stadinruusu 01/14

Työeläkkeen tulevaisuus | Järjestökone kuntoon | Tove Jansson

Poliisillakin on rajansa | Vähemmistöt pois marginaalista

Rafael Wardi | Koulutuksen kehittämisessä suuria haasteita

STADINRUUSU

01 14

STADIN RUUSU 1/2014 2

STADINRUUSU01/14

JULKAISIJAHelsingin Sosialidemokraatit rysähköposti: [email protected]

PÄÄTOIMITTAJAHeta [email protected]

STADIN RUUSU 1/2014 TEKIJÄTNina Castén, Isbom Hanna, Jalovaara Ville, Jauhiainen Olavi, Kivistö Mauri, Kolanen Risto, Kontio Timo, Kotkamaa Hilkka, Seppälä Riitta, Sevander Tomi, Uusitalo Hannu, Valtanen Markku

TILAUSMAKSU17 euroa/vuosikertailm. 4 kertaa vuodessa

ILMOITUKSETHanna [email protected]. 050 413 8299

PAINOSMÄÄRÄ 5 200 kpl

ULKOASU Fredrik Bäck www.fredrikback.fi

KANNEN KUVAPaul Williams, Helsingin kaupungin aineistopankki

PAINO Brand ID Oy, Pori

24. vuosikerta, ISSN 0787-5983

Stadin ruuSu – HelSingin SoSialidemokraatit ry:n julkaiSu.

LUKIJOIDEN MONET TOIVEET

T oimit tuani nyt vuoden Stadin Ruusun päätoimittajana odotin mielenkiinnolla Stadin Demareiden jäsenkyselyn tu-loksia lehden osalta. Kyselyyn vastasi 502 Stadin demaria,

joista jopa 94 % luki Stadin Ruusua. Tähän määrään voimme olla tyytyväisiä, samoin kuin siihen, että tyytyväisten ja melko tyytyväis-ten lukijoiden osuus oli huomattavasti suurempi kuin tyytymättö-mien tai melko tyytymättömien. Prosenttiosuuksina tämä jako oli 13% ja 46 %. Tosin 41% ei kokenut kuuluvansa kumpaankaan jouk-koon.

Avoimia palautteita saimme 88 kpl. Niistä löytyi niin kehuja kuin kehitettävääkin. Toiveita oli monia, toiset kaipasivat enemmän po-liittista asiasisältöä, toiset puolestaan huumoria ja vähemmän vaka-vaa tekstiä. Joku kaipasi underground-tyylistä lehteä, joku pidempiä taustoituksia koskien kuntapolitiikkaa. Toiset halusivat puoluejoh-toa enemmän esille, toiset taas halusivat nostaa rivijäseniä esiin. Yritämme näistä moninaisista kommenteista löytyy sellaisen kul-taisen keskitien, jota kulkemalla saisimme vastattua mahdollisim-man moneen toiveeseen. Sähköisen lehden kyselijöille meillä on jo antaa vastaus. Tämä lehti kuten tulevatkin Stadin Ruusun numerot löytyvät sähköisinä osoitteesta www.stadindemarit.fi/politiikka/stadin-ruusu.

Tässä vuoden ensimmäisessä lehdessä emme ole painottaneet erityisesti mitään tiettyä teemaa. Jutuissa on kuitenkin esillä vah-vasti eläkkeisiin liittyviä näkökulmia. Lisäksi palstatilaa on annettu mielenkiintoisille taide- ja kirjallisuusartikkeleille, mm. Tove Jans-sonille ja Rafael Wardille. Kevään puoluekokouksen ja EU-vaalien

lähestyessä olemme nostaneet esille sekä puoluekokousedustaja-ehdokkaita että EU-vaaliehdokkaita. Debatissa keskustellaan järjestö-toiminnan kehittämisestä, lautakuntaesittelyssä on tällä kertaa esillä pelastuslautakunta.

Ja edelleen, lukijatoverit, tarjotkaa rohkeasti juttuideoitanne, vin-katkaa paikallisia tapahtumia tai lähettäkää valmiita tekstejänne ja kuvia, joista uskoisitte lukijoidemme kiinnostuvan! Näin saamme kehitettyä lehden antia edelleenkin. Kiitos kaikille palautekyselyyn vastanneille! ●

Reipasta vaalivuotta toivottaen

heta war to

päätoimittaja

edellisessä lehdessämme 4/2013 kerrottiin virheellisesti Pekka Matilaisen toimineen Ylioppilas-lehden päätoimittajana. Kyse oli kuitenkin Yliopisto-lehdestä. Pahoittelemme virhettä. ●

OIKAISU

SISÄLLYS 01/14

kuulumisia pi iristä 04

vähemmistöt pois marginaalista 05

koulutuksen kehittämisessä suuria haasteita 06

suomalaisen työeläke järjestelmän tulevaisuus 08

tuleva eläkeläisköyhälistö 10

saksan oppisopimusjärjestelmä 11 poliisillakin on rajansa 12

melko tuntematon, mut ta tärkeä lautakunta 13

työn ja oikeudenmukaisuuden eurooppaan 14

S. 11”Saksan oppisopimusjärjestelmän tausta ulottuu satojen vuosien taakse keskiaikaiseen kisällijärjestelmään.”

debat ti 16

puoluekokous 2014 18

tove janssonin satavuotisjuhla lähestyy 22

ruusun stadilainen: juhani turkkila 24

raatihuoneen narikkavahti 25

vakavaa asiaa ja hervotonta naurua 26

arvo ahlroosin runoudessa arkea ja juhlaa 28

rafael wardin elämä aukeaa ateneumissa 30

paul williams, helsingin kaupungin aineisTopankki


KUULUMISIAPIIRISTÄ

MONIKULTTUURINEN VÄKI oSakSi yHteiStä kertomuSta

mistä ja kenestä riippuu monikulttuurisen helsinkiläisnuorison tulevaisuus? Sosialidemokraattien toteuttama nuorisotakuu on huo-mattava edistysaskel, mutta tavoittaako se maahanmuuttajaperhei-den nuoret? Näistä aiheista keskusteltiin nuorisotakuun merkitystä monikulttuurisessa yhteiskunnassa käsittelevässä tilaisuudessa, joka järjestettiin marraskuun lopulla kulttuurikeskus Caisassa. Nuor-ten kysymyksiin olivat vastaamassa apulaiskaupunginjohtaja Ritva

SdP tänään -SeminaariSSa

PuHuttiin aatteeStahelsingin piirin järjestämä SDP tänään -seminaari kokosi ne-lisenkymmentä demariaktiivia pohtimaan puolueen ja sosialide-mokraattisen aatteen tilaa ammattiliitto Pron tiloihin Ruoholahteen helmikuun alkupuolella. Tilaisuudessa puitiin liikkeen tilaa uudesta näkökulmasta. Yleisölle näytettiin kolme lyhyttä videota, joissa eri-taustaiset henkilöt kertoivat miksi he eivät äänestä SDP:tä

Kriittisiä herättelypuheenvuoroja esittivät palveluiden karsimiseen pettynyt kuntatyöntekijä, liberaalisiipeä edustava punavihreä opis-kelija sekä entinen telakkaduunari, jonka mielestä SDP ei enää aja työläisten asiaa. Tämän jälkeen vuorossa olivat syyttäjän ja puolus-tuksen puheenvuorot, jonka jälkeen yleisö sai sanoa sanansa kus-takin teemasta. Uudenlainen konsepti herätti hyvää ja rakentavaa keskustelua. Pätkätyöt, ilmastonmuutos, teollisuuspolitiikka, kunta-palvelut, politiikan mielikuvat ja monet muut teemat käsiteltiin yleisöpuheenvuoroissa perin pohjin. Puheenvuoroissa nousi esiin, että SDP:n sisällä ja yleensäkin politiikassa luodaan tarpeettoman usein vastakkainasetteluja kuten ympäristö vs. teollisuus tai köyhät

Viljanen (sd), kulttuurineuvos Veijo Baltzar sekä professori Lau-ra Kolbe (kesk). Keskustelua johti verkoston puheenjohtaja Nina Castén.

Ritva Viljanen korosti sitä, kuinka tärkeää on saada jokainen hel-sinkiläisnuori mukaan opintoihin ja työelämään. Siksi nuoriso-takuun mahdollisuudet on otettava päättäväisesti käyttöön. Veijo Baltzar sähköisti kuulijakunnan kriittisillä huomioillaan siitä, kuin-ka hyvää tarkoittava politiikka voi alistaa vähemmistöjä ja toimia valtaväestön eduksi. ”Valtaväestö hyötyy monikulttuurisen väestön syrjäytymisestä”, väitti Baltzar ja vaati, että vähemmistöt ryhtyvät itse ponnekkaasti ajamaan asiaansa.

Viidentoista vuoden kuluttua joka viides helsinkiläinen on taus-taltaan monikulttuurinen. Laura Kolbe totesi hieman vierastavansa monikulttuurisuuden käsitettä, koska se korostaa hänen mukaansa vastakkainasettelua ja koska jokaisella on joka tapauksessa monia identiteettejä. Kolbe halusi kuulijoiden miettivän, kuinka nykyiset maahanmuuttajat saadaan integroitua osaksi suomikertomusta.

Demareiden ja keskustalaisten oli helppo löytää yhteinen sävel monikulttuurisuuden myönteisestä merkityksestä maallemme. Yh-teisessä julkilausumassa järjestäjät peräänkuuluttivat jokaiselle Suo-messa pysyvästi asuvalle subjektiivista oikeutta suomen kielen ja kulttuurin opetukseen sekä korostivat, ettei suomalaisen identitee-tin määritteleminen ole kenenkään yksinoikeus.

Tilaisuuden järjesti sosialidemokraattinen Helsingin monet kas-vot -monikulttuurisuusverkosto yhdessä Stadin Demarinuorten, Helsingin Keskustanuorten sekä Moniheli ry:n kanssa. ●

markku valtanen

vs. keskiluokka. Lopputuloksena voitiin todeta, että vaikka erottavia tekijöitä SDP:n sisällä riittää, on oleellisempaa silti yhdistävät tekijät, joita on monin verroin enemmän.

Punavihreälle opiskelijalle ja ay-demarille on yhteistä usko tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ja ihmisten väliseen solidaarisuuteen. Aate-pohja, jolle sosialidemokratia rakentuu, on kestävä ja sen varaan voi rakentaa myös tulevaisuudessa. Keskustelussa kaivattiinkin selkeää ja toteuttamiskelpoista ohjelmaa seuraaviin eduskuntavaaleihin. Ta-voitteiden ja viestien pitäisi olla niin selkeitä , että ne voi jokainen työpaikan kahvipöydässä kertoa. Yleisö oli tyytyväinen keskuste-lun antiin ja totesi yksimielisesti, että aatteellista keskustelua tarvi-taan. Tilaisuuden pääjärjestäjänä toiminut piirin varapuheenjohtaja Timo Kontio lupasi monistaa konseptin muihin tilaisuuksiin ym-päri maata. Jatkoa siis on luvassa. ●

hanna isbom

Kokkolassa opiskeleva enis inan käytti tilaisuudessa nuoren puheenvuoron.

STADIN RUUSU 1/201405

STADINRUUSU

Euroopan omatunto -konferenssi uudistaa eurooppalaista monikulttuurisuuspolitiikkaa

maaliskuussa helsingissä järjestetään kansainvälinen Euroo-pan omatunto -konferenssi Eduskunnan Pikkuparlamentissa 18.–19.3.2014. Konferenssilla on kunnianhimoinen tavoite: Euroopan unionin monikulttuurisuuspolitiikan uudistaminen. Kyseessä on monella tavalla ainutlaatuinen tapahtuma. Siinä käsitellään kriitti-sesti eurooppalaista monikulttuurista yhteiskuntaa ja sen kipupis-teitä. Ainutlaatuisen konferenssista tekee myös se, että ministerit ja johtavat poliitikot tulevat eri puolilta Eurooppaa vähemmistötaus-taisen kulttuurivaikuttajan isännöimään tilaisuuteen.

Euroopan omatunto -konferenssi on tärkein osa luovan kulttuurin yhdistys Drom ry:n järjestämästä tapahtumakokonaisuudesta, jo-hon sisältyy myös ”Miranda – mustalaisten holokausti” -näyttelyn kiertue sekä mustalaiskabaree ”Seitsemän kielen kitaralla”. Drom ry:n puheenjohtaja, kirjailija ja kulttuurineuvos Veijo Baltzar haas-taa konferenssissa eurooppalaiset päättäjät, kysyen heiltä, kykenee-kö tulevaisuuden Eurooppa suoriutumaan kestävästä kehityksestä myös vähemmistökysymyksissä.

Baltzarin mukaan Eurooppa on etnisesti monimuotoinen, mutta siltä puuttuvat edelleen lain, byrokratian ja koulutuksen osalta moni kulttuurisuuden rakentamiseen tarvittavat toiminnalliset työ-kalut ja tavoitteellinen osaaminen. Käsittelemme edelleenkin vuon-na 2014 kulttuurisia vähemmistöjä marginaalissa.

Konferenssin tarkoitus on vaikuttaa suoraan eurooppalaisiin päät-täjiin, joilla on valtaa ja voimaa ohjata vähemmistöt selviytymisen

tielle. Euroopan omatunto -hankkeen tärkein sanoma on, että vä-hemmistöjen käsitteleminen marginaalissa on lakkautettava. Eu-rooppalaisen päätöksenteon ytimessä olevien politiikkojen on otettava kantaa siihen, miten monikulttuurista Eurooppaa jatkossa rakennetaan. Konferenssissa Veijo Baltzar julkistaa aloitteensa Eu-roopan Unionin monikulttuurisuuspolitiikan uudistamiseksi.

Euroopan omatunto -hanke tavoittelee yhdenvertaista monikult-tuurista Eurooppaa, jossa kaikilla on oikeus kulttuuriseen identi-teettiin ja omanarvontunteeseen. Nuorten tulisi tulevina vastuun-kantajina uudistaa perittyjä asenteita suhteessa vähemmistöihin ja rakentaa todellista kansalaisten Eurooppaa. Hanke on saanut tukea EU:n Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta ja sen suojelijana toimii presidentti Tarja Halonen.

Veijo Baltzar haluaa uudistaa eurooppalaista politiikkaa, sillä mo-nikulttuurisuuden ratas pyörii väärään suuntaan, sille on leimal-lista kosmeettinen toiminta. Miljardeja euroja valuu eri Euroopan maissa valtaväestöä työllistäviin ”monikulttuurisuusprojekteihin”, joiden tuloksellisuus on hyvin kyseenalaista. Hän kysyykin konfe-renssissa, käytetäänkö vähemmistöjä vain valtaväestölle tulevien eri-laisten projektien, virkojen ja palkintojen leimasimina? Baltzar ky-syy myös, tuoko valtaväestön demokratia ja ”minä suvaitsen sinua” -asenne todellista yhdenvertaisuutta?

”Euroopan omatunto” painottaa sivistykseen ja kulttuuriin poh-jautuvien toimenpiteiden kehittämisen ja lisäämisen tärkeyttä. ▸


STADINRUUSU

Suomi on paistatellut 2000-luvulla ns. PISA- tutkimusten mallimaana. PISA on OECD-maiden yhteinen ohjelma, jossa arvioidaan kolmen vuoden välein 15-vuotiaiden nuorten oppimis-tuloksia ja selvitetään opiskeluasenteita ja -taitoja.

kylmää kyytiä saatiin viime joulukuussa, jolloin julkistettiin vuo-den 2012 tulokset. Vaikka pudotus ei ollut dramaattinen, se ravis-teli, sillä Suomen tulokset ovat heikentyneet kaikilla mittareilla, niin matematiikassa, lukutaidossa kuin luonnontieteissäkin. Kou-lujen väliset erot ovat kasvaneet. Lisäksi kouluviihtyvyys on heikko. Rauhattomassa suomalaisessa koulussa eivät viihdy oppilaat eivätkä opettajat. Koulujen rakennuskanta on huonossa kunnossa ja kallii-den homevaurioiden korjaaminen etenee kivuliaasti. Suomalaisten kielivaranto on heikkenemään päin. Hyvistä opetusohjelmista ja teknisistä laitteista ei ole tarkoitettua hyötyä, kun opettajien valmi-udet tieto- ja viestintätekniikan pedagogiseen käyttöön eivät riitä eikä oppilailla ole aina edellytyksiä keskittymiskykyä ja ponnistelua vaativaan pitkäjänteiseen opiskeluun, totesi opetushallituksen pää-johtaja Aulis Pitkälä YPSYn keskustelutilaisuudessa tammikuun lo-pulla. Ongelma on asenteissa.

Lisähuolta aiheuttaa julkisen talouden kriisi pysyvän rakennevaja-uksen ja edelleen kasvavan velan vuoksi. Jo toteutettu kuntien valti-onosuuksien leikkaus 3,7 miljardilla eurolla ei riitä, vaan edessä on vielä noin kolmen miljardin lisäleikkaus. Se panee kuntien päättäjät vaikeiden ratkaisujen eteen. Koulujen menoista noin 80 % muo-dostuu opettajien palkoista, joten koulutuksen leikkaukset kohdis-tuvat vääjäämättä opetukseen. Ryhmäkokoja on jo kasvatettu, am-mattikorkeakoulujen koulutuslinjoja lakkautettu ja yt-neuvotteluja käynnissä.

Ollaan vaarallisella tiellä. Koulutuksen kehittäjillä riittää siis haas-teita. Juustohöylä ei ole Pitkälän mielestä oikea ratkaisu, vaan tar-

koulutukSen keHittämiSeSSä

Suuria HaaSteita

Konferenssin puhujien joukossa ovat mm.• Unkarin integraatiominiseri Zoltán Kovács • Viron opetusministeri Jaan Aaviksoo• Opetusministeriön valtiosihteeri Stefan Chudoba

(Slovakia)• professori Catherine Wihtol de Wenden (Ranska)• Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintolautakunnan

puheenjohtaja, prof. Lilian Munk Rösing (Tanska)• Oikeustieteen professori Paul Cliteur (Alankomaat)• Entinen pääministeri Paavo Lipponen• Opetusministeri Krista Kiuru ja kehitysministeri Pekka

Haavisto

Presidentti Tarja Halonen avaa konferenssin 18.3 klo 10. ●

EUROOPAN OMATUNTO -KONFERENSSI

Vähemmistöjen hyvinvointi tulee vahvasta identiteetistä, ja se edel-lyttää elinvoimaista kulttuuria, jota myös valtaväestö arvostaa ja kunnioittaa. Konferenssissa kysytään muun muassa, mikä on vä-hemmistöjen taiteen ja kirjallisuuden merkitys Suomessa ja Poh-joismaissa?

Euroopan unionin hankkeelle myöntämä tuki ja kansainvälis-ten sekä kotimaisten arvovaltaisten päättäjien, tieteen ja kulttuu-rin vaikuttajien kiinnostus ja osallistuminen tapahtumaan kertovat moni kulttuurisuuspolitiikan uudistamisen välttämättömyydestä ja ajankohtaisuudesta. Konferenssin suunnitteluun ovat ottaneet ak-tiivisesti osaa Suomen johtavat poliitikot – Paavo Lipponen, Ilkka Kanerva, Pekka Haavisto, Outi Alanko-Kahiluoto, Kimmo Tiili-kainen sekä nuorisoasiainneuvos Olli Saarela. ●

Katso lisää: www.drom.fi. Konferenssin osallistujaksi voi ilmoittautua osoittee-seen [email protected] 7.3.2014 mennessä.

nina castén

Kirjoittaja on Helsingin kaupunginhallituksen varajäsen ja Stadin Demarien piirihallituksen jäsen.


STADINRUUSU

vitaan suunnitelmallisuutta ja selvityksiin perustuvia päätöksiä sekä valtion että kuntien tasolla. Koulutuspolitiikan valtakunnallisen ke-hittämissuunnitelman (KESU) lisäksi Pitkälä peräänkuulutti paikal-lisia ”kuntakesuja” ja ammatillisen koulutuksen ”amkesuja”, joiden avulla alueellista ja paikallista koulutusta kehitettäisiin omien vah-vuuksien ja työvoimatarpeiden pohjalta. Tieto- ja viestintätekniikan luomat mahdollisuudet, mm. ”digipilveen” sijoitetun oppimate-riaalin käyttö, on kyettävä ottamaan haltuun opetuksessa. Se edel-lyttää panostusta opettajakoulutukseen ja johtajuuden tukemiseen, hän korosti. Ylioppilastutkinto muuttuu tietokoneperusteiseksi as-teittain vuoteen 2019 mennessä.

Samanaikaisesti on meneillään sekä esi- ja perusopetuksen että toisen asteen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen uudis-tustyö. Lukio on menettänyt suosiotaan ammatillisen koulutuksen hyväksi, etenkin pohjoisen ja Pohjanmaan pojat ja maahanmuutta-jat karsastavat lukiota. Tavoitetilan mukaan ikäluokasta puolet kävisi lukion, toinen puoli ammatillisen koulutuslinjan. Sekä peruskou-lun että lukion uudistajilla on pähkäiltävänä, miten koulutuksessa toteutuu yleissivistävä tehtävä. Opetussuunnitelmista ja tuntijaos-ta pakollisten ja valinnaisten kurssien välillä vallitsee vahvasti eri-laisia näkemyksiä. Pitkälän mukaan valinnaisuuden lisääntyminen on väistämätöntä. Kun uudistuksessa lukiolakia ei avata, osa lukion oppiaineista määräytyy jatkossakin lain perusteella. Vaativaa työtä tehdään myös ammatillisen koulutuksen perusteiden uusimiseksi. Niiden osalta kukaan ei tunnu olevan huolissaan yleissivistyksen osuudesta, Pitkälä harmitteli.

aulis pitkälä

opetushallitus on opetuksen kehittämisvirasto. Se vastaa esi- ja perusopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan, lukio-koulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, aikuiskoulutuk-sen, vapaan sivistystyön (mm. kansanopistot, opintokeskukset, kesäyliopistot) sekä taiteen perusopetuksen kehittämisestä. Opetushallitus laatii perusopetuksen ja lukiokoulutuksen ope-tussuunnitelmien perusteet, ammatillisten tutkintojen ja näyttö tutkintojen perusteet sekä kehittää koulutusta erilaisin hankkein. Virasto tekee oppimistulosten arviointeja ja osallis-tuu koulutuksen tuloksellisuuden kehittämiseen. Opetushalli-tus koordinoi koulutuksen tietoverkkoja ja tietopalveluja, tuot-taa koulutuksen indikaattoreita ja ennakointitietoa, kerää tietoa opetustoimen rahoitusjärjestelmästä sekä julkaisee koulutus-oppaita. Virasto ylläpitää toisen asteen, ammattikorkeakoulu-jen ja yliopistojen opiskelijavalintarekisteriä, järjestää kielitut-kintoja, järjestää ja rahoittaa jatkokoulutusta opettajille sekä muulle koulutoimen henkilöstölle, vastaa ulkomaisten tutkin-tojen tunnustamisesta sekä kehittää ja tuottaa oppimateriaalia. Opetushallitus on myös koulutuksen järjestäjä. Sen vastuulla on kaikkiaan 11 valtion oppilaitosta. Opetushallitus on toimi-nut vuodesta 1991, jolloin sen edeltäjävirastot Kouluhallitus ja Ammattikasvatushallitus yhdistettiin. Se on opetusministeriön alainen virasto, jolle valtioneuvosto nimittää johtokunnan. Opetushallituksessa työskentelee noin 300 asiantuntijaa. ●

OPETUSHALLITUS

Tulossa oleva valtionosuusjärjestelmän rukkaus myllertää koulu-tuksen rahoitusrakenteen. Laskennallisen oppilasmäärän ja yksikkö-hinnan sijasta pohdinnassa on malleja, joissa rahoitus määräytyy suoritettujen tutkintojen ja oppimistulosten perusteella.

YPSY:n järjestämässä ja Nina Casténin juontamassa tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua, jossa pohdittiin globalisaatiokehityk-sen, teollisen innovaation ja tietoyhteiskunnan vaikutuksia kou-lutuksen laaja-alaistamiseen, haettiin keinoja opettamiskeskeisen koulun kehittämisestä oppimiskeskeiseksi mm. hyödyntämällä ko-keilukouluverkostoa, lisäämällä tunneälykasvatusta ja kehittämällä opettajakoulutusta. ●

riit ta seppälä

On pähkäiltävä, miten koulutuksessa toteutuu yleissivistävä tehtävä.

—

aulis pitkälä


STADINRUUSU

SuomalaiSen tyÖeläke-järjeStelmän tuleVaiSuuS

s uomalainen työeläkejärjestelmä ja sen tulevaisuus ovat olleet erittäin vilkkaan julkisen keskustelun aiheena viimei-sen neljän vuoden ajan. On epäilty, riittävätkö rahat tulevai-

suudessa, onko järjestelmä oikeudenmukainen ja joutuvatko nuo-ret työskentelemään 80 vuoden kypsään ikään saadakseen täyden eläkkeen. Rahoituslaitokset löivät vielä löylyä kiukaalle kyselemällä mainoksissaan: ” Tuletko eläkkeelläsi toimeen?”

Suosikkiaiheiksi ovat kuitenkin nousseet alin vanhuuseläkeikä sekä suomalaisten työurien pituus. Suomalaiset ovat myös ottaneet Puskan opetukset todesta ja alkaneet syömään vihanneksia, niin-pä ne pirut nyt elävätkin paljon pidempään kun aiemmin osattiin ennustella. Lisää ongelmia eläkejärjestelmän ennustajaeukoille siis luvassa.

Nyt koko eläkejärjestelmämme on neuvottelujen alla ja valmista pitäisi olla tämän vuoden syksyllä. Vuonna 2015 eduskunta käsitte-lee asian ja uuden järjestelmän pitäisi astua voimaan 2017. Monet kyselevät miksi nyt jo? Vastahan vuonna 2005 uudistettiin hela hoito eikä kokemuksia vanhastakaan järjestelmästä ole kertynyt vielä tar-peeksi.

On totta, että vuonna 2005 tehdystä uudistuksesta ei vielä kaikin osin ole riittävästi kokemuksia, mutta uudistuksen jälkeen on tehty tukuittain laskelmia ja ennusteita tulevaisuudesta. Selvitykset osoit-

tavat, että mikäli toimeen ei tartuta nyt, kohta se voi olla jo liian myöhäistä.

Näen siis käynnissä olevat eläkejärjestelmän uudistamista koske-vat neuvottelut osoituksena siitä, että pystymme ennakoimaan tu-levat uhat eläkejärjestelmällemme ja siten myös reagoimaan niihin. Julkisessa keskustelussa on liiankin suuren roolin saanut alimman vanhuuseläkeiän mahdollinen korottaminen. Se tulee epäilemättä olemaan näkyvässä roolissa neuvotteluissa, mutta täytyy muistaa, että se on vain yksi osa kokonaisuutta. Nykyisen joustavan eläkeiän 63–68 vuotta sisällä on vielä rutkasti tilaa pidentää työuria. Siir-rymme nyt eläkkeelle keskimäärin 60,9 vuoden iässä ja tavoitehan on 62,4 vuotta vuonna 2025.

Ei siis sotketa keskustelussa alinta vanhuuseläke ikää ja todellista eläkkeelle siirtymisikää.

KOLME MURhEENKRyyNIÄKun pohditaan eläkejärjestelmän tulevaisuutta, näen kolme murhetta ylitse muiden:

Suomen kansa elää entistä pidempään ja tästä johtuen tarvitaan pidempiä työuria. Muutoin vaarana on se, että etuisuuksiin jou-dutaan puuttumaan ja vakuutusmaksuja korottamaan. Hyvällä asi-alla on siis tällainen kääntöpuoli. Työurien pidentämisestä vallitsee


STADINRUUSU

käsitykseni mukaan yhteiskunnasamme suhteellisen laaja yksimieli-syys. Keinoista vain ollaan erimieltä ja tätä asiaa saavat vääntää neuvottelu pöytien ääressä.

Toinen murhe, joka on jäänyt vähän eläkeikä keskustelun jalkoi-hin, on se, miten saamme tänne kotosuomeen lisää työpaikkoja. Työpaikat ovat aivan keskeisessä asemassa, kun ajatellaan myös eläke järjestelmän tulevaisuutta ja kestävyyttä. Vain työssä käyvät ih-miset voivat huolehtia itsestään ja läheisistään sekä maksaa veroja ja eläkevakuutusmaksuja.

Tähän seikkaan tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota Vaikka tämä asia on pitkälti politiikkojen käsissä, myös työmarkkinajärjes-töillä on tässä asiassa oma, vahva roolinsa.

”Eläkelupaus nuorille ” on tyypillinen järjestöllinen slangi-ilmai-su jolla tarkoitetaan, että nuorten on voitava luottaa siihen, että järjestelmä tarjoaa myös heille aikanaan asialliset ja kelpo elämän turvaavat eläkkeet. Nuoret aikuiset ovat osittain syystäkin huolis-saan eläkkeistään, sillä eläkkeet eivät kasva ansiotulojen tahdissa. Vuonna 2060 keskimääräinen eläke on noin 40 prosenttia keskipal-kasta, kun se viime vuonna oli noin 50 prosenttia. Keskimääräisen eläkkeen suuruus tuona armon vuonna 2060 näyttäisi olevan noin 2600 euroa viime vuoden hintatasossa. Toinen nuoria sukupolvia ”piinaava” asia on ns. elinaikakerroin. Elinaikakertoimen tarkoituk-sena on rajoittaa elinajan pitenemisestä johtuvaa eläkekustannusten

kasvua ja kannustaa jatkamaan työntekoa. Elinajanodotteen nous-tessa elinaikakerroin pienentää kuukausittain maksettavaa eläkettä. Jos eläkkeelle siirtyvä haluaa säilyttää sen eläkkeen tason, jonka hän olisi ansainnut ilman elinaikakerrointa, hänen on työskenneltävä pi-dempään.

Vuonna 2050 elinaikakerroin pienentää eläkettä noin 18 prosent-tia. Tuolloin on työskenneltävä peräti 29 kuukautta pidempään, jos haluaa kompensoida elinaikakertoimen eläkettä pienentävän vaiku-tuksen.

Murheita siis näin massiivisessa järjestelmässä riittää. Pidän hyvänä, että niitä nostetaan keskusteluun, eiväthän asiat muutoin korjaan-nu eikä järjestelmä pysy ajan rattaassa mukana. Sen sijaat musta-maalauk set ja suoranaiset pelottelut siitä, että rahat loppuvat täysin eikä eläkkeitä pystytä maksamaan ovat hölynpölyä, joka perustuu väärinkäsityksiin ja vääriin tietoihin.

JÄRJESTELMÄÄN VOI LUOTTAATietyistä ongelmista huolimatta olen sitä mieltä, että suomalainen eläkejärjestelmä on hyvässä kunnossa ja siihen voi luottaa myös tule-vaisuudessa. Tätä mielipidettä tukee myös noin vuosi sitten tehty ulkomainen arvio, joka totesi pääviestinään, että suomalainen eläke-järjestelmä on kattava ja perusteiltaan kestävä.

Meidän järjestelmämme kattaa käytännössä ihmisen koko elä-män työssäoloajan. Eläketurva ei myöskään katoa, kun vaihdetaan työpaikkaa, ja eläkettä kertyy myös jossain määrin silloinkin, kun joudutaan olemaan poissa töistä. Suomalaisille maksetaan eläkettä kuolemaan asti. Aikanaanhan tosin huhuttiin vahvasti, että eräässä etelä-Euroopan kriisivaltiossa olisi eläkkeitä maksettu myös kuol-leille henkilöille. Niin hyvä meidän järjestelmämme ei sentään ole.

Suomen eläkevarat ovat maailman huipputasoa, työeläkevakuut-tajien yhteinen sijoituskanta oli viime syyskuun lopussa yli 158 miljardia euroa. Tätä rahakasaa ovat useat tahot vaihtuvin perustein vaatineet purettavaksi. Niin ei tule missään nimessä tehdä, vaan tätä puskuria on varjeltava kuin kruununjalokiviä. Se on turva tulevil-le sukupolville ja muihinkin eläkejärjestelmän mahdollisiin ongel-miin. Meillä myös osataan varautua ajoissa muutoksiin josta nyt käynnissä olevat eläkeneuvottelut ovat hyvä esimerkki. Asiat eivät ehdi muuttua liian hallitsemattomiksi. Kritiikki, jossa työmarkki-noiden keskusjärjestöjä on moitittu hitaiksi ja saamattomiksi, on aiheetonta. Asiat ovat isoja, ne koskettavat muutamaa miljoonaa ih-mistä, rahaa pyörii useampi kymmenen miljardia euroa ja ratkaisu-jen pitäisi kestää vuosikymmeniä tulevaisuuteen.

Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa kunkin vuoden työeläkemaksuilla (ns. jakojärjestelmä). Osa eläkkeistä ra-hoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan. Tällä periaatteella kustannetaan esim. yksityisten alojen palkansaajien vanhuus-, työkyvyttömyys-, ja työttömyyseläkkeet. Näitä varten työeläke-laitokset rahastoivat osuuden kunkin työntekijän palkasta. Työeläke-vakuuttajien sijoitusvarat ovat siis yhteensä noin 158 miljardia eu-roa. Osittain rahastoiva järjestelmä keventää tulevien eläkemaksujen tasoa ja turvaa näin nuorille annettuja tulevaisuuden eläkelupauksia. Järjestelmä on siis kaiken kaikkiaan hyvässä kunnossa, se valmis-tautuu huolella tuleviin muutoksiin ja pitää antamansa lupaukset. Vanhetkaa siis kevein askelin. ●

mauri kivistö

Kirjoittaja työskentelee työeläkeyhtiössä.

Julkisessa keskustelussa on liiankin suuren roolin saanut alimman vanhuuseläkeiän

mahdollinen korottaminen.—

mauri kivistö


STADIN RUUSU

joitakin vuosia sit ten meillä oli käsitys, että pelkällä kansaneläk-keellä (nyt täydennettynä takuueläkkeellä) elävien määrä tulee tule-vaisuudessa vähenemään. Syy oli ilmeinen. Työeläkejärjestelmä on tullut maturiteettiinsa eli ihmiset ovat olleet koko työaikavuosiensa ajan työeläkejärjestelmän piirissä. Näin kansaneläkejärjestelmä jää entistä vähälukuisemman väestönosan turvaksi. Tilastoissa pelkkää kansaneläkettä saavissa oli ylivertaisesti iäkkäitä naisia, joiden mää-rän oletettiin pienenevän naisten työssäkäynnin yleistymisen ja työ-eläkejärjestelmän kypsymisen tahdissa.

Jo jonkin aikaa on ollut selvää, että näin ei välttämättä käy. Totta toinen puoli: naisten osuus pelkän kansaneläkkeen saajissa vähen-tyy. Mutta kokonaismäärä ei silti välttämättä alene. Tilalle on tullut kärjistetysti ilmaisten kokonaan puuttuvan tai hyvin lyhyen työuran tehneitä työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita miehiä. Toki naisiakin on joukossa, mutta suhteellisesti vähemmän.

Tuoreet ja vielä osin julkaisemattomat havainnot lisäävät löylyä. Näyttää siltä, että tulevassa eläkeläisköyhälistössä merkittävä uusi ryhmä on työväestöön kuuluvat naiset.

Heidän työuransa näyttävät muodostuvan muihin väestöryhmiin verrattuna lyhyiksi. Työuraa syövät tavanomaista suurempi työ-kyvyttömyysriski, mutta myös muut poissaolot työelämästä esimer-kiksi lastenhoidon ajalta. Työntekijänaisten palkkataso on matala. Nämä tekijät yhdessä johtavat pieneen eläkkeeseen. Vaikka joiltakin palkattomilta ajoilta kertyy työeläkettä, se ei riitä pelastamaan ti-lannetta.

Hyvä uutinen on, että työntekijänaiset voivat kuitenkin odot-taa elävänsä verraten pitkän elämän. Vanhuuseläkeiän kynnyksellä

TULEVA ELÄKELÄIS-KöYHÄLISTö

hannu uusitalo

heidän eliniän odotteensa on pari vuotta lyhyempi kuin ylempien toimihenkilönaisten, mutta ero on paljon pienempi kuin mies-ten vastaava ero. Työntekijänaiset voivat odottaa olevansa eläkkeellä kaikkiaan 23 vuotta.

Hyvään uutiseen on lisättävä se huono uutinen, että naispuolisten työntekijöiden jo alkuaan pienet eläkkeet jäävät eläkevuosien aikana merkittävästi jälkeen palkkojen kehitysvauhdista. Työ- ja kansan-eläkkeen indeksikorotukset eivät riitä korjaamaan tätä seikkaa.

Jos alkueläke olisi ollut vaikkapa 50 prosenttia keskimääräisestä ansiotasosta, eläke olisi jossakin 35 prosentin tienoilla runsaan 20 vuoden eläkkeellä olovuoden jälkeen tämän vuoden keskipalkasta. Tosin näkymät ovat nyt sellaiset, että ansiotason reaalikehitys ei ehkä yllä entiselle tasolle, jolloin eläketaso ei ehkä jää näin paljon jälkeen palkkojen kehityksestä.

Tunnettu eläketaloustieteen tutkija Nicolas Barr kiinnitti Suomen eläkejärjestelmää arvioidessaan huomiota eläkeläisnaisten köyhyys-ongelmaan. Yksi hänen ehdotuksensa oli, että kansaneläkejärjestel-mässä tulisi arvioida uudelleen yhden hengen ja pariskuntien eläk-keiden tasot. Niin sanottu Pekkarisen ryhmä pyysi Kelaa arvioimaan tämäntapaisten muutosten vaikutuksia vanhuusköyhyyteen. Tulos oli, että merkittävää köyhyysriskin pienentymistä ei sitä kautta ole saatavissa.

Reseptiksi jää, että vähän koulutettujen naisten työuria tulisi saada pidennettyä. Millähän tavalla? ●

hannu uusitalo

Kirjoittaja on johdon asiantuntija Eläketurvakeskuksessa.

sepp

o l

aa

kso

, hel

sin

gin

ka

upu

ng

in a

inei

sTo

pan

kk

i


helsingin opetuslautakunnan delegaatio vieraili tammikuun puolivälissä neljän päivän ajan tutustumassa saksalaiseen oppi-sopimusjärjestelmään Berliinissä. Saksassa oppisopimusjärjestelmän suosio on nykyään pienessä laskussa, mutta yhä yli puolet maan nuorista saa itselleen ammattikoulutuksen sen kautta. Oppisopi-musjärjestelmää nähdään yhtenä syynä Saksan alhaiseen kahdeksan prosentin nuorisotyöttömyyteen. Suomessa vastaava luku on kym-menen prosenttia suurempi ja Kreikassa kuusikertainen.

JUURET KESKIAJALLA Saksan oppisopimusjärjestelmän tausta ulottuu satojen vuosien taakse keskiaikaiseen kisällijärjestelmään. Saksassa oppisopimus-koulutus kestää ammatista riippuen kahdesta kolmeen ja puoleen vuotta. Viikossa työpaikalla ollaan kolmesta neljään päivään ja lisäksi yhdestä kahteen päivää oppilaitoksessa saamassa teoreettista kou-lutusta. Helsingin delegaatio vieraili tutustumassa Siemensin teh-taisiin, jonka koulutuskeskuksessa niin työskentely kuin opetuskin tapahtuu samassa rakennuksessa.

Oppisopimuksesta maksettava palkka, joka vaihtelee jonkin ver-ran ammateittain ja suurenee koulutuksen edetessä, on ajoittain he-rättänyt kriittistä keskustelua. Berliinin vesilaitoksella tapaamamme opiskelijat kertoivat, että palkalla ja työhön liittyvillä etuuksilla tulee kohtuullisesti toimeen. Berliinin vesilaitos on suuri toimija ja on esimerkkejä siitä, ettei palkalla tule toimeen. Saksassa tuki opiske-lulle on muutenkin vähäisempää kuin Suomessa. Monen opiskelu-mahdollisuudet esimerkiksi yliopistossa ovat kiinni siitä, onko van-hemmilla mahdollisuutta taloudellisesti tukea lapsiaan.

Oppisopimiskoulutuksen vahvuus on sen käytännön läheisyys. Koulutuksen aloittavalle on useimmiten tiedossa varma työpaikka valmistumisen jälkeen, jos hän haluaa jäädä samaan yritykseen. Sak-san oppisopimusjärjestelmässä huomioarvoista on se, että yritykset kantavat lähes kaikki koulutuksesta tulevat kulut.

SAKSAN MALLI JA SUOMISuomen ja Saksan koulutusjärjestelmät eroavat merkittävästi toi-sistaan. Vertailua vaikeuttaa se, että Saksan koulujärjestelmässä on

lÖytyykÖ SakSan malliSta EVÄITÄ SUOMEN NUORISOTYöTTöMYYDEN VOITTAMISEEN?

suuria osavaltiokohtaisia eroja. Berliinissä ilmeni, että jos meitä kiinnosti se, että miten oppisopimusjärjestelmä on edesauttanut matalaa nuorisotyöttömyysasetta, saksalaiset halusivat kuulla syyt suomalaisen peruskoulun menestyksen takana.

Saksan oppisopimusmallia ei voi suoraan soveltaa Suomeen. Vastassa ovat jo talouksiemme rakenteelliset erot. Suomessa oppi-sopimus on erityisesti nuorten parissa varsin vähän käytetty ja to-teutukseltaan monimutkaisena niin yrittäjälle kuin nuorellekin koettu ammattikoulutuksen muoto. Oppisopimuksen kehittämistä toimivammaksi vaihtoehdoksi koulutusjärjestelmäämme kannattaa aktiivisemmin pohtia luopumatta suomalaisen koulutusjärjestel-män vahvuuksista. Toimivan oppisopimusjärjestelmän kehittämi-nen edellyttää perusteellista innovaatiotyötä, johon tulisi muukaan niin työmarkkinajärjestöt, yritykset kuin valtiovaltakin. Helsingissä ammattioppilaitosten ja yritysten yhteistyötä kannattaisi jo nyt pyr-kiä lisäämään, jotta nuorisotyöttömyys pystytään voittamaan. ●

ville jalovaara

Kirjoittaja on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu.

STADIN RUUSU

ville jalovaara

sTef

an

o b

olo

gn

ini,

wik

imed

ia c

om

mo

ns


STADINRUUSU

matkat ilmaiseksi virkamerkillä valvoen samalla järjestystä, kuin että keskittyisivät siellä Poliisihallituksessa pitämään koko henkilöstön tyytyväisenä.

Aikoinaan poliisin raskasta työtä ja epäsäännöllisestä työajasta koi-tuvaa terveysriskiä kompensoitiin erillisellä eläkeikäetuudella. Po-liisimiehistön piti jäädä eläkkeelle viimeistään 60-vuotiaana. Poliisi kun ei tutkimusten mukaan keskimäärin kovin montaa vuotta elä-kettä ehdi nauttimaan ennen kuin kalma ovelle koputtaa. Nykyi-nen hallitus tämän edun lainsäädännöllä poisti, poliisihallituskaan ei hanttiin laittanut. Eläkkeelle jäädään, jos ehditään, aikaisintaan 63-vuotiaana. Vuosi 2014 aloitti poliisissa uuden aikakauden, kun pakkokeino-, esitutkinta- ja poliisilaki-uudistukset astuivat voi-maan. Lainvalmistelijat ja ihmisoikeusjuridiikan lobbarit taitavat tosissaan ihannoida pohjoisamerikkalaista oikeusjärjestelmää, sen verran pontevasti rikoksesta epäiltyjä joudutaan neuvomaan pitä-mään suunsa kiinni. Totuus ja vastuunkanto eivät ole enää muodissa, tärkeintä on muotoseikkojen toteutuminen ja rikoksesta epäiltyjen oikeudet. Poliisin määrärahat ovat myös olleet puheenaiheina use-amman vuoden ajan. On myönnettävä, että poliisissa rahan kohden-tamisessa on vielä opittavaa. Kansa on valmis maksamaan siitä, että poliisi näkyy, tulee nopeasti avuksi sekä pystyy selvittämään rikok-sia. Valitettavasti kun poliisin rahakirstu tyhjenee, toimintaa supiste-taan juuri ruohonjuuritasolta, sieltä mistä ei pitäisi. ●

tomi sevander

Kirjoittaja on vanhempi rikoskonstaapeli, Helsingin valtuuston 2. varavaltuutettu sekä Teknisen palvelun lautakunnan puheenjohtaja (sd).

PoliiSillakin on rajanSakovin on poliisissa aika muuttunut sitten konstaapeli Artturi Sa-kari Reinikaisen. Aikoinaan ei ollut internetiä, valvontakameroita, henkilöiden tunnistamiseen dna-näytteitä, mutta oli sen ajan työ-kaluista kuulemma tehokkain, koppihoito. Poliisin oikeudesta pitää rikoksesta epäiltyjä neljätoista vuorokautta putkassa laittoi tuona aika kautena rosvot kummasti puheliaalle päälle. Sitten siirryttiin in-himillisempään aikaan, lait säädettiin ihmisoikeuksia kunnioittavik-si. Sellaisiksi, joiden kanssa tuli itsekin opeteltua poliisityön koko kirjo. Viime vuosisadan loppupuolella poliisia tuotiin tarkoituksella lähemmäksi kansaa. Poliisi ei ollut enää se etäinen ”natsisika”, joka ei kysellyt vaan käski. Siinä missä ennen poliisiksi tuloa stadilai-sena nuorena sällinä en uskaltanut katsoa edes koppalakkia päin, 90-luvun imagomuutoksessa lapset istuivat jepareiden polville kuin korvatunturilla konsanaan. Tuolloin vanhemmat hunsvotit löysivät käsistään keskisormet, alkoi aikakausi ”kytät ei voi meille mitään”.

Poliisin arvostus on pysynyt vuosikymmenten ajan korkealla, vaikka poliisien rikosepäilyistä yhä herkemmin kirjoitellaan medioissa ja se varmasti herättää epäilyjä poliisien luotettavuudesta. Kriittiseltä kansalta unohtuu kuitenkin se, että nämä epäkohtien esille otot ja rikostutkinnat ovat poliisin itsensä alulle laittamia. Siksi on yhteys-kunnallisesti tärkeää, ettei koko poliisikunnan päälle heitetä lokaa vain tavan vuoksi, tai siksi että jotkut poliisin ammattikunnasta höl-möilevät. Viime vuosien aikana Poliisihallituksen arvostus rivipo-liisien keskuudessa on rapistunut pahemman kerran. Tuntuu kuin Poliisihallituksessa oltaisiin enemmän kiinnostuneita siitä, saako poliisi jostain kahvilasta ilmaiset sumpit korvapuustilla, tai onko soveliasta, että pääkaupunkiseudulla poliisit saavat matkustaa työ-


STADINRUUSU

melko tuntematon, mutta TÄRKEÄ lautakunta

pelastuslautakunta saattaa olla monelle melko tuntematon lauta-kunta, koska sen hoitamat asiat eivät ole yhtä suuria kuin esimer-kiksi Sosiaali- ja Terveyslautakunnalla. Kuitenkaan asiat, joita lauta-kunnassa käsitellään, eivät suinkaan ole merkityksettömiä helsinki-läisille. Koko ajan on kuitenkin kyse turvallisuudesta jokapäiväisessä elämässä. Lautakunta koostuu yhdeksästä jäsenestä, eri puolueista. Paikkajako on Kokoomus 3, Vihreät 2, Perussuomalaiset 2, Vasem-mistoliitto 1 ja Sosialidemokraatit 1.

Lautakunta vastaa sairaankuljetuksesta, tulipalojen sammutuksesta, öljyntorjunnasta ja väestönsuojelusta Helsingissä. Ei mitään pikku-juttuja. Lautakunta ei toki johda Pelastuslaitosta, vaan valvoo, että tehdyt päätökset toteutetaan sovitulla tavalla.

Kuluva vuosi on tosi tiukka myös pelastuslautakunnalla ja syyt ovat samat kuin muuallakin, rahaa on liian vähän. Lautakunta yritti yksimielisesti saada yhden miljoonan lisää rahaa, sillä olisimme petranneet taloutta jo hyvin, mutta emme saaneet. Tästä sitten jou-tuu kärsimään kaikki, varsinkin henkilöstö, koska emme voi lisätä vakansseja. Joudumme sulkemaan säästösyistä kaksi paloasemaa ja pelastuskoulu siirtyy pois Steniuksentieltä Haagasta Hernesaaren asemalle.

Lautakunta kokoontuu pääsääntöisesti kolmen viikon välein. Vir-kamiehet tuovat asioita käsiteltäviksi ja lautakunnassa harkitaan, ovatko ne sellaisia, joita voidaan hyväksyä. Yleensä ovat. Lautakun-nan yhteisymmärrys on ollut hyvä, vaikkakin jäsenet ovat eri puo-lueista. ●

olavi jauhiainen

Kirjoittaja on pelastuslautakunnan jäsen.

Valitettavasti toimintaa supistetaan ruohonjuuritasolta.

—

tomi sevander

sepp

o l

aa

kso

, hel

sin

gin

ka

upu

ng

in a

inei

sTo

pan

kk

i


STADINRUUSU

Suomalaiset valitsevat toukokuussa edustajansa Euroopan parlamenttiin. Sosialidemokraatit ovat nimenneet kilpaan jo 15 upeaa ehdokasta ja lista täydentyy vielä.

kuka on sinun ehdokkaasi? Kaikki demariehdokkaat löydät puo-lueen verkkosivuilta: eurovaalit.sdp.fi. Valitse oma ehdokkaasi ja julkaise valintasi sosiaalisessa mediassa perustellen, miksi juuri tä-män ehdokkaan näkemykset ja ominaisuudet vakuuttivat sinut.

Meidän tulee voittaa nämä vaalit ja nostaa sosialidemokraattinen ryhmä suurimmaksi Euroopan parlamentissa, sillä näissä vaaleissa linjataan maanosamme tulevaisuutta kenties syvällisemmin kuin aiemmin. Kaikki voiton mahdollisuudet ovat olemassa, sillä moni suomalainen ajattelee kuten eräs Hakaniemen kampanjateltalla vie-raillut kaupunkilainen totesi: ”Viimeksi äänestin muuta puoluetta. Se oli virhe. Seuraavissa vaaleissa aion äänestää sosialidemokraat-teja!”

Vaikutusmahdollisuutesi europarlamenttivaaleissa lisääntyvät, kun lähdet mukaan vaalityöhön. Ehdokkaasi kampanjatiimissä pää-set tekemään haluamiasi tehtäviä sinulle sopivassa aikataulussa. Vaali työ on kiinnostava ja hauska vaikuttamisen tapa ja siinä tutus-tuu uusiin ihmisiin. Vaalipäivän illassa on taatusti oma hehkunsa!

Kansalaisten vakuuttaminen ehdokkaistamme edellyttää talou-dellisia voimavaroja. Lahjoittamaan pääset puolueen verkkosivujen vaalisivun kautta. Jo vitosen tuki auttaa paljon!

Europarlamenttivaaleissa valitaan yhteensä 751 jäsentä Euroopan parlamenttiin 28 jäsenvaltiosta. Suomesta parlamentin jäseniä vali-taan 13. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa voi äänestää joko vaalipäivänä sunnuntaina 25.5. klo 9–20 tai ennakkoon ennakkoää-nestysaikana, kotimaassa keskiviikosta tiistaihin 14.–20.5. ja ulko-mailla keskiviikosta lauantaihin 14.–17.5.

Europarlamenttivaaleissa Suomi on yhtenä vaalipiirinä. Tämä tarkoittaa, että vaalien ehdokkaat ovat ehdokkaina koko maassa ja äänestäjä voi äänestää ketä ehdokasta tahansa. Kaikkien sosiali-demokraattien ehdokkaiden puolesta kampanjoidaan siis kaikissa demaripiireissä. ●

markku valtanen

TYöN JA OIKEUDEN-MUKAISUUDEN EUROOPPAAN

Sosialidemokraattien helmikuuhun mennessä nimeämät ehdokkaat Euroopan parlamenttiin

Timo Harakka Toimittaja, Keski-Suomi

Liisa Jaakonsaari Euroopan parlamentin jäsen, Oulu

Mikael Jungner Kansanedustaja, Uusimaa

Ilkka Kantola Kansanedustaja, Varsinais-Suomi

Kimmo Kiljunen Ulkoministerin erityisedustaja, Uusimaa

Johannes Koskinen Kansanedustaja, Häme

Miapetra Kumpula-Natri Kansanedustaja, Pohjanmaa

Janne Laulumaa Pääluottamusmies, Varsinais-Suomi

Riitta Myller Kansanedustaja, Savo-Karjala

Tuula Peltonen Kansanedustaja, Keski-Suomi

Kaisa Penny Apulaisrehtori, Pirkanmaa

Nasima Razmyar Viestintäsihteeri, Helsinki

Mitro Repo Euroopan parlamentin jäsen, Helsinki

Eero Vainio Opiskelija, SDP:n varapuheenjohtaja, Häme

Thomas Wallgren Filosofian dosentti, yliopistonlehtori, FSD


STADIN RUUSU

Viimeksi äänestin muuta puoluetta. Se oli virhe. Seuraavissa vaaleissa aion

äänestää sosialidemokraatteja!

Ylhäältä vasemmalta timo harakka, ilkka kantola, miapetra kumpula-natri, tuula peltonen, mitro repo,li isa jaakonsaari, kimmo kiljunen, janne laulumaa, kaisa penny, eero vainio,mikael jungner, johannes koskinen, riit ta myller, nasima razmyar, thomas wallgren


DEBATTI

k ansalaisyhteiskunta on Suomessa erittäin aktiivinen, ri-kas ja monipuolinen. Ihmiset antavat osuutensa yhteiseen pottiin mielellään sekä veroina että ojentamalla kätensä va-

paaehtoistyön muodossa. Aktiivisen kansalaisuuden henki on ”tal-kootyöläisyytenä” äidinmaidossamme. Ihmisten aktiivisuus ja en-nen kaikkea sitoutuminen järjestöihin on ollut muutoksessa viime vuosikymmenet. Varsinkin nuoremmat sukupolvet haluavat antaa panoksensa yksittäisten asioiden ja kampanjoiden eteen. Jäsenyys tai sitäkin vahvempi sitoutuminen ei kiinnosta. Sosialidemokraat-tisen puolueen toiminta lepää kivijaloilla, joiden alla maa on siis pehmentynyt.

Järjestöuudistuksesta on puhuttu sekä Helsingissä että valtakun-nallisesti jo pitkään. Puoluekokoukseen ollaan tuomassa tätä koske-vaa asiakirjaa. Ennen tätä on hyvä käydä pohdiskelua pienemmällä porukalla. Debatissa tällä kertaa onkin keskustelemassa kaksi järjes-tötoiminnan asiantuntijaa. Ulpu Iivari on puoluetoiminnan grand old lady. Hän toimi SDP:n puoluesihteerinä 1987-1991 ja sen jäl-keen parlamentaarikkona eri areenoilla. Terhi Nokela taas on Nuor-sosialidemokraattien varapuheenjohtaja ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee opetus- ja kulttuuriministeriössä ministeri Kiurun esi-kunnassa. He ymmärtävät, miten SDP toimii ja miten se ei toimi.

Keväällä 2012 julkaistiin Stadin demareiden raportti, joka suuntasi katseensa tulevaan. Siinä pohdittiin nykytilannetta ja luotiin ratkaisuvaihtoehtoja kipe-rimpiin ongelmiin. Mitä erityisen hyvää raportissa oli?

Ulpu: Pidin toimintaympäristön analyysistä. Puolueen jäseneksi voi tulla monta eri tietä ja mukana olevat ihmiset ovat persoonina ja toiveiltaan erilaisia. Raportissa todetaan, että jäsenten ja kannatta-jien erilaisuus on otettava huomioon ja toiminnassa on pyrittävä laatuun. Aina kun tehdään jotain, on mietittävä miksi ja kenelle pro-jekti tai tilaisuus on suunnattu.

Terhi: Samaa kiitän minäkin. Raportti muistuttaa meitä siitä, ettei stereotyyppinen toimijoiden jaottelu sukupuolen, iän, koulutus-taustan tai ansiotason mukaan enää päde. Pitkäaikaisen ystävän puo-lue saa vain jäsenestä, joka löytää pelikentästä omaa toimintasuun-taustaan vastaavan paikan. Lisäksi pidin loistavana huomautuksena, että hauskaa pitää olla! Vakavasti otettavan politiikan tekeminen ei poissulje sitä, että toimijoiden on tunnettavat olonsa kotoisaksi ja miellyttäväksi omassa kotiosastossaan.

Helsingin väestön ikärakenne ja kouluttautuneisuus poikkeavat merkittävästi muusta Suomesta. Valtakunnallista kuvaa on täältä ehkä vaikea hahmottaa, mut-ta mikä on demareiden akilleen kantapää tällä hetkellä Helsingissä?

Ulpu: Helsingin demarit ovat olleet vuosikausia poterossa, vailla luontevia ja monipuolisia yhteyksiä muuhun yhteiskunnan. Koh-teena – eikä tässäkään aidosti osallisena – on puheiden tasoilla lä-hiön köyhä, jota ajatellaan autettavan jotenkin hyväntekeväisyyden hengessä. Työtätekevä ja asioistaan huolehtiva keskiluokka poliitti-sena kumppanina on unohtunut.

Terhi: Demarit ovat saaneet Helsingissä lievän leiman vastaran-nan kiiskinä. Kaupungissa kaivataan raikasta ajattelua, uusia, omia avauk sia, pitkälle menevää visiointia ja tunkkaisen kaupunkipolitii-kan tuulettamista. Helsingissä tarvitaan rohkeaa ja reipasta meinin-kiä! Näin saataisiin houkuteltua mukaan myös nuoria aikuisia.

Heitä ja toki vanhempiakin uusia jäseniä ja toimijoita kaivataan. Miten uudet jäsenet ja toiminnasta kiinnostuneet pitäisi ottaa vastaan?

Ulpu: Kokemus osoittaa, että valmiutemme vastaanottaa uusia jäse-niä ei ole paras mahdollinen. Väärään osaston ovensuupenkille jou-tuminen voi tyssätä poliittiseen toimintaan osallistumisen heti al-kuunsa. Asiaa on käsitelty tulevaisuustyöryhmän raportissa laajasti.

DEBATTI

järjeStÖkone kuntoon – SanoiSta tekoiHin

terhi nokelaulpu i ivari


DEBATTI

Tarvitaan tunkkaisen kaupunkipolitiikan tuuletusta.

—

terhi nokela

Eräs vaihtoehto on perustaa erityisiä uusien jäsenten osastoja. Vart-tuneemmat osastot voisivat yrittää sieltä rekrytoida väkeä itselleen. Samalla ne joutuisivat miettimään toimintansa vetovoimaisuutta.

Terhi: Uusi tai potentiaalinen jäsen pitää kohdata henkilökohtai-sesti. Hänen toiveitaan, tarpeitaan, vahvuuksiaan ja mielenkiinnon kohteitaan tulee kartoittaa systemaattisesti heti ensikohtaamisella ja tarjotaan puolueosaston toimintakentästä hänelle palkitsevaa teke-mistä. Tässä voisi auttaa erityisen mentorin nimeäminen uudelle jäsenelle. Vastuuta tekemisestä ja tukemisesta pitää jakaa myös johto kunnan ulkopuolelle.

SDP:n järjestökone on yli sata vuotta vanha. Pitäisikö sitä kehittää?

Terhi: Paras ymmärrys siitä, millaisia puolueosastoja alueilla tar-vitaan, on alueilla itsellään. Fuusioitumiset ja uinuvien yhdistysten lakkauttaminen on kentän omaa kehitystä, jossa tarvitaan piirin tu-kea tiukan paikan tullen. Sellaisia yhdistyksiä syntyy ja toimii, joille on kysyntää. Jäsenkilpailusta selviävät ne yhdistykset, jotka löytävät tavat puhutella ja houkutella omaa potentiaalista jäsenistöään.

Ulpu: Pienikin osasto voi olla vaikutukseltaan väkevä ja suuri haa-lea. Tärkeätä on, että erilaisille ihmisille tarvitaan erilaisia toiminta-mahdollisuuksia. Joku haluaa toimia netissä, toinen keittää kahvia. Tarpeen tullen voisi perustaa myös ad hoc -toimintaryhmiä, esi-merkiksi tekemään selvityksiä jostakin asiakokonaisuudesta.

Sosialidemokraattien on sanottu luoneen edellytykset kansalaisyhteiskunnalle. Millainen on demareiden panos kansalaistoiminnassa nykyään? Onko puolueen ulkopuolisessa toiminnassa riittävästi demareita mukana nyt tai jatkossa?

Ulpu: Demareilla pitäisi olla ovet auki muuhun yhteiskuntaan. Toi-minta itselle läheisissä kansalaisliikkeissä on enemmän kuin toivot-tavaa. Rohkaiskaamme toisiamme siihen. Viittasin jo edellä poteroi-tumiseen. Maailmaa on Hakaniemen torin ulkopuolellakin.

Terhi: Demareiden verkostot eivät ole niin syvällä kansalaisyhteis-kunnassa kuin mihin meillä olisi potentiaalia. Jokainen puolueesta

ylpeä sosialidemokraatti toimii puolueen käyntikorttina muissa jär-jestöissä ja löytää varmasti synergiaa eri toimijoiden ja toimintojen välillä. Sisar- ja läheisjärjestöt tekevät hyvää työtä, mutta emme saa pysähtyä siihen.

SDP on työn puolue – se on selvä. Millainen on ammattiyhdistysliikkeen ja SDP:n välinen suhde parhaimmillaan?

Terhi: Iso osa niistä ihmisistä, jotka rakentavat työllään Suomen tulevaisuutta, on pieni- tai keskituloisia. Palkkatyötä tekevien hy-vinvoinnin ja mahdollisuuksien turvaaminen on paitsi oikeuden-mukaisuuskysymys, myös välttämätöntä yhteiskunnan elinvoimai-suuden vahvistamiseksi. SDP on luonteva lähimmäksi ay-liikkeen poliittiseksi kumppaniksi pitkälti jaettujen arvojen vuoksi. Jaetut arvot ohjaavat myös yksilöitä toimimaan yhtä aikaa molemmissa.

Ulpu: Side ammattiyhdistysliikkeeseen on tärkeä. Puolueen tavoit-teet ovat kuitenkin laajemmat kuin ammatillisella työväenliikkeellä. Se pitää muistaa. On harmi, että aiemmin niin vahva ja aktiivinen ay-ihmisistä koostuva yhdysmieskerho ei ole enää voimissaan. Oli-siko sen henkiinherättäminen mahdollista?

Kiitos ajatuksistanne. Luodaan tähän loppuun visio tulevaisuudesta: mikä on SDP:n perustehtävä vuonna 2025?

Ulpu: Vapauden, tasa-arvon ja yhteisvastuun aatetta tarvitaan jat-kossakin. Vuonna 2015 on entistä tärkeämpää, että elämme yhdessä yhteisellä maapallolla säällisesti, ihmisarvoa kunnioittaen ja elin-ympäristöä säästäen.

Terhi: SDP:n on otettava paikkansa keskiluokkaisen ja keski-ikäi-sen työtätekevän kansanosan puolustajana. Jättimäiset vanhusten ikäluokat täytyy myös huomioida, mutta nettoveronmaksajat eivät voi jäädä eläkkeensaajien jalkoihin päätöksenteossa. Tässä onnistu-essaan SDP on suurin puolue Helsingissä. ●

timo kontio

Maailmaa on Hakaniemen torin ulkopuolellakin.

—

ulpu i ivari


STADINRUUSU

PUOLUEKOKOUS 2014sdp:n 44. puoluekokous pidetään Seinäjoella 8.–10.5.2014. Ko-koukseen osallistuu 500 äänioikeutettua kokousedustajaa valitse-maan SDP:n puoluejohtoa ja käsittelemään aloitteita ja ohjelmia.

Helsingin edustajat (41 henkilöä) puoluekokoukseen valitaan jäsen-äänestyksessä. Äänestys käydään netti- ja postiäänestyksenä. Netti-äänestys päättyi 16.2. Ne äänioikeutetut, jotka eivät äänestäneet ne-tissä, saavat äänestysmateriaalin kotiinsa postissa 28.2.2014.

Ehdokkaiden nimet, numerot ja valokuvat löytyvät täältä: www.stadindemarit.fi /politiikka/vaalit

Äänestää voivat kaikki äänioikeutetut puolueen jäsenet (jäsenmak-sunsa 31.12.2013 mennessä maksaneet tai vapaa- tai maksuvapaa-jäsenet).

Postiäänestyksen aika on 28.2.–14.3.2014.

Mikäli olet äänioikeutettu, mutta et ole saanut äänestysmateriaalia postin mukana, niin ota yhteys piiritoimistoon [email protected] tai 044-3061294. ▸

Pirjo Kivistö Kannatan Juttaa

Politiikalle on sitä enemmän tilaa, mitä paremmin valtiontalouden

tasapainosta huolehditaan. (Ulpu Iivari)

32Sinun äänesi Seinäjoella !

[email protected]

AITOAASENNETTA! ANNA-MARIA KANTOLA

48v. , Toiminnanjohtaja,Helsinki

Mak

saja

: Suu

r-H

elsi

ngin

Sos

ialis

tiseu

ra ry

Jaana Aaltonen

3

Mun juttuja: työ, nuoret, asuminen

Pron viestintäjohtaja. Antin matkassa.

Helsinki - Puistolan Sd Ty.


Ari Lehtinen

IHMINEN ENSIN. SDP NOUSUUN! Äänestä vahvoja vaikuttajia puoluekokoukseen.

Mirka Vainikka

Veikko Vermilä

51 109

114Julkishallinnon Helsingin

sosialidemokraatit ry

Iiro Karhiaholääkäri

Pilvi Torstidosentti, kaupunginvaltuutettu

Jussi Vauhkonen tutkija

LUE EHDOKKAISTA: HELSINGINSDKILTA.SDP.FI

Anne Mikkola-Nokso-Koivistoasiakkuus- ja projektipäällikkö

Tahtoa ja tunnetta Toukolasta!

Puoluekokoukseen.Tiedämme ja tahdomme, että maailman, Suomen ja sosiali-demokratian parhaat päivät

ovat vasta edessä. Siksi.

Kantola Tarja Kiukas Vertti Kurttila Tuomas Peiponen Irma


Petri Ijäspääluottamusmiespiirihallituksen jäsenpuoluevaltuuston varajäsen”Stoppi tuuliviiripolitiikalle”

22Aslak Haarahiltunenjärjestämisvastaava”Kasvun tielle”

13

35Taina Karrikkaliittohallituksen jäsen tuotannon esimies

”Haluan olla vaikuttamassa siihen, että puolueessakuunnellaan ja otetaan huomioon meidän teollisuuden työntekijätkin. Kurssi vasemmalle!”

Arto HeleniuslakiasiainpäällikköKäpylän ty puheenjohtaja”Pidetään tuottava työ Suomessa”

16

Kaisa Niskanentalouspäällikön sihteeri pääluottamusmies”Meidät yhdistää toisiimme aate yhteinen, aate käsien ja sydämien työväen”

66Heikki Piskonenpäätoimittaja”Muutos, ei hajaannus”

77

Mika Häkkinenjärjestämiskoordinaattori”Aate ja Liike”

20

Liikkeen puolesta Metallin Demarit

Puoluekokoukseen

53

Tage LindbergTUS puheenjohtaja,

asiamies

69

Nelli NurminenLääketieteen kandidaatti

119

Heta Välimäkiviestintä- ja yhteiskuntasuhde-

vastaava

Vaikeat ajat vaativat kokeneita johtajia.Siksi tuemme Juttaa.

Jorma WestlundSDP:n jäsen vuodesta 1966 (Ikurin, Töölön ja Lauttasaaren yhdistykset).Jo nyt ensimmäistä kertaa ehdolla puolueäänestyksessä luottamustehtävään.- Järjestösihteeri, Teiniliitto, 1969-71- Kouluasiainsihteeri, SNK, 1972-73- Poliittinen sihteeri, OPM, 1973-75- Vaalitoimitsija, Mikkelin Kj, 1976- Ohjelmatoimitsija, SDP, 1976-78- Tiedottaja, Metallityöväen Liitto, 1978-84- Järjestöpäällikkö, SDP, 1984-95- Pääministerin poliittinen sihteeri, 1995-2000- Yhteiskuntasuhdejohtaja, Stora Enso, 2000-2014

122


Heikki HelkavuoriJo riittää nykymeno!Rinne puoluejohtoon!- SDP:n jäsen vuodesta 1973- 29 vuotta Kirjan Demarien johtokunnassa- Kysy lisää Heikiltä 0400 511506

Itäkeskuksen Sosialidemokraatit

17

Näkemystä ja monipuolista kokemusta puoluekokoukseen.

JOUKO MALINENedunvalvontapäällikkö, varavaltuutettu

56

Ritva Sänkiaho

��Kokemuksen ääntä puoluekokoukseen!

SDP:ssä vapaasti vasemmalla jo vuodesta 1974

Suur-Helsingin Sosialistiseuran pohjoisen ehdokas

Timo PeltovuoriPuh. 0500 438 [email protected]

ÄÄNESTÄ NRO76

98 Täysi tuki Jutalle! KAARIN TAIPALE TkT, kaupunkitutkija, varavaltuutettu

puoluevaltuuston jäsen,Tapanilan TY:n puheenjohtaja

18


KULTTUURISTADI

TOVE JANSSONIN SataVuotiSjuHla läHeStyy

–Tove Jansson on mielestäni suomalaisista taitei-lijoista kuuluisin, taitavin, kansainvälisin ja yk-sinkertaisesti mielettömän hyvä! Hänet olisi hyvä tuntea Suomessa muustakin kuin Muumeista. Ja Muumitkin pitäisi tuntea nykyistä paremmin.

näin perustelee työtään Tuula Karjalainen, joka on juuri saanut valmiiksi Tove Janssonin elämäkerran Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta. Tove Jansson (1914–2001) on Suomen tunnetuimpia taiteilijoita, ja hänen kirjojaan on käännetty tällä hetkellä jo yli neljällekymme-nelle kielelle.

SUURI yLPEIDENAIhE– Juuri Tove Janssonin maine maailmalla on meille suurempi ylpey-denaihe kuin edes ymmärrämme. Olen pitänyt paljon esitelmiä Tove Janssonista ulkomailla ja voin kyllä vakuuttaa, että hänet tunnetaan erinomaisen hyvin Suomen ulkopuolella. Tällaisia kokemuksia olen saanut eri tilaisuuksissa ainakin Japanissa, Englannissa, Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Myös kirjoittamani Tove Jansson-elämäkerran käännösoikeudet on myyty jo kuudelle kielelle, Karjalainen kertoo.

Jansson oli todella monilahjakkuus – kuvataiteilija, kirjailija, ku-vittaja, poliittinen pilapiirtäjä, käsikirjoittaja ja laulujen sanoittaja. Hän on Suomen käännetyin lastenkirjailija ja aikuistenkirjailijana hän on neljänneksi käännetyin. Tove Jansson teki monen ihmisen elämäntyön; kirjailijan, kuvittajan, taidemaalarin, kirjailijan, lavas-tajan, dramaturgin, runoilijan, poliittisten kuvien tekijän ja sarja-kuvapiirtäjän.

PAKOA MIELIKUVITUKSEENTuula Karjalaisen kirjoittama elämäkerta asettaa Tove Janssonin pit-kän, värikkään ja tuotteliaan elämän osaksi 1900-luvun historiaa. Se osoittaa, miten Janssonin elämä ja taide nivoutuivat tiiviisti toi-siinsa. Se kertoo, miten esimerkiksi Muumilaakso ja sen asukkaat syntyivät toisen maailmansodan aikoihin, jolloin kirjailijan itsensä oli paettava julmaa aikaa mielikuvitukseensa, ympäristöä lempeäm-pään maailmaan.

Tove Janssonin elämäkerran ydinajatus on Tove itse. Hän on mo-nien asioiden yhteinen nimittäjä. Häneen sopivat niin muumi-maailma kuin poliittiset piirustukset. Skaala on laaja. Aiheet hän poimi kuitenkin aina läheltään, pitkälti omasta elämästään. Jansson maalasi miltei koko elämänsä ajan. Hän teki muumikirjoja yli 35 vuotta, kuvitti monenlaisia julkaisuja ja kirjoitti aikuisten kirjoja yli 10 vuoden ajan.

TINKIMÄTöN VAIKUTTAJAIhmisenä Tove Jansson oli aikansa vaikuttaja. Hän ei ollut lipun-liehuttaja eikä agitaattori, vaan vaikutti omalla esimerkillään ja tinki-mättömänä omien valintojensa mukaan eläjänä ihmisten arvoihin.

Tove Jansson kyseenalaisti totuttuja ajatus- ja moraalisääntöjä, joissa käsitykset hänen aikanaan olivat kovat ja tiukassa. Hän kan-natti tasa-arvoista parisuhdetta myös saman sukupuolen kesken jo silloin kun se vielä oli Suomessa rikos. Hän oli vallankumoukselli-nen, mutta ei julistaja eikä kansankiihottaja.

Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta. Tammi 2013. 303 s.


KULTTUURISTADI

– Tove Jansson vaikutti aikansa arvoihin ja asenteisiin, mutta ei ollut lipunkantaja vaan hiljainen ja silti tinkimätön omien valin-tojensa mukaan eläjä. Hän ei alistunut keskivertonaisen rooliin, ei ammatillisesti eikä elämänarvoiltaan. Jo pienensä hän kirjoitti: ”Vapaus on paras asia”, Karjalainen korostaa.

AINEISTON METSÄSTySTÄ– Kirjaani sain tärkeää aineistoa, kun olen pitänyt jo muutaman vuoden ajan yhteyttä hänen veljeensä Larsiin. Sain avaimet Toven ateljeehen, jossa sain tutkia hänen kirjeitään ja muita papereita. Kir-jastostakin löysin Tove Janssonin omia kirjeitä. Tärkeä tietolähde on tietysti myös hänen tuotantonsa.

Tove Jansson tapasi sanoa, että parempi olisi kirjoittaa kirjailijasta vasta kun hän on kuollut. Jos silloinkaan. Silti hän oli varautunut tuleviin säästämällä suurimman osan laajoista muistiinpanoistaan ja kirjeenvaihdostaan ja päiväkirjoistaan. Tove Janssonin syntymästä tulee keväällä kuluneeksi sata vuotta. Keväällä 2014 avautuu Ate-neumissa Tuula Karjalaisen kokoama Tove Janssonin taiteen juhla-näyttely. ●

hilkka kotkamaa

MUISTO 20 VUODEN TAKAA

”p äätin joskus 90-luvun keksivaiheilla tehdä haastattelun Tove Janssonista. Kollegat ja kustantamoväki kertoivat, että se on lähes mahdotonta, koska hän oli suostunut

haastatteluun siihen aikaan vain ulkomaisille lehdille. Heistä yksi oli Jörn Donner, joka teki ison jutun ruotsalaiseen Månadsjournaleniin. Silloin ei ollut sähköpostia, joten lähestyin häntä puhelimitse salai-seen numeroon. ”Olen juuri kirjoittamassa kirjaa, mutta soita kol-men kuukauden päästä”. Vajaa vuoden pallottelun jälkeen sain lu-van tulla hänen kotiinsa haastattelemaan. Ullanlinnan korkean talon ullakkohuoneistosta avautui erikoinen maailma: ateljee, galleria, kirjasto ja koti. Kaikki samassa. Mukanani oli nuori punaposkinen kuvaajapoika, jonka Tove haukkui pataluhaksi. Tai siis minut, kun en ollut kertonut, että juttuun otetaan myös kuva. Lopuksi kirjailija ihastui kuvaajapojan kauniisiin silmiin niin, ettei halunnut päästää häntä lähtemään pois. Teimme haastattelun ja lopuksi pöytään il-mestyi viilipurkki – lounaaksi – ja iso lasi viskiä onnistuneen, mutta Toven mielestä raskaan, haastattelun kunniaksi. Pienessä hiprakassa liitelin sitten toimitukseen. Kukaan ei uskonut, että olin ollut ihan oikeasti juttukeikalla, keskellä päivää, varsinkaan haastattelemassa kirjailijaa, jolta kukaan kollegani ei ollut saanut haastattelua.” ●

tuula karjalaisen kirjoittama uutuuselämäkerta asettaa Tove Janssonin pitkän, värikkään ja tuotteliaan elämän osaksi 1900-luvun historiaa.

tuula karjalainen on taidehistorioitsija ja tietokirjailija, joka on muun muassa toiminut Helsingin kaupungin taidemuseon ja Nykytaiteen museon Kiasman johtajana sekä kirjoittanut teokset Uuden kuvan rakentajat – Konkretismin läpimurto Suomessa, Ikuinen sunnuntai – Martta Wendelinin kuvien maailma ja Kantakuvat – Yhteinen muistimme. ●

Tuula Karjalainen


RUUSUNSTADILAINEN

Sarjassa esitellään helsinkiläisiä sosialidemokraatteja

pääekonomisti (emeritus), Juhani Turkkila on Yhteiskunta-poliittisen sos.dem. yhdistyksen (YPSY) jäsen. 67-vuotias Turkkila on kuulunut sosialidemokraattien riveihin valtaosan elämästään, sillä hän liittyi Sosialidemokraattiseen puolueeseen maaliskuussa vuonna 1972, tuolloin jäseneksi Pohjois-Haagan yhdistykseen.

– Minua on pienestä pitäen kiinnostaneet yhteiskunnalliset asiat, Turkkila kertoo. SDP:hen minut toi kaiketi ”veren perintö”. Isäni ja muutamat lähisukulaiset olivat aktiivisia sosialidemokraatteja, joi-den jalanjälkiä halusin seurata. Muistan hyvin, kuinka pikkupoikana olin isäni ja hänen äitinsä kanssa vappujuhlissa Mäntymäellä, Turk-kila muistelee.

demarien tanSSi Piikikkäillä ruuSuilla

– Tämän päivän keskeinen kysymys on mielestäni: Millaiseen yh-teiskuntaan SDP pyrkii?

Kansanliikkeestä on tullut hieman ”herraskainen” asiantuntija-joukko. Ongelma on se, että tämä asiantuntijuus ei tuota tulosta. Kuten SOTE-sotkusta nähdään, toteaa Turkkila.

Lisäksi Turkkila kaipaisi selkeämpää linjaa maahanmuuttoon liitty-viin kannanottoihin. – Maahanmuuttoasioissa SDP:ltä puuttuu sel-keä kanta. Ei voi olla niin, että näin tärkeässä asiassa SDP:n nimissä yksi lausuu asiasta yhden mielipiteen, toinen toisen jne., Turkkila kuvaa nykytilannetta.

Turkkila uskoo puolueeseen kuulumisen lisäävän vaikutusmah-dollisuuksia. – Vaikuttaminen yksilötasolla on äärimmäisen vaikeaa. Vaikuttaa voi mielestäni vain liikkeen kautta, eikä sekään ole help-poa.

Puolueen sisältä Turkkila löytää myös yhden selkeän kehittämis-kohteen. – Keskinäisen luottamuksen ja solidaarisuuden lisäämi-nen SDP:n piirissä on tärkeää.

Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on Turkkilan ajatusmaail-massa vahvasti läsnä. – Haluaisin tietää aidosti, miten tyytyväisiä helsinkiläiset ovat saamiinsa julkisiin palveluihin ja miksi äänestys-prosentti kuntavaaleissa on niin alhainen. Toivottavasti vielä koettaa aika, jolloin helsinkiläiset demarit ”tanssivat ruusuilla”, nykymeno-han on ollut aika piikikästä, Turkkila toteaa. ●

heta war to

juhani turkkila

STADIN RUUSU 1/201425 STADIN RUUSU 1/201425

uuden ValtuuSton toinen talouSteSti

k aupungin budjet ti lasketaan nyt siten, että edellisen vuoden toimintamenoarvion päälle lasketaan väestön lisääntyminen ja kustannustason nousu. Tästä vähen-

netään valtuustostrategiassa sovittu yhden prosenttiyksikön tuottavuustavoite. Investointeihin on sovittu 435 miljoonan vuosittainen katto, joka tulee olemaan kova haaste mekaani-sesti ajateltuna.

Ryhmäjohtaja Osku Pajamäki (sd) sanoi valtuustossa mar-raskuussa, että kaupunki ”ei ota senttiäkään velkaa muuhun kuin investointeihin”. Tärkein tavoite on terveys- ja hyvin-vointierojen kaventamisen tavoitteen toteutuminen jokaisen budjettivalmistelun yhteydessä. Nuorten määrä ja koulutus-tarve kasvaa Helsingin seudulla. Tänä vuonna yhteishaussa ilman koulutuspaikkaa jäi noin 700 nuorta, mihin tulee muutos. – Nuorisotakuun toteuttamisen edellyttämät amma-tillisen koulutuksen paikat, 770 ensi vuodelle kohdentuvaa lisäpaikkaa, voidaan ottaa käyttöön.

– Valtuustokauden strategian keskeinen yhteisesti hyväksytty tavoite on hyvinvointierojen kaventaminen. Kyse on ihmisten ja alueiden välisestä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Tasa-arvo toteutuu arjessa. Siksi esimerkiksi terveyskeskus-ten, hoiva- ja kuntoutuspalvelujen, kotipalvelun, päivähoi-don, päihde- ja mielenterveystyön ja lähikoulujen riittävät ja oikea-aikaiset resurssit on turvattava, kaupunginhallituksen jäsen Pilvi Torsti linjasi 12.2. Helsingin demareiden pysyvän kannan valtuuston budjetin 2015 lähetekeskustelussa.

kokoomuksella tuntui loppuvuonna kaupunginhallituk-sessa olevan kasvanut halu ”osoittaa sormella kaikista huono-osaisimpia”, demareiden kh-ryhmän vetäjä Tarja Tenkula arveli. Kokoomuksen ryhmäjohtaja Lasse Männistö vaati jou-lukuulla suullista ja kirjallista selvitystä SoTe-viraston bud-jettiylityksistä vammaispalveluiden ja toimeentulotukiasiak-kaiden osalta. Asiasta vastuullisen apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn (kok) mukaan ylitykset johtuivat lakisääteisistä kuljetuspalveluista yms. Käsittelyyn oli tulossa vastaesitys, joka olisi pysäyttänyt vammaispalvelut ja muut lakisääteiset SoTe-palvelut vuoden 2013 viimeiseksi kolmeksi viikoksi! – Joku voisi pyytää Männistön käytännön sosiaalipalveluun, Narikkavahdille ehdotettiin pöyristyttäneenä Pukinmäestä. Tulevan budjettivalmistelun eväiksi Männistö suositti 12.2. Espoon terveyskeskusten yksityistämiskokeiluja.

vihreät vaihtoivat melkein koko kh-ryhmän. Uusilla, hy-vin nuorilla, hyvin kokemattomilla jäsenillä oli opettelemista. Alkuvuonna 2013 näytti siltä, että nk. punavihreä yhteistyö voisi toimia, mutta monessa kunnallisia liikelaitoksia, pal-veluiden yksityistämistä tai ulkoistamista koskevassa asiassa vihreät ovat olleet kokoomuksen vietävissä.

Muuttuisiko suunta 2014? Narikkavahti höristi vanhoja korviaan, kun raatihuoneen eteisaulaan kaikui 12.2. kaupun-ginhallituksen jäsen Hannu Oskalan budjettievästyspuhe. Hän lainasi taloustieteen Nobelisti Paul Krugmania tammi-kuulta 2014:

– Suomi on tehnyt todella kovaa kiristyspolitiikka ilman minkäänlaista painetta markkinoilta. Poliitikot ovat olleet to-della vastuuttomia. (…) Tehkää mitä tahansa, mutta älkää ai-nakaan kiristäkö enempää. Älkää enää pahentako tilannetta entisestään.

– Nyt jos koskaan kannattaisi jo sovittuja julkisia hankkeita toteuttaa nopeutetulla aikataululla, jos se vain on mahdol-lista. Korot ovat alhaalla, työtä tarvitaan eikä kasvavan kau-pungin investointeja varten otettavasta velasta niin huolissaan tarvitsekaan olla, Oskala sanoi Krugmania jatkaen.

kaupunginjohtaja Jussi Pajunen jatkaa, ikään kuin ennalta vain tähdistä luettavaa, ”tuhkanripottelua” vauraan Helsingin päällä ja Helsingin kokoomus seuraa pääsääntöisesti perässä. Narikkavahti teki uuden huomion vihreiden aiemmista ker-roista osin muuttuneeseen talouslinjaan, joka oli kauempana kokoomuksesta ja lähempänä demareiden ajamaa pitkää kas-vavan Helsingin linjaa.

Ryhmäpuhuja Pilvi Torsti korosti sitä, miten talousviisauden kulmakivi on käyttötalouden ja investointien erottaminen toisistaan. – Käyttötaloudessa tuemme yhteisesti valittua vaa-tivaa linjaa, jossa sitoudumme tulorahoitukseen ja prosentin tuottavuustavoitteeseen vuosittain.

– Investoinnit ovat eri asia. Investointien rahoittaminen myös lainanotolla on perusteltua. Lisäksi investointien koko-naisuutta on tarkasteltava myös niiden tarpeen kautta, ei yk-sin investointikattoon tuijottamalla.

pääkaupungin investoinneilla on merkitystä koko maan kannalta. – Nyt on paras aika panostaa sellaisiin investointei-hin jotka joka tapauksessa joudutaan tekemään ja jotka vievät eteenpäin kestävästi kasvavan kaupungin tavoitteita ja koko metropolialuetta.

Sd-ryhmä esittää, että Helsinki nostaa keskeiseksi tavoitteek-seen vauhdittaa valtakunnallisen raideliikenteen ja työpende-löinnin kannalta merkittävän Pisara-radan toteuttamista.

Keskustakirjaston toteuttaminen on aloitettava vuonna 2015. Jos se ei ole silloin budjetissa, valtion 30 miljoonan itsenäisyyden juhlavuoden projekteihin sidottu raha menete-tään. Narikkavahti on tässä asiassa laskenut monet sanalliset aseensa Sj Ritva Viljasen (sd) jalkojen juureen. Kaupunki tar-vitsee avoimia maksuttomia tiloja, jotka ovat kaikille yhteisiä ydinkeskustan kaupallisten monumenttien keskellä. ●

25

RAATIHUONEENNARIKKAVAHTI


teatterin katoamisesta, Korjaamo toi todella ajan tasalla olevan, su-vaitsevaisuuden ja sananvapauden ongelmia nykyajassa pohtivan tiiviin näytelmän saliinsa. Tunnin esitys yhdistää multimediaa ja teatteria oivaltavasti.

Henrik Ipsen ja Simon Vagn Svensen näyttelevät mukaansatem-paavasti, sujuvalla englannilla, katsojat läheltä osallistaen. Toisella on koko ajan puukko rinnassa, van Goghin murhaaja teippasi sillä oh-jelmajulistuksensa. Fortuynilla on verinen reikä koko ajan päässä. Rähjäinen boheemi ja pukumies näyttelevät hyvin yhteen yhteis-kunnan kipupisteiden äärellä.

ERILAINEN RUNOKAPAKKA Klockriketeatern Erottajanmäen Diana-näyttämöllä on nuorekas suomenruotsalainen taiteellinen teatteri, joka täyttää 20 vuotta tänä vuonna.

– Tervetuloa Palavaan Suteen, Helsingin kuumimpaan runokapak-kaan. Palavassa Sudessa virtaa sanat, jazz ja samppanja, täällä kytevät kaipaus ja suru, kapina ja salaisuudet, lupaa DuvTeaternin ja Klock-riketeaternin yhteistyönä syntynyt Den Brinnande Vargen.

DuvTeatern, kehityshäiriöisten ihmisten teatteri, käynnisti kaksi vuotta sitten Runoprojektin, yhdessä runoilijoiden Tua Forsströminja Claes Anderssonin kanssa. Näyttelijät ovat hankkeen aikana luo-neet omia runoja, joista syntyi esityksen runko. Oli ilo nähdä näyt-telijöiden ponnistelevan sanojen ja laulujen kanssa. Apua sai vie-restä.

Erityisen hauskoja olivat Yvonne Heinsin tekemät aamutelevisio-haastattelut kahdesta tunnetusta suomenruotsalaisesta runoilijasta, jotka olivat koko ajan tasaveroisesti lavalla. Aulassa oli nähtävillä Ste-fan Bremerin hienoja ja taiteellisia valokuvia Duv-teaternin näytte-lijöistä kirjassa, joka sai inspiraationsa Carmenista.

VakaVaa aSiaa ja HerVotonta naurua

KULTTUURISTADI

Vuodenvaihteen teatterista löytyy vakavaa ja huumoria, tanssi hakee tummuutta ja mies-rooleja, sirkus naurattaa.

teat teri avoimet ovet Erottajanmäellä tarjosi poikkeavan teatteri-esityksen. Anja Kaurasen (nyk. Snellman) Pelon maantiede -kirjaan perustui Essi Räisäsen ohjaus viidelle naisnäyttelijälle ja yhdelle miehelle, joka harjoitusten aikana jo ”luuli saaneensa kuukautiset”.

Pelon maantiede kertoo siitä, miten naiset alkavat rajoittaa liikku-mistaan kaupunkitilassa, välttävät pimeitä ja yksinäisiä paikkoja, jot-teivät kohtaa väkivaltaa. Mitä tapahtuu, kun ”ajatukset lakkaavat ja ruumis alkaa”, ohjaaja kirjoittaa.

Oli todella kiintoisaa nähdä Kati Outinen teatterilavalla. Kysyin elokuvanäyttelijältä jälkikeskustelussa, millä tavalla näytelmän nuo-rella Oililla on yhtäläisiä tai erilaisia kokemuksia ”Tulitikkutehtaan tytön” kanssa, siis Iiriksen Aki Kaurismäen elokuvassa 25 vuotta sitten. Kati vastasi, että paljon on yhteistä, molemmat ovat sivulli-sia. Mutta Iiris rukka peitti kaiken sisäänsä, Oili on ruumiillisempi. Keskipolven taitava näyttelijä luuli tai pelkäsi saavansa Kaurasen kir-jasta vanhempien naisten roolit, mutta saikin tulokkaan, koulussa nauretun Oilin roolin. Näyttelijät juoksivat, lauloivat ja liikkuivat katsojaa hyvin liki tuolirivien edessä ja välissä. Aino Venna ja Asta Honkamaa musisoivat hyvin.

PUUKKO RINNASSA, REIKÄ PÄÄSSÄTämä monikulttuurinen kokeilu on ohi, murhattu oikeistopolii-tikko Pim Fortuyn sanoo toiselle murhatulle, ohjaaja Theo van Goghille, hienossa neljän maan yhteistuotannossa Pim & Theo. Sa-maan aikaan, kun Diana Drama Festissä keskusteltiin poliittisen

aino venna katsoo kaislikosta ulla raiviota ja kati outista.

miT

ro

hä

rk

ön

en


DIIVAN MESTARISOOLONäyttelijä Sari Havaksen Apocalypse Now – Hetken läsnä oli hieno, vii-pyilevä, tunteikas soolonäytös Kaapelitehtaan Turbiinisalissa, hyvin pelkistetyn tumman lavastuksen keskellä.

Ludovic Kerfendalin teatteriteoksessa päähenkilö on nainen, näyttelijä, joka rakastaa ammattiaan, mutta ei siihen liittyviä julkkis-haastatteluja työnsä ulkopuolella. Kun häneltä kysytään miessuhteita, Havas vastaa, montaako on rakastanut tai tappanut, moneenko ollut suhteissa tai naimisissa – eri teatterirooleissa!

Elämä on näyttämöllä, sukulaiset tuntuvat olevan sivuosassa, vaikka hän huutaa lapsensa ja äitinsä perään ja tuntuu kompastelevan niissä suhteissa. Esityksessä on esitysvihjeitä esim. Tšehovin Lokin ja Ra-cinen Faidran maailmoista. Teosta on luotu työpajoissa, joissa oh-jaaja, näyttelijä, valokuvaaja ja kuvataitelija muotoilivat tarinan ja kerronnan.

NEgROA JA PUKUMIEhIÄUuden tanssin keskus Zodiak huipensi hienon syksynsä tanssiteok-seen NOIR? Se on teos mustuudesta, erilaisuuden kokemuksesta ja suhteesta omiin helsinkiläisiin, pohjalaisiin tai vantaalaisiin juuriin neljän afrosuomalaisen taiteilijan näkökulmasta.

Tanssitaiteilijat Sonya Lindfors, Esete Sutinen ja Ima Iduo-zee sekä näyttelijä-rap-artisti Deogracias Masomi alias Gracias käsittelevät taustaansa ihmisinä, suomalaisina ja taiteilijoina. He käyttävät kokemustaan tanssin, teatterin ja hiphopin parissa. Tans-sin historian osin rasistiset kuvat, Josephine Baker 1920-luvulla, ovat tuttuja. Mielikuvien räikeys kohdataan välillä hauskasti, vä-lillä traagisesti. Aihe on ajankohtainen, kun uusi sukupolvi moni-kulttuurisia suomalaisia nuoria kasvaa aikuisiksi. NOIR? on sekä henkilö kohtainen että kansainvälinen tanssipuheenvuoro suvaitse-mattomuudelle ja vihapuheille.

Zodiak avasi vuoden, viime kevään yleisönsuosikin uusinnoilla. Joona Halosen Straight-esitys on säkenöivää pukumiesten liikettä jatkuvassa vauhdissa. Teoksen esittää fyysisesti voimakas, taidokas

ja persoonallinen miesjoukkue: Arttu Palmio, Dayron Napoles Rubant, Sakari Saikkonen, Guillermo Sarduy ja Jukka Tarvai-nen. Alkuun miehisyys nousee viitteellisenä tanssina, joka kasvaa nopeasti moniulotteiseksi. Esitys kysyy, mikä tekee miehen, yksin ja yhtenä joukossa, erilaisena, ryhmässä törmäilevänä hahmona. Taustalla on epämääräistä hälymusiikkia ja kellonsoittoa. Nyky-tanssiin yhdistyy urheilullista akrobatiaa, katuliikkumisen rajuutta, afrokuubalaista keveyttä, hieman balettitekniikkaa ja vain hiljaista läsnäoloa. Straight on kuin nyrjähtänyt etikettikurssi miehenä toimimisesta, esittelyssä lukee.

hUUMORIA SIRKUKSESSACabaret Jamon oli joulun alla hauskin nykysirkusesitys Maneesilla Cirkossa – uuden sirkuksen keskuksessa. Sen ja Cirko Aeron yh-teisesitys toi viisi kansainvälistä sirkustaitelijaa pikkujouluajan Hel-sinkiin. Kovia kierteitä, pianistikomediaa ja korkeita korkoja kaba-reetunnelmassa elävän musiikin tahdissa, rohkeaa sirkusta ilmassa ja maassa. Ensi kertaa näyttämöteoksen visualisoinnissa voimansa yhdistivät kuvataiteilija Jani Leinonen ja kenkäsuunnittelija Min-na Parikka. Esityksen ohjasi Suomessa vaikuttava Maksim Komaro.

Zenaida Alcalde, Lisa Angberg, Cristina Geninazzi ja Klara Mossberg olivat taitavia ja pelasivat hyvin yhteen. Elämykselli-sessä Cirkossa Suvilahdessa oli helmikuulla nähtävillä mainion humoristi nen, mykkäfilmikomiikanomainen, Members of Our Limbs. Ilmeikäs naamanvääntäjä Jenni Kallo, uskomattoman elastinen Thom Monckton ja kolmikon vakavanaamaa esittävä Sampo Kurppa kohtasivat toisensa Ranskassa v. 2009 opiskelemassa klovneriaa. Tämä teos sai kantaesityksensä v. 2011, mikä näkyy suvereenissa sujumisessa kohtausten välillä ja sisällä.

Arkipäivä, vaikkapa kahvinkeitto, muuttuu absurdiksi. Pinttyneet tavat törmäävät toisiinsa. ●

risto kolanen

KULTTUURISTADI

Neljä tummaa taitelijaa ima iduozee , esete sutinen , deogracias masomi ja koreografi sonya lindfors ovat katu-uskottavia.

hel

i so

rjo

nen

Cabaret Jamon – kuvassa on toinen eteläisen Euroopan sirkusvierailijoista.

uu

pi T

irr

on

en


h arva kult tuuripersoona on tehnyt niin paljon työtä ja levittänyt niin antaumuksella kulttuurin ilosanomaa kuin Arvo Ahlroos. Hänen innoittajanaan ovat olleet kauneuden

jano, äidiltä saatu henkinen perintö, tunteikkaat naiset ja sosiali-demokraattinen aate. Tästä kaikesta saamme taas herkkupaloja juuri ilmestyneessä Ahlroosin runoteoksessa Yön malja pisaroi.

Haluaisin sykkiä pois tätä arkeaKietoutua pehmeisiin faktoihinTulla tietoisuuden ahtaalle portilleHiljaisuuden perimmäiseen huoneeseen

Ahlroosin runous saa aiheensa pysähtyneestä hiljaisuudesta ja säke-nöivästä juhlasta kuplivan lasin äärellä. Hänessä on minimalisti ja renesanssi-ihminen samassa paketissa. Runouden kaari on suuri ai-heiltaan ja ilmaisutavaltaan. Poliittisista tuskan huudoista herkkään naisen kosketukseen.

– Saan ideani ja virikkeeni runoihin mistä ja milloin vain, kun mieli suotuisasti muljahtelee. Kirjallisuuden proffani Unto Kupiai-nen korosti, että runo voi syntyä ja lirahtaa paperille kuin lampaan pissa, varoittamatta, usein myös valmiina runona. Joskus minulla on tapana improvisoida viiniklubien illoissa, jolloin runot syntyvät ikään kuin raporttina illan antimista. Minun tapauksessani on niin, että kun viini virtaa, kynä luistaa.

Verhojen pudottuaOlet tunto kieleni kärjessä, sormenpäitteni sirppiJa rakastaessani sitä mikä sinusta virtaaLootuskukat, sielun aistimet, alkavat pyöriäJa ihmisen aura liikahtaaJonain päivänä hajoan tuuleenTai ehkä olen jo hajonnutJa kävelen pelkkänä kuvitelmana, ihmisen kehyksenäHousuissani lähtölaskentaa odottamaton Tikittävä aikapommi

– Konsertit ja oopperat ovat myös hyviä luppohetkiä tyhjentää mie-livarastoa muistivihkoon. Esimerkiksi Wagnerin Reinin kullat suoras-taan ryntäävät päälle.

Pohjolassa jossa portti on vaihdettu rautaan, ajatus hautaanKaukana keskustulesta, ajatuksen vartijasta, rajattomastaMagneettikiven ja meripihkan todistuksistaPäivän hiljaisesta hetkestä

Virikkeitä saattaa Ahlroos saada myös jo olemassa olevasta runou-desta. – Upein jäljitelmäni eli pastissini oli Koskenniemestä. Sitä voi sanoa ivamukaelmaksi. Kirjoitin sen Siperiassa ja se oli syntyes-sään valmis runo:

ARVO AHLROOSIN runoudeSSa arkea ja juHlaa

KULTTUURISTADI

Arvo Ahlroos: Yön malja pisaroi. ntamo 2013. 80 s.


KULTTUURISTADI

Olen kusella useastisinun hangellastaigayöKun vodkat kolhoosijuhlientaigalla päähän lyöMe piirsimme nimesi lumeenoi, humala Siperian

Myös unet ovat Ahlroosille tärkeä virikemaailma. Eeva-Liisa Manner on ehkä ansiokkain unirunoilija.

Itse hän on ilmaissut asian aforismeissaan, kuten:

Unet on annettu meille korvauksena mielikuvituksettomasta elämästä

Unet ovat tehostettua kirjallisuutta. Ne välähtävät luomien alta kuin kuu ja kupariraha

Arvo Ahlroos on kokonaiselle toimittajasukupolvelle esikuva siitä, miten tehdään hyvä, koskettava ja historiaan vankasti pohjautuva televisiodokumentti. Esimerkiksi hänen Vienan-Karjalasta kertovas-sa dokumenttisarjassa näkyy, että historia, politiikka ja runous voi-vat olla yhdessä ja samassa teoksessa.

Saarella jossa mantelipuun oksan taittaminen oli rikosTeräksen kylmä hiki tunkeutui nuorukaiseen

Olen kirjoittanut runoja pikkupojasta lähtien. Sitten tulikin tv-dokumenttien vuoro vuosikymmeniksi, mutta eivät ilman runoja, kertoo juuri runoteoksen julkaissut arvo ahlroos.

Kukoistus kuoressaan (Gummerus 1964)Jäädytetyt saatavat, vasemmistopolitiikan uutta suuntaa (Gummerus 1965)

TIETOKIRJAT:Heikki Karkkolaisen kanssa: Henrik Tikkanen -testamenttini elämälle (Tammi 1993)Ritva-Liisa Pilhjertan kanssa: Väinö Tanner – monen särmän mies(Väinö Tannerin säätiö 1998)

RUNOKIRJAT:Arvo Kaskamon nimellä Pentti Holapan kokoamassa neljän nuoren runoilijan antologiassa Matkaopas huomiseen (WSOY 1960)Sylisi orkideat – runoja, piirroksia (Atena 1997)Huulien taakse vangittu ääni (Edico 2008)Elämä on Ripassoa – runoja, piirroksia (ntamo 2010)Yön malja pisaroi (ntamo 2013) ●

Arvo Ahlroosin teosluettelo

Sykkiviin sydämiin kuin vieras hylkivä aine… ja nuorukaiset, yhtä hämmästyneitä kuin teloittajatkatsovat avattuja sydämiäänjoiden höyryävä veri pulppusi virtoinakynttiläkaktusten lomitse

– Runoja olen kirjoittanut koko ikäni. Koulutoverieni mukaan kir-joittelin kansakoulun yläluokilla pilkkarunoja opettajista. Ensim-mäiset runot julkaistiin vuonna 1960 Pentti Holapan kokoamassa neljän nuoren runoilijan antologiassa Matkaopas huomiseen. Sit-ten tulikin tv-dokumenttien vuoro vuosikymmeniksi, mutta eivät ilman runoja!

Sinä menet piiloon rakkauteni tunnusmerkkejäJoita heittelen kuin palavia soihtuja tiellesiLivahdat tavoittamattomiin kuin metsän eläin

– Runoushan on ollut minulle henki ja elämä, koko eliniän, äidin-maidosta alkaen. Äitini Hulda Katariina aloitti 15-vuotiaana vuon-na 1918 tallentamaan kuohuvassa kotikylässään Urjalassa punaisten lauluja ja runoja. Laulujen sävelet taltioituivat Huldan korvaan. To-sin hän taltioi myös valkoisten laulut ja kaikki mahdolliset silloin lauletut kansanlaulut.

Arvo Ahlroosin tuotantoa voi kuvata hänen ystävänsä runoilija Jorma Eton sanoin: Ahlroosin runot nuorekasta, notkeaa, kuva-rikasta, kaunista sanaa – todella hienoa... ●

hilkka kotkamaa

hil

kk

a k

oT

ka

ma

a


kuten hehkeä muotokuva Tarja Halosesta – mutta mukana on myös akvarelleja, piirroksia ja grafiikkaa. Näyttely muistuttaa, että Rafael Wardi on suunnitellut myös oopperalavasteita ja -pukuja sekä osallistunut tanssiesityksiin.

Rafael Wardi on myös oivallinen tarinaniskijä. Hän kertoo elämäs-tään stadin kundina, joka on ammentanut aiheitaan Helsingistä, Lauttasaaren rannoilta Harjutorin vakiasukkaisiin. Hänen elämänta-rinansa on yhtä jännittävä kuin hänen taiteellinen tuotantonsa. Hän on asunut lähes koko ikänsä Lauttasaaressa ja saari on ikuistettu mo-niin hänen tauluihinsa. Nykyään hänen työhuoneensa on Kaapeli-tehtaalla, josta näkyy meri. Merestä hänelle herää ideoita ja tunteita. Aina muistot eivät ole miellyttäviä, sillä näiltä tutuilta rannoilta on voinut nähdä laivoja, joilla juutalaisia kuljetettiin sodan aikana kes-kitysleireihin. Siellä olisi voinut olla mukana myös juutalainen War-din perhe. Onneksi ei ollut.

Monen kirjava elämä on suodattunut Wardin taiteeseen, jopa niin että hän kutsuu taulujaan oman elämänsä muistiinpanoiksi, erään-laisiksi päiväkirjoiksi.

Ateneumissa on esillä 90 teosta taiteilijan tuotannon kaikilta kau-silta. ●

hilkka kotkamaa

rafael Wardin elämä AUKEAA ATENEUMISSA

kun kaikkialla puhutaan ikäsyrjinnästä, kestävyysvajeesta ja työurien pidentämisestä, on virkistävää kuunnella, mitä helsinki-läistaiteilija Rafael Wardi kertoo. 85-vuotias taiteilija sanoo teke-vänsä töitä joka ikinen päivä ja että hänen parhaat työnsä ovat vielä tulossa. Suunnitteilla on työ, jonka aihe on, ei enempää eikä vähem-pää kuin maailmankaikkeus. Ateneumissa maaliskuun alkuun asti ovat esillä parhaat palat hänen huikeasta urastaan, taidemaalauksia teemoittain järjestettynä.

Harva vielä täydessä toiminnassa oleva taiteilija saa koko elämän-työtään kattavan näyttelyn maan johtavaan galleriaan. Jos tarkkoja ollaan, ulottuu hänen taiteilijauransa seitsemälle vuosikymmenelle, sillä ura on kestänyt kuutisenkymmentä vuotta! Ei siis ihme, että hänen taiteessaan on useita kausia, monia aihealueita ja huikea värien kirjo.

VÄRIKÄSTÄ TAIDETTAJuuri nuo värit ovat ilmeisesti syy, että näyttelystä on tullut Atene-umin menestyksiin kuuluva ja hyvin erilaisia yleisöjä puhutteleva. Mukana on ihmisiä ja asetelmia, kaupunkia ja merta. Värimaailma on heleän vaaleasta tummimpaan mustaan. Kaiken runkona on ilot-televa värikkyys, varsinkin aurinkoinen keltainen, josta Wardi on niin kuuluisa ja rakastettu. Osa töistä on toteutettu öljyväreillä –

rafael wardi on astunut Ateneumiin teini-ikäisenä poikasena piirustusta opis-kelemaan. Nyt hänen elämäntyönsä on esillä omana näyttelynään.

rafael wardin elämän kirjo on tallessa hänen tauluissaan. Aika paljon on siihen mahtunut aurinkoa, tosin myös muutama musta varjokin.

KULTTUURISTADIh

ilk

ka

ko

Tk

am

aa

Vastuullinen yritys, jonka sinä omistat.

ikinä menetkinMinne

hok-elanto.fi

HOK-Elanto haluaa olla pääkaupunkiseutulaisten arjessa, lähellä ihmisiä.Nykyisin suunnittelemme palvelujamme niin, että ne jakautuisivat tasaisesti laajalla toimialueel-lamme ja vähentäisivät näin liikennettä. Pääkau-punkiseutu on elävää ja kehittyvää aluetta, jossa väestönkasvu luo joka vuosi lisää ostovoimaa sekä palveluiden tarvetta. Palveluiden on oltava mitoi-tukseltaan sopivan kokoisia ja sijainniltaan oikeita. Kävelymatkan, pyörälenkin tai hyvien joukkoliiken-neyhteyksien varrella sijaitsevat palvelut vähentä-vät asioinnin aiheuttamaa ympäristökuormitusta.

Kaikenkokoisia kauppoja tarvitaan, niin isoja kaup-pakeskuksia kuin pieniä lähikauppojakin. Kannel-mäessä lokakuun 17. avattava Kauppakeskus Kaari on hyvä esimerkki pitkäjänteisestä kauppapaikan kehittämisestä. Keskeisellä paikalla sijaitseva kaup-pakeskus on vuosikymmenten saatossa onnistunut menestyksekkäästi palvelemaan yhä laajenevam-paa joukkoa lähialueen asukkaita.Uskomme, että kestävillä ratkaisuilla toimipaik-kojen ja palvelujen kehittämisessä voidaan tehdä toimivampi kaupunki ja puhtaampi ympäristö – meidän kaikkien iloksi.



hok-elanto.fi





hok-elanto.fi



OLEN KIINNOSTUNUT SdP:n jäSenyydeStä ja Haluan m

ukaan toimintaan

nim

i

os

oit

e

po

st

inu

mer

o

po

st

ito

imip

aik

ka

pu

helin

sä

hk

öp

os

ti

ww

w.s

ta

din

dem

ar

it.fi

helsin

gin

sosia

lidem

ok

ra

at

it

VA

STAU

SLÄh

ETy

STu

nn

us 50

0 76

52

Saariniem

enkatu

6, 1. krs

00

530 h

elsinki

VasTa

an

oTTa

ja

ma

ksa

a po

sTi

ma

ksu

n

STADINRUUSU01/14

stadinruusu 01/14

Documents