KOHTAAMISIA:

SANNA MARIN

JUHA A. VUORI: JOUKKOVAlVOnTA JA

deMOKRATIAn ydInARVOT

eUROOPAn MUSTA

AUKKO, TRANSNISTRIA

OPInTOUUTISIA HOT-LINJAN TUleVAISUUdeSTA

Policy 3/15 | 3

Pääkirjoitus

Arvoisa lukija, pitelet juuri kädessäsi vuoden kolmatta versiota rakkaasta julkaisustamme. Syksyllä on tapahtunut paljon – niin pi-

enemmissä kuin suuremmissakin ympyröissä. Sipilän hallituksen leikkaukset ovat aiheuttaneet kansalaisissa kuohuntaa, eduskuntapuolueiden kannatusprosentit heitelleet, pakolaisia saapunut ennätysmäisesti Suomeen ja muuhun Eurooppaan. Vaan eipä ole myöskään VOOlaisen syksystä tap-ahtumia puuttunut. Nyt voidaan varmasti jo sanoa, että uudet fuksit ovat tulleet riippuvaisiksi kauniista järjestöstämme ja hyvä niin.

Alkusyksyn hullunmyllystä kurssien, juhlien, mielenkiintoisten tapahtumien sekä uusien harras-tusten ja tuttavuuksien keskeltä tuskin on vielä täysin toivuttu, kun alkaa olla jo korkea aika odo-tella pian ovella kolkuttelevaa pikkujoulukautta. Vaikka pikkujouluista kerrotaankin monia alko-holinhuuruisia legendoja ja ne ovat monien vitsien vakioaiheena, on niillä mielestäni ehdottomasti paikkansa pimeyden keskellä. Pikkujoulujen kul-ta-aikana kylmä, talveen valmistautuva Suomi herää horroksestaan hetkeksi. Ravintolat houkuttelevat ihmisiä hämyisiin suojiinsa toinen toistaan parem-pien viini- tai glögitarjousten avulla, taksikuskeilla asiakkaita on jonoksi asti, työpaikat järjestävät vuoden ikimuistoisimpia juhlia ja syksyn touho-tuksen stressistä hengästynyt kansakunta saa luvan kanssa ottaa rennosti parhaat päällä. Pikkujouluja suomalainen viettää mitä moninaisimman joukon kera. Omat juhlansa ansaitsevat niin koululuokat, työpaikat kuin lapsuudesta asti yhtä pitäneet kaveri-porukatkin – vain mielikuvitus on rajana.

Hyvä voolainen elämä on erityisen hyvää joulun alla: aito VOOlainen käy ennen joulunviettoon laskeutumista läpi kaksi upeaa tapahtumaa: pikku-jouluristeilyn sekä VOOn sitsit. Pikkujouluristeily on yhdellä sanalla sanottuna legendaarinen. Mikään ei yhdistä ihmisiä samoin kuin kipuaminen aamulla

kymmeneltä kakkoskannen hämystä Tukholman kirpeään syysilmaan. Tämän jälkeen joko taksi tai omat, eilisen humppabaarin melskeestä vielä väsyn-eet jalat allaan tulee löytää tiensä Sergelin torin Burger King-ravintolaan muiden sinne asti jaksa-neiden kanssa ja sukupolvikokemus VOOn tapaan on valmis. Vaikka risteileminen onkin jo itsessään aatelinen elämys ja ehdottomasti kokemisen arvoin-en seikkailu, ei elämäsi syksy ole vielä tässä. VOOn vuoden viimeiset sitsit ovat nimittäin akateemisista pöytäjuhlista eleganteimmat. Näiden juhlien puku-loistosta, herkullisesta ruuasta ja ylevistä puheista olettekin jo varmasti kuulleet paljon tarinoita, mutta vasta paikan päällä juhliminen saa sinut todella ymmärtämään, mistä siinä paljon puhutussa hyvässä elämässä on pohjimmiltaan kyse.

Kirjoittaja on jo vuonna 2011 hyvän elämän piiri-in päässyt nautiskelija, joka pyrkii risteilemään vähintään kahdesti vuodessa ja toimi tämän leh-den vastaavana päätoimittajana

Kuva: Mikko Virta

Policy 3/15 | 4

Policy 3/2015Pääkirjoitus - 3Fuksikolumni - 5Opintouutisia - 6Vihainen VOOlainen - 7STTK:n Antti Palola haastattelussa - 8Transnistria, Euroopan musta aukko - 10Juha Vuori: Joukkovalvonta ja demokra-tian ydinarvot - 14Kohtaamisia: Sanna Marin - 16Horoskoopit - 22Puheenjohtajan terveiset - 23

PäätoimittajatNiko RuostetsaariOnerva MartikainenAnni Kyröläinen (vastaava pt.)

KirjoittajatMari IsomäkiAnni KyröläinenNiko RuostetsaariOnerva MartikainenErika MassaJarkko NissinenRaakel KumpunenAnna WalldénJuha VuoriSalla Huttunen

Kannen kuva:Onerva Martikainen

Takakannen kuvatTeemu Perhiö

TaittoNiko RuostetsaariAnni Kyröläinen

Valtio-opin opiskelijat ryPL 5400014 Helsingin Yliopisto

Yhteystiedotpolicy@voo.fi

HYY:n järjestölehtituella tuetaanPolicy-lehteä.

Painos 140 kpl.

ISSN 1235-4031 (painettu)ISSN 2323-9468 (verkkojulkaisu)

MIKÄ IHMEEN TRANSNISTRIA?

Katso sivulta 10

ANTTI PALOLAN

MIETTEITÄ MUUN MUASSA

YHTEISKUNTASOPIMUKSESTA

Sivulta 8 alkaen

HAASTATTELUSSA

SANNA MARIN s. 16

Policy 3/15 | 5

F

U

K

S

I

K

O

L

U

M

N

I

Teksti: Mari

Isomäki

Huhuh! Reilu kuukausi fuksina oloa takana ja pääl-limmäiset tuntemukset voi hyvin tiivistää tuohon huokaukseen. Jo ensi metreiltä tuli selväksi, että

fuksisyksyyn mahtuu tapahtumia enemmän kuin ylioppi-laskalenterin pikkuriikkisille sivuille mahtuu rustaamaan, eivätkä tuutoreiden ja vanhempien opiskelijoiden lupauk-set eeppisestä ja elämää mullistavasta aikakaudesta olleet liioiteltuja. Orientaatioviikon informaatioähkystä matka on jatkunut fuksisuunnistuksen kautta sitseille (laulamaan enemmän ja vähemmän poliittisesti korrekteja lauluja) ja aamukahdeksan tilastotieteen luennoille (ihmettelemään, miten sitä ylipäätään on edes hereillä aamukahdeksalta). Jos jonkinlaisen seikkailun tiimellyksessä sitä on oppinut vähitellen myös muistamaan kuka oli pottilainen, kuka hottilainen ja kuka mappilainen. Vaikka mitäs väliä sillä loppujen lopuksi on, voolaisia kun kaikki ollaan! Ehdotto-masti parasta voobidoon täyttämässä syksyssä, niin kuin aina uuden sivun elämässä kääntäessä, onkin ollut uusiin, loistaviin tyyppeihin tutustuminen. Vaikka välillä kaiken sosialisoinnin, sitsaamisen, ympäri Kaisaniemen puistoa suunnistamisen ja samojen kysymysten samoille naamoil-le esittämisen lomassa kaipaisi yhtä viikonloppua, jonka voisi viettää yksin Frendit-maratonia pitäen ja pakastepiz-zaa syöden, en vaihtaisi hetkeäkään hektisestä syksyn aloituksesta pois. Ja onpa fuksille ainutlaatuiseen syksyyn mahtunut myös ihan valtakunnan tasolla merkittäviä tapahtumia aina yliopiston leikkauksista ja Porthanian valtauksesta pääministerin Kekkos-henkiseen televisio-puheeseen ja pakolaiskriisin kärjistymiseen. On vaikea kuvitella poliittisesti ja yhteiskunnallisesti mielenkiintois-empaa aikakautta aloittaa yleisen valtio-opin opinnot kuin se, mitä parasta aikaa elämme. Seuraavat noin viisi vuotta tulevat olemaan meille vuoden 2015 valtio-opin fukseille yhdet elämämme tärkeimmistä vuosista, mutta eivät ainoastaan opintojen ja elämään oppimisen kannalta: saamme olla mukana muovaamassa sitä maailmaa, joka meitä odottaa 2020-luvul-la!

Kirjoittaja on maailmanpo-litiikkaa opiskeleva syksyn 2015 fuksi

Policy 3/15 | 6

OPINTOUUTISIA SYKSYLTÄ 2015:

MITen KÄy HOT-lInJAn?Heipä hei voolaiset, toivottavasti syksy on käyn-nistynyt hyvin! Meitä opintovastaavia on pyydetty avaamaan ja tarkentamaan hallinnon ja organisaati-oiden tutkimuksen linjan tulevaisuutta sillä siitä on ilmeisesti keskuudessanne liikkunut jos minkälaisia huhuja. Tässä vaiheessa varmaa on kuitenkin se, että tie-dekunnassa tapahtuu koulutusuudistus (josta aikaisemmin puhuttiin isona pyöränä), jonka on tarkoitus astua voimaan 2017. Opetus- ja kulttu-uriministeriö on vaatinut yliopistoja vähentämään hakukohteita ja valtiotieteellinen tiedekunta on va-linnut valtio-opin kolme linjaa yhdeksi vähentämis-kohteeksi. Kesän valintakokeen muoto määrää

osin myös sitä, millainen kandidaatin tutkinnosta muodostuu. Valtiotieteellisen tiedekunnan tulisikin päästä yhteisymmärrykseen siitä valitaanko opiske-lijat jatkossa pääaineeseen, niin kuin tähän asti on tehty, vai johonkin oppiaineryhmään tai pelkästään tiedekuntaan, jolloin opiskelija valitsee pääaineensa myöhemmässä vaiheessa opintojaan. Mitään varmaa ei siis ole vielä sanottu siitä, mikä on valtio-opin tulevaisuus valtiotieteellisessä tiedekun-nassa ja, millainen linjajako tulevaisuudessa on. Vi-rallista lausuntoa HOT-linjan lopettamisesta ei ole tullut tätä tekstiä kirjoitettaessa syyskuun lopulla. Tiedekunta on kuitenkin suunnitellut linjan lopet-tamista hakukohteena vuonna 2017. Mahdollisten päätösten pitäisi kuitenkin tulla kevään 2016 aikana,

jotta muutoksiin tarvittavat sopeutukset ehditään tehdä. Kyse on uudistuksessa vain uusien opiskelijoiden sisäänotosta: sillä ei ole mitään vaikutusta opintojen muotoon tai sisältöihin vanhoille opiskelijoille, ellemme niin tiedekunnassa, laitoksella ja oppi-aineessa halua päättää. Vaikka HOT-linja loppuisi hakukohteena, tämä ei tarkoita sitä, että sen opetus loppuisi samalla. Kaikilla tutkintoa suorittamaan valituilla on oikeus suorittaa tutkinto loppuun asti. Lisäksi henkilökunta haluaa edelleen sisällyttää hallinnon opintoja yleisen valtio-opin opintokokonaisuuteen. Eli rakkaat opiskelijat, älkää panikoiko vaan kes-kittäkää energianne sen sijaan sen varmistamiseen, että valtio-opissa saa edelleen laadukasta opetus-ta. Tiedekunta järjestää syksyn ja varmasti myös kevään aikana useita tilaisuuksia, joihin opiskelijat saavat osallistua ja, joissa suunnitellaan opintojen rakenteita ja rahoituksen kohdentamista. Muistuttaisimme vielä opiskelijoita siitä, että on erittäin olennaista osallistua oppiainekahveille jotka järjestetään vain kaksi kertaa vuodessa. Nyt syksyllä on vielä tulossa yhdet oppiainekahvit, ja siellä opiskelijoilla on erinomainen mahdollisuus päästä henkilökohtaisesti puhumaan oppiaineen henkilökunnan kanssa valtio-opin oppiaineesta, es-imerkiksi juuri HOT-linjan tulevaisuudesta. Syksyn oppiainekahveilla opetuksen tulevaisuus ja opinto-jen järjestäminen tulevat varmasti olemaan isoim-pia puheenaiheita. Jotta henkilökunta ymmärtäisi opiskelijoiden huolen HOT-linjan tulevaisuudesta on heidän kuultava palaute suoraan opiskelijoilta. Terveisin pian eläköityvät opintovastaavanne, Raakel ja Anna

“VIRAllISTA lAUSUnTOA HOT-lInJAn lOPeTTAMISeSTA eI Ole TUllUT TÄTÄ TeKSTIÄ KIRJOITeTTAeSSA SyySKUUn lOPUllA.”

Teksti: Raakel Kumpunen ja Anna Walldén

Policy 3/15 | 7

VOIKO VITUTUKSEEN KUOLLA?

VIHAInen VOOlAInen

On se yhtä perkelettä taas. Opinto-jen aikana kaikki on niin helppoa.

Välillä kun käy vähän luentosalien penkkejä kuluttamassa, niin opinto-jen jälkeen on helppo tavata ystäviä unikahvittelun tai kaljoittelun merkeis-sä. Mutta auta armias, kun siirryt työelämään. Raskasta puurtamista päivästä toiseen ja jatkuvaa veivaamis-ta siitä, milloin lounastellaan ja missä. Siitä oluesta puhumattakaan.

Sitten tämä yksikin tapaus. Aina lupaamassa yhteistä lounasta, mutta

todellisuudessa sanoo vain. Ainahan ne vain sanovat. Töissäkin muka aina venähtää. Muka jotain tärkeää. Pitäi-si varmaan ryhtyä sosieteeraamaan enemmän työkaverien kanssa, niin aikatauluongelmatkin ratkeaisivat. Mutta eiväthän ne ole VOOlaisia. Vai onko juuri jatkuva myöhästely ja sano-jen syöminen VOOlaisuutta parhaim-millaan? Nokkeliahan me kuitenkin olemme sanojen kanssa. Eräskin alum-nimme vastasi aikoinaan toimittajan kysymykseen, ettei ole puolesta eikä vastaan, vaan pikemminkin päinvasto-in.

Luottamus on päivän sana. Nykyään toimittajienkin on nautittava min-

isteriöiden luottamusta. Mutta miten toimia orastavassa luottamuspulassa? Valtiovarainministerimme mukaan ”luottamus on sitä, että kaksi ihmistä menee samaan huoneeseen, katsoo toisiaan silmiin ja miettii miten Suomi saadaan nousuun”. Tämähän sopii nuo-relle valtiotieteilijälle kuin Hakkarainen karaokebaariin. Pitäisi vain sopia se yhteinen juttutuokio. Eikä tuo karaoke-baarikaan hullummalta kuulosta.

Opintojen loppumista seuraa sosiaa-linen ja henkinen kriisi. Kriisihän

tulee käsitteenä lääketieteestä, jossa sillä tarkoitetaan äärimmäistä valintatilan-netta. On joko pystyttävä uusiutumaan tai kuihduttava pois. Molemmat ovat ikäviä vaihtoehtoja. Ei tässä ole aikaa minuuteni uudelleenmäärittelyyn. Pitäisi keretä pian lounaalle ja kaljalle. Ehkä siis mieluummin palaan takaisin koulun penkille.

Policy 3/15 | 8

STTK:n ANTTI PALOLA lUOTSAA

PAlKAnSAAJIA KOHTI SOPUA Teksti: Jarkko Nissinen Kuva: Vilma Maukonen

Pistäydymme 24.9.2015 toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n tukikohdassa Mikonkadulla VOO ry:n edustuksella. Laajasta palkansaajien mielenilmauksesta on vasta alle viikko aikaa, ja tulevana maanantaina on selviämässä, ehtivätkö palkansaajajärjestöt hallituksen asettamaan deadlineen klo 16.00. Deadlineen mennessä pitäisi esittää vastaehdotus hallituksen leikkauksille. Voolaiset ovat päässeet aistimaan neu-vottelutunnelmaa parhaaseen mahdolliseen aikaan. Kaavahan on tuttu aiemmista työmarkkinaratkaisuista. Tiukat aikataulut, haastavat esityslistat, ryhdikkäät kommentit ja lopulta yhteinen ratkaisu, vaikka olisikin hieman myöhässä.

SAADAANKO ”YHTEISKUNTASOPIMUS 3” PYSTYYN?

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kuitenkin huo-kaa: ”Yhteiskuntasopimus- sana on hieman liian juhlava. Tässä on kyseessä ennenaikaisesta työmarkkinarat-kaisusta”. Muutenkin 17 liittoa koordinoivaa Palolaa neu-votteluasemointi kismittää:”STTK ei ole ulkoparlamentaarisessa oppositiossa hallitusta vastaan”. Yhteisiä avauksia on kuitenkin ollut vaikea löytää muutenkin jakautuneessa maas-sa. Neuvottelusopan hämmentäminen saattaa vielä jatkua tovin.Palola vaikuttaa kuitenkin vilpittömältä toiveissaan yhdistää jakautunutta pelikenttää. Kysymmekin Palolan mielipidettä työmarkkinaosapuolten mielip-iteitä jakaneisiin kysymyksiin.

Onko Suomella kilpailukykyongelma? Jos on, mitä ratkaisuja STTK:lla on siihen?”Varmasti on kilpailukykyongelma. Jos mietitään taloutta, niin meillä on taloudessakin isot haasteet. Meillä on talouskasvu lähes olematonta, työllisyys on tosi matala, meillä on kilpailukyky heikentynyt, me ei saada riittävästi investointeja. Kyllähän tässä on paljon asioita.”“Uskon kuitenkin, että kilpailukyky ei ole pelkästään kiinni siitä, että on korkeat palkat ja

työvoimakustannukset. Meidän on pystyttävä panostamaan osaamiseen, sen kautta koulutukseen ja uusiin innovaatioihin. Ne synnyttävät kilpai-lukykyä. Osaan [kilpailukykyongelmista] työmark-kinajärjestöt pystyvät välittömästi vaikuttamaan maltillisilla palkkaratkaisuilla”

Vaalit sähköistivät politiikan kentän. Nykyinen pääministeri Juha Sipilä ajoi kahta yhteiskun-tasopimusta ja epäonnistui niiden läpiviemisessä. Millä mielin STTK oli sopimassa näitä kahta yhteiskuntasopimusta?“Aina kun kutsu tulee neuvottelupöytään, niin neu-votteluihin lähdetään tosi mielessä. Ja silloin suljeta-an pois se mahdollisuus, että näissä epäonnistutaan. Ja neuvotteluissa kun epäonnistuu, niin se on aina suuri pettymys. Palkansaajat pyrittiin sitouttamaan palvelussuhteen heikennyksiin jo reilusti ennen kun sopimuskausi on katkolla. Tämä oli ehkä se iso asia, joka meni pieleen.” Hallitus ilmoitti leikkauspaketista epäonnistunei-den neuvottelujen jälkeen. Mitä STTK on mieltä ehdotutetuista leikkauksista. Onko niille vaihtoe-htoja?“Kun toinen neuvotteluyritys elokuussa yhteiskun-tasopimuksen aikaansaamiseksi kariutui, oli tämä

Policy 1/14 | 9

pettymys. Oma näkemyni oli, että valmistavista neuvotteluista olisi pitänyt päästä varsinaisiin neu-votteluihin. Kariutumisen jälkeen, hallitus ilmoitti etsivänsä vaihtoehtoa kilpailukykyloikan aikaan-saamiseksi. Tämä oli tiedossa.Luettelo heikennyk-sistä on kova yksilön kannalta.”“Sopimusjärjestelmän kannalta merkittävä muutos on, että hallitus ottaa käyttöön pakkolainsäädän-nön, jossa estetään toisin sopiminen paremmista ehdoista. STTK:n kentässä me katsotaan, että tämä ei kohtele palkansaajia oikein tasapuolisesti ja oi-keudenmukaisesti.Tämän vuoksi olemme valmistelleet omaa pakettia, joka olisi oikeudenmukaisempi ja tasapuolisempi.”

Lopuksi, yhteiskuntavaikuttajalta viesti nuorille: Miltä tulevaisuus näyttää?“Neuvoja en halua antaa. Meillä on fiksuja nuoria. Yhteiskunta on turvattu ja tämän päivän nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Mutta yksi asia on hyvä pitää mielessä; suomalaista sopimusyhteiskun-taa on rakennettu meidän edeltävien sukupolvien toimesta, neuvotellen ja sopien. Sitä ei ole rakennet-tu riidellen ja repien.”“Suomi on pieni maa. Suomessa on paljon hyvää ja täällä on helppo toimia. Kaikki yhteiskuntavaikut-taminen ja keskustelu on tervetullutta.”

Kirjoittaja on VOOn hallituksen innovatiivinen ekskursiovastaava, joka puurtaa ahkerasti myös työelämäyhteyksiemme parantamiseksi.

Antti Palolan mukaan neuvotteluihin lähdetään tosi mielessä aina kun kutsu pöytään käy.

Policy 3/15 | 10

Eurooppa

Kuten lähes kaikki muukin, alkaa tä-mäkin tarina Mikonkadun Public

Cornerista. Istuimme ystävieni kanssa poikkeuksellisesti anniskeluravintolan takanurkassa vakiopöytämme sijaan. Oli synkkä ja ruuhkainen ilta. Suvi jo sarasti ja jotain mukavaa tekemistä oli kesätyötuskailun lisäksi keksittävä. Asuntoautothan ovat hassuja, joten pää-timme vuokrata sellaisen muutamaksi viikoksi. Itä-Eurooppakin kiinnosti. Määränpääksi valikoituivat lopulta Ro-mania ja Moldova, jonka sisällä sijait-seva kapea mutta eksoottinen Neuvos-

toliiton perinnönjatkajaksi julistautunut autonominen alue tulisi ehdottomasti nähdä.

Transnistria on Moldovassa sijaitseva autonominen tasavalta, joka julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi emämaastaan vuonna 1990. Lännessä Dnestr-jokeen ja idässä Ukrainaan rajoittuvan kaistale-maisen alueen väkiluku on noin 550 000 ja siihen kuuluu kaksi neljästä Moldo-van suurimmista kaupungeista: Bender ja pääkaupunki Tiraspol. Transnistria pitää itseään Neuvostoliiton legitiimi-

nä perinnönjatkajana, jonka keskeisenä tehtävänä on vastustaa Suur-Romaniaan tähtäävää romanialaista nationalismia.

Neuvostoliiton romahdettua alue sa-maistui ennen muuta Venäjään, jonka poliittinen, sotilaallinen ja taloudelli-nen tuki on pitänyt separatistista hal-lintoa pystyssä. Kuitenkaan edes Venäjä ei ole tunnustanut alueen itsenäisyyttä. Vuosina 1996 ja 2006 Transnistriassa järjestettiin kansanäänestykset, joiden mukaan lähes 98 % äänestäneistä halu-si liittyä Venäjään. Myös Krimin kriisin

”TraNSNiSTria ON EurOOPaN aSE-, HuuME- Ja iHMiSKauPaN ViLLi LäNSi.”

Teksti: Niko Ruostetsaari

Kuvat: Wikimedia Commons

Moldova on Euroopan köyhin maa, joka on jakautu-

nut kahtia. Pienen gallialaiskylän tavoin separatistinen

Transnistria vannoo edelleen Neuvostoliiton nimeen

eikä suostu päästämään irti menneestä.

Euroopan musta aukko

Policy 3/15 | 11

Kuten arvata saattaa, on toisinajatte-lijoiden asema Transnistriassa hyvin vaikea. Euroopan unionin mukaan alueen ihmisoikeustilanne on huo-lestuttava ja parannettavaa olisi niin sananvapaudessa, tuomioistuinten toiminnassa, vankeusoloissa kuin latinalaisia aakkosia käyttävien kou-lujen toimintamahdollisuuksissakin. Transnistria on Euroopan ase-, huu-me- ja ihmiskaupan villi länsi. On väitetty, että transnistrialaisilla aseilla on sodittu muun muassa Kosovossa ja Pohjois-Kaukasuksella. Autonomian ja tulehtuneiden välien vuoksi Moldo-van keskushallinto on kykenemätön puuttumaan Transnistriassa rehotta-vaan rikollisuuteen.

Moldovan kaksi historiaaTransnistrian ja Moldovan tasavallan nykymuotoisella hajaannuksella on

pitkä historiallinen tausta, joka kul-minoitui alueiden väliseen vuoden 1992 sotaan ja sotaa seuranneeseen jäätyneeseen konfliktiin. Konfliktin ratkaiseminen olisi erityisesti Mol-dovalle tärkeää, sillä epävakaa tilan-ne hiertää maan länsimielisiä pyrki-myksiä. Vaikka kyseessä ei ole enää aseellinen konflikti, on alueen hallin-taoikeus edelleen kiistanalainen ja tu-lenarka. Sotatappion venäläisjoukko-jen tukemalle Transnistrialle kärsinyt Moldova vaikuttaa vastahakoisesti ja vähin äänin hyväksyneen Transnistri-an olemassaolon.

Transnistrian historiaa hallitsee sen asema osana suurvaltapolitiikkaa pe-linappulana, joka on aika ajoin vaih-tanut omistajaa. Toisin kuin muu Moldovan tasavalta, ei Transnistria koskaan ole kuulunut

Transnistrian parlamenttitalo on vaikuttava ilmestys. Sen edessä komeilee luonnollisesti valtava Lenin-patsas.

yhteydessä Transnistrian johto on esit-tänyt julkisuudessa toiveensa pikaisesta Venäjään liittymisestä. Moldovaa tut-kinut Andreas Johansson on selittänyt Venäjän käyttäytymistä rationaalisen valinnan kautta tulkiten, että Venäjä hyötyy Transnistriasta enemmän osana Moldovaa kuin Kaliningradin kaltaise-na enklaavina. Näin Venäjä voi ulottaa vaikutusvaltaansa Moldovan sisäpoli-tiikkaan ja estää Moldovan länsi-inte-graation.

Transnistria on käytännössä valtio val-tion sisällä. Transnistrialaiset valitsevat vaaleilla presidentin, parlamentin ja paikallishallinnon – vaalivilpin suosi-ollisella avustuksella tietenkin. Trans-nistrialla on myös muun muassa oma valuutta, poliisivoimat, koulutuslaitos, lippu ja kansallishymni. Neuvostohen-kisestä olemuksesta huolimatta Trans-nistria on irtautunut kylmän sodan aikaisesta talouspolitiikasta. Valtion rooli on kuitenkin taloudessa edelleen merkittävä, ja esimerkiksi maan suurin yksityisyritys Sheriff toimii hallituksen suojeluksessa. Sheriff hallitsee suurinta osaa alueen päivittäistavarakaupoista, huoltoasemista, suurinta TV-asemaa ja kuuluisaa viinatehdasta.

”TraNSNiSTria ON KäYTäN-

NöSSä VaLTiO VaLTiON Si-

SäLLä.”

Policy 3/15 | 12

ns. historiallisen Moldovan tai Bes-sarabian alueeseen. Nykyisen Trans- nistrian alue oli osa Kiovan Venäjää 900-1300-luvuilla ja myöhemmin osa laajempaa Venäjän imperiumia. Moldo-van ruhtinaskunta (1349–1862) ja Venä-jän imperiumi kohtasivat Dnestr-joella, jonka vasemman puoleinen kaistale oli siis jo kauan ollut osa Venäjän vaikutus-piiriä. Joki säilyi pitkään koskematto-mana rajana, joka murrettiin vasta 1812, kun Bessarabia liitettiin osaksi Venäjän valtakuntaa. Tällöin nykyiset Moldovan tasavalta ja Transnistria olivat todelli-suudessa ensi kertaa valtiollisessa yh-teydessä toisiinsa.

Venäjän lokakuun vallankumous irrotti Moldovan ja Transnistrian jälleen eril-leen, kun Bessarabian maakunta päät-ti irtaantua epävarman tulevaisuuden Venäjästä ja liittyä osaksi vuonna 1859 Moldavian ja Valakian ruhtinaskunnan yhdistymisestä syntyneeseen Roma-niaan. Nykyinen Transnistrian alue jäi edelleen Venäjän vaikutusvallan alle. Myöhemmin Neuvostoliitto vaati Bes-sarabian itselleen Molotov-Ribbentrop –sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan mukaisesti ja Moldova palasi taas Venä-jän vaikutuspiiriin.

Transnistria säilyi Bessarabian liitok-sella syntyneen Moldovan sosialistisen neuvostotasavallan (MSSR) henkisenä ja taloudellisena keskuksena. Neuvosto-liiton suhtautui edelleen skeptisesti ro-manialaismieliseen Bessarabiaan, joka

kärsi epäluottamuksesta investointien ja teollisuustuotannon puutteena. Vaik-ka Transnistria muodosti noin 12 % MSSR:n pinta-alasta, oli sillä kokoonsa nähden suhteettoman merkittävä asema neuvostotasavallan hallinnossa. Alue oli muuta MSSR:ää selvästi neuvostoi-hanteissa edellä ja nautti myös Mosko-van erityistä luottamusta. Vuoteen 1989 mennessä yksikään Moldovan kommu-nistisen puolueen pääsihteeri ei ollut al-kujaan Bessarabian moldovalainen.

Toisen maailmansodan jälkeen Mol-dovan sosialistisen neuvostotasavallan teollisuustuotannosta noin kolmannes sekä energiantuotannosta jopa 90 % tuotettiin Transnistriassa. Vielä Neu-vostoliiton romahdettua ja Moldovan itsenäistyessä suurin osa maan teolli-suustuotannosta sijaitsi Transnistrian puolella. Vaikka Tiraspolin ja Chisinaun välillä oli vain noin 50 kilometriä pitkä moottoritie, oli kyseessä sosiaalisesti, taloudellisesti ja yleiseltä merkityksel-tään vuosikymmenten mittainen kuilu vielä 1980-luvullakin.

Kohti sisällissotaa

Neuvostoliiton hajoaminen käynnisti alueella vakavan yhteenoton. Trans-nistrian hallinto piti itseään enemmän venäläisenä kuin itsenäisyyteen pyrki-vänä osana Moldovan tasavaltaa. Trans- nistrian venäjänkielinen eliitti kavah-ti Chisinaun pyrkimyksiä esimerkiksi moldovan kielen asettamiseksi tasaval-

º Romaniaksi Trans Nistru (Dnistr-joen itäpuoli)

º Moldovaksi Stîngă Nistrului (Dnistr-joen vasen puoli)

º Venäjäksi Pridnestrovie (Dnistr-joen äärellä)

Romanian kielestä tuleva ja maailmalla tunnettu nimitys Transnistria koetaan alueella loukkaavaksi, sillä se muistut-taa paikallisia toisen maailmansodan aikaisesta Romanian kovaotteisesta hallinnosta. Käyttää itsestään venäjänkielistä nimeä Pridnestrovskaya Moldavskaya Respublika.

Alueen nimitys

” TraNSNiSTriaLaiSET

OVaT YLPEiTä SuurEN

iSäNMaaLLiSEN SOdaN

KauTTa VOiTTaMaS-

TaaN iTSENäiSYYdESTä.”

lan viralliseksi kieleksi ja latinalaisten aakkosten käyttöönotosta. Uudistusha-luisten nationalistien ja konservatiivi-sen venäläismielisen eliitin välille syntyi leveä kuilu. Näiden kahden blokin väli-nen jakolinja näytti olevan jälleen ker-ran Dnestr-joki.

Chisinaun parlamentti kuitenkin huo-limatta valtavista protesteista ympä-ri MSSR:n hyväksyi moldovan kielen neuvostotasavallan viralliseksi kieleksi. Tähän Tiraspolin aluevaltuustot vastasi-vat omalla päätöksellään, jonka mukaan tasavallan parlamentissa hyväksytty kielilaki ei päde Dnestr-joen itäpuolel-la. Tilanne kiristyi nopeasti ja jo sama-na vuonna Transnistriassa perustettiin ensimmäiset maanpuolustukselliset vapaaehtoisjoukot. Vuoden 1990 tam-mikuussa Transnistriassa järjestetyssä kansanäänestyksessä 96 % äänestäneis-tä antoi tukensa alueen itsehallinnolle MSSR:n sisällä ja tulevaisuudessa mah-dollisesti myös Chisinausta riippu-

mattomalle Transnistrian tasavallalle. Syyskuussa Dnestr-joen itäpuolen pai-kallishallinto julistautui Moldovasta erilliseksi Transnistrian tasavallaksi, joka muodollisesti oli kuitenkin osa Neuvostoliittoa. Elokuussa 1991 Mol-dova julistautui itsenäiseksi tasavallaksi.

Itsenäistynyt Moldova ei kuitenkaan koskaan onnistunut saamaan Dnestr-joen itäpuolta kontrolliinsa, sillä aluet-ta hallitsivat Neuvostoliiton varas-toista saaduilla aseilla varustautuneet venäläismieliset separatistit. Jännitteet Dnestr-joen varrella konkretisoituivat asevarustelukierteenä alueiden välil-lä. Moldovan tasavallan poliisivoimien pyrkimykset paikallisten separatistien

Policy 3/15 | 13

aseistariisuntaan laukaisivat lopulta aseellisen konfliktin joulukuussa 1991. Moldovan keskushallinnon ja venäläis-ten tukemien separatistien 1980-luvun lopun romanialaisnationalismista al-kaneet erimielisyydet ja yksittäiset vä-likohtaukset joen molemmin puolin johtivat lopulta toukokuussa 1992 alka-neeseen sotaan.

Verinen sisällissota koitui lopulta lä-hes 1500 ihmisen surmaksi. Uhreista noin puolet oli siviilejä. Sota aiheutti myös noin 130 000 moldovalaisen pa-kolaisvirran Venäjälle, Ukrainaan ja Moldovan muihin osiin. Ratkaisevaa oli lopulta venäläisjoukkojen sotilaal-linen interventio venäläisasukkaiden suojelemiseen vedoten, mikä teki Trans- nistrian asevoimista ylivertaisen suh-teessa Moldovan tasavaltaan. Yhä tänä-kin päivänä Venäjän asevoimat valvovat Transnistrian alueen turvallisuutta noin 1300 sotilaan voimin, vaikka Moldova on toistuvasti vaatinut Venäjää poista-maan aseelliset joukot maaperältään. Transnistrian asevoimien voidaankin katsoa olevan tämän myötä vahvemmat ja laadukkaammin varustellut verrattu-na Moldovan tasavallan pienikokoiseen armeijaan, vaikka virallisesti Trans-nistrian armeija onkin sitä lähes puolta pienempi.

Pieniä edistysaskelia

Huolimatta parantuneista suhteista näyttää konfliktin tulevaisuus edelleen epävarmalta. Perusongelma on ja py-syy. Moldova pyrkii poliittisesti länteen, Transnistria itään. Moldovan unelma on EU-jäsenyys, Transnistrian jäsenyys Eu-raasian unionissa. Tunnustamattoman asemansa vuoksi Transnistrian hallintoa pidetään kansainvälisesti laittomana, jo-ten suurille kansainvälisille toimijoille kuten EU:lle tai Etyj:lle konfliktin pui-minen Tiraspolin hallituksen kanssa on ongelmallista. Toisaalta yhteisen neu-vottelupöydän ääreen on päästy ns. 5+2 neuvottelujen muodossa, joissa EU, Yh-

dysvallat, Venäjä, Ukraina ja Etyj käyvät neuvotteluita kiistakumppanien kanssa.

Erityisen tärkeää konfliktin ratkaise-minen tavalla tai toisella on juurikin Moldovan keskushallinnolle, jon-ka pitkän tähtäimen unelma EU- ja NATO-jäsenyydestä on suljettu optio niin kauan kuin Transnistria rikkoo valtion yhtenäisyyden ja mahdollistaa vakavia kansainvälistä oikeutta rikkovia tekoja. Chisinaun päättäjien strategiana on ollut tehdä yhteenliittymisestä tran-snistrialaisille niin houkutteleva, että Tiraspolin hallitus tarttuisi siihen. Yh-

teisiä projekteja, osin EU:n taloudelli-sen tuen kannustuksella, on perustettu muun muassa rajat ylittävien rautatie-verkostojen muodossa.

Transnistrian talous on tällä hetkellä heikompi kuin koskaan. Muun muassa eläkkeitä ja julkisen sektorin palkkoja on leikattu viime aikoina rajusti. Ukrainan talouskriisin vuoksi tullivapaa kauppa Venäjän kanssa on ajautunut umpiku-jaan. Transnistria on jäänyt maantie-teellisesti saarroksiin. Myös Moldovalla on vakavia ongelmia. Keväällä 2015 pal-jastui maailmanhistorian suurimmak-si väitetty petos, jossa moldovalaisista pankeista katosi jäljettömiin miljardin

euron arvosta varallisuutta. Summa vas-taa noin 15 prosenttia maan bruttokan-santuotteesta. Petokseen on yhdistetty monia maan kärkipoliitikkoja.

Dnestr-joen itäpuoli on kuitenkin yl-peä suuren isänmaallisen sodan kaut-ta voittamastaan itsenäisyydestä. Siitä alueen hallinto tuskin on hevillä valmis luopumaan. Loppujen lopuksi avaimet konfliktin ratkaisuun ovatkin Venäjän hallussa. Ilman Venäjän tarjoamaa avo-kätistä taloudellista tukea ei nykytilanne olisi Transnistrian osalta mahdollinen.

Kaikkia status quo ei kuitenkaan haittaa. Tiraspolin poliittisen eliitin lisäksi Mol-dovan hajaannuksesta hyötyvät osittain myös kummankin alueen taloudet. Ai-kaisempi tulliton kauppa Ukrainan ja Venäjän kauppa on piristänyt talouksia joen molemmin puolin. Vaikuttaakin siltä, että niin kauan kuin Transnistrian olemassaolo epämääräisenä kansain-välisten pelisääntöjen ulkopuolisena toimijana tuottaa voittoja Tiraspolin päätöksentekijöille, pysyy konflikti jää-tyneenä ja muistona Neuvostoliiton hajoamisen tuottamista alueellisista eri-mielisyyksistä.

Miltä Transnistria sitten oikeasti näyt-tää? Yli 3000 kilometrin ajomatkan jälkeen saavuimme lopulta paikallisella linja-autolla rauhalliseen Tiraspoliin, joka vaikutti kuin miltä tahansa venä-läiseltä pikkukaupungilta. Vaikka vie-timme kaupungissa vain yhden päivän, oli tekemistä jopa vaikea keksiä. Olut oli ukrainalaista ja kallista. Ehkä olisi pi-tänyt totella chisinaulaisen hotellimme isäntää, joka suositteli luostaria Tiras-polin sijaan.

Artikkeli pohjautuu Niko Ruostetsaaren tutkielmaan Transnistria - Euroopan vii-meinen jäätynyt konflikti (2014).

”KaiKKia STaTuS quO Ei KuiTENKaaN HaiTTaa.”

Policy 3/15 | 14

JOUKKOVAlVOnTA JA dEMOKRATIAN YdINARvOT Teksti: Juha Vuori Kuva: Onerva Martikainen

Suomessa ollaan säätämässä uusia verkkoval-vontaa koskevia lakeja, jotka koskevat niin ulkomaihin kohdistuvaa sotilastiedustelua

kuin kotimaan viranomaisten valvontaoikeuksia. Suomalaisten viestintä, mediakulutus sekä muu kulutuskäyttäytyminen on mittavissa määrin siirtynyt tietoverkkoihin ja viranomaiset haluavat seurata mukana.

Stasin johtaja Erich Mielke totesi aikanaan: ”To-verit, meidän on tiedettävä kaikki.” Mittavista urkkijaverkostoista ja valvontapanostuksistaan huolimatta, Stasi ei kyennyt tietämään kaikkea Itä-Saksan kansalaisista. Kuten Edward Snowdenin tekemät paljastukset viimeistään toivat julki, ovat nykyviranomaisten keinot tietää kaikki aivan uudella tasolla.

Ruotsi on julkisesti ilmoittanut valvovansa kaikkea rajojensa yli kulkevaa tietoliikennettä. Ennen kuin Suomesta Saksaan kulkeva tietoliikennekaapeli on paikoillaan, suomalaisten viestintä säilyy ruotsal-aisten valvonnassa. Suomessa säädetään uusia lake-ja samassa tahdissa Venäjän ja läntisen Euroopan välillä tapahtuvan tietoliikenteen palvelemiseen tähtäävän kaapelin laskemisen kanssa.

Suojelupoliisi on ilmoittanut kaipaavansa uusia tie-dustelullisia toimivaltuuksia erityisesti tietoverko-issa tapahtuvan toiminnan suhteen. Suojelupoliisin päätoimiala on tietoteknistynyt ja viranomaistoi-minta kansainvälistynyt. Valtakunnan turvallisuut-ta vaarantavien hankkeiden torjuminen edellyttää tämän näkemyksen mukaan tiedonhankintaa tietoverkoista jo ennen kuin hankkeet ovat eden-neet rikoksen asteelle.

Joukkovalvontaa ja signaalitiedusteluoikeuksien laajentamista on julkisessa keskustelussa perus-teltu ulkoministeriöön kohdistuneen valtiova-koilun paljastumisella sekä Syyrian sisällissodan kansainvälistymisen aiheuttaman terrorismiuhan kohoamisella. Myös sisäministeriön valvon-talainsäädäntötarpeita koskeneessa raportissa korostetaan viestinnän kansainvälistymistä sekä laittoman tiedustelutoiminnan, kansainvälisen ter-rorismin sekä kotimaisten ääriliikkeiden tietoverk-kotoimintaa.

Verkkotiedustelun ongelmallinen suhde yksity-isyyteen ja perusoikeuksiin on vastaavasti tuotu esiin niin julkisessa keskustelussa kuin sisäminis-teriön selvityksessä.Salaiset turvallisuusviranomaisten toimet on koet-tu ongelmallisina yksityiselämän suojaa koskevien oikeuksien sekä tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevien oikeuksien kannalta. Salaiset toimet edellyttävät, että kansalaiset voivat ennakoida viranomaisten toimia, ja että viranomaisilla on valmiit kategoriat sen suhteen keitä kohtaan valtu-uksia voidaan käyttää. Turvallisuuskeinojen tulee olla välttämättömiä ja suhteellisia.

“KUTEN EDWARD SNOWDENIN TEKEMäT PALJASTUKSET VIIMEIS-TääN TOIVAT JULKI, OVAT NYKYVIRANOMAISTEN KEINOT TIETää KAIKKI AIVAN UUDELLA TASOLLA.”

Policy 3/15 | 15

Niin julkisessa keskustelussa kuin SUPOn rapor-tissa huomio on siis kiinnittynyt kahteen valvon-tanäkökulmaan: viranomaisten tarpeeseen suojella valtakunnan turvallisuutta ja kansalaisten yksity-isyyden sekä perusoikeuksien suojelemiseen.Nämä ovat oleellisia näkökulmia, mutta ne jättävät varjoonsa vähintäänkin yhtä tärkeän näkökohdan, eli joukkovalvonnan vaikutukset kansanvaltaan ja poliittisen järjestelmämme perusluonteeseen. Viranomaisten tiedonsaantitarpeiden ja perus- sekä ihmisoikeudellisten näkökulmien lisäksi tulisi val-vontaoikeuksia arvioitaessa huomioida myös vaiku-tukset kansanvallan perusperiaatteisiin, eli Suomen poliittisen järjestelmän perusluonteeseen.Turvallisuuden ja oikeusperiaatteiden huomioi-misen lisäksi tulee siis tehdä myös poliittisten vai-kutusten arviointia. Joukkovalvonnasta säädettäessä tulee huomioida sen aikaansaamat sosiopoliittiset seuraukset.

Kansanvallan peruspilareihin lukeutuvat niin oi-keusvaltioperiaate kuin olettamus syyttömyydestä. Joukkovalvonta kääntää syyttömyysoletuksen pää-laelleen: valvonnan kohde on epäilty kunnes toisin todistaa. Valvonnan politiikka ei ole vain neutraalia hallintoa vaan valvonta toimii luokittelun välineenä jolla on sosiaalisia ja poliittisia seurannaisvaikutuk-sia – riippumatta yksilöiden teoista.Valvonnan kautta toteutettavan turvallisuuden nimissä voidaan tuottaa yleisen oikeusvaltioperiaat-teellisuuden sisään autoritaarisia taskuja. Turvalli-suuden piirin laajetessa demokraattinen tila suppe-nee.

Täsmentämätön tietojen kerääminen ja tallentami-nen vaarantavatkin kansanvallan perusperiaatteita. Kansanvallassa valtiovallan tulee olla kansalaisille läpinäkyvää, mutta valtion ei tule tietää kaikkea

kansalaisistaan. Hyppy valtiovakoilun paljastumis-esta tai ulkomailta palaavien taistelijoiden mah-dollisesta uhkasta omien kansalaisten joukkoval-vontaan ei ole kestävä.

Viheliäisimmätkään terrori-iskut eivät kykene tuhoamaan kansanvaltaisia oikeuksiamme ja va-pauksiamme. Siihen pystymme vain me itse.

Viranomaiset voivat käyttää tiedonhankinnassaan vain lainmukaisia keinoja. Täsmentämättömästi kansalaisten viestintään ja verkkokäyttäytymiseen kohdistuva joukkovalvonta on uhka valtiosäännölle, perusoikeuksille sekä yhteiskunnallisille instituu-tioille kuten tiedotusvälineille.Suojelemisen sijaan, kohdistamaton verkkovalvonta näivettää perusarvojamme ja tarkoittaisi siten voit-toa terroristeille.

Juha A. Vuori

Kirjoittaja toimii maailmanpolitiikan professorina Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella

“VALVONNAN KAUT-TA TOTEUTETTAVAN TURVALLISUUDEN NI-MISSä VOIDAAN TUOTTAA YLEISEN OIKEUSVALTIO-PERIAATTEELLISUUDEN SISääN AUTORITAARISIA TASKUJA.“

Policy 3/15 | 16

SANNA MARIN

KOHTAAMISIA

Sanna Marin istuutuu Pikkuparlamentin kahvion pöytään ja katsoo suoraan silmiin. On lounasaika, ja ympärillä istuu pukumiehiä sekä jakkupukuisia naisia. Kahvio on korkea ja valoisa. Sen seinät on tehty lämpimänsävyisestä puusta. Ylemmissä kerroksissa on työhuo-neita, myös Marinin työhuone, jonka ikkunasta näkee eduskuntatalolle. Ympäriltä kuuluu puheensorinaa, kahvikupit ja aterimet kilahtelevat.Marin kertoo, että on tehnyt edellisenä päivänä 16-tuntisen työpäivän, jonka vuoksi yöunet ovat jääneet vähiin.

”Olin vähän hämmentynyt keväällä, kun olin valmistautunut siihen, että me ollaan hallitus-neuvotteluissa. Olin varannut monta viikkoa kalenterista siihen. Kun ei oltu, kalenterini oli yhtäkkiä aivan tyhjä.””Nyt kun syksy on koittanut, niin tämä vauhti on ollut tosi hurja”, SDP:n tuore kansanedus-taja hymyilee ja hörppää kahviaan.

Teksti: Onerva Martikainen ja Erika Massa Kuvat: Onerva Martikainen

Policy 3/15 | 17

29-vuotiaan hallintotieteiden kandidaatin ura on edennyt huimaa vauhtia. Kun Marin valittiin Eduskuntaan viime kevään vaaleissa, 10 911 pir-kanmaalaista oli äänestänyt häntä. Takana on liuta muitakin vastuutehtäviä: hän toimii nyt kolmatta vuotta Tampereen kaupunginvaltuuston puheen-johtajana ja vuonna 2014 hänet valittiin SDP:n toiseksi varapuheenjohtajaksi. Jos puolue olisi päässyt hallitusneuvotteluihin, Marin olisi ollut yksi neuvottelijoista.Marin tietää, että jotkut saattavat pitää häntä onnekkaana: korkeita luottamustehtäviä ja paikka eduskunnassa varsin isolla äänimäärällä varsin nuorena. Taustalla on kuitenkin vuosien työ onnis-tumisineen ja epäonnistumisineen. ”Vaikka olenkin saavuttanut monien mielestä pal-jon alle kolmekymppisenä, ei tämä ole tullut annet-tuna. Asioihin vaikuttaminen, erilaisiin tehtäviin päätyminen ja ihmisten luottamuksen saavuttami-nen vaativat vuosien pitkäjänteisen työn”, Marin kertoo. Lapsuus

Marin syntyi Helsingissä vuonna 1985, 90-luvun alussa perhe muutti pääkaupunkiseudulta Tamper-een kehyskuntaan, Pirkkalaan. Tunnollinen koulu-lainen pärjäsi äidinkielessä ja lukuaineissa, mutta esimerkiksi matematiikka ja kielet eivät herättäneet hänessä suurempia intohimoja.”Olen ollut hyvä niissä asioissa, mistä olen ollut kiinnostunut ja, joihin olen keskittynyt täysillä”, Marin kuvailee. Kun Sanna oli kolmannella luokalla, koulun vi-ereinen metsä päätettiin kaataa. Alakoululainen ei jäänyt toimettomaksi. Sanna järjesti yhdessä muutaman luokan tytön kanssa mielenilmauk-sen, jossa he vastustivat hakkuusuunnitelmaa. Vääryyden kokemus on vieläkin asia, joka saa Marinin näkemään punaista: ”Olen aina pyrkinyt korjaamaan epäkohtia, joi-ta olen ympärilläni havainnut. En ole välittänyt, mitä muut mahtavat ajatella siitä, jos sanoo asioita

suoraan tai tekee jotain.” Tällä hetkellä Marin asuu miehensä kanssa Tam-pereen Kalevassa. Hän viihtyy hyvin 50-luvulla rakennettujen kivitalojen ympäröimässä kaupungi-nosassa. Jos hänen pitäisi sanoa mikä hänen koti-kuntansa on, se olisi Pirkkala. Koti on kuitenkin nyt Tampereella.

”OLEN AINA PYRKINYT KORJAAMAAN EPäKOHTIA, JOITA OLEN YMPäRILLäNI HAVAINNUT. EN OLE VäLITTäNYT, MITä MUUT MAHTAVAT AJATELLA SIITä, JOS SANOO ASIOITA SUORAAN TAI TEKEE JOTAIN.”

Policy 3/15 | 18

Politiikkaan Marin piti lukion jälkeen kolme välivuotta. Hän työskenteli muun muassa kaupan kassalla, vaatekau-passa ja toimistovirkailijana Tampereen kaupungil-la.

Jossain vaiheessa hän sai ajatuksen. Miksei hän läht-isi itse mukaan politiikkaan? ”Politiikka näytti itselleni pitkään vieraalta. Se näytti joidenkin muiden ihmisten jutulta, enkä voinut nuorena ajatellakaan päätyväni tähän, missä olen nyt”, Marin kertoo. ”Olen tavallisesta taustasta ja vähävaraisestakin perheestä, enkä kokenut, että politiikka voisi olla polku minulle.” Marin innostui täysillä uudesta maailmasta, joka avautui hänen eteensä. Vastavalmistunut Marin kallistui puoluekentän vasemmalle puolelle, joten hän etsi käsiinsä SDP:n, Vihreiden ja Vasemmis-toliiton puolueohjelmat. Yhteiskunnallisesta vaikut-tamisesta kiinnostunut nuori alkoi tutkia, minkä puolueen arvot ja politiikka tuntuisivat omimmalta. Marin oli kasvanut sateenkaariperheessä, tasa-arvo ja ihmisoikeudet olivat hänelle erityisen tärkeitä. Toisena kriteerinä oli, että puolueen piti huolehtia ihmisten lisäksi ympäristö -ja ilmastoasioista. Puolueiden ohjelmissa ei ollut merkittäviä eroja, mutta lopulta eräs asia ratkaisi tilanteen SDP:n hyväksi. ”Sosiaalidemokraatit valitsin sen takia, että puolue on kyennyt yhteistyössä muiden kanssa, ajamaan asioita konkreettisesti eteenpäin. Eli meillä on ollut paitsi hyviä tavoitteita, myös kykyä viedä asioita oikeasti käytäntöön”, Marin kertoo. Myös puolueen kansainvälisyys kiehtoi – suuria kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta – ei ratkaista vain kansallisella

tasolla. Opiskelu Lukion jälkeen Marin ei tiennyt, mikä hänestä tulee isona. Marin haki ensin ammattikorkeakouluun ja kansainvälistä politiikkaa lukemaan, etenkin, koska yhteiskunta painosti nuoria hakemaan. Haave oli kuitenkin päästä yliopistoon opiskelemaan, oikea ala ei ollut vain vielä löytynyt. Yhteiskunnalliset aiheet ja yhteiskunnallisen kulttuurin ymmärtämin-en tosin kiinnostivat. Alavalinta kypsyi muutaman välivuoden jälkeen, Tampereen kaupungilla toimis-tovirkailijana työskennellessä. Syksyllä 2007 Marin pääsi opiskelemaan kunta- ja aluejohtamista Tampereen yliopistoon. Sivuaineiksi valikoituivat hallintotiede ja oikeustieteet.

Samaan aikaan 21-vuotias opiskelija liittyi de-marinuoriin. Vuotta myöhemmin puolueeseen ja jo seuraavan vuoden kuntavaaleissa ehdokaslistalla oli Sanna Marinin nimi. Marin myöntää, että opiskelujen ja politiikan yhdistäminen on ollut välillä haastavaa. Hän ei ole juurikaan ehtinyt opiskelemaan sen jälkeen, kun valmistui hallintotieteiden kandidaatiksi vuonna 2012. Marinia ei nähty paljoa myöskään opiske-lijabileissä - approt, sitsit, vuosijuhlat – opiskeli-jaelämän viettäminen ylipäätään jäi vähälle. ”Jos nyt antaisin neuvon sen ikäiselle itselleni, niin sanoisin, että vietä myös opiskelijaelämää, älä pyri niin nopeasti eteenpäin, vaikka politiikassa”, Marin pohtii, mutta jatkaa heti perään. ”Vaikka toki sekin [politiikassa mukanaolo] on ollut tosi hienoa. Olen kiitollinen, että olen päässyt eduskuntaan vaikut-tamaan, mutta ehkä nuoruutta olisi voinut elää

”JOS NYT ANTAISIN NEUVON SEN IKäISELLE ITSELLENI, NIIN SANOISIN, ETTä VIETä MYöS OPISKELIJAELäMää, äLä PYRI NIIN NOPEASTI ETEENPäIN, VAIKKA POLITIIKASSA”

”POLITIIKKA NäYTTI ITSELLENI PIT-KääN VIERAALTA. SE NäYTTI JOIDEN-KIN MUIDEN IHMISTEN JUTULTA, ENKä VOINUT NUORENA AJATEL-LAKAAN PääTYVäNI TäHäN, MISSä OLEN NYT”

Policy 3/15 | 19

vähän pidempäänkin”. Opiskelusta on kuitenkin ollut myös hyötyä politii-kassa, kunta-ja aluejohtaminen on hyvin yhteiskun-tatieteellistä, käytännöllistä ja ajankohtaista. ”Politiikka on monesti ylätasolla toimimista ja laajojen asioiden ymmärtämistä. Pidän opintoalani konkreettisuudesta ja käytännönlähe-isyydestä”, Marin kuvailee ja jatkaa, että moni myös valtio-oppi voi olla hyödyksi opiske-lijalle, joka tähtää poliittiselle uralle: ”Myös valtio-oppi, politiikan tutki-mus tai sosiologia auttavat hahmot-tamaan yhteiskun-nallisia rakenteita ja prosesseja ja sielläkin käydään teoreettisesti läpi kysymyksiä.” Gradu Nyt Marin on gradua vaille maisteri. Gradussa on noin 40 sivua ja tuore kansanedu-staja yrittää löytää jostain aikaa sen tekemiseen. Tut-kielman aiheena on kuntien poliittisen johtamisen ammattimaistuminen. Asia on ajankohtainen, sillä eri puolilla Suomea on siirrytty kokopäiväisiin tai osa-aikaisiin luottamushenkilöihin. Esimerkkikun-tina ovat muun muassa Turku ja Oulu, vaikka myös kotikaupungissa Tampereella on siirrytty ammatti-

maiseen poliittiseen johtamiseen pormestarimallin myötä. Marin on asettanut tavoitteekseen, että opinnot oli-sivat ohi ensi heinäkuuhun mennessä. Kansanedu-staja kuitenkin tekee täysiä päiviä kuutena päivänä viikossa, joten aikaa opiskeluun ei liiemmin jää:

”Olen aina lykännyt omia opintoja tai omia harrastuksia tai omia ihmissuhteita ta-ka-alalle ja keskittynyt politiikkaan, vaikutta-miseen ja luottamus-tehtävien hoitamiseen. Voisi olla fiksumpaa pidemmällä aikavälillä, että olisin hieman itsek-käämpi näissä asioissa [opiskelu, harrastuk-set].” Marin kuitenkin haluaa valmistua maisteriksi. Viranhaltijapuolel-lakin tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto, jotta voi päästä eri tehtäviin. ”Olisi henkisesti itselle tärkeää, että saisi opin-not tehtyä. Tykkään tutkimuksen tekemis-estä ja graduni aiheesta, sekin on mielenkiin-toista. Jos vain ehtisin, niin kyllä mielelläni

tekisin enemmän opintoja.” Poliittinen ura Eduskuntavaaleissa viime keväänä 10 911 ääntä. Kansanedustajuus oli ollut Marinin jo pitkään, py-

Policy 3/15 | 20

kiminen 2011 vaaleissa ei kuitenkaan vielä riittänyt edustajan paikkaan. Marin ei kuitenkaan pysty sanomaan, mikä poliittisen uran tehtävistä on ollut se kaikkein mielenkiintoisin. “Vaikka voin eritellä eri tehtäviä, kuten Tamper-een kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus, kan-sanedustajuus tai puolueen varapuheenjohtajuus, niin politiikka on kokonaisvaltaista, käytännön elämässähän nämä kaikki limittyvät toisiinsa”, Marin kuvailee. Suomessa on yleistä, että poliittiset päätöksentekijät toimivat sekä valtakunnallisella että kunnallisella tasolla. Esimerkiksi Paavo Arhinmäki (vas), Tom Packalen (ps) ja Jaana Pelkonen (kok) toimivat sekä Helsingin kaupunginvaltuustossa että eduskunnassa kansanedustajina. Monella tasolla vaikuttaminen voi laajentaa politiikon perspektiiviä ja opettaa paljon. Toisaalta, valta keskittyy entisestään ja päätöksenteossa esille tulevat näkökulmat voivat yksipuolistua, jos samat henkilöt ovat niiden takana sekä valtakunnallisella että kunnallisella tasolla.

Takaisin Mariniin. Vastavalittu kansanedustaja ei suunnittele poliittista uraansa tai osaa määritellä poliittisia haaveitaan. ”Pyrin nyt hoitamaan tämän tehtävän mahdollisi-mman hyvin, oppimaan asioita. Toivon, että pystyn kehittymään ihmisenä ja päättäjänä tässä prosessis-sa”, Marin pohtii. Hallituspuolueen kansanedustajuus toki kiinnostai-si, joskus tulevaisuudessa.

”Olen sosiaalidemokraatti, joten identiteettiini rakennettu palikka on se, että haluaa päästä valtaan, haluaa päästä oikeasti vaikuttamaan asioihin eikä

vain kritisoida tai olla oppositiossa”, Marin maalail-ee. Onhan puolue koko historiansa ajan pyrkinyt valtapaikoille vaikuttamaan ja myös näyttöjä löytyy. Sosialidemokraatteja pidetään muun muassa kes-keisenä suomalaisen hyvinvointivaltion rakentajana. Suomen maine pohjoismaisena hyvinvointivaltio-na on kuitenkin rakoillut aina 90-luvun lamasta lähtien: hyvinvointipalveluita leikattiin eikä enää palautettu entiselle tasolleen. Suomi on murrok-sessa, talous laahaa, hyvinvoinnin heikentymisestä puhutaan paljon. Hallituksen ehdotukset kilpai-lukyvyn parantamiseksi aiheuttavat kansassa närää, mistä kertoo muun muassa hallituspuolue Perus-suomalaisten roima kannatuksen lasku: vaaleis-sa puolueella oli vielä 17,65 prosentin kannatus, lokakuun alussa enää 10,7 prosenttia (TNS Gallup, HS 8.10.2015). Olisi aika tehdä uusia rakenteellisia päätöksiä. Marinin mukaan tiukan talouskurin, leikkausten ja yksikkötyökustannuksista keskustelemisen sijaan sijaan tulisi hakea investoinneista kasvua. Myös osaamisen, koulutuksen ja tutkimuksen tukeminen on tärkeää. Marin kannattaa elvyttävämpää talous-politiikkaa, mutta samalla yhteiskunnallisten rak-enteiden uudistamista, joita molempia edesauttaa investoiminen.

Haastattelu päättyy keskusteluun ajankohtaisista kysymyksistä Suomen politiikan kentällä. Marin hymyilee rennosti kameralle ja suuntaa kokoukseen jatkamaan työpäiväänsä.

”OLEN SOSIAALIDEMOKRAATTI, JOTEN IDENTITEETTIINI RAKENNETTU PA-LIKKA ON SE, ETTä HALUAA PääSTä VALTAAN, HALUAA PääSTä OIKEASTI VAIKUTTAMAAN ASIOIHIN EIKä VAIN KRITISOIDA TAI OLLA OPPOSITIOSSA”

Sanna Marinia haastateltiin 23. syyskuuta Helsingissä. Haastattelijoina toimivat Onerva Martikainen ja Erika Massa.

Policy 3/15 | 21

SANNA MARIN vAALEISSA:

º Kunnallisvaalit 2008 (Tampere) 160 ääntä, varavaltuutetuksi

º Eduskuntavaalit 2011 (Pirkan-maa) 1 124 ääntä, ei valittu

º Kunnallisvaalit 2012 (Tampere) 826 ääntä, kaupunginvaltuutetuksi

º Eduskuntavaalit 2015 (Pirkan-maa) 10 911 ääntä, kansanedusta-jaksi

Policy 3/15 | 22

HOROSKOOPITRevittyjen lasinalusten palasista ennustuksensa sai

”Gyris”.

Oinas Sust’ on tullu, urheiluhullu. Vaan muista pitää vara-si, kaikkea bojoing-läskiä ei suinkaan ole tarkoitettu hävitettäväksi! Hyvää vastapainoa kuntoilulle tuo maltillinen juhliminen.

HärkäHärän jakso näyttää varsin seesteiseltä. Lop-pusyksyn kaamoksen ei kannata antaa kuitenkaan hidastaa tahtia - hae vauhtia tanssilattioilta ja hiih-toladuilta. Tai vaikkapa viinipullosta.

KaksonenVanha kansa sanoo monenmoisia viisauksia. Yhden mukaan vara ei venhettä kaada. Se onkin Kaksosen motto tällä jaksolla. Ota varmuudeksi aina vielä yksi lasi, lue varmuudeksi vielä yksi sivu. rapu Jos Ravun ovikello yllättäin soi, voi oven takana piillä jos jonkinmoista yllätystä. Jollei siellä odota lapsi, jonka olemassaolosta et tiennyt, on yllätys todennäköisesti mieluisa. LeijonaLeijonalta ei eleganssia puutu. Mikä tahansa sot-kuinen luukku tai vuosikymmenten matkailulle haiskahtava laivan käytävä onkaan kyseessä, Lei-jonan astuessa sinne tilassa on pelkästään juhlan tuntua. NeitsytNeitsyen syksy on kuin tanssia vaan. Viini virtaa ja puheenparsi lentää. Muistathan kuitenkin, että ehkä muutama opintopistekin kannattaa kerätä. Mutta jos se ei onnistu, aina tulee uusi periodi.

VaakaHuhut kertovat, että Vaaka on luovimmillaan tällä jaksolla. Nyt sinun kannattaakin keskittyä mitä omituisimpiin ideoihin, ovatpa ne sitten erikoisia boolireseptejä tai kunnianhimoisia kirjaideoita. Skorpioni Skorpioni odottaa jo joulua. Jos nautiskelee tarpeek-si viiniä ja venyttää krapulaiset aamu-unet iltoihin, voi huomata, että pian se jo ovella kolkuttaakin. Kunhan muistat olla kiltti. JousimiesEräs tarina kertoi jousimiehestä, joka ryösti rik-kailta antaakseen köyhille. Noh, sinulla taitaa tällä jaksolla olla päinvastoin. Nyt lotto vetämään ja pelikoneet laulamaan ja ota omasi pois! KaurisLaumassa viihtyvä Kauris kaipaa välillä myös omaa rauhaa. Mikäs sen mukavampaa näin syksyiltoina onkaan, kuin nauttia hyvästä kirjasta, ruuasta ja kynttilänvalosta. Tai parista pullosta halpaa viiniä. VesimiesVesimies on tällä jaksolla oikea työn sankari. San-karuus tullaan myös palkitsemaan, sillä työpaikalla näyttäisi flirtti lentävän. Nyt jos koskaan kannatta-akin hakeutua työpaikan takahuoneisiin ja tupak-kapaikoille. KalatKalain kausi näyttää kovin myrskyisältä. Mutta laulussakin se jo tiedettiin, sen jälkeen odottaa poutasää. Tällä jaksolla se tulee tarkoittamaan gloo-riaa ja mainetta akateemisessa mielessä.

Policy 3/15 | 23

PUHEENJOHTAJALTA

Hei taas ihanat, upeat voolaiset!

Kirjoitan tätä tervehdystä kolmipäiväisten politiikan opiskelijoiden päivien jälkeen sun-nuntai-iltana sängyssä, kun elämä alkaa vii-mein vähän voittaa. Kolmeen päivään mahtui paljon upeita ihmisiä, mielenkiintoisia puhujia ja yleistä loistavaa pöhinää. Kiitos vain kaikille osallistujille ja järjestäjille!

Juhlimisen ja seminaarin lisäksi pop-päiväläiset pureutuivat työpajassa valtsikalais-ten työelämään siirtymisen ongelmakohtiin. Esiin nousivat jälleen samat vanhat ikuisuu-songelmat: mikä on valtsikalaisen identiteetti ja kuinka saada työnantajat tajuamaan lo-istavuutemme? Itse olen viime aikoina saanut kokea työelämän onnistumisia (lue: saanut harjoittelupaikan), joten haluan nyt käyttää hyödyksi saamaani itseluottamusta ja ker-toa, miksi me olemme niin upeita. Tässä siis lyhyesti kolme pointtia voolaisten erinomai-suudesta.

1. OngelmanratkaisukykyMe osaamme ratkaista ongelmia. Kaikki se kriittinen ajattelu ja omaan pohdintaan pakottaminen tekee meistä voolaisista ässiä haastaviin kysymyksiin vastaamisessa. Laajat syy-seuraussuhteet ovat meille arkipäivää ja osaamme siksi hahmottaa yhteen kysymyk-seen liittyvät monipuoliset taustat. Sen kun vain muotoilemme haihattelumme tarpeeksi ymmärrettävälle arkikielelle, jotta taviksetkin tajuaa.

2. uusien asioiden omaksuminen nopeastiLaajojen kokonaisuuksien hahmottaminen kuulostaa hienolta, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Osaamme lukea satojen sivujen opuksia ja kymmeniä artikkeleita ja tiivistää nämä tämän jälkeen oksennuksen tavoin kol-melle sivulle konseptia. Usein vielä niin, että aikaa asioiden omaksumiseen on ollut vain muutama ilta. Laiskuutta? Ei, vaan erinomais-ta kykyä omaksua nopeasti suuria kokonai-suuksia.

3. itsevarmuus“Voo - ylimielist paskaa” on käynyt nopeasti tutuksi jo uusille fukseille. Vaikka laulu onkin kirjoitettu pilke silmäkulmassa, piilee siinä totuuden murunen. Voolaiset ovat itsevarmo-ja, eivätkä pelkää näyttää sitä. Fake it til you make it ja se ei pelaa, joka pelkää. Uskaltakaa näyttää erinomaisuutenne ja hyvä meinink-inne niin cv:ssä, hakemuksessa kuin työhaas-tattelussakin, ja maailma on meidän!

Näihin sanoihin ja tunnelmiin on hyvä lopet-taa. Omat lentolippuni kohti uusia haasteita on jo ostettu, toivottavasti näen mahdollisi-mman monta teistä talven ja kevään aikana Berliinissä.

Ihanaa, että olette niin upeita!

Valoa pimeneviin syysiltoihinne toivottaa,Salla

Kirjoittaja Berliniin uusien haasteiden perässä matkaava VOOn puheenjohtaja

Policy 3/15 | 24

POP-päivien tunnelmaa

Kuvat: Teemu Perhiö