1

Onkiniemen asemakaava-alueen (Nro 8069)

Eliöstö- ja biotooppiselvitys

Tampereen kaupunkiKaupunkiympäristön kehittäminen, maankäytön suunnittelu 2013

2

Tampereen kaupunkiKaupunkiympäristön kehittäminen/ Maankäytön suunnittelu 10.5.2013Kari Korte

ID-numero 720774

3

Sisällysluettelo

1. Johdanto 5

1.1. Selvitysalue 51.2. Aineisto ja menetelmät 5

2. Luonnon ja ympäristön yleispiirteet 6

2.1. Puusto, kangasmaan kasvupaikkatyypit ja kasvillisuus 6

3. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat

kohteet ja osa-alueet 8

3.1. Avainbiotoopit 83.2. Kasvistoltaan arvokkaimmat osa-alueet 10

4. Huomionarvoiset maisematekijät 13

5. Luonnonoloiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet 14

6. Yhteenveto ja kaavoituksessa huomioon otettavaa 15

Lähteet

Liitteet

4

5

1. Johdanto

Onkiniemen asemakaava-alueen nro 8069 ase-makaavoitus on ollut vireillä jo vuodesta 2007. Vuosien mittaan alueen kehittämiseksi on esitet-ty monenlaista ajatusta, joista mikään ei ole ollut oikeasti toteuttamiskelpoinen. Vuoden 2013 alus-sa rantatunnelisuunnitelmien vuoksi Onkiniemen kaavasuunnittelu on jälleen noussut ajankohtai-seksi. Selvitysalue on voimakkaasti ihmistoimin-nan muovaamaa aluetta; teollisuutta ja muuta toimintaa. Alueella ei ole tällä hetkellä asutusta, mutta teollisuuskiinteistössä on ollut erityyppistä pienyrittäjätoimintaa.

1.1. Selvitysalue

Selvitysalueena oleva Onkiniemi sijaitsee kaupun-gin keskustan alueella. Selvitysalueen rajauksen pinta-ala on noin 5,77 ha. Alue rajautuu pohjoises-sa Näsijärveen, etelässä Rantatiehen, lännessä Onkiniemen asutukseen ja idässä Särkänniemen huvipuistoon (liite 1). Särkänniemen puolella sel-vitysalue ulottuu jopa huvipuiston aitauksen si-säpuolelle. Alueen mitat ovat itä-länsisuunnassa 440 metriä ja pohjois-eteläsuunnassa 350 metriä. Korkeimmillaan alue on entisen Suomen Trikoon tehtaan kaakkoiskulmalla sekä Särkänniemen puoleisella rantakalliolla, 116 metriä mpy. Näsijär-ven pintaan tästä tulee korkeuseroa noin 20 met-riä. Alueen rannat ovat siis jyrkkäpiirteistä kalliota ja esimerkiksi Särkänniemen puolella kallio tippuu Näsijärveen 20 metriä vain 55 metrin matkalla.

1.2. Aineisto ja menetelmät

Selvitysalueella tehtiin maastotyöt kesinä 2007 ja 2010. Tällöin alue tarkastettiin kasviston, avain-biotooppien ja lepakoiden suhteen. Liito-oravien ja linnuston suhteen selvitystyötä ei ole tehty, sillä niihin liittyvien merkittävien arvojen esiintyminen alueella on huomattavan epätodennäköistä. Alu-eella olisi teoriassa potentiaalia hyönteistöllisiin arvoihin, avainbiotoopeilla ja rehevissä, jalopuuta kasvavissa lehtoisissa painanteissa. Alueelta ei ole tehty hyönteisselvitystä eikä siltä ole satunnai-siakaan havaintoja.

Kasviston ja avainbiotooppien maastotyöt ajoittu-vat ajalle 12.-16.6.2007. Kasviston inventoinnin yhteydessä tarkasteltiin kuitenkin myös liito-ora-van esiintymismahdollisuutta alueella. Liito-ora-van suhteen alue on epätodennäköistä esiinty-mäaluetta eikä lajin olemassaolosta saatukaan minkäänlaista viitettä. Kasviston ja avainbiotoop-pien inventoimiseksi alue kuljettiin läpi riittävän ti-heästi kirjaten havainnot kartalle. Kasvistotietojen pohjaksi on tarkastettu myös kaupungin Oracle-tietokanta.

Lepakoiden inventoimiseksi alueella käytiin vuon-na 2010 viitenä yönä, jokaisena kesäkuukaute-na: 15.-16.6. klo 23.20-2.00, 21.-22.6. klo 12.00-1.30, 20.-21.7. klo 21.50-2.00, 25.-26.7. klo 22.30 -00.30 ja 20.8. Havainnointiyö valittiin säiden mu-kaan, sillä lepakoiden liikkuminen on vähäisem-pää sateisina ja kylminä öinä. Lisäksi sade haittai-si havainnointia. Lepakoiden havainnointi tapahtui kuuntelemalla lepakoiden lähettämiä kaikuluotau-sääniä ultraäänidetektorilla (Pettersson Elektronik AB:n, malli D240x) ja kuuntelu aloitettiin ennen auringonlaskua kestäen noin 3 - 6 tuntia. Jokaisel-la kerralla säätila oli otollinen lepakoiden saalis-tusaktiivisuuden ja niiden havaitsemisen suhteen.

Tässä selvityksessä lajien statuksista esiintyy vain rauhoitettujen lajien status, jota merkitään tässä R-kirjaimella lajinimen perässä. Selvitys-alueen luonnon arvoja koskevaa lainsäädäntöä sekä lajistollista tietoa on koottu yhdeksi erilliseksi liitteeksi, joka on tilattavissa tai selattavissa Tam-pereen kaupungin internet-sivulla www.tampere.fi. Erillinen liite on tällä hetkellä tekeillä ja luonnos-vaiheessa.

6

Selvitysalueen luonto on ollut ihmistoiminnan vai-kutuksen piirissä kohtalaisen kauan. Alkuperäi-simmillään tai luonnontilaisimmillaan olevaa luon-toa löytyy ainoastaan rantavyöhykkeeltä, mutta sielläkin puusto on voimakkaasti viljeltyjen lajien varassa. Luonnontilaisin kolkka alueella on kalli-oisella rantajyrkänteellä, Särkänniemen alueen luoteiskulmassa. Vuonna 2012 selvitysalueen ete-läosa muutettiin paikoitusalueeksi ja sillä kasvava puusto ja lehtomainen kasvillisuus poistettiin.

2.1. Puusto, kangasmaan kas-vupaikkatyypit ja kasvillisuus

Puusto

Selvitysalueen puusto koostuu lähes kokonaan jalopuista, jotka ovat joko istutusperäisiä tai istu-tuksista levinneitä, kuten vaahteraa (Acer plata-noides) ja vuorijalavaa (Ulmus glabra, R). Luon-nontilaisempaa puustoa selvitysalueella edustaa Särkänniemen luoteiskulman, rantakallion reunoil-la kasvava mänty, kataja (Juniperus communis) ja rauduskoivu (Betula pendula). Rantavyöhykkeen rehevimmillä osilla tuomi (Prunus padus) on val-lannut puustokerroksen. Muuta puustoa ovat pih-laja (Sorbus aucubaria), harmaaleppä (Alnus in-cana) ja poppeli (Populus sp.).

Olemassa oleva puusto on keskimäärin melko iäkästä, mutta uutta pioneerivaiheen puustoa on kosolti kasvamassa aliskasvustona. Vaikka puus-to on paikoin melko iäkästä, niin huonokuntoista

2. Luonnon ja ympäristön yleispiirteet

puustoa on vähän. Luontaisesti aliskasvustoksi syntyy herkästi kosteilla ja ravinteikkailla paikoilla kuusitaimikko (Picea abies), joka valtaa pääpuula-jiaseman kliimaksi-vaiheeseen mennessä, mutta vielä selvitysalueella ei juurikaan kuusikkoa näe, mikä saattaa johtua siitä, että selvitysalueen ym-päristössä ei kuusta juurikaan kasva.

Kasvupaikkatyypit

Selvitysalueen kasvupaikkatyyppi vaihettuu Sär-känniemen rannan jäkälikkökallioista kosteiden notkojen lehtoihin. Suurin osa alueesta lienee jo-takin siltä väliltä, lähinnä lehtomaista kangasta. Toisaalta alueen ollessa voimakkaasti muokattu, kasvupaikkatyypin tunnistaminen kasvillisuuden perusteella ei ole aivan yksiselitteistä. Lehdon tyyppeinä ovat pääasiassa vuohenputki-tyypin lehto. Rehevimmillään kasvillisuus on hikevissä ja multavissa painanteissa.

Kasvillisuus

Alueen kulttuurihistoria on myös jättänyt voimak-kaan leiman alueen kasvillisuuteen ja kasvistoon kulttuuri- ja puolikulttuurilajien runsautena. Alueel-la on muinaistulokkaiksi ja uustulokkaiksi luokitel-tavia lajeja, joiden välisenä rajapyykkinä pidetään 1600-luvun alkupuolta. Muinaistulokkaat ovat lain silmissä samanarvoisia niiden statuksen osoitta-malla tavalla kuin alkuperäisetkin lajit. Vaikka alu-eella on runsaasti ihmistoiminnan myötä tullutta lajistoa, koostuu yleisimmin esiintyvä kasvillisuus aivan Tampereen luontaisesta lajistosta. Arvok-kaimmat kasviesiintymät on esitelty liitteissä 2-5.

Kuva 1. Järeitä vaahteroita rantavyöhykkeellä.

Kuva 2. Selvitysalueen länsireunan lehtoista osaa.

7

Alueen runsaimpia lajeja ovat:

Puista

vuorijalava (R)tuomiharmaaleppävaahterakoivut (Betula sp.)raita (Salix capreae)

jotka kaikki esiintyvät Tampereella luontaisesti.

Pensaista

aitaorapihlaja (Cratageus grayana)idänkanukka (Cornus alba)idänvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia)punaherukka (Ribes rubrum)punalehtiruusu (Rosa glauca)kiiltolehtipaju (Salix phylicifolia)terttuselja (Sambucus racemosa)

sekä luontaisista kenttäkasvilajeista

lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia)kyläkellukka (Geum urbanum)poimulehdet (Alchemilla sp.)keltamaksaruoho (Sedum acre)

koiranvehnä (Elymus caninus)haurasloikko (Cystopteris fragilis)metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana)metsämansikka (Fragaria vesca)koiranheinä (Dactylis glomerata)rönsyleinikki (Ranunculus repens)ojakellukka (Geum rivale)nokkonen (Urtica dioica)maitohorsma (Epilobium angustifolium)vuohenputki (Aegopodium podagraria)

ja muinaistulokkaista

kyläkarhiainen (Carduus crispus)linnunkaali (Lapsana communis)suppujäsenruoho (Scleranthus annuus ssp. polycarpos)ketohopeahanhikki (Potentilla argentea)nurmipuntarpää (Festuca pratensis)kyläkellukka

ja uustulokkaista

varjolilja (Lilium martagon)harmio (Berteroa incana)maahumala (Glechoma hederaceae)pietaryrtti (Tanacetum vulgare)idänukonpalko (Bunias orientalis)

Kuva 3. Idänukonpalko tehtaan eteläseinustalla.

8

3. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet ja osa-alueet

Tässä yhteydessä esitellään kohteet ja osa-alu-eet, joilla on jokin lain suoma tai jokin muu luon-nonsuojelullinen status tai joilla on keskitetysti harvinaista, huomion arvoista lajistoa tai jotka ovat arvolajistollisesti potentiaalisia kohteita. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi avainbiotoopit.

3.1. Avainbiotoopit

Avainbiotoopit ovat kohteita, jotka ovat potenti-aalisia muusta tavanomaisesta metsäluonnosta poikkeavan, arvokkaan ja harvinaisenkin lajiston tyyssijoja juuri erityispiirteidensä vuoksi. Harvinai-siksi ja jopa uhanalaisiksi käyvien eliölajien suo-jelemiseksi on metsälain mukaan metsänhoidos-sa jätettävä käsittelemättä tai käsiteltävä varoen ja erityispiirteet säilyttäen metsäluonnon erityisen

tärkeitä elinympäristöjä, jotka kuuluvat ns. avain-biotooppeihin. Avainbiotooppeihin luetaan metsä-lain ja luonnonsuojelulain suojaamien kohteiden li-säksi muut arvokkaat elinympäristöt (kuten supat, metsäniityt ja luonnontilaiset vanhat metsät) ja kohteet, jotka eivät täytä metsälain luonnontilaisen kohteen kriteerejä, mutta ovat luokiteltavissa vie-lä ”ei-luonnontilaisiksi metsäluonnon arvokkaiksi elinympäristöiksi”. Muut arvokkaat elinympäristöt (muut kuin metsä- ja luonnonsuojelulain kohteet) ja ei-luonnontilaiset metsäluonnon arvokkaat elin-ympäristöt suositellaan otettavaksi huomioon met-sänhoidollisissa toimissa. Vaikka metsälakikohteet on lain mukaan huomioitava vain yleiskaavan ja asemakaavan maa- ja metsätalousalueeksi sekä yleiskaavan virkistysalueeksi osoitetuilla alueilla, on niiden huomioon ottaminen silti suositeltavaa. Huomion arvoisin lajisto on lihavoitu.

Metsälain huomioimat elinympäristöt

A. Rantakallio

Kohdekuvaus: AvokallioArvoluokka: Mahdollinen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö.Puustoa: Muutoin avoin, mutta Särkänniemen puolella mäntyä, pihlajaa, kuusta,

katajaa ja rauduskoivua.Pensastoa: -Kenttäkerroksen lajistoa: Suppujäsenruoho, ketohopeahanhikki, kelta- ja kesämaksaruoho

(Sedum annuum), kyläkellukka, lehtoarho (Moehringia trinervia), pu-nanata (Festuca rubra), lampaannata (Festuca ovina), haurasloikko ja kanerva (Calluna vulgaris).

Pohjakerroslajistoa: Paljasta kalliota, mutta paikoin tinajäkälää (Stereocaulon sp.) ja poron-jäkäliä (Cladonia sp.).

Lisättävää: Särkänniemen puolella, kallion yläosilla niittymäistä biotooppia.

Kuva 5. Kesämaksaruoho kohteella.Kuva 4. Näkymä kalliolta länteen.

9

Muut huomioitavat kohteet

B. Rantakallion kosteikko

Kohdekuvaus: Kostea notko kalliossa.Arvoluokka: Muu huomion arvoinen kohde.Puustoa: Vuorijalava (R).Pensastoa: Punalehtiruusu, punaherukka, kiiltolehtipaju, terttuselja ja idänkanukka.Kenttäkerroksen lajistoa: Lehtovirmajuuri, rönsyleinikki, ojakellukka, nokkonen, maahumala,

valkopeippi (Lamium album), maitohorsma, vuohenputki ja mustikka (Vaccinium myrtillus).

Pohjakerroslajistoa: -Lisättävää: Kohteen kasvillisuus rehevää.

C. Rantaketo

Kohdekuvaus: Kallioalue, ketomaisuutta.Arvoluokka: Muu huomion arvoinen kohde.Puustoa: Rauduskoivua.Pensastoa: -Kenttäkerroksen lajistoa: Keltamaksaruoho, nurmihärkki (Cerastium fontanum ssp. vulgare), lam-

paannata, peltolemmikki (Myosotis arvensis), punanata, ketohopeahan-hikki ja ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica). Rantavyöhykkeen lajeja ovat mm. viiltosara (Carex acuta) ja myrkkykeiso (Cicuta virosa).

Pohjakerroslajistoa: -Lisättävää: Kulutus voimakasta.

Kuva 6. Valkopeippi.

10

3.2. Kasvistoltaan arvokkaim-mat osa-alueet

Onkiniemen luonnontieteellinen sekä biologinen kasvistollinen arvo perustuu kulttuuriperäiseen kasvillisuuteen. Siksi lähes koko selvitysalueen voi katsoa olevan yhtä suurta kasvistollisesti ja kasvil-lisuudeltaan arvokasta osa-aluetta. Arvokkaaksi luokitellun kulttuuriperäisen kasviston yksittäisen lajin ja esiintymän arvon ei voi katsoa olevan kovin merkittävä ja selvitysalueen arvo muodostuukin kasviston kokonaisuudesta ja siitä kulttuurihisto-riasta, jota se ilmentää. Oman arvonsa muodos-taa alkuperäiseksi ja luontaiseksi luonnehdittava kasvillisuus, joka myös sisältää joitakin maininnan arvoisia kasvistollisia arvoja. Luontainen arvolajis-to sijoittuukin selvitysalueen niille osille, jotka ovat aikojen saatossa jääneet vähemmälle ihmistoi-minnalle eli jyrkille rantakallioille. Selvitysalueella on sellaisiakin osa-alueita, joilla ei ole mainittavia kasvistollista merkitystä. Tällaisia ovat selvitysalu-een eteläosaan tehty uusi pysäköintialue, sorapin-taiset tiet ja pihat.

Selvitysalueen merkittävintä lajistoa ovat vuori-jalava (R), kyläkellukka, valkopeippi, suppujä-senruoho, kesämaksaruoho, törrösara (Carex muricata), ruotsinpitkäpalko, idänukonpalko, pohjannurmikka (Poa alpigena) ja ketokarvas-kallioinen (Erigeron acer ssp acer). Näistä Tam-pereelle luontaista lajistoa ovat vuorijalava, kylä-kellukka, kesämaksaruoho, ruotsinpitkäpalko ja pohjannurmikka. Valkopeippi, suppujäsenruoho, törrösara ja ketokarvaskallioinen ovat muinaistu-lokkaita. Vain idänukonpalko kuuluu uustulokkai-siin.

Vuorijalava on rauhoitettu luontaisella kasvupai-kallaan. Selvitysalueen vuorijalavat ovat toden-näköisesti joko istutettuja tai sitten istutetuista levinneitä. Siksi niiden rauhoitus on hieman ky-seenalainen, mutta ainakaan istutetut eivät ole statuksensa suojaamia. Kyläkellukkaa kasvaa kantakaupungin alueella runsaasti, mutta laji on alueellisesti uhanalainen jo Tampereen pohjois-osissa, Teiskossa.

Oheisesta luontaisesta lajistosta vain pohjannur-mikka ja kesämaksaruoho ovat lajeja, jotka eivät ole selvitysalueella hyötynyt ihmistoiminnasta ja ne kasvanevat luontaisilla kasvusijoillaan rantakalliol-la ja sen juurella. Muu osa luontaisesta lajistosta on ns. puolikulttuurilajistoa, joka on tahattomasti levinnyt ihmistoiminnan myötä. Vuorijalava (R) on myös ns. kulttuurilaji, eli jota on siis tarkoituksel-lisesti istutettu ja siirretty. Sekä muinaistulokkaat ja uustulokkaat ovat tässä kaikki puolikulttuurila-jeja. Harvinaisuutensa ja statuksensa puolesta merkittävimpiä lajeja näistä lajeista ovat vuorija-lava ja törrösara. Törrösara on kuivien niittyjen, pientareiden ja lehtomaisten rinnemetsien laji, mutta joka jollakin tapaa liittyy perinteiseen laidun- maanviljelykulttuuriin. Usein törrösaraesiintymät ovat paikoilla, joissa on harjoitettu laidunnusta. Muu osa kulttuuri- ja puolikulttuurilajistosta esiin-tyy mitä moninaisimmilla biotoopeilla, mutta ma-talina, heikkoina kilpailijoina ja paljon valoa vaa-tivina suppujäsenruoho, ruotsinpitkäpalko ja ketokarvaskallioinen vaativat avointa kasvutilaa, suppujäsenruoho kasvaa jopa hietikoilla, joissa ei kasva juuri muita lajeja.

5.3. Lepakoiden suhteen arvokkaim-mat osa-alueet

Kaikki Euroopan unionin alueella esiintyvät le-pakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV(a). Sen mukaan Suomen lainsäädännössä on huomioitava lajin suotuisan suojelutason säilymi-nen ja siten lepakoita koskevat luonnonsuojelulain 39 §:n rauhoitussäännökset ja 49 §:n, 1. momen-tin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentä-miskielto; lepakoiden lisääntymis- ja levähdys- ja säännöllisten ruokailupaikkojenpaikkojen hävit-täminen ja heikentäminen sekä kaikki tahallinen häirintä on kielletty. Muista lepakoista poiketen lampisiippa kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajei-hin. Uusimman, vuoden 2010, uhanalaistarkaste-lun mukaan ripsisiippa (Myotis nattereri) on erit-täin uhanalainen ja se on myös erityisesti suojeltu

Kuva 7. Pohjannurmikka rantakalliolla.

11

laji. Pikkulepakko on vaarantunut uhanalainen laji. Suomessa tavattavista 13 lepakkolajista kuusi li-sääntyy Suomessa.

Selvitysalueelta on tavattu vain pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssoni) ja vesisiippaa. Pohjanlepakko on eniten kulttuuriseuralainen, vähiten herkkä ra-kentamiselle ja jopa hyötyen ihmistoiminnasta ja rakentamisesta. Pohjanlepakoiden mieleen ovat teiden ympäristöt, peltojen reunat, järvien rannat ja kylänraitit. Vesisiippoja (Myotis daubentoni) esiin-tyy yleensä pienillä hämyisillä metsien reunusta-milla kasvittomilla lahdilla, joissa ne saalistavat hyönteisiä. Saalistuslahdiltaan ne vaativat avointa vesipintaa, mutta kuitenkin puuston antamaa suo-jaa rannan suunnalta. Rakennusten kunnostami-nen ja rantapuiden kaataminen aiheuttavat ongel-mia vesisiipoille. Rakennuksia kunnostettaessa tulisi olla varovainen erityisesti keskikesällä. Ran-tapuut taas tarjoavat lepakoille suojaa ja lepakot käyttävät niitä yleisesti maamerkkeinään matka-tessaan alueelta toiselle.

Lepakkoselvityksissä käytetty luokitus on seuraa-va:

I-luokka: Lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alue on ehdottomasti säilytettävä ja sen heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Hävittämiselle tai heikentämiselle on haettava ELY-keskukselta poikkeuslupa, jossa tapauksessa haittaa tulee pienentää esimerkiksi asentamalla korvaavia päi-väpiiloja kuten pönttöjä.

II-luokka: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Alueen arvo lepakoille on huomioitava maan-käytössä. Tämä on vahva suositus (EUROBATS), jolla ei kuitenkaan ole luonnonsuojelulain tukea. Tärkeällä ruokailualueella voi saalistaa monta eri lajia tai huomattava määrä yksilöitä. Alueen mer-kitys voi nousta myös siitä, että sillä esiintyy harvi-nainen tai harvalukuinen laji tai alue on todettu tai todennäköinen siirtymäreitti päiväpiilon ja saalis-tusalueen välillä. Jos siirtymäreitti katkaistaan, on etsittävä korvaavia reittejä ja alueen muut lisään-tymis- ja levähdyspaikat on otettava huomioon.

III-luokka: Muu lepakkoalue. Alue on otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan. Alue on le-pakoiden käyttämä, mutta laji- tai yksilömäärät ovat vähäisiä. Alue ei täytä luonnonsuojelulain eikä EUROBATS-sopimuksen kriteerejä.

Selvitysalueen lepakkolajistolliset arvot keskittyvät vanhojen teollisuusrakennusten tietämille. Näistä rannanpuoleisesta rakennuksesta (lämpökeskus) havaittiin lepakoiden piilopaikka, todennäköinen li-sääntymis- ja levähdyspaikka. Heinäkuussa 2010 tehdyssä inventoinnissa havaittiin, että lepakot menivät sisään rakennuksen eteläpuolella ole-van tiiliseinän aukosta loppuyöstä. Muutoin selvi-tysalueen lepakkomäärät ja lajimäärä jäivät aika vaatimattomiksi. Kesäkuussa kaksi pohjanlepak-koa saalisti lämpökeskuksen ja Trikoon tehdas-rakennusten välisellä piha-alueella. Heinäkuussa havaittiin toisella kerralla kolmen pohjanlepakon saalistavan lämpökeskuksen pihamaalla ja ra-kennuksen ympärillä sekä kahden pohjanlepakon saalistavan Trikoon ja Paasikiventien välisellä alueella, osittain silloin paikalla kasvaneessa met-sikössä tai sen läpi johtavilla poluilla. Muutamaa päivää myöhemmin havaittiin, että kolme pohjale-pakkoa saalisti kiertäen Trikoon tehdasrakennus-ta ja aivan kuin olisivat hävinneet ennen auringon nousua tehtaan itäpuolen kattorakenteisiin. Tri-koon tehtaan rakenteissa saattaa hyvinkin olla po-tentiaalisia koloniapaikkoja lepakoille. Lisäksi hei-näkuussa löydettiin yksi vesisiippa saalistamassa aivan selvitysalueen länsipäähän rajautuvalta ui-marannan lahdelta. Elokuussa alueella ei havaittu lepakoita, mutta jostakin kaukaa tuli heikkoja kai-kuluotausääniä. Eli kaiken kaikkiaan lepakkomää-rät ovat siis: kesäkuussa kaksi pohjanlepakkoa, heinäkuussa 3-5 pohjanlepakkoa ja yksi vesisiip-pa, mutta sitten elokuussa ei yhtään yksilöä.

Kesäkuussa (ja itse asiassa jo toukokuussa) tal-vehtineet lepakot etsivät hyviä saalistuspaikkoja ja sellaisen muutamat pohjanlepakot olivat löytä-neet selvitysalueelta. Heinäkuussa, kun lisäänty-misaika on ohi ja lisääntymiskoloniat hajonneet, yksilömäärät kasvavat, kun poikaset tulevat mu-kaan saalistamaan. Luultavasti siksi heinäkuussa alueella havaittiin kesäkuuta enemmän lepakoita. Tämä kielii myös siitä, että lähistöllä täytyy olla li-sääntymiskolonian paikka, onko se sitten lämpö-keskuksen tiiliseinässä vai muualla. Tosin heinä-kuun lopulla ja elokuussa, kun lisääntymiskoloniat ovat hajaantuneet, lepakot liikkuvat ja saalistavat aiempaa laajemmalla alueella ja osa selvitysalu-eellakin havaituista lepakoista saattaa olla pe-räisin jostakin muualta. Tällöin myös yksilömää-rien määrittäminen on entistä vaikeampaa. Osa selvitysalueen lepakoista saattaa olla peräisin Santalahden alueelta ja päinvastoin. Lepakoiden liikehdintää on Santalahden asemakaavan luonto-selvityksessä arveltu olevan Paasikiventien ylitse.

12

Selvitysalueen lepakolliset arvot eivät ole kovin merkittäviä, kun ottaa huomioon yksilö- ja lajimää-rän. Selvitysalueen maa-alueella ainoa havaittu laji on pohjanlepakko, joka on Suomen yleisin le-pakkolaji. Alue ei vaikuta olevan merkittävää saa-listusaluetta, mutta todennäköinen lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainti lämpökeskuksen seinässä nostaa alueen lepakollista arvoa. Lämpökeskus-ta ja sen pihapiiriä on siten pidettävä I-luokan le-pakkopaikkana. Imetysaikaan naaraat saalistavat lähellä lisääntymispaikkoja. Heinäkuun havainnot tukevat käsitystä, että lämpökeskus olisi toiminut lisääntymispaikkana, kun lepakot saalistivat teolli-suusalueen rakennusten välisellä pihalla. Toisaal-ta lepakoiden ”runsaus” saattaa olla merkkinä siitä, että imetysaika oli jo ohi ja poikaset olivat mukana saalistamassa. Tällöin ne vielä tyytyivät saalista-maan pihamaalla ja lähellä lisääntymispaikkaa.

Tätä tukee se, että elokuussa alueelta ei havaittu yhtäkään lepakkoa ja että koko kolonia jälkeläi-sineen oli siirtynyt paremmille saalistuspaikoille. Uimarannan vesisiippahavainto on sikäli hieman yllätyksellinen, että sen rannoilta puuttuu sen saa-listusalueelta tyypillinen suojaava rantapuusto, vaikka rantavallit muovaavat lahdesta suojaisan.

Lopputulemana voi pitää, että selvitysalue toimii vain muutamien pohjanlepakoiden lisääntymis-paikkana ja siihen liittyen myös pakollisena saalis-tusalueena. Mutta lisääntymiskauden ulkopuolella ne siirtyvät paremmille saalistusapajille. Eli selvi-tysalue on melko vaatimaton lepakoiden suhteen, huolimatta lisääntymispaikasta. Muu kuin lämpö-keskuksen alue on korkeintaan III-luokan lepakko-aluetta.

13

4. Huomionarvoiset maisematekijät

Selvitysalueen maisemallinen arvo kulminoituu Näsijärven rantakallioiden silhuettiin järven suun-nalta. Onkiniemen asemakaava-alueen vihreänä ja puustoisena säilynyt pätkä rantaviivaa ranta-kallioineen tasapainottaa tai keventää muuten niin rakennetun rannan näkymää. Tämä erityisesti tu-levaisuutta ajatellen, mikäli mm. Santalahden ja Aspinniemen alueille nousee uudet kerrostaloval-taiset asuinalueet. Selvitysalue on pääte pitkälle

Kauppi-Niihaman kallioselänteelle, joka alueel-la kohtaa kaakko-luoteissuuntaisen harjujakson (Pyynikki). Eli voi hyvällä syyllä sanoa, että selvi-tysalue on maisemallinen, kolmen maisemateki-jän solmukohta, jossa kallioselänne yhtyy harjuun ja putoaa jyrkästi kallioselänteen päätteeksi ve-sielementtiin, Näsijärveen. Selvitysalueen ranta-kalliot ovat merkittävä osa tätä erityisen arvokasta maisemallista solmukohtaa.

Kuva 8. Särkänniemen puoleista jyrkkää rantakalliota.

14

Selvitysalueelta on biologisessa mielessä vai-kea nostaa esille mitään erityistä muuta aluetta arvokkaampaa osa-aluetta, jollei lepakoiden li-sääntymispaikkaa ja sen nauttimaa lain suomaa suojaa oteta huomioon. Kasvillisuuden arvot le-vittäytyvät melko tasaisesti koko alueelle, avain-biotoopit sijoittuvat rantavyöhykkeelle, lepakkoar-vot sijoittuvat teollisuusrakennusten ympärille ja

5. Luonnonoloiltaan arvokkaimmat osakokonaisuu-det

maisemalliset arvot keskittyvät rantavyöhykkeelle ja siinäkin Särkänniemen puoleiseen päähän. Hy-vällä tahdolla ehkä Särkänniemen puoleiset ran-takalliot nousevat muuta aluetta arvokkaampina esille, mutta kaiken kaikkiaan alueen biologinen ja lajistollinen arvo on lähinnä paikallista tasoa. Ehkä merkittävin on alueen maisemallinen arvo, kolmen maisematekijän solmukohtana.

15

6. Yhteenveto ja kaavoituksessa huomioon otettavaa

Selvitysalueen luonnonarvojen suhteen tässä on mahdollista vain suosituksenomaisesti esittää tiettyjen asioiden huomioon ottamista, lukuun ot-tamatta lepakoiden lisääntymispaikkana toimivaa lämpökeskusta. Alueen luonnonarvot kun ovat lähinnä paikallista tasoa, huolimatta rauhoitetun vuorijalavan esiintymisestä alueella. Vuorijalavan luonnonsuojelullinen asema ei todennäköisesti ole statuksensa mukainen, koska alueen esiinty-mät ovat mitä todennäköisimmin istutusperäisiä.

Lämpökeskuksen lepakoiden lisääntymis- ja le-vähdyspaikka nauttii luonnonsuojelulain suomaa suojaa. Sitä ei saa hävittää tai heikentää ilman ELY-keskuksen myöntämää poikkeuslupaa. Muu-toin alueen suositellusti huomioon otettavia tai säästettäviä luonnonarvoja tai luonnonympäris-töjä ovat maisemallisesti erityisen arvokkaat Nä-sijärven rantakalliot avainbiotooppeineen ja ran-tavyöhyke kokonaisuudessaan. Alueen merkitys maisemallisena solmukohtana olisi hyvä ottaa suunnittelussa huomioon. Merkityksettömimpinä kohteina voi suositella yksittäisten kasviesiinty-mien säästämistä, mikäli se on mahdollista ilman suurempia uhrauksia.

16

Lähteet

Lampinen, R. & Lahti, T. 2007: Kasviatlas 2006. -- Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskus-museo, Kasvimuseo, Helsinki. Levinneisyyskartat osoitteessa http://www.luomus.fi/kasviatlas.

Hämet-Ahti, L., Suominen, J. ym. 1998: Retkeilykasvio, 4. painos. - Luonnontieteellinen keskusmu-seo, Kasvimuseo, Helsinki. Yliopistopaino, Helsinki 1998.

Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. - Metsälehti Kustannus,Helsinki. Paino: Karisto Oy, Hämeenlinna 1998.

Siivonen, Y. (Bat Group Finland ry) 2002: Tampereen kantakaupungin lepakkokartoitus 2002. – Kar-toitusraportti, joulukuu 2002.

Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys ry 2013: Suomen Lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. - http://www.lepakko.fi/

Tampereen kaupunki: Oracle – sähköinen tietokanta.

Tampereen kaupunki, Suunnittelupalvelut, Selvitykset ja arvioinnit 2008: Kantakaupungin ympä-ristö- ja maisemaselvitys. – s. 201, Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maan-käytön suunnittelu.

17

Liitteet

Liite 2 Huomion arvoisin kasvilajisto

LepakkohavainnotLiite 3

Liite 1 Avainbiotoopit