siltalehti.fi

Tamperelainen seurakuntalehti

Maaliskuu 2015

Olen saanut paljon armoa

A. Aallon rytmiorkesterin Vesa Järvensivu raitistui 12 vuotta sitten. Sivut 8–10

Han

nu

Juko

la

Raamattu onjokapäiväisessä

käytössä.Sivu 20

Lapset löysivät uusia näkökulmiaKalevan kirkkoonSivu 16

Pyhiinvaellus on jokaiselle kulkijalle omanlainen Sivut 12–13

Eliaksen kirkkokasteesta tuli yhteisölli-syyden juhlaSivu 4

Jan

ne

Ru

ots

alai

ne

n

Han

nu

Ju

kola

Kir

sikk

a Ly

hte

ilä

2 SILTA 3/2015

PÄÄKIRJOITUSKirsi Airikkavt. päätoimittaja

HE

LM

I

Tampere 4.3.2015

maaliskuu

Via DolorosaKristuksenkärsimystie29.3.–3.4.Tesoman kirkossatapahtumaliite s. 5

Yksinäisyys on yksi tämän ajan ilmiöistä. Jos yksi-näisyys ja yksin eläminen eivät ole omia valinto-ja, niistä voi koitua ihmiselle monenlaisia sosiaa-lisia ja terveydellisiä haittoja.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi muu-tama kuukausi sitten tutkimuksen, jonka mukaan

monet yksinasuvat tai yksinäiset voivat selvästi muita huonom-min. Yksin elämiseen liittyy usein työttömyyttä, vähävaraisuutta, mielenterveysongelmia ja epäterveellisiä elämäntapoja.

Toisen, hyvin erilaisen yksinäisten ryhmän taas muodostaa joukko koulutettuja ja hyvin toimeentulevia ihmisiä. He eivät ole onnistuneet löytämään itselleen ystäviä tai elämänkumppania.

Nuorten yksinäisyys on erityisen raastavaa. Helsingin taide-museossa oli viime kesänä näyttely, jossa eri-ikäiset ihmiset kertoi-vat yksinäisyydestä tekstein ja kuvin. Yksi koskettavimmista teks-teistä oli 17-vuotiaan tytön kirjoittama ajatus: Olen mieluummin yksin, ettei kenenkään tarvitse pettyä minuun.

Tuon surullisen näyttelykokemuksen jälkeen olen iloinen, että tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan maamme vähä-varaisia, yksinäisiä ja elämässään vaikeaan tilanteeseen joutu-neita ihmisiä.

Kotimaassa keräyksen tuotto suunnataan Suurella Sydämellä -va-paaehtoistoimintaan, joka on saanut alkunsa Tampereen seura-kunnista kymmenen vuotta sitten. Malli toimii tällä hetkellä 40 paikkakunnalla. Toiminta saattaa yhteen avun tarvitsijat ja aut-tajat. Keräysvaroin koulutetaan uusia vapaaehtoisia, jotka voivat monin tavoin lievittää ihmisten hätää ja yksinäisyyttä.

Kannattaa siis lähteä mukaan! Tampereen seurakunnat järjes-tää runsaasti Yhteisvastuu-tapahtumia, joissa voi kartuttaa helmi-kuussa alkanutta keräystä. Hyvän mielen saa myös sujauttamal-la rahan lippaaseen kadulla tai näppäilemällä avustuksen tilille verkossa.

Tämänvuotinen teema sopii mainiosti seurakunnille, onhan seurakunta yhteisö, joka tarjoaa käytännön tukea ja apua sekä henkistä ja hengellistä evästä ihmisille. Esimerkiksi Mummon Kammari, Sinkkuillat, Deittikirkot, työttömien ruokailut, juma-lanpalvelusyhteisöt, Avoin kirkko sekä lähikirkkojen kerhot ja piirit vastaavat tamperelaisten tarpeeseen tulla yhteen muiden ihmisten kanssa.

Kannustan tamperelaisia myös tarttumaan Silta-lehden ko-lumnistin, Heikki Syrjämäen haasteeseen (Silta 2/2015). Hän kehottaa antamaan aikaa toisille ihmisille. Kaikki pystyisimme kenties soittamaan useammin ystävälle tai sukulaiselle tai pis-täytymään vierailulla. Myös oman perheen jäsenten kanssa voi-si viettää enemmän aikaa ja kysellä kuulumisia. Ajankäyttötutki-muksen mukaan yksin oleminen on lisääntynyt perheissäkin. ✦

” Olen mieluummin yksin, ettei kenenkään tarvitse pettyä minuun.”

Lievitä yksinäisyyttä

8.3. Hyvä voittaaPäivän rukous on yksinkertainen: Kaikkival-tias Jumala. Sinä hallitset voimallasi myös pahaa. Varjele meitä antautumasta sen val-taan ja anna rakkautesi ohjata elämäämme.

15.3. LeipäsunnuntaiLeipä, jonka Jeesus antaa, on hänen ruu-miinsa. Hän antaa sen, että maailma sai-si elää. Pispalan kirkon kupeessa sama sa-notaan ranskaksi: ”Je suis la vie”, minä olen elämä.” Kirkko on aina elämän puolella.

22.3. Marian ilmestyspäiväMagnifi cat eli Marian kiitosvirsi on innoit-tanut monia säveltäjiä antamaan maailmal-le parastaan. Maria ylistää Jumalaa: ”Hän on

korottanut alhaiset ja nälkäiset hän on ruok-kinut runsain määrin”.

29.3. PalmusunnuntaiNyt tapahtuu: Evankeliumi piirtää muuta-malla vedolla kuvan hurjasta Jeesuksesta, joka kaataa pöydät ja jakkarat temppelissä sekä seuraavassa hetkessä jo parantaa pai-kalle saapuneet sokeat ja rammat. Taustal-ta kuuluu lasten huuto: Hoosianna, Daavi-din poika.

TULEVAT PYHÄT 4.3.–1.4.2015

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. (Fil. 2: 5–8)

KUTSU EGOPAASTOON

Ihminen taitaa luonnostaan olla aika itsekäs. Oma onnellisuus ja hyvinvointi ovat elämässä etusijalla. Itsekkyyttä ei kannattaisi lisää ruokkia, sillä se kyllä pysyy hengissä ominkin eväin. Paastonaika tarjoaa tilaisuuden kääntyä omasta itsestä tutkimaan Jumalan rakkautta, joka ilme-nee Jeesuksen kärsimyksessä ja kuolemassa. Katso Kristusta, katso ihmistä. Kristuksen näet kärsivässä lähimmäisessä.

PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio

Su

om

en

Läh

ety

sse

ura

/ D

irk

Haa

rman

n/

Nam

ibia

n k

uiv

uu

s 2

013

3Silta 3/2015

kysymystä

Kymppileiriltä löytyi viime kesänäkin iloa ja meininkiä.

Nuorisotyö varautuu maksuvapaisiin leiripaikkoihinTiukentunut taloustilanne on al-kanut näkyä myös Tampereen seu-rakuntien nuorisotyön toimintaan osallistuvien kukkaroissa.

Nuorisotyö tarjoaa vapaapaikko-ja tapahtumiin, kerhoihin ja leireille, ja on nyt varautunut niiden kysyn-nän kasvuun.

– Jos siihen varatut rahat eivät rii-tä, siirretään jostain toisesta kohtaa, lupailee nuorisosihteeri Pia Korri.

Leirimaksu on enimmillään 110 euroa henkilöltä ja kattaa vain osan todellisista kustannuksista.

Maksuvapautus voidaan myöntää perustelluista syistä ja nuorisotoi-mistoon tehdyn hakemuksen perus-teella. Siihen tulee liittää sosiaali-lautakunnan päätös myönnetystä toimeentulotuesta, oikeuden päätös velkasaneerauksesta tai diakonia-työntekijän puoltava lausunto.

Osallistujat leireille arvotaan, jos hakijoita on enemmän kuin voidaan ottaa mukaan. Kirkkoon kuuluvil-le hinta on hieman edullisempi kuin kirkkoon kuulumattomille perheille.

Viime vuonna seurakuntien leiri-kesään osallistui kolmen kuukauden aikana noin 1300 lasta ja aikuista.

Ensi kesän uutuuksia ovat Su-ven super skuuppi! -medialeiri ke-säkuussa Torpalla ja Eräkokki Raja-lassa heinäkuussa. Tarjolla on myös esimerkiksi elokuvan tekemistä Lef-faleirillä, koottavien kasaamista Poi-kien koottavaleirillä ja musisointia Musakesässä.

Kesään kuuluvat lisäksi perheleirit, päiväleirit ja kesäkerhot.

Netin ilmoittautumislinkit avataan keskiviikkona 11. maaliskuuta ja sul-jetaan keskiviikkona 8. huhtikuuta. Lisäksi voi ilmoittautua paperisel-la lomakkeella, joka löytyy ala-as-teilla viikolla 11 jaettavasta Leirikesä 2015 -esitteestä ja on tulostettavis-sa netissä.

Tieto mukaan pääsystä lähete-tään viikolla 18 tekstiviestillä ja säh-köpostilla. Leirikirje postitetaan lä-hempänä leiriä. ✦

Asta Kettunen

Lisää: tampereenseura- kunnat.fi/leirikesa

Han

nu

Ju

kola

Nuorisolain uudistamisen aluekier-roksen avaustilaisuudessa Tampereella mietittiin ennaltaehkäisevää ja etsivää nuorisotyötä.

❶ Kuinka kohdata nuoret, kun voi-mavaroja koko ajan vähennetään, tilaisuuteen osallistunut kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen?– Kunnat päättävät itse, miten ne to-teuttavat nuorisotyötä. Tärkeää oli-si että nuorisotyöhön panostettaisiin joka kunnassa.

– Onneksi valtion resurssit nuo-risotyön tukemiseen ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet ja tällä hallituskaudella kuntiin on saatu esimerkiksi etsivän nuorisotyön tekijöitä yli 480 kappaletta

– Nuorten kohtaaminen on tär-keää. Yksi ongelma nuorten harras-tustoiminnassa on se, että harras-tuksen hinta voi muodostua esteeksi osallistumiselle. Minusta jokaisel-la nuorella on oikeus harrastamiseen vanhempien lompakon paksuudes-ta riippumatta. Siksi meidän tuleekin tutkia nykyiset rahoituskanavat ja löy-tää ratkaisuja tähän ongelmaan.

– Jatkossa esimerkiksi kouluissa tapahtuva nuorisotyö voisi olla yksi mahdollisuus kohdentaa toimintaa sinne, missä nuoret ovat jo valmiina.

– Paitsi oikeus harrastukseen, on kaikilla myös oikeus kavereihin. Kiu-saamisen ennaltaehkäisyä on muun

muassa se, että esimerkiksi harrastus-ten kautta mahdollistuu kavereiden löytäminen.

❷ Uhkaako kaikki vähitellen kaa-tua vapaaehtoisten harteille?– Nuorisotyö kuuluu kunnan perus-palveluihin. Nuorisojärjestöjen kes-keinen tehtävä on toteuttaa sitä teh-tävää, mitä varten ne ovat olemassa. En pidä hyvänä sitä, että esimerkik-si koko nuorisotoiminta ulkoistetaan jollekin yksittäiselle järjestölle.

– Tarvitaan sekä kunnallista, että järjestöjen tekemää nuorisotyötä.

– Kansalaisjärjestöissä tehtävä työ on kansakunnan kannalta erittäin tärkeää. Siksi tarvitsemme tulevaan hallitusohjelmaan kansalais- ja jär-jestötoiminnan edistämisohjelman, jolla varmistetaan yhteiskunnan toi-mesta järjestöjen toimintaedellytyk-set.

❸ Palveluita tuotetaan yhä enem-män yhteistyössä. Millainen on seurakuntien osa?– Monilla paikkakunnilla monialai-nen yhteistyö on löytänyt tapoja teh-dä yhdessä.

– Seurakunnat tekevät paljon hyvää ja arvokasta nuorisotyötä ja tietenkin verotusoikeuden omaavina yhteisöi-nä päättävät omista toimintatavois-taan itse. Yhteistyön tekeminen on kuitenkin kaikkien kannalta järkevää.

❹ Miksi lisääntynyt hankerahoitus on huolen aihe?– Meidän pitäisi paremmin tukea ny-kyisillä resursseilla perustoimintaa. Siis sellaista toimintaa joka sujuu hyvin. Hankerahoituksessa on monesti kehi-tettävä jotain uutta.

– Uutta keksiessään joutuu helpolla perustelemaan normaalitoimintaansa kehittämisenä. Lisäksi hankerahoitus synnyttää liian usein hankerahoitus-viidakon, jossa samaa toimintaa hae-taan viidellä eri hakemuksella ja ra-portilla.

❺ Kuinka saada nuoret mukaan tähän keskusteluun? – Nuorisolain henki on kuulla lapsia ja nuoria heitä itseään koskevissa asiois-sa. Tämä täytyy toteuttaa myös käy-tännössä, ja eri paikkakunnilla on mo-nia malleja. Nuorisovaltuustot ovat yksi hyvä esimerkki.

– Nuorten saaminen mukaan kes-kusteluun on myös kulttuurikysymys. Jos meillä on osallistumisen mahdol-listava toimintakulttuuri, ollaan jo aika pitkällä.

Koulukiusatusta nuorisopäättäjäksi: sivu 14

Asta Kettunen

Pakotetaanko nuorisotyö vapaaehtoistoiminnaksi?

Seurakunnat tekevät paljon työtä nuorten parissa. Lassi Kiviranta ja Emil Mäkelä osallistuivat talvilomaviikolla Ilkon kurssikeskuksessa pidetylle Tampereen seurakuntien perinteiselle Bittileirille.

Juss

i Lai

tin

en

4 SILTA 3/2015

Poikavauva Elias kastettiin Härmälän kir-kossa jumalanpalveluksen yhteydessä hel-mikuussa. Lapsen kastaminen jumalanpal-veluksessa ei ole tavallista Suomessa, vaikka muualla se on sääntönä. Tämä tapa voisi yleistyä meilläkin.

Eliaksen äiti pyysi kummiksi diakonia-työntekijä Heidi Repoa tutustuttuaan häneen. Kummi ker-too kastetilaisuudesta:

– Kaste oli hyvin koskettava ja lämminhenkinen, kun koko seurakunta iloitsi uudesta jäsenestä.

– Seurakunta tarjoaa kirkkokahvit aina, kun kaste tapah-tuu jumalanpalveluksen yhteydessä. Nyt lapsen äiti yllätti meidät tarjoamalla kaikille burmalaista ruokaa, ja seura-kuntalaiset keräsivät oma-aloitteisesti lapselle lahjan. Näin osoitettiin molemminpuolista vieraanvaraisuutta.

Elias on burmalaisen Zarzar Tunin nuorin lapsi, ja hä-nen isänsä on suomalainen. Lapsen äiti tuli Suomeen kiin-tiöpakolaisena vuonna 2006 Thaimaan pakolaisleirin kaut-ta.

– Burmassa oli sisällissota, Suomi on rauhallinen ja tur-vallinen maa. Burmassa ei ole uskonnonvapautta.

– Isäni on buddhalainen ja äitini kristitty baptisti. Olen kristitty kolmannessa polvessa, ja minut kastettiin 15-vuoti-aana baptistikirkossa, Zarzar Tun kertoo taustastaan.

Zarzar Tunin kaikki lapset on kastettu evankelis-luteri-laisessa kirkossa.

– Pyhä henki johdattaa vanhempia kasvatustehtävässä, hän perustelee.

Nuorimman lapsen nimi on Elias Sawwaihintun Edvard. Äiti kertoo nimen valinnasta:

– Elias tulee Raamatusta, keskimmäinen nimi kertoo hei-mon historiasta ja siitä, millainen ilma oli kun lapsi syntyi. Saw on heimonimi.

Burmassa roomalaiskatoliset kastavat lapset vauvoina ja baptisteilla kaste on henkilökohtainen ratkaisu ja tapahtuu omasta toiveesta yli seitsemän vuoden iässä. Buddhalai-set pojat viedään 10-vuotiaina temppeliin, heiltä ajetaan hiukset pois ja heidät puetaan munkin kaapuun. Lapsilla on kummeja.

Zarzar Tun puhuu suomea hyvin, hän on käynyt täällä peruskoulun. Hän ja hänen viisi lastaan ovat saaneet Suo-men kansalaisuuden. Hän aikoi mennä lähihoitajakoulutuk-seen, mutta jäi äitiyslomalle.

Kaste valitaan tietoisestiEliaksen kastoi pastori Päivi Repo.

– Kaste merkitsee vanhemmille eri asioita, eivätkä kaik-ki osaa sitä sanoittaa. Kaste tarkoittaa Jumalan lapseksi tu-lemista, ja pelastus on suurin lahja, mitä lapselleen voi an-taa. Sama Jumala kantaa meitä vanhemmuuden tehtävässä, Päivi Repo sanoo.

– Äiti saa ensimmäisen elinvuoden aikana yksin päät-tää lapsen uskontokunnan, jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen asiasta. Olen huomannut, että jos toi-nen pariskunnasta kuuluu kirkkoon ja toinen ei, kirkkoon kuuluva myöntyy sovun takia, jos toinen vastustaa lapsen kastamista.

– Kaste on nykyään tietoinen valinta, jota vanhemmat pohtivat; sitä ei tehdä automaattisesti, Päivi Repo kertoo.

Lapsi voidaan kastaa, jos vähintään toinen vanhemmis-ta kuuluu kirkkoon. Kastettavalla tulee olla kaksi kummia, heidän pitää olla konfirmoituja kirkon jäseniä.

Joskus on ilmennyt vaikeuksia kummien löytämisessä. Tampereella seurakunnilla on Kummipankki. Kynnys ryh-tyä kummiksi vieraalle lapselle voi kuitenkin olla korkea. ✦

Pirjo Lääperi

Yhteisöllisyys korostuukastejumalanpalveluksessa

Kirkkovieraita tuli mukaan myös kastejuhlaan, jossa Eliasta piti sylissä muun muassa Aila Pesonen. Vasemmalla on Rainer Lehtola ja taustalla kummi Vuokko Lyytinen.

Jan

ne

Ru

ots

alai

ne

nRukouspäivä lisää ymmärrystäMaailman rukouspäivää vietetään vuosittain maaliskuun ensimmäisenä perjantaina.

– Rukouspäivän ansiosta pystyy ehkä samaistumaan muiden kristittyjen elä-mään. Samalla maailma pienenee ja yh-teisymmärrys kasvaa, kun huomaa, että kirkkokuntien välillä on paljon enem-män yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia asioita, miettii Sari Peltonen, Tampe-reen ev. lut. seurakuntien yhteiskunnal-lisen työn diakoni.

Yhteiskristillisen rukouspäivän taus-talla on naisten rukousliike, joka sai al-kunsa Yhdysvalloissa 1800-luvun lopul-la. Liike painottaa yhteistä vastuuta ja rukousyhteyden voimaa. Suomessa päi-vän viettoa koordinoi Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys.

Kullakin vuodella on erityinen teema, jota tuodaan esiin myös draaman kei-noin. Tämänvuotinen aihe liittyy Raa-matun kertomukseen jalkojen pesusta (Joh.13: 1–17).

Aineiston on tänä vuonna valmista-nut Bahamasaarten naisten rukousliike. Naiset tuovat rukousaiheiksi omaan yh-teiskuntaansa sekä naisten ja lasten elä-mään liittyviä ongelmia ja ilonaiheita.

Suomessa rahankeräyskohteena tänä vuonna on Pelastusarmeijan Dreams project Pakistanissa. Hanke opettaa nai-sille lukutaitoa, ammattitaitoja sekä lii-ketoiminnan perusteita, jotta naiset pystyisivät työllistämään itse itsensä.

Tapahtuman järjestävät Tampereen Ekumeeninen Työryhmä ja Maailman rukouspäivätoimikunta. Käytännön jär-jestelyistä vastaa tänä vuonna Vapaa-kirkkoseurakunta.

Ensi vuonna tilaisuuden järjestää Tampereen ev. lut. seurakunnat. Sari Peltonen kutsuu kaikki toiminnas-ta kiinnostuneet mukaan suunnittele-maan ensi vuoden tilaisuutta. ✦

Maailman Rukouspäivä pe 6.3. klo 19 Vapaakirkko-srk, Puutarhakatu 17 Lisätietoja: sari.peltonen@evl.fi

Bahaman tietopaketti: ywca.fi

Bahaman suurimman maahanmuut-tajaväestön muodostavat haitilaiset. Bahamalaiset naiset työskentelevät erityisesti ulkomaalaisten lasten kansalaisoikeuksien puolesta.

Joululaulutulos Tampereella lähes 38 000 euroaKauneimmat Joululaulut keräsi Tampereelta kehitysmaiden äideille viime joulu-tammikuussa 37 899 euroa. Tuomiokirkkoseurakunnan tulos oli komeat 19 344 euroa ja Messukylän 8098 euroa. Tampereen Eteläinen keräsi yli 5100, Harju yli 4800 ja Tampereen ruotsinkielinenkin runsaat 500 euroa.

Koko Tampereen hiippakunnan tulos ylitti 120 000 euroa ja koko maan tulos kiri yli miljoonan. Valtakunnallisesti rahaa kertyi 24 000 euroa edellistä vuotta enemmän. Tapahtumat saivat järjestäjien mukaan paljon kiitosta ja hyvää palautetta.

Kim

mo

Ah

on

en

5SILTA 3/2015

Perheneuvonnan kysyntä on kasvanutKirkon perheneuvontapalveluiden ky-syntä jatkoi kasvuaan viime vuonna. Perheneuvonnasta sai viime vuonna tukea Suomessa lähes 17 500 ihmistä. Suurin osa asiakkaista on 30–39-vuo-tiaita pienten lasten vanhempia.

Tampereen seurakuntien per-heneuvonnassa käy noin 1000

pirkanmaalaista paria vuosittain. Perheneuvonta tarjoaa ammatillista keskusteluapua parisuhteen ja per-heen kysymyksissä sekä kriisitilan-teissa. Palvelut ovat maksuttomia ja kaikille avoimia.

Varaa perheneuvoja: perheneuvon-ta.tampere@evl.fi , p. 040 804 8090

Kir

si E

erik

kilä

/ M

ain

ost

oim

isto

Kek

o

Kirkko haastaa eduskunta-vaaliehdokkaat Evankelis-luterilainen kirkko kut-suu kaikki eduskuntavaalien ehdok-kaat allekirjoittamaan huoneentaulun, jolla he sitoutuvat edistämään lasten ja nuorten hyvinvointia tukevia ta-voitteita.

Tarkoituksena on saada kansan-edustajaehdokkaat pohtimaan, mitä he ovat valmiita tekemään lasten ja nuorten hyväksi. Ehdokkaat sitoutu-vat muun muassa kaventamaan las-ten ja nuorten terveys- ja hyvinvoin-tieroja sekä kehittämään perheille tarjolla olevia etuuksia.

– Kirkossa pieni on suurin. Aikuis-ten päättäjien tulee oppia ajattele-maan todellisuutta enemmän lasten kannalta, sanoo Kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Päivi Kähkönen kirkkohallituksesta.

Huoneentaulun on laatinut jouk-ko lasten ja nuorten järjestöjä ja viran-omaisia.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa otettiin tämän vuoden alusta käyttöön lapsivaikutusten arviointi la-kisääteisenä osana kirkollisten viran-omaisten päätösten valmistelua. ✦

Tuomasmessuja Tampereella neljännesvuosisata

Tampereen Tuomasmessu juhlis-taa 25-vuotista historiaansa pääsiäi-sen juhlamessulla 5. huhtikuuta sekä näyttelyllä, joka on esillä pääkirjasto Metsossa 17.–28. maaliskuuta.

Juhlanäyttely esittelee Tuomas-messun monipuolista olemus-ta valokuvien avulla. Perinteisten valokuvien sijaan tarjolla on digitaali-sesti tuotettuja kuvia, joita katsellaan led-monitorien kautta.

Kuvien teknisestä toteutukses-ta vastaa messun äänentoistosta 20 vuotta vastannut Teemu Kauppinen. Valokuvien lisäksi Metsoon rakenne-taan muun muassa rukousalttarei-

ta, joiden äärellä kirjastovieraat voivat hiljentyä ja jättää esirukouspyyntöjä.

Ensimmäinen Tuomasmessu jär-jestettiin Tampereella 1.4. vuonna 1990. Kävijämäärät kirkossa olivat las-kussa, ja perinteisen messun rinnalle haluttiin tuoda uudenlainen ja vuo-rovaikutteisempi jumalanpalvelus, joka antaisi tilaa myös kokeilevam-malle musiikille. Syntyi Tuomasmes-su, joka edelleen vetää Aleksanterin kirkkoon 500 ihmistä.

Syitä suosioon on useita, uskoo messuissa alusta lähtien mukana ol-lut Timo Takala.

– Tuomasmessussa kaikille aisteil-

le on käyttöä. Siellä voi nähdä, kuul-la, haistaa, maistaa ja tuntea. Musiik-ki on oma lukunsa. On hienoa laulaa yhdessä ja katsella, kun orkesteri ja kuoro johtajineen ”antaa palaa”. Toi-von, että jokainen voisi aidosti tun-tea olevansa tervetullut ja lämpimäs-ti vastaanotettu juuri sellaisena kuin on.

Vahvaa vapaaehtoistyötäTuomasmessu toteutetaan laajan va-paaehtoisjoukon turvin. Jokaisessa messussa on yli 70 vapaaehtoista toi-mijaa, kertoo Marja Hankela.

– Mukana on muun muassa muu-sikoita, laulajia, kolehdinkerääjiä, ter-vetulotoivottajia, rukousalttarien ra-kentajia, ehtoollisavustajia sekä juontaja, joka johtaa messun suunnit-telua. Juuri siinä on Tuomas-yhtei-sön voima, että seurakunnan työnte-kijät ja maallikot yhdessä rakentavat messun.

Myös Minnamaria Tammisalo us-koo, että Tuomasmessun suosion sa-laisuus piilee yhteisöllisyydessä.

– Uskoakseni ihmisiä kiehtoo sama kuin minuakin: yhteisöllisyys, elävyys ja uskon sanoittaminen nykyihmisen kielelle. Messussa on niin paljon vä-keä, että jokainen mahtuu joukkoon omana itsenään. Uskoa saa elää to-deksi toisten kanssa, monin tavoin. Se on rikasta ja ihanaa! ✦

Eva Wäljas

Lukupaketti Tuomasmessusta huhtikuun Sillassa

Katriina Hankela kantaa ristiä Tuomasmessun kulkueessa pääsiäisenä 2013.

Talvisota päättyi 75 vuotta sittenMaaliskuun 13. päivänä tulee kulu-neeksi 75 vuotta talvisodan päättymi-sestä. Talvisota alkoi 30.11.1939 ja kes-ti 105 päivää.

Talvisodan päättymistä ja uhre-ja muistellaan kirkkoillassa, joka jär-jestetään perjantaina 13. maaliskuuta kello 19 Tuomiokirkossa.

– Maaliskuussa 1940 tilanne rinta-malla kävi kestämättömäksi. Onneksi saatiin rauha ja sota loppumaan, sa-noo Pentti Väänänen, yksi kirkkoil-lan puuhamiehistä.

Sodassa kaatui 27 000 ihmistä ja haavoittui noin 44 000 henkeä. Suomi menetti Karjalan ja Sallan alueet. Neu-vostoliitto pommitti myös Tamperetta ja ilmahyökkäyksissä menetettiin ih-mishenkiä. Noin 4000 ihmistä jäi il-man kotia talojen tuhoutuessa. ✦Lisätietoja: tapahtumaliite s. 5V

esa

Ke

ino

ne

n

LAAJA VALIKOIMA SUOJIA VIRTSANKARKAILUUN

Liikunta Hyvinvointi Apuvälineet Kotiapteekki Ensiapu Hygienia Haavanhoito Virtsankarkailu Katetrit

09 276 360 asiakaspalvelu@fennomedical.fi

Pyydä ILMAINEN

vaippanäyte

FENNO MEDICAL OY

Moli

Tippasuojat Varmuusalushousut Aikuisvaipat Vuoteensuojat

TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN

6 Silta 3/2015

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan monet yksinasuvat tai yksinäiset voivat selvästi muita huonommin. Yksinäisyys on myös iso terveysriski.

tEKSti: Teemu Järventie KUVitUS: Kirsi Eerikkilä/ mainostoimisto Keko

”Silloin yksi- näisyys oikein tiivistyy iholle, kun olen perheen tai ystävien ympäröimänä. ”

Yksi näisyys on vakava vaiva

Tämä on hyvin surullis-ta luettavaa. Yksinasu-vien sosiaalisia suhtei-ta, terveyttä, elintapoja, mielenterveyttä ja mui-ta tärkeitä hyvinvoinnin mittareita on nyt ensim-

mäistä kertaa koottu yhteen.Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen

(THL) kokoaman tilastotiedon mukaan yk-sin asuvat ovat muihin verrattuna selvästi useammin työttömiä ja elävät toimeentu-lotuella. Myös heidän elämäntapansa ovat usein epäterveellisiä.

7Silta 3/2015

Lisäksi he ovat usein masentuneita sosi-aali- tai päihdehuollon asiakkaita ja kuole-vat muuta väestöä nuorempina.

THL:n tutkimus jopa osoittaa, että yksi-näisyys on yhtä suuri terveysriski kuin tupa-kointi ja kolme kertaa vaarallisempaa kuin ylipaino!

Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja tervey-den välillä on siis tutkimusten mukaan sel-vä yhteys.

Tutkimuksen mukaan psyykkistä kuor-mittuneisuutta koki selvästi useampi yksin asuva kuin parisuhteessa elävä 30 vuotta täyttänyt. Yksinäiset naiset stressaantuvat helpommin kuin miehet.

Nuorilla aikuisilla psyykkinen kuormit-tuneisuus oli yleisempää yksin asuvilla ver-rattuna parisuhteessa tai vanhempien luona asuviin. Myös vakava masennus oli selvästi yleisintä yksin asuvilla. Alkoholiriippuvuu-den on todettu olevan molemmilla suku-puolilla selvästi yleisempää yksin asuvilla kuin muilla ryhmillä.

– Yksinäisyys, silloin kun se ei ole oma valinta, on vaikea tilanne. Jo luomiskerto-muksessa Jumala loi ihmiselle kumppanin, sillä Jumala katsoi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, sanoo Tampereen seurakuntien sairaalasielunhoidon johtaja Antti Sipola.

Hänen mukaansa vasta yhteiskunnan rakennemuutos toi yksinäisyyden laajaksi ongelmaksi, koska perhe- ja sukuyhteisöt murenivat, kun maaseutumainen elämän-tapa rikkoutui.

– Kaupungeissa asutaan lokeroissa, aiemmin elettiin yhteisöissä, Sipola sanoo.

Muiden onni korostaa omaa yksinäisyyttä Tämä on yksinäisyyden yleinen kuva.

Kuvan ulkopuolelle jää paljon hyvin kou-lutettuja, joko kohtuullisesti tai erinomai-sesti toimeentulevia, jotka enemmän tai vähemmän laajasta ystäväpiiristään huoli-matta kokevat itsensä yksinäiseksi.

Syy on parisuhde, tai oikeammin sanot-tuna sen puute.

– On ontto olo, kun olen yksin. Saman-

tapainen olo kuin ahdistuneena, mutta se tekee voimattomammaksi. Mieli on toivo-ton, sanoo 50-vuotias nainen, joka on kou-lutukseltaan diplomi-insinööri.

– Sitten yritän huijata itseäni ja ehkä mui-takin julkaisemalla kuvia onnellisen näköi-sestä minusta perheen tai ystävien ympäröi-mänä tai päivittämällä harrastuslistaani. Eli siis kerron, mitä kaikkea taas tänään olen harrastanut, eli nyt menee näin lujaa, en ehdi olla yksinäinen.

Moni sinkku ei mielellään mene esimer-kiksi bileisiin tai sukujuhliin, missä on pa-riskuntia. Muiden onnen katselu korostaa omaa yksinoloa.

– Silloin yksinäisyys oikein tiivistyy ihol-le, kun olen perheen tai ystävien ympäröi-mänä. Muilla on siipat tai lapset mukana näissä juhlissa, minä olen yksin. Silloin joko vetäydyn ja olen hiljaa, kommentoin vain pakollisia asioita. Tai alan pitää hir-veää showta – puhun ja nauran paljon – että paha oloni häivenisi tai ainakaan ei näkyi-si ulospäin.

– Kun nyt olen työtön, yksinäisyys on vielä kamalampaa. Ei haluaisi nousta sän-gystä, kun ei ole mitään, mikä rytmittäi-si päivää. Ei ole ketään, joka tarvitsisi aa-mupalaa, tulisi ruokatunnille tai koulusta kotiin tai tarvitsisi puhtaita vaatteita. Ku-kaan ei sano illalla, että pannaan nyt telk-kari kiinni ja mennään nukkumaan, hyvää yötä, nainen huokaa.

Yksinäisyydenhärskiä hyväksikäyttöäYksinäisyys on myös loistava bisnes. Ame-rikkalainen, nyt jo edesmennyt kirjailija David Foster Wallace osoitti eräässä kir-jassaan, kuinka pornoteollisuudella on il-miömäinen kyky käyttää ihmisten yksinäi-syyttä hyväkseen ja luoda sitä lisää, jotta voisi käyttää sitä taas hyväkseen.

Hyvä bisnes ovat myös internetin netti-deittipalstat, joita tulee koko ajan lisää. Nyt niitä on jo liki 20, ja jäseniä niissä on yh-teensä liki miljoona.

Jotkut seuranhakupalstat käyttävät ih-

misten yksinäisyyttä ja läheisyyden kaipuu-ta julmasti ja säälimättä hyväkseen. Pals-toilla on vähäpukeisia nuoria naisia, jotka etsivät vanhempia miehiä. Tosiasiassa nämä ”nuoret naiset” ovat naiseksi tekeytyviä miehiä, ja juttelu heidän kanssaan maksaa.

Yksinäinen käyttäytyy töissäkin eri ta-valla kuin muut.

– Työelämässä yksinäinen ihminen saat-taa asettaa työyhteisölle odotuksia läheisyy-destä, vaikka ne kuuluvat parisuhteeseen tai perhe-elämään. Ihmistä voidaan käyttää hyväksi, koska yksinäisyyden poistamisen vuoksi ihminen suostuu melkein mihin ta-hansa, Sipola sanoo.

– Joka tapauksessahan me tarvitsemme kokemusta läheisyydestä ja hyväksytyksi tu-lemista, luottamuksellisia suhteita toisiin ih-misiin, rakkautta. Tarvitsemme myös sitä, että olemme merkityksellisiä. Me tulemme näkyviksi, todellisiksi, kun meihin kiinnite-tään huomiota.

Sipola huomauttaa, että Herran siunauk-sessakin me pyydämme, että Jumala kääntäi-si kasvonsa meidän puoleemme,

– Toivomme, että Hän katsoisi, jotta meistä tulisi näkyviä.

– Tähän tarvitsemme toista ihmistä. Hän on siinä paikalla. Jumalan läsnäoloa on vai-kea nähdä, Antti Sipola toteaa.

Seksuaalisuus ei olepelkästään seksiäYksinäisyys ja parisuhteen kaipuu voivat myös näkyä elintavoissa ikävällä tavalla.

– Punaviini, suklaa ja tupakointi ovat ai-noat lohtuni ja iloni. Ne ovat lääkkeitä, joi-ta nautin päivittäin yksinäisyyteeni, sanoo 42-vuotias, sihteerinä työskentelevä nainen.

Kohta neljä vuotta kestäneen sinkkuu-tensa aikana 52-vuotias, markkinointipäälli-kön työtä tekevä mies on ehtinyt olla viidel-lä deittipalstalla. Lopputuloksena on kasa pettymyksiä.

– Moni nainen haluaa jo ensitreffeil-lä sänkyyn. Jos se toimii, on luvassa joko seksisuhde tai parisuhde. Jos seksi naisen mielestä ei toimi heti ensi kerralla, suhde

jää siihen. No niinhän siinä kävi, että hom-ma lähti lapasesta.

– Naisia tuli ja meni aivan tolkutto-masti, kunnes tajusin, että siinä kohtaavat vain ihmisen kuoret, eivät ihmiset. Seksi il-man rakkautta on epätoivoinen teko. Mitä enemmän naisia tuli ja meni, sitä yksinäi-semmäksi ja onnettomammaksi koin itseni. Mitään järkevää ja rakentavaa en ole löytä-nyt tilalle, vain pettymyksen ja kaipauksen.

Sipolan mukaan seksuaalisuuden toteut-taminen ei ole pelkästään seksiä. Sitä ovat myös kokemus läsnäolosta toiselle ihmisel-le, hellyys ja yhteinen kokeminen.

– Mitä useammin ja ahdistuneemmin haemme seksisuhteen kautta läheisyyttä – itse asiassa omaa mielikuvaamme läheisyy-destä, sitä kauemmaksi todellisuus katoaa. Läheisyyteen kasvaminen, itsensä ja toisen tunteminen sekä suhteen tunne- ja koke-mustason syveneminen ovat pohja seksin paranemiselle.

Sipolan mielestä jatkuva suhteesta suh-teeseen hyppääminen ei mahdollista itse-tuntemuksen kasvua, koska perusta on vain vietin toteuttaminen.

Se mikä lievittää,voi myös pahentaa– Yksinäisyys ilmenee iltoina, etten kek-si ketään ihmistä, jonka kanssa tekisin mi-tään, en aina edes ketään, kenelle soittai-sin tai kirjoittaisin. Surkeinta on kun tietää, että edessä on useita päiviä, joina kukaan ei tule käymään, enkä itse voi mennä kenen-kään luokse eivätkä lapset ole luonani, sa-noo 49-vuotias naisopettaja.

Hän lievittää yksinäisyyden tunnetta up-poamalla nettikeskusteluihin jonkun kans-sa.

– Deittipalstoilla rupattelu on lievittä-nyt yksinäisyyttä, samoin kirjojen lukemi-nen. Jokin liikunta, kuten vaikka uiminen tai kuntosalilla käynti lievittää myös, mut-ta toisaalta pahentaa. En keksi sinne välttä-mättä seuraa ja saatan siellä huomata, että muilla on...

Yksinäisyys on vakava vaiva. ✦

Yksi näisyys on vakava vaiva

On oltava vahva, että pärjää yksinTampereen seurakunnat aloitti sink-kutyön 12 vuotta sitten seurakuntalaisten toiveesta. Ensimmäisten tilaisuuksien ylei-sömenestys osoitti, että toiminnalle on tar-vetta: kaikki halukkaat eivät mahtuneet si-sään.

Toiminta on vakiintunut sinkkuiltoi-hin ja pikadeitteihin Aleksanterin kirkon alasalissa sekä oloiltoihin Linnainmaan seurakuntakeskuksessa ja Nekalan seura-kuntatalossa. Kesällä sinkut kokoontuvat Näsijärven rannalla Luhtaanrannassa. Ti-laisuuksia on noin kerran viikossa.

– Sinkkuilloissa on kävijöitä kolmisen-kymmentä, oloilloissa käy väkeä vaihte-

levasti. Koska kyseessä on seurakunnan toiminta, pidämme sinkkuilloissa myös rukoushetken. Osallistumiskynnyksen pi-dämme aina hyvin matalana, sanoo sink-kutyöstä vastaava diakoniatyöntekijä Sari Peltonen.

Pikadeittien tarkoitus on edesauttaa pa-risuhteiden syntymistä, oloilloissa muun muassa pelataan lautapelejä ja biljardia. Tavoitteena on rento yhdessäolo vertais-ten seurassa.

– Pikadeittien ansiosta monet ovat löy-täneet puolison. Osa on avioitunut ja lap-siakin on syntynyt, Peltonen sanoo.

Tampereella on yli 40 000 yksinelävää, joten joukkoon mahtuu monenlaisia elä-mäntilanteita. Kaikki eivät nauti jatkuvas-ta yksinolosta.

Tampereen seurakunnat aloittaa torstai-na 12. maaliskuuta uuden ryhmän Parit-tomat K 63.

– Monet eläkeikäiset haluavat tutustua uusiin ihmisiin ja keskustella avoimesti yksin elämisen haasteista ja ehkäpä vielä löytää elämänkumppaninkin, kertoo Pel-tonen. ✦

tampereensinkut.fitinyurl.com/lowkupu

Parittomat K 63 -ryhmä alkaa torstaina 12.3. klo 10–12 osoitteessa Satakunnan-katu 28, katutaso. Kokoontumiset jatku-vat 21.5. asti parittomien viikkojen tors-taisin klo 10–12. Sinkkuillassa 14.4. Aleksanterin kirkon kryptassa vierailijana on YTM, diakoni Raija Eeva aiheenaan Vahva täytyy olla, että pärjää yksin. Miten yksinelävis-tä keskustellaan netissä talouteen liitty-vissä kysymyksissä?

8 Silta 3/2015

Raitistumisen ansiosta Vesa Järvensivu pystyi opiskelemaan itselleen uuden ammatin. Hän valmistui lähihoitajaksi muutama vuosi sitten ja työskentelee mielenterveyskuntoutujien ohjaajana Sopimusvuoressa. Työssä on tärkeää käsityöläisyys ja ihmisläheisyys.

9SILTA 3/2015

JÄRVENSIVUN VESKU JA KORKIN KIINNI-PANEMISEN IHMETEKSTI: Teemu Järventie KUVAT: Hannu Jukola, Kimmo Pyrhönen

Silti menestykseen ja kuuluisuuteen oli vaikea löytää oikeaa tapaa suhtautua, sillä ne olivat kaukana laula-jan mukavuusalueen ulkopuolella.

– Jouduin tekemään itseni kanssa aika paljon töitä, jotta opin suhtautumaan niihin oikein. Olin silloin ja olen edelleen aika arka. Otin itseeni ihan liikaa kaiken arvostelun, vaikka kritiikki olisi ollut rakentavaakin.

– En edes pystynyt kuuntelemaan omia tuotoksiani. Jos olin jollain julkisella paikalla, ja meidän biisi alkoi soida, mun piti mennä vessaan pakoon sitä. Meni tosi kauan ennen kuin pystyin istumaan esimerkiksi huol-toaseman kahvilassa ihan rauhallisesti kun jokin bii-simme soi. Siinä meni kymmenen–viisitoista vuotta.

Laulajaa pelotti mennä yleisön eteen. Apu löytyi – mistäs muualta kuin – muusikon vanhasta keinosta saada rohkeutta ja itseluottamusta.

– Alkoholista tuli mun kainalosauvani, jonka avul-la pystyin esiintymään. Aluksi siitä oli ihan oikeasti apua, sitten se kääntyi itseään vastaan.

Järvensivulla meni hyvin niin kauan kuin bändi teki keikkaa ympäri vuoden. Kun esiintymisessä tuli pi-dempiä taukoja, mies täytti ne baarissa istumisella ja viimeisteli humalan kotona yksin.

– Kahden kuukauden keikkatauolla mun piti levätä, jotta olisin taas iskussa kun lähdemme tien päälle. Ei se niin mennyt. Sitten kun piti nousta lavalle, olin tu-tiseva, harhoja näkevä ihmisraunio. Jouduin katkolle.

Tammikuussa tuli 12 vuotta siitä, kun Vesa laittoi korkin kiinni. Kun asiaa miettii jälkeenpäin, raitis-tuminen tuntuu jonkinasteiselta ihmeeltä. Ihmeeltä, jolle on selitys.

– Perusluterilainen etiikka. Juomaputkien jälkeen morkkikset olivat niin kovia, että aloin inhota itseä-ni. Minun oli pakko lopettaa juominen. Sain lapsuu-denkodissa kristilliset arvot, ja ne kantavat minua edelleen.

– Toki sain paljon tukea myös hyviltä ystäviltä, joil-le olen siitä hyvin kiitollinen.

Perusluterilaisuusei pakota muottiinTutinan, harhojen, krapuloiden ja morkkisten tilalle tuli jotain muuta.

– Kaksi lasta, hieno avovaimo, hieno elämä. En halua enkä edes uskalla ajatella, mitä olisi tapahtu-nut, jos en olisi lopettanut juomista. Arkuushan mi-

Raitistumisen myötä armon käsite tuli A. Aallon Rytmiorkesterin laulusolistille todella tärkeäksi.

”Juomaputkien jälkeen morkkikset olivat niin kovia, että aloin inhota itseäni. Minun oli pakko lopettaa juominen.”

Tämä on nyt aika ristiriitaista; ei mi-tään tekemistä loogisuuden kanssa. Mutta ristiriidathan ne vasta kiehto-via ovat, joten aloittakaamme.

Nokian Tottijärven perukoilla vuonna 1966 syntynyt Vesa Jär-vensivu meni tekemään demoa

Kape Vulli -nimisen kaverinsa kanssa Maijalan vel-jesten kotitalon alakertaan, pieneen studioon Ylöjär-ven Vuorentaustaan. Vuosi oli 1989.

Vullin bändin soittama raskas rock ei ollut Vesan ykkösmusaa, sillä Tukholmassa töissä ollessaan hän oli hurahtanut reggaemusiikkiin.

Vullin Kape teki demonsa. Mika Maijala soitti Ve-salle hieman myöhemmin ja pyysi häntä kokeilemaan tanssimusiikin laulamista. Mutta Veskulla ei ollut mi-tään muuta kosketusta tanssimusiikkiin kuin lapsuu-denkodissa päivät pitkät auki ollut radio, jonka kautta kotimainen iskelmä tuli tutuksi.

Turvallisen lapsuuden kahdeksanhenkisen perheen nuorimmaisena viettänyt Vesa ei voinut vastustaa Mai-jalan pyyntöä, vaikka hän ei mikään esiintyjätyyppi ole koskaan ollutkaan.

– Tunsin kyllä iskelmämusiikin perinteen, mutta en ollut laulanut suomeksi aikaisemmin. En ollut, enkä ole vieläkään mikään suurella äänellä laulava Olavi Virta.

Suomeksi fraseeraaminen tuotti Järvensivulle alus-sa aivan hirveästi vaikeuksia.

– Olin laulajana ihan hukassa. Pikku hiljaa löysin paremman lähestymistavan suomen kieleen J. Karja-laisen musiikin avulla. Mutta kyllä minulla kesti hy-vinkin kauan löytää oma tapani tehdä musiikkia, mies kertoo.

Maijalan veljesten perustamalla A. Aallon Rytmior-kesterilla oli luonnollisesti aluksi keikkoja hyvin vä-hän, mutta miehet harjoittelivat ahkerasti ja oppivat uskomaan itseensä.

Sitten alkoi tapahtua. A. Aallon Rytmiorkesteri pääsi loppukilpailuun MTV:n Tulisuudelma-tanssior-kesterikilpailussa ja sai vuonna 1991 levytyssopimuk-sen. Ensilevy ilmestyi seuraavana vuonna, ja keikkaa alkoi pukata oikein kunnolla. Suosio ja menestys tu-livat tutuiksi.

Kainalosauvanimeltä alkoholiJärvensivu ei ollut enää mikään pikkupoika, kun suo-sio alkoi kasvaa keikkatahdin kanssa samaan aikaan.

• Syntymäpaikka ja -aika: Tottijärvi, 26.5.1966

• Koulutus: kasvatustieteiden yo, lähihoitaja

• Tekemiset: siivousta, konepajaa, rakennustöitä, taksinajoa, opettajan sijaisuuksia peruskoulussa, reilut 2000 keikkaa, vuodesta 2012 lähtien työvalmentajana keikkailun ohessa

• Perhe: avovaimo, kaksi lasta

• Harrastukset: kaikenlainen kuntoliikunta, lukeminen ajoittain (viime vuosina jäänyt liian vähälle), puutöiden tekeminen, rintamamiestalon remontointi

• Motto: Päivä kerrallaan. Ehdottomasti.

• Jatka lausetta: Lapsuuteni oli… onnellista, mutta en erityisemmin ihannoi lapsuutta maaseudulla.Saan voimaa… ajattelemalla, että minun on huolehdittava itsestäni, koska minulla on kaksi pientä lasta. Suhtaudun arjen haasteisiin… vuosi vuodelta rauhallisemmin.Tulevaisuus on… tulevia päiviä peräkkäin.Lempimusiikkiani on… kaikki pakottomasti tehty, ilmava ja hengittävä.

VESA JÄRVENSIVU

10 SILTA 3/2015

nut sai juomaan, sillä olin sosiaalisesti estynyt kaveri, ja olen sitä vieläkin tietyissä tilanteissa.

Kristilliset arvot ovat edelleen Järvensivun tausta-voimia.

– Uskon Jumalaan, mutta en ole kovin yhteisölli-nen kristitty. Tunnen oloni aika epämukavaksi yhtei-söllisessä touhussa, vaikka käynkin joskus kirkossa.

Perusluterilaisuus tuntuu hänestä hyvältä. Siinä an-netaan ihmisen olla juuri sellainen kuin hän on, eikä pyritä puristamaan ketään mihinkään muottiin.

– Raitistumisen myötä armon käsite on tullut mi-nulle todella tärkeäksi. Koen saaneeni paljon armoa osakseni.

Muusikon työssä ei raitiskaan pääse koskaan eroon viinasta, sillä keikoilla ja keikkamatkoilla se on aina enemmän tai vähemmän läsnä. Haastatteluhetkellä Vesalla on takanaan A. Aallon Rytmiorkesterin jo-kasyksyinen Lapin-kiertue.

– Sielläkin sain olla taas päihtyneiden ihmisten seu-rassa, kun porukka oli lomalla ja piti hauskaa. Mutta se ei haittaa, siitä tulee vain hyvä fiilis, kun huomaa, ettei tarvitse juoda enää.

Ihmisläheisyys viehättääohjaajan työssäAikoinaan Järvensivu opiskeli teknisen työn opettajak-si, mutta opinnot jäivät kesken. Raitistumisen ansios-ta hän pystyi opiskelemaan itselleen uuden ammatin. Hän valmistui lähihoitajaksi muutama vuosi sitten,

ja on ollut kolme vuotta säännöllisesti töissä mielen-terveyskuntoutujien ohjaajana Sopimusvuoressa. Nyt työpaikkoja on kaksi.

Ihan helppoa päivätyöhön orientoituminen ei ole ollut.

– Outoa ja opettelua se on ollut, mutta pikku hiljaa olen alkanut tottua siihen. Olenhan minä koko ajan tehnyt kaikenlaisia viraapelitöitä muun muassa raksal-la ja taksikuskina, eli tuntuma työelämään on säilynyt.

– Työssä on tärkeää tietty käsityöläisyys ja ihmislä-heisyys sekä se, että tässä on hyvä aate takana, ei tämä ole pelkkää bisnestä.

Säännöllisellä päivätyöllä on myös toinen syvä mer-kitys.

– Minua rupesi ahdistamaan aika lailla ajatus, että olen lopun ikääni vain musiikin varassa. Aloitettuani päivätyön musiikin tekeminen on ollut huomattavasti vapautuneempaa. Olen tehnyt sitä paljon paremmal-la mielellä, kun tiedän, että minun ei ole pakko tehdä sitä elääkseni. ✦

Toinen tarina alkoholinkäytöstä:Hymyjen maa -dokumentti 4.3. klo 22 Tampere Film Festival, Plevna 2

hymyjenmaa.com

ja on ollut kolme vuotta säännöllisesti töissä mielen-terveyskuntoutujien ohjaajana Sopimusvuoressa. Nyt

Ihan helppoa päivätyöhön orientoituminen ei ole

– Outoa ja opettelua se on ollut, mutta pikku hiljaa olen alkanut tottua siihen. Olenhan minä koko ajan tehnyt kaikenlaisia viraapelitöitä muun muassa raksal-la ja taksikuskina, eli tuntuma työelämään on säilynyt.

– Työssä on tärkeää tietty käsityöläisyys ja ihmislä-heisyys sekä se, että tässä on hyvä aate takana, ei tämä

Säännöllisellä päivätyöllä on myös toinen syvä mer-

– Minua rupesi ahdistamaan aika lailla ajatus, että olen lopun ikääni vain musiikin varassa. Aloitettuani päivätyön musiikin tekeminen on ollut huomattavasti vapautuneempaa. Olen tehnyt sitä paljon paremmal-la mielellä, kun tiedän, että minun ei ole pakko tehdä

Vesa Järvensivu nauttii nykyisin esiintymisestä.

A. Aallon Rytmiorkesterin jäseniä ovat Vesa Järvensivu (laulu), Mika Maijala (soolokitara), Jouko Maijala (rytmikitara), Timo Järvensivu (basso) ja Mikko Kaski (rummut).

• Ylöjärveläinen iskelmämusiikkiyhtye

• Perustettu vuonna 1989

• Levyttänyt seitsemän pitkäsoittoa, joista viisi ensimmäistä on saanut kultalevyn ja yksi platinalevyn.

• Nykyinen kokoonpano:Vesa Järvensivu (laulu)Jouko Maijala (kitara)Mika Maijala (kitara)Mikko Kaski (rummut)

A. AALLON RYTMIORKESTERI

11SILTA 3/2015

ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 / 10/4¤ / WWW.VAPRIIKKI.FI

Haluatko keskustella parisuhdettasi askarruttavista asioista?

Parisuhdepysäkille ovat tervetulleita 60+ -ikäiset sinkut, parit, lesket ja eronneet, jotka halua-vat jutella parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja erilaisiin elämäntilannemuutoksiin liittyvistä asioista.

Parisuhdepysäkille voi tulla juttelemaan työnteki-jän kanssa joko yksin tai kumppanin kanssa yhdessä. Tavoitteena on löytää uusia voimavaroja ja vuorovaikutustapoja sekä edistää seksuaaliter-veyttä ja lisätä elämänhallintataitoja.

Parisuhdepysäkin palvelut ovat luottamuksellisia ja maksuttomia.

Lämpimästi tervetuloa!

ParisuhdepysäkkiTuomiokirkonkatu 15 D 4. krs, Tampere

Soita ja varaa aika 040 – 592 6496

P U O L U S T A J A - elämän eri vaiheissaLAKITOIMISTO RAJAMÄKIl perunkirjoitukset ja

perinnönjaotl avioerot ja ositukset

l lasten huolto-, tapaamis- ja elatusasiat

l testamentit, avioehdot ja edunvalvontavaltuutukset

l kauppakirjat ja sopimuksetl riitaoikeudenkäynnitl rikosoikeudenkäynnitMaksuton puhelin- ja sähköpostineuvonta

Itsenäisyydenkatu 2, Tre0400 638411

vesa.rajamaki@lakitoimisto.com

Vivamon RaamattukyläRaamattukylä

Vivamontie 2, 08200 LOHJA puh. 0207 681 760 www.vivamonraamattukyla.fi

Ihmisen Poika - pääsiäisvaellus

• Ke 1.4. klo 13 ja 18• Pe 3.4. klo 13 ja 18• La 4.4. klo 13 ja 18Liput 12 e. Kesto n. 1,5 h. Vaellus tapahtuu ulkona. Ennakkovaraukset.

Virsi on selvärajainen vain virallisessa virsikirjakokoelmas-sa. Muuten virsi voi olla monenlainen, eri yhteyksissä eri ihmisille erilainen.

Virsien ja laulujen tarjoamia merkityksiä luovatkin sen käyttäjät sekä asiayhteydet, joissa virsiä ja lauluja on käy-tetty.

Tämä johtopäätös löytyy marraskuussa ilmestynees-tä kirjasta Virsi ja laulu Suomessa. Siihen on koottu virsien ja hengellisten laulujen tutkimushankkeen keskeisiä tulok-sia. Tutkimushankkeessa (2010–2014) selvitettiin virren ole-musta, asemaa ja merkitystä 2000-luvun suomalaisessa kulttuurissa ja uskonnollisessa elämässä.

Kirjan artikkeleissa käsitellään muun muassa laulamiseen liittyviä yksilöllisiä ja yhteisöllisiä kokemuksia.

Viime vuosina virsilevyt ovat tulleet suosituiksi, on tullut virsiteemaisia ohjelmia televisioon, virsikaraokea, koulu-laisten Virsivisa sekä viini ja virsi -iltoja.

Melko vähän todetaan selvitetyn sitä, mikä rooli virrel-lä on suomalaisessa uskonnollisessa perinteessä tai miten yhteinen laulaminen kiinnittää uusia ikäluokkia uskonnol-liseen yhteisöön ja uskontulkintaan. Tästä kirjoittaa yli-opistonlehtori, dosentti Tapani Innanen tarkastellessaan Kauneimpia joululauluja.

”Uusin virsikirjauudistus herättää yhä, yli 25 vuotta virsi-kirjan käyttöönoton jälkeen, tunteita ihmisissä.” ”Erityises-ti vanhojen virsien muokkaaminen tuntuu yhä häiritsevän monia.” Näin toteaa pastori Leevi Ruonakoski artikkelinsa alkusanoissa.

Virsien muokkaamista kohtaan esitetty kritiikki voikin perustua juuri perinteen, yhteisöön kiinnittymisen ja tun-teiden sivuuttamiseen. ✦

Asta Kettunenhttp://evl.fi /virsikirja.nsf

Virrestä on moneksi

An

na-

Mar

i Mar

tika

ine

n ”Hän onneen meidät ohjaa, Jos joutuu johdantaan/ ...myös aikaan vaikeaan.”

Virsikirjaan on tulossa lisävihkoAloite virsikirjan lisävihkosta oli käsitel-tävänä vuoden 2010 kirkolliskokouksessa. Kirkkohallitus hyväksyi työryhmän esityk-sen viime vuoden loppupuolella.

Päätöksen asiasta tekee kirkolliskokous. Käyttöön vihko arvellaan saatavan vuoden 2016 ensimmäisenä adventtina.

Yhteensä 80 laulusta uusia on parikym-mentä. Työryhmä piti seminaareja teks-tintekijöille, lauluntekijöille ja säveltäjille, otti vastaan lauluja ja etsi niitä kokoelmis-ta. Ehdotuksia oli toista tuhatta.

Vuorolaulut, kaanonit ja toistettavat ru-kouslaulut pääsevät esiin. Kasteeseen, avioliittoon, hautajaisiin ja Kristuksen kärsimykseen liittyviä virsiä taas todettiin olevan hyvin nykyisessä virsikirjassa. Kie-lellisesti työryhmä etsi tämän päivän ih-misiä puhuttelevia ilmaisuja ja teemoja.

Edellinen lisävihko on vuodelta 1963. Sii-tä löytyy 46 virttä, jotka ovat lähinnä lasten ja nuorten sekä lähetys- ja palvelusvirsiä. Virsikirjaan tuli silloin yhteensä 679 virttä.

Ensimmäinen suomalainen virsikirja lie-nee painettu vuonna 1583. Seuraavat il-mestyivät vuosina 1605, 1701, 1886 ja 1938.

Viimeksi virsikirja on uudistettu vuonna 1986. Seuraavasta virsikirjauudistuksesta ei ole tietoa. ✦

Asta Kettunen

Blogi virsikirjan lisävihkolle: https://uusivirsi.wordpress.com

12 SILTA 3/2015

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola, Mika Leijo, Kirsi Airikka

Kun astuu sisään Mu-seokeskus Vapriikin pyhiinvaellusnäyt-telyyn, on melkein kuin itse lähtisi vael-tamaan kohti pyhiä paikkoja.

Salissa on esillä runsaasti pyhimys-ten kuvia, patsaita ja harvinaisia py-häinjäännöksiä. Täydennystä Suomen harvalukuiseen esineistöön tuovat lainat Ruotsin, Norjan ja Tanskan kansallis-museoista. Lisäksi joukko esineitä Bri-tish Museumista osoittaa, millaisia rik-kauksia vaeltajat ovat voineet kohdata matkoillaan halki Euroopan.

Isolla karttaseinällä esitellään reittejä Suomen ja Pohjoismaiden pyhiinvael-luskohteisiin sekä Roomaan, Santiago de Compostelaan ja Jerusalemiin.

Tila on kauniisti valaistu ja keskiai-kainen musiikki soi taustalla. Näyttely vetoaa kaikkiin aisteihin.

Samaa mieltä ovat Mari Leijo ja Pentti Kuusjärvi, jotka tulivat tutustu-maan näyttelyyn Silta-lehden kutsusta.

– Tuli tunnelma, että näyttely itses-sään on matka. On kuin olisimme kir-kossa. Ainakin rauhallisena päivänä täällä voi hyvin hiljentyä, miettii Leijo.

– Näyttelyssä tuli hyvä fiilis. Tuli tun-ne, että näkymätön on yhtä totta kuin fyysinen maailma. Hiljaisuuden kappe-li puhutteli minua eniten, kertoo Kuus-järvi.

Matkalle monista syistä Keskiajalla, noin vuosina 500–1500, lähes jokainen kristitty osallistui ai-

nakin kerran elämässään pyhiinvael-lukselle. Matkaan on lähdetty monis-ta eri syistä.

– On esimerkiksi haluttu kunnioittaa, pyytää apuun tai kiittää läheiseksi koet-tua pyhimystä. Pyhimykset ovat olleet linkkejä ihmisten ja Jumalan välillä, ker-too tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola, joka vastaa Vapriikin näyttelystä.

Myös kirkon opetukset, aneet tai syn-tien anteeksi anominen olivat syitä läh-teä matkaan. Rikollisiakin on lähetet-ty pyhiinvaellusmatkoille sovittamaan rikettään. Myös toisen sielun puolesta saattoi tehdä pyhän matkan testamen-tin valtuuttamana.

Myös seikkailunhalu sekä arjesta ir-taantuminen houkuttelivat tien päälle.

– Lähialueen pyhät kohteet olivat miltei jokaisen saavutettavissa. Pyhiin-vaellukset kuitenkin mahdollistivat ta-vallisten ihmisten matkustamisen myös kaukomaille ensimmäisen kerran Eu-roopan historiassa, sanoo Meriluo-to-Jaakkola.

Pyhiinvaellukset olivat hitaita, ras-kaita ja toisinaan vaarallisiakin matko-ja, etenkin naisille. Sää, rosvojoukot ja vammat vaikeuttivat matkantekoa.

Perillä kohteessa odotti palkinto: py-häinjäännös. Se saattoi olla pyhimyksen hauta tai hänen jäänteitään eli reliikkejä. Mitä lähemmäs pääsi pyhäinjäännöksiä, sitä suuremman niiden parantavan voi-man uskottiin olleen.

Varsinkin pitkiltä vaelluksilta kotiu-tuneilla vaeltajilla uskotaan olleen uu-denlaista vaikutusvaltaa yhteisöissään. Heidän maailmankuvansa oli avartu-

nut ja heillä oli tietoa suuren maailman asioista.

Viesti toisesta maailmastaMari Leijo on tehnyt useita pyhiinvael-lusmatkoja. Hän on miettinyt, mikä py-hiinvaelluksissa kiehtoo ja miksi ne ovat merkityksellisiä.

– Jokin vain ajaa tien päälle. Ehkä se on kaipaus. Vaikka en oikein osaa sa-noa, mitä kaipaan ja etsin.

Pentti Kuusjärven mukaan pyhiin-vaelluksessa on kenties kyse siitä, että ihminen hakee arjestaan poikkeavaa ko-kemusta, viestiä toisesta maailmasta.

– Kun savupirteistä on keskiajal-la lähdetty vaeltamaan, voi kuvitella, miten suuren vaikutuksen pyhät kuvat sekä korkeat kirkkosalit ovat tehneet ih-misiin. Nykyään ihmiset ovat niin kyl-lästettyjä virikkeillä ja visuaalisuudella, että pelkistetty tila ja hiljaisuus voivat puhutella eniten.

Hän arvelee, että pyhiinvaelluksek-si riittävät liikkeelle lähtö, toivo ja halu paremmasta elämästä. Jokainen myös määrittelee itse, mikä kellekin on pyhiin-vaellusta.

Mies puhuu Jumalan valokeilasta. – Uskon, että meissä kaikissa on ole-

massa pyhä tila, jonka täyttymistä toi-vomme. Kaipaamme tulla kosketetuiksi ja huomatuiksi.

Tie on omanlaisensaPyhän Olavin sijoilla Norjassa, vaellus-matkalla Stiklestadista Trondheimiin Mari Leijo sai uuden oivalluksen vael-tamisesta, kun espanjalainen toveri si-

teerasi Antonio Machadon runoa. – Sen ajatuksena on, että vaikka kulki-

sikin tuhansia vuosia vanhaa pyhiinvael-lusreittiä, valmista tietä ei ole. Jokaiselle kulkijalle tie on omanlaisensa. Jos käve-let saman polun uudelleen myöhemmin, polku ei ole sama, etkä sinäkään.

Toisaalta Leijolle on merkityksellistä se, että hän kulkee nimenomaan sellai-sella reitillä, jota muutkin ovat kulkeneet ennen häntä. Tämä kirkastui Holy Islan-dilla Britanniassa, kun hän tarpoi upot-tavassa hiekassa merenpohjaa pitkin las-kuveden aikaan. Leijolle tuli tunne, että jos paaluin merkityltä reitiltä poikkeaa, voi joutua vaarallisen lentohiekan imai-semaksi.

– Ehkä siinä on jotain samaa kuin sii-nä, että voi ajatella rukouksen kantavan silloinkin, kun itse ei jaksa tai osaa us-koa. Että tästä on menty ennenkin, tämä on hyvä reitti.

Pyhiinvaelluksessa koskettavaa on muiden ihmisten kohtaaminen. San-tiago de Compostelan -vaelluksella Lei-jo mietti, millaista olisi asua ikiaikaisen pyhiinvaellusreitin varrella.

– Asukkaat kurkkivat ikkunoista ja tervehtivät. Heitä ei tuntunut haittaa-van ohikulkevien vaeltajien olemassa-olo, päinvastoin.

Pyhän Henrikin -vaellukselta hänen mieleensä ovat jääneet paikalliset asuk-kaat, jotka tulivat vaellusreitin äärelle.

– He olivat hiljaa, katselivat joukkio-ta, painoivat päänsä. Joku vanha mies otti lakin päästään. Pyhiinvaellusreitil-lä on varmaan oma vaikutuksensa myös sen varrella asuviin ihmisiin.

Pyhän jäljillä kaikin aisteinMonet Santiago de Compostelan pyhiinvaeltajat päättävät matkansa Atlantin rannalle, manner-Espanjan läntisimpään kolkkaan. Galician kielellä paikan nimi on Fisterra, espanjaksi Finisterre, maan loppu. Kyltissä lukee ”nolla kilometriä”.

Mari Leijo on oivaltanut, että valmista tietä ei ole. Jokaiselle kulkijalle tie on omanlaisensa.

13SILTA 3/2015

Kohtaaminen liikauttaa myös Kuus-järveä. Hän vertaa pyhiinvaellusta täy-tekakkuun, jossa on monta kerrosta: yh-teys itseen, toisiin ihmisiin, ympäristöön ja Jumalaan.

– Ryhmässä korostuu yhteyden, jouk-koon kuulumisen kokemus. Totta taitaa olla, että itseksi tulemiseen tarvitaan toista. Vaelluksen vaatimuksista vapaa perusta luo pohjaa uusille kestäville ih-missuhteille, miettii Kuusjärvi, joka koki vahvaa ryhmähenkeä Pyhän Henrikin -vaelluksella.

Arkivaellusta 1542 kilometriä Pentti Kuusjärvi on nauttinut pyhiin-vaelluksista pääasiassa Suomessa. Lä-hellä on hienoja reittejä, kuten Pyhän Olavin reitti Sastamalasta Ulvilaan tai Pyhän Laurin vaellus Vantaalla.

Raumalla on keskiaikainen kirkko, jonka messuun Kuusjärvi matkustaa aika ajoin ja yhdistää viikonloppureis-suun sulavasti jääkiekkomatsin sekä kynttiläillallisen ja hotelliyön vaimon kanssa.

– Yhtä hyvin täydellinen pyhiinvael-luskokemus voi olla saunan lämmitys kotona kaikkine vaiheineen.

Kuusjärvi haluaa tuoda pyhiinvael-luksen arkielämään. Idea syntyi, kun pitkäaikainen haave Santiago de Com-postelan -reitille lähtemisestä tuntui liian haastavalta toteuttaa. Mielessä oli 1542 kilometrin ja noin kolmen kuukau-den patikointi Ranskan Le Puystä Py-reneiden yli Santiago de Compostelaan Espanjassa.

– Aloin miettiä, voisiko matkan tehdä toisin. Arkisesti, osissa? Voi-siko pyhiinvaellus rytmittää kaik-kea olemistani ja tulla minussa tieksi?

Mies alkoi kävellä 3,6 kilometrin kolmiota lähikaduillaan Pirkkalassa vuosi sitten helmikuussa. ”Perille” hän saapui 27. heinäkuuta.

– Unelma on nyt täysi. Aina ei tarvitse lähteä kauas löytääkseen, hymyilee Kuusjärvi.

Samaa mieltä on Mari Leijo. Tehdäkseen pyhiinvaelluksen ei tarvitse lähteä ulkomaille, ei edes pois kotipaikkakunnalta. Vaellus ei tuolloin vaadi etukäteissuunnitte-lua, rahaa, lomaa, kuntoa, varus-teita tai kielitaitoa.

– Esimerkiksi matka kirkkoon jumalanpalvelukseen on hyvä py-hiinvaelluskohde. Myös Viinikan hiljainen polku on oiva pyhiinvael-lusreitti matkan varrelle suunnitel-tuine mietiskelyteksteineen ja kysy-myksineen. ✦

Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla -näyttely 18.10. saakka Museokeskus Vapriikissa, Tampellan alue, Alaverstaanraitti 5 Kirkkopyöräily Pyhäjärven ympäri 23.5.

Viinikan hiljainen polku:tampereenseurakunnat.fi /hiljainenpolkutampereenseurakunnat.fi /kirkkopyoraily

Omassa rauhassa ja vapaanaKiinnostus pyhiinvaelluksia kohtaan on kasvanut Suomessa ja maailmalla viime vuosina. Mikä pyhiinvaelluksissa kiehtoo ja mitä annettavaa niillä on nykyihmisille, teologian tohtori Panu Pihka-la.

– Ihmiset ovat tulleet uudelleen tietoiseksi mahdollisuuksista, joita pyhiinvaellus tarjoaa. Media ja viidakkorumpu ovat vaikutta-neet asiaan. Pyhiinvaelluksessa yhdistyvät matkailun ja vaeltami-sen hyvät puolet sekä mahdollisuus henkisiin ja hengellisiin ko-kemuksiin.

Pihkala toimii Helsingin yliopistossa ekoteologian ja ekumenii-kan tutkijana. Hänen tutkimuskohteisiinsa kuuluvat myös pyhiin-vaellukset. Vapaa-ajallaan hän toimii pyhiinvaellusoppaana.

Pyhille paikoille käveleminen on suosittua, sillä monet ihmi-set nauttivat luontoyhteydestä. Jotkut myös kokevat mielekkäänä vaelluksen ruumiillisuuden.

– Eräs suosion syy liittyy sosiaalisiin tekijöihin: moni luterilai-nen ei haluaisi samaistua uskovaisiin. Siksi esimerkiksi radioju-malanpalvelukset ovat sangen suosittuja: ei tarvitse tulla paikan päälle ja leimautua. Pyhiinvaellus tarjoaa yksilöllisen mahdollisuu-den hengellisiin kokemuksiin, sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ja vapaana auktoriteeteista. 

Pihkalan mukaan seurakunnat ja järjestöt ovat vastanneet ih-misten kiinnostukseen.

– On kuitenkin todettava, että muissa Pohjoismaissa kirkko on panostanut enemmän pyhiinvaelluksiin. Suomessakin kannattai-si sijoittaa työaikaa pyhiinvaelluksiin, kuten Tampereella on tehty, toteaa Panu Pihkala.

Tampereen seurakunnissa on ollut hengellisen ohjauksen pas-torin virka vuodesta 2003. ✦

”Voisiko pyhiinvaellus rytmittää kaikkea olemistani ja tulla minussa tieksi?”

Vapriikin tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola esittelee näyttelyn reliikkikappelia. Luut ovat rekvisiittaa ja havannollistavat, mitä pyhimyksen luiden luona tehtiin.

British Museumin kokoelmiin kuuluva pyhäinjäännösarkku on noin vuodelta 1220. Arkku on ilmeisesti valmistettu Itämaan tietäjien pyhäinjäännöstä varten.Itämaan tietäjien pyhäinjäännöstä varten.

Yksi näyttelyn helmistä on Maria ja lapsi -veistos, joka on peräisin Messukylän vanhasta kir-kosta, vuosilta 1460–1490. Se on harvoin nähtävillä Tampereel-la, koska sitä säilytetään nykyisin Kan-sallismuseossa.

Pentti Kuusjärvi sovitti Vapriikin näyttelyssä keskiaikaisten vaeltajien varusteita.

British Museumin kokoelmiin kuuluva

Museokeskus Vapriikin luento:11.3. FT Jussi Hanska: Pyhimyk-set, ihmeet ja reliikit, klo 17 opas-tettu kierros näyttelyyn, klo 18 luento, johon on vapaa pääsy

Lukuvinkkejä pyhiinvaelluskirjoista s. 19

14 Silta 3/2015

Heili Miettinen on 17-vuo-tias Tampereen Nuoriso-foorumin hallituksen jäsen, Hatanpään lukion opiskeli-jakunnan puheenjohtaja ja Suomen Lukiolaisten Liiton Pirkanmaan piirihallituksen tiedotusvastaava.

– Aktiivisuuden lisäksi Heili tuo iloa kaikille hänet tunteville, kehuu nuoriso-ohjaaja Inka Kiuru.

– Hymy tarttuu. Olkaa reiluja ja hyviä toisillenne, silloin se tulee jossain kohtaa takaisin, Miettinen vas-taa ajatukseen.

Hän on myös Varsinais-Suomen, Hämeen ja Sata-kunnan körttinuorison alueyhteyshenkilö.

– Olen ajautunut luottamustoimiin huomaamattani. Olen ala-asteelta asti ollut kiinnostunut yhteiskunnal-lisesta vaikuttamisesta.

Nuorisolain uudistamisen aluekierroksen avausti-laisuudessa nuoret totesivat koulukiusaamisen olevan yleistä ja siihen puuttumisen hankalaa.

– Opettajat kokevat, ettei heillä ole edes mahdolli-suuksia puuttua.

Heili Miettinen puhuu omastakin kokemuksestaan jouduttuaan yläasteella niin laajan kiusaamisen koh-teeksi, että joutui vaihtamaan koulua. Kaikki alkoi 7. luokalla

– Lähinnä se oli huutamista ja ulkonäön kommen-tointia. Mutta silloin minulla oli sellainen kaveriporuk-ka, ettei asia kiinnostanut.

Seuraavana kesänä alkoi tulla puhelinsoittoja. Omat kaverit olivat tutustuneet kiusaajiin. Haukkumista ja nimittelyä jatkui koko 8. luokan.

Lääkkeeksi tarjottiin luokan vaihtoa. Se ei kuiten-kaan olisi auttanut, sillä kiusaajia oli paljon.

– Hiljaiset seuraajat on pahimpia. Vaikka poistat kiusaajan, iso massa jää hänen puolelleen.

Heili Miettisen mielestä kiusaamisen loppuminen vaatii sekä yhteiskunnan että yksilötason toimia. Ylä-asteella ryhmäytymiseen pitäisi panostaa kunnolla.

– Loppumisen pitäisi lähteä nuorista itsestään. Mut-ta on vaikea mennä sanomaan: ”älä kiusaa”.

– Lain kautta siitä pitäisi tehdä niin kauhea asia, et-tei kenellekään tulisi mieleenkään lähteä kiusaamaan. Ja pitää tehdä selväksi, miten pitkälle se vaikuttaa sun elämääsi.

– Itselleni ei tulisi mieleenkään kiusata ketään. Ehkä olen vähän kovempi persoona nykyään.

tekSti: Asta KettunenkUVa: Hannu Jukola

”Olkaa reiluja ja hyviä toisillenne”

Heili Miettinen nauttii opiskelustaan Hatanpään lukiossa. ”Ei ole tullut kertaakaan tietoon, että ketään olisi kiusattu. Täällä saa olla täysin omana itsenään.”

Hyv

ä ty

ypp

iTukea ja tietoa:•kivakoulu.fi/toimenpiteet_kotona

• facebook.com/alakiusaa, mkkv.fi, #kutsumua

•apua: eikiusata.fi/index.php/linkkilista, tukinet.net, mll.fi/nuortennetti/kiusaaminen

•kiusaamisen vertaistukiohjaaja-koulutus tampereella 20.–21.3., ilm. 6.3. mennessä, lisätiedot: valopilkkuja.fi

Lisää: siltalehti.fi

15SILTA 3/2015

KIRKKOVUODEN KIEMUROITA SAARNAVUORO

Lukijalta

Uuden testamentin tunnetuin nainen, Maria, on kautta aikojen ollut hengellinen esikuva.

Neitsyt, josta tulee äiti? Mahdoton ajatus hämmen-tää, mutta niin häkeltyi nuori nainen itsekin kuulles-saan, että synnyttäisi Jumalan pojan. Arkkienkeli Gab-rielin ilmoitusta muistetaan Marian ilmestyspäivänä. Maria tyytyi nöyrästi osaansa ja neitseelliseen raskau-teensa, koska Jumala oli näin päättänyt. Rohkeasti, pelkäämättä hän lähti kohti tuntematonta.

Marian ilmestyspäivä on keskellä paastonaikaa, yh-deksän kuukautta ennen joulua. Vuodesta 1955 ajan-kohta on luterilaisessa kirkossa ollut 22. ja 28.3. välinen sunnuntai. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa pyhä on pysynyt alkuperäisellä paikallaan 25.3.

Päivä on ilon, kiitollisuuden ja odotuksen sävyttämä, onhan Marialla tärkeä asema Jumalan pelastussuun-nitelmassa. Liturgisessa värimaailmassa katumuksen violetti vaihtuu hetkeksi valkoiseen, jumalanpalve-luksessa alttarilla palaa kuusi kynttilää suuren Kris-tus-juhlan tapaan.

Varhaisista ajoista asti Neitsyt Marialla on ollut eri-tyinen paikka kirkon muistamissa henkilöissä. Evan-keliumiteksteissä vilahtaa ajatus Mariasta kirkon ja ta-vallaan jokaisen kristityn äitinä. Kirkko on Kristuksen ruumis ja Maria puolestaan Jeesuksen äiti.

Jo ensimmäisillä vuosisadoilla kirkko kunnioit-ti Mariaa, sillä hänessä nähtiin uusi Eeva. Marian kaut-ta oli maailmaan tullut pelastaja, elämän tuoja, Jeesus

Kristus. Erinäisten Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyt-tä koskevien oppiriitojen myötä kirkossa vahvistettiin hänelle kutsumanimi theotokos, Jumalansynnyttäjä. Ortodoksit käyttävät sitä yhä ahkerasti.

Luterilaisten suhtautuminen Mariaan on joskus ol-lut vaikeaa, ja saanut jopa absurdeja piirteitä. Kuoro on Marian ilmestyspäivänä laulanut kirkossa Ave Ma-rian ensin latinaksi kokonaan ja sen jälkeen suomeksi, mutta edellä kuullusta on jätetty pois: ”rukoile puoles-tamme nyt ja kuolemamme hetkellä”.

Näin suureen varovaisuuteen tuskin on syytä. Ma-riaa ja muita pyhiä voi kunnioittaa niin kauan kuin muistaa, ettei mitään luotua kuulu palvoa. Vain Juma-la voi olla palvonnan kohde.

Kirkkovuoden kiemuroita -palstan asiantuntijana on pastori Heikki Repo.

Maria, toivossa väkevä äitiTEKSTI: Pirjo Silveri

Petyimme syntymä-päivätilaisuuteenSeurakuntamme oli kutsunut mei-dät juhlamessuun ja syntymäpäi-väkahville 18.1.2015. Ilmoitimme osallistumisestamme määräaikaan mennessä ja lähdimme kirkkoon myönteisin odotuksin. Messun jäl-keen ilmoitettiin kahvituksesta.

Odotimme, että kahvitilaisuus ja yhteinen hetki kutsutuille olisi ollut erikseen. Kävi kuitenkin niin, että jouduimme juomaan kahvin kir-kon penkissä ilman yhteyttä mui-hin kutsuttuihin syntymäpäivän viettäjiin. Oletettavasti alasali täyt-tyi muistakin kuin kutsutuista.

Valitettavasti petyimme järjeste-lyihin ja pahoitimme mielemme. Voisiko vastaisuudessa järjestää syntymäpäiväkahvitilaisuudet toi-sin? Toivoisimme, että meillä olisi tilaisuus olla todella yhdessä, jutella ja laulaa muiden kutsuttujen kans-sa. Varmasti seurakunnalta löytyy sopivia tiloja. 

Veikko Eloranta 90 v.ja Eila Pöyhönen 75 v.

Hyvä Veikko Eloranta!Pahoittelen, että Tuomiokirkon syntymäpäiväjuhlan kahvitus oli teille pettymys.

Kutsuimme viime vuoden lopulla pyöreitä vuosia täyttäneet juhlames-suun ja kahvitilaisuuteen. Juhlavä-keä oli paljon. Kuitenkin halusimme järjestää kaikille kahvituksen Tuo-miokirkon tiloissa 30 vapaaehtoisen ja työntekijän voimin. Kaikki eivät mahtuneet alasaliin, vaan kahvipis-teitä täytyi järjestää kirkkosaliinkin.

Ymmärrän, että kahvit kirkon-penkissä eivät olleet juhlan arvon mukaiset.

Toivottavasti kuitenkin juhla-messu musiikkeineen kaikkineen välittivät juhlaa ja hyvän Jumalan siunausta Teille ja muillekin juh-laan osallistujille.

Toivotan Teille ja läheisillenne Jumalan siunausta ja monia armo-rikkaita vuosia eteenkinpäin.

Olli HallikainenTuomiorovasti

Arvokasta työtäIso kiitos joulukalenterista! Kiitos ”Kauniit joululaulut” -tilaisuuksista!

Kiitos syksyllä Linnainmaan seu-rakuntatalossa pidetystä syntymä-päiväjuhlasta! Ohjelma oli kaunis ja ”tupakin” täynnä.

Olen aina uskonut Jumalaan, mutta monen muun lailla varsinai-nen kirkossakäynti on jäänyt vä-hiin. Rukouksiini olen saanut usein vastauksen. Ihmettelin aikanaan uskovaista sukulaistani, jolle sattui suoranaisia ihmeitä, kun hän pyy-si apua Jumalalta. Niin on myös it-selleni tapahtunut.

Olen ikäihminen. Lapsena, kun meitä nukkui monta samassa huo-neessa, oli minulla pulma, kun en kehdannut sanoa iltarukoustani ääneen. Sitten, olikohan opettaja, joka kertoi, että Jumalalle ei tarvit-se puhua ääneen, sillä hän ”kuulee” ajatuksetkin. Tällä hetkellä päällim-mäisenä rukouksenani on rauha.

Huomasin, että teillä on myös nettikeskustelumahdollisuus. Hie-noa, teette arvokasta työtä siellä

seurakunnassa. Kuinkahan kaikki tietävät näistä palveluista?

On paljon kaikenikäisiä ahdis-tuneita ihmisiä, ja me suomalaiset olemme huonoja pyytämään apua asenteella ”kyllä tässä pärjätään”, vaikka niin ei olisikaan.

Pyydetään apua toisiltamme ja annetaan sitä myös.

Kiitos teille seurakuntien henki-löstö ja paljon jaksamista alkaneel-le vuodelle!

Kiitollinen

Metsän tyttöArtikkelissa Metsän tyttö (Silta 1/ 2015) kirjailija Anni Kytömäki ku-vaa metsäkokemustaan:

”Asetuin loikoilemaan sammalei-selle kivelle. Katselin, kun kuuset huojuivat yläpuolellani. Maailma-han voisi oikeastaan pysähtyä sii-hen paikkaan. – Koin perillä olon ja tietynlaisen täyttymyksen tunteen. Sellaisella hetkellä ei kaipaa mitään. Kaikki on hyvin ja oikein.”

Kuvaus on hieno kuvaus luon-nonmystiikasta (yleismystiikan osa). Kokemus on monelle suoma-laiselle tuttu ja arvokas. Kokemus voi johtaa meidät tielle, joka vie sy-vemmälle ei enää metsään vaan Jumalaan. Psalmit, ehtoollinen ja hiljaisuus johdattavat kohtaamaan Luojamme.

Kytömäki on metsässään oikealla polulla, mutta polku jatkuu. Ihmi-nen on kutsuttu Kristuksen salai-suuden kautta Jumalan salaisuu-desta nauttimiseen.

Mauri NieminenPastori

Käsi uhkasitarttua kiveenMistä tekstistä saarnaat?

Saarnatekstini on Joh. 8: 46–59. Evankeliumis-sa Jeesus käy vuoropuhelua aikalaistensa kanssa. Keskustelun sävy on kuitenkin melko aggressii-vinen, ja Jeesukselle puhutaan mitätöivään ja il-keään sävyyn.

Keskustelijat eivät tunnu kohtaavan toisiaan, tai pikemminkin Jeesusta ei kuunnella.

Mikä on saarnasi näkökulma?

Sanat ja niiden voima. Jeesus halusi sanoa, että siinä, mitä hän on, ihmiset näkevät sen, mitä Ju-mala on. Hänessä olemassaolon koko syvyys ja elämän perusta paljastuu.

Kuulijoiden oli kuitenkin vaikea niellä hänen sanojaan, ja niin alkoivat syytökset ja ilkeä panet-telu, sanojen vääränlainen käyttö.

Ehkä siinä, mitä Jeesus oli, mitä hän sanoi ja miten toimi, oli jotain sellaista, mikä tuntui uh-kaavalta. Jotain, mikä järisytti tuttua ja turvallista käsitystä Jumalasta ja elämästä. Siksi syke nousi, ilkeät sanat sivalsivat, ja vielä pahempaa; käsi uh-kasi tarttua kiveen.

Mitä haluat saarnassasi viestiä?

Saarnaan nuorille, joiden kanssa olen juuri viettä-nyt hienon rippikouluviikon Ruotsissa lasketellen ja opiskellen. Olemme pohtineet yhdessä uskoa Jumalaan sekä myös kristittynä elämistä ja us-kon osoittamista arjessa. Tähän evankeliumi an-taa hyvät eväät: Kristityn tehtävä on käyttää sano-ja hyvään.

Oliko tekstissä jotain vaikeaa?

Johanneksen evankeliumin Jeesusta on aina vä-hän vaikea ymmärtää. Hän puhuu sellaisin sanan-kääntein, että tällainen rautalankateologi meinaa pudota kärryiltä.

Löydätkö päivän teksteistä yhtymäkohtia omaan elämääsi?

Itse asiassa evankeliumin vaikeaselkoisuus sai jäl-leen kerran miettimään myös omaa kielenkäyt-töä. Toivon että omassa työssäni kouluikäisten ja nuorten parissa osaisin puhua uskon kieltä ym-märrettävästi.

Miten vietät seuraavat vapaapäiväsi?

Aion viettää tulevat vapaapäiväni tiiviisti tyttäre-ni kanssa. Suunnitelmissa on mennä katsomaan uusin Risto Räppääjä. Vapaapäivien ohjelmistoon kuuluvat myös pitkät lenkit koirien kanssa. ✦

Kati Eloranta saarnaa Ruotsin Hemavanissa pide-tyn laskettelurippikoulun konfi rmaatiomessussa Tuomiokirkossa sunnuntaina 8. maaliskuuta kel-lo 10.

” Keskustelijat eivät tunnu kohtaavan toisiaan, tai pikem-minkin Jeesusta

ei kuunnella.

Kati ElorantaPastoriTuomiokirkkoseurakunta,Kaleva

Han

nu

Ju

kola

Ast

a K

ett

un

en

16 Silta 3/2015

kolumni

Silta

siltalehti.fi2. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat• Toimitus: vt. päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo,Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.• Ilmoitusmyynti, -valmistus ja -laskutus:Medialiike, Tampere Myynti, laskutus: Mervi Juutilainen, p. 044 520 5560, mervi.juutilainen@medialiike.fi

ilmoitusvalmistus: Tuija Lautiainen, p. 044 532 2300, tuija@seema.fi• Jakelu: Tampereen Ykkösjakelut Oy. Jakelupalaute: jakelupalaute@kotimaa.fi, p: 020 7 54 2 267Osoitteellinen jakelu: Itella Oytilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 040 804 8066• Taitto: Kotimaa Oy• Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu) ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu),• Seuraavat lehdet ilmestyvät: 1.4., aineisto 16.3. mennessä, 6.5., aineisto 20.4. mennessä

” Ihmiset eivät ole kaupungin orjia, vaan kaupungin on vastattava

asukkaittensa tarpeisiin.

Alexandra SalmelaKirjoittaja on tamperelainen kirjailija, kääntäjä ja teatteridramaturgi, joka on syntyisin Tšekkoslovakiasta. Hän harrastaa taidetta, retkeilyä ja capoeiraa. Hän pitää puista.

Päiväkerholai-set kuvasivat Kalevan kirkkoa lasten valoku-vanäyttelyn yhteydessä viime syksynä. Mukana touhussa oli las-tenohjaaja Riikka Svanberg.

Päiväkerhotoiminta täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Kerhossa lapsi pää-see leikkimään, liikkumaan, musisoi-maan ja tutkimaan asioita lapselle omi-naisilla tavoilla.

Monenlaiset ilmaisukeinot harjaan-nuttavat lasta asioiden ja taitojen oppi-miseen. Leikki ja yhteinen tekeminen tukevat lapsen kokonaisvaltaista kehi-tystä ja oikeutta elää uskoaan todeksi. Ja mikä parasta, kerhossa on kavereita.

Kuusi kysymystä lapsille:1. Mikä päiväkerho on?”Sellainen missä leikitään kavereiden kanssa ja syödään.” – Kaisa

”Siellä hoidetaan lapsia, kun aikui-set on töissä, vanhemmat siis.” – Nelli

”Siellä on niitä sääntöjä, mitä on ja leluja.” – Joel

”Jumalan kämmenellä.” – Eden”Päivällä oleva kerho. Meijän ker-

ho.” – Mila

2. Miksi lapset ovat päiväkerhossa?”Että oppii kaikkee. Että tietää mitä ne ei ole ennen tienny.” – Tinja

Kun äidin ja isän pitää mennä töihin ja hoitaja on ihan muussa maassa ja hoitoon on pitkä matka. – Jooa

Sen takia ku me ollaan tän ikäisiä että voidaan tulla. – Simeon

Kun täällä on aurinko ku Jeesus te-kee sen. – Eden.

3. Mitä päiväkerhossa tehdään?”Leikitään, askarrellaan, syödään eväi-tä, ja ollaan takkahuoneessa ja loppu-

satu ja ollaan hartaudessa.” – Enni ”Leikitään, pelataan palapelejä, as-

karrellaan ja syödään. Siinä kaikki.” – Aaron

”Syörään ja sitten ollaan ihan hiljaa ja sen sellai.” – Ada

”Me joskus jotain täällä askarre-taan. Me joskus jotain täällä rukoil-laan.” – Roni

4. Mikä on jäänyt parhaiten mie-leen?”Tarrat” – Tarmo

”Vaan sellasta, että tääll on kivaa.” – Verna

”Siellä on lelupäivä, on turvallista kun on ystäviä vierellä, saa leikkiä.” – Eero

”Että kynttilähetkessä voi olla pink-ki auto tai prinsessa tähti.” – Liisa

”Kynttilät ja risti. Ei muuta.” – Eeli

5. Miksi kerhoon kannattaa tulla?”Aika vaikee kysymys. Täällä on kave-reita.” – Minttu

”Joskus kun meitä on aika paljon perheessä niin osa vähentyy niin äitin ei tarvi hoitaa aina kaikkia.” – Osmo

”Koska oppivat juttuja, sitten ne leikkivät välillä ja menee kotiin kun iskä ja äiti hakee.” – Tinja

”Siksi että oppii kaikenlaista ennen kuin menee tarhaan.” – Aaron

6. Kenelle voisit suositella päivä-kerhoa?”Voisin suositella isille ja äidille.” – Oliver

”Ainakin se alkaa 3 vanhasta eteen-päin, koska mää olin 3 v eteenpäin it-sekin.” – Saana

”Hauskoille leikikkäille lapsille, jois-ta sais uusia ystäviä.” – Laura

”Mun kavereille” – Kalle

Kysymyksiin vastasi joukko 4–5 -vuo-tiaita kerholaisia muun muassa Teso-man, Kalkun, Kalevan, Uudenkylän ja Lentävänniemen päiväkerhoista.

Riikka Moilanen

Kalevan kirkko lasten näkökulmasta: siltalehti.fi

Päiväkerho lapsen silmin

•Pienionsuurin-Varhaiskasvatustavuodesta1945 -teemalla etenevä juhlavuosi kerää ympärilleen monenlaisia tapahtumia ympäri Suomen, myös tampereen alueella. luvassa on muun muassa äkkiryhmiä eli flash mobeja, juhlamessu, perheiden päivä sekä lasten iloa, luovuutta, innostumista ja tietenkin leikkiä.

•Haku syksyn päiväkerhoihin päättyy 15.3. Hakea voi osoitteessa tampereenseurakunnat.fi/lapset/kerhot

Pieni on SuuRin

tieSitKö

Kaupunki tarvitsee joutomaataKun olin pieni, meillä oli koulun vieressä vanha väestönsuoja toisen maailmansodan ajalta. Jänni-tyksemme kaikui kosteista seinistä jo ylähuoneessa, teräsbetonikuvun alla.

Hurjimmat rohkelikot kapusivat metallitikkaita pitkin alas tiheään mustaan. Otaksuimme, että siel-lä alhaalla vielä piileskelee joku, sissi tai keskitys-leirin karkuri – elävänä tai kuolleena. Vaan kukaan ei ole koskaan nähnyt siellä mitään: kädet tärisi-vät niin, ettei yksikään tulitikku syttynyt palamaan. Olimme kahdeksan ja kaupunki oli seikkailupuisto.

Muistoni ovat peräisin paikoista, joissa ei oli-si saanut käydä, joita ei olisi pitänyt olla olemas-sakaan: rauniotaloista, kivilouhimoista, suljetuil-ta silloilta, hylätyistä maauimaloista, unohdetuista muistomerkeistä, joen villinä rehevöiviltä rannoilta.

Nykyään tuollaiset paikat käyvät vähiin. Kaupun-kien kasvoja silotellaan, kunnes ne näyttävät luon-nottomilta kuin viidenkymmenen epäonnistuneen kauneusleikkauksen jäljiltä. Uskon, että myös silloi-sen kaupunkini ansiosta minusta tuli minä. Ympä-ristö muokkaa ihmistä.

Vaikka tulevaisuuden tavoitteena onkin moderni älykaupunki, koko kaupunkitila ei voi olla umpeen rakennettu kromilla ja lasilla. Jokaisesta provinssis-ta ei ole Dubaiksi. Virheetöntä onnea pursuavista havainnekuvista puuttuu elävä sielu. Kun tietoko-ne-ohjelmoitu steriili täydellisyys törmää todelli-suuteen, se rapistuu nopeasti surkuhupaisaan kun-toon. Se ei miellytä asukasta, ei ilahduta kulkijaa, ei houkuttele turistia. Ketään ei kiinnosta kaupunki, joka on valanut sielunsa betoniin.

Kaupungin tulee pitää historiansa elävänä. Sen lisäksi se tarvitsee unohdettuja puistikkoja, salai-sia paikkoja, tyyssijoja, minne voi paeta kaikkea sitä uutta ja uljasta, mitä niin innokkaasti pystytetään. Niissä saa levätä kuin haukka yksinäisellä tammella keskellä aavaa peltoa.

Myös moderni kehittyvä kaupunki tarvitsee jou-tomaata, sillä yksitoikkoinen geneerisuus, yleisyys lannistaa. Kaupungissa elää ja liikkuu kaikenlaisia ihmisiä, joten sen tilaa ei voi räätälöidä ainoastaan ostokykyisten uraohjusten mieltymysten mukaan. Sen on annettava tilaa myös kulttuurille ja alakult-tuureille, mahdollistaa ihmisten kohtaamisia kaavo-jen ulkopuolella. Ihmiset eivät ole kaupungin orjia, vaan kaupungin on vastattava asukkaittensa tarpei-siin. Kaupunki ei ole itseisarvo eikä rahasampo.

Kaupunki haluaa olla tehokas ja moderni. Samalla se voisi olla myös elävä ja onnellinen. Kaiken ei tar-vitse olla täydellistä, kunhan on tilaa hengittää va-paasti ja monella eri tavoin.

Kommentoi kolumnia: siltalehti.fi

Han

nu

Ju

kola

Kir

sikk

a Ly

hte

ilä

17SILTA 3/2015

Mira Koivunen, 27, on kattanut pöytään tee-tä ja taivaallisesta maustaan lempinimensä saaneita ”tai-vaskeksejä”. Noin kuukauden välein viiden naisen joukko kokoontuu yhteen keskuste-lemaan elämään ja uskoon liittyvistä kysymyksistä. Tä-nään heistä Koivusen kotiin ovat saapuneet 25-vuotiaat Miitta Hyppönen ja Veera Lupunen.

Solu on hengellisen kasvun ryhmä, jossa on tavallisesti alle kymmenen jäsentä. Moni ryhmä kokoontuu yhteen vii-koittain. Soluja on monen-laisia, kuten miehille, naisille, opiskelijoille ja pariskunnille suunnattuja.

Koivunen, Hyppönen ja Lu-punen tutustuivat toisiin-sa Nekalan seurakuntatalon nuorten illoissa. Teologiaa opiskeleva Lupunen perus-ti vuonna 2008 solun, joka on vuosien varrella kasvanut ja jakautunut. Solu tuo ympäri Suomea asuvat ystävät yhteen ja tarjoaa ennen kaikkea ver-taistukea arkeen.

– Ensimmäisessä kokoon-tumisessamme olivat muka-na myös poikaystävät. Sitten totesimme haluavamme olla vain naisten kesken, Lupu-nen sanoo.

Puhetta ja pohdintaaYhdessä valitun aiheen alus-tus ja siitä syntyvä keskustelu ovat solutapaamisten pääoh-jelma. Naiset ovat käsitelleet

esimerkiksi kymmentä käskyä ja Raamatun miehiä Aatamis-ta alkaen. Kerran keskustel-tiin Päivi Räsäsen mediahuo-miosta.

– Solun jäsenet saivat ku-kin oman teeman, kuten Rä-sänen ja maahanmuuttajat. Jokainen otti selvää, mitä Rä-sänen on aiheesta sanonut ja mitä Raamatussa kirjoitetaan asiasta, Koivunen kertoo.

Vuorovaikutus on solu-tapaamisissa huomioon ot-tavampaa kuin niiden ul-kopuolella. Jokainen saa puheenvuoron eikä tule kes-keytetyksi.

– Solussa tulen ennen kaikkea kohdatuksi, Hyppö-nen sanoo.

– Täällä on myös herkempi toisen haavoittuvuudelle, Lu-punen lisää.

Naisten mukaan nuoret ai-kuiset jäävät helposti seura-kuntatoiminnan ulkopuo-lelle opiskelujen ja armeijan myötä. He kannustavat pe-rustamaan soluja itsenäises-ti ja etsimään niihin jäseniä tuttavapiiristä ja Facebookis-ta. Uusi Verso ei tällä hetkellä järjestä ohjausta solujen pe-rustamiseen, mutta itsenäi-sesti toimivan solun voi löy-tää talliryhmien sisältä.

Pieta Parkkinen

Tutustu Uuden Verson talleihin:

uusiverso.fi /sivustot/uusi_verso/tallit

Solussa tulee kohdatuksi

Seurakunta toi Veera Lupusen (vas.), Miitta Hyppösen ja Mira Koivusen yhteen.

Kri

sta

Kie

rikk

a

Menossa mukana

Kalevan puistotie 7, 33500 TAMPERE, p. 0408 290 626sähköposti: juhlakeskus@mancester.fi www.mancester.fi

Tiloissamme asiakaspaikkoja 70 hengelle

Pitopalvelua myös

haluamiinne tiloihin

JUHLAKESKUS

Kun on aihetta juhlaan...• muistotilaisuudet • perhejuhlat• ristiäiset

www.tampereenhautauspalvelu.fi

Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi– palveleva perheyrityksemme

PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690

Kalevan puistotie 17p. (03) 255 4102

Kauppakatu 12p. (03) 253 1720

Aleksanterinkatu 15(htsto Vuori)

p. (03) 212 2137

Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.

Luotettava asiantuntija yli 60 vuoden kokemuksellaMAKSUTON NEUVONTA

Teitä palveleeAila ja Kalevi Alanen sekä Mikael Salo

Tuomiokirkonkatu 26, vastp. Stockmannia, TampereAsiakkaillemme maksuton pysäköinti Stockmannin parkkihallissa

ja P-Hämpin parkkiluolassa

Puh. (03) 212 4164 myös liikeajan jälkeenark. 9–16.30

hautaustoimisto.moisio@kolumbus.fiwww.moisionhautaustoimisto.fi

Rongankatu 2, 33100 Tampere, puh. 03 211 0331

Tammerkosken Kukka- ja Hautauspalvelu

Arkut, kuljetuksetAsiakirjatKukat ja sidontatyötMuistotilaisuudetPitopalvelutHautakivimyynti

Luotettavaa palvelua ja asiantuntemusta kaikissa hautaukseen liittyvissä asioissa.

Verhoilua 25 vuoden kokemuksella

Verhoiluliike Yli-HeikkiläNyyrikintie 1, Tampere 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe

KOTI KAUNIIKSIVerhoilemme teidän keittiön tuolit, sohvat, nojatuolitKankaista hyvät valikoimat. Valmistamme myös teille sohvia määrämitoilla, haluamallanne kankaalla.

®

Rentouta selkäsi!

Lordos-selkälauta 95 €Tilaa www.lordos.fi tai poikkea

Mephisto, Satamakatu 8, Tampere

Jalkahoitokotikäyntinä

50€Jalkahoidon ammattitutkinnon

suorittanut sairaanhoitajaSatu laurellp. 050 558 0232

(Teisko + 5 €)

Kotihoiva

Sinun hyväksesi

Hoiva-, tuki- ja kotipalvelua.Kerta, lyhyt tai jatkuva sopimus.Tilaa ilmainen kartoituskäynti.

Kotitalousvähennys!PIRKANMAAN KOTITUKIlähihoitaja Soile Paasonen

puh. 0400 806 064

Selkä kuntoon

Jalkahoidot

Kotipalvelua

Ammattilaiset palvelevat

TAMPEREEN EV.LUT. SEURAKUNNAT

Tilaa UUTiskirje tampereenseurakunnat.fi

Ajan kohtaista tietoa sähköpostiisi joka kuukausi.

18 Silta 3/2015

tEKSti: Elisa af Hällström KUVat: Rami Marjamäki

40 vuotta toimineen Harjun Kamari-kuoron kevään huippukohta on palmusunnuntain

konsertti H-mollimessusta Tampereen tuo-miokirkossa.

Kuoro esittää Johann Sebastian Bachin viimeisen mestariteoksen Suomalaisen Ba-rokkiorkesterin kanssa ja osallistuu samalla Tampereen seurakuntien Bach 2015 -kon-serttisarjaan. Bachia juhlitaan, sillä 21. maa-liskuuta tulee kuluneeksi 330 vuotta hänen syntymästään.

Harjussa on tartuttu nuottikirjaan hyvillä mielin ja kymmenien Bach-tulkintojen koke-muksella. Useimmille kuorolaisille teos on ollut ennestään tuttu kuulijana.

– H-mollimessu on kaikkein haastavin kuorolle. Siinä on monin verroin lauletta-vaa passioihin verrattuna. Kuoro on äänessä melkein koko ajan. Harjoituksia on pakko olla paljon, kertoo konsertin johtava Heik-ki Liimola.

– Hienon musiikin eteen haluaa tehdä työtä, lupaa ykkössopraano Eeva-Maija Setälä.

– Saamme tehdä maailman ihaninta mu-siikkia, suitsuttaa myös basso Janne Sal-menkangas.

– Kun kamarikuoro esitti H-mollimessun viimeksi vuonna 2005, odotin kuopustani ja osallistuin vain harjoituksiin, Setälä hy-myilee.

Myös Salmenkangas odottaa H-hetkeä.– H-mollimessu on selvästi merkittävin

Bachin teos. Se on Bachin perintö vokaali-

J. S. Bachin H-mollimessu on helmi pääsiäisenä Tampereella kuultavan musiikin joukossa. Se soi toivoa, se lohduttaa ja sen kauneus hivelee sieluun asti.

Kamarikuoro juhlii H-molli -helmellä

musiikille, vähän niin kuin testamentti, kuo-ron varajohtaja sanoo.

Bach viimeisteli messun elämänsä ehtoo-puolella. Se esitettiin kokonaisuudessaan vasta noin sadan vuoden kuluttua.

Pyhän herättäjäSäveltäjä ei antanut itse messulle nimeä, nimesi vain osat. Kyrie (vuodelta 1724) ja Gloria (1731) olivat alun perin samassa kä-sikirjoituksessa, ja ne Bach lähetti työhake-muksenaan Dresdenin hoviin (1733). Alun sävellaji on h-molli, mikä Bachin tuotan-nossa liittyy usein passiiviseen kärsimyk-seen.

– Kyrie on loistava avaus, joka ei jätä mi-tään kyselyjen varaan, Salmenkangas tiivis-tää sykähdyttävää aloitusta.

– Kun kyriet lähtevät soimaan, se kosket-taa aina syvästi. Se on pyhän tai pyhyyden kokemista, sanoo myös Setälä.

– Bachin läpikotainen kauneus on kieh-tovaa. Siihen on kirjoitettu sisään asioita, jotka löytyvät kuuntelemalla ja Heikin oh-jauksessa. Kun musiikki avautuu, ja kohtaa musiikin tarkoituksen, se on hieno hetki, hän kertoo.

Setälä vertaa elämystä auringonnousuun.

– Vähän samantyyppinen olotila tulee, kun katsoo aurinkoa ja tuntee olevansa osa jotain isompaa kokonaisuutta kuin arkielä-mä tässä, hän sanoo.

Kirkkaasti kaikestaMessun muut osat Bach kirjoitti lainaten, sovittaen ja yhdistellen omaa musiikkiaan. Lopputulos erottuu tyypillisistä messusä-vellyksistä tyylikirjonsa vuoksi.

– Se näkyy erilaisina tunnelmina ja ka-raktääreinä, toteaa Liimola.

– Kaikki osat ylistävät Jumalaa, muistut-taa Salmenkangas.

– Bach signeerasi teoksensa S.D.G., Soli Deo gloria. Bach ei ottanut kunniaa itselleen, vaan antoi sen Jumalalle, hän jatkaa.

Liimola näkee Bachin sävelkulkujen muuntelemisen mestarina.

– Bach on äärimmäisen taitava käsitte-lemään tunnetiloja. Bach avaa kirkkaas-ti messutekstin värit ja sävyt, syventää musiikilla ne juurilleen. Sama teksti tois-tuu monta kertaa ja tekstin maalailevuus on tosi tärkeää. Musiikki saa näkemään asioita, esimerkiksi ristiinnaulitsemisen ja kaiken mikä siihen liittyy, Liimola ku-vailee.

Hyviä yllätyksiä

Janne Salmenkangas törmää harva se päivä Bachiin kanttorin työssä. Ajattomuus vie-hättää.

– Bachin musiikki on aina ajankohtais-ta ja siitä löytyy aina jotain uutta. Se on sä-vellysteknisesti nerokasta ja innovatiivista, mutta myös äärettömän tunnepitoista, hän sanoo.

Loppupuolella Osanna, D-duurissa, on suorastaan iloinen.

– Mikään osa ei ole synkkä. Molliosat-kin ovat lohdullisia, Salmenkangas pohtii.

Marjukka Tepponen, Katariina Heikki-lä, Tuomas Katajala ja Arttu Kataja tulkit-sevat aariat.

Reilun kahden tunnin konsertti sisältää lyhyen väliajan. ✦

H-mollimessu 29.3. klo 18 Tuomiokirkko

harjunkamarikuoro.net, lippupiste.fi

Kuorokapellimestari Heikki Liimola on luotsannut Harjun Kamarikuoroa koko sen 40-vuotisen toiminnan ajan. Moni 60 laulajasta on jakanut yhteistä kuoroarkea vuosia. Kuoro esittää J. S. Bachin H-mollimessun Suomalaisen Barokkiorkesterin kanssa Tuomiokirkossa palmusunnuntaina.

Eeva-Maija Setälä ja Janne Salmenkangas uskovat messun antavan hyvän kokonaiskuvan Bachin moniulotteisesta urasta.

19SILTA 3/2015

Tampere Film Festivalin ulkoilmaelokuviape 6.3. klo 19–21 kaupungilla ja Vanhalla kirkolla.Lähtö klo 19, Väinö Linnanaukio

Sari TanuseduskuntaanOmantunnon vuoksiArvojen, oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta.

www.saritanus.fiIlm

oitu

ksen

mak

saja

: Sa

ri T

anus

timo keskinenMak

saja

: KD:

n Pi

rkan

maa

n pi

iri

www.timokeskinen.fi

myyntijohtaja, kasvatustieteiden maisteri, Kangasala5 kautta Kangasalan kirkkovaltuustossa

2 kautta kirkkovaltuuston puheenjohtajana

Rakentaa tulevaisuutta

timo keskinenn maisteri, Kangasala

5 kautta Kangasalan kirkkovaltuustossa2 kautta kirkkovaltuuston puheenjohtajana

Beatles-kirkko tukee vähävaraisiaBeatles-kirkko kuuluu tämän vuoden Tampere Beatles Happening -tapahtuman ohjelmaan. Lauantaina 28. maaliskuuta kello 11 Aleksanterin kirkossa alkavassa jumalanpalveluksessa virret ja muu musiikki korvataan Beatles-sävelmillä.

Beatles-pastori Tapio Pajunen ja tapahtu-man taiteellinen johtaja Mikko Kangasjärvi vaikenevat vielä esilaulajiksi kutsutuista artisteista, mutta lupaavat, että tilaisuuden tunnelma on sekä harras että tulevaisuuteen luottavaisesti katsova. Beatles-musiikki antaa iloa ja lohtua.

Jumalanpalvelusta vietetään Yhteisvastuun hengessä, sillä kolehdin avulla tuetaan vähä-osaisia Suurella sydämellä -toiminnan kautta. ✦

Tampere Beatles Happening 27.–28.3. Tampere-talossa

www.beatles.fi

Keskiajalla lähes jokainen kristitty osallistui ainakin ker-ran elämässään pyhiinvaelluk-selle. Myös suomalaisia toivio-retkeläisiä matkasi Santiago de Compostelaan, Roomaan ja Jerusalemiin tai lähempänä sijaitseviin kohteisiin, kuten Turkuun ja Vadstenaan.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Tampereen museoi-den julkaisema tietokirja Suo-malaisten pyhiinvaellukset keskiajalla (2014) kertoo, miksi pyhiinvaellukselle lähdettiin, millaista matkanteko keskiai-kaisilla teillä oli, mitä pyhiin-vaeltajat matkallaan kokivat ja mikä heitä odotti määrän-päässä.

Runsaasti kuvitetussa laa-dukkaassa kirjassa tarkas-tellaan myös vaellusten vai-kutusta maailmankuvan avartumiseen kotiseudulla.

Kirjoittajat ovat maamme johtavia keskiajan tutkimuk-sen asiantuntijoita. Teoksen ovat toimittaneet Sari Kataja-la-Peltomaa, Christian Krötzl ja Marjo Meriluoto-Jaakkola.

Kirjaan liittyvä näyttely on avoinna 18.10. saakka Museo-keskus Vapriikissa.

Tie on oma tarkoituksensaNykypäivän vaeltajista taas kertoo teos Vapauttava vael-lus Santiago de Compostelaan (Gummerus 2015). Se on ker-tomus kahden yksittäisen ih-misen kokemuksista pyhiin-vaelluksella Espanjassa.

Kirjan kirjoittaja on kirjai-lija, lääkäri Jean-Christophe Rufi n, joka on toiminut myös Ranskan suurlähettiläänä Se-negalissa ja Gambiassa.

Rufi n nauttii pohjoisespan-jalaisesta maisemasta, me-restä, vuorista, metsistä ja luostarin hiljaisuudesta. Seu-raavassa hetkessä hän joutuu hälisevään tienvarsibaariin.

”Kilometristä toiseen jatku-va asvaltti, rumat teollisuus-alueet ja tyhjilleen jääneet rantahuvilat ärsyttävät ja pa-nevat maallistuneenkin vael-tajan pohtimaan paitsi väsy-neitä ja hiertyneitä jalkojaan

myös historiaa, uskontoa, yh-teiskuntaa, itse vaelluksen merkitystä – ja lopulta ei mi-tään. Tie on oma tarkoituk-sensa.”, kirjoittaa Rufi n.

Kirjan miltei parasta antia on esipuhe, jonka suomalai-seen laitokseen on kirjoittanut Helsingin Sanomien toimit-taja Suvi Ahola. Hän on haas-tatteluissa kutsunut itseään luterilaisuuteen kasvatetuk-si kulttuurikristityksi, joka ny-kyisin on ateisti.

Sekä Rufi n että Ahola tar-kastelevat pyhiinvaellusta, py-häinjäännöksiä ja perintee-seen liittyviä ilmiöitä myös kriittisin silmin. Siitä huoli-matta he molemmat toteavat, että camino on pyhä vaellus ja syvästi hengellinen kokemus monille ihmisille. Uskonnol-linen kulttuurihistoria kulkee maallistuneenkin vaeltajan kantapäillä eikä se voi olla vai-kuttamatta matkantekoon.

Rufi n tulee johtopäätök-seen, jonka mukaan ”lähties-säni pyhän Jaakobin tielle en etsinyt mitään ja löysin sen.”

Suvi Ahola lähti matkalle et-siäkseen monia asioita. ”Lo-pulta löysin vain yhden: suo-remman tien omaan itseeni.”, hän kirjoittaa.

Pyhiinvaelluksista kiinnos-tuneille voi suositella myös Martti Issakaisen teosta Jaa-kon tiellä (Suomen Lähetys-seura, 2008).

Issakainen suhtautuu kaik-keen hurmoksellisuuteen epäluuloisesti. Hänen mu-kaansa Jumala pysyy sa-lattuna, ihmeet tapahtuvat hiljaisuudessa ja tavallinen jo-kapäiväisyys on lahjoista au-tuaallisin.

Kirjoittajalle matka itses-sään on tärkeä: omat ajatukset ja se mitä kokee kumppanien seurassa. ”Lopulta ymmärrän, että koko elämäni on pyhiin-vaellusta.”, hän kirjoittaa.

Lue lisää Vapriikin näytte-lystä ja pyhiinvaelluksista sivuilta 12–13 ✦

Kirsi Airikka

Kirjoja ja ajatuksiapyhiinvaelluksista

Suomalaisten pyhiinvaelluk-set keskiajalla, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014

Vapauttava vaellus Santiago de Compostelaan, Gummerus 2015

20 SILTA 3/2015

Leena Rauhala

Foto-Halme

leenarauhala.fi

Kokemusta eduskuntaan- Rakennetaan yhdessä

turvallinen Suomi

Osaamista ja rohkeuttaOsaava ja rohkea vaikuttaja

Kokemusta eduskuntaan -mukana ihmisten

arjessa

Ikä osoittaa merkkejään, mutta sie-lu rokkaa edelleen! Tulevat kon-sertit ovat jäävuoren huippu sii-tä musiikista, mitä olen tehnyt yli neljän vuosikymmenen ajan, sanoo suomigospelin kivijalka Jaakko

Löytty.Laadukkaan ja laajan tuotannon teh-

nyt Jaakko Löytty tunnettiin takavuosina maamme johtavana kristittynä nuoriso-muusikkona.

– Oma surunsa tulee siitä, että aika täällä on niin rajallinen. On pakko hyväksyä, että nuoruus on ohi, hän hymähtää.

Onneksi verevän juurimusiikin – kuten gospelin, bluesin ja virsien – esittäjät vain paranevat vanhetessaan, elämänkokemuk-sen ja katu-uskottavuuden kasvaessa.

Tulevan 60-vuotisjuhlakiertueen ja le-vyn nimi on Hyvät sanat – Taivaallinen sävel.

– Toivon, että taivaan valtakunnan to-

dellisuus toisi tänne sävelten ja sanojen kautta edes pienen pilkahduksen itses-tään.

Tasa-arvon puolesta, turtumista vastaanKonsertin ensimmäisen osion punaisena lankana on maailmanparantamisen palo.

– Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistäminen eivät ole vain kauniita periaat-teita. Ketään ei saa syrjiä! Emme saa turtua ihmisten kärsimykseen, taiteilija ja ihmisoi-keustaistelija linjaa.

Luonteva yhteistyökumppani Löytyn kiertueella on Suomen Lähetysseura.

– Lähetysväki puhuu ja toimii kirkkaasti – itsensä likoon laittaen – sekä lähimmäi-senrakkauden että sielunpelastuksen puo-lesta.

– En olisi voinut keksiä konserttien ke-räystuloille parempaa kohdetta kuin työ

vammaisten ihmisarvon toteutumiseksi Ne-palissa, Etiopiassa ja Botswanassa.

Vielä yksi korkeaveisuJuhlakonsertin toisen osion runkona ovat rakkaus- ja parisuhdelaulut. Uskollisen ylei-sön ja Lähetysseuran lisäksi Löytty haluaa kiittää konserteissaan vaimoaan, kirjailija Kaija Pispaa. Taiteilijakaksikon yya-sopi-mus on kestänyt yli 40 vuotta.

– Me olemme selvinneet myrskyjenkin läpi. Taistelu jatkuu. Kyllä me rakastamme toisiamme, vaikka välillä otammekin kovas-ti yhteen.

Juhlakiertueella mukana on veljesten ryt-miryhmä Mikko ja Sakari Löytty, luottomie-het Seppo Rauteva ja Jarkka Rissanen sekä Katariina Airas ja Laura Airola.

Nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus kokea gospelmestari livenä ja täydessä iskussa. ✦

Janne Villa

Jaakko Löytyn juhlakiertue:su 8.3. Tampere-talo, Tampereti 10.3. Savoy-teatteri, HelsinkiKonsertit alkavat klo 18

Liput: www.lippu.fi tai www.lippupalvelu.fi

Unelmia paremmasta maailmasta

Jaakko Löytty on tehnyt väkevää musiikkia elämäntuskasta ja taivaskaipuusta sekä rakkauden ja paremman maailman mahdollisuudesta.

PÄÄSIÄIS- NUMEROSSA:• Nuori kristitty kiirastulessa • Seurakuntien ympäristöohjelma päivitettiin• Kaste kantaa lähikirkkotoiminnassa

Han

nu

Juko

la