■suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella

Suomalaisen työn tulevaisuus -

sisulla, sydämellä, osaamisella -ohjelma

SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5.-7.6.2008

Hyväksytty 7.6.2008

S i s ä l t ö I Johdanto: Työtä, hyvinvointia ja solidaarisuutta .............................. 1

Sosialidemokraattinen visio työstä ja toimeentulosta .............................. 2 Minne tulevaisuuden työpaikat syntyvät?................................................ 3

II Suomalaisen työn haasteet .................................................................. 5

Haaste 1: Elämmekö rahan vai ihmisen ehdoilla?................................... 5 Haaste 2: Täytyykö minun olla 24 tuntia työnantajan tavoitettavissa?.... 7 Haaste 3: Löytyykö työlle tekijöitä? ......................................................... 9 Haaste 4: Onko osaaminen kaikkien ulottuvilla? ................................... 10 Haaste 5: Onko meillä varaa jättää ketään syrjään? ............................. 12 Haaste 6: Odottaako ilmastonmuutos Suomea? ................................... 13 Haaste 7: Mistä lisävauhtia kasvukeskuksiin?....................................... 14 Haaste 8: Heikkeneekö julkisten palveluiden taso?............................... 16 Haaste 9: Onko suomalaisella sopimusyhteiskunnalla tulevaisuutta?.. 17

III Suomi menestyy aloitteellisuudella................................................... 19

Kestävän kasvun strategia .................................................................... 19 1. Oikeus reiluun ja hyvään työhön ........................................... 23 2. Osaaminen kuuluu kaikille .................................................... 26 3. Hyvinvointipalvelut edistävät työllisyyttä................................ 30 4. Sosiaaliturva luotsaa työmarkkinoille .................................... 33 5. Työllisyyttä edistävä veropolitiikka ........................................ 39 6. Hallittua maahanmuuttoa tarvitaan........................................ 43 7. Suomi tarvitsee toimivat liikenne- ja tietoliikenneyhteydet.... 45 8. Johdonmukaiseen energia- ja ilmastopolitiikkaan ................ 48 9. Kohtuuhintaiset asunnot edistävät kasvua ............................ 51 10. Valtion omistajapolitiikalla kasvatetaan

yhteistä varallisuutta.............................................................. 53 11. Kannustavaa yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikkaa...................... 55 12. Suomelle aktiivinen ote maailmalla ....................................... 57

LIITE: Minne tulevaisuuden työpaikat syntyvät?.............................. 60

Suomalaisen työn tulevaisuus -ohjelma

1

I Johdanto: Työtä, hyvinvointia ja solidaarisuutta

Jokaisella on oikeus kohtuulliseen toimeentuloon, mielekkääseen työhön, kohtuuhintaiseen asumiseen, turvalliseen ympäristöön ja henkiseen kasvuun. Tasa-arvoinen, oikeudenmukainen ja soli-daarinen yhteiskunta, jossa talouskasvun hedelmät jakautuvat ta-sapuolisesti kaikille, takaa mahdollisuuden hyvään elämään. Ihmiset tavoittelevat luonnostaan turvattua toimeentuloa ja hyvää elämää. Suomalaiseen yhteiskuntaan vahvasti rakentunutta soli-daarisuutta ei pidä horjuttaa rahan tai vaurauden tuomilla etuoi-keuksilla. Vaurastuminen ei voi tapahtua yhteisöllisyyden, tasa-arvon ja yh-teiskunnan vähäosaisten kustannuksella. Tasa-arvoinen ja soli-daarinen yhteiskunta ei kaipaa etuoikeutettuja vapaamatkustajia. Pohjoismainen hyvinvointimalli on osoittautunut menetystekijäksi globalisaatiokehityksessä. Sen perustana on ollut kansalaisten aktiivinen osallistuminen ja kansanvalta. Pohjoismaissa on ainut-laatuisella tavalla onnistuttu yhdistämään yhteiskunnallinen tasa-arvo ja taloudellinen menestys. Maat lukeutuvat poikkeuksetta eri sosiaalisilla, sivistyksellisillä ja taloudellisilla mittareilla kansainvä-listen vertailuiden kärkeen. Hyvinvointivaltio tarjoaa työntekijöille tasa-arvoiset mahdollisuu-det kehittyä ja kouluttautua sekä yrittäjille mahdollisuuden harjoit-taa yritystoimintaansa. Terveydenhoito, päivähoito, maksuton koulutus, kunnallistekniikka ja muut hyvinvointivaltion peruspalve-lut mahdollistavat sen, että pieni ja keskisuuri yrittäjä voi työsken-nellä ja tarjota palveluitaan niitä tarvitseville. Tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti jakautuvan hyvinvoinnin tu-levaisuus riippuu poliittisista valinnoista. Jos yhdessä rakennet-tua hyvinvointia aletaan murentaa poliittisilla päätöksillä, seura-ukset koskettavat niin heikoimmassa asemassa olevia kuin yh-teiskunnan keskiryhmiäkin. Eriarvoisuus kasvaa ja yhteisöllisyys heikentyy.

2

Eriarvoistumisen kasvu on vaaraksi kansanvallalle, jos heikoim-massa asemassa olevat kansalaiset jättäytyvät ja jätetään osallis-tumisesta sivuun, vaikka juuri he tarvitsisivat eniten yhteiskunnal-lisen päätöksenteon tuomaa turvaa. Kansanvalta voi vaarantua myös silloin, jos taloudellinen menestys johtaa vastuuttomuuteen omaa maata ja yhteiskuntaa kohtaan – jos maailman markkinat ovat makeampia kuin oma maa. Sosialidemokraattisen politiikan perustana on taloudellisen, sosi-aalisen ja sivistyksellisen tasa-arvon edistäminen ja heikoimmas-sa asemassa olevien ihmisten aseman turvaaminen. Nämä ta-voitteet edistävät taloudellista kehitystä, mahdollistavat täystyölli-syyden ja ovat hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisen lähtökohta. Sosialidemokraattinen visio työstä ja toimeentulosta

Toimeentulon ja hyvinvoinnin perusta on tulevaisuudessakin työssä, palkkatyössä sekä yrittäjyydessä. Hyvä työllisyys on kes-keisin edellytys tasa-arvoisen ja vauraan yhteiskunnan aikaan saamiselle. Ympäristön hyvä tila ja luonnon monimuotoisuus ovat itseisarvoja ja samalla ihmisen hyvinvoinnin ja menestyksekkään taloudelli-sen toiminnan välttämättömiä edellytyksiä. Suomalaisten yritysten menestys perustuu korkeaan osaamiseen ja erikoistumiseen, ei alhaisiin palkkoihin ja mataliin veroihin. Ta-loudellisen toiminnan ja kasvun hedelmät jaetaan oikeudenmu-kaisesti eri väestöryhmien kesken. Täystyöllisyys, korkea tuotta-vuus ja oikeudenmukainen tulonjako ovat suomalaisen työn tule-vaisuuden kulmakiviä. Nämä tavoitteet saavutetaan ekologisesti kestävällä tavalla. Suomalaiset palkansaajat ovat koulutettuja osaajia, joita työelämä arvostaa. Jokaisella on oikeus osaamisensa kehittämiseen, sy-ventämiseen ja uudistamiseen koko työhistoriansa ajan. Vastuu


3

osaamisen kehittämisestä on työntekijällä, työnantajalla ja yhteis-kunnalla. Työajan ja sen ulkopuolisen ajan välinen suhde on kiireisenäkin aikana kohdallaan, työ ja vapaa-aika erillään. Työstä saatavalla palkalla tulee toimeen. Miehet ja naiset saavat saman palkan samanarvoisesta työstä. Osa-aikatyö on palkan-saajan oma valinta. Työaika joustaa eri elämäntilanteiden mu-kaan. Näin taataan suomalaisten hyvinvoinnin ja suomalaisen työn tule-vaisuus. Liite (sivulla 56) Minne tulevaisuuden työpaikat syntyvät?


5

II Suomalaisen työn haasteet Haaste 1: Elämmekö rahan vai ihmisen ehdoilla?

• Globalisaatio on tuonut talouteen nopean ra-

kennemuutoksen • Ilman poliittisia päätöksiä ihmiset jakautuvat

voittajiin ja häviäjiin • Muutokset vaativat uudenlaista tapaa toimia

Kansainvälisen työnjaon syventyminen ja talouksien keskinäisen riippuvuuden kasvu ovat olleet suomalaisille jokapäiväistä arkea jo ennen kuin sitä on alettu kutsua globalisaatioksi. Pienenä avoimena ja kilpailukyvystään huolehtivana maana Suomi on ko-konaisuudessaan saanut globalisaatiosta enemmän hyötyä kuin haittaa. Pohjoismaisen mallin mukainen hyvinvointivaltio on kes-keinen tekijä siinä, miten Suomi on menestynyt. Globalisaatio on haaste demokratialle. Talouspoliittisen päätök-senteon reunaehdot määrittyvät yhä useammin kansallisvaltion poliittisen järjestelmän ulkopuolella ja siitä riippumatta. Suomen on globalisaation menestyjänä pidettävä huolta myös velvollisuuksistaan kehitysmaita kohtaan. Emme ole pieni, maa-ilmasta eristäytynyt saari, johon eivät ulottuisi ne sosiaaliset, eko-logisen ja taloudelliset kriisit, joita kansainvälisen järjestelmän mahdollinen epätasapaino aiheuttaisi. Kansainvälisen työnjaon syvenemistä on viimeisen vuosikymme-nen aikana kiihdyttänyt markkinoiden avautuminen ja niin kutsuttu tytäryhtiötalous. Yritysten verkottumista ja jalostusketjujen pilk-komista eri maanosiin on nopeuttanut uusi informaatioteknologia. Kansainvälistyminen koskettaa meitä jokaista. Se vaikuttaa talous- ja työelämän lisäksi tieteen, taiteen, kansalaisyhteiskunnan, medi-an ja luonnollisesti politiikan alalla. Suurin osa muutoksista on ol-lut myönteisiä.

6

Talouden kansainvälistyminen ja tekninen kehitys johtavat väis-tämättä talouden rakenteiden muutokseen. Työpaikkoja syntyy ja katoaa, talouden toimialarakenteet muuttuvat. Hiipuvilta toimialoil-ta menetetään työpaikkoja samaan aikaan, kun työtä ja kasvua luodaan uusilla talouden aloilla. Työ ei lopu, mutta se muuttaa muotoaan. Elintaso nousee ja tarjoaa mahdollisuuksia monipuoli-siin työuriin ja työtehtäviin. Talouden rakenteiden muuttuminen vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Julkiset palvelut tukevat muutosta. On tärkeää ymmär-tää, että julkisen sektorin matalapalkka-alojen vaikuttavuus yh-teiskunnan ja kansantalouden tuottavuuteen on merkittävä. Uusi, globalisoitunut Suomi tarjoaa erityisesti hyvin koulutetuille mahdollisuuden entistä parempaan elämään. Ilman yhteiskunnan ja poliittisen päätöksenteon vahvaa panosta hallitsematon globa-lisaatiokehitys jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin. Jakautuvilla työmarkkinoilla erityiseksi haasteeksi nousee naisten ja miesten välinen tasa-arvo sekä nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Työn laatuun on panostettava niin teollistuneissa kuin kehitys-maissakin. Täystyöllisyyden tavoittelu nopean muutoksenkin oloissa säilyy sosialidemokratian ja koko Suomen tärkeimpänä tu-levaisuuden haasteena. Sen merkitys yhteiskunnalle, ihmisten yhteisöille ja yksilöiden itsekunnioitukselle on korvaamaton. Tär-keää on se, että työ perustuu reilun työn ja johtamisen periaatteille. Globaalin talouden kiihkeä rytmi järisyttää monien paikkakuntien sosiaalisia rakenteita ja jättää työttömäksi sellaisiakin ihmisiä, joil-la on takanaan pitkä työura. Ilman riittäviä, muutosta pehmentäviä toimia monia uhkaa pitkäaikaistyöttömyys ja sosiaalisten ongel-mien lisääntyminen. Nopeat muutokset vaativat uudenlaista tapaa toimia. Kun toimialat eivät ole kannattavia, emme voi aina suojella yksittäisiä työpaikkoja, mutta meidän on aina tuettava ihmisiä muutoksessa. Kilpailussa voidaan menestyä uhraamatta työoloja, hyvinvointia tai puhdasta ympäristöä. Globalisaatio ei ole syy tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun. Po-liittisilla päätöksillä voidaan vaikuttaa tasa-arvon puolesta ja eriar-


7

voisuutta vastaan. Ahneudelle on asetettava rajat ja kohtuus on nostettava kunniaan. Haaste 2: Täytyykö minun olla 24 tuntia

työnantajan tavoitettavissa?

• Kohtuullisuuden periaate on jäänyt työelämän

muutoksen jalkoihin • Johtamis- ja työkulttuuri kaipaavat

kehittämistä • Ellei ongelmia korjata, työntekijöiden hyvin-

vointi, ja myös tuottavuus, laskee Työn luonne ja sisältö muuttuvat tulevaisuudessa voimakkaasti. Muutokset vaikuttavat syvällisesti arkeemme, ajankäyttöömme ja elämäntapaamme. Muutoksessa on syvimmiltään kysymys ar-voista eli oikeudesta säälliseen työhön ja mahdollisuudesta elää aktiivista ja tasapainoista elämää myös työn ulkopuolella. Yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan on vastattava tähän muu-tokseen. Suomalaisen työn pärjääminen ratkaistaan työpaikoilla. Hyvään työelämään kuuluu kilpailukykyinen, tuottava ja toimeen-tulon turvaava työpaikka sekä yksilön tarpeita vastaava työympä-ristö, jossa työntekijät pysyvät terveinä, työkykyisinä ja motivoitu-neina. Vaikka työelämän laatu Suomessa on kansainvälisesti verraten hyvä, työntekijät ovat kokeneet viime vuosina työtahdin kiihtyneen ja työn henkisen rasittavuuden kasvaneen. Teknologinen kehitys ja työorganisaatioiden muutos ovat merkinneet muissakin kuin niin sanotuissa asiantuntijatehtävissä siirtymistä 7/24-yhteiskuntaan, jossa työ on usein ajasta ja paikasta riippumaton-ta. Organisaatiot toimivat eri puolilla maailmaa kellon ympäri, ja työntekijöiden on oltava aina tavoitettavissa. Käytännössä tämä tarkoittaa työajan pidentymistä.

8

Työaikasuojelun tehostamisen tarve on polttava. Harmaan ylityön teettäminen on ongelma eri tehtävissä, vuoro-, ilta- ja yötyöpalve-luissa ja teollisuudessa. Työaikojen joustavuuden vaatimukset perustuvat yritysten muuttuneeseen tuotantologiikkaan. Jos vas-tuu työajoista sysätään yksinomaan työntekijälle, osa henkilöstös-tä uhkaa palaa loppuun. Työajat Suomessa ovat Euroopan joustavimpia, kun mittarina käytetään työn alkamis- ja loppumisaikoihin liittyvää joustoa sekä pitkien työpäivien yleisyyttä. Vuoro- ja yötyön teettäminen on Suomessa yleistä. Niiden terveyshaitoista tiedetään kuitenkin ai-kaisempaa enemmän. Teknologinen kehitys mahdollistaa työn tekemisen myös työmat-kalla. Suuret asutuskeskukset kallistuvat ja lapsiperheet muutta-vat lähiseutujen kuntiin. Työtä tehdään pidentyneillä työmatkoilla, jotta työpaikalla oloon ei tarvitse käyttää ylimääräistä aikaa. Mat-ka-ajalla työskentelyä ei kuitenkaan lasketa nykyisen työajan määritelmän mukaisesti työajaksi. Työelämä, joka on innovaatiopohjaista ja verkostomaista, vaatii johtamis- ja työkulttuurin uudistamista. Työn tuottavuuden nousu, työelämän laadun parantaminen ja pitkäjänteinen työelämän ke-hittäminen edellyttävät muutosta johtamiskulttuurissa. Vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys työssä, jatkuva kiire, liian suuri työmäärä, syrjinnän tai eriarvoisuuden kokemukset ovat yh-distelmä, joka aiheuttaa kuormitusta ja stressin oireita. Nämä voi-vat johtaa ennenaikaiseen terveyden heikkenemiseen, työkyvyt-tömyyteen ja ennenaikaiseen eläkkeelle jäämiseen sekä koko-naishyvinvoinnin laskuun, ellei ongelmiin vaikuteta ennakoivasti.


9

Haaste 3: Löytyykö työlle tekijöitä?

• Ikääntyminen lisää palveluiden tarvetta, mutta

vähentää työvoimaa • Jokainen nuori on saatava mukaan työelämään • Maahanmuuttajat ovat käyttämätön voimavara

Tämän päivän työikäiset ovat huomisen eläkeläisiä. Sukupolvien etuja ei voi asettaa vastakkain. Hyvinvointimme rakentuu paitsi nyt työssä olevien niin myös vanhempien sukupolvien aikanaan tekemälle työlle. Elämme nyt pidempään hyvinvoinnin ja elintason kasvun ansiosta. Olemme terveempiä kuin koskaan aiemmin. Suomi ikääntyy useimpia EU-maita nopeammin. Sotien jälkeen syntyneet ikäluokat ovat suuria ja tulevat eläkeikään lähes sa-manaikaisesti. Ikääntyminen vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja asettaa haasteita hyvinvoinnin rahoitukselle. Eläkkeisiin menee enemmän rahaa. Palveluiden tarve kasvaa ja saatavilla olevan työvoiman määrä vähenee. Hyvinvointipalveluiden ja sosiaalitur-van rahoittaminen merkitsee lisääntyviä veropaineita. Samaan ai-kaan kansainvälinen verokilpailu kiristyy. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen edellyttää vahvaa julkista taloutta ja hyvää työllisyyskehitystä. Tulevaisuudessa työvoimas-ta tulee entistä niukempi resurssi, ja työnantajat joutuvat kilpaile-maan osaavasta työvoimasta. Kaikkien osaamista ja panosta tar-vitaan. Meillä on hyvät edellytykset sopeutua muutokseen. Eläkeuudis-tuksessa luotiin kannustimia jatkaa pidempään työelämässä. Uu-distuksessa ammatillisesta kuntoutuksesta tuli lakisääteinen oi-keus. Suurempi haaste on nuorten saaminen nykyistä nopeam-min työmarkkinoille ja oikean koulutuksen piiriin. Jokainen työ-markkinoilta syrjäytynyt, nuori tai aikuinen, tulee liian kalliiksi. Kai-ken ikäisten suomalaisten hyvinvointi työssä ja eläkkeellä on turvat-tava.

10

Lapsiperheitä tukemalla ja maahanmuuttoa lisäämällä voidaan tasapainottaa ikärakenteen muuttumista. Maahanmuuttajat ovat tärkeä voimavara, jonka hukkaaminen toimettomuuteen on yhtä suurta tuhlausta kuin kantasuomalaistenkin syrjäytyminen. Haaste 4: Onko osaaminen kaikkien ulottuvilla?

• Talouden muutokset aiheuttavat katkoksia

työuriin • Kouluttautuminen ja omien valmiuksien kehit-

täminen luo turvaa muutoksissa • Kaikki eivät pääse kehittämään osaamistaan

Koulutuksellinen tasa-arvo on pohjoismaisen hyvinvointiyhteis-kunnan ja tasa-arvon kulmakivi. Siitä on tulevaisuudessakin pidet-tävä huolta. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen ainutlaatui-sen kattava ja laadukas koulutusjärjestelmä, jonka on pystyttä-vä vastaamaan myös tulevaisuuden työelämän haasteisiin. Talouden globalisoituminen, kiihkeä kansainvälinen kilpailu, tek-nologinen muutos ja niihin liittyvät muutokset edellyttävät sitä, et-tä jokaisella on hyvät valmiudet vaihtaa tarvittaessa työtehtäviä, ammattia tai kouluttautua kokonaan uudelle alalle. Työsuhteet ei-vät enää ole koko työuran mittaisia. Nuorena hankittu koulutus on pystyttävä uudistamaan ja päivittämään tarvittaessa useitakin ker-toja työssäoloaikana. Suomen pärjääminen tulevaisuudessa riippuu osaamisemme ta-sosta. Osaamiseen liittyy koulutusjärjestelmien antaman sivistyk-sen ohella myös kasvatuksen kautta omaksuttu tieto ja henkinen kehittyneisyys, sivistyneisyys. Menestyvää kansantaloutta mita-taan myös henkisten ja sosiaalisten päämäärien mahdollistajana. Sivistysyhteiskunnassa jokaisella kansalaisella on riittävä tietoja taitomäärä voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Suomen vuodesta toiseen jatkunut hyvä menestys kansainväli-sessä nuorten koulutustasoa mittaavassa Pisa-tutkimuksessa ei


11

kuitenkaan ole itsestään selvyys. Esimerkiksi erot tyttöjen ja poi-kien koulumenestyksessä uhkaavat edelleen kasvaa, samoin kuin suurimpien kaupunkien asuinalueiden oppimistulosten erot. Sosi-aaliset ongelmat, maahanmuuttajien ja muiden erityisryhmien tar-peiden huomioiminen koulussa ja koulutuksessa on meille haaste. Kouluttautuminen ja omien valmiuksien kehittäminen luo turvaa muutoksissa. Osaaminen ja pärjääminen työssä lisäävät elämän- ja työnhallintaa. Luoviminen huippuosaamisen markkinoilla ei kui-tenkaan aina onnistu. Kaikilla ei ole riittävää motivaatiota silloin, kun valintoja omasta koulutuksesta pitäisi tehdä. Emme ole kaikki samanlaisia, mutta jokaisella on oltava oikeus tuntea itsensä ar-vostetuksi ja osalliseksi yhteiskunnassa. Jokaisessa ihmisessä olevat vahvuudet on pyrittävä saamaan esille. Nuorten koulutusta on edelleen kehitettävä sekä varmistettava, että koko ikäluokka hankkii ammatin eikä jää syrjään yhteiskun-nasta. Yhteiskunta sitoutuu pitämään kiinni jokaisesta nuoresta – pelkkä koulutus- ja työmahdollisuuden takaaminen ei kuitenkaan riitä. Syrjäytymisvaarassa olevat on haettava aktiivisesti mukaan. Syrjäytynyt nuori tulee kalliiksi myös inhimillisesti. Vielä seuraavan vuosikymmenen aikana tärkein haasteemme on koulutuksellinen kuilu nuorten ja vanhempien ikäpolvien välillä. Se, miten kykenemme pitämään vanhemmat ikäryhmät ajan ta-salla teknologian, tietojen ja taitojen muutoksesta jatkuvan koulu-tuksen avulla, täytyy ratkaista. Maamme menestyksen kannalta yliopistojen toiminnan uudista-minen on tärkeää. Laaja ammattikorkeakouluverkosto on haja-nainen ja sen roolia on selkeytettävä. Hyvä ja laaja tieteellinen perustutkimus, mutta myös ketterä ja nopeisiin muutoksiin sopeu-tuva soveltava tutkimus ja tuotekehitys luovat pohjan suomalai-sen työn menestymiselle tulevaisuudessakin.

12

Haaste 5: Onko meillä varaa jättää ketään syrjään?

• Pitkäaikaistyötön tarvitsee erityistoimia

työvoimahallinnolta • Terveyserot väestöryhmien välillä

ovat edelleen liian suuria • Syrjintä ja puutteellinen kielitaito vaikeuttavat

työnsaantia Köyhyys ja syrjäytyminen eivät liity vain pieniin tuloihin. Köyhyyttä on ulkopuolelle jääminen. Syyt syrjäytymiseen ovat monimutkai-sia, ja ne siirtyvät usein seuraavalle sukupolvelle. Työ merkitsee toimeentulon ohella ihmiselle mahdollisuutta itsen-sä toteuttamiseen, osallistumiseen ja tunnustuksen ansaitsemi-seen. Työ on siis hyvä lääke syrjäytymistä ja köyhyyttä vastaan silloin, kun voimavaroja riittää työelämään osallistumiseen. Erityistoimenpiteitä tarvitsevat ne, joiden elämäntilanne vaikeut-taa työmarkkinoille pääsyä. Vähävaraisuudesta kärsivä yksinhuol-taja tarvitsee riittäviä päivähoidon palveluja, jotta työtä voi hakea tai ottaa sitä vastaan. Vaikka pitkäaikaistyöttömyys on hiljalleen vähentynyt, tarvitaan edelleen uudelleenkouluttautumista sekä monen kohdalla myös pitkäjänteistä henkilökohtaista ohjausta. Nämä vaativat tiivistä yhteistyötä sosiaalitoimen ja työvoimavi-ranomaisten kesken. Työvoimahallinto ei saa siten keskittyä vain ammattitaitoiseen ydintyövoimaan. Pitkäaikaiseen työttömyyteen ja syrjäytymiseen liittyy usein terve-ysongelmia. Kattavasta julkisesta terveydenhuollosta huolimatta terveyserot väestöryhmien välillä ovat edelleen liian suuria. Syrjäy-tymistä vastaan tarvitaan monipuolisia ja yksilöllisiä keinoja. Maahanmuuttajan syrjäytyminen voi johtua suomen ja ruotsin kie-len osaamattomuudesta. Kielen kohtuullinen hallitseminen on avain uuteen asuinmaahan kotoutumiseen sekä työllistymiseen. Vajaatyökykyiset ja vammaiset kokevat usein syrjintää ja vaike-uksia työhön pääsyssä. Tämä ryhmä tarvitsee myös tukea työllis-


13

tyäkseen. Työnantajien ja työyhteisöiden asenteissa on tapahdut-tava muutoksia. Haaste 6: Odottaako ilmastonmuutos Suomea?

• Ilmastonmuutoksen torjumisen kustannukset

ovat Suomessa korkeat • Toimenpiteet voivat lisätä eriarvoisuutta kan-

salaisten kesken • Suomi on riippuvainen tuontienergiasta

Suomen on omalta osaltaan kannettava vastuunsa ilmastonmuu-toksen torjunnassa. Suomelle kansainväliset ilmastovelvoitteet tuovat teknologisten mahdollisuuksien rinnalla myös suuria haasteita. Maassamme on suhteellisen paljon raskasta teollisuutta, sijaintimme on pohjoinen ja välimatkamme ovat pitkiä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavien toimien kustannukset voivat meillä nousta kilpailija-maitamme suuremmiksi. Suomessa tarvitaan määrätietoista kansallista ilmastopolitiikkaa, joka ottaa huomioon talouden ja työllisyyden tarpeet kantaes-samme oman vastuumme ratkaisuista. Ilmastopolitiikassamme on pyrittävä siihen, että pyrimme takaamaan kilpailukykyisen energian myös silloin, kun hinnat nousevat. Ilmastopoliittisten toimenpiteiden kustannukset voivat lisätä eriarvoisuutta, jos sen kustannukset ei-vät jakaudu oikeudenmukaisesti kansalaisten kesken. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä keskeinen taloudellinen ohja-uskeino on päästökauppa. Se tuottaa sekä ympäristön että talou-den kannalta parhaan tuloksen, jos se perustuu toimialakohtaisiin kiintiöihin. Silloin päästökauppa palkitsee niitä tuotantoyksiköitä ja tehtaita, jotka ovat hoitaneet ilmastovelvoitteensa hyvin. Ilmastonmuutoksen vuoksi tarvittavat taloudelliset ohjauskeinot merkitsevät kuitenkin sitä, että energian hinta ei enää voi joustaa

14

kustannustekijänä siinä määrin kuin aikaisemmin. Tämä on oikein silloin, kun se kannustaa energiaa säästävään ja kasvihuonekaa-supäästöjä vähentävään tuotantoon. Hyvä ilmastopolitiikka ei ole vain sarja uhrauksia, vaan myös mahdollisuus. Päästöttömien energiamuotojen kehittäminen tut-kimuksen ja tuotekehittelyn avulla antaa uusia mahdollisuuksia teollisuudellemme. Energiatehokkuuden kasvattaminen, joka on yksi ilmastopolitiikan tehokkaimmista keinoista, edellyttää myös lisäpanostuksia. Suomen vahva riippuvuus energiantuonnista on haaste energia-turvallisuudellemme. Yli puolet Suomen käyttämästä energiasta on tuontienergiaa. Tärkein tuontimaa on Venäjä. Venäjän omat energiatarpeet sekä sisäiset poliittiset jännitteet voivat kuitenkin keskipitkällä aikavälillä vaikuttaa kaupan tulevaisuuteen. Suomen on lisättävä omavaraisuutta energiantuotannossa samalla kun energian tuontia monipuolistetaan. Haaste 7: Mistä lisävauhtia kasvukeskuksiin?

• Kuntarakenne on liian hajanainen

kuntapalveluiden tuottamiseen • Pääkaupunkiseutu joutuu kilpailemaan työ-

voimasta ja yrityksistä • Kaupungeissa on pula kohtuuhintaisista

asunnoista Suomi on harvan asutuksen ja hajanaisen kuntarakenteen maa. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys on merkinnyt sitä, että maan sisäinen muuttoliike on jatkunut edelleen, ja työpaikat ovat lisääntyneet kasvukeskuksissa. Koko maa on pysynyt asuttuna, ja keskuksia ympäröivä maaseutukin on saanut näistä kasvavista alueista elinvoimansa. Kasvukeskuksiin pohjautuvaa aluepolitiik-kaa on syytä jatkaa. Se turvaa alueellisesti tasapainoisen kehi-tyksen koko maassa sekä myös kasvukeskuksia ympäröivän maaseudun kehittymisen.


15

Sekä kasvavat alueet että muuttotappiokunnat ovat haasteen edessä. Julkiset palvelut tarvitsevat tekijänsä mutta myös riittävän väestö- ja veropohjan, jotta palvelut voidaan rahoittaa ja tuottaa tehokkaasti. Tähän tehtävään maamme kuntarakenne on edel-leen liian hajanainen. Suuret kaupungit, maakunnalliset keskukset tarvitsevat oman eri-tyisen kasvu- ja kehitysstrategian, jotta niiden elinkeinopolitiikka kehittyisi ja loisi taloudelliselle toiminnalle suotuisat olosuhteet. Myös eheä yhdyskuntarakenne ja toimivat julkiset palvelut tur-vaavat sen, että kaupungit ovat houkuttelevia. Pääkaupunkiseutu, ja sitä ympäröivä maamme ainoa metropoli-alue, on taloudellisen kasvun ja kehityksen veturi, jonka menes-tyksestä hyötyy koko maa. Tämä alue kilpailee työstä, työvoimas-ta ja yrityksistä Itämeren muiden metropoliseutujen kanssa. Miten tässä kilpailussa pärjätään, on haaste koko Suomelle. Suomi tar-vitsee johdonmukaista ja pitkäjänteistä metropolipolitiikkaa. Rat-kaisevaa on se, että Helsingin seudun kaupunkien ja kuntien hy-vin käynnistynyttä yhteistyötä jatketaan. Kaupunkiseutujen kasvun tärkeimpänä esteenä on riittämätön asuntotarjonta. Tämä on johtanut työvoimapulaan erityisesti pää-kaupunkiseudulla. Pula kohtuuhintaisista asunnoista merkitsee pidentyneitä työmatkoja, niistä aiheutuvia kustannuksia sekä ajankulua työntekijöille ja heidän perheilleen.

16

Haaste 8: Heikkeneekö julkisten palveluiden taso?

• Kuntatalous tarvitsee riittävät tulonlähteet • Kunnat eivät osaa kilpailuttaa, yksityiset

palvelut valtaavat alaa • Julkisten palveluiden houkuttelevuutta on

parannettava Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu on kunnilla. Kuntien palvelutarpeet ovat erilaisia. Osassa kuntia pal-veluiden tarvitsijoita ovat iäkkäät ihmiset, kasvukunnissa puoles-taan perheet ja lapset. Kuntatalouden ja valtion talouden välinen suhde kaipaa selkeyt-tämistä. Kuntatalous tarvitsee riittävät tulonlähteet. Emme voi palveluita kehittääksemme jatkaa pitkään tilanteessa, jossa valti-on talous on pysyvästi ylijäämäinen ja kuntatalous sen peilikuva-na alijäämäinen. Julkisissa terveys- ja hoivapalveluissa on panostettava laatuun ja saatavuuteen, jotta niiden yleinen hyväksyttävyys ja kansalaisten halukkuus rahoittaa niitä verovaroin säilyy. Julkisten hyvinvointi-palveluiden leimautuminen heikkotasoiseksi uhkaa lisätä kah-tiajakautumista ja hyväosaisten siirtymistä käyttämään yksityisiä palveluita. Tällöin varakkaimmat kansalaiset käyttävät yksityisiä palveluita ja julkinen palvelujärjestelmä näivettyy vähäosaisten palveluksi. Ikääntyminen kasvattaa terveys- ja hoivapalveluiden tarvetta. Samaan aikaan uhkaa pula hoivatyöntekijöistä. Uudet teknologiat eivät voi korvata ihmistä. Ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää. Se on erityisen tärkeää tulevina vuosina myös siksi, että se vähentää työvoiman tarvetta hoivapalveluissa. Meidän on löydettävä uusia ratkaisuja tulevaisuuden julkisten palveluiden työvoiman saannin turvaamiseksi. Hoivatyön arvostusta on nos-tettava.


17

Viimeisten vuosien aikana julkisen puolen itsensä tuottamien pal-veluiden osuus on vähentynyt ja yksityisten yritysten tuottamien palveluiden osuus on kasvanut voimakkaasti. Kunnat eivät osaa kilpailutusta, valvonta on heikkoa, monopoli hallitsee markkinoita, kilpailutusta yritetään tuoda alueille, joihin se ei ehdottomasti kuulu. Julkisen sektorin toimintojen ja hankintojen kilpailuttaminen on yleistynyt, vaikka kilpailutuksen ja laadun määrittelyn osaaminen ei aina välttämättä ole riittävää. Kilpailuttaminen ja toimintojen ul-koistaminen työehtoja polkemalla ei ole hyväksyttävää.

Haaste 9: Onko suomalaisella sopimusyhteiskunnalla tulevaisuutta?

• Kansainvälisen kaupan kasvu muuttaa

talouselämän pelisääntöjä • Joukkoirtisanomiset lisäävät muutosturvan

tarpeellisuutta • Työelämän uudet muodot synnyttävät työn

laatuun liittyviä uusia ongelmia Suomalaisen sopimusyhteiskunnan erityisenä vahvuutena on ol-lut laaja poliittinen yhteistyö ja hallituskoostumukset yli puoluera-jojen. Suomi on pärjännyt globaalissa kilpailussa, koska kaikki kansanryhmät ovat pystyneet yhteistyöhön toistensa kanssa ja ovat kyenneet luomaan yhteisiä kansallisia kehittämistavoitteita. Kansainvälisen kaupan kasvu on tuonut Suomeen globaaleja yri-tyksiä. Kansainvälisten yritysten kanssa on sovittava pelisään-nöistä, joilla ne saadaan ottamaan osavastuuta suomalaisesta yhteiskunnasta. Hyväksi havaitun kolmikantamallinkin on tarpeen mukaan kehityttävä niin, että talouden rakennemuutoksia voidaan ennakoida entistä paremmin. Mikäli tulopoliittisiin sopimuksiin ei päästä, sopimiseen on oltava muitakin hyviä, tehokkaita koor-dinointitapoja.

18

Suomen menestys on perustunut joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseen työmarkkinoilla. Suomalainen valinta, jossa irtisa-nomissuojan kiristämisen sijaan on kehitetty muutosturvaa ja py-ritty varmistamaan uudelleen työllistyminen, on osoittautunut hy-vin toimivaksi malliksi, mutta ei täysin riittäväksi toimeentulon tur-vaajaksi työntekijöille. Viime aikojen kokemukset joukkoirtisanomi-sista osoittavat kuitenkin tarvetta muutosturvan mallin laajenta-miseen, jotta yksittäisiä työntekijöitä pystytään tehokkaammin suojaamaan rakennemuutosten kielteisiltä vaikutuksilta. Suomalainen sopimusjärjestelmä on onnistunut suhteellisen te-hokkaasti torjumaan palkkaköyhyyttä, vaikka sitä esiintyy edel-leen joillakin naisvaltaisilla aloilla. Palkkaköyhyyden torjumisessa tärkeänä välineenä ovat toimineet vähimmäispalkat, jotka ovat turvanneet kohtuullisen ansiokehityksen myös pienimmillä palkoil-la eläville. Tästä suomalaisen järjestelmän vahvuudesta on pidet-tävä kiinni. Työelämän monipuolistumisen vuoksi myös työn uu-denlaisiin laadullisiin ongelmiin on päästävä pureutumaan. Sopimusjärjestelmämme olennainen piirre on ollut työehtosopi-musten yleissitovuus ja keskitetyt palkkaratkaisut. Näin on var-mistettu, että kaikilla aloilla on kohtuullinen palkkakehitys. Am-mattijärjestöjen ja työnantajajärjestöjen välisellä sopimustoimin-nalla tulee edelleen huolehtia siitä, että eri alojen palkkakehitys on oikeudenmukaista, järjestelmä kannustaa tuottavuuden nou-suun ja ehkäisee palkkaköyhyyttä. Työntekijöiden järjestäyty-misasteen laskun kääntäminen on oma haasteensa, ja siinä on-nistuminen ratkaisee osaltaan sopimusjärjestelmän tulevaisuu-den. Työmarkkinaopetus tulee saada kouluihin yrittäjyyskasva-tuksen rinnalle.


19

III Suomi menestyy aloitteellisuudella Kestävän kasvun strategia

Suomen menestys on rakennettu yhdessä. Talouden globalisaa-tiokehitys on monella tapaa hyödyllistä, mutta se lisää myös ris-kejä ja epävarmuutta. Niihin varautuminen on kaikkien etu. Kehi-tyksen suunnan kääntämiseksi parempaan tarvitaan yhteisiä peli-sääntöjä ja rakenteita. Sosialidemokratia on tässä työssä edellä-kävijä. Suomi on siirtymässä aikaan, jossa työikäisiä on nykyistä vä-hemmän suhteessa eläkkeellä oleviin. Talouskasvu riippuu entis-tä selkeämmin palkansaajien osaamisesta, jaksamisesta ja tuot-tavuudesta. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voi säilyä vain sitä uudista-malla ja talouden kestävästä kasvusta huolehtimalla. Kestävä ta-louskasvu merkitsee sitä, että myös ilmasto- ja ympäristönäkö-kohdat huomioidaan. On myös huolehdittava sosiaaliturvan kes-tävyydestä. Samalla kun hyvinvointivaltiota puolustetaan, pitää sitä myös uudistaa ja huolehtia hyvinvointivaltioon liittyvien keskeisten arvojen toteutumisesta yhteiskunnassa rakenteiden muuttuessa. Täystyöllisyyden saavuttaminen tulee mahdolliseksi 2010-luvulla. Työikäisen väestön supistuessa työmarkkinoiden päällimmäisenä ongelmana ei enää ole työpaikkojen määrällinen puute, vaan pi-kemminkin avoimien työpaikkojen ja työvoiman kohtaamatto-muus. Ratkaisut tähän ongelmaan on löydettävä työvoimapolitiik-kaa, sosiaaliturvaa, koulutuspolitiikkaa sekä vero- ja asuntopolitiik-kaa uudistamalla. Kyse on laajoista toimenpidekokonaisuuksista. Suurin osa suomalaisista viihtyy työssään. Työ ja ammatillinen osaaminen on tärkeä osa hyvää elämää. Työn ja sen tekijöiden kohtaaminen on myös haaste elämän laadulle. Siksi työhyvinvoin-tia on edistettävä.

20

Työelämän haasteet ovat muuttuneet. Työelämän kehitys on kak-sijakoista. Osalla työpaikoista voidaan huonosti ja uuvutaan. Hy-vässä työssä viihdytään. Monen työelämä on pirstaleista ja epä-varmaa. Työelämän laatua on parannettava. Yritysten vastuuta työntekijöiden osaamisesta ja hyvinvoinnista on selkeytettävä. Työpaikoilla, joissa tuottavuus on korkea, ovat useimmiten henki-löstön mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä ja itsensä kehittämi-seen hyvät. Tämän tyyppisiä yrityksiä tarvitsemme lisää. Kehittä-mällä yrityksiä ja työpaikkoja aidon vuorovaikutuksen ja luotta-muksen suuntaan kasvatetaan myös tuottavuutta. Tähän tarvi-taan yhteistyötä. Mahdollisuudet ovat jokaisella työpaikalla. Työelämän ulkopuolella olevat työikäiset on saatava mahdolli-simman laajasti mukaan työelämään. Tulevaisuuden hyvinvointi tarvitsee kaikkien työpanosta. Samalla mahdollisimman laaja työ-hön osallistuminen lisää hyvinvointia, osallisuutta ja tasa-arvoa. Työn tulee joustaa ihmisten ja erityisryhmien tarpeiden mukaan, jotta kaikki nyt käyttämättömät voimavarat saadaan mukaan. Eri-tyisryhmien, kuten vajaakuntoisten, työllistymistä on tuettava eri-koisjärjestelyin. Työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi myös sosiaaliturvaa on uudistettava. Sosiaaliturvan on oltava kannustavaa ja aktivoivaa, sillä kaikkien työpanosta tarvitaan. Aktiivisuus lisää osallisuutta ja estää syrjäytymisen. Kannustavuuden lisääminen ei saa merkitä pienituloisten aseman heikkenemistä. Tämän vuoksi sosiaaliturvan uudistaminen ei ole ilmaista. Lisäpanostukset maksavat kuitenkin itsensä takaisin, koska osallisuus parantaa työllisyyttä, kasvattaa verotuloja ja li-sää koheesiota yhteiskunnassa. Syrjäytyminen on kallista paitsi inhimillisesti myös kansantaloudellisesti. Talouden ja työn menestykseen tarvitaan ihmisiä, pääomaa ja tu-levaisuuden uskoa. Talouskasvu perustuu pääoman, työvoiman ja tuottavuuden kasvuun. Hyvän yhteiskunnan resepti on pidempi. Lisäksi tarvitsemme ainakin osallisuutta, turvallisuutta, mahdolli-suuksia ja yritteliäisyyttä.


21

Vastuun ja oikeuksien tasapaino koskettaa kaikkia - kansalaisia ja yrityskansalaisia. Jotta saamme hyvän työelämän, yritysten toi-mintamahdollisuuksien pitää olla kilpailukykyiset. Yritykset tarvit-sevat osaavaa työvoimaa ja yhteiskunnan panostuksia, esimer-kiksi toimivaan infrastruktuuriin ja tutkimukseen. Osaavaa työvoi-maa ei synny itsestään. Tarvitaan koulutusta ja yksittäisten ihmis-ten halua kehittyä. Sosialidemokraattien päälinjana on, että talouden rakennemuutos hyväksytään ja ihmisiä autetaan muutosten paineissa. Pyrkimykset suojella taantuvia aloja ja kannattamattomia toimipaikkoja eivät pi-demmän päälle onnistu. Viimeaikaiset toimipaikkojen alasajot ja joukkoirtisanomiset osoittavat kuitenkin selvän tarpeen kehittää uu-sia keinoja yritysten yhteiskuntavastuun konkretisoimiseksi. Rakennemuutoksen vaikutuksia on tasoitettava. Tämä vaatii uu-sia työkaluja. Pohjoismainen malli, jossa panostetaan yksilöiden pärjäämiseen muutosten kohdatessa, on tukenut talouden uusiu-tumiskykyjä. Kannattamattoman toiminnan ylläpitäminen ei ole poliittisesti mahdollista eikä kenenkään kannalta hyödyllistä. Sen sijaan on luotava siltoja työstä työhön. Muutosturvamallia on kehitettävä edelleen. Tulevaisuudessa osaamisen päivittäminen ja uusien taitojen ja ammatin opettelu työuran aikana korostuu. Hyvinvointiyhteiskuntaa rakennetaan tu-levaisuudessakin työllä. Yritysten vastuuta on lisättävä. Yhteiskuntavastuu korostuu ja nii-den on kannettava osuutensa oman toimintansa yhteiskunnallisis-ta vaikutuksista. Yritysten on kannettava suurempi vastuu yritys-talouden muutostilanteissa mm. uudelleen koulutuksessa ja uu-delleen työllistymisessä. On eri asia lopettaa kannattavaa toimin-taa kuin kannattamatonta. Kannattavan toiminnan siirtämiselle on asetettava nykyistä tehokkaammat työntekijöitä ja yhteiskuntaa suojaavat vaatimukset. Viime kädessä hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus riippuu poliit-tisista valinnoista. Julkinen valta voi ja sen on pystyttävä vaikut-

22

tamaan ihmisten elämään ja Suomen tulevaisuuteen. Talouspoli-tiikalla on rakennettava kestävää hyvinvointia. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä tärkeäksi ja osallistua yhteis-kuntaan. Sosialidemokraattien tavoite on Suomi, jossa kaikilla on mahdollisuus menestyä omalla työllä ja yrittämisellä. Suomalai-sen työn tulevaisuus rakentuu osaamiselle ja uudistumiselle. Yh-teiskunnallisen päätöksenteon perusta on kaikkien osallisuus ja pärjääminen yhteiskunnassa. Kukaan ei menesty yksin. Osallisuutta ja aktiivisuutta korostamal-la ja varmistamalla se, ettei kukaan jää sivuun, turvataan myös hyvinvointiyhteiskunnan uudistumista. Kaikkia tarvitaan. Jokaisen huippumenestyjän taustalla on myös muiden työtä. Tärkeä mittari yhteiskunnan inhimillisyydelle on se, miten pidäm-me huolta niistä, jotka pärjäävät heikoimmin. Siksi vastuu tulevai-suudesta kuuluu kaikille. Meillä on varaa huolehtia jokaisesta lap-sesta, vanhuksesta ja sairaasta. Samaan aikaan voimme turvata ta-louskasvun, puhtaan ympäristön säilymisen ja hyvän työelämän. Mukaan näihin talkoisiin tarvitsemme jokaisen suomalaisen.


23

1. Oikeus reiluun ja hyvään työhön

• Henkilöstölle mahdollisuus vaikuttaa ajoissa heitä koskeviin päätöksiin

• Luottamusmiesten asemaa vahvistettava • Työnantajan kannettava vastuuta irtisanomisten

yhteydessä • Työpaikoilla on laadittava tasa-arvosuunnitelma ja

työn vaativuuden kartoitus • Johtamistavassa siirryttävä reiluuteen ja

kannustamiseen • Työajan käsite määriteltävä uudestaan • Työaikapankit otettava tehokkaampaan käyttöön • Vuorotteluvapaajärjestelmä on vakinaistettava

Työpaikan yhteistoiminnan ja kehittämisen on oltava pitkäjänteis-tä, jatkuvaa ja kokonaisvaltaista. Työntekijöiden on pystyttävä vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin jo valmisteluvaiheessa. Yhteistoiminnan ja työpaikkojen pitkäjänteisen, jatkuvan ja koko-naisvaltaisen kehittämisen on tuettava yrityksen johdon ja henki-löstön yhteisymmärryksen kasvamista. Yhteistoiminnan tavoittee-na on nykyistä selkeämmin oltava henkilöstön aseman paranta-minen ja molemminpuolisen luottamuksen lisääminen. Yrityksen henkilöstön on saatava tietoa ja heidän voitava kertoa kantansa hei-tä koskeviin asioihin jo niiden valmisteluvaiheessa. Työntekijöiden tiedonsaannin ja kuulemisen turvaamiseksi tarvitaan entistä te-hokkaampia kansainvälisiä säädöksiä. Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen osaamista on hyödynnettävä työyhteisöjä kehitettäessä. Yhteistoiminnassa on tiedottamisen sijaan painotettava johdon ja henkilöstön välis-tä vuorovaikutusta. Työnantajilta on edellytettävä toimivaa tasa-arvosuunnitelmaa. Työnantajan on kannettava vastuunsa irtisanottavien uudelleen- ja täydennyskoulutuksesta sekä uuden työpaikan löytymisestä.

24

Tavoitteena on oltava mahdollisimman monelle irtisanotulle siir-tyminen työstä toiseen työhön. Reilu johtajuus luo muutosturvaa Jokaisen työnantajan velvollisuus on hyvän työympäristön yllä-pito ja kehittäminen, tehokas työtapaturmien ja ammattitautien suunnitelmallinen ehkäisy. Yritysten on turvattava kaikkien työntekijöiden ammattitaidon kehitys myös yrityksen muutosti-lanteissa. Työhyvinvointiin kuuluu työn itsenäisyyden ja haasteellisuuden arvostaminen, vaikutusmahdollisuudet oman työn kehittämi-seen. Henkilöstöä on oltava riittävä määrä suhteessa työn mää-rään. Tämä ehkäisee ennenaikaista eläköitymistä ja pitkiä sai-rauslomajaksoja sekä on tärkeää työhyvinvoinnin ja yrityksen kilpailukyvyn kannalta. Työnantajan tulee myös huolehtia asianmukaisesta työterveyshuollosta, edistää työpaikkaliikuntaa sekä sellaisia työolosuhteita, että työolosuhteet toimivat työnte-kijöiden terveyttä edistäen. Vuoro- ja yötyön aiheuttamiin terve-yshaittoihin tulee suhtautua vakavasti. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on työntekijöiden korkea pe-ruskoulutus, jota on hyödynnettävä myös työelämässä rohkaise-malla ja sallimalla työntekijöiden käyttää henkisiä voimavarojaan ja luovuuttaan. Vastuullinen työnantaja kannustaa työntekijöitään ajattelemaan ja luomaan uusia toimintatapoja, antaa palautetta, kannustaa ja kehittää toimintatapoja jatkuvasti. Työntekijöiden jaksamisen ja osaamisen kehittämiseksi on välttämätöntä, että vuorotteluvapaajärjestelmä vakinaistetaan. Valtiovallan on yhdes-sä työmarkkinajärjestöjen kanssa lisättävä resursseja työelämän kehittämiseen ja työntekijöiden voimavarojen hyödyntämiseen. Joustavuus on suomalaisen työelämän vahvuus ja menestysteki-jä. Talouden ja tuotannon muutoksia aktiivisesti ennakoivia työ-paikkoja on kuitenkin aivan liian vähän. Jokaiselle toimialalle tulee luoda työmarkkinaosapuolten yhteinen ennakointimalli, jolla pyri-tään havaitsemaan muutostarpeet riittävän ajoissa ja sopimaan toimenpiteistä muutoksen hallitsemiseksi. Yrityksen menestyste-


25

kijöihin kuuluu jatkuva ja avoin johdon ja työntekijöiden vuorovai-kutus, henkilöstön mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, yh-teinen kehittäminen ja korkea tuottavuus. Työhyvinvointia edistä-viä ja työelämän laatua parantavia esityksiä on kirjattu myös Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia -ohjelmaan. Työn, työpaikan ja työajan käsite muuttuvat. Työntekijän tarpeet toteuttava työelämän jousto on välttämätön myös työvoiman saannin turvaamiseksi tulevaisuudessa. Muutokset lähtevät nyt ensisijaisesti elinkeinoelämän tarpeista. Työelämän kehittämises-sä on annettava arvoa myös sille, että työntekijä voi samalla olla isä, äiti tai puoliso, jolla on myös vastuu työelämän ulkopuolisesta elämästä. Työelämän joustavuuden kasvaessa on yhteiskunnan tutkimus- ja tuotekehitysresursseja suunnattava myös työn ja per-heen yhteensovittamisen tutkimiseen. Työantajan ja työntekijän yhteisestä edusta lähtevä työaikojen jousto on meille kilpailuetu. Työaikakäsite on määriteltävä uudelleen, koska työtä tehdään enenevässä määrin omalla ajalla. Työaikajärjestelyjen vaikutuksia työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittava ja tuloksia on hyödynnettävä lainsäädännössä, sopimuksissa ja työelämää kehitettäessä. Työaikapankkien käyttöä on lisättävä.

26

2. Osaaminen kuuluu kaikille

• Oppivelvollisuutta on pidennettävä vuodella • Koulujen oppilaanohjausta ja oppilashuoltoa on

parannettava • Toisen asteen koulutusta uudistettava • Ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten

oppilaitosten yhteistyötä on tiivistettävä • Tutkimuksen perusrahoitusta on lisättävä • Elinkeinoelämän rahoitus yliopistoille on

toteutettava niin, ettei se vaaranna yliopistojen riippumattomuutta

• Opintotukijärjestelmää on uudistettava valmistumisen nopeuttamiseksi

• Uusi aikuiskoulutusjärjestelmä luotava • Jokaiselle työssäkäyvälle 1-2 viikon koulutusjakso

vuosittain • NOSTE-ohjelmaa on jatkettava

Laajasti peruskoulutettu, sivistyksen edellytyksillä varustettu kan-sakunta pystyy kyvykkäästi ja joustavasti kohtaamaan nopeat muutokset maailmassa. Sosialidemokraattien tavoitteena on oppivelvollisuuden pidentämi-nen vuodella. Kunnat ja valtio vastaavat siitä, että kaikille perus-koulun päättäville löytyy koulutuspaikka. Oppivelvollisuuteen kuu-luva opetus voi olla lukion ja ammatillisen koulutuksen lisäksi työ-pajatoimintaa, valmentavaa koulutusta, työssäoppimista tai oppi-sopimuskoulutusta. Kunnilla on oltava riittävät resurssit opetuk-sen järjestämiseen. Ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjäkoh-taisesta opiskelijapaikkamäärän sääntelystä on luovuttava. Oppilaiden, opettajien ja koko kouluyhteisön hyvinvointi vähentää koulupudokkaiden määrää ja parantaa oppimistuloksia. Lä-pi koulutusjärjestelmän on kiinnitettävä huomiota oppilashuoltoon, erityisopetukseen, opintojen ohjaukseen sekä maahanmuuttajien opetukseen. Peruskoulun viimeisten luokkien oppilaanohjaukseen


27

ja erityisopetukseen on panostettava nykyistä enemmän. Nuorten ammatillisen tai yleissivistävän koulutuksen kannalta ratkaisevaa on se, että he saavat riittävää tukea ja opastusta valinnoissaan. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittäminen on jäänyt liian vähälle huomiolle. Ammatillisen koulutuksen laatua ja sisältö-jä on parannettava huomattavasti vastaamaan nykyajan työelä-män vaatimuksia. Toisen asteen koulutuksessa on oltava nykyis-tä joustavammat mahdollisuudet yhdistää ammatillisia ja yleissi-vistäviä opintoja mielekkäällä tavalla tai vaihtaa opintosuuntausta. Näillä toimilla luodaan paremmat edellytykset sille, että yksikään nuori ei putoa koulutuspolulta ja hänellä on paremmat valmiudet suorittaa ammatillinen perustutkinto tai muu jatko-opintoihin oike-uttava tutkinto. Suomalaisten koulutettujen palkansaajien riittä-vyyden kannalta tulevaisuudessa on koulupudokkaiden määrän minimoiminen meille erittäin tärkeää. Ammatillista koulutusta kehitettävä ja ammattikorkeakoulujärjestelmää uudistettava Yliopisto- ja ammattikorkeakoulukentän muutoksessa on huoleh-dittava, ettei koulutusjärjestelmää yksityistetä eikä vaaranneta koulutuksellista tasa-arvoa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa on selkiytettävä siten, että niiden tarjoama opetus on toisiaan täydentävää. Tällai-sen duaalimallin perustana ovat yliopistojen ja ammattikorkeakou-lujen erilaiset opetussuunnitelmat ja tutkinnot, joiden erilaisuus varmistetaan valtakunnallisella ohjauksella. Ammattikorkeakoulujen opetuksen tulee olla tiiviissä yhteydessä käytännön työelämään ja ammatilliseen koulutukseen. Tämä on välttämätöntä, koska tarvitsemme lähitulevaisuudessa tuhansia uusia työnjohtotehtävissä työskenteleviä. Siksi ammattikorkea-koulujen opetuksessa on lisättävä työelämän vaatimia tietoja ja taitoja. Osa ammatillista osaamista on suomalaisen työmarkkina-järjestelmän tuntemus.

28

Niin ammatti- kuin ammattikorkeakoulutusta suunniteltaessa on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä työelämän kanssa, että voidaan taa-ta valmistuville opiskelijoille työllistyminen ja yrityksille osaavaa työvoimaa. Koulutuksen suunnittelussa tulee paremmin hyödyntää käytettävissä olevaa ennakointitietoa eri toimialojen kehityksestä. Yliopistojen riippumattomuus turvataan Yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä. Tämän lisäksi yliopistoil-le on jaettava tutkimuksen sekä koulutuksen laatuun ja tuloksiin perustuvaa kilpailtua lisärahoitusta, jonka jaossa on kaikkien yli-opistojen oltava samassa asemassa. Yliopistojen ja korkeakoulujen kehittämisessä on vahvistettava niiden erikoistumista vahvuusalueisiinsa. Elinkeinoelämän mah-dollinen rahoitus voidaan lisätä innovaatioiden ja osaamisen ke-hittämiseen tiedeyliopistojen perustehtäviä ja riippumattomuutta vaarantamatta. Koulutuksen maksuttomuus ja tutkimuksen avoi-muus ovat suomalaisen yliopistotutkimuksen kestävä perusta. Näiden periaatteiden tulee koskea myös innovaatioyliopistoa. Työvoiman määrän supistuessa tulevaisuudessa on opiskeluaiko-ja pystyttävä lyhentämään korkeakouluopinnoissa uudistamalla opintotukijärjestelmää valmistumista tukevaan suuntaan. Aikuiskoulutusjärjestelmää kehitettävä Uuden aikuiskoulutusjärjestelmän on mahdollistettava ammatti-taidon jatkuva päivittäminen kaikissa työsuhteissa ja sitoutettava myös työnantajat tähän tavoitteeseen. Ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen antaa turvaa työelämän muutoksissa. Uudessa aikuiskoulutusjärjestelmässä pitää olla mahdollista kou-luttautua uuteen ammattiin työuran aikana. Tällainen aikuiskoulu-tusjärjestelmä olisi Suomelle merkittävä kilpailukykytekijä. Amma-tillista tutkintoa vailla olevien aikuisten NOSTE-ohjelmaa on jat-kettava vuoden 2009 jälkeenkin.


29

Kaikilla on oltava mahdollisuus ammatilliseen koulutukseen ja työuran aikana on voitava päivittää osaamistaan. Tavoitteena on, että jokaisella on mahdollisuus vuosittain 1-2 viikon oppimiseen ja 10-15 vuoden välein perusteellisempaan ammattitaidon uusinta-miseen. Tämä edellyttää ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen lisä- ja täydennyskoulutuksen voimakasta laajentamista ja myös re-surssien lisäämistä. Osana uudistusta tarvitaan erityispanostuksia vähän koulutusta saaneille. Keskeisintä on siirtää oppimista työ-paikoille, työajalla tapahtuvaksi toiminnaksi. Oppilaitosten tulee tukea työpaikkoja tässä työssä. Työehtosopimuksia on uudistet-tava tukemaan osaamisen parantamista. Demokratian vahvistaminen, tietoinen yhteisöllisyyden rakenta-minen ja kulttuurin kehittäminen yhdistettynä ihmisten haluun ke-hittää itseään ovat olennainen osa hyvää yhteiskuntaa ja poh-joismaista mallia. Koko koulutusjärjestelmällä on demokratiakas-vatuksessa tärkeä tehtävä. Aikuiskoulutuskentässä tämä tehtävä on erityisen tärkeä vapaan sivistystyön toimijoille. Vapaasivistystyön järjestämää kansalais- ja demokratiakasvatusta on tuettava ja sivistysjärjestöjen toimin-nan rahoitusperusteet on turvattava.

30

3. Hyvinvointipalvelut edistävät työllisyyttä

• Palveluiden järjestämisen on säilyttävä yhteisenä asiana

• Ennalta ehkäisevä työ tulevaisuuden painopiste • Palveluiden tason ja saatavuuden vastattava

kansalaisten tarpeisiin • Julkista terveys- ja hoivasektoria uudistettava • Paineet terveydenhuollon yksityistämiseen

torjuttava • Uusia käytäntöjä yksityisen ja julkisen

palveluntuotannon yhdistämiseen • Julkisiin palveluihin kannustava

palkkausjärjestelmä • Lapsiperheiden maksut, etuudet ja verotus

oikeudenmukaiseksi • Osa-aikaisen päivähoidon maksut alas • Palkallinen vapaapäivä päivähoidon ja koulun

kanssa tehtävään yhteistyöhön • Vanhempainvapaata pidennettävä ja osittaisen

hoitovapaan mahdollisuuksia lisättävä • Vanhempainvakuutus tasaamaan kustannuksia

Työikäisten työssä jaksamista on tuettava turvallisilla ja tasokkail-la palveluilla. Julkiset palvelut ovat myös osa hyvää työllisyyspoli-tiikkaa, jonkun on pidettävä huolta myös niistä, jotka eivät ole työelämässä. Toimivat ja laadukkaat palvelut ovat hyvinvointival-tion ydintä. Palveluiden organisointitapaan ja tuottamisen suju-vuuteen on kiinnitettävä huomiota ja niiden tehokkuutta on paran-nettava. Tuottavuuden ja tehokkuuden onnistumisen tärkein mit-tari on palvelun laatu ja sen vaikuttavuus, ei vain kustannuste-hokkuus. Julkisten palveluiden tuottavuuden arviointiin on kehitet-tävä menetelmiä, jotka mittaavat palveluiden laatua, pitkän täh-täimen vaikuttavuutta ja tuloksia, eivätkä pelkästään niiden kus-tannuksia.


31

Hyvinvointipalveluiden järjestämisen on säilyttävä yhteisenä asia-na ja julkisen sektorin vastuulla. Julkisten terveys- ja hoivapalve-luiden laatu ja saatavuus on turvattava. Tällöin niiden yleinen hy-väksyttävyys, ja kansalaisten halukkuus rahoittaa niitä verovaroin, säilyy. Palveluiden on vastattava kansalaisten ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Yhteiskunnan palvelutarjonta on kehitettävä vastaamaan myös maahanmuuttajien erityisiin tarpeisiin. Julkinen terveys- ja hoivasektori on uudistettava siten, että työn- ja tehtävien jako julkisen, kolmannen sektorin ja yksityisten palve-luiden kesken on toimiva ja yhteiskunnalliset vastuut selkeät. Jul-kisen sektorin ostotoiminta hyvinvointipalveluissa yksityissektoril-ta on kasvanut nopeasti. Pelisäännöt eivät kuitenkaan aina ole selkeitä. Vastuun näistä palveluista ja niiden rahoituksesta on py-syttävä poliittisessa päätöksenteossa. Hyvinvointipalvelurakentei-den rahoittamiseksi on kehitettävä uusia toimintamalleja, joiden avulla esimerkiksi työeläkevaroja voitaisiin käyttää rahoituksessa. Työvoimansaannin varmistamiseksi julkisiin palveluihin on luota-va kannustavia palkkausjärjestelmiä. Houkuttelevuutta tulee nos-taa myös ammattilaisella lisä- ja täydennyskoulutuksella. Työn organisointia on joustavoitettava hierarkioita ja liian jäykkiä am-mattirajoja purkamalla. Hoiva-alan ammatillista koulutusta on li-sättävä ja mm. maahanmuuttajia rekrytoitava nykyistä laajemmin ja tehokkaammin näihin ammatteihin. Julkiselle sektorille luodaan sijaispooleja, jolloin sijaisuudet voidaan hoitaa vakituisilla työsuh-teilla. Työpaikoilla on myös otettava käyttöön seniorikevennykset, jotka tarkoittavat sekä työn uudelleen muotoilua ikääntyvän henkilöstön resursseja vastaavaksi sekä kuntoutuksen lisäämistä ikääntyville, työnantajan kustannuksella. Lisäksi käyttöön tulee ottaa iän mu-kaan porrastetut seniorivapaat. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on tuettava palveluilla Työelämän muuttuessa ja työvoiman saannin kiristyessä, on yhä tärkeämpää löytää toimivia käytäntöjä työn ja perhe-elämän yh-

32

teensovittamiseksi. Parhaiden ratkaisujen saavuttamiseksi tarvi-taan kolmikantaista sitoutumista. Lapsiperheille suunnattujen palveluiden maksujen, etuuksien ja verotuksen on oltava oikeudenmukaista ja lapsiperheitä tukevaa ja tehtävä myös työn vastaanottaminen kannattavaksi. Osa-aikahoidon maksuja on korjattava nykyistä kannustavammaksi. Osa-aikaisen päivähoidon maksujen on oltava suhteessa koko-päivähoitoon huomattavasti nykyistä alemmat. Vanhemmille on oltava vuosittain palkallinen vapaapäivä päivähoidon ja koulun kanssa tehtävään yhteistyöhön. Työttömillä lapsiperheillä on säilytettävä oikeus päivähoitopaik-kaan työn vastaanottamisen mahdollistamiseksi. Perhepolitiikas-sa on vahvistettava ennaltaehkäisevää työtä, jolla tuetaan per-heiden pärjäämistä. Pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia osittaisen hoitova-paan käyttöön on lisättävä, jotta hoitovapaalla olevalla vanhem-malla säilyy tuntuma työelämään ja paluu takaisin kokopäiväiseen työhön onnistuu. Vanhempainvapaajärjestelmää tulee edelleen kehittää kannustamalla isiä vapaiden pitämiseen, lisäämällä per-heiden valinnanmahdollisuuksia, pidentämällä vanhempainraha-kautta siihen saakka, kun lapsi täyttää vuoden. Lisäksi luodaan vanhempainvakuutus, josta korvataan perhevapaiden ja sairaan lapsen hoidosta aiheutuvat kustannukset. Vanhempainvakuutus jakaa vanhemmuuden kustannukset entistä tasaisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen kesken. Vanhempainlomaa on pidennettävä ja isälle kuuluvaa vapaata lisättävä. Lähitulevaisuudessa perhe-elämän ja työn yhteensovittamisessa nousee entistä voimakkaammin kysymys iäkkäiden työntekijöiden mahdollisuudesta hoitaa ainakin osittain omia vanhempiaan. Siksi on luotava hoitovapaajärjestelmä, joka mahdollistaa myös iäk-kään omaisen hoidon. Osittaista hoitovapaata on laajennettava myös koskemaan tätä työntekijäryhmää.


33

4. Sosiaaliturva luotsaa työmarkkinoille

• Sosiaaliturvan tasoa on parannettava ja vastikkeellisuutta lisättävä

• Pätkä- ja osa-aikatyötä tekeville kattava turva • Muutosturvan mallia laajennetaan ja

syvennetään • Työttömyysturvaan uudistus: työttömyysturvan

tasoa nostetaan työttömyyden alussa, jokaiselle työttömälle aktivointitakuu, työhön palaavalle toimeentulotakuu, työvoimahallinnon ohjausta parannetaan

• Palvelukeskukset käyttöön koko maassa, valtio korvaa laajentumisen kustannukset

• Välityömarkkinat turvaamaan väylää työelämään • Viranomaisille velvollisuus kuntouttaa

toimeentuloturvaa saavia työmarkkinoille • Asumistuki uudistettava perusteellisesti • Eläkkeiden turvaamiseksi työeläkemaksuja korotet-

tava 0,2 prosenttiyksikköä vuosittain Sosiaaliturvan tasoa on parannettava ja sen vastikkeellisuutta li-sättävä. Työikäisten ja työkykyisten osalta sosiaaliturvan ja siihen liittyvien palveluiden on edistettävä nopeaa työllistymistä. Passiivinen kansalaispalkka jättää kansalaiset oman onnensa no-jaan. Sosiaaliturvaan ja työvoimapalveluihin on käytettävä nykyis-tä enemmän voimavaroja. Näin parannetaan sekä työllisyyttä että elämän ja työelämän laatua. Aktiivisuuden pitää olla palkitsevaa. Sosiaaliturvan on perustuttava jatkossakin palveluiden lisäksi an-siosidonnaiselle sosiaaliturvalle, jota täydentää syyperusteinen vähimmäisturva ja viimesijainen toimeentulotuki. Ansioturva ra-hoitetaan työperusteisilla maksuilla. Sen kertyminen kattavasti kaikista erilaisista työsuhteista on varmistettava. Pätkä- ja osa-aikatyötä tekevien sosiaaliturvasta on huolehdittava. Työllä an-saittua sosiaaliturvaa on jatkossakin kehitettävä kolmikantaisesti

34

työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhteistoimin. Sosiaaliturvan etuudet on maksettava viivytyksettä. Muutosturvaa on kehitettävä edelleen Suomen menestys on perustunut joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseen. Asioista yhdessä sopimalla on edistetty talous-kasvun syntymistä ja talouden rakenteiden muuttumista. Samalla on luotu sosialidemokraateille tärkeimpänä asiana turvallisuutta palkansaajan arkeen talouden murrosvaiheessa. Suomalainen valinta, jossa irtisanomissuojan kiristämisen sijaan on kehitetty muutosturvaa ja pyritty varmistamaan uudelleen työl-listyminen, on osoittautunut oikeaksi. Tämä ei olisi ollut mahdollis-ta ilman vahvaa sopimusyhteiskunnan perustaa ja kolmikantaisia toimintatapoja. Muutosturvaa tulee laajentaa ja syventää. Myös pätkätyöntekijöi-den pääsyä muutosturvan piiriin on helpotettava. Koska pätkä-työntekijöiden työttömyysriski on suuri, on työttömyysturvan tasoa ja toimivuutta heidän osaltaan kehitettävä. Sosiaaliturvan uudis-tamistyön yhteydessä on hyvä mahdollisuus korjata pätkätyönte-kijöiden ansioturvan piiriin pääsyä, päivärahan tason määrittelyä sekä maksukäytäntöä. Yhteistoiminnassa työnantajan ja henkilöstön välillä huolehditaan siitä, että työntekijöiden osaamista ylläpidetään, kehitetään ja laa-jennetaan työsuhteen aikana. Tällä mallilla työnantajalla on myös tuotannon muutostilanteissa osaavaa työvoimaa. Toisaalta työn-tekijöiden työmarkkinakelpoisuuden lisääntyminen auttaa kriisiti-lanteissa uuden työn löytymisessä. Osana ennakoivaa muutosturvaa pitää selvän rakennemuu-tosuhan alla olevilla alueilla laatia valmiussuunnitelmat äkillisten ja laajojen irtisanomisten varalle. Suunnitelmissa pitäisi tarkentaa eri viranomaistahojen ja yritysten vastuut sekä voimavarat, kun työvoimalle etsitään uusia mahdollisuuksia työllistyä.


35

Muutosturvan pitää tulevaisuudessa mahdollistaa uuden ammatin oppimisen ja alan vaihdon. Mahdollisuuksia opiskella muutostur-van antamalla korotetulla tuella nykyistä pidempään on laajennet-tava ja muutosturva on kytkettävä tiiviisti osaksi uudistettavaa ai-kuiskoulutusjärjestelmää. Muutosturvaan on lisättävä alueellista liikkuvuutta helpottavia toimenpiteitä. Muuttoavustusta tulee nostaa reilusti ja on etsittävä keinoja helpottaa rakennemuutospaikkakuntien asuntomarkkinoi-den ongelmia. Työttömyysturvaan tarvitaan uudistus Työttömyysturvaa on uudistettava niin, että tuen tasoa työttömyy-den alussa parannetaan, mutta sen velvoittavuutta ja kannusta-vuutta vastaavasti lisätään. Uudistus koostuu kolmesta osasta:

1. Työttömyysturvan tasoa nostetaan työttömyyden alussa 2. Toteutetaan aktivointitakuu. Jokaiselle työttömälle tehdään

kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alusta työllisty-miseen tai muuhun aktivointiin johtava tarjous, työttömän työmarkkinaedellytykset huomioiden.

3. Työvoimahallinnon ohjausta uudistetaan siten, että työn tai toimenpiteiden vastaanottovelvoitteen toteutuminen varmis-tuu ja töitä tarjotaan koko työssäkäyntialueelta.

Aktivointitakuu: työvoimapalvelut uudelle tasolle Jokaiselle työttömälle työnhakijalle on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alusta työllistymiseen tai muuhun aktivoin-tiin johtava tarjous työttömän työmarkkinaedellytykset huomioi-den. Työnhakijalle etsitään hänen koulutustaan ja osaamistaan vastaava työpaikka tai mielekkäin koulutusväylä. Työhallinnon työnvälitystä on kehitettävä niin, että se on työnantajia ja työnhakijoita palveleva nykyaikainen ja tehokas kokonaisuus. Henkilöstöpalveluyritysten ja työpoolien tarjoamia mahdollisuuksia työttömien työllistämisessä käytetään. Asiakkaita, joille nopea työl-

36

listyminen on realistinen vaihtoehto, palvellaan mahdollisimman tehokkaasti käyttäen apuna uutta tekniikkaa ja internetiä. Työhallinnon ohjaus- ja palkitsemisjärjestelmän on oltava teho-kas, jotta viranomaisilla on oikeat kannustimet huolehtia nopeasta työllistymisestä. Palvelukeskusten toimintamallia on laajennettava ja ne on otetta-va käyttöön koko maassa. Aktiivisuuden pitää olla palkitsevaa. Toimijoiden yhteistyöllä tapahtuva aktivointi luo paremmat edelly-tykset tulokselliseen toimintaan kuin erillään toimiminen. Aktiivisuu-den pitää olla palkitsevaa. Kaikkien toimijoiden - kunnat, Kela ja työhallinto – on sitouduttava palvelukeskustoiminnan kehittämiseen. Toimivien alueellisten palvelukeskusten muodostaminen on olta-va kuntien vastuulla. Valtion tulee korvata kunnille toiminnan laa-jentumisesta muodostuvat lisäkustannukset. Kuntien pitää sopia paikallisesti työvoimatoimistojen ja Kelan kanssa voimavarojen jaosta yhdessä sovittujen periaatteiden pohjalta. Kaikki pelaa – erityisryhmien osallistuminen työhön Työttömyyden kovan ytimen purkamiseksi on otettava ennakko-luulottomia keinoja. Kaikki eivät työllisty kilpailulla työmarkkinoilla. Tarvitaan välityömarkkinat, jotta kaikille avautuu väylä työelä-mään. Sosiaalisia yrityksiä ja tarvittaessa myös muita työnantajia tukemalla kohdennetuin toimin luodaan uusia mahdollisuuksia työllistymiseen. Työmarkkinatuen varassa olevien pitkäaikaistyöttömien työllisty-miseksi tulee ottaa käyttöön uusia taloudellisia porkkanoita, kuten työhön palaavan työllisyystakuu. Mallia voidaan ottaa Irlannista, missä on voimassa nk. työhön palaavan avustus (Back to Work Allowance), joka kannustaa pitkäaikaistyöttömiä työn vastaanot-tamiseen. Sen sisältö on, että työttömyysturvastaan saa työllisty-misen jälkeen pitää 75 prosenttia ensimmäisenä vuonna, 50 pro-senttia toisena työllisyysvuonna ja 25 prosenttia vielä kolmantena vuonna työllistymisestä.


37

Työllisyyssetelin käyttöä on lisättävä vajaatyökykyisten työllistä-miseksi. Työntekijän työnantajalle antamalla työllisyyssetelillä, jonka työnantaja voi työhallinnosta rahastaa, kompensoidaan alentunutta tuottavuutta ja näin edistetään työllistymistä yksityisen sektorin töihin. Kuntien ja valtion on vastattava erityisryhmien työllistämisestä ly-hyt- ja pidempikestoisestikin, jotta syrjäytymistä ehkäistään. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön yhteis-työtä on tiivistettävä aktiivisen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan yh-teensovittamiseksi. Kuntien on kannettava suurin vastuu syrjäytymisen ehkäisemi-sestä. Niillä on oltava riittävät taloudelliset kannustimet aktivointiin ja hyvä kumppanuus niin työhallinnon kuin Kelan kanssa. Ammat-titaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen on panostettava, myös niiden kohdalla, jotka ovat syrjäytymässä. Varsinkin nuorten pit-käaikaistyöttömien kohdalla tarvitaan viranomaisten yhteistyön li-säämistä. Vastikkeellinen toimeentuloturva torjuu syrjäytymistä Sosiaaliturvan myöntämiseen pitää aina olla perusteltu syy. Toi-meentuloturvaa ja sen tasoa on parannettava ja sen on oltava vastikkeellista. Turva ei ole koskaan ilmaista, vaan jokaisella on myös velvollisuuksia. Toimeentulotuki on myös sosiaalityön tär-keä väline. Viranomaisilla on oltava lakisääteinen velvollisuus kar-toittaa kaikkien toimeentuloturvaa saavien tilanne ja rakennettava jokaiselle tarvitsevalle kuntoutusohjelma. Tavoitteena on työmark-kinoille kuntoutuminen ja viime kädessä syrjäytymisen ehkäise-minen. Asumistuki on uudistettava perusteellisesti. Ihmisyyteen kuuluu, että kaikilla on kunnollinen asunto. Erityisesti lapsiperheiden asumistukea tulee parantaa.

38

Eläketurva kestää Luotettava eläketurva on tärkeä osa suomalaista työelämää ja turvallisuutta. Kaikki ansiotyö kartuttaa työeläketurvaa. Kansan-eläkkeen avulla turvataan eläketurva niille, jotka eivät pysty an-siotyötä tekemään tai jotka pystyvät tekemään sitä vain vähän. Eläkejärjestelmän läpinäkyvyyttä ja eläketiedon jakamista pitää li-sätä. Ansaittu eläketurva on yksilön näkökulmasta katsottuna usein suurin yksittäinen turvatekijä ja "omaisuuserä". Suomi ikääntyy useimpia EU-maita nopeimmin. Tämä merkitsee sitä, et-tä eläkkeisiin menee enemmän rahaa. Meillä on kuitenkin hyvät edellytykset sopeutua muutokseen. Vuoden 2005 eläkeuudistuk-sessa luotiin kannustimia jatkaa pidempään työelämässä. Eläke-etuuksien on jatkossakin perustuttava etukäteen sovittuihin ehtoihin. Etuuksia ei pidä sitoa sijoitustuottoihin. Osa työeläketur-vasta rahastoidaan etukäteen. Onnistuneella sijoitustoiminnalla pystytään hillitsemään edessä olevia työeläkemaksupaineita. Eläkemaksuja on korotettava johdonmukaisesti sijoitustuottojen kasvusta huolimatta. Sukupolvien oikeudenmukaisen kohtelun ja eläketurvan rahoituksen kestävyyden varmistamiseksi työeläke-maksuja on korotettava lähivuosina arviolta 0,2 prosenttiyksikköä vuosittain. Pelkät eläkelainsäädännön muutokset eivät riitä, työpaikalla pitää myös viihtyä. Työeläkeuudistuksessa lisättiin kannustimia jatkaa työssä pidempään. Asenteet ovat muuttuneet. Ikääntyneiden työntekijöiden kokemusta ja osaamista arvostetaan. Näitä muu-toksia pitää vauhdittaa edelleen. Johtamiseen ja työntekijöiden hyvinvointiin on panostettava. Oikeiden hoitokäytäntöjen ja kuntoutuksen vaikuttavuuden var-mistamiseksi tarvitaan yhteistyötä. Työeläketurva on myös va-kuutus perheenjäsenen kuoleman ja työkyvyn menettämisen va-ralta. Työeläkekuntoutus on lakisääteinen oikeus silloin, kun työ-kyky on uhattuna. Epävarmuus on tullut työelämään jäädäkseen. Työelämän pirstaleisuus kuormittaa. Erityisesti mielenterveyson-


39

gelmat ja niistä johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet uhkaavat kasvaa tulevaisuudessa. Vapaaehtoinen eläkevakuuttaminen ei saa uhata lakisääteistä eläkevakuuttamista eikä sen roolia pidä laajentaa lakisääteisen eläketurvan kustannuksella. 5. Työllisyyttä edistävä veropolitiikka

• Verotuksessa tarvitaan kokonaisuudistus, jolla huolehditaan laajasta veropohjasta, verotuksen selkeydestä ja läpinäkyvyydestä sekä oikeudenmukaisuudesta

• Työn verotusta ja erityisesti pienten ansiotulojen verotusta on kevennettävä

• Yritysverotus pidettävä kilpailukykyisenä • Osinkoverotuksen veropohjaa tiivistettävä • Eri tulolajien verotuksen taso saatava lähemmäksi

toisiaan • Selvitetään mahdollisuus toteuttaa erillinen

vakausmaksu, jolla lisätään yritysten yhteiskunta-vastuuta irtisanomisista

Verotuksen rakennetta on uudistettava siihen suuntaan, että ve-rorasitusta siirretään asteittain pois työn verotuksesta muihin ve-romuotoihin. Suomen kokonaisveroastetta ei voida juuri laskea, mutta verotuksen rakennetta tulee jatkuvasti kehittää. Verojen on perustuttava oikeudenmukaisella tavalla veronmaksajien maksu-kykyyn. Verotuksen on kannustettava työntekoon ja yrittämiseen ja sillä on torjuttava ympäristö- ja terveyshaittoja. Verotuksen teh-tävänä on turvata hyvinvointivaltion ja tarpeelliseksi katsottujen tehtävien rahoitus kestävällä tavalla. Talouskasvun rajoitteeksi on tulevaisuudessa kysynnän sijaan muodostumassa enemmänkin tarjonta. Työn tarjonnan lisäämi-seksi työn verotusta tulee keventää. Työllisyyskannustimien pa-rantamiseksi on erityisen suuri tarve edelleen alentaa pienten an-

40

siotulojen verotusta samalla huolehtien siitä, ettei keskituloisten osalta progressio kiristy liikaa. Suuret yleiset veronkevennykset eivät enää toimi yhtä tehokkaasti kasvun ja työllisyyden edistäjinä kuin aikaisempina vuosina. Ympäristöverotus on yksi nopeimmin kehittyvistä verotuksen lajeis-ta. Ympäristöverotusta pitää kehittää osana tehokasta ohjausjärjes-telmää, kun pyrimme vähentämään hiilidioksidi- ja muita päästöjä. Ympäristöverojen tuotoilla voidaan jossain määrin rahoittaa työn ve-rotuksen keventämistä. Ympäristöverotusta kehitettäessä tulee huomioida myös uudistusten vaikutukset tulonjakoon. Pääomatuloverotusta on uudistettava Pääoma- ja omaisuusverotukseen tarvitaan kokonaisuudistus. Palkkatulojen ja pääomatulon verotus on tällä hetkellä liian erilais-ta, pääomatulojen hyväksi. Pääomatuloverotus on varsinkin suh-teessa ansiotulojen verotukseen kehittynyt epäyhtenäiseksi, vai-keasti hallittavaksi ja suorastaan epäoikeudenmukaiseksi. Yritysverotus on pidettävä kilpailukykyisenä. Tähän sosialidemo-kraatit ovat sitoutuneet yli vaalikausien, ja sitoumus kantaa edel-leen. Jatkossa ensisijaista tulee olemaan osinkoverotuksen vero-pohjan tiivistäminen ja eri tulolajien verotuksen tason saaminen ny-kyistä lähemmäksi toisiaan. Omaisuusverotusta tulee kehittää kiin-teistö- ja perintövarallisuuksien verotusta uudistamalla. Maatila- ja yritysvarallisuudesta tulee maksaa perintöveroa myös jatkossa. Harmaa talous torjuttava Harmaa talous on suuri ongelma niin verokertymän, työntekijän sosiaaliturvan heikkenemisen kuin kilpailun vääristymisen näkö-kulmasta. Eri alojen terveen kehityksen turvaamiseksi erilaisia toimia harmaan talouden torjumiseksi tulee jatkuvasti kehittää. Jo käytössä oleville harmaan talouden torjuntakeinoille tulee taata toimintamahdollisuudet ja rahoitus.


41

Vakausmaksu ja yritysten yhteiskuntavastuu Sosialidemokraattien työllisyyspolitiikan päälinjana on ollut, että talouden rakennemuutos hyväksytään ja ihmisiä autetaan muu-tosten paineissa. Pyrkimykset suojella taantuvia aloja ja kannat-tamattomia toimipaikkoja eivät pidemmän päälle onnistu, koska esimerkiksi työsuhdeturvan tuntuva kiristys tai irtisanomissakko-jen käyttö vähentäisivät uusien työpaikkojen syntymistä ja ajaisi-vat siten koko talouden ahdinkoon. Näin on käynyt esimerkiksi useissa Etelä-Euroopan maissa. Edellä kuvattu pääsääntö mielessä pitäen on silti vakavasti pohdit-tava keinoja konkretisoida yritysten yhteiskuntavastuuta. Viimeai-kaiset toimipaikkojen alasajot ja joukkoirtisanomiset osoittavat sel-vän tarpeen kehittää järjestelmiä, jotka kannustaisivat yrityksiä vält-tämään irtisanomisia ja tarjoaisivat lisärahoitusta muutosturvan toi-menpiteille. Työnantajan on kannettava nykyistä enemmän vastuuta henkilös-töstään irtisanomistilanteissa. Tämän lisäksi yrityksen tulee riittä-västi olla mukana laajennettujen muutosturvatoimenpiteiden, ku-ten uudelleen- ja täydennyskoulutuksen toteuttamisessa. Vakausmaksun ohella on harkittava myös työttömyysoptiojärjes-telmän tyyppisiä malleja, joilla irtisanovan pörssiyhtiön tulevaa ar-vonnousua voitaisiin suunnata irtisanotuille työntekijöille. Yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa olisi selvitettävä mahdol-lisuutta toteuttaa yritysten yhteiskuntavastuun lisäämiseksi uusi vakausmaksu. Vakausmaksussa yritysten työttömyysvakuutus-maksu suhteutettaisiin niiden irtisanomisten määrään viime vuo-sien ajalta. Yritykset jaettaisiin maksuluokkiin sen mukaan, mikä niiden irtisanomishistoria on ollut viimeisten vuosien aikana. Yri-tyksen maksu muodostuisi sitä suuremmaksi mitä suurempi on ol-lut sen aiheuttama työttömyys viime vuosina ja päinvastoin. Va-kausmaksua suunniteltaessa on selvitettävä sen vaikutukset eri-kokoisiin yrityksiin.

42

Vakausmaksu tulisi toteuttaa alakohtaisesti. Tällöin maksun pe-rusteena olisi yrityksen irtisanomishistoria suhteessa alan keski-määräiseen työttömyyskehitykseen. Silloin vakausmaksu ei suo-raan sanktioisi irtisanovaa yritystä jo pelkästään sen takia, että se on toimialalla, joka yleisistä - yrityksestä riippumattomista - syistä on vaikeuksissa. Vakausmaksun tavoitteena on parantaa markkinoiden toimintaa, sillä sen avulla yritykset joutuvat huomioimaan irtisanomisten kansantaloudelliset kokonaiskustannukset paremmin päätöksen-teossaan. Vakausmaksun tapainen järjestelmä (experience ra-ting) on käytössä Yhdysvalloissa ja sellaisen käyttöönotosta on keskusteltu useissa maissa, muun muassa Ruotsissa. Osa va-kausmaksun tuotosta kerättäisiin muutosturvarahastoon, josta ra-hoitettaisiin muutosturvan toimintamallin menoja ja muuta aktiivis-ta työvoimapolitiikkaa. Muutosturvarahastoa hallinnoisivat valtion lisäksi työmarkkinaosapuolet. Vakausmaksu tulisi toteutuessaan mitoittaa niin, että se ei olisi kokonaisuutena yritysverotuksen kiristys. Kyse on oikeastaan työnantajamaksujen kohdentamisesta paremmin niin, että työttö-myyden aiheuttajat maksavat työttömyyden aikaansaamista kus-tannuksista nykyistä isomman osan. Periaate on tuttu muusta va-kuutustoiminnasta.


43

6. Hallittua maahanmuuttoa tarvitaan

• Erilaisuus on voimavara • Hallittu ja osallisuutta korostava

maahanmuuttopolitiikka ehkäisee konflikteja • Työ on parasta integraatiopolitiikkaa • Suomen tai ruotsin kielen koulutusta lisättävä • Maahanmuuttajien ammatillista koulutusta tehos-

tettava • Lisää joustavuutta ammattipätevyyksien hyväksy-

miseen • Syrjintää ehkäistävä työhönotossa ja työpaikoilla • Julkishallinnolle oma maahanmuuttajien

työhönotto-ohjelma Monikulttuurisuuden tuoma erilaisuus on voimavara, joka auttaa menestymään globaalissa kilpailussa. Eri kulttuureista tulevilla ihmisillä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Suvaitsevai-nen ja avoin ympäristö synnyttää luovuutta, josta seuraa innovaa-tioita ja taloudellista kehitystä. Ihmisten vapaa liikkuvuus on keskeinen periaate Euroopan unionissa. Suomeen tulee jatkossakin uutta työvoimaa muista EU:n jäsenmaista sekä unionin ulkopuolelta. Tulee pyrkiä siihen, et-tä valmistumisen jälkeen entistä useampi ulkomaalainen opiskelija jäisi maahamme hyödyntämään omaa osaamistaan. Maamme vä-estönkasvusta jo kolmannes tulee maahanmuutosta. Sosialidemokraattien mielestä maahanmuuttopolitiikan on oltava hallittua ja osallisuutta korostavaa. Sen on autettava estämään syrjintää työelämässä, tuettava maahanmuuttajien kotoutumista sekä tarjottava mahdollisuus osallistua suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja hyvinvoinnin rahoittamiseen. Maahanmuuttajat on otettava osaksi suomalaista yhteiskuntaa myös asuntopolitii-kan kautta, eli asuinalueiden liiallinen eriytyminen tulee estää.

44

Hallittu ja tavoitteellinen maahanmuuttopolitiikka kannustaa työ-perusteiseen muuttoon. Samanaikaisesti Suomen on huolehditta-va pakolaisista kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Työ on paras kotouttaja Työ on maahanmuuttajalle tie suomalaiseen yhteiskuntaan. Kie-len oppiminen on taas avain työelämään. Kielikoulutukseen on panostettava maassa jo olevien sekä uusien maahanmuuttajien osalta. On lisäksi selvitettävä mahdollisuudet joustaa maahan-muuttajien kohdalla kielitaitovaatimuksissa. Ammatillisen ja täydentävän ammatillisen koulutuksen resurssien on oltava riittävät, jotta maahanmuuttajien valmiudet saadaan vastaamaan suomalaisen työelämän vaatimuksia. Koulutuksen on annettava kattava kuva suomalaisen työelämän pelisäännöistä ja tavoista. Suomalaisen työelämän tulisi olla joustavampi ammatillisten pä-tevyyksien hyväksymisessä. On inhimillisten voimavarojen huk-kaamista, jos maahanmuuttaja työllistyy ammatillista pätevyyttään huomattavasti vaatimattomimpiin tehtäviin tai jää kokonaan työ-elämän ulkopuolelle. Maahanmuuttajien käynnistämä yritystoiminta on tuonut merkittä-vän lisän suomalaiseen elinkeinoelämään. Syrjintää ei saa hyväksyä Syrjintää on ehkäistävä niin työhönotossa kuin työpaikoillakin. Työnantajia on rohkaistava reiluun rekrytointipolitiikkaan työ-hönottotilanteessa. Useissa yrityksissä onkin palkattu omia työn-tekijöitä hoitamaan työpaikkakohtaista kotouttamista. Koko työyh-teisön valmiuksia on kehitettävä koulutuksella, jotta se osaa ottaa vastaan ja tukea työllistyvää maahanmuuttajaa. Valtion ja muiden julkisyhteisöjen on osoitettava aktiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta laatimalla omia maahanmuuttajien rekry-


45

tointiohjelmia. Erittäin tärkeää olisi, että maahanmuuttajia työs-kentelisi esimerkiksi muun muassa poliiseina, sosiaalityöntekijöi-nä, opettajina ja terveydenhuollon piirissä. Osallisuutta korostava maahanmuuttopolitiikka ei nakerra hyvin-vointimallimme rahoitusperusteita, vaan ehkäisee ristiriitojen syn-tymistä valtaväestön ja muuttajien välillä. Se edellyttää tiedon li-säämistä eri kulttuureista myös kantasuomalaisten keskuudessa. 7. Suomi tarvitsee toimivat liikenne- ja

tietoliikenneyhteydet

• Liikennepolitiikan oltava aktiivista ja pitkäjänteistä • Joukkoliikenteeseen perustuvaa

työmatkaliikennettä kehitettävä • Työsuhdematkalippu verovapaaksi • Nopeat tietoliikenneyhteydet kohtuuhintaan

kaikkien saataville • Etätyön mahdollisuuksia lisättävä • Logistiikkaketjuja parannettava • Venäjän liikenteen ongelmat ratkaistava nopeasti • Suomalainen merenkulku turvattava • Raideliikenteen kehittäminen suurten alueiden

keskeisin kysymys Ilman toimivaa ja hyväkuntoista liikennejärjestelmää sekä arjen että talouden rytmi järkkyy. Liikenteen infrastruktuuria ja liikenne-palveluja pitää kehittää koko maassa, jotta tasavertainen kehitys toteutuu maan eri alueiden välillä. Suomen liikennepolitiikka on liian tempoilevaa ja lyhytjänteistä. Liikennepolitiikan on oltava ak-tiivista ja ennakoivaa. Samalla voidaan tehdä myös kestävän ke-hityksen mukaisia päätöksiä. Toimiva joukkoliikenne on perusedellytys suurten kaupunkikes-kusten kehittämiselle. Joukkoliikennepalvelut ovat myös keskei-nen osa hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluja. Työmatkaliiken-

46

teen ruuhkat ja päästöt vähentävät kaupunkien vetovoimaisuutta ja haittaavat ihmisten liikkumista ja yritysten toimintaa. Tietoliikenteen ns. laajakaistayhteyksien saatavuus riittävän ta-soisina ja kohtuuhintaisina on varmistettava. Ensisijaisesti tämä on tehtävissä kaupallisten toimijoiden toimesta, mutta viime kä-dessä julkisen vallan on vastattava laadukkaiden tietoliikenneyh-teyksien riittävän kattavasta ja tasapuolisesta saatavuudesta. Suomen tulee säilyttää taajuuspolitiikan ratkaisut mahdollisimman suuressa määrin oman kansallisen päätöksenteon piirissä. Joukkoliikenne houkuttelevaksi Joukkoliikenteestä on tehtävä entistä houkuttelevampi liikkumis-muoto. Niinpä sen saatavuuteen, nopeuteen ja hintaan tulee kiin-nittää huomiota, jotta joukkoliikenteen käyttöä voidaan nostaa. Kun ihmiset siirtyvät joukkoliikenteen käyttäjiksi ja vähentävät oman auton käyttöä, vähenevät ilmastopäästöt sekä ruuhkat. Joukkoliikenteen osuuden kasvu työmatkaliikenteessä saisi ai-kaan monia myönteisiä vaikutuksia, kuten päästöjen ja onnetto-muuksien vähentymisen ja matka-aikojen lyhentymisen. Työnan-tajan työntekijälle asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten an-tama joukkoliikenteen henkilökohtainen matkalippu on säädettävä verovapaaksi. Työelämän muutoksia on ajateltava myös suhteessa liikkumiseen ja energiankulutukseen. Työaikakäsitteen laajentamisella ja etä-työn järkevällä hyödyntämisellä voidaan vähentää työmatkalii-kennettä ja muuta työhön liittyvää liikkumista. Suomessa valmistettavat tuotteet lähtevät maailmalle yleensä useissa eri kuljetusvälineissä. Siksi logistiikkaa ja kokonaisia kul-jetusketjuja täytyy kehittää samanaikaisesti. Erityisesti liikenteen solmukohtien kuten satamien, terminaalien ja rajanylityspaikkojen toimivuutta on parannettava. Kotimaisen puun saatavuuden tur-vaamiseksi on kotimaisia puunkuljetusreittejä kehitettävä. Har-maan talouden torjumiseksi on raskaan liikenteen valvontaa lisät-


47

tävä ja tehostettava perustamalla tehtävään erityinen valvontayk-sikkö. Maantieteessämme on myös hyviä puolia. Venäjän kauppa on kasvanut nopeasti, mutta riittämättömät liikenneyhteydet haittaa-vat hyvää kehitystä. Kuljetukset Itämerellä ovat lisääntyneet Venäjän kaupan nopean kasvun myötä. Kasvusta huolimatta suomalainen merenkulku on taantunut. Suomalaisten alusten keski-ikä on Länsi-Euroopan van-himpia, ja niiden osuus ulkomaankaupastamme on laskenut alle kriittisen huoltovarmuusrajan. Myös ympäristön, alan työpaikkojen ja suomalaisen merimiestaidon säilyttämisen kannalta on erittäin tärkeää, että Suomella on vahva ja nykyaikainen aluskanta. Työmatkalippuun laajennus Joukkoliikenteen osuus liikenteestä on nostettava ensivaiheessa nykyisestä 15 prosentista 20 prosenttiin. Tavoitteen saavuttami-seksi joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia edistäviä inves-tointeja on lisättävä. Lisäksi työsuhdematkalipun käyttöä on laa-jennettava tekemällä se kokonaan verovapaaksi. Liikenneinvestointeja varten on laadittava yli vaalikauden menevä investointiohjelma, jonka rahoitus tulee irrottaa vuosibudjetoinnis-ta ja budjettikehyksistä. Liikenneväylien on oltava yhteiskunnan ylläpitämiä, ja perusväylänpidon rahoitusta tulee nostaa rata- ja tiepuolella yhteensä vähintään 150 miljoonalla eurolla. Myös liikenneväylien uusinvestointien tasoa tulee nostaa merkit-tävästi vastaamaan liikenne- ja liikkumistarpeita. Suomen sillan-pääasemaa Venäjälle tulee vahvistaa rakentamalla nopea ju-nayhteys Helsingistä Pietariin sekä moottoritie koko matkalle ra-jalta Helsinkiin. Raideliikenteeseen on kokonaisuudessaan panostettava nykyistä enemmän. Kehitystyön painopisteen on oltava metron laajenta-misessa pääkaupunkiseudulla sekä rataverkon ja asuinalueiden

48

laajentamisessa asutuskeskuksissa sekä valtakunnallisen rata-verkon kunnossapidossa. Logistiikan toimivuutta ja sitä parantavia investointeja on kehitet-tävä ja otettava käyttöön rohkeasti. Julkisten tutkimus- ja tuoteke-hitysmäärärahojen osuutta on nostettava merkittävästi. Alusinves-tointeja pitää edistää muun muassa valtiontakauksilla ja EU:n sal-limilla investointituilla. Suomessa on otettava käyttöön kilpailuky-kyinen tonnistoverolaki. 8. Johdonmukaiseen energia- ja

ilmastopolitiikkaan

• Suomeen päästöttömiin tai vähäpäästöisiin energialähteisiin pohjautuva kilpailukykyinen ja omavarainen energiatuotanto

• Kaikki päästöttömät energiantuotantomuodot tarvitaan

• Uusiutuvalle energialle omat toimivat kotimarkkinat; vihreä sertifikaatti käyttöön

• Energia- ja ympäristöteknologian tutkimus- ja tuotekehityspanostusta on lisättävä

• Suomeen luotava hajautetun energiatuotannon testiympäristöjä

• Päästökauppaan kustannustehokkuuden takaava markkinamekanismi sekä globaalit sektorikohtaiset kiintiöt kilpailun vääristymisen ehkäisemiseksi

Ilmastonmuutos on ihmiskunnalle uhka, jonka torjumiseksi mei-dän on keskitettävä kaikki käytettävissä olevat voimavaramme. Tähän tarvitsemme uudenlaista teollista ja taloudellista toimintaa. Hyvin koulutetulla työvoimalla on kaikki edellytykset hyödyntää ympäristöteknologian kysynnän kasvu. Yhteiskunnallisesti tärkeä asia on se, että osataan kannustaa ja edellyttää yrityksiä otta-maan käyttöön uutta ympäristöteknologiaa. Näin voidaan synnyt-tää alalle mielekäs kotimainen toimintaympäristö. Tämä edellyttää kasvavaa uuden teknologian tutkimus- ja tuotekehityspanostusta.


49

Ilmastohaasteeseen vastaaminen edellyttää kulutustapojen muut-tamista. Välinpitämättömyys ilmastonmuutoksen torjumiseksi voi aiheuttaa maailmanlaajuisen talouslaman. Ripeästi aloitettu muu-tos kohti energiatehokasta uusiutuviin energialähteisiin pohjautu-vaa politiikkaa sen sijaan pelastaa paitsi talouden myös ympäris-tön. Fossiilisista energialähteistä riippumaton talous ei kuitenkaan merkitse talouskasvun hiipumista tai huonoa työllisyyskehitystä. Suomen tulevaisuuden energianpolitiikan keskeisenä tavoitteena on oltava kilpailukykyinen ja nykyistä omavaraisempi energian-tuotanto, joka perustuu päästöttömiin tai vähäpäästöisiin energia-lähteisiin. Sosialidemokraatit tähtäävät öljyriippuvuudesta vapaa-seen Suomeen vuoteen 2030 mennessä. Energiaturvallisuutta on vahvistettava omavaraisuusasteen nostamisella ja monipuolista-malla mahdollisuuksien mukaan energiatuojamaiden määrää. Uusiutuvien energialähteiden tukemiseksi on kehitettävä ensi vai-heessa kansallinen vihreän sertifikaatin tukijärjestelmä. Uusiutu-van energian tuottaja saa tuottamaansa sähköä ja lämpöä vas-taan sopivan määrän sertifikaatteja, joille muodostuu hinta, kun sähkönmyyjille luodaan sopivat ostovelvoitteet. Järjestelmän rin-nalla tulee käyttää edelleen myös investointitukia. Jotta riippuvuudesta fossiilisiin energialähteisiin voidaan irrottau-tua, on kaikki muut energiantuotantovaihtoehdot pidettävä suo-malaisen energiakokonaisuuden osana jatkossakin. Tuotannon on pystyttävä vastaamaan kausivaihteluihin, EU-tavoitteisiin sekä kansainvälisten sopimusten sitoumuksiin. Ympäristöteknologian kehittäminen luo työpaikkoja Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä ja muilla ympäristöä parantavil-la toimilla on mahdollista luoda huomattava määrä uusia työpaik-koja. Jokaisessa uudessa ekoinnovaatiossa on aina myös työlli-syyspotentiaali. Sosialidemokraattien tavoitteena on saada Suo-meen 20 000 uutta työpaikkaa ympäristönsuojeluun välittömästi tai välillisesti liittyvien toimien ansiosta.

50

Työpaikkoja saadaan aikaan muun muassa ympäristöteknologian ja sen kehittämisen, ympäristön kunnostuksen sekä luonto- ja vir-kistysmatkailun piiriin. Myös energiansäästöalan konsultointipal-velut kasvavat nopeasti. Ne luovat uutta työtä ja toimeentuloa samalla, kun ne säästävät ympäristöä ja sähkönkuluttajien lom-pakkoa. Alan yritysten synty- ja kasvumahdollisuudet on huomioi-tava uusien yritysten palvelutoiminnoissa. Erilaiset investoinnit uusiutuvaan energiaan, biopolttoaineisiin se-kä vähäpäästöiseen teknologiaan yli kaksinkertaistuivat kahden viime vuoden aikana. Valtaosa investoinneista syntyy tällä hetkel-lä Yhdysvalloissa. Suomen on pyrittävä alalla maailman innovaa-tiorintaman eturiviin, ja tähän tarvitaan yksityisen ja julkisen tutki-mus- ja tuotekehitysrahoitusjärjestelmän saumatonta yhteistyötä. Ympäristöteknologian kehittäminen tarvitsee osaavaa ja koulutet-tua työvoimaa. Kansallisella innovaatiopolitiikalla pitää luoda Suomeen erilaisia hajautettujen energiajärjestelmien testiympäristöjä. Näin tuotteita voidaan kehittää ja luoda kaupallisia kumppanuuksia ensin koti-maisten asiakkaiden kanssa. Tätä kautta syntyvät referenssit ja tietotaito voivat auttaa monia yrityksiä löytämään vahvan jalansi-jan kansainvälisiltä markkinoilta. Suomeen voi myös syntyä oma teollisuudenalansa hajautettujen energiajärjestelmien varaan, kuten muodostumassa oleville matalaenergiarakentamisen markkinoille. Pääosin uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät hajautetut ener-giajärjestelmät sisältävät myös suuren potentiaalin teknologiateol-lisuudelle ja palveluiden viennille. Hajautetuille järjestelmille on todennäköisesti suuri kysyntä muun muassa kehitysmaissa, mut-ta järjestelmien kehitystyö edellyttää kotimarkkinoiden syntymistä ja sitoutunutta tutkimus- ja tuotekehityspanostusta Suomessa. Suomen on kehitettävä etenkin uusiutuvia energialähteitä ja ener-giatehokkuutta lisääviä innovaatioita. Koska eko- ja energiainno-vaatioilla on vaikeuksia päästä markkinoille, tulee puhtaampaa teknologiaa suosia myös erikeinoin.


51

Meidän on luotava todelliset omat kotimarkkinat sekä kasvatetta-va ja laajennettava uusiutuvien energialähteiden osuutta energian tuotannossamme. Pelkästään tuulivoimateknologiaan panosta-malla voidaan luoda jopa tuhansia uusia työpaikkoja tulevien vuosien aikana. Päästökaupan on oltava johdonmukaista Päästökauppajärjestelmää on kehitettävä, laajennettava ja uusia maita on saatava siihen mukaan. Päästöoikeuksien jaossa on ol-tava johdonmukaisia. Tavoitteena on oltava malli, joka mahdolli-simman tehokkaasti ohjaa energiatehokkuuteen ja hiilidioksidi-päästöjen vähentämiseen kustannustehokkaalla tavalla. Maakohtaisista päästökauppakiintiöistä on siirryttävä vuoden 2012 jälkeen maailmanlaajuisiin sektoripohjaisiin kiintiöihin, jotta alueellinen kilpailu saman teollisuudenalan sisällä ei vääristy. Päästöoikeuksien alkujako on suoritettava kunkin sektorin omi-naispäästötehokkuuden perusteella. Energiatehokkaat yksiköt hyötyvät näin tehottomien kustannuksella, ja kunkin toimialan päästöjä voidaan vaihe vaiheelta pienentää oikeudenmukaisella tavalla. Myös ilmaisen alkujaon windfall-ongelma poistuu, kun energiantuottajat saavat oikeuksia alansa parhaiden ominais-päästöjen perusteella. 9. Kohtuuhintaiset asunnot edistävät kasvua

• Asuntotuotantoa lisättävä työvoiman saannin turvaamiseksi kasvualueilla

• Yhdyskuntarakenteita tiivistettävä • Asuntotuotantoon saatava lisää kilpailua • Kuntien ja valtion harjoitettava pitkäjänteistä

kaavoitus- ja asuntopolitiikkaa • Työvoiman liikkuvuuden parantamiseksi vuokra-

asumista lisättävä ja sen kohtelua parannettava • Työeläkevaroja sijoitettava vuokra-asuntoihin

52

Jokaisella Suomessa asuvalla on oltava oikeus asuntoon. Yhteis-kunnan on varmistettava, että tämä oikeus toteutuu kaikille. Asu-misen kustannusten on oltava kohtuulliset suhteessa käytettävis-sä oleviin tuloihin. Asuntopolitiikan tavoitteena on oltava kaupunkiseutujen yhdys-kuntarakenteen tiivistäminen tuottamalla kohtuuhintaisia ja eri asumistarpeet huomioonottavia asuntoja. Helsingin seudun asumisen hinta on muodostunut usein esteeksi työllistymiselle. Asunto- ja maapolitiikkaa koskevaa päätöksente-koa on tehostettava, jotta kohtuuhintaista asuntotuotantoa voi-daan lisätä merkittävästi pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvu-keskuksissa. Vuokra-asuntojen rakentamiseen tarkoitettua korko-tukijärjestelmää tulee muuttaa pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa houkuttelevammaksi. Asuinkustannusten irtautuminen ylöspäin yleisestä kustannuske-hityksestä on keinottelijoiden etu. Rakennusalalla tarvitaan toi-menpiteitä tuottavuuden kohottamiseksi ja sitä kautta kohtuuhin-taisten asuntojen lisäämiseksi. Markkinoiden toimivuuden paran-tamiseksi tarvitsemme kansainvälisen kilpailun avaamista myös asuntotuotannossa. Rakennusyritykset voivat osoittaa yhteiskuntavastuuta parhaimmil-laan tukemalla kuntien ja valtion pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa. Vastuullista kaavoituspolitiikkaa Kunnat ovat avainasemassa käytännön asuntopolitiikassa. Kunti-en on harjoitettava vastuullista maapolitiikkaa ja pitkäjänteistä kaavoituspolitiikka, jotka mahdollistavat asuntopoliittisten tavoit-teiden toteuttamisen. Nykyiset joustavat työmarkkinat edellyttävät sitä, että vuokra-asuntojen määrää lisätään huomattavasti nykyi-sestään. Yhteiskunnan tukema vuokra-asuntotuotanto on saatava uudel-leen käyntiin. Tämä edellyttää tonttitarjonnan lisäämistä ja rahoi-tusehtojen kohtuullistamista. Lähiöiden suunnitelmallinen korjaus-


53

toiminta on otettava uudelleen työlistalle ja on käynnistettävä uusi lähiöiden kehittämisohjelma. Viihtyisän ja turvallisen asuinympä-ristön luomiseen sekä palveluiden saatavuuteen lähiöissä on pa-nostettava. Valtion on asetettava vuokra-asuminen tasavertaiseen asemaan omistusasumisen kanssa. Työeläkevarojen sijoittamista kohtuu-hintaisen vuokra-asuntokannan tuottamiseen ja ylläpitoon on edistettävä. 10. Valtion omistajapolitiikalla kasvatetaan

yhteistä varallisuutta

• Valtiolle tarvitaan aktiivinen omistajapolitiikka • Yhtiöiden tuotettava voittoa omistajilleen, eli kaikil-

le suomalaisille • Valtion luovuttava äänettömän yhtiömiehen

roolistaan • Valtio-omistusten hallinnoinnin oltava aktiivista ja

ammattitaitoista • Taloudellinen valta ei saa keskittyä liikaa • Sosiaaliturvarahastojen mahdollisuudet suomalai-

sen elinkeinoelämän rahoitukseen varmistettava Valtio-omistajan sitoutuminen suomalaisen liike-elämän ja elin-keinorakenteen kehittämiseen on tärkeää. Valtion omistusten teh-tävänä on ylläpitää ja kehittää suomalaista kansallisvarallisuutta. Yhteisen omistuksen vähentäminen ei ole ideologisesti perustel-tua, mutta se voi tulevaisuuden tarpeiden mukaan muuttaa muo-toaan. Valtion omistajapolitiikkaa on kehitettävä. Valtion on luovuttava nykyisestä äänettömän yhtiömiehen roolistaan. Valtion yritysten on toimittava kannattavasti ja niiden on kannettava laajasti yh-teiskuntavastuuta, myös toimiessaan kansainvälisesti. Niiden pi-tää sitoutua pitkäjänteiseen henkilöstöpolitiikkaan.

54

Valtion omistamilla yrityksillä on usein myös muita tavoitteita kuin voiton tuottaminen. Niiden tehtävä on myös palvella kansalaisia ja muita yrityksiä. Energian saannin turvaaminen on tästä hyvä esi-merkki. Näissä kansallisissa intressiyhtiöissä valtion omistuksilla on strateginen merkitys. Muiden kuin strategisten omistusten osalta on valtion omistajuuden merkitys arvioitava jokaisen yhtiön kohdalla erikseen. Pitkäjänteistä kehittämistä Valtio-omistusten hallinnoinnin on oltava aktiivista ja ammattitai-toista. Valtion on sitouduttava omistamiensa yritysten pitkäjäntei-seen kehittämiseen. Omistajapolitiikan tavoitteista on kerrottava selkeästi sekä kansalaisille että muille omistajille. Yritysten tasa-painoisen kehityksen varmistamiseksi on laajennettava niiden asiantuntijoiden joukkoa, jonka piiristä hallitusten jäsenet valitaan. On tärkeää, ettei taloudellinen valta keskity vain samanmielisille. Yhteistä omaisuutta on käytettävä kaikkien suomalaisten tulevai-suuden rakentamiseen. Sillä voidaan tukea uutta kasvua ja talou-den rakenteiden muuttumista, esimerkiksi osaamispohjan kehit-tämisen, infrastruktuurisijoitusten ja kasvuyritysten riskirahoituk-sen kautta. Sosiaaliturvarahastot Valtion yritysomistusten lisäksi julkista varallisuutta on kerättynä esimerkiksi sosiaaliturvarahastoihin. Sosiaaliturvarahastojen sijoi-tustoiminnan on oltava riippumatonta ja sijoituskohteet on valitta-va markkinalähtöisesti. Sosiaaliturvarahastojen mahdollisuus si-toutua suomalaisen elinkeinoelämän pitkäjänteiseen rahoitukseen on varmistettava. Sosiaaliturvarahastojen on voitava jatkossakin hajauttaa sijoituksiaan tehokkaasti sekä maantieteellisesti että toimialoittain. Sosiaaliturvarahastojen sijoitustoiminnan eettisyy-delle on voitava asettaa nykyistä tiukempia läpinäkyvyysvaati-muksia.


55

11. Kannustavaa yrittäjyys- ja elinkeinopolitiikkaa

• Kasvuyrityksille on taattava kilpailukykyiset

olosuhteet • Palvelualaa tuettava kehityshankkein • Ravintola-alan arvonlisäveroa laskettava ruoan

verotuksen tasolle • Myös pienille yrityksille mahdollisuus tutkimus-

ja tuotekehitystoimintaan • Yrittäjien sosiaaliturvaa parannettava • Yrittäjäkoulutusta lisättävä

Viimeisen 15 vuoden aikana, jolloin talous on noussut vahvasti, talouskasvu on painottunut pitkälti korkean teknologian yrityksiin, jotka ovat nousseet maailman huipulle. Suuryritysten viennin li-säksi tarvitsemme ponnistuksia pienten ja keskisuurten yritysten viennin edistämiseksi. Kansantalouden kannalta viennin keskit-tyminen suuriin yrityksiin voi aiheuttaa riskin suomalaiselle talous- ja työllisyyskehityksellä. Palvelualan yrityksissä on potentiaalia Tulevaisuudessa kasvua löytyy teollisuustuotteiden rinnalla yhä useammin palvelutuotannosta, eikä palveluja teollisuustuotantoa voida enää selvästi erottaa toisistaan. Jatkossa palvelualojen ke-hittämishankkeiden rahoituksen ja edistämisen on oltava elinkei-nopolitiikassa erityisenä painopisteenä. Paras vaihtoehto olisi käynnistää kokonaisvaltainen kansallinen palveluohjelma, joka keskittyisi palvelualojen uusien innovaatioiden ja kokoaikaisen työllisyyden kehittämiseen. Suomalaisen osaamisen hyödyntämistä myös viennissä on tuet-tava aktiivisesti yhteiskunnan toimin. Erityisesti terveys-, hyvin-vointi- ja koulutuspalveluissa suomalainen osaaminen on korkeal-la tasolla ja mahdollistaa menestymisen kansainvälistyvillä palve-lumarkkinoilla. Palvelukaupan esteitä purettaessa on kuitenkin pi-

56

dettävä huolta siitä, että hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut säilyvät ja kehittyvät osana demokraattista päätöksentekoa. Suomessa yleinen arvonlisävero (alv) on 22 prosenttia, ja tämä koskee myös palvelualoja. Ravintolapalvelut ovat elintarvikeket-jun työvoimavaltaisin osa ja ravintolapalveluiden alv:n alentami-nen esimerkiksi samalle tasolle ruuan alv:n kanssa loisi merkittä-västi uutta työllisyyttä. Tämä edellyttää toimia EY:n arvonlisäve-rodirektiivin muuttamiseksi. Yrityksiä on kannustettava kasvamaan Suomessa yritysten määrä on kohtuullisen hyvällä tasolla. Suo-malaisen yrittäjyyspolitiikan tuleekin keskittyä yritysten kasvuha-lukkuuden lisäämiseen. Yritysten kasvua tulee tukea säilyttämällä yritysverotus Suomessa kansainvälisesti vertailtuna kohtuullisella tasolla sekä parantamalla verotuksen neutraalisuutta eri yritys-muotojen välillä. Elinkeinopolitiikalla on varmistettava myös aloittaville yritykselle hyvät toiminta- ja rahoitusedellytykset ideoiden jalostamiseksi uu-siksi tuotteiksi ja yrityksiksi. Myös pienten yritysten mahdollisuudet tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan on turvattava. Jatkossa insinöö-riosaamisen rinnalla on kehitettävä työorganisaatioita ja toiminta-prosesseja. Uuden elinkeinoministeriön perustaminen mahdollis-taa työelämän kehittämisen yhdistämisen TEKES:n toimintaan. Naisten osuutta talouselämän johtotehtävissä on lisättävä. Sekä naisten että miesten osallistuminen taloudellisen vallan käyttämi-seen lisää tuottavuutta, koska laajempi osaamiskapasiteetti saa-daan käyttöön. Yrittäjän sosiaaliturvaa kehitettävä Viime vuosina pienten ja keskisuurten yritysten merkitys työllistä-jinä on kasvanut. Monesti yrittäjä on yrityksensä ainoa työntekijä. Yrittäjän sosiaaliturvan kehittämistä on edelleen jatkettava. Myös toimivat hyvinvointipalvelut luovat yrittäjälle turvaverkon sekä mahdollistavat ammattitaitoisen työvoiman saannin.


57

Yrittäjyyskoulutuksen lisääminen on tärkeä menestymisen tekijä suomalaisen työn tulevaisuudessa. Koulutuksen avulla pidennetään yritysten elinkaarta sekä kasvu- ja onnistumismahdollisuuksia. 12. Suomelle aktiivinen ote maailmalla

• Yhteiset pelisäännöt ja rakenteet kansainväliselle taloudelle

• Köyhyyden poistaminen yhteisin ponnistuksin • Oikeudenmukaiseen maailmankauppaan • Yritysten ekologinen ja sosiaalinen vastuu ja ay-

oikeuksien kunnioittaminen ja niiden sisällyttäminen kansainvälisiin taloussopimuksiin

• EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen • Globaalien finanssimarkkinoiden säätely yhteisen

vakaavaraisuusvalvonnan ja läpinäkyvyyden kautta • Työntekijöiden tiedonsaantioikeudet turvattava

monikansallisissa yrityksissä Suomen on oltava aktiivinen toimija maailmanpolitiikassa. Hallit-sematon globalisaatiokehitys aiheuttaa kriisejä, joiden ehkäisemi-nen on koko maailmanyhteisön etu. Ylikansallisella tasolla tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja rakenteita. Tasapainoinen ja vakaa talouden kehittyminen luo hyvinvointia ja vähentää köyhyyttä. YK:n vuosituhatjulistuksen mukaisesti vuoteen 2015 mennessä äärimmäinen köyhyys on puolitettava maailmasta. Kehitysmaiden on omassa talous- ja yhteiskuntapolitiikassaan tartuttava köyhyy-den ongelmaan. Rikkaiden maiden on autettava omalta osaltaan tämän tavoitteen saavuttamista. Suomen kehitysapu on nostetta-va 0,7 prosenttiin BKTL:stä. Kehitysyhteistyön on oltava jatkossa-kin maantieteellisesti laajaa ja sisällöllisesti kattavaa.

58

Globaalia tulonjakopolitiikkaa Kehitysrahoitus kaipaa uusia rahoitusmuotoja. Suomen on ajetta-va rohkeasti uudenlaista globaalia tulonjakopolitiikkaa. Innovatii-visia rahoituslähteitä on kehitettävä ja globaaliveroja otettava käyttöön. Kauppapolitiikalla on tuettava kehitysmaiden työtä köyhyyden voittamiseksi ja työtekijöiden elinehtojen kohentamiseksi. Maail-man kauppajärjestö WTO rakentaa pelisääntöjä globaalitaloudel-le. Suomen on toimittava maailmankaupan vapauttamiseksi oi-keudenmukaisten pelisääntöjen mukaisesti. WTO:n on oltava aidosti koko maailman kattava kauppajärjestö. Venäjä on saatava mukaan WTO:hon. Venäjän jäsenyys loisi edellytyksiä EU:n ja Venäjän vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen aloittamiselle. Unionin pohjoisen ulottuvuuden poli-tiikka vahvistuisi. Venäjän kanssa olisi myös mahdollista keskus-tella työelämän pelisäännöistä. Maailmanmarkkinoilla on kannettava ekologista ja sosiaalista vas-tuuta. Ympäristökysymysten ja työelämän miniminormien kuten lapsityövoiman käytön kiellon, pakkotyökiellon ja ammatillisen jär-jestäytymisoikeuden on oltava kiinteä osa globaalia kauppapoli-tiikkaa. WTO:n on tunnustettava Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asema ja kansainvälisten ympäristösopimusten valvonta-mekanismit. EU:sta edistyksellinen tiennäyttäjä Kauppapolitiikka on osa Suomen EU-politiikkaa. EU:lla on itsel-lään yhteiset sisämarkkinat, joilla tavarat, palvelut, pääoma ja työvoima liikkuvat esteittä. Unionilla on myös yhteisesti sovitut, vaikka vielä vajavaiset, pelisäännöt. Yhteisillä työmarkkinoilla so-sialidemokraatit korostavat sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa voimavarojen jaossa sekä työntekijöiden perusoikeuksien kunni-oittamista.


59

Euroopan unionin on jatkossakin ulkosuhteissaan kannettava globaalia vastuuta. Kauppapolitiikan, kehitysyhteistyön ja ihmisoi-keus- ja ympäristöpolitiikan on tuettava maailmanlaajuisesti pon-nisteluja köyhyyden voittamiseksi ja työntekijöiden elinehtojen kohentamiseksi. Kansainväliset taloudelliset kriisit ja niiden aiheuttama epävar-muus pakottavat kehittämään finanssialan ja uusien sijoitusin-strumenttien kansainvälistä valvontaa. Suomelle tämä on erityi-sen tärkeää, koska yhä suurempi osa kansallisvarallisuudesta on eläkerahastojen kautta sijoitettuna kansainvälisille pääomamark-kinoille. Kansainvälisten pääomamarkkinoiden, pankkien ja va-kuutusyhtiöiden tehokas valvonta ja riskienhallinta edellyttävät eurooppalaista yhteistyötä. Suomen on oltava aktiivinen tässä yh-teistyössä jo pelkästään siksi, että suomalainen pankkisektori on siirtynyt suurelta osin ulkomaiseen omistukseen. Kansallisella tasolla tarvitaan myös entistä vahvempaa rahoitus-alan valvontaa pankki- ja vakuutusalojen yhdistyessä. Kotitalouk-sien varoista ja tulevasta eläketurvasta yhä suurempi osa on riip-puvainen rahoitusmarkkinoiden kehityksestä. EU:n ja maailmanlaajuisella tasolla on uusia sijoitusinstrumentteja käyttävien sijoittajien sijoituksia myytäessä kunnioitettava työnte-kijöiden oikeuksia kollektiivisiin työehtosopimuksiin, tiedonsaantiin ja konsultointiin. Ennen yritysten myyntiä ammattiyhdistysliikkeel-lä ja työntekijöillä on oltava oikeus tiedonsaantiin ja heidän mieli-piteitään on kuultava.

60

Liite Minne tulevaisuuden työpaikat syntyvät?

Alkutuotannon ja teollisuuden työvoimaosuudet ovat supistuneet Suomessa jo pitkään. Tässä suhteessa Suomi seuraa muiden te-ollisuusmaiden kehitystä. Talouden rakennemuutos on jatkuvaa, ja osana rakennemuutosta osa työpaikoista häviää ja uusia syn-tyy. Työ ei kuitenkaan lopu. Päinvastoin, Suomessa samoin kuin muissakin EU-maissa työpaikkojen määrä on kasvanut selvästi viimeisen 15 vuoden aikana. Teknologisen kehityksen aikaansaama tuottavuuden kasvu supis-taa myös jatkossa teollisuuden ja alkutuotannon työvoimaosuuk-sia. Samalla tuottavuuden kasvun aikaansaama elintason nousu lisää erilaisten palveluiden kysyntää, mikä johtaa uusien työpaik-kojen syntyyn sekä nykyisille että täysin uusille palvelualoille. Keskeisiä palvelualoja ovat julkiset palvelut, kauppa, liikenne, ho-telli- ja ravintolatoiminta. Palvelualat työllistävät nykyisin noin kaksi kolmasosaa työvoimasta Suomessa. Tämä osuus tulee kasvamaan vähitellen kolmeen neljäsosaan. Suomessa palvelualat jakautuvat muiden Pohjoismaiden tavoin hyvin selvästi julkisen sektorin – lähinnä kuntien – tuottamiin julki-siin palveluihin ja yrityssektorin tuottamiin yksityisiin palveluihin. Niiden molempien työllisyys kasvaa myös tulevaisuudessa. Teknologinen kehitys ja tuottavuuden kasvu palvelualoilla on hi-taampaa kuin teollisuudessa. Tämä johtuu siitä, että palvelut ovat tyypillisesti työintensiivisiä. Toimintoja voidaan järjestää entistä tehokkaammin mutta työpanosta on palveluissa vaikeata korvata pääomalla tai tietotekniikalla. Pankkitoiminnassa tämä on ollut mahdollista mutta henkilökohtaisissa palveluissa vain vähäisessä määrin. Toisaalta talouden kasvumahdollisuuksien kannalta on yhä tärkeämpää, että palvelutoimialojen tuottavuutta pystytään kasvattamaan. Osittain tämä on mahdollista soveltamalla muualla


61

kehitettyjä tehokkaita toimintatapoja, osin taas tarvitaan uusia palveluinnovaatioita. Keskeisiä palveluihin vaikuttavia muutostekijöitä ovat globaali-talouden muutokset, väestön ikääntyminen ja teknologisen ke-hityksen ja tulotason nousun aikaansaamat muutokset. Maail-mankaupan vapautumisen ja taloudellisen integraatiokehityksen vuoksi palvelualat avautuvat entistä enemmän kansainväliselle kilpailulle. Palvelujen osuus globaalista bruttokansantuotteesta kasvaa edel-leen ja palvelusektorin oma, toimintatapoihin ja tehokkuuteen liit-tyvä kehitys jatkuu. Yritysten kansainvälistyminen ja tehokkaam-pien toimintatapojen omaksuminen toisaalta ja informaatiotekno-logian hyödyntäminen toisaalta ovat tärkeitä tuottavuuskehityksen moottoreita. Palveluiden kysyntä jakautuu tulevaisuudessa ny-kyistä selkeämmin erilaisten markkinoiden kesken, jotka ovat tyy-pillisiä tietyille palvelualoille. Eräille palveluille muodostuu globaa-lit markkinat. Tällaisia ovat tieteellinen tutkimus, langaton viestin-tä, informaatiojärjestelmät, kulttuuri-, design-, ja viihdepalvelut sekä erilaiset matkailuun ja liikenteeseen liittyvät palvelut. EU:n sisämarkkinoiden kehittyminen luo eräille palveluille eu-rooppalaiset markkinat; tällaisia ovat rakentaminen ja vähittäis-kauppa sekä monet liike-elämän palvelut. EU:n sisämarkkinoiden yhdenmukaistamispaineet luovat paineita avata myös sosiaali- ja terveysalan markkinoita sekä kotimaisille että ulkomaisille yritys-toimijoille. Kansainvälistymisen vastapainoksi on kuitenkin muis-tettava, että monet palvelut ovat sellaisia, että niiden tuottaminen rajoittuu kansalliselle tai jopa alueelliselle tasolle. Tällaisia ovat useimmat opetus-, sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut sekä kan-salliseen kulttuuriin ja tiedonvälitykseen liittyvät palvelut. Jatkossa kotitöitä ulkoistetaan aiempaa enemmän ja ne toteute-taan markkinavetoisesti. Tällä hetkellä markkinapalveluita käyte-tään eniten remonteissa ja siivouksessa, joista varsinkin jälkim-mäinen on kasvuala. Vuoteen 2015 mennessä näiden palvelujen kysyntä kasvaa. Kehitystä vauhdittavat väestön ikääntyminen, työn ja perheen yhteensovittamisongelmat, tarjonnan kasvu, koti-

62

talousvähennys ja erityisesti asenteiden muuttuminen myöntei-seksi palvelujen käytölle. Markkinaistumiskehitystä edistää palve-luihin tottuneiden uusien sukupolvien kasvava palvelujen kysyntä sekä vapautta ja valinnanmahdollisuuksia korostava asenneil-masto samoin kuin markkinapalvelujen välttämättömyys julkisen sektorin palvelutuotannon rinnalla ja täydentäjänä. Kuluttajat kaipaavat palveluja kodin tietoteknisiin ongelmiin, turva-järjestelmiin sekä henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tärkeää on palvelujen saaminen kotiin. Kotitalouspalveluihin liit-tyy runsaasti innovaatio- ja kehittämispotentiaalia. Tulevaisuudessa terveys- ja hoivapalvelujen kysynnän odotetaan kasvavan. Palveluihin liittyvät laatuvaatimukset kohoavat myös. Terveydenhuollon asiakkaat haluavat parempia ja kalliimpia hoitoja. Paine kohdistuu ensisijaisesti julkisen sektorin tuottamiin terveys- ja sosiaalipalveluihin, mutta myös yksityisten ja räätälöityjen pal-velujen kysyntä kasvaa. Teknologia ei korvaa työvoimaa vaikka uudet lääkkeet vähentävätkin jonkin verran hoidon tarvetta.

www.sdp.fi

■suomalaisen työn tulevaisuus - sisulla, sydämellä, osaamisella

News & Politics