Sinä et ole kuten muut

Siellä missä uskonnot kukki-vat vahvoilla juurilla ja tö-mähtävät toisiinsa, syttyy

sotia. Varsinkin jos lannoitteena on öljy. Tämä on vanha mutta edelleen paikkaansa pitävä fakta. Lähi-itä on toiminut suurvaltapo-litiikan ja asekaupan kohteena jo vuosia. Siviilit kuolevat. Tilanne tuntuu toivottomalta. Eivätkö ih-miset Israelissa ja Palestiinassa osaa muuta kuin sotia?

Osaavat. Koko kansa ei ajattele samoin kuin mitä media meille suitsuttaa. Samaan aikaan Israelis-sa taistellaan myös aseistakieltäy-tymisoikeuden puolesta, joskin vielä pienin joukoin. Esimerkiksi yli 60 israelilaisnuorta, shiministi-miä, allekirjoitti vuoden 2008 al-kupuolella kirjeen, jossa he ilmoit-tivat kieltäytyvänsä palvelemasta maan armeijassa. Heitä on seuran-nut jatkuva lyhyiden tuomioiden kierre. Kenties laatu päihittää jos-kus määrän.

Mitä voi pienen Suomen pieni kansalainen tehdä ajaakseen maa-ilman rauhaa? Osoittaa miel-tään? Kyllä, jopa valtakunnalliset tv-lähetyksemme ovat uutisoi-

neet Gazan pommitusten vastai-sista mielenosoituksista ympäri maailmaa. Osallistua boikottiin? Kyllä, koska Rauhanpuolustajat, Rauhanliitto ja Sadankomitea organisoivat boikottikampanjaa israelilaistuotteita vastaan. Jäipä tänään päätoimittajalta kaupan hyllylle israelilaiset avocadot – jotka yllättäen ovat juuri nyt hal-vimmillaan.

Pieniä toivon murusia vain? Ehkä. Mutta murusista tulee yh-teenliitettynä isoja, ravitsevia limppuja. Aseistakieltäytyjäliitto antaa rauhanleivälle täytettä muun muassa järjestämällä bussi-kuljetuksen sodanvastustajien vastajuhlallisuuksiin Naton 60-vuotisjuhlille Strasbourgiin Rans-kaan 30.3.-8.4. Ohjelmassa on asevarustelun vastaisia tapahtu-mia kuten vastarintaleiri, kansain-välinen kokous ja suuri mieleno-soitus – kansalaistottelematto-muudella höystettynä.

Sinäkin voit vaikuttaa. Eri ta-voin. Lähellä ja kaukana.

Kansainvälisenä rauhanvan-kipäivänä 1. joulukuuta 2008 Suomen vankiloissa

kärsi rangaistusta yhteensä 18 aseistakieltäytyjää. 17 heistä on sijoitettu avolaitoksiin. Vuoden 2008 alussa voimaan astunut uusi siviilipalveluslaki ei tunnu juuri vaikuttaneen totaalikieltäy-tyjien määrään.

20-vuotias helsinkiläinen to-taalikieltäytyjä Ossi Louhivaara sai joulukuun alussa 178 vuoro-kauden ehdottoman vankeustuo-mion Helsingin käräjäoikeudessa. Louhivaaraa syytettiin asevelvolli-suudesta kieltäytymisestä. Hänet oli määrätty palvelemaan Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminas-sa, jossa hän kieltäytyi heinäkuus-sa.

Louhivaara kokee, että armei-jalaitoksessa on kysymys valtion puolustamisesta, ei ihmisten. Hän ei hyväksy pakollista asevel-vollisuusjärjestelmää. Kieltäytymi-silmoituksessaan hän totesi:

"Ihmisiä ei puolusteta aseilla, eivätkä ihmisoikeudet päde pakol-lisessa asevelvollisuudessa. Ar-meijaan kulutetaan valtavia mää-riä rahaa vuosittain, vaikka sa-maan aikaan esimerkiksi terveydenhuolto on puutteellista. Miksi varoja käytetään valtion puolustamiseen ihmisten sijaan?"

Siviilipalveluksen suorittami-sen hän näkee pakollisen asevel-vollisuuden hyväksymisenä. Hän ei halua suorittaa sitä myöskään siviilipalveluksen rangaistuksen-luontoisen keston takia.

Louhivaara aikoo valittaa tuo-miostaan hovioikeuteen ja sen suorittaminen tulee ajankohtai-seksi vasta hovioikeuden ratkai-sun jälkeen, todennäköisesti syk-syllä 2009.

Myös rangaistuksen suorittami-seen asti tuomioprosessissa eden-neitä totaalikieltäytyjiä on löyty-

nyt lisää syksyn 2008 aikana. Matti Petteri Pöntiö aloitti van-keustuomionsa suorittamisen 11. marraskuuta. Hän keskeytti sivii-lipalveluksensa 17. huhtikuuta 2008 suoritettuaan sitä reilut kahdeksan kuukautta. Loviisan käräjäoikeus langetti hänelle 56 vuorokauden vankeusrangaistuk-sen elokuussa 2008. Hän astui Helsingin avovankilaan Seutu-laan marraskuussa.

26-vuotias helsinkiläinen Juha-na Hirvonen ja 20-vuotias oulu-lainen Sebastian Salminen jou-tuivat puolestaan istumaan loka-kuussa. Molemmat kieltäytyivät asevelvollisuudesta heinäkuussa 2007 ja heidät tuomittiin käräjäoi-keudessa saman vuoden syksyllä. Hovioikeus lyhensi molempien tuomioita lievemmän lain periaat-teen perusteella. Hirvosen kakku on lopulta 179 päivää, Salmisen 178 päivää. Hirvonen suorittaa tuomiotaan Seutulassa, Salminen Ylitornion vankilassa.

Eduskunnan apulaisoikeus-asiamies Jukka Lindstedt antoi marraskuussa 2008

vastauksen saman vuoden syys-kuussa tehtyyn kanteluun, joka koski poliisin toimintaa Aseista-kieltäytyjäliiton järjestämää, pien-tä mielenosoitusta kohtaan ASEM-huippukokouksen aikana syyskuussa 2006. Mielenosoituk-sessa vaadittiin Korean tasaval-taa vapauttamaan maassa vangi-tut aseistakieltäytyjät ja sen tar-koitus oli saattaa tämä viesti kokoukseen osallistuvien Etelä-Korean ja muiden valtioiden edustajien tietoon.

Kantelussa arvosteltiin kahta asiaa. Mielenosoittajat määrättiin kahdesti siirtymään valitsemis-taan mielenosoituspaikoista il-man lainmukaisia perusteita. He menivät ensin poliisille ilmoitta-maansa paikkaan Itä-Pasilassa. Jouduttuaan poistetuksi sieltä he siirtyivät toiseen paikkaan, josta on myös näköyhteys kokouspaik-kana toimineen Messukeskuksen pääsisäänkäynnille. Sieltäkin hei-dät poistettiin ja määrättiin siirty-mään poliisin erikseen mieleno-soituksille varaamaan paikkaan Velodromin tekonurmikentälle. Kenttä sijaitsee Messukeskuksen takana, eikä sieltä ole näköyhteyt-tä pääovelle, josta eri maiden de-legaatiot saapuivat kokoukseen.

Ratkaisussaan apulaisoikeus-asiamies Lindstedt ei katso polii-sin toimineen tilanteessa lainvas-taisesti eikä kantelu anna aihetta muihin toimenpiteisiin kuin pää-töksen tiedoksi saattamiseen ta-pahtumiin osallistuneille poliiseil-le. Hän kuitenkin toteaa myös, että "poliisilta saaduissa selvityk-sissä on mielestäni eräitä ainakin

jossain määrin ongelmallisia kan-nanottoja." Yleisemmällä tasolla päätös sisältääkin useita tärkeitä painotuksia.

Lindstedt korostaa sitä, että ”mie-lenosoituksen paikan valitsevat ensisijaisesti sen järjestäjät, ei po-liisi” ja toteaa, että ”vain jos jär-jestäjien valitsemaa paikkaa ei ko-koontumislain 10. pykälän perus-teella voida hyväksyä, poliisi voi osoittaa yhteyshenkilön kanssa neuvoteltuaan uuden paikan mie-lenosoitukselle.” Tällöinkin polii-silla on velvollisuus neuvotella uudesta mielenosoituspaikasta. ”Kyse ei saa olla tyhjästä muodol-lisuudesta tai varsinkaan poliisin yksipuolisesta ilmoituksesta.”

Lindstedt kirjoittaa myös pitä-vänsä ”jossain määrin kyseenalai-

sena” poliisin esittämiä perustelu-ja mielenosoituksen siirtämiselle alkuperäisestä paikasta, vaikka ei katsokaan, että asiasta päättä-neen poliisiviranomaisen ”arvio olisi osoitettavissa vääräksi”.

Poliisin mielenosoituksia var-ten varaamasta paikasta apulai-soikeusasiamies toteaa, ”ettei sitä minun mielestäni voi pitää erityi-sen sopivana kyseisen mielenosoi-tuksen tarkoituksen kannalta”, koska näkyvyys delegaatioiden reitille Messukeskuksen pääsi-säänkäynnillä on sieltä ”hyvin huono”. Hän viittaa eduskunnan perustuslakivaliokunnan kokoon-tumislakia säädettäessä otta-maan kantaan, jonka mukaan ”kokouksen järjestäminen juuri määrätyssä paikassa voi olla ko-koontumisen tarkoituksen oleelli-nen osa”.

Jyväskyläläinen 21-vuotias to-taalikieltäytyjä Tuukka Ma-salin on lähtenyt maanpa-

koon Belgiaan. Hän on hakenut sieltä turvapaikkaa. Masalinille langetettiin vuoden 2008 elo-kuussa 181 vrk:n ehdoton van-keusrangaistus Loviisan käräjäoi-keudessa. Hänet oli määrätty aloittamaan vankeustuomionsa tammikuun alussa. Masalin lähti Suomesta juuri ennen tuomion al-kua. Hän asuu tällä hetkellä tur-vapaikanhakijoiden vastaanotto-keskuksessa Belgiassa.

Totaalikieltäytyjälle langetettu vankeustuomio on voimassa viisi vuotta, jonka jälkeen se raukeaa. Tuomion raukeamisen jälkeen to-taalia ei voi kutsua enää uudel-leen palvelukseen.

Masalin toivoo voivansa herät-tää keskustelua turvapaikkaa ha-

kemalla. Hän ihmettelee, eikö "Suomen kaltaisessa demokraatti-sessa hyvinvointiyhteiskunnassa saa sanoa ei joutumatta vanki-laan." Asevelvollisuusjärjestelmää hän ei pidä perusteltuna. "Suomi on perustellut puolustusvoimiensa olemassaoloa maamme puolueet-tomuuspolitiikan avulla, mutta ny-kyäänhän Suomi ei ole sotilaalli-sesti puolueeton.", hän toteaa. Si-viilipalvelusta hän pitää vain armeijan korvikkeena ja kertoo päätyneensä totaalikieltäytymi-seen siviilipalvelusjärjestelmän monien ongelmien johdosta.

Vaikka vuoden 2008 alussa voimaan astunut siviilipalvelusla-ki olikin parannus edelliseen, se sisältää edelleen monia ongel-mia. Siviilipalveluksen kesto on edelleen kohtuuton yleisimpään varusmiespalvelukseen verrattu-

na. Siviilipalveluksen suorittami-nen kehitysyhteistyötehtävissä ul-komailla ei ole mahdollista. To-taalikieltäytyjät tuomitaan edel-leen pitkiin, ihmisoikeuksien kannalta kyseenalaisiin vankeus-rangaistuksiin. Aseistakieltäytyjä-liitto pitää uutta turvapaikanha-kuprosessia osoituksena näistä ongelmista. Liitto aikoo tukea Ma-salinia hänen maanpakolaisuuten-sa aikana.

Masalin ei ole ensimmäinen Belgiaan paennut suomalainen to-taalikieltäytyjä, sillä Jussi Her-maja haki sielä turvapaikkaa syk-syllä 2001. Hänelle ei myönnetty turvapaikkaa, mutta Suomi ei myöskään vaatinut hänen luovut-tamistaan. Hänen tuomionsa rau-kesi syksyllä 2006.

War Resisters' Internatio-nal julkaisi marras-kuun lopussa 2008

uuden www-sivustonsa. Sekä ul-koasu että tekniikka ovat uudistu-neet radikaalisti. Tavalliselle käyt-täjälle sivut on kuitenkin haluttu säilyttää yksinkertaisina.

Sivustosta oli tarkoitus tehdä aiempaa yhteisöllisempi, mikä WRI:n tapauksessa tarkoittaa in-ternationaalin jäsenten, kuten AKL:n, aikaisempaa suorempaa osallistumista. Osa sivuista on esi-merkiksi toteutettu julkaisujärjes-telmään upotettuna wikinä.

Uusilla sivuilla on aikaisemmin kerran vuodessa kootun kansain-välisen rauhanvankilistan korvaa-

Bomspotting-kampanja sul-ki kansainvälisen Sota al-kaa Euroopasta -toiminta-

päivän kunniaksi Belgian puolus-tusministeriön portit 14. marras- kuuta 2008. Aktiivit lukittautui-vat ketjuilla ministeriön porttei-hin ja kiipesivät ripustamaan ban-derolleja rakennuksen katolta. Osa aktivisteista siivosi verta jal-kakäytävältä rakennuksen edes-tä. Kaikki aktivistit pidätettiin.

Tapahtumapäivällä haluttiin kiinnittää huomiota siihen, kuin-ka Eurooppakin on sodassa osal-listuessaan useisiin militaristisiin toimiin maailmalla. Belgian puo-lustusministeriö haluaa sitoa val-tiota entistä enemmän sotilastoi-miin. Bombspotting-kampanjan aktiivit vaativat, että Belgian hal-litus lopettaisi osallistumisensa Afganistanin sotaan.

Yli 25 000 eurooppalaista soti-lasta osallistuu meneillään ole-viin aseellisiin konflikteihin Nato-joukkojen mukana Afganistanis-

sa. EU:n joukkoja on myös Afri-kassa ja Irakin sodassa. Lisäksi joukkoja ja sotilastarvikkeita kul-jetetaan Euroopan satamien ja lentokenttien kautta.

Lisätietoa Euroopan osallisuudesta sotiin:

http://mcmilitary.org/war_starts_from_europe

va jatkuvasti päivitettävä lista. Aseistakieltäytymisestä on tarjolla myös tietokanta lainsäädännöstä eri maissa sekä uutiskirjeitä.

Sivusto perustuu avoimeen Drupal-julkaisujärjestelmään. Si-vuston ulkoasu on tehty vapaaeh-toistyönä Suomessa.

Y li 60 kouluistaan valmistu-massa olevaa israelilais-nuorta, shiministimiä, alle-

kirjoitti vuoden 2008 alkupuolel-la Israelin puolustusministerille osoitetun kirjeen, jossa he ilmoit-tivat kieltäytyvänsä palvelemasta maan armeijassa. Shiministimit kertoivat, etteivät he halua osal-listua armeijan miehitysalueilla toteuttamaan sorto- ja väkivalta-politiikkaan. Vuoden 2008 shimi-nistimit haluavat tuoda esiin sitä, että vaikka israelilaiset uskovat-kin yleisesti maansa työskentele-vän rauhan saavuttamiseksi, halli-tus ja armeija toteuttavat edel-leen väkivaltaista miehitystä.

Valtiovallan vastatoimia ei tar-vinnut odottaa pitkää aikaa. En-simmäisenä kohteeksi joutui 18-vuotias Udi Nir, joka pidätettiin kotoaan 20. elokuuta, vain päivää hänelle määrätyn värväytymispäi-vämäärän jälkeen. 21. elokuuta hänelle langetettiin 21 päivän van-keusrangaistus. Israelissa aseista-kieltäytyjät tuomitaan tavallisesti useisiin peräkkäisiin, lyhyisiin van-

keusrangaistuksiin, jotka he suorit-tavat sotilasvankilassa. Teoriassa kierre voi jatkua loputtomiin, vaik-ka käytännössä armeija vapauttaa kieltäytyjän palveluksesta silloin, kun katsoo sen itselleen sopivak-si. Laillisia aseistakieltäytymismah-dollisuuksia tai vaihtoehtoja ar-meijan käymiselle – vapautuksen hankkimista lukuun ottamatta – ei ole olemassa.

Israelissa asevelvollisuus kos-kee myös naisia, ja tämänkertai-sessa kieltäytymiskirjeessä heidän osuutensa onkin huomattava. Seit-semästä joulukuun alkuun men-nessä vankeuteen tuomitusta shi-ministimistä viisi on naisia. 19-vuotias tel avivilainen Mia Tama-rin sai 2. joulukuuta jo neljännen vankeusrangaistuksen. Sen suori-tettuaan hän on viettänyt vapau-tensa menettäneenä yhteensä 68 päivää. Tamar Katz, Raz Bar-Da-vid Varon ja kieltäytymiskirjeen keskeisiin organisaattoreihin kuu-luva 18-vuotias jerusalemilainen Sahar Vardi on tuomittu toistai-seksi kolme kertaa. Katz ja Vardi

ovat kieltäytyneet pukeutumasta armeijan univormuun vankilassa, minkä seurauksena heitä on pidet-ty eristysosastolla.

19-vuotias Omer Goldman va-pautettiin marraskuussa palveluk-sesta terveydellisin perustein kah-den vankeustuomion jälkeen. Hä-nen osaltaan tuomiokierre on siis ohi. Goldman on Israelin turvalli-suuspalvelun Mossadin entisen varajohtajan tytär, joka päätti ryhtyä aseistakieltäytyjäksi käyty-ään Länsirannalla tutustumassa miehityksen arkipäivään.

Koululaisten kieltäytymiskirjeillä on Israelissa pitkä traditio. Ensim-mäinen kirje julkaistiin jo 1970-lu-vun alussa – vain muutama vuosi kuuden päivän sodan jälkeen. Tuolloin nuoret kieltäytyjät kysee-nalaistivat israelilaisessa yhteis-kunnassa lähes jakamattomana vallinneen uskon armeijan voitta-mattomuuteen todeten, että aluei-den miehittäminen ja aggressiivi-nen militarismi johtaa vain uusiin sotiin ja verenvuodatukseen. Vuonna 1973 käyty Jom Kippur -sota osoitti heidän olleen oikeas-sa. Sen jälkeen shiministim-kirjei-tä on julkaistu muun muassa vas-talauseena ensimmäiselle Libano-nin sodalle vuonna 1982 sekä ensimmäisen ja toisen palestiina-laisten intifadan aikana 1990- ja 2000-luvuilla. Maassa, jossa ar-meijan käyminen on pyhä lehmä, joukkokieltäytymiset ovat olleet ja ovat yhä tehokas tapa kiinnit-tää huomiota israelilaisten nimis-sä tehtäviin ihmisoikeusrikoksiin.

Aseistakieltäytyjäliitto seuraa shiministimien vaiheita tarkasti www-sivustollaan. Nuoriin kieltäy-tyjiin valtiovallan ja yhteiskunnan tahoilta kohdistuva paine on suuri, joten he tarvitsevat tukea. AKL:n si-vustolta löytyy tietoa myös mahdol-lisuuksista auttaa shiministimejä kamppailussaan rauhan ja oikeu-denmukaisuuden puolesta.

”En syntynyt palvelemaan soti-laana, joka sortaa toisia ihmisiä, ja taistelu miehitystä vastaan on myös minun taisteluni. Se on tais-telu toivon puolesta: todellisuu-den, joka joskus näyttää niin kau-kaiselta. Minulla on vastuuni tä-tä yhteiskuntaa kohtaan. Vastuuni on kieltäytyä", Raz Bar-David Varon kirjoittaa.

Israelin uudet aseistakieltäytyjät

Suomessa toimii reilu 80 aseteol-lisuuden yritystä, joista suurim-pia ovat Patria ja Komas. Suoma-laisen aseteollisuuden tuotteet ja yritykset on listattu Sadankomi-

Kaksi ruotsalaista rauhan-aktivistia on tuomittu kol-men kuukauden vankeus-

tuomioon ja maksamaan 220 000 ruotsin kruunua sakkoja. Kansalaistottelemattomuusver-kostoon kuuluvat aktiivit olivat tunkeutuneet asevalmista-ja BAE Systemsin tiloihin Karls-kogassa Keski-Ruotsissa loka-kuussa 2008 ja vahingoittaneet aseita. Aktivistit aikovat valittaa tuomiostaan. Toista aktivistikak-sikkoa odottaa oikeudenkäynti yöllisestä tunkeutumisesta ase-tehtaaseen Ruotsin Eskilstunas-

sa ja vahingon aiheuttamisesta. Saab Bofors Dynamics vaatii jäl-kimmäisiltä yli miljoonan kruu-nun korvauksia.

Kahdessa samanaikaisessa vä-kivallattomuustempauksessa 16. lokakuuta neljä ruotsalaisen Ofog-rauhanverkoston aktivistia vaurioitti 20 Carl Gustav panssa-rintorjuntasinkoa ja muuta aseis-tusta. Aseita oltiin viemässä muun muassa Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Intiaan. Aktivis-tit olivat itse ilmoittaneet poliisil-le läsnäolonsa huipputurvallisiksi oletetuissa laitoksissa.

"Kun hallituksesi tukee laitonta sotaa ja myy aseita diktatuureil-le, tavallisten kansalaisten on ai-ka ryhtyä toimeen", Annika Spal-de, Ruotsin kirkon diakonissa ja ryhmän viides jäsen sanoi.

Myös Spalde pidätettiin tun-keutumisyrityksestä Karlskogassa sijaitsevaan Boforsin asetuotanto-laitokseen.

Ofogin järjestämät aseistarii-suntatempaukset olivat ensimmäi-set lajissaan 2000-luvun Ruotsis-sa. Kun amerikkalaisjohtoinen hyökkäys Irakiin alkoi, Ruotsin asevienti kasvoi 88 prosenttia. Ruotsin hallitus rikkoo aktivis-tien mukaan valtion omaa rau-han ja puolueettomuuden periaa-tettaan toimittamalla aseita sotaa käyviin maihin. Ruotsalainen rau-hanryhmä Ofog toimii väkivallat-toman vastarinnan keinoin milita-rismia vastaan.

Lisätietoa, videoita ja kuvia: www.avrusta.se ja www.ofog.org

Ofog-aktiivit tuhosivat sinkoja

tean tekeillä olevaan tutkimuk-seen. Lue lisää Sadankomitean ja Rauhanliiton ilmaisesta verkko-lehdestä: www.pax.fi.

Suomalaisaktivistit tukkivat Etelä-Ruotsin Helsinborgis-sa sijaitsevan BAE System-

sin paikalliskonttori C-ITS:n si-säänkäynnit parin tunnin ajaksi 19. syyskuuta 2008. Suomalaiset lukittautuivat putkien avulla kiin-ni toisiinsa ja estivät näin työnte-kijöiden liikkumisen. Kaksi paikal-la ollutta ruotsalaista Ofog-ver-koston aktivistia yritti turhaan päästä keskusteluyhteyteen yh-tiön henkilökunnan kanssa. Kan-salaistottelemattomuustempaus oli osa Euroopan Sosiaalifooru-min osana järjestettyä European Peace Action -tapahtumaa (EPA) Malmössa 18-21. syyskuuta.

Kansainvälinen BAE Systems on maailman kolmanneksi suurin asevalmistaja. C-ITS tuottaa har-

joitusmenetelmiä kuten simultaa-niohjelmia armeijoille eri puolille maailmaa. BAE Systems valmis-taa sota-aluksia ja erilaisia aseita kuten USA:n armeijan käyttämiä Excalibur-granaatteja. Suomalai-set kritisoivat mielenilmauksel-laan BAE Systemsin lisäksi myös tämän yhteistyökumppania, Suo-men valtion yli 70 prosenttisesti omistamaa, lahjusskandaalin kans-sa rypevää Patria-asevalmistajaa. Niin Patrian kuin BAE Systemsin-kin valmisteita käytetään esimer-kiksi USA:n armeijan toimesta Ira-kin ja Afganistanin sodissa.

Poliisi saapui C-ITS-yhtiön konttorille vasta lähes kahden tunnin päästä tapahtumien alus-ta ja laski aktivistit pois alueelta ilman kiinniottoa.

EPA:n ja sen järjestäjätahon eli ruotsalaisen Ofog-rauhanverkos-ton päämielenilmaus pidettiin sa-mana päivänä Malmössa. Noin 80 mielenosoittajan kohteena oli ruotsalainen, yksityinen aseval-mistaja Aimpoint, joka kauppaa infrapunatähtäimiä muun muas-sa USA:n armeijan käyttöön.

Yhteensä seitsemän mielen-osoittajaa Ruotsista, Itävallasta ja Belgiasta kapusivat Aimpoin-tin aitojen sisäpuolelle ja tulivat kiinniotetuiksi. Aimpoint oli sul-jettu koko tapahtumapäivän ajak-si.

”Aimpoint kehuu kolminker-taistaneensa tuotantonsa Irakin sodan myötä”, aidan yli kavun-nut ruotsalainen Ofog-aktiivi Karin Carlsson kertoi ja jatkoi:

”Malmöa nimitetään Reilun kaupan kaupungiksi, koska se os-taa paljon reilun kaupan tuottei-ta. Miten reilu kauppa sopii yh-teen sen kanssa, että täällä on yk-sityinen, muun muassa Irakin ja Afganistanin sodista rahansa kää-rivä asevalmistaja? Me haluam-me avata tavallisten malmölais-ten silmät huomaamaan, mitä kaupungissa tapahtuu.”

EPA:n seminaareissa pohdit-tiin muun muassa Naton laajentu-mista, EU:n militarisoitumista, globaalia militarismia ja ydinasei-den vastaista kampanjointia kuin myös USA:n avaruuteen kohdista-mia militaristisia projekteja. Ta-pahtumiin osallistui noin 400-500 rauhanaktivistia Euroopan eri maista.

Lisätietoa:www.ofog.orgwww.aimpoint.com/military

Suomalaiset tukkivat asevalmistajan ovet Ruotsissa

Olin joku 10-vuotias, kun isoäiti sanoi, että sinä et sitten mene armeijaan",

Robert "Roope" Ryömä, 43, muistelee. Isoäiti oli Elvi Siner-vo, vasemmistolainen kirjailija ja entinen poliittinen vanki.

"Pikkuskidinä mummo kertoi Arndt Pekurisesta. Ajattelin, et-tä tappakaa vaan minutkin, mut-ta en pue univormua. Se me ol-laan Pekuriselle velkaa."

Muutenkin mummolla oli kär-keviä ajatuksia. Teini-ikäiselle

Roopelle hän sanoi, että jokaisel-le nuorelle tekisi hyvää istua van-kilassa aatteensa puolesta. Silti Sinervo oli lopulta yllättynyt, kun kuuli sairasvuoteellaan lap-senlapsensa jättäneen kieltäyty-misilmoituksen.

"Lukioaikana harkitsin myös soluttautuvani armeijaan, mutta se jäi, kun laivastossa ollut kaveri kertoi upseerien laulaneen juhlis-sa Horst Wesseliä – vanhaa natsi-laulua", Roope kertoo.

Kun kutsu harmaisiin oli käynyt, Roope meni viime hetkellä soti-lasläänin esikuntaan. Vakaumuk-sentutkinta oli juuri poistunut, jo-ten eteen lyötiin siviilipalvelusha-kemus.

"Lomakkeesta puuttui oikea vaihtoehto: totaaliksi, joten rasti-tin sivarin."

Seuraavaksi postia tuli siviili-palveluskoulutusta järjestäneestä Valamon kansanopistosta. "Soitin sinne ja sanoin: sori, mä en nyt

’

taida tulla. Siellä vastattiin, että he ymmärtävät kyllä, mutta jou-tuvat tekemään rikosilmoituksen."

Heinäveden käräjillä Ryömä oli kaikkien aikojen ensimmäinen totaalikieltäytyjä. Se päivä oli iki-muistoinen. Ehtiäkseen ajoissa paikalle Siilinjärveltä Roope jou-tui koukkaamaan Joensuun kaut-ta ja yöpymään matkalla. Aseista-kieltäytyjäliiton juristin piti len-tää Savonlinnaan ja taittaa loppumatka taksilla.

"Mulla oli fattan todistus, että olen varaton. Silti niillä kesti kak-si tuntia pelkästään päättääkseen maksuttomasta oikeudenkäynnis-tä. Sitten ne sanoivatkin, että nyt pidetään lounastauko."

Varsinaiseen asiaan päästiin vas-ta keskipäivällä. Sen käsittelyssä menikin sitten neljä tuntia. Muut käräjille haastetut joutuivat odotta-maan vuoroaan koko päivän.

"Tuomari sanoi, että ei voi hy-väksyä vakaumustani. Normaali tuomio oli silloin 12 kuukautta, mutta he pätkäisivätkin 13 kuu-kautta. Hovissa se sitten aleni vuoteen. Etelä-Suomessa selvisi yleensä 11 kuukaudella eli sain kuukauden lisää siitä, että satuin asumaan Itä-Suomessa."

Samanlaisen tuomion saadak-seen olisi pitänyt syyllistyä törke-ään raiskaukseen.

Sonkajärvellä sijaitsevaan Iskolan avovankilaan Robert Ryömä pas-sitettiin kevättalvella 1990. En-simmäiset kuukaudet kuluivat maataloustöissä, joista nuorella miehellä ei ollut mitään kokemus-ta. Hevostenhoidon ja karjan ruokkimisen lomassa tulivat muut vangit tutuiksi.

"Helvetin kasvattavaa oli olla vankilassa ja kuulla vankien juttu-ja."

Jo vankilareissun alkuviikkoina Roope sai Aseistakieltäytyjäliitolta postia suunnitteilla olevasta sivari-lakosta. Pian tuli kirje myös Ari Arffmanilta, toiselta totaalikiel-täytyjältä, joka istui Kuopiossa.

"Ari oli jo aiemmin ollut kuu-kauden nälkälakossa, kun hänel-tä evättiin opintolupa. Nyt hän keksi, että totaalit voisivat ruveta tukilakkoon, kun sivarit jäävät pois palveluksesta. Mun eka aja-tus oli, että ei se ikinä tule toteu-tumaan."

Kun vankilaviikkoja kertyi, Ryömän ajatukset alkoivat muut-tua.

"Koin vankilalaitoksen todelli-suuden ja kuulin muilta vangeil-ta kamalia juttuja. Kolmen kuu-kauden jälkeen iski totaalinen vi-tutus, että jumalauta ensin ne tekee meille paskayhteiskunnan ja jos et puolusta sitä aseellisesti, joudut lusimaan."

Sitten koittikin jo huhtikuu ja päi-vä, jolloin siviilipalvelusmiesten ennalta määrittämättömän mittai-nen lakko alkoi. 16 kuukauden palvelukseen vaadittiin lyhennys-tä, totaalikieltäytyjien tuomioi-hin lievennystä ja sivareille lisää palveluspaikkoja.

"Päätin, että tänään en syö en-kä polta tupakkaa. Olin poltta-matta kaksi tuntia, syömättä 39 päivää."

"Ekan viikon teki koko ajan mieli ruokaa, mutta olin sitoutu-nut siihen juttuun, enkä tieten-kään voinut ruveta prakaamaan."

Toisella viikolla näläntunne helpotti ja "kuukauden jälkeen al-koi tulla suorastaan euforisia fii-liksiä".

Nälkälakkoilijoita oli yhteensä neljä. Timo Kinnunen lopetti syömättömyytensä, kun sivarit päättivät palata töihin saatuaan lupauksen lakimuutoksen valmis-telujen käynnistämisestä. Sen si-jaan Ryömä, Arffman ja Jari Kal-lioluoma jatkoivat lakkoa, kun-nes heidät armahdettiin.

"Neljän viikon jälkeen kuu-lin, että - jaha - sivarit lopetti-vat lakon. Tuli fiilis, että ei voi lopettaa lakkoa, jumalauta mä-hän olen ollut neljä viikkoa syö-mättä."

Ensimmäisen viikon Roope teki töitä ilman ruokaa.

"Tiesin, että suljetussa vanki-lassa yhteydenpito ulkomaail-maan on paljon vaikeampaa. Sitä halusi kerran viikossa soittaa AKL:oon. Piti heitellä markkoja puhelimeen kuin johonkin pajat-soon."

Suljetulle piti lähteä, kun voi-mat eivät enää riittäneet talikko-hommiin. Siellä nälkälakkoilijaa painostettiin lopettamaan syömät-tömyytensä.

"Vartija tuli sanomaan, että mut pannaan rundiin (eristyssel-liin) ja siellä en saa edes juota-vaa. Sanoin vartijalle, että silloin mä kuolen ja kysyin sen valtuuk-sia. Se tuhahti ja marssi pois. Sit-ten ei enää painostettu."

Koko nälkälakon ajan Ryömä, Arffman ja Kallioluoma olivat tii-viissä kirjeenvaihdossa ja rohkai-sivat toisiaan. Puhelinyhteyteen lakkotovereidensa kanssa Roope pääsi vasta jouduttuaan nälkäla-kon loppuvaiheessa Iisalmen alue-sairaalaan.

Sitten koitti armahdus."Oikeusministeri Tarja Halo-

nen syytti meitä kiristyksestä ja väkivallalla uhkailusta. Mauno Koivisto mainitsee muistelmis-saankin, että armahdus oli vas-tenmielinen, ja hän on sitä miel-tä, että kaikkien on täytettävä yh-teiskunnallinen velvollisuus."

Nälkälakkoilijat tapasivat toi-sensa ensi kertaa vasta vapautu-misensa jälkeen. Kovin montaa kertaa he eivät ehtineet nähdä. Kallioluoma jäi junan alle seuraa-vana keväänä ja Arffman löytyi hukkuneena Helsingin Eläintar-hanlahdesta syksyllä 1992.

Robert Ryömä toimii edelleen aktiivisesti Aseistakieltäytyjäliitossa.

"Me ollaan samassa tilantees-sa taas: sivari kestää kaksi kertaa pidempään kuin armeija ja vanki-laolot ovat Pohjoismaiden huo-noimmat", hän perustelee.

Eläköön vapaus!

Oli kevät vuonna 1999, kun Kari S:n ovikello soi. Siellä oli poliisi. Kut-

su siviilipalvelukseen oli kolahta-nut postiluukusta pari kuukautta aiemmin, mutta Kari oli aktiivi-sesti unohtanut sen. Lapinjärven-bussilippukin oli kadonnut.

"Sanoin, että menenhän minä sivariin, jos joku vie mut sinne."

Sisääntulo siviilipalveluskes-kukseen oli näyttävä: poliisikyy-dillä suoraan oven eteen ja när-kästyneen johtajan puhutteluun. Sen jälkeen alkoi viikon mittai-nen palvelus.

"Saatuani ohjeet siitä, miten Lapinjärvellä hommat hoituu, unohdin ne onnellisen autuaasti ruokailua lukuun ottamatta."

Kari S. ei käynyt yhdelläkään luennolla tai osallistunut mihin-kään muuhunkaan – yhtä vapaa-ehtoista biljardipeliä lukuun otta-matta.

"Vähitellen aloin psyykata it-seäni ´hulluksi´ ja käyttäydyin entistä epäsosiaalisemmin, muun muassa ruokalassa tiputin tarjotti-men astioineen lattialle."

Muutaman sivarikeskuksessa vietetyn päivän jälkeen Kari istui taas poliisiauton kyydissä. Tällä kertaa se ajoi poispäin Lapinjär-veltä.

"Poliisit kävivät hakemassa mi-nut jonkun toisen sivarin pelästyt-tyä jotain huutamistani. He pu-halluttivat minut. Tuloksen olles-sa 0,2 promillea parin ykkösoluen jäljiltä he olivat jopa pahoillaan, kun joutuivat vie-mään minut putkaan."

Putkassa vietetyn yön jälkeen Kari S. vietiin takaisin keskuk-seen ja lääkärin juttusille.

"Selitin, että olen aina ollut rauhallinen ja ihmisten seurassa viihtyvä, mutta jotenkin vaan me-ni hermo, kun joutu lymyilemään tyhjän panttina jossain keskellä-ei-mitään. Jotain lääkäri yritti väi-tellä kansalaisvelvollisuuksista. Tähän vastasin, että mulla olis työkkäriin aika ensi viikolla, eikä motivoi tehdä työtä ilmaiseksi, kun vuokrakin pitäis maksaa."

Kotimatkalle Kari lähti taskus-saan vapauttavat paperit, perus-teena sopeutumishäiriö.

"Missään vaiheessa en kieltäy-tynyt suorittamasta sivaria. Sa-noin joka kerta kysyttäessä, että olen täällä vain, koska on pakko."

Tommi Taipaleen ensimmäiset kutsunnat olivat Valkeakoskella 1990-luvun puolivälissä.

"Sanoin, ettei kiinnosta. Kut-suntalääkäri kysyi, haluanko va-pautuksen. Lautakunta antoi kui-tenkin vain kaksi vuotta lykkäys-tä."

Sen jälkeen Tommi vältteli kutsuntoja. Poliisikin kävi ovella. Lopulta hänet määrättiin panssa-riprikaatiin.

"Ei huvittanut mennä vanki-laan, eikä hankkia 'hullun pape-reita'."

Parolan varuskuntaan Taipale saapui kuukauden myöhässä. Päästäkseen äkkiä pois hän täytti siviilipalvelushakemuksen. Kar-kaamisesta rapsahti myöhemmin 20 päivää ehdollista vankeutta ja sakot, jotka sosiaalitoimisto käy-tännössä maksoi.

Tommi alkoi opiskella valoku-vaajaksi. Välillä piti käydä siviili-palveluskeskuksessa kääntymäs-sä.

"Menin lääkäriin ja sanoin, et-tä haluan lykkäystä. Lääkäri ky-syi, miksi. Sanoin, että keksikää jotain. Sitten ne laittoi papereihi-ni jonkun koodin."

Totuuden hetki koitti syksyllä 2006. Tommi oli täyttänyt 29 vuotta. Lykkäystä ei enää saanut.

"Vähitellen aloin psyykata itseäni ´hulluksi´...”

"Olin päättänyt lähteä samana päivänä pois ja hoitaa sen ilman teeskentelemistä. Koen itseni täy-sin kyvykkääksi, mutta en suostu tekemään asioita pakosta."

Saavuttuaan Lapinjärvelle Tai-pale meni suoraan lääkäriin.

"Sanoin, etten suostu alistu-maan mihinkään määräysvaltaan ja kysyin, voitaisiinko asia hoitaa sivistyneesti. Väittelimme hetken siitä, määräilläänkö sivareita. Sit-ten ruvettiin yhdessä miettimään syitä. Se kysyi, ahdistaako. Vasta-sin, että kyllä se vähän ahdistaa, kun voi joutua vaikka vankilaan. Lisäksi se laittoi jotain auktori-teettiongelmasta."

Vasta vapautuslausunnon saa-tuaan Tommi kirjautui sisään ja saman tien ulos. Lounaan jälkeen hän suuntasi takaisin kotiin ja kesken jääneiden töiden pariin.

Jälkikäteen koko touhu lähin-nä hymyilyttää.

"Tässä järjestelmässä on varo-venttiili niille, jotka eivät halua marttyyrinä vankilaan, mutta ei-vät myöskään halua leikkiä tätä

"Sanoin, etten suostu alistumaan mihinkään määräysvaltaan...”

leikkiä. Tuntuu hölmöltä, jos sel-laista ei olisi."

Radio- ja tv-kasvo Tuomas En-buske haki alunperin siviilipalve-lukseen. Töitä alkoi kuitenkin tul-la siihen malliin, että palveluk-seen astuminen venyi ja venyi. Lopulta lääkäri ratkaisi asian.

"En lähtenyt hakemaan vapau-tusta, en näytellyt hullua, en pu-hunut sekavia, enkä laskenut alle-ni ynnä muuta sellaista.. Olin nor-maali oma itseni ja lääkäri oli sitä mieltä, että tarvitsen vapau-tuksen eli sain niin sanotut hul-lun paperit."

Päätös sopi Enbuskelle hyvin, vaikka se vähän ihmetyttikin.

"En tietenkään ollut omasta mielestäni hullu, vaan normaali nuori mies – ehkä vähän tavallis-ta herkempi, mutta siinä ei ole mitään pahaa. Minua ei ole muu-tenkaan ikinä kiinnostanut esit-tää mitään kovista."

Tuomaksen suhde niin asevel-vollisuuteen kuin pasifismiinkin on nykyisin ristiriitainen. "Joita-kin asioita on oikeutetumpaa puo-lustaa, jopa asein, kuin toisia. Mut-ta on toinen asia, onko järkevää pakottaa kaikkia 18-vuotiaita poi-kia armeijaan. Toisaalta asevelvol-lisuusarmeija on demokraattisem-pi kuin palkka-armeija."

Kun ensimmäistä kertaa saavuin Lapinjärvelle, oli kesä. Tunnelma oli leppoi-

sa, ja olin joutunut takaisin kou-luun. Siihen aikaan ajattelin, että halusin – lukion jälkeen – käydä siviilipalveluksen. Kummatkin ta-voitteet näyttäytyivät minulle sel-vinä – en ollut koskaan kyseen-alaistanut niitä.

Lapinjärvelle tultuani minua hämmensi kontrollin puute ja luennot, jotka olivat yllättävän hyviä. Timo Virtala opetti ensim-mäisenä:

"Monet teistä ovat tulleet tän-ne vain, koska se on helpointa. Jos kuitenkin ajattelette asiaa, ei teidän tarvitse täällä olla. Jos nyt osa teistä nousisi ja lähtisi vain pois, mitä minä sille voin tehdä? Luuletteko, että poliisit pitävät teidän löytämistänne tärkeänä? Toki joku voi muutaman kerran käydä ovella, mutta se siitä. Vaih-datte virallisen osoitteen isoäidin luokse."

Sampsa Oinaala luennoi meil-le sotilaallis-teollisesta komplek-sista ja Matti Säteri miehisyyden myyteistä.

Kun lähdin Lapinjärveltä ajattelin, etten oikeastaan edes halunnut palvelukseeen. Mietin, olisiko minusta vankilaan. Hain silti paikkaa kirjastossa, mutta en saanut sitä. Tällä välin Sivarilis-talle, jolle olin liittynyt, oli ilmes-tynyt kutsu lähteä Skotlannin Fas-laneen blokkaamaan brittiläistä ydinasetukikohtaa. Ilmoittauduin mukaan.

Ironista on, että minun täytyi mennä rauhanleirille ja tieblok-kaukseen aamuviideltä – saippua-

kuplia ilmassa ja Dylanin Let me die in my footsteps soimassa taus-talla – ja skotlantilaiseen putkaan tajutakseni, että juuri ne aina il-meisinä näyttäytyneet asiat ovat pelottavia. Pelottavia siksi, että emme ole asettaneet niitä kysee-nalaisiksi. Niin kauan kuin pidäm-me niistä kiinni, toimimme vain kuin robotit. Ymmärsin, että en halua siviilipalvelukseen, vaan Aseistakieltäytyjäliittoon.

Kun toisen kerran menin Lapin-järvelle, tunnelma oli aivan toi-nen. Sain heti varoituksen, kun tulin paikalle myöhässä. Saarnat-tiin siitä, että haette töitä ja kuin-ka kaikesta sanktioidaan. ”Jos myöhästytte, tulee varoitus, sit-ten toinen ja kolmannesta menet-

te suoraan vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Tiesin, että minun täytyi päästä pois. Niinpä hakeuduin lääkärille kertomaan, että kärsin unettomuudesta, olin ahdistunut ja käytän huumeita. Kaikki näistä ovat muuten totta. Paitsi se, että kärsin unettomuu-desta vain, jos minun tarvitsee herätä johonkin tiettyyn aikaan ja olen ahdistunut vain, jos mi-nut pakotetaan johonkin epäinhi-milliseen. Huumeita käytän var-sin harvoin, tutkiakseni jotakin.

Sillä kertaa sain kahden vuo-den lykkäyksen. Ajoin työkkäriin ja täytin paperit loppuun. Näin olin vaihtanut kategoriaa työhar-joittelijaksi AKL:ssä. Myöhemmin kävin yksityisellä psykologilla ha-kemassa lausunnon edellä maini-tuista syistä ja koska legioonan rangaistuskäytännöillä tämä tar-koittaisi vankilatuomiota nukku-mattomuudesta. Diagnoosin pe-rusteella vapautukseni oli välitön ja lopullinen – rauhan aikana.

Ironia kuitenkin on siinä, että päädyin palvelemaan lähes vuo-den Aseistakieltäytyjäliittoon. Valtio maksoi ja työaikani oli joustava. Tuona aikana järjestin Ruokaa ei aseita -tapahtumia, elokuvailtoja sekä kirjoitin juttu-ja lehteemme. Työn ohessa olin mukana talonvaltauksissa.

Muutamalla lauseella sanoen: loimme kontaktipintaa sanomal-le, että on olemassa vaihtoehtoja – toisin kuin valta haluaa meille vakuuttaa.

Koetan seuraavan lehden ar-tikkelissani tiivistää sitä, mitä olen oppinut – teemana on histo-ria.

Vuosi nuoruudestani

Helsingin poliisilaitos ava-si ovensa sivareille viime vuonna. Komisario Den-

nis Pasterstein Liikenne- ja eri-tyispoliisista ei voinut hyväksyä sitä, etteikö poliisilaitos osallistui-si valtionhallinnon puolella siva-rien työllistämiseen.

”Mietin, että työnkuvaksi sopi-si toimistosihteeri. Ajattelin, että työ sopisi sellaisille nuorille mie-hille, joilla on surffauskestävyyt-tä”, Pasterstein kertoo.

Niinpä Pasilassa sijaitsevassa lii-kenne- ja erityispoliisin yksikössä aloitti palveluksessa kolme sivaria, joille haetaan taas työn jatkajia tä-

män vuoden huhtikuun tienoilla. Yhteensä Helsingin poliisilaitoksel-la ahertaa kymmenen sivaria – muun muassa Helsingin poliisilai-toksella työskentelee talvella 2009 kymmenen sivaria, liikenne-poliisin lisäksi ulkomaalaispoliisis-sa ja lupahallinnossa.

Yksi tällä hetkellä poliisilaitok-sella työskentelevistä sivareista on Bo Åkerblom, 20, joka on ah-kerasti esitellyt ”poliisisivarin” toi-mea mediassa.

Datanomiksi opiskeleva Åkerb-lom sanoo löytäneensä pestin et-simällä ilmoituksia sivarikeskuk-sen nettisivuilta:

”Hain omaa alaani vastaavaa työtä – ATK-alan paikkoja – ja huomasin tämän. Pääsin haastat-teluun, jossa kiinnostukseni vain yltyi.”

Alun perin siviilipalvelus tun-tui Åkerblomin mielestä mahdot-tomalta ratkaisulta. Hän palveli 51 päivää intissä, kunnes hän oli kuusi viikkoa kipeänä armeijan harmaissa ja sai lopulta keuhko-kuumeen.

”Koska armeija ei siviilipalve-lusta mainitse vaihtoehtona, niin sivari tuntui aivan hoh-hoijaa-hommalta. Armeijaan piti lähteä, koska sille ei ollut fyysistä tai psyykkistä estettä. Ajattelin sil-loin, että mieluummin rämmin metsässä. Nyt olen positiivisesti yllättynyt siviilipalveluksesta, en-kä vaihtaisi tästä pois”, Åkerb-lom toteaa reippaalla tyylillään.

Käytännössä sivareiden työ polii-silaitoksella on paljolti tietokone-ruudun tuijottamista ja ruudun zoomailua. Poliisi kuvaa valvonta-kameroilla liikennerikkomuksia ja tuo kuvat toimistoon, jossa si-varit käyvät materiaalin läpi. Leh-dissä sivareiden töitä poliisissa on otsikoitu hehkeillä otsikoilla väärin – sivari sakottaa – vaikka käytännössä sivareilla ei ole oi-keutta jaella sakkoja.

”Tarkistamme kuvista, onko mahdollinen sakotettava ja ajo-neuvon rekisterinumero tunnistet-tavissa. Poliisi käy meidän jäljil-tämme materiaalit vielä läpi. Jos esimerkiksi kuvan laatu on huo-no, niin pyydämme jonkun laitok-selta auttamaan, että jatketaan-ko tapauksen tutkimista vai ei”, Åkerblom kuvailee.

”Lisäksi teemme arkistotehtä-viä eli osallistumme paperiso-taan. Tulostamme huomautuk-sia, pistämme ne kuoriin ja lai-tamme eteenpäin.”

Åkerblom ja Pasterstein kehu-vat kilpaa, kuinka sivareista on hyötyä poliisilaitokselle ja kuinka hyvin sivarit on otettu sinipukuis-ten taholla vastaan.

”Jos on aiemmin pelännyt po-liisia, tämän jälkeen ei enää pel-kää”, Åkerblom naurahtaa.

Totaali Tuukka Masalin te-ki tammikuussa 2009 ”jus-sihermajat” ja loikkasi Bel-

giaan hakemaan poliittista turva-paikkaa. Belgian lainsäädännössä on pykälä, joka on mahdollista-nut nyt jo kahden suomalaisen eli toisen EU-maan kansalaisen anovan turvapaikkaa. Muissa yh-teisön valtioissa tämä ei ole mah-dollista. Vuonna 2001 samaa mahdollisuutta käytti jyväskylä-läinen historianopiskelija Jussi Hermaja. Hän ei saanut turva-paikkaa ja Hermajan totaalituo-mio vanheni vuonna 2006.

Hermaja vietti viisi vuotta ko-konaan poissa Suomesta. Masalin on valmistautunut samaan. En-simmäinen päätös tulee hänen asianajajansa mukaan jo muuta-massa viikossa, mutta Masalin ai-koo jatkaa valituskierrettä Herma-jan lailla korkeimpaan oikeuteen.

”Asianajajani sanoi, että ne te-kevät kaikkensa, ettei EU:n kansa-laista hyväksyttäisi turvapaikan-hakijaksi – muutoin poliittiset suhteet kärsivät”, Masalin kertoo.

Parikymppinen maanpakolai-nen sanoo olleensa yhteydessä Hermajaan vasta päivä ennen läh-töään, mutta saaneensa perillä vegaanikokki-Hermajalta tukea ja kontakteja. Masalin on sijoitet-tu CPAS de BOUSSU -nimiseen turvapaikkakeskukseen noin 12 kilometrin päähän Monsin kau-pungista, Hermaja puolestaan asuu edelleen Gentissä. Suomi ei koskaan tehnyt luovutuspyyntöä Hermajasta, eikä oletettavasti tee Masalinistakaan.

Päätös Belgiaan lähtemisestä kehittyi vasta ennen vuodenvaih-detta. Alunperin Masalinin piti lähteä maasta hiljaisuudessa. Myöhemmin Aseistakieltäytyjälii-ton kautta turvapaikka-asia nousi esiin, ja maasta pako noteerattiin AKL:n tiedotteen jälkeen myös Suomen mediassa.

Masalin ei miellä itseään aseista-kieltäytyjän, pasifistin kuin anti-militaristinkaan lokeroon, vaikka sanookin edustavansa jokaista näistä jossain määrin.

”Ei ole sellaista tilannetta, jos-sa väkivaltaa voitaisiin käyttää ratkaisuna”, hän toteaa.

”En kokenut armeijaa oikeaksi vaihtoehdoksi sen järjettömyy-den takia: opetetaan tappamaan ja tuhoamaan vihollinen keinolla millä hyvänsä. Siviilipalvelus taas on pelkkä korvike armeijalle. Sii-nä on paljon ongelmia jo palve-luksen pituudesta lähtien. Toi-saalta olisin valinnut siviilipalve-luksen, jos olisin saanut suorittaa sen ulkomailla esimerkiksi jon-kun kehitysapujärjestön alla.”

Masalin sanoo tehneensä pää-töksen totaalikieltäytyjäksi ryhty-misestä palattuaan Intian matkal-ta vuosien 2007-2008 vaihteessa.

”Jos asevelvollisuus halutaan pitää, sen pitäisi perustua vapaa-ehtoisuuteen, eikä keksiä korvaa-via vaihtoehtoja. Jokaista pitäisi kohdella tasa-arvoisesti, eikä va-pauttaa vain osaa ihmisryhmistä. Tiesin aina, etten tule menemään vankilaan viemään paikkaa oi-

kealta rikolliselta, samalla kun vankiloita ja paikkoja vähenne-tään. Konkreettisestihan en ole tehnyt mitään.”

Masalin ei tiennyt Belgiasta en-nen lähtöään muuta kuin mitä oli Wikipediasta lukenut. Mies on saanut algerialaisia ystäviä ja ker-too viettävänsä aikaa heidän kanssaan djembeä soitellen, piir-täen ja skeitaten. Median huomio yllätti hänet ja tukea on virran-nut eri puolilta maailmaa.

”Minulla on oma huone, jossa on pesuallas, jääkaappi, sänky ja tv. Suihku, wc ja keittiö ovat yh-teisiä. Joka maanantai saan 60 euroa ruokaan ja omiin hygienia- ynnä muihin tarpeisiin. Kerran kuukaudessa minulle annetaan 5 euron arvoinen puhelinkortti ja menopaluujunalippu minne vain Belgian sisällä”, Masalin kuvailee.

”Onhan se aika perseestä, että kotimaastaan joutuu poistumaan. Toisaalta olen iloinen lähdöstä, koska Suomessa tunsin vain ju-mittavani paikallaan ilman pää-määrää. Päivääkään en ole katu-nut lähtöäni.”

Tuukka Masalin loikkasi Belgiaan

Jo toinen totaali maanpakolaisena

Jotkut meistä muistavat Jubi-lee 2000 -kampanjan, joka vaati köyhimpien kehitysmai-

den valtionvelkojen anteeksi anta-mista vuosituhannen vaihteessa. Puolella yhden Suomen tuolloin hankkiman F-18C Hornet lentoko-neen hinnalla olisi voitu antaa an-teeksi Mosambikin, Sambian, Se-negalin, Ugandan, Kamerunin, Li-berian, Kenian ja Etiopian velat Suomelle. Nyt Suomi on satsaa-massa hävittäjiin jälleen. 1990-lu-vulla hankitut torjuntahävittäjät halutaan muuntaa hyökkäysso-taan sopiviksi. Ilmavoimien esi-kunnasta on esitetty hinta-arvioita 1047 ja 1625 miljoonan euron vä-lillä(1). Koneiden hankintahinta oli noin 3 miljardia euroa.

Yksipaikkaisen Hornet-lentoko-neen malli Suomessa on F-18C, kaksipaikkaisten F-18D. Tismal-leen samat koneet kulkevat muis-sa maissa mallinimillä F/A-18C ja -D. Kirjain A tulee englannin kie-len sanasta ”attack” ja tarkoittaa koneiden soveltumista hyökkäyk-seen (2). F/A-kirjaimilla nimetty

kone on rynnäkköhävittäjä, eli so-pii sekä ilmataisteluun että maa-kohteita vastaan hyökkäämiseen. Suomen hävittäjien mallimerkin-nän typistämistä voi pitää poliitti-sena viestinä – aiemminhan Suo-men lentokoneet oli tarkoitettu valtion puolustamiseen. Nyt kun puolueettomuudesta ollaan luo-vuttu, on hyvä omistaa lentokonei-ta myös hyökkäystarpeen varalle, joten A-kirjaimelle on taas käyt-töä. Mutta kun koneet on alun pe-rinkin rakennettu rynnäkköhävit-täjiksi, miksi nyt on kyseessä Suo-men historian toiseksi suurin asekauppa?

Koneiden aseistaminen rynnäkkö-käyttöön on loppujen lopuksi vain yksi monista uudistuksista. Rynnäkköaseistus kuuluu uudis-tuksen toiseen, kalliimpaan vai-heeseen. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, että Yhdysvallat suostuu myymään Suomelle kaikkia ilma-voimien haluamia uusia ohjuksia

ja pommeja. Pikainen Nato-jäse-nyys voisi tietysti auttaa asiaa. Muita uusia hankintoja ovat uu-det viestintälaitteet, ohjaamonäy-töt, kypärätähtäimet sekä uudet ilmasta-ilmaan ohjukset. Uusilla varusteilla halutaan taata ilmavoi-mien Nato-yhteensopivuus ja pi-dentää hävittäjien käyttöikää. Tä-mä ilmeisesti edellyttää ilmasta maahan satojen kilometrien pää-hän ammuttavia risteilyohjuk-sia.(3)

Yhteensopivuus sotilasliiton il-ma-aseen kanssa on Suomelle tär-keää. Jo nyt verorahoilla järjeste-tään yhteisiä lentosotaharjoituk-sia Nato-maiden ilmavoimien kanssa (4). Ilmavoimat haluaa kuitenkin tiivistää yhteistyötä en-tisestään ja saada Suomen Horne-tit mukaan tositoimiin. Koodini-mellä ”Muuttolintu” on suunnitel-tu muutaman lentokoneen valmiusjoukkoa. (5, 6) Tällainen valmiusjoukko voisi osallistua esi-merkiksi Afganistanin kaltaisiin, sotilaallisen kriisinhallinnan ope-raatioihin. Operaatioihin käytettä-vät rahat täytyy tosin vielä hank-kia erikseen.

Suomella on tällä hetkellä 63 Hornet-hävittäjää (7). Jos laske-taan pienemmän hinta-arvion mukaan, yhden koneen lisähan-kintojen hinnaksi saadaan 16,6 miljoonaa euroa. Suomen valtiol-la olisi parempaakin käyttöä ra-hoilleen kuin uusien hyökkäysa-seiden hankkiminen. Kehitysa-pua kasvattamalla ja muuta konfliktinehkäisytoimintaa kehit-tämällä voitaisiin välttää kriisien eskaloitumista aseellisiksi. Jos edes yhden rynnäkköhävittäjän jättäisi uudistamatta, olisi valtiol-la varaa esimerkiksi nostaa ope-tusministeriön myöntämä rauhan-työn määräraha 35-kertaiseksi.

Mitä saa puolikkaalla rynnäkköhävittäjällä?

Piti olla ihan tavallinen viik-ko. Olin juuri saanut peru-nat maahan. Kirjoittamista

oli moneksi päiväksi.Se alkoi tiistaina. Koululta

päin kaikui jatkuva moottoreiden jylinä, joka korvasi syrjäkylän ke-säisen rauhan. Iltalenkillä piti panna koira kiinni. Ärri-vanhus jolkottelee yleensä vapaana, mut-ta nyt vastaan puhalsi jos minkä-laista maastokuvioin koristeltua menopeliä tuhatta ja sataa. Ei mi-kään ihme, että muutamaa päi-vää myöhemmin yksi telakuorma-auto rysäytti metsään mukanaan 13 varusmiestä.

Soramonttuun johtavan tien katkaisi puomi. Sen vieressä män-nyn juuressa torkkui vesisateessa istualtaan vartiosotilas. Metsään oli rullattu partaterälankaa – siis piikkilankaa, jossa piikkien ti-lalla on viiltävät terät.

Seuraavana aamuna menin ha-kemaan postia. Pihatieni poikki oli kaivettu viestintäkaapeli. Jos-sakin kylämme perukalla oli nyt tukikohta, jonne ajoi miehistön-kuljetusautoja, jeeppejä ja outoja mönkijöitä. Tien pintaan olivat piirtyneet telaketjujen jäljet.

Kirjoittamisesta ei meinannut tulla mitään. Koirakin vaikutti le-vottomalta. Ympärillä oli sota.

Kävelyllä törmäsin naapuriin."Eivätkö ne ottaneet sinua so-

tavangiksi", hän kysyi.

Hän kertoi, että lehmät pel-käävät pihan viertä jyrääviä pans-sariajoneuvoja.

Torstaina piti käydä kaupassa. Lähdin pysäkille polkupyörällä. Vastaan pyyhälsi kaksimoottori-nen potkurikone melkein puun-latvojen tasalla. Onko tuollaisia vieläkin olemassa? Vanhat sota-elokuvat tulivat mieleen.

Koulun ympärillä oli sotako-neita pitkin metsää. Nuoret soti-laat hääräsivät tohkeissaan nii-den ympärillä. Minuun ei kukaan kiinnittänyt huomiota.

Juuri, kun olin kaiken keskel-lä, alkoi tykistökeskitys. Suuliekit löivät joka puolella. Pauke oli kor-viahuumaavaa. Radan varressa nakutti rynnäkkökivääri.

Lisäsin vauhtia. Sydän hakka-si. Päässä alkoi pyöriä. Luikahdin tien poikki viritetyn sulkupuomin raosta. Vartiosotilas ei vastannut tervehdykseen.

Valtatiellä oli sotilasajoneu-voja enemmän kuin muuta lii-

kennettä. Jatkuva dieselin kat-ku leijui asvaltin yllä. Linja-au-to mateli. Nopeusrajoitus oli pu-dotettu kuuteenkymppiin ja so-tilaspoliisit tutkasivat liikennettä. Pohjoiseen mene-vän bussin kuljettaja oli saanut huomautuksen. Huoltoaseman kohdalla kypärät ja kiväärinpii-put pilkottivat ojasta.

Paluumatkalla kimppataksissa oli kanssani pari mummoa. Kun kerroin tykistökeskityksestä, he

alkoivat muistella jatkosodan pommituksia. Parinkymmenen vuoden kuluttua tässä maassa ei ole enää ketään, joka olisi koke-nut oikean sodan kotonaan.

Tämä sota ympärillämme ei ol-lut oikea sota. Se oli leikkiä, ja joillakin leikkijöillä näytti olevan kivaa. Toiset vaikuttivat tympään-tyneiltä ja turhautuneilta seisos-kellessaan sotisovassaan vesisatei-sessa metsässä.

He olivat parikymppisiä miehe-nalkuja. Kukaan heistä ei ole kos-kaan tappanut ketään, eikä tapa-kaan – ainakaan sodassa. Aika moni ei pystyisi tappamaan.

Sota tuli kylään

" Suuliekit löivät joka puolella. Pauke oli korviahuumaavaa. "

" Pihatieni poikki oli kaivettu viestintäkaapeli. "

Tappamaan heidät kuitenkin koulutetaan. Neljä viidestä suo-malaismiehestä päätyy edelleen reserviin. Koko maailmassa näin kattavia asevelvollisuusjärjestel-miä on alle kymmenen. Suomi hakee kaltaistaan joukosta, johon kuuluvat Pohjois-Korea, Israel, Turkki ja Singapore.

Sota jatkui. Hornetien jylinä täyt-ti taivaan. Metsistä poukkoili tiel-le vihreitä miehiä kartat käsis-sään ja rynkyt selässään. Korva-sienipaikallakin oli viestintälinja. Ei oikein tiennyt, mihin uskaltaisi mennä.

Eivät tainneet sotilaat muis-taa, että kansallisvaltioiden väli-set rintamasodat kuuluvat muu-alla maailmassa sotahistorian op-pikirjoihin. Todellisuudessa sellaisia ei ole nähty vuosikym-meniin.

Kainuun prikaatin esikunta-

päällikkö Matti Pesonen, mitä tarkalleen ottaen harjoittelitte?

”Tässä oli isot raamit. Kysees-sä olivat sotilasalueen torjunta-taistelut. Taisteluosasto puolusti ja jääkäriosasto teki vastahyök-käyksen.”

Kuka sitten olisi hyökkääjä täl-laisessa sodassa?

”Keltainen. Sininen torjui kel-taisen hyökkäyksen.”

Miten todennäköinen tällai-nen visio olisi todellisuudessa?

”Se on erittäin epätodennäköi-nen, mutta pahin vaihtoehto. Sii-hen kun varaudutaan, pärjätään pienemmissäkin kriiseissä.”

Keltaisen torjumiseen tarvit-tiin 4100 sotilasta ja 800 ajoneu-voa. Veroeuroja kului 1,3 miljoo-naa.

Melkein viikko oli jo sotaa ku-lunut. Kuuntelin keskiyön uuti-sia, kun puheeseen sekoittui outo ääni. Tikkako hakkasi seinää? Suljin radion. Ratatat... Tatatata-tatatata...

Konepistoolisarjat kiirivät yös-sä. Koulun ympärillä olevissa ta-loissa ei varmaan tänä yönä nu-kuttu. Kaikki kylän koirat olivat vaiti – taisivat olla peloissaan.

Uni ei meinannut tulla. Mieli-kuvitukseni taikoi eteeni haavois-saan viruvia ruumiita ja kranaa-tinsirpaleiden pirstomia koteja. Nakutus jatkui ulkona. Laitoin tulpat korviini.

Aamulla lähdin äidin luokse Hämeeseen. Palattuani viikkoa myöhemmin kylätiet olivat tyh-jät. Tyvenessä illassa ei kuulunut mitään ääniä. Kiitin Luojaa siitä, että maassa on rauha.

Toimittaja Sampsa Oinaala asuu Rumon kylässä Pohjois-Kar-jalan pohjoisrajalla. Portti08 -suursotaharjoitus järjestettiin Valtimolla ja Sotkamossa kesä-kuussa. Kirjoitus on julkaistu alunperin sanomalehti Ylä-Karja-lassa 28.6.2008.

Marshall McLuhanin kuuluisaksi lauseeksi on jäänyt ilmaus "väli-

ne on viesti". En tiennyt, mitä tä-mä tarkoittaa, ennen kuin yksi ai-kamme suurimpia sekopäitä – ja samalla suurimpia neroja – Te-rence McKenna selitti sen (ks. YouTube, mckenna mcluhan). Tä-män innoittamana luin McLuha-nin erinomaisen "Ihmisen uudet ulottuvuudet" -kirjan.

McKennan mukaan esimerkik-si 1960-70-luvuilta asti juurensa juontaneet keskustelut televisios-ta – siitä onko se hyvä vai paha asia – ovat liittyneet kyseisessä mediassa näytettäviin asioihin ku-ten uutisiin, väkivaltaan, luonto-ohjelmiin ja niin edelleen. Nämä argumentit ovat typeriä, koska olennaista on television muoto. Lyhyesti: televisio on huume. Jos asetat ihmisen tv:n ääreen, tuijo-tusrefleksi ja verenpaine muuttu-

vat aivan kuin olisit päihtynyt huumeista. Television luonne avaa tiettyjä aisteja ja sulkee toi-sia. Ero huumeisiin on, että huu-me on peili – sillä ei ole ulkoista syöttäjää. Television kammottava puoli onkin, että kuka tahansa, jolla on varaa maksaa, voi lisätä oman tuotteensa trippiin.

Entä kun luovutaan televisiosta ja siirrytään uuteen mediaan, mitä silloin tapahtuu? Media, jota tässä

tarkoitan, on tietokone, vertaisver-kot, sosiaalinen media ja hakuko-neet. On helppo sanoa, että inter-netissä on myös mainoksia. Kuiten-kin ilmaiseen Firefox-selaimeen on helppo asentaa ilmainen lisäosa adblock plus -päivittyvällä filtterilis-talla, joka tehokkaasti poistaa mai-nokset nettisivuilta. Pieni keksintö vaikuttaa merkittävästi internetin kokemiseen. Toisekseen netistä haettavista leffoista on leikattu mainokset pois.

Surplus vaikuttaa – epäilemättä tarkoituksella – äärimmäisen propagandistiselta ja manifesti-selta filmiltä, mutta ironian ker-rosten takia se on McLuhanin termein huomattavasti viileäm-pi, kuin miltä se vaikuttaa. To-dellisen etäisyyden toinen puoli on, että se käyttää juuri mainon-nan ja propagandan tehokkaita keinoja tuodakseen ne näkyviin. Näillä keinoilla sanotaan siis päinvastaisia asioita kuin niiltä olettaisi.

Ärsyttävää Manufacture of Con-sentissa on, että siinä on liikaa Chomskyn henkilöön liittyvää hehkutusta, "viihdyttäviä" ele-menttejä. Kiinnostavaa kuiten-kin on Chomskyn analyysi me-diasta. Chomsky toki käsittelee mediaa Yhdysvalloissa, mutta on olennaista havaita, ettei media ole kovin erilaista missään. Tä-män ymmärrettyään kokee koh-taamisensa median kanssa toisel-la tavoin.

Osa1: Media

Siinä missä Manufacture of Con-sent kuvaa vanhaa mediaympäris-töä, Steal This Film 2 kuvaa on-nistuneesti uutta sellaista, joka syntyy internetin kautta. Se aset-taa kyseenalaiseksi John Zerza-nin väitteen "etäisyyttä läheisyy-den kustannuksella, tehokkuutta leikkisyyyden kustannuksella". Tietenkin tässä tietojärjestelmiä käytetään toisella tavalla, kuin mihin ne luonut teollisuus tarkoit-ti. Dokumentti asettaa piratismin historialliseen kehykseen.

On muuten tärkeä huomata, ettei sota piratismia vastaan ole ainoa mediasota, joka määrittää kuluttajan ja tuottajan eroa. Se mitä anti-piratismi on internetis-sä, nollatoleranssi on kaupun-kien kaduilla. Tiedon jakamista kanavoidaan niin mainostaului-hin kuin mainostaukoihinkin.

Chomskyn "propaganda on de-mokraattiselle yhteiskunnalle si-tä, mitä pamppu on totalitäärisel-le" asettuu tässä elokuvassa ky-seenalaiseksi. Pamppu löytyy meilläkin yllättävän läheltä. Toi-saalta valtamedian kommentoin-nista huolimatta viimeinen sana vaikkapa Göteborgin tapahtumis-ta on sittenkin Moodyssonin kal-taisilla mediankäyttäjillä.

Tämä filmi on hyvä muistutus sii-tä, että meidän näkemämme pamppu on kuitenkin verrattain varsin heikko. Toisaalta se on muistutus siitä, että perinteisessä mediaympäristössäkin median hal-tuunotto on ratkaisevaa, mutta meillä se on verrattain helpompaa.

Hyytävä kuvaus toisaalta sodan todellisuudesta, ja toisaalta me-diasta ja sen vaikutuksista. Hyvä pari tälle voi olla Carl Boggsin ja Tom Pollardin elokuva Hol-lywoodin Sotakone.

Ärsyttävää dokumenteissa on omahyväinen tapa, jolla sotilaat valittavat omia vaivojaan. Valitet-tavasti sekin kertoo jotain.

Elokuvassa kuvataan tapahtumat hetkeä ennen kuin Venäjän me-diasta tuli lähes yksinomaan Mos-kovasta johdettu tiedon vertikaa-li. Huomaa myös Nekrasov me-dian tekijänä.

Hippi- ja rauhanliikekin saivat al-kunsa uudesta tavasta käyttää mediaa – tässä tapauksessa niin kahviloita, kirjoituskonetta kuin jazziakin. Näillä liikkeillä on tä-hän päivään asti ollut massiivi-nen vaikutus. Tämä dokumentti olkoon myös sarjan seuraavan osan aloitus.

Loppulisäys: "Ihmisen uudet ulot-tuvuudet" ja "Hollywoodin sota-kone" -kirjat ovat saatavilla jul-kisista kirjastoista. (www.hel-met.fi)

Idealistina olen kiinnostunut teoreettisista mahdollisuuk-sista. Toki pyrin olemaan

myös realisti, kuten pätevältä tie-teen tekijältä edellytetään, mut-ta silti kuulen usein muiden ar-vostelevan näkemyksiäni utopis-tisiksi. Tällaiset väitteet johtuvat totutuista ajatusmalleista, infor-maation merkityksen väheksymi-sestä tai pessimistisestä asentees-ta tekniikan voimaan. Informaa-tion merkitystä ei olla onnistuttu vieläkään yksiselitteisesti selittä-mään. Aina siirryttäessä abstrak-timmille tasoille – mitä tieto eri-tyisesti on – muuttuu seurausten ennustaminen entistä hankalam-maksi. Hyvä esimerkki tiedon voimasta on internet, jonka vai-kutuksia tuskin monikaan osasi ennustaa, mutta joita kukaan ei voi kiistää. Ja silti internetkin on vain pieni osa informaatiosodan-käyntiä sen nykyisessä merkityk-sessä.

Informaation seuraukset

En uskalla lähteä edes arvai-lla, millä tavalla ihmistä älyk-käämpi kone tulee vaikuttamaan maailmaan, saati valtapoliittisiin asetelmiin. Väitän silti, että tä-män on oltava hyvin kehittynyt sekä emotionaalisesti että tietotai-doiltaan, jotta se olisi myös mo-raalisesti riittävän edistynyt. Eri-tyistä huomiota tällaisen kehittä-misessä tulee kiinnittää juuri tunneälyn muodostumiseen, jotta elämän edellytykset säilyisivät. Kenellekään tuskin tuottaa ongel-mia kuvitella painajaismaista uh-kakuvaa, mikäli joku yksittäinen taho onnistuisi valjastamaan täl-laisen älyn omiin tarkoitusperiin-sä, mutta kuka keksisi keinot tä-män valjastamiseen rauhan edis-tämiseksi? Itse en näe tähän monia keinoja. Keinoista merki-tyksellisin lienee huolellisesti suunniteltu oppimisympäristö, jossa kone ymmärtäisi maailman julmuuden siihen katkeroitumat-

ta ja tarjoaisi valmiudet kehittää rauhanomaista politiikkaa.

Käytännössä tuon ympäristön on siis oltava pitkälti vastaava kuin meillä älykkäillä eläimillä, mutta sen on oltava erityisen otol-linen toivottujen ominaisuuksien muodostumiselle. Vastaava kasvu-ympäristö onkin äärimmäisen harvinainen ihmisten keskuudes-sa. Opimme jo lapsina asenteet ja arvot, joita vanhempamme vaali-vat. Tämän johdosta myös väki-valtaiset vallankäytön menetel-mät ovat edelleen elinkelpoisia. Meihin kohdistuu jo pienestä pi-täen psykologinen sodankäynti, jonka johdosta vallitseva näke-mys maailman realiteeteista on mitä on. Tarkoitukseni ei ole te-koälyvertauksella luoda illuusio-ta, että asiat vain loksahtavat pai-kalleen, kun ohjakset ottaa käsiin-sä ajatteleva kone. Vastaava oppimisprosessi on meillä jokai-sella edessä.

Guy Delisle on kanadalai-nen animaattori ja sarja-kuvapiirtäjä. Hän on työs-

kennellyt animaatiostudioilla Aasiassa ja piirtänyt kokemuksis-taan kaksi sarjakuvaromaania Shenzhen (2000) ja Pyongyang (2004). WSOY julkaisi alkusyk-systä Delislen uusimman matka-kertomuksen Chroniques Birma-nes (2007) suomeksi nimellä Mer-kintöjä Burmasta.

Merkintöjä Burmasta on pie-nen lapsen isän päiväkirja troop-pisesta diktatuurista. Guy Delis-len puoliso Nadège työskenteli Ranskan Lääkärit ilman rajoja -järjestölle (Médicins Sans Frontiè-res) 2005–2006 Burmassa (eli Myanmarissa kuten sotilasjuntta maata virallisesti kutsuu). Delisle piti huolta perheen lapsesta Loui-sista – ja piirsi sarjakuvakirjan.

Tarinaltaan Merkintöjä Burmas-ta on pikemmin päiväkirjamainen kuin yhtenäinen kertomus. Se

koostuu pienistä tarinoista, toisiin-sa vain löyhästi liittyvistä arkisista huomioista sekä muutamasta hie-man pidemmästä episodista. Koke-mukset ovat piirtäjän omia ja tari-nat uskottavia. Delisle onnistuu kuvaamaan liberaalin expatriaa-tin, ulkomailla työskentelevän län-simaalaisen, elämää Kaakkois-Aa-siassa hyvin.

Delislen huomiot ovat osuvia ja arkisia. Merkintöjä Burmasta on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei

se ole riittävän poliittinen. Kritiik-kiä diktatuuria kohtaan on muka-na, mutta se esitetään osana Bur-man arkea. Merkintöjä Burmasta ei ole poliittinen sarjakuva, vaik-ka sitä olisi helppo luulla sellai-seksi. Se ottaa kantaa koska vaih-toehtoa ei ole. Diktatuurista vai-keneminen kokonaan olisi hyvin poliittinen teko. Kenties Delislen sarjakuva kuitenkin herättää luki-joissa ajatuksia. Kovaa tietoa Bur-man tilanteesta on saatavilla muualta.

Guy Delislelle myönnettiin syyskuussa Helsingin sarjakuva-messuilla merkittävä suomalai-nen sarjakuvapalkinto Lempi In-ternational. Kun Delisle palasi Suomesta vaimonsa nykyiseen asemapaikkaan, seuraavan sarja-kuvansa aiheena olevaan Israe-liin hänet pysäytettiin lentoken-tän turvatarkastuksessa. Tarina kertoo, etteivät tullivirkailijat us-koneet Delislseä maassa asuvaksi kanadalaiseksi sarjakuvapiirtäjäk-si ennen kuin hän kaivoi suoma-laisen palkintopystin laukustaan ja esitteli sen turvamiehille.

Guy Delisle, Merkintöjä Burmas-ta, WSOY 2008, 266 sivua

Piirtäjän kotisivuilta löytyy vielä kymmenkunta albumista pois pu-dotettua sivua. Niitä ei tosin ole suomennettu. http://www.guydelisle.com/

Merkintöjä Burmasta

Isukin päiväkirja tropiikista

Osta AKL:n tukituotteita: