SUUkuivuu. Autonominen

hermosto lopettaa syljen tuotannon. Sitä ei tarvita,

koska ruuansulatus hidastuu hätätilanteessa.

SYDÄNAdrenaliini ja noradrenaliini saavat sydämen sykkimään kiivaasti ja pumppaamaan

verta lihaksille.

KEUHKOTKeuhkoputket laajenevat, jotta keuhkot saavat lisää

happea. Hengityksentahti kiihtyy.

RASVASOLUTvapauttavat rasva-happoja veren-

kiertoon.

SILMÄTPupillit laajenevat ja

näkö tarkentuu.

OLEMUSSuu aukeaa kauhusta, silmät rävähtävät

auki, kulmakarvat kohoavat ja kurtistuvat, koko vartalo jännittyy. Pelästynyt ihminen näyttää

kaikissa kulttuureissa samalta, ja muut tunnista-vat tunnetilan heti. Evoluutiossa on ollut hyötyä

siitä, että pelko tarttuu ja koko ryhmä on hetkessä valmis toimimaan.

HAJUPelko haisee. Pelästyminen panee hikoilemaan, eli käynnistää kehon

jäähdytysjärjestelmän, koska elimistö varautuu fyysiseen rasitukseen.

Säikähtäneen ihmisen hiki sisältää feromoneja, jotka voivat saada lähellä

olevat ihmiset pelon valtaan.

MAKSAAdrenaliini saa maksan muut-

tamaan glykogeeniä glukoosiksi. Tätä sokeria vapautuu sitten

verenkiertoon energian lähteeksi muun muassa lihaksille.

SUOLISTOVeren virtaaminen ruuan-sulatuselimiin vähenee.

Ruuansulatusentsyymien tuotanto hidastuu.

MUNUAISEThidastavat virtsan eritystä, sillä siihen kuluisi turhaan

energiaa.

AIVOTMantelitumake huomaa vaaran ja

hälyttää hypotalamuksen, joka panee sympaattiseen hermostoon vauhtia. Aivolisäke vapauttaa hormoniryöpyn

vereen. Lisämunuainen tuottaa ja erittää kortisolia, adrenaliinia ja

noradrenaliinia.

Koonnut: ARJA KIVIPELTO / HS, grafiikka: LOTTA HAGLUND / HS, GRAPHIC NEWSTaustakuva: COLOURBOX

Lähteet: Turun yliopiston farmakologian professori Mika Scheinin, www.nobelprize.org, How It Works, numero 36/2012

LIHASKUDOSSuurimpiin lihasryhmiin vievät

verisuonet laajenevat, jotta verta virtaisi lihaksiin mahdollisimman

paljon. Lihakset supistuvat.

POLVETtutisevat, jollei ihminen syöksy

pakoon. Jalat voivat alkaa vapista kontrolloimattomasti, koska lihaksiin on virrannut tavallista runsaammin

verta ja ne ovat jännittyneet.

VIRTSARAKKOrentoutuu ja sen sulkijalihas

kiristyy. Joskus pelästynyt ihminen laskee alleen, koska sulkijalihaksen sääteleminen

vaatii aktiivistaponnistelua.

Hormonien tulva säikähtäneen miehen veressä tarkoittaa käskyä:

TAISTELE TAI PAKENE! Komento on peräisin kaukaa ihmisen evoluutiosta,ja sympaattinen hermostomme lähettää määräyksen spontaanisti. Sen ansiosta lajimme jäi henkiin.

Jotkut tutkijat lisäävät toisenkin vaihtoehdon:

JÄHMETY! Varhaiset sukulaisemme saattoivat pelastua parhaiten odottamalla hievahtamatta, kun peto asteli ohi.

IHOnousee kananlihalle, koska adrenaliini

saa karvankohottajalihakset supistumaan. Tästä ei ole hyötyä paljasnahkaiselle nykyihmiselle, mutta kun esi-isämme

tiheä karvoitus nousi pystyyn, se näytti suuremmalta ja pelottavammalta.

Lisäksi pörhistäminensäästi lämpöä.

S I P 1 1

HELSINGIN SANOMAT l D 1TIISTAINA 30. LOKAKUUTA 2012

Tiede hs.tiede@hs.fi

Uutisvinkit: (09) 122 2431, (09) 122 2568

PL 85, 00089 SanomaD

D-osassaTiede D 1–D 2Sarjakuva & Minne mennä D 5–D 6Radio & Televisio D 7–D 8

Kun ihminen pelästyy, hänen elimistönsä terästäytyy. Veressä virtaahetkessä hormonien tulva. Tieto uhkasta leviää jokaiseen soluun.Nobel-palkitut tutkijat selvittivät, miten. Arja Kivipelto HS

Nuori mies hölkkää hy-vään oloonsa keskitty-neenä ja tuskin huomaatummia varjoja, joitakuun kajo luo.

Yhtäkkiä, ihan kinte-reillä, oksa rasahtaa vie-

raan askelen alla.Sillä sekunnilla miehen koko eli-

mistö virittäytyy valmiustilaan. Va-roitus lähtee aivoista ja kiitää her-mosignaaleina läpi kehon – ennenkuin hän ehtii tajuta, mikä äänen ai-heutti. Vereen virtaa hormoneja, so-keria ja rasvahappoja, keuhkot pul-listuvat ja sydän hakkaa hulluna, sil-lä lihasten täytyy saada mahdolli-simman paljon energiaa ja happea.

Tieto uhkasta on vietävä miehenelimistön miljardeihin soluihin, jot-ta ne voisivat tehdä yhteistyötä.

Tähän tarvitaan pieniä, solujenpinnalla sijaitsevia molekyylejä, jot-ka tunnistavat hormoneja ja her-moston välittäjäaineita. Näitä mole-kyylejä kutsutaan G-proteiinikytken-täisiksi reseptoreiksi.

Juuri niiden toiminnan selvittämi-sestä yhdysvaltalaiset Robert Lefko-witz ja Brian Kobilka saivat pariviikkoa sitten kemian Nobelin pal-kinnon.

RESEPTORIEN salaisuuksien paljas-taminen kesti tutkijoilta vuosikym-meniä. Työ oli vaikeaa, koska G-pro-teiinireseptorit lymyilevät solusei-niin koteloituneina ja niitä on har-vassa.

Nobelisteista vanhempi, Lefkowitz,jäljitti piilottelijoita 1960-luvulta astiradioaktiivisilla merkkiaineilla. Hänlöysi muun muassa stressihormoniadrenaliinin reseptorin.

Nuorempi, Kobilka, eristi ihmisenperimästä geenin, joka sisältää tuonreseptorin valmistusohjeet. Hän tekisen 1980-luvulla, silloisella kehitty-mättömällä geenitekniikalla.

Tuolloin kävi ilmi, että adrenalii-nin reseptori on varsin samanlainenkuin rodopsiini, joka aistii valoa sil-mässä. Molemmissa on seitsemänalfakierrettä, jotka läpäisevät solu-seinän seitsemän kertaa.

Seitsemän osoittautui tutkijoidenonnenluvuksi, sillä nyt he oivalsivatjotain keskeistä. On olemassa koko-nainen perhe reseptoreja, jotka näyt-tävät samalta ja toimivat samalla ta-voin, vaikkakin eri tehtävissä.

Tämä perhe on elintärkeä ihmisil-le ja muille eläimille. Meidän gee-neistämme 800 koodaa G-proteiini-reseptoreja.

Ilman niitä sisällämme vallitsisikaaos. Niiden kautta välittyvät eli-mistömme sisäiset viestit.

YÖMYÖHÄLLÄ pakenevan juoksijanvereen erittyy valtavasti hormonei-ta. Ne kulkeutuvat solujen pinnanreseptoreille, mikä herät-tää soluissa olevat G-pro-teiinit. Nämä aktivoituvat jasaavat aikaan reaktioiden ketjun,mikä johtaa vaaran vaatimiin muu-toksiin solujen aineenvaihdunnassa.

Pelästyminen panee solut lisää-mään glukoosin ja vapaiden rasva-happojen tuotantoa ja saatavuutta.Niistä lihakset saavat helposti ener-giaa. Sen sijaan energian varastoitu-minen lihasten ja maksan glykogee-niksi ja rasvasolujen rasvavarastoiksilakkaa.

G-PROTEIINIRESEPTORIEN avullame myös haistamme, maistamme janäemme.

Puolet niistä, eli noin 400, liittyyhajujen ja makujen tuntemiseen.Pieni osa pyydystää valoa silmänverkkokalvolla. Kolmasosa resepto-reista aistii elimistön omien hormo-nien ja hermoston välittäjäaineidenpitoisuuksia. Lisäksi reseptoriper-heessä on yli sata jäsentä, joiden toi-menkuva on vielä arvoitus.

RESEPTORIJOUKKO on lääketeolli-suudelle tavattoman tärkeä. Melkeinpuolet nykyisistä lääkkeistä toimiiG-proteiinikytkentäisten reseptorienkautta. Tällaisia ovat yleisimmät sy-dänlääkkeet beetasalpaajat, allergia-oireita lievittävät antihistamiinit jamonet psyyken lääkkeet.

On loogista, että lääkeaineita koh-dennetaan reseptoreihin, jotka sää-televät monentyyppisiä biologisiatapahtumia. Lääkkeethän voivat vainvoimistaa tai vaimentaa sitä, mitäsolut tekisivät joka tapauksessa.

Monet rohdoista on tosin keksittypaljon aiemmin kuin mistään resep-toreista tiedettiin yhtään mitään.Esimerkiksi oopiumia ihmiset ovatkäyttäneet jo myöhäiseltä kivikau-delta saakka rituaaleissa ja kivun lie-vittämisessä.

Oopiumin tärkein ainesosa, mor-fiini, vaikuttaa opioidireseptorien jaG-proteiinien välityksellä.

ÖINEN lenkkeilijä säntää pakoon jo-kaisen solunsa voimin – kiitos G-proteiinireseptorien.

Hän viilettää hyvän matkaa täy-sillä, hengästyy, hidastaa vauh-tia ja rauhoittaa mielensä.Kuka ikinä lenkkipolullahortoilikin, jäi kauastaakse.