Saarna KarttaMAALISKUU 2011, 2.VSK. MAALISKUUN EVANKELIUMITEKSTIEN TAUSTOJA UUTISIA

Augsburgin tunnustusXIII Sakramenttien käyttö

Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.

Den Augsburska bekännelsenXIII Om bruket av sakramenten

Om bruket av sakramenten lära de, att sakramenten inrättats ej blott till att vara tecken, varigenom man avlägger bekännelse för människor, utan fastmera för att de skulle vara tecken och vittnesbörd om Guds vilja med avseende på oss, givna till att väcka och stärka tron hos dem, som mottaga sakramenten. Därför bör sakramenten brukas på det sättet, att en sådan tro är med, som tror löftena, vilka genom sakramenten tillbjudas oss och ställas oss för ögonen.

Sisällys:

Sakramenttien käyttämisestä, 2

Om bruket av sakramenten, 3

Maaliskuun evankeliumitekstien selitykset, 4-7

Jumalanpalveluksen osat -sarja, 8

Piispainkokouksen päätös - mitä päätettiin? 9

Muut lehdet, Andra tidningar, 10-12

Avioliitosta, 12

2Saa r n a Ka r t t a

VAIKUTTAVA ARMON MERKKI

Augsburgin tunnustus määrittelee sakramentit “merkeiksi ja todistuksiksi meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi...”. Lause sisältää ajatuksen, että sakramentit ovat evanke-liumin palveluksessa ja tekevät työtään ihmi-sessä yhdistettynä evankeliumin opetukseen ja julistukseen.

Tässä on huomattava, että sakramentit eivät voi vaikuttaa mitään ilman niihin liitettyjä Jumalan lupauksia. Kasteen ja ehtoollisen voima on siinä lupauksessa ja asetuksessa, jonka Kristus on niil-le antanut. Lupaus eli Jumalan sana antaa niille voiman ja vaikutuksen.

Me emme opeta “tyhjistä sakramenteista”, joi-ta toimitetaan vain, että ihminen voisi osoittaa kuuliaisuutensa Jumalan sanalle “julkisella tun-nustautumisella“. Sellainen oli farisealainen usko, joka nojaa siihen, mitä ihminen voi tehdä Juma-lan hyväksi. “Tyhjien sakramenttien” sijaan me julistamme “armoa täynnä olevia sakramentteja”. Jumalan lupaukset eivät ole tyhjiä, ja jos hän on luvannut jotakin, se on voimassa siitä hetkestä alkaen, kun Jumala lupauksen antoi. Yksinkertai-suudessaan voimakas Raamatun kohta tähän on Ylösnousseen kaste ja lähetyskäsky. Siinä Kris-tus osoittaa, että kaste ja opetus yhdessä ovat evankeliumin välineitä, joilla kansoista tehdään Kristuksen opetuslapsia (Mt. 28:18-20). Tämän evankeliumikäskyn tähden Pietari saattoi osoit-taa, missä on pelastus, kun juutalaiset sitä häneltä kysyivät lain satuttaman omantunnon syytöksissä. Pietari opetti sanoen: "Tehkää pa-rannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuk-sen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaami-seksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu

ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Apt. 2:38-39).

USKOLLA OTETAAN VASTAAN

Rooman kirkon opetus painottui Lutherin ai-kaan käsitykseen, jossa sakramentti pelasti teh-tynä toimituksena ilman siihen liittyvää uskoa. Ihmisen oli oltava sellaisessa tilassa, että hän ei vastusta sakramenttia. Tällainen ajattelu oli Lu-therin mielestä yhteistyö-oppia, jossa pelastus ei ole yksin armosta, vaan osa siitä on aina ihmisen tekoa. Tällaisesta luterilaiset sanoutuivat irti. Sen sijaan he painottivat sakramentin evankeliumi-luonnetta ja totaalista armoa. Evankeliumi luo uudeksi ja herättää kuolleen elämään. Kuollut ei voi muuta kuin herätä henkiin Jumalan sanan voimasta.

Sakramentit luovat ja vahvistavat uskoa yh-dessä sanan kanssa. Ratkaisevaa olivat Kristuk-sen lupaukset, joihin usko tarttui, ja jotka sakra-mentissa tarjotaan. Tämä uskon vahvistus ei jäänyt vain lapsuuteen ja nuoruuteen, vaan jatkui aina kuolinvuoteelle asti. Usko ei voi elää ilman evankeliumia, siksi usko tarvitsee myös niitä evankeliumin välineitä, jotka Herramme on aset-tanut.

Raamatullisen usko-käsityksen mukaan usko ei ole muuta kuin evankeliumiin luottamista ja turvautumista. Uskolla ei itsessään ole mitään, se ei ole lain vaatima suoritus ihmiseltä, vaan Juma-lan antama lahja, jolla ihminen omistaa evankeli-umin. Usko itsessään ei ole mitään, sitä ei ole edes olemassa, ennen kuin evankeliumi luo sen. Se saa täyteytensä evankeliumista - sanasta ja sakramenteista - ja näistä yhdessä. Silloin usko on täyttä tavaraa, täynnä lohdutusta ja luottamus-ta Jumalan lupauksiin ja pelastukseen “yksin us-kosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”.

VP

Sakramenttien käyttö

Kuva: VP

3Saa r n a Ka r t t a

Om bruket av sak-ramenten

Den Augsburgska bekännelsen definierar sakramenten som ”tecken och vittnesbörd om Guds vilja med avseende på oss, givna till att väcka och stärka tron...” Meningen innefattar i sig tanken på att sakramenten hör ihop med evangelium och gör tillsammans med evangeli-um sitt verk.

Man måste lägga märke till att sakramenten inte kan påverka någonting utan Guds ords löften. Sakramenten är inkopplad till evangelium och alla dess löften. Dopets och nattvardens kraft ligger i Kristi löfte och instiftelse - kort sagt, i Guds ord. Och till ordets löften tar tron sin tillit.

Vi lär inte att sakramenten skulle vara “tum-ma”, och som blir förrättade endast för att en människa skall kunna visa sin lydighet till Guds ord inför andra människor. Sådan var den fa-riseiska tron. Den förlitade sig på vad en män-niska kan göra inför Gud.

I stället för de “tumma sakramenten” lär vi om “sakramenten som är fylld med Guds nåd”. Guds löfte är aldrig tumma. Om han har lovat någonting, löftet gäller från den stunden han gav det. I den Augsburska bekännelsen sägs att “Guds nåd tillbjudes genom dopet”. Detta grun-dar sig på ett starkt Bibelstället om Herrens dop- och missonsbefallning (Matt. 28: 18-20). Kristus befallde att dop och undervisning är båda medel för att göra alla folk till hans lärjun-gar. På grund av missionsbefallningen kunde Petrus visa åt judarna på vilket sätt de blir frälst a då de frågade från honom detta efter Petrus första predikan. “Petrus svarade dem: »Gören bättring, och låten alla döpa eder i Jesu Kristi namn till edra synders förlåtelse; då skolen I såsom gåva undfå den helige Ande. Ty eder gäller löftet och edra barn, jämväl alla dem som

äro i fjärran, så många som Herren, vår Gud, kallar.»(Ap.g. 2:38-39). I Petri svar finns hela frälsingen - bättring och båda av Herrens me-del, dop och undervisning dvs. Guds ord.

INTE UTAN TRON

På Luthers tid hade kyrkan i Rom en lära om sakramenten med tyngdpunkten på att sa-kramenten kunde frälsa utan tro (ex opere opra-to). Det räckte att själva sakramenten var förrät-tade. Människans skyldighet var att vara beredd i sinnet för sakramenten. För Luther var en sådan lära en lära om samarbete ifråga om frälsning - samarbetslära. Då räcker inte nåden allena, människan måste göra sitt genom att beredda sig innerligen för nåden.

Lutheranerna tog en annan väg. Deras tyngdpunkt låg på sakramentens evangelieka-raktär. Sakramenten skapade och förstärkte tron därför att de var full av evangeliets löften. Då kraften till frälsning ligger i Guds löften och de väcker en död syndare från den andliga gra-ven, är detta blotta nåd. Denna trons förstär-kning lämnas inte bara till barndoms händelse med dopkärl utan det följer genom hela livet ända till dödsbädden. Tron kan inte leva utan evangelium, därför behöver den ständigt dessa nådens medel.

Enligt den bibliska uppfattningen om tron är tron inget annat än att lita på evangelium och söka trygghet i det. Tron allena frälsar. Tron i sig själv har ingenting, inte heller är den en gärning som lagen kräver från en människa. Den inte ens finns förrän evangelium har skapat den. Tron är en gåva från Gud, den största nådegåva. Gud skapar den med sina verktyg - med ordet och sakramenten. Tron är fylld med tillit på Kristus och har Kristus in i sig. Därför kan tron allena frälsa oss.

Kuva: VP

4

LaskiaissunnuntaiJumalan rakkauden uhritieJoh. 12: 25-33

Nisunjyvän kuolemaTeksti liitty tapahtumaan,

jossa Jeesus on juuri ratsasta-nut Jerusalemiin aasilla ja kansa o n l a u l a n u t h o o s i a n n a a . Pääsiäisjuhlille saapuneet kreik-kalaiset ovat pyytäneet Filippus-ta, että hän järjestäisi ta-paamisen Jeesuksen kanssa. Vastauksena Filippuksen ja An-reaan tapaamisviestiin Jeesus pitää puheen, jonka sisällä tämän päivän teksti on.

Ennen kyseisen tekstin jakei-ta Jeesus on puhunut nisunjy-vän kuolemasta. Jakeesta 25 hän selittää nisunjyvän kuole-man merkityksen.

Jeesuksen kuolemisen siunausJeesus on se suuri nisunjy-

vä, joka kuolessaan tuottaa määrättömän suuren sadon. Jumalan Pojan kuolema ristillä sovittaa ihmiskunnan lankee-muksen. Tätä tarkoittaa Jeesuk-sen sanat tuomiosta, joka käy maailman yli ja jonka seurauk-sena “tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta”. Vallasta syökseminen on yhteydessä Jeesuksen sovituskuoleman ta-pahtumiin eli vertauksen sanoil-la “nisunjyvän kuolemaan”.

Vastakkainasettelu Jeesuk-sen puheessa on alleviivattava. Hän puhuu tämän maailman ruhtinaasta ja vallasta syökse-misestä. Sanojen taustalla on juuri taivaasta kuulunut Juma-lan ääni. Suurten, jopa kosmis-ten tapahtumien aiheuttaja on kuitenkin nisunjyvän kuolema, itsessään mitättömältä vaikutta-va tapahtuma, joka kuitenkin on juuri se tuomio ja vallan ri-istäminen saatanalta, josta Jee-sus puhuu. Tappiolta, häviöltä ja suur immal ta he ikkoude l ta

näyttänyt tapahtuma oli kuiten-kin juuri se siunaus, josta kum-pusi koko ihmiskunnan uusi elämä ja toivo.

Kuolemaan suostuminen ei ole Herrallemme mikään helppo asia. Hän joutuu käymään sen kanssa taistelua sisimmässään. Hän pyytää Isältä vapautusta, mutta saman tien hän taipuu I s ä n t a h t o o n j a e l ä m ä n-tehtäväänsä (27). Sama taistelu käydään vielä Getsemanessa, jossa hän pyytää Isän tahdon toteutumista omansa sijaan (Luuk. 22:42). Silloinkn enkeli tuli ja vahvisti Kristusta.

Kristityn itselleen kuolemisen siunaus

Jeesus tahtoo, että jokainen kristitty suostuisi samaan kohta-lonyhteyteen hänen kanssaan. Mikä kohtaa Herraa, kohtaa myös jokaista kristittyä itselleen kuolemisen muodossa.

Jeesus näyttää meille esi-merkin. Hän rukoilee kärsimyk-sen maljan väistymistä itseltään, mutta suostuu kuitenkin Isän tahtoon. Mekin kun joudumme k o h t a a m a a n o m a s s a elmässämme kärsimyksen Jee-suksen nimen tähden. Saamme rukoilla sen maljan väistymistä ja toivoa, että asiat kääntyisivät toisin. Mutta samalla rukoilem-me, että “tapahtukoon sinun tahtosi”. Tämä on itselleen kuo-lemista ja elämänsä kadottamis-ta.

Itselleen kuolemista seuraa nisunjyvän kuolemisen siunaus. Palvelijalle käy kuten Herralle-kin. Emme joudu kärsimään Jumalan hylkäämistä, mutta joudumme yhdessä vainottujen kristittyjen kanssa kärsimään ahdinkoa, pilkkaa ja ylenkatsetta tässä maai lmassa. Vaikka maailman ruhtinas onkin jo voi-tettu Golgatan taistelussa,

hänen häntänsä viuhtoo totte-lemattomuuden lapsissa, niissä, jotka eivät tahdo olla kuuliaisia hänen sanalleen ja evankeliu-milleen.

Jeesuksen palveleminen on hänen seuraamistaan. Seu-raamme häntä “uskossa, opissa ja tunnustuksessa”. Sil loin olemme siellä missä hänkin on. Tämä on suurin siunaus, minkä kristitty voi itselleen saada. Jee-suksen seurassa, hänen seura-kunnassaan ja hänelle uskollis-ten paimenten kanssa rukouk-sissa on hyvä vaeltaa. Sillä on elämän lupaus.

Vaikka tällainen elämä on itsensä, omien himojensa ja pa-hojen halujensa kieltämistä, se samalla on sitä elämää, johon Jumala meidät loi. Se tuo sellai-sen tyydytyksen, mikä ei ole omien halujen ja mielipiteiden aallonleikkiä, vaan syvien ve-sien rauhaa ja niissä asuvien helmien löytämistä. Näitä helmiä Jumala on kätkenyt etsivien löy-dettäviksi pyhään sanaansa. Ni-itä helmiä voi löytää Raamattua lukiessa ja sanan julistusta kuunnellessa.

Myös tässä elämässä ihmi-nen saa kokea sitä siunausta mitä tuo Jumalan luomana eläminen. Saamme nauttia Ju-malan lahjoista, käyttää omaa luovuuttamme, palvella toisi-amme ja viedä ennen kaikkea evankeliumia eteenpäin.

Emme haaveile, että koska Jeesus aikanaan seurusteli syn-tisten kanssa, meidänkin on vie-tettävä aikaamme kapakassa ja tanssisaleissa, siellä meidänkin tulee olla “syntisten kanssa”. Tietysti saamme tehdä julis-tustyötä missä vain rohkeus ri-ittää, mutta me emme saa mu-kautua tämän maailman ajan mukaan, vaan mukautua Herran

Saa r n a Ka r t t a

MAALISKUUN TEKSTIEN TAUSTATIETOJA

5

sanan mukaan ja kutsua ihmisiä maailmasta Herran seuraan.

Jatkamme kilvoitteluaKristitty ei tahdo antaa perik-

si maailman pyrkimykselle. Maailma tahtoo, että me luopui-simme Jumalan sanasta ja siir-tyisimme valheisiin ja ihmisten tulkintoihin. Tunnemme siihen houku tus ta , koska sydä -messämme on Vanha Aatami, joka on liittolainen maailman kanssa. Se ei hae meidän tosi parastamme, vaan viihdykettä lihalle. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään: “jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon hän minua”. Maail-man seuraaminen on oman elämänsä “pilaamista” tai “tur-melemista”. Tähän viittaa krei-kan kielen termi apollyei. Elämä ei turmellu vasta kadotuksessa, vaan sen turmeltuminen alkaa jo täällä. Yksi synti johtaa toiseen, toinen kolmanteen jne. Synnin tekeminen tulee helpoksi eikä Jumalan sanan opetukset enää heilauta ihmistä hänen menos-saan. Ihminen tulee aina vain rohkeammaksi sanaa vastaan.

Kristittyjen kesken on ilon päiviä ja surun päiviä, elämä on työtä ja taistelua, mutta myös r a u h a a j a l e p o a H e r r a n pöydässä ja sananjulistuksen kuulossa.

ιχθυς

1. paastonajan sunnuntai (Invo-cavit)Jeesus, kiusausten voittajaMatt. 16: 21-23

M a t t e u k s e n t e k s t i o n jykevyydessään pysäyttävä. Pi-etari saa kuulla kovat sanat, “Pois minun edestäni, saata-na...”, jopa sellaiset, jotka olisi-vat voineet suistaa hänet epätoivoon ja kauhuun ellei hän olisi saanut jäädä Kristuksen, auttajansa seuraan. Jeesus käskee Pietarin ja hänen kaut-taan puhuvan saatanan väistyä

edestään. Erämaan kiusauksis-sa ollessaan Jeesus käski Saatanaa menemään kokonaan pois luotaan, “Mene pois, saatana” (Mt. 4:10). Saatanan täytyi poistua Jeesuksen luota.

Pietari luuli voivansa auttaa Herraa ja osoittaa hänelle rak-kautta myötätuntoisilla sanoil-laan, kun Kristus puhui tulevasta kuolemastaan ja ylösnouse-muksestaan. “Jumala varjel-koon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko”. Tämä näkyi Jeesuk-selle kiusauksena, vaikka se tuli opetuslapsen suusta. Hän ei säästänyt sanojaan ja sanoi Pi-etarille tavalla, jota jokainen sie-lunhoidollisen kohtaamisen op-pikirjan kirjoittaja olisi kauhistu-nut.

Kiusaus on erityisen vaikea kohdata ja tunnustaa kiusauk-seksi, kun se tulee rakkaan ystävän suusta ja on täynnä oi-keu te t tua myötä tun toa ja lämpöä. Tuntuu kuin sen kanssa olisi alettava keskustelemaan ja pohtimaan vaihtoehtoja, miten välttää asia, josta ystävä niin rakkaasti varoittaa. Kun kiusaus tulee ronskina synt inä tai selvänä laittomuutena, on se helppo välttää, vaikka silloinkin omaa lihallista mieltä on voi-makkast i vastustet tava ja rukouksella taltutettava kiusaus. Mutta kun saatana tulee valkeu-den enkelinä, Raamatun sanat suussaan ja Jeesuksen nimi huulillaan, on kiusauksen torju-minen jo vaikeampaa. Siihen tarvitaan kokeneiden kristittyjen ja Herran kansan paimenten opastusta.

Jokainen kiusaus, siitä huo-limatta, että sielujen murhaaja on taitava kutomaan verkkojaan, on tunnistettavissa. Tunnista-misen väline on Jumalan ereh-tymätön sana. Sanan avulla Jeesus vältti erämaassa saata-nan kiusaukset, jotka saatana toi Raamatun lauseet huulillaan. Jumalan sana auttaa tunnista-maan hengelliset kiusaukset,

jotka tulevat luoksemme har-haoppien muodossa (Pietarin kautta tullut kiusaus oli har-haoppi, johon ei kuulunut Kris-tuksen sovituskuolemaa). Har-haopin kiusauksia vastaan aut-taa se, että pysyt mukana oikein tunnustavien kristittyjen kanssa, r u k o i l e t J u m a l a a j a o p i t R a a m a t t u a . A v a i m e n a Raamattuun ja oikeaan oppiin on Jumalan antama kolminai-suusoppi, joka on oppi pe-lastuksesta yksin Kristuksen työn kautta. Se avaa meille iha-nasti Jumalan työn ihmisen pe-lastamisessa.

Jumalan sana autta tunnis-tamaan lihallisten syntien kiu-saukset kymmenen käskyn avulla. Nuorella iällä meitä ki-usaavat lihalliset ja seksuaaliset synnit, aikuisina raha ja valta, ja vanhoina - kuuleman mukaan - itse perkele. Me emme voi seistä pystyssä, jos emme rukoile yhdessä ja tunnusta yh-dessä Kristus ainoana toivo-namme. Silloin Kristus itse on siinä seurakunnan keskellä ja vahvistaa meitä sanallaan ja sa-kramentillaan.

Näin hän on luvannut.

ιχθυς

2. paastonajan sunnuntai (Remi-niscere)Rukous ja uskoMark. 9: 17-29

Jeesuksen opetuslapset jou-tuvat erikoiseen tilanteeseen. Aikaisemmin he ovat ajaneet riivaajia ulos ihmisistä, mutta tällä kertaa “he eivät kyenneet”. H e j o u t u v a t k y s y m ä ä n myöhemmin Jeesukselta Jee-

Saa r n a Ka r t t a

6

Saa r n a Ka r t t a

suksen parannettua mykän rii-vaajan vaivaaman pojan, miksi he eivät onnistuneet. Jeesuksen vastaa, “Tätä lajia ei saa läh-temään u los muul la ku in rukouksella ja paastolla”.

Jeesus on luvannut, että missä hänen nimeenä toimitaan siellä riivaajien täytyy väistyä. Mutta eikö sittenkään nimi ole riittävän vahva itsessään, vaan sitä pitää “voimauttaa” rukouk-sella ja paastolla. Tulee sellai-nen mieli, että ihmisen pitää lisätä tapahtumaan voimaa, keskittymistä ja asialle antau-tumista, että ulosajaminen on-nistuu.

Tästä ei kuitenkaan liene kyse. Jeesuksen nimessä on voima ja sen nimen edestä tai-vas ja maa pakenee. Perkeleen valta ei voi mitään Jeesuksen nimen kuullessaan. Tämä on totta kaikissa tapauksissa. Jos tämä on totta, ja kuitenkaan opetuslapset eivät voineet pa-rantaa, niin missä oli vika?

Pyhä Henki opetti opetuslapsiaO p e t u s l a p s i l t a p u u t t u i

“rukous ja paastoaminen”. Rukous ja paastoaminen ovat saman asian eri puolia. Paas-toamisellla me hiljennämme it-semme rukoukseen ja rukouk-sessa me kerromme Jumalalle hätämme, tarpeemme ja kiitok-semme. Rukoileva ihminen on heikko ja tunnustaa sen Juma-lan edessä. Siksi hän rukoilee. Rukoileva ihminen on ollut Ju-malan koulussa ja nähnyt omat rajansa ja Jumalan mahdolli-suudet.

J o k a k e r t a p a r a n e m i-sihmeen tapahtuessa parantaja on Jumala itse. Hän käyttää kristittyjä vain välikappaleina. Jumala oli Hengessään läsnä myös tuossa hetkessä, kun opetuslapset eivät kyenneet ajamaan riivaajaa ulos. Jumala ei tuolla kertaa kuitenkaan pa-rantanut, koska hän tahtoi opet-taa opetuslapsille jotakin tär-

keää. Ehkäpä opetuslapset oli-vat tulleet itseriittoisiksi ja yl-peiksi, kun olivat nähneet että henget ovat heille alamaiset Jeesuksen nimen tähden. He olivat tainneet alkaa luulemaan liikoja itsestään. Ylpeys ja itseri-ittoisuus ei ole koskaan hyvä hengellisessä työssä. Opetu-lasten täytyi tulla nöyriksi. Heidän tuli alkaa rukoilemaan. Siksi Jumala ei parantanut vas-ta kuin Jeesuksen tultua paikal-le.

Kun me teemme hengellistä työtä meitä opetetaan tässä kappaleessa suhtautumaan oi-kealla mielellä työhömme. Yl-peys on ensimmäinen synti. Se löydettiin Luciferissa ja hänet syöstiin kannattajaenkeleineen alas taivaasta. Ylpeys vaanii jo-kaista Herran viinitarhen työ-miestä. Siksi meidän on syytä olla nopeat ja hartaat rukoile-maan. Jos emme sitä osaa niin Jumala kyllä opettaa kun sitä pyydämme.

Apostolit oppivat läksynsä. Epistoloissa ja apostolien teois-sa he eivät vetoa itseensä, vaan panevat kaiken toivonsa Kris-

tukseen ja hänen apuunsa. Jo-pa niin paljon he tahtovat kuulla Jeesuksen neuvoa, että he sa-novat Jeesuksen ylösnouse-muksen jälkeiselle seurakunnal-le päätyönsä olevan “rukous ja sanan palvelus” (Apt. 6:4). Tällä he tarkoittivat ensiksi yhteistä rukousta eli yhteistä jumalan-palvelusta, jossa he “kohottivat pyhät kätensä Jumalan eteen“ ja toivat ylistyksen, kiitoksen ja anomisen Isälle, joka meitä kaikkia tahtoo auttaa. Toiseksi he tarkoi t t ivat myös hen-k i l ö k o h t a i s t a rukousta, s i tä , josta Herra oli he i l le puhunut myöskin. Se ta-pahtuu kammion kätköissä.

ιχθυς

Marian ilmestyspäiväHerran palvelijatarLuuk. 1: 39-45

Juudaan vuoriseutu on kivii-koista maata, jossa ei ole kovin helppo kulkea. Lisäjännitystä Marialle toi raskaus joka oli jo hyvässä vauhdissa, ehkä jo kolmannella tai neljännellä kuu-

fredericksburgchurchofchrist.com

7

kaudella. Kyllä silloin vielä kävelee hyvinkin, mutta paras liikkua keskipäivän aikaan ja muiden kanssa etteivät maan-tierosvot hätyyttele.

Edellisissä jakeissa Maria on juuri lausunut enkeli Gabrielille, että “Minä olen Herran palvelija-tar, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”. Välittömästi tämän jälkeen Maria on lähtenyt “kiiruusti” kotoaan Joosefin luo-ta sukulaisensa Sakariaan kotiin Elisabethin luokse. Elisabeth odotti kohdussaan jo kuudetta kuukautta lasta, josta tulisi ai-kanaan Johannes kastaja. Ehkä Maria oli kuullut Elisabethin on-nesta, hänen ensimmäisestä raskaudestaan myöhäisellä iällään, ja tahtoi mennä onnitte-lemaan. Ehkä oli myös kuullut Sakariaan mykkyydestä ja tahtoi mennä piristämään suku-laistaan antamalla juttuseuraa. Tällaista ne Raamatunkin ihmi-set tarvitsevat. Vielä sekin voi olla matkan syy, että Maria tahtoi säilyttää koskemattomuu-tensa kunnes Messias on syn-tynyt, ja sen säilyttäminen on helpompaa, jos ei ole koko ajan siinä Joosefin luona, sillä hehän

olivat juuri “menneet naimisiin” ihan virallisesti.

Maria tervehtii Elisabethia tavan mukaan jo kaukaa huu-tamalla “Shalom”, rauhaa! Tuo tervehdys saa pyörät liikkeelle. Johannes kastaja hypähtää ilol-la äitinsä kohdussa. Lapsi on saanut juuri kuuloaistin (lääkärit sanoo, että kuusikuukautunen jo kuulee ääniä kohdun peittei-den läpi.) ja yhtenä ensimmäi-sistä asioista hän kuulee Her-ransa äidin olevan lähellä. Se merk i ts i myös Kr is tuksen läsnäoloa. Johannes iloitsi Kris-tuksen saapumisesta. Samassa hetkessä Elisabeth “täytettiin Pyhällä Hengellä”. Elisabeth saa profeettojen Hengen ja saa tietoonsa Hengen ilmoittamia profeetallisia asioita. Pyhä Hen-ki välittää tiedon hänelle yli-luonnol l isel la taval la. Sen jälkeen, kuten asiaan kuuluu, kukaan ei profetoi vain itselleen, vaan muille, Elisabeth alkaa kertoa Marialle saamaansa il-moitusta. Mariakin saa osansa näistä Jumalan sanoista ja kuu-lee ihmeellisiä asioita, että hän on Elisbethin Herran äiti. Siinä olivat molemmat naiset varmasti ihmeissään Jumalan armo-

työsta tavallisia maan tallaajia kohtaan.

Lopuksi myös Maria saa Hengen täyteyden (vaikka sitä ei tässä ilmoiteta) ja ylistää pro-feetallisesti lapsesta ja julistaa kuulijoille ja Raamatun lukijoille tänäkin päivänä Kristuksesta.

ι χθυς

Saa r n a Ka r t t a

karenschmidtsculpture.com

Lähestysuutisia Intiasta

Rauhansanalaistaustainen Yhdysvaltojen Apostolis-luterilainen kirkko tekee lähetystyötä Intiassa. Työ on jatkunut jo kolmattakymme-nettä vuotta. Työ tapahtuu avustamalla paikalli-sia kristillisiä kirkkoja ja seurakuntia. Yh-teistyökirkkoja kutsutaan nimellä “affiliate Chur-ches”.

Työ sisältää syrjäisiä yhteisöjä tavoittavaa työtä, kirjallisuuden levittämistä, lääkäri ja sairaanhoitotyötä ja erittäin köyhien lasten ja vanhempien avustamista.

Lisääthän esirukouslistaan evankeliumin työn Intiassa. Parhaillaan työ tavoittaa tuhansittain uusia kristittyjä. Kristityksi kääntyminen merkitsee Intian syrjäseuduilla syrjittyyn asemaan joutumis-

ta. Heitä ei enää oteta pelotöihin ja usein heidät myös karkotetaan kyläyhteisöstä. Silti evankeli-umi menee heidän kauttaa voimakkaasti eteen-päin.

Helmikuussa 2011. Iltakokous.

8Saa r n a Ka r t t a

MIKÄ ON JUMALANPALVELUS?

MPyhäkön Lamppu

9

Piispainkokouksen 1/2011 päätös pari-suhteensa rekisteröi-neiden puolesta ru-koilemisesta

Keskustelupalstoilla on ollut kysymystä piis-painkokouksen päätöksen sisällöstä ja sen merkityksestä. Suuri osa keskustelijoista, heistä ensimmäisenä arkkipiispa Mäkinen, on lausunut, että päätöksessä "Vastataan siihen pyyntöön, kun parisuhteensa rekisteröineet tu-levat papin luokse ja haluavat siinä elämänsä isossa taitekohdassa ja isossa kysymyksessä tukea, ja että kirkko kulkee heidän rinnallaan". Mäkisen kommentti on päätöksen mukainen, sillä se nojaa siihen kontekstiin, jossa päätös on annettu. Se myös noudattaa kirkollis-kokouksen linjausta, jossa homoseksuaalisuu-den harjoittaminen hyväksyttiin.

Kirkolliskokousen päätöksen pohjatyön oli tehnyt piispainkokous edellisenä keväänä. Tuolloin hyväksyttiin homoseksuaalisessa pari-suhteessa elävän ihmisen pääsy kirkon kaikkiin virkoihin. Päätöksessään piispainkokous linjasi, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen sopii seurakunnan paimenelle.

Kirkkojärjestys lausuu, että papiksi vi-hittävän tulee olla “jumalaapelkäävä ja kristilli-sestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen” (KJ 5:2,1). Tämä on hyvä vaatimus, kun tietää, että “jumalanpelon” ja “kristillisen elämän” sisällön tulee olla kirkkolain mukai-sesti pyhästä Raamatusta.

Kahteentuhanteen vuoteen ei homoseksu-aalisuuden harjoittaminen ole kuulunut ju-malaapelkäävän elämään. Se on julistettu Raamatussa useassa kohdin synniksi. Tämä on ollut selvää kristikunnassa 2009 vuotta. Vuoden 2010 piispainkokous ja kirkolliskokous on poikennut Jumalan sanan ohjauksesta ja rikkonut toista käskyä vastaan, kun he Jumalan nimeen vedoten hyväksyivät homoseksuaali-

suuden harjoittamisen kristillisessä kirkossa. He seuraavat maailman henkeä ja kääntyivät Pyhän Hengen ilmoitusta vastaan. He myös antavat suostumuksensa niille, jotka rikkovat kuudetta käskyä sekä muita apostolisia ohjeita vastaan. Leif Nummela on oikeassa lausues-saan pääkirjoituksessaan Uusi Tie -lehdessä, että “rukous, jossa osoitetaan hyväksyntää sil-le, minkä Jumala on selvästi kieltänyt, on kapi-naa elävää Jumalaa vastaan”.

K r i s t u k s e n k i r k k o o n r u k o i l l u t homoseksuaalien puolesta jo 2000 vuotta ja me jatkamme tätä työtä tänäänkin Jumalan voimasta. Emme vanhurskauta syntiä vaan vanhurskautamme syntisen ihmisen vapaaksi synnistä.

Vuoden 2011 helmikuun piispainkokouksen rukousohje, joka tiivisti edellisen piispain-kokouksen ja kirkolliskokouksen päätökset, merkitsi homoseksuaalisuuden hyväksymistä ja rukoilemista heidän suhteidensa puolesta. Päätös ei ollut lupa rukoilla parannusta homo-seksuaaliselle parille, sitähän kirkossa oli aikai-semmin tehty. Sellaiseen ei olisi tarvittu kokouksia ja komiteoita ja tällaista päätöstä. Piispainkokouksen päätöksellä toteutettiin homoseksuaalisuuden harjoittamisen synnin hyväksyminen Suomen evl. kirkossa. Kun laadittin rukousohje synnin hyväksymiseksi tuo-tiin synti seurakunnallisen elämän ytimeen - rukoukseen.

Syntien anteeksiantamus kuuluu kaikille ka-tuville syntisille, jotka tahtovat kilvoitella paran-nuksen tekijöinä ja armon omistajina. Homo-seksuaali ja sellaisen aktiivinen tai passiivinen suosija saa synnit anteeksi, kun hän katuu syn-tiään Jumalan edessä ja hänelle tulee julistaa synninpäästö niin usein kun hän tahtoo tästä synnistä tehdä parannusta.

VP

Siunaa, Herra, ja varjele niitä uskollisia

työtekijöitä, jotka saarnaavat sanasi ly}hentämättömänä. Vahvista heidän palvelus}toimensa missä he palvelevatkin. Amen

Saa r n a Ka r t t a

AJANKOHTAISTA

Saarna KarttaTOIMITUS:Vesa Pöyhtäri, pt., pastori, lähetysrengastyöntekijä, LFF; Tapani Vähäkangas, painotyöntekijä.

10

(Kotimaa24). Englanissa helluntaiseurakuntaan kuuluva pariskunta Owen ja Eunice Johns ovat menettäneet mah-dollisuutensa toimia sijaisvan-hempina, koska heidän vakau-muksensa mukaan homosek-suaalisuuden harjoittaminen on moraalisesti väärin.

– Meillä ei ole tuomioistui-men mukaan oikeutta kertoa pienille lapsille, että meidän va-kaumuksemme mukaan homo-seksuaalisuuden harjoittaminen ei ole hyväksyttävää, kertoo Eunice Johns BBC:n haastatte-lussa.

Pariskunta on toiminut 1990 luvulta lähtien 15 lapsen sijais-vanhempana.

Nyt esille tullut Tapaus sai alkunsa, kun Johnsit olivat ha-keneet Derbyyn kaupungilta lu-paa toimia sijaisvanhempien tuuraajina, jotta varsinaiset

sijaisvanhemmat voisivat pitää hengähdystaukoa. Hakemus kuitenkin evättiin, kun pariskun-nan vakaumus oli tullut ilmi.

Alioikeudessa pariskunta pyysi tuomaria toteamaan, että heidän uskonsa ei pitäisi olla esteenä, että lain tulisi suojata kristillisiä arvoja. Alioikeuden tuomarit kuitenkin totesivat, että lain, joka suojaa seksuaalista suuntautumista on mentävä yli lain, joka suojaa syrjintää us-konnollisin perustein.

Korkein oikeus totesi saman asian. Heidän mukaansa lapsen hyvinvoinnille voi olla huonoksi, jos lapsi on sijoitettu perhee-seen, jossa homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään mo-raalisesti väärin. Lisäksi oikeus totesi, että näkemys on ristirii-dassa kunnan velvollisuuksien kanssa.

Stonnewallin lesbo-, homo-, ja bi-hyväntekeväisyysjärjestön johtaja Ben Summerskill toteaa:

– Onneksi herra ja rouva Johnsin vanhoilliset näkemykset eivät ole enää niin yleisiä mo-dernien brittien keskuudessa.

Johnsin pariskunta on järkyt-tynyt päätöksistä ja he toivovat, että asia tutkitaan julkisesti.

Kommentti: Suomi ja Eng-lanti kuuluvat EU:iin. Jos yh-dessä maassa sallitaan kristit-tyjen syrjiminen vakaumuksen-sa tähden, on vain ajan ky-symys, milloin muiden maiden oikeuslaitos ottaa saman kan-nan. Kristittyjen on herättävä puolustamaan laillisia oikeuksi-aan EU-maissa. VP

BBC: Kristitty pariskunta menetti sijaisvan-hemmuuden vakaumuksensa vuoksi

OLETKO HUOMANNUT!

SuurboikottiPuhutaan, että tunnustavat kristityt eivät käytä paimenina kirkon työntekijöitä, jotka elävät opilli-sessa tai elämän julkisynnissä. Sellaisia ei kutsuta toimittamaan kirkollisia toimituksia. Media on keksinyt jopa, että tällaisia “boikotoidaan”. Media on herännyt tästä, myös kirkollinen, ja on otta-nut syyttäjän roolin ja osoittaa kansalle “hyvät” ja “pahat”. “Pahat” ovat ne jotka “boikotoivat” ja “hyvät” ovat ne, jotka eivät boikotoi.Vaan media kertonut siitä, kuinka...

• perinteisen virkakäsityksen pappeja “boikotoidaan”. Heille ei anneta kirkkoherran ja kappa-laisen eikä seurakuntapastorin virkoja, vaikka seurakunta tahtoisi eikä ole muita hakijoita.

• Nuoria miehiä, jotka eivät suostu naispappeusyhteistyöhön boikotoidaan tuomiokapituleis-sa eikä heille anneta vihkimyksiä.

• Seurakuntien jäseniä boikotoidaan, kun heille ei sallita järjestää perinteisen virkakäsityk-sen mukaista jumalanpalveluselämää, vaikka nämä pyytävät.

Tuollaisen suurboikotin edessä menee ihminen aivan mykäksi.Tunnustavina kristittyinä me jatkamme esirukousta kirkkomme puolesta ja jatkamme matkaa nii-den kanssa, jotka yksinkertaisella uskolla kilvoittelevat sanan perustalla. Tähän kilvoitteluun kutsumme myös kirkkomme langenneita jäseniä ja työntekijöitä. Evankeliumi kuuluu kaikille ka-tuville, myös meille itsellemme. VP

Saa r n a Ka r t t a

MUUT LEHDET:

11Saa r n a Ka r t t a

MUUT LEHDET:

Piispat eivät piittaa Jumalan sanasta

“Mutta pelkurit, luopiot ja iljetys-ten kumartajat, murhamiehet ja ir-stailijat, noidat, epäjumalien palve-lijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuole-ma.” (Ilm. 20:8.)

Tämän jakeen mukaan ei mi-nulla ole toivoa päästä perille tai-vaaseen. Kaikkea yllämainittua löytyy teoistani, sanoistani tai ajatuksistani. Mutta Jumalan kiitos, ”kaikille kansoille… on hänen nimessään saar-nattava parannusta ja syntien anteeksiantamis-ta.” (Lk 24:47). Kristuksen veri riittää raskaim-mankin synnin peittämiseen. Niinpä Kristukseen uskaltaen menen minäkin todennäköisesti jo muutaman harvan vuoden kuluttua Jumalan tuomiolle.

Kirkkomme piispat ovat 9. helmikuuta 2011 julkisesti antaneet hyväksynnän ja kirkollisen muodon 6. käskyn rikkomiselle "pastoraalisessa ohjeessaan" koskien rukousta ns. parisuhteensa rekisteröineiden henkilöjen puolesta. Näin he te-kivät moninkertaisen synnin:

1. He vääristävät tietoisesti Jumalan sanaa. 2. He asettavat saivarrellen sanansa niin, että

voivat selitellä itsensä vapaiksi suoranaisesta homoliittojen ”siunaamisen” syytteestä.

3. Näin he kieltävät tukensa niiltä, syntiä vas-taan taistelevilta kristityiltä, joita homoseksuaali-suus vaivaa ja samalla rohkaisevat niitä, jotka eivät tahdo tehdä parannusta.

4. He hämärtävät avioliittoon vihkimisen mer-kityksen, niin ettei pian kukaan tiedä, mitä Juma-la kieltää ja käskee, mitä Hän suojelee ja siunaa.

5. He toimivat palkkapaimenten tavoin peläten mediaa ja homoyhteisön vihaa.

6. Osa heistä palvelee vakaumuksellisesti ajan henkeä ja loput ovat pelkureita.

7. Unohtaen Jumalan tuomion, he pettävät paimenvalansa ja johtavat ne, jotka heitä seuraa-vat, kanssaan kadotukseen.

Myös piispoille kuuluu sama pelastuksen hy-vä sanoma, jonka Kristus itse on kirkolleen usko-

nut: ”Tehkää parannus ja uskokaa evanke-liumi!” Ei niin suurta syntiä olekaan, ettei Kristuksen veri riittäisi sen puhdistamiseen, kun katumuksessa käännytään Hänen puoleensa.

Kunnes piispat tekevät julki-sen parannuksen (s i l l ä heidän syntinsäkin on jul-kinen), he ovat itse erottaneet itsensä Kristuksen kirkosta. Siksi heidän johtava ase-mansa Suomen kirkossa on

p e l k k ä ä r ö y h k e y t t ä . Heidän pitäisi erota kirkosta,

joka pitää Raamattua ylimpänä opin ja elämän ohjeenaan.

Pappisvihkimyksessä minut on velvoitettu ja valtuutettu ”palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla”. Koska Suomen kirkon piispat eivät piittaa Jumalan selvästä sanasta, on minunkin velvollisuuteni va-rottaa, kehottaa ja kutsua parannukseen ja pe-lastukseen. En voi hyvin omintunnoin pitää yhtäkään kirkkomme piispoista esikuvana enkä oikeana paimenena. Suomen kirkko ei ole heidän, vaan Kristuksen. Siksi nykyisillä piispoil-lamme ei ole asiaa kirkossamme ennen kuin nöyrtyvät parannukseen. Iankaikkisen autuuden tähden: Yhdenkään kristityn ei tule seurata näitä vääriä paimenia.

Risto Soramies, Rovasti, lähetyssaarnaaja. Uusi Tie

Pääkirjoitus: Piispojen ohje ohitti apostolin opetuksen

Viime viikon suuri kirkollinen uutinen oli piis-painkokouksen pastoraalinen ohje vapaamuotoi-sesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröinei-den kanssa ja heidän puolestaan. Ohjeessa on yksi ylitsepääsemättömän suuri ongelma. Se ei ota mitenkään huomioon sitä, että niin koko Uusi

M. HeikkaSamuel Salmi

Kari Mäkinen

Björn Vikström

12

Saa r n a Ka r t t a

testamentti kuin Vanha testamenttikin torjuvat homoseksuaalisen käyttäytymisen yksiselittei-sesti, johdonmukaisesti, ehdottomasti ja tietoisen harkitusti ja perustellusti.

Sellaisten tekojen tai elämäntavan puolesta, jotka Jumala sana on todennut synniksi, ei voida kristillisessä kirkossa rukoilla. Kyseeseen voi tulla ainoastaan rippi tai sielunhoito. Papin virkavelvol-lisuus, johon hän on pappislupauksessaan sitou-tunut, on toimia Jumalan sanan mukaan eikä sitä vastaan.

Jos Raamatun synniksi nimeämiä asioita ale-taan pitää hyväksyttävinä ja opettaa, että niiden harjoittajan puolesta voidaan rukoilla tähtäämättä parannuksen tekemiseen ja elämän uudistumi-seen, Raamatun opetus käytännössä turhennet-aan. Silloin mikä tahansa synti, jonka Raamattu kieltää mutta nyky-yhteiskunta hyväksyy, voitaisi-in siunata kirkossa.

Piispojen ohje sanoo: ”Rukous on myös Ju-malan kunnioittamista, hänen kaikkivaltiutensa tunnustamista ja pysähtymistä hänen tutkivan ja rakastavan katseensa alle.” Siellä missä näin to-della tehdään, huomataan, että Uuden testamen-tin mukaan homosuhteessa eläminen ja sen hy-väksyminen on Jumalasta luopumista (Room. 1). Se esiintyy samassa listassa siveettömyyden harjoittamisen, epäjumalien palvelemisen ja avio-rikoksen kanssa kadottavana syntinä, jollaisesta meillä on tarve ja mahdollisuus pelastua. Apostoli Paavali kirjoittaa näissä synneissä eläneistä ihmisistä mainiten erikseen myös ”miesten kans-

sa makaavat miehet”: ”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja teh-ty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voi-masta.” (1. Kor. 6)

Jos parisuhteensa rekisteröinyt pyytää esi-rukousta, hänen puolestaan voi tietenkin rukoilla, mutta rukouksen on silloinkin – niin kuin aina – oltava Jumalan Raamatussa ilmaiseman tahdon mukainen. Parisuhteensa rekisteröineelle voi-daan Raamatun mukaisesti rukoilla parannuksen armoa. Hänelle voidaan rukoilla myös Jumalan anteeksiantamusta ja uudistumista Jumalan tah-don mukaiseen elämään. Näin kaikki kristityt rukoilevat jatkuvasti itsensäkin puolesta aina, kun havaitsevat omassa elämässään jotakin Jumalan hyvän tahdon vastaista.

On käsittämätöntä, miten piispojen ohje on voitu kirjoittaa ottamatta lainkaan huomioon Raamatun selkeää opetusta homoudesta. Yk-sikään Jumalan sanaa seuraava kristitty ei voi seurata ohjetta tällaisenaan. Jos joku paimen rohkenee rukoilla Jumalan tahdon mukaan seu-rakunnan ja parisuhteensa rekisteröineiden edessä, tehköön niin. Sen sijaan rukous, jossa osoitetaan hyväksyntää sille, minkä Jumala on selvästi kieltänyt, on kapinaa elävää Jumalaa vastaan. Sellaiseen rukoukseen ei yhdenkään kristityn tulisi osallistua.

Leif Nummela, Uusi Tie

AvioliitostaAvioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken. Avioliiton oikea taito ja vahvin turva on siis se, että kukin oppii Jumalan sanan mukaan oikein arvostelemaan puolisoansa. Puolisohan on miehen ja vaimon kallein aarre ja kaunein koristus. Näin puolisoa pidetään kalliina ja rakkaana jumalallisena lahjana ja kalleutena. Vaikka nähtäisiin joku toinen, joka olisi omaa vaikka kauniimpikin, ajatellaan tähän tapaan: Olkoon hän kaunis, hän ei kuitenkaan ole kovin kaunis. Ja olkoon vaikka ihaninkin maailmassa, minulla on kuitenkin kodissani oma puolisoni, tämä on paljon kauniimpi koristus, jonka Jumala on antanut minulle ja sanallaan kaunistanut muita kauniimmaksi, vaikka hän vartaloltaan ei olisikaan ihana tai olisi muuten heikko.

Vaikka katselisin maailman kaikkia naisia, ei heissä ole yhtäkään, josta voisin iloisin omintunnoin kerskata niin kuin omastani näin: Tämän Jumala on lahjoittanut minulle ja antanut syliini. Tiedän, että hänelle ja kaikille enkeleille on hyvin mieluista, että uskollisesti rakastaen pysyn hänessä. Miksi siis hylkäisin näin kalliin jumalallisen lahjan ja mieltyisin toiseen, josta en löydä sellaista ihanaa aarretta?

Mannaa Jumalan lapsille. Martti Luther