rock sport magazine 1/2014

fontainebleau!MATKAkohde:

kaukainen HAAve toteutui:

Patagonia

www.rocksportmagazin�.�

MAGAZINE

1numero 1 . ELOKUU 2014

2 Rock Sport Magazine 1 | Kesä 2014

Kiipeilykamat messiin ja reissuun ensi syksynä: syyskuun 11. - lokakuun 19. päivä.Mukaan voi lähteä koko ajaksi tai valita reitiltä itselle paras siivu ja osallistua sille!

Pääkirjoitus

ToimitusPäätoimittaja | Kari LaitiLaAD | Satu-tuuLia OKSanenKansi | JeSSe HOLmKuvankäsittely | ainO tuOminen

Yhteystoimitus@rocksportmagazine

Myyntimyynti@rocksportmagazine

www.rocksportmagazine.fi

facebook.com/ROCKSportmagzine

Kiipeilyn yksi minua kiinnostava elementti on koko kiipeilyurani aikana ollut uuden löytäminen ja uusien haasteiden kohtaa-minen. Uusi on saattanut olla täysin uusi kiipeilemätön linja, jolle voi avata uuden reitin, uusi voi olla myös toposta löydetty mielenkiintoinen itselleni kiipeämätön reitti. Uusi voi olla myös jokin reitti, jonka vaikeusaste on selvästi oman mukavuusalueeni

ulkopuolella ja omien äärirajojeni tuntumassa tai sen yli. Uusi voi olla myös uudet kiipeilykaverit tai vain uusi maisema matkalla jonnekin. Uudesta voi myös tulla jossain vaiheessa jo aikaisemmin koettu, kuten Olhavan kiipeilijäleirin yllä oleva öinen tähtitaivas, mikä on joka kerta uusi, mutta kuitenkin niin tutun oloinen. Kii-peilyn minulle opettama asia on tuon uuden etsiminen ja sen kohtaaminen, tätä oppia olen pääsyt toteuttamaan kolmella rauhanturvareissullani. Tämän opin avulla olen pystynyt niistäkin reissuista oppimaa jälleen lisää itsestäni tai ympä-rillä olevasta maailmasta.

ParaSta KiiPeiLyn minuLLe opettamista asioista on, että periksi ei pidä antaa, vaan aina voi yrittää uudelleen tavoittaa toppiotetta, minkä avulla koko homma on sitten paketissa.

tämä LeHtiPrOJeKti On minulle kuin kiipeilyreitin luonti. Alkuun idean linjalle, sitten hyvän porukan löytämistä (se on kuin reitin otteiden ja muuvien etsimis-tä), valmisteluja ja lopuksi tekemistä. Lehden taittaja on kuin kiipeilykaveri, jonka kanssa reittejä työstetään yhteistyössä. Lehden julkaisupäivä on kuin kiipeilyrei-tin toppiote jota ilman idea ei toteutuisi.

On OLLut iLO ja kunnia päästä luomaan suomalaiseen kiipeilyhistoriaan monia uusia kiipeilyreittejä muiden kiipeilijöiden kiipeiltäväksi, ja nyt päästä mukaan luomaan uutta kiipeilylehteä kiipeilystä kiinnostuneiden henkilöiden luettavaksi.

VaLitettaVaSti KaiKen KiiPeiLyn antamien hienojen elämysten, kokemusten ja onnistumisen tunteen taustalla piilee riskejä, jotka toteutuessaan saattavat johtaa traagisiin seurauksiin. Tänä kesänä, tämän lehden kokoamisen aikana suomalainen kiipeily-yhteisö joutui kohtaamaan ikäviä hetkiä kahdesti. Kesän alussa suuri suomalainen kiipeilijä, suomalaisen kiipeilyn isä ja sen kehittäjä Matti A. Jokinen poistui keskuudestamme 81-vuotiaana. Heinäkuun lopulla Ranskan Alpeilla sattui onnettomuus, jossa menehtyi kaksi kokenutta suomalaista kiipeili-jää. Toinen kiipeilijöistä oli itsellenikin tuttu. Hänestä jäi mieleen lämmin muisto ja aina hymyilevät kasvot. Levätkää rauhassa, olette muistoissamme aina.

Kari Laitila

3

3 Pääkirjoitus

6 Patagonia 2014

Wanhaa kiveä

24 Kadonneen kiven metsästäjät

32 Uutuudet

Treenit

34 Aloittelevan kiipeilijän kotiharjoittelu

Teknologia

40 Teknologiasta tehokas apu kiipeilyyn

Kuvan tarina

43 Los Capitanos

48 Once in a Font time

58 Paluu Romsdalen laaksoon

77 Flowparkkaus on helposti lähestyttävä laji

80 Arco – kiipeilijän paratiisi

87 Muista ennen kiipeilyreissua

88 Lukijan kuvat

98 Sisäseinät


Tässä numerossa

PatagOniaMartti Kivinen

KuVan tarinaLos Capitanos

Once in a fOnt timeFontsu / Pauli Sivula

PaLuu rOmSdaLen LaaKSOOnKari Laitila

6

43

48

58

5

Matti Kivinen



en varmaankaan valehtele kovin paljoa, jos väitän että Patagonia on paikka, jonne jokainen alppikiipeilijä haluaa mennä. Näin joskus nuorena kiipeilijänä mainoksen, joka teki mi-nuun suuremman vaikutuksen kuin osasin ajatellakaan. Pilarimainen vuori epätavallisine jäämuodostel-mineen nousi taivaisiin pilvien ver-hotessa sen alempia rinteitä. Kuva teki minuun valtavan vaikutuksen. Se vuori oli Cerro Torre. Tuonne on päästävä joskus, muistan ajatelleeni välittömästi. En tosin tiennyt tuol-laisten vuorten kiipeämisestä tuon taivaallista. Sinä syksyisenä päivänä mieleeni iskostui ajatus noista mys-tisistä vuorista. Kaukainen haave päästä joskus kiipeilemään niille.

aStumme uLOS LinJa-autOSta kes-kellä eteläistä Argentiinaa, El Chal-tenin pienessä kaupungissa. Tuulen

ujellus on kuin tervetulotoivotus tänne maailman laidalle. Täällä ei ole edes kännykkäverkkoa. Koiria juoksentelee vapaana. Grillatun lihan mehevä tuoksu leijailee kaduilla. Kylän ympärillä nousee eri korkuisia kukkuloita ja niiden takaa pitäisi olla Fitz Royn ja Cerro Torren massii-vit. Sadepilvet hipovat kuitenkin jo matalampia huippuja peittäen kor-keammat vuoret alleen. Tämä pieni kaupunki ja ympäröivät vuoret tu-levat olemaan kotimme ja maaperä elämämme suurimmille seikkailuille seuraavat seitsemän viikkoa.

me LäHdemme matKaan Suomesta uudenvuodenpäivänä. Ensimmäinen pysähdys on Amsterdamissa. Nope-an vaihdon jälkeen alkaa pitkä lento-matka Buenos Airesiin, Argentiinan pääkaupunkiin. Suuri Boeing 777 nousee täyteen pakattuna pilvien

yläpuolelle ja vaatimattomasta jalka-tilasta huolimatta kaksi suomalaista alppikiipeilijää vaipuvat unten maille haaveilemaan tulevista seikkailuista.

14 tuntia myöhemmin laskeu-dumme, yhtä aikaa auringon kanssa, trooppiseen lämpöön. Edessä on pit-kä yö Buenos Airesissa, Ezeizan C-

El Chalten sijaitsee eteläisessä Argentiinassa, Santa Cruzin maakunnassa. Eteläisen talven aikana, siis silloin kun täällä pohjoisessa on kesä, kaupungissa asuu vain muutamia satoja ihmisiä. Auringon pidentäessä päiviä ja kesän astuessa kehiin, kylille saapuvat turistit ja tietysti roppakaupalla kausityöntekijöitä eripuolilta Ar-gentiinaa. Asukasmäärä kasvaa monikymmen-kertaiseksi. Kylää alettiin rakentamaan turistien tarpeisiin vuonna 1985, joten kaikki rakennukset ovat kohtalaisen uusia. Vuosituhannnen alussa rakennettu lentokenttä El Calafateen on myös edesauttanut turismin kehityksessä. Nykyään kylä on varsin hyvien kulkuyhteyksien päässä muusta maailmasta.

9

terminaalin tuloaulassa. Jatkolennon El Calafateen pitäisi lähteä aamulla kahdeksalta. Aamu tulee, mutta len-to lähteekin vasta illalla kahdeksalta. Aerolineas Argentinas on maineensa veroinen. Lennot lähtevät harvoin ajallaan. Edessä on toinen pitkä yö, tällä kertaa El Calafaten lentokentäl-lä. Nyt olemme jo aika lähellä mää-ränpäätä. Lentokentän nurkassa sei-soo joulukuusi, jonka alla vaivumme uneen melko mukavasti. Aamulla bussi lähtee puolenpäivän aikaan ja saavumme iltapäivällä sateiseen El Chalteniin lähes 60 tuntisen matkan jälkeen.

Aylen Aike on hostelli, josta voisi kirjoittaa itsestään jo oman artik-kelin. Omistaja Sebastian toivottaa meidät ja muutaman muun kiipeili-jän sydämellisesti tervetulleeksi. Heti astuessamme ovesta sisään, paikka tuntuu kodilta. Aika mukava fiilis sii-

hen nähden, että talo tulee olemaan kotimme seuraavat pari kuukautta. Asetumme taloksi ja alamme val-mistautua seuraavan päivän koitok-seen. Säätiedotus lupaa muutaman tunnin sääikkunaa ylihuomiselle, joten päätämme lähteä viemään ka-moja ylös ja katsomaan, josko siellä voisi kiivetä.

KeSKeiSimPänä aSiana valmistau-tumisessa kiipeilyyn Patagoniassa on varmastikin sään ennustaminen. Maantieteellinen sijainti kapealla maakaistaleella kahden valtameren välissä tekee ilmastosta todella oi-kukkaan. Sää on ykköspuheenaihe kylillä, ja jokainen vähänkään kii-peilijäksi itseään tituleeraava tietää minkälaista säätä seuraava viikko tuo tullessaan. Tänä vuonna hyvää säätä oli niin harvassa, että silloin kun sitä luvattiin, koko kylä alkoi ku-

hista. Kaikki puhuivat tulevasta sää-ikkunasta ja suunnitelmista. Melkein joka kerta sääikkunat osoittautuivat kuitenkin luvattua huonommiksi, tai sitten ne tulivat päivän myöhässä. Kaudelle osui ainoastaan yksi hyvä muutaman päivän korkeanpaineen-jakso, jolloin pääsimme kiipeämään lämpimässä ilmassa.

Syrjäiselle alueelle ei ole valmiita säätiedotteita tarjolla. Internetistä löytyy muutama palvelu, jonka kaut-ta pystyy hakemaan koordinaattien avulla säädiagrammeja oikeastaan minne päin maailmaa tahansa. Viimeiset pari kautta ovat olleet säiden puolesta uskomattoman hy-viä. Monta usean päivän mittaista sääikkunaa, kuivaa kalliota ja helpot lähestymiset. Tämä kausi on heti alusta lähtien näyttänyt erilaiselta. Kovia tuulia, paljon lunta reiteillä, lyhyitä sääikkunoita. Kiipeilijät odot- ››

televat päivästä toiseen kylillä, josko sääennustuksen painekäyrässä nä-kyisi nousua tasaisen matalapaineen sijaan.

Monet kiipeilijät oudoksuvat pää-töstämme lähteä kokeilemaan josko tuollaisessa pienessä sääikkunassa saisi jotain aikaan. Toisaalta, olemme tulleet tänne kiipeilemään, eikä meil-lä ole muutakaan tekemistä. Halu kiipeämään on korkeimmillaan. Läh-demme kävelemään ylemmäs Pied-ras Negras -leiriin läpi vesisateen ja kovan tuulen. Seikkailu alkakoon.

Parin Pienemmän OnniStumiSen ja yhden epäonnistumisen jälkeen päätämme koettaa vähän isompaa objektia. Poincenot on massiivin kol-manneksi korkein huippu ja vuorena

ehkä yksi esteettisimmistä, joita olen nähnyt. Se on kuin jäätiköltä nouse-va sokeritoppa, jonka huippu kohoaa karvan verran yli kolmen kilomet-rin. Itäseinän halkaisee jättimäinen ramppi, joka luo heikon linjan muu-ten pystysuoriin kallionseinämiin. Whillans– Cochrane on yksi alueen klassikkoreiteistä.

Pitkän lähestymisen jälkeen pää-semme aloittamaan kiipeilyn aurin-gon noustessa. Lauri johtaa kahden miehen köysistöämme yli reunarai-lon. Olemme ohittaneet pari köysis-töä ja olemme ensimmäisinä reitillä. Keli on kylmä, mutta aurinkoinen. Kiipeämme lumirampin nopeasti ja saavutamme kruksiköydenpi-tuuden. Sen suorittaminen antaa pääsylipun yläosan helpommille

köydenpituuksille ja huipulle. Näin ainakin oletamme. Lauri kiipeää ensimmäisen mixta-pätkän, lumen peittämää kalliota, josta hakun-paikkojen löytäminen on vaikeaa. Varmistukset jää reilusti jalkojen alle. Hetki epäröintiä ja toinen hetki vierähtää kiipeillessä. “Voi lopettaa”, kuulen huudon ja valmistaudun seuraamaan perässä.

Oma köydenpituuteni on myös lumista ja hankalaa mixtaa. Ham-masta purren löydän itseni 50 metriä ylempää. Olemme ohittaneet kruxin ja aika siirtyä helpompaan maastoon. Kierrämme hyllyjä pitkin vuoren eteläseinälle ja eteläisen pallonpuoliskon aurinko jää vuoren toiselle puolen. Kylmä tuuli ja varjo tekevät olosta sietämättömän. Lisää


11

vaatetta päälle ja jatkamme hidas-ta kiipeilyä. Kaikki paljas kallio on sentin paksussa jäässä. Kiipeämme muutaman köydenpituuden. Me-no on kuitenkin niin hidasta, että päätämme kääntyä takaisin, vaikka huippuharjanne siintää suhteellisen lähellä. Olosuhteet vievät voiton tällä kertaa. Laskeutuminen sujuu ongel-mitta ja palaamme teltalle 24-tunti-sen päivän jälkeen väsyneenä.

POincenOtin JäLKeen nuKumme yön ja aamun koitteessa joku huutelee teltan ulkopuolella. “Hello! Is there anybody inside! We need some help!”. Heräämme tokkuraisena kuuden tunnin unien jälkeen. Pian selviää, että jenkkikiipeilijä on saanut kiven polveensa Fitz Royn Superca-nalleta-reitillä. Vaikka vaivoin saam-me väsymykseltä silmämme auki, velvollisuudentunto kiipeilykaverin auttamisesta karistaa suurimmat unihiekat silmistämme ja lähdemme mukaan pelastusoperaatioon. Yh-teensä leiristä on saatu koottua 14 kiipeilijää. Vaikka matka on suhteel-lisen pitkä haastavassa maastossa, saamme kaverin kannettua takaisin ihmisten ilmoille hämmästyttävän lyhyessä ajassa. 16 tuntia onnetto-muudesta ja kaveri on sairaalassa polvi kuvattuna. Erinomaista yhteis-työtä kiipeilijöiden, ja myöhemmin vastuun ottaneen pelastusryhmän, keskuudessa.

Pari SeuraaVaa ViiKKOa sujuu pää-osin säätä pidellen. Välillä on parem-paakin keliä ja päiväkirjamerkintöihin rekisteröityy yksi lyhyeksi jäänyt yritys Poincenotille. Pääasiassa aika kuluu laaksossa sporttikiipeillessä ja välillä boulderoidessa. Iltasin katse-lemme elokuvia hostellilla ja välillä käymme oluella paikallisissa kuppi-loissa. Sunnuntai-iltaisin tutustum-me tangon saloihin. Näiden lisäksi jokapäiväisiin rutiineihin kuuluu myös sääennusteen tarkastaminen kolmesti päivässä ja topokir-jan selailu. ››

ViHdOin iLmanPaineKäyräSSä näkyy kauan odotettu noususuhdanne muutamaksi päi-väksi ja toiveet nousevat korkealle. Emme ole vielä päässeet Torren-laaksoon ja eräänä sateisena alkuhelmikuun päivänä suuntaamme lenkkareiden kärjet noiden tornimaisten vuorten juurelle. Ensimmäinen päivä Niponinon leirissä kuluu sadetta pidellessä. Samoin toinen. Kolmantena päivänä lähdemme varhain aamuyöstä kävelemään reitille. Alku-kaudesta Domo Blanco -vuorelle on avattu uusi reitti, Superdomo 500m WI 5 M6, josta on miltei heti muodostunut klassikko. Toistonousun päivänä huipulla olleiden ihmisten määrä moninkertaistui heittämällä, kun neljä köysistöä kiipesi reitin.

13

reitti OSOittautuuKin maineenSa veroiseksi. Kol-messa osassa kulkeva reitti kulkee ensin helppoa mix-takiipeilyä yhden kolmanneksen. Sen jälkeen vähän vaikeampaa mixtakiipeilyä toisen kolmanneksen. Koko komeuden kruunaa vajaa pari sataa metriä pystysuoraa ja paikoitellen vähän päällekaatuvaakin jäätä. Jokainen kolmannes on toistaan parempi.

Aloitamme kiipeilyn aamunkoitteessa. Korkeammat huiput hohtavat kultaisina aamuauringossa. Heti alus-ta pitäen kiipeily kulkee ongelmitta. On hienoa kiivetä ja reitti tuntuu olevan hyvässä kunnossa. Kiipeämme helppoa jäätä nopeasti. Pian huomaamme kiivenneem-me ensimmäisen kolmanneksen. Keskikohdan kruksikö-ydenpituus tuottaa vähän ongelmia huononlaisen jääti-lanteen takia. Lopulta kuitenkin saavutamme viimeisen kolmanneksen. Jäänoro valuu kuluaarin pohjalla hou-kuttelevasti. Siinä on tiemme huipulle. Ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäskin köydenpituus taittuu, kunnes olemme viimeisen köydenpituuden alla. Hieman päälle-kaatuva 50 metrinen köydenpituus vie voimat miehistä ja uupuneena taistelemme tiemme ylös, Lauri edellä ja minä perässä.

yHdeKSän aiKaan iLLaLLa saavutamme huipun pitkän taistelun jälkeen. Olemme lumipyryn keskellä ja jäätävä länsituuli puhaltaa puuterilunta kaikkialle. Olotila on sie-dettävä siitäkin huolimatta, että edessä on monta tuntia laskeutumista pimeyden keskellä. Abalakow, abalakowin perään laskeudumme pimeyteen.

Mielessä pyörii ajatus kaikista epäonneen päätty-neistä laskeutumisista. Pidämme välillä taukoja, jotta aivot saavat hetken hengähtää. On pimeää ja väsyttää mutta muuten kaikki on erinomaisesti. Köydenpituus köydenpituudelta pääsemme alaspäin. Kun keskittyy siihen mitä tekee kaikki sujuu ongelmitta. Vihdoin saa-vutamme lumirinteet ja ylitämme reunarailon. Yksi iso reitti ja huippu kiivetty. Kävelemme läpi pimeyden ja lu-mipyryn takaisin teltalle 27 tuntia sieltä lähdön jälkeen.

PaiKaLLiSeen JääteLöbaariin on kehitetty Superdomo-jäätelömaku. Päivisin käymme kiipeilemässä sporttia ja iltaisin menemme syömään jäätelöä, ja kerta toisensa jälkeen juhlistamaan Domo Blankon valloitusta. Onhan jäätelöbaarin nimi Domo Blanko.

Pian kiipeilijän mieli alkaa kuitenkin taas halajamaan pois kaupungin turistisekamelskasta. Keho alkaa kai-paamaan kylmiä öitä vuorilla ja pitkiä lähestymisiä sekä loppumattomalta tuntuvaa kiipeilyä. Aika lähteä seik-kailemaan. Sääennusteessa on lupaavia merkkejä. Sää-ikkunasta on tulossa hyvä. Näyttä jopa siltä, että tästä olisi tulossa oikea kunnollinen sääikkuna. Nyt kiivetään kalliota.

15

aguJa Saint exuPery on yksi niistä hienoista neulamaisista, oikean vuoren näköisistä, huipuista Fitz Royn massiivissa. Vuoren länsiseinällä sijaitsee Chiaro di luna (suom. Kuunsilta) niminen reitti, 750m, 6b+. Ensinousu tapahtui täydenkuun aikaan ja laskeutuminen venyi pitkäksi. Reitin nimi juontaa juurensa täysikuun loisteesta, joka valaisi ensinousijoiden laskeu-tumista.

Suuntaamme siis kulkumme jo toistamiseen Torren laaksoon. Kah-denkymmenen kilometrin lähestyminen sujuu jo rutiinilla ja ensimmäi-sen kerran harhailu jäätiköllä jää väliin. Kelikin on kohtalainen, vaikka pieni tuuli puhaltaakin sopivasti vastaan. Tällä kertaa meillä on ruokaa yllin kyllin mukana ja ilta meneekin syödessä. Illan aikana Niponinon leiriin ilmestyy paljon kiipeilijöitä ja käymme ennen nukkumaan menoa toivottamassa ystäville onnea ja kyselemässä betaa reitille. Kaikilla on into päällä. Ystävämme Chad ja Jens ovat lähdössä kii-peämään Afanassieffia Fitz Roylle, Italialaiset suuntaavat Aguja de la Sillalle koettamaan uutta ensinousua. Kaikilla on hienoja suun-nitelmia. Tunnelma on korkealla.

Nousemme seuraavana aamuna jäätiköltä ylemmäs Saint Exuperyn länsiseinämän juurelle. Bivy-paikastamme on eh-kä koko massiivin paras näkymä laakson yli Torre-ryhmän itäseinämille, joista Cerro Torren seinämä nousee korkeim-malle. Ihmettelemme Compressor-reitin esteettisyyttä ja paistattelemme päivää. On lämmin ja tuulikin on tyyntynyt lähes kokonaan. Myöhemmin makaan selälläni ja odotan unta. Vatsassa tuntuu pieni jännitys. Tähdet näyttävät kauniilta Patagonian yössä.

aamuLLa Kun LäHdemme reitille aurinko sarastaa jo Cerro Torren seinämillä. Reitin vaikein köydenpituus on heti kolmantena. Ensimmäiset kymmenisen köyden-pituutta menee heittämällä. Sitten tulee vaikeampaa. Tai kiipeilyllisesti kohdan pitäisi olla suhteellisen helppo, mutta viime viikkojen sateet näkyvät vielä jäänä halkeamissa. Sopivan linjan löytämiseen me-nee aikaa ja lopulta vaihtoehtoinen köydenpituus johtaa huonolaatuisimmalla ikinä kiipeämälläni graniitilla ylemmille köydenpituuksille.

Ylemmällä pääseinällä pääsemme todelli-sen unelmagraniitin kimppuun. Tätä kiipeily on parhaimmillaan Patagoniassa. Täydellisiä halkeamia, eriskummallisia fleikkejä ja taitaa joukossa olla jokunen pokettikin. Paahtava auringonpaiste saavuttaa seinämän ilta-päivällä ja olotila muuttuu enemmän tai vähemmän tuskaiseksi. Jossain vaiheessa kiipeily muuttuu taisteluksi, jota jatkamme ylöspäin. Illalla yhdeksän aikaan saavu-tamme huippuharjanteen. Itse huipulle on vielä vähän lumessa tarpomista. Haluamme laskeutumaan ennen kuin pimeys koittaa ja sovimme, että Lauri käy huipulla ja minä alan valmistele-maan laskeutumista.


PimeyS LaSKeutuu VuOrten yLLe ja me aloitamme pit-kän laskeutumisen. Onneksi on lämmin eikä tuule. Vaik-ka laskeutumiset sujuvat joutuisaan, kuluu pitkän reitin alas tulemiseen yllättävän paljon aikaa. Täysikuu saa vuoret hohtamaan hopeisena pimeydessä, aivan kuten ensinousun aikana. Jossain reitin keskivaiheella on isoja hyllyjä. On kohtalaisen lämmin ja koetan olla nukahta-matta odottaessani laskeutumisvuoroa. Lauri menee nyt edellä. Ajatus harhailee väkisin ja muuttuu kuviksi. Torkku-unien seassa kuulen Laurin kehotuksen aloittaa oma laskeutumiseni ja mieli virkistyy.

Kuuden aikaan aamulla saavutamme lumikentät reitin juurella. Laskeutuminen on sujunut suuremmitta kommelluksitta, lukuun ottamatta köyden jumittumista toiseksi viimeisellä rappelilla, sekä pientä säätöä reitin juurelle jättämiemme kenkien pelastamiseksi. Onneksi leiriytymiskamat on melkein reitin juurella. Pääsemme makuupussin lämpöön. Muutaman tunnin unet tekevät hyvää ja jatkamme laskeutumista Niponinon leiriin. Toinen yö unta ja aamulla kävelemme takaisin kylille voittajina.

VOitOn Huuma ei KeStä Kauaa, sillä miltei heti saamme kuulla Chadin kuolleen laskeutumisonnettomuudessa Supercanalletalla, Fitz Royn länsipuolella, onnistuneen huiputuksen jälkeen. Tunnelma laskee jyrkästi. Koitam-me olla parhaamme mukaan Jensin, Chadin kiipeilypa-rin, tukena ja samalla käymme itse läpi tuota tragediaa kukin omalla tavallaan. Onneksi hostellilla on paljon ys-täviä, joiden kanssa jakaa ajatuksiaan. Kiipeilymaailma on menettänyt yhden kirkkaimmista tähdistään.


reiSSu LäHenee LOPPuaan ja ilmat muuttuvat taas epävakaammiksi. Saam-me vielä yhden kauniin päivän ja kiipeämme mahtavalle Cerro Sololle ennen kotiin lähtöä. Mukava aurinkoinen päivä. Huipulta avautuu mahtava maise-ma Torren laaksoon pohjoisessa ja lännessä siintää suuri Hielo continental -jäätikkö. Täydellinen päivä huoletonta kiipeilyä reissun lopuksi.

Aamulla Sebastian heittää meidät linja-autolle. Tunnelma on haikea. Ilma on kirkas ja vuoret näyttäytyvät meille jäähyvästeiksi. Vaikka kotiinlähtöä on odotettu, on lähdön hetki vaikea. Tästä kylästä on tullut toinen kotimme, ja näistä vuorista leikkikenttämme kahden viimekuukauden aikana. Olemme tavanneet paljon uskomattoman hienoja ihmisiä ja saaneet koko joukon uu-sia ystäviä.

reiSSu On Jättänyt meiHin molempiin lähtemättömät jälkensä. Itse olen oppinut paljon lisää alppikiipeilyn saloista ja tajunnut taas kerran, kuinka vaativan lajin kanssa tässä ollaan tekemisissä. Nöyryys Patagoniaa kohtaan on kasvanut ja vuoria kohtaan yleensäkin. Kiipeily vuorilla antaa maailman hienoimpia kokemuksia, kun kaikki menee nappiin. Olemme myös oppineet että pienikin epäonni näillä vuorilla voi saada todella vakavat seuraukset. Täällä olet yksin suurten vuorten syleilyssä.


PatagOnia On VaatiVa paikka, varmasti yksi niistä vaativimmista. Kaiken osuessa kohdalleen, kelistä ja reittivalinnasta lähtien, voi näillä vuorilla kokea maailman hienoimpia hetkiä maailman hienoimman vuoriryhmän keskellä. Huonona kautena ei välttämättä näe koko vuoria moneen viikkoon. Ajatuk-sissani tulee olemaan aina pieni kolo Patagonialle ja toivottavasti pääsen pian uudestaan nauttimaan noista mahtavista hetkistä noiden hienojen vuorten syleilyssä. ■

KIITOKSET SPONSOREILLE

23

21.02. 2014 uLKOmuiStiSta VetäiStynä

uuSien KaLLiOiden etSiminen on aina ollut oleelli-nen osa kiipeilyäni. Monen moista mestaa kaiken tarpomisen vastineeksi löydettiinkin. Erityisesti Varsinais-Suomen suunnalta. Talvi-illat istut-

tiin kirjastossa tuijottamassa peruskarttoja silloisen kiipeilykaverini Tuomo Koskisen

kanssa. Välillä juostiin metsissä pelkkien kuulopuheiden perässä ja opittiin kan-

tapään kautta suodattamaan ne ei-kiipeilijöiden jutut niistä hirmuisista

kallioista. Muutamat kalliot painuivat unholaan access

juttujen takia.


KADONNEEN KIVEN METSASTAJAT

Juho Isotupa

Wanhaakiveä

eLettiin 90-LuVun PuOL-taVäLiä Turun suunnalla, jossa kiipeily eli ja voi hy-vin. Sisä- ja ulkoharras-tuspaikkoja oli mukavasti ja uusia harrastajia tuli koko ajan lisää. Järjes-tettiin kursseja, kiipeily-retkiä sun muita peijaisia Kruxin ja Turun kiipeily-palatsin toimesta.

25

Juho Isotupa

eräänä PäiVänä kiipeilypalatsin myymälään tuli myyntiin Jerry Mof-fatin ja Ben Moonin ’The Real Thing’ -boulderointivideo. Katsottuani

filmin, boulderointi kolahti minuun kovaa. Ulkoboulderointi oli nähkääs jokseenkin olematon juttu siihen aikaan Turussa. Moonin &

Moffatin Fontainebleau-boulderointi oli sytyttänyt ihan uudenlai-sen kiipeilykipinän.

KatSeeni aLKOi HaraVOida metsän reunoja uudella tavalla. Enää ei etsitty pelkästään niitä korkeita köysikiipeilyseinämiä, vaan

matalammat muurit ja lohkareet olivat nyt kiikarissa.

yKSi KauniS KeSäPäiVä olin Ispoisten suunnalla etsiskelemässä kiviä. En löytänyt mieleistäni, joten päätin mennä katsomaan

sitä Luolavuoren tenniskentän vieressä olevaa julmetun kokoista lohkaretta. Juu, iso oli. Ja aika vaikean näköinen.

Boulder-reittisilmäni oli tuossa vaiheessa vielä sen verran kehittymätön, etten osannut nähdä lähikivien potentiaalia.

nää! tOteSin Ja JatKOin matKaani Luolavuorentietä itään. Siinä samassa huomasin oikealla metsän reunassa muuta-

mia lohkareita, jotka vaativat välittömän huomion.

autO ParKKiin ja tossut mukana metsään. Pian edessäni oli kivi, johon saisi poikkarin. Kädet haukena otin ensitun-

tumaan slouper-kiipeilyyn, ja ehkä kymmenennen yri-tyksen jälkeen reitti oli kiivetty. Kiven kylkeen maalattu

punainen risti antoi reitille nimen. Tutkiskelin vieressä olleen iso kiven negalinjoja, naureskelin mielessäni ’Ai-

van liian kovia! Toistaiseksi!’.

minuLLa OLi PaiKaSta todella hyvät kutinat, joten päätin kiivetä mäen päälle katsomaan. Ja niin seisoin

sanattomana upeiden lohkareiden keskellä. En tien-nyt itkeäkkö vaiko nauraa! Rymysin hikisenä metsää

ristiin rastiin ja olin löytänyt toista kymmentä loh-karetta. Olin aivan täpinöissäni!

27

››

Maahantuon� ja markkinoin�: �reendoor Oy, Nuijamiesten�e �B, 00400 Helsinki, p: 010 470 2630 Jälleenmyyn�: �iipeilykeskus Tapanila, Boulderkeskus, YogaRocks, Camu

KOHtaPuOLeen VanHa KiiPeiLy-

Kaarani kurvasi renkaat kiljuen kii-peilypalatsin pihaan. Ryntäsin sisään ja huusin läsnäolijoille ’Nyt SE löytyi!’.

’Eh... Että mikä löytyi?’ kuului hämmentynyt kysymys.’Turun Fontsu! Saatana äijät, nyt autoihin! Te ette usko tätä!’

HetKen PääStä mäeLLä alkoi melkoinen kuhina. Joku siellä alkuun kyseli lupia sen ja sen linjan kiipeämiseen. ’Et tartte mun lu-pia! Anna mennä vaan!’ hihkaisin harjaamisen lomassa. Siitä se lähti ja linjoja syntyi kuin sieniä sateella.

29››

LuOLaVuOren reiteiStä eri-tyisesti ’Kiusaus kulma’ 6 ja ’Paidattomuus tuo voimaa’ 7- ovat jääneet mieleeni. Reitit taisi tehdä Petteri Alho ja Pee-tu Ojalehto. Omista tekeleistä ’Bouldernisti’ 7(?) jäi mieleen, koska projektoin sitä koko kesän. Vasta loppusyksystä, ensimmäisten lumihiutaleiden hiljaa leijuessa taivaalta, sain oikean käden dynon vihdoin ja viimein pitämään puristusot-teessa. Olipahan urakka.

LuOLaVuOren JäLKeen boulde-rointi iski voimalla Turkulai-seen kiipeilyyn ja uusia paikko-ja löytyi vähän väliä paikallisten kiipeilijöiden toimesta. Monta-kohan sataa reittiä siellä päin mahtaa jo ollat? 400? 500?

tänä PäiVänä potentiaalisten paikkojen etsiminen on nauret-tavan helppoa. Netistä kartta-palvelu tai kaksi auki. Voit kä-tevästi vertailla maastokarttaa ja ilmakuvaa. Vaikka keskellä metsää. ■

31


EDELRID MEGA JULmega JuL On mOniPuOLinen ja kevyt varmistuslaite yh-delle tai kahdelle köydelle. Laitteessa on ominaisuus, joka mahdollistaa nopean köyden syöttämisen liidaajalle. Laite jarruttaa automaattisesti kiipeilijän pudotessa, pu-toamisen jarrutus voima on suuri.

Laitteessa voi käyttää köyttä jonka paksuus on 7,8-10,5 mm, pienemmässä mallissa micro Jul voi käyttää6,9 – 8,5 mm köyttä.

Laiteella voi myös laskeutua. Laskeutumiseen lait-teessa on monipuoliset mahdollisuudet.

Uutuudet

FUELfueL On KOtO-naan niin jyrkällä jäällä, kuin negatii-visilla mixed -reiteillä. Kevyt varsi on valmistettu yhdestä palasta alumiinia. Varsi jatkuu myös gripin alle, mahdollistaen erittäin hyvän ja jämäkän tuntuman.Uusi Fuel Ice terä. 50cm / 638g.Kaupoissa syksy 2014 ->

DMM UUSI REPPUMALLISTOAuuSia maLLeJa on neljä The Flight, Void, Zenith ja Vector. The Flight on sportti kiipeilyreppu jonka on helppo ot-taa käsimatkakassiksi lentokoneeseen. Void reppua saa kolmea tilavuutta 45, 75 ja 100 litrasena ja se on hyvä valinta pitkille kiipeilyreissuille tai lomamatkoille. Zenith on 18 litran reppu multi-pitch kiipeilyreiteille. Vector on kaikkeen käyttöön päivän trädi-kiipeilyreissulle, repun 45 litran tilavuus mahdollistaa kaiken tarvittavan mukaan ottamisen.

33

PETZL LANSEERAA TäYDEN KöYSIVALIKOIMAN SPORTTIKIIPEILYYNPetzLin uudeSta VaLiKOimaSta löytyy köysi jokai-seen lajiin seinäkiipeilystä jääkiipeilyyn. Kaikissa köysissä on EverFlex-käsittely, joka vakauttaa sekä parantaa köyden käsiteltävyyttä merkittävästi. Päät on ultraäänihitsattu, mikä estää rispaantumista. Köysivyyhdin ensimmäistä avaamiskertaa on hel-potettu ClimbReady-vyyhtimismenetelmällä, joka tekee köydestä heti käyttövalmiin.

dynaamiSten KöySien valikoimaan kuuluu kahdeksan köyttä: Mambo yleiskiipeilyyn, Arial high-endkiipei-lyyn, Volta tekniseen kallio- ja vuorikiipeilyyn, Tango multi-pitch-kiipeilyyn, Salsa multi-pitch- ja jääkiipei-lyyn, Paso tekniseen ja jääkiipeilyyn sekä monipuoli-nen Contact yleiskiipeilyyn. Lisäksi valikoimasta löytyy erittäin pitkäikäinen Java-köysi sisäseinille. Kaikista köysistä on saatavilla kaksi värivaihtoehtoa.

HOUSUT/VALJAAT MAMMUTILTAmammut On tuOnut markkinoille housut joihin on integroitu valjaat. Housuja on saatavilla pitkinä hou-suina sekä sortsi-mallisena. Housu-ja on saatavilla naisten sekä miesten mallilla. Hintaa tuotteella Mammutin kotisivuilla on 250 Sveitsin frangia, joka on noin 205 euroa.

WILD COUNTRY FOCUSHuiPPuKeVyt (230g) uutuus Wild Countrylta. Kuoriosa kes-tävää polykarbonaatti-muovia. 16 tuuletusaukkoa auttavat pitä-mään pään kylmänä tiukissakin paikoissa. Leukahihnan kiinnitys magneettisoljella, helppo käyttää myös hanskat kädessä. Neljä klip-siä otsalampun kiinnitykseen. Yk-si koko, säädettävissä 53-63 cm. Värit: punamusta ja valkomusta.SH: 100€Maahantuoja: Bouldertehdas Oy

cOntact On dynaaminen 9,8 mm single-köysi. Con-tact sopii kiipeilijöille, jotka haluavat hioa kalliokiipeily-taitojaan. Se on kevyt, kestävä ja monipuolinen harjoit-teluköysi vaativampaan kiipeilyyn tähtäävälle.

SuOSituSHinnat: 130–700 € köydestä ja sen pituudesta riippuen (30–200m).

myynti: Köysiä heti saatavilla urheilu- ja kiipeilyvarusteliikkeistä.


Aloittelevan kiipeilijän kotihArjoittelu

Treenit

tämän Jutun tarKOituKSena on valaista hieman kiipeilyharjoittelua aloittelijan näkökulmasta sekä mi-tä voi tehdä kotona ilman välineitä omana harjoituksenaan tai osana alkulämmittelyä edistääkseen kiipei-lyään ja huoltaakseen itseään. Toki pitemmälle ehtinyt kiipeilijäkin voi löytää lisukkeita omiin treeneihinsä.

KiiPeiLyHarJOitteLuSSa toimivat samat lainalaisuudet kuin muissa-kin lajeissa. Kehittymistä tapahtuu erityisesti alkuvaiheessa hyvinkin nopeasti, kuin itsestään. Riittää, että käy kiipeämässä säännöllisesti. Keho muokkautuu vastaamaan kiipeilyssä tarvittavia ominaisuuksia. Erityisesti hermoston toiminnan tehostumi-sella on iso merkitys alkuvaiheen

kehityspyrähdyksessä. Lihasvoimaa ja kestävyyttä tulee myös kohtuul-lisen nopeassa tahdissa, jotta keho pystyy vastaamaan haasteisiin, joita kiipeilyreitit meille asettavat. Saa-vutettuaan tietyn tason seuraa ta-sannevaihe, johon harrastekiipeilijä usein törmää. Tämän huomaa siitä, että kehittymistä ei enää tapahdu-kaan, vaan kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen pysytään samalla tasolla. Aika, milloin tasanne voi tulla vastaan, vaihtelee paljon eri henki-löiden välillä. Vaihtelu riippuu yksi-lön ominaisuuksista, kuinka paljon henkilö harrastaa kiipeilyä ja kuinka yksipuolista kuormitusta keho saa kiipeilyssä. Tämä tasanne voi myös olla riittävä taso, jos haluaa harras-taa kiipeilyä satunnaisesti.

miKäLi KuitenKin HaLuat mennä askeleen pidemmälle, kannattaa huomioida muutamia seikkoja. Toki nämä asiat on hyvä tiedostaa, vaikka tarkoituksena olisikin satunnainen kiipeily, jotta harrastus voi jatkua keskeytyksettä. Lajiharjoittelu ja la-jinomainen harjoittelu ovat pääosas-sa, mikäli kehitystä haetaan ja olet pyyhältänyt jo 18 ikävuoden raja-pyykin ohi. Hyvät tukevat harjoitteet ovat olennainen osa treenausta. Ver-ryttelyt jokaisella harjoituskerralla, riittävä palautuminen, suunnitelmal-lisuus ja kärsivällisyys takaavat hy-vät mahdollisuudet kehittymiselle ja ennaltaehkäisevät loukkaantumisia.

KriittiSiä KOHtia edellä mainituista ovat verryttelyt, erityisesti alkuver-

35

››

ryttely ja kärsivällisyys. Nämä kaksi seikkaa vaikuttavat eniten vammojen syntymekanismeihin ja loukkaan-tumisriskiin. Harjoittelussa olen ke-hottanut toteuttamaan ”terveellistä harjoittelua ja kehittymistä”. Tämä tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että jokaisen treenin päätavoite on pysyä ehjänä ja mahdollistaa täysipainoinen treeni myös seuraavalla kerralla! Näin pystytään varmimmin turvaamaan kehittyminen pitkällä aikavälillä. Mie-lestäni mielekkäämpää on treenata täysipainoisesti vuosi kuin treenata täysillä puoli vuotta ja olla puolikun-toisena toiset puoli vuotta.

KiiPeiLyyn Liittyy muutamia erityis-piirteitä, jotka on myös hyvä huomi-oida. Alkuvaiheessa käsien kova rasi-tus voi aiheuttaa kyynärvarren lihas-ten ylikuormittumista tai vammoja sormissa. Sormivammat toki ovat yleisiä kaikentasoisilla kiipeilijöillä. On tärkeä pitää mielessä, että lihasten kehittyminen vastaamaan rasitus-tasoa on huomattavasti nopeampaa kuin nivelten muiden tukirakenteiden ja jänteiden kehittyminen vastaa-maan samaa kuormitusta. Tämä johtuu pääasiassa tukirakenteiden heikommasta aineenvaihdunnasta jolloin rasituksesta palautuminen ja pienten vaurioiden korjaaminen kes-tää huomattavasti kauemmin kuin lihaksistossa. Karkeana nyrkkisään-tönä voi pitää seuraavaa. Jos uuden reitin voimavaatimuksen saavutta-minen vie esim. kuukauden tai pari, sama tukirakenteiden kestävyyden kehitys voi viedä puolesta vuodes-ta vuoteen. Ja mitä pidempään ura etenee ja mitä vaativammiksi reitit muuttuvat, niin ajat helposti tuplaan-tuvat tai triplaantuvat.

Toisin sanoen mitä enemmän harjoitellaan yksipuolisesti omalla maksimialueella tietyllä ajanjaksolla sitä suuremmaksi kasvaa louk-

kaantumisriski. Tässä on tietysti se paradoksi, että kehittymiseen on harjoiteltava maksimitasollakin. Ta-sapainoillessa asian kanssa tarvitaan eritasoista harjoitusta ja välillä hy-vinkin kevyttä treeniä, jotta ehditään palautumaan ja mahdolliset kovien treenien aiheuttamat mikrotraumat lihaksissa ja muissa tukikudoksissa ehtivät korjaantua, eivätkä ne pääse kasautumaan tai repeämään isom-miksi vammoiksi.

KiiPeiLyuran aLKuVaiHeeSSa sei-nällä voi tulla helposti hallitsemat-tomia liikkeitä, jotka voivat altistaa loukkaantumisille. Tämä koskee erityisesti henkilöitä, joilla voimaa on kertynyt muiden lajien harjoittelun tuloksena ennen kiipeilyn aloittamis-ta. Voimaa voi löytyä kiskoa itseään ylös vaikeillakin reiteillä, mutta hallit-sematon vartalon kiertyminen käden pysyessä tiukasti kiinni käsiotteessa voi aiheuttaa esim. olkanivelen vam-man. Kannattaa harjoitella helpoilla reiteillä tasapainoa, kehonhallintaa ja staattista liikkumista. Kiipeilyliikkei-den pysyessä hallinnassa voi siirtyä dynaamisempiin liikkeisiin.

POLVen HeiKOt tuKiLiHaKSet yhdis-tettynä tippumiseen epämääräisessä asennossa boulderpatjalle voivat ai-heuttaa polvivamman. Tippumistakin olisi hyvä hieman harjoitella ja huo-lehtia polvien ja nilkan tukilihaksista. Myös kiivetessä heikot polven ja nilkan tukilihakset voi altistaa nyrjähdyk-sille. Esimerkiksi käden lipsahtaessa otteelta polven tai nilkan kuormitus lisääntyy yhtäkkiä. Nivelrakenteisiin voi kohdistua isoja vääntökuormia, mikäli niveltä tukevat lihakset eivät ole kunnossa ja tukemassa niveltä.

PääSääntöiSeSti SuOSitteLen etsi-mään kiipeilystään heikot kohtansa ja kehittämään niitä. Mikäli harjoittaa

vain vahvuuksiaan on kehittyminen pitkällä tähtäimellä rajallista ja tällai-nen toiminta voi altistaa loukkaan-tumisille.

KiiPeiLySSä On uSeita eri osa-alueita, joita voi harjoittaa. Voima, tekniikka, kestävyys, kehonhallinta, mielenhallinta, liikkuvuus, palau-tuminen, motivaatio ja kiipeilijän teho–paino -suhde (massa). Jokais-ta osa-aluetta voi tarpeen mukaan kehittää erilaisilla menetelmillä. Tässä artikkelissa keskitytään liik-keissä pääasiassa kehonhallintaan, voimaan ja liikkuvuuteen. Esittelen muutamia hyväksi havaittuja liik-keitä, jotka edesauttavat kehitty-mistä kiipeilyuran alkutaipaleella ja myös ennaltaehkäisevät vammoja. Liikkeet on valittu siten, että ne voi tehdä ilman välineitä ja kotioloissa. Liikkeitä voi käyttää myös osana alkulämmittelyä ennen kiipeilyn aloittamista. Liikkeiden toistomää-rät tulee suhteuttaa omaan tasoon. Osana alkulämmittelyä jo viisi toistoa riittää, mikäli muita samoja kehonosia kuormittavia liikkeitä teh-dään myös. Pääasia liikkeitä tehdes-sä on se, että ne pystyy tekemään hallitusti, tämäkin osaltaan määrit-tää toistomääriä.

artiKKeLiSSa eSiteLtyJen liikkei-den lisäksi suosittelen tekemään kehonpainoa hyväksi käyttäen kes-kikehoa vahvistavia liikkeitä, erilai-sia leuanvetoja, punnerruksia sekä kyykkyjä. Kannattaa kiinnittää huo-miota myös sellaisten lihasryhmien kehittämiseen, jotka kiipeilyssä ei-vät saa tarpeeksi rasitusta. Erityistä huomiota tarvitsevat olkanivelen tukirakenteita vahvistavat ja huol-tavat liikkeet. Kuminauhalla teh-tävät moninaiset liikkeet ovat oiva tapaturmavakuutus olkanivelen ongelmia vastaan.

Ismo Miettinen Oululainen liikuntalääketieteilijä, työskennellyt liikunnan parissa vuodesta 2007.Aloittanut kiipeilyn syksyllä 2013.Pitää blogia aloittelevan kiipeilijän näkökulmasta: www.facebook.com/kipusikiipiainen


Liik

keet 1

5

2

6

tuOLiLLe nOuSun tarKOituKSena on lisätä ponnistusvoimaa kiipeilynomaisessa asennossa. Lähtöasennossa (kuva 1) asetu lähelle seinää toinen jalka tuolilla. Ponnista tuolilla olevalla jalalla itsesi tuolille (kuva 2). Keskity siihen, että käy-tät ponnistusvaiheessa mahdollisimman vähän lattialla olevaa jalkaa apuna. Laskeudu rauhallisesti alas. Seinästä voi ottaa alkuun tukea, mutta päämääränä on tehdä liike ilman tukea seinästä.

LantiOn nOStO toisen jalan ollessa vatsan päällä kuormittaa pakaraa ja takareittä (kuva 5 ja kuva 6). Jos nostava jalka on lähellä pakaraa, kuormitus keskittyy enemmän pakaraan. Mitä kauempana nostava jalka on pakarasta sitä enemmän kuormitus keskittyy takareiteen. Nostava jalka kauempana pakarasta simuloi kätevästi heelhookkia. Pidä keskivartalo tiukkana ja keskity siihen, ettei lantio pääse heilumaan puolelta toiselle. Napakammin lantio ylös, parin sekunnin pito ja rauhallisesti alas.

37

3

7 8

4

riStiKyyKyn tarKOituS on kehittää polvea tukevia lihaksi hieman eri liikekulmalla verrattuna normaaliin kyykkyyn. Aseta jalat ristiin ja lähde liikkeelle ylhäältä (kuva 3) ja laskeudu rauhallisesti alas (kuva 4). Huomioi polven linjaukset eli polvien liike varpaiden suuntaan. Mikäli polvissasi on vammoja tai liike aiheuttaa kipua, en suosittele tekemään lii-kettä. Muista rauhallinen ja hallittu liike. Rauhallisemmin alas ja hieman napakammin ylös. Muista vaihtaa välillä jalat toisinpäin ristiin.

››riStiVetO LiSää rutKaSti KeHOnHaLLintaa. Perusasento on etunojapunnerruksen yläasento (kädet suorana). Nosta käsi ja vastapuolen jalka ilmaan (kuva 7). Tuo rauhallisesti käsi ja jalka yhteen vartalon alle siten, että kyynärpää ja polvi koskettavat kevyesti (kuva 8), palauta käsi ja jalka lähtöasentoon (kuva 7). Laske käsi ja jalka alas ja vaihda toi-nen käsi ja jalka. Keskivartalo on pidettävänä tiukkana koko liikkeen ajan. Alkuun liikkeelle voi lähteä pelkästään käden ja jalan nostolla (kuva 7).


9 10

1413

Pöytään nOuSun aLKuaSennOSSa (kuva 13) istutaan lattialla jalat koukussa ja kädet hartioiden leveydellä. Nostetaan lantio ylös siten, että keskivartalo on vaakatasossa lattian suuntaisesti (kuva 14). Yläasentoa (kuva 14) pidetään hetken aikaa ja laskeudutaan rauhallisesti alas. Liike kehittää keskivartaloa ja venyttää kyynärvarren lihaksia (ranteen ja sor-mien koukistajat). Samoin liike venyttää hartialihaksen etuosaa, mikäli se on kireällä.

aSKeLKyyKKy VartaLOn KierrOLLa on kokonaisvaltainen liike ja haastaa kehonhallintaan. Alkuasennossa (kuva 9) lähdetään rauhallisesti laskeutumaan alas ja samalla kierretään vartaloa ja kurotetaan takana olevan jalan puoleisella kädellä ylös samalla kuin toinen käsi hakeutuu vastakkaisen jalan kantapäähän (kuva 10). Alkuun voi laskea polven lattiaan asti, jotta liike tulee tutuksi. Tavoitteena on tehdä liike siten, ettei takana olevan jalan polvi ihan koske lattiaan.

39

11

15

12

16 17

LanKKuKäännön aLKuaSennOSta (kuva 11) lähdetään kääntymään rauhallisesti kyljelleen siten, että koko vartalo kääntyy yhtäaikaisesti (kuva 12). Ei siis siten, että jalat käännetään ensin ja ylävartalo seuraa perässä. Keskivartalon tiukkana pitäminen on avainasemassa asennon ylläpitämisessä. Loppuasentoa (kuva 12) pidetään hetki ja lähdetään kääntymään takaisin alkuasentoon (kuva 11). Jos haluaa lisää haastetta, alkuasennon voi vaihtaa etunojapunnerruk-sen yläasentoon ja kääntyä siitä kyljelleen siten, että kädet ovat suorana koko ajan.

Käden nOStO JaLKOJen PääLLä iStuen näyttää helpolle, mutta oikein tehtynä kuormittaa olkanivelen tukilihaksia, jotka yleensä ovat heikot ja altistavat olkanivelen vammoille. Alkuasennossa istutaan jalkojen päällä ja kyynärvarret lattialla siten, että kyynärpäät ovat polvien välissä ja kämmenet lattiaa vasten. Liuta käsi lattiaa pitkin suoraksi varta-lon keskiviivan yli (kuva 15, esim. vasen käsi liukuu hieman oikealle). Käännä kämmen ylös (kuva 16). Nosta käsi noin 10 cm korkeudelle ilmaan siten, että ylävartalo pysyy paikallaan. Pidä kättä ylhäällä viiteen laskien, laske käsi alas ja palauta lähtöasentoon. Ennen kädennostoa tapahtuvalla kurotuksella ja käsivarren kierrolla pyritään eliminoimaan vahvoja lihaksia, jotka yleensä suorittavat käden liikkeitä. Näin ollen liikkeessä nostotyö tapahtuisi heikommilla tukili-haksilla. ■

KiiPeiLy On HauSKaa kehon ja mielen supertreeniä, jossa haasteet eivät helpolla lopu kesken. Itsensä haastami-nen sekä fyysisesti että henkisesti ovatkin niitä kiipeilyn parhaita puolia, ja lajin aloittaminen on tehty helpoksi.

Kiipeilyn haasteellisuus oli ratkaisevana tekijänä myös Sami Laakkosen kiipeilyharrastuksen aloittami-seen.

Sain kipinän lajiin kolme vuotta sitten. Kaverini toi kiipeilyvaljaat tuliaisena Italian matkaltaan ja

kehotti testaamaan niitä vasta-avatussa Salmisaaressa, pohjoismaiden korkeimmassa sisäkiipeilykeskuksessa.

ennen KiiPeiLyn aLOittamiSta Sami harrasti vuosikau-sia eri urheilulajeja: jääkiekkoa, hiihtoa, sulkapalloilua sekä pyöräilyä. Jossakin vaiheessa tuli kuitenkin se

hetki, että kestävyyslajit eivät enää tarjonneet riittäviä haasteita.

Siirryin toiminnalliseen harjoitteluun, joka omalla kohdallani tarkoitti kahvakuulaharjoit-

telua sekä erilaisia voimistelurenkailla tehtäviä liikkei-tä. Kiipeily toi luonnollisen jatkumon funktionaaliseen harjoitteluun ja tarjosi väylän päästä hyödyntämään opittuja kehonhallintataitoja.

KiiPeiLy Vei Samin mennessään. Jo pian aloittamisen jäl-keen hän löysi itsensä suorittamassa kallio- ja alaköysi-kiipeilyn kurssia, tavoitteena nopea eteneminen usealla kiipeilyn osa-alueella.

Kehittymistä tapahtui kovalla vauhdilla, joka oli omi-aan lisäämään motivaatiota. Greidit kovenivat nopeasti,

[TeknologiaSTa] TehokaS apu kiipeilyyn


TeknologiaOmegawaven tilaama artikkeli

ja koska perustekniikat tuntuivat olevan hallussa, tuntui loogiselta lisätä kiipeilyn määrää.

Sitten koitti päivä, jolloin tajusin kehityksen lä-hestulkoon loppuneen. Kovasta harjoittelusta

huolimatta greidit eivät koventuneet, ja jokaisena kii-peilykertana ajatuksissa vain pyöri, että pitäisi pystyä kiipeämään vähintään yhtä kova reitti kuin edellisellä-kin kerralla.

Kun KeHityS tuntuu loppuneen, laskee myös motivaa-tio. Näin kävi myös Samille; harrastus, joka alussa tuntui hauskalta oli kadonnut, ja tilalla oli jotain, joka ei tuntu-nut enää hyvältä. Mielessä kävi jopa kiipeilyn lopettami-nen, mutta sekään ei tuntunut oikealta ratkaisulta.

Hyväksi onneksi Sami sai juuri samoihin aikoihin uu-den työpaikan. Uusi paikka löytyi Omegawavelta, jossa Sami aloitti Omegawave Personalin tuotepäällikkönä. Omegawave Personal on urheilijoille suunniteltu palve-lutuote, joka kartoittaa kehon kokonaisvaltaisen suoritus-valmiuden tulevalle harjoitukselle. Yksinkertaistettuna, Omegawave kertoo käyttäjälleen 2 minuutin pituisen mittauksen päätteeksi, mitä käyttäjän kannattaa tehdä seuraavaksi; liikkua vai levätä. Lisäksi se antaa suosituk-sen tulevan harjoituksen kovuudesta, auttaen käyttäjää kasvattamaan kokonaiskuntoa pidemmällä aikavälillä.

Sami ryhtyi itsekin palvelun käyttäjäksi. Lisäksi hän alkoi määrätietoisesti rytmittämään harjoituksiaan Anton Johanssonin ohjelmointifilosofian mukaisesti. Harjoitusrytmitys yhdessä Omegawaven käytön kanssa palauttivatkin vähitellen nautittavuuden kiipeilyyn.

Asiat, jotka olivat kuukausia tuntuneet vaikeil-ta, tuntuivatkin taas helpoilta. Oli kuin olisin

aloittanut lajin alusta uudelleen, tosin huomattavasti korkeammalta tasolta.

nyKyiSin Sami rytmittää harjoitukset tavoitteiden, esimerkiksi kisojen mukaan, kuunnellen samalla omaa kehoaan. Harjoittelujaksojen pituudet voivat vaihdella, mutta yleensä mennään rytmityksellä 2– 4 viikkoa/osa-alue, joiden välissä pidetään väliviikko.

Keskushermoston tila ennen treeniä määrittää hyvin pitkälle miten kiipeilyt sujuvat. Minulle

optimitaso kiipeilyyn on Omegawaven asteikolla 20mV. Peruskiipeilyharjoitus tiputtaa tuota arvoa 5-10mV, joka on vielä sellainen lukema, joka mahdollistaa kiipei-lyn samana päivänä.

Kovat kiipeilytreenit voivat tiputtaa keskushermos-ton arvot lähelle nollatasoa, joskus jopa miinukselle. Niin alhaisilla arvoilla on huomattavan negatiivinen vaikutus kiipeilyyn, ja sellaisina päivinä onkin järke-vintä pitää lepopäivä tai tehdä joku kevyt aerobinen harjoitus. Jos ei lepoa malta pitää, seurauksena voi parhaimmassa tapauksessa olla huono maku päivän treenistä, pahimmassa tapauksessa loukkaantuminen.

KeHittymiSen KannaLta on erittäin tärkeää, että urhei-lija oppii kuuntelemaan omaa kehoaan ja ymmärtämään levon ja harjoittelun oikean suhteen. Innostuksen huu-massa ei urheilija valitettavasti aina kuitenkaan tunnista levon tarvetta, jolloin Omegawave auttaa käyttäjäänsä ottamaan oman kehon tarpeet huomioon. Sami suosit-teleekin Omegawaven käyttöä kaikille kiipeilijöille, joi-den tavoite on kehittyä nopeasti ja turvallisesti. Keskus-hermostoa mittaava edistyneempi versio tuotteesta on ollut pitkään vain ammattiurheilijoiden saatavilla, mutta se julkaistaan pian myös kuluttajille.

Samilla ei enää ole varsinaisia greiditavoitteita tai muita ulkoapäin mitattavia tavoitteita. Hän haluaa ke-hittyä tasaisesti kiipeilyn eri osa-alueilla, oli se sitten boulderia, sporttia tai trädiä.

Tavoitteenani on yksinkertaisesti nauttia kiipei-lystä ja upeista reiteistä, sekä kehittyä kiipeilijä-

nä. Arvostan asioita, jotka ovat kehittyneet harjoittelun avulla, kuten reittien lukutaito ja oman muuvipankin laajeneminen. Yksi mielenkiintoisimmista kokemuk-sista kehityksen edetessä on kuitenkin ollut huomata psyykeen suuri vaikutus suorituksiin. Vaikeat reitit vaativat mielikuvaharjoittelua ja varsinaisessa kiipei-lytilanteessa täytyy pystyä sulkemaan ulkopuoliset häiriötekijät pois mielestä ja keskittyä edessä olevaan vaikeaan liikesarjaan. Omegawaven avulla olen oppi-nut optimoimaan harjoitteluni niin, että niinä päivinä kun tiedän tarvitsevani täydellistä keskittymistä, olen sekä henkisesti että fyysisesti siihen valmis. ■

Lue lisää Omegawavesta: www.omegawave.com

41

LOS caPitanOS reitti Olhavan kalliolla Repoveden kansallispuis-tossa kiivettiin alun perin teknisesti 80-luvun alkupuolella. Vaikeusaste-kin tuli teknisen vaikeuden mukaan A2. Reitti sai olla kiipeilijöiltä rau-hassa muutaman vuoden, kunnes silloinen nuori lupaus Henrik Suih-konen tarttui reitin halkeamaan ja kiipeisi reitille vapaan ensinousun.

Samoihin aikoihin tein työkseni freelance-valokuvaushommia ku-vaamalla erilaisia moottoriurheilu-kilpailuja eri lehdille. Käytössäni oli sen aikaista huippukamerakalustoa. Syntyi ajatus ensimmäisestä suo-malaisesta huimasta tippumis-kuvasta. Ajatus pyöri mielessä ja Henkkakin kiinnostui asiasta. Reitik-si valikoitui Los Capitanos, joka on suhteellisen hyvä varmistaa ja tur-vallinen pudota. Reitin alla on myös tumma vetinen Olhavanlampi.

Kuvausreissu tehtiin loppukesäi-senä viikonloppuna, autoon oli pa-kattu normisetti kiipeilyvarusteita, majoittumisvälineitä ja runsaasti kamerakalustoa. Henkan lisäksi reissussa oli mukana Kari Poti hoi-tamassa varmistamisen.

tuOHOn aiKaan KaiKKi kuvat ku-vattiin 35mm filmille, pääasiassa käytettiin diafilmiä. Filmiä pakattiin runsaasti kameralaukkuun, lähem-mäksi 100 rullaa eri herkkyyksillä olevaa filmirullaa. Pelkästään filmi-rullat veivät repun sisällöstä run-saasti tilaa.

Kuvaushetkeksi valittiin myö-häinen iltapäivä, jolloin auringon

valo vielä osuu reitille osumatta kuitenkaan lammen pintaan. Valon osuessa pelkästään kallioon jäi alla ollut järven vesi erittäin tummaksi, joka täydentää syvyyttä kuvassa. Valotuksen mittasin käsimittarilla useasta kohdasta reittiä, luonnolli-sesti mittaus piti suorittaa köydellä laskeutumalla. Mittausten jälkeen piti jumaroida köyttä ylös kallion päälle.

Kuvausvalmisteluiden jälkeen Kari Poti laskeutui reitin alkuun valmistamaan varmistuspaikan, Henkka laskeutui ja matkalla kiin-nitti varmistukset. Varmistusten piti olla täysin varmasti kiinnitetty koska lennot tulisivat olemaan aika pitkiä. Kaiken ollessa valmiina minä vedin toisen laskeutumisköyden ylös ja toisella laskeuduin alas ku-vauspaikkaan. Kuvauspaikalla tein ylimääräisestä köydestä vyyhdin, jotta köysi ei näkyisi kuvassa.

Henkka kiipesi ennalta sovittuun kohtaan, josta sitten hyppäsi alas ja minä annoin kameran mootto-riperän laulaa. Sama toistettiin muutaman kerran ja jokaiseen hyp-pyyn kului yksi 36 kuvan filmirulla. Kuvasin putoamisen myös sivusta päin, mutta ylhäältä kuvattu kuva on ehdottomasti paras.

Yhden hyvän kuvan takia Henk-ka suoritti hypyn yli 5 kertaa, tark-kaa määrää en enää muista, mutta monta niitä oli. Kiitoksia Henkan rohkean ennakkoluulottomuuden sekä Kari Potin hyvän varmistus-taidon saimme yhden hienon kuvan aikaiseksi. ■

▲▲ Valmistautuminen putoamisku-van kuvaukseen, hymy on herkässä

▲ Leiripaikka ja varusteita

Los Capitanos

››

Kuvantarina

43

KARI LAITILA

KUVAN TARINA VALOKUVAUSKILPAILU

Lehti etsii persoonallisia ja tarinan omaavia kiipeily-kuvia. Kuva voi olla lähestymiseltä, seinältä, chillailu hetkistä tai ihan mistä tahansa. Kriteereinä ovat, että kuvana liittyy jotenkin kiipeilyyn ja se on pysäyttävä sekä siihen liittyy jokin tarina.

Jokaisessa Rock sport magazine numeros-sa valitaan yksi ylitse muiden oleva kuva ta-rinoineen ja se julkais-taan lehden keskiau-keamalla. Julkaistavan kuvan valitsee lehden toimitus, kuvan tarinan sponsori ja sekalainen kiipeilijöiden raati.

Kaikki kuvaamaan ja tallentamaan tarinoita kiipeilyhetkistä, pal-kinto parhaasta kuvan tarinasta ovat yhtä hienoja kuin itse kuva ja sen tarina. Palkinnosta vastaa kilpailun sponsorina toimiva yritys ja palkintoina ovat sponsorin tuotteet tai lahjakortti.

Vaikka kuvasi ei sattuisi olemaan se minkä kilpailun raati valitsee, voi kuvasi silti päästä ehdolle lehden kiipei-lykuva galleriaan. Kaikkiin julkaistavien kuvien ku-vaajilta tullaan pyytämään erikseen lupa kuvan julkaise-miseen tai voit luvan antaa jo valmiiksi kuvaa toimitukseen lähettäessäsi.

Kuvien lähetys [email protected] tulee olla jpg.-muodossa, resoluution 300 ppi

ja leveydeltään mielellään vaakakuvat vähintään 400mm ja pystykuvat vähintään 200mm.


Kiip

eilij

ä | A

nnab

el L

aitil

a 8

vuot

ta

Paik

ka | K

usta

vi L

eikk

ipui

sto

sekt

ori

Reitt

i | B

ambi

na-v

aria

atio

(4-)

Lukijoidenkuvat

47

Charles De Gaulle campus school à la Lassi & K-P. Teemu ja Sami koutsaa. © Pauli Sivula

tOiSta Kertaa matKaLLa boulderoinnin syntysijoille sa-mana ajankohtana, joten voinee puhua jo siis pienimuotoi-sesta traditiosta. Vuosi takaperin tuli tehtyä ensimmäinen reissu , silloin 7 hengen voimin. Nyt kasattiin matkaan tup-lasti väkeä ja toistakymmentä pädiä. Reissun primus mo-torina toimi viime reissussakin mukana ollut Tapani, joka

kasasi matkaan Helsingin porukan pohjan päälle Kuopion Voeman tiloissa talven yli voimistuneita kivenhalaajia. Intoa ei joukosta ainakaan puuttunut ja sen huomasi viimeis-tään lentokentän parkkipaikalla, kun malttamattomimmat alkoivat autoja odotellessa jo kampustelemaan parkkiksen betonirakenteissa.


once in a

Font timePAULI SIVULA

MIKä FONTSU?Fontainebleaun metsät sijaitsevat Pariisista noin 100 kilometriä etelään. Alueella on harrastettu kiipeilyä noin satakunta vuotta ja alkujaan paikka toimi paikallisten alp-pikiipeilijöiden harjoittelualueena. 1940-luvulla alueesta julkaistiin ensimmäiset topokirjat ja kiviin ryhdyttiin merkitsemään maalilla nuolin ja numeroin vakiintunei-ta reittiyhdistelmiä. Näin syntyivät alueelle ominaiset kivikierrokset, circuitit. Yhteen circuitiin kuuluu tyypil-lisesti 20-50 boulderongelmaa. Vaikeusasteita löytyy joka lähtöön, keltaiset ja oranssit sopivat hyvin lapsille tai helpompia reittejä hakeville, mustat ja valkoiset kun-non haastetta kaipaaville ja siniset ja punaiset asettuvat näiden välimaastoon. Circuitit onkin oiva tapa tutustua

fontsukiipeilyyn, jos vaan klassikkoreittien yrkkäämiseltä malttaa.

Yksi tunnetummista circuiteista on Bas Cuvierin 42 reittiä käsittävä punainen circuit (greidit 5-6B), jolta löytyy mm. Fontainebleaun ensimmäinen 6A, Marie-Rose. Reittiä on kiivetty ahkerasti vuosien mittaan ja se on nykykunnossaan jokseenkin lasittunut. Tuntuu aika uskomattomalta, että kierros on nopeimmillaan kiivet-ty alle 20 minuuttiin eli alle puoli minuuttia per boulder siirtymisineen! Ennätyksestä vastaa Thierry Bienvenu, ja sama jamppa on kiivennyt edellisen lisäksi circuitin myös 13 ja puoli kertaa kuuteen tuntiin. Respect. Ennätys syntyi Jéróme Jean Charleksen ja Thierryn kesken olleen kisailun tuloksena ja vaikein asia oli ennätystehtailijan mukaan

PääSiäinen, reiLu viiKKo vaPaaTa ja FonTainebLeau eLi FonTSu.

››

49

once in a

Font timePAULI SIVULA


keksiä optimaalinen tapa linkittää reitit yhteen ratkaisevien sekuntien säästämiseksi.

MIKSI FONTSUUN?Fontsussa on paljon hyvää ja erilaista kiivettävää (sloup-pereita, ah!) graniittiin tottuneelle. Valinnan vaikeus saattaa reissulla iskeä, alueita on kymmeniä, ja niissä edelleen kymmeniä kiviä täynnä klassikoita. Etukäteen kannattaa tehdä vähän valmistelutyötä, jottei ole pää pyörällään kuin karusellissa. Topokirja helpottaa reittien paikantamista huomattavasti, varsinkin runsaasti kuvia sisältävä (esim. Fun Bloc) on kova sana. Silti kuval-lisenkin topon kanssa voi tulla välillä vähän epäselvää mistä reitti oikein menee ja onko linjalla eliminaatteja. Tarkempia speksejä löytää esim. bleau.infon nettisivuilta ja videobetaa on Youtubet ja Vimeot täynnä. Ja tietty kannattaa paikan päällä seurata mitä muut kiipeilijät te-kevät. Jos ei ole etukäteen niin tehnyt tai ei välitä greidejä metsästää, niin hyvin pärjää myös valitsemalla reittejä fiilispohjalta, makean näköisiä reittejä kun riittää joka suunnassa. Toiseksi, on ihan mielenkiintoista nähdä käy-tännössä paikka, jossa laji on kehittynyt ja nähdä klassik-koprobleemeja livenä.

MAJOITUS?Tapani oli tehnyt erinomaista työtä majoituksen järkkää-misen suhteen ja löytänyt lähistöltä kokonaisen maa-talon, johon koko porukka vaivatta mahtui. Kiviseinien sisälle kätkeytyi kahteen kerrokseen 8 makuuhuonetta, 4 suihkua, 3 vessaa, suuri keittiö ja tanssistudiona toi-minut tila, josta tuli illalla koko porukan kokoontumis- ja venyttelytila. Pihalta löytyi jopa uima-allaskin. Koko lysti kustansi yötä kohden alle kympin per nenä! Tarkempi sijainti pidettäköön reissussa olleiden salaisuutena. ;)

KIIPEäMääN!Päivät reissussa meni pitkälti saman kaavan mukaan. Aamulla tukeva aamupala naamariin ja eväät päiväksi reppuun. Puoli kymmenen maissa liikenteeseen ja kah-deksan tuntia kivillä. Illalla kauppaan, jos tarvis, ja käm-pillä ruokaa & palautusoluet kiertävällä kokkausvuorolla. Siihen päälle venyttelyt & jälkiturinat (lisää olutta!) ja nukkumaan. Eat – climb – sleep –repeat…

1. KiiPeiLyPäiVä, ViLLiSiKOJa Ja KiiPeiLyJuLKKiKSia.Ensimmäisenä päivänä suunnattiin koko porukalla Isa-tikseen, ei siis Siilitien keiville vaan Franchard Isatikseen.

Marie Rose eli punainen #22 © Pauli Sivula

51

D409-tieltä kun käännyttiin parkkipaikalle johtavalle hiekkatielle, saatiin muistutus, että todella ollaan tultu metsään, sillä musta villisika jolkotteli vähän matkan päässä tiestä ja toivotti omalla tavallaan tervetulleeksi metsään. Oltiin vähän myöhään liikenteessä ja oli viikon-loppukin, joten autoja oli kertynyt jo runsas määrä tien varrelle ennen varsinaista parkkista. Autotungoksesta huolimatta kiville mahtui hyvin kiipeämään, Isatiksessa kun murkulaa riittää ja osa oli varmasti jatkanut myös kauemmille alueille ja sektoreille.

Itse alueelta löytyy monipuolista kiipeilyä vähän joka lähtöön. Aika pitkälti eka päivä menikin pienemmissä porukoissa kokeillessa vähän erityylisiä reittejä: kattoja, släbejä, verttiä ja tietysti slouppereita. Muutamaa reittiä innostuttiin välillä ratkomaan isommalla joukolla, näis-tä mainittakoon mm. herkkä pikku släbi Le Zip Zut 6B, kanttiongelma Icarus 6C ja sen viereisessä kivessä oleva Moutard 6B. Syvemmältä sektorilta hyppymiehet Sami ja K-P löysivät puolestaan mieleisensä dynon, Kangaroo Cityn 7B. Päivän oma paras suoritukseni oli mukava ka-ton ylitys Le Surplomb 6A+. Paivän aikana nähtiin myös nimikiipeilijä, Borealinkin kenkiä mainostanut Daniel Andrada.

2. KiiPeiLyPäiVä, baS cuVierToisena kiipeilypäivänä porukka jakautui Roche aux Sabotsiin ja Bas Cuvieriin. Itse oli Cuvierin porukas-sa. Tapanilla oli jäänyt viime kerralta hampaankoloon Holey Moley 7A+ ja siitä lähdettiin ottamaan uudelleen mittaa. Kovista yrityksistä ja Voemalle rakennetusta reittisimulaattorista huolimatta sekvenssiä ei ihan saatu linkitettyä Samia lukuun ottamatta kasaan. Meikäläisellä oli puolestaan must do -listalla Marie Rose. Ajattelin, että reitti taitaa olla nykykunnossaan niin lasittunut, ettei sille enää ole mitään asiaa, mutta hämmästyksekseni otteet tuntuikin yllättävän pitäviltä. Futuran kärki pysyi paikal-laan ja niinpä reitti nousikin jo kolmannella yrityksellä. Kääntöpuolella kiveä oli puolestaan Fontsun ensimmäi-nen 7A, La Joker. Sitä tuli myös työstettyä, mutta reitti ei auennut kivenhalaajille ja jää siis seuraavaan kertaan tehtäväksi.

Lähistöllä oli myös kiva 5C:n släbireitti, jota saatiin oikein porukalla työstää ennen kuin Tapani keksi, että reitin juju oli high steppi pienelle kitkakohdalle ja käden kääntäminen sloupperiotteelta mantteliksi. Jälkimmäinen yhdistelmä tuli havaittua varsin käteväksi aika monella muullakin reitillä reissun aikana, Fontsun perustemppuja siis. Saman kiven oikea kantti, La Fauchée 6A, oli myös erittäin mainio pikku tasapainoiluongelma. Opin reitiltä laskeutuessa myös, että kännykkää ei kannata unohtaa väärään taskuun kiipeillessä, nokialainen sai näyttöön nimittäin uuden hämähäkkikuvion. Päivän päätteeksi löytyi vielä yksi hieno 6A, La Réta Authenac. Reitin ju-

ju oli nostaa oikea jalka kahvaotteelle käsien viereen ja rullata siitä jalan päälle, etsiä monopoketti ja nousta siitä jalan päälle. Kivenhalaajat järjestivätkin reitille flässiju-nan. Kaikkiaan ihan mainio päivä, kitkasta ei ollut pulaa, vaikka välillä tarkeni ilman paitaakin.

HuiLiPäiVä fOntSun KauPungiSSa Kahden kiipeilypäivän jälkeen pidettiin Cuvierin porukalla huilipäivää, ahkerimpien jatkaessa kiipeilyä Éléphantissa. Ajettiin siis Fontainebleaun kaupunkiin tekemään varus-tetäydennystä paikallisesta kiipeilykaupasta, Scapesta. Ilokseni sain huomata, että täältähän saa oikeankokoisia Solutioneita! Kengistä oli tarjolla vielä uudistetulla heel-hookilla ja päheällä camokuviolla vauhditettu versio. Olen yrittänyt viimeiset kaksi kuukautta löytää sopivia

Solutioneita pk-seudulta, mutta valmistajalla on ilmei-sesti ollut kenkien kanssa toimitusvaikeuksia Pohjolan perukoille. Shoppailun jälkeen vedettiin kunnon lounaat kaupungilla ranskalaisia jälkkärileivoksia unohtamatta ja käytiin katsomassa vielä kylän renessanssilinnaa. Ennen oli metsästysmajatkin vähän suuremman sorttisia…

taKaiSin KiViLLe, cuiSinièreKosmopoliittimme Mika O, Salla, Sanni ja Jarski lähtivät tarkistamaan miltä Caffè latte maistuu Pariisissa. Muut jatkettiin huilipäivän jälkeen kiipeilyä Cuisinièressa. Kai-kille välipäivä ei ilmeisesti ollut kuitenkaan riittävä, sillä kartturiamme tuntui vaivaavan krapula. Enkä nyt tarkoita meikäläistä, vaan puhelimen navisoftaa. Aiemmin navi-gaattorineiti luetteli ohjeita sujuvasti takeltelematta ”on a roundabout take the second exit” ja uudelleen vielä pois-tuttaessa ”now take the exit”. Nyt navi piti pitkähköjä hen-gähdystaukoja lauseen puolivälissä ja jätti jälkimmäiset poistumisohjeet kokonaan tekemättä. :D

No, mutta taas asiaan: Cuisinièressa on siis sama park-

Matala majamme :) © Siiri Uuksulainen

››


Tomii halaa fontsukahvaa Apremontissa. © Siiri Uuksulainen


kis kuin Isatiksessa, mutta parkkikselta jatketaan vartin verran kävelyä itään. Heti alueen alussa mäen päällä on pari siistiä reittiä, Beatle Juice 7A+ ja Excalibur 7A. En-simmäinen on negaa kohtuu hyvillä otteilla, mutta pitkillä muuveilla. Reitillä on myös hieno kneedroppausta vaativa kohta. Excalibur on puolestaan kanttiongelma sisältäen krimppiä & slouppitoppauksella . Näiden kahden parissa viihdyttiinkin koko aamupäivä.

Alueella on myös kasin ongelmista todellisia klassi-koita, Karma 8A+ ja Duel 8A. Duelia en hoksannut käy-dä ihmettelemässä, mutta Karmaa tuli hämmästeltyä lähietäisyydeltä – on kyllä vaikea ymmärtää miten joku pystyy kiskomaan itsensä siitä ylös. Karman vieressä on myös mielenkiintoinen kanttiongelma, Bizarre Bizarre 7A, istumalähtönä plussan verran vaikeampi. Istumalähtö on nimensä mukaisesti aika outo, jäi tekemättä. Seisaalta lähtevän version sain tehtyä toisella yrittämällä, mutta reitti tuntui kovin softilta, ehkä 6B/+? Jälkeenpäin selvisi, että uloimmat hyvät otteet olikin eliminoitu, kuten vähän arveltiin. Löydettiin myös matalahko reitti nimeltä La Bouse á Dom 6C, jossa vedetään underista reunan päällä oleviin krimppeihin, tehdään vasemmalla jalalla high step

Tapani työstää Icarusta. © Siiri Uuksulainen

Meikä ja Fauchee ©Siiri Uuksulainen

55

ja käännetään oikea käsi mantteliin ja topataan. Tytöt olivat heti elementissään, kun löytyi krimppiotteita – Manna flässäten reitin ja Siiri toisella yrittämällä. Tomi taisteli myös hienosti reitin päälle muutaman työstön jälkeen sormet vahvasti teipattuna. Itseltä jäi (tämäkin) reitti nousematta. Lassi ja Mika N löysivät puolestaan alueen perukoilta kilpikonnaa muistuttavan kiven, jossa oli sloupperiongelma nimeltä Undertow 7A, mutta sor-mien nahka ei ollut enää illasta riittävä.

4. KiiPeiLyPäiVä, PaLuu SabOtSiin Neljäs kiipeilypäivä vietettiin taas koko jengi kasas-sa Roche aux Sabotsilla. Viime reissulta paikasta oli jäänyt hyvä maku suuhun: silloin meikäläisen tuli kiivettyä ensimmäinen ulko-7A, Graviton. Greidi on ehkä vähän softi, mutta reitti on hieno ja suomalaiseen tyyliin soveltuva: hänkkäävä lähtö hyvistä otteista, väliin huukkailua ja toppauksesta löytyy krimppejäkin. Toinen alueen valtti on sen tiiviys kivien muotojen ollessa silti monipuolisia. Siirtymät kivien välillä on lyhyitä ja paikka onkin mainio circuittien kiertämiseen. Teemu ja Mika työstivät punaista circuitia ja Teemu kiipesikin paria ongelmaa vaille koko kierroksen, reilut 30 reittiä + loppujäädhyttelyksi flässäsi Gravitonin. Itse kiersin pääasiassa hieman helpompaa sinistä circuitia, mutta välillä piti poimia muuta mukavaa ympäriltä. Punaisen circuitin reitti numero 20, Passage á l’Acte, oli koko porukan mieleen, tasapainoiluun perustuva alku ja saidereista pikku dyno toppiin, greidi pituudesta riippuen jotain 5C:n ja 6B:n välillä. Sami tikkasi taas mukavan kasan seiskan reittejä, joista tiukimpana Sale Gosse 7C. Lisäksi Sami, KP ja Lassi dynoilivat Smashin 7B. Tomi avasi myös reissun seiskapelinsä kiipeämällä Gravitonin.

Suunnittelimme myös, että olisimme tehneet lyhyen vierailun lähistöllä olevalle Cul de Chienille, mutta Tee-mulla oli tietoa, että sektorin nimikivi olisi kiipeilykiel-lossa kiven kallistumisen vuoksi, joten päätimme jättää sitten tuon mutkan tekemättä.

aPrOPOO, aPremOnt?Perjantaina vuorossa oli Apremont. Päivän suunnitel-mana oli itsellä kiertää Teemun ja Vellun kanssa sinistä circuitia, jota maltoinkin aina reitille numero 20 eli Jiu Jitsu -kivelle asti. Kiven nimiongelma on sandbägi, kantaa vaatimatonta greidiä 6A+/6B kirjasta riippu-en, mutta kivenhalaajilta jäi reitti toppaamatta, vaikka yritystä oli kovasti. Kanttiprobleema Egoiste oli toinen miesporukan suosiossa oleva reitti. Sami, Tapani, Lassi ja Tomi saivatkin reitin selätettyä. Jos Graviton oli softi seiska, niin tässä oli kunnon tavaraa. Kiipeilypäivän päätteeksi mentiinkin porukalla juhlistamaan Tomin nousua paluumatkan varrella olevalle Buffalo Grillille.

Ketjumestaksi oli varsin maistuvaa muonaa, tosin läm-min ruoka kyllä on aina tehnyt kauppansa kovan kiipei-lypäivän päälle, joten nälkäisenä on ehkä vaikea arvioida rehellisesti. :D

bacK tO iSatiSPääsiäislauantai oli viimeinen kiipeilypäivämme ja pala-simme taas Isatikseen. Jokaisella oli jäänyt jotakin reittejä hampaankoloon (no shit!) ja niitä sitten työstettiin. Työs- ››

Scapen visiitin jälkeen on hymy herkässä vaislaavikyykkykö naurattaa? @ Siiri Uuksulainen

Mika N ja Excalibur. K-P spottaa. © Siiri Uuksulainen


täminen tuotti tulosta: puolet porukasta laittoi kattoprob-leemin Le Faux Baquette 7A pakettiin. Harmittavasti itsellä huukin pysyminen tuotti jatkuvasti ongelmia ja tunnin yrkkäämisen jälkeen joutui luovuttamaan. Alu-een perukoilta löytyi myös hassu ongelma L’entre-toit 6C, joka alkaa voimakkaan negalla hyvistä otteista, josta kivutaan välihyllylle huilimaan, käännytään seisomaan luolasta ja traversataan vähän matkaa oikealle, josta kiskotaan pään yläpuolella olevista käsiotteista toppiin. Välihyllyllä tehtävä käännös oli seurueen pidemmille kiipeilijöille ahtaanpuoleista ja siitä saatiinkin moneen kertaan hyvät naurut. :D Reitistä sai tikkilistaan täyden-nystä ainakin Lassi, Mika N, Tapani ja Siiri.

Milloin mennään Rainbow Rocketille? K-P ja Sami olivat puhuneet koko reissun tästä dynosta ja nyt oli sen aika. Mäen rinteeseen, vartin kävelymatkan päähän Isa-tiksen parkkipaikalta kätkeytyy puolikaarenmuotoinen kivi, jolla on korkeutta nelisen metriä. Koveran kiven kor-keimman kohdan alapuolella on pään korkeudella sor-mien syvyinen jykevä lista. Tästä listasta tehdään kaksin käsin kyykkylähtö, viedään ponnistava jalka käsien tasolle ja sieltä raketin lailla räjähdetään kohti toppikant-tia – korkeutta käsiotteiden ja topin välillä on ehkä jotain 220–240 cm. On muuten HIENO! Suomalaisista reitin ovat topanneet Nalle ja Andy, ehkä tänään saataisiin

listalle kolmas suomalainen? Ei muuta kuin pädejä alle, kamerat ja videot valmiiksi ja dynoilemaan! Ensimmäiset hyppy-yritykset jäivät dynokaksikoltamme Sami & K-P kauas, mutta nopeasti rytmi alkoi löytyä ja toppi häämöt-ti jo muutaman sentin päässä.

K-P, Sami, Lassi, Tapani ja Tomi ottivat vasemmalta väliin mutusteltavaksi pienemmän dynon, Sylphiden (7A). Tomi jatkoi seiskalinjaa toppaamalla siis jo reissun kolmannen seiskansa! Kävin myös tunnustelemassa reunaa muutamaan kertaan, mutta hypyn pysäyttämi-nen terävälle reunalle ei luonnistunut. Sami loikki kevyen näköisesti vierestä vielä Mortel Transfertin (7B). K-P jatkoi työtä sinnikkäästi Rocketin kanssa ja varmasti 100 + yritystä tuli päivän aikana tehtyä. Kaikesta huolimatta Rainbow Rocket ei antautunut, mutta jo visiitti kivellä oli hieno huipennus reissulle. Kivenhalaajat will be back!

Viikko vierähti siis nopeasti kuten osasi odottaa. Aika mahtavaa kyllä, ettei sään puolesta jouduttu jättämään kiipeilyä väliin yhtenäkään päivänä! Vaikka aika pitkästi tässä tuli turistua, siltä sain vain murto-osan kaikesta hauskasta mahtumaan. Kiitos kaikille reissussa mukana olleille!

KIVENHALAAJAT OVAT:taPani – Reissun viileän rauhallinen matkaisäntä, joka

Siiri työstää Bizarre Bizarrea, Manna spottaa. © Tomi Pesonen

57

hoiti työstämänsä boulderit pakettiin yleensä viimeis-tään kolmannella yrityksellä, usein flässinä. teemu – Reissun kokenein kiipeilijä, ikänestori ja circuit-spesialisti, joka piti myös huolta, että venyttelypuolta ei unohdeta. Yli 200 kiivettyä reittiä viikon aikana!Sami – Lahjakas nuori kaveri, joka hoiti reissun lähetys-puolen. Mies tykitti 40 seiskaa viikon aikana!tOmi – Sinnikäs taistelija, joka paransi kiipeilyään päivä päivältä, vaikka reissun edetessä sormet alkoivatkin teip-pauksen puolesta muistuttaa muumiota. VeLLu – Kehittyi tekniikan puolesta huimasti reissun aikana. Oppi myös, että molempia kenkiä kannattaa so-vittaa uusia kiikkukenkiä ostaessa.K-P – Dynospesialisti ja Voeman ykköspyssy.Siiri – Kunhan krimppejä löytyy, niin Siiri kyllä löytää tien toppiin! Paparazzi #1 eli hoiti myös kuvaamispuolta ahkerasti. manna – Skotlanninvahvistuksemme viihtyi samoin krimppireiteillä. LaSSi – Morphon kiipeilyn erikoismies ja voemaa löytyy. Apinaindeksi + 9cm!miKa n – Miehen aamuvihannespirtelö ei jäänyt kenelle-kään tuntemattomaksi. Tasaisen varma kiipeilijä.miKa O – Toista kertaa Fontsussa, taustatyö tehty huolel-la ja alueet faktoineen hyvin hallussa.

SaLLa – Fontsuveteraani nautti toisesta reissustaan huomattavasti enemmän kuin ekasta. Paparazzi #2.Sanni – Krimppivoimaa ja släbikykyjä!JarSKi – Kiipeilee circuiteja vaikka tennareissa. PauLi – Allekirjoittanut. Tartutti 2048-manian kivenha-laajiin. ■

Sanni Sabot(age), Salla & Jarski spottihommissa. © Mika Oksanen

Vellu tasapainoilee Passage á l’Actella © Siiri Uuksulainen

Teksti | Kari LaitiLaKuvat | Kari LaitiLa ja JuHa iSOtuPa

PaLattuani taKaiSin KiiPeiLyn kiehtovaan maailmaan, yhtenä motivaation lähteenä oli paluu Romsdalen laaksoon. Olen kahdesti käynyt kiipeilemässä tuossa massiivisten seinämien ympäröimässä laaksossa. En-simmäisen kerran olin laakson seinillä kiipeilemässä 1987 ja toisen kerran heti seuraavan vuonna 1988.

1988 mielessä kävi ensimmäisen kerran kokeilla kiivetä noita suunnattomia kallioseimämiä.

Kiipeilyn pariin palattuani kyselin kiipeilykaveria Romsdaleniin suuntautuvalle kiipeilyreissulle. Reissun yhtenä päätavoitteena olisi kiivetä Mongejura-vuoren

lähemmäs 1000 m korkea eteläpilari. Eteläpilari on 6a:n reitti ja köydenpituuksia on 24 kappaletta. En-simmäisenä paluun vuotena en löytänyt ketään, jolla olisi ollut mahdollisuutta lähteä reissulle kaveriksi ja reissu jäi vielä haaveeksi. 2013 kesän lopulla tapasin Kirkkonummella asuvan Juha Isotuvan, joka on myös pitkän kiipeilytauon jälkeen tehnyt paluun lajin pariin. Meitä kumpaakin yhdisti vanhan ajan kiipeilymuistot sekä palava halu palata takaisin seinille.

Houkuttelin Juhaa lähtemään seuraavana kesänä Norjan Romsdaleniin ja Mongejuralle. Aluksi Juha vä-


hän epäröi ja epäili kuntoansa, mutta pian kiipeilijän sielu vei voiton ja treenaaminen tulevan kesän koitosta varten alkoi.

PitKin taLVea HanKimme kaikkea mahdollista tietoa Mongejurasta ja itse reitistä, treenasimme sisällä ja ulkona aina, kun se vain säiden puolesta oli mahdol-lista. Talven 2014 aikana Romsdaleniin suuntautu-van matkan ajankohta rupeisi pikkuhiljaa hahmottu-maan, reissun ajankohta olisi Juhannuksesta kaksi viikkoa.

Kaksi viikkoa ennen reissuajankohtaa netin sääpal-velut (www.yr.no) oli ahkerassa käytössä seurattaessa, miten Norjan säätilat kehittyvät. Nykyisin on kyllä mahtavan helppoa seurata sään kehittymistä ja tehdä reissusuunnitelmiin sen mukaisia muutoksia. Mitä lä-hemmäksi reissu tuli sitä varmemmalta alkoi näyttää, että aluksi kiipeilyaktiviteetit kohdistuisivat Etelä-Ruotsissa sijaitsevaan Bohuslänin alueelle. Onneksi netti tuli jälleen avuksi ja Bohuslänin alueelle saatiin hankittua tarvittava määrä informaatiota tikkilistan tekoon.

59


reiSSu aLKOi 19.6. Helsingistä Tur-kuun. Ilta kiipeiltiin Turussa Palli-vahan boulderkalliolla ja aamulla auto ajettiin Tukholman lauttaan. Lautta rantautui Tukholmaan illalla ja Bohusläniin ajettiin lähes pysäh-tymättä, mitä nyt matkanvarrella jouduttiin pientä sähköpaloa auton asunto-osassa sammuttamaan ja korjailemaan sen jälkiä. Bohusläniin saavuttiin aamuyöllä noin neljän aikoihin ja saimme auton parkkiin Rasta Håby motellin parkkialueelle.

Muutaman tunnin levon jälkeen suuntasimme kohti kallioita. Bohus-länissä on kiivettävää aivan käsittä-mätön määrä, joka puolella toinen toistaan hienompia kallioseiniä. On-gelmana oli runsauden pula. Lopulta päätimme viettää kiipeilypäivää Munkedal-alueella olevalla Möhat-tan nimisellä seinämällä, valintaan vaikutti seinältä löytynyt reitti, mikä olisi myös lapsille sopiva. Kohde on

helppo löytää ja autolle löytyi hyvä parkkipaikka ihan tien varresta, lu-paa leiriytymiseen pyydettiin tien toisella puolella olevalta maatilalta. Parkkipaikalta oli suora näköyhteys kalliolle.

enSimmäiSeKSi reitiKSi valittiin hieno trädi leikkauslinja ”Flaket” 4+, reitillä oli pituutta 55m. Seuraavaksi kiivettiin mielenkiintoinen kitkareitti ”Feats don't fail me now” 5+. Reitin nimi kertookin jo paljon sen luon-

teesta. Vaikeaa kiipeily ei ollut, mutta liidaajalle aika kova henki-sesti. Tossujen kanssa sai olla aika tarkkana, kun teki muuveja pelk-kään kitkaan luottaen. Reitillä ei ole pultteja ja ensimmäisen piissin saa kiinni reitin alusta noin 5 m korke-udessa olevaan isoon reikään, seu-raava piissi tuleekin sitten jossakin 25 m korkeudessa olevaan hienoon halkeamaan. Reitillä on pituutta 60 metriä, 70 metrin köydellä reitin

pystyy vallan loistavasti kiipeä-mään yhtenä köydenpituutena.

Myöhemmin iltapäivällä kiipe-simme ”Flaket” reitin uudelleen. Juha liidasi, Ann-Rita (10 v) kiipesi reitin seuraavaksi ja kolmantena perässä tuli Annabel (8v). Minä ju-maroin vieressä ja kuvasin tyttöjen kiipeilyä, tarvittaessa vähän myös neuvoin tytöille reitin niksejä.

yöKSi Päädyimme taas edelliseltä

yötä tutulle parkkipaikalle Rasta Håby -motellin eteen. Pian leiriy-tymisen jälkeen autolle tuli kaveri, joka kertoi yöpymisen parkkipai-kalla maksavan 100 ruotsin kruu-nua. Hintaan sisältyi alueen varti-ointi, saunan vapaa käyttö sekä 50 kruunun osto-oikeus motellin pal-velupisteistä. Sauna kiipeilypäivän päätteeksi ei tehnyt yhtään pahaa, uni tuli helposti, kun pohjalla oli jo edellisen koko yön ajo.

61

››

HyVin nuKutun yön jälkeen suunta-simme kohti Hallinden alueen Stora Väggeniä. Stora Väggen on nimensä veroinen seinä, eikä sitä voi olla huo-maamatta tieltä käsin. Kalliolla on reittejä 8m reiteistä 50 m reitteihin ja vaikeusasteet ovat 5+:sta ylöspäin.

Aloitimme kahden köydenpituu-den reitillä ”I andra hand” 5+. Halu-simme vähän palautella multi-pitch rutiineja mieleen. Ensimmäisen köy-denpituuden kiipesi Juha ja minä ve-din seuraavan 5+ köydenpituuden. Reitti oli mukavaa halkeama 5/5+ kiipeilyä, toisella köydenpituudella alkoi myös ilmaa kertyä jalkojen alle jo ihan mukavasti.

Toiseksi reitiksi valitsimme pää-seinän keskellä olevan ”Ragnars Uts-teg” 5 + reitin, reitti oli myös kahden köydenpituuden reitti ja pituutta sille kertyi 55 m. Juha liidasi ensimmäisen kp:n totuttuun tapaan ja minä lähdin tekemään toista köydenpituutta. Rei-tin toisella kp:llä on hieno ulkonema, joka kierretään vasemmalla olevan halkeaman kautta. Ulkoneman ohitus muistuttaa kovasti Olhavanlammella olevan ”Riippuvan puutarhan” ulko-neman ohitusta. Itselleni korkeus, tuuli ja pieni nestehukka toivat pientä epävarmuuden tunnetta kiipeilyyn. Epäusko reitin loppuosuudesta johti ratkaisuun siirtyä helpommalta näyt-tävään halkeama linjaan vasemmalla.

Ylös päästiin ja päivä päättyi tu-tuksi tulleelle motellin parkkipaikalle, saunakin oli jo lämmitetty valmiiksi.

”I andra hand” 5+.Toisen köydenpituuden aloitus.

Hallinden stora väggen


››

”Ragnars Utsteg” 5 +. Toinen köydenpituus.

63

››

ROMSDALENRomsdalen laakso sijaitsee Nor-jan länsirannikolla Keski-Norjassa Rauman kunnassa. Pääkeskus on Romsdalsfjord-vuonon rannalla oleva Åndalnesin kaupunki. Åndal-nesin kaupungissa on asukkaita noin 3000. Åndalnesistä Osloon on 450 kilometriä ja Trondheimiin 303 kilo-metriä.

LAAKSOLaakson leveys on noin kilometrin ja sen seinämät kohoavat aina 1700 m korkeuteen lähes pystysuorina. Laaksossa sijaitsee kuuluisa Troll-veggenin pohjoisseinä, joka on Eu-roopan korkein pystysuora seinämä. Seinämä on 1100m korkea korkeim-man huipun kohdata, seinämän negatiivisin kohta ulkonee 50metrin seinämän juuresta. Laakson maa-merkki on laakson itäpuolella oleva Romsdalhorn, joka nousee 1500 m korkeuteen. Romsdalhornin alaosa muodostuu Hornaksla nimellä tun-netusta kallioseinämästä ja laakson pohjalla kulkeva E6 päätie kulkee lä-himmillään noin 200 m päässä tästä seinämästä. Laaksossa on vaikea käsittää yllä olevien kallioseinämien todellista korkeutta.

KIIPEILYAlueella olevat kiipeilyreitit ovat pää-osin trädireittejä, mutta sporttireit-tejäkin löytyy. Reittien pituudet ovat vaihtelevia yhden köydenpituuden reiteistä aina Euroopan pisimpään reittiin, jossa on 78 köydenpituutta ja mittaa reitillä noin 3,5 km. Li-säksi laaksosta löytyy muutamia boulder-alueita. Kiipeilyreittejä löy-tyy släbeillä olevista kitkareiteistä, pystyseinillä oleviin ote- ja halkeama reitteihin, joukossa on myös hienoja ulkonemia. Hornakslan reitit ovat helposti lähestyttäviä ja hyvin lähel-lä E6 valtaväylää.


65

KULKUYHTEYDETMaanteitseTurku – Tukholma – OsloOslon kautta on 960 kilometriä. Ajoaika on noin 12 tuntia.

Vaasa– Umeå – TrondheimTrondheimin kautta 920 kilometriä. Ajoaika on noin 12 tuntia.

Nopeusrajoitukset ovat Norjassa al-haiset. Valtaosa Oslon ja Åndalnesin välisestä ajoreitistä on rajoitettu 70 km tunnissa, matkalla on myös run-saasti 60 km rajoitusalueita. Reitin varrella on lukuisia nopeusvalvonta-kameroita.

RautateitseÅndalnesiin pääsee junalla suoraan Oslosta, juna kulkee Oslon lentoken-tän kautta.

LentokoneellaLentokoneella pääsee Moldeen, joka on 60 kilometrin päässä Åndalne-sistä. Linja-auto kulkee Molden ja Åndalnesin välillä.

MAJOITUS

Kaupungissa on muutama hotelli ja useita camping-alueita. Troll-veggen camping on nimensä mukaisesti lähellä Trollveggenin pohjoisseinämää. Mjelva camping on kaupungin ja Trollveggenin puo-lessa välissä.

Camping-majoitus asuntoautol-ta maksaa (3 aikuista, 2 lasta, säh-kö) noin 30 euroa vrk, telttamaksu on vajaa puolet asuntoauton hin-nasta.

Trollveggen camping -alueelta on 2,5 km kävelymatka Hornakslan kiipeilyalueelle. Mjelva camping -alue on myös kävelymatkan pääs-sä lähimmästä kiipeilykalliosta Mjel-va rockista.

TOPOTAlueesta löytyy kaksi reitti-kirjaa. Tony Howardin ”Walks and climbs in Romsdal” ja Norjalaisten tekemä “Klatring i Romsdal”. Howardin opaskirja on hyvin yleisluontoista kuva-usta kiipeilyreiteistä, reittipiir-rokset ovat hyvin ylimalkaisia, kirjasta puuttuu lähes kaikki 80-luvun jälkeen tehdyt kal-liokiipeilyreitit.

Norjalaisten opaskirja on pääosin norjaksi, joka reitistä on lyhyt kuvaus myös eng-lanniksi. Oppaasta löytyy kii-peilysanasto norja–englanti, mikä helpottaa kirjan lukua. Oppaassa on lähes kaikki uudemmatkin reitit ja kaikista reiteistä löytyy reittipiirrokset. Oppaassa on kuvattuna yli 300 reittiä, joista osa on jää- ja mixet-reittejä. Norjalaista opasta saa ostettaa Åndal-nesin kaupungissa olevasta kiipeilykaupasta, Trollveggen campingin vastaanottotiskiltä ja Trolleveggen näköalapai-kan turistikaupasta. Norjalais-ten opaskirja on ehdottomasti suositeltavampi hankinta.


KOLmantena PäiVänä Romsda-lenin säätiedotukset näyttivät jo lupaavammalta ja päätimme aloit-taa siirtymisen kohti reissumme pääkohdetta. Ajoreitti noudatteli rannikon pieniä näköalareittejä koh-ti Osloa. Oslon jälkeen siirryimme päätielle E6 ja ajoimme yötä myöten Romsdalen laaksoon. Aamuyön tunteina laakson seinämät tulivat

esille ja hämmästys oli suuri. Vii-me päivien sää oli tuonut lumirajan vuorilla alas aina 800 metriin asti. Viimeiset yön tunnit vietimme Troll-veggen cafen parkkipaikalla Troll-veggenin varjossa. Muutaman tun-nin levon jälkeen päätimme vierailla Åndalnesin kaupungissa ja etsiä paikallisen kiipeilykaupan, josta voi-simme ostaa alueen topokirjan sekä

keskustella säästä. Paikallisetkin olivat hyvin ihmeissään viimepäivi-en lumisateesta ja siitä kuinka alas lumiraja oli tullut. Lumen määrä tiesi sitä, että Mongejuralle meillä ei ole asiaa lähipäivinä. Iltapäivällä siir-ryimme Romsdalhornin alla olevalle Hornakslan kiipeilykalliolle, jossa on 1–10 köydenpituisia reittejä. Aikai-semmista vuosista muutamat reitit

67

olivatkin tuttuja. Yön ajorasitukset tuntuivat kummankin takaraivossa sekä lihaksissa, joten päätimme va-lita reitiksi kolmen köydenpituuden noin 100 pitkän”Ingrid Espelind” 5+. Ennen meitä reitille kerkesi norja-lainen köysistö ja jouduimme tovin odottelemaan vuoroamme. Reitti kulkee pitkää hienoa leikkauksen pohjaa pääosin hiukan loivana, mut-

ta muutamasta kohdasta kuitenkin lähes pystysuorana. Reitin varmista-minen on helppoa, trädi-kamaa saa sinne minne sitä haluaa laittaa.

Pienellä ständipaikan muu-toksella pystyimme 70m köyden turvin kiipeämään reitin kahden köydenpituuden mittaisena. Alas päästyämme huomasimme, että kello lähestyy ilta yhdeksää em-

mekä ole muistaneet käydä ruo-kakaupassa. Kiireen saattelemana ajoimme kaupunkiin ja juoksimme ensimmäiseen kauppaan minkä löysimme. Kauppareissun jälkeen kirjauduimme Trollveggen camping -leirintäalueelle. Ruokailun ja suih-kun jälkeen viimeisen vuorokauden rasitukset rupesivat painamaan sil-missä ja uni tuli tarpeeseen. ››

aamuLLa aamiaiSPöydäS-Sä pohdimme säätietoja ja mietimme valmistautumista Mongejuran reitille. Säätiedo-tuksen mukaan ensimmäinen pidempi sääikkuna Mongejuran eteläpilarin reitille olisi vasta seuraavalla viikolla. Monge-juran eteläpilarin reitti vaatii yhden vuorokauden kuivan kelin ennen kiipeilypäivää ja kaksi päivää kuivaa keliä itse kiipeilyn ajaksi. Päätimme käyttää kaiken ajan treeniin ja katsoimme tikkilistaan Monge-juran vaikeusasteisiin sopivia reittejä.

Ensimmäinen treenireitti oli Hornakslan seinällä oleva ”Mr Myskjas friends”. Reitti on ”Ingrid Espelid” -reittin oikeal-la puolella joten lähestymis-reitti olikin tuttu.

”Mr Myskjas friends”- reitin alku oli umpinaista leikkausta ja piissien paikkoja oli jokseen-kin haastava löytää. Pääosin reitti on kitkakiipeilyä aaltoile-villa kitka-släbillä, muutamas-sa reitin kohdassa kiipeillään hiukan ilmavampaa otekiipei-lyä. Alkuleikkauksen jälkeen kitka-släbeillä on varmistuk-sina ensinousun aikaiset pora-pultit, joita on melko harvassa. Reitti on alkuperäisesti kolmen köydenpituuden reitti, mutta 70 metrin köydellä sen pystyy pudottamaan kahteen köyden-pituuteen. Reitin kiipeilyllinen

vaikeus ei välttämättä ole ihan rei-tille merkattua 6+:aa, mutta har-vat pulttivälit tekevät kiipeilystä liidaajalle suhteellisen haastavaa ja hermoja raastavaa. Juha antoi mi-nun liidata koko reitin, ei sen takia, että Juha ei olisi uskaltanut vaan tunnearvon takia, joka reitillä oli minulle. Kiivetessä jouduin monen kertaa miettimään ja hakemaan itsestäni uskallusta tehdä edessä olevat muuvit. Muuveja tehdessä piti sulkea mielestä pois matka ylimpään pulttiin, joka oli kaukana alhaalla. Jokainen kerta, kun epä-usko kiipeilyyn iski, jouduin hoke-maan itselleni, että olen jo vuonna 1988 kiivennyt tämän kohdan, enkä nyt voi olla huonompi kuin silloin. Muutamissa kohdin pystyi onneksi käyttämään uusia pieniä X4 camu-ja, jotka helpottivat paineita juuri riittävästi. Reitin tunnearvo mi-

nulle juontaa toiselle Romsdalenin kiipeilyreisulle vuonna 1988. Sinä kesänä kiipesin lahtelaisen Jukka Mittilän kanssa tämän reitin sekä ”Hitchock” nimisen reitin ensinou-sut. Kummatkin reitit ovat saaneet paikan norjalaisten topokirjasta.

SääiKKunaa OdOteLLeSSa suori-timme joitakin varustehankintoja kaupungilta, sekä iltaisin mietim-me, miten saisimme repun painoa pienemmäksi.

Kiipeilypituutta lähdimme hake-maan Hornakslan seinällä olevalta

Mr. Myskjas Friends 6+ ja jälleennäkemisen tuskaa.


69

”Jugoslavialainen” 7- reitiltä. Reitin alku on noin 70–100 metriä laakson pohjalta ja sinne joutuu lähesty-mään loivasti ylös johtavaa luiskaa . Reitti muodostuu kolmesta osasta, jotka kaikki päättyvät Hornakslan seinän läpi kulkeville luiskille. Reitin ensimmäinen osa on neljän köy-denpituuden pituinen ja korkeutta noin 150 metriä. Kiipeily on päällisin puolin hienoa halkeamakiipeilyä ja ensimmäisen osan hienoin kohta on ehdottomasti toisella köydenpituu-della olevan katon ohittaminen sen oikeaa sivua kulkevaa halkeamaa pitkin. Katon reunalla voi ihailla jalko-jen alla olevaa turkoosia joenuomaa, joka soljuu laakson pohjalla noin 250 metriä alempana. Päästessämme reitin ensimmäisen osan päälle toi-selle luiskalle, alkoi taivaalta ripotella hiljakseen pisaroita. Pohdimme vaihtoehtoja nousun jatkamisen ja laskeutumisen välillä. Päätimme odottaa hetken, nauttia maisemista

enegiapatukoita syöden ja vettä juo-den. Veden ripottelu jatkui, eikä sään kehittymisestä ollut ihan täyttä var-muutta. Seuraavalla osuudella olisi edessä herkkää 7- släbiä emmekä halunneet kokeilla sitä vesisateessa, joten suuntasimme alaspäin. Reitiltä poistuminen on suunniteltu mainios-ti, sopivin välimatkoin on seinään kiinnitetty laskeutumisankkureita.

”Jugoslavialainen” -reitillä huo-masimme, että 60 cm jatkoja meillä on liian vähän. Illan grillipuuhien

lomassa pätkimme pitkiä jatkoja ja solmimme niistä 60 cm jatkoja. Virittelimme räkkejä, jotta saimme camut ja kiilat kannettua niissä, eikä niitä tarvitsisi pitää valjaissa. Ilta venyi hyvin myöhäiseksi, jonka johdosta seuraavana aamuna he-räsimme kovin myöhään ja pääsim-me testaamaan illan tuotekehittelyn tuloksia seinälle vasta iltapäivällä. Taivaalle oli kertynyt pilviä, mutta ei mitään sellaista mikä estäisi meitä lähtemästä seinälle.

Sääikkunaa odotellessa suori-timme joitakin varustehankintoja kaupungilta, sekä iltaisin mietim-me, miten saisimme repun painoa pienemmäksi.

Juha ”Jugoslavialaisen” alussa. 1. köydenpituus on mukavaa vitosen kiipeilyä.

››

VaruSteiden teStireitiKSi va-litsimme tutun ”Ingrid Espelind” -reitin, jonka jälkeen jatkaisimme seinän toista osaa eteenpäin linjaa mikä valittaisiin vasta ylhäällä. Jäl-leen kerran reitille kerkesi norjalai-nen kiipeilypari ennen meitä, joten odotimme jälleen vuoroamme reitin juurella.

Räkin virittely ei toiminut, ne oli-vat ihan yhtä karmeat kantaa kuin aikaisemminkin. Kiivetessä monta kirosanaa pääsi suusta ja monen monta kertaa siirtelimme räkkiä pois etupuolelta selän puolelle ennen kuin olimme reitin päällä. Ylhäällä huomasimme norjalaisten käve-levän autolle ja katselevan meihin

päin, kun taivaalta rupesi pikkuhiljaa ripottelemaan vettä. Norjalaiset pak-kasivat kiireesti tavaroita autoon ja poistuivat yhtä kiireesti. Pian meille selvisi, että vesisade ei lopu ja läh-dimme laskeutumaan alas. Juhan valmistautuessa viimeiseen köyden-pituuteen vesisade rupesi yltymään, viimeistään tässä vaiheessa ymmär-simme, miksi norjalaiset olivat pois-tuneet seinämältä niin kiireesti.

Taivas repesi ja seinä muuttui ve-siputoukseksi aivan hetkessä, kallion pintaa pitkin valui muutaman sentin paksuudelta vettä. Onneksi ei ollut kovin kylmä, vaaraksi muodostui veden mukana kulkevat pienet kivet. Alas päästyämme vedimme köydet

nopeasti alas ja juoksimme tielle. Vasta tielle päästyämme pakkasim-me varusteet reppuihin. Leirintäalu-eelle oli 2,5 kilometrin patikka, perillä pääsimme ripustelemaan märkiä varusteita kuivumaan.

SeuraaVat PäiVät menivät vaihte-levassa kelissä ja varusteita kuiva-tellessa ja yhden köydenpituuden reittejä kiivetessä.

Säätiedotukset rupesivat näyttä-mään jokseenkin huolestuttavalta eikä sopivaa sääikkunaa vain näyt-tänyt olevan näköpiirissä. Mieliala ja epäilys reissun pääkohteen Mon-gejuran osalta rupesi näyttämään erittäin huolestuttavalta. Netin sää-sivusto www.yr.no oli todella kovas-sa käytössä, kun seurasimme sään muutoksia.

Viikonloppu muuttui maanan-taiksi ja sääsivusto näytti, että seu-raaviksi päiviksi olisi tulossa sopivaa keliä. Maanantai-ilta ja seuraava yö olisi poutaa, tiistaille aurinkois-ta, tiistai iltapäivälle mahdollisesti ukkoskuuroa, tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi poutaa ja keskiviik-kopäivä aurinkoista aina iltaan asti. Torstaina alkaisivat sitten sateet. Nopea päätös, että tämä on meidän ainut mahdollisuus yrittää.

Treeniä ja varustetestiä


››

Kahdenvuotias Anna-bel kiipeää Hornakslan

sporttikiipeilyseinällä olevaa Björn Sult (6)

reittiä.

71

››

MONgEJURA 1316m• Mongejuran lounaisseinämä on lähes 1000 m korkea. Seinämä on yleensä kuiva jo toukokuusta.• Seinämällä on kuusi reittiä, joista eteläpilari-reitti on suosituin. • Eteläpilarin reitti on ensinoustu 17.6.1981 ja ensimmäinen talvinousu on suoritettu 22.– 27.1.1991.



KäVimme LeirintäaLueen respas-sa tilaamassa seuraavalle aamulle kuudeksi taksin meitä noutamaan. Jännitys kohosi samaan tahtiin, kun reput täyttyivät varusteista. Viimeiseksi tehtiin infolappu, josta selvisi mille reitille lähdetään, mitä reittiä kiivetään, mikä on kiipeilyai-kataulu, missä reitin kohtaa pide-tään lepotauko, mikä radiokanava (PMR) on operointitaajuus ja mikä varataajuus, radiokutsut Juhalle ja minulle. Lopuksi vielä paluureitti ja koska viimeistään olemme takaisin leirintäalueella. Infolappu jätettiin vaimolleni, joka jäi leirintäalueelle lasten kanssa.

Yöunista ei oikein tahtonut tulla mitään ja reitti pyöri mielessä.

HeräteSSämme aamuLLa oli ilmassa runsaasti kosteutta, yöllä oli satanut. Nopea aamupala ja nostimme reput selkään, suuntasimme kohti leirin-täalueen porttia, jonne tilaamamme taksin oli tarkoitus tulla. Taksia ei kuulunut kuudelta, ei varttia yli eikä vielä puoli seitsemältä. Juha soitti taksinkuljettajalle, joka taisi juuri herätä.

Lopulta varttia yli seitsemän taksi tuli ja pääsimme aloittamaan seik-kailun. Kahdeksalta olimme Monge-juran alla olevan kirkon parkkipaikal-la, josta lähestymispolku johti kohti reittimme alkua. Lähestyminen on aluksi mukavaa polkua muuttuen lopulta vyörykivikoksi.

Lähes kahden tunnin hikisen lähestymisen jälkeen olimme reit-timme juurella. Vielä ei kovasti huo-lestuttanut aikataulussa pysyminen, meillähän oli runsaasti pelivaraa. Reitin alku löytyi suhteellisen hel-posti, olihan se monista netissä olevista kuvista tuttu. Laitoimme ripeästi valjaat päälle, varusteita vyölle ja avasimme köysiniput.

Kiipesin ensimmäisen köyden-pituuden lähestymiskengillä kuten olin suunniteltu. Köydenpituuden ensimmäinen puolikas oli yön satei-den jäljiltä epämiellyttävän liukasta,

reitti polveili pitkin ruoista loivaa rinnettä, onneksi kiipeily itsessään ei ollut kovin vaikeaa. Loppuosa köy-denpituudesta oli jo ihan mukavaa kiipeilyä kuivalla kalliolla.

tOiSeLLe KöydenPituudeLLe Juha vaihtoi jalkaan kiipeilytossut, joka oli viisas ratkaisu. Köydenpituus oli mukavaa ilmavaa 5+ kiipeilyä koh-tuullisen hyvillä varmistuksilla. Itse päätin koettaa jatkaa lähestymisken-gillä, tätä päätöstä kirosin hartaasti hetkeä myöhemmin.

Painava reppu ja pohjastaan mul-taiset lähestymiskengät jalassa kii-peilystä ei tullut yhtään mitään, jalat sutivat otteilla ja jäin useamman kerran köyteen. Juhan vetoavulla pääsin kuin pääsinkin köydenpituu-den ylös.

Tämän jälkeen alkoi 180 metrin viistosti ylös oleva poikkikulkuosuus kitukasvuisten puiden ja tiheiden pensaiden joukossa, nimesin tämän osuuden ”viidakon ykän etsintä”.

Varmistuksina tällä osuudella toimivat pääosin nuo kitukasvuiset puut. Yöllisen sateen jäljiltä oli todel-la liukasta ja eteneminen todella her-moja raastavaa. Osuus oli enemmän rämpimistä pusikossa kuin kiipeilyä, mutta tämähän meillä oli jo alusta asti tiedossa.

Hitaan Ja raSKaan etenemisen jälkeen löysimme varmistuspaikan, jolta ensimmäisen kerran näimme puhdasta kalliota. Päällämme oli 5. köydenpituuden suurin katto. Mei-dän ja tuon katon välissä oli vielä 4:n köyden pituus, joka oli vielä tuota tutuksi tullutta liukastelua.

Juha liidasi 4. köydenpituuden ja teki sen päälle hyvän varmistuspai-kan. Varmistuspaikalla pakkasin vii-mein lähestymiskengät reppuun ja vannoin, etten ikinä enää kiipeä niillä märällä pinnalla.

Olimme sopineet, että minä lii-daan 5. köydenpituuden. Oloni oli erittäin epävarma ja hiukan arkaillen alotin kiipeämään edessä olevaa ku-

tosen köydenpituutta. Katon alla on iso halkeama, johon saa kohtuullisen mukavasti varmistuksia. Seinämällä on mielenkiintoisia pieniä fleikin ta-paisia otteita sormille ja jaloille, fleik-kien kestävyys vain hiukan arvelutti.

KiiPeiLy OLiSi OLLut hienoa, jos oma fiilis vain olisi ollut vähemmän epä-varma. Pikkuhiljaa reitin edetessä itsevarmuus alkoi taas palata, hom-maan tuli mielekkyyttä ja kiipeilystä alkoi taas nauttia. Harmi vain, että alussa epävarman mielentilan takia tuli laitettua piissejä avain liiaksi rei-tin varrelle ja jouduin tekemään väli ständin katon alle.

Haulasin repun ständille, jonka jälkeen Juha kiipesi ripeästi pe-rässä. Sain Juhalta lisää varusteita ja jatkoin kohti 5 köydenpituuden cruxi-kohtaa, Off with -halkeamaa. Päästessäni Off With -halkeman luo ja kurkatessani sen isoon kitaan sain kasvoilleni vesipisaroita. Huusin Ju-halle kiroillen, että rupeaa satamaan. Hämmästyksekseni Juha vastasi, että etkö ole sitä huomannut. Sadet-ta oli kestänyt jo melkein tunnin.

Sade yltyi oikein kunnon rankka-sateeksi ja päätimme jäädä odotte-lemaan tilanteen kehittymistä katon alle. Teimme itsellemme roikkustän-dit. Käytimme taukoa hyödyksi ja nautimme repusta löytyviä energia-patukoita sekä joimme vettä. Sateen loppumista odotellessa jalat puutui-vat. Vaikka kuinka yritimme muutaa asentoa, jatkuva roikkuminen val-jaissa rupesi vaivaamaan.

Sateen jälkeen odotimme vielä hetken kallion kuivumista, minun ei tehnyt mieli lähteä kiipeämään kuto-sen off with -halkeamaa märkänä.

Kallion hiukan kuivuttua ähisin ja puhisin off with -halkeamaa ylös. Ständipaikka oli pienen pieni tasan-ne, jolle kaksi henkilö mahtui juuri ja juuri. Varmistuspaikalla Juha katsoi yläpuolellamme olevaa seu-raavaa ulkonemaa ja sen yli kulkevaa halkea-maa. Kohdan vai- ››


keus oli merkattu topoon kutoseksi. Otin Juhalta varusteita ja lähdin

kiipeämään ulkonemaa. Ulkonemasta irtautuminen tapahtuu nyrkkihalkea-maan, joka sateen jäljiltä oli todella märkä, halkeama oli varmasti ollut hieno kuivana. Edessä oleva helpom-pi kiipeilymaasto ei ollut yhtään kui-vempaa. Epävarmuuden tueksi kylvin matkan varrelle runsaasti piissejä, se kostautui todella kovan kitkana köy-den pituuden loppuosassa.

Kovan kitkan takia jouduin teke-mään ständin 10 metriä varsinaisen varmistuspaikkaa ennen. Juha kiipe-si jo totutun nopeasti ja keräisi kym-menet piissit reitin varrelta. Hämärä rupesi tekemään kiipeilystä hiukan haastavampaa, kännykän kello näyt-ti hiukan yli yksi yöllä. Kiipesin yllä olevan 10 metrin osuuden ripeästi ylös ja varmistin Juhan ylös.

KeLLO LäHenteLi KaHta ja aikatau-lun mukaan meidän olisi pitänyt olla jo 10 köydenpituudella olevalla yöpymistasanteella, mutta olimme vasta 7 köydenpituuden päällä. Tutkailimme topoa ja netistä ke-rättyä infoa reitistä, jonka mukaan

seuraava köyden pituus olisi pitkillä varmistusväleillä olevaa 4+ släbiä, märkää sellaista, ja sitä seuraavalla pätkällä olisi reitin toinen 6:n off with halkema.

Meitä väsytti ja mieliala mateli. Märkä 4+ osuus pitkillä varmistus-väleillä ei kiinnostanut, olihan meillä jo kokemusta millaista 4+ maasto on tällä reitillä, kun se on märkää. Mie-timme, että voisimmeko viettää yön tällä tasanteella.

Vaihtoehtoja punnittuamme tu-limme tulokseen, että väsymys ja olosuhteet huomioon ottaen nyt on oikea hetki kääntyä takaisin ja aloit-taa laskeutuminen, kun sen vielä voi tehdä jokseenkin turvallisesti. Reitti ei täältä katoa minnekään ja tänne voi tulla uudelleen.

PyStyimme LaSKeutumaan kahdella köydenpituudella 4. köydenpituuden varmistuspaikalle, josta vielä laskeu-duimme lyhyesti vähän paremmalle tasanteelle pitämään pientä lepo-taukoa. Tunnin levon jälkeen jat-koimme ”Viidankon Ykän” poikkarin köydenpituuksittain alaspäin.

Väsymyksen takia halusimme olla

todella varovaisia, tarkastimme kai-ken kahteen tai kolmeen kertaan en-nen kuin aloitimme etenemisen. Meil-lä ei nyt ollut enää kiire minnekään.

”Viidakon Ykä” -osuuden jälkeen jäljellä oli vielä viimeinen 60 metrin laskeutuminen köydellä reitin läh-töpaikalle. Poistumismarssi takaisin tienvarressa olevan kirkon parkki-paikalle sujui suhteellisen nopeasti. Parkkipaikalle tultuamme oli kello jo seitsemän aamulla, olimme olleet reissussa yli 24 tuntia. Juha kaivoi puhelimen esiin ja rupesi soittaan meille taksikyytiä. Taksi kertoi ole-vansa kiireinen, eikä pääsisi hake-maan meitä tunteihin, joten emme tässä vaiheessa vielä tehneet tilausta.

Päätimme ottaa pienet torkut ja miettiä asiaa sen jälkeen uudelleen. Puolen tunnin torkkujen jälkeen poh-dimme tilannetta ja päätimme kävellä takaisin leirintäalueelle. Soitin vaimol-le, kerroin meidän olevan alhaalla, ja että kävelemme takaisin leirintäalu-eelle koko 9 kilometrin matkan.

Mongejuran eteläpilari jäi kiipe-ämättä… mutta vielä tulee se päivä, kun olemme taas tuon reitin kim-pussa. ■

Flowparkkaus = puistovirtailu

Mielen ja taitojen välinen mittelö, joka tuottaa mielihyvää kropalle ja mielelle aktiivisen toiminnan seurauksena.

Flowparkkauson helposti lähestyttävä laji

77


metSäStä Kantautuu riemun kil-jahduksia, turhautuneita tuhahduk-sia, tsemppauspuheita, ähellystä, naurua ja nyyhkytystä.

– Flowparkkauksessa on ennen kaikkea kyse omien rajojen koet-telemisesta, itsensä ylittämisestä ja toisen kannustamisesta, kertoo Flowpark Turussa seikkailuohjaaja-na työskentelevä Iines Fager.

Lajille on ominaista, että ihmisen tunteet heittelevät laidasta laitaan.

– Lopullinen kokemus on lähes poikkeuksetta positiivinen, Fager kuvailee.

Suomessa on tällä hetkellä neljä Flowpark-seikkailupuistoa. Puistot sijaitsevat Turussa, Lappeenrannas-

sa, Vierumäellä ja ähtärissä. Jokai-nen puisto on oma ainutlaatuinen kokonaisuutensa. Turun puisto on Suomen suurin seikkailupuisto ja sieltä löytyy 16 rataa ja yli 120 erilais-ta tehtävää. Seikkailuradat rakenne-taan puihin niitä vahingoittamatta.

Toiminta sai alkunsa Turusta, kun aikaisemmin arkkitehtina työs-kennellyt Janne Kalhama tutustui työmatkallaan vastaavaan puistoon Saksassa.

– Se, miten ihminen innostuu päästessään tekemään jotakin, mihin ei usko aluksi pystyvänsä, synnyt-ti idean siitä, että Suomeenkin on saatava jotakin tällaista – helposti lähestyttävää, mutta sopivasti extre-

meä, kertoo Flowparkin perustaja ja King of Monkeys Janne Kalhama.

fager HaKeutui töiHin Flowparkiin kaksi vuotta sitten kiipeilyharras-tuksen innoittamana. Fager on har-rastanut kiipeilyä aktiivisesti kym-menen vuotta. Seikkailuohjaajan työ on kausiluontoista ja sopii nuorille liikunnallisille opiskelijoille hyvin.

Ihmiset haluavat kokea kaikkea normaalista poikkeavaa ja jännittä-vää. Flowparkissa näihin tunnelmiin pääsee helposti ja turvallisesti, oman tason mukaan. Fager kokee, että työ on ennen kaikkea asiakaspalvelua, vaikka kiipeilytaustasta on hyötyä.

– Parasta työssäni on nähdä,

79

kuinka tyytyväisiä asiakkaat ovat, kun he ovat ylittäneet itsensä, Fager kertoo.

Flowparkkaus ei ole perinteistä kiipeilyä, mutta siinä ja kiipeilyssä on paljon yhteisiä elementtejä: keskitty-minen, turvallisuus, korkeus, varus-teet, yhteisöllisyys ja onnistumisen fiilikset.

– Työporukkamme on tiivis jen-gi ja harrastamme yhdessä paljon myös vapaa-ajalla. Iso osa on kiipeil-lyt jo aikaisemmin ja ne, jotka eivät ole, hurahtavat touhuun viimeistään töissä.

fLOwParK On HuViPuiStOOn ver-rattava vierailukohde, jossa perin-teisistä puistoista poiketen ihminen itse on toiminnan moottori. Asi-akkaat ovat kaikenikäisiä: työ- ja polttariporukoita, nuoria ja nuoria aikuisia, lapsiperheitä, kotimaisia ja ulkomaisia turisteja, luokkaretkele-läisiä.

– Vanhin flowparkkaajamme on ollut 83-vuotias ja nuorimmat noin 3-vuotiaita, Fager kuvailee.

Liikunta tulee hauskanpidon

yhteydessä ihan huomaamatta. Helpoimmat radat sopivat kaikille ja vaikeimmilla tarvitaan enemmän fyysistä voimaa.

– Osa asiakkaista käy pari kertaa kesässä pitämässä hauskaa, mutta kasvava ryhmä on löytänyt meidät säännöllisenä treenipaikkana, Kalha-ma iloitsee.

Yrityksessä pidetään tärkeänä, että kipinä aktiiviseen tekemiseen saadaan sytytettyä. Flowparkka-uksen innoittamana monet ovat lähteneet kokeilemaan esimerkiksi seinäkiipeilyä.

Aktiiviliikkujille ja urheilijoille Flowpark tarjoaa hyvän alustan vaihtoehtotreeniin.

–Kroppa ja mieli saavat haastetta. Eniten homma on asenteesta kiinni. Töissä tulee treeniä ihan huomaa-matta, kun käy auttamassa asiakkai-ta radoilla, Fager luonnehtii.

Tasapainoilu heiluvilla rata-osuuksilla jopa kahdenkymmen metrin korkeudessa kehittää koor-dinaatiota, keskivartalonhallintaa, ja lihaksissa tuntuu varmasti seuraa-vana päivänä.

eurOOPaSSa VaStaaVia seikkailu-puistoja on ollut jo vuosikymmenien ajan. Suomessa toiminta on kohta-laisen uutta. Flowparkien suunnit-telu, rakennus ja konsepti on alusta loppuun kotimaista työtä.

– Teemme kaiken itse. Vuorovai-kutus eurooppalaisten kollegoiden kanssa on tiivistä, Kalhama kertoo.

Flowpark on Suomen edustaja eu-rooppalaisten asiantuntijoiden muo-dostamassa standardityöryhmässä, joka standardien kautta kehittää toi-mintaa ja luo yhteiset raamit.

– Kaikki lähtee turvallisuudesta, Kalhama korostaa.

Flowparkin kävijämäärät ovat kasvaneet vuosittain noin 20 pro-senttia. Tänä vuonna Flowpark laajensi toimintaa kahdella uudella puistolla, kun Vierumäelle ja ähtäriin avattiin ensimmäiset franchising-puistot.

– Elämme ajassa, jossa yhteisölli-syys, ympäristön kunnioittaminen ja itse tekeminen nostavat suosiotaan. Flowpark sopii tällaisen yhteiskun-nan vapaa-ajanvietoksi täydellisesti, Kalhama toteaa. ■

› Flowpark, perustettu 2009› Suomalainen seikkailuhuvipuistoyritys› Työllistää 6-8 ympärivuotisesti, n. 50 kausityöntekijää› Puistot Turussa, Lappeenrannassa, Vierumäellä ja ähtärissä› Viime vuonna kävijöitä yhteensä n. 45 000› Tänä vuonna odotetaan 60 000 –70 000 kävijää› Yläköysiradoilla edetään turvavaijeriin kytkettynä› Ennakko-osaamista ei tarvita, jokainen opastetaan toimintaan

Arcokiipeilijän paratiisi

Arcon linna, Riva del Garda ja Gardajärvi Monte Colodrin huipulta.


SAMI LAAKKONEN JA NORA ISOMäKI

arcO tarJOaa tuHanSia reitteJä ja monipuolisia haas-teita, olipa tyylisi tai greidisi mikä tanahsa. Kun kiipeily-päivä on saatu päätökseen upeissa maisemissa, on aika pulahtaa yhteen vilvoittavista vuorijärvistä ja kruunata päivä maukkaalla pitsalla ja aina niin käsittämättömän hyvillä jäätelöannoksilla!

Näillä sanoilla me kuvailimme Arcoa, kun Garda-Trentinon turistitoimisto pyysi meitä kirjoittamaan pai-kalliseen kiipeilyoppaaseen miksi haluamme tulla vuosi toisensa jälkeen Arcoon viettämään lomaa. Tämän jutun tarkoituksena on kertoa hieman syvällisemmin, mikä meitä tuossa pienessä italialaiskylässä vetää puoleensa.

enSinnäKin POHJOiS-itaLiaan on kiva mennä siitä syys-tä, että siellä hommat yleensä toimii niin kuin on luvattu. Majoitus on helppo varata suoraan netistä majoitusta tarjoavilta yrityksiltä tai suoraan yksityisiltä. Toinen vaih-toehto on käyttää Garda-Trentinon turistitoimistoa, joka välittää majoituksia ilman erillisiä kuluja. Lentäen pääsee Finnairin suorilla lennoilla Milanoon ja Venetsiaan, tai

yhdellä vaihdolla Veronaan. Jos ei halua vuokrata autoa, on Verona hyvä määrän-

pää, koska sieltä saa varattua etukäteen kohtuuhintaisen taksikuljetuksen Arcoon. Jos auton vuokraa, niin suosit-telemme kompaktia pikkuautoa, joka on erittäin kätevä kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteillä sekä ahtailla väylillä kylissä. Fiat 500 on ollut meidän suosikkimme. Toki au-tolla voi ajaa myös Suomesta...

arcOSta Löytyy LuKuiSia kiipeilypaikkoja kävelymatkan etäisyydellä eli auto ei ole välttämättömyys. Valitetta-vasti moni näistä lähikallioista alkaa olla aika lasittuneita ja varsinkin elokuussa ruuhkaisia. Koskematonta kiveä ja kiipeilyä lähes omassa rauhassa etsiville löytyy paljon loistavia paikkoja 30 minuutin ajomatkan säteellä Arcos-ta. Itse olemme suosineet enemmän näitä vähän kau-empana ja haastavamman lähestymisen päässä olevia paikkoja, ja lähes poikkeuksetta meitä vastassa on ollut todellinen helmi. Eli pieni vaivannäkö (autoilu vuoristo-teillä tai kuntoilu jyrkillä rinteillä) todellakin kannattaa!

81

››


itaLiaLaiSet tuntuVat OLeVan hyvin vahvasti sportti-kiipeilykansaa, joten sporttireittejä on tarjolla paljon. Joka vuosi avataan uusia sporttikiipeilyalueita, ja vanhoillekin tehdään koko ajan uusia reittejä. Uusien reittien pulttaus-tyyli on yleensä ollut hyvä ja erityisen turvallinen etenkin muutaman ekan pultin osalta. Reittien greidauskin on hyvin linjassa.

Vanhemmista sporttireiteistä löytyy enemmän vaihte-lua. Monella reitillä ensimmäinen pultti on melko korkeal-la ja moni paikallinen käyttääkin clipstickiä ensimmäisen pultin klippaamiseen. Vanhempien reittien greidaus vaihtelee paljon ja erityisesti lasittuminen ja koko ajan uudelleenmuototuva kalkkikivi tekee reiteistä helposti vaikeamman kuin greidi antaa ymmärtää.

garda-trentinOn aLueeLLa suurin osa sporttikallioista on jonkun tahon ylläpitämiä. Tämä tarkoittaa sitä, että reittejä huolletaan säännöllisesti ja ylläpitäjien yhteystie-dot löytyvät yleensä kallion juurella olevasta topotaulus-ta. Näin ollen mahdolliset huomatut puutteet on helppo ilmoittaa. Lähestyminen moneen paikkaan on yleensä se päivän haastavin osuus, sillä topokirjoissa lähestymis-kartat ovat hyvin suuntaa-antavia, samoin kuin lähesty-misajat. Onneksi lähestymispoluille on alkanut ilmaantua pieniä vinkkejä oikeasta suunnasta. Kallion GPS-koordi-naattien tallentaminen puhelimeen tai GPS-kelloon on helpottanut monessa tapauksessa kallion löytämistä.

tOPOKirJOJa aLueeLLe Löytyy ainakin Versante Sudil-

▲ Välillä lähestymispolku on vähän leveäm-pää, välillä kapeampaa. Taustalla Cima Alle Coste.

► Nora lähettämässä Regina Del Lagon A-sektorilla.

►► Sami liidaamassa Sguarauundalla (6C, 300m, 10 kp).

››

83

››


ta ja Vertical Lifeltä. Jälkimmäiseltä saa myös kätevän sovelluksen puhelimeen, josta löytyy suoraan kallioiden ja pysäköintipaikan koordinaatit ja topot tikkilistoineen. Lisäksi sama informaatio on saatavana netistä! Käyttö-oikeus sekä puhelinsovellukseen että nettiversioon tulee topokirjan mukana. Versante Sudin topoissa on taas etu-na se, että lähes jokaiselle reitille on kirjoitettu sanallinen kuvaus. Heillä on myös tarjolla puhelinsovellus, mutta se alkaa jo olla teknisesti vanhentunut eli käytettävyys ei ole kovinkaan hyvä.

Molemmissa topoissa on reiteistä kerrottu myös reitin pituus, jotta tietää minkä pituisella köydellä kannattaa lähteä kiipeämään ja voi myös hieman ennustaa reitin vaativuutta. Reittien greidaus perustuu reitin kokonais-vaativuuteen, johon vaikuttaa Italiassa vahvasti myös reitin pituus.

aLue tarJOaa myöS mOniPuOLiSia multipitch-reittejä se-kä pultattuina että trädinä. Reittien pituudet vaihtelevat lyhyistä muutaman pitchin reiteistä aina yli kilometrin nousuihin. Nousut on greidattu topokirjoissa alppityy-lisesti reitin vaikeuden, varmistettavuuden ja yleisen haastavuuden mukaan. Olemme kiivenneet useamman pultatun multipitch-reitin Arcon alueella pääasiallisena valintaperuseena S1/S2-varmistettavuus, joka tarkoittaa maksimissaan reilun 5 metrin run-outeja. Näillä reiteillä pulttaus ja väliankkurit ovat olleet erittäin hyvin tehtyjä.

Suosittelemme etsimään netistä (esim. http://www.bergsteigen.com) tietoa reitistä etukäteen, sillä monesti topokirjan antama kuvaus on hyvin viitteellinen. Esimer-kiksi monella sporttireitillä on hyvä olla mukana muuta-ma camu lisävarmistuksena. Multipitch-reitit ovat pää-asiassa olleet erittäin hyvässä kunnossa, eli vain pientä lasittumista. Tosin olemme päätyneet myös sellaisille reiteille, jotka ovat olleet todella lasittuneita. Uusiin to-

pokirjoihin onkin otettu uudeksi luokittelutekijäksi reitin liukkaus/kuluneisuus.

arcOn aLueen reiteiLLä kallio on pääasiassa kalkkikiveä. Lyhyillä sporttireiteillä otteet harvemmin jäävät käteen eikä kiviä tule niskaan. Multipitch-reiteillä tlanne muut-tuu. Varsinkin tänä vuonna runsaslumisen talven jälkeen usealla reitillä otteet hajoilivat käsiin tai jalan alla. Kallios-ta irtoili isojakin lohkareita kiipeilijöiden edetessä. Meille sattui useampi läheltä piti -tilanne irtokivien kanssa.

Monelle reitille lähestymispolku menee kallion juurella, josta lähtee reittejä ylöspäin. Oli hyvin lähellä, ettemme saaneet lähestyessämme isoa kiveä niskaan eräältä rei-tiltä. Suosittelemme kypärän käyttöä myös lähestyessä! Toinen vaaranpaikka syntyi hänkkipitchillä, jossa käsiote murtui ja murtuessaan veti mukaan useampia lohkareita irti kalliosta. Lohkareet tippuivat kiipeilijän syliin, joka kuin ihmeenkaupalla sai väistettyä pahimmat osumat.

bOuLderOiJia ei OLe arcOSSa myöskään unohdettu. Alu-eella on paljon hienoja boulderkiviä, mutta varsinaista bouldertopokirjaa ei tietääksemme ole tehty. Olemassa olevat bouldertopot löytyvät edellä mainituista topokir-joista. Sateen sattuessa kannattaa käydä tutustumassa katettuun kiipeilyareenaan, jossa järjestetään kovatasoi-set Rock Masters -kisat vuosittain. Areenalla voit testata kykyjäsi myös virallisella nopeuskiipeilyseinällä.

Mitä varustetta kiipeilijä ikinä voikaan tarvita, se löytyy Arcon lukuisista kiipeilykaupoista. Kylässä on lähes joka toinen kauppa kiipeilyyn erikoistunut ja valikoimista löy-tyy alan uusimmat trendit sekä kallio- että jääkiipeilyyn. Hinnat ovat kohdillaan ja monesta paikasta lisäalennus tulee pyytämättä. Muutamalla italiankielisellä sanalla voit saada vielä paremman hinnan. Jos sadepäivä sat-tuu yllättämään, kannattaa käydä Val di Fiemmessä La Sportivan tehtaalla. Tehtaanmyymälästä löytyy koko Sportivan mallisto ja outlet-puolelta voi tehdä löytöjä todella edullisesti.

Kiipeilypäivän jälkeen maistuu hyvä ruoka! Arcosta löytyy paljon mukavia pikkuravintoloita, joiden listoilta löytyy pääasiassa pitsaa, pastaa, risottoa ja salaatteja. Jälkiruoka kannattaa ehdottomasti nauttia jossain kylän lukuisista jäätelöbaareista. Makuja löytyy useita kymme-niä, kannattaakin ottaa haasteeksi maistaa joka päivä eri makua. Ruokaa toki voi tehdä itsekin, kylä tarjoaa muu-taman isomman ruokakaupan, joista löytyy kaikki tarvit-tava paikallisista herkuista viineihin. Pieniä leipomoita on monessa kadunkulmassa, näistä löytyy parhaat ja taa-tusti tuoreet leivät aamiaispöytään. Kahvin harrastajille Omkafen tehdas ja museo on käymisen arvoinen.

JOS SyyStä tai tOiSeSta haluaa välipäivän kiipeilystä, Garda-Trentinon alueelta löytyy lukuisia muita aktivi-

Vasemmalla ja oikealla Vertical Lifen topot, keskellä Ver-sante Sudin.

teettimahdollisuuksia. Gardajärvellä pääset kokeilemaan kaikkia mahdol-lisia vesiaktiviteetteja sukelluksesta purjeveneilyyn, myös DWS-kiipeily onnistuu. Ympäröivät vuoren tarjoa-vat monipuolisia haasteita maantie- ja maastopyöräilijöille sekä ylä- että alamäkeen. Via ferratat ja vaellusrei-tit ovat myös erittäin suosittuja.

Arcossa/Riva del Gardassa voi kaiken lisäksi mennä myös naimisiin ja saada ainutlaatuisia hääkuvia.

Anna Arcolle mahdollisuus, et tule pettymään! ■

► Multipitchillä pitää olla tarkkana mistä ottaa kiinni ja mihin astuu.

▲ Nora ♥ Sami 11.7.2013 Riva del Garda & Arco ©Mika Huhtamäki

Kuvagalleria: http://samilaakkonen.kuvat.fi/kuvat/KiipeilyLue lisää blogistamme: http://rockblocks.blogspot.it/Garda-Trentinon kiipeilyopas: http://www.gardatrentino.it/en/Brochure-Outdoor/

85


Suomalaisen iLOQ Avaimen kopiointisuojaus ei perustu patentin voimassaoloaikaan, vaan vahvaan elektroniseen salaukseen, aivan kuten kulunvalvontatunnisteissa. Pääsyoikeudet ohjelmoidaan digitaalisesti salattuina avaimen mikrosiruun.

www.iLOQ.com

Koska näistä avaimista päättyy suojaus?

Suojaus ei perustu patenttiin, vaan elektroniseen salaukseen.

87

1

2

KiiPeiLyreiSSuun LäHteminen edeltää monta muistettavaa asiaa. Useimmiten muistamme, jos muis-tamme, käydä läpi kiipeilyvarusteet, kiipeilykohteen asiat ja jopa tarkistaa passin voimassaolo. Kiipeilyreissun kiihkeän odotuksen ja kiipeiltävien reittien suunnittelun tuoksinassa saattaa monesti unohtua ihan ar-kipäiväisiä asioita, mitkä pitää olla kunnossa kiipeilyreissun aikana.

VaKuutuKSet ovat hyvinkin tärkeitä asioita, matkavakuutuksen moni muistaa ottaa reissun ajaksi. Mat-kavakuutukset, tavalliset sellaiset, eivät todennäköisesti kata kiipeilyssä sattuneita haavereita. Kannattaa siis reissuun lähtiessä varmistaa, että reissun turvana on vakuutus mikä kattaa kaikki kiipeilyn aikana sattu-vat haaverit.

Kiipeilyreissulle sopivat vakuutuk-set eivät ole ainoa vakuutusasia, mikä pitää reissun aikana olla kunnossa. Kotivakuutus on hyvä tarkastaa, että se ylipäätään on voimassa ja mitkä sen ehdot ovat. Kotivakuutuksen ehdoista saattaa löytyä ehtoja, jotka liittyvät pitkiin poissaoloihin ja kodin lukituksiin. Lukituksien ajanmukai-suus ja avainkirjanpidon ajanmukai-suus saattaa olla yhtenä ehtona koti-vakuuksien korvausperusteissa.

KOdin OVien LuKituS on hyvä hoitaa kuntoon. Erittäin monissa asun-noissa, varsinkin kerrostaloissa ja vanhoissa omakotitaloissa, ovien lukitukset ovat varsin heikolla tasol-la. Pääovi, ja ehkä takaovi, ovat lukit-tuina käyttölukolla, loput ovet ovat sisältäpäin vääntönuppia tai kääntö-kahvaa kääntämällä avattavissa, eikä näitä ovia saa takalukittua.

Muista ennen kiipeilyreissua

Vanhojen asuntojen käyttölukon avaimena on käytössä Abloyn Clas-sic avain, siis se kaikkien tuntema Abloy. Classic-avain on patentoitu 1900-luvun ihan alussa ja avaimia on suutarissa saanut tehdä jo use-amman sukupolven ajan. Classic-avainta on helppo kopioida. Kopi-ointiin ei tarvita välttämättä edes avainmallia, näppärä kaveri pystyy lukemaan avaimesta sen sarjan. Lukemisen jälkeen pitää vain laittaa koneeseen numerot ja avain on syn-tynyt.

Toinen yleinen ja suosittu, mutta nuorempi, Abloyn avain asunnoissa on Abloy Exec. Tämä on se tuttu mustapäinen avain, joita on myös äärettömän paljon käytetty lukituk-sissa. Abloy Exec -avaimen tuote-suoja päättyi 2014 loppuvuodesta ja nykyisin niitä voi kopioida myös suutareissa.

Kukaan ei tiedä, kuinka paljon asuntojen Classic tai Exec -avaimia on tehty tai kopioitu, siis juuri sitä mi-tä vakuutusyhtiöt tulevat kysymään, kun vahinkoilmoitusta kutsumatto-mista tavaran hakijoista vakuutus-yhtiölle tehdään. Poliisit eivät pysty löytämään vakuutusyhtiön vaatimia murtojälkiä ovesta, jos asuntoon on menty avaimella. Näissä tapauksissa avainten kuittaustiedoista on hyötyä, mikäli kuittauksista avainta luovutet-taessa on pidetty huolta. Kuitenkaan kuittauksella ei voida pois sulkea avaimen kopiointia.

ennen KiiPeiLyreiSSua kannattaa miettiä mitä tekee asunnon turval-lisuuden varmistamiseksi. Kerros-talo- ja rivitaloyhtiössä kannattaa tehdä vierailu isännöintiyritykseen ja pyytä tiedot avainkirjanpidosta.

Kirjanpidon ollessa puutteellinen tai avain on classic-mallinen, kannat-taa isännöintiyritykseltä pyytää, tai jopa vaatia, varmuuslukkoa vanhan lukituksen rinnalle. Monesti ovesta löytyy varmuuslukko, jonka edelliset asukkaat ovat useimmiten omakus-tanteisesti hankkineet. Varmuuslu-kostakin kannattaa kysyä avainkir-janpitoa, mikäli avainkirjanpito on puutteellinen, pitää varmuuslukko vaihtaa. Varmuuslukon vaihto-kustannukset menevät kyllä usein omaan piikkiin. Rivitaloissa sisäpi-han ovi on melkoisen varmasti ilman käyttölukkoa. Tähän oveen kannat-taa hankkia käyttölukko, jonka saa takalukittua. Takaoven käyttölukon kustannukset menevät myös useim-miten asukkaan omaan piikkiin.

Omakotiasunnoissa classic tai exec -avaimet kannattaa vaihtaa, ellei satu olemaan talon ensimmäi-nen asukas. Nykyisin on saatavilla hienoja uusia elektromekaanisia tai täysin elektronisia avaimia. Oma-kotiasukin kannattaa käydä lukko-liikkeessä keskustelemassa vaihto-ehdoista, käynnin aikana kannattaa muistaa kaikkien ulos johtavien ovi-en lukitukset. Matkan aikana kaikkien ovien olisi hyvä olla takalukittuja. ■


Lukijoidenkuvat

ABISCOPaikka | Abisko Kaisepakte Main WallKuvaaja | Aleksi Mehtonen

Kiipeilijä | Teemu Tammilehto

Kuvaaja | Mick Juslen

Reitti | Kalimist, 7A+, Grottan Ahvenanmaa


JAANAN KALLIOKuvaaja | Aleksi Mehtonen

Kiipeilijä | Jesse Holm

Reitti | Wee Jock Poo-Pong McPlop-1 6a Jaanankallio

Paikka | Mycklelebostad, Norja

Kuvaaja | Ismo Miettinen

Kiipeilijä | Ismo Miettinen

Reitti | HYYL greidi 6b+.


VIA FINLANdIAKiipeilijä | Joni Kuusenmäki

Paikka | Cinque Torri, Via Finlandia

IISAKIN KIRKKOPaikka | Pikkala

Kiipeilijä | Tero Marttila

Reitti | Iisakinkirkko 6a+

Paikka | Piz Badile,

Sveitsi 2013

Reitti | Cassin route

(TD, 6a 800m)

Kiipeilijä | Jaana Ylipelto

Kuvaaja | Samuli Pekkanen


HäMEENLINNAN KIIPEILyKESKUSLuukkaankatu 7, Hämeenlinna Puh [email protected]

KIIPEILyAREENAEnergiakatu 3, 001800 Helsinkipuh. [email protected]

BOULdERKESKUS PASILA Tallikatu 4, 00520 Helsinki puh. [email protected]

BOULdERKESKUS KONALA Ruosilantie 1, 00390 Helsinki puh. [email protected]

BOULdERKESKUS ISATIS Mekaanikonkatu 15A, 00880 Helsinki puh. 050 - [email protected]

HELSINgIN KIIPEILyKESKUSErätie 3, 00730 Helsinki050 554 [email protected]

TURUN KIIPEILyPALATSI OyVesilinnantie 1, 20500 TURKUpuh 045 - 670 5990 (Aho)[email protected]

BOULdERTEHdAS Ruukinkatu 4, 20540 Turku010 [email protected]

Sisäseinät

Helsinki

Hämeenlinna

Turku

99

TAMPEREEN KIIPEILyKESKUSMäntyhaantie 2, 33800 TamperePuh 010-420 [email protected]

BOULdERPAJAAhjokatu 14, 40320 JyväskyläGSM 0440 114 334 tai GSM 0440 581 555

OULUN KIIPEILyKESKUSPaakakatu 7, 90520 OuluPuh 045 180 [email protected]

TORNION KIIPEILy CAVETeollisuuskatu 10 J7Torpin Monitoimitalo

BOULdERSAIMAATuomikatu 26, 53810 LAPPEENRANTApuh. 040 630 4010email. [email protected]

JOENSUUN KUNTOKEIdASLinnunlahdentie 10, 80100 JOENSUUPuh. (013) 126 [email protected]

VOEMA - KUOPION KIIPEILyKESKUSKaivotie 23, 70700 KUOPIOpuh. 040-522 2655 (Kiipeilykeskus) puh. 044-545 9309 (Varaukset, jne.)email. [email protected]

yOgAROCKSSaksalankatu 26, 15100 LahtiPuh: 0400 308 307lisätiedot, tapahtumat:[email protected]

Tampere

jyväskylä

oulu

Tornio

Lappeenranta

joensuu

Kuopio

Lahti

rock sport magazine 1/2014

Documents