Haapa – Erityisen erityinen puu

Metsäekosysteemissä lajit eivät ole tärkeydeltään samanarvoisia, vaan joidenkin lajien merkitys on korostunut. Näiden avainlajien merkitys ekosysteemin toiminnalle on suurempi kuin kyseisen lajin runsaus edellyttäisi. Suomalaisissa metsissä yksi tällaisista avainlajeista on haapa. Se tarjoaa kodin sadoille sieni-, jäkälä- ja hyönteislajeille, joiden olemassaoloon puolestaan kytkeytyy monien muiden lajien elämä.

Haapaa voisi hyvällä syyllä kutsua elämän puuksi. Niin monet lajit tarvitsevat sitä elääkseen. Nuoren haavan kuorta syövät jänikset, rusakot ja majavat, haavan oksia ja lehtiä puolestaan hirvi. Haapojen rungoilla ja sen pehmeässä puuaineessa elää monipuolinen yhteisö pikkuruisia hyönteisiä, sieniä ja sammalia. Vanha haapa lahoaa herkästi ytimestään muodostaen mainion pesäpuun koloista pitäville linnuille ja nisäkkäille. Lisäksi haavan karikkeessa eli sen maatuvissa lehdissä kuhisee monipuolinen eliöstö. Vanhoja haapoja arvostetaan, koska ne kuhisevat elämää. Metsähakkuissakin ne yleensä jätetään pystyyn, aivan syystä. Luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi vanhojen haapojen määrän lisääminen on vaikuttava ja yksinkertainen

keino.”Haavan lehdet ja naisen kieli

eivät koskaan pysy paikoillaan” - Suomalainen sananlasku

Miksi haavan latvusto sitten värisee ja kahisee kuuluvasti pienessäkin tuulessa? Se johtuu lehden litistyneisyydestä ja pituudesta. Tällaisiin lehtiin tuuli tarttuu herkästi. Lisäksi haavan lehdet ovat jäykät ja kovat, jolloin ne hankautuvat toisiaan vasten. Näin syntyy haavan latvustoon sen tyypillinen ääni.

Liikkuvista lehdistä on haavalle paljon hyötyä. Lehtiä syövät hyönteiset pysyvät herkästi liikkuvien lehtien päällä huonosti. Lisäksi liikkuvien lehtien pinnat saavat enemmän auringonvaloa ja haihduttavat enemmän vettä kuin paikallaan olevat lehdet. Suuren haihtumisen ansiosta haapa saa maasta ottamansa veden mukana myös paljon ravinteita. Ehkä juuri havisevien lehtiensä ansiosta haapa kasvaakin valtavan nopeasti. Se voi venyä pituutta kasvuiässään liki metrin vuodessa.

© Päivi Väänänen 2010