STATUS

Lähetä palautetta Status-lehdelle! Palautetta voi antaa suoraan päätoimittajien kautta veera.korppi-tommola(at)helsinki.fi ja ismo.pitkanen(at)helsinki.fi, tai täysin anonyymisti, piakkoin Statuksen nettisivuille http://blogs.helsinki.fi/statusjarj ilmestyvän lomakkeen kautta.

STATUSPäätoimittajat: Veera ’Jesu’ Korppi-Tommola ja Ismo Pitkänen Kirjoittajat: Eemeli Hakoköngäs, Matti Heino, Ville Harjunen, Niko Isojärvi, Sakari Jukarainen, Veera ’Jesu’ Korppi-Tommola, Sakari Kukko, Ismo Pitkänen ja Statuksen hallitus

Kansi: Dylan Arnold

Kuvittajat: Veera Kotkavuori, Ismo Pitkänen ja Kaisa Puhakka

Taitto Antero Salminen

Painos 100 kpl, Major Painotoimisto Luettavissa myös sivulla Issuu.com/status-lehti

Antero ei koskaan saanut piirustuksiaan kevätpör-riäiseen, ei päässyt kuvataidelukioon eikä myöhem-min graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan. Hän ammentaa motivaationsa näistä traumoista.

Antero suosittelee: tanskan kieltä, josta pääsee naut-timaan esim. katsomalla tanskalaista laatudraama Vallan Linnaketta, jonka viimeisiä jaksoja YLE Fem parhaillaan näyttää.

Antero Salminen

Matti putosi pienenä punkkareiden pataan, minkä johdosta hän sai päälleen modernin Kassandran kirouksen: kyltymättömän tiedonjanon yhdistettynä pohjattomaan skeptisyyteen kaikkea kohtaan.

Peruskoulussa hän pettyi paranormaaleja ilmiöitä käsittelevään kirjallisuuteen, lukioaikana filosofi-aan, ammattikorkeakoulussa bisneskirjallisuuteen ja sittemmin self help –opuksiin. Nykyisin hänen into-himonaan on hyvinvoinnin tiede ja käyttäytymisen muutokset hyvän elämän saavuttamiseksi.

Matti suosittelee: Nassim Talebin Musta Joutsen iskee kuin potku päähän – paitsi että jälkeenpäin tekee mieli kiittää potkun antajaa.

Matti Heino

Sosiaalipsykologian ainejärjestön lehti

nro1/13

toimitus tekijöistä

Status-lehti saa HYY:n lehtitukea.

kirjoitti lehteen tilastollisista menetelmistä (s. 8)

ja muumioista (s. 32).

vastasi lehden taitosta.

sisältö

8Tilastollisen itsepuolustuksen perusteet

mielipide

10Virtuaalinen ilmainen lounas

Fernando Pessoan kahdeksankymmentä kasvoa22Vapaus, tieteen palo (ja lihapiirakat)26

12Maaliskuun terveysreformi

5historianurkkaus

6hallitus esittäytyy

4pääkirjoitus

31 analyysiVailla Statusta?

30 kilpailuSuunnittele uusi logo!

16Kuluttajan kaupunki?

essee

28Kuka kumma on tehnyt Statuksen logon?

reportaasi

34kysy & vastaamme

32 Tunnista sisäinen muumiosi

4

Jesu päätoimittajakollega Ismon silmin:

Ismo päätoimittajakollega Jesun silmin: pääkirjoitusHallituksen esimerkin (s.6) myötä esittelemme toisemme sokkoarvonnan tuloksena:

Veera ’Jesu’ Korppi-Tommola on jo toisen kauden pää-toimittaja, mutta on aiemmin jättäytynyt lymyilemään taka-alalle johtuen yleisestä ennakkoluuloisuudestaan sekä kyvyttömyydestään ymmärtää kollegoidensa tieteellistä kompetenssia. Jesu ei stressaa mistään, eikä täten hoida mitään ikinä kunnolla, ja hänen tavoittamisensa on liki mahdotonta. Hän saarnaa mielellään itseoppineena ravit-semusterapeuttina ruuan merkityksestä kaikkeen, ja arvos-telee jokaisen elämäntapavalintoja, vaikka itse käyttääkin valtaosan vapaa-ajastaan päihteiden parissa. Tätä ”luon-nonkaunista” ja pahantuulista myöhästelijää ei koskaan näe sporankantaman ulkopuolella, ja hänet tunnetaankin myös nimellä Sörnäisten syövätär. Mikä pahinta, tämä tolvana ei

kuulu edes Zara-naisten klaaniin.

Jesu suosittelee: Periaatteellisuutta, asiatonta oleskelua sekä salaattiainesten hakemista metsästä – villiyrtit ovat terhakkaimmillaan näin alkukesästä, mutta niitä ei kannata poimia ihan ajoteiden tuntumasta. Np. Neumann – Oma Waterloo.

Ismo ’Ismo’ Pitkänen lähti mukaan päätoimittajaksi saadak-seen huomiota ja hameväkeä. Hän stressaa ja kitisee aina ja kaikesta, ja onkin täten saanut liikanimen ”Strismo.” Ismo syö lähinnä karkkeja ja maksalaatikkoa, joskin hän väittää monipuolistaneensa ruokavaliotaan siirapilla. Ismo on tuttu näky kaukana Unisportista mutta hänet voi bongata nais-ten suosimien lenkkipolkujen viereisistä pusikoista. Ismon tunnistat kadehdittavan vivahteikkaasta ihosta, ja hän uskoo jauhelihan olevan seuraava tofu. Mikä pahinta tämä jostain Outokummusta tai Oulunsalosta tai mistä lie kotoisin oleva idari ei edes tiedä mikä on Zara.

Ismo suosittelee: Kovassa nosteessa oleva John Grant alkaa olla niin puhkikehuttu, että herran tuotosten hehkuttaminen tuntuu jo hieman mieli-kuvituksettomalta, mutta minkäs teet kun näin hienosta musiikista on kyse. Grantin tuotannossa (Queen of Denmark, Pale Green Ghosts) yhdistyvät harvinaisen hienolla tavalla haikean tunnelmalliset sävellykset sekä viiltävän avoimet, melankoliset mutta samalla huumorilla terästetyt sanoitukset.

5

historia-nurkkausVuoden 1985 toisessa numerossa Status-lehti ilahdutti lukijoitaan liittämällä lehteen pienen lauta-pelin. Valitettavasti tuolloin toimituksella oli vielä työstettävää poliitti-sesti korrektien termien käytössä. Ja mikä pahempaa, oikeinkirjoituksessa.

Wikimedia Commons

6

Hal

litus

es

ittäy

tyy

7

Statuksen innokasta innokkaampi hallitus haluaa esittäytyä teille rakkaat status-lehden lukijat. Hallitustoveri kertoo aina parhaiten ja täten päätimme sokkoarvonnan avulla tarjota lukijoille näkemyksiä toisistamme. Osa on enemmän ja osa vähemmän totta, subjektiivi-sia mielipiteitä ja hiljaista, tarkkailtua ja jopa salaista tietoa. Tule kokoukseen ja ota selvää huijaammeko.

Tennistähti Terhi toimii virkistys- ja mat-kavastaavana ja täyttää hallituksemme

vantaalaiskiintiön. Terhin tunnistat kadehdit-tavan heleästä ihosta ja söpöstä naurusta ja hän uskoo vahvasti kuoma-kenkien olevan seu-raavat uggit. Terhi on iloinen ja avulias ystävä, josta saat varmasti seuraa tanssilattialle!

Sakari on hallituksemme rauhallisen masku-liinisuuden edustaja ja toisen vuoden sosi-

aalipsykologian asiantuntija. Tällä herralla on hal-lussaan tietämystä sosiaalipsykologian työelämä-asioista ja hän mahdollistaa meille statuslaisille ekskun kuin ekskun! Ja mikään kuiva korppu hän ei tosiaankaan ole, vaan innokas baarikierrostelija, joka ei myöskään pelkää tulla kuvatuksi neonväri-sessä huomioliivissä liikennemerkin kanssa…

Tiedottaja ja kv- vastaava Taru on Kaan kämppis, ja tytöt ovatkin kuin paita ja

peppu. Luulen, että kaikista hallituslaisista juuri Tarun kommentit ja älynväläykset ovat naurat-taneet minua eniten, hän on aivan hillitön! Taru on söpö ja hänellä on kiva tyyli, josta tykkään paljon. Paljasjalkainen stadilainen, jonka mie-lestä olisi ollut niin siistiä syntyä jossain muualla. Taru on sporttinen, fiksu ja innoissaan kaikessa mukana sekä järkkäämässä että osallistumassa.

Sihteeri ja tilavastaava Jenni kuuluu zara-naisten klaaniin. Jenni pystyy huimiin suo-

rituksiin erilaisissa kilpailuissa ja onkin hyvä pitää omassa tiimissä varsinkin jos tykkää pukeutua huomioliiviin. Jenni on hallituksen luottokuski ja hyvä kameran edessä. Jenni aiheuttaa tietyissä henkilöissä päättymättömiä hysteriakohtauksia.

Emilia, Emppu, ”millon-se-vappu-olikaan”, on Statuksen urheilu- ja suhdevastaava, mikä

esitteleekin häntä jo aika hyvin. Emppu on urhei-lullinen ja tosi helposti lähestyttävä kaikkien kaveri. Emppu on aina menossa ja jaksaa innostua kai-kesta. Emppuun kannattaa ehdottomasti tutustua!

Statuksen tarmokas töölöläistynyt puheenjohtaja. Mahtava persoona joka

innostuu helposti uusista asioista. Kaa harras-taa asioiden syvällistä pohdiskelua ja hän on myös tuttu näky UniSportilla sekä lenkkipo-lulla. Luonteeltaan aina positiivinen Kaa tunne-taan myös lempinimellä Naantalin aurinko.

Emmi on ihana savonlinnalainen lisäys mei-dän hallitukseen. Emmi on mahtava tanssija,

jonka usein löytää tanssilattialta hymy huulilla. Lisäksi Emmi toimii hallituksemme tarkkana taloudenhoitajana, joten Statuksen talouspuoli on hyvissä käsissä. Kaiken kaikkiaan Emmi on aivan upea tyyppi, johon tutustuminen kannattaa!

Hallituksen opinto- ja tasa-arvovastaavan pestejä hoitaa Noora. Tämä elegantti, rat-

sastusta harrastava savolainen ajaa päättäväisesti statuslaisten etuja ja toimii tärkeänä linkkinä opis-kelijoiden ja oppiaineen välillä. Noora on tarttu-nut hallituksen uuteen tasa-arvovastaavuuteen innokkaasti ja on lisännyt koko hallituksen tietoi-suutta yhdenvertaisuudesta ainejärjestötoimin-nassa. Nooran ansiosta Status on jäsenilleen vielä piirun verran parempi paikka olla ja osallistua!

Alumni- ja työsuhdevastaavamme Leena, tuo luonnonkaunis hyväntuulinen hallituslainen

osaa keskustella tarpeen tullen kaikesta uimahypyn ja kutomisen välillä. Voit bongata Leenan saksalai-sesta telkkarista mäkihyppääjien seurassa. Tapana järjestää sieni-ekskursio syksyn saapuessa. Pitää huolta koko sydämellään hallituksen hyvinvoin-nista!

Aina iloista Ellaa, matka-, kulttuuri- ja ympäristövastaavaa, on helppo lähestyä

ja tämän tytön positiivisuus on tarttuvaa. Ella on mukana monessa, hänestä saat varmasti seuraa, liit-tyi tapahtuma sitten urheiluun tai juhlintaan. Hän on luotettava ja vastuullinen hallituslainen, jota on helppo lähestyä.

1 6

2 7

3 8

4 9

5

16

2

73 84

95

10

10

Kuvasta puuttuu Jenni. Onneksemme saimme päätoimitta-jamme Ismon poseeraamaan hänen puolestaan.

8

Jos joku olisi pari vuotta sitten kertonut minun aikanaan kiinnostuvan tilastotieteestä, olisin toden-näköisesti kysynyt, näkeekö hän tulevaisuudessani muita mielenterveydellisiä häiriöitä, joihin minun kannattaisi varautua. Näin on kuitenkin käynyt. Alla hieman kärjistäen kerron, mistä tämä mielenhäiriö juontaa juurensa ja mitä oppiaineemme pakolliset kvantitatiivisten menetelmien kurssit näyttävät jät-tävän heikoille kantimille.

Ensinnäkin tilastotiede alkoi kiinnostaa minua siksi, että viimeaikoina paljastuneiden huijausten ja replikaatio-ongelmien vuoksi sosiaalipsykolo-gian tieteellinen tila lähenee kriisiä1. Tämä kriisi johtuu osaltaan ongelmista tilastotieteen käytössä2, ja vaikka ongelmaan on esi-tetty ratkaisuehdotuksia3, ne eivät käsittääkseni ole saaneet valtavan paljoa jul-kisuutta. Mielestäni asiaa ei voida kuitata sillä, että muis-sakin tieteissä – ja erityisesti lääketieteessä – käytetään hähmyisiä menetelmiä4 ja tehdään vielä hähmyisempiä johtopäätöksiä. Argumentti ei auta, kun jonain päivänä joutuu perustelemaan ole-massaoloaan monitieteelli-sessä tutkimusryhmässä.

Samanaikaisesti kriisiä lähenee taloustiede: mm. The Timesin ”maailman kuumimmaksi ajattelijaksi” nimittämä Nassim Taleb, jonka Musta Joutsen -kir-jaa Sunday Times kuvailee yhdeksi kahdestatoista vaikuttavimmasta kirjasta 2. Maailmansodan jäl-keen, julistaa New York Timesin sivuilla suurelle yleisölle taloustieteilijöiden olevan huijareita. Tätä hän perustelee toteamalla, ettei yliopistoissa kehi-

tetyillä malleilla (ml. regressioanalyysi) ole juuri tekemistä tosimaailman kanssa5, ja pankkikriisin nahoissaan tuntevat veronmaksajat kuuntelevat. Ei riitä, että kritiikki sivuutetaan Talebin henkilökoh-taisiin intresseihin liittyvillä argumenteilla, vaan meille pitäisi opettaa, kuinka perustella menetel-mien käyttöä populaarikritiikin edessä.

Lisää vettä myllyyn: edellä mainittujen kanssa samoihin aikoihin Yhdysvaltain kansallisen tilasto-tieteen instituutin johtaja Alan Karr julkaisee artikkelin, jossa hän toteaa kaikkien havaintotut-kimusten tulosten olevan todennäköisesti vääriä6, paljolti tilastollisista käytännöistä johtuen. Talous-tieteilijät Ziliak ja McCloskey tuomitsevat p-arvolla

testaamisen perusfilo-sofialtaan harhaisena ja täysin korvattavissa ole-vana7. Toisaalla näyte-tään, kuinka edes meta-analyysit eivät edistä tie-dettä toivotulla tavalla8 ja miten asiantuntijoiden on oikeastakaan tiedosta hyvin vaikea tehdä johto-päätöksiä9. Näistä asioista ei tilastotieteen perus-kursseilla kovaan ääneen huudella.

Mutta ehkä tämä on kaikki niin viimeaikaista kehitystä, että opintosuun-nitelma ei ole ehtinyt vielä mukaan?

P-arvon testaamisongelmiin otti jo Cohen kan-taa vuonna 199410. Samoin kuin vaikutusvaltainen Gigerenzer (itse asiassa melko viihdyttävässä kir-joituksessa) kymmenen vuotta myöhemmin (11), hän toteaa monien ongelmien lähtevän siitä, että p-arvon määritelmä on ei ole hallussa valtavalla

Kuka täyspäinen lähtee itsenäisesti paneutumaan kriittisiin lähteisiin, jos rinnastaa tilastotieteen matematiikkaan, jolta sai päivittäin lukiossa

turpaan?"

Tilastollisen itsepuolustuksen perusteet(Tekstissä mainitaan Bruce Willis.)

Matti Heino

9

(suurimmalla?) osalla tilastollisten menetelmien käyttäjiä. Gigerenzerin artikkelissa väännetään rau-talangasta, kuinka suuri merkitys sillä on, onko ko. arvon määritelmä tuloksen todennäköisyys nolla-hypoteesin vallitessa (oikein) vai esimerkiksi nolla-hypoteesin todennäköisyys (väärin).

Helsingissäkin opiskeljat ovat usein p-arvon määritelmästä kummissaan, eikä ihme! Lauri Num-menmaan Käyttäytymistieteen tilastolliset mene-telmät12 esittää p-arvon ”vaihtoehtoisen hypoteesin vääryystodennäköisyytenä” (s. 149):

”Tilastollisten testien logiikkaa on helppo ajatella kolmen ominaisuuden, nimittäin p-arvon, efektin ja otoskoon, välisenä suhteena. Näistä p-arvo ilmaisee sen, kuinka todennäköisesti asetettu nollahypoteesi on ollut paikkansapitävä” (s.152-153).

Kirjeenvaihtoni yliopistonlehtori Pekka Peren kanssa vahvisti tämän tilastotieteen perusteoksen ja meidänkin kurssikirjamme väitteen perättömäksi. Mutta kuinka moni sitäkään olisi epäillyt ilman itsenäistä kriittisiin lähteisiin paneutumista? Ja kuka täyspäinen sellaiseen lähtee, jos rinnastaa tilastotie-teen matematiikkaan, jolta sai päivittäin lukiossa turpaan? Mielestäni on myös hullua ajatella asioiden tulevan vastaan ”sitten syventävissä opinnoissa”, kun niitä ei ole pakko ottaa ja tilastotiedettä voi perus-kurssienkin jälkeen alkaa soveltaa (huonosti).

Kimmo Vehkalahti kertoo sovellusmahdolli-suuksien rajoituksista näin: ”normaalijakauma ja regressioanalyysi, keskihajonta yms. eivät toimi, jos vaihtelua on huomattavasti enemmän ja/tai esiin-tyy erittäin poikkeavia havaintoja”. Muutoin tilas-tollisten menetelmien rajoitteista on hyvin vähän

puhetta (poislukien ohimenevät maininnat mallien taustaoletuksista, jotka luullakseni suurin osa opis-kelijoista sivuuttaa tarpeettomina, kun niiden tär-keyttä ei korosteta). ”Kohukirjassaan”13 Taleb käsit-telee kiehtovasti juuri näitä rajoituksia – jos suu-rin osa näyttelijöistä on palkkatyössä tarjoilijoina, satunnaisotanta johon Bruce Willis ei osu, antaa hyvin erilaisen kuvan näyttelijöiden keskituloista kuin sellainen, johon tämä osuu.

Tilastotiede voisi siis olla monelle kiinnosta-vampi aihe, jos sitä käsiteltäisiin siihen liittyvien väärinkäytösten aiheuttaman epäoikeudenmukai-suuden ja kriittiseen argumentointiin vastaamisen kannalta. Ja korostamalla, että nämä eivät ole vain tutkijan ammattiin tai tieteen parantamiseen liitty-viä asioita – kaikkialla yritysmaailmassa vaaditaan tutkimuksia päätöksenteon tueksi, ja päätöksiään on voitava uskottavasti puolustaa tilastotiedettä hyödyntäen kriittisiä kieliä vastaan. Kun ottaa huo-mioon, kuinka monilla pasmat menevät sekaisin kvantitatiivisista menetelmistä puhuttaessa, tilas-totieteen sivuainekokonaisuus saattaisi myös olla juuri se ase, joka tuo etulyöntiaseman työelämän taistelukentällä.

Mennäänkö tilastotieteen opetuksessa (tai tässä artikkelissa) ”perse edellä puuhun”?Kommentoi aihetta osoitteeseen matti.tj.heino@helsinki.fi, koonti kommenteista julkaistaan seuraavassa Status-lehdessä.

LÄHDELUETTELO

Lähteet:1 Daniel Kahneman Sees ‘Train-Wreck Looming’ for Social Psychology. The Chronicle of higher education. http://chro-nicle.com/blogs/percolator/daniel-kahneman-sees-train-wreck-looming-for-social-psychology/31338. 2 Simmons, J. P., Nelson, L. D., & Simonsohn, U. (2011). False-Positive Psychology Undisclosed Flexibility in Data Collection and Analysis Allows Presenting Anything as Significant. Psychological Science, 22(11), 1359-1366. 3 Simmons, J., Nelson, L., & Simonsohn, U. (2012). A 21 word solution. Available at SSRN 2160588. 4 Stroebe, W., Postmes, T., & Spears, R. (2012). Scientific misconduct and the myth of self-correction in science. Perspectives on Psychological Science, 7(6), 670-688. 5 Taleb, N., & Goldstein, D. (2011). The problem is beyond psychology: The real world is more random than regression analyses. International Journal of Forecasting, Forthcoming. 6 Young, S. S., & Karr, A. (2011). Deming, data and observational studies. Significance, 8(3), 116-120. 7 McCloskey, D. N., & Ziliak, S. (2008). The cult of statistical significance: How the standard error costs us jobs, justice, and lives. University of Michigan Press. 8 Soyer, E., & Hogarth, R. M. (2012). The illusion of predictability: How regression statistics mislead experts. International Journal of Forecasting. 9 Ferguson, C. J., & Heene, M. (2012). A Vast Gra-veyard of Undead Theories Publication Bias and Psychological Science’s Aversion to the Null. Perspectives on Psycho-logical Science, 7(6), 555-561. 10 Cohen, J. (1994). The earth is round (p<. 05). American psychologist, 49(12), 997. 11 Gigeren-zer, G., Krauss, S., & Vitouch, O. (2004). The Null Ritual. The Sage handbook of quantitative methodology for the social sciences, 391. 12 Nummenmaa, L. 2009. Käyttäytymistieteen tilastolliset menetelmät. 1. uud. painos. 13 Taleb, N. (2010). The black swan: the impact of the highly improbable. 2. painos.

10

Internet toimii alustana lukemattomille ilmaisille palveluille, joista suurinta osaa kuitenkin pyörittä-vät voittoa tavoittelevat yritykset. Varsinkin sosiaa-lisen median nousussa tällaisten palveluiden rooli on ollut valtava. Kaikki tärkeimmät sosiaalisen median palvelut ovat olleet alusta asti ilmaisia, ja ilmaisuudella on ollut merkittävä rooli palveluiden käytön leviämisessä. Kuitenkin nämä uudenlaiset palvelut vaativat palveluita tuottavilta yrityksiltä huomattavan paljon enemmän rahallista panostusta palvelun tekniseen toteutukseen ja suunnitteluun kuin perinteisissä nettisivuissa, jotka pohjimmil-taan ovat varsin yksinkertaisia ja edullisia toteuttaa. Miksi siis panostaa merkittävästi rahaa palveluiden kehittämiseen, jos palvelu kuitenkin tarjotaan käyt-täjille ilmaiseksi?

Jo aikaisessa vaiheessa, netin käytön yleistyessä, suosituimmat sivustot tajusivat, että sivuston suo-siolla voi tehdä rahaa. Mainosbannerit ilmestyivät sivustoille ja toimivat pohjimmiltaan varsin samaan tapaan kuin lehtimainokset. Sivustot lisäsivät käyt-täjiä varsinaisesti kiinnostavan sisällön joukkoon maksua vastaan mainossisältöä, joka oli helppo erottaa muusta sisällöstä. Nykyään nämä mainos-bannerit on halutessaan suhteellisen yksinkertaista blokata kokonaan ohjemistojen avulla. Puhumat-takaan siitä, että usein ihmiset ohittavat mainos-sisällön käytännössä automaattisesti tajutessaan kyseessä olevan mainoksen.

Sosiaalisen median palveluiden kohdalla on kuitenkin yksi merkittävä ero perinteisiin netti-sivuihin verrattuna. Samalla, kun käyttäjä selailee sisältöjä palvelussa, jakaa mielenkiintoisia sivuja tai sisältöjä muille käyttäjille ja keskustelee muiden käyttäjien kanssa, kerää palvelu jatkuvasti tietoja käyttäjästä. Näiden tietojen avulla palvelu pystyy muodostamaan käyttäjästä mahdollisimman tar-kan käsityksen ja näyttämään käyttäjälle mainok-sia, jotka suurimmalla todennäköisyydellä vaikut tavat hänen ostopäätöksiinsä. Sen sijaan, että mai-

nokset näkyisivät mahdollisimman monelle käyt-täjälle näkyvät ne vain juuri oikeille käyttäjille, niille joiden ostopäätöksiin on aidosti mahdollista vaikuttaa.

Tämä optimointi ei suinkaan rajoitu pelkästään mainoksiin vaan pätee kaikkeen palvelun sisältöön. Esimerkiksi Facebookissa uutisvirtaasi nousevat asiat tai tapahtumassa ensimmäisenä näkyvät osal-listujat on aina optimoitu niin, että ne herättävät mahdollisimman paljon kiinnostusta käyttäjässä. Ja aivan kaikki toimesi palvelussa rekisteröidään. Jos stalkkaat ihastuksesi profiilia ja kuvia palvelussa, on hyvin todennäköistä, että tutkiessasi tapahtumaa, johon ihastuksesi on menossa, näkyy hän ensim-mäisten joukossa osallistujalistalla. Kerätyn tiedon avulla palvelut siis paitsi optimoivat mainontaa myös pyrkivät saamaan käyttäjät käyttämään entistä enemmän aikaa palvelussa tarjoamalla käyttäjille juuri sitä sisältöä, joka heitä eniten kiinnostaa.

Pohjimmiltaan siis käyttäessäsi ilmaista palvelua annat vastineeksi tietoja itsestäsi ja oikeuden seurata jokaista liikettäsi palvelussa. Aina seuranta ei rajoitu pelkästään itse palvelunkäyttöön vaan esimerkiksi Facebook (pahoittelut siitä, että joka ikinen jutun esimerkki taitaa käsitellä Facebookkia) kerää koko-ajan tietoja myös muusta netinkäytöstäsi. Jos siis olet huolissasi yksityisyydestäsi, älä jätä Facebook-kia taustalle pyörimään surffatessasi netissä. Kai-ken tämän tiedon keruun tarkoituksena on pys-tyä profiloimaan käyttäjät mahdollisimman hyvin, jotta juuri oikeat markkinointitoimenpiteet voidaan suunnata juuri oikeisiin käyttäjiin, jolloin he käyt-tävät lompakkonsa rajallisen sisällön mainostajien tuotteisiin jonkin toisen vaihtoehdon sijaan.

Tällä hetkellä tämän valtavan datan määrän hyö-dyntäminen on vielä suhteellisen alkeellista, joh-tuen data-analyysin työkalujen kehittymättömyy-destä, mutta suuryritykset ympäri maailman ovat erittäin kiinnostuneita tällaisista datavarastoista. Tietojärjestelmätieteen puolella valtavan suurten ja

Virtuaalinen ilmainen lounasTaloustieteilijä Milton Friedman totesi aikanaan kuuluisaksi nousseessa lausahduksessaan, ettei ilmaisia lounaita ole olemassa. Aina kun joku saa jotain ilmaiseksi, joku muu maksaa. Internet on kuitenkin täynnä palveluita, joiden käyttäminen on ilmaista. Kuka siis maksaa ja miksi?

Niko Isojärvi

11

monimutkaisten datamäärien analysointiin ja hyö-dyntämiseen keskittyvä tutkimus kulkee Big Data –termin alla. Tulevaisuudessa, kun data-analyysin keinot kehittyvät ja ihmisten internetin käytön seu-ranta todennäköisesti lisääntyy, on hyvinkin mah-dollista, että sivujen sisältö optimoituu automaat-tisesti käyttäjän mukaan. Tällöin minun internet saattaakin olla erilainen kuin sinun internet.

Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? Ajatus siitä, että yksittäiset suuryritykset tietävät meistä valtavan paljon nostattaa helposti orwellillaisia Iso-veli-mielikuvia. Toisaalta mitä haittaa mainonnan ja palvelun optimoinnista on, jos se tarjoaa käyttä-jälle entistä enemmän mielenkiintoista sisältöä. Jos saat valita katsotko mainoksia tuotteesta, joka kiin-nostaa sinua, vai tuotteesta joka ei kiinnosta sinua,

valitset hyvin suurella todennäköisyydellä mainon-nan tuotteesta, joka kiinnostaa sinua. Tiedonkeruu sinänsä ei olekaan ongelma, mutta se mihin tietoja jatkossa käytetään voi sitä ollakin. Valtavat tieto-määrät voivat tulevaisuudessa tarjota mielenkiin-toisen mahdollisuuden tarkastella ihmisten käyttäy-tymistä ja suurtenkin yhteisöjen rakennetta myös tieteen näkökulmasta, jos tietomassat saadaan tie-teellisen käytön piiriin.

Kirjoittaja on sosiaalisesta mediasta ja digitaalisista palveluista kiinnostunut opiskelija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Kuva: Ismo Pitkänen

12

Minulla on eräänlaisia ongelmia, jotka vaikuttavat melko kokonaisvaltaisesti elämäni tärkeisiin, vel-vollisuuspainotteisiin osa-alueisiin. Ongelmia voisi luonnehtia ajankäytöllisiksi tai arjenhallinnallisiksi haasteiksi. Toisaalta niitä voisi luonnehtia myös laiskuudeksi, saamattomuudeksi ja hukatuksi moti-vaatioksi. Oli totuus mikä hyvänsä, konkretisoituna tämä tarkoittaa lähinnä sitä, etten saa mitään järjel-listä tai mielekästä aikaiseksi ajallaan, kunnollisesti hoidettuna tai ollenkaan.

Tämä kasauma erilaisia heikkouksia on ollut omalla kohdallani elinikäinen vaiva, mutta kuulos-teltuani parin vuoden ajan opiskelutovereiden vali-tusta olen havainnut ongelman olevan melko ylei-nen. Arvelen alati heikkenevän keskittymiskyvyn vaikuttavan asiaan. Normaaliin arkeen kuuluvat odottamisen ja olemisen hetket ovat korvautuneet jatkuvalla älypuhelimen loputtomien viihdykkeiden pläräilyllä, ja tätäkin tekstiä kirjoittaessani klikkai-len neuroottisesti alapalkin netti-ikkunoita auki, vailla mitään järjellistä syytä. Kotona en kykene enää puuhastelemaan hiljaisuudessa, vaan esimer-kiksi siivoaminen onnistuu vain taustalla olevan television tai radion tahdittamana, ja kaiken tämän lomassa on silti käytävä tietokoneella vartin välein.

Tästä kaikesta sydämistyneenä päätin haastaa itseni ”perusasiat kuntoon”-maaliskuuhun. Olen nimittäin huomannut, että ne ovat nykynuorilta aikuisilta tyystin hukassa. Lääkkeet, meditoinnin ja terapian jätän odottamaan tulevaisuuteen. Perus-asioiksi luokittelen oikeanlaisen ravinnon, riittävän unen ja säännöllisen liikunnan. Lisäksi maaliskuu-hun kuuluu opiskelijaelämän, ts. kaljoittelun koh-tuullistaminen sekä ylimääräisestä netissä ja puhe-limessa roikkumisesta pidättäytyminen.

Maaliskuun terveysreformi

Veera Korppi-Tommola

13

Päivä 1 - Alkajaisiksi turvalleen.Herään aamuun ahdistuneena ja pahantuulisena. Tiedän haasteen olevan ylimitoitettu, ja olen muu-tenkin epäonnistuvaa sorttia. Olen jättänyt sän-gyn viereen tuopillisen vettä, sillä olen lukenut, että aamuveden on annettava hapettua yön yli. Veden pinnalla on hienoinen pölykerros. Puristan joukkoon ohjeistuksen mukaisen puolikkaan luo-musitruunan mehun ja asetun siemailemaan ruo-kapöydän ääreen. On äärimmäisen kummallista ja typerää, etten voi avata läppäriä. Tunnen itseni hyödyttömäksi.

Illalla puran kaikista uusista säännöistä ja kiel-loista muodostuneen stressin polkaisemalla käyn-tiin parisuhderiidan niinkin originellista aiheesta kuin rahankäyttö. Yhdessä päivässä ei ole toki jou-tunut vielä suurten muutosten eteen, mutta edessä väijyy kokonainen kuukausi ilman elementtejä, joista tietyllä tapaa nautin eniten. Vaikka valvomi-nen, epämääräinen syöminen, liikunnan välttely ja aivojen lepuuttaminen viihteen parissa tuntuvat ravitsevan sisäistä hedonistiani mukavan välittö-mästi, uskon kuitenkin sen huonontavan vointiani kokonaisvaltaisesti ja pitkällä aikavälillä. Tätä aja-tusta vaalien menen sänkyyn makaamaan ja odot-tamaan tulevaa.

Päivä 8 - Vieroitusoireet haipuvat.Viikon aikana on tapahtunut lähinnä päänsisäistä edistystä. En koe voivani vielä merkittävästi parem-min, mutta jatkuva ahdistus netin käyttökiellosta ja pakkoreippailusta märässä Pohjois-Haagassa on hieman lientynyt. Normaalihko vuorokausirytmi tuntuu mielekkäältä, ja aamuisin on huomatta-vasti helpompi lähteä kampukselle omaehtoisesti, kun tietää päivän loppupäähän jäävän vielä kosolti tunteja. Ruokavalion ylläpitäminen koettelee yhä hermoja. Illan aikaansaannoksiksi listattakoon jonkinlaiset juurespökäleet ja synkkä poikaystävä.

Päivä 14 - Regressio.Sitruunavesi on hapanta, ja niin on kyllä totta vie

tämä aamukin. Maailmani on suorastaan mykky-rällä. Kahden viikon aikana olen havainnut teks-tiviestit vanhanaikaisiksi – kaikki viestintä tuntuu tapahtuvan Facebookissa. Olen yrittänyt tiedottaa laajasti projektistani, jotta ympärilläni osattaisiin huomioida, etten käy Facebookissa useasti päivässä, tai edes päivittäin. Tällainen käytäntö tuntuu kui-tenkin olevan vaikea sisäistää. Olen saanut useita harmistuneita viestejä, jotka pääsääntöisesti sisäl-tävät syyllistystä siitä, etten ole vastannut johonkin tiedusteluun ja/tai hoitanut jotain asiaa, ”vaikka

Maaliskuun säännöt: -aamuisin vähintään puoli litraa vettä-kasvispainotteinen ruokavalio: sesonki huomioiden paljon juurek-sia, marjoja ja vihreitä kasviksia. -kiellettyjen ruoka-aineiden lista: valkoinen vilja ja sokeri sekä muut raffinoidut tuotteet, tehotuotetut raaka-aineet. -päivittäistä ulkoilua, lisäksi tehok-kaampaa liikuntaan minimissään kolmesti viikossa.-yhdistetty kiintiö netinkäytölle ja televisionkatselulle 1½h / päivä, pu-helimella saa vain soittaa ja lähettää tekstiviestejä.-nukkumaan viimeistään kahdelta-toista, ylös kahdeksalta.

Vihersmoothie-tummanvihreää salaattia-varsiselleriä (luomu, jos ei löydy suomalaista)-luomupäärynä-avokado-cashew-pähkinöitä-kylmäpuristettua luomukookosöljyä tai muuta hyvälaatuista öljyä-sitruunamehua-mantelimaitoa tai vettä

Mörssäytä aineet pätevässä blende-rissä (pähkinät kannattaa latoa alim-maiseksi). Jos haluat lisätä makeutta, käytä laatuhunajaa tai jotain kivaa hedelmää. Proteiinipitoisuutta voi halutessaan lisätä rahkalla tai neste-mäisellä tofulla.

14

laitoin siitä jo eilen fb-viestiä”. Saan osakseni myös huomautuksen, että Facebookin mukaan olen näh-nyt viestin, johon en ole reagoinut. Kuinka järjettö-män vinossa on koko sosiaalisen median systeemi? Jos asia on tärkeä, miksei soiteta puhelimella? När-kästystä aiheuttaa myös se, että ”ethän sä vastaa edes siihen puhelimeen”. Työpäivisin saatan olla kahdek-sankin tuntia tavoittamattomissa. Asiaa pohtiessani saan aikaiseksi kovan luokan yksityisyyskriisin. Eikö oma aikamme ole enää omaa? Emmekö saa itse päättää, koska olemme mui-den käytettävissä?

Aamupäivän balettitunti tun-tuu kummalliselta koikkelehdin-nalta, enkä ymmärrä sen parem-min ranskan- kuin suomenkie-lisiäkään huudahduksia, joiden perusteella pitäisi taivuttaa jal-katerä johonkin asentoon, joka sattuu sekä polveen että sieluun – kyseessä on eittämättä laji, joka olisi ollut suotavaa aloittaa ikääni nähden kaksikymmentä vuotta aiemmin. Puolet kuukaudesta on takana, mutta olen tänään ensimmäistä kertaa vähällä antaa palt-tua koko projektille. Päivä 19 - Normaali arki!Elämäni alkaa olla jo ihan validia naistenlehti-kamaa. Nukun kunnolliset yöunet, juon vihers-

moothien aamiaiseksi, lähden päiväksi koululle ja illaksi töihin. Kaiken ohessa seurustelen kissani kanssa, ylläpidän suorastaan erinomaista parisuh-detta, ulkoilen ja jumppaan iltaisin pallolla. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, etten ole hankkinut jumppapalloa itse, vaan olen saanut sen lahjaksi Emilia Kuuskokelta. Siunattu nainen! Intoani ei häi-ritse edes se, että töissä oli ruokana vasikanposkea ja valkoista riisiä. Kyllä välillä voi syödä mitä sattuu, jos perusasiat ovat kunnossa, kuulkaa! Alan myös

ymmärtää, että minusta on muo-dostumassa jokseenkin rasittava ihminen. Aiheuttaako lisääntynyt hyvinvointi persoonallisen viehä-tysvoimani laimenemista? Onko charmini aina perustunut jatku-vaan valitukseen? Ystävät eivät enää katso samalla tavalla kuin ennen.

Päivä 25 - Dekadenssi.Kulunut viikonloppu sisältää pari-

suhteen vuosipäivän sekä speksikiertueen, tarkem-min avaten skumppaa, neljän tunnin yöunia, mik-roaterioita ja ravintolassa syödyn, lähinnä voista ja suolasta koostuvan illallisen. Jätetään tämä nyt ker-taluontoiseksi irtiotoksi ja vaille sen syvempää ana-lyysia. Kerrottakoon kuitenkin, että lähdin kiertu-een jälkeen kotiin, sillä valitsin loppubileiden sijaan

Elämäni alkaa olla jo ihan validia naistenlehtikamaa

15

seuraavan aamun luennon. Entisessä elämässäni ei olisi ikinä tapahtunut mitään vastaavaa.

Päivä 29 - Viimeisen päivän krapula.Projektini osoittautui niin onnistuneeksi, että soin itselleni hieman aikaisemman lopetuksen. Tänään on sitsit, joten koin ihan aiheelliseksi vaihtaa vapaalle jo edellisenä iltana töiden jälkeen, pääsiäis-lomankin kunniaksi, näet. Join neljä ja puoli alko-holiannosta. Lopputuloksena on niin paha olo, etten selviydy tänä aamuna ennalta sovittuun ryhmä-työtapaamiseen. Fyysisesti elimis-töni on mitä ilmeisimmin puh-distunut siinä määrin, etten siedä enää alkoholia, mutta henkisesti tunnun olevan lähtöpisteessä.

En toki lannistu. Kuukausi on tuonut paljon hyvää, ja pyrki-myksenäni on säilyttää valtaosa muuttuneista käytännöistä. Yleis-fiilis on energisempi, ja perspek-tiivi arkeen muuttunut. Entinen minäni tuntuu osaltaan jopa hiukan nololta tyy-piltä. Aiemmin saatoin mujua useita viikkoja kier-teessä, jolloin nukuin niin naurettavan myöhään, että loppupäivä tuntui jo täysin menetetyltä - joten en sitten loogisesti tehnyt koko päivänä mitään. Siis yhtään mitään. Myös ne tunnit, jotka käytin turhan-päiväiseen tietokoneella istuskeluun, tuntuvat suun-nattomalta haaskaukselta.

Matkustan päivittäin lähijunalla, ja koska en enää vietä matkoja pää kumarassa puhelinta hipelöiden, huomaan, että kaikki muut tekevät niin. Useamman kerran olen istunut kuuden mentävässä penkkiryh-mässä, ja ollut ainoa, joka ei ole älypuhelimensa van-gitsema. Monella on taipumus unohtua tuntikau-siksi television tai koneen äärelle työpäivän jälkeen, sillä se tuntuu ansaitulta. Pitähään aivoille antaa lepoa, eikö vain? Todellisuudessa ajatukset vaimen-tavan viihteen kuluttaminen heikentää kykyä kes-

kittyä, tylpentää päätä ja leikkaa luovuudelta terän. Nyt, kun tuon viihteen voi ottaa mukaan käytän-nössä mihin vaan, kaikki tuntuu menevän ohi. Maisemat, ajatukset, tämä päivä. Katson kanssamatkus-tavia mobiilimaailman orjia ystä-vällisen säälivästi. Te ette ymmärrä mitään.

Entinen minäni tuntuu osaltaan

jopa hiukan nololta tyypiltä.

17

Kuluttajan kaupunki?

Maailma kaupungistuu kovaa vauhtia. Kaupunkien väkimäärät ovat kasvaneet valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana, ja vuosikymmenen loppuun mennessä valtaosa kaikista maailman ihmisistä asuu kaupungeissa tai niiden laitamilla. Pohdin tässä esseessä (kaupunki)tilan sekä vallan suhdetta, sekä kaupunkitilan turvallisuutta modernin kaupunkitilan epätasa-arvon lähteenä.

Mutta mitä on tila? Miten tila voidaan määritellä niin ettei se jää ainoastaan valkokankaaksi jota vasten kaupunkielämän asiat ja tapahtumat heijastuvat? Vallalla on kaksi erilaista lähestymistapaa itse tilan ymmärtämiseksi. Perinteinen tapa tilan hahmottamiseksi on maantieteellinen, jolloin tila hahmottuu absoluuttiseksi sijainnin etäisyyden tai hallinnollisten alueiden kautta tarkasteltavaksi rakenteeksi. Maantieteellinen tilakäsitys on riittämätön, sillä se jää irralliseksi poliittisesta ja sosiaalisesta. Absoluuttisen tilakäsityksen rinnalle on noussut tilan sosiaalista luonnetta korostava suhteellisen tilan käsite, jolloin tila ymmärretään kulttuurin ja yhteiskunnan kautta muotoutuvana kokonaisuutena. Suhteellinen tila muodostuu aina suhteessa, esineisiin, asioihin, tilanteisiin ja ihmisiin. Tilan käsitteellistäminen sosiaalisten suhteiden kautta avaa tilan tarkastelulle uusia mahdollisuuksia. Suhteellista tilaa voidaan tarkastella muutoksen sekä valtasuhteiden kautta. Tilan prosessinomaisuus, kontekstisidonnaisuus ja sosiaalisuus ovat tilaa rakentavia elementtejä, eivätkä vain ilmiöitä tilan sisällä. Henri Lefebvren mukaan tila on sosiaalisesti tuotettu ja sen luonne on yhtäaikaisesti monikerroksinen ja samanaikainen. Tilan rakentavat kerrokset eroavat laadullisesti toisistaan; tila on samanaikaisesti havaittu, käsitteellistetty ja eletty. Havaittu tila välittyy ensisijaisesti aistien välityksellä, mutta Lefebvren mukaan myös tilasidonnaiset käytännöt, kuten esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen omine sääntöineen ja koreografioineen kytkeytyy havaittuun tilaan. Käsitteellistetty tila on alisteinen erilaisten tieteenalojen diskursseille, jolloin sama tila näyttäytyy erilaisena arkkitehdille, sosiologille tai

Teksti:SAKARI KUKKO

Kuvitus: Ismo Pitkänen

18

maantieteilijälle. Eri tieteenalat pyrkivät kuvaaman omien käsitteidensä kautta jaettua tilaa jossa eletään, jota havaitaan ja jota pyritään ymmärtämään. Siinä missä havaittu tila ja käsitteellistetty tila ovat kokijan ulkopuolisia, on eletty tila subjektiivisessa suhteessa kokijaansa sekä käyttäjäänsä. Lefebvren mukaan tämä taso ylittää fyysisen tilan ja käyttää hyväkseen siinä olevia asioita ja esineitä, jolloin eletty tila operoi enemmän symbolisella ja ei-kielellisellä tasolla. Elettyyn tilaan liittyvät vahvasti kokijan omat uskomukset, muistot, myytit, toiveet ja pelot, jolloin tilan merkitys rakentuu subjektiivisessa suhteessa sen käyttäjiin.

Doreen Masseyn mukaan tila edustaa yhtä keskeisimmistä tavoista kokea ja käsitteellistää maailmaa. Hän tarkastelee tilaa ja paikkaa toimintatilojen ja sosiaalisten suhteiden sekoituksena, joka syntyy ja elää ihmisten, ihmisryhmien ja tilojen vuorovaikutuksessa. Paikoilla ja tiloilla ei näin ollen ole selkeää identiteettiä, vaan tilassa on läsnä monenlaisia ryhmiä, joilla on erilaisia suhteita tilaan ja maailmaan. Tila on sosiaalisten suhteiden alati muuttuva verkosto, joka tulisi ymmärtää osana prosessia, jossa sosiaalinen toiminta organisoituu tilassa ja ajassa. Massey on käyttänyt käsitettä valtageometria kuvaamaan sitä, miten erilaiset ryhmät ja yksilöt ovat asemoituneet eri tavoin sosiaalisten suhteiden verkostoissa ja suhteessa tilaan. Masseyn mukaan tilallisuutta tulisi ajatella toisistaan erillisten tarinoiden rinnakkaisuuden tai yhteiselon alueena, yhteiskunnallisten valtasuhteiden tuotteena. Ajattelumalli ottaa huomioon sekä tilan sosiaalisen rakentuneisuuden että sen väistämättömän yhteyden valtaan. Rajoja voidaan vetää tilan ympärille. Rajat voivat olla joko maantieteellisiä, konkreettisia rajoja tai institutionaalisia tai mielipideilmaston luomia raja-aitoja. Masseyn mukaan rajojen vetäminen tai rajanvedon epäonnistuminen voi olla seurausta yhteiskunnallisesta vallasta tai vallan ilmaisun muoto. Valta voi olla tilaa puolustavaa valtaa tai tilaa kohden hyökkäävää valtaa. Tällöin on kyse vain siitä, kuka määrittää mielipideilmaston ja kannan siihen, miten tilaa voi käyttää tai määritellä. Tilan käytön rajanveto on siis poliittisen puuttumisen väline, osa mielipideilmastoa ja käsitystä siitä mikä on tilan oikeaa ja väärää käyttöä. Mielipideilmastosta poikkeava tilankäyttö on ainakin paheksuttavaa, ehkä jopa rangaistavaa.

Kaupungeissa ristiriitaiset ja vastakkaiset toimijat, toimintatavat ja toimintasuunnitelmat joutuvat elämään yhdessä.

19

Taina Rajantin mukaan kaupunkitila on tilana poikkeuksellinen, sillä modernissa suurkaupungissa yhdistyvät sekä tuotanto että kulutus. Siinä missä aikaisemmin tuotanto oli jakautunut erilaisiin tuotannon tiloihin, on metropolista muodostunut jatkumo fordistiselle tehtaalle. Enää ei rakenneta pelkkiä koneita, vaan modernin tietotyön merkittävin tuote on uusien elämänmuotojen ja elämäntyylien tuotanto. Moderni kaupunki on muuttunut tilaksi jossa tuotantovoimat uudistavat ja tuottavat itse itsensä ja metropolin toiminnalle on välttämätöntä, että tuotteet ja palvelut voivat liikkua esteettömästi. Metropolissa elämä sekä kaikki elämään liittyvä pyritään tuotteistamaan mahdollisimman pitkälle, jolloin elämän edellytykset palaavat hyödykkeiden vaihtoon, tavalla tai toisella. Tilan kannalta se tarkoittaa, että kaupungissa asuminen edellyttää rahankäyttöä, ja että tila muodostuu mahdollisimman tehokkaan kulutuksen näyttämöksi. Elämän omaehtoisuus, sekä niille osoitetut tilat siirtyvät yhä kauemmas marginaaliin, joko fyysisesti tai sosiaalisesti. Tästä johtuen myös tilan ja vallan suhde on muuttunut. Toisin kuin Foucaultin esittämässä kuriyhteiskunnassa, jossa tuotanto, koulutus ja rangaistus olivat jaettuina fyysisesti erotettuihin, toisistaan erillisiin tiloihin, Rajantin mukaan metropoleissa moneuden hallinta toimii moneutena. Tietokapitalismin toiminta edellyttää vapautta, mutta paradoksaalisesti kapitalistisen tuotannon kannalta vapaus ei saa olla vapautta paeta tuotantoa ja kulutusta. Monen kontrolloiminen monena tarkoittaa että kontrolli on vailla perustaa: se on hahmotonta ja mielivaltaista, vailla sääntöjä, olennaisesti satunnaista. Kontrolli ja rajat eivät sijaitse missään tietyssä paikassa; sen sijaan ne voivat sijaita missä tahansa.

Kaupungeissa ristiriitaiset ja vastakkaiset toimijat, toimintatavat ja toimintasuunnitelmat joutuvat elämään yhdessä. Kaupunkitilalle tyypillistä on monimuotoisuuden kohtaaminen, odottamattoman ja suunnittelemattoman tapahtuminen. Toiseuden läsnäolo ja kohtaaminen on kaupunkitilassa jatkuvaa, jolloin konflikteilta ei voida välttyä. Konflikti ei ole kaupungin urbaaniutta hajottava, vaan pikemminkin rakentava asiantila. Urbaani julkinen tila on keskeinen paikka erilaisten ihmisten kohtaamisessa, jolloin julkisesta tilasta muodostuu kaupungin ’sielu’. Nykyisen kaupunkisuunnittelun kautta kaupunkitila on muuttumassa kohti jotain, mitä Panu Lehtovuori kutsuu ”käsitekaupungiksi”. Käsitekaupungista

Toiseuden läsnäolo ja kohtaaminen on kaupunkitilassa jatkuvaa,

jolloin konflikteilta ei voida välttyä.

20

puuttuu Lehtovuoren mukaan eri osapuolten välinen neuvottelu ja konflikti. Käsitekaupungin julkinen tila on sirpaloitunutta, jolloin myös tilan sosiaalinen ulottuvuus hajottaa. Vaikka ostoskeskukset, lentokentät, moottoritiet ja muut ’epätilat’ ovat julkisia, niiltä puuttuu yhteinen inhimillinen puoli. Tällaisia paikkoja yhdistää niiden säännelty luonne: liikkuminen, kulutus ja viihtyminen on vahvasti säädeltyä. Näistä paikoista puuttuu sosiaalisten ryhmien ja persoonien välinen kitka, yhteenkuuluvuus sekä ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Vaikka urbaani väestö Lehtovuoren mukaan muuttuukin entistä monikulttuurisemmaksi, ja elämäntavat monimuotoistuvat, on julkinen tila muuttumassa segregoituneemmaksi, yksinkertaisemmaksi ja puhtaammaksi.

Konfliktin vähentämiselle ja kitkattomuuden korostamiselle löytyy myös syynsä. Hille Koskelan mukaan siirtyminen jälkimoderniin yhteiskuntaan on tarkoittanut siirtymistä yhteiskunnallisesta inkluusiosta ekskluusioon. Koskela kuvailee tähän johtaneen historiallisen kehityksen juontuvan ”1950-luvun näennäisen viattomuuden ihannoinnista 1960-luvun kulttuurisiin muutoksiin ja edelleen 1970-luvun taloudelliseen lamaan. Tämän kehityksen myötä hyvin toimeentulevat ja huono-osaiset elävät kaupunkitilassa lähempänä toisiaan kuin ennen.” Eksklusiivisen yhteiskuntaa leimaa suvaitsemattomuus sekä turvattomuuden kokemus, jolloin rajanveto ”meidän” ja ”muiden” välillä kärjistyy. Tämä näkyy myös tavassa jolla julkista tilaa tai kaupunkitilaa pyritään rajaamaan sillä Koskelan mukaan tila korreloi sosiaalisen aseman kanssa. Sitä pitävät halussaan ne, joilla on valtaa. Kaupunkitilassa nähtävät muutokset ovat nähtävissä myös tavassa, jolla rikoksentekijöitä kohdellaan yleisesti. Tavoitteet ovat muuttuneet rikollisen parantamisesta kohti yhteiskunnallista ulossulkemista. Ulossulkemisen politiikasta on tullut keskeinen keino, jolla epänormaaleina pidettyjä ryhmiä pyritään hallitsemaan ja rankaisemaan. Ilmiö näkyy kaupunkitilassa, siten että ”ketään ei pyritä ”parantamaan”, vaan marginaaliset ryhmät heitetään ulos (esimerkiksi kauppakeskuksista tai metroasemilta). Kaupunkitilan kontrollointi

Tilan yksityistyessä entistä enemmän, myös tilankäytön mahdollisuudet kutistuvat.

21

turvallisuuden varjolla johtaa Koskelan mukaan sosiaalisen vuorovaikutuksen jäykistymiseen ja entistä jyrkempään polarisaatioon, joka johtaa julkisen tilan katoamiseen. Näennäisen avoin tila edellyttää tietynlaista käyttäytymistä tai tietynlaista oikeutusta sen käyttöön, jolloin tila yhdenmukaistuu sosiaalisesti. Turvallisuuteen pyrkiminen on myös vallankäyttöä. Sen avulla eri tilalliset positiot voi perustella ja oikeuttaa. Julkisen kaupunkitilan keskeiseksi määritteleväksi normiksi on muodostunut keskiluokkainen kuluttaminen, jolloin ryhmät joiden toiminnan tulkitaan olevan normista poikkeaviksi muuttuvat hallinnan kohteeksi. Tilan yksityistyessä entistä enemmän, myös tilankäytön mahdollisuudet kutistuvat. Kulutukseen tarkoitetut tilat ovat turvallisen kaupunkitilan esikuvia, mutta niissä korostunut kuluttaminen, sekä tilan teemapuistomainen ennalta määritelty toiminnan sisältö tekee mahdottomaksi ihmisten spontaanin tai oma-aloitteisen toiminnan. Ihmisten välinen suhde kulutukseen tarkoitetuissa tiloissa kutistuu asiakkuuteen, jolloin myös ihmisten välinen suhde latistuu. Tiloja käyttävien ihmisten homogeenisyyttä pyritään edistämään valvonnan ja vartioinnin keinoin, jolloin toiseuden kohtaaminen vähentyy entisestään, sillä kaupat voivat valita asiakkaansa. Julkisen tilan kutistuessa erilaisuuden pelko ja ennakkoluulot vahvistuvat ja pelosta ja säätelystä muodostuu kierre.

Kulutuksen ja keskiluokkaisuuden kautta rakentuva kaupunkitilan ihanne on eksklusiivinen ja epäoikeudenmukainen. Valtaosa kaupunkilaisista ei asetu tähän kapeaan muottiin, jolloin tilankäyttömahdollisuudet ovat heidän osaltaan rajalliset tai jopa mahdottomat. Tila on kuitenkin pohjimmiltaan sosiaalisesti rakentunut, jolloin sen luonnetta on mahdollista muuttaa ja epäoikeudenmukaisuudet voidaan korjata. Tämä edellyttää vaihtoehtoisten tilakäsitysten muodostamista, sekä vakiintuneiden tilakäsitysten muuttamista. Kaupungin sielu muodostuu konfliktin ja toiseuden kohtaamisen kautta, jolloin vallitsevien, selkeästi epäoikeudenmukaisten rakenteiden haastaminen on sallittua, jopa suotavaa.

Kirjalista:Koskela Hille (2009), Pelkokierre, Gaudeamus, Helsinki

Lehtovuori Panu (2005), Experience and Conflict, Helsinki University of Technology, Espoo

Massey Doreen (2008), Samanaikainen tila, Vastapaino, Tampere

Rajanti Taina (2009), Minne menet kaupunki, Yhteiskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja, Espoo

23

”Mestarini Caeiro ei ollut pakana: hän oli paka-nuus. Ricardo Reis on pakana, Antonio Mora

on pakana: jopa Fernando Pessoakin olisi pakana ellei hän olisi sisäänpäin sotkeutunut lankakerä”, kuvaili surun murtama Alvaro de Campos lähipiiri-ään ”mestarinsa” Alberto Caeiron muistosanoissa.

Caeiro-vainaja oli kouluja käymätön maalainen ja suuri ajattelija. Hänen oppipoikansa de Cam-pos oli laivanrakennusinsinööri, maailmanmies ja dandy. Ensiksi mainittu Ricardo Reis oli Brasiliaan emigroitunut lääkäri ja monarkisti. Antonio Mora oli sosiologi ja filosofi, miehen elämänvaiheista ei tiedetä paljoakaan, ilmeisesti hänkin oli Caeiron

oppilas. Fernando Pessoa puolestaan oli konkurssin tehnyt lissabonilainen kauppakirjeenvaihtaja.

Miehiä yhdisti se, että he kaikki harrastivat runo-utta, kukin tavallaan: Reis oli tiukka klassisisti, alakuloinen Pessoa kirjoitti tyylipuhdasta loppu-sointuista lyriikkaa, de Camposin lennokasta tyy-liä voisi kuvailla romanttis-futuristis-ekstaattiseksi. Runoilijaystävykset olivat esteettisiltä ihanteiltaan ja persooniltaan niin erilaisia, että he ajautuivat tuon tuosta kiistoihin portugalilaisten kulttuurilehtien palstoilla.

Voi olla hämmentävää, että vain Fernando Pes-soa oli fyysisesti olemassa.

Fernando Pessoan kahdeksankymmentä

TEKSTI Eemeli Hakoköngäs KUVITUS Kaisa Puhakka

kasvoa

24

Fernando Pessoan elämä oli melko tylsä. Käyty-ään koulut hän muutti Lissaboniin, jossa asui

koko aikuisikänsä. Hän ei koskaan matkustellut, eikä antautunut yhteiskunnallisiin toimiin. Hän ansaitsi niukan elantonsa kielenkääntäjänä ja kuoli jo 45-vuotiaana.

Pessoa oli yksinäinen mies. Hänen oli vaikea sol-mia läheisiä ystävyyssuhteita. Ainoa romanttinen naissuhde kariutui kun Alvaro de Campos häiritsi Ophélia-neitoa räyhäävillä kirjeillään. Pessoa yritti luoda yhteyksiä taiteilijoihin ja harrastaa kulttuu-ria; hän kirjoitti lehtiin artikkeleita ja runoja, mutta sai elämänsä aikana julki vain kaksi keskinkertaista kokoelmaa. Perintörahoillaan hän osti höyrypai-nokoneen ja perusti kirjapainon, joka meni oitis konkurssiin.

Pessoa kuoli maksakirroosiin. Vaatimattomasta asunnosta löytyi matka-arkku. Ja arkusta kymme-niätuhansia huolellisesti säilöttyjä liuskoja: runoja, kokonaisia romaaneita, lehtikirjoituksia, kirjeitä.

Mutta vain murto-osa oli merkitty Pessoa-nimisen miehen kirjoittamaksi; kaikkiaan hetero-, pseudo-, proto-hetero-, meta-hetero-, para-hetero- ja semi-heteronyymejä on laskettu olleen yli kahdeksan-kymmentä. Varhaisimpia nyymejä lienee 7-vuoti-aan Pessoan mielessä syntynyt, ranskaksi runoileva, Chevalier de Pas ja jo 14-vuotiaana englanninkieli-siä sonetteja kirjoittanut Alexander Search.

Matka-arkun sisältöä on liki mahdotonta uskoa yhden ihmisen tekosiksi. Tuotanto on suunnaton. Nyymien aiheet ja kirjoittamisen tapa vaihtelevat suuresti, ja kukin heistä hallitsee persoonallisen tyy-linsä erittäin hyvin. Myös kirjoittajien ulkonäöstä, sukulaisuussuhteista ja elämänvaiheista löytyy huo-mattavan yksityiskohtaiset kuvaukset, monilla on jopa henkilökohtainen astrologinen kartta.

Pessoa oli kaikessa hiljaisuudessa onnistunut luo-maan oman maailman, jonka tarkkuudelle, ja aina-kin kirjalliselle tasolle, oikea maailma saa kalveta.

”minä olen aina se joka ei syntynyt sitä varten;/minä olen aina se jolla oli edellytykset;/ minä olen aina se, joka odotti että hänelle aukeaisi ovi, seinään jossa ei ovea ollut”

”Vai olemmeko me, kaikki Minät jotka olin tai olivat täällä,/sarja muistin langalla yhteen sidottuja kertaolentoja,/sarja minusta nähtyjä unia jotka joku ulkopuolinen on nähnyt?”

25

Lukijana voin nauttia niin Caeiron tyynestä feno-menologiasta: ”En tiedä mitä ajattelen/enkä yri-

täkään tietää”, Reisin hellenistisestä kurinalaisuu-desta: ”Ollaksesi suuri ole kokonainen: älä mitään/itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois”, kuin de Campo-sin villistä hurmoksesta: ”Ohimoissa jyskyttävä tule-minen tähän yhtä aikaa kun menen tuolla./--/Uni-versumin hulluuden ohjaama auto syöksy/kaikilta jyrkänteiltä/törmää seinämiin räks! mene säpäleiksi sydämeni pohjalla!”

Mutta voiko Pessoan ja hänen nyymiensä tuo-tantoa ottaa vakavasti? Onko hyllymetrejä valtaavan edition sisältö vain aikaansa edellä ollutta ironista pilaa, yksinäisen ja elämässään epäonnistuneen kir-jailijan naurua hyväuskoisen ja -osaisen lukijan kus-tannuksella? Pessoa itse kirjoitti: ”Runoilija on tees-kentelijä/Hän esittää niin hyvin osansa/että teesken-telee senkin tuskan/jonka hän tuntee todella.”

Toisaalta hän vakuuttaa, että nyymien tuotanto on aitoa: ”Epäaidoksi minä kutsun sellaista mikä on tarkoitettu häikäisemään tai hämäämään – ja tämä on merkittävää – joihin ei sisälly perustavaa meta-fyysistä ideaa, toisin sanoen sellaisia joiden läpi ei kulje edes tuulenhenkäyksenä elämän mysteerion ja merkityksen pohjasävel.”

Jokainen, joka lukee Pessoa-Caeiro-Reis-Cam-posta voi vakuuttua, että heidän tuotannossaan on tämä pohjasävel. Ehkä voimakkaampana kuin monella ”todellisella” runoilijalla.

Pessoa tarkoittaa portugaliksi persoonaa, tie-tysti. Nimihän vaikuttaa aivan keksityltä. Koko

mies karkaa jos häneen yrittää tarttua tai ymmärtää häntä. Vaikuttaa, että Pessoa on itsekin vain fiktiivi-nen hahmo. Niin hän onkin, ainakin nobelisti José Saramagon romaanissa Ricardo Reisin viimeinen vuosi (Tammi 2012). Villissä kertomuksessa vili-see Pessoan maailman henkilöitä, jotka ovat todel-lisempia kuin itse Pessoa. Ehkä Pessoaa ei oikeasti ollutkaan, oli vain kymmenien lankojen kerä, jolle oli annettu Pessoan nimi, mutta joka olikin paljon enemmän kuin lankojensa summa.

Lainausten suomennokset Pentti Saaritsa: Het-kien vaellus (Otava 1993) ja En minä aina ole sama (Otava 2001).

”Emme mitään ota emmekä anna; kuljemme ohi ja unohdamme;/ Ja aurinko on täsmällinen joka päivä.”

26

Elokuun lopulla 2011 uuden ylioppilastalon koko-ushuoneen pöydällä komeili ruutupaperille luon-nosteltu hahmotelma tutkimuskysymyksestä. Kesä oli lopuillaan ja valmistauduimme kahden muun opiskelijan (Otto Halmesvaara ja Mikko Annala) kanssa alkavaan lukuvuoteen suunnittelemalla omaa kokeellista tutkimusta. Alussa kenellään meistä ei ollut realistista käsitystä siitä, miten pal-jon aikaa, vaivaa ja osaamista projektimme tulisi vaatimaan. Olimme kuitenkin melko vakuuttu-neita siitä, että henkilökohtaisten panostusten mää-rästä riippuen pystyisimme toteuttamaan kokeelli-sen tutkimuksen omin voimin. Verrattuna muihin opintoihin kyseessä oli vapaa ja täysin oma-aloittei-nen projekti, joka kumpusi tieteel-lisestä mielenkiinnostamme sekä halusta oppia enemmän.

Projektin suunnittelu | Koska projektimme ei suoranaisesti ollut sidottu oppiaineen tarjo-amiin kursseihin, olimme vapaita toimimaan oman harkintamme mukaisesti kaikissa tutkimuk-seemme liittyvissä kysymyksissä. Tämä vapaus siirsi myös vastuun projektin onnistumisesta omille harteillemme. Suunnittelu vaati lukuisia hahmotelmia, väittelyitä, sähköpostiviestejä ja vierailuja tutkijoiden luona. Kaiken kaikki-aan varsinaiseen aineiston keruun aloittamiseen meni aikaa noin vuosi. Emme toki työskennelleet koko vuotta pelkästään oman projektimme parissa, vaan suoritimme muita opintoja (lähes) normaa-lissa tahdissa.

Muista opinnoista huolimatta projektimme tut-kimuskysymyksen kehittely eteni tasaisesti ja tut-kimuksen metodologinen puoli alkoi valmistua keväällä 2012. Lopputuloksena päädyimme tutki-maan häpeän ja aggressiivisuuden välistä yhteyttä ja sitä moderoivia persoonallisuustekijöitä sekä häpeätilanteessa ilmenevää autonomisen hermos-ton aktivaatiota. Hanke koostui survey-tutkimuk-sesta ja kokeellisesta tutkimuksesta. Tarkoituk-

senamme oli selvittää, käyttäytyvätkö henkilöt aggressiivisemmin kokiessaan häpeää ja säätele-vätkö häpeäherkkyys ja narsistinen persoonalli-suuspiirre aggressiivisen reaktion voimakkuutta. Fysiologisten mittausten tarkoituksena oli kartoit-taa häpeään liittyvän aktivaation luonnetta ja sitä, ilmeneekö piirteiltään eroavilla yksilöillä tiettyjä säännönmukaisuuksia aktivaatiossa, jotka voisivat selittää aggressiivisuuseroja häpeätilanteessa. Toi-mituksen pyynnöstä en kuitenkaan syvenny tämän enempää projektimme tieteelliseen puoleen.

Projektin toteutus | Kokeellisen tutkimuksen aineiston keräys oli suunnitelmissa toteuttaa kesän

2012 aikana psykologian lai-toksen stressilaboratoriossa. Verenpainelaitteiston hajoami-nen ja mittauselektrodien toi-mitusongelmat hidastivat kui-tenkin kokeiden aloittamista siten, että ensimmäisen varsi-naiset kokeet päästiin toteutta-maan vasta syyskuun lopulla. Tämä lisäaika oli toisaalta tar-peen koska asetelmassa oli vielä paljon ongelmia, jotka tulivat yksitellen esiin pilottien aikana. Kokeessa aggressiivisuus ope-rationalisoitiin siten, että koe-henkilön tuli antaa palautetta avustajana toimineen henkilön ammatillisesta suoriutumisesta ja ottaa kantaa siihen, tulisiko avustaja palkata projektiin vaki-

tuiseksi vai erottaa tehtävästä. Yhtenä ongelmana oli, että toinen avustajista (Otto) sai systemaattisesti huonompaa palautetta. Otto joutui kasvokkain sen kanssa, että oululaisen hymypojan (Mikko) rinnalla hänet koettiin epämiellyttävämmäksi.

Toisena ongelmana oli, että muistitehtäväsuori-tukset, joista oli tarkoitus antaa positiivista ja nega-tiivista palautetta, erosivat yksilöittäin hyvin paljon toisistaan. Jouduimme kerran keskeyttämään koko kokeen kun luulimme koehenkilön pelleilevän ase-telman kustannuksella. Hän oli nimittäin onnistu-nut vastaamaan kaikkiin 18 kysymykseen väärin.

VAPAUS, TIETEEN PALO

(JA LIHAPIIRAKAT)

Vapaus, tieteen palo (ja lihapiirakat)

Mikko, tuo oululainen hymypoika.

Ville Harjunen

27

Myöhemmin kysyttäessä hän kuitenkin kertoi saa-neensa myös ylioppilaskuunteluissa historiallisen huonoja pisteitä.

Mittauksien hidastumisesta huolimatta kesä 2012 oli ainakin itselleni paras yliopistolla viete-tyistä jaksoista. Tutustuimme psykologian laitok-sen muutamaan tutkijaan ja laboratorioinsinööriin, jotka opettivat meille fysiologiseen mittaukseen ja kokeen ohjaukseen liittyviä asioita. Työympä-ristömme muuttui jostakin syystä täysin miesval-taiseksi ja sähköpostikeskusteluissamme vilisivät uudet termit. Opettelimme sydänsähkökäyrän ja impedanssikardiografin toimintaperiaatteita, käyrien eri osia sekä niiden merkityksiä. Samalla ymmärsimme, miksi häpeää kokiessaan yksilön PEP-arvot kasvavat mutta kardiaalinen resistanssi lisääntyy tai miksi sympaattisen hermoston akti-voiduttua sormenpäät muuttuvat nihkeiksi. Huo-maamattamme loikkasimme maailmaan, jossa minuuden kognitiivisten rakenteiden vierelle nou-sivat verisuonten halkaisijan kokoa säätelevät solut ja kämme-nen hikirauhasten toiminta.

Stimuloivasta ympäristöstä huolimatta töitä oli välillä aivan liikaa. Toisaalta täytyy paljastaa se, että osa työmäärästä johtui omituisesta tavastamme teettää itsellemme turhaa työtä. Kun esimerkiksi muistitehtäviin tar-vittavaa ärsykemateriaalia ei alkanut löytyä, alkoivat Otto ja Mikko kirjoittaa omia Ö-luokan novelleja muistitehtäviä var-ten. Kaikkien onneksi ”Valkoi-nen kepardi”-työnimellä kul-kenut hirvitys ei ikinä päätynyt asetelmaan.

Turhan työn määrästä huoli-matta data saatiin kerättyä hel-mikuun lopussa. Analysoinnin alettua tarvitsimme melko paljon ulkopuolista ohjeistusta. Vierailimme muutamissa tutkimusyksiköissä ja ryhmissä hake-massa oppia fysiologisen datan käsittelyyn liittyen sekä kävimme yksittäisten tutkijoiden luona hake-massa tilastollista ohjausta. Nämä vierailut tekivät selväksi sen, että Helsingissä on huipputason osaa-jia, jotka ovat hyvin halukkaita auttamaan tuttujen ongelmien parissa pyristeleviä opiskelijoita. Suu-rimpana apuna toimivat ohjaajamme Niklas Ravaja ja Mia Silfver-Kuhalampi sekä laboratorion osalta psykologian laitoksen Ilmari Määttänen, Liisa Kel-

tikangas-Järvinen, Miika Leminen ja Jari Lipsanen. Ohjausta antaneiden tutkijoiden asiantuntemus oli sekä motivoivaa että kunnioitusta herättävää.

Loppuvaikutelmat | Kokonaisuudessaan pro-jekti on opettanut tähän mennessä elintärkeitä tai-toja tutkimustyöhön liittyen. Menetelmäosaaminen kehittyy vääjäämättä kun eteen tulevat ongelmat pakottavat syventymään kulloinkin käsilllä ole-vaan alueeseen. Koska opiskeluaikoja tulee kuiten-kin lyhentää, en suosittele kaikille statuksen opis-kelijoille vastaavan laajuista projektia. Kannustan kuitenkin tekemään kokeellisia harjoitustöitä ja kehittämään omaa menetelmällistä osaamista myös kyseisen kaltaisten harjoitusten avulla. Tällä het-kellä oppiaineemme ei tarjoa siihen ihanteellisia mahdollisuuksia. Harjoitusprojektit tulisi rakentaa valmiiksi aineopintovaiheeseen menetelmäopinto-jen sisään kuten psykologian puolella, jos osaami-nen haluttaisiin juurruttaa osaksi menetelmällistä

repertuaaria.Kokeellisen asetelman yhtenä

erinomaisena puolena (jos ei nyt puhuta yleisistä hyvistä puolista) on se, että tutkija pääsee ihan-teellisimmillaan hyvinkin lähelle sosiaalipsykologisia ilmiöitä. Kuvitelkaa esimerkiksi itsenne yhdeksi janakokeen valekoehen-kilöiksi tai Milgramin kokeen-johtajaksi. Uskon, että tällaisten kokemusten jälkeen käsitys kon-formisuudesta ja tottelemisesta muuttuu huomattavasti kouriin-tuntuvammaksi ja realistisem-maksi kuin aikaisemmin. Toi-sena mainittavana piirteenä on se, että kokeen suunnittelu on hauska ja luova prosessi, joka kehittää päättelyä ja ihmisten reaktioiden ennakointikykyjä.

Huonona puolena kokeellisessa tutkimuksessa on se että tiukkaan tahditettu aikataulu datan keruun aikana kannustaa syömään epäterveellisesti. Omalta osaltani tämä johti täysin holtittomaan lihapiirakoiden syömiseen. Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia projektissam-me auttaneita tahoja: Niklas Ravaja, Mia Silfver-Kuhalampi, Ilmari Määttänen, Liisa Keltikangas-Järvinen, Miika Leminen, Jari Lipsanen, Hanna Konttinen (AMOS :)).

Tunnelmia.

28

Viime vuoden kesäkuussa tiedemaailma ja jokainen, joka halusi vai-kuttaa älykkäältä sosiaalisessa mediassa, värisivät innosta kun tutki-jat vihdoin löysivät Higgsin bosonin, johon on viitattu myös mahti-pontisesti God particle –nimellä. Kuten tuolloin luimme itseämme

viisaampien ihmisten Twitter-päivityksistä, tämä pitkään etsitty hiukkanen on olennainen osa vallitsevaa hiukkasfysiikan standardi-mallia. Tämän suuren löydön jälkeen maailmassa olikin jäljellä enää yksi suuri ihmiskunnan kollektiivista tajuntaa nakertava mysteeri:

kuka kumma on tehnyt Statuksen logon?

Statuksen logo on aina pistänyt silmään muiden ainejärjestöjen logojen keskuudessa jokseenkin uniikin ulkomuotonsa ansiosta ja herättänyt mie-lipiteitä sekä puolesta että vastaan. Logo onkin toi-minut Statuksen käyntikorttina vuodesta 1992, siis jo yli 20 vuoden ajan koristaen järjestön haalari-merkkejä sekä lehden kantta, joskin viime vuosien aikana vähenemässä määrin. Aika on kuitenkin tul-lut ja ainejärjestössä on tarkoituksena kehittää uusi logo uskollisesti palvelleen nykyisen version tilalle. Lähestyvän eläköitymisen kunniaksi Status-lehden tutkivat journalistit päättivät vihdoin selvittää logon syntyperän.

Logon alkuperän selvittäminen oli jo itsessään niin jännittävä ja yllättävän työläs prosessi että sii-tä olisi melkein saanut kirjoitettua oman juttunsa. Melkein. Haluamme joka tapauksessa kiittää laitok-

sen henkilökuntaa, Statuksen alumneja sekä Suomen sosiaalipsykologit ry:tä avusta etsinnöissä. Kiitokset myös oppiaineen opintosihteerille, joka tarjoutui etsintöjä varten tilaamaan huomattavan kalliin luk-kosepän avaamaan Statuksen mystisten kaappien oven, vaikkemme olleet edes koherentisti selittäneet mitä kaapista haimme. Status-lehden vaikutusvaltaa ei käy aliarvioiminen! Saimme kuitenkin hankittua kaapin avaimen käsiimme, joten oppiaine voi käyt-tää säästyneet sataset seuraavien oppiainekahvien pullien rusinamäärän maksimoimiseen.

Kaapista löytyneiden Statuksen vanhojen pöy-täkirjojen läpikäynnin myötä logon tekijöiksi paljastuivat Marja Neuvonen ja Niina Ollikka, joista pääsuunnittelija Ollikka vastaili muutamiin Status-lehden esittämiin kysymyksiin avaten logon mysteeriä.

SalapoliiSintyö: Eemeli Hakoköngäs & Ismo Pitkänen

tekSti: Ismo Pitkänen

29

Muistatko miten alunperin päädyttiin siihen, että Statukselle pitäisi suunnitella oma logo?

Muistelen, että lehdellä ei ollut varsinaista logoa vaan se oli vain kirjoitettu normaaleilla kirjaimilla ja syntyi ajatus, että pitäähän lehdellä olla kunnon logo ja siitä lähti ajatus logon piirtämisestä.

Millaisia muistoja sinulla yleensä on itse logon suunnitteluprosessista?

Muistelen, että ajattelin, että sosiaalipsykolo-gian ainejärjestön lehden logossa pitäisi olla jotain sosiaalista ja siitä lähti idea siitä, että logoon pitäisi saada jotenkin ihmishahmo tai –hahmot mukaan. Muistaakseni piirtelin muutamia luonnoksia mutta kun t-kirjaimen hahmo syntyi niin sen pohjalta oli helppo miettiä muutkin. Olin käynyt korutekstauk-sen kurssin ja pidin tekstaamisesta, joten kirjaimet ja niiden muodot oli minulle mieluinen asia ja siksi

tuota oli varmaan kiva suunnitella. Neuvosen Marja lehden toimituskunnan jäsenenä antoi varmaan hyväksynnän tälle logolle ja sitä myötä se otettiin käyttöön.

Logo on perinteisesti vuosien varrella herättä-nyt opiskelijoissa jonkin verran ristiäviä mielipi-teitä. Toisten mielestä se on mukavan sympaatti-nen, toisten mielestä hieman kökkö. (Jälkimmäi-siin mielipiteisiin voi vaikuttaa toki sekin, että logon ulkoasu on hieman kärsinyt vuosien varrella tapahtuneiden skannausten myötä.) Mitä itse tuu-maat logon ulkoasusta näin vuosia myöhemmin?

Sympaattisuuden taustalla on varmaan se, että muistaakseni ihan alkuperäisissä versioissa logo oli tehty vinottaisista, tiiviistä viivoista eli haluttiin, että siinä näkyy ns. kynän jälki eli silloin siitä ei haluttu tiukan ryhdikästä vaan enemmän rentoa fiilistä.

Vuosien varrella Status-lehden kantta ovat koristaneet jos jonkinlaiset tekstit.

30

Tietysti yksi syy tähän ratkaisuun oli se, että silloin logon luomisaikaan meillä ei ollut hyviä tietokone-piirto-ohjelmia eli tuo on luonnosteltu lyijykynällä ja piirretty tussilla. Silloin koko lehden teko olikin hyvin paljon leikkaa-liimaa askartelua eli kivaa käsillä väkertämistä – ilman tietokoneita.

Kun katsoin nykyistä logoa ja oli kiva nähdä, että se on edelleen käytössä mutta kyllä minä sen toi-sin nykypäivään eli piirtäisin siistiksi tietokoneella. Koska logo ei ollut rajoiltaan tarkka alun perin ja jos sitä on esim. skannattu niin just tuo reunaviivojen epätarkkuus on lisääntynyt ja logo on suttaantunut aikojen kuluessa.

Oletko yllättynyt siitä, että logo on pysynyt käytössä näin kauan? Mitä tuumaat siitä, että ainejärjestössä olisi tarkoitus suunnitella ja ottaa käyttöön uusi logo?

Hienoa, että logo on ollut käytössä näin kauan. Mutta maailma muuttuu ja toki on ymmärrettävää, jos logoa halutaan vaihtaa. Ja jos ette ole ihan heti

vaihtamassa logoa niin kyllä minä sen ainakin teinä päivittäisin nykyaikaan ja siistiksi versioksi.

Muistatko miten tuo lehden logo sitten päätyi koko ainejärjestön viralliseksi logoksi? Vai oliko alunperin tarkoitus että lehden logo ja ainejärjes-tön logo ovat samoja?

Hyvä kysymys. Nyt ei ole ihan tarkkaa mieliku-vaa tuosta, mutta luulen, että taustalla oli se, että kun missään ei ollut mitään logoa niin koettiin, että sille oli tarvetta. Ja muistelen, että varsinkin lehti ilman kansilehden logoa oli ankea eli siihen oli väli-tön tarve. Nyt kun kysyit, niin muistan, että teimme logosta kyllä rintamerkkejä ja haalareihin merk-kejä (piirtämällä kankaalle) eli kyllä logolla oli heti monipuolista tarvetta. Eli yleislogo ja lehden kan-nen logo menivät varmaan käsi kädessä. Kun itse olin lehden toimituskunnassa niin lehden työstämi-nen jäi ehkä sen puolesta parhaiten mieleen.

Oikein mukavia Status-hetkiä ja aurinkoista kevättä!

Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus lunastaa paikkasi historian kirjoissa. Tuleeko juuri Sinun suunnittelemasi logo korista-maan Statuksen ainejärjestön virallisia papereita seuraavan 20 vuoden ajan? Vapauta sisäinen taiteilijasi ja lähetä valitsemal-lasi menetelmällä tehty luonnos uudesta logosta skannattuna osoitteeseen ismo.pitkanen (at) helsinki.fi tai tuo se näytille Statuksen hallituksen kokoukseen. Palkintona luvassa mai-netta, kunniaa sekä olennaisimpana lähes uniikki s-kokoinen Statuksen t-paita, joita on saatavilla vain rajoitettu erä (6 kpl.)

Kilpailuun osallistuvien töiden tulee olla perillä viimeis-tään 30.9.2013 mennessä, joten ainakaan deadlinen tiuk-kuuteen ei kenenkään osallistumisen pitäisi kaatua. Ennakkoseulonnan jälkeen syksyllä järjestetään äänes-tys, ja eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta tehdään uusi virallinen Statuksen logo. Kilpailun järjestäjinä toimi-vat yhteistyössä Status-lehti sekä Statuksen hallitus.

suunnittele ainejärjestölle uusi logo!KILPAILU!

analyysi

Vailla Statusta?Sosiaalipsykologian ainejärjestö lähestyi allekirjoittanutta erikoisella pyynnöllä. Voisinko taiteen ja kuvakulttuurin ammattilaisena kirjoittaa analyysin ainejärjestön logosta? Pyyntö oli siksi eriskummallinen, että päätin suostua.

Kun sitten näin Statuksen logon, ensireaktioni oli lievä pettymys. Onpas kökkö, ajattelin. Siis nimenomaan logona, graafisena suunnittelutyönä: amatöörimäinen ja jotenkin hapero, vailla visuaalista iskuvoimaa. Sitähän logolta juuri vaaditaan: tiivistä symboliikkaa, visuaalista osuvuutta. Oliko tämä nyt sitten joku lama-ajan logo, alkeellista tietokonegrafiikkaa?

Aika nopeasti tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Statuksen logossa on lennokkuutta, joka sopii nimenomaan opiskelijaelämän kuvaksi. Opiskelijanhan kuuluu sitä paitsi olla amatööri – rakastaja.

Kuudesta kömpelöstä (lue: inhimillisestä) ihmishahmosta muodostettu sana hellyttää, vaikkei loistakaan luettavuudella. T:t seisovat ryhdikkäässä ojennuksessa pitäen S:aa, A:ta ja U:ta tiukassa otteessa. Ovatkohan kaverit illanistujaisten jäljiltä niin heikossa kunnossa, etteivät pysy kunnolla pystyssä ilman tukivoimaa? Ensimmäinen S on polvillaan, viimeinen saa kyytiä, kun hilpeässä tilassa oleva U potkaisee häntä persuksiin.

Kirjaimista hahmottuu samalla lystikäs opiskeluputki. Ensin ollaan kovasti nöyriä (S), sitten aletaan saada sitä statusta ja seistään komiasti pää pystyssä (T). Tuetaanpa tarvittaessa kaveriakin. Lopulta putken pää häämöttää ja seuraa potkaisu työelämään. S:stä lähdetään, S:ään päädytään: käsillä on klassinen kiertokulku.

Valmistuneella sosiaalispykologilla on ässä hihassa, mutta hän tarvitsee potkun persuksilleen päästäkseen kunnolla elämän juonesta kiinni. Nöyrästi lakki kädessä vie tie työhaastatteluun, tai sitten työkkärin ovea kolkuttamaan.

Statuksen logo ei hengi statusta – tasokasta valmiutta, pintakiiltoa – mutta se onnistuu kertomaan pienen suuren tarinan, itseironiaa unohtamatta. Se, että T:t voi nähdä myös cocktail-laseina oliiveineen, on mukava bonus.

Harri Kalha

FT, taidehistorian dosentti, Helsingin yliopisto

Statuksen logoon kohdistettujen näkemysten moninaisuuden innostamana Status-lehti päätyi hakemaan mielipidettä vi-ralliselta asiantuntijataholta, eli täysin satunnaisesti valitulta

taidehistorian dosentilta. Onneksemme dosentti Harri Kalha ystävällisesti suostui logon analysoimiseen ja kirjoitti tarpeettomasta elitistisestä taidefraasistosta riisu-tun analyysin, joka pureutuu logon syvimpään olemukseen.

32

Max Planckin kerrotaan sanoneen, ettei uusi tieteel-linen totuus syrjäytä edeltäjäänsä saamalla vanhan käsityksen kannattajat siirtymään puolelleen, vaan siten, että sen vastustajat ennemmin tai myöhem-min kuolevat. Erityisesti fiksut ihmiset pystyvät jär-keilemään uuden tiedon joko hömpäksi tai omaa alkuperäistä käsitystään vahvistavaksi, mutta säi-lyttävät silti kuolevaisuutensa. Ja näin tiede etenee – yhdet hautajaiset kerrallaan.

On helppo kuvitella, kuinka ihmiset vanhetessaan kasvavat vastustuskykyisemmiksi uusille ajatuk-sille. Mitä pidemmälle erikoistuu, sen vahvemmaksi varmasti muodostuu kognitiivinen dissonanssi omaa käsitystä tukemattoman todistusaineiston edessä. Tuntuu pahalta ottaa askelia taaksepäin, kun on juuri ollut pääsemässä johonkin – meissä kaikissa asuu pieni muumio, jonka tehtävänä on suojella nykyistä maailmankuvaamme ympäröivää aarrekammiota.

Rakkaista, mutta toimimattomista ajatuksista täytyy kuitenkin voida päästää irti. On muistettava, että suurin osa uutisista on täysin merkitystä vailla vuo-den päästä (poislukien Matti Nykänen). Suurin osa yritysten ja valtioiden pitkän tähtäimen strategioista näyttää harhaisilta viiden vuoden päästä (Neuvos-toliitto yritti 13 kertaa). Ja suurin osa mullistaviksi uumoilluista keksinnöistä on unohdettu kymme-nen vuoden kuluttua (kysy mistä tahansa patentti-toimistosta). Tänään tehdyt ennustukset ovat harvi-naisen usein jo huomenna homeessa.

Toimintaympäristömme ja sen vaatimukset muut-tuvat jatkuvasti. Ajattelu onkin pidettävä tuoreena käyttämättä sellaisia säilöntäaineita, jotka jymäh-dyttävät sen nykytilaansa.

Oma reseptini luovan tietotyön maailmasta, kitey-tettynä neljään peukalosääntöön/heuristiikkaan:

1. Älä samaistu ajatuksiisi. Pidä ideoita mieluummin noutopöy-tänä, josta voi mutustella eri makuja, kuin osana minuuttasi.

2. Yritä todistaa olevasi vää-rässä ja palkitse itsesi onnistues-sasi. Mikä olisi vaihtoehtoinen selitys? Mikä olisi kaukaa haet-tua, mutta tärkeää jos totta? Löy-dätkö sille todistusaineistoa?

3. Pysähdy hetkeksi, kun huomaat yllättyväsi. Onko tapahtunut vain sattuman oikku, vai kaipaako maa-ilmankatsomuksesi päivitystä?

4. Kiinnitä huomiota siihen, kun ärsyynnyt tai vihastut. Hermos-tuitko sinä vai sisäinen muumio-si, jonka rauhaa häirittiin?

!Tunnista sisäinen

muumiosi

Matti Heino

Kuva: Veera Kotkavuori

Status-lehti meni ajattelemaan hiekkalaatikon ulkopuolelle ja kysyi jämähtämisen välttämisestä kahdelta alanvaihtajalta, jotka suorittavat toista tutkintoaan Lahden Muotoiluinstituutissa.

Ami Niemelän ja Marianna Collanderin vinkit satunnaisessa järjestyksessä:

Aseta itsesi erilaisten joukkoon. Saat uusia näkökulmia tuttuihin asioihin.

Astu alas jalustalta, älä ole kos-kaan valmis omalla tontillasi.

Mukavuusalueen ulkopuolelle astumi-nen haastaa ja ylpeys on nieltävä.

Kunnioita muita ja ole kiinnostunut kaikesta.

Matkailu avartaa.

Yllätä ja ylläty. Ruoki lapsenmieli-syyttä ja uteliaisuutta itsessäsi: ”Kun innostun, niin onnistun!”

Hanki yleissivistys – tietämällä vähän kaikesta ymmärrät, että on paljon, mistä et vielä tiedä.

MUOTOILE ITSESI JOUSTAVAKSI!

34

”Hei, olen kirjoittanut graduani kaksi viikkoa yhtä mittaa, ranteeni ovat nyt aivan jumissa ja kipeät. Mistä on kyse ja mitä tehdä? Gradu pitäisi kirjoittaa loppuun.”

S: Kuulostaa siltä, että kyseessä on aivan tavallinen mekaanisesta rasituksesta joh-tuva jännetupentulehdus. Vaiva ei ole vakava, ja vaikka tulehduksesta puhutaan-kin, ei siihen liity bakteereja tai viruksia. Hoidoksi riittää lepo. Jos gradu on kuiten-kin saatava nopeasti kirjoitettua loppuun, voit saada väliaikaista apua Buranasta, mutta pidemmän päälle se ei riitä vaan on levättävä.

E: Oireiden perusteella kyseessä on ns. nari eli ranteen väsyminen. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Tarvitset narin paran-tamiseen kaksi apulaista. Laita kipeä käsi hakkuupölkylle kämmen ylöspäin, toinen ystävistäsi hakkaa nopeasti kirveellä käden oikealle ja vasemmalle puolelle ja kolmas kysyy: ”Mitä sinä hakkaat”. Tähän kirveen käyttäjä vastaa: ”Hakkaan naria”. Silloin

käsi paranee. Muistakaa kuitenkin olla varovaisia kirveen ja muiden teräaseiden kanssa.

”Kun olen istunut koko päivän Kaisa-talon kellarissa lukemassa tenttiin, päätäni särkee illalla vietävästi, mikä neuvoksi?”

E: Pääkivun poistamiseen on useita hyväksi todettuja konsteja. Esimerkiksi voit keittää vahvaa kahvia ja voidella sillä päätä ja nis-kaa. Eikä ole pahitteeksi ottaa sitä vadilta sisällisestikin. Sitkeämpään pääkipuun on hyvä leikata kylmästä perunasta viipaleita ja sitoa ne otsalle kolmikulmaiseksi taite-tun huivin avulla. Jos mikään muu konsti ei tepsi, voi pään päälle asettaa myös hevosen sontaa. Vaikka näky voi olla hullunkuri-nen, ystävänne kyllä ymmärtävät kun seli-tätte poistavanne täten päänsärkyä.

S: Kyseessä taitaa olla ns. jännitysniska, joka johtuu siitä, että liiallinen niska- ja hartiali-hasten jännittäminen pistää kyseiset lihak-set jumiin, jolloin verenkierto pään alueelle

Tällä palstalla vastataan lukijoita askarruttaviin terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. Koska haluamme palvella lukijoitamme parhaamme mukaan, pyrimme tarjoamaan kysymyksiin sekä ns. koululääketieteellisen että koeteltuun kansanperin-teeseen tukeutuvat vastaukset.

Voitte lähettää kinkkisiä kysymyksiä nimettömästi tai nimimerkillä toimitukseen piakkoin Statuksen nettisi-vuille (http://blogs.helsinki.fi/statusjarj/) ilmestyvän lomakkeen kautta. Vastaamme kysymyksiin jälleen syksyn lehdessä.

Eemeli Hakoköngäs

Sakari Jukarainen

&kysy vastaamme

35

häiriintyy ja hermot voivat jäädä pintee-seen. Kannattaa kiinnittää huomiota ergo-nomiaan, sillä huono lukuasento voi olla vaivojesi syynä. Jos asennon korjaaminen ei kuitenkaan auta, kannattaa kokeilla hie-rojalla käymistä. Lääkehoidollisesti Burana voi auttaa, mutta tarvittaessa lääkärisi voi kirjoittaa sinulle jotain lihasrelaksanttia, kuten Sirdaludia. Kannattaa ensin kuiten-kin kokeilla lääkkeettömiä hoitoja.

”Voiko syntyvän lapsen suku-puoleen vaikuttaa? Ruhti-naskuntamme hallitsijuus voi periytyä vain isältä pojalle.”

S: Lapsen sukupuolella ei tulisi olla väliä, sillä pojat ja tytöt ovat aivan yhtä rakastet-tavia. Jos kuitenkin haluat vaikuttaa lapsen sukupuoleen, joitakin keinoja ehkä kuiten-kin on: Evoluutiobiologisen ”Trivers-Wil-lard hypoteesin” mukaan nisäkkäät syn-nyttävät suotuisassa ympäristössä enem-män koiraita. Tällöin voit ehkä lisätä pojan saamisen todennäköisyyttä varmistamalla, että olette puolisonne kanssa sosioekono-

misen statuksen huipulla. Sikiöseulonta on toinen vaihtoehto, mutta se ei ole Suomessa laillista.

E: Kysyjän esittämään pulmaan voi rat-kaisuna kokeilla muinaista konstia, jonka mukaan miehen ja naisen toimitettua parit-telunsa, ottaa mies vyönsä, minkä hän on sitä varten varannut tyynyn alle, ja lyö vyöl-lään naista. Näin menetellen tulee siitetystä poikalapsi. En voi kuitenkaan varauksetta suositella kyseisen menetelmän käyttöä. Asiaan lienee löydettävissä kultivoidumpia-kin ratkaisuja, esimerkiksi Monacossa 2002 toteutettu perustuslain muutos mahdollis-taa naisen nousemisen maan hallitsijaksi.

Eemeli Hakoköngäs

Sakari Jukarainen