prosp 1 2011 eka - lapinkullankaivajat · matti mykkänen kutsui pu-heenjohtajana ruonaniemen...

2 Prospäkkäri 1 / 2011

PYSÄHDY NAUTTIMAAN

1 / 2011 Prospäkkäri 3

JÄSENASIAT

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17 älkeen)

Varapuheenjohtaja:Mika TeliläTorisevantie 5537310 Tottijärvip. 0400 631 196,fax: (03) 5128 [email protected]

Sihteeri: Kai J RantanenPL 57, 99871 Inarip. 040 7746 [email protected]

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

35. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino:Tammerprint Oy, Tampere

Jukka KelaPehkoskuru, 99885 Lemmenjoki

Esko OravaMellantie 14, 97220 Sinettä

Hannu VirantoEteläranta 42, 96300 Rovaniemi

Jouni PatokallioSylventie 4, 99800 Ivalop. 040 715 4031

PANKKITILIT:Jäsenmaksut vain tälle tilille:Nordea 217738-4977Muut maksut:Nordea 120130-103183

H a l l i t u sP r o s p ä k k ä r i

Prospäkkärin aineisto on tekijänoikeuslain suojaama ja julkaistujen artikkelien ja kuvienosittainenkin lainaaminen tai kopiointi täten kielletään.

Prospäkkäri 1/ 2011

Tässä numerossa:

KANSIKUVA:Lemmenjoen granaatti va-littiin LKL:n valokuvaus-kisan Kullanmurut-sarjanparhaaksi. Petronellan sy-dämeksi nimetty kuva onSisko ja Kuisma Peuran ot-tama.

4 - 5 Pääkirjoitukset

6 - 7 Jäsenkorttia pukkaa; Kutsu liiton vuosikokoukseen

8- 10 Eva ja Tiera Ruonaniemi juhlivat 193 vuottaan

11 - 19 Uusia tuulia haistelemassa Kultaseminaarissa

20 - 23 FAQ: Linnea-kultahippu

24 - 25 LKL:n jäsenvaltaukset karttoineen

26 - 28 GTK:n merkittävä panos tieperinteen taltioimisessa

29 - 31 Kullan etsintää staalojen mailla

32 -35 Metsähallituksen tiedote kullankaivajille

36 - 38 Valokuvauskilpailun satoa - hyvä kuva kullankaivusta

39 Merkkipäivät

40 Ole hyvä hallintoalamainen - muistutus maksuista


Mullis’, päätoimittaja

Alea iacta est

S aatanan mulkut, tappoivat viattomanmiehen! Niin jupisee kaverini melankoli-

sessa laskuhumalassa.En ole kysynyt kuka tappoi ja kenet. Mulkku-

ja joka tapauksessa, kun viattoman miehen tappoi-vat. Mutta tuo on aika hyvä synteesi tästä kaivosla-kiprosessista Lapin kullankaivun historian valossa.

Geologi Toni Eerola on tutkinut Brasiliankullankaivun syitä ja seurauksia sekä geologisestaettä yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kuvaillessaantammikuisessa seminaarissamme kirotun kullanhi-mon synnyttämiä negatiivisia ilmiöitä BrasilianAmazoniassa Eerola korosti että kullankaivulla onsilti loistelias historia, ja siitä on yhä vallalla hyvin-kin romantisoitu kuva.

Kuva on peräisin Klondiken kultaryntäyksenajoilta. Ajalta jolloin Yhdysvallat oli Eerolan mu-kaan kehitysmaa, jossa ihmiset lähtivät kultamailleelannon ja äkkirikastumisen perään.

Kuten nyt Afrikka. Ja – anteeksi politikointi –soinilainen Suomi tulevaisuudessa.

Euroopan kehitysmaassa Suomessa ei tosinenää tulevaisuudessa voi lähteä kultamaille elannontai äkkirikastumisen perään. Kun tappoivat sen viat-toman miehen.

Lapin kullankaivajien niskaan on lastattu pas-kalasti, joka ei ole edes heidän isiensä – so. aiempi-en sukupolvien kaivajakollegoiden – syntisäkki. Jo-kaisella on mielipide Lapin kullankaivusta. Useinsillä ei ole mitään tekemistä asioiden todellisen lai-dan kanssa, ja ani harvoin taustalla on edes henki-lökohtainen kosketus aiheeseen.

Eläkkeelle jäätyään seurakuntaa nuhteettomas-ti palvellut suntio kasvattaa tuuhean harmaan par-ran ja tahtoo olla kuin nuoruuskaverinsa vanhakultamies. Maapallon toisella puolen laittomankullankaivun synnyttämä elohopeakontaminaatioaiheuttaa alkuperäiskansoille kehitysvammaisia lap-sia. On vaikeaa hoksata yhteys näiden välillä.

Mutta siellä se on. Mielipidevaikuttamiseen

adoptoituna ja poliittista päätöksentekoa muokkaa-massa. Kauhuskenaariot jotka ovat lähtöisin tyys-tin erilaisesta historiasta, kulttuurista ja lainsäädän-nöstä tai säätämättömyydestä ruokkivat noitavai-noa Lapin kullankaivua kohtaan. Lähes noitia siisitsekin.

Lapin kullankaivua varjostavaan mielleyhtymi-en demoniin on kasattu kaikki mahdolliset ympä-ristöyhteiskunnalliset katastrofit Tonavan syanidi-lastista espanjalaisen sikopaimenen, myöh. varaku-ningas Francisco Pizarron raa’an kullanhimon ka-talysoimaan inkavaltakunnan luhistumiseen.

Perjantaina 25.2.2011 valmistui eduskunnantalousvaliokunnan mietintö, jonka mukaan uudes-sa kaivoslaissa säädettäisiin Lemmenjoen ammatti-kullankaivajille 15 vuoden siirtymäaika kuolettaainvestointejaan ja ajaa elinkeinonsa hallitusti alas.

Kaivoslaista tuli arpajaiset, kun joukkoliiken-nettä suosiva valiokuntajäsen Oras Tynkkynenmyöhästyi äänestyksestä. Hallituspuolueitten ryh-mänjohtajat puuttuivat asiaan ja muuttivat esityk-sen suuressa valiokunnassa niin, että siirtymäajaksitulee hallituksessa sovittu 9 vuotta. Arpa tuo ja arpavie, mutta kullankaivu ei ole onnenkauppaa.

Tämän lehden ilmestyessä on joku varmaanjo töräyttänyt torveen ja Caesarin joukot ylittäneetjoen. Viaton mies jäi jalkoihin.

Mulkut.Mullis’


Jouko Korhonen, puheenjohtaja

KUusia tuulia

evään merkit ovat taas täällä. Pak-kasia pitelee mutta aurinko häikäi-

see. Kullankaivajien kevätkiireet ovatjo menossa täyttä häkää. Uusia koneita ja kujei-ta sekä kesän polttoaine- ja ruokahuoltoa tehdäänja suunnitellaan ympäri maata. Valtakunnan po-liittinen kerma yrittää runnoa kesken olevat la-kiesitykset valmiiksi ennen vaalien tuloa. Meitäkoskeva kaivoslaki on yksi muiden joukossa.Monet kommentit on lausuttu puolesta ja vas-taan. Tätä kirjoitettaessa ollaan edelleen odotta-valla kannalla. Vai jääkö kaivoslaki sittenkin tu-levan eduskunnan saattohoitoon…

Monet kaivajat allekirjoittaneen lisäksi ovatpohtineet, onko valitulla elämänpolulla valoisaatulevaisuutta, kun kaivoslakimuutos uhkaa vie-dä tuhkatkin pesästä. Muistakaamme RaumalanNipaa, joka Lemmenjoen ryntäyksen alkuvuo-sina, huomattuaan kaverin vieneen oman kulta-paikkansa, pakkasi reppunsa ja etsi itselleen uu-den, entistä paremman paikan. Siinä oli Suurimies – itse huomaan olevani vasta kasvuiässä.

Jäsenmaksun yhteydessä oleva valinnainenlisäkolehti on ensimmäistä kertaa ollut mahdol-lista suunnata haluamaansa toimintoon. Paljonon kolehtia tullut jäsenetuvaltausten hyväksi.Tähän yritämme vastata jo tulevalle kaivukau-delle, jos valtauksia myöntävä kaivosviranomai-nen vain on suosiollinen. Asiaan palataan seu-raavassa lehdessä ja nettisivuilla tarkemmin.

Kullankaivu on nosteessa myös Amerikanmantereella. Paikallinen TV-kanava on pyörittä-nyt 10-osaisen sarjan etelän miehistä, jotka la-man puristaessa lähtevät Alaskaan kullankaivuunilman minkäänlaista kaivukokemusta. Toimin-

nan laajuus koneineen on tietenkin amerikan-malliin kohtalaisen suurta. Paikallinen kaivajayh-teisö tuomitsi sarjassa esiintyvän asenteen oikei-ta kullankaivajia halventavaksi ja kullankaivunimagolle haitalliseksi. Olivathan sarjassa rekka-kuskit jäällä kuskit sentään ammattikuskeja eikäetelän keltanokkia. Kritiikki ei suurta yleisöähaitannut. Sarja osoittautui kanavan historiansuosituimmaksi ja ensi kesänä onkin tarkoituskuvata uusi tuotantokausi. Epäilemättä sarjaninnoittamana lukuisat kultakuumeen saaneet läh-tevät oikeasti kullanhakuun. Milloinkahan meilläTV-yhtiöt intoutuvat samaan?

Yhdistyksemme vuosikokous on tavanomai-seen tapaan maaliskuun lopulla. Tervetuloa mu-kaan kaikki jäsenet. Pohtikaa, saatteko nyt jäsen-maksullenne vastinetta, tulkaa vaatimaan lisää.Erityisesti tervetuloa kaikki te, jotka tunnetteasian niin tärkeäksi, että teillä on LKL:lle jota-kin annettavaa. Nyt on mahdollisuus valita tuo-reita voimia touhuamaan yhteisten asioiden hy-väksi. Uskokaa pois, LKL:n toiminnassa löytyymyös positiivisia, mukavia asioita, joiden parissaon mielenkiintoista toimia.

Siidassa nähdään, Jokke


Erillisestä jäsenkortista päätettiin luopuajoskus tämän vuosituhannen alkupuolel-

la. Perusteluina olivat lähinnä toiminnan edun-valvontaluonteen vahvistamiseksi haetut kustan-nussäästöt muilta elämänaloilta.

Jäsenkorttia on kaipailtu takaisin.Digipainotekniikan kehityksen myötä yksi-

löityjä tietoja sisältävien ja määrältään pientenpainotuotteiden toteutus on tullut melko simp-peliksi ja samalla kustannukset ovat merkittävästilaskeneet. Ei kuitenkaan niin merkittävästi, ettäliiton visu hallitus olisi mukisematta hyväksynytmenoerän, jota ilmankin voisimme elää. Jäsen-korttiin saatiin suuren maailman tyyliin sponso-riksi pitkäaikainen yhteistyökumppanimme Saa-riselän Panimo.

Asiaa pohdittuaan liiton hallitus päätti, ettänyt ensivaiheessa jäsenkortti postitetaan jäsenlehtiProspäkkärin numeron 2/2011 välissä niille jä-senille, joilla on jäsenmaksu vuodelta 2011 mak-settuna 1.5.-11 mennessä. Vapaa- ja kunniajäse-nille kortti luonnollisesti lähtee automaattisesti.

Sen jälkeen liittyvät ja myöhässä jäsenmak-sunsa maksavat pääsevät seuraavalle kierrokselleensi vuonna ja todistavat jäsenyytensä erillisellämaksukuitilla siihen saakka.

Kesäaikaisella toiminnanjohtajalla on luon-nollisesti ajantasaiset jäsenmaksutiedot käytettä-vissään.

Jatkossa jäsenistöllemme alennuksia tarjoavilleliikkeenharjoittajille ei erikseen toimiteta päivi-tettyjä jäsenlistoja, vaan jäsenyyden verifiominentapahtuu jäsenkortilla tai sitten erikseen mukaantulostetulla maksukuitilla.

Korttiin tulee osana personointitietoja varsi-naiseksi jäseneksi hyväksymisajankohta – tieten-kin niille, jotka on sääntöjen mukaisesti vuosi-kokouksessa hyväksytty varsinaisiksi jäseniksi.Tämä sen vuoksi, että osa palveluntarjoajista tar-joaa alennuksensa vain liiton varsinaisille jäse-nille.

Jäsenkorttia pukkaaTarkista jäsenmaksusi ja varmista korttisi

Tarkista viimeistään nyt jäsenmaksutilanteesitämän lehden osoiteprintistä, ja varmista jäsen-korttisi saaminen.

Jäsenrekisterin maksuseurantatiedoissa saat-taa joidenkin harvojen epäonnisten kohdalla ollavalitettava virhe. Tämä on aina mahdollista, kos-ka liiton toimistollakin meitä ihmisiä käyttävätnykyään koneet, ja ne saattavat toisinaan tehdävirheen.

Jokaisesta jäsenmaksusuorituksesta on pape-ritulosteet vuodesta 2000 lähtien. Mikäli tiedois-sasi on mielestäsi virhe, ota yhteyttä toimistolle.Tutkitaan asia ja oikaistaan koneenrakkineen te-kemät mokat.

Puuttuvan jäsenmaksun voit suorittaa LapinKullankaivajain Liiton jäsenmaksutilille Nordea217738-4977. Maksaessasi käytä Prospäkkärinosoiteprintissä ylimpänä olevaa jäsennumeroasiviitenumerona maksajan tunnistamiseksi.

Niille, jotka eivät siltikään vielä hoksaa mak-saa jäsenmaksuaan 1.5.2011 mennessä, lähete-tään muistutuslasku.

Oliko se isin jäsenmaksu tänä vuonna 1 gram-ma kultaa? Ei, kun sehän olikin sen kaavanvuosikokouspäivän maailmanmarkkinahinta +10 % mukaisesti 1,1 g kultaa.

Kai J. Rantanenrahastonhoitaja


kutsu Lapin Kullankaivajain Liitto Ry:n vuosikokous Ina-rissa Ylä-Lapin luontokeskuksen (Siida) audito-riossa lauantaina 26.3.2011 alkaen kello 13.00.

VUOSI-KOKOUS

ESITYSLISTA

1 Kokouksen avaus ja läsnä olevien toteami-nen

2 Kokouksen järjestäytyminen, valitaan ko-kouksen puheenjohtaja, kokouksen sihtee-ri, 2 pöytäkirjantarkastajaa ja 2 ääntenlas-kijaa

3 Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösval-taisuus

4 Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5 Esitetään toimintakertomus, tilinpäätös jatilintarkastajien lausunto

6 Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta javastuuvapaudesta hallitukselle ja muille ti-livelvollisille

7 Päätetään toimenpiteistä, joihin vahviste-tun taseen mukainen ali- tai ylijäämä an-taa aihetta

8 Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- jamenoarvio, liittymis- ja jäsenmaksujensuuruudet tulevalle toimikaudelle sekä toi-mihenkilöiden palkkiot

9 Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja vali-taan jäsenet erovuoroisten tilalle sekä kak-

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10.§ mukaiset asiat, valitaan LKL:n edustajat K. Oy Kul-takodin yhtiökokouksiin, käsitellään hallituksen esitys varsinaisiksi ja mahdollisiksi kunnia-jäseniksi sekä vahvistetaan sääntömuutos.

si varsinaista tilintarkastajaa ja kaksi vara-tilintarkastajaa

– hallituksen erovuorossa olevat jäsenet ovatEsko Orava, Jouni Patokallio ja Kai J. Ran-tanen, hallituksessa jatkavat Jukka Kela,Mika Telilä ja Hannu Viranto

– tilintarkastajina ovat toimineet PaavoRytky ja Seppo Kotikangas, varatilintarkas-tajina Tapani Lappalainen ja Jari Lehtola

10 Valitaan liiton edustajat K. Oy Kultakodinyhtiökokouksiin vuodelle 2011

11 Uusien varsinaisten jäsenten hyväksyminenja mahdollisten kunniajäsenten kutsumi-nen

12 Vahvistetaan edellisen kokouksen hyväksy-mä sääntömuutos (kts. sisältö www.kullankaivajat.fi / Uutiset ja tapahtumat)

13 Keskustellaan muista esille tulevista asiois-ta ja vuosikokoukselle esitetyistä asioista

14 Kokouksen päättäminen

Hallitus

Auditoriossa keskustelu- ja infotilaisuus kaivoslaista alkaen 12.30.Inarin kirkonkylällä ei ole vuosikokousviikonloppuna porokisoja. Majoitusmahdollisuuksiarunsaasti vapaana. Tervetuloa tekemään hyviä päätöksiä ja nauttimaan Inarin Lapin keväästä!


Arvo ”Tiera” Ruonaniemen vuosisataajuhlistettiin Rovaniemen ArktikumissaPolar Press Clubin järjestämässäseminaarissa 22.1.2011. Toistasataaihmistä oli kunnioittamassa 99 vuottatäyttävää Tieraa ja hänen ikirakkaut-taan, 94 vuotta täyttävää Evaa.

juhlivat 193 vuottaan

Seminaarin teemana olivat kol-tat ja Petsamo. ToimittajaMatti Mykkänen kutsui pu-heenjohtajana Ruonaniemen

pariskunnan yleisön eteen ja tiivisti Tieranvaiheikkaan elämän Raahesta Lappiin, Pet-samoon, Inariin, rintamalle, Rovaniemelle,kairoille ja kultamaille. Polar Press Club

antoi kunniajäsenelleen syntymäpäivälah-jaksi kuvateoksen Rovaniemen kaupunginvaiheista. Lapin Kansa luovitti Tieralle Ta-pani Rantalan juhlakalusta maalaamanmuotokuvan. Se valmistui 90-vuotispäivänkunniaksi ja on ollut esillä Lapin Kansantiloissa.

Tiera halusi nostaa juhlassaan esille kolt-takulttuurin ja ystävyytensä kolttien kans-sa. Hän oli pyytänyt paikalle ystävänsä, saa-melaistaiteilija Jaakko Gauriloffin. Tiera jaJaakko kertoivat kolttien vaikeista elämävai-heista Petsamosta evakkoon ja sopeutumi-sesta uusille kotiseuduille. Jaakko esittelikolttien lauluperinteitä ja erityisesti leudd´ia,joka kertoo laulun muodossa, kuinka kol-tat ovat eläneet.

Lapin Maakuntamuseon intendenttiHannu Kotivuori esitteli juhlasalissa esilläolevan valokuvanäyttelyn. Rovaniemellä to-rivalokuvaajana toiminut kansantaiteilijaValto Pernu (1909–1986) otti näyttelyn 53valokuvaa Petsamon-retkellään kesällä 1930.

Toimittaja Esko Ranta luki MarkkuTorkon kirjoittaman esittelytekstin Tieranv. 2006 kirjoittamasta kirjasta ”Puhtailla sel-kosilla, erätarinoita Inarista ja Petsamosta”.

Seppo J. Partanen toi juhlaan kullan-kaivajien tervehdyksen lukemalla Tukhol-man seminaariristeilyltä saamansa viestin:”Lapin Kullankaivajain Liitto ja 300-päinenseminaariväki onnittelee 99 vuotta täyttä-vää kunniajäsentään Tieraa syvään kumar-taen”.

Eva ja Tiera Ruonaniemi



Partanen esitteli kuvin ja sanoin Petsa-mon historian vaiheita niiltä osin, mitä Evaja Arvo Ruonaniemi ovat elämänsä varrellakokeneet: ”Harvassa ovat tänä päivänä neihmiset, joilla on omakohtaisia muistojaPetsamosta. Meillä on suuri ilo tässä tilai-suudessa juhlia ja onnitella kahta näistä har-voista; Eva ja Arvo Ruonaniemi ovat koke-neet Petsamon kasvun ja menetyksen sekäniiden vaikutukset Lapin elämään. Esitte-len tässä alustuksessani muutamilla kuvillaKolttakönkään ja Liinahamarin, Evalle jaTieralle tutun kohteen dramaattisen vaiheet.Eva ehti olla töissä Kolttakönkäällä ja TieralleLiinahamari ympäristöineen tuli tutuksikahteenkin otteeseen.”

”Myytti Petsamosta peilautuu voimak-kaana Lapin nykypäivässä. Nikkeli nosti ar-

vottoman ja tuntemattoman Petsamon maa-ilmanpolitiikan keskiöön ja johti vajaa 24vuotta kestäneen Suomen aikakauden päät-tymiseen 1944. Matkailu ja kaivostoimin-ta, uuden vuosituhannen tärkeimmät elin-keinot Lapissa, saivat alkunsa Petsamon kii-vaasta kehityksestä. Sodan jälkeen kesti noin40 vuotta jälleenrakentaa matkailu samallatasolle, mikä saavutettiin Lapissa ja Petsa-mossa 1930-luvun lopulla. Lappi sai Petsa-mosta arvokkaan perinnön, jonka se osasihyödyntää vuosituhannen vaihdetta lähes-tyttäessä”, sanoi Partanen.

Tilaisuudessa julkistettiin uusi kirja ”Erä-kaskuja, Tieran juttuja ja tarinoita LapinKansan palstalta”. Kirja koostuu Tieran1970-luvulla Lapin Kansan eräpalstalle lu-kijoiden lähettämistä kaskuista. Kirjan on

Eva ja Arvo Ruonaniemen yhteistä 193-vuotispäivää oli juhlistamassa toistasataa ihmistä Rova-niemen Arktikumissa. Evan vieressä tytär Orvokki ”Pirpa” Purmonen, Tieran vieressä Seppo J.Partanen.



julkaissut Hipputeos Oy ja lisätietoja siitälöytyy nettisivulta www.hipputeos.fi.

Eva ja Tiera jaksoivat reippaina paritun-tisen juhlatilaisuuden ja kymmenet onnit-telijat. Syntymäpäiväjuhlat jatkuivat pie-nemmässä seurassa kotona ja totuttuun ta-paan käväistiin naapurissa nauttimassa Tie-ran tunnetuksi tekemästä ”Palsin vedestä”.

Tapani Rantalan 10vuotta sitten maalamaTieran muotokuva siirtyiLapin Kansan seinältäRuonaniemen kotiin.Taulun luovuttivattoimituspäällikkö JoukoKurppa ja toimittajaKalevi Autio.

Tiera halusi juhlassaannostaa esille kolttakulttuu-rin. Hän pyysi seminaariinystävänsä Jaakko Gaurilof-

fin, joka kertoi kolttakansanmenneisyydestä ja esitti

kolttien perinteisiä joikuja.Tieralla ja Jaakolla riitti

yhteisiä muistoja.

Jos joku ei tiedä, mitä se pitää sisällään, käy-köön kysymässä City Hotellin ravintolaMonte Rosasta, ja ehkäpä cocktailin koos-tumus muistetaan vielä Inarin Kultahovis-sakin.

Teksti ja kuvat:Seppo J. Partanen



Kokoonnuttiin vähän siinä mie-lessä, että mietitään minne läh-detään, jos hatkat tulee. Haistel-tiin idän tuulia Sallasta aina Ura-

lille saakka.Kuultiin kuinka molemmin puolin Atlant-

tia – Afrikassa ja Amazoniassa – kultamaillarehottavat korruptio, väkivalta, epäterveet elä-mäntavat, yhteiskunnallinen anarkia ja alhai-nen ympäristöetiikka. Kuulijan mieleen hiipiajatus lähettää Lapin kullankaivua valvova vir-kakoneisto sinne. Ratkeaisi kaikkien eduksitämä ristiriita viranomaisten ja Lapin kullan-kaivun välillä.

Vastaanotettiin kuumia vinkkejä suurtenyhtiöiden pelikentiltä Keski-Lapin lohdutto-missa kuusikkorämeissä ja jänkämaissa.

Kirjattiin kuitenkin lopulta omaan kirjan-pitoon, että kyllä Lapin perinteiset kultamaatovat sittenkin pitkä rivi ahomansikoita heinän-korressa. Päätettiin katsoa korvat höröllä La-pin kullankaivun tulevaisuuteen.

HE, JOTKA PIILEKSIVÄTToni Eerola on mm. Suomen jalokiviharras-tajille ja Geologisen seuran jäsenille tuttu jä-mähtäneiden ajatusten litosfäärin täräyttelijä,jonka oivaltavat ja terävät kirjoitukset ovat nos-tattaneet terveen punan myös mm. uraaninvastaisten liikkeiden agitaattoreiden poskille.

Yhteensä parikymmentä vuotta Brasiliassaasunut ja siellä geologiksi valmistunut Eerolakertoi mahdollisuuksista lämpimämmillä le-veysasteilla molemmin puolin Atlanttia, mi-käli Metsähallitus laittaa meidät jäljen lyön-

Uusia tuulia haistelemassa Kultaseminaarissa

Oma kultamaamansikka

Työn puolesta kaikkien Lapin kultapurojen var-silla vierailleella kultaseppä Janne Kannistollaon konkreettista näyttöä siitä, että kullantuloLapista ei kaivoslakiuudistukseen lopu.

Geologi Toni Eerola tuntee hallitsemattomankullankaivun jäljet.


tiin Lemmenjoelta. Hänellä on työkokemuk-sia Brasiliasta, Mosambikista Afrikasta sekäalkuasukkaiden parista Pohjois-Karjalasta.

Ensimmäinen kultaryntäys Brasiliassa1600–1700-luvulla tapahtui melko sekavissaoloissa. Ja yhtä lailla kaoottinen oli toinenkin,1970-luvulla Amazoniaan suuntautunut ryn-täys. Nyt on alkanut kullan hinnan nousunmyötä kolmas kultaryntäys – ja samanlainenVilli länsi on Amazonia Eerolan mukaan edel-leen.

1980-luvulla kullankaivun jättämät jäljetja vaikutukset mm. alkuperäiskansojen tilan-teeseen Amazonian kulta-alueilla menivät niinrankoiksi, että Brasilian hallituksen piti lopultapuuttua siihen. Kullankaivu Serra Peladanmuurahaispesässä kiellettiin, ja armeija alkoipartioida alueita helikopterein. Laittomia len-tokenttiä räjäytettiin ja leirejä poltettiin. Ama-zonia on kuitenkin niin valtava, että valvon-nan harjoittaminen siellä on käytännössä mah-dotonta.

Näistä viranomaisilta salaa kaivavista lait-tomista kullankaivajista tulee alueen kullan-kaivajien yleisnimitys garimpeiro: he, jotkapiileksivät.

Tänä päivänä tähän Villiin länteen pääseehalutessaan suhteellisen helposti, ja laittomiakullankaivualueita siellä on edelleen vaikkakuinka paljon. Hengestään Brasiliassa pääseeEerolan mukaan tosin paljon vähemmälläkinvaivalla esimerkiksi Riossa.

Ja jos kullankaivu on se mikä Brasiliassakiinnostaa, suosittelee Eerola matkustamaanennemmin Etelä-Brasiliaan. Demokratia, ih-misoikeudet ja sananvapaus kun ovat maail-man merillä lähinnä suhteellisen pienen Eu-rooppa-nimisen saaren kansanperinnettä.

Myös Afrikassa on pitkät perinteet kullantuottamisessa. Työ kulta-alueilla on hyvin fyy-sistä ja olosuhteet alkeelliset. Tavoitteena lä-hinnä, että kaveri pysyy hengissä ja ympärillähilluu usein vallanhimoisia sekopäitä. Lupiaei tarvitse, koska ei ole järjestelmiä joka niitämyöntäisikään.

Kullankaivu Afrikassakin on Eerolan mu-kaan täältä lähtevälle mahdollista, jos on hyväetukäteisjärjestely ja tavoitteena hyvin järjes-

tetty, ehkä eettinenkin kullankaivu, jossa ym-päristöstä huolehdittaisiin yhtä hyvin kuinSuomessa.

Etelä-Afrikan lisäksi esimerkiksi Mosambik,Namibia ja Botswana ovat suht’ vakaita po-liittisesti. Näistä ainakin ensin mainitussa jär-jestetään myös turistikullankaivua vanhoilla janykyisillä kulta-alueilla.

Kultaa kaivettaessa olisi Eerolan mielestätähdellistä punnita muitakin asioita kuin pelk-kää kultaa. Yhteiskuntaa, ympäristöä, ihmis-oikeuksia – ja sitä miten kullankaivu siihenkuvioon istuu.

SIPERIASeminaarin puheenjohtaja, geologi Antti Pe-ronius on käynyt tutustumassa kullankaivu-teemaan Uralin länsipuolella Komissa, poh-joisosissa Nenetsiassa ja toissa kesä vierähtikokonaisuudessaan Uralin länsipuolella Han-ti-Mansiassa. Toimenkuvana oli paikallisenyhtiön toimeksiannosta kehittää kullan rikas-tus- ja etsintämenetelmiä ja modernisoida tuo-tantoa viemällä paikalle suomalaista rikastus-tekniikkaa ja toimintatapaa.

Toteuttavana portaana oli porrastetusti 8suomalaista ja enimmillään 30 venäläistä – kunhommien hoitamiseen olisi tarvinnut 5–6.Mutta joka hommaan oli oma spesiaalimie-

Kaivosylitarkastaja emeritus Urpo J. Salo (vas.)pitää kaivoslakiesitystä täytenä sutena. Kullan-kaivaja Risto Telilä (oik.) on vanhan väärtinkanssa täysin samaa mieltä.


hensä: autonkuljettaja ajoi autoa ja hitsari hit-sasi. Ei tehnyt mitään muuta – jos sitäkään.Hyviä työntekijöitä yksilöinä, mutta kun jouk-ko työn sankareita laitetaan yhteen saattaa lop-putulos olla huono.

Tutkimustapa maastossa oli työvoimaval-tainen, raskas ja hidas. Peronius arvostaa pai-kallisten geologien koulutusta jossa käytän-nönläheinen tuotantoajattelu lyö kättä puh-taan akateemisen kysymyksenasettelun kans-sa, mutta ei voinut olla hämmästelemättä sitäkuinka orjallisesti kaikessa noudatetaan van-hoja kaavamaisia toimintatapoja.

Esimerkiksi käsitettä kannattavuusraja eitunneta. Esiintymästä on otettava talteen kaik-ki kulta pitoisuusrajojen mukaan, jotka jokumuinainen tutkimusporukka on joskus mää-ritellyt. Paikalla käy erikseen vielä kontrolli-ryhmä maanmittareita tarkastamassa että kaik-ki on kaivettu ja myös rännitetty.

Venäjän lain mukaan kaikki kulta kuuluuVenäjän valtiolle, myös maassa oleva kulta.Kultaa ei voi esimerkiksi ostaa itselleen. Venä-jän valtio maksaa siitä löytöpalkkion – maail-manmarkkinahinta miinus muutama prosentti– ja kaikki menee sulatukseen. Jalostamatto-man kullan hallussapito on rikos, josta saa 9vuotta kuritushuonetta.

Syksyllä mukana olleelle Mullikselle tämäkerrottiin vasta kotimatkalla Pietari–Helsin-ki-lennolla.

Ei aivan happamiakaan silti olleet Peroniuk-sen kokemuksen mukaan Uralin pihlajan mar-jat. Luontonsa puolesta alue olisi suomalaisel-le täydellinen ja kultakin lappilaisen mittapuunmukaan helppoa, koska esiintymät olivat puh-taasti alluviaalisia.

Nykylain mukaan ulkomainen yhtiö voiperiaatteessa saada hallintaansa ja hyödyntääpieniä kultaesiintymiä Venäjällä. Isojen esiin-tymien osalta on oltava venäläinen yhteistyö-yritys.

Venäjällä pitää osata erottaa toisistaan kä-sitteet mahdollista periaatteessa ja toimii käy-tännössä. Vielä saa sukupolvi tulla neuvosto-järjestelmää etäännyttämään, ennen kuin suo-malainen yhtiö saisi hommattua alueelle val-tauksen, hoidettua luparuljanssin, järjestettyä

huollon, koneiden siirtämisen ja vartioinninja vielä pyöritettyä toimintaa keskeytyksettäläpi kaivukauden.

Jonkinlainen diili luotettavan venäläisenyhteistyökumppanin kanssa saattaisi onnistu-akin. Venäjällä ja eritoten maaperärikkauksi-en runsaudensarvessa Siperiassa on lähitulevai-suudessa tapahtumassa paljon. Silloin siellätarvitaan ulkomaisia investointeja ja systeemi-en modernisoijia.

KULTA-ANOMALIOITAGeologi, geokemisti ja useiden kulta-aiheidenlöytäjä Eelis Pulkkinen, joka on viime aikoi-na antanut Prospäkkärin sivuilla kullanarvoi-sia vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuskoh-teista perinteisten kulta-alueiden eteläpuolel-la, oli myös seminaarissa tiputtelemassa tiedonhyviä kultajyviä Sodankylän pitäjän ja Itä-La-pin alueilta.

Suuret kaivosyhtiöt, kuten Anglo Ameri-can Exploration, ovat ruuduttaneet liki kokoSodankylän kunnan valtausvaruksillaan niinettä kunnan kaavatoimisto on joutunut huu-tamaan valtiota apuun. Isoja firmoja ei kui-tenkaan irtomaissa oleva kulta kiinnosta, jaaikanaan Keski-Lapin varaukset raukeavat.

Finnairin lentäjien Ilmakuoppa-valtauksenhouse-bandin ’Jame ja me’ piti alun perin ollaviihdyttämässä seminaariväkeä 6–7 henkiselläkokoonpanolla. Parhaan kultamiesperinteenmukaisesti homma delegoitiin yhdelle miehelle,Jame ’Jameson’ Leskiselle.


Kun alueella vielä on hyvä tieverkosto, on sielläPulkkisen mielestä hyvät mahdollisuudet ai-van toisenlaisten hankkeiden synnylle.

Samoin Itä-Lapin maaperästä löytyy kulta-anomalioita, joiden alkuperä on selvittämättä.

Peronius muistutti Tankavaaran ja Laani-lan alueiden välisistä tasaisista jänkämaista,joilta vanhoilla kaivajilla ei ollut mitään int-ressiä etsiä kultaa, koska virtaavaa vettäkään eiole. Siellä vahvan turvekerroksen alla vanhatuomastot kuitenkin kulkevat. Alueelta olisihyvät mahdollisuudet paikallistaa Tankavaa-ran pääesiintymän kaltainen pienialainenmutta rikas kulta-aihe.

Samoilla seuduilla heiluivat kultaseppä jakullankaivaja Janne Kanniston kädet. Hän eitipautellut yksittäisten purojen nimiä, vaanviittasi suuralueisiin tai niiden osiin joista tä-män päivän ammattikullankaivajien tietämyk-sellä ja kehittyneellä laitetekniikalla olisi mah-dollisuuksia jatkossa löytää koneellisesti hyö-dynnettäviä alueita. Hyviä merkkejä tästä Kan-nisto on jo omin silmin nähnyt.

Pääsääntöisesti nämä alueet ovat aika laillatutkimattomia, koska ne ovat luonteeltaansuokosteikkoja. Kutturantien varren kaivajatovat menneet mieluummin Saariselälle kuinsuohon.

SÄHKÖÄ SORMENPÄIHINM/s Mariellan yökerhossa vaskattiin lauantai-aamuna maailman ensimmäiset huuhdonta-kilpailut, joissa oli täysin lahjomaton ajanot-to. Ei haukankatseista tuomaristoa arpomassamilloin kilpailija on valmis, vaan puheenjoh-taja Jouko Korhosen sponsoroima ja raken-tama sähköinen ajanottolaitteisto. 24 kilpaili-jaa per erä klaaraava laitteisto on kohtuullistakorvausta vastaan kaikkien lainattavissa.

Vaskauskisojen voittajakolmikko Jussi Jauhiainen (vas.), Kalervo Ruohoniemi ja Väinö Kukkola (oik.).

Liiton kisapäällikkö ja hallituksen WGA covertops Esko Orava esittelee vaskauskisassa pärjän-neille ruskeitten kirjekuorien lisäksi lahjoitet-tavaa Heli Rapakon ”Kaksi kullankaivajaa”-levyä.


Vaskausaltaiden ylle kumartui kaikkiaan 63kilvoittelijaa.

Loppukilpailussa käytettiin vaskauskultanakisamaailman vaskausaltaisiin invaasion teh-neitä 18 karaatin romukultalangan pätkiä:SCG:tä eli standard competition gold’ia.

Tuota SCG:tä allekirjoittanut kaikella kun-nioituksella järjestelytoimikuntaa kohtaan hiu-kan kummastelee. Eikä Lapin KullankaivajainLiiton kisoissa voitaisi pitäytyä aidoissa hipuis-sa?

Pitkään kisa-altaista poissa ollut KalervoRuohoniemi pesi muut finalistit siinä missäliki kaikki langanpätkät rautapitoisen hiekanseastakin. Toiseksi vaskasi Jauhiaisen Jussi jakolmanneksi Väinö Kukkola. Nopsajalalle jäikunniamaininta osallistumisesta ja 4. sija.

Suuri kiitos rautaiselle kisaorganisaatiolleyleisön ja kisailijoiden puolesta!

KYMPPIKERHOON ILMANLENTOLIPPUASeminaariristeilyllä on muutamia traditionaa-lisia juttuja, kuten hyvä tapa huomioida Vuo-den kullankaivajateko. Vuoden kullankaiva-jateko -huomionosoitus myönnettiin paikal-lislehti Inarilaista ja Lapin Kullankaivaja -leh-teä julkaisevan Ukko-Median toimitusjohtajaMarkku Arvelinille. Erityisenä ansiona mai-nittiin mediavaikuttajana osoitettu laaja ja pit-käaikainen tuki kullankaivajille kaivoslainuudistamistyöhön liittyen.

Hassulta puolestaan tuntuu se, että kaiva-ja, joka on kesällä jo saanut kaikkein suurim-man hipun, vielä erikseen palkitaan siitä.Yleensä on mukava seurata kuinka kesän hip-pu-uutisoinneissa kilvoitellaan tästä kiertopal-kinnoissa lyöden grammoja tai kymmeniänokkiin kuin sököringissä konsanaan. Viimekesänä eräs kokenut kaivaja löi salettikortitpöytään heti alkukaudesta.

Ehkä sen vuoksi loppukaudesta ei paljonisommuksista enää huudeltu, vaikka rouviakultaa kilisi rihloissa muuallakin.

Tylyn teon tekivät Mika ja Risto TeliläMiessijoella. Hepo-ojan kaivospiiriltä 15.6.

Vuoden kullankaivajateko, Markku Arvelin.”Työtähän tässä vain on tehty. Kaivoslain hur-lumhei vähän hiljenee, ja Lapista edelleen löy-tyy kultaa ja meillä kirjoitettavaa. Eli kiitosteille!”

Vuoden isommus-kiertopalkinto palasi taasvaihteeksi alkukotiinsa Kaivosyhtymä Telilälle.Liiton varapuheenjohtaja Mika Telilällä on ai-hetta hymyyn.


2011 löytynyt 133-grammainen Linnea-hip-pu toi Kauden isommus -kiertopalkinnonKaivosyhtymä Telilän haltuun. Siellähän se ontalvehtinut jo aiemminkin.

Kiertopalkinnon löytäjien nimissä vastaan-ottanut Mika Telilä totesi, että on hienoa pääs-tä kymppikerhoon muutenkin kuin ostamal-la lentolippu. Silti hän piti samoihin aikoihinHepo-ojan kaivospiiristä lapsityövoimalla tuo-tettua neljättä inventoitua suomalaista rubii-nia suuremmassa arvossa kuin Lapin 10. suu-rinta hippua.

LICENSE TO KILLKauko Matilainen on liiton kesätyttönä muu-taman vuoden kantanut liiton päivystyskän-nykkää, josta moni muu saa aktiivikaivukau-della vaikean ihottuman. Siihen tulee niin us-komattomia puheluita, että niistä saisi bestseller -teoksen. Uudet jäsenet kun eivät vält-tämättä ole kauhean hyvin vielä perillä asiois-ta. Soitetaan ja kysytään ajo-ohjeita. ”Missäolette kääntymässä?” ”Tässä just ohitettiinOulu…”

Liiton valtaukset Palsilla ovat erittäin suo-sittuja, ja niillä on kesäisin Kaukon mukaanaivan upea meininki. Kaivuhommiin ovat kui-tenkin oikeutettuja vain liiton jäsenet. Jos jä-senen vieras tarttuu lapioon, tarttuu Kaukokynään – ja se maksaa 32 euroa.

Kun aikaa kullankaivuun ei kiireisellä ke-sälomalaisella ole kuin korkeintaan viikko, niinusein uudesta kokeilijasta jää syväreunainenmonttu muistoksi. Laki taas sanoo, että aluepitäisi olla turvallisessa kunnossa kun lähdet-tään. Aidattu, rajattu tai luiskattu.

Ja roskaamista ei salli kukaan eikä mikään.Silti Matilaisen pystyyn polkaisemissa talkois-sa roskia kertyy helposti autokuormallinen.Härkäselän lanssikaan ei ole julkinen kaato-paikka. Siellä saavat ainoastaan liiton jäsenetvälivarastoida ainoastaan kaivukamppeita. Jokanyssäkässä, läjässä ja vaunussa on oltava halti-jan nimi ja puhelinnumero näkyvissä.

Viime kesänä päivä paistoi Palsintien käyt-täjille. Tietä hoivasi ja helli Palsin Kultakeisa-rit, joilla on Matilaisen sanojen mukaan tar-mokas aikuinen nainen hoitamassa asioita.

Liitto vastaanotti tietä käyttäviltä jäseniltäänvapaaehtoisia tienhoitomaksuja, joilla katettiinliiton osuutta Kultakeisareille maksetusta yh-teisvastuumaksusta.

Matilainen on toivonut liiton hallitukseltaselkeämpää ohjeistusta kesäajan sirkusta pyö-rittävälle vastuuhenkilölle. Jonkinlaista Licenseto kill-tyyppistä toimivaltaa.

”Älkää ensi kesänä Lemmenjoella pelätkö täm-möstä isoa rumaa miestä ja pienempää toimit-tajaa (Seppo Kummala). Ollaan siellä tekemässäaikalaiskuvaa Lemmenjoen konekaivajista.” Ilk-ka Ärrälä, Törmä-Ärrälä Oy.

Pekka Itkonen Kaivosyhtymä Itkonen & Salo-sesta tutustumassa taustamateriaaliin ympäris-tölupavelvollisten info-tilaisuudessa.


QUO VADIS, LKL?Erilaisia kullankaivun kiinnostavuutta kuvaa-via barometrejä lukemalla liiton puheenjoh-taja Jouko Korhonen näkee tämänkertaisenhypetyksemme saavuttaneen kulminaatiopis-teen. Jäsenmäärän nousu on jo taittunut ja osamuistakin barometreistä on kääntynyt taikääntymässä laskuun.

Taideteollinen korkeakoulu määritteleekulminaatiopisteen näin: ’Kulminaatiopistevoi olla minkä tahansa elementtien välisessäetäisyydessä se äärimmäinen kohta, jossa kuvavielä toimii mielenkiintoisesti. Kun elementitsiirretään toisistaan edes hieman kauemmas,jännite niiden välillä lakkaa, eikä kuva ole enäämielenkiintoinen. On ylitetty kulminaatiopis-te’.

Kullankaivun kuva ei siis ehkä kaivoslaki-prosessin jälkeen ole enää yhtä mielenkiintoi-nen kuin nyt. Toiminnan painopiste tuleemuuttumaan, ja vähemmälle huomiolle jää-neitä asioita voidaan nostaa esiin.

Puheenjohtaja Korhonen esitteli seminaa-riväelle visionsa tai profetiansa liiton toimin-nasta vuodesta 2011 eteenpäin. Ammatillinenedunvalvonta tulee vähenemään, ja maantie-teellisesti kaikkien muiden alueiden painoar-vo tulee kasvamaan Lemmenjoen kustannuk-sella.

Jäsenmäärän kasvu laantuu samalla kunjäsenetuvaltausten merkitys kasvaa entisestään.Samoin kuin kullanhuuhdontakilpailujen jatapahtumien painoarvo. Tällöin tulee pohdit-tavaksi myös liiton roolin kasvattaminen Tan-kavaarassa. Kullanhuuhdontakisojen osalta onujoja ensisilmäyksiä jo luotu. Mihin tämä tu-lee johtamaan, sitä ei tiedetä vielä.

Molemminpuolinen tunne kuitenkin on,että liitto Tankavaaran mäelle joskus palaisi.

Tulee syntymään kokonaan uusia toimin-tatapoja, kuten Australiassa jo käytössä olevaevästetty prospektointi, jossa jäsen saisi tietyinehdoin liitolta jäsenetuna ammattigeologinevästyksen.

Ruohoniemen Kassu innostui Joken esityk-sestä, ja pohti idean jalostamista hankkeeksi.Hän näki tärkeänä kullankaivajien ammatti-

taidon nostamisen. Läheskään kaikki liittoonliittyvät innokkaat uudet kaverit eivät ole am-mattimiehiä.

Ekskursio, jossa olisi päivä luentoja ja parimaastotutkimuksia saattaisi saada ihmeitä ai-kaan monessakin mielessä. Tällainen etsintä-työ vastaisi ison kaivosyhtiön etsintätyötä. Sii-nä missä ne kykenevät lähettämään maksimis-saan kymmenen geologia maastoon, me voi-simme lähettää tuhat, visioi seminaarin pu-heenjohtaja Peroniuskin.

PEKKARISENPUBLIKAANIENPERUSVIESTIT

Kaivosylitarkastaja Pekka Suomela elinkeino-ministeriön publikaaniosastolta totesi erilais-ten lupapapereiden käsittelyn tilan kaivososas-tolla huonontuneen vuodesta 2006 lähtien.Syy on yksinkertainen: papereita siirtelemäänkasasta toiseen tarvitaan käsipareja.

Viime kevään henkilöstömuutosten jälkeentilanne muuttui katastrofaaliseksi, yli puoleenvuoteen kullankaivajien paperit eivät liikku-neet mihinkään. Tämä pantiin liitossakinmerkille ja asiasta kirjelmöitiin huolestunee-na elinkeinoministeriöön. Marraskuussa mi-nisteriöön saatiin rekrytoitua nuori ja tarmo-kas Niklas Vartiainen, ja hommat lähtivät rul-laamaan.

Rakentamisen säätely kulta-alueilla on ol-lut heikolla hapella. Asiassa on kolme toimi-jaa: kunnan rakennustarkastus, Metsähallitusja tem – ja tem näistä hitain. Toisaalta Inarinkunnan rakennustarkastuksessakin halukkuusasian kehittämiseen on ollut aika vähäistä.

Metsähallitus on suorastaan aggressiivises-ti lähestynyt ministeriötä lausunnon saamiseksiLemmenjoen kaivospiireillä olevan rakentami-sen osalta. Ministeriössä asian kanssa on jou-duttu tasapainottelemaan ja pohtimaan sitähyvinkin perusteellisesti. Metsähallitus on an-tanut ymmärtää kullankaivajien oikeusturvanolevan tämän vuoksi uhattuna.

Kun pöly kaivoslain ympärillä joskus las-keutuu, on aika katsoa miten elämä ja kullan-kaivu jatkuu. Pari vuotta sitten Suomela poh-


diskeli alan kehittämistarpeita. Projekti yhteis-ten toimintatapojen määrittelemiseksi viran-omaisten, liiton ja yksittäisten kaivajien välil-le – hyvä kullanhuuhdontatapa – on liitontoimesta polkaistu liikkeelle, vaikka se ei olelööpeissä vielä näkynytkään.

Ammattimaisuus ja harrastekaivu tulevatolemaan tärkeitä kriteereitä, jotka nousevatesille eri kysymyksissä, kuten rakentamisessaja vakuuksissa – ja Lemmenjoella Metsähalli-tuksen linjauksen vuoksi ihan kaikessa.

Suomela selvensi linjaansa, että kullankai-vun ei tarvitse olla ammatti, mutta silti sentulee olla vakavassa mielessä tehtyä. Siinä onoikeastaan selkein kriteeri toimintaedellytyk-sille.

Muuten suurimmat haasteet ministeriössäliittyvät kaivosviranomaisen tehtävien siirty-miseen turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tuke-sille. Ministeri Pekkarisen päätöksellä uusi kai-vosviranomainen perustetaan Rovaniemelle, jahaasteita Suomelan mukaan riittää: uusi laki,uudet tietojärjestelmät, uusi virasto ja uudethenkilöt uudella paikkakunnalla.

BYROKRATIAVAJEEN TASAUSKun kaivosylitarkastaja Suomela lupaili uudenkaivoslain myötä kullankaivajan hallinnollisentaakan lisääntyvän, on tämä asia ympäristölu-vitetuilla toiminnanharjoittajilla jo konkreti-soitunut. Luvat myöntävä ympäristövirasto onollut aina pikkumainen ja hankala, mutta kä-sitellyt paperiasiat nopeasti. Kun aluehallin-tovirasto uudistui ja toimintoja tehostettiinvuosi sitten, muuttuivat aiemmin 3–4 kuu-kautta kestäneet käsittelyajat yli vuoden kes-täviksi.

Lisäksi prosessiin ilmestyi lisäbyrokratiaa jamuita ylläreitä.

Ilmeisesti virastoon tuli organisaatiomuu-toksen yhteydessä uusia innokkaita esittelijöi-tä, jotka haluavat osoittaa pätevyytensä, mut-ta saavat aikaan vain mielipahaa ja harmia.

Peronius kertoi tehneensä viime vuonnatoimeksiannosta 8 ympäristölupahakemustasamalla sapluunalla yksityiskohtia luonnolli-sesti varioiden. Hakemuksista neljä meni läpisellaisenaan ja kahteen tuli pari lisätietokysy-

mystä, joita Antti piti ihan järkevinä.Loppuihin kahteen tuli toistakymmentä

lisäkysymystä. Kysyttiin esimerkiksi kuinkapaljon arvioitte ihmisperäistä jätettä tulevanja mitä aiotte sillä tehdä. Entä käytättekö virt-sanerottimia.

Lisäksi vaikeita pohjoisen geologiaan liit-tyviä detaljitietoja, jotka edellyttäisivät pohja-veteen ulottuvien reikien kairaamista ja mo-nivuotisia seurantatutkimuksia. Periaatteessaasioita joita pystyisi tutkimaan, mutta suh-teutettuna toiminnan laajuuteen…

Samoin yksittäiselle kullankaivajalle mää-rättiin ympäristöluvan yhteydessä 30 000–40 000 euroa maksavia kala- ja vesistövaiku-tustutkimuksia liki sata kilometriä pitkään Vas-kojoen vesistöön. Vaade kaatui Vaasan vesioi-keudessa. Kenties sen seurauksena määrättiintoiselle kaivajalle muutaman sadan euron vuo-tuinen veroluonteinen maksu kalakannan suo-jelemiseksi Jäkälä-äytsillä Ravadasjoen vesis-tössä, jonka kalakanta on kullankaivaja YrjöKorhosen aikanaan lentokoneella tuoma ja is-tuttama.

Hassu pikku summa, joka käytännössä tup-laa kymmenvuotisen ympäristöluvan hinnan,mutta on toisaalta sen suuruinen ettei sen oi-kaisemiseksi oikein viitsisi lakimiestä vaivata.

Samalla ympäristöviranomainen oli vastoinvakiintunutta hallintokäytäntöä ja ilman että

Lemmenjoen Kaarreojalla toimivat RaijaliisaKarjalainen ja Antti Kohtamäki seuraavat kai-vospiiriosakkaiden edunvalvontatilaisuudessatarkkaavaisesti missä kaivoslain kanssa men-nään.


valvova viranomainen, Rovaniemen ely-keskusolisi asiaa vaatinut, ehdotellut karmean kal-liin ympäristövaikutusten arviointimenettelynkäyttöönottoa.

Valistunut arvio on, että lupaviranomaisellaon pyrkimys kiristää ruuvia niin kauan ettäkaivajalla loppuu rahat tai hermot. Peroniusantoi ystävällisenä vinkkinä neuvon nielaistavaaleanpunaisen pillerin ennen kuin avaa ym-päristöviranomaiselta tulleen lausuntopyyn-nön sisältävän kirjekuoren.

PEKKAROINTIAMistähän kullankaivajat puhuivat ennen kai-voslakia?

Kaivosylitarkastaja Pekka Suomela sivusiaihetta jälleen ministeriön perusviestissään.Hän muotoili alkuperäisen paketin olleen hiu-kan dramaattisen, mutta asiassa on paljon ta-pahtunut vuoden aikana. Mielipiteitä on ke-hitelty Pekkarisesta alaspäin, pienet nilkit sielläperässä.

Uutena tietona aiemmin kaivoslaista vat-vottuun Suomela kertoi että 5 hehtaaria ei tar-vitse olla alueyksikön ehdoton yläraja. Jos pe-rusteita on, voidaan pohtia myös isompia alu-eita. Ja jos esityksestä jotakin positiivista pyr-kii löytämään, niin ehdottoman karenssinpoistuminen on sellainen. Kullanhuuhdonta-lupa voi hänen mukaansa olla voimassa jatku-vasti, kunhan alueella tehdään töitä ja rapor-toinnilla osoitetaan että kultaa myös löydetään.

Hehtaarimaksut nousevat – esityksen mu-kaan 50 euroon – ja hallinnolliset rasitteet ei-vät ainakaan vähene. Lakiin on löydetty usei-takin asioita, jotka tulevat lisäämään kullan-kaivajan hallinnollista taakkaa.

Hallitusohjelmaan kirjatusta tavoitteestakäy Suomelan mukaan ilmi että kaivoslaissaon kyseessä aika tavalla kompromissi. Silläpyritään tekemään ihan kaikkea ja varmista-maan asiat ihan jokaiseen mahdolliseen suun-taan. Vielä voimassa olevaa vanhaa kaivosla-kia sorvattaessa tilanne ja fokus oli aivan toi-nen. Uutta kaivoslakia kuvaamaan kaivosyli-tarkastaja, emeritus Urpo J. Salo löysi Suo-melaa huomattavasti suorasanaisemman kuva-uksen. “Täysi susi.”

Ilmaisua Salo itse piti lievänä.Tarkemmin asiaa mietittyään Salo totesi

lakiesityksessä olevan vain ihan pienen vian.Esitys olisi paikallaan, jos otsikon ”Kaivosla-ki” muuttaisi muotoon ”Laki kaivostoiminnanja malmintutkinnan estämiseksi”.

Pekkaroinniksi nimittämäänsä oikeusvalti-on toimintaperiaatteiden vastaista saavutettu-jen oikeuksien lakkauttamista korvauksettaSalo piti huolestuttavana kehityksenä. Hän eikäsitä kuinka kansallispuistoon yleensäkäänvoitiin sen laajennusvaiheessa liittää voimassaolevia kaivosoikeuksia. Salo arveli, että viran-omaisilta aikanaan pimitettiin tieto niiden ole-massaolosta.

Kun kulta-alue liiton vastustuksesta huoli-matta liitettiin aiemmin perustettuun Lem-menjoen kansallispuistoon vuonna 1971, al-koi hetikohta asioiden uudelleenjärjestely jol-la Metsähallitus kyseenalaisti kultaryntäyksestäasti vallinneita olosuhteita kultapuroilla.

Liitto laati tätä koskeneeseen Metsähalli-tuksen kirjelmään vastineen vuonna 1974.Raakavedoksen laitaan puheenjohtaja HeikkiKokko raapusti sihteeri Niilo Raumalalle saa-tesanoiksi ”Laittakaa kova paperi menemääneteenpäin. Periksi ei tippaakaan!”

Urpo J. Salo tarkensi hiukan mittakaavaa.”Älkää antako milliäkään periksi”, hän ke-

hotti kullankaivajia.

LOPPU, MUTTA EIMAAILMANLOPPUVaikka kaivoslakiesityksen aiheuttama masen-nus onkin ehkä hiukan siirtymässä taka-alal-le, ja kullan korkea hinta tuo valoa murheenalhoon, päättyi seminaari tällä kertaa hiukanmollivoittoisiin mietelmiin. PuheenjohtajaJouko Korhonen lainasi tilaisuuden lopuksi 7-vuotiasta Vilma-tytärtään, joka oli keskeyttä-nyt vanhempiensa perheneuvottelun tokaise-malla, että älkää höpöttäkö.

Ei se kullankaivu nyt niin tärkeää ole, ei semikään maailmanloppu ole.

Näin se tällä kertaa päättyi. Kiitos Antti,kiitos Heli.

10-vuotisjuhlaseminaari 20.–22.1.2012.Merkitkää kalentereihinne.


Kesän 2010 suurin hippu Lin-nea sijoittuu kaikkien aikojenhippulistalla sijalle 10. MikaTelilä kirjoitti hipun löydös-

tä Prospäkkärissä 3/2010. Seuraavassa do-kumentoidaan Linnean ominaispiirteitä.

Hipun keskeiset tiedot

Löytäjät: Mika Telilä ja Risto Telilä(Kaivosyhtymä Telilä Ay,Tottijärvi)

Löytöaika: 15.6.2010 klo 21

Löytöpaikka: Miessi, kaivospiiriHepo-oja 854/1a

Nimi: Linnea, nimetty Mika jaTerhi Telilän tyttären Linnean mukaan.

Paino: 133,19 g

Ominaispaino: 15,3445

Pituudet: 54 x 26 x 13 mm

Teksti ja kuvat:Erikoistutkija Kari A. Kinnunen, GTK

Kemiallinen koostumus (GTK:nSEM EDS, Bo Johanson): Au lähespuhdas, Ag vähäisiä määriä

Kultakiteiden koko: 3–9 mm,erottuvat pintojen pyöristymisen takiaheikosti

Pyöristyneisyys: puolipyöristynyt(Powers 3)

Väri: kellertävän oranssi (Munsell 10YR 6/6)

Pintarakenteet: Kallioperän rakenteinakultakiteitä ja koloja muiden poisrapautu-neiden mineraalien kohdalla. Maaperän ra-kenteina runsaasti mikrouurteita, pai-naumakoloja, koloissa limoniittista saostu-maa ohut kerros, ja sen päällä savesta ja det-ritaalisia mineraaleja kuten kvartsia, maasäl-piä ja raskasmineraaleja. Osa hipun ulok-keista vääntynyt hippuun kiinni ja sen jäl-keen pyöristynyt. Ihmisen toiminnasta joi-takin vähäisiä kiillottumia.

(133 g / 54 mm) Miessin Hepo-ojaltaL innea -ku l tah ippu



Linnea hippu eri suunnista kuvattuna. Hipun pituus 54 mm. Mekaaninen pyöristyminen on häi-vyttänyt pienimmät kullan kiteytymiseen liittyvät piirteet. Alkuperäisen kultakiteymän muodot jakultakiteiden koko ovat silti yhä näkyvissä. Kultakasauman kielekkeet ovat taipuneet ja painautu-neet hipun pintaan kiinteäksi peitoksi.

Makrodigikuva Linnean toi-sen pään pintarakenteista.Kuva-alan leveys 15 mm.Viirukkeiset mikrouurteet,painaumakolot ja kuoppiensedimentti- ja rautasaostu-matäytteet ovat Lapin hi-puille tunnusomaisia. Hipunulkopinnan kullan himmeysjohtuu kullan alunperin si-sältämien muiden metallienkuten hopean ja kuparin liu-kenemisesta. Samalla ulko-kerros muuttui huokoiseksi javaloa sameasti heijastavaksi.Vain ihmisen käsittelystä ai-heutuneet kiillottumat näky-vät kirkkaina kohtina.



Stereomikroskooppinäkymä Linnean keskiosan pintarakenteista. Kuva-alan leveys 9 mm. Stereomik-roskoopilla jokaisen kultahipun pinta on yksilöllinen kuin sormenjäljet. Kullan pehmeydestä ja muo-vautuvuudesta johtuen hipun pintaan on tallentunut kulkeutumishistorian viimeiset vaiheet. Lin-nean pinnassa erottuu jäätikkötoiminnan aiheuttamia mikrouurteita ja jokikulkeutumisen synnyt-tämiä törmäyskuoppia.

Pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva Linnean keskikohdalta. Elektronimikroskoopilla erottaa satojakertoja pienempiä rakenteita kuin stereomikroskoopilla. Linneassa ja Lapin hipuissa yleensä raken-teet ovat kuitenkin hämmästyttävän samankaltaisia, vaikka suurennokset ovat tyystin erilaiset. Mik-rouurteet ja painaumat ovat verraten samanlaisia kummallakin laitteella. Ainoastaan antropogee-ninen eli ihmisen toiminnan aiheuttamat ulokkeiden kiillottumat eli mikroliukumapinnat (kuvassatasaiset vaaleanharmaat alueet) ovat selvemmin näkyvissä kuin stereomikroskoopilla. Kuvan mitta-jana on 0,1 mm. Kuva: Bo Johanson, GTK.



Linnea hipun löytäjäkaksikon Mika Telilä ver-taa tyytyväisenä hippuaan GTK:n Espoon Ki-vimuseon hippujäljennöskokoelman muihin jät-tiläishippuihin. Kuvasta näkee kuinka loistavaaito hippu on väriltään ja kiilloltaan jäljennök-siin verrattuna.

Kultahippuja voitarkastella kuin uu-denvuoden tinoja.Eräät ovat nähneetLinnea hipussa hir-venpään muotoja.Sopivassa valossatämä hahmo on tal-lennettavissa digi-kuvaankin. Elotto-mien luonnonmuo-tojen elollistamineneli aninismi on ih-miselle ominainenpsykologinen piirre.Lapin seidat ja kal-liomaalauskallioi-den ihmishahmotovat tästä osoitukse-na.

Suomen metallogeenisella kartalla (GTK 2002)upakultaesiintymät muodostavat kultakriittisenalueen (keltainen väritys). Linnea hipun löytö-paikka Miessillä on granuliittikaaren ja ympä-röivän liuskealueen rajan vieressä. Lemmenjo-en luonnonsuojelualue on estänyt kalliokullanmalminetsintää. Laanilassa ja Vuotson alueellahippujen emäkallioita on viime vuosina yritet-ty tavoittaa timanttikairauksin.



L apin Kullankaivajain Liiton jäsenillä onoikeus kaivaa ao. valtauksilla omia kä-sityövälineitä käyttäen. Elämänkump-

pani, joka ei osallistu itse kullankaivuun, voi ollamukana kuulumatta yhdistykseen. Alle 16-vuo-tiaat perheenjäsenet voivat osallistua myösmonttuhommiin ilman jäsenyyttä.

Oheiset kartat ovat kopioita valtauskartois-ta, jotka määrittelevät rajat maastossa. Niitäei ole tarkoitettukaan suunnistamiseen. Ajo-oh-jeita valtauksille saa liiton toiminnanjohtajalta,Saariselän Panimolta, Laanilan Savotta Kahvi-lasta ja Kutturantien Kultakioskilta.

Valtauksilla ei ole ennakkovarausjärjestel-mää, vaan kaivamaan voi alkaa paikassa, jos-sa ei ole toisen kaivajan työmaata. Yleisiä käyt-täytymisnormeja ja kultamaiden reiluja perin-teitä noudattaen taataan jokaiselle mahdolli-suus yrittää.

Sallitut työvälineet ovat vaskooli, käsityövä-lineet, ränni, pesulaite ja vesipumppu. LKL eiole hakenut valtauksille ympäristöluvanalaiseksiluokiteltavien työmetodien, eli kaivinkoneen taiimurin vaatimia ympäristölupia, eikä alueillasaa näillä välineillä näin ollen toimia.

LKL Ry ei vakuuta toimintaa jäsenvaltauksil-la, eikä se ole korvausvelvollinen alueella toi-minnasta jäsenilleen tai kolmannelle osapuolellekoituvista haitoista tai vammoista.

Tietä ei saa sortumisvaaran vuoksi kaivaa.Liitto ei järjestä majoitusta alueilla. Leiriy-

tyminen on sallittua valtaus- ja erillisten vuok-ra-alueiden alueella. Laanilan / Kutturantienvaltauksilla voi yöpyä asuntoajoneuvoissa.

Kaivajat, käsitelty maamäärä ja saatu kul-tamäärä on vuoden loppuun mennessä ilmoi-tettava liitolle vuosiraporttia varten. Löytämän-sä kullan saa kaivaja luonnollisesti pitää.

Tarkempia tietoja ja ohjeita ongelmatilan-teissa saa liiton toiminnanjohtajalta, puhelin0400 836 500.

Kultaista kesää ja onnistuneita elämyksiä,

LKL:n hallitus

Alue Kaivos- Valtauksenrek.nro nimi

Karuoja, 7376/1 KaruojaLemmenjoki

Lato-oja 7436/1 Nelikko Aureus

Kotaoja, 7735/1 NurkanvaltausLemmenjoki

Elsa/Palsinoja 7736/1 Sopu-Kulta

Pikku-Piispan- 7935/1 Piispan-oja pysäkki 43

Palsinoja 8893/1 BizebazéPalsi

Liiton jäsenvaltaukset

L a p i n K u l l a n k a i v a j a i n L i i t o n j ä



o n j ä s e n v a l t a u k s e t k a r t t o i n e e n



Kullankaivulla ja tienrakenta-misella äkkipäätä ajatellen eiole juuri muuta yhtäläisyyttäkuin korkeintaan lapio. Mut-

ta näin asia ei ole. Ylä-Lapin kultalöydöilläoli 1870-luvulla erittäin suuri merkitys ties-tön kehitykseen. Se ilmenee 1997 valmis-tuneessa Kultatiet-videodokumentin alku-spiikkauksessa.

GTK:n merkittävä panostieperinteen taltioimisessa

”Toistasataa vuotta sitten Ylä-Lapistakuului kummia, Sieltä oli löytynyt kultaa.Huhut kiirivät Pietariin asti suurliikemies-ten ja keisarinkin korviin. Varustettiin Val-tion ja yksityisten varoin etsintäryhmiä. Al-koi kultaryntäys Lappiin. Satoja lapioita,hakkuja ja kankia iskeytyi Lapin karuunmaaperään. Padottiin virtoja ja puroja janiiden varsille nousi turvekammeja, kämp-

Pentti Karhunen kertoo kultahistoriasta Kultatiet-videodokumenttiin Lihrin muistomekillä Ivalo-joen Nulkkamukassa.

Teksti ja kuvat: Erkki Lilja


piä, kaivoskuiluja ja jopa pienoisia kaivos-kyliäkin. Lapin väkiluku kaksinkertaistui,eläminen ja elinkeinot elpyivät. Ylä-Lapinensimmäiset varsinaiset tietyöt käynnistyi-vät. Maastoon piirtyivät pysyvät arvet, kul-lankaivuun jäljet. Lappiin syntyi ympäris-tö- ja kulttuurimaisema, joka on ainutlaa-tuinen koko vanhalla mantereella. SyntyiKulta-Lappi ja Kultatiet.”

Samassa Kultatiet-dokumentissa on myösMartti Honkasen esittämä Kulta-Lappi-laulu, joka kertoo myös kulta- ja tiehistori-asta. Laulun ensimmäinen säkeistö kuuluu:

Kulta-Lappi on / vanha kulttuurimaisema./ Rovasen maantietä kulkea saa, / tutkia Kul-talan historiaa. / Kultamuseo myöskin siellä

nyt on, / Tankavaara paikka verraton. / Vuot-sosta nyt alkavi Kultainen tie, / joka Tanka-vaaran kautta Ivaloon vie.

Nimi Kulta-Lappi oli lauluna ja videonamyös lanseerattu tietoisuuteen.

Mikä ja miksi Kultatiet-videodokumentti

Lapin tiepiiri nimesi vuonna 1997 tieosanVuotso–Ivalo Kultaiseksi Tieksi työmaapää-likkö Jouko Vuorisen aloitteesta. Tien run-gossa on huomattavat määrät kultaa, koskapengerrykset on tehty kultapitoisesta maa-aineksesta. Juhlallisessa vihkiäistilaisuudes-sa, joka alkoi Kultaisen Tien Korhosenkan-kaan levähdysalueella ja jatkui Tankavaaran

Kultakylässä sekä Kultamuseolla, todettiin,että Kultaisen Tien nimeäminen

on kunnianosoitus La-pin kullalle, edesmen-neille ja nykyisille kul-lankaivajaveteraaneille.Tientekijöille. Aikoi-naanhan olivat kullan-kaivajat myös tienraken-tajia. Juhlan kunniaksituotettiin tiehistorialli-nen näyttely Kultamuse-oon sekä avajaisissa oliKultatiet-videodokumen-tin ensiesitys.

Kultatiet-videodoku-mentti oli yhteistyön tulos.Kultamuseon johtaja Inke-ri Syrjänen tarkasti käsikir-joituksen. Asiantuntijoinadokumentissa kertoivat kul-tahistoriasta Pentti Karhu-nen, Seppo J. Partanen, Sa-muli Onnela, Matti Yli-Tepsa ja Matti Toivola. Ku-vausryhmä kulki Sodankyläs-tä Jäämerelle Pykeijaan. Vaa-Vapaasti käytettävissä.


tivin taival oli Ivalojoen lasku KutturastaTörmäseen. Studiotyö tehtiin Rovaniemel-lä ja Ivalossa, jossa editoinnin suoritti osandokumentista kuvannut Jyrki Kola. Spiik-kauksen suoritti taiteilija, muusikko MarttiHonkanen.

GTK:n Karhusen Pentilläratkaiseva osuus

Lapin tiepiirin tieperinnetoiminta on tuot-ti 1990-luvulla kymmenkunta tieliikenteenkehityksestä kertovaa näyttelyä. Voidaankinnäin jälkikäteen todeta, ettei yksikään niis-tä olisi ollut mahdollinen ilman GTK:n ar-kistoja ja museonhoitaja Pentti Karhusenasiantuntemusta ja pyyteetöntä osallistumis-työtä. Etenkin Kultatiet-videodokumentinvalmistuksessa oli Karhusen asiantuntemusratkaiseva.

Kultakuume

Kulta-Lappi -laulun melodiaan on tehty jat-kosäkeistö kultakuumeesta, josta kertoomyös vanha lehtileike. Kultakuumeesta uu-tisoi Oulun Wiikko=Sanomia, eräs ensim-mäisistä suomenkielisistä sanomalehdistä,lauwantaina 16. päiw. huhtikuuta 1870 seu-raavanlaisesti:

”Täällä Torniossa on eräs tauti, joka eiainoastaan köyhässä kansassa, waan wielä

enemmän rikkaissa ja warallisissa. Se onnäet, tuo kultakeemetauti, joka on wallan-nut ja saastuttanut useimpain sydämmet,mielet ja ajatukset ja kääntänyt heidän kat-seensa pohjoiseen päin, tuonne Turjan tun-tureille, meille aina jo aikoja ennen ylön-katsotuille Lapin maille. Tämä kultakuume,se on kirkasstanut useamman yrittävän jaymmärtämän ihmisen silmät toiwon wilp-paudella tirkistelemään tuonne kauas Iwa-lojoen kulta=alangolle, ja uneksimaan senrikkaista kulta aarteista ja saaliista…”

Kultakuumeen sanat Kulta-Lappi melo-diaan: Kultakuume on / tauti ankara vaka-va./ Hoitoa potilas siihen nyt saa, / tuhan-net vaskoolit huuhtoessaan. / Kultamaillejälleen kun tulla hän saa, / isomusta sieltähakemaan. / Kultamaille jälleen kun tullahän saa, / isomusta sieltä hakemaan.

GTK:n arkistojen aarteita, osa on kassakaappi-tavaraa. Pentti Karhunen on jäänyt täysin pal-velleena hiljattain vapaaherraksi.


Veli-Pekka Lehtolan toimitta-massa Inarin pitäjänhistoria-teoksessa ‘Inari Aanaar’ tode-taan osan inarilaisista siirty-

neen uuden elinkeinon – kullankaivun –piiriin kultaryntäyksen alkuvuosista lähtien1870-luvulla. Ansiotuloista oli puute väes-tön määrän kasvaessa ja kullankaivu oli ar-vokas lisä muuten niukkaan toimeentuloon.Työskentelipä Kultalan kullan löytäjien Er-vastin ja Lepistön luottomiehenä heti1870-luvun alusta muuan inarinsaamelai-nenkin, myöskin Ranta-Anttina tunnettuAnders Morottaja.

Huuhtomoilla opitun tieto-taidon myö-tä rohkaistuivat myös syntyperäiset inarilai-set tekemään omia valtauksiaan. VarsinkinIvalojoen kultaryntäyksen myöhempinävuosikymmeninä 1900-luvun alkupuolellesaakka valtaajien joukossa oli paljon Kyrönkylän (nyk. Ivalo) talollisia, eli suomalaisiatai alueen suomettuneita entisiä lapinkyli-en asukkaita. Muun muassa Kyröjä, Mik-koloita ja Kiviniemiä. Saamelaisten vähäi-nen osuus valtausten osakkaiden joukostajohtuu kenties vaadituista suhteellisen kor-keista alkuinvestoinneista. Työntekijöidenlistoissa sen sijaan vilahtelee säännönmukai-sesti läpi koko Ivalojoen kultahistorianMorottajia, Sarreja, Valleja, Mattuksia jamuita Inarin saamelaissukuja.

Kullan etsintääKullan etsintääKullan etsintääKullan etsintääKullan etsintäästaalojen maillastaalojen maillastaalojen maillastaalojen maillastaalojen mailla

Sauva-Aslak Peltovuoman unilöytö So-dankylän puolella Tankavaarassa puolestaanoli merkittävä ansiolähde kokonaiselle Pur-numukan saamelaiskylälliselle Hirvasvuopi-oita, Aikioita ja muita vuotsolaisia saamen-sukuja 1930-luvulla.

Samoin Lemmenjoen alueen saamelais-väestö siirtyi varsin nopeasti hyödyntämäänsivuelinkeinoja, joita kullankaivu synnytti1940-luvun lopulla. Yllä mainitun ’InariAanaar’-teoksen kappaleessa ’Elinkeinotmurroksessa’ Veli-Pekka Lehtola toteaa, ettävaikka paikallisia saamelaisia oli mukanaLemmenjoen kultaryntäyksessä alusta saak-ka – tämähän käy ilmi myös alueen valtaus-raporteista – useimmat eivät innostuneetraskaasta ja epävarmasta työstä. Saamelais-ten osuus Lemmenjoen kullankaivussa ar-vioitiin kuitenkin merkittäväksi, jopa noin20 prosentiksi. Samoin korostettiin heidäntärkeää asemaansa alueen tavarahuollon jär-jestämisessä.

Tosin vastaperustettu Lapin Kullankai-vajain Liittokin vastavuoroisesti avusti lo-kakuussa 1950 ”Lappalaisten lähetystöä”antamalla 5 000 markkaa matka-avustusta.Yhteistyössä Menesjärven kylän ja Lemmen-joen asukkaiden kanssa anottiin moottori-ajoneuvoilla ajettavaa maantietä välille Ina-ri-Menesjärvi-Njurgalahti. Yhteiset tarpeetja hyödyt löivät tuolloin kättä, eivät poskelle.

Kullan etsintääKullan etsintääKullan etsintääKullan etsintääKullan etsintäästaalojen maillastaalojen maillastaalojen maillastaalojen maillastaalojen mailla


Staalo tinalla poltettuine silmineen kultaisen puun äärellä, vatsassaan syöty lapsi. Puun juurellastaaloa ja jättiläistä salaa seurannut poika näiltä sieppamansa silmän kanssa.

Kuva: Merja Aletta Ranttila 2011.


Tänä päivänä Saamelaiskäräjien viralli-nen, kireää ylärekisteriä käyttävä ääni sensijaan on nuiva, jopa avoimen vihamielinenkullankaivajia ja -kaivua kohtaan. Histori-an, valtausraporttien ja nykyisten hyötynä-kökohtien valossa tämä vaikuttaa melkoomituiselta.

Kateutta kutsutaan suomalaiseksi kan-santaudiksi, joten se ei kelvanne selityksek-si.

Olisiko syitä haettava vielä kauempaa,vanhasta kertomaperinteestä. Mytologiasta.

Vanha sotaratsu Aarne Alhonen teki täs-sä suhteessa merkittävän, kenties jotakinselittävän löydön parikymmentä vuotta sit-ten.

Suomalaisiin satuhäihin rantautuneenangloamerikkalaisen perinteen mukaanmorsiamella kuuluu olla uutta, vanhaa, si-nistä ja lainattua. Tämä on toimiva settiProspäkkärinkin suhteen. Lainataan ja uu-delleenlämmitetään Arskan juttu Prospäk-käristä 1/1994. Uusia sinisen sävyjä löytyytässä vaiheessa jo päätoimittajan silmäpus-seista.

”Koska Lapin kultamaat sijaitsevat van-hoilla saamelaisalueilla, olisi hyvä tietää,miten kultaa ja kullanetsijöitä käsitelläänsaamelaisessa mytologiassa. Johan Turin kir-jasta Kertomus saamelaisista löytyy kiehto-va tarina. Kirjan saamenkielinen alkuteos onjulkaistu vuonna 1910 nimellä Muittalussamid birra.”

Mutta annetaan Johan Turin kertoa:

“Staalot ovat puolittain ihmisiä ja puo-littain manalaisia tai perkeleitä. Staalo on vä-kevä tietäjä. Ja jättiläinen oli miltei saman-kaltainen, mutta se ei vihannut ihmisiä niinkuin staalo. Staalo surmasi ja söi ihmisiä.

Jättiläinenkin oli väkevä ja suuri ja sekinoli noita. Ja nämä kaksi olivat usein tappe-lemassa ja ne myös kulkivat yhdessä. Ker-ran ne lähtivät kultaisen puun luokse hake-

maan kultaisia lehtiä. Heillä oli ainoastaanyksi silmä ja sekin oli vain jättiläisellä. Staa-lolla ei ollut enää silmiä sen jälkeen, kunhänen renkinsä poltti hänen silmänsä sulal-la tinalla.

Muuan poikanen seurasi heitä nähdäk-seen, missä oli kultaisia puita. Sitten staalokiipesi kultaiseen puuhun ja rupesi poimi-maan kultaisia lehtiä. Se ei nähnytkään poi-mia, kun ei ollut silmää, ja niin se pyytääjättiläiseltä: ‘Anna minulle silmä’ – jotta hännäkee ottaa lehtiä. Niin jättiläinen ojensisilmänsä, ja poika sieppasi sen.

Ja sitten staalo anelee: ‘Anna pian se sil-mä tänne.’ Ja jättiläinen sanoo: ‘Minähänannoin jo silmän.’ Silloin niiden kesken syn-tyi ankara kina, ne suuttuivat toisiinsa jaalkoivat tapella ja ne tappelivat siihen astikun molemmat halkesivat kahtia.

Poika otti kultalehtiä niin paljon kuinjaksoi kantaa; mutta hän ei enää myöhem-min löytänyt sitä paikkaa. Staalot ja jättiläi-nen kätkivät sen.”

Ja Alhonen jatkaa:“Kertomus on hyvin monitasoinen ja ar-

voituksellinen. Se panee ajatukset liikkeel-le. Onko nykyajankin kullanetsijä saamelais-ten mielikuvamaailmassa puoliksi perkele,joka syö ihmisiä. Onko hän mahdollisestihyväntahtoinen, mutta yksisilmäinen jätti-läinen. Vai onko hän nokkela poika, jokahuijaa vahvempiaan.

Onko kullalla kirous, tuhoaako kulta ta-voittelijansa. Eikö emäkalliota, puuta, saalöytää. Onko tyydyttävä hippuihin, lehtiin.Onko kultainen puu vain ruskan loistoatunturikoivikossa, vai onko se heijastusmaapallon toiselta puolelta, inkakuninkai-den myyttisistä kultaisista puutarhoista.”

Aarne Alhonen, 1993Julkaistu aiemmin Prospäkkärissä 1/1994.


Kaivutyö on sallittu ainoastaan kai-voslain mukaisilla valtauksilla ja kai-vospiireissä. Kaivoslain (15 § 3

mom.) ja valtauskirjan ehtojen mukaan tutki-mustöitä valtauksella ei saa aloittaa ennen kuinvakuudesta on sovittu Metsähallituksen kans-sa. Vakuuden määrittämistä varten valtaajanon ennen kaivutyön aloittamista toimitettavakaivusuunnitelma Metsähallitukselle (Lem-menjoen, Urho Kekkosen kansallispuistonsekä Ivalojoen alueen osalta Ivalon virastota-lon ositteeseen ja Itä-Lapin osalta Sodankylänosoitteeseen). Mikäli kaivaja myöhemminsuunnittelee muutosta kaivutoimintaan, jokapoikkeaa alkuperäisestä, tulee hänen toimit-taa uusi kaivusuunnitelma Metsähallituksellevakuuden tarkistamista varten.

Kansallispuistoissa on valtaus-/kaivospiiri-alueen ulkopuolella kaikenlainen kaivaminenja maa-ainesten keräily kielletty.

Vuotuinen valtauskorvaus (10 € / ha) taikaivospiirimaksu (20 € / ha) maksetaan Met-sähallituksen tilille ilman eri kehotusta mää-räaikaan maaliskuun 15 päivään mennessä taiem. päivän jälkeen annetuista valtauksista ensitilassa. Maksamattomat korvaukset saatetaanviipymättä tiedoksi kaivosrekisterille kaivoslain15 § 2 mom. mukaisia toimenpiteitä varten.

Valtausten ja kaivospiirien toiminnassa onhuomioitava myös kuntien palopäälliköidenantamat ohjeet palavien nesteiden varastoin-nista kullankaivualueilla sekä toimenpiteetmahdollisen öljyvahingon sattuessa. Ohjettaon saatavana Lapin Kullankaivajain liitosta.

Metsähallituksentiedote kullankaivajilleLemmenjoen kansallispuiston, Urho Kekkosen kansallispuiston, Ivalo-joen ja sen sivuhaarojen (Kutturan suunta) sekä Itä-Lapin alueella 2011

Muuta huomioitavaa:Kaivumenetelmät:– Lapiokaivuvaltauksilla on koneen käyttökielletty kaikissa työvaiheissa ilman asianmu-kaisia lupia (ympäristöluvat).

Rakentaminen:– Valtausalueelle saa kaivukauden ajaksi pys-tyttää vain teltan tai laavun, kaivukauden pää-tyttyä teltta tai laavu on purettava. Kaikenlai-nen muu rakentaminen vaatii sekä työ- ja elin-keinoministeriön luvan että kunnan rakennus-tai toimenpideluvan. Kansallispuistoissa voilisäksi olla omia rakentamista koskevia erityis-määräyksiä.

Kesäaikainen maastoliikenne:– Metsäautotielle (maastoon rakennettu tie,jossa on sorapinta, ojat/pientareet) ei tarvitamaastoliikennelupaa– Maastoliikennelupa tarvitaan aina kun lii-kutaan rakennetun metsäautotien ulkopuolel-la. Kesäaikaisia maastoliikennelupia myönne-tään vain jo selvästi olemassa oleville maasto-urille. Epäselvissä tapauksissa kannattaa ainaennen ajamista tiedustella asiaa Metsähallituk-sesta.

Asuntovaunut:– Valtauksella saa pitää matkailuperävaunuatai asuntoautoa korvauksetta kaivukauden ajan(huom. selvitettävä maastoliikenneluvan tar-ve). Jos matkailuperävaunu jätetään valtauk-



selle talven ajaksi, on siihen hankittava Met-sähallituksen lupa, hinta 30 € / vuosi.

– Mikäli matkailuperävaunua tai matkailuau-toa ei ole mahdollista sijoittaa valtausalueelle,voi Metsähallitus myöntää luvan sen sijoitta-miseksi valtauksen läheisyyteen kaivukaudenajaksi, hinta 50 € / kaivukausi.

– Kutturan tien varressa on Lapin Kullankai-vajain Liitto ry:n vuokraama varasto- ja asun-tovaunualue, jonne vaunun voi jättää talvek-si.

Polttopuuasiat:Maastotarkastuksissa Metsähallituksen henki-lökunta tulee kiinnittämään erityistä huomiotapolttopuulupiin ja kerättyihin puumääriin.Valtaukselta tai sen läheisyydestä ei saa ottaaminkäänlaista puuta ilman polttopuulupaa.Kansallispuistoihin ei myönnetä maapuunot-tolupia. Mikäli valtauksella on puustoa tutki-mustyön esteenä, on puiden poistamisesta so-vittava ennakkoon Metsähallituksen kanssa.

Vakuudet:Valtauksille asetettavien vakuuksien (kaivos-laki 15 §) minimimäärät:– lapiokaivuvaltaus 1 200 €– Topi-lapiokaivuri tai vastaava 2 000 €– traktorikaivuri 4 500 €– 20 tonnin kaivuri 6 500 €

Hinnat ovat minimihintoja ja asetetaanvaltauksille, joihin pääsee kohtuudella metsä-autotietä pitkin kuorma-autolla. Vakuuttakorotetaan tapauskohtaisesti etäisyyden kasva-essa (erämaa-alueet, kansallispuistot) tai mah-dollisten rakennelmien/rakennusten myötä.

Päättyneen valtauksen jälkityöt:– Kaikki luontoon kuulumaton on vietävävaltauksen päätyttyä pois maastosta, nuotio-paikan kivikehän voi jättää, mutta nuotiopoh-jalle ei saa jättää palaneita nauloja, peltipurk-keja, lasia tai muovia– Kaivumonttujen reunat tulee luiskata ylei-sen turvallisuuden vaatimaan kuntoon


Valtauskorvaukset ja-kaivospiirimaksut– valtauskorvaus 10 € /hakaivospiirimaksu 20 € / ha– Metsähallitus ei lähetäerillistä laskua, eräpäivä15.3.2011– Maksun yhteydessä onilmoitettava kaivosrekisterinu-mero ja valtauksen/kaivospii-rin haltija

Valtauksen / kaivospiirinhuoltaminen moottori-kelkalla– Paikkakuntalaisellemaksuton– Ulkopaikkakuntalaisellemaksullinen. Luvan hintaon 40 €.– Lupa on henkilökohtainen.Lupaa hakiessa tarvitaanvaltaus/kaivoskirjan numeroja huoltoajon ajankohta

KesäaikaisetmaastoliikenneluvatHinta kuten moottori-kelkkaluvissa.

Polttopuun myynti– Valtausoikeuteen ei sisällypuunotto-oikeutta– Mikäli valtauksella on puus-toa tutkimustyön esteenä, onpuiden poistamisesta sovittavaennakkoon. – Maksukuitti on pidettävämaastossa mukana, sillä se onpuunottolupaa kysyttäessätosite puiden maksamisesta.

Lisätiedustelut

POHJOLA PANKKI

500001-2025 1292,Metsähallitus luontopalvelut

Lemmenjoen kansallispuistonmaastoliikenneohjeistus LKL:nkotisivuilla www.kullankaivajat.fi.Huoltoluvan voi tilata postitse taikäymällä huomioiden ohje kirjallisestihaettavista luvista:– Metsähallituksen asiakaspalvelu,Virastotalo, Ivalo, PL 36, (Ivalontie10), 99801 Ivalo, puh. 0205 64 7701ja 0205 64 7702, ark. klo 9:00–16:00– Ylä-Lapin luontokeskus, Siida, Inari,puh. 0205 64 7740 ja 0205 64 7741,ti–su klo 10:00–17:00, maanantaisinsuljettu

Kesäaikaisia lupia myönnetään vainerityisen painavin perustein jo selvästiolemassa oleville urille; lapiokaivajatkertalupina, konekaivajat kiintiökau-den loppuun. Lupa haetaan tai tilataanMetsähallituksen Ivalon asiakas-palvelusta. Katso Lemmenjoenkansallispuiston maastoliikenneohjeis-tus LKL:n kotisivuillawww.kullankaivajat.fi

Polttopuita (=halkoja) myydäänNjurkulahden lanssista, hinta on40,00 €/p-m³ (sis. alv 23 %).Puuluvan saa Metsähallituksenasiakaspalvelusta Ivalosta tai Inarista

Tarvepuuta ei saa ottaa kansallispuis-ton alueelta, ei edes maapuuta.

Irja Mikkonen puh. 0205 64 7724,[email protected]. Metsähalli-tus, PL 36, 99801 Ivalo

Lemmenjoen kansallispuisto Urho Kekkosen kansallispuistoPOHJOLA PANKKI

500001-2025 1292,Metsähallitus luontopalvelut

Huoltoluvan voi tilata postitsepuh. 0205 64 7200 tai käymällä:palvelupiste Kiehinen, Kelotie 1/Siula, 99830 Saariselkä,puistonjohtaja Sakari Kankaan-pää, puh. 040 773 7341

Lupa voidaan myöntää vainerittäin painavin perustein,tiedustelut puistonjohtajaSakari Kankaanpää.

Metsähallitus myy valtaajillekansallispuiston ulkopuoleltamaapuu- ja hakkuutähdelupia,joita voi ostaa MetsähallituksenSodankylän toimipisteestä,puh. 0205 64 7354, hinta on10,10 € / m³ (sis. alv 23 %).Tarvepuuta ei saa ottaakansallispuiston alueelta, eiedes maapuuta.

Irja Mikkonen

M E T S Ä H A L L I T U S T I E D O T T A A



*Ivalojoki sivuhaaroineen (Kutturan suunta) Itä-Lapin alue * (Sodankylän,Savukosken, Sallan,Pelkosenniemen jaKemijärven kuntienalueilla sijaitsevatMetsähallituksenhallintaan kuuluvatalueet, pois lukienLapin luontopalve-luille kuuluvatsuojelualueet)

Karttaliitteen s. 33 mukaisesti;

Luontopalveluiden aluePOHJOLA PANKKI 500001-2025 1292

Metsätalouden aluePOHJOLA PANKKI 500001-2014 3903

Huoltoluvan voi tilata postitse tai käymällä:– Luontopalveluiden alue: Virastotalo Ivalo,Irja Mikkonen, PL 36, (Ivalontie 10),99801 Ivalo, puh. 0205 64 7724– Metsätalouden alue: Virastotalo Ivalo,Mauri Seipäjärvi, PL 36, (Ivalontie 10),99801 Ivalo, puh. 0205 64 7718

Lupa tarvitaan aina kun liikutaan rakennetunmetsäautotien ulkopuolella. Kesäaikaisiamaastoliikennelupia myönnetään vain joselvästi olemassa oleville maastourille. Kirjallinen lupahakemus karttoineen (esitettyajoura) lähetetään osoitteella Metsähallitus,PL 36, 99801 Ivalo.

Metsähallitus myy valtaajille maapuuta (= lieko-puut, juurakot, kuivat oksat ja hakkuutähteet)polttopuuksi hintaan 10,10 €/m³ (sis. alv 23 %).Polttopuuluvan voi ostaa Metsähallituksenasiakaspalvelusta Ivalosta, puh. 0205 64 7701tai Saariselältä Kiehisestä, puh. 0205 64 7200.

Metsätalouden alue: Pentti Pyykkönen puh.0400 295 986 [email protected]. Metsähallitus, PL 36, 99801 Ivalo tai MauriSeipäjärvi puh. 0205 64 7718 [email protected]. Luontopalveluiden alue: Irja Mikkonenpuh. 0205 64 7724 [email protected]

POHJOLA PANKKI

500001-2014 3903MetsähallitusMetsätalous

Huoltoluvan voi tilata Ilpo Alanivalta,Metsähallitus/Metsätalous MaankäyttöesimiesJäämerentie 15, 99600 Sodankylä puh. 0400 282 829, fax 0205 64 [email protected]

Itä-Lapin alue myöntää tarvittaessa maasto-liikennelupia valtausten huoltoonpuh. 0400 282 829.

Metsähallitus myy valtaajille maapuu- jahakkuutähdelupia polttopuuksi hintaan10,10 €/m3 (sis. 23 % alv).Polttopuuluvan voi ostaa MetsähallituksenItä-Lapin toimipisteistä:+Jäämerentie 15, Sodankylä puh. 0205 64 7354+Samperintie 32, Savukoski puh. 0205 64 7501+Hallituskatu 10, Kemijärvi puh. 0205 64 7511

Ilpo Alaniva, Metsähallitus/MetsätalousMaankäyttöesimies Jäämerentie 15,99600 Sodankyläpuh. 0400 282 [email protected] 0205 64 7360



Valokuvakilpailun päätuomari,liiton toiminnanjohtaja Kai J.Rantanen pahoitteli laivasemi-naarissa LKL:n valokuvakilpai-

lun tulosten julkistamisen aluksi kaikillemielensä pahoittaneille sitä, että viime vuo-den palkintojen lähettäminen oli asioidenpriorisoinnista johtuen kestänyt niin kau-an. Edellisessä seminaarissa luvatun mukai-sesti palkintokullat postitettiin vuoden ku-luessa, juuri ennen joulua.

Seuraavaksi Rantanen totesi, että palkin-tokultia ei ole tälläkään kertaa mukana,mutta ne postitetaan vuoden kuluessa. Voipöljä idiootti, kuului yleisön joukosta.

Kuvia tuli joka sarjaan, jotka olivat ”Työnkuva”, ”Kullanmurut” ja ”Kullankaivajakotonaan”. Digikameroiden halpumisensynnyttämää digikuvien tsunamia ei pelois-ta huolimatta tullut.

Kuvien taso oli tänä vuonna hyvä, useis-sa kuvissa oli mukana ajatusta ja toteutuk-seen ja sommitteluun oli panostettu. Muu-tamissa kuvista saattoi miltei kuulla kulta-puron solinan ja haistaa hyttysmyrkyn bu-keen. Toki osa kuvan lähettäjistä olisi voi-nut herkemmällä korvalla kuunnella Sep-po J. Partasen alustusta edellisessä seminaa-rissa, jossa hän kertoi vain ani harvan on-nistuneista otoksistaan syntyneen spontaa-nisti. Näin kauniisti asia muotoiltuna.

Työn kuva 3. sija: Onko se - tai ei, kuvaajaAnja Vitikka.

Työn kuva 2. sija: Kullankaivaja ahkeroi,kuvaaja Jukka Vitikka.

Hyvä kuva

Työn kuva 1. sija: Nuorena se on aloitettava,kuvaaja Enne Anne.

kullankaivusta



VIRTUAALIJURY

Tänä vuonna tuomaristo kokoontui virtu-aalisesti, koska tuomaristoon kuulunut Sep-po J. Partanen oli järjestelemässä Rova-niemellä liiton kunniajäsenen Arvo ”Tie-ra” Ruonaniemen juhlaseminaaria, jamuutkin tuomariston jäsenet ympäri suo-menniemeä, osa jopa merillä.

Tuomaristossa istuivat kultakirjailija, toi-mittaja, tiedottaja ja arkistojen aarteenetsijäSeppo J. Partanen, Lappi- ja kultakirjalli-suuteen erikoistuneen Hipputeos Oy:n toi-mitusjohtaja Raimo Niemelä, jäsenlehtiProspäkkärin visuaalisesta ilmeestä vastaavataittaja Liisa Hertell LH Viestinnästä sekäProspäkkärin päätoimittaja Kai J. Rantanen.

TYÖN KUVA

Työn kuva -sarjan kuvista monet olivat lii-ton yhteisvaltauksilta. Erityisesti kuvissa pistisilmään lapsityövoiman käyttö lappilaisessakullankaivussa. Sarjan voitti Enne Annenkuva ”Nuorena se on aloitettava”. Tosi nuo-rena, voisi kuvan perusteella sanoa.

Myös kunniamaininnan saanut Ami Te-lilän kuva tutki samaa teemaa.

Toinen palkinto meni Jukka Vitikan ku-valle, jossa Anja Vitikka ahkeroi, ja kolmaspalkinto Anja Vitikan kuvalle jossa JukkaVitikka tutkii luupilla, että onko se nyt sitävai ei.

KULLANMURUT

Tässä sarjassa on perinteisesti kuvattu fyy-sistä kultaa, ja se on ollut perinteisesti kaik-kein epätasaisin ja problemaattisin sarja.Ihmisillä ei ole teknistä tietämystä tai sittenkalusto on puutteellinen näiden kullanmu-rusten kuvaamiseen. Tai sitten hiput vainovat liian pieniä.

Toista äärilaitaa edustavat esimerkiksi täs-säkin kilpailussa Linnea-hipun muotokuval-

Kullanmurut 1. sija: Petronellan sydän,kuvaajat Sisko ja Kuisma Peura.

Kullanmurut 2. sija: Linnea-hipunmuotokuva, kuvaaja Kari A. Kinnunen.

Kullanmurut 3. sija: Kullanmuruja,kuvaaja Samuli Jomppanen.



la toiseksi sijoittuneen Kari A. Kinnusenkuvat.

Nimimerkillä ”Kullan harrastaja” kisaanosallistunut GTK:n erikoistutkija Kinnunenon kansainvälisestikin palkittu näkemyksel-linen mineraalivalokuvaaja, jonka kuvia onollut näyttelyissä eri maiden tiedekeskuksissaja museoissa. Myös Prospäkkärin sivuilla jakansissa olemme saaneet niitä ihailla.

Kilpailun ensimmäinen palkinto menisilti upealle kuvalle kauniista Lemmenjoengranaatista. Kuvan ottajat Sisko ja KuismaPeura olivat nimenneet kiteen ”Petronellansydämeksi”.

Selvennetään sääntöjä sen osalta, että sarjaon siis avoinna kaikille muillekin Lapin kul-tamaiden arvolöydöksille kuin kullalle.

Toiseksi siis Kari A. Kinnusen Linnea-hipun muotokuva ja kolmanneksi SamuliJomppasen vaskooli, jossa on kullanmuru-ja Kaarreojan holveista.

KULLANKAIVAJA KOTONAAN

Tässä sarjassa päätuomari teki henkistä vä-kivaltaa yhdelle osanottajalle pilkkomalla tä-män lähettämän viiden kuvan sarjan ”Kul-taleirin emännän arkea” erillisiksi otoksiksi.

Sarjan voitti Samuli Jomppanen kuval-laan ”Kultaleiri”, jossa liki optimaalisissa olo-suhteissa remontoidaan moottorikelkkaahuoltoajojen yhteydessä. Pilkotusta kuvasar-jasta ”Kultaleirin emännän arkea” pärjäsiSirkku Muhli toiseksi kuvalla, jossa Sirk-ka Merenluoto on matonpesussa Miessijo-ella. Kolmas palkinto meni Tapio Takunkuvalle ”Hommat hanskassa”.

Kullankaivaja kotonaan 1. sija: Kultaleiri,kuvaaja Samuli Jomppanen.

Kullankaivaja kotonaan 2. sija: Kultaleirinarkea, kuvaaja Sirkku Muhli.

Kullankaivaja kotonaan 3. sija: Hommathanskassa, kuvaaja Tapio Takku.


Palkitut voivat aloittaa jännittävänodotuksensa.


MERKKIPÄIVÄT

Merkkipäiväonnittelutkesäöiden hedelmille!

80 v.

75 v.

70 v.

65 v.

60 v.

1.5. Maila Salminen, Rovaniemi

19.4. Arvo Piippola, Benalmadena,Espanja

21.5. Reijo Kannisto, Turku

14.4. Mirja Cederlöf, Sastamala28.4. Bo Lindberg, Jällivaara, Ruotsi3.5. Seppo Pirttijärvi, Vilppula

11.4. Aaro Hiekinaho, Kuhmo18.4. Reino Sainkangas, Haapavesi19.4. Risto Roms, Lohja24.4. Jorma Latosaari, Tampere25.4. Tuulikki Laurila, Oulu29.4. Seppo Kuusela, Hämeenlinna29.4. Maija Vanhatapio, Rovaniemi30.4. Tuomo Säisä, Hämeenlinna7.5. Ritva Korpela, Oulainen11.5. Matti Kotimäki, Joutsa19.5. Oiva Hiltula, Nurmijärvi25.5. Pentti Kesti, Muhos

1.4. Ari Lautalammi, Turku4.4. Martti Rapeli, Ivalo

(29.6. Miessillä)14.4. Walter Vanne

16.4. Ilkka Pasanen, Pihtipudas21.4. Jukka Jalaja, Pori27.4. Simo Paavola, Jyväskylä28.4. Raili Tuomala, Ruotsalo29.4. Hans Johanson, Luleå, Ruotsi29.4. Veijo Käpylä, Kilpua1.5. Markku Ansamaa, Liminka11.5. Sinikka Kyrö, Haapajärvi26.5. Jorma Valtonen, Häijää

4.4. Tarmo Hovilainen, Kaavi17.4. Veijo Liikamaa, Tikkakoski18.4. Anne Loisa, Espoo22.4. Esko Immonen, Lahti22.4. Antti Valtanen, Paltamo23.4. Heikki Hiltunen, Leppävirta23.4. Marjo Säilä, Visuvesi29.4. Ismo Veijalainen, Narkaus1.5. Jari-Jukka Tiilimaa, Helsinki8.5. Pekka Helminen, Tampere15.5. Sakari Niemelä, Lappajärvi16.5. Jouni Näreaho, Nurmijärvi21.5. Kyösti Sjöman, Raisio29.5. Keijo Madetoja, Kärsämäki

50 v.


Ole hyvä hallintoalamainen

Valtaajan tulee maksaa vuosittainenvaltausmaksu työ- ja elinkeinominis-

teriölle, joka on 6,75 € valtaushehtaarilta. Mi-nimimaksu on 33,75 € eli 5 hehtaarin mu-kaan laskettuna.

Ministeriö lähettää valtaajalle laskun val-tausmaksun maksamiseksi. Valtausmaksuneräpäivä on kunkin vuoden maaliskuun 15.päivä.

Valtaajan tulee maksaa vuosittainen val-tauskorvaus maanomistajalle eli Metsähalli-tukselle. Valtauskorvaus on 10 € valtausheh-taarilta. Valtauskorvauksen eräpäivä on kun-kin vuoden maaliskuun 15. päivä.

Metsähallitus ei lähetä laskua valtauskor-vauksen maksamiseksi. Eri kulta-alueiden

muista maksusi ja tilastotietojesi ilmoittaminen

maksut on maksettava eri tileille. Metsähalli-tuksen maksuohjeet tämän lehden sivuilla34–35.

Valtaajan tulee vuosittain ennen maalis-kuun 1. päivää ilmoittaa työ- ja elinkeinomi-nisteriölle selostus edellisenä vuoden kaivu-töiden määrästä ja sen tuloksista. Lisäksi onilmoitettava valtauksella vietettyjen päivienmäärä. Tilastolomake löytyy työ- ja elinkei-noministeriön kotisivuilta osoitteesta:

www.tem.fi/files/20963/Kultatilastolomake.pdf

Lapin Kullankaivajain Liiton yhteisval-tauksilla kaivaneiden on tullut muistaa ilmoit-taa ko. tiedot liiton toimistolle.


VENEKULJETUKSET LEMMENJOELLATavarakuljetukset kulta-alueelle

0400 137 090Kysy myös poronlihaa

Veikko Jomppanen

MYYTÄIS KAIVOSPIIRI, “NIPAN KAIVOKSET”Lemmenjoen Pusku-Ruihtuojien latvalta, eläkkeelle pääsyn takia. Muutakin elämäähaluttais kokeilla. Kaivamatonta puroa noin 1,5 km. Kaivukalusto on myös tarjolla –paikan kaivuuseen sopiva. Opastus kaivutoimintaan annetaan.

Tarjoukset: K. Merenluoto, Miessi, 99885 Lemmenjoki,sähköposti: [email protected], puh. 0400-251 283.

Ei oo kiirettä, mutta jos kiinnostaa niin tuottava työmaa löytyy – maksamalla!


(Jäsenyys todistettava maksukuitilla)

YHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen ............... 65 € /yö

KAHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen .......... 80 € /yö

SAUNA huonelisä ..................................................................... 15 €

Petsamontie 1, 99800 IvaloPuh. (016) 320 8800 Fax (016) 66 510

HOTELLI KULTAHIPUN TARJOUSLKL:N KOKO JÄSENISTÖLLE

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry,PL 86. 99871 INARI

.5362

prosp 1 2011 eka - lapinkullankaivajat · matti mykkänen kutsui pu-heenjohtajana ruonaniemen...

Documents