1

Tampereen kaupunki LAIJO 31.3.2011 §38, LIITE Laitoshoito DNO TRE:2131 /06.02.00/2011

Koukkuniemen vanhainkoti (päivitetty 15.10.2012) Rauhaniemen sairaala

Rauhaniemen sairaalan ja

Koukkuniemen vanhainkodin

saattohoitosuunnitelma Työryhmä Ackerman Leonid Alanko Heljä Annala Hanna Fabrin Vesa Heikkilä Arja-Liisa Jaaranen Maria Jokinen-Santisteban Raija Kainulainen Maire Laitinen Heli Lindell Marjut Majanmaa Leena Ripsaluoma Jussi Saari Teija Saarinen Tuija Satama Anita Savontaus Pirjo Suominen Miia

Tuomi Liisa

2

Sisällysluettelo

Johdanto .......................................................................................................... 3

Määritelmiä ...................................................................................................... 3

Kuolevan oikeudet ........................................................................................... 7

Kuoleman lähestyminen .................................................................................. 8

Saattohoitopäätös ............................................................................................ 8

Kuolevan potilaan kokonaisvaltainen hoito ...................................................... 9

Potilaan oireiden hoito ja perushoito kuoleman lähestyessä .......................... 13

Hoitotahto ...................................................................................................... 15

Vakaumus ..................................................................................................... 16

Vainajan hoito ................................................................................................ 16

Omaiset ......................................................................................................... 17

Vapaaehtoistyöntekijät ................................................................................... 18

Työssä jaksaminen ........................................................................................ 18

Liite 1 ............................................................................................................. 26

Liite 2 ............................................................................................................. 27

3

Johdanto

Koukkuniemen vanhainkodissa ja Rauhaniemen sairaalassa on koko laitosten historian aikana annettu asukkaille ja potilaille heidän elämänsä loppuvaiheen hoitoa. Myös heidän omaisiaan ja läheisiään on autettu ja tuettu heidän surussaan. Kuolemaansa lähestyvien ihmisten laadukas ja inhimillinen hoito on terveydenhuollon etiikan keskeisimpiä kysymyksiä. Perinteisesti kuolevan potilaan kohtelu on nähty lääkintätaidon humaanisuuden koetinkiveksi ja jokaisen hoitoyksikön hoidon laadun tärkeimmäksi mittariksi. Se kertoo kaiken siitä, miten yksikössä välitetään toisesta ihmisestä ja suhtaudutaan hänen sairautensa aiheuttamiin kärsimyksiin. Nykyään Koukkuniemen vanhainkodissa ja Rauhaniemen sairaalassa pyritään siihen, että asukkaille ja potilaille annetaan elämän loppuvaiheen hoitoa samoilla osastoilla kuin siihen asti ja mahdollisuuksien mukaan yhden hengen huoneissa. Tämän saattohoitosuunnitelman tarkoituksena on taata laadukasta saattohoitoa jokaiselle asukkaalle ja potilaalle joka osastolla. Tarkoituksena on myös selkeyttää ja varmistaa hoidon eettisiä linjauksia ja saattaa koko henkilökunnan käyttöön joillakin osastoilla jo hyväksi koettuja käytäntöjä, sekä tarjota omaisten ja henkilöstön yhteistyöhön asukkaan ja potilaan hyväksi tarkoitettuja vuorovaikutuksen apuvälineitä. Näin tällä saattohoitosuunnitelmalla luodaan edellytykset hoitohenkilökunnan ja potilaan sekä hänen omaisensa väliselle hyvälle yhteistyölle ja yhteisymmärrykselle. Saattohoitosuunnitelman tarkoitus on vahvistaa myös moniammatillista yhteistyötä organisaatiossamme sekä luoda edellytykset hyvälle yhteistyölle muiden Tampereen kaupungin terveydenhuollon yksiköiden ja TAYS:n kanssa.

Määritelmiä

Saattohoito on kuolemaa lähestyvän potilaan ihmisarvoisesti toteutettua aktiivista hoitoa ja läheisten tukea. Se on ihmisen ihmisarvoista hoitoa ja tukea hänen sairautensa viime vaiheissa ja kuoleman lähestyessä. Saattohoidossa on keskeistä potilaan oireiden ja kärsimyksen lievitys. Lähtökohtana hoidolle on potilaan etenevä parantumaton sairaus, johon ei ole tarjolla ennustetta parantavaa hoitoa tai potilas on kieltäytynyt siitä, ja potilaan jäljellä olevan eliniän arvioidaan olevan lyhyt. Saattohoito ei ole riippuvainen potilaan diagnoosista. Saattohoito on ns. palliatiivisen hoidon osa. Se on palliatiivista hoitoa potilaan viimeisten vuosien, kuukausien ja päivien aikana. Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, kun sairaus ei enää ole parannettavissa eikä elämän pidentäminen ole hoidon keskeisin päämäärä.

4

Termi palliatiivinen tulee latinan sanasta palliatus, joka tarkoittaa viittaan peitettyä, toisin sanoen pyritään peittämään, poistamaan ei parannettavissa olevan taudin vaikutusta ja tarjoamaan suojaa niille, joita ei ole voitu auttaa parantavan lääketieteen keinoin. Ajallisesti palliatiivinen hoito ei ole sidoksissa kuoleman läheisyyteen, vaan palliatiivisen hoidon vaihe voi sairaudesta riippuen kestää jopa vuosia. Alla olevassa kuvassa on havainnoitu eri hoitomuotojen keskinäiset suhteet sairauden eri vaiheissa.

Kun sairauden diagnoosi on selvinnyt, potilaalle annetaan parantavaa hoitoa aina kun on mahdollista. Samanaikaisesti tarjotaan myös oireita lievittävää palliatiivista hoitoa. Sairauden edetessä parantavan hoidon osuus vähenee ja parantavasta hoidosta luovutaan, mutta palliatiivisen hoidon osuus kasvaa. Kuoleman lähestyessä palliatiivinen hoito tehostuu entisestään ja muuttuu saattohoidoksi, joka jatkuu myös potilaan kuoleman jälkeen. Rauhaniemen sairaalassa ja Koukkuniemen vanhainkodissa olevat potilaat ja asukkaat saavat usein jo sairauden diagnoosihetkestä lähtien ainoastaan palliatiivista hoitoa, koska tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa tai heille joskus annettu parantava hoito oli jo lopetettu taudin edetessä.

5

Heille annettavien hoitomuotojen keskinäiset suhteet havainnoi alla oleva kuva, josta parantavan hoidon osuus puuttuu kokonaan.

On tärkeää huomata, että eri hoitomuotojen osuudet muuttuvat liukuvasti alla olevan kuvan mukaisesti.

Aktiivisen (parantavan) ja palliatiivisen hoidon rajan tulee olla liukuva, niin että oireiden lievitys kuuluu osana aktiivihoitoon ja sen osuus ainoastaan lisääntyy, kun varsinaisesta parantavasta hoidosta ei ole enää hyötyä.

Samanlainen liukuva raja on siirryttäessä saattohoitoon, johon kuolemaan valmistaminen ja omaisten tukeminen kuuluvat tärkeänä osana muun palliatiivisen hoidon lisäksi. Palliatiivisessa hoidossa keskeistä on kivun ja muiden oireiden lievitys sekä kuoleman lähestymisen esiin nostamiin psykologisiin, sosiaalisiin, henkisiin ja hengellisiin sekä maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin ja niissä mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin paneutuminen.

6

Keskeistä on kivun ja muiden oireiden lievitys sekä kuoleman lähestymisen esiin nostamiin psykologisiin, sosiaalisiin, henkisiin ja hengellisiin sekä maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin ja niissä mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin paneutuminen.

Palliatiivisen hoidon keskeinen päämäärä on potilaan ja hänen läheistensä hyvinvointi. Tällainen hoito tukee ihmisen jäljellä olevaa elämää ja pitää kuolemaan valmistautumista siihen kuuluvana normaalina hoidon haasteena.

Palliatiivinen hoito auttaa potilasta elämään mahdollisimman täysipainoisesti kuolemaansa asti ja tukee myös läheisiä selviytymään potilaan sairauden aikana sekä hänen kuolemansa jälkeen.

Palliatiivisessa hoidossa on tavoitteena pitää potilas oireettomana ja saavuttaa sellainen paras mahdollinen elämän laatu, mihin siinä tilanteessa pystytään. Saattohoidon on kuvattu olevan siirtymistä perinteisestä parantamiseen tähtäävästä hoidosta laadullisesti ja tavoitteellisesti toisenlaiseen hoitoon. Myös saattohoidon on oltava potilaalle parasta mahdollista hoitoa. Läsnäolo, erilainen psyykkinen, henkinen ja hengellinen tuki sekä potilaan elämän, vakaumuksen, kulttuurin ja tapojen kunnioittaminen kuuluu hyvään hoitoon. Myös oikeus arvokkaaseen ja ihmisarvoiseen kuolemaan kuuluu jokaiselle. Saattohoito on juuri tällaista kuolevan potilaan laadukasta hoitoa. Sen lähtökohtana on kaikkinaisen kärsimyksen vähentäminen sellaisia hoitoja välttämällä, joista ei ole hyötyä.

Saattohoitoon kuuluu kärsimyksen hallintaan ottaminen niin, että turvataan saattohoitopotilaan rauhallinen, ainutkertainen ja ihmisarvoinen kuolema. Vaikka saattohoidossa viimeisten tuntien merkitys korostuukin, saattohoito ei vielä pääty itse kuoleman hetkellä. Omaiset ja läheiset saattavat tarvita hyvästijättöaikaa jo poisnukkuneen omaisensa vierellä tai tukea vielä pitkään kuoleman jälkeenkin. Kokonaisvaltainen saattohoito käsittää siis kaiken sen, mitä hyvä hoito ja hyvä elämä muutenkin sisältävät. Potilaalle kuuluva itsemääräämisoikeus on kirjattuna lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista. Sen toteutuminen edellyttää, että sairastuneen ihmisen oma tahto ohjaa hoidon järjestämistä myös muistisairauden keskivaikeassa ja vaikeassa vaiheessa. Siksi on perusteltua saattohoidon toteutumisen kannalta laatia potilaan hoitotahto varmistamaan, että myös tässä muistisairaan hoidossa noudatetaan sairastuneen ihmisen elämänarvoja, ja että hoitoa koskevat ratkaisut pohjautuvat sairastuneen ihmisen omaan tahtoon niissäkin kysymyksissä, jotka liittyvät elämän loppuvaiheen hoitoon ja kuolema

7

Kuolevan oikeudet

Toiminnassamme nojaamme YK:n vuonna 1975 julistamiin kuolevien oikeuksiin.

YK on vuonna 1975 julistanut kuolevien oikeudet näin:

Minulla on oikeus tulla kohdelluksi elävänä ihmisenä kuolemaani saakka

Minulla on oikeus pitää yllä toivoa, vaikka sen kohteet muuttuisivatkin

Minulla on oikeus ilmaista tunteeni omalla tavallani lähestyessäni kuolemaa

Minulla on oikeus osallistua hoitoani koskeviin päätöksiin

Minulla on oikeus odottaa jatkuvaa lääketieteellistä hoitoa ja hoitotyötä, vaikka parantamisen tavoite onkin muuttunut lievittämisen tavoitteeksi

Minulla on oikeus siihen, että en kuole yksin

Minulla on oikeus olla vapaa kivuista

Minulla on oikeus saada kysymyksiini totuudenmukaiset vastaukset

Minulla on oikeus siihen, ettei minua petetä

Minulla on oikeus saada apua perheeltäni ja perheelleni kuolemani hyväksymisessä

Minulla on oikeus saada kuolla rauhallisesti ja arvokkaasti

Minulla on oikeus säilyttää yksilöllisyyteni, eikä tulla arvostelluksi päätöksistäni vaikka ne poikkeaisivatkin muiden käsityksistä

Minulla on oikeus odottaa, että ihmisruumiin pyhyyttä kunnioitetaan kuolemani jälkeen

Minulla on oikeus saada hoivaa huolehtivilta, herkiltä ja asiansa osaavilta ihmisiltä, jotka yrittävät ymmärtää tarpeeni ja jotka pystyvät saamaan tyydytystä siitä, että auttavat minua kohtaamaan kuoleman

8

Kuoleman lähestyminen

Sairauksien luonnollinen kulku vaihtelee paljon ja yksilölliset erot ovat suuria. Vakavastikin sairaan ihmisen jäljellä olevaa elinikää on erittäin vaikea määrittää. Kuoleman lähestymistä ennakoivat väsymys, kivut, matala verenpaine, sekavuus ja yleistilan heikentyminen. Viimeisten päiviensä aikana potilaalla voi olla nielemisvaikeuksia, hengenahdistusta ja puolella potilaista hengitys rahisee kahden viimeisen vuorokauden aikana. Lähes kaikkien kuolevien tajunnantaso on heikentynyt viimeisen vuorokauden aikana. Tästä yleistilan voimakkaastakin heikkenemisestä huolimatta on tutkitusti todettu, että kuolevakin ihminen voi kuulla puhetta, tuntea kosketusta ja vaistota toisten läsnäolon. Hoidon perustana onkin aina, että myös tajuttoman vierellä oltava hienotunteinen

ja ihmisarvoinen suhtautuminen häneen.

Saattohoitopäätös

Saattohoitopäätös on lääketieteellinen päätös, jonka tekee potilasta hoitava lääkäri yhteisymmärryksessä potilaan tai hänen edustajansa kanssa. Se voi olla yksi hoitolinja-päätös tai lopputulos pitkästä prosessista, jonka aikana on selvinnyt, ettei sairaus ole parannettavissa. Päätöksen myötä oireita lievittävää hoitoa jatketaan ja tehostetaan. Turhista ja kärsimystä lisäävistä hoidoista kuitenkin luovutaan niin, että potilasta voidaan hoitaa hänelle parhaalla tavalla. Jos jonkun toimenpiteen aiheuttamien haittojen riski kasvaa suuremmaksi kuin siitä saatavat hyödyt, on tällaisesta toimenpiteestä perusteltua pidättäytyä.

Saattohoitopäätös, kuten muutkin hoitolinjaratkaisut, kirjataan selkeästi potilasasiakirjoihin, jotta hoitolinja säilyy johdonmukaisena myös päivystysaikana. Varsinkin niissä tilanteissa, kun potilaan vointi huononee vähitellen, hoitolinjapäätöksenä on useimmiten päätös oireenmukaiseen hoitoon siirtymisestä ja/tai sen tehostamisesta. Saattohoidon alkaminen on myös ikääntyneen potilaan itsensä, hänen edustajansa sekä hoitoon osallistuvan työryhmän yhteinen päätös. Ikääntyneen monisairaan ihmisen kohdalla saattohoidon alkamisajankohta on usein vaikeasti määriteltävissä ja saattohoidon alkaminen onkin usein asteittainen liukuma, joka muotoutuu sen perusteella, kuinka kattavia tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä hauras ihminen ylipäätään enää kestää.

Saattohoitopäätöstä tulee edeltää hoitoneuvottelu, jossa hoitolinjoista keskustellaan ja päätetään. Viimekädessä päätökset tekee lääkäri. Päätös oireenmukaiseen hoitoon siirtymisestä ja/tai sen tehostamisesta kirjataan selkeästi potilaskertomukseen, jotta kaikki hoitoon osallistuvat ovat tietoisia siitä.

9

Potilaskertomuksesta tulee löytyä yksityiskohtaiset tiedot siitä;

mitä päätettiin ja mitkä ovat päätösten perustelut

ketkä olivat paikalla päätöstä tehtäessä

ketkä osallistuivat päätöksentekoon

mitkä ovat yhteisesti sovitut jatkotoimenpiteet

kenelle päätöksestä on ilmoitettu tai pitää ilmoittaa

Kuolevan potilaan kokonaisvaltainen hoito

Oikeus laadultaan hyvään hoitoon on kaiken hoitotyön ja myös kuolevan potilaan hoidon peruslähtökohta. Hoidon laadunarvioinnissa yksi merkittävimmistä kriteereistä on potilaan oma kokemus hoidostaan. Tähän tuntemukseen vaikuttavat ennen kaikkea fyysisen kivun lievittyminen tai poistuminen sekä potilaan ihmisarvoinen kokonaisvaltainen kohtelu ja kohtaaminen. Potilasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja että hänen elämänvakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Hoitotoimet, jotka korostuvat kuolevan potilaan kohdalla ovat riittävä kivun

lievitys, hyvä perushoito, johon kuuluvat puhtaus ja ravinto sekä läheisten ja hoitoyhteisön tuki. Potilaan hyvään hoitoon kuuluvat myös psyykkinen, sosiaalinen sekä henkinen ja hengellinen tuki. Kyse on potilaan kokonaisvaltaisesta hoitamisesta.

10

Tällainen hyvä hoito edellyttää usein tärkeäksi nousevassa kivun hoidossa kuten muidenkin oireiden hoidossa oikean hoitomuodon, oikeiden lääkkeiden ja niiden riittävän annostuksen valintaa. Kivun ja kärsimyksen hoitamisessakin on viime kädessä kyse ihmisarvon kunnioittamisesta. Ihmisarvon kunnioittaminen edellyttää potilaan kivun ja kärsimyksen poistamista tai lievittämistä sekä niiden todesta ja vakavasti ottamista.

Potilaan ihmisarvon mukainen kohtelu kuoleman lähestyessä merkitsee myös sitä, että potilaan kärsimyksiä pitkittävistä hoidoista luovutaan. Lääketieteellisesti perustellussa hoidon lopettamisessa on kyse hyvän tekemisen ja vahingon välttämisen periaatteiden toteuttamisesta hoidossa. Saattohoitopotilaan kokonaisvaltaisessa hoidossa ydinasia on vuorovaikutussuhteen rakentuminen sellaiseksi hoitosuhteeksi, jossa potilaan ihmisarvon kunnioittaminen, turvallisuudentunteen luominen, läsnäolo, kuuleminen ja kuuntelu, luottamuksellisuus ja asiantuntijuus nivoutuvat yhteen. Kuolevan hoidossa hoitajalla on usein keskeisin rooli. Hoitaja kohtaa kuolevan potilaan omana itsenään. Hänen tulisi pyrkiä käsittelemään omaa kuoleman pelkoaan, ja sitä kautta kyetä kohtaamaan ja tukemaan kuolevaa ja hänen perhettään aidosti omana itsenään. Kuolevan potilaan kohtaaminen perustuu hoitajan herkkyydelle aistia tilanteet myös silloin, kun potilas ei enää itse kykene toiveistaan kertomaan. Kun hoitaja tuntee potilaan elämää ja hänen läheistensä elämäntilanteita, on potilaan hiljaisuuttakin mahdollista ymmärtää ja tulkita. Aitoon läsnäoloon ei kuitenkaan löydy valmiita käyttäytymismalleja, vaan jokaisen potilaan kohtaaminen on yksilöllistä ja erilaista. Kuolevan potilaan kohtaaminen perustuu myös potilaan, omaisten ja hoitajan välillä hoitosuhteen myötä syntyneeseen luottamukseen. Se ilmenee kaiken vuorovaikutuksen aitoutena, rehellisyytenä ja avoimuutena. Hoitosuhteessa on voimakkaasti esillä kokonaisvaltainen välittäminen potilaasta ja hänen perheestään tai muista läheisistään. Kuolevan äärellä korostuvat usein sanaton läsnäolo, kuuntelu ja sanaton viestintä sekä kosketuksen avulla viestiminen. Se on molemminpuolista vuorovaikutusta, jossa hoitaja on läsnä potilasta varten. Huolenpito saattohoitotyössä on usein muuta hoitotyötä haastavammin tunneperäistä toisesta välittämistä.

Saattohoitopotilaan kokonaisvaltaisen hoidon muodostavat näin hyvä perus- ja oirehoito, turvallisuudentunne, omaisten tukeminen sekä potilaan kuunteleminen ja myös valmius potilaan ehdoilla avoimeen keskusteluun kuolemasta ja siihen liittyvistä odotuksista, toiveista ja peloista. Potilas on subjekti, persoona, jonka yksilölliset tarpeet, voimavarat, arvot ja kokonaisvaltainen hyvä vointi ovat saattohoidon lähtökohtana.

Kuolevan potilaan tavallisimpia kärsimyksiä aiheuttavia oireita ovat esimerkiksi kipu, pahoinvointi ja oksentelu tai ummetus, jano, suun kuivuus, hengenahdistus tai yskä. Muina oireina voivat olla ahdistuneisuus, masennus, voimaton viha, harhaisuus ja hengellinen tai eksistentiaalinen ahdinko.

11

Periaate on, että kuolemaa ei pyritä estämään eikä jouduttamaan, mutta kärsimys pyritään saamaan hallintaan aina. Oireita lievitettäessä kaikki mahdolliset hoitomuodot ja käytänteet tulevat kysymykseen, esimerkiksi työvuorossa olevia resursseja vahvistamalla.

Saatto- ja palliatiivisessa hoidossa olevat potilaat sairastavat yleisimmin loppuvaiheen sydänsairauksia (esim. sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta), munuais-, keuhko-, maksa-, neurologisia (esim. Parkinsonin tauti), dementoivia (esim. Alzheimerin tauti) sairauksia, vaikean aivoverenkiertohäiriön jälkitilaa ja eri elinten syöpätauteja. Osa asukkaista ja potilaista, jotka ovat muuttamassa Koukkuniemen vanhainkotiin tai siirtymässä Rauhaniemen sairaalaan, ovat jo palliatiivisen hoidon piirissä.

Potilaan/asukkaan saapuessa osastolle järjestetään hänelle hoitoneuvottelu noin

kahden viikon kuluessa. Neuvottelussa ovat läsnä potilas/asukas, omainen, omahoitaja, lääkäri, sairaanhoitaja/vastaava sairaanhoitaja/osastonhoitaja, sosiaalityöntekijä. Tilanteen vaatiessa myös fysioterapeutti, ja sairaalassa sairaalapastori osallistuvat neuvotteluun. Neuvottelussa keskustellaan sen hetkisistä potilaan fyysisistä, psyykkisistä ja henkisistä voimavaroista. Mietitään hoidolle linjauksia ja keskustellaan potilaan ja omaisten omista tulevaisuuden toiveista. Tilaisuuden tarkoitus on luoda moniammatillisen hoitotiimin sekä potilaan ja omaisten välille avointa keskustelua, jossa kipeistäkin asioista on mahdollista avautua.

12

Hoitohenkilökunnan tulisi keskustella parantumattomasti sairaan potilaan kanssa potilaan todellisesta tilanteesta nykyistä avoimemmin.

Hoitohenkilökunnan tulee tarjota totuudenmukaista tietoa sairaudesta ja kuunnella tarkasti potilaan omia näkemyksiä siitä, miten hän toivoo tulevansa hoidetuksi loppuelämänsä aikana. Kun parantavaa hoitoa ei ole, potilaalle tarjotaan toivoa ja kannustusta keskustelussa erihoitovaihtoehtojen käyttökelpoisuudesta. Totuudenmukainen tieto sairaudesta mahdollistaa potilaan loppuelämän hoidon tarkoituksenmukaisen suunnittelun. Tämä puolestaan parantaa kuolevan potilaan elämänlaatua ja vähentää hänen omaistensa kokemaa mahdollista ahdistusta.

Neuvotteluissa pyritään saamaan selville myös omaisten kanta potilaan hoitoon antamatta kuitenkaan vaikutelmaa, että päätös hoidosta olisi omaisen vastuulla.

Tällaisia keskusteluja hoitolinjoista saatetaan tarvita useita sairauden eri vaiheissa.

Potilaan ja omaisten vastaanottokyky ja toiveet muuttuvat sairauden edetessä, ja tämä tule ottaa huomioon myös hoitolinjojen valinnoissa. Tieto sairaudesta annetaan oikea-aikaisesti, oikealla tavalla ja oikealla nopeudella potilaan ja hänen omaisensa lähtökohdista käsin.

Pitkäaikaislaitoksessa hoidossa olevan ihmisen kuolemaa edeltävä aika voi kestää pitkään, jopa vuosia. Viime vuosina on tuotu vahvasti esille, että loppuvaiheen muistihäiriöpotilaisiin ja muihin kuolemaan johtavia sairauksia poteviin tulee suhtautua saattopotilaina ja heidän saattohoitoonsa tulee kiinnittää huomiota samassa määrin kuin syöpäpotilaiden loppuvaiheen hoitoon. Saattohoito -käsite ei missään tilanteessa merkitse ikääntyneen potilaan hoitamatta jättämistä. Iäkkään saattohoito tarkoittaa laadullisesti parempaa hoitoa ja hoivaa. Parannettavissa olevat taudit ja vaivat edelleen hoidetaan ja sen lisäksi huolellisesti seurataan potilaan vointia ja herkästi reagoidaan hänen vaivoihinsa. Henkilökunta herkistyy kuuntelemaan potilaan odotuksia ja toiveita. Siten hän saa kuolevalle kuuluvaa hoitoa, hoivaa ja kunnioitusta.

Saattohoidossa ja palliatiivisessa hoidossa annetaan yksilöllistä, jokaiselle potilaalle erikseen räätälöityä hoitoa perustuen ”Kuolevan potilaan oireiden hoito” käypä hoito-suositukseen ja lukuisiin tieteellisiin ja eettisiin julkaisuihin, jotka koskevat kuolevan potilaan hoitoa. Lisäksi pyritään siihen, että meillä on käytettävissä uusinta ja ajankohtaista tietoa tästä aiheesta. Tätä tarkoituksenmukaista tietoa pyritään saamaan seuraamalla sekä kotimaisia että ulkomaisia julkaisuja ja osallistumalla palliatiivista ja saattohoitoa käsitteleviin koulutustilaisuuksiin.

13

Potilaan oireiden hoito ja perushoito kuoleman lähestyessä

Kipu

Kipu lienee kuolemaan liittyvistä ongelmista pelottavin. Kivun hoitoon on olemassa nykyään hyviä lääkkeitä. Ongelmia kivunhoidossa aiheuttanee eniten kivun tunnistaminen.Hyvin tärkeää on osata kuunnella potilasta, havaita ja aistia sekä ymmärtää hänen sanallisia ja sanattomia viestejään. Mikäli potilas ei pysty ilmaisemaan itseään, on käytössämme Painad-mittari, jonka avulla kipu on määriteltävissä ja tunnistettavissa.

Työyhteisössämme on yhteisesti sovittu kivunhoitokäytäntö, joka tulee olla kaikkien hoitoon osallistuvien tiedossa ja hallinnassa. Kivun hoitoa helpottaa pitkäjänteisyys ja jatkuva seuranta. Tätä edesauttaa se, että potilaalle on nimetty omahoitaja- ja lääkäri.

Kipuun vaikuttavat mm. potilaan mieliala ja kokemus omasta hyvinvoinnista. Potilaan pelko, ahdistus, masennus, kyllästyminen, väsymys ja unettomuus alentavat kipukynnystä. Suurin osa kivusta on hallittavissa lääkkeillä, mutta kipuja voidaan lievittää myös asentohoidoilla, kylmä- ja lämpöhoidolla, hieronnalla, keskusteluilla, aidolla läsnäololla sekä musiikilla ja rentoutuksella.

Kivun säännöllinen seuranta ja kirjaaminen hoitosuunnitelmaan on tärkeätä. Näin löytyy kokemuksen kautta riittävästi kärsimystä lievittävä ja vähiten sivuvaikutuksia aiheuttava kipulääkitys. Hengenahdistus Hengenahdistus on vaikeasti hoidettava oire, ja se tuo turvattomuutta ja pelkoa potilaalle. Saattohoitopotilailla on usein nestekertymiä keuhkopussissa tai vatsaontelossa, elimistön kuihtumisesta seuraavaa hengityslihasheikkoutta ja vaikeaa anemiaa. Vaikeutuvaa hengitystä voidaan helpottaa lääkityksellä, joka helpottaa tukehtumisen tunnetta, rauhoittavilla lääkkeillä, kortisonilla ja diureeteilla. Yleisimmin käytetään opioideja, jotka vaikuttavat hengityskeskukseen ja rauhoittavat potilasta. Jos potilaalla on hapenpuute, hengitys yleensä kiihtyy ja kasvoissa esiintyy sinerrystä eli syanoosia. Hoitona tähän on happilisä, potilaan rauhoittaminen ja oireenmukainen hoito.

Hengenahdistus ei välttämättä johdu hapenpuutteesta eli hypoksiasta. Tällöin ei hapesta ole selkeää hyötyä, mutta tuulettimen viereen laittaminen tai ikkunan aukaiseminen voi tuoda helpottavan tunteen ilman lisääntymisestä.

Hengitysvajaus aiheuttaa uneliaisuutta, mikä pidempään jatkuessa saattaa johtaa tajuttomuuteen. Limaisuus on hyvin yleistä huonokuntoisilla potilailla. Hoitokeinoina käytetään lääkehoidon tarkistaminen liman ja syljen vähentävän lääkityksen osalta, vähiten oireita aiheuttavan asennon löytäminen ja liman imeminen suusta ja ylänielusta. Erittäminen

Voimavarojen vähetessä lähes kaikkia potilaita vaivaa ummetus. Sen aiheuttavat mm. vahvat kipulääkkeet, vähäinen liikkuminen, niukka syöminen, kuivuminen ja neurologiset tekijät. Tarvittaessa tilannetta helpotetaan suolen toimittamisella.

14

Yleensä lääkityksen lisääntyessä aloitetaan ennaltaehkäisevästi myös laksatiivien käyttö.Virtsateihin voi myös tulla toimintahäiriöitä. Rakon tyhjentymisen vaikeutuessa potilas voidaan katetroida, virtsan karatessa tulee hoitajan hienotunteisesti auttaa vaippahoidoin potilasta.

Ravitsemus ja nesteytys Jokaisen potilaan kohdalla harkitaan ravinnon ja nesteen tarve yksilöllisesti. Kuoleman lähestyessä eri elinjärjestelmien ja elimistön toimintojen heikkeneminen tapahtuvat vähitellen. Potilaan nesteen saannin tarve samoin kuin nälän ja janon tunne vähenevät. Perustoimintojen ylläpitämiseen riittää entistä pienemmät ravinto- ja nestemäärät. Kuivuminen sopeuttaa elimistöä lähestyvään kuolemaan vähentämällä kuolemiseen liittyviä muita oireita.

Nesteytyksestä voi olla potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Yhteisymmärryksessä potilaan ja/tai hänen omaisensa kanssa tehty hoitopäätös siitä annetaanko suonensisäistä nesteytystä on aina yksilöllinen, jokaiselle potilaalla erikseen räätälöity ratkaisu. Suonensisäinen nestehoito ei välttämättä lievitä kuolevan potilaan janontunnetta. Janontunnetta voidaan lievittää kostuttamalla potilaan suuta. Kun kuoleva potilas lakkaa kokonaan syömästä, on tärkeää huolehtia potilaan suun hoidosta ja kostuttamisesta.

Puhtaudesta mielihyvää Peseytyminen ja ulkonäöstä huolehtiminen tuovat mielihyvää. Auttaessaan potilasta peseytymään hoitaja pääsee hyvin lähelle potilasta. Henkilökohtaisen hygienian hoitoon kuuluvat ihon peseminen, hiusten hoito, suun ja hampaiden hoito, kasvojen hoito, intimiteettihygienian hoito ja jalkojen perushoito. Potilaan puhtaus ja siisteys vaatetuksessa ja vuodevaatteissa edesauttavat myös potilaan omaisia lähestymään potilasta luontevammin ja viipymään hänen luonaan vapautuneemmin.

Kipu ja kuolevan potilaan muut oireet muuttuvat sairauden edetessä. Kuoleman lähestyessä nämä oireet toisinaan lisääntyvät ja niiden hoidon periaatteet ovat samat kuin muussakin lääketieteellisessä hoidossa: oikea (oire) diagnoosi ja sen mukaiset oikeat tarkoituksenmukaiset ja ihmisarvoiset hoitotoimenpiteet.

15

Hoitotahto

Henkilö voi ilmaista tahtonsa tulevasta hoidostaan hoitotahdolla.

Potilaan oikeus ilmaista oma hoitotahto perustuu Lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista, sen pykälään 6: “Potilaan itsemääräämisoikeus”. Hoitotahto on potilaalle tarkoitettu apuväline käyttää itsemääräämisoikeuttaan silloin, kun hän ei itse enää kykene ottamaan kantaa hoitoonsa. Hoitotahdossa on syvimmiltään kysymys ihmisen yksilöllisestä itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta. Potilaalla on oikeus kieltäytyä kaikesta hänelle suunnitellusta ja jo aloitetusta hoidosta sen jälkeen, kun hän on saanut tietoja sairauksistaan tai kieltäytynyt näitä tietoja vastaanottamasta. Tämä kieltäytymisoikeus koskee myös sellaisia hoitotoimia, joiden tekemättä jättäminen johtaa potilaan vaikeaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Mikäli potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, on häntä mahdollisuuksien ja hänen oman suostumuksensa mukaan hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Mikäli potilas ei itse kykene päättämään hoidostaan on kuultava hänen laillista edustajansa taikka lähiomaistaan tai muuta läheistään ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä. Näin pyritään selvittämään, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan omaa tahtoa. Tämän kuulemisen perusteella tulee myös selvittää onko potilas antanut tai tehnyt hoitotahdon. Hoitotahdon ilmaiseminen kirjallisesti tai suullisesti sitoo henkilökuntaa. Selvästi ilmaistusta hoitotahdosta ei voi poiketa. Poikkeamista voi tapahtua ainoastaan silloin, jos ilmaistu hoitotahto on perustunut vääriin ennakkotietoihin sairaudesta tai on ilmeistä, että potilaan hoitotahto on muuttunut. Jos hoitotahtoa ei ole ja omaiset ja/tai läheiset ovat eri mieltä potilaan tahdon sisällöstä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena. Omaisilla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellista hoitoa. Edunvalvontavaltuutuksessa potilas valtuuttaa toisen henkilön osallistumaan myös hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Koukkuniemen vanhainkodissa ja Rauhaniemen sairaalassa asukkaille ja potilaille tarjotaan mahdollisuus keskustella hoitotahdosta jo ensimmäisen hoitoneuvottelun aikana. Tämä keskustelu pyritään järjestämään kahden viikon kuluessa osastolle tulon jälkeen. Keskustelun tukena voidaan käyttää liitteenä olevaa mallia potilaan hoitotahdosta (liite 1). Hoidon aikana potilas voi täsmentää hoitotahtoaan, muuttaa sen tai halutessaan peruuttaa hoitotahdon suullisesti tai kirjallisesti.

16

Vakaumus

Kuolevan vakaumusta tulee aina kunnioittaa. Se on osa hänen persoonaansa ja

hänen tulee saada elää vakaumuksensa mukaan loppuun saakka. Kuoleva voi tuntea itsensä kaikkien hylkäämäksi, myös Jumalansa. Kuolevalla tulee niin toivoessaan olla mahdollisuus tavata pappi. Myös tajuttoman luokse voidaan kutsua pappi sillä hän voi tarvittaessa lievittää läsnäolollaan, keskustelulla ja mahdollisella rukoushetkellä omaisten surua ja hätää sekä rohkaista heitä olemaan läheisensä luona. Tutkimuksissa on myös todettu, että tuttujen rauhoittavien laulujen tai virsien laulaminen menee usein perille tajuttomallekin potilaalle. Tähän laulamiseenkin pappi voi esimerkillään rohkaista. Tuttu, kuolevan elämään liittyvä laulu voi rauhoittaa ja hoitaa myös omaisia. Suurimmilla uskonnollisilla ja etnisillä ryhmillä on kuolevan vierellä oltaessa erilaisia käytäntöjä ja toimintatapoja (liite 2). Lisäksi kunkin ryhmän jäsenellä voi olla vielä omat yksilölliset tapansa. Henkilökunnan on toisaalta syytä tietää, mistä voi tarkentaa tietoja kunkin ryhmän tavoista, mutta samalla olla avoimia kuulemaan potilaan omia toiveita sekä omaisten näkemyksiä. Tämän alueen asiantuntijoina sairaaloissa ovat sairaalapapit. Myös vanhainkodin henkilökunta voi kääntyä heidän tai oman osaston vastuuseurakunnan pappien puoleen.

Vainajan hoito

Poisnukkuneelle tehtävä viimeinen palvelus eli vainajan hoitaminen viimeiselle matkalleen, tulee tehdä ennen kuolonkankeuden ilmaantumista. Yleisenä tavoitteena on pidetty, että hoitotoimet tehtäisiin kahden tunnin kuluessa. Vainajan pesemisessä ja pukemisessa voivat olla myös omaiset läsnä. Se on hienotunteisesti hyvä antaa myös heille tiedoksi. Vainajan tiedossa oleva vakaumus ja omaisten mahdolliset toiveet tulee myös kuulla ja ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon vainajan käsittelyssä.

17

Vainajan hoitamiseen tarvitaan kaksi hoitajaa. Vainajan hoitamisen tavoite on Vainajan hoitamisen tavoite on arkisen siistimisen ohella saada vainajan ruumis ja kuolinhuone asialliseen, siistiin ja vainajan ihmisarvon mukaiseen kuntoon.

Yksityiskohtaiset ohjeet hoitajan tehtävistä potilaan/asukkaan kuoleman jälkeen löytyvät jokaiselta osastolta. Omaisten läsnäolo vainajan ruumiin hoitamisessa tarjoaa heille tärkeän mahdollisuuden edetä surutyössään. Yhtä tärkeää on myös tarjota omaisille/läheisille mahdollisuus katsoa vainajaa ja jäädä hetkeksi viipymään vainajan luona. Tässä tilanteessa voi hoitaja tai paikalle kutsuttu pappi olla tärkeäksi tueksi ja avuksi.

Kiireettömyys, arvokkuus sekä haikeus ja suru kuuluvat luonnollisena osana osastolla tapahtuvaan jäähyväishetkeen. Tähän hetkeen voi liittää mukaan esimerkiksi muistokynttilän sytyttämisen, vainajan valokuvan, tilanteeseen sopivaa musiikkia ja vainajan kanssa eletyn elämän muistelua. Kuten jokaisen kuolema on potilaan itsensä ja läheisten näköinen niin myös surutyö ja sen pituus ovat yksilöllisiä.

Omaiset

Ollessaan saattajina läheiselleen omaiset tarvitsevat riittävästi tietoja monista läheistään koskevista asioista. Toiset jaksavat kysellä, toiset arkuuttaan tai ahdistuksensa vuoksi jäävät ehkä tietoa vaille. Kuolevan potilaan omaisiin ja läheisiin tulee suhtautua heidän usein moni-ilmeistä suruaan ymmärtäen ja ristiriitatilanteissakin heidän ihmisarvoaan kunnioittavasti. He ovat osa kuolevan potilaan elämää. On tärkeää, että läheisille välittyy tunne, että henkilökunta arvostaa heidän läsnäoloaan. Tarpeen mukaan heille pyritään järjestämään myös yöpyminen ja ateriointimahdollisuus potilaan luona. Tutkimusten mukaan potilaan läheiset useimmiten arkuutensa tai tunneristiriitojen vuoksi toivovat hoitajan tekevän aloitteen keskustelulle. Voinnin tiedustelu ja kahvin tarjoaminen viestittää läheisille, että hänestä välitetään. Haasteellinenkin omainen tulee aina pyrkiä kohtaamaan hienotunteisesti ja kohteliaasti mutta samalla lämpimän asiallisesti ja ymmärtävästi. Potilaan perheen, omaisten ja läheisten mukanaolo potilaan hoidossa on merkityksellinen ja tärkeä, mutta se ei ole itsestäänselvyys eikä välttämättömyys hyvän saattohoidon toteutumiselle. Kaikki omaiset eivät halua osallistua saattohoitoon tai eivät ole kykeneväisiä siihen. Tästä ratkaisusta heitä ei tule arvostella. Omaisten puuttuessa hoitajat huolehtivat omaisten virkaa tai he kutsuvat potilaan pyynnöstä tukihenkilön: saattohoitoon sitoutuneen vapaaehtoistyöntekijän tai seurakunnan edustajan osallistumaan kuolevan saattohoitoon. On myös olemassa kuolevia, jotka haluavat kuolla yksin. Se on myös hyväksyttävä ja heidän toivettaan on noudatettava. Potilaan omana valintana myös yksinäinen kuolema on ihmisarvoinen.

18

Vapaaehtoistyöntekijät

Tampereen vapaaehtoistyöntekijöitä saattohoitoon kurssittaa Mummon Kammari. Tukihenkilöt eivät tee varsinaista hoitotyötä vaan he ovat henkilökunnan kutsuessa ja omaisten tieten läsnä ja valvovat tarvittaessa öitäkin niiden kuolevien vanhusten luona, joilla ei ole omaisia, omaiset ovat kaukana tai vierellä pitkään viipyneet läheiset saattajat tarvitsevat lepohetkiä. Tukihenkilösuhde on ihmissuhde, ei hoitosuhde. Tukihenkilön tehtävänä on olla hiljaakin läsnä, kuunnella potilasta, keskustella hänen kanssaan, mahdollisesti lukea tai laulaa, pitää kädestä kiinni ja antaa hänelle aikaa. Tukihenkilöt valitaan haastattelujen kautta ja he saavat koulutusta kuolevan ihmisen kohtaamiseen sekä kuolevan ja hänen läheistensä tukemiseen. Tukihenkilö toimii aina tuettavansa ehdoilla. Vielä vuorovaikutukseen kykenevän potilaan on itse haluttava tukihenkilö rinnalleen ennen kuin henkilökunta tai omainen voi kutsua tämän tukihenkilön luokseen. Potilas ei välttämättä ole tietoinen mahdollisuudesta saada vapaaehtoistyöntekijä vierelleen, ellei henkilökunta kerro hänelle siitä. Osastoilla omaisille osoitettujen tiedotteiden lisäksi hoitajien on syytä myös suullisesti kertoa jo tiedottoman potilaan väsyneelle tai kaukana olevalle ja huolestuneelle omaiselle saattohoitovapaaehtoistyöntekijän paikalle kutsumisen mahdollisuudesta. Usein on myös tilanteita, joissa potilaan läheinen tarvitsee enemmän tukihenkilöä, kuin potilas itse.

Kuolevan potilaan samoin kuin omaisten ja hoitohenkilökunnan luottamus vapaaehtoistyöntekijään on yksi toiminnan kulmakivistä. Tällaisen tukihenkilön on tärkeä tuntea olevansa tervetullut osastolle. Henkilökunnan arvostava ja yhteistyöhaluinen asenne on kaikille osapuolille tärkeää. Henkilökunta voi kertoa tukihenkilölle potilaan voinnista ja asioista sen, minkä katsoo potilasturvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeelliseksi. Tukihenkilöä sitovat samat salassapitovelvollisuudet kuin hoitohenkilökuntaakin.

Työssä jaksaminen

Saattohoidossa ei ole eikä tarvita täydellistä ihmistä. Tarvitaan ihmisiä, jotka puutteistaan huolimatta tai ehkä juuri puutteitaan rakentavasti tiedostaen ja niiden kanssa rohkenevat sekä jaksavat kantaa ja rakastaa. Monet ovat kutsumustyössä, jossa sisäinen vaatimustaso on usein asetettu tavattoman korkealle ja oman työn rajaaminen on vaikeata. Jokaisen hoitajan tulisi kasvaa tuntemaan oma ammatillinen persoonansa ja hyväksyä oma mittansa. Jakamalla avoimesti työyhteisössään tai muualla luottamuksellisesti ja rakentavasti kokemuksiaan voi hoitoalan ammattilainen löytää uusia näkökulmia, uusia ratkaisuja, avoimuutta ja rehellisyyttä toimia omana itsenä, omassa ammattiroolissaan.

Erityisen hyvä ja tärkeä tuki on työnohjaus. Tähän on myös saattohoidossa toimiville ammattiauttajille tarjottava riittävä mahdollisuus. Jotta voimavarat riittäisivät vaativassa saattohoidossa, tulee hoitajan huolehtia riittävästi myös itsestään.

19

Tulisi olla armollinen myös itselleen ja suostua sekä avautua kasvamaan hoitotyön moninaisten elämän ja kuoleman kysymysten keskellä. Kuolevan hoito on kuitenkin kaikessa raskaudessaan ja vaativuudessaankin palkitsevaa ja äärimmäisen arvokasta työtä. Kuoleman lähellä mitättömät asiat jäävät lopulta toisarvoisiksi, myös omassa elämässä hoitaja oppii asettamaan asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen.

Kuolevan saattajana oleminen ei ole menettämistä, se on myös vahvasti

saamista, osa elämää antaen elämään syvyyttä ja sisältöä. Saattajana ollessaan hoitaja on samalla taakankantajana. Kuoleman rajattomuuden ja elämän rajallisuuden oikea kosketuspinta on jokaisen työntekijän itse löydettävä.

Hoitosuhde on aina ainutkertainen ja vaatii herkkyyttä. Hiljaisen eli kokemuksellisen tiedon ja intuition oivaltaminen itsessä, auttaa kuolevan potilaan kohtaamisessa ja vaikeiden tunteiden ja ahdistuksen käsittelyssä. Paitsi tiedot ja taidot, myös tunteiden tunnistaminen ja niiden käsitteleminen ovat osa saattohoidon ammattitaitoa. Tunteisiin liittyvä ammatillinen osaaminen syntyy erilaisissa työhön liittyvissä ja riittävän avoimesti tiedostetuissa ja käsitellyissä kokemuksissa, ainutkertaisten elämänhetkien liittyessä toisiinsa.

Turvallisessa työyhteisössä raskaankin työn jaksaa viedä loppuun.

Parhaimmillaan hyvä työyhteisö kannattelee. Yhtä tärkeää on kuitenkin pystyä elpymään työn jälkeen. Elpymisessä olennaista on etäisyyden ottaminen omaan työrooliin, tunteisiin ja ajatuksiin, niiden jäsentäminen terveen ammatillisen hallinnan tunteeksi. Silloin työasiat pysyvät työssä, eivätkä risteile vapaa-ajalla kuormittamassa.

20

Hoitotyössä ihminen joutuu siirtämään omat tarpeensa sivuun toisen ihmisen tarvitsevuuden tieltä. Se on hyvin raskasta, vaikeaa ja kuluttavaa, mutta samalla mielekästä ja opettavaista. Työpäivän päätyttyä tulisi kuitenkin muistaa, että jokaisessa hoitajassa on useita rooleja, joissa ihminen itseään toteuttaa. Rooliensa monimuotoisuuden kautta ihmisestä tulee näkyväksi jotakin sellaista, mille työssä ei ole mahdollisuuksia. Niissä myös oma tarvitsevuus tulee huomioon otetuksi ja tyydytetyksi. Näin jaksaa uudessa saattohoitotilanteessa jälleen olla läsnä ja lähellä, kuunnella ja ymmärtää, antaa tilaa.

Koukkuniemen vanhainkodin ja Rauhaniemen sairaalan yhteistyö muiden terveydenhuollon yksiköiden kanssa

Koukkuniemen vanhainkodin ja Rauhaniemen sairaalan potilaat ja asukkaat tulevat palliatiiviseen- ja saattohoitoon kotoa, palvelutaloista, yksityisistä vanhainkodeista, Tampereen kaupungin muista sairaaloista, Akutasta, Tays:n osastoilta. Erityisesti syöpäpotilaiden hoito toteutetaan eri terveydenhuollon yksiköiden välisenä yhteistyönä. Tällöin syöpähoitojen suunnittelu ja erikoishoitojen toteutus tapahtuvat esim. Tays:ssa, mutta osa syövän hoidoista ja potilaiden kokonaisvaltainen hoito, kuntoutus ja elämän loppuvaiheen hoito toteutetaan Rauhaniemen sairaalan ja Koukkuniemen vanhainkodin osastoilla. Tämä yhteistyö korostuu niiden potilaiden kohdalla, jotka ovat hoidossa Rauhaniemen sairaalan osastolla S27 palliatiivisen hoidon paikoilla. Näille potilaille luodaan myös mahdollisuus käyttää palliatiiviset hoitopaikat ns. intervallihoitopaikkoina, jolloin potilaat voivat olla välillä kotona ja välillä osastolla. Lisäksi kotona asuvien, saattohoidossa olevien potilaiden turvallisuuden tunnetta vahvistetaan niin, että heidän vointinsa huonontuessa heillä on mahdollisuus nopeasti siirtyä sairaalahoitoon osastolle S27 palliatiivisen hoidon paikoille.

21

Koukkuniemen vanhainkodin ja Rauhaniemen sairaalan palliatiivisen ja saattohoidon prosessikuvaus

Va

paa-

eh

tois

-

työ

nte

kijä

t

Sis

äis

et ja

ulk

ois

et

yhte

isty

ö-

tah

ot

Pap

pi

So

sia

ali-

työn

teki

jä

Fys

io-

tera

pe

utt

iO

ma

lää

käri

Om

ahoi

taja

/

sh/v

sh/o

h

Pot

ilas/

asu

kas

Om

aine

n/

läh

eine

n

Potilaan tulo

osastolleHoitoneuvottelu

Hoidon

toteutuminen

Potilaan yleistilan oleellinen

heikentyminen aikaisempaan

tasoon verrattuna

Saattohoidon

toteutuminenKuolema

Potilaan ajatuksien ja

toiveiden tulkki.

Potilaan

henkilökohtaisen

historian tietolähde.

Potilaan fyysisten ja

psyykkisten voimavarojen

kartoittaminen. Kontaktin

luominen omaiseen/

läheiseen.

Potilaan tilanteen

kliininen arviointi

Arvio

toimintakyvystä

– fysioterapia-

suunnitelma

Sosiaalisen ja

taloudellisen

tilanteen kartoitus

Potilaan tilanteen

kokonaisvaltainen

kartoitus.

Potilaan ja omaisen

tulevaisuuden toiveet.

Potilaan

kokonaisvaltaisen

hoidon ja

kuntoutuksen

linjaukset.

Sosiaalisen ja

taloudellisen tilanteen

päivittäminen.

Mahdollisuus

osallistua potilaan

perusarjen

toimintoihin.

Hoitolinjausten toteutus.

Kokonaisvaltainen hoito

ja huolenpito.

Yhteydenpito omaisiin

Lääkehoidon

suunnittelu,

toteutus, arviointi.

Fysioterapian

toteutus ja hoidon

arvio.

Sosiaalisten ja

taloudellisten

asioiden järjestely

tarvittaessa.

Hoitolinjan

tarkistaminen yhteis-

ymmärryksessä

potilaan ja/tai hänen

omaistensa kanssa.

Tarvittaessa:

- papin

tapaaminen

- erikoissairaan-

hoidon

konsultaatiot

Potilaan/asukkaan

tukeminen voima-

varojensa mukaan

Hoitolinjausten

toteutus.

Kokonaisvaltainen

hoito ja huolenpito.

Omaisten tukeminen.

Oireenmukaisen

hoidon

tehostaminen.

Omaisen tukeminen.

Väliarvio tilanteesta

ja sen mukainen

hoito.

Mukanaolotarpeen

lisääntyminen,

keskustelu, läsnäolo,

toimitukset.

Tarvittaessa henkilö keskustelemaan tai olemaan läsnä potilaan ja omaisen tukena.

Omaisen suru.

Omaisen tiedon ja

tuen tarve.

Vainajan laitto.

Omaisen tiedon ja

tuen tarpeeseen

vastaaminen.

Kuoleman toteaminen.

Kuolintodistus. Omaisen

tiedon ja tuen tarpeeseen

vastaaminen.

Ohjaus, tuki ja

neuvonta.

Tarvittaessa

hautajaisjärjestelyt.

Surutyön jakaminen,

mahdollinen

saattohartaus/

pienimuotoinen hautaan

siunaaminen sairaalassa.

Tavoitettavissa tarvittaessa. Toimii saattohoidossa erityisesti sielunhoidollisten,

henkisten ja hengellisten kysymysten asiantuntijana ja yhdyshenkilönä.

Asukkaan/potilaan kokonaisvaltaista laadukasta hoitoa tukevat palvelut.

22

Potilas/Asukas tulee Koukkuniemen vanhainkotiin tai Rauhaniemen sairaalaan osastolle kotoa, palvelutalosta, yksityisestä vanhainkodista, Tampereen kaupungin muista sairaaloista, Tays:sta, Acutasta.

Potilaan/asukkaan saapuessa osastolle pyritään siihen, että häntä vastaan ottamassa on omahoitaja. Ensimmäisien päivien aikana pyritään saamaan yhteys myös omaiseen/omaisiin tai läheiseen/läheisiin sekä sovitaan tulevan hoitoneuvottelun ajankohta. Ensimmäisen kahden viikon aikana omahoitaja ja koko hoitotiimi yhdessä kartoittaa potilaan/asukkaan voimavaroja ja hoidon tarpeita. Potilaalle/asukkaalle järjestetään hoitoneuvottelu noin kahden viikon kuluessa. Neuvottelussa ovat läsnä potilas/asukas, omainen, omahoitaja, lääkäri, osastonhoitaja/vastaava sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja tarvittaessa kutsumme mukaan myös fysioterapeutin ja sairaalassa sairaalapapin.

Neuvottelussa keskustelemme sen hetkisistä potilaan/asukkaan fyysisistä ja psyykkisistä voimavaroista, hänen sosiaalisista kontakteistaan sekä myös hänen henkisistä, hengellisistä ja elämänkatsomuksellisista tarpeistaan ja toiveistaan. Mietimme yhdessä hoidolle linjauksia ja keskustelemme potilaan/asukkaan ja omaisten omista tulevaisuuden toiveista. Tilaisuuden tarkoitus on luoda moniammatillisen hoitotiimin ja potilaan/asukkaan välille avointa keskustelua, jossa vaikeista ja kipeistäkin asioista on mahdollista avautua.

Potilaan/asukkaan yleistilan oleellisesti heikentyessä hänen aikaisempaan tasoonsa verrattuna, järjestetään uusi hoitoneuvottelu. Neuvottelussa ovat läsnä potilas/asukas, omainen, omahoitaja, lääkäri, tarvittaessa kutsumme fysioterapeutin ja sosiaalityöntekijän ja sairaalassa sairaalapapin. Neuvottelussa keskustelemme sen hetkisestä potilaan/asukkaan tilanteesta, tarkistetaan hoitolinjat yhteisymmärryksessä potilaan ja/tai hänen läheistensä kanssa. Omainen/läheinen toimii koko hoidon aikana potilaan henkilökohtaisen historian tietolähteenä ja hänen ajatuksiensa ja toiveittensa tulkkina. Omaiset halutessaan ja mahdollisuuksiensa mukaan osallistuvat asukkaiden perusarjen toimintoihin, esimerkiksi ruokailussa avustamiseen ja ulkoiluun. Myöskään ei pidä unohtaa omaisen tiedon ja tuen tarvetta. Sen jokainen ammattiryhmä ottaa huomioon ja pyrkii vastaamaan siihen kunkin tilanteen vaatimalla tavalla. Omahoitaja/sairaanhoitaja/osastonhoitaja/vastaavasairaanhoitaja kartoittaa asukkaan fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja jo ennen ensimmäistä hoitoneuvottelua. Hän voi myös alustavasti hahmottaa potilaan sosiaalisia kontakteja sekä hienotunteisesti tiedustella myös hänen henkisiä, hengellisiä ja elämänkatsomuksellisia tarpeitaan ja toiveitaan. Lisäksi hän luo kontaktin omaiseen/läheiseen. Omahoitaja toteuttaa hoitolinjaukset, joista on sovittu ensimmäisen hoitoneuvottelun aikana. Hän toteuttaa kokonaisvaltaista hoitoa ja huolenpitoa koko hoitoprosessin aikana potilaan kuolemaan saakka. Kuoleman jälkeen hoitaja suorittaa vainajan hoidon ja vastaa omaisen tiedon ja tuen tarpeeseen.

23

Omalääkäri suorittaa potilaan tilanteen kliinisen arvion jo ennen ensimmäistä hoitoneuvottelua ja suunnittelee tarvittavat tutkimukset. Yhteisymmärryksessä potilaan ja hänen omaisensa kanssa hän suunnittelee lääkehoidon ja arvioi sen vaikuttavuutta. Potilaan tilanteen huonontuessa, lääkäri selvittää johtuuko voinnin muutos muista syistä kuin parantumattoman taudin etenemisestä. Hoidettavissa olevat syyt pyritään hoitamaan yhteisymmärryksessä potilaan ja/tai hänen omaisensa kanssa. Oireenmukainen hoito tehostetaan ja potilaalle sekä omaiselle annetaan totuudenmukainen tieto sairaudesta. Potilaan kuoleman jälkeen lääkäri suorittaa kuoleman toteamisen ja tekee kuolintodistuksen tai tarvittaessa esim. lähetteen oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen. Hän tukee myös tässä vaiheessa omaista ja vastaa omaisen tiedon tarpeeseen. Fysioterapeutti suorittaa arvion asukkaan toimintakyvystä ennen ensimmäistä hoitoneuvottelua. Tähän kuuluu myös apuvälineiden tarpeen arvio. Fysioterapian toteutuksen jälkeen arvioidaan hoidon vaikutusta potilaan toimintakykyyn. Potilaan voinnin huonontuessa fysioterapeutti tekee väliarvion tilanteesta ja antaa sen mukaisen hoidon. Tässä vaiheessa hoitona voi olla esim. asentohoidot, uusien apuvälineiden käyttö. Koko hoitojakson aikana fysioterapeutti antaa hoitohenkilökunnalle konsultaatioapua. Sosiaalityöntekijä osallistuu palvelu- ja hoitoneuvotteluun asukkaan/ potilaan tultua laitoshoitoon ja selvittää asukkaan/potilaan sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen. Koko hoitojakson aikana on tarvittaessa käytettävissä asukkaan/potilaan sosiaalisten ja taloudellisten asioiden järjestelyissä. Asukkaan kuoleman jälkeen sosiaalityöntekijä tarvittaessa ohjaa ja neuvoo omaisia. Mikäli omaiset eivät kykene tai omaisia ei ole, sosiaalityöntekijä huolehtii vainajan hautaukseen liittyvät käytännön järjestelyt. Pappi on saattohoitotilanteissa osa hoitotiimiä. Tarve määrittyy potilaan ehdoilla ja myös omaisten toiveiden sekä hoitohenkilökunnan tilannearvioinnin perusteella. Pappi toimii saattohoitotilanteessa sielunhoidollisesti erityisesti surun ja kuoleman sekä henkisten ja hengellisten kysymysten asiantuntijana sekä tarvittaessa myös eri hengellisten yhteisöjen yhdyshenkilönä. Vanhainkodin puolella kullakin osastolla on oma nimikkoseurakuntansa vastaamassa osaston ns. hengellisestä huollosta. Työntekijöinä ovat sekä papit että diakoniatyöntekijät. Heidän yhteystietonsa ovat osastoilla. Sairaalaosastojen puolella toimii sairaalapappi. Hänellä on sielunhoidon pitkä erikoistumiskoulutus. Hän on työnsä puolesta osa hoitoyhteisöä ja toimii viikoittain sairaalaosastoilla. Hän on osastoilla potilaita, omaisia ja henkilökuntaa varten kaikkinaisissa elämän ja kuoleman kysymyksissä. Sisäiset ja ulkoiset yhteistyötahot Ulkoiset yhteistyötahot ovat prosessikuvauksen alussa mainitut laitokset. Niistä potilaat siirtyvät meille hoitoon ja potilaiden voinnin huonontuessa käytämme tarvittaessa erikoissairaanhoidon palveluja. Hoitojakson aikana potilaat saattavat käydä muissa laitoksissa saamassa erikoishoitoja tai konsultaatioapua. Myös Tampereen kaupungin erikoislääkäripalvelut ja laboratoriopalvelut ovat ahkerassa käytössä.

24

Sisäiset yhteistyötahot

Potilaiden/asukkaiden kokonaisvaltaiseen laadukkaaseen hoitoon sisältyy tärkeänä osana laitoshuoltajien, askarteluohjaajien, ulkoiluttajien, potilasavustajien, jalkahoitajien, sihteereiden, teknisen yksikön, ateriapalvelun, vaatepalvelun ansiokas työ. Vapaaehtoistyöntekijät,esim.Mummon Kammarin vapaaehtoistyöntekijät,ovat tervetulleita koko hoitojakson aikana keskustelemaan asukkaiden tai potilaiden kanssa sekä olemaan läsnä ja toimimaan potilaan ja omaisen tukena. Koukkuniemen vanhainkodissa ja Rauhaniemen sairaalassa toimii myös nimenomaan saattohoitotilanteisiin koulutettuja vapaaehtoistyöntekijöitä. Eutanasia

Eutanasian alkuperäisestä merkityksestä poiketen sillä ymmärretään nykyisin pyynnöstä surmaamista. Kyseessä on tarkoituksellisesti toteutettu henkilön surmaaminen tiettyjä lääkkeitä antamalla hänen vapaaehtoisesta pyynnöstään. Eutanasia on aktiivinen toimenpide ja siksi ”passiivista” eutanasiaa ei ole olemassa. Rauhaniemen sairaalassa ja Koukkuniemen vanhainkodissa toteutettavaan saattohoitoon ja palliatiiviseen hoitoon ei kuulu eutanasia. Keinot, joilla kuolemaa joudutetaan, eivät ole palliatiivisen hoidon ja saattohoidon keinoja. Potilaalle hyödyttömistä ja kärsimystä lisäävistä hoidoista ja tutkimuksista pidättäytyminen tai niistä luopuminen ei tarkoita kuoleman jouduttamista vaan kuolevan ihmisen mahdollisimman hyvän elämän takaamista kuolinhetkeen saakka.

25

Kirjallisuutta Yhdistyneet Kansakunnat, 1975, Kuolevan oikeuksien julistus Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:6, Hyvä saattohoito Suomessa ETENE 2001, Terveydenhuollon yhteinen arvopohja , yhteiset tavoitteet ja periaatteet. ETENE 2001, Kuolemaan liittyvät eettiset kysymykset terveydenhuollossa ETENE 2008, Vanhuus ja hoidon etiikka Suomen säädöskokoelma, Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) Suomen säädöskokoelma, Laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) Duodecim, 2008, Käypä hoito – suositukset. Kuolevan potilaan oireiden hoito Hänninen Juha, Kuolevan kipu ja kärsimys. Duodecim 2001 Hänninen Juha, Saattopotilaan oireiden hoito. Duodecim 2003 Pahlman Irma, Potilaan itsemääräämisoikeus. Edita Publishing Oy, Helsinki, 2003 Vainio Anneli, Hietanen Päivi(toim.), Palliatiivinen hoito. Duodecim 2004 Kalso Eija, Haanpää Maija, Vainio Anneli (toim.), Kipu. Duodecim 2009

26

Liite 1

HOITOTAHTO

Minä

_______________________________________________________________________

(henkilötunnus)

olen laatinut tämän hoitotahdon siltä varalta, että joutuisin tilaan, jossa en kykene

millään tavoin ilmaisemaan hoitoa koskevaa tahtoani. Seuraavat rastitut (x) kohdat

ilmaisevat tahtoni.

_____ Jos olen sairastunut tai vammautunut vaikeasti ja parantumattomasti minua ei saa

elvyttää, mikäli se lääketieteellisesti arvioiden johtaa siihen, että minulla ei ole

toimintakykyistä ja itsenäistä elämää

_____ Jos olen sairastunut vaikeasti ja parantumattomasti, on minua hoidettava

sairauden ennuste huomioon ottaen siten, että ei tehdä sellaisia tutkimuksia ja

hoitoja, jotka vain aiheuttavat ja pidentävät kärsimyksiä

_____ Päätettäessä hoidostani pidän tärkeämpänä elämäni laadun varmistamista kuin

pitkittämistä

Lisäksi tahdon,

että ______________________________________________________________

__________________________________________________________________

__________________________________________________________________

__________________________________________________________________

_________________________________________________________________

Paikka ja aika Allekirjoitus

27

Liite 2

Vakaumuksen kunnioittaminen Muutamia neuvoja vakaumuksen kunnioittamiseen • Ota aina potilaan hoidossa huomioon hänen yksilölliset tarpeensa ja toivomuksensa • Vieraita uskontoja kohdatessa on tärkeää välttää yleistyksiä • Vieraskielisen potilaan kanssa keskusteltaessa kannattaa käyttää apuna tulkkia. Omaisten käyttämistä tulkkina kannattaa välttää • Parhaiten tietoa vieraasta uskonnosta saat kysymällä potilaalta itseltään Evankelisluterilainen kirkko • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Uskonto ei määrää mitään erityistä ruokavaliota • Perheen ja ystävien merkitys korostuu sairastaessa • Sakramentit toimittaa luterilaisen kirkon pappi. Hätätilanteessa kuka tahansa kristitty voi antaa ehtoollisen ja kasteen • Kuolevan potilaan luokse kutsutaan sairaalapappi tai oman seurakunnan työntekijä potilaan tai omaisten pyynnöstä. Pyydettäessä voidaan rukoilla kuolevan puolesta tai kuolevalle voidaan antaa viimeinen ehtoollinen. • Kuoleman jälkeen omaisilla on mahdollisuus vainajan näkemiseen • Kuoleman jälkeen voidaan järjestää myös saattohartaus osastolla tai vainajan arkutuksen yhteydessä • Ruumiinavaukseen ei liity mitään erityistä Ortodoksinen kirkko • Hoitotoimenpiteissä ei erityistä huomioitavaa. Hoidossa kuitenkin huomioita mahdolliset traditioihin liittyvät seikat • Ruokailussa huomioitava kirkkovuoden mukaiset paastot potilaan voimien ja lääkityksen sallimissa puitteissa • Sosiaalisissa tavoissa noudatetaan yleisinhimillisiä näkökohtia. Potilaan toivomuksesta voidaan lukea rukouksia

28

• Sakramentit voi suorittaa vain ortodoksipappi. Hätäkasteen suorittaa mieluiten ortodoksi • Kuolevan potilaan sängyn lähelle laitetaan ikoni ja rukouskynttilä. Kuolevalle annetaan lähtörauha ja mahdollisuus hiljentymiseen • Kuoleman jälkeen vainaja puetaan perinteen mukaan, pappien kohdalla erityismenettely. kuoleman jälkeen omaiset viipyvät vainajan luona • Hautaus suoritetaan kolmantena päivänä kuolemasta. Ortodokseille ei polttohautausta • Ruumiinavaukseen ei liity mitään erityistä • Palvelua olisi hyvä tarjota myös vähemmistöjen kielillä esim. saame ja venäjä Roomalaiskatolinen kirkko • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Ruokailussa otetaan potilaan toiveet huomioon. Paasto ja pidättäytyminen ei koske sairaita • Katolinen pappi suorittaa sakramentit. Ehtoollisen voi suorittaa valtuutettu henkilö. Hätäkasteen voi suorittaa kuka tahansa kristitty • Kuolevalle potilaalle varataan oma huone, jossa on pieni pöytä. Omaiset ja ystävät ovat kuolevan potilaan luona koko ajan • Vainajan käsittelyssä ei ole erityistä huomioitavaa • Ruumiinavaus suoritetaan lain mukaan • Kirkolla on palveluja myös maahanmuuttajille Helluntaiherätys • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Ruokailussa huomioidaan potilaan omat toivomukset • Potilaan yhteydet perheeseen on tärkeät. Lähiomaisten puuttuessa uskonystävien merkitys korostuu • Ei hätäkastetta • kuolevaa potilasta hoidettaessa huomioidaan potilaan toivomat järjestelyt. Omaisten ja läheisten läsnäolo on

29

merkittävää. Ehtoollista, esirukousta ja siunaamista toivotaan • Vainajan käsittelyssä ei ole erityistä huomioitavaa. Omaisille ja läheisille tarjotaan mahdollisuus viipyä vainajan luona • Ruumiinavaukseen ei liity mitään erityistä • Etnisiin vähemmistöihin kuuluvat voivat kieltäytyä sianlihasta, riisuminen voi olla tabu. • Seurakunnassa tulkkaus- ja sielunhoitopalveluja vähemmistöjä varten Vapaakirkko • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Osa ei syö veriruokia • Ehtoollisen antaa yleensä vapaakirkon työntekijä, yleensä ehtoollisen vastaanottamiseen ei ole estettä myöskään ev.lut.papilta • Kuolevalle potilaalle usein toivotaan ehtoollista • Vainajan käsittelyssä tai ruumiinavauksessa ei ole erityistä huomioitavaa Adventtikirkko • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Ruoassa ei saa käyttää sianlihaa, verta eikä sisäelimiä. Monet ovat kasvissyöjiä • Ei hätäkastetta • Kuolevan potilaan toivomuksesta pyydetään henkilö seurakunnasta toimittamaan ehtoollinen ja/tai öljyllä voitelu • Vainajan käsittelyssä huomioitava, että adventtikirkon pastori siunaa vainajan. Poikkeustapauksissa myös muu kristitty pastori • Ruumiinavauksessa ei ole erityistä huomioitavaa Babtistit • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Ruokailussa huomioitava, että useimmat eivät syö verta • Perhesiteet ovat tärkeitä. Joskus siteet uskonyhteisöön ovat voimakkaampia

30

• Ei hätäkastetta • Kuolevalle potilaalle järjestetään oma huone, jossa omaiset voivat jättää hyvästit • Kuolevalle potilaalle ehtoollinen ei ole välttämätön • Vainajan käsittelyssä ei ole erityistä • Ruumiinavaus vainajan tai omaisen tahdon mukaisesti • Mikäli ei saada baptistisielunhoitajaa, toivotaan yhteydenottoa helluntai- tai vapaakirkkoseurakuntaan Romanit • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Ruokailussa ei ole erityisiä sääntöjä. Joskus oma ruoka • Romaninainen toivoo tavallisesti naislääkäriä tai hoitajaa, jos joutuu riisumaan • Kuolevalle potilaalle varataan oma huone saattohoitoon. Suku osallistuu saattohoitoon, joku läheinen on paikalla myös yöllä • Omaiset osallistuvat vainajan pukemiseen ja laittavat tämän arkkuun. Miehelle puetaan yleensä tumma puku ja naiselle valkoinen pusero ja samettihame * Omaiset, jotka ovat vainajan vierellä kuolinhetkellä, eivät yleensä poistu osastolta ennen vainajaa • Ruumiinavausta ei periaatteessa tehdä • Suurin osa romaneista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Osa on vapaiden suuntien kannattajia Saamelaiset • Inarin saamelaiset ovat yleensä luterilaisia • Kolttasaamelaiset ovat yleensä ortodokseja Inkeriläiset • Ovat tavallisimmin luterilaisia Juutalaiset • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Ruoassa ei saa olla sianlihaa, äyriäisiä, ankeriaita, eikä verta ja lihaa, jota ei ole teurastettu ja käsitelty juutalaisen uskonnon määräämällä tavalla. • Maitoa ja lihaa ei syödä samalla aterialla.

31

• Sairaiden ja vanhusten ei ole välttämätöntä paastota • Omaiset huolehtivat potilaan henkisistä ja sosiaalisista tarpeista • Pyhät toimitukset seurakunnan rabbi toimittaa pyydettäessä • Kuolevalle potilaalle järjestetään oma huone. Saattohoidosta puhutaan hienovaraisesti. Omaisia kuitenkin informoitava potilaan tilasta • Vainajan käsittelyssä noudatetaan sairaalan tavanomaisia toimenpiteitä. Hautausyhdistys noutaa vainajan hoitaa arkkuun laittamisen ja siunaamisen. Joskus vainaja viedään kotiin jäähyväisiä varten • Ruumiinavaus tehdään vain pakottavista syistä. Ruumiinavaus on tehtävä nopeasti, sillä hautaus tapahtuu pikaisesti 1-3 vrk:n kuluessa • Seurakunnassa on sairasapuyhdistys Islam • Potilaan hoidossa on vältettävä alkoholista ja siasta tehtyjä lääkkeitä • Ruoassa ei saa olla sianlihaa eikä siitä jalostettuja ruokia. Ei veriruokia. Ei alkoholia sisältäviä ruokia. Sairaiden ei tarvitse noudattaa paastosääntöjä • On toivottavaa, että hoitohenkilökunta ja tulkit ovat samaa sukupuolta potilaan kanssa • Ei sakramentin käsitettä, ei siis myöskään hätäkastetta • Kuolevalle potilaalle järjestetään oma huone ilman uskonnollisia symboleja. Omaiset ovat läsnä • Omaiset pesevät ja pukevat vainajan. Muussa tapauksessa pesijän ja pukijan tulee olla samaa sukupuolta vainajan kanssa. Vainaja puetaan määrämuotoon leikattuun kuolinliinaan. Hautauksen tulisi tapahtua mielellään vuorokauden kuluessa. Ei polttohautausta. • Ruumiinavaus tehdään vain pakottavista syistä pikaisesti kuoleman jälkeen, sillä hautaus tapahtuu 1-2 vuorokauden kuluessa kuolemasta • Muslimien uskonnolliset ja sosiaaliset tavat vaihtelevat koulukunnan ja kulttuuritausta mukaan

32

Buddhalaiset • Hoitotoimenpiteissä ei ole erityistä huomioitavaa • Monet ovat kasvissyöjiä • Jos mahdollista munkki suorittaa pyhät toimitukset • Kuolevalle potilaalle järjestetään oma huone tai häntä hoidetaan kotona • Maahanmuuttajien omaiset pesevät ja pukevat vainajan. Länsimaista buddhalaista vainajaa käsitellään rutiinin mukaisesti. Vainaja hyvästellään kotona tai sairaalassa • Ruumiinavaus suoritetaan lain mukaan • Aasialaisten maahanmuuttajien ja länsimaisten buddhalaisten näkemykset poikkeavat hieman toisistaan Jehovan todistajat • Potilaalle ei saa tehdä verensiirtoa, eikä antaa verestä valmistettuja lääkkeitä. Potilailla on tahdonilmauslomake mukana • Ruoissa ei verta • Omaiset ja uskontoverit auttavat. Jehovan todistajien potilasvierailuryhmä käy potilaan luona. • Ei hätäkastetta • Kuolevalle potilaalle ei sakramentteja eikä pyhiä toimituksia • Vainajan käsittelyssä ei ole erityistä huomioitavaa • Ruumiinavauksesta päättävät potilas ja omaiset • Järjestää palveluja maahanmuuttajille Bahái • Hoitotoimenpiteissä ei erityistä. Voidaan turvautua myös ruokavalioon • Ruokailussa ei erityistä. Paasto ei koske sairaita • Perhe on tärkeä sairauden hoidossa • Ei kastetta, ehtoollista eikä pyhää voitelua • Kuolevan potilaan hoidossa ei ole erityistä • Vainaja pestään ja kiedotaan käärinliinaan. Ruumista ei balsamoida, tuhkata eikä kuljeteta tuntia kauemman matkan päähän kuolinpaikasta • Ruumiinavaukseen ei liity erityistä • Maahanmuuttajille erikoispalveluja tarpeen mukaan

33

Krishna-liike ( ortodoksihindulaisuus) • Ei eläinkunnasta tulevia lääkkeitä tai lääkkeitä, joilla on sivuvaikutuksia. Lääkkeitä voidaan vierastaa • Kasvisruoka, jos mahdollista lähimmästä keskuksesta. Muuten tarkka tuoteseloste potilaalle tai hänen edustajalle. Paastot potilaan tilan mukaan • Hoidossa huomioitava että, mies hoitaa miestä ja nainen hoitaa naista • Kuoleva potilas viedään mahdollisuuksien mukaan lähimpään temppeliin tai potilaan luokse pyydetään seurakunnan papiston jäsen • Vainajan käsittelyssä huomioitava, että jokaisella potilaalla on potilaskohtainen testamentti, joka kertoo vainajan toivomukset • Ruumiinavauksessa ei ole erityistä huomioitavaa • Osa Suomessa asuvista intialaisista noudattaa samaa monoteistista perinnettä Scientologia: • Valitsevat kipu- ja psyykelääkkeiden sijasta henkistä neuvontaa. Tulkitsevat monet kehon ja mielen tilat vitamiinien puutteeksi • Voi olla omia ruokavalioita • Ei hätäkastetta • Kuoleva potilas ripittäytyy scientologipapille lukittavassa huoneessa, jossa on pöytä ja kaksi tuolia. Selvitetään haluaako potilas tulla haudatuksi scientologia-kaavan mukaan • Vainajan käsittely tapahtuu vainajan jättämien toiveiden mukaan. Polttohautaus ja tuhkan sirottelu Kristillinen tiede (Christian science) • Yleensä valitsevat lääketieteellisen hoidon asemasta henkisen hoitotavan. Valinta on aina henkilökohtainen ratkaisu • Ruokailussa ei ole erityisiä huomioitavia seikkoja. • Kuolevan potillaan toivoessa kristillisen tieteilijän läsnäolo tärkeää • Naispuolisen vainajan käsittelijän tulee olla nainen • Ruumiinavaus tehdään lain ja potilaan tahdonmukaisesti

34

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (Mormonit) • Hoitotoimenpiteissä ei erityistä huomioitavaa. Joillakin saattaa olla käytössään temppeli-ihokas, joka muistuttaa heitä vakaumuksestaan. Mikäli potilas haluaa käyttää kyseistä vaatekappaletta sairaalassa, se olisi hänelle suotava. • Ei kahvia, teetä tai alkoholipitoisia juomia. Dieetin tai lääkkeiden annon suhteen ei ole erityisiä rajoituksia • Kuolevalle potilaalle pääsääntöisesti normaali saattohoitokäytäntö, jossa kristillinen vakaumus on huomioitu • Jos kuoleva potilas on tajuissaan, olisi potilaalle hyvä järjestää sellainen tila, jossa hän voi saada siunauksen kättenpäällepanon kautta. • Temppelissä käyneet vainajat puetaan temppelissä käytettävään valkoiseen asuun. Vainajan pukemisen suorittaa vainajan kanssa samaa sukupuolta olevat kirkon jäsenet. Pukeminen tapahtuu yleensä sairaalassa, jos mahdollista Vapaa-ajattelijat • Vapaa-ajattelijat ovat uskonnottomia henkilöitä • Saattohoidossa olevien vakaumusta tulee kunnioittaa niin, ettei heille tarjota mitään uskontoihin liittyviä toimituksia • Ei muuta erityistä huomioitavaa .