POTILASOHJAUS SÄTEILYLLE ALTISTAVIEN

TOIMENPITEIDEN YHTEYDESSÄ

Ukkola Leila

2024291

Kandidaatin tutkielma

Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen

tutkimusyksikkö

Oulun yliopisto

Marraskuu 2016

1

Oulun yliopisto

LKT, Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö/Hoitotieteen tutkinto-

ohjelma

TIIVISTELMÄ

Ukkola Leila: Potilasohjaus säteilylle altistavien toimenpiteiden yhteydessä

Kanditaatin tutkielma: 30 sivua, 1 liite

Marraskuu 2016

Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvailla säteilytutkimuksessa käyneiden potilaiden

saamaa tai itse hakemaansa tietoa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa

säteilytutkimuksen potilasohjauksen kehittämiseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin

kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, jonka aineisto kerättiin PubMed, CINAHL

(Ebsco), Medline sekä web of science -tietokannoista (n=17). Ilmiön kannalta

merkitykselliset seikat ryhmiteltiin synteesin avulla sisällöllisiksi kokonaisuuksiksi.

Tutkimustulosten mukaan potilaat eivät saa riittävästi tietoa säteilytutkimuksien

yhteydessä. Tulokset ovat saman suuntaiset tarkasteltuna potilaiden saamaa tietoa

säteilyn käyttäjiltä, muulta terveydenhuoltoalan henkilöstöltä tai potilaiden itsensä

arvioimana. Tutkimukseen liittyvistä annoksista, riskeistä, vaihtoehdoista ja

hyödyistä ei kerrota riittävästi. Tutkimuksen tarkoituksesta, tutkimusmenetelmästä

ja varjoaineeseen liittyvästä allergiasta potilaat saavat jonkin verran riittävämmin

tietoa. Potilaat saavat säteilytutkimuksiin liittyvää tietoa myös Internetin ja

sosiaalisen median kautta, kirjallisista tiedotteista, ystäviltään, perheeltä ja ottamalla

yhteyttä tutkimuspaikkaan. Potilaat ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset kokevat

säteilytutkimukseen liittyvän terminologian ja mittayksiköt monimutkaisiksi ja

vaikeiksi ja säteilyyn liittyvä tietämys on puutteellista. Säteilyn käyttäjien tietämys

ei ole todettu merkittävästi paremmaksi. Potilaan tietoinen suostumus jää usein

toteutumatta ja tulosten perusteella voidaan olettaa, että säteilytutkimusten

yhteydessä toteutunutta potilasohjausta ei ole arvostettu osana hoitotyötä, se ei ole

riittävää, ei vaikuttavaa, eikä käytettävissä ole ollut asianmukaisia resursseja.

Kansainvälisten ja kansallisten ohjeiden lisäksi tarvitaan tarkempia ohjeita, joissa

otetaan huomioon organisaation toiminta ja potilaan hoitopolku kokonaisuudessaan.

Potilaan hoitoon osallistuvien tahojen täytyy sopia työnjako ja vastuut

potilasohjauksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää säteilytutkimusten

potilasohjauksen kehittämisessä.

Avainsanoja: potilasohjaus, ohjaus, informointi, tietoinen suostumus, säteily,

radiologia.

2

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ 1

1 JOHDANTO 3

2 KESKEISET KÄSITTEET 4

2.1 Potilasohjaus 4

2.2 Säteilylle altistavia toimenpiteitä ohjaavat lait ja asetukset 6

2.3 Oikeutusperiaate ja tietoinen suostumus 6

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT 8

4 TUTKIMUSMENETELMÄT, AINEISTON KERUU JA TOTEUTUS 9

4.1 Kuvaileva kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä 9

4.2 Tutkimuskysymysten muodostaminen 9

4.3 Tutkimusaineiston valitseminen 10

4.4 Tutkittavan ilmiön kuvailun rakentaminen 11

5 TUTKIMUSTULOKSET 13

5.1 Potilaiden saaman tiedon riittävyys säteilyn käyttäjiltä 15

5.2 Potilaiden saaman tiedon riittävyys muulta terveydenhuoltoalan henkilöstöltä

15

5.3 Muiden väylien kautta saatu tieto 16

5.4 Potilaiden kokemukset saamastaan tiedosta 17

5.5 Potilaiden saaman informoinnin riittävyyden taustalla olevat syyt 18

6 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET 20

6.1 Potilaat eivät saa riittävästi tietoa säteilytutkimusten yhteydessä 20

6.2 Puutteellisen potilasohjauksen taustalla olevat syyt 22

6.3 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus 22

6.4 Johtopäätökset 24

LÄHTEET 26

LIITE 31

3

1 JOHDANTO

Potilaan ohjaaminen hoitotyössä on osana ammatillista toimintaa, jota säätelevät lait

ja asetukset. Terveydenhuoltohenkilöstöltä edellytetään ammatillista vastuuta

edistää potilaan valintoja ja turvata riittävä ohjauksen saanti. Potilaan riittävä

tiedonsaanti on edellytys itsemääräämisoikeudelle. (Laki potilaan asemasta ja

oikeuksista 1992/785, Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä 1994/559.)

Suomessa tehdään noin 3,6 miljoonaa diagnostista, sairauksia hoitavaa tai ehkäisevää

säteilytutkimusta joka vuosi (Säteilyturvakeskus 2015b). Pienikin annos säteilyä voi

lisätä syöpäriskiä ja eteenkin suuriannoksisia säteilytutkimuksia tehdään globaalisti

enenemässä määrin (Brenner 2010, Amis ym. 2007, Malone ym. 2012).

Kansainvälisesti on herännyt epäilyjä säteilyn hallitsemattomasta käytöstä, ja

tutkimuksissa on todettu säteilytutkimuksiin lähettävien lääkäreiden, kuin myös säteilyn

käyttäjien tietämys säteilyn haitoista olevan puutteellista (Malone ym 2012, Oikarinen

ym. 2009).

Kansainvälisesti on arvioitu, että potilaiden informointi ei toimi asianmukaisesti ja

säteilyyn liittyvää terminologia on vaikeaselkoista. Kansainvälinen

Atomienergiajärjestö (IAEA) on esittänyt, että potilaiden informointia tulee tehostaa

(Malone ym. 2012, Säteilyturvakeskus 2015a, International Commission on

Radiological Protection 2007, Council Directive 2013/59/Euratom). Potilas tulisi ottaa

tutkimuksen suunnitteluvaiheessa mukaan päätöksentekoon ja yhteisymmärryksessä

lääkärin kanssa aikaansaada tietoinen suostumus (Malonen ym. 2012, Semelka ym.

2012, Picano ym. 2004).

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla säteilytutkimuksessa käyneiden

potilaiden saamaa tietoa. Tavoitteena on saadun tiedon avulla kehittää

säteilytutkimuksiin tulevien potilaiden tiedonsaantia ja sitä kautta parantaa

potilasturvallisuutta.

4

2 KESKEISET KÄSITTEET

Tässä luvussa käsitellään potilasohjaukseen liittyviä käsitteitä ja sen ominaisuuksia

terveydenhuollossa yleisesti. Kirjallisuuden avulla selvitetään potilasohjauksen

lailliset lähtökohdat, itsemääräämisoikeus ja ohjauksen edellytykset. Keskeisenä

käsitteenä määritellään säteilylle altistava toimenpide, siihen liittyvä

oikeutusperiaate, ja tietoisen suostumuksen. Säteilylle altistuneelle henkilölle voi

aiheutua terveydellistä haittaa ja tämän vuoksi säteilyn käytön tulee olla aina

oikeutettu. Ennakkoon annetun tiedon perusteella potilas voi joka kieltäytyä tai

hyväksyä tutkimuksen eli antaa tietoisen suostumuksen. (Säteilyturvakeskus

2015a.)

2.1 Potilasohjaus

Terveydenhuoltoalan henkilöä koskevat monet, sekä kansainväliset sopimukset, että

kansalliset lait ja asetukset, jotka luovat ohjaustilanteeseen pohjan ja velvoitteen.

Kansainvälinen ja kansallinen terveyspolitiikka korostaa potilaan oman elämähallinnan

tukemista ja terveyden edistämistä (Euroopan Unionin terveysalan toiminta-ohjelma

2014/282, Sosiaali- ja terveysministeriö 2001). Jokaiselle potilaalle on tarjottava

tasavertaisesti ohjausta syrjimättä ketään. Potilas saa itse päättää haluaako ohjausta vai

ei. Jokaisella potilaalla on oikeus keskeyttää ohjaustilanne millä hetkellä tahansa.

Potilasohjauksessa tulee kunnioittaa itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä.

(Perustuslaki 1999/731, Kansanterveyslaki 1972/66; Erikoissairaanhoitolaki

1989/1062.) Ohjaus perustuu edellä mainittujen lakien lisäksi lakiin terveydenhuollon

ammattihenkilöstöstä, joka ohjaa ylläpitämään ja kehittämään ohjauksen sisältöä,

ajantasaisuutta sekä vuorovaikutus- ja suunnittelutaitoja (Laki terveydenhuollon

ammattihenkilöstöstä 1994/559).

Potilaan asemaa ja oikeutta määrittelee Laki potilaan asemasta ja oikeudesta (Laki

1992/785, 5 §), joka on tehty potilaan oikeusturvan parantamiseksi ja se sisältää

potilaan terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvät velvoitteet. Tutkimuksen tai hoidon

suunnitelma tulee tehdä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Potilaalle on

annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri

hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä

5

seikoista. Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että

potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

1992/785.)

Kääriäinen ja Kyngäs (2005) ovat määritelleet ohjauksen aktiiviseksi ja

tavoitteelliseksi toiminnaksi, jossa ohjaaja ja ohjattava ovat vuorovaikutuksellisessa

ohjaussuhteessa. Ohjauksessa toimitaan ohjaajan ja ohjattavan lähtökohtien pohjalta

ja näin ohjaus on sidoksissa osapuolten taustaan. Ohjauksen sisältö ja tavoitteet

määräytyvät tämän taustan mukaan ja rakentuvat ohjaussuhteessa. (Kääriäinen &

Kyngäs 2005.) Potilaan ohjauksessa hoitohenkilökunta tukee potilasta

päätöksenteossa, eikä esitä valmiita ratkaisuja (Kyngäs ym. 2007), se koetaan

olennaiseksi osaksi hoitotyötä ja sitä tarvitaan kaikissa elämänkaaren eri vaiheissa

(Hupli 2004). Eri ohjaustilanteissa painottuvat eri perustekijät. Tavalla tai toisella

niihin liittyvät aina tiedon antamisen, neuvonnan, terapian, konsultaation ja

oppimisen elementit (Vänskä ym. 2011).

Ohjauksen tavoitteena on ihmisten kohtaaminen, kuuleminen ja kunnioittaminen ja

se kaikkien terveydenhuoltoalan ammattilaisten velvollisuus. Ohjattavan omien

kokemusten ymmärtäminen ja niiden nostaminen yhteisesti pohdiskeltaviksi kuuluu

keskeisesti ohjausprosessin eri vaiheisiin. Potilasohjauksella pyritään edistämään

potilaan tiedonsaantia ja oman terveyden, siihen liittyvien ongelmien ja hoidon

hallintaan. (Hupli 2004, Lahtinen 2006.) Kääriäisen (2007) hypoteettisen

ohjausmallin mukaan vuorovaikutteisessa ohjussuhteessa pyritään aktiivisesti ja

tavoitteellisesti yhdessä sovittuun päämäärään. Ohjauksessa huomioidaan potilaan

ja hoitohenkilöstön fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja muut ympäristötekijät.

Ohjausta tulee arvostaa osana hoitotyötä, sen tulee olla riittävää ja vaikuttavaa ja se

edellyttää asianmukaisia resursseja. (Kääriäinen 2007.)

Onnismaan (2007) mukaan ohjaus- ja neuvontatyön etiikassa moraalikysymyksiin,

ja työntekijän kokemukseen ohjaustyön velvollisuudesta liittyvät ajatus oikeasta ja

väärästä ohjaustoiminnasta. Ohjausta voi tarkastella myös yksilöön tai yhteisöön

vaikuttavien seurausten näkökulmasta. Yksi ohjauksen etiikan näkökulma on

tunteiden ja järjen erottaminen ohjaustilanteessa. (Onnismaa 2007.) Yhteisesti

sovitut eettiset periaatteet tukevat yhteisöllisyyttä ja muuttuvat ja seuraavat aikaa.

6

Periaatteet vaativat säännöllistä yhteisön ja ammattikunnan arviointia. (Vänskä

2011.) Ohjauksessa etiikkaa voidaan ajatella resurssisiksi ja työvälineeksi

(Onnismaa 2007).

2.2 Säteilylle altistavia toimenpiteitä ohjaavat lait ja asetukset

Säteilylle altistavalla toimenpiteellä tarkoitetaan röntgentutkimusta,

isotooppitutkimusta, isotooppihoitoa, sädehoitoa sekä muuta tutkimus- tai

hoitotoimenpidettä, jossa tutkimuksen kohteena oleva henkilö tarkoituksellisesti

altistetaan ionisoivalle säteilylle. Lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hoidoissa

säteilyä käytetään ihmisen hyödyksi. (Säteilyasetus (423/2000.) Tässä

tutkimuksessa säteilylle altistavaa toimenpidettä kutsutaan säteilytutkimukseksi ja

röntgenlääkäriä ja -hoitajaa säteilynkäyttäjäksi. Lisäksi käytetään

tietokonetomografiasta lyhennystä CT (computer tomografi) ja

yksifotoniemissiotomografiasta lyhennystä SPECT (single photon emission

computed tomography).

Suomessa terveydenhuollossa säteilyn lääketieteellisestä käyttöä koskevat

perusvaatimukset on kirjattu Säteilylakiin (592/1991) ja Säteilyasetukseen

(423/2000). Lainsäädäntö antaa ohjeet säteilylle altistavien lääketieteellisten

toimenpiteiden perusteille ja periaatteet niiden toteutukseen. Toiminnan harjoittajan

on huolehdittava säteilyn käytön turvallisuudesta. (Säteilylaki 592/1991,

Säteilyasetus 423/2000.) Euroopan Neuvoston direktiivi 2013/59/ Euratom on

asetettu turvaamaan kansalaisia säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (Council Directive

2013/59/Euratom).

2.3 Oikeutusperiaate ja tietoinen suostumus

Säteilyn käytön tulee olla aina oikeutettua ja tämän niin sanotun oikeutusperiaatteen

mukaan säteilylle altistavasta tutkimuksesta odotettavissa olevan hyödyn on oltava

suurempi kuin säteilyaltistukseen liittyvä haitta (Oikarinen ym. 2009,

Säteilyturvakeskus 2013). Säteilylle altistavan tutkimuksen tulisi vaikuttaa potilaan

diagnoosiin tai hoitoon (Säteilyturvakeskus 2015a).

7

Vastuu säteilytutkimuksen oikeutusarvioinnista on sekä lähettävällä lääkärillä että

tutkimuksesta vastaavalla, ja arviointi on tehtävä aina etukäteen. Potilaita tulee

informoida säteilytutkimuksen hyödystä, haitoista ja vaihtoehdoista rehellisesti ja

ymmärrettävästi. Informointi voi osaltaan vähentää turhia tutkimuksia, mutta myös

lieventää turhia pelkoja. (Malone ym. 2012, Säteilyturvakeskus 2015a, International

Commission on Radiological Protection 2007, Council Directive 2013/59/Euratom.)

Saadessaan etukäteen tietoa suunnitellusta säteilytutkimuksesta sen hyödystä ja

mahdollisesta haitasta, potilas voi omalta osaltaan hyväksyä sen tai kieltäytyä siitä.

Tämä on potilaan tietoinen suostumus ja oikeutusarvioinnin tehneen lääkärin ja potilaan

välinen jaettu päätöksenteko. (Säteilyturvakeskus 2015a.)

Tiedon jakamisessa ei potilaalle tule aiheuttaa pelkoa vaan potilaan lähtökohdat ja

tunteet tulee ottaa huomioon. Ensisijaisesti hoitava lääkäri huolehtii potilaan

tiedottamisesta arvioidessaan suunnitellun tutkimuksen oikeutusta. Tarvittaessa

lisätietoa voi antaa kuvantamisyksikön hoitaja tai lääkäri ja erikoisesti niissä

tilanteissa missä potilas ei ole tavannut hoitavaa lääkäriä. (Säteilyturvakeskus

2015a.)

8

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA

TUTKIMUSTEHTÄVÄT

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailla säteilytutkimuksessa käyneiden potilaiden

saamaa tai itse hakemaansa tietoa. Tavoitteena on tuottaa tietoa säteilytutkimuksen

potilasohjauksen kehittämiseen.

Tutkimuksella haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaista tietoa potilaat saavat säteilyn käyttäjiltä ennen säteilytutkimuksia?

2. Millaista tietoa potilaat saavat muulta terveydenhuoltoalan henkilöstöltä ennen

säteilytutkimuksia?

3. Mistä muista väylistä potilaat saavat tietoa?

4. Millaiset ovat potilaiden omat kokemukset saamastaan tiedosta ennen

säteilytutkimuksia?

9

4 TUTKIMUSMENETELMÄT, AINEISTON KERUU JA

TOTEUTUS

4.1 Kuvaileva kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä

Tutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta, koska sen

avulla saadaan tietoa, kuinka paljon tutkimustietoa on olemassa, millaista näkökulmista

ja millä menetelmillä aihetta on tutkittu. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen

tarkoituksena on etsiä vastauksia kysymyksiin, mitä ilmiöstä tiedetään ja se on

käyttökelpoinen akateemisissa opinnäytetöissä. (Polit & Beck 2012.) Tarkoituksena voi

olla tutkia, millaista keskustelua ilmiöstä käydään, ja mitä kehityssuuntia ja teorioita

tiedosta on (Burns & Grove 2005). Kuvailevaa kirjallisuuskatsausta voidaan käyttää

monenlaiseen tarkoitukseen, kuten erityiseen aiheeseen liittyvän tiedon esittämiseen,

ongelmien tunnistamiseen ja tietyn alueen teorian tarkasteluun (Baumeister & Leary

1997).

Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen liittyvää menetelmäkirjallisuutta on vähän ja sen

luotettavuutta on kritisoitu. Menetelmä rakentuu neljästä vaiheesta:

tutkimuskysymyksen muodostamisesta, aineiston valitsemisesta, kuvailun

rakentamisesta ja tuotetun tuloksen tarkastelemisesta. Vaiheet etenevät osin päällekkäin

koko prosessin ajan. (Kangasniemi ym 2013.) Kirjallisuuskatsauksen

tiedonhakuprosessi toteutettiin mahdollisimman systemaattisesti, järjestelmällisesti ja

tarkasti. Kirjallisuuskatsauksen perimmäisenä tarkoituksena on muodostaa

kokonaiskuva aikaisemmasta tutkimuksesta: se on tutkimus tutkimuksista. (Whitemore

2005.)

4.2 Tutkimuskysymysten muodostaminen

Ennen tutkimuskysymysten muotoilua toteutettiin alustava kirjallisuuskatsaus,

jonka avulla tutkimuskysymykset määriteltiin ja saatiin käsitys laajemmasta

käsitteellistä ja teoreettista kehyksestä. Tutkimuskysymykset pyrittiin muotoilemaan

riittävän täsmällisesti ja rajatusti, jotta ilmiötä voidaan tarkastella syvällisesti.

(Kangasniemi ym. 2013.) Kuvailevan kirjallisuuskatsaukseen liittyvien

10

tutkimuskysymysten avulla voidaan saada tietoa hyvien käytäntöjen edistämiseksi

kliiniseen työhön hyvin hajanaisistakin aiheista (Rother 2007).

Tutkimuskysymysten muotoilussa tutkielman tekijä hyödynsi aikaisemmin

hankkimaansa aihealueeseen liittyvää tietoa. Tutkielman tekijä on tehnyt

aikaisemmin aiheeseen liittyvän haastattelun potilaille (2012, n=147), kyselyn

säteilyn käyttäjille (2014, n=205) ja lähettäville lääkäreille (2014, n=60). Lisäksi

tutkija on julkaissut aiheeseen liittyvän artikkelin (Ukkola ym. 2015).

4.3 Tutkimusaineiston valitseminen

Tutkielman kuvailevan kirjallisuuskatsauksen aineisto muodostui tutkimusaiheen

kannalta merkityksellisestä tutkimustiedosta, aikaisemmista julkaisuista (Burns &

Grove 2005, Grant & Booth 2009). Aineisto muodostuu viimeaikaisista elektronisista

lähteistä tai manuaalisella haulla haetuista tieteellisistä tutkimuksista. Aineiston

sopivuuden merkittävin kriteeri oli tutkittavan asian tarkasteleminen ilmiölähtöisesti ja

tarkoituksenmatkaisesti suihkeessa tutkittavaan kysymykseen. (Polit & Beck 2012.)

Aineistoa haettiin suomalaisista sekä ulkomaalaisista tietokannoista PubMed, CINAHL

(Ebsco), Medline sekä web of science. Hakusanoina käytettiin “potilasohjaus”.

“ohjaus”, “information”, “education”, “counseling”, “patient”, “informed consent”,

“communication”, “radiation” ja “radiological examination”. Käytätetyt tietokannat

sisälsivät viitteitä hoito- ja lääketieteeseen sekä radiologiaan ja näiden lähialoihin

liittyen. Käytetyillä hakusanoilla saatiin yhteensä 363 tulosta. Tiedonhakua rajattiin

vuosille 2000-2016 ja aineistosta haettiin suomen ja englannin kielisistä lähteistä.

Aineiston sopivuutta tarkasteltiin otsikko, abstrakti ja koko tekstin tasolla.

Hakuprosessin eteneminen ja valinta on esitetty kuviossa 1. Kuvion avulla haluttiin

jäsentää valittua aineistoa, arvioida sen luotettavuutta ja tunnistaa valittujen lähteiden

tuottama sisällöllinen anti suhteessa tutkimuskysymyksiin (Polit & Beck 2012).

Aineiston valintaa ohjasivat tutkimuskysymykset, se toteutui aineistolähtöisesti ja

tavoitteena oli ymmärtää aineisto kattavasti. Aineiston valinta ja analyysi tapahtuivat

osittain samanaikaisesti. Aineiston valinnassa pyrittiin kiinnittämään jokaisen

11

alkuperäistutkimuksen rooliin suhteessa tutkimuskysymykseen vastaamiseen: miten

aineisto täsmentää, jäsentää, kritisoi tai avaa tutkimuskysymystä. Aineiston riittävyyden

määräsi tutkimuskysymyksen laajuus. Tulososaan valikoitui 17 tutkimusta.

(Kangasniemi ym. 2013).

Kuvio 1. Hakuprosessin eteneminen sekä valinta- ja poissulkukriteerit.

4.4 Tutkittavan ilmiön kuvailun rakentaminen

Haut eri tietokannoista (n=363),

PubMed (n=230), CINAHL (Ebsco) (n=67),

Medline (n=45) sekä web of science (n=21)

Hakusanojen kokeilu ja valinta

Sisäänottokriteerit:

1) Julkaistu 2000-2016

2) Suomen tai englanninkielisiä

3) Vertaisarvioituja julkaisu

4) Artikkelin saatavuus

5) Vastaa tutkimuskysymyksiin

Otsikon perusteella valitut (n=105)

PubMed (n=63)

CINAHL (Ebsco) (n=21)

Medline (n=10)

web of science (n=11)

Koko tekstin perusteella valitut (n=48)

PubMed (n=31)

CINAHL (Ebsco) (n=10)

Medline (n=5)

web of science (n=2)

Poissulkukriteerit

1) Artikkelia ei ole

saatavilla

2) Käsittelee sädehoitoa

3) Ei ole

alkuperäisartikkeli

4) Ei ole vertaisarvioitu

julkaisu

5) Päällekkäisjulkaisu Koko tekstin ja laadun arvioinnin perusteella

tutkimukseen valitut (n=17)

PubMed (n=15)

CINAHL (Ebsco) (n=1)

Medline (n=1)

web of science (n=0)

12

Käsittelyosan rakentaminen on kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa menetelmän

ydin, jonka tavoitteena on esitettyyn tutkimuskysymykseen vastaaminen hankitun

aineiston tuottamana laadullisena kuvailuna (Green ym. 2006, Rother 2007, Grant

& Booth 2009) ja uusien johtopäätösten tekemisenä (Green ym. 2006).

Kuvailussa yhdistettiin ja analysoitiin sisältöä kriittisesti ja johtavana tekijänä on

synteesin luominen (Rother 2007). Ilmiön kannalta merkitykselliset seikat

ryhmiteltiin sisällöllisiksi kokonaisuuksiksi. Kuvailun esittäminen tekstinä oli

aineistolähtöistä ja se edellyttää aineiston syvällistä tuntemista ja kokonaisuuden

hallintaa. (Kangasniemi ym. 2009.)Tutkittavan ilmiön laadullinen kuvailu

muodostettiin vastaamalla tutkimuskysymyksiin hankitun aineiston avulla.

Kuvailussa yhdistettiin ja analysoitiin sisältöä kriittisesti ja muodostettiin synteesi

eli sisällöstä muodostettiin yhdistelmiä, jotka on esitetty taulukossa 2.

13

5 TUTKIMUSTULOKSET

Radiologiaan liittyvissä julkaisuissa käytetään hyvin vähän termejä ”counseling” tai

”education”, mutta ”information”, ”informing” tai ”communication” ovat yleisesti

käytössä. Julkaisut käsittelevät usein lääketieteellisen säteilyn käyttöön liittyviä riskiä ja

tietoisen suostumukseen liittyviä aiheita. Myös CT-tutkimuksiin liittyviä julkaisuja on

lukuisia. CT-tutkimukset kiinnostavat, koska ne aiheuttavat suurimman osuuden

väetöannoksista (Järvinen 2016). Tässä luvussa käsitellään tuloksia

tutkimuskysymysten pohjalta. Tulosten selkeyttämisen ja luotettavuuden parantamiseksi

ilmiön kannalta merkitykselliset seikat ryhmiteltiin sisällöllisiksi kokonaisuuksiksi

kuviossa 2.

14

Potilaiden saama tieto säteilytutkimuksien yhteydessä

Tiedon väylä Saatu tieto tai sen puute

Säteilyn käyttäjät tutkimuksen kulusta ja menettelytavasta jonkin

verran

allergian riskistä jonkin verran

tutkimuksen hyödyistä ei riittävästi

lisääntyneestä syöpäriskistä ei riittävästi

säteilyannoksesta ei riittävästi

Muu terveydenhuoltoalan henkilö tutkimuksen hyödystä ei riittävästi

lisääntyneestä syöpäriskistä ei riittävästi

säteilyannoksesta ei riittävästi

vaihtoehdoista ei riittävästi

tarkoituksesta jonkin verran

Muu väylä Internet sivustolta yleistä tietoa säteilystä,

tutkimuksista

sosiaalinen media

kirjallinen ohjaus

perhe, ystävät

yhteydenotto tutkimuspaikkaan

Potilaiden omat kokemukset saamastaan

tiedosta

tutkimuksen kulusta ja menettelytavasta jonkin

verran

tutkimuksen tarkoituksesta ei riittävästi

tutkimuksen hyödyistä ei riittävästi

vaihtoehdoista ei riittävästi

tutkimuksen riskistä ei riittävästi

säteilyannoksesta ei riittävästi

säteilyn käytöstä ei riittävästi

lyhyesti, selkeästi, helposti saatavilla

toiveena omalta lääkäriltä

Kuvio 2. Ilmiön kannalta merkitykselliset seikat ryhmiteltynä sisällöllisiksi

kokonaisuuksiksi.

15

5.1 Potilaiden saaman tiedon riittävyys säteilyn käyttäjiltä

Tutkimusten mukaan potilaiden saamaa tietoa säteilyn käyttäjiltä ei koettu riittäväksi.

Newman (2016) on kuvannut potilaan saamaa tietoa CT-tutkimuksen aiheuttamasta

lisääntyneestä syöpäriskistä röntgenhoitajan perspektiivistä. Röntgenhoitajat (63 %,

n=38) kertoivat informoivansa joskus potilaita lisääntyneestä syöpäriskeistä. (Newman

2016.) Leen ym. (2006) tutkimuksessa kysyttiin radiologisen osaston esimiehiltä

(n=113) informoitiinko tutkimuksissa käyneitä potilaita säteilytutkimuksiin liittyvistä

asioista ja kuka informoi. Potilaat saivat tietoa CT-tutkimukseen liittyvistä asioista (63

%) ja tutkimuksen kulkuun liittyvistä riskeistä (57 %) röntgenhoitajalta. Vain 15 %

potilaista sai säteilyn riskeihin liittyvää tietoa, ja tiedon antoi pääasiassa röntgenhoitaja.

(Lee ym. 2006.)

Röntgenhoitajan roolia potilaiden saaman tiedon riittävyydessä ennen CT-tutkimuksia

ovat kuvanneet Hadley & Watson (2016) tutkimuksessaan. Kyselyyn vastanneet

röntgenhoitaja (n=78) pitivät omaa rooliaan pääasiassa tutkimuksen menettelytavan

tiedon jakajana. Vastaajista 23 % kertoi potilaalle vähintään joskus tutkimuksen

aiheuttaman säteilyn riskeistä ja 45 % kertoi varjoaineen aiheuttamista riskeistä.

Kuitenkin röntgenhoitajien mielestä kaikkien säteilytutkimuksien yhteydessä tulisi

toteuttaa tietoisen suostumuksen periaatteitta ja potilaiden kanssa tulisi keskustella

säteilyn riskeistä, hyödyistä, ja vaihtoehdoista. (Hadley & Watson 2016.)

Useat muut tutkimukset osoittavat puutteita potilaan saaman tiedon riittävyydessä

erityisesti säteilyyn liittyvien riskien osalta. Julkaisujen mukaan potilaan tietoinen

suostumus ei toteudu säteilytutkimuksien yhteydessä. Säteilytutkimuksiin liittyvä tieto

on ammattilaisilla ja potilailla heikkoa ja henkilökohtaisen kontaktin puute potilaan ja

terveydenhuoltoalan ammattilaisen välillä heikentää tiedon jakamista. (Hadley &

Watson 2016, Sin ym. 2012, Mathers ym. 2007, Ricketts ym. 2014.)

5.2 Potilaiden saaman tiedon riittävyys muulta terveydenhuoltoalan

henkilöstöltä

Useissa tutkimuksissa potilaiden terveydenhuoltoalan henkilökunnalta saamaa tietoa ei

koettu riittäväksi. Thornton ym. (2015) mukaan lähettävän yksikön henkilökunta ei

16

kertonut oma-aloitteisesti säteilyn hyödyistä eikä haitoista. Toisen tutkimuksen mukaan

suurimmalle osalle potilaista (92 %, n=127) ei lähettävä lääkäri tarjonnut tietoa säteilyn

riskeistä (Ricketts ym. 2013). Päivystysyksikön lääkäreistä vain 14 % (n=200) oli

kertonut potilaille säteilyn riskeistä ennen CT-tutkimusta (Zwank ym. 2014) ja toisen

tutkimuksen mukaan säteilyn riskeistä kertoi potilaille 37 % (n=18) lääkäreistä (Barbic

ym. 2015). Lasten kirurgeilta (n=147) kysyttiin tiedottiko henkilökunta kaikki CT-

tutkimuksiin liittyvät riskit ja hyödyt potilaille ja heidän perheilleen. Vain 22 %

(32/147) ilmoitti näin tapahtuvan. (Rice ym. 2007.) Lee ym. (2006) raportoivat

potilaiden saaman tiedon riittävyydestä CT-tutkimusten yhteydessä. Tutkimuksen

tarkoituksesta kerrottiin 73 % (66/91) potilaista ja kertoja oli pääasiassa lähettävä

lääkäri ja joissakin tapauksissa röntgenhoitaja. Vain kahdeksan prosenttia potilasta sai

tietoa lähettävältä lääkäriltä tutkimuksen vaihtoehdoista. Tutkimuksen mukaan CT-

tutkimusten yhteydessä toteutuu harvoin potilaan tietoinen suostumus. (Lee ym. 2006.)

Lam ym. (2015) kirjallisuuskatsauksessa kriteerit läpäisseet 22 julkaisua käsittelivät CT

tutkimuksessa käyneille potilaille annettua säteilytutkimuksiin liittyvän syöpäriskin

tiedon jakamista. Tulosten mukaan ei-akuuttien säteilytutkimuksien yhteydessä

lähettävät lääkärit jakavat tietoa potilaille hyvin harvoin. Meta-analyysin mukaan 29 %

(180/628) potilaista raportoivat saaneensa tietoa säteilyyn liittyvistä riskeistä tai säteilyn

annoksista ja kolmessa neljästä tutkimuksesta tiedottajana oli lähettävä lääkäri. (Lam

ym.2015.) Alhasan ym. (2015) tutkimuksen mukaan vähemmän kuin 50 % (n=400)

potilaista olivat saaneet tietoa säteilyn riskistä säteilytutkimuksen yhteydessä.

5.3 Muiden väylien kautta saatu tieto

Tutkimusten mukaan potilaat saavat jonkin verran tietoa muiden väylien kautta.

Thornton ym. 2015 raportoi potilaiden saavan säteilytutkimuksiin liittyvää tietoa

hakemalla itsenäisesti sairaalan Internet-sivuston kautta (Thornton ym. 2015).

Toisaalta kokemukset Internet-sivuston kautta saadusta tiedosta voivat olla

negatiiviset: Sivustojen laatu voidaan kokea huonoksi, ahdistusta aiheuttaviksi ja

provosoiviksi. (Mathers ym. 2009.) Potilaat saavat tietoa myös sairaalan tarjoamista

tiedotteista, jota voi säilyttää ja lukea tarvittaessa (Thornton ym. 2015). Mathers

ym. (2009) ovat tutkimuksessaan todenneet, että kirjalliset tiedotteet ovat hyvä tapa

saada ennakkoon tulevasta säteilytutkimuksesta.

17

Prabhu ja Rosenkrantz (2015) tutkivat millaista CT-tutkimuksien riskeihin liittyvää

viestintää käydään Twitterin kautta. Julkisesti saatavilla olevista viesteistä haettiin

hakusanoilla ”CT” ja ”säteily”. Hakuja tehtiin kerran kuukaudessa vuoden 2013

aikana ja viestejä kertyi 621. Viestien lähettäjistä 16 % oli lääkäreitä, 5 % muita

terveydenhuoltoalan henkilöitä, 7 % potilaita, 1 % fyysikkoja tai teknikoita ja 71 %

muita käyttäjiä. Suurimmasta osasta viesteistä välittyi huoli CT-tutkimuksiin

liittyviin riskeihin. Osa viestien kautta välitetyistä artikkeleista oli epätieteellisiä.

Tutkijoiden mielestä Twitter voisi olla radiologeille ja fyysikoille hyvä tapa levittää

CT-tutkimuksien riskeihin liittyvää oikeanlaista tietoa. (Prabhu &Rosenkrantz

2015.)

Potilaat voivat saada tietoa tulevasta säteilytutkimuksesta ystäviltään ja muilta

perheen jäseniltä. Erityisesti terveydenhuoltoalan ammattilaisilta kysytään tietoa

suunnitteilla olevista säteilytutkimuksista. Potilaat kysyvät tulevista tutkimuksista

myös ystäviltä, jotka ovat aikaisemmin käyneet säteilytutkimuksissa. Tätä tiedon

väylää käytetään, vaikka ystävän kokemukset olisivat jostakin toisesta

tutkimuksesta tai useita vuosia vanhoja. Joissakin tapauksissa potilaat ottavat

yhteyttä tutkimuspaikkaan. (Mathers ym. 2009.)

5.4 Potilaiden kokemukset saamastaan tiedosta

Potilaiden kokemukset saamastaan tiedosta koskivat säteilytutkimuksien hyötyjä ja

riskejä (Thornton ym. 2015, Lee ym 2004) sekä tutkimuksen tarkoitusta,

jatkotutkimuksia ja vaihtoehtoja (Thornton ym. 2015). Potilaiden mielestä

terveydenhuolto henkilöstö ei tee aloitetta säteilytutkimusten hyödyistä tai riskeistä

kertomiselle. ”Jos en kysy, kukaan ei kerro mitään”, potilaat kuvaavat Thorntonin

ym. (2015) mukaan. Potilaiden mielestä edellä kuvatun tiedon saaminen tulisi olla

rutiinia säteilytutkimuksia suunniteltaessa ja tiedon tulisi tarjota oma lääkäri.

Informointiin liittyvä, helposti saatavilla oleva materiaali saattaisi olla paras tapa

tiedon välittämiseen. (Thornton ym. 2015.) Leen ym. (2004) tutkimuksen mukaan 7

% (5/76) potilaista kertoi saaneensa tietoa säteilyn riskeistä ja hyödystä CT-

tutkimusten yhteydessä. Kuitenkin saman tutkimuksen mukaan 22 % (10/45)

18

lähettävistä lääkäreistä kertoivat antaneensa potilaille tietoa säteilyn hyödyistä ja

riskeistä. (Lee ym 2004.)

Aikaisemmissa tutkimuksissa on ilmennyt, että potilas ei aina tiedä, että

säteilytutkimuksessa käytetään säteilyä. Busey ym. (2013) selvittvät CT ja SPECT-

tutkimuksessa käyneiden (n=324) potilaiden säteilytutkimuksiin liittyvää tietämystä

ja ymmärrystä. Potilaista 34 % ei tiennyt, että tutkimuksessa käytetään säteilyä.

Myös Mathers ym. (2007) ovat todenneet potilaan olevan tietämätön säteilyn

käytöstä.

Ukkola ym. (2015) ovat kysyneet säteilytutkimuksissa käyneiltä potilailta (n=147)

toiveita informoinnin sisällöstä, väylästä ja mielipiteitä tilanteesta, jossa tietoa

jaetaan. Suurin osa potilaista (95 %) toivoi tietoa säteilyannoksista ja riskeistä.

Lisäksi toivottiin tietoa tutkimuksen kulusta, vaihtoehdoista ja tutkimuksen

tarkoituksesta. Vain pieni vähemmistö vastaajista ei kokenut tarvitsevansa

säteilytutkimukseen liittyvää tietoa (6 % kommenteista, 16/251). Potilaat toivoivat

lyhyttä, selkeää tietoa säteilyyn liittyvistä asioista ja rauhallista

informointitilannetta. (Ukkola ym. 2015.)

5.5 Potilaiden saaman informoinnin riittävyyden taustalla olevat syyt

Potilaiden saaman informoinnin taustalla voidaan pitää useissa tutkimuksissa esille

tulevaa lähettävien lääkäreiden, säteilyn käyttäjien ja potilaiden tietämyksen puutetta

säteilyyn liittyvistä asioista. Irvin ym. (2016) vertasivat säteilyn käyttäjien ja lähettävien

lääkäreiden tietämystä säteilyn annoksista ja riskeistä ja ensiksi mainituilla tietämys oli

parempi. Toisessa tutkimuksessa potilaille tehty kysely (n=173) osoitti 18 % vastaajista

osaavan arvioida CT-tutkimuksen aiheuttavan lisääntyneen syöpäriskin. (Sin ym. 2013).

Myös Leen ym. (2004) CT-tutkimuksista tehdyn tutkimuksen mukaan kaikki potilaat,

melkein kaikki lähettävät lääkärit (9 %, 4/45) ja suuri osa radiologeista (45 %, 18/45)

eivät pystyneet tarkasti arvioimaan CT-tutkimuksesta aiheutuvaa säteilyannosta. (Lee

ym. 2004.) Myös Ricketts ym. (2013) havaitsivat lähettävillä lääkäreillä ja lääketieteen

opiskelijoilla väärinkäsityksiä säteilyn käyttöön liittyvistä riskeistä. Canadassa tehdyssä

tutkimuksessa 25 % (n=32) lähettävistä lääkäreistä ja 43 % (n=20) lääketieteen

opiskelijoista eivät tienneet, että radiologisissa toimenpiteissä käytetään säteilyä ja 28 %

19

lähettävistä lääkäreistä ei tiennyt, että mammografiassa käytetään säteilyä. (Ricketts ym.

2013.) Hadley & Watson (2016) selvittelivät röntgenhoitajien (n=78) tietämystä CT-

tutkimuksen säteilyn annostason arvioinnissa. Vain 23 % vastaajista osasi arvioida

annostason oikein. (Hadley & Watson (2016.) Krille ym. (2010) ovat tutkineet asiaa

systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Tulosten mukaan lääkäreiden tieto

säteilytutkimusten annoksista ja riskeistä oli heikko.

Röntgenhoitajat kuvasivat tiedon jakamisen välttämiseen syyksi tutkimuksen

peruuntumisen välttäminen, ajan puute ja laaja tietämättömyys säteilyn riskeistä

(Newman 2016). Väestöä, lääketieteen opiskelijoita ja lähettäviä lääkäreitä tulee

kouluttaa säteilytutkimuksiin liittyviin asioihin, erityisesti säteilyn riskeihin

liittyvää tieto tulee lisätä (Ricketts ym. 2013). Useissa tutkimuksissa on kuvattu

säteilytutkimuksiin liittyvää terminologiaa monimutkaiseksi ja vaikeasti

ymmärrettäväksi niin ammattilaisille kuin potilaillekin (Ricketts ym. 2013, Busey

ym. 2013, Irving ym. 2016).

20

6 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkielman tuloksia tarkastellaan suhteessa tutkimuskysymyksiin kokoamalla ja

tiivistämällä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keskeisimmät tulokset. Tuloksia

tarkastellaan suhteessa laajempiin käsitteisiin ja teorioihin ja keskeisimmät tulokset

sijoitetaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. (Rhoades 2011.) Tarkasteluosassa pyritään

nostamaan käsittelyn abstraktiotasoa, pohtia tulevaisuuden kysymyksiä ja

jatkotutkimushaasteita ja johtopäätöksiä (Kangasniemi ym. 2013).

6.1 Potilaat eivät saa riittävästi tietoa säteilytutkimusten yhteydessä

Tutkimustulosten mukaan potilaat eivät saa riittävästi tietoa säteilytutkimuksien

yhteydessä. Tulokset ovat saman suuntaiset tarkasteltuna potilaiden saamaa tietoa

säteilyn käyttäjiltä, muulta terveydenhuoltoalan henkilöstöltä tai potilaiden itsensä

arvioimana. Tilannetta voidaan pitää ristiriitaisena tarkastelemalla potilaiden

ohjaustilanteisiin liittyviä kansallisia ja kansainvälisiä velvoitteita ja lakeja. Nämä

korostavat potilaan oman elämänhallinnan tukemista ja terveyden edistämistä.

(Euroopan Unionin terveysalan toiminta-ohjelma 2014/282, Sosiaali- ja

terveysministeriö 2001). Potilasohjaukseen liittyvät lait korostavat potilaan

tasavertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä. Lisäksi

terveydenhuoltoalan ammattihenkilöitä koskeva lait ohjaavat selkeästi kehittämään

ohjausta. (Perustuslaki 1999/731, Kansanterveyslaki 1972/66,

Erikoissairaanhoitolaki 1989/1062, Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä

1994/559.)

Potilaiden riittämätön tiedon saanti ennen säteilytutkimuksia johtaa puutteelliseen

oikeutusarviointiin. Keskusteluissa terveydenhuoltoalan ammattilaisen ja potilaan

välillä eivät potilaan tietoinen suostumus ja jaettu päätöksenteko toteudu. Potilas ei

saa etukäteen tietoa suunnitellusta säteilytutkimuksesta sen hyödystä ja

mahdollisesta haitasta, eikä hänellä ole mahdollisuutta hyväksyä tai kieltäytynyt

siitä. Tämän tutkimuksen mukaan potilaan itsemääräämisoikeus jää usein

toteutumatta. (Malone ym. 2012, Säteilyturvakeskus 2015a, International

Commission on Radiological Protection 2007, Council Directive 2013/59/Euratom.)

21

Tulokset osoittavat myös, että tietyistä osa-alueissa potilaat saavat riittävämmin

tietoa. Säteilytutkimukseen kulusta, menettelytavasta ja varjoaineeseen liittyvistä

allergioista potilaat saavat tietoa röntgenhoitajalta. Lähettäviltä lääkäreiltä potilaat

saivat tietoa tutkimuksen tarkoituksesta. (Lee ym. 2006.) Raportoinnit tiedon

riittävyydestä olivat läpikäytyjen aineistojen perusteella huomattava vähemmistö.

Potilaiden riittämättömään tiedonsaantiin on reagoitu luomalla potilaille, säteilyn

käyttäjille ja muille terveydenhuoltoalan ammattilaisille kansallisia ja lukuisia

kansainvälisiä Internet-pohjaisia ohjeistuksia säteilytutkimuksiin liittyviin

informointitilanteisiin (Säteilyturvakeskus 2015a, International Atomic Energy

Agency 2013, European Society of Radiology 2016). Kansainvälinen

Atomienergiajärjestö (IAEA) on julkaissut sivuston, jossa tarjotaan tietoa

tavallisimpien säteilytutkimuksien hyödyistä ja riskeistä sekä sivustolla

huomioidaan myös erityisryhmät, kuten raskaana olevat, imettävät äidit ja

lapsipotilaat (Demeter ym. 2016). Internetin kautta on saatavilla myös

säteilytutkimuksiin liittyvän tiedon lisäksi lääketieteelliseen säteilyn käyttöön

liittyviä laskimia, joilla voidaan laskea säteilytutkimusten säteilyannoksia ja

säteilyyn liittyviä riskejä (National Imaging Associates 2016, American Nuclear

Society 2016, National Cancer Institute 2016, The University of California at San

Diego 2016).

Tutkimustulosten mukaan potilaat eivät saaneet riittävästi tietoa säteilytutkimusten

yhteydessä ja voidaan olettaa, että potilasohjaus on toteutunut puutteellisesti.

Ohjaajan ja ohjattavan välinen aktiivinen, tavoitteellinen ja vuorovaikutteinen

toiminta ei ole ehkä toteutunut. Ohjauksen sisältö ja tavoitteet ovat jääneet

puutteellisiksi. (Kääriäinen & Kyngäs 2005.) Voidaan olettaa, että

potilasohjaustilanteissa terveydenhuoltoalan ammattilaisten velvollisuudet: potilaan

kohtaaminen, kuuleminen ja kunnioittaminen ovat puutteellisia. Puutteellinen

potilasohjaus ei edistä potilaan tiedonsaantia, oman terveyden ja siihen liittyvien

ongelmien ja hoidon hallintaa. (Hupli 2004, Lahtinen 2006, Kääriäinen 2007.)

Tutkimustulokset ja Kääriäisen (2007) hypoteettinen ohjausmalli huomioiden

voidaan olettaa, että säteilytutkimusten yhteydessä toteutunutta potilasohjausta ei

ole arvostettu osana hoitotyötä, se ei ole riittävää, ei vaikuttavaa, eikä käytettävissä

ole ollut asianmukaisia resursseja (Kääriäinen 2007). Potilasohjaus on keskeinen

22

hoitotyön auttamiskeino ja sen kehittäminen korostuu, koska ohjauksen tarve

lisääntyy ja potilaat ovat entistä tietoisempia oikeuksistaan (Lipponen 2014).

6.2 Puutteellisen potilasohjauksen taustalla olevat syyt

Potilaat ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset kokevat säteilytutkimukseen liittyvän

terminologian ja mittayksiköt monimutkaisiksi ja vaikeiksi ja tietämys on

puutteellista. Säteilyn käyttäjien tietämys ei ole todettu merkittävästi paremmaksi.

Erityisesti lisääntyneen syöpäriskin ilmaiseminen ja ymmärtäminen on tutkimusten

mukaan haasteellista. (Malone ym. 2012, Hadley & Watson 2016, Lee ym. 2004,

Irving ym. 2016.)

Hyvin toteutunutta potilasohjausta on vaikeaa rakentaa puutteellisen tiedon varaan.

Kansainvälisesti on reagoitu asiaan laatimalla ohjeita ja levittämällä tietoa asiasta

(Malone ym. 2012, Säteilyturvakeskus 2015a, International Commission on

Radiological Protection 2007, Council Directive 2013/59/Euratom). Kuitenkaan

tuoreemmat julkaisut eivät anna viitteitä muutoksesta parempaan suuntaan (Lam

2015 ym., Hadley & Watson 2016, Breanne ym 2016, Newman 2016). Tiedon

puutteen lisäksi kuvattiin käsitellyissä julkaisuissa niukasti muita syitä

puutteelliseen potilasohjaukseen. Esitetyt syyt (ajan puute, unohdus, tutkimuksen

perumisen välttäminen) saattavat olla seurauksena terveydenhuoltoalan kentän

hajanaisuudesta ja resurssien puutteesta (Malone ym. 2012, Lam ym. 2015).

Katsausartikkelissa Lam ym. (2015) kuvaa tilannetta sekavaksi ja yhteisesti ei ole

saatu sovittua, minkä tahon pitäisi potilaille tietoa antaa.

6.3 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus

Tutkielman eettisyyttä ja luotettavuutta on pyritty lisäämään johdonmukaisella

esittämisellä koko raportin ajan. Teoriaosa on pyritty rakentamaan perusteluksi ja

pohjaksi tutkimuskysymysten muotoiluun. Kysymykset on muotoiltu huolellisesti ja

tiedostetusti välttämällä subjektiivisuuden synnyttämää vinoumaa. Tekijän omat

mieltymykset tai epäilyt eivät ole vaikuttaneet tutkimuskysymysten muotoiluun vaan

kysymykset on rakennettu huomioiden taustateoria objektiivisesti. (Heinrich 2002,

Kangasniemi ym. 2013.)

23

Raportoinnissa on pyritty oikeudenmukaisuuteen, tasavertaisuuteen ja rehellisyyteen.

Tiedonhakua on tehty mahdollisemman laajasti, käyttäen useampia tietokantoja. Haun

tuloksena tulleisiin tutkimuksiin on tutustuttu tarkasti ja niiden luotettavuus on

tarkistettu. Esitetyn kuvion (kuvio 1) avulla on haluttu jäsentää valittua aineistoa,

arvioida sen luotettavuutta ja tunnistaa valittujen lähteiden tuottama sisällöllinen

anti suhteessa tutkimuskysymyksiin. (Heinrich 2002, Polit & Beck 2012.)

Tutkimuskysymyksiin on pyritty vastaamaan selkeästi ja havainnollisesti (kuvio 2).

Luotettavuutta on pyritty lisäämään tarkastelemalla tuloksia suhteessa

taustateoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin mahdollisimman laajasti. Tulosten

merkittävyyden pohdinta ja johtopäätökset on esitetty mahdollisimman tarkasti.

(Heinrich 2002, Kangasniemi ym. 2013.)

Kuvaileva kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta on lisätty kuvaamalla eri vaiheet

tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Prosessi on tehty mahdollisimman läpinäkyväksi ja

toistettavaksi. Hakusanojen ja tietokantojen nimeäminen sekä aineiston sisäänotto-

ja poissulkukriteerien kuvaaminen lisäävät luotettavuutta. Aineistosta muodostettu

synteesi on kuvattu taulukossa 2 ja liitteesä 1 on esitetty taulukko tutkimusaineiston

keskeisimmistä alkuperäistutkimuksista. Tulokset ovat saaneet vahvistusta

vertaamalla aikaisempaan tutkittuun tietoon. (Aveyard 2010.)

Teoriaosassa painottuvat potilasohjauksen määritelmät ja sisäsälöt. Näihin aiheisiin

liittyviä lähteitä on radiologian alalta hyvin vähän julkaistu. Säteilytutkimuksiin

liittyvässä materiaalissa korostuvat informointi ja erityisesti riski-informointi ja

tietoisen suostumuksen käsitteet. Tämän vuoksi tulosten tarkasteleminen

potilasohjauksen teorian näkökulmasta on ohutta. Tutkielmaa tehdessä tämä on

tiedostettu ja tulosten tuominen laajempaan kontekstiin vaatii lisää tutkimusta.

(Baumaister & Leary 1997.)

Tekijän aikaisempi aiheeseen liittynyt tutkimustyö oli hyvänä pohjana tutkielman

tekemisessä. Työn alkuvaiheessa tekijällä oli käytettävissä runsaasti aiheeseen

liittyviä julkaisuja ja aiheeseen liittyvä sanasto oli kohtalaisen tuttua. Manuaalista

kirjallisuutta käytettiin lähinnä teoriapohjan rakentamisessa ja käsitteiden

määrittelyssä. Kuitenkin eri hakusanojen testaaminen ja yhdisteleminen oli aikaa

vievä työvaihe. Tietokantojen erilaiset hakustrategiat ja toimintatavat toi myös

24

haasteita hakuprosessiin. Aiheeseen liittyviä artikkeleita löytyi runsaasti ja aineiston

läpikäynti ja karsiminen oli haastavaa. Karsiutuneista artikkeleista osa käsitteli

sädehoitoa ja osa oli julkilausumia tai asiantuntijakommentteja. Kuviossa 1 on

esitetty käytetyt tietokannat alkuperäistutkimuksen valinnan ja laadun arvioinnin

vaiheet.

6.4 Johtopäätökset

Tulokset ovat merkittäviä kansallisesti ja kansainvälisesti tarkasteltuna. Esille

tulleet ongelmat ovat hyvin laajalla kentällä samanlaatuiset. Keskiössä oleva potilas

jää vaille laadukasta hoitoa ja on ulkopuolinen oman elämänhallinnan ja terveyden

edistämisen toimissa. Riittämättömästi toteutettu potilasohjaus saattaa vaikuttaa

säteilyn hallitsemattomaan käyttöön ja voi lisätä potilaiden ahdistusta.

Tilannetta on pyritty parantamaan tiedottamisella, ohjeistuksella ja koulutuksella.

Yleisten ohjeiden tuominen käytäntöön kangertelee ja tilanteen korjaaminen

käytännössä on jäänyt tekemättä. Kansainvälisten ja kansallisten ohjeiden lisäksi

tarvitaan tarkempia ohjeita, joissa otetaan huomioon organisaation toiminta ja

potilaan hoitopolku kokonaisuudessa. Potilaan hoitoon osallistuvien tahojen täytyy

sopia työnjako ja vastuut potilasohjauksessa. Uusien toimintatapojen käyttöönotto

vaatii rohkeita toimijoita ja vanhasta toimintakulttuurista luopumista. Internetin

hyödyntäminen tiedon jakamisen väylänä tulee luultavasti koko ajan korostumaan.

Suomi on edelläkävijä säteilysuojeluun ja –turvallisuuteen liittyvissä asioissa.

Lääketieteellisen säteilyn käyttö on Suomessa potilaan ja koko väestön

turvallisuuden kannalta hyvin korkealaatuista. Tässä ympäristössä on hyvät

edellytykset kehittää myös säteilytutkimusten potilasohjausta korkealaatuiseksi.

Tehokkaalla tiedottamisella ja hyvin suunnitelluilla koulutuksilla voidaan

potilasohjausta tehostaa. Oikeutusarviointia tekevän tahon on huomioitava potilas

osana päätöksentekoa ja tietoisen suostumuksen käyttöönotto jokapäiväisessä työssä

on tarpeen. Potilaan huomioimisen edellytys on terveydenhuoltohenkilöstön

keskustelu- ja vuorovaikutustaitojen hallitseminen. Näiden asioiden oppiminen jo

koulutuksen aikana on tarpeen. Onnistuneella ohjauksella, jossa korostetaan

25

erityisesti säteilytutkimuksesta saatavaa hyötyä, voidaan lievittää potilaan pelkoja ja

välttää turhia tutkimuksia.

Jatkossa säteilytutkimuksiin liittyvää potilasohjausta voidaan tutkia huomioimalla

ohjaus osana potilaan hoidon kokonaisuutta. Tutkimuksissa tulisi käsitellä

ohjaukseen liittyviä resursseja, vastuita ja tulisi pohtia, millainen ohjaus on riittävää

ja vaikuttavaa. Tärkeää on tutkia erilaisten ohjausmuotojen toimivuutta ja

vaikutusta säteilytutkimuksien yhteydessä.

26

LÄHTEET

Alhasan M, Addelrahman M, Alewaidat H & Khader Y (2015) Medical Radiation

Knowledge among Patients in Local Hospital. Journal of Medical Imaging

and Radiation Science 46(1): 45–49.

American Nuclear Society (2016) www-dokumentti.

http://www.ans.org/pi/resources/dosechart/. Ei päivitystietoa. Luettu

2016/11/20.

Amis ES Jr, Butler PF, Applegate KE, Birnbaum SB, Brateman LF, Hevezi JM,

Mettler FA, Morin RL, Pentecost MJ, Smith GG, Strauss KJ & Zeman RK

(2007) American College of Radiology white paper on radiation dose in med-

icine. Journal of the American College of Radiology 4(5):272–284.

Aveyard H (2010) Doing a Literature Review in Health and Social Care: A Practical

Guide (2nd

Edition) London, McGraw-Hill Education.

Baumeister RF & Leary MR (1997) Writing narrative literature reviews. Review of

General Psychology 1 (3):311–320. Artikkelissa Kangasniemi M, Utriainen K,

Ahonen S-M, Pietilä A-M, Jääskeläinen P & Liikanen E (2013) Kuvaileva

kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon.

Hoitotiede 25(4): 291–301.

Barbic D, Barbic S & Dankoff J (2015) An exploration of Canadian emergency

physicians` and residents`knowledge of computed tomography radiation dos-

ing and risk. Canadian Journal of Emergency Medicine 17 (2): 131–139.

Brenner DJ (2010) Medical imaging in the 21st century--getting the best bang for

the rad. New England Journal of Medicine 362: 943–945.

Burns N & Grove SK (2005) The practice of nursing research. Conduct, critique

and utilization. St. Louis. Fifth Edition. Artikkelissa Kangasniemi M,

Utriainen K, Ahonen S-M, Pietilä A-M, Jääskeläinen P & Liikanen E (2013)

Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä

jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25(4): 291–301.

Busey JM, Soine LA, Yager JR, Choi E & Shuman WP (2013) Patient Knowledge

and Understanding of Radiation From Diagnostic Imaging. Journal of Ameri-

can Medical Assocition 173 (3): 239–241.

Council Directive 2013/59/Euratom of 5 December 2013 laying down basic safety

standards for protection against the dangers arising from exposure to ionising

radiation, and repealing Directives 89/618/Euratom, 90/641/Euratom,

96/29/Euratom, 97/43/Euratom and 2003/122/Euratom. www-dokumentti

http://eur-lex.europa.eu/legal-

content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32013L0059&from=EN. Ei päivit-

ystietoa. Luettu 2016/11/1.

Demeter S, Applegate KE & Perez M (2016) Internet-based ICRP resource for

healthcare providers on the risks and benefits of medical imaging that uses

ionizing radiation. Annals of the ICRP 45 (1): 148–155.

Erikoissairaanhoitolaki (1989/1062) www-dokumentti.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1989/19891062. Ei päivitystietoa. Luettu

2016/11/20.

European Society of Radiology (2016) Eurosafe Imaging. www-dokumentti.

http://www.eurosafeimaging.org/. Ei päivitystietoja. Luettu 2016/11/20.

27

Euroopan Unionin terveysalan toiminta-ohjelma (2014) Regulation (EU)

No 282/2014 of the European Parliament and of the Council of 11 March

2014 on the establishment of a third Programme for the Union's action in the

field of health (2014-2020) and repealing Decision No 1350/2007/EC Text

with EEA relevance. www-dokumentti. http://eur-lex.europa.eu/legal-

content/EN/TXT/;jsessionid=5Qj3TvyCyBqbhfLZzzBttjDGh3gyXkQWYrjhr

t36mChMJJlp02XX!2060916514?uri=uriserv:OJ.L_.2014.086.01.0001.01.EN

G. Ei päivitystietoja. Luettu 2016/11/20.

Grant MJ & Booth A (2007) A typology of reviews: an analysis of 14 review type

and associated methodologies. Health Information and Librariers Journal 26

(2): 91-108. Artikkelissa Kangasniemi M, Utriainen K, Ahonen S-M, Pietilä

A-M, Jääskeläinen P & Liikanen E (2013) Kuvaileva kirjallisuuskatsaus:

eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25(4):

291–301.

Green BN, Johnson CD & Adam A (2006) Writing narrative literature review for

peer-reviewed journals: secrets of the trade. Journal of Chiropractic Trade 5

(3): 101-117. Artikkelissa Kangasniemi M, Utriainen K, Ahonen S-M, Pietilä

A-M, Jääskeläinen P & Liikanen E (2013) Kuvaileva kirjallisuuskatsaus:

eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25(4):

291–301.

Hadley LC & Watson T (2016) The radiographers` role in information giving prior

to consent for computed tomography acans: A cross-sectional survey. Radiog-

raphy 22(4): e252–e257.

Heinrich KT (2002) Slant, style and synthesis: 3 keys to a strong literature review.

Nurse Authot & Editor 12 (1): 1-3. Artikkelissa Kangasniemi M, Utriainen K,

Ahonen S-M, Pietilä A-M, Jääskeläinen P & Liikanen E (2013) Kuvaileva

kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon.

Hoitotiede 25 (4): 291–301.

Hupli M (2004) Potilasohjauksen ulottuvuudet. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja,

tutkimuksia ja raportteja, A:45/2004. Turku, Turun yliopisto.

Irving B, Leswick DA, Fladeland D, Lim HJ & Bryce R (2016) Knowing the Ene-

my: Health Care Provider Knowledge of Computed Tomography Tadiation

Dose and Associated Risks. Journal of Medical Imaging and Radiation Sci-

ences 47(3): 243–250.

International Atomic Energy Agency (2013) Radiation Protection of Patients. www-

dokumentti. https://rpop.iaea.org/RPOP/RPoP/Content/index.htm. Ei

päivitystietoja. Luettu 2016/11/1.

International Commission on Radiological Protection (2007) The 2007 Recommen-

dations of the ICRP. Publication 103. Ann ICRP 37:2–4.

Järvinen H (2016) Terveydenhuollon säteilyn käytöstä (röntgendiagnoistiikka ja

toimenpideradiologia) väestölle aiheutuvan säteilyannoksen määrittäminen.

Säteilyturvakeskus. STUK-TR 21, Helsinki.

Kansanterveyslaki (1972/66) www-dokumentti.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1972/19720066. Ei päivitystietoa. Luettu

2016/11/20.

Krille L, Hammer GP, Merzenich H & Zeeb H ( 2010) Systematic review on physi-

cian´s knowledge about radiation doses and radiation risks of computed to-

mography. European Journal of Radiology. 76(1): 36–41.

28

Kangasniemi M, Utriainen K, Suhonen S-M, Pietilä A-M, Jääskeläinen P &

Liikanen E (2013) Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen

tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25(4): 291–301.

Kääriäinen M & Kyngäs H (2005) Käsiteanalyysi ohjaus-käsitteestä hoitotieteessä.

Hoitotiede 17(5): 250–258.

Kääriäinen M (2007) Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin kehittäminen.

Väitöskirja. Oulu, Oulun yliopisto.

Kyngäs H, Kääriäinen M, Poskiparta M, Johansson K, Hirvonen E & Renfors T

(2007) Ohjaaminen hoitotyössä. Helsinki, WSOY Oppimateriaalit Oy.

Lahtinen M (2006) Potilasohjauksen eettiset lähtökohdat. Teoksessa Lipponen K,

Kyngäs H & Kääriäinen M (toim) Potilasohjauksen haasteet. Käytännön

hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin

julkaisu. Oulu. Oulun yliopistollinen sairaala. 4: 6–-9.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1992/785) www-dokumentti.

http://www.finlex.fi/en/laki/kaannokset/1992/en19920785.pdf. Ei

päivitystietoa. Luettu 2016/11/20.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (1994/559) www-dokumentti.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559. Ei päivitystietoa. Luettu

2016/11/20.

Lam DL, Larson DB, Eisenberg JD, Forman HP & Lee CI (2015) Communicating

Potential Radiation-Inducted Cancer Risks From Medical Imaging Directly to

Patients. American Journal of Radiology. 205: 962–970.

Lee CI, Flaster HV, Haims AH, Monico EP & Forman HP (2006) Diacnostic CT

Scans: Institutional Informed Conset Guidelines and Practoces at Academic

Medical Centers. The Practice of Radiology 187 (2): 282–287.

Malone J Guleria R, Craven C, Horton P, Järvinen H, Mayo J, O’reilly G, Picano E,

Remedios D, Heron JL, Rehani M, Holmberg O & Czarwinski R (2012) Justi-

fication of diagnostic medical exposures, some practical issues: report of an

International Atomic Energy Agency Consultation. British Journal of Radiol-

ogy 85(1013): 523–538.

Mathers SA, Chesson RA, McKenzie GA (2007) The information needs of people at-

tending for computed tomography (CT): What are they and how can they be met?

Patient Education and Counseling 77: 272–278.

National Imaging Associates (2016) Radiation Awareness. www-dokumentti.

http://www.radiationcalculator.com/radiation-calculator.aspx?ref=DEFAULT. Ei

päivitystietoja. Luettu 2016/11/20.

National Cancer Institute (2016) Radiation Risk Assessment Tool- Lifetime Cancer

Risk from Ionizing Radiation. www-dokumentti.

https://irep.nci.nih.gov/radrat/model/inputs/summary_report/. Ei päivit-

ystietoa. Luettu 2016/11/20.

Newman S (2016) Informing patients About the Cancer Induction Risk of Undergo-

ing Computed Tomography Imaging: The Radiographers´Perspective. Journal

of Medical Imaging and Radiation Sciences

http://dx.doi.org/10.1016/j.jmir.2016.07.008.

Zwank MD, Leow M & Andrson C (2014) Emergency department patient

knowledge and physician communication regarding CT scans. Emergency

Medicine Journal 31:284–286.

Oikarinen H, Meriläinen S, Pääkkö E, Karttunen A, Nieminen MT & Tervonen O

(2009) Unjustified CT examinations in young patients. European Radiology

19 (5): 1161–1165.

29

Onnismaa J (2007) Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta.

Helsinki, Gaudeamus.

Perustuslaki (1999/731) www-dokumentti.

thttp://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#L2. Ei päivitystietoa.

Luettu 2016/11/20.

Picano E (2004) Sustainability of medical imaging. British Medicine Journals

328:578–580.

Polit DF & Beck CT (2012) Ethics in Nursing research. Teoksessa Nursing Re-

search: Generating and assessing evidence for nursing practise. Ninth edition.

Philadelfia. Wolters Kluwer Health/Lippincott Williams & Wilkin: 150–155.

Rhoades EA (2011) Literature reviews. The Volta Review. 11 (3): 353-368.

Artikkelissa Kangasniemi M, Utriainen K, Ahonen S-M, Pietilä A-M,

Jääskeläinen P & Liikanen E (2013) Kuvaileva kirjallisuuskatsaus:

eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25 (4):

291–301.

Rice HE, Flush DP, Harker MJ, Farmer D & Waldhausen JH (2007) Peer assess-

ment of pediatric surgeons for potential risks of radiation exposure from com-

puted tomography scans. Journal of Pediatric Surgery 42:1157–1164.

Ricketts ML ym. (2013) Perception of radiation Exposure and Risk Among Pa-

tients, Medical Students, and Referring Physicians at a Tertiary Care Commu-

nity Hospital. Canadian Association of Radiologist Journal 64 (2013): 208–

212.

Rother ET (2007) Systematic literature review x narrative review. Editorial. Acta

Paul Enferm 20(2): vii. Artikkelissa Kangasniemi M, Utriainen K, Ahonen S-

M, Pietilä A-M, Jääskeläinen P & Liikanen E (2013) Kuvaileva

kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon.

Hoitotiede 25(4): 291–301.

Prabhu V & Rosenkrantz AB (2015) Imbalance of opinions expressed on Twitter

relating to CT radiation risk: an opportunity for increased radiologist represen-

tation. American Journal of Roentgenol 204(1): 48–51.

Semelka RC, Armao DM, Elias J Jr, Picano E (2012) The information imperative: is

it time for an informed consent process explaining the risks of medical radia-

tion? Radiology 262 (1): 15–18.

Sin H, Wong C-S, Huang B, Yiu K, Wong W & Chu YCT (2012) Assessing local

patients` knowledge and awareness of radiation dose and risks associated with

medical imaging: a questionnaire study. Journal of Medical Imaging and

Radiation Oncology 57: 38–44.

Sosiaali ja terveysmineisteriö (2001) Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015

kansaterveysohjelmasta. Sosiaali- jaterveysministeriön julkaisuja 2001:4

Säteilyasetus (423/2000) www-dokumentti

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19910592. Ei päivitystietoa. Luettu

2016/11/20.

Säteilylaki (27.3.1991/592) www-dokumentti

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/1991059. Ei päivitystietoa. Luettu

2016/11/20.

Säteilyturvakeskus (2015a) Stuk opastaa. Oikeutus säteilylle altistavissatutkimuksissa –

opas hoitaville lääkäreille pdf-dokumentti

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126288/STUK-opastaa-oikeutus-

2015.pdf?sequence=1. Ei päivitystietoa. Luettu 2016/11/20.

30

Säteilyturvakeskus (2015b) Säteily terveydenhuollossa. www-dokumentti.

http://www.stuk.fi/aiheet/sateily-terveydenhuollossa/rontgentutkimukset

Päivitetty 2015/8/14. Luettu 2016/11/20.

Säteilyturvakeskus (2015c) Mitä säteily on? www-dokumentti.

http://www.stuk.fi/aiheet/mita-sateily-on/terveyshaittojen-ehkaiseminen-

sateilysuojelulla. Päivitetty 2015/5/14. Luettu 2016/11/20.

Thornton H, Dauer LT, Shuk E, Bylund CL, Banerjee SC, Maloney E, Fox LB,

Beattie CM, Hricak H & Hay J (2015) Patient perspektives and Preferences

for Communication of Medical Imaging Risks in a Cancer Care Setting. Radi-

ology 275(2): 545–551.

Ukkola L, Oikarinen L, Henner A, Honkanen H, Haapea M & Tervonen O (2015)

Information about radiation dose and risks in connection with radiological ex-

aminations: What patients would like to know. European Radiology

26(2):436–443.

University of California at San Diego. Rad Risks Calculatot. www-dokumentti.

https://ehs.ucsd.edu/Radiation_Risk/request/home. Ei päivitystietoa. Luettu

2016/11/20.

Vänskä K, Laitinen-Väänänen S, Kettunen T & Mäkelä J (2011) Onnistuuko

ohjaus?. Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen.Helsiki, Edita.

Whitemore R (2005) Combining evidence in nursing research. Methods and impli-

cations. Nursing Research 54(1): 56–62.

31

LIITE 1

Taulukko tutkimusaineiston keskeisimmistä alkuperäistutkimuksista

Tekijä ja teoksen nimi Metodi ja tarkoitus Kohderyhmä Keskeiset tulokset

Alhasan M ym.(2015) Medi-

cal Radiation Knowledge

among Patients in Local

Hospital. Journal of Medical

Imaging and Radiation Sci-

ence 46(1): 45-49.

Kysely potilaille.

tarkoituksena arvioida

potilaiden

säteilytutkimuksiin

liittyvää tietoa.

400 potilasta vastasi

kyselyyn.

Suurin osa potilaista

ei saanut

säteilytutkimuksiin

liittyvää tietoa

tutkimuksen aikana.

Potilaiden tietoa ja

koulutusta tulisi

lisätä.

Barbic ym (2015) An explo-

ration of Canadian emergen-

cy physicians` and resi-

dents`knowledge of comput-

ed tomography radiation

dosing and risk. Canadian

Journal of Emergency Medi-

cine 17 (2): 131-139.

Kvalitatiivinen

tutkimus, jossa

käytettiin sähköistä

kyselyä. Haluttiin

selvittää

päivystysyksikön

lääkäreiden tietämystä

CT-tutkimuksen

annoksista ja riskeistä.

21 päivystysyksikön

lääkäriä vastasi

sähköiseen

kyselyyn.

37 % lähettävistä

lääkäreistä kertoo

potilaille säteilyn

riskeistä.

Busey ym. (2013) Patient

Knowledge and Understand-

ing of Radiation From Diag-

nostic Imaging. Journal of

American Medical Associa-

tion 173 (3): 239-241.

Satunnaisesti valituille

CT ja SPECT -

potilaille tehtiin

kysely. Tarkoitus oli

kartoittaa CT ja

SPECTpotilaiden

säteilyyn liittyvää

tietoa ja ymmärrystä.

Kyselyyn vastasi

324 potilasta.

84 %:lle kerrottiin

säteilytutkimuksen

tarkoitus. 90 %

vastaajista toivoi

säteilyn riskeihin

liittyvää tietoa.

Hadley LC & Watson T

(2016) The radiog-

raphers`role in information

giving prior consent for

computed tomography scans:

A cross-sectional survey.

Radiography 22(4): e252-

e257.

Sähköinen

poikkileikkaus kysely.

Selvittää mikä on

röntgenhoitajan rooli

informoinnissa ennen

CT-tutkimusta.

Kyselyyn vastasi 78

röntgenhoitajaa.

Röntgenhoitajan rooli

on tutkimuksen

menetelmällisen

tiedon antaminen

potilaalle. Lähettävän

lääkärin täytyisi

kertoa potilaalle

säteilyn riskeistä.

Irving B ym. (2016) Know-

ing the Enemy: Health Care

Provider Knowledge of

Computed Tomography Ra-

diation Dose and Associated

Risks. Journal of Medical

Imaging and Radiation Sci-

ences 47(3): 243-250.

Kyselytutkimus

terveydenhuoltoalan

ammattilaisille.

Tarkoituksena

kartoittaa lääkäreiden

radiologien ja

röntgenteknikoiden

tietämystä säteilyn

annoksista ja riskeistä.

Kyselyyn vastasi

308, joista 73 % oli

lähettäviä lääkäreitä,

97 % radiologeja ja

76 %

röntgenteknikkoja.

Suuri osa vastaajista

ei kyennyt

arvioimaan

tutkimuksen

annostasoa oikein.

Radiologeilla ja

röntgenteknikoilla oli

parempi tietämys

kuin lähettävillä

lääkäreillä.

32

Krille L ym. ( 2010) System-

atic review on physician´s

knowledge about radiation

doses and radiation risks of

computed tomography. Eu-

ropean Journal of Radiology.

76(1) 36-41.

Kirjallisuuskatsaus.

Tarkoituksena

selvittää lääkäreiden

tietoa CT-tutkimusten

annoksista ja riskeistä.

Kirjallisuuskatsauks

een otettiin 14

relevanttia

artikkelia.

Lääkäreiden tietoa

CT-tutkimusten

annoksista ja riskeistä

oli heikko.

Lam DL ym. (2015) Com-

municating Potential Radia-

tion-Inducted Cancer Risks

From Medical Imaging Di-

rectly to Patients. American

Journal of Roetgenology.

205: 962-970.

Kirjallisuuskatsaus.

Tarkoituksena

selvittää tietoa

säteilytutkimuksiin

liittyvästä

lisääntyneestä

syöpäriskistä ja siihen

liittyvästä

kommunikoinnista.

Tarkoituksena on

myös luoda ohjeistus

potilaiden

informointiin.

22

originaaliartikkelia.

Tietoa säteilyyn

liittyvästä

lisääntyneestä

syöpäriskistä on

vähän. Ei ole sovittu

kuka informoi

potilasta, missä

tilanteessa ja mitä

tietoa annetaan.

Radiologien tulisi olla

aloitteellisia ja sopia

uusista koulutuksista

ja käytännöistä.

Lee ym. (2006) Diagnostic

CT Scans: Institutional In-

formed Consent Guidelines

and Practices at Academic

Medical Centers. The Prac-

tice of Radiology 187 (2):

282-287.

Radiologisen osaston

esimiehiltä kysyttiin

sähköisellä kyselyllä,

kuka tiedotta potilaille

CT-tutkimuksiin

liittyvistä asioista ja

onko tietoisesta

suostumuksesta

ohjeita.

Kyselyyn vastasi 91

esimiestä.

2/3 osastoista oli

ohjeet tietoiseen

suostumukseen.

Mahdollisista

allergisista reaktioista

kerrottiin 84 %:lla

osastoista, säteilyn

riskeistä 15 %:lla ja

vaihtoehdoista 9

%:lla.

Mathers SA ym. (2007) The

information needs of people

attending for computed to-

mography (CT): What are they

and how can they be met?

Patient Education and Coun-

seling; 77: 272–278.

Kolmivaiheinen

aineiston keruu

potilaille: kysely

kotiin lähetettynä,

haastattelut juuri

ennen CT-tutkimusta

ja tutkimuksen

jälkeen. Tarkoituksena

selvittää potilaiden

CT-tutkimuksiin

liittyvää tietoa

Kyselyyn vastaajia

82, haastateltuja

ennen CT-tutkimusta

60 ja tutkimuksen

jälkeen 53.

Kliinikot kertoivat

potilaille joitakin

yksityiskohtia CT-

tutkimuksesta ja

potilaat olivat

huolissaan, kuinka

tuloksista kerrotaan.

Potilaat olisivat

toivoneet tiedotetta

tutkimuksista.

Newman S (2016) Informing

Patients About Cancer In-

duction Risk of Undergoing

Computed Tomography Im-

aging: The Radiog-

raphers`Perspective. Journal

of Medical Imaging and

Radiation Sciences

http://dx.doi.org/10.1016/j.j

Kvalitatiivien

tutkimus, jossa

käytettiin tiedon

rakentamisen

prosessina filosofista

lähestymistapaa.

Käytettiin sähköistä

kyselyä. Tarkoitus oli

selvittää tarjoaako

Kyselyyn vastasi

kahdeksan

röntgenhoitajaa

viidestä eri

sairaalasta.

63 % vastaajista

kertoo potilaille

joskus säteilyn

syöpäriskeistä.

Tiedon jakamisen

välttämiseen syiksi

koettiin

peruuntumisen

välttäminen, ajan

33

mir.2016.07.008. röntgenhoitaja

potilaalle tietoa

säteilyn riskeistä ja

mitkä ovat syyt

käytäntöihin.

puute ja laaja

tietämättömyys

säteilyn riskeistä.

Prabhu & Rosenkrantz

(2015) Imbalance of opin-

ions expressed on Twitter

relating to CT radiation risk:

an opportunity for increased

radiologist representation.

American Journal of Roent-

genol 204(1): 48-51.

Kerätyt Twitter-viestit

luokiteltiin sisällön ja

lähettäjien mukaan.

Hakusanoina ”CT” ja

”säteily”.

Tarkoituksena

selvittää millaita CT-

tutkimuksien riskeihin

liittyvää viestintää

käydään Twitterin

kautta.

621 Twitterin

viestiä.

Suurin osa viesteistä

sisälsi huolestumista

CT-tutkimuksiin

liittyviin riskeihin.

Viestien kautta

välitetyistä

artikkeleista oli osa

epätieteellisiä.

Tutkijoiden mielestä

Twitter voisi olla

radiologeille ja

fyysikoille hyvä tapa

levittää oikeanlaista

CT-tutkimuksien

riskeihin liittyvää

tietoa

Rice HE, Flush DP, Harker

MJ, Farmer D & Waldhausen

JH (2007) Peer assessment

of pediatric surgeons for

potential risks of radiation

exposure from computed

tomography scans. Journal of

Pediatric Surgery 42:1157-

1164.

Sähköinen kysely.

Tarkoituksena

kartoittaa lasten

kirurgien tietoa CT-

tutkimuksen

aiheuttamista säteilyn

riskeistä

Kysely lasten

kirurgien

yhdistyksen

jäsenille. Vastaajia

147.

Lasten kirurgien tieto

säteilyyn liittyvistä

asioista CT-

tutkimuksen

yhteydessä on

puutteellista.

Ricketts ML ym. (2013)

Perception of radiation Ex-

posure and Risk Among

Patients, Medical Students,

and Referring Physicians at a

Tertiary Care Community

Hospital. Canadian Associa-

tion of Radiologist Journal

64 (2013): 208-212.

5 minuutin

strukturoitu kysely

kolmelle

kohderyhmälle.

Kysely tehtiin

potilaille (n=127),

lähettäville

lääkäreille (n=32) ja

lääketieteen

opiskelijoille

(n=30).

Suurimmalla osalle

potilaista (92 %) ei

kerrottu suunnitellun

säteilytutkimuksen

riskeistä eikä siitä,

että tutkimuksessa

käytetään säteilyä.

Lähettävillä

lääkäreillä ja

lääketieteen

opiskelijoilla tiesivät

puutteellisesti säteilyn

käytöstä.

Sin H ym. (2012) Assessing

local patients` knowledge

and awareness of radiation

dose and risks associated

with medical imaging: a

questionnaire study. Journal

of Medical Imaging and

Radiation Oncology 57: 38-

Kyselytutkimus

satunnaisotannalla

säteilytutkimuksiin

tulevia potilaita.

Tarkoituksena

kartoittaa

säteilytutkimuksessa

Kyselyyn vastasi

173 potilasta.

Potilaiden tietämys

oli puutteellista.

Tarvitaan säteilyyn

liittyvää tiedottamista

ja oikeaa tietoa.

34

44.

käyneiden potilaiden

tietämys säteilyn

riskeistä ja

annoksesta.

Thornton H ym. (2015) Pa-

tient perspectives and Prefer-

ences for Communication of

Medical Imaging Risks in a

Cancer Care Setting. Radiol-

ogy 275(2): 545-551.

Potilailta selvitettiin

heidän saama tieto,

informoinnin lähteet

ja hyvinä pidetyt

kommunikointitavat

kuudessa focus-group

haastattelussa, joka

analysoitiin

sisällönanalyysillä.

Tarkoituksena oli

löytää potilaskeskeiset

kommunikointitavat.

Kuusi eri syöpää

sairastavaa

potilasryhmässä

osallistui focus-

group haastatteluun.

Terveydenhuoltoalan

henkilöstö ei kerro

säteilyn

syöpäriskeistä.

Potilaat hakevat itse

tietoa Internetistä.

Ukkola L ym. (2015) Infor-

mation about radiation dose

and risks in connection with

radiological examinations:

what patients would like to

know. European Radiology

26(2):436-443.

Haastattelututkimus.

Eri annostason

tutkimuksessa

käyneitä potilaita

haastateltiin heti

tutkimuksen jälkeen.

Vastaukset vietiin

sähköiseen muotoon.

Tavoitteena selvittää

mitä tietoa, mistä

väylästä ja missä

muodossa potilaat

toivovat

säteilytutkimuksiin

liittyvää tietoa.

Haastateltiin 147 eri

annostason

tutkimuksissa

käyneitä.

Potilaat toivoivat

totuuden mukaista

tietoa lyhyesti ja

selkeästi ilmaistuna.

Tietoa toivottiin

lähettävältä lääkäriltä

ja myös

röntgenhoitajalta ja

röntgenlääkäriltä.

Zwank ym. (2014) Emergen-

cy department patient

knowledge and physician

communication regarding

CT scans. Emergency Medi-

cine Journal 31:284-286.

Haastateltiin CT-

tutkimuksessa

käyneitä potilaita.

Päivystysosaston

potilaat (n=200).

14 % lähettävistä

lääkäreistä kertoo

säteilyn riskeistä CT-

tutkimuksessa

käyneille potilaille.