Kansi

2[sic]

222222222222222222222222222[[[[[[[[[[[[[[[[sssssssssssssssiiiiiiiicccccccccccc]]]]]]]]]

sisällys 1/2011:3. Pääkirjoitus4. Nelossivun Proffa Mikä saa pekonin maistumaan, Henry Bacon?6. Opinnot Mikä KOPO?9. Kolumni Quo vadis, opetuksen arvostus?10. Soluttautuja Humanisti löytää rakkauden valti oti eteellisestä12. Åbo – vadå kulturhuvudstad?14. Exchange student interview17. TUTU: Kertatutkinnon kuolemasta uuteen koulutusjärjestelmään18. Kirjallissuutta Nummisuutarien ruumiinavaus20. Musiikista on tullut taustamatt oa22. Exhibition Representati ons of Doll Life24. Teatteria Humanisti speksi speksiummikon näkökulmasta26. Pakina Kiitos 1941–194428. Sarjakuva Opintoputki28. Humppa-palsta Humanisti nen manifesti Mitä olisin voinut ajatella tänään

[sic] 1/2011

[sic] on Humanisti sen ti edekunnan ti edekuntajärjestö Humanisti cum ry:n julkaisema kaik-kien humanisti en yhteinen lehti . Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, 1/2011 on kaikkien aikojen ensimmäinen numero.Päätoimitus ja taitt o: Sanna Supponen & Tuuli TammenkoskiToimituskunta: Lari Ahokas, Saga Arola, Vappu Bergman, Juha-Matti Granqvist, Ville Harti kai-nen, Tomi Rautoma, Janne SalminenValokuvat ja kuvitus: Juha-Matti Granqvist, Aino Kuhmonen, Museovirasto/Jan Lindroth, Sara Miett unen, Anna TomiKiitokset: Humanisti cum ry, TUTUISSN 1799-6341

htt p://blogs.helsinki.fi /sic-lehti /

3[sic]

3[sic]

On kai luontevaa tai sitt en vain kliseistä, ett ä kun kaksi historianopiskelijaa pääste-tään lehden toimituskunnan ruoriin, halu-avat he ensimmäiseksi tehdä katsauksen lehden menneisyyteen. Nyt lukemasi rivit [sic]:stä eivät suinkaan ole ensimmäiset Humanisti cumin julkaiseman lehden aloi-tussanat, vaan vuosina 1989-96 ilmestynyt Metateesi ja 1997-98 ilmestynyt Humppa ovat toimineet ti edekuntajärjestössämme alan ti enraivaajina. Moni asia on kuiten-kin muutt unut kahdenkymmenen vuoden tauon aikana - aikanaan Metateesin nu-mero 1/1995 julkaisti in ensi kertaa pape-riversion lisäksi myös verkossa, ja vuonna 2011 [sic] ilmestyy pelkästään verkkoleh-tenä. Toisaalta, perusidea on edelleen sama: humanisti en humanisteille tekemä lehti .

Pääkirjoituksen tarkoituksena oli alun perin tehdä syväluotaava katsaus lehden menneisyyteen, mutt a historian uumenis-ta löytyi vain viisi vanhaa lehteä. Yliopiston kirjastonkirjastojärjestelmä ja arkistoinnin ammatti laisten omien arkistojen vajaus tuotti vat pett ymyksen, mutt a historioitsi-jalle tarinan rakentaminen niistä fragmen-teista, jotka ovat tähän päivään säilyneet, on hyvinkin tutt ua hommaa. Metateesin ja Humpan perusero näkyi aikanaan siinä, ett ä Metateesi pyrki vakavampaan jour-nalismiin, kun taas sen seuraaja Humppa pyrki olemaan rennompi kultt uurijulkaisu. Tämä näkyi jo lehden ulkoasussa: Hump-pa oli tanssipaikka, jossa illan aikana käy-ti in läpi niin alkutahdit, sekahaku kuin yöbussi Jakomäkeen. Kultt uuri oli myös Metateesissa keskeisessä osassa, mutt a asiaan suhtaudutti in ehkä hieman vaka-

vamielisemmin. Molemmat lehdet julkai-sivat myös jutt uja liitt yen eri oppiaineisiin ja kertoivat Humanisti cumin tuoreimpia kuulumisia. Metateesi piti myös jatkuvas-ti pinnalla opiskelijan vaikutusmahdolli-suuksia ti edekunnassa ja esitt eli eri toimi-elimiä ja niissä toimivia henkilöitä.

Metateesin ja Humpan jutut ovat nykylu-kijallekin jollain tavoin hämmästyttävän tuttuja. Olimme [sic]:n toimituskokouk-sessa kuukausi sitten päätyneet tekemään monia hyvin samanlaisia artikkeleita täy-sin ti etämätt öminä edeltäjiemme sisäl-löllisestä annista. Humppa 2/1997 esitt eli amerikkalaisen vaihto-oppilaan kokemuk-sia Suomesta - [sic] Exchange student in-terview. Edellisen numeron elokuva- ja tv-tutkimusta esitt elevässä arti kkelissa haastatelti in dosentti Henry Baconia - [sic] Nelossivun proff a. Humanisti cumilla oli myös omat sivunsa ja viimeiseltä sivulta löytyi ajankohtaista osio, johon oli listatt u tulevia tapahtumia - [sic] Humppa-palsta.

Huolimatta päätoimittajien pakkomieltei-sestä kiinnostuksesta menneitä aikoja koh-taan, katsoo [sic] reippaasti kohti tulevai-suutta. Humanistien yhä laajempi yhteis-työ ja keskinäinen ymmärrys hajanaisessa tiedekunnassamme ovat myös lehtemme tärkeimpiä tarkoitusperiä. Tervetuloa mu-kaan toteutt amaan tätä tavoitett a.

Sanna Supponen & Tuuli Tammenkoski Jos löydät lisää edellämainitt ujen lehti en numeroita tai haluat muuten tavoitt aa päätoimitt ajakaksikon, lähetä sposti a:sic-paatoimitt aja@helsinki.fi

PääkirjoitusMetateesi - Humppa - [sic]

4[sic]

Elokuva- ja televisioti eteen professori ha-luaisi olla oranssi, vaikka värit kaventavat-kin hänen mielestään ilmaisun mahdolli-suuksia.

Halipa tsuippa!Joka tarkoitt aa?

Halipa tsuippa oli Matti Ijäksen kultti elo-kuvassa Katsastus käytett y tervehdys.Täytyy tunnustaa, en ole nähnyt. Mulla on se kyllä levyllä.

Miten pekonin saa maistumaan mahdol-lisimman hyvältä?Se nyt riippuu, mitä ruokaa on tekemäs-sä. Kysymys on myös siitä, valmistaako sitä yksin vai yhdessä jonkun muun ruu-an kanssa. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa tekisin sen uunivuoassa muiden ainesten kanssa, jolloin se mehustuu ja antaa mak-simaalisen hyvän maun.

Olitko erilainen nuori?Olin. Hirveä nörtti alusta asti . Kyllä se oli heti nähtävillä mihin sellainen johtaa. Sil-loin jo varoitelti in, ett ä kyllä tuosta vielä joskus jotain tulee.

Kumman elokuvauraa arvostat enem-män, Arnold Schwarzeneggerin vai Syl-vester Stallonen?Schwarzeneggerin. Hänellä on enemmän itseironiaa ainakin joissain elokuvissa. Varsinkin Terminator II –elokuvassa on se ti ett y ironinen aspekti siihen machoiluun.

Mikä on toteemieläimesi?Pakko kai tunnustaa, ett ä se on kani. Mul-la on eksistenti alisti nen suhde elämään.

Sitä tulee heitetyksi maailmaan ja sitt en siitä saa kanin. Kani oli ensimmäisen tyt-töystäväni viimeinen kosto. Hän lahjoitti uuden miehensä kanssa minulle kanin, jonka kanssa sitt en elin kahdeksan vuott a. Sillä oli ti ett yä vaikutusta omiin sosiaalisiin suhteisiini. Olen jopa kirjoitt anut Synteesi –lehteen arti kkelin Kanien tulkinta.

Miksi mustavalko- ja mykkäelokuvat ovat parempia kuin muut elokuvat?Minähän en esitt äisi tällaista väitt ämää, mutt a se pitää kyllä paikkansa, ett ä onhan se jännitt ävämpää, jos johonkin asiaan vain viitataan. Katsojan annetaan raken-taa merkityksiä omassa mielessään. Vaik-ka värit ja ääni periaatt eessa lisäävätkin ilmaisun mahdollisuuksia, ne saatt avat myös kaventaa niitä. Asiat tulevat liian helpoiksi ja ilmeisiksi.

Miksi edes lähti sit auti olle saarelle?päästäkseni jonnekin, missä on hiljaisuut-ta ja rauhaa.

Oliko Spede Pasanen nero?No ei. Hauska mies, mutt a nero.. kuka nyt olisi nero? Muutamia mainioita elokuvia hän kyllä teki. Loppupään Turhapurot ovat kyllä vaikeampia.

Mikä väri olisit?Sininen pamahti ensimmäisenä mieleen. Haluaisin kyllä oikeastaan olla oranssi.

Mitä et haluaisi katsoa TV:stä, mutt a kat-sot silti ?Tytt ökauppiaita. Se sai minut melkein koukkuun. Siinä oli sellainen aika ruma, epäeetti nen ulott uvuus, joka oli mieles-

nelossivun proffaMikä saa pekonin maistumaan, Henry Bacon?

5[sic]

täni eksploitaati ota. Täytyy tunnustaa, ett ä kyllä minua itseasiassa ti etyt hyvinkin epäilytt ävät ja epämielytt ävät represen-taati ot saatt avat kiehtoa.

Kuka mies saa sinut sytt ymään?Vähän paha sanoa. Kuinka vahvasti sen sitt en haluaa tulkita? Miesnäytt elijöistä Clint Eastwood kiehtoo minua. Jos katsoo hänen uransa kehitystä ja sitä miten hän on käsitellyt väkivallan teemaa. Hän on ainakin jonkin verran kypsynyt siinä. Gran Torino on monessa mielessä hänen uran-sa summaus.

Keksi kysymys ja vastaa siihen.Itseasiassa uusin kirjani on se kysymys, jonka olen esitt änyt itselleni. Näinhän me tutkijat teemme. Joudumme muotoile-maan kysymyksen ja sitt en hakemaan vas-tausta siihen. Eli mikä väkivallassa oikein

viehätt ää meitä? Miksi sitä käytetään niin paljon viihteessä ja taiteessa? Lopullista vastausta minulla tähän ei ole.

Minkälaisia terveisiä haluat lähett ää [sic]:n lukijoille?Ihaninta elämässä on kyky innostua asi-oista. Yritt äkää löytää se oma jutt unne, joka teitä todella innostaa ja johon olett e valmiita paneutumaan.

Henry Baconin teos Väkivallan lumo ilmestyi syksyllä 2010.

Ville Harti kainen

Henry Bacon, 53, on fi losofi an tohtori ja elokuva- ja televisioti eteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut muun muassa Suomen elokuvatutkimuksen seuran hallituk-sen puheenjohtajana 2003–2005 ja kirjoitt anut useita elokuvaan liitt yviä teoksia.

6[sic]

OPINNOT:Mikä Kopo?Muutaman vuoden kuluessa ovat opinto-vastaavat muutt uneet kopoiksi, yliopiston rakenne ja ti edekunnan organisaati o lai-tett u täysin uusiksi, eikä uudistuksille tun-nu näkyvän loppua. Tavallinen opiskelija ei vältt ämätt ä pysy perässä tai ainakin välil-lä tuntuisi kaipaavan kopo-suomi-sanakir-jaa, jott a ymmärtäisi, mistä tässä kaikessa onkaan kyse. [sic]:n toimitt ajat kutsuivat-kin Humanisti cumin tuoreet opintovas-taavat kahvikupin ääreen keskustelemaan ja kertomaan, mitä opintosektorille ti ede-kunnassamme oikein kuuluu ja mitä jokai-sen opiskelijan olisi hyvä ti etää. Mörkö nimeltä opiskelukokonaisuusuu-distus

Kysyimme opintovastaavilta, mitä jokaisen opiskelijan oli hyvä vähintään ti etää ti ede-kunnan opintosektorista, ja heti agendalle nousi opiskelukokonaisuuksien uudistus, jonka ympäriltä pyörivältä keskustelulta tuskin kukaan on voinut vältt yä viimeisen puolen vuoden aikana. Kaikilla neljällä laitoksella tehdään parastaikaa suunni-telmia uusista oppiaineiden yhteistyöryh-mistä ja pohditaan sitä, miten opintojen turhia päällekkäisyyksiä voisi poistaa ja oppiaineiden välistä yhteistyötä tehostaa. Aikataulu on ollut suhteellisen ti ukka, ja tarkoitus on jo tämän kevään aikana päät-tää uudet hakukokonaisuudet.

Tarkoituksena on, ett ä vuonna 2012 uu-det opiskelijat hakisivat opinto-oikeutt a suurempiin opiskelukokonaisuuksiin, jot-ka sisältävät toisiaan tukevia aineita; vielä ei ole varmuutt a, onko kokonaisuus (aina)

sama kuin hakukohde. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ett ä yksitt äisiä oppiaineita ol-taisiin lakkautt amassa, vaan tarkoitus on nimenomaan tukea pieniä oppituoleja. Samalla halutaan myös kehitt ää ti edekun-nan opetusta, poistaa päällekkäisyyksiä toisilleen läheisten oppiaineiden opetuk-sesta ja vähentää tutkinnon ”sälä-opinto-ja”. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ett ä si-vuaineoikeutt a pyritt äisiin rajaamaan.

Prosessi on tosiasiassa ollut käynnissä jo pitkään, ennen kuin sille keksitti in nimi ja se nousi ti edekunnan ykkösmöröksi. Koko uudistus tulikin viime syksynä ti edekun-nan taholta opiskelijoille melkoisena yl-lätyksenä, josta nousi melkoinen haloo. Opintovastaavien mielestä ti edonkulku ja päätöksenteko eivät ole sujuneet ihan niin avoimesti kuin olisi voinut toivoa. Toisaal-ta opiskelijat ovat sekavan alun jälkeen kuitenkin päässeet suhteellisen hyvin mu-kaan prosessiin ja saaneet äänensä kuulu-viin. Hyvä on myös ti edostaa, ett ei uudis-tus ole yhteydessä ti edekunnan tämän-hetkiseen taloudelliseen ti lanteeseen.

Samaan aikaan käynnissä on myös tutkin-tovaati musten uudistus oppiaineitt ain. Tämä uudistusprosessi on kuitenkin aina-kin osassa oppiaineita päätynyt jäähylle opintokokonaisuusuudistuksen aiheutt a-man murrosvaiheen ajaksi.

Artikkeli pohjautuu Heta Björklundin, Nico Lamminpartaan ja Tuomas Pöysälän haastatteluun, joka ontehty helmikuun puolivälissä 2011.

7[sic]

Opiskelijan vaikutuskanavat

Toinen kysymyksemme koski sitä, mitkä ovat opiskelijan mahdollisuudet ja väylät vaikutt aa opintoasioihin. Jokaiselle opis-kelijalle ehkä se kiinnostavin tai ainakin läheisin kohde, johon halutaan vaikutt aa, on oma oppiaine. Opintovastaavat kertoi-vat, ett ä helpoin tapa vaikutt aa on ott aa yhteytt ä suoraan henkilökuntaan tai ai-nejärjestön opintovastaaviin. Myös lai-tosneuvoston opiskelijaedustajiin tai eri-laisissa työryhmissä toimiviin henkilöihin voi ott aa yhteytt ä. Koska opiskelijan tulee ti etää aika paljon siitä, kuinka yliopisto toimii ja mitkä ovat eri elimien esitt ely- ja käsitt elykäytännöt, voi suora yhteyden-ott o erilaisiin toimielimiin olla hankalaa. Jott a kunkin toimielimen opiskelijaedus-tajat löytyisivät helpommin ja tavallisen opiskelijan olisi helpompi saada äänensä kuuluviin, Humanisti cum on koonnut lis-tan ti edekuntamme edustajista yliopiston eri toimielimissä: htt p://blogit.helsinki.fi /humanisti cum/post-178.htm

Jos opintoasiat kiinnostavat enemmän, on aina mahdollista hakea oman ainejärjes-tön tai ti edekuntajärjestön opintovastaa-vaksi tai yliopiston eri toimielimiin. Ensi syksynä järjestetään taas halloped-vaalit, joissa valitaan opiskelijaedustajat laitos- ja ti edekuntaneuvostoon seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Opiskelijaedustajien tärkeä tehtävä on sekä saada ti etoa ett ä siirtää sitä edelleen ainejärjestöihin ja opiskelijoille. Laitosneuvostossa yksitt äi-nen opiskelijajäsen ei vältt ämätt ä pääse tekemään suuria päätöksiä, mutt a neu-

voston läpi kulkee valtava määrä ti etoa. Lisäksi siellä hyväksytetään budjetti , ope-tusohjelma sekä keskustellaan muun mu-assa tutkijati lojen käytöstä, joten aivan mitätt ömästä elimestä ei missään nimes-sä ole kyse. Opiskelijaedustajat voivat tuo-da myös esiin havaitsemiaan epäkohti a ja vaikutt aa sitä kautt a laitoksen toimintaan. Tiedekuntaneuvostossa taas tehdään kor-keammankin tason päätöksiä: valitaan dekaani, käsitellään ti edekunnan tavoite-ohjelma, henkilöstösuunnitelma ja talous-arvio, hyväksytään tutkintovaati mukset, jatkotutkielmat ja gradut (vielä kevään ajan) sekä päätetään tutkintojen yleisestä muodosta ja opiskelijavalinnan perusteis-ta; lisäksi ti edekuntaneuvosto antaa pro-fessuurien täytössä lausunnon ja päätt ää dosenti narvon myöntämisestä. On hyvä muistaa, ett ä opiskelijalla on sananvaltaa, koska kaikki neuvostot perustuvat yliopis-ton kolmikantaan: professorit, keskiryhmä ja opiskelijat.

Tietoa ja tukea: Humanisti cumin opinto-vastaavat

Tänä vuonna Humanisti cumissa on neljä opintovastaavaa ja toimituskunta hieman ihmett elikin, riitt ääkö todella kaikille hom-mia ja mitä tämä nelikko ihan konkreetti -sesti tekee. Haastateltavat vakuutti vat, ett ä hommaa kyllä riitt ää. Vastaavat ovat eri kaikki eri laitoksilta, joten keskeisenä toimena on yhteydenpito oman laitoksen

Halloped - hallinnon opiskelijaedustaja

8[sic]

ainejärjestöjen opintovastaaviin ja hallo-pedeihin. Tiedonhankinta ja -välitys ovat jatkuvasti suuressa roolissa. Tänä vuonna pyritään lisäksi myös opintosektorilla tu-kemaan oppiaineiden ja ainejärjestöjen välistä yhteistyötä ja ideoiden vaihtoa. Vastaavat järjestävätkin noin kuukauden välein KOPO-kahveja, joissa pääsee kerto-maan ja kuulemaan uusimmat kuulumiset sekä tapaamaan muita opintoasioista kiin-nostuneita.

Toinen keskeinen tehtävä on ollut haku-jen koordinointi eri toimielinten opiske-lijaedustajien paikkoja täytett äessä. Tänä vuonna ollaan myös kirjaamassa ylös sääntöjä hakuprosessien käytännöistä ja valintakriteereistä, jott a päätöksistä tulisi yhä läpinäkyvämpiä ja selkeämpiä.

Terveiset ainejärjestöjen opintovastaa-ville

Lopuksi pyysimme lähett ämään tervei-set ainejärjestöjen opintovastaaville ja sanoma olikin hyvin selkeä. ”Liitt outukaa ja keskustelkaa saman laitoksen muiden opintovastaavien kanssa, samoin kuin op-piaineen henkilökunnan kanssa. Vaihta-kaa kuulumisia, olkaa valveilla!”

Vastaavat suositt elivat HYY:n opintoasiain-valiokunnan toimintaan osallistumista. Samoin ti edotus opintoasioista sekä HYY:n ett ä Humanisti cumin suunnalta ainejär-jestöille ja päinvastoin on varsin keskeistä. Ajankohtaiskysymyksistä kannatt aa myös keskustella etenkin laitosjohdon ja oppi-ainevastaavien, mutt a myös oman yhdis-

tyksensä kera. Lisäksi asioista jutustelu naapurijärjestön kollegojen kanssa antaa perspekti iviä, ja epävarmoissa kysymyk-sissä voi aina kääntyä niin HC:n kuin yliop-pilaskunnan opintosektorinkin puoleen.

Sanna Supponen & Tuuli Tammenkoski

Humanisticumn opintovastaavat 2011:

heta.bjorklund(at)helsinki.fi iivari.koutonen(at)helsinki.fi nico.lamminparras(at)helsinki.fi tuomas.poysala(at)helsinki.fi

9[sic]

HYY:n tuorein selvitys hallinnon opiskeli-jaedustajista kaudelta 2007–2009 ilmes-tyi lokakuussa. Selvityksen soisi kuluvan muidenkin kuin kuivahkoista hallinnolli-sista ti lastoista kiinnostuneiden käsissä. Yliopistouudistusta ei arvioitu vielä tässä kyselyssä, mutt a sen soisi nousevan pai-nopisteeksi vuonna 2013 päätt yvän neli-vuoti skauden ti linpäätöksessä.

Kateeksi ei käy tulevan kyselyn tekijöitä, sillä on aikamoinen haaste selvitt ää, mi-ten yliopistouudistus on yliopistomme päätöksentekoa muutt anut. Nykyinenkin selvitys tarjoaa kuitenkin jo jonkinlaista osviitt aa muutoksen suunnan arviointi in, kun muistetaan, mitkä asiat yliopistohal-linnon toimintaympäristössä ovat edelli-sestä kaudesta muutt uneet.

Asiaa havainnollistaa käytännön esimerk-ki. Selvityksen johtopäätöksistä ilmenee, ett ä opiskelijat kokevat tärkeimmiksi ope-tukseen liitt yviin asioihin vaikutt amisen. Näihin myös koetti in voitavan parhaiten vaikutt aa konkreetti sten päätösten kaut-ta, kuten opetusohjelmasta ja tutkinto-vaati muksesta päätt ämiseen, opetuksen kehitt ämiseen sekä virantäytt öihin.

Tästä luett elosta alkupää on pysynyt jota-kuinkin ennallaan, mutt a viimeinen kohta on selvästi muutt unut. Siinä missä aiem-min opiskelijat istuivat useimmissa ti e-dekunnissa professuurien virantäytt ötyö-ryhmissä, johtosäännössä opiskelijoiden rooli rajatti in lähtökohtaisesti vain ope-tustaidon arviointi ryhmään, joka nimensä mukaisesti arvioi hakijoiden opetustaitoa. Opiskelijoiden osallistuminen valmistelu-

ryhmään jätetti inti edekunti en itse päätett äväksi, koska ti e-dekunti a ei halutt u pakott aa yhtenäistä-mään käytäntöjään.

Jostakin selitt ämätt ömästä syystä mones-sa ti edekunnassa, myös meillä humanisti -sessa, dekaanit ovat kuitenkin päätt äneet jätt ää opiskelijoiden osallistumisen vain opetustaidon arviointi ryhmään.

Miksi näin tapahtui? Selvitys hallinnon opiskelijaedustajista osoitt aa, ett ä opiske-lijoilla on suuri intressi osallistua keskus-teluun professorien opetustaidosta ja sen merkityksestä oppiaineen opetukselle. Aiemmin tämän keskustelun foorumina olivat virantäytt ötyöryhmät, nykyään val-misteluryhmät. Valmisteluryhmän mää-ritelmälliset viisi professorijäsentä kyllä pitävät huolen ryhmän ti eteellisen asian-tuntemuksen tasosta, mutt a entä opetus?

Yliopiston hallinnollisten käytänteiden pi-täisi tukea yliopiston tavoitt eita. Yliopis-ton strategiassa eräänä kehitt ämiskohtee-na on opetuksen arvostus. Vaikutt aakin nurinkuriselta, mikäli opetuksen arvostus-ta parannetaan sulkemalla hallinnollises-sa uudistuksessa keskeinen intressiryhmä olennaisimman keskustelun ulkopuolelle.

Lari Ahokas

Kolumni:Quo vadis, opetuksen arvostus?

10[sic]

Metsätalon sali yksi, viisitoista minuutti a luennon alkuun. Pakkanen sai mietti mään kahdesti liikkeelle lähtöä, mutt a tämän parempaa ti laisuutt a solutt autua valti o-ti eteellisen luennolle ei tule. Humanisteil-le liiankin tutt uun saliin saapuu hiljalleen porukkaa, joka voisi olla tutt ua miltä ta-hansa massaluennolta.

Sosiologia on yhteiskunti a ja yhteisöllisiä ryhmiä tutkiva ti eteenala, joka kuuluu valti oti eteellisen alaisuuteen, sen lisäksi en ti edä siitä oikeastaan mitään. Kerran eräs viisas mies kerran sanoi, ett ä kannat-taa ryhtyä putkimieheksi, joka harrastaa sosiologiaa, ennemmin kuin sosiologiksi, joka harrastaa putkienkorjausta. Paljon myöhemmin kuulin esteti ikan luennol-la jälleen näistä mysti sistä olennoista, tällä kertaa niitä oli kuulemma haalitt u 1980-luvulla mainostoimistoihin töihin. Käsitykseni valti oti eteilijöistä on yhtä hataralla pohjalla, ti edän monien polii-ti kkojen valmistuneen valtsikasta ja M. A. Numminen opiskelleen valti oti eteitä 1960-luvun alussa. Vaikka sellaiset kurs-sit kuten ”Nauta pintaa syvemmältä” ja ”Rajakerroksen fysiikkaa I” kuulosti vatkin kiehtovilta, solutt autumisen kohteekseni valikoitui 2. Sosiologian johdantokurssin luento IX. Näin varmisti n ensinnäkin sen, ett en pyörtyisi kesken infi ltraati oyritykse-ni ja ymmärtäisin luennon aiheesta edes jotain.

Luennoitsija aloitt aa luennon kylmiltään. Hän vain toteaa, ett ä kello lienee tarpeek-si. Ihmisiä tulee yhä sisään ja he valitsevat paikat hajanaisesti . Mitään selviä ystävä-piirejä tai porukoita ei täälläkään ilmeises-ti ole.

Karismaatti nen professori näkee parhaak-si aloitt aa luennon lukemalla ott een tut-kimuspäiväkirjastaan. Se kuvaa elämää pahamaineisessa kerrostalossa Kontulan-kaaren pohjoispäässä ja sen asukkaita. Erityisesti tutkimuksen aiheena on sel-vitt ää mikä asukkaita pelott aa lähiympä-ristössä. Puliukot ja muut tajunnan tasoa muutt avia aineita nautti vat ovat erityises-ti asukkaiden riesana. Talon lähellä on lai-tapuolenkulkijoiden ”puistobaari”. Siellä ryyppääminen jatkuu kun oikeat juott olat ovat menneet kiinni tai liian juopuneet asiakkaat on heitett y pihalle.

Tämän jälkeen ymmärrän miten lähellä ja konkreetti sesti sosiologia tutkii yhteis-kuntaa. Olen tott unut teoreetti seen pyö-ritt elyyn ja jahkailuun, joten kun luen-nolla mennään suoraan asiaan se tuntuu virkistävältä. Aiheet eivät ole turvallisen etäisyyden päässä ajallisesti tai maanti e-teellisesti .

Johdannon jälkeen puhe siirtyy siihen miten yhteiskunnassamme pyritään eh-käisemään syrjäytymistä kannustamalla, eikä kukaan vakavasti otett ava poliiti kko ole vuosiin voinut puhua verojen korot-tamisesta. Ongelmallista onkin mikä kan-nustaa ja ketä. Ensimmäistä kertaa todella

Soluttautuja:Humanisti löytää rakkauden valti oti eteellisestä

11[sic]

käsitän miten pahassa jamassa on ihmi-nen joka jää tyött ömäksi, sen seurauksena köyhtyy ja vielä päälle sairastuu. Tilasto-jen valossa työelämä näytt äisi suojaavan pitkäaikaiselta sairaudelta, vai jäävätkö sairaat automaatti sesti tyött ömiksi.

Luennoitsijan esiintyminen on melkein kaurismäkeläisen hillitt yä, mutt a siinä on hiljaista raivoa. Siitä hänen esiintymiseen-sä saa energiaa, jota olen nähnyt yliopis-tossa vain harvoin. Kaikesta huolimatt a muut opiskelijat näytt ävät tylsistyneiltä. Miten he voivat olla innostumatt a? Ha-luaisin ravistella nuokkuvat hereille ja läi-mäistä läppärit kiinni. Kyllä ne idols-uuti -set voi lukea myöhemminkin.

Luennoitsija heilautt aa kaulahuivinsa taas olkansa yli, melkein teatraalisena eleenä ja kertoo kuinka kyynisyys ja pessimismi ovat kuolett avia ominaisuuksia tyött ömäl-le. Tärkein kysymys elämänhallinnan me-nett ämisessä on: ”Luotatko minuun vai et?” Nyt minulle selviää pikkuhiljaa mistä tässä luennossa on todella kyse. Rakkau-desta.

Sosiaaliset ankkurien, eli läheisten ihmis-suhteiden puutt uminen johtaa siihen, ett ä tyött ömyydestä tulee pitkäaikainen oloti -la. Luennoitsijan itse tekemien seikkape-räisten tutkimusten mukaan siis kaikkein tärkein asia on rakkaus. Odoti n luennol-ta kovaa ti lastojen tuijott elua, mutt a nyt melkein odotan Mikael Jungnerin pomp-paavan esiin Tommy Tabermannin haa-mun riivaamana.

Läheisten silmissä tyött ömälläkin on vielä arvoa ja heidän avullaan löytää moti vaati -on jatkaa yritt ämistä ja jaksaa nousta sän-gystä. Niillä joilla on lapsia tämä ilmeisesti tulee itsestäänselvyytenä, ei ole muuta mahdollisuutt a kuin yritt ää. Tutkimuksen lähdemateriaalina on ollut tuhansia sivuja tyött ömien itse kirjoitt amia kertomuksia selviämisestä.

Luennon päätytt yä haluaisin aplodeerata, mennä kiitt ämään professoria mahtavas-ta ja innostavasta luennosta. Tietenkään en tee niin, vaan poistun massan mukana hiljaisuuden vallitessa. Ihmiset laitt avat takkejaan kiinni ja valmistautuvat lähte-mään kukin omille teilleen kipristelevään pakkaseen.

Innostukseni ei laannu koti matkalla, en silti pode orastavaa identi teetti kriisiä ja ala pohti a pikaisesti ti edekunnan vaihtoa. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle as-tuminen akateemisessa maailmassa kan-natt aa aina. Vaikka opiskelisimme kuinka poikkiti eteellisiä aineita, poteron kaivami-nen käy liiankin helposti .

Ekskursioni ei ehkä tekisi vaikutusta Dian Fosseyhyn, sosiologian luennolla piipahta-minen ei ihan ole verratt avissa gorillojen kanssa elämiseen, mutt a koen silti oppi-neeni jotain arvokasta. En vain sosiologi-asta vaan yhteiskunnastamme yleensä, se tosin olisi pitänyt kai jo arvata. Valti oti e-teestä kun on kyse.

Janne Salminen

12[sic]

Åbo är Europas kulturhuvudstad år 2011. Som helsingforsbo frågar man sig om va-let är ett gott sådant: kan Åbo represen-tera hela Finland, eller t.o.m. hela Euro-pa?

Redakti onens utsände kunde eft er kort omkringströvande i staden konstatera att det åtminstone skyltas mycket om saken. Själva utbudet av kulturevenemang är också ansenligt (närmare info påhtt p://www.turku2011.fi /sv/). Dessvärre måste man naturligtvis fråga åboborna själva vad de tycker om saken.

Frågorna är som följer:

1.) Vad betyder kulturhuvudstad?2.) Hur syns det i stadsbilden att Åbo är kulturhuvudstad?3.) Tänker du besöka några evenemang i anknytning ti ll dett a?4.) Finns det någon kultur i Åbo?5.) Borde Åbo vara huvudstad?

Marti n Rönnqvist, arbetssökande små-barnspappa

1.) Att turismen och inkomsterna för sta-den ökar och att det uppstår ett allmänt uppsving i vetskapen om fi nsk kultur. På ett personligt plan betyder det att perso-ner som jag får en möjlighet att ta del av kulturevenemang i större mängd.

2.) Väldigt mycket reklam samt en upps-nyggad stadsbild.

3.) Jag deltog i öppningsceremonin. Des-sutom tänker jag nog besöka andra eve-nemang också.

4.) Arkitektonisk kultur fi nns det ju nog och också en stark musikalisk kultur och det bor mycket ungdomar här som bidrar med ”jordnära” kultur. Dessutom fi nns här många konstutställningar.

5.) Nej, Åbo är inte ti llräckligt stort och ur-bant, och representerar inte Finland.

Åbo –vadå kulturhuvudstad?

Martin

13[sic]

Bodil Lindberg, studerar historia vid Åbo akademi

1.) Att man lyft er fram kulturen och att kulturutbudet skall vara stort, men även att något bestående skall bli kvar. Som kriti k kan därför sägas att inget varakti gt tycks bli kvar, då grundutställningarna inte blivit uppiff ade.

2.) Förvånansvärt litet. Upplysningen har piff ats upp och en isbil har uthuggits. Också förvånande saker har gjorts, t.ex. ”pesät”, små hyddor som är öppna för allmänheten, har byggts i parken. Tyvärr är de stängda på natt en, alltså just då de skulle behövas...

3.) Ja. Jag har besökt öppningen (svinkallt, men fi nt fyrverkeri!). Hevimusikaalit var jätt ebra, det hett e Infernal Turku 1827 och handlade alltså om Åbo brand. Ett tema i dett a var kanske också manlighet?

4.) Absolut! Många studerande ger Åbo en levande kultur. På sommaren är det däremot jätt edött . Åbos historia är dock ganska ignorerat, konsti gt nog, däremot har det satsats på mycket nytt .

5.) Klart det! Ärligt talat nej. Då skulle hit komma alla världens människor... (småler)

Jeannett e Krause, studerar konsthistoria

1.) Låter som ett marknadsföringstrick. Om kultur skulle kosta mindre skulle det beröra vanliga människor mera.

2.) Reklam överallt! Ett exempel är en lo-kalpub som skyltade med ”kultt uuria se juomakultt uurikin on!”

3.) Utställningar, men jag skulle antagligen besöka dem även om Åbo inte var kultur-huvudstad.

4.) Beror på vad man defi nierar som kul-tur... visst fi nns det mycket konstutsällnin-gar och sådant.

5.) Nej! Ingenti ng har hänt i staden på ti o år och ingen politi ker kan svenska.

För att summera kan man konstatera att Åbo stad gjort en massiv satsning för att göra gott ifrån sig under sitt kulturhuvuds-tadsår. Frågan huruvida dett a är mera fa-sad än substans kvarsår dock.

Tomi Rautoma

Vid Åbos kändaste (numera rivna) bro hade man lyckats tränga in kulturaspekten. Anti ngen vitt -nar dett a om en progressiv och självkriti sk inställning, eller också vill man försköna faktumet, att Åbo har (haft ?) sina rutt na sidor.

Bodil

14[sic]

Jolijn Sonnaert, 20, studies English and Dutch philology in Hogeschool-Universiteit Brussel in Brussels, Bel-gium. She came to Finland on an exchange last September.

When Sonnaert had decided that she wanted to go on exchange, she had three countries to choose from: Poland, England and Finland. Since she wasn’t att racted to Poland, the decision was merely between Eng-land and Finland.

“England would have been ideal for my English, and I have been to the place be-fore since my best friend lives there.”

However, England wouldn’t have been as exciti ng as Finland. Accor-ding to Sonnaert, people in Belgium rarely travel north, and that’s why Finland sounded exoti c to her. “And I love the snow,” she adds.

Sonnaert says that she didn’t know much about Finland before she came here.

“I knew that Helsinki is the capital, that it’s a big country, that people speak Finnish, that there is a lot of snow, and that Santa Claus lives in Finland.”

She hadn’t heard any stereotypes of Finns before she arrived. However, she had read from books that Finns are shy and that they love their cell phones.

“This is really silly, but I sort of expected that the sidewalks would have a roof. I fi gured that if it is snowing heavily you wouldn’t want to walk outside without any cover. But there are actually a lot of possibiliti es to walk through buildings, which I hadn’t considered.”

For the same reason Sonnaert had ex-pected to see no trams and a lot of met-ros, but found it to be the other way round. Another surprising discovery was the crows in Finland.

Exchange student interview

15[sic]

“In Belgium the crows are completely black. Here they are grey-black, and smaller. I didn’t know what they were unti l someone told me.” Aft er a small pause she remembers somet-hing else, too: “You guys have no waves at the sea! That’s odd.”

Sonnaert fi nds studying in Finland to be completely diff erent than studying in Bel-gium. Here her classes have 9-60 people.

“In the big universiti es in Belgium you might have classes with 600 people in them, so for most Belgians these would be small classes. I come from a small university where most clas-ses have maybe seven students, so for me this is a lot of people,” she explains.

In Belgium they have a completely sepa-rate period for exams. “And we don’t have to write that many papers, which I think is really nice,” she laughs. Sonnaert thinks that students in Finland have to be very independent. If you want to learn somet-hing, you’ll have to do it yourself. She also thinks that most students do.

“In Belgium, if a teacher asks you to read a text for class, half of the students won’t, but I have the feeling that here people do.”

Apart from studying Sonnaert has been playing theatre, having a party and trying to visit other citi es and places in Finland.

“But if you can only miss two classes on a cer-tain course I feel uncomfortable missing those two classes because I took a trip. Then if I get sick I can’t stay home.”

Sonnaert’s life in Finland diff ers greatly from the one she leads in Belgium, where she lives with her parents, and 30 minu-tes cycling from the city. Aft er school she goes home, eats, and studies unti l she goes to sleep.

“Aft er I stop studying around 11pm I really don’t feel like taking my bike and riding to the city to do something fun.”

Because she studies in a diff erent city than she lives in, she doesn’t belong to any stu-dent organizati ons which are usually the main acti vity organizers.

“Here I’m enjoying myself a bit more and stu-dying less. I used to be a good student but that has changed,” she laughs.

Lastly, Sonnaert has a few questi ons on her mind that puzzle her.

“I don’t understand why Finns don’t walk around with umbrellas when it’s snowing. I mean, you do get wet and the snow gets into your eyes. It’s annoying.”

She wonders also why people in Finland don’t go to play in the snow, at least not spontaneously. The exchange students do.

“And you can always recognize the exchange students, because they go around wearing snow boots, skiing jackets and waterproof, windproof clothes. And you guys are walking about in high heels and running on the ice. How on earth do you do that?”

Saga Arola

16[sic]

TUTU1 Miten tutkimme tulevaisuutta? 6 opTulevaisuudentutkimuksen johdantokurssilla tutustutaan tule-vaisuudentutkimuksen perusteisiin ja keskeisiin menetelmiin.Ryhmätyönä toteutettavan menetelmäharjoituksen avulla voittutustua oman tieteenalasi tulevaisuusnäkökulmaan.

TUTU2 Tulevaisuudentutkimuksentieteelliset menetelmät 8 op

Mihin tulevaisuustietoa tarvitaan ja missä sitähyödynnetään? Opintojaksolla perehdytään tule-vaisuudentutkimuksen tieteellisten menetelmienkäyttöön ja soveltamisalueisiin.

TUTU3 Tieteellisten menetelmienharjoituskurssi 3/8 op

Opintojakson tavoitteena on tulevaisuusajattelunsyventäminen ja tulevaisuusnäkökulman sovel-taminen. Harjoitustyön avulla perehdytään tieteel-lisen tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin jatyöskentelytapoihin.

TUTU4 Vaihtuvateemainentulevaisuudentutkimuksen kurssi 3/8 op

NNäe vaihtoehtoiset maailmat

Opintojaksolla paneudutaan ajankohtaiseen tulevaisuuden-tutkimuksen teemaan alan asiantuntijoiden opastuksella.Kurssi järjestetään kesäkouluna vuosittaisen kv. konfe-renssin yhteydessä tai se voi olla johonkin tieteenalaankytkeytyvä erikoiskurssi.

17[sic]

Yritämme Suomessa ennen näkemätt ö-mällä vimmalla ennakoida tulevaa ja tuot-taa ennakointi ti etoa milloin mihinkin tar-peeseen. Yhteiskunnan nopea muutos pa-kott aa suomalaisen koulutusjärjestelmän katsomaan tulevaisuuteen, jott a se säilyisi erinomaisena uusien haasteiden edessä.

Koulutuksen tulevaisuutt a on tarkastelta-va mielellään ainakin 20 vuoden päähän, koska jo nyt ammatt eja häviää ja uusia syntyy kiihtyvällä tahdilla. Yhteiskunnassa tarvitt aisiin laajempaa osaamiskäsitt een ymmärtämystä, koska ihmiset opiskelevat koko ikänsä jotain.

Perinteisten kertatutkintojen perusaja-tuksena on ollut tarjota ti etyn alan opis-kelijalle niin katt ava käytännön ja teorian osaamispohja, ett ä tutkinnon suoritt aja pystyisi valmistutt uaan työskentelemään valitsemallaan alalla eläkeikäänsä saak-ka, vaikka osaamistarpeet tai toimenkuva vuosikymmenten kuluessa muutt uisivat-kin.

Joidenkin hyvin käytännönläheisten am-matti en kohdalla esimerkiksi kymmenen vuott a aikaisemmin hankitt u kolmivuo-ti nen kertatutkinto saatt aa vastata vielä melko hyvin vaaditt uja osaamistarpeita, mutt a näidenkin alojen kohdalla täyden-nyskoulutus on usein enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kaikki osaaminen huomioitava tasavertaisesti

Kun ajassa hypätään 20 vuott a eteenpäin, kyseisiä aloja ei vältt ämätt ä enää ole ole-

massa, puhumatt akaan siitä, ett ä alkupe-räisellä kertatutkinnolla pystytt äisiin vas-taamaan alan osaamistarpeisiin. Kun nyt koulutuksensa aloitt ava opiskelija siirtyy aikanaan eläkkeelle, saatt avat ti etokoneet olla jo satoja tuhansia, tai jopa kymmeniä miljoonia kertoja nykyisiä tehokkaampia.

Osa ihmisistä saatt aa elää geeniterapian ja lääketi eteen kehityksen avulla täysin terveenä ja työkykyisenä yli 120-vuoti aiksi ja nanoteknologia on saatt anut mullistaa kaiken materiaan liitt yvän ti etämyksem-me. Onko meillä enää mitään asiallista perustett a uskoa, ett ä monipuolisillakaan kertatutkinnoilla voitaisiin vastata tulevai-suuden työelämän tarpeisiin?

Yksi mielekäs tapa kytkeä elinikäinen op-piminen ja työelämän muutt uvat osaa-mistarpeet on modulaarinen rakenne, jossa tutkintoja pitää jatkuvasti päivitt ää. Näissä tutkinnoissa voitaisiin huomioida opintosuoritusten lisäksi kaikki muu osaa-minen, mitä oppijalle on elämän varrella kertynyt.

Myös työkokemus tai käytännön koke-mus, jota on saatt anut kertyä esimerkiksiharrastusten parissa, kansalaisjärjestöis-sä toimimisessa, kansalaispalveluksessa, omaa yritystä johtaessa tai sosiaalisen median parissa työskennellessä voitaisiin huomioida opintosuorituksina. Pääasia on, ett ä ammatti in vaaditt u osaamistaso saavutetaan. Tämänkaltainen tutkinto on työnhaussa joustava, kustannustehokas ja muutt uviin osaamistarpeisiin vastaava.

Hanna-Kaisa Aalto & Mikko Vähätalo

TUTU:Kertatutkinnon kuolemasta uuteen koulutusjärjestelmään

18[sic]

Aleksis Kivi: Nummisuutarit: komedia vii-dessä näytöksessä. Kriitti nen editi o.Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010.

On epäilytt ävää käytt ää termiä ”ruumiin-avaus” Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran uudesta kriitti sestä Nummisuutarit-editi -osta. Termi antaisi ymmärtää, ett ä näytel-mä on kuollut ja kylmennyt, mitä se ei ole. Se kuvaa kuitenkin omassa makaaberiu-dessaan hyvin sitä perinpohjaisuutt a, mil-lä editi on tekijät ovat käyneet tämän kan-salliskirjallisuuden klassikon kimppuun.

Vanhemmissa kultt uurimaissa ti eteellisillä editi oilla on pitkät ja kunniakkaat perin-teet, esimerkkinä vaikkapa ranskalainen Pléiade-sarja. Suomessa ollaan hitaam-pia. Modernin kriitti sen editi on ti ukat laatuvaati mukset meillä täytt ävät lähin-nä Svenska Litt eratursällskapeti n tuoreet Runeberg ja Topelius -sarjat. Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa on vuodesta 2006 toiminut oma kriitti sten editi oiden pro-jekti , jonka ensimmäinen tuotos on nyt ilmestynyt Nummisuutarit.

Aleksis Kivi teki kirjallisen läpimurtonsa näytelmillään Kullervo (1860) ja Nummi-suutarit (1864). Kumpikin näytelmä voitti merkitt ävän palkinnon ja pääsi Suoma-laisen Teatt erin ohjelmistoon. Etenkin Nummisuutarien palkitseminen senaati n kirjallisuuskilpailussa on muodostunut legendaariseksi: nuori Kivi päihitti sekä vanhan ja halvaantuneen J. L. Runebergin ett ä tulevan murskakriiti kkonsa August Ahlqvisti n.

Nämä kaksi näytelmää muodostavat tyylil-lisesti kiintoisan parivaljakon ja kuvastavat kirjoitt ajansa paleti n laajuutt a. Kullervo on Kalevalan myytti siin maisemiin sijoitt u-va synkkä melodraama, jossa raaka väki-valta lomitt uu kansallisromantti seen paa-tokseen ja yliluonnollisiin näkyihin. Num-misuutarit taas on viinanjuonnin ja kom-mellusten ympärillä pyörivä aurinkoinen puskafarssi, maalaiskomedia. Yksinkertai-sen suutarinpoika Eskon kosiomatkasta kertova näytelmä sisältää kaikki lajityypin kansainväliset kliseet: yhteensatt umat, väärinkäsitykset, vaihtuvat identi teeti t, valepuvut ja tukalat ti lanteet.

Kivi luki ahkerasti maailmankirjallisuutt a ruotsalaisina käännöksinä. Nummisuu-tarien suorimmat esikuvat ovat Shake-spearen komediat ja Ludvig Holmbergin farssinäytelmä Jeppe Niilonpoika. Myös Cervantes-vaikutt eet paistavat: jalo mutt a yksinkertainen Esko ja hänen veijarimai-nen puhemiehensä Mikko Vilkastus ovat selvä Don Quijote ja Sancho Pancha –pari.

Harvemmin mainitt u esikuva on ”maail-man suurin valehtelija” paroni von Mün-chhausen. Merimies Nikon kertomukset seikkailuistaan Turkin sultt aanin haare-missa ja paavin häissä ovat ohuesti naa-mioituja plagiaatt eja paronin edesott a-muksista. Tätä esikuvaa ei tarvitse etsiä suurennuslasilla, vaan Kivi on kirjoitt anut sen suoraan näytelmäteksti in: Mikko Vil-kastus väitt ää omistaneensa ”parooni Munkhausin noitalingon” ja matkailleen-sa sillä pitkin maailmaa taitavammin kuin paroni itse.

Kirjallissuutta:Nummisuutarien ruumiinavaus

19[sic]

Nummisuutarit-editi o on työmyyrän työ. Tarkalleen ott aen kyseessä on kokonai-nen myyrästö: toimituspäällikkö Sakari Katajamäen johtama Edith-projekti n tut-kijakunta. Lopputulos on perusteellinen, kunnianhimoinen, pikkutarkka. Kliseistä mutt a myyrille soveliasta sanontaa käytt ä-en: kiveäkään ei ole jätett y kääntämätt ä.

Puolet niteestä koostuu ti eteellisistä arti k-keleista, puolet itse näytelmäteksti stä. Arti kkeleista kiinnostavin on professori Jyrki Nummen pitkä analyysi Nummisuu-tarien sijoitt umisesta eurooppalaiseen näytelmäperinteeseen. Hänen huomion-sa ovat oppineita ja valaisevia, mutt a toi-sinaan myös yliampuvia. Eskon kuuluisan nousuhumalarepliikin ”minä siivet selkää-ni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön” tulkik-seminen symboliseksi seksuaaliseksi he-räämiseksi kertoo enemmän professorin omasta 70-lukulaisuudesta kuin alkuteks-ti stä.

Näytelmäteksti on varustett u raskaalla alaviiteapparaati lla, jossa on selvitett y ar-kaaiset ja murteelliset sanamuodot, sitaa-ti t ja viitt aukset. Apparaatti on paitsi haus-ka laajenna sanavarastoasi –kurssi (sitä Kivi on muutenkin) myös juonen kannalta tärkeä. Viitt eet avaavat nykylukijalle koko-naisia tulkintoja, jotka muuten jäisivät pii-loon vanhakantaisten sanontojen taakse.

Kun suutari Topias muistelee nuoruus-vuosiaan ja toteaa saaneensa ”maksaa tervarahaa Eskon tähden”, alaviite selit-tää asian: aviott oman lapsen vanhemmat joutuivat maksamaan seurakunnalle sak-

komaksua jota kutsutti in ”tervarahaksi”, koska maksun tuott o käytetti in kirkon kunnostustöihin, muun muassa katon ter-vaamiseen. Tämä yksityiskohta on tärkeä psykologinen avain Topiaksen ja Martan riitasointuisen avioliiton ymmärtämiseen.

Toisinaan etymologiset mutkat ovat pää-tähuimaavia. Kiven laveaan haukkumasa-nastoon kuuluva ”uuspeili”, joka vilahtelee myös Seitsemässä veljeksessä, on vään-nös paroni Münchhausenin maanmiehen ja kollegan Till Eulenspiegelin nimestä. Tämä oli keskiaikaisissa saksalaisissa kan-santarinoissa esiintynyt kiertelevä silmän-kääntäjä, veijari ja huijari, jonka mainett a kirjapainotaito levitti ympäri Euroopan.

Nummisuutarit luett uaan toivoo vilpitt ö-mästi Edith-projekti lle pitkää ikää ja tar-peeksi sponsoreita. Esipuhe kertoo, ett ä editi oita aiotaan jatkossa julkaista ”Alek-sis Kiven muista teoksista ja suomalaisen kirjallisuuden klassikoista”. Toivon ett ä tutkimusryhmä on jo Seitsemän veljeksen kimpussa.

Juha-Matti Granqvist

20[sic]

Popmusiikki on kriisissä, mutt a toisin kuin kuvataide, se ei ole menett änyt yleisöään. Yleisöä on enemmän kuin koskaan, kiin-nostusta sitäkin vähemmän.

1960-70-lukujen taitt eessa popmusiikki jalostui taiteeksi, joka vaati harrastunei-suutt a ja erityisesti aikaa. Toki silloin me-dia ylipäänsä oli huomatt avasti pienempi ja helpommin hallitt ava olento, kuin nyky-ään jokaisesta ovesta ja ikkunasta sisään tunkeva, The Blob - Valuva kuolema eloku-van limaklöntti ä muistutt ava hirviö. Se syö kaiken sisäänsä, myös kiinnostavat ilmiöt ja teokset.

Se mikä nykyajassa on hienoa on myös sen kauheus. Teoksia on saatavilla helpommin kuin koskaan, mutt a niitä on samalla yhä työläämpää kaivaa esiin. Ennen oli selke-ämpi undergroundkultt uuri johon tutus-tua, nyt epä-coolia ei ole olemassakaan, koska kaikki voi olla vähintään ironisesti coolia. Kiinnostavia asioita voi ti etysti tul-la mistä milloin tahansa, mutt a uudet ju-tut tuntuvat parhaimmillaankin enti sten lämmityksiltä tai kommenteilta. Enää ei ole olemassa ihmemaata jossa tehdään parasta musiikkia juuri sillä hetkellä. Ilmi-öt ehti vät palaa loppuun ennen kuin edes kunnolla alkavat. Ennen bändiltä kesti vuosia vääntää biisinsä äänitett ävään kun-toon, nyt levy työnnetään markkinoille puoliraakana ja yhtä huonosti se sulaakin.

Tuntuu jotenkin masentavalta ajatella, ett ä omasta sukupolvesta ei ole noussut esiin yhtään arti sti a johon tunti si palavaa kiinnostusta. Kai edes joku 1980-luvulla syntynyt tekee jotain kiinnostavaa jossa-

kin? Levyjen tekeminen ei ti etenkään ole enää niin seksikästä kuin se joskus oli. Musiikki ei tunnu oikeastaan kiinnostavan niitäkään ihmisiä niin paljon jotka sitä te-kevät, se on vain yksi tapa nostaa itsensä toimijaksi mediakentälle. Ei kukaan tosis-saan usko näiden uusien elektroduojen esiintyvän enää viiden vuoden kulutt ua yhtään missään.

Nyt on hyvä aika mietti ä miten oma mu-siikin kuuntelu on muutt unut, kun kovasti puhutaan siitä miten musiikin kulutus on murroksessa. Vaikka koko ajatus musiikis-ta jonain mitä kulutetaan, kuin ruokaa tai bensaa tuntuu pitkäaikaiselle musiikinys-tävälle ikävältä. Kun puhutaan musiikin kulutt amisesta, se yhdistyy mielessä kaik-kiin muihin päivitt äisiin kulutustuott eisiin, joiden hankkiminen on pakollinen paha.

Jotkut ajatt elevat, ett ä musiikkia tekevien ihmisten pitää saada syödäkseen ja mak-savat musiikista, toiset ovat tott uneet sii-hen ajatukseen, ett ä levy-yhti öiden panos musiikkiin on kaikista tärkein ja maksavat spoti fyn kautt a yrityspomojen bonukset ja on kai sellaisiakin joiden mielestä kaikki luovaa työtä tekevät sietävät kuolla pois tai ”hankkikoot kunnon töitä” ja lataavat kaiken ilmaiseksi. Radiotakin jotkut kuun-televat, mutt a ilmeisesti sen tarkoitus on luoda jonkinlaista rauhoitt avaa taustako-hinaa, herätellen välillä ”hauskoilla” mai-noksilla.

Kun musiikki on tavalla tai toisella saatu käpälien ulott uville, eteen tulee melkein rajatt omat mahdollisuudet kuunnella sitä. Ajatus siitä, ett ä voi kantaa mukanaan koko

Musiikista on tullut taustamattoa

21[sic]

musiikkikirjastoansa, tuntui vuonna 2001 suorastaan orgasti selta. Jokaisen musii-kinharrastajan märkä uni oli nyt tott a. Ei enää ikinä tarvitsisi aamulla arvailla miltä tuntuu illalla ja yritt ää valikoida musiikkia sen mukaan. Joskus kuulokkeet korvilla oli julistus siitä, ett ä haluaa sulkeutua omaan maailmaan. Nykyään saman vaikutelman antaminen vaati i äänenvolyymin säätä-mistä kuulovaurion takaavalle tasolle.

Yleisön kiinnostus musiikkiin on lopah-tanut, se ei enää tarjoa elämäntapaa tai kapinaa. Ei siis ole ihme, ett ei arti steja-kaan tunnu musiikki kiinnostavan. Tietysti tähän väliin joku muistaa kertoa, ett ä ai-nakin konsertti en perusteella kiinnostus-ta musiikkiin riitt ää, myyti inhän U2:sen keikat loppuun hetkessä. Tott ahan se on, mutt a täytyy olla puhki soitett u mega-ar-ti sti tai jäävät areenat täytt ämätt ä.

Musiikki on siis tuotava koti in. Kun ta-loutemme isoin iPod on ollut kumppanini akti ivisessa käytössä, luovuin melkein ko-konaan musiikin kuuntelusta muualla kuin kotona. Tutkimusmatka populaarimusiikin ihanassa, mutt a kosteassa viidakossa voi jatkua, vaikka se keskitt yisikin arti steihin jotka ovat jo viidenkympin paremmalla puolella. Sen sijaan, ett ä jää odott amaan uutt a Patti Smithiä tai uutt a David Bowie-ta, koska mitään sellaista ei tosiaan ole tulossa, voin keskitt yä tutkimaan millaisia musiikillisia polkuja he ovat kulkeneet. Nykyään se onnistuu helpommin kuin kos-kaan.

Janne Salminen

22[sic]

Aft er reading numerous small arti cles adverti sing the dollhouse exhibit, Dream Homes at the Nati onal Museum of Helsin-ki, I could not help but become just a litt le interested in it. I chose to disguise my in-terest as a childrens’ tour, aft er all, doll-houses are for children. The opening pa-ragraphs of the exhibit’s descripti on state that dollhouses provided a model to prac-ti se running a household. For children.

There are no children in the exhibit. In fact, if the dollhouses were not behind sturdy walls of plasti c, all children would probably be prohibited entry to the area. The area is relati vely small. There are thirteen dollhouses at display, each with its own story. However, the stories are well hidden. Each house has a mailbox in

which one can fi nd the house’s history. Most people walk right past them. Per-haps opening another person’s mailbox is not as intriguing as one could think.

The norm in dollhouses seems to be that they are for girls. If not, it needs to be stated. And it appears rather simple to make the diff erence. A three-dimensional theatrical scene, cut out of cardboard and depicti ng Napoleon’s batt le at Eylau is for boys, as well as the gas stati on, hospital and castle. Actually, anything with a litt le acti on involved is for boys. The picture-perfect representati ons of domesti c life are for girls. Coincidentally, these dollhou-ses also tend to be so sophisti cated that playing with them must have been a pais-takingly careful process. The dollhouses

Exhibition:Representati ons of Doll Life

23[sic]

of the 19th century represented not only the upper class life, but also a larger sys-tem in which children were taught to be-come the people that the society wanted. However, the patt ern seems undisturbed in the dollhouses of the 20th century. The Lundby home is regarded as a normal dollhouse, which can only mean it is in-tended for girls, whereas the Esso gas stati on is presented as a boys’ toy. Why does the disti ncti on seem explicitly arti -fi cial? Miniature buildings, furniture and creatures share a common denominator outside their apparently gender-specifi c att ributes. Tiny things are enthralling.

There are also art project dollhouses in the exhibit. People have built small doll-houses, given the ti tle Dream Homes. Are

dollhouses dream homes? When imagi-nati on is involved, a dream is present, but a dollhouse has a deeper meaning about it. It represents something, it is real and it is not real, it is for children but it is for adults. It has a sense of art to it.

And they are delighfully addicti ve to play with as well. For the children, that is.

Dream Homes -Dollhouses at the Nati onal Museum of Finland,12 November 2010 – 6 November 2011

Vappu Bergman

24[sic]24

[sic]

Humanisti nen ti edekunta on saanut uu-den nimen: Innovati on Factory. Aallon-harja-uudistuksen myötä kaikenlainen opiskelijatoiminta on lakkautett u. Jokai-sen tulee valmistua nyt tai mieluiten heti . Epätoivoisimmat humanisti t suunnitt e-levat siirtymistä vapaammille vesille eli Tampereen yliopistoon. Mikä avuksi?

Kyseessä ei ole painajaisuni vaan historian ensimmäinen humanisti speksi Aallonhar-jalla, jota esitetti in Malmintalolla 9.-12. helmikuuta. Esitys kertoo Hamleti sta, Ma-sasta ja Raunista, jotka ovat aloitt aneet opintonsa Helsingin yliopiston humanis-ti sessa ti edekunnassa. Yhdessä muiden humanisti en kanssa he pelastavat ti ede-kunnan opetusministeri Kurjelta ja huo-maavat, ett ä heitä yhdistää muukin kuin ti etokonetaidott omuus ja alle seitsemän euron punaviini.

Mikä speksi sitt en oikein on? Se on mu-siikkia, tanssia ja teatt eria yhdistämäl-lä luotu spektaakkeli, johon yleisöllä on mahdollisuus osallistua huutamalla ”om-start”. Tällöin esityksen edellinen repliik-ki tai toiminta esitetään uudella tavalla. Yleisön on myös mahdollista tarkentaa ohjett a esimerkiksi huutamalla ”omstart: på svenska”, jolloin esiintyjät toistavat repliikkinsä ruotsiksi taitojensa mukaan. Kyseessä on siis juonellinen tarina, jossa esiintyjät (niin näytt elijät, tanssijat kuin muusikotkin) pääsevät myös improvisoi-maan yleisön ohjeiden mukaan. Eri alo-

jen opiskelijat ovat järjestäneet speksejä jo aikaisemmin, mutt a vasta tänä vuonna saati in yleisön eteen ensimmäinen huma-nisti en ikioma speksi.

Täydellisenä speksiummikkona odoti n näkeväni jotain tavanomaiseen teatt eri-esitykseen verratt avaa astellessani Mal-mintalon Malmisaliin torstaina 10. hel-mikuuta. Olin hämärästi ti etoinen siitä, ett ä yleisö saatt aa osallistua esitykseen huutelemalla, mutt a uskoin sen olevan harvinaista. Toisin kuitenkin kävi: omstart-huutoja alkoi kuulua täydestä yleisöstä jo ennen esiripun nostoa. Kaiken kaikkiaan esiintyjät joutuivat puhumaan puolaa, vi-roa, ruotsia ja venäjää, sekä imitoimaan esimerkiksi Timo Soinia, Johanna Tukiais-ta ja Samuel L. Jacksonia. Lisäksi esiintyjät pääsivät esitt ämään repliikkinsä räpäten, oopperana, kauhuelokuvana ja Kuopion murteella. Esityksessä oli myös uudelleen-sanoitett uja versioita tunnetuista kappa-leista, kuten Poseeraan (Poker Face) ja Aallonharjalla (Thriller).

Speksi kesti kokonaiset kolme tunti a, min-kä jälkeen posket olivat nauramisesta ki-peät ja istumalihakset jumissa. Täytyy kui-tenkin sanoa, ett ä Aallonharjalla on paras humanisti speksi minkä olen koskaan näh-nyt. Jos seuraava humanisti speksi ott aa yhtään mallia edeltäjästään, tulee se ole-maan hyvin mielenkiintoinen. Lisäksi se näkee päivänvalon luultavasti vasta sadan vuoden päästä. Sitä odotellessa.

Saga Arola

Teatteria:Humanisti speksi speksiummikon näkökulmasta

25[sic]

26[sic]

Tämä pakina käsitt elee toista maailman-sotaa.

Se on ti etenkin jo lähtökohtaisesti iso vir-he. Viimeinen asia, mitä tämä maa kaipaa, on lisää teksti ä toisesta maailmansodasta. Tai kuvia. Tai puhett a. Tai ylipäänsä mi-tään, mikä ruokkii enti sestään tätä kansal-lista fi ksaati otamme.

Tämän fi ksaati on vuoksi anti kvariaateis-sa asioiminen on allergisoivaa. Historia-hyllyn kirjoista 99,99 prosentti a käsitt elee talvisotaa, jatkosotaa tai Mannerheimia. Sen yhden promillen muodostaa hyllyyn vahingossa eksynyt Matti Klingen Miksi? – Päiväkirjastani 2005–2006. Lähin allergia-vapaa anti kvariaatti on Tukholmassa.

Tämän fi ksaati on vuoksi television tai sa-nomalehden avaaminen itsenäisyyspäivä-nä on mahdotonta. Televisiossa vyöryvät tankit. (Jos tankki on värillinen, se on puo-lustusvoimain paraati . Jos tankki on mus-tavalkoinen, se on Tuntematon soti las.) Sanomalehdessä on Mannerheim-liite. Jälkimmäinen ongelma alkaa tosin olla ympärivuoti nen, sillä sanomalehdessä on nykyään joka päivä Mannerheim-liite.

Tämän fi ksaati on vuoksi saan välitt ömän inhoreakti on sanoista ”talvisota”, ”jatko-sota” ja ”Mannerheim”. Ja toivon vilpitt ö-mästi , ett ä näiden sanojen ääneen lausu-minen kiellett äisiin sakon uhalla ainakin vuoteen 2039 asti .Ajopuu liitt olainen erillissodassa

No niin. Tässä vaiheessa olen päästänyt ulos pahimmat höyryni, ja potenti aaliset loukkaantujat ovat loukkaantuneet ja lo-pett aneet lukemisen. Jatketaan rakenta-vammalla argumentaati olla ja suppeam-malla lukijakunnalla. Sitä ennen haluan korostaa, ett ä en kanna kaunaa anti kva-riaati npitäjiä kohtaan. Kaikki tuntemani heikäläiset ovat hienoja ihmisiä jotka suh-tautuvat sotahistoriaan kuin kioskinmyyjä pornolehti in: jollainhan sitä pitää elää.

Tämän purkauksen sai aikaan viime joulu-kuun Ylioppilaslehden jutt u Natsi-Suomi. Sen mukaan suomalaisten käsitys jatko-sodasta on pahasti pielessä. Kysytt äessä he vastaavat vanhan arvikorhoslaisen kä-sityksen: Suomi joutui jatkosotaan tah-dott omana ajopuuna, kävi erillissotaa, eikä kanssasyyllistynyt millään tavoin Hit-lerin Saksan julmuuksiin.

Sensaati ohakuisuus on ti etenkin Yliop-pilaslehden raison d’être, ja salatut nat-siyhteydet alan halvin keino nostatt aa sensaati oita. Tästä huolimatt a arti kkeli on enimmäkseen asiaa. Liitt olaisuus Hitlerin Saksan kanssa oli jatkosodan alku- ja lop-pusyy: se aloitetti in osana Saksan hyökkä-ystä Neuvostoliitt oon, sitä käyti in de facto liitt olaisina ja siitä selvitti in ehjin nahoin saksalaisten aseiden ansiosta. Tämän on uudempi historiantutkimus tunnustanut ja todistanut. Miksi ti eto ei välity keskiver-tokansalaiselle?Ongelma eivät ole sotaveteraanit, sillä he ovat järkimiehiä ja tunnustavat tosiasiat. Ongelma ovat heidän poikansa ja pojan-poikansa, joilta puutt uu omakohtainen kokemus ja sen myötä suhteellisuuden-

PakinaKiitos 1941–1944

27[sic]

taju. Akateemisten piirien ulkopuolella nämä ”vete-raanien jälkeläiset” pukeutuvat kaljuun, leijonakoruun ja ”Kiitos 1939–45” –paitaan. Yliopistol-la he kantavat varusmiesristi ä sitsipuvun rintapielessä ja laulavat Jääkärimarssin pöydällä seisten.

Juuri nämä intomielet ylläpitävät kansal-lista sotafi ksaati otamme. Tietoa histori-asta heillä on pienen kylän edestä, se on tunnustett ava, mutt a valitett avasti heil-tä puutt uu joko kyky tai halu suhtautua ti etoonsa ja sen lähteisiin kriitti sesti . Us-kallapas sanoa heille, ett ä Mannerheim oli keskinkertainen sotapäällikkö tai ett ä suomalainen soti las ei ollut venäläistä ihmeellisempi. Vastaukseksi saat ryöpyn syytöksiä ”perinnön” häpäisemisestä ja oman pesän likaamisesta.

Palataan keskivertokansalaiseen. Hänellä ei tunnetusti ole omia mielipiteitä. Siksi hän omaksuu ne mielipiteet, joiden kan-natt ajat huutavat äänekkäimmin. Ja jatko-sodasta puhutt aessa intomielten mylvintä peitt ää alleen historioitsijoiden piipityk-sen. Lopputulos on luett avissa Ylioppilas-lehden gallupista.

Kohti realisti sempaa menneisyytt ä

Suomi on vieroitett ava sankarimyyti stä. Tämä tapahtuu vaikkapa seuraavin toi-menpitein.Ensi alkuun pitää kiitospaidoissa eritellä vuodet 1939–40 ja 1941–44. Jälkimmäi-seen painetaan historiallisen eksakti uden

nimessä siniristi n rinnalle hakaristi . Koulukirjoihin prän-

tätään Suomen ja Saksan olleen liitt olaisia, yksiselitt eisesti . Itse-näisyyspäivänä televisiosta näyte-tään ”Suomalaiset ja holokausti ”

-dokumentt eja. Tuntematt oman soti -laan saa esitt ää vain varustett una kahden tunnin kylkiäisdokumenti lla jatkosodan taustoista.

Tällä olisi kaksi positi ivista seurausta. En-sinnäkin suomalaisten yleinen historia-kuva oikenisi. Ei suoristuisi, mutt a oike-nisi. Toiseksi pojat ja pojanpojat etsisivät parempia harrastuksia. Harva jaksaisi tai haluaisi kuunnella heidän kohkaamistaan jatkosodan sankarillisuudesta, kun sen kyseenalaiset puolet olisivat yleisessä ti e-dossa.

Positi iviset kerrannaisvaikutukset olisivat suunnatt omat. Typerät t-paidat häviäisi-vät katukuvasta. Uusia sotakirjoja ei enää suollett aisi markkinoille. Vanhat heitett äi-siin paperinkeräykseen tai niitä myytäisiin löytölaarissa käytett yjen pornolehti en kanssa. Nuoret lupaavat historiantutkijat suuntautuisivat muille aloille. Sanapari ”Ihantalan ihme” ei aiheutt aisi enää ke-nessäkään ihott umaa.

Tämä taitaa tosin olla toiveajatt elua. Vuonna 2039 on todennäköisesti elossa vielä Viimeinen Talvisodan Veteraani, jota kannetaan ympäriinsä lasilaati kossa ja näytellään maksusta kansalle.

Historioitsija

28[sic]

Humppa-palsta

Mitä kuuluu tiedekunta järjestöllesi?Seuraavilla sivuilta voit lukea tiedekuntajärjestösi Humanisticumin tuoreimpia kuulumisia. Muista myös takakannen tapahtuma kalenteri.

sarjakuva - opintoputki

29[sic]

Humanistinen manifestiHumanisti en tulevaisuus näytt äytyy opis-kelijoille kysymysmerkkinä. Ympärillä vel-lovat puheet paitsi suuresta opiskelukoko-naisuusuudistuksesta myös edessä olevis-ta ti edekunnan säästötalkoista - samaan aikaan ti edotus ti edekunnan ja laitosten suunnalta on tavoitt anut opiskelijat lä-hinnä teoreetti sella tasolla. Nämä kaksi parhaillaan käynnissä olevaa asiaa ovat sekoitt uneet keskenään ja saaneet aikaan epäilyksiä sen suhteen, onko uudistuksiin-kaan todella varaa.

Epävarmuus, huhupuheet ja kompuroiva ti edonkulku ovat saaneet aikaan ti lan-teen, jossa syyt esimerkiksi opetuksen ja kurssien peruuntumisiin eivät ole sel-vinneet opiskelijoille ti edotuksen kautt a. Säästöpaineiden eniten moukaroimissa oppiaineissa etenkin Filosofi an, historian, kultt uurin ja taiteiden tutkimuksen laitok-sella pelätään koko ti eteenalan alasajoa; Maailman kultt uurien laitoksella opetus-tarjonta säilynee kyllä enti sellään, mutt a tämä onnistuu vain alijäämää tekemällä. Nykykielten laitoksen monessa oppiai-neessa on huutava pula varsinkin erikois-tavista opinnoista.

Pelko oppiaine-ajojahdista on kuitenkin luultavasti turhaa. Ajatus siitä, ett ä ti e-dekunta tai yliopisto haluaisi toimillaan ehdoin tahdoin lakkautt aa oppiaineita, tuntuisi käsitt ämätt ömältä. Mistä sitt en oikeastaan on kyse? Tiedekunnassa on tapahtunut lyhyen ajan sisällä lukuisia uudistuksia, joiden toimintamalleihin ei ole ehditt y sopeutua tai joiden tarkoi-tuksenmukaisuudesta ei ole vielä löydet-ty yksimielisyytt ä. Yliopiston kaltaisessa

rakennekompleksissa, jossa muutoksiin suhtaudutaan usein varauksella, tulee va-rata riitt ävästi aikaa myös uusiin malleihin mukautumiseen.

Opiskelijat ovat huolissaan siitä, mitä ope-tukselle tapahtuu tulevaisuudessa. Pelko-na on, ett ä lähiopetuksen ja luentokurs-sien sijaan siirrytään enti stä enemmän kirjatentt eihin ja massaluentoihin, tai ett ä oppiaineen opetusta sekä henkilöresurs-seja karsitaan pysyvästi ”hetkellisesti ah-taan” talousti lanteen vuoksi. Pelko on suurin etenkin pienissä oppiaineissa, jotka ovat vähäisen henkilökunnan vuoksi riip-puvaisia tunti opetuksesta, johon suun-natt uja määrärahoja on leikatt u suhteessa eniten.

Tämän hetkisessä ti lanteessa tarvitaan yhteishumanisti sta rintamaa. Oppiaineet tai laitokset eivät voi tuuditt autua siihen, ett ä omalla yksiköllä menee hyvin jos naa-purilaitoksella on jo kohdatt u ongelmia. Humanisti en tulee aloitt aa viimeistään nyt oppiaine- ja laitosrajat rikkova yhteis-työn tekeminen opiskelijastatukseen tai asemaan yliopistolla katsomatt a. Vastus-tamme kirjekurssiyliopistoa putkitutkin-toineen. Vaadimme huippututkimuksen ja lähiopetuksen säilytt ämistä myös tule-vaisuudessa sekä avointa, myös opiskelijat huomioonott avaa, keskustelua.

Keskiviikkona 16.3 klo 13 opiskelijat järjes-tävät tapahtuman kaikille humanisteille, yhteistyössä humanisti sen ti edekunnan kanssa. Ole paikalla, jokaista humanisti a tarvitaan.

Tiedekuntajärjestö Humanisti cum ry

30[sic]

Hei sinä humanisti ! Pitelet parhaillaan näytt ölehdelläsi humanisti en uusinta ää-nenkannatt ajaa, [sic]ia (lausutaan lähes varmasti siK) ja verkkokalvojasi ahdistelee teksti , joka on syntynyt Humanisti cumin uunituoreen puheenjohtajan hyppysis-sä. Humanisti cum on Helsingin yliopiston humanisti sen ti edekunnan ti edekuntajär-jestö, eli ainejärjestöjen katt ojärjestö. Tie-dekuntajärjestön tehtävä on säännöissä määritelty näin:

ylläpitää kriitti stä keskustelua opetuksen ja tutkimuksen muodosta, sisällöstä ja pe-rusteista sekä opiskelijan asemasta koulu-tusjärjestelmässä ja pyrkiä muutt amaan Humanisti sta ti edekuntaa ja yliopistoa si-ten, ett ä opiskelijoilla on valtaa vaikutt aa siihen, mitä ti etoa heille jaetaan ja mil-lainen ti etoa jakava järjestelmä on edis-tää humanisti sten ti eteiden arvostusta ja humanisti sia arvoja yliopistomaailmassa ja yhteiskunnassa ja siten parantaa hu-manisti en asemaa työmarkkinoilla toimia Humanisti sen ti edekunnan opiskelijayh-distysten etu- ja yhteistyöjärjestönä lisätä Humanisti sen ti edekunnan opiskelijoiden välistä yhteistoimintaa ja henkistä yhteen-kuuluvuutt a, sekä lisätä ti edonvälitystä yliopiston, Humanisti sen ti edekunnan, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja ainejärjestöjen välillä.

Humanisti cum käynnisteleekin toimin-taansa reippain ott ein ja 19 hallituksen jä-sentä sekä joukko ahkeria virkailijoita ovat vuoden ajan jokaisen humanisti n käytet-tävissä. Hallitus ott aa mielellään vastaan palautett a siitä, miten ti edekuntajärjes-

tön toivotaan ajavan opiskelijoidensa etua. Vuoden kulkuun tulee mahtumaan jokaiselle jotakin: työelämäseminaarien kautt a neljän ti edekuntajärjestön yhteis-vappukekkereihin, opiskelijoiden liikunta-viikkoihin ja opintoinfoihin, unohtamatt a Humanisti cumin 45-vuoti sjuhlia ja yhteis-ten klusteriti lojen 2-vuoti ssyntt äreitä ja täysremontti a, sekä paljon muuta.

Tämän vuoden hallituksesta löytyy opis-kelijoita ainakin yhdestätoista eri aine-järjestöstä ja virkailijat mukaanluett uina Humanisti cum katt aa tänä vuonna lä-hes puolet humanisti sen ti edekunnan yli 30:stä ainejärjestöstä. Oletko vielä käynyt tutustumassa humanisti en omiin ti loihin Uuden ylioppilastalon A-rapun viidennes-sä kerroksessa? Viikott aiset avoimet ovet

PuheenjohtajaMitä olisin voinut ajatella tänään

31[sic]

kutsuvat humanisteja pullakahvien mer-keissä tutustumaan kerhohuoneisiin tai vaikkapa vain istumaan hetkeksi aulati lo-jen sohville.

Itse päädyin mukaan Humanisti cumin toi-mintaan alkujaan oman ainejärjestöni Fi-bulan kautt a. Ensikosketukseni Humanisti -cumiin oli ti edekuntajärjestön fuksiaisissa syksyllä 2008, jolloin hämmästelin ensim-mäistä kertaa Uuden ylioppilastalon sok-keloita ja erityisesti sitä, miten niin upeat ti lat ovat keskellä keskustaa ainoastaan opiskelijoiden käytössä. Yhteistyö muiden humanisti en kanssa on antanut paljon ja laajentanut omaa näkövinkkeliä siitä, mitä kaikkea meihin humanisteihin oikeastaan mahtuu.

Olen kolmannen vuoden arkeologian opis-kelija ja tämän hetkinen puheenjohtajan pesti on itselleni kolmas. Tunnustan sai-rastavani vakavaa tauti a, joka tunnetaan parhaiten kansankielisellä nimellään "jär-jestötoiminta". Sen kerrotaan aiheutt avan akuutti a häiriötä opintojen etenemiselle, mutt a itse en toki ole vielä moisia oireita huomannut. Järjestötoiminnan kanssa ei ole ole leikkimistä: joka siihen sairastuu, päätyy nelikymppiseksi mennessä Arka-dianmäelle ikuisena fi l. yo:na. Kohtalo on karu. Tässä vaiheessa sairautt a tulisikin luultavasti ryhtyä välitt ömiin toimenpitei-siin. Tiedekunnan käytävillä valokopioin leviävän epävirallisen ja salaisen muisti on mukaan kaikki alle 25-vuoti aat järjestötoi-minta-akti iviutt a osoitt aneet vartt uneet lapset tulisi julistaa välitt ömän holhous-vallan alle. Siinä vaiheessa, kun parikymp-

pinen opiskelijantaimi tajuaa ensimmäi-sen puhisvuotensa tultua päätökseen haluavansa vielä jatkaa, tulisi holhoojien lukita sairastunut välitt ömästi suljett ujen ovien taakse. Lupa poispääsemiseen hel-ti ää vasta sitt en, kun museologian essee on huolellisesti kirjoitett una, 60 opinto-pistett ä suoritett una ja virkamiesruotsi plakkarissa.

Mikäli sairastunut ei vielä tämän jälkeen-kään osoita paranemisen merkkejä, tois-tetaan toimenpiteet, kunnes määräajassa valmistunut pro gradu -tutkielma on sivu sivulta ilmestynyt lukitun oven ali. Tämän jälkeen holhousvalta päätt yy, sillä opis-kelija on valmistunut. Kaikkien sääntöjen mukaan vieläpä kunniallisessa viiden vuo-den määräajassa. Tilanne on toki toinen, mikäli vastavalmistunut maisteri päätyy yliopistolle jatko-opiskelijaksi. Harva jak-saa enää ihmetellä, minkä takia tutkijoita ei koskaan näe "työhuoneidensa" ulko-puolella...

Toivon jokaiselle humanisti lle mukavaa kevätt ä ja muistakaa välillä hengähtää opintopaineiden alla!Ennen kaikkea haas-tan teidät kaikki tutustumaan ti edekunta-järjestönsä toimintaan sekä kaikkiin niihin muihin humanisteihin, joiden oppiaineista ett e ole koskaan luultavasti kuulleetkaan.

Keväisin terveisin,

Anna "museologian esseetä vajaa huma-nisti sten ti eteiden kandidaatti " Ylitalo,Humanisti cumin puheenjohtaja

Maaliskuu16.3.klo 13-14 Humanisti nen manifesti Päärakennuksen edessä21.3. Update me II. Tule ja tutustu muihin humanisteihin pikatreff ejen muodossa!

Huhti kuu12.4. Sitsikurssi/sitsit Alinassa30.4. HUMANISTIVAPPUPäivällä etkot Klusterilla ja illalla super vappubileet Pohjanhovissa

ToukokuuVko 20 (16. - 20.5.) Humanisti cumin liikuntaviikot

HeinäkuuHumanisti cumin kesäpiknik kuun puolivälissä

Syyskuu23.9. Humanisti cumin fuksiaiset

Muista myös kuukausitt aiset Klusteri-lauantait pippalot (kuukauden ensimmäinen lauantai) ja joka keskiviikko olevat Klusteri-hengailut klo 14-18!

Hei sinä järjestötoiminnasta kiinnostunut!

Kiinnostaako sinua suunnitella ja järjestää toimintaa muille humanisteille? Onko sinullaidea, jonka haluat jakaa muille humanisteille? Humanisti cum hakee edelleen toimin-taansa innokkaita tekijöitä. Hallituspaikat tälle vuodelle on jo jaett u, mutt a virkailijana voit ott aa itsellesi juuri niin suuren roolin, kuin aikasi ja kunnianhimosi antavat myöden.

Humanisti cum ry:n toiminta on kasvanut muutaman edellisen vuoden aikana merkitt ä-västi , erityisesti yhteisten ti lojen myötä. Tämä on lisännyt tarvett a löytää uusia tekijöitäluomaan humanisteille hauskaa yhteistä toimintaa. Oli kyse sitt en leff ailloista, liikunta-tapahtumista, asiaseminaareista tai kahvitt elusta järjestöti loissa, Humanisti cum tarjo-aa sinulle mahdollisuuden tulla luomaan juuri sellaista toimintaa, kuin mitä itse kaipaat.

Paras tapa päästä mukaan on ott amalla yhteytt ä joko Humanisti cumin virkailijavastaa-vaan tai suoraan kiinnostavan alueen vastuuhenkilöön. Voit myös katsoa netti sivuilta infoa erilaisista suunnitt elu- ja ideointi kokouksista.

Nähdään klusterilla!

Emilia Viljanen, Humanisti cumin virkailijavastaava

Humanisticumin tapatumakalenteri kevät 2011

htt p://blogit.helsinki.fi /humanisti cum/