FORSSAN SEUDUN TERVEYDENHUOLLON KY.

Perheen voimavaraistaminen neuvolatyön avulla

1.4.2006-30.6.2008

ESLH-2006-03839/So-62

Loppuraportti 11.9.2008

Arto Honkala Taina Kultanen Satu Kujala Laila Mäki-Kerttula

Anna Palin Raija Vähätalo

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO.................................................................................................................. 1 1. NEUVOLA PERHEEN TUKENA ............................................................................... 2

1.1 Neuvolapalvelut .................................................................................................. 2 1.2 Neuvolapalvelut Forssan seudulla....................................................................... 3

2. PERHETYÖ ENNALTAEHKÄISEVÄNÄ TYÖMUOTONA.......................................... 4 2.1 Terveydenhuollon perhetyö................................................................................. 4 2.2 Sosiaalitoimen perhetyö...................................................................................... 4 2.3 Päiväkodin, seurakunnan ja muiden sektoreiden perhetyö.................................. 5

3. KEHITTÄMISHANKE ”PERHEEN VOIMAVARAISTAMINEN NEUVOLATYÖN AVULLA” ...................................................................................................................... 6

3.1 Hankkeen lähtökohtia.......................................................................................... 6 3.2 Hankkeen tavoitteet ............................................................................................ 6 3.3 Hankeorganisaatio .............................................................................................. 6 3.4 Hankerahoitus..................................................................................................... 7 3.5 Neuvolan terveydenhoitajasta projektityöntekijäksi ............................................. 8 3.6 Hankkeen arvioidut lopputulokset ....................................................................... 8

4. HANKKEEN TOTEUTUS.......................................................................................... 9 4.1 Perhetuen työtavan sisällön kehittäminen ........................................................... 9 4.1 Tiedottaminen uudesta työtavasta....................................................................... 9 4.2 Perhetuen lomakkeet .......................................................................................... 9 4.3 Työtavan sisäistämisen osatekijöitä .................................................................. 10

5. NEUVOLAN PERHETUEN ASIAKKUUS................................................................ 12 5.1 Perhetukeen ohjautuminen ............................................................................... 12 5.2 Asiakastapaaminen........................................................................................... 12 5.3 Asiakaskäyntien analysointi .............................................................................. 12

6. VERKOSTOITUMINEN........................................................................................... 14 7. NEUVOLAN HYVÄ PERHETUKI ............................................................................ 16

7.1 Perheen kokonaisuuden huomioiminen ............................................................ 16 7.2 Perhetuki parityönä ........................................................................................... 16 7.4 Työnohjaus ....................................................................................................... 17

8. HANKKEEN TULOKSET ........................................................................................ 18 9. HANKKEEN ARVIOINTI ......................................................................................... 19

9.1 Hankkeen arviointi verrattuna tavoitteisiin ......................................................... 19 9.2 Terveydenhoitajien ajatuksia perhetuesta ......................................................... 21 9.3 Vanhempien arviot neuvolan perhetukityöstä.................................................... 23 9.4 Hankkeen prosessin arviointi ............................................................................ 23

10. JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................................ 26 LÄHTEET ................................................................................................................... 28 Liite 1.......................................................................................................................... 30 Liite 2.......................................................................................................................... 31

JOHDANTO

Tämän päivän Suomessa valtaosa lapsista voi hyvin, mutta terveyden edistämisessä on edelleen haasteita. Eri tutkimusten mukaan neuvo-laikäisten lasten perheistä 10 – 30 % arvioidaan olevan erityisen tuen tar-peessa. Tutkimukset osoittavat myös, että jo lapsuudessa alkava huono-osaisuus on voimakas riski syrjäytymiselle. Vanhemmuus on entistä haastavampaa. Työelämän vaativuus on lisääntynyt. Nykyperheellä sosi-aaliset verkostot saattavat olla vähissä. Muuttoliike on kasvanut ja per-heet hajoavat yhä useammin. Uusioperheet vaativat perheenjäseniltä pal-jon sopeutumista ja joustavuutta. Mielenterveysongelmia on paljon niin vanhemmilla kuin lapsilla. Päihteitä, varsinkin huumeita, käyttävien van-hempien määrä on viime vuosina kasvanut. Alle 18 vuotiaista lapsista ja nuorista 17 % kertoo nähneensä tai kokeneensa väkivaltaa kotonaan. Yli-paino ja sen tuomat lieveilmiöt ovat myös monen perheen ongelma. (Las-tenneuvola lapsiperheiden tukena Opas työntekijöille, 2004, 17- 18). Tänä päivänä tarvitaan myös neuvolassa perheiden arjen toimintaa tukemaan ja helpottamaan uusia toimintamalleja ja työmenetelmiä.

Neuvolan toiminta on 2000-luvulla painottunut perheen varhaisen vuoro-vaikutuksen, vanhemmuuden ja parisuhteen tukemiseen sekä lasten psy-kososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Suomessa ja ulkomailla tehty-jen tutkimusten mukaan varhaista puuttumista, moniammatillista perhe-työtä ja kotikäyntejä tulee lisätä. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena Opas työntekijöille, 2004, 17–18). Näillä toimilla voidaan ennalta ehkäistä ongelmien laajenemista tai kasaantumista.

Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän (FSTKY) alueella on kehitetty vireästi neuvolatoimintaa. Tämän hankkeen tarkoituksena oli puuttua neuvolaikäisten lasten perheiden ongelmiin varhaisessa vaihees-sa sekä tukea perhettä enemmän kuin tavallisilla neuvolakäynneillä voi-daan toteuttaa. Tavoitteena oli edistää vanhempien ja lapsen terveyttä sekä koko perheen hyvinvointia yhtenä kokonaisuutena sekä tukea per-heen voimavaroja ja vanhemmuuden taitoja huomioiden perheen omat selviytymiskeinot ja perhekulttuuri. Uutta työtapaa, perhetyötä, on toteu-tettu pääsääntöisesti kotikäynteinä, jolloin on tavoitettu helposti kaikki per-heen jäsenet. Kahden vuoden aikana neuvolan perhetyöstä on pyritty kehittämään toimiva työmuoto FSTKY:n alueen neuvoloihin. Hankkeen tavoitteena on ollut myös parantaa moniammatillista yhteistyötä eri am-mattihenkilöiden kesken.

2

1. NEUVOLA PERHEEN TUKENA

1.1 Neuvolapalvelut

Neuvolalla on yhteiskunnassa vakiintunut ja keskeinen asema, hyvä kat-tavuus ja matala kynnys (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004). Tämän vuoksi neuvolalla on hyvät mahdollisuudet tehostaa sairauksien ehkäisyä, edistää terveyttä sekä tukea perheitä erilaisissa pulmatilanteissa. Perhekeskeisyyttä pidetään tällä hetkellä neuvolassa hyvän hoidon kritee-rinä. Perhekeskeisyyden lähtökohtana voi olla lapsi tai lapset, lapsi ja toi-nen vanhemmista tai koko perhe. Tutkimuksissa on havaittu, että eri per-heet odottavat terveydenhoitajilta erilaisia toimintatapoja. Enemmistö toi-voo koko perheen huomioon ottamista. Vain harvan perheen mielestä pelkästään lapseen kohdistuva toiminta riittää. Kristiina Viljanen viittaa artikkelissaan erilaisiin tutkimuksiin, joiden mu-kaan terveydenhoitajat pystyvät määrittelemään lasten ja perheiden tar-peet melko hyvin. Ohjaus ja neuvonta toimii parhaiten, jos vanhemmat ovat halukkaita yhteistyöhön. Kuitenkin edelleen neuvolakäynnillä painot-tuvat fyysinen kehitys ja perushoito, kun taas perhettä tai kasvatukseen liittyviä asioita käsitellään liian vähän. Vanhemmat toivoisivat enemmän keskustelua arkisista asioista ja perheen huomioimisesta. Isät toivoisivat enemmän tukea isyyteensä.(Viljanen 1999, 290.) Marjaana Pelkosen (1994) tutkimuksessa vanhemmat ovat olleet hyvin tyytyväisiä neuvolassa saamaansa itsetunnon vahvistamiseen. Yli kolme neljäsosaa vanhemmista tunsi saavansa riittävästi myönteistä palautetta lapsen hoitamisesta ja vanhemmuudesta. Ongelmatilanteissa perheet ot-tavat helposti yhteyttä neuvolaan. Huomioitavaa näissä tutkimuksissa on, että ne on tehty 1990- luvun alkupuolella ja sen jälkeen neuvolatyö on muuttunut yhä perhekeskeisemmäksi. Neuvolatoiminnassa on keskeistä perheen ohjaaminen tunnistamaan omat voimavaransa ja vahvuutensa sekä perheen tukeminen vahvuuksi-en käyttöönotossa. Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen lastenneuvo-latyössä kehittämis- ja tutkimusprojekti on toiminut Suomessa vuodesta 1997 alkaen. Siitä lähtien on koulutettu terveydenhoitajia tukemaan 0–2-vuotiaitten lasten ja heidän vanhempiensa vuorovaikutusta. Lapsen ja vanhemman välillä oleva riittävän hyvä vuorovaikutus on tärkeä lapsen tunne-elämän, sosiaalisen ja tiedollisen kehityksen edellytys. Tärkeää on myös vahvistaa äidin ja isän tunnetta siitä, että juuri he ovat vauvalle tär-keitä (Niemelä ym. 2003, 475.) Neuvolatyössä kohdataan perheitä, joiden tilanne ja lasten käyttäytymi-nen antavat aihetta huoleen. Aina huolenaihe ei ole niin vakava, jotta yh-teydenotto lastensuojeluviranomaisiin, mielenterveyden tai päihdehuollon ammattilaisiin olisi aiheellista, mutta tilanne vaatii syvempää perehtymistä mitä normaalilla neuvolakäynnillä voidaan tehdä. Tällöin kaivataan perhe-tilanteen tarkempaa selvitystä. Tämä on huomioitu myös lastenneuvola-

3

oppaassa, jossa suositellaan lisäämään neuvoloihin perhetyön osaamis-ta. Neuvolan perhetyö tarjoaa matalan kynnyksen tukea perheen kotiin (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena Opas työntekijöille 2004, 35).

1.2 Neuvolapalvelut Forssan seudulla

Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymään (FSTKY) kuuluu viisi peruskuntaa, Forssa, Humppila, Jokioinen, Tammela ja Ypäjä. FSTKY on järjestänyt neuvolatoiminnan lähipalveluperiaatteella jokaisen kunnan ter-veysasemalla. Neuvolassa toimivat terveydenhoitajat tapaavat lähes kaikki pienten lasten perheet yhteensä noin 15–20 kertaa ennen kou-luikää. Kaikissa neuvoloissa on sovitut yhteiset arviointi- ja työmenetel-mät. (FSTKY:n Terveydenedistämisen suunnitelma 2007) Forssan seudun neuvolatoimintaa on kehitetty systemaattisesti. Lasten-neuvolan kehittämistyöryhmä toteutti vuonna 2005 mm. palvelututkimuk-sen lastenneuvolan asiakasperheille. Sen avulla kehittämistyöryhmä pyrki saamaan neuvolassa asioivien perheiden mielipiteitä palvelujensa kehit-tämiseksi. Palvelututkimuksessa saatiin selville, että asiakkaat olivat hy-vin tyytyväisiä neuvolapalveluihin. Kotikäynnit koettiin tärkeiksi ja niitä toi-vottiin olevan useampia. Käyttäjät tekivät myös toimintaa kehittäviä ehdo-tuksia esim. vertaistukiryhmät ja huolen puheeksi ottaminen.

Forssan seudulla on viisi neuvolaa, joissa kahdeksan terveydenhoitajan työpanos kohdistuu lastenneuvolaan ja kuuden ja puolen terveydenhoita-jan työpanos äitiysneuvolaan. Terveydenedistämissuunnitelman mukai-sesti lapsella on 16 terveystarkastusta alle kouluiän. Terveystarkastuksis-ta neljä sisältää myös lääkärin tarkastuksen. Neuvolalääkärikäynneillä terveydenhoitaja ja lääkäri tekevät parityötä. Elokuusta 2006 lähtien FSTKY:n neuvolat ovat vähitellen siirtyneet erillisistä äitiys- ja lastenneu-volajärjestelmästä yhdistettyyn neuvolatoimintaan. Työtavan muutoksesta johtuen sama terveydenhoitaja hoitaa perhettä äidin raskauden alusta lapsen kouluikään asti. Forssan seudun neuvoloissa on järjestetty mm. eri-ikäisten lasten van-hemmille tarkoitettuja kasvatuksellisia ja vanhemmuutta tukevia ryhmäti-laisuuksia. Neuvolatoiminnassa on käytössä myös erilaisia arviointiväli-neitä, kuten lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä LENE, äidille kohdistettu mielialakysely EPDS, parisuhdeväkivaltaa koskeva ky-sely sekä vanhemmille suunnattu alkoholin käyttöä selvittävä Audit – ky-sely. Terveydenhoitajat ovat suorittaneet kaksivuotisen, yhdeksän opinto-pisteen laajuisen Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen perustason työssä – koulutuksen.

4

2. PERHETYÖ ENNALTAEHKÄISEVÄNÄ TYÖMUOTONA Keskeisenä toiminta-ajatuksena perhetyössä on varhaisen tuen tarjoami-nen; perheen tukeminen jo ennen ongelmien kasaantumista ja perhetilan-teen kriisiytymistä. Vauvaperheiden on tärkeä saada tarvittaessa tukea, jotta mahdollisimman hyvä vanhempien ja lapsen välinen vuorovaikutus sekä kiintymyssuhde pääsisi kehittymään. Tämä takaa myöhemminkin lapselle turvallisen ja tasapainoisen kasvun sekä kehityksen. On todettu, että perheen saama tuki lisää perheen riippumattomuutta yhteiskunnan palvelujärjestelmästä (Korhonen 2004, 1-2 ). Myös leikki-ikäisten lasten perheissä tarvitaan tukea lasten kasvatusongelmissa sekä vanhempien jaksamiseen ja parisuhteeseen liittyvissä pulmissa. Keskeisiä työmenetelmiä perhetyössä ovat keskustelu, ratkaisujen yh-dessä etsiminen perheen kanssa, mallin antaminen arjen tilanteisiin, van-hempien jaksamisen sekä parisuhteen huomioiminen ja tukeminen.

Yleisesti ottaen perhetyö mielletään perheiden kanssa tehtäväksi työksi, tapahtuu se sitten kotona tai muualla. Perhetyölle ei ole yhtä tarkkaa määritelmää tai vakiintunutta työtapaa. Se on osana sosiaalityön, tervey-denhuollon, päivähoidon, seurakunnan ja järjestöjen toimintaa. Siihen liit-tyy runsaasti eri toimintamuotoja ja käsitteitä esim. kotipalvelu, perheker-ho, tehostettu perhetyö, perheneuvonta, perhehoito jne. Perhetyötä on jaoteltu myös toteutuspaikan mukaan eli avohuoltoon, välimaastoon ja lai-toshuoltoon (Heino ym.2000, 190). Ideologiana toiminnassa on perhekes-keisyys (Uusimäki M.2005, 7). Tunnusomaista on vuorovaikutus ja kaikki-en perheen jäsenten huomioonottaminen, mutta kaikissa muodoissa lap-sen etu on keskeisin (Uusimäki 2005,30). Viime vuosina on nähty koko-naisvaltaisuuden tarpeellisuus ja hyöty perheiden hoidossa.

2.1 Terveydenhuollon perhetyö

Terveydenhuollon perhetyö on perheen tarpeista lähtevää, perheen asi-antuntijuutta ja voimavaroja vahvistavaa tukea. Työntekijä ei anna välttä-mättä valmiita vastauksia tai neuvoja perheen ongelmiin, vaan pyrkii aut-tamaan asiakasta itse löytämään niitä. Tukea pyritään antamaan niin pian kuin perhe tuntee sen tarpeelliseksi. Perhetyö halutaan myös lopettaa oi-keaan aikaan. Näin ehkäistään se, ettei perhe tule riippuvaiseksi siitä. Perhetyön periaatteena on, että saavutetaan perheen kanssa asetetut ta-voitteet. Kotiin suunnattu perhetyö antaa laajan kokonaiskuvan perheen tilantees-ta. Kaikkien perheenjäsenten kohtaaminen on kotona helpommin järjes-tettävissä kuin neuvolassa. Kotikäynneillä tarkemman perhetilanteen sel-vittelyn tekee lastenneuvolan terveydenhoitaja yhdessä neuvolan perhe-työntekijän kanssa.

2.2 Sosiaalitoimen perhetyö

Sosiaalitoimen perhetyö tarkoittaa yleensä lastensuojeluperustein tehtä-vää ja sosiaalityöntekijän koordinoimaa työtä perheissä, joko perheiden kotona tai muualla. Perhetyö voi kohdistua ennaltaehkäisevästä vaihees-ta huostaanoton uhkatilanteisiin ja jälkihoitoon. (Heino ym. 2000,10.)

5

Sosiaalitoimen perhetyössä pyritään ennaltaehkäisyyn mahdollisuuksien mukaan, mutta resurssien puuttuessa se painottuu paljolti korjaavaan ja kontrolloivaan perhetyöhön. Valtaosa lastensuojelun perhetyöstä kohdis-tuu erilaisiin kriisitilanteisiin, ja sitä tehdään vakavan huolen vyöhykkeellä. Lastensuojelun perhetyössä on nähtävissä vapaaehtoisuuden ja pakon kaksijakoisuus. Perhetyötä tarjotaan usein myös viimeisenä mahdollisuu-tena välttää huostaanotto, jolloin on selvää, että perhe käyttää viimeisen-kin tilaisuuden. (Heino ym. 2000, 192) Sosiaalitoimen perhetyön lähtökohtana on lastensuojeluilmoituksen te-keminen ja sosiaalityöntekijän yhteydenotto perheeseen.

2.3 Päiväkodin, seurakunnan ja muiden sektoreiden p erhetyö

Päivähoidon perhetyö on monessa kunnassa vasta kehitteillä. Mutta esi-merkiksi Lempäälän kunnan päivähoidossa perhetyö tähtää perheiden voimavarojen ja arkipäivän pulmatilanteiden hallinnan vahvistumiseen. Päivähoidon perhetyöntekijä on vanhempien tukena lasten kasvatukseen, vanhemmuuteen, perhe-elämään tai parisuhteeseen liittyvissä huolissa. Seurakunnan perhetyötä on kaikki avioliiton ja parisuhteen sekä van-hemmuuden ja isovanhemmuuden tukemiseksi järjestettävät tapahtumat, kerhot, keskusteluapu, vertaistukiryhmät sekä taloudellinen tuki. Kolmas sektori on yksityisen ja julkisen sektorin sekä perheiden väliin jäävä yhteiskunnallinen osa-alue. Tunnetuin perhettä tukeva toimija on Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), joka on mm. rahoittanut laajaa perhetyön kehittämiseen liittyvää hanketta. Perhetyön työmuotoina MLL:llä ovat: - lastenhoitoavun järjestäminen - lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvien asioiden läpikäynti - erilaisten perheenjäsenille sopivien toimintavaihtoehtojen etsiminen - perheen arjen hallinnan tukeminen - perheenjäsenten rohkaisu ja kannustaminen.

6

3. KEHITTÄMISHANKE ”PERHEEN VOIMAVARAISTAMINEN NEUVOLATYÖN AVULLA”

3.1 Hankkeen lähtökohtia

Forssan seudulla on tehty vuonna 2004 hyvinvointi- ja turvallisuusstrate-gia, jonka painopistealueiksi nousivat lasten ja perheiden hyvinvointi. Hankkeen lähtökohtana oli maastouttaa strategian antamia suuntaviivoja neuvolatyön arkeen lisäämällä neuvolatyön vaikuttavuutta sekä auttaa perheitä, joilla on enemmän tuen tarvetta kuin neuvolakäynneillä voidaan antaa. Keskeisenä toiminta-ajatuksena neuvolan perhetyössä on varhai-sen tuen tarjoaminen; perheen tukeminen jo ennen ongelmien kasaantu-mista ja perhetilanteen kriisiytymistä.

3.2 Hankkeen tavoitteet

Hanke ajoittuu aikavälille 1.4.2006–30.6.2008. Sen tavoitteet ovat seu-raavat: - turvallisen lapsuuden turvaaminen ehjässä, hyvin toimivassa per-

heessä mahdollisimman monelle lapselle - neuvolatoiminnan vaikuttavuuden lisääminen - matalan kynnyksen kattavan palvelutoiminnan kehittäminen ja erityis-

palvelutarpeiden vähentäminen tulevaisuudessa - uusimuotoisen ennalta ehkäisevän neuvolalähtöisen työmenetelmän

käyttöönotto toteutettavaksi perheen kotona - kehittää neuvolasta matalan kynnyksen auttamistaho, jolla on tiedolli-

set, taidolliset ja taloudelliset resurssit auttaa perhettä ennen kuin on-gelmia kasautuu tai ne suurenevat

- yhteistyö ja työnjako muiden lapsiperhettä auttavien tai hoitavien taho-jen kanssa

- lisätä neuvolatoimintaa toteuttavan henkilöstön ammatillista osaamis-ta

- väestön tarpeita vastaavien peruspalveluiden saatavuuden ja niiden sisällön kehittäminen ja erityispalveluiden tarpeen arviointimenetelmi-en kehittäminen (selkeät lähete- ja ohjauskäytännöt)

3.3 Hankeorganisaatio

Hanketta hallinnoi Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä, joka vastaa Forssan kaupungin sekä Humppilan, Jokioisten, Tammelan ja Ypäjän kuntien terveydenhuoltopalvelujen järjestämisestä. Vastuuhenkilö Markku Puro, yhtymäjohtaja, FSTKY Ohjausryhmä Markku Puro, yhtymäjohtaja, puheenjohtaja Jarmo Ruohonen, perusterveydenhuollon johtava lääkäri Kari Österberg, erikoissairaanhoidon johtava lääkäri Eeva Mikkola, johtava ylihoitaja Tapio Talikainen, talousjohtaja Jukka Mattsson, ylilääkäri, sairaanhoidollisten palveluiden vastuualueen johtaja

7

Markku Turunen, ylilääkäri, mielenterveystyön vastuualueen johtaja Anja Myllylä, hallintosihteeri Riitta Suhonen, laatu- ja kehittämispäällikkö 31.12.2007 asti Raija Vähätalo, terveyskasvatuksen yhdyshenkilö; vs. laatu- ja kehittä-mispäällikkö 1.1.2008 alkaen Henkilökunnan edustaja (vaihtuu vuosittain) Projektiryhmä Arto Honkala, avohoidon ylilääkäri, puheenjohtaja Marja-Liisa Monto, ylihoitaja 31.10.2007 asti Anna Palin, ylihoitaja 14.1.2008 alkaen Arja Heittola, terveydenedistämisen osastonhoitaja 13.5.2007 asti Laila Mäki-Kerttula, vs terveydenedistämisen osastonhoitaja 1.5 – 31.12.2006, 14.5.2007 – 31.3.2008, terveydenedistämisen osastonhoitaja 1.4.2008 alkaen Marja Andtback, vs. terveydenedistämisen osastonhoitaja 17.6.2008 al-kaen Riitta Suhonen, laatu- ja kehittämispäällikkö 31.12.2007 asti Raija Vähätalo, terveyskasvatuksen yhdyshenkilö; vs. laatu- ja kehittä-mispäällikkö 1.1.2008 alkaen Taina Kultanen, terveydenhoitaja Satu Kujala, terveydenhoitaja Perhetuen työntekijät Taina Kultanen, terveydenhoitaja Satu Kujala, terveydenhoitaja Ohjausryhmä kokoontui kerran hankkeen alkaessa. Tällöin nimettiin pro-jektiryhmä, jolle annettiin mahdollisuus toimia itsenäisesti. Projektiryhmän tehtävänä oli määrittää tavoitteet perhetukityölle, selkiyttää menetelmät työn toteuttamiseksi sekä olla tukena projektityöntekijöille. Projektiryhmän puheenjohtajan tehtävä oli esitellä ohjausryhmälle saavutetut tuotokset sekä hakea tarvittavat päätökset. Hän esitteli hanketta FSTKY:n johto-ryhmälle 19.12.2007, jolloin toimintamalli oli jo vakiintumassa. Projekti-työntekijät Taina Kultanen ja Satu Kujala esittelivät hanketta helmikuussa 2008 yhtymähallituksen kokouksen yhteydessä. Projektiryhmä kokoontui hankkeen aikana 15 kertaa (a´1½ h).

3.4 Hankerahoitus

Henkilöstömenot oli hankkeen suurin kustannuserä, kolme henkilötyö-vuotta. Tämän työpanoksen avulla pyrittiin rakentamaan toimiva perhe-työn malli työnjakoineen, ottamaan käyttöön erilaisia arviointityökaluja, kehittämään toiminnan sisältöjä ja juurruttamaan hyväksi todetut toimin-tamallit käytäntöön. Lisäksi tavoitteena oli rakentaa henkilöstön ammatilli-sen osaamisen lisäämiseen tähtääviä koulutuskokonaisuuksia. Neuvolassa projektityöntekijöiden sijaisuuksia teki kaksi terveydenhoita-jaa. Toinen terveydenhoitajista teki neuvolatyötä kokopäiväisesti ja toinen puolipäiväisesti. Hankkeen kokonaiskuluiksi arvioitiin 162 652 euroa, josta kuntayhtymän omarahoitusosuus oli 40 663 euroa. Hankkeen lopulliset kokonaiskulut

8

olivat 147 893, 20 euroa ja kuntayhtymän omarahoitusosuus oli 36 973,31 euroa. Henkilöstömenojen osuudessa oli suurin poikkeama suun-nitelmaan. Työpanoksen siirto kunnalta jäi merkittävästi pienemmäksi kuin oli suunniteltu.

3.5 Neuvolan terveydenhoitajasta projektityöntekijä ksi Terveydenhoitaja soveltuu hyvin perhetukityöntekijäksi, koska tavoitteena on vahvistaa neuvolan toimintaa. Terveydenhoitajien koulutuksessa pai-nottuu ennaltaehkäisy, terveyden edistäminen, perheiden tukeminen ja ohjaamien. Neuvolan terveydenhoitaja tapaa työssään oman alueensa lähes kaikki lapsiperheet ja näin ollen hän pystyy muodostamaan koko-naiskuvan asiakasperheistä. Tämän hankkeen projektityöntekijöinä aloitti kaksi lastenneuvolassa pit-kään työskennellyttä terveydenhoitajaa. He olivat suorittaneet lisäksi Mo-niammatillisen perhetyön opinnot (30op) vuonna 2005. Ohjausryhmä edellytti toisen projektityöntekijän tekemään puolet työajastaan projekti-työtä ja puolet omaa työtään. Toinen projektityöntekijä oli kokonaan pro-jektin palkkalistoilla. Neuvolatyö muuttui Forssan seudulla v. 2006 siten, että lastenneuvola- ja äitiysneuvolatyö yhdistyivät. Lastenneuvolan työn-tekijöinä projektityöntekijät halusivat olla äitiysneuvolaan liittyvissä koulu-tuksissa mukana ja pysyä muutenkin työssä ajan tasalla. Se mahdollistui käyttämällä projektityöntekijöiden työajasta 75 % projektityöhön ja 25 % neuvolatyöhön. Ratkaisu osoittautui hyväksi, koska näin projektityönteki-jät pystyivät yhdessä suunnittelemaan ja toteuttamaan paremmin uutta työmuotoa ja kuitenkin säilyttämään tuntuman neuvolatyöhön.

3.6 Hankkeen arvioidut lopputulokset

Hanketta anottaessa oli pyrkimys kohti Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettamaa tavoitetta: Lasten hyvinvointi lisääntyy, terveydentila pa-ranee ja turvattomuuteen liittyvät oireet sekä sairaudet vähenevät merkit-tävästi Terveys 2015-ohjelman mukaisesti. (STM 2001) Arvioituina lopputuloksina oli saada aikaan: - selkeä menetelmä perhetuen asiakkuudessa olevien perheiden tar-

peiden tunnistamiseen ja arviointiin sekä tukemiseen - perhetyö osaksi neuvolan palveluja - toimivat yhteistyöverkostot, selkeät työnjaot ja vastuut - lapsiperheiden voimavarojen lisääntyminen arjen pulmatilanteiden

ratkaisemiseksi

9

4. HANKKEEN TOTEUTUS

Etelä-Suomen lääninhallituksen rahoituksen turvin alkoi 1.4.2006 Per-heen voimavaraistaminen neuvolatyön avulla – hanke, jonka ”työnimi” oli Neuvolan perhetuki. Hanke päättyi 30.6.08.

4.1 Perhetuen työtavan sisällön kehittäminen

Hanketyö alkoi kartoittamalla muiden toimijoiden suorittamaa perhetyötä. Perhetyötä tehdään usealla eri sektorilla ja eri koulutuksella. Terveyden-hoitajien tekemänä perhetyötä esiintyy vain vähän. Neuvolan terveyden-hoitajien toimintaan liittyen perhetyö haluttiin nimetä neuvolan perhe-tueksi , jotta se on helpompi erottaa esim. sosiaalitoimen perhetyöstä. Perhetuen tavoitteiksi muodostui projektiryhmän näkemyksen pohjalta neljä ajankohtaista kehittämistavoitetta: 1. edistää vanhempien ja lasten terveyttä sekä koko perheen hyvinvointia 2. kehittää neuvolaan uusi työmuoto 3. selvittää neuvolan ja sosiaalitoimen perhetyön ero 4. aloittaa ja kehittää neuvolatiimi-toimintaa

4.1 Tiedottaminen uudesta työtavasta

Perhetukityötä kuvaamaan kehitettiin esite. Tavoitteena oli saada esit-teestä helppolukuinen ja selkeä. Neuvolakäynnillä lapsiasiakas piirsi per-heestään kuvan. Piirrosta käytettiin perhetuesta kertovan esitteen etusi-vulla. Samasta kuvasta teetettiin myös neuvoloihin juliste ja käyntikortteja. Hanketta esiteltiin alkusyksystä 2006 eri yhteistyötyötahoille. Seutukun-nan sosiaalijohtajat kutsuttiin yhteiseen perhetukityön esittelytilaisuuteen Projektityöntekijät kävivät esittäytymässä Forssan kaupungin sekä ympä-ristökuntien sosiaalitoimissa, Forssan perheneuvolassa sekä Forssan sai-raalan lastenosaston-, äitiys- ja lastenpoliklinikan henkilökunnalle. Projek-tityöntekijät esittelivät työmuotoa myös Forssan ja Ypäjän päiväkodeissa. Muiden kuntien päiväkoteihin tiedon perhetuesta välittivät kunkin päivä-kodin ”oma” terveydenhoitaja. Ns. kolmannen sektorin toimipaikkoihin postitettiin esite. FSTKY:n terveydenhoitajakokouksessa ja lääkäreiden viikkokokouksissa projektityöntekijät esittelivät perhetukityötä. Forssan Lehdessä (21.9.2006) oli kirjoitus perhetukityöstä sekä ilmaisjakelulehti Viikkouutisissa kerrottiin kahdesti (9.3.2006 ja 12.11.2006) perhetuen toimintamuodoista.

4.2 Perhetuen lomakkeet

Perheen tapaamisilla käytettävien lomakkeiden suunnittelu ja toteuttami-nen veivät aikaa, koska tähän työmalliin ei löytynyt valmiita lomakkeita. Ensikäynneillä käytettävään Perhetilanteen kuvauslomakkeeseen (Liite1) pyrittiin saamaan asiat, jotka ovat perheen kannalta oleellisimmat. Arvi-ointilomakkeita jouduttiin uusimaan kolmasti niiden paremman ymmärret-tävyyden saamiseksi. Viimeisin arviointilomake (Liite 2) osoittautui toimi-vaksi. Projektityöntekijät selvittivät kuntayhtymässämme käytössä olevia lomakkeita ja niiden hyödyntämistä sekä käyttämistä perheiden tapaami-

10

sissa. Eri yhdistysten lomakkeita, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) ja Väestöliitto, muokattiin sopiviksi kuhunkin perhetilanteeseen. Perhetukilomakkeiden sisältö on selitetty toimintamallissa. Lomakkeet ovat hankeraportin liitteenä.

4.3 Työtavan sisäistämisen osatekijöitä

Konsultointi Tutkija Teija Hammar Stakesista kutsuttiin 17.4.2006 Forssaan, jotta saa-taisiin lisätietoa ja ideoita hankkeeseen. Mannerheimin lastensuojelu liiton (MLL) lapsiperhehankkeessa mukana ollut Arja Häggman-Laitila luennoi FSTKY:n kokoustiloissa syyskuussa 2006 aiheenaan Suomalaisen lapsi-perheen pulmat - varhainen tukeminen. Hän kertoi MLL:n usean vuoden perhetyön projektista, sen hyödyistä, kannattavuudesta, asiakastyytyväi-syydestä ym. Koulutus ja kyselyt Toteuttaakseen perhetyön mahdollisimman hyvin sekä asiakasperheiden että hankkeen osalta, perhetukityöntekijät osallistuivat hankkeen hallin-taan ja toimintaan sekä lapsiperheisiin liittyviin koulutuksiin. FSTKY:n si-säisiä koulutuksia olivat: Valmennan motivoitumaan, Monikulttuurisuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa – kohderyhmänä lapsiperheet, Lapset puheeksi. Muualla järjestetyt koulutukset olivat: Lapsiperheiden hyvinvointipalveluiden kehittäminen kannattaa, Kehittämishankkeiden yh-teistyöseminaari, Lapselle lapsuus – miten tukea lasta ja perheitä kun vanhempi sairastaa psyykkisesti, Lapsen kiintymyssuhteet, Nuorten traumat ja kriisit, TOSI-projekti Vauva-Päihteet ja Vanhemmuus-koulutussarja sekä Vauvan ja masentuneen äidin vuorovaikutussuhde ja sen hoito. Perhetukityöntekijöillä oli myös mahdollisuus osallistua Perhe-keskeisen kouluterveydenhuolto-hankkeen koulutukseen, jota oli seitse-män tuntia viitenä päivänä. Valtakunnallisilla neuvolapäivillä 30.–31.10.2007 oli posteriesitys Forssan neuvolan perhetuesta. Perhetukityöntekijät tutustuivat HAMK:n Perhetyön seminaariin HAMK/Hämeenlinna 13.12.2007 ja Perhevoimala hankkeen päätösseminaariin 28.3.2008. Vantaan kaupungin perhetyön asiantuntijoi-ta tavattiin tammikuussa 2008. Perhetukihankkeen myötä järjestettiin yh-dessä kaupungin sosiaalitoimen sekä Forssan seurakunnan kanssa kol-me koulutuspäivää sisältävän MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n Sis-kot-projektin vertaisryhmäohjaajakoulutuksen. Forssan neuvolan tarkoi-tuksena on osallistua kyseiseen vertaistukitoimintaan Perhetuen kehittämiseksi tehtiin neuvoloiden terveydenhoitajille kyselyt perhetuen toimivuudesta, tarpeellisuudesta ja hyödyistä. Kyselyt tehtiin puolentoista vuoden aikana, puolen vuoden välein, yhteensä neljä kertaa. Saatujen vastausten perusteella parannettiin yhteistyötä terveydenhoitaji-en kanssa. Kyselyjen tulokset myös vahvistivat näkemystä perhetuen tar-peellisuudesta.

11

Kotikäynnit ja työajan käyttö Työtapaa mietittäessä uskottiin olevan hyötyä koko perheen tapaami-sesta heidän kotiympäristössään. Lastenneuvolatyön tuoman koke-muksen perusteella perheessä vallitseva vuorovaikutus ja ilmapiiri näkyy aidommin kotona kuin neuvolatilanteessa. Sen mahdollistamiseksi perhe-tukityöntekijöiltä vaadittiin valmiutta tehdä klo 16:n jälkeistä työtä. Suunnitteluvaiheessa oletettiin, että terveyden edistäminen ei toteudu te-hokkaasti vain yksittäisellä kotikäynnillä, vaan käyntejä tarvitaan vähin-tään kaksi tai useampia, jotta voidaan seurata perheessä tapahtuvaa muutosta ja tavoitteen saavuttamista. Valmistautuminen kotikäyntiin, per-hetilanteesta toiseen siirtyminen sekä selvittely käynnin jälkeen vievät ai-kaa, joten perheiden tapaamisia voi olla enintään kaksi päivässä. Työnohjaus Perheiden ongelmien kohtaaminen ja uuden työmallin opettelu oli vaati-vaa. Työnohjaus auttoi perhetukityöntekijöitä selkiyttämään toiminnan ke-hittämistä sekä jaksamaan itse työssä. Työnohjaajana toimivat kuntayh-tymän lääkäri ja psykologi. Kesäkuussa 2006 kokoonnuttiin ensimmäisen kerran pohtimaan mikä on työnohjaajien osuus projektissa. Heidän nä-kemyksenä oli, että he voivat toimia työnohjaajina perhetukityöntekijöille, mutta heillä ei voi olla hoidollista vastuuta perheestä. Työnohjaustapaa-miset sovittiin pidettäväksi puolitoistatuntia joka toinen viikko.

12

5. NEUVOLAN PERHETUEN ASIAKKUUS 5.1 Perhetukeen ohjautuminen

Perhetukeen ohjauduttiin pääasiassa neuvolan terveydenhoitajien kautta. Perheen oma terveydenhoitaja otti yhteyttä perhetukityöntekijöihin neuvo-lakäynnin aikana ja sopi ajan perheen tapaamiselle tai välittivät soitto-pyynnön perheeseen. Perhetukityöntekijät saattoivat tavata perheen myös neuvolakäynnin yhteydessä. Perhetukeen ottivat yhteyttä myös perheneuvolan ja päiväkodin työnteki-jä, lastenlääkäri sekä erään asiakkaan perheystävä. Kolme perhettä va-rasi ajan myöhemmin uudelleen, vaikka perheet oli ohjattu ensimmäisellä kerralla muiden ammattihenkilöiden luokse.

5.2 Asiakastapaaminen Perhetuen tavoitteena oli tavata perhe kahden viikon kuluessa yhteyden-otosta. Tutustuminen perheisiin sujui luontevasti. Perheille annettiin aikaa kertoa sen hetken tilanteestaan. Keskusteluissa käytettiin perhetuen ku-vauslomaketta. Keskusteluissa pyrittiin perheen voimavaraistamiseen se-kä tukemaan perhettä omien ratkaisukeinojen löytämiseen. Aina perheen ei ollut helppo löytää ratkaisua tilanteeseen. Yhdessä mietittiin erilaisia vaihtoehtoja tai kerrottiin, miten jossakin tilanteessa olisi hyvä tehdä, sekä pyrittiin tulkitsemaan lapsen viestiä vanhemmille. Tavoitteena oli tavata perhetukikäynnillä koko perhe. Näin pystyttiin ha-vaitsemaan perheen jäsenten välistä vuorovaikutusta sekä perheessä vallitsevaa ilmapiiriä. Kotikäynnillä nähtiin perheen selviytymistä arjesta: syömistilanteet, nukkumisjärjestelyt, siisteys, tavaran paljous tai perustar-vikkeiden puute ja rahan käyttö. Perhetuen ensimmäisiltä asiakasperheiltä pyydettiin palautetta kirjallises-ti. Perheille annettiin palautekirjekuori. Yhtään lomaketta ei palautunut. Jatkossa pyydettiin palautetta suullisesti viimeisellä käynnillä. Kahden suullisen palautteen jälkeen, tuntui siltä, että kirjallisessa muodossa saatu palaute olisi sittenkin parempi. Kehitettiin uusi, helpommin vastattava lo-make.

5.3 Asiakaskäyntien analysointi

Perhetuen asiakkuudessa oli 46 neuvolaikäisen lapsen perhettä. Ongel-mia esiintyi poikia koskevissa asioissa 39 %:ssa ja tyttöjen 30 %. Yhden perheen vanhempien tapaamiseen liittyi perheväkivaltaa. Yksi tapaus liit-tyi äidin raskaudenaikaiseen tukemiseen. Yksinhuoltajia oli 28 %. Perhei-tä oli jokaisesta kuntayhtymän kunnasta (kuvio 1).

13

Kuvio 1. Perhetuen asiakasperheet kunnittain Seitsemän perhettä tavattiin neuvolassa ja 39 perheen tapaaminen järjes-tettiin perheen kotona. Eniten perhetuen tapaamiset liittyivät kasvatuson-gelmiin, lasten uniongelmiin ja äidin masennukseen. Taulukossa 1 on esi-tetty yhteenveto perhetuen asiakasperheiden pulmista. Taulukko 1. Perhetuen asiakasperheiden ongelmat Ongelma Lukumäärä

%-osuus

Kasvatusongelmat 15 33 Lasten uniongelmat 11 24 Äidin masennus 11 24 Parisuhdeongelmat 5 11 Perheväkivalta 1 2 Lasten pelot 1 2 Sijaislapsen ongelmat 1 2 Sosiaaliset syyt 1 2 Yhteensä 46 100

25

5

9

52

0

5

10

15

20

25

30

Forssa Humppila Jokioinen Tammela Ypäjä

luku

mää

rä

14

6. VERKOSTOITUMINEN

Hankkeen aikana oli paljon yhteistyötä neuvolan terveydenhoitajien kans-sa. He olivat ensisijaisia perhetukeen ohjaavia ja suosittelevia työntekijöi-tä. Hanketyöhön liittyen perhetukityöntekijät tapasivat neuvolatiimissä kuukausittain kuntien terveydenhoitajat sekä psykologin. Terveydenhoita-jille välitettiin tiimeissä tieto miten perheen kanssa on edetty ja miten jat-kossa toimitaan. Eri toimijoiden tutuksi tuleminen helpotti yhteydenottoja molemmin puolin. Effica-terveyskertomuksen terveydenhoito-lehdellä nä-kyi tieto perhetukikäynneistä. Lääkärit osallistuivat neuvolatiimiin harvoin. Yhdessä kunnassa neuvola-lääkäri osallistui kaksi kertaa, muissa kunnissa lääkärit eivät osallistuneet ollenkaan. Terveyskeskuspsykologi oli alusta asti mukana neuvolatiimeissä. Tämän työmuodon ansiosta yhteistyö muodostui hänen kanssaan tiiviimmäksi kuin aiemmin. Hänen asiantuntemuksensa oli monessa tilanteessa tar-peen ja mahdollisti eri näkökulmia. Hän tuki perhetukityöntekijöitä tapauk-sissa, jolloin oli tarpeen siirtää perhe erityisammattihenkilöille. Perhetuen asiakkaita kävi myös erikseen psykologin vastaanotolla. Terveyskeskus-psykologin kanssa tavattiin muutamaa perhettä, joissa psykologin muka-na olo koettiin hyvänä.

Päivähoidon yhteydenotot perhetukeen tulivat lähinnä puhelimitse. He toivoivat perhetuen selvittävän lapsen kehitystä, äidin jaksamista sekä lasten kasvatusongelmia. Perheneuvolasta ohjautui muutama perhe asi-akkaaksi siksi ajaksi, kunnes pääsivät perheneuvolan vastaanotolle. Psykiatrian akuuttiryhmän sairaanhoitajien kanssa tehtiin eniten yhteistyö-tä. Monet perhetuen asiakkaista tarvitsivat mielenterveyspalvelua. Psyki-atrinen hoitaja tavoitettiin helposti puhelimitse. He pystyivät nopeasti ja joustavasti osallistumaan asiakastapaamiseen. Yhteistyö psykiatrian kli-nikan kanssa madalsi asiakkaiden kynnystä siirtyä perhetuen kautta hei-dän asiakkuuteensa. Perheen tarvitessa sosiaalista tukea, oltiin yhteydessä kuntien sosiaali-työntekijöihin. Heidän kanssaan pystyttiin perheille järjestämään erilaisia tukitoimia mm. tukiperhe, lapsille hoitopaikka, taloudellista tukea, virike-toimintaa tms. Osa perhetuen perheistä oli sosiaalitoimen asiakkuudessa. Näissä tapauksissa perhetilanteet olivat niin moniongelmaisia, että perhe-tuen työmuoto ei niihin sopinut ja pyrkimyksenä oli suunnata perhetuki enemmän tilapäisen tuen tarpeessa oleviin perheisiin. Parisuhdeongelmissa sekä perheväkivaltatapauksissa asiakkaille suosi-teltiin perheasiainneuvottelukeskuksen palvelua. Eräässä perhetilantees-sa tehtiin yhteinen kotikäynti perheasiainneuvottelukeskuksen työntekijän kanssa. Näin saatiin perhe saatetuksi heidän asiakkuuteensa, mikä muu-ten ei onnistunut. Kolmannen sektorin palveluista tiedotettiin vanhemmille ja perheitä ohjat-tiin vertaisryhmiin. Perhetuki järjesti yhteistyössä seurakunnan- ja sosiaa-lityöntekijän kanssa eräälle perheelle taloudellista avustusta. Seurakun-

15

nan Ystävänkammaritoimijoista lupautui yksi henkilö tarvittaessa ”vara-mummoksi”.

16

7. NEUVOLAN HYVÄ PERHETUKI

7.1 Perheen kokonaisuuden huomioiminen

Yhteiskunnan ja perherakenteiden muutokset vaikuttavat myös neuvolan toimintaan. Neuvolassa perheen kokonaistilanteen huomioiminen vaikut-taa lasten hyvinvointiin. Varhaiseen lastenhoitoon liittyvien kysymysten myönteinen ratkaisu voi ehkäistä äitien masennusta, vanhempien uupu-mista ja parisuhdeongelmien muodostumista. Perhetyöntekijät ovat voi-neet toimia kynnyksenä varsinaisiin mielenterveyspalveluihin. Kun van-hemmat ovat tottuneet, että ammattilaisilta voidaan saada apua, he ovat voineet myös paremmin hyväksyä muita palveluita.(Isokallio 2008) Neuvolan terveydenhoitajan luona tapahtuvat käynnit vähenevät auto-maattisesti, kun lapsi on täyttänyt vuoden – tarvittaessa perhetyöntekijän käynnit on luonteva jatko neuvolakäynneille. Näyttääkin siltä, että mikäli perhetyöntekijän käyntien mahdollisuutta ei olisi, monet perheet jäisivät lähes vaille tukea. Kenties perhe joutuu odottamaan siihen saakka, kun lapset ja myös ongelmat ovat isompia tai kun lapsen kanssa ollaan ken-ties jo esikoulu- tai alakouluiässä. Neuvolatilanteissa ei aina ole myös-kään mahdollisuus tavata isää tai muita perheenjäseniä. Kotikäynnit an-tavat siihen mahdollisuuden. Perheessä saatavien muutosten aikaan-saamiseksi kaikkien perheenjäsenten kuuleminen ja huomioiminen var-mistaa parhaan lopputuloksen. (Isokallio 2008)

7.2 Perhetuki parityönä

Perhetukitapaamisissa huomio suuntautuu useaan perheenjäseneen. Perheen luokse mentäessä on hyvä, että työntekijöitä on kaksi. Vanhem-pien kanssa keskustelu ei onnistu, jos lapsi vaatii jatkuvasti huomiota. Toinen työntekijä voi olla lapsen kanssa, jotta keskustelu vanhempien kanssa mahdollistuu. Lapsen käyttäytymisen huomioiminen onnistuu myös paremmin, jos toinen työntekijä voi keskittyä vain lapseen. Työparityöskentelyssä saadaan kaksinkertainen kokemus ja tieto-taito perheen käyttöön. Työntekijöiden toisistaan välittyvä emotionaalinen tuki auttaa jaksamaan työssä paremmin. Parityössä voidaan toteuttaa tarvit-taessa työn jakaminen ja reflektointi sekä työskennellessä toinen voi jat-kaa siitä mihin toinen jäi. Parasta on, jos työpari on aina sama, jolloin työntekijät tuntevat toistensa työtavat.

17

Terveydenhoitajat osallistuivat lokakuusta 2007 lähtien työpariksi perhe-tukityöntekijälle. Kaikki terveydenhoitajat eivät ehtineet olla mukana per-hetukitapaamisissa, mutta ne jotka osallistuivat, olivat valmiita osallistu-maan jatkossakin. Perheen oman terveydenhoitajan ollessa työparina, henkilön vaihtuvuus vaatii työparityöskentelyltä pidempiaikaista yhteistyötä yhteisen ”sävelen” löytämiseksi. Oman terveydenhoitajan ollessa mukana ensimmäisellä se-kä viimeisellä asiakastapaamisella, se edistää avoimempaan suhtautumi-seen sekä tiedonkulkuun kaikkien osapuolten kesken. Yhteisen käyn-tiajan järjestäminen oman terveydenhoitajan ja perhetukityöntekijän kans-sa pitää järjestää riittävän nopeasti. Se voi olla vaikeaa, koska neuvolan terveydenhoitajan asiakasajat ovat varatut pitkälle eteenpäin.

7.4 Työnohjaus

Perhetukityöntekijän jaksamisen sekä ammattiroolin säilyttämiseksi tarvi-taan säännöllistä ja riittävän usein tapahtuvaa työnohjausta. Neuvolatii-miin osallistuminen on yksi osa työnohjausta. Kuitenkin perhetukityönteki-jä sekä työpari kaipaavat yksilö- tai ryhmätyönohjausta ulkopuoliselta henkilöltä. Tärkeää on vaikean tilanteen kohdatessa saada konsultaatio-apua vaikka puhelimitse.

18

8. HANKKEEN TULOKSET

Hankkeen aikana muodostuneista toimintatavoista koottiin Neuvolan per-hetuen toimintamalli -käsikirja, joka on kokonaisuudessaan hankera-portin lopussa (liite 3). Toimintamallissa on kuvattu milloin neuvolan per-hetukea tarvitaan, perhetuen menetelmät, apuvälineet, toteutus ja yhteis-työtahot. Hankkeen alussa perhetukityöntekijät olivat käynnistämässä neuvolatiimi-toimintaa kuntayhtymän eri neuvoloihin yhdessä terveydenhoitajien ja psykologin kanssa. Työyhteisön sopimus on, että neuvolatiimitoiminta jatkuu hankkeen loputtua. Neuvolatiimitoiminta tukee asiakaslähtöisyyttä sekä neuvolan työntekijöiden työssä jaksamista. Hankkeen tuloksista merkittävin oli näyttää toteen, että perhetuella pysty-tään ja voidaan auttaa perheitä ajoissa ja tukea heitä niin, että he selviä-vät myöhemminkin perheenä vahvemmin. Avun saamisella ajoissa, pul-man ollessa pieni, voidaan välttää erityistyöntekijöiden tarve. Hankkeen aikana vahvistui, että perhetukityö on tärkeä ja voimaannuttava perheille sekä neuvolan terveydenhoitajille. Näiden tulosten perusteella saimme Forssan seudun kuntayhtymään puolipäiväisesti toimi van perhetuki-työntekijän 4.8.2008 alkaen.

19

9. HANKKEEN ARVIOINTI 9.1 Hankkeen arviointi verrattuna tavoitteisiin

Hankkeen ensimmäisenä tavoitteena oli turvallisen lapsuuden turvaami-nen ehjässä, hyvin toimivassa perheessä mahdollisimman monelle lap-selle. Puolentoista vuoden aikana, jolloin asiakaskäyntejä tehtiin, autettiin kaik-kia perheitä jollakin tavalla. Toisten perheiden kanssa päästiin toivottuun lopputulokseen, toisten perheiden kanssa saatiin muutos parempaan suuntaan. Perhetukityöntekijät tunsivat, että vanhemmat saivat voimava-roja selviytyä vastaisuudessakin hankalista tilanteista. Tämä tuli esille myös vanhempien antamissa palautteissa. Esimerkki erään äidin palaut-teesta:

”Tosi hyvä juttu, sain tukea itselleni ja lapselle ja voimavaro-ja jaksaa arkea. Ja löysin tapoja toimia hankalissa tilanteis-sa. Tuntuu, että on löydetty taas ilo elämään. Kiitos!”

Terveydenhoitajien palautteista kävi myös ilmi, että perheitten ongelmat olivat helpottuneet tai ainakin vähentyneet. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli neuvolatoiminnan vaikuttavuuden lisää-minen. Perhetukityön vaikuttavuuden tärkeänä osana oli huomioida koko perhe heidän omassa ympäristössään, jonka perhetukityö mahdollisti. Näin ollen neuvolan toiminta laajentui ja monipuolistui perhetuen myötä. Perhetukityöntekijät paneutuivat kokonaisvaltaisemmin perheen tilantee-seen. Tällöin voitiin tarkemmin pohtia perheen lisätuen tarvetta ja perhe-tukityöntekijä toi terveydenhoitajan työhön kaivattua helpotusta. Ns. enti-sen toimintatavan aikana neuvolan terveydenhoitaja huomioi perheen ti-lanteen, mutta asian syvällisempään puuttumiseen ei ollut riittävästi ai-kaa. Vaihtoehtona oli lähettää perhe erityispalveluihin, joiden tarve ei vie-lä ollut ajankohtainen tai perhe ei ollut siihen valmis. Terveydenhoitajien kyselyvastauksissa perhetukityöllä on ollut havaitta-vissa perheiden avoimempi suhtautuminen neuvolatoimintaan. Tervey-denhoitajien mielestä perhetukityö myös lisää keinoja/ mahdollisuuksia tukea perhettä. Matalan kynnyksen kattavan palvelutoiminnan kehittäminen ja erityispal-velutarpeiden vähentäminen tulevaisuudessa – tavoite toteutui hyvin. Perhetukityö osoittautui palvelutoiminnaksi, jonne oli aidosti matala kyn-nys ja helppo tavoitettavuus. Koska perhetukityö oli osa neuvolan toimin-taa, perheet ottivat sen helposti vastaan. Merkitystä oli myös sillä, että työntekijä oli neuvolasta. Neuvolan ja erityispalvelun, esim. sosiaalitoimen, väliin on kaivattu tämän tapaista matalan kynnyksen työmuotoa, jonne voivat asiakkaita ohjata myös muut ammattihenkilöt kuin terveydenhoitajat. Erityispalvelutarpeiden väheneminen näkyy tarkemmin vasta myöhem-min. Kuitenkin hankkeen aikana perhetuella pystyttiin auttamaan muuta-

20

mia perheitä niin, ettei erityispalvelua tarvittu. Tässä esimerkki äidin lähet-tämästä kännykkäviestistä perhetukikäynnin jälkeen:

”Kiitos kun kävitte; hienoa että olitte nähneet vaivaa ja sel-vittänyt että apua voi saada ilman osastolle menoa! Kiitos!”

Tavoite uusimuotoisen ennalta ehkäisevän neuvolalähtöisen työmenetel-män käyttöönotto toteutettavaksi perheen kotona onnistui tavoitteen mu-kaisesti. Pitkän lastenneuvolatyökokemuksen perusteella uskottiin perhe-tukityön vastaavan nykyperheiden tarpeisiin. Perhetukityössä pystyttiinkin tarjoamaan perheille tukea nopeasti, ongelmien ollessa vielä pieniä ja ai-kaa oli riittävästi. Tässä työssä kotikäynnit osoittivat, että perheen kohtaaminen kotona oli avoimempaa, suhteen luominen ja voimavarojen vahvistaminen onnistui luontevammin. Perheen palautteista välittyi samat tuntemukset:

” Asioita oli helpompi käsitellä, kun tulitte kotiin, näitte asiat niin kuin ne on”.

Alun alkaen ajatuksena oli hankkeen päätyttyä toteuttaa perhetukityö neuvolan tämänhetkisillä resursseilla terveydenhoitajien tekemänä. No-peasti hankkeen edetessä oli selvää, että perhetukityö vaatii oman työ-panoksensa. Perheen tapaamisiin kului aikaa keskimäärin neljä tuntia kä-sittäen valmistelut, tapaamisen, matkat sekä kirjaamiset. Tällaisen ajan-käytön järjestäminen oman neuvolatyön ohella ei ole mahdollista järjestää nopeasti eikä usein. Tärkeä tavoite hankkeessa oli kehittää neuvolasta matalan kynnyksen auttamistaho, jolla on tiedolliset, taidolliset ja taloudelliset resurssit auttaa perhettä ennen kuin ongelmat kasautuu tai ne suurenevat. Saatavien tie-tojen perusteella neuvolatyö on edullista. Kaikella mitä pystytään teke-mään perheiden hyväksi ennen ongelmien suurenemista on inhimillistä ja taloudellista hyötyä. Terveydenhoitajilla on koulutuksensa perusteella tie-toa ja taitoa auttaa perheitä. Perheiden ongelmiin paneutuminen sen si-jaan tarvitsee lisäpanostusta. Perhetukityön avulla pystyttiin auttamaan perheitä, jotka kamppailivat kauan ongelmiensa kanssa. Heitä pyrittiin auttamaan perhetuen avulla kunnes löydettiin helpotusta tilanteeseen tai ohjattiin muun tuen piiriin. Erään perheen palautteessa luki:

” Tällaista toimintaa pitää olla jatkossakin kaikkien saatavil-la”.

Tavoitteena oli myös vahvistaa yhteistyötä ja työnjakoa muiden lapsiper-hettä auttavien tai hoitavien tahojen kanssa. Yhteistyö eri tahojen kanssa lisääntyi hankkeen aikana. Alkuvaiheen tiedottamisella ja tutustumiskäyn-neillä saatettiin työmuoto muiden ammattihenkilöiden tietoon. Näin var-mistettiin, että yhteydenotto perhetukityöntekijöihin oli helppoa sekä tu-keen ohjattavien perheiden tilanteet sopivat neuvolan perhetyöhön. Yh-teistyö joidenkin ammattihenkilöiden kanssa lisääntyi niin, että perhetuki-työntekijät tukivat perhettä väliaikaisesti, kunnes perhe pääsi asianomai-

21

seen palveluun. Erityistyöntekijät osallistuivat joustavasti asiakastapaami-siin sekä verkostopalavereihin. Tavoitteena oli lisätä neuvolatoimintaa toteuttavan henkilöstön ammatillis-ta osaamista. Toimiminen perhetukityöntekijänä vahvisti perheen voima-varaistamista, tutustutti eri työmenetelmiin, avarsi näkemään perheen on-gelmat kokonaisvaltaisemmin sekä antoi uutta tietoa ja taitoa terveyden-hoitajan työhön. Neuvolatiimit toivat kaikille terveydenhoitajille uutta nä-kemystä ja kokemusta. Tiimit koettiin myös tärkeänä työyhteisöä yhdistä-vänä tekijänä. Koulutuksia järjestettiin hankkeen toimesta enemmän kuin muuten olisi ollut mahdollista esim. Siskot - koulutus. Viimeisenä tavoitteena oli väestön tarpeita vastaavien peruspalveluiden saatavuuden ja niiden sisällön kehittäminen ja erityispalveluiden tarpeen arviointimenetelmien kehittäminen. Se tarkoitti tässä hankkeessa uuden työmuodon, perhetuen, kehittämistä Forssan seudun kuntayhtymän neu-voloihin. Työmuodon tarkoituksena oli nopeuttaa ja tehostaa perheiden tuen saantia, olla kaikkien neuvolaikäisten lasten perheiden saatavilla se-kä vahvistaa terveydenhoitajan työtä. Erityispalveluiden tarpeiden arvioin-timenetelmiin ei tämän hankkeen aikana tullut muutosta. Asiakaspalaut-teista kävi ilmi, että kotiin suunnattu, koko perheen huomioiva työmuoto toteutettuna neuvolan toimesta oli perheelle sopiva auttamismuoto.

9.2 Terveydenhoitajien ajatuksia perhetuesta

Terveydenhoitajien mielipidettä perhetuesta kartoitettiin kuuden kuukau-den välein tehdyillä kyselyillä. Ensimmäinen kysely tehtiin marraskuussa 2006. Vastausprosentti 91 %. Toinen kysely tehtiin toukokuussa 2007. Vastausprosentti oli 75 %. Kyselyissä selvitettiin mikä oli perhetuen teh-tävä. Terveydenhoitajien mielestä perhetuen tehtävä on olla perheen tu-kena neuvolan lisäksi ja auttaa löytämään ratkaisuja kulloiseenkin ongel-maan sekä tukea parisuhdetta ja vanhemmuutta. Suurin osa vastanneista ohjasi perheitä perhetuen piiriin. Perhetukeen ohjaaminen koettiin hel-poksi. Kyselyissä pyydettiin kuvaamaan tyypillisimmät asiat minkä vuoksi perhetukeen oli ohjattu. Saatujen vastauksien mukaan ne olivat: lasten uniongelmat, äidin jaksaminen, parisuhde-, ruokailu- sekä kasvatuson-gelmat. Jälkimmäisessä kyselyssä korostui äitien masentuneisuus. Avoimina kysymyksinä selvitettiin millaista palautetta terveydenhoitajat perheistä toivoivat. Palautteena tärkeäksi koettiin tieto siitä oliko perhe ot-tanut yhteyttä perhetukeen, miten yhteydenotto oli kirjattu asiakkaan pa-pereihin, miten tilanne oli korjaantunut sekä toive keskustelusta neuvola-tiimissä ”miten itse auttaisi perhettä”. Perhetuki toi myönteistä apua ja tu-kea työhön. Terveydenhoitajien mielestä huolen jakaminen ja mielipiteit-ten vaihtaminen oli perhetukityöntekijän kanssa helpottavaa. He kokivat tärkeäksi, että perheen ongelma otetaan heti hoidettavaksi. Vastanneista kaikki olivat valmiita työparityöskentelyyn. Joku perusteli asiaa näin:

” Yhteinen käynti lisää avoimuutta ja helpottaa asioista pu-humista omassa neuvolassa”.

Kolmas kysely tehtiin joulukuussa 2007. Vastausprosentti oli 67 %. Ter-veydenhoitajat tarjosivat edelleen perheille perhetukea hyvin samanlai-sissa ongelmissa kuin aiemminkin. Niiden lisäksi kerrottiin perhetuesta

22

perheille, jossa oli mielenterveysongelmaa, yllätysraskaus, sisarkateutta tai äidin mielialakyselyssä korkea pistemäärä. Neuvolatiimit toimivat kaik-kien mielestä toivotulla tavalla. Kyselyssä selvitettiin myös, onko terveydenhoitajien näkemys perhetues-ta muuttunut viimeisen puolenvuoden aikana. He olivat sitä mieltä, että näkemys on muuttunut positiivisemmaksi ja käsitys on vahvistunut siitä, että perhetukea tarvitaan tässä muodossa. Erityisesti haluttiin tietää oliko ollut nähtävissä muutoksia niissä perheis-sä, jotka olivat tukea saaneet. Terveydenhoitajat huomasivat, että kes-kustelu perheitten kanssa oli avoimempaa, ongelmat helpottuneet tai ai-nakin vähentyneet. Joissain tapauksissa perheet kertoivat itse saaneensa apua. Koska kaikilla terveydenhoitajilla oli kokemusta perhetukityöstä, toivottiin kehittämisideoita. He toivoivat lisää kokemusten vaihtoa sekä tiimityön syventämistä niin, että mukana on perhe ja lääkäri. Viimeinen kysely tehtiin toukokuussa 2008 Webropol-versiona, jonka te-kemiseen osallistui koko projektiryhmä. Tarkoituksena oli tutustua yhdes-sä sähköisesti toteutettavaan kyselyyn. Vastausprosentti viimeisessä kyselyssä oli 75%. Terveydenhoitajista 37,5 % toivoi kokemuksensa mukaan perhetukityötä tehtävän parityös-kentelynä perheen oman terveydenhoitajan kanssa. Vastanneista 62,5 % oli sitä mieltä, että perheen oman terveydenhoitajan on hyvä olla perhetu-kityöntekijän parina ensimmäisellä ja viimeisellä tapaamisella. Kaikkien vastanneiden mielestä perhetukityö on erittäin tarpeellinen tuki tervey-denhoitajan työssä. Kyselyssä kartoitettiin, mitkä kolme asiaa ovat terveydenhoitajien mieles-tä tärkeitä perhetukityössä. Vaihtoehtoja oli seitsemän. Kaksi asiaa nousi ylitse muiden. Kaikki olivat sitä mieltä, että perhetuen avulla pystytään an-tamaan riittävästi aikaa perheelle ongelman selvittelyyn sekä vastaamaan tarpeeseen nopeasti. Vastanneista piti tärkeänä kaikkien perheenjäsen-ten tapaamista sekä kotikäyntejä 33.3 %. Neuvolatiimissä työskentely on 22,2 %:n mielestä tärkeää ja 11,1 % koki osallistumisen perhetukikäyntiin hyvänä. Kaikkien kyselyyn vastanneiden terveydenhoitajien mielestä oli tärkeää, että perhetuki jatkuu. Terveydenhoitajista 33,3 % oli sitä mieltä, että hankkeen aikana tarkentui hyvin perhetukeen ohjattavat asiakkaat ja 66,7 %:n mielestä melko hyvin. Seuraavaksi terveydenhoitajien piti valita kolme tärkeintä asiaa perhetuen vaikuttavuudesta. Tärkeimmiksi nousivat nopea puuttuminen ongelmiin, perheen saama apu sekä perhetuen myötä terveydenhoitajan työn hel-pottuminen. Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että nopea puuttuminen vähensi perheen ongelmien kasaantumista sekä perhe sai keinoja selviy-tymiseen. Perhetuki koettiin helpottavan terveydenhoitajan työtä 44.4 %:ssa. Vastanneista 33,3 % uskoi, että nopealla toiminnalla sääste-tään rahaa. Terveydenhoitajista 22,2 % oli sitä mieltä, että perhetuki lisää heidän työhyvinvointiaan.

23

Viimeiseen kysymykseen, mitä vielä haluaisit sanoa, tuli seuraavanlaisia vastauksia:

” Kuinka tämä nyt vasta on keksitty? ”,

” Olen kokenut perhetukityön erittäin merkittävänä perheille. Asiakasperheiltä olen saanut hyvää palautetta. Perhetukityö myös lisää huomattavasti terveydenhoitajan keinoja/ mah-dollisuuksia tukea perhettä ”.

9.3 Vanhempien arviot neuvolan perhetukityöstä

Vanhemmilta saatu palaute perhetukityöstä oli myönteistä. Vanhemmat arvioivat perhetukikäyntejä kouluarvosanoin 7-10. Kaikki vanhemmat ko-kivat, että heidän haluamiaan asioita käsiteltiin. Muutamat vanhemmat tunsivat saaneensa apua ongelmaansa vain osittain. Joidenkin mielestä käyntejä ei ollut aivan riittävästi. Nämä vastaukset saatiin hankkeen lop-puvaiheessa, jolloin käyntejä piti lopetella hankkeen päättymisen vuoksi. Palautetta vanhemmilta:

”Sain hyviä vinkkejä pitkään jatkuneeseen ongelmaan. Nyt nukumme koko yöt. Kiitos avusta”.

”Tosi hyvä juttu, sain tukea itselleni ja lapselle ja voimavaro-ja jaksaa arkea. Ja löysin tapoja toimia hankalissa tilanteis-sa. Tuntuu, että on löydetty taas ilo elämään. Kiitos!”

” Hyvä kun tullaan kotiin. Vauvan kanssa helpompi. Käynti järjestyi nopeasti”.

”Perhetukityö on tärkeää sellaisille perheille, joille on tapah-tunut muutoksia”

9.4 Hankkeen prosessin arviointi

Hankkeen alkuvaihe oli toimintatavan kehittämistä. Siihen liittyi hanketta koskevat koulutukset sekä perhetyön hankkeiden asiantuntijoiden kartoit-taminen. Valmistelutyöt käsittivät myös eri lomakkeiden työstämistä, joita jouduttiin käytännön kokemusten myötä muokkaamaan. Kirjaamiseen liittyvät asiat aiheuttivat monenlaista pohdintaa. Oikeaa me-nettelyä oli vaikea löytää, koska kysymyksessä on juridisesta näkökul-masta, kun kohde on perhe, mutta asiakirjat henkilötasolla. Silloin on vai-kea ratkaista kenen dokumentteihin kirjataan ja mitä kirjataan perhetuki-tapaamisesta. Vastaavaa kokemusta ei ole kovin paljon julkiselta puolel-ta. Perhetuen hankkeet ovat olleet järjestöjen tms. Perhetuen asiakastapaamisten kirjaaminen vaati pohdintaan. Miettimistä aiheutti mitä, miten ja minne kirjataan. Perhetukityöhön sopiva ratkaisu löytyi monien eri vaiheiden ja eri asiatuntijoiden kuulemisen jälkeen. Pää-tettiin, että perheen oma terveydenhoitaja tekee pienen selvityksen on-gelmasta ja suosituksesta perhetukeen lapsen papereihin terveydenhoito (th)-lehdelle. Kaikista lasta koskevista tapaamisista perhetukityöntekijä

24

tekee lyhyen yhteenvedon lapsen th-lehdelle. Vanhempia koskevissa asi-oissa, kirjataan käynti vanhemman th-lehdelle ja tarvittaessa myös lapsen th-lehdelle. Yhteenvetoon kirjataan ydinongelmat, sovitut tavoitteet ja jat-kosuunnitelmat. Kirjaamisessa pyritään välttämään tulkintoja sekä kirjoit-tamaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Alkuvaiheessa ja osittain hankkeen muissakin vaiheissa työskentelyä häi-ritsi välineiden puute tai toimimattomuus. Työtilat vaihtuivat kuuteen ker-taan. Muuttaminen vei aikaa ja vaati omia järjestelyjä. Neuvolan toimitilo-jen muutostyöt kesällä 2007 vaativat projektityöntekijöiden osallistumista muuttotyöhön, joka vei projektiin varattua työaikaa. Tammikuusta 2008 lähtien projektityöntekijöiden työtila pysyi samana ja oli toimiva. Hyvinvointineuvolan strategian pohjalta tavoitteena oli neuvolatiimin käynnistäminen kuntayhtymän neuvoloissa. Koska neuvolat siirtyivät eriytyneistä äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmästä yhdistettyyn neuvola-toimintaan eri aikaan, neuvolatiimikokoontumiset alkoivat myös erillisinä ajankohtina. Kaikissa neuvoloissa neuvolatiimitoiminta käynnistyi touko-kuuhun 2007 mennessä. Neuvolatiimiin osallistuivat pääasiassa tervey-denhoitajat, psykologi ja perhetukityöntekijät. Neuvolatiimin edelleen ke-hittämiseksi syksyllä 2008 on neuvolan työntekijöille kahden päivän kou-lutus. Tulevaisuudessa toivotaan lääkäreiden osallistuvan enemmän neu-volatiimeihin. Perheiden mukaan ottoa neuvolatiimiin tulisi jatkossa kokeil-la. Syksystä 2006 lähtien alkoi neuvolan perhetuen toimintamallin työstämi-nen kirjalliseen muotoon. Asiakastapaamisten, neuvolatiimi- ja projekti-ryhmäkokoontumisten ym. saadun tiedon ja kokemuksen kautta muodos-tui ”käsikirja” Neuvolan perhetuen toimintamalli. Hankkeen aikana selvitettiin miten toiminta liitetään osaksi olemassa ole-vaa neuvolatoimintaa, sen yhdeksi työmuodoksi sekä arvioitiin mallin käyttöönottoon tarvittava resurssi. Alkuvaiheessa jo oli selvää, että hank-keen loputtua perhetukityöhön voidaan palkata vain yksi työntekijä. Pari-työskentelyn katsottiin olevan tässä työmuodossa tärkeä, joten perhetuki-työntekijän työpariksi kaavailtiin neuvolan terveydenhoitajaa. Syksyllä 2007 lähtien perhetapaamisissa oli mukana perheen oma terveydenhoita-ja perhetukityöntekijän työparina. Saatujen kokemusten mukaan tervey-denhoitajien työaika riittää korkeintaan ensimmäiseen ja viimeiseen käyn-tiin perheen tapaamisissa. Perhetuen aikana terveydenhoitajille tehtyyn neljään kyselyyn uskoimme vastausprosentin olevan korkeamman. Odotimme terveydenhoitajilta suurempaa kiinnostusta työn kehittämiseen, mutta itse terveydenhoitajina ymmärsimme, että resurssit ovat rajalliset. Vastausten pohjalta saimme kuitenkin tärkeää tietoa perhetuen toiminnan etenemisestä, saaduista ko-kemuksista, kehittämisideoista sekä jatkotoiveista. Projektiryhmään osallistujien vaihtuminen useaan otteeseen hankkeen aikana vaikutti häiritsevästi projektityöntekijöiden tuen saamiseen. Pois-lähteneiden projektiryhmäläisten myötä menetettiin arvokasta osaamista. Toisaalta uudet ryhmäläiset toivat mukanaan erilaista näkökulmaa.

25

Eri yhteistyötahojen kanssa esiintyi monenlaisia karikoita. Kaikkien kans-sa havaittiin tiedonkulun ongelmaa. Perheen siirtyessä taholta toiselle jat-koselvittelyt jäivät sille taholle, joka vastaanotti asiakkaan. Jos ohjattu ta-ho ei järjestänyt verkostopalaveria tai ottanut yhteyttä lähettävään tahoon, jäi epäselväksi saiko perhe tarvittavaa tukea. Verkostopalaveri on tarpeen oikean tiedonkulun varmistamiseksi. Hankkeen alussa havaittiin, että per-heen ohjautuessa muulle taholle, perhe ei ollutkaan saanut tarvitsemaan-sa apua. Sen jälkeen päätettiin tavata perhe vielä kerran ”saattamisen” jälkeen tai olla yhteydessä puhelimitse. Hankkeen loppuvaiheessa huo-mattiin, että myös perhetukityöntekijöiden tulee olla yhteydessä tahoihin, jotka ovat lähettäneet asiakkaita perhetukeen. Muutamissa tapauksissa perhetukityöntekijöille aiheutti hämmennystä se, että huoli perheestä oli eri tahoilla erilainen. Mikä perhetukityöntekijöistä tuntui erittäin huolestuttavalta, ei toisen tahon mielestä sitä ollut.

26

10. JOHTOPÄÄTÖKSET

Johtopäätöksiä perhetapaamisista Perheitä tavattaessa huomattiin, että useiden lasten ongelmien taustalla oli äidin uupumus/masennus tai vanhempien parisuhdeongelmat. Tämän perusteella on tärkeää huomioida ja tukea koko perhettä, muutoin lapsen ongelmaan on vaikea saada muutosta. Perhetukeen ohjautui aluksi perheitä, jotka vaativat enemmän ja pitkäkes-toisempaa tukea mitä perhetuen kriteereissä ajateltiin. Hankkeen loppu-vaiheessa asiakastapaukset olivat enemmän sellaisia, joihin perhetuki oli ajateltu kohdistaa. Asiakaskäyntien analyysin pohjalta todettiin perheitä ohjautuvan enem-män perhetuen piiriin poikia koskevien ongelmien vuoksi kuin tyttöjen. Perhetukityöntekijät kokivat, ettei vielä kuitenkaan tavoitettu perheitä, joil-la oli vauvan ja vanhemman välisiä vuorovaikutusongelmia. Terveyden-hoitajat pystyvät hyvin huomioimaan vuorovaikutusongelmat, mutta siihen puuttuminen ja tuen tarjoaminen on vielä vaikeaa. Sosiaalitoimen perhetyön ja neuvolan perhetyön ero Kokemuksen myötä selkiytyi kuntayhtymän alueen kuntien sosiaalitoimen perhetyön ja neuvolan perhetyön rajapinta, joka hankkeen alussa tuntui olevan epäselvä. Sosiaalitoimen perhetyön todettiin olevan pitkäkestoi-sempaa, isompien ongelmien kanssa toimivaa, lastensuojelullista toimin-taa. Perhetukea tarvitsi perheet, joiden pulmat vaativat enemmän tukea, kuin neuvolassa voitiin antaa, mutta niihin ei liittynyt lastensuojelullista uhkaa. Perhetuen asiakkaana oli muutama perhe, jotka jo saivat apua sosiaalitoimen perhetyöltä. Näissä tapauksissa nopeasti huomattiin on-gelmien olevan niin laajoja, etteivät ne soveltuneet perhetuen lyhytkestoi-seen, ennaltaehkäisevään työmuotoon. Koulutustarve perhetukityössä Hankkeen edetessä huomattiin, että lisäkoulutus olisi ollut tarpeen. Per-hetukityö kaipaisi enemmän koulutusta erilaisten menetelmien mahdolli-suudesta ja niiden käyttöönotosta. Myös videokuvauksesta saattaisi olla hyötyä. Yhteistyön kehittäminen Perhetukityön aikana selvisi, että perheen kanssa on syytä tavata ainakin kerran sen jälkeen, kun perhe on ohjautunut muille ammattihenkilölle. Parhaiten yhteistyö toimii silloin, kun järjestetään verkostopalaveri per-heen siirtyessä muille ammattihenkilöille ja jonkin ajan kuluttua sen jäl-keen. Toivottavaa on, että ammattihenkilöiden lisäksi mukana on aina myös perhe. Yhteistyötä lääkärin ja neuvolahenkilökunnan välillä tulisi jatkossa kehit-tää. Muita esille tulleita asioita Useimmissa asiakastapauksissa ilmeni myös konkreettisen tuen tarvetta eli aiemmin kunnan järjestämää kodinhoitoapua. Tänä päivänä kodinhoi-

27

toapu kohdistuu pääasiassa vanhustenhoitoon, joten lapsiperheet saavat tätä tukea harvoin. Työntekijä tuttu vai vieras? Perhetukityön alkaessa oletettiin, että perheen olisi helpompi ottaa tukea vastaan sekä puhua avoimemmin, jos perhetukityöntekijänä olisi tuttu ter-veydenhoitaja. Asiaa tiedusteltiin vanhemmilta asiakaskäyntien alussa. Osa perheistä oli sitä mieltä, että voisi olla mutkattomampaa, jos on tuttu työntekijä. Osa perheistä taas koki, että saattaa olla helpompi puhua asi-oistaan hieman vieraammalle työntekijälle.

28

LÄHTEET Borg, L.& Roininen, K. 2005. Ennaltaehkäisevä perhetyö lastenneuvoloissa. Toteutu-minen ja kehittämishaasteet Päijät-Hämeen alueella. Diakonia-ammattikorkeakoulu Lahden yksikkö. Forssan seudun terveydenhuollon ky Terveydenedistämissuunnitelma 2007 Heino, T. Berg, K. & Hurtig, J.: Perhetyön ilo ja hämmennys Lastensuojelun perhetyö-muotojen esittelyä ja jäsennyksiä. 14/2000. Helsinki. Stakesin monistamo Hynynen, P. 1999. Terveydenhoitajan kotikäynti lapsiperheen terveyden edistämises-sä. Tampereen Yliopisto Lääketieteellinen tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Pro gradu-tutkielma. Häggman-Laitila, A., Ruskomaa, L & Euramaa, K.2000. Varhaista tukea lapsiperheille. Kokemuksia Lapsiperhe-projektin perhetyöstä. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojelu-liitto. Jämsän seudun kuntien lapsipoliittinen ohjelma. 2005. Jämsä. Karhila, P., Kettunen, T. & Poskiparta, M. 2002. Voimavarakeskeinen neuvontakeskus-telu. Hoitotiede vol.14, no 5/02. Korhonen, A. 2004.Vauvaperhetyö auttaa uuden elämän alkuun. Dialogi 8/04.16. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. 2004. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriö. Helsinki. Määttä, P. 1999. Perhe asiantuntijana Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Jyväskylä:Gummerus. Niemelä, P., Siltala, P. & Tamminen, T. 2003. Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Juva: WS Bookwell Oy. Pelkonen, M. 1994. lapsiperheiden voimavarat ja niiden vahvistaminen. Kuopion Yli-opisto. Väitöskirja. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Perhetyötäkö kaikki. Oulu. Oulun kau-pungin painatuskeskus. Robson, C. 2001. Käytännön arvioinnin perusteet. Helsinki: Tammi Ruuska, K. 2005. Pidä projekti hallinnassa. Tampere. Tammer-Paino Oy Solantaus, T.,Ringbom, A. & Uusimäki, M. 2002. Miten autan lastani Opas vanhemmil-le, joilla on mielenterveyden ongelmia. Helsinki 2004 Sosiaali- ja terveysministeriö 2001. Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys- 2015-kansanterveysohjelmasta. Julkaisuja 4. http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/terveys/terveys2015.pdf > 18.6.2008

29

Veijola, A. 2004. Matkalla Moniammatilliseen perhetyöhön – lasten kuntoutuksen kehit-täminen toimintatutkimuksen avulla. Oulun yliopisto. Väitöskirja. Viljanen, K. 1999. Perhe hoitotyössä teoria, tutkimus ja käytäntö. Porvoo: WSOY. Yliruka, L. 2006. Kuvastin. Reflektiivinen itse- ja vertaisarviointimenetelmä sosiaalityös-sä. Stakes.

30

Liite 1 FSTKY 060707 Perhetilanteen kuvaus – tapaus Päiväys Suunnitelman laadinnassa läsnä Kuvaus perheestä (perherakenne, työssäkäynti, harra stukset) Perheen voimavarat Perhetuen tarve Tämänhetkinen tilanne Perheen käyttämät keinot Perhetuen suunnitelma (kuka, mitä, miten, missä) Lupa olla yhteydessä perheen omaan terveydenhoitaja an kyllä___ __ ei_____ Sovittu seuranta

31

Liite 2

ARVIOSI NEUVOLAN PERHETUKITYÖSTÄ 060707

Kyllä Osittain Ei lainkaan

Tunsin saavani apua

Haluamiani asioita käsiteltiin

Käyntejä oli riittävästi

Annan perhetukitoiminnasta kouluarvosanan (4-10) Olisin toivonut perhetuelta: …………………………………………………………………………………………… ………………………………………………………… Muuta palautetta: …………………………………………………………………………………………… ………………………………………………………. Kiitos palautteestasi! Se on meille tärkeä!