pakolainen-lehti 3/2010

08

15

121210

04

S 02 / PAKOLAINEN 3 / 2010

PAKOLAINEN ilmestyy neljä kertaa vuodessa I Vuosikerran vapaaehtoinen kannatusmaksu on 18 euroa I Lehden saa myös liittymällä jäseneksi, vuosimaksu 25 euroa I JULKAISIJA Suomen

Pakolaisapu ry | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Thomas Wallgren I PÄÄTOIMITTAJA Marcus Floman I TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kaikukatu 3, 00530 Helsinki I puh 09 - 6962 640

[email protected] | TILAUKSET [email protected] I www.pakolaisapu.fi I PAINO Forssan Kirjapaino Oy I ISSN 0359-6435 I ULKOASU Joonas Reijonen – Ideaforum

KANNEN KUVA NOOR I PAKOLAINEN 04/2010 ilmestyy joulukuussa 2010 I Lahjoitustilinumerot I Nordea 215318-22229 I Sampo 800013-223667 I OKO 578007-59875

SISÄLTÖ / PAKOLAINEN 3 / 2010

03 Pääkirjoitus

04 Nansen Refugee Award –palkinto

05 Lukijakysely

05 Nuoret kameran takana

05 Ashraf Sahel sai oleskeluluvan

06 Kirja–arviot

08 Puolueet ja maahanmuuttopolitiikka

10 Asumista Virossa ja Suomessa

11 Syksyn koulutusrumba käynnissä

12 Afrikan halki – poikien paluu

14 Koulutettua naista ei voi alistaa

15 Sarjis: Asuntoasiaa – Leif Packalén

08

ku

va

alix

an

dra f

az

zin

a


Vaihteeksi hyviä uutisiaMARCUS FLOMAN / päätoimittaja P

ÄÄ

KIR

JOIT

US

On ilO huOmata, että maassamme toimii tuhansia ihmisiä, jotka tukevat ja kannustavat pakolaisia ja siirtolaisia tekemällä vapaaehtois-töitä esimerkiksi vertaisryhmissä, vastaanotto-keskuksissa, maahanmuuttajayhdistyksissä tai majoittamalla pihalleen romanisiirtolaisia. Tänä syksynä lehtien palstoilla ja mielipidesivuilla on vihdoin näkynyt myös analyyttisempaa kirjoittelua maahanmuuttoaiheesta.

Pakolaisten tilannetta vähättelevän huutomyrs-kyn ja maahanmuuttopolitiikan kiristysvaatimus-ten keskellä ei välttämättä huomaa tätä edistyksel-listä työtä. Juuri siksi siitä on tärkeä puhua.

Esimerkiksi viime keväänä Joensuussa saa-tiin taas pelätä rasistisen väkivallan paluuta kau-punkiin. Ikävänä muistutuksena 1990-luvun alun väkivaltaisilta vuosilta puhkottiin lyhyen ajan sisällä yhdeksän maahanmuuttajan omistaman auton renkaat. Jyväskylän yliopiston sosiologian laitoksella tilanteeseen reagoitiin kuitenkin nope-asti. Päätettiin käynnistää kampanja joensuulaisen vieraanvaraisuuden puolesta. Kampanjan nimeksi tuli ”Meille saa tulla” ja tätä kirjoitettaessa jo 34 joensuulaista yritystä ja yhteisöä Pohjois-Karjalan Tanssiopistosta aina Pohjois-Karjalan Osuuskaup-paan ovat ilmoittautuneet kampanjan tukijoiksi. Kampanjaa tukevien yrityksien ikkunoissa näkyy ”Meille saa tulla” -tarroja.

Muun muassa Joensuun monikulttuurisuus-yhdistyksen aktiivisuuden tuloksena kaupunkiin avattiin vuosi sitten maahanmuuttajien matalan kynnyksen neuvontapiste, josta voi saada monikie-listä neuvontaa esimerkiksi asioinnista viranomais-ten kanssa. Pakolaisten parissa työskentelevien ja yhdistysten toiminnan ansiosta Joensuun kaupunki on myös vihdoin tehnyt periaatepäätöksen maahan-muuttajakoordinaattorin viran avaamisesta.

Joensuussa järjestöaktiivien joukossa on pako-laisia, jotka ovat päättäneet jäädä alueelle raken-tamaan tulevaisuuttaan. Aikaisempina vuosina monet pakolaisina Joensuuhun tulleet muuttivat muutaman vuoden jälkeen alueelta pois, koska kau-pungissa oli pulaa työ- ja opiskelupaikoista sekä palveluista. Toiminnassa mukana olevan aktiivin mukaan nyt yhä useampi pakolaisena Joensuuhun saapunut jää kaupunkiin työskentelemään, opiske-lemaan ja tukemaan uusia tulijoita. Tästä joukosta nousee myös yksilöitä, jotka vaativat palveluja ja oikeuksia kaikille.

Myös Suomen Pakolaisavun työ Suomessa on vuoden aikana kantanut hedelmää: maahan-muuttajayhdistyksiä on koulutettu ja vahvis-tettu. Äskettäin Suomeen saapuneita pakolaisia on perehdytetty suomalaiseen arkeen luennoilla ja omakielisissä keskusteluryhmissä, joita vetävät jo pidempään maassa asuneet pakolaiset. Uusia maa-hanmuuttajien vertaisryhmiä on aloitettu Pako-laisavussa kehitetyn mallin mukaisesti eri puo-lilla maata. Yhä useammassa kunnassa on nyt naapuruussovittelijoita ja taloyhtiöitä, jotka ovat perehtyneet moninaisen asumisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Joensuulaisten kampanjasivuilla sanotaan, että:”Joensuu on perinteisesti ollut karjalainen,

vieraanvarainen ja värikäs kaupunki, avoin kul-kijoiden tulla. Haluamme vaalia tätä perintöä ja kertoa näkyvästi iloisista, helposti lähestyttävistä joensuulaisista. Rasismi kaikissa muodoissaan on tuomittava ja siihen on puututtava: on näytettävä, että syrjintää ei hyväksytä. Tätä viestiä haluamme viedä hyväntuulisesti ja jämäkästi yhteisöömme ja sen ulkopuolelle.”

Sama viesti sopii levitettäväksi muuallakin maassa.


Nansen Refugee Award – palkinto valokuvajournalisti Alixandra Fazzinalle

/// FridtjoF NaNseN

Palkinto on nimetty norjalaisen tiedemie-hen ja tutkijan Fridtjof Nansenin mukaan. En-simmäisen maailmansodan jälkeen Nansen avusti 450 000 sotavangin kotiinpaluuta.

Nansen nimettiin vuonna 1921 Kansain-liiton ensimmäiseksi pakolaiskomissaariksi. Ensimmäisenä tehtävänään pakolaiskomis-saarina Nansen auttoi tuhansia ihmisiä, jotka pakenivat Kreikan ja Turkin välistä konfliktia ja pelasti Venäjällä monta miljoonaa miestä, naista ja lasta, joita uhkasi kuivuuden ja val-lankumouksen seurauksena nälkäkuolema.

Vuonna 1922 otettiin käyttöön ”Nansen-passi”, ensimmäinen kansainvälisesti tunnus-tettu pakolaisstatuksen määrittelevä asiakirja. Nansenille myönnettiin vuonna 1922 Nobelin rauhanpalkinto.

Nansen palkintoa on jaettu vuodesta 1954 lähtien pakolaisten hyväksi tehtävän työn tie-toisuuden lisäämiseksi.Lähteet / Unhcr.se / Nobelprize.org

Valokuvajournalisti Alixandra Fazzina vastaanotti lokakuun alussa UNHCR:n jakaman Nansen Refugee Award -palkinnon. Palkinto jaetaan vuosittain henkilölle tai järjestölle tun-nustuksena erityisestä ja omistautu-neesta työstä pakolaisten hyväksi.

Englantilainen Alixandra Fazzina on yli kymmenen vuoden ajan tallentanut kuvareportaaseissaan sodan inhimil-lisiä seurauksia. Fazzinan reportaasit Itä-Euroopasta, Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta tuovat esille vaikeita aiheita ja ihmistragedioita, joista valtamedia usein vaikenee.

Erityistä tunnustusta Fazzina on saa-nut reportaaseista, joiden aiheina ovat olleet maamiinojen uhrit Kosovossa, raiskaukset aseena Sierra Leonen sodassa, sotilaiden harjoittama lasten hyväksikäyttö Kongossa ja Ugandassa sekä pakolaistilanteet Afganistanissa ja Pakistanissa.

Ilmoittaessaan palkinnonsaajan UNHCR:n pakolaiskomissaari António Guterres luonnehti Fazzinaa pelotto-maksi ihmiseksi ja lahjakkaaksi toimit-tajaksi, jonka kuvareportaaseissa näkyy tämän omistautuminen ihmistarinoille, joita hän kuvaa.

Palkinnosta hämmästynyt ja ilahtunut Fazzina kertoi työnsä tavoitteena aina olleen kasvattaa tietoisuutta ihmisistä, jotka ovat joutuneet pakenemaan kon-fliktia, väkivaltaa ja kurjuutta.

"Oman kodin jättäminen ja sitä seuraava kamppailu uuden elämän rakentamisessa on yksi kovimmista haasteista, jonka eteen ihminen voi joutua. Silti miljoonilla ihmisillä ei vuo-sittain ole muuta vaihtoehtoa", Fazzina kommentoi.

Nansen Refugee Award -palkintoon kuuluu mitali sekä 100 000 dollarin rahapalkinto, jonka lahjoittavat Sveitsin ja Norjan hallitukset.

teksti unhcr kuvat noor / alixandra fazzina


Pakolaisavun jäsenet toivovat voimakkaampia kannanottoja

Pakolaisapu toteutti kyselytutkimuksen jäsenilleen ja Pakolaisen lukijoille elo-syyskuussa. Kyselyssä tiedusteltiin jäsenten mielipiteitä Pakolaisavun toiminnasta, internetsivuista, Parempi Lahja -kaupasta ja Pakolainen-lehdestä.

Jäsen- ja lukijakysely toteu-tettiin sähköisenä lomakkeena, pos-titse lähetettyinä kyselyinä sekä puhe-linhaastatteluina. Kyselyyn vastasi yhteensä 65 henkilöä, joista 44 oli Pakolaisavun jäseniä.

Tässä muutamia mielikuvia järjes-töstä:

”Puolueeton, hyviä käytännön pro-jekteja ja ruohonjuuritason juttuja”

”Järjestö tekee mielestäni korvaamat-toman arvokasta pakolaisten auttamis-työtä Suomessa”

”Ulkomailla avuntarve on rajaton, mutta tärkeintä on että Pakolaisapu keskittyy sellaisiin kohteisiin, joissa syntyy pysyviä tuloksia.”

Moni vastaaja toivoi voimakkaampaa esilläoloa ja myös kannanottoja nykyi-sessä maahanmuuttajavastaisessa mielipideilmapiirissä.

Kyselyyn vastanneiden mielikuvat Pakolaisavusta olivat yleisesti ottaen positiivisia, joskin hieman hataria. Kol-masosa vastanneista jäsenistä olikin ollut alle vuoden jäseniä.

Ehdottomasti tärkeimpinä tiedon-saantikanavinaan Pakolaisavun toimin-taa koskien vastaajat pitivät internet-sivuja ja Pakolainen-lehteä. Lehden jutuista luetuimpia ja toivotuimpia ovat henkilöhaastattelut pakolaisista ja maa-hanmuuttajista.

Pakolaisavun internetsivuihin suurin osa vastaajista oli erittäin tyytyväinen tai melko tyytyväinen. Eniten sivuissa pidettiin ulkoasusta, tietopankeista ja selkeydestä. Kritiikkiä tuli kuitenkin siitä, että sivuilta on välillä vaikea löy-

tää etsimänsä.Vastaajista suurin osa oli kuullut

Parempi lahja -kaupasta, ja moni on myös ostanut sieltä lahjoja. Kysyttäessä lahjoittamisesta suuri osa vastaajista valitsisi mieluisimmaksi lahjoitustavak-seen tiettyyn projektiin lahjoittamisen ja lahjoittamisen siten, että järjestö saa valita kohteen lahjoittajan puolesta.

YOUTh AS RefUgeeS – vIdeOPROJeKTI: vASTAAnOTTOKeSKUK-Sen nUOReT KAmeRAn TAKAnA

Videoprojekti “Youth as Refugees” on taiteilija Pekka Niskasen vetämän työryhmän ja Suomesta turvapaikkaa hakevien somalialais-, kongolais- ja afgaaninuorten yhteistyön tulos. Nuoret ja projektissa mukana olevat Tampe-reen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen opiskelijat ovat vuoden 2010 aikana kuvanneet arjen tilanteita Lammin vastaanottokeskuksessa ja Härmälän ryhmäkodissa. Lyhyissä videopätkissä nuoret kertovat piinaavasta odotuk-sesta, kaipuusta ja surusta sekä ongel-mista poliisin ja viranomaisten kanssa. Videoissa pääse seuraamaan myös nuorten suomen kielen opiskelua ja ilon hetkiä.

Videoprojekti on mukana Inter-Cool 3.0 –näyttelyssä Dortmundissa.

http://youthasrefugees.com/

AShRAf SAhel SAI OleSKelUlUvAn

Afganistanilainen Ashraf Sahel on syyskuussa 2010 vihdoin saanut oles-keluluvan. Sahelin tarina tullut monelle suomalaiselle tutuksi Juha Suorannan kirjasta Piilottajan päiväkirja, jossa Suoranta kertoo Sahelin piilottami-sesta sekä tämän auttamisesta tais-telussa maahanmuuttoviranomaisia vastaan.

Oleskelulupa Ashraf Sahelille myön-nettiin opiskelun perusteella. Kyseessä on niin sanottu B-lupa – eli siihen ei sisälly oikeutta opintososiaalisiin tai muihin etuuksiin, kuten asumistukeen. Maahanmuuttovirasto on päätökses-sään ilmoittanut, että oleskelulupa on voimassa vuoden ja virasto päättä jat-koluvan myöntämisestä. Sahelille on ammattikoulussa tehty nelivuotinen henkilökohtainen opintosuunnitelma.

Samalla Sahel sai kielteisen pää-töksen turvapaikkahakemukseensa. Merkillepantava yksityiskohta kieltei-sessä päätöksessä on se, että siinä ei mainita Sahelin Turun poliisille toi-mittamaa alkuperäistä henkilöllisyysto-distusta, eikä todistus ole päätöksen liitteenä. Tieto siitä, että Turun poliisi jo kertaalleen kadotti todistuksen eikä ole varmuutta siitä toimitettiinko hen-kilöllisyystodistus ikinä Maahanmuut-tovirastoon, ei ainakaan lisää kuvaa suomalaisen turvapaikkaprosessin luotettavuudesta.

teksti Julianna kentala

”suurin muutos näkyy lähinnä siinä, että vihaista puhetta ikään kuin huudetaan nyt kovemmin ja useammin.”


että lapsi pitää aina ”yhdistää sinne”, missä lapset elävät, lapsen edulla.

”Me haluamme huolehtia niistä lap-sista, jotka ovat semmoisilla seuduilla, joilla vanhemmat eivät todellakaan kovin paljon välitä niistä lapsista vaan ovat armottomia ja lähettävät lapsia saa-dakseen turvapaikan, jota he muuten eivät saa”.

Näin Itälä ilmoittaa tietävänsä, että lapsen etu voi myös olla elämistä krii-sialueella.

Förbom kiteyttää mielestäni hyvin turvapaikan hakijoita ja muita maahan-muuttajia pelkäävien poliitikkojen ahdis-tusta tässä sitaatissa:

Poliittista puhetta pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on jo pitkään lei-mannut pelko ja inho. Vainoa ja sortoa paenneiden ihmisten tilannetta on jo pitkään halveksittu monen poliittisen päättäjän puheissa ja teoissa. Ksenofo-biassa (vieraan pelko) ja puheenvuo-roissa suomalaisten etujen puolesta muita ryhmiä vastaan ei toisin sanoen ole mitään uutta. Tämä on Jussi För-bomin Hallan vaara -pamfletin ydinsa-noma. Förbom on tutkinut ajanjaksolla 1998 – 2010 eduskunnassa käytyä poliittista keskustelua pakolaisista – erityisesti keskustelua ulkomaalaislain muutoksista.

Förbomin analyysi on se, että puhei-den kovuudessa ei ole tapahtunut suurta muutosta kahden – kolmen vii-meisen vuoden aikana. Suurin muutos näkyy lähinnä siinä, että vihaista puhetta ikään kuin huudetaan nyt kovemmin ja useammin. Förbom löysi sekä Kokoo-muksen ja Keskustan että SDP:n edus-tajien puheista muukalaiskammoa ja kykenemättömyyttä asettua hätää kär-sivien asemaan. Esimerkkinä toimikoot silloisen sisäministeri Ville Itälän sanat eduskunnassa 9.1.2003. Agendalla on sotaa pakenevien lasten perheenyh-distäminen. Itälä puolustaa näkemystä,

”Maahanmuuton pohjimmainen liik-keellepaneva voima on se, että ihmiset ovat valmiita jättämään kotimaansa ja vaeltamaan paremman ja turvallisem-man elämän toivossa jonnekin muualle /…/ Tämä voima itsessään on se, joka maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan vähäisintäkin lievennytystä vastustavia poliitikkoja häiritsee ja vaivaa, sillä juuri se on jotakin, jota kukaan länsimainen, hyvin syövä poliitikko ei pysty patoa-maan”.

Förbomin kirja on tärkeä kontribuutio maahanmuutto- ja pakolaispoliittiseen keskusteluun, mutta lukukokemusta vai-vaa hieman asioiden ajoittainen toisto.

KIRJAT / JUSSI föRbOm / hAllAn vAARA / InTO KUSTAnnUS / 2010

teksti marcus floman

doton puolustaa oikeuksiaan. Se on kertomus Suomesta, joka sijoittaa vie-rastyöläiset metsään irralleen kaikesta. Näkymätön parakkikylä ei ole paikka, jossa voi kotiutua, saati kotoutua. Kirjan Suomi toivottaa tervetulleeksi halvem-man työn tekijöiden työpanoksen, mut-ta toivoo heidän palaavan kotiinsa kun työ on tehty. Eurajoen kaltaiset kunnat ottavat mielellään vastaan vierastyöläis-ten verotulot, mutta siirtotyöläiset eivät verovaroin kustannetuista palveluista pääse hyötymään.

Eniten Näkymätön kylä on kuitenkin kertomus ikävästä vieraassa, luonnot-tomassa ympäristössä. Se on tarkkaa


teksti Julianna Kentala

KIRJAT / AnnA KOnTUlA / nÄKYmÄTön KYlÄ / InTO KUSTAnnUS / 2010

Tamperelainen sosiologi Anna Kon-tula on rohkea ja heittäytyvä tutkija. Seuratessaan ydinvoimalaa rakentavien miesten elämää parakkikylässä Kontula olisi ollut valmis viettämään kuukauden telttaillen Olkiluodon metsissä. Suurim-man osan ajasta hän sai kuitenkin asua parakissa siirtotyöläisten kanssa haas-tatellen heitä ja havainnoiden heidän arkeaan. Tästä syntyi Näkymätön kylä, hätkähdyttävä kirja 2000-luvun vieras-työläisyydestä Suomessa.

Näkymätön kylä kertoo järjestelmäs-tä, jossa länsimaat vaurastuvat toisten tekemällä, halvemmalla työllä. Samaan aikaan nuo toiset, vierastyöläiset, ovat tilanteessa, jossa työolosuhteet ovat sietämättömät, mutta heidän on mah-

havainnointia siirtotyöläisistä, yksilöistä tilastoissa, eristyksissä perheestään. Heidän joukossaan on paljon pienten lasten isiä, jotka näkevät perhettään vain muutaman viikon vuodessa. Pääs-tessään palkattomalle lomalle kotiin heidän lapsensa eivät tunnista heitä. Kontulan teksti on soljuvaa ja samassa luvussa siirrytään taitavasti siirtotyö-läistilastoista kuvaamaan miesten raas-tavaa kaipausta läheistensä luo.

Kannet sulkiessaan miettii, että itse ei voisi mitenkään viettää noin pitkiä aikoja erossa läheisistäni työn takia. Minun ei täydy repiä perhettäni hajalle toimeen-tulon vuoksi, mutta monen muun täytyy.

”se on kertomus suomesta, joka sijoittaa vierastyöläiset metsään irralleen kaikesta.”

S 08 / PAKOLAINEN 3 / 2010 Teksti Julianna Kentala Kuvitus Joonas Reijonen

Puolueiden maahanmuuttokannat vertailussa

Pakolaisapu ja Pakolaisneu-vonta selvittivät puolueiden maahanmuutto-, turvapaikka- ja kotouttamispoliittisia kantoja alkukesällä 2010. haastatteluun osallistui jokaisesta eduskun-tapuolueesta sen itse valitsema edustaja.

Julkisuudessa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kärk-käimmin kritisoivat näkemykset kohdistuvat usein Suomen väitetyn lepsuun turvapaikkapolitiikkaan. Esimerkiksi Kristillisdemokraat-tien mielestä turvapaikanhakujär-jestelmää voitaisiinkin tiukentaa mahdollisten hyväksikäyttöjen estämiseksi. Samoilla linjoilla on Keskusta, jonka mukaan turvapaikkapolitiikkaa on syytä tiukentaa, jotta vetovoimateki-jöitä ei synny. Kokoomus haluaa puolestaan luoda järjestelmän, joka tehokkaammin seuloisi turvapaik-kaan oikeutetut muista hakijoista nykyistä paremmin. RKP:n, Vasem-mistoliiton, SDP:n ja Vihreiden mukaan politiikkaa ei ole syytä tiukentaa.

"Suomessa on aika tiukka pako-laispolitiikka ja suhtautuminen vastaanotettaviin henkilöihin on hyvin tarkka", sanoo Vasemmisto-liiton merja Kyllönen.

Perheenyhdistämiskäytäntöä muuttaisi moni puolue, mutta haastatteluissa esitetyt muutos-ehdotukset erosivat toisistaan melkoisesti. Kristillisdemokraatit tahtovat helpottaa isoäitien pääsyä maahan perheensä kanssa. Vastak-kaisella kannalla ovat Perussuo-malaiset, jotka tulkitsevat suoma-laista perheinstituutiota erittäin suppeasti:

"Perhekäsityksen pitää olla sama kuin Suomessa, eli tällaiset sisar- ja velipuolet eivät kuulu perhee-seen", sanoo Pietari Jääskeläinen.

Kokoomus lopettaisi perheen-yhdistämismatkojen maksamisen

Monien työnantajien kielteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan on vaikeuttanut monen koulutetun maahanmuuttajan työnhakua. Vaikka taustan tai ihonvärin ei lain mukaan saisi vaikuttaa työn

saantiin, moni maahan-muuttaja on silti kohdannut syrjintää työnhakutilanteessa. Auttaisiko anonyymi työnhaku – ainakin julkisen sektorin työpaikoilla?

Vihreät, RKP, Vasemmistoliitto ja SDP kannattavat anonyymiä työnhakua. Perussuomalaiset, Keskusta, Kristillisdemokraatit ja Kokoomus vastustavat sitä.

"Silloinhan se kertoo, että on ennakkokäsitys siitä, että nimi vaikuttaa siihen, ettei hakijaa voi ottaa töihin", sanoo Keskustan Tapani Tölli.

Maahanmuuttajakiintiöt julkisen

muille kuin pakolaisstatuksen saaneille. Vasemmistoliitto toivoo inhimillisempää perheenyhdistä-mistä varsinkin niiden perheen-kokoajien kohdalla, jotka kesken hakuprosessin ehtivät täyttää 18 vuotta. Nykylainsäädännön mukaan nämä hakijat menet-tävät perheenyhdistämisoikeu-tensa päätöstä odottaessaan. Vihreät ei tekisi muutoksia ainakaan tiukentavaan suun-taan painottaen, että perheet tulee pystyä jatkossakin yhdistämään. SDP korostaa selvitysten merkitystä selkeän kokonaiskuvan saavuttamiseksi ylipäätään perheenyhdistämistilanteesta.

PAKOlAISKIInTIö nOllAAn vAI TUhAnTeen?

Puolueiden kantaa tiedusteltiin myös Suomen pakolaiskiintiön suuruuteen. Kiintiön pitäisivät nykyisel-lään Kokoomus, Keskusta, Kristil-lisdemo-kraatit ja SDP. Vihreiden mielestä kiintiötä voisi nostaa, Vasemmistoliitto nostaisi sen 750:stä tuhanteen ja RKP:n mukaan ”mielellään tuhan-teen”. Perussuomalaisten tavoit-teena on haastattelun mukaan Suomen pakolaiskiintiön romahduttaminen nollaan.

Kristillisdemokraattien mukaan pakolaiskiintiön nostaminen lisäisi rasismia.

vÄhenTÄISIKö AnOnYYmI TYönhAKU SYRJInTÄÄ TYömARKKInOIllA?


InhImIllISYYS vASTAAn ”veTOvOImATeKIJÄT”

sektorin työpaikoissa eivät saaneet kannatusta niiltä eduskuntapuolu-eilta, joilla oli varma kanta asiaan. Vihreät eivät ole muodostaneet kantaa asiaan.

KehITYSYhTeISTYölle TUKeA

Kaikki puolueet suhtautuvat kehitys- yhteistyöhön myönteisesti, mutta eroja on siinä, minkä vuoksi kehitysyhteistyö-rahoja halutaan antaa. Perussuo-malaisille ensisijainen avusta-misen syy on se, että "ihmisten

auttaminen heidän kotimaassaan" vähentää puolueen mukaan pako-laisuutta. He olisivat valmiit sijoittamaan myös haaveilemastaan pakolaiskiintiön lopettamisesta jäävät rahat kehitysyhteistyöhön. Myös Kristillisdemokraatit painot

tavat kotimaassa

auttamista. Eri mieltä kehitysavun syistä ovat Vihreät ja Vasemmistoliitto, sillä heidän mukaansa kaikkea pakolaisuutta ei voi ehkäistä kehitysavulla.

"Sellaisenaan kehitysyhteistyö, missä tuetaan taloudellisesti ja poistetaan köyhyyttä, ei riitä, koska se ei poista poliittista vainoa, tai seksuaalivähemmistöihin tai

muihin kohdistuvaa vainoa. Rahan antamisen lisäksi tarvitaan myös poliittista painostusta. Sitä on erittäin han-kalaa tehdä siellä lähtömaassa", sanoo Vihreiden Panu Laturi.

Merkittävintä kehitysyhteistyötä on puolueiden mielestä koulutus

ja sen tukeminen. Kotimaahan paluun rohkaisemisesta

puhuivat haastatteluissa Keskusta, Perussuomalaiset ja SDP. SDP:n Maarit Feldt-Ranta kyseenalaistaa luon-tovertauksella sen, voivatko kaikista maista tulleet

ihmiset ylipäätään pärjätä Suomessa.

"En voi esimerkiksi istuttaa akasi-apuuta Austra-liasta puutar-

haani Karjaalle, koska se ei menesty täällä".Feldt-Ranta sanoo

haastattelussa myös, että on uskallettava sanoa

ääneen, että soma-lialaisten kotou-

tuminen ei ole onnistunut.

Tästä Feldt-Ranta vetää

johtopäätöksen ”että somalialaisia

olisi alun perin pitänyt auttaa lähialueilla.”

Puolueilla on reilu puoli vuotta aikaa hioa maahanmuutto- ja pako-

laispoliittisia kantojaan. Vähintä mitä puolueilta voi

vaatia, on välttää mustavalkoisten uhkakuvien maalailua, joissa muualta tulijoita leimataan ja syyllistetään.

Lue enemmän puolueselvityksestä osoitteessa: www.pakolaisapu.fi/puolueselvitys2010


Virolaiset ovat Suomen toiseksi suurin maahanmuuttajaryhmä - maan kansalaisia asui Suomessa 25 510 vuonna 2009. Kristiina Teissille on kertynyt monenlaisia asumiskokemuksia Suomesta ja Virosta. Suomessa on hyvät vuokra-asuntopalvelut, mutta Viron valttina ovat avoimet naapuruussuhteet.

Tampereen kaupungin Alueellisen maahanmuuton kehittämishankkeen projektipäällikkönä työskentelevä Kris-tiina Teiss muutti Virosta Suomeen ensimmäisen kerran vuonna 1993. Suomessa Teiss on muuttanut useaan otteeseen. Hän on asunut muun muassa opiskelija-asunnossa, Tampereen Vuok-ratalosäätiön asunnossa ja toisinaan myös äitinsä luona Hämeenkoskella.

”Opiskelijakolmiossa asuimme sekä minä ja lapseni että ystäväni Tallinnasta ja hänen lapsensa. Se oli ihanaa aikaa”, Teiss muistelee.

Kristiina Teissille asunnon löytäminen Suomesta on ollut aina melko vaivatonta. Työssään hän on kuitenkin huomannut asunnon saannin vaikeutuneen.

”Toisaalta asiakkailla on usein kiire. Itse olen hoitanut muuttoasiat aina hyvissä ajoin”, Teiss pohtii.

Viro vai Suomi?

Asuminen Virossa ja Suomessa ei eroa Teissin mukaan suuresti toisis-taan. Oleellisin ero on naapurisuhteissa ja neuvonnassa.

”Suomessa valtaosa naapureistani ovat olleet etäisiä. Asioista valitetaan nimettömästi. Esimerkiksi lasteni rie-humisesta ilmoitettiin paperilapulla. Liitin lapun viereen toisen lapun, jossa kutsuin valittajan kahville. Ehdotin, että selvittäisimme asian kasvotusten. Mukaan laitoin kellonajan. Kukaan ei koskaan tullut.”

Virossa suhteet naapureihin ovat Teissin kokemuksen mukaan mutkatto-mampia.

”Kun tarvitsen sokeria, käyn lainaa-massa. Kun käyn kaupassa, naapuri kat-selee hetken lasteni perään. Kun jokin on huonosti, naapuri tulee valittamaan suoraan.”

Kristiina Teiss ei muista koskaan saa-neensa asumisneuvontaa Virossa asu-essaan. Suomessa jaellaan hänen mie-lestään liikaakin ohjailevia papereita.

” Suomessa vuokra-asuntojen esitteet ja ohjeet ovat selkeitä. Virossa vallitse-vat kirjoittamattomat säännöt. Suomen paperimäärä voi aluksi jopa säikäyttää niihin tottumattoman”, Teiss sanoo.

Suomen vuokra-asunnoissa Teissiä on häirinnyt meteli ja pesuloiden vaate-varkaat. VTS:ltä vuokraamansa asunnon hän muistaa sen huonosta kunnosta.

”Myönteistä oli, että saimme mieheni kanssa remonttiluvan. Vuokranantaja maksoi välineet.”

Yksi koti riittää

Nyt Kristiina Teiss asuu omakotita-lossa. Maaseudun elämä yllätti ekoyh-teisöasumisesta unelmoivan.

”Kuvittelin muuttavani yhteisöön. Asuntojen pitkät välimatkat ja kaupun-geissa sijaitsevat työpaikat taitavat erot-taa naapurit toisistaan maaseudullakin. Pääsimme piireihin vähitellen mukaan. Siihen tarvittiin lasteni avoimuutta ja omaa rohkeutta osallistua esimerkiksi pihaseuroihin.”

Teiss ei monien tuttaviensa tavoin kaipaa toista kotia Virosta.

”Haluan keskittyä yhteen kotiin. Virossa käydessäni minulla on sukulai-sia joiden luokse mennä.”

KOTILO-projektin loppujulkaisu Meillä kotona – Asumisen arkea Suo-messa ja maailmalla ilmestyy marras-kuussa. Kauniissa nelivärijulkaisussa asumista pohtivat Suomessa asuvat pakolaiset, maahanmuuttajat ja asumisen ammattilaiset. Tekstiä rytmittävät KOTILO-projektin viiden vuoden työn aikana kertyneet hyvät käytännöt asumisen ammattilaisille, asukasaktiiveille ja naapureille. Jul-kaisu on toteutettu Raha-automaatti-yhdistyksen ja ARA:n lähiöohjelman tuella. Julkaisua voi tilata posti- ja käsittelykuluja vastaan osoitteesta [email protected]

Asumista Virossa ja SuomessaTeksti Johanna Nykopp Kuva Lilli Kinnunen

KOTIlO – PROJeKTI


Pakolaisavun Järjestöhautomo-hanke järjestää syksyn aikana toistakymmentä avointa koulutusta maahanmuuttajayhdistysten aktiiveille. Yhdistystoiminnasta koulutetaan koko maassa.

Syksyn koulutusrumba käynnissä Teksti kati pietarinen

Yhdistystoiminnasta kiinnos-tuneita maahanmuuttajia on erit-täin paljon koko maassa. Uusia yhdistyksiä perustetaan koko ajan – siksi on olemassa jatkuva tarve yhdistystoiminnan peruskoulu-tuksista”, kertoo Järjestöhautomon koordinaattori Nina Patanen.

Järjestöhautomon koulutuksia on ollut vuoden aikana pääkau-punkiseudulla, Pirkanmaalla, Ou-lussa, Vaasassa, Hämeenlinnassa, Lappeenrannassa, Kotkassa, Kuo-piossa ja Lahdessa.

Yhdistysintoa

Hämeenlinnassa

Hämeenlinnassa lokakuun alussa järjestettyyn yhdistys-toiminnan peruskoulutukseen osallistui 27 yhdistyksen perusta-misesta kiinnostunutta hämeenlin-nalaista maahanmuuttajaa. Osal-listujat olivat taustaltaan etenkin thaimaalaisia, afganistanilaisia ja somalialaisia.

”Osallistujilta kerättyjen suun-nitelmien perusteella useimpien syy yhdistyksen perustamiseen oli etenkin se, että he halusivat järjestää omaa kulttuuria tukevaa toimintaa ja tapahtumia”, kertoo koulutuksen järjestämiseen osal-listunut Hämeenlinnan maahan-muuttajapalveluiden monikulttuu-riohjaaja Emmi Fjällström.

Fjällström toivoo perustettavia yhdistyksiä vastaisuudessa kau-pungin kumppaneiksi.

”Toivottavasti nyt syntyvien yh-distysten kautta löydämme myös

sellaisia ihmisiä, jotka olisivat kiinnostuneita esimerkiksi suun-nittelemaan monikulttuurista toi-mintaa, juontamaan kielikahviloita tai vetämään monikulttuurista per-hetoimintaa uudessa Kulttuuriolo-huone Kutomossa.”

Oppilaista kouluttajiksi

Palaute Hämeenlinnan koulu-tuksesta oli positiivinen: jokaisesta koulutukseen osallistuneesta ryh-mästä useampi henkilö kertoi ole-vansa kiinnostunut osallistumaan myös jatkokoulutuksiin, joita jär-jestetään pitkin syksyä.

Vastaisuudessa Järjestöhautomon tavoitteena on kouluttaa paikallisia yhdistysaktiiveja kouluttajiksi. Mallia kokeillaan pääkaupunkiseu-dulla syksyllä, kun Järjestöhauto-mon kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt maahanmuuttajayhdistys ottaa kouluttajan roolin.

Tutustu laajaan

koulutustarjontaan

Pääkaupunkiseudulla ja Pir-kanmaalla koulutuskirjo on laaja. Tarjolla on syksyllä muun muassa opetusta leirin järjestämisestä, net-tisivujen teosta, yhdistyksen talou-denpidosta ja varainhankinnasta. Kurssit ovat suomenkielisiä ja avoi-mia maahanmuuttajayhdistysten aktiiveille. Kullekin kurssille mah-tuu parisenkymmentä osanottajaa.

Tarkista tarkemmat tiedot kurs-seista internetistä www.pakolais-apu.fi/hautomokouluttaa.

1. Ketkä seuraavista voivat perustaa yhdistyksen?a) Kolme skeittaamisesta innostunutta 16-vuotiastab) Viisi nukkekotien huonekaluja rakastavaa 9-vuotiasta ja yksi äitic) Kaksi parikymppistä autourheilufania

2. Matilda, joka on Viherkasvit ry:n hallituksen jäsen, vastustaa hallituk-sen päätöstä kevätretkikohteesta. Mitä Matilda voi tehdä?a) Matildalla ei ole oikeutta valittaa aiheesta, koska päätös on tehty demokraattisesti.b) Matilda voi jättää eriävän mielipiteen tai kirjallisen vastalauseen. c) Matilda voi pyytää vastineoikeutta yhdistyksen hallitukselta.

3. Kuka laatii kokouksen esityslistan?a) Taloudenhoitaja tai hänen varamiehensä. b) Kokoukseen osallistujista se, jolla on eniten aikaa.c) Puheenjohtaja tai sihteeri.

4. Kuinka monta toiminnantarkastajaa yhdistyksessä pitää olla?a) Yksi tilintarkastaja ja yksi varatilintarkastajab) Kaksi tilintarkastajaa ja yksi varatilintarkastajac) Riippuu yhdistyksen budjetista

5. Kuka heistä voisi olla Kastemadot ry:n seuraava puheenjohtaja?a) 17-vuotias lukiolainen Jussi Järvinen, joka asuu Keravallab) 24-vuotias kastematotutkija Matleena Mäkinen, joka asuu Locarnossa, Sveitsissäc) 29-vuotias rakennusyrittäjä Pekka Pertonen, joka asuu Joensuussa

1a 2b 3c 4c 5c

mITÄ SInÄ TIedÄT YhdISTYSTOImInnASTA?

Oikeat vastaukset /


Muistatko edellisessä Pakolai-sessa (2/2010) julkaistun jutun kol-mesta miehestä, joiden tavoitteena oli ajaa autolla Suomesta aina Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin asti?

Matkan yhtenä tavoitteena oli tutustua pakolaisten arkeen Ugan-dassa sijaitsevalla Kyakan pako-laisasutusaluella.

”Ihmisethän elivät siellä taloissa eikä pressuista kyhätyissä tel-toissa. Ja oli leirillä kauppojakin ja pieni hotelli”, antti Purtanen kertoo.

Miehet kertovat innostuneesti matkastaan vierailullaan Suomen Pakolaisavun toimistolla Hel-singissä. Matkalaisten Suomeen paluusta on jo vierähtänyt useita viikkoja, mutta kun he pääsevät kertomaan kokemuksistaan ei voi olla huomaamatta, että matka on jättänyt miehiin jälkiä.

”Huomaan ajattelevani asioita eri tavalla nyt matkan jälkeen – esimerkiksi kun katsoo ulkomaan uutisia, joissa käsitellään pakolais-

uutta. Pakolaisten parissa tehtävän kehitysyhteistyön merkitykselli-syys on minulle nyt täysin selvä”, Ville Kulju sanoo.

Kulju ei ole varma siitä, lähtisikö hän avustus- tai kehitysyhteistyön-tekijäksi Afrikkaan, mutta man-tereelle hän haluaa ehdottomasti palata.

”Kyllä pakolaisasian näkee nyt ihan eri tavalla kuin ennen mat-kaa. Ihmisinähän he ovat ihan samanlaisia kun me: ajattelevat samantyyppisiä asioita ja haaveile-vat samoista asioista kun me. Nyt kun olen nähnyt, että apu menee perille, on myös oma halu tukea ja auttaa pakolaisia kasvanut - joko rahallisesti tai omalla työpanok-sella,” sanoo Antti Purtanen.

Haastattelemalla

lähemmäs arkea

Pakolaisasutusalueella ollessaan, miehet tekivät myös haastatteluja taiteilija Kristiina tuuran vetä-

mään taideprojektiin ”Pata, san-daali ja virkattu teltta”. Ideana on haastatella pakolaisia ympäri maa-ilmaa heidän elämästään. Haasta-teltava antaa oman käyttöesineen (pata, sandaali, kenkä) ja saa van-han esineen tilalle kaupasta han-kitun uuden esineen. Tavaroista kootaan erilaisia tilataideteoksia, jotka valmistuvat Turun kulttuuri-pääkaupunkivuoteen 2011.

Vasta haastateltuamme leirillä ole-via ihmisiä todellisuus aukeni meille. Jokaisella tapaamillamme asukkailla oli takanaan traaginen tarina. He olivat jou-tuneet jättämään kotinsa sodan takia ja jättäneet kaiken taakseen. Osa oli ollut leirillä viitisen vuotta, mutta joukossa oli myös koko yli neljäkymmentä vuotta kestäneen elämänsä pakolaisena olleita, leiristä toiseen siirtyneitä pakolaisia.

”Pakolaisleirillä” – Via Africa -blogi

”Haastattelujen kautta pääsi eri tavalla lähelle ihmisten arkea ja sitä kautta opimme pakolaisilta

”Olin yllättynyt siitä, kuinka siistiä siellä pakolaisasutusalueella oli ja kuinka siisteissä vaatteissa ihmiset siellä kulki. Minulla oli kyllä täysin väärä ennakkokäsitys siitä paikasta, sanoo Ville Kulju, yksi autolla halki Afrikan matkanneista nuorista miehistä.Terveisiä

Kyakan pakolais-asutus-alueelta

teksti marcus floman kuvat ville kulju

via africa-pojat jälleen suomessa


paljon”, Antti Purtanen sanoo.”Uskon kuitenkin, että erittäin

suuri hyöty näistä haastatteluista ja tavaroiden vaihdosta koituu niille ihmisille, jotka tutustuvat Turun kulttuuripääkaupunkivuo-den aikaisiin taideteoksiin. Toivon ainakin, että nämä tarinat vaikut-tavat ihmisten asenteisiin myön-teisellä tavalla. Mielikuvat pako-laisista ovat kuitenkin Suomessa melko vähäisiä”, Ville Kulju lisää.

Kaikesta avusta huolimatta perheiden elämä leirillä ei ollut helppoa. Pienellä maatilkulla viljellystä sadosta saadut varat eivät meinanneet riittää perheen elättämiseen ja ruokkimiseen. Siitä huolimatta, että jokainen päivä leirillä on selviytymistä, pakolaisten kasvoilla oli havaittavissa haalean tyytyväinen hymy. Asiat olivat kuitenkin paremmin kuin kotona.

”Pakolaisleirillä” – Via Africa -blogi

Ennen Afrikan-matkaa miehet vastasivat viiteen kysymykseen. Nyt matkan jälkeen he vastaavat samoihin kysymyksiin.

Miten pakolaiset asuvat?Ainakin Kyakassa he asuvat taloissa, siisteissä ja laadukkaissa taloissa. Todellinen tilanne ei vastannut ennakkokäsitystä. Sisällä oli penkkejä, joissakin taloissa istuttiin myös maalattialla.Mitä pakolaiset syövät?Matokea. Se on kassavajauhoista tehtyä perusruokaa. Riisiä syödään silloin tällöin ja lihaa ainoastaan juhlaruokana. Omalla maatilkulla kasvaa suurin osa siitä ruuasta mitä he syövät. Millaisia pakolaiset ovat?Iloisia ihmisiä, vaikuttavat elävän hetkessä. He olivat myös elämänmyönteisiä ja eteenpäin pyrkiviä ihmisiä. Olivat motivoituneita opiskelemaan.Mistä he saavat rahaa elämiseen?Osa heistä saa elantonsa

kaupankäynnillä – siellä asutusalueella toimii markkinatalouden alkeet. Osa viljelee kasveja, jotkut myyvät tarvikkeita, jotkut pyörittävät kauppaa ja oli siellä hotellikin. Monet saavat myös rahaa ulkomailla oleskelevilta sukulaisiltaan.Mitä pakolaisilta voi oppia?Voi oppia sen, mistä ne elämän perusasiat koostuvat ja ne kaikki ovat kyllä ilmaisia. Voi oppia olematta niin turhamainen, itsekeskeinen ajattelu on meillä mennyt liian pitkälle. Siellä leirillä näytti olevan juuri yhteisöllisyys ja perhe hyvin keskeisiä asioita.Näin miehet vastasivat kysymyksiin ennen matkaa: http://www.pakolaisapu.fi/ajankohtaista/pakolainen-lehti_02_10_matka_kohti_pakolaisuutta.htmlLue kolmen miehen matkapäiväkirjaa Via Africa- blogissa.Sivuilta löytyy myös runsaasti kuvia ja videoita www.viaafrica.fiLue lisää Pata, sandaali ja virkattu teltta -taideprojektistawww.potssandalstent.info


Antoinette Niyonsenga on kotoi-sin Kongon demokraattisesta tasaval-lasta, mutta kasvanut Kyangwalin pako-laisyhteisössä Ugandassa. Antoinette kävi lapsuudessaan kolme vuotta kou-lua, mutta joutui keskeyttämään opin-not, kun hänen vanhempansa päättivät sijoittaa koulumaksuihin kuluneet rahat hänen veljiensä koulun käyntiin. Lap-suudenkodissa vallitsi tiukka kuri eikä fyysistä kuritusta säästelty. Antoinetten kuukautisten alettua hänen perheensä alkoi painostaa häntä avioliittoon ja Antoinette avioitui 18-vuotiaana.

Nyt Niyonsengalla on oma maa-alue, jota hän viljelee. Oman maan sadolla hän saa ravittua itsensä ja perheensä ja lisäksi hän saa pieniä tuloja myymistään viljelytuotteista. EFA-kouluttajan pienet korvaukset hän sijoittaa aina lapsiinsa.

Koulutettuna et ole

riippuvainen muista

Kun Antoinette kertoo miksi hänen mielestään on tärkeää, että naiset kou-luttautuvat, hänen silmänsä kostuvat.

”Ilman koulutusta et hyödy miehestä, joka on koulutettu. Koulutettuna voit ansaita itse elantosi, eikä sinun täydy olla riippuvainen muista. Voit suunni-tella itse elämääsi”, Antoinette listaa.

Hän huomauttaa myös, että on toden-näköisempää, että aviomiehen sukulai-set pompottelevat uutta aviovaimoa, jos tällä ei ole koulutusta.

”Koulutettua naista ei voi alistaa. Ei mies, eikä kukaan muukaan”, Antoinette kuvailee.

Antoinettella on selkeä näkemys mie-hen ja naisen rooleista yhteiskunnassa. Hänen mielestään miesten tulee taata perheelle toimeentulo ja perustarpei-den täyttyminen. Heidän tulee suunni-

tella yhdessä perheen kanssa perheen ja laajemman yhteisön kehitystä. Nais-ten on kuitenkin tehtävä työtä miesten rinnalla yhteisön hyvinvoinnin edistämi-seksi. Antoinette myös korostaa, että on naisen velvollisuus ilmoittaa miehensä poliisille, jos tämä yrittää naittaa tyttä-ren liian nuorena.

Omat tulot avain

elämänhallintaan

Kolmena päivänä viikossa Antoinette keskeyttää maanviljelytyöt päivällä ja menee opettamaan kello kolmeksi aikuiskasvatusryhmään. Myöhemmin tänä vuonna hän toivoo myös voivansa päättää keskenjääneet opintonsa ja haaveena olisi myös jatkaa lukioon. Aikataulu vaikuttaa haastavalta, mutta Antoinette uskoo pystyvänsä siihen.

”Aion opiskella aamupäivisin, silloin

ehdin myös opettamaan EFA-ryhmää myöhemmin iltapäivällä”, hän kertoo suunnitelmastaan.

Antoinetten mielestä avain naisen menestymiseen elämässä on omat tulot.

”Jos sinulla on vähänkin rahaa, aloita oma bisnes. Jos et osaa lukea tai kir-joittaa, mene kouluun, tai liity aikuis-koulutusryhmään”, hän antaa neuvoiksi kaikille naisille.

Antoinette toivoo, että hänen lapsis-taan tulisi yhteiskunnallisesti merkittä-viä henkilöitä, esimerkiksi lääkäreitä.

”Mutta enhän toisaalta voi tietää miksi he haluavat tulla”, Antoinette pohtii.

Lasten tuleva ammatinvalinta ei tunnu-kaan olevan Antoinettelle olennaisinta.

”Aion kannustaa lapsiani opiskele-maan aina, vaikka minulla olisi rahalli-sesti vaikeaa. Kun he ovat koulutettuja, heitä kunnioitetaan.”

teksti Ocungi Francis Tonny käännös katri aalto

KOUlUTeTTUA nAISTA eI vOI AlISTAA

Antoinette Niyonsenga on yksi Pakolaisavun

aikuiskoulutus-opettajista (EFA-opettaja). Antoinette

joutui lapsuudessaan lopettamaan koulunkäynnin kol-

mannella asteella, kun hänen vanhempansa päättivät

sijoittaa koulumaksuihin kuluneet rahat mieluummin

hänen veljiensä koulun käyntiin. Kahden lapsen äitinä

hän aikoo tehdä kaikkensa, että hänen kummatkin

lapsensa saisivat hyvän koulutuksen.

aikuiskoulutus-opettaja antoinette niyonsenga:


Pakolaisapu ylläpitää EFA-aikuis-kasvatusryhmiä (English for Adults) Ugandan pakolaisasutusalueilla.

EFA-ohjelmassa on eri tasoja ja ope-tusmateriaalit on rakennettu siten, että englannin kieltä opitaan käy-tännönläheisten teemojen kautta. Aihepiirejä ovat muun muassa kau-pankäynti, kansalaisoikeudet, ympä-ristönsuojelu ja terveydenhuolto.

EFA-ryhmien opettajat ovat EFA- ryhmässä aiemmin opiskelleita tai

vastaavan koulutuksen omaavia pakolaisia, jotka yhteisö valitsee kes-kuudestaan. Pakolaisapu kouluttaa EFA-ryhmien opettajat.

Englanti on Ugandan virallinen kieli, ja ilman kielitaitoa asiointi viranomaisten kanssa on vaikeaa. Kie-litaito parantaa pakolaisten omaehtoi-suutta ja vähentää siten köyhyyttä.

Fakta - Mikä EFa?

pakolainen-lehti 3/2010

Documents