S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8 1 2

Pääkirjoitus Historiaa talteen ja esille

Alkuvuosi tapaa mennä menneen muistelussa. 2017 oli Elkalle toiminnallisesti hyvä vuosi. Uutta ai-neistoa tuli yli hyllykilometri, ja vastaanotettua ai-neistoa käsiteltiin hiukan tätäkin enemmän. Säily-tyksessä oli vuoden lopussa 32,5 hyllykilometriä asiakirjoja.

Tutkijakäyntien määrään digitalisoituminen näyttää vaikuttaneen piristävästi. Verkkopalvelujen kautta ja viestinällä somessa tavoitamme valtavan määrän ihmisiä. Usealle verkkopalvelut tyydyttävät tiedon-nälkää, mutta aina jotkut saavat kimmokkeen tulla paikan päälle tutkimaan asiakirjoja.

Satavuotiaan Suomen juhlavuotena oli hyvä muis-tuttaa yrityksiä historian tallentamisen tärkeydestä. Tarina on hyvä saada talteen ja esille kertomaan omalta osaltaan kuinka suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu. Tämä oli ydinviesti yhdessä EK:n kanssa toteutetussa, EK:n jäsenyrityksille lähete-tyssä uutiskirjeessä. Kuten vastaanotettujen asia-kirjojen määrästä voi päätellä, yritykset ovat varsin hyvin huolehtineet historiansa tallentamisesta.

Hyvää alkanutta vuotta. JL-A.

Vuonna 1976 Suomen valtio, Salora Oy sekä japanilainen elektroniikkakon-serni Hitachi perustivat Valco Oy:n valmistamaan televisioiden tuotannossa tarvittavia kuvaputkia. Salora lupasi ostaa uuden yhtiön koko kuvaputkituo-tannon. Valco Oy:n perustaminen oli vahvasti poliittinen hanke tarkoituksena tukea kotimaista televisiotuotantoa. Yhtiön perustamista ajoi varsinkin Suo-men Sosiaalidemokraattinen Puolue, etunenässään pääministeri Kalevi Sorsa, joka saikin tapauksen tiimoilta lempinimen ’Valco-Sorsa’. Myös yhtiön toimipaikkojen, Imatran ja Sotkamon, valinta oli vahvasti aluepoliittinen rat-kaisu. Imatralla oli juuri aikaisemmin vähennetty työvoimaa terästehtaalta, joten irtisanottuja työntekijöitä haluttiin uudelleen kouluttaa kuvaputkituotan-toon. Valco Oy ajautui tuotantovaikeuksien takia nopeasti tappiolliseksi ja vahvasti velkautuneeksi yhtiöksi. Neljässä vuodessa yhtiölle oli kerääntynyt jo 250 miljoonan markan velat. Yhtiö yritettiin pelastaa sulauttamalla se Valmet Oy:n tytäryhtiöksi nimellä FinnValco. Yhtiön kuvaputkituotantoa ei kuiten-kaan saatu käännettyä voitolliseksi, joten sen taival päättyi joulukuussa 1980. Irtisanotuksi tuli kaikki 500 työntekijää ja yhtiön lopullisiksi tappioiksi on laskettu noin 800 miljoonaa markkaa. Imatran kaupunginmuseo luovutti Valco Oy:n arkiston Elkaan vuonna 2010. Elkassa se on järjestetty ja koko 13,2 hyllymetrin kokoinen arkisto on luette-loitu arkistotietokantaan. Arkistossa ei ole käyttörajoituksia vaan se on täysin vapaasti tutkittavissa. OA.

Valco Oy – Kuvaputkien valmistusta Imatralla ja Sotkamossa

Kuvassa Saloran valmistama Scancolor -väritelevisio, joka oli tuotannossa vuosina 1977-1979. Kuva: ED-Design Oy

Vuodenvaihteen tienoilla on Elkaan saapunut tiuhaan tahtiin uusia arkistoja. Vuoden 2017 lopulla Kemira Oyj luovutti 103 hyllymetriä historiallisia arkis-tojaan. Vuoden 2018 tammi- ja helmikuun aikana saapui Rakennusteollisuus RT ry:ltä 112,90 hyllymetriä, Energiateollisuudelta 32 hyllymetriä, Fortumilta täydennystä 97,70 hyllymetriä sekä Stora Ensolta Imatralla sijainneen Met-säkonttorin arkisto 121,50 hyllymetriä. Kaikki edellä mainitut arkistot pyritään järjestämään ja luetteloimaan Elkassa tämän ja ensi vuoden aikana. OA.

Uusia arkistoja Elkaan

Kuvassa metsäaurausta vuodelta 1955. Kuva: Enso_Gutzeit Oy, Keskus-hallinnon arkisto, henkilökuntalehti n:o 4-5./1955

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8 3 4

Vaisalaa pidetään Suomen ensimmäisenä high-tech -yhtiönä. Yrityksen toiminta alkoi vuonna 1936, jolloin Vilho Väisälä oli saanut säätilaa mittaavan radiosondinsa valmiiksi kaupalliseksi tuotteeksi. Väisälä ei keksinyt radiosondia, mutta innovaatioidensa avulla hän sai kehitettyä houkuttelevan tuotteen, jolle pian löytyi kiinnostusta ja markkinoita. Meteorologiaan perehtyneellä Väisälällä oli hyvät yhteydet kansainvälisiin kollegoihin. Tätä hän myös hyödynsi markkinoidessaan radiosondiaan ulkomaille. Aluksi tuotanto oli pelkästään Suomessa, mutta jo vuonna 1944 alkoi sondien lisenssivalmistus Ruotsissa. Myös Norjassa valmistettiin sondeja vuosina 1962-1968. Ruotsissa valmistus päättyi vuotta aiemmin. Toisen maailmasodan jälkeen tarvittiin tarkempia säätietoja aikaisempaa enemmän monesta eri syystä. Radiosondeille oli siis tiedossa kasvavat markkinat. Myös maapallon sääoloja ryh-dyttiin tutkimaan kansainvälisissä projekteissa. Vaisala oli niissä mukana, mikä samalla myös edisti säähavaintolaitteiden markkinointia ulkomaisille ilmatieteenlaitoksille. Lupaavista vientinäkymistä huolimatta Vaisalalla oli vaikeaa päästä Yhdysvaltojen, Länsi-Eu-roopan ja Neuvostoliiton markkinoille. Syynä ei ollut radiosondien laatu, vaan se, että samalla kun radiosondi sai pintaansa maastovärin, se muuttui sotatarvikkeeksi. Tästä syystä useat maat halusivat pitää radiosondiosaamisen omissa käsissään eivätkä päästäneet ulkopuolisia markkinoillensa. Lisäksi Suomen sijainti Neuvostoliiton kupeessa ei ollut mikään myyntivaltti. Tällaisessa tilanteessa Vaisala valitsi strategiakseen kohdentaa vientiponnisteluja ns. kolman-siin maihin, eli Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Näillä markkinoilla Vaisalan järjestel-mien alhainen hinta ja luotettavuus olivat tekijöitä, joihin kilpailijoiden oli vaikeaa vastata. Pää-markkinoiden Pohjoismaiden ja Kiinan lisäksi Vaisalan järjestelmiä myytiin 1950-luvulla mm. Argentiinaan, Etelä-Afrikkaan, Iraniin, Irakiin ja Syyriaan. Kansainvälistymisestä kertoo jotain sekin, että vuonna 1959 ilmestymisensä aloittanut asiakaslehti Vaisala News on ollut heti alusta lähtien englanninkielinen. Varsin pian Vaisalassa huomattiin, että vientimarkkinoille pitäisi päästä mukaan tiiviimmin. Suomen Etelä-Afrikan konsuli Lars A. Hammaren viestitti yhtiölle lupaavista kasvunäkymistä ja ehdotti tehtaan perustamista Etelä-Afrikan tasavaltaan. Argentiinaa pidettiin maanosansa kehittyneimpänä maana, joten se valikoitui sopivaksi paikaksi etabloitua Etelä-Amerikkaan. Lopullisena tavoitteena oli päästä tehtaitten avulla koko maanosan markkinoille. Tytäryhtiöt Vaisala South Africa ja Vaisala Sudamericana rekisteröitiin vuonna 1959. Sondien valmistus alkoi Johannesburgin Wynbergissä vuonna 1961 ja vuotta myöhemmin Buenos Airesissa. Kumpikin tehdas oli maanosansa ensimmäinen suomalaisen yrityksen perustama tuotantolai-tos. Jo tehtaitten käynnistämisvaiheessa yhtiössä huomattiin, että kahden tehtaan perustaminen kauas Suomesta ei ollutkaan niin helppoa kuin oli ehkä kuviteltu. Kummassakin maassa oli pitkä perinne meteorologiassa, mutta vähän osaamista korkean teknologian tuotteiden valmis-tamisessa. Siksi Vaisalan insinöörit joutuivat asentamaan tehtaan laitteet ja opettamaan hen-kilökunnan hallitsemaan sofistikoituneen valmistusprosessin. Kummankaan tehtaan kohdalla yhtiö ei päässyt tavoitteeseensa. Argentiinan poliittinen ja ta-loudellinen tilanne paheni. Ajan myötä Vaisala Sudamericanasta muodostui myös taloudelli-nen rasite emoyhtiölle, mikä näkyi velkamäärän kasvussa ja maksuvalmiudessa. Tehdas lak-kautettiin vuonna 1979. Hyvin ei mennyt Etelä-Afrikassakaan. Maan harjoittama apartheid –politiikka ärsytti muita Afrikan maita ja teki viennin niihin mahdottomaksi. Vaikeudet kasvoivat, kun Etelä-Afrikan ilmatieteenlaitos ei enää päättänyt jatkaa sopimustaan, koska maailmalla alettiin siirtymään korkeampiin radiotaajuuksiin. Vaisala vastasi huutoon ja kehitti korkeam-malla taajuudella toimivan sondin. Se toimi myös muiden valmistajien vastaanottolaitteiden kanssa. Ilmatieteen laitos valitsikin japanilaisen toimittajan maa-asemalaitteet mutta päätti edelleen käyttää Vaisalan radiosondeja, jotka jatkossa toimitettiin Suomesta. Radiosondien valmistus Wynbergissä päättyi vuonna 1973.

Vaisalan kansainvälistymisen ensiaskeleet

Jos kansainvälistymisen ensiaskeleet olivat vaivalloisia, niin tilanne on tänä päivänä aivan toinen. Vaisala on maailman johtava ympäristön ja teollisuuden mittausratkaisuihin erikois-tunut yritys. Sen laitteita on kahdella planeetalla, ja globaalisti yhtiöllä 32 toimistoa. JL-A. Vaisala on luovuttanut suuren määrän asiakirjojaan Elkaan. Joukossa on myös Etelä-Amerikan ja Etelä-Afrikan tytäryhtiöi-den arkistot. JL-A Lähteitä: Fifty Years of Environmental Measurement, Vaisala 1936-1986 (Vaasa Oy 1986); Karl-Erik Michelsen, Global In-novator. The Story of Vaisala (Lönnberg Oy 2006); www.vai-sala.com.

Kuvassa Vilho Väisälä (1. vas.) mukana istuttamassa puuta Etelä-Afrikan tehtaalle 1966. Kuva: Vaisala Oy:n arkisto.

Kuvassa Vilho Väisälä työskentelemässä vuonna 1945. Kuva: Vaisala Oy:n arkisto.

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8 5 6

Ulla-Kirsti Junttila - Kädenjälki kadunkalus-teissa -näyttely

Elkan aulassa on esillä huhtikuun loppuun asti Ulla-Kirsti Junttila – Kädenjälki kadunkalusteissa -näyttely. Näyttely on läpileikkaus Ulla-Kirsti Junttilan muotoilijan urasta ja si-sältää hänen töitään neljältä eri vuosikymmeneltä alkaen opiskeluaikaisista harjoitustöistä. Ulla-Kirsti Junttila on teol-linen muotoilija, joka on erikoistunut erityisesti kaupunkiku-van toimivuuteen ja elävyyteen. Hän on ympäristötuottei-den ja kaupunkiympäristön suunnittelun pioneereja ja työs-kennellyt ympäristö-suunnittelun parissa alan kehityksen alusta asti. Näyttely on avoinna yleisölle Elkan aukioloaikoina arkisin klo 8.00 – 16.00. Tervetuloa! SM.

Pyöräteline, Lemminkäinen Oy (1990)

Kivikunta-kalustesarjan pöytä ja tuolit, Peipohjan Kiviveistämö (2001)

Mainoskyltin ja penkin pienoismallit, Töölöntori, Helsinki (1986)

Valaisin, roska-astia ja istutusastiasarja, Lemminkäinen Oy (1990)

Elemento-ympäristötuotesarjan pienoismallit, Lemminkäinen Oy (1982)

Betonirakenteinen ulkokalustesarja, kilpailutyö Lohja Oy:n Petter Forsström -kilpailuun (1981)

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8 7 8

Puusellusta 5G -tietoverkkoihin

Frederik Idestam perusti vuonna 1865 Tammerkoskelle puuhiomon ja 1871 toisen Nokianvirran var-relle. Näin sai alkunsa Nokia Aktiebolag. 1910-luvulla pahoihin talousvaikeuksiin joutunut yhtiö siirtyi Eduard Polónin omistukseen. Polónin omistukseen kuului jo entuudestaan hänen perustamansa Suomen Gummitehdas Oy ja vuonna 1922 Gummitehdas osti Suomen Kaapelitehdas Oy:n. Näin syntyi ’monialakonserni’ Nokia, vaikka yhtiöt toimivatkin vielä itsenäisinä. Virallisesti Suomen Kumi-tehdas Oy (ent. Gummitehdas), Nokia Osakeyhtiö ja Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin uudeksi Oy Nokia Ab:ksi vuonna 1967. Nykyisen Nokia Oyj:n elektroniikkaliiketoiminnan juuret ovat eittämättä Suomen Kaapelitehtaan su-kuhaarassa. Kaapelitehtaalle perustettiin elektroniikkaosasto vuonna 1960 ja 1964 markkinoille tuli yhtiön ensimmäinen VHF-puhelin. Vuonna 1979 Nokia ja Salora perustivat Mobira-yhtiön, joka alkoi kehittää NMT-teknologiaa. Vuonna 1984 Nokia osti Saloran ja Mobira muuttui Nokia-Mobiraksi. Tun-netuimpia tuotteita ovat varmastikin Mobira Talkman (1984) ja Mobira Cityman (1987). Oy Nokia Ab:n kehittämistä elektroniikkatuotteista ehkä merkittävin oli vuonna 1981 käyttöönotettu DX200 di-gitaalinen puhelinkeskus. Kirjassa Nokian jalokivi esitettiin arvio, että DX-liiketoiminta toi vuosina 1980 – 2015 Nokialle rahaa noin 40 miljardia euroa. 1990-luku ja 2000-luku olivatkin sitten Nokia matkapuhelinten kulta-aikaa, joka päättyi nopeasti kos-ketusnäytöllisten älypuhelinten aikakauden alkaessa. Nokia Oyj myi matkapuhelinliiketoiminnan huhtikuussa 2014 Microsoftille, ja keskittyi jatkossa verkkoliiketoimintaan. Yhtiö satsaa myös tekno-logiakehitykseen ja niistä saataviin lisensiointituloihin. Matkan varrella Nokia on luopunut puunjalos-tuksesta, kumiteollisuudesta, tietokoneiden valmistuksesta, kaapelituotannosta ja televisiotuotan-nosta. Meillä täällä Elkassa on säilytyksessä kaikkiaan 14 Nokiaan liittyvää historiallista arkistoa. Vanhim-mat niistä ovat Nokian puunjalostusteollisuuden ja Nokian metsäosaston arkistot. Nokia Oyj:n arkisto taas sisältää konsernihallinnon asiakirjoja. Televisiotuotantoa löytyy Salora Oy:n arkistosta. Matka-puhelinliiketoiminnan historiaa löytyy paitsi pääarkistosta niin myös Nokia Matkapuhelimet Oy:n vii-destä eri arkistosta sekä Nokia-Mobiran arkistosta. Muita arkistoja on vielä Nokia Oy:n kulutus-elektroniikan tutkimuksen ja tuotekehityksen arkisto sekä Nokia Display Productsin arkisto. OA.

Nokian puuhiomon rumpukuorimo 1938. Kuva: Nokia Oy, Puunjalostusteollisuuden arkisto.

Nokia TM4 -televälitysjärjestelmä. Kuva: Er-goplan Oy:n arkisto.

NoteX-järjestelmä, johon voidaan liittää tekstineu-vottelutoiminnat. Kuva: Finnet-liitto ry:n arkisto.

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8 9 10

Elkaan on luovutettu lähes 3800 arkistokokonaisuutta. Suurin osa niistä on tietysti yrityksiä lähes kaikilta toimialoilta, joilla yritykset ovat Suomessa historian aikana toimineet. Joukossa on monia kansainvälisesti tunnettuja huippuyrityksiä, kuten Stora Enso, Wärtsilä, Outokumpu jne. On kuitenkin yritystyyppi, joita Suomessa ei ole montakaan ollut eikä ole vielä nytkään. Sellainen on ns. premium luokan kuluttajamark-kinoille tarkoitettujen hyödykkeiden tuotanto. Yksi harvoista tämän segmentin toimijoista on Valmet Au-tomotive. Valmet Automotive on muutoinkin harvinaisen valmistustoiminnan edustaja Suomessa, auton-valmistaja. Kun autojen valmistus aloitettiin Uudessakaupungissa vuonna 1969, Suomen kansantalous oli hyvässä kasvuvauhdissa, mutta silti oma auto ei ollut itsestäänselvyys kovinkaan monessa taloudessa. Siis jo aloitusvaiheessa voitiin puhua tietyllä tavalla premium tuotteesta. Vaikka kyse olikin Saab konsernin hen-kilöautomalliston ”hinnat alkaen” mallista. Yhteistoiminnassaan Saabin kanssa toiminta profiloitui perustuotannon lisäksi erikoismallien tuotantoon ja uuden tekniikan kehittämiseen. Esimerkkeinä mm. pidennetty Saab 900, petrolia käyttävä Saab 99 sekä Saabin avomallit. Toimintatapa näkyi myös Chryslerin, Talbotin Horizon ja Lada Samaran malleissa, joihin saatiin laatua parantavaa ”Uudenkaupungin lisää”. Tekniikan kehittäminen ja uusien innovaatioiden tekeminen ja niiden soveltaminen on vuosien saatossa ollut niin vahvaa, että siitä on saatu oma tuotelinja. Tätä kautta markkinoidaan monille autonvalmistajille teknisiä ratkaisuja valmiina tuotteina tai tietotaitona autojen osavalmistukseen. Tällaisia teknisen osaa-misen tai valmiiden osien ostajina ovat esim. BMW, Lamborghini ja Bentley. Painottuminen premium -luokan valmistukseen on näkynyt myös valmiiden autojen tuotannossa, jossa on siirrytty Opel Calibran, Fiskerin kautta Porchen ja Mercedes-Bentzin kaltaisiin lopputuotteisiin. Sopi-mus venäläisen superauton Marussian valmistuksestakin tehtiin 2010 luvun alussa. Tämä erikoistuotanto ei kuitenkaan edennyt alkua pitemmälle. Historia kuitenkin osoittaa minkälaiset valmiudet Uudessakau-pungissa on toimia ankarasti kilpailulla autonvalmistuksen alalla. Tehtaalta on vuodesta 1969 lähtien toi-mitettu maailmalle yli 1,2 miljoonaa ajoneuvoa. JJL.

Valmet Automotive Oy yksi harvoista

Suomalaisten suosikki, jolla oli paljon myös statusarvoa, Saab 99. Kuva: Valmet Au-tomotive Oy:n arkisto.

Sulassa sovussa tulevat tuotantolinjalta saksalainen Posrche Boxter ja ruotsalainen Saab 900:n avomalli, Kuva: Valmet Automotive Oy:n arkisto. Kuvassa Uudenkaupungin autotehdas v. 2001. Kuva: Valmet Automotive Oy:n arkisto.

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8 11 12

Designarkiston tuottama Design is thinking -verkkonäyttely avautui marras-kuussa yleisölle osoitteessa http://www.designisthinking.fiAinutlaatuisessa yhteisnäyttelyssä voi tutustua graafisen suunnittelun huippunimien - Pekka Loiri, Kari Piippo ja Erkki Ruuhinen - suunnittelutöihin ja lukea töiden synty-prosessista ja taustalla vaikuttavasta ajattelusta. Verkkonäyttely avaa ylei-sölle luovan työn taustoja tehden muotoilusta ymmärrettävämpää ja lähes-tyttävämpää. Tämän vuoden aikana näyttelyä on tarkoitus laajentaa kahdella uudella suunnittelijalla. SM.

Design is thinking -verkkonäyttely

Pekka Loiri: Sibelius 150 -postimerkit, -merkkikansio, -ensipäiväkuori ja -ensipäi-väleima vuodelta 2015

Erkki Ruuhinen: Yritysten liikemerkkejä vuosilta 1970-2000 Kari Piippo: Mielipuolen päiväkirja -juliste. Tilaaja: Mikkelin teatteri, 1993

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8 13 14

1970-luku merkitsi televisioiden muotoilun murrosta, kun ulkoasun toteut-

taminen vakiintui alan ammattilaisten käsiin. Vielä 1960-luvun lopulle asti

televisioiden ulkoasu määräytyi pitkälti laitteen koneiston jälkeen toissi-

jaisena asiana. Varhaisin muotoilu oli perustunut mekaniikkasuunnitte-

lijoiden sivutöinään piirtämiin rakenneratkaisuihin. 1970-luvulla niin Sa-

lora Oy:n kuin Oy Lohja Ab:n Finluxin tehtaallekin otettiin palvelukseen

teolliseen muotoiluun suuntautuneita muotoilijoita. Muotoilusta tuli tuol-

loin kilpailutekijä, jonka avulla tuotteisiin haettiin yksilöllisyyttä. Markki-

noille piti tuoda kilpailun kiristyessä ja tekniikan kehittyessä toistuvasti

uusia ja ennennäkemättömiä tuotteita halvemmilla valmistushinnoilla.

Muotoilijan tehtävä oli keksiä ja tehdä ymmärrettäväksi uusia muotoja,

uutta käytettävyyttä ja valmistettavuutta. SM.

(Lähteet: Jukka Vaajakallion muotoilutarinat ja Muotoilun menestystari-

noita -verkkonäyttely)

Televisioiden muotoilulla kilpailukykyä

”TV voisi olla kuin taulu seinällä”, ennusti Finluxin muotoilija Jukka Vaajakallio vuonna 1980.

Televisioiden muotoilussa tärkein pää-

määrä oli 1970-luvulla sen markkinoin-

tiominaisuudet. Se tarkoittaa, että mahdol-

lisimman moni kuluttaja on valmis valitse-

maan tuotteen ja maksamaan siitä pyyde-

tyn hinnan. Kuvassa Jukka Vaajakallion

Finlux-television luonnos vuodelta 1976.

Televisio oli aikansa korkean teknologian

tuote, joka yleistyi nopeasti. Suomalaiset

omaksuivat television kodin kalusteeksi,

ja 1970-luvulta lähtien televisio on ollut

ahkerasti muotoiltu tuote. Kuvassa Salo-

ran television luonnos.

S U O M E N E L I N K E I N O E L Ä M Ä N K E S K U S A R K I S T O N T I E D O T U S L E H T I 1 / 2 0 1 8 15 16

www.elka.fi

l Aikakone l

JULKAISIJA:

Suomen Elinkeinoelämän Kes-kusarkisto Tiedotuslehti Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Päätoimittaja: Jarmo Luoma-aho tiedotuslehti@elka.fi Tutkijantie 7, 50100 Mikkeli p. 015 321 340

www.elka.fi Kirjoittajat: Olli Alm, Elka; OA Jari Lehtonen, Elka; JJL Jarmo Luoma-aho, Elka; JL-A Sari Muinonen, Designarkisto; SM

Kevätkimara

Savonlinnan kevätmarkkinat v. 1961.

Kevätnäyttely 1955 Lahdessa. Enson henkilökuntaa Pyhätunturissa 1955.