oikeudet ja velvollisuudet hallussa? selvitys ammattiin opiskelevien työelämätiedoista

1·2014

Oikeudet ja velvollisuudet hallussa? Selvitys ammattiin opiskelevien työelämätiedoista

Helmikuu 2014 Juha Häkkinen

Lisätiedot:Mikko Koskinen [email protected] puhelin 020 774 0158

Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

Oikeudet ja velvollisuudet hallussa? 1

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ..................................................................................................... 2

Selvityksen lähtökohdat .......................................................................................... 2 Työelämätieto ja ‐taito – kiistanalaisten käsitteiden viidakossa ............................ 2 Aiempi tutkimus sekä tutkimustehtävä ja ‐menetelmä .......................................... 5 Aineiston kuvaus ..................................................................................................... 6

2 NÄKÖKULMA I: OPETUKSEN RAAMIT .............................................................. 8 3 NÄKÖKULMA II: OPETTAJIEN NÄKEMYS TYÖELÄMÄTIETOJEN OPETUKSESTA JA OPISKELIJOIDEN TIETÄMYKSESTÄ ............................................................... 10

Tavoitteiden tulkinta, työelämätiedon käsite ja opetuksen painottuminen – kurssin opettajat ................................................................................................... 10 Tavoitteiden tulkinta, työelämätiedon käsite ja opetuksen painottuminen – opinto‐ohjaajat ...................................................................................................... 11 Onko työelämätiedon opetukseen käytettävä aika riittävä? ............................... 12 Opetuksen toteutus ja materiaali ......................................................................... 13 Opettajien näkemys opiskelijoiden työelämätietoihin liittyvistä puutteista ........ 14 Yhteiskunta‐, yritys‐ ja työelämätiedon suhde muihin opintoihin ja työelämään 16

4 NÄKÖKULMA III: OPISKELIJOIDEN TYÖELÄMÄTIEDOT JA ‐ASENTEET ............. 17

Opiskelijoiden tietämystasoissa ja kurssiin suhtautumisessa eroja ..................... 17 Työsopimus ja työehtosopimus ............................................................................ 18 Työelämän pelisääntöjen tuntemus ..................................................................... 20 Opiskelijoiden tietämys koskien muita työelämäasioita ja suhtautuminen työntekoon ............................................................................................................ 21 Kurssiin liittyviä toiveita ........................................................................................ 22

5 YHTEENVETO ................................................................................................ 24 LÄHTEET .......................................................................................................... 26 VIITTAUKSET .................................................................................................... 30

2 Selvitys ammattiin opiskelevien työelämätiedoista

1 JOHDANTO

Selvityksen lähtökohdat

Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän kehittämishanke (TUTKE 2) on siirtymässä loppusuoralle vuonna 2014. Sekä hallitusohjelmassa että opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelmassa on terve-tulleita uusia linjauksia, joita hanke vie käytäntöön. Hankkeen perusperiaatteita ovat osaamisperustaisuus, työelämälähtöisyys, reagointikyky, selkeys, johdonmu-kaisuus, valinnaisuus, joustavuus sekä yksilöllisyys opintoja tutkintopoluissa1.

Ammatillisen perustutkinnon2 merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat ammatilliset tutkinnonosat. Tämä on luonnollista, sillä ammatillisen koulutuksen päätehtävänä on tuottaa osaavaa työvoimaa työmarkkinoille. Työelämä kuitenkin muuttuu nopeasti. Tutkintojärjestelmän kehittämishankkeessa otetaan huomioon se, että ammatillinen koulutus pystyy reagoimaan nopeammin ja joustavammin syntyviin muutoksiin ja uusiin tarpeisiin. Tästä kertoo erityisesti se, että tutkinto-rakenne ja tutkinnot tulevat selkeytymään ja vastaamaan paremmin työelämän vaatimuksiin.

Pärjääminen työelämässä vaatii ennen kaikkea kullekin alalle soveltuvan ammatti-taidon, mutta myös kyvyn elinikäiseen oppimiseen. Näin ollen uudistushankkeen yhtenä huomion kohteena ovat perustellusti nykyiset ammattitaitoa tukevat opin-not (nykyisin ”atto”-aineet ja tulevaisuudessa ”yhteiset tutkinnon osat”) ja niiden tavoitteisiin sisällytetyt elinikäisen oppimisen avaintaidot3. Nämä yleiset ja kaikil-la aloilla pätevät taidot muodostavat tärkeät perusvalmiudet niin oppimiselle kuin työelämässä tarvittavalle osaamiselle.

Työelämän järjestöt ja toimijat jakavat yhteisen huolen siitä, että nuorten työelä-mätiedot, -valmiudet tai -taidot eivät ole aina riittävällä tasolla. Tällaisten väittei-den kanssa on oltava varovainen, jottei osin olettamuksiin perustuvaa arviota yleistetä kaikkiin nuoriin. Niin kuin monessa muussakin asiassa, tarkastelu luk-kiutuu usein ääritapauksiin tai vähemmistöön, jotka poikkeavat hyväksytyistä ja tavoiteltavista normeista. Kun tarkastelemme työelämätaitoja ja niiden riittävyyt-tä, ensin on määriteltävä mitä käsitteellä itse asiassa tarkoitetaan. Puhuvatko eri intressiryhmät samaa kieltä, vaikka huoli on yhteinen?

Työelämätieto ja -taito – kiistanalaisten käsitteiden viidakossa

Työelämätieto ja -taito ovat monitahoisia käsitteitä, joita on syytä tarkastella lä-hemmin. Tähän käsiteperheeseen linkittyvät lisäksi työelämävalmiudet. Useissa yhteyksissä termejä käytetään rinnakkain ja ristiin, ja niille annetaan eri merkitys-sisältöjä. Voidaanko tämän perusteella tulkita, että käsitteisiin liittyy tietynlaista ”poliittisuutta”?

Jos termejä katsoo työnantajan näkökulmasta, monesti korostetaan työntekijän varsinaista ammattiosaamista/ammattitaitoa sekä työntekijöiden kykyä noudattaa työpaikkojen sääntöjä. Näkökulmassa tuodaan esille, aivan oikein, kaksi työelämä-tiedon ja -taidon perusasiaa. Mutta eräs perustekijä jää vähemmälle huomiolle. Tarkoitan sitä, ettei työelämätiedoista ja -taidoista puhuttaessa oteta huomioon


tietämystä työntekijän oikeuksista tai käänteisesti työnantajan velvollisuuksista. Tuovatko työnantajat esille työntekijän oikeuksia aktiivisesti? Millaisena asia näyt-täytyy esimerkiksi tutustuttaessa päällisin puolin työnantajien tuottamaan oppi-materiaaliin ja heidän esittämiinsä mielipiteisiin.

Elinkeinoelämän Taloudellinen tiedotustoimiston (TAT) julkaisuissa on paljon hyvää, ja TAT tekee arvokasta työtä työelämätaitojen parantamiseksi yhteistyössä koulujen kanssa. Tästä huolimatta materiaalia vaivaa oikeuksien häivyttäminen työelämätaidon sisällöstä. Jos oikeuksista puhutaan, ne on lyöty teksteissä margi-naaliseen asemaan. Ilmiöstä saa paremman käsityksen materiaaliin tutustuttaessa. Seuraava lyhyt lainaus on kuvaava:

”TATin yrityksille laatimassa nuoren työntekijän perehdytysmateriaalissa työelä-mätaidot jaetaan neljään osaan:

1. Uranhallintataidot: itsetuntemus, työnhakutaidot ja työelämätuntemus

2. Työtehtävään liittyvä ammattitaito ja osaaminen

3. Esimies–alaistaidot

4. Työelämässä tarvittavat muut valmiudet ja taidot: esimerkiksi työaiko-jen ja yhteisten sääntöjen noudattaminen”.4

Kohta neljä kattaa loogisesti ajateltuna työelämätaitoihin lukeutuvat työelämän pelisäännöt. Samassa artikkelissa kuitenkin yhteisiksi pelisäännöiksi luettiin työ-aikojen noudattaminen, sairauspoissaoloista ilmoittaminen, muiden poissaolojen etukäteen sopiminen sekä työpaikkojen käytänteet esimerkiksi työvaatteisiin ja kännyköihin liittyen. Tässä tapauksessa pelisääntöjä tarkastellaan siis pelkästään velvollisuuksien näkökulmasta.

Päällisin puolin tilanne näyttää oudolta – työntekijöiden oikeuksista ei yksinker-taisesti puhuta.5 Tilanne parantuu, kun aineistoa alkaa tutkia syvällisemmin. Esi-merkiksi TATin Opetin.fi-palvelussa Kun työ alkaa -osiosta6 löytyvät muistilista työsuhteeseen liittyvistä asioista sekä linkit materiaaliin, jossa käsitellään myös oi-keuksia. Tässä tapauksessa niiden tarkempi määrittely ja niihin liittyvä materiaali jäävät kuitenkin pitkälti SAK:n ja STTK:n vastuulle.7

Suomen Yrittäjien materiaalissa työelämätaitoihin viittaaminen jää monesti mer-kitykseltään epäselväksi. Esimerkiksi kevään 2012 Pk-yritysbarometrissa ei eritellä nuorten työelämävalmiuksia ja niiden riittämättömyyttä.8

Yrityssanomien kyseisen barometrin tuloksia puineesta artikkelista pääsee kuiten-kin jäljille, mitä käsitteellä itse asiassa tarkoitetaan. Tutkimuksessa kerrottiin suu-rimmasta tekijästä, joka oli nuorten työllistämisen esteenä. Lehdessä viitattiin näi-hin työelämätaitojen puutteisiin, joita Samuli Suonpää kuvasi seuraavasti:

Ei osata kelloa tai ei tiedetä, miten vastataan puhelimeen. Ei ehkä myös ymmärretä, että töissä pitäisi olla ihan joka päivä – – Parempaa ajankäyt-töä olisi se, että kertoisimme koko ikäluokalle kouluissa, miten työelämä toimii, miten haetaan töitä ja miten töissä pitäisi käyttäytyä.9


Näin määriteltynä työelämätaidot lähestyvät yleisiä taitoja; ammatillisen koulu-tuksen näkökulmasta elinikäisen oppimisen avaintaitoja.10 Lainauksen loppu puo-lestaan linkittyy selvemmin työelämään. Huomio kiinnittyy jälleen kouluille suunnattuun kritiikkiin. Tämän selvityksen tärkeä liikkeelle pannut voima olivat juuri tämän kaltaiset tunnevetoiset mielipiteet, joilla ei ole uskottavaa faktapohjaa. Käsitys nuorten kyvyttömyydestä niin ammattiosaamisessa kuin yleisimmissäkin taidoissa on tuomitseva ja yleistävä. Monesti myös nuorten työelämäasenteisiin suhtaudutaan epäilevästi.11 Herääkin kysymyksiä siitä, mitä kouluissa sitten opete-taan ja ovatko opiskelijat valmiita työelämään.

Tarkastelukulma, josta Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen Yrittäjät lähesty-vät työelämätaitoja, on luonnollinen. Järjestöjen tavoite ja etu on saada osaavaa työvoimaa. Työnantajia ja yrittäjiä edustavien järjestöjen keskeinen intressi on myös yrittäjyyden merkityksen korostaminen. Yrittäjäkasvatus onkin tärkeä asia, ja sitä on korostettu nykyisissä perustutkintojen perusteissa.12 Sekin voidaan lukea osaksi työelämätietoja ja -taitoja.

On kuitenkin kyseenalaista, jos työelämään liittyvät tiedot ja taidot aletaan käsittää yhä enemmän yrittäjyyteen liittyvinä asioina. Nykyisten opetussuunnitelmien yrit-täjyysosuuden kasvu kertonee tästä ilmiöstä.13 Onko se tarkoituksenmukaista kai-killa koulutusaloilla?

On lisäksi muistettava kaksi tosiasiaa: Ensinnäkään kaikista ei tule yrittäjiä. Toi-seksi myös yrittäjät tarvitsevat tietoa työelämään liittyvistä vastuista ja velvolli-suuksista. Onko viisasta häivyttää monesti työmarkkinoiden heikoimmassa ase-massa olevilta nuorilta heidän oikeutensa? Myös yrittäjäksi aikovan ja yrittäjän on tunnettava pelisäännöt, jottei hän riko niitä tietämättään ja jottei niiden tuntemat-tomuus johda sanktioihin.

Jos tarkastellaan ammattiliittojen oppilaitoksiin suunnattua materiaalia, työelämä-tietojen ydin muodostuu työelämän pelisäännöistä. Ne kattavat niin oikeudet kuin velvollisuudet. Ay-liike painottaa kuitenkin enemmän oikeuksia tuottamassaan materiaalissa. Ammattiliittojen päätehtävänä on huolehtia työntekijöiden edun-valvonnasta ja siitä, ettei työntekijöiden oikeuksia rikota. Ammattiliittoja voidaan syyllä pitää työelämän pelisääntöjen asiantuntijoina.

Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen näkemykset siitä, mitä työelämätiedolla tai -taidolla tarkoitetaan, ovat laajahkoja.14 Palaan ministeriön ja viraston käsitteen tulkintoihin seuraavassa luvussa. Tässä yhteydessä voidaan kui-tenkin mainita, että niiden on otettava huomioon eri intressiryhmien näkemykset esimerkiksi meneillään olevassa uudistushankkeessa.

Voidaan vielä kysyä, millaisia yhteiskunnan jäseniä ammatillisen koulutuksen on tarkoitus tuottaa. Nähtävästi tavoitteena on kouluttaa sitoutuneita, osallistuvia, yhteistyökykyisiä ja hyvillä vuorovaikutustaidoilla varustettuja työelämään astuvia nuoria. Näin ollen ei voida tinkiä ammattitaidosta, eikä yleisistä taidoista, joihin sisältyvät niin työelämän perusvalmiudet kuin pelisäännöt.

Työelämätietojen ja -taitojen opetuksessa ja sisällössä pitäisi löytää yhteinen pää-määrä. Tämä yhteinen urakka vaatii oppilaitosten ja työelämän toimijoiden yh-teistyötä. Ammattitaidon opettaminen on ammatillisen koulutuksen tärkein teh-


tävä. Tällöin on luonnollista, että suurin mielenkiinto suuntautuu nuorten am-mattitaitoon.

Tässä selvityksessä huomio kuitenkin kiinnitetään vähemmän tutkittuun ulottu-vuuteen: tarkastelun kohteena on nuorten työelämätieto tai -tietous15, joilla viit-taan tässä selvityksessä pääasiassa työntekijän oikeuksien ja velvollisuuksien (työ-elämän pelisääntöjen) tuntemukseen.

Aiempi tutkimus sekä tutkimustehtävä ja -menetelmä

Tämän selvityksen tavoitteena on tarkastella ammatillisen perustutkinnon aikana karttuvia työelämätietoja opettajien ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähestymis-tapa on perusteltu ensinnäkin siksi, että vastaavanlaista tutkimusta ei ole tehty. Aihetta on sivuttu eräissä hiljattain tehdyissä raporteissa ja tutkimuksissa, mutta teemaan ei ole keskitytty perusteellisemmin.16

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus teki vuonna 2012 tutkimuksen Rahkeet Duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella. Tässä kyselytutki-muksessa tiedusteltiin myös vuonna 2008 valmistuneiden saamaa opetusta työ-elämän pelisäännöistä sekä heidän työelämäasenteitaan.17 Niiden käsittely oli kui-tenkin melko vähäistä. Nuorten työelämätietoja koskevista laadullisista seikoista ei saa käsitystä. Otus on toisaalla keskittynyt myös yliopisto-opiskelijoiden työelä-mäorientoitumiseen.18

Korkeakouluopiskelijoiden työelämätiedot ovat herättäneet kiinnostusta. Esimer-kiksi Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian raportissa työelämätietoja lähesty-tään mielenkiintoisilla tavoilla.19 Jotkut teemoista ovat samoja, joihin pyrin tässä selvityksessä pureutumaan.

Työelämän pelisäännöt hanskassa? -raportissa ollaan vielä lähempänä tämän selvi-tyksen tutkimuskohdetta.20 Mutta sekin tarkastelee työelämätietoa ammattikor-keakouluopiskelijoiden näkökulmasta.

Opetushallitus puolestaan on tarkastellut Demokratiakasvatusselvitys-raportissaan ammatillisessa koulutuksessa annettavaa kasvatusta. Näkökulma on vaikuttamisessa ja osallistumisessa, joten se linkittyy osin myös tämän selvityksen pääkohteeseen. Raportti pureutuu yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto -kurssin (YYT) yhteiskunnallisten aihealueiden osuuteen. Vaikka nuorten työelä-mätietojen tarkastelu jää tutkimuksen ulkopuolelle, selvityksessä käsitellään myös työelämätietoihin lukeutuvia kansalaistaitoja.21

Tutkimusten ja selvitysten puuttuminen aiheuttaa ongelman. Voidaan syyllä ky-syä, voidaanko työelämätiedoista ja niiden kehittämistarpeesta sanoa oikeastaan mitään ilman kuvaa reaalimaailmasta. Käsitteen työelämätieto sisältö, siihen liitty-vät tavoitteet ja niiden todentuminen saattavat näyttäytyä poikkeavasti eri näkö-kulmista. Keskiöön pitääkin nostaa sekä opetusta toteuttavan tahon kokemukset että opiskelijoiden omaksumat tiedot ja taidot.

Tämän selvityksen tarkoitus on tarkastella ensisijaisesti ammatillisen koulutuksen yhteisten opintojen yhteiskunta-, yritys- ja työelämä -kurssia. Opettaja- ja opiske-lijahaastatteluiden avulla pureudutaan kurssin tavoitteiden tulkintaan, tavoittei-


siin, materiaaliin, sisältöön, opetukseen, ajoittumiseen ja tietysti siihen, millaisella tasolla opiskelijoiden työelämätiedot ovat. Haastatteludatan perusteella voidaan myös arvioida työelämätietojen karttumista tutkinnon muissa osissa.

Selvityksessä käytetään pääasiassa laadullista tutkimusotetta, niin sanottua teema-haastattelua. Teemahaastattelun avulla tutkijalla on mahdollisuus saada selville häntä kiinnostavat tai tutkimuksen aihepiiriin kuuluvat asiat, haastateltavien mie-lipiteet ja kokemukset. Kyseisessä haastattelutavassa vain aihepiirit (teema-alueet) on ennalta määrätty, jolloin kysymysten tarkka muoto ja järjestys puuttuvat.22

Tutkimuskysymykset

Tehtävää ratkaistaessa voidaan etsiä vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

1. Miten opettajat tulkitsevat työelämätiedon opetuksen tavoitteet? Opetetaanko ammatillisessa koulutuksessa työelämän pelisääntöjä?

2. Liittyykö työelämätietojen opetukseen haasteita?

3. Ovatko ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuvan työelämätiedot ja -taidot sellaisella tasolla, mitä työelämässä pärjääminen edellyttää?

4. Minkälaiset tiedot nuorilla on työntekijöiden oikeuksista ja velvolli-suuksista – työelämän pelisäännöistä ja lainalaisuuksista?

5. Jos opiskelijoiden työelämätiedot ovat puutteellisia, mistä se johtuu?

6. Millaiset asenteet opiskelijoilla on työelämää kohtaan?

Aineiston kuvaus

Hahmottaessani työelämätietojen opetukselle annettuja raameja haastattelin aluk-si opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen virkamiehiä. Työelämä-tietojen opetuksesta ja nuorten työelämätiedoista saa kuitenkin parhaan käsityk-sen suoraan opettajilta ja opiskelijoilta. Selvityksen pääasiallisena pyrkimyksenä onkin valaista sekä opettajien että opiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia työ-elämätietoudesta ja sen opetuksesta. Haastattelin yhteensä 16 henkilöä: kahta vir-kamiestä, seitsemää opettajaa ja seitsemää opiskelijaa.

Otin tarkasteluun kolme perustutkintoa:

1. liiketalouden perustutkinto

2. kone- ja metallialan perustutkinto

3. sosiaali- ja terveysalan perustutkinto.

Selvityksen kohdistaminen juuri niihin on perusteltavissa. Ensinnäkin rajaukseen vaikutti järjestöpoliittinen näkökulma. Tutkintojen kautta tullaan töihin SAK:n suurille toimialoille (julkinen terveydenhuolto, yksityinen palvelusektori sekä teol-lisuus). Toiseksi kyseisten perustutkintojen suorittajamäärät ovat suuria. Tällöin


tulokset ovat helpommin yleistettävissä. Lopulta myös selvitystyölle varattu rajal-linen aika vaikutti siihen, että keskityin vain kyseisiin perustutkinto-opiskelijoihin ja heidän opettajiinsa.

Ammatillisten oppilaitosten kartoittamisen aloitin siten, että tiedustelin eri oppi-laitoksista halukkuutta osallistua nuorten työelämätietoihin liittyvään tutkimuk-seen. Päädyin kolmeen yhteistyöhaluisimpaan opinahjoon.

Tässä yhteydessä haluan jo tähdentää, että aineiston koossa olisi toivomisen varaa. Onkin syytä puhua selvityksestä tutkimuksen sijaan. Näen kuitenkin, että kerätty data antaa väläyksen siitä todellisuudesta, jossa niin opettajat kuin opiskelijatkin toimivat.

Haastateltavat opettajat olivat sekä perustutkinto-opiskelijoiden opinto-ohjaajia että yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto -kurssin (YYT) opettajia. Lisäksi haastat-telin yhtä ammattialan opettajaa. Opettajat valitsivat haastateltavaksi opiskelijoita, jotka olivat edenneet koulutuksessa kolmannelle vuodelle ja olivat lähitulevaisuu-dessa astumassa työelämään. Keskeiseksi ratkaisuksi osoittautui se, että pidin niin oppilaitokset kuin haastateltavat nimettöminä. Näin sain rehellisiä ja paikoin kriittisiä mielipiteitä esille.

Lopuksi päätin hyödyntää myös Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton (SAKKI) tekemää kyselyä ammatillisesta koulutuksesta syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana valmistuvien työelämätiedoista (edellä mainittujen tutkintojen osalta). Tähän rat-kaisuun päädyin, koska pyrin saamaan laajemman kuvan valmistuvien opiskeli-joiden työelämätiedoista. On kuitenkin huomattava, että kyselyn vastausprosentti jäi äärimmäisen pieneksi, joten sen tuloksiin on suhtauduttava varauksin.23


2 NÄKÖKULMA I: OPETUKSEN RAAMIT Suomalainen koulutusjärjestelmä tukeutuu opettajien korkeaan ammattitaitoon. Opetusta toteuttavalla taholla, tässä tapauksessa ammatillisilla oppilaitoksilla, on suuri autonomia opetuksen järjestämisessä sekä menetelmien ja materiaalin va-linnassa. Kehikon opetukselle antaa Opetushallituksen laatimat opintosuunnitel-mien ja tutkintojen perusteet.24

Nykyisten perustukintojen opintosuunnitelmiin on sisällytetty 1–1,5 opintoviikon kokonaisuus työelämäasioille. Kyseessä on Yhteiskunta-, yrittäjyys- ja työelämä-tieto -kurssi, joka jo nimensäkin perusteella pitää sisällään laajan asiakokonaisuu-den. Työelämätietojen opetuksen käytettävä aika on hyvin rajallinen; yhden opin-toviikon työmäärä kun on 40 tuntia.25

Kurssin voi suorittaa myös lukiossa, mutta selvitykseen osallistuvissa oppilaitok-sissa tämä oli varsin harvinaista (liiketalouden puolella hieman yleisempää). YYT:n korvaavat lukiossa YH1- ja YH2-kurssit.26 Vaikken tämän selvityksen puit-teissa keskity lukioiden työelämään liittyvien opintojen sisältöön ja tavoitteiden toteutumiseen, myös niiden lähempi tarkastelu olisi tervetullutta. Oletettavasti lu-kio-opetuksessa työelämäasiat jäävät ammatilliseen koulutukseen verrattuna vä-hemmälle huomiolle.

YYT:n nykyisiin tavoitteisiin on kirjattu, että opiskelijan tulee muun muassa osal-listua ”oppilaitoksessa ja työssäoppimispaikassa yhteisten asioiden hoitamiseen”, osata käyttää ”yhteiskunnan tarjoamia palveluita” ja arvioida ”toiminnanmahdol-lisuuksiaan aktiivisena kansalaisena”.27 Tavoitteet kuuluvat työelämävalmiuksiin ja elinikäisen oppimisen avaintaitoihin. Opetus ja kulttuuriministeriön opetusneu-vos Seija Raskun oma näkemys kurssin ytimestä oli seuraavanlainen:

Jos puhutaan yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedosta yleensä, tavoite on se, että ammatillisen koulutuksen käyneet osaavat toimia yhteiskunnassa, osaavat vaikuttaa asioihin, tietävät miten niihin vaikutetaan, osaavat toi-mia työpaikalla, tuntevat työlainsäädännön, tuntevat omat oikeutensa ja velvollisuutensa niin yhteiskunnassa kuin työpaikalla – – Työssä oppimises-sakin opitaan näitä taitoja. Toisaalta, jos työssä oppimispaikkaan mennään ilman perustietoja, miten työelämässä toimitaan, niin työssä oppiminen-kaan ei suju parhaalla tavalla.28

Tästä näkökulmasta työelämätietojen katsotaan karttuvan läpi tutkinnon, mutta perusvalmiudet niihin saadaan YYT-kurssilla. Rasku vielä tähdensi, ettei ammat-tikoulutukselle tehdä oikeutta, jos tarkastellaan vain tämän kurssin evästystä työ-elämässä selviytymisen valmiuksiin. Kuten sanottua, kurssi on kuitenkin avain-asemassa suhteessa työssäoppimiseen ja työelämään. Ilman sitä nuoret eivät saisi esimerkiksi perustietoja velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan työntekijöinä. Rasku erittelee tavoitteet ytimekkäästi. Herää kysymys siitä, miten tavoitteet tulkitaan ja käsitetään oppilaitoksissa. Jälleen ollaan sellaisen asian edessä, jota on tiedustelta-va suoraan kurssin opettajilta.

Opetushallitus vastaa YYT-kurssin tavoitteiden määrittelystä. Haastattelemani opetusneuvos Rajamäki ei ollut asiantuntija kurssin osalta, ja hän kehotti käänty-


mään oikean tahon puoleen. Tiedustelin asiaa Opetushallituksen ammattikoulu-tus/ammatillinen peruskoulutus -yksiköstä. Opetusneuvos Ulla Aunola esitti nä-kemyksensä kurssin tavoitteiden määrittelyn haastavuudesta:

Kovin tarkkaan tässä kohden ei ole esimerkiksi yhteisten asioiden hoitamis-ta avattu, sillä se vaihtelee hyvin paljon alan, työssäoppimispaikan tai oppi-laitoksen työtapojen mukaan. Se voi olla hyvinkin konkreettista yhteistä te-kemistä. Tavoitteet on tarkoituksella pidetty melko yleisellä tasolla, jotta koulutuksen toteutuksessa voidaan hieman ’soveltaa’ paikallisesti opettajan vastuun ja ammattitaidon mukaan. Toteutustapoja on monia.29

Työelämätiedon opetukselle annetut raamit jättävät suuren tulkintavapauden ope-tuksen järjestäjälle. Tavoitteiden linjaamisessa on kyse tietynlaisesta tasapainoilus-ta liian syvälle yksityiskohtiin menevien ja liian laveiden määrittelyjen välillä. Kuinka opetushallituksen tavoitteiden perusteiden linjaukset ovat onnistuneet? Miten opettajat tulkitsevat opetustavoitteet? Muun muassa näihin kysymyksiin et-sitään vastauksia seuraavassa luvussa.


3 NÄKÖKULMA II: OPETTAJIEN NÄKEMYS TYÖELÄMÄTIETOJEN OPETUKSESTA JA OPISKELIJOIDEN TIETÄMYKSESTÄ Haastattelin yhteensä seitsemää opettajaa, joista neljä oli opinto-ohjaajia, kaksi YYT-kurssin opettajia ja yksi ammattialan opettaja. Opinto-ohjaajien haastattelun näin erittäin tarpeelliseksi, sillä heillä on oletettavasti laaja-alaista näkemystä esi-merkiksi opiskelijoiden työelämään liittyvistä kokemuksista ja haasteista. YYT:n30 opettajat luonnollisesti ovat vastuualansa asiantuntijoita. Ammattialan opettajan otin mukaan, sillä halusin saada siitäkin tarkastelukulmasta mielipiteen käsiteltä-vään aiheeseen. Aineiston vähäisyyden takia eri perustutkintojen väliseen vertai-luun tai yleistyksiin pitää suhtautua varauksin.

Tavoitteiden tulkinta, työelämätiedon käsite ja opetuksen painottuminen – kurssin opettajat

Kysyin opettajilta, miten he käsittävät YYT-kurssin tavoitteet. Lähihoitajien työ-elämätiedon opettaja muotoili asian kriittisesti pohtiessaan kurssin tavoitteiden kohtaa ”opiskelija osallistuu oppilaitoksessa ja työssäoppimispaikassa yhteisten asioiden hoitamiseen”:

Tämä kaikille yhteinen kurssi kuitenkin pitäisi hoitaa siinä aika alussa. Se on enemmänkin yleistä yhteiskuntatietoa. Tässä osassa, joka on viimeisenä vuonna, puhutaan enemmän työelämästä. ’Osallistuu työpaikalla’ on niin kummallinen juttu. Mistä siinä on kysymys? Sen pitäisi viitata sellaiseen, joka on kokenut työelämän konkari ja joka on jossain luottamustehtävässä. Meillä on vaikeuksia saada opiskelijoita edes opiskelijajärjestötoimintaan, jotta saataisiin se pyörimään. Työelämä on vielä niin kaukainen ja etäinen. Jotkut ovat olleet kesätöissä tai tehneet keikkaa ensimmäisenä vuonna. Se [määritelmä] on vaan koristeena, eikä sillä ole todellista sisältöä31

Hänelle itselleen tavoitteet olivat kuitenkin selkeitä, eikä hänellä ollut tavoitteiden määrittelyyn ”erityisiä toiveita”. Silti hän huomautti, että ”nuorempana opettajana olisin joutunut paniikkiin tämän kanssa, mutta nyt tilanne on erilainen, kun olen opettanut 20 vuotta”.32

Myös merkonomien opettajalle kurssin yleiset tavoitteet olivat selkeät. Mutta poh-tiessaan lyhyesti tavoitteita suhteessa opiskelijoihin, hänen mielipiteensä oli jyr-kempi:

Ne [tavoitteet] ovat laajoja ja ne ovat opiskelijoille vaikeasti hahmottuvia. Tavoitteet olivat varsinkin aiemmassa opetussuunnitelmassa mielestäni mahdottomat. Opetettavien asioiden määrä oli niin valtava, ettei tuntimää-rä meinannut riittää. Vuonna 2010 tuli tutkinnonuudistus ja ne [opetetta-vat asiat] hiukan pienenivät. Nytkin ongelma on se, että nämä asiat ovat nuorille aika vaikeita – yllättävän vaikeita33

Jos tarkastellaan kurssin opettajien tulkintoja, ne ovat hyvin samankaltaiset. Kri-tiikki suuntautui lähinnä oppimistavoitteiden haastavuuteen. Tavoitteiden löy-


hään määrittelyyn he kuitenkin suhtautuivat myönteisesti, sillä he luottivat omaan ammattitaitoonsa ja kokemukseensa opettajina. Kurssin tarkempi määrittely veisi tilaa opetuksen sisällön soveltamiselta.

Mitä työelämätieto-käsite piti sisällään opettajien mielestä? Vastaus kysymykseen selvisi parhaiten siitä, mitä opettajat opettivat kurssilla. Yhteiskuntaopin ja yritys-tiedon lisäksi kurssilla keskityttiin työelämäasioihin. Haastattelujen perusteella saa sellaisen käsityksen, että opettajien opetuksen painotuksissa oli eroja. Yhteistä oli, että yhteiskuntaan liittyvät asiat (demokratia, valtion ja kuntien toiminta, kansa-laisuus jne.) olivat kaikissa oppilaitoksissa kurssilla keskeisessä asemassa. Yrittä-jyyden opetusta on pintapuolisen tiedustelun perusteella vaikea arvioida, mutta merkonomeilla yrittäjyyttä opetetaan jo tutkintorakenteen perusteella enemmän.34 Työelämätietojen opetus näyttäytyi opettajille seuraavasti:

Se on tietoa siitä, mitä työ on, mitä siellä tehdään, kuka sitä tekee ja mikä on palkan merkitys – – Kyse ei ole ainoastaan siitä, että teet työtä vaan mitä siellä tapahtuu. Sanoinkin monille, jotka ovat työelämässä koko ajan, ha-luavani kuulla mitä siellä töissä tapahtuu. Opetan sitä, miten asioiden pi-täisi olla, ja he voivat kertovat, mitä siellä on oikeasti. Jos se on erilaista, se on mielenkiintoista – – Opetan [työelämän pelisääntöjä] niin paljon kuin on ajan puitteissa aikaa. Työehtosopimukset ovat massiivisia opuksia, jotka ovat toki verkossa. Valikoin sieltä asiat, joita itse pidän tärkeimpinä uuvut-tamatta liioilla yksityiskohdilla.35

Me olemme käsitelleet työelämän pelisääntöjä hiukan. Niitä olemme käsi-telleet. Merkonomin koulutuksessa tulee työelämän pelisääntöjä asiakaspal-velussa. Työlainsäädäntö kuuluu merkonomiopintoihin. Se siis kuuluu asiakaspalvelutuki -kurssiin.36

Lainaukset osoittavat, että työelämän pelisäännöt on huomioitu opetuksessa. Nii-den opetukseen käytettävä aika on kuitenkin hyvin rajallinen. Työelämän peli-sääntöjen – työntekijän oikeuksien ja velvollisuuksien – opetuksen sisältö perustui kolmeen ydinasiaan: työlainsäädäntöön, työsopimukseen ja työehtosopimukseen. Kaikkien haastatteluiden ja vastausten perusteella (myös opiskelijahaastattelut) saadaan sellainen kuva, että lähihoitajat olivat käsitelleet pelisääntöjä kattavim-min. Niitä opetettiin kaikissa oppilaitoksissa, joten työelämän pelisäännöt tulkit-tiin osaksi kurssin tavoitteita, vaikkei niitä ollut tarkemmin nimetty opetussuunni-telman perusteissa.

Tavoitteiden tulkinta, työelämätiedon käsite ja opetuksen painottuminen – opinto-ohjaajat

Opinto-ohjaajien näkemykset sekä kurssin tavoitteista että työelämätiedon käsit-teestä olivat pitkälti yhtenevät YYT-kurssin opettajien kanssa. He korostivat, että YYT-kurssilla saadaan perustiedot työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista. Opinto-ohjaajien asema opiskelijoiden opintopolulla on merkittävä, sillä juuri he seuraavat laajemmin esimerkiksi opiskelijoiden pärjäämistä työssäoppimisjaksoil-la. Opinto-ohjaajien toimenkuvaan kuului myös työelämätietojen opettaminen opiskelijoille. Tämä tehtävä korostui työelämään liittyneissä tilanteissa, joissa opiskelijoilla oli ollut ongelmia.37


Opinto-ohjaajat kiinnittivät huomiota kurssin tavoitteiden määrittelyyn ja järjes-tämiseen. Opintosuunnitelmassa kirjattuihin tavoitteisiin merkonomien opinto-ohjaaja suhtautui pragmaattisesti:

Meidän opettajien on nojauduttava siihen meidän opetussuunnitelmaan, joka puolestaan nojautuu OPH:n ’suureen pyhään tietoon’. Mitä selkeäm-min tavoitteet on ilmaistu, sitä vähemmän on tulkintaepäselvyyksiä. Mutta opettajille on toki hyvä jättää vapaat kädet, jotta opettaja voi arvioida, mi-ten opiskelijoiden tietoja voi täydentää. Opiskelijoilla saattaa olla hyvin eri-lainen tietämystaso, esimerkiksi jos he ovat käyneet muita kursseja ja työs-säoppimassa. – – Minua yllättää se, ettei tuolla [opetussuunnitelmassa] ol-lut konkreettisia asioita. Konkreettisia asioita siitä, mitä liittyy työntekijöi-den oikeuksiin ja velvollisuuksiin.38

Lähihoitajien opinto-ohjaaja oli samaa mieltä tavoitteiden laveasta määrittelystä ja sanoi ytimekkäästi, että ”se voisi olla selkeämpää”.39 Merkonomien opinto-ohjaajan näkemys oli kuitenkin samanlainen Opetushallituksen kanssa siinä mie-lessä, että opettajille oli hyvä jättää ”vapaat kädet” opetuksen toteutuksessa. Kone- ja metallialan opinto-ohjaaja ei suoranaisesti kommenteissaan puuttunut kurssin tavoitteiden määrittelyyn, mutta hänellä oli itsellään vahva näkemys kurssin kes-keisestä sisällöstä (työlainsäädäntö sekä työntekijän oikeudet ja velvollisuudet). Hän näki kurssin opettamisen haastavana vastuussa olevalle opettajalle.40

Vaikka kurssin määrittelyyn toivottiin konkretiaa, sekä kurssin opettajat että opinto-ohjaajat pitivät silti tärkeänä, että kurssin opettajalla olisi liikkumatilaa kurssiin sisällön tulkinnassa ja opetuksessa. Tähän tutkimukseen otetuissa kol-messa oppilaitoksessa työelämäasioihin pureuduttiin monipuolisesti. Olisi ollut mielenkiintoista tutkia laajemmin sitä, mitä kyseisellä kurssilla opetetaan eri oppi-laitoksissa. Näin saataisiin kattavampaa kuvaa siitä, kuinka kurssin tavoitteet käsi-tetään ja kuinka ne toteutuvat.

Onko työelämätiedon opetukseen käytettävä aika riittävä?

Yksi asia sai huomiota kaikissa opettajahaastatteluissa: YYT-kurssiin käytettävä aika on hyvin rajallinen. Riittääkö yksi opintoviikko laajan asiakokonaisuuden opettamiseen? Opinto-ohjaajat olivat sitä mieltä, että aikaresurssi saisi olla suu-rempi. Heidän näkemyksensä perustuivat kokemuksiin, joita kurssin vastuuopet-tajat olivat esittäneet. Onkin luonnollista tarkastella, miten vastuuopettajat arvioi-vat käytettävän ajan riittävyyttä. Seuraavat kommentit kuvaavat todellisuutta, jos-sa opettajat toimivat.

Jos sanon suoraan mielipiteeni, niin ei ole [riittävästi aikaa]. Se saisi olla vähintään kaksi opintoviikkoa. Nyt joutuu väistämättä käsittelemään tee-moja nopeasti; osa jää vähän pinnalliseksi ja osaan ei ehditä paneutua sy-vällisesti. Opiskelijat eivät pysty oppimaan, koska vauhti on liian kova.41

[Opetukseen käytettävää aikaa] on liian vähän, mistä me aina valitamme. Se on hirmuisen laaja [asiakokonaisuus], kun lukee niitä tavoitteitakin. Mutta tähän on pakko sopeutua. Katsotaan tätä kuviota. Aluksi puhutaan kansalaisuudesta, joka on tärkeä asia ja johon liittyy itseä lähellä olevia


konkreettisia oikeuksia. Sitten mennään kuntiin ja sitten puhutaan perhees-tä ja yrityksistä. Loppu on aikamoista kiriä, jossa tulee valtio, EU ja YK se-kä media. Se on sellaista laukkaamista. Olen keskittynyt ydinkohtiin. Kat-son, että nuorten on tärkeä tietää, mitä minä osaan tehdä ja mitä minun pitää tehdä – se rakentuu kansalaisuudesta. – – Lopuksi tulevat vielä työ-elämäasiat.42

Opetukseen käytettävä aika on haastava. Laajan asiakokonaisuuden syvällinen lä-pikäyminen ei ole mahdollista. Kurssin kuitenkin tulisi antaa perustiedot yhteis-kunnasta sekä yritys- ja työelämätiedosta. Yritystiedon osalta yksikään opettaja tai opinto-ohjaaja ei ollut huolestunut, sillä edellisessä tutkintorakenteen uudistuk-sessa yrittäjäkasvatus oli saanut merkittävän aseman.43 Huoli oli pikemminkin yh-teiskunnallisen vaikuttamisen ja työelämän pelisääntöjen opetukseen käytettävän ajan riittämättömyydessä.44

Haastateltu ammattialan opettaja sanoi myös, ettei opetukseen varattu aika ole riittävä ”aihealueen laajuuden ja sen tärkeyden takia”. Hän kuitenkin epäili, saavu-tettaisiinko tavoitteet opetusaikaa lisäämällä. Hänen mielestään tuli olla varovai-nen siinä, miten opetusta mahdollisesti lisättäisiin. Hänen mielestään teoriapai-notteisen opetuksen lisääminen saattaisi kääntyä itseään vastaan.45

Opetuksen toteutus ja materiaali

Kurssilla käytettävä materiaali vaihtelee oppilaitoksesta toiseen. Opetusmateriaa-lin koostaminen on vastuuopettajan tehtävä. Haastatteluissa selvisi, että monipuo-linen nettimateriaali ja tietokoneiden hyödyntäminen olivat oleellisessa osassa opetuksessa kaikissa vierailun kohteena olleissa ammattioppilaitoksissa. Varsinai-sia oppikirjoja ei käytetty.

Kurssin nimellä on kuitenkin julkaistu Suunta. Yhteiskunta-, yritys- ja työelämä-tieto -oppi- ja harjoituskirja.46 Se muodostaa tiiviin tietopaketin yhteiskunnasta, työelämästä ja taloudesta. Opettaja- ja oppilashaastatteluista selvisi, että kurssilla käytävät aihealueet olivat pitkälti samat kaikkialla, vaikkei yhteistä opetusmateri-aalilähdettä käytetty. Opettajat tiesivät, että kurssille soveltuvia kirjoja on markki-noilla. Osa heistä kuitenkin mainitsi kirjoihin liittyvän ongelman. Kirjojen tiedot vanhenevat nopeasti, jolloin joustavampi nettimateriaali on osoittautunut par-haaksi tietolähteeksi.

Kaikki opettajat näkivät työelämätahojen vierailut tervetulleena lisänä opetukseen. Ammattioppilaitoksissa oli vieraillut niin työnantajien kuin ammattiliittojenkin edustajia. He toivat arvokasta tietoa sekä työllistymisestä, työpaikoista, työelämäs-tä että työelämän pelisäännöistä. Opettajat olivat lähes yksimielisiä siitä, että vie-railut olivat hyödyllisiä ja niitä voisi olla lisää.

Osa opettajista kuitenkin muistutti, että työelämätahojen vierailut olisi hyvä to-teuttaa järjestelmällisesti. YYT-kurssin opettaja suhtautui vierailuihin muuten po-sitiivisesti, kunhan ”niistä voidaan sopia”. Hän kuitenkin näki vierailujen suu-rimmaksi esteeksi koordinointi- ja lukujärjestysongelmat. Liiketalouden opinto-ohjaajat puolestaan pohtivat oppilaitoksensa monialaisuutta ja sitä, ”ketä kaikkia tänne kutsuttaisiin”.47


Vierailujen järjestämiseen liittyy ilmeisiä haasteita. Joka tapauksessa yhteistyön li-säämistä peräänkuulutetaan myös koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitel-massa. Kun otetaan vielä huomioon oppilaiden myönteinen suhtautuminen vie-railuihin, yhteistyön lisäämistä työelämätahojen kanssa olisi syytä kehittää.

Kurssin ajoittumisessa oli oppilaitoskohtaisia eroja. Lähihoitaja- ja merkono-miopiskelijoilla kurssi sijoittui työssäoppimisjaksojen väliin. Kone- ja metallialan opiskelijat suorittivat sen ennen pitkää (6 kk) työssäoppimisjaksoa.

Opettajien näkemykset kurssin sijoittumisesta opintopolulle vaihtelivat. Toisaalta nähtiin, että työelämätieto-osio olisi hyvä käydä ennen ensimmäistä työelämäko-kemusta. Toisaalta, opettajat kuitenkin pohtivat opiskelijoiden parantunutta val-miutta oppia työelämään liittyviä asioita työssäoppimisjaksojen jälkeen. Työko-kemukset ja siellä mahdollisesti ilmenneet ongelmat auttoivat niin opinto-ohjaajien kuin kurssin opettajien mielestä tietojen sisäistämisessä.

Haastattelujen aikana vahvistui näkemys siitä, että oppimisen kannalta tehokkain käytäntö on sijoittaa kurssi työharjoittelujaksojen väliin. Teoriaopintojen ja käy-tännön kokemusten sopiva vuorottelu näkyi myös opiskelijoiden työelämäasioi-den omaksumisessa. Työelämän pelisääntöjen merkitys ei ollut täysin selvillä. Teoriapainotteinen opiskelu puuduttaa opettajien mielestä opiskelijoita, mutta asioiden tärkeys aukeaa opiskelijoille vasta työelämässä. Kone- ja metallialan opis-kelijoiden opinto-ohjaajana toiminut opettaja kuvasi asiaa osuvasti:

Eikä tuota kurssia mielletä sellaiseksi, että sitä odotettaisiin ja että sieltä saataisiin tärkeää tietoa. Tätä ei tiedosteta, että kurssi on hirmu tärkeä. Oli-sikin hyvä, että yksi ’toppi’48 olisi käyty ennen kyseistä kurssia, jotta asiat si-säistettäisiin paremmin.49

Opettajien näkemys opiskelijoiden työelämätietoihin liittyvistä puutteista

Puutteita pohtiessaan muutama opettajaa otti mielenkiintoisen asian esille. Oli il-mennyt, etteivät monetkaan nykynuorista käy kesätöissä.50 Merkonomien opinto-ohjaaja muotoili asian näin:

Minulla on aika pitkä kokemus asiasta. Ero aiempaan on se, että nykynuo-ret eivät ole käyneet kesätöissä. Nyt nuoren ensimmäinen kokemus on en-simmäinen työssäoppiminen. Tällöin he oppivat pelisäännöt oikeasti tämän koulutuksen aikana – – Siellä ne [asiat] napsahtavat kohdilleen. Monesti kun he tulevat ensimmäisestä työstä he ovat ammatillisesti kasvaneet ja ymmärtävät, miksi opeteltuja asioita tarvitsee. Koulu mielletään kouluksi ja työ on työtä.51

Tällainen käsitys linkittyy jo edellä esitettyyn huomioon siitä, miten kurssi olisi viisainta sijoittaa. On hyvin luonnollista, että opettajat näkivät opiskelijoiden tie-dot sitä paremmiksi mitä enemmän he olivat olleet töissä. Tietämys myös parani opintojen lähestyessä loppua. Lähihoitajien YYT-kurssin opettaja huomautti, että

Niin, se, ettei nuoret osaa tulla ajoissa paikalle yms. Tällöin on mielestäni enemmänkin kyse yleisistä ja kansalaisvalmiuksista, jotka voivat olla ko-


tonakin retuperällä. Puhutaan enemmänkin kasvattamisesta. Täytyy muu-ten muistaa, että viimeisen vuoden opiskelijat ovat jo seuloutuneet. He, joil-la ei ole riittävästi näitä perusvalmiuksia, ovat jo jääneet matkan varrelle.52

Opettajat olivat yksimielisiä siitä, että opiskelijoilla oli puutteita työelämätiedoissa. Heidän huolensa oli kuitenkin enemmänkin ammattitaidoissa olevissa puutteissa, eikä niinkään työelämän pelisääntöjen tuntemattomuudessa. Puutteet jälkimmäi-sissä koituvat ennemminkin opiskelijan ”omaksi haitaksi”.53

Osa opettajista katsoi, että opiskelijoiden merkittävämmät puutteet työelämätie-doissa olivat työntekijän oikeuksien tuntemuksessa. Opettajat kertoivat esimerk-kejä tilanteista, joissa opiskelijat eivät olleet tienneet oikeuksiaan ja joissa he olivat kärsineet epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Opiskelijat eivät opettajien mukaan osanneet linkittää työlainsäädännön, työsopimuksen ja työehtosopimuksen sisäl-töä omiin työelämätilanteisiinsa. Osa opettajista arvioi, että suurin puute opiskeli-joiden tiedoissa liittyi siihen, ettei työsopimuksen merkittävyyttä tiedostettu.54

Opettajat kuitenkin jakautuivat mielipiteissään selvästi. Toiset olivat vakuuttunei-ta ja painottivat sitä, että vakavimmat puutteet olivat velvollisuuksien ymmärtämi-sessä. Yksi opettajista muotoili asian niin, että ”oikeuksista halutaan tietää ja niistä pidetään kiinni. Velvollisuudet tahtovat monesti jäädä unholaan.”55 Puhuessaan työntekijän velvollisuuksista opettajat viittasivat lähinnä työaikojen noudattami-seen, käytöstapoihin ja työnsuorittamiseen. Lähihoitajien YYT-kurssin opettaja kuitenkin huomautti, että opiskelijoiden puutteet liittyivät pikemminkin yleisten kansalaisvelvollisuuksien riittämättömyyteen.56 Niiden juurruttamisessa kouluilla on vain osavastuu.

Tiedustelin myös, kuinka yleistä oli tietämättömyys työelämän pelisäännöistä. Haastattelujen perusteella voi sanoa, että suurin osa opiskelijoista hoitaa asiansa hyvin ja tietää niin oikeutensa kuin velvollisuutensa pääpiirteissään. Opettajien oli vaikea arvioida, kuinka suurella joukolla meni heikommin. Merkonomien opinto-ohjaajat eivät pitäneet ryhmää kuitenkaan marginaalisena. Heidän kokemuksensa oli, että lähes jokaisesta 20 opiskelijan ryhmästä löytyi muutama vaikea tapaus.57 Kone- ja metallialan opettaja näki ryhmän ajoittain vieläkin isommaksi.58 Lähihoi-tajien opettajat puhuivat vain yksittäistapauksista, joissa opiskelijan tiedot olivat erittäin huonot.59

Haastatteluista sai käsityksen, että kaikilla nuorilla oli pääsääntöisesti täydet mah-dollisuudet oppia sekä ammattitaitoa että työelämätietoa. Jos ongelmia oli, ne oli-vat lähinnä nuorten negatiivisessa suhtautumisessa koulunkäyntiin. Opettajat ku-vasivat tällaisia opiskelijoita ”kouluallergisiksi” tai henkilöiksi, joilla oli ”hällä väliä -asenne” koulunkäyntiä kohtaan.60 Lähihoitajien opinto-ohjaaja totesi, että am-mattikoulutuksen teoriaopinnot olivat monesti yllättäneet nuoret. Vaikka ammat-tikoulutuksessa keskitytään käytäntöön, hänen mielestään teoriatunnit ovat tär-keitä jo ammattitaitoa ajatellen ja niistä saatavat perustaidot voivat osoittautua erittäin tärkeiksi elämän aikana.61

Nuorten asenteet työelämää kohtaan olivat opettajien ja opinto-ohjaajien mielestä hyvät. Heidän mielestään opiskelijat odottivat innolla töihin pääsyä. Tämä näkyi erityisesti siinä, että myös huonomman opiskelumotivaation omaavat nuoret läh-


tivät mielellään työssäoppimaan. Opinto-ohjaajat olivat saaneet ilokseen huomata, että koulussa ”täysin vetämättömät”62 nuoret olivat pärjänneet odotuksiin nähden hyvin työharjoittelussa.

Merkonomien opinto-ohjaajat toivat esille myös vähemmälle huomiolle jääneen ongelman. He olivat kohdanneet ohjaustyössä nuoria, joiden edellytykset menes-tyä koulumaailmassa olivat kyseenalaiset. Toinen opinto-ohjaajista kuvaili asiaa seuraavasti:

Tähän liittyy asia, josta ei kauheasti haluta keskustella. Olemme oppilaitos, mutta meitä kohdellaan usein siten, kuin olisimme kuntouttava laitos. Meil-lä hirvittävästi opiskelijoita, jotka eivät ole opiskelu- tai työkunnossa. – – Heidän pitäisi olla muualla saadakseen itsensä kuntoon.63

Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon suhde muihin opintoihin ja työelämään

YYT-kurssin sisältö on laaja, ja on selvää, ettei kurssin puitteissa voida oppia sy-vällisesti kaikkia asioita. Kurssi on kuitenkin tärkeä, sillä sen suorittamisen kautta opiskelijan tulisi saada perustiedot esimerkiksi työelämän pelisäännöistä. Kurssin tarkasteleminen irrallaan muusta opetuksesta on kuitenkin keinotekoista. Työ-elämätiedot (laajasti tulkittuna) karttuvat läpi perustutkinnon.

Kuten mainittu, opiskelijoiden työssäoppimisjaksolla tai muilla käytännön koke-muksilla oli ollut merkittävä vaikutus työelämäasioiden sisäistämisessä. Tämän vuoksi työssäoppimisella ja kurssin teemoilla olisi perusteltua olla selvä linkki toi-siinsa. Merkonomien opinto-ohjaajilla olikin näkemys siitä että YYT tarvitsisi ”pöllytystä”, ja osa kurssin tavoitteista ja sisällöstä voitaisiin siirtää laajennettuun työssäoppimiseen.

Muutos kuitenkin vaatisi sekä työnantajien suurempaa vastuunottoa, toimivaa jär-jestelyä työelämätietojen opetuksesta työpaikoilla että valvontaa opetettavien asi-oiden ja tavoitteiden toteutumisesta. Näiden edellytysten täyttäminen on haasta-vaa. Joka tapauksessa olisi vakavasti pohdittava sitä, kuinka teoria ja käytäntö saa-taisiin kytkettyä lähemmin toisiinsa myös työelämätietojen opetuksessa.


4 NÄKÖKULMA III: OPISKELIJOIDEN TYÖELÄMÄTIEDOT JA -ASENTEET Opettajien näkökulman jälkeen on perusteltua keskittyä siihen, millaiset ovat lähi-tulevaisuudessa työelämään siirtyvien nuorten työelämätiedot. Rajausten mukai-sesti tiedustelin opiskelijoilta lähinnä työelämän pelisääntöihin liittyviä asioita. Näin ollen päähuomioni kiinnittyi työsopimuksen, työehtosopimuksen ja työlain-säädännön tuntemukseen.64 Seitsemän opiskelijan otos on äärimmäisen pieni, mutta vastaukset olivat suuntaa antavia ja vastasivat muita tutkimustuloksia ver-rattaessa niitä esimerkiksi SAKKI ry:n tekemään kyselyyn ja ammattikorkeakou-luopiskelijoiden työelämäkyselyyn.

Opiskelijoiden tietämystasoissa ja kurssiin suhtautumisessa eroja

Opiskelijoiden vastaukset olivat lyhyehköjä, mikä jo sinällään kertoo kysyttyjen asioiden haastavuudesta. Yleistä huomioitavaa oli se, että kaikki haastatellut nuo-ret olivat käyneet YYT-kurssin ja heillä oli työkokemusta työharjoittelusta tai ke-sä-/osa-aikatöistä. Useimmat opiskelijat tiesivät ydinasiat melko hyvin, mutta lä-hihoitajat erottautuivat selvästi edukseen työelämän pelisääntöjen tuntemuksessa.

Haastavin asema oli metalli- ja konealan opiskelijoilla, joiden kuuden kuukauden työssäoppimisjakso oli vasta alkamassa. Opiskelijat olivat kuitenkin käyneet kesä-töissä, jolloin he näkivät kurssin sisällön ja työelämän yhteyden. Tästä huolimatta opetetut asiat eivät olleet jäsentyneet hyvin – lukuun ottamatta työsopimuksen ja keskeisten pelisääntöjen ymmärtämistä. Merkonomiopiskelijat taas tiesivät perus-asiat hyvin, mutta näiden haastattelujen perusteella heidän syvällisempi tietämys-tasonsa oli selvästi lähempänä levyseppähitsaajien kuin lähihoitajien tasoa.

Oivalsin ennen haastattelujen tekemistä, ettei työelämäasioihin liittyvää tietämystä voisi arvioida yhden kurssin perusteella. Siksi lähestyin asiaa työelämäkokemusten kautta ja peilasin näitä kokemuksia kurssilla (tai muissa yhteyksissä) käsiteltyihin työelämäasioihin. Tämä oli onnistunut ratkaisu. Työelämätietoja on mahdollista opetella ulkoa oppimatta aidosti mitään. Nuoren työntekijän toiminta työmaail-massa kertoo paremmin siitä, onko asioita käyty ylipäänsä läpi koulussa tai jossain muualla65 ja ovatko asiat sisäistetty.

Huomiota herätti se, ettei kurssin teemoista ja opeista muistettu aluksi juuri mi-tään tai ne koettiin turhina tai itsestään selvinä.66 Jyrkimmän kommentin mainitsi levyseppähitsaajaksi valmistuva opiskelija, jonka mukaan ”tuskin siitä [kurssista] hyötyä on tai tulee olemaan. Eihän se liity mitenkään metallitöihin. Tuskin mi-tään.” Hieman lievemmin asiaa katsoi merkonomiopiskelija: ” En ole nähnyt, että sillä olisi ollut suurtakaan merkitystä. Kurssilla ei ole tullut niin paljon uutta asiaa. Ei ole tullut mitään erityisiä oivalluksia.”67

Useimmilla opiskelijoilla asenne ei ollut yhtä jyrkkä, vaan kurssilla käsiteltävät asi-at nähtiin hyödyllisinä. Osalle opiskelijoista kurssin aihealueet olivat itsestään sel-viä, mistä edellinen merkonomiopiskelijan kommenttikin kertonee. Asiat olivat tuttuja myös lähihoitajaopiskelijoille, mutta heidän mielestään:


Olen ehtinyt tekemään töitä jo ennen tätä kurssia. Minulle se oli aikaisem-man kertausta. Mutta siellä oli hyviä lakitietoja esimerkiksi työajoista yms. Niistä on varmasti tulevaisuudessa hyötyä. – – Jokaisen on hyvä tietää oi-keutensa ja velvollisuutensa, ja vähän syvemminkin niistä. – – Luulen, että tiesin jo entuudestaan paljon. Kurssi oli ihan hyvä ja tiivis paketti. Mutta nuorille, jotka eivät ole olleet töissä, voisi olla kattavampi paketti.68

Minun mielestä kurssilla oli paljon itsestään selviä asioita, jotka kaikkien pitäisi tietää. Joillekin muille siellä on tullut uutta. Ne ovat hyödyllisiä asioi-ta ja hyvä kerrata, mutta minulle ne eivät olleet uusia. Ehkä työehtosopi-muksessa oli sellaisia tärkeitä uusia asioita, mitkä on hyvä tietää omalla alalla.69

Molemmat opiskelijat katsoivat, että kurssi oli hyödyllinen kertausmielessä. He pohtivat kurssin merkitystä kuitenkin laajemmin, ja katsoivat sen olevan tärkeä ja hyödyllinen niille opiskelijatovereille, joilla ei ollut mahdollisesti aiempaa tietoutta työelämäasioita

Haastatteluiden loppupuolella monien opiskelijoiden asennoituminen kurssiin muuttui erilaiseksi. Ratkaisevaan osaan nousi se, oliko opiskelija pystynyt linkit-tämään kurssin asioita reaalimaailmaan ja näkemään ne tärkeänä osana omaa työ-elämää. Kaikki selvänä pidetyt asiat eivät ollutkaan niin helppoja kuin opiskelijat olivat olettaneet. Haastattelemani opiskelijat olivat kiinnostuneita lähes kaikista käsitellyistä teemoista. Jopa aluksi varauksellisesti kurssiin suhtautuneet olivat lo-pulta sitä mieltä, että kurssilla käydyt asiat olivat tärkeitä ja hyödyllisiä.

Työsopimus ja työehtosopimus

Nuoren ja uuden työntekijän kannalta yksi tärkeimmistä työelämään liittyvistä asioista on kirjallisen työsopimuksen tekeminen ja sen merkityksen ymmärtämi-nen. Opiskelijat tiesivät hyvin työsopimuksen solmijaosapuolet (työntekijä ja työnantaja) ja sopimuksen keskeiset sisällöt (palkka, työajat, lomien kertyminen, työtehtävät jne.). He myös näkivät, että kirjallisen sopimuksen tekeminen oli tär-keää, jotta olisi ”mustaa valkoisella” siitä, mistä on sovittu. Työsopimukseen liitty-vän tietämyksen korkea taso kertoo siitä, että asia oli ollut kurssilla keskeisellä si-jalla ja suurin osa opiskelijoista oli tehnyt ensimmäisen työsopimuksensa.70

SAKKI ry:n teettämä kysely tukee myös arviota, että työsopimukseen liittyvät asiat tunnetaan varsin hyvin. Kyselyssä kaikki yhtä lukuun ottamatta vastasivat tietä-vänsä, mikä työsopimus on ja kuka sen solmii. Mainitut työsopimukseen sisältyvät kolme tärkeintä kohtaa vastasivat haastatteluissa ilmenneitä asioita.71

Siirryttyäni käsittelemään haastatteluissa työehtosopimusta72 opiskelijoiden tietä-mystaso suorastaan romahti. Nuorten olisi hyvä tuntea työehtosopimuksen mer-kitys. Lyhyesti sanottuna kullakin alalla noudatettavissa työehtosopimuksissa löy-tyvät vähimmäisehdot, joita työehtosopimuksen soveltamisalalla noudatetaan. Jos näitä ehtoja ei pääpiirteittäin tunneta tai ääritapauksessa ei tiedetä niiden olemassa olosta lainkaan, työntekijä voi tulla kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Täysi tie-tämättömyys on huolestuttavinta juuri työsopimusta solmittaessa. Jos työsopi-


muksessa oleva ehto on ristiriidassa työehtosopimuksen määräyksen kanssa, ehto on mitätön ja yleissitovan työehtosopimuksen määräys astuu voimaan.

Opiskelijoiden tietämättömyydestä kertoi jo se, ettei suurimmalla osalla haastatel-luista ollut käsitystä, ketkä solmivat työehtosopimuksen. Sen keskeinen merkitys (vähimmäisehdot) oli niin ikään tuntematon. Myöskään luottamusmiehen val-vontaroolia työpaikalla työehtosopimuksen noudattamisessa ei tunnettu. Työeh-tosopimus sekoitettiin muutamassa tapauksessa työsopimukseen tai (epämääräi-sesti) lakiin. Eräs opiskelija oli jopa sitä mieltä, ettei sellaisesta ”ole tarpeellista tie-tää”. Lähes kaikki muistivat kuitenkin, että työehtosopimuksista oli puhuttu YYT-kurssilla.73

Kaksi lähihoitajaopiskelijoista tiesi, että ammattiliitto ja työnantaja74 solmivat työ-ehtosopimuksen. He olivat kuitenkin vastauksistaan epävarmoja. Työehtosopi-muksen sisällöstä he eivät osanneet suoranaisesti kertoa. Rivien välistä oli luetta-vissa, että työehtosopimus osattiin linkittää työsopimukseen niin, ettei sopimuksia sekoitettu keskenään.75 Toinen opiskelijoista huomautti työehtosopimuksen sisäl-töön liittyviä asioita pohtiessaan:

Kyseisen kurssin aikana siitä puhuttiin, mutta se on mennyt toisesta korvas-ta sisään ja toisesta ulos. Meillä oli kurssissa aineisto koe ja saimme käyttää tätä vihkoa, joka sisälsi kaiken läpikäydyn. Siellä oli useita meidän alan työehtosopimuksia. Sote on aika laaja kenttä.76

Kommentti muistuttaa oleellisesta asiasta, joka pitää ottaa huomioon opiskelijoi-den työehtosopimukseen liittyvässä epäröinnissä. On runsaasti ammattialoja, joil-la noudatettavia työehtosopimuksia on useita. Tällainen tilanne voi näyttäytyä varsinkin juuri valmistuvalle työntekijälle erityisen epäselvänä.

SAKKI ry:n työelämätietokyselyssä peräti 80,5 prosenttia sanoi tietävänsä, mikä työehtosopimus on. Mutta lisäkysymykset paljastivat, ettei asia ollutkaan niin sel-vä. Vastauksissa, joissa tiedusteltiin sopijaosapuolia, oli hajontaa seuraavasti: Työntekijä ja työnantaja (12,6 %), ammattiliitto ja työnantajaliitto (56,3 %), luot-tamusmies ja työnantaja (1,1 %), SAK ja EK (3,4 %) ja en osaa sanoa (26,4 %).77 Opiskelijoista hieman yli puolet osasi vastata oikein. Haastatteluissa en antanut vaihtoehtoja opiskelijoille, joten heille vastaaminen oli haastavampaa. Jos verkko-kyselyn kohta olisi ollut avoin, oikein vastanneiden määrä olisi mahdollisesti ollut huomattavasti pienempi.

SAKKI ry:n kyselyssä oli lisäksi avokysymys siitä, mistä työehtosopimuksessa on sovittu. Noin puolet vastasi kysymykseen.78 Vastanneista osa toi kohtuullisen hy-vin esille sen, että siinä sovitaan työsopimukselle vähimmäisehtoja liittyen muun muassa palkkoihin, lomiin, työaikoihin jne. Useista vastauksista kuulsi silti epä-varmuus. Mielenkiintoista on myös se, että noin puolet jätti vastaamatta kysymyk-seen. Kommenttiin ”en tiedä mitä eroa on työ- ja työehtosopimuksella, vai onko mitään?” kiteytyy oleellinen asia, johon käsiksi pääseminen vaatisi uutta kysymyk-senasettelua. Näyttäisi siltä, että työsopimuksen ja työehtosopimuksen suhteen ja eron hahmottaminen oli monelle nuorelle epäselvää.79


Työelämän pelisääntöjen tuntemus

Työelämän pelisäännöt perustuvat pääperiaatteiltaan työlainsäädäntöön. Ne tar-kentuvat tavallisesti työ- ja työehtosopimuksissa. Haastattelemilleni opiskelijoille oli selvää, että työelämää koskevat tietyt pelisäännöt ja niistä on ensisijassa säädet-ty laissa. Opiskelijoiden vastaukset olivat kauttaaltaan hyvin samanlaisia.

Opiskelijat tiesivät, että kaikille työntekijöille kuului työelämään liittyviä oikeuk-sia. Selvästi tärkeimmäksi oikeudeksi nähtiin se, että työntekijä saa sovitun palkan ajallaan. Suurin osa muistakin mainituista oikeuksista liittyi lakisääteisiin tai työ-sopimuksessa sovittuihin asioihin.80 Osa opiskelijoista näki myös työhyvinvoinnin ja viihtyvyyden tärkeinä asioina, joista työnantajalla katsottiin olevan merkittävä vastuu. SAKKI ry:n kyselyssä mainittiin lukuisia oikeuksia. Suurin osa mainituista asioista vastasi haastatteluissa ilmenneitä seikkoja.81

Muutamalle opiskelijalle työntekijän oikeudet olivat avautuneet joko ystävien tai omien vastoinkäymisten kautta. Esimerkiksi lähihoitajaopiskelija kommentoi, että

Yksi tärkeä asia on se, että palkan on tultava ajoissa. Minulle kävi niin, ettei sitä maksettu ajoissa. Minun piti soittaa koko ajan pomolle ja kysyä: voitko maksaa, voitko maksaa…

Sama opiskelija kertoi myös muista työsopimukseen liittyneistä epäselvyyksistä (työaika ja työtehtävät). Hän myönsi, ettei tuntenut kaikkia oikeuksiaan. Opiskeli-ja oli osannut hakea tilanteeseensa apua. Tässä tapauksessa avunantaja oli ollut YYT-kurssin opettaja.

Haastatteluun osallistuneille nuorille oli selvää, että työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet kulkivat käsi kädessä. Seuraavassa merkonomiopiskelijan kommen-tissa kiteytyy opiskelijoiden näkemys keskeisistä velvollisuuksista:

Työntekijä [tekee] tunnollisesti hommat, mitä on annettu. [Hän] varmistaa, että tekee ne oikein. [Työntekijä] pitää kiinni pelisäännöistä ja on oikeaan aikaan oikeassa paikassa jne.82

Velvollisuuksia lueteltiin runsaasti myös SAKKI ry:n verkkokyselyn vastauksissa. Näkemykset velvollisuuksista vastasivat toisiaan haastatteluissa ja kyselyssä – ai-van kuten oikeuksistakin. Huomioitavaa on myös se, että oikeuksiin ja velvolli-suuksiin liittyviin kysymyksiin vastasivat kaikki.

Tämän selvityksen perusteella opettajien huoleen työelämän pelisääntöjen – joko oikeuksiin tai velvollisuuksiin – tuntemuksesta ei ollut aihetta. Mutta tuloksia ei voi tietenkään yleistää otoksen äärimmäinen pienuuden vuoksi. Tosin opettajat-kin olivat vahvasti sitä mieltä, että suurin osa nuorista tiesi keskeiset työelämäasiat hyvin ja hoiti työnsä kunnolla.

On huomattava, että opettajat arvioivat todennäköisesti kaikkia opettamiaan nuo-ria. Korostan, että tarkasteluni kohdistui kolmannen vuoden opiskelijoihin, joiden tiedot ja taidot olivat karttuneet opintopolulla. Lähihoitajien opinto-ohjaajan kommentti olikin osuva: ”Opiskelijoiden kasvun huomaa tässä kolmen vuoden ai-kana. He kehittyvät valtavasti.”83


Opiskelijoiden tietämys koskien muita työelämäasioita ja suhtautuminen työntekoon

Edellä toin jo esiin, että työehtosopimuksen pääasiallisen merkityksen käsittämi-nen oli opiskelijoille haastavaa. Millainen tietämys opiskelijoilla oli muista työ-elämään liittyvistä keskeisistä asioista?

Päätin haastatteluissa pysytellä yleisellä tasolla enkä tiedustellut esimerkiksi työ-lainsäädäntöön liittyviä yksityiskohtia. Esitin kuitenkin jokaiselle opiskelijalle ky-symykset työnhausta, työturvallisuudesta ja työttömyysturvasta. Kahden ensiksi mainitun asian osalta oppilaiden tiedot olivat kohtuullisella tasolla.

Opiskelijat osasivat etsiä töitä, ja he olivat niitä myös saaneet. Työssäoppimisjak-son merkitystä kesä-, osa-aika tai vakinaisen työn saannissa ei voi väheksyä. Mo-nesti työharjoittelu oli poikinut työpaikan. Tätä korostivat erityisesti lähihoitaja- ja merkonomiopiskelijat sekä heidän opettajansa.

Työturvallisuusasiat olivat tutuimpia haastattelemilleni levyseppähitsaajille. Tämä on luonnollista, sillä metallialalla työskentelevät toimivat usein vaarallisissa työ-ympäristöissä ja työturvallisuusasiat nousevat todennäköisesti toistuvasti esille se-kä työssäoppimispaikoissa että pitkin opintoja. Liiketalouden opiskelijoille puoles-taan työturvallisuusasiat olivat tuttuja lähinnä työssäoppimisjaksoilta tai muista työkokemuksista. Lähihoitajat olivat niin ikään tietoisia alansa työturvallisuusky-symyksistä.84 Kurssin opettaja huomautti:

Työsuojelu on sellainen asia, jota en [tällä kurssilla] opeta. Katson, että esimerkiksi potilasturvallisuus, ergonomia sekä käytäntö, miten nostetaan potilasta yms. tulevat siellä käytännöissä. Työtapaturmia sivuan jonkin ver-ran, koska sillä on kosketuspintaa sosiaaliturvaan.85

Työttömyysturva osoittautui vaikeasti hahmottuvaksi kokonaisuudeksi ja käsit-teeksi. Opiskelijat eivät osanneet eritellä työttömyyskorvausten kolmea päämuo-toa (ansio- ja peruspäiväraha sekä työmarkkinatuki). Kysyessäni, milloin ansiosi-donnaisen työttömyyspäivärahaa voi saada, kaksi lähihoitajaopiskelijaa oli kuiten-kin tietoisia, että piti kuulua työttömyyskassaan.86

Työttömyysturvan tuntemattomuuden voi nähdä seuraavalla tavalla: opiskelijat eivät olleet perehtyneet työttömyysturvaan, sillä he eivät olleet joutuneet tilantei-siin, joissa sitä olisi tarvittu.87 Seuraavat lainaukset kertovat hyvin opiskelijoiden työttömyysturvaan liittyvästä tietämyksestä:

Kun muistaisinkin. Ei ole ollut tarvetta työttömyysturvaan. Muistan, että työttömyysturvasta ja työttömyyskassasta oli puhetta88

En tiedä, kun en ole koskaan tällaista saanut. Olen ollut Suomessa työttö-mänä, mutta olen opiskellut. En ole hakenut mitään tällaisia.89

Yleisesti ottaen voisi todeta, että asiat tiedettiin sitä paremmin mitä lähempänä ne olivat käytäntöä. Tämä näkyi siinä, että työsopimus, työelämän pelisäännöt, työn hakeminen ja työturvallisuusasiat olivat melko tuttuja. Opiskelijoilla oli niistä käy-tännön kokemuksia. Sen sijaan vaikeasti hahmottuvia käsitteitä olivat työehtoso-


pimus- ja työttömyysturva-asiat, joita nuoret eivät osanneet linkittää suoranaisesti omaan työelämään. Ne eivät siis olleet tulleet tutuiksi käytännön kautta.

On syytä huomauttaa, että haastattelemieni nuorten suhtautuminen työntekoon oli innokasta. Opiskelijat olivat juuri saavuttamassa opintojensa tavoitteen: päte-vyyden tietylle ammattialalle. Myös opettajat olivat sitä mieltä, että suurin osa opiskelijoista odotti töihin pääsyä pitkän opiskeluajan jälkeen. Suhtautuminen työntekoa kohtaan oli tämän selvityksen perusteella varsin hyvää. Tällaisia tulkin-toja on tehty myös useissa muissa yhteyksissä.90

Kurssiin liittyviä toiveita

Kaikki opiskelijat vastasivat samalla tavalla kysymykseeni siitä, olivatko haastatte-lussa esiin tulleet työelämään liittyvät asiat tärkeitä. Työelämäasiat ja niiden ope-tus koettiin tärkeiksi. Jälkeenpäin ymmärsin, että olisin voinut selvemmin kysyä, mikä työelämätietojen opetuksessa toimi ja mikä ei toiminut. Haastattelujen muis-tiinpanoista kuitenkin löytyy muutamia kurssiin liittyviä huomioita ja toiveita.

Liiketalouden opiskelija pohti haastattelun loppupuolella työelämäasioiden ope-tuksen onnistumista kriittisesti. Hän muisti, että kaikkia haastattelussa tiedusteltu-ja asioita oli jossain määrin käsitelty kurssilla. Opiskelija oli kuitenkin harmissaan, ettei tiennyt monia tärkeiksi kokemiaan asioitaan. Hän kommentoi seuraavasti:

Siis olisi näitä asioita pitänyt selkeämmin esittää. Mielestäni meidän opet-taja kävi kaikki asiat tosi nopeasti. Hän kiinnitti enemmän huomiota yli-päänsä EU-asioihin.91

Lainauksesta käy ilmi jälleen kerran kurssiin käytettävän ajan rajallisuus. Opettajat ovat haasteellisen tehtävän edessä opettaessaan yhden opintoviikon puitteissa laa-joja asiakokonaisuuksia. Opiskelijat eivät kuitenkaan kommenteissaan halunneet kurssiin käytettävän lisää aikaa. Esimerkiksi sama liiketalouden opiskelija suhtau-tui kurssin mahdolliseen pidentämiseen varauksellisesti ja sanoi, että ”se on vaan järjestetty täällä huonosti. Kurssissa olisi parannettavaa.” Parannusehdotuksia hän ei esittänyt.

Lähihoitajaopiskelija puolestaan tarttui kurssin ajoittumiseen pohtiessaan ensim-mäisiä työkokemuksiaan:

Olisin halunnut, että ne [työelämäsiat] olisivat tulleet aikaisemmin. Minul-la kävi työharjoittelussa niin, etten tiennyt oikeuksiani. – – Voitaisiin aloit-taa jo perusopinnoissa siitä, että mitkä ovat sinun oikeudet opiskelijana työpaikalla ja vähitellen siirryttäisiin lähemmäksi työelämää ja varsinaisia työntekijän oikeuksia. Työharjoittelupaikalla oli niin, että jäin opiskelijana yksin.92

Kurssin ajoittamiseen liittyy problematiikkaa. Tulisiko muun muassa työelämän pelisääntöjä opetella ennen ensimmäistä työharjoittelujaksoa? Lähihoitajaopiskeli-jan kokemus puoltaisi tällaista käytäntöä. Toisaalta näyttää siltä, että työelämäasiat sisäistetään tehokkaammin, jos opiskelijoilla on entuudestaan työkokemusta. Täs-sä mielessä oikealta ratkaisulta tuntuisi se, että kurssi suoritettaisiin työharjoittelu-


jaksojen välissä. Myös työelämäasioiden opettelemista työssäoppimisen yhteydes-sä olisi syytä pohtia.

On vielä todettava, että ammatillinen koulutus tarjoaa vain tiedollisen perustan työelämäasioista. Ne syventyvät opiskelijoiden siirtyessä työelämään. Työelämän pelisääntöjen noudattaminen on lopulta työntekijöiden ja työnantajien vastuulla. Lähihoitajaopiskelija heittikin osuvasti haasteen työnantajalle:

Tämä (näyttää materiaalia) oli aika kattava ja hyvä. Mutta sitten kun me-nen työpaikalle, silloin haluan tietää enemmän. Haluaisin puhua pomon kanssa näistä jutuista.93

Eräs asia oli jäänyt oppilaiden mieleen. Työelämätahojen – niin työnantajien kuin ammattiliittojen edustajien – vierailut muistettiin, ja opiskelijat olivat saaneet nii-den kautta tietoa esimerkiksi mahdollisista työpaikoista, työntekijän oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ammattiliiton jäsenyydestä. Kun puhutaan oppimista tuke-vista vierailuista, ei tule unohtaa myöskään esimerkiksi yrityksiin suuntautuvia vierailuja. Työelämätahojen kanssa olisi syytä kehittää kiinteämpää yhteistyötä.


5 YHTEENVETO Työelämätieto on monitulkintainen käsite. Laajasti määriteltynä siihen lukeutuvat ammattiosaaminen, useat elinikäisen oppimisen avaintaidot, työnhakuun liittyvä osaaminen ja työelämän pelisäännöt. Tässä selvityksessä olen keskittynyt pääasias-sa työelämän pelisääntöihin.

Tarkastelin ammatillisessa koulutuksessa kertyviä työelämätietoja opettaja- ja opiskelijahaastatteluiden avulla. Pyrin selvityksessä antamaan äänen kone- ja me-tallialan, sosiaali- ja terveysalan sekä liiketalouden opinto-ohjaajille; yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto -kurssin opettajille sekä perustutkinto-opiskelijoille. Vaik-ka päähuomio on YYT-kurssilta saatavissa tiedoissa, selvityksessä tulen käsitel-leeksi myös muita tietolähteitä, joista opiskelijoiden työelämätietous rakentuu. Analysoitava otos (haastattelemani henkilöt ja SAKKI ry:n kyselyyn vastanneet) on suhteellisen pieni. Tästä huolimatta laadullisiin seikkoihin pureutuvan selvi-tyksen tulokset ovat suuntaa antavia.

YYT:n opetuksen tavoitteet on määritelty melko laveasti, mikä on osoitus luotta-muksesta opettajien ammattitaitoon ja antaa mahdollisuuksia luovalle ja sovelta-valle opetusmateriaalin käytölle ja opetukselle. Opettajat kokivat tavoitteet haas-teellisina, mutta esimerkiksi niiden tarkempaan määrittelyyn he suhtautuivat va-rauksin. Sekä kurssin opettajat että opinto-ohjaajat näkivät työelämätiedon kes-keisenä perustana työelämän pelisäännöt. Onko kyseinen tulkinta yleistettävissä laajemmin? Kaikkien työelämässä toimivien on tunnettava työelämän keskeiset pelisäännöt. Onko niiden sisältyminen työelämätiedon opetukseen itsestään selvää vai pitäisikö pelisäännöt mainita perustutkintojen perusteiden määrittelyissä?

Kurssin aihealueet ovat laajoja. Niiden opetuksessa on selviä haasteita. Suurim-maksi ongelmaksi opettajat kokivat opetukseen käytettävän ajan vähyyden (1 ov) Toisaalta opettajat näkivät opiskelijoiden asenteissa toivomisen varaa, sillä opiske-lijat eivät monesti pitäneet kurssin teemoja tärkeinä itselleen.

Haastattelemani opiskelijat kuitenkin kokivat kurssilta saamansa opit tärkeiksi varsinkin silloin, kun heillä oli kokemuksia työelämästä. Opituista työelämäasiois-ta oli ollut opiskelijoille konkreettista hyötyä. Opinto-ohjaajat ymmärsivät YYT:n opettamiseen liittyvän haasteita, ja osa heistä oli sitä mieltä, että kurssin toteutta-mistapaa tulisi kehittää.

Haastatteluista ilmeni, että nuoret olivat varsin valmiita työelämään. He odottivat töihin pääsyä ja olivat kiteytetysti innoissaan. Opettajat ja opinto-ohjaajat arvioi-vat työelämään siirtyvien opiskelijoiden valmiuksia. Opettajasta riippuen huomio kiinnittyi joko ammattiosaamisen, työntekijän oikeuksien tai velvollisuuksien riit-tävyyteen. He arvioivat, että suurimmalla osalla kyseiset osaamisalueet olivat var-sin hyvällä mallilla. Mutta opetusryhmistä löytyi aina sellaisia opiskelijoita, joiden osaaminen sekä opiskelumotivaatio ja asenne olivat puutteellisia. Yleensä opiskeli-jat olivat kuitenkin pärjänneet työssäoppimisjaksoilla hyvin, mikä oli selvä indi-kaattori valmiudesta työntekoon.

Opiskelijoiden tietämystaso keskeisistä työelämän pelisäännöistä ja siitä mihin ne perustuivat oli kohtuullinen. Paremmin sisäistettyjä asioita olivat haastattelujen


perusteella työsopimuksen merkitys sekä työntekijöiden tiettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien tuntemus. Sen sijaan työehtosopimuksen keskeinen merkitys ja työttömyysturvaan liittyneet seikat eivät olleet opiskelijoille tuttuja. Yleisesti voi-daan sanoa, että työssäoppimisella tai muilla työkokemuksilla oli ollut suuri mer-kitys työelämään liittyvien asioiden sisäistämisessä.

Erityisesti työehtosopimuksen merkitystä ja sisältöä koskeva tietous on useilla nuorilla puutteellista. Pitäisikö työehtosopimus tuoda selvemmin esille opetukses-sa? Se olisi toivottavaa. En kuitenkaan tarkoita, että sopimusten sisältöä kahlattai-siin läpi orjallisesti, vaan tärkeää olisi työehtosopimuksen pääasiallisen tarkoituk-sen tähdentäminen opiskelijoille.

Selvityksen kohteena olevan asian merkittävyyden vuoksi olisi syytä harkita katta-vamman tutkimuksen tekemistä nuorten työelämätiedoista. Tämä selvitys raapai-see vain tutkimuskohteen pintaa. Syvemmälle pureutuvassa selvitystyössä olisi syytä käyttää laajempaa kyselytutkimusta unohtamatta kuitenkaan laadullisen tut-kimusotteen mahdollisuuksia ja hedelmällisyyttä. Uskottavin tulos syntyy tutki-muksessa, jossa hyödynnetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Kattavalla tutkimuksella olisi selvä tehtävä. Sen avulla voisi hahmottaa opiskeli-joille vaikeita työelämäasioita ja sitä kautta auttaa opetuksen kehittämisessä.


LÄHTEET

Julkaistut lähteet

Kirjallisuus

Aaltola, Juhani – Valli Raine (toim.) (2007): Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Me-todin valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittavalle tutkijalle. 2. uud.p. PS-kustannus, Jyväskylä.

Lavikainen, Elina – Mikkonen, Janne (2012): Rahkeet Duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS, Helsinki

Penttilä, Johanna (2009): Yliopisto-opiskelijoiden työelämään orientoituminen. Opintosisällöt, uraohjaus ja tulevaisuuskuvat. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS rs, Helsinki.

Tulkki, Heikki – Vakkuri, Minna (2012): Suunta. Yhteiskunta-, yritys- ja työelä-mätieto. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.

Tulkki, Heikki – Vakkuri, Minna (2012): Suunta. Yhteiskunta-, yritys- ja työelä-mätieto. Harjoituskirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.

Tuomola, Anita (2013): Sinun, minun vai meidän nuoret. Y2 – yritysselvitys nuo-risotakuusta-projekti. Länsi-Uudenmaan Aikuisopisto, Lohja.

Lehdet

TATtalks 2013

Yrittäjäsanomat 2012

WWW-julkaisut

Helve, Helena (2012): Valmistu töihin – mihin? Nuoret matkalla koulutuksesta työelämään. Taloudellinen tiedotustoimista, Nuorisofoorumi 2012, Helsinki. <http://www.tat.fi/digilehti/nuorisofoorumi2012/Nuorisofoorumi_2012.pdf>, la-dattu 9.1.2014.

Kunnari, Mia – Mustalahti, Aino-Maija – Pylkkänen, Aura (2012): Korkeakoulu-opiskelijat ja työelämätieto – Katsaus nykytilaan ja tarpeisiin. Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Ykkösketju -hankkeen väliraportti, Hel-sinki. <http://blogs.helsinki.fi/ykkosketju/files/2012/01/RAPORTTIVALMIS4.pdf>, la-dattu 9.1.2014.

Myllyniemi, Sami (2009): Taidekohtia. Nuorisobarometri 2009. Opetusministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta julkaisuja 41, Helsinki. <http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisoasiain_neuvott


elukunta/julkaisut/barometrit/liitteet/Nuorisobarometri_2009.pdf>, ladattu 9.1.2014.

Opetushallituksen julkaisuja (2012): Ammatillisten perustutkintojen perusteiden toimeenpano ammatillisena perustutkintona ja näyttötutkintona. Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat 2012:10, Helsinki. <http://www.oph.fi/download/142550_Ammatillisten_perustutkintojen_perusteiden_toimeenpano.pdf>, (OPH 2012).

Opetushallituksen julkaisuja (2011): Demokratiakasvatusselvitys. Opetushallitus, Helsinki. <http://www.oph.fi/download/139654_Demokratiakasvatusselvitys.pdf>, ladattu 9.1.2014.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja (2011): Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. <http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/Kesu_2011_2016_fi.pdf>, ladattu 9.1.2014 (OKM 2011).

Pk-yritysbarometri (1/2012). Suomen Yrittäjät ry, Finnvera Oyj, Työ- ja elinkei-noministeriö, Helsinki. <http://www.yrittajat.fi/File/17345e9d-ffba-4333-a449-4f8c4a573608/Pk-yritysbarometri%20kev%C3%A4t%202012.pdf>, Ladattu 9.1.2014.

Valtioneuvoston julkaisuja (2011): Jyrki Kataisen hallitusohjelma. Valtioneuvos-ton kanslia, Helsinki. <http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf>, ladattu 9.1.2014.

Vanha-Aho, Marjut (2010): Työelämäkysely ammattikorkeakouluopiskelijoille: Työelämän pelisäännöt hanskassa? STTK ja Samok, Helsinki. <http://samok.fi/uploads/2012/10/tyoelamakyselyn_raportti.pdf>, ladattu 9.1.2014.

Julkaisemattomat lähteet

Henkilöhaastattelut

Opiskelijat

Kone- ja metallialan opiskelija A:n haastattelu 19.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Kone- ja metallialan opiskelija A).

Kone- ja metallialan opiskelija B:n haastattelu 19.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Kone- ja metallialan opiskelija B).

Liiketalouden opiskelija A:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Liiketalouden opiskelija A).

Liiketalouden opiskelija B:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Liiketalouden opiskelija B).


Sosiaali- ja terveysalan opiskelija A:n haastattelu 22.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Sosiaali- ja terveysalan opiskelija A).

Sosiaali- ja terveysalan opiskelija B:n haastattelu 22.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Sosiaali- ja terveysalan opiskelija B).

Sosiaali- ja terveysalan opiskelija C:n haastattelu 4.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Sosiaali- ja terveysalan opiskelija C).

Opettajat

Ammattialan opettaja A:n haastattelu 19.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Ammattialan opettaja A).

Kone- ja metallialan opinto-ohjaaja A:n haastattelu 19.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Kone- ja metallialan opinto-ohjaaja A).

Liiketalouden opinto-ohjaaja A:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hal-lussa (Liiketalouden opinto-ohjaaja A).

Liiketalouden opinto-ohjaaja emerita B:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Liiketalouden opinto-ohjaaja B).

Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A:n haastattelu 26.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A).

Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon opettaja A:n haastattelu 22.11.2013, muis-tiinpanot SAK:n hallussa (YYT:n opettaja A).

Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon opettaja B:n haastattelu 3.12.2013, muis-tiinpanot SAK:n hallussa (YYT:n opettaja B).

Virkamieshaastattelut ja tiedonannot

Opetushallituksen opetusneuvos Ulla Aunolan henkilökohtainen tiedonanto selvi-tyksen tekijälle 10.1.2014, sähköpostiviesti selvityksen tekijän hallussa.

Opetushallituksen opetusneuvos Aira Rajamäen haastattelu 23.10.2013, muistiin-panot SAK:n hallussa (Rajamäki 23.10.2013).

Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Seija Raskun haastattelu, 29.10.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Rasku 29.10.2013).

Kyselyt

Suomen Ammattiin opiskelevienliiton SAKKI ry:n työelämäkysely 18.12.2013–8.1.2014. Kyselyn tulokset Sakki ry:n hallussa (SAKKI ry:n kysely).

Verkkosivut

Opetin.fi-palvelun kotisivut. <http://opetin.fi/>, viitattu 9.1,2014


Opetushallituksen koulutusnetti-sivusto. <http://www02.oph.fi/koulutusoppaat/Staattiset/ajankohtaista.html>, viitattu 9.1.2013

Opetushallituksen kotisivut. <http://www.oph.fi/>, viitattu 9.1.2014.


VIITTAUKSET 1 Ks. tarkemmin Valtioneuvoston julkaisuja (2011): Jyrki Kataisen hallitusohjelma. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki, 31, 34. <http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf>, ladattu 9.1.2014; Ope-tus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja (2011): Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016. Kehittämissuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. 14–15. <http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/Kesu_2011_2016_fi.pdf>, ladattu 9.1.2014 (OKM 2011).

2 Selvityksessä ei tarkastella ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja.

3 Elinikäisen oppimisen avaintaitoja ovat mm. oppiminen ja ongelmanratkaisu, vuo-rovaikutus ja yhteistyö, ammattietiikka, aloitekyky ja yrittäjyys sekä aktiivinen kansa-laisuus ja eri kulttuurit. Ks. tarkemmin Opetushallituksen julkaisuja (2012): Ammatil-listen perustutkintojen perusteiden toimeenpano ammatillisena perustutkintona ja näyttötutkintona. Opetushallitus, oppaat ja käsikirjat 2012:10, Helsinki, 18. (<http://www.oph.fi/download/142550_Ammatillisten_perustutkintojen_perusteiden_toimeenpano.pdf>, (OPH 2012).

4 Matala-aho, Jorma: Työelämätaitojen harjoittelu koulussa, TATtalks 2/2013, 16.

5 Vrt. Helve, Helena (2012): Valmistu töihin – mihin? Nuoret matkalla koulutuksesta työelämään. Taloudellinen tiedotustoimista, Nuorisofoorumi 2012, Helsinki, 47–48.

6 Ks. Opetin.fi-palvelun kotisivut. <http://opetin.fi/>, viitattu 9.1,2014.

7 Sama.

8 Pk-yritysbarometri (1/2012). Suomen Yrittäjät ry, Finnvera Oyj, Työ- ja elinkeino-ministeriö, Helsinki, 24. <http://www.yrittajat.fi/File/17345e9d-ffba-4333-a449-4f8c4a573608/Pk-yritysbarometri%20kev%C3%A4t%202012.pdf>, Ladattu 9.1.2014.

9 Tammelin, Lotta: Työelämän taidot hukassa, Yrittäjäsanomat 2/2012.

10 ks. myös Tuomola, Anita (2013): Sinun, minun vai meidän nuoret. Y2 – yritysselvi-tys nuorisotakuusta-projekti. Länsi-Uudenmaan Aikuisopisto, Lohja, 8, 10, 12, 54.

11 Vrt. kuitenkin Myllyniemi, Sami (2009): Taidekohtia. Nuorisobarometri 2009. Ope-tusministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta julkaisuja 41, Helsinki, 106–123.

<http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisoasiain_neuvottelukunta/julkaisut/barometrit/liitteet/Nuorisobarometri_2009.pdf>, ladattu 9.1.2014.

12 OPH 2012, 18–19, 32–35.

13 ”Kuhunkin tutkintoon sisältyy yrittäjyysosaamiseen ja yrittäjävalmiuksiin liittyviä ammattitaitovaatimuksia joko sisällytettynä tutkinnon osien tavoitteisiin tai erillisenä tutkinnon osana nimellislaajuudeltaan vähintään 5 opintoviikkoa tutkinnolle luon-teenomaisella tavalla.” OPH 2012, 18–19.


14 Ks. sivut 12–13.

15 Käytän selvityksessä yleisterminä ”työelämätietoa”.

16 Myös edellisessä alaluvussa mainitut tutkimukset linkittyvät osittain aihealueeseen.

17 Lavikainen, Elina – Mikkonen, Janne (2012): Rahkeet Duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS, Helsinki, 65–73.

18 Penttilä, Johanna (2009): Yliopisto-opiskelijoiden työelämään orientoituminen. Opintosisällöt, uraohjaus ja tulevaisuuskuvat. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö OTUS rs, Helsinki.

19 Kunnari, Mia – Mustalahti, Aino-Maija – Pylkkänen, Aura (2012): Korkeakoulu-opiskelijat ja työelämätieto – Katsaus nykytilaan ja tarpeisiin. Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Ykkösketju -hankkeen väliraportti, Helsinki. <http://blogs.helsinki.fi/ykkosketju/files/2012/01/RAPORTTIVALMIS4.pdf>, ladattu 9.1.2014.

20 Vanha-Aho, Marjut (2010): Työelämäkysely ammattikorkeakouluopiskelijoille: Työ-elämän pelisäännöt hanskassa? STTK ja Samok, Helsinki. <http://samok.fi/uploads/2012/10/tyoelamakyselyn_raportti.pdf>, ladattu 9.1.2014.

21 Opetushallituksen julkaisuja (2011): Demokratiakasvatusselvitys. Opetushallitus, Helsinki, 58–70. <http://www.oph.fi/download/139654_Demokratiakasvatusselvitys.pdf>, ladattu 9.1.2014.

22 Aaltola, Juhani – Valli Raine (toim.) (2007): Ikkunoita tutkimusmetodeihin I. Meto-din valinta ja aineiston keruu: virikkeitä aloittavalle tutkijalle. 2. uud. p. PS-kustannus, Jyväskylä, 25–27, 34.

23 Vastanneiden määrä jäi myös SAKKI ry:n tekemässä kyselyssä pieneksi. Kysely lä-hetettiin 1033 opiskelijalle, joista vastasi vain 87 opiskelijaa. Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry:n työelämäkysely 18.12.2013-8.1.2014. Kyselyn tulokset SAKKI ry:n hallussa (SAKKI ry:n kysely).

24 Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Seija Raskun haastattelu, 29.10.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Rasku 29.10.2013); OPH 2012.

25 Ks. esim. Opetushallituksen koulutusnetti -sivusto. <http://www02.oph.fi/koulutusoppaat/Staattiset/ajankohtaista.html>, viitattu 9.1.2013; Opetushallituksen opetusneuvos Aira Rajamäen haastattelu 23.10.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Rajamäki 23.10.2013).

26 Ks. esim. ammatillisten perustutkintojen perusteet. Opetushallituksen kotisivut. <http://www.oph.fi/>, viitattu 9.1.2014.

27 Sama.


28 Rasku 29.10.2013.

29 Opetusneuvos Ulla Aunolan henkilökohtainen tiedonanto selvityksen tekijälle 10.1.2014, sähköpostiviesti selvityksen tekijän hallussa.

30 Kurssin nimi saattaa vaihdella oppilaitoksesta riippuen. Lähihoitajilla yhden opin-toviikon kokonaisuus oli jakautunut kahteen osaan, joista ”Työelämän pelisäännöt” oli jälkimmäinen osa. Merkonomeilla ko. kurssia kutsuttiin ”Aktiivisena kansalaise-na”. Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon opettaja A:n haastattelu 22.11.2013, muis-tiinpanot SAK:n hallussa (YYT:n opettaja A); Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon opettaja B:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (YYT:n opettaja B).

31 YYT:n opettaja A.

32 Sama.

33 YYT:n opettaja B.

34 Liiketalouden opinto-ohjaaja A:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hal-lussa (Liiketalouden opinto-ohjaaja A).


36 YYT:n opettaja B

37 Ks. esim. Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A:n haastattelu 26.11.2013, muis-tiinpanot SAK:n hallussa (Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A); Liiketalouden opinto-ohjaaja A.

38 Liiketalouden opinto-ohjaaja A.

39 Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A

40 Kone- ja metallialan opinto-ohjaaja A:n haastattelu 19.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Kone- ja metallialan opinto-ohjaaja A).

41 YYT:n opettaja B.


43 Ks. viite 13.

44 Ks. esim. YYT:n opettaja A; YYT:n opettaja B; Liiketalouden opinto-ohjaaja A.

45 Ammattialan opettaja A:n haastattelu 19.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Ammattialan opettaja A).

46 Tulkki, Heikki – Vakkuri, Minna (2012): Suunta. Yhteiskunta-, yritys- ja työelämä-tieto. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki; Tulkki, Heikki – Vakkuri, Minna (2012): Suunta. Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto. Harjoituskirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.


47 Ks. esimerkiksi YYT:n opettaja A; Liiketalouden opinto-ohjaaja A; Liiketalouden opinto-ohjaaja B:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Liiketalou-den opinto-ohjaaja B).

48 Ks. esimerkiksi YYT:n opettaja A; Liiketalouden opinto-ohjaaja A; Liiketalouden opinto-ohjaaja B:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Liiketalou-den opinto-ohjaaja B).

49 Kone- ja metallialan opinto-ohjaaja A.

50 Huom. haastattelemani opiskelijat olivat kuitenkin yhtä lukuun ottamatta olleet ke-sätöissä tai tehneet töitä opiskelun ohella. Tämä heijastui siihen, että he olivat sisäis-täneet melko hyvin työelämän pelisääntöjä.

51 Liiketalouden opinto-ohjaaja B.


53 Ks. esim. YYT:n opettaja A.

54 Ks. esim. YYT:n opettaja A; Liiketalouden opinto-ohjaaja A; Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A.


56 Ks. viite 51.

57 Liiketalouden opinto-ohjaaja A; Liiketalouden opinto-ohjaaja B.

58 Ammattialan opettaja A.

59 YYT:n opettaja A; Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A.

60 Liiketalouden opinto-ohjaaja B; Kone- ja metallialan opinto-ohjaaja A.

61 Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A.


63 Liiketalouden opinto-ohjaaja B.

64 Huom. tiedusteltavat asiat olivat samoja, joita sekä kurssin opettajat että opinto-ohjaajat pitivät tärkeänä osana työelämätietoa.

65 Osa opiskelijoista oli saanut tietoa työelämään liittyvistä asioista yläasteelta, puo-lisoltaan tai järjestöaktiivitoiminnasta.

66 Asiasta tekee vieläkin mielenkiintoisemman se, että kaikki opiskelijat olivat joko kurssin loppusuoralla tai juuri suorittaneet kurssin.


67 Kone- ja metallialan opiskelija B:n haastattelu 19.11.2013, muistiinpanot SAK:n hal-lussa (Kone- ja metallialan opiskelija B); Liiketalouden opiskelija B:n haastattelu 3.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Liiketalouden opiskelija B).

68 Sosiaali- ja terveysalan opiskelija B:n haastattelu 22.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (Sosiaali- ja terveysalan opiskelija B).

69 Sosiaali- ja terveysalan opiskelija C:n haastattelu 4.12.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (sosiaali- ja terveysalan opiskelija C).

70 Toinen merkonomiopiskelijoista ei ollut tehnyt työsopimusta, koska hän ei ollut tehnyt kesätöitä. Tästä huolimatta hän tiesi hyvin työsopimuksen merkityksen. Sa-moin levyseppähitsaajaksi opiskeleva ymmärsi työsopimuksen tekemisen tärkeyden, muttei katsonut sen tekemisen olevan itselleen oleellista, sillä hän työskenteli sukulai-sen yrityksessä. Liiketalouden opiskelija B; Kone- ja metallialan opiskelija A:n haastat-telu 19.11.2013, muistiinpanot SAK:n hallussa (kone- ja metallialan opiskelija A).

71 SAKKI ry:n kysely.

72 Työehtosopimuksesta puhuessani muistutin, että monesti käytetään myös lyhennet-tä TES.

73 Ks. esim. liiketalouden opiskelija A; Liiketalouden opiskelija B; Kone- ja metalli-alan opiskelija B; Sosiaali- ja terveysalan opiskelija A:n haastattelu 22.11.2013, muis-tiinpanot SAK:n hallussa (sosiaali- ja terveysalan opiskelija A).

74 Tarkoittivatko he ”työnantajalla” työnantajaliittoa?

75 ks. viite 68.

76 Sosiaali- ja terveysalan opiskelija C.


78 Huom. työsopimusta koskeneeseen avokysymykseen vastasivat lähes kaikki.


80 Opiskelijat mainitsivat esimerkiksi tauot, lomat, palkkalisät, työvaatteet ja sovittu työaika ja tehtävät.

81 Kaikki opiskelijahaastattelut ja SAKKI ry:n kysely.

82 Liiketalouden opiskelija B.

83 Sosiaali- ja terveysalan opinto-ohjaaja A.

84 Opiskelijat mainitsivat tällaisiksi kysymyksiksi esimerkiksi aggressiiviset asiakkaat, neuloihin liittyvät riskit ja paloturvallisuuden. Sosiaali- ja terveysalan opiskelija B; So-siaali- ja terveysalan opiskelija C.


85 YYT- kurssin opettaja A.

86 Heidän lisäksi muutama opiskelija oli jäljillä arvellessaan, että kyseiseen työttö-myyskorvaukseen oli oikeutettu kuuluessaan ammattiliittoon. Ks. esim. Sosiaali- ja terveysalan opiskelija B; Sosiaali- ja terveysalan opiskelija C; Kone- ja metallialan opiskelija B; Liiketalouden opiskelija A.

87 Vrt. Vanha-aho, 10–11, 33.

88 Sosiaali- ja terveysalan opiskelija B.

89 Sosiaali- ja terveysalan opiskelija A.

90 Ks. esim. Myllyniemi, 106–123.

91 Liiketalouden opiskelija B.

92 Sosiaali- ja terveysalan opiskelija C.

93 Sosiaali- ja terveysalan opiskelija A.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ryHakaniemenranta 1 , PL 15700531 Helsinkipuhelin 020 774 000www.sak.fi

oikeudet ja velvollisuudet hallussa? selvitys ammattiin opiskelevien työelämätiedoista

Education