sÄkylÄn korpilevonmÄen tuuli - puistohankkeen

Suom

en L

uont

otie

to O

y

SÄKYLÄN KORPILEVONMÄEN TUULI-PUISTOHANKKEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS 2020

Suomen Luontotieto Oy 31/2020Jyrki Matikainen

Majavan pato Sonnilanjoen varrella

2

SÄKYLÄN KORPILEVONMÄEN TUULIPUISTOHANKKEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS 2020

Suomen Luontotieto Oy

Sisältö1. Johdanto .................................................................................. 3

2. Aineisto ja menetelmät .......................................................... 3

3. Tulokset ................................................................................... 4

3.1 Suunniteltujen voimalanpaikkojen kasvillisuuden ja luontotyyppien yleiskuvaus .......................................... 4

3.2 Tutkimusalueen suojeltavat tai uhanalaiset luontotyypit .................................................................. 10

3.3 Liito-oravaselvitys ........................................................ 11

3.3.1 Johdanto .............................................................. 11

3.3.2 Käytetty menetelmä ........................................... 11

3.3.3 Tulokset ............................................................... 12

3.4 Pesimälinnustoselvitys ................................................ 13

3.4.1 Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit .................................................................... 13

3.4.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Hyvärinen ym. 2019) mainitut lintulajit ......................................................... 14

4. Yhteenveto ............................................................................ 15

5. Lähteet ja kirjallisuus ............................................................ 16

6. Liitteet .................................................................................... 18

3



1.JohdantoKorpilevo Wind Oy tilasi keväällä 2020 Suomen Luontotieto Oy:ltä Säkylän Korpilevon alu-eelle suunnitellun tuulipuistohankkeen luontoarvojen perusselvityksen päivityksen. Alueelta on aiemmin tehty luontoselvityksiä, mutta hanke on jonkin verran muuttunut ja osa voima-lanpaikoista on siirretty uusiin kohteisiin. Selvitys liittyy tuulipuistohankkeen ympäristösuun-nitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Tehtävän yhteyshenkilöinä ovat tilaajan puolella toimineet Toni Lustila ja Jukka Rönnlund sekä Suomen Luontotieto Oy:ssä Jyrki Matikainen.

2. Aineisto ja menetelmätTutkimusalueelta (karttaliite 1) selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luonto-tyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29§), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinym-päristöt (1996/1093, 10§) ja Vesilain (Vesilaki 587/2011) suojelemat pienvesikohteet, kuten lähteet ja purot. Selvitys sisälsi myös uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä (Rau-nio ym. 2008) koskevan tarkastelun. Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyp-pien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti.

Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksen lisäksi alueelta tehtiin liito-oravaselvitys ja sovel-lettuun kartoituslaskentamenetelmään perustuva pesimälinnustoselvitys. Maastoselvityksien aikana alueelta etsittiin myös merkkejä vanhemmasta ihmistoiminnasta ja alueelta etsittiin kiviröykkiöitä, kivilatomuksia ja pyyntikuoppia. jotka viittaisivat varhaisempaan ihmistoimin-taan.

Selvityksen maastotöistä vastasi ja raportin kirjoitti FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Maastotöissä avusti Heidi Alho. Raportin taittoi Eija Rauhala. Selvitykses-sä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Alueelle tehdyt maastoselvitykset toteutettiin 2.5–12.8 välisenä aikana. Alueella tehtiin aiemmin keväällä susitarkkailua ja tä-män selvityksen aikana tehdyt lajihavainnot otettiin mukaan luontoarvojen perusselvitykseen.Alueelta on tehty perusteellinen luontoarvojen perusselvitys vuonna 2015 (Ahlman Group Oy). Tämän jälkeen osa voimalanpaikoista on muuttunut ja alueella on myös tehty metsätalo-ustoimenpiteitä, jolloin luontoarvot ovat muuttuneet. Tässä selvityksessä vanhoja selvityksiä päivitettiin. Viitasammakkoselvitystä ei toistettu, koska alueella ei ole lajille kutupaikoiksi so-pivia lammikoita ja alueella on niukasti viitasammakoille sopivia kesänvietto/saalistusalueita. Päivitetyn luontoarvojen lisäksi alueelta tehtiin susiselvitys, koska alue kuuluu tunnetun susi-lauman elinpiiriin. Susiselvityksestä laadittiin erillinen raportti. Susiselvityksen aikana tehdyt lajihavainnot otettiin mukaan luontoarvojen perusselvitykseen

Töyhtötiaisella on reviiri alueella.

4



3. Tulokset3.1 Suunniteltujen voimalanpaikkojen kasvillisuuden ja luontotyyp-pien yleiskuvaus

Voimala 1Leväyskallion alueelle sijoittuva voimalanpaikka, jonka suunniteltu rakennuspaikka on muut-tunut alkuperäisestä paikasta. Voimalan ympäristö on tasaikäistä ja tasakasvuista männikköä. Noin 25–30 vuotias männikkö (Pinus sylvestris) on harvennettua ja alue on melko valoisa. Männyn lisäksi alueella kasvaa sekapuuna yksittäisiä kuusia (Picea abies) ja nuoria hies- ja rauduskoivun (Betula pubescens ja B. pendula) taimia. Pensaskerros koostuu lähinnä koi-vun taimista ja muutamasta katajasta (Juniperus communis) sekä virpapajusta (Salix aurita). Metsätyyppi on puolukkatyypin niukkalajista kangasta, jossa aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat puolukka (Vacccinium vitis-idaea), mustikka (Vaccinium myrtillus), metsälau-ha (Deschampsia flexuosa) ja metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea). Maasto on tasaista kalliomaastoa, mutta kalliota peittää ohut kivennäismaakerros ja avokalliota on alueella hyvin vähän. Kallioketoja ei alueella ole. Alueella on muutamia pienikokoisia siirtolohkareita. La-hopuuta on alueella erittäin vähän ja kohteen luontoarvoja voi pitää tavanomaisina. Alueen itäpuoleisen metsäautotien varressa on pieni avohakkuualue ja alueen länsipuolella on tai-mikkoalueita. Alueen pesimälinnusto on niukka.

Voimalan alueen pesimälinnusto parimäärineen

Västäräkki 1 pari. Pesii metsästäjien ampumakojussa

Metsäkirvinen 1 pari

Punarinta 1 pari

Laulurastas 1 pari

Talitiainen 1 pari

Pajulintu 2 paria

Peippo 3 paria

Keltasirkku 1 pari. Pesii hakkuuaukealla

Voimala 1 ympäristöä

5



Voimala 2Voimala 2 sijoittuu alueella sijaitsevan telemaston lounaispuolelle. Alueen ympäristö on hy-vin harvaksi harvennettua noin 30 vuotiasta männikköä, jossa sekapuuna kasvaa kuusta. Alu-een pohjoispuoli on kuitenkin kuusivaltaisempaa. Harvennuksessa alueelta on poistettu alus-puusto ja pääosin myös pensaskerros, josta jäljellä on vain muutamia katajia. Metsätyyppi alueella vaihtelee karusta puolukkatyypin kankaasta notkelmien mustikkatyypin kankaaseen. Aluskasvillisuus on niukkalajista ja valtalajisto muodostuu puolukasta, mustikasta ja metsä-lauhasta. Hakkuiden jälkeinen pioneerivaikutus näkyy muutamina metsäkastikkakasvustoina. Muuten loivapiirteisellä alueella on muutamia hyvin pienialaisia, poronjäkälien peittämiä kalliopaljastumia. Kallioketoja ei alueella ole, ja kallioketojen lajistoa edustaa vain yksittäin kasvavat ahosuolaheinät (Rumex acetosella). Alueen pohjoispuolisella kuusivaltaisella alueel-la kasvillisuus on hieman rehevämpää ja täällä kasvaa muutamin kohdin mm. valkovuokkoa (Anemone nemorosa). Lahopuuta on koko alueella vain hakkuutähteiden muodossa. Suun-nitellun voimalanpaikan alueella havaittiin susiselvityksen yhteydessä Etelä-Suomessa harvi-naiseksi käynyt metsäjänis.


Laulurastas 1 pari.

Punarinta 1 pari

Rautiainen 1 pari (pohjoispuolen kuusikossa)

Hippiäinen 1 pari (pohjoispuolen kuusikossa)

Kuusitiainen 1 pari (pohjoispuolen kuusikossa)

Harmaasieppo 1 pari

Pajulintu 2 paria

Peippo 2 paria

Vihervarpunen 1 pari. (pohjoispuolen kuusikossa)

Yleiskuva voimala no 2 alueelta

6



Voimala 3Suunniteltu voimalanpaikka sijoittuu kuivalle ja osin kallioiselle mäntykankaalle, jossa avo-kallioita on kuitenkin niukasti. Puusto on mäntyvaltaista ja sekapuuna kasvaa jonkin verran kuusta ja hieskoivua. Harvahko pensaskerros koostuu puiden taimista ja yksittäisistä katajista ja virpapajuista. Metsätyyppi on alueen karuimmilla kohdin kanervatyypin kangasta, mutta reunoilla metsätyyppi on mustikkatyypin kangasta. Aluskasvillisuus on niukkalajista ja valta-lajiston muodostavat mustikka, kanerva, puolukka, kangasmaitikka (Melampyrum pratense) ja metsälauha. Alueen länsireunalla kasvoi muutamia mäntykukkia (Monotrypa hypopitus), mutta muuten alueen lajistoon ei kuulu vaateliaampia lajeja. Alueen pohjoispuolella on laa-ja, taimettuva hakkuuaukea ja itäreunalla melko tuore avohakkuualue. Linnustoltaan alue on hyvin niukkalajista.


Metsäkirvinen 1 pari

Laulurastas 1 pari

Punarinta 1 pari

Hernekerttu 1 pari (pohjoispuoleisella taimikolla)

Pajulintu 1 pari

Peippo 2 paria

Taimikkoa voimala no 3 alueella

7



Voimala 4Tasaiselle mäntykankaalle sijoittuva voimalanpaikka, jossa puusto on keski-ikäistä ja mänty-valtaista. Männyn lisäksi sekapuuna kasvaa kuusta ja muutamia rauduskoivuja. Alueen länsi-puolella on ojitettua entistä korpea, jossa puusto on tiheää kuusikkoa. Niukka pensaskerros koostuu kuusen taimista ja muutamista katajista. Metsätyyppi on mustikkatyypin tuoretta kan-gasta ja aluskasvillisuuden valtalajisto koostuu mustikasta, puolukasta, kanervasta ja met-sälauhasta. Muusta lajistosta mainittakoon metsätähti (Trientalis europea), kangasmatikka ja kultapiisku (Solidago virgaurea). Alueella on muutama tuulenkaato, mutta muuten lahopuuta on niukasti. Suunnitellun voimalan alueella on myös pieni poronjäkälien (Cladonia) peittämä kalliopaljastuma, jossa ei kuitenkaan kasva kallioketojen lajistoa. Alueella havaittiin valko-häntäkauriin pitkälle maatuneet jäännökset.


Pyy 1 pari

Laulurastas 1 pari

Kulorastas 1 pari

Punarinta 2 paria

Hippiäinen 1 pari

Puukiipijä 1 maastopoikue

Punatulkku 1 pari (varoittelua)

Peippo 3 paria

Yleiskuva voimala 4 alueelta

8



Voimala 5Suunnitellun voimalanpaikan ympäristö on hyvin vaihtelevaa. Alueen pohjoispuolella on sel-värajainen ojitettu entinen korpi, jossa kasvaa noin 10–12 metristä istutusperäistä kuusta. Puusto on hyvin tiheää ja aluskasvillisuus on paikoin hyvin niukkaa varjostuksen vuoksi. Se-kapuuna kuusten seassa kasvaa hieskoivua ja alueen reunoilla myös muutamia raitoja (Salix caprea). Osin turvepohjaisella alueella risteilee syviä ojia, joissa kasvaa mm. korpikaislaa (Scirpus sylvaticus) ja muutamin kohdin myös rentukkaa (Caltha palustris). Muuten kasvil-lisuus on heinävaltaista ja paikoin alueella kasvaa hieman laajempia viita- ja korpikastik-kakasvustoja (Calamagrostis canescens ja C. phragmitoides). Muutamin kohdin ojavalleilla kasvaa valkovuokkoa. Korpialueen eteläreunalla, moreeniharjanteen vieressä kasvoi kolme maariankämmekkää (Dactylorhiza maculata). Alueen eteläosassa ja eteläreunalla on mäntyä kasvava loivapiirteinen kallio/moreeniselänne. Alueen puusto on tasaikäistä ja tasakokoista n, 15 metristä männikköä. Sekapuuna kasva yksittäisiä kuusia ja rauduskoivuja. Niukka pen-saskerros muodostuu puiden taimista ja muutamista heikkokuntoisista katajista. Alueen met-sätyyppi on mustikkatyypin tuoretta kangasta ja aluskasvillisuuden valtalajiston muodostavat mustikka, metsälauha ja paikoin myös metsäkastikka. Alueella on muutamia tuulenkaatoja, mutta muuten lahopuuta on niukasti.


Lehtokurppa 1 pari(lähti jaloista rääkäisten eli poikue lähellä)

Pyy 1 pari

Mustarastas 1 pari

Laulurastas 1 pari

Rautiainen 1 pari

Punarinta 2 paria

Hippiäinen 1 pari

Pajulintu 1 pari

Tiltaltti 1 pari

Hernekerttu 1 pari

Peippo 5 paria

Yleiskuva voimalan no 5 alueelta

9



Voimala 6Suunniteltu voimalanpaikka on muuttunut edellisestä selvityksestä etelänsuuntaan. Voima-lanpaikan ympäristö on ojitettua entistä korpea, jossa kulkee tiheä ja syvä ojaverkosto. Soinen luontotyyppi on alueella jo muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi. Puusto on kuusivaltaista, mutta paikoin myös mäntyä ja hieskoivua kasvaa jonkin verran. Aluskasvillisuuden valta-lajistoon kuuluvat mustikka, korpikastikka ja paikoin myös runsaana kasvava metsänalve-juuri (Dryopters carthusiana). Entisen korpialueen reunamilla lajistoon kuluu myös rätvänä (Potentilla erecta) ja pallosara (Carex globularis). Hieman vaateliaampaan lajistoon kuuluu hiirenporras (Athyrium filix- femina) jota kasvoi yhdessä kohdin niukkana kasvustona. Alueen pohjoispuolella on kivennäismaalla kasvavaa noin 30–35 vuotiasta harvennettua männikköä. Sekapuustona alueella kasvaa jonkin verran rauduskoivua ja kuusta ja pensaskerros koostuu puiden taimista. Metsätyyppi on mustikkatyypin tuoretta kangasta, jossa valtalajistoon kuuluu mustikka, metsälauha ja metsäkastikka, joka muodostaa laajoja kasvustoja. Suunnitellun voi-malanpaikan länsipuoleisen metsäautotien varressa on laaja tuore avohakkuualue.


Käpytikka 1 pari

Punakylkirastas 1 pari

Laulurastas 1 pari

Punarinta 2 paria (mm. pesä ojanpenkassa)

Rautiainen 1 pari

Hippiäinen 1 pari

Lehtokerttu 1 pari

Pajulintu 1 pari

Peippo 4 paria

Alue kuuluu palokärjen laajaan reviiriin

10



Voimala 7Tutkimusalueen koillisnurkkaukseen sijoittuva voimalanpaikka. Alueen pohjoisreunalla on taimettuva hakkuuaukea, mutta alueen eteläosa on mustikkatyypin tuoretta kangasta, jossa puusto on mäntyvaltaista. Sekapuuna alueella kasvaa kuusia ja raudus- ja hieskoivuja. Pen-saskerros muodostuu puiden taimista ja muutamista katajista. Aluskasvillisuuden valtalajis-ton muodostavat mustikka, metsäkastikka ja metsälauha. Alueeseen kuuluvan hakkuaukean lajisto on pioneerivaikutteista ja alueella kasvaa runsaasti metsäkastikkaa, metsälauhaa ja myös maitohorsmaa (Ebilobium angustifolium). Koko alue on hyvin monotonista ja puusto tasaikäistä ja tasokokoista. Alueen länsipuolella, metsäautotien varressa on hyvin laaja avo-hakkuualue, joka hakattiin keväällä 2020.


Sepelkyyhky 1 pari

Metsäkirvinen 1 pari (lauloi hakkuuaukean reunassa)

Laulurastas 1 pari

Hippiäinen 1 pari

Vihervarpunen 1 pari

Peippo 3 paria

Keltasirkku 1 pari (hakkuuaukealla)

3.2 Tutkimusalueen suojeltavat tai uhanalaiset luontotyypitAiemassa selvityksessä kuvatut Metsälain 10 § mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt si-joittuvat nyt tutkitun alueen ulkopuolelle. Kaikki kohteet sijoittuvat lähelle päätien vartta Le-väyskallion pohjoispuolelle aivan tutkimusalueen länsireunalle. Kohteilla käytiin selvityksen

Voimala no 7 alueen pohjoisosaa

11



aikana ja ne todettiin säilyneiksi. Sonnilanjoen yläjuoksu saattaa täyttää ainakin paikoitellen Metsälain 10 § mukaiset kriteerit erityisen tärkeästä luontotyypistä eli luonnontilaisesta pu-rosta. Sonnilanjoen yläjuoksu täyttänee myös uhanalaisen luontotyypin määritelmän (Rau-nio 2008) havumetsien kangasmaiden latvapurosta. Puro on edustavimmillaan liito-oravan elinpiirin alueella, jossa puron varteen on jätetty leveä hakkaamaton reunus. Tämän alueen monimuotoisuutta lisää runsas lahopuuston määrä ja alueella on myös useita kolopuita. La-hopuun määrää on lisännyt alueella muutamia vuosia suitten asustanut euroopanmajava.

3.3 Liito-oravaselvitys3.3.1 JohdantoLiito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Hyvärinen ym 2019) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimei-sen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodi-rektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana.

3.3.2 Käytetty menetelmäTutkimusalueella tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen 2.5. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruo-kailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepoko-loja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytä-miseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruo-

Liito-orava koivussa ruokailemassa

12



kailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle.

3.3.3 TuloksetSonnilanjoen varrella sijaitseva tunnettu liito-oravan elinpiiri oli edelleen asuttuna keväällä 2020. Jätösten ja ympäristön perusteella elinpiiri oli kuitenkin huomattavasti aiemmin ha-vaittua pienempi, ja se rajoittui Siko karttamerkinnän koillispuolelle Sonnilanjoen varteen jätetylle vanhemmalle metsäkuviolle (karttaliite 2). Erityisen runsaasti jätöksiä havaittiin alu-eella olevan eräkämpän pohjoispuolella lähellä vanhaa majavan patorakennelmaa. Suuri osa aiemmin rajatusta elinpiiristä on hakattu, ja ainoastaan jokivarressa on kapea puustoinen reu-nus, jota pitkin liito-oravat edelleen kykenevät liikkumaan. Alueelta löytyi myös yksi mahdol-linen pesäkolo (koordinaatit ETRS-TM35FIN: N: 6789224,228 ja E: 255275,466), jonka alla jätöksiä havaittiin runsaasti. Muutamissa alueen haavoissa oli myös tuoreita virtsamerkkejä. Jätösten määrän ja ympäristön perusteella alueella lienee lisääntyvän naaraan elinpiiri. Vaik-ka alue on pinta-alaltaan pieni, se riittänee lisääntyvän naaraan elinpiiriksi. Alueella ja myös sen lähiympäristössä on runsaasti lajille ravinnoksi sopivaa lehtipuuta ja alueella on myös runsaasti suojapuustoa. Muita lajille optimaalisia elinympäristöjä ei tutkimusalueella ole, ja valtaosa alueesta on lajille elinympäristöksi sopimatonta avohakkuu- tai taimikkoaluetta, joita hoidetaan talousmetsinä. Tuulipuiston rakentaminen ei estä lajin liikkumista alueelta toiselle,

sillä puustoisia yhteyksiä on elinpiiriltä joka suun-taan. Alueen eteläpuolei-nen itä-länsisuuntainen voimalinjaura on kui-tenkin niin leveä, että liito-oravan liito uran yli onnistuu vain harvoista kohdin. Todennäköisesti laji liikkuu maata pitkin päästäkseen uran yli.

Liito-oravan mahdollinen pesäkolo Sonnilanjoen varrella

13



3.4 PesimälinnustoselvitysAlueelle tehty pesimälinnustoselvitys tehtiin kartoituslaskentamenetelmää käyttäen. Selvi-tyksessä inventoitiin Lintudirektiivin liitteen I pesimälajit sekä kansallisessa uhanalaisluoki-tuksessa (Hyvärinen ym. 2019) mainitut lintulajit. Peruslinnusto laskettiin noin 250 metrin etäisyydellä suunnitelluista voimalanpaikoista. Pesimälinnustoselvitys tehtiin 14.5 ja 11.6. Muiden käyntien yhteydessä tehdyt lintuhavainnot huomioitiin selvityksessä, mikäli havain-non perusteella oli syytä olettaa että laji oli pesinyt alueella. 3.4.1 Alueella pesivät /havaitut Lintudirektiivin (Council Directive 79/409/ETY) liitteen I pesimälajit

Palokärki (Dryocopus martius) 1 pari

Alueen eteläreunalla lähellä Sikon peltolaikkua havaittiin palokärkipoikue kesäkuun alussa, ja laji on pesinyt jossain lähialueella. Suunnittelualueella ei havaittu lajin pesäkoloja ja suu-rin osa alueen puista on liian ohutrunkoisia lajin pesäkolon tekemiseen. Palokärjen reviiri on useiden neliökilometrien laajuinen ja alue kuuluu lajin reviiriin. Palokärjen talvisia ruokailu-jälkiä näkyi alueen lahopuissa ja kannoissa.

Pyy (Bonasa bonasia) 3 paria

Voimala 4 ja 5 lähiympäristössä havaittiin pyyparit ja näiden lisäksi alueen liito-oravan elin-piirillä Sonnilanjoen varressa havaittiin yksinäinen aikuinen pyy. Alueella on jonkin verran lajille sopivaa elinympäristöä ja laji viihtyy myös kuusivaltaisissa taimivaiheen ylittäneissä nuorissa metsissä. Laji on alueen yleisin kanalintu ja se kuuluu myös metsästettäviin riistalin-tuihin. Lajin kokonaiskanta Suomessa on kuitenkin laskussa ja nykyisessä uhanalaistarkaste-lussa se kuuluu vaarantuneisiin (VU) lajeihin.

Pyy kuuluu alueen pesimälinnustoon

14



Teeri (Tetrao tetrix) 1 pariTeerestä tehtiin poikuehavainto alueen kaakkoisnurkkauksessa, kun voimalinjauran vieres-sä havaittiin teeripoikue, jossa oli vähintään neljä vielä huonosti lentävää poikasta. Tämän lisäksi susiselvityksen yhteydessä kuultiin soidintavia teeriä jostain tutkimusalueen pohjois-puolelta. Alueen lounaisreunalta löytyi myös pitkälle maatuneen kukkoteeren raato. Lintu oli ilmeisesti lentänyt sähkölinjaan.

3.4.2 Alueella pesivät /esiintyvät kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Hyvärinen ym. 2019) mainitut lintulajit

Pyy (Bonasa bonasia) 3 paria (VU=vaarantunut)kts. 3.4.1

Töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) 1 pari (VU=vaarantunut)Susiselvityksen aikana havaittiin alueen länsireunassa laulava töyhtötiainen ja myös muilla käyntikerroilla lajista tehtiin äänihavaintoja. Poikuehavaintoja ei lajista kuitenkaan tehty. Eri-tyisesti Sonnilanjoen varrella on lahopuupökkelöitä, joihin laji saattaisi nakertaa pesäkolonsa. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi (VU) luokiteltu töyhtötiainen suosii ka-ruja kalliomänniköitä elinympäristönään. Laji on nopeasti taantunut viime vuosina metsien tehostuneen käytön vuoksi.

Teeri pesii alueella

15



4. YhteenvetoTutkimusalueella ei ole Luonnonsuojelulain 29§ mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Kaik-ki alueen entiset korpilaikut on ojitettu jo vuosikymmeniä sitten ja soinen luontotyyppi on muuttunut metsäiseksi luontotyypiksi. Sonnilanjoen yläjuoksu saattaa täyttää ainakin paikoi-tellen Metsälain 10 § kriteerit erityisen tärkeästä luontotyypistä eli luonnontilaisesta purosta. Sonnilanjoen yläjuoksu täyttänee myös uhanalaisen luontotyypin määritelmän (Raunio 2008) havumetsien kangasmaiden latvapurosta. Puro on edustavimmillaan liito-oravan elinpiirin alueella, jossa puron varteen on jätetty leveä hakkaamaton reunus. Alueella ei ole perinne-biotooppeja, eikä vanhaan asutukseen viittaavaa kasvilajistoa (arkeofyyttejä) havaittu alueel-la. Merkkejä vanhasta asutuksesta, kuten kiviröykkiöitä, latomuksia tai vanhoja pyyntikuop-pia ei alueella havaittu. Alueella on asuttu liito-oravan elinpiiri, joka aiempaan selvitykseen verrattuna on huomattavasti pienentynyt. Lintudirektiivin liitteen I lajeista alueella havaittiin pesimäaikana pyy, teeri ja palokärki ja näistä ainakin pyy ja teeri pesivät varmuudella alueel-la. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Hyvärinen ym. 2019) mainituista lintulajeista alu-eella havaittiin töyhtötiainen. Lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja, kuten luolia tai syviä louhikoita ei alueella esiinny. Huomionarvoisista nisäkäslajeista alueella esiintyy tai liikkuu susia ja euroopanmajavia. Susista tehtiin erillisselvitys. Alueella ei havaittu merkkejä vanhasta asutuksesta.

Sonnnilanjoki saattaa täyttää uhanalaisen luontotyypin määritel-män (pikkujoki tai puro)

16



5. Lähteet ja kirjallisuusAhlman Group Oy 2015: Köyliön Korpilevonmäen tuulivoimapuiston kasvillisuusselvitys

Ahlman Group Oy 2015: Köyliön Korpilevonmäen tuulivoimapuiston liito-oravaselvitys.

Ahlman Group Oy 2015: Köyliön Korpilevonmäen tuulivoimapuiston metsojen soidinpaik-kaselvitys

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe.

Geologian tutkimuskeskus GTK 2018. Maaperäkartta 1:20 000/1:50 000 ja kallioperäkartta 1:200 000. http://gtkdata.gtk.fi/Maankamara

Heikkinen,R & Husa, J.1995: Turun ja Porin läänien arvoluokkien 5 ja 6 kallioalueet. Suomen ympäristökeskus Helsinki

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suo-men lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympä-ristökeskus. Helsinki. 704 s.

Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (2. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki.

Laaka-Lindberg, S., Anttila, S. ja Syrjänen, K. (toim.). 2009. Suomen uhanalaiset sammalet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöopas. 347 s.

Lappalainen, M. 2002: Lepakot. Salaperäiset nahkasiivet. Tammi

Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus

Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikus-tannus. Tapio. Hämeenlinna.

Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki.

Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. – Suomen ympäristö 1/2017: 1–278.

Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s.

Russ, J. (2012): British Bat Calls: A Guide to Species Identification. – Pelagic Publishing. 192 s

Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. – Suomen Ympäristökeskus. Kirjayh-tymä Oy. Helsinki.

17



Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R. 2012 (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Hel-sinki

Saario, Tapio 1998: Varsinais-Suomen ja Satakunnan luontoselvitykset. Bibliografia. Lounais- Suomen ympäristökeskus. 96 s.

Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. ja Nironen, M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa.Suomen ympäristö -sarja, nro 742. Ympäristöministeriö, Helsinki 2004. 113 s.

Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi – kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus.

Tiainen, Juha; Mikkola-Roos, Markku; Below, Antti; Jukarainen, Aili; Lehikoinen, Aleksi; Leh-tiniemi, Teemu; Pessa, Jorma; Rajasärkkä, Ari; Rintala, Jukka; Sirkiä, Päivi; Valkama, Jari 2015 : Suomen Lintujen uhanalaisuus 2015: Ympäristöministeriö. 978-952-11-4552-0

Tucker, G. & Heath, M. 1995: Birds in Europe- Their conservation status. BirdLife Conservati-on Series No. 3. 600p

Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – Luonnon-tieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. http://atlas3.lintuatlas.fi. ISBN 978-952-10-6918-5. Sähköinen versio.

Väisänen, R.A., Lammi, E., Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. – Otavan Kirjapai-no, Keuruu. ISBN 951-1-12663-6.

Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä. www.karttapaikka.fi

Hatikka-tietokanta. Luonnontieteellinen keskusmuseo

18



6. LiitteetKarttaliite 1. Tutkimusalue ja voimalanpaikkojen sijainti

19



Karttaliite 2. Liito-orava elinpiirin ja uhanalaisen linnuston havaintopaikat

sÄkylÄn korpilevonmÄen tuuli - puistohankkeen

Documents