Tyksin lähisairaaloissa monipuoliset poliklinikkapalvelut s. 4 Intensivvården hjälper allt flera s. 10 Sydänleikkauksella jatkoaikaa elämälle s. 17 Uusi magneettikuvauslaite tehostaa syöpien sädehoitoa s. 24

1/ k e s ä k u u 2 0 16

Sotea ja strategiaa

Vårdreform och strategi

Lauri Tannerhallintojohtaja, VSSHP

förvaltningsdirektör, EFSVD

Sairaanhoitopiirissä eletään jännittä-viä aikoja. Valtiovalta valmistelee jul-kiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon

vuosisadan palvelu-uudistusta, joka tulee muuttamaan sairaanhoitopiirin kovin toi-sennäköiseen asentoon.

Uusia lakiluonnoksia on luvattu nähtä-ville ministeriöstä lähiviikkojen aikana. On puhuttu yhtiöittämisistä, tilaaja-tuottaja-mallista ja valinnanvapauden huomatta-vasta lisäämisestä. Paljon siis muuttuu.

Jotain jää kuitenkin myös jäljelle. Myös soten jälkeen osa potilaista tarvitsee yliopis-tosairaalatasoista hoitoa, ja myös sotessa meille jää maakuntaamme tuttu yliopisto-sairaala Tyks.

Tyksiin hakeudutaan jatkossakin hoitoon sekä omasta maakunnasta että maakunnan rajojen ulkopuolelta. Valinnanvapauden myötä kilpailu potilaista lisääntyy, ja kilpai-lussa menestyminen edellyttää panostuksia korkeaan laatuun, tuotekehitykseen ja myös asiakastyytyväisyyteen.

Sote-uudistusta on markkinoitu paitsi palvelujen parantajana, niin myös sääs-tötoimenpiteenä. Hallituksen kaavailu-jen mukaan julkisen talouden kestävyys-vajeesta pitäisi kuroa umpeen noin kolme

Sjukvårdsdistriktet lever i spännan-de tider. Århundradets service- reform av social- och sjukvård

förbereds av statsmakten och kommer att ge   sjukvårdsdistriktet en mycket annorlunda utformning.

Nya lagutkast är utlovade till påseende från ministeriet under de närmaste veck-orna. Det har talats om bolagisering, bestäl-lar-utförarmodell och en kännbar ökning av valfriheten. Mycket kommer med andra ord att förändras.

Vissa saker förblir ändå som de varit. Även efter reformen kommer en del patien-ter att behöva vård på universitetssjukhus-nivå, och också i den nya modellen finns det bekanta universitetssjukhuset Åucs kvar i landskapet.

Även i fortsättningen kommer patienter både från det egna landskapet och annan-stans ifrån att uppsöka Åucs för vård. Valfri-heten gör att konkurrensen om patienterna ökar, och för att klara sig i den behövs sats-

miljardia. Tämä ei ole helppo tehtävä, ja voimakkaasti lisääntyvä valinnanvapaus tekee tästä selvästi vaikeampaa. Ainakin länsinaapurimme Ruotsin esimerkit osoit-tavat, että vaikka valinnanvapaus parantaa hoidon saatavuutta, se myös lisää selvästi kustannuksia.

Raha on toki kiinni rakenteissa ja sairaan-hoitopiirillä on tästä myös näyttöä. Viime vuosina sairaanhoitopiiri on pystynyt vai-kuttamaan hoidon kustannuskehitykseen rakenteita uudistamalla, tinkimättä hoidon saatavuudesta tai laadusta.

Aiempien aluesairaaloiden muuttuminen Tyksin kuntouttaviksi lähisairaaloiksi ns. Yksi sairaala-hankkeessa on mahdollistanut hoitokäytäntöjen yhtenäistämisen ja tätä kautta maltillisemman kustannuskehityksen.

Sotea ei voi jäädä vain odottamaan vaan palveluja pitää kehittää jatkuvasti: palvelun laatua, asiakaskokemusta ja saatavuutta pitää edistää ja suotuisan kustannuskehityk-sen jatkuminen pitää turvata. Tämä edellyt-tää rakenteellisten muutosten jatkamista ja raja-aitojen madaltamista ja häivyttämistä eri sote-organisaatioiden välillä.

Sairaanhoitopiiri on parasta aikaa uudis-tamassa strategiaansa viimeisille vuosil-

ningar på kvalitet, produktutveckling och även på kundnöjdhet.

Social- och hälsovårdsreformen har marknadsförts som en serviceförbättring men också som en sparåtgärd. Enligt reger-ingens planer borde den offentliga ekono-mins hållbarhetsunderskott minskas med cirka 3 miljarder euro.  Det här är ingen enkel uppgift, och den kraftigt ökande val-friheten gör den klart svårare. Åtminstone visar exemplen från vårt grannland Sverige att även om valfriheten förbättrar vårdens tillgänglighet höjer den också märkbart på kostnaderna.

Förvisso sitter det en del pengar i struk-turerna, vilket sjukvårdsdistriktet också har bevis på. Under senaste år har sjukvårds-distriktet kunnat påverka utvecklingen av vårdkostnaderna genom att förnya struk-turerna, utan att för den skull pruta på vår-dens tillgänglighet eller kvalitet.   

Omvandlingen av de tidigare områdes-sjukhusen till rehabiliterande närsjukhus

inom det så kallade Ett sjukhus-projektet har möjliggjort ett förenhetligande av vård-praxisen och därigenom en mer moderat kostnadsutveckling.

Man kan inte bara invänta vårdreformen utan servicen bör ständigt utvecklas: servi-cekvaliteten, kundupplevelsen och tjäns-ternas tillgänglighet bör främjas och fort-sättningen av den gynnsamma kostnadsut-vecklingen säkras. Det här förutsätter att de strukturella förändringarna fortsätter och att skiljelinjerna mellan de olika vårdorga-nisationerna försvagas och suddas ut.

Sjukvårdsdistriktet håller som bäst på att förnya strategin för sina sista år 2017 och 2018. Dokumentet går under arbetsnamnet “Effektiv förändring” och har nyligen varit på utlåtanderunda i nämnderna, hos de övriga intressegrupperna och också bland distriktets personal. Meningen är att den ska godkännas av sjukvårdsdistriktets fullmäk-tige i sommar.2

S I S Ä L LY S L U E T T E L O

Sotea ja strategiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

Vårdreform och strategi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2

Vahvaa osaamista Vakka-Suomessa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

Åboland sjukhus har papper på kvaliteten . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

Lähisairaalapalvelua Loimaalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

Tyks tarjoaa syöpälääkehoitoa myös Salossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Intensivvården hjälper allt flera . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10

Xenon kan ge hjärnan en återhämtningspaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

Laskimovajaatoiminnan nykyaikainen hoito on yksilöllistä . . . . . . . . . . . . . . 12

PET-keskus menestyy tiederintamalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13

Fokuksessa hyvän palvelun kriteerit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14

Sairaanhoitopiirissä some haltuun uudella tavalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Mini-invasiiviset toimenpiteet korvaavat isoja sydänleikkauksia . . . . . . . . . . 16

Sain jatkoajan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

Pallolaajennustoimenpiteet päivystysaikaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

Pallolaajennuksia nyt myös keuhkovaltimotukoksen hoitoon . . . . . . . . . . . . 20

Uutta Tyksissä: Potilas-TV . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21

Tyks edelläkävijä masennuksen magneettistimulaatiohoidossa . . . . . . . . . . 21

Synnytysten määrä ei kasvanut merkittävästi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22

Uusi laite mullistaa sädehoidon suunnittelun . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24

Peter Boström: ei ole tyypillistä eturauhassyöpää . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

T3-sairaalan tiloja suunnitellaan virtuaalitekniikalla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

Medisiina D kokoaa terveystoimijoita yhteen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

Vuoden Parkinsonhoitaja Terjo Huuhtanen kuuntelee potilasta . . . . . . . . . . 28

T O I M I T U S T I E D O T

Lasaretti - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tiedotuslehti sidosryhmille.Informationsblad för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts intressentgrupper.16. vsk. Ilmestyy 2 kertaa vuonna 2016.

JULKAISIJA: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, 20521 Turku. Puh. 02 313 0000. SÄhKöpOSTI: tiedotus@tyks.fi. pÄÄTOIMITTAJA: Samuli Saarni TOIMITUSpÄÄLLIKKö: Esa HalsinahoTOIMITUSKUnTA: Samuli Saarni (pj.), Esa Halsinaho, Anne Hedman, Hannele Heine, Päivi Nygren ja Petri Virolainen. TOIMITTAJAT: Katja Kaartinen, Mathias Luther, Heidi Pelander, Marjo Peltoniemi ja Suvi Vainio.TAITTO: Letterhead pAInOpAIKKA: Painotalo Painola, Kaarina, 2016.OSOITELÄhTEET: Varsinais-Suomen, Vaasan ja Satakunnan sairaanhoitopiirit,Terveystoimittajat ry.OSOITTEEnMUUTOKSET: Puh. 02 313 1103, sähköposti tiedotus@tyks.fi. ISSN 1457-9057.

Kansi: Ylipainehappihoto on Suomessa keskitetty Tyksiin. Viime vuonna jo lähes 700 potilasta sai hoitoa häkämyrkytksiin, hankaliin tulehduksiin ja verenkiertohäiriöihin sekä sukeltajantautiin. Ylilääkäri Mika Valtonen ja operaattori Eveliina Vasanen valvovat kammion paineen nostoa. Kuva: Mathias Luther

Behandlingen med syre under övertryck (HBO) är nationellt koncentrerad till Åucs. I fjol behandlades nästan 700 patienter för infektioner och cirkulationsproblem, kolosförgiftning och dykarsjuka. Överläkare Mika Valtonen och operatören Eveliina Vasanen följer med hur trycket höjs. Bild: Mathias Luther

Sotea ja strategiaa leen 2017 ja 2018. Työnimellä ”Vaikuttava muutos” laadittu dokumentti on juuri ollut lausuntokierroksella jäsenkunnissa, muissa sidosryhmissä ja myös sairaanhoitopiirin henkilöstöllä, ja se olisi tarkoitus hyväksyä kesällä sairaanhoitopiirin valtuustossa.

Keskeinen teema uudessa strategiassa on asiakaslähtöisyys. Sekä sairaanhoito-piirin palvelutehtävä, että myös kilpailussa menestyminen edellyttävät sitä, että potilaat haluavat tulla meille hoitoon. Toinen kes-keinen teema on yhdessä tekeminen. Vai-kuttavan muutoksen luominen edellyttää tiivistä yhteistyötä sairaanhoitopiirin ja sen sidosryhmien välillä. Niin potilaat, kunnat, henkilöstö kuin ammattilaisia kouluttavat oppilaitoksetkin osallistuvat parhaan mah-dollisen hoidon toteuttamiseen.

Näillä näkymin sote-uudistuksen valmis-telu käynnistyy maakunnassa toden teolla tulevana syksynä. Se työllistää suuren jou-kon sote-ammattilaisia. Samanaikaisesti pitää huolehtia palvelujen jatkuvasta kehit-tämisestä niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossa. Vaikka töitä tulee huomattavan paljon, on tulevan rakenta-minen motivoivaa: on hienoa olla kehittä-mässä palveluja potilaan parhaaksi.

Ennen tulevan syksyn sote-rupeamaa on kuitenkin edessä kesä. Toivotan kaikille Lasaretin lukijoille erinomaisen rentoutta-vaa ja lämmintä kesää ja hyvää soten odo-tusta itse kullekin!

Kundorientering är ett centralt tema i den nya strategin. Både sjukvårdsdistriktets ser-viceuppdrag och förmågan att stå sig i kon-kurrensen förutsätter att patienterna önskar komma till oss för vård. Ett annat centralt tema är att göra saker tillsammans. För att uppnå en effektiv förändring förutsätts tätt samarbete mellan sjukvårdsdistriktet och dess intressegrupper. Såväl patienter, kom-muner, personal som de läroinrättningar som utbildar branschfolk deltar i att ge den bästa möjliga vården.

Som det nu ser ut kommer förberedel-serna av vårdreformen att inledas på allvar i landskapet i höst. Det sysselsätter en stor del av yrkesfolket. Samtidigt bör man se till att servicen fortsätter att utvecklas både inom specialsjukvården och primärvården. Även om det innebär mycket jobb är det också motiverande att få bygga det kommande, det är fint att vara med och utveckla tjäns-ter för patientens bästa.

Innan höstens reformarbete tar vid är det ändå sommar. Jag önskar alla läsare en avkopplande och varm sommar och en bra väntan på vårdreformen.

3

TEKSTI jA KUVAT: MArjO PELTONIEMI

Tyks Vakka-Suomen sairaalassa on kyetty hyvin vastaamaan sairaanhoitopiirissä

tehtyihin uudistuksiin kuten yhteiseen hallintomalliin siirtymiseen Yksi sairaala

–projektin myötä. Poliklinikoilla työskentelevät hoitajat ovat rautaisia ammatti-

laisia, sillä heillä on keskimäärin 3-4 osaamisaluetta. Kiertävät lääkärit tuntevat

erikoisalansa lisäksi sairaanhoitopiirin kentän laajasti.

meillä on rauha tehdä omaa työtämme ja kykenemme keskittymään potilasohjauk-seen, hän sanoo.

– Laajasti sairaanhoitopiirin kentän tun-tevat erikoislääkärit tulevat potilaiden luo ja laaja-alaista osaamista omaavat hoitajat työskentelevät pääsääntöisesti usealla eri poliklinikalla. Esimerkiksi reumapoliklini-kan vastuuhoitaja toimii myös gynekologi-alla, äitiys-, syöpä- ja nefrologian poliklini-koilla sekä lääkehoitopoliklinikalla. Potilas-virta on monilla poliklinikoilla lisääntynyt, kun on opittu tuntemaan mikä potentiaali lähisairaaloissa on ja potilaat ovat oppineet mitä palveluita on saatavilla.

painopistealueetLähisairaalan poliklinikkatoiminta koostuu pienistä palasista. Osa vastaanotoista toimii päivittäin, osa viikoittain ja jotkut harvem-min. Esimerkiksi neurologin vastaanotto on päivittäin, reumalääkärin viikoittain ja hematologialla lääkäri on paikalla vain ker-

ran kolmessa viikossa. Hoitajavastaanottoja on jo monilla vastuualueilla ja suuntaus on niiden lisäämiseen ja kehittämiseen.

– Vaikka poliklinikoiden toiminta on keskenään hyvinkin erilaista, ovat kaikki samanarvoisia, sillä jokainen poliklinikka on tärkeä siellä asioivalle potilaalle, Kylä-Kaila muistuttaa.

– Hienosti toimivia ja kehittyviä ajanva-rauspoliklinikoita meillä on lukuisia. Esi-merkiksi neurologialla ja kardiologialla on huomioitu lähisairaalatoiminta todella hyvin alusta saakka. Olemme päässeet mukaan yhteiseen kehittämistyöhön. Neu-rologian poliklinikalla toiminta on vakiin-tunutta, mutta eteenpäin menevää. Neu-rologian osastonhoitajilla ja hoitajilla on säännöllisiä tapaamisia sairaanhoitopiirin muiden yksiköiden kollegoiden kesken. Verkostoituminen ja yhteistyö vastuualu-een toimijoiden kesken takaavat potilaille yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut. Lähi-sairaalassa hoidettavia neurologiasia poti-lasryhmiä ovat muun muassa MS-potilaat, Parkinson-potilaat ja muistihäiriöpotilaat. Neurologisia lääkehoitoja annetaan lääke-hoitopoliklinikalla.

Uusina toimintoina lähisairaaloissa aloi-tettiin viime syksynä verisuonikirurgin vastaanotto ja silmäinjektiot. Verisuoniki-rurgiassa hoitomenetelmien kehitys näkyy Kylä-Kailan mukaan hyvin. Aiemmin suo-nikohjuleikkausta eli operatiivista hoitoa ja vuodeosastohoitoa vaatineet potilaat hoide-taan entistä enemmän polikliinisesti vaah-dotushoidoilla, mikä on nopeaa, tehokasta ja turvallista.

Vahvaa osaamista Vakka-Suomessa

Outi Kylä-Kailan mukaan henkilökunta on kokenutta ja sitoutunutta. Kantasairaalan kanssa tehdään paljon yhteistyötä.

– Kehitämme toimintaamme avohoitopai-notteisesti. Uuden hallintomallin tuoma muutos oli suuri, joten viime vuosi meni vähän opetteluunkin. Nyt päästään oikeasti järkeistämään toimintaa ja VSSHP:n vas-tuualueilla pohditaan mitä meillä olisi jär-kevää toteuttaa, osastonhoitaja Outi Kylä-Kaila kertoo.

Outi-Kylä-Kaila toimii ainoana osaston-hoitajana Vakka-Suomen sairaalan kaikilla ajanvarauspoliklinikoilla, joilla on toimin-taa Tyksin kaikilla kahdeksalla toimialu-eella. Toiminta kattaa 19 vastuualuetta (joita on Tyksissä yhteensä 50). Apulaisosaston-hoitajaa ajanvarauspoliklinikoilla ei ole.

– Olemme nähneet mahdollisuudet. On vain virkistänyt toimintaa, kun ohjeita ja käytäntöjä on yhtenäistetty. Kun ollaan mukana isommassa verkostossa, on ver-tailupintaa ja yhteistyökumppaneita sekä yhteisiä koulutuksia enemmän. Meillä on tekemisen meininki ja hyvä henki. Koska poliklinikkatoiminta ei ole akuuttihoitoa, 4

Aiemmin lääkärin antamat silmäinjektiot toteutetaan siihen koulutettujen hoitajien antamana. Sekä verisuonikirurgialla että silmäinjektioissa toteutuvat esimerkilli-sesti potilaslähtöisen lähipalvelun periaat-teet. Molemmat potilasryhmät ja hoitajat ovat äärimmäisen tyytyväisiä ja toimintaa kehitetään edelleen.

Yksi sairaala- hankkeen myötä lisään-tynyt toiminta näkyy hyvin myös reuma-tologialla. – Reumatologin vastaanotto on vakiintunut viikoittaiseksi ja tarvetta olisi vielä lisätä kapasiteettia, joitain esimerkkejä mainitakseni, Kylä-Kaila sanoo.

Kiertävän kokemanaEndokrinologian poliklinikan erikoislääkäri Minna Soinio aloitti vastaanoton Tyks Vakka-Suomen sairaalassa joka toinen torstai Yksi sairaala –projektin myötä. Soinion vakitui-nen toimipaikka on Kantasairaalassa. Hänen kollegansa Pia Hakanen kiertää puolestaan Salossa ja Loimaalla. – Olen ollut positiivisesti yllättynyt. Täällä on hyvät tilat ja hoitohenkilökunta on motivoitunutta sekä ammattitaitoista. Ideana on siirtää Vakka-Suomen alueen potilaita Tyksistä omaan lähisairaalaan. Aiemmin sisätautilääkäri on hoitanut hel-pompia endokrinologisia potilaita täällä ja kaikki vaikeimmat ovat menneet Tyksiin. Nyt esimerkiksi pitkäaikaisten potilaiden vuosikontrollit voidaan hoitaa täältä käsin. Potilaat ovat tyytyväisiä kun pääsevät lähelle tutkimuksiin eikä tarvitse miettiä esimerkiksi parkkipaikkaongelmia, Soinio sanoo. Yleisimmät erikoisalan sairaudet ovat diabetes eli sokeritauti, osteoporoosi eli luukato, lihavuus ja kaikki umpierityssairau-det sekä hormonisairaudet liittyen esimer-kiksi kilpirauhaseen, aivolisäkkeeseen ja lisämunuaiseen.

Åboland sjukhus har papper på kvalitetenTEXT OCH BILD: MATHIAS LUTHEr

Åbolands sjukhus har fått ett

kvalitetserkännande enligt det

hälsovårdsanpassade kvalitets-

programmet SHQS. Utmärkelsen

stärker sjukhusets trovärdighet

utåt samtidigt som det visar

utvecklingsarbetet som gjorts.

Direktionen för Åbolands sjuk-hus beslöt redan 2008 att ef-tersträva certifiering enligt

SHQS. Sedan dröjde det några år innan projektet kom igång. Från hösten 2012 har projektet pågått, lett av specialpla-neraren Susanna Friman.

Rutinerna och dokumenteringen av arbetet och apparaturen har finslipats och harmoniserats med de föreskrivna kvalitetskraven. En auditörsgrupp har besökt sjukhuset i två omgångar, våren 2015 som en förberedande auditering och i november 2015 för den egentliga auditeringen som pågick i ett par dagar.

– De var fem personer i en mångpro-fessionell grupp, inklusive en läkare och en ekonom. De besökte alla våra enhe-ter, också i Kimito och Pargas. Huset granskade de från källare till vind, berättar Friman.

– Folk var förstås förberedda, men gruppen kunde ändå vara ganska nog-grann och fråga ut vem som helst om hur det som skrivits ner förverkligas.

– Det var sessioner med internme-dicinen, kirurgin, psykiatrin, fysiotera-pin, dataadministrationen, patientom-budsmannen, poliklinikerna för lungor och ögon, operationsverksamheten, instrumentvården, personal- och eko-nomiförvaltningen, säkerhetsledningen och ledningen.

– Det visade sig vara bara en trev-lig upplevelse, och alla var lättade och nöjda efteråt.

Det finns kvalitetscertificerade verk-samheter i distriktet sedan tidigare, till exempel affärsverket Tyks-Sapa som producerar vissa avancerade tjänster för distriktet. Men Åbolands sjukhus är det

Susanna Friman har hängt kopior av SHQS-diplomet på många väggar på Åbolands sjukhus, inte minst för att påminna perso-nalen om att tänka på vad bästa praxis och kontinuerlig förbättring betyder.

första sjukhuset i distriktet som certifieras.Kvalitetsbedömningen skall förnyas vart tredje år vilket betyder att den kontinuer-liga förbättringen skall fortsätta.

Sjukhuset hoppas också att intyget hjälper att övertyga finansiärer och samarbetspart-ners om sjukhusets kvalitet. Intyget konsta-terar också sjukhusets ekonomiska effekti-vitet och goda patientrespons. 5

TEKSTI jA KUVAT: MArjO PELTONIEMI

Tyksin Loimaan sairaalassa on neli-

senkymmentä erilaista erikoissairaan-

hoidon vastaanottoa joko lääkäri- tai

hoitajavetoisena ja lähisairaalan edut.

– Saimme VSSHP:n Vuoden menestyjä -palkinnon siitä, että olemme systemaatti-sesti kehittäneet keinoja ns. yhden luukun periaatteeseen. Pyrimme hoitamaan poti-lasta kokonaisvaltaisesti ja siten, että poti-las saisi tarvittavat palvelut meiltä kerralla. Lähisairaalassa annettavat palvelut ovat hel-posti saatavilla ja usein tutuksi tuleva hoi-taja voi seurata potilaan tilaa eri käyntien välillä, jolloin yhteydenottokynnyskin on matala, hallinnollinen osastonhoitaja Raija Talvitie Loimaalta kertoo.

Samaa mieltä on Loimaan sairaalan koor-dinoiva ylilääkäri Ville Falenius.

– Yhteydenottoihin reagoidaan nope-asti ja joustavasti. Leikkausajat varataan yhdessä potilaan kanssa, jolloin peruutuk-set vähenevät. Esimerkiksi omalla erikois-alallani gastrokirurgiassa on gynekologian kanssa paljon yhteisiä potilaita, jolloin pys-tymme järjestämään käynnin kummalle-kin poliklinikalle samalle päivälle, Falenius sanoo.

Tutkimukset saadaan tehtyä saman tien, kun sairaalassa on käytettävissä omat tuki-palvelut: laboratorio ja röntgen sekä kier-tävä magneettirekka.

– Parkkipaikkoja löytyy aina ja toimipai-kat löytyvät helposti sairaalasta. Käytössä on hyvät ja ajanmukaiset tilat. Palvelun keskit-tyessä päiväaikaiseen toimintaan ja vuo-deosastotoiminnan jäätyä pois, vanhoista

Lähisairaalapalvelua Loimaalla

– Ei varmaan parempaa palvelua voisi olla kuin täällä. Pienessä sairaalassa huomioi-daan ihan eri tavalla ja täällä tuntee hoi-tajat sekä lääkärin, Veikko Heino Yläneeltä kiittelee lääkehoitopoliklinikalla. Kuvassa myös sairaanhoitaja Pirjo Marjamäki.

6

vuodeosastotiloista on remontoitu vastaan-ottohuoneita. Jos potilaan pitää jäädä osas-tolle, sairaalassa on käytettävissä kaupungin vuodeosastopaikkoja, kertoo hallinnollinen osastonhoitaja Bettina Klemelä.

Moniosaajia ja yhteistyötä

Hoitohenkilökunnalla pitää Klemelän mukaan olla laajaa osaamista, sillä useim-mat hoitajat työskentelevät monella eri poli-klinikalla. Hoitajavastaanotoille on siirretty aiempia lääkärin tehtäviä kuten tiettyjä veri-koekontrolleja ja ohjausneuvontaa. – Hoitajien ja lääkärin yhteistyö on ensiar-voisen tärkeää potilaiden kokonaisvaltaisen hoidon saavuttamiseksi. Osa lääkäreistä ja muutama hoitaja työskentelee myös Tyk-sissä tai kiertävät piirin muissa lähisairaa-loissa sovitusti.

Kaikilla poliklinikoilla tehdään tiivistä yhteistyötä Tyksin kanssa ja käytössä on myös videoneuvottelumahdollisuus konsul-tointia varten, esim. lastenpoliklinikalla vas-

taanoton yhteydessä. Videovälitteisesti kou-lutuksiin ja kokouksiin osallistumalla sääs-tetään sekä aikaa että matkakustannuksia.

Sote-uudistuksen suuntaan mentäessä kehitetään edelleen jo alkanutta yhteistyötä terveyskeskuksen kanssa. Suunnitteilla on mm. osaamiskeskuksia yhteistyössä perus-terveydenhuollon kanssa, jolloin voidaan karsia pois päällekkäisiä toimintoja. Koti-sairaanhoidon kanssa tehdään enenevässä määrin yhteistyötä.

painopistealueita ja uusia toimintoja

Hyvät käytännöt on pyritty säilyttämään ja toimintaa kehitetään jatkuvasti muut-tuvien tarpeiden mukaan. Uusia vuoden alussa tulleita toimintoja ovat esimerkiksi endokrinologin ja gastroenterologin kiertä-vien virkojen saaminen, IBD-hoitajan vas-taanotto sekä kuulohoitajan vastaanotto ja kotikäynnit. – Gastrokirurgia on ollut jo vuosia yksi Loimaan aluesairaalan painopistealueista. Valtaosa gastrokirurgian päiväkirurgi-sista potilaista on muualta kuin Loimaalta, Turusta heistä on noin kaksi kolmasosaa, Ville Falenius kertoo.

Poliklinikoiden joukosta löytyy lukuisia lähialueen ihmisille tärkeitä palveluja.

Loimaan henkilökuntaa: välinehuolta-ja Päivi rantanen, hallinnollinen osas-tonhoitaja raija Talvitie, hallinnollinen osastonhoitaja Bettina Klemelä ja koor-dinoiva ylilääkäri Ville Falenius.

– Esimerkiksi lääkehoitopoliklinikalla annetaan sytostaattihoitoja lähialueiden syöpäpotilaille. Muita lääkehoitopoliklini-kan yleisimpiä potilasryhmiä ovat hemato-logiset, yleissisätautiset ja gastroenterolo-giset potilaat yhä enenevässä määrin. Ryt-minsiirtopotilaat hoidetaan myös lääkehoi-topoliklinikalla, kertoo Bettina Klemelä.

Tärkeänä palveluna Raija Talvitie mainit-see myös tähystykset.

– Määrät ovat suuria: viime vuonna teh-tiin 1193 tähystystä. Meillä tehdään joka päivä mahalaukun ja suoliston tähystyk-siä sekä tähystyksiin liittyviä toimenpiteitä, Raija Talvitie toteaa.

– Vaikka palvelut koostuvat lukuisista pienistä yksiköistä, olemme yhtä kokonai-suutta ja olemme yhdessä kehittäneet ja parantaneet toimintaamme potilaan hyvän palvelun aikaansaamiseksi. Sekä potilaspa-laute että työtyytyväisyys ovat meillä pää-sääntöisesti hyviä, hän lisää.

Tarkemmat tiedot eri poliklinikoista löytyvät Tyksin nettisivuilta, www.tyks.fi > valitse ”Tyks Loimaan sairaala” > ”Osastot ja poliklinikat”.

7

TEKSTI jA KUVAT: SUVI VAINIO

Tyksin Salon sairaalan lääkehoitopoli-

klinikka sai uudet tilat. Samalla sen

toiminta laajeni suoneen annettaviin

syöpälääkehoitoihin. Laajentuvaa

lähisairaalatoimintaa varten saatiin

uusi syöpätautien erikoislääkärin virka.

Tavoitteena on helpottaa potilasta

sekä vähentää kantasairaalan ruuhkaa.

Työmiehiä haalareissaan liikkuu yhä Salon sairaalassa juuri avatulla lää-kehoitopoliklinikalla. Tänään las-

tenosastosta remontoidussa avarassa tilas-sa ei ole potilaita hoidoissa. Syöpäklinikan potilaiden lääkehoitoja annetaan kahtena päivänä viikossa, tiistaisin ja keskiviikkoi-sin. Lääkkeet tuodaan sinne kantasairaalan solunsalpaajalaboratoriosta.

– Syöpälääkehoitoja on toteutettu jo pit-kään hyvällä menestyksellä Tyksin Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloissa. Salo on alu-eista suurin. Tätä toimintaa oli jo kaivattu,

Tyksin avosyöpälääkehoidosta vastaava osastonylilääkäri Raija Ristamäki kertoo.

Myös Salossa otettiin nyt käyttöön Kemo-kur-tietojärjestelmä, jonka avulla potilaiden syöpälääkehoidot suunnitellaan, lääkkeet tilataan ja hoidot kirjataan sähköisesti. Kul-lekin potilaalle tilataan yksilöllinen hoito, joka on yleensä solunsalpaajia ja mahdolli-sesti vasta-ainetta sisältävä yhdistelmä.

– Kemokurin avulla potilaan hoitoon voi-daan ottaa kantaa myös kantatalon puolella, jolloin yhteistyö sujuu eri hoitopaikkojen välillä ongelmitta, Ristamäki kuvaa.

Tyks tarjoaa syöpälääkehoitoa myös Salossa

8

Vahva hoitajapooliSalon sairaalan lääkehoitopoliklinikan vah-vuus kasvoi uudistuksessa kahdella hoita-jalla seitsemään. Heistä kuusi kävi koulut-tautumassa hoitoihin Kantasairaalan syö-päklinikalla. Ristamäen mukaan syöpälää-kehoidon tulee olla yhtä laadukasta, annet-tiinpa hoito Kantasairaalassa tai lähisairaa-lassa. Hän luottaa Salon tiimiin.

– Kokeneet hoitajat toimivat poolina, jossa on useita osaajia. Alkuvaiheessa toi-mintaa oli tukemassa myös syöpähoitojen vastuusairaanhoitaja Kantasairaalan syöpä-klinikalta. Hoitajien koulutus jatkuu, Rista-mäki lupaa.

Uudeksi syöpätautien erikoislääkäriksi Salon sairaalaan on valittu LT Sanna Palo-vaara. Hän, kuten muutkin lähisairaaloissa vastaanottavat syöpälääkärit, työskentelee myös Kantasairaalassa.

Luottamus hyvällä hoidolla

– Monipuolista työtä, jossa pitää paneutua usean eri erikoisalaan. Jokainen potilas on erilainen, Tyksin Salon sairaalan lääkehoi-topoliklinikan vastuuhoitaja, sairaanhoitaja Jenni Suominen sanoo.

Hän pyrkii tutustumaan uuden potilaan taustatietoihin, esimerkiksi aikaisempiin hoitokertoihin. Se myös lisää potilaan luot-tamusta hoitajaan.

Omahoitajajärjestelmää lähisairaalan lää-kehoitopoliklinikalla ei ole.

– Pyritään kuitenkin, että mahdollisuuk-sien mukaan potilas saa tutun hoitajan, hän sanoo.

Uudistuneen lääkehoitopoliklinikan potilaita tulee kuudelta eri erikoisalalta, joita ovat syöpätautien lisäksi reumataudit, hematologia, neurologia, gastroenterologia sekä yleissisätaudit.

Suominen pitää tärkeänä yhteydenpitoa Kantasairaalan lisäksi toisiin lähisairaaloihin.

– Voimme vaihtaa hyviä käytäntöjä, hän sanoo.

helppo tullaSalon Perttelissä asuva Minna Ora tuli syö-pähoitoonsa ilman muuta lähisairaalaan heti, kun se oli mahdollista.

– Tänne oli helppo tulla, kertoi Ora, jolle matkaa Salon sairaalaan tuli 14 kilometriä. Turkuun matkaa on 65 kilometriä.

Ora tuntee itsensä erittäin hyvävointi-seksi. Aggressiivisen rintasyövän sairasta-

nutta kuvien tulokset jälleen lääkärille men-nessä silti jännittävät. Kolme vuotta sitten löytyneen taudin vuoksi Ora kävi Tyksissä läpi leikkaus- ja solunsalpaajahoidot. Kun sädehoitoa oltiin aloittamassa, syövän etäpesäkkeitä löytyi hänen keuhkoistaan.

– Silloin tein täydellisen elämäntapojen muutoksen. Myös uusi solunsalpaajahoito aloitettiin, hän kertaa tapahtumia.

Kului muutama kuukausi. Syöpä oli hävinnyt keuhkoista.

Tästä lähtien Ora on saanut vasta-aine-hoitoa pistoksena kolmen viikon välein, eikä lääkkeen lopetuksesta ole ollut puhetta.

Tarkemmat tiedot Salon sairaalan poliklinikoista löytyvät Tyksin nettisivuilta, www.tyks.fi > valitse “Tyks Salon sairaala” > “Osastot ja poliklinikat” .

– Monimutkaisimmat ja usean päivän hoidot annetaan edelleen Kantasairaalan puolella, Tyks avosyöpälääketoiminnasta vastaava osastonylilääkäri raija ristamäki sanoo.

Tyks Salon sairaalan lääkehoitopoliklinikalla yhteiskuvassa vasemmalta sairaan-hoitaja Elina Suonio-Peltosalo ja vastaava apulaisosastonhoitaja Minna ringborg syöpäpoliklinikalta, syöpätautien erikoislääkäri Miia Mokka, sisätautien erikois-lääkäri Karri Utriainen sekä sairaanhoitajat Virpi Leino, Sari Alanko, jenni Suomi-nen (vastuuhoitaja), Laura Manner ja Pauliina Alho lääkehoitopoliklinikalta. 9

Bättre faciliteter på Åucs

Intensivvården hjälper allt flera

Då intensivvårdsavdelningen flyttade till T-sjukhuset 2013 fick man också en ny större kammare för hyperbar syrebehan-dling (HBO). Överläkare Mika Valtonen förevisar kammaren där vårdaren ryms väl in tillsammans med patienten. De ventilliknande fönstren pryds av bilder på bläckfiskar.

TEKST OCH BILD: MATHIAS LUTHEr

Mika Valtonen, ansvarig överläkare för intensivvårdsavdelningen på Åucs, är glad

åt att få presentera avdelningens verksamhetsberättelse för 2015. Utvecklingen

har gått mot det bättre.

Inte heller medelåldern har sjunkit. – Mortaliteten är en grov parameter, men

man kan förstås säga att om den är noll så sköter vi inte de patienter som behöver det mest, och om den är mycket hög så är antingen patienternas utgångsläge eller vår-den för dålig. Internationellt brukar man betrakta en mortalitet från 4 till 6 procent som bra – då arbetar man med rätt patienter.

SnabbstartValtonen tror att också den medvetna sats-ningen på att starta vården så snabbt som möjligt har bidragit till resultatet.

– Det finns många indikationer på att det är viktigt att sätta in åtgärderna snabbt, om det nu sedan gäller att börja ge antibiotika eller vätska eller något annat.

– Den logistiska fördröjningen skall minimeras, det skall inte hända att patien-ten behöver vänta för att ingen hinner hämta hit hen, eller att patienten rentav glöms bort. Om inte patienten genast kan komma hit så ger vi avdelningen anvis-ningar om hur de skall starta vården.

Intensivvårdsavdelningen har nästan fyra gånger mera golvyta i T3-sjukhuset jämfört med läget tidigare i A-sjukhuset och man börjar nu vara så hemmastadd att man fak-tiskt kan utnyttja utrymmet.

– Här kan vi faktiskt hålla korridorerna tomma, tidigare fick man gå i sick-sack mel-lan allt som förvarades.

Breda forskningsprojektIntensivvårdsavdelningen är också platsen för flera viktiga forskningsprojekt. Ett är xenon-forskningen som relateras i en arti-kel här invid, men på Valtonens lista finns ett femtontal projekt till. De flesta av dem är multicentriska och leds utifrån, ofta utanför landets gränser.

– Samarbete är i allmänhet styrka i forsk-ningssammanhang, säger Valtonen.

Ju större volym, desto större beviskraft har resultaten.

Bland projekten finns forskning i använd-ning av molekylen LJPC-501 för att höja blodtrycket hos patienter som inte reagerar på konventionella medel. Åbo testar ämnet på ett tiotal patienter, Helsingfors, Tammer-fors och Kuopio också på ett tiotal var.

Det projektet har en amerikansk läkeme-delsfirma som huvudman, men de övriga forskningsprojekten är helt akademiskt ursprung. Man följer till exempel upp hur HBO-vården av dykarsjuka lyckats 1999-2015.

20 euro per finländareIntensivvård är som namnet säger inten-siv och inte billig, men inte heller dyr om man ser den i rätt perspektiv, säger Mika Valtonen.

– Ungefär 20 euro årligen per finländare. Jag brukar fråga de som tycker intensivvård är dyrt om det inte är en rimlig summa för att man själv och ens familj har tillgång till intensivvård den dag det behövs.

Av kommunerna som oftast är vårdens betalare debiteras intensivvården i Åbo per hela kalenderdygn. När vårdtiderna kryper ner mot ett dygn i genomsnitt blir det allt mera aktuellt att hitta ett mera exakt system.

Valtonen tycker att man kunde använda en minutbaserad taxa, så som till exempel universitetssjukhuset i Tammerfors gör. Men det kräver att också bäddavdelning-arna övergår till minutdebitering, för annars debiteras en del av vården dubbelt.

Kort sagt: fast vårdtiderna är kortare så överlever flera patienter. En vård-period var år 2015 i medeltal 1,2

dygn, ner från 1,6 år 2013 och 1,5 år 2014. Samtidigt har dödligheten sjunkit från 5,9 till 4,3 procent.

– Vi har fäst speciell uppmärksamhet vid vårdindikationerna och valet av patienter, säger Valtonen.

– Det gäller att känna igen de patienter som behöver intensivvård och att ta in dem snabbt, men å andra sidan också identifiera dem som inte kommer att ha nytta av vården.

Men det betyder inte att man förbättrar sitt resultat genom att bara ta sig an patien-ter som är i bättre skick, understryker Valt-onen.

– De är till och med lite sjukare nu.Patienters utgångskondition bedöms med

poängsystem som heter SOFA, SAPS eller Apache II, och vårdingreppens omfattning med poängsystemet TISS. För Åucs inten-sivvårdsavdelnings del visar de att man fort-farande sköter lika sjuka patienter och lika energiskt. 10

Xenon kan ge hjärnan en återhämtningspaus

Gemensam insats för den vita substansen. Timo Laitio t v med en liten del av det stora forskningsteamet Xe-hypoteca: I mitten doktoranden Olli Arola, t h forskningssjukskötaren Keijo Leivo. Apparaten är den gamla Physioplex som användes för att ge patienterna xenon. Nu utvecklas också modernare xenonapparater.

TEKST OCH BILD: MATHIAS LUTHEr

Ädelgasen xenon kan skydda hjärnan vid kortvarig syrebrist och förbättra chan-

serna till återhämtning efter hjärtstillestånd. En grupp forskare från Åbo och Hel-

singfors har hittat effekten hos patienter som andats xenon efter återupplivning.

Forskningen var en s k fas-II-studie, dvs man använder ämnet på verkliga patienter i begränsat antal för att avgöra hur tryggt det är och om det kan ha några terapeu-tiska effekter.

Effekterna bedömdes på två sätt: med en magnetröntgenundersökning (MRI) av hjärnan inom cirka ett dygn från återupp-värmningen av patienten, och med en neu-rologisk och statistisk uppföljning av läget sex månader efter behandlingen.

Mindre riskLångtidsresultatet ser vid första anblicken magert ut: dödligheten på sex månaders sikt var inte signifikant lägre i xenongrup-pen än i kontrollgruppen. Men fastän över-levnaden inte var statistiskt signifikant fanns det en skillnad: Av xenongruppens 55 patienter avled 15 inom ett halvår, av kontrollgruppens 55 patienter 19.

– Om man i resultatet beaktar att det i xenongruppen fanns flera personer med höga riskfaktorer faktorer, så var den jus-terade risken för att dö faktiskt var dubbelt så stor i gruppen som inte fick xenon, säger Timo Laitio.

Korttidsresultatet är klart: MRI-skan-ningen visade att den vita hjärnsubstansen

hade klarat sig betydligt bättre hos patien-terna som fått xenon än hos dem som inte fått det.

nästa fasNu förestår mycket större tester vid flera internationella forskningscentra. Här kommer företaget Neuroprotexeon in som finansiär. Företaget innehar flera patent som hänger ihop med hantering och dosering av xenon.

Laitios förhoppning är att studien kunde starta hösten 2017. I bästa fall kan den vara färdig 2019 och om den gett önskat resultat kunde xenon införlivas i vårdmetoderna för hjärtstilleståndspatienter efter det.

Nu behövs omkring 1300 patienter för att bekräfta hypotesen och få säkrare data om långtidseffekter. Fakta

• Xenon är en av de icke-radioaktiva ädelgaserna, de övriga är helium, argon, neon och krypton. • Ädelgaserna förekommer i små mäng-der i atmosfären. De reagerar svagt med de flesta andra ämnen.• Xenons skyddande effekt på hjärnceller antas gå via inverkan på NMDA-recepto-rerna som annars aktiveras av glutamat. En överaktivering av receptorerna samti-digt med syrebrist orsakar celldöd. • Ungefär hälften av den mänskliga hjär-nan består av vit hjärnsubstans (sub-stantia alba). Substansen är helt avgö-rande för högre kognitiva funktioner och möjligheterna att komma tillrätta i det dagliga livet.

Forskargruppen leds av anestesiolo-gen och docenten Timo Laitio vid Åbo universitetscentralsjukhus Åucs.

Gruppens rapport publicerades i mars i den amerikanska tidskriften JAMA (The Jour-nal of the American Medical Association).

Vid återupplivning efter hjärtstillestånd induceras vanligen konstgjord hypotermi (ner till 33 grader) för att skydda hjärnan vid syrebrist.

I djurförsök sedan 1990-talet hade man fått en fingervisning om att xenon kan ha en skyddande effekt på hjärnan vid syrebrist. Men effekten har inte tidigare studerats på människor.

Timo Laitios hustru Ruut Laitio är också läkare. Hon disputerade år 2007 på använd-ningen av xenon som anestesimedel. Timo Laitio insåg att man kunde studera om xenon skyddar människors hjärnceller vid syrebrist.

– Det naturliga valet var att inrikta sig på patienter som oftast behandlas med hypo-termi, nämligen kammarflimmerpatienter som återupplivats utanför sjukhuset, säger han.

Ständigt redoTimo Laitio samlade ett team omfattande ett tjugotal forskare och vårdpersonal därtill för den första studien. Forskningen startade i Åbo 2009. För att få större volym utvidga-des den till Helsingfors 2012.

För att garantera resultatens validitet och patientsäkerheten krävdes att en sjukskö-tare vakar vid patientens sida hela tiden i det dygn som nedkylningen och xenonbe-handlingen pågår. Beredskapen upprätt-hölls dygnet runt.

För undersökningarna och för analysen av resultaten krävdes ett omfattande samar-bete mellan personal från olika discipliner – anestesiologin, kardiologin, neurologin och neuroradiologin, för att nämna några.

Finansiering för forskningen fick Laitios grupp från Finlands Akademi och med spe-cialstatsandelsanslag sammanlagt omkring 700 000 euro.

Snabba ryckEftersom patienterna var medvetslösa då de kom in skulle man inom fyra timmar få de anhörigas medgivande till forskningen. 11

Pitkään jatkunut laskimovajaatoiminta saattaa aiheuttaa ihomuutoksia, jot-ka ovat kuitenkin selvästi suonikoh-

juja harvinaisempia. Vielä harvinaisempaa on, että laskimovajaatoiminta johtaa ihon haavautumiseen, jota usein kutsutaan sää-rihaavaksi.

Laskimovajaatoiminnan näkyvät ilmen-tymät ja niihin liittyvät oireet aiheutuvat kohonneesta laskimopaineesta, jonka taval-lisin syy on virtaushäiriö laskimoissa. Sen taustalla on puolestaan veren virtausta las-kimoissa ohjaavien läppien vaurioituminen. Laskimovajaatoiminnan perimmäinen syy on tuntematon, eikä laskimovajaatoimin-nalla tiettävästi ole sellaisia riskitekijöitä, joihin voisi omalla toiminnallaan tai elin-tavoillaan vaikuttaa.

Laskimovajaatoiminnan diagnostiikka ja hoidon suunnittelu perustuivat aiemmin pelkkään kliiniseen arvioon eli siihen, mitä kirurgi pystyi raajasta näkemään ja käsin tuntemaan.

Nykyisin laskimovajaatoiminnan diagnos-tiikka perustuu ultraäänitutkimukseen, jolla pystytään selvittämään tarkkaan, missä kohdissa ja kuinka laajalla alueella raajassa on viallisia laskimoita. Samalla voidaan valita yksilöllinen hoitoon parhaiten sovel-tuva menetelmä.

Varsinainen hoitopäätös tehdään potilaan oireiden ja kliinisen arvion perusteella. Pel-kät suonikohjut tai ultraäänitutkimuksessa todettu laskimoiden virtaushäiriö eivät ole laskimotoimenpiteiden aiheita, koska tauti on itsessään vaaraton

Tyksin toimintamalli levinnyt muuallekin

Myös laskimovajaatoiminnan hoitomene-telmät ovat kehittyneet, ja suurin osa poti-

Vaahtoskleroterapia ja laserablaatio korvannneet suonikohjuleikkauksia

TEKSTI: HArrI HAKOVIrTA, jAAKKO VILjAMAA

KUVA: ESA HALSINAHO

Laskimovajaatoiminnan tavallisin

näkyvä ilmentymä ovat suonikohjut,

joita arvioidaan olevan noin joka

kolmannella ihmisellä. Suonikohjuihin

usein liitettyjä oireita ovat jomotus tai

siihen rinnastettavat oireet, nilkkojen

turvotus ja ihon kutina. Oireet pahene-

vat tyypillisesti pystyasennossa päivän

mittaan ja helpottavat, jos raajan

nostaa koholle.

Laskimovajaatoiminnan nykyaikainen hoito on yksilöllistä

Tyksin verisionikirurgian erikoislääkärit jan-Erik Wickström (vas.), Harri Hakovirta ja jaakko Viljamaa käyttävät laskimovajaa-toiminnan diagnostiikassa ja hoidossa kuvassa näkyvää ultraäänilaitetta.

12

TEKSTI jA KUVA: ESA HALSINAHO

Tyksin yhteydessä toimiva valta-kunnallinen PET-keskus on me-nestynyt erittäin hyvin tieteelli-

sen tutkimuksen laatuarvioinneissa, joi-ta Turun yliopisto hiljattain teetti tutki-musyksiköistään.

Yliopiston evaluaatiossa PET-keskuk-sen tieteellisten tutkimuksen taso arvioi-tiin ainoana yksikkönä laatusanalla ”out-standing” niin lääketieteen kuin luon-nontieteidenkin tutkimusaloilla.

Arvostetun ja luotettavana pidetyn Leidenin yliopiston tekemässä biblio-metrisessä analyysissä PET-keskuksen tutkijoiden julkaisuihin viitattiin peräti neljä kertaa useammin kuin muihin maailmalla julkaistuihin vastaaviin tut-kimuksiin; tätä mittaava MNCS-tunnus-luku oli PETillä 4,03.

Syystäkin näyttää PET-keskuksen joh-taja, professori Juhani Knuuti tyytyväi-seltä.

– Yleisarviota voi pitää jopa ylistä-vänä, hän luonnehtii. – Juuri nämä maa-ilman muiden tutkijoiden runsaat viitta-ukset meidän tutkijoidemme töihin ovat tärkeitä. Ne osoittavat tutkimuksemme olevan korkeatasoista.

Yliopiston tilaama arviointi oli iso operaatio, johon osallistui useita kan-sainvälisen tason tutkijoista koottuja noin kymmenhenkisiä ryhmiä.

perusta on merkkiaineissaMistä hyvä menestys sitten johtuu?

– Hyvistä tutkijoista, organisaation tuesta, kattavasta laitevalikoimasta ja ennen kaikkea merkkiaineista, Knuuti vastaa. Viimeiseen kohtaan on hyvä selitys: radioaktiiviset merkkiaineet ovat ratkaisevan keskeisiä PET-tutki-muksessa.

– Hyviä laitteita voi rahalla ostaa kuka tahansa, mutta merkkiaineita ei. Mei-dän radiokemistimme aloittivat merk-kiaineiden kehittämisen jo 1980-luvulla. Nyt meillä on lähes sata erilaista merk-kiainetta, se on todellinen aarrearkku, Knuuti kertoo.

– Olemme merkkiaineiden pionee-reja, ja juuri sillä erotumme eduksemme muista.

Merkkiaineiden kehittäminen on kal-lista, sillä yhden aineen kehitys ihmis-käyttöön maksaa nykyrahassa osapuil-leen 200 000–300 00 euroa. Onneksi lääketeollisuus osallistuu kustannuksiin. Rahaa tulee takaisinkin, sillä PET-kes-

kus myy merkkiaineitaan tutkimusten yhte-ydessä muille ja saa siitä vuosittain tuloja puolesta puoleentoista miljoonaan euroa.

Knuutin mukaan PET-keskuksen merkit-tävimmät hankkeet liittyvät aivojen, sydä-men, syöpien, tulehdusten ja aineenvaih-duntasairauksien tutkimiseen.

Iso tutkijayhteisöPET-keskus on Turun yliopiston, Åbo Aka-demin ja Varsinais-Suomen sairaanhoito-piirin yhteisesti omistama tutkimuslai-tos. Siellä työskentelee noin 200 henkilöä, joista yli puolet on tutkijoita. PETissä teh-dään vuodessa noin 5500 kuvaustutkimusta ihmisille. Potilaskäyntejä on noin 2000, joista kolmannes tulee Varsinais-Suomen ulkopuolelta. PET-tutkimuksia tehdään myös koe-eläimillä.

Laitoksessa on kaksi PET-CT-laitetta, yksi aivo-PET-kamera, PET-MRI-laite, tavallinen magneettikuvauslaite (MRI) sekä hankinnassa kolmas PET-CT potilaskuva-uksiin. Eläintutkimuksiin on vielä erillinen PET-CT. Laitoksen vuosibudjetti on noin 10,5 miljoonaa euroa, josta runsas puolet kuluu radiokemiaan.

pET-keskus menestyy tiederintamalla

Vaahtoskleroterapia ja laserablaatio korvannneet suonikohjuleikkauksia laista voidaan nykyisin hoitaa laskimonsi-säisillä menetelmillä perinteisen avoleik-kauksen sijaan. Turun yliopistollisessa kes-kussairaalassa näistä uudemmista menetel-mistä ovat käytössä vaahtoskleroterapia ja laserablaatio.

Vaahtoskleroterapiassa viallisiin laski-moihin ruiskutetaan lääkevaahtoa, joka arpeuttaa laskimot umpeen, ja samalla häi-vyttää ne näkyvistä. Laserablaatiossa vialli-seen pintalaskimorunkoon viedään laser-kuitu, jonka kärjen tuottama kuumuus tuhoaa laskimon.

Laskimonsisäisten menetelmien etuja avoleikkaukseen verrattuna ovat pienempi rasitus potilaalle ja nopeampi toipuminen, pienemmät hoitoon liittyvät riskit ja se, että toimenpide voidaan tehdä poliklinikalla. Hoidon jälkeen voi heti jaloitella, eikä poti-laan tarvitse jäädä sairaalaan toimenpiteen jälkeen. Laskimovajaatoiminnan poliklii-ninen hoitoprosessi on Tyksissä kehitetty niin pitkälle, että tämä sama toimintamalli on otettu käyttöön useissa muissakin kes-kus- ja yliopistosairaaloissa.

Potilaat pyritään hoitamaan ensisijaisesti laskimonsisäisillä menetelmillä, mutta joissain tapauksissa ainoa hoitovaihto-ehto on edelleen avoleikkaus. Tällöinkin kyse on useimmiten päiväkirurgisesta toi-menpiteestä. Avoleikkausten hoitotulokset ovat tutkimusten mukaan yhtä hyvät kuin edellä kuvattujen laskimonsisäisten mene-telmien.

Tarkemman diagnostiikan ja hoidon suunnittelun myötä laskimovajaatoiminnan hoitotulokset ovat parantuneet huomatta-vasti viimeisen parikymmenen vuoden aikana. Laskimotoimenpiteet ovat samalla muuttuneet kaavamaisista avoleikkauk-sista yksilöllisesti suunniteltuihin toimen-piteisiin, joissa voidaan tarvittaessa yhdistää erilaisia hoitomenetelmiä. Laskimopotilai-den laadukas hoito vaatii erityisosaamista kaikilla osa-alueilla, diagnostiikasta ja poti-lasvalinnasta aina hoidon toteutukseen.

Osana lähipalveluitaLaadun varmistamiseksi laskimovajaatoi-minnan hoito Varsinais-Suomen sairaan-hoitopiirissä kuuluu verisuonikirurgian vastuualueelle. Yksi sairaala -mallin mukai-sesti osa laskimovajaatoiminnan hoidosta on järjestetty lähipalvelutoimintana. Tämä tarkoittaa sitä, että laskimovajaatoiminnan diagnostiikkaa ja polikliinisia toimenpiteitä tehdään kaikissa Tyksin sairaaloissa, niin Loimaalla, Salossa, Uudessakaupungissa kuin Turussakin. Näin palvelut tuotetaan lähellä alueen asukkaita.

Hoitava lääkäri on kuitenkin edelleen Tyksin Kantasairaalan verisuonikirurgi. Kaikissa sairaaloissa käytetään vaahtoskle-roterapiaa, mutta laserablaatiot on keski-tetty Kantasairaalaan ja laskimoleikkauk-sia tehdään Turun lisäksi Salon sairaalassa.

Laskimovajaatoiminnan nykyaikainen hoito on yksilöllistä

– Yritykset osallistuvat tutkimuksiimme pitkälti juuri merkkiaineidemme takia. Kehitimme en-simmäisten joukossa merkkiaineen esimerkiksi Alzheimerin taudin havaitsemiseen, PET-kes-kuksen johtaja juhani Knuuti kertoo.

13

TEKSTI jA KUVA: ESA HALSINAHO

Viime vuonna sairaanhoitopiirissä toimintansa aloittanut asiakasraati pohtii tär-

keää kysymystä: mitkä ovat hyvän asiakaspalvelun kriteerit sairaanhoidossa?

– Asiakkuus on tässä yhteydessä laaja käsite, eikä koske vain hoidon kohteena olevaa potilasta. Lapsipotilailla se ulottuu poti-laan huoltajiin ja hyvin huonokuntoisilla aikuispotilailla heidän läheisiinsä, Markku Nurminen ja Heidi Rajala toteavat.

Nurminen ja Rajala ovat muodosta-neet palvelukriteereitä pohtivan työtyh-män Ilkka Hoolin, Daniel Telénin ja Timo Kuhlmanin kanssa. Haastatteluhetkellä toukokuun puolivälissä oltiin jo ”kalkkivii-voilla”. Ehdotukset kriteereiksi oli juuri käy-tetty potilasasiakkuus ja palvelukulttuuri -ohjausryhmän kokouksessa. Sitä ennen niistä oli keskusteltu vilkkaasti varahen-kilöineen 20-jäsenisessä asiakasraadissa jo viime syksystä alkaen.

jaaha, mistähän ne hyvän palvelun kriteerit löytyvät, tuntuvat Markku Nurminen ja Heidi rajala miettivän Tyksin opaskartan äärellä.

Fokuksessa hyvän palvelun kriteerit

Sairaanhoidon asiakas voi vaikuttaa palve-lunsa laatuun esimerkiksi olemalla ajoissa, antamalla oikeita tietoja ongelmastaan, noudattamalla sääntöjä ja antamalla palau-tetta.

Henkilökunnalta asiakkaan sopii odottaa muun muassa tervehtimistä, kunnioittavaa kohtelua, selkeää ja ymmärrettävää viesti-mistä, asiakkaan näkökulmien huomioi-mista ja palautteesta oppimista.

Kun vielä palveluympäristö saadaan esteettömäksi, siistiksi, virikkeelliseksi ja helpoksi löytää, ovat hyvät palvelun kritee-rit jo melko hyvin koossa.

Nurmisen ja Rajalan mukaan työryhmän tavoitteena on saada hyvän asiakaspalve-lun kriteerit valmiiksi ja jalkautettavaksi sairaanhoitopiirin kentälle hyvinkin pian. – Kriteeristö julkaistaan huoneentaulun muodossa, josta asiat on helppo hahmot-taa, he lupaavat.

Palvelumuotoiluun erikoistunut Rajala nos-taa palveluiden löytämisen yhdeksi keskei-seksi kriteeriksi. Se tarkoittaa muun muassa toimivia opasteita ja ymmärrettäviä saapu-misohjeita.

Raadin puheenjohtajana toimiva Nurmi-nen huomauttaa, että potilasasiakkaallakin on velvollisuuksia, ei pelkästään palvelun tuottajalla.

Kriteerit kolmessa korissa

Työryhmä on jäsentänyt hyvän palvelun kriteereitä kolmeen ”koriin”, joista yhdessä on asiakas, toisessa henkilökunta ja kol-mannessa palveluympäristö.

14

TEKSTI: KATjA KAArTINEN

Sairaanhoitopiirissä on luotu uusia tilejä sosiaaliseen mediaan kulu-

neen kevään aikana. Samalla käynnistyivät sosiaalisen median käyt-

töön ja toimintatapoihin perehdyttävät luennot. Sairaanhoitopiirissä

on siis otettu uusia viestintäkanavia entistä paremmin käyttöön.

Sairaanhoitopiirissä some haltuun uudella tavalla

SOMEKAnAVAT

Facebook Tyks – Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri Åbolands sjukhus - Turunmaan sairaala Tyks Tules-toimialue Nami-tutkimusryhmä Tyks Vakka-Suomen sairaala Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin rekrytointi Turku CrC

Instagram VSSHP rekrytointi

LinkedIn Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

Twitter Lasten ja nuorten klinikka TyksVsshp

Youtube Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

sairaanhoitopiirillä on ollut jo aiemminkin. Facebookista löytyvät esimerkiksi Åbolands sjukhuset - Turunmaan sai-raala, Tyks Vakka-Suomen sai-raala sekä VSSHP:n rekrytoin-tiyksikkö.

Tyksin lasten ja nuorten kli-nikka teki pioneerityötä perus-tamalla ensimmäisenä oman Twitter-tilinsä. Maaliskuussa perus-tettiin myös koko sairaanhoitopiirin yhteinen Twitter-tili. Sairaanhoitopiirin eri toimialoja löydät myös LinkedInistä, Insta-gramista ja Youtubesta.

Emme toki ole ensimmäinen, emmekä varmasti viimeinen, sairaanhoitopiiri, joka ottaa somekanavia haltuun, mutta olemme nopean alun jälkeen oikein hyvässä vauhdissa ja positiivista palau-

Sairaanhoitopiirin viestintästrategias-sa todetaan, että viestintä ei ole enää pitkään aikaan ollut yksisuuntaista

tiedottamista, vaan vuorovaikutteista ja avointa vuoropuhelua. Viestinnän on ol-tava entistä avoimempaa, nopeampaa, mo-nikanavaisempaa ja vuorovaikutteisempaa, jossa sekä myönteiset että kielteiset asiat nousevat keskusteluun.

Tavoitteisiin on vastattu muun muassa siten, että koko Tyksin ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhteinen Facebook-sivu julkaistiin helmikuun lopulla. Nyt sivustolla on tykkääjiä jo yli 2 000. Sivulle pääsee kir-joittamalla Facebookin hakukenttään Tyks - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Sivulla jaetaan sairaanhoitopiiriin liittyviä uutisia, tiedotteita, valokuvia sekä videoita. Sivun kohderyhmänä ovat kaikki sairaanhoitopii-rin asioista kiinnostuneet.

Keväällä perustettu Facebook-sivu ei toki ole ensimmäinen laatuaan, vaan tilejä

tetta on tullut paljon. Sairaanhoitopiirin sosiaalisen median

tileillä ei tarjota pelkästään ajankulua ja hauskaa seurattavaa, vaan tilit voidaan val-jastaa myös poikkeustilanteissa häiriö- tai kriisiviestintätiedottamiseen.

15

TEKSTI: ESA HALSINAHO

Suomen ensimmäinen onnistunut

sydänleikkaus tehtiin Tyksissä huh-

tikuun lopulla 1960. Historiallisessa

sydänleikkauksessa suljettiin nuoren

tytön sydämen eteisväliseinässä ollut

aukko. Potilas toipui hyvin ja valmistui

myöhemmin opettajaksi. Sydämeen

kajoavat toimenpiteet yleistyivät kui-

tenkin hitaasti.

– Vasta vuonna 1974 ylitimme sadan vuo-sittaisen sydänleikkauksen rajan, muisteli Tyksin pitkäaikainen sydän- ja rintaelin-kirurgian ylilääkäri, dosentti Kari Kuttila puheessaan, jonka hän piti kollegoilleen ja työtovereilleen vapun alla, juuri ennen eläk-keelle siirtymistä. 1990-luvun lopulla Tyk-sissä tehtiin jo yli 500 vuotuista sydänope-raatiota.

Sepelvaltimoiden ohitusleikkaukset aloi-tettiin Tyksissä vuonna 1973 ja vuonna 1980 niitä tehtiin ensimmäisen kerran yli sata vuodessa.

Toimenpiteitä myös sykkivään sydämeen

Kuttila kertoi luennossaan sepelvaltimo-toimenpiteiden kehityksen olleen sellai-nen, että rintalastan avaukset ovat vähen-tyneet, kun taas pallolaajennukset ja mini-invasiiviset (säästävät) toimenpiteet ovat lisääntyneet. Tekniikoiden kehityttyä on sydän-keuhkokoneen käyttö vähentynyt ja sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia tehdään yhä useammin sykkivään sydämeen ilman sydänkeuhkokonetta. Esimerkiksi laske-van aortan kirurgia on korvattu suurelta osin stenteillä eli valtimoon asennettavilla verkkoputkilla.

– Nykyään voimme hoitaa aiempaa enemmän korkean riskin potilaita. Kiireel-listen ja päivystyksenä tehtävien sydäntoi-menpiteiden osuus on noussut kymmenestä kuuteenkymmeneen prosenttiin, Kuttila kertoi.

Mini-invasiivista kirurgiaa edustaa muun muassa TAVI-tekniikka (transcatheter aor-tic valve implantation), jossa vaurioitunut sydänläppä korjataan viemällä sydämeen uusi läppä katetrin avulla suurten verisuon-ten kautta.

– TAVI on kallis tekniikka eikä siitä vielä ole pitkäaikaistuloksia. Siksi sitä käytetään harkitusti potilaille, joille muut menetelmät eivät sovi. Tyksissä sellaista käytettiin ensi kertaa vuonna 2009 ja viime vuonna aort-taläppä korjattiin TAVI-menetelmällä jo 49 potilaalta.

Uusinta mini-invasiivista tekniikkaa edustaa sydämen hiippaläpän (eli mitraa-liläpän) vuodon korjaaminen transapikaa-lisesti eli sydämen kärjen kautta. Pienen viillon kautta sydämen käydessä toteutet-tava toimenpide tehtiin Suomessa ja Poh-joismaissa ensi kertaa viime vuonna Tyksin Sydänkeskuksessa. Toimenpidettä käyte-

tään valikoidusti potilaille, joille avosydän-leikkaus ei sovi. Viime vuonna menetel-mään turvauduttiin kolmen potilaan koh-dalla, mutta Kuttila uskoo sen yleistyvän menetelmän kehittyessä ja halventuessa.

Päiväkirurgisten menetelmien yleistyt-tyä potilaiden sairaalareissu jää yhä use-ammin lyhyeksi myös sydämeen kohdistu-vien toimenpiteiden jälkeen. Tyksin Sydän-keskuksessa tehtiin vuonna 2015 yhteensä 431 avosydänleikkausta ja lisäksi 49 TAVI-toimenpidettä kardiologien ja kirurgien yhteistyönä.

Mini-invasiiviset toimenpiteet korvaavat isoja sydänleikkauksia

Kari Kuttila tuli Tyksiin vuonna 1985 apulaislääkärin sijaiseksi. Hän erikoistui ensin kirurgiaan (silloiseen yleiskirurgiaan) ja sai vuonna 1991 sydän- ja verisuonikirurgian erikoislääkärin oi-keudet. Kuvassa Kuttila (keskellä) tekee sydänleikkausta vuonna 2005. (Tyksin arkistokuva)

16

TEKSTI jA KUVA: MArjO PELTONIEMI

Terho Hämeenkorpi, 69, oli 38-vuotias,

kun hänellä todettiin sydänvika. Elet-

tiin elokuuta 1984. Työpaikkaa vaihta-

essa terveystarkastusta tekemässä oli

tarkkakorvainen lääkäri, joka huomasi

sydämen sivuäänen ja suositteli tutki-

muksia. Vika osoittautui tarkemmissa

tutkimuksissa vakavaksi ja leikkausta

vaativaksi.

Kotiutuminen, kontrollit ja toipuminen

Kotiin tuli mies, jonka sydän löi normaa-lia kuuluvammin. Kumppani kuuli jys-keen, ikään kuin metallinen keinoläppä olisi kolissut kylkiluita vasten. Ääneen tottui kui-tenkin nopeasti.

– Leikkauksesta kotiutumisen jälkeen ei mennyt kuitenkaan montaa päivää, kun minulle tuli vakava rytmihäiriö, josta kui-tenkin selvisin nopeasti. Toisen kerran lähtö ambulanssilla tuli muutaman kuu-kauden päästä uudelleen samasta syystä. Sen jälkeen toipuminen on edennyt hyvin ja ainoastaan 10 vuotta sitten oli vielä yksi ryt-mihäiriö työperäisen stressin takia, Terho muistelee.

Kontrollit olivat ensin puolen vuoden, sitten vuoden ja viiden vuoden välein ja ne ovat hoituneet kätevästi omassa terveyskes-kuksessa. Terho kertoo olevansa kiitollinen Tyksissä saamastaan hoidosta ja hengenpe-lastamisesta.

– Sain jatkoajan ja pian olen ollut jatko-ajalla jo yhtä kauan kuin elämää oli takana ennen leikkausta. Marevania olen syönyt koko tämän ajan ja sen kanssa on mennyt hyvin. Läppä hyvää ruotsalaista tekoa jää minusta vielä viimeiseksi jäljelle.

Kakkua kiitokseksiLeikkauksesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta ja Hämeenkorpi puolisoineen halusi muistaa Tyksin Sydänkeskuksen hen-kilökuntaa mansikkakakuilla.

– Tyksin Sydänkeskuksen toimialuejoh-taja Juhani Airaksinen ja hoitajat tekivät kokemuksesta ikimuistoisen lämpimällä vastaanotolla. Tunsimme olevamme etu-oikeutettuja, kun pääsimme jopa katso-maan läppätoimenpidettä. Tyksissä on vielä töissä pari hoitajaa, jotka olivat talossa jo 30 vuotta sitten ja tapasimme myös heistä toi-sen, he kertovat.

Sain jatkoajan– Kaikki tuli yllätyksenä, sillä edellisenä kesänä olin juossut maratonin aikaan 3 tuntia 26 minuuttia ja pyöräilynopeu-teni oli 25-30 kilometriä tunnissa. Mitään oireita ei ollut. Ajattelin, että elämäni oli tässä. Sukurasite oli selkeä, sillä vanhempi sisareni kuoli tähän samaan vaivaan 1971 ja isäni kuoli sepelvaltimotautiin, Hämeen-korpi kertoo.

Kyseessä oli aorttaläpän vuoto. Sydän oli huomattavasti normaalikokoista suurempi ja vasen kammio laajentunut. Erilaisten vai-heiden ja lisätutkimusten jälkeen Terholle tehtiin helmikuussa 1986 Tyksissä leikkaus, jossa aorttaläppä korvattiin keinoläpällä. Leikkaus sujui hyvin ja sairaalassaoloaika oli kaksi viikkoa, josta osan hän vietti Porin keskussairaalassa.

Terho Hämeenkorpea ja Leena Mäkistä yhdistää muun muassa leikkauskokemus, molemmilla 30 vuotta sitten.

17

Infarktissa sydämen valtimon sisäinen ahtautumaplakki repeää, ja verihyyty-mä tukkii suonen. Tukos voi aiheuttaa

vaurion tai sydämen vajaatoiminnan ja ryt-mihäiriöriski on merkittävä, joten suoni pi-tää saada nopeasti auki. Pallolaajennuksessa voidaan poistaa imukatetrilla hyytymä sy-dämen sepelvaltimosta. Jäännösahtauma laajennetaan katetrin päässä olevalla pal-lolla ja ahtaumapaikka viimeistellään verk-koputkella, jotta suoni ei painuisi kasaan.

Pallolaajennuksella voidaan hoitaa infarktipotilaiden lisäksi elämää haittaavista rintakivuista kärsiviä sepelvaltimopotilaita ja katetrihoitoja käytetään myös mm. rytmi-häiriöissä. Toipuminen on nopeampaa kuin avosydänleikkauksessa. Tarve hoidoille on suuri. Tilastokeskuksen mukaan sepelvalti-motauti on tavallisin kuolinsyy Suomessa.

– Viime vuoden alusta Suomessa tuli voi-maan päivystysasetus, joka edellytti, että vähintään erva-alueittain tulee järjestää kar-diologinen päivystys tarvittavine toimenpi-teineen myös muulloin kuin virka-aikana. Aikaisemmin toimenpiteet hoidettiin häly-tystyönä, jolloin kolme toimenpideyksikön hoitajaa ja kardiologi hälytettiin vapaa-ajal-taan toimenpiteeseen, vastuualuejohtaja ja osastonylilääkäri Mikko Pietilä Sydänkes-kuksesta kertoo.

– Viime vuosina on virka-ajan ulkopuo-lella tehty noin 200 pallolaajennustoimen-pidettä vuodessa, joten työnantajankin näkökulmasta on paljon järkevämpää hoi-taa nämä päivystyksenä. Malli on toiminut hyvin myös lääkärin näkökulmasta, hän lisää.

neljän tiimi - jokaisella roolinsa

Toimenpide vaatii kokeneen kardiologin lisäksi kolme osaavaa hoitajaa. Koska toi-menpideyksikön henkilökunnan työ on päivätyötä, oli muutettava toimintatapoja ja keksittävä uusia ratkaisuja miten 24/7 päi-vystys hoidetaan. Sydänosaston ja sydän-valvonnan henkilökunta on työssä ympäri vuorokauden, joten toimintatapoja päätet-tiin muuttaa ja laajentaa osaamista yli osas-torajojen. Elokuussa 2014 aloitettiin sydän-osaston ja sydänvalvonnan hoitajien pereh-dyttäminen toimenpiteen tekemiseen, jotta saataisiin isompi porukka mukaan päivys-tysrinkiin.

– Teimme resurssilaskelmat ja perehdy-tyssuunnitelman syksyksi nopealla aika-taululla. Vaadittiin paljon kehittämistyötä

pallolaajennus-toimenpiteet päivystysaikaanTEKSTI jA KUVAT: MArjO PELTONIEMI

Sydänkeskuksessa on kehitetty malli, jonka avulla on pystytty järjestämään

potilaalle mahdollisuus päästä välittömään pallolaajennustoimenpiteeseen

päivystysaikaan. Tähän on päästy tiimityöllä yli osastorajojen ja jatkuvalla

perehdytyksellä. Nopea reagointi vähentää komplikaatioriskiä ja

nopeuttaa potilaan kuntoutumista.

juho Tammi avustaa Mikko Pietilää pallolaajennustoimenpiteessä.

18

ja koulutusta, että pääsimme nykyiseen malliin, jossa toimenpideyksiköstä on yksi hoitaja kotivarallaolossa ja kaksi hoitajaa tulee suoraan työvuorosta. Varalla oleva hoitaja on toimenpideyksikön oma hoitaja ja vuodeosastolta työvuorosta tulevat hoi-tajat on perehdytetty potilashoitajan rooliin ja sydänvalvonnasta tulevat valvoviksi hoi-tajiksi, toimenpideyksikön osastonhoitaja Sini Pihkala-Rajanaro kertoo.

Uudesta hoitoprosessista tehtiin kehit-tämisvaiheessa LEAN-hanke, jossa kuvat-tiin ensin silloinen nykytila sekä tavoite-tila. Molemmissa kuvattiin prosessit alkaen hälytyksen tulosta kentältä kuvattuna sii-hen asti kun potilas siirtyy toimenpide-yksiköstä jatkohoitoon. Mukaan otettiin hoitajia Sydänkeskuksen yksiköistä sekä edustaja EPLL:sta. Opintokäyntejä tehtiin muun muassa Kuopion yliopistollisen kes-kussairaalan Sydänkeskukseen, jossa käy-tössä on hieman vastaava malli. Päivystystä varten saatiin lisää resursseja sairaanhoito-piirin sisäisin järjestelyin hoitohenkilöstön varallaolon järjestämiseksi sekä sairaala-päivystystä varten. Toimenpiteeseen resur-soitu sairaanhoitaja tekee sydänvalvonnassa ja sydänosastolla normaalia hoitotyötä. Teh-tävänkuva on kuitenkin järjestetty niin, että hän pääsee lähtemään hälytyksen tullessa päivystystoimenpiteeseen.

Jatkuva koulutus– Jatkuva perehdyttäminen on tullut osaksi toimenpideyksikön arkea. Osastoilta on sys-temaattisesti hoitajia perehtymässä toimen-pideosaajiksi. Perehdytyksen apuna käyte-tään perehdytyksen loki-kirjaa. Olemme järjestäneet paljon koulutuksia liittyen muun muassa akuutin potilaan hoidon toi-menpideosaamiseen, aseptiikkaan ja sätei-lytyöhön. Osastoilta on koulutettu tähän mennessä yhteensä 38 sairaanhoitajaa, Sini Pihkala-Rajanaro sanoo.

Akuutin hoitotyön osaaminen on Pihkala-Rajanaron mukaan lisääntynyt, kun hoito-prosessissa on mukana kaksi työntekijää, jotka eivät pääsääntöisesti työskentele toi-menpideyksikössä.

– Heillä on myös vastavuoroisesti vah-vana sellaista osaamista, jota ei toimenpi-deyksikössä muuten olisi. Potilaat saavat parempaa ohjausta toimenpiteeseen liittyen. Työntekijät ovat kokeneet mielenkiintoi-sena osaamisen laajentumisen.

hoitajan kokemusSairaanhoitaja Sanna Helinin mielestä on ollut hienoa päästä päivystysporukkaan mukaan.

– Aluksi jännitti, kun käytössä oli uusia lääkkeitä ja laitteita ja potilaat ovat vielä sairaampia kuin omalla osastolla. Nopeasti kyllä oppi miten lääkkeet laimennetaan ja laitetaan sekä mistä hoitotarvikkeet löyty-vät. Osaaminen pysyy yllä, kun toimenpi-teitä tulee kohdalle, joillekin enemmän ja toisille vähemmän. Jokainen potilastapaus on erilainen. Tilanne voi muuttua toimen-piteen aikana mihin suuntaan tahansa tai potilas voi olla jo tullessa kriittisessä tilassa. Hyvä yhteistyö tiimin kesken on vahvistu-nut kokemuksen myötä.

Pertti Laine, 70, oli pallolaajennus-toimenpiteessä ja hänelle asennet-tiin myös verkkoputki eli stentti. Sydänongelmat tulivat esiin, kun hän ei enää jaksanut kävellä pysäh-tymättä. Puudutuspiikkien jälkeen operaatio oli hänen mielestään ki-vuton. Preppaustakin oli saatu ser-kulta, joka oli aiemmin käynyt läpi saman toimenpiteen.

Ensihoidon väki on tuonut potilaan sairaalaan ja seuraa toimenpidettä hoitohenkilöstön kanssa.

19

turvallisuutta lisätään vaiheistamalla hoitoa ja käyttämällä tukena nykyaikaista kuvanta-mistekniikkaa.

Vihinen arvioi, että keuhkovaltimoiden pallolaajennuksia tehdään Tyksissä vastai-suudessakin muutamille potilaille vuosittain.

Tapani Vihinen on kirjoittanut LKT Pekka Hämmäisen (HYKS) kanssa kroo-nista tromboembolista pulmonaarihy-pertensiota käsittelevän artikkelin Suo-men Kardiologisen Seuran uusimpaan Sydänääni-lehteen.

puolukkametsästä pallolaajennukseen

Tyksissä toisena keuhkovaltimon pallolaa-jennuspotilaana ollut lietolainen Tuula Pit-känen oli jo pari tuntia toimenpiteen jäl-keen virkeänä huoneessaan. – Nyt on oikein hyvä olo, ei tunnu mitään vaivaa, hän totesi.

Pitkänen kertoo halunneensa tulla toi-menpiteeseen Tyksiin, kun hänelle tällaista ehdotettiin.

– Kävely on ollut vaikeaa jo ainakin kuusi vuotta. Pienelläkin matkalla on täytynyt hidastaa vauhtia, kun hengitys ei ole kulke-nut. Varsinkin ulkona liikkuminen on ollut

kovin vaikeaa. On pitänyt pysähtyä usein kokonaan vetämään henkeä.

–Sitten jouduin astman ja pahan hengi-tysahdistuksen vuoksi päivystykseen ja sitä kautta tänne Tyksiin ja pääsin Tapani Vihi-sen potilaaksi vuonna 2010. Olen käynyt Hyksissä kyllä kolme kertaa, mutta minua ei pidetty tarpeeksi hyväkuntoisena isoon leikkaukseen.

– Sen jälkeen minua hoidettiin lääk-keillä, joista oli kyllä apua, mutta mitään raskaampaa ei voinut tehdä. Puolukka-metsään menin kuitenkin saattajan kanssa viime syksynä, mikä oli oikein virkistävää. Enhän minä metsässä kävelemään päässyt, mutta saatoin poimia puolukoita istualtani. Kolme litraa niitä kertyikin!

– Sain täällä hyvät ohjeet ja halusin yrittää tätä hoitomuotoa, kun olin niin huonossa kunnossa. Läheiset oli montaa mieltä asi-asta, mutta itse päätin tulla, Pitkänen ker-too, eikä kadu valintaansa.

Suomen ensimmäiset toimenpiteet Tyksissä

pallolaajennuksia nyt myös keuhkovaltimo-tukoksen hoitoonTEKSTI jA KUVA: ESA HALSINAHO

Tyksin Sydänkeskuksessa on tehty

alkuvuoden 2016 aikana maamme

ensimmäiset keuhkovaltimon pal-

lolaajennustoimenpiteet kolmelle

potilaalle. Kaksi ensimäistä potilasta

hoidettiin ennalta sovitusti, mutta

kolmas oli akuutti hätätapaus.

– Operaatiot onnistuivat hyvin ja potilaat ovat nyt paremmassa kunnossa kuin ennen toimenpidettä. Siitä oli heille selvää hyötyä, pallolaajennustoimenpiteet tehnyt kardio-logian erikoislääkäri, LT Tapani Vihinen kertoo.

Harvinaista kroonista tromboembolista verenpainetautia (KTEPH) sairastaneille potilaille tehdyt pallolaajennukset ovat Suo-messa uutta, mutta maailmalla niistä on jo enemmän kokemuksia.

Vihisen mukaan KTEPH:n ensisijainen hoito on nykyisin avoleikkaus, jossa keuh-kovaltimoa ahtauttava arpikudos poistetaan kirurgisesti. Leikkaus on kuitenkin erittäin vaativa ja siksi ne on Suomessa keskitetty Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Vihisen mukaan Helsingissä on leikattu nelisenkymmentä tällaista potilasta vii-meisen neljän vuoden aikana. – Seurannan perusteella 80 prosenttia heistä on parantu-nut ja loputkin ovat hyötyneet leikkauksista, hän kertoo.

Leikkaus ei sovi kaikilleJoka kolmas tai jopa puolet kroonista trom-boembolista verenpainetautia sairastavista potilaista ei kuitenkaan sovellu leikkaushoi-toon kuntoonsa liittyvien riskien tai mui-den syiden takia. Tautiin on yksi virallisesti hyväksytty lääke.

– Tutkimusten ja omien kokemustenkin mukaan lääkkeen teho on kuitenkin vähäi-nen leikkaushoitoon verrattuna.

Keuhkovaltimoiden pallolaajennustek-niikkaa on kehitelty viime vuosina tur-vallisemmaksi ulkomailla ja Vihinen on tuonut oppia nyt Tyksiin. Tuoreissa tutki-mussarjoissa keuhkovaltimoiden pallolaa-jennuksen jälkeinen kuolleisuus on jäänyt alle viiteen prosenttiin. Pallolaajennuksen

Tuula Pitkänen oli toinen potilas, jonka ahtautuneita keuhkovaltimoita Tapani Vihi-nen yhdessä kardiologi Antti Ylitalon kanssa hoiti pallolaajennusta hyväksi käyttäen.

20

jatkuu...

TEKSTI: MArjO PELTONIEMI, KUVA: ESA HALSINAHO

Tyksin Sydänkeskuksessa on otettu käyttöön ensimmäisenä

Suomen sairaaloista pilottikokeiluna uudenlaisia potilastelevi-

sioita. Tulevaisuuden kehitysmahdollisuudet ovat monipuolisia.

Idea Potilas-TV-sovellukseen saatiin jo pitkään käytössä olleista hotelli-TV- ja info-TV-ratkaisuista.

Toimialajohtaja Juhani Airaksinen mahdollisti hankkeen eteenpäin viemisen ja suunnittelu aloitettiin keväällä 2014. Suun-nitteluryhmään kuuluivat Sydänkeskuksen tutkimuskoordinaattori Tuija Vasankari, sairaalafyysikko Jukka Järvinen ja sähkötekniikka-yksiköstä Jari Lehdonkivi sekä Risto Pajunen. Mikko Rajala Turun AMK:sta teki lopputyönään selvityksen sovelluksen teknisistä vaa-timuksista ja kustannuksista.

Yhteistyökumppaniksi löytyi turkulainen Hibox-yritys, joka oli jo pitkään toimittanut hotelli-TV-ratkaisuja sekä kotimaahan että ulkomaille. Yritys oli kiinnostunut laajentamaan toimintaansa ter-veydenhuoltosektorille.

– Ensimmäiset TV:t saatiin kokeiluun Sydänkeskukseen loppuvuo-desta 2015 ja kokeilua on tarkoitus jatkaa sekä laajentaa Sydänkes-kuksen muihin yksiköihin, ideoimassa ollut Tuija Vasankari kertoo.

Monia mahdollisuuksia– Hoitojaksot lyhenevät, joten on tärkeää, että pystytään tehokkaasti hyödyntämään kaikkia kanavia potilaan informoinnissa ja saadaan potilas aktiivisesti mukaan sairautensa hoitoon ja terveyden ylläpi-tämiseen, Vasankari toteaa.

Tietoiskujen lisäksi sisältöön kuuluu esimerkiksi ohjausvideoita sekä tietoa Sydänkeskuksen toiminnasta. Lääkärit Otso Pulkkinen ja Emil Länsineva tekivät opetusvideon ohitusleikkauksesta opin-näytetyökseen ja lisää ohjausvideoita on suunnitteilla. 

–  Potilas-TV-vastaanottimien sisältö pystytään muokkaamaan TV-, osasto- tai toimialakohtaisesti sekä osa vastaanottimista voi-daan räätälöidä info-televisioiksi. Sosiaalista mediaa, elokuvia ja pelejä voidaan myös tarjota, Tuija Vasankari visioi.

– Muita tulevaisuuden mahdollisuuksia ovat esimerkiksi palaut-teen anto hoitojaksosta integroimalla sairaalassa käytössä oleva palau-tejärjestelmä TV-vastaanottimeen sekä hoitajakutsutoiminto. Sairaa-lan tiloja, toimintaa, kuten saapuminen ja kotiutuminen, sekä päivä-järjestystä ja henkilökuntaa voidaan esitellä info-sivuilla, hän lisää.

Tyks on Suomessa ensimmäinen sairaala, jossa on lähdetty kokei-lemaan Potilas-TV-ratkaisua yhtenä täydentävänä informaatioka-navana ja osana potilaskeskeistä hoitoa.

Uutta Tyksissä:

potilas-TV

Tyks edelläkävijä masennuksen magneettistimu- laatiohoidossa

TEKSTI jA KUVA: ESA HALSINAHO

Potilaan omien aivojen MrI-kuvien avulla kohdistettua

aivojen sarjamagneettistimulaatiota alettiin käyttää

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa masennuksen

kliiniseen hoitoon ensimmäisenä Suomessa vuonna

2010. Nyt jo yli 200 potilasta on hyötynyt uudesta

hoitomuodosta.

Sairaanhoitaja Mervi Ahorinta asettaa magneettistimu-laatiolaitteen oikeaan kohtaan potilaan aivoista aiemmin otettujen magneettikuvien avulla. Näin hoito voidaan kohdentaa erittäin tarkasti.

Televisioista löytyy esimerkiksi infoa sydän-sairauksista, oireista, diagnostiikasta ja itsehoidosta sekä opetusvideota.

Sarjamagneettistimulaatio tehoaa vaikeaan masen-nukseen lääkkeitä paremmin, aiheuttaa vain vähän sivuvaikutuksia ja on lähes kivuton. Menetelmää käy-

tetään Tyksissä myös eräiden muiden sairauksien ja kivun hoitoon.

– Olemme saaneet magneettistimulaatiosta hyviä hoito-tuloksia vaikean masennuksen hoidossa, psykiatrian osas-tonylilääkäri Tero Taiminen kertoo.

Tyksillä on ainoana sairaalana Suomessa kaksi magneet-tistimulaatiolaitetta, toinen psykiatrian ja toinen kliinisen neurofysiologian käytössä. – Molemmat ovat Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja, Taiminen huomauttaa.

Kokemus ja keskittäminen nopeuttanut hoitokertoja

Hoitoja on sujuvoitettu keskittämällä niiden aloitukset klii-nisen neurofysiologian erikoislääkäreille.

– Se on järkevää, koska heillä on paras asiantuntemus aivojen rakenteesta ja toiminnasta. He aloittavat hoidot 21

TEKSTI jA KUVAT: MArjO PELTONIEMI

Salon seudun synnytykset siirtyivät Tyksin Kantasairaalaan viime

vuoden lopulla ja muutoksen myötä Tyks Salon sairaalasta siirtyi

henkilökuntaa Turkuun. Salonseutulaiset saavat kuitenkin edelleen

äitiyspoliklinikan palveluita lähisairaalassaan.

Salon synnytykset keskitettiin Tyksiin

Synnytysten määrä ei kasvanut merkittävästi

riippumatta siitä, minkä erikoisalan hoi-dossa potilas on.

Hoitojen aloitusten kesto on suunnil-leen puolittunut alkuperäisestä noin 1,5 tunnista. Aloituksessa neurofysiologi mää-rittelee stimulaatiopisteiden paikat, hoito-protokollan ja stimulaatioon tarvittavan energia-annoksen. Sen jälkeen koulutetut laboratoriohoitajat ja sairaanhoitajat jatka-vat hoitoja.

– Olemme kouluttaneet hoitajia käyttä-mään laitetta ja voimme hoitaa toistakym-mentä potilasta päivässä. Osaamisen kartut-tua hoitokerrat sujuvat nopeasti, Taiminen kertoo.

hoito on pitkä prosessi

Masennuksen hoito magneettistimulaa-tiolla on verraten pitkä prosessi, mutta se vähentää osastohoitojen tarvetta. Potilaalle annetaan tyypillisesti 15 – 25 hoitokertaa. Jos hoito tehoaa, voidaan parantunutta mie-lialaa yllä pitää asteittain harvenevalla yllä-pitohoidolla.

– Tällä hetkellä potilaamme pääsevät tähän hoitoon 4–6 viikossa, Taiminen toteaa. Hän kertoo, että sairaanhoitopii-rin ulkopuolelta tulevia potilaita hoidetaan myös erityisvirkaehtosopimuksen puitteissa ja toivoo samaa mahdollisuutta jäsenkun-tiemme potilaille.

– Eves-toiminnalla pystyisimme lyhen-tämään odotusaikaa jopa yhteen viikkoon.

Magneettistimulaatiota käytetään Tyk-sissä myös muun muassa neurokirurgiassa..

–Menetelmän käyttöä aivohalvauspotilai-den hoidossa tutkitaan maailmalla parhail-laan. Siitä saadaan ehkä apua potilaan kun-toutukseen, sillä stimulaatio näyttää jou-duttavan aivojen toiminnan parantumista.

Taiminen kertoo myös, että äskettäin aivoista löydettiin uusi kivun stimulaatio-kohta, mikä voi avata uusia mahdollisuuk-sia kivun hoitoon.

Vanha keksintö, mutta uusi hoitomuoto

Aivojen transkraniaalinen magneettistimu-laatio (TMS) perustuu Michael Faradayn jo vuonna 1831 tekemään havaintoon, jossa muuttuva magneettikenttä synnyttää säh-kövirran johtavaan aineeseen. Hoitomene-telmäksi TMS alkoi vakiintua 1980-luvulta alkaen.

TMS:n avulla aivoihin kohdistetaan mag-neettipulsseja, jotka stimuloivat aivosolujen toimintaa valituilla alueilla. Aivoista etu-käteen otettujen magneettikuvien ja tieto-koneen avulla stimulaatiokohdat voidaan valita hyvin tarkasti. Vaikutus kohdistuu aivojen kuorikerroksiin ja ulottuu enimmil-läänkin vain 2 – 3 senttimetrin syvyyteen.

VSSHP:ssä synnytysten määrä on ollut laskusuunnassa ja se on sitä valtakunnallisestikin. Tammi-huh-

tikuussa syntyi 164 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Synnytys-ten määrän yleinen lasku on kompensoi-nut Salon sairaalan synnytysten siirtymistä Turkuun. Tämän vuoksi synnyttäjien määrä on kevään 2016 kuluessa lisääntynyt Tyksin Kantasairaalassa vain muutamalla kymme-nellä, vaikka siellä hoidetaankin nyt kaikki VSSHP:n alueen synnytykset.

– Koska synnytysten määrä ei ole Salon synnytysten siirtymisestä huolimatta lisään-tynyt merkittävästi, olemme pystyneet rau-hallisesti perehdyttämään Salosta siirtyneet työntekijät. Tilatkin ovat riittäneet kohtuul-lisen hyvin, vaikka käytössä on ollut vain kaksi synnytysvuodeosastoa (osastot 1 ja 2). Raskauden aikaisia ongelmia hoidetaan vuodeosastolla 3. Kolmas synnytysvuode-osasto (osasto 4) tuli käyttöön toukokuun puolivälissä ja voimme nyt sijoittaa potilaat 1- tai 2-hengen huoneisiin, ylilääkäri Seija Grenman Naistenklinikalta toteaa.

– Kuntaneuvotteluissa on terveyskeskus-ten johtavilta lääkäreiltä ja muulta henkilö-

...jatkoa ed. sivulta

22

kunnalta tullut vain positiivista palautetta synnytystoiminnastamme, hän lisää.

Uusi tilanne vaatii tiedotusta

Salon äitiyspoliklinikalla työskentelee edel-leen neljä kätilöä, kolme erikoislääkäriä ja yksi erikoistuva lääkäri sekä yksi osastosih-teeri ja äitiyspoliklinikka toimii entiseen tapaan. Esimerkiksi vedenmenoepäilyissä arvioidaan ensin lähisairaalassa tilanne, että onko synnytys käynnissä ja lähetetään tar-peen vaatiessa Turkuun.

– Salon seudun neuvoloille on järjestetty vuosittain yhteinen tiedotustilaisuus. Nyt uusi tilanne vaatii erityisen paljon tiedo-tusta. Neuvolaverkosto on keskeinen, että äidit saavat oikeaa informaatiota muun muassa siitä, mitä palveluita Salosta edel-leen löytyy, Naistenklinikan ylihoitaja Marjo Kauppila sanoo.

Synnytyksen jälkeistä tukitoimintaa Salossa

Saloon ollaan perustamassa äiti-lapsi-poli-klinikka, jossa äideille opetetaan lapsen käsittelyä ja hoitoa muun muassa fysiote-rapeutin avulla. Myös imetyspoliklinikka- ja lysy-poliklinikkatoimintaa on vahvis-tettu. Lysy-poliklinikalla keskitytään lyhyt-hoitoisiin synnytyksiin, joissa äiti pääsee kotiin ennen 48 tuntia synnytyksestä. Poli-klinikalla voidaan seurata vauvan ja äidin vointia.

– Prosentuaalisesti lyhythoitoiset synny-tykset ovat lisääntyneet Kantasairaalassa, mihin voi vaikuttaa sekin, että Salosta on tullut normaalisynnyttäjiä hieman lisää. Tavoitteena on myös, että riskiraskauksien hoitoon erikoistunut perinatologi käy ker-ran viikossa Salossa konsultoimassa, Seija Grenman kertoo.

Riskiraskaudet haasteena

Tyks Salon sairaalasta siirtyi 15 kätilöä ja yksi esimies Turkuun. Salolaiset työnte-kijät ovat pienen alkulämmittelyn jälkeen sopeutuneet uuteen ympäristöön ja heidät on otettu hyvin vastaan.

– Siirtynyt henkilökunta toi palautepäi-vässä esille, että alussa tuli kertarysäyksellä paljon uutta asiaa, joten välillä oli kova-levy aika täynnä. Esimerkiksi äänimaailma on täällä erilainen; meteliä on enemmän ja toiminta on hektisempää, Marjo Kaup-pila sanoo.

Tyks Salon sairaalassa on ollut pääsään-töisesti normaalisynnyttäjiä, kun taas ris-kiraskaudet on keskitetty Turkuun, joten perehdyttämistä siirtyneille on vaadittu muun muassa näiden synnyttäjien hoi-toon. Ylihoitaja Kauppilan mukaan ei pystytty täysin ennakoimaan minkälaista perehdyttämistä kokeneelle kollegalle tar-vitaan, mutta huolellinen valmistelu pereh-dytysoppaineen edesauttoi sujuvaa sopeu-tumista.

Salon synnytykset keskitettiin Tyksiin

Synnytysten määrä ei kasvanut merkittävästi

Marjo Kauppila ja Eila Lahti haluavat muistuttaa, että Salon äitiyspoliklinik-ka on edelleen ensisijainen hoitopaikka Salon seudulla asuville. Myös päivystyk-sellisissä asioissa voi virka-aikaan ottaa sinne ensin yhteyttä ja vain akuuteissa ja hätätilanteissa kehotetaan hakeutu-maan suoraan Tyksiin.

– Monelle kauan töitä tehneelle perusteh-tävän osaavalle perehtyjän rooli on ollut uutta. Perehdytämme jatkuvasti vastaval-mistuneita kätilöitä ja opiskelijoita, mutta perehdyttäjän näkökulmasta kokeneen kol-legan perehdyttäminen vaati uudenlaista asennetta ja osaamista.

Kuin lapset olisivat lähteneet maailmalle

Salosta Turkuun siirtynyt osastonhoitaja Eila Lahti organisoi Salossa paljon muu-tokseen liittyviä asioita ja työntekijöille on ollut tärkeää, että heillä on ollut tuttu esi-mies, jolle voi puhua tarvittaessa murheita.

– Tiesimme, että uusi paikka ei tunnu heti kodilta ja tunne oli vähän kuin lap-set olisivat lähteneet maailmalle. Salossa meillä oli pieni yksikkö, jossa kaikki tun-sivat toisensa. Täällä puolestaan on kaik-kiaan lähes 70 kätilöä ja voi mennä pitkään ennen kuin tapaa saman ihmisen seuraa-vaksi työvuorossa, joten nimiä ei opi het-kessä, Eila Lahti sanoo.

– Ensimmäinen yhteinen valmiste-leva kokous syksyllä keskittyi salolaisten ja tyksiläisten työntekijöiden fuusioon, mutta viimeisimmässä kokouksessamme olimme jo yhtä porukkaa ja siellä otettiin yhteisesti esille synnytystoiminnan kehit-tämiseen liittyviä asioita. – Kyl mää itseni jo tyksiläiseksi tunnen, totesikin osuvasti yksi siirtyneistä kätilöistä, ylilääkäri Seija Grenman hymyilee.

Kati ja Kalle Koskelalle syntyi Tyksissä jo kolmas lapsi, Kerttu. Kuvassa myös kätilö Mari Soini.

23

TEKSTI jA KUVA: HEIDI PELANDEr

Tyksin sädehoidon magneettikuvauslaitteen avulla sädehoito voidaan kohdistaa

entistä tarkemmin. Hoidon sivuvaikutukset lievenevät, ja lääkäreiden työ helpottuu.

Radiologilla tärkeä rooliPotilas kuvataan magneettikuvauslaitteella samassa asennossa, kuin missä hän saa sädehoitoa. Kun TT-kuvaus kestää muuta-mia minuutteja, magneettikuvaus vie noin 45 minuuttia.

Radiologi määrittelee kuvattavat kuva-sarjat, ja röntgenhoitajat tekevät kuvauk-sen. Kuvien ja potilaan tutkimushistorian perusteella radiologi pyrkii määrittämään, missä kasvaimen rajat kulkevat, ja onko tauti levinnyt. Sitten lääkäri laatii sädehoi-tosuunnitelman.

Apulaisylifyysikko Jani Keyriläisen mu-kaan magneettikuvaus on fysikaalisesti monimutkainen kuvantamismenetelmä, joten radiologin ja fyysikon yhteistyö on tärkeää. Syöpäklinikan apuna on PET-kes-kuksen radiologi Terhi Tuokkola.

Uusi laite otettiin käyttöön tammikuussa ja sillä on kuvattu 120 syöpäpoliklinikan potilasta. Minn on ylpeä siitä, miten nope-asti henkilökunta on omaksunut uuden kuvausmenetelmän.

Uusi laite mullistaa sädehoidon suunnittelun

harvinainen laiteMagneettikuvauslaite maksoi noin 1,6 mil-joonaa euroa. Suomessa vastaava laite on käytössä vain Meilahden sairaalassa Hel-singissä, ja maailmallakin niitä on vähän.

Tyksissä tehdään tutkimusta, jossa uuden laitteen tuottamia ”pseudo-TT-kuvia” verrataan tavallisiin TT-kuviin. Tutkimustyön myötä sädehoidon annos-tuskin voidaan tulevaisuudessa määrittää magneettikuvauslaitteella, ja TT-kuvauk-sen voi jättää pois.

- Magneettikuvaus on tulevaisuuden menetelmä sädehoidon suunnittelussa, ja haluamme olla mukana kehittelemässä menetelmiä. Tässä voidaan nostaa Tyksin profiilia kansainvälisestikin, Minn sanoo.

TT-kuvaus ei kuitenkaan jää täysin pois sädehoidon suunnittelusta. Magneettiku-vausta ei voi tehdä ilman varotoimenpiteitä esimerkiksi potilaille, joilla on iso tatu-ointi, tahdistin, kuuloproteesi tai metallia kehossa.

Paula Lindholm, Terhi Tuokkola, Heikki Minn ja jani Keyriläinen sekä röntgenhoitajat Teemu Kukko ja Sanna Kujala näyttävät, miten potilas valmistellaan sädehoidon magneettikuvaukseen.

Tyksin syöpäpoliklinikan uusi säde-hoidon magneettikuvauslaite hel-pottaa merkittävästi sädehoidon

suunnittelua. Tarkempien kuvien avulla sä-dehoito voidaan kohdistaa entistä pienem-mälle alueelle.

- Tämä helpottaa sekä lääkärin työtä että potilaan oloa sädehoidon jälkeen, ylilääkäri Heikki Minn summaa.

Osastonylilääkäri Paula Lindholmin mukaan valtaosalle sädehoitoon tulevista potilaista on aikaisemmin tehty tietokone-tomografia (TT) eli viipalekuvaus röntgen-säteillä. Siinä luut erottuvat pehmytkudok-sesta hyvin, mutta pehmytkudoksen sisältö jää epäselväksi.

Magneettikuvauslaitteella kuvatessa peh-mytkudoksesta erottuvat selvemmin esimer-kiksi hermot, lihakset, suolet ja imusolmuk-keet. Myös kasvain erottuu usein paremmin.

Minnin mukaan uudesta laitteesta on apua erityisesti pään ja kaulan alueen, aivo-jen, eturauhasen, peräsuolen sekä gyneko-logisten syöpien sädehoidon suunnittelussa.

24

TEKSTI: ESA HALSINAHO , KUVA: PIrITTA FOrS

– Eturauhassyöpä käsittää kokonaisen kirjon sairauksia, eikä ole mitään tyypillistä

eturauhasen syöpää. Voimme hoitaa eturauhassyöpää monilla tavoilla, mutta

joskus hoidoista voi olla myös haittaa, toteaa Tyksin urologian ylilääkäri,

dosentti Peter j. Boström.

Kun syöpä on diagnosoitu, on vaihtoehtoja paljon. Matalan riskin syöpää ei välttämättä varsinaisesti hoideta, vaan käytetään aktii-viseurantaa. Boströmin mukaan potilas tar-vitsee paljon helposti ymmärrettävää tietoa juuri tämän menetelmän käytössä.

Aggressiivisempia eturauhasen syöpä-muotoja hoidetaan leikkauksella, sädehoi-doilla tai hormonihoidoilla. Vilkkaan tut-kimuksen ansiosta eturauhassyövän hoi-toon on saatu monia tehokkaita lääkkeitä, ja Boströmin mukaan lisää lääkkeitä kehi-tetään koko ajan.

Uudet magneettikuvaustekniikat helpot-tavat syöpäkasvaimen hoidon suunnittelua. Leikkauksiin on saatu avuksi leikkausrobot-teja. Sädehoidon tarkkuus ja tehokkuus ovat parantuneet ja haitat vähentyneet.

Tyksiin äskettäin hankittu sädehoidon magneettikuvauslaite tehostaa myös eturau-hassyövän hoitoa. Tyksin tutkijat ovat aloit-taneet jo kaksi magneettikuvaukseen liitty-vää tieteellistä tutkimusta. Boström pitää hyvin mahdollisena, että tutkimustulokset

peter Boström: ei ole tyypillistä eturauhassyöpää

puoltavat magneettikuvauksen käyttöönot-toa eturauhasen ensimmäisenä tutkimus-keinona, jopa ennen neulanäytteiden ottoa.

nopeasti yleistynyt syöpätyyppi

Eturauhasen syövät yleistyivät nopeasti 1990-luvulta alkaen ja nykyisin todetaan noin 4 500 uutta tapausta vuodessa. Noin 17 prosentilla suomalaisista miehistä on riski sairastua mutta vain kolmella prosen-tilla riski kuolla eturauhassyöpään.

PSA-seulonnat ovat osaltaan lisänneet eturauhassyöpien tilastollista esiintyvyyttä. Oireettomien henkilöiden seulontojen mie-lekkyydestä ollaan montaa mieltä. Laajojen kansallisten seulontojen hyödyistä ei ole näyttöä, mutta yksittäistapaukissa seulon-noista voi olla hyötyä. Boström toteaa, että tiedeyhteisöllä ei vielä ole yhteistä näke-mystä PSA-seulonnoista.

Seulonnan suurin ongelma Boströmin mukaan on se, että osa seulonnalla löy-detyistä syöpäkasvaimista ei aiheuttaisi oireita tai lyhentäisi elämän pituutta. Silloin voi tulla tarpeettomia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat yhteiskunnalle kuluja, ja turhaa ahdistustakin.

Uusimman magneettikuvaus-menetelmän rinnalla eturau-hasen sädehoidon kohdenta-miseen käytetään edelleen tässä näkyvää TT-kuvausta (tietokonetomografia), jossa eturauhasen sijainti on pai-kannettu tarkasti eturauha-seen vietyjen merkkijyvästen avulla. Kuvaukset auttavat kohdentamaan säteilyä niin, että ympäristön terveet ku-dokset säästyvät säteilyltä.

Urologisten syöpien hoitoon ja tut-kimukseen keskittynyt Boström on erityisen kiinnostunut eturauhas-

syövästä. – Vuosien aikana potilailta on tullut siitä

paljon kysymyksiä. He ovat kaivanneet luo-tettavaa tietoa sairaudesta, joka on miehille herkkä aihe. Kanadassa ollessani huomasin, että siellä potilaat saivat eturauhassyövästä paremmin tietoa ja olivat siksi valveutu-neempia. Siitä tuli sitten ajatus kirjoittaa aiheesta potilaille suunnattu kirja, Boström kertoo.

Boströmin 190-sivuinen Eturauhasen sairaudet -kirja ilmestyi Tammen kustan-tamana viime lokakuussa.

potilaalla paljon päätösvaltaa

Boströmin mukaan eturauhasen syöpä poikkeaa monimuotoisuutensa takia useim-mista muista sairauksista. Potilaalla on poikkeuksellisen suuri rooli hoitokeinojen valinnassa.

25

Helsinginkadun ja rata-alueen pääl-le tulevan betonikannen laajuus on noin 9 000 neliömetriä. Sen raken-

taminen kestää vuoden 2017 loppuun. Työ-maan takia Helsinginkadulla on poikkeuk-sellisia liikennejärjestelyjä, joista annetaan yleistietoa internetissä (www.vsshp.fi/fi/sai-raanhoitopiiri/t3). Turun liikennekeskus hoi-taa liikennemuutosten päivittäistiedotusta.

Hankejohtaja Raija Asola kertoo, että T3-sairaalaan tulevien toimintojen sijainti on päätetty jo varsin pitkälle. – Meillä on tavoitteena, että juhannukseen mennessä toi-minnat ja tilat ovat kerroksittain paikoillaan.

halvempaa ja nopeampaaT3:n osastoja, potilashuoneita, leikkaussa-leja ja muita toimintaympäristöjä on suun-niteltu kevään aikana ja nyt suunnitelmien toimivuutta arvioidaan tietokoneavusteisen virtuaalihahmotuksen avulla. Rakennukseen muuttavat työntekijät ovat päässeet suunnit-telemaan ja katsomaan tulevia tilojaan val-miiksi kalustettuina ja varusteltuina kolmi-ulotteisessa maisemassa stereolasien avulla.

T3-sairaalan tiloja suunnitellaan virtuaalitekniikalla

Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikön ylilääkäri Esa rintala ja hygieniahoitaja Tiina Kurvinen tarkastelivat toukokuussa T3-sai-raalaan tulevan eristyshuoneen varustelua ja toimivuutta stereolasit päässään kolmiulot-teisesti. –Vaikutelma on erittäin hyvä, tulee konkreettinen käsitys tiloista, he totesivat. Swecon suunnittelukoordinaattori Kaisa Narvio liikutteli huonenäkymää. Neljän pro-jektorin avulla syntyi hyvin todentuntuinen tilakokemus.

– Olemme korvanneet fyysisten mallihuo-neiden rakentamisen virtuaalisilla tyyppi-tiloilla, joiden luominen on halvempaa ja nopeampaa kuin oikeiden tilojen rakenta-minen, Asola kertoo.

Tyks käyttää virtuaalisuunnittelussa apuna Sweco PM:n kehittämiä menetelmiä, joissa hyödynnetään mm. CAVE-virtuaa-litilaa (Computer Aided Virtual Environ-ment). Sen avulla arvioidaan alkuvaiheessa 16 tyyppitilaa, kuten vastaanottohuone, potilashuone ja huoltotilat.

– Tämä auttaa meitä paremmin hahmot-tamaan tilojen mittasuhteita ja käytännön toimivuutta, Asola toteaa. Virtuaaliseen tilaan on helppo tehdä muutoksia ja katsoa sitten niiden vaikutusta toimintaan.T3-uudisrakennukseen sijoittuvat

• lasten ja nuorten sairauksien hoito• synnytykset ja naistentautien hoito• korva-, nenä- ja kurkkusairauksien sekä suu- ja leukasairauksien hoito• sairaanhoidollisia tukipalveluja: kliininen neurofysiologia, kuvanta- minen ja lähivälinehuolto.

TEKSTI jA KUVA: ESA HALSINAHO

Tyksin T3-sairaalahankkeessa on edetty

huonetilojen suunnitteluun virtuaalis-

ten mallihuoneiden avulla. Varsinainen

rakentaminen alkoi keväällä sairaa-

lan pohjaksi tulevan betonikannen

perustustöillä Kupittaan juna-aseman

tuntumassa.

26

TEKSTI: HANNA PETÄjÄ, KUVA: ArKKITEHTIrYHMÄ rEINO KOIVULA, SCHAUMAN ArKKITEHDIT

Medisiina D -rakennuksen peruskivi muurattiin 9.5.2016. Sairaanhoitopiirin yksi-

köt pääsevät muuttamaan rakennukseen noin kahden vuoden kuluttua vappuna.

tuu ja vastausajat nopeutuvat, kun toiminnot saadaan yhteen kolmesta eri rakennuksesta.

Toiminnallisesti Medisiina D mahdol-listaa nykyistä tiiviimmän yhteistyön myös Tykslabin ja muiden diagnostisten labo-ratorioiden välillä. Tykslabin alla toimiva Näytelogistiikkakeskus muuttaa Medisiina D:hen, jolloin kaikki alueelta saapuvat näyt-teet kulkevat Tyks Kantasairaalaan tutkitta-vaksi Medisiina D:n kautta.

Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus kotiuttaa ostopalveluina tehtäviä magneet-titutkimuksia Medisiina D:hen sijoittuvan MRI-laiteyksikön tehtäväksi. Myös Bio-pankki Auria ja Yhteislaboratorio, sisältäen Synnynnäisten aineenvaihduntasairauksien seulontakeskuksen (Sasken), saavat uudet tilat rakennuksesta.

Rakennukseen tulee keskitetty laborato-riovälineiden huolto. Aikaisemmin useassa

pienessä pisteessä toteutettu välinehuolto tiivistetään yhteen ja palveluntuottajana toimii Varsinais-Suomen Välinehuolto.

Medisiina D:n oppimiskeskuksessa toi-mivat yhteistyössä yliopisto, ammattikor-keakoulu ja sairaanhoitopiiri. Oppimiskes-kus on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka sisältää ryhmäopetustiloja, luentotiloja ja simulaatiotiloja. Oppimiskeskus luo sekä lääketieteen että hoitoalan opiskelijoille mahdollisuuksia oppia moniammatillisessa yhteistyössä jo opiskeluaikana.

Oppimiskeskukseen sijoittuu myös ope-tuslaboratorio, liikuntalaboratorio ja suun terveydenhuollon opetusyksikkö. Oppimis-keskuksen puitteet tarjoavat opetustiloja lääketieteen opiskelijoille sekä sairaanhoi-don, ensihoidon, kätilötyön, bioanalyytik-kojen, suuhygienistien ja fysioterapeuttien opetukseen.

Medisiina D:hen sijoittuu Tyksin erityis-vastuualueen Syöpäkeskuksen tutkimusla-boratorio. Se tarjoaa tutkimustiloja tutki-musryhmille, joiden toiminta tukee syöpä-keskuksessa tehtävää translaationaalista ja kliinistä syöpätutkimusta.

Medisiina D kokoaa terveystoimijoita yhteen

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri vuokraa puolet Medisiina D -uu-disrakennuksen tiloista. Suurin osa

sairaanhoitopiirin vuokraamista tiloista tu-lee Tyks-Sapa-liikelaitoksen käyttöön. Tyks-Sapan yksiköt keskittävät toimintojaan Me-disiina D:hen seitsemästä eri rakennuksesta.

Vuoden 2015 alussa yliopiston Utulabin kanssa Tyks-Sapaan fuusioitunut Tyks Mik-robiologian ja genetiikan palvelualue saa kahdelta kampukselta ja kolmesta raken-nuksesta toiminnot yhteen Medisiina D:ssä. Uudet yhteiset tilat mahdollistavat proses-sien sujuvoittamisen, paremman logistiikan ja toiminnan modernisoinnin.

Medisiina D:n myötä Patologia puoles-taan pystyy kotiuttamaan ostopalveluita ja tutkimaan jatkossa kaikki sairaanhoitopii-rin patologian näytteet omassa laboratori-ossa. Työvoiman sekä laitteiden käyttö tehos-

DT3

27

TEKSTI jA KUVA: SUVI VAINIO

Vuoden Parkinsonhoitaja Terjo Huuh-

tanen on työskennellyt koko työuransa

neurologisten potilaiden parissa. Par-

kinson jysähti hänen kiinnostuksensa

kohteeksi hänen kehittäessään kajoa-

van lääkkeen hoitoprosessia, mistä

myös tuli palkinto.

Sairaanhoitaja Terjo Huuhtasen työ-huone Tyksin neurologiselta polikli-nikalta löytyy helposti. Se on numero

yksi. Vuoden Parkinsonhoitaja esittelee saa-maansa kunniakirjaa liikuttuneena.

– Tunnen, että olen löytänyt oman tapani tehdä tätä työtä potilaiden parhaaksi. Tun-tui hienolta saada tunnustus sille, Terjo Huuhtanen sanoo.

Kunniakirjan luovutti Suomen Parkin-sonhoitajat ry helmikuussa yhdistyksen 15-vuotiasjuhlassa Vanajanlinnassa.

– Silti hoitajana voit aina kehittyä tiedol-lisesti, Huuhtanen lisää. Hän on nähnyt tau-din hoidon nopean kehityksen ja ollut myös mukana siinä.

Levodopan infuusiohoidon prosessin kehittäminen teki Parkinsonin tautia sai-rastavat hänelle erityisen läheiseksi. Poti-laiden kanssa työskentely on haastavaa ja juuri siksi palkitsevaa.

– Tavoitteena on, että hoito on potilas-lähtöistä, laadukasta ja vaikuttavaa. Työky-vyn säilyttäminen on hoidon tärkeä tavoite, Huuhtanen sanoo.

Hän oli tiimissä joka sai Tyksin Vuoden menestyjä -palkinnon Duodopa®-prosessin kehittämisestä vuonna 2015.

Kuulo päälläTerjo Huuhtanen pyrkii kuuntelemaan poti-lasta aistit auki.

– Kysyn yksinkertaisesti, mitä kuuluu. Annan potilaan kertoa ja kuuntelen itse herkällä korvalla myös niitä viestejä, joita ei ole helppo sanoa ääneen. Haluan kuulla

Vuoden parkinsonhoitaja Terjo huuhtanen kuuntelee potilasta

parkinson tunnetuksiTerjo Huuhtanen jakaa Parkinsonin taudin tietämystään opetushoitajana Tyksin neu-rologina poliklinikalla. Talon ulkopuolella hän on käynyt puhumassa muun muassa Suomen Parkinson-liiton tilaisuuksissa.

Hän oli mukana myös Tehyn, Suomen Parkinson-liiton ja AaltoEE:n yhteishank-keessa, joka kehitti Parkinsonin tautia sai-rastavien hoidon Kelpo Polku -mallin. Huuhtanen näkee Parkinsonin tautia sai-rastavien asemassa paljon parannettavaa.

– Tavoitteena on tavoittaa kaikki Parkin-sonin tautia sairastavat. Tietoa pitäisi viedä enemmän perusterveydenhuoltoon, ter-veyskeskuksiin, hän sanoo.

potilaan tarpeita ja yhdessä löytää ratkai-suja, Huuhtanen kuvaa.

Parkinsonin tauti on luonteeltaan paran-tumaton ja etenevä. Hoitaja joutuu koh-tamaan surua, jonka ihminen kokee, kun esimerkiksi joutuu jättämään työelämän tai siirtymään pyörätuoliin.

– Koetan asettua potilaan asemaan niissä tilanteissa, hän sanoo.

Huuhtanen tapaa potilaita heidän lääkä-rikäyntiensä yhteydessä sekä hoitotoimen-piteissä. Potilaat myös soittavat. Hänellä on aikaa kuunnella. Huuhtasen työpari, neu-rologi Valtteri Kaasinen, vastaa joustavasti kysymyksiin, joita potilailta tulee käyntiker-tojen välillä.

Huuhtanen myös tekee aina tarvittaessa yhteistyötä eri ammattilaisten, esimerkiksi puhe- tai toimintaterapeutin kanssa. Par-haillaan on valmisteilla myös hoitajavas-taanottojen aloittaminen neurologian poli-klinikalla.

Terjo Huuhtasen esikuvia ovat olleet hoitajat Tyksin neurologian osastolla, jonne hän tuli töihin vastavalmistuneena.

28