Säälikää eläimiä!Kun ihminen alatta», vaelluksensa elämän tiellä, va-

likoi hän usein itselleen mielilauseen, elämänohjeen, jotasitte kernaasti seuraa. Joutuessaan epävarmuuteen, kah-den vaiheille, pitäisikö tehdä niin vai pitäisikö tehdä näin,pitäisikö lähteä oikealle vai pitäisikö lähteä vasemmalle,muistuu usein mieleensä lause, jonka on ohjenuorakseenvalinnut, ja hän seuraa sitä tieten tahi tietämättään. Voitapahtua niinkin, että tällaisesta muodustuu se johtavatähti, jonka valoa seuraten astuskelemme elämän luiker-tavia polkuja, tienviitta, joka vie meidät onneen tahi on-nettomuuteen, hyvään tai pahaan, riippuen olosuhteistaja asianhaaroista, vaikka kuitenkin etupäässä meistä itses-tämme. Varmasti saattaa sanoa, että kohtalomme ensisijassa riippuu itsestämme ja että useimmiten käy toteensananparsi: „Jokainen on oman onnensa seppä."

Ylipäätään käy meille aina hyvin, jos kohtelemmemuita samalla tapaa kuin toivomme heidän meitä konto-

levän. Battuva lauBe, jota jokainen Baattaa 86Urata pol'käämättä narliaan joutuvanBa, on tämä:

«oikeutta kaikille".En tarkoita tällä ~kaikille" ainoastaan ihmisiä, en, minä

tarkoitan sillä kaikkia luotuja olentoja, jotka meidän ke-rällämme nauttivat päivänpaistetta jakevään suloutta, läm-pöä ja valoa sekä muita luonnon runsaita antimia. Tar-koitan siis myöskin kaikkia eläimiä.

Joku ehkä väittää: „Mutta ihminenhän on luonnonja eläinten herra; ihminen saa kohdella eläintä miten tahtoo."

Pois se!Vaikkapa pitäisimmokin itsemme eläinten hallitsijoina

sen nojalla, että olemme niitä väkevämpiä, etenkin henki-sesti väkevämpiä, on meidän muistettava, että väkeväin-män tulee heikompaa suojella ja että sillä, jolla on suu-remmat oikeudet, on myös suuremmat velvollisuudet. Josopimme tuntemaan ja rakastamaan eläimiä, jos aina muis-tamme että ne ovat lähteneet saman armollisen Luojankädestä kuin mekin, vaikkeivät ole saavuttaneet samaakehitysastetta kuin me — niin harjoitamme aina oikeuttaeläimiä kohtaan.

Nttä on täysin oikeutettua, saattaatoäistaa monolta eri näkökannalta. Katelkaamme ensisiMBBa uskontoamme, monsnmoiBel>a tavalla ksnottaalaupeuteen eläimiä kolutaan. liaamattu mainitBee UBeaBBakoliti täBtä> kuten esim. ~että Aumala armanti Ben-täncien kun »iellä oli 12N,0<)<) pientä lasta M 7«,c»«.i«

Ja kun Jumala s:nä ja 6:na luomispäivänä oli luo-nut eläimet, edellisenä kaikki vedessä ja ilmassa elävät,jälkimäisenä metsänpedot, sarvikarjan ja kaikki maassaelävät, niin hän näki, että kaikki olivat hyvin tehty jasiunasi ne.

Aumala «e«nasi eläimet, 8e todistaa enemmän kuinmikään muu, kuinka suuren arvon lian antoi niille, kuinkatärkekllo Bijalle lian aBetti ne luomakunnaBBa.

Bitte Banoo humala: ~Isaikki eläimet maaBsa ovat ini-nun ja karja vuorilla, joka nousee tunansiin. Niuä tun-nsn kaikki linnut vuorilla ja kaikki maan eläimet näenminä."

nuokaavalle karjalle sanoa laliäuttavasti:~Ylkää peljätkö te eläimet maaßßa, Billä erämaa on kukoin

tava teille ja puut kantavat hedelmiä ja viikunapuut javiiniköynnökset myös runsaasti hedelmiä."

Niin, eipä edes pieni varpunenkaan putoa maahanilman Jumalan tahtoa, sanoo pyhä kirja.

Ja kumminkin asettuu ihminen usein tuomariksi toi-sen tai toisen eläinlajin yli tuiki unohtaen, että jokaisellaeläimellä on tarkoituksensa, määrätty paikkansa luomakun-nan suuressa taloudessa. Totta kyllä on, että n. 8. ~vah-ingolliset eläimet" voivat lisääntyä niin runsaasti, ettäniitä täytyy hävittää. Mutta hävittämisen ja tappamisentäytyy silloinkin tapahtua niin äkkiä ja tuskattomasti kuinmahdollista. Sitäpaitsi emme aina oikein tiedä, mitkäeläimet ovat vahingollisia mitkä ei.

Ylipäätään olisi alati muistettava, että kaikella, jokaon Luojan kädestä lähtenyt, on määrätty tarkoituksensa,että jokaisella elävällä olennolla on tehtävänsä, jota ei toi-nen voi täyttää. Tämä vakaumus herättää meissä kunnioi-tusta kaikkia elämän lahjalla varustettuja olentoja koh-taan. Luonnossa löytyy niin monta salaisuutta, jota meihmiset emme käsitä. Kohtaamme niin monta arvoitusta,jota emme pysty selittämään. Me emme taida synnyttääelämän kipinää; elkäämme sitä myöskään ajattelematto-masti sammuttako.

tuomari vapauttaa mieluimmin kuintuomitsss 8«llai86n Bvvtetvn, on spävarma. ~?arempipääBtää kuin lanZ,«ttaa", Banou nän, ~?ar«iiipi pääBtää kuin

pitäizi olla msilläkin oM>nuBnuoi'aiia tuomiteB-- vntä tai toiBta emms täväslliBSBtitunns «mmskä oBaa arvoBt«lla.

voimaBBa oi tiotvBti o 1« poiBtaa kaikkiaKärBimvkBiä tisliomius Battuvilta «läimlltä, vaan livvällätahdolla saa sentään paljo nvvääaikaan. Elä konsanaan jätä autta-matta hädässä olevaa eläintä, vaik-kapa missä ja milloin sen kohtai-sit, on sääntö, jota on aina seu-rattava. Muistakaamme se kala-retkillekin lähtiessä! Pitäkäämmemielessä, että kalan olinpaikka onvesi, ettei sitä saa koskaan heittäälantaniskallo kitumaan M kuolemaan. Olihan mukanav«itBi, leikkaa Billä poikki kalan Belkäi'anka listi päänvieritä, Ben t«kee> kuolee kala kolita M on Bsnlilia maukkaampaa kuin nitaau, tuBkalliBeu kuolemanpei'äBtä.

älkäämme myöskään unohtako pikkulintusia, jotkameitä riemastuttavat laulullaan. Opettakaamme lapset niitärakastamaan, niitä puolustamaan, suojelemaan niiden pesiäja pieniä poikasia.

Hyvä työ tulee aina palkituksi. Kun opetamme lap-sille tämän, tulee heistä hyviä, tulee heistä onnellisia ihmi-siä, sillä ainoastaan hyvä ihminen voi olla onnellinen.

Vanhoista ajoista jo arvosteltiin ihmisen luontoa senmukaan, miten hän kohteli eläimiä. ~Joka on hyvä eläi-mille, se on hyvä ihmisille", sanottiin ennen aikaan Janiinsanotaan vielä tänäkin päivänä.

Olen vasta puhunut alemmista eläinlajeista. Muttamuistakaamme, että kuta korkeammalla kehityskannallaeläimet ovat, sitä runsaammin ne ovat varustetut saman-kaltaisilla omituisuuksilla kuin me itse, sitä kipeämmin nii-hin kaikki kärsimykset koskevat.

Tämä on tietysti meitä lähinnä olevien — kotieläin-ten — laita.

Olemmekohan me niille niin kiitollisia kuin pitäisi?Teemmeköhän niiden elämän palveluksessamme niin ke-veäksi ja tuskista vapaaksi kuin voisimme? Luulenpa,että rehellisin vastaus tähän on: ei.

on LBiin. uevussu laita! Hevonen,aurat, karnit, kuormat ineills vstää, kuumat, kvlinät kss-tää növräuä uskollisena. Niten Ben vaivat palkitßSiniN6?Useinkin kiittäinättöinvväellä. se on uupunut pit-Käßtä elainäntvöstään, voimat väsäntänest, invväään ssmarkkinoilla, vainäetaan vieraille kvsvinättä inillaißills päi-

ville se nyt pääsee, ajattelematta etta sitä ehkä lyödäänja piestään sen viimeisinä elonhetkinä. Ja useinkin teh-dään kaupat liian hätäisesti, liian ajattelemattomasti. Otta-kaamme huomioon, missä tilassa hevosmiehet useinkin ovatmarkkinoilla.

Kuljetettaissa maitse ja meritse tulevat eläimet var-sinkin kärsimään monenlaisia vaivoja. Lyöden ja hosuen,vieläpä usein eläimen häntää kiertämällä pakotetaan nämäeteenpäin. Ja kuitenkin saisi eläimet lempeämmällä kohte-lulla paljo paremmin toivomuksien mukaankäyttäytymään.

Näin kerran suurta sonnia vietävän siltaa pitkin rau-tatienvaunuun. Se oli kovin itsepäinen. Sitä lyötiin jarääkättiin kaikin tavoin, mutta turhaan. Esiin astui eräsnuori maalaisnainen Hän peitti sonnin silmät ja tarjosisille muutaman leivänpalasen; näin onnistui hänen vähi-tellen houkutella eläin vaunuun.

Usein esiintyvänä epäkohtana mainittakoon se, ettärautatieasemille saapuneet hevoset, nautakarja, koirat jasiipikarja liian kauan saavat odottaa vastaanottajiansa,saamatta sillaikaa ravintoa tai vettä. Tämä ainoastaan esi-merkkinä. Jokainen tietää että elukat kuljetettaissa tule-vat monenlaisten kärsimyksien alaisiksi. On sentähdenjo aika tässä kohden saada parannusta toimeen, ja onsillä suuri merkitys, että rautateiden virkailijat liittyvätyhdistykseen, joka ohjelmaansa on ottanut taistelun tur-vattomien eläinten varjelemiseksi.

Senvuoksi, rautatieläiset! Nouskaa kuin yhtenä mie-henä! Ottakaa huomioonne kaikki ne lukemattomat epä-kohdat, joita näette jok'ainoa päivä, ja tehkää yhdellä is-

kulia loppu kaikesta siitä vääryydestä ja alentavasta tavasta,jolla eläimiä kohdellaan! Ja Te, asemamiehet, Teidän val-lassanne on ensikädessä saada aikaan parannus tässä koh-den. Kieltäytykää ottamasta kuljetettavaksi eläimiä, joillaei ole ruokaa eikä tilaa, t. s. sellaisia, jotka ovat ahdetutpieniin ahtaisiin laatikkoihin, joita pikemmin voisi sanoakidutuskapineiksi kuin säilytyspaikoiksi. Hankkikaa lähet-täjän tahi vastaanottajan kustannuksella tilavia kuljetus-neuvoja ja ravintoa eläimille.

Valvokaa ettei vaunuun aseteta useampia eläimiä,kuin mitä siihen mahtuu. Elkää salliko eläimillä lastatunvaunun olla mukana useissa vaihetuksissa, vaan asettakaase viimeiseksi junaan. Ellei se käy päinsä, niin kiinnit-täkää asianomaisten huomio sanottuun epäkohtaan.

Työskennelkäämme sanottujen surkuteltavien epäkoh-tien poistamiseksi. Katsokaa että hevosia, nautakarjaa jamuita eläimiä rautatiematkoilla kohdellaan hyvin ja tun-nokkaasti. Huolehtikaa myöskin että eläimet matkalla tu-levat suojelluiksi vedolta ja että niillä on niin paljo tilaa,että voivat seista ja esteettä laskeutua levolle. Itsestäänselvää on että niillä täytyy olla kylliksi ilmaa ja valoa.

Koiria olisi kohdeltava suuremmalla huolella kuinmitä tähän asti on ollut tapana. Usein on samaan vau-nuun pantu suurempia ja pienempiä koiria, jolloinkasuu-

ret ovat toisia pureskelleet jahätyyttäneet. Häkkejä pitäisi ollatarpeeksi monta koirien kulje-tusta varten. Pakkasella olisi-vat vaunut lämmitettävät. Viitnotalvena paleltui muutamia lam-

—i=i~ i=ir paita ja pari sikaa kuoliaaksilämmittämättömässä vaunussa. Kaikki tällaiset epäkohdatvoidaan man varmaan tulevaisuudessa välttää, jos edes-vastuuntunne rautateiden virkailijoissa kehittyy ja he tu-levat eläinsuojelusyhdistyksen jäseniksi.

Asia, joka niinikään on pantava jokaisen sydämelle,on teurastuskysymys. Asemilla ei tosin useinkaan tapahduteurastuksia, mutta sittenkin on tärkeätä, että jokaisellasuuremmalla asemalla löytyy ampumanaamari. Yhtä välttä-mätöntä an, että asemalla on ampumanaamarin käyttöäoppinut mies. Yhdistys

„ Eläintenystävät" Helsingissä,jonka haaraosasto „Suomen Valtionrautateiden Eläinsuoje-lusyhdistys" on, järjestää joka vuosi maksuttomia leppeänteurastustavan oppikursseja. Viikon ajan, jonka kurssikestää, tarjoo yhdistys kaikille oppilaille vapaan asun-

non ja ravinnon Helsingissä sekä samoin opetuksen. Lah-jaksi annetaan sitäpaitsi ampuraanaamari. Opettajana näilläkursseilla, jotka pidetään Helsingin teurastuslaitoksella,toimii kaupungin eläinlääkäri O. Lindström.

Rautatien palveluksessa oleva teurastustaitoinen miessaattaa tietysti tulla käytetyksi teurastajana hänen ase-mansa läheisissä kylissäkin.

Eläinsuojelusaatteen levenemisen kautta parantuu eiyksistään eläinten, vaan myöskin ihmisten asema. Mei-dän luonnonlaatumme nimittäin jalostuu ja hienostuu, kunme herkeämme olemasta julmia ja sydämettömiä eläimille,ja hyvät ihmiset ovat aina onnellisempia kuin pahat jasydämettömät.

Perin tärkeätä on myöskin lasten kasvattaminen eläin-ten ystäviksi, ajoissa opettaminen eläimiä ja niiden elämääymmärtämään. Julmuudestaan kuuluisa keisari Nero alkoilapsena repiä irti perhosten ja kärpästen siipiä jakehittyimieheksi tultuaan vainoojaksi ja murhaajaksi. Meidän onsen vuoksi niin paljon kuin mahdollista estettävä nousevapolvi kaikesta julmasta ja rumasta, emmekä saa milloinkaansallia lasten olla saapuvilla teurasteltaissa kotieläimiä, joitapienokaiset ovat tottuneet pitämään rakkaina ystävinänsä jaleikkitovereinansa, emmekä missään tapauksessa ottamaanosaa metsästykseen.

Eläinsuojelustyöllä on suuri merkitys koko kansammehenkisessä kehityksessä. Tulemalla avustajaksi tässä työssäautamme me samalla valon leviämistä kansaamme. Ja jo-kainen meistä, jotka teemme työtä turvattomien varjelemi-seksi, meitä heikompien olentojen auttamiseksi, me saammekerran kuulla lohdullisen lupauksen: ~Autuaat ovat lau-piaat, sillä he saavat laupeuden."

Constance Ullner

Arv. Rautatieläiset!Liittykää jäseniksi Suomen Rautateiden Eläinsuoje-

lusyhdistykseen!

$0&~ Vuosimaksu ainoastaan 25 penniä. "WWUhratkaa tämä pieni ropo heinien, koiraleivän y. m.

ravinnon ostamiseksi asemilla nälissään oleville eläimille!

'^BHiH no m.!

Muistakaa lahjoittaa lapsillenne lehtinen.

pieni

Hinta on ainoastaan 5 penniä kpl. (= 5 inkaa 100kpl.). Ilmestyy kahdesti vuodessa, kevät- ja syyslukukau-den lopussa. Tilattava toimitukselta ennen huhtik. 15 jaennen marrask. 15 p:ää.

Eva Ljungberg ja Constance Ullner.It, 80,

HELSINKr 1910SUOMAL. KIRJALU SEURAN KIRJAPAINON OSAKEYHTIÖ.

l-f°« lÄ.I