30 Suomen luonto 18/2012

U nohdetaan talvivaara toviksi. on muitakin kaivoksia.

kittilän suurikuu-sikon kultakaivoksel- la on hyvä imago, jon-

ka mukaan kaivos ei uhkaa matkailua tai muutakaan.

kaivokselle puuhataan nyt laajen-nusta. soraääniä ei ole noussut, mutta orastavaa epäröintiä kuitenkin.

”olemme tyytyväisiä kaivosyhtiön suunnitelmiin laajentaa kullan tuo-tantoa”, kirjoittaa kiistalan kyläyh-distys lausunnossaan. kiistala on kai- voksen naapuri. mutta ”vesitalous

huolettaa”, kyläyhdistys sanoo. huoli johtuu muutoksista, joita on huomat-tu kaivoksen ohi virtaavassa seurujo-essa. se on ounasjoen latvajoki, ja ou-nasjoki on suomen upeimpia kalajo-kia. alempana joen varressa, levi-tun-turilla, vuollaan kultaa matkailulla.

”näyttää siltä, että saastemäärät ovat kasvaneet kaivoksen käynnisty-misen jälkeen. Ylityksiä on mitattu useissa aineissa. – – Viime kesänä jo verkot likaantuivat tunnissa parissa,

– – niistä irtosi jotain jauhoa/pölyä”, kirjoittavat kiistalalaiset.

Valitettavasti ongelmat eivät tule jäämään tähän, mikäli on uskominen

Suomen Luonnon haastattelemia asi-antuntijoita. he kritisoivat tapaa, jol-la kaivoksen valtavien, muun muassa syanidia sisältävien jätealtaiden poh-jarakenteet on tehty.

”haitalliset aineet joutuvat pohja-veteen melko varmasti”, sanoo yksi asiantuntijoista. pohjavesien pilaa-minen on laissa kiellettyä. Ja sieltä aineet kulkeutuvat edelleen jokiin.

mutta lähdetään alusta.

jOS hALUAA TiETää pohjaraken-teista, kannattaa käydä tampereel-la. teknillisen yliopiston (ttY) opet-taja Minna Leppänen kirjoitti aiem-

jUhA kAUppiNEN

PETTääasiantuntijoiden mielestä kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen jätealtaiden pohjarakenteeseen ei voi luottaa. Vaarassa ovat pohjavesien lisäksi arvokkaat kalajoet.

pohja

30 Suomen luonto 18/2012

Ha

nn

u V

aLL

aS

/ Le

Hti

KuVa

18/2012 Suomen luonto 31

Suurikuusikon kaivos kittilässä on toiminut vuodesta 2009. Altaat näkyvät kuvan takaosassa.

min suomen ympäristökeskuksessa ohjei-ta kaatopaikkojen pohjarakentamiseen.

kaatopaikkarakentaminen on ollut suo-messa huippua jo vuosikymmenen – ja tu-lee olemaan, jos leppäseltä kysytään: hän opettaa ttY:n tuleville diplomi-insinöö-reille pohjarakennesuunnittelua.

”hyvässä pohjarakenteessa on kolme osaa”, leppänen sanoo. istumme yliopis-ton neuvotteluhuoneessa. leppänen kaa-taa kahvia kahteen mukiin ja käynnistää projektoritykin. Valkokankaalle heijastuu läpileikkauskuva ensiluokkaisesta kaato-paikan pohjarakenteesta. se näyttää tältä:

kuivatuskerros

tiivistyskalvo

tiivistyskerros

keskellä on keinotekoinen eriste, useim-miten tiivistyskalvo, joka käytännössä tar-koittaa kaksimillistä hdpe-muovia.

”kalvon alla on mineraalinen tiivis-tyskerros, yleensä maabentoniittia, ben-toniitilla paranneltua luonnollista moree-nimaata. Joskus se voi olla myös savinen pohjamaa.”

Bentoniitti on tylsä sana, mutta sitä ei voi sivuuttaa. se on state of art, pohjara-kentamisen korkeinta standardia.

kaikilla 10 viime vuoden aikana raken-netuilla kaatopaikoilla ja joillain laajen-nusosilla on bentoniittipohja: vaikkapa espoon ämmässuolla ja tampereen ta-rastenjärvellä. Bentoniittia on raahen kultakaivoksen jätealtaiden pohjissa ja kevitsan kaivoksella sodankylässä.

kun pannaan yhdistelmärakenne, muo-vikalvo ja alle bentoniittia, pohja ei vuoda.

”rei’ätöntä muovikalvoahan ei ole”, lep-pänen sanoo. reikiä syntyy kalvon alla olevista kivistä ja esimerkiksi rakennus-vaiheessa kalvon päällä liikennöinnistä. saumoihinkin jää vuotokohtia. ”mutta reiät eivät ole ongelma, koska vuoto tys-sää tiivistyskerrokseen. siksi yhdistelmä-rakenne on niin ihanan nerokas.”

harmi kyllä, bentoniitti on kallista. eh-kä se on siksi jätetty kokonaan pois suu-rikuusikon jätealtaiden pohjarakenteista.

SyANidi ON kArMEA aine. tätä mieltä on euroopan parlamentti, joka yritti pa-ri vuotta sitten kieltää syanidin käytön

18/2012 Suomen luonto 31

32 Suomen luonto 18/2012

kaikilla EU:n kaivoksilla. Tämä olisi ol-lut huono uutinen Suurikuusikolle, mis-sä natriumsyanidia käytetään joka vuo-si 250 tonnia kullan liuottamiseen mal-mista.EU:n komissio esti syanidinkieltopyr-

kimykset. Mutta parlamentin perustelu-paperit ovat kiintoisaa luettavaa.Parlamentin mukaan syanidin käyttöä

on rajoitettu tai se on kokonaan kielletty Tšekissä, Unkarissa ja Saksassa. Syanidi on kova myrkky, vaarallisimpia vesistön-pilaajia. Syanidilla voi olla ”katastrofaa-lisia ja peruuttamattomia seurauksia ih-misten terveydelle ja ympäristölle”, par-lamentti perusteli kieltovaatimuksiaan.Joku ehkä muistaa Tonavan syanidi-

vuodon kymmenen vuoden takaa: sya-nidia karkasi ja jokea pilaantui 2000 ki-lometrin mitalta. Parlamentin mukaan 25:n viime vuoden aikana on sattunut 30 vakavaa syanidionnettomuutta.ilmasto lämpenee, tulee ehkä lisää

rankkasateita. Kuinka padot kestävät?Suurikuusikon syanidista osa tuho-

taan toisilla myrkyillä, mutta kaikki ei tuhoudu. Syanidia jää yhteen suureen ri-kastushiekka-altaaseen. Siellä, jyrkässä rinteessä, myrkkysakkaa ja nestettä pi-dättelee metrien korkuinen pato.Lisäksi on kaksi muuta rikastushiekka-

allasta. Niissä ei ole syanidia mutta mui-ta ongelmajätteitä kylläkin.Suurikuusikon ympäristöluvan mu-

kaan syanidia saattaa päätyä ympäris-töön. Määristä ei puhuta. vielä on sel-vitty säikähdyksin. Kesäkuussa Tekniik-ka&Talous-lehti kertoi, että Suurikuusi-kon jätevesistä on mitattu korkeita sya-

nidipitoisuuksia. Mittavirheitä, kuittasi valvova viranomainen, Lapin ely-keskus. Muutakin outoa mittauksista paljastuu.Mutta palataan sitä ennen pohjalle.

Mitä tarkoittaa käytännössä, että Suu-rikuusikon jättimäisen syanidialtaan ja muiden jätealtaiden pohjissa ei ole ”ne-rokasta” bentoniittimaakerrosta?

bENTONiiTiN SijAAN Suurikuusi-kon jätealtaissa on lähdetty siitä, että pelkkä luonnonmaa, moreeni, tiivistää muovikalvon vuotokohdat.onko tämä okei? ”Tuollaista maakerrosta voidaan pitää

oikeana tiivistyskerroksena, jos sen ve-denläpäisevyys, siis k-arvo, on 1x10 po-tenssiin -9 metriä sekunnissa”, Minna Leppänen sanoo yliopiston neuvottelu-tilassa kahvia hörpäten. Tällainen ker-ros päästää veden ja myrkyt läpi hy-vin hi-taas-ti.”Mutta Suurikuusikossa tiivistysker-

roksen k-arvo onkin vain 5x10 potens-siin -8”, Leppänen jatkaa. Mitä tämä nyt siis tarkoittaa?”Ero on 50-kertainen.” Huikeaa. Myrkkyneste siis läpäisee

Suurikuusikon jätealtaiden pohjan tiivis-tyskerroksen 50 kertaa nopeammin kuin aivan tavallisen kaatopaikan pohjan.Ja Suurikuusikon jätteet eivät todella-

kaan ole tavallisia. Ne ovat ongelmajätet-tä. ”Rikastushiekalla on sekä syöpävaaral-lisuuden että myrkyllisyyden perusteella jäteasetuksen liitteen 4 A mukaisia omi-naisuuksia, joten se on kokonaispitoisuus huomioon ottaen luokiteltava ongelmajät-teeksi”, sanotaan kaivoksen ympäristölu-vassa. Ja tämä ongelmajäte on siis sijoi-tettu Suurikuusikossa huterammalle poh-jalla kuin meidän kotijätteemme tavalli-sella kaatopaikalla? Miksi?”No valtioneuvoston kaatopaikkapää-

tökseen on erikseen kirjoitettu, että se ei koske kaivoksia”, Leppänen selittää, ja jatkaa sitten Suurikuusikon rakenteista.”Siellä päälle tulee vielä vedenpaine,

joka on jopa 20 metriä”, hän jatkaa.Uusilla kaatopaikoilla vesipainetta ei

juuri ole: vesi poistuu kuivatuskerrok-sen (esimerkiksi sepeliä) ansiosta. Mutta Suurikuusikossa kuivatuskerrosta ei ole.”Kaivoksilla päinvastoin usein halu-

taan pitää rikastushiekka-altaiden jätteet veden peitossa”, Leppänen kertoo.vedenpaine painaa nesteen vielä no-

peammin kalvon rei’istä läpi. Leppänen

tekee asiantuntijalaskelmia Suomen Luon-non pyynnöstä. ”Käytännössä tuon poh-jarakenteen kalvon vauriokohtien läpi menee vettä Suurikuusikossa jopa usei-ta satoja kertoja enemmän kuin lainmu-kaisissa kaatopaikkarakenteissa.”

LEppäSEN NäkEMyS on pysäyttävä, ja sille tulee tukea muilta asiantuntijoilta.

Suomen Luonto pyysi kahta valtion vir-kamiestä lausumaan näkemyksensä Suu-rikuusikon pohjarakenteista – mutta si-ten, että heille ei kerrottu, mistä kohtees-ta on kyse. vain tekniset termit, jätteiden laatu ja geologiset olot kerrottiin.Asiantuntijat kieltäytyivät asemaansa

vedoten antamasta lausuntoja nimellään, joten kutsutaan heitä A:ksi ja B:ksi.A huomaa piirustuksista täsmälleen

saman ongelman kuin Leppänen: pohja päästää veden läpi nopeasti. ”Kaatopaikan pohjarakenteena pohja-

moreenin tiiveys ei täytä k-arvoa 1x10

Ounas-joki

Loukinen

Seuru

joki

kuusikonkaivos

Suuri-

Kittilä

Levi

0 10 km5

Kittilä

Kemijo

ki

Gra

FiiK

Ka

VeS

a PY

nn

ön

ieM

i

kanadalaisen Agnico-Eagle -yhtiön Suurikuusikon kultakaivos sijaitsee Ounasjoen latvajokien tuntumassa.

Suurikuusikon kaivoksen viereisessä Seurujoessa elää luontainen harjuskanta.

jOH

an

neS

SiP

POn

en /

Ca

rtin

a

18/2012 Suomen luonto 33

potenssiin -9, joten siihen pitäisi raken-taa mineraalinen tiivistyskerros. – – Poh-jarakenteessa jo muutaman sentin reikä tekee koko pohjarakenteen hyödyttömäk-si, alapuolinen pohjavesi pääsee pilaantu-maan. – – Tuskin kestää [rakenne] kovin-kaan kauan. Moreeni on tiiveydeltään va-javainen”, virkamies A sanoo.B ei ole aivan näin jyrkkä: ”Rakenne on

lähellä valtioneuvoston päätöksen vaati-maa kaatopaikkarakennetta.”Mutta: ”Pohjamaan vedenjohtavuus on niin

korkea, että rakenne vastaa lähinnä py-syvän jätteen kaatopaikan vaatimuksia.”Ja Suurikuusikon rikastushiekka ei ole

pysyvää jätettä: ”Kun on tarkoitus allas-taa raskasmetalli- ja syanidipitoista vettä, ei tilannetta voi verrata pysyvän tai edes tavanomaisen kaatopaikan tilanteeseen”, B sanoo. ”Kyseessä on ympäristölle erit-täin vaarallista ainetta. Suojaustarve on siten vähintään kertaluokkaa suurempi ja

suojausrakenteisiin tulisi liittää jatkuva vuotojen seuranta- ja hallintajärjestelmä.”Entä A, katsooko hän rakenteen riittä-

väksi raskasmetalleja sisältävän ongelma-jätteen läjittämiseen?”Ei minkäänlaisen materiaalin läjittä-

miseen, jossa on pohjavedelle haitallisia aineita”, A tyrmää. ”Haitalliset aineet jou-tuvat pohjaveteen melko varmasti.””Altaiden koko ja patokorkeus on suuri,

ja rakennettavaa pohjaa on paljon. Laa-dunvalvonta ja laadun säilyminen moit-teettomana on hyvin haastavaa”, sanoo B.”Maanrakennushankkeissa massat ja

pinta-alat ovat suuria, työ kohtuullisen karkeaa ja maamateriaalien laadun vaih-telu suurta. Laboratoriotulosten ja käy-tännön rakenteiden ero tiiviystasoissa on vähintään yksi kertaluokka (= x10).Keskustelua herättää myös kalvomate-

riaalivalinta: Suurikuusikon altaisiin ni-mittäin ei ole pantu pohjalle ympäristö-luvan mukaista hdpe-kalvoa. Siitä luovut-

tiin viime hetkessä, ja tilalle vaihdettiin bitumikermi-niminen materiaali. Sama äkillinen vaihdos on tehty myös Kevitsas-sa ja Laivakankaan kaivoksella Raahessa.”Sitä [bitumikermiä] ei ole testattu

samoilla laboratoriomenetelmillä kuin muovikalvoja tai ainakaan niitä [tietoja] ei ole julkaistu”, sanoo virkamies B.”Bitumipohjaisia eristeitä käytetään

yleisesti talonrakennustekniikassa kella-rien seinien eristykseen. Pohjavedensuo-jauksessa, esimerkiksi kaatopaikoilla, nii-tä ei ole käytetty.””Tällä hetkellä käytettävissäni olevilla

tiedoilla en hyväksyisi bitumikermiä koh-teeseen”, B summaa.

Bitumikermin valintaa perustellaan Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston (nykyinen aluehallintovirasto Avi) myön-tämässä lisäluvassa esimerkiksi sillä, et-tä bitumikermi ei säröile toisin kuin kova muovimateriaali, hdpe. Kevitsan ja Raa-hen Laivakankaan kohdalla bitumiker-

Pienetkin määrät syanidia ovat haitallisia eläinplanktonille, jota useimmat kalat syövät.

34 Suomen luonto 18/2012

min valintaa on perusteltu sillä, että sitä on käytetty myös Suurikuusikossa.”Bitumikermiä ei ole käytetty yhden-

kään kaatopaikan pohjakalvomateriaali-na Suomessa tai tietääkseni muuallakaan EU:ssa”, sanoo TTY:n Leppänen. ”Kaatopaikkojen yleisesti käytetyistä

materiaaleista löytyy riippumattomia tutkimuksia”, Leppänen sanoo ja näyt-tää paria paksua opetuskirjaa: hdpe-kal-volle löytyy satoja viitteitä. ”Mutta sellaista paperia en löytänyt,

jossa bitumikermiä olisi tutkittu valmis-tajasta riippumattomassa tutkimuksessa.”

Suomen Luonto pyysi riippumattomia bitumikermi-tutkimuksia myös rakenteet suunnitelleelta Geobotnia-yhtiöltä ja kai-voksen luvat myöntäneestä Avi:sta, mut-ta sellaisia ei nimetty.”Altaat suunniteltiin aluksi hdpe-kal-

volla tiivistettäviksi”, kertoo suunnit-telusta vastannut Olli Nuutilainen, Geobotnian toimitusjohtaja. ”Bitumi- geomembraani tuli esille urakoitsijan vaihtoehtotarjouksessa.” ”Joo, kaivosyhtiö teki selvityksiä täm-

möisen bitumikermikalvon käytöstä”, sa-

noo puolestaan Avi:n ympäristöneuvos Sami Koivula, joka oli aikoinaan esit-telijänä, kun Suurikuusikon ympäristölu-paa hyväksyttiin.”Lupavirasto katsoi, että [bitumiker-

millä] saavutetaan vastaavat suojaomi-naisuudet kuin tällä muovikalvolla. Se on ominaisuuksiltaan vähän erilainen, mut-ta vastaava eriste.”Kysymykseen puolueettomista tutki-

muksista Koivula vastaa näin: ”Kyllä sii-tä tutkimuksia on tehty. Mielestäni jos-sain Amerikassa on tehty tutkimuksia. Kannattaa kysyä maahantuojalta.”Myös TTY:n Leppänen yrittää etsiä

riippumattomia tutkimuksia bitumiker-mistä, mutta ei löydä sellaisia.”Aina on vähintään yhtenä kirjoittajana

tehtaan edustaja tai sitten koko julkaisu on valmistajan tekemä.””Bitumikermin ongelma on, että se on

fyysisesti pehmeä aine. Jos sen alle sat-tuu kivi, ja päällä on kova paine, se pa-kenee tieltä, syntyy reikä”, Leppänen ki-teyttää. ”Hdpe-kalvosta ja sen pehmeämmäs-

tä versiosta lldpe-kalvosta sen sijaan siis

löytyy riippumattomien tutkimuslaitos-ten tutkimuksia”, Leppänen summaa.Leppäsen mukaan lldpe-kalvossa yh-

distyvät hdpe-kalvon ja bitumikermin hyvät puolet: se pitää hyvin kemikaalit poissa kuten hdpe, mutta on notkea ku-ten bitumikermi.Suomen kaivoksille on jostain syystä

päätetty valita kalvomateriaali, josta ei ole riippumatonta tietoa, ensin Suurikuu-sikkoon, sitten muille kaivoksille.Bitumikermi voi olla teknisesti oiva

materiaali, mutta tieteellistä näyttöä ei löydy. Miksi bitumikermiin päädyttiin, on toistaiseksi mysteeri.

ONkO SUUrikUUSikkO jo vaikut-tanut pohjavesiin? Sen näkee tarkkailu-raporteista, jotka saa kaivosta valvoval-ta Lapin ely-keskukselta.Rikastushiekka-altaiden, siis jäteal-

taiden, vieressä on rivi pohjavesiputkia, joiden koodi on PvR. Niissä mahdolliset vaikutukset näkyisivät. Ensin katse hakeutuu tietysti syani-

diin: onko sitä havaittu pohjavesiputkis-sa? Ei ole. Tosin kunnollisen mittaami-

Pohjavesiä ei saa pilata. Niin sanoo laki.

kuvan Ounasjoki on tarunhohtoinen kalajoki. Suurikuusikon kaivoksen ohi virtaava Seurujoki on Ounasjoen latvajokia.

18/2012 Suomen luonto 35

sen tiellä on ollut odottamattomia ja vä-hintään erikoislaatuisia esteitä. Näin Pöy-ry-konsulttiyhtiön raportissa sanotaan:”Vuoden 2011 maaliskuun kierroksel-

la WAD-syanidin määritykset jäivät teke-mättä, sillä kuljetus alihankkijalle epäon-nistui postin ongelmien vuoksi.” Siis pos-ti hukkasi juuri sen kaikkein kiinnosta-vimman näyte-erän. Kesäkuussa ei käy-nyt juuri parempi tuuri.”Kesäkuussa 2011 WAD-syanidimääri-

tykset epäonnistuivat virheellisen reagens-sin vuoksi.” Siis inhimillinen virhe. Näin syanidia

päästiin mittaamaan vasta elokuussa. Ja silloin sitä oli näytteessä alle määritysra-jan (10 mikrogrammaa litrassa).virallisesti syanidi ei siis ole päässyt ai-

nakaan vielä Suurikuusikon alla olevaan pohjaveteen.Sen sijaan monien muiden aineiden

nousuja siellä näkyy. Ainakin nikkelin, typen ja sulfaatin pitoisuudet ovat nous-seet eräissä putkissa, kun vertaa vuosia 2009–2011 keskenään.oheiseen taulukkoon on koottu nikke-

lin, typen ja sulfaatin pitoisuudet putkes-

sa PvR3 kolmena viime vuonna, kaivok-sen toiminnan ajalta.Näiden perusteella näyttää, että pitoi-

suudet ovat alkaneet kohota pohjavesis-sä. Myös Avi on pyytänyt äskettäin selvi-tystä Suurikuusikon kaivosyhtiö Agnico-Eaglelta pohjaveden pitoisuuksien kohoa-misen vuoksi.”Näitä asioita nyt varmasti sitten sel-

vitellään kaivoksen laajennussuunnitel-mien yhteydessä”, Avi:n Koivula sanoo.Miten aineet liikkuvat pohjavedestä,

jos niitä sinne joutuu? ”vettä siirtyy pohjavedestä pintaveteen

[esimerkiksi jokiin] ja takaisin”, kiteyttää yksikön päällikkö Taina Nysten Suo-men ympäristökeskuksesta.Pohjavedet virtaavat altaiden vieres-

sä länteen ja siellä on Seurujoki. välissä on kaistale suota. Mutta tarkempi poh-javesien käyttäytyminen vaatisi virtaus-malleja.Paljon kysymyksiä nousee. Mille tasol-

le pitoisuudet voivat nousta 15 vuodessa? Jo pienet pitoisuudet esimerkiksi syani-dia ovat hyvin haitallisia ekosysteemille.Ensimmäiseksi ne tappavat eläinplank-

tonin, ravintoketjun olennaisen lenkin.”Eläinplankton on melkein kaikkien ka-

lojen poikasvaiheiden ja myös monien ai-kuisten kalojen tärkein ja keskeinen ra-vintokohde”, kertoo professori Raine Kortet itä-Suomen yliopistosta.

”Jos eläinplankton vähenee, se heijas-tuu romahduttavasti suoraan ja välillises-ti vesistön kalastoon ja tietenkin koko ve-sistön muuhunkin eliöstöön.”Ja niin edelleen.

MUTTA kySyMyS on oikeastaan yk-sinkertaisempi. Kyse on pohjavedestä, ei siitä, mihin muualle aineet päätyvät.”Totta kai voidaan kysyä, kulkeutuvat-

ko pohjavedet eteenpäin. Tai voidaan sa-noa, että kun kyseessä on vesialue, jon-ka vettä ei käytetä talousvetenä juuri nyt, saastuttamisella ei ole väliä. Että se on väistämätöntä, kun kaivos tai tehdas toi-mii jollain paikalla”, Nysten pohjustaa.”Mutta kaivoksia tulee ja menee, kun

taas pohjavesi on siellä senkin jälkeen. Kuka tietää, tarvitaanko sitä vettä joskus myöhemmin.”Pohjavesi on puhtainta vettä. Se voi

kirjaimellisesti olla tulevaisuudessa kul-taakin arvokkaampaa ainetta.Kuinka paljon sitten esimerkiksi kaivos

tai tehdas saa muuttaa pohjavettä?”No lähtökohta on, että pohjavesiä ei

saa muuttaa. Juuri tästä syystä esimer-kiksi ympäristöluvissa ei määritellä, että pohjaveteen saisi päästää sen ja sen ver-ran jotain ainetta”, Taina Nysten sanoo.”Pohjavesiä ei saa pilata. Se on laki.

Mutta toki pilaamisen osoittaminen on aina hankalaa”, hän lisää. n

PoHjaRaKeNTeIdeN SuuNNITTelIja ja KaIvoSyHTIö KIISTäväT vaIKuTuKSeT PoHjaveSIIN

kAivOSyhTiö agnico-eagle ja rikastushiekka-altaat suunnitellut Geobotnia-yhtiö kiistävät pohjavesivaikutukset. ”ainoastaan tavanomaista ja oletettua vaihtelua [mittauksissa]”, kuittaa agnico-eaglen ympäristö- ja laboratoriopäällikkö Anita Alajoutsijärvi. ”Mahdollinen vuoto leviäisi pohjaveden virtaussuuntaan eli länteen. tällä puolella nikkeli- ja arseenipitoisuudet ovat pohjavesissä laskemaan päin”, sanoo Geobotnian Olli nuutilainen. ”Pohjan vaatimukset on määrätty ympäristöluvassa, ja ne on Pohjois-Suomen ympäristölupavirastossa harkittu.”

”Lupapäätöksessä on katsottu, että rakenne täyttää ympäristönsuojelulain vaatimukset, eikä merkittävää ympäristön pilaantumista tapahdu”, vastaa puolestaan ympäristöneuvos Sami Koivula Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta (entinen ympäristölupavirasto) pohjarakenteita kohtaan tässä jutussa esitettyyn kritiikkiin.

jOH

an

neS SiPPO

nen

/ Cartin

a

nikkeli typpi, ja sulfaatti

0

50

100

150

200

250

0

5

10

15

20

0

300

600

900

1200

1500

nikkeli Typpi Sulfaatti

2009 2010 2011 2009 2010 2011 2009 2010 2011LäH

De:

eLY

-KeS

KuK

Sen

ta

rKK

aiL

ur

aPO

rtti mg/lµg/lµg/l

5,37 6,25 18,37 208 672 1442 11 106 250

PIToISuudeT KoHoNNeeT PoHjavedeSSä

keskimääräiset ainepitoisuudet ovat kasvaneet Suurikuusikon jätealtaiden länsipuolen pohjavesi- putkessa (pvr3) kaivoksen tulon jälkeen.