinen pohja on Volasen mie-

lestä ollut keskustan menestyksen salaisuus.

– Ensisijaisesti maaseudun välittömien ta-

loudellisten ja sosiaalisten tarpeiden varassa

syntyneet liikkeet ovat eri maissa elinkei-

norakenteen muutoksen myötä ehtyneet.

Suomessa keskustan jatkuva laaja kannatus

on tärkeältä osalta perustunut juuri päivän

tarpeita syvempään ja laajempaan aat-

teelliseen perustaan, josta on ammennettu

soveltaen vastauksia uusiin haasteisiin, Vo-

lanen tulkitsee.

Itseoppineen ajattelijan vahva visioSanteri Alkio oli itseoppinut kirjailija, kansan-

sivistäjä ja poliitikko. Hän sai käydä vain

kansakoulun, mutta tahto ja itsekasvatus

nostivat hänet yhdeksi aikakautensa tär-

keimmistä näkijöistä ja tekijöistä.

Alkion keskeisenä ajatuksena on ihmisen

tai ihmisyyden kehittyminen, jopa luonnon-

voimainen edistyspakko. Ihmisyyden kehitys

ei ole Alkiolle vain järjen ja tiedon asia, vaan

se koskettaa koko persoonaa. Kyse on sisällä

uinuvien reservien vapauttamisesta. Itsensä

sivistäminen on “parhaimpien ominaisuuk-

siemme kirkastamista ja huonoimpien kuo-

lettamista”, kuten Juha Kuisma on muotoil-

lut.

Inhimillinen edistys ei kuitenkaan tapahdu

ulkoa komentaen tai valtion mahtikäskyllä.

Ihmisyyden kehityksen edellytyksiä voidaan

toki parantaa yhteisön tai valtion toimesta.

Kasvamista voidaan herätellä ja tukea.

Inhimillisen elämänmuodon kehittyessä

myös yhteiskunta muuttuu. Volanen ko-

rostaa Alkion poikkeuksellista yhteiskunnal-

lista visiota. Useimmissa Euroopan maissa

maaseudusta ja talonpojista tuli konservatii-

visia monarkismin kannattajia. Toisin kävi

Suomessa.

– Alkion edistysusko ja sivistystahto merkit-

sivät voimakasta halua yhteiskunnan uudis-

tamiseen ja varoitusta asettua sitä vain vas-

tustamaan.

Alkion yhteiskuntafilosofia kattaa elämäna-

lueet luonnosta kansantalouteen, kasvatuk-

sesta köyhyyden torjumiseen ja ulottuu aina

Jumalan ja ihmisen suhteeseen.

Niemelä korostaa Alkion väkevän sanoman

kantavuutta: viesti on mitä ajankohtaisin,

mutta se vaatii jatkuvaa uutta tulkintaa. Var-

sinkin nyt, kun hyvinvointimme on uhattuna,

on Niemelän mielestä syytä paneutua hy-

vinvointiyhteiskuntamme perusteisiin.

Volasen mukaan alkiolaisuus on eu-

rooppalaisista aatteista jäljelle jäänyt tie

demokraattiseen tulevaisuuteen. Sosialismi

on jo kaatunut apatiaan ja oikeiston kapita-

lismi on kariutumassa hillittömyyteensä.

– Yhteiskunnallinen näkymme vastuullisesti

vapaiden ihmisten tasavallasta ei toteudu

luontaisesti vaan vaatii tietoista aatteel-

lista työtä ihmisyyden ja sivistyksen puolesta

kiusaamisen, vihapuheen, julmuuden ja

väkivallan malleja vastaan, muistuttaa Vo-

lanen.

Keskusta Alkion jalanjäljilläAlkion asema on keskustassa vaihdellut

Santeri Alkion syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Hänen visiollaan edistyksestä ja ihmisyyden toteutumisesta on edelleen kaikupohjaa.

vuosikymmenien kuluessa. Etenkin murros-

vaiheissa on palattu peruskysymyksiin.

Alkion merkitys oli keskeinen hänen oma-

na aikanaan ja sen jälkeen. Artturi Leinosen muistoruno osoittaa Alkion aseman aikansa

henkisenä johtajana:

Kaatui valtahonka Pohjan mailla /

Yhtä suurintaan on Suomi vailla /

Hiljaa painuu päät.

Risto Volanen muistelee, että liittyessään

puolueeseen syksyllä 1967 Alkio ei ollut aat-

teellisessa keskiössä.

– Hän tuntui silloin olevan jotenkin leppeästi

kunnioitettu hahmo, joka liitettiin usein Kerttu Saalastiin ja raittiusaatteeseen.

Volaselle ja hänen hengenheimolaisilleen

Alkio tarjosi väkevän vaihtoehdon vasem-

mistolaistuvassa ilmapiirissä. Sekä Niemelä

että Volanen korostavat, että 1960- ja

70-lukujen vihreässä aallossa Alkion kirjoista

pyyhittiin pölyt pois.

Vahvan alkiolaisen virityksen jälkeen viime

vuosikymmeninä keskustan oppi-isä on ollut

jälleen enemmän taka-alalla.

– Uuden nousun ja uusien voittojen jäl-

keen keskustan elämää on sitten kuitenkin

leimannut aatteellinen laiskuus näihin päiviin

asti. Toivottavasti puolueen kannatuskriisi ja

Alkion juhlavuosi tuovat tähän muutoksen,

Volanen toteaa.

Alkion tuntijoita on historian saatossa ol-

lut vain kourallinen ja vakavaa tutkimusta

hänen ajattelunsa perusteista on varsin

vähän. Silti “köyhän asia” ja “edistyksen lip-

pu” ovat laajasti tunnettuja iskusanoja.

– Alkion kantalauseisiin tiivistyy ajatuksia,

jotka koetaan omiksi tai oleellisiksi. Ne ovat

osa traditiota, johon liikkeen piirissä kas-

vetaan, muistuttaa Niemelä.

Volanen korostaa, että alkiolainen aate-

perinne elää sisällöllisesti vahvana keskus-

tassa. Esimerkiksi hän nostaa Oulun puolue-

kokouksessa hyväksytyn periaateohjelman,

joka heti alussa esittää ytimekkäästi perus-

asiat.

Onko keskusta edelleen kansanliike?Alkio korosti, että puolueiden ei pidä keskit-

tyä vain politiikan elämänpiiriin. Niemelän

mukaan Alkion suuria oivalluksia oli osal-

listuvan demokratian, hänen aikanaan eri-

tyisesti maalaisliiton kyläkuntatoiminnan, ja

edustuksellisen demokratian saumaton yh-

distäminen.

Puolueet ovat vuosikymmenten saatossa

kuitenkin keskittyneet yhä enemmän poliit-

tiseen sfääriin ja osin vetäytyneet kansalais-

yhteiskunnasta. Niemelä näkee kehityksen

hyvät ja huonot puolet.

– Kansalaisjärjestöt ja -liikkeet ovat erit-

täin tärkeitä, mutta historian kuluessa on

osoittautunut suorastaan vaaralliseksi, ellei

niillä ole selkeää yhteyttä edustukselliseen

demokratiaan ja tosiasialliseen päätöksen-

tekoon.

santeri alkio 150 vuotta

Keskustan asema kansanliikkeenä on toh-

torien mielestä nykyisellään horjuva.

– Elävää paikallisuutta ei keskustassa enää

juurikaan ole, mikä on mielestäni tärkein

taustasyy sen viime vaaleissa kokemaan

romahdukseen. Ihmiset ovat näihin päiviin

kokeneet, että heidät otetaan liikkeessä

vakavasti. Kun se kokemus heikkenee,

rankaisu on kova, Niemelä toteaa.

Volanen yhtyy tähän näkemykseen, mutta

korostaa puoluekokouksen merkitystä:

– Esimerkiksi keskustan puoluekokous on

jatkuvasti vahva yhteisöä muodostava,

aatetta vahvistava tapahtuma. Paikallista-

solla ja puolueen järjestötoiminnassa tämä

puoli on kuitenkin tasaisesti heikentynyt ja

seuraukset ovat näkyvissä.

Alkiolaisuus tarjoaa keskustalle sekä

väkevän yhteiskuntavision että keinoja sen

saavuttamiseksi. Pahimpaan aatenälkään

kannattaa lukea Niemelän uusi teos. Sen

pohjalta on hedelmällistä pohtia, miten ih-

misyyttä ja sen edellytyksiä tänä päivänä

toteutetaan.

Teksti: Hannu SavolainenKuvat: Keskustan ja maaseudun arkisto

Kirjoittaja työskentelee tutkijana

Ajatuspaja e2:ssa.

Santeri Alkio 40-vuotiaana.

Kaatui valtahonka Pohjan mailla / Yhtä suurintaan on Suomi vailla /

Hiljaa painuu päät.- Artturi Leinonen

Valtahonganhumina

kuuluuyhä “

“

9

10 11

santeri alkio 150 vuotta

Suuri tuntemattomuusSanteri Alkio on tämän päivän nuorille suuri

tuntemattomuus. Valtaosa nuorista on hädin

tuskin kuullutkaan hänestä. Neulan löytämi-

nen heinäsuovasta lienee puolestaan hel-

pompaa kuin sellaisen satunnaisen nuoren

kohtaaminen, joka olisi omakohtaisesti pe-

rehtynyt Alkion ajatuksiin.

Edes Alkion merkittävää maalaisrealistista

kaunokirjallista tuotantoa ei enää tunneta

järin hyvin. Sen sijaan monet Alkion aikalaisis-

ta, kuten vaikkapa Juhani Aho, Minna

Canth, Ilmari Kianto, Eino Leino ja L. Onerva

ovat yhä verrattain tuttuja nimiä myös kirjal-

lisuutta vähemmän seuraaville suomalaisille.

Kaikesta huolimatta on yksi taho, jossa

Alkion perintöä vaalitaan herkeämättä.

Keskustan nuoren polven vaikuttajien suusta

tipahtelee tasaisen varmaan tahtiin yleviä

määritelmiä, kun kysyn heiltä mitä Alkiosta

tulee ensimmäiseksi mieleen: edistyksellisyys,

sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kriittinen

ajattelija, yhteiskuntaradikaali, ajattomuus,

kauaskatseisuus ja politiikan eettisyys. Alkion

vahva leimautuminen keskustaan lieneekin

osasyynä siihen, että hänen kaunokirjalliset

ansionsa ovat kovaa vauhtia painumassa

unholaan.

Keskustan nuori varapuheenjohtaja,

kansanedustaja Annika Saarikko, keskusta-

nuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen ja Kes-

kustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Petri Honkonen kuuluvat siihen nuorten vähem-

mistöön, jotka ovat toden teolla Alkionsa

lukeneet. Heti haastattelun alkuhetkistä läh-

tien on selvää, että nämä keskustan aktiivi-

nuoret tietävät mistä on kyse, kun puhutaan

Santeri Alkiosta.

Ajaton viesti sadan vuoden takaaHaluan selvittää, onko keskustan aatteellisen

oppi-isän noin 100 vuotta vanhoilla pohdin-

noilla kaikupintaa tämän päivän Suomeen.

Vai joutavatko alkiolaiset ajatukset jo histo-

rian romukoppaan? Kurvinen vakuuttaa,

että Alkion humanistinen ja inhimillinen viesti

toimii erinomaisesti tänäkin päivänä.

– Alkio korosti, että heikoimmista täytyy

pitää huolta. Mikäpä voisi olla ajankoh-

taisempaa kuin vahva viesti syrjäytymiseen

ja henkiseen pahoinvointiin puuttumisesta,

kysyy Kurvinen.

Myös Saarikko ja Honkonen uskovat,

että Alkion sanomasta löytyy edelleen

käyttövoimaa. Saarikon mielestä Alkion

sanomaa pohdiskelemalla voi myös

ymmärtää, miksi keskusta on säilynyt elinvoi-

maisena poliittisena liikkeenä jo yli 100 vuo-

den ajan.

– Alkion viestin ajattomuus ja tuoreus

puhuttelee ainakin minua vahvasti. Hänen

ajatuksissaan kiteytyy monia keskustalle

tärkeitä asioita, kuten kestävä luontosuhde,

vähäosaisista huolehtiminen, ylisukupolvi-

suus ja omatoimisuus, innostuu Saarikko luet-

telemaan Alkion ydinviestiä.

Kunkin sukupolven on peilattava Alkion

ajatuksia omaan aikakauteensa. Alkion sa-

nomisia ei pidä tulkita kirjaimellisesti, vaan

syvällisesti ja ottamalla huomioon ne muu-

tokset, joita maailmassa ja ihmisten elinta-

voissa on tapahtunut viimeisen 100 vuoden

aikana.

– Jokainen on oman aikansa lapsi ja

tällaisena myös Alkio pitää nähdä, muistut-

taa Honkonen.

Kriittinen ajattelu keskiöön

Kurvisen mukaan keskustan pitää ottaa

enemmän opikseen Alkion tavasta pohtia

asioita analyyttisesti. Vaikka Alkio ei käy-

nytkään korkeakouluja, oli hän kuitenkin

mieleltään pohdiskeleva. Alkion kaltainen

itseoppinut filosofi ei itse olisi tyytynyt pelkkiin

löyhiin populistisiin iskulauseisiin.

Kurvinen näkisi mielellään, että keskus-

taan liitettäisiin taas voimakkaammin sel-

laisia mielikuvia kuin uudistusmielisyys ja

edistyksellisyys, jollaisena keskusta tunnettiin

Alkion aikakaudella.

– Keskusta voi toki käyttää esimerkiksi

hallituksen järjetöntä kuntapolitiikkaa kri-

tisoidessaan ihmisiä herätteleviä iskulau-

seita, kuten ”ei pakkoliitoksille” tai “ei keskit-

tämiselle”. Tämä toimii tiettyyn pisteeseen

saakka, mutta kyllä tähän tarvitaan rinnalle

myös älyllisen pohdiskelun kestäviä syväl-

lisiä perusteluita ja oman vaihtoehdon ker-

tomista. Muuten vaarana on ei-liikkeeksi lei-

mautuminen. Näitä seikkoja Alkio varmasti

peräänkuuluttaisi tällä hetkellä, uskoo Kur-

vinen.

Kurvisen tapaan Honkonenkin korostaa

Alkion yhteiskuntakriittistä, mutta samalla

yhteiskuntaa vahvasti uudistavaa otetta.

Hänen mukaansa nuoret ja opiskelijat voisi-

vat ottaa Alkiolta opikseen moniulotteisen ja

laaja-alaisen ajattelutavan. Alkiolla oli myös

rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevat totuu-

det.

– Harva uskaltaa enää tänään käyttää

sanansäiläänsä sillä tavalla, kuten Alkio teki

haastaessaan kapitalismin ja materialis-

miin perustuvan elämäntavan. Vastaavalla

tavalla nytkin tarvitaan rohkeutta kyseen-

alaistaa yksiulotteinen taloustieteellinen to-

tuus, maailmankuva jossa kaikki tehdään

rahan ehdoilla. Myös laitostunut ja paikoil-

leen juuttunut yhteiskuntapolitiikka kaipaa

tuuletusta, linjaa Honkonen.

Paluu alkiolaisen politiikan juurilleSaarikko toivoo, että Alkion sanoma olisi kes-

kustalaisille muutakin kuin pelkkiä juhlapu-

heiden fraaseja. Sitä onko jokin yksittäinen

keskustan teko tai kampanja alkiolaisen

politiikan mukaista vai ei, on silti tavattoman

vaikea määritellä. Alkion vaikutus näkyy

Saarikon mukaan päivän politiikan sijaan

ennen kaikkea keskustalaisuuden aatteel-

lisena pohjavireenä. Alkiolle oli Saarikon

mielestä leimallista, että hän korosti oikeaksi

kokemiaan asioita tunteella.

– Alkio varmaankin kertoisi keskustan nyky-

johdolle lähettämässään viestissä, että olkaa

rohkeampia ja panostakaa nuoriin. Hän

myös luultavasti ihmettelisi, miksi kansakunta

on päästetty tällaiseen rappiotilaan. Hän

haluaisi taatusti puuttua voimallisesti päihtei-

den käytön, erityisesti alkoholin aiheuttamiin

kipeisiin ongelmiin, syyllistymättä kuitenkaan

moraalisaarnaamiseen, arvelee Saarikko.

Keskustan viime vuosien politiikka ei saa

Kurviselta kovinkaan kummoista arvosanaa

alkiolaisuuden opinnäytteenä. Hän tosin

muistuttaa, että myös keskustan 2000-luvun

valtavuosinaan harjoittamalla toimintata-

valla – pragmaattisella asialinjalla – on

vankka historiallinen perinne, vaikka se ei

alkiolaisuutta edustakaan. Kurvinen kertoo

viime vuosien keskustan muistuttaneen eri-

tyisesti presidentti Kyösti Kallion toimintata-

paa, jossa pragmaattisuus ja sovittelevuus

olivat keskiössä.

Kurvisen mukaan alkiolaiset arvot eivät

sinänsä ole kadonneet mihinkään keskus-

tasta. Arvojen päälle on vain tullut monen-

moisia rönsyjä ja pintakuohua, jolloin olen-

nainen osa keskustan viestistä on päässyt

hämärtymään. Keskustanuorten johtaja ha-

luaa, että puolue nostaa näkyvämmin arvo-

jaan esiin ja myös puolustaa jämäkästi niitä.

– Uskon, että vahvempi noja alkiolaiseen

sanomaan olisi voinut tuoda paremman

eduskuntavaalituloksen. Emme olisi nyt vält-

tämättä oppositiossa. Keskustan tulee pitää

tiukemmin ja kuuluvammin kiinni kannatta-

jiensa tärkeäksi kokemista arvoista ja peri-

aatteista, analysoi Kurvinen.

Alkio lyömäaseenaAlkiota käytetään helposti keskustan sisäisen

valtataistelun aseena. Kun joku haluaa kri-

tisoida keskustan poliittisia tavoitteita, voi

hän heittää helpon leimakirveen ja syyttää

Alkion perinnön unohtamisesta.

Saarikko sanoo tunnistavansa tämän il-

miön ja myös kohdanneensa sitä toimies-

saan puolueen varapuheenjohtajana. Kri-

tiikkiä on tietysti lupa esittää ja niin pitääkin

tehdä, jos päätökset eivät miellytä. On myös

tärkeää, että Alkion aatteellisiin visioihin ja

ajatuksiin palataan säännöllisesti, jotta niitä

voidaan päivittää ajan tasalle.

– Ylipäätänsä on vähän hassua käyttää

lyömäaseena sanoja, jotka ovat kaikuneet

ilmoille kauan ennen nykytoimijoiden syn-

tymää. Helposti myös käy niin, että Alkion

sanoista poimitaan vain omaan tarkoituk-

seen sopivat iskulauseet ja unohdetaan ne

näkemykset, jotka eivät tue omaa väitettä.

Parempi olisi etsiä perustelut omasta ajasta

eikä niinkään turvautua oppi-isien fraaseihin,

pohtii Saarikko.

Myös Honkonen haluaa korostaa kun-

nollista tutustumista Alkion ajatuksiin, jotta

aateisän siteeraukset eivät jäisi irrallisiksi ko-

rulauseiksi. Sisällöltään merkityksettömien

sanontojen viljeleminen ei tee kunniaa alkio-

laisen aateperinnön vaalimiselle. Parhaiten

Honkosen mielestä Alkion ajatteluun pää-

see käsiksi hänen kaunokirjallisten teostensa

kautta, joita on saatavilla kirjastoista ja anti-

kvariaateista.

– Lukekaa mitä Alkio on sanonut ja miet-

tikää sitten, miten hänen viestinsä heijas-

tuu tähän päivään ennen kuin tukeudutte

Alkion ajatuksiin. Sitä ei myöskään voi lii-

aksi korostaa, että jokaisen sukupolven on

aina sovellettava keskusta-aatteen oppeja

oman aikakautensa silmin, päättää Honko-

nen.

Teksti: Tuomas Vanhanen

Nuorten keskustavaikuttajien lempiteokset Alkion tuotannosta

Petri Honkonen: Yhdistelmänä Puukkojunkkarit ja Murtavia voimia. Kokonaisuutena nämä kaksi kirjaa kertovat tarinan ihmisenä kasvamisesta. Jokainen voi kasvaa henkisesti ja muuttaa elämänsä suunnan paremmaksi.

Antti Kurvinen: Puukkojunkkarit. Romaani kuvaa hyvin nuorten syrjäytymistä ja sen millaista terroria seuraa siitä, kun nuori sukupolvi vaipuu näköalattomuuteen. Annika Saarikko: Uusi aika. Edistyksellisyyden lippu liehuu tässä

teoksessa uljaana.

Petri Honkonen

Annika Saarikko

Antti Kurvinen

VakavanhaAlkio,

näkijäiänikuinen

Santeri Alkion syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Mitä nuoret keskustavaikuttajat ymmärtävät alkiolaisuudella? Onko Alkiolla muka ylipäätänsä jotain sanottavaa tämän päivän nuorille?

12 13

”Kielitaidon avulla me voimme lainata ja lai-

naamme ulkomailta kaikki uloskuluneet aatteet.

Ulkomaista luottoa käyt-täen me lainaamme sieltä uusimmat Pariisin muo-

tien mukaiset vaatteet. Ja olemme sivistyskansa!”

YV (1911)

Nuoren Keskustan toimitus poimi ajankohtaisimpia paloja Santeri Alkion

kirjoituksista.

santeri alkio 150 vuotta

Nytpuhuu

SanteriAlkio!

Santeri Alkio työpöytänsä ääressä.

”Teollisuus tuottaa tärkeitä elämän kult-tuurivälineitä, maaemo tuottaa elämän vält-

tämättömät elinehdot.”Ilkka 28.1.1913

”Kapitalisti kyllä voi suosia pienenviljelys-tä yhteiskunnallisena olojen järjestäjänä,

mutta ei suinkaan omana elinkeinonaan.”

MP 1 (1917)

”Sosialismi on sellai-nen maailmanliike, jota ei vastusteta millään muulla kuin käytännöl-

lisellä kilpailulla.”MP 1 (1917)

”Kansantaloudessa vallitsevat aina

samat lait kuin yksityis-taloudessakin. Jos jonkun

kansan kulutus on suurempi kuin tuotanto, menee talous

rappiotilaa kohti.”YV (1911)

”Minä kyllä olen puolestani niitä, jotka suosivat

kansainvälistä elin-keinovapautta, mutta elinkeinovapautta, ei keinotteluvapautta.”Valtiopäiväin pöytäkirja 28.3.1913

”Kotimainen työ! Koska me suomalaiset

opimme käsittämään, että tämä on teon-sana eikä

vain laatu-sana?”Ilkka 10.5.1913

”Jokainen koti on maailman keskipiste.”

NE (1905)

”Kaiken kasvatuk-

sen tuli tarkoittaa ihmisen tekemistä paremmaksi kuin

mitä hän lähempänä luonnontilaa olles-

saan on.”IK

”Ihmisyyden kannalta kat-soen on meillä

aina ollut syytä etsiä ystävyyt-tä, veljeyttä ja sopusointua.”

Pyrkijä 6/1899.

”Jokaisella maalla on sellainen sosialidemo-

kratia kuin sen porvaristo ansaitsee.”

Valtioneuvoston pöytäkirja 12.7.1918

”Sosialisteille osuustoiminta on vain taistelukeino, maalaisliittolai-sille tarkoitus-perä. Siinä ero.”

Ilkka 1.2.1917

”Maalaisliitto on aina ollut keskustapuo-lue ja sellaisenaan

pyrkinyt suorittamaan tehtävänsä tähän saakka verraten onnistuneesti.”

Ilkka 25.10.1918

”Järki-ihmiseltä kysytään ennen kaikkea itsenäistä arvostelua. Se on kaiken sivistystyön päämäärä.”

MP 1 (1917)

”Ne ovat teot, jotka poistavat vieraantu-misen, luokkarajat ja puolueriidat.”

Ilkka 15.11.1910

12 13

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä käynnistyi Suomen 12.

tasavallan presidentin kuusi-vuotinen toimikausi.

Espoolainen varatuomari, kokoomustaustainen

Sauli Niinistö voitti presidentin-vaalien toisella kierroksella

selvin lukemin vihreiden Pekka Haaviston.

14 15

Suomipresidentinvaalienjälkeen

Keskustan Paavo Väyrynen oli hävin-

nyt tiukan kamppailun jälkeen

vaalien ensimmäisellä kierroksella

Haavistolle. Lähdin ottamaan

selvää, miksi vaaleissa kävi niin kuin kävi.

Entä mikä on poliittinen tilanne vaalien jäl-

keen?

Sauli Niinistön valinta oli tuskin kenelle-

kään yllätys. Niinistö johti kaikkia mahdollisia

mielipidemittauksia sen jälkeen, kun hän

kuusi vuotta sitten hävisi niukasti Tarja Ha-loselle presidentinvaalien toisella kierroksel-

la. Noista vaaleista käynnistyi kokoomuksen

ja Niinistön nousukiito, joka on huipentunut

viimeisen vuoden aikana kokoomuksen

nousuun päähallitus- ja nyt myös president-

tipuolueeksi.

Ennen presidentinvaaleja olennaisin kysy-

mys kuului, saako Niinistö tarvittavat puolet

äänistä jo vaalien ensimmäisellä kierroksella.

Vaalitaiston alettua selvisi nopeasti, että

näemme toisen kierroksen. Paavo Väyrynen

ja Pekka Haavisto nousivat kamppailemaan

paikasta ratkaisevalle kierrokselle. Vaa-

lien viisi muuta ehdokasta jäivät heti alku-

vaiheessa kolmen pääehdokkaan jalkoihin.

Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen Paavo Väyrynen tuli, näki ja voitti; ainakin

aseman yhtenä johtavista keskustapolii-

tikoista. Väyrynen teki presidentinvaaleissa

yhden Suomen poliittisen historian nousujoh-

teisimmista kampanjoista. Vielä loppuke-

sästä alle kymmenen prosenttia keskustan

kannattajista ja alle prosentti kaikista suoma-

laisista oli valmiita äänestämään Väyrystä.

Itseluottamusta uhkunut Väyrynen kuitenkin

ilmoitti, että tulette vielä ällistymään. Toden

totta tulimme. Ahkeraan Suomen kiertä-

miseen ja painavaan poliittisen sanomaan

perustunut kampanjointi lähti aktiivisesti liik-

keelle, saaden keskustaväen heräämään

horrostilasta. Mukaan lähti ennen kaikkea

suuri joukko nuoria, innostuen Paavon ih-

miskuntapolitiikan teeseistä.

Väyrysen nousujohteinen kampanja joh-

ti lopulta 17,5 prosentin kannatukseen.

Väyrynen jäi vain noin prosenttiyksikön ver-

ran Haaviston taakse. Tämä oli varsin har-

mittava asia Paavon itsensä ja koko keskus-

taliikkeen kannalta. Yhtä kaikki, Väyrysen

esimerkillisen työn myötä keskusta palasi

puolueena suvantovaiheen jälkeen jälleen

uskottavaksi vaihtoehdoksi.

Väyrynen nappasi hyvästä tuloksesta ja

keskustan noususta myös sulan hattuunsa.

Seuraavaksi Paavo kokeilee kannuksiaan

pyrkimällä keskustan puheenjohtajaksi. Teko

on rohkea. Talonpoikaisen perinteen, joka

on keskustalaisille tärkeää, mukaan vanha

isäntä palaa tilanhoitajaksi vain poikkeus-

tapauksessa. Rovaniemen puoluekokous-

väen päätettäväksi jää, onko nyt tällainen

tilanne.

Arvokeskeisyys nousussaPresidentinvaalit on henkilövaali. Vaalien tu-

los viestii kuitenkin siitä muutoksesta, joka on

tapahtumassa poliittisessa kulttuurissamme.

Perinteisen vasemmisto-oikeisto – jaottelun

tilalle ovat nousemassa yhä vahvemmin ar-

vokysymyksiin perustuvat poliittiset jaot.

Presidentinvaaleista on tehtävissä kaksi ha-

vaintoa, jotka kertovat tästä. Ensinäkin po-

liittisen vasemmiston, SDP ja vasemmistoliit-

to, ehdokkaiden yhteenlaskettu kannatus

oli näissä vaaleissa vain noin 12 prosenttia.

Emme ole nähneet vastaavaa sukellusta

itsenäisen Suomen historian aikana. Eh-

dokkaan vasemmistolaisuus ei ole enää riit-

tävää peruste äänestyspäätöstä tehdessä,

mitä se oli vielä viime vuosiin asti.

Toinen keskeinen havainto liittyy Haavis-

to-ilmiöön. Avoimen homoseksuaalinen,

arvoliberaali ehdokas oli näissä vaaleissa

raja-aitoja murtava tekijä. Talouskriisin ko-

ventamassa arvojen ilmapiirissä Pekka

Haavisto antoi toivoa avoimemmasta ja mo-

niarvoisemmasta Suomesta. Haaviston me-

nestys perustui pitkälti tähän kysymykseen,

mitenkään hänen asiaosaamistaan vähek-

symättä.

Kuuden vuoden kuuliaisuus – vai ei?Presidentin valtaoikeudet kaventuivat jäl-

leen uuden presidentin toimikauden alet-

tua. Presidentillä on kuitenkin edelleen

merkittävää ulko- ja turvallisuuspoliittista

valtaa. Tältä kantilta katsottuna presidentin-

vaalit oli lohduttavaa mutta samalla tylsää

seurattavaa. Kukaan ehdokas ei esiintynyt

Suomen ulkopoliittisen linjan uudistajana.

Ainoastaan Väyrynen erottautui muista

painottamalla tarvetta vahvemmalle glo-

balisaatiopolitiikalle.

Sauli Niinistö on flirttailut vuosien saatossa

Nato-jäsenyyden ja tiiviimmän euroop-

palaisen puolustusyhteistyön kanssa. Presi-

dentinvaalien alla hän kuitenkin esiintyi

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkän

linjan jatkajana. Odotettavissa ei ole suuria

muutoksia Halosen kauteen verrattuna. Suu-

rimmat erot ovat mitä luultavimmin paino-

tuksissa.

Tähän liittyy toisaalta melkoinen para-

doksi. Jokainen meistä ymmärtää Halosen

ja Niinistön melko erilaisiksi poliitikoiksi. Mitä

se kertoo poliittisesta kulttuuristamme, ettei

vaihdoksen myötä ole odotettavissa suuria

muutoksia? On turha ihmetellä, mikäli ih-

miset eivät usko politiikan vaikutusmahdol-

lisuuksiin.

Oma jännityksensä kohdistuu myös siihen,

että kokoomustaustaisen presidentin lisäksi

maatamme hallitsee kokoomusjohtoinen

hallitus. On mielenkiintoista seurata, miten

puolue hyödyntää hegemonia-asemaansa.

Keskustan kannalta tilanne on kutkuttava.

Puolue on presidentinvaalien jäljiltä nou-

sukiidossa. Samalla keskusta on terästänyt

otettaan oppositiopolitiikan saralla. Katse

kääntyy kohti kokoomusta ja sen hegemoni-

sen aseman haastamista. Samalla on pidet-

tävä kuitenkin muistissa presidentinvaalien

antama opetus arvokeskeisen yhteiskunnan

noususta. Puolueen on osattava asemoitua

myös tähän kehityskulkuun.

Teksti: Markus YlimaaKuvat: Ehdokkaiden kotisivut

Myös Pekka Haavisto teki hienon kampanjan.

Paavo Väyrynen viihtyi kampanjan aikana kansan parissa.

Suomen tasavallan presidentti, Sauli Niinistö.

16 17

Teollisen yhteiskunnan aikana poliit-

tisiin puolueisiin kuuluminen ja ää-

nestyskäyttäytyminen olivat vahvasti

sidoksissa sosiaaliseen luokkaan. Ra-

jallinen tiedonsaanti ja luokkayhteiskunnan

rakenteet ylläpitivät lähipiiriltä omaksut-

tuja arvoja ja asenteita. Nykyään tilanne on

toinen. Elämme tietoa tulvivassa postmo-

dernissa yhteiskunnassa, jossa viestintäväli-

neillä on yhä suurempi merkitys ja sosiaali-

sten yhteisöjen muodostuminen pohjautuu

pitkälti elämäntyyliin. Yksilöllistä identiteettiä

rakennetaan pienistä osasista, mutta sa-

malla yhteisöllisyyden tarve kasvaa nope-

asti muuttuvassa maailmassa.

Yhteiskunnan muutoksella on ollut

merkittävä vaikutus myös politiikkaan. Ää-

nestyskäyttäytymistä ja puoluekannan

valintaa ohjaa pikemminkin samaistuttava

identiteetti kuin lompakon paksuus tai ase-

ma työpaikalla.

Brändi on tunnettaBrändi ei ole logo tai slogan, eikä “hokkus

pokkus”-temppu, joka voidaan vetäistä

hihasta tai tilata mainostoimistosta. Brändi

on kuin mielikuvapalapeli, joka muodos-

tuu erilaisten kontaktien summana. Pala-

pelin palat voivat muodostua esimerkiksi

lehtijutun, tapahtumamainoksen ja hen-

kilökohtaisen kokemuksen perusteella. Kun

riittävän suuri ryhmä näkee palapelissä sa-

manlaisen kuvan, voidaan brändin katsoa

olevan olemassa.

Yhteisön tai järjestön brändäämiseen

vaikuttaa koko organisaation ja sen jäsen-

ten toiminta. Brändityön avulla voimme

löytää ne ominaisuudet, jotka yhdistävät

keskustanuoria ja tekevät meistä ainut-

laatuisen suhteessa muihin. Yhteisen iden-

titeetin, eli tavoitemielikuvan määrittämisen

avulla järjestöt ja yksittäiset toimijat voivat

tehdä konkreettisia tekoja, jotka muuttavat

imagoamme haluttuun suuntaan.

Imagon rakentaminen on koko organi-

saation läpileikkaavaa, pitkäjänteistä työtä,

joka perustuu keskustanuorten aitoihin, ole-

massa oleviin vahvuuksiin. Brändityön avulla

voimme vahvistaa näitä piirteitä, viestiä

niistä selkeämmin ja sitä kautta vaikuttaa

keskustanuoriin liitettäviin mielikuviin. Hyvä

brändi herättää ihmisissä positiivisia tunteita.

Keskustanuoriabrändätään–muttamiksi?

Vuoden alussa käyntiin polkaistu brändityö on herättänyt keskustanuorten parissa sekä kiinnostusta että kritiikkiä. Joku on innostunut pohtimaan nuorkeskustalaisen identiteetin syvintä olemusta ja toinen taas ihmetellyt, että “mihin brändityötä edes tarvitaan, politiikkaahan tänne

on tultu tekemään”. Imagon kehittäminen ja poliittinen vaikutustyö eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään. Molemmille on paikkansa keskustanuorissa.

Nuorkeskustalaistaidentiteettiäetsimässä

Brändityöhön on workshoppien ja webropol-kyselyjen kautta

osallistunut jo pitkästi toistasataa keskustanuorta. Työskente-

lyn tuloksena on syntynyt tukku analyyttisiä pohdintoja

nuorkeskustalaisuudesta sekä toistakymmentä omanlaistaan

prioriteettipyramidia, joissa identiteetin osasia ryhmiteltiin tär-

keysjärjestykseen. Vastausten ja pyramidien kirjosta on nous-

sut selkeästi esiin muutama ainutlaatuinen piirre, jotka määrit-

televät nuorkeskustalaista identiteettiä.

Keskustanuoret koettiin osallisuuden, oppimisen ja vaikut-

tamisen mahdollisuuksia tarjoavaksi lämminhenkiseksi poru-

kaksi. Siitä kiteytyi identiteetin ydin: keskustanuoret on välit-

tävä yhteisö.

Brändi-identiteetti jaettiin viiteen osaan: “Kohtuullinen

elämäntapa”, “Aktiivinen toiminta”, “Lämminhenkinen poruk-

Mihinbrändäystätarvitaan?

1. Tunteiden herättäminen. Poliittinen toiminta tuntuu monestanuo-resta etäiseltä ja tylsältä. Brändityön avulla keskustanuorista voidaan kiteyttää esiin parhaat puolet ja herättää nuorissa tunteita, jotka saavat aikaan toimintaa.

2. Tietotulvassa erottuminen. Vahvan brändin rakentamiseksi tarvitaan yhteistä näkemystä ja koordinaa-tiota viestintään. Brändi on olemassa sitten, kun riittävän suuri ryhmä näkee asian samoin.

3. Vetovoiman kasvattaminen. Brändityö lisää yhteisön vetovoimaa sekä vahvistaa jäsentensä iden-titeettiä ja itsetuntoa. Vahva brändi vetää puoleensa.

“Äänestyskäyttäytymistä

ja puoluekannan valintaa ohjaa pikemminkin

samaistuttava identiteetti kuin lompakon paksuus tai asema työpaikalla.

“

ka”, “Väylä vaikuttaa” ja “Mahdollisuus oppia ja kasvaa”. Ominai-

suudet kuvaavat keskustanuorten ainutlaatuisia piirteitä, arvoja ja

toimintatapoja, jotka erottuvat massasta ja ovat se mitä meillä on

tarjota. Niitä käytetään sisäisinä merkkipaaluina esimerkiksi pohdit-

taessa millaista toimintaa meillä tulisi olla, mitä haluamme koulutuk-

sessa korostaa ja millaista viestintää haluamme tehdä. Identiteetti

tulisi nähdä kokonaisuutena, viitenä ominaisuutena, jotka yhdessä

määrittelevät keskustanuoret “välittävänä yhteisönä”.

Seuraavaksi identiteetin elementit avataan konkreettisiksi lau-

seiksi ja esimerkeiksi, miten nämä ominaisuudet toiminnassamme

näkyvät. Brändityön pohjalta uudistetaan myös keskustanuorten

viestintämateriaalit ja toteutetaan työkalupakki toimenpiteiden

käytäntöön viemiseksi. Siitä se työ sitten varsinaisesti alkaa.

Teksti: Mari Mäki

Kirjoittaja opiskelee markkinointia Lapin yliopistossa, työskentelee mainosalalla ja johtaa brändityötä keskustanuorten liittohallituksen jäsenenä.

välittäväyhteisö

lämminhenkinenporukka

väylävaikuttaa

aktiivinentoiminta

kohtuullinenelämäntapa

mahdollisuusoppiajakasvaa

ihmisenä kasvaminen

politiikan akatemia

sydämensivistys

elää varojensa mukaan

lähiruoka

vastuun kantaminen

kampanjointi

osallistuminen

yhteenkuuluvuus

toisistahuolehtiminen

solidaarisuus

ohjelmatyö

vaikuttajaverkosto

tukeatekemiseen

18 19

AnnieLööf,Ruotsin

keskustapuolueenpelastaja?

Annie Lööf vietti lapsuutensa ja var-

haisnuoruutensa pienessä Mara-

mön kylässä Smålannin maakun-

nassa. Hänen perheeseensä

kuuluivat kaksi siskoa, maanviljelyn ja met-

sänhoidon parissa työskentelevät vanhem-

mat sekä isovanhemmat isän puolelta.

– Kasvuani leimasivat turvallisuus, vapaus

ja kestävät arvot – ihan niin kuin keskusta-

puoluetta, Lööf kuvaa lapsuuttaan.

Vaikka valtaosa nuoren Annien ajasta kului

jalkapallon parissa, oli hän jo nuorena kiin-

nostunut yhteiskunnallisista asioista ja aktii-

vinen oppilaskuntatoimija. Lukiossa Annie

valitsi yhteiskunnallisesti suuntautuneen lin-

jan ja tilasi abivuonna luettavakseen kaik-

kien puolueiden periaateohjelmat. Keskus-

tapuolueen arvot tuntuivat sopivimmilta.

– Se oli ainoa liberaalipuolue, jossa yhdis-

tyi sekä kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka

että yrittäjyys, Lööf muistelee vuonna 2001

tapahtunutta puoluevalintaansa.

Ennen kuin Lööf vuonna 2006 valittiin en-

simmäistä kertaa eduskuntaan, hän oli jo

ehtinyt toimia muun muassa nykyisen ko-

tikuntansa Värnamon kunnallispolitiikassa

ja Ruotsin keskustanuorten varapuheenjoh-

tajana, saanut stipendin kansainvälisen rau-

han ja ympäristökysymysten parissa osoit-

tamastaan aktiivisuudesta sekä aloittanut

oikeustieteen opinnot Lundin yliopistossa.

Taistelua äänikynnystä vastaanRuotsin keskustapuolueen kannatuskäyrä on

ollut laskusuuntainen vaali toisensa jälkeen.

Vielä vuonna 1973 järjestetyissä vaaleissa

puolue sai yli 25 prosentin kannatuksen,

mutta nykyään se taistelee reilun kuuden

prosentin kannatuksellaan neljän prosentin

äänikynnystä ja valtiopäiviltä putoamista

vastaan. Samaan aikaan kun keskusta-

puolueen kannatus on pudonnut, ovat

moderaatit (kokoomusta vastaava puolue)

nostaneet kannatuksensa 11,5 prosentin sy-

vänteestä 30,1 prosenttiin.

Keskustan ja moderaattien kannatus sataa

kuitenkin samaan laariin, sillä puolueet kam-

panjoivat nykyisin vaaleissa porvaripuoluei-

den yhteisessä Allianssissa. Tuore puheen-

johtaja näkee Ruotsin poliittisessa kentässä

tapahtuneen blokkiutumisen positiivisena

muutoksena: porvariallianssin ansiosta kes-

kustapuolue on saanut mahdollisuuden to-

teuttaa politiikkaansa hallituksessa.

Samalla puheenjohtaja kuitenkin myöntää,

että pienen puolueen kasvu osana suurta

hallituskoalitiota on vaikeaa. Keskustapuo-

lueen täytyy olla idearikas ja terävä, mutta

samaan aikaan vastuunkantaja hallitukses-

sa.

Annie Lööf uskoo, että puolueen tulevai-

suus pohjautuu ideologiseen kehittymiseen

ja uskottavaan politiikkaan esimerkiksi tal-

ouden ja hyvinvoinnin alueilla.

– Kyse ei ole puolueen omasta asiasta

vaan siitä, että Ruotsi tarvitsee tarmokkaan

ja vahvan keskustapuolueen poliittisella

kentällään. Meidän tulee olla selkeä, vi-

sionäärinen ja liberaali voima ruotsalaisessa

politiikassa, Lööf visioi.

Puolue pyrkii selkeästi profiloitumaan myös

ympäristökysymyksiin. Heti valintansa jälkeen

tuore puheenjohtaja kuulutti, että keskusta-

puolue haluaa olla, ei vain porvariallianssin,

vaan koko Ruotsin vihreä ääni.

Ympäristö ja liberaaliusAnnie Lööfin valinta puheenjohtajaksi

tarkoitti sitä, että hän aloitti syyskuun lopussa

myös elinkeinoministerinä. Kysyttäessä tär-

keimpiä kysymyksiä Ruotsin ajankohtaisessa

politiikassa, Lööfin huomio kiinnittyykin heti

juuri työn ja yrittäjyyden edistämiseen. Erityi-

senä huolenaiheena on nuorisotyöttömyys:

– Minua surettaa, että niin moni nuori

joutuu aloittamaan aikuiselämänsä syrjäy-

tyneenä. Emme voi hyväksyä tätä, ja siksi

meidän täytyy tarttua nuorisotyöttömyyteen

esimerkiksi joustavampien työehtojen, oppi-

sopimuskoulutuksen ja matalampien aloitus-

palkkojen avulla, Lööf kirjoittaa.

Keinot ovat tuntuvat olevan melko selkeäs-

ti poliittisen työkalupakin oikealta laidalta,

vaikka ruotsalainen media onkin arvioinut

Lööfin talousliberaaliuden laimentuneen

vuosien myötä. Itse nuori puheenjohtaja

katsoo olevansa edelleen sama henkilö kuin

poliittisen uransa alussa.

– Olen aina ollut idearikas ja halunnut

herättää keskustelua yhteiskunnan tulevai-

suudesta, hän perustelee ja kertoo halu-

avansa jatkaa samalla linjalla myös tulevai-

suudessa.

Vaikka Lööf kuvaa vaatimattomasti puo-

luejohtajuuden tuntuvan jännittävältä ja sa-

malla suurelta kunnialta, näyttää siltä, että

tämä nainen ruorissaan keskustapuolueen

suunta on selvä: katse liberaalin vihreään

tulevaisuuteen päin!

Teksti: Eeva KärkkäinenSivun 19 kuva: Ruotsin keskustapuolueen kuvapankki

Ruotsin keskustapuolue sai viime syksynä uuden puheenjohtajan, kun 28-vuotias Annie Lööf valittiin tehtävään. Millaiseen naiseen alhaisen kannatuksen kanssa kamppaileva

puolue on laittanut toivonsa? Päätin tutustua Lööfistä löytyviin tietoihin sekä haastatella häntä sähköpostitse.

Annie Lööfin luotsaama Ruotsin keskustapuolue pyrkii pitämään ympäristö-asioita esillä.

18

BlokkipolitiikkamyösSuomeen?

Ruotsissa vuoden 2006 vaaleista vallinnut puoluejako porvari-

allianssiin ja punavihreään vasemmistoblokkiin on ajoittain

herättänyt keskustelua myös Suomessa. Etenkin viime vaalien

jälkeisten vaikeiden hallitusneuvottelujen aikana osa kaipaili

vastaavaa järjestelmää myös Suomeen.

Blokkijärjestelmän puolestapuhujat katsovat, että selkeät

hallitusvaihtoehdot pitäisi olla kansalaisten tiedossa jo en-

nen vaaleja. Kirjavat koalitiomahdollisuudet tekevät tämän

näkemyksen mukaan kansalaisille mahdottomaksi arvioida,

millaista politiikkaa heidän äänestämänsä puolue ajaa vaali-

en jälkeen hallituksessa. Esimerkiksi kokoomusta äänestäneet

eivät välttämättä olisi äänestäneet muodostunutta sa-

teenkaarihallitusta.

Keskustasta tällaisille haikailuille on (mielestäni ihan oikein)

annettu tylyt rukkaset. Todellisuudessa blokkijärjestelmä

kaventaa kansalaisten valinnanmahdollisuutta. Se tarkoittaisi

sitä, että en voisi äänestää keskustaa antamatta samalla

ääntäni samalla myös kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja

RKP:n hallituspaikalle.

Lisäksi Ruotsissa on maahanmuuttokriittisen ruotsidemokraat-

tien nousun kautta törmätty uuteen ongelmaan, kumpikaan

blokeista ei ole saanut enemmistöä valtiopäiville. Etukäteen

lukitut rintamalinjat johtivat vihreiltä ja ruotsidemokraateilta

tukea hakevan porvarien vähemmistöhallituksen syntyyn.

Osana koalitioita myös yksittäisten puolueiden valta omasta politii-

kastaan kapenee. Samaan blokkiin kuuluvat puolueet eivät anna

toisilleen kovin terävää kritiikkiä ja pienen puolueen erottuminen

toisista on vaikeaa. Järjestelmä keskittää ääniä blokin suurimmalle

puolueelle. Ruotsissa porvariblokin selkeä johtaja on moderaatit,

muut puolueet kulkevat vanavedessä.

Porvariallianssin syntyminen Ruotsissa on ymmärrettävää, sillä

maassa tarvittiin vastavoima pitkään jatkuneelle punavihreälle val-

takaudelle. Suomessa tilanne on kuitenkin toinen, meillä lähes kaik-

ki puolueet voivat tehdä yhteistyötä toistensa kanssa.

En usko, että vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut vähentävät ää-

nestäjien oikeusturvaa, päinvastoin. Uskon, että monipuoluejärjes-

telmä, jossa uusillakin puolueilla on mahdollisuudet lyödä itsensä

läpi eduskuntaan, vahvistaa demokratiaa.

Teksti ja kuva: Eeva Kärkkäinen

20 21 20

EurooppalainenAlkio

Keskustaa ei mielletä juuriltaan eu-

rooppalaiseksi puolueeksi. Taustana

tälle lienee ainakin 1990-luvun vank-

ka EU-kriittisyys puolueessamme. Uskon, että

tällä hetkellä todella monet keskustalaiset

näkevät EU:n tuomat hyödyt ainakin esi-

merkiksi aluetukien muodossa. Joka ta-

pauksessa kriittisyys Euroopan unionia koh-

taan ei sulje pois sitä, että arvot ja aatteet,

joille keskusta on reilut sata vuotta sitten

perustettu, ovat monin tavoin hengeltään

eurooppalaisia, avoimia ja kansainvälisiä.

Puolueemme esi-isä, Santeri Alkio, korosti

aikanaan erityisesti valistusta ja yhteiskun-

nallista sekä valtiollista uudistustyötä. Mie-

lestäni tätä periaatteellista työtä tehdään

nykyään politiikan eri tasoista nimenomaan

EU:ssa. Kun Suomi minun yläasteaikanani

liittyi Euroopan unioniin, minulle eurooppa-

laisuus oli nimenomaan avautuvia opiske-

lumahdollisuuksia, työelämän laajentumis-

ta sekä myös kulttuurien lähentymistä. Ne

ovat kaikki pohjaa sellaiselle avarakatsei-

suudelle, josta Alkio käsityksemme mukaan

puhui.

Jos katsoo Eurooppaa nyt, se on monin

tavoin perusperiaatteitansa koettelevas-

sa kiirastulessa. Talous- ja velkakriisit ovat

tuoneet mukanaan kasvavaa työttömyyttä

ja valtioiden välinen yhteisvastuu epäilystä

eurooppalaisuutta kohtaan. Todellisuus

koettelee tällä hetkellä solidaarisuutta, joka

on ollut Euroopan yhtenäistymisen kantava

voima. Demokratia on eurooppalaisen

sivistyksen ydintä. Sekin on mielestäni koe-

ponnistuksessa; toteutuuko demokratia en-

tisessä laajuudessaan niissä maissa, joiden

taloudellinen itsenäisyys on varsin pitkäksi

aikaa mennyttä? Lisäksi ainakin Pohjois-

maissa olemme tottuneet mahdollisimman

tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Kuinka todel-

linen se enää on, kun yhteiskunnalliset erot

ovat kasvaneet jyrkästi ainakin koko sen

ajan, kun itse olen politiikkaa seurannut.

Kun on vaikeat ajat, arvopohjaa koetel-

laan. Taloudelliset haasteet ovat osoit-

taneet sen, että suomalaisten puolueiden

välillä on eroja. Hallitus ajaa linjaa, jossa

koko yhteiskunta alistetaan talouskurille ja

ihminen jää sivuun. Juuri nyt on paras hetki

korostaa keskustalaista aatetta ja meidän

keskeisimpiä poliittisia tavoitteita. Ne ovat

säilyneet kaikista yhteiskunnallisista vaiheis-

ta huolimatta ja kaikilla politiikan tasoilla

hyvin alkiolaisina. Me ajattelemme kunta-

politiikassa, eduskunnassa ja EU-tasolla,

että jokaiselle ihmiselle pitää tarjota mah-

dollisuus kehittää itseään ja pitää huolta

itsestään ja läheisistään. Se on menestyvän

yhteiskunnan perusta – että jokainen voi

ajatella löytäneensä paikkansa ja antavan-

sa oman osansa yhteiselle hyvälle.

Politiikassa on pakko hoitaa taloutta,

mutta se ei saa nousta itseisarvoksi. Kun nyt

näköjään uudistamme pakolla kuntakar-

tan ja monet muut yhteiskuntarakenteet,

pelkään, että politiikka muuttuu entistä

tehokkaammaksi taloudellisessa mie-

lessä. Sen jälkitautina ihmiset vieraantu-

vat helposti yhteisestä hyvästä eli sen ym-

märtämisestä, että yhteiskunnassa vastuuta

kannetaan yhdessä. ”Minä ensin”-ajattelua

kiihdyttää voimakkaan talouspainotuk-

sen lisäksi myös populismi. Keskustan pitää

pysytellä molemmista ääripäistä kaukana

ja korostaa Santeri Alkion meille opettamaa

viestiä ihmisyydestä. Siitä nousee onnistunut

ja kestävä yhteiskunta omassa kunnassa,

valtakunnassa, Euroopan unionissa sekä

laajasti ihmiskunnassa. Erityisesti pyrin Alki-

osta muistamaan tuon EU-tason. Euroopan

unionihan on perustettu rauhan ajatukselle

ja ylpeästi aina korostan, että Euroopasta

rauhan liittona puhui tienraivaajana juuri

Alkio. Hän oli linjakas pasifisti, joka ennusti

Euroopan kehityksen yhtenäistä rahaa

myöten.

Keskustalla on siis vahvat juuret, jotka ovat

yhtä aikaa syvästi paikalliset ja eurooppa-

laiset. Sitä viestiä meidän kannattaa leuka

pystyssä kuuluttaa eteenpäin. Väitän, että

tarvetta on muistuttaa aatepohjamme

monialaisuudesta säännöllisesti myös it-

seämme ja toinen toistamme.

Riikka MannerEuroopan parlamentin jäsen

Kuva: Photo European Union

Kirjoittaja on vuonna 1981 syntynyt europarlamentaarikko, Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan jäsen,

yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden maisteri sekä äiti.

TerveisiäBrysselistä

Työhakemuksessa on luonnollisesti vii-

sasta kertoa aikaisemmista työkoke-

muksista, opinnoistaan ja osaami-

sestaan. Pelkkä ranskalaisten viivojen

luettelo menneiden kesien työtehtävistä ei

kuitenkaan riitä. Sanomalehti Kalevan tiedo-

tus- ja rekrytointisihteeri Kaija Törmikankaan mukaan kesätyönhakijan kannattaa ko-

rostaa hakemuksessaan harrastuneisuut-

taan. Hakemuksessa on myös hyvä yrittää

kuvata sitä, millaisen työntekijän työnantaja

hakijasta saisi.

– Omasta tekemisestään ja osaami-

sestaan olisi hyvä kertoa kuvaavasti. Sillä

tavalla voi yrittää erottautua kymmenistä,

tai jopa sadoista hakemuksista. Luonnolli-

sesti valehteluun ei kannata sortua, sillä vii-

meistään haastattelutilanteessa totuus tulee

kuitenkin ilmi, Törmikangas listaa.

– Mikäli tietää tarkkaan millaiseen teh-

tävään on hakemassa, on viisasta yrittää

poimia omasta työhistoriastaan asioita

mitkä voisivat olla hyödyksi juuri nyt haet-

tavassa työtehtävässä. Kesäsijaisuuksien

yhteydessä tämä on varmasti vaikeaa, sillä

kesäsijaiset tekevät monesti vähän kaikkea.

Poliittisesta osaamisesta, mielipiteestä tai

kokemuksesta Törmikangas ei usko ole-

van haittaa, muttei toisaalta erityistä hyö-

tyäkään. Hän ei kuitenkaan muista että

hänelle olisi koskaan tullut vastaan hake-

musta, jossa hakija kertoo omasta poliitti-

sesta aktiivisuudestaan.

– Ei siitä kyllä olisi haittaa, mutta liekö

myöskään hyötyäkään. Omat kiinnostuk-

sen kohteet ja harrastukset kertovat aina

hakijasta ja hänen luonteestaan, vaikka

varsinaisesti väliä on kuitenkin osaamilla,

koulutuksella ja kokemuksella. Ehkä se olisi

kuitenkin hyvä kirjata ylös, jos kokee siitä ole-

van lisäarvoa, Törmikangas ynnää.

Törmikangas korostaa kuitenkin, että

vaikka kuvaavan ja informatiivisen hake-

muksen laatiikin, ei se saa olla liian pitkä.

Hyvän, tiiviin, mieleenpainuvat ja asiallisen

hakemuksen resepti on vaikea. Silti oikaisua

ei suositella, vaan jokaiseen paikkaan kan-

nattaa räätälöidä oma hakemus, juuri kysei-

seen työtehtävään sopivilla tiedoilla.

Kesätyöpaikkojen hakeminen on kevään nurkilla kuumillaan. Opiskelijat, opintoja lopettelevat ja niitä vasta suunnittelevat nuoret käyvät tiukkaa kisaa monenlaisista työpaikoista ympäri Suomen.

Nuori Keskusta poimi muutamia vinkkejä työhakemuksen laadintaan.

– Jokainen varmasti ymmärtää, että

kun avonaiseen paikkaan tulee kymmeniä

hakemuksia, jää kahden sivun mittaisen

hakemuksen lukeminen helposti kesken.

Hyvässä hakemuksessa on kuitenkin vain ai-

dosti olennaiset asiat, ei koko elämänkaarta

ja tarinaa.

Kuvaava, erilainen, riittävän lyhyt, sisältää

kokemus, osaaminen ja vähän tulevaisuu-

den suunnitelmiakin? Hyvän työhakemuk-

sen resepti vaikuttaa vaikealta. Yhden

yleispätevän ohjenuoran Törmikangas osaa

kuitenkin helposti antaa:

– Hakemuksen tulee olla tiivis myyntikor-

tti itsestään, sellainen joka houkuttelee kut-

sumaan haastatteluun ja kuulemaan lisää,

tämän voisi uskoa pätevän varmasti jokai-

seen työpaikkaan ja tehtävään, Törmikan-

gas tiivistää lopuksi.

Teksti: Maija TahkolaKuva: http://www.dreamstime.com/

Mitenerotutmassasta?

21

22 23

Kuntavaalit hallitsivat poliittista keskustelua. Vuokatin laskettelurinteet ja after ski tarjosivat keskustanuorille vapaa-ajan viihdykettä.

KeskustanuortenLumimyrskyssä

ennätysmääräuusiakeskustanuoria

Keskustanuorten perinteinen Lu-

mimyrsky-talvitapahtuma järjes-

tettiin tänä vuonna Kainuun

nälkämaassa, Vuokatissa 17.–19.

helmikuuta. Lumimyrsky on luova yhdistelmä

laadukasta poliittista koulutusta ja keskuste-

lua sekä rentoa yhdessäoloa. Asiapuolel-

la korostuivat selkeästi keskustanuorten

aatteellinen työ sekä lähestyvät syksyn

kuntavaalit.

Perjantaisessa uusien illassa uusille toimi-

joille annettiin perustietoa keskustanuorista

järjestönä. Myös järjestön aate- ja arvopuol-

ta avattiin.

– Päälinjat ovat yhteiskuntaan vaikut-

taminen poliittisiin keinoin sekä aktiiviseen

kansalaisuuteen kasvattaminen. Uskomme,

että asiat muuttuvat vain, kun niitä muu-

tetaan. Perusasiatkaan eivät ole itsestään-

selvyyksiä ja nuoret tietävät, mikä on nuorille

tärkeää, keskustanuorten koulutussuunnitte-

lija Sanna-Mari Talala lausui.

Ensi kertaa keskustanuorten valtakunnal-

liseen tapahtumaan osallistunut 18-vuotias

Emilia Lautjärvi Espoosta saapui Kainuuseen

innokkaana ja odottavaisin mielin.

– Odotan viikonlopulta erityisesti verkostoi-

tumista ja uusiin ihmisiin tutustumista.

Järvenpääläinen Sanna Koski, 19, on ol-

lut vuoden päivät mukana keskustanuorten

toiminnassa.

– Periaateohjelmatyö kiinnostaa itseäni

eniten, Koski kertoi.

Mukana runsaasti uusiaLumimyrskyssä kokeneemmat toimijat pää-

sivät vaihtamaan ajatuksiaan, mutta paikal-

le ilmaantui myös koko joukko tuoreita

kasvoja. Tapahtumaan saapui yli 20 uutta

toimijaa. Mänttä-Vilppulasta Pirkanmaalta

paikan päälle saapuneet 23-vuotiaat Tero

Saarinen, Mika Kivilahti ja Santtu Ollila ovat

kiinnostuneet myös kuntavaaliehdokkuu-

desta keskustan riveissä syksyllä.

– Lumimyrskystä haen hauskanpitoa, ver-

kostoitumista ja hyvää tietoa kuntavaaleis-

ta, Saarinen täsmentää.

Kolmikko vietti perjantaista alkuiltaan pe-

laamalla Aliasta pelihuoneessa. Paikalla oli

myös perheellisiä keskustalaisia sisarjärjestö

Vesaisista.

– Kierretään usein näitä tapahtumia koko

perheen voimin, kertoo Janne Tidström

Sulkavalta.

Tidström ja puoliso Minna Salonen ovat

työskennelleet Vesaisille jo vuosien ajan. Lu-

mimyrskyssä pariskunta on nyt neljättä ker-

taa.

– Yhteistyö nuorten kanssa on ollut erittäin

hyvää, Salonen kiittelee.

Pohjois-Karjalan maakuntaa on viime

aikoina kohdeltu kaltoin. Kontiolahtelaiset

Oona Arveli, 18 ja Minna Kuusela, 19, saivat

ensin kuulla, että paikkakunnalta viedään

varuskunta. Myöhemmin samana päivänä

tuli tietoon, että itse asiassa koko kunta ol-

laan lakkauttamassa.

Raskaista uutisista huolimatta nuoret

naiset eivät lannistu vaan haluavat vaikut-

taa lähiseutunsa asioihin. Kuusela harkitsee

ehdokkuutta ja Arveli edellisen vaalipääl-

likkönä toimimista syksyn kuntavaaleissa.

– Totta kai ajaisin nuorena nuorten asiaa,

mutta myös vanhusten palvelut ovat erittäin

tärkeä asia. Kontiolahden pakkoliittämistä

vastustetaan viimeiseen asti, Kuusela avaa.

”Aatetta kirkastettava”Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saa-rikko Varsinais-Suomesta käytti sunnuntaiaa-

muna puheenvuoron, jossa kannusti nuoria

lähtemään kuntavaaliehdokkaiksi.

– Vaaleissa menestyy tekemällä paljon

töitä ja tapaamalla ihmisiä. Omaan asiaan-

sa pitää uskoa, siinä me kaikki voimme ottaa

oppia Paavon kampanjasta.

Saarikko uskoo, että keskustan on mah-

dollista nousta vaaleissa jopa ykköseksi.

– Tarvitaan selkeä visio ja tahtoa sen to-

teuttamiseen.

Keskustan päävastukseksi Saarikko nimeää

pakkoliitoksin suurkuntia ajavan kokoomuk-

sen.

Keskustanuorten puheenjohtaja, kauha-

valainen Antti Kurvinen, korosti keskustan

omaa vastuuta poliittisen linjansa kirkas-

tamisesta.

– Sanoin kaksi vuotta sitten, että puo-

lueemme on vakavasti sairas ja jollei jo-

tain tehdä, tulee infarkti väistämättä. Näin

kävikin viime keväänä. Onneksi puolue ei

sentään kuollut, vaan hidas elpyminen on

alkanut, liiton puheenjohtaja maalaili.

– Nyt tarvitaan terveitä elämäntapoja:

kirkastusta omaan aatteeseen, tarttumapin-

taa ihmisten arkeen. Keskustalaisuus on en-

nenkin kyennyt sopeutumaan muuttuvaan

yhteiskuntaan ja tarjoamaan uskottavan,

omaleimaisen vaihtoehdon.

Kurvinen suositteli kuntapolitiikkaan mu-

kaan lähtemistä nuorille.

– Kuntapolitiikka on kovaa ja kasvattavaa

politiikkaa. Omia päätöksiä pitää katsoa

silmistä silmiin. Päätösten seuraukset käve-

levät sinua joka päivä vastaan.

Toisaalta yhteisiin asioihin vaikuttaminen

on ainoa keino rakentaa parempaa huo-

mista.

– Epäkohdat, huonot asiat ja vääryydet

eivät johdu pahoista ihmisistä vaan niistä

miljoonista, jotka vain katsovat vierestä

epäkohtia ja kääntävät päänsä sivuun. Ei

me tehdä niin.

Teksti ja kuvat: Jukka Koivula

24 25

Käyttäytymisestä

Kansanedustajan tulee esiintyä

vakaasti ja arvokkaasti sekä

loukkaamatta toista hen-

kilöä.” Näin määrää perus-

tuslaki kansanedustajan käyt-

täytymisestä. Eipä muuten ole mikään

huono käytösohje muullekaan kansalle.

Mitä laissa oikeastaan sanotaan? Millais-

ta käytöstä edellytämme edustajiltamme?

Vakaa tarkoittaa 1) paikallaan pysyvää,

horjumatonta, 2) muuttumatonta, vakiintu-

nutta sekä 3) maltillista ja johdonmukaista.

Kielitoimiston sanakirja antaa adjektiivista

mainion ja meille tutun esimerkin: ”vakaa

suomalainen talonpoika”. Käytöksen lujuus

ja stabiilius tarkoittanevat myös sitä, että

käytös on odotuksenmukaista. Mutta entä

sitten, jos tietyiltä henkilöiltä – kansanedus-

tajiltakin – voi odottaa lähinnä törppöilyä?

Käytöksen arvokkuus estää töppäilyn

mahdollisuuden. Kukin meistä tunnistaa ar-

vokkaan käytöksen sellaista nähdessään.

Se ei ole nenä pystyssä diivailua vaan

rauhallista, kenties juhlavaakin, maltillista,

hillittyä, harkittua toimintaa. Arvokkuus on

myös sitä, ettemme möläytä ääneen kaik-

kea, mitä mieleen juolahtaa.

Toisen henkilön loukkaamattomuus

onkin vaikeampi asia. Kun ammattina on

Hämäläinen

Kirjoittaja on paljasjalkainen mäntsäläläinen, ties kuinka monennen polven järjestöihminen, kätevä

emäntä, tarkkakorvainen musiikinharrastaja ja päättäväinen äidinkielenopettajaopiskelija

Jyväskylän yliopistossa.

parhaiden ratkaisujen tekeminen ja jatku-

va oikeassa oleminen, voi olla vaikeaa

neuvotella toimintatavoista eri mieltä

olevien kanssa. Jos kasvokkain vielä on-

nistuu olemaan loukkaamatta toista,

jokin kirjoitus, huhupuhe tai uutisjuttu saat-

taa osua kipeästi henkilökohtaisuuksiin.

(Loukkaamattomuuteen ei taida uskaltaa

puuttua tämän enempää, ettei tulisi va-

hingossa loukanneeksi ketään. Toisaalta

loukkaantuminen poliittisena muoti-ilmiönä

taitaa olla jo aika passé.)

Mistä vakaata ja arvokastakäytöstä sitten oppii? Koulustako?Opettajainkoulutuksessa on eriskummalli-

sesti tullut esille, että tapakasvatus olisi

jotenkin vain äidinkielen ja kirjallisuuden

oppiaineeseen kuuluvaa. Kyseisen ai-

neen opettajaksi valmistuvana ihmettelen,

miksi käytöstavat olisivat muka pelkästään

äikän heiniä. Käsitelläänhän historiassakin

perinteitä ja esimerkiksi kotitaloudessa

pöytätapoja!

Käytöstavat ovat paitsi puhetta ja kir-

joitusta, myös nonverbaalia viestintää.

Hyvä käyttäytyminen on toiset huomioon

ottavaa ja hyvää tunnelmaa tuottavaa.

Käytöstapoja tarvitaan toki juhlatilai-

suuksissa, mutta eniten niillä on käyttöä

jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Pie-

ninkin sanamme tai tekomme ilmentää

käytöstämme.

Älkäämme sälyttäkö kaikkea kasvatus-

vastuuta äidinkielenopettajille tai edes

kouluille. Vanhempiakaan ei voi huonosta

kasvatuksesta aina syyttää. Käytöstapo-

jemme ei pitäisi riippua vain siitä, millaisen

kasvatuksen olemme saaneet.

Tärkeintä on itsekasvatus, jota Santeri Alkiokin ihannoi. Itsekasvatuksen ajatuk-

sena on, että yksilö suuntaa itseään hyviin

tapoihin ja harrastuksiin ja kamppailee pa-

hoja taipumuksia vastaan. Itseään kasvat-

tava yksilö on oman itsensä herra, joka

ottaa mallia ihanteistaan ja jota ei saa

houkuteltua pois kaidalta tieltä.

Itsekasvatus on henkistä kilvoittelua ja

hyvään pyrkimistä. Se on sitä vakaata ja

arvokasta olemista, mitä meidän kaikkien

kansalaisten tulisi edustaa. Käytöstavatkin

voi jättää jälkipolville paremmassa kunnos-

sa kuin missä olemme ne saaneet.

Heli Hämäläinen

Niinistöontainnut

lukeaAlkiota

Tällä palstalla vuorottelevat keskustan varapuheenjohtajat Tuomo Puumala ja Annika Saarikko.

Suomen tasavalta sai viime viikolla

uuden presidentin, kun Sauli Niinis-tö vannoi juhlallisen virkavalansa

eduskunnassa. Leijonalippujen liehuessa

siirryttiin Tarja Halosen ajasta Sauli Niinistön

aikaan. Kolmekymmentä vuotta jatkunut

demaripresidenttien sarja katkesi.

Maailma tai Suomi ei tästä kertarysäyksellä

muutu, mutta uuden valtiopäämiehen

myötä aihealueet ja asiakysymykset saavat

varmasti uusia sävyjä. Kansakunta odottaa

presidentin ottavan entistä aktiivisemmin

kantaa ajankohtaisiin asioihin, mutta se ei

saa jäädä ainoastaan puheen tasolle. Ha-

luamme myös tekoja.

Kuuntelin eduskunnassa tarkkaan Niinistön

puhetta. Tyylilleen uskollisena hän eteni

talouden kysymyksistä maailmanpolitii-

kan arkipäivään. Suuria ratkaisemattomia

ongelmia, jotka koskettavat kaikkia. Joh-

donmukaisesti hän siirtyi kuitenkin tasolle,

johon jokaisen kuulijan on helppo samais-

tua. Jo vaalikampanjassaan Niinistö kantoi

huolta yhteiskuntamme ehkä suurimmasta

ongelmasta, nuorten syrjäytymisestä, johon

hän lupasi puuttua, mikäli tulee valituksi.

Entiseltä valtiovarainministeriltä siirtyminen

raaoista luvuista ja suhdanteista ihmislähei-

seen ja arvoihin perustuvaan ajatteluun

tuntuu helposti vieraalta. Hän on kuitenkin

oivaltanut, että asioita tulee käsitellä laa-

joina kokonaisuuksina, niiden taustalta on

etsittävä syvempiä merkityksiä.

Niinistö viittasi puheessaan vahvasti alu-

eelliseen tasa-arvoon. Se koskee niin nuoria

kuin vanhoja. Vaikka asuu syrjässä, ei saa

joutua syrjään elämästä. Tämähän on sitä

keskustalaisen ajattelun ydintä. Meidän

tulee kantaa vastuuta jokaisesta suoma-

laisesta Suomen joka kolkassa. Niinistökin

kehotti meitä pitämään kiinni toisistamme:

“Kukaan ei saa jäädä katsomaan sivusta,

mitä tapahtuu. Jokaisen näkijän on oltava

myös tekijä.”

Nämä ovat todella painavia viestejä

suoraan alkiolaisuudesta. Niihin liittyy lähei-

sesti myös syvä yhteisöllisyys. Kun ympärillä

on yhteisö, ihminen pärjää ja jaksaa parem-

min. Kun Matti Vanhanen valittiin keskustan

puheenjohtajaksi, hän totesi, että myös

naapurin puolelta voi haravoida. Tämä

unohtuu meiltä usein: ystävän lapset voi ot-

taa hoitoon, voi järjestää talkoita tai auttaa

renkaanvaihdossa.

Vastuu ja välittäminen ovat myös yh-

teiskunnan tehtäviä. Ihmisen perusturvas-

ta on huolehdittava ja tarjottava eväät

pärjäämiselle. Toisaalta ei voida ajatella,

että valtio huolehtisi kaikesta ja toisi leivän

valmiina pöytään. Ihmistä täytyy rohkaista

yrittämään, kehittymään ja toimimaan yh-

teisön hyväksi. Ihmiselle on annettava tilaa

ja mahdollisuuksia.

Uudelta presidentiltä odotetaan tekoja,

ennen kaikkea tekoja nuorten syrjäytymisen

ja alueellisen eriarvoisuuden estämiseksi. Nii-

nistön puheille voi antaakin täyden tuen.

Mutta teot ovat kauneinta puhetta. Nyt tul-

laan tarkkailemaan, että lupaukset pitävät.

Tuomo PuumalaKansanedustajaKeskustan varapuheenjohtaja

24 25

26 27

matkalla

Palstalla ihmiset kertovat yhdestä elämänsä tärkeästä puolesta.

Jo viime syksynä pohdiskelin

mahdollista aihetta kandidaa-

tin tutkielmaani. Eräällä tunnil-

la esiteltiin Kenneth Burkea ja

hänen ajatuksiaan. Sain oivalluksen:

tästä rakennan kandini metodipoh-

jan. Esittelin aiheen kandiohjaajilleni

ja heille aihe kelpasi. Nyt valmiste-

len tutkielmaani täyttä häkää.

Tämän kandityön tekeminen on

mahdollista, koska aineisto rajoit-

tuu jo tapahtuneeseen. Vielä

koko kuntauudistuksesta tutkimus-

työn tekeminen olisi käytännössä

mahdotonta - tämä on varmasti

ensimmäisiä aiheeseen liittyviä

tutkimustöitä.

Keskustan näkökulma pai-

nottuu työssäni, mutta en

anna sen vaikuttaa tutkiel-

man lopputulokseen. Puolue-

poliittinen näkökulma tulee

toisaalta melko luontaisesti

esiin, sillä keskusta on vä-

likysymyksen tekijä ja oli

itse käynnistämässä Paras-

hanketta aiemmilla

kausilla.

Burken identifikaatio edustaa poliittisuutta parhaimmillaanKanditutkielmani nimi on “Onko kunta-

uudistus Paras-hankkeen jatkoa?”. Käytän

aineistona hallinto- ja kuntaministerin

sekä eduskuntaryhmien käyttämiä ryh-

mäpuheenvuoroja välikysymyskeskustelussa

syksyllä 2011. Metodina tutkimuksessani

aion käyttää Kenneth Burken identifikaation

käsitettä.

Tiedostan jo tässä vaiheessa, että tut-

kimuskysymykseeni vastaaminen voi olla

haasteellista, koska hallitus- ja oppositiopuo-

lueet rakentavat omia identifikaatioitaan

välikysymyskeskustelussa, kukin omalla ta-

vallaan. Toisaalta, siellä missä identifikaatio-

ta ja erottautumista havaitaan, edustetaan

poliittisuutta parhaimmillaan.

Retoriikka kuuluu ristiriitatilanteisiinKenneth Burke oli yksi uuden retoriikan teo-

reetikoista (1897-1994). Hänen mukaansa re-

Kuntauudistus, kandidaatin tutkielma ja keskusta – kolmen suora, joka vei Juha-Pekka Rusasen mukanaan. Keskustanuorille 22-vuotiaan valtio-opin opiskelijan

viesti on ytimekäs: ole rohkea ja utelias. Näe haasteet mahdollisuutena.

toriikan perusta on siinä, miten

ihmisiä jaottelevat esimerkiksi sirpaleisuus ja

hierarkiat. Jos ihmiset olisivat täysin saman-

mielisiä, retoriikka olisi tarpeeton.

Jos ihmiset ”olisivat yhtä”, ideaalinen ja

täydellinen kommunikointi olisi mahdollista,

eikä retoriikkaa tarvittaisi. Burken projek-

teissa retoriikka on ihmisten tai ihmisryhmien

välisiin ristiriitatilanteisiin liittyvä ilmiö, joka

äärimuodoissaan on lähempänä konfliktia

kuin järjestäytynyttä toimintaa. Retoriikka on

olemukseltaan ei-harmonisten tilanteiden

ilmiö, siinä on aina vähintään vaivihkaista

puolueellisuutta ja valtapyrkimyksiä. Burken

mukaan näiden sisäänrakennettujen piirtei-

den havainnointi on retoriikkaprojektin ydin.

Sukellus pintaa syvemmälle selittää systeemiä

Pyrin menemään tutkielmassani pintaa

syvemmälle. Lähden selvittämään, millaisia

identifikaatioita pu-

hujat rakentavat.

Voin tarkastella sitä,

miten ministeri ja ryh-

mäpuhujat rakenta-

vat identifikaatioita

erityisesti Paras-hank-

keen ympärille. Pystyn

myös tarkastelemaan

ja arvioimaan, kuinka

identifikaatiot onnistuvat

ja onko identifikaatioissa

havaittavissa ristiriitaisuuk-

sia jo esimerkiksi yhden

puheen sisällä tai esimerkik-

si hallituksen tai opposition

sisällä.

Miten siis identifikaatiot

suhteutuvat toinen toisiinsa?

Tukevatko hallituspuolueiden

ryhmäpuhujien puheet yh-

teistä identifikaatioita vai syn-

nyttävätkö ne ristiriitaisuuksia?

Samaa tarkastelua teen myös

oppositiopuolueiden osalta.

Identifikaatiossa on mahdol-

lista, että samoja historiallisia ta-

pahtumia voidaan käyttää hyvin

eri tavoin eri asioiden perustelemi-

seen. Ristiriitaisissa tilanteissa saa-

tetaan käyttää monenlaisia

vakuuttamis- ja oikeutuskeinoja,

jotta erimielisyyksiä voidaan peittää tai suo-

jella rakennettua ”meitä”.

Rusanen toimii tällä hetkellä Pohjois-Savon

Keskustanuorten varapuheenjohtajana. Ko-

tikuntansa Lapinlahden kunnanvaltuustoon

hän tuli valituksi ensimmäisellä kerralla ja sai

merkittävän tehtävän toimia tarkastuslau-

takunnan puheenjohtajana. Rusanen us-

koo keskustan edellytyksiin palata politiikan

ykkösnyrkiksi. Onnistumisen edellytyksenä

ovat hänen mukaansa rohkeus haastaa ja

nostaa esille nyky-yhteiskunnan ongelma-

kohtia sekä alkiolaisuuteen nojaaminen.

Meidän on uudesta luotava maa.

Teksti: Laura TolkkinenKuva: Juha-Pekka Rusanen

EielämäävaankouluavartenMielikuvituksenvoimaa

Janica Brander on 28-vuotias synty-

peräinen tamperelainen. Hän on

valmistunut keväällä 2011 filosofian

maisteriksi Tampereen yliopistosta

pääaineenaan puheviestintä. Gradu tie-

dotusopista on myös valmistumassa.

Leipätyökseen kirjailija työskentelee toimit-

tajana.

– Kirjoittaminen on tietenkin tärkeintä ja

mukavinta, mutta harva pystyy sillä itsensä

Suomessa elättämään, Brander toteaa.

Toimittajanakin hän pääsee kirjoittamaan,

mutta on harmissaan siitä, miten huonot

työolot alalla vallitsevat. Tarjolla on enim-

mäkseen erilaista pätkä- ja silpputyötä,

minkä seurauksena työedut ja -olosuhteet

ovat yleensä huonot.

TarinankertojaBrander ei osaa sanoa mistä innostus kir-

joittamiseen on alkanut. Hän pohtii, että

eräs tekijä on mahdollisesti ollut yksinäinen

lapsuus, jolloin hän keksi kaikenlaisia mie-

likuvitusleikkejä. Ennen kuin Brander osasi

kirjoittaa, hän kertoi suullisesti pitkiä tarinoita

piirustuksistaan ja maalauksistaan. Hän

huomasi, että jutuilla sai aikuisilta huomiota.

Siitä jäi ehkä kipinä tarinankerrontaan.

Mistä kirjailija nykyään saa ideoita ja in-

spiraatiota? Brander kertoo, että ideoita

tulee ennemminkin spontaanisti kuin järjes-

telmällisen työstämisen seurauksena. Hän

kirjoittaa jonkinlaisen intuition varassa ja te-

kee sellaisia ratkaisuja, jotka tuntuvat oikeil-

ta. Tietenkin yleinen avoimuus elämälle,

lukeminen, tv, elokuvat, ihmiset, lehdet ja

maailman tapahtumat antavat aiheita.

– Kuten Jari Tervo kerran sanoi Mansikka-

paikka-ohjelmassa, ei kannata liikaa suun-

nitella kirjoittamista. Kaikkein parasta on

kun voi yllättää itsensäkin; mitenkäs tälle

henkilölle nyt näin kävi?

Aina on toivoaJanica Branderin novellikokoelmassa on

hyvin erilaisia kertomuksia, mutta yhden

asian hän on halunnut kaikissa teksteissään

välittää. Jokaisessa synkässäkin tarinassa

on toivoa. Se on hänen mukaansa elämän

perusedellytys. Kirjassaan hän on halunnut

myös tarkastella sukupuolta ja seksuaa-

lisuutta ihmisyyden kannalta, eli sanoa sen

ettei ole väliä onko mies vai nainen, homo

vai lesbo, tärkeintä on ihmisen inhimillisyys ja

persoona.

Toisaalta Brander ei pidä siitä, että teks-

tejä tulkitaan puhki, ja hän korostaa, että

tekijäkään ei voi koskaan selittää kaikkia

ratkaisujaan. Hänen mielestään hienointa

on se, jos on voinut luoda sellaista kirjal-

lisuutta, josta ihmiset voivat löytää sellaisia

asioita ja tulkintoja, joita kirjailija ei ole edes

tullut ajatelleeksi. Silloin tekstissä on jotakin,

joka tekee siitä taidetta.

Mitä kirja sitten kertoo kirjailijasta itsestään?

– Se ei ole millään tavoin omaelämänkerral-

linen, mutta kuvastaa varmasti arvomaail-

maani ja elämänfilosofiaani. Ihmisillä on

psykologisia pakokeinoja ja mielikuvitusta,

joiden avulla voi selvitä elämästä. Eli toivoa

on, mutta se täytyy itse löytää, vaikka väki-

sin! Kirjassa on myös sekä realistisia että hyvin

mielikuvituksellisia novelleja, koska kumpikin

laji tuntuu omalta mielialani mukaan.

Politiikkaa ja bloggaustaJanica Brander kirjoitti myös presidentin-

vaaleja käsittelevää Mtv3.fi:n Lämpiössä-

blogia.

– Politiikka jaksaa aina hämmästyttää mi-

nua. Se on vähän kuin hiekkalaatikko, jossa

aikuiset heittelevät kuraa toistensa päälle

ja yrittävät saada itsensä näyttämään syyt-

tömiltä. Ehdottomasti parasta tosielämän

teatteria!

Mitä mieltä kirjailija on Paavo Väyrysen asettumisesta ehdolle keskustan puheenjoh-

tajaksi?

– Joskus todellisuus on tarua ihmeellisem-

pää, Brander naurahtaa. – Paavo-ilmiö oli

yhtä yllättävä kuin Haavisto-ilmiö. Hän teki

käsittämätön nousun vaaleissa, kuin tuhkas-

ta nouseva Feeniks-lintu. Mielestäni hänellä

on hyvät mahdollisuudet puheenjohtaja-

kisassa. Paavo Väyrynen on kertakaikkisesti

mehukas hahmo.

Nuoria Janica Brander kehottaa luke-

maan paljon ja ennakkoluulottomasti. Hän

myös haluaa innostaa kiinnostumaan politii-

kasta.

– Ottakaa selvää asioista ja äänestäkää!

Tietoa on nykyään paljon ja se on helposti

saatavilla. Asioihin täytyy suhtautua kriitti-

sesti, eikä tehdä valintoja vain vaikuttavan

esityksen tai mielikuvien perusteella.

Janica Branderin Lihakuu-esikoiskirjan arvos-

telu on sivulla 33.

Teksti: Saana KortesalmiKuva: Otava / Tommi Tuomi

Janica Branderin esikoisteos novellikokoelmaLihakuu ilmestyi viime vuonna.

26

28 29

Ulko-suhteet

Muutin vuoden alussa Brysseliin. Teen

työharjoittelua Pohjois-Suomen

EU-aluetoimistossa, asun kommu-

unintaipaisessa arviolta kolmenkymmenen

eurooppalaisen nuoren kanssa. Suurin osa

asukkaista tekee harjoittelua jossakin unionin

toimielimistä.

Hiljattain eräs pitkäaikainen, suomalainen

kommuunin asukas kertoi minut tavattu-

aan tavanneensa ensimmäisen EU:hun va-

rauksellisesti suhtautuvan kommuunilaisen

hänen asuinaikanaan. Edustinpa hänen

elämässään myös ensimmäistä Väyrysen

äänestäjää.

Käsityksemme Suomesta ja suomalaisuu-

desta poikkesivat räikeästi toisistaan. Oikei-

ta vastauksia kysymykseen on tietysti yhtä

monta kuin on vastaajaa, mutta kuitenkin

se, että Suomi halutaan nähdä ennen kaik-

kea Euroopan Unionin osana ja toisaalta se,

että eurooppalainen identiteetti vahvasti

dominoi suomalaista, on mielestäni surul-

lista. Globalisaatiokehityksen vaikuttama,

Suomen uusi asemointi maailmalla ei saa

olla este kaikenlaisten suomalaisuuksien,

koko Suomen ja toimivan lähidemokratian

puolustamiselle.

Kuntademokratia on kulmakiviTulevat kunnallisvaalit ja hallituksen alue-

politiikka ovat tarjonneet erinomaisen mah-

dollisuuden keskustan ryhtiliikkeeseen; on

pidettävä koko maan puolta. Niin täällä

Pohjois-Suomen aluetoimistossa kuin siellä

kotimaassa eletään jänniä aikoja. Unionin

koheesiopolitiikan uudet strategiset suunta-

viivat sekä lainsäädäntöluonnokset vuosille

2014-2020 julkaistiin viime vuoden lopulla,

keskustelu aluepolitiikan rahastojen hal-

linnoinnista ja kuntakarttojen uudelleen-

organisoinnista käy kuumana.

Ajattelen, että edustuksellinen kunnallis-

demokratia on koko demokraattisen järjes-

telmämme kulmakivi. Edustuksellisen kunnal-

lisdemokratian periaatteita noudattaen, on

KeskustallaonSuomellesuunta

kuntalaisen ääni aluekehittämistyössä vaiku-

tusvaltainen maakuntien liittojen edustaessa

kuntasektoria kunnallisten luottamushenkilöi-

den kautta.

TEM:ssä valmisteilla oleva uusi hallinto-

malli sisältää esityksen, jonka mukaan EU:n

tulevan koheesiopolitiikan ohjelmakauden

alueelliset ohjelmat korvattaisiin yhdellä

valtakunnallisella ohjelmalla. Hallinnointi

tapahtuisi TEM:n alaisuudessa toimivien

ELY–keskusten kautta. On syytä olettaa, et-

tei ministeriön virkamiehillä ole ehdottomia

intressejä puolustaa syrjäisiä maaseutualu-

eita – ministeriötä kun johtaa hallitus, joka

väkipakolla on vähentämässä Suomen kun-

tia 70:een. Kaavailtu hallintouudistus olisi val-

lansiirto maakuntien liitoilta keskushallinnolle;

aiemmin pohjoisille ja syrjäisille maaseutu-

alueille tarkoitettujen aluekehitysrahojen siir-

tämismahdollisuus kasvaviin keskuksiin.

Kunnille jää vastuu, vaan ei valtaTarja Cronberg analysoi (HS 3.2.2012) erin-

omaisesti suomalaista aluepolitiikkaa ja

osuvasti toteaa: ”(k)untien rahoittama yh-

teenliittymä onkin luonteva aluekehityksen

työrukkanen. Maakuntien liitoissa on paras

alueensa tuntemus, siihen kytkeytyvää

osaamista ja laajat toimintaa tukevat ver-

kostot. Liitoissa on myös aito halu alueen

kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kehittämiseen.”

Kun valtaa aluekehittämistyössä siirretään

maakunnilta keskushallinnolle, jää vas-

tuu lakisääteisten palveluiden tuotannosta

edelleen kunnille ja kunnallisille luottamus-

henkilöille. Mitä tulee kuntien pakkoliitoksiin,

ei kunnallisen luottamushenkilön näkemyksil-

lä ja mielipiteillä ole painoarvoa. Kuntasek-

torille jää kasa painavaa vastuuta, muttei

lainkaan valtaa vaikuttaa niihin rakenteisiin,

jotka he parhaiksi havaitsevat voidakseen

tuottaa kuntalaisille palveluita ja toisaalta

sitä ekstraa, jota viihtyvyydeksi ja kuntalais-

ten hyvinvoinniksikin kutsutaan.

Presidentinvaalikampanjansa aikana

Väyrynen menestyksekkäästi osoitti, kuinka

globaali ihmiskuntapolitiikka, vastuu kan-

sainvälisistä ihmisoikeus- ja ympäristöasioista

sekä toisaalta lähidemokratian ja Suomen

puolueettomuuden vaaliminen ovat ristirii-

dattomasti yhteen sovitettavissa. Väyrysen

ymmärrys alkiolaisuudesta elää yhtä aitona

kuin aate eli siinä kontekstissa, jossa se ker-

ran luotiin. Sanoma on selvä ja suomalainen.

Teksti ja kuvat: Anniina Kärkkäinen

Brysselissä asuva Anniina Kärkkäinen on huolissaan vallan keskittymisestä Suomessa.

Härmä

Jukka-Pekka Siilin ohjaama elokuva Härmä kertoo, kuinka hankalat asiat selvitettiin 1800-luvulla. Puukkojen kanssa mellakoivat junkkarit muistuttavat paljon nykyajan rettelöitsijöitä kaupungin ka-duilla. Elokuvan päähenkilö Matti on Välitalon nuorimmainen, kiltti, lainkuuliainen ja isän-sä Antin silmäterä. Sillä välin kun Välitalon esikoinen Esko riehuu ja pelaa omaa vaarallista elämäänsä, Antti testament-taa Välitalon tilan Matille siinä toivossa,

että tila saa suoraselkäisen jatkajan. Kun Esko kuulee uutisen, alkaa veljesten kesken taistelu oikeudesta, omaisuudesta ja Ainosta, jonka sydän kuuluu Matille. Matti lähtee ystävänsä renkipoika Kallen kanssa selvittämään kuinka pääsisi eroon Es-kosta ja voisi toteuttaa isänsä viimeisen toiveen.

leffacorner

Elokuva antaa käsityksen siitä mistä ”selkään puukottaminen” terminä todella tarkoittaa. Putouksestakin tuttu näyttelijä Aku Hirviniemi on hyvin todennäköisesti yksi vetonaula elokuvan katsojille, myös minulle. Hienosti sujui koomikolta vakavampikin rooli, Mikko Leppilammen suorituksesta puhumattakaan. Vaikka kokonaisuudessaan elokuva on synkkä draamanäytelmä, on sekaan onnistuttu ripauttamaan pieni määrä hauskojakin het-kiä ja rakkaustarina. Tämä elokuva täyttää onnistuneesta kaikki kotimaisen draaman asettamat vaatimukset. Elokuvan lopputeksteistä voi myös bongata monta tuttua nuorkeskustalaista nimeä avustajien joukosta.

Ohjaaja: Jukka-Pekka SiiliPääosissa: Mikko Leppilampi, Lauri Tilkanen, Pamela Tola, Aku Hirviniemi, Esko SalminenGenre: DraamaArvostelu: Kaisu Airaksinen

Varasto

Se tunne, ettei mikään voisi mennä enää enempää pieleen, ja hetken päästä huomaa, että sittenkin voi. Varasto on hupaisa elokuva, joka on surkeiden sat-tumusten perikuva. Antero Rousku on maalikaupan varas-totyöntekijä, joka surkean palkan vuoksi turvautuu myymään pimeästi remonttita-varaa vakio-asiakkaalleen, ottaen voitot omaan taskuunsa. Anteron työkaverit ovat vähintäänkin omalaatuisia. Anteron hieman hömppä työkaveri Raninen, joka pelaa työaikanaan tikkaa ja kuuntelee

ystävänsä synkistelyä, joutuu Anteron tekemisistä vastuuseen ikävällä tavalla. Anteron ja Ranisen naistyötoveri Karita on päättänyt elää elämäänsä Anteron kanssa keinolla millä hyvänsä, tahtoi tämä tai ei. Anterolla ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin kulkea Karitan talutushihnassa, jotta välttyisi mahdolliselta linna-reissulta. Omantunnon tuskissaan poteva Antero päättää selvit-tää sotkunsa ja kivikkoisesti alkanut parisuhdekkin alkaa saada hiljalleen merkitystä pienen ihmeen kautta. Varasto on laadukasta suomalaista komiikkaa ja antaa hyvän kuvan siitä millaista vähätuloisten elämä pahimmillaan voikaan olla. Tällä elokuvalla saa mielialan kohenemaan pitkäksi aikaa.

Ohjaaja: Taru MäkeläPääosissa: Kari-Pekka Toivonen, Aku Hirviniemi, Esko Salminen, Jope Ruonansuu, Minttu Mustakallio, Vesa-Matti LoiriGenre: KomediaKuva: NordiskfilmArvostelu: Kaisu Airaksinen

In Time

Tulevaisuudessa ihmiset lakkaavat van-henemasta 25-vuotiaana ja joutuvat tekemään töitä henkensä eteen. Va-luuttana ei toimikkaan enää raha, vaan elinaikasi. Mitä tapahtuukaan, jos aikasi loppuu kesken? Entä miltä tuntuisi elää miljoona vuotta? In Time on tulevaisuuteen sijoittuva sci-fi jännäri, jossa aika ratkaisee kaiken. Jos aika loppuu kesken, kuolee. Olisitko valmis maksamaan kahvikupposesta muutaman minuutin elinajastasi, tai bus-simatkaan tunnin tai kaksi? Miltä tuntuu

kun rikkaus mitataan elinajassa? Will Salas on alempaan kastiin kuuluva duunari, joka ei ole voinut koskaan miettiä elämäänsä vuorokautta pidemmälle, vaan elämä eletään hetki hetkeltä vilkuillen tarkkaavaisesti omaa aikakelloaan. Eräänä päivänä rikas mies saapuu kau-punkiin ja luovuttaa koko elinaikansa Willille, jota aletaan epäil-lä miehen murhasta.

Will lähtee selvittämään ainutkertaisella mahdollisuudel-laan kuinka saisi helpotettua köyhien kanssaeläjien elämää. Saapuessaan rikkaiden kansalaisten keskuuteen Will tutustuu maailman rikkaimman miehen tyttäreen ja tämän avustuksella pyrkii jakamaan oikeudenmukaisuutta omalle kansalleen. Asioi-ta mutkistavat aikaa varastavat minuuttimiehet ja poliisipartio, jotka ovat karkulaisten perässä. Elokuva tarjoaa oivallisen mahdollisuuden nollata aivot ja miettiä rahan merkitystä maailmassamme. Onneksi me emme sentään menetä henkeämme, vaikka lompakko kaikuisi tyhjyyt-tään.

Ohjaaja: Andrew NiccolPääosissa: Justin Timberlake, Amanda Seyfried, Cillian Murphy, Alex PettyferGenre: Sci-fi, trilleriArvostelu: Kaisu Airaksinen

Nuori Keskustasuosittelee

29

30 31

kulttu

uri

Arjenluksustaja

täydellisyyttähipovaamuotoilua

Designpääkaupunki 2012 -titteliä

tavoitteli 46 maata 27 maasta.

Finaaliin selvisi Helsingin lisäksi

Hollannin Eindhoven. Tieto Hel-

singin valinnasta maailman kulttuuripääkau-

pungiksi 2012 tuli marraskuun 25. päivänä

vuonna 2009. Designpääkaupunkivuotta

on suunniteltu tuosta hetkestä lähtien. Sat-

saus on suuri, kokonaisuudessaan tapahtu-

mavuoden kulujen on arvioitu yltävän jopa

sataan miljoonaan euroon.

Helsingin designpääkaupunkivuosi start-

tasi perinteisessä Senaatintorin uudenvuo-

denjuhlassa. Avajaisissa nähtiin Mural Me-dian ja Agent Pekan yhteistyönä toteutettu

näyttävä valo- ja videoteos sekä vannottiin

uudenvuoden lupaus nuoren muotoilijan

sanoin. Myös juhlintaan osallistujat saivat

tehdä omia uudenvuoden lupauksiaan lu-

pausbaarissa.

Tavoitteet tulevaisuudessaPohjimmiltaan World Design Capital Helsinki

2012 -hankkeessa on kyseessä halu tuoda

design-ajattelua osaksi suomalaista yh-

teiskuntaa. Ihmisten, yritysten ja kaupunkien

välisellä yhteistyöllä halutaan vahvistaa kes-

tävää kehitystä ja lisätä kansainvälisyyttä.

– Tavoitteenamme on yksinkertaisesti

parempi kaupunki. Yritämme innostaa ih-

misiä erilaisten tapahtumien, tilaisuuksien ja

projektien avulla. Hankkeessa on mukana

paljon erikokoisia ja -näköisiä toimijoita, tii-

vistää designpääkaupunkijohtaja Pekka Timonen.

Koska designpääkaupunkialueeseen kuu-

luvat Helsingin lisäksi myös Espoo, Vantaa,

Kauniainen ja Lahti, muodostuu matkailijan

näkökulmasta koko eteläisestä Suomesta

design-ajattelua tukeva alue.

Design näkyy arjessaDesignpääkaupungin epävirallinen koh-

tauspaikka on Helsingin keskustassa,

Suomen rakennustaiteen museon ja

Designmuseon välissä oleva puupaviljonki.

Siellä järjestetään vuoden aikana paitsi

workshopeja ja huippupuhujia kerääviä

keskustelutilaisuuksia, niin myös päivätans-

seja, elokuvanäytöksiä, designkirpputoreja

ja piknik-tapahtumia. Useimmat tapahtu-

mista ovat kaikille avoimia, koska design-

pääkaupunkivuoden halutaan olevan en-

nen kaikkea ihmisten juhla.

Kela järjesti äitiyspakkauksen suunnitte-

lukilpailun, joka oli osa World Design Capital

Helsinki -vuotta. Näin design pääsee myös

jokaisen pakkauksen lunastavan kotiin kil-

pailun voittajan, Johanna Öst Häggblo-min työn ”Sukupuu”, muodossa. Uusi pak-

kauksen kuvitus otetaan tuotantoon, kun

äitiyspakkaus seuraavan kerran vaihtuu eli

arviolta elokuussa 2012.

– Suunnittelukilpailussa haettiin ilmettä,

joka soveltuu vauvalle, viestii äitiyspakkauk-

sen tarkoituksesta edistää vauvan hyvin-

vointia ja sopii sekä tytölle että pojalle. Sekä

voittaneessa että toiseksi tulleessa suun-

nitelmassa nämä näkyvät hienosti, kertoo

Kelan etuusjohtaja Anne Neimala.

Designpääkaupunkivuosi tulee näkymään

vahvasti myös julkisessa liikenteessä. Erilaisia

suunnitelmia bussi- ja ratikkapysäkkien il-

meille on tehty ja visuaalisuuden lisäksi jouk-

koliikenteen toimivuus ja helppous koetaan

designina ja käyntikorttina maailmalle.

– Esimerkiksi julkisten palvelujen kehit-

tämisessä tulisi keskittyä nykyistä enemmän

asiakkaaseen, siis käyttäjän kokemuksiin ja

tarpeisiin. Juuri siihen tarvitaan designia ja

sen menetelmiä. Toivomme, että designvu-

osi toimisi tässä herättäjänä, sanoo Pekka

Timonen.

World Design Capital Helsinki 2012on kansainvälinenDesignpääkaupunkihankkeen tapahtumia

ei nähdä ainoastaan Suomessa, vaan myös

ulkomailla.

– Esimerkiksi New Yorkissa on pidetty, osa-

na New Finnish Design Scenarios -tapahtu-

maa, designpääkaupungin ilme-workshop.

Ja Berliinissä järjestetyillä DMY-muotoilufesti-

vaaleilla teemana oli Suomi, sanoo design-

pääkaupunkivuoden ohjelmajohtaja Kaa-rina Gould.

Suomalainen design on saanut näkyvyyttä

ja arvostusta maailmalla jo vuosikymmeniä.

Esimerkiksi nimet Alvar Aalto, Aino Aalto, Eero Aarnio, Maija Isola, Harri Koskinen ja Tapio Wirkkala tunnetaan lähes kaikkialla, maasta

tai maanosasta riippumatta. Tänä päivänä

design on myös vahvasti osa arkielämää.

Monet yhdistävät designin kalliisiin

huonekaluihin tai muihin esineisiin, mutta

designpääkaupunkihankkeen perimmäinen

ajatus on välittää ihmisille viestiä, että jokai-

nen voi vaikuttaa oman elinympäristönsä

kehittämiseen. Muutoksen kohteena voi olla

esimerkiksi julkinen liikenne, maisemasuunnit-

telu, terveydenhuolto, kotikadun lähikaup-

pa tai lähikorttelin arkkitehtuuri.

– Toiveenamme on, että eri tahot sekä

yksityisellä että julkisella puolella oppisivat

paremmin ymmärtämään millaisia mahdol-

lisuuksia design voi tarjota niin liikemaailman,

arjen kuin yleisen hyvinvoinninkin kehittämi-

seen, ohjelmajohtaja Kaarina Gould sanoo.

Vuosi designpääkaupunkina ei vielä takaa

menestystä, mutta antaa varmasti loistavan

pohjan tulla tunnetuksi maailmalla. Tärkeintä

on, että voimme nauttia hankkeeseen laitet-

tujen varojen ja työn tuloksesta vielä pitkään

tulevaisuudessakin.

Teksti: Salla AiraksinenKuvat: http:// wdchelsinki2012.fi/

Lähteet: http://wdchelsinki2012.fi/, www.kela.fi

Designpääkaupunkitapahtumistavoitlukealisääosoitteessahttp://wdchelsinki2012.fi/

Olipa kerran valtakunta, jonka pääkaupungin asukasluku tammikuussa 2012 oli 596 233 ihmistä. Tällä maailman mittakaavassa pienellä kaupungilla oli myös unelma:

tulla tunnetuksi maailmalla. Toteutuuko se vuonna 2012?

Designpääkau-punkivuoden

yhteydessä on pidetty mm.

jäänveis-tokilpailu.

Äitiyspakkaus saa uuden ilmeen syksyllä 2012.

Desingpääkaupunki-vuosi tulee näkymään vahvasti katukuvassa.

30 31

Faktojadesignpääkaupunkivuodesta– 3 keskeistä teemaa:1. Avoimuus ja Open City -ajattelu: Designpääkaupunki pyrkii löytämään keinoja, joilla kaupunkilaiset voivat itse vaikuttaa oman elinympäristönsä kehittämiseen.2. Globaali vastuu – Designin uusi rooliWDC Helsinki 2012 etsii ratkaisuja, jotka edistävät elämisen laatua ja onnellisuutta sekä toteuttaa myös kansainvälisiä hankkeita, joissa design-ajattelulla on merkittävä rooli kestävän kehityksen muutoksen käynnistäjänä.3. Uuden kasvun juuret – Embedded DesignEmbedded design -ajattelu laajentaa muotoilun käsitteen pelkistä tavaroista myös palveluihin ja järjestelmiin.

*Nimitys jaetaan joka toinen vuosi ja sen myöntää teollisen muotoilun maailmanjärjestö Icsid.

*World Design Capital Helsinki 2012 -kaupunkeja ovat Helsingin lisäksi Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti.

*Tapahtumavuoteen valittiin 1400 hakemuksesta 250 osahanketta.

*WDC-hankkeita valittaessa painotetaan yhteyttä designiin sekä kansainvälistä ja paikallista vaikuttavuutta.

32 33

Fraasien taustatFilosofian tohtori Seppo Niemelän uutuus-teos tarjoaa tiiviin johdatuksen Santeri Alkion keskeisimpiin ajatuksiin. Niemelän teos on ilmestynyt sopivasti kunnioit-tamaan keskustan aatteellisen esi-isän syntymän 150-vuotisjuhlaa. Sukupolvi toisensa jälkeen ovat kes-kustapoliitikot innokkaasti toistelleet monia Alkion lanseeraamia fraaseja ja vakuuttaneet niillä kuulijakuntansa. Kes-kustalaisten puheissa vilisee yhä tänäkin päivänä sellaisia termejä kuin ihmisyys, it-sekasvatus, köyhän asia, edistyksen lippu ja maahenki.

Vaikka keskustalaisissa tilaisuuksissa törmääkin Alkion käyt-tämiin ilmaisuihin, jää niiden syvällisempi merkitys erityisesti keskustan nuoremmalle polvelle helposti kovin hähmäiseksi. Alkion elinvuosista on yksinkertaisesti kulunut niin kauan aikaa, ettei nuorilla ole enää mahdollisuutta ymmärtää Alkion ja hänen aikalaistensa sanomaa, jollei tunne Suomen kansallisen heräämisen aikakauden historiaa. Ohuen tietopohjan vuoksi Alkion sanoista onkin tullut suora-nainen ryöstöviljelyn kohde. Hänen nimissään voi kuulla eh-dotettavan laidasta laitaan lähes mitä tahansa. Tyypillisesti kun joku keskustalainen on tyytymätön keskustan poliittiseen linjaan, vaatii hän pikaista paluuta puolueen alkiolaisille aatejuurille – tietämättä edes itse mitä sillä tarkoittaa. Niemelä on onnistunut raikkaalla tavalla avaamaan mo-nen alkiolaisina pidetyn ilmaisun taustoja. Hän myös todistaa väkevästi, kuinka Alkion esittämissä ajatuksissa on yhä 2010-lu-vullakin virtaa. Alkion terävät ajatukset ovat kantaneet kauas yli sukupolvien. Monet Alkion esillä pitämistä teemoista, kuten ihmiskuntapolitiikka ja kestävä luontosuhde ovat tänä päivänä ehkäpä ajankohtaisempia kuin koskaan aiemmin. Alkio muun muassa ennusti hevosajan jälkeen tulevien polt-tomoottoriautojen olevan vain väliaikainen ratkaisu. Oman aikakautensa kömpelöiden autojen sijaan hän näki jo edessään sähkövaunuja, jotka kulkevat sirosti, ääntelemättä ja haisemat-ta kuin ajatus. Nyt noin 100 vuotta myöhemmin Alkion visioista on tulossa totta. Luettavuudeltaan Niemelän kirja on mitä mainioin, kiitos selkeän teemoittaisen jäsentelyn. Alkionsa jo perusteellisesti lu-keneet eivät Niemelän tiiviistä teoksesta enää suurta lisäarvoa saa. Ajankohtainen Alkio toimii sen sijaan erinomaisena tutus-tumismatkana keskustan aatteellisille alkujuurille. Niemelän uu-tuutta voikin lämpimästi suositella nuorten keskustalaisten muo-dostamien lukupiirien oppikirjaksi ja monipuolisen aatteellisen keskustelun virittäjäksi. Seppo Niemelä: Ajankohtainen Alkio. Maahenki. 98 sivua.Arvostelu: Tuomas Vanhanen

kirjah

ylly

Ankistin unelma

Maailman kahden pidetyimmän ank-kapiirtäjän joukkoon lukeutuvan Keno Don Rosan koko tuotanto on saatu yksiin kansiin. Tai tarkemmin sanottuna yhdeksään niteeseen, jotka ilmesty-vät kolmen niteen sarjoissa. Ensimmäi-set kolme nidettä lähetettiin tilaajille jo joulukuussa, jatkoa seuraa keväällä ja syksyllä. Rosan sarjakuvat ovat ehdottomasti alansa terävintä kärkeä. Sanaleikit ja kekseliäät juonenkäänteet jaksavat huvittaa vielä viidennelläkin lukuker-

ralla. Ei todellakaan ole ihme, että Don Rosa on löytänyt tiensä niin monen suomalaisen sydämeen. Aikajärjestykseen aseteltujen sarjakuvien lisäksi teoksessa esi-tellään Don Rosan elämänvaiheita sekä taustatietoja ja luon-noksia sarjakuvista. Mukana on myös Don Rosan ensimmäinen ankkasarjakuva, josta selviää, kuka on ankanpoikien isä. Vas-taus ei tosin taida olla Disneyn hyväksymä… Don Rosan Kootut on arvokas paketti. Paperi on priimaa, painojälki on onnistunutta ja ulkoasu on viimeistelty. Arvokas on toki hintakin. Kaikki niteet kotiin toimitettuina maksavat 570 euroa. Onko se sen arvoista? Laadukkaat kirjat kestävät isältä pojalle, eivätkä arvosarjakuvat vanhene. Don Rosan Kootuista on tuleville lastenlapsille varmasti enemmän iloa kuin uudesta iPhonesta, joka joutaa viiden vuoden kuluttua elektroniikka-jätekeräykseen. Summa on kuitenkin sen verran suuri, että jär-jen ääntä kuunteleva saattanee silti käyttää eurot mieluummin asuntolainan lyhentämiseen kuin sarjakuviin.

Don Rosan Kootut. SanomaMagazines. 2400 sivua.Arvostelu: Samuli Nissilä

Arkista ja absurdia

Janica Branderin novellikokoelma Liha-kuu on nimensä veroinen. Siinä on jotakin tavallista ja tuttua, kuten taivaalla mollot-tavassa kuussa, mutta se ei silti ole ihan sitä miltä näyttää. Novellien tapahtumat sijoittuvat yleen-sä melko arkiseen miljööseen, mutta mo-nissa on mukana absurdeja piirteitä. On Jänö King-King, joka saapuu auttamaan pelkäävää pikkupoikaa ja Lihakuu joka vaanii taivaalla, on lähestyvä maailman-loppu, josta ilmoitetaan tekstiviestillä ja aave, joka odottaa aitan portailla. Kes-

keisiä aiheita novelleissa ovat elämän eri vaiheet, kuten lapsuus ja vanhuus, erilaisuus, seksuaalisuus ja yhteisön ihmissuhteet ja sen asettamat odotukset. Teemoiksi nousevat erilaiset vaikeat tilanteet ja niistä selviytyminen. Vaikka novelleissa samat aiheet toistuvat, ne ovat silti kes-kenään erilaisia. Osa on helpommin luettavia ja tarjoaa melko helppoja tulkintoja, osa jättää enemmän tilaa ja haastaa ajattelemaan. Sielumies ja Karhut ja sudet tuntuvat sijoittuvan vuosikymmenten taa, muut ovat lähellä nykyaikaa. Sielumie-hen tunnelma on melkein taianomainen, Penkit taas hyvinkin proosallinen. Kertojat ovat useimmiten joko lapsia tai vanhoja ihmisiä, jotka ovat ikään kuin erillään siitä ”aikuisten” todellisuu-desta, joka on täynnä elämän suorittamista, rahaongelmia, masennusta ja riitelyä. Niin ihmemies Kalevi kuin sisukas vanha leskirouva ja järkevä pikkutyttö Minkkukin, kaikki kertojat tuntu-vat olevan tavalla tai toisella poikkeuksellisen hyviä ihmisiä. Ehkä parasta tässä kirjassa on kieli. Se on erittäin omaperäistä, melko eleetöntä, mutta kuitenkin värikästä ja nokkelaa, siinä on tuoreita ilmaisuja ja yllättäviä, hienoja kielikuvia. Kerronta on paikoin melko rujoa, mikä alleviivaa monissa novelleissa vallitsevaa alakuloista tunnelmaa. Aiheet ja tarinat ovat synk-kiä - ja valitettavan lähellä todellisuutta. Silti novelleista paistaa toivo, on olemassa jotakin inhimillistä, koska ”sielut punovat suo-javerkon kaikkein tärkeimmän ympärille”.

Janica Brander: Lihakuu. Otava. 142 s.Arvostelu: Saana Kortesalmi

Nuorista aikuisiksi

Parikymppiset Emma ja Dexter, Em ja Dex, tapaavat heinäkuun viidentenä-toista vuonna 1988, juuri yliopistosta valmistuttuaan. Siitä alkaa ystävyys, jonka laadusta on kummankin osa-puolen vaikea ottaa selkoa. Onko se pelkkää ystävyyttä vai onko se ystävyyt-tä romanttisin vivahtein? Voiko ystävyys säilyä työväentaustaisen Emman ja varakkaasta perheestä tulevan hulttio-poika Dexterin välillä? Kirjan rakenne on nokkela. Emman ja Dexterin elämää seurataan seuraa-vat kaksikymmentä vuotta – heinäkuun

viidentenätoista päivänä kunakin vuonna. Tiukasta aikarajauk-sesta huolimatta Nicholls pystyy pitämään tarinan koossa yllät-tävän hyvin. Ehkä hieman junnaavan alun jälkeen lukemista halusi jatkaa aina yhden luvun ja vuoden päätyttyä, sen verran hyvin Nicholls osaa kirjoittaa koukkuja lukuihin. Kirjaa on kehuttu paljon eri kirjablogeissa ja esimerkiksi Hel-singin Sanomien kriitikko oli suorastaan lumoutunut tarinasta. Itselläni oli ehkä hieman suuret ennakko-odotukset aloittaessani kirjan, ja harmikseni jouduin pettymään. Viisisataa sivua on hiu-kan liikaa, tarina olisi ollut tiiviimpänä mielenkiintoisempi. Välillä iski väsymys: tehkää nyt jo jotain älkääkä polkeko paikallaan! Hyvää kirjassa on sujuva, televisiomainen dialogi ja sopivan viih-dyttävät juonenkäänteet. David Nicholls on kirjoittanut suosittua Rimakauhua ja rakkautta -tv-sarjaa ja samanlaista huumoria löytyy myös tästä kirjasta.

David Nicholls: Sinä päivänä. Otava. 505 s.Arvostelu: Tiina Nyyssönen

-

Maailman rajat

Jack on juuri täyttänyt viisi vuotta ja elämä on ihan mallillaan. Äidin kanssa leikitään, peuhataan sekä harjoitel-laan lukemista ja laskemista. Välillä rakennetaan temppurata ja toisinaan huudetaan niin kovaa kuin keuhkoista ikinä lähtee. Kaikki ei kuitenkaan ole miltä se Jack-in silmin näyttää. Jackin koko maailma on oikeasti yhdentoista neliön äänie-ristetty puutarhavaja. Vanha Kehno, mies joka säännöllisesti vierailee Jackin ja Äidin luona, on vuosia sitten siepan-nut Äidin. Jack on syntynyt Huoneessa,

eikä paremmasta tiedä. Nyt kun Jack on tarpeeksi vanha, Äiti alkaa vähitellen kertoa totuutta maailmasta. Ulkopuolella on elämää, kaikki ei rajoitu heidän pieneen Huoneeseensa. Televi-sion näkymät ovat sittenkin totta. Huoneen kertojana on Jack. Aikuisen näkökulma silloin tällöin olisi tuonut lisää perspektiiviä tarinaan, mutta toisaalta Jackin suulla kerrottuna kirja onnistuu olemaan positiivinen ja elämän-myönteinen. Aikuisen kannalta kerrottuna tarinasta olisi voinut tulla ahdistava ja epätoivoinen, mutta Jackin näkökulmasta esimerkiksi jokapäiväiset epätoivoiset avunhuudot ovat vain hauska huutoleikki. Äidin näkökulma ”leikkiin” on taatusti eri-lainen. En tiedä, voiko näin kammottavasta aiheesta ammentavaa kirjaa kutsua mielenkiintoiseksi lukuromaaniksi ja kunnon page-turneriksi, mutta niin vain kirja imaisi mukaansa ja sitä oli vaikea laskea käsistään. Ja niin imelältä kuin se kuulostaakin, Huone on kaunis kertomus vahvasta äidinrakkaudesta.

Emma Donoghue: Huone. Tammi. 325 s.Arvostelu: Tiina Nyyssönen

Virtahepo ulkoministeriössä

Nuori Arthur Vlaminck saa unelmien-sa työpaikan. Ranskan ulkoministeri Alexandre Taillard de Vorms pestaa hänet puheenkirjoittajakseen. Vlaminck siirtyy suoraan yliopistolta keskelle ulko-ministeriön kaoottiseen arkea. Hämmentynyt ja epävarma päähen-kilö yrittää selviytyä työstään kunnialla. Asiaa eivät helpota kummalliset työ-toverit eikä itsevaltaisin ottein ministe-riötään johtava herra ministeri. Ministerin tärkeä puhe YK-kokouksessa

ei vakuuta lehdistöä eikä yleisöä. Kun kaiken huipuksi afrikkalai-sen Ubangan kapinalliset valloittavat Oscarvillen, ovat kansain-välisen kriisin ainekset kasassa. Ministeri lentää oitis paikalle ja jalkautuu kapinallisten keskelle. Sarjakuvateoksen piirrokset ovat omalaatuisia, mutta onnis-tuneita. Realistisuus saa väistyä, kun kuvien keinoin kerrotaan ihmisten kokemista tunteista. Juoni jää ensimmäisessä osassa harmillisesti kesken. Teos perustuu Ranskan ulkoministeriön entisen virkamiehen kertomiin tarinoihin. Lukijan pääteltäväksi jää, kuinka paljon mu-kana on totta, ja kuinka paljon tarua. Toivottavasti kirja innos-taa myös suomalaisia virkamiehiä kertomaan kokemuksistaan, pelkässä Kekkosen ajassa olisi varmasti aineksia useampaankin sarjakuva-albumiin.

Abel Lanzac & Christophe Blain: Ulkoministeriö. Diplomaattisia merkintöjä. Ensimmäinen osa. WSOY. 98 s.Arvostelu: Samuli Nissilä

Puhuva pää

Eveliina Talvitien teoksen nimi on osu-va. Mies joka halusi olla asia kertoo Matti Vanhasen pääministerivuosista ja hänen elämästään kansakunnan puhuvana päänä. Samalla kyseessä on kertomus poliitikosta, joka halusi vaikuttaa asioihin, mutta sai samalla kannettavakseen julkisen elämän raskaan taakan. Talvitie asettaa Vanhasen toimin-nan sympaattiseen valoon, antaen päähenkilön äänen kuulua: ”Politii-kassa olen aina laskenut sen varaan, että kun osaa asiat ja pystyy perustele-

maan ja argumentoimaan, tekee työnsä hyvin, se riittää.” Tämä sitaatti jäi pyörimään mieleeni. Haluaisin olla Vanhasen kanssa samaa mieltä. Kuitenkin hänen asennettaan on kutsut-tava naiiviksi. Myös käytäntö sekä Vanhasen lukuisat mediako-hut osoittivat, ettei hänen mediastrategiallaan enää pärjännyt nykymaailmassa. Talvitien kirja kuuluu kuitenkin ehdottomasti jokaisen politiikas-ta ja mediasta kiinnostuneen lukemistoon. Vanhasen kokonais-valtainen poliittinen ajattelu ja kaukaa viisaaksi osoittautuneet poliittiset päätökset pääsevät oikeaan valoon. Myöhempi his-toriankirjoitus tulee antamaan niille vielä suurta arvoa. Kuitenkin hänen muu julkinen toimintansa jättää kysymyksiä il-maan. Vanhaselle on kuitenkin annettava pisteet siitä, että hän toimi median kanssa suoraselkäisesti, vaikka se ei ollut hänen itsensä kannalta aina järkevää. Hän oli tosiaan mies, joka halusi olla asia.

Eveliina Talvitie: Matti Vanhanen, mies joka halusi olla asia. WSOY 2011. 240 sivua.Arvostelu: Markus Ylimaa

34 35

Suomen Keskustanuoret ry

Apollonkatu 11 a

00100 Helsinki

info@keskustanuoret.fi

www.keskustanuoret.fi

Etelä-Karjalan Keskustanuoret

Valtakatu 54

53100 Lappeenranta

puh: 044 3122 982

fax: 05-4156 105

etela-karjala@keskustanuoret.fi

Etelä-Pohjanmaan Keskustanuoret

Keskuskatu 11 a

60100 Seinäjoki

gsm: 045 878 6300

fax: 06-2233 330

etela-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Etelä-Savon Keskustanuoret

Porrassalmenkatu 33

50100 Mikkeli

puh: 044 369 9601

etela-savo@keskustanuoret.fi

Helsingin Keskustanuoret

Apollonkatu 11 a

00100 Helsinki

puh: 044 5144 361

helsinki@keskustanuoret.fi

Hämeen Keskustanuoret

Hämeenkatu 9 A 5 krs.

15110 Lahti

puh: 040 418 1150

hame@keskustanuoret.fi

Itä-Savon Keskustanuoret

Tottinkatu 15

57130 Savonlinna

puh: 015-5311 45

gsm: 050 347 3556

fax: 015-5355 373

ita-savo@keskustanuoret.fi

Kainuun Keskustanuoret

Kauppakatu 26 A / 2. krs

87100 Kajaani

puh: 040 8289 147

fax: 08-6121 148

kainuu@keskustanuoret.fi

Keski-Pohjanmaan Keskustanuoret

Isokatu 2

67100 Kokkola

puh: 040 7769 338

fax: 06-8314 993

keski-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Keski-Suomen Keskustanuoret

Cygnaeuksenkatu 12 B 16

40100 Jyväskylä

puh: 014 214 997, 040 7210 636

fax: 014-214 448

keski-suomi@keskustanuoret.fi

Kymenlaakson Keskustanuoret

Kivimiehenkatu 7 as 12

45100 Kouvola

puh: 05-3752174, 040 831 8972

fax: 05-3752530

kymenlaakso@keskustanuoret.fi

Lapin Keskustanuoret

Kansankatu 12 A 4

96100 Rovaniemi

puh: 040 579 2056

fax: 016-313358

lappi@keskustanuoret.fi

Pirkanmaan Keskustanuoret

Näsilinnankatu 23 A 1

33210 Tampere

puh: 045 1274 794

pirkanmaa@keskustanuoret.fi

Pohjois-Karjalan Keskustanuoret

Siltakatu 22

80100 Joensuu

puh: 044 3122 982

pohjois-karjala@keskustanuoret.fi

Pohjois-Pohjanmaan Keskustanuoret

Koulukatu 31 A 2

90100 Oulu

puh: 08-5711740, 040 591 9006

fax: 08-5711790

pohjois-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Piirien yhteystiedot

Pohjois-Savon Keskustanuoret

Suokatu 31

70110 Kuopio

puh: 017 369 9601, 044 369 9601

fax: 017 369 9611

pohjois-savo@keskustanuoret.fi

Satakunnan Keskustanuoret

Itäpuisto 9

28100 Pori

puh: 044 0336 588

fax: 02-6335599

satakunta@keskustanuoret.fi

Uudenmaan Keskustanuoret

Asemanaukio 7

04200 Kerava

puh: 044 7514 363

uusimaa@keskustanuoret.fi

Varsinais-Suomen Keskustanuoret

Linnankatu 21 B 35

20100 Turku

gsm: 044 5322 332

puh: 02-2322 332

fax: 02-2312 036

varsinais-suomi@keskustanuoret.fi

Ky

llä!

H

alu

an

tie

toa

Ke

sku

sta

nu

oris

ta

Ha

lua

n li

ittyä

jäse

ne

ksi K

esk

ust

an

uo

riin

H

alu

an

ilm

aise

n n

äyt

en

um

ero

n N

uo

ri Ke

sku

sta

-le

hd

est

ä

N

imi..

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

Läh

ioso

ite...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

..

Post

inu

me

ro ja

po

stito

imip

aik

ka...

......

......

......

......

......

......

......

......

......

Sä

hkö

po

sti..

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

.

syn

tym

ävu

osi.

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

....

A

lleki

rjoitu

s....

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

......

V

oit

täyt

tää

lom

akk

ee

n m

yös

oso

itte

ess

a

ww

w.k

esk

usta

nuo

ret.fi

Ke

skus

ta-

nuo

ret

ma

ksa

vat

po

stim

aks

un

Ke

skus

tanu

ore

tTu

nnus

500

5576

00

003

Va

sta

uslä

hety

s

palmusen

pahat

1. Mikä Yhdysvallan osavaltioista on

aakkosjärjestyksessä ensimmäinen?

2. Mikä YK:n teemavuosi on tämä vuosi (2012)?

3. Kuinka moni tammikuun presidentinvaaleissa

ehdokkaana olleista kuuluu evankelis-lute-

rilaiseen kirkkoon? Ehdokkaita oli kahdeksan.

4. Mikä on Miss Suomen Sara Chafakin isän

kotimaa?

5. Minkä Englannin valioliigassa pelaavan

joukkueen kannatuslaulu on You´ll Never Walk

Alone?

6. Mistä kaupungista on kotoisin stunttiryhmä

Duudsonit?

7. Kenen tuore muistelmateos on Ylitys - isän tytön

kasvu huippu-urheilijaksi ja sitten näyttelijäksi?

8. Kuinka pitkä oli Suomen kaikkien aikojen pisin

mies Väinö Myllyrinne? Oliko hän 218, 228, 238

vai 248 cm?

9. Mikä pelko on antropofobia? Kysymyksessä on

yksi yleisimmistä fobioista.

10. Mikä liputuspäivä on tänä vuonna lokakuun

28. päivä?

b Turkulaisen visakonkari Lauri Palmusen kiperät kysymykset

pistävät pääkopan aivonystyrät liikkeelle.

Vastaukset:

1. Alabama

2. osuustoiminnan vuosi

3. kolme (Lipponen, Niinistö ja Väyrynen)

4. Marokko

5. Liverpoolin

6. Seinäjoelta

7. Manuela Boscon

8. 248 cm. Tiedot Myllyrinteen pituudesta vaihtelevat 246 ja 254 cm:n välillä.

9. ihmisten pelko, sosiaalisten tilanteiden pelko

10. kunnallisvaalien vaalipäivä

Nuori Keskusta on Keskustanuorten jäsenlehti

Jos sinulle tulee Nuori Keskusta -lehti kotiinkannettuna, olet

Keskustanuorten jäsen. Jäsenenä voit myös osallistua

tapahtumiimme ja koulutuksiimme ja saat mahdollisuuden

vaikuttaa sinulle tärkeisiin asioihin yhteiskunnassamme.

Mikäli yhteystietosi muuttuvat, teethän ilmoituksen

osoitteeseen info@keskustanuoret.fi, jotta lehti löytää

luoksesi jatkossakin.

Lisätietoja Keskustanuorten toiminnasta löydät osoitteesta

www.keskustanuoret.fi

36

ÄLÄ lähdeEHDOLLE

Valtuustossa ei voi vaikuttaa mihinkään. Kunnanjohtajalla on valtaa. Kun kunnanjohtaja jotain sanoo ja esittää, se menee sukkana läpi valtuustossa.

Minähän en ala semmoiseen hommaan, joka ei ole talou-dellisesti kannattavaa. Kokouspalkkiot on huonoja. Teen vain sellaisia hommia, joista maksetaan hyvin = palkka vähintään 100 e/h.

Kunnanvaltuustossa ei käsitellä tavallista ihmistä koske-via asioita. Ne eivät liippaa läheltäkään minun eikä sinun elämää, hänen maailmasta nyt puhumattakaan.

Kukaan minun tuttavapiirissäni ja kavereissani ei ole ollut koskaan ehdolla missään vaaleissa. Tai siis, Martti-Esko oli kyllä ehdolla BB-talossa vuonna 2011.

Nuoret eivät osaa. Nuorilla ei ole tietoa, miten asioita pitää hoitaa. On parempi, että nuoret eivät tule sotkemaan asioita ja siksi ehdokkuuden rajaksi tulisikin asettaa K-50.

Samat naamat siellä aina pyörii vuodesta toiseen ja hyvä niin. Turha on vaihtaa voittavaa joukkuetta, sanoi jo Curt Lindström ja sama pätee valtuustoon. Mennään samalla valtuuston kokoonpanolla ainakin 40 vuotta.

Kunnassa ei ole tulevaisuutta, jos päätöksentekijöinä ei ole alle 30-vuotiaita. Se on kuule p**ka-puhetta. Tulevaisuus on meissä, naapurin Vilhossa ja Martassa.

Olethan samaa mieltä? Näillä perusteilla jyrkkä EI ehdokkuudelle kunnallisvaaleissa.

4+3 hyvää syytä,

miksi ei kannata

lähteä ehdolle

kunnallisvaaleissa

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

HUOM!Jos olet kuitenkin eri mieltä, olet lämpöisesti tervetullut Keskustan ehdokkaaksi kunnallis-vaaleissa ja vaikuttamaan oman kuntasi tule-vaisuuteen.

Suostumus Keskustan ehdokkaaksi löytyy osoitteessa: http://www.keskusta.fi/Suomeksi/topmenu/Jarjestotyo/Jarjestoaineisto.iw3

Ole myös yhteydessä omaan Keskustanuorten piiriisi, yhteystiedot löydät osoitteessa: http://www.keskustanuoret.fi/portal/suomi/piirit/

ÄLÄ lähdeEHDOLLE

ei kande!ajanhukkaa!

ei kuulu mulle!

huono liksaei tulevaisuudelle!

???!!!!

##!! ##!!

et uskalla!VIRHE!