pelastusalan ammattilainen 4/07

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

4 l

200

7

l Johanna luotsaaVaasan yhdistystäomalla vuorollaan s. 6

l Kunnasvuori haluaa Häkestä hyvän viraston s. 8

l Forssan ja Riihimäen yhdistykset yhdistivät voimansa s. 21

A subsidiary of Federal Signal Corporation

BRONTO SKYLIFT OY ABTeerivuorenkatu 28FI-33300 TAMPERETel +358 3 272 7111Fax +358 3 272 7300www.bronto.fi

Bronto Skylift- Enemmän kuin laitevalmistaja

HUOLTO JA VARAOSATAsiakaspalvelussamme työskentelee yhteensä 20 henkilöä. Koulutusta antaa 7 huolto/käyttökouluttajaa, ja varaosamyyntiä hoitaa 3 henkilöä. Tampereella sijaitsevassa huoltokorjaamossa työnjohtajan tiimissä työskentelee 8 huoltoasentajaa. Valtuutetut huoltopisteemme ovat Kuopiossa, Oulussa, Turussa ja Vantaalla. Huoltotöiden lisäksi modernisoimme ja peruskunnostamme laitteita.

KOULUTUSTampereen koulutuskeskuksessa käytössämme on 3D-ajosimulaattori käyttökoulutukseen ja ohjausjärjestelmäsimulaattori huoltokoulutukseen. Koulutuksen 2. vaihe suoritetaan asiakkaan laitteella, ja erikoiskoulutukset yhteistyössä Valtion Pelastusopiston kanssa Kuopiossa. Koulutus suoritetaan kansainvälisen IPAF-koulutusohjelman mukaisesti. Kurssin käyneet saavat nostolavan käyttäjäkortin. Lisäksi laitteiden mukana toimitamme sisäiseen jälkikoulutukseen soveltuvan koulutus-CD:n.

BRONTO TELECONTROL SYSTEMLangattomaan tiedonsiirtoon perustuvalla huolto-ohjelmalla voidaan seurata ja tarvittaessa säätää laitteen toimintaa huoltokeskuksemme päivystyksestä. Ohjelma seuraa myös laitteen käyttöä ja ilmoittaa määräaikaishuoltotarpeesta.

ISO 9001

CERTIFIEDORGANISATION

ISO 14001 EN-ISO 3834-2

BrontoSkylift_EnemmänKuinLaiteva1 1 2007-01-10 08:32:45

Lehti:

Julkaisija:

ISSN:

Pelastusalan Ammattilainen on Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti. Se tavoittaa pelastusalan ja hätäkeskuksien toimijat kattavasti jokapuolella Suomea.

Suomen Palomiesliitto SPAL ryKielotie 12-14 B01300 Vantaap. 09 867 8880f. 09 863 [email protected]

1456-7709

Päätoimittaja:

Kirjapaino:

Ilmoitukset:

Mikko TeräväGSM 045 657 6882f. 09 863 [email protected]

Painotalo Auranen Oy, Forssa

Palojulkaisut OyLatokartanontie 7 A 700700 Helsinkip. 045 114 [email protected]

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 3

PÄÄTOIMITTAJALTA

MIKKO TERÄVÄ

Hätäkeskuslaitoksen ykköspallille on nimitetty poliisi, joka lupaa hyvää virastomaisuutta ja hallintobyrokra-tiaa, selkeitä johto- ja vastuusuhteita sekä hätäkeskus-ten toimintamallien yhteensovittamista. Kaikki teh-dään tiukentuvassa taloudessa. Valtion kuntokuurilta ei säästy Hätäkeskuslaitoskaan.

Martti Kunnasvuori arvostelee keskuksien eri-laisia toimintamalleja, jotka syntyivät aikoinaan perustavien osapuolten ja paikallisten näkökulmien kompromissina. Jatkossa kiristyvän budjettiraamin ja laadukkaasti toimivan palvelun yhtälöön haetaan rat-kaisua keskusten yhteensovittamisen, verkottumisen ja työnjaon kautta.

Kaikki ratkaisut ovat mietittävinä. Satakunnan Kansassa Kunnasvuori totesi, että vain viiden miljoo-nan asukkaan maassa riittäisi periaatteessa yksi hätä-keskus.

Jos ennen sitä tavoiteltaisiin tilannetta, jossa maas-sa on yksi hätäkeskuslaitos, jolla on alaisuudessaan riittävä määrä työnjaossa toinen toistaan tukevia ver-kottuneita hätäkeskuksia, joissa henkilöstön osaami-sesta huolehditaan ja työhyvinvointia tuetaan kaikin tarpeellisin keinoin.

Sisäasiainministeriössä verkottuneen toimintata-van uskotaan tukevan hätäkeskusten henkilöstön työ-hyvinvointia tasaamalla työtä ja mahdollistamalla tar-koituksenmukaisemmat, palvelujen kysyntää vastaavat työajat. Kun hätäkeskusten erikoistuminen tiettyihin tehtäviin mahdollistuu, korostuu myös hätäkeskuspäi-vystäjien koulutuksen tarkastelun tarve.

Hätäkeskuslaitoksen johtajan alaisuuteen kuuluu Porin hätäkeskusyksikön lisäksi 15 hätäkeskusta. Ko-konaisuuden haltuunotto vie aikansa. Arvostettavan johtajuuden syntymisen vuoksi Kunnasvuori toivotta-vasti lunastaa lupauksensa liikkumisesta keskuksissa ja vuoropuhelusta työntekijöiden kanssa.

Tiedottaja Tuula Ruusumaan äitiysloman ajan Pelas-tusalan ammattilainen -lehden päätoimittajan teh-tävistä vastaa allekirjoittanut. Tuula on tehnyt hyvää työtä Palomiesliiton tiedotustoiminnan kehittämisessä ja jäsenlehden uudistamisessa. Toivon pystyväni sa-maan ammattimaiseen otteeseen vs. tiedottajana. Sii-hen tarvitsen jäsenistön apua – lähettäkää palautetta, ideoita, ajatuksia ja kuulumisia!

MIKKO TERÄVÄ

Kompromissiviraston kuntokuuri

PELASTUSALANAMMATTILAINEN

4 l 14.9.2007 SISÄLTÖ

3 l Päätoimittajalta

5 l Varapuheenjohtajalta

6 l Vaasan Palohenkilöstön puheenjohtaja innostaa muitakin yhdistystoimintaan

8 l Hätäkeskuslaitoksen uusi johtaja povaa tiukentuvaa taloutta

11 lHätäkeskuspäivystäjät: Käytännön työn luonnetta ei ymmärretä

12 l Sopimusneuvottelut käynnissä kunta- ja valtiotyönantajan kanssa

13 lVieraana sisäasiainministeriön ylitarkastaja Vesa-Pekka Tervo

15 l Kuisman raportti sai lausuntovaiheessa laajaa kannatusta

17 l Pelastussukellusohje parantaa työturvallisuutta

18 lOulun palomiesyhdistys 60 vuotta

20 lPelastajamerkki on tunnus ammattitaidosta

21 l Forssan ja Riihimäen paikallisyhdistykset yhdistyivät

22 l Tampereen aluepelastuslaitoksen pappi Antero Niemi ei tee uskolla väkivaltaa

24 l Palomiesbändi Hot Pois vie turvasanomaa

26 l Liiton info

27 l Yleisöltä

4 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 5

Pappi pelastajan vaatteissa. Antero Niemi osallistuu pelastus-

laitoksen arkeen Tampereella.


VARAPUHEEN

JOHTAJALTA

JUKKA VIGREN

Tätä kirjoittaessani kuntapuolen pääsopijajärjestöt ovat juuri jättäneet viralliset sopimustavoitteensa neuvottelui-hin: kolmella sopijajärjestöllä on yhteiset tavoitteet – TNJ kulkee omia polkujaan. Eräs kollega, jonka elämänkump-pani on sairaanhoitaja, totesi osuvasti: ”Jos vaimoni saa nyt sen luvatun 500 euroa, niin palomiehenä tienaan jatkossa 900 euroa vähemmän.” Näinhän se menisi ja osoittaa omalta osaltaan TS-sopimuksen toimivuutta pa-lomiessektorilla.

Ennen vanhaan ”solidaarinen palkkapolitiikka” kuului terminä elimellisesti tuponeuvottelujen yhteyteen. Sillä tarkoitettiin yksinkertaistettuna sitä, että haluttiin pitää pienipalkkaisen puolta. Nyt puhutaan ”tasa-arvotuposta”, vaikka elämme liittokierrosta. Ota tästä nyt sitten selvä!

Solidaariseen palkkapolitiikkaan kuului oleellisesti se, että palkankorotukset olivat penni/markkamääräisiä. Tänään se tarkoittaisi sentti/euromääräisyyttä. Oman sopijajärjes-tömme toimesta minulle on vakuutettu, että esimerkiksi ns. sekalinja eli sentti- ja prosenttilinjan välimuoto kantaa huonosti hedelmää KTN:n jäsenkunnassa. Johtuneeko jäsenkunnan viimeaikaisesta akateemistumisesta? Niin se on sitten Pelastusalan Toimihenkilöliittokin – ehkä pa-remmin tunnettu Huikon poppoona – Uuden Insinöö-riliiton jäsenjärjestö!

Jos sopimusalan palkkasummasta tapellaan lisäliksaa vuo-sitasolla esimerkiksi viisi prosenttia, joka jaettaisiin tasan euromääräisesti porukan kesken, niin miten lopputulos voi olla sen huonompi? Sama rahamäärä vain jaettaisiin kristillisesti. Tämänkaltainen yksinkertainen ajattelumalli ei liene tästä maailmasta. Nykykristillisyyttä on se, että kellä enemmän on, sille enemmän annettakoon!

Edelleen oman sopijajärjestömme toimesta minulle on kerrottu, että palkkaongelmamme ratkeaa siirtymällä kokonaispalkkaukseen. Vaikka kokonaispalkkauksella on tietyissä tilanteissa vahvat puolensa, lisäliksaa se ei tuota.

Yleiskorotuspainotteisuus korostuu myös KTN:n tavoit-teissa. Työnantajan mahdollinen mielivalta on todellinen uhka, joka pitää nähdä sopimustavoitteita asetettaessa.

Pienet järjestelyvaraerät ja perälautamallin ”come back” turvaavat parhaiten meidän kaikkien reaaliansioiden nousun.

Palkanmaksajina kunnat ovat resursseiltaan varsin erilai-sia: toiset ovat oikeasti persaukisia, toiset taas eivät. Tämä taas ei välttämättä näy millään lailla siinä, minkä tasoisia palkkoja maksetaan.

Suomen kasvukeskuksista Tampere on varsin hyvässä mai-neessa – ei kuitenkaan palkanmaksajana. Vuodesta toiseen toistuu sama laulu: paikalliset rahakirstunvartijat varoitte-levat synkistä ajoista ja niukoista resursseista, mutta hup-sheijaa – kun valistunut arvaus eli talousarvio muuttuu faktatiedoiksi, ylijäämää ropsahtaakin taas pieni kassahol-villinen! Kaupunginvaltuustoa viedään kuin litran mittaa – vuodesta toiseen! Koukkuniemen vanhainkotiin oli helppo palkata heti toistasataa hoitajaa, kun valitus johti lääninhallituksen ukaasiin. Näin siis Tampereella.

Asevelvollisuusarmeijamme on kansalaisten mielestä paikkansa ansainnut, mutta tuskin kukaan haluaisi näh-dä sitä tositoimissa. Ammattipalokunnilla taas tositoimia riittää jatkuvasti – haluttiin tai ei. Strategisesti voisi olla hyvinkin älykästä varautua myös palokunnissa entistä huomattavasti voimakkaammin erilaisten poikkeusolo-jen varalle. Jo pelkästään paljon puhuttu ilmastonmuutos asettaa tulevina vuosikymmeninä aivan uudet haasteet myös palo- ja pelastustoimelle.

Sinivihreän hallituksen lupaus eläkeasiamme ratkaisemi-seksi on tietysti varsin positiivinen asia. Lupaus on kuiten-kin myös lunastettava. Asian vauhdittamiseksi tulemme luovuttamaan vuosi sitten liikkeelle lähteneen eläkead-ressimme kunnallisesta eläkelainsäädännöstä vastaavalle ministeri Mari Kiviniemelle, kunhan ministeri löytää aikataulustaan rakosen ottaa delegaatiomme vastaan.

SyysterveisinJukka Vigren

palomiesvarapuheenjohtaja

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

Solidaarisuutta vai sen puutetta?

6 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ammattiyhdistystoiminnasta Pohjanmaan pelastuslai-toksella sairaankuljettajana työskentelevällä Johannalla oli kokemusta jo Vaasan palohenkilöstö ry:n sihteerin ja jä-senasiavastaavan tehtävien kautta. Puheenjohtajan tontti on kuitenkin astetta isompi ja näkyvämpi.

Johannalle tehtävä lankesi edellisen puheenjohtajan Hannu Kaatikon siirryttyä puolestaan luottamusmies Arto Karin saappaisiin. Johanna ei suoranaisesti vängännyt itseään tehtävään, mutta kysyttäessä uskoi pystyvänsä hoi-tamaan yhdistyksen ruoria omalla vuorollaan.

– Tiesin jo suurin piirtein, mitä puheenjohtajuudessa on kyse, mutta tietysti opittavaa on vielä paljon. Alkuvuosi on mennyt oikeastaan tehtävään tutustumisessa. Mitään erityi-siä pilvilinnoja minulla ei ollut sen suhteen, että pystyisin muutamaan koko systeemin, mutta onko siihen tarvetta-kaan. Teen oman vuoroni puheenjohtajana niin hyvin kuin mahdollista.

– Toisaalta ajattelin, että tehtävä on itsellenikin hyödyl-linen. Oppi ei mene ikinä hukkaan.

Avoimuutta ja varmuutta

Vaasan palohenkilöstöllä on kaikkiaan satakunta jäsentä. Tukea puheenjohtajuuteen Johanna on tarvittaessa saanut SPAL:sta, ja yhdistyksen oman hallituksen kesken on ollut toimiva työnjako.

Yhdeksi tärkeäksi tehtäväkseen Johanna näkee toisten innostajan roolin.

– Haluaisin saada porukan kiinnostumaan yhteisis-tä asioista, jotta yhdistystoiminta olisi elävää ja jatkuvaa. Ydinjoukko on hyvin mukana, mutta varmasti jokainen voi puristaa itsestään vähän enemmän.

Työnantajan suuntaan Johanna toivoo avoimuutta niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Avoimella pelillä tietoa saataisiin jo valmisteluvaiheessa, jolloin yllätyksiä ei koettaisi. Huhut kun kuitenkin lähtevät herkästi liikkeel-le. Neuvotteluyhteyden parantamiseen voi tietysti yhdistys itsekin vaikuttaa tiedonhankinnalla ja luomalla keskustelu-kulttuuria.

Selkeää parannusta Johanna esittää miehistövahvuuk-siin: vahvuutta tulisi olla niin, ettei koko paletti heti kaa-du sairauslomiin. Käytännön esimerkiksi Johanna ottaa myös työajalla tehtävän koulutuksen. Koulutuksesta ei saada täyttä hyötyä, kun osallistujista puolet lähtee kesken kaiken keikalle.

Puheenjohtaja innostaa muitakin yhdistystoimintaan

Palomiesliitto sai tämän vuoden alussa ensimmäisen naispuolisen paikallisyhdistyksen puheenjohtajan, kun Johanna Välirinne aloitti

Vaasan palohenkilöstö ry:n johdossa.

– Minulla ei ole mitään muutosvastarintaa, mutta tun-tuu että koko 2000-luvun on eletty aina jonkun kehitys-projektin alla ja sitä kautta jonkinlaisessa epävarmuudessa. Itsetarkoituksellinen uudistustyö stressaa, kun työntekijät toivovat pystyvänsä keskittymään työn tekoon.

Kopterilla ilmaan

Vaasan laitoksen sairaankuljetustehtävissä Johanna oli en-simmäistä kertaa kesällä 1999 valmistuttuaan sairaanhoita-jaksi. Äitiysloman jälkeen 2001 alkaen työ on ollut jatku-vaa, viran Johanna sai 2004.

Johannan virkapaikka on tällä hetkellä Pohjanmaan Pete-pelastushelikopterissa. Monitoimikopterin tehtäviin kuuluvat pelastus- ja lääkäritoiminnan lisäksi myös sammu-tustoiminta, etsintä, öljyntorjunta ja muut erityistehtävät. Lääkärivahvuus Petessä on kesäviikonloppuja lukuun otta-matta kello 16:ään, jonka jälkeen toimitaan hoitajavalmiu-dessa. Silloin kopterissa on pilotti, lentoavustaja ja hoitaja.

Lentojen lisäksi Johanna työskentelee myös maayksikös-sä. Kahden kulkuneuvon käyttö tuntuu rikastuttavalta, eikä hän haluaisi tehdä vain joko kopteri- tai ambulanssityötä.

– Kopterilla mennään aina vieraalle alueelle, mitä eri-laisimpiin laskupaikkoihin. Maayksiköllä liikumme tukena omalla lähialueellamme, hahmottaa vaasalaissyntyinen Jo-hanna.

Vapaa-ajan kulumisesta pitää huolen mökki saaristossa ja vuosi sitten valmistunut omakotitalo, jossa on vielä jon-kin verran puuhastelua. Vaasassa riittää seurattavaa pallo-sarjojen aktiiviselle penkkiurheilijalle. Kun koulun käynnin juuri aloittanut poika harrastaa sekä jääkiekkoa että jalka-palloa, riittää äidille huoltajan tehtäviä riittävästi.

Vilkkaasti liikkuva Johanna tuo oman värinsä pelastus-laitoksen miehiseen maailmaan. Mikä merkitys on sillä, että olet ainoa nainen paikallisyhdistyksien puheenjohtajia-en joukossa?

– En ole edes ajatellut asiaa siltä kantilta, Johanna nauraa.

– Luulen että enemmänkin muut huomioivat sen, että olen ensimmäinen nainen. Mutta jonkinlainen muutos on tapahtunut, kun naisia alkaa olla pelastuslaitoksillakin. Akat ovat tunkeneet tännekin!

TEKSTI JA KUVAT:Mikko Terävä

Johannan virkapaikka on Pete-pelastus-helikopterissa. Lääkäri-vahvuuden jälkeen ilta ja yö toimitaan hoitajavalmiudessa. Silloin kopterissa on pilotti, lentoavustaja ja hoitaja.


Työntekijöiden uupumista, sairauslomia.Henkilökunnan vaihtuvuutta, työvoimapula, pikakou-

lutuksia.Kiireettömien puheluiden tuoma lisäkuormitus.Hätäkeskusjohtajien kirje, jossa vaadittiin laitoksen en-

simmäisen johtajan eroa. Lopulta johtajan ero.Sisäministeriön asettama remonttiryhmä.Ja niin edelleen.Hätäkeskuslaitoksen uusi johtaja ei totisesti pelkää haas-

teita. Sisältä henkilöstöstä, ylhäältä ministeriöstä ja ulkoa julkisuudesta tulevat odotukset ovat kovat: Joko hornan-kattila asettuisi miedolle lämmölle.

52-vuotias oikeustieteen kandidaatti Martti Kun-nasvuori aloitti virassaan elokuun alussa. Kunnasvuoren nimittämistä perusteltiin ”laajalla ja monipuolisella joh-tamiskokemuksella sekä laaja-alaisella perehtyneisyydellä Hätäkeskuslaitoksen tehtäviin”.

– Kovasti on johtajaa odotettu. Monista asioista halu-taan keskustella. Ihmisillä on selvästi sanomisen tarvetta ja odotuksia selkeytymiseen ja jatkuvuuteen, summaa Kun-nasvuori tuoreita tuntemuksiaan.

Viimeksi sisäasiainministeriössä poliisiylitarkastajana toiminut Kunnasvuori sanoo tunteneensa Hätäkeskuslai-toksen kehittämistarpeet ja ongelmat pääpiirteittäin, mutta ei tietenkään kovin tarkasti yksittäisten keskusten kipupis-teitä.

Viran sisäänajovaiheessa koettuja yllätyksiä Kunnasvuo-ri ei ensin keksi yhtään, mutta hieman mietittyään löytää jo muutaman.

– On paljon pieniä ja isompia asioita, joita pitäisi laittaa eteenpäin. Laitos on ollut vuoden tai kahden vuoden ajan pysähdyksissä. On odotettu, että joskus tehdään jotakin.

Yksi iso asia, jonka uudistamiseen on ministeriö jo myöntänyt hankerahaa, on Häken tietojärjestelmän kehit-täminen ja uudistaminen. Kunnasvuori kertoo hämmästy-neensä siitä, että hätäkeskukset eivät ole pystyneet tietolii-kenteen osalta ”seurustelemaan” keskenään.

– Jatkossa keskukset ovat verkostoituneet niin, että mis-tä tahansa voidaan hoitaa mitä tahansa asiaa. Tai tietojärjes-telmät eivät ainakaan ole pullonkaula, kuten tähän asti.

Työt ja vastuut selkeämmiksi

Tietojärjestelmien yhteensopimattomuus menee laitoksen perustamishistorian piikkiin monien muiden haasteiden joukossa. Kunnasvuori kertaa Häken perustamisen olleen kompromissi. Kokeiluhätäkeskusten kautta toivottiin erilai-sia malleja, mutta jokainen keskus joutui perustamisvuorol-laan lopulta itse löytämään paikallisesti toimivan mallinsa.

– Hyvät käytänteet eivät siirtyneet ja jalostuneet perus-tettavasta keskuksesta toiseen. Kompromissivirasto syntyi eri osapuolten kovinkin erilaisten lähtökohtien perustalta. Seurauksena on tilanne, joissa yksittäisissä asioissa voi olla 15 eri toimintamallia ja kuudestoista täällä Porissa. Nyt pi-tää luoda yhteinen toimintamalli, joka voi olla yhden kes-kuksen hyvä malli tai kokonaan uusi.

Ministeriölle Häken tilannetta selvittänyt remonttiryh-mä esitti laitokselle uutta visiota ja strategiaa. Kunnasvuo-ren mukaan strategiaa lähdetään rakentamaan sen tosiasian pohjalle, että resurssit supistuvat.

– Miten saadaan organisaatio joustavammaksi, voidaan-ko joitain asioita tehdä toisin, voidaanko keskittää joi-takin asioita – esimerkiksi sairaankuljetustilauksia – tarvitaanko näin montaa keskusta… Osa on puhtaasti poliittisesti päätettäviä asioita.

Kunnasvuori sanoo haluavansa viedä Häkeä virastomaisemmaksi: vastuut ja johtosuhteet selkeämmiksi, esi-miesportaat yksinkertaisem-miksi. Keskuksilta on puut-tunut työjärjestyksiä, ja on ollut epäselvää, kenelle mikäkin asia kuuluu.

Kunnasvuori: Häken taloustulee tiukkenemaan

Seesteisen tilan sijaan edessä on toiminnan sopeuttaminen tuleviin tiukempiin talouskehyksiin.

Kehitystyötä tehdään yhteisymmärryksessä ja keskustellen, sanoo Hätäkeskuslaitoksen johtaja Martti Kunnasvuori.


Pelastustoimen järjestämisvastuun kunta-valtio -keskustelusta Kunnasvuori toteaa, että ”yleensä hel-pottaa, kun kaikki toimijat ovat yhden katon alla”.

Kun järjestelmä toimii, ei kansalaisen kannalta ole merkitystä, miten se on

organisoitu. Yhteen linjaan järjes-tettynä on päätöksentekojärjestys ristiriitatilanteissa selkeä.

Talous tiukkenee

Taloudeltaan Häke on tähän saakka ollut kasvava laitos. Huippu on saa-vutettu tänä vuonna. Jatkossa joudu-taan miettimään, miten laitos sovittaa toimintansa tuleviin kehyksiin ja val-tion tuottavuusohjelman mukaisiin henkilöstövähennyksiin. Kahdelle seu-raavalle vuodelle luvattu lisämääräraha 40 työntekijän palkkakuluihin on vain hetkellinen juonne pitkässä kaaressa, jos-

sa sopeudutaan väheneviin resursseihin.– Valitettavasti sopeutuminen alkaa

heti, kun organisaatio on saatu valmiiksi, hymähtää Kunnasvuori ja myöntää tilanteen

haasteelliseksi, kun seesteistä aikaa ei laitoksen historiassa ole vielä koskaan koettu.

Tuottavuusohjelmassa Hätäkeskuslaitokselle on vuoteen 2011 mennessä kirjattu 15 työntekijän

vähennys. Lisäksi jatko-ohjelmaan on esi-tetty toistakymmentä vähennystä li-

sää. Operatiivinen henkilökunta eli päivystäjät on rajattu leik-kausten ulkopuolelle, joten kohteeksi tulee hallinto. Elä-kepoistuma täyttää vain osan

tavoitteesta.Ratkaisuja voidaan hakea

ratkomalla auki käytäntöä: mitä tehdään, miten tehdään ja kuka te-

kee. – Tasapainoilua on edessä, kun


ratkaisuja etsitään. On selvää, että kun henkilöstö on vä-synyt vanhaan, tulee sopeutuminen uuteenkin tilanteeseen olemaan vaikeaa.

Sairauslomien taustat selville

Kesäkuussa raporttinsa sisäasiainministeri Anne Holm-lundille luovuttanut hätäkeskusten remonttiryhmä toteaa henkilöstötilanteen parantuneen. Päivystäjiä on koulutettu ylimääräisillä kursseilla.

– Lähes kaikissa hätäkeskuksissa virat ovat täynnä. Hen-kilöstötilanne on kohtuullisen hyvä, Helsingissä on ehkä vaihtuvuutta muita enemmän, Kunnasvuori vahvistaa.

Hätäkeskuslaitoksessa on enemmän sairauspoissaoloja kuin valtiolla keskimäärin. Vuonna 2006 sairauspoissaolo-ja oli 15 työpäivää henkilötyövuotta kohden. Tilannetta joudutaan perkaamaan tutkimalla tarkemmin poissaolojen syitä.

– Monen keskuksen kohdalla pitkät sairauspoissaolot ovat pääsääntöisesti muita kuin työperäisiä. Lyhyitä sairas-tumisia on paikoin, mutta ne ovat selvästi vähenemässä. Joudumme analysoimaan tilannetta ja miettimään keinoja, joilla puuttua sairauslomiin, tai etsimään eläkeratkaisuja.

Uusia puhelinpalveluita

Yksi keskuksia ruuhkauttanut ilmiö on ollut runsas häiri-ösoittojen ja muiden väärien soittojen määrä. Keskuksissa otettiin viime vuonna vastaan noin kolme miljoonaa pu-helua, joista 750 000 oli hätäkeskukseen kuulumattomia puheluja. Virhepuheluja ja tahattomia soittoja näistä oli yli puolet.

Virhepuhelujen ja ilkivallan lisäksi myös asialliset soitot ruuhkauttavat. Haasteena on saada hätäkeskukset vapautet-tua kiireettömien puheluiden hoitamisesta.

Ratkaisu löytyy työn jaosta, tietojärjestelmien kehittä-misestä ja kansalaisten valistuksesta. Kunnasvuoren mu-kaan yleisen 112-hätänumeron ohelle tarvitaan erilliset pal-velunumerot esimerkiksi kiireettömiä sairaankuljetuksia, rikosilmoituksia ja poliisin neuvonta-asioita varten. Yksi vaihtoehto on, että ne siirrettäisiin yhden hiljaisemman hätäkeskuksen hoitoon. Ainakin sisäasiainhallinnon palve-lukeskus PALKE on ottamassa hätäkeskusten puhelinkes-kuspalveluita. PALKE voisi hoitaa esimerkiksi neuvontapu-heluita.

– Oleellista olisi, että Häke sekä poliisi-, pelastus-, sosi-aali- ja terveyssektorit yhdessä loisivat tasatahtia palvelunu-meroita, joihin kansalaiset voisivat soittaa joko suoraan tai joihin puheluita siirrettäisiin hätäkeskuksista.

– On hyvä, että 112 on opittu hyvin. Yleisellä valis-tuksella voidaan vaikuttaa niin, ettei joka asiasta soitettaisi hätänumeroon. Toisaalta kansalaista ei voi velvoittaa muis-tamaan monia numeroita, ja hädän käsite on hyvin subjek-

tiivinen. Onnistumistamme pitää mitata sillä, miten avun-saaja saa tarvitsemansa palvelun. Kansalaisen kannalta ei ole merkitystä, kuka puheluun vastaa ja kuka avun toimittaa paikalle.

Vasta viime aikoina on kyseenalaistettu hätäkeskusten tehtävä ambulanssien siirtokuljetusten tilauspalveluna. Kuntahätäkeskuksilta periytynyt työ on Kunnasvuoren mukaan tukipalvelua, jonka siirtäminen esimerkiksi sai-raanhoitopiireille vähentäisi keskusten puhelumäärää oleel-lisesti.

Keskustellaan ennen päätöksiä

Kunnasvuori antaa vaikutelman kuuntelevasta johtajasta.– Olen tottunut siihen että asioista keskustellaan edeltä

käsin. Mietitään porukalla ja päätös on lopulta muodolli-nen, se vaan tehdään.

Hän kertoo pitävänsä vuoropuhelusta, ja haluavansa pitää hyvät välit järjestöihin ja luottamushenkilöihin sekä lisätä yt-elimien käyttöä selkeästi.

– Toivottavasti pystyn liikkumaan paljon hätäkeskuk-sissa. Porissa olemista pitää myös vahvistaa. Viraston asioi-ta pitää hoitaa täältä, vaikka juuri nyt työskentelen paljon myös Helsingissä.

Helsingistä kotoisin oleva Kunnasvuori tuli tunnetuksi Kuopion poliisipäällikkönä. Poliisin ylijohdossa hän työs-kenteli 2,5 vuoden ajan ennen hätäkeskusnimitystä. Kesän aikana koti on nyt siirtynyt Kuopiosta Poriin.

– Olen ollut mukana monessa isossa hankkeessa, jotka ovat olleet etukäteen tuntemattomia. Hätäkeskuslaitos oli haaste. Hallintobyrokratiaa ei ole, vaan se pitää rakentaa. On aika ainutlaatuista, että tällaiseen tehtävään pääsee mu-kaan.

TEKSTI JA KUVAT: Mikko Terävä

– Hätäkeskuksissa on takana raskas vuosi.

On koettu, että tullut kritiikki kohdistuu

itseen ja omaan työhön, tulkitsee

Kunnasvuori.


Hätäkeskuslaitoksen johtajan Martti Kunnasvuo-ren haastattelu tehtiin elokuun puolivälissä, jolloin Kunnasvuori oli ollut virassaan kolmatta viikkoa. Hä-nen haastattelussaan lupaamaa vuoropuhelua työn-tekijöiden kanssa odotetaan hätäkeskuksissa ympäri Suomea.

– Täysin tuntematon henkilönä. Meillä Kunnasvuo-ri ei ole vielä käynyt tervehtimässä, vaikka odotuksia vierailun suhteen on, toteaa eräs hätäkeskuspäivystäjä.

Kunnasvuorta edeltäneen määräaikaisen johtajan Timo Vuolan vierailuista jäi Pelastusalan ammattilaisen haastattelemille palomiesliittolaisille hätäkeskuspäivys-täjille positiivinen vaikutelma. Vierailut kentällä pan-tiin hyvällä merkille.

Hätäkeskuslaitoksen johtaja jää laitoksen rakentees-ta johtuen väkisinkin etäiseksi, kun yhteydenpito hätä-keskuksissa tapahtuu vuoroesimiehen, viestipäällikön ja keskuksen johtajan linjan kautta.

Tilastot eivät kuvaa työtä

Kunnasvuoren linjauksista eniten keskusteluttaa arvio hätäkeskusten tarpeellisen määrän tarkastelusta ja yhdis-tämisistä. Osa ajatuksista, kuten henkilöstön kuulemi-nen ja hyvänlaisen virastokulttuurin jämäköittäminen, saa aikaan varovaisen odottavaa kannatusta.

– On monia hallintoon liittyviä asioita, joita ei ole vielä talon sisälläkään purettu valmiiksi, saati sitten koko laitoksen tasolla. Hätäkeskukset ovat kuitenkin erilai-sia, jokaisella keskuksella on ominaispiirteensä hyväs-sä ja pahassa. Toivon, että kentän ääntä kuunneltaisiin enemmän, mutta toisaalta ymmärrän, että tehostamis-paineet tulevat sisäasiainministeriöstä, huomauttaa yksi pitkän linjan pelastustaustainen hätäkeskuspäivystäjä.

– Työkulttuuri kulminoituu pitkälti keskuksen joh-toportaaseen: osataanko käyttää tervettä maalaisjärkeä. Vaikka ohjeita pitää olla, tarvitaan myös joustavuutta.

Myös luottamuksen tunteen ja arvostuksen osoitus johdon suunnasta koetaan tärkeäksi: kuka tahansa ei päivystystä pysty hoitamaan, vaan siihen vaaditaan am-mattitaitoa.

Toinen päivystäjä kertoo tuntevansa, että koko päi-vystyssalin työn luonnetta ei ymmärretä, kun lasketaan resursseja ja tilastoja. – Päivystämisessä tehtäviä tulee sykleittäin, koko ajan ei voi olla puhelimessa kiinni.

Kun työtä ei ymmärretä, on helppo laskea tilasto, jolla osoitetaan, ettei näin paljon päivystäjiä edes tarvita.

Monen kulttuurin soppa

Henkilöstötilanne vaihtelee keskuksittain – pienen kes-kuksen päivystäjä kertoo työporukkaa riittäneen hyvin, kun isomman keskuksen työntekijä tuntee tilanteen karkaavan käsistä.

– Vaihtuvuus on aika suuri ja uusien päivystäjien kouluttaminen työllistää vanhoja työntekijöitä. Näin paineet kasvavat entisestään. Sairauslomat ovat vuoden sisällä lisääntyneet.

Yksi haastateltu päivystäjä olisi mielellään nähnyt Hätäkeskuslaitoksen uuden johtajan tulevan pelastus-toimen puolelta.

– Laitosta perustettaessa mentiin hiukan kevyillä kengillä ja lyötiin kaikki väkisin yhteen. Erilaisten kult-tuurien yhteensovittaminen ei ole oikein onnistunut. Yhteistyö ei aina suju poliisitaustaisten ja pelastustaus-taisten välillä. Poliisia palvellaan selkeästi enemmän kuin palokuntaa.

– Tämä on aika uusi ammattiala kokonaisuudes-saan. Menee vuosia, ennen kuin päästää oikein omille uomille, pohtii kuntatyönantajan töissä aikanaan aloit-tanut päivystäjä.

Asiakkaiden asiattomuus lisääntynyt

Hätäkeskuksia ruuhkaannuttavissa aiheettomissa soi-toissa ja häiriösoitoissa näkyy hätäkeskuspäivystäjien mukaan kännykkäkulttuurin talonpoikaisjärkeä ja har-kintakykyä rapisuttanut vaikutus. Sähkökatkoista soite-taan hätänumeroon, vaikka oma sähköntoimittaja olisi oikea osoite. Poliisilaitoksen virka-ajan jälkeen hätäkes-kukseen soitetaan rikosilmoituksia.

Oma lukunsa hätäkeskusammattilaisen työssä ovat koko työvuoron ajan säännöllisesti soittavat häiriköt. Poliisin kanssa on mietitty, koska häiriköt voidaan nou-taa putkaan rauhoittumaan.

– Soittajat ovat välillä äärettömän ilkeitä, haistatte-levat kännissä. Tällainen vaikuttaa, vaikka sen yrittäisi sivuuttaa. Asiatonta käyttäytymistä on niin paljon, että väliin sattuvat sydämellisen kohteliaat puhelut huomi-oi: hei, nyt tuli järkevä soitto!

Käytännön työn luonnetta ei ymmärretä

Pelastusalan ammattilainen haastatteli hätäkeskuspäivystäjinä toimivia Palomiesliiton jäseniä eri puolilta Suomea.

Tilanteet ja tunnelmat vaihtelevat keskuksittain, mutta yhteisiäkin haasteita on.


Kunta- ja valtiopuolen virka- ja työehtosopimusneuvotte-lut olivat vielä käynnissä Pelastusalan ammattilaisen mennes-sä painoon. Neuvotteluissa on tavoiteaikatauluksi asetettu 7. syyskuuta kunta-alalla ja 30. syyskuuta valtion osalta.

Kunta-alan neuvotteluissa KTN, Juko ja Kunta-alan unioni jättivät yhteiset tavoitteensa, joiden mukaan tavoitel-laan enintään 2,5-vuotista sopimusta, jonka kustannusvaiku-tus vastaisi vähintään yleistä linjaa. Korotusten kustannusvai-kutus tulee olla vähintään yhdeksän prosenttia. Korotukset tulee tehdä prosenttipainotteisina yleiskorotuksina.

Lisäksi järjestöt esittävät viisivuotista palkkaohjelmaa, jonka kustannusvaikutus on 10 prosenttia. Palkkaohjel-man tulisi sisältää mahdolliset paikalliset erät sekä turvata kunnille mahdollisuuden saada hallitusohjelmassa luvatun ylimääräisen valtionosuuden.

Pääsopijajärjestöt vaativat kohennusta muun muassa määräaikaisten työntekijöiden asemaan sekä tarkennuksia palkkausmääräyksiin ja paikallista sopimista koskeviin me-nettelytapoihin. Yhteisenä tavoitteena on myös luottamus-miesten sekä työsuojeluvaltuutettujen oikeuksien ja aseman parantaminen.

Palkkojen kilpailukykyä tulee korjattava

Valtiotyönantajan kanssa käytävissä neuvotteluissa Pardia yhdessä muiden pääsopijajärjestöjen kanssa tavoittelee noin kaksivuotista sopimusta.

Vaatimuksena on valtion henkilöstölle vähintään yleisen linjan mukaiset palkankorotukset sekä palkkaoh-jelmaa. Kustannusvaikutuksen on oltava vähintään 5,5 prosenttia ensimmäisenä vuotena ja 5,0 prosenttia toi-sena vuotena.

Palkkaohjelmaa tarvitaan parantamaan valtion palkko-jen kilpailukykyä ja korjataan henkilöstön palkkojen jäl-

keenjääneisyyttä.Järjestöt vaativat lisäksi muun muassa parannusta luot-

tamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen asemaan, määrä-aikaisten palvelussuhteiden vakinaistamista sekä palkkaus-järjestelmien ja muutosturvan kehittämistä.

Suomen Palomiesliitto on KTN:n jäsenliitto yhdessä 13 muun liiton kanssa

KTN:n tavoitteiden mukaiset yleiskorotukset ja palkkaoh-jelma ylittävät työmarkkinoiden yleisen palkankorotuslin-jan. Näin voidaan korjata kunta-alan palkkojen jälkeenjää-neisyyttä. KTN huomauttaa, että jo inflaatiovauhdin kasvu luo paineita korotuksille.

Kunta-alan palkat eivät vastaa tehtävien vaativuutta. Palkat ovat KTN:n jäsenistöllä 11-25 prosenttia pienem-mät kuin vastaavissa tehtävissä yksityisellä sektorilla. Kun-tapalkkojen tasokorotuksella on myös mahdollista parantaa kuntien houkuttelevuutta työnantajana kovenevassa kilpai-lussa osaavasta työvoimasta.

Kunta-alan neuvottelut käynnistyivät neljän neuvottele-van liiton ja kuntatyönantajan kesken 13.8., mutta sairaan-hoitajia ja lähi- ja perushoitajia edustava TNJ irrottautui työntekijärintamasta ensimmäisen viikon aikana. Syynä oli liittojen yhteistavoitteista poistettu maininta tasa-arvolisästä.

Hallitusohjelman tasa-arvolisän suuntaamisesta ja koos-ta syntynyt keskustelu leimaa neuvotteluja vahvasti.

– Tämä on realiteetti jonka kanssa joudumme mene-mään, muistuttaa Tekniikan ja Peruspalveluiden Neuvotte-lujärjestö KTN:n neuvottelupäällikkö Jukka Kauppala.

Hän huomauttaa, että median kautta järjestöjen välises-tä kissanhännänvedosta saa turhan dramaattisen ja virheel-lisenkin kuvan. – Tietyt linjaerot ovat, mutta välit eivät ole poikki. Mutta eihän yhteistyö ole aivan sellaista kuin voisi, kun näkemyksissä on eriydytty.

Neuvotteluissa on tavoitteena myös luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen aseman parantaminen.

Korotusten vastattava jo syntyneiden sopimusten linjaa

Pelastustoimen alueellistamisen jälkimainingeis-sa oli sisäasiainministeriön pelastusosastolla tilai-suus pohtia kuinka yhteistyötä pelastuslaitoksiin olisi lähtökohdista hyvä uudistaa. Puhuttiin infor-maatio-ohjauksesta, joka perustuisi pelastuslai-tosten erikoistuvan henkilöstön, sisäasiainminis-teriön vastuuhenkilön sekä kyseisen aihealueen sidosryhmien tasa-arvoiseen yhteistyöhön.

Itse olen toiminut yhteyshenkilönä parilla aihealu-eella, joista toinen on ollut pelastuslaitosten tiedot-taminen. Tiedotusvastaavien yhteistyöverkoston tapaamiset ovat olleet ainakin omasta mielestäni hyödyllisiä foorumeja tiedon ja kokemusten jaka-miseksi sekä voimavarojen yhdistämiseksi. Käy-tännössä tiedotusvastaavien yhteistyöverkoston puitteissa on valmisteltu esimerkiksi pelastuslai-tosten kuvatallenteiden käytön periaatteet. Seu-raavaksi haasteeksi olisi tarjolla ohjeistuksen laati-minen palvelemaan 112-mediapalvelun käyttäjiä.

Edellisen kokoontumisemme aikana päällimmäi-senä mielessäni eivät kuitenkaan olleet edellisen kaltaiset työkäytäntöjä koskevat kehittämishank-keet, vaan taas kerran koettu huoli omasta toimi-alastamme ja erityisesti sen henkisestä tilasta. Minulle tuli nimittäin jälleen, lyhyen ajan kuluessa ja eri yhteyksissä, vastaan paitsi operatiivisen ja ennaltaehkäisevän henkilöstön vastakkaisaset-telu, päätoimisten ja vapaaehtoisten väen railo sekä vielä kruununa yllättävän tunneperäinen ja kuvitteellisilla vastakohtaisuuksilla mässäilevä turvallisuustekniikan roolia koskeva keskustelu. Vaikka taannoisen Suomen Kuvalehden mukaan pelastajan ammatti on Suomen kolmanneksi ar-vostetuin, ei pelastustoimella ole varaa moiseen energian hajottamiseen.

Sen nähden, että toimialalla on niinkin selkeä tavoite kuin ihmishengen pelastaminen, on eri-koista että kukin tekee työtään toisen mielestä ”väärin sammuttaen”. En voi toimialalle sivulta tulleena väittää ymmärtäväni ilmiötä sisältä päin, mutta on minulla oikeus ihmetellä ja kysyä, miksi on niin vaikeaa asianmukaisesti ja vapaaehtoi-sesti tunnustaa toisen työn arvo. Pahimmassa ta-pauksessa se voi kertoa siitä, että pelastustoimen

panokset eivät olekaan asiakkaan palvelussa ja sen kehittämisessä vaan pelissä, jossa maksava asiakas on joutunut aivan statistiksi. Vaara on il-meinen, jos paloturvallisuusargumentteja käyte-tään pääsääntöisesti välineinä ryhmäkohtaisten etujen ajamiseen, eikä ensisijaisesti kokonaisuu-den palvelukyvyn kehittämiseen. Vieläpä väitän, että pelastusalalla ei ole ikuisesti aikaa elättää vastakkaisasettelun ilmapiiriä. Yhteiskunta ympä-rillä muuttuu koko ajan. Tulee aika, jolloin asiakas olettaa pelastuslaitoksen kantavan kypsällä taval-la sen roolin, joka sille julkisena riskienhallinnan osaajana on tarjolla.

Yhteiskunnan ikärakenteen muutoksen sekä alkoholikulttuurin muuttumattomuuden vuoksi nykyisen paloturvallisuustason ylläpitäminenkin – saati kehittäminen – edellyttää tasapuolista huolenpitoa kaikista elementeistä; operatiivista voimaa, tarkkaa ja ajantasaista ennaltaehkäisyä sekä sitoutumista turvallisuustekniikan selvästi laajempaan käyttöönottoon. Kehitystyön painopis-teiden valintaa helpottaa se, että pelastuslaitos-ten palontutkinnan kehittymisen myötä saamme käyttöömme tarkempaa tietoa paloturvallisuusris-keistä kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Haastan tällä kirjoituksella alan toimijat osallistu-maan sekä ääneen todistamaan sitä kokonaisuu-den liikahdusta, jonka myötä tämä maa pääsee pitkän ja sitkeän etenemisen jälkeen tavoittee-seensa: länsieurooppalaiselle hyvälle paloturvalli-suustasolle. Sen lipun alla, homman haastavuu-desta huolimatta, on kunkin toimijan hyvä olla.

Kirjoittaja on ylitarkastaja sisäasiainministeriön pelastusosaston onnettomuuksien ehkäisyn yksikössä.


Vesa-Pekka Tervoylitarkastaja

sisäasiainministeriö

VIERAANAVESA-PEKKA TERVO

Osiensa summa


Selvitysmies Markku Kuisman raportista on kesän aikana jätetty sosiaali- ja terveysministeriölle seitse-misenkymmentä lausuntoa. Seuraavaksi ministeriön asettama sairaankuljetuksen ja ensihoidon kehittämi-sen ohjausryhmä tutustuu lausuntoihin.

Ohjausryhmän työ käynnistyy lokakuussa, ja vielä loppuvuoden aikana se toimittaa lausuntojen pohjalta oman raporttinsa peruspalveluministeri Paula Risi-kolle. Lopulliset esitykset ja suositukset lainsäädännön ja ohjeistuksen muuttamistarpeista työryhmä viimeis-telee ensi vuoden loppuun mennessä, kun Päijät-Hä-meen ja Satakunnan sairaanhoitopiireissä käynnissä olevat kokeilut etenevät tuloksiksi.

– Lausunnonantajat ovat suurimmaksi osaksi kaut-ta linjan yhtä mieltä Kuisman raportissaan esittämistä asioista, mutta muutama kipukohta on. Merkittävin on esitys kiireellisen sairaankuljetuksen siirtäminen yhdelle tietylle taholle, eli raportin esittämänä pelas-tushallinnon monopoliksi. Terveydenhuolto vastustaa tätä, pelastustoimi kannattaa, ylilääkäri Tom Silfvast sosiaali- ja terveysministeriöstä raamittaa.

– Sen sijaan esityksestä siirtää kokonaisvastuu en-sihoidosta ja sairaankuljetuksesta sairaanhoitopiireille vallitsee laaja konsensus, jatkaa Silfvast.

Esille palvelunsaajan näkökulma

Suomen Palomiesliitto toteaa omassa lausunnossaan Kuisman raportin nostaneen esille todellisia keinoja, joilla sairaankuljetuksen palvelunsaajan asemaa aidosti parannetaan.

SPAL on raportin keskeinen lausunnonantaja, sillä liiton jäsenet tekevät erityisesti kiireellistä sairaankulje-tusta ja välitöntä hoitoa.

– Kuisma onnistui tarkastelussaan ennakkoluulot-tomasti ja tasapuolisesti. Ensimmäistä kertaa tarkastel-tavana oli myös ensihoidon ja sairaankuljetuksen lail-lisuuspuoli näin laaja-alaisesti, toiminnanjohtaja Petri Hynninen Palomiesliitosta kiittää.

Hynninen allekirjoittaa Kuisman raportissaan esit-tämän näkemyksen, jonka mukaan hyvän ensihoidon

ja sairaankuljetuksen toteutumisessa ovat tähän saakka avainasemassa olleet työhönsä sitoutuneet työntekijät ja lähiesimiehet, kun taas rakenteelliset ja sopimuksel-liset seikat eivät ole käytännön toimintaa tukeneet.

Palvelu- ja kustannustasossa on huomattavia alu-eellisia eroja, jotka eivät selity pelkästään eroilla sai-rastavuudessa tai alueellisissa erityispiirteissä, vaan jotka aiheutuvat myös erilaisista tavoista järjestää ja ohjata palveluita. Kuisman esittämien kehittämis-kohteiden Hynninen näkee parantavan pelastustoi-men maksavan kansalaisen asemaa, kun esimerkiksi ambulanssikuljetuksiin esitetty työnjako vapauttaisi palomiehet siirtokuljetuksista varsinaisiin pelastus-tehtäviin.

Kiireellinen lähtövalmius lakiin

Kuisman keväällä valmistunut raportti kiinnittää huo-miota muun muassa ambulanssien lähtövalmiusaikoihin, julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoon kuljetuksissa, rahoitusjärjestelmään sekä henkilöstön pätevyysvaati-muksiin.

Loppuraportti sisältää 18 keskeistä ehdotusta, jois-ta yksi keskeisin on sairaankuljetuksen ja ensihoidon järjestelyvastuun keskittäminen kunnilta sairaanhoi-topiireille. Kunnille jäisi niin sanottu absoluuttinen järjestelyvastuu ja velvoite ensihoidon palvelutasomää-rityksiin, joita ei tällä hetkellä valtaosin tehdä. Palve-lutasopäätös tarkoittaa käytännössä esimerkiksi uusia sijoituspaikkoja ambulansseille, jotta valmiusajat to-teutuisivat.

Julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoon Kuisma esittää selkeää rajaa. Julkinen palvelutuotanto huoleh-tisi ensihoidosta ja sairaankuljetuksesta eli hätäkeskuk-sen välittämistä kansalaistehtävistä. Yksityisten yritysten voimavarat suunnattaisiin hoitolaitosten välisiin potilas-siirtoihin.

Kiireellisten ambulanssikuljetusten lähtövalmius-ajan olisi oltava lakisääteinen, jotta sitä ei voida mää-ritellä kuntakohtaisesti. Kiireellisissä A-C -tehtävissä lähtövalmius olisi välitön eli käytännössä 60 sekuntia.

Kiireellisen sairaankuljetuksen keskittäminen kantona kaskessa

Kuisman raportissaan esittämä ensihoidon ja sairaankuljetuksen siirtäminen sairaanhoitopiireille saa laajaa kannatusta.

Kiireellisen sairaankuljetuksen keskittäminen jakaa etupiirejä.

Kempin MinarcMig™ Adaptive tekee hitsauksesta helpompaa kuin koskaan. Adaptiivinen säätö pitää parametrit oikeina valitun levynvahvuuden mukaan. Siksi kannettava ja helppokäyttöinen MinarcMig™ sopii monenlaisiin käyttökohteisiin – niin ammatti-laiselle kuin kokemattomallekin hitsarille.

Helpompi tapa

MinarcMig™ Adaptive 150 ja 180Jokamiehen helppokäyttöinen MIG,kolmella askeleella valmista:

1. Laita MinarcMig™ päälle 2. Valitse materiaalin paksuus 3. Hitsaa


Yhteensä yli 20 kohdetta Suomessa ja Euroopassa. Varaukset ja lisätiedot

www.blue1.fi


pelastettu haastoi palomiehen!

Haasta kenet vaan luovuttamaan ja laita veri kiertämään osoitteessa www.haaste.fi.

Parhaillaan valmisteilla oleva uusi pelastussukellusohje yhdistää savusukellusohjeen, pintapelastus- ja vesisukellus-ohjeen sekä kemikaalisukellusoppaan. Ohje antaa vähim-mäisvaatimukset pelastussukellukselle ja toimii pohjana pelastuslaitosten omille, täsmällisemmille ohjeille.

Testauksen osalta uuden ohjeen savusukelluksen testira-ta vastaa nykyistä testirataa. Hengitys- ja verenkiertotestit supistuvat neljästä kahteen vaihtoehtoon. Testien tulee olla tasapuoliset, yhdenmukaiset ja turvalliset sekä vertailukel-poiset.

Jokavuotisesta hengitys- ja verenkiertoelimistön testa-uksesta voi erinomaisella tuloksella jatkossa välttyä. Esi-merkiksi alle nelikymppiset erinomaisen kunnon sukelta-jat testattaisiin joka kolmas vuosi. Samoin lihasvoiman ja -kestävyyden testaus harvenisi alle nelikymppisillä kahdesta kolmeen vuoteen, jos tulos on erinomainen.

Aloitusvahvuus uhkaa turvallisuutta

3000-jäseninen Palomiesliitto on ollut mukana pelastussu-kellusohjetta valmistelleessa työryhmässä. Pelastussukellus on keskeinen osa Palomiesliiton jäsenten työtehtäviä.

Ohjeluonnos sisältää monia selkeitä parannuksia. SPAL:n mukaan keskeisiä kohtia ohjeessa ovat miehistö-vahvuus ja testaukseen liittyvä oikeusturva.

Luonnoksesta antamassaan lausunnossa SPAL on koros-tanut liiton kantaa, jonka mukaan pelastussukellus ja pinta-sukellus vaativat vähintään 1+4 henkilön aloitusvahvuuden (esimies ja neljä pelastajaa). Luonnoksessa sallittu vahvuus 1+3 ei riitä työturvallisuuden kehittämiseksi, joka on ollut koko pelastussukellusohjeen valmistelun lähtökohtana.

Käytännön tasolla pelastuslaitoksissa 1+3-vahvuudes-ta on muodostunut tavoiteltava maksimi minimin sijaan. SPAL kohtaa vuositasolla useasti 1+3-tavoitevahvuuksien aiheuttamia työturvallisuuspuutteita. – Ikään kuin pelas-

tuslaitoksissa olisi hyväksyttävää alittaa vahvuus 1+3, jos-ta on muodostunut tavoiteltava maksimi. Selvää on, että samat ongelmat työturvallisuudessa jatkuvat, mikäli tuleva pelastussukellusohje sallii 1+3-vahvuuden, toiminnanjoh-taja Petri Hynninen SPAL:sta toteaa.

Kun miehistövahvuuksia säännönmukaisesti alitetaan samaan aikaan kun pelastajat ikääntyvät, vaarantuu miehis-tön työturvallisuuden kautta suoraan myös avuntarvitsijoi-den asema.

– Työturvallisuuden kehittäminen on myös kansalaisten turvallisuuden lisäämistä. Pelastajat ikääntyvät ja vahvuuk-sia alitetaan. Avun tarvitsijoiden kannalta turvallisuustason ylläpitäminen vaatii vähintään 1+4-vahvuuden.

– Vahvuuksien toteutumisen valvontaa tulee tehostaa osana pelastuslaitoksien työturvallisuusasioiden aktiivista kehittämistä, Hynninen näkee.

Ohjeeseen esitetään myös kirjausta, jonka mukaan pe-lastus- ja pintasukelluksessa ensihoitovalmius on välittö-mästi käytettävissä pelastuskohteeseen määrätyn oman en-sihoitoyksikön kautta.

Asianmukaista testausta

SPAL on tuonut pelastussukellusohjeen valmistelussa esiin myös muun muassa pelastuksen varustetasoon ja testauksen yksilönsuojaan liittyviä asioita. Testauksen keskeinen lain-säädäntö on ollut voimassa vuodesta 2001, mutta se ei ole vieläkään tätä päivää pelastuslaitoksissa.

SPAL:n mukaan testit tulee tehdä asianmukaisesti. Tes-tattavan yksityisyyden suojasta tulee huolehtia lain yksityi-syyden suojasta työelämässä edellyttämällä tavalla. Testaus ja tulosten käsittely ei saa olla ”epämääräistä”, vaan oh-jeistuksen mukaista. SPAL kannustaa paikallisella tasolla neuvottelemaan ja sopimaan testauksen järjestämisestä lain tarkoittamalla tavalla.

Uusi pelastussukellusohje parantaa työturvallisuutta

Turvallisuuden kehittämiseksi vahvuuteen tarvitaan nosto 1+4:ään.


Oulun palomiesyhdistys kutsui syntymäpäivilleen perheet yhteen

Harvoin yhdistysjuhla tarjoaa ohjelmaa niin monenikäi-sille kuin Oulussa heinäkuun puolivälissä. Oulun palomies-yhdistys ry:n täyttäessä 60 vuotta päätettiin merkkipäivää viettää sekä perheen pienimpien kanssa että vain aikuisten kesken.

Päivällä vietetyssä perhejuhlassa ohjelma oli rakennettu nuorimpien ehdoilla. Poni- ja mönkijäajelun, arpajaisten ja leikkien lomassa kotieläintilalla vietettyyn tilaisuuteen su-hahti vierailulle pelastushelikopteri Sepe.

Illan pääjuhlassa nautittiin aikuisten kesken musiikista, juomista ja tanssista. Kesäillassa tavataan työkavereiden li-säksi myös niitä työkavereita ja esimiehiä, joille palvelusvuo-det olivat jo tulleet täyteen. Oulun yhdistyksessä toteutuu perheajattelu: eläkeläiset pyritään pitämään tapahtumissa ja juhlissa mukana jo periaatteenkin vuoksi.

– Kun kutsu tuli, sanoin vaimolle, että tuonne menen vaikket luppaakaan, naurahtaa Ossi Hyvärinen tuodessaan

terveisiä muilta eläkeläisiltä. Oulun palomiesyhdistyksen pöytäkirjasihteerinä Ossi muistaa toimineensa 50-luvun puolivälin jälkeen ”ainakin muutaman kokouksen verran”.

1993 palopäällikön virasta jäänyt Hyvärinen kertoa opiksi oivalluksen, joka siivitti häntä nousemaan aina uu-teen työpäivään.

– Palomiehen ammatti ei ole mitään sankarityötä, vaan ihmisten auttamista hädän hetkellä. Sen kun ymmärtää, niin työ saa mielekkyyden.

Porukalla pystytään

60-vuotisjuhlista on Oulun palomiesyhdistykselle tullut hyvää palautetta vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Kiitos-ta on annettu erityisesti ajatuksesta koota puolisot ja lapset mukaan viettämään yhteistä aikaa ja nauttimaan toisten seurasta.

– Kun kutsumme perheet ja veteraanit mukaan, näytäm-me etteivät palomiehet tee työtänsä yksin, vaan taustalla on aina perheen antama tuki. Niin myös palomiesten työolot heijastavat koko perheen hyvinvointiin ja laajempaan ym-päristöön, perustelee puheenjohtaja Pasi Mänty.

Mänty kertoo huomanneensa, että virallisten koko-usten ohella hengenkohotustapahtumilla on myös oma tärkeä sijansa yhdistystoiminnassa. Juhlan järjestämi-sessä toteutuu esimerkki yhteisten voimien kokoamisen vahvistavasta vaikutuksesta: porukalla pystytään mihin vaan. Palomiesten yhteenkuuluvuuden vahvistaminen on kirjattu yhtenä tehtävä Oulun palomiesyhdistyksen sääntöihinkin.


– Jäseniä Oulun palo-miesyhdistyksellä on kymmenessä kunnassa ja hätäkeskuksessa. Yhdistys on elin-voimainen ja uomansa löytänyt, sanoo puheen-johtaja Pasi Mänty. Tulevaisuuteen Pasin kanssa katsomassa myös Aapo Mänty.

Koulutukseen satsattu alusta asti

– Näyttää siltä, että samojen haasteiden kanssa on painit-tu aina, toteaa Mänty silmäillessään yhdistyksen papereita vuosien varrelta.

– Mutta periksi ei ole annettu koskaan, ja niin sen pitää mennäkin. Palomiehet kun ovat niitä viimeisiä jotka anta-vat periksi, oli sitten kysymys pelastustehtävästä kentällä tai omien työolojen parantamisesta.

Alkuaikoina neuvoteltiin työolojen parannuksista, työ-ajoista, palkankorotuksista, ylityökorvauksista ja sunnun-taikorvauksista. 40-luvulla elettiin myrskyisiä vaiheita ja jopa istuttiin yksi päällikkö ulos.

Ensimmäisen kokouspöytäkirjan merkittävin asia oli Helsingin opinto- ja neuvottelupäivien järjestämiseen osoi-tettu 5 000 markan lahjoitus. Koulutusmäärärahat ovat yh-distyksen talousarviossa nykyäänkin tärkeässä osassa, joten aivan alussa luodut käytännöt jatkuvat.

Vakinaisten palomiesten ammattiyhdistystoiminta käynnistyi Oulussa jo 1940, ja 1947 yhdistys sai nykyisen nimensä. Toiminta käynnistyi 11 jäsenen voimin. Tänään Palomiesyhdistyksessä on 157 jäsentä.

Mänty löytää suoran linkin palomiehen ammatin ja am-mattiyhdistystoiminnan välillä: Työn luonne perustuu sau-mattomaan yhteistoimintaan, jossa kaveria ei jätetä. Niin myös oman ammattiliiton tekemä edunvalvonta takaa sen, että missään tilanteessa ei jää yksin, vaan aina on oma orga-nisaatio pitämässä puolta työelämässä.

Näennäisiä neuvotteluja

Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen henkilöstö- ja johta-mispolitiikka on jo pitkään ollut vakava keskustelunaihe. Kaksivuorotyöhön siirtymisen jälkeen on 17 palomiestä jättänyt työpaikkansa.

– Se on syy miksi juhlat pidettiin nyt, eikä kolmen vuo-den päästä, tähdentää Mänty.

Työterveyshuollon työhyvinvointikysely ja yhdistyksen oma kysely kertovat karua kieltään ongelmasta, joka näkyy sairauspoissaolojen määrässä.

– Kun kyse oli työaikakokeilusta, pitäisi nyt tehdä rat-kaisu, kun on katsottu, ovatko saavutetut hyödyt sellaisia mitä lähdettiin hakemaan. Kun työnantaja ei ole suostunut

Pikkupalomies Elmo Okkonen ja palomies Pekka Okkonen viihtyivät päiväjuhlassa.

Pelastushelikopteri kiinnosti erityisesti

nuorimpia juhlijoita.


myöntämään ongelmaa, ovat neuvottelut olleet näennäisiä, Mänty näkee.

– Talo on reagoinut panostamalla esimieskoulutukseen, joka on väärä ratkaisu, sillä esimiesportaasta mitkään ongel-mat eivät johdu.

Yhdistysveteraaneja ihmetyttää seurata tilannetta, jo-hon jälleen kerran on ajauduttu. – Tilanne on turhauttava, sanoo vuosituhannen vaihteessa seitsemisen vuotta Oulun yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Jukka Mylly.

Mylly seurasi tehtävässä pitkäaikaista puheenjohtajaa Tero Kupilaa, jonka aikana 80-luvulla jo käytiin neuvotteluja työ-ajasta. 90-luvulla edessä oli omat haasteensa valtakunnallisen liiton perustamisineen ja eläkeikätaisteluineen.

– Monia ammattiyhdistys- ja suhdetoiminta-asioita opittiin kantapään kautta. Siinä puheenjohtajalla oli työka-vereihin päin keskeinen rooli tiedottajana, asioiden valot-tajana ja kannatuksen hankkijana. Raskasta, mutta opetta-vaista aikaa, Mylly summaa omaa puheenjohtaja-aikaansa.

60-vuotiaalla Oulun palomiesyhdistyksellä on jäseniä kymmenessä kunnassa ja hätäkeskuksessa.

– Yhdistys on elinvoimainen ja uomansa löytänyt. Juh-lajärjestelyt osoittavat, että perinteisten ammattiliiton aja-mien ammatti- ja koulutusasioiden lisäksi myös vapaamuo-toisemmalla yhteistoiminnalla on selvä tilaus jäsenistössä. Tästä on hyvä jatkaa, katsoo Mänty.

TEKSTI JA ILTAJUHLAN KUVAT: Mikko TeräväPÄIVÄJUHLAN KUVAT: Ville Leskinen, Oulun palomiesyhdistys

Kotieläintilalla tutustuttiin hevosten maailmaan. Illalla tunnelmaa tahditti Teekkari-torvet.

Pelastusopiston ja Helsingin pelastuskoulun viime vuo-den lopulla käyttöön ottama pelastajamerkki on herättänyt myönteistä kiinnostusta. Kullanvärinen merkki voidaan myöntää henkilölle, joka on suorittanut hyväksytysti pelasta-jan tai palomies-sairaankuljettajan tutkinnon.

Pelastusopistosta tai Helsingin pelastuskoulusta valmistuneet saavat pelastajamerkin tutkinnon suori- tettuaan opin- ahjon puolesta.

Jo virassa olevat pelastaja- tai palomies-sairaan-kuljettajan tutkinnon suorittaneet voivat hankkia merkin esittämällä todistuksen tutkinnon suorittamisesta. Merkkien tilaus on keskitetty Pelastusopis-ton Oppilasyhdistykselle, jolta voi tiedustella sekä metallise-na että kankaisena valmistettavan merkin saamista. Toimitta-misesta peritään merkin valmistuskulut.

Pelastajamerkki on tunnus ammattitiedosta ja -taidosta sekä ammatillisesta osaamisesta. Merkin kypärä kuvaa pe-lastustoimen järjestäytynyttä organisaatiota. Kirves kuvastaa sammutus- ja pelastustoiminnan ammattitaitoa. Kirveen ympärille kietoutunut käärme kuvaa ensihoidollista ammat-titaitoa.

Pelastajamerkin on ideoinut Pelastusopiston ja Helsingin pelastuskoulun työryhmä ja suunnitellut heraldikko Harri Rantanen arkkitehti Väinämö Killisen vuonna 1936 piirtä-mään paloviranomaisen merkkiin pohjautuen. Rantanen on muun muassa suunnitellut presidenttien Ahtisaari ja Halo-nen vaakunat. Merkki on suojattu tavaramerkkirekisteröin-tipäätöksellä.

– Pelastajamerkillä halutaan tuoda esille pelastajan am-mattitutkintoa ja ammattitaitoa. Vertailukohtana voivat olla puolustusvoimien laskuvarjojääkärin ja sukeltajan merkit. Pelastajamerkki on omalta osaltaan tuomassa tervettä am-mattiylpeyttä ja luomassa yhteistä ammattihenkeä, näkee merkkityöryhmässä mukana ollut vanhempi opettaja Juha Höök Pelastusopistolta.

Metallista merkkiä käytetään vierailu- ja juhla-asussa oi-kean puolen rinnassa. Muissa asuissa, kuten asemapalvelupu-vussa, käytetään brodeerattua kangasmerkkiä.

Lisätietoja pelastajamerkin tilaamisesta saa Pelastusopiston Oppilasyhdistykseltä: Pelastusopiston Oppilasyhdistys, Hulkontie 83, 70820 Kuopio.

Pelastajamerkki on tunnus ammattitaidosta


SPAL:n kaksi paikallisyhdistystä, Forssan Palomiehet ry ja Riihimäen Alueen Palomiesyhdistys Spal ry, ovat yhdis-täneet voimavaransa ja muodostaneet uuden yhdistyksen, Kanta-Hämeen pelastushenkilöstö ry:n.

Uuden yhdistyksen puheenjohtajaksi on valittu Jarkko Savilepo. Luottamusmiehiä on kaksi, joista Petri Torkkel keskittyy Forssan ja Jari Kärkkäinen Riihimäen asioiden hoitamiseen. Molemmat luottamusmiehet hoitavat myös hämeenlinnalaisten jäsenten asioita.

Savilevon mukaan yhdistymisen taustalla oli aluelaitok-sen muodostuminen alueelle, jossa toimii kolme suurempaa ammattilaitosta Forssassa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä. Vuosi ennen yhdistymistä perustettiin henkilöstöryhmä, jonka myötä alkoi myös henkilöstön yhteistyö. Yhteistyö on ollut hyvää ja kumppanit osoittautuneet samankaltai-siksi toimijoiksi. Yhdentymistä on tapahtunut Savilevon mukaan kaikilla sektoreilla.

– Ajatus yhteisestä yhdistyksestä syntyi, kun ajattelim-me, että samoja asioita on turha tehdä monessa paikassa ja resurssit kannattaa keskittää. Tavoitteenamme on ehdotto-masti tasapuolinen ja oikeudenmukainen työolojen ja etu-jen kehittäminen laitoksessamme, Savilepo toteaa.

Uudelle yhdistykselle haluttiin nimi, joka kuvaa koko pelastusalaa.

– Haluamme tehdä yhteistyötä kaikkien pelastusalan ammattilaisten kanssa ammattinimekkeeseen tai toimialu-eeseen katsomatta.

Esimerkiksi Forssassa uuteen yhdistykseen ovat käytän-nössä järjestäytyneet kaikki operatiiviset työntekijät. Päätoi-misesti sairaankuljetuksessa työskentelevien osuus on peräti yli 30 prosenttia jäsenistä.

– Toivomme, että lähitulevaisuudessa kaikki laitoksem-me työntekijät sopisivat asioista yhteisen edunvalvonnan kautta pelastusalan asioihin erikoistuneen SPAL:n kautta.

Voimien yhdistämiseen kannustetaan

Palomiesliitossa on seurattu Kanta-Hämeen pelastushen-kilöstö ry:n perustamista mielenkiinnolla. Toiminnanjoh-taja Petri Hynnisen mukaan yhden aluelaitoksen alueel-la toimivien jäsenyhdistyksien voimien yhdistäminen on erinomaisen hyvä asia. SPAL tukee paikallisen yhdistystoi-minnan keskittämistä neuvonnalla ja on myös budjetoinut tarkoitukseen varoja.

– Kanta-Hämeen alueella tapahtunut yhdistyminen on malliesimerkki paikallisten resurssien uudenlaisesta tehos-tamisesta. SPAL on tähänkin asti edistänyt menestyksek-käästi Kanta-Hämeen pelastushenkilöstön ammattiasioita. Kehittyvä paikallinen yhdistystoiminta tukee koko liiton työtä, Hynninen näkee.

TEKSTI: Tuula Ruusumaa ja Mikko TeräväKUVAT: Kanta-Hämeen pelastushenkilöstö ry

Forssan ja Riihimäenpaikallisyhdistykset yhdistyivät

Luottamusmies Jari Kärkkäinen (vas.) ja aikaisem-man Riihimäen palomiesten puheenjohtaja Tuomo Lamminaho.

Luottamusmies Petri Torkkel (vas.), uuden Kanta-Hämeen pelastushenkilöstön yhdistyksen sihteeri ja aikaisemman Forssan palomiesten puheenjohtaja Mikko Tiensuu ja Kanta-Hämeen pelastushenkilöstön puheenjohtaja Jarkko Savilepo.


Uskonasioille onaikansa ja paikkansa

Tampereen aluepelastuslaitoksella työskentelevä pappiAntero Niemi ei halua tehdä uskolla väkivaltaa.

Torstaisin Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan pap-pi Antero Niemi pukee ylleen tummansinisen virkapu-vun. Ainoana erona muihin Tampereen aluepelastuslai-toksen työntekijöihin Niemellä on päällimmäisen pai-dan alla musta paita ja mustavalkoinen kaulus – papin tunnusmerkki.

Tuntuu vähäpätöiseltä aloittaa juttu, jossa palataan elämän peruskysymysten äärelle, vaatteista puhumalla. Vaatteet eivät kuitenkaan ole tässä tapauksessa miten-kään pieni asia, kun Niemi pohtii sijoittumistaan palo-miesten ja sairaankuljettajien joukkoon Tampereen kes-kuspaloasemalla.

– Antamalla samanlaiset vaatteet kuin muillakin mi-nut on otettu omaksi, yhdeksi muiden joukkoon, Niemi sanoo.

Pelastuslaitos ja seurakunta sopivat yhteistyöstä syksyl-lä 2005. Silloin sovittiin, että Niemi käyttää työajastaan neljä tuntia viikossa olemalla läsnä pelastuslaitoksen arjes-sa. Niemellä ei kuitenkaan ole erityistä vastaanottoa saati työhuonetta.

– Sille vastaanotolle tuskin olisi tungosta. Kyllä tämä työ lähtee siitä, että olen mukana ja tulen rinnalle.

Tiettävästi muilla aluepelastuslaitoksilla ei ole vielä vas-taavaa toimintaa. Sen sijaan seurakunnat eri puolella Suo-


– Ihmisen hyväksi ja ihmisen parhaaksi me kaikki tässä toimimme.

Rooli myösomaisten tukijana

Niemen päivä pelastuslaitoksella on harvoin juuri tuon so-vitun neljän tunnin mittainen. Se kertoo siitä, että tarve toiminnalle on ilmeinen. Niemi on pelastuslaitoksella en-sisijaisesti työntekijöitä varten, mutta kuin huomaamatta hän päätynyt tilanteisiin, joissa hän tukee omaisia.

– Kun hälytys tulee, lähden mukaan autoon. Näissä ti-lanteissa olen kohdannut hädissään olevia omaisia. On tun-tunut luontevalta olla heidän tukenaan noissa tilanteissa.

Niemi ei näissä tilanteissa korosta omaa papin rooliaan eikä shokissa oleva omainen osaa ihmetellä, mistä pappi ti-lanteeseen tupsahti. Niemen mukaan tuollaisissa tilanteissa tulee voimakas tunne siitä, että nyt ollaan asian ytimessä.

– Tavallisessa seurakuntatyössä omainen kohdataan vas-ta useiden päivien päästä, jolloin suru on jo toisenlaista.

Pelastuslaitoksella työskennellessään Niemi kuulee ja nä-kee kaikenlaista. On monia asioita, joita hän on halunnut ottaa esille myös pelastuslaitoksen johdon kanssa, vaikka ne eivät aina ole olleet johdon näkökulmasta mukavia asioita. Niemi kokee sen myös velvollisuudekseen.

TEKSTI JA KUVAT:Tuula Ruusumaa

mea tekevät jo melko paljon yhteistyötä esimerkiksi poliisin ja monien yrityksien kanssa. Niemen mielestä on tärkeää, että kirkko tulee ihmisten luo siellä, missä he ovat.

Rautalankarokkia jamoottoripyöräilyä

Niemi on toiminut pappina jo kaksi vuosikymmentä. Vaik-ka hän on sataprosenttisen omistautunut työlleen, hänellä oli ajatus ennen yhteistyön aloittamista pelastuslaitoksen kanssa, että työhön täytyisi löytää jokin uusi juonne. Kun yhteistyön aika sitten tuli, Niemi tunsi heti, että tämä on ”se juttu”.

Työ on antanut Niemelle hengellisesti paljon, mutta sa-malla hän on löytänyt itselleen uusia ystäviä, joiden kanssa hän viettää myös vapaa-aikaansa muun muassa kuntosalilla ja moottoripyöräillen. Erityisen iso asia on se, että musiik-kimies on löytänyt itselleen uuden bändin.

– Bänditouhut jäivät jossain vaiheessa, mutta täältä löy-tyi musiikkimiehiä, jotka olivat basistia vailla. Se oli vastaus iltarukouksiini.

Kun on yhteistä puhuttavaa, on papinkin helppo solahtaa työyhteisöön. Niemi pitää tarkkaan huolen siitä, että hän ei väkisin tuputa kenellekään uskonasioita, sillä keskustelu voi syntyä vasta sitten, kun ihmisellä itsellään on siihen tarve.

– Myös uskonasioilla voi tehdä väkivaltaa. Niille asioille on kuitenkin aikansa ja paikkansa, eikä sen kanssa voi kii-rehtiä.

Samasta lähteestäammennetaan

Niemi muistaa hyvin tapauksen, jossa jo iäkkäämpi kirkon työntekijä sai kirkossa sairauskohtauksen. Paikalle tulleet pelastuslaitoksen ensihoitajat hoitivat tilanteen ja pian kir-konmies oli jo jalkeilla. Kun hän pyysi tuossa tilanteessa saada ehtoollisen, halusivat myös ensihoitajat osallistua.

– En usko, että tällaista työtä jaksaa kovin kauan, jos ei ole jotain lähdettä, josta ammentaa voimaa. Monesti tulee tunne, että ammennamme samasta lähteestä.

Niemi sanoo, että hänen tehtävänsä on osoittaa, että hengellistä työtä tekevät ja pelastusalan ammateissa toimivat eivät ole lopulta kovin kaukana toisistaan. Molemmissa on voimakkaasti piirre elämän perusedellytysten ylläpidosta.

Antero Niemen mielestä työ pelastuslaitoksella on esimerkki

seurakunnan jalkautumisesta parhaimmillaan.


– Annetaas aplodit sille, että meillä on niin hieno laitos kuin Hätäkeskuslaitos, palomies Jukka Lahti kannustaa yleisöään.

Pienet kädet taputtavat innokkaasti 112-räpin päätteek-si ja odottavat jo innolla seuraavaa kappaletta. Tampereen messukeskus on tällä kertaa täyttynyt erilaisista moottori-vempeleistä ja oheisohjelmasta vastaa monien muiden ohel-la tamperelainen palomiesbändi Hot Pois.

Hiki helmeilee Lahden ohimoilla, eikä ihme, sillä hänel-lä on palomiehen sammutusasu päällä. Samanaikaisesti hän eläytyy sataprosenttisesti musiikkiin, laulaa ja hoitaa vielä välispiikkauksenkin. Hauskaa näyttää kuitenkin olevan hä-nellä ja muillakin bändin pojilla.

Räpäten sanoma menee perillePalomiesbändi Hot Pois laittaa lavalla itsensä likoon.

– Palomiehen työssä kohtaa paljon ikäviä asioita, mutta musiikki tuottaa pelkästään iloa, Lahti perustelee motivaa-tiotaan.

Musiikkialapsille ja aikuisille

Hot Pois muodostui puolittain vahingossa, kun musiikista innostuneet palomiehet alkoivat soittaa yhdessä omaksi ilok-seen. Palokunnan joulujuhlat 1990-luvulla olivat kuitenkin käänteen tekevä kohta ja sen jälkeen keikkaa on riittänyt.

Tanssimusiikki on edelleen Hot Poisin päätuote, ja keik-koja on vuodessa 50–60. Vuosien varrella bändi on kehit-


tänyt toimintaansa: on hankittu omia varusteita bändille ja jopa oma bussi. Myös lastenmusiikki on tullut entistä vahvemmin kuvioihin mukaan.

Lastenmusiikin parissa suurin ponnistus on ollut tä-hän saakka Tulikettu-konserttien sarja Tampereella vuonna 2006, mikä oli osa laajempaa valistuskampanjaa. Neljän päivän aikana järjestettiin seitsemän konserttia, joihin oli kutsuttu kaikki tamperelaiset esikoululaiset.

– Koska keskuspaloasemat tilat olivat rajalliset, konsert-teja piti olla näin monta. Konsertin jälkeen lapsille esiteltiin paloasemaa ja sen kalustoa, Lahti kertoo.

Lahden mukaan kokemukset lastenkonserteista ovat ol-leet todella positiivisia. Alkuun ohjelmisto oli kolmen var-tin mittainen. Nykyisin setti kestää puoli tuntia, mikä on pienille juuri sopiva aika keskittyä ja kuunnella.

Puolen tunnin aikana käydään läpi palomiehen varus-teita, kerrataan tärkeitä asioita liittyen palovaroittimeen ja hätänumeroon, ja aivan lopuksi poistutaan vielä savun kes-keltä ja sammutetaan tulipalo. Musiikkikappaleet eivät ole mitä tahansa kappaleita, vaan kaikki lapsille tutut vanhat kappaleet on sanoitettu ja sovitettu valistus- ja palomiestee-maan sopiviksi. Palomiesrokki ja 112-räppi ovat Hot Pois käsialaa alusta loppuun.

112-räppi on myös levytetty. Hätäkeskuslaitos ja Pir-kanmaan aluepelastuslaitos kustansivat yhteisesti levyn, jota käytetään eskareissa ja kouluissa hätänumeron opetta-miseen.

Jukka Lahti on bändin solisti, muut soittavat palomie-het ovat Timo Tuominen, Markku Salmijärvi ja Harri Friman. Ainoa ”ulkopuolinen” joukossa on entinen hävit-täjälentäjä Pertti Nurminen, joka soittaa bassoa.

Lahti pitää musisointia antoisana, joskin lastenkonsertit eroavat aika tavalla aikuisten konserteista.

– Onhan siinä aika iso kynnys astua nuottien takaa la-valta muksujen keskelle.

Asiat selvättyönantajan kanssa

Hot Pois esiintyy aikuisten keikoilla pelastuslaitoksen vaat-teissa: tummansinisissä housuissa ja valkoisessa kauluspaidas-sa. Hihassa on kuitenkin bändin oma merkki, eikä Tampe-reen aluepelastuslaitoksen merkki. Lastenkonserteissa esiinty-misasuna on sammutusasu ja niissä on työnantajan merkki.

– Me olemme sopineet kaikista näistä asioista työn-antajan kanssa eikä niissä ole mitään epäselvää. Täällä bändimaailmassa on monenlaisia kulkijoita, mutta me olemme saaneet kiitosta tapahtumien järjestäjiltä siitä, että meillä esimerkiksi alkoholi ei kuulu asiaan aikuisten keikoillakaan.

Hot poisien bändiharrastus vie miehiltä lähes kaiken vapaa-ajan, mutta perheiden ymmärrys riittää hyvän har-rastuksen ja turvallisuusasian tiedottamisen vaatimiin uh-rauksiin.

– Kaikki ymmärtävät, että musiikkimme sanoma ja ope-tus voi joskus jopa pelastaa jonkun lapsen hengen, kun hän osaa hätätilanteessa toimia oikein, tuumaavat palomies-muusikot.

– Olemme jo usean vuoden ajan vieneet sanomaamme ympäri Suomea ja ”ristiretkemme hyvän asian puolesta” jat-kuu ilmeisen kiihtyvällä vauhdilla.

Keikkakalenteri, kuvia ja muuta tietoa Hot Pois -orkesterista löytyy osoitteesta www.hotpois.net

TEKSTI JA KUVAT:Tuula Ruusumaa

Jukka Lahden otsalla helmeilee hiki puolituntisen musiikki-

session päätteksi.


LIITON INFOSyksy toi tullessaan muutoksia Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n toimiston henkilökunnassa. SPAL:n tiedottajan ja Pelastusalan ammattilainen -lehden päätoimittajan Tuula Ruusumaan äitiysloman sijaisena aloitti 1.8. jyväs-kyläläinen päätoimittaja Mikko Terävä.

32-vuotias Mikko Terävä on viimeksi toiminut Uusiouu-tiset-ammattilehden vs. päätoimittajana. Lisäksi Terävä on mm. työskennellyt toimitussihteerinä Jyväskylän kaupungin henkilöstölehdessä sekä päätoimittajana ja toimistussih-teerinä paikallislehdessä. SPAL:n vs. tiedottajana/päätoi-

mittajana Terävä toimii näillä näkymin 31.7.2008 saakka.Liiton järjestösihteeri Laura Ruokonen on myös jäänyt

äitiyslomalle. Ruokosen sijaisena toimii järjestösihteeri Tanja Laakso.

Yhteystiedot:Tiedottaja Mikko TeräväPuh. 045 657 6882, [email protected] Järjestösihteeri Tanja Laakso puh. (09) 867 8880, [email protected]

Muutoksia SPAL:n toimistohenkilökunnassa

Ansiosidonnaisten työttömyysetuuksien ja vuorottelukorvauksen saami-sen ehtona on, että henkilö on työttömyyskassan jäsen. Henkilöt, jotka ovat järjestäytyneet ammattiliittoon ovat yleensä samalla liittyneet työt-tömyyskassaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että työttömyyskassaan on nimenomaisesti liityttävä, pelkästään ammattiliittoon liittyminen ei tuo työttömyyskassan jäsenyyttä.

JATTK:n säännöt: Kirjallinen hakemus kassan jäseneksi pääsemiseksi on kassan sääntöjen 2 §:n 7 momentin mukaan tehtävä kassan halli-tukselle tai kassanjohtajalle tai hallituksen valtuuttamalle henkilölle.

Jäsenyyttä on haettava kirJallisestiTyöttömyyskassan jäsenyyttä on haettava kirjallisesti, selvästi ja erik-seen, vaikka sitä sinänsä voidaan hakea samaan aikaan kuin ammattilii-ton jäsenyyttä.

Hakemuksessa on oltava tieto siitä, että hakemus koskee nimenomaan työttömyyskassan jäsenyyttä. Liiton ja kassan yhteisessä käytössä olevas-ta liittymislomakkeesta on rastitettava se vaihtoehto, joka sisältää myös samalla tahdonilmaisun liittyä työttömyyskassan jäseneksi tai työttö-myyskassalle on muutoin lähetettävä jäsenyyshakemus erikseen kirjal-lisesti. Jäsenyyshakemus voidaan toimittaa telefaksilla tai sähköpostilla. Hakemuksessa on oltava hakijan nimi ja yhteystiedot sekä tiedot mahdolli-sesta jäsenyydestä aikaisemmin jossain toisessa työttömyyskassassa.

Ennen jäsenyyspäätöstä työttömyyskassan on selvitettävä jäsenhake-muksella tai muutoin hakijan palkkatyöntekijäominaisuus, työskentely työttömyyskassan toiminnan piirissä sekä jäsenyys toisessa työttömyys-kassassa. Palkansaaja-asemassa jäsen toimii vain, jos hän liittymishetkel-lä tekee työnantajalle vastiketta vastaan työtä tämän lukuun ja valvonnan alla. Asian selvittämiseksi jäsenhakemuksen liitteeksi kannattaa laittaa jäljennös työsopimuksesta tai viimeisestä palkkatodistuksesta.

kenelle Jäsenhakemus voidaan Jättää?Jäsenhakemus toimitetaan kassan hallintoelimelle tai kassan hallituksen valtuuttamalle asiamiehelle tai jäsenasioita hoitavalle henkilölle. Jäsenyyt-tä hakevan henkilön vastuulla on, että hakemus tulee toimitettua oikeal-le taholle (työttömyyskassa tai asiamies) viivytyksettä.

Jäsenyyden alkaminenTyöttömyyskassan jäsenyys alkaa, kun

1. Jäsenhakemus on tullut vireille (päivämäärä, jona hakemus on saapunut työttömyyskassaan, kassan hallintoelimelle tai sille, jolla on oikeus toimia asiassa työttömyyskassan lukuun, esimerkiksi ammatti-liiton toimistossa työskentelevälle asiamiehelle)2. hakija on täyttänyt jäsenyyden edellytykset3. Jäsenmaksu on maksettu- jos jäsenmaksu maksetaan hakemista myöhäisemmästä ajankoh-dasta, jäsenyys alkaa vasta siitä- jos jäsenmaksu maksetaan hakemista edeltävästä ajankohdasta, jä-senyys alkaa vasta jäsenhakemuksen vireille tulosta

Jäsenyys voi alkaa myös hakemuksessa mainitusta jäsenen tarkoittamasta myöhemmästä ajankohdasta (esimerkiksi seuraavan kuukauden alusta).

työttömyyskassasta toiseen siirtyminenTyöttömyysturvalain 5 luvun 5 §:n 1 momentin ja kassan sääntöjen

5 §:n mukaan jos palkansaajakassan jäsen kassasta erottuaan kuu-kauden kuluessa liittyy toiseen työttömyyskassaan, hänen hyväkseen luetaan hänen työssäoloaikansa ja vakuutettuna oloaikansa edelli-sessä työttömyyskassassa. Jos jäsen on erotettu aiemmasta kassas-ta, hänen hyväkseen ei lueta aiempaa työssäolo- ja vakuutusaikaa.

vanhana Jäsenenä kuukauden kuluessaEllei liittyminen uuteen työttömyyskassaan tapahdu kuukauden kuluessa aikaisemmasta työttömyyskassasta eroamisesta, jäsenyyden hakija ei voi lukea hyväkseen vakuutettuna oloaikaansa ja työssäoloaikaansa aiem-massa kassassa.

On huomattava, että siirtyminen toiseen työttömyyskassaan ei tapah-du ”automaattisesti”, vaan työttömyyskassajäsenyyttä tulee kirjallisesti ha-kea uudesta kassasta. Edellisestä kassasta ei kannata erota ennen kuin liittyminen uuteen kassaan on varmistunut. Jäsenmaksut tulee aina mak-saa eroamispäivään asti siihen kassaan, josta siirtyy.

Kun jäsen liittyy toisesta kassasta, hänen tulee tehdä se kuukauden kuluessa ja samalla huolehtia siitä, että jäsenmaksut aikaisempaan kas-saan ovat kunnossa siirtymispäivään asti. Tällä varmistetaan se, että jä-sen siirtyy ns. vanhana jäsenenä työttömyyskassan jäseneksi. Tällaiselta jäseneltä ei enää edellytetä 10 kuukauden kassajäsenyysaikaa, jos se on ehtinyt kertyä kyseisessä toisessa kassassa. Jos jäsenyysaikaa on vas-taavasti ehtinyt kertyä vähemmän, kyseinen henkilö voi tuoda mukanaan siihen asti kertyneen jäsenyys- ja työssäoloehtoajan. Jos liittyminen tapah-tuu myöhemmin kuin kuukauden kuluessa, jäsenen on hankittava 10 kk:n kassajäsenyytensä uudelleen. Hänen katsotaan tässä viimeksi mainitussa tilanteessa liittyvän uutena jäsenenä.

Jäsenmaksun maksaminenJATTK:n säännöt6 § JÄSENMAKSUTJäsenmaksu on Vakuutusvalvontaviraston vuosittain vahvistama euro-määrä kuukaudessa. Jäsenmaksu on maksettava kassan hallituksen määräämällä tavalla. Kassalla on oikeus periä jäsenmaksu myös mak-samistaan etuuksista. Eronneella tai erotetulla jäsenellä ei ole oikeut-ta saada takaisin kassalle suorittamiaan maksuja, jotka kohdistuvat eroamis- tai erottamisajankohtaa edeltävään aikaan.7 § JÄSENMAKSUISTA VAPAUTTAMINENJäsen ei voi vapautua jäsenmaksusta.

Jäsen on velvollinen suorittamaan jäsenmaksunsa (2,5 euroa/kk/2007) työttömyyskassan sääntöjen edellyttämällä tavalla. Jos jäsen ei maksa maksuaan, hänet voidaan erottaa kassasta maksamattomien jäsenmak-sujen vuoksi. Jos jäsen on erotettu aiemmasta kassasta esimerkiksi mak-samattomien jäsenmaksujen vuoksi, hänen hyväkseen ei voida lukea ai-kaisemman kassan vakuutettuna oloaikaa eikä työssäoloaikaa.

Julkisten alojen teknisten työttömyyskassaan liittymisestä, jäsenmak-sujen maksamisesta ja muista jäsenyyteen liittyvistä asioista sekä kassan maksamista ansiosidonnaisista etuuksista saa tietoa kassasta sekä omas-ta ammattiliitosta.

EEVA KIVIJÄRVI, KASSANJOHTAJAJulkisten alojen teknisten työttömyyskassa

puh. (09) 7206 820 www.jattk.fi

Työttömyyskassan jäsenyyden hakeminen ja voimassapitäminen


Mitä tekee Suomen valtio, kun maata uhkaa lintuinfluenssa, SARS tai kattojen sortuminen? Se pyytää tai määrää pelasta-jat apuun. Mitä tapahtuu ydinvoimalassa, kun onnettomuus sattuu? Henkilökunta juoksee karkuun ja kohta apuun rien-tävät pelastajat. Mitä kansalainen tekee, kun häntä kohtaa onnettomuus, sairaus tai joutuu muuhun sellaiseen tilantee-seen, josta ei selviä yksin? Hän pyytää pelastajat apuun!

Mielipidemittausten mukaan kansalaisten luottamus ja arvostus pelastajia kohtaan on todella korkealla tasolla, mutta tietävätkö he minkälaisista henkilöistä on kysymys. Pelastaji-en keski-ikä on tällä hetkellä vähän alle 50 vuotta. Siis suurin osa pelastajista on 45-55-vuotiaita. Ajatelkaa, mikä on tilan-ne kymmenen vuoden kuluttua, kun pelastajien eläkeikä on nykyään 63-68 vuotta.

Tänä päivänä tilanne on jo sellainen tilanne, että yli 45-vuotiaalla pelastussukeltajalla (savu-, vesi- ja kemikaalisukel-taja) on vaikeuksia suorittaa vuotuinen työkykytesti hyväk-sytysti. Yli 50-vuotiailla tilanne on vielä huonompi ja yli 55-vuotiaista testin läpäisee murto-osa.

Eläkeikä oli ennen 55 vuotta ja jo silloin 40 prosenttia pe-lastajista jäi sairaseläkkeelle ennen eläkeikää. Nyt pelastajien pitäisi olla terveitä ja kunnossa vähintään 8 vuotta vanhem-maksi. Jokaisen pelastajan pitäisi pystyä savusukeltamaan ja jos hän ei läpäise vuotuisia työkykytestejä, työnantaja alkaa etsiä hänelle muita töitä, esimerkiksi kadunlakaisua. Tällä hetkellä pelastuslaitokset joutuvat varautumaan siihen, ettei kaikille asemille riitä savusukeltajia.

Ovatkohan näiden alueiden asukkaat tyytyväisiä turval-lisuuteensa?

Pelastajien eläkeiän laskeminen takaisin 55 vuoteen he-rättäisi muiden ammattikuntien kateutta, muun muassa sairaanhoitajat ja kuntien bussikuskit vaatisivat heti samaa eläkeikää. Heidän ammatissaan on vaan sellainen ero pelasta-jiin, ettei heidän tarvitse joka vuosi selviytyä työkykytesteistä saadakseen pitää ammattinsa! Tietääkseni heillä ei ole koko uransa aikana pakollisia työkykytestejä.

Valtion ammateissa on ammatillinen eläkeikäjärjestelmä käytössä muun muassa lentäjillä ja balettitanssijoilla, muu-taman mainitakseni. Balettitanssijat pääsevät 43-45-vuotiai-na eläkkeelle. Miksi? Miksei heiltä vaadita pitämään itseään sellaisessa kunnossa, että suoriutuvat työstään 63-vuotiaaksi? Jos ei selviä, niin työantaja osoittaisi muita töitä, vaikka kat-somon paikannäyttäjänä. Miksei niille lentäjille, jotka eivät pysty työhönsä 63-vuotiaiksi, etsitä muita töitä, esimerkiksi lentokoneiden siistijöinä?

Yhteiskunta ja kansalaiset odottavat ja luottavat siihen, että ammattitaitoinen ja tehokas apu tulee nopeasti pelastus-laitoksilta. Tämä on tilanne vielä muutaman vuoden. Mitä sitten tehdään, kun 5-10 vuotta on kulunut?

Tilanne on siinäkin mielessä kummallinen, että ainakin yksi ministeri, kaikki kansanedustajat, joiden kanssa olen puhunut asiasta ja valtaosa äänestäjistä ovat sitä mieltä, että tilanne on vakava. Miksei mitään tehdä asialle, joka koskee koko Suomea, mutta vain muutamaa tuhatta pelastajaa?

Jouni Lammi

Toistaiseksi työkykytestit läpäissyt49-vuotias paloesimies Tampereelta

LUKIJALTAPelastajien työkyvystä

Vanhus ei selviä palomiehen töistä”Vanhassa vara parempi” ei päde palo- ja pelastusalalla. Vanhuk-sena ei kerta kaikkiaan pysty palomiehen töitä tekemään. Suomi-neito saisikin nyt juhlavuotensa kunniaksi korjata palomiestemme liian korkean 63-68-vuoden eläkeiän. Olihan samainen neito ai-kanaan juuri matalammalla 53-55-vuoden eläkeiällä houkuttele-massa palomiehiä tälle vaaralliselle ja kuormittavalle alalle.

Palomiehet ovat Suomessa kaikkein tutkituin ammattiryh-mä. Mutta tutkimustuloksia, jotka todistivat alemman eläke-iän oikeellisuudesta heidän kohdallaan (ja myös sukeltajien kohdalla!) ei edellisten vuosikymmenten eläkepolitiikassa no-teerattu millään lailla.

Kuntien eläkevakuutuksesta peräisin oleva tiukka yhden eläkenumeron politiikka on osoittanut erheellisyytensä. Ja sik-si alkulähteeltä eli kuntapuoleltakin pitäisi löytyä halukkuut-ta tämän asian korjaamiseen. Se olisi oikeata vastuunkantoa. Tiukkapipoinen vanhoista ajatuskannoista kiinni pitäminen ei ole oikein, sillä tämä vanhakantainen ajattelu saattaa vaaraan kaikki kansalaiset, sekä meidät pelastettavat että meitä pelasta-maan yrittävät ikääntyvät palomiehet.

On monia erilaisia tehtäviä, kuten savu-, kemikaali- ja ve-sisukellukset, työskentely korkealla ja muissa vaikeissa paikois-

sa, joista ikääntyvän on mahdotonta selviytyä. Yli 50-vuotias palomies saattaa jollakin keinolla (ainakin nostolavalla!) vielä päästä katolle, mutta mitään suoritteita häneltä on siellä turha odottaa. Katolla hän muuttuu itsekin ”suojelukohteeksi”.

Savon Sanomissa 4.1. kerrottiin sisäisen turvallisuuden mi-nisteriryhmän ryhtyneen toimiin palokuolemien estämiseksi. Uutista lukiessa tuli väkisinkin mieleen, kuinka monta palo-mieskuolemaa tarvitaan, ennen kuin palomiesten eläkeikä pa-lautetaan järjenmukaiselle tasolle. Pelastustoimessa 50 vuotta olisi paras eläkeikä. Silloin pitkät sairauslomat eivät nakertaisi asemien muutenkin minimaalisia operatiivisia vahvuuksia. 55 vuotta olisi vanhuuseläkkeen ehdoton maksimi.

Pelastuslailla on edelleen turvattava meidän kaikkien hen-ki vaaratilanteissa. Savusukelluskelpoisia miehiä on löydyttävä tarpeeksi läheltä ja heitä on lukumääräisestikin oltava tarpeeksi. Pelastusvalmiuden on oltava sellainen, että meidät potentiaaliset avuntarvitsijat on todellakin mahdollista hädän hetkellä pelastaa.

Raija KuosmanenHyvinkää

Lyhennelmä Raija Kuosmasen viimeisimmästä lehtikirjoituksesta eläkeiän laskemisen puolesta, julkaistu 20.3. Uutispäivä Demarissa.

Kielotie 12–14 B, 01300 Vantaapuh (09) 867 8880, fax (09) 863 7230

[email protected]

SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL RY

Kuva

t: H

gin

pela

stus

laito

s ja

Häk

e.

Jokaisella suomalaisella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi. Pelastusalan eri tehtävissä työskentelevät ammattilaiset tekevät kansalaisten turvallisuuden eteenvaativaa työtä joka päivä. He tarvitsevat ammattiliittoa turvaamaan asemansa työelämässä. Jatkuvasti muuttuvassa työelämässä tämä on vaativa, mutta välttämätön tehtävä.

SPAL on pelastus- ja hätäkeskustyöntekijöiden oma ammattiliitto. Liittoon kuuluu 3 000 jäsentä, jotka työskentelevät kuntasektorilla pelastusalan eri ammattiryhmissä sekä valtion hätäkeskuksissa. STTK:laisena liittona SPAL on mukana Suomen suurimman toimihenkilökeskusjärjestön hallituksessa ja työryhmissä.

Edunvalvonnan kannalta on pelkästään hyvä asia,että SPAL keskittyy ainoastaan pelastusalan ja hätäkeskus-ammattilaisten asioihin.

PELASTUSHENKILÖSTÖN OMA AMMATTILIITTO

pelastusalan ammattilainen 4/07

Documents