SSoossiiaaaalliisseessssaammeeddiiaassssaammuuhhiiii mmuuuuttooss

AArriiHHaakkkkaarraaiinneenn

MMiitteenn nneettiissssää ssyynnttyynneeeett yyhhtteeiissöölllliissttää vviieessttiinnttäääättaarrjjooaavvaatt ppaallvveelluutt,, kkuutteenn FFaacceebbooookk,, TTwwiitttteerr jjaaIIRRCC--GGaalllleerriiaa vvaaiikkuuttttaavvaatt ppeerriinntteeiisseenn mmeeddiiaannaasseemmaaaann,, kkaannssaallaaiisstteenn ttiieettoossuuoojjaaaann jjaa mmiittkkäätteekknnoollooggiiaatt kkiiiihhddyyttttäävväätt mmuuuuttoossttaa

Kolumneja, artikkeleita ja blogikirjoituksia

Klaava Media

Sosiaalisessa mediassa muhii muutosCopyright Ari HakkarainenISBN 978­952­5901­00­9 (PDF)Julkaistu kesäkuussa 2010.

Klaava Media / Andalys Oywww.klaava.fiPalaute, kirjaehdotukset ja asiakaspalvelu: kirja@klaava.fiKaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osanjäljentäminen tai kopiointi ilman tekijänoikeuksien haltijanlupaa on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty.

Miten iso asia mahtuu pieneen Twitter­viestiin? 9Osa 1: Sosiaalinen media 13Kirkonkylän kioski vaihtui nettiyhteisöön 14Groundswell ­ tutkittua tietoa sosiaalisesta mediasta 16Viekö sosiaalinen media viestintätoimistojen leivän? 18Yhteisöllisyys mullistaa liiketoiminnan 20Suomalaiset bloggaajat katsovat olevansa mielipide­

vaikuttajia 23Vapautukaa verkostoihin! 25Keskeneräisyys on sallittua 27Kulttuurijournalismi kriisiissä, mutta toimittajien ei tarvitse

katsoa peiliin 29Koko Internet on yhtä maalaiskylää 31Nettinuoriso tekee vallankumouksen yrityselämässä 33Suomalaisten suuryritysten viestintä hoituu ilman blogeja 35Crowsourcing, sosiaalinen media vai open source? 37Osa 2: Ilmaispalvelujen hinta 39Netti vei jo henkilökohtaiset tietosi 40Mikä on ilmaisen Googlen hinta? 43Luovan luokan pako vai pelko 45Ilie ja Nadia Nokialle töihin 47Sähköinen äänestäminen on kaikkien oikeus 50

Miljonääriksi kotikonstein 53Lupaavimmat uudet teknologiayritykset 56Tietokonekauppa vastaan rautakauppa: 5­0 58Ilmainen tuote tarjoaa paremman palvelun kuin maksullinen 61Tietokoneesta kassakaappi 63Google ohitti Suomen 66Liiketoiminta pyörimään työntekijöiden urkkimisen sijaan 69Oppiminen on rikos 71Osa 3: Muutosvoimana digitaalinen teknologia 73Mikä ihmeen lukulaite? Mikä halvatun e­kirja? 74Bitit piristävät metsänkasvua 77Nettiä paikataan maalarinteipillä 80Mielipahaa vai megapikseleitä 83Musiikin lataus netistä säästää luontoa 86Bill Gates oli oikeassa 88Mikä mobiiliteknologiassa on muutaman vuoden aikana

muuttunut? 90Vievätkö Google ja Apple loputkin asiakkaat Nokian

korkeakatteisilta puhelimilta? 92Jobsia fanitetaan 95Älä lataa viallista musiikkia nettikaupasta 98Miten Linuxille pääsee töihin? 100Avoimuuden ja antamisen kirottu vaikeus 103Ostaisitko kirjan, jota lukijat ovat muokanneet kirjailijan

jälkeen? 106Liitteet 108

Kävin äskettäin pienen paikkakunnan kirjallisuuspäivillä.Yleisö toivotti lämpimästi tervetulleeksi puhujapönttöön paikal­lisen sanomalehden kokeneen toimittajan. Hän kertoi kuinkamukavaa oli kerrankin olla puhujana, etenkin kun hänet olikutsuttu kertomaan toimittajille tutuista asioista: mediasta,toimittajan työstä ja hieman myös sosiaalisesta mediasta.

Miellyttävästä esiintymisestä huolimatta hänen puheensasisältö oli surkeaa kuunneltavaa. Maailma muuttuu, mediassatyöskentelevät ihmiset rekisteröivät muutokset viran puolesta,mutta eivät ilmeisten asenneongelmiensa vuoksi tee muuta kuinvalita asiasta viattomalle yleisölleen.

Tämä kirja on sinulle, joka mietit mitä tekemistä sosiaalisellamedialla on päivittäisen työn ja elämän kanssa ja sinulle, hyväperinteisen median edustaja, joka kaipaat aiheeseen laajempaaasiayhteyttä kuin mitä Facebook­ tai Twitter­palveluissa pyö­rivistä ’Söin juuri juustosämpylän’ ­viesteistä on suoraan luet­tavissa.

Olin ajatellut tehdä kirjan perinteisen median murroksestasen törmätessä vuosisatojen voimalla digitaalisiin viestintä­välineisiin. Kahlasin alan kirjallisuuden lisäksi läpi melkoisenvalikoima eri julkaisuihin kirjoittamiani juttuja. Minulle ei ollutmikään yllätys, että Nokia oli saanut eniten tilaa vuonna 2009ilmestyneen ’Menestyksen hinta’ kirjan vuoksi. Yllätys oli sensijaan se, että olin kirjoittanut runsaasti media­aiheisia kolum­

neja, blogijuttuja ja artikkeleita muutaman viime vuoden aikana.En nimittäin ollut tehnyt sitä tietoisesti, vaan kuvitellut kirjoit­taneeni laajemmin taloudesta ja teknologiasta.

Näin olikin. Taloutta ja teknologiaa kirjoitukset tokikäsittelivät, mutta koska digitaaliseksi muuttuva media on niinoleellinen osa taloutta ja teknologiaa, aiheet elävät yhdessä.Toinen äskettäinen ahaa­elämys median murroksesta sattui käy­dessäni Helsingin Akateemisen kirjakaupan toisen kerroksentietokirjaosastolla. En ollut niinkään yllättynyt sosiaalistamediaa käsittelevien kirjojen määrästä, vaan niiden aiheista.Sosiaalinen media, tai yhteisöllinen viestintä, Social Media,Social Networking, Virtual Communities­aiheisia teoksia löytyinimittäin politiikan, markkinoinnin, sosiologian, viestinnän,johtamisen ja monen muun aihealueen hyllyistä. Aihe todellahyppäsi silmille paikassa, joka edustaa ennen kaikkea perin­teistä mediaa.

Usein sosiaalisella medialla tarkoitetaan yksinkertaisestinettipalveluita kuten Facebook, IRC­Galleria, YouTube jaTwitter. Ne ovatkin tällä hetkellä sosiaalisen median kärki­palveluita, mutta aivan yhtä tärkeitä ovat esimerkiksi uutisiajulkaisevat sivustot, blogit ja keskustelufoorumit, joissa suuriyleisö ei ainoastaan passiivisena ota vastaan sitä mitä tuutistatyönnetään, vaan osallistuu itse sisällön tuottamiseen kirjoi­tusten, kuvien ja videoiden avulla.

Vaikka suurin into ja kohkaus sosiaalisen median ympärilläaikanaan laantuukin, leviävät sen avulla luodut käsitteet, tekno­logiat, toimintatavat ja liiketoimintamallit käytännössä kaik­kialle yhteiskuntaan. Kaikesta tämän päivän hyvinkin raadol­lisesta nimettömästä nettikommentoinnista huolimatta ­ jokatosin on jo kehittymässä sivistyneempään suuntaan ihmis­kunnan oppiessa uuden välineen käyttöä ­ haluan optimisesti

uskoa, että sosiaalisella medialla on kaikki mahdollisuudetedistää demokratiaa ja toisaalta yksilötasolla kiinnittää ihmisiäerilaisiin yhteisöihin.

Murroskohtaa, jossa digitaalinen media korvaa perinteisettiedotusvälineet on jännittävä seurata. On uskomatonta, ettävuoden 2007 siirtyminen digitaaliseen TV­verkkoon ei tuonuttavalliselle TV:n katsojalle muuta kuin lisäkustannuksia jahankalamman tavan käyttää TV:tä. Digiboksi ilmestyi vilkut­tamaan valojaan TV:n viereen, mutta toistaiseksi sen hyödytovat jääneet vähäisiksi. Tietysti digi­TV:n taival on vasta alussaja sen todellisia mahdollisuuksia päästään ehkä hyödyntämäänvasta sitten kun televisiot ovat tietokoneita tai tietokoneissa ontelevisio ja kaikki laitteet ovat netissä. TV­ohjelmien netti­tallennuksesta käydään Suomessakin jo oikeutta kun raja­pyykeistä uuden ja vanhan median välillä taistellaan.

Musiikin siirtyminen digiaikaan merkitsi jo 10 vuotta sittenongelmia levy­yhtiöille, jotka eivät tienneet mitä tehdä MP3­muodossa levitetyn musiikin kanssa. Uudet liiketoimintamallitovat nyt kuitenkin löytymässä nettiradiosta, multimedia­ jamuista tuotteista. Seuraavat taistelutantereet tulevat olemaankirjat vastaan e­kirjat, lehdet vastaan elektroniset lehdet ja elo­kuvateatterit vastaan leffojen lataus koti­PC:lle.

Isoja asioita kaikki. Miten noin isoja asioita saa mahdutettualyhyeen Twitter­viestiin? Näin se käy:

Sosiaalinen media kiihdyttää perinteisen median muutosta.Se on myös tämän kirjan viesti. Aivan kuten perinteisessäkin

mediassa isoja asioita kiteytetään otsikoihin, lööppeihin, kirjojennimiin ja iskulauseisiin, voi isoja asioita ilmaista yhtä laillasosiaalisessa mediassa esimerkiksi Twitter­viesteillä tai teksti­viesteillä.

Asiahan ei muuksi muutu, esittipä sen missä mediassa

tahansa. Esitystapa vain on erilainen digitaalisessa mediassa,jossa on mahdollista käyttää kuvia, videoita ja ohjata lukija hel­posti lisätiedon lähteille. Itse asian esittäjään – kirjoittajaan,toimittajaan, blogikirjoittajaan, Twitter­viestijään – ja hänentuotokseensa pätevät ihan samat kriteerit mediasta riippumatta.Luotettava tieto ja tiedon tuottaja löytävät paikkansa ja muu jääennen pitkää netin taustakohinaksi.

Se suurin median murros tapahtuukin muualla kuin tiedontuottamisessa. Mitä tapahtuu uutiselle, taide­esitykselle, tutki­mustulokselle, kirjalle, tai TV­ohjelmalle sen jälkeen kun se onjulkaistu? Ihmiset, joita perinteinen media kutsuu yleisöksi,jatkojalostavat sisältöä digitaalisessa mediassa mielipiteillään,arvioillaan, oikaisuillaan, kuvillaan ja no, kettuilullaan. Tyylik­käästi ja vähemmän tyylikkäästi tieto kuitenkin jalostuu sosiaa­lisessa mediassa.

Joka tapauksessa, näistä asioista tämä kirja kertoo. Sela­tessani artikkeleitani viime vuosilta totesin, että olen jo kirjoit­tanut aiheista niin monesta näkökulmasta, että artikkeleistasaattoi koota kirjan. Siispä kirjan osa 1 keskittyy sosiaaliseenmediaan, osassa 2 käsitellään digitaalisten medioiden aiheut­tamia muutoksia yhteiskuntaan ja yksilön tietosuojaan ja osassa3 puhutaan siitä miten teknologia muuttaa median käyttö­tottumuksia.

Aivan kuten alkuperäisiä kirjoituksia on kommentoituUuden Suomen, Taito A:n ja Klaavan sivuilla, voit ottaa osaatästä kirjasta käytävään keskusteluun esimerkiksi www.klaava.fi:ssä.

Minulla on vajassa useitakin Fiskarsin tuotteita.Talvipakkasessa en viitsi lähteä niitä tarkastamaan, muttaeiköhän vajasta löydy ainakin lapio, kuokka ja paritpuutarhaleikkurit. Pihaa kuokkiessa ei vaan ole koskaan tullutmieleen, että 400 vuotta vanhan, hyvin perinteisiä tuotteitavalmistava Fiskars voisi parantaa markkina­asemiaan trendik­kään sosiaalisen median avulla.

Yhdysvaltalainen sosiaalisen median asiantuntija Paul Gillinkertoo tuoreessa kirjassaan esimerkin kuinka Fiskars löi läpiPohjois­Amerikan askartelumarkkinoilla. Kun leikekirjojensuosio digikameroiden ja kotitulostimien yleistyessä kasvoi,Fiskarsin markkinointi perusti nettiin Fiskateers­yhteisön.Ideana oli saattaa harrastajat yhteen jakamaan askarteluvinkkejäja neuvomaan toisiaan mistä niitä oikean merkkisiä askartelu­työkaluja voi ostaa. Aktiivinen yhteisö kasvoi, levitti sanaaFiskarsin askartelutuotteista, lopulta tuplaten Pohjois­Amerikanmyynnin.

Sosiaalista mediaa, verkostoja ja virtuaaliyhteisöjähehkutetaan nyt kuin ne olisivat joku uusi keksintö.Kyseessähän on suunnilleen sama ilmiö kun nuoriso kerääntyykioskin kulmalle tapaamaan toisiaan tai kun vanhempi väkikokoontuu torille kahvittelemaan ja päivittelemään nyky­maailman menoa.

Tämän Nokia tajusi Intiassa. Siellä ei virtuaaliyhteisöt paljon

paina kun suurella osalla ihmisistä ei ole laitteita millä mennänettiin. High­tech yritys Nokia jalkautuikin maaseudunpölyisille toreille. He rakensivat näyttelykäyttöön sinivalkoisenkuorma­auton, joka ajettiin joka päivä uuden kylätorin kulmaan.Aamupäivä kierrettiin ympäri raittia kertomassa, että tekniikanihmeitä olisi kohta nähtävillä. Kuorma­auton luo uskaltautuneetmiehet saivat itsestään kamerakännykällä otetun kuvan japääsivät näpelöimään uusia puhelinmalleja. Vaikka Intiassariittää kyliä kierrettäväksi vielä muutamaksi vuodeksi, onNokian markkinaosuus jo yli 60 prosenttia.

Nyt kun suomalaiset ovat löytäneet Facebookin, vaihtavatvilkkaasti mielipiteitä verkkolehdissä ja kirjoittavat entistäenemmän blogeja, voimme ilmeisesti tyytyväisenä todeta, ettähomma on hallussa. Fiskars, Nokia ja me muutkin osaamme jonämä viimeisimmät verkostot ja mediat. Aina kuitenkin tuleeuutta.

Esimerkiksi Barack Obaman runsaasti käyttämä mikroblogi­palvelu Twitter nousi jo viime vuonna USA:ssa niin nopeastiniin suosituksi tavaksi seurata kavereita, että siitä näyttäätulevan seuraava suuri netti­ilmiö. Meitä tekstiviesteihintottuneita Twitterin 140 merkin mittaisten viestien suosio voivähän ihmetyttää, mutta homman jujuna onkin sosiaalisuus. Voikätevästi seurata yhdestä paikasta mitä kaverit tai vaikka Obamapuuhaavat. Tuskin menee kauaa kun muutkin poliitikot jayritykset Fiskarsin ja Nokian lisäksi keksivät sille käyttöä.

Joillekin sosiaalinen media tarkoittaa Facebookia, toisille IRC­Galleriaa ja kolmannelle Twitteriä. Niin tai näin, yksi asia onvarmaa: ensi vuonna sosiaalisen median suosituimmat palvelutovat jotakin muuta. Sen verran merkittävä murros sähköisessämediassa on meneillään, että uusia innovaatioita riittää vielämoneksi vuodeksi ennen kuin markkinat on edes alustavastijaettu.

Charlene Lin ja Josh Bernoffin kirjoittamasta Groundswell­kirjasta on muodostumassa sosiaalisen median perusteos. Kunhe keräsivät materiaalia, kumpikin työskenteli Forresterintutkimus­ ja konsultointiyhtiössä josta he pääsivät käsiksi laajaantutkimusaineistoon ympäri maailmaa. Suomesta ei aineistoa ole,mutta Ruotsi ja suuremmat eurooppalaiset maat ovatedustettuina.

Kulttuurien erilainen käytös online­mediassa onkin kirjanmielenkiintoisimpia asioita. Esimerkiksi blogeja lukee 52% jakommentoi 20% japanilaisista, mutta vain 10% saksalaisistalukee ja 4% kommentoi blogeja. Ehkä suomalaiset asettuvatjohonkin näiden välimaastoon?

Arvokkain tieto jokaiselle nettijulkaisun tekijälle, bloggaajalleja twittaajalle on ehkä nettiyleisön segmentointimalli, jokaperustuu käyttäjien kategoriointiin heidän todellisennettiaktiiviteetin suhteen. Groundswellin seitsemän segmenttiä

ovat seuraavat (yksi ihminen voi kuulua moneen segmenttiin).Creators ­ Uuden sisällön luojia on noin 10­18% Internetin

käyttäjistä. Vaihteluväli johtuu kulttuurieroista eri puolillamaailmaa. Nämä nettiaktiivit kirjoittavat esimerkiksi blogia jatallentavat videoita ja kuvia muiden katseltavaksi.

Critics ­ He ovat innokkaita kommentoijia, forumeillekirjoittajia ja tuotteiden ja palveluiden arvioijia. Kriitikkoja onnoin 20­36% netin käyttäjistä.

Collectors ­ Kerääjiä on 6­10% nettipopulaatiosta. Hetykkäävät tallentaa asioita muidenkin nähtäville bookmark­palveluihin kuten Delicious, Digg. He myös käyttävät RSS­uutissyötteitä.

Joiners ­ Mukaantulijat laittavat oman henkilöprofiilinsasinne missä muutkin jo ovat, kuten Facebookiin ja seuraavatsieltä tuttaviensa edesottamuksia. Noin 20­40% online ihmisistäkuuluu tähän segmenttiin.

Spectators ­ Katselijoita on 37­60% yleisöstä. He lukevatmuiden blogeja, katselevat muiden tallentamia videoita ja kuvia,mutta eivät varsinaisesti tuota uutta sisältöä.

Inactives ­ Nämä vähiten aktiiviset ovat netissä, mutta heitäei sosiaaliseksi mediaksi luokitellut asiat kiinnosta. 37­53% netinkäyttäjistä ei osallistu mihinkään aktiviteettiin netissä.

ISBN 978­952­5901­00­9 (PDF)