�

SATAKIELIJäsentiedote 4• 20�0

V A N T A A N S E U D U N S T E I N E R K O U L USTEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI

2 �

SISÄLTÖJoulu tulla jollottaa ..................4Johtokunnan kuulumisia ........7Sessioita, säveliä ja suhinaa .... ...8Eheytetty koulupäivä ...........104. luokka joulurunoilee ........13Penkkipedagogiikasta ...........14Kirja-arvio..........................16Fredrika-koulu .......................18Lapsiasiavaltuuten kynästä .. 21

Tääl on pukki vanha ukki.Tuli joulu, ei oo koulu.Missä on tähti, tonttu lähti, etsi puusta tai kuusta.Missä on paketti, onko täällä enkeli? Runo: Säde, 4. lk. Piirros: Pinja, 4. lk.

2 �

SISÄLTÖ

Adventtijuhlaa vietettiin koulussamme 27. marraskuuta. Pienimmät oppilaat saivat sytyttää kynttilänsä havuspiraaliin.

Adventtijuhlan laulu

Tähtitarhain valoteillähiljaa Maria vaeltaa.

Sädesäikeet, kultalangat,lapselleen hän kokoaa.

Kaikki tähdet ihmetellenkatselevat Mariaa

kun hän yhteen liittää senmi jouluyönä maahan saa.

4 �

Joulu tulla jollottaaoluttynnyri olalla,juustokakku kainalosa,kahavepannu kantapääsä.– Paavola 1937

Joulun aikaan on perinteisesti leikitty, herkuteltu ja uuden vuoden alkaessa ennustettu tulevaa. Vih-doin on ollut aika pitää ansaittua vapaata arkisesta raadannasta. Seuraavassa paneudun joihinkin vanhoihin suomalaisiin uskomuk-siin joulun ja uuden vuoden ajasta.

Nimityksen historia

Suomessa on vietetty pakanal-lista keskitalven juhlaa ennen kuin joulu sai nykyisen merkityksensä kristinuskon saapumisen myötä. Talvipäivän seisaus on tänä vuonna 22.12. Germaanit viettivät keskital-venjuhlaa silloin, kun talvi poh-joisessa Euroopassa oli pimeim-millään. Tämän ajankohdan jälkeen päivä alkoi jälleen pidentyä. Eteläisessä Euroopassa kreikka-laiset ja roomalaiset viettivät samaan aikaan Kronoksen ja Satur-nuksen eli kylvön ja maanviljelyn suojelijoiden kunniaksi juhlia.

joulu tulla jollottaaSaana Sandholm

Roomalaisten uusi vuosi siirtyi maaliskuun alusta tammikuun ensimmäiseen päivään 153 e.a.a. Nimitykseksi tuli Kalendae Januariae. Tähän liittyi karnevaalityyppistä ilonpitoa, joka jatkuu edelleenkin monien maiden jouluperinteissä. Suomessa syksyyn sijoittuva sadon-korjuun ja vuodenvaihteen juhla kekri säilyi Savossa ja Karjalassa joulun rinnalla vielä pitkään 1800-luvulla. Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat kaksi lainaa, nuorempi ja vanhempi samasta muinaisskandi-naavisesta kannasta. Myös lati-nan sana jubileum – juhla voinee olla kantasanana. Aiemmin on myös esitetty että sana joulu tulisi sanasta hjul joka tarkoittaisi aurin-kovaunujen pyörää. Valon juhla ja aurinkovaunut näyttäisivätkin samankaltaisilta merkitykseltään, mutta nykyisin tätä käsitystä ei enää samassa määrin tueta. Muinaisskandinaavissa joulun nimi oli midvinterblotet / jólablótet eli keski-talven veriuhri – jouluveriuhri.

4 �

Joulun tapoja

Jouluna piti saada jotain uutta ylleen, muutoin hiiri söi takapuolen.– Lempäälä 1935

Olisiko tästä uskomuksesta seuran-nut se, että joulujuhliin vielä nykyi-sinkin koululaiset ottavat mielellään ylleen uuden vaatekerran? Aikuisilla puolestaan varsinaisen joulun lisäksi pikkujoulu on hyvä syy paneutua vaatekauppojen sisältöön. Pimeä suomalainen talviyö kutsuukin pienen kimalluksen käyttöön, mie-lenpiristykseksi ja valon tuomiseksi. Moni tuntee vanhan sanonnan pätkän; tulis jo joulu niin sais yölläkin syödä. Alun perin syynä oli haltijoi-den tyytyväisenä pitäminen eikä suinkaan perinteisen jouluähkyn hankkiminen. Talossa oli jouluaattona syötävä illallinen aikaisin siinä päivähämä-rissä ja sitten järjestettiin ruoka pöytään yöksi, että tontut ja haltijat saivat tulla syömään. Näin ne tulivat lepytettyä. Niitä täytyi lahjoa, ettei-vät ne vain suut-tuneet ja ruvenneet tekemään pahaa.– Kuhmoinen 1935

Kun vihdoin oli kaikki valmistelut saatu tehtyä, pöytä katettiin koreak-si ihmisille ja nurkissa näkymättö-mänä liikkuville. Jotkut halusivat tarjota ruokaa myös vainajille.

Joulun leikkejä vanhaan malliin

Hiirisillä. Käytiin istumaan permannolle piiriin. Yksi asettui keskelle ”kissaksi”. Verkkokerää nakeltiin piirissä toiselta toiselle, ja kissa tavoitteli tätä ”hiirtä”. Kenen kohdalta hiiri saatiin kiinni, joutui kissaksi.

Paistisilla. Joku kävi istumaan jakkaralle keskelle permantoa. Lakki painettiin hänen päähänsä niin syvälle, ettei hän nähnyt mitään. Annettiin sitten oljista kierretty palmikko käteen. Toiset hiipivät takaapäin ja nykivät sok-kona istuvaa, joka yritti huitaista palmikolla. Kehen osui, joutui vuorollaan jakkaralle.

Ennustuksia tulevalle vuodelle

Synnyn aika tarkoitti jouluaaton ja loppiaisen aaton välistä aikaa. Joulun aattona laskeutui synty maan päälle ja loppiaisaattona se nousi takaisin taivaaseen. Tänä aikana kuunneltiin syntyjä, saatiin tietää syntyjä syviä, asioita ainoisia. Syn-nyllä tarkoitettiin yleensä henki-maailmaa, hyviä sekä pahoja henkiä. Yleensä tiedusteltiin onnea, tulevaa elämää, lemmen asioita, rikkautta ja köyhyyttä.

� �

Jos jouluyö on tähdessä ja muuten selkeä, tulee hyvä ruisvuosi ja vasikat menestyvät hyvin.– Koijärvi 1937

Ken ensimmäisenä ehti kirjoittamaan uuden vuosiluvun heti, kun kello oli lyönyt kaksitoista, oli koko vuoden vikkelin ja ketterin koko talossa.– Ulvila 1935

Uudenvuoden aattona puolenyön aikaan otettiin mustat lammasnahkat, vietiin ne saunaan ja istuttiin niitten päälle veitsi hampaissa. Silloin kuuli onnensa.– Liperi 1937

Nykypäivänä voi laittaa vaikkapa kahvikuppeja nurin pöydälle ja ennustella niistä uutena vuotena tulevaisuutta. Jokaisen kupin alle laitetaan jokin pieni esine; esimer-kiksi kolikko tarkoittaa rikkautta, punainen langanpätkä iloa ja musta lanka surua, pieni nukke perheen-lisäystä ja hevosenkenkä onnea.

Jos uudenvuodenyönä kynttilän valossa täyttää lasin vedellä ja asettaa lasin pohjaan vihkisormuksen, niin se mitä ilmestyy sormuksen keskelle, sellaista tulee tapahtumaan.– Pori 1936

Joululorut

Kun ovelta aattona kuuluu kolku-tus, ja sisään asuu odotettu vieras, on tapana laulaa. Joulupukille voisikin tänä vuonna vaihteeksi esittää Savitaipaleelta tai Jokioisilta tallennetun lorun.

Tule joulu jouker kouker,siiper piiper jauhamaan.Kyll’ on kystä aitassa:sirkan siivet, kotkan koivet,leppälinnun leipottimet,hyttysen hyvä saparo.– Savitaipale 1890

Tu tänne Tuomas kulta,tuo joulu tullessas.Olkikimpu kainalossas,oluttynnöri olallas.Nisukakku kämmenelläs,kynttilä pivon pohjassas.– En minä teille tule,teillä on paljon koirija.-– Kyllä koirat kottaan ajan,penikaiset penkin alle.Lapsukaiset lavan alle,kissat kiukaalle killittelemään.– Jokioinen 1913

Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, www.finlit.fi

joulupukille voisikin tänä vuonna vaihteeksi esittää

savitaipaleelta tai jokioisilta tallennetun lorun.

� �

JOHTOKUNNAN KUULUMISIA

Koulun talous on tasapainossa ja vuosi on kulunut budjetin mukaisesti. Työn alla on nyt ensi vuoden budjetin suunnittelu. Haemme ylimääräistä valtionavustusta muiden steinerkoulujen lailla vuodelle 2011. Valtionosuus-uudistuksessa steinerkoulujen valtionosuudet pienenivät, vaikkei se ei ollut uudistuksen tarkoitus. Budjetin suunnitelussa otetaan myös huomioon säästäminen tulevaa F-rakennusta varten. Koulun oppilasmäärä on nyt 271 oppilasta, joista 1–9-luokkalaisia on 207 ja lukiolaisia 64. Juhlasaliin remontoidun lattian suojaksi on hankittu suojamatot. Juhlasali on nyt taas vuokrattavissa juhlakäyttöön. D-rakennuksen katto on vuotanut ilkivallasta johtuen. Katolta oli irrotettu tarkistusluukun kansi. Vahingot eivät onneksi olleet suuret ja koulun vakuutus korvaa korjaukset. B- ja D-rakennusten väliin on tulossa verkkovarasto vielä syksyn aikana. E-rakennuksen takuukorjaustyöt aloitettiin elokuussa ennen koulun alkua. Työt jatkuivat taas syysloman. Seinien laseeraus tehdään myöhem-min, joten toistaiseksi seinät jäävät valkoisiksi. Työn jälkeä voi käydä ihaile-massa esimerkiksi kuudennessa luokassa. Kouluisäntä Ilkka Hänninen kiertää opettajien kanssa tarkistamassa pulpettien kunnon. Pulpetit on numeroitu ja niiden kunnon on oltava hyvä myös keväällä, kun ne luovutetaan seuraavalle oppilaalle. Koulumme on ilmoittanut olevansa kiinnostunut siviilipalvelusmiehestä, joka voisi toimia koulussa avustajana. Odotamme yhteydenottoa sopivalta hakijalta. Joulukuussa valitaan taas uudet jäsenet johtokuntaan erovuoroisten tilal-le. On tärkeää saada johtokuntaan mahdollisimman monenlaista osaamista. Tervetuloa mukaan!

Johtokunnan puolesta,Juulia Salonen pj.juulia.salonen@iki.fi

Tähän tulee teksti syyskokouksen jälkeen.

� �

Tänä syksynä aloitti toimintansa koulumme Kulttuuri- ja harras-tustoiminnan suunnitteluryhmä. Ryhmän tarkoituksena on koordi-noida kerhoja, toimia tiedottajana niin vanhempien kuin opettajienkin suuntaan ja suunnitella uusia tapahtumia ja kursseja. Ryhmä toimii vapaaehtoisten vanhempien työpanoksen voimin. Musiikkiharrastus on oppilaiden keskuudessa hyvin suosittu – kou-lullahan toimii oma kuoro, Sata-kielen laulu, sekä orkesteri, Soiva Satakieli. Molempia johtaa ammat-timuusikko Anne-Mari Vanamo-Kallio. Anne-Marilla on myös soitto-oppilaita viulussa ja pianossa, ja myös alttoviulisti Sameli Vetten-ranta antaa koululla viulutunteja. Kanteleryhmät ovat toimineet kou-lulla jo muutaman vuoden, ja niissä soittavien lasten määrä lisääntyy tasaisesti. Ryhmät ovat pienryhmiä, ja mahdollisuus yksityisopetukseen tai duotunteihinkin on. Opettajina ovat toimineet ammattimuusikot Juulia Salonen ja Sirkka Koso-nen, jotka ovat myös koulumme vanhempia. Kanteleryhmien lisäksi

koululla aloitti syksyn aikana myös kitararyhmät, joita on toivottu jo pitkään. Opettajaksi löytyi musiikin opiskelija Lauri Hongisto Sibel-ius-Akatemiasta. Venäjän kielestä innostuneet lapset opiskelevat venäjän kieli-kerhossa kieltenopettaja Maija Koskimiehen johdolla. Loppu-syksystä aloitti jälleen myös ruotsin kielikerho Blåklockan, joka on tarkoitettu kaksikielisille lapsille. Kerhoa rahoittaa Aktia ja sitä vetää Anu Kiskola, koulumme ruotsin-opettaja. Uutena kerhona syksyllä aloitti 1.–4.-luokkalaisten iloinen teatterikerho. Teatterikerhoa vetää näytelmäkir-jailija Laura Colliander, joka on myös koulun vanhempia. Uutena kerhona aloitti myös Mika Luo-tosen vetämä 5.–8.-luokkalaisten liikuntakerho. Aivan uusi toimintamalli on myös kuukausittaiset, koko perheelle tarkoitetut sunnuntaisessiot koulun väelle, joissa on vaihtuvia aiheita, kuten käsitöitä, liikuntaa tai muuta mukavaa ja mielenkiintoista. Tänä syksynä on lokakuussa ollut mah-

sessioita, säveliä ja muuta suhinaa

syksyn harrastustoiminta koululla

Laura Colliander

� �

dollista kokeilla eurytmiaa Claire Federerin kanssa, ja marraskuussa päästiin huovuttamaan Eveliina Kaartisen opastuksella. Sessiot on otettu hyvin vastaan, ja lisää on tulossa keväällä! Syksyn kerhot jatkavat keväällä, ja uusia kerhoja on myös tulossa: espanjan kielikerho yhteistyössä Vantaan aikuisopiston kanssa sekä sanataidekerhot Vantaan Sanataide-koulun kanssa. Myös joogakerhoa aloitetaan. Kulttuuri- ja harrastus-

toiminnan suunnitteluryhmä on erittäin iloinen siitä, että yhteistyö-tahoja alkaa löytyä ja harrastusker-hot koulullamme saavat suhisevaa tuulta siipiensä alle!

Laura Colliander on Kulttuuri- ja harrastustoiminnan suunnitteluryhmän yhteyshenkilö. Häneltä voi kysyä lisä-

tietoja sekä antaa palautetta tai esittää ehdotuksia toiminnan suhteen.

Puh. 040 777 3853 tai lauracolliander@gmail.com

Koulumme orkesteri Soiva Satakieli ja kuoro Satakielen laulu pitivät jouluaiheisen konsertin oppilaittemme iloksi ja adventin alun kunniaksi 1. joulukuuta.

�0 ��

Lea Pulkkinen aloitti toteamalla, että pikkukoululaisten yksinäiset iltapäivät ovat suomalainen ongelma. Monissa länsimaissa alle 12-vuotiaan lapsen yksin jättäminen on kielletty lailla, ja koulupäivät on järjestetty toisin kuin täällä. Suomessa on myös vallalla kasva-tusasenne, jossa pienten lasten ”itsenäisyyttä” ja ”omatoimisuutta” ihaillaan. Iltapäiväkerhon perim-mäinen tarkoitus on turvata lapselle iltapäiviksi turvallisen aikuisen silmälläpito ja seura, mahdollisuus olla lapsi. Pulkkisen työ iltapäivätoiminnan parissa alkoi 1990-luvulla, jolloin laman seurauksena päiväkodit eivät enää ottaneet vastaan alakoululai-sia iltapäiväpaikoille ja kouluissa kukoistanut kerhotoiminta lakkasi kuin seinään. Alettiin esittää myös ajatuksia ”kokonaiskoulupäivästä” eli kokopäiväkoulusta. Eheytetty koulupäivä ei kuitenkaan tarkoita tätä, vaan moniammatillista il-tapäivätoimintaa kouluissa. Muun muassa eheytetyn koulupäivän kokeiluprojektien sekä erilaisten

lausuntojen avulla Lea Pulkkinen on vaikuttanut voimakkaasti opetusministeriöön iltapäivä-kerhotoiminnan hyväksi – tosin poliittinen tahto asian suhteen on vaihdellut rajustikin.

Eheytetty koulupäivä käytännössäNykyään valtio tukee rahallisesti 1.–2.-luokkalaisten aamu- ja ilta-päiväkerhotoimintaa, ja perusope-tuslaki määrää kunnat tarjoamaan kerhopaikan jokaiselle sitä tarvit-sevalle 1.–2.-luokkalaiselle. Monissa kouluissa kerho koostuu kahdesta jaksosta päivässä: valvotusta aamuhoivasta ennen tuntien alkua sekä koulutuntien jälkeen valvo-tusta leikistä ja välipalasta yms. Ehetetyn koulupäivän kokeilu-malleissa 1990-luvulla eri kun-nissa (muun muassa Sipoossa) tarkoitus oli myös kokeilla sitä, että iltapäiväkerhon lisäksi koululla toimisi erilaisia harrastekerhoja. Harrastekerhoja tarjottiin kaikille luokille, ja lisäksi kokeilukouluissa oli valvotun olemisen ja välipalan

eheytetty koulupäiväLaura Colliander

Koulullamme vieraili alkusyksystä, 6. syyskuuta, iltapäivä- ja kerhotoiminnan pioneerivaikuttaja ja asiantuntija, professori Lea Pulkkinen Jyväskylän yliopistosta. Hän esitelmöi aiheesta eheytetty koulupäivä, minkä jälkeen keskusteltiin aiheesta.

�0 ��

mahdollisuus 9. luokkaan asti – koulu oli auki, kukaan ei jäänyt yksin ulos odottelemaan ja eri luokkiin, kuten tietokoneille, saatiin käyttöoikeuksia. Kerhojen järjestämisessä luotiin verkostoitumismalli, jossa muun muassa eri seurat, järjestöt ja seura-kunnat tulivat koululle järjestämään harrastuksia. Tämän seurauksena kehiteltiin palveluntuottajamalli, jossa saatettiin ostaa harrastusker-hot eri palveluntuottajilta. Toisaalta kehitettiin myös koulumalli, jossa koulu itse järjestää kerhot omien työntekijöidensä (opettajien, avusta-jien tms.) vetämänä. Koulut voivat nykyään hakea valtiolta rahoitusta kerhotoimintaan. Iltapäivätoiminnan periaatteissa korostuvat muun muassa moni-muotoisuus, lapsilähtöisyys ja laatu (pätevyys). Lapsille tarjotaan siis hyvää hoitoa sekä laadukkaita, edullisia harrastuksia tutussa ympäristössä koulutuntien jälkeen. Toiminnassa painottuu myös moni-ammatillisuus ja koulun avautumi-nen ympäröivälle yhteisölle. Koulun sisällä huomattiin, että yhteisölli- syys vahvistuu, verkottuminen koulun sisällä lisääntyy ja avoimuus, yhdenvertaisuus ja julkisuus lisään-tyvät yhteistoiminnan ansiosta. Erityisesti musiikki- ja liikuntahar-rastukset toimivat vahvasti yhteisöl-lisyyttä lisäävinä.

Entäs meidän koululla?Tämän mielenkiintoisen tieto- osuuden jälkeen keskusteltiin iltapäivätoiminnasta koulullamme. Puhuttiin ensin iltapäiväkerhosta: miten se puutteellisten tila- ja hen-

kilöresurssien takia ei voi ottaa kaikkia paikkaa hakevia lapsia vas-taan alkusyksystä. Koettiin ongel-maksi, että lapsia jää yli: kaikki toki tarvitsisivat paikan. Lisäksi koettiin hankalaksi, että iltapäivätoiminnan hallinnollisena järjestäjänä on eril-linen yhdistys eikä kouluyhdistys. Iltapäiväkerhon työntekijä Marika Degerstedt ja iltapäiväkerhoyhdis-tyksen puheenjohtaja Anu Tieaho toivat esiin, että he kyllä ottaisivat kaikki, jos olisi mahdollista, mutta nykyisillä resursseilla se on vaikeaa. Kerhossa oleville lapsille halutaan kuitenkin taata kodinomainen, rauhallinen ja viihtyisä oleminen, ja tupaten täysissä tiloissa liian vähien työntekijöiden kanssa tämä ei toteudu. Keskusteltiin siitä, että iltapäivä-kerho on nykyaikaisessa koulussa välttämättömyys, ja että lapsestaan välittävät vanhemmat laittavat lapsensa mieluummin kerhoon kuin yksin kotiin. On selvää, että työssäkäyvien yksinhuoltajien lapsilla pitää olla mahdollisuus iltapäivähoitoon. Lisäksi monen perheen on mahdotonta järjestää työaikojaan niin, että pikkukoulu-lainen ei olisi yksin koko iltapäivää. Elinkustannukset ja asuntolainat kuormittavat pääkaupunkiseudun perheiden taloutta. (Yhteiskunnal- lisena rakenteena Suomessa on kaiken lisäksi kahden elättäjän malli – tämä on poliittinen ratkaisu, joka vaikuttaa muun muassa palkkojen ja kustannusten suuruuteen.) Perheillä voi olla myös muita syitä iltapäiväkerhon tarpeeseen, kuten pikkukoululaiselle liian pitkät ja vaikeat koulumatkat tai se, että

�2 ��

julkisia liikennevälineitä ei liikennöi kodin ja koulun välillä. Marika Degerstedt ja Anu Tieaho toivoivatkin, että koulu ottaisi iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisessä aktiivisen ja myön-teisen roolin, sillä kyse on koko kouluyhteisön asiasta ja siitä, että perheillä on mahdollisuus laittaa lapsensa juuri meidän kouluun eikä siihen lähiperuskouluun, jossa varmasti on iltapäiväkerho. Keskusteltiin siitä, että myös 3.-luokkalaiset ja sitä vanhemmat-kin tarvitsevat joskus iltapäiväker-hoa: missä heidän paikkansa on? Entä missä odottavat kerhojen alkamista ne lapset, jotka eivät ole iltapäiväkerhossa? Koska oli alkusyksy, monet kerhot olivat vasta alkamassa. To-dettiin koordinoinnin ja yhteistyön tarpeellisuus opettajien kanssa. Pohdittiin sitä, miten koulun ”kai-nalossa” olevat harrastukset voivat lisätä koulun ”perhemäisyyttä”. Lisäksi perheitä voi ilahduttaa se, että oman koulun kerhoissa voi olla steinerpedagoginen painotus ja liikuntaharrastuksissa iloa ja kokeilumieltä erotuksena vakava-mieliseen urheiluseura-urheiluun. Iltapäivisin koululla tapahtuvan harrastustoiminnan tarkoituksena on myös rauhoittaa lasten illat. Kun harrastukset ovat päivisin, kotona saa illalla levätä ja kerätä voimia seuraavaan päivään. Näin myös opettajat ja koulunkäynti hyötyvät: kouluun tulee levän-neempiä lapsia.

Lisätietoja: Leevi Launonen ja Lea Pulkkinen (toim.): Koulu kasvu- yhteisönä, PS-kustannus 2005.

Oli kerran koulu, jolla oli joulu.Tuli sinne pukki,aikamoinen ukki.

Pukki toi lahjat,tonttu lauloi Mariasta,jolle tuli lapsonen.Enkelikin lahjan toi, Jeesus-lapsen meille soi.

Pyhä yö meillä on,jouluyö verraton,Pukki lahjat meille soi,Petterin ne kyydis’ meille toi.

Kuusen alla pakettimme meille on,Tonttu, Pukki, Petterikin meille ne soi.Jouluyön taika ihmeellinen on.

Koulun ikkunoista kynttilät loistaa,joulupuuron keittiökin meille laittaa,kuusen al’ lahjat on,meille pukki ne soi.

Virvatuli

Joulu on taas, joulu on taas,riemuitkaa kaikki.Kuusi on taas, kuusi on taashienosti koristeltu.Nyt nukkumaan, nyt nukkumaan,Joulupukki tulee taas.

Noomi

Kynttilät syttyvät, tähdet lentävät, taivaalla porot pukkia lennättää.Se lahjoja jakaa ja iloa antaa.

Juho

�2 ��

neljäs luokka joulurunoilee

Ei oo kouluu. Viettäkää jouluu.Tää on hauskaa. Kirkossa laulaa.

Kun kynttilät syttyy, niin Pukki lahjojen jakoon ryhtyy.

Joulu meitä rahoittaa.Kun joulu on, kun joulu on.

Tekijä?

Tuli joulu, loppui koulu.Tuli pyhätaikaporo.Syttyi tonttukynttilät.Joululahja tuli kuusen alle.Tontut kurkki ikkunoista.

Eemu

Oli kerran poro,ja sen kaveri oli toro.He viettivät joulua,ja äidit sanoi ettäkäykää välillä koulua.

Otso

lisää runollisia joulutunnelmia sivulla 22.

Jouluna istun takkatulen ääressä, joskus vilkuilen ulos ikkunasta,kuulen kun oveen koputetaan, pikkusisko kiljaisee ovelta:

”Tääl on lahjoja, tääl on lahjoja.”Isä ja äiti on tosi kivoja, ne lahjat antaa heti avata!

Saan kirjeen, siinä luki näin: ”Hei! Tässä on lahja jonka saat kun menet tallille!”

Isä vie minut tallille.Uudessa karsinassa seisoo kimo ratsuponi.

Sillä on punainen loimi ja riimu.

Niin, sitä toivon eniten.

Sanni

Olipa kerran joro, joka oli poro, joka auttoi koulua järjestämään joulua.Hienolta näyttää.

Pyry

Onpa hyvää puuro tuumii tonttu,joka viettää lomaa Korvatunturilla.Joulu saapuu ja loppuu kouluja on lunta maalla.

Iiris

�4 ��

En aivan tarkkaan tiedä, mistä käsite ”penkkipedagogiikka” on alun perin lähtöisin, mutta aloit-taessani elokuussa jälleen uuden ensimmäisen luokan olen saanut tutustua asiaan hyvin konkreettises-ti. Olen huomannut, että penkkien avulla luokkatilaan voidaan tehdä nopeasti olennaisia muutoksia. Niistä voidaan muodostaa mitä erilaisimpia muotoja, muun muassa piirejä, kaaria, rivejä ja jonoja. Niitä voidaan nostella päällekkäin ja niistä voidaan rakentaa vaikkapa linnamuodostelmia satuhetkeä varten. Esimerkiksi piirimuodostel-massa niiden keskelle jää runsaasti

havaintoja ja ajatuksia penkkipedagogiikasta

Tuomo Oksanen

tilaa erilaisille leikeille. Penkkejä käytetään koulussamme ensimmäi-sellä ja toisella luokalla. Kolman-nella luokalla ne vaihtuvatkin sitten jo normaaleihin pulpetteihin. Kol-legoiltani olen kuullut, että tuossa vaiheessa oppilaat ottavat pulpetit vastaan riemumielin merkkinä siitä, että he ovat jo ”isoja” koululaisia. ”Penkkipedagogiikkaan” kuuluu olennaisena osana ajatus, että oppi-las säilyttää työskentelyvälineensä jossain muualla kuin pulpetissa, esimerkiksi hyllyssä, johon hänelle on varattu oma kori. Liitujen ja vih-kojen hakeminen ja palauttaminen tunnin eri kohdissa tuokin tilantei-

�4 ��

siin liikettä ja rytmiä. Hakemis- ja palauttamisoperaatiot ovat kasvat-tavia yksin jo siinä mielessä, että lapsen pitää olla kärsivällinen ja odottaa omaa vuoroaan. Ketään ei saa töniä, ja etuileminen on kiellet-ty. Melkoisiksi mestareiksi lapset näissä tilanteissa kehittyvätkin! Ei ehdi kulua kuin yksi tulenpalava minuutti, ja kaikilla on jo vihkot ja liidut edessään, tai päinvastoin, vihkot ja liidut on jo palautettu omille paikoilleen, ja oppilaat istu-vat penkeillään odottamassa, että mitä seuraavaksi tehdään. Mutta mitä pintaa vasten lapset työskentelevät, jos kerran penkeillä istutaan? Tässä se juttu piileekin! Piirtäessään ja kirjoittaessaan oppi-laat eivät istu penkillä vaan ovat lat-tialla polviensa varassa esimerkiksi lampaantaljan päällä. Leveä penkki heidän edessään toimii nyt työtaso-na. Varsinaisessa opetustilanteessa, kun opettaja puhuu luokan edessä, oppilaat istuvat penkeillä. Edellisen

läämpää. Mutta kun muoto on kerran saavutettu, se on kenties kestävämpää laatua. Sehän ei ole synty-nyt niinkään ulkonaisista seikoista vaan oppilaan

voi tiivistää seuraavaan: työskentel-yasennot ovat ”penkkipedagogii- kassa” huomattavasti monipuoli-semmat kuin pulpettisysteemissä. ”Penkkipedagogiikassa” oppi-tunteihin sisältyy runsaasti luon-taista liikettä ja erilaisia työasentoja. Ja tätä liikettä ja vaihtelevuutta pieni oppilas nimenomaan kaipaa! Oppilaat ja opettaja ovat penkkisys-teemissä myös lähempänä toisiaan. Oppilas ei voi piiloutua pulpetin eikä opettaja opettajanpöydän taa. Totta on myös se, että oppilaat ovat lähempänä toinen toisiaan. Varjopuoli penkeissä kuitenkin on se, että lapsi ei hahmota omaa paikkaansa luokassa yhtä helposti kuin pulpettisysteemissä. Pulpetin myötä oppilaalla on selkeästi rajattu ”oma tontti”, joka tuntuu varmasti myös turvalliselta. Penkkien kanssa puuhailu vaatii opettajalta etenkin alussa ylimääräi-siä ponnistuksia. Luokan muotoon ja järjestykseen saattaminen on työ-

omasta hah-mottamises-ta, johon opettaja on hänet ”lem-peänä auk-toriteettina” ohjannut.

�� ��

kirja-arvostelu suomi henkisenä suurvaltana

Jarno Paalasmaa

Kansainvälisestikin tunnettu filo-sofi ja professori Pekka Himasen selvitys Suomen henkisen ja aineel- lisen hyvinvoinnin tekijöistä 2010-luvulla on valtiovallan tilaustyö. Monien blogikirjoittajien ja ilta-päivälehtien kolumnistien parjaama Himanen kirjoittaa raikkaasti ja sujuvasti. Hän sekä perustelee näkemyksiään että kertoo kosketta-via esimerkkejä. Himanen aloittaa lasten kertomuksilla ja rakentelee niiden pohjalta arvoista lähtevää arvokkuuden filosofiaa. Tärkeitä painopistealueita kirjassa ovat ihmistieteet ja taiteet, ympäristö ja hyvinvointi.

Hätätila ja suunnanmuutosHimasen tulevaisuusvision lähtö-kohtana on hätätila. Meillä on hyvinvointikriisi eli laaja henkisen pahoinvoinnin tilanne, talouskriisi ja ympäristökriisi. Himanen pitää ilmastonmuutosta ihmiskunnan suurimpana haasteena. Hänen mu-kaansa ympäristöasioista on tehtävä seksikkäitä. Vanha politiikka on tiensä päässä ja tarvitaan uusi suunta, jossa päämääränä on arvokas elämä. Koska Himanen ei halua rakennella vastakkainasette-luita, hän ei ehkä riittävän suoraan hylkää jatkuvan talouskasvun ideologiaa. Toki hän myöntää, että talous on päässyt ylikorostuneeseen asemaan. Sen tilalle Himanen nos-taa keskiöön ihmisen ja sisällyttää luonnon ihmisarvoisen elämän määritelmään. Koska kaikkien on lopulta sopeuduttava ilmaston- muutokseen, edelläkävijä saa etu-

Pekka Himanen: Kukoistuksen käsikirjoitus. WSOY 2010.

�� ��

lyöntiaseman. Syyllistämisestä ja ongelmakeskeisyydestä on siirryt-tävä mahdollisuusajatteluun. Himasen visioissa 2010-luvun Suomi on humanismin ja taiteen saralla kukoistava henkinen suurvalta. Hän kuvaa maailman kukoistavimpia luovuuden kult-tuureja, joista hän esittelee inno-vaatiokeskukset piilaakson ja antiikin Ateenan. Ateenaan liittyen Himanen muotoilee kysymyksen: miten paikka, joka on pienempi kuin Lahti, voi luoda koko län-simaisen kulttuurin perustan filosofiasta ja tieteestä teatteriin ja taiteeseen? Himasen hahmottele-man rikastavan vuorovaikutuksen teorian valossa Aalto-yliopistokin kuulostaa perustellulta.

”Uuden Nokian” mahdollisuusKukoistuksen käsikirjoitus on hal-lituksen tilaustyö. Sujuvuudessaan nopealukuinen teos onkin kiireistä poliitikkoa ajatellen hyvä. Tosin Himanen olisi voinut olla vielä konkreettisempi. Himasen mukaan esimerkiksi ympäristö- ja energia-teknologiassa on Suomella aidosti ”uuden Nokian” mahdollisuus. Suomen tulisi ottaa tällä alueella edelläkävijän rooli ja näin ”maail-man pelastaminen” voisi tarkoit-taa myös talouden pelastamista. Tarkoittikohan Himanen tällä ja ympäristöasioiden seksikkääksi tekemisellä sittenkään ydinvoiman lisärakentamista.

Idealismista kumpuavaa konkretiaaToisaalta kirjasta löytyy Suomelle myös selkeitä yksilöityjä toiminta-ehdotuksia: kehitysavun nostami-nen heti 0,7 prosenttiin bkt:stä, maahanmuuton ja monikulttuuri- suuden lisääminen, todistetusti puhtaiden ympäristö- ja energia- teknologian innovaatioiden verova-paus vuoteen 2020 saakka, joka-vuotisen vähintään viiden prosentin reaalisen lisäyksen tekeminen ih-mistieteisiin ja taiteisiin, epäterveel-listen ruoka-aineiden verotuksen kiristäminen jne. Kirjaa lukiessa herää kysymys mistä johtuu Himaseen kohdistuva toisinaan tylykin kritiikki. Kirjasta voi toki nostaa esiin äkkiseltään kliseisiltä itsestäänselvyyksiltä kuulostavia ajatuksia. Ehkä kyse on kuitenkin enemmän siitä, että joitakin voi optimistinen, idealisti-nen ja korkeammista moraalisista arvoista käsin lähtevä ajattelu myös ärsyttää.

Kirja-arvostelu on julkaistu aiemmin Opettaja-lehdessä (43/2010).

�� ��

pieni mutta pippurinen porvoon fredrika-koulu sai opetusluvan

Laura Colliander

Keväällä 2010 Porvoon steinerkoulu Fredrika-koulu sai ilouutisen: vihdoinkin se saa valtion tuen ja virallisen opetuksenjärjestämisluvan. Koulun kannatusyhdistys saattoi huokaista helpotuksesta. Kun koulu viisi vuotta sitten aloitti toimintansa, opettajia oli yksi: Juho Peltonen. Hän on koulun perustajaopettaja, jonka ponnistukset ovat ol-leet koululle ratkaisevia. Itse hän sanoo, ettei voinut kieltäytyä, kun häntä pyydettiin opettamaan Porvooseen – huolimatta siitä, että koulua ei vielä ollut; ei ollut tiloja, ei ollut rahaa, ei ollut edes kunnon palkkaa. Tilat ovatkin vuosien saatossa olleet milloin mitäkin – kellareissa, tehtaissa, kansa-laisopistossa. Rahaa on ollut aina vähän ja yhä uudelleen on pitänyt miettiä, voidaanko toimintaa jatkaa. Koulu on kuitenkin vuosi vuodelta kyennyt kasvamaan ja oppilaita on tullut lisää – vähitellen myös opettajia: 5. luokkaa opettaa Krisse Tuomainen, 3.-4.-luokkaa Maiju Multanen, 2. luokkaa Kristiina Kari ja 1. luokkaa Esa Mäkinen, koulumme entinen pitkäaikainen opettaja, joka kesällä siirtyi Fredrika-koulun palvelukseen. Nyt valtionavun myöntämisen jälkeen näyttää selvältä, että koulu kasvaa 9-luokkaiseksi, vakiintuneeksi kouluksi. Porvoon seudulla tälle koululle on siis selvästi kysyntää.

Mustijoki koulun kotinaFredrika-koulu on syksystä 2009 toiminut Mustijoella, Tolkkisten kylässä, muutaman kilometrin päässä Porvoon keskustasta Helsinkiin päin. Musti-joen ruotsinkielinen ala-aste Svartså skolan lopetettiin keväällä 2009, ja kunta vuokrasi rakennuksen Fredrika-koulun kannatusyhdistykselle. Asian dramaattisuutta lisäsi se, että päätös tuli vasta kesällä – Fredrika-koulu oli keväällä pakannut tavaransa edellisestä toimitilasta kontteihin, eikä tietoa siitä, missä koulu syksyllä jatkuisi, ollut. Mutta kuten Fredrika-koulun lyhyen historian aikana aikaisemminkin, nopea yllättävä käänne pelasti tilanteen, ja koulu sai uuden kodin. Kan-natusyhdistys ryhtyi pikaisesti remontoimaan ja maalaamaan tiloja, ja koulu pääsi alkamaan oikeana aikana Mustijoen tunnelmallisessa vanhassa koulussa.

�� ��

Syksyllä 2010 aloitettiin lukukausi siis jo tutuiksi käyneissä rakennuksissa. Kouluun perustettiin jälleen uusi ensimmäinen luokka, ja oppilaita koulussa on jo noin 50. Tilat eivät vieläkään ole ihan valmiit, remontoimista riittää, ja kaikki irtain – pulpeteista hellaan – on saatu lahjoituksina lopetetuista kouluista ympäri Porvoota. Porvoon keskustasta lähtee joka aamu Porvoon liikenteen linja-autovuoro Mustijoelle, jolla lapset tulevat kouluun. Ilta-päivällä linja-auto vie lapset taas takaisin keskustaan – paitsi ne pienimmät, jotka jäävät iltapäiväkerhoon odottamaan vanhempiaan. Luokanopettajan lisäksi koululla työskentelee kieltenopettaja ja kokki. Il-tapäivisin koululla toimii oma kaksikielinen iltapäiväkerho Kotoinen, jonka toinen työntekijä on myös koulun siivooja. Koululla on myös aamukerho, sillä osa lapsista tulee pitkän matkan takaa jo aikaisin aamulla koululle. Keittiö on koulun toinen keskus opettajanhuoneen lisäksi – kokki Noora laittaa maukasta kala-kasvisruokaa mahdollisimman luonnonmukaisista, mielellään biodynaamisista, raaka-aineista. Koulu aikookin liittyä Portaat luomuun -sertifikaattiin, joka tulee takaamaan ruuan laadun myös jatkossa.

Fredrika-koulun erityispiirteetMonella steinerkoululla on omat erityispiirteensä – kuten meillä Vantaalla puutarhaopetus. Porvoossa ehkä huomiota herättävin erityispiirre on purjehdus omana oppiaineenaan. Joka kevät ja joka syksy koulun oppilaat viettävät viikon purjehdusleirillä. Taidot vesillä liikkumisessa karttuvat – opittavaa riittää kanooteista purjeisiin. Alun perin koulusta piti myös tulla kaksikielinen, mutta jossain vaiheessa selvisi sellainen suomalainen erikoisuus, että opetuslupaa ei voi saada kaksi- kieliselle toiminnalle. Niinpä opetuslupa onkin vain suomenkieliseen

20 2�

opetukseen. Jos joskus saadaan ruotsinkielisiä luokkia nykyisten rinnalle, niille on haettava oma opetuslupa. Monen perheen onkin täytynyt valita pedagogiikan ja kielen välillä. Ruotsia kotikielenään puhuville on kuitenkin järjestetty kaksi ylimääräistä ruotsinkielen kerhotuntia viikossa.

Vieraana Fredrika-koulussaKun vierailen Fredrika-koululla syyskuun lopussa, vastaanotto on ystäväl-linen. Minut esitellään jokaiselle luokalle ja saan seurata opetusta monella tunnilla. Koulun iloinen arki sujuu kuten muissakin steinerkouluissa – aamupäivällä on pitkät jaksotunnit, myöhemmin kielten tunteja ja muita viikkotunteja. Edellisenä iltana on ollut koulun yhteinen Mikael-juhla ulkona mäntyjen juurella, ja oppilaat ovat ehkä vähän tavallista väsyneem-piä päästyään myöhään nukkumaan... Odotettu ruokahetki kokoaa koulun yhteen ruokasaliin, eikä ruokaa jää juuri jäljelle monen hakiessa lisää. Myöhemmin huomaan, kuinka vapaatuntia viettävä opettaja keskeyttää omat valmistelutyönsä ja ottaa pyynnöstä viereisestä luokasta kaksi levot-tomampaa kaveria tekemään tehtäviä luokseen opettajanhuoneeseen. Pojat rauhoittuvat ja saavat sivunsa valmiiksi. Fredrika-koulun piha on laaja ja siihen mahtuu monenlaista ympäristöä. Välituntisin oppilaat levittäytyvätkin ympäriinsä: on keinuja, hiekkakenttää peleille, puita joihin kiivetä ja joiden alle rakentaa majoja, nurmikkoa, met-sää. Fredrika-koulun tunnelma on lämmin. Koulun taustalla olevaa henkeä, yhteen hiileen puhaltava yhteisöä, voi lähes koskettaa. Opettajilla ja vanhemmilla on yhä edelleen paljon työtä koululla, sillä vaikka valtion tuki tuo turvaa, koulu elää edelleen kädestä suuhun ja pio-neerivaiheen ratkaisuja on tehtävä jatkuvasti. Koulun on myös tänä syksynä päätettävä, jääkö se Mustijoelle vai yrittääkö saada tiloja lähempää Porvoon keskustaa. Käytännön hommia – seinien maalaamisesta alkaen – riittää siis jatkos-sakin joka kädelle. Vanhempien tuki koululle on poikkeuksellisen vahvaa. Kuvaavaa on, että viime vuoden varainkeruun tavoite vanhemmille oli 65 000 euroa, ja se saatiin kasaan! Vuosia sitten vastaavat pioneeriper-heiden ponnistukset saivat aikaan Vantaan steinerkoulun, joten katsoes-saan Fredrika-koulun kasvua näkee myös sen, miten steinerkoulut yleensä syntyvät: tarvitaan paljon paljon lujaa tahtoa, työtä ja ponnisteluja yhteisen unelman eteen. Ja sitä unelmaa me kaikki steinerkoulut viemme yhdessä eteenpäin. Lisätietoa: www.fredrikakoulu.fi

20 2�

kasvattaja on esimerkki erilaisuuden hyväksymisessä

Kaverit ovat lapsille ja nuorille tärkeitä. Ikätovereiden parissa hyväk-sytyksi tuleminen tukee lasten ja nuorten hyvinvointia. Yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen on puolestaan syrjäytymisen kaikkien suurin syy myös nuorten itsensä mielestä. Maahanmuuttajalapset, romani-lapset ja vammaiset lapset kohtaavat usein syrjintää ja ennakkoluuloja. Heitä voidaan ulkonäkönsä, kielensä tai erilaisten tapojensa takia oudok-sua ja vierastaa. Joskus syrjintä voi kärjistyä väkivallaksi ja uhkailuksikin. Jo epäystävällisyys ja porukasta ulos sulkeminen on lapselle ja nuorelle kova paikka. Lapsilla on kuitenkin oikeus yhdenvertaiseen kohteluun riippu-matta heidän omasta tai vanhem-piensa taustasta tai ominaisuuksista. Sen paremmin etninen tausta, kieli, uskonto tai varallisuus ei saa vaikut-taa lasten kohteluun. Erilaiset lapset ja nuoret kohtaavat syrjintää koulussa, kaduilla, harras- tuksissa ja netissä. Aina ei ole kyse lasten keskinäisestä syrjinnästä. Myös aikuiset voivat huudella perään ja kummastella. Romanilapset joutu-vat helposti väärin yleistysten ja nimittelyn kohteeksi.

Aikuiset kasvattajina antavat aina esimerkin lapsille yhdenvertaisesta kohtelusta sekä erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Lasten kannalta suuri merkitys on sillä, miten erilai- suudesta kotona puhutaan. Aikui-silla on myös velvollisuus auttaa syrjinnän kohteeksi joutuneita lap-sia. Omat vanhemmat ovat lapsen ja nuoren tärkeimmät tukijat. Monesti hekin voivat kokea olonsa voimat-tomaksi jos he eivät saa tukea muilta aikuisilta. Koulussa lasten on tärkeä saada valmiuksia erilaisuuden kohtaami-seen. On hyvä asia, että nykyisin myös vammaiset lapset sekä erilaiset oppijat voivat tulla omaan lähikou-luun. Koulussa on hyvä myös oppia tuntemaan kansalliset vähemmis-tömme romanit ja saamelaiset. Saamelaislasten oikeudet jäävät usein kokonaan huomiotta, koska niitä ei tunneta. Koulu voi tukea tutustumista ja kaverisuhteiden solmimista myös maahanmuuttaja-lasten kanssa. Lapsen oikeuksien päivänä 20. marraskuuta on hyvä muistaa, että lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia!

Maria Kaisa Aula, lapsiasiavaltuutettuwww.lapsiasia.fi

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan Lapsen oikeuksien päivän viesti on ajankohtainen kaikkina muinakin päivinä.

22 2�

Tuli joulu ja loppui koulu. Lensi tähti,niin tonttu lähti,ja poro säikähti.

On hiljainen yö ja kynttilät syttyi,pyhä enkeli ja tähti taivaaltalähemmäksi.Kuusi on kaunis,ja lahja on suuri.

Matilda

Tulee joulu kohta pian,Silloin saa syödä sian.Paistia ja herkkua,nam nam maiskista.

Sampsa

Kun puuro kiehahtaa,niin joulu riehahtaa.Se rapisee ja pomppii,se nauraa kun pukki ovelle kolkuttaa.Niin joulu rauhoittuu, se lepää rauhassa kuusen oksalla,ja hyräilee hyy hyy hyy.Joulu on rauhan valtakunta ja rauhan maaja sitten se nukahtaa.

Fiona

Kun joulu alkaa,loppuu koulu,ja kuusessa syttyy kynttilät ja maassa on lunta.Tonttu hiihtää tunturilla,ja tonttu myöskin luistelee.

Minja

Tähdet taivaalla loistaa,valkoinen hanki loistaa,revontulet hohtaa.Joulu on tullut yön aikaan kuuleeporojen kellojen kilkettä.Pukki lentää taivaalla reki mukanaan.Lahjat kohta antaa saa, lapset naurakaa.

Pinja

neljäs luokka joulurunoilee

Vantaan seudun steinerkoulu Satakielentie 5, 01450 Vantaa Puh. toimisto (09) 8386 480 Puh. opettajat (09) 8386 4818www.vantaansteinerkoulu.fi

Kouluun ilmoittautuminen: Ritva Seuna, puh. (09) 8386 480Osoitteenmuutokset ja ilmoitusmyynti: vantaan.steinerkoulu@kolumbus.fi

Steinerpäiväkoti MetsätähtiRasinkatu 13, 01360 VantaaPuh. (09) 874 2835

Steinerpäiväkoti PohjantähtiKirkkotie 8, 04300 Tuusula Puh. (09) 273 3290

Steinerpäiväkoti PikkukarhuKukkakatu 6, 04430 JärvenpääPuh. 050 443 0238

Jäsentiedote 4/2010Toimitus: Tuomo Oksanen Taitto: Niina MälkiäKansi: Merita Kelo, 10. lk Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy

22 2�

Kolme tietäjää ja joulun tähtiErika

24Vantaan seudun steinerkoulu, satakielentie 5, 01450 Vantaa

Rakastan joulua, sen hiljaisuutta, onnea, rakkautta,mahdollisuutta olla rakastamiensaihmisten ympäröimä, se on joulu.

Iza Haaparinne, 10.lk