perhon limakon tuulipuiston osayleiskaavan … · suunnittelija, biologi (fm) suunnittelija, fm,...

PERHON LIMAKON TUULIPUISTON OSAYLEISKAAVAN

LUONTOSELVITYS

Turku 29.10.2013

AIRIX Ympäristö Oy PL 669 20701 TURKU Puhelin 010 241 4400 www.airix.fi Toimistot: Turku, Oulu, Tampere ja Helsinki

2 (38)

E26339

AIRIX Ympäristö Oy, Y-tunnus 0564810-5, Toimipaikkakohtaiset yhteystiedot internet-sivuiltamme osoitteesta www.airix.fi.

Perhon Limakon tuulipuiston osayleiskaava – Luontoselvitys

Kannen kuva: AIRIX Ympäristö Oy, 2013

3 (38)

E26339


Sisältö

Liitteet ........................................................................................................................................................... 5

Yhteystiedot .................................................................................................................................................. 6

1. Johdanto .............................................................................................................................................. 7

2. Selvitysalue .......................................................................................................................................... 8

3. Pesimälinnusto .................................................................................................................................... 8

3.1. johdanto .................................................................................................................................... 8

3.2. Aineisto ja menetelmät ........................................................................................................... 10

3.3. Tulokset ................................................................................................................................... 11

3.4. Tulosten tarkastelu ja vaikutusarvio ....................................................................................... 13

4. Muuttolinnusto ................................................................................................................................. 14

4.1. Johdanto ................................................................................................................................. 14


4.3. Tulokset ................................................................................................................................... 15


5. Kasvillisuus ja luontotyypit ................................................................................................................ 16

5.1. Johdanto ................................................................................................................................. 16


5.3. Tulokset ................................................................................................................................... 18

5.3.1. Arvokkaat luontotyypit ................................................................................................. 18

5.3.2. Uhanalaiset kasvilajit .................................................................................................... 19


6. Lepakot .............................................................................................................................................. 20

6.1. Johdanto ................................................................................................................................. 20


6.3. Tulokset ................................................................................................................................... 21


7. Liito-orava ......................................................................................................................................... 22

7.1. Johdanto ................................................................................................................................. 22


7.3. Tulokset ................................................................................................................................... 22


8. Muu eläimistö ................................................................................................................................... 25

8.1. Johdanto ................................................................................................................................. 25


4 (38)

E26339


8.3. Tulokset .................................................................................................................................. 26


9. Natura 2000- ja luonnonsuojelualueet ............................................................................................. 27

9.1. Johdanto ................................................................................................................................. 27

9.2. Aineisto ja menetelmät .......................................................................................................... 27

9.3. Tulokset .................................................................................................................................. 27


10. Maaperä ............................................................................................................................................ 29

10.1. Johdanto ................................................................................................................................. 29


10.3. Tulokset .................................................................................................................................. 29


11. Pinta- ja pohjavedet .......................................................................................................................... 31

11.1. Johdanto ................................................................................................................................. 31


11.3. Tulokset .................................................................................................................................. 31


12. Yhteenveto ........................................................................................................................................ 33

13. Lähteet .............................................................................................................................................. 37

5 (38)

E26339


LIITTEET

Liitekartta 1: Arvokkaat ja huomioon otettavat elinympäristöt, pesimälintujen reviirit ja arvokkaat lintu-

alueet.

Liitekartta 2 (salassa pidettävä): Liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikka sekä suurten petolintujen

pesäpaikat.

6 (38)

E26339


YHTEYSTIEDOT

Luontoselvityskonsultti AIRIX Ympäristö Oy Yhteyshenkilöt: Suunnittelija, biologi (FM) Suunnittelija, FM, luontokartoittaja AMK Pinja Mäkinen Heini Lies-Niittymäki PL 669 (Uudenmaankatu 19 A) PL 669 (Uudenmaankatu 19 A) 20701 TURKU 20701 TURKU Puh. 010 241 4464 Puh. 010 241 4466 [email protected] [email protected]

7 (38)

E26339


1. JOHDANTO

Tämä luontoselvitys liittyy Perhon Limakon alueelle suunnitellun tuulivoimapuiston

osayleiskaavaan. Limakon alueelle on tarkoitus rakentaa yhdeksän tuulivoimalaa.

Voimaloiden napakorkeus on alustavien suunnitelmien mukaan enintään 141 metriä

ja roottoreiden halkaisija noin 120 m, jolloin kokonaiskorkeudeksi (pyyhkäisykorkeus)

tulee noin 200 metriä. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen,

voimaloita yhdistävistä maakaapeleista, sähköverkkoon liittymistä varten tarvittavas-

ta sähköasemasta, kytkinkentästä ja ilmajohdosta sekä tuulivoimalaitoksia yhdistävis-

tä maakaapeleista ja ilmajohdosta sekä tuulivoimalaitoksia yhdistävistä teistä.

Luontoselvityksen tavoitteena oli osayleiskaavan alueella luonnonsuojelun kannalta

arvokkaiden elinympäristöjen sekä uhanalaisten ja erityisesti suojeltujen eliölajien säi-

lyminen lainsäädännön vaatimalla tavalla.

Luontoselvitys tehtiin lähtöaineiston ja maastotöiden perusteella. Luontoselvityksen

maastotyöt sisälsivät kasvillisuuden ja luontotyyppien, pesimälinnuston, lepakoiden ja

liito-oravan elinympäristöjen kartoitukset. Luontoselvityksen maastotyöt tehtiin kun-

kin inventoitavan eliöryhmän kannalta otollisena ajankohtana kesällä 2013. Luon-

toselvityksen tekijöinä olivat FM, luontokartoittaja (AMK) Heini Lies-Niittymäki (mm.

luontotyypit- ja kasvillisuus, maaperä, pinta- ja pohjavedet, pesimälinnuston maasto-

työt, liito-oravat) ja biologi (FM) Pinja Mäkinen (mm. lepakkoselvitys, osa pesimälin-

nuston maastotöistä, biologisten asioiden lähtötiedot, tulosten tulkinta ja vaikutusar-

viot).

Luontoselvityksen perusteella on määritetty arvokkaat luontokohteet, jotka tulee

huomioida kaavoituksessa. Ne on esitetty liitekartoissa 1 ja 2, joista jälkimmäinen on

salassa pidettävä.

Iikka.Ranta

Alleviivaus

8 (38)

E26339


2. SELVITYSALUE

Limakon alue sijaitsee runsaan kilometrin etäisyydellä Perhon kuntakeskuksesta koilli-

seen Jyväskyläntien koillispuolella (kuva 1). Suunnittelualueen pinta-ala on n. 500 ha.

Selvityksen maastotyöt rajoittuivat suunnittelualueelle, mutta lähtötietojen ja aiem-

pien selvitysten perusteella arvioitiin suunnitelman vaikutusta myös suunnittelualu-

een ulkopuolisille luontoarvoille.

Maastokartta ©MML 2013

Kuva 1. Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueen sijainti.

3. PESIMÄLINNUSTO

3.1. JOHDANTO

Tuulivoimarakentaminen vaikuttaa linnustoon monin eri tavoin: muuttamalla elinym-

päristöjä, häirintä- ja estevaikutusten kautta ja törmäyskuolleisuuden kautta. Muutto-

lintujen kannalta näistä merkittävin lienee törmäyskuolleisuus, kun taas alueen pesi-

mälinnustolle elinympäristöjen muutos ja häirintävaikutus (mm. melun kautta) ovat

yleensä merkittävimpiä. Lintujen käyttäytymispiirteistä ja fysiologiasta riippuu, miten

paljon ja miten laajalle alueelle tuulivoimalat vaikuttavat kuhunkin lajiin. Pesimälin-

nuista herkimpiä ovat yhtenäisiä metsäalueita suosivat arat lajit, kuten vaikkapa met-

so, sekä säännöllisesti lähellä voimaloiden lapakorkeutta lentävät linnut, etenkin ne,

9 (38)

E26339


joilla on taipumusta kaartelemiseen (mm. päiväpetolinnut ja kurjet). Petolintujen re-

viirit voivat ulottua useiden kilometrien päähän pesäpaikoista, kun taas monien var-

puslintujen reviiri on vain muutaman hehtaarin kokoinen. Reviirikoko vaikuttaa huo-

mattavasti siihen, miten kaukana voimalapaikasta pesivälle linnulle voi olla haittavai-

kutusta voimalarakentamisesta. Tuulivoimalat aiheuttavat myös kaakkureille tör-

mäysriskin niiden ruokailulennoilla pesimäympäristöjen ja kalastusvesien välillä.

Kaakkureiden ruokailulentojen pituus voi olla jopa parikymmentä kilometriä (Pihlai-

nen, 2011).

Tuulivoimarakentamisen pesimälinnustovaikutuksia ovat tarkastelleet mm. Pearce-

Higgins ym. (2009), Fox ym. (2006) ja Koistinen (2004). Tutkimukset on tehty pääosin

merialueilla ja avoimilla maa-alueilla ja eri maissa, mikä vaikeuttaa niiden soveltamis-

ta metsäympäristöön suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutusarviointiin.

Yksi tärkeimmistä tuulivoimarakentamisen pesimälinnustovaikutusten aiheuttajista

on metsän hakkuista ja maankäytön muutoksesta johtuva elinympäristön muutos ja

häviäminen. Voimaloiden rakentamisesta, toiminnasta ja purkamisesta aiheutuu li-

säksi häiriövaikutusta. Voimaloista ja muista tuulivoimapuiston rakenteista aiheutuu

myös estevaikutusta pesimälinnuille. Voimalat ja mahdolliset ilmajohdot aiheuttavat

myös törmäysriskin pesimälinnustolle.

Elinympäristöjen muutos vaikuttaa yleensä kielteisesti pesimälinnustoon, vaikkakin

jotkut lajit, kuten pienet hyönteissyöjälinnut, voivat hyötyä avointen metsän reuna-

alueiden lisääntymisestä. Voimalarakentamiseen liittyvä teiden ja voimalan nostoalu-

eiden raivaaminen muuttaa elinympäristöjä lintujen kannalta enemmän kuin metsäta-

loudelliset avohakkuut. Tuulivoimarakentamisesta aiheutuvan metsien pirstaloitumi-

sen vaikutukset ovatkin uhanalaiselle metsälinnustolle negatiivisia, tosin vaikutuksen

määrä ja etäisyys vaihtelee lajikohtaisesti. Tutkimusten mukaan lintujen pesimätihey-

det voivat laskea maatuulipuistoissa 500 metrin etäisyydellä voimaloista 15–53 %

(Pearce-Higginsin ym. 2009).

Tuulivoimapuiston häiriövaikutus pesimälinnustolle on yleensä voimakkaampaa ra-

kennus- ja purkuvaiheessa kuin toiminnan aikana: rakennusvaiheessa paikalla on ih-

misiä ja työkoneita, toiminnan aikana taas voimaloista aiheutuu käyttömelua. Raken-

tamis- (ja purkamis-) aikainen häiriö, mm. työkoneiden melu, karkottaa lintuja voima-

loiden ja teiden läheisyydestä. Linnut saattavat kuitenkin palata alueille rakennustöi-

den loputtua. Häiriövaikutuksen määrä ja vaikutusalue vaihtelee lintulajeittain.

Pesimälinnuston törmäysriski vaihtelee suuresti lajista riippuen. Kanalinnuilla on ta-

vallisesti niin alhainen lentokorkeus, että niillä on vain hyvin pieni riski törmätä voima-

lan lapoihin. Toisaalta kanalinnut törmäävät helposti mahdollisiin tuulivoima-alueen

ilmajohtoihin paetessaan petoja tai metsästäjiä, sillä niiden väistökyky on heikko. Päi-

väpetolintujen lentokorkeus puolestaan osuu usein voimaloiden lapakorkeudelle, ja

niiden saalistukseen usein liittyvä kaartelu lisää törmäysriskiä. (Koistinen 2004). Pai-

kallisten lintujen on todettu oppivan varomaan voimaloita, mikä vähentää törmäys-

10 (38)

E26339


riskiä (Tanskanen 2012). Toisen selvityksen mukaan pesivät, levähtävät ja talvehtivat

linnut, jotka viettävät paljon aikaa tietyllä alueella törmäävät muuttolintuja useammin

voimaloihin, eivätkä opi käsittelemään vaaraa (Rydell ym. 2011). Lintujen törmäysriski

voimaloihin kasvaa sääolosuhteiden tai pimeyden haitatessa näkyvyyttä.

Voimalat muodostavat esteitä lintujen lentoreiteille, vaikka niiden roottorit eivät pyö-

risikään. Tämä estevaikutus lisää matkaa pesimis-, ruokailu- ja yöpymisalueiden välil-

lä, mikä lisää lintujen energiantarvetta. Tämä vaikutus kohdistuu voimakkaimmin pit-

kiä säännöllisiä siirtymiä tekeviin lajien, kuten kaakkureihin ja kurkiin.

Voimaloiden käyttömelun on esitetty vaikuttavan lintujen pesintöihin samoin kuin lii-

kenteen melun, jonka on osoitettu laskevan sekä reviiritiheyksiä että pesintämenes-

tystä. Melu häiritsee soidinkäyttäytymistä ja haittaa varoitusäänten kuuluvuutta (mm.

Koistinen 2004).

Tässä kyseisessä tuulivoimahankkeessa hankealueen puustoisuus todennäköisesti

pienentää voimaloiden häiriövaikutusaluetta, sillä tuulivoimaloiden on todettu aihe-

uttavan eniten häiriövaikutusta linnustolle avoimessa ympäristössä. Elinympäristöjen

muutos sekä häirintävaikutus kuitenkin pienentävät hankealueiden pesimälintujen

paikallispopulaatioita jonkin verran jo pelkästään voimala-aukeiden vaatiman maa-

alan vuoksi.

3.2. AINEISTO JA MENETELMÄT

Pesimälinnusto osayleiskaava-alueelta käyttäen sovellettua kartoituslaskentamene-

telmää. Inventoinnissa keskityttiin seuraaviin lajeihin: Lintudirektiivin liitteen I lajit,

erityisesti suojeltavat lajit, kansallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit sekä Suomen

vastuulajit. Kartoitukset (2 kertaa) tehtiin 10.–14.6.2013 sateettomina ja vähätuulisi-

na aamupäivinä klo 03.30–11.00 välisinä kellonaikoina. Muina kellon aikoina ja mui-

den kartoitusten yhteyksissä havaitut em. lajit huomioitiin lisäksi selvityksessä.

Osayleiskaava-alueen ulkopuoleltakin pyrittiin selvittämään linnustoa erilaisista lähtö-

tiedoista siltä osin, kuin tuulivoimarakentamisen arvioitiin voivan vaikuttaa osayleis-

kaava-alueen ulkopuoliseen pesimälinnustoon. Tällaisia kaukovaikutteisia linnustoar-

voja arvioitiin olevan mm. suurten petolintujen reviirit, joten petolintujen pesätietoja

pyrittiin selvittämään 10 kilometrin säteeltä osayleiskaava-alueelta. Suurten petolin-

tujen reviirien ja pesäpaikkojen sijaintia selvitettiin Rengastustoimiston sääksirekiste-

ristä ja Metsähallitukselta. Metsähallituksen tiedot koskevat maakotkaa (sekä tunturi-

ja muuttohaukkaa). Rengastustoimiston ja Metsähallituksen pesäpaikkatiedot olivat

käytössä noin 10 kilometrin säteeltä osayleiskaava-alueesta. Rengastustoimistolta

pyydettiin myös rengastusrekisterin tiedot, jota koskevat lintudirektiivin liitteen I laje-

ja, uhanalaisia lajeja sekä Suomen vastuulajeja. Limakon suunnittelualueelta ei kui-

tenkaan ole olemassa tuoreita rengastustietoja (Juha Honkala, sähköposti 20.8.2013).

Kanalintujen soidinpaikkoja selvitettiin myös paikallisilta metsästysseuroilta ja riistan-

hoitoyhdistykseltä. Hankealueen lähistön pesimälinnustoa, mm. kaakkuritietoja selvi-

tettiin myös Suomenselän lintutieteelliseltä yhdistyksestä ja kirjallisuuslähteistä.

11 (38)

E26339


3.3. TULOKSET

Pesimälintukartoituksessa havaittiin osayleiskaava-alueella seuraavat Lintudirektiivin

liitteen I lajit, erityisesti suojeltavat lajit, kansallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit

tai Suomen vastuulajit: metso, pyy, palokärki, kurki ja kuovi. Nämä kaikki ovat kuovia

lukuun ottamatta lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I lintuja. Metso on myös kan-

sallisesti silmälläpidettävä laji (Rassi ym., 2010), joka on lisäksi luokiteltu alueellisesti

uhanalaiseksi lajiksi. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja Limakon alueella tavatuista

lajeista ovat metso ja kuovi. Markku Isomöttösen (sähköposti 7.8.2013) tietojen mu-

kaan Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueella tai sen lähistöllä ei ole kanalintujen

soidinalueita. Isomöttönen on Perhon riistanhoitoyhdistyksen pj ja Perhon Ylipään

metsästysyhdistyksen jäsen. Suuri osa Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueesta

kuuluu Perhon Ylipään metsästysyhdistyksen metsästysalueeseen (Markku Isomöttö-

nen, sähköposti 7.8.2013).

Vanha täytetty kaatopaikka Retuutinkallion koillispuolella (Kohde 1, Liitekartta 1) on

nykyään linnustollisesti arvokas kohde (kuva 2). Pensoittuneella alueella pesii useita

paikallisesti harvalukuisia lintuja kuten mm. pensassirkkalintu, lehtokerttu, hernekert-

tu, punarinta ja taivaanvuohi. Nämä eivät ole Lintudirektiivin liitteen I lajeja, erityises-

ti suojeltavia lajeja, kansallisesti tai alueellisesti uhanalaisia lajeja tai Suomen vastuu-

lajeja. (Rassi ym., 2010).

Kuva 2. Linnustollisesti arvokkaalla vanhalla kaatopaikalla pesii lehto- ja pensaikkolajeja, kuten pensas-

sirkkalintu ja lehtokerttu.

12 (38)

E26339


Kartoitettavalta alueelta tavattiin myös aikaisemman uhanalaisuusluokituksen mu-

kaan (Rassi ym. 2001) silloin vaarantuneeksi luokiteltu tiltaltti ja silmälläpidettäväksi

luokiteltu käki.

Muita Limakon alueella tavattuja tavanomaisia pesimälintuja olivat mm. metsäviklo,

leppälintu, käpylintu, vihervarpunen, viherpeippo, hippiäinen, käpytikka, käpylintu,

sepelkyyhky, mustarastas, kirjosieppo, metsäkirvinen, niittykirvinen, keltasirkku, rä-

kättirastas, peippo ja pajulintu.

Metsähallituksen suurten petolintujen pesätietokannan mukaan Limakon tuulipuiston

osayleiskaava-alueella tai sen läheisyydessä ei ole tunnettuja maakotkan pesiä (Tuomo

Ollila, sähköposti 11.9.2013). Rengastustoimiston sääksirekisterin tietojen (Juha Hon-

kala, sähköposti 20.8.2013) mukaan lähin kalasääsken pesä sijaitsee lähellä suunnitte-

lualuetta yli 1 km, mutta selvästi alle 2 km etäisyydellä suunnittelualueen rajasta (kts.

salassa pidettävä liitekartta 2). Tämä pesä on ollut asuttuna vuosina 1993 ja 1997.

Vuonna 2001 se on ollut asumaton, minkä jälkeen pesältä ei ole tarkastustietoa. Muut

tunnetut sääksen pesäpaikat (neljä kpl) sijaitsevat noin kymmenen kilometrin etäisyy-

dellä suunnittelualueen rajasta. Ainakin osa pesäpaikoista lienee saman sääksiparin

vaihtopesiä. Karttatarkastelun perusteella näyttää epätodennäköiseltä, että sääksen

lentoreitit pesäpaikkojen ja saalistusvesien välillä kulkisivat hankealueen kautta. Ka-

lasääski on lintudirektiivin liitteen 1 laji ja lisäksi se on luokiteltu kansallisessa uhan-

alaisluokituksessa (Rassi ym., 2010) vaarantuneeksi.

Kuva 3. Suunnittelualuetta ympäröivät pellot ovat mm. kuovien elinympäristöjä ja kurkien ruokailualuei-

ta.

Kaakkureita tuskin on osayleiskaava-alueella tai aivan sen lähistöllä (Suomenselän Lin-

tutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Aalto, sähköposti 9.8.2013). Perhossa

13 (38)

E26339


havaittiin vuonna 2010 1 kaakkurin pesintä, ja kunnan pesiväksi kaakkurikannaksi ar-

vioitiin 2 paria (Pihlainen, 2011).

Heikinjärvenneva noin 12 km hankealueen koillispuolella on Perhon paras lintusuo

(Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys, 1999). Lähialueiden linnustoperusteisesti

suojellut Natura-alueet (SPA-alueet) sekä FINIBA- ja IBA-alueita on käsitelty luvussa

Natura 2000- ja luonnonsuojelualueet.

3.4. TULOSTEN TARKASTELU JA VAIKUTUSARVIO

Rengastustoimiston sääksirekisterin mukaan lähin kalasääsken pesä sijaitsee selvästi

alle 2 kilometrin päässä suunnittelualueen rajasta, tosin tältä pesältä on viimeisin pe-

simätieto vuodelta 1997, mutta sitä ei ole tarkastettu vuoden 2001 jälkeen. Ympäris-

töministeriön ohjeiden (Ympäristöministeriö, 2012) mukaan suurten petolintujen, ku-

ten kalasääsken, maakotkan, merikotkan ja kiljukotkan osalta tuulivoimahankkeissa

tulee tehdä erityisiä selvityksiä, mikäli suunnittelualue sijaitsee noin kahden kilometrin

säteellä näiden suurten petolintujen pesäpaikoista. Tämä kahden kilometrin suojaraja

alittuu, joten ilman lisäselvityksiä tuulivoimaloita ei tule rakentaa alle kahden kilomet-

rin päähän kalasääsken pesäpaikasta. Kahden kilometrin suojavyöhyke on tarkoitettu

suojaamaan mm. lentopoikasia niiden ensimmäisten kuukausien aikana silloin, kun

tarkoista lentoreiteistä ei ole tietoa. Muut tunnetut sääksen pesäpaikat (neljä kpl) si-

jaitsevat noin kymmenen kilometrin etäisyydellä suunnittelualueen rajasta. Karttatar-

kastelun perusteella näyttää epätodennäköiseltä, että sääksen lentoreitit pesäpaikko-

jen ja saalistusvesien välillä kulkisivat hankealueen kautta. Näin ollen Limakon tuuli-

voimapuiston osayleiskaavalla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia sääksiin, mi-

käli voimaloita ei rakenneta 2 kilometrin säteelle tunnetusta pesäpaikasta.


liitteen I lajit, erityisesti suojeltavat lajit, kansallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit tai

Suomen vastuulajit: metso, pyy, palokärki, kurki ja kuovi. Nämä kaikki ovat kuovia lu-

kuun ottamatta lintudirektiivin (79/409/ETY) liitteen I lintuja. Metso on myös kansalli-

sesti silmälläpidettävä laji (Rassi ym., 2010), joka on lisäksi luokiteltu alueellisesti

uhanalaiseksi lajiksi. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja Limakon alueella tavatuista la-

jeista ovat metso ja kuovi. Erityisesti suojeltavia lajeja, joiden säilymiselle tärkeää

esiintymispaikkaa ei saa lain mukaan hävittää tai heikentää, ei pesimälintukartoituk-

sessa löytynyt. Lintudirektiivin liitteen I lajien suojelu hoidetaan lintudirektiivin mu-

kaan sitä kautta, että kunkin valtion tulee osoittaa niiden suojelemiseksi erillisiä lintu-

direktiivin mukaan suojeltuja (SPA) Natura-alueita. Näiden kaikkien lintujen (metso,

pyy, palokärki, kurki ja kuovi) havaintopaikkojen (Liitekartta 1) lähiympäristöä vähin-

tään 100 metrin säteellä havaintopaikasta suositellaan vältettäväksi voimalasijoitte-

lussa, vaikkakaan havaintopaikan perusteella ei voida tietää reviirin tarkkoja rajoja tai

pesäpaikan sijaintia.

Tuulivoimapuiston rakentaminen muuttaa metsäkanalintujen elinympäristöä voima-

loiden nostoalueiden, teiden ja sähkönsiirtolinjojen raivaamisen kautta. Nämä muu-

14 (38)

E26339


tokset ovat kuitenkin suhteellisen pienialaisia. Metsäkanalinnut voivat käyttää jossain

määrin näitä muuttuneitakin alueita. Kuitenkin yhtenäisestä metsäaluetta suosivan

metson elinpiiri kaventunee tuulivoimarakentamisen myötä, vaikka uusilla teillä tai

voimala-aukeilla ihmisten liikkumisen aiheuttama häiriö vähenee rakentamisajan jäl-

keen. Metsoja (2 urosta ja 1 naaras poikueineen) havaittiin kuitenkin myös Limakon

osayleiskaava-alueen eteläosissa, joka jo nykyisin on melko vahvasti ihmistoiminnan

muuttamaa ja pirstaleista aluetta. Tuulivoimarakentamisen vaikutus metsoon on eri-

tyisen suuri, jos voimala osuu soidinpaikalle. Limakon tuulipuiston osayleiskaava-

alueella tai sen lähistöllä ei ole tunnettuja kanalintujen soidinalueita (Markku Isomöt-

tönen, sähköposti 7.8.2013). Metsohavaintojen sijainnin ja laadun (myös poikue) pe-

rusteella voidaan kuitenkin pitää todennäköisenä, että alueella tai sen läheisyydessä

on metson soidinpaikka, jonka sijaintia ei tunneta. Tuulivoimalat eivät aiheuta metsä-

kanalinnuille merkittävää törmäysriskiä, sillä nämä ovat paikkalintuja eivätkä juuri

lennä voimaloiden lapakorkeudella. Hankealueen sisäinen sähkönsiirron aiheuttama

törmäysriski voidaan poistaa, mikäli tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto tehdään

maakaapelointina.


nykyään linnustollisesti arvokas kohde. Alue ei sisälly lakikohteisiin, mutta suositellaan

säilytettäväksi luonnon monimuotoisuuskohteeksi.

Kaakkureita tuskin on osayleiskaava-alueella tai aivan sen lähistöllä. Koko Perhossa

pesinee noin 2 kaakkuriparia. Näitä pesäpaikkoja ei ole tiedossa, mutta karttatarkaste-

lun perusteella vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kaakkurin pesimäalueiden ja kalas-

tusvesien väliset lentoreitit kulkisivat Limakon tuulivoimapuiston kautta, joten hank-

keesta ei arvioida olevan haittaa kaakkureille.

Aluetta ympäröivillä pelloilla ja soilla havaittiin ruokailevia kurkia. Mikäli kurkien pesä-

paikkojen ja ruokailualueiden väliset lentoreitit kulkevat suunnittelualueen kautta,

kurjille voi olla haittaa tuulivoimaloista törmäyskuolleisuuden tai estevaikutuksen

myötä. Haitan ei kuitenkaan arvioida olevan populaation suotuisan suojelun kannalta

merkittävää.

4. MUUTTOLINNUSTO

4.1. JOHDANTO

Tuulivoimalat aiheuttavat muuttolinnuille estevaikutuksen ja törmäysriskin. Tutkimus-

ten mukaan suurin osa päivällä muuttavista linnuista havaitsee tuulivoimalan ja väis-

tää sitä. Lintujen törmäysriski voimaloihin kasvaa sääolosuhteiden tai pimeyden haita-

tessa näkyvyyttä. Tuulivoimapuiston voimalamäärä vaikuttaa estevaikutuksen mää-

rään, sillä pienen puiston kiertäminen on helpompaa kuin ison. Lajien välillä on kui-

tenkin eroja mm. tyypillisestä lentokorkeudesta riippuen.

Tuulivoimalat voivat myös häiritä tai karkottaa levähtäviä muuttolintuja. Rakentami-

sen ja käytön aiheuttaman melun lisäksi häirintää aiheutuu roottorin pyörimisestä ja

15 (38)

E26339


varjojen vilkkumisesta. Karkotus- ja häirintävaikutus voi ulottua satojen metrien pää-

hän.

Muuttolintujen törmäysriskiin vaikuttaa tuulivoimapuiston sijainti suhteessa muutto-

reitteihin sekä puiston voimalamäärä ja voimaloiden sijainti suhteessa muuttosuun-

taan. Saksalaisen selvitysmateriaalin mukaan tutkimuksissa ei ole saatu tukea sille, et-

tä yömuuttajat altistuisivat päivämuuttajia useammin törmäyksille (Rydell ym. 2011).


Muuttolintujen esiintymistä hankealueella selvitettiin kirjallisuuslähteistä ja paikalli-

selta lintutieteelliseltä yhdistykseltä.

4.3. TULOKSET

Merkittäviä muuttoreittejä ei osayleiskaava-alueen läpi kulje (Suomenselän Lintutie-

teellisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Aalto, sähköposti 9.8.2013). Perhon pellot,

kuten Kokkoneva 5 km Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueelta länteen ovat

muuttolevähdysalueita monille linnuille, mm. sorsalinnuille ja kahlaajille (Suomense-

län Lintutieteellinen Yhdistys, 1999). Soillakin yöpyy esim. kurkien muuttoparvia. Le-

vähtäjäalueiden lähellä voi olla muuttolinnuille törmäys-/ häiriöriski, kun linnut pyöri-

vät edestakaisin, mutta varsinaisessa muuttolennossa olevien lintujen törmäysriski on

todella pieni kaikkialla Perhon seudulla. (Matti Aalto, sähköposti 9.8.2013).

Komanne-järvellä noin 2 kilometriä Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueen poh-

joispuolella tavataan muuttoaikoina runsaasti vesilintuja (Suomenselän Lintutieteelli-

nen Yhdistys, 1999). Perhon joutsenmuuton päälinja kulkee ilmeisesti kunnan länsi-

osassa (eikä Limakon osayleiskaava-alueen kautta): Perhon kunnan länsireunassa si-

jaitsevalla Porasjärvellä voi nähdä muuton aikana jopa kymmenien joutsenten parvia

sekä muitakin vesilintuja (Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys, 1999).


Koistinen (2004) suosittelee tuulipuistojen ja lintujen levähdysalueiden väliksi vähin-

tään yhtä kilometriä. Limakon osayleiskaava-alueen lähistöltä ei ole tiedossa tällaisia

levähdysalueita. Lähialueiden merkittävimmälle muutonaikaiselle levähdysalueella

Kokkonevan pellolle on suunnittelualueelta matkaa noin 5 km.

Koistisen (2004) mukaan tuulivoimaloiden sijoituspaikkana tulee välttää poikkeuksel-

lisen suuria paikallisia lintumääriä (>5000 yks.) kerääviä yöpymisalueita, kosteikkoja ja

peltoalueita. Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueella ei ole näin suuria keräänty-

miä.

Muuttolintujen törmäysriskejä voimaloihin on arvioitu eri tuulivoimahankkeiden yh-

teydessä. Esimerkiksi Siikajoella metsäisessä ympäristössä sijaitsevan tuulivoimapuis-

ton muutonseurannan perusteella tehdyn törmäysriskiarvion mukaan keskimääräinen

muuttolinnuston törmäyskuolleisuus voimaloihin on noin 1 lintuyksilö/voimala/vuosi

16 (38)

E26339


(Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, 2012). Hyvin karkeasti arvioiden Limakon tuulivoima-

puisto aiheuttaisi noin 10 lintuyksilön vuotuisen törmäyskuoleman, tosin tähän arvi-

oon liittyy suurta epävarmuutta. Törmäysriskiarviot vaihtelevat huomattavasti mm.

sen mukaan, huomioidaanko lintujen aktiivinen voimaloiden väistäminen, ja sijaitsee-

ko hankealue merkittävällä muuttoreitillä. Koska hankealue ei sijaitse merkittävällä

muuttoreitillä ja sille suunniteltujen voimaloiden määrä on yhdeksän, voimaloiden ai-

heuttaman törmäyskuolleisuuden ei arvioida olevan merkittävä minkään lajin suotui-

san suojelun kannalta. Törmäysriskiä vähentää tuulipuiston osayleiskaava-alueen si-

jaitseminen pitkittäin muuton pääsuuntaan (lounas–koillinen) nähden.

5. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT

5.1. JOHDANTO

Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykseen kuului tuulipuiston osayleiskaava-alueen

luonnonsuojelullisesti merkittävien luontotyyppien ja kasvilajien selvittäminen.

Luonnonsuojelulain 29 § mukaiset suojellut luontotyypit

Vesilain 2 luvun 11 § mukaiset suojeltavat vesiluontotyypit

Metsälain 10 § mukaiset metsäluonnon erityisen tärkeät elinympäristöt

Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaiset arvokkaimmat luontotyypit

Natura-luontotyypit

Alueellisesti ja paikallisesti edustavat luontokohteet (mm. perinnebiotoopit ja

iäkästä puustoa sisältävät kohteet)

Uhanalaisten, harvinaisten tai muutoin huomionarvoisten putkilokasvilajien

esiintymät

Metsälain 10 §, luonnonsuojelulain 29 § sekä vesilain 11 § rajoittavat sellaista maan-

käyttöä, joka muuttaa tiettyjä luontotyyppejä.

Metsälain 10 §:ssä määritellään erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi seuraavat

elinympäristöt, joita koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristö-

jen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla:

1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välit-

tömät lähiympäristöt;

2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot;

3) rehevät lehtolaikut;

4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla;

5) rotkot ja kurut;

6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä

7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuus-

toiset suot ja rantaluhdat.

17 (38)

E26339


Näiden elinympäristöjen tulee olla ML 10 §:n mukaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä

ympäristöstään selvästi erottuvia.

Luonnonsuojelulain 29 §:ssä on määritelty seuraavat suojellut luontotyypit, joihin

kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin,

että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu:

1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt;

2) pähkinäpensaslehdot;

3) tervaleppäkorvet;

4) luonnontilaiset hiekkarannat;

5) merenrantaniityt;

6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit;

7) katajakedot;

8) lehdesniityt; sekä

9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät.

LSL:n luontotyyppien muuttamiskielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ym-

päristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen

rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.

Vesilain 11 § kieltää toimenpiteet, jotka vaarantavat enintään kymmenen hehtaarin

suuruisen fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan

enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena.

Sama koskee luonnontilaisia pienvesiä (lähteitä ja noroja) muualla kuin Lapissa.

Suomen uhanalaiset luontotyypit on lueteltu Suomen luontotyyppien uhanalaisuus

(Raunio ym., 2008) -julkaisussa.

Edellä mainittujen lakisääteisesti suojeltujen ja uhanalaisten luontotyyppien lisäksi

luontoselvityksessä kartoitettiin muiden arvokkaiden elinympäristöjen esiintymistä

alueella. Nämä elinympäristöt määritettiin oppaan Metsäluonnon arvokkaat elinym-

päristöt (Meriluoto & Soininen, 1998) mukaisesti. Näiden muiden arvokkaiden

elinympäristöjen turvaaminen ei ole lakisääteisesti määrättyä, vaan niiden turvaami-

nen tapahtuu metsänomistajan omalla päätöksellä.


Alueen luonnonsuojelullisesti merkittävät luontotyypit selvitettiin kattavasti koko

hanke-alueelta. Alueen uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymiä selvi-

tettiin sekä luontotyyppiselvityksen yhteydessä maastossa että lähtötietojen (ELY-

keskukselta saatavat uhanalaistiedot) perusteella. Kasvillisuutta ja luontotyyppejä

koskevat maastotyöt tehtiin 12.–14.6.2013. Perinnebiotooppien esiintymistä osayleis-

kaava-alueella selvitettiin myös julkaisusta Keski-Pohjanmaan perinnebiotoopit (Tik-

kanen ym., 1999).

18 (38)

E26339


5.3. TULOKSET

5.3.1. Arvokkaat luontotyypit

Luontotyyppiselvityksen maastotöissä alueella ei tavattu lakisääteisesti suojeltuja

luontotyyppejä. Limakon alueen metsät olivat tyypiltään pääosin mustikkatyypin (MT)

tai puolukkatyypin (VT) kangasmetsiä.

Lähimpänä metsälakikohteita - vähäpuustoiset suot - Limakon alueella ovat Retuutin-

kallion länsipuoleinen neva (Kohde 2, Liitekartta 1) ja Kettukankaan lounaispuoleinen

räme (Kohde 3, Liitekartta 1). Molempien luonnontilaisuutta vähentävät reuna-

alueiden ojat. Lisäksi Ruunakankaan etelä- ja lounaispuolella olevat rämeet (Kohteet 4

ja 5, Liitekartta 1) ovat luonnontilaisen kaltaisia, mutta osittain ojitettuja.

Retuutinkallion länsipuolen neva (kuva 4) on metsälakikohteeksi liian suuri (3,6 ha).

Neva on maisemallisesti ja lajistollisesti kuitenkin arvokas. Nevalla kasvaa mm. pyö-

reälehtikihokki, tupasluikka, suokukka, tupasvilla ja karpalo.

Kettukankaan karummalla isovarpurämeellä kasvaa mm. tupasvilla, juolukka, järvi-

ruoko, suopursu, pyöreälehtikihokki ja rätvänä. Ruunakankaan rämeillä kasvaa mm.

suopursu, vaivaiskoivu, tupasvilla, karpalo ja juolukka.

Kaikki edellä mainitut suot (kohteet 2–5) ovat paikallisesti arvokkaita elinympäristöjä

ja niiden ominaispiirteiden säilyttämistä suositellaan.

Kuva 4. Retuutinkallion länsipuolen neva on lähellä metsälakikohdetta: vähäpuustoiset suot, mutta kool-

taan liian suuri ja reunaojitettu.

Kettukallion eteläpuolella metsäautoteiden risteyksessä sijaitsee metsälaikku (Kohde

6, Liitekartta 1), jolla on vanhan metsän piirteitä. Muutamat yksittäiset kuuset ovat

jopa 50–70 cm halkaisijaltaan. Muuten kuusten ja mäntyjen halkaisija on keskimäärin

19 (38)

E26339


30–40 cm. Kenttäkerrokseen kuuluvat mm. oravanmarja, mustikka, lillukka, metsäkur-

jenpolvi ja sammalista mm. metsäkerrossammal. Kuvion luonnontilaisuutta heikentä-

vät sitä halkovat metsäautotiet. Vanhat metsät eivät kuulu varsinaisiin lakikohteisiin

vaan muihin arvokkaisiin elinympäristöihin (Meriluoto ym. 2002).

Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueella ei sijaitse perinnebiotooppeja. Lähin pe-

rinnebiotooppi sijaitsee yli 1,5 km päässä osayleiskaava-alueesta, alueen länsipuolella.

(Tikkanen ym., 1999).

Kuvat 5 ja 6. Kettukankaan ja Ruunakankaan osittain ojitettuja rämeitä, jotka eivät kuulu metsälakikoh-

teisiin.

Kuva 7. Limakon alueen tyypillistä mustikkatyypin kangasmetsää suunnittelualueen keskiosissa.

5.3.2. Uhanalaiset kasvilajit

Kasvillisuusselvityksen maastotöissä alueella ei tavattu uhanalaisia kasvilajeja.

20 (38)

E26339


ELY-keskukselta saatujen uhanalaistietojen (Hertta-tietojen) mukaan alueella ei ole

tiedossa uhanalaisten kasvilajien esiintymispaikkoja.



luontotyyppejä.

Kettukallion eteläpuolella metsäautoteiden risteyksessä sijaitsee metsälaikku (Kohde

6, Liitekartta 1), jolla on vanhan metsän piirteitä. Vanhat metsät eivät kuulu varsinai-

siin lakikohteisiin, vaan muihin arvokkaisiin elinympäristöihin. Niiden säilymistä suosi-

tellaan metsänomistajan omalla päätöksellä metsälakiin viitaten (Meriluoto ym.

2002).

Luontoselvityksessä havaittiin paikallisesti arvokkaista elinympäristöistä myös soita

(kohteet 2–5, Liitekartta 1), joiden ominaispiirteiden säilyttämistä suositellaan.

Luontoselvityksessä ei havaittu uhanalaisia kasvilajeja tuulipuiston osayleiskaava-

alueella.

Lähin perinnebiotooppi sijaitsee yli 1,5 km päässä osayleiskaava-alueesta, joten tuuli-

voimarakentamisella ei ole vaikutusta siihen.

6. LEPAKOT

6.1. JOHDANTO

Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia, jotka kaikki ovat luontodirektiivin liitteen IV (a) –

lajeja. Siten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen

on kielletty.

Tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa lepakoille haittaa lähinnä elinympäristöjä

muuttamalla ja turbiinin lapojen aiheuttaman kuolleisuuden kautta. Tuulipuistoraken-

tamisen aiheuttaman maankäytön muutoksesta aiheutuvan vaikutuksen suunta ja

voimakkuus riippuu siitä, kohdistuuko rakentaminen lisääntymis- ja levähdyspaikoille,

saalistuspaikoille vai muille lepakkojen käyttämille paikoille (esim. siirtymäreitit le-

vähdyspaikkojen ja saalistusalueiden välillä), ja mitä lepakkolajeja alueella esiintyy.

Vaikutusten voimakkuus riippuu myös siitä, missä määrin lähistöllä on tarjolla korvaa-

via ympäristöjä. Maankäytön muutokset voivat olla myös osin myönteisiä ainakin niil-

le lepakkolajeille, jotka suosivat aukeita alueita saalistusalueinaan, mm. pohjanlepa-

kolle.

Tuulivoimaloiden lavat voivat tappaa korkealla lentäviä lepakoita suoraan iskun kaut-

ta tai lavan aiheuttaman voimakkaan paineenvaihtelun vaurioittaessa lepakon keuh-

koja (Baerwald E., D’Amours G., Brandon J., Klug B. and Barclay R. 2008). Suomessa

tavattavia korkealla lentäviä lepakoita ovat lähinnä pohjanlepakko sekä harvinaisem-

mat lajit isolepakko, kimolepakko ja pikkulepakko. Viiksisiipat lentävät yleensä metsän

suojissa, korkeintaan puiden latvojen tasalla. Suurin riski törmäyksiin on muuttavilla

21 (38)

E26339


lepakoilla. Muuton aikana lepakot lentävät tavallista korkeammalla, myös voimaloi-

den lapakorkeudella.


Lepakoita kartoitettiin ultraääni-ilmaisimen avulla hämärän aikaan lepakoille tyypilli-

siltä saalistuspaikoilta. Ultraääni-ilmaisimena käytettiin tallentavaa näytöllistä yhdis-

telmädetektoria (EM3+).

Lepakkokartoitus tehtiin kaikilla osayleiskaava-alueella sijaitsevilla ajokelpoisilla teillä

sekä muutamilla pienemmillä teillä ja aukioilla. Lepakkokartoitusta tehtiin ajokelpois-

ten teiden osalta hitaasti liikkuvasta autosta ja muilla alueilla kävellen. Lepakkokartoi-

tus aloitettiin 30 minuuttia auringonlaskun jälkeen ja lopetettiin viimeistään 30 mi-

nuuttia ennen auringon nousua. Lepakkokartoitukset tehtiin sateettomina ja vähätuu-

lisina öinä, sillä sateella ja tuulella lepakot eivät liiku kovin paljon (Lappalainen, 2002).

Lepakkokartoitus toistettiin 2 kertaa. Ensimmäinen kartoituskerta oli 10.6.2013. Sää

oli tyyni ja pilvinen, aamua kohti puolipilviseksi selkenevä. Lämpötila oli noin + 10 °C.

Toinen lepakkokartoituskerta oli 12.6.2013, jolloin sää oli tyyni ja pilvinen, aamua

kohti selkenevä. Lämpötila oli noin + 9 °C, mikä saattoi vähentää lepakoiden lentoak-

tiivisuutta.

6.3. TULOKSET

Kesän 2013 lepakkoseurannassa ei havaittu lepakoita. Tähän voi vaikuttaa havain-

nointiöiden melko viileä sää, mutta lepakkohavainnointiin valittiin sateettomuuden ja

lämpötilan kannalta otollisimmat yöt noin viikon jaksolta.

ELY-keskukselta saatujen uhanalaistietojen (Hertta-tietojen) mukaan alueella ei ole

tiedossa lepakkojen elinympäristöjä.


Lepakkohavaintoja ei tehty kesän 2013 lepakkoselvityksessä, ja ELY-keskukselta saatu-

jen uhanalaistietojen (Hertta-tietojen) mukaan alueella ei ole tiedossa lepakkojen

elinympäristöjä.

Muuttavien lepakoiden esiintymistä alueella ei ole tutkittu, mikä aiheuttaa epävar-

muutta vaikutusarviointiin. Lepakkomuuttoa tunnetaan yleisesti Suomessa hyvin

huonosti. Laajamittaisesta pitkän matkan muutosta on vain vähäisiä viitteitä. Lintujen

muuttohavainnoinnin yhteydessä tehtyjen havaintojen vähäisyyden perusteella sen

on arveltu olevan vähäistä. Ilmeisesti lyhyen matkan muuttoa kesäisten elinympäris-

töjen ja talvehtimispaikkojen välillä tapahtuu yleisesti, mutta tätä ei juurikaan tunne-

ta. (Lappalainen, 2002.) Osayleiskaava-alueelle suunniteltujen voimaloiden aiheutta-

maa törmäyskuolleisuutta ei arvioida lepakkojen suotuisan suojelun kannalta merkit-

täväksi, vaikkakaan varsinaista törmäysriskiarviota ei voida tietojen puutteellisuuden

takia antaa.

22 (38)

E26339


Tuulivoimarakentamisella Limakon alueella ei arvioida olevan vaikutusta lepakoille.

7. LIITO-ORAVA

7.1. JOHDANTO

Liito-orava (Pteromys volans) on Luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV (a) laji.

Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan ”luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin

eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja

heikentäminen on kielletty.” Liito-orava on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi, tar-

kemmin sanottuna vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010). Se on myös Suomen vastuu-

laji.

Liito-orava elää kuusivaltaisissa sekametsissä, joissa on lehtipuustoa (haapa, koivu,

leppä) ja kolopuustoa (Hanski ym., 2001). Liito-oravat suosivat vanhoja metsiä. Liito-

oravan levinneisyys Suomessa ulottuu etelärannikolta linjalle Oulu-Kuusamo (Hanski

ym., 2001). Paras ajankohta liito-oravainventointiin on keväällä lumien sulettua (Sierla

ym., 2004).


Liito-oraville soveltuvien elinympäristöjen esiintyminen hankealueella selvitettiin ke-

sän 2013 pesimälinnusto- ja luontotyyppikartoitusten yhteydessä. Maastosta etsittiin

liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä (järeät kuusi-haapasekametsät). Potentiaali-

sessa liito-oravan elinympäristössä etsittiin ulosteita puiden juurilta sekä lehdistä liito-

oravalle tyypillisiä syöntijälkiä. Maastotyöt tehtiin 10.–14.6.2013. Inventointiajankoh-

ta on melko myöhäinen, mikä heikentää ulostehavainnoinnin luotettavuutta. Uloste-

havainnoinnin lisänä käytetty syönnösjälkihavainnointi kuitenkin korjaa tätä puutetta.

Liito-oravan esiintymistä hankealueella selvitettiin myös ELY-keskuksen Hertta-

tiedoista. ELY-keskukselta tietoon saatu liito-oravan elinympäristö tarkastettiin maas-

tossa.

Liito-oravan esiintymisestä ja elinympäristöstä saatiin tietoa myös Tmi Arto Hautalan

kesällä 2013 tekemästä liito-oravaselvityksestä (Hautala, 2013) kyseisellä ELY:n uhan-

alaistiedoissa olevalla paikalla.

7.3. TULOKSET

Alueella on yksi tiedossa oleva liito-oravan reviiri (Kohde 7, aluerajaus liito-oravalle

sopivasta elinpiiristä, Liitekartta 2), joka luontoselvityksessä havaittiin asutuksi lajityy-

pillisten syönnösten perusteella. Alueella on syönnösjälkien vieressä myös pesäpuuksi

sopiva kolohaapa (kuva 9). Liito-orava katkaisee lehtiruodin läheltä lehteä. Paljaaksi

syödyt oksat on helppo havaita kauempaakin. (Pöntinen 2001.) Ulosteita kuviolla ei

havaittu, mutta inventointiajankohta ei ollut otollisin ulostejälkien havaitsemiseen.

Kyseessä saattaa olla lisääntymis- ja (tai) levähdyspaikka. Etelä-Pohjanmaan ELY-

23 (38)

E26339


keskuksen tietojen mukaan kohteessa on todettu pesintä viimeksi vuonna 2004. Hau-

tala (2013) ei havainnut kuviolla merkkejä liito-oravan lisääntymispaikasta. Koska kui-

tenkin kuviolla havaittiin tuoreita, liito-oravalle tyypillisiä syönnösjälkiä (kuva 8), kuvio

on ollut kesällä 2013 asuttu.

Kuva 8. Liito-oravan tyypillisiä syöntijälkiä (haavan lehdistä lehtilapa syöty, mutta ruoti jäljellä lehtilavan

alapuoliselta osalta) Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueella sijaitsevassa elinympäristössä kesä-

kuussa 2013.

24 (38)

E26339


Kuva 9. Liito-oravan elinpiirillä oleva kolohaapa Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueella sijaitsevassa

elinympäristössä.

Edellä kuvatun liito-oravan elinpiirin lisäksi muissa Limakon tuulipuiston osayleiskaa-

van potentiaalisissa elinympäristöissä ei havaittu merkkejä liito-oravista.


Luontoselvityksessä havaittiin Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueella yhdessä

kohteessa merkkejä (lajityypillisiä syömäjälkiä haavan lehdissä) liito-oravan esiintymi-

sestä alueella. Kyseessä saattaa olla lisääntymis- tai levähdysalue. Kohteella on ELY-

25 (38)

E26339


keskuksen uhanalaistietokannassa aiempi tieto liito-oravan esiintymisestä vuodelta

2004. Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IVa laji, ja sen lisääntymis- tai levähdys-

alueen heikentäminen tai hävittäminen on kielletty. Tämä pitää ottaa huomioon voi-

malasijoittelussa siten, että määritetyllä liito-oravan elinpiirillä (Kohde 7, Liitekartta 2

salassa pidettävä) ei tehdä voimalan nostoalue-, sähkönsiirto- tai tierakentamista, ja

lisäksi huomioidaan, ettei rakentaminen katkaise puustoisia ekologisia yhteyksiä ym-

päröiville alueille. Liito-oravat voivat kuitenkin ylittää liitämällä tielinjan tai maakaape-

lilinjan.

8. MUU ELÄIMISTÖ

8.1. JOHDANTO

Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan ”luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin

eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja

heikentäminen on kielletty.” Todennäköisemmin alueella esiintyvinä luontodirektiivin

liitteen IV (a) lajeina, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja hanke voisi heikentää,

pidettiin lepakoita ja liito-oravaa. Näiden osalta tehtiin maastoselvityksiä, joiden tu-

lokset on esitetty edellisissä luvuissa. Tässä luvussa käsitellään muista luontodirektii-

vin liitteen IV (a) lajeista suurpetoja (karhua, sutta ja ilvestä), sekä saukkoa ja vii-

tasammakkoa. Muiden luontodirektiivin liitteen IV a nisäkkäiden, matelijoiden, sam-

makkoeläinten ja nilviäisten esiintymistä hankealueella pidettiin hyvin epätodennä-

köisenä. Susi on erittäin uhanalainen laji, ilves ja karhu vaarantuneita lajeja ja saukko

silmälläpidettävä laji (Rassi ym., 2010).

Suurpedoista ahma kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Liitteen II lajien suoje-

lemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -

alueverkosto), mutta sen lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät ole tiukasti suojeltuja.

Ahma on lisäksi Suomen kansainvälinen vastuulaji ja äärimmäisen uhanalainen laji

(Rassi ym., 2010).

Metsäpeura on silmälläpidettävä laji (Rassi ym., 2010) ja Suomen vastuulaji, jonka

esiintymisalueet Suomessa painottuvat Suomenselälle ja Kainuuseen (RKTL, 2013a).


Muiden eläinten kuin liito-oravan ja lepakon esiintymistä osa-yleiskaava-alueella sel-

vitettiin erilaisista olemassa olevista lähteistä. Suurpetojen esiintymistä osayleiskaa-

va-alueella selvitettiin suurpetoyhdyshenkilöiden suurpetohavaintokartoista (RKTL,

2013b), joissa on tiedot vuoteen 2012 asti. Suurpetohavaintokarttojen sijaintitieto on

karkeaa, joten sen perusteella esitettyihin havaintojen sijoittumiseen suhteessa voi-

malapaikkoihin liittyy epävarmuutta. Kuitenkin suurpetojen liikkumiskyky huomioiden

havaintojen sijaintitarkkuus riittää antamaan melko hyvän kuvan suurpetojen esiin-

tymisestä hankealueella. Suurpetojen esiintymistä selvitettiin myös Perhon riistanhoi-

toyhdistyksen laskentatulosten (Perhon riistanhoitoyhdistys, 2013) perusteella. Tä-

26 (38)

E26339


män aineiston kohdalta ei tiedetä, kuinka lähellä suunnittelualuetta laskentoja on

tehty.

Metsäpeuran esiintymistä alueella selvitettiin RKTL:n metsäpeuran lentolaskentatie-

tojen (RKTL, 2013a) perusteella. Eläimistöä pyrittiin selvittämään myös RKTL:n riista-

kolmioaineistoista, mutta alle 20 km säteellä Limakon tuulipuiston osayleiskaava-

alueesta ei ole riistakolmioita (Katja Ikonen, RKTL, sähköposti 26.9.2013). Eläimistöä

selvitettiin myös ELY-keskuksen uhanalaistietokannasta.

8.3. TULOKSET

Petoyhdyshenkilöiden suurpetohavaintokarttojen (RKTL, 2013b) mukaan suunnittelu-

alueelta tai sen välittömästä läheisyydestä on tehty vuonna 2012 useampia karhuha-

vaintoja. Vuoden 2012 lähimmät susihavainnot ovat yli kymmenen kilometrin päästä

osayleiskaava-alueesta. Vuonna 2011 lähimmät susihavainnot tehtiin kuitenkin vain

noin 3 kilometriä osayleiskaava-alueen länsipuolella. Lähimmät ilveshavainnot tehtiin

vuonna 2012 noin 2–3 kilometriä osayleiskaava-alueen lounaispuolelta. Ahma havait-

tiin vuonna 2012 lähimmillään noin 2–3 kilometriä hankealueen pohjoispuolella.

Perhon riistanhoitoyhdistyksen laskennoissa 2.–3.3.2013 (Perhon riistanhoitoyhdistys,

2013) ilves havaittiin lähimmillään 4–5 km hankealueen eteläpuolella, susi noin 6 ki-

lometriä hankealueen koillispuolella ja ahma noin 3 kilometriä hankealueen itäpuolel-

la.

Saukolle sopivia elinympäristöjä ei hankealueella ole. Viitasammakonkin esiintymistä

hankealueella voidaan pitää epätodennäköisenä, sillä viitasammakko elää kosteissa

ympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla. (Sierla ym., 2004.) Kutupaikakseen

viitasammakko tarvitsee suuremman vesialueen kuin sammakko. Sille eivät kelpaa

matalat, helposti kuivuvat ojanpohjat tai pienet lätäköt. (Sierla ym., 2004;

www.ymparisto.fi, 2010.) Tällaisia elinympäristöjä ei hankealueella juurikaan ole, kor-

keintaan jotkin leveimmät suo-ojat voisivat kelvata viitasammakolle. Etelä-

Pohjanmaan ELY-keskuksen uhanalaistiedoissa ei ole mainittu viitasammakkohavain-

toja hankealueelta.

Suomenselällä esiintyy metsäpeuroja, mutta sen esiintymisalueen painopiste on Li-

makosta kymmeniä kilometrejä länteen. Vuoden 2013 talvilaskennoissa havaintoja ei

ilmeisesti tehty Perhosta, vaan Suomenselän metsäpeurat keskittyivät lähinnä Lappa-

järven pohjois- ja koillispuolelle Evijärvi–Kaustinen–Veteli–Räyrinki–Sääksjärvi–

Vimpeli väliselle alueelle. Lisäksi peuroja tavattiin myös Vimpeli–Alajärvi-alueilta ja

kaukaisimmat peurahavainnot saatiin Soini–Karstula väliltä. Kesäaikana metsäpeurat

levittäytyvät talvilaitumia laajemmille alueille. (RKTL, 2013a.) Metsäpeuran elinalue

ulottunee kuitenkin ainakin Limakon alueen lähelle, sillä metsäpeura on Perhon lou-

naisrajalla sijaitsevan Hötölamminnevan Natura-alueen sekä Perhossa sijaitsevien

Hangasneva-Säästöpiirinnevan sekä Salamajärven Natura-alueiden suojeluperustelaji.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen uhanalaistiedoissa ei ole mainittu hankealueelta

muita eläimiä kuin liito-orava.

27 (38)

E26339



Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alue kuulunee ainakin karhun reviiriin, kenties

myös suden, ilveksen ja ahman sekä metsäpeuran reviirin reunaosiin. Tuulipuiston ra-

kennus- ja purkuaikainen lisääntynyt ihmistoiminta, voimaloiden teiden ja nostoalu-

eiden aiheuttama metsäalueen pirstaloituminen ja voimaloiden toiminnan aikainen

melu heikentänee hieman alueen soveltuvuutta arkojen suurpetojen ja metsäpeuran-

kin elinympäristöksi. Huomioiden näiden nisäkkäiden reviirien laajuuden sekä ympä-

ristössä valmiiksi olevat metsänhakkuut, metsäautotiet, peltoalueet ja asutuksen tätä

vaikutusta ei kuitenkaan arvioida määrältään merkittäväksi.

9. NATURA 2000- JA LUONNONSUOJELUALUEET

9.1. JOHDANTO

Tässä luvussa on esitetty Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueen ympäristön Na-

tura 2000 - ja luonnonsuojelualueet sekä IBA- ja FINIBA-alueet, ja arvioitu suunnitel-

man vaikutusta alueisiin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on epävirallisessa viranomais-

neuvottelussa 2.9.2013 ilmoittanut, että Limakon tuulipuiston osayleiskaavasta ei tar-

vitse laatia luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista virallista Natura-arviointia.


Ympäristö- ja paikkatietopalvelu OIVA:sta haettiin hankealueen lähiympäristön Na-

tura-alueet, valtion ja yksityisten luonnonsuojelualueet, koskiensuojeluohjel-

ma-alueet, soidensuojelualueet ja vanhojen metsien suojelualueet).

Kansallisesti ja kansainvälisesti arvokkaat lintualueet eli IBA- ja FINIBA selvitettiin Bir-

dLife Suomen nettisivuilta (BirdLife, 2013).

9.3. TULOKSET

Limakon suunnittelualueen lähimmät Natura- ja luonnonsuojelualueet on esitetty ku-

vassa 10. Limakon osayleiskaava-aluetta lähimmät Natura 2000 -alueet ovat Hötö-

lamminnevan Natura-alue (FI1001011) noin 6 km:n päässä suunnittelualueen lou-

naispuolella ja Hangasneva-Säästöpiirinnevan Natura-alue (FI1001010) 6 km:n päässä

suunnittelualueen pohjoispuolella. Lisäksi Limakon suunnittelualueen koillispuolella

noin 8 km:n päässä sijaitsee Salamajärven kansallispuisto ja Natura-alue (FI1001013).

Hötölamminneva sekä Hangasneva-Säästöpiirinnevan ovat SCI alueita eli ne on suojel-

tu luontodirektiivin perusteella. Näiden alueiden suojeluperusteita ovat tietyt Luon-

todirektiivin liitteen I luontotyypit sekä metsäpeura, Hangasneva-Säästöpiirinnevalla

lisäksi saukko. Salamajärven Natura-alue on SCI ja SPA-alue eli se on suojeltu sekä

luontodirektiivin että lintudirektiivin perusteella. Salamajärven alueen suojeluperus-

teina ovat tietyt Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit sekä susi, ahma, saukko, met-

säpeura, karhu, ampuhaukka, huuhkaja, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kehrääjä,

kuikka, kurki, sinisuohaukka, laulujoutsen, liro, metso, mustakurkku-uikku, palokärki,

28 (38)

E26339


pikkulepinkäinen, pikkusieppo, pohjantikka, pyy, sinisuohaukka, suokukko, varpuspöl-

lö, vesipääsky, viirupöllö, uhanalainen laji, sekä seuraavat muuttolinnut: isokäpylintu,

jänkäkurppa, jouhisorsa, metsähanhi, nuolihaukka, pikkulokki, punajalkaviklo ja tuuli-

haukka.

Maastokartta, suojelualueet © MML2013

Kuva 10. Perhon Limakon ympäristössä sijaitsevat luonnonsuojelualueet (tumman harmaa) ja Natura-

alueet (vaalean harmaa).

Kolmen kilometrin säteellä Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueesta ei sijaitse

luonnonsuojelualueita, Natura-alueita eikä koskiensuojeluohjelma-alueita.

Suunnittelualuetta lähin kansainvälisesti arvokas lintualue eli IBA-alue sijaitsee yli 50

kilometriä hankealueesta länteen. Lähin Suomen tärkeä lintualue eli FINIBA-alue on

Salamajärven alue (710107) noin 6 kilometriä suunnittelualueen koillis- ja itäpuolella.

Salamajärven FINIBA-alueen kriteerilajeja ovat joutsen, suokukko, jänkäkurppa, pik-

kukuovi, valkoviklo, liro ja pikkutikka.



luonnonsuojelualueita, Natura-alueita eikä koskiensuojeluohjelma-alueita. Limakon

osayleiskaava-aluetta lähimmät Natura 2000 -alueet ovat Hötölamminnevan Natura-

alue (FI1001011) noin 6 km:n päässä suunnittelualueen lounaispuolella ja Hangasne-

29 (38)

E26339


va-Säästöpiirinnevan Natura-alue (FI1001010) 6 km:n päässä suunnittelualueen poh-

joispuolella. Lisäksi Limakon suunnittelualueen koillispuolella noin 8 km:n päässä si-

jaitsee Salamajärven kansallispuisto ja Natura-alue (FI1001013). Jo pitkän etäisyyden

perusteella voidaan arvioida, ettei Limakon tuulipuistosta ole haittaa läheisten Natu-

ra-alueiden suojeluperusteena oleville luontotyypeille, eikä tuulipuisto muuta aluei-

den suojeluperusteena olevien nisäkkäiden ja pesimälinnuston elinympäristöjä tai ai-

heuta häirintävaikutusta lajeille. Pieni osa Salamajärven Natura-alueen suojeluperus-

teena olevista muuttolinnuista muuttanee Limakon alueen kautta. Tuulipuisto sijoit-

tuu melko pitkittäin suhteessa päämuuttosuuntaan etelä-lounas–pohjois-koillinen.

Tuulivoimaloiden arvioidaan aiheuttavan korkeintaan yksittäisiä törmäyskuolemia

vuosittain (kts. luku 4.4), ja niistäkin vain hyvin pieni osuus kohdistunee Salamajärven

Natura-alueen suojeluperustelajeihin. Tuulipuisto ei myöskään muodosta kovin suurta

lentoestettä muuttoreitille, vaan kokonsa ja muotonsa vuoksi linnut voivat melko pie-

nellä lisäenergialla kiertää tuulipuiston muuttomatkallaan. Tuulipuiston ei siis arvioida

vaikuttavan merkittävästi Salamajärven Natura-alueen suojeluperustelajeihin. Tuuli-

puiston ei arvioida edellä mainituilla perusteilla vaikuttavan merkittävästi myöskään

Salamajärven FINIBA-alueen kriteerilajeihin.

10. MAAPERÄ

10.1. JOHDANTO

Maaperällä on vaikutuksia tuulivoimaloiden sijoitteluun. Maaperän tulee olla riittävän

kantavaa. Maaperä vaikuttaa myös äänen/melun heijastumiseen. Pehmeä ja kuohkea

maanpinta imee äänienergiaa, eikä heijasta ääntä kuten kovat pinnat (esim. kallio, ve-

si) (Nykänen ym. 2012).

Tuulipuistojen sijoittamisessa tulee välttää myös tuuli- ja rantakerrostuma-alueita se-

kä harjujensuojelualueita.


Havaintoja maaperästä tehtiin maastossa lähinnä kasvillisuus- ja luontotyyppikartoi-

tusten yhteydessä. Lisäksi maaperän tulkintaa tehtiin Maanmittauslaitoksen paikka-

tietoikkunan maaperäkartalta (1:20 000/1:50 000) oheisten karttaselitteiden avulla

(kuva 11).

Ympäristö- ja paikkatietopalvelu OIVA:sta selvitettiin alueella mahdollisesti sijaitsevat

tuuli- ja rantakerrostumat sekä harjujensuojelualueet.

10.3. TULOKSET

Suunnittelualueen maaperä on pääosin metsäpeitteistä hiekka- tai soramoreenia.

Hienoa hietaa esiintyy vähäisissä määrin alueen kaakkoisrajalla. Soraa ei juuri esiinny

lukuun ottamatta Kettukankaan lakialueita alueen koillispäässä.

30 (38)

E26339


Kalliopaljastumia näkyy suurimmilla kallioalueilla kuten Retuutinkalliolla ja sen poh-

joispuolella sekä Nevanperänharjun ympäristössä ja Kettukankaan lounaispuolella.

Suurin osa soista on ojitettu, mutta yksittäisiä pienialaisia rämeitä esiintyy ojitusten

reunamilla. Puuttomia pienialaisia nevoja Limakon alueella on kaksi, toinen Retuutin-

kallion länsipuolellla ja toinen Kettukankaan lounaispuolella.

Turvetuotantoalue sijaitsee Kettukankaasta pohjoiseen, mutta on noin 400 metriä

suunnittelualueen ulkopuolella. Retuutinkallion koillispuolella on lisäksi vanha kaato-

paikka, jonne on läjitetty maata. Samoin Ruunakankaan polttopaikkalla on vähäistä

maanläjitystä.

Ympäristö- ja paikkatietopalvelu OIVA:n mukaan Limakon alueella ja sen lähiympäris-

tössä ei sijaitse tuuli- ja rantakerrostumia eikä harjujensuojelualueita.

Maastokartta, maaperägeologia © MML 2013

Kuva 11. Suunnittelualueen maaperägeologinen kartta

31 (38)

E26339



Limakon suunnittelualueen maaperä on (lukuun ottamatta pienialaisia soita) pääosin

kantavaa hiekka- ja soramoreenia, joille tuulivoimaloiden perustamisella ei ole estei-

tä. Kantavat maaperät helpottavat myös tielinjojen ja sähkökaapeleiden kaivamista ja

rakennusaikaisten vaurioiden ennallistamista.

Voimaloiden sijoitteluvaihe edellyttää kuitenkin tarkempia paikallisia lisäselvityksiä

maa- ja kallioperän suhteen.

11. PINTA- JA POHJAVEDET

11.1. JOHDANTO

Tuulivoimarakentamisella voi olla vaikutusta pinta- ja pohjavesiin tapauskohtaisesti.

Suunnittelualueella ei kuitenkaan esiinny luonnontilaisia pintavesiä, eikä Limakon alu-

eella esiinny pohjavesialueita.


Havaintoja pintavesistä on tehty maastossa lähinnä kasvillisuus- ja luontotyyppikartoi-

tusten yhteydessä. Lisäksi tulkintaa on tehty Maanmittauslaitoksen paikkatietoikku-

nan hydrografiakarttojen avulla (valuma-alueet, päävesistöalueet, pohjavesialueet).

11.3. TULOKSET

Limakon alue kuuluu Perhonjoen latvanvesistö valuma-alueeseen, joka puolestaan

kuuluu päävesistöalueeseen: Perhonjoen vesistöalue. Perhonjoki sijaitsee noin 1 km:n

päässä suunnittelualueen lounaisreunalta.

Itse suunnittelualue ei kuulu pohjavesialueisiin, eikä sillä myöskään sijaitse jokia, jär-

viä tai luonnontilaisia lampia. Suot ovat pääosin ojitettuja, eikä luonnontilaisia puroja

esiinny.

Kettukankaan lakiosissa alueen pohjoisosassa on kuitenkin kaksi lampea. Ne ovat to-

dennäköisesti syntyneet soranoton seurauksena, eivätkä näin ollen ole luonnontilai-

sia. Lisäksi Pulkisenahon pohjoispuolella on yksi tekolampi.

32 (38)

E26339


Maastokartta, pohjavesialueet © MML 2013

Kuva 12. Salmelanharjun ja Jängänharjun pohjavesialueet (vaalean vihreä, musta rajaus) sijaitsevat 4-4,5

km:n päässä Limakon alueesta.

Suunnittelualueella ei luontotyyppiselvityksen perusteella ole vesilakiin kuuluvia suo-

jeltavia kohteita.

Lähimmät pohjavesialueet sijaitsevat 4–4,5 km:n päässä Limakon alueesta. Pohjavesi-

alueet ovat Salmelanharjun pohjavesialue ja Jängänharjun pohjavesialue. (MML paik-

katietoikkunan hydrografiakartta).

33 (38)

E26339


Kuva 13. Kettukankaan soranottoalueen tekolampi ei kuulu vesilain kohteisiin, eikä se myöskään sijaitse

pohjavesialueella.


Limakon suunnittelualueen tuulivoimalarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia

alueen pinta- ja pohjavesiin. Alueella ei sijaitse luonnontilaisia vesistöjä eikä alue kuu-

lu pohjavesialueisiin.

12. YHTEENVETO

Luontoselvitys tehtiin lähtöaineiston ja maastotöiden perusteella. Luontoselvityksen

maastotyöt sisälsivät kasvillisuuden ja luontotyyppien, pesimälinnuston, lepakoiden ja

liito-oravan elinympäristöjen kartoitukset. Luontoselvityksen maastotyöt tehtiin kun-

kin inventoitavan eliöryhmän kannalta otollisena ajankohtana kesällä 2013. Luon-

toselvityksen perusteella on määritetty arvokkaat luontokohteet, jotka tulee huomi-

oida kaavoituksessa. Ne on esitetty liitekartoissa 1 ja 2, joista jälkimmäinen on salassa

pidettävä.

Rengastustoimiston sääksirekisterin mukaan lähin kalasääsken pesä sijaitsee selvästi

alle 2 kilometrin päässä suunnittelualueen rajasta, tosin tältä pesältä on viimeisin pe-

simätieto vuodelta 1997, mutta sitä ei ole tarkastettu vuoden 2001 jälkeen. Ympäris-

töministeriön ohjeiden (Ympäristöministeriö, 2012) mukaan suurten petolintujen, ku-

ten kalasääsken, maakotkan, merikotkan ja kiljukotkan osalta tuulivoimahankkeissa

tulee tehdä erityisiä selvityksiä, mikäli suunnittelualue sijaitsee noin kahden kilometrin

säteellä näiden suurten petolintujen pesäpaikoista. Tämä kahden kilometrin suojaraja

34 (38)

E26339


alittuu, joten ilman lisäselvityksiä tuulivoimaloita ei tule rakentaa alle kahden kilomet-

rin päähän kalasääsken pesäpaikasta (salassa pidettävä liitekartta 2)


liitteen I lajit, erityisesti suojeltavat lajit, kansallisesti ja alueellisesti uhanalaiset lajit

tai Suomen vastuulajit: metso, pyy, palokärki, kurki ja kuovi. Näiden kaikkien lintujen

(metso, pyy, palokärki, kurki ja kuovi) havaintopaikkojen (Liitekartta 1) lähiympäristöä

vähintään 100 metrin säteellä havaintopaikasta suositellaan vältettäväksi voimalasi-

joittelussa.

Tuulivoimapuiston rakentaminen muuttaa metsäkanalintujen elinympäristöä voima-

loiden nostoalueiden, teiden ja sähkönsiirtolinjojen raivaamisen kautta. Tuulivoimalat

eivät aiheuta metsäkanalinnuille merkittävää törmäysriskiä, sillä nämä ovat paikkalin-

tuja eivätkä juuri lennä voimaloiden lapakorkeudella. Hankealueen sisäinen sähkön-

siirron aiheuttama törmäysriski voidaan poistaa, mikäli tuulivoimapuiston sisäinen

sähkönsiirto tehdään maakaapelointina.


nykyään linnustollisesti arvokas kohde. Alue ei sisälly lakikohteisiin, mutta se suositel-

laan säilytettäväksi luonnon monimuotoisuuskohteeksi.

Kaakkureita tuskin on osayleiskaava-alueella tai aivan sen lähistöllä. Karttatarkastelun

perusteella vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kaakkurin pesimäalueiden ja kalastus-

vesien väliset lentoreitit kulkisivat Limakon tuulivoimapuiston kautta, joten hankkees-

ta ei arvioida olevan haittaa kaakkureille. Aluetta ympäröivillä pelloilla ja soilla havait-

tiin ruokailevia kurkia. Kurjille voi olla haittaa tuulivoimaloista törmäyskuolleisuuden

tai estevaikutuksen myötä. Haitan ei kuitenkaan arvioida olevan populaation suotui-

san suojelun kannalta merkittävää.

Merkittäviä muuttoreittejä ei osayleiskaava-alueen läpi kulje. Koistinen (2004) suosit-

telee tuulipuistojen ja lintujen levähdysalueiden väliksi vähintään yhtä kilometriä. Li-

makon osayleiskaava-alueen lähistöltä ei ole tiedossa tällaisia levähdysalueita. Lähi-

alueiden merkittävimmälle muutonaikaiselle levähdysalueella Kokkonevan pellolle on

suunnittelualueelta matkaa noin 5 km. Koistisen (2004) mukaan tuulivoimaloiden sijoi-

tuspaikkana tulee välttää poikkeuksellisen suuria paikallisia lintumääriä (>5000 yks.)

kerääviä yöpymisalueita, kosteikkoja ja peltoalueita. Limakon tuulipuiston osayleis-

kaava-alueella ei ole näin suuria kerääntymiä.

Muuttolintujen törmäysriskejä voimaloihin on arvioitu eri tuulivoimahankkeiden yh-

teydessä. Näiden perusteella voidaan hyvin karkeasti arvioida, että Limakon tuulivoi-

mapuisto aiheuttaisi noin 10 lintuyksilön vuotuisen törmäyskuoleman, tosin tähän ar-

vioon liittyy suurta epävarmuutta. Voimaloiden aiheuttaman törmäyskuolleisuuden ei

arvioida olevan merkittävä minkään lajin suotuisan suojelun kannalta.


luontotyyppejä. Kettukallion eteläpuolella metsäautoteiden risteyksessä sijaitsee

metsälaikku (Kohde 6, Liitekartta 1), jolla on vanhan metsän piirteitä. Vanhat metsät

35 (38)

E26339


eivät kuulu varsinaisiin lakikohteisiin, vaan muihin arvokkaisiin elinympäristöihin. Nii-

den säilymistä suositellaan. Luontoselvityksessä havaittiin paikallisesti arvokkaista

elinympäristöistä myös soita (kohteet 2–5, Liitekartta 1), joiden ominaispiirteiden säi-

lyttämistä suositellaan. Luontoselvityksessä ei havaittu uhanalaisia kasvilajeja tuuli-

puiston osayleiskaava-alueella. Lähin perinnebiotooppi sijaitsee yli 1,5 km päässä

osayleiskaava-alueesta, joten tuulivoimarakentamisella ei ole vaikutusta siihen.

Lepakkohavaintoja ei tehty kesän 2013 lepakkoselvityksessä, ja ELY-keskukselta saatu-

jen uhanalaistietojen (Hertta-tietojen) mukaan alueella ei ole tiedossa lepakkojen

elinympäristöjä. Tuulivoimarakentamisella Limakon alueella ei arvioida olevan vaiku-

tusta lepakoille.

Luontoselvityksessä havaittiin Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alueella yhdessä

kohteessa merkkejä (lajityypillisiä syömäjälkiä haavan lehdissä) liito-oravan esiintymi-

sestä alueella. Kyseessä saattaa olla lisääntymis- tai levähdysalue. Kohteella on ELY-

keskuksen uhanalaistietokannassa aiempi tieto liito-oravan esiintymisestä vuodelta

2004. Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IVa laji, ja sen lisääntymis- tai levähdys-

alueen heikentäminen tai hävittäminen on kielletty. Tämä pitää ottaa huomioon voi-

malasijoittelussa siten, että määritetyllä liito-oravan elinpiirillä (Kohde 7, Liitekartta 2

salassa pidettävä) ei tehdä voimalan nostoalue-, sähkönsiirto- tai tierakentamista, ja

lisäksi huomioidaan, ettei rakentaminen katkaise puustoisia ekologisia yhteyksiä ym-

päröiville alueille. Liito-oravat voivat kuitenkin ylittää liitämällä tielinjan tai maakaape-

lilinjan.

Limakon tuulipuiston osayleiskaava-alue kuulunee ainakin karhun reviiriin, kenties

myös suden, ilveksen ja ahman sekä metsäpeuran reviirin reunaosiin. Tuulipuiston ra-

kennus- ja purkuaikainen lisääntynyt ihmistoiminta, voimaloiden teiden ja nostoalu-

eiden aiheuttama metsäalueen pirstaloituminen ja voimaloiden toiminnan aikainen

melu heikentänee hieman alueen soveltuvuutta arkojen suurpetojen ja metsäpeuran-

kin elinympäristöksi. Huomioiden näiden nisäkkäiden reviirien laajuuden sekä ympä-

ristössä valmiiksi olevat metsänhakkuut, metsäautotiet, peltoalueet ja asutuksen tätä

vaikutusta ei kuitenkaan arvioida määrältään merkittäväksi.


luonnonsuojelualueita, Natura-alueita eikä koskiensuojeluohjelma-alueita. Limakon

osayleiskaava-aluetta lähimmät Natura 2000 -alueet ovat Hötölamminnevan Natura-

alue (FI1001011) noin 6 km:n päässä suunnittelualueen lounaispuolella ja Hangasne-

va-Säästöpiirinnevan Natura-alue (FI1001010) 6 km:n päässä suunnittelualueen poh-

joispuolella. Lisäksi Limakon suunnittelualueen koillispuolella noin 8 km:n päässä si-

jaitsee Salamajärven kansallispuisto ja Natura-alue (FI1001013). Etelä-Pohjanmaan

ELY-keskus on epävirallisessa viranomaisneuvottelussa 2.9.2013 ilmoittanut, että Li-

makon tuulipuiston osayleiskaavasta ei tarvitse laatia luonnonsuojelulain 65 §:n mu-

kaista virallista Natura-arviointia. Tuulipuiston ei arvioida vaikuttavan merkittävästi

Natura-alueiden suojeluperustelajeihin ja -luontotyyppeihin. Lähin Suomen tärkeä lin-

tualue eli FINIBA-alue on Salamajärven alue (710107) noin 6 kilometriä suunnittelu-

36 (38)

E26339


alueen koillis- ja itäpuolella. Tuulipuiston ei arvioida edellä mainituilla perusteilla vai-

kuttavan merkittävästi myöskään Salamajärven FINIBA-alueen kriteerilajeihin.

Limakon alueen maaperä on pääosin kantavaa hiekka- ja soramoreenia, eikä voima-

loiden perustamisella ole sen suhteen todennäköisesti esteitä. Voimaloiden sijoittelu-

vaihe edellyttää kuitenkin tarkempia selvityksiä. Limakon alueella ja sen lähiympäris-

tössä ei sijaitse tuuli- ja rantakerrostumia eikä harjujensuojelualueita.

Voimalat eivät vaikuta merkittävästi alueen pinta- ja pohjavesiin, sillä Limakon alueel-

la ei ole luonnontilaisia vesistöjä eikä alue kuulu pohjavesialueisiin.

37 (38)

E26339


13. LÄHTEET

Baerwald, E., D’Amours, G., Brandon, J., Klug, B. & Barclay, R., 2008. Barotrauma is a significant cause of bat fatalities at wind turbines, Current Biology, Volume 18, Issue 16, s. R695–R696.

BirdLife, 2013. Lintupaikat (luettu 24.10.2013). http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/

Fox, A. D., Desholm, M., Kahlert, J., Christensen, T.K., & Petersen, I.K., 2006. Infor-mation needs to support environmental impact assessment of the effects of Europe-an marine offshore wind farms on birds. Ibis 148:129−144.

Hanski, I., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto M. & Mäkelä A., 2001. Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459, Luonto ja luonnonvarat, 130 s.

Hautala, A., 2013. Liito-oravan esiintyminen Retuutinkalliot/Perho. Raportti 24.8.2013. 2 s.

Koistinen, J., 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki.

Lappalainen, M., 2002. Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi, Helsinki. 207 s.

Meriluoto, M. & Soininen, T., 1998. Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt.

Nykänen, H., Uosukainen, S., Siponen, D., Di Napoli, C., Ylikätkä, V-M., Ristolainen, J. 2012. Ehdotus tuulivoimamelun mallinnuksesta laskentalogiikkaan ja parametrien va-lintaan. VTT. Espoo.

Pearce-Higgins, J.W., Stephen, L., Langston, R.H.W, Bainbridge, I.P & Bullman, R., 2009. The distribution of breeding birds around upland wind farms. British Ecological Society, Journal of Applied Ecology, 46:1323–1331.

Perhon riistanhoitoyhdistys, 2013. Perhon rhy:n riistalaskenta 2.-3.3.2013. (luettu 24.10.2013). https://www.google.com/fusiontables/DataSource?docid=1REiOiY1uSzn8-90P6fPpNhs70Oevxk0ZCYLyKBk#map:id=3

Pihlainen, J., 2013. Kaakkurit Suomenselällä. Suomenselän linnut 46(3):105–108.

Pöntinen, B. 2001. Liito-orava Flygekorren. Vaasa. 48 s.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T., & Mannerkoski, I. (toim.), 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. – Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s.

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.), 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.

38 (38)

E26339


Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.), 2008. Suomen luontotyyppien uhan-alaisuus – Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. Suomen Ympäristö 8/2008. 572 s.

RKTL, 2013a. Kainuun ja Suomenselän metsäpeurat 2013 (luettu 24.20.2013). http://www.rktl.fi/riista/hirvielaimet/metsapeura/

RKTL, 2013b. Petoyhdyshenkilöiden ilmoittamat havainnot (luettu 24.10.2013). http://www.rktl.fi/riista/suurpedot/suurpetohavainnot/petoyhdyshenkiloiden_ilmoittamat_havainnot.html

Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J.K., Pettersson, J. & Green, M., 2011. Vindkraftens effekter på fåglar och fladdermöss – Syntesrapport. Naturvårdsverket. Stockholm. 155 s.

Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M., 2004. Direktiivilajien huomioon otta-minen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742, Luonto ja luonnonvarat, s. 114.

Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys, 1999. Suomenselän linnusto. Ykkös-Offset Oy, Vaasa. 343 s.

Tanskanen, A., 2012. Impact on breeding birds of a semi-offshore island-based wind-mill park in Åland, Northern Baltic Sea (Effekten på den häckande fågelfaunan av en vindkraftspark på småöar på Åland, norra Östersjön). ORNIS SVECICA 22:9–15.

Tikkanen H., Hongell H. & Polso, A., 1999. Keski-Pohjanmaan perinnebiotoopit. Länsi-Suomen Ympäristökeskus. 141 s.

www.ymparisto.fi, 2010. Viitasammakko. <http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=120769&lan=FI> (luettu 3.5.2013).

Ympäristöministeriö, 2012. Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2012.

Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, 2012. Siikajoen Vartinojan ja Isonevan tuulipuistojen luontoselvitykset 2012.

OULUSSA 29.10.2013

PERHON KUNTA

PINJA MÄKINENBIOLOGI FM

HEINI LIES-NIITTYMÄKIFM, LUONTOKARTOITTAJA AMK

S

N

W E

MERKINTÖJEN SELITYKSET:

Suunnittelualueen raja.

ARVOKKAAT ELINYMPÄRISTÖT (Kohteet 1-6)

Linnustollisesti arvokas alue (suositellaan säilytettäväksi).

Kangasmetsä, jossa vanhan metsän piirteitä (suositellaan säilytettäväksi).

Suo/neva (suositellaan säilytettäväksi).

HUOMIONARVOINEN LAJISTO

Metso (poikue) D I, FIN, NT 2010, alueellisesti uhanalainen

Metso D I, FIN, NT 2010, alueellisesti uhanalainen

Pyy D I

Palokärki D I

Kurki D I

Kurki (ruokaileva pari) D I

Kuovi FIN

Tiltaltti VU 2000

Käki NT 2000

D I

D II ja IVa

FIN

VU

EU:n lintudirektiivin l-liitteen laji

EU:n luontodirektiivin liitteen II ja IVa laji

Suomen kansainvälinen vastuulaji

Vaarantunut laji

Silmälläpidettävä laji (Suomen uhanalaisluokitus 2010 ja 2000)NT

Liito-orava D II ja IVa

RENGASTUSTOIMISTON TIETO

Kalasääsken pesä D I, VU 2010

(liito-oravan paikkatieto salassa pidettävässä liitekartassa 2)

(kalasääsken paikkatieto salassa pidettävässä liitekartassa 2)

PERHO

LIMAKKO

LIMAKON TUULIPUISTONLUONTOSELVITYS

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

Z

181.7

179.6

170.6

178.2

179.1

180

190

185 185

180

175

175175

165

170

160

160

160

170

13

Kuntorata

69.0

Kettukangas

Väkkäräsalo

Paksunpirtinsalo

Niittulamminneva

Pikku Korpisaari

Soidinkallio

Kellorämäkkö

Kelloaho

Hietahaudankangas

Tuohisalo

Kuivikko

VasikkasaariPässikangas

Härkälamminkallio

Pääaho

Niileksensaari

Hangaslamminneva

Sänkiaho

Jerpinaho

Hangaskallio

Paimenkivi

Hangasneva

PikkuhaudankangasPajasaari

Vorokallio

Välikorvenneva

Pyynkaalikko

Kalliokytö

Kalliokamari

Pääaho

Retuutinkalliot

Kettukangas

Nistonsuo

Pulkkisenaho

Ruunakangas

Hookonanneva

SydänmaankangasKotasaari

Jyrynkallio

Härkäräme

Nevanperänharju

Linnanneva

Isokangas

Kotaneva

Vehkalamminniemi

Pitkäkangas

Uudenniitunkytö

Pellava-aho

Vasikkakangas

Pellavaneva

Simonkangas

Luola-aho

Pikkuhaudankangas

Limakonkallio

Lassilankangas

Palokangas

Tentaalinsaari

Hoikkaneva

Sarvilamminneva

Puronkangas

Rauskasaari

NaurissaariAlhonkangas

Kaattarineva

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Maaseutuoppilaitos

Pumppuamo

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Tervah.

Lähdekorpi

Niittupuronkorpi

Epon Hautasaari

Iso Korpisaari

Kettuneva

Tirsku

Turvet.alue

Tervah.

Tervah.

Härkälampi

Hangaslampi

Han

gasn

evan

oja

Lim

akon

oja

Ruu

nuno

ja

Perhonjoki

Niitty

puro

Sarvilampi

Pieni-Kontunen

Niitulampi

Leipäsaari

Leipäniemi

Välikangas

Lehtosaari

Korpi

Tuohisaari

Vehmaskangas

Saaristo

Koivumäki

Hautakangas

Pohjola

Kujala

Teerisaari

Kytösaari

Vähäkoski

Poikola

Suomela

Koivuranta

Mattilanaho

SomeroSalo

Koivuranta

MajalaPirilä

Hietaniemi

Pikkusaari

Vehmassuo

Kettukangas

Koivukoski

Z

PERHO

180

190

185 185

180

175

175175

165

170

160

160

160

170

6

3

1

2

45

LIITEKARTTA 1

perhon limakon tuulipuiston osayleiskaavan … · suunnittelija, biologi (fm) suunnittelija, fm,...

Documents